Minkälainen on sinun surusi kulku ollut ?

Anonyymi-ap

Jokaisen surulla on oma "aikataulunsa" ja laatunsa. Olen huomannut,
että ympäristö voi kuvitella surun vaikeimman vaiheen ohitetuksi aika nopeasti,
vaikka todellisuudessa sureva vaipuisi syvemmälle.
Sureva voi ulkoisesti rauhoittua ja tulla hiljaisemmaksi surun syvetessä.
ja hiljaisemmaksi tulo tulkitaan väärin.

Äskettäin oli poikkeuksellisen raskas aika, kun oli läheiseni menettämisen ensimmäinen vuosipäivä (mikä kauhea ilmaisu)
Eräät, jotka eivät ole samaa vielä kokeneet ihmettelivät "vieläkö sinä suret ?"
Katsoin paremmaksi sulkeutua omiin oloihin. Kaipaus tekee niin kipeää.

Menetin ainoan ymmärtäjäni elämässäni. Kukaan ei koskettanut sieluani ja
sydäntäni samalla lailla. Tunnen itseni rajattoman uupuneeksi ja murheelliseksi ja toivon, että pääsen täältä pois. Elämässä ei ole enää mieltä.
Onnellinen eläkeaika jäi lyhyeksi enkä yksin enää pituutta sille haluakaan.
Aamen.

22

230

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Hirveän raskasta on ollut. Tuntuu, että tuska vie tajun. Olen joutunut
      syömään rauhoittavia, etten saa sydäriä ja että selviäisin päivästä
      toiseen, vaikka mietin miksi minun pitäisi selvitä ? Ei minulla ole enää mitään odotettavaa. Vain näitä samanlaisia tuskaisia päiviä enkä tiedä kuinka kauan
      jaksan niitä. Kolmas vuosi menossa. En ole saanut otetta mistään.
      Rakkain ihminen ei ole korvattavissa millään. Muut surevat ovat ehkä viisaampia.

    • Anonyymi

      Ihmiset yrittävät lohduttaa hyvää tarkoittaen: Onhan sinulla muistot !

      He eivät tiedä, että muisteleminenkin on raskasta.
      Se ruokkii menetykseen liittyvää kivun tunnetta kun samalla tajuaa,
      että uusia yhteisiä muistoja ei tule enää koskaan.

    • Anonyymi

      Pimeys laskeutui ympärille eikä se lähde pois.

    • Anonyymi

      Kun ihminen kuolee, hän menettää koko elämän. Tai ehkä hän jo eli koko elämän. Sinä menetit rakkaan läheisen, mutta elämäsi jatkuu.

      • Anonyymi

        Kuolee itsekin kun menettää rakkaimpansa.


    • Anonyymi

      Ei ole mitään odotettavaa enää. On vain tyhjyys.

    • Anonyymi

      Minä kellariin omaishoitaksi muuttoyönä tehtiin selkäinvaliidiksi porvoossa . Sipilän ja Kataisen / Stubbin tienataan tällä jättisuilla nauraen !

    • Anonyymi

      Yksin suruunsa ja ahdistukseensa jääneitten hätä on suuri ja kattava.
      Onneksi on edes tämä palsta minne voi kirjoittaa.

    • Anonyymi

      Suru on vuorenkorkuinen kolmatta vuotta. En ole päässyt yli.

    • Anonyymi

      Täällä on paljon asiallisia kirjoituksia tuntemuksista mitä kokee toisen menettämisen jälkeen. Tunnistan nuo tuskan ilmaisut, olen samassa tilanteessa. Kohta kolme vuotta olen minäkin etsinyt vastausta miksi. En tunne saavani otetta elämästä, päivät lipuvat ohi, pohjaton väsymys painaa. Tuntuisi hyvältä kun saisi jutella saman kokeneen kanssa.

      • Anonyymi

        Eikö jo kannattaisi lakata kyselemästä, miksi? Et saa vastausta. Siihen on tyydyttävä! Kaikkiin kysymyksiin ei saa vastausta.

        Sen sijaan kysy, mitä voisit tehdä. Sinua tarvitaan. On paljon tehtäviä esimerkiksi erilaisissa vapaaehtoistöissä.


      • Anonyymi

        Minulla on samantapaiset (kurjat) olotilat. Kun menetin läheiseni elämäni muuttui
        merkityksettömäksi. Ei ole mitään mitä odottaa. Ei ole ketään. Ei ole toivoa mistään.
        On vain tyhjyys. Elämä tuntuu lohduttomalta. Kaipaus ja ikävä tekee sairaan kipeää.
        Itken paljon vieläkin ja on turvaton olo yksin. Mistään ei tule mitään enää.
        Sen verran on ikääkin, ettei minulle ole tulevaisuutta muutenkaan enkä etsi korviketta.
        Kaikki päättyi liian aikaisin. Onneksi olin päässyt pois työelämästä eläkkeelle,
        masennuin niin pahasti, etten varmaankaan pystyisi töihinkään.
        Ei tullut sitä "ihanaa yhteistä vanhuutta". Ratkean nytkin itkuun.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eikö jo kannattaisi lakata kyselemästä, miksi? Et saa vastausta. Siihen on tyydyttävä! Kaikkiin kysymyksiin ei saa vastausta.

        Sen sijaan kysy, mitä voisit tehdä. Sinua tarvitaan. On paljon tehtäviä esimerkiksi erilaisissa vapaaehtoistöissä.

        Tottakai saa kysyä "miksi", vaikka 1000 kertaa, vaikka tietääkin, ettei vastausta tule.
        Kysyminen on eräänlaista surun työstämistä.


      • Anonyymi

        @ 9:06

        Hei, kirjoittele tänne, ehkä se voi vähän lievittää tuskaa ! Ei muut ymmärräkään kuin
        saman kokeneet.
        Ei itsekään ymmärtänyt, luuli jotain ymmärtävänsä, että "sen täytyy olla kauheaa",
        mutta itse asiassa ei tiennyt mitään.


    • Anonyymi

      Olen lukenut lohdutuksia, että "suru on ystäväsi" tai "suru on puolellasi".
      En oikein ymmärrä mitä se voi tarkoittaa. Onko se jotakin ivaa,
      että on menettänyt läheisensä ja saanut tilalle surun, joka painaa ja piinaa
      lopun ikää ?
      Yksi hetki voi muuttaa ihmisen elämän painajaiseksi.

      • Anonyymi

        Ei paina ja piinaa lopun ikää, ellet halua!


    • Anonyymi

      Suru ei ole tahdosta kiinni eikä sen paino.
      Ihmiset ovat erilaisia. Vain yksinkertainen
      ihminen alkaa väittämään mitä kenenkin suru,
      ja luulee tietävänsä toisen ihmisen surun painon.
      Kunnioita surevien tunteita.

    • Anonyymi

      Olen jo iäkäs niinkuin useimmat, jotka puolisonsa menettävät ja surun
      lisäksi tunnen pelkoakin yksinäni, kun ei ole enää ketään keneen tukeutua.

      • Anonyymi

        Yksinolo on turvatonta ja niin lohdutonta. Olen alkanut pelätä jotain vähäisiä
        ääniäkin asunnossa. Yhtenä iltana jotain ropsahti hiljaa lattialle,
        tuli outo pelon tunne. Ei mikään paniikki, mutta kuitenkin tulin levottomaksi,
        mitä täällä tapahtuu. Yksinäisyys voi tehdä hulluksi, kun toisaalta on hiljaisuus
        ja tyhjyys ja joskus jotain ääniä on. Ne voivat tullaulkoakin, mutta vähän säikähtää.
        Minusta on tullut säikky, kun jäin yksin.Suu ei helliä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Yksinolo on turvatonta ja niin lohdutonta. Olen alkanut pelätä jotain vähäisiä
        ääniäkin asunnossa. Yhtenä iltana jotain ropsahti hiljaa lattialle,
        tuli outo pelon tunne. Ei mikään paniikki, mutta kuitenkin tulin levottomaksi,
        mitä täällä tapahtuu. Yksinäisyys voi tehdä hulluksi, kun toisaalta on hiljaisuus
        ja tyhjyys ja joskus jotain ääniä on. Ne voivat tullaulkoakin, mutta vähän säikähtää.
        Minusta on tullut säikky, kun jäin yksin.Suu ei helliä.

        Suru ei hellitä.


    • Anonyymi

      Tuntuu kuin olisi elävä kuollut. Pystyynkuollut. Osa itsestä kuoli.

    Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?

      Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta
      Ikävä
      81
      1906
    2. Tietysti jokainen ansaitsee

      Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt
      Ikävä
      18
      1719
    3. Millä voin

      Hyvittää kaiken?
      Ikävä
      16
      1584
    4. 50+ naiset kyl

      Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin
      Ikävä
      20
      1316
    5. En voi sille mitään

      Tulen niin pahalle tuulelle tästä paikasta nykyisin. Nähnyt ja lukenut jo kaiken ja teidän juttu on samaa illasta toisee
      Ikävä
      12
      1244
    6. Välitän sinusta mies

      Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv
      Työpaikkaromanssit
      6
      1242
    7. hieman diabetes...

      Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo
      Pattaya
      12
      1206
    8. Miten joku voi käyttää koko elämänsä

      siihen että nostelee täällä vanhoja ketjuja ja troIIaa niihin jotain linkkiä mitä kukaan ei avaa? Ihmisellä ei ole mitää
      Tunteet
      10
      1182
    9. Annetaanko olla vaan

      Siinä se, tavallaan kysymys ja toteamuskin. Niin turhaa, niin rikkovaa. On niin äärettömän tärkeä, ja rakas olo.. N
      Ikävä
      29
      1171
    10. Jotain puuttuu

      Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu
      Ikävä
      44
      1166
    Aihe