Naisen logiikkaa osa 5: Empatia

Rinnastat siis välittämisen ja empatian toisiinsa.
Entä jos henkilö pystyy välittämään niin halutessaan ja myös ymmärtämään mitä toinen kokee ja ajattelee, mutta ei vaan välitä tuntea sitä mitä toinen tuntee (myötätunto), onko se sitten ihan OK...?

darknessin kirjoitti:

Rinnastat siis välittämisen ja empatian toisiinsa.
Entä jos henkilö pystyy välittämään niin halutessaan ja myös ymmärtämään mitä toinen kokee ja ajattelee, mutta ei vaan välitä tuntea sitä mitä toinen tuntee (myötätunto), onko se sitten ihan OK...?

Lue lisää

En tainnut sanoa mitään tuollaista. En nähdäkseni sanonut mitään tuon kaltaista. Hyvin vaikeaa lähteä vastaamaan kysymyksiin, joiden lähtöolettama on jo varsin outo.

Nähdäkseni mä sanoin tuota täysin samaa, jota sinäkin, jo tuossa ensimmäisessä kappaleessani. Ihminen kykenee kohtelemaan muita hyvin ja voi pyrkiä ymmärtämään, eli siis välittämään, vaikkei isommin empatiaa tuntisikaan. "Suuri määrä empatiaa varsinkin tuntemattomia kohtaan on myös hirveä kuluttavaa." Eli toisinsanoen ihminen voi valita tuon "ei vaan välitä tuntea sitä mitä toinen tuntee", sillä se tosiaan on kuluttavaa.

Anonyymi kirjoitti:

En tainnut sanoa mitään tuollaista. En nähdäkseni sanonut mitään tuon kaltaista. Hyvin vaikeaa lähteä vastaamaan kysymyksiin, joiden lähtöolettama on jo varsin outo.

Nähdäkseni mä sanoin tuota täysin samaa, jota sinäkin, jo tuossa ensimmäisessä kappaleessani. Ihminen kykenee kohtelemaan muita hyvin ja voi pyrkiä ymmärtämään, eli siis välittämään, vaikkei isommin empatiaa tuntisikaan. "Suuri määrä empatiaa varsinkin tuntemattomia kohtaan on myös hirveä kuluttavaa." Eli toisinsanoen ihminen voi valita tuon "ei vaan välitä tuntea sitä mitä toinen tuntee", sillä se tosiaan on kuluttavaa.

Lue lisää

>>>>>empatia on aikalailla välttämättömyys. Tai näin ainakin itselläni. En mä voisi ikinä edes kiinnostua miehestä, joka ei osoita lähimpiään kohtaan empatiaa.>>>>


Mielestäni sanoit aika eri tavalla tuossa ensimmäisessä vastauksessasi kuten yllä olevasta lainauksesta ilmenee, kuin mitä nyt puhut, pidit empatiaa ensiarvoisen tärkeänä ominaisuutena.

Siis toisista välittäminen ja empatia ovat eri asioita, ok.

darknessin kirjoitti:

>>>>>empatia on aikalailla välttämättömyys. Tai näin ainakin itselläni. En mä voisi ikinä edes kiinnostua miehestä, joka ei osoita lähimpiään kohtaan empatiaa.>>>>


Mielestäni sanoit aika eri tavalla tuossa ensimmäisessä vastauksessasi kuten yllä olevasta lainauksesta ilmenee, kuin mitä nyt puhut, pidit empatiaa ensiarvoisen tärkeänä ominaisuutena.

Siis toisista välittäminen ja empatia ovat eri asioita, ok.

Lue lisää

Ei tuossakaan sanota mitään kuvittelemasi kaltaista. siinä ei puhuttu mitään välittämisestä tai ei välittämisestä. Noin yleisesti kannattaa pitäytyä siinä mitä oikeasti kirjoitetaan, eikä keksiä asioille omia merkityksiään.

Ja kyllä, parisuhteessa ja läheisissä ihmissuhteissa empatia on tärkeää. Ensisijaisesta en tiedä, kun en yleensä laita asioita tuollaiseen järjestykseen. On tärkeitä ja vähemmän tärkeitä ja nice to have ominaisuuksia. Empatia kuuluu tärkeisiin, siis minusta. Välittämisen kanssa sillä ei kuitenkaan minun mielessäni ole mitään tekemistä.

Se ei sina autakkaan. Ja voi jopa olla haitallistakin. Joissain tilanteissa. Mutta ei ole niin yksiselitteisesti valinta. Tai sukupuolittunut juttu. Toisilla ihmisillä saattaa olla enemmän tai aktiivisemmassa käytössä olevat peilisolut ja psyykkinen rakenne jo syntymästä. Temperamentti ja herkkyys juttu.
Mutta se ei tarkoita. Että joka tilanteessa olisi etu. Muttei myöskään puhtaasti valinta.
Toisille on hyvin tärkeää tulla kohdatuksi tunteen tasolla. Ja se on sitä yhteenkuuluvuuden kokemusta. Ei niinkään toisen tunteen kokeminen. Vaan sen mitä se itsessä herättää. Se kertoo toiselle onko toinen tunne tasolla mukana. On vaativaa, joten jatsotaan että se on kuin sijoittaisi tärkeään asiaan tai ihmiseen. Toisia se saattaa jopa ahdistaa.

Anonyymi kirjoitti:

Se ei sina autakkaan. Ja voi jopa olla haitallistakin. Joissain tilanteissa. Mutta ei ole niin yksiselitteisesti valinta. Tai sukupuolittunut juttu. Toisilla ihmisillä saattaa olla enemmän tai aktiivisemmassa käytössä olevat peilisolut ja psyykkinen rakenne jo syntymästä. Temperamentti ja herkkyys juttu.
Mutta se ei tarkoita. Että joka tilanteessa olisi etu. Muttei myöskään puhtaasti valinta.
Toisille on hyvin tärkeää tulla kohdatuksi tunteen tasolla. Ja se on sitä yhteenkuuluvuuden kokemusta. Ei niinkään toisen tunteen kokeminen. Vaan sen mitä se itsessä herättää. Se kertoo toiselle onko toinen tunne tasolla mukana. On vaativaa, joten jatsotaan että se on kuin sijoittaisi tärkeään asiaan tai ihmiseen. Toisia se saattaa jopa ahdistaa.

Lue lisää

>>>>Toisille on hyvin tärkeää tulla kohdatuksi tunteen tasolla. Ja se on sitä yhteenkuuluvuuden kokemusta. Ei niinkään toisen tunteen kokeminen. Vaan sen mitä se itsessä herättää. Se kertoo toiselle onko toinen tunne tasolla mukana.>>>>

Menee kyllä ihan liian monimutkaiseksi minun ymmärrykselleni... mutta olisiko kyseessä tunteiden peilaaminen, tai että halutaan että se toinen vastaa samalla tunteella takaisin kuin mitä itse tuntee, että on "samalla taajuudella".

Joo, minua ahdistaa nyt jo...

darknessin kirjoitti:

>>>>Toisille on hyvin tärkeää tulla kohdatuksi tunteen tasolla. Ja se on sitä yhteenkuuluvuuden kokemusta. Ei niinkään toisen tunteen kokeminen. Vaan sen mitä se itsessä herättää. Se kertoo toiselle onko toinen tunne tasolla mukana.>>>>

Menee kyllä ihan liian monimutkaiseksi minun ymmärrykselleni... mutta olisiko kyseessä tunteiden peilaaminen, tai että halutaan että se toinen vastaa samalla tunteella takaisin kuin mitä itse tuntee, että on "samalla taajuudella".

Joo, minua ahdistaa nyt jo...

Lue lisää

Ei. Vaan, se toinen katsoo. Herättääkö toisessa mitään tunteita. Tai ovatko ne tunteet esimerkiksi holhoavia. Kunnioittavia. Vai lohduttavia. Ne on vaan sen toisen ihmisen tulkintoja toisen ihmisen tunne reaktiosta. Eli empatia on myös kiinni siitä. Miten sen toinen kokee. Ehkä se mistä puhut apinoimisena. On enemmänkin samaistumista. Kuin empatiaa tai toisen asemaan asettumista. Samaistunut ihminen voi reagoida hyvinkin samantyyppisellä tunteella. Mutta peilaa sen henkilökohtaisesta muistostaan . Ei niinkään vastaa siihen. Mitä toinen kokee. Vaan kääntää samantyyppisiin omiin kokemuksiinsa.

Anonyymi kirjoitti:

Ei. Vaan, se toinen katsoo. Herättääkö toisessa mitään tunteita. Tai ovatko ne tunteet esimerkiksi holhoavia. Kunnioittavia. Vai lohduttavia. Ne on vaan sen toisen ihmisen tulkintoja toisen ihmisen tunne reaktiosta. Eli empatia on myös kiinni siitä. Miten sen toinen kokee. Ehkä se mistä puhut apinoimisena. On enemmänkin samaistumista. Kuin empatiaa tai toisen asemaan asettumista. Samaistunut ihminen voi reagoida hyvinkin samantyyppisellä tunteella. Mutta peilaa sen henkilökohtaisesta muistostaan . Ei niinkään vastaa siihen. Mitä toinen kokee. Vaan kääntää samantyyppisiin omiin kokemuksiinsa.

Lue lisää

Joo, no ei ole minun juttu tuo. En ymmärrä yhtään mitään tälläisestä. Taitaa olla vaan naisten mielikuvitusjuttuja koko homma.

darknessin kirjoitti:

Joo, no ei ole minun juttu tuo. En ymmärrä yhtään mitään tälläisestä. Taitaa olla vaan naisten mielikuvitusjuttuja koko homma.

Jaa, no ainakin se on miesten jatkuva valituksenaihe, että vaimo ei ymmärrä hänen tunteitaan, ei kuuntele, ei ole empaattinen. Eipä tuo mikään naisten yksipuolinen ongelma ole.

Anonyymi kirjoitti:

Jaa, no ainakin se on miesten jatkuva valituksenaihe, että vaimo ei ymmärrä hänen tunteitaan, ei kuuntele, ei ole empaattinen. Eipä tuo mikään naisten yksipuolinen ongelma ole.

Lue lisää

Voi olla niin että nainen jaksaa tietyn ajan olla empaattinen ja välittävä (vaan esittää), kun kyllästyy siihen rooliin niin pudottaa sen roolin pois ja on vain kylmä ja ikävä ihminen.

Myös minun mielestäni naiset ovat oikeasti välinpitämättömiä, itsekeskeisiä, omaan itseensä täysin keskittyvä, hoitaa vaan pakolliset tehtävät ja esiintyy senverran kuin vaan tarvitsee esiintyä kunnollisena ihmisenä..
Jotkut miehet taas saattavat olla kovin sympaattisia, tuntevia ja mukavia kaikille, välittävät oikeasti toisista ihmisistä. Hyviä tyyppejä.
Niin kummallista.


Minä itse taas en ole mitenkään hyvä ihminen,
ja siksi olen aina tullut hyvin toimeen naisten kanssa...
koska ymmärrän heitä paljon syvemmältä kuin mitä he itse haluaisivat minun ymmärtävän...
Mutta en vaan pysty arvostamaan naisia yhtään, ja sitä he ehdottomasti vaatisivat jos haluaisin parisuhteeseen heidän kanssaan.

darknessin kirjoitti:

Voi olla niin että nainen jaksaa tietyn ajan olla empaattinen ja välittävä (vaan esittää), kun kyllästyy siihen rooliin niin pudottaa sen roolin pois ja on vain kylmä ja ikävä ihminen.

Myös minun mielestäni naiset ovat oikeasti välinpitämättömiä, itsekeskeisiä, omaan itseensä täysin keskittyvä, hoitaa vaan pakolliset tehtävät ja esiintyy senverran kuin vaan tarvitsee esiintyä kunnollisena ihmisenä..
Jotkut miehet taas saattavat olla kovin sympaattisia, tuntevia ja mukavia kaikille, välittävät oikeasti toisista ihmisistä. Hyviä tyyppejä.
Niin kummallista.


Minä itse taas en ole mitenkään hyvä ihminen,
ja siksi olen aina tullut hyvin toimeen naisten kanssa...
koska ymmärrän heitä paljon syvemmältä kuin mitä he itse haluaisivat minun ymmärtävän...
Mutta en vaan pysty arvostamaan naisia yhtään, ja sitä he ehdottomasti vaatisivat jos haluaisin parisuhteeseen heidän kanssaan.

Lue lisää

Lähinnä kyse on persoonasta ja ihmisestä. Yksi on oikeasti, toinen esittää ja kolmas ei ole eikä esitä.

darknessin kirjoitti:

Voi olla niin että nainen jaksaa tietyn ajan olla empaattinen ja välittävä (vaan esittää), kun kyllästyy siihen rooliin niin pudottaa sen roolin pois ja on vain kylmä ja ikävä ihminen.

Myös minun mielestäni naiset ovat oikeasti välinpitämättömiä, itsekeskeisiä, omaan itseensä täysin keskittyvä, hoitaa vaan pakolliset tehtävät ja esiintyy senverran kuin vaan tarvitsee esiintyä kunnollisena ihmisenä..
Jotkut miehet taas saattavat olla kovin sympaattisia, tuntevia ja mukavia kaikille, välittävät oikeasti toisista ihmisistä. Hyviä tyyppejä.
Niin kummallista.


Minä itse taas en ole mitenkään hyvä ihminen,
ja siksi olen aina tullut hyvin toimeen naisten kanssa...
koska ymmärrän heitä paljon syvemmältä kuin mitä he itse haluaisivat minun ymmärtävän...
Mutta en vaan pysty arvostamaan naisia yhtään, ja sitä he ehdottomasti vaatisivat jos haluaisin parisuhteeseen heidän kanssaan.

Lue lisää

"Myös minun mielestäni naiset ovat oikeasti välinpitämättömiä, itsekeskeisiä, omaan itseensä täysin keskittyvä, hoitaa vaan pakolliset tehtävät ja esiintyy senverran kuin vaan tarvitsee esiintyä kunnollisena ihmisenä.."

No siis mä en ihmettele, jos kokemuksesi on tuon. Tuo oli ensimmäinen ajatukseni, kun luin ensimmäisen ajatuksesi. Siinä on pitkälti kyse siitä mitä sinä itse olet. Aidosti empaattine ja kuunteleva ei yleensä viitsi tuhlata aikaansa, joten tarjolle jäävät vain nuo esittäjät.

Anonyymi kirjoitti:

Lähinnä kyse on persoonasta ja ihmisestä. Yksi on oikeasti, toinen esittää ja kolmas ei ole eikä esitä.

On varmasti hyvin vaikea löytää oikeita ja aitoja ihmisiä mistään.
Mitä olen katsonut piilokamerajuttuja missä esim. esitetään kadulla köyhää ja pyydetään apua (niissä on monia erillaisia tilanteita) niin kyllä ne miehet on niitä jotka on välittäneet ja oikeasti auttaneet. En muista että nainen olisi ketään auttanut. Mutta jos on joku poliittinen juttu, rasistinen tms. niin silloin se nainen kyllä on paikalla huutamassa kovaan ääneen ja vaatimassa oikeutta....

Anonyymi kirjoitti:

"Myös minun mielestäni naiset ovat oikeasti välinpitämättömiä, itsekeskeisiä, omaan itseensä täysin keskittyvä, hoitaa vaan pakolliset tehtävät ja esiintyy senverran kuin vaan tarvitsee esiintyä kunnollisena ihmisenä.."

No siis mä en ihmettele, jos kokemuksesi on tuon. Tuo oli ensimmäinen ajatukseni, kun luin ensimmäisen ajatuksesi. Siinä on pitkälti kyse siitä mitä sinä itse olet. Aidosti empaattine ja kuunteleva ei yleensä viitsi tuhlata aikaansa, joten tarjolle jäävät vain nuo esittäjät.

Lue lisää

Siis johtuen siitä mitä minä itse olen, nämä hienot ja kunnolliset naiset eivät vaivaudu edes keskustelemaan kanssani vaan käyttäen selvänäkökykyjään tunnistavat heti mikä minä olen ja menevät menojaan nokka pystyssä... sen takia en ikinä näitä näe missään, edes keskustelupalstoilla tai lehtien sivuilla tai ed.mainituissa piilokameraohjelmissa. Ok.

darknessin kirjoitti:

Siis johtuen siitä mitä minä itse olen, nämä hienot ja kunnolliset naiset eivät vaivaudu edes keskustelemaan kanssani vaan käyttäen selvänäkökykyjään tunnistavat heti mikä minä olen ja menevät menojaan nokka pystyssä... sen takia en ikinä näitä näe missään, edes keskustelupalstoilla tai lehtien sivuilla tai ed.mainituissa piilokameraohjelmissa. Ok.

Lue lisää

Hyvin moni aidosti empaattinen on myös hyvä lukemaan ihmisiä, eikä siihen tarvita mitään selvännäkökykyjä. Ihmisestä oppii kaiken oleellisne lopulta hyvin nopeasti, kun vain pitää hoksottimet auki ja omistaa sellaiset.

darknessin kirjoitti:

On varmasti hyvin vaikea löytää oikeita ja aitoja ihmisiä mistään.
Mitä olen katsonut piilokamerajuttuja missä esim. esitetään kadulla köyhää ja pyydetään apua (niissä on monia erillaisia tilanteita) niin kyllä ne miehet on niitä jotka on välittäneet ja oikeasti auttaneet. En muista että nainen olisi ketään auttanut. Mutta jos on joku poliittinen juttu, rasistinen tms. niin silloin se nainen kyllä on paikalla huutamassa kovaan ääneen ja vaatimassa oikeutta....

Lue lisää

Oletat, että piilokameraohjelmia ei mitenkään leikata ja ohjata? Ikää puhkoa kuplasi, mutta kyllä ne leikataan ja ohjataan ja jäljelle jää vain "parhaat palat. Todellisessa elämässä on valtavasti naisia, jotka auttavat pyyteettömästi muita.

darknessin kirjoitti:

Siis johtuen siitä mitä minä itse olen, nämä hienot ja kunnolliset naiset eivät vaivaudu edes keskustelemaan kanssani vaan käyttäen selvänäkökykyjään tunnistavat heti mikä minä olen ja menevät menojaan nokka pystyssä... sen takia en ikinä näitä näe missään, edes keskustelupalstoilla tai lehtien sivuilla tai ed.mainituissa piilokameraohjelmissa. Ok.

Lue lisää

Eikä sinun tietenkään tarvitse tuota uskoa. Tokkopa olet edes kykenevä uskomaan. Luonteenlaatusi vaikuttaa olevan sellainen, että et ole. Siksi onnitus vain vahvistamaan omaa uskoasi, sillä kyllä muut tuon luontosi haistavat ja tajuavat karttaa. Itse esimerkiksi poistuisin ystävällisesti takavasemmalla heti kun haistaisin luontosi ja se tapahtuisi nopeasti.

Anonyymi kirjoitti:

Oletat, että piilokameraohjelmia ei mitenkään leikata ja ohjata? Ikää puhkoa kuplasi, mutta kyllä ne leikataan ja ohjataan ja jäljelle jää vain "parhaat palat. Todellisessa elämässä on valtavasti naisia, jotka auttavat pyyteettömästi muita.

Lue lisää

Siis piilokameraohjelmista on vaan leikattu pois ne kaikki kymmenet pyyteettömästi auttavat ja empaattiset naiset jotta saadaan ruutuun jotain parempaa. Ok.
Aika iso salaliitto siis kyseessä ilmeisesti. Enpä ole tuollaisesta edes kuullutkaan aiemmin, mahtaa olla hyvin salainen salaliitto kyseessä sitten.

Anonyymi kirjoitti:

Eikä sinun tietenkään tarvitse tuota uskoa. Tokkopa olet edes kykenevä uskomaan. Luonteenlaatusi vaikuttaa olevan sellainen, että et ole. Siksi onnitus vain vahvistamaan omaa uskoasi, sillä kyllä muut tuon luontosi haistavat ja tajuavat karttaa. Itse esimerkiksi poistuisin ystävällisesti takavasemmalla heti kun haistaisin luontosi ja se tapahtuisi nopeasti.

Lue lisää

>>>>Tokkopa olet edes kykenevä uskomaan>>>>

Hämmästyttävää kyllä, olet täysin oikeassa, kirjaimellisesti.
Ehkä sinulla onkin jonkinlaisia kykyjä.

Jouduin aikoinaan jättämään uskonnot koska en kyennyt uskomaan tarpeeksi.

darknessin kirjoitti:

>>>>Tokkopa olet edes kykenevä uskomaan>>>>

Hämmästyttävää kyllä, olet täysin oikeassa, kirjaimellisesti.
Ehkä sinulla onkin jonkinlaisia kykyjä.

Jouduin aikoinaan jättämään uskonnot koska en kyennyt uskomaan tarpeeksi.

Lue lisää

Eipä tuohon tarvita mitään lukutaitoa kummempaa. Tuo sama varmasti ihan jokainen muukin, joka luki viestejäsi. 🤷‍♀️

darknessin kirjoitti:

Siis piilokameraohjelmista on vaan leikattu pois ne kaikki kymmenet pyyteettömästi auttavat ja empaattiset naiset jotta saadaan ruutuun jotain parempaa. Ok.
Aika iso salaliitto siis kyseessä ilmeisesti. Enpä ole tuollaisesta edes kuullutkaan aiemmin, mahtaa olla hyvin salainen salaliitto kyseessä sitten.

Lue lisää

Sinne on leikattu se miesten empatia, joka harvinaisempana aiheuttaa tunnereaktioita. Naisten empatia on niin tavallista, että ketä se hetkauttaa mihinkään. Empaattinen nainen on ihan tavaalinen tylsä nainen, joita on 13 tusinassa. Empaattinen mies, on ihmeellinen ja ihana olento, jota oikein pitää esitellä.

Anonyymi kirjoitti:

Sinne on leikattu se miesten empatia, joka harvinaisempana aiheuttaa tunnereaktioita. Naisten empatia on niin tavallista, että ketä se hetkauttaa mihinkään. Empaattinen nainen on ihan tavaalinen tylsä nainen, joita on 13 tusinassa. Empaattinen mies, on ihmeellinen ja ihana olento, jota oikein pitää esitellä.

Lue lisää

Noinhan se just menee. Ei mihinkään ohjelmaan leikata mukaan sitä tylsää tavaraa, jonka kakki jo tietää. Ei ole kovin kummoista viihdettä sellanen. Tuollaisiin leikataan mukaan sellaista, joka herättäö tunteita, jika on yllättävää ja jolla on viihdearvoa. Maailmankuvaansa ei kannata perustaa minkään viihteeksi tarkoitetun pohjalle, jollei sitten tarkoituksellisesti halua olla ihan pihalla.

Tunsin nuorempana kyllä, mutta siitä on niin pitkä aika etten oikein muista tarkasti millaista se oli. Voisin varmaan yhä tuntea jos haluaisin niin, en vaan näe minkäänlaista syytä siihen. Enkä tähänkään aloitukseen saanut minkäänlaisia järkeviä perusteita että miksi pitäisi tuntea sellaista.

Aloin vaan miettimään asiaa kun väitettiin että olen jollain tavalla "väärä" jos en sitä tunne, tai että menetän jotain tms. Ja lisäksi minut luokitellaan "huonoon kastiin" kuten sinäkin tuossa heti teit.

darknessin kirjoitti:

Tunsin nuorempana kyllä, mutta siitä on niin pitkä aika etten oikein muista tarkasti millaista se oli. Voisin varmaan yhä tuntea jos haluaisin niin, en vaan näe minkäänlaista syytä siihen. Enkä tähänkään aloitukseen saanut minkäänlaisia järkeviä perusteita että miksi pitäisi tuntea sellaista.

Aloin vaan miettimään asiaa kun väitettiin että olen jollain tavalla "väärä" jos en sitä tunne, tai että menetän jotain tms. Ja lisäksi minut luokitellaan "huonoon kastiin" kuten sinäkin tuossa heti teit.

Lue lisää

Empatia on enemmänkin asennoituminen ja ajatusmalli, mutta kai sitä tunteeksikin voi sanoa. Empatia on usein tiedostamatonta, toki ammattilaisilla myös tietoista ja no, ihmisillä joilla on kehittynyt itsetuntemus, heillä on kykyä kanavoida tunteitaan ja myös hallinnoida niitä.

Tunteet eivät synny noin vaan vaan ovat aina meidän omien ajatusten tulos

Ensimmäinen järkevä vastaus... ja tietenkin mieheltä.

Tuo empatiaa hakeva osapuoli taitaa olla feminiininen henkilö... feminiinit eivät taida paljoa itse tuntea empatiaa, vaan haluavat saada sitä itselleen. Siksi heille on niin ehdottoman tärkeää että mies osaa tuntea empatiaa.

darknessin kirjoitti:

Ensimmäinen järkevä vastaus... ja tietenkin mieheltä.

Tuo empatiaa hakeva osapuoli taitaa olla feminiininen henkilö... feminiinit eivät taida paljoa itse tuntea empatiaa, vaan haluavat saada sitä itselleen. Siksi heille on niin ehdottoman tärkeää että mies osaa tuntea empatiaa.

Lue lisää

No siinähän se tärkein tulikin. Et sinä halunnut oikeasti edes keskustella aiheesta saati sitten kuulla miten asiat oikeasti ovat. Halusit vain jonkun olevan kanssasi samaa mieltä ja hivelevän egoasi. Ole hyvä! 🤣

Anonyymi kirjoitti:

No siinähän se tärkein tulikin. Et sinä halunnut oikeasti edes keskustella aiheesta saati sitten kuulla miten asiat oikeasti ovat. Halusit vain jonkun olevan kanssasi samaa mieltä ja hivelevän egoasi. Ole hyvä! 🤣

Lue lisää

Hahah!.... ehkäpä niinkin... Jotenkin vaan kun mies sanoo asiat selkeästi niin sen ymmärtää, minun on vaikea saada langanpäästä kiinni naisten selityksistä tunteista, en edes näe niissä mitään langanpäätä mitä yrittää ottaa kiinni. Minulta menee ne vastaukset ihan ohi kun en ymmärrä mistä on kyse.

darknessin kirjoitti:

Hahah!.... ehkäpä niinkin... Jotenkin vaan kun mies sanoo asiat selkeästi niin sen ymmärtää, minun on vaikea saada langanpäästä kiinni naisten selityksistä tunteista, en edes näe niissä mitään langanpäätä mitä yrittää ottaa kiinni. Minulta menee ne vastaukset ihan ohi kun en ymmärrä mistä on kyse.

Lue lisää

Hyvin selvästihän tuossa parikin on yllä sanonut. Itse kokisin melko huolestuttavaksi, jos oikeasti en noita ymmärtäisi. Varsinkin kun itse tunnen vain sellaisia miehiä, jotka ymmärtävät tämän asian erinomaisen hyvin. Siksi mun on aivan mahdoton kuvitella tämän liittyvän mitenkään sukupuoleen. Tosin musta kyllä vaikutti parissakin kohtaa, että säkin ymmärsit ihan tarkoituksella väärin, jotta pääsit väuttämään jotakin totaalisesti sen toisen kirjoittaman vierestä.

Anonyymi kirjoitti:

Hyvin selvästihän tuossa parikin on yllä sanonut. Itse kokisin melko huolestuttavaksi, jos oikeasti en noita ymmärtäisi. Varsinkin kun itse tunnen vain sellaisia miehiä, jotka ymmärtävät tämän asian erinomaisen hyvin. Siksi mun on aivan mahdoton kuvitella tämän liittyvän mitenkään sukupuoleen. Tosin musta kyllä vaikutti parissakin kohtaa, että säkin ymmärsit ihan tarkoituksella väärin, jotta pääsit väuttämään jotakin totaalisesti sen toisen kirjoittaman vierestä.

Lue lisää

>>>>kun itse tunnen vain sellaisia miehiä, jotka ymmärtävät tämän asian erinomaisen hyvin>>>

Mistä tiedät niin varmaksi että ne miehet todella ymmärtävät selityksiäsi, jospa ne vaan myötäilevät ja mielistelevät sinua.

darknessin kirjoitti:

>>>>kun itse tunnen vain sellaisia miehiä, jotka ymmärtävät tämän asian erinomaisen hyvin>>>

Mistä tiedät niin varmaksi että ne miehet todella ymmärtävät selityksiäsi, jospa ne vaan myötäilevät ja mielistelevät sinua.

Lue lisää

Ei munnole kiskaan tarvinut tällaisia niille selittää. Nekun katsos tajuavat tämän ihan itse ja on joku joskus jopa ihan itse selittänyt omaa ajatteluaan minulle. En mä ylipäänsä tunne sellaisia miehiä, joilla olisi tapana myltäillä tai mielistellä. Heillä on ihan omat ajatuksensa ja mielensä.

Anonyymi kirjoitti:

Ei munnole kiskaan tarvinut tällaisia niille selittää. Nekun katsos tajuavat tämän ihan itse ja on joku joskus jopa ihan itse selittänyt omaa ajatteluaan minulle. En mä ylipäänsä tunne sellaisia miehiä, joilla olisi tapana myltäillä tai mielistellä. Heillä on ihan omat ajatuksensa ja mielensä.

Lue lisää

Ok... sepä hienoa. No, joka tapauksessa ei sillä ole minulle merkitystä koska en niitä tunteita missään tarvitse, ei minulla ole käyttöä sellaiselle. Kiinnosti vaan tietää että miksi se olisi niin oleellista omata niitä tunteita, tosin en vieläkään tiedä että miksi olisi, ja mihin niitä tarvitaan päivittäisessä elämässä.

darknessin kirjoitti:

Ok... sepä hienoa. No, joka tapauksessa ei sillä ole minulle merkitystä koska en niitä tunteita missään tarvitse, ei minulla ole käyttöä sellaiselle. Kiinnosti vaan tietää että miksi se olisi niin oleellista omata niitä tunteita, tosin en vieläkään tiedä että miksi olisi, ja mihin niitä tarvitaan päivittäisessä elämässä.

Lue lisää

Ei kai tässä kukaan ole asiaa sinulle tyrkyttänyt? Mä ymmärsin, että sä kysyit ja sinulle vastattiin. Jos sä koet vastaukset niin, että sinua jotenkin yritettäisiin pakottaa tarvitsemaan niitä tunteita, niin miksi sitten edes kysyä? Maailmassa on valtavasti asioita, jotka joku kokee tarpeelliseksi ja joku toinen taas ei, eikä kumpikaan ole sen kummemmin oikeassa tai väärässä, erilaisia vain.

Minusta tuo muotoilu "päivittäisessä elämässä" on vähän erikoinen. Itselläni ei taida olla mitään tuollaista asiaa, jota tarvitsisin päivittäin, mutta kaikelle on silti paikkansa ja aikansa.

Anonyymi kirjoitti:

Ei kai tässä kukaan ole asiaa sinulle tyrkyttänyt? Mä ymmärsin, että sä kysyit ja sinulle vastattiin. Jos sä koet vastaukset niin, että sinua jotenkin yritettäisiin pakottaa tarvitsemaan niitä tunteita, niin miksi sitten edes kysyä? Maailmassa on valtavasti asioita, jotka joku kokee tarpeelliseksi ja joku toinen taas ei, eikä kumpikaan ole sen kummemmin oikeassa tai väärässä, erilaisia vain.

Minusta tuo muotoilu "päivittäisessä elämässä" on vähän erikoinen. Itselläni ei taida olla mitään tuollaista asiaa, jota tarvitsisin päivittäin, mutta kaikelle on silti paikkansa ja aikansa.

Lue lisää

>>>muotoilu "päivittäisessä elämässä" on vähän erikoinen. Itselläni ei taida olla mitään tuollaista asiaa, jota tarvitsisin päivittäin, mutta kaikelle on silti paikkansa ja aikansa.>>

Ahaa, siis et tarvitse empatiaa joka päivä, mutta sitten kun tulee tilanne missä sitä tarvitaan niin taiot sen tunteen esille tarvittaessa. Tulee vaan mieleen että onkohan se tunne kovinkaan aito siinä tapauksessa jos käytät sitä vain kun tarvitaan.

darknessin kirjoitti:

Ok... sepä hienoa. No, joka tapauksessa ei sillä ole minulle merkitystä koska en niitä tunteita missään tarvitse, ei minulla ole käyttöä sellaiselle. Kiinnosti vaan tietää että miksi se olisi niin oleellista omata niitä tunteita, tosin en vieläkään tiedä että miksi olisi, ja mihin niitä tarvitaan päivittäisessä elämässä.

Lue lisää

Ja siis eikö tuo ole vain hyvä, että aihe tulee puheeksi? Hyvä, kun asia puhutaan mahdollisimman pian auki, niin ei jää epäselvää.

Sinulle ilmeisesti sopii sellainen seura, joka ei tunne empatiaa, eikä kaipaa sitä sinulta. Oletan, että jos et sä itse kerta tee niillä tunteilla mitään, niin et varmaan myöskään kaipaa ja odota niitä toiselta. Sinä taas et sovi sellaisen seuraksi joka tuntee empatiaa ja kaipaa sitä myös toiselta.

darknessin kirjoitti:

>>>muotoilu "päivittäisessä elämässä" on vähän erikoinen. Itselläni ei taida olla mitään tuollaista asiaa, jota tarvitsisin päivittäin, mutta kaikelle on silti paikkansa ja aikansa.>>

Ahaa, siis et tarvitse empatiaa joka päivä, mutta sitten kun tulee tilanne missä sitä tarvitaan niin taiot sen tunteen esille tarvittaessa. Tulee vaan mieleen että onkohan se tunne kovinkaan aito siinä tapauksessa jos käytät sitä vain kun tarvitaan.

Lue lisää

En tosiaan keksi yhtään ainutta tuollaista asiaa, jota tarvitsisin joka pöivä, siis en yhtään ainoaa. Ei mun eteeni joka päuvä tule ketään, jolla olisi tarvetra empatialle. Onhan niitä sellaisiakin päiviä, jolloin en edes näe ketään muuta ihmistä.

darknessin kirjoitti:

>>>muotoilu "päivittäisessä elämässä" on vähän erikoinen. Itselläni ei taida olla mitään tuollaista asiaa, jota tarvitsisin päivittäin, mutta kaikelle on silti paikkansa ja aikansa.>>

Ahaa, siis et tarvitse empatiaa joka päivä, mutta sitten kun tulee tilanne missä sitä tarvitaan niin taiot sen tunteen esille tarvittaessa. Tulee vaan mieleen että onkohan se tunne kovinkaan aito siinä tapauksessa jos käytät sitä vain kun tarvitaan.

Lue lisää

Tuo taas on noita outoja vänkäyksiä, joita olet harrastanut tässä parissakin kohtaa. Yleensä tuollaisia näkee vain silloin, kun toisella on tarve vängätä vänkäämisen vuoksi. Onko vihasi oikeaa vihaa, jos et kerta oke jatkuvasti vihainen? Jos iket viimeksi ollut surullinen puoli vuotta sitten, niin oletkohan oikeasti koskaan ollut surullinen. Hyvin kummallinen ajatuskulku.

Empatiahan on "kykyä ja halua pyrkiä ymmärrykseen, mitä toinen ihminen saattaa tuntea ja kokea sekä taitoa asettua toisen henkilön asemaan". Aitoa empatiaa on siis jo pelkkä halu pyrkiä ymmärrykseen, vaikka kyky päästä siihen ei olisikaan täydellinen.

darknessin kirjoitti:

>>>muotoilu "päivittäisessä elämässä" on vähän erikoinen. Itselläni ei taida olla mitään tuollaista asiaa, jota tarvitsisin päivittäin, mutta kaikelle on silti paikkansa ja aikansa.>>

Ahaa, siis et tarvitse empatiaa joka päivä, mutta sitten kun tulee tilanne missä sitä tarvitaan niin taiot sen tunteen esille tarvittaessa. Tulee vaan mieleen että onkohan se tunne kovinkaan aito siinä tapauksessa jos käytät sitä vain kun tarvitaan.

Lue lisää

Miksi empatia muuten nyppii sinua niin kauheasti? Mikä empatian kokemisessa on sinusta niin väärin, että kukaan ei saisi olla empaattinen? Millä tavalla kenenkään toisen empaattisuus on sinulta pois?

Anonyymi kirjoitti:

En tosiaan keksi yhtään ainutta tuollaista asiaa, jota tarvitsisin joka pöivä, siis en yhtään ainoaa. Ei mun eteeni joka päuvä tule ketään, jolla olisi tarvetra empatialle. Onhan niitä sellaisiakin päiviä, jolloin en edes näe ketään muuta ihmistä.

Lue lisää

Kun olet yksin etkä näe muita ihmisiä, et tunne empatiaa, koska et tarvitse sitä tunnetta. Tunnetko mitään muuta sitten yksin ollessasi? Tai tunnetko vain tarvittaessa jotain.


>>>et varmaan myöskään kaipaa ja odota niitä toiselta. Sinä taas et sovi sellaisen seuraksi joka tuntee empatiaa ja kaipaa sitä myös toiselta.>>>

Taidat olla ihan oikeassa.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi empatia muuten nyppii sinua niin kauheasti? Mikä empatian kokemisessa on sinusta niin väärin, että kukaan ei saisi olla empaattinen? Millä tavalla kenenkään toisen empaattisuus on sinulta pois?

Lue lisää

Haha!... En kait ole sanonut ettei sitä saisi tuntea!... Tämä keskustelu sai alkunsa siitä kun minulle sanottiin että on väärin jos ei tunne empatiaa. Käsitin sen niin että naiset VAATII empatiaa osakseen.
Mutta minua ei vain huvita tuntea sitä, en pidä siitä tunteesta, minusta se on sama asia kuin sääli.

Anonyymi kirjoitti:

Tuo taas on noita outoja vänkäyksiä, joita olet harrastanut tässä parissakin kohtaa. Yleensä tuollaisia näkee vain silloin, kun toisella on tarve vängätä vänkäämisen vuoksi. Onko vihasi oikeaa vihaa, jos et kerta oke jatkuvasti vihainen? Jos iket viimeksi ollut surullinen puoli vuotta sitten, niin oletkohan oikeasti koskaan ollut surullinen. Hyvin kummallinen ajatuskulku.

Empatiahan on "kykyä ja halua pyrkiä ymmärrykseen, mitä toinen ihminen saattaa tuntea ja kokea sekä taitoa asettua toisen henkilön asemaan". Aitoa empatiaa on siis jo pelkkä halu pyrkiä ymmärrykseen, vaikka kyky päästä siihen ei olisikaan täydellinen.

Lue lisää

>>>ymmärrykseen, mitä toinen ihminen saattaa tuntea ja kokea sekä taitoa asettua toisen henkilön asemaan>>

Ahaa, siis kyse ei edes ole tunteesta ollenkaan. Vaan ymmärryksestä. Että ymmärtää toisen aseman. Ehkä minulla sitten onkin mahdollisuuksia tämän suhteen, pystyn kyllä ymmärtämään millaisessa tilanteessa joku toinen on, eri asia taas on se että välitänkö tehdä niin. Oikeastaan en välitä.

darknessin kirjoitti:

Kun olet yksin etkä näe muita ihmisiä, et tunne empatiaa, koska et tarvitse sitä tunnetta. Tunnetko mitään muuta sitten yksin ollessasi? Tai tunnetko vain tarvittaessa jotain.


>>>et varmaan myöskään kaipaa ja odota niitä toiselta. Sinä taas et sovi sellaisen seuraksi joka tuntee empatiaa ja kaipaa sitä myös toiselta.>>>

Taidat olla ihan oikeassa.

Lue lisää

Ainakin minulla empatia liittyy vain muihin olentoihin ja se on mahdotonta ilman kohdetta. Ärsykkeenä voi tietysti olla myös vaikka nyt video tai kirja, mutta kohde on välttämätön. Voi se kohde olla ajatuskin.

Noin yleisesti en tunne mitään tunnetta ilman ärsykettä. Tai no tyytyväisyyttä, sillä se on minun normaali olotilani, tyytyväinen ja rauhallinen, vailla tunnekuohuja. Siinä kohtaa, jos mun mieleeni alkaisi putkahdella tunteita täysin tyhjästi, mä huolestuisin. Kyllä niihin aina vähintään joku ajatus tarvitaan. Jos niitä tulisi ihan tyhjästä, niin hajeutuisin lääkäriin tarkistuttamaan, ettei mulla olisi aivokasvainta tai jotain.

En ole ihan varma tarkoitatko sä tolla "tarpeella" juuri ärsykettä. Ainakaan minulla tunteet eivät ole tietoisen tarpeen ja päätöksen takana, siten miten minä tarpeen ymmärrän. Voin tietoisesti sulkea tunteen pois mielestäni, mutta en voi päättää tuntea jotain, jollen sitä oikeasti tunne.

darknessin kirjoitti:

Haha!... En kait ole sanonut ettei sitä saisi tuntea!... Tämä keskustelu sai alkunsa siitä kun minulle sanottiin että on väärin jos ei tunne empatiaa. Käsitin sen niin että naiset VAATII empatiaa osakseen.
Mutta minua ei vain huvita tuntea sitä, en pidä siitä tunteesta, minusta se on sama asia kuin sääli.

Lue lisää

Ymmärrettävästi ihmiselle, jolle empatia on tärkeää, niin se on tärkeää ja on väärin olla olematta empaattinen. Niin sen kuuluu ollakin. Jos kaipaa empatiaa, niin sitten sitä kaipaa, eikä se ole henkilökohtaista juuri sinua kohtaan.

darknessin kirjoitti:

>>>ymmärrykseen, mitä toinen ihminen saattaa tuntea ja kokea sekä taitoa asettua toisen henkilön asemaan>>

Ahaa, siis kyse ei edes ole tunteesta ollenkaan. Vaan ymmärryksestä. Että ymmärtää toisen aseman. Ehkä minulla sitten onkin mahdollisuuksia tämän suhteen, pystyn kyllä ymmärtämään millaisessa tilanteessa joku toinen on, eri asia taas on se että välitänkö tehdä niin. Oikeastaan en välitä.

Lue lisää

Toisen aseman ymmärtäminen taas on tyystin eri asia kuin siihen asettuminen.

Anonyymi kirjoitti:

Ainakin minulla empatia liittyy vain muihin olentoihin ja se on mahdotonta ilman kohdetta. Ärsykkeenä voi tietysti olla myös vaikka nyt video tai kirja, mutta kohde on välttämätön. Voi se kohde olla ajatuskin.

Noin yleisesti en tunne mitään tunnetta ilman ärsykettä. Tai no tyytyväisyyttä, sillä se on minun normaali olotilani, tyytyväinen ja rauhallinen, vailla tunnekuohuja. Siinä kohtaa, jos mun mieleeni alkaisi putkahdella tunteita täysin tyhjästi, mä huolestuisin. Kyllä niihin aina vähintään joku ajatus tarvitaan. Jos niitä tulisi ihan tyhjästä, niin hajeutuisin lääkäriin tarkistuttamaan, ettei mulla olisi aivokasvainta tai jotain.

En ole ihan varma tarkoitatko sä tolla "tarpeella" juuri ärsykettä. Ainakaan minulla tunteet eivät ole tietoisen tarpeen ja päätöksen takana, siten miten minä tarpeen ymmärrän. Voin tietoisesti sulkea tunteen pois mielestäni, mutta en voi päättää tuntea jotain, jollen sitä oikeasti tunne.

Lue lisää

Aika mahtavasti pystyt analysoimaan tunneprosessejasi, hämmästyttävää. Tuossa on sellaisia asioita mitä itse en edes ole miettinytkään. Siis tunnetilasi on tasainen, ja jokin ärsyke aiheuttaa tunnereaktion. Täytyy sanoa että tuo kaikki kuullostaa todella loogiselta.
Ja olet siis nainen, nuori ilmeisesti?

Minulla taas nuorena elämä oli erittäin ongelmallista koska tunteeni olivat täysin hallitsemattomia, minulla ei ollut minkäänlaista kontrollia niihin, vaan reagoin kaikkiin ärsykkeisiin tunnereaktiolla. Elämä oli erittäin raskasta ja rasittavaa. Kun viimein hieman yli 20 vuotiaana sain vihdoin tunteet hallintaani, niin olin ällistynyt, en voinut edes uskoa sitä todeksi. Juuri tuo kuvailemasi tila, tyytyväinen, rauhallinen, ja vapaa. Se oli minulle jotain aivan uskomatonta.

darknessin kirjoitti:

>>>ymmärrykseen, mitä toinen ihminen saattaa tuntea ja kokea sekä taitoa asettua toisen henkilön asemaan>>

Ahaa, siis kyse ei edes ole tunteesta ollenkaan. Vaan ymmärryksestä. Että ymmärtää toisen aseman. Ehkä minulla sitten onkin mahdollisuuksia tämän suhteen, pystyn kyllä ymmärtämään millaisessa tilanteessa joku toinen on, eri asia taas on se että välitänkö tehdä niin. Oikeastaan en välitä.

Lue lisää

Ja empatiahan voi aiheutta ihan fyysisenkin tunteen, itselläni esimerkiksi kipureaktion. Jos mä näen jonkun satuttavan itsensä tavalla, jolla olen itse joskus satuttanut ja mun kehoni tietää sen tunteen (tai siis aivoni tietävät) niin mä koen ihan fyysistä kipua. En mä sitä tietenkään tiedä miten toinen sen kokee, mutta tunnen sitä mitä itse koin. En yhtä voimakkaana, muuta haamukivuksi sitä voi kuvata.

darknessin kirjoitti:

Aika mahtavasti pystyt analysoimaan tunneprosessejasi, hämmästyttävää. Tuossa on sellaisia asioita mitä itse en edes ole miettinytkään. Siis tunnetilasi on tasainen, ja jokin ärsyke aiheuttaa tunnereaktion. Täytyy sanoa että tuo kaikki kuullostaa todella loogiselta.
Ja olet siis nainen, nuori ilmeisesti?

Minulla taas nuorena elämä oli erittäin ongelmallista koska tunteeni olivat täysin hallitsemattomia, minulla ei ollut minkäänlaista kontrollia niihin, vaan reagoin kaikkiin ärsykkeisiin tunnereaktiolla. Elämä oli erittäin raskasta ja rasittavaa. Kun viimein hieman yli 20 vuotiaana sain vihdoin tunteet hallintaani, niin olin ällistynyt, en voinut edes uskoa sitä todeksi. Juuri tuo kuvailemasi tila, tyytyväinen, rauhallinen, ja vapaa. Se oli minulle jotain aivan uskomatonta.

Lue lisää

Nuoruus on suhteellista. En kutsuisi itseäni erityisen nuoreksi, mutta nainen olen kyllä.

Mulla oli teininä tyystin päinvastoin ja mä kontrolloin äärimmäisen tiukasti tunteitani. Jopa siinä määrin, että mä muistan kun mun isäni sanoi mulle joskus 15-vuotiaana, että voisit sä joskus tunteakin jotakin ja ilmaista, että tunnet jotakin. Ja sitten taas parikymppisenä hän totesi yhdessä tilanteessa olevansa todella onnellinen, kun mä viimein ilmaisen tunteita vapaasti.

Anonyymi kirjoitti:

Nuoruus on suhteellista. En kutsuisi itseäni erityisen nuoreksi, mutta nainen olen kyllä.

Mulla oli teininä tyystin päinvastoin ja mä kontrolloin äärimmäisen tiukasti tunteitani. Jopa siinä määrin, että mä muistan kun mun isäni sanoi mulle joskus 15-vuotiaana, että voisit sä joskus tunteakin jotakin ja ilmaista, että tunnet jotakin. Ja sitten taas parikymppisenä hän totesi yhdessä tilanteessa olevansa todella onnellinen, kun mä viimein ilmaisen tunteita vapaasti.

Lue lisää

Erikoista, olit nuorena täysin päinvastainen kuin mitä minä olin. Kuinka ihmeessä onnistuit 15 vuotiaana kontrolloimaan tunteitasi niin hyvin? Luulisi että juuri sen ikäisenä se olisi mahdottoman vaikeaa, mahdotonta varmasti monelle. Millainen se tilanne oli missä aloit ilmaisemaan tunteitasi 20 vuotiaana? Taas aivan päinvastoin kuin mitä minulla oli parikymppisenä... minulla taas teetti paljon töitä että saavutin sellaisen tilan jotta sain tunteeni hallintaan.

darknessin kirjoitti:

Erikoista, olit nuorena täysin päinvastainen kuin mitä minä olin. Kuinka ihmeessä onnistuit 15 vuotiaana kontrolloimaan tunteitasi niin hyvin? Luulisi että juuri sen ikäisenä se olisi mahdottoman vaikeaa, mahdotonta varmasti monelle. Millainen se tilanne oli missä aloit ilmaisemaan tunteitasi 20 vuotiaana? Taas aivan päinvastoin kuin mitä minulla oli parikymppisenä... minulla taas teetti paljon töitä että saavutin sellaisen tilan jotta sain tunteeni hallintaan.

Lue lisää

En mä tiedä miksi se meni niin. Mä vain olin äärimmäisen pidättyväinen silloin teininä. Esimerkiksi mun ensimmäinen poikaystäväni yritti vaikka kuinka saada mua puhumaan tunteistani esim. kun oli ollut riitaa tai jotain ja mä vain vetäydyin siitä pois (olin silloin 18). Mulla ei siis todellakaan ole sellaista kokemusta, että miehet eivät puhu tunteista, vaan mulle niitä on lähes tuputettu. 😀

Ei se siis ollut mikään tietty tilanne, jossa yhtäkkiä aloin ilmaisemaan tunteitani. Mun isäni vain tajusi ja näki sen eron silloin siinä. Mä olin muuttanut pois vanhempieni luota jo useamman vuoden ja asuin reiln 900 kilomtrin päässä, eli me ei nähty jatkuvasti. Se itse muutos tapahtui pikkuhiljaa, aikuistuessa.

darknessin kirjoitti:

Erikoista, olit nuorena täysin päinvastainen kuin mitä minä olin. Kuinka ihmeessä onnistuit 15 vuotiaana kontrolloimaan tunteitasi niin hyvin? Luulisi että juuri sen ikäisenä se olisi mahdottoman vaikeaa, mahdotonta varmasti monelle. Millainen se tilanne oli missä aloit ilmaisemaan tunteitasi 20 vuotiaana? Taas aivan päinvastoin kuin mitä minulla oli parikymppisenä... minulla taas teetti paljon töitä että saavutin sellaisen tilan jotta sain tunteeni hallintaan.

Lue lisää

Lisään vielä, että kyllä se muutos suht nopea oli, mutta ei yksi hetki. Se liittyi siihen kun jouduin monella muullakin tavalla tulemaan pois mukavuusalueiltani, tai no pakotin itseni ulos monilta mukavuusalueiltani, joten se tunneilmaisu tuli tavallaan siinä samalla.

darknessin kirjoitti:

Erikoista, olit nuorena täysin päinvastainen kuin mitä minä olin. Kuinka ihmeessä onnistuit 15 vuotiaana kontrolloimaan tunteitasi niin hyvin? Luulisi että juuri sen ikäisenä se olisi mahdottoman vaikeaa, mahdotonta varmasti monelle. Millainen se tilanne oli missä aloit ilmaisemaan tunteitasi 20 vuotiaana? Taas aivan päinvastoin kuin mitä minulla oli parikymppisenä... minulla taas teetti paljon töitä että saavutin sellaisen tilan jotta sain tunteeni hallintaan.

Lue lisää

Tuon luettuani mä ihan ymmärrän miksi haluat sulkea niitä toisten tunnetiloja ulkopuolelle. Jos sä olet nuorena ollut tuollainen kovin tunneherkkä, niin ehkä sä olet myös suht herkästi hypännyt mukaan niihin toisten tunnetiloihin. Kun olet ilmeisesti vaikeuksien kautta oppinut hallitsemaan omaa tunnetilaasi, niin se voi olla melko vastenmielinenkin ajatus, että tuntisi mitä joku muu tuntee. Tai siis eihän kukaan toisen ajatuksia lue ja siksi lause "tiedän mitä sä tunnet" on niin väärä. Pikemminhän se menee niin, että tiedän mitä itse tuossa tilanteessa tuntisin ja jos ei halua tuntea niitä tunteita, niin sitten ei halua.

Se voi olla tosi rankkaa ja sellainenkinhan tunnetaan kuin empatia väsymys ja esim. monissa ammateissa on pakko oppia sulkemaan niitä tunnetiloja ulos tai sitä hommaa ei pysty tekemään kauaa. Empatia ei ole vain hyvä juttu, vaan sitä voi olla myös liikaa ja sillä voi myös polttaa itsensä loppuun.

Anonyymi kirjoitti:

Lisään vielä, että kyllä se muutos suht nopea oli, mutta ei yksi hetki. Se liittyi siihen kun jouduin monella muullakin tavalla tulemaan pois mukavuusalueiltani, tai no pakotin itseni ulos monilta mukavuusalueiltani, joten se tunneilmaisu tuli tavallaan siinä samalla.

Lue lisää

Millä tavalla pakotit itsesi pois mukavuusalueeltasi ja miksi(ihmeessä..) ?

Anonyymi kirjoitti:

En mä tiedä miksi se meni niin. Mä vain olin äärimmäisen pidättyväinen silloin teininä. Esimerkiksi mun ensimmäinen poikaystäväni yritti vaikka kuinka saada mua puhumaan tunteistani esim. kun oli ollut riitaa tai jotain ja mä vain vetäydyin siitä pois (olin silloin 18). Mulla ei siis todellakaan ole sellaista kokemusta, että miehet eivät puhu tunteista, vaan mulle niitä on lähes tuputettu. 😀

Ei se siis ollut mikään tietty tilanne, jossa yhtäkkiä aloin ilmaisemaan tunteitani. Mun isäni vain tajusi ja näki sen eron silloin siinä. Mä olin muuttanut pois vanhempieni luota jo useamman vuoden ja asuin reiln 900 kilomtrin päässä, eli me ei nähty jatkuvasti. Se itse muutos tapahtui pikkuhiljaa, aikuistuessa.

Lue lisää

Olet joko poikkeuksellinen ihminen, jolla on ollut erikoisia kykyjä jo nuorena. Tai voi myös olla että olet poikkeuksellisen rehellinen nainen, mutta muuten melko samanlainen kuin muutkin naiset. Epäilen nimittäin että useimmat naiset "filmaavat" ja esittävät kovin tunteellista, ovat oppineet sen roolin, ns. naisen roolin. Ja kaikki se empatian tunteminen ja empatian vaatiminen ym. on opittua, ties mistä, seuraamalla muita ihmisiä, elokuvista, kirjoista tms. Ehkä sinulla vaan kesti pitkään ennenkuin opit sen roolin esittämisen. Olen tuota juuri epäillyt että miehet ovat oikeasti enemmän tuntevia kuin naiset (useimmat naiset) ja naiset ehkä vain lähtevät mukaan siihen peliin, kun niin vaaditaan... Olen myös nähnyt miten miehet puhuvat tunteistaan erittäin syvällisesti, vaikka jossain tv-haastattelussa, mutta en muista nähneeni vastaavaa naisten taholta, no, ehkä en vaan ole katsonut oikeita ohjelmia.. mutta naisten tunteista puhumisesta on jäänyt pinnallinen kuva, ei syvällinen kuten miesten ollessa kyseessä.

Joka tapauksessa olen kateellinen sinulle, jos minäkin olisin jo niin nuorena pystynyt kontrolloimaan tunteitani, niin mitä olisinkaan tähän mennessä saavuttanut. Ehkä tunteiden suhteen on äärimmäisen paljon vaihtelua eri ihmisten välillä ja toiset joutuvat esittämään tuntevaa, ja joidenkin toisten taas täytyy yrittää saada tunteitaan kontrolliin parhaansa mukaan.

darknessin kirjoitti:

Millä tavalla pakotit itsesi pois mukavuusalueeltasi ja miksi(ihmeessä..) ?

Mä olen hyvin ujo ja hiljainen luonteeltani, mutta nykyään harvempi sitä edes tajuaa, jollei oikeasti tunne mua. Se alkoi siitä, että menin ilmaisutaitolukioon, laulamista, teatteria, puheilmaisua jne. Mä vain sain tarpeekseni siitä että hyvä kun saan suutani auki ja uskallan sanoa sanaakaan. Ei tässä maailmassa pysty mitään tekemään, jos ei kehtaa edes puhua kuin vain tutuille. Sen jälkeen mä nyt olen vain tunkenut itseäni paikkoihin, jotka on aluksi tosi epämukavia, mutta kaikkeen tottuu.

darknessin kirjoitti:

Olet joko poikkeuksellinen ihminen, jolla on ollut erikoisia kykyjä jo nuorena. Tai voi myös olla että olet poikkeuksellisen rehellinen nainen, mutta muuten melko samanlainen kuin muutkin naiset. Epäilen nimittäin että useimmat naiset "filmaavat" ja esittävät kovin tunteellista, ovat oppineet sen roolin, ns. naisen roolin. Ja kaikki se empatian tunteminen ja empatian vaatiminen ym. on opittua, ties mistä, seuraamalla muita ihmisiä, elokuvista, kirjoista tms. Ehkä sinulla vaan kesti pitkään ennenkuin opit sen roolin esittämisen. Olen tuota juuri epäillyt että miehet ovat oikeasti enemmän tuntevia kuin naiset (useimmat naiset) ja naiset ehkä vain lähtevät mukaan siihen peliin, kun niin vaaditaan... Olen myös nähnyt miten miehet puhuvat tunteistaan erittäin syvällisesti, vaikka jossain tv-haastattelussa, mutta en muista nähneeni vastaavaa naisten taholta, no, ehkä en vaan ole katsonut oikeita ohjelmia.. mutta naisten tunteista puhumisesta on jäänyt pinnallinen kuva, ei syvällinen kuten miesten ollessa kyseessä.

Joka tapauksessa olen kateellinen sinulle, jos minäkin olisin jo niin nuorena pystynyt kontrolloimaan tunteitani, niin mitä olisinkaan tähän mennessä saavuttanut. Ehkä tunteiden suhteen on äärimmäisen paljon vaihtelua eri ihmisten välillä ja toiset joutuvat esittämään tuntevaa, ja joidenkin toisten taas täytyy yrittää saada tunteitaan kontrolliin parhaansa mukaan.

Lue lisää

Kylläpäs sä käänsit sen taas vastenmielisesti esittämiseksi. Enemmän se silloin teininä oli multa esittämistä, eihän mun isäni siitä muuten huolissaan olisi ollutkaan. Se oli sitä ujoutta ja pidättyväisyyttä ja sitä etten halunnut näyttää tunteitani, ettei kukaa vaan saa niitä kiinni. Toisinaan mä sorrun siihen vieläkin, sellaisissa tilanteissa, jossa omien tunteideni ilmaiseminen voisi asettaa mut havoittuvaan asemaan.

Jacsiis kyllä mä tunnen empatiaa. Sitä olen runtenut aina, mutta teininä sen näytti helpommin eläimille. Ne kun eivät käytä sitä hyväkseen. Mä tunnen vähän liikaakin empatiaa välillä. Siinä tosiaan voi polttaa itsensä loppuun, jos lähtee kovin mukaan muiden tunnetuloihin ja tosiaan siinä altistaa itseään monenlaiselle. Empatiaakin pitää osata hallita.

Anonyymi kirjoitti:

Mä olen hyvin ujo ja hiljainen luonteeltani, mutta nykyään harvempi sitä edes tajuaa, jollei oikeasti tunne mua. Se alkoi siitä, että menin ilmaisutaitolukioon, laulamista, teatteria, puheilmaisua jne. Mä vain sain tarpeekseni siitä että hyvä kun saan suutani auki ja uskallan sanoa sanaakaan. Ei tässä maailmassa pysty mitään tekemään, jos ei kehtaa edes puhua kuin vain tutuille. Sen jälkeen mä nyt olen vain tunkenut itseäni paikkoihin, jotka on aluksi tosi epämukavia, mutta kaikkeen tottuu.

Lue lisää

>>>olen vain tunkenut itseäni paikkoihin, jotka on aluksi tosi epämukavia, mutta kaikkeen tottuu.>>>

Millaisia paikkoja ne on olleet?

Kallistun nyt kyllä sille kannalle että olet poikkeuksellinen ihminen... ei ujo ihminen muuten noin vaan lähde laulamaan ja teatteria esittämään..
Itselleni tuollainen esiintyminen olisi erittäin vaikea ajatus, vaikka tosin kuitenkin miltei joka päivä on jonkinlaisen roolin esittämistä jos on ihmisten kanssa tekemisissä. En kyllä oikeasti välittäisi olla yhtään.. en jaksa ihmisiä kovin pitkään.

darknessin kirjoitti:

Olet joko poikkeuksellinen ihminen, jolla on ollut erikoisia kykyjä jo nuorena. Tai voi myös olla että olet poikkeuksellisen rehellinen nainen, mutta muuten melko samanlainen kuin muutkin naiset. Epäilen nimittäin että useimmat naiset "filmaavat" ja esittävät kovin tunteellista, ovat oppineet sen roolin, ns. naisen roolin. Ja kaikki se empatian tunteminen ja empatian vaatiminen ym. on opittua, ties mistä, seuraamalla muita ihmisiä, elokuvista, kirjoista tms. Ehkä sinulla vaan kesti pitkään ennenkuin opit sen roolin esittämisen. Olen tuota juuri epäillyt että miehet ovat oikeasti enemmän tuntevia kuin naiset (useimmat naiset) ja naiset ehkä vain lähtevät mukaan siihen peliin, kun niin vaaditaan... Olen myös nähnyt miten miehet puhuvat tunteistaan erittäin syvällisesti, vaikka jossain tv-haastattelussa, mutta en muista nähneeni vastaavaa naisten taholta, no, ehkä en vaan ole katsonut oikeita ohjelmia.. mutta naisten tunteista puhumisesta on jäänyt pinnallinen kuva, ei syvällinen kuten miesten ollessa kyseessä.

Joka tapauksessa olen kateellinen sinulle, jos minäkin olisin jo niin nuorena pystynyt kontrolloimaan tunteitani, niin mitä olisinkaan tähän mennessä saavuttanut. Ehkä tunteiden suhteen on äärimmäisen paljon vaihtelua eri ihmisten välillä ja toiset joutuvat esittämään tuntevaa, ja joidenkin toisten taas täytyy yrittää saada tunteitaan kontrolliin parhaansa mukaan.

Lue lisää

Eli kyllä mä nyt olen nimenomaan niillä oikeilla tunteillani varustettu, teininä en ollut. Nykyään mä osaan jopa itkeä, eikä mun tarvitse pitää yllä kulissia, että minuahan ei kosketa mikään. Yllätin jopa itseni kun tajusin, että hitto mä kykenen itkemään miehen edessä, vaikkakin kyllä mä edelleen siinä kasvoni piilotan, mutta hitto mä pystyn siihen. En enää karkaa pois itkemään yksinäni ja piilossa. Mä olen viimein oppinut, että tunteet eivät ole heikkous, joka pitää parhaansa mukaan piilottaa.

darknessin kirjoitti:

>>>olen vain tunkenut itseäni paikkoihin, jotka on aluksi tosi epämukavia, mutta kaikkeen tottuu.>>>

Millaisia paikkoja ne on olleet?

Kallistun nyt kyllä sille kannalle että olet poikkeuksellinen ihminen... ei ujo ihminen muuten noin vaan lähde laulamaan ja teatteria esittämään..
Itselleni tuollainen esiintyminen olisi erittäin vaikea ajatus, vaikka tosin kuitenkin miltei joka päivä on jonkinlaisen roolin esittämistä jos on ihmisten kanssa tekemisissä. En kyllä oikeasti välittäisi olla yhtään.. en jaksa ihmisiä kovin pitkään.

Lue lisää

No vaikka nyt pitämään esityksiä rahoittajien edessä, pistämään oman persoonani peliin. No pain, no gain.

Anonyymi kirjoitti:

Tuon luettuani mä ihan ymmärrän miksi haluat sulkea niitä toisten tunnetiloja ulkopuolelle. Jos sä olet nuorena ollut tuollainen kovin tunneherkkä, niin ehkä sä olet myös suht herkästi hypännyt mukaan niihin toisten tunnetiloihin. Kun olet ilmeisesti vaikeuksien kautta oppinut hallitsemaan omaa tunnetilaasi, niin se voi olla melko vastenmielinenkin ajatus, että tuntisi mitä joku muu tuntee. Tai siis eihän kukaan toisen ajatuksia lue ja siksi lause "tiedän mitä sä tunnet" on niin väärä. Pikemminhän se menee niin, että tiedän mitä itse tuossa tilanteessa tuntisin ja jos ei halua tuntea niitä tunteita, niin sitten ei halua.

Se voi olla tosi rankkaa ja sellainenkinhan tunnetaan kuin empatia väsymys ja esim. monissa ammateissa on pakko oppia sulkemaan niitä tunnetiloja ulos tai sitä hommaa ei pysty tekemään kauaa. Empatia ei ole vain hyvä juttu, vaan sitä voi olla myös liikaa ja sillä voi myös polttaa itsensä loppuun.

Lue lisää

Tuo on täsmälleen totta, terveydenhoitoalalla ja poliisina ym. ei voi antaa tunteille liikaa valtaa, heidän täytyy kontrolloida tunteitaan vaativissa tilanteissa. Varmaan muillakin aloilla on samoin, esim. vaikka asiakaspalvelijana..voi kohdata monenlaista kulkijaa.
Tuo on hyvin sanottu, empatia ei ole vain hyvä juttu...tuon asian kun vaan useampi ihminen tajuaisi.

Niin, koen vastenmielisenä sen että minun pitäisi ikäänkuin palata takaisinpäin ja alkaa tuntemaan sitä mitä muut tuntee, kun kuitenkin olen itse kamppaillut pitkään etten joutuisi tuntemaan mitään mitä en halua. Pitäisi mitätöidä ne saavutukset mitä olen omalla työlläni saavuttanut, vain kun joku sanoo "koska se ei ole oikein jos ei tunne".

Anonyymi kirjoitti:

Eli kyllä mä nyt olen nimenomaan niillä oikeilla tunteillani varustettu, teininä en ollut. Nykyään mä osaan jopa itkeä, eikä mun tarvitse pitää yllä kulissia, että minuahan ei kosketa mikään. Yllätin jopa itseni kun tajusin, että hitto mä kykenen itkemään miehen edessä, vaikkakin kyllä mä edelleen siinä kasvoni piilotan, mutta hitto mä pystyn siihen. En enää karkaa pois itkemään yksinäni ja piilossa. Mä olen viimein oppinut, että tunteet eivät ole heikkous, joka pitää parhaansa mukaan piilottaa.

Lue lisää

Ahaa, okei, siis teininäkin sinulla kuitenkin oli tunteita, mutta piilotit ne tehokkaasti etteivät muut saaneet niistä tietää. Ja nyt uskallat ilmaista tunteitasi vapaammin, mutta jos tarvitsee niin pystyt yhä kontrolloimaan tunteitasi?

Tuon ymmärrän että eläimiä kohtaan on helpompi tuntea jotain, se on paljon yksinkertaisempaa, eläin vaan tekee sitä mikä on sen lajille tyypillistä.
Ihmisissä on vaan jokin niin pahasti vialla että on hyvin vaikeaa tuntea myötätuntoa heitä kohtaan. Tai paremminkin että edes haluaisi tuntea myötätuntoa ihmistä kohtaan.

Anonyymi kirjoitti:

No vaikka nyt pitämään esityksiä rahoittajien edessä, pistämään oman persoonani peliin. No pain, no gain.

Aikamoista...

darknessin kirjoitti:

Aikamoista...

On kyllä mielenkiintoista keskustella kanssasi tunnemaailmoista, harva ihminen uskaltaa puhua noin suoraan omista tuntemisistaan ja ongelmistaan ja saavutuksistaan. Olisipa täällä enemmän kaltaisiasi rohkeita ihmisiä jotka uskaltaa heittäytyä hetkeen, olisi keskustelut mielenkiintoisia, eikä sellaista täyttä soopaa niinkuin yleensä ovat näillä palstoilla.

Nyt täytyy kyllä lähteä nukkumista miettimään jo, melko myöhä on.

darknessin kirjoitti:

Ahaa, okei, siis teininäkin sinulla kuitenkin oli tunteita, mutta piilotit ne tehokkaasti etteivät muut saaneet niistä tietää. Ja nyt uskallat ilmaista tunteitasi vapaammin, mutta jos tarvitsee niin pystyt yhä kontrolloimaan tunteitasi?

Tuon ymmärrän että eläimiä kohtaan on helpompi tuntea jotain, se on paljon yksinkertaisempaa, eläin vaan tekee sitä mikä on sen lajille tyypillistä.
Ihmisissä on vaan jokin niin pahasti vialla että on hyvin vaikeaa tuntea myötätuntoa heitä kohtaan. Tai paremminkin että edes haluaisi tuntea myötätuntoa ihmistä kohtaan.

Lue lisää

Jälkikäteen tarkastellen kyllä. Silloin omasta mielestäni ei, ei muhun päässyt koskettamaan mikään. Jälkikäteen on helppo nähdä monenmoista.

Uskallus on hyvin heikko sana kuvaamaan tuota, mutta paremman puutteessa sitä voi käyttää. Todellisuudessa se on paljon isompi juttu, kuin vain uskallus. Ehkä jopa sana tunnelukko voisi kuvata sitä paremmin kuin uskalluksen puute. Pikemmin täydellinen kyvyttömyys, kuin pelkkä uskonpuute. Se, kun ne tunteet on pakattu miin rarkasti muurin ja lukkojen taakse, että on helppo itsekin uskoa, ettei niitä edes ole.

Mulla ei ole tuollaisia kokemuksia ihmisistäkään. Ihmiset on ihan ok, valtaosin. Mä tunnen myötätuntoa ihmisiä kohtaan, vaikkaan en nyt tietenkään ihan kaikessa. Vaikea tuntea myötätuntoa, jos jokin asia on mun mielestäni ihan pikkujuttu, vaikka se toiselle iso olisikin.

Tuo varmaan on yksi empatian iso "puute". Ihminen kokee empatiaa lopulta aina omien tunteidensa ja kokemustensa kautta ja vaikka sen toisen tunteen tunnistaisi, niin ilman kokemusta voi olla hyvin vaikea samaistua. Hyvänä esimerkkinä nyt vaikka tuo kipu. Likimain kaikki miehet sävähtävät, jos jossain näkyy potku munille. Mulle se taas on, että jaa okei, kai se sattuu. Siihen on ihan syynsä, miksi usein vanhemmat ihmiset on empaattisimpia. Heillä on paljon elämänkokemusta, jolla samaistua lähes kaikkeen.

darknessin kirjoitti:

On kyllä mielenkiintoista keskustella kanssasi tunnemaailmoista, harva ihminen uskaltaa puhua noin suoraan omista tuntemisistaan ja ongelmistaan ja saavutuksistaan. Olisipa täällä enemmän kaltaisiasi rohkeita ihmisiä jotka uskaltaa heittäytyä hetkeen, olisi keskustelut mielenkiintoisia, eikä sellaista täyttä soopaa niinkuin yleensä ovat näillä palstoilla.

Nyt täytyy kyllä lähteä nukkumista miettimään jo, melko myöhä on.

Lue lisää

Ei tällä paikalla ole mulle muuta arvoa kuin keskustelu, että jos en uskalla keskustella, niin hittoako sitä täällä aikaa tuhlaisi. 😝

Hyvät yöt!

Anonyymi kirjoitti:

Jälkikäteen tarkastellen kyllä. Silloin omasta mielestäni ei, ei muhun päässyt koskettamaan mikään. Jälkikäteen on helppo nähdä monenmoista.

Uskallus on hyvin heikko sana kuvaamaan tuota, mutta paremman puutteessa sitä voi käyttää. Todellisuudessa se on paljon isompi juttu, kuin vain uskallus. Ehkä jopa sana tunnelukko voisi kuvata sitä paremmin kuin uskalluksen puute. Pikemmin täydellinen kyvyttömyys, kuin pelkkä uskonpuute. Se, kun ne tunteet on pakattu miin rarkasti muurin ja lukkojen taakse, että on helppo itsekin uskoa, ettei niitä edes ole.

Mulla ei ole tuollaisia kokemuksia ihmisistäkään. Ihmiset on ihan ok, valtaosin. Mä tunnen myötätuntoa ihmisiä kohtaan, vaikkaan en nyt tietenkään ihan kaikessa. Vaikea tuntea myötätuntoa, jos jokin asia on mun mielestäni ihan pikkujuttu, vaikka se toiselle iso olisikin.

Tuo varmaan on yksi empatian iso "puute". Ihminen kokee empatiaa lopulta aina omien tunteidensa ja kokemustensa kautta ja vaikka sen toisen tunteen tunnistaisi, niin ilman kokemusta voi olla hyvin vaikea samaistua. Hyvänä esimerkkinä nyt vaikka tuo kipu. Likimain kaikki miehet sävähtävät, jos jossain näkyy potku munille. Mulle se taas on, että jaa okei, kai se sattuu. Siihen on ihan syynsä, miksi usein vanhemmat ihmiset on empaattisimpia. Heillä on paljon elämänkokemusta, jolla samaistua lähes kaikkeen.

Lue lisää

Kyllä tuo kuullostaa siltä että todella pystyit poistamaan tunteesi silloin nuorena, ehkä jälkikäteen vaan epäilet sitä, mutta se varmaankin oli todellista sillä hetkellä. Ja se on mielestäni melkoinen saavutus, tai ainakin itselleni se oli iso asia, se oli ensimmäinen saavutus henkisellä tielläni, kun sen tosissaan aloitin.

Minusta muuten on kummallista se että jos joku yksilö ei halua tuntea empatiaa, niin yhteiskunnan, tai ihmisten mielestä se henkilö pitäisi sulkea lukkojen taakse jonnekin... mutta tämä on tätä, jos laumassa on joku hiemankin poikkeava niin sitä pitää nokkia.

>>>esimerkkinä nyt vaikka tuo kipu. Likimain kaikki miehet sävähtävät, jos jossain näkyy potku munille. Mulle se taas on, että jaa okei, kai se sattuu.>>>>

No kyllä se sattuu!... ei se ole mikään pikkujuttu! Totta kyllä että on vaikeaa katsella esim. hauskoja kotivideoita missä niitä kolauksia sattuu. En ole ajatellut että se olisi empatiaa, vaan kehollinen reaktio siihen että näkee jotain sellaista, ja siitä tulee pakenemisreaktio tms.
Muuten olen huomannut että naiset eivät ota tuota tilannetta ollenkaan vakavasti, ehkä juuri siksi kun itseltä puuttuu täysin siihen samaistuminen, heitä vaan naurattaa tuollainen, jotkut ihan näyttäisivät tukehtuvan nauruun..
Mutta on ollut vakavia tapauksia esim. kiinassa missä kadulla tuntemattoman miehen kanssa riitautunut nainen on tarttunut käsillään miehen herkistä osista ja tehnyt vakavaa väkivaltaa, ja mies on mennyt tajuttomaksi ja kuollut. Tuota naista odottaa nyt syyte murhasta. Vaikka naiset eivät ottaisi asiaa vakavasti niin oikeus kyllä ottaa (todennäköisesti tuomarit ym. siellä ovat miehiä).

darknessin kirjoitti:

Kyllä tuo kuullostaa siltä että todella pystyit poistamaan tunteesi silloin nuorena, ehkä jälkikäteen vaan epäilet sitä, mutta se varmaankin oli todellista sillä hetkellä. Ja se on mielestäni melkoinen saavutus, tai ainakin itselleni se oli iso asia, se oli ensimmäinen saavutus henkisellä tielläni, kun sen tosissaan aloitin.

Minusta muuten on kummallista se että jos joku yksilö ei halua tuntea empatiaa, niin yhteiskunnan, tai ihmisten mielestä se henkilö pitäisi sulkea lukkojen taakse jonnekin... mutta tämä on tätä, jos laumassa on joku hiemankin poikkeava niin sitä pitää nokkia.

>>>esimerkkinä nyt vaikka tuo kipu. Likimain kaikki miehet sävähtävät, jos jossain näkyy potku munille. Mulle se taas on, että jaa okei, kai se sattuu.>>>>

No kyllä se sattuu!... ei se ole mikään pikkujuttu! Totta kyllä että on vaikeaa katsella esim. hauskoja kotivideoita missä niitä kolauksia sattuu. En ole ajatellut että se olisi empatiaa, vaan kehollinen reaktio siihen että näkee jotain sellaista, ja siitä tulee pakenemisreaktio tms.
Muuten olen huomannut että naiset eivät ota tuota tilannetta ollenkaan vakavasti, ehkä juuri siksi kun itseltä puuttuu täysin siihen samaistuminen, heitä vaan naurattaa tuollainen, jotkut ihan näyttäisivät tukehtuvan nauruun..
Mutta on ollut vakavia tapauksia esim. kiinassa missä kadulla tuntemattoman miehen kanssa riitautunut nainen on tarttunut käsillään miehen herkistä osista ja tehnyt vakavaa väkivaltaa, ja mies on mennyt tajuttomaksi ja kuollut. Tuota naista odottaa nyt syyte murhasta. Vaikka naiset eivät ottaisi asiaa vakavasti niin oikeus kyllä ottaa (todennäköisesti tuomarit ym. siellä ovat miehiä).

Lue lisää

"Minusta muuten on kummallista se että jos joku yksilö ei halua tuntea empatiaa, niin yhteiskunnan, tai ihmisten mielestä se henkilö pitäisi sulkea lukkojen taakse jonnekin... mutta tämä on tätä, jos laumassa on joku hiemankin poikkeava niin sitä pitää nokkia."

Oleellista ei yhteiskunnan kannalta ole lainkaan se tunnetko empatiaa vai et. Jos kykenet käyttäytymään yhteiskunnan sääntöjen mukaan ja olemaan mm. tappamatta muita ihmisiä ja muuten satuttamatta heitä, niin ei yhteiskunta sinua mihinkään sulje.

Toiset yksilöt taas tietenkin päättävät ihan itse kenen kanssa haluavat olla tekemisissä ja kenen eivät ja siihen heillä on täysi oikeus, aivan kuten sinullakin.

darknessin kirjoitti:

Kyllä tuo kuullostaa siltä että todella pystyit poistamaan tunteesi silloin nuorena, ehkä jälkikäteen vaan epäilet sitä, mutta se varmaankin oli todellista sillä hetkellä. Ja se on mielestäni melkoinen saavutus, tai ainakin itselleni se oli iso asia, se oli ensimmäinen saavutus henkisellä tielläni, kun sen tosissaan aloitin.

Minusta muuten on kummallista se että jos joku yksilö ei halua tuntea empatiaa, niin yhteiskunnan, tai ihmisten mielestä se henkilö pitäisi sulkea lukkojen taakse jonnekin... mutta tämä on tätä, jos laumassa on joku hiemankin poikkeava niin sitä pitää nokkia.

>>>esimerkkinä nyt vaikka tuo kipu. Likimain kaikki miehet sävähtävät, jos jossain näkyy potku munille. Mulle se taas on, että jaa okei, kai se sattuu.>>>>

No kyllä se sattuu!... ei se ole mikään pikkujuttu! Totta kyllä että on vaikeaa katsella esim. hauskoja kotivideoita missä niitä kolauksia sattuu. En ole ajatellut että se olisi empatiaa, vaan kehollinen reaktio siihen että näkee jotain sellaista, ja siitä tulee pakenemisreaktio tms.
Muuten olen huomannut että naiset eivät ota tuota tilannetta ollenkaan vakavasti, ehkä juuri siksi kun itseltä puuttuu täysin siihen samaistuminen, heitä vaan naurattaa tuollainen, jotkut ihan näyttäisivät tukehtuvan nauruun..
Mutta on ollut vakavia tapauksia esim. kiinassa missä kadulla tuntemattoman miehen kanssa riitautunut nainen on tarttunut käsillään miehen herkistä osista ja tehnyt vakavaa väkivaltaa, ja mies on mennyt tajuttomaksi ja kuollut. Tuota naista odottaa nyt syyte murhasta. Vaikka naiset eivät ottaisi asiaa vakavasti niin oikeus kyllä ottaa (todennäköisesti tuomarit ym. siellä ovat miehiä).

Lue lisää

"No kyllä se sattuu!... ei se ole mikään pikkujuttu! Totta kyllä että on vaikeaa katsella esim. hauskoja kotivideoita missä niitä kolauksia sattuu. En ole ajatellut että se olisi empatiaa, vaan kehollinen reaktio siihen että näkee jotain sellaista, ja siitä tulee pakenemisreaktio tms.
Muuten olen huomannut että naiset eivät ota tuota tilannetta ollenkaan vakavasti, ehkä juuri siksi kun itseltä puuttuu täysin siihen samaistuminen, heitä vaan naurattaa tuollainen, jotkut ihan näyttäisivät tukehtuvan nauruun."

Enpä ole väittänytkään, etteikö sattuisi, mutta se on lipitäen sama asia, kuin selittää, että jokin ääni sattuu koiran korviin. Järjen tasolla okei, fysiikan tasolla jaa no kiva tietää. Enpä ole tavannut yhtään miestäkään, joka naisen kipua tajuaisi. Kun jotain elintö ei ole, niin ei siuhen kohdistuvaa kipua voi fysiikan tasolla tajuta ja se on ihan normaalia.

Enpä ole koskaan nähnyt yhdenkään naisen tuolle nauravan. Lähinnä se reaktio on, että ja taas tämä juttu ja keksikää jo jotain muuta. Miehethän noita "vitsejä" itse lisäävät, että miesten mielestä sen on pakko olla huvittavaa, jollain tasolla.

darknessin kirjoitti:

Kyllä tuo kuullostaa siltä että todella pystyit poistamaan tunteesi silloin nuorena, ehkä jälkikäteen vaan epäilet sitä, mutta se varmaankin oli todellista sillä hetkellä. Ja se on mielestäni melkoinen saavutus, tai ainakin itselleni se oli iso asia, se oli ensimmäinen saavutus henkisellä tielläni, kun sen tosissaan aloitin.

Minusta muuten on kummallista se että jos joku yksilö ei halua tuntea empatiaa, niin yhteiskunnan, tai ihmisten mielestä se henkilö pitäisi sulkea lukkojen taakse jonnekin... mutta tämä on tätä, jos laumassa on joku hiemankin poikkeava niin sitä pitää nokkia.

>>>esimerkkinä nyt vaikka tuo kipu. Likimain kaikki miehet sävähtävät, jos jossain näkyy potku munille. Mulle se taas on, että jaa okei, kai se sattuu.>>>>

No kyllä se sattuu!... ei se ole mikään pikkujuttu! Totta kyllä että on vaikeaa katsella esim. hauskoja kotivideoita missä niitä kolauksia sattuu. En ole ajatellut että se olisi empatiaa, vaan kehollinen reaktio siihen että näkee jotain sellaista, ja siitä tulee pakenemisreaktio tms.
Muuten olen huomannut että naiset eivät ota tuota tilannetta ollenkaan vakavasti, ehkä juuri siksi kun itseltä puuttuu täysin siihen samaistuminen, heitä vaan naurattaa tuollainen, jotkut ihan näyttäisivät tukehtuvan nauruun..
Mutta on ollut vakavia tapauksia esim. kiinassa missä kadulla tuntemattoman miehen kanssa riitautunut nainen on tarttunut käsillään miehen herkistä osista ja tehnyt vakavaa väkivaltaa, ja mies on mennyt tajuttomaksi ja kuollut. Tuota naista odottaa nyt syyte murhasta. Vaikka naiset eivät ottaisi asiaa vakavasti niin oikeus kyllä ottaa (todennäköisesti tuomarit ym. siellä ovat miehiä).

Lue lisää

"Kyllä tuo kuullostaa siltä että todella pystyit poistamaan tunteesi silloin nuorena, ehkä jälkikäteen vaan epäilet sitä, mutta se varmaankin oli todellista sillä hetkellä. Ja se on mielestäni melkoinen saavutus, tai ainakin itselleni se oli iso asia, se oli ensimmäinen saavutus henkisellä tielläni, kun sen tosissaan aloitin."

En ole vardinausesti yllättynyt, että koet sen noin. Sä tuskin olet kykenevä tajuamaan mikä se todellisuus oli. Kaukana todellisesta ja kaukana hyvästä ja parannusta tarvittiin paljon, jotta tilanne oli normaali. Nyt se on erinomainen.

darknessin kirjoitti:

Kyllä tuo kuullostaa siltä että todella pystyit poistamaan tunteesi silloin nuorena, ehkä jälkikäteen vaan epäilet sitä, mutta se varmaankin oli todellista sillä hetkellä. Ja se on mielestäni melkoinen saavutus, tai ainakin itselleni se oli iso asia, se oli ensimmäinen saavutus henkisellä tielläni, kun sen tosissaan aloitin.

Minusta muuten on kummallista se että jos joku yksilö ei halua tuntea empatiaa, niin yhteiskunnan, tai ihmisten mielestä se henkilö pitäisi sulkea lukkojen taakse jonnekin... mutta tämä on tätä, jos laumassa on joku hiemankin poikkeava niin sitä pitää nokkia.

>>>esimerkkinä nyt vaikka tuo kipu. Likimain kaikki miehet sävähtävät, jos jossain näkyy potku munille. Mulle se taas on, että jaa okei, kai se sattuu.>>>>

No kyllä se sattuu!... ei se ole mikään pikkujuttu! Totta kyllä että on vaikeaa katsella esim. hauskoja kotivideoita missä niitä kolauksia sattuu. En ole ajatellut että se olisi empatiaa, vaan kehollinen reaktio siihen että näkee jotain sellaista, ja siitä tulee pakenemisreaktio tms.
Muuten olen huomannut että naiset eivät ota tuota tilannetta ollenkaan vakavasti, ehkä juuri siksi kun itseltä puuttuu täysin siihen samaistuminen, heitä vaan naurattaa tuollainen, jotkut ihan näyttäisivät tukehtuvan nauruun..
Mutta on ollut vakavia tapauksia esim. kiinassa missä kadulla tuntemattoman miehen kanssa riitautunut nainen on tarttunut käsillään miehen herkistä osista ja tehnyt vakavaa väkivaltaa, ja mies on mennyt tajuttomaksi ja kuollut. Tuota naista odottaa nyt syyte murhasta. Vaikka naiset eivät ottaisi asiaa vakavasti niin oikeus kyllä ottaa (todennäköisesti tuomarit ym. siellä ovat miehiä).

Lue lisää

"Ja se on mielestäni melkoinen saavutus"

Minusta se taas oli kauhea menetys ja hukattua elämää. Ei sitä silloin tajunnut, mutta nyt kun tietää, niin never again.

En sano tätä pahalla, mutta mä tietyllä tasolla säälin sua. Tuo negaatio, joka sun sisällä vaikuttaa olevan, on tosi vahva ja sä et anna kuvaa, että voisit hyvin. Käytöksessäsi on paha ristiriita, enkä voi kuin toivoa, että toivottavasti sä löydät edes jostain asiasta myös hyvää oloa.

Anonyymi kirjoitti:

"No kyllä se sattuu!... ei se ole mikään pikkujuttu! Totta kyllä että on vaikeaa katsella esim. hauskoja kotivideoita missä niitä kolauksia sattuu. En ole ajatellut että se olisi empatiaa, vaan kehollinen reaktio siihen että näkee jotain sellaista, ja siitä tulee pakenemisreaktio tms.
Muuten olen huomannut että naiset eivät ota tuota tilannetta ollenkaan vakavasti, ehkä juuri siksi kun itseltä puuttuu täysin siihen samaistuminen, heitä vaan naurattaa tuollainen, jotkut ihan näyttäisivät tukehtuvan nauruun."

Enpä ole väittänytkään, etteikö sattuisi, mutta se on lipitäen sama asia, kuin selittää, että jokin ääni sattuu koiran korviin. Järjen tasolla okei, fysiikan tasolla jaa no kiva tietää. Enpä ole tavannut yhtään miestäkään, joka naisen kipua tajuaisi. Kun jotain elintö ei ole, niin ei siuhen kohdistuvaa kipua voi fysiikan tasolla tajuta ja se on ihan normaalia.

Enpä ole koskaan nähnyt yhdenkään naisen tuolle nauravan. Lähinnä se reaktio on, että ja taas tämä juttu ja keksikää jo jotain muuta. Miehethän noita "vitsejä" itse lisäävät, että miesten mielestä sen on pakko olla huvittavaa, jollain tasolla.

Lue lisää

Ehkä kyse on siitä että kun mies näkee jotain todella pahaa tapahtuvan jollekin toiselle(tunteamattomalle), eikä itselleen niin sille voi nauraa (vaikka tietää ettei saisi). Nyt kun mietin niin youtubevideoissa missä tytöt nauravat kovaan ääneen pojalle jota sattuu, niin tekijänä niissä on tyttö, ja ilmeisesti kyse onkin siitä vallantunteesta mikä naisella on miehen ylitse (heikko nainen voittaa mahtavan miehen).

Anonyymi kirjoitti:

"Kyllä tuo kuullostaa siltä että todella pystyit poistamaan tunteesi silloin nuorena, ehkä jälkikäteen vaan epäilet sitä, mutta se varmaankin oli todellista sillä hetkellä. Ja se on mielestäni melkoinen saavutus, tai ainakin itselleni se oli iso asia, se oli ensimmäinen saavutus henkisellä tielläni, kun sen tosissaan aloitin."

En ole vardinausesti yllättynyt, että koet sen noin. Sä tuskin olet kykenevä tajuamaan mikä se todellisuus oli. Kaukana todellisesta ja kaukana hyvästä ja parannusta tarvittiin paljon, jotta tilanne oli normaali. Nyt se on erinomainen.

Lue lisää

>>>Sä tuskin olet kykenevä tajuamaan mikä se todellisuus oli. Kaukana todellisesta ja kaukana hyvästä ja parannusta tarvittiin paljon, jotta tilanne oli normaali>>

Millainen se todellisuus silloin sinulla oli? Siis olit tilanteesi takia pakotettu hallitsemaan tunteitasi, pakko on tietysti vahva motivaatio.
Huolimatta olosuhteista, tuo kyllä on itsessään saavutus mihin silloin pystyit.

Anonyymi kirjoitti:

"Ja se on mielestäni melkoinen saavutus"

Minusta se taas oli kauhea menetys ja hukattua elämää. Ei sitä silloin tajunnut, mutta nyt kun tietää, niin never again.

En sano tätä pahalla, mutta mä tietyllä tasolla säälin sua. Tuo negaatio, joka sun sisällä vaikuttaa olevan, on tosi vahva ja sä et anna kuvaa, että voisit hyvin. Käytöksessäsi on paha ristiriita, enkä voi kuin toivoa, että toivottavasti sä löydät edes jostain asiasta myös hyvää oloa.

Lue lisää

Hyvä olo/onnellisuus on mielestäni täysin yliarvostettua. Ei se edes ole todellista. Johtuu ainoastaan aivojen kemiasta, kun tiettyjä hormooneja lisätään niin tulee onnellinen/hyvän olon tila. Ja huumeidenkäyttäjät käyttävät juuri sellaisia aineita joilla tämä tila saadaan aivoihin aikaiseksi.

On huomattavasti paljon mahtavampia ja suurempia asioita kuin inhimillinen onnellisuus.

darknessin kirjoitti:

Ehkä kyse on siitä että kun mies näkee jotain todella pahaa tapahtuvan jollekin toiselle(tunteamattomalle), eikä itselleen niin sille voi nauraa (vaikka tietää ettei saisi). Nyt kun mietin niin youtubevideoissa missä tytöt nauravat kovaan ääneen pojalle jota sattuu, niin tekijänä niissä on tyttö, ja ilmeisesti kyse onkin siitä vallantunteesta mikä naisella on miehen ylitse (heikko nainen voittaa mahtavan miehen).

Lue lisää

Nauruhan on monille myös stressireaktio. Mutta tosiaan sen verran on tullut noiden sisältöjän kanssa touhuttu, että olen huomannut miesten kaipaavan munapotkuja ja haaroilleen putoamisia jne. Siinä on jotain, mikä hivelee miesten huumorintajua, vaikka se aiheuttaakin myös sen 'ai saatana, toi sattu!!!"

darknessin kirjoitti:

>>>Sä tuskin olet kykenevä tajuamaan mikä se todellisuus oli. Kaukana todellisesta ja kaukana hyvästä ja parannusta tarvittiin paljon, jotta tilanne oli normaali>>

Millainen se todellisuus silloin sinulla oli? Siis olit tilanteesi takia pakotettu hallitsemaan tunteitasi, pakko on tietysti vahva motivaatio.
Huolimatta olosuhteista, tuo kyllä on itsessään saavutus mihin silloin pystyit.

Lue lisää

Kyllä mä sen pitkälti olen avannut jo. Mä olen ujo ja pidättyvä ja silloin joiltain osin äärimmäisyyteen saakka. Ei siihen mitään sen ihmeempää syytä ole kuin luonne/persoona, mitä sanaa nyt haluaa käyttää.

Itse koen, että onneksi olen kuitenkin sen verran järjellä siunattu, että tajusin itsekin, ettei niin voi jatkaa ja elämäänsä elää ja että sille on pakko tehdä jotain.

Kyllä mä monilta osin olen nykyäänkin pidättyvä, mutta olen onneksi oppinut pitämään sen itseäni tuhoavan äärimmäisyyden kurissa. Mä olen lukemattomat kerrat kuullut, että musta on hyvin vaikea saada selvää, kun olen niin (paremman ilmaisun puutteessa) vastakkaisuuksia täynnä.

darknessin kirjoitti:

Hyvä olo/onnellisuus on mielestäni täysin yliarvostettua. Ei se edes ole todellista. Johtuu ainoastaan aivojen kemiasta, kun tiettyjä hormooneja lisätään niin tulee onnellinen/hyvän olon tila. Ja huumeidenkäyttäjät käyttävät juuri sellaisia aineita joilla tämä tila saadaan aivoihin aikaiseksi.

On huomattavasti paljon mahtavampia ja suurempia asioita kuin inhimillinen onnellisuus.

Lue lisää

Minusta se taas on kaikki oleellinen mitä tarvitsen ja ainoa millä lopulta edes on väliä, siis onnellisuus/tyytyväisyys. Meillä tosin on selvästi eri käsitys siitä mitä nuo edes ovat. Mun käsitykseni on lähempänä jotain budhalaista käsitystä.

Kaikki maailmassa on pelkkää aistien tuottamaa töttöä. Ei täällä mitään sen todellisempaa ole olemassakaan.

Anonyymi kirjoitti:

Minusta se taas on kaikki oleellinen mitä tarvitsen ja ainoa millä lopulta edes on väliä, siis onnellisuus/tyytyväisyys. Meillä tosin on selvästi eri käsitys siitä mitä nuo edes ovat. Mun käsitykseni on lähempänä jotain budhalaista käsitystä.

Kaikki maailmassa on pelkkää aistien tuottamaa töttöä. Ei täällä mitään sen todellisempaa ole olemassakaan.

Lue lisää

>>>Kaikki maailmassa on pelkkää aistien tuottamaa töttöä. Ei täällä mitään sen todellisempaa ole olemassakaan.>>>

Nyt olet viisauden alkulähteillä. Totisesti. Äärimmäisen viisauden.


Mutta jos tosiaankin tavoitteesi on onnellisuus/hyvä olo, niin helpointa se on saavuttaa ottamalla lääkkeitä/huumeita.
Toinen keino on säädellä serotoniinin määrää itse omalla toiminnallaan, youtubessa on videoita siitä kuinka jaksotetaan huippuja ja senjälkeen tulevia matalia olotiloja, ja säädellään sitä huippua ettei se kuluta kaikkia serotoniinivarastoja.
Kolmas keino on, salainen... Voisin selittää että muuntelemalla tietyin keinoin omaa itseään voisi säätää itsensä onnellisuuden tilaan, ja pysytellä siinä, siinä pysyminen olisi melko vaativaa tosin.

Kuitenkin, itse en perusta mistään noista vaihtoehdoista. Uskon siihen että jos ihmisen elämän tavoite olisi olla onnellinen, niin elämä ei olisi näin vaikeaa kuin se nyt on. Heti alusta alkaen elämä olisi helppoa ja viimeiselle kuolinvuoteelle mentäisiin hymyillen. Kuten nyt jokainen voi todeta, asia ei ole noin, vaan onnellisuuteen vaaditaan todella paljon työtä ja voimavaroja. Itse en vaan pidä sellaista ollenkaan järkevänä, sitä työn määrää jonkun niin tyhjänpäiväisen asian saavuttamiseksi. Itse ottaisin vaan pillereitä ja sillä selvä, mikäli tuo olisi tavoitteeni.
Entä sitten kun olet saavuttanut sen onnellisuuden tilan? Sitten vaan olet onnellisena muutamia vuosikymmeniä ja kuolet pois ja siinä kaikki. Mitä järkeä siinä on.

Ps. Buddha kirjoitetaan kahdella d-llä... ja siinä filosofiassa tavoitellaan tyhjyyttä.

darknessin kirjoitti:

>>>Kaikki maailmassa on pelkkää aistien tuottamaa töttöä. Ei täällä mitään sen todellisempaa ole olemassakaan.>>>

Nyt olet viisauden alkulähteillä. Totisesti. Äärimmäisen viisauden.


Mutta jos tosiaankin tavoitteesi on onnellisuus/hyvä olo, niin helpointa se on saavuttaa ottamalla lääkkeitä/huumeita.
Toinen keino on säädellä serotoniinin määrää itse omalla toiminnallaan, youtubessa on videoita siitä kuinka jaksotetaan huippuja ja senjälkeen tulevia matalia olotiloja, ja säädellään sitä huippua ettei se kuluta kaikkia serotoniinivarastoja.
Kolmas keino on, salainen... Voisin selittää että muuntelemalla tietyin keinoin omaa itseään voisi säätää itsensä onnellisuuden tilaan, ja pysytellä siinä, siinä pysyminen olisi melko vaativaa tosin.

Kuitenkin, itse en perusta mistään noista vaihtoehdoista. Uskon siihen että jos ihmisen elämän tavoite olisi olla onnellinen, niin elämä ei olisi näin vaikeaa kuin se nyt on. Heti alusta alkaen elämä olisi helppoa ja viimeiselle kuolinvuoteelle mentäisiin hymyillen. Kuten nyt jokainen voi todeta, asia ei ole noin, vaan onnellisuuteen vaaditaan todella paljon työtä ja voimavaroja. Itse en vaan pidä sellaista ollenkaan järkevänä, sitä työn määrää jonkun niin tyhjänpäiväisen asian saavuttamiseksi. Itse ottaisin vaan pillereitä ja sillä selvä, mikäli tuo olisi tavoitteeni.
Entä sitten kun olet saavuttanut sen onnellisuuden tilan? Sitten vaan olet onnellisena muutamia vuosikymmeniä ja kuolet pois ja siinä kaikki. Mitä järkeä siinä on.

Ps. Buddha kirjoitetaan kahdella d-llä... ja siinä filosofiassa tavoitellaan tyhjyyttä.

Lue lisää

"Mutta jos tosiaankin tavoitteesi on onnellisuus/hyvä olo, niin helpointa se on saavuttaa ottamalla lääkkeitä/huumeita."

No ei todellakaan ole. Jos haluaa itselleen helvetin paskan ja vittumaisen olon, niin sen saa kyllä. Kaikenlainen päihtynyt olo on aivan helvetin perseestä (excuse my french. Mä olen olen tyytyväinen ihan perusolotilassani ja onnikin löytyy äärimmäisen helposti tavallisessa arjessa. En tarvitse mitään apuja siihen.

darknessin kirjoitti:

>>>Kaikki maailmassa on pelkkää aistien tuottamaa töttöä. Ei täällä mitään sen todellisempaa ole olemassakaan.>>>

Nyt olet viisauden alkulähteillä. Totisesti. Äärimmäisen viisauden.


Mutta jos tosiaankin tavoitteesi on onnellisuus/hyvä olo, niin helpointa se on saavuttaa ottamalla lääkkeitä/huumeita.
Toinen keino on säädellä serotoniinin määrää itse omalla toiminnallaan, youtubessa on videoita siitä kuinka jaksotetaan huippuja ja senjälkeen tulevia matalia olotiloja, ja säädellään sitä huippua ettei se kuluta kaikkia serotoniinivarastoja.
Kolmas keino on, salainen... Voisin selittää että muuntelemalla tietyin keinoin omaa itseään voisi säätää itsensä onnellisuuden tilaan, ja pysytellä siinä, siinä pysyminen olisi melko vaativaa tosin.

Kuitenkin, itse en perusta mistään noista vaihtoehdoista. Uskon siihen että jos ihmisen elämän tavoite olisi olla onnellinen, niin elämä ei olisi näin vaikeaa kuin se nyt on. Heti alusta alkaen elämä olisi helppoa ja viimeiselle kuolinvuoteelle mentäisiin hymyillen. Kuten nyt jokainen voi todeta, asia ei ole noin, vaan onnellisuuteen vaaditaan todella paljon työtä ja voimavaroja. Itse en vaan pidä sellaista ollenkaan järkevänä, sitä työn määrää jonkun niin tyhjänpäiväisen asian saavuttamiseksi. Itse ottaisin vaan pillereitä ja sillä selvä, mikäli tuo olisi tavoitteeni.
Entä sitten kun olet saavuttanut sen onnellisuuden tilan? Sitten vaan olet onnellisena muutamia vuosikymmeniä ja kuolet pois ja siinä kaikki. Mitä järkeä siinä on.

Ps. Buddha kirjoitetaan kahdella d-llä... ja siinä filosofiassa tavoitellaan tyhjyyttä.

Lue lisää

"Ps. Buddha kirjoitetaan kahdella d-llä... ja siinä filosofiassa tavoitellaan tyhjyyttä."

Et sitten ole vielä huomannut, etten psljoa tekstiäni oikolue? Oikrasti, välität jostain puuttuvasta deestä. Kyllä, täydellistä tyytyvöisyyttä ja onbea.👍

Kiinalaisilla on myös mainioita vanhoja "aforismeja". Yksi lemppareitani on "Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito, eikä sekään ole kovin tärkeää”. Oikein mainio ja sopii mulle hyvin, kun ei ota liian kirjaimellisesti.

"Entä sitten kun olet saavuttanut sen onnellisuuden tilan? Sitten vaan olet onnellisena muutamia vuosikymmeniä ja kuolet pois ja siinä kaikki. Mitä järkeä siinä on."

En kuluta aikaani sen pohtimiseen missä on järkeä tai onko elämällä merkitystä. Turhanpäiväistä pihtimista mun mielestäni. Mä mielummin ihan vain elän ja kulutan sen ajan mielummin vaikka ruusujen nuuskimiseen, jos nyt en muuta keksi.

darknessin kirjoitti:

>>>Kaikki maailmassa on pelkkää aistien tuottamaa töttöä. Ei täällä mitään sen todellisempaa ole olemassakaan.>>>

Nyt olet viisauden alkulähteillä. Totisesti. Äärimmäisen viisauden.


Mutta jos tosiaankin tavoitteesi on onnellisuus/hyvä olo, niin helpointa se on saavuttaa ottamalla lääkkeitä/huumeita.
Toinen keino on säädellä serotoniinin määrää itse omalla toiminnallaan, youtubessa on videoita siitä kuinka jaksotetaan huippuja ja senjälkeen tulevia matalia olotiloja, ja säädellään sitä huippua ettei se kuluta kaikkia serotoniinivarastoja.
Kolmas keino on, salainen... Voisin selittää että muuntelemalla tietyin keinoin omaa itseään voisi säätää itsensä onnellisuuden tilaan, ja pysytellä siinä, siinä pysyminen olisi melko vaativaa tosin.

Kuitenkin, itse en perusta mistään noista vaihtoehdoista. Uskon siihen että jos ihmisen elämän tavoite olisi olla onnellinen, niin elämä ei olisi näin vaikeaa kuin se nyt on. Heti alusta alkaen elämä olisi helppoa ja viimeiselle kuolinvuoteelle mentäisiin hymyillen. Kuten nyt jokainen voi todeta, asia ei ole noin, vaan onnellisuuteen vaaditaan todella paljon työtä ja voimavaroja. Itse en vaan pidä sellaista ollenkaan järkevänä, sitä työn määrää jonkun niin tyhjänpäiväisen asian saavuttamiseksi. Itse ottaisin vaan pillereitä ja sillä selvä, mikäli tuo olisi tavoitteeni.
Entä sitten kun olet saavuttanut sen onnellisuuden tilan? Sitten vaan olet onnellisena muutamia vuosikymmeniä ja kuolet pois ja siinä kaikki. Mitä järkeä siinä on.

Ps. Buddha kirjoitetaan kahdella d-llä... ja siinä filosofiassa tavoitellaan tyhjyyttä.

Lue lisää

"Heti alusta alkaen elämä olisi helppoa ja viimeiselle kuolinvuoteelle mentäisiin hymyillen."

Elämähän on juuri tasan noin helppoa. Riittää kun vain elää sitä. Kaikki muut tavoitteet ja vastukset ja hankaluudet on ihan itsekeksittyjä ja itse luotuja.

Anonyymi kirjoitti:

"Mutta jos tosiaankin tavoitteesi on onnellisuus/hyvä olo, niin helpointa se on saavuttaa ottamalla lääkkeitä/huumeita."

No ei todellakaan ole. Jos haluaa itselleen helvetin paskan ja vittumaisen olon, niin sen saa kyllä. Kaikenlainen päihtynyt olo on aivan helvetin perseestä (excuse my french. Mä olen olen tyytyväinen ihan perusolotilassani ja onnikin löytyy äärimmäisen helposti tavallisessa arjessa. En tarvitse mitään apuja siihen.

Lue lisää

Lääkkeitä on monelaisia ja myös huumeita. SSRI -lääkitys nostaa serotoniinin tasoja, mutta ongelma on että vaikutus vähenee ajan kanssa jolloin annosta joutuu lisäämään vähän väliä. Kokaiinilla on samanlaisia vaikutuksia, ja "kaikki" tunnetut filmitähdet käyttävät sitä, johtajat, kokit, useat poliitikot. Julkisuuden henkilöt. Onnellisuuspulveri. Järkevästi käytettynä toimiva (unohda andymcoyt ynnä muut sekopäät).


>>>Mä olen olen tyytyväinen ihan perusolotilassani ja onnikin löytyy äärimmäisen helposti tavallisessa arjessa. En tarvitse mitään apuja siihen.>>>

Miten sen teet? Miten ihmeessä.... Nyt sinulla on valtava myyntiartikkeli hallussasi jos pystyt erittelemään että miten saavutat sen tilan/tilanteen. Kirjoita ihmeessä kirja siitä/elämästäsi ja markkinoi sitä joka paikassa, ja ala pitämään onnellisuuskursseja/luentoja. Onnellisuus on rahaa nykyaikana (voit lukea lauseen myös toisinpäin)

darknessin kirjoitti:

Lääkkeitä on monelaisia ja myös huumeita. SSRI -lääkitys nostaa serotoniinin tasoja, mutta ongelma on että vaikutus vähenee ajan kanssa jolloin annosta joutuu lisäämään vähän väliä. Kokaiinilla on samanlaisia vaikutuksia, ja "kaikki" tunnetut filmitähdet käyttävät sitä, johtajat, kokit, useat poliitikot. Julkisuuden henkilöt. Onnellisuuspulveri. Järkevästi käytettynä toimiva (unohda andymcoyt ynnä muut sekopäät).


>>>Mä olen olen tyytyväinen ihan perusolotilassani ja onnikin löytyy äärimmäisen helposti tavallisessa arjessa. En tarvitse mitään apuja siihen.>>>

Miten sen teet? Miten ihmeessä.... Nyt sinulla on valtava myyntiartikkeli hallussasi jos pystyt erittelemään että miten saavutat sen tilan/tilanteen. Kirjoita ihmeessä kirja siitä/elämästäsi ja markkinoi sitä joka paikassa, ja ala pitämään onnellisuuskursseja/luentoja. Onnellisuus on rahaa nykyaikana (voit lukea lauseen myös toisinpäin)

Lue lisää

Jos sä tarvitset jotain lääkkeitä, niin sitten kannattaa tietysti hankkia sellaisia. En mä voi sanoa mitään siihen tarvitsetko sinä jotain. Läökäri voinee auttaa.

Anonyymi kirjoitti:

"Ps. Buddha kirjoitetaan kahdella d-llä... ja siinä filosofiassa tavoitellaan tyhjyyttä."

Et sitten ole vielä huomannut, etten psljoa tekstiäni oikolue? Oikrasti, välität jostain puuttuvasta deestä. Kyllä, täydellistä tyytyvöisyyttä ja onbea.👍

Kiinalaisilla on myös mainioita vanhoja "aforismeja". Yksi lemppareitani on "Mikään ei ole niin tärkeää kuin puutarhanhoito, eikä sekään ole kovin tärkeää”. Oikein mainio ja sopii mulle hyvin, kun ei ota liian kirjaimellisesti.

"Entä sitten kun olet saavuttanut sen onnellisuuden tilan? Sitten vaan olet onnellisena muutamia vuosikymmeniä ja kuolet pois ja siinä kaikki. Mitä järkeä siinä on."

En kuluta aikaani sen pohtimiseen missä on järkeä tai onko elämällä merkitystä. Turhanpäiväistä pihtimista mun mielestäni. Mä mielummin ihan vain elän ja kulutan sen ajan mielummin vaikka ruusujen nuuskimiseen, jos nyt en muuta keksi.

Lue lisää

>>>En kuluta aikaani sen pohtimiseen missä on järkeä tai onko elämällä merkitystä. Turhanpäiväistä pihtimista mun mielestäni. Mä mielummin ihan vain elän ja kulutan sen ajan mielummin vaikka ruusujen nuuskimiseen, jos nyt en muuta keksi.>>>

Minullakin on vanha sanonta joka sopii tähän kohtaan: Pyhä yksinkertaisuus!....

Luulen että eläimet elävät tuolla tavoin, miettimättä liikoja, voivat istua paikallaan katsellen, kuunnellen vaikka tuntikausia jos kukaan ei häiritse. Nukkuvat aina jos vaan väsyttää. Joittenkin mielestä varmaan kadehdittavaa elämää sellainen.


Sinua ei siis koskaan ala vaivaamaan minkäänlaiset kysymykset: mitä elämä on , mitä on elämän jälkeen, mitä tämä todellisuus on, mitä on tämän todellisuuden tuolla puolen ?
Minua nuo kysymykset ovat vaivanneet hyvin nuoresta pitäen, ja erittäin paljon.

darknessin kirjoitti:

Lääkkeitä on monelaisia ja myös huumeita. SSRI -lääkitys nostaa serotoniinin tasoja, mutta ongelma on että vaikutus vähenee ajan kanssa jolloin annosta joutuu lisäämään vähän väliä. Kokaiinilla on samanlaisia vaikutuksia, ja "kaikki" tunnetut filmitähdet käyttävät sitä, johtajat, kokit, useat poliitikot. Julkisuuden henkilöt. Onnellisuuspulveri. Järkevästi käytettynä toimiva (unohda andymcoyt ynnä muut sekopäät).


>>>Mä olen olen tyytyväinen ihan perusolotilassani ja onnikin löytyy äärimmäisen helposti tavallisessa arjessa. En tarvitse mitään apuja siihen.>>>

Miten sen teet? Miten ihmeessä.... Nyt sinulla on valtava myyntiartikkeli hallussasi jos pystyt erittelemään että miten saavutat sen tilan/tilanteen. Kirjoita ihmeessä kirja siitä/elämästäsi ja markkinoi sitä joka paikassa, ja ala pitämään onnellisuuskursseja/luentoja. Onnellisuus on rahaa nykyaikana (voit lukea lauseen myös toisinpäin)

Lue lisää

Jos ihmisten on vaikea löytää onnea täällä, niin vii vaikka mennä johinkin vöhän vaatimattomampiin oloihin. Monihan löytää elämälleen onnellisuutta ja tarkoitusta kun menee jonnekin, missä voi höllätä vannetta.

Mua ei voisi vähempää kiinnostaa joku onnellisuusvalmentaminen. Ei ole mitään tarvetta tehdä itseäni onnettomaksi sellasella touhulla. Kannattaa järjestää elämääsi sellaiseksi, että sä voi tehdä mahdollisimman paljon asioita, joista oikeasti tykkäät ja joiden parissa viihdyt ja mahdollisimman vähän asioita, jotka ei yhtään nappaa. Kaikelta paskalta ei voi välttyä, mutta eihän tyytyväisyys tunnu miltään, jos ei välillä vitutakin. Pingota vähemmän ja käytä vähemmän aikaa kaikkien muiden tekemisten pohtimiseen. 🙃

darknessin kirjoitti:

>>>En kuluta aikaani sen pohtimiseen missä on järkeä tai onko elämällä merkitystä. Turhanpäiväistä pihtimista mun mielestäni. Mä mielummin ihan vain elän ja kulutan sen ajan mielummin vaikka ruusujen nuuskimiseen, jos nyt en muuta keksi.>>>

Minullakin on vanha sanonta joka sopii tähän kohtaan: Pyhä yksinkertaisuus!....

Luulen että eläimet elävät tuolla tavoin, miettimättä liikoja, voivat istua paikallaan katsellen, kuunnellen vaikka tuntikausia jos kukaan ei häiritse. Nukkuvat aina jos vaan väsyttää. Joittenkin mielestä varmaan kadehdittavaa elämää sellainen.


Sinua ei siis koskaan ala vaivaamaan minkäänlaiset kysymykset: mitä elämä on , mitä on elämän jälkeen, mitä tämä todellisuus on, mitä on tämän todellisuuden tuolla puolen ?
Minua nuo kysymykset ovat vaivanneet hyvin nuoresta pitäen, ja erittäin paljon.

Lue lisää

En mä kyllä tainnut missään vihjatakaan toimivani noin, mutta ei siinä mitään.

Kyllä mä joskus aikanaan luin kaiken raamatusta tooraan ja i chungistä erilausten ahatollien teksteihin, mutta tiedätkö kun mä en usko. Kuulun varmaan siuhen pieneen vähemmistöön, jolta puuttuu aivoistaan kaikki rakenteet siihen uskomiseen. Ei mua kiinnosta mitkään kuolemanjälkeiset elämät, kun en kykene uskomaan mihinkään sellaiseen. Mä elän nyt ja se siitä. Se tulee mikä tulee, jos tulee. Ei se pohtimalla muutu.

Anonyymi kirjoitti:

Jos ihmisten on vaikea löytää onnea täällä, niin vii vaikka mennä johinkin vöhän vaatimattomampiin oloihin. Monihan löytää elämälleen onnellisuutta ja tarkoitusta kun menee jonnekin, missä voi höllätä vannetta.

Mua ei voisi vähempää kiinnostaa joku onnellisuusvalmentaminen. Ei ole mitään tarvetta tehdä itseäni onnettomaksi sellasella touhulla. Kannattaa järjestää elämääsi sellaiseksi, että sä voi tehdä mahdollisimman paljon asioita, joista oikeasti tykkäät ja joiden parissa viihdyt ja mahdollisimman vähän asioita, jotka ei yhtään nappaa. Kaikelta paskalta ei voi välttyä, mutta eihän tyytyväisyys tunnu miltään, jos ei välillä vitutakin. Pingota vähemmän ja käytä vähemmän aikaa kaikkien muiden tekemisten pohtimiseen. 🙃

Lue lisää

Et ilmeisesti ole tietoinen että monilla ihmisillä on vastuuta ja töitä jotka on tehtävä piti niistä tai sitten ei. Töitä jotka on tehtävä olit sitten kipeä tai särkyjä tai mitä tahansa. Ja vastuu muista ihmisistä.

Aivan kuin eläisit jossain ihan eri todellisuudessa kuin minä..
Jotenkin tuntuu että siihen sinun todellisuuteesi sopisi hyvin myös pössyttely, sehän ei nykyään edes ole päihde, vaan luonnonlääke.

darknessin kirjoitti:

Et ilmeisesti ole tietoinen että monilla ihmisillä on vastuuta ja töitä jotka on tehtävä piti niistä tai sitten ei. Töitä jotka on tehtävä olit sitten kipeä tai särkyjä tai mitä tahansa. Ja vastuu muista ihmisistä.

Aivan kuin eläisit jossain ihan eri todellisuudessa kuin minä..
Jotenkin tuntuu että siihen sinun todellisuuteesi sopisi hyvin myös pössyttely, sehän ei nykyään edes ole päihde, vaan luonnonlääke.

Lue lisää

Onhan mullakin vastuita lapsi ja työ ja ja ja. Joskus ollut sellainenkin työ, jota inhosin ja tein vain rahan takia jne. Hoisin itseni toisiin duuneihin, unelmatyöhöni, jota voisin tehdä vaikka ilman palkkaakin. Lopulta nuo kaikki työt ja vastuut on ihan itse valittu ja niistä voi myös hommautua muualle, jos oikeasti haluaa.

Mä totesin jo, että mä inhoan kaikenlaista päihtymystä. Helvetin veemäinen tunne, joka turruttaa kaiken ja poistaa kaikesta kaiken särmän. Yhden lasillisen voin toisinaan juoda seuraksi. Mä en päihteitä tarvitse

Anonyymi kirjoitti:

Onhan mullakin vastuita lapsi ja työ ja ja ja. Joskus ollut sellainenkin työ, jota inhosin ja tein vain rahan takia jne. Hoisin itseni toisiin duuneihin, unelmatyöhöni, jota voisin tehdä vaikka ilman palkkaakin. Lopulta nuo kaikki työt ja vastuut on ihan itse valittu ja niistä voi myös hommautua muualle, jos oikeasti haluaa.

Mä totesin jo, että mä inhoan kaikenlaista päihtymystä. Helvetin veemäinen tunne, joka turruttaa kaiken ja poistaa kaikesta kaiken särmän. Yhden lasillisen voin toisinaan juoda seuraksi. Mä en päihteitä tarvitse

Lue lisää

Et valitse vastuuta, se annetaan sinulle.


Lemppaatko lapsesi johonkin pois jos koet että se rajoittaa vapauttasi, kun et ole siitä vastuussa.


Minäkään en usko, siksi jätin ne uskonnot jotka vaativat uskoa. Löysin jotain muuta.

darknessin kirjoitti:

Et valitse vastuuta, se annetaan sinulle.


Lemppaatko lapsesi johonkin pois jos koet että se rajoittaa vapauttasi, kun et ole siitä vastuussa.


Minäkään en usko, siksi jätin ne uskonnot jotka vaativat uskoa. Löysin jotain muuta.

Lue lisää

Kyllä vastuut valitaan aina. Jotkut eivät vain tajua sitä, että asiat voi aina muuttaa. Ei se ole kun ottaa ja tekee sen muutoksen. Nämä on aivan itsestä kiinni, mutta jokaisen on elämänsä.

Mä en koe lapseni rajoittavan vapauttani lainkaan. Olen ollut yllättynyt miten äärimmäisen vähän hän on tuossa mielessä elämääni vaikuttanut. Sekin on valinta, että miten sitä lapsiperheen elämää elää.

Niin no mä en usko yhtäön mihinkään, eli ei ole mitään tilalle löydettävää.

darknessin kirjoitti:

Et valitse vastuuta, se annetaan sinulle.


Lemppaatko lapsesi johonkin pois jos koet että se rajoittaa vapauttasi, kun et ole siitä vastuussa.


Minäkään en usko, siksi jätin ne uskonnot jotka vaativat uskoa. Löysin jotain muuta.

Lue lisää

Silloin kun muksu oli pieni, niin hän ei rajoittanut lainkaan. Sitähän oli mahdollista tehdä ihan mitä vaan. Nyt kun hän on koulussa, niin se vähän rajottaa, jos ei sitten tee ihan muita järjestelyjä. Tällä hetkellä ei sellaisille ole mitään tarvetta, kun nämä "rajoitukset" on niin minimaalisen pieliä.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä vastuut valitaan aina. Jotkut eivät vain tajua sitä, että asiat voi aina muuttaa. Ei se ole kun ottaa ja tekee sen muutoksen. Nämä on aivan itsestä kiinni, mutta jokaisen on elämänsä.

Mä en koe lapseni rajoittavan vapauttani lainkaan. Olen ollut yllättynyt miten äärimmäisen vähän hän on tuossa mielessä elämääni vaikuttanut. Sekin on valinta, että miten sitä lapsiperheen elämää elää.

Niin no mä en usko yhtäön mihinkään, eli ei ole mitään tilalle löydettävää.

Lue lisää

Voihan tsiisus!... olet yksinkertaisin ihminen kenen kanssa olen koko elämäni aikana jutellut!.... kertakaikkiaan hämmästyttävää, en tiedä mitä enää sanoa. Olen vaan hämmentynyt. Voitit yksinkertaisesti yksinkertaisuudellasi.

darknessin kirjoitti:

Voihan tsiisus!... olet yksinkertaisin ihminen kenen kanssa olen koko elämäni aikana jutellut!.... kertakaikkiaan hämmästyttävää, en tiedä mitä enää sanoa. Olen vaan hämmentynyt. Voitit yksinkertaisesti yksinkertaisuudellasi.

Lue lisää

Eipä mua olekaan vielä kukaan koskaan kutsunut yksinkertaiseksi. Täytyy varmaan kohteliaisuutena, kun kaikki muut tähän mennessä ovat olleet tyystin eri mieltä. 😀

darknessin kirjoitti:

Voihan tsiisus!... olet yksinkertaisin ihminen kenen kanssa olen koko elämäni aikana jutellut!.... kertakaikkiaan hämmästyttävää, en tiedä mitä enää sanoa. Olen vaan hämmentynyt. Voitit yksinkertaisesti yksinkertaisuudellasi.

Lue lisää

Ja siis kyllä mä siitä olen tietoinen että vähentää kummasti tuota rajoittamisen tunnetta mitä muksuun tulee, kun ei ole sitä kaljotteluntarvetta ja alkoholinkaipuuta mitä niin isolla osalla on. Ja siis riippuvuuksiaanhan ei tietenkään voi valita, vaikka se alottaminen silloin alunperin onkin ollut valinta. Se vaan on turhaa punnertaa enää, kun se on jo housuissa.

Anonyymi kirjoitti:

Ja siis kyllä mä siitä olen tietoinen että vähentää kummasti tuota rajoittamisen tunnetta mitä muksuun tulee, kun ei ole sitä kaljotteluntarvetta ja alkoholinkaipuuta mitä niin isolla osalla on. Ja siis riippuvuuksiaanhan ei tietenkään voi valita, vaikka se alottaminen silloin alunperin onkin ollut valinta. Se vaan on turhaa punnertaa enää, kun se on jo housuissa.

Lue lisää

Alkoholinkäyttö on geneettistä.

Etkö ihan oikeasti ikinä ajattele mitään, siis mitään muuta kuin sitä arkipäiväistä elämääsi? Katseletko ikinä yöllä tähtiä ja mietit... edes jotain?

Minulle arkipäiväinen elämä on yhtä Helvettiä, saman rutiinin toistoa päivästä toiseen. Ainoa mikä siihen tuo muutosta on se, jos minulla on aikaa miettiä jotain suurempia asioita kuin tämä elämä. Ja tietysti yritän järjestää aikaa, mutta kun sitä ei vaan ole. Tosin on vaativiakin asioita jotka vaativat suunnittelua ja harkintaa ja tarkkaa työtä, mutta ihan oikeasti en niitäkään välittäisi tehdä jos voisin ne jättää väliin, mielummin ajattelisin, ja suuntaisin huomioni johonkin muualle.

darknessin kirjoitti:

Alkoholinkäyttö on geneettistä.

Etkö ihan oikeasti ikinä ajattele mitään, siis mitään muuta kuin sitä arkipäiväistä elämääsi? Katseletko ikinä yöllä tähtiä ja mietit... edes jotain?

Minulle arkipäiväinen elämä on yhtä Helvettiä, saman rutiinin toistoa päivästä toiseen. Ainoa mikä siihen tuo muutosta on se, jos minulla on aikaa miettiä jotain suurempia asioita kuin tämä elämä. Ja tietysti yritän järjestää aikaa, mutta kun sitä ei vaan ole. Tosin on vaativiakin asioita jotka vaativat suunnittelua ja harkintaa ja tarkkaa työtä, mutta ihan oikeasti en niitäkään välittäisi tehdä jos voisin ne jättää väliin, mielummin ajattelisin, ja suuntaisin huomioni johonkin muualle.

Lue lisää

En mä ole missään tässä sanonut, ettenkö ajattelisi. Se on puhtaasti sinun tulkintaasi ja mä annan sulle tietysti vapauden siihen.

Todellisessa elämässähän mä ajattelen koko ajan ja jatkuvasti ja rakastan sitä ja jokainen mut oikeasti tunteva pitää mun aivojani pikemmin jonain Helvetin esikartanon labyrinttina, kun niistä tulee ulos niin monimutkaisia kuvioita. Mutta mä toivotan ilolla yksinkertaisuuden tervetulleeksi, sillä niin suurta vaihtelua se on.

Anonyymi kirjoitti:

En mä ole missään tässä sanonut, ettenkö ajattelisi. Se on puhtaasti sinun tulkintaasi ja mä annan sulle tietysti vapauden siihen.

Todellisessa elämässähän mä ajattelen koko ajan ja jatkuvasti ja rakastan sitä ja jokainen mut oikeasti tunteva pitää mun aivojani pikemmin jonain Helvetin esikartanon labyrinttina, kun niistä tulee ulos niin monimutkaisia kuvioita. Mutta mä toivotan ilolla yksinkertaisuuden tervetulleeksi, sillä niin suurta vaihtelua se on.

Lue lisää

No sano nyt jotain erittäin monimutkaista joka on kotoisin Helvetin esikartanon labyrintista? Joku oma outo ajatuksesi joka käsittelee jotain metafyysistä ulottuvuutta, jotain ihan muuta kuin tätä ns. fyysistä maailmaa.

darknessin kirjoitti:

No sano nyt jotain erittäin monimutkaista joka on kotoisin Helvetin esikartanon labyrintista? Joku oma outo ajatuksesi joka käsittelee jotain metafyysistä ulottuvuutta, jotain ihan muuta kuin tätä ns. fyysistä maailmaa.

Lue lisää

Miksi mä puhuisin jostain mikä ei kiinnosta mua penin vertaa? Tehköön sen he, joita kiinnostavat ja mä pitäydyn omissa mielenkiinnon kohteissani.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi mä puhuisin jostain mikä ei kiinnosta mua penin vertaa? Tehköön sen he, joita kiinnostavat ja mä pitäydyn omissa mielenkiinnon kohteissani.

Ok, no mitä ne sinun mielenkiinnon kohteesi sitten ovat?

darknessin kirjoitti:

Ok, no mitä ne sinun mielenkiinnon kohteesi sitten ovat?

Helpompi luetella asioita, jotka eivät kiinnosta, kuten nyt vaikka joku elämän tarkoitus tai olemassaolon pohtiminen tai ajan luonne tai mukään muukaan vastaava. Sori, mutta EVVK.

Anonyymi kirjoitti:

Helpompi luetella asioita, jotka eivät kiinnosta, kuten nyt vaikka joku elämän tarkoitus tai olemassaolon pohtiminen tai ajan luonne tai mukään muukaan vastaava. Sori, mutta EVVK.

Lue lisää

Olet kaikkien olevaisuuksien aikojen tyhjäpäisin ihminen mitä
on ikinä ollut olemassa koko maailmankaikkeuden olemassaolon aikana!!!


Mutta tunteet sinulla on kyllä hallussa erittäin hyvin,
pakko myöntää, niistä tunnut tietävän kaiken mahdollisen.

darknessin kirjoitti:

Ok, no mitä ne sinun mielenkiinnon kohteesi sitten ovat?

Kun katselen avaruuteen, niin mä en pohdi jotain aika-avaruutta tai olemassaoloa, vaan kaikkea sitä mielekiintoista mitä siellä taatusti on. Kaikkea sitä mikä ruokkii mielikuvitusta ja millaisia otuksia siellä on (sillä väistämättähän niitä siellä on) ja millaisia olosuhteita siellä on ja kuinka kaikkea kaunista siellä voi nähdä jo huonolla kaukoputkellakin.

darknessin kirjoitti:

Olet kaikkien olevaisuuksien aikojen tyhjäpäisin ihminen mitä
on ikinä ollut olemassa koko maailmankaikkeuden olemassaolon aikana!!!


Mutta tunteet sinulla on kyllä hallussa erittäin hyvin,
pakko myöntää, niistä tunnut tietävän kaiken mahdollisen.

Lue lisää

Voisin sanoa samaa sinusta tuon ensimmäisen kapoaleen osalta.

Anonyymi kirjoitti:

Kun katselen avaruuteen, niin mä en pohdi jotain aika-avaruutta tai olemassaoloa, vaan kaikkea sitä mielekiintoista mitä siellä taatusti on. Kaikkea sitä mikä ruokkii mielikuvitusta ja millaisia otuksia siellä on (sillä väistämättähän niitä siellä on) ja millaisia olosuhteita siellä on ja kuinka kaikkea kaunista siellä voi nähdä jo huonolla kaukoputkellakin.

Lue lisää

Ok, hyvä alku jollekin. Parempi kuin ihan tyhjää.

Anonyymi kirjoitti:

Kun katselen avaruuteen, niin mä en pohdi jotain aika-avaruutta tai olemassaoloa, vaan kaikkea sitä mielekiintoista mitä siellä taatusti on. Kaikkea sitä mikä ruokkii mielikuvitusta ja millaisia otuksia siellä on (sillä väistämättähän niitä siellä on) ja millaisia olosuhteita siellä on ja kuinka kaikkea kaunista siellä voi nähdä jo huonolla kaukoputkellakin.

Lue lisää

Kosmologia, joka on tiedettä, on mielenkiintoista, mutta en mä ole kiinnostunut mistään puolivillaisesta liibalaabasta, jota nuo kaikki muut ovat.

darknessin kirjoitti:

Ok, hyvä alku jollekin. Parempi kuin ihan tyhjää.

Se onkin se sinun tulkintasi, joka kertoo pelkästään sinusta itsestäsi. Sen tajuaminen voi olla sinulle vaikeaa, mutta se tisiaan ketoo vain siitä mitä sinun päässäsi liikkuu tai tössä tapauksessa ei liiku.

Anonyymi kirjoitti:

Kosmologia, joka on tiedettä, on mielenkiintoista, mutta en mä ole kiinnostunut mistään puolivillaisesta liibalaabasta, jota nuo kaikki muut ovat.

Kosmologia on mielikuvituksen tuotetta lähelle 90 prosenttisesti.

darknessin kirjoitti:

Kosmologia on mielikuvituksen tuotetta lähelle 90 prosenttisesti.

No tuo kertoikin jo kaiken oleellisen. 😀

darknessin kirjoitti:

Kosmologia on mielikuvituksen tuotetta lähelle 90 prosenttisesti.

Ja siis ei mitään. Sulla on tietekin oikeus pitää olemassaolon pohtimista jonain muuna kuin hattarapäiden hommana.

Anonyymi kirjoitti:

Ja siis ei mitään. Sulla on tietekin oikeus pitää olemassaolon pohtimista jonain muuna kuin hattarapäiden hommana.

Olemassaoloa on pohdittu aikojen alusta asti. Sokrates, Platon, Plotinos jne. nämä ovat kuuluisia nimiä, ja he ovat saaneet aatteensa jo heitä edeltäneiltä ajattelijoilta. Melkoisen arvostettuja henkilöitä olleet aina, kuninkaat ja hallitsijat ovat kysyneet heiltä neuvoja.

Tähtitiede, näkyy valoja taivaalla, sitten tehdään niistä mielikuvituksellisia päätelmiä jotka eivät pohjaudu mihinkään todellisuuteen. Enpä tiedä... eivät ole ihan verrattavissa olevia aloja, varmaankin ihan eri henkilöille suunnattuja.

Kaikki älylliset olennot pohtivat sitä mistä ovat tulleet, mitä kuolema on ja mitä kuoleman jälkeen on. Se on älyllisyyden merkki.

Eläimethän tuntevat myös empatiaa, eli siinä ne eivät ihmisistä eroa.

Anonyymi kirjoitti:

Eläimethän tuntevat myös empatiaa, eli siinä ne eivät ihmisistä eroa.

Eivät eläimet empatiaa tunne, tämä myytti, johon lemmikkieläinten omistajat uskovat. Kissani olla möllöttää eikä kylkeään hetkauta, kun olen koronassa, ja koirani luimistelee sohvan takana, kun lyön vasaralla vahingossa peukaloon. Jos tuntisivat jotain, tulisivat sanomaan, oivoi tässä sulle hali.

Anonyymi kirjoitti:

Eivät eläimet empatiaa tunne, tämä myytti, johon lemmikkieläinten omistajat uskovat. Kissani olla möllöttää eikä kylkeään hetkauta, kun olen koronassa, ja koirani luimistelee sohvan takana, kun lyön vasaralla vahingossa peukaloon. Jos tuntisivat jotain, tulisivat sanomaan, oivoi tässä sulle hali.

Lue lisää

Nimenomaan se,että eläimet eivät tuntisi empatiaa on myytti. Se on jo moneen kertaan tutkittu ja todistettu, että eläimet tuntevat empatiaa, ne tunnistavat toisten stressin, pelon ja kivun, ne lohduttavat toisiaan, ne auttavat toisiaan, ne jopa varantavat oman turvallisuutensa auttaakseen toisiaan. Ja nuo eivät liity lemmikeihin, vaan villeihin eläimiin.

Mahtava kirjoitus! Kertakaikkiaan. Niin paljon asiaa. Todella valtava kontrasti tämän kaiken tyhjäpäisyyden jälkeen..

Mutta... no, kiintymys, totta se on kyllä jotain mitä en ole miettinytkään, eläimilläkin on sitä ja ihmisillä voi ehkä olla. Ehkä joku miedompi rakkauden versio. Mutta eläimillä näitä esiintyy varmaan lähinnä vaan lemmikki eläimissä, en usko että luonnossa tälläistä pahemmin on, siellä kun omat poikasetkin syödään jos tarve on.

Rakkaus johtuu kemikaalikoktailista aivoissa, oksitosiini, serotoniini, endorfiini, dopamiini aiheuttavat sen tunteen, se voidaan saada aikaan milloin tahansa näillä aineilla. MDA on eräs huume joka aiheuttaa rakkauden tuntemuksen. Se on siis fyysinen tunne joka on peräisin aivoista.
Tämä siis tässä fyysisessä maailmassa.

En mene sanomaan etteikö ei-fyysisissä ulottuvuuksissa olisi rakkautta, henkisellä tasolla, kun en tiedä, en ole sellaista koskaan nähnyt missään. Maan päällä sitä en missään tapauksessa usko olevan.