Oon treenannu hapkidoa muutaman vuoden
ja nyt tuntuu että motivaatio loppuu.
ei ois kiva lopettaa.
kuka osaa antaa hyviä neuvoja?
mistä intoa
shamaani
21
1291
Vastaukset
- tumppu1st
...lajista ja muistakin kamppailulajeista. Keskity kesäksi muihin aktiviteetteihin.
Kuntoa kannattaa toki pitää grillauksen ja chillauksen välissä ainakin jollain tasolla, vaikka pari kertaa viikossa lenkkeillen, uiden tai fillaroiden.
Mene taas syksyllä kokeilemaan. Jos tuntuu samalta, kerro siitä vetäjälle. Jos hänelläkään ei sitten mitään motivaation kohottajaa ole, vaihda lajia tai...
-T - Reserviläinen
Olin itsekkin samassa tilanteessa vuosi sitten ja niinhän siinä kävi, että olen nyt "taisteluvapaalla".
Yritin vaihtaa jopa seuraa ja lajiakin mutta kun motivaatio loppuu niin ei voinut mitään.
Nyt lenkkeilen ja lihaskuntoilen omatoimisesti.
Saatan kyllä jatkaa jos vain uusi into iskee tai jopa aloittaa ihkauuden lajin.
Joskus tauko auttaa niin kuin minulla. Olin harrastanut jonkun vuoden kun kyllästys iski ja muutama vuosi taukoa niin jaksoin taas 3vuotta. - AndyS
Älä pidä taukoa. Mitä pidempi tauko, sitä epätodennäköisempi paluu. Kesätauko on myös jotain sellaista, mitä en voi käsittää. Myös treenitahdin hidastaminen on huono vaihtoehto. Kun käy harvakseltaan treeneissä ei kehity ja paikat on kipeänä joka treenin jälkeen. Tämä on omiaan syömään sitä motivaatiota.
On mahdotonta neuvoa, miten saat motivaatiota treenaamiseen, kun en tiedä syytä motivaation vähenemiseen. Onko jokin muuttunut? Treenikaverit, opetus tai jokin muu? Onko vyökoe vasta takana ja seuraava loputtoman kaukana? Onko elämäntilanne muuttunut? Vai mikä on muuttunut niistä ajoista, kun motivaatiota vielä oli?- ahmanpoika
Periaatteessa mikään ei oo muuttunu,
tai jos on niin en ainakaan tiedosta sitä.
Tervekin oon ollut.
Kai se vika on jossain korvien välissä.
Mut kyl mä aion vielä yrittää. - Kwan Nyom
ahmanpoika kirjoitti:
Periaatteessa mikään ei oo muuttunu,
tai jos on niin en ainakaan tiedosta sitä.
Tervekin oon ollut.
Kai se vika on jossain korvien välissä.
Mut kyl mä aion vielä yrittää.koko rahan edestä oot siellä jos oot maksanu sen hapkido maksun. Mullaki oli jossai vaiheessa sellane olo et ei helvata emmä kyl jaksa lähteä harkkoihi.. Olin sitte tässä koneella ja selailin nettiä ku vastaan tuli sellane Joe Eigon sivut.. Siel se teki kaikkea siistiä temppuja. http://www.multilevelmoves.com/modules.php?name=Downloads tossa on linkki sinne.. tuli varmaa jotai vaikutteita siitäki äijjästä ku alko het kiinnostamaa taas treenaus ja kaikki tälläne..
- Trickaaja
Kwan Nyom kirjoitti:
koko rahan edestä oot siellä jos oot maksanu sen hapkido maksun. Mullaki oli jossai vaiheessa sellane olo et ei helvata emmä kyl jaksa lähteä harkkoihi.. Olin sitte tässä koneella ja selailin nettiä ku vastaan tuli sellane Joe Eigon sivut.. Siel se teki kaikkea siistiä temppuja. http://www.multilevelmoves.com/modules.php?name=Downloads tossa on linkki sinne.. tuli varmaa jotai vaikutteita siitäki äijjästä ku alko het kiinnostamaa taas treenaus ja kaikki tälläne..
Videot ja musiikki innostaa hyvin treenaamaan...
Trickaaminen sopii itselleni hyvin laji treenin lisäksi ja tuntuu pitävän mielenkiinnon yllä treenaamiseen.
Tässä toinen hyvä sivu.
http://www.teamryouko.com/fansite.htm
Täältä neuvoja jos trickaamiseen innostuu ja linkkejä monille hyville sivuille.
http://www.trickstutorials.com/ - tumppu1st
...jollei ei ole motivaatiota harjoitella, niin mikään muu ei treeni-intoa tapa niin tehokkaasti kuin väkisin treenaaminen.
Kaikki eivät treenaa kilpaillakseen, sisäinen polte ei 'pakota' ympärivuotiseen harjoitteluun jne. Minulle ja useimmille seuramme jäsenille puolentoista kuun pakollinen treenitauko kesällä tekee ainoastaan hyvää treenimotivaatiota ajatellen. Kesän lopulla on nimittäin hillitön polte päästä tatamille.
Omalla harjoittelullani on tietyt kriteerit, joilla jaksan harjoitella ja mielekkyys säilyy:
a) se on loistava harrastus
b) innovatiivinen opettaja
c) ei pakota minua mihinkään suoritustahtiin eikä muutenkaan ole millään muotoa pakkotahtista
d) ei määrää minun tai läheisteni elämän kulkua
Jos joku noista ei perheelliselle toteudu, alkaa motivaatio reippaaseen tahtiin hiipumaan.
Tauosta vielä vähän: jos tauon jälkeen ei palaa harrastamaan, niin eikö se ole merkki siitä, että 'tappi' on tullut kyseisessä lajissa vastaan.
-T - AndyS
tumppu1st kirjoitti:
...jollei ei ole motivaatiota harjoitella, niin mikään muu ei treeni-intoa tapa niin tehokkaasti kuin väkisin treenaaminen.
Kaikki eivät treenaa kilpaillakseen, sisäinen polte ei 'pakota' ympärivuotiseen harjoitteluun jne. Minulle ja useimmille seuramme jäsenille puolentoista kuun pakollinen treenitauko kesällä tekee ainoastaan hyvää treenimotivaatiota ajatellen. Kesän lopulla on nimittäin hillitön polte päästä tatamille.
Omalla harjoittelullani on tietyt kriteerit, joilla jaksan harjoitella ja mielekkyys säilyy:
a) se on loistava harrastus
b) innovatiivinen opettaja
c) ei pakota minua mihinkään suoritustahtiin eikä muutenkaan ole millään muotoa pakkotahtista
d) ei määrää minun tai läheisteni elämän kulkua
Jos joku noista ei perheelliselle toteudu, alkaa motivaatio reippaaseen tahtiin hiipumaan.
Tauosta vielä vähän: jos tauon jälkeen ei palaa harrastamaan, niin eikö se ole merkki siitä, että 'tappi' on tullut kyseisessä lajissa vastaan.
-TOlen nähnyt kymmeniä ja taas kymmeniä ihmisiä, joilla treenitahti ensin hiipuu ja sitten loppuu kokonaan. Jonkin ajan kuluttua he tulevat takaisin salille, käyvät kerran, kaksi, ehkä muutamankin ja lopettavat sitten lopullisesti.
Syitä ei ole vaikea arvailla. On ehditty jo tottumaan treenittömään elämänrytmiin, jota usean illan käyttäminen viikossa harjoitteluun ikävästi häiritsee. Lisäksi salilla ei ole ollenkaan mukavaa, kun vanhat treenikaverit ovat menneet taidoissa edelle, lihaskuntoliikkeet tuntuvat toivottoman rasittavilta ja paikat on kipeinä treenin jälkeen.
On paljon helpompaa jäädä sohvalle. - tumppu1st
AndyS kirjoitti:
Olen nähnyt kymmeniä ja taas kymmeniä ihmisiä, joilla treenitahti ensin hiipuu ja sitten loppuu kokonaan. Jonkin ajan kuluttua he tulevat takaisin salille, käyvät kerran, kaksi, ehkä muutamankin ja lopettavat sitten lopullisesti.
Syitä ei ole vaikea arvailla. On ehditty jo tottumaan treenittömään elämänrytmiin, jota usean illan käyttäminen viikossa harjoitteluun ikävästi häiritsee. Lisäksi salilla ei ole ollenkaan mukavaa, kun vanhat treenikaverit ovat menneet taidoissa edelle, lihaskuntoliikkeet tuntuvat toivottoman rasittavilta ja paikat on kipeinä treenin jälkeen.
On paljon helpompaa jäädä sohvalle....ja niin kuuluukin mennä. Minunkin muutaman vuoden takaisesta peruskurssiryhmästäni(25) on jäljellä itseni lisäksi kolme treenaajaa. Ihmisiä tulee ja menee. Jos mielenkiinto treenaukseen hiipuu, niin sitä ei estä millään.
Alkuperäisellä kysyjällä on sikäli poikkeava tilanne, että jonkinlainen halu olisi jatkamiseen, vaikka tällä hetkellä tylsii, noilla hiipujilla yleensä ei sitä pientäkään halua ole. Siksi muotoilin vastaukseni taukoa ajatellen.
Tuo kavereiden taidossa edelle meneminen pitää vaan kestää. Minustakin on mennyt alempia vöitä ohi vyöarvoissa oikealta ja vasemmalta. Syy on selkeä: heillä on aikaa ja intensiteettiä treenata 4-6 kertaa viikossa, perheellisenä minulla ei ole.
Lihaskuntoliikkeet joka tapauksessa tuntuvat rasittavilta ja ajoittain lihakset kipeytyvät säännöllisessäkin treenissä. Varsinkin mattopaini jumittaa paikat ihan säännönmukaisesti.
Viimeiseen yhdyn, sohvalle tosiaan on helppo jäädä. Varsinkin, jos on hyvää juomaa ja ruokaa, ohjelmalla ei niin väliä.
-T - shamaani
tumppu1st kirjoitti:
...ja niin kuuluukin mennä. Minunkin muutaman vuoden takaisesta peruskurssiryhmästäni(25) on jäljellä itseni lisäksi kolme treenaajaa. Ihmisiä tulee ja menee. Jos mielenkiinto treenaukseen hiipuu, niin sitä ei estä millään.
Alkuperäisellä kysyjällä on sikäli poikkeava tilanne, että jonkinlainen halu olisi jatkamiseen, vaikka tällä hetkellä tylsii, noilla hiipujilla yleensä ei sitä pientäkään halua ole. Siksi muotoilin vastaukseni taukoa ajatellen.
Tuo kavereiden taidossa edelle meneminen pitää vaan kestää. Minustakin on mennyt alempia vöitä ohi vyöarvoissa oikealta ja vasemmalta. Syy on selkeä: heillä on aikaa ja intensiteettiä treenata 4-6 kertaa viikossa, perheellisenä minulla ei ole.
Lihaskuntoliikkeet joka tapauksessa tuntuvat rasittavilta ja ajoittain lihakset kipeytyvät säännöllisessäkin treenissä. Varsinkin mattopaini jumittaa paikat ihan säännönmukaisesti.
Viimeiseen yhdyn, sohvalle tosiaan on helppo jäädä. Varsinkin, jos on hyvää juomaa ja ruokaa, ohjelmalla ei niin väliä.
-TKiitti paljon hyvistä vastauksista.
Sain niistä uutta voimaa.
Tuntuu et porukka välittää,
se on tosi hyvä juttu.
Kyl mul varmaan on ollu vähän suorituspaineitakin
kun tarkemmin ajattelen.
Pitäs varmaan oppii ottaa rennommin?
Mut se ei oo helppoo.
Nyt pitää ladata itseänsä et sit taas jaksaa
uudella innolla.
- flamm'ee
Jos minulta loppuu motivaatio niin saatan kokeilla jotain muuta kamppailulajia, kiinnostavia lajejahan riittää. Jos se toinen laji sitten tuntuu paremmalta niin saatan jatkaakin sitä, ehkä jopa lopettaa sen aikaisemman. Tietysti huomioon pitää ottaa että hyvin moni laji on aluksi eritysien kiinnostavaa kun oppii paljon uutta, eli ei kannata lopettaa vanhaa lajia alkuinnostuksen takia.
Videoclipit on mullakin innostuksen lisääjä, ehkä tuolta löydät jotain innostavaa;
http://tols17.oulu.fi/~jmyllyla/ma-stuff/
Tauon pitämistä en oikeastaan suosittele, niillä on taipumusta lopettaa koko harrastus, mutta harjoitustahdin keventäminen saattaisi toimia, eli vähennä treenien määrä vaikka yhteen kertaan viikossa ja käy juuri niissä treeneissä mistä pidät eniten. Itse tein vähän tuohon tyyliin viime keväänä; kävin vain kaksissa treeneissä viikossa ja nekin oli lyhimmän etäisyyden päässä.- laiskimus2
Oikeat kilpaurheilijat pitävät tyypillisesti muutaman viikon täystauon vuosittain. Suunnittele ennalta milloin jatkat, ja pidä siitä kiinni. 4-8 viikon tauko vuosittain tekee vain hyvää. Kuntoa voi tauon loppupuolella palautella vaikka pelailemalla jotain.
- Modi (Jidon sisko)
laiskimus2 kirjoitti:
Oikeat kilpaurheilijat pitävät tyypillisesti muutaman viikon täystauon vuosittain. Suunnittele ennalta milloin jatkat, ja pidä siitä kiinni. 4-8 viikon tauko vuosittain tekee vain hyvää. Kuntoa voi tauon loppupuolella palautella vaikka pelailemalla jotain.
20 vuotta kului lähes ilman taukoa.
Ei ollut sellaista päivää etteikö olisi voinut treenata. Aivan sama mikä juhlapyhä tai mitä mies sanoi, niin aina oli kiva mennä salille.
Mies lopulta lähti kun ei ymmärtänyt harrastustani. Ei se mieheltä pois ollut, sillä en salilla viettänyt päivässä kuin pari tuntia.
20 vuoden kuluttua loppui into koska en tuntenut kehittyväni enää, ei ollut haastetta. Ajattelin tulleeni tieni päähän. Pidin taukoa ja huomasin hidastuneeni ja vähän tulleeni jäykemmäksi.
Se motivoi treenaamaan taas, mutta päästyäni takaisin kuntoon oli harjoittelu vain kuntoa ylläpitävää. Olin ollut lajini suhteen todella ahne ja harjoitellut paljon. Halusin tietää siitä kaiken ja osata kaiken. Lopputulos oli se, että menetin harjoitteluintoni kokonaan kun ei ollut enää mitään opittavaa. Joku voi sanoa, että aina on lisää opittavaa, mutta tässä lajissa sitä ei ollut. Vaihdoin lopulta lajia ja taas on motivaatio korkealla. Ahnehdin uutta lajiani ja on kivaa. - tumppu1st
...joten otetaan sama skenaario toisesta näkökulmasta nimeltään opiskelu.
Uskoakseni tentteihin yms. muu lukeminen - ainakin useimmilla - alkaa maistua puulta ja tuntua suorastaan pakkopullalta.
Jos lähdetään siitä oletuksesta, että tenttiin on vielä reilusti aikaa, niin alatko puutuessasi a) lukea hitaammin, b) luet jotain muuta ja palaat tenttikirjaan, c) pidät taukoa?
Toivottavasti tämä hiukan valaisi pointtiani.
-T - flamm'ee
tumppu1st kirjoitti:
...joten otetaan sama skenaario toisesta näkökulmasta nimeltään opiskelu.
Uskoakseni tentteihin yms. muu lukeminen - ainakin useimmilla - alkaa maistua puulta ja tuntua suorastaan pakkopullalta.
Jos lähdetään siitä oletuksesta, että tenttiin on vielä reilusti aikaa, niin alatko puutuessasi a) lukea hitaammin, b) luet jotain muuta ja palaat tenttikirjaan, c) pidät taukoa?
Toivottavasti tämä hiukan valaisi pointtiani.
-TNo ei se tauko noin periaatteessa pahalta idealta tunnu, mutta kun olen itse kaksi lajia lopettanut kesätauon seurauksena.. Noissa tapauksissa en keväällä vielä harkinnutkaan lajien lopettamista.
- tumppu1st
flamm'ee kirjoitti:
No ei se tauko noin periaatteessa pahalta idealta tunnu, mutta kun olen itse kaksi lajia lopettanut kesätauon seurauksena.. Noissa tapauksissa en keväällä vielä harkinnutkaan lajien lopettamista.
...tauon jälkeen, niin eikö se joka tapauksessa indikoi harrastuksen loppumista jossain vaiheessa?
-T - ööö
tumppu1st kirjoitti:
...tauon jälkeen, niin eikö se joka tapauksessa indikoi harrastuksen loppumista jossain vaiheessa?
-TEi?
Tauon jälkeen on taidot vähän ruosteessa ja on muutenkin päässyt vieraantumaan hommasta, ennen taukoa on ollut itsestäänselvä rutiini että käy viikottain lajitreeneissä. Alotin kyllä molemmissa tapauksissa uuden lajin joka vei mukanaan. Tosin eipä mulla noita taukoja ikinä ole tullut motivaation takia. En minä nyt varsinaisesti väitä vastaan etteikö tauoko voisi olla hyvästä, mutta omaan kokemukseen perustuen en itse suosittele sellaista. - tumppu1st
ööö kirjoitti:
Ei?
Tauon jälkeen on taidot vähän ruosteessa ja on muutenkin päässyt vieraantumaan hommasta, ennen taukoa on ollut itsestäänselvä rutiini että käy viikottain lajitreeneissä. Alotin kyllä molemmissa tapauksissa uuden lajin joka vei mukanaan. Tosin eipä mulla noita taukoja ikinä ole tullut motivaation takia. En minä nyt varsinaisesti väitä vastaan etteikö tauoko voisi olla hyvästä, mutta omaan kokemukseen perustuen en itse suosittele sellaista....tavoittamatta tai sitten tässä on vaan kaksi koulukuntaa. Minun osaltani tämä on loppuun käsitelty.
-T - Mikas
Itse koen tavoitteiden asettamisen ehdottoman tärkeäksi motivaation ylläpitäjäksi. Kun harjoittelin judoa täydentävänä lajina han moo do:n rinnalla huomasin nopeasti miten tylsää touhua se oli. Toisin kuin hmd:ssä, minulla ei ollut tarkoitus kilpailla judossa ja vyökokeitakin lajissa on suht harvoin, lisäksi itseäni 10 kiloa painavampien ja paljon vahvempien kavereiden kanssa ei paljon randori motivoinut.
Itsekin aioin pitää judosta vain tauon mutta en usko että palaan enää lajin pariin. Toisaalta taas hmd:n puolella viikon tai parin tauko muutaman kerran vuodessa on aina auttanut ja tuonut roppakaupalla lisää motivaatiota, samoin kuin leirit ja kilpailut. Monipuolista harjoittelua ja riittävän kovat mutta saavutettavissa olevat tavoitteet riittävät ainakin itselläni motivaation ylläpitämiseen. Kamppailullisten tavoitteiden (huom. oppiminen) saavuttamisesta saatavaa hyvänolontunnetta en nimittäin ole kovin monesti muualla elämässä kokenut. Tuo tunne saa palaamaan tatamille aina vain uudelleen ja uudelleen... - Trickaaja
tumppu1st kirjoitti:
...tavoittamatta tai sitten tässä on vaan kaksi koulukuntaa. Minun osaltani tämä on loppuun käsitelty.
-TSiis tauko on hyväksi kuten tentti esimerkissä sanoit, mutta kesäloman jälkeen ei kaikki edellisen vuoden koulu asiat ole kovin tuoreessa muistissa eikä hirveemmin tekisi mieli sitä kirjaa uudestaan aukaista...
Kuitenkin harrastuksesta pidän taukoa aika usein...
Yleensä jopa 2-3 päivää viikossa. - Mikas
Mikas kirjoitti:
Itse koen tavoitteiden asettamisen ehdottoman tärkeäksi motivaation ylläpitäjäksi. Kun harjoittelin judoa täydentävänä lajina han moo do:n rinnalla huomasin nopeasti miten tylsää touhua se oli. Toisin kuin hmd:ssä, minulla ei ollut tarkoitus kilpailla judossa ja vyökokeitakin lajissa on suht harvoin, lisäksi itseäni 10 kiloa painavampien ja paljon vahvempien kavereiden kanssa ei paljon randori motivoinut.
Itsekin aioin pitää judosta vain tauon mutta en usko että palaan enää lajin pariin. Toisaalta taas hmd:n puolella viikon tai parin tauko muutaman kerran vuodessa on aina auttanut ja tuonut roppakaupalla lisää motivaatiota, samoin kuin leirit ja kilpailut. Monipuolista harjoittelua ja riittävän kovat mutta saavutettavissa olevat tavoitteet riittävät ainakin itselläni motivaation ylläpitämiseen. Kamppailullisten tavoitteiden (huom. oppiminen) saavuttamisesta saatavaa hyvänolontunnetta en nimittäin ole kovin monesti muualla elämässä kokenut. Tuo tunne saa palaamaan tatamille aina vain uudelleen ja uudelleen...Kuten varmaan tajusittekin (mutta ei sitä ikinä tiedä) niin aikaisempi viesti ei ollut mitään angstia :D (ettei muualta tule hyvää oloa). Kysymys oli siitä että sitä suurta oppimisen ja oivaltamisen iloa ei esim. koulumaailmassa ollut tai sitä ei mitenkään voinut verrata siihen tunteeseen millainen se kamppailulajeissa on. Johtuu ehkä siitäkin että kamppailulajeista on nyt vajaan parin vuoden aikana tullut pikemminkin intohimo kuin harrastus ja tästä syystä se oppimisen aiheuttama hyvänolon tunne on paljon voimakkaampi kuin esim. koulumaailmassa.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta781805Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt181689- 161514
En voi sille mitään
Tulen niin pahalle tuulelle tästä paikasta nykyisin. Nähnyt ja lukenut jo kaiken ja teidän juttu on samaa illasta toisee12119450+ naiset kyl
Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin191193Välitän sinusta mies
Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv61182hieman diabetes...
Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo121136Annetaanko olla vaan
Siinä se, tavallaan kysymys ja toteamuskin. Niin turhaa, niin rikkovaa. On niin äärettömän tärkeä, ja rakas olo.. N291131Miten joku voi käyttää koko elämänsä
siihen että nostelee täällä vanhoja ketjuja ja troIIaa niihin jotain linkkiä mitä kukaan ei avaa? Ihmisellä ei ole mitää61119Pakkoruotsi on leikkikieli, jota ei ole tarkoituskaan osata
Pakkoruotsi on leikkikieli. Ennen leikkikieltä sanottiin siansaksaksi, sitten keksittiin tilalle pakkoruotsi. Pakkoruot71104