Iida Rauman Hävitys

Paloma.se01

Demeterille ja kaikille kirjoista kiinnostuneille.
Aloitan tämän ketjun nyt, vaikka olen lukenut vasta n. 30 sivua ja kommentoin sitä mukaa kun luen ja miten muut kommentoivat (jos kommentoivat).

Kirjassa on paljon sivuja ja kirjainkoko on pieni. Kappaleet ovat hengästyttävän pitkiä ja tiiviitä.
Koulumiljöö tietenkin kiinnostaa, vaikka nyt on kyse murrosikäisistä nuorista, joita en ole opettanut itse, mutta poikani joka on aineopettaja lukiossa puhuu paljon työstään täällä käydessään.
Palkinto varmaan ansaittu, lahjakas ja taitava kirjoittaja ja tähän saakka kertomus etenee hyvin, paitsi että se hajoaa moneen eri suuntaan: Turun palo ja kaupungin modernisointi (itsekin havaitsin tämän kaikkien näiden vuosien jälkeen; sitä turkua jossa ajelin ratikalla Puutarhakadulta Kauppatorille v. 1968-69)ei enää juuri ole), koulumaailma ja sen ankeus ja haasteet sijaisopettajalle, maailmantuska ja huoli maapallomme tulevaisuudesta, luonnonkatastrofeista, ilmastonmuutoksesta ja sitten ihmissuhteet, ja rakkaustarinaakin ounastelen taustalla.
Nuoren naisen päässä on paljon ajatuksia ja hän purkaa niitä tekstiin tosi intensiivisesti.
Jatketaan...

163

1363

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Hyvä alku, Paloma..)) Vieläkin jaksan toivoa, että kirjasta syntyisi keskustelua, onhan se mielestäni ajankohtaisempi nyt kuin koskaan - ihan näiden viimeaikaisten tapahtumienkin valossa.
      Eihän se nyt välttämättä "meidän juttu" ole, emmekä siihen juuri pysty vaikuttamaan, mutta mielestäni se kyllä tuntuu siinä yleisessä ilmapiirissä, jossa me kaikki elämme.
      demeter1

      • Anonyymi

        Voitte jatkaa siellä boomereissa.

      • Anonyymi

        Jatkakaa keskenänne omia juttujanne ei täällä yleisellä palstalla.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jatkakaa keskenänne omia juttujanne ei täällä yleisellä palstalla.

        Muitako ei kiinnosta ? Saisiko sitten kirjoittaa kirjaketjussa ? Siellä osoitettiin Nojatuoliin..))
        Entä jos jättäisi lukematta ellei aihe kiinnosta ?
        demeter1

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Muitako ei kiinnosta ? Saisiko sitten kirjoittaa kirjaketjussa ? Siellä osoitettiin Nojatuoliin..))
        Entä jos jättäisi lukematta ellei aihe kiinnosta ?
        demeter1

        Sinuahan tuossa paloma huhuili. Pitäähän se taso säilyttää.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jatkakaa keskenänne omia juttujanne ei täällä yleisellä palstalla.

        Sinäkö sen päätät jotenkin kuka kirjoittaa ja mitä . Lue vaan niistä asioista mitkä sinua kiinnostaa , niin tekee muutkin ja kaikille in tilaa palstalla .

      • Paloma.se01

        Luin edelleen eilen illalla ja kertomukseen alkaa avautua juonentapaista, tai siis kolmekin rinnakkain juoksevaa juonta, kaikki yhtä pessimistisiä ja ankeita. Lukeminen on hidasta, koska teksti on hyvin tiivistä ja onko siinä lukuja ollenkaan, vai kaikki yhtä samaa tiheää tekstiä jättikappaleina.
        Kaipaan tekstiin enemmän ilmavuutta, hengitystaukoja ja ajattelupausseja. Tai sitten Rauman tarkoituksena ei ole antaakaan tilaa omille tulkinnoille?

      • demeter1
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Luin edelleen eilen illalla ja kertomukseen alkaa avautua juonentapaista, tai siis kolmekin rinnakkain juoksevaa juonta, kaikki yhtä pessimistisiä ja ankeita. Lukeminen on hidasta, koska teksti on hyvin tiivistä ja onko siinä lukuja ollenkaan, vai kaikki yhtä samaa tiheää tekstiä jättikappaleina.
        Kaipaan tekstiin enemmän ilmavuutta, hengitystaukoja ja ajattelupausseja. Tai sitten Rauman tarkoituksena ei ole antaakaan tilaa omille tulkinnoille?

        Tuo alkoi kyllä "ahistaa", Paloma: yhtä pötköä koko kirja, olisiko sittenkin ollut tyylikeino, tehoste, että saadaan lukijakin vakuutettua, jaettua omaa taakkaa.
        Minusta se kuitenkin toimi, jos tavoite oli tuo kuulluksi tuleminen.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sinäkö sen päätät jotenkin kuka kirjoittaa ja mitä . Lue vaan niistä asioista mitkä sinua kiinnostaa , niin tekee muutkin ja kaikille in tilaa palstalla .

        Noudata pois omaa neuvoasi ja lue vain niitä ketjuja, jotka sinua kiinnostavat.
        Kirjallisuusketju ei ole ollenkaan huono idea 80+ osastolla.
        Ikävä vain, että monelle on kaihi tuonut harmia lukemisharrastukselle. Ja väsyy vanhat silmät muutenkin.

    • Anonyymi

      Kuka sen Ida Rauman on hävittänyt?

    • Anonyymi

      Ida Rauman kirjat ovat satukirjoja.

    • Ramoona

      Kyllähän Paloman kutsu osallistumaan käy kaikille kirjoista kiinnostuneille, ehkä Demeter on tuosta Iida Rauman kirjasta maininnut jossain muussa ketjussa. Itseltäni se on jäänyt lukematta, en asettunut edes jonottamaan kirjan ilmestyttyä, koska vuoroni olisi ollut pitkälti yli sadan ja sitten kirja unohtui. Aikomus on kyllä ottaa se lukuohjelmaan, nyt on vain monta muuta aikaa vaativaa asiaa vireillä.

      Kirjan taustoista olen lukenut,kirjailijan rankasta koulukiusaamishistoriasta ja hänen ulkopuolisuuden tunteestaan. Ihmettelen kyllä hänen kuvaustaan ajan koulutilanteesta, varsinkin opettajien ja muiden aikuisten huonosta suhtautumisesta ja laiminlyönneistä. Oma kuopukseni on muutamaa vuotta vanhempi eikä hänen kouluhistoriassaan ilmennyt tuollaista espoolaisissa kouluissa alakoulusta lukioon. 1990- luvulla kyllä asioista jo avoimesti puhuttiin. Kiusaamista tietysti oli, mutta ei sitä vähätelty, ainakaan yleisesti.

    • Anonyymi

      Ploma
      kaupungin modernisointi (itsekin havaitsin tämän kaikkien näiden vuosien jälkeen; sitä turkua jossa ajelin ratikalla Puutarhakadulta Kauppatorille v. 1968-69)ei enää juuri ole),


      joo, käytit linjaa kolme
      https://usercontent.one/wp/www.raitio.org/wp-content/uploads/2018/04/krt14.gif

      Ymmärrän poikkikadun (Puutarhakatua pitkin ei ollut raiteita) asuit siis
      Puistokadun kulmassa ?


      Sukupuolitutkija Iida-täti Rauma on käynyt sekundakoulua Juhana Herttua

      sataman suunnalla
      ja vielä taidelukiota eli ei osaa paljon mutta näköjään kirjoittaa kivoja ristiriitoja oksymoroneja tyylin toisen asteen yhtälö
      sukupuolitutkimuksen ratkaisuna

      nämä kiihottavat kirjallisuusihmisiä, koska antavat valheellisen kuvan
      että täti tietää jotain arkkkitehtuurista kaupunkisuunnittelusta sähköstä matematiikasta ....

      ei turku varsinisesti tuhossa ole mutta raitsikoiden poisto oli virhe
      enemän Stadia on tuhottu

      • Paloma.se01

        Paljon Iidalla on ajatuksia, mielipiteitä ja tuntemuksia, joidenon päästävä julkisuuteen suhteellisen nuoressa päässään. Ja onhan hän tutkinut taustoja ja kirjan lopussa on monta sivua lähdekirjallisuutta.
        En muista enää aivan tarkkaan, mutta kävelinhän minä asunnolta johonkin suuntaan ennen kuin pääsin raitsikkaan ja Brahenkadulla asuessani (viimeiset 6 kk.) kävelin Yliopistolle ja pyörin paljon Kauppatorin lähellä. Hienoja, vanhoja rakennuksia ja muistan Hamburger Börs-hotellin ja ravintolan. Viime syksynä olinkolme päivää Turussa ja Kauppatoria en ollut tuntea samaksi paikaksi, mistä ostin kukkia ja sen sellaista.
        Niin Iidasta:
        onhan hän kuitenkin opiskellut poliittista historiaa, valtiotiedettä jne. sukupuolitutkimuksen lisäksi ja nähtävästi valinnut sukupuoli-identiteettinsä, koska on parisuhteessa miehen kanssa. Jospa hänen maailmantuskansa hellittäisi hieman iän karttuessa ja ihmissuhteiden vakiintuessa. Voisi vain toivoa, koska lahjakas kirjoittaja tämä nainen on.

      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Paljon Iidalla on ajatuksia, mielipiteitä ja tuntemuksia, joidenon päästävä julkisuuteen suhteellisen nuoressa päässään. Ja onhan hän tutkinut taustoja ja kirjan lopussa on monta sivua lähdekirjallisuutta.
        En muista enää aivan tarkkaan, mutta kävelinhän minä asunnolta johonkin suuntaan ennen kuin pääsin raitsikkaan ja Brahenkadulla asuessani (viimeiset 6 kk.) kävelin Yliopistolle ja pyörin paljon Kauppatorin lähellä. Hienoja, vanhoja rakennuksia ja muistan Hamburger Börs-hotellin ja ravintolan. Viime syksynä olinkolme päivää Turussa ja Kauppatoria en ollut tuntea samaksi paikaksi, mistä ostin kukkia ja sen sellaista.
        Niin Iidasta:
        onhan hän kuitenkin opiskellut poliittista historiaa, valtiotiedettä jne. sukupuolitutkimuksen lisäksi ja nähtävästi valinnut sukupuoli-identiteettinsä, koska on parisuhteessa miehen kanssa. Jospa hänen maailmantuskansa hellittäisi hieman iän karttuessa ja ihmissuhteiden vakiintuessa. Voisi vain toivoa, koska lahjakas kirjoittaja tämä nainen on.

        iida Rauma on jo nelikymppinen eli keski iässä, kyllä nuoruuden maailmantuskien pitäisi olla ohi ja perhe elämä vakiintunut. Ei kuulosta uskottavalta että tuollaisia opettajia olisi ollut, korkeintaan joku poikkeustapaus.

      • demeter1
        Anonyymi kirjoitti:

        iida Rauma on jo nelikymppinen eli keski iässä, kyllä nuoruuden maailmantuskien pitäisi olla ohi ja perhe elämä vakiintunut. Ei kuulosta uskottavalta että tuollaisia opettajia olisi ollut, korkeintaan joku poikkeustapaus.

        Ai, tekö Paloma ja Ano 13.57 tahtoisitte Iidan "tasoittuvan", ikäänkuin Hävitys olisi ollut hänen kiirastulensa, minkä läpikäytyään hän voi tyytyä harmittomaan keskiluokkaiseen itsetyytyväisyyteensä ? ..))
        Eikös tämä moderni "erityisherkkyys", jollainen Iidakin selvästi oli, ennusta kantajalleen elinikäistä taakkaa, verratuna normeihin sopeutuneisiin ? Taakkaa, mikä on samalla hänen erityislahjakkuutensa tunnusmerkki ?
        Minä kyllä ajattelen, että tämä kirjan opettaja, Anna-Liisa, oli vallitsevien normien ja kriteerien mukaan "hyvä opettaja". Pidetty supersuorittaja ? Hän oli instituution suojeluksessa, hänellä oli valta ja "enemmistön", oppilaiden tuki.

      • Paloma.se01
        demeter1 kirjoitti:

        Ai, tekö Paloma ja Ano 13.57 tahtoisitte Iidan "tasoittuvan", ikäänkuin Hävitys olisi ollut hänen kiirastulensa, minkä läpikäytyään hän voi tyytyä harmittomaan keskiluokkaiseen itsetyytyväisyyteensä ? ..))
        Eikös tämä moderni "erityisherkkyys", jollainen Iidakin selvästi oli, ennusta kantajalleen elinikäistä taakkaa, verratuna normeihin sopeutuneisiin ? Taakkaa, mikä on samalla hänen erityislahjakkuutensa tunnusmerkki ?
        Minä kyllä ajattelen, että tämä kirjan opettaja, Anna-Liisa, oli vallitsevien normien ja kriteerien mukaan "hyvä opettaja". Pidetty supersuorittaja ? Hän oli instituution suojeluksessa, hänellä oli valta ja "enemmistön", oppilaiden tuki.

        En nyt tiedä "tasoittumisesta", ajattelin lähinnä että jos hän on vakiintunut tunne-elämässään, niin ehkäpä teksteistä tulee vähän positiivisempia ja valoisampia.

        Olen niin alussa kirjaa vielä, että opettajan" persoona ei ole avautunut, eikä nimikään ollut kai muuta kuin A tässä vaiheessa kertomusta?
        Palaillaan...

      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        En nyt tiedä "tasoittumisesta", ajattelin lähinnä että jos hän on vakiintunut tunne-elämässään, niin ehkäpä teksteistä tulee vähän positiivisempia ja valoisampia.

        Olen niin alussa kirjaa vielä, että opettajan" persoona ei ole avautunut, eikä nimikään ollut kai muuta kuin A tässä vaiheessa kertomusta?
        Palaillaan...

        On siinä asiantuntija ruotimassa itselleen tuntemattoman ihmisen tunne elämää!! Mikähän pätevyys siihen on tarhatätillä?

      • demeter1
        Paloma.se01 kirjoitti:

        En nyt tiedä "tasoittumisesta", ajattelin lähinnä että jos hän on vakiintunut tunne-elämässään, niin ehkäpä teksteistä tulee vähän positiivisempia ja valoisampia.

        Olen niin alussa kirjaa vielä, että opettajan" persoona ei ole avautunut, eikä nimikään ollut kai muuta kuin A tässä vaiheessa kertomusta?
        Palaillaan...

        "Tasoittuuko" taiteilija koskaan, Paloma ? Ei ainakaan elämäkertojen mukaan: Leino, Saarikoski, Lahtela, Sinkkonen ja nyt Miki Liukkonen viimeksi ovat mielestäni esimerkkejä tästä. "Hukkuivat myrskyihin ennen kuin kulkivat purjein reivatuin".

        Palautin jo kirjan, mutta minulle tuo A oli kirjailija itse. Opettaja oli mielestäni Anna-Liisa koko ajan. Tuo henkilögalleria tuotti alkuun vaikeutta, mutta ehtivät varmasti tulla tutuiksi myöhemmin.

        En osaa kaivata kaunokirjaan "positiivisuutta". Koen, että sen löytäminen jää lukijan tehtäväksi, - mikä se hieno sana nyt olikaan: katharsis ?

        Viihde on tietysti asia erikseen, onhan silläkin tehtävänsä, kai - kuten koko "woukki-tsoukki"-kulttuurillakin (vrt Teemu Keskisarja).

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        iida Rauma on jo nelikymppinen eli keski iässä, kyllä nuoruuden maailmantuskien pitäisi olla ohi ja perhe elämä vakiintunut. Ei kuulosta uskottavalta että tuollaisia opettajia olisi ollut, korkeintaan joku poikkeustapaus.

        Outoa pitää noita nelikymppisiä nuorina ja kehittyvinä , jonain erityisherkkinä tyyppeinä jotka ei mitään kestä eikä mitään voi vaatia niinkuin normaaleilta aikuisilta. Aina on muka syy muissa, opettajat usein syntipukkeina.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Outoa pitää noita nelikymppisiä nuorina ja kehittyvinä , jonain erityisherkkinä tyyppeinä jotka ei mitään kestä eikä mitään voi vaatia niinkuin normaaleilta aikuisilta. Aina on muka syy muissa, opettajat usein syntipukkeina.

        Outoa on, että Paloma pitää A:ta, eli Iidaa opettaja liki 50 sivua luettuaan. Itse ollut "ope" ja omakusrañekirjoittaja.

        Demeter pitää A:ta Iidana ja opettaja on Anna-Liisa alusta alkaen.

      • Paloma.se01
        demeter1 kirjoitti:

        "Tasoittuuko" taiteilija koskaan, Paloma ? Ei ainakaan elämäkertojen mukaan: Leino, Saarikoski, Lahtela, Sinkkonen ja nyt Miki Liukkonen viimeksi ovat mielestäni esimerkkejä tästä. "Hukkuivat myrskyihin ennen kuin kulkivat purjein reivatuin".

        Palautin jo kirjan, mutta minulle tuo A oli kirjailija itse. Opettaja oli mielestäni Anna-Liisa koko ajan. Tuo henkilögalleria tuotti alkuun vaikeutta, mutta ehtivät varmasti tulla tutuiksi myöhemmin.

        En osaa kaivata kaunokirjaan "positiivisuutta". Koen, että sen löytäminen jää lukijan tehtäväksi, - mikä se hieno sana nyt olikaan: katharsis ?

        Viihde on tietysti asia erikseen, onhan silläkin tehtävänsä, kai - kuten koko "woukki-tsoukki"-kulttuurillakin (vrt Teemu Keskisarja).

        Olet oikeassa, minua hämäsi kirjan alussa tämä kertojan rooli, joka ei siis ole opettaja. Hiukkasen sekavaa, tai ehkä tuo nimen alkukirjaimen käyttö kertojasta ei ollut alusta saakka minulle selvää.
        Minä taas luulen, että kirjoittamiseen ei tarvita välttämättä "erityisherkkyyttä", vaan että tasapainoisen tunne-elämän ja vahvan psyyken omaavat henkilöt voivat myös kirjoittaa mestariteoksia, he kirjoittavat vain erilaisia teoksia, jotka eivät perustu omien tuntemuksiensa ja ongelmiensa puntarointiin ja niillä ei ole teraupeuttisia pyskimyksiä.
        Viittasin "vakiintumisella" Iida Rauman henkilökohtaisessa historiassa sukupuolitutkimuksia ja kokeilua biseksuaalisuudesta, minlle tuli mielikuva nuoren naisen oman seksuaalisen identiteetin etsinnästä, joka voi tietenkin olla väärä tulkinta ja ei välttämättä heikkous, vaan voima.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        iida Rauma on jo nelikymppinen eli keski iässä, kyllä nuoruuden maailmantuskien pitäisi olla ohi ja perhe elämä vakiintunut. Ei kuulosta uskottavalta että tuollaisia opettajia olisi ollut, korkeintaan joku poikkeustapaus.

        Tarina kertoo juuri siitä poikkeustapauksesta. Ei varmaan oppilasta juuri lohduttaisi jos hänelle vakuutettaisiin, että hän on poikkeuksellisessa asemassa.

    • Anonyymi

      joo siis kolmosen raitsikka oli päälinja ja käytin sitä elämäni
      eli
      olemme hengittäneet raitsikassa samaa ilmaa

      olen myös kävellyt ikkunasi alta mieluummin satoja kuin kymmeniä kertoja
      elämässäni
      joten ennen pitkää olisimme tavanneet ja menneet naimisiin
      ja perustaneet perheen Puolalanmäelle

    • Anonyymi

      Tämä Iida Rauman Hävitys romaanin tematiikka olisi minustakin kiinnostavaa, ellen olisi avioliitossani peruskoulun rehtorina vuosikymmenet toimineen mieheni työtä seuratessani saanut tarpeekseni opettajien, oppilaiden ja oppilaiden vanhempien setvimiseen mieheni tekemisistä ja tekemättä jättämisistä.

      Mieheni kuolemasta on 22 vuotta, vielä muutama vuosi sitten marketissa asioidessani täysin tuntematon mies pysäytti minut ja sanoi " sinun miehesi oli sitten vittumoinen mies", lisäsi vielä joitain esimerkkejä arestirangaistuksistaan.

      Sanoin vain miehelle, että minulle hän oli paras mahdollinen aviomies ja jatkoin matkaani.
      Mieheni työtä seuranneena arvostan suuresti opettajien luovimista oppilaiden ja oppilaiden vanhempien ja työkavereittensa vaatimusten keskellä vuosikymmenestä toiseen.
      Opettajien pitkät lomat herättävät kateutta, mutta kyllä he ovat sen ansainneet.

      Iida Rauman kirjassa kuvailtu koulukiusaaminen on varmasti totta ja sitä tapahtuu jossain muodossa aina ja toivoisinkin että kirjan lukisivat ne henkilöt, joilla on mahdollisuus vaikuttaa edes omaan käyttäytymiseensä..
      Hyviä lukuhetkiä teille joita aihe kiinnostaa!

      t tepa

      • Anonyymi

        Olitko itsekkin opettaja, fiksu kirjoitustapasi ja laaja yleissivistys viittaa siihen?

      • Anonyymi

        Minä luin tämän Idan kirjan.
        Pelkkää valhettä, sillä ei siinä ollut mitään Rauman hävityksestä!

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minä luin tämän Idan kirjan.
        Pelkkää valhettä, sillä ei siinä ollut mitään Rauman hävityksestä!

        "sillä ei siinä ollut mitään Rauman hävityksestä!"

        No, haloo! Ei tietenkään kaupunki Rauman, koska kirjailijan sukunimi on Rauma.

        Minun tyttönimeni on Suomalainen, mutta taitaa olla niin, että nyt suomalaiset hävitetään?

      • Paloma.se01
        Anonyymi kirjoitti:

        "sillä ei siinä ollut mitään Rauman hävityksestä!"

        No, haloo! Ei tietenkään kaupunki Rauman, koska kirjailijan sukunimi on Rauma.

        Minun tyttönimeni on Suomalainen, mutta taitaa olla niin, että nyt suomalaiset hävitetään?

        Tuo edellinen oli kai ihan vain läppää-
        Kannattaisi ehkä kirjoittaa kirjojen nimet sitaatteihin. Mutta kun ollaan kirjaketjussa, niin uskoisi kaikkien tietävän mistä puhutaan...

      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Tuo edellinen oli kai ihan vain läppää-
        Kannattaisi ehkä kirjoittaa kirjojen nimet sitaatteihin. Mutta kun ollaan kirjaketjussa, niin uskoisi kaikkien tietävän mistä puhutaan...

        Uskoisi kaikkien ymmärtävän tuon huumoriksi. Peukkuminulta tuolle humoristille 19.4 . , vaikka ketjun vetäjä suhtautuukin nuivasti. 👍

    • Anonyymi

      Montako sivua luettu?

    • Anonyymi

      Tasoittuuko taiteilija ? Voi "tasoittua", kun vähentää ryyppäämistä.

    • Paloma.se01

      Olen nyt lukenut kirjan ensimmäisen osan ja aloittanut toisen. Sivuja on luettu toista sataa ja tarinan ydin on hahmottunut vaikeaksi koulukiusaamiseksi, jota kirjailija on todennäköisesti saanut itse kokea ja joka on jättänyt syvät jälkensä.

      Kirjoitusteknillisistä syistä alku oli mielestäni epäselvä, koska "A sanoi," viittaa siihen että kirjan kertoja ei ole A. vaan joku muu jolle A kertoo tätä tarinaa (Iida itse) ja koska A. on päähenkilö, jonka ajatukset, kokemukset ja asenteet ovat ilmeisesti kirjailijan omat niin tämä tupla kertojanrooli on harhaanjohdattava. '

      Ira (nimen merlitys on symbolinen: ira tarkoittaa raivoa tai vihaa) on kertomuksessa varsinainen kiusaamisen uhri ja A. on luokkatoveri, todistaja ja ulkopuolinen (tavallaan myös kiusattu). Opettaja edustaa koulumaailman sisäänrakennettua arvojärjestyselementtiä, joka tavallaan hyväksyy tai ei ainakaan estä koulukiusaamista, koska se säilyttää yhteiskunnanstatus quo-tilaa ja hierarkiaa. Jossain mielessä se on jopa toivottavaa, koska yhteinen vihollinen (kiusattu) vahvistaa muiden ryhmätuntoa. Ryhmää, jossa kaikki ovat samaa mieltä on helpompi opettaa, johdatella, hallita.

      Jatketaan...

    • Paloma.se01

      Korjaus:
      "ryhmätuntoa", pitäisi olla ryhmähenkeä.

      • Anonyymi

        Muncassa (= koulu, vrt Munkka = Munkkiniemi) opiskellut kermaperse arvioi
        https://www.soininvaara.fi/2022/12/31/iida-rauma-havitys/

        Näistä kuvauksista voisi arvata, että turhaan aikaansa ja verorahoja kuluttanut yliopistoturisti Rauma yritti päästä ensin seksillä ja sitten koulukiusaamisella maailmankuuluksi Varsinais-Suomessa

      • Paloma.se01
        Anonyymi kirjoitti:

        Muncassa (= koulu, vrt Munkka = Munkkiniemi) opiskellut kermaperse arvioi
        https://www.soininvaara.fi/2022/12/31/iida-rauma-havitys/

        Näistä kuvauksista voisi arvata, että turhaan aikaansa ja verorahoja kuluttanut yliopistoturisti Rauma yritti päästä ensin seksillä ja sitten koulukiusaamisella maailmankuuluksi Varsinais-Suomessa

        Soininvaaran kirja-arvio on ehdottomasti lukemisen arvoinen ja olen monessakin kohtaa hänen kanssaan samaa mieltä. Vieläkin tärkeämpää on kuitenkin lukea kaikki ne 35 lukijakommenttia, jotka valottavat koulukiusaamisen tilannekuvaa ja ottavat kantaa, monelta eri suunnalta.

        Olen lähestymässä keskiväliä kirjassa ja kuviot ovat selkenemässä.

      • demeter1
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Soininvaaran kirja-arvio on ehdottomasti lukemisen arvoinen ja olen monessakin kohtaa hänen kanssaan samaa mieltä. Vieläkin tärkeämpää on kuitenkin lukea kaikki ne 35 lukijakommenttia, jotka valottavat koulukiusaamisen tilannekuvaa ja ottavat kantaa, monelta eri suunnalta.

        Olen lähestymässä keskiväliä kirjassa ja kuviot ovat selkenemässä.

        Samaa mieltä Soininvaaran kirjoituksesta ja siihen liittyvistä kommenteista. Tuo Anon 3.35 mukaan laittama linkki oli myös lukemisen väärti.
        Näistä viisastui paljon. Yllätys oli se, että Iran mukana olo tulkittiin kuten sen itsekin tein, edusti sitä puolta A:sta, jota hän ei tahtonut ottaa omiin nimiinsä, koska se olisi merkinnyt omasta puolustuksesta luopumista. Ira oli hänen varjonsa.

        Muistelin myös miten nuori Pentti Saarikosi ratkaisi aikanaan oman kohtansa. Hyväksyi yksinäisyyden eikä käsittääkseni edes pyrkinyt toisten piiriin, kuten A yritti.
        "Yksinäisyyteni olen ansainnut palauttamalla ihmisille sen kiven, jota he minulle leipänä tarjosivat" kirjoitti Saarikoski Nuoruuden päiväkirjat-teoksessaan.

    • Anonyymi

      Äitini oli opettaja, ja hän ratkaisi koulukiusaamisen sujuvasti: kielsi " kantelemisen". Kiusattu oli aina aiheuttanut omalla käytöksellään tilanteen joten oli turha valittaa seurauksista.. Olin itse rankan kiusaamisen kohteena, koska olin opettajan lapsi ja tietenkin opettajan puolella kaikessa. Turha oli asiasta kotona puhua.
      Asenne on varmasti monilla opettajilla yhä.

      • Paloma.se01

        Tuo asenne oli kai aika yleinen, muistan sen itse kouluajoilta, etenkin oppikouluajoilta, kun olpettajat eivät katsoneet tällaisten asioiden kuuluvan heille. Kansakoulussa, sekä alaluokassa että yläluokassa (neljäs luokka) opettaja kyllä varmasti jollain tapaa seurasi myös oppilaitten keskesiä välienselvittelyä, antoi jälki-istuntoa tai käski nurkkaan häpeämään niitä jotka tappelivat.
        Mitään varsinaista koulukiusausta en muistanut tapahtuneen, mutta nokkimisjärjestys ja hierarkiat ovat aina olleet läsnä koulumiljöössä. Koska olemme kaikki yksilöitä, niin toiset osaavat vain sijoittua paremmin, löytää sen oman paikkansa, omat ystävänsä, omat kaverinsa ja bestiksensä ryhmässä, harvoin näkee ketään tieten tahtoen suljettuna ulkopuolelle, ei missään ryhmässä, ei kenenkään kaverina.

        Oppikoulussa, yhteisön laajennettua ja kun kaikki ei enää olleetkaan naapureita tai puolituttuja, niin kiusaaminen lisääntyi: hierarkiat meni uusiksi ja ilkeydet pahenivat. Ulkonäköä kommentoitiin, pukeutumista samoin, vanhempien varakkuus tuli tärkeäksi tekijäksi hierarkiassa tai sitten asuiko keskustassa vai kylillä, periferiassa.

        Mitään Rauman kirjassa kuvattua systemaattista poissulkemista, väkivaltaa tai jatkuvaa ivaamista en huomannut kouluaikoinani. Siis omassa koulussani.

        Ehkäpä nykyajan nuorempi polvi reagoi voimakkaammin ilkeilyyn ja poissulkemiseen ja kokee sen henkisenä väkivaltana ja koulukiusaamisena, vaikka se ei olisikaan jatkuvaa tai systemaattista?

        Koulukiusaamiseksi voi ajatella myös tilannetta, jossa koulunruokalassa joku ei halua istua jonkun toisen kanssa samassa pöydässä.

      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Tuo asenne oli kai aika yleinen, muistan sen itse kouluajoilta, etenkin oppikouluajoilta, kun olpettajat eivät katsoneet tällaisten asioiden kuuluvan heille. Kansakoulussa, sekä alaluokassa että yläluokassa (neljäs luokka) opettaja kyllä varmasti jollain tapaa seurasi myös oppilaitten keskesiä välienselvittelyä, antoi jälki-istuntoa tai käski nurkkaan häpeämään niitä jotka tappelivat.
        Mitään varsinaista koulukiusausta en muistanut tapahtuneen, mutta nokkimisjärjestys ja hierarkiat ovat aina olleet läsnä koulumiljöössä. Koska olemme kaikki yksilöitä, niin toiset osaavat vain sijoittua paremmin, löytää sen oman paikkansa, omat ystävänsä, omat kaverinsa ja bestiksensä ryhmässä, harvoin näkee ketään tieten tahtoen suljettuna ulkopuolelle, ei missään ryhmässä, ei kenenkään kaverina.

        Oppikoulussa, yhteisön laajennettua ja kun kaikki ei enää olleetkaan naapureita tai puolituttuja, niin kiusaaminen lisääntyi: hierarkiat meni uusiksi ja ilkeydet pahenivat. Ulkonäköä kommentoitiin, pukeutumista samoin, vanhempien varakkuus tuli tärkeäksi tekijäksi hierarkiassa tai sitten asuiko keskustassa vai kylillä, periferiassa.

        Mitään Rauman kirjassa kuvattua systemaattista poissulkemista, väkivaltaa tai jatkuvaa ivaamista en huomannut kouluaikoinani. Siis omassa koulussani.

        Ehkäpä nykyajan nuorempi polvi reagoi voimakkaammin ilkeilyyn ja poissulkemiseen ja kokee sen henkisenä väkivaltana ja koulukiusaamisena, vaikka se ei olisikaan jatkuvaa tai systemaattista?

        Koulukiusaamiseksi voi ajatella myös tilannetta, jossa koulunruokalassa joku ei halua istua jonkun toisen kanssa samassa pöydässä.

        Missä laitettiin nurkkaan vielä oppikoululaisia? Kävin 50- 60 lukujen molemmin puolin oppikoulua, mutta nurkkaan laittaminen jäi sinne kansakoulun alaluokille.

        Kyllä tuo nokkimisjärjestyksen pito on selvää kiusaamista. Samoin varakkuuden, ulkonäön ja vaatteiden kommentointi.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Missä laitettiin nurkkaan vielä oppikoululaisia? Kävin 50- 60 lukujen molemmin puolin oppikoulua, mutta nurkkaan laittaminen jäi sinne kansakoulun alaluokille.

        Kyllä tuo nokkimisjärjestyksen pito on selvää kiusaamista. Samoin varakkuuden, ulkonäön ja vaatteiden kommentointi.

        Eihän nuo kouluajat ole verrattavissa. 40 vuotta välissä. :)

        Itse en ole koskaan nähnyt nurkkaan laittamista, mutta "häirikkö" saattoi joutua eteiseen.
        Helpommallahan siellä eteisessä pääsi, kuin luokassa "viitaten".

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eihän nuo kouluajat ole verrattavissa. 40 vuotta välissä. :)

        Itse en ole koskaan nähnyt nurkkaan laittamista, mutta "häirikkö" saattoi joutua eteiseen.
        Helpommallahan siellä eteisessä pääsi, kuin luokassa "viitaten".

        Opettajilta on poistettu kaikki oikeudet, edes käytävälle ei oppilasta saa käskeä, koska hän raukka jää ilman opetusta ja ohjausta käytävän yksinäisyydessä. Hänen on viisainta sallia riehua luokassa, missä hän huonon käytöksensä lomassa tietenkin ottaa opetuksesta vaarin, jos opettaja on kyllin ammattitaitoinen.

    • Paloma.se01

      Pari nopeaa kommenttia vielä ennen kuin ketju katoaa kokonaan.
      Plussaa: elävää, osuvaa, toimivaa turun murretta. Hienosti sovelletuna teini-ikäisten sanastoon.
      Miinusta: yleistäminen ja lianalaisuuksienn hahmottaminen yksityistapausten pohjalta. En missään nimessä allekirjoita sitä että koulumaailma olisi lapsivihamielinen. Tulee mieleen kaikki ne lempeät, topakat, jämäkät, suvaitsevaiset, lapsirakkaatt ala-asteen opettajat, innostavat, solidaariset, nuorten kanssa viihtyvät yläasteen opet, kannustavat, asialliset, puolueettomat pitkälle koulutetut aineopet lukiosta ja kaikki ne muutkin, jotka tekevät parhaansa että lapset ja nuoret viihtyisivät, oppisivat, kehittyisivät ja heistä tulisi kunnon kansalaisia. Tosi pienellä palkalla.
      Poikkeuksiakin on. Mutta miksi tehdä heistä sääntöä?

      Sitten oppilaidenkin joukossa on on niitä joille mikään ei käy eikä kelpaa. Etenkin nykyisin, kun yksilöllisyys on viety äärimmäisyyteen ja jokaisella on oikeus olla oma ainutlaatuinen pieni haavoittuva ja äärettömän ihana lumiutale.

      • Anonyymi

        Yläasteen ja lukion opettajien palkka on ihan hyvä, kun on jo ikälisiä ja voi ottaa ylitunteja. Virka on myös turvattu. Tuntiopettajilla ja ala- asteen opettajilla on huonompi palkka.

      • Paloma.se01
        Anonyymi kirjoitti:

        Yläasteen ja lukion opettajien palkka on ihan hyvä, kun on jo ikälisiä ja voi ottaa ylitunteja. Virka on myös turvattu. Tuntiopettajilla ja ala- asteen opettajilla on huonompi palkka.

        Verrattuna kolutuksen pituuteen, työtaakkaan ja vastuuseen, vain aivan keskitasoa. Ikälisät parantavat tilannetta, ylityötunteja?
        Poikani on aineopettaja lukiossa, palkka vain keskinkertainen, mutta hän on vasta opettajauransa alussa tehtyään työtä IT-alalla yli nelikymppiseksi.

      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Verrattuna kolutuksen pituuteen, työtaakkaan ja vastuuseen, vain aivan keskitasoa. Ikälisät parantavat tilannetta, ylityötunteja?
        Poikani on aineopettaja lukiossa, palkka vain keskinkertainen, mutta hän on vasta opettajauransa alussa tehtyään työtä IT-alalla yli nelikymppiseksi.

        Opettajan koulut n. 5 vuotta, kätilön 4,5 vuotta ja palkoissa iso ero opettajien eduksi, puhumattakaan vuosilomista yms. jossa opettajan on voitolla.

      • Anonyymi

        Kirjoitit hyvin koulumaailmasta. Nykyisin tuntuu ettei mikään kelpaa aina löytyy arvostelijoita ja syyttäjiä, milloin on kuria liikaa, milloin liian vähän.
        Itse en ole opettaja, mutta tiedän koulumaailmasta aika paljon ja siksi olen vahvasti opettajien puolella. He tekevät lähes poikkeuksetta hyvää työtä.
        T tepa

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kirjoitit hyvin koulumaailmasta. Nykyisin tuntuu ettei mikään kelpaa aina löytyy arvostelijoita ja syyttäjiä, milloin on kuria liikaa, milloin liian vähän.
        Itse en ole opettaja, mutta tiedän koulumaailmasta aika paljon ja siksi olen vahvasti opettajien puolella. He tekevät lähes poikkeuksetta hyvää työtä.
        T tepa

        Olin minäkin koulukiusattu ja koko koulun yleinen pilkanaihe.
        Eräänä aamuna sitten sanoinkin, että nyt loppui se kiusaaminen:En mene kyllä tänään kouluun!

        Vaimoni sanoi, että pakkohan sinun on sinne mennä, kun olet koulun rehtori!

      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Verrattuna kolutuksen pituuteen, työtaakkaan ja vastuuseen, vain aivan keskitasoa. Ikälisät parantavat tilannetta, ylityötunteja?
        Poikani on aineopettaja lukiossa, palkka vain keskinkertainen, mutta hän on vasta opettajauransa alussa tehtyään työtä IT-alalla yli nelikymppiseksi.

        Opetusvelvollisuus on vain 17-22 tuntia viikossa, kyllä ylitunteja voi ottaa ja on usein lähes pakko. Normaalisti 50- kymppisellä on jo kaikki ikälisät ja moni ylenee rehtoriksi. Esikoulun palkat on paljon heikommat.

    • Anonyymi

      ""Muistelin myös miten nuori Pentti Saarikosi ratkaisi aikanaan oman kohtansa. Hyväksyi yksinäisyyden eikä käsittääkseni edes pyrkinyt toisten piiriin, kuten A yritti.
      Demeter "Yksinäisyyteni olen ansainnut palauttamalla ihmisille sen kiven, jota he minulle leipänä tarjosivat" kirjoitti Saarikoski Nuoruuden päiväkirjat-teoksessaan.""

      Ollakseen niin surkea narsistinen juoppo kuin S oli, niin hän oli nuorena kypsä käsittämättömän nerokas kulttuurieliittiluokan kakara. En ihaile

      Mikä on Sn ensimmäinen oikeasti kustantajan julkaisema kirjakaupassa oikeasti myyty teos?

      • demeter1

        Jaa, Ano 12.13. Nyt sai Saarikoski kyytiä..)) Enpä osaa tuohon mitään sanoa. Nuoruuden päiväkirjat tekivät kyllä vaikutuksen; että niinkin nuorena näki tuon kaiken ja teki omat valintansa sen pohjalta. Niitä voi tietysti arvostella, jos on varaa ja tuntee siihen tarvetta.
        Lahjakkaita lapsia hän kuitenkinkin maailmaan teki.
        Tiedä vaikka olisi ollut meteoriitti, joka tuhosi itsensä valaistakseen maailmaa..)) Näin on joistakuista sanottu...

    • Anonyymi

      Yhtään Saarikosken romaania en muista lukeneeni. Hänen suomennoksiaan kylläkin, esim. Sieppari ruispellossa. Lähinnä tulee mieleen hänen ansiokkaat suomennoksensa Antiikin runoilijoiden tuotannosta. Toki omaakin runotuotantoa hänellä oli paljon.
      Saarikoski oli mielestäni aatteellisena kommunistina silloisen kulttuurieliitin lempilapsi ja se teki hänestä ihaillun kulttuuripersoonan

      • Anonyymi

        ed. tepa

      • Paloma.se01

        Saarikoskea en muista lukeneeni edes käännöksenä. (Sekoitan hänet muuten helposti äskettäin edesmenneeseen Pentti Saaritsaan, loistavaan kääntäjään, jonka käännöksiä espanjasta suomeksi esim. juuri Garcia Márquezia) olen lukenut ja ihaillut.

      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Saarikoskea en muista lukeneeni edes käännöksenä. (Sekoitan hänet muuten helposti äskettäin edesmenneeseen Pentti Saaritsaan, loistavaan kääntäjään, jonka käännöksiä espanjasta suomeksi esim. juuri Garcia Márquezia) olen lukenut ja ihaillut.

        Miksi luet käännöksiä vaikka osaat espanjaakin.
        Sadan vuoden yksinäisyys on muuten Matti Rossin suomennos.

      • Paloma.se01
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi luet käännöksiä vaikka osaat espanjaakin.
        Sadan vuoden yksinäisyys on muuten Matti Rossin suomennos.

        Hyvä suomennos onkin.
        On kirjoja jotka olen lukenut kolmella eri kielellä jos ne ovat olleet mielestäni tarpeeksi kiinnostavia. Sadan vuoden yksinäisyys on yksi niitä, J.R.R. Tolkienin kirjat olen lukenut myös yli kymmenen kertaa, englanniksi, espanjaksi ja suomeksikin,
        Muistelisin Saaritsan kääntäneen ainakin jonkun García Márquezin teoksen.

    • Anonyymi

      ""Yhtään Saarikosken romaania en muista lukeneeni. Hänen suomennoksiaan kylläkin, esim. Sieppari ruispellossa"" Saarikoski oli mielestäni aatteellisena kommunistina silloisen kulttuurieliitin lempilapsi ja se teki hänestä ihaillun kulttuuripersoonan""

      niin juuri, S ei ole kirjailija vaan kääntäjä, mutta minusta Sieppari ei ole suomennos vaan eri kirja
      Saarikosken kirja

      tuskin hän kauheasti politiikka osasi, hän oli kulttuurieliitin kakara
      Klinge oli hänen luokkakaverinsa ja äidin serkku oli Turussa alan professorina, suuri vaikutus


      Hän ei oppinut englantia koska oli Norssin klassisella kurssilla ja luki latinaa
      ja oli oppinut ruotsin Norrköpingissä sotalapsena. Englannin hän oppi kirjeopistossa joten hän ei osannut puhua englantia luultavasti koskaan

      tankeroenglantia kyllä

      Hän kävi myös la profesora Talaveran espanjan avoimilla kursseilla Helsingin yliopistossa

      nämä on siis hyvin nuorena, eli 16-vuotiaana oli jo ylioppilas liian aikaisin narsismi
      nousi päähän?

      • Anonyymi

        demeter ""Nyt sai Saarikoski kyytiä..)) Enpä osaa tuohon mitään sanoa Nuoruuden päiväkirjat tekivät kyllä vaikutuksen; että niinkin nuorena näki tuon kaiken ja teki omat valintansa sen pohjalta""

        kirjoissa S käyttää symbolia iso N
        jostain syystä hän toisinaan varoo

        N tarkoittaa
        kansleri - rehtori- romaanisten kielten professori Tauno Nurmelaa joka on hänen äitinsä sukulainen, Turun yliopisto
        tämä kokemus saattoi siivittää S kääntäjäksi

        Nurmela antoi S:lle 16-vuotiaana tehtävän italian kielen 20-sivuisen sanaston tekemiseksi uuteen toiseen painokseen kieliopin tapaiseen kirjaansa, eli

        siis sanasto kieleen, jota S ei osannut

        S teki sen ja Nurmela kiitti ylioppilas S :a työtä taidokkaaksi ja niinpä se painettiin kirjaan kiitoksineen loppuosaan toiseen painokseen 1955 eli tämä on ensimmäinen S:n julkaisu noin 17 vuotiaana, ykköspainoksessa sitä ei vielä ole

        Jouduimme leikisti suorittamaan Nurmelan italian oppikirjan sivuaineena espanjassa
        https://www.finlandiakirja.fi/fi/tauno-nurmela-opi-italiaa-70ef34

    • Paloma.se01

      Nostan tätä aloitusta nyt, koska tästä aiheesta olisi vielä paljon puhuttavaa. Olen nyt lukenut kirjasta yli kaksisataa sivua ja en jaksa keskittyä näin raskaaseen, pakattuun ja ketegoriseen tekstiin puolta tuntia kauemmin kerralla ja sekin hitaasti luettuna.

      • demeter1

        Hyvä, ettei tämä aloitus kadonnut tähän yleiseen kaaokseen. Minustakin keskustelu kirjasta - ja aiheesta - oli vasta alussa - aktiivisesta osallistumisesta huolimatta.
        Vaikka itse sain kirjan luettua loppuun saakka, ei se rauhaan jättänyt. Isoja kysymyksiä jäi auki ja pakko oli nostaa kädet pystyyn - avuttomuuden merkiksi.
        Yleiseen keskusteluun kouluväkivallasta kirja tuskin vaikuttaa paljonkaan. Tuskin se kelpaa työkaluksi mihinkään strategiatyöryhmään.
        "Tapauskertomus" -näin sisältöä kuvattiin kirjan kannessa ja sellaiseksi, yksittäistapaukseksi, se on helppo asettaa.
        Itse en niin tekisi. Kyllähän jo nämä viestit, mitä mediakin meille koulumaailmasta välittää todistavat päinvastaista. Jäävuoren huippuja ovat nämä ääritapaukset, väkivallan teot, eivätkä tähänastiset keinot riitä niiden taltuttamiseen.

      • Paloma.se01
        demeter1 kirjoitti:

        Hyvä, ettei tämä aloitus kadonnut tähän yleiseen kaaokseen. Minustakin keskustelu kirjasta - ja aiheesta - oli vasta alussa - aktiivisesta osallistumisesta huolimatta.
        Vaikka itse sain kirjan luettua loppuun saakka, ei se rauhaan jättänyt. Isoja kysymyksiä jäi auki ja pakko oli nostaa kädet pystyyn - avuttomuuden merkiksi.
        Yleiseen keskusteluun kouluväkivallasta kirja tuskin vaikuttaa paljonkaan. Tuskin se kelpaa työkaluksi mihinkään strategiatyöryhmään.
        "Tapauskertomus" -näin sisältöä kuvattiin kirjan kannessa ja sellaiseksi, yksittäistapaukseksi, se on helppo asettaa.
        Itse en niin tekisi. Kyllähän jo nämä viestit, mitä mediakin meille koulumaailmasta välittää todistavat päinvastaista. Jäävuoren huippuja ovat nämä ääritapaukset, väkivallan teot, eivätkä tähänastiset keinot riitä niiden taltuttamiseen.

        Olet oikeassa siinä että tämä on romaani, ei tietokirja eikä elämänkerta, tapauskertomus viittaisi lähinnä jonkun journaalista tai omakannasta poimittuun kuvaukseen . Yksityistapaus ja ei varmaankaan sovellu työkaluksi yleiseen keskusteluun kouluväkivallasta.
        Se kuitenkin nostaa framille aika monta sellaista tekijää, jotka tulevat esille koulukiusaamiskeskusteluissa. Mikä altistaa koulukiusaamiselle tai kouluväkivallalle? Ketkä ovat kiusaajia, ketkä uhreja? Mikä on aikuisten koulussa tyskentelvien ihmisten rooli ?

        Koulumaailmassa pätevät samat lainalaisuudet kuin aikuistenkin yhteisöissä, mutta lapsillamme ja nuorillamme ei ole vielä samoja sosiaalisia taitoja eikä valmiuksia, jotta tämä yhteisö toimisi jotenkuten ja kuitenkin sillä henkilökunnalla, aikuistiheydellä sattuu enemmän laiminlyöntejä, sormien välistä katsomista tai sitten vain "näinme ollaan aina tehty"-laiskuutta tarttua todelliseen ongelmaan. Erityisherkät, ujot, syrjäytyneet maksavat hinnan siitä.

        Kannattaisi ehkä tutkia lähemmin koulumaailman rakenteellista alttiutta sietää tai jopa olla piittaamatta oppilaiden keskeisistä tai joskus jopa opettajien taholta johdateltua yksilöllisyyden ja yksilöiden nujertamisesta. "Yhteishenki", ryhmähenki" on monesti opettajille, rehtoreille jne. tärkeämpää kuin nähdä kaikkien yksilöiden ongelmat, kannattaa heikompia tai tukea sosiaalisesti vaikeasti verkostoituvia nuoria.

        Onko kaikki sitten loppupeleissä kysymys rahasta? Koulut tarvitsevat suurempaa budjettia, enemmän aikuisia, erityisopettajia kouluterveyshoitajia, kuraattoreita ja oppilasavustajia. Enemmän aikuisia, jotka voivat tarpeen mukaan puuttua, kun joku oppilas ei voi hyvin. Myös sekä kiusaajien että kiusattujen vanhempiin pitäisi pitää tiiviimmät yhteydet. Minua häiritsi tässä tapauskertomuksessa se että vanhempien läsnäolo nuorten elämässä oli niin vähäistä.

      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Olet oikeassa siinä että tämä on romaani, ei tietokirja eikä elämänkerta, tapauskertomus viittaisi lähinnä jonkun journaalista tai omakannasta poimittuun kuvaukseen . Yksityistapaus ja ei varmaankaan sovellu työkaluksi yleiseen keskusteluun kouluväkivallasta.
        Se kuitenkin nostaa framille aika monta sellaista tekijää, jotka tulevat esille koulukiusaamiskeskusteluissa. Mikä altistaa koulukiusaamiselle tai kouluväkivallalle? Ketkä ovat kiusaajia, ketkä uhreja? Mikä on aikuisten koulussa tyskentelvien ihmisten rooli ?

        Koulumaailmassa pätevät samat lainalaisuudet kuin aikuistenkin yhteisöissä, mutta lapsillamme ja nuorillamme ei ole vielä samoja sosiaalisia taitoja eikä valmiuksia, jotta tämä yhteisö toimisi jotenkuten ja kuitenkin sillä henkilökunnalla, aikuistiheydellä sattuu enemmän laiminlyöntejä, sormien välistä katsomista tai sitten vain "näinme ollaan aina tehty"-laiskuutta tarttua todelliseen ongelmaan. Erityisherkät, ujot, syrjäytyneet maksavat hinnan siitä.

        Kannattaisi ehkä tutkia lähemmin koulumaailman rakenteellista alttiutta sietää tai jopa olla piittaamatta oppilaiden keskeisistä tai joskus jopa opettajien taholta johdateltua yksilöllisyyden ja yksilöiden nujertamisesta. "Yhteishenki", ryhmähenki" on monesti opettajille, rehtoreille jne. tärkeämpää kuin nähdä kaikkien yksilöiden ongelmat, kannattaa heikompia tai tukea sosiaalisesti vaikeasti verkostoituvia nuoria.

        Onko kaikki sitten loppupeleissä kysymys rahasta? Koulut tarvitsevat suurempaa budjettia, enemmän aikuisia, erityisopettajia kouluterveyshoitajia, kuraattoreita ja oppilasavustajia. Enemmän aikuisia, jotka voivat tarpeen mukaan puuttua, kun joku oppilas ei voi hyvin. Myös sekä kiusaajien että kiusattujen vanhempiin pitäisi pitää tiiviimmät yhteydet. Minua häiritsi tässä tapauskertomuksessa se että vanhempien läsnäolo nuorten elämässä oli niin vähäistä.

        Yhteishenki nimenomaan ehkäisee koulukiusaamista! Et taida ymmärtää mitä sana tarkoittaa. Jos on hyvä yhteishenki, kaikista pidetään huolta. Laumahenki on eri juttu.
        Luuletko että kiusaajien vanhempiin pystyy pitämään rakentavaa yhteistyötä? Miten itse siinä onnistuit? Miten estit tarhakiusaamista, sieltähän se alkaa?

      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Olet oikeassa siinä että tämä on romaani, ei tietokirja eikä elämänkerta, tapauskertomus viittaisi lähinnä jonkun journaalista tai omakannasta poimittuun kuvaukseen . Yksityistapaus ja ei varmaankaan sovellu työkaluksi yleiseen keskusteluun kouluväkivallasta.
        Se kuitenkin nostaa framille aika monta sellaista tekijää, jotka tulevat esille koulukiusaamiskeskusteluissa. Mikä altistaa koulukiusaamiselle tai kouluväkivallalle? Ketkä ovat kiusaajia, ketkä uhreja? Mikä on aikuisten koulussa tyskentelvien ihmisten rooli ?

        Koulumaailmassa pätevät samat lainalaisuudet kuin aikuistenkin yhteisöissä, mutta lapsillamme ja nuorillamme ei ole vielä samoja sosiaalisia taitoja eikä valmiuksia, jotta tämä yhteisö toimisi jotenkuten ja kuitenkin sillä henkilökunnalla, aikuistiheydellä sattuu enemmän laiminlyöntejä, sormien välistä katsomista tai sitten vain "näinme ollaan aina tehty"-laiskuutta tarttua todelliseen ongelmaan. Erityisherkät, ujot, syrjäytyneet maksavat hinnan siitä.

        Kannattaisi ehkä tutkia lähemmin koulumaailman rakenteellista alttiutta sietää tai jopa olla piittaamatta oppilaiden keskeisistä tai joskus jopa opettajien taholta johdateltua yksilöllisyyden ja yksilöiden nujertamisesta. "Yhteishenki", ryhmähenki" on monesti opettajille, rehtoreille jne. tärkeämpää kuin nähdä kaikkien yksilöiden ongelmat, kannattaa heikompia tai tukea sosiaalisesti vaikeasti verkostoituvia nuoria.

        Onko kaikki sitten loppupeleissä kysymys rahasta? Koulut tarvitsevat suurempaa budjettia, enemmän aikuisia, erityisopettajia kouluterveyshoitajia, kuraattoreita ja oppilasavustajia. Enemmän aikuisia, jotka voivat tarpeen mukaan puuttua, kun joku oppilas ei voi hyvin. Myös sekä kiusaajien että kiusattujen vanhempiin pitäisi pitää tiiviimmät yhteydet. Minua häiritsi tässä tapauskertomuksessa se että vanhempien läsnäolo nuorten elämässä oli niin vähäistä.

        Kouluilla on tarpeeksi rahaa. Opettajille pitää saada paremmat keinot kurinpitoon ja vanhemmat ruotuun ja vastuuseen lapsistaan. Koulu on opiskelupaikka, ei hoitolaitos jossa otetaan lapsen hyvinvoinnista vastuu.

      • Paloma.se01
        Anonyymi kirjoitti:

        Yhteishenki nimenomaan ehkäisee koulukiusaamista! Et taida ymmärtää mitä sana tarkoittaa. Jos on hyvä yhteishenki, kaikista pidetään huolta. Laumahenki on eri juttu.
        Luuletko että kiusaajien vanhempiin pystyy pitämään rakentavaa yhteistyötä? Miten itse siinä onnistuit? Miten estit tarhakiusaamista, sieltähän se alkaa?

        Vastatataan nyt tähän vaikka tiedän kyllä ettei pitäisi.
        Koulukiusaaminen on usein ryhmän tekemää ja siihen liittyy vahvasti kiusauksen kohteen määritteleminen ulkopuoliseksi, erilaiseksi, jotenkin vähmpiarvoiseksi. Ryhmällä on yleensä yksi tai pari johtajaa, jotka ovat mielestään oikeassa kiusatessaan jotain, ryhmähenkeä vahvistetaan jatkuvasti sisältäpäin ja aggressiivisuus kohdistetaan ryhmän ulkopuolelle jätettyyn, joka on ulkopuolella ryhmän mielestä omasta syystään.
        Koulukiusaamisen dynamiikka, sisäiset lait, ovat monimutkaiset ja pohjautuvat hierarkioihin ja siinä on "hyväällä" yhteishengellä pienempi rooli kuin kuvitellaan.

        Nimenomaan kiusaajien vanhempiin koulun pitäisipystyä ottamaan yhteyttä tiheämmin ja jos mahdollista, hajoittaa kiusaajien porukka useampiin kouluihin. Syy ei ole uhrin, vaan kiusaajien.

        Kirjassa A:n erilaisuus oli se että hän oli lukenut paljon, tiesi paljon asioita ja muita luokan oppilaita (ei tosin kaikkia, koska yli puolet tästä ryhmästä oli mukana hänen kiusaamisessaan vain koska halusi olla jiusaajien kaveri, suosiossa tai pelkäsi heitä) ja A: oli samalla vahva ja puolustautui. Iran tapaus oli vieläkin surkeampi.

        En halua johdattaa ketä keskustelua henkilökohtaiselle tasolle (tarhakiusausta ei oikeasti ole edes olemassa, koska lapset vasta harjoittelevat sosiaalisia taitojaan ja he ovat aina aikuisen valvonnan alaisina)

      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Vastatataan nyt tähän vaikka tiedän kyllä ettei pitäisi.
        Koulukiusaaminen on usein ryhmän tekemää ja siihen liittyy vahvasti kiusauksen kohteen määritteleminen ulkopuoliseksi, erilaiseksi, jotenkin vähmpiarvoiseksi. Ryhmällä on yleensä yksi tai pari johtajaa, jotka ovat mielestään oikeassa kiusatessaan jotain, ryhmähenkeä vahvistetaan jatkuvasti sisältäpäin ja aggressiivisuus kohdistetaan ryhmän ulkopuolelle jätettyyn, joka on ulkopuolella ryhmän mielestä omasta syystään.
        Koulukiusaamisen dynamiikka, sisäiset lait, ovat monimutkaiset ja pohjautuvat hierarkioihin ja siinä on "hyväällä" yhteishengellä pienempi rooli kuin kuvitellaan.

        Nimenomaan kiusaajien vanhempiin koulun pitäisipystyä ottamaan yhteyttä tiheämmin ja jos mahdollista, hajoittaa kiusaajien porukka useampiin kouluihin. Syy ei ole uhrin, vaan kiusaajien.

        Kirjassa A:n erilaisuus oli se että hän oli lukenut paljon, tiesi paljon asioita ja muita luokan oppilaita (ei tosin kaikkia, koska yli puolet tästä ryhmästä oli mukana hänen kiusaamisessaan vain koska halusi olla jiusaajien kaveri, suosiossa tai pelkäsi heitä) ja A: oli samalla vahva ja puolustautui. Iran tapaus oli vieläkin surkeampi.

        En halua johdattaa ketä keskustelua henkilökohtaiselle tasolle (tarhakiusausta ei oikeasti ole edes olemassa, koska lapset vasta harjoittelevat sosiaalisia taitojaan ja he ovat aina aikuisen valvonnan alaisina)

        Omaa lapsenlastani kiusattiin päiväkodissa.Henkilökunnasta on vajausta, ei voi valvoa kaikkea. Siellä purraankin toisia ja on kaverit ja inhokit joita ei oteta leikkiin.

      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Olet oikeassa siinä että tämä on romaani, ei tietokirja eikä elämänkerta, tapauskertomus viittaisi lähinnä jonkun journaalista tai omakannasta poimittuun kuvaukseen . Yksityistapaus ja ei varmaankaan sovellu työkaluksi yleiseen keskusteluun kouluväkivallasta.
        Se kuitenkin nostaa framille aika monta sellaista tekijää, jotka tulevat esille koulukiusaamiskeskusteluissa. Mikä altistaa koulukiusaamiselle tai kouluväkivallalle? Ketkä ovat kiusaajia, ketkä uhreja? Mikä on aikuisten koulussa tyskentelvien ihmisten rooli ?

        Koulumaailmassa pätevät samat lainalaisuudet kuin aikuistenkin yhteisöissä, mutta lapsillamme ja nuorillamme ei ole vielä samoja sosiaalisia taitoja eikä valmiuksia, jotta tämä yhteisö toimisi jotenkuten ja kuitenkin sillä henkilökunnalla, aikuistiheydellä sattuu enemmän laiminlyöntejä, sormien välistä katsomista tai sitten vain "näinme ollaan aina tehty"-laiskuutta tarttua todelliseen ongelmaan. Erityisherkät, ujot, syrjäytyneet maksavat hinnan siitä.

        Kannattaisi ehkä tutkia lähemmin koulumaailman rakenteellista alttiutta sietää tai jopa olla piittaamatta oppilaiden keskeisistä tai joskus jopa opettajien taholta johdateltua yksilöllisyyden ja yksilöiden nujertamisesta. "Yhteishenki", ryhmähenki" on monesti opettajille, rehtoreille jne. tärkeämpää kuin nähdä kaikkien yksilöiden ongelmat, kannattaa heikompia tai tukea sosiaalisesti vaikeasti verkostoituvia nuoria.

        Onko kaikki sitten loppupeleissä kysymys rahasta? Koulut tarvitsevat suurempaa budjettia, enemmän aikuisia, erityisopettajia kouluterveyshoitajia, kuraattoreita ja oppilasavustajia. Enemmän aikuisia, jotka voivat tarpeen mukaan puuttua, kun joku oppilas ei voi hyvin. Myös sekä kiusaajien että kiusattujen vanhempiin pitäisi pitää tiiviimmät yhteydet. Minua häiritsi tässä tapauskertomuksessa se että vanhempien läsnäolo nuorten elämässä oli niin vähäistä.

        Tuntuu siltä, että viestini eivät nyt lähde liikkeelle - ainakaan Nojatuoliin kirjoitetut, mutta kokeilen nyt kuitenkin kun äsken lähti tänne.
        Hyvin paljon samanlaisia kysymyksiä - ja vastauksia..)) Paloma, nousi minullekin mieleen, ainakin vanhempien puuttumisesta ja opettajille asetetuista vaatimuksista.

        Vaikka tuntuu vähän ikävältä osoitella A:ta, joka ilmeisesti on kirjailija itse, kyllä herää kysymys, oliko hänen pakko toimia niinkuin toimi - itsepintaisesti ja joustamattomasti ?
        Valta nyt vain on koulussa opettajalla ja niihin sosiaalisiin peleihin mukautumalla lunastaa itselleen ainakin alkeellisen työrauhan ja hyväksynnän.
        Lapsi/nuori ei tätä vielä ymmärrä ja joskus tosiaan saattaa olla "henki" kysymyksessä, jos sattuu kuulumaan näihin "outoihin" joille omaehtoinen elämä on elinehto kuten A:lle näyttäisi olleen.
        Vähän ihmetystä hetätti myös A:n suhde Iraan. Hän suhtautui Iraan kuten muutkin, hyljeksien, jopa halveksuen. Siksi ajattelin, että Ira edusti hänen varjoaan, sitä puolta hänessä, jota hän ei tahtonut nähdä eikä hyväksyä. Jos Ira oli olemassa itsenäänkin, hän kyllä palveli A:ta, kantoi hänen varjoaan. Kaltaisia olivat.

        Kun lasten varhaiskasvatuksesta aikanaan käytiin keskustelua Suomessa, vain yksi auktoriteetti, professori Lea Pulkkinen, varoitti sijoittamasta alle 3-vuotiasta lasta kokopäivähoitoon kodin ulkopuolelle, isoihin lapsiryhmiin.
        Hän katsoi, että lapsi tarvitsee yhden, pysyvän aikuisen läsnäoloa rakentuakseen, luodakseen vahvan identiteetin itselleen. Päiväkodissa, vaihtuvien aikuisten ja vieraiden lasten keskellä sitä ja riittävää läsnäoloa ei hänelle voida taata.
        Tänä päivänä kaveriseura tuntuisi olevan tärkeämpi kuin suhde omaan vanhempaan. Kaveri ei voi olla auktoriteetti ja sen, aikuisuuden, puutteesta, nykylasten ja nuorten katsotaan kärsivän.
        Vaikka aikuisia lisätään kouluun se ei mielestäni poista tuota puutetta. Näimmehän tässäkin kirjassa, mihin kuraattori, ammattiaikuine, lopulta pystyi: kuuntelemaan kyllä, mutta ei puuttumaan opettajan vallankäyttöön, instituution sisään rakennettuun käskytysjärjestelmään.
        Näillä nyt kuitenkin mennään ja ymmällä ollaan.
        demeter1

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuntuu siltä, että viestini eivät nyt lähde liikkeelle - ainakaan Nojatuoliin kirjoitetut, mutta kokeilen nyt kuitenkin kun äsken lähti tänne.
        Hyvin paljon samanlaisia kysymyksiä - ja vastauksia..)) Paloma, nousi minullekin mieleen, ainakin vanhempien puuttumisesta ja opettajille asetetuista vaatimuksista.

        Vaikka tuntuu vähän ikävältä osoitella A:ta, joka ilmeisesti on kirjailija itse, kyllä herää kysymys, oliko hänen pakko toimia niinkuin toimi - itsepintaisesti ja joustamattomasti ?
        Valta nyt vain on koulussa opettajalla ja niihin sosiaalisiin peleihin mukautumalla lunastaa itselleen ainakin alkeellisen työrauhan ja hyväksynnän.
        Lapsi/nuori ei tätä vielä ymmärrä ja joskus tosiaan saattaa olla "henki" kysymyksessä, jos sattuu kuulumaan näihin "outoihin" joille omaehtoinen elämä on elinehto kuten A:lle näyttäisi olleen.
        Vähän ihmetystä hetätti myös A:n suhde Iraan. Hän suhtautui Iraan kuten muutkin, hyljeksien, jopa halveksuen. Siksi ajattelin, että Ira edusti hänen varjoaan, sitä puolta hänessä, jota hän ei tahtonut nähdä eikä hyväksyä. Jos Ira oli olemassa itsenäänkin, hän kyllä palveli A:ta, kantoi hänen varjoaan. Kaltaisia olivat.

        Kun lasten varhaiskasvatuksesta aikanaan käytiin keskustelua Suomessa, vain yksi auktoriteetti, professori Lea Pulkkinen, varoitti sijoittamasta alle 3-vuotiasta lasta kokopäivähoitoon kodin ulkopuolelle, isoihin lapsiryhmiin.
        Hän katsoi, että lapsi tarvitsee yhden, pysyvän aikuisen läsnäoloa rakentuakseen, luodakseen vahvan identiteetin itselleen. Päiväkodissa, vaihtuvien aikuisten ja vieraiden lasten keskellä sitä ja riittävää läsnäoloa ei hänelle voida taata.
        Tänä päivänä kaveriseura tuntuisi olevan tärkeämpi kuin suhde omaan vanhempaan. Kaveri ei voi olla auktoriteetti ja sen, aikuisuuden, puutteesta, nykylasten ja nuorten katsotaan kärsivän.
        Vaikka aikuisia lisätään kouluun se ei mielestäni poista tuota puutetta. Näimmehän tässäkin kirjassa, mihin kuraattori, ammattiaikuine, lopulta pystyi: kuuntelemaan kyllä, mutta ei puuttumaan opettajan vallankäyttöön, instituution sisään rakennettuun käskytysjärjestelmään.
        Näillä nyt kuitenkin mennään ja ymmällä ollaan.
        demeter1

        Opettajien vallankäyttöön? Opettajillahan ei ole valtaa puuttua juuri mihinkään! Koko ajan valitetaan, ettei opettajilla ole auktoriteettia, se on lailla poistettu.

      • demeter1
        Anonyymi kirjoitti:

        Opettajien vallankäyttöön? Opettajillahan ei ole valtaa puuttua juuri mihinkään! Koko ajan valitetaan, ettei opettajilla ole auktoriteettia, se on lailla poistettu.

        Niin Ano, 14.47. Tarkoitin kirjassa esiintyvää vallankäyttöä. Tämän päivän tilanne meillä taitaa olla kaikilla tiedossa ja ihmetellä täytyy, että se on parissa kymmenessä vuodessa muuttunut tällaiseksi ja ilmeisesti vain pahenee koko ajan.

      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Vastatataan nyt tähän vaikka tiedän kyllä ettei pitäisi.
        Koulukiusaaminen on usein ryhmän tekemää ja siihen liittyy vahvasti kiusauksen kohteen määritteleminen ulkopuoliseksi, erilaiseksi, jotenkin vähmpiarvoiseksi. Ryhmällä on yleensä yksi tai pari johtajaa, jotka ovat mielestään oikeassa kiusatessaan jotain, ryhmähenkeä vahvistetaan jatkuvasti sisältäpäin ja aggressiivisuus kohdistetaan ryhmän ulkopuolelle jätettyyn, joka on ulkopuolella ryhmän mielestä omasta syystään.
        Koulukiusaamisen dynamiikka, sisäiset lait, ovat monimutkaiset ja pohjautuvat hierarkioihin ja siinä on "hyväällä" yhteishengellä pienempi rooli kuin kuvitellaan.

        Nimenomaan kiusaajien vanhempiin koulun pitäisipystyä ottamaan yhteyttä tiheämmin ja jos mahdollista, hajoittaa kiusaajien porukka useampiin kouluihin. Syy ei ole uhrin, vaan kiusaajien.

        Kirjassa A:n erilaisuus oli se että hän oli lukenut paljon, tiesi paljon asioita ja muita luokan oppilaita (ei tosin kaikkia, koska yli puolet tästä ryhmästä oli mukana hänen kiusaamisessaan vain koska halusi olla jiusaajien kaveri, suosiossa tai pelkäsi heitä) ja A: oli samalla vahva ja puolustautui. Iran tapaus oli vieläkin surkeampi.

        En halua johdattaa ketä keskustelua henkilökohtaiselle tasolle (tarhakiusausta ei oikeasti ole edes olemassa, koska lapset vasta harjoittelevat sosiaalisia taitojaan ja he ovat aina aikuisen valvonnan alaisina)

        "tarhakiusausta ei oikeasti ole edes olemassa, koska lapset vasta harjoittelevat sosiaalisia taitojaan ja he ovat aina aikuisen valvonnan alaisina"

        Kyllä on.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "tarhakiusausta ei oikeasti ole edes olemassa, koska lapset vasta harjoittelevat sosiaalisia taitojaan ja he ovat aina aikuisen valvonnan alaisina"

        Kyllä on.

        Tarhatätit sukee siis silmänsä kiusaamiselta,

      • Paloma.se01

        Ei meitä ole koskaan pihalla rinkiin asti.
        Tarvitaan vähintäin viisi että saisi jonkinlaisenringin kokoon.
        Riippuu titenkin tarhan koosta, mutta pari-kolme aikuista yleensä 20 lasta kohti.

        Puhutaanko asiaa välillä: alle kouluikäiset lapset eivät osaa vielä koulukiusaamisen kuvioita. ne vasta harjoittelee silloin ja kiusata kaikki osaa, mutta se systemaattinen väkivalta ja nöyrryytys joka liittyy olennaisena koulukiusaamiseen ei ole vielä mukana kuviossa. Voihan sitä lasten välistä nahistelua ja mukilointia nimittää "koulukiusaamiseksi", mutta silloin ei ole oikein kuvaa siitä mitä koulukiusaaminen oikeasti on.
        Joo, lapset jotka eivät osaa ilmaista sanoin vihaansa, pettymystään, turhautumistaan tai pelkoaan purevat toisiaan.

      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Ei meitä ole koskaan pihalla rinkiin asti.
        Tarvitaan vähintäin viisi että saisi jonkinlaisenringin kokoon.
        Riippuu titenkin tarhan koosta, mutta pari-kolme aikuista yleensä 20 lasta kohti.

        Puhutaanko asiaa välillä: alle kouluikäiset lapset eivät osaa vielä koulukiusaamisen kuvioita. ne vasta harjoittelee silloin ja kiusata kaikki osaa, mutta se systemaattinen väkivalta ja nöyrryytys joka liittyy olennaisena koulukiusaamiseen ei ole vielä mukana kuviossa. Voihan sitä lasten välistä nahistelua ja mukilointia nimittää "koulukiusaamiseksi", mutta silloin ei ole oikein kuvaa siitä mitä koulukiusaaminen oikeasti on.
        Joo, lapset jotka eivät osaa ilmaista sanoin vihaansa, pettymystään, turhautumistaan tai pelkoaan purevat toisiaan.

        Kirjoitat tuolla: "Koulukiusaamiseksi voi ajatella myös tilannetta, jossa koulunruokalassa joku ei halua istua jonkun toisen kanssa samassa pöydässä."

        Eikö sitä katsota kiusaamiseksi, kun "tarhassa" sanotaan: me ei leikitä sun kanssa.

      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Ei meitä ole koskaan pihalla rinkiin asti.
        Tarvitaan vähintäin viisi että saisi jonkinlaisenringin kokoon.
        Riippuu titenkin tarhan koosta, mutta pari-kolme aikuista yleensä 20 lasta kohti.

        Puhutaanko asiaa välillä: alle kouluikäiset lapset eivät osaa vielä koulukiusaamisen kuvioita. ne vasta harjoittelee silloin ja kiusata kaikki osaa, mutta se systemaattinen väkivalta ja nöyrryytys joka liittyy olennaisena koulukiusaamiseen ei ole vielä mukana kuviossa. Voihan sitä lasten välistä nahistelua ja mukilointia nimittää "koulukiusaamiseksi", mutta silloin ei ole oikein kuvaa siitä mitä koulukiusaaminen oikeasti on.
        Joo, lapset jotka eivät osaa ilmaista sanoin vihaansa, pettymystään, turhautumistaan tai pelkoaan purevat toisiaan.

        Koulukiusaamiseen ei liity aina systemaattista väkivaltaa ja nöyryttämistä. Väkivalta on jo poliisiasia.Kiusaamista on jo ryhmästä sulkeminen ja sitä tekee jo ihan pienet hiekkalaatikolla ja alakoulun ihan kilttinä pidetyt tytötkin.
        Olet aikamoinen kiusaaja itsekkin, kun et pidä muiden mielipiteitä asian puhumisena ja torppaat kaikki vähänkin erilaiset mielipiteet.

      • Paloma.se01
        Anonyymi kirjoitti:

        Kirjoitat tuolla: "Koulukiusaamiseksi voi ajatella myös tilannetta, jossa koulunruokalassa joku ei halua istua jonkun toisen kanssa samassa pöydässä."

        Eikö sitä katsota kiusaamiseksi, kun "tarhassa" sanotaan: me ei leikitä sun kanssa.

        Kiusaamista on monta eri lajia. Koulukiusaaminen on vakava asia ja siihen ei oikein riitä lastentarhalaisten keskinäiset leikit ja nahistelut.

        Pienet lapset ei osaa vielä käsitellä sosiaalisia tilanteita pahoittamatta jonkun toisen mieltä. Heiltä puuttuu empatiaa, tahdikkuutta, toisten huomioonottamista.

        Periaatteessa, koulukiusaaminen alkaa kotoa, omista vanhemmista, sisaruksista. Vanhemmista jotka hyväksyvät ja puolustavat lapsen huonoa käytöstä, eivät opeta lapselleen ottamaan muita huomioon, jakamaan leluja, odottamaan vuoroaan.
        Koulumiljööstä joka mahdollistaa eriarvoisuuden ja hierarkiat. Joka katsoo että heidän tehtävänsä ei ole kasvattaa, ainoastaan jakaa tietoa.

      • Paloma.se01
        Anonyymi kirjoitti:

        Koulukiusaamiseen ei liity aina systemaattista väkivaltaa ja nöyryttämistä. Väkivalta on jo poliisiasia.Kiusaamista on jo ryhmästä sulkeminen ja sitä tekee jo ihan pienet hiekkalaatikolla ja alakoulun ihan kilttinä pidetyt tytötkin.
        Olet aikamoinen kiusaaja itsekkin, kun et pidä muiden mielipiteitä asian puhumisena ja torppaat kaikki vähänkin erilaiset mielipiteet.

        Oikaisen vääriä käsityksiä, en torppaa erilaisia mielipiteitä.
        On tärkeää, kun puhutaan näinkin vakavasta asiasta että pysytään asiassa. Koulukiusaaminen ei ole "mielipide".

      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Kiusaamista on monta eri lajia. Koulukiusaaminen on vakava asia ja siihen ei oikein riitä lastentarhalaisten keskinäiset leikit ja nahistelut.

        Pienet lapset ei osaa vielä käsitellä sosiaalisia tilanteita pahoittamatta jonkun toisen mieltä. Heiltä puuttuu empatiaa, tahdikkuutta, toisten huomioonottamista.

        Periaatteessa, koulukiusaaminen alkaa kotoa, omista vanhemmista, sisaruksista. Vanhemmista jotka hyväksyvät ja puolustavat lapsen huonoa käytöstä, eivät opeta lapselleen ottamaan muita huomioon, jakamaan leluja, odottamaan vuoroaan.
        Koulumiljööstä joka mahdollistaa eriarvoisuuden ja hierarkiat. Joka katsoo että heidän tehtävänsä ei ole kasvattaa, ainoastaan jakaa tietoa.

        Perheissä on 1 tai 2 lasta yleensä, ei siinä vuorojen odotusta opetella eikä lelujen jakoa. Kiusaajia tulee hyvistäkin kodeista, vanhemmat ei voi kaikkeen vaikuttaa. Yksinkertaistat asioita liikaa ja syyllistät vanhempia yksioikoisesti, miten ihmeessä olet pärjännyt työssäsi.

      • Paloma.se01
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Oikaisen vääriä käsityksiä, en torppaa erilaisia mielipiteitä.
        On tärkeää, kun puhutaan näinkin vakavasta asiasta että pysytään asiassa. Koulukiusaaminen ei ole "mielipide".

        https://koulukiusaaminen.fi/mitä-on-koulukiusaaminen

        Koulukiusaaminen on kouluväkivaltaa, ja se voi olla fyysistä, psyykistä, sosiaalista tai seksuaalista.

        Satunnainen tarhassa kuultu "sä et saa leikkiä meidän kanssa" ei ole välttämättä mitään kohdistettua psyykistä väkivaltaa. Lapsillakin on oikeus valita omat ystävänsä, kenenkään ei ole pakko leikkiä kenenkään kanssa. On kuitenkin opeteltava sosiaaliset normit miten kieltäytyä pahoittamatta toisen lapsen mieltä.

      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        https://koulukiusaaminen.fi/mitä-on-koulukiusaaminen

        Koulukiusaaminen on kouluväkivaltaa, ja se voi olla fyysistä, psyykistä, sosiaalista tai seksuaalista.

        Satunnainen tarhassa kuultu "sä et saa leikkiä meidän kanssa" ei ole välttämättä mitään kohdistettua psyykistä väkivaltaa. Lapsillakin on oikeus valita omat ystävänsä, kenenkään ei ole pakko leikkiä kenenkään kanssa. On kuitenkin opeteltava sosiaaliset normit miten kieltäytyä pahoittamatta toisen lapsen mieltä.

        Satunnainenko? Älä lässytä potaskaa.

      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Oikaisen vääriä käsityksiä, en torppaa erilaisia mielipiteitä.
        On tärkeää, kun puhutaan näinkin vakavasta asiasta että pysytään asiassa. Koulukiusaaminen ei ole "mielipide".

        Täysin hukkaan heitettyä aikaa on sinun kanssasi kommentoida.
        Oli aihe mikä tahansa.

      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Oikaisen vääriä käsityksiä, en torppaa erilaisia mielipiteitä.
        On tärkeää, kun puhutaan näinkin vakavasta asiasta että pysytään asiassa. Koulukiusaaminen ei ole "mielipide".

        Mikä ihmeen oikaisija luulet olevasi tässätai missään muussakaan asiassa!? Ei ihme ettei sinusta tykätä.

      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        https://koulukiusaaminen.fi/mitä-on-koulukiusaaminen

        Koulukiusaaminen on kouluväkivaltaa, ja se voi olla fyysistä, psyykistä, sosiaalista tai seksuaalista.

        Satunnainen tarhassa kuultu "sä et saa leikkiä meidän kanssa" ei ole välttämättä mitään kohdistettua psyykistä väkivaltaa. Lapsillakin on oikeus valita omat ystävänsä, kenenkään ei ole pakko leikkiä kenenkään kanssa. On kuitenkin opeteltava sosiaaliset normit miten kieltäytyä pahoittamatta toisen lapsen mieltä.

        "Lapsillakin on oikeus valita omat ystävänsä, kenenkään ei ole pakko leikkiä kenenkään kanssa."

        eli hyväksyt sen, että jossain tarharyhmässä sorretaan yhtä lasta?

        Mitä tulee pienten lasten empatiaan, niin kyllä heillä sitä löytyy, jopa alta 3-vuotiailtakin.
        Nähty on.

      • Paloma.se01
        Anonyymi kirjoitti:

        "Lapsillakin on oikeus valita omat ystävänsä, kenenkään ei ole pakko leikkiä kenenkään kanssa."

        eli hyväksyt sen, että jossain tarharyhmässä sorretaan yhtä lasta?

        Mitä tulee pienten lasten empatiaan, niin kyllä heillä sitä löytyy, jopa alta 3-vuotiailtakin.
        Nähty on.

        En tietenkään hyväksy sitä että jossain lapsiryhmässä sorretaan yhtä lasta.
        Näet kuitenkin asian hyvin mustavalkoisena.
        Lapsien leikeissä kuviot voivat olla hyvinkin monimutkaisia, roolit jaettu, jokaisella oma , ja siihen ei ehkä "mahdu" lisää ketään, ellei ole ollut alusta saakka mukana. Ei ketään voipakottaa olemaankenenkään kaveri. Varsinaista koulukiusaamista en kyllä ole pitkän työelämäni aikana nähnyt alle kuusivuotiaiden ryhmissä, kiusaamista ja epäsopua, konflikteja ja empatian puutetta sitäkin useammin.
        Empatia on harvoin läsnä pienten lasten leikeissä. He alkavat hahmottaa toisten lapsien tarpeet ja vuorovaikutuksen vasta joskus kolmen vuoden jälkeen.
        Myötätuntoa he kyllä voivat osoittaa, surua tai iloa jonkuntoisenpuolesta, mutta ei varsinaista empatiaa, se kehittyy useimmiten esikouluvuosina ja sen jälkeen, jos koskaan.

      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        En tietenkään hyväksy sitä että jossain lapsiryhmässä sorretaan yhtä lasta.
        Näet kuitenkin asian hyvin mustavalkoisena.
        Lapsien leikeissä kuviot voivat olla hyvinkin monimutkaisia, roolit jaettu, jokaisella oma , ja siihen ei ehkä "mahdu" lisää ketään, ellei ole ollut alusta saakka mukana. Ei ketään voipakottaa olemaankenenkään kaveri. Varsinaista koulukiusaamista en kyllä ole pitkän työelämäni aikana nähnyt alle kuusivuotiaiden ryhmissä, kiusaamista ja epäsopua, konflikteja ja empatian puutetta sitäkin useammin.
        Empatia on harvoin läsnä pienten lasten leikeissä. He alkavat hahmottaa toisten lapsien tarpeet ja vuorovaikutuksen vasta joskus kolmen vuoden jälkeen.
        Myötätuntoa he kyllä voivat osoittaa, surua tai iloa jonkuntoisenpuolesta, mutta ei varsinaista empatiaa, se kehittyy useimmiten esikouluvuosina ja sen jälkeen, jos koskaan.

        Opetus ja oikaisu jatkuuuu…..

      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        En tietenkään hyväksy sitä että jossain lapsiryhmässä sorretaan yhtä lasta.
        Näet kuitenkin asian hyvin mustavalkoisena.
        Lapsien leikeissä kuviot voivat olla hyvinkin monimutkaisia, roolit jaettu, jokaisella oma , ja siihen ei ehkä "mahdu" lisää ketään, ellei ole ollut alusta saakka mukana. Ei ketään voipakottaa olemaankenenkään kaveri. Varsinaista koulukiusaamista en kyllä ole pitkän työelämäni aikana nähnyt alle kuusivuotiaiden ryhmissä, kiusaamista ja epäsopua, konflikteja ja empatian puutetta sitäkin useammin.
        Empatia on harvoin läsnä pienten lasten leikeissä. He alkavat hahmottaa toisten lapsien tarpeet ja vuorovaikutuksen vasta joskus kolmen vuoden jälkeen.
        Myötätuntoa he kyllä voivat osoittaa, surua tai iloa jonkuntoisenpuolesta, mutta ei varsinaista empatiaa, se kehittyy useimmiten esikouluvuosina ja sen jälkeen, jos koskaan.

        "Lapsien leikeissä kuviot voivat olla hyvinkin monimutkaisia, roolit jaettu, jokaisella oma , ja siihen ei ehkä "mahdu" lisää ketään, ellei ole ollut alusta saakka mukana. Ei ketään voipakottaa olemaankenenkään kaveri."

        Olipas todella empaattinen teksti.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Lapsien leikeissä kuviot voivat olla hyvinkin monimutkaisia, roolit jaettu, jokaisella oma , ja siihen ei ehkä "mahdu" lisää ketään, ellei ole ollut alusta saakka mukana. Ei ketään voipakottaa olemaankenenkään kaveri."

        Olipas todella empaattinen teksti.

        Meidän lapset ja lapsenlapset on kyllä olleet muita lapsia kohtaan kivoja ja he ovat olleet suosittuja mukavia leikkikavereita ja koulukavereita. Uudet tuttavuudet otettu empaattisella uteliaisuudella vastaan, sehän rikastuttaa lastenkin maailmaa. Muutama läheisempi ystävä, paljon kavereita on ok.

      • Paloma.se01
        Anonyymi kirjoitti:

        Meidän lapset ja lapsenlapset on kyllä olleet muita lapsia kohtaan kivoja ja he ovat olleet suosittuja mukavia leikkikavereita ja koulukavereita. Uudet tuttavuudet otettu empaattisella uteliaisuudella vastaan, sehän rikastuttaa lastenkin maailmaa. Muutama läheisempi ystävä, paljon kavereita on ok.

        Lapset ovat usein hyvin avoimia ja välittömiä, eikä heillä ole ennakkoluuloja. He ystävystyvät helposti, mutta varsinkin 4-5 vuotiaasta lähtien. Aivan pienet lapset, siis all kolmevuotiaat, leikkivät vielä ns. paralleelileikkejä; istutaan vierekkäin mutta jokainen leikkii omilla leluillaanja leikkii omaa omaa leikkiään.
        Neljä-kuusivuotiaat leikkivät jo ryhmissä ja muodostavat kaverisuhteita toisiin lapsiin.

        Lapset ovat muuten lähes täysin värisoikeita mitä tulee ihonväriin: eiole lainkaan epätavallista, että jos ryhmään tulee uusi lapsi, jolla on eri ihonväri. esim afrikkalaistaustainen, lapsi kertoo kotonaan että heidän ryhmässä on uusi lapsi, jonka nimi on se ja se, mutta he eivät edes mainitse sitä että lapsi on erivärinen.

        Ennakkoluulot tulevat kuvaan vasta myöhemmin, kun lapset ovat kuulleet aikuisilta negatiivisia asioita muista lapsista.

        Jos lapsesi ja lapsenlapsesi ovat olleet avoimia, ystävällisiä ja kivoja leikkikavereita ja koulukavereita kohtaan niin se antaa tietyn kuvan perheestäsi: käyttäytymismallit opitaan omasta kodista ja omilta vanhemmilta, ensisijaisesti.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Opetus ja oikaisu jatkuuuu…..

        Ei uppoa minuun. Kiinnostuin vuonna 1983 näiden tarhojen toiminnasta.

      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Lapset ovat usein hyvin avoimia ja välittömiä, eikä heillä ole ennakkoluuloja. He ystävystyvät helposti, mutta varsinkin 4-5 vuotiaasta lähtien. Aivan pienet lapset, siis all kolmevuotiaat, leikkivät vielä ns. paralleelileikkejä; istutaan vierekkäin mutta jokainen leikkii omilla leluillaanja leikkii omaa omaa leikkiään.
        Neljä-kuusivuotiaat leikkivät jo ryhmissä ja muodostavat kaverisuhteita toisiin lapsiin.

        Lapset ovat muuten lähes täysin värisoikeita mitä tulee ihonväriin: eiole lainkaan epätavallista, että jos ryhmään tulee uusi lapsi, jolla on eri ihonväri. esim afrikkalaistaustainen, lapsi kertoo kotonaan että heidän ryhmässä on uusi lapsi, jonka nimi on se ja se, mutta he eivät edes mainitse sitä että lapsi on erivärinen.

        Ennakkoluulot tulevat kuvaan vasta myöhemmin, kun lapset ovat kuulleet aikuisilta negatiivisia asioita muista lapsista.

        Jos lapsesi ja lapsenlapsesi ovat olleet avoimia, ystävällisiä ja kivoja leikkikavereita ja koulukavereita kohtaan niin se antaa tietyn kuvan perheestäsi: käyttäytymismallit opitaan omasta kodista ja omilta vanhemmilta, ensisijaisesti.

        Vähän aikaa siyten väitit, että lapset hylkii muita kuin alusta asti ryhmässä olleita. Koeta jo päättää, hohhoijjaa . Pääasia että voit aina olla erimieltä koska satut olemasn tarhatäti etkä voi luopua siitä roolista. Lapset ovat erilaisia persoonia ja kyllä taaperotkin leikkii keskenään eikä vain paralleelina. Voisit käyttää sanaa rinnakkain, typetää tärkeilyä nuo vieradperäiset termit!

      • Paloma.se01
        Anonyymi kirjoitti:

        Vähän aikaa siyten väitit, että lapset hylkii muita kuin alusta asti ryhmässä olleita. Koeta jo päättää, hohhoijjaa . Pääasia että voit aina olla erimieltä koska satut olemasn tarhatäti etkä voi luopua siitä roolista. Lapset ovat erilaisia persoonia ja kyllä taaperotkin leikkii keskenään eikä vain paralleelina. Voisit käyttää sanaa rinnakkain, typetää tärkeilyä nuo vieradperäiset termit!

        Ymmärsit väärin, tai sitten en selittänyt tarpeeksi selvästi. En siis puhu lapsiryhmistä esikoulussa tai tarhoissa, vaan spontaaneista lasten leikeissään muodostamista ryhmistä. Joko esikoulussa tai koulun pihalla, välitunneilla. Niiden koostumus useinvaihtelee, mutta jos leikki on jo lähtenyt alkuun, niin siihen on vaikea päästä myöhemmin sisään.

        Tottakai lapset ovat erilaisia, he ovat omia persooniaan ja kehittävät sosiaalisia valmiuksiaan koko ajan. Tietyt käyttäytymismallit ovat tosin yleisiä eri ikäryhmissä.

      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Ymmärsit väärin, tai sitten en selittänyt tarpeeksi selvästi. En siis puhu lapsiryhmistä esikoulussa tai tarhoissa, vaan spontaaneista lasten leikeissään muodostamista ryhmistä. Joko esikoulussa tai koulun pihalla, välitunneilla. Niiden koostumus useinvaihtelee, mutta jos leikki on jo lähtenyt alkuun, niin siihen on vaikea päästä myöhemmin sisään.

        Tottakai lapset ovat erilaisia, he ovat omia persooniaan ja kehittävät sosiaalisia valmiuksiaan koko ajan. Tietyt käyttäytymismallit ovat tosin yleisiä eri ikäryhmissä.

        "En siis puhu lapsiryhmistä esikoulussa tai tarhoissa"

        "Joko esikoulussa tai koulun pihalla"

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vähän aikaa siyten väitit, että lapset hylkii muita kuin alusta asti ryhmässä olleita. Koeta jo päättää, hohhoijjaa . Pääasia että voit aina olla erimieltä koska satut olemasn tarhatäti etkä voi luopua siitä roolista. Lapset ovat erilaisia persoonia ja kyllä taaperotkin leikkii keskenään eikä vain paralleelina. Voisit käyttää sanaa rinnakkain, typetää tärkeilyä nuo vieradperäiset termit!

        Taaperot todellakin leikkii keskenään ja ovat jopa empaattisiakin.

        Minulla oli mahdollisuus seurata kaksosia (tyttö ja poika). Aivan mahtavaa oli heidän leikkinsä keskenään ja kuinka hyvin he ottivat naapurin lapsen mukaan. Kaikki olivat vielä alta kolmivuotiaita.
        No tämä on van esimerkki oikeasta elämästä, ei kirjoista luettua.

      • Paloma.se01
        Anonyymi kirjoitti:

        "En siis puhu lapsiryhmistä esikoulussa tai tarhoissa"

        "Joko esikoulussa tai koulun pihalla"

        Otetaan sitten kokonainen vyyhti rautalankaa esille.
        Esikoulu/tarharyhmät ovat meillä ainakin n. 18-24 lapsen kokoisia.
        Sekä sisä-että ulkoleikeissä nämä lapset hajautuvat pienempiin kaveriryhmiin.
        Minä kuvailen sitä miten lapset ryhmittyvät vapaassa, spontaanissa leikkimistilanteessa.

        Henkilökunta yrittää pitää huolta että kukaan lapsi ei jää yksin, ellei sitä itse halua. ketään ei voi pakottaa leikkiin kenenkään kanssa tai missään ryhmässä. Eikä ketään saa pakottaa olemaan vain syrjässä, vaikka haluaisi mukaan. Jotkut lapset haluavat seurata ensin syrjästä, koska he eivät ole varmoja haluavatko tai osaavatko sitä leikkiä.

        Lopetetaanko nyt tämä?

      • Paloma.se01
        Anonyymi kirjoitti:

        Taaperot todellakin leikkii keskenään ja ovat jopa empaattisiakin.

        Minulla oli mahdollisuus seurata kaksosia (tyttö ja poika). Aivan mahtavaa oli heidän leikkinsä keskenään ja kuinka hyvin he ottivat naapurin lapsen mukaan. Kaikki olivat vielä alta kolmivuotiaita.
        No tämä on van esimerkki oikeasta elämästä, ei kirjoista luettua.

        Minun esimerkkini ovat sekä pitkästä työelämästä lasten parissa, että kirjoista, tutkimuksista, opinnoista.
        Hienoa että ne lapset leikkivät toistensa kanssa jo alle kolmivuotiaina. Olisikohan asiaan vaikuttanut se että he tunsivat toisensa ennestään (kaksoset) ja olivat leikkineet naapurin lapsen kanssa aikaisemmin myös?
        Tarhan pienten lasten ryhmissä konfliktit ovat yleensä koska halutaan juuri se lelu mikä toisella on kädessä. Tai sitten ei hahmoteta lainaamista, jakamista, yhteispeliä. Siitä tämä rinnakkaisleikki,.

      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Ymmärsit väärin, tai sitten en selittänyt tarpeeksi selvästi. En siis puhu lapsiryhmistä esikoulussa tai tarhoissa, vaan spontaaneista lasten leikeissään muodostamista ryhmistä. Joko esikoulussa tai koulun pihalla, välitunneilla. Niiden koostumus useinvaihtelee, mutta jos leikki on jo lähtenyt alkuun, niin siihen on vaikea päästä myöhemmin sisään.

        Tottakai lapset ovat erilaisia, he ovat omia persooniaan ja kehittävät sosiaalisia valmiuksiaan koko ajan. Tietyt käyttäytymismallit ovat tosin yleisiä eri ikäryhmissä.

        Seliseli. Samoja lapsia he ovat päiväkodeissa ( Suomessa ei lapsia tarhata) kuin kotona ja naapurustossa, missään ei tarvitse esittää roolia. Leikkitilanteet syntyy spontaanisti ja menee ohi, kesken oleviin leikkeihinkin voi mennä mukaan, tai odottaa uutta juttua. Ei saa jättää aina ulkopuolelle, sikuisten pitää siihen puuttua ja sovitella asioita eikä
        kukaan lapsi saa aina määräillä. Näin oikeassa elämässä, olkoot parallellit kirjoissa!

      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Minun esimerkkini ovat sekä pitkästä työelämästä lasten parissa, että kirjoista, tutkimuksista, opinnoista.
        Hienoa että ne lapset leikkivät toistensa kanssa jo alle kolmivuotiaina. Olisikohan asiaan vaikuttanut se että he tunsivat toisensa ennestään (kaksoset) ja olivat leikkineet naapurin lapsen kanssa aikaisemmin myös?
        Tarhan pienten lasten ryhmissä konfliktit ovat yleensä koska halutaan juuri se lelu mikä toisella on kädessä. Tai sitten ei hahmoteta lainaamista, jakamista, yhteispeliä. Siitä tämä rinnakkaisleikki,.

        tarhatäti nyt vaan olettaa omiaan.

      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Minun esimerkkini ovat sekä pitkästä työelämästä lasten parissa, että kirjoista, tutkimuksista, opinnoista.
        Hienoa että ne lapset leikkivät toistensa kanssa jo alle kolmivuotiaina. Olisikohan asiaan vaikuttanut se että he tunsivat toisensa ennestään (kaksoset) ja olivat leikkineet naapurin lapsen kanssa aikaisemmin myös?
        Tarhan pienten lasten ryhmissä konfliktit ovat yleensä koska halutaan juuri se lelu mikä toisella on kädessä. Tai sitten ei hahmoteta lainaamista, jakamista, yhteispeliä. Siitä tämä rinnakkaisleikki,.

        "Olisikohan asiaan vaikuttanut se että he tunsivat toisensa ennestään (kaksoset) ja olivat leikkineet naapurin lapsen kanssa aikaisemmin myös?"

        Ahaa, onko siis näissä tarhoissa niin, että siellä lapset eivät tunne toisiaan eli joka päiväkö tulee uusia.

      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Minun esimerkkini ovat sekä pitkästä työelämästä lasten parissa, että kirjoista, tutkimuksista, opinnoista.
        Hienoa että ne lapset leikkivät toistensa kanssa jo alle kolmivuotiaina. Olisikohan asiaan vaikuttanut se että he tunsivat toisensa ennestään (kaksoset) ja olivat leikkineet naapurin lapsen kanssa aikaisemmin myös?
        Tarhan pienten lasten ryhmissä konfliktit ovat yleensä koska halutaan juuri se lelu mikä toisella on kädessä. Tai sitten ei hahmoteta lainaamista, jakamista, yhteispeliä. Siitä tämä rinnakkaisleikki,.

        Pienet lapset on siellä kuon sillit suolassa purkissa rinnakkaon. Tarha ei ole sopiva paikka alle 3 vuotiaalle.

      • Paloma.se01
        Anonyymi kirjoitti:

        "Olisikohan asiaan vaikuttanut se että he tunsivat toisensa ennestään (kaksoset) ja olivat leikkineet naapurin lapsen kanssa aikaisemmin myös?"

        Ahaa, onko siis näissä tarhoissa niin, että siellä lapset eivät tunne toisiaan eli joka päiväkö tulee uusia.

        Me puhutaan nyt kyllä vain koulukiusaamisesta ja siitä kiusataanko esikoulussa/päiväkodissa/tarhassa. Kotona sisarusten tai tuttujen naapurin lasten kanssa leikkiminen onkin sitten aivan eri asia, eikä tilannetta voi verrata toisiinsa.

        Muuten,jos pienten lasten empatian puute tai tunnekylmyys kiinnostaa, niin lastenpsykiatri Jari Sinkkonen on tutkinut asiaa ja toteaa myös että nämä ominaisuudet kehittyvät yleensä lapsessa kouluiän kynnyksellä.
        https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/yhdella-prosentilla-suomalaislapsista-on-tunnekylmyyden-merkkeja-naista-piirteista-kannattaa-huolestua/8916450#gs.7hg7k1

      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Me puhutaan nyt kyllä vain koulukiusaamisesta ja siitä kiusataanko esikoulussa/päiväkodissa/tarhassa. Kotona sisarusten tai tuttujen naapurin lasten kanssa leikkiminen onkin sitten aivan eri asia, eikä tilannetta voi verrata toisiinsa.

        Muuten,jos pienten lasten empatian puute tai tunnekylmyys kiinnostaa, niin lastenpsykiatri Jari Sinkkonen on tutkinut asiaa ja toteaa myös että nämä ominaisuudet kehittyvät yleensä lapsessa kouluiän kynnyksellä.
        https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/yhdella-prosentilla-suomalaislapsista-on-tunnekylmyyden-merkkeja-naista-piirteista-kannattaa-huolestua/8916450#gs.7hg7k1

        Juu, yksi prosentti.😂😂😂😂😂

      • Paloma.se01
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Me puhutaan nyt kyllä vain koulukiusaamisesta ja siitä kiusataanko esikoulussa/päiväkodissa/tarhassa. Kotona sisarusten tai tuttujen naapurin lasten kanssa leikkiminen onkin sitten aivan eri asia, eikä tilannetta voi verrata toisiinsa.

        Muuten,jos pienten lasten empatian puute tai tunnekylmyys kiinnostaa, niin lastenpsykiatri Jari Sinkkonen on tutkinut asiaa ja toteaa myös että nämä ominaisuudet kehittyvät yleensä lapsessa kouluiän kynnyksellä.
        https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/yhdella-prosentilla-suomalaislapsista-on-tunnekylmyyden-merkkeja-naista-piirteista-kannattaa-huolestua/8916450#gs.7hg7k1

        " He ovat usein lietsomassa kiusaamiskuviota ja heillä on seuraajia, eräänlaisia alamaisia, joita he käskyttävä. Sitten he vetäytyvät sivummalle ja katsovat opettajaa kirkkain silmin: "En minä ollut siellä päinkään!"

        Ei kaikista kuitenkaan tule psykopaatteja, koska lämpimällä ja lujalla kasvatuksella voidaan heidän kehitystään ohjailla.

        Yksi prosentti onkin hyvin varovainen arvio. Tunnekylmyyttä esiintyy jossain määrissä varmastikin paljon useammilla lapsilla, mutta esikouluiässä ei voida tällaisia diagnooseja tehdä, koska lasten tunne-elämän kehitys on vielä kesken ja sosiaalisten taitojen kehitys vasta alussa.
        Joten, "tarhakiusaamista" ei ole olemassakaan koulukiusaamisen varsinaisessa merkityksessä.

      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Me puhutaan nyt kyllä vain koulukiusaamisesta ja siitä kiusataanko esikoulussa/päiväkodissa/tarhassa. Kotona sisarusten tai tuttujen naapurin lasten kanssa leikkiminen onkin sitten aivan eri asia, eikä tilannetta voi verrata toisiinsa.

        Muuten,jos pienten lasten empatian puute tai tunnekylmyys kiinnostaa, niin lastenpsykiatri Jari Sinkkonen on tutkinut asiaa ja toteaa myös että nämä ominaisuudet kehittyvät yleensä lapsessa kouluiän kynnyksellä.
        https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/yhdella-prosentilla-suomalaislapsista-on-tunnekylmyyden-merkkeja-naista-piirteista-kannattaa-huolestua/8916450#gs.7hg7k1

        Joo Sinkkonen on hyvä tyyppi
        ja puhuu lujasta kasvatuksesta

        hän varoo sanomasta

        kuri tekee eetvarttia
        sitä tarvitaan rutkasti lisää

        koska tälläkin palstalla on näitä tätejä jotka sotkevat sanat
        kuri ja kuritus = remmillä hakkaaminen

        valtaosa täälläkin on lälläreitä jotka sitten ihmettelee miksi
        paapotuista pannarin ja hillonsyöjistä tuli laiskoja tietokonepelaajia
        ja veteliä kännykkähörhöjä

        eivätkä ne kelvanneetkaan Nokialla AI-töihin tai minnekään kuin vain maleksimaan ja huokaamaan, onks ruokaa siis ne välttämättä ole huumejunkkeja tai rikollisia
        vaan hlvetin tylsiä veteliä tyyppejä

        siinä voikin sitten valittaa että mua kiusattiin koulussa jne jne

        Mistä tulee kenttien signaalien voimakkuuden mittayksikkö desibeli
        no sehän tulee sanasta Bell eli

        Nokia [Nokia Bell Labs] alkaa innovoida Ai- ja joitain 6g elementtejä uusien partnereidensa Nvidian ja Dell’in kanssa

      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        " He ovat usein lietsomassa kiusaamiskuviota ja heillä on seuraajia, eräänlaisia alamaisia, joita he käskyttävä. Sitten he vetäytyvät sivummalle ja katsovat opettajaa kirkkain silmin: "En minä ollut siellä päinkään!"

        Ei kaikista kuitenkaan tule psykopaatteja, koska lämpimällä ja lujalla kasvatuksella voidaan heidän kehitystään ohjailla.

        Yksi prosentti onkin hyvin varovainen arvio. Tunnekylmyyttä esiintyy jossain määrissä varmastikin paljon useammilla lapsilla, mutta esikouluiässä ei voida tällaisia diagnooseja tehdä, koska lasten tunne-elämän kehitys on vielä kesken ja sosiaalisten taitojen kehitys vasta alussa.
        Joten, "tarhakiusaamista" ei ole olemassakaan koulukiusaamisen varsinaisessa merkityksessä.

        Suomessa lapsia ei tarhata, ovat päiväkodeissa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Suomessa lapsia ei tarhata, ovat päiväkodeissa.

        kylläpä
        mä taimi olen sun päivänkodissas ei kuulosta hyvältä

        lapset tarhassa vanhukset vaivaistalossa ja äiti kaljalla

      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Me puhutaan nyt kyllä vain koulukiusaamisesta ja siitä kiusataanko esikoulussa/päiväkodissa/tarhassa. Kotona sisarusten tai tuttujen naapurin lasten kanssa leikkiminen onkin sitten aivan eri asia, eikä tilannetta voi verrata toisiinsa.

        Muuten,jos pienten lasten empatian puute tai tunnekylmyys kiinnostaa, niin lastenpsykiatri Jari Sinkkonen on tutkinut asiaa ja toteaa myös että nämä ominaisuudet kehittyvät yleensä lapsessa kouluiän kynnyksellä.
        https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/yhdella-prosentilla-suomalaislapsista-on-tunnekylmyyden-merkkeja-naista-piirteista-kannattaa-huolestua/8916450#gs.7hg7k1

        "Kotona sisarusten tai tuttujen naapurin lasten kanssa leikkiminen onkin sitten aivan eri asia, eikä tilannetta voi verrata toisiinsa."

        Älä viitsi Paloma nyt höpöttää soopaa. Yritä ymmärtää, että täällä voi olla muitakin, joille
        päiväkodit on tuttuja, niin Suomessa, kuin Ruotsissakin.

        Pienille lapsille leikki on aina leikkiä, leikkivät he sitten missä tahansa tai kenen kanssa tahansa.

    • Paloma.se01

      @demeter,
      palataksemme aiheeseen, Iida Rauman kirjaan ja koulukiusaamiseen, olennyt lukenut yli puolet kirjasta ja olet kyllä minunkinmielestäni tulkinnut oikein tämän Iran roolin kertomuksessa, tämä pitkitetty episodi jossa A tanssii Eternal Lovea Iran kanssa, ja Ira käy hänen kanssaan läpi koko heidän kouluaikojensa kauhuskenarion ja tapahtumat, eräänlaisessa Danse Macabressa, KUolemantanssissa joka voi päättyä vain yhdellä tavalla: heidän molempien tuhoonsa, on todistus siitä.

    • Kristiina23

      Kerron lapsieni ja omienkin leikeistä jotain sellaista, jota itsekkin hämmästelen.

      Meillä oli "yhdyskunta", jossa oli kuusi perhettä, kaikilla kaksi lasta ja jokainen oli sen "yhdyskunnan" harmooninen asia, että aina kaikki nämä 6 lasta saivat ruokaa, palatessaan leikeittäänsä.

      Vaan sitten tulikin se ystävyyden "kaksi jakoisuus", koska puolet porukasta menikin Ruotsin kielisiseen kouluun.,

      No, en kerrokkan enempää, sillä on täälä toisiakin, jotka tiertää enemmän

      • Paloma.se01

        Mekin leikimme serkkujen ja naapureiden kanssa ilman mitään ongelmia. Kotitalossa oli suuri ulkopiha, niinkuin maalaistaloissa yleensäkin, eikä meitä lapsia kukaan edes kontrolloinut, kesäiltaisin olimme ulkona lähelle puoltayötä ja leikimme tavallisia sen ajan leikkejä ryhmässä, johon kuuluimme me, minä ja kaksi isoveljeä, naapurin kaksoispojat ja toisen naapurin minun ikäiseni tyttö ja vähän nuorempi ppoika , kaikki sisaruksia ja serkuksia riitelemättä sen kummemmin.
        Älä huolehdi Kristiina 23, näillä palstoilla on aina joku joka tietää enemmän kuin sinä tai minä, vaikka ei olisi jalallaan astunut esikouluun tai lukenut yhtään lapsipsykologian kurssikirjaa. :)

      • Kristiina23
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Mekin leikimme serkkujen ja naapureiden kanssa ilman mitään ongelmia. Kotitalossa oli suuri ulkopiha, niinkuin maalaistaloissa yleensäkin, eikä meitä lapsia kukaan edes kontrolloinut, kesäiltaisin olimme ulkona lähelle puoltayötä ja leikimme tavallisia sen ajan leikkejä ryhmässä, johon kuuluimme me, minä ja kaksi isoveljeä, naapurin kaksoispojat ja toisen naapurin minun ikäiseni tyttö ja vähän nuorempi ppoika , kaikki sisaruksia ja serkuksia riitelemättä sen kummemmin.
        Älä huolehdi Kristiina 23, näillä palstoilla on aina joku joka tietää enemmän kuin sinä tai minä, vaikka ei olisi jalallaan astunut esikouluun tai lukenut yhtään lapsipsykologian kurssikirjaa. :)

        Kiitos Paloma, joka tunnistat tuon ongelman, joka nykyisin on lapsilla, mutta ei "meidän aikaan", koska yhteisöt oli pieniä ja kaikki tunsivat toisensa.

        Oli minunkin lapset siellä "tarhassa" ja muistan, kun lapseni pääsi sinne, niin hän totesi, että en mä äiti tiennyt, miten hyvän hoitopaikan sait?

        Nuorempi oli perhe hoidossa ja valitti, että se poika saa mennä äidin syliin, mutta minä en?

        Hitsi, että tulee mieleeni kaikkea tuosta omien lasteni hoitokuvioista, mutta ihan kelpo lapsia heistä tuli. Toinen asuu lähellä ja huolehtii minusta ja Espoon asunnosta, kun taas toinen on Tanskassa kouluttautunut nyt sairaanhoitajaksi, mutta pysyyne siellä.

        No, eipä tässä muuta, koska ilmeisesti tulee mielenpahoittajaa vastausta.

      • Anonyymi
        Kristiina23 kirjoitti:

        Kiitos Paloma, joka tunnistat tuon ongelman, joka nykyisin on lapsilla, mutta ei "meidän aikaan", koska yhteisöt oli pieniä ja kaikki tunsivat toisensa.

        Oli minunkin lapset siellä "tarhassa" ja muistan, kun lapseni pääsi sinne, niin hän totesi, että en mä äiti tiennyt, miten hyvän hoitopaikan sait?

        Nuorempi oli perhe hoidossa ja valitti, että se poika saa mennä äidin syliin, mutta minä en?

        Hitsi, että tulee mieleeni kaikkea tuosta omien lasteni hoitokuvioista, mutta ihan kelpo lapsia heistä tuli. Toinen asuu lähellä ja huolehtii minusta ja Espoon asunnosta, kun taas toinen on Tanskassa kouluttautunut nyt sairaanhoitajaksi, mutta pysyyne siellä.

        No, eipä tässä muuta, koska ilmeisesti tulee mielenpahoittajaa vastausta.

        Kristiina sinun viestisi on ihan ok, et pahoita kenenkään mieltä. Et elvistele etkä opeta muita, vaikka olet sivistynyt varakas nainen, ihana jälkikasvu ilonasi ja turvanasi, on lapsenlapsiskin. Hyvää kevättä ja iloista vappua!👍🌺🎉🎈

      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Mekin leikimme serkkujen ja naapureiden kanssa ilman mitään ongelmia. Kotitalossa oli suuri ulkopiha, niinkuin maalaistaloissa yleensäkin, eikä meitä lapsia kukaan edes kontrolloinut, kesäiltaisin olimme ulkona lähelle puoltayötä ja leikimme tavallisia sen ajan leikkejä ryhmässä, johon kuuluimme me, minä ja kaksi isoveljeä, naapurin kaksoispojat ja toisen naapurin minun ikäiseni tyttö ja vähän nuorempi ppoika , kaikki sisaruksia ja serkuksia riitelemättä sen kummemmin.
        Älä huolehdi Kristiina 23, näillä palstoilla on aina joku joka tietää enemmän kuin sinä tai minä, vaikka ei olisi jalallaan astunut esikouluun tai lukenut yhtään lapsipsykologian kurssikirjaa. :)

        Mistä sinä tiedät toisten ammatit ja kirjojen lukemiset.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mistä sinä tiedät toisten ammatit ja kirjojen lukemiset.

        Paloma tietää ihan kaiken.

      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Mekin leikimme serkkujen ja naapureiden kanssa ilman mitään ongelmia. Kotitalossa oli suuri ulkopiha, niinkuin maalaistaloissa yleensäkin, eikä meitä lapsia kukaan edes kontrolloinut, kesäiltaisin olimme ulkona lähelle puoltayötä ja leikimme tavallisia sen ajan leikkejä ryhmässä, johon kuuluimme me, minä ja kaksi isoveljeä, naapurin kaksoispojat ja toisen naapurin minun ikäiseni tyttö ja vähän nuorempi ppoika , kaikki sisaruksia ja serkuksia riitelemättä sen kummemmin.
        Älä huolehdi Kristiina 23, näillä palstoilla on aina joku joka tietää enemmän kuin sinä tai minä, vaikka ei olisi jalallaan astunut esikouluun tai lukenut yhtään lapsipsykologian kurssikirjaa. :)

        Lapsettomat ovat aina olleet parhaita kasvattajia.
        Jokaisella on se suvun vanhapiikatäti, joka ohjeisti nuorta äitiä lastenkasvatuksessa kaikkitietävällä nuotilla.
        Mkr.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kristiina sinun viestisi on ihan ok, et pahoita kenenkään mieltä. Et elvistele etkä opeta muita, vaikka olet sivistynyt varakas nainen, ihana jälkikasvu ilonasi ja turvanasi, on lapsenlapsiskin. Hyvää kevättä ja iloista vappua!👍🌺🎉🎈

        paljonko sillä on

        massia
        taidan kiinnostua

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lapsettomat ovat aina olleet parhaita kasvattajia.
        Jokaisella on se suvun vanhapiikatäti, joka ohjeisti nuorta äitiä lastenkasvatuksessa kaikkitietävällä nuotilla.
        Mkr.

        Kaikkitietävästi moitit ja halveksit aina joitakin kuten nyt vanhapiikatätejä,
        mutta miksi?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kaikkitietävästi moitit ja halveksit aina joitakin kuten nyt vanhapiikatätejä,
        mutta miksi?

        Moitin ja halveksin?.
        Kiinnostun väitteestäsi, Otan syytöksen äärimmäisen vakavasti.
        Mietin, milloin olen halveksinut muita kirjoittajia. Olen tässä viimeksi ottanut osaa keskusteluun, jossa arvosteltiin presidentin puolison asuja.
        Koska en yhtynyt moittijoiden kuoroon, minulta kysyttiin, miksi paskannan omaan pesääni. Sinäkö kysymyksen esitit? Kysymys oli tietysti esitetty kunnioittavasti.
        Mkr.

      • Paloma.se01
        Anonyymi kirjoitti:

        Paloma tietää ihan kaiken.

        Suoraan kirjasta lainattua.
        Kiusaaja : "Taas se tietää!"
        Näillä sanoilla Iidan Raumassa kiusattiin kirjan päähenkilöä ja yritettiin nujertaa hänet.

      • Paloma.se01
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Suoraan kirjasta lainattua.
        Kiusaaja : "Taas se tietää!"
        Näillä sanoilla Iidan Raumassa kiusattiin kirjan päähenkilöä ja yritettiin nujertaa hänet.

        Korjaus: Iida Rauman kirjassa, ei "Raumassa".

      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Suoraan kirjasta lainattua.
        Kiusaaja : "Taas se tietää!"
        Näillä sanoilla Iidan Raumassa kiusattiin kirjan päähenkilöä ja yritettiin nujertaa hänet.

        Kyllä kaiken tietävää esittävä ja muita ojentava on 80plus ikäpalstoilla itse kiusaaja., varsinkin kun itse kuuluu 70 plussalle mssä ei tuollaiista käytöstä siedetä ollenkaan. Naurettavaa verrata itseään koululiusattuun lapseen ja teiniin. Ei se kaiken tietävyys kivaa käytöstä ole nuoreltakaan, ei ihme että aletaan kiusata sellaista joka asettaa itsensä muiden yläpuolelle.

      • Paloma.se01
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä kaiken tietävää esittävä ja muita ojentava on 80plus ikäpalstoilla itse kiusaaja., varsinkin kun itse kuuluu 70 plussalle mssä ei tuollaiista käytöstä siedetä ollenkaan. Naurettavaa verrata itseään koululiusattuun lapseen ja teiniin. Ei se kaiken tietävyys kivaa käytöstä ole nuoreltakaan, ei ihme että aletaan kiusata sellaista joka asettaa itsensä muiden yläpuolelle.

        Aikuiset toimivat saman mallin mukaan toisiaan kohtaan: kun tiedot ja taidot eivät riitä keskustelussa niin hyökätään asiattomuuksia suoltaen vastapuolen kimppuun.
        "Taas se tietää!"
        Politiikassa jokapäiväistä.

      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Aikuiset toimivat saman mallin mukaan toisiaan kohtaan: kun tiedot ja taidot eivät riitä keskustelussa niin hyökätään asiattomuuksia suoltaen vastapuolen kimppuun.
        "Taas se tietää!"
        Politiikassa jokapäiväistä.

        Sillä on kolmenkimppa-pornoleh ti kkai na isen olemukseen
        We are a small magazine, but yes, successful, and Ménage à Trois is probably the only of its kind in all of Scandinavia. We had 500 copies of the first issue which sold out quickly, so for the next one we printed 700 with the same success.
        https://www.vice.com/sv/article/3bwkwv/menage-a-trois-is-putting-porn-in-feminism-finland

    • Paloma.se01

      Kirja on luettu loppuun. Hamelinin pillipiipari suivaantui kaupungin silmäätekeville, kun hänen palkkansa jätettiin maksamatta ja soitti säveltä pillillään johdattaen kaikki kaupungin lapset vuoreen. Ainoastaa kolme lasta pelastui kuolemalta, rampa joka ei pystynyt seuraamaan muiden mukana, sokea, joka ei nähnyt mihin ne menivät ja kuuro joka ei kuullut musiikkia.

      • Anonyymi

        Mene nyt ihmispolo lepäämään!

    • Anonyymi

      Niin mutta kyllähän tässä on kyse Littoisten tytöstä joka haluaa päästää Seiska-lehteen tai kansanedustajaksi esittämällä räväkkää

      Riittääkö aika, on kysymys, ennen kuin eläkeikä alkaa?

      Kirjailijapalkinnot eivät varsinaisesti elätä mutta kai niitä ponnahduslautana
      voi käyttää

      https://areena.yle.fi/podcastit/1-2301530

      Queer-feministista Ménage à Trois -pornolehteä päätoimittava Iida Rauma sekä tiedostavan seksin festivaalia Wonderlustia järjestävä Jarkko Partanen vierailivat Puheen Aamussa juttelemassa eettisestä vaihtoehtopornosta

      • Paloma.se01

        Minä jaksa mitään pornopodeja seurata. Minulla on petunioiden istutus kukkalatikkoihin kesken .
        Iida on kunnianhimoinen kirjailija Littoisista ja kirja on ähkypakattu kaikenlaisella tiedolla. Tavallinen kuolevainen ei tahdo oikein jaksaa. Mutta tuo vertaus Hamelinin pillipiipariin on ajaton. Siis että miten voi käydä ja soittaja jää ilman palkintoaan.
        Kulttuuriin kannattaa aina satsata.
        Koulumailma on yksi niitä ammatteja jonne hakeutuu yksilöitä, joiden tarve kontolloida muita on keskivertoa suurempi. Armeija, poliisilaitos, koulu...vetävät puoleensa auktoritäärisiä luonteita. Onneksi kuitenkin valtaosa (empiirinen huomio) koostuu niistä jotka haluavat palvella.

      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Minä jaksa mitään pornopodeja seurata. Minulla on petunioiden istutus kukkalatikkoihin kesken .
        Iida on kunnianhimoinen kirjailija Littoisista ja kirja on ähkypakattu kaikenlaisella tiedolla. Tavallinen kuolevainen ei tahdo oikein jaksaa. Mutta tuo vertaus Hamelinin pillipiipariin on ajaton. Siis että miten voi käydä ja soittaja jää ilman palkintoaan.
        Kulttuuriin kannattaa aina satsata.
        Koulumailma on yksi niitä ammatteja jonne hakeutuu yksilöitä, joiden tarve kontolloida muita on keskivertoa suurempi. Armeija, poliisilaitos, koulu...vetävät puoleensa auktoritäärisiä luonteita. Onneksi kuitenkin valtaosa (empiirinen huomio) koostuu niistä jotka haluavat palvella.

        Olen aina ollut lääpälläni opettajiin
        kaikki elämäni naiset ovat opettajia

        ikävä kyllä en itse ole opettaja vaan kouluttaja
        insniöörien kouluttaja
        insinöörit ja koirat koulutetaan

        humanistit kasvatetaan

        ero on merkittävä

      • Paloma.se01
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen aina ollut lääpälläni opettajiin
        kaikki elämäni naiset ovat opettajia

        ikävä kyllä en itse ole opettaja vaan kouluttaja
        insniöörien kouluttaja
        insinöörit ja koirat koulutetaan

        humanistit kasvatetaan

        ero on merkittävä

        Opettjat voivat olla myös humanisteja ja humanistit opettajia. Se on se toinen vaihtoehto, onneksi yleisempi nykyisin, kuin vallankäyttöä rakastava pikkuhitler tai rservialiupseeri kun sota on loppunut, mutta halukkuus simputtaa ei ole kadonnut.
        Humanistiksi kasvatetaan, mutta myös kehitytään, jos maaperä on otollinen.

      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Minä jaksa mitään pornopodeja seurata. Minulla on petunioiden istutus kukkalatikkoihin kesken .
        Iida on kunnianhimoinen kirjailija Littoisista ja kirja on ähkypakattu kaikenlaisella tiedolla. Tavallinen kuolevainen ei tahdo oikein jaksaa. Mutta tuo vertaus Hamelinin pillipiipariin on ajaton. Siis että miten voi käydä ja soittaja jää ilman palkintoaan.
        Kulttuuriin kannattaa aina satsata.
        Koulumailma on yksi niitä ammatteja jonne hakeutuu yksilöitä, joiden tarve kontolloida muita on keskivertoa suurempi. Armeija, poliisilaitos, koulu...vetävät puoleensa auktoritäärisiä luonteita. Onneksi kuitenkin valtaosa (empiirinen huomio) koostuu niistä jotka haluavat palvella.

        Tarhatäti on palveluammatissa. Aineopettan työ on erityisosaamisen ammatti.

      • Paloma.se01
        Anonyymi kirjoitti:

        Tarhatäti on palveluammatissa. Aineopettan työ on erityisosaamisen ammatti.

        Oletpa lepikossa.
        Molemmat ovat erityisosaamisen ammatteja ja samalla palvelevat yhteiskuntaa. Kokonaisvaltaisesti, opettamalla, kouluttamalla, jakamalla tietoa ja kasvattamalla nousevaa sukupolvea.
        Päivitä vanhentunut tietokantasi.

      • Paloma.se01
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Oletpa lepikossa.
        Molemmat ovat erityisosaamisen ammatteja ja samalla palvelevat yhteiskuntaa. Kokonaisvaltaisesti, opettamalla, kouluttamalla, jakamalla tietoa ja kasvattamalla nousevaa sukupolvea.
        Päivitä vanhentunut tietokantasi.

        Muten, tuo käyttämäsi "tarhatäti" on täysin vanhentunut termi. Kai niitä tätejäkin on joskus muinaisuudessa ollut tarhoissa, nyt ne on esikouluopeja ja pedagogeja ja työskentelee esikouluissa (tätä enne päiväkodeissa). Suuri osa esikoulupedagogeista työskentelee myös peruskoulussa, esikoululuokissa, täällä Ruotsissa ainakin.

        Olen ymmärtänyt että käytät minusta vanhentunutta arkikielen "tarhatätiä" halventavassa merkityksessä. Halvennat vain itse itseäsi nimittelyillä.

      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Muten, tuo käyttämäsi "tarhatäti" on täysin vanhentunut termi. Kai niitä tätejäkin on joskus muinaisuudessa ollut tarhoissa, nyt ne on esikouluopeja ja pedagogeja ja työskentelee esikouluissa (tätä enne päiväkodeissa). Suuri osa esikoulupedagogeista työskentelee myös peruskoulussa, esikoululuokissa, täällä Ruotsissa ainakin.

        Olen ymmärtänyt että käytät minusta vanhentunutta arkikielen "tarhatätiä" halventavassa merkityksessä. Halvennat vain itse itseäsi nimittelyillä.

        Mene lepäämään ihmispolo!

      • Paloma.se01
        Anonyymi kirjoitti:

        Mene lepäämään ihmispolo!

        Lopeta mun stalkkaaminen.
        Säälittää tuollainen pakkomielle olla aina kytiksessä.

      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Muten, tuo käyttämäsi "tarhatäti" on täysin vanhentunut termi. Kai niitä tätejäkin on joskus muinaisuudessa ollut tarhoissa, nyt ne on esikouluopeja ja pedagogeja ja työskentelee esikouluissa (tätä enne päiväkodeissa). Suuri osa esikoulupedagogeista työskentelee myös peruskoulussa, esikoululuokissa, täällä Ruotsissa ainakin.

        Olen ymmärtänyt että käytät minusta vanhentunutta arkikielen "tarhatätiä" halventavassa merkityksessä. Halvennat vain itse itseäsi nimittelyillä.

        Palsta on kuitenkin suomalainen ja meillä on yhä päiväkoti-sana käytössä.

        Esikoulu tuli pakolliseksi vuonna 2015 ja se käydään vuosi ennen peruskouluun menoa.

      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Lopeta mun stalkkaaminen.
        Säälittää tuollainen pakkomielle olla aina kytiksessä.

        Lisään vielä tieto meiltä:

        "Kasvatustieteiden kandiohjelman lastentarhanopettajan opintosuunnan nimenmuutos: lastentarhanopettajasta varhaiskasvatuksen opettajaksi.

        Muutos astuu voimaan tänään 25.9.2018."

        Sinun pitää ymmärtää tämän palstan kirjoittajien ikä ja on ihan luonnollista, että he käyttävät vielä noita vanhoja nimityksiä.

        Joten tuollaiset "olet lepikossa" on tökeröä tekstiä "ammatti-ihmiseltä".

      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Lopeta mun stalkkaaminen.
        Säälittää tuollainen pakkomielle olla aina kytiksessä.

        Kuka täällä stalkkaa, mieti.

      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Lopeta mun stalkkaaminen.
        Säälittää tuollainen pakkomielle olla aina kytiksessä.

        Kellähän se pakkomielle on? Itse olet aina kytiksessä muita ojentamaan. Mene ikäisiisi luennoimaan!

      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Oletpa lepikossa.
        Molemmat ovat erityisosaamisen ammatteja ja samalla palvelevat yhteiskuntaa. Kokonaisvaltaisesti, opettamalla, kouluttamalla, jakamalla tietoa ja kasvattamalla nousevaa sukupolvea.
        Päivitä vanhentunut tietokantasi.

        Päivitä käyttäytymisesi!

    • Anonyymi

      Olisiko "paloman" ja "korppisen" aika siirtyä tuonne "maailman menoa" palstalle, koska olettehan molemmat niitä "maailaman matkaajia" ja ainakin tämä "korpi mandi" ilmoitti olevansa "hipsteri"???

      • Anonyymi

        Hipsteri on nuori aikuinen joka noudattaa uusia trendejä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hipsteri on nuori aikuinen joka noudattaa uusia trendejä.

        Niin on, mutta kun 70+ ikäinen kertoo olevansa "hipsteri", niin mitä se kertoo hänen mielenmaisemastaan?

        Onko se ikuista nuoruutta haveileva.....no en sano mitään. Jokainen saa tulkita tavallaan tämän "hipserin" kirjoitukset ja on niitä tulkittukin!

    • Anonyymi

      Paloma.
      Käsittääkseni sait tämän Iida Rauman kirjan jo luettua.
      Voisitko tehdä vielä lyhyen yhteenvedon kirjasta. Oliko kirja mielestäsi sitä mitä odotit.
      Minä en enää nykyisin jaksa keskittyä monimutkaisiin juonen käänteisiin. Kiusaaminen ja pahoinpitelyiden yksityiskohtainen kuvaaminen on äärimmäisen vastenmielistä
      Vanhana herkistyy aiheista, joita nuorempana pystyi helpostikin käsittelemään tunnetasolla.
      Pahoittelut sinulle Paloma osoitetusta suoranaisesta häirinnästä tällä keskustelu palstalla.
      Hyvää Vappua kaikille!
      t tepa

      • Anonyymi

        Seurasin minäkin keskustelua ja yritin rönsyjen joukosta poimia aidot mielipiteet. Silmäni väsyvät nykyisin niin, ettei lukemisesta tule mitään. Toivon, että kaihileikkaus auttaa. Jonossa olen. Lukeminen on pakko jättää näillä silmillä.
        Puheena olevasta kirjasta en varmastikaan olisi pitänyt, mutta ei kai sitä ole viihdykkeeksi kirjoitettukaan.
        Mkr.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Seurasin minäkin keskustelua ja yritin rönsyjen joukosta poimia aidot mielipiteet. Silmäni väsyvät nykyisin niin, ettei lukemisesta tule mitään. Toivon, että kaihileikkaus auttaa. Jonossa olen. Lukeminen on pakko jättää näillä silmillä.
        Puheena olevasta kirjasta en varmastikaan olisi pitänyt, mutta ei kai sitä ole viihdykkeeksi kirjoitettukaan.
        Mkr.

        Makriina. Samat vaivat minullakin, silmäni väsyvät nopeasti ja alkavat vuotamaan.
        Minä olen tähän asti pärjännyt ilman silmälaseja, mutta nyt täytyisi varmaan hankkia jos niistä olisi apua tuohon vetistämiseen.
        Tätä Hävitys kirjaa en halua lukea vaikka silmäni kestäisivätkin. Mieleni ei kestä kiusaamista, varsinkaan lasten ja nuorten.
        Tämä keskustelu meni niin sekavaksi ettei jäänyt mieleen Paloman tiivistelmää kirjasta.
        En jaksa ruveta kahlaamaan koko keskustelua läpi johtuen sen menneen pois varsinaisesta aiheesta.
        Tepa

      • Paloma.se01
        Anonyymi kirjoitti:

        Makriina. Samat vaivat minullakin, silmäni väsyvät nopeasti ja alkavat vuotamaan.
        Minä olen tähän asti pärjännyt ilman silmälaseja, mutta nyt täytyisi varmaan hankkia jos niistä olisi apua tuohon vetistämiseen.
        Tätä Hävitys kirjaa en halua lukea vaikka silmäni kestäisivätkin. Mieleni ei kestä kiusaamista, varsinkaan lasten ja nuorten.
        Tämä keskustelu meni niin sekavaksi ettei jäänyt mieleen Paloman tiivistelmää kirjasta.
        En jaksa ruveta kahlaamaan koko keskustelua läpi johtuen sen menneen pois varsinaisesta aiheesta.
        Tepa

        Kirjoitan sinulle ja kaikille muillekin jotka ovat kiinnostuneita tiivistelmän kirjasta, mutta se saa nyt odottaa huomiseen. Menemme kohta yhteiselle vappukokolle joenrantaan kyläläisten kanssa. Voisin kyllä tehdä siitä uuden aloituksenkin :) niin ei olisi niin paljon rönsyjä karsittavaksi...
        Iloista vappua!

      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Kirjoitan sinulle ja kaikille muillekin jotka ovat kiinnostuneita tiivistelmän kirjasta, mutta se saa nyt odottaa huomiseen. Menemme kohta yhteiselle vappukokolle joenrantaan kyläläisten kanssa. Voisin kyllä tehdä siitä uuden aloituksenkin :) niin ei olisi niin paljon rönsyjä karsittavaksi...
        Iloista vappua!

        Moniko tuon kirjan luki? Käsittääkseni vain deme ja sinä. miksette juttele kahdenkeskisiä vaikka boomereissa?
        Hyviä tiivistelmiä kirjoista löytyy netistä, jos kiinnostaa. Niissä käsitellään vain kirjaa, arvostelija ei ala tärkeilemään esim omasta ammatistaan.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Moniko tuon kirjan luki? Käsittääkseni vain deme ja sinä. miksette juttele kahdenkeskisiä vaikka boomereissa?
        Hyviä tiivistelmiä kirjoista löytyy netistä, jos kiinnostaa. Niissä käsitellään vain kirjaa, arvostelija ei ala tärkeilemään esim omasta ammatistaan.

        Niin. Ano 20.53. Onhan tässä ketjussa jo paheksuttu meidän kahdenkeskistä (?) keskustelua, kehotettu menemään muualle.
        Kun itse tein "etsintäkuulutuksen" ja kyselin muiden lukijoiden perään, vain Paloma vastasi. Muita lukijoita ei ilmoittautunut, siksi keskustelu meni näin kuin se meni.

        Tietysti olet oikeassa siinä, että kiinnostuneet voivat lukea kirja-arvosteluja, mutta ymmärrän, että me täällä jaamme ensi sijassa lukukokemuksia ja niitä ainakin itse halusin kuulla, koska omani oli niin rankka, että olisin tahtonut sen jakaa.

        Mitä taas keskustelun rönsyilyyn tulee, siltä emme yleensä ole voineet välttyä, etenkin jos/kun joukossa on niitä, joiden tavoite tuntuisi olevan jonkinasteinen häiriköinti - onko sekin yksi kiusaamisen muoto ?

        Tärkeilemään ? Minulle tuo Paloman kuvaus omasta työstään ei ollut tärkeilyä vaan pelkkää informaatiota ja jos siinä oli jokin korostus niin koin sen tulleen siitä, että hän pitää opettajan työtä arvokkaana ja tärkeänä, emmekö me kaikki pidä ? Minä ainakin pidän.

        Minusta Hävityksen kuvaamaa koulumaailmaa voisi - ja pitäisi - verrata siihen mitä tiedämme koulumaailmasta tänä päivänä, kun opettajalta on viety valtaa ja sitä on siirretty lapsille - ja tietokoneille !

        Kun kolme tienipoikaa pahoinpiteli toverinsa kuoliaaksi Vallilassa pari vuotta sitten, joku muistutti julkisessa keskustelussa William Goldingin kirjasta Kärpästen herra.

        Siinä onnettomuuden seurauksena autiolle saarelle joutuneet koulupojat alkoivat jonkin leikin varjolla lopulta tappaa toisiaan.
        Ilman aikuisia, auktoriteettejä, lapsessakin pääsee peto irti ?
        Näinkö on ja miten pitkällä olemme sillä tiellä jo ?

      • demeter1
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin. Ano 20.53. Onhan tässä ketjussa jo paheksuttu meidän kahdenkeskistä (?) keskustelua, kehotettu menemään muualle.
        Kun itse tein "etsintäkuulutuksen" ja kyselin muiden lukijoiden perään, vain Paloma vastasi. Muita lukijoita ei ilmoittautunut, siksi keskustelu meni näin kuin se meni.

        Tietysti olet oikeassa siinä, että kiinnostuneet voivat lukea kirja-arvosteluja, mutta ymmärrän, että me täällä jaamme ensi sijassa lukukokemuksia ja niitä ainakin itse halusin kuulla, koska omani oli niin rankka, että olisin tahtonut sen jakaa.

        Mitä taas keskustelun rönsyilyyn tulee, siltä emme yleensä ole voineet välttyä, etenkin jos/kun joukossa on niitä, joiden tavoite tuntuisi olevan jonkinasteinen häiriköinti - onko sekin yksi kiusaamisen muoto ?

        Tärkeilemään ? Minulle tuo Paloman kuvaus omasta työstään ei ollut tärkeilyä vaan pelkkää informaatiota ja jos siinä oli jokin korostus niin koin sen tulleen siitä, että hän pitää opettajan työtä arvokkaana ja tärkeänä, emmekö me kaikki pidä ? Minä ainakin pidän.

        Minusta Hävityksen kuvaamaa koulumaailmaa voisi - ja pitäisi - verrata siihen mitä tiedämme koulumaailmasta tänä päivänä, kun opettajalta on viety valtaa ja sitä on siirretty lapsille - ja tietokoneille !

        Kun kolme tienipoikaa pahoinpiteli toverinsa kuoliaaksi Vallilassa pari vuotta sitten, joku muistutti julkisessa keskustelussa William Goldingin kirjasta Kärpästen herra.

        Siinä onnettomuuden seurauksena autiolle saarelle joutuneet koulupojat alkoivat jonkin leikin varjolla lopulta tappaa toisiaan.
        Ilman aikuisia, auktoriteettejä, lapsessakin pääsee peto irti ?
        Näinkö on ja miten pitkällä olemme sillä tiellä jo ?

        Tuo äskeinen oli siis minun, puumerkki jäi pois...

      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Kirjoitan sinulle ja kaikille muillekin jotka ovat kiinnostuneita tiivistelmän kirjasta, mutta se saa nyt odottaa huomiseen. Menemme kohta yhteiselle vappukokolle joenrantaan kyläläisten kanssa. Voisin kyllä tehdä siitä uuden aloituksenkin :) niin ei olisi niin paljon rönsyjä karsittavaksi...
        Iloista vappua!

        Käsiteltävä kirja voisi olla positiivisempi eikä koulukiusaaminen ole vanhusten aihe, kun ladtenlapsetkin on jo itse vanhempia. Eikä tuota Rauman kirjaa ole moni lukenut.

      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Tuo äskeinen oli siis minun, puumerkki jäi pois...

        "Minulle tuo Paloman kuvaus omasta työstään ei ollut tärkeilyä vaan pelkkää informaatiota"

        Niinpä, mutta pitää hyväksyä myös toisten informaatio...

      • Anonyymi
        demeter1 kirjoitti:

        Tuo äskeinen oli siis minun, puumerkki jäi pois...

        Kyllä demen laadukkaat kirjoitukset tuntee ilman puumerkkiäkin👍

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Minulle tuo Paloman kuvaus omasta työstään ei ollut tärkeilyä vaan pelkkää informaatiota"

        Niinpä, mutta pitää hyväksyä myös toisten informaatio...

        Paloman "työ" kirjallisuuskriitikkona on kouluttomattoman tarhatädin
        naivia sepustamista yksinäisyyttä poteville vanhuksille.
        Kirjallisuuden tuntemuksensa pysähtyy tyttö- ja kioskikirjallisuudesta
        vaahtoamiseen harrastelijana.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Paloman "työ" kirjallisuuskriitikkona on kouluttomattoman tarhatädin
        naivia sepustamista yksinäisyyttä poteville vanhuksille.
        Kirjallisuuden tuntemuksensa pysähtyy tyttö- ja kioskikirjallisuudesta
        vaahtoamiseen harrastelijana.

        Onneksi saamme asiasta ammattimaisen analyyyysin.
        Sinulla on tarkka tieto.

    • Anonyymi

      no siis rouvat lukijat eivät ehkä heti tajunneet että kirjoittaja
      on tavis joka yritti elättää itseään pornolehden toimittajana

      nyt se on ehkä vähän vaikeampaa etsiä elantonsa
      joten piti julistautua koulukiusauksen kokemusasiantuntijaksi

      • Anonyymi

        Sekö onkin kirjan juoni?

      • Paloma.se01

        En sanoisi että kirjoittaja on tavis, näin hänen leijailevan ympäriinsä kuin äärimmäisen kaunis henkiolento Turun kirjamessuilla. Kirja on hänen kolmantensa, tietääkseni, ja siinä on tietty autoeroottinen pohjavire, tuskin tunnistettavissa. Paljon tutkimusta (osa tosin Wikipediasta, kuten kuvaus siitä miten cagot- kansanryhmää sorrettiin ja vainottiin Ranskassa, tarkistin asian).
        Kirjoittaa hän osaa, loistavasti.

      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        En sanoisi että kirjoittaja on tavis, näin hänen leijailevan ympäriinsä kuin äärimmäisen kaunis henkiolento Turun kirjamessuilla. Kirja on hänen kolmantensa, tietääkseni, ja siinä on tietty autoeroottinen pohjavire, tuskin tunnistettavissa. Paljon tutkimusta (osa tosin Wikipediasta, kuten kuvaus siitä miten cagot- kansanryhmää sorrettiin ja vainottiin Ranskassa, tarkistin asian).
        Kirjoittaa hän osaa, loistavasti.

        Eikö se ole vähän pinnallista ulkoisen olemuksen mukaan määritellä, että onko tavis vai ei?

      • Paloma.se01
        Anonyymi kirjoitti:

        Eikö se ole vähän pinnallista ulkoisen olemuksen mukaan määritellä, että onko tavis vai ei?

        En minä silleen määrittele.
        Se oli vain vaikutelma, ohikiitävä ajatus. Erottui muusta väkijoukosta selkeästi, jollain tapaa.

      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        En sanoisi että kirjoittaja on tavis, näin hänen leijailevan ympäriinsä kuin äärimmäisen kaunis henkiolento Turun kirjamessuilla. Kirja on hänen kolmantensa, tietääkseni, ja siinä on tietty autoeroottinen pohjavire, tuskin tunnistettavissa. Paljon tutkimusta (osa tosin Wikipediasta, kuten kuvaus siitä miten cagot- kansanryhmää sorrettiin ja vainottiin Ranskassa, tarkistin asian).
        Kirjoittaa hän osaa, loistavasti.

        Aneemisen kalpea ja anorektikon laihako äärimmäisen kaunis?

      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        En minä silleen määrittele.
        Se oli vain vaikutelma, ohikiitävä ajatus. Erottui muusta väkijoukosta selkeästi, jollain tapaa.

        Itselläni oli noilla messuilla tuo kuuloaistin käyttäminen tärkeämpää, kuin näköaistin.

        Toki näköaistiakin tarvitsin, etten törmännyt muihin ihmisiin.

      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        En minä silleen määrittele.
        Se oli vain vaikutelma, ohikiitävä ajatus. Erottui muusta väkijoukosta selkeästi, jollain tapaa.

        Kyllä sinä vaan silleen määrittelet ja sitten taas tälleen. Ei se ajatus niin ohikiitävä ollut kun kuukausia myöhemmin tännekkin sitä tuputat.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itselläni oli noilla messuilla tuo kuuloaistin käyttäminen tärkeämpää, kuin näköaistin.

        Toki näköaistiakin tarvitsin, etten törmännyt muihin ihmisiin.

        Ehkä kirjailijat aistivat toisissaan herkkiä keijukaisia kuten vaikka laila Hirvisaari tai Martta Mörssäri.

      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Eikö se ole vähän pinnallista ulkoisen olemuksen mukaan määritellä, että onko tavis vai ei?

        Eikö ole hiukan pinnallista väittää häntä pornolehden toimittajaksi?

    • Anonyymi
      UUSI

      Ploma Paljon tutkimusta (osa tosin Wikipediasta, kuten kuvaus siitä miten cagot- kansanryhmää

      En usko. Näistä on elokuva. Rauma on nähnyt sen

      Me opiskelimme Pyreneitten laaksokansojen heimoja Complutensessa ja nämä on ("katalaani") goottilais- baskilais - ranskalasia oksitaaneja

      Vähän kuin suomalaisia joita varten kehitettiin rotuteoria lyhytkalloisuudesta Ruotsissa 1900- luvulla, samoin Ranskassa oli rotuoppia

      Espanjalainen kirjailija Pio Baroja kuvaa cagot- kansan kallonmukaisen alirotuisuuden kirjassaan Las horas solitarias 1918
      https://es.m.wikipedia.org/wiki/Agote Pío Baroja dice de ellos en Las horas solitarias (1918) que tienen:

      • Paloma.se01
        UUSI

        Arvelinkin että täällä palstalla on joku joka tietää enemmän näistä cagoteista; itse en ollut edes kuullut sanaa ennen kuin luin Rauman kirjasta ja tietenkin etsin netistä lisätietoa. Rauman sanavalinta vain stemmasi niin hyvin wikipedian kanssa että arvelin hänen tietonsa olevan sieltä lähtöisin.

    Ketjusta on poistettu 4 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu

      Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)
      Sinkut
      88
      6240

    2. Haistoin ensin tuoksusi

      Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu
      Ikävä
      25
      2584

    3. Olet sä kyllä

      ihme nainen. Mikä on tuo sun viehätysvoiman salaisuus?
      Ikävä
      29
      2106

    4. Teuvo Hakkaraisesta tulee eurovaalien ääniharava

      Persuissa harmitellaan omaa tyhmyyttä
      Maailman menoa
      63
      1837

    5. Hiljaiset hyvästit?

      Vai mikä on :( oonko sanonut jotain vai mitä?
      Ikävä
      12
      1631

    6. Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?

      Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais
      Särkynyt sydän
      5
      1428

    7. Kyllä poisto toimii

      Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa
      80 plus
      14
      1341

    8. Turha mun on yrittää saada yhteyttä

      Oot mikä oot ja se siitä
      Suhteet
      9
      1337

    9. "Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..

      "Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla
      Yhteiskunta
      7
      1269

    10. Näkymätöntä porukkaa vai ei

      Mon asuu yksin. Mitas mieltä ootte ?
      Ikävä
      14
      1223
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt