Kapitalismin kriisi on koko sivilisaation käännekohta

"Argentiina on surullinen tapaus. Maan työväenluokka on historiallisesti ollut hyvin mobilisoitunut ja organisoitunut. Sen yhtenäisyyttä on koeteltu 1960-luvun sotilasvallankaappauksista aina viime vuosien radikaaleihin uusliberalistisiin uudistuksiin. Nyt presidentiksi valittu Javier Milei on viimeisin reinkarnaatio vastarinnan murtamiseksi.”

Mikä ihmeen uusliberalismi
Saad-Filho liittää talouskriittiseen analyysiinsä uusliberalismin käsitteen. Oikeistossa termiä on kritisoitu. Onko se silti hyvä käsite kuvaamaan tämän päivän globaalia talousjärjestelmää?

Saad-Filho tunnistaa käsitteen herättämän keskustelun: ”On totta, että käsite on herättänyt valtavasti keskustelua yhteiskuntatieteissä, politiikassa ja mediassa. Se määritellään monella eri tavalla, ja yksi paradoksi on se, ettei kukaan määrittele itseään uusliberalistiksi.”

Hän kuitenkin painottaa käsitteen merkitystä kritiikin välineenä.

”Se auttaa tekemään selkoa monista elämän eri puolista. Sen kasvot ovat näyttämö, globaalin kapitalismin olemassaolon muoto sellaisena kuin me sen nyt koemme. Se on ollut kapitalismin hallitseva muoto useimmissa maissa 1980-luvulta lähtien. Uusliberalismi on poliittisia käytäntöjä, kuten hyvinvointivaltion yksityistämistä ja vihamielisyyttä ammattiliittoja tai kaikenlaista kollektiivisen järjestäytymisen muotoja kohtaan.”

Tämä kuvaus tuntuu sopivan myös Suomen poliittiseen tilanteeseen, jos katsotaan viime aikaisten poliittisten lakkojen kirvoittamia ulostuloja.

”Uusliberalismi on hyvin systemaattista. Se koskettaa sosiaalista elämää ja vaikuttaa samalla myös poliittisen talouden osa-alueisiin. Ymmärrys ihmisten taloudellisesta kansalaisuudesta on muuttunut rajallisemmaksi hyvinvointivaltioiden purkamisen ja regressiivisen verotuksen, jossa suuremmista tuloista maksetaan vähemmän veroja, seurauksena. Samalla tuloerot ovat kasvaneet.”

Saad-Filhon mukaan uusliberalismia voi tarkastella myös luokkasodan näkökulmasta, jossa etuoikeutetut rikkaat lietsovat vihaa köyhiä vastaan saavuttaakseen lisää etuoikeuksia.

”Voimme havaita ennennäkemättömän epätasa-arvon kehittymisen maailmassa viime vuosisadan aikana.”

Jokapäiväisessä elämässämme uusliberalismi näkyy finanssipolitiikan arkipäiväistymisenä. Kyse ei ole vain finanssitalouden käsitteiden leviämisestä kaikille elämänalueille, vaan myös finanssilogiikan leviämisestä ajattelutapaamme.

Näinhän se on. Kapitalismi syntyi Feodalismin pohjalta, Maan Omistajista tuli Teollistumisen myötä Tehtaanomistajia. Työläisille oli alettava maksamaan palkkaa.

Nyt se aika alkaa olla ohi, Tietotekniikka syrjäyttää työntekijät. Samalla kulutuskysyntä hiipuu.

Edessä on joko paluu uuteen Feodalismiin, työläisistä tulee orjia, tai sitten syntyy Väkivallan aikakausi, jonka aikana infrastruktuurit tuhotaan ja väestö pienenee, jolloin kapitalismi jälleen viriää.

Lähitulevaisuus on kuitenkin suurelle osalle tavantallaajista kiristyvän toimeentulon aikaa.

Historiaa silmäilleet tietävät, että viimeisen 150 vuoden kaltaiset "kultaiset ajat" ovat olleet ihmiskunnan historiassa todella lyhyitä hetkiä.

”Kun mietimme, lähdemmekö opiskelemaan, joudumme ensin laskemaan, onko opiskelu ylipäätään kannattavaa. Aiemmin opiskelupäätökseen vaikuttivat pikemminkin kutsumus, uteliaisuus, arvomaailma ja päättäväisyys.”

Uusi maailmanjärjestys

Elämme Saad-Filhon mukaan globaalin talousjärjestelmän perustavanlaatuisen kriisin aikakautta. Yhdysvaltain talous romahti vuoden 2008 finanssikriisissä, eikä maa ole toipunut siitä. Myös muissa OECD-maissa bruttokansantuotteen kasvuluvut ovat olleet sittemmin aiempaa alhaisempia. Yhdysvallat on menettämässä valta-asemaansa nouseville talousmahdeille Aasiassa, ja globaalista etelästä on tullut itsenäisempi.

Syyskuun 11. päivän terrori-iskut vuonna 2001 merkitsivät käännekohtaa, jolloin Yhdysvallat siirtyi Saad-Filhon mukaan selkeämmin sortavaan politiikkaan maan sisällä ja aggressiivisiin toimenpiteisiin merten takana. Finanssikriisi ja noin 2,4 triljoonaa dollaria maksaneet sodat osoittivat Yhdysvaltojen ja koko globaalin talousjärjestelmän rahoituksen kehittymisen rajat.

Elämme taloudellisen pysähtyneisyyden aikakautta, jota koronapandemia syvensi entisestään. Järjestelmä on pohjimmiltaan rikki. Olemme käännekohdassa.

”Mutta meillä on myös toivoa, ja sitä pitääkin olla. Uudenlaisia vastarinnan muotoja on kehittymässä, ja ne antavat mahdollisuuden nousta kriisistä demokraattisesti. Kysymys kuuluu, kuinka paljon meillä on aikaa. Ilmastokriisi asettaa aikarajan pyrkimyksillemme, ja sen hoidossa olemme nyt epäonnistumassa. Tilanne voi johtaa katastrofiin, jollaista sivilisaatiomme ei ole aiemmin kokenut.”

Kyllä ihmiskunta on ennenkin kokenut katastrofeja, ja aina niistä on lisääntymiskelpoinen siemen uudelle populaatiolle syntynyt. Mutta peruspiirre on aina ollut, että suuri osa populaatiosta menehtyy ja vain onnekkaimmat tai fiksuimmat selviävät.
Suuri osa ihmiskunnan katastrofeista on itseaiheutettuja väestön johtajien väkivaltaisuuden ja ahneuden, ts. sotimisen seurauksena.