Missä Universumin loppu on? Onko sitä?
>simiti<
>simiti<
Mitä maailmassa tapahtuu?
Anonyymi-ap
54518
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 54
Vanhimmat
Jotain ”pieniä” maailmanloppuja on menossa huulten huolettomilla hölskyttäjillä👍
Onneksi palstalla trollaus pelastaa jälkeenjääneen ajattelun mukaan
Ätmin loppu ainakin ätmisimiti
Voimia vaan jo etukäteen kaikille järkensä menettäneille kun ei ole enää ätmiä mitä siteerata, ätmin sairaus on tarttuvaa lajia
Monesko tuhannes tämä rinnakkaisuniversumi on missä nyt olemme?
Tuleekohan lämpöennätyksiä tänään, joku noin 40 on täällä ollessa ollut auringossa parhaillaan, konetieto tallentaa Lambojakin, hyvä tilastoja jälkeenpäinkin.
nyt on sisä 25.9 ulko 16.8
Mä luulen, että universumi on pallo. Vähän kun tämä maapallokin. Siitä tulee esiin enempi ja enempi, miten valo sattuu kerkeämään tulla sieltä äärilaidoilta tänne. Ja lopulta suurin osa jää sen pallon toiselle puolelle...
Itse tämä universumi on taas yksi universumipallo jossain muussa avaruudessa...
Tältä vastaavalta saattaa tuntua likipitäen joltain alkeishiukkaselta tässä maailmassa... tämä maapallo on sille universumi. 😄
Ei valo kaikkialta ikinä ehdi perille, koska siinä ajassa kun valo on edennyt metrin, niin jäljellä oleva matka on laajentumisen vuoksi kasvanut kaksi metriä.
Minusta se paisuminen on sitä, että näemme sen valon vihdoin.
Ja toisaalta valo on perillä jo kaikkialla, sen omasta näkökulmasta matkaa on 0 m ja aikaa kuluu 0 s.
Ilmapallo voi olla ihan hyvä vertauskuva universumista. Siihen puhalletaan koko ajan lisää ilmaa, joten se laajenee. Mutta universumi ei ole se ilmapallon sisällä oleva ilma, vaan se venyvä kumi, jolla ei ole mitään reunoja (tai äärilaitoja tai keskipistettä). Juuri nyt sytytetyn taskulampun valo etenee ilmapallon pintaa pitkin, mutta valonnopeudellakaan ei koskaan saavuta kuin osan pallon pinnasta, koska muiden osien etäisyys kasvaa valoa nopeammin. Tai jos vaihtaa sen valon pinnalla kulkevaksi etanaksi, niin voi ajatella ettei etanalla koskaan ole mitään mahdollisuutta päästä pallon vastakkaiselle puolelle.
Joo. Jännää että meidän nykyinen informaationvälitys menestyksellisesti perustuu valon soveltamiseen, vaikka epäilen että kukaan oikeastaan on tarkalleen ymmärtänyt mitä valo on.
Silloin ei saa hyvin ajatuksia päähän joson joku jatkuva hammashermo-kipu kaikki ajatuksen menee sen kivun ajattelemiseen.
Maailmankaikkeuden loppu ei ole tilassa, vaan ajassa.
Pitäisi määritellä mitä on loppu.
Helppoa:
Jos tarkastellaan maailmankaikkeutta sen ulottuvuuksia ylemmältä ulottuvuudelta (joka voi olla täysin hypoteettinen), niin on selvästi nähtävissä, että maailmankaikkeuden alku ja loppu ovat täsmälleen samassa pisteessä ja tuossa samassa kohdassa alkavat ja loppuvat myös ne kaksi aikaulottuvuutta.
Oliko tämä kahden aikaulottuvuuden olemassaolo sinun näkemyksesi vai johonkin yleisemmin hyväksyttyyn perustuva?
Sitä olen joskus arvuutellut että onko pelkästään inhimillistä rajoittuneisuuttatai harhaa että muistamme menneen mutta emme tulevaa, vaikka ei niillä mitään periaatteellista eroa välttämättä ole.
entropiallahan tuota on selitetty
Oma oletukseni, mutta joku virallisempi tahokin on miettinyt tuota samaa.
Toinen aikaulottuvuus selittäisi näppärästi mm. pimeän aineen.
Lisäksi, koska matematiikka ja maailmankaikkeus näyttävät olevan samankaltaisia ilmiöitä, niin toinen aikaulottuvuus ja imaginääriluvut voisivat ehkä vastata toisiaan.
Ja nykyhetkiäkin voi olla tällä omalla aika-akselillamme useita ja ne voivat liikkua kumpaan suuntaan tahansa. Eikä nykyhetki ilmeisesti ole edes pistemäinen, vaan pidemmälle ajalle leviävä todennäköisyysaalto.
On inhimillistä rajoittuneisuutta nähdä vain menneisyys, mutta tuo ei täysin koske itseäni, sillä näen hiukan myös tulevaa (tänäänkin oli niitä).
Tuota on käytetty väitteenä ajan suunnan todistamisessa, mutta oikeasti se ei ole pätevä keino. Ajan suunnan mittaamiseen ei ole olemassa keinoja, sillä se vaatisi mittausta aikaulottuvuuden ulkopuolelta.
juu mutta olen myös nähny sillä selitettävän tuota muistamisjuttua
Ne ovat kehnoja ymmärtämään ajan olemusta, sillä koska koko aika-akseli on jo olemassa kokonaisena ja muuttumattomana, niin sillä ei ole merkitystä lisääntyykö tai vähentyykö epäjärjestys.
Ja eräällä tavalla Buddhistit ovat oikeassa, mutta heidän näkemyksensä tilanteesta on liian positiivinen.
Itse ole mieltänyt kompleksiluvut lähinnä matemaattiseksi hokkuspokkukseksi, jolla saadaan algebra toimimaan ilman poikkeuksia. Sovellettuna tosi hyödylliseksi tietty, koska monilla aloilla ei tulla ilman niitä toimeen. Ajatus että maailmankaikkeus toimisi siten kuten ihmiset ovat matematiikkansa saaneet kehitettyä, kuulostaa vähän paluulta antiikin kreikkalaiseen filosofiaan, jossa todellisuuden on syytä seurata selkeää ajattelua.
Jotenkinhan muistin säilyttäminen tai muistijälkien tuottaminen vaatii energiaa. En tiedä tarkalleen miten ihmisen kuolema määritellään, mutta lienee aika selvää, että ihminen ei voi kuolemansa jälkeen ainakaan pitkään myöskään muistaa mitään, koska se systeemi joka ylläpitää muistia on tuhoutunut. Systeemin toimiessakin jotkut asiat unohtuvat, eli entropia lisääntyy.
Toisaalta muistijälkiä voi syntyä myös asioista joita ei oikeasti ole tapahtunut. Maailman sivu on kuitenkin puhuttu ja uskottu enneuniin. Jonkinlainen poikkeama suhteessa ajan suuntaan voisi periaatteessa antaa tuollaisille selityksen.
Monet kosmologit ovat oikeasti sillä kannalla, että matematiikka ja maalmankaikkeus muistuttavat kummallisen paljon toisiaan.
Hmm, työstän tätä matematiikan ja havaitun todellisuuden suhdetta yläastetasoisella esimerkillä. Meillä on urheilukenttä, kuularinki ja hyvä kuulantyöntäjä. Tiedämme kuulantyöntäjän kuulalle saaman lähtönopeuden ja suunnan ja painovoiman. Otamme matematiikan avuksi selvittääksemme mihin saakka kuula lentää. Mikä on tulos? Kuula laskeutuu joko parinkymmenen metrin päähän sektoriin tai sitten ihan kuularingin taakse.
Jos tullaan tämän tyyppisiin lopputulemiin, niin voidaanko toinen putoamispaikka jollain perusteella hylätä vaikka matematiikka ei sitä hylkää?
"On inhimillistä rajoittuneisuutta nähdä vain menneisyys, mutta tuo ei täysin koske itseäni, sillä näen hiukan myös tulevaa (tänäänkin oli niitä)."
Haluatko avata tätä?
Mutta jos aika-akseli on jo olemassa eli kaikki mitä on tapahtunut ja on ikinä tapahtuva meidän näkökulmasta on jo siellä olemassa, miten se sopii kvanttifysiikan kanssa? Eikös vasta "mittaaminen" määritä partikkelin ominaisuudet randomisti? Nehän eivät ole olemassa ennen sitä. Vai ymmärränkö jotain väärin..
No minä näen asioita ennalta unissani.
Uudet ihmiset eivät aina ole minulle uusia, sillä olen jo nähnyt heidät.
Olen jopa lopettanut erään koulutuksessa käynnin, koska siellä oli vääriä ihmisiä ja luokkakin oli väärä. Seuraavana vuonna olivat sitten ne oikeat ihmiset ja oikea luokka.
Liskon näin ensimmäisestä hetkestä viimeiseen.
Meillä on tuota suvussa ja eräs näki myös valveilla.
Tuo koskee varsinaisesti vain sitä meidän havaitsemistamme, mutta todellisuudessa ei ole mitään satunnaista, eikä tulevaisuus voi muuttu millään tavalla, sillä kaikki ajanhetket ovat olemassa koko aikaulottuvuuden mitalla.
Olen lukenut sellaisen selityksen, että muistamme menneen koska voimme päätellä että entropia oli silloin matalampi ja siten ne tapahtumat ovat helpommin johdettavissa nykyhetken tilasta. Kun taas toiseen suuntaan on paljon spekulatiivisempaa. En ole ihan varma ymmärränkö tuota kuin pinnallisesti.
Nyt tajusin. Ei ole universumia.
On multiversumi.
>simiti<
joku allergia juttu jalassa... ajoin jalkaa Barunin sellaisella parta-härvelilläkin kutittaa ärayttävästi joku koira-alle3rgia kaqi on
joo ryrröjenkin mienkin mielstä jos joku Braunin kone3 millä leikaqt5aq karvojq.a
Ei ole todistettu, että olisi olemassa multiversumia, eikä edes tiedetä, miten sen todistaminen olisi mahdollista. Tällaiset HYPOTEESIT ovat tieteen kielellä 'mielettömiä', siis väitteitä, joilla ei ole mieltä.
Universumi on aikoinaan ollut pieni tilavuudeltaan, mutta kasvanut jo huikean suureksi. Loppua ei ole tiedossa, koska universumi näyttää kasvavan loputtomasti. Rajaa ei ole universumin ja jonkin muun välillä, koska universumi näyttää olevan neliulotteinen.
Tieteessä ei ole mielipideasioita, vain asioita, jotka on tutkittu. 🌹👀
Katsoin joskus parin fyysikon keskustelua, toinen kysyi voiko multiversumia koskaan todistaa. Toinen vastasi että jos on riittävän vahva teoria matemaattisesti, ei tarvita välttämättä havaintoja multiversumeista.
Tällaista teoriaa ei ole. On vain erilaisia hypoteeseja. 🌹👀
Ei olekaan vielä.
Alkuräjähdyksessä kaikki ajan hetket syntyivät yhdellä kertaa, kaikki on jo olemassa ja valmista ja toisaalta loppunut.
Ihmisellä vajavaiset aistit ja ulottuvuuskäsitys. Toisenlaiset oliot voivat nähdä kaiken toisin. Meidän aivot käsittelevät aikaa tietyllä tavalla.
On juuri noin.
Jos universumi on ääretön, se on ollut sitä kaikkina hetkinä, myös syntyessään.
Alkuräjähdys on tapahtunut kaikkialla samaan aikaan.
Jopa sinun nenän päässä.
>simiti<
Ollaanpas vaihteeksi filosofeja ja kuvitellaan että maailmankaikkeus on häntäänsä pureksiva käärme, ei siis alkua eikä loppua, vain jatkuvuus...tai sitten se loppu löytyy sieltä missä alkukin asustaa 🤔...huh hellettä 😎
Stressikäyrä alkaa nousemaan uutisia lukiessa, sanoisin että maailmanpoliittinen kriisiytyy lähiaikoina.
Onko asevelvollisuudesta kieltäytyminen rikos, eihän tässä maassa ole oikeusvaltiota koskaan ollutkaan.
Ei universumi lopu koskaan, se on aluton, loputon, aina ollut olemassa, ja tulee olemaan. Materia, energia, on vain jollain tapaa jostakin ilmestynyt meidän tyhjään, loputtomaan valmiiseen universumiin. Materia saattaa kadota siihen viimeiseen valtavaan mustaan aukkoon mutta loputon aineeton universumi ei voi kadota sinne. Mutta tuleeko mustasta aukosta valkoinen alkupamaus johonkin toiseen rinnakkaiseen universumiin.
Onko meidän havainnoima materia universumissamme tullut rinnakkaisesta universumista sen siellä nielleen mustan aukon purkautuessa valkoisena aukkona/ alkurajahdyksenä tänne ja jättänyt sen edellisen universumin mailmankaikkeuden taas loputtomaksi ja tyhjäksi...
Maailmassa tapahtuu kummia, kun Miss Universumikin voi olla mies. Onhan sekin eräänlainen Universumin loppu, kun fysiikan ja biologian laitkin ovat sekaisin.
Tarkoitatko päätepistettä?
Universumi saattaa olla ääretön tai äärellinen, sitä ei kukaan tiedä varmuudella. Multiversumilla voi myös spekuloida, mutta se on toistaiseksi vain teoriaa.
Kannattaa huomata että valon äärellisen nopeuden vuoksi katsomme aina menneisyyteen. Jos joku pystyisi näkemään aurinkokuntamme 5 miljardin valovuoden etäisyydeltä, niin todennäköisesti ei näkyisi mitään, koska aurinkokuntamme on vain noin 4,6 miljardin vuoden ikäinen, eikä valo ole saavuttanut vielä havaitsijaa siltä ajalta kun aurinkokuntamme on ollut olemassa.
Kaukaisimmat kohteet, jotka näemme, vaikuttavat olevan noin 13,8 miljardin valovuoden päässä, eli tässä on alkuräjähdyksen hehkuva reuna. Sitä ei siellä ole enää todellisuudessa, mutta näemme kuitenkin sen. Pimeän energian vuoksi avaruus kuitenkin laajenee myös, joten todellisuudessa alkuräjähdyksen reuna on noin 46 miljardin valovuoden päässä meistä. Samalla tavalla 13,8 miljardin valovuoden päässä meistä olevat havainnoitsijat havaitsevat oman reunansa meidän kohdalla, mutta ei täällä mitään reunaa ole todellisuudessa. Alkuräjähdyksen keskipiste on siis kaikkialla, mikään piste maailmankaikkeudessa ei ole erikoisasemassa.
Havaittavan universumin reunan takana on todennäköisesti sitä samaa mitä meilläkin on täällä lähistöllä, eli lisää galakseja ja galaksijoukkoja, mutta niitä emme ikinä pysty havaitsemaan, koska avaruus laajenee kiihtyvällä vauhdilla, ja se valo ei sieltä meitä tule saavuttamaan.
Maailmankaikkeuden rakenne: Alkuräjähdys, pimeä aine ja neutronitähdet (Heikki Oja)
https://m.youtube.com/watch?v=o6twYdXa9y8
juv' åeöoodea kpli Sim-Woman että mitä seikkailuja sitten pelissä..
Paholainen olisi joku Åoppeli The Pippelitön.
Mitä väliä sillä on..?
Tiedän vain varmaksi, että universumin keskipiste minun elämässäni on minä itse.
Minä koen tämän universumin kuin koen.. ihan nanon triljoonasosan triljoonasosana. Ja universumini päättyy ja lopettaa olemisen kun minä lopun.
Täysin epäoleellista tietoa spekulaatiot universumin laajentumisesta tai multiversumista. Ei vaikuta tälläisen tavan talliaisen elämään millään tavalla.
En vaivaudu moiseen ajatuksiani suomaan. Elän tässä ja nyt. Suotta murehtimaan universumia. Olen niin olematon osa sitä, että miksi välittäisin. Elämässäni on monta miljardia tärkeämpiä asioita.
Asioita joilla on minulle merkitystä.
Minulla taas on selittämätön tarve saada vastaus noihin kysymyksiin, en oikein tiedä miksi. Noiden asoiden ajattelu tuo lohtua tai jotain...
Sehän on sinun universumisi. Sinä olet sen keskiössä ja ihan mikä tuntuu sinusta tarpeelliselle, on sinulle hyvä. Jos tuollaiset asiat kiinnostaa ja haluat noita pohtia, niin se on hyvä se. Sinulle.
Minä en halua tai jaksa kiinnostua. Minun universumissani ei ole tilaa tuollaisille itselleni merkityksettömille asioille.
Se, että sinun universumissasi on sija niille, ei ole yhtään huonompi tai parempi kuin minun univesumissani ei ole sitä.
Ei ole parempaa tai huonompaa tässä asiassa olemassakaan. Jokainen kokee asian yksilöllisesti.
Mulla kakattaa.