Kerro jostakin kirjasta, joka on tehnyt sinuun lähtemättömän vaikutuksen

mtontulla on alkuosa olemassa
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18483300/kerro-jostakin-kirjasta-joka-on-tehnyt-sinuun-lahtemattoman-vaikutuksen#comment-129310617

Raamattu on "kirjojen kirja" (Voitto Viro) etenkin alkuperäiskäännöksenä.. Uutta en ole lukenut, paitsi Pentti Saarikosken käännöksen Matteuksen evankeliumista.
Siitä jäi mieleeni, että Saarikoski käänsi "pahan" muotoon "raha". Ennakoiko nykyaikaa ?

Remarquen kirja - siis tämä Länsirintama- teki vaikutuksen minuunkin ja Margret Cravenin Kuulin pöllön kutsuvan sai minut arvostamaan intiaaniviisautta ja suremaan sen olematonta suosiota. Onneksi Katja Kettu kiinnostui ja kirjoitti kirjan Rose on poissa.

Borges on loistava. "Hän on tunnettu suuresta lukeneisuudestaan ja kiinnostuksesta myytteihin, taruihin ja kulttuurihistorian syvyyksiin, mikä näkyy tämänkin kokoelman teksteissä. Myös runoilijana Borges on omaperäinen, arkkityyppien ja henkilökohtaisen symboliikan lyyrikko."

Vaikuttaa mielenkiintoiselta kirjailijalta:

https://kiiltomato.net/critic/jorge-luis-borges-seitseman-iltaa/
*

Totta. Itse aikoinaan luin Seitsemän veljestä yhtä kyytiä alusta loppuun, välillä oli pakko nukkua.

Kun lopuksi suljin kirjan, olin hetken aivan hiljaa, sitten purskahdin niin rajuun itkuun, etten ole koskaan niin itkenyt. Makasin vatsallani, pää tyynyä vasten ja itkin ääneen, eikä siitä ollut tulla loppua.
🌾⚘️

Itketään yhdessä... 😭

Kiitos kirjoituksestasi, toit esiin yhden melko tuntemattomaksi jääneen kirjailijan,
jonka tuotantoon haluaisin yrittää tutustua, ellei tunnu niinkuin sinustakin,
että on liian sydäntäsärkevää

Lukenasi oli siis lähinnä fantasiaa...

Samanlainen tunne valtasi mieleni Salli Salmisen " Katriinasta". Se oli ajatuksissani vuosia. Kuinka väärin köyhää ja maatonta kansanosaa onkaan kohdeltu, ei vain Suomessa, vaan kaikkialla, eikä tilanne suinkaan ole parantunut maailmassa.
Mkr.

Anonyymi kirjoitti:

Samanlainen tunne valtasi mieleni Salli Salmisen " Katriinasta". Se oli ajatuksissani vuosia. Kuinka väärin köyhää ja maatonta kansanosaa onkaan kohdeltu, ei vain Suomessa, vaan kaikkialla, eikä tilanne suinkaan ole parantunut maailmassa.
Mkr.

Lue lisää

Kirjan sankaritar on lapsi, vielä varsin nuori tyttö, muist. nimi oli Katri.

Koko kirjan ajan hän kaiken kaltoinkohtelunsa ajan haaveilee vain, että kunhan hän piikana hyvin tekee työnsä, niin "pääsisinpä sitten takaisin oman äidin luo", jota palvoo kuin jotain rakastavaa ihannettaan, mutta joka todellisuudessa vain halusi päästä hänestä (ja sisaresta eroon) eroon.

Tuon sisaren Katri (?) myöhemmin tapaa ja ystävyytensä merkiksi antavat toinen toisilleen muistolahjaksi pienet käsipeilit.

Tyttö on kuin vankilassa eri kaltoinkohtelijoiden palveluksessa ja aivan kuin asia olisi ollut aivan oikeutettua! Ja kun hyvin toimittaisi orjantyönsä niin ehkä joskus saa taas nähdä "oman äitinsä!"

Kun hän sitten isompana tyttönä todella pääsi tätä tapaamaan, äiti oli uusissa naimisissa ja leikki uuden, pienen lapsensa kanssa ja tuskin edes huomasi ja välitti oven raossa seisovasta Katrista (?).

Lukijalle saattaa tulla halu kävellä muijan eteen ja läimäyttää kunnolla.

Anonyymi kirjoitti:

Kirjan sankaritar on lapsi, vielä varsin nuori tyttö, muist. nimi oli Katri.

Koko kirjan ajan hän kaiken kaltoinkohtelunsa ajan haaveilee vain, että kunhan hän piikana hyvin tekee työnsä, niin "pääsisinpä sitten takaisin oman äidin luo", jota palvoo kuin jotain rakastavaa ihannettaan, mutta joka todellisuudessa vain halusi päästä hänestä (ja sisaresta eroon) eroon.

Tuon sisaren Katri (?) myöhemmin tapaa ja ystävyytensä merkiksi antavat toinen toisilleen muistolahjaksi pienet käsipeilit.

Tyttö on kuin vankilassa eri kaltoinkohtelijoiden palveluksessa ja aivan kuin asia olisi ollut aivan oikeutettua! Ja kun hyvin toimittaisi orjantyönsä niin ehkä joskus saa taas nähdä "oman äitinsä!"

Kun hän sitten isompana tyttönä todella pääsi tätä tapaamaan, äiti oli uusissa naimisissa ja leikki uuden, pienen lapsensa kanssa ja tuskin edes huomasi ja välitti oven raossa seisovasta Katrista (?).

Lukijalle saattaa tulla halu kävellä muijan eteen ja läimäyttää kunnolla.

Lue lisää

Tässä nettidivarissa olen tykännyt asioida:

Antikvariaatti Finlandia Kirja,
Hakusana: Nuolivaara
https://www.finlandiakirja.fi/?gad_source=1&gclid=EAIaIQobChMI9b_MhumqhgMVSmiRBR2gdQvuEAAYAiAAEgLHUvD_BwE

Maksan aina Klarna-laskulla, 30 päivää.

Ihan hyvä teos mutta hyvinkin kesy versio esim. Soltzenitsynin teosten aiheesta: Ivan Denisovitsin päivä, Vankileirien saaristo tms. joista kai hänelle se Nobel- palkintokin myönnettiin.
Tiesitte kai ettei kirjallisuuden Nobel- palkinto sisältynyt ollenkaan säätiön perussääntöihin, se on omalaatuinen jälkinäytös ja suvun tahtoa vastaan toiminut jälkinäytös...
Suosittelen lukemaan vaikkapa kirjaa "Immanuel Nobel ja hänen poikansa"!

Ruotsi ja sittemmin Suomi ovat aina olleet Venäjälle riesa. Ruotsinsuomalaiset joukot ryöstelivät ja tuhosivat useaan otteeseen kyliä aina Vienan Kemiä myöten, jopa Solovetskin luostarisaarille olisi haluttu rynnäköidä kalleuksia ryöstämään mutta ihan eivät voimat riittäneet. Solovetskia pommittivat laivoista käsin, varsin tuloksettomasti tosin, Engelsmannit ns. Krimin sodan yhteydessä.

Minkä niminen kirja?

Kirjan nimi: Baedekers , Ein Bote des Königs, Kirja kertoo saarnaajasta, joka käy puhumassa Tsaarin aikaisissa vankiloissa 1890-1900 vaiheilla. Ihmeellistä, että hyväosainen uhrasi varojaan ja myötätuntoaan niin paljon sille kurjuudelle, joka silloinkin siellä vankiloissa vallitsi., Toteamus "Olisipa tsaari vähän armollisempi heille.

Ylistetytkin kirjat vanhenevat. Tarinat muuttuvat epätodellisiksi, eikä niiden draamaa enää tunnista, vaan tekisi mieli hyökätä selvittämään tilanne ja takomaan järkeä henkilöiden päähän.
Vuosia luin iltalukemiseksi Helvi Hämäläisen Säädyllista murhenäytelmää, joka oli niin hyvä unilääke , että pari sivua riitti.
Mkr.

Nuolivaaran oikea nimi on Hirvensalo
ja nämä liittyvät jotenkin Saksaan

Kävin kouluna saksalaispainotteisen jostain syystä

ja siellä sankari on Nuolivaaran veli Lauri Hirvensalo
sankirjojen mestari https://www.finlandiakirja.fi/fi/lauri-hirvensalo-saksa-suomi-suursanakirja-grossworterbuch-deutsch-finnisch-5b34aa

kerran divarissa näin paksun kirjan, jolla on napakka nimi Muistelmia

Hirvensalon kääntämä, oikea nimi
Jonkilainen kuja totuuteen
Der Warheit eine Gasse

Paksu kirja on ollut niin kuumaa tavaraa että se on ensin julkaistu englanniksi Lontoossa tms
sen on kirjoittanut Franz von Papen, varakansleri Hitlerin hallituksessa olematta natsi
Ei koskaan saatu tuomittua mistään
Stalin tietenkin vaati Papenin teloitusta

Papen on tosi kansainvälinen ja toimi mm. Saksan edustajana Meksikossa ja ainakin salaisesti tuki presidentti Victoriano Huertaa USA- Meksiko - kiistoissa koska halusi Saksalle vaikutusvaltaa Meksikossa, Huerta oli niitä harvoja jotka kuolivat luonnollisesti (maksasairaus liikaa viinaa) meksikon johtokahinoissa

Huerta piti itseään inkkarina mutta lienee ollut mestitsi ja kova juoppo mutta ei kouluttamaton kuten hänen vastustajansa väittivät

Anonyymi kirjoitti:

Nuolivaaran oikea nimi on Hirvensalo
ja nämä liittyvät jotenkin Saksaan

Kävin kouluna saksalaispainotteisen jostain syystä

ja siellä sankari on Nuolivaaran veli Lauri Hirvensalo
sankirjojen mestari https://www.finlandiakirja.fi/fi/lauri-hirvensalo-saksa-suomi-suursanakirja-grossworterbuch-deutsch-finnisch-5b34aa

kerran divarissa näin paksun kirjan, jolla on napakka nimi Muistelmia

Hirvensalon kääntämä, oikea nimi
Jonkilainen kuja totuuteen
Der Warheit eine Gasse

Paksu kirja on ollut niin kuumaa tavaraa että se on ensin julkaistu englanniksi Lontoossa tms
sen on kirjoittanut Franz von Papen, varakansleri Hitlerin hallituksessa olematta natsi
Ei koskaan saatu tuomittua mistään
Stalin tietenkin vaati Papenin teloitusta

Papen on tosi kansainvälinen ja toimi mm. Saksan edustajana Meksikossa ja ainakin salaisesti tuki presidentti Victoriano Huertaa USA- Meksiko - kiistoissa koska halusi Saksalle vaikutusvaltaa Meksikossa, Huerta oli niitä harvoja jotka kuolivat luonnollisesti (maksasairaus liikaa viinaa) meksikon johtokahinoissa

Huerta piti itseään inkkarina mutta lienee ollut mestitsi ja kova juoppo mutta ei kouluttamaton kuten hänen vastustajansa väittivät

Lue lisää

koska koulussa ei enää opeteta mitään kerron että
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/suonpa-1

mestitsi on ihmisen ja inkkarin jälkeläinen

Anonyymi kirjoitti:

koska koulussa ei enää opeteta mitään kerron että
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/suonpa-1

mestitsi on ihmisen ja inkkarin jälkeläinen

Lue lisää

Kansakoulua minäkin olen käynyt ja oppinut sanan mestisti, ja tiesin, että kysymyksessä on valkoihoisen ja intiaanin jälkeläinen, myös mulatin opin koulussa, eikä kumpaankaan sanaan liittynyt rasismia. Muita en muista kuulleeni.
Muistan, kuinka kademielellä ajattelin amerikkalaisialapsia, kun he saivat asua samassa maassa kuin intiaanit.
Mkr.

Anonyymi kirjoitti:

Kansakoulua minäkin olen käynyt ja oppinut sanan mestisti, ja tiesin, että kysymyksessä on valkoihoisen ja intiaanin jälkeläinen, myös mulatin opin koulussa, eikä kumpaankaan sanaan liittynyt rasismia. Muita en muista kuulleeni.
Muistan, kuinka kademielellä ajattelin amerikkalaisialapsia, kun he saivat asua samassa maassa kuin intiaanit.
Mkr.

Lue lisää

Eräässä elämäni vaiheessa hurahdin amerikkalaisen kirjailija James Oliver Curwoodin korkeamoraalisiin nuorten seikkailukirjoihin. Minulla onkin niitä kerättynä erinäinen määrä.

https://en.m.wikipedia.org/wiki/James_Oliver_Curwood

Näissä riittää seikkailua, pääasiassa n. 1700-1800-luvun Kanadan erämaissa: kullankaivajia, roistoja, sankareita, kauniita intiaanivaimoja, ystävyyttä eläinten kanssa...

Suosittelen. Löytyy hyvinvarustetuista nettidivareista (esim. Finlandia kirja).

Eikö toinen "kultturelli" ole tämä "Alastalon salissa", jota kukaan ei kuitenkaan tunnusta lukeneensa kannesta kanteen.
Opetetaanko kouluissa enää lukemista lainkaan? Vuosikymmenet sitten meillä oli alaluokilla suomen kielen tunnilla lukuharjoituksia, joissa jokainen vuorollaan luki ääneen kirjaa. Riemullisinta oli, jos saimme opettajan lukemaan meille, sillä hän osasi elävöittää tekstin, ja sitä oli ilo seurata.
Muutenkin lukeminen oli yleinen harrastus, koska eihän vanhoina hyvinä aikoina ollut somea, joka vie nuorten vapaa-ajan.
Mkr.

Anonyymi kirjoitti:

Eikö toinen "kultturelli" ole tämä "Alastalon salissa", jota kukaan ei kuitenkaan tunnusta lukeneensa kannesta kanteen.
Opetetaanko kouluissa enää lukemista lainkaan? Vuosikymmenet sitten meillä oli alaluokilla suomen kielen tunnilla lukuharjoituksia, joissa jokainen vuorollaan luki ääneen kirjaa. Riemullisinta oli, jos saimme opettajan lukemaan meille, sillä hän osasi elävöittää tekstin, ja sitä oli ilo seurata.
Muutenkin lukeminen oli yleinen harrastus, koska eihän vanhoina hyvinä aikoina ollut somea, joka vie nuorten vapaa-ajan.
Mkr.

Lue lisää

tunnen mestaritontun lisäksi vielä Kilven perheen he asuivat Luostarinmäessä Turussa

Kilvelle on pantu
pieni kadunpätkä teatterin viereen Aurajoen rannalle

kansalaissodan aikoihin Hilja ja Volter muuttivat Turkuun jonne Hilja on haudattu

olen käynyt Kilven suvun perheen kanssa lyhyillä ulkomaanmatkoillakin

Anonyymi kirjoitti:

Eikö toinen "kultturelli" ole tämä "Alastalon salissa", jota kukaan ei kuitenkaan tunnusta lukeneensa kannesta kanteen.
Opetetaanko kouluissa enää lukemista lainkaan? Vuosikymmenet sitten meillä oli alaluokilla suomen kielen tunnilla lukuharjoituksia, joissa jokainen vuorollaan luki ääneen kirjaa. Riemullisinta oli, jos saimme opettajan lukemaan meille, sillä hän osasi elävöittää tekstin, ja sitä oli ilo seurata.
Muutenkin lukeminen oli yleinen harrastus, koska eihän vanhoina hyvinä aikoina ollut somea, joka vie nuorten vapaa-ajan.
Mkr.

Lue lisää

Marquesin "Sadan vuoden yksinäisyys" muuttui todellakin pitkäveteiseksi, se kun toisti tarinaansa kaiken aikaa. En tainnut minäkään sitä ihan loppuun asti lukea. Keskeytin jossain 3. tai 4. sukupolven kohdalla.

John Steinbeckin kirjoissa oli sosialistinen sanoma, hän ilmeisesti istui aikoinaan USA:ssa vankilassakin tämän aatteensa vuoksi. Pidin esim. kirjoista "Hiiriä ja ihmisiä", "Ystävyyden talo" jne.
https://en.wikipedia.org/wiki/John_Steinbeck

Suomalaisia suosikkejani ovat olleet Aleksis Kiven sekä Veikko Huovisen kirjat ja tarinat, Kiven runot.

Myös esim. Aapelin (Simo Puupponen) "Pikku Pietarin piha".
https://fi.wikipedia.org/wiki/Simo_Puupponen

Ilmari Kiannon kirjoja olen lukenut pari, Kiannolla oli jämerät elämänasenteet sekä kirjoitustyyli. "Punainen viiva", "Ryysyrannan Jooseppi".

Joel Lehtonen: "Putkinotko", tässä kirjassa on tunnelmansa.

En välitä nk. nykykirjallisuudesta. En koe minkäänlaista henkistä yhteyttä.

Nämä ketjut ovat mielenkiintoisia ja avartavia. Osallistujien kyky analysoida ja osallistua on kiinnostava ja kunnioitettava.
Kukin kykyjensä mukaan.

Olen luultavasti lukenut kaikki Torey Haydenin kirjat. Hänhän kävi vuosia sitten Suomessakin.
Tiikerin lapsi oli ehkä vaikuttavin kasvukertomus, minkä tiedän.
Käydessään täällä Torey Hayden kertoi päähenkilön, Sheilan, myöhemmistä vaiheista ja ainakin silloin Sheila voi "hyvin" - siis pärjäsi normaalissa elämässä.
Kirjan takakannessa sanotaan: "kirja näyttää, mitä yksikin ihminen, joka todella välittää, voi saada aikaan".
Vähän kuin Äiti Teresan kehotus; "ellet voi pelastaa kaikkia (lapsia), pelasta yksi"...

Sinun ehkä. Ei meidän.