Mikä siinä oli "ikuista", joka jäi mieleesi ?
Kerro jostakin kirjasta, joka on tehnyt sinuun lähtemättömän vaikutuksen
Anonyymi-ap
611309
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 61
Vanhimmat
Ensimmäinen kirja, jonka eläissäni luin, oli "Mestaritontun seikkailut". Se teki minuun niin lähtemättömän vaikutuksen, että satujen maailma avautui laajana, unenomaisena ja tavoiteltavana.
Ymmärsin, että jokainen kirja sisältää tarinan, jokainen kirja kertoo omansa, kun sen avaan. Oivallus oli huikea.
Palasin Mestaritontun pariin myöhemminkin. Kirja on edelleen hyllyssäni.
Luin totta kai paljon, kun alkuun pääsin, nuorena minulla oli aina useampikin kirja kesken lukemisen, Ostin joka vuosi WSOY: alennusmyynnistä kasan kirjoja, niitä sai tilata etukäteen ja viedä luettelon kirjakauppaan.
Nyt olen pulassa kirjojeni kanssa. Yritän hävittää niitä, lahjoittaa keräyksiin, viedä yhdistyksen kirjakirppikselle. Aina vaan niitä riittää. Silmäni väsyvät, en voi enää lukea, saa nähdä auttaako kaihileikkaus, jossa jonossa olen.
Mkr.
mtontulla on alkuosa olemassa
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18483300/kerro-jostakin-kirjasta-joka-on-tehnyt-sinuun-lahtemattoman-vaikutuksen#comment-129310617
- Raamattu. Martti Lutherin hartaus-, ym:t kirjat. Vanhat virret. Nämä ovat tehneet tosi "vaikutuksen".
Nk. maallisesta kirjallisuudesta tuli välittömästi mieleen:
- Erich Maria Remarque: Länsirintamalta ei mitään uutta (1929)
https://www.suomalainen.com/products/lansirintamalta-ei-mitaan-uutta-1
- Margaret Craven: Kuulin pöllön kutsuvan
https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/kauno:ateos_2310
Tammen Kultaisten satukirjojen jälkeen ensimmäinen, varsinainen lukukokemukseni oli kirja (löytyy edelleen hyllystäni):
- Solveig von Schoultz: Milla-tädin koulu.
Tätä seurasivat sitten Viisikot, Anna- ja Runotyttö- kirjat, Pikku naisia, Tytöistä parhain... Se oli menoa.
Tätä vaihetta taas seurasivat mm. Anne Frankin päiväkirja ja monet klassikot, mm. Victor Hugo: Kurjat.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kurjat :
... >>Kurjien henkilöhahmoista useat perustuvat tosielämän henkilöihin. Jean Valjean ja poliisitarkastaja Javert perustuvat löyhästi tosielämän henkilöön nimeltä Eugène François Vidocq. Vidocq oli Ranskan tunnetuimpia rikollisia, myöhemmin Vidocqista tuli poliisi. Monet historian tutkijat pitävät Vidocqia modernin rikostutkimuksen luojana. Vidocqin elämäkerta innoitti Hugon lisäksi monia muitakin kirjailijoita.<<...
Raamattu on "kirjojen kirja" (Voitto Viro) etenkin alkuperäiskäännöksenä.. Uutta en ole lukenut, paitsi Pentti Saarikosken käännöksen Matteuksen evankeliumista.
Siitä jäi mieleeni, että Saarikoski käänsi "pahan" muotoon "raha". Ennakoiko nykyaikaa ?
Remarquen kirja - siis tämä Länsirintama- teki vaikutuksen minuunkin ja Margret Cravenin Kuulin pöllön kutsuvan sai minut arvostamaan intiaaniviisautta ja suremaan sen olematonta suosiota. Onneksi Katja Kettu kiinnostui ja kirjoitti kirjan Rose on poissa.
Borges: Seitsemän iltaa.
(Selityksettä paras)
Borges on loistava. "Hän on tunnettu suuresta lukeneisuudestaan ja kiinnostuksesta myytteihin, taruihin ja kulttuurihistorian syvyyksiin, mikä näkyy tämänkin kokoelman teksteissä. Myös runoilijana Borges on omaperäinen, arkkityyppien ja henkilökohtaisen symboliikan lyyrikko."
Vaikuttaa mielenkiintoiselta kirjailijalta:
https://kiiltomato.net/critic/jorge-luis-borges-seitseman-iltaa/
*
Aleksis Kivi, Seitsemän veljestä.
tepa
Totta. Itse aikoinaan luin Seitsemän veljestä yhtä kyytiä alusta loppuun, välillä oli pakko nukkua.
Kun lopuksi suljin kirjan, olin hetken aivan hiljaa, sitten purskahdin niin rajuun itkuun, etten ole koskaan niin itkenyt. Makasin vatsallani, pää tyynyä vasten ja itkin ääneen, eikä siitä ollut tulla loppua.
🌾⚘️
Ehdottomasti pankkikirjani.
Siinä oli niin surullinen ja sääliä herättävä loppu.
Itketään yhdessä... 😭
Anne Abblebaum: Punainen nälkä.
Samaan sarjaan yltää monta muutakin mutta kun joku pitää mainita niin mainitaan tämä.
Kamalin koskaan lukemani kirja (-sarja) on Auni Nuolivaaran "Paimen, piika ja emäntä". En voinut lukea loppuun. Kerronta on niin sydäntäsärkevää. Muist. kirjan kakkos-osassa, jossain vaiheessa, todella suutuin, löin kannet kiinni. En halunnut lukea ja tietää enempää.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Auni_Nuolivaara
Tajusin tuolloin kuinka julmia suomalainen yhteiskunta ja suomalaiset ihmisinä, ihmiset yleensäkin ovat ( / olleet). Voin huonosti.
Kiitos kirjoituksestasi, toit esiin yhden melko tuntemattomaksi jääneen kirjailijan,
jonka tuotantoon haluaisin yrittää tutustua, ellei tunnu niinkuin sinustakin,
että on liian sydäntäsärkevää
Lukenasi oli siis lähinnä fantasiaa...
Samanlainen tunne valtasi mieleni Salli Salmisen " Katriinasta". Se oli ajatuksissani vuosia. Kuinka väärin köyhää ja maatonta kansanosaa onkaan kohdeltu, ei vain Suomessa, vaan kaikkialla, eikä tilanne suinkaan ole parantunut maailmassa.
Mkr.
Kirjan sankaritar on lapsi, vielä varsin nuori tyttö, muist. nimi oli Katri.
Koko kirjan ajan hän kaiken kaltoinkohtelunsa ajan haaveilee vain, että kunhan hän piikana hyvin tekee työnsä, niin "pääsisinpä sitten takaisin oman äidin luo", jota palvoo kuin jotain rakastavaa ihannettaan, mutta joka todellisuudessa vain halusi päästä hänestä (ja sisaresta eroon) eroon.
Tuon sisaren Katri (?) myöhemmin tapaa ja ystävyytensä merkiksi antavat toinen toisilleen muistolahjaksi pienet käsipeilit.
Tyttö on kuin vankilassa eri kaltoinkohtelijoiden palveluksessa ja aivan kuin asia olisi ollut aivan oikeutettua! Ja kun hyvin toimittaisi orjantyönsä niin ehkä joskus saa taas nähdä "oman äitinsä!"
Kun hän sitten isompana tyttönä todella pääsi tätä tapaamaan, äiti oli uusissa naimisissa ja leikki uuden, pienen lapsensa kanssa ja tuskin edes huomasi ja välitti oven raossa seisovasta Katrista (?).
Lukijalle saattaa tulla halu kävellä muijan eteen ja läimäyttää kunnolla.
Tässä nettidivarissa olen tykännyt asioida:
Antikvariaatti Finlandia Kirja,
Hakusana: Nuolivaara
https://www.finlandiakirja.fi/?gad_source=1&gclid=EAIaIQobChMI9b_MhumqhgMVSmiRBR2gdQvuEAAYAiAAEgLHUvD_BwE
Maksan aina Klarna-laskulla, 30 päivää.
Huuskosen Laps Suomen kirja suomalaisista Stalinin vainoissa. Järkyttävää luettavaa ihmiskohtaloista Putinin esikuvan Neuvoliitossa.
Ihan hyvä teos mutta hyvinkin kesy versio esim. Soltzenitsynin teosten aiheesta: Ivan Denisovitsin päivä, Vankileirien saaristo tms. joista kai hänelle se Nobel- palkintokin myönnettiin.
Tiesitte kai ettei kirjallisuuden Nobel- palkinto sisältynyt ollenkaan säätiön perussääntöihin, se on omalaatuinen jälkinäytös ja suvun tahtoa vastaan toiminut jälkinäytös...
Suosittelen lukemaan vaikkapa kirjaa "Immanuel Nobel ja hänen poikansa"!
Venäjä ollut Suomelle ikuinen riesa. Sen päivän toivoisin näkeväni, kun Venäjä häviää hyökkäyssodan Ukrainaan, ja häipyy nöyränä omien rajojensa taakse.
Ruotsi ja sittemmin Suomi ovat aina olleet Venäjälle riesa. Ruotsinsuomalaiset joukot ryöstelivät ja tuhosivat useaan otteeseen kyliä aina Vienan Kemiä myöten, jopa Solovetskin luostarisaarille olisi haluttu rynnäköidä kalleuksia ryöstämään mutta ihan eivät voimat riittäneet. Solovetskia pommittivat laivoista käsin, varsin tuloksettomasti tosin, Engelsmannit ns. Krimin sodan yhteydessä.
Minkä niminen kirja?
Kirjan nimi: Baedekers , Ein Bote des Königs, Kirja kertoo saarnaajasta, joka käy puhumassa Tsaarin aikaisissa vankiloissa 1890-1900 vaiheilla. Ihmeellistä, että hyväosainen uhrasi varojaan ja myötätuntoaan niin paljon sille kurjuudelle, joka silloinkin siellä vankiloissa vallitsi., Toteamus "Olisipa tsaari vähän armollisempi heille.
Keski-iän kriisissä luin usein kirjaa: Naisen päiväkirja.
Jortikan elämänkerta taisi olla
Se onkin nukkumaanmeno aika.
"Kiinalainen rosvo" jonka olen lukenut neljällä eri vuosikymmenellä uudestaan.
Kirjailijan nimi Stephen Becker..lainastoista ei enää oikein teosta löydy.
Ylistetytkin kirjat vanhenevat. Tarinat muuttuvat epätodellisiksi, eikä niiden draamaa enää tunnista, vaan tekisi mieli hyökätä selvittämään tilanne ja takomaan järkeä henkilöiden päähän.
Vuosia luin iltalukemiseksi Helvi Hämäläisen Säädyllista murhenäytelmää, joka oli niin hyvä unilääke , että pari sivua riitti.
Mkr.
mestaritontun seikkailut
sillä on alkuosa joka luettiin yhdessä koulussa
https://www.risingshadow.fi/library/book/4313-paivikin-satu
ja sain tämän jatko-osan kesälahjaksi
se oli niiiin jännittävä
kun luin sen aikuisena ei enää mutta ehdoton huippu se oli
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18483300/kerro-jostakin-kirjasta-joka-on-tehnyt-sinuun-lahtemattoman-vaikutuksen#comment-129243707
Samoin kävi Pekka Lipposille, ai kun ne olivat jännittäviä, ja aikuisena no niin
MUUTAKIN KUIN MESTARITONTUN SEIKKAILUJA
""Kamalin koskaan lukemani kirja (-sarja) on Auni Nuolivaaran "Paimen, piika ja emäntä". En voinut lukea loppuun""
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18483300/kerro-jostakin-kirjasta-joka-on-tehnyt-sinuun-lahtemattoman-vaikutuksen#comment-129258660
Suomalaiset rakasti/tavat sukuriitoja tyyliin Niskavuori JA ENNEN kaikkea vahvoja naisia Kulkurin valssi jne.
Nuolivaarasta on tehty elokuva eli sen juoni on tässä
https://fi.wikipedia.org/wiki/Paimen,_piika_ja_emäntä
miksi kommentoin on sivujuonne, nimittäin se, että
Nuolivaaran oikea nimi on Hirvensalo
ja nämä liittyvät jotenkin Saksaan
Kävin kouluna saksalaispainotteisen jostain syystä
ja siellä sankari on Nuolivaaran veli Lauri Hirvensalo
sankirjojen mestari https://www.finlandiakirja.fi/fi/lauri-hirvensalo-saksa-suomi-suursanakirja-grossworterbuch-deutsch-finnisch-5b34aa
kerran divarissa näin paksun kirjan, jolla on napakka nimi Muistelmia
Hirvensalon kääntämä, oikea nimi
Jonkilainen kuja totuuteen
Der Warheit eine Gasse
Paksu kirja on ollut niin kuumaa tavaraa että se on ensin julkaistu englanniksi Lontoossa tms
sen on kirjoittanut Franz von Papen, varakansleri Hitlerin hallituksessa olematta natsi
Ei koskaan saatu tuomittua mistään
Stalin tietenkin vaati Papenin teloitusta
Papen on tosi kansainvälinen ja toimi mm. Saksan edustajana Meksikossa ja ainakin salaisesti tuki presidentti Victoriano Huertaa USA- Meksiko - kiistoissa koska halusi Saksalle vaikutusvaltaa Meksikossa, Huerta oli niitä harvoja jotka kuolivat luonnollisesti (maksasairaus liikaa viinaa) meksikon johtokahinoissa
Huerta piti itseään inkkarina mutta lienee ollut mestitsi ja kova juoppo mutta ei kouluttamaton kuten hänen vastustajansa väittivät
koska koulussa ei enää opeteta mitään kerron että
https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/suonpa-1
mestitsi on ihmisen ja inkkarin jälkeläinen
Kansakoulua minäkin olen käynyt ja oppinut sanan mestisti, ja tiesin, että kysymyksessä on valkoihoisen ja intiaanin jälkeläinen, myös mulatin opin koulussa, eikä kumpaankaan sanaan liittynyt rasismia. Muita en muista kuulleeni.
Muistan, kuinka kademielellä ajattelin amerikkalaisialapsia, kun he saivat asua samassa maassa kuin intiaanit.
Mkr.
Eräässä elämäni vaiheessa hurahdin amerikkalaisen kirjailija James Oliver Curwoodin korkeamoraalisiin nuorten seikkailukirjoihin. Minulla onkin niitä kerättynä erinäinen määrä.
https://en.m.wikipedia.org/wiki/James_Oliver_Curwood
Näissä riittää seikkailua, pääasiassa n. 1700-1800-luvun Kanadan erämaissa: kullankaivajia, roistoja, sankareita, kauniita intiaanivaimoja, ystävyyttä eläinten kanssa...
Suosittelen. Löytyy hyvinvarustetuista nettidivareista (esim. Finlandia kirja).
Ylellä on artikkeli suomalaisten suosikeista ja 10 kärjessä lista,
joka on pysynyt melko samana kaikkina vuosina,
Mika Waltari, Väinö Linna kärjessä ja mm. Marquesin "Sadan vuoden yksinäisyys",
jota harva kuitenkaan on oikeasti lukenut ainakaan kokonaan.
Se vain "kuuluu" mainita, että saisi kulturellin ihmisen statuksen ..... ?
https://yle.fi/a/74-20087275
Eikö toinen "kultturelli" ole tämä "Alastalon salissa", jota kukaan ei kuitenkaan tunnusta lukeneensa kannesta kanteen.
Opetetaanko kouluissa enää lukemista lainkaan? Vuosikymmenet sitten meillä oli alaluokilla suomen kielen tunnilla lukuharjoituksia, joissa jokainen vuorollaan luki ääneen kirjaa. Riemullisinta oli, jos saimme opettajan lukemaan meille, sillä hän osasi elävöittää tekstin, ja sitä oli ilo seurata.
Muutenkin lukeminen oli yleinen harrastus, koska eihän vanhoina hyvinä aikoina ollut somea, joka vie nuorten vapaa-ajan.
Mkr.
tunnen mestaritontun lisäksi vielä Kilven perheen he asuivat Luostarinmäessä Turussa
Kilvelle on pantu
pieni kadunpätkä teatterin viereen Aurajoen rannalle
kansalaissodan aikoihin Hilja ja Volter muuttivat Turkuun jonne Hilja on haudattu
olen käynyt Kilven suvun perheen kanssa lyhyillä ulkomaanmatkoillakin
Marquesin "Sadan vuoden yksinäisyys" muuttui todellakin pitkäveteiseksi, se kun toisti tarinaansa kaiken aikaa. En tainnut minäkään sitä ihan loppuun asti lukea. Keskeytin jossain 3. tai 4. sukupolven kohdalla.
John Steinbeckin kirjoissa oli sosialistinen sanoma, hän ilmeisesti istui aikoinaan USA:ssa vankilassakin tämän aatteensa vuoksi. Pidin esim. kirjoista "Hiiriä ja ihmisiä", "Ystävyyden talo" jne.
https://en.wikipedia.org/wiki/John_Steinbeck
Suomalaisia suosikkejani ovat olleet Aleksis Kiven sekä Veikko Huovisen kirjat ja tarinat, Kiven runot.
Myös esim. Aapelin (Simo Puupponen) "Pikku Pietarin piha".
https://fi.wikipedia.org/wiki/Simo_Puupponen
Ilmari Kiannon kirjoja olen lukenut pari, Kiannolla oli jämerät elämänasenteet sekä kirjoitustyyli. "Punainen viiva", "Ryysyrannan Jooseppi".
Joel Lehtonen: "Putkinotko", tässä kirjassa on tunnelmansa.
En välitä nk. nykykirjallisuudesta. En koe minkäänlaista henkistä yhteyttä.
R,. Palomeri, 30-luvun kuvat
..
Kirjassa kuvataan kansamme siirtymistä vääjäämättä ja pahaa aavistamatta 30-luvun lopussa kohti sodan kurimusta.
Se oli kuin matkustamista pimeässä selkä menosuuntaan.. Sotaan eu uskottu. Toisin kävi..
Tekijän oikea nimi oli. Raoul Palmtoth.
mieleen jääneimmät taisivat olla pikkupoikana luetut tarzan kirjat.
parhaiten mieleen jää ensimmäinen auto, hevonen, nainen, ja kirja...
En muista kirjailijaa mutta Nojatuoli oli sen nimi kauhutarina kirotusta rollaattori joka tappaa vanhuksia talossa ja puutarhassa myös tokkiinsa
Nämä ketjut ovat mielenkiintoisia ja avartavia. Osallistujien kyky analysoida ja osallistua on kiinnostava ja kunnioitettava.
Kukin kykyjensä mukaan.
Raamattu, kertoo ikuisesta elämästä taivaassa, jokaiselle joka laittaa uskonsa Jeesukseen Kristukseen
Torey Hayden: Tiikerin lapsi
Lukekaa, niin ymmärrätte miksi kirja oli vaikuttava kokemus.
Olen luultavasti lukenut kaikki Torey Haydenin kirjat. Hänhän kävi vuosia sitten Suomessakin.
Tiikerin lapsi oli ehkä vaikuttavin kasvukertomus, minkä tiedän.
Käydessään täällä Torey Hayden kertoi päähenkilön, Sheilan, myöhemmistä vaiheista ja ainakin silloin Sheila voi "hyvin" - siis pärjäsi normaalissa elämässä.
Kirjan takakannessa sanotaan: "kirja näyttää, mitä yksikin ihminen, joka todella välittää, voi saada aikaan".
Vähän kuin Äiti Teresan kehotus; "ellet voi pelastaa kaikkia (lapsia), pelasta yksi"...
Eli pelasta äiti Teresa rahallasi..!
Juuri noin, kiitos !
Kallis prinssi! Ne totuudet!
Juoppohullun päiväkirja ja pussikaljaromaani, loisto kirjoja ja kertovat meidän suomalaisten arjesta rehellisesti
Sinun ehkä. Ei meidän.
Kyllä vaikuttavin on ollut Mihail Bulgakovin "Saatana saapuu Moskovaan". Teos julkaistiin postuumisti Bulgakovin kuoleman jälkeen muistaakseni 60-luvulla, itse luin suomennetun version ensimmäisen kerran 70-luvulla ja uudelleen 90-luvulla.
Romaanin alkuperäinen nimi on "Master i Margarita", joka painottaa romaanin kolmesta toisiinsa nivoutuvasta kertomuksesta Mestarin/Runoilijan ja hänen rakkaansa Margaritan tarinaa. Toisin kuin suomalainen nimi, joka painottaa kirjan tarinaa saatanan apureineen Moskovassa ja laajemminkin aiheuttamasta kaaoksesta, kuvaus on yhteiskuntakritiikkiä. Teoksen kolmas kertomus on Pontius Pilatuksesta ja Jeesuksen kärsimyksestä.
Nämä kolme kertomusta hipovat toisiaan uskomattomalla taituruudella, teemoinaan mm. hyvä, paha, rakkaus, oikeudenmukaisuus, sorto, vapaus. Mielikuvitus nivoutuu käsittämättömän upeilla tavoilla todellisuuteen, lukukokemus on hengästyttävä ja palkitseva.
Minusta kirja oli ihan roskaa!
Sinuhe egyptiläinen on kirja, jonka jokaisen pitäisi lukea. Ihmisen ahneus, kateus, kauna, herkullisesti esillä.
On suuri vääryys että Sinuhe ei voittanut Nobelia.
Totta, mutta tuhannet muutkin kirjat olisivat ansainneet Nobelin.
Väinö Linnan kaikki teokset on tullut luettua, vaikka Musta rakkaus ei ollut erikoinen.
Täällä Pohjantähden alla trilogian kieli ja henkilökuvaus on todella ainutlaatuista, kuin myös Tuntematon.
Moni tyytyy vain leffoihin, jää paljosta pois.
Liian monta mielenkiintoista mainittavaksi kun on tullut luettua lähinnä historiaa liki miljoona sivullista.
Viime aikaisista jos jonkin otan, olkoot se vaikka "Punainen nälkä", kertomus joka sijoittuu nyt ajankohtaisen Ukrainan ja myös entisen Neuvostoliiton alueille.
Pikku prinssi kirja.
Sivulla on sivuttu Nobel- palkintoa.
Moniko tietää että kun Nobel perusti säätiönsä ja määräsi käyttöönotettavaksi tämän Nobel- palkintosysteemin, hän myös määräsi tarkoin minkä alan toimijoille palkinnot annettaisiin eikä kirjallisuus ollut ollenkaan mukana. Kirjallisuuden Nobel- palkinto on vastoin Nobel- suvun tahtoa lisätty myöhemmin sopivan vaikutusvaltaisten tahojen vaatimuksesta ja painostaman. Yhtenä painostuskeinona käytettiin mm. uhkailua säätiön verotuksen runsaasta kiristämisestä ellei kirjallisuuden palkintoa otettaisi mukaan.
Asiasta voi lukea vaikka aika perusteellisesta Nobel- suvun toiminnan selvityksestä kirjasta "Alfred Nobel ja hänen poikansa".
Sori, kirja on nimeltään Immanuel Nobel ja hänen poikansa Venäjällä. Alfred oli yksi kolmesta pojastaan. Siitä on 2- 3 vuotta kun luin kirjan, se muisti!