Huonoin hetki

on huvittava asia sinänsä, että joillakin on aikaa olla jatkuvasti koneelle, ja ihmettelen aina miksi se joitakin kirjoittajia niin mahdottomasti suututtaa.
Itse roikun palstoilla joskus muutaman tunnin, joskus käväisen vain pika-pikaa. Siitä on kohdallani nähty valtavasti vaivaa "hanki elämä" kirjoituksilla :))
Tällä palstalla en ole vielä siihen törmännyt.
En ymmärrä mitä kenellekään kuuluu kauanko kukin milloinkin koneella on.
Nyt ainakin täällä on viileä ja pilvinen ilma, joten yhtä hyvin voin olla koneella, teen työtä välillä kuvankäsittelyssä ja välillä poikkean palstalle.
Ja koska kotona olen, minulla ei ole työaikaa, ja voin sen vähäisen työn mitä teen, tehdä hyvällä omallatunnolla vaikka keskellä yötä.
Eihän tämän huushollin hoitamiseen todellakaan kovin paljoa aikaa mene.
Kun on hyvä ilma olen pihahommissa.
Joten ollaan me vain hyvällä omallatunnolla koneella silloin kuin huvittaa ja aikaa on :))

Paras hetki ja huonoin hetki.. jaa'a? Se on kyllä vaikea sanoa näin jälkeenpäin kun tuo aivotoiminta aina kultaa sitä taaksejäänyttä elämää.

Ehkä elämäni "huonoin" hetki, tai vaikeimmin hyväksyttävä asia kuitenkin oli se, kun täysin ymmärsin että olin lopullisesti menettänyt työkykyni. Mutt'ei niin pahaa ett'ei siitä tulisi jotain hyvää. Se "huonoin" hetki johti sitten siihen processiin joka on varmaan ollut parasta elämässni, nimittäin monien kiemuroiden kautta itsensä löytämiseen ja hyväksymiseen. Ja se taas on yksi niistä parhaista asioista, joita on tullut koettua tämän pitkän elämän taipaleen aikana.

On se kumma kun ajattelee näitä elämän kiertokulkuja... sen minkä luulee juuri sillä hetkellä olevan "pahinta" jota on kokenut, voikin sitten kääntyä suureksi elämänlahjaksi. Nyt kun olen oppinut elämään sovussa tämän raihnaisen majani kanssa, niin olen oppinut myös todella nauttimaan elämästä.

Minulla on esimerkiksi *aikaa* vaikka muille jakaa. :) Ja täältäkin on löytynyt mukavaa "seuraa" ja olen esimerkiksi parannellut tuota, täällä ulkokomailla surkeaksi mennyttä äidinkielentaitoani näillä palstoilla juttuja lukien ja vähän kirjoitellenkin.

Niin niistä huonoista hetkistä voi tulla hyviä hetkiä, ajan kanssa...

hetki niin ikävä sattuma kävi muutama vuosi sitten, kun olin menossa pyörällä töihin ja jäin auton tönäisemäksi.
Parilla tikillä leukaan siitä kyllä selvittiin, mutta eipä oikein tuo pyörälläajo enää innosta..jäi varmaan jokin fobia...

Kaikkein huonoin hetki koskee vieläkin niin ettei sitä halua vielä edes muistella...mutta eiköhän sekin jo muutaman vuoden päästä ala naurattamaan....

oli silloin, kun "menetin" exäni viinapullolle:( Kaikki meni uusiksi, ja pohja elämälle piti valaa uusiksi..siitä seurasi taas se, että ihmissuhteissani jyvät erottuivat tuona aikana akanoista, ja kypsyin ihmisenä ja naisena valtavasti:) Sitä tuskin olisi tapahtunut muuten! Ja kolmanneksi, lapset ja minä tulimme noina vaikeina vuosina lähemmäksi toisiamme..:)))

hetki, jolloin leukaperiini tartuttiin rykästiin
pois lämpimästä makuupussista, johon kaikki tuo-
tiin tarvitsematta tehdä mitään muuta kuin potkas-
ta ja ilmoittaa, että on vielä nälkä....