Näännytettiinkö Tapio Suominen

Anonyymi-ap

Olen sitä mieltä että Tapio Suomisen voinnin huononeminen johtui vuosikymmeniä johtuvasta psyykelääkkeiden syönnistä ja sähköhoidon tuottamista vaurioista. Elimistön hiljainen rappeutuminen, toimintakyvyn taantuminen ja väsymys näkyi selvästi ulospäin silminnäkijöiden kertomusten mukaan.

Suominen yritti vielä viimeisillä voimillaan elää aktiivista elämää kyläyhteisössään ja tehdä keikkoja ja kirjoittaa kirjaansa. Tämä kertoo että hänen täytyi olla henkisesti ja psyykkisesti terve ja elämässä kiinni. Mutta kun kerran ihminen heitetään psykiatriseen hoitojärjestelmään sieltä ei helposti päästetä pois. Järjestelmä kouluttaa heidät psykitriseksi potilaaksi ja. uskottelee että kaikki lääkehaitat ja sähkön haitat johtuvat sairaudesta.

Monen muunkin on täytynyt itse riuhtaista itsensä irti järjestelmästä kun ei enää jaksa kantaa lääkkeiden tuomaa tuskaa kehossaan.
On se kumma kun psykiatrit eivät vieläkään ymmärrä käyttämiensä lääkkeiden vaikutuksia eivätkä osaa hoitaa niiden tuomia haittoja ihmisten elämässä.

187

1274

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      On teillä kyllä sairaita fantasioita.

      • Anonyymi

        Sairas fantasia on kielikuva samalla tavalla kuin sairas mieli on kielikuva.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sairas fantasia on kielikuva samalla tavalla kuin sairas mieli on kielikuva.

        Se kertoo kuitenkin hyvin sen, että onko kyseessä tosi vai taru, ja sen että miten kaukana totuudesta se on.

      • Anonyymi

        Aloittaja ei tiedä koko asiasta yhtään mitään. Täysin nolla tyyppi selittää typeryyksiä.

      • Anonyymi

        Menoo lippu, menooo lippu. Juna vs 1x tapio, fail. MOD juna vs 100x tapio, fail. Yle vs 1x tapio, fail. MOD yle vs 200x tapio, fail. Hyvinvointialuehuorat vs 1x tapio, WIN!!

    • Anonyymi

      Kuvia katsomalla näkee rajun muutoksen, ennestään hoikka mies turvotettiin mahdollisesti vahvoilla psyykelääkkeillä, kasvoissa oli raju turvotus, jota ei syömällä saa.

      Ikävää tämä hoitomalli yhteiskunnassamme, tulee paha olo missä yhteiskuntamme makaa.

      • Anonyymi

        Tyhmähän sinä olet.

      • Anonyymi

        Minä se uskallan väittää että jos sinulle annetaan kymmenen kuvaa, niin et takuulla tiedä niistä, että kuka käyttää neuroleptejä ja kuka ei.

        Että pikkasen sordiinoa niihin ajatustenluku kykyihin kiitos.

    • Anonyymi

      Jotkut vaan ihan oikeasti tarvitsevat lääkitystä, siitä ei pääse mihinkään.
      Jotkut ovat myös tyytyväisiä, jos ja kun saavat lääkkeistä avun.
      Itse en pitänyt lääkkeiden vaikutuksista ja haitoista , mutta vuosien varrella on tullut nähtyä, että jotkut niistä hyötyvät.
      Ja jos ihminen on tyytyväinen tilanteeseensa ja lääkkeisiin, niin ei sen pitäisi muille kuulua.

      • Anonyymi

        "Jotkut van ihan oikeasti tarvitsevat lääkitystä". Tämä on totta, mutta ongelma onkin psykiatrisessa. hoitojärjestelmässä se että jostain kumman syystä se imuroi sisäänsä myös sellaisia jotka eivät tarvitse lääkitystä.

        Outoa on myös se että kun järjestelmään lääkitykselle kerran rutiininomaisesti liukuhihna periaatteella laitetaan, siitä on vaikea enää perääntyä pois, koska lääkäreitä ei vieläkään ole opetettu tunnistamaan määräämiensä lääkkeiden vieroitusoireita.

        Näistä turhaan psykiatriseen lääkitykseen joutuneista ihmisistä täällä yleensä keskustellaan, tai he kertovat kokemuksiaan ja paljastavat samalla tätä mätää hoitojärjestelmää.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Jotkut van ihan oikeasti tarvitsevat lääkitystä". Tämä on totta, mutta ongelma onkin psykiatrisessa. hoitojärjestelmässä se että jostain kumman syystä se imuroi sisäänsä myös sellaisia jotka eivät tarvitse lääkitystä.

        Outoa on myös se että kun järjestelmään lääkitykselle kerran rutiininomaisesti liukuhihna periaatteella laitetaan, siitä on vaikea enää perääntyä pois, koska lääkäreitä ei vieläkään ole opetettu tunnistamaan määräämiensä lääkkeiden vieroitusoireita.

        Näistä turhaan psykiatriseen lääkitykseen joutuneista ihmisistä täällä yleensä keskustellaan, tai he kertovat kokemuksiaan ja paljastavat samalla tätä mätää hoitojärjestelmää.

        Eivät oikeasti mielenterveys sairaat tarvitse tällaista määrää. määrää sairaaloita, sähkötyspaikkoja, klinikoita, lääkäreitä, hoitajia, kaikkia niitä rakennuksia mitä heille on rakennettu. Siksi vähän heitä on keskuudessamme .
        Jotta kaikki nämä toimipaikat voidaan kustantaa ja niitä pitää yllä ne tarvitsevat maksavia potilaita joita muut terveydenhoitojärjestelmän yksiköt sinne kilvan lähettävät. Jos eivät lähetä tarpeeksi tullaan hakemaan kotoa.
        Ikävä kyllä mutta nämä turhaan järjestelmässä pyöritettävät ihmiset maksavat tätä järjestelmää eivätkä loppujen lopuksi saa sitä hoitoa jota tarvitsevat koska heitä hoidetaan sairaina joita he eivät todellisuudessa ole.
        Mitä kauemmin huumelääkkeitä syötetään sitä varmemmin he pysyvät tässä systeemissä uusien sairauksien ja kunnon huononemisen takia.
        Tämä on järjestelmän ydin.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Jotkut van ihan oikeasti tarvitsevat lääkitystä". Tämä on totta, mutta ongelma onkin psykiatrisessa. hoitojärjestelmässä se että jostain kumman syystä se imuroi sisäänsä myös sellaisia jotka eivät tarvitse lääkitystä.

        Outoa on myös se että kun järjestelmään lääkitykselle kerran rutiininomaisesti liukuhihna periaatteella laitetaan, siitä on vaikea enää perääntyä pois, koska lääkäreitä ei vieläkään ole opetettu tunnistamaan määräämiensä lääkkeiden vieroitusoireita.

        Näistä turhaan psykiatriseen lääkitykseen joutuneista ihmisistä täällä yleensä keskustellaan, tai he kertovat kokemuksiaan ja paljastavat samalla tätä mätää hoitojärjestelmää.

        Tuleehan lääkityksen lopettamisesta vieroitusoireita.
        Samoin tulee alkoholista vieroittuessa, kuten myös huumeista vieroittuessa.
        Vieroitusoireet ovat ohimeneviä, harvoin ne päälle jäävät. Aikansa kestää ja sen jälkeen olo paranee.
        Se, miten saattaa jäädä psyykkisesti jumiin kokemuksiinsa, on jo eri asia, mutta sellaisestakin voi vieroittautua.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eivät oikeasti mielenterveys sairaat tarvitse tällaista määrää. määrää sairaaloita, sähkötyspaikkoja, klinikoita, lääkäreitä, hoitajia, kaikkia niitä rakennuksia mitä heille on rakennettu. Siksi vähän heitä on keskuudessamme .
        Jotta kaikki nämä toimipaikat voidaan kustantaa ja niitä pitää yllä ne tarvitsevat maksavia potilaita joita muut terveydenhoitojärjestelmän yksiköt sinne kilvan lähettävät. Jos eivät lähetä tarpeeksi tullaan hakemaan kotoa.
        Ikävä kyllä mutta nämä turhaan järjestelmässä pyöritettävät ihmiset maksavat tätä järjestelmää eivätkä loppujen lopuksi saa sitä hoitoa jota tarvitsevat koska heitä hoidetaan sairaina joita he eivät todellisuudessa ole.
        Mitä kauemmin huumelääkkeitä syötetään sitä varmemmin he pysyvät tässä systeemissä uusien sairauksien ja kunnon huononemisen takia.
        Tämä on järjestelmän ydin.

        Tähän väliin tulee faktoja.

        Vuorokausi suljetulla maksaa 500 -700€

        Ei tarvitse kuvitella että sinne vahingossa "kilvan" lähetetään ihmisiä, vaan ne menee sinne ihan tarkoituksella, kun ovat niin hemmetin huonossa hapessa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tähän väliin tulee faktoja.

        Vuorokausi suljetulla maksaa 500 -700€

        Ei tarvitse kuvitella että sinne vahingossa "kilvan" lähetetään ihmisiä, vaan ne menee sinne ihan tarkoituksella, kun ovat niin hemmetin huonossa hapessa.

        Ja nykyään on tosi vaikeaa päästä vapaaehtoiseen osastohoitoon. Taitaa johtua paikkojen vähyydestä.
        Eikä siellä tosiaan turhaan " säilytetä ", juurikin hinnan takia.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja nykyään on tosi vaikeaa päästä vapaaehtoiseen osastohoitoon. Taitaa johtua paikkojen vähyydestä.
        Eikä siellä tosiaan turhaan " säilytetä ", juurikin hinnan takia.

        Trendihän on tällä hetkellä se että osastopaikkoja tarvitaan lisää.

        Mutta positiivisuuden kautta, siitä voi syyttää huonoja lääkkeitä...

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Trendihän on tällä hetkellä se että osastopaikkoja tarvitaan lisää.

        Mutta positiivisuuden kautta, siitä voi syyttää huonoja lääkkeitä...

        Vain otettu lääke auttaa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuleehan lääkityksen lopettamisesta vieroitusoireita.
        Samoin tulee alkoholista vieroittuessa, kuten myös huumeista vieroittuessa.
        Vieroitusoireet ovat ohimeneviä, harvoin ne päälle jäävät. Aikansa kestää ja sen jälkeen olo paranee.
        Se, miten saattaa jäädä psyykkisesti jumiin kokemuksiinsa, on jo eri asia, mutta sellaisestakin voi vieroittautua.

        Sitä olen aina ihmetellyt, että miten kaikki huumeenkäyttäjät voi tietää että kyseessä on fyysiset vieroitusoireet, mutta mielisairas ei näitä pysty erottamaan psykoosista?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vain otettu lääke auttaa.

        Vain otettu psyykelääke tappaa potilaan.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Jotkut van ihan oikeasti tarvitsevat lääkitystä". Tämä on totta, mutta ongelma onkin psykiatrisessa. hoitojärjestelmässä se että jostain kumman syystä se imuroi sisäänsä myös sellaisia jotka eivät tarvitse lääkitystä.

        Outoa on myös se että kun järjestelmään lääkitykselle kerran rutiininomaisesti liukuhihna periaatteella laitetaan, siitä on vaikea enää perääntyä pois, koska lääkäreitä ei vieläkään ole opetettu tunnistamaan määräämiensä lääkkeiden vieroitusoireita.

        Näistä turhaan psykiatriseen lääkitykseen joutuneista ihmisistä täällä yleensä keskustellaan, tai he kertovat kokemuksiaan ja paljastavat samalla tätä mätää hoitojärjestelmää.

        Ei siinä mitään outoa ole.

        Ihmiset jotka pystyvät itse päättämään tarvitseevatko lääkkeitä vai ei, niin voivat niin tehdä.

        Eikä siinäkään ole mitään outoa, että useat ihmiset jotka oikeasti tarvitsevat sitä lääkettä, rutiininomaisesti yrittää vältellä sitä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tähän väliin tulee faktoja.

        Vuorokausi suljetulla maksaa 500 -700€

        Ei tarvitse kuvitella että sinne vahingossa "kilvan" lähetetään ihmisiä, vaan ne menee sinne ihan tarkoituksella, kun ovat niin hemmetin huonossa hapessa.

        Lääkärit ja hoitajat tekevät rahaa hommalla. Kyse ei ole mistään vahingosta.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei siinä mitään outoa ole.

        Ihmiset jotka pystyvät itse päättämään tarvitseevatko lääkkeitä vai ei, niin voivat niin tehdä.

        Eikä siinäkään ole mitään outoa, että useat ihmiset jotka oikeasti tarvitsevat sitä lääkettä, rutiininomaisesti yrittää vältellä sitä.

        Onko mitään objektiivista näyttöä minkään psyykelääkkeen tarpeesta?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lääkärit ja hoitajat tekevät rahaa hommalla. Kyse ei ole mistään vahingosta.

        Yhtään pällipotilasta ei todellakaan tarvita, rapaa kantamaan terveydenhuoltoon, hoitajat ja lääkärit saa paljon paremmin lapioitua rahansa ilman heitä.

        https://yle.fi/a/74-20099484

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko mitään objektiivista näyttöä minkään psyykelääkkeen tarpeesta?

        Suurin osa tieteistä on empiirisiä tieteitä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Suurin osa tieteistä on empiirisiä tieteitä.

        Onko olemassa mitään verikoetta, röntgenkuvaa, koepalaa tai vastaavaa mikä osoittaisi minkään mielisairauden olemassaolon?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko olemassa mitään verikoetta, röntgenkuvaa, koepalaa tai vastaavaa mikä osoittaisi minkään mielisairauden olemassaolon?

        Oletko koskaan miettinyt miksi sinulta ei ole otettu koepalaa aivoista?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oletko koskaan miettinyt miksi sinulta ei ole otettu koepalaa aivoista?

        Aivosairaudet kuuluvat neurologiaan. Nyt oli kyse mielisairauksista.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lääkärit ja hoitajat tekevät rahaa hommalla. Kyse ei ole mistään vahingosta.

        Ei ole myöskään vahinko, kun ihminen sattuu hyötymään psyyken hoidosta.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko olemassa mitään verikoetta, röntgenkuvaa, koepalaa tai vastaavaa mikä osoittaisi minkään mielisairauden olemassaolon?

        Psykiatriassa ei tehdä kliinisiä tutkimuksia ennen diagnoosin laatimista, joten diagnoosi annetaan subjektiivisesti eli pseudotieteellisesti, kun taas tiede perustuu objektiivisesti tutkittuun faktaan.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Psykiatriassa ei tehdä kliinisiä tutkimuksia ennen diagnoosin laatimista, joten diagnoosi annetaan subjektiivisesti eli pseudotieteellisesti, kun taas tiede perustuu objektiivisesti tutkittuun faktaan.

        Jos se näyttää skitsofrenialta, jos se tuntuu skitsofrenialta, haisee ja maistuu ja kuulostaakin skitsofrenialta, niin mitä se on?

        No tietenkin sairaudentunnottomuutta.

        Se että jokainen sairas keksii oman uniikin tekosyyn, että miksi ei voi olla sairas, niin ei poista sitä totuutta, että he kaikki on sairaita, vaikka he kaikki ovatkin sairaita yksilöitä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aivosairaudet kuuluvat neurologiaan. Nyt oli kyse mielisairauksista.

        No mistä tämä foorumilla vaadittu näyte sitten pitäisi ottaa jos ei aivousta?

        Vai vängätäänkö tässä taas vänkäämisen ilosta ja sairauden sulosta?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei ole myöskään vahinko, kun ihminen sattuu hyötymään psyyken hoidosta.

        Psyyken hoito on kielikuva.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos se näyttää skitsofrenialta, jos se tuntuu skitsofrenialta, haisee ja maistuu ja kuulostaakin skitsofrenialta, niin mitä se on?

        No tietenkin sairaudentunnottomuutta.

        Se että jokainen sairas keksii oman uniikin tekosyyn, että miksi ei voi olla sairas, niin ei poista sitä totuutta, että he kaikki on sairaita, vaikka he kaikki ovatkin sairaita yksilöitä.

        Jos puhut Jumalalle, rukoilet. Jos Jumala puhuu takaisin, olet skitsofreenikko. Psykiatria on täyttä huijausta.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No mistä tämä foorumilla vaadittu näyte sitten pitäisi ottaa jos ei aivousta?

        Vai vängätäänkö tässä taas vänkäämisen ilosta ja sairauden sulosta?

        Kyse oli mielisairauksista ja niiden olemassaolosta ei ole mitään objektiivista näyttöä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos puhut Jumalalle, rukoilet. Jos Jumala puhuu takaisin, olet skitsofreenikko. Psykiatria on täyttä huijausta.

        Olet oikeassa, loogista olisi julistaa ihminen höppänäksi jo silloin, kun hän aloittaa puhumisen mielikuvitusolennoille.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Psykiatriassa ei tehdä kliinisiä tutkimuksia ennen diagnoosin laatimista, joten diagnoosi annetaan subjektiivisesti eli pseudotieteellisesti, kun taas tiede perustuu objektiivisesti tutkittuun faktaan.

        Psykiatria perustuu vuosisatoja kehittyneeseen empiiriseen tieteesen. Se on kehittynyt siihen pisteeseen missä se on. Ei yhtään enempää, eikä vähempää. Halusit tai et.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyse oli mielisairauksista ja niiden olemassaolosta ei ole mitään objektiivista näyttöä.

        Jos haluat haastaa nykyisin yleisesti vallitsevan tiedekäsityksen, niin se on sinun itsesi todistettava vääräksi.

        Et voi olettaa että jollain käänteisellä todistustaakalla joku tekisi sen sinun puolesta. Saati olettaa että se olisi totta, jos sinä tai kukaan muukaan ei pysty teoriaasi todistamaan.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Psykiatria perustuu vuosisatoja kehittyneeseen empiiriseen tieteesen. Se on kehittynyt siihen pisteeseen missä se on. Ei yhtään enempää, eikä vähempää. Halusit tai et.

        Argumentoi, miten psykiatrin sepittämä "T3:n puute"-diagnoosi osoitetaan todeksi ilman laboratoriokokeita (S-T3 tai S-T3v).

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos puhut Jumalalle, rukoilet. Jos Jumala puhuu takaisin, olet skitsofreenikko. Psykiatria on täyttä huijausta.

        No on siinä jotain vialla, jos joku näkymätön ja olematon juttelee siellä pään sisällä.
        Ei sen tietysti tarvitse heti skitsofreniaa olla.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Psykiatriassa ei tehdä kliinisiä tutkimuksia ennen diagnoosin laatimista, joten diagnoosi annetaan subjektiivisesti eli pseudotieteellisesti, kun taas tiede perustuu objektiivisesti tutkittuun faktaan.

        Jeps. Tutkitaanko esim sitä että jos potilas kuvaa harmia pillerihoidoista miten hänen aivonsa toimivat sillä hetkellä esim aivojen aktiivisuutta kuvaavilla tutkimuksilla tai tutkien reseptoritasolla mikä on vialla? Miten psykiatria selittää esim aivosähköiskut lopetuksessa? Kun ihmisen sanotaan olevan psykofyysinen kokonaisuus miten hyödyttää evoluutionkin aikana tärkeä asia kuten lisääntyminen turmella pillereillä niin että palkitsemisjärjestelmää tuhotaan?

        Se siitä tieteestä. Ei semmonen ole tiedettä että joku mutulla roiskii aineita oirekuvauslistojen perusteella hoitaen henkisiä ongelmia fyysisinä. Toki siis joku voi pitää sitä tieteenä mutta minä pidän sitä summittaisena roiskintana.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No mistä tämä foorumilla vaadittu näyte sitten pitäisi ottaa jos ei aivousta?

        Vai vängätäänkö tässä taas vänkäämisen ilosta ja sairauden sulosta?

        Aivoissa on nesteitä, jotka eivät mene verenkiertoon, niin luonnollisesti niitä ei voida verikokeilla todeta.
        Aivokirurgit ja tutkijat, jotka ovat aivoihin tutustuneet, ovat päässeet tietoiseksi niistäkin nesteistä.
        Myös aivojen tarkoissa kuvantamisessa pystytään näkemään joidenkin nesteiden kiertoa ja olemassaoloa aivoissa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Yhtään pällipotilasta ei todellakaan tarvita, rapaa kantamaan terveydenhuoltoon, hoitajat ja lääkärit saa paljon paremmin lapioitua rahansa ilman heitä.

        https://yle.fi/a/74-20099484

        Olen sinunlaisiisi lääkäreihin muutaman kerran törmännyt.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Psykiatria perustuu vuosisatoja kehittyneeseen empiiriseen tieteesen. Se on kehittynyt siihen pisteeseen missä se on. Ei yhtään enempää, eikä vähempää. Halusit tai et.

        Vuosisatoja kehittynyt huijaus.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos haluat haastaa nykyisin yleisesti vallitsevan tiedekäsityksen, niin se on sinun itsesi todistettava vääräksi.

        Et voi olettaa että jollain käänteisellä todistustaakalla joku tekisi sen sinun puolesta. Saati olettaa että se olisi totta, jos sinä tai kukaan muukaan ei pysty teoriaasi todistamaan.

        Psykiatria voidaan osoittaa huijaukseksi sillä, että sairas mieli on kielikuva.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No on siinä jotain vialla, jos joku näkymätön ja olematon juttelee siellä pään sisällä.
        Ei sen tietysti tarvitse heti skitsofreniaa olla.

        Mistä lähtien kenenkään pään sisällä on jutellut kukaan?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vuosisatoja kehittynyt huijaus.

        Aina ei voi tietää, mikä on huijausta ja mikä ei.
        Moni myös voi tulla huijatuksi, tahtoipa tai ei.
        Kukapa sen tietää, ei kukaan. Siltikään kaikkea kuulemaansa ja lukemaansa ei tarvitse uskoa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mistä lähtien kenenkään pään sisällä on jutellut kukaan?

        Ei siellä kukaan juttelekaan, mutta sairas ihminen voi luulla tai kuvitella, että siellä joku oikeasti puhuu.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Psykiatriassa ei tehdä kliinisiä tutkimuksia ennen diagnoosin laatimista, joten diagnoosi annetaan subjektiivisesti eli pseudotieteellisesti, kun taas tiede perustuu objektiivisesti tutkittuun faktaan.

        Se onkin tavallaan se huono puoli, kun ensiksi olisi hyvä tutkia jopa mahdollisen fyysisen sairauden olemassaoloa, joka voi vaikuttaa psyykeen.
        Monilla ihmisillä on tullut jokin fyysinen sairaus, ja alkuun oireiden on väitetty johtuvan vain " korvien välistä ".

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se onkin tavallaan se huono puoli, kun ensiksi olisi hyvä tutkia jopa mahdollisen fyysisen sairauden olemassaoloa, joka voi vaikuttaa psyykeen.
        Monilla ihmisillä on tullut jokin fyysinen sairaus, ja alkuun oireiden on väitetty johtuvan vain " korvien välistä ".

        Monilla ihmisillä on ennemminkin ihan näitä asioita:

        Hankala kohdata tunteita ja kärsimystä vaikka ihmiselämään kuuluu kärsimystä.

        Suru, yksinäisyys, toimeentulovaikeudet, kelpaamattomuus töihin, pääsemättämyys tavoitteisiin, kapitalismin puhkaisema jatkuva tarve olla tehokas suoriutuja jne

        Yliajattelu

        Stressistä johtuvia vaivoja eivät tasapainota hermostoa riittävällä levolla

        Siihen järkevä hoito olisi pillerit ja terapia eiku

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aina ei voi tietää, mikä on huijausta ja mikä ei.
        Moni myös voi tulla huijatuksi, tahtoipa tai ei.
        Kukapa sen tietää, ei kukaan. Siltikään kaikkea kuulemaansa ja lukemaansa ei tarvitse uskoa.

        Mikään käytös ei ole eikä voi olla sairaus. Sairas käytös on kielikuva. Psykiatria on huijausta.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei siellä kukaan juttelekaan, mutta sairas ihminen voi luulla tai kuvitella, että siellä joku oikeasti puhuu.

        Siitä sairaudesta ei ole olemassa mitään objektiivista näyttöä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se onkin tavallaan se huono puoli, kun ensiksi olisi hyvä tutkia jopa mahdollisen fyysisen sairauden olemassaoloa, joka voi vaikuttaa psyykeen.
        Monilla ihmisillä on tullut jokin fyysinen sairaus, ja alkuun oireiden on väitetty johtuvan vain " korvien välistä ".

        Kaikki muut kuin fyysiset sairaudet on kielikuvia.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kaikki muut kuin fyysiset sairaudet on kielikuvia.

        Ikävää, jos sinulla on huonoja kokemuksia psykiatriasta.
        Ilmeisesti onkin, kun toistelet itseäsi kuin papukaija.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ikävää, jos sinulla on huonoja kokemuksia psykiatriasta.
        Ilmeisesti onkin, kun toistelet itseäsi kuin papukaija.

        Yrität leimata mielisairaaksi. Oikeaa sairautta ei käytetä toisten leimaamiseen.

      • Anonyymi

        monisminen on tyytyväinen kun selviää päivästä huomiseen.
        Onko se elämän tarkoitus, katsella vaan telkkarista kun muut nauttii ja harrastaa, vai pitäisikö itsekin olla aktiivinen.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sitä olen aina ihmetellyt, että miten kaikki huumeenkäyttäjät voi tietää että kyseessä on fyysiset vieroitusoireet, mutta mielisairas ei näitä pysty erottamaan psykoosista?

        Aika jännä. Ehkä varmaan siksi kun niistä a) ei ole mainittu b) ei osaa oikein ennakoida miten pahoja oireita joku lääke voi aiheuttaa. Ei se ihme ole jos mielen hyvinvointikin vähän alkaa silloin oireilla.

        Itselläni psykoosiepäily tuli pelkästään siitä että epäilin psyykenlääkkeiden aiheuttaneen minulle pahoja haittoja ja olin toivottoman oloinen. Kun siihen alettiin lätkiä vielä aineita niin johan vointi kummaksi meni.

        Itse psykiatriakaan ei edea kunnolla myönnä pitkittyneiden vieroitusoireiden mahdollisuutta, voihan se olla aika stressavaa kärsiä aineseuraamuksista pitempään ja tuntea olevansa todellinen koekaniini.

        Huumeidenkäyttäjä tunnetusti ovat aika sekavaa sakkia ja mielenterveysongelmatkin on yleisiä. Itsemurhakuolleisuuskin on isompaa päihteiden ja huumeidenkäyttäjillä.

        Summa summarum. Psykotrooppisilla aineilla voi saada kuuppansa huonoon kuntoon. Niiden yhteneväisyydet ovat suuret vieroitusoireista alkaen.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Yrität leimata mielisairaaksi. Oikeaa sairautta ei käytetä toisten leimaamiseen.

        En ole väittänyt, enkä leimannut ketään sairaaksi, mainitsin vain mahdollisista psykiatrian kokemuksista. En edes tiedä, kenellä niitä on ollut ja kenellä ei, kun ajatellaan täällä kirjoittelevia täysin tuntemattomia ihmisiä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aika jännä. Ehkä varmaan siksi kun niistä a) ei ole mainittu b) ei osaa oikein ennakoida miten pahoja oireita joku lääke voi aiheuttaa. Ei se ihme ole jos mielen hyvinvointikin vähän alkaa silloin oireilla.

        Itselläni psykoosiepäily tuli pelkästään siitä että epäilin psyykenlääkkeiden aiheuttaneen minulle pahoja haittoja ja olin toivottoman oloinen. Kun siihen alettiin lätkiä vielä aineita niin johan vointi kummaksi meni.

        Itse psykiatriakaan ei edea kunnolla myönnä pitkittyneiden vieroitusoireiden mahdollisuutta, voihan se olla aika stressavaa kärsiä aineseuraamuksista pitempään ja tuntea olevansa todellinen koekaniini.

        Huumeidenkäyttäjä tunnetusti ovat aika sekavaa sakkia ja mielenterveysongelmatkin on yleisiä. Itsemurhakuolleisuuskin on isompaa päihteiden ja huumeidenkäyttäjillä.

        Summa summarum. Psykotrooppisilla aineilla voi saada kuuppansa huonoon kuntoon. Niiden yhteneväisyydet ovat suuret vieroitusoireista alkaen.

        Niin no eipä niistä huumeidenkaan vieroitusoireista taida paljon tietoja herua mistään sellaiselle joka niitä vasta alkaa käyttämään.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se onkin tavallaan se huono puoli, kun ensiksi olisi hyvä tutkia jopa mahdollisen fyysisen sairauden olemassaoloa, joka voi vaikuttaa psyykeen.
        Monilla ihmisillä on tullut jokin fyysinen sairaus, ja alkuun oireiden on väitetty johtuvan vain " korvien välistä ".

        Onko koskaan käynyt mielessä että miksi ne suurella työllä ja vaivalla rakennetut B sairaalat on siirretty suurella työllä ja vaivalla sieltä parantavasta mäntymetsäsyä keskussairaaloiden kylkeen?

        Voisiko mitenkään liittyä siihen että silloin tutkittava potilas voi ihan omin pikku jaloin tepastella sinne labraan ja kuvantamiseen.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Yrität leimata mielisairaaksi. Oikeaa sairautta ei käytetä toisten leimaamiseen.

        Miksi ihminen pahoittaisi mielensä pelkästä kielikuvasta?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Argumentoi, miten psykiatrin sepittämä "T3:n puute"-diagnoosi osoitetaan todeksi ilman laboratoriokokeita (S-T3 tai S-T3v).

        Anteeksi, nyt joudut vähän selittämään tätä ajatusakrobatiaa ajatuksesi taustalla. Oletan että puhut kilpirauhasen toiminnasta.

        Väitätkö, ettei esimerkiksi osastolle jouduttaessa ihmisestä otettaisi rutiininomaisesti verikoetta, jossa lähes automaattisesti mitataan myös kilpirauhasen toimintaa?

        Vai väitätkö että se rutiinilla tehty laboratoriokoe on jotenkin mielenterveyspotilaalle haitallinen?

        Ehkä meillä tulevaisuudessa on tekniikka, missä me proktoskopialla pystytään kiistattomasti tunnistamaan vaikkapa psykoosipiirteinen persoonallisuus, mutta sitä odotellessa psykiatria käyttää niitä tutkimusmenetelmiä mitä on käytettävissä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Anteeksi, nyt joudut vähän selittämään tätä ajatusakrobatiaa ajatuksesi taustalla. Oletan että puhut kilpirauhasen toiminnasta.

        Väitätkö, ettei esimerkiksi osastolle jouduttaessa ihmisestä otettaisi rutiininomaisesti verikoetta, jossa lähes automaattisesti mitataan myös kilpirauhasen toimintaa?

        Vai väitätkö että se rutiinilla tehty laboratoriokoe on jotenkin mielenterveyspotilaalle haitallinen?

        Ehkä meillä tulevaisuudessa on tekniikka, missä me proktoskopialla pystytään kiistattomasti tunnistamaan vaikkapa psykoosipiirteinen persoonallisuus, mutta sitä odotellessa psykiatria käyttää niitä tutkimusmenetelmiä mitä on käytettävissä.

        Oi jestas mitä tuubaa nuo psykiatrian sairausluokituksen lukuisat ja monet sairauskuvaukset on.

        Psykoosipiirteinen persoonallisuus.

        Pitäisiköhän itsekin satuilla kirja epätoivotusta ikävästä käytöksestä ja kärsimyksestä ja alkaa ihmisiä jaotella sen mukaan. Siihen ja siihen tilaan on sitten sellaisia ja tällaisia aineita

        Minä tiivistäisin sitä vähäsen kuitenkin.

        Tai oikeastaan se tarvitsisi pidentämistä.

        Aloittaisin : ihmisen reaktio lukuisiin ikäviin asioihin (niitä voisi vaikka listata). Elänyt stressaavassa ei välttämättä onnelliseksi tekevässä yhteiskunnassa. Ei ole osannut pitää itsestä huolta-ihminen, mutta opettelee sitä. Nä olisi aika hyviä diagnooseja.

        Ja aineet jäisi vähemmälle.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko koskaan käynyt mielessä että miksi ne suurella työllä ja vaivalla rakennetut B sairaalat on siirretty suurella työllä ja vaivalla sieltä parantavasta mäntymetsäsyä keskussairaaloiden kylkeen?

        Voisiko mitenkään liittyä siihen että silloin tutkittava potilas voi ihan omin pikku jaloin tepastella sinne labraan ja kuvantamiseen.

        Onko koskaan käynyt mielessä, että labraan ja kuvantamiseen tarvitaan lääkäriltä lähete ?
        Ja jos lääkäri väittää oireiden johtuvan " korvien välistä ", ei mitään lähetteitä edes saa.
        Äläkä nyt vaan ehdota yksityistä, kaikilla ei ole siihen rahaa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi ihminen pahoittaisi mielensä pelkästä kielikuvasta?

        Mietin äsken ihan samaa. Tyyppi väittää, että mielisairaus on vain kielikuva, ja nyt syyttelee tulleensa leimatuksi mielisairaaksi, ja sanoo, ettei oikeaa sairautta käytetä leimaamiseen.
        Eli yhdellä ihmisellä on ajatus, mielisairaus on vain kielikuva, ei sairaus, ja kuitenkin se on oikea sairaus.
        Joku tuossa ei oikein täsmää.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Anteeksi, nyt joudut vähän selittämään tätä ajatusakrobatiaa ajatuksesi taustalla. Oletan että puhut kilpirauhasen toiminnasta.

        Väitätkö, ettei esimerkiksi osastolle jouduttaessa ihmisestä otettaisi rutiininomaisesti verikoetta, jossa lähes automaattisesti mitataan myös kilpirauhasen toimintaa?

        Vai väitätkö että se rutiinilla tehty laboratoriokoe on jotenkin mielenterveyspotilaalle haitallinen?

        Ehkä meillä tulevaisuudessa on tekniikka, missä me proktoskopialla pystytään kiistattomasti tunnistamaan vaikkapa psykoosipiirteinen persoonallisuus, mutta sitä odotellessa psykiatria käyttää niitä tutkimusmenetelmiä mitä on käytettävissä.

        Osastolle otettaessa taitavat ottaa ainoastaan perusverenkuvan, mahdollisesti jotain alkoholiin ja huumeisiin liittyviä verikokeita.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oi jestas mitä tuubaa nuo psykiatrian sairausluokituksen lukuisat ja monet sairauskuvaukset on.

        Psykoosipiirteinen persoonallisuus.

        Pitäisiköhän itsekin satuilla kirja epätoivotusta ikävästä käytöksestä ja kärsimyksestä ja alkaa ihmisiä jaotella sen mukaan. Siihen ja siihen tilaan on sitten sellaisia ja tällaisia aineita

        Minä tiivistäisin sitä vähäsen kuitenkin.

        Tai oikeastaan se tarvitsisi pidentämistä.

        Aloittaisin : ihmisen reaktio lukuisiin ikäviin asioihin (niitä voisi vaikka listata). Elänyt stressaavassa ei välttämättä onnelliseksi tekevässä yhteiskunnassa. Ei ole osannut pitää itsestä huolta-ihminen, mutta opettelee sitä. Nä olisi aika hyviä diagnooseja.

        Ja aineet jäisi vähemmälle.

        Entä jos alottaisit vain siitä, että onko se hyvä vai huono asia, että mielenterveyspotilaille tehdään laboratoriokokeet?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Osastolle otettaessa taitavat ottaa ainoastaan perusverenkuvan, mahdollisesti jotain alkoholiin ja huumeisiin liittyviä verikokeita.

        Perustutkimuksissa aika nopeasti selviää kaikki yleisimät samantyylisiä oireita aiheuttavat somaattiset ongelmat.

        Ei ole mitään järkeä lähteä tutkimaan mitään sellaista mikä ei voi aiheuttaa samanlaisia ongelmia. Eikä tietenkään hypätä harhaan mukaan, ja yrittää tutkia niin pitkään kunnes hoidonvastainen ihminen itse uskoo sen olevan psykoosisairaus.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko koskaan käynyt mielessä, että labraan ja kuvantamiseen tarvitaan lääkäriltä lähete ?
        Ja jos lääkäri väittää oireiden johtuvan " korvien välistä ", ei mitään lähetteitä edes saa.
        Äläkä nyt vaan ehdota yksityistä, kaikilla ei ole siihen rahaa.

        Johonkin kilpirauhas labraan pääsee ihan chätti sairaanhoitajan kautta, ei tarvitse lääkärillä rampata.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei siellä kukaan juttelekaan, mutta sairas ihminen voi luulla tai kuvitella, että siellä joku oikeasti puhuu.

        Entä kuinka se hermomyrkky voi vaikuttaa?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyse oli mielisairauksista ja niiden olemassaolosta ei ole mitään objektiivista näyttöä.

        Voi olla ettei ole olemassa mielisairauksia. On vain erilaisia ihmisiä. Erilaisuus sitten luokitellaan psykiatriassa sairaudeksi jota aletaan lääkitä. Näin sitä ihminen tuhotaan helposti jollain tekaistulla diagnoosilla.

      • Anonyymi

        Ei pitäisi kuulua, ei. Mutta yhteiskunta katsoo pakkopiikitykset ja pakkolääkitykset yhteiskunnale kuuuviks. Eivät kuulu.

      • Anonyymi

        Kukaan ei tarvitse huumausaineita lääkitykseksi.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei pitäisi kuulua, ei. Mutta yhteiskunta katsoo pakkopiikitykset ja pakkolääkitykset yhteiskunnale kuuuviks. Eivät kuulu.

        Yhteiskunnalla on paljon muitakin tehtäviä, joilla se joutuu suojelemaan suurta yleisöä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei pitäisi kuulua, ei. Mutta yhteiskunta katsoo pakkopiikitykset ja pakkolääkitykset yhteiskunnale kuuuviks. Eivät kuulu.

        Ei niin. Ne kuuluu terveydenhuollon puolelle.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eivät oikeasti mielenterveys sairaat tarvitse tällaista määrää. määrää sairaaloita, sähkötyspaikkoja, klinikoita, lääkäreitä, hoitajia, kaikkia niitä rakennuksia mitä heille on rakennettu. Siksi vähän heitä on keskuudessamme .
        Jotta kaikki nämä toimipaikat voidaan kustantaa ja niitä pitää yllä ne tarvitsevat maksavia potilaita joita muut terveydenhoitojärjestelmän yksiköt sinne kilvan lähettävät. Jos eivät lähetä tarpeeksi tullaan hakemaan kotoa.
        Ikävä kyllä mutta nämä turhaan järjestelmässä pyöritettävät ihmiset maksavat tätä järjestelmää eivätkä loppujen lopuksi saa sitä hoitoa jota tarvitsevat koska heitä hoidetaan sairaina joita he eivät todellisuudessa ole.
        Mitä kauemmin huumelääkkeitä syötetään sitä varmemmin he pysyvät tässä systeemissä uusien sairauksien ja kunnon huononemisen takia.
        Tämä on järjestelmän ydin.

        No eihän sitä terveet ihmiset tuota systeemille rahaa joten ei heitä kannata kuntouttaa. Pilleriä vaan pillerin perään niin sille hullulle saa tehdä. Ei sen hullun tarvi kun huilii päivät ja käy vähä lenkillä ja muiden psyykkisesti sairaiden kanssa rupattelemassa päivätoiminnassa että pysyy se hullun leima päällä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sitä olen aina ihmetellyt, että miten kaikki huumeenkäyttäjät voi tietää että kyseessä on fyysiset vieroitusoireet, mutta mielisairas ei näitä pysty erottamaan psykoosista?

        Niin on de fakta että psykoosi voi tulla lääkevieroituksessa vaikka henkilöllä ei ole koskaan ollut psykoosia. Näistä SSRI-lääkkeistä nimenomaan niitä tulee jos niitä on käyttänyt vuosikausia. Lyhyen käytön lopettamisesta ei psykoosia pukkaa vaan nimenomaan pitkäaikaisen lääkkeen syönnin seurauksena voi tulla kun aivokemia ei ole vielä sopeutunut lääkkeettömyyteen eivätkä hermoradat ole muotoutuneet toimimaan vielä normaalisti koska ssri-lääkkeet estävät aivojen normaalin serotoniinin tuotannon ja normaalisoituminen ei palaudu naks vaan lääkkeen lopetuksella vaan siihen menee kuukausia tai jopa vuosia riippuen lääkkeen/lääkkeiden käyttömääristä ja käytetystä ajasta.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vuosisatoja kehittynyt huijaus.

        Huh hah hei. Psykiatria on lääkekokeiluja ja nimenomaan kokeiluja ja myös leimaamista. Psykiatria on olettamuksia, osa psykiatrisista diagnooseista on toki ihan järkeenkäypiä mutta kyllä niitä lätkitään aika heppoisin perustein ihmisiin ihan vaan olettamusten perusteella. Syöpä on syöpä mutta pällidiagnoosi on tyyliin saattaa tai voi olla, mahdollisesti on... ja sitten aletaan lääkitä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        monisminen on tyytyväinen kun selviää päivästä huomiseen.
        Onko se elämän tarkoitus, katsella vaan telkkarista kun muut nauttii ja harrastaa, vai pitäisikö itsekin olla aktiivinen.

        Ei ole rahaa eikä ystäviä. Toiset tyrkyttää viinaa ja vaikka välillä otan niin pitäis ottaa enemmän ja useammin että kelpaisin. Jos en kelpaa itsenäni niin oon sitten tylsä ja nössö niin sittenhän oon.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No eihän sitä terveet ihmiset tuota systeemille rahaa joten ei heitä kannata kuntouttaa. Pilleriä vaan pillerin perään niin sille hullulle saa tehdä. Ei sen hullun tarvi kun huilii päivät ja käy vähä lenkillä ja muiden psyykkisesti sairaiden kanssa rupattelemassa päivätoiminnassa että pysyy se hullun leima päällä.

        " Terveitä ei kannata kuntouttaa... ".
        Eiköhän se ole niin, että terveitä ei tarvitse kuntouttaa, koska he ovat terveitä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei ole rahaa eikä ystäviä. Toiset tyrkyttää viinaa ja vaikka välillä otan niin pitäis ottaa enemmän ja useammin että kelpaisin. Jos en kelpaa itsenäni niin oon sitten tylsä ja nössö niin sittenhän oon.

        Oletko yrittänyt etsiä kavereita ja ystäviä raittiista, tai vähemmän alkoholia käyttävistä ihmisistä ?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se onkin tavallaan se huono puoli, kun ensiksi olisi hyvä tutkia jopa mahdollisen fyysisen sairauden olemassaoloa, joka voi vaikuttaa psyykeen.
        Monilla ihmisillä on tullut jokin fyysinen sairaus, ja alkuun oireiden on väitetty johtuvan vain " korvien välistä ".

        Kilpirauhasen vajaatoiminta usein masennus oireiden taustalla.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vain otettu psyykelääke tappaa potilaan.

        Juurikin näin.

    • Anonyymi

      Se, että Yle työnantajana hyllytti T. Suomisen, tapahtui ehkä syystä, että Suomisella oli diagnosoitu neurologinen, kaksitahoinen mielialaongelma.
      Tämä saattoi johtaa työpanoksen hoitamiseen Ylellä ratkaisevasti.
      Tapio Suominen olisi ollut pian eläke-ikäinen.
      . neurokirjolainen mies.

      • Anonyymi

        Työnantaja ei koskaan pääse käsiksi potilastietoihin. Mutta jos työntekijä muuten perseilee työssään, niin työnantaja voi lähettää hänet lääkärille, hänen työkyvyn selvittämiseksi.

      • Anonyymi

        Suurin osa työnantajista erottaa työntekijän jossain vaiheessa, jos hän ei kykene töitään hoitamaan.
        Toki ensin on käytävä sairaslomat ja mahdolliset hoitovaihtoehdot läpi. Mutta jos niistäkään ei apua ole ja työt ei onnistu niin potkut tulee.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Työnantaja ei koskaan pääse käsiksi potilastietoihin. Mutta jos työntekijä muuten perseilee työssään, niin työnantaja voi lähettää hänet lääkärille, hänen työkyvyn selvittämiseksi.

        Pienellä paikkakunnalla et töitä saa jos sut on kipattu kastiin mt-potilas. Lisäksi oot jumissa omassa tilanteessasi. On työkykyä mutta kun päivällä ei oo tekemistä niin kyllä se painaa ihmistä lamaantumaan välillä ja mikäpä sitä on sänkyyn kellahtaessa päivälläkin kun ei ole mitään toimintaa. Sitten kun on toimintaa tai töitä on virkeämpi ja reippaampi olo mutta en oleta että kunnon töihin pääsisin kun on jo ikää kun olen saanut mt-leiman vaikka olisin tosiaan työkykyinenkin ja mikään muutaman tunnin työkokeilu ei nappaa kun kerran on työkuntoa. Mieluummin sitten lusin päivät kotona kun en kerran kelpaa työelämään.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pienellä paikkakunnalla et töitä saa jos sut on kipattu kastiin mt-potilas. Lisäksi oot jumissa omassa tilanteessasi. On työkykyä mutta kun päivällä ei oo tekemistä niin kyllä se painaa ihmistä lamaantumaan välillä ja mikäpä sitä on sänkyyn kellahtaessa päivälläkin kun ei ole mitään toimintaa. Sitten kun on toimintaa tai töitä on virkeämpi ja reippaampi olo mutta en oleta että kunnon töihin pääsisin kun on jo ikää kun olen saanut mt-leiman vaikka olisin tosiaan työkykyinenkin ja mikään muutaman tunnin työkokeilu ei nappaa kun kerran on työkuntoa. Mieluummin sitten lusin päivät kotona kun en kerran kelpaa työelämään.

        Jotkut palaavat työelämään sen työkokeilun kautta.

    • Anonyymi

      Jos tappaa itsensä, niin kyllä siellä on vintissä vikaa ja henkinen kapasiteetti heikoilla. Kaikki hoito ja hoivan on annettu mitä voi olla, kaikkia vaan ei pysty parantamaan ja pelastamaan.

      • Anonyymi

        Heikko henkinen kapasiteetti ei ole sairaus.

      • Anonyymi

        Lääkkeiden elimistöä tuhoava vaikutus ei näytä olevan avautunut tietoiselle tasolla kaikilla.

        Huumelääkkeet jotka vaikuttavat keskushermoston toimintaa lamaannuttavasti, muuttavat henkistä kapasiteettia. Lääkkeet estävät ajattelemasta normaalisti, ne laittavat kehon uneen ja sammuttavat elämänilon. Tällöin ihminen itse ei luonnollisesti tällaisessa tilassa ole itse sairas vaan ulkopuolisen tekijän aiheuttamassa epänormaalissa tilassa.
        Kun ihmiset lähtevät hakemaan apua eivät heidän kehonsa ja mielensä sillä hetkellä ole yleensä tällaisessa kaaoksessa. Se tulee sitten "hoidon" myötä myöhemmin.

        Kun lääkärit tuhoavat ihmisen eivät he pysty enää hoitamaan häntä vaan tuska vaan jatkuu ja jatkuu, eikä tilanteesta päästä eteenpäin. Lopuksi ihminen uupuu kun ei pysty enää elämään luonnollista omaa elämäänsä. Kyllä, joku voi sanoa me ollaan annettu kaikki hoito mitä vain voi olla mutta potilasta vain ei pystytä parantamaan.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lääkkeiden elimistöä tuhoava vaikutus ei näytä olevan avautunut tietoiselle tasolla kaikilla.

        Huumelääkkeet jotka vaikuttavat keskushermoston toimintaa lamaannuttavasti, muuttavat henkistä kapasiteettia. Lääkkeet estävät ajattelemasta normaalisti, ne laittavat kehon uneen ja sammuttavat elämänilon. Tällöin ihminen itse ei luonnollisesti tällaisessa tilassa ole itse sairas vaan ulkopuolisen tekijän aiheuttamassa epänormaalissa tilassa.
        Kun ihmiset lähtevät hakemaan apua eivät heidän kehonsa ja mielensä sillä hetkellä ole yleensä tällaisessa kaaoksessa. Se tulee sitten "hoidon" myötä myöhemmin.

        Kun lääkärit tuhoavat ihmisen eivät he pysty enää hoitamaan häntä vaan tuska vaan jatkuu ja jatkuu, eikä tilanteesta päästä eteenpäin. Lopuksi ihminen uupuu kun ei pysty enää elämään luonnollista omaa elämäänsä. Kyllä, joku voi sanoa me ollaan annettu kaikki hoito mitä vain voi olla mutta potilasta vain ei pystytä parantamaan.

        Lääkkeiden tarvekkaan ei ole koskaan avautunut sille tietylle ryhmälle ihmisiä, jotka kaipaavat niitä kipeimmin.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lääkkeiden tarvekkaan ei ole koskaan avautunut sille tietylle ryhmälle ihmisiä, jotka kaipaavat niitä kipeimmin.

        *Kun lääkärit tuhoavat ihmisen eivät he pysty enää hoitamaan häntä vaan tuska vaan jatkuu ja jatkuu, eikä tilanteesta päästä eteenpäin. Lopuksi ihminen uupuu kun ei pysty enää elämään luonnollista omaa elämäänsä. Kyllä, joku voi sanoa me ollaan annettu kaikki hoito mitä vain voi olla mutta potilasta vain ei pystytä parantamaan."

        Hyvin todettu. Kun harmia tulee, lääkärit ei enää pysty hoitamaan potilasta välttämättä ja he vain pahentavat tilannetta tilanteen mennen kokoajan kohti kovempia(ja harmillisempia) hoitoja. Silloin potilaan tulee selvitä yksin. Tässä on itsemurhan riski mielenterveyshoidossa.

        Sama pätee päihteissä. Kun psykotrooppisten aineiden harmi on suurta, mahdollisuudet hoitaa ihminen kuntoon hankaloituvat.

        Surullista kyllä harva ihminen ymmärtää mitä harmia kokeneet kokevat joten he myös jäävät yksin ilman yhteistä kokemusmaailmaa toisten kanssa. Siksi usein muut alkoholistit ja esim psykiatrian lääkkeistä haittaa saaneet lienevät olevan hyvä vertaistuki vastaavaa kokeneelle

      • Anonyymi

        En tiedä kenenkään henkilökohtaisia syitä miksi tappaa itsensä mutta itse olen aikonut tappaa itseni pari kertaa teini-iässä hirttäytymällä, sen jälkeen ei ole tullut mieleenkään vaikka koin pidemmän masennusjakson sitten 20 vuotta myöhemmin jolloin se oli lähinnä lamaannusta ja toivottomuutta omasta tilanteesta jolloin olin velkaantunut ja selkäsairas. Itse asiassa monet tekee itsemurhan juuri toivottomassa tilanteessa, niin oli minullakin tuolloin kun koin syvää itseinhoa ja toivottomuutta ja olin ahdistunut mutta siitäkin pääsin yli ilman lääkkeitä. Vasta vuosikymmenten jälkeen tajusin syyt pahaan olooni nuoruudessa ja ne johtuivat kyllä kokemistani asioista mitkä rikkoivat minua siihen aikaan vaikka en sitä silloin ymmärtänytkään. Paljon myöhemmin elämääni tuli kuitenki ssri-lääkitys ja siitäkin tuli monia sivuvaikutuksia joita sitten virheelisesti tulkittiin sairauden oireina enkä itsekkään tajunnut niitä sivuvaikutuksiksi pitkiin aikoihin mikä tietenkin pahensi tilannetta.

    • Anonyymi

      Aloittaja on täysin oikeassa. Ihme vastauksia täällä.

      • Anonyymi

        Niin metsä vastaa kun sinne huudetaan.

      • Anonyymi

        Mikä siinä osuu oikeaan, jos väitetään, että joku näännytetään ?
        Ei kukaan näännytä yhtään ketään. Ihminen nääntyy ihan itse, jos niin käy.

    • Anonyymi

      Minun puoliso meni valittamaan lääkärille kun oli oudon ahdistunut olo ja sydämessä tuntui varsinkin öisin kummalliselta.

      Sai mielialalääkkeet. Haki ne apteekista. Ei ottanut yhtään tablettia.

      Varasi ajan kardiologille. Löytyi sydän vika, aortta läppä vuoti.

      Hän palautti sen mielialalääkkeen koskemattomana apteekkiin. Se ei ollut mikään kallis lääke, muutaman euron se purkki maksoi. Mutta täysin väärä lääke se oli.Mitenhän olisi käynyt, jos hän olisi uskonut sitä lääkäriä ja alkanut sydänvikaisena käyttää sitä lääkettä.

      • Anonyymi

        Olisi todennäköisesti lähtenyt henki jos olisi totellut lääkäriä lääkkeen käytössä.

        Tätä lääkärien puoskarointia on Suomi täynnä ja kukaan ei piittaa siitä.

      • Anonyymi

        Surullinen tarina...

        Mitä olisi tapahtunut jos ihminen olisi suoraan varannut ajan kartiologille?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Surullinen tarina...

        Mitä olisi tapahtunut jos ihminen olisi suoraan varannut ajan kartiologille?

        Kardiologi olisi tutkinut objektiivisesti (S-Kol ym. labrat, EKG jne.) toisin kuin psykiatrit, joten apu olisi tullut nopeammin.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olisi todennäköisesti lähtenyt henki jos olisi totellut lääkäriä lääkkeen käytössä.

        Tätä lääkärien puoskarointia on Suomi täynnä ja kukaan ei piittaa siitä.

        Helpoin, nopein ja halvin ratkaisu, resepti käteen. Ei tarvitse tehdä kalliita tutkimuksia....
        Harmi, että tällaista tehdään potilaiden kustannuksella. Joskus tuntuu, ettei ihmishenki ole lähes minkään arvoinen.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Helpoin, nopein ja halvin ratkaisu, resepti käteen. Ei tarvitse tehdä kalliita tutkimuksia....
        Harmi, että tällaista tehdään potilaiden kustannuksella. Joskus tuntuu, ettei ihmishenki ole lähes minkään arvoinen.

        Kävin mielenterveystoimistossa lähes 15 vuotta, kohteluna ja hoitona siellä oli pelkästään small talk tyylinen keskustelu, mitä kuuluu, mitä teet päivisin, kun oli ensin pumpattu psyykeläkkeitä jolla saatiin horrosmainen usvatila ja turvotus ja olotila jossa ei jaksanut tehdä paljoa mitään.

        Näiden hoitohenkilökunnan tyypillinen ilme oli, jonkin sorttinen ivallinen virnistys ja jumalan asemassa oleminen, jossa olivat jalustoillaan ylimielisinä.


        Palkka heille, vaivat potilaalle= potilaan hoito.

        Elämme sivistysyhteiskunnassa jossa tämä barbaarinen kidutus on edelleenkin mahdollista kun kukaan ei välitä ahneudessaan.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kävin mielenterveystoimistossa lähes 15 vuotta, kohteluna ja hoitona siellä oli pelkästään small talk tyylinen keskustelu, mitä kuuluu, mitä teet päivisin, kun oli ensin pumpattu psyykeläkkeitä jolla saatiin horrosmainen usvatila ja turvotus ja olotila jossa ei jaksanut tehdä paljoa mitään.

        Näiden hoitohenkilökunnan tyypillinen ilme oli, jonkin sorttinen ivallinen virnistys ja jumalan asemassa oleminen, jossa olivat jalustoillaan ylimielisinä.


        Palkka heille, vaivat potilaalle= potilaan hoito.

        Elämme sivistysyhteiskunnassa jossa tämä barbaarinen kidutus on edelleenkin mahdollista kun kukaan ei välitä ahneudessaan.

        Osallistuitko mihinkään muuhun mt-potilaille tarkoitettuun toimintaan ?
        Aikoinaan oli jopa päiväsairaaloita, joihin päiväksi mentiin, toki lähetteellä. Lisänä oli päivätoimintakeskuksia, joissa käyminen vapaaehtoista. Niissä yhdessä tekemistä, vertaistukea, ym.
        Edelleen on olemassa yhdistyksiä, klubitaloja, varmaan jotain muitakin paikkoja, jos vain haluaa löytää itselleen mielekästä tekemistä.
        Hoitoa on muunkinlaista kuin ainoastaan lääkkeet ja joku hoitajan kanssa juttelu.
        Joskus on tosin oltava itselläkin pientä oma-aloitteisuutta, jota ei välttämättä kaikilla ole.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Osallistuitko mihinkään muuhun mt-potilaille tarkoitettuun toimintaan ?
        Aikoinaan oli jopa päiväsairaaloita, joihin päiväksi mentiin, toki lähetteellä. Lisänä oli päivätoimintakeskuksia, joissa käyminen vapaaehtoista. Niissä yhdessä tekemistä, vertaistukea, ym.
        Edelleen on olemassa yhdistyksiä, klubitaloja, varmaan jotain muitakin paikkoja, jos vain haluaa löytää itselleen mielekästä tekemistä.
        Hoitoa on muunkinlaista kuin ainoastaan lääkkeet ja joku hoitajan kanssa juttelu.
        Joskus on tosin oltava itselläkin pientä oma-aloitteisuutta, jota ei välttämättä kaikilla ole.

        Muuten ihan hyvä mutta esim itsellä ei mikään tuollainen oikein olisi auttanut aineissa.

        Ja tein kyllä aineissa monenmoista, esim kävin töissä ja oli kavereita. En tiedä miten lässyttäminen klubitalossa olisi auttanut.

        Olin aina tunteistani irrallaan enkä tajunnut esim traumaulottuvuuksia. Oman hyvinvoinnin koheneminen alkoi psykiatrian ainekierteestä pääsemisestä, ja traumaulottuvuuden ymmärtämisestä ja siitä että lopetin tunteiden käsittelyn pillereillä ja siirryin ihan kokemaan niitä. Ymmärsin holistisen ymmärrystavan hyvinvointiin ja kyseenalaistin yhteiskunnan pahoinvointia tuottavia arvoja.

        Housuihin oli jo kustu kun minulle oli määrätty aineita, olin sasnut ymmärtystavan psykiatriasta että mielen ongelmat on kemiallisia ongelmia. Loppupeleissä mielen ongelmat ei ole niin ihmeellisiä että niitä pitäisi niin vahvasti nähdä sairausperspektiivin kautta. Kärsimyskin on osa elämää eikä aineilla voi muuttaa elämän realiteetteja mitä on menetykset ynnä muut.

        Loppupeleissä heräsinkin ja tajusin että olen ihan vain ihminen. En mikään leima.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Muuten ihan hyvä mutta esim itsellä ei mikään tuollainen oikein olisi auttanut aineissa.

        Ja tein kyllä aineissa monenmoista, esim kävin töissä ja oli kavereita. En tiedä miten lässyttäminen klubitalossa olisi auttanut.

        Olin aina tunteistani irrallaan enkä tajunnut esim traumaulottuvuuksia. Oman hyvinvoinnin koheneminen alkoi psykiatrian ainekierteestä pääsemisestä, ja traumaulottuvuuden ymmärtämisestä ja siitä että lopetin tunteiden käsittelyn pillereillä ja siirryin ihan kokemaan niitä. Ymmärsin holistisen ymmärrystavan hyvinvointiin ja kyseenalaistin yhteiskunnan pahoinvointia tuottavia arvoja.

        Housuihin oli jo kustu kun minulle oli määrätty aineita, olin sasnut ymmärtystavan psykiatriasta että mielen ongelmat on kemiallisia ongelmia. Loppupeleissä mielen ongelmat ei ole niin ihmeellisiä että niitä pitäisi niin vahvasti nähdä sairausperspektiivin kautta. Kärsimyskin on osa elämää eikä aineilla voi muuttaa elämän realiteetteja mitä on menetykset ynnä muut.

        Loppupeleissä heräsinkin ja tajusin että olen ihan vain ihminen. En mikään leima.

        Haastan lobotomian terveellisyyden aivoille. Haastan myös sen tilalle tulleet aineet. Ei minun tarvi edes kantaa todistustaakkaa tässä asiassa. Ei tarvi. Tärkeintä on että pystyin pelastamaan itseni tuolta hölmöistieteeltä. Jokainen joka on älykäs ja omaa ymmärrystä näistä aineista ymmärtää kuinka tehottomia, pitemmän päälle tehottomia, kehon toimintaa rapauttavia ne on koska ne puuttuu kehon luonnollisiin säätelyjärjestelmiin johtaen toimintahäiriöihin kehossa ja on luonnollista että kuten huumeet niin niitä ei kannata käyttää jatkuvasti ja sama pätee muihinkin fyysistä mukautumista aiheuttaviin psykotrooppisiin aineisiin. Sille minä en voi mitään että tiede on niin idioottimaista ja hoitosuositukset että he näkevät näin yksioikoisesti ja simppelisti hyvinvoinnista huolehtimisen siinä missä minä näen sen kokonaisvaltaisena jossa kehosta huolehditaan luonnollisesti.

        Ei kaikki mitä suositellaan laajasti ole hyväksi. Se ei ole ollut historiassa eikä se ole nykypäivänä. Olkoon tiedettä, olkoon auktoriteettimaisia suosituksia.

        Toki jos joku kokee että kuulee vain ääniä ilnan aineita niin ottakaa ne aineenne jos hyödyt suurempia kuin haitat. Siihen kai perustuu lääketiede, hyödyt on suurempia kuin haitat. Ongelmalliseksi tekee se että osa sotkee haittoja hyötyihin.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Muuten ihan hyvä mutta esim itsellä ei mikään tuollainen oikein olisi auttanut aineissa.

        Ja tein kyllä aineissa monenmoista, esim kävin töissä ja oli kavereita. En tiedä miten lässyttäminen klubitalossa olisi auttanut.

        Olin aina tunteistani irrallaan enkä tajunnut esim traumaulottuvuuksia. Oman hyvinvoinnin koheneminen alkoi psykiatrian ainekierteestä pääsemisestä, ja traumaulottuvuuden ymmärtämisestä ja siitä että lopetin tunteiden käsittelyn pillereillä ja siirryin ihan kokemaan niitä. Ymmärsin holistisen ymmärrystavan hyvinvointiin ja kyseenalaistin yhteiskunnan pahoinvointia tuottavia arvoja.

        Housuihin oli jo kustu kun minulle oli määrätty aineita, olin sasnut ymmärtystavan psykiatriasta että mielen ongelmat on kemiallisia ongelmia. Loppupeleissä mielen ongelmat ei ole niin ihmeellisiä että niitä pitäisi niin vahvasti nähdä sairausperspektiivin kautta. Kärsimyskin on osa elämää eikä aineilla voi muuttaa elämän realiteetteja mitä on menetykset ynnä muut.

        Loppupeleissä heräsinkin ja tajusin että olen ihan vain ihminen. En mikään leima.

        Oikeastaan jo asenne, että onko jossain " klubitalossa lässyttämisestä " mitään hyötyä, kertoo siitä, että onko itsellä halua edes yrittää hoitaa itseään, se kun ei onnistu vain ja ainoastaan toisten toimesta.
        Toisaalta taas ymmärränkin tuollaisen asenteen jossain vaiheessa sairautta, mutta jos alkaa olla paremmassa kunnossa, asiaa ajattelee jo syvällisemminkin, ja miettii mahdollisia vaihtoehtoja, voisiko jostain olla apua. Ja sitten voi käydä kokeilemassa sitä " lässytystä ", kun etukäteen ei voi tietää miltä se tuntuu, onko siitä hyötyä.

        Joskus joutuu käymään läpi vaikka mitä, ennen kuin tajuaa olevansa " ihan vain " ihminen. Vaikka kukaan ei tosiaankaan ole " vain ", se on itsensä vähättelyä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Osallistuitko mihinkään muuhun mt-potilaille tarkoitettuun toimintaan ?
        Aikoinaan oli jopa päiväsairaaloita, joihin päiväksi mentiin, toki lähetteellä. Lisänä oli päivätoimintakeskuksia, joissa käyminen vapaaehtoista. Niissä yhdessä tekemistä, vertaistukea, ym.
        Edelleen on olemassa yhdistyksiä, klubitaloja, varmaan jotain muitakin paikkoja, jos vain haluaa löytää itselleen mielekästä tekemistä.
        Hoitoa on muunkinlaista kuin ainoastaan lääkkeet ja joku hoitajan kanssa juttelu.
        Joskus on tosin oltava itselläkin pientä oma-aloitteisuutta, jota ei välttämättä kaikilla ole.

        Nuo päiväsairaalat, toimintakeskukset, klubit, yhdistykset yms. ovat kyllä hyviä olemassa ja niiden toiminta ja henkilöstö aidosti haluaa auttaa mt-potilaita.

        Mutta tämä järjestetty toiminta kertoo myös psykiatrisen hoitojärjestelmän nurjan puolen.

        Kun laitetaan vuosikausiksi huumelääkkeille ja ennen pitkää käyttäjät kroonistuvat ja elimistön toimintakyky vähenee niiden aiheuttamaan uusien sairauksien takia.
        Psykiatrinen hoitojärjestelmä on myös tehokas luomaan ja kouluttamaan psykiatrista sairaus identiteettiä niille joiden kehon toiminnan se on ensin lamaannuttanut / huumannut.
        Sen yksinkertainen keino on aivopestä heitä uskomaan että sinä olet sairas loppuelämäsi ja kaikki lääkkeiden tuomat uudet haitat ja muutokset kehossa sanotaan johtuvan vain sairaudesta. Diagnoosi jolla ihminen on leimattu on hirmuisen maaginen sana saada ajattelemaan itsestään mitä hoitotaho tahtoo.

        Ikävä että VÄÄRIÄ diagnooseja on paljon joten on jopa rikollista alkaa muokata terveitä ihmisiä elämään sairaan roolia.
        Mt-kuntoutujille, kuten heitä aletaan nimittää, järjestettävä toiminta auttaa heitä elämään tässä sairaan roolissa ja elämään suhteellisen normaalia elämää kunnes lääkelama romahduttaa kunnon. Heitä varten on sitten olemassa laitosmuotoinen asuminen.
        Esim. mielenterveyspoliklinikalla tai päiväsairaalassa käynnit vuosikausia pitävät kiinni ihmisen ajatusmaailmassa siitä että minä olen sairas ja siksi minulle annetaan uudestaan ja uudestaan aikoja small talk keskusteluihin tai viihdyttävien ohjelmien ja toiminnan pariin.

        Niin ja ne lääkkeet kulkevat koko ajan elämässä mukana ja ovat ensisijainen sitoja kulkemaan tässä järjestelmässä. Ne jotka havahtuvat ja pystyvät lopettamaan heidän ei enää tarvitse pyöriä tässä järjestelmässä.

        Ja vielä ettei taas joku ymmärrä väärin täytyy todeta, että on olemassa oikeasti mielenterveyssairaita jotka hyötyvät tästä systeemistä ja se on hyvä.
        Mutta tarvitseeko heidän pienen vähemmistön takia ylläpitää tällaista valtavaa organisaatiota johon heitetään sitten nekin joille lääkärit keksivät jonkun psykiatrisen masennusdiagnoosin ja altistavat huumelääkkeille.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Nuo päiväsairaalat, toimintakeskukset, klubit, yhdistykset yms. ovat kyllä hyviä olemassa ja niiden toiminta ja henkilöstö aidosti haluaa auttaa mt-potilaita.

        Mutta tämä järjestetty toiminta kertoo myös psykiatrisen hoitojärjestelmän nurjan puolen.

        Kun laitetaan vuosikausiksi huumelääkkeille ja ennen pitkää käyttäjät kroonistuvat ja elimistön toimintakyky vähenee niiden aiheuttamaan uusien sairauksien takia.
        Psykiatrinen hoitojärjestelmä on myös tehokas luomaan ja kouluttamaan psykiatrista sairaus identiteettiä niille joiden kehon toiminnan se on ensin lamaannuttanut / huumannut.
        Sen yksinkertainen keino on aivopestä heitä uskomaan että sinä olet sairas loppuelämäsi ja kaikki lääkkeiden tuomat uudet haitat ja muutokset kehossa sanotaan johtuvan vain sairaudesta. Diagnoosi jolla ihminen on leimattu on hirmuisen maaginen sana saada ajattelemaan itsestään mitä hoitotaho tahtoo.

        Ikävä että VÄÄRIÄ diagnooseja on paljon joten on jopa rikollista alkaa muokata terveitä ihmisiä elämään sairaan roolia.
        Mt-kuntoutujille, kuten heitä aletaan nimittää, järjestettävä toiminta auttaa heitä elämään tässä sairaan roolissa ja elämään suhteellisen normaalia elämää kunnes lääkelama romahduttaa kunnon. Heitä varten on sitten olemassa laitosmuotoinen asuminen.
        Esim. mielenterveyspoliklinikalla tai päiväsairaalassa käynnit vuosikausia pitävät kiinni ihmisen ajatusmaailmassa siitä että minä olen sairas ja siksi minulle annetaan uudestaan ja uudestaan aikoja small talk keskusteluihin tai viihdyttävien ohjelmien ja toiminnan pariin.

        Niin ja ne lääkkeet kulkevat koko ajan elämässä mukana ja ovat ensisijainen sitoja kulkemaan tässä järjestelmässä. Ne jotka havahtuvat ja pystyvät lopettamaan heidän ei enää tarvitse pyöriä tässä järjestelmässä.

        Ja vielä ettei taas joku ymmärrä väärin täytyy todeta, että on olemassa oikeasti mielenterveyssairaita jotka hyötyvät tästä systeemistä ja se on hyvä.
        Mutta tarvitseeko heidän pienen vähemmistön takia ylläpitää tällaista valtavaa organisaatiota johon heitetään sitten nekin joille lääkärit keksivät jonkun psykiatrisen masennusdiagnoosin ja altistavat huumelääkkeille.

        Jotkut sairaat pysyvät järjestelmässä, se on täysin totta.
        On se kumma, kun jotkut myös hyötyvät tästä järjestelmästä, pääsevät kuntoon ja mahdollisesti jopa takaisin työelämään.
        Se pieni vähemmistö on juuri heitä, jotka jäävät kiinni siihen järjestelmään, enemmistö toipuu tai paranee. Eivätkä he yleensä ole kovin kärkkäitä haukkumaan ja arvostelemaan saamaansa hoitoa, on se sitten hoidon aikana tuntunut miltä tahansa, hyvältä tai vähän huonommaltakin.
        Jotkut irtaantuvat järjestelmästä varhaisessa vaiheessa, vaikka selkeästi joillekin olisi hyödyllistä siellä jatkaa vähän pitemmän aikaa.
        Jotkut ottavat järjestelmästä kaiken irti mitä saavat, sen takia, että haluavat kuntoutua.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oikeastaan jo asenne, että onko jossain " klubitalossa lässyttämisestä " mitään hyötyä, kertoo siitä, että onko itsellä halua edes yrittää hoitaa itseään, se kun ei onnistu vain ja ainoastaan toisten toimesta.
        Toisaalta taas ymmärränkin tuollaisen asenteen jossain vaiheessa sairautta, mutta jos alkaa olla paremmassa kunnossa, asiaa ajattelee jo syvällisemminkin, ja miettii mahdollisia vaihtoehtoja, voisiko jostain olla apua. Ja sitten voi käydä kokeilemassa sitä " lässytystä ", kun etukäteen ei voi tietää miltä se tuntuu, onko siitä hyötyä.

        Joskus joutuu käymään läpi vaikka mitä, ennen kuin tajuaa olevansa " ihan vain " ihminen. Vaikka kukaan ei tosiaankaan ole " vain ", se on itsensä vähättelyä.

        Miksi tarvin jonkun hiton klubitalon? Kerro!

        En ole eläissäni kokenut alentavampaa kohtelua kuin esim mt osastolla ja jossain kuntouttavassa toiminnassa missä aikuisille lässytettiin kuin lapsille.

        Kuntoutumista pahasta olosta tapahtuu joka paikassa eikä se ole sidottu klubitaloon. Minua on auttanut myös työ ja siitä ihan maksetaankin. Olen skipannut kaikki lässytilääkuntoutustyöt orjapalkalla. Terapia oli ihan hyödyllistä. Olen keskustellut ihmisille kellä on ongelmia, minulla on myös ystäviä ja olen tutustunut myös uusiin.

        Kotoaan on toki hyvä lähteä joskus.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi tarvin jonkun hiton klubitalon? Kerro!

        En ole eläissäni kokenut alentavampaa kohtelua kuin esim mt osastolla ja jossain kuntouttavassa toiminnassa missä aikuisille lässytettiin kuin lapsille.

        Kuntoutumista pahasta olosta tapahtuu joka paikassa eikä se ole sidottu klubitaloon. Minua on auttanut myös työ ja siitä ihan maksetaankin. Olen skipannut kaikki lässytilääkuntoutustyöt orjapalkalla. Terapia oli ihan hyödyllistä. Olen keskustellut ihmisille kellä on ongelmia, minulla on myös ystäviä ja olen tutustunut myös uusiin.

        Kotoaan on toki hyvä lähteä joskus.

        Olen käynyt myös harrastamassa eikä tarvi olla mt kuntoutujia siinä ohessa. Miksi pitäisi identifioitua johonkin mt leimaan ollessa ihmisten kanssa aina? Luojan kiitos skippasin hoitomallin jossa oli jotain tietoutta sairaudestaan (psykoedukaatiota) ja lopulta pääsin myös leimasta eroon virallisesti.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jotkut sairaat pysyvät järjestelmässä, se on täysin totta.
        On se kumma, kun jotkut myös hyötyvät tästä järjestelmästä, pääsevät kuntoon ja mahdollisesti jopa takaisin työelämään.
        Se pieni vähemmistö on juuri heitä, jotka jäävät kiinni siihen järjestelmään, enemmistö toipuu tai paranee. Eivätkä he yleensä ole kovin kärkkäitä haukkumaan ja arvostelemaan saamaansa hoitoa, on se sitten hoidon aikana tuntunut miltä tahansa, hyvältä tai vähän huonommaltakin.
        Jotkut irtaantuvat järjestelmästä varhaisessa vaiheessa, vaikka selkeästi joillekin olisi hyödyllistä siellä jatkaa vähän pitemmän aikaa.
        Jotkut ottavat järjestelmästä kaiken irti mitä saavat, sen takia, että haluavat kuntoutua.

        On se myös kumma että jotkut pääsee kuntoon ja töihin ihan ilman lääkityksiäkin kun alasajavat ne. Ainoa kerta työkyvyttömänä on ollut lääkevieroituksessa ja aikana jolloin psykiatri silloin lätki lääkkeitä oireisiin mitä puhkesi. Töissä on tullut oltua silloinkin kun lääkkeet aloitin. Sekin on jännä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        On se myös kumma että jotkut pääsee kuntoon ja töihin ihan ilman lääkityksiäkin kun alasajavat ne. Ainoa kerta työkyvyttömänä on ollut lääkevieroituksessa ja aikana jolloin psykiatri silloin lätki lääkkeitä oireisiin mitä puhkesi. Töissä on tullut oltua silloinkin kun lääkkeet aloitin. Sekin on jännä.

        *Terapia oli hyödyllistä lääkitsemättömänä

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        *Terapia oli hyödyllistä lääkitsemättömänä

        "Kun laitetaan vuosikausiksi huumelääkkeille ja ennen pitkää käyttäjät kroonistuvat ja elimistön toimintakyky vähenee niiden aiheuttamaan uusien sairauksien takia."

        Juuri näin.. Saa siinä klubitalossa ja kerran kuukaudessa keskusteluajoilla rampata. Terapiakaan ei korjaa tuota. Onhan klubitalot toki hyödyksi jos se parantaa toimintakykyä lähteä kotoa ja nähdä ihmisiä ja saada vertaistukea. Varmaan esim päihdehoidossa vertaismalli on erittäin hyvä jossa päihteistä kuntoutuneet tukee niitä jotka on vielä pohjalla antaen esimerkkuä. Jokainen tavallaan. Minä olen saanut vertaistukea netistä eli ymmärrän pointin ja kavereista saa myös tukea. Mutta uskon että minua on auttanut myös se etten ole identifioitunut mt kuntoutujaksi vaan ihmiseksi enkä koe erityistä tarvetta juuri keskustella jonkun joukon kanssa jolla olisi vaikka masennusdiagnoosi. Ei ole tarvetta.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi tarvin jonkun hiton klubitalon? Kerro!

        En ole eläissäni kokenut alentavampaa kohtelua kuin esim mt osastolla ja jossain kuntouttavassa toiminnassa missä aikuisille lässytettiin kuin lapsille.

        Kuntoutumista pahasta olosta tapahtuu joka paikassa eikä se ole sidottu klubitaloon. Minua on auttanut myös työ ja siitä ihan maksetaankin. Olen skipannut kaikki lässytilääkuntoutustyöt orjapalkalla. Terapia oli ihan hyödyllistä. Olen keskustellut ihmisille kellä on ongelmia, minulla on myös ystäviä ja olen tutustunut myös uusiin.

        Kotoaan on toki hyvä lähteä joskus.

        En ole väittänyt, että tarvitsisit klubitaloa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        On se myös kumma että jotkut pääsee kuntoon ja töihin ihan ilman lääkityksiäkin kun alasajavat ne. Ainoa kerta työkyvyttömänä on ollut lääkevieroituksessa ja aikana jolloin psykiatri silloin lätki lääkkeitä oireisiin mitä puhkesi. Töissä on tullut oltua silloinkin kun lääkkeet aloitin. Sekin on jännä.

        Niinpä. Kuka mitenkin. On se jännää.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        *Terapia oli hyödyllistä lääkitsemättömänä

        Tietenkin terapia toimii paremmin, kun aivot toimii paremmin ilman lääketokkuraa.
        Jos käyttää isoja määriä lääkkeitä, ei terapiasta ole hyötyä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kardiologi olisi tutkinut objektiivisesti (S-Kol ym. labrat, EKG jne.) toisin kuin psykiatrit, joten apu olisi tullut nopeammin.

        Ei siksi, ettenkö itsekkin ole tehnyt sitä virhettä, että olen mennyt ns. väärälle lääkärille.

        Mutta jos ihminen jo ennen lääkärille menoaan tietää, että sydämmessä on vikaa, niin miksi ei suoraan mennä spesialistille? Liiallinen nuukuuskin on tyhmyyttä, vaikka ei ehkä suoraan sellaista mitä psyykelääkkeellä voisi korjata.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Helpoin, nopein ja halvin ratkaisu, resepti käteen. Ei tarvitse tehdä kalliita tutkimuksia....
        Harmi, että tällaista tehdään potilaiden kustannuksella. Joskus tuntuu, ettei ihmishenki ole lähes minkään arvoinen.

        Läppävian voi kuulla stetoskoopilla kuuntelemalla, se toki vaatii vähän harjaantumista. Mutta se tuskin on niin kallis tutkimus, että se olisi siitä jäänyt kiinni.

        Virallisesti läppävika todetaan ultraäänellä, ja sen tutkimuksen hinta on noin kaksisataa euroa. Sellainen summa jonka jokainen pystyy ihan itsekkin maksamaan yksityiselle, jos sellaisen ihan aidosti haluaa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei siksi, ettenkö itsekkin ole tehnyt sitä virhettä, että olen mennyt ns. väärälle lääkärille.

        Mutta jos ihminen jo ennen lääkärille menoaan tietää, että sydämmessä on vikaa, niin miksi ei suoraan mennä spesialistille? Liiallinen nuukuuskin on tyhmyyttä, vaikka ei ehkä suoraan sellaista mitä psyykelääkkeellä voisi korjata.

        Köyhillä voi olla vaikeuksia mennä yksityiselle lääkärille, etenkin erikoislääkärille, juurikin sen köyhyyden takia.
        Silloin on ensin mentävä arvauskeskukseen hakemaan yleislääkäriltä lähetettä tarkempiin tutkimuksiin.
        Köyhä ei ole välttämättä tyhmä, eikä köyhä pysty olemaan nuuka. Toki nuukuutta kai sekin, että tarkkaan on valittava, mihin ne vähäiset rahansa laittaa.
        Ostaako ruokaa vai meneekö lääkäriin, apteekkiin, ym.
        Jos rikas ihminen nuukuuttaan ei hoidata mahdollista sairautta, sitä voi ehkä sanoa tyhmyydeksi.

      • Anonyymi

        Anteeksi jos taas ihmettelen ihmisten logiikkaa, jos tämä on aito tarina, niin eikun hoitovirhe muistutus ilmoitus härdelliä tekemään.

        Mutta...

        Miksi ihmeessä ihminen ostaisi pilleripurkin, jos hänellä ei ole mitään aikomusta kokeilla sitä??? Ymmärrätkö miten paljon loogisempaa se olisi, ensin kokeilla puoli purkillista sitä lääkettä ja sen jälkeen mennä uudelleen lääkäriin jos se ei auta?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Nuo päiväsairaalat, toimintakeskukset, klubit, yhdistykset yms. ovat kyllä hyviä olemassa ja niiden toiminta ja henkilöstö aidosti haluaa auttaa mt-potilaita.

        Mutta tämä järjestetty toiminta kertoo myös psykiatrisen hoitojärjestelmän nurjan puolen.

        Kun laitetaan vuosikausiksi huumelääkkeille ja ennen pitkää käyttäjät kroonistuvat ja elimistön toimintakyky vähenee niiden aiheuttamaan uusien sairauksien takia.
        Psykiatrinen hoitojärjestelmä on myös tehokas luomaan ja kouluttamaan psykiatrista sairaus identiteettiä niille joiden kehon toiminnan se on ensin lamaannuttanut / huumannut.
        Sen yksinkertainen keino on aivopestä heitä uskomaan että sinä olet sairas loppuelämäsi ja kaikki lääkkeiden tuomat uudet haitat ja muutokset kehossa sanotaan johtuvan vain sairaudesta. Diagnoosi jolla ihminen on leimattu on hirmuisen maaginen sana saada ajattelemaan itsestään mitä hoitotaho tahtoo.

        Ikävä että VÄÄRIÄ diagnooseja on paljon joten on jopa rikollista alkaa muokata terveitä ihmisiä elämään sairaan roolia.
        Mt-kuntoutujille, kuten heitä aletaan nimittää, järjestettävä toiminta auttaa heitä elämään tässä sairaan roolissa ja elämään suhteellisen normaalia elämää kunnes lääkelama romahduttaa kunnon. Heitä varten on sitten olemassa laitosmuotoinen asuminen.
        Esim. mielenterveyspoliklinikalla tai päiväsairaalassa käynnit vuosikausia pitävät kiinni ihmisen ajatusmaailmassa siitä että minä olen sairas ja siksi minulle annetaan uudestaan ja uudestaan aikoja small talk keskusteluihin tai viihdyttävien ohjelmien ja toiminnan pariin.

        Niin ja ne lääkkeet kulkevat koko ajan elämässä mukana ja ovat ensisijainen sitoja kulkemaan tässä järjestelmässä. Ne jotka havahtuvat ja pystyvät lopettamaan heidän ei enää tarvitse pyöriä tässä järjestelmässä.

        Ja vielä ettei taas joku ymmärrä väärin täytyy todeta, että on olemassa oikeasti mielenterveyssairaita jotka hyötyvät tästä systeemistä ja se on hyvä.
        Mutta tarvitseeko heidän pienen vähemmistön takia ylläpitää tällaista valtavaa organisaatiota johon heitetään sitten nekin joille lääkärit keksivät jonkun psykiatrisen masennusdiagnoosin ja altistavat huumelääkkeille.

        noin 80% on tyytyväisä hoitoonsa, onko se sinun mielestä pieni vähemmistö?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Anteeksi jos taas ihmettelen ihmisten logiikkaa, jos tämä on aito tarina, niin eikun hoitovirhe muistutus ilmoitus härdelliä tekemään.

        Mutta...

        Miksi ihmeessä ihminen ostaisi pilleripurkin, jos hänellä ei ole mitään aikomusta kokeilla sitä??? Ymmärrätkö miten paljon loogisempaa se olisi, ensin kokeilla puoli purkillista sitä lääkettä ja sen jälkeen mennä uudelleen lääkäriin jos se ei auta?

        Jos vika tuntuu sydämessä, niin en ehkä itsekään söisi pitkää aikaa, viikkokausia jotain pillereitä psyykeä varten, vaan haluaisin, että sydän tutkittaisiin.
        Jos huonosti kävisi, niin saattaisi loppua aika kesken ja jäisi tutkimukset tekemättä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        noin 80% on tyytyväisä hoitoonsa, onko se sinun mielestä pieni vähemmistö?

        Siitä huomaa, että 80% on ottanut tosissaan sairautensa hoidon ja haluavat ainakin yrittää pärjätä.
        Kenellekään ei myöskään laiteta sairaan roolia, sairas asettuu itse rooliin, jos hän niin päättää tehdä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Siitä huomaa, että 80% on ottanut tosissaan sairautensa hoidon ja haluavat ainakin yrittää pärjätä.
        Kenellekään ei myöskään laiteta sairaan roolia, sairas asettuu itse rooliin, jos hän niin päättää tehdä.

        Mistäköhän olet repäissyt tämän 80 prosenttia ovat tyytyväisiä hoitoonsa? Laskettiinko nekin jotka teki itsarin ja ei ole enää kirjoissa? Entä ne jotka 7 vuotta myöhemmin ovat ongelmissa pitkäaikaislääkitysten kanssa vaikka aluksi oli honeymoon lääkkeen kanssa?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mistäköhän olet repäissyt tämän 80 prosenttia ovat tyytyväisiä hoitoonsa? Laskettiinko nekin jotka teki itsarin ja ei ole enää kirjoissa? Entä ne jotka 7 vuotta myöhemmin ovat ongelmissa pitkäaikaislääkitysten kanssa vaikka aluksi oli honeymoon lääkkeen kanssa?

        En syytellyt itseäni siitä, etten kuulunut tuohon 80 %:iin, vaikka harmittihan se silloin ollessani huonossa kunnossa, että monilla meni paljon paremmin kuin itselläni siihen aikaan.
        Tosin vuosien jälkeen kai itsekin kuulun jo siihen enemmistöön, joka on oppinut pärjäämään ongelmistaan huolimatta.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mistäköhän olet repäissyt tämän 80 prosenttia ovat tyytyväisiä hoitoonsa? Laskettiinko nekin jotka teki itsarin ja ei ole enää kirjoissa? Entä ne jotka 7 vuotta myöhemmin ovat ongelmissa pitkäaikaislääkitysten kanssa vaikka aluksi oli honeymoon lääkkeen kanssa?

        Kahdeksankymmentä prosenttia on siinä mielessä hatusta heitetty luku, että se perustuu useisiin lähteisiin. Asiakastyytyväisyys vaihtelee tietenkin yksikön ja hoidon mukaan. Parhaimmissa se hipoo muistaakseni yhdeksääkymmentä, mutta kahdeksanymmentä prosenttia on sen verran sopiva luku että siinä riittää sitä virhemarginaalia, niin ei tule luvattua liikoja.

        ja kyllä siihen sisältyy itsarin tehteet. Esimerkiksi tällä kylällä on noin kuutisentuhatta miepäpalveluiden käyttäjää ja itsareita tulee sellainen 10-15 vuoteen. Eivät siis hirveästi hetkauta asiakstyytyväisyyttä, vaikka henkilökohtaisella tasolla se onkin hirveä menetys.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi tarvin jonkun hiton klubitalon? Kerro!

        En ole eläissäni kokenut alentavampaa kohtelua kuin esim mt osastolla ja jossain kuntouttavassa toiminnassa missä aikuisille lässytettiin kuin lapsille.

        Kuntoutumista pahasta olosta tapahtuu joka paikassa eikä se ole sidottu klubitaloon. Minua on auttanut myös työ ja siitä ihan maksetaankin. Olen skipannut kaikki lässytilääkuntoutustyöt orjapalkalla. Terapia oli ihan hyödyllistä. Olen keskustellut ihmisille kellä on ongelmia, minulla on myös ystäviä ja olen tutustunut myös uusiin.

        Kotoaan on toki hyvä lähteä joskus.

        On olemassa narskuja jotka tarvitsevat sellaisen kunnon ravistelun, että ne saa otettua sen oman pään sieltä omasta pyllystä, ja rupeavat käyttämään sitä voimavaranaan.

        Väitän että niille se on parasta mitä niille on ikinään käynyt, vaikka se vähän epäordodoksinen paranemiskuvio onkin.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        On olemassa narskuja jotka tarvitsevat sellaisen kunnon ravistelun, että ne saa otettua sen oman pään sieltä omasta pyllystä, ja rupeavat käyttämään sitä voimavaranaan.

        Väitän että niille se on parasta mitä niille on ikinään käynyt, vaikka se vähän epäordodoksinen paranemiskuvio onkin.

        No sinäpä niistä narskuista tiedätkin ihan omakohtaisesti aika paljon :)

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kahdeksankymmentä prosenttia on siinä mielessä hatusta heitetty luku, että se perustuu useisiin lähteisiin. Asiakastyytyväisyys vaihtelee tietenkin yksikön ja hoidon mukaan. Parhaimmissa se hipoo muistaakseni yhdeksääkymmentä, mutta kahdeksanymmentä prosenttia on sen verran sopiva luku että siinä riittää sitä virhemarginaalia, niin ei tule luvattua liikoja.

        ja kyllä siihen sisältyy itsarin tehteet. Esimerkiksi tällä kylällä on noin kuutisentuhatta miepäpalveluiden käyttäjää ja itsareita tulee sellainen 10-15 vuoteen. Eivät siis hirveästi hetkauta asiakstyytyväisyyttä, vaikka henkilökohtaisella tasolla se onkin hirveä menetys.

        Mielenkiintoista tietää millaisissa tehtävissä tämä narskuista puhuva tilastojen heittelijä on :)

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mielenkiintoista tietää millaisissa tehtävissä tämä narskuista puhuva tilastojen heittelijä on :)

        Jos oikeasti tehtäisiin asiakastyytyväisyys kaikille niille ketkä on terveyskeskuksissa mt asioilla käyneet, lääkkeet alasajaneet, hoidosta huitsinnevadaan lähteneet jne ei tuo tilasto noin valoisa olisi.

        Ja mitäpä sillä jos osan autoissa ei ole jarruja ja turvatyynyä eikä siitä ole kerrottu. Baibai vaan, me räiskittiin kuitenkin parasta mitä osattiin.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos oikeasti tehtäisiin asiakastyytyväisyys kaikille niille ketkä on terveyskeskuksissa mt asioilla käyneet, lääkkeet alasajaneet, hoidosta huitsinnevadaan lähteneet jne ei tuo tilasto noin valoisa olisi.

        Ja mitäpä sillä jos osan autoissa ei ole jarruja ja turvatyynyä eikä siitä ole kerrottu. Baibai vaan, me räiskittiin kuitenkin parasta mitä osattiin.

        Nekin saattaa olla mielenkiintoista tilastoa jotka hoitotavoilla ei vain kuntoudu. Voi meinaan nekin tavat vaikuttaa :)

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        On olemassa narskuja jotka tarvitsevat sellaisen kunnon ravistelun, että ne saa otettua sen oman pään sieltä omasta pyllystä, ja rupeavat käyttämään sitä voimavaranaan.

        Väitän että niille se on parasta mitä niille on ikinään käynyt, vaikka se vähän epäordodoksinen paranemiskuvio onkin.

        Ja tämä tuli mieleen minun tekstistäni. Aika hupaisaa

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No sinäpä niistä narskuista tiedätkin ihan omakohtaisesti aika paljon :)

        Itse asiassa, niitä on aika hemmetin vähän. Ne vähät vaan pistää silmän niin herkästi.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja tämä tuli mieleen minun tekstistäni. Aika hupaisaa

        Niin onhan siinä tietty komedia arvo, vaikka se ei sellaista haa haa hauskaa olekkaan

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos oikeasti tehtäisiin asiakastyytyväisyys kaikille niille ketkä on terveyskeskuksissa mt asioilla käyneet, lääkkeet alasajaneet, hoidosta huitsinnevadaan lähteneet jne ei tuo tilasto noin valoisa olisi.

        Ja mitäpä sillä jos osan autoissa ei ole jarruja ja turvatyynyä eikä siitä ole kerrottu. Baibai vaan, me räiskittiin kuitenkin parasta mitä osattiin.

        Millä tavalla oikeasti tehty asiakastyytyväisyyskysely muuttuisi jos se tehtäisiin oikeasti?

        Miksi joku oikea asia muuttuisi, vain sen takia että sinä tahdot?

        Tai jos puhutaan jarruista, niin ihan varmasti suomessa käy niin, että jossain huollon yhteydessä jarrut eivätkään toimi odotetusti.

        Odottaako se ihminen jonka jarrut vikaantuvat, että kaikki muut ihmiset lakkaa tykkäämästä tai käyttämästä niitä autojaan vaikka heillä ne jarrut toimii?

        Ja ihan samalla tavalla kuin terveydenhuollossa, niin myös jarrutapauksessa voi valittaa sinne tänne ja tuonne, lopulta vaikka tuomioistuimeen asti.

        Mikä siinä on niin vaikea hyväksyä, että oma subjektiivinen käsitys ei ole maailman napa?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin onhan siinä tietty komedia arvo, vaikka se ei sellaista haa haa hauskaa olekkaan

        Aika jännä kun itsellä ei ole tarve toisia diagnosoida mutta joillakin se on sisäsyntyisesti, usein mitä enemmän ovat psykiatrian kanssa tekemisissä mitä suurempi tarve se on. Puukkoa tulee jostain suunnasta kovasti aina. No, se kertoo yleensä ihmisestä itsestään enemmän kuin kohteista.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aika jännä kun itsellä ei ole tarve toisia diagnosoida mutta joillakin se on sisäsyntyisesti, usein mitä enemmän ovat psykiatrian kanssa tekemisissä mitä suurempi tarve se on. Puukkoa tulee jostain suunnasta kovasti aina. No, se kertoo yleensä ihmisestä itsestään enemmän kuin kohteista.

        Sikälimikäli tämä oli sitä muut hyökkäävää muut on hoitovastaisia narskuja plaaplaaplaata

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sikälimikäli tämä oli sitä muut hyökkäävää muut on hoitovastaisia narskuja plaaplaaplaata

        "Miksi joku oikea asia muuttuisi, vain sen takia että sinä tahdot?"

        Ei minulla kiinnosta muuttuuko asiat loppupeleissä. Olen kyyninen. Hienoahan se olisi jos muuttuisi ja esim WHO:n kannanotot on ihan virkistäviä. Tärkeää on pitää yllä kertomuksia psykiatrian sokeista pisteistä. Jokaisella ihmiselämällä on väliä, myös vahingoitetuilla. Niillä kelle ei kerrottu oikeaa informaatiota lääkkeistä niin että he tekivät informed consentin. Niillä joiden elämä meni todella perseelleen psykiatrian takia.

        Jokaisella on väliä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Miksi joku oikea asia muuttuisi, vain sen takia että sinä tahdot?"

        Ei minulla kiinnosta muuttuuko asiat loppupeleissä. Olen kyyninen. Hienoahan se olisi jos muuttuisi ja esim WHO:n kannanotot on ihan virkistäviä. Tärkeää on pitää yllä kertomuksia psykiatrian sokeista pisteistä. Jokaisella ihmiselämällä on väliä, myös vahingoitetuilla. Niillä kelle ei kerrottu oikeaa informaatiota lääkkeistä niin että he tekivät informed consentin. Niillä joiden elämä meni todella perseelleen psykiatrian takia.

        Jokaisella on väliä.

        Olisi mielenkiintoista jos jossain apteekin ilman reseptiä myytävässä lääkkeessä olisi vastaavia haittoja kuin psykiatrian pillereissä. Miten haittaa saaneisiin suhtauduttaisiin.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olisi mielenkiintoista jos jossain apteekin ilman reseptiä myytävässä lääkkeessä olisi vastaavia haittoja kuin psykiatrian pillereissä. Miten haittaa saaneisiin suhtauduttaisiin.

        Ai vähän, niin kuin parasetamolissa?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Miksi joku oikea asia muuttuisi, vain sen takia että sinä tahdot?"

        Ei minulla kiinnosta muuttuuko asiat loppupeleissä. Olen kyyninen. Hienoahan se olisi jos muuttuisi ja esim WHO:n kannanotot on ihan virkistäviä. Tärkeää on pitää yllä kertomuksia psykiatrian sokeista pisteistä. Jokaisella ihmiselämällä on väliä, myös vahingoitetuilla. Niillä kelle ei kerrottu oikeaa informaatiota lääkkeistä niin että he tekivät informed consentin. Niillä joiden elämä meni todella perseelleen psykiatrian takia.

        Jokaisella on väliä.

        Se varmaan tässä onkin erona, että minua kiinnostaa paljonkin, että asiat muuttuisivat paremmaksi. Minulle ei riitä se, että mäyhään lopun ikäni omalle kohdalle osuneista hoitovirheistä.

        WHO:n kannanotto toimii ihan hyvänä visiona, varsinkin niille maille jotka ovat vähän jäljessä ihmisoikeuksissa, mutta se ei anna yhtään konkreettista ratkaisua ongelman hoitamiseen.

        Ps. Se on myös sokea piste. Yksikössä. Jos ei pysty puhumaan kuin yhdestä asiasta, eikä mielenterveydestä tai sen hoidosta kokonaisuudessa, niin se on yksi piste, ei montaa pistettä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mielenkiintoista tietää millaisissa tehtävissä tämä narskuista puhuva tilastojen heittelijä on :)

        Miksi se olisi niin mielenkiintoista?

        Kuvittele, jos se olis vaikka joku peruskoulupohjanen sairaanhoitaja?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mielenkiintoista tietää millaisissa tehtävissä tämä narskuista puhuva tilastojen heittelijä on :)

        Kyllä tuota narsku-sanaankin nykyisin taidetaan heitellä aika lailla.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä tuota narsku-sanaankin nykyisin taidetaan heitellä aika lailla.

        Hilpeintä on, kun puhuu narsistisista piirteistä ihan vaikka vaan geneerisesti, niin miten narsku sitten vetää siitä heti herneet nenään.

        Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hilpeintä on, kun puhuu narsistisista piirteistä ihan vaikka vaan geneerisesti, niin miten narsku sitten vetää siitä heti herneet nenään.

        Se koira älähtää johon kalikka kalahtaa.

        Heti kun tuntematon astui jonkun varpaille, tästä tuntemattomasta tuli narsku...
        Älä ota henkilökohtaisesti, siitä ei ole mitään hyötyä.
        Käännä pikku vinkkisi takaisin itsellesi, kuka veti herneet nenään.....

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ai vähän, niin kuin parasetamolissa?

        PSSD tai akatisia parasetamolista? Monille seksuaalihäiriöitä? Melkosta hommaa! Jokainen järkevä ei käyttäisi edes kipulääkkeitä pitkään, mutta psyykenpillereitä vedetään vaikka hautaan asti muutaman viikon tutkimuksilla vielä kombona.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        PSSD tai akatisia parasetamolista? Monille seksuaalihäiriöitä? Melkosta hommaa! Jokainen järkevä ei käyttäisi edes kipulääkkeitä pitkään, mutta psyykenpillereitä vedetään vaikka hautaan asti muutaman viikon tutkimuksilla vielä kombona.

        Lääkehaittaa saaneiden hoitaminen lääkkeillä kun löäkehaitta on parhaimmillaan päällä aiheuttaen pahempaa kidutusta on kidutusta joten en psykiatriasta puhuisi kovin kauniiseen sävyyn Suomessakaan. Entäpä sitten lääke- ja diagnoosikeskeisyys?

        Paradigma alas, uusi tilalle. Toki rahat ei riitä joten parempi vain laittaa kaikki yhteiskunnan ongelmatkin mt ongelmiksi ja lääkitä niitä.

        Itse olisin mielummin vaikka kahleissa seinään kiinni kuin saisin extrapyramidaalioireita.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lääkehaittaa saaneiden hoitaminen lääkkeillä kun löäkehaitta on parhaimmillaan päällä aiheuttaen pahempaa kidutusta on kidutusta joten en psykiatriasta puhuisi kovin kauniiseen sävyyn Suomessakaan. Entäpä sitten lääke- ja diagnoosikeskeisyys?

        Paradigma alas, uusi tilalle. Toki rahat ei riitä joten parempi vain laittaa kaikki yhteiskunnan ongelmatkin mt ongelmiksi ja lääkitä niitä.

        Itse olisin mielummin vaikka kahleissa seinään kiinni kuin saisin extrapyramidaalioireita.

        Tokihan jotkut kokevat sen narsismiksi jos joku ei tee kuten he tekevät, tai lääketieteellinen auktoriteetti käskee. Tai ajattelevat hieman eri tavoin. Tai joku jopa kuuntelee omaa sisintään ja luoja nähkööt luottaa omaan arvostelukykyynsä itsestä huoltapitämisessä tai pitää rajojansa. Sehän on narsismia jos ei käy klubitalossa ja ota mielenterveysleimoja otsaansa ja identifioidu ties minkä diagnoosin alle. Narsistiksi haukkuminen ja sairaudentunnottomuus ja antipsykiatriksi sanominen kaikki ovat tapoja yrittää laittaa henkilö ihmisen itsensä keksimään boksiin ja leimata jotenkin.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lääkehaittaa saaneiden hoitaminen lääkkeillä kun löäkehaitta on parhaimmillaan päällä aiheuttaen pahempaa kidutusta on kidutusta joten en psykiatriasta puhuisi kovin kauniiseen sävyyn Suomessakaan. Entäpä sitten lääke- ja diagnoosikeskeisyys?

        Paradigma alas, uusi tilalle. Toki rahat ei riitä joten parempi vain laittaa kaikki yhteiskunnan ongelmatkin mt ongelmiksi ja lääkitä niitä.

        Itse olisin mielummin vaikka kahleissa seinään kiinni kuin saisin extrapyramidaalioireita.

        Siinäkö se sitten olisi? Paradikman muutos.

        Seinään kiinni vaan?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tokihan jotkut kokevat sen narsismiksi jos joku ei tee kuten he tekevät, tai lääketieteellinen auktoriteetti käskee. Tai ajattelevat hieman eri tavoin. Tai joku jopa kuuntelee omaa sisintään ja luoja nähkööt luottaa omaan arvostelukykyynsä itsestä huoltapitämisessä tai pitää rajojansa. Sehän on narsismia jos ei käy klubitalossa ja ota mielenterveysleimoja otsaansa ja identifioidu ties minkä diagnoosin alle. Narsistiksi haukkuminen ja sairaudentunnottomuus ja antipsykiatriksi sanominen kaikki ovat tapoja yrittää laittaa henkilö ihmisen itsensä keksimään boksiin ja leimata jotenkin.

        Kaikki eivät edes tiedä, mitä narsismi oikeasti on.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Siinäkö se sitten olisi? Paradikman muutos.

        Seinään kiinni vaan?

        Ei enää seinään kiinni, se on kauan sitten taakse jäänyttä historiaa.
        Toki sana seinähullu on peräisin sellaisilta ajoilta, kun " hullut " kahlittiin ketjulla seinään. Etenkin Ranskassa taisi olla aika yleistä, olisiko ollut jo suunnilleen 1700-luvulla, jopa aiemminkin.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        PSSD tai akatisia parasetamolista? Monille seksuaalihäiriöitä? Melkosta hommaa! Jokainen järkevä ei käyttäisi edes kipulääkkeitä pitkään, mutta psyykenpillereitä vedetään vaikka hautaan asti muutaman viikon tutkimuksilla vielä kombona.

        Kannattaisi lukea kipulääkkeidenkin haittavaikutukset, ja vähän valittaa niistäkin, sen verran monta ihmistä niihin kuolee vuosittain.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kaikki eivät edes tiedä, mitä narsismi oikeasti on.

        Se on aina niin suloista kun rupeat puhumaan itsekkäistä "mulkuista" niin narsku luulee, että puhutaan kaikista maailman ihmisistä, ja yrittää siinä sitten uhriutua, vaikka todellisuudessa ei puhuta kuin muutamasta hänenkaltaisestaan.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kannattaisi lukea kipulääkkeidenkin haittavaikutukset, ja vähän valittaa niistäkin, sen verran monta ihmistä niihin kuolee vuosittain.

        Älkää viittikö ruveta vertaamaan kipulääkkeitä noihin huumelääkkeisiin. Huumelääkkeiden tuottavat vauriot ja käyttäytyminen ihmiskehossa ovat aivan eri luokkaa.
        Parasetamolia käytetään käsikauppalääkkeenä omatoimisesti, mutta psyykelääkkeitä ei kukaan saa apteekista ulos. ilman lääkärin reseptiä. Lääkärit niitä tuputtavat väkisin vuositolkulla.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Älkää viittikö ruveta vertaamaan kipulääkkeitä noihin huumelääkkeisiin. Huumelääkkeiden tuottavat vauriot ja käyttäytyminen ihmiskehossa ovat aivan eri luokkaa.
        Parasetamolia käytetään käsikauppalääkkeenä omatoimisesti, mutta psyykelääkkeitä ei kukaan saa apteekista ulos. ilman lääkärin reseptiä. Lääkärit niitä tuputtavat väkisin vuositolkulla.

        Minun mielestä maksat ja kuolemat ovat hyvinkin vertailukelpoisia.

        Ellei erona pidetä sitä, että toinen käyttäjäryhmä on terveydenhuollon toimesta seurannassa kokoajan.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kannattaisi lukea kipulääkkeidenkin haittavaikutukset, ja vähän valittaa niistäkin, sen verran monta ihmistä niihin kuolee vuosittain.

        No joo mutta kipulääkkeitä käytetään yleensä vain vähän aikaa toki on poikkeuksiakin. Psyykelääkket ovat sen sijään vuosikausia tai jopa vuosikymmeniä käytössä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No joo mutta kipulääkkeitä käytetään yleensä vain vähän aikaa toki on poikkeuksiakin. Psyykelääkket ovat sen sijään vuosikausia tai jopa vuosikymmeniä käytössä.

        Niin, eihän kenenkään ihmisen kipu voi kestää pitkään, eihän?

    • Anonyymi

      En sano mitään T. Suomisesta kun en häntä tunne, mutta psyykenlääkkeet voivat saada ihmisen sekoilemaan, käyttäytymään levottomammin, maanisemmin ja impulsiivisemmin. Sitten lääkkeen käytön aikana tulkitaan että kyse oli ihmisen sairaudesta ja seuraavana lähtee neuroleptipolku. Ne taas laukaisee joillakin anhedoniaa ja mitäänsanomatonta oloa.

      Haittaprofiilit lääkkeissä on sellaisia että ne voi ajaa ihmisen hulluksi esim sisäisen levottomuuden lisääntymisenä tai on olo ettei koskaan herää päivään kun aivot käy zombimoodissa.

      Sen sijaan että ajateltaisiin että erilaisiin psykotrooppisiin aineisiin saattaa olla haitallisia reaktioita,ne reaktiot nähdään piilevänä sairautena.

      Fiksu ihminen voi välttyä monensorttiselta harmilta kun katkaisee haitallisen kierteen. Auktoriteettiin luottava ihminen saattaa oppia vasta tilassa jossa ongelmat on suuria lääkkeissä. Ei kannata ajatella että psykiatria aina tekee asioille jotain kun harmia on saatu. Se on aina sinä ja sinun sairautesi. Toivottavasti näin ei ole käynyt tässä tapauksessa.

      Ei ole kiva löytää itseään pakkoliikkuvana, vieroitusoireita kokevana jossa kehossa menee monenlaisia outoja stressaavia oireita, sähköhoidosta muistia menettäneenä, unensa lääkkeen myötä menettäneenä, kognitiivisia ongelmia lääkkeiden myötä kokevana, kemiallisesti kastroituna niinsanotusti.

      • Anonyymi

        Itselläni vuosikymmenten neuroleptien aiheutti tosiaankin anhedoniaa. Ja sen seurauksena alkoholisoiduin.

        Kyseisten lääkkeiden lopettamisen jälkeen ryyppyputketkin loppuivat.

        Kyllä se surullinen totuus on, että kyseisten "hoidoksi tarkoitetut" lääkkeet aiheuttavat sivuvaikutuksena sellaisia olotiloja, ahdistuneisuuden, ja masennuksen, ja myös anhedonian lisääntymistä. Ja tätähän asiaa ei tutkita tarpeeksi, eikä myönnetä virallisissa psykiatrian, eikä THL: n tahoilla. Että neuroleptien, etenkin niiden niiden pitkäaikainen käyttö ajaa niitä käyttäviä alkoholismiin.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itselläni vuosikymmenten neuroleptien aiheutti tosiaankin anhedoniaa. Ja sen seurauksena alkoholisoiduin.

        Kyseisten lääkkeiden lopettamisen jälkeen ryyppyputketkin loppuivat.

        Kyllä se surullinen totuus on, että kyseisten "hoidoksi tarkoitetut" lääkkeet aiheuttavat sivuvaikutuksena sellaisia olotiloja, ahdistuneisuuden, ja masennuksen, ja myös anhedonian lisääntymistä. Ja tätähän asiaa ei tutkita tarpeeksi, eikä myönnetä virallisissa psykiatrian, eikä THL: n tahoilla. Että neuroleptien, etenkin niiden niiden pitkäaikainen käyttö ajaa niitä käyttäviä alkoholismiin.

        Edelliseen tekstiin korjaus: siis vuosikymmenten ajan kestänyt neuroleptien aiheutti päivittäistä ja jokahetkistä anhedoniaa.

        Lääkkeiden aiheuttamista haittavaikutuksista ja sivuoireista ei virallisilla tahoilla puhuta tarpeeksi. Onko asia liian kiusallinen myönnettäväksi?

        Jonkin lääkkeen hyvä hoitovaste, tai se, että niitä määrätään hoidoksi, eivät ole riittäviä perusteita aiheuttaa potilaille lisäsairauksia.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Edelliseen tekstiin korjaus: siis vuosikymmenten ajan kestänyt neuroleptien aiheutti päivittäistä ja jokahetkistä anhedoniaa.

        Lääkkeiden aiheuttamista haittavaikutuksista ja sivuoireista ei virallisilla tahoilla puhuta tarpeeksi. Onko asia liian kiusallinen myönnettäväksi?

        Jonkin lääkkeen hyvä hoitovaste, tai se, että niitä määrätään hoidoksi, eivät ole riittäviä perusteita aiheuttaa potilaille lisäsairauksia.

        En koskaan, ikinä, milloinkaan ole ollut siinä tilassa missä olin neuroleptien myötä. Oikeasti olisin voinut vain tuijottaa seinää koska olin niin sisältä kuollut. Kaikki tuntui paljon vaikeammalta mitä asiat ovat. Se oli kuin pääni olisi ollut utuinen, itse olisin ollut itselleni täysin vieras näitä käyttäessä. Kuin joku olisi sisälläni jarruttanut kykyäni ajatella ja alentanut kapasiteettiani. Sain neurolepteistä myös paniikinkaltaista ahdistusta koska kokoajan oli tunne kuin joku olisi pielessä ja minulla oli pakonomaista tarvetta liikuttaa kehoani yhdessä järkyttävän sedaation kanssa mikä on luonnoton tila.

        Minulla oli tunne kuin psykiatria olisi varastanut rikkaan sisäisen maailmani.

        Olen edelleen järkyttynyt siitä kuinka itsestäänselvänä näiden lääkkeiden (lääke on liian jalo nimitys) käyttö on. Olen kiitollinen joka päivästä ilman neuroleptejä ja vuosia on menty näin. Ainoa myönteinen kokemus mikä minulla on aikanaan ollut on ollut ketipinor 25 milligrammasta joka unetti. Nykyään en sitäkään voi käyttää koska herkistyin lääkkeille vieroitusten myötä. Olen aina ollut herkkä isommille hoitoannoksille mitään mutta psykiatria kidutti minua isolla antipsykoottiannoskella.

        Kaikki meni täysin helvetiksi. Onneksi selvisin. Nuo vaikuttaa myös kykyyn tehdä asioista palkitsevia. Kamalinta oli että psykiatria myös teki minusta analyyseja tuossa tilassa tulkiten kaikkea vaan sairauden läpi. Oksettavaa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En koskaan, ikinä, milloinkaan ole ollut siinä tilassa missä olin neuroleptien myötä. Oikeasti olisin voinut vain tuijottaa seinää koska olin niin sisältä kuollut. Kaikki tuntui paljon vaikeammalta mitä asiat ovat. Se oli kuin pääni olisi ollut utuinen, itse olisin ollut itselleni täysin vieras näitä käyttäessä. Kuin joku olisi sisälläni jarruttanut kykyäni ajatella ja alentanut kapasiteettiani. Sain neurolepteistä myös paniikinkaltaista ahdistusta koska kokoajan oli tunne kuin joku olisi pielessä ja minulla oli pakonomaista tarvetta liikuttaa kehoani yhdessä järkyttävän sedaation kanssa mikä on luonnoton tila.

        Minulla oli tunne kuin psykiatria olisi varastanut rikkaan sisäisen maailmani.

        Olen edelleen järkyttynyt siitä kuinka itsestäänselvänä näiden lääkkeiden (lääke on liian jalo nimitys) käyttö on. Olen kiitollinen joka päivästä ilman neuroleptejä ja vuosia on menty näin. Ainoa myönteinen kokemus mikä minulla on aikanaan ollut on ollut ketipinor 25 milligrammasta joka unetti. Nykyään en sitäkään voi käyttää koska herkistyin lääkkeille vieroitusten myötä. Olen aina ollut herkkä isommille hoitoannoksille mitään mutta psykiatria kidutti minua isolla antipsykoottiannoskella.

        Kaikki meni täysin helvetiksi. Onneksi selvisin. Nuo vaikuttaa myös kykyyn tehdä asioista palkitsevia. Kamalinta oli että psykiatria myös teki minusta analyyseja tuossa tilassa tulkiten kaikkea vaan sairauden läpi. Oksettavaa.

        Todistin itselleni että kyse ei ollut mistään sairsuden oireista koska itse lääke alasajaessa olo parani niin paljon. Kärsin siis tuskaisuutta lääkkeissä jota tulkittiin vain sairauden läpi. En tiedä millä mittapuulla tämä on hyväksyttävää. Onhan se toki.

        Tarkoitan siis että kykyyn kokea asioita palkitsevina eli ne jotenkin sotkee sitä niin että mikään ei tunnu millekään. Se on kamala olotila olla turrutettuna ja mikään ei tunnu millekään. Ja psykiatrin mielestä neuroleptitkin (joita hän korjasi että kyse on antipsykooteista, lol) voi auttaa masennukseen. Onko kyse samasta mekanismista ja logiikasta kuin jalka on kipeä ja katkaistaan se?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En koskaan, ikinä, milloinkaan ole ollut siinä tilassa missä olin neuroleptien myötä. Oikeasti olisin voinut vain tuijottaa seinää koska olin niin sisältä kuollut. Kaikki tuntui paljon vaikeammalta mitä asiat ovat. Se oli kuin pääni olisi ollut utuinen, itse olisin ollut itselleni täysin vieras näitä käyttäessä. Kuin joku olisi sisälläni jarruttanut kykyäni ajatella ja alentanut kapasiteettiani. Sain neurolepteistä myös paniikinkaltaista ahdistusta koska kokoajan oli tunne kuin joku olisi pielessä ja minulla oli pakonomaista tarvetta liikuttaa kehoani yhdessä järkyttävän sedaation kanssa mikä on luonnoton tila.

        Minulla oli tunne kuin psykiatria olisi varastanut rikkaan sisäisen maailmani.

        Olen edelleen järkyttynyt siitä kuinka itsestäänselvänä näiden lääkkeiden (lääke on liian jalo nimitys) käyttö on. Olen kiitollinen joka päivästä ilman neuroleptejä ja vuosia on menty näin. Ainoa myönteinen kokemus mikä minulla on aikanaan ollut on ollut ketipinor 25 milligrammasta joka unetti. Nykyään en sitäkään voi käyttää koska herkistyin lääkkeille vieroitusten myötä. Olen aina ollut herkkä isommille hoitoannoksille mitään mutta psykiatria kidutti minua isolla antipsykoottiannoskella.

        Kaikki meni täysin helvetiksi. Onneksi selvisin. Nuo vaikuttaa myös kykyyn tehdä asioista palkitsevia. Kamalinta oli että psykiatria myös teki minusta analyyseja tuossa tilassa tulkiten kaikkea vaan sairauden läpi. Oksettavaa.

        Ihanaa lukea näitä lääkehelvetistä pois päässeitten kirjoituksia. Kaikkea hyvää elämääsi.

        Näen MIELIKUVISSANI psykiatrin lukemassa tätäkin tarinaa ja annan itselleni luvan tulkita hänen ajatuksiaan:

        - Tämän potilaan ulkoinen olemus jo näyttää että on syvästi masentunut jonka luokittelisin psykoottiseksi ja ahdistuneisuushäiriöiseksi. Tyypillisesti oireiston kuva muuttuu vuosien aikana mutta tämä on lopun elämän kestävä tilanne. Lääkevaihdoilla saadaan tilannetta helpotettua. Sähköhoidostakin on saatu hyviä tuloksia, tätäkin voisi suositella potilaalle.
        Meille lääkäreille on yliopistossa opetettu tunnistamaan nämä laajaan masennuskirjoon kuuluvat oireet ja käypä hoito ohjeistaa meitä hoitoprosessissa.--

        Että näillä mennään eteenpäin - kuinkahan kauan kestää ennen kuin psykiatrinen hoitojärjestelmä pystyy muuttumaan?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihanaa lukea näitä lääkehelvetistä pois päässeitten kirjoituksia. Kaikkea hyvää elämääsi.

        Näen MIELIKUVISSANI psykiatrin lukemassa tätäkin tarinaa ja annan itselleni luvan tulkita hänen ajatuksiaan:

        - Tämän potilaan ulkoinen olemus jo näyttää että on syvästi masentunut jonka luokittelisin psykoottiseksi ja ahdistuneisuushäiriöiseksi. Tyypillisesti oireiston kuva muuttuu vuosien aikana mutta tämä on lopun elämän kestävä tilanne. Lääkevaihdoilla saadaan tilannetta helpotettua. Sähköhoidostakin on saatu hyviä tuloksia, tätäkin voisi suositella potilaalle.
        Meille lääkäreille on yliopistossa opetettu tunnistamaan nämä laajaan masennuskirjoon kuuluvat oireet ja käypä hoito ohjeistaa meitä hoitoprosessissa.--

        Että näillä mennään eteenpäin - kuinkahan kauan kestää ennen kuin psykiatrinen hoitojärjestelmä pystyy muuttumaan?

        No sellaistahan se olikin, diagnooseilla asian selittelyä ja pillereiden nostelua. Hoidot muuttui yhä aggresiivisemmiksi mitä paskempana olin ja lääkkeet oli myötävaikuttamassa. Uskoisin tuon olevan riski psykiatrian potilaana olosta eli negatiivinen kierre mikä lähtee ja kulkee kohti sähköhoitoja ja yhä kasvavia vahinkoja aivoille ja hermostolle. Todellinen toipuminen lähti siitä kun aivoille ja keholle antoi mahdollisimman paljon niitä asioita mitä ne tarvitsivat, luonnollisesti. Keho on kaikkein viisain kun se saa oikeita rakennuspalikoita mitkä ei tule labrakemikaalipaketissa niin että säätelyjärjestelmiä ohitetaan ja keinotekoisesti muunnellaan.

    • Anonyymi

      Tuottaisikohan psykiatria paljon vähemmän vahinkoa jos se olisi velvoitettu sanomaan potilaille että heidän sairautensa on oikeasti vain listauksia oireita joista näyttö tosiasiallisina sairauksina on aika heikkoa. Esim masennuskin on järkevämpää hahmottaa oireena kuten päänsärky jonka aiheuttaja on jossain muualla. Ja pillerit valitaan aika summittaisesti perustumatta siihen että ne oikeasti korjaisivat mitään ollen todennäköisemmin vain psykotrooppisia aineita joille toki psykiatria kiihkeästi yrittää löytää muka ulottuvuuksia missä ne biologisesti korjaisi mitään. Se on aika hellyyttävää tavallaan sulkea silmänsä niin että kyseessä on kumminkin psykotrooppinen aine psykotrooppisten psykoaktiivisten aineiden ongelmineen. Ne olisi tietenkin pakko sanoa potilaille ja kuinka lyhyesti niitä tutkitaan.

      Psykiatrialla on myös ulottuvuuksia jossa sairautena voidaan nähdä yhteiskunnassa epätoivottu käytös eli sillä on moraalisia, normatiivisia ulottuvuuksia jossa se voi tietyllä tavalla ottaa kantaa mikä on toivottavaa ja mikä ei ja siihen sisältyy ihanteita yksilön rationaalisesta, ahkerasta käytöksestä. Se vain sekoittuu medikaaliseen jargoniin. Kärsimys nähdään myös herkästi sairautena vaikka sitäkin voitaisiin katsoa eri perspektiivistä kuten esim uskonnonfilosofiat kuten buddhalaisuus kertoo

    • Anonyymi

      Mitä pitemmälle lääketiede kehittyy, sitä sairaampia ihmisistä tulee. Koska koko ajan löydetään jotain uusia " vikoja ja sairauksia ".
      Mutta myös, mitä enemmän ihminen itseään, ja mahdollisia tuntemuksiaan, oireiluaan tarkkailee, sitä enemmän niitä voi tuntea olemassa oleviksi.

      • Anonyymi

        Aika jännä. Itselläni ei tarvinnut yhtään tutkailla omia tuntemuksia kun vaikkapa pakkoliikuin psykiatrian aineiden seurauksena tai hyvä kun näin eteeni antipsykooteissa kun katse oli niin sumea. Eikä tarvinnut sitä kaameaa ummetustakaan keksiä mitä antipsykootit laukaisi. Kyllä se unettomuuskin minkä lääkevieroitus puhkaisi niin ei tarvinnut sitä ollenkaan tutkailla. Tai kun piti potkia jalkoja kun ne oli niin levottomat kun dopamiinijärjestelmä oli sotkettu. Olemassa olivat ihan ilman tutkailuakin.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aika jännä. Itselläni ei tarvinnut yhtään tutkailla omia tuntemuksia kun vaikkapa pakkoliikuin psykiatrian aineiden seurauksena tai hyvä kun näin eteeni antipsykooteissa kun katse oli niin sumea. Eikä tarvinnut sitä kaameaa ummetustakaan keksiä mitä antipsykootit laukaisi. Kyllä se unettomuuskin minkä lääkevieroitus puhkaisi niin ei tarvinnut sitä ollenkaan tutkailla. Tai kun piti potkia jalkoja kun ne oli niin levottomat kun dopamiinijärjestelmä oli sotkettu. Olemassa olivat ihan ilman tutkailuakin.

        En tarkoittanutkaan juuri sinua henkilökohtaisesti.
        Ihan yleistäen mainitsin asian, en tarkoittaen ketään henkilökohtaisesti.

    • Anonyymi

      Kovin monen lääkärin taktiikoin se ei onnistu. Olisivat vielä riitautuneet kumman puolen olisi pitänyt käännyttää niistä. Näinhän se meni.

    • Anonyymi

      En tunne hänen hoitojaan.

    • Anonyymi

      Olen täysin samaa mieltä. Minäkin olen koulussa neurolepteihin, enkä pääse irti. Miten kauan tällsisen järjettömyyden sallitaan olla kuin pakkohoito?

      • Anonyymi

        Niistä pääsee alasajamalla ne pillerit pienin annoksin (tukea esim Surviving Antidepressants) ja huolehtien itsehoidosta. Itsehoito on tärkein asia onnistumisessa hitaan vähennyksen lisäksi. Sillä voi tukea unta (joka valitettavan usein kärsii vieroituksessa) , palautumista yleensä lääkkeistä ja myöskin henkistä hyvinvointiaan.

    • Anonyymi

      Noin ongelmista pääsee eroon, hyvä tapsa.

    • Anonyymi

      Eiköhän ongelma ollut se, että sairaus ei ollut hoidossa. Nettijuorut epäili, että otti välillä Alkoa ja sitten viestitti kaikkea sopimatonta. Jossain artikkelissa oli, että sitten jälkikäteen hävetti mitä oli sekoillut.

      • Anonyymi

        Uskon että monelle tuhoisa piste kun he tajuavat kiertävänsä samaa kehää ajattelussaan ja toiminnasssan mikä aina johtaa samantyyppiseen kärsimykseen.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Uskon että monelle tuhoisa piste kun he tajuavat kiertävänsä samaa kehää ajattelussaan ja toiminnasssan mikä aina johtaa samantyyppiseen kärsimykseen.

        Onhan sen joku kehä pakko olla. Jos ihminen pääsee kehästä ulos, varmaankin tilanteet helpottavat.
        Usein ihminen eniten syyllistää itseään kiertäessään sitä kehää, eli suurempi vaikutus psyykeen tulee ihan omasta takaa, vaikka kovasti syytellään yhteiskuntaa, ja milloin mitäkin.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onhan sen joku kehä pakko olla. Jos ihminen pääsee kehästä ulos, varmaankin tilanteet helpottavat.
        Usein ihminen eniten syyllistää itseään kiertäessään sitä kehää, eli suurempi vaikutus psyykeen tulee ihan omasta takaa, vaikka kovasti syytellään yhteiskuntaa, ja milloin mitäkin.

        Psyykelääkkeiden eräs toimintatapa ihmisen kehossa on juuri tuo elimistön toimintakyvyn ja aivojen lamaannuttaminen mikä näkyy kehässä pyörimisenä. Lääkehaitat ovat nimenomaan fyysisiä varsinkin kun niitä syö pitkään, tätä eivät monet tajua. Kun tulee tehtyä kaikkea sekoilua, ei sitä ihminen itse tee vaan lääkkeet laittavat toimimaan.

        Kun lääkkeet ottavat vallan ja alkavat johtaa elimistön toimintamekanisnmeja, ei ihminen itse voi siihen millään tavoin vaikuttaa.
        Lääkitystä ihmisestä on tehty vanki omassa kehossaan.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Psyykelääkkeiden eräs toimintatapa ihmisen kehossa on juuri tuo elimistön toimintakyvyn ja aivojen lamaannuttaminen mikä näkyy kehässä pyörimisenä. Lääkehaitat ovat nimenomaan fyysisiä varsinkin kun niitä syö pitkään, tätä eivät monet tajua. Kun tulee tehtyä kaikkea sekoilua, ei sitä ihminen itse tee vaan lääkkeet laittavat toimimaan.

        Kun lääkkeet ottavat vallan ja alkavat johtaa elimistön toimintamekanisnmeja, ei ihminen itse voi siihen millään tavoin vaikuttaa.
        Lääkitystä ihmisestä on tehty vanki omassa kehossaan.

        Lääkittyjä psykiatrisia potilaita pitäisi ruveta tarkastelemaan ja ymmärtämään uudella tavalla.

    • Anonyymi

      "Mitä pitemmälle lääketiede kehittyy, sitä sairaampia ihmisistä tulee. Koska koko ajan löydetään jotain uusia " vikoja ja sairauksia"

      Ihmiset elää pitempään mutta aivot sippaa monesti jo kauan ennen sitä, tulee dementiaa sun muuta. Ei yllätä sinänsä kun miettii millainen maailma on. Epäterveellistä prosessoitua moskaa, kemikaalikuormaa, psyykenpillereitä, ties mitä pillereitä, fyysisyyden unohtaminen ja stressaava elämä.

      • Anonyymi

        Tottahan se on, että elintavat vaikuttavat laajalti, kun mietitään vaikka erilaisia sairauksia.
        Ei sekään aina ole pelastus, etteikö mitään vaivoja tulisi, mutta todennäköisyys on varmasti pienempi.

      • Anonyymi

        Wut?

        Ihmiset elää pisempään, koska syövät huonompaa ruokaa?

    • Anonyymi

      Sellainen on kaksisuuntainen mielialahäiriö.

    • Anonyymi
    • Anonyymi

      No ei heitä kiinnosta eikä heillä ole aikaa lukea niitä lääkereseptejä. Tietävät nyt pintapuolisiesti jotain lääkkeistä. Itse pitää asioita tutkia.

    • Anonyymi

      Toimittaja Tapio Suominen, T.S sai olla kiitollinen, että hän sai normaalikoulutuksen suomalaisessa yhteiskunnassa.
      Hän oli hyvä ja lahjakas oppilas hiukan synnynnäisenä psyykevammaisena.

      Tuhannet niillä emmeillä, jotka hänellä oli, joutuivat yhteiskunnan pohjamutakerroksen eläjiksi.
      Että hän sai Yleltä monoa aikuisiällään, osoittaa että hän alkoi toteuttaa käytännön työssä synnynnäisiä taipumuksiaan.

      Toteuttamistapansa, poistua elämästä noin totaalisin keinoin, osoittaa, että T.S:n elämässä hänellä oli lukemattomia versioita tehä itsis jollakin tavalla.
      . mitätön peesaaja.

    • Anonyymi

      Kyllä kuka tahansa voi sairastua pahasti ja voi käyvä näin. On turha luulla että vain tietyt sairastaa. Ja on turha luulla että sairaudet on keksittyjä kun esim ihminen päätyy itsemurhaan. Haluaisin nähdä niiden epäilijöiden ilmeet kun he kuuli kun Tapio suominen kuoli. Tarkoita epäilijöillä niitä jotka vähätteli Tapio suomisen ongelmia kun oon nähnyt kommentteja joissa tietyt ihmiset on sanoneet ettei hänellä mitään ongelmia ole ollut että kunhan vain huomiohakuinen ja niin edelleen.

    • Anonyymi
      UUSI

      Olen samaa mieltä kanssasi. Tapio Suomisen loppu johtui psykiatrisista lääkkeistä.

      • Anonyymi
        UUSI

        Harmi kun Tapio ei voi todistaa luuloasi oikeaksi.

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Eikö Marin ollut oikeassa kokoomuksen ja persujen toiminnasta

      Ennen vaaleja Marin kertoi mitä kokoomus tulisi hallituksessa tekemään ja tietysti persut suostuu kaikkeen, mitä kokoomu
      Maailman menoa
      223
      1898

    2. Seiska: Konsta Hietanen ja Aami-rakas iltamenoissa - Salkkareista Aami täräyttää: "Sarja oli..."

      Konsta Hietanen jätti Salatut elämät -draamasarjan tänä syksynä. Konstaa kyllä kaivataan vieläkin Salkkareissa! Lue li
      Suomalaiset julkkikset
      2
      1292

    3. Kohuttu Iida Vainio mursi hiljaisuuden -Näin raskaus vaikutti Farmi-kuvauksissa: "Saattoi ruveta..."

      Ihanaa odotusta, tsemppiä ja voimia Iida! Iida Vainio ja Archie Cruz eli Arttu Kuosmanen asuvat yhdessä Helsingissä ja o
      Suomalaiset julkkikset
      12
      1159

    4. Minkälainen ihminen

      kaivattusi on?
      Ikävä
      80
      1113

    5. Avoin kirje sinulle

      Rakas, Kirjoitan sinulle nyt, vaikka sanat tuntuvat niin vaatimattomilta siihen, mitä sydämeni on kantanut sisällään ni
      Ikävä
      28
      872

    6. Mitä mies teet

      näin iltasella? 👾
      Ikävä
      53
      771

    7. Nainen, jos luet kirjoituksiani

      niin sano minulle jotain?
      Ikävä
      49
      756

    8. Sullahan oli ihan valtavat t...., nainen

      Aivan suunnattomat ja hyvin muodostuneet. Luulisi että olisit uskaltanut tehdä selvän aloitteen jos jotain haluat. Miksi
      Ikävä
      53
      719

    9. Numerosi 3. ja 4.

      viimeinen numero. Ei uskalla muuten.
      Ikävä
      38
      716

    10. On ikävä häntä

      Ollut pitkän aikaa
      Ikävä
      37
      704
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt