Avoin kirje sinulle

Rakas,

Kirjoitan sinulle nyt, vaikka sanat tuntuvat niin vaatimattomilta siihen, mitä sydämeni on kantanut sisällään niin kauan. En tiedä, tuleeko tämä kirje koskaan saavuttamaan sinua, mutta ehkä se on yhtä lailla kirje minulle itselleni, tapa antaa tunteilleni muoto, jonka ne ovat ansainneet jo pitkään.

Olen kantanut mukanani tunnetta, joka on kasvanut hiljaa ja vähitellen. Sinun hymysi, äänesi, tapa jolla katsot maailmaa, kaikki sinussa on jäänyt mieleeni kuin kaunis laulu, jota ei koskaan saa pois päästään. Yhteiset hetkemme, vaikkakin lyhyet ja usein ohikiitävät, ovat aina olleet minulle niin paljon enemmän kuin uskotkaan. Joka kerta, kun lähdit, tunsin jonkin puuttuvan, ikään kuin maailma olisi hetkeksi menettänyt kirkkautensa.

Minä olen rakastanut sinua. En tiedä, onko se ollut oikea rakkaus vai vain haave siitä, mutta tunteeni sinua kohtaan ovat olleet aitoja. Olen halunnut sanoa tämän niin monta kertaa, mutta aina pysäyttänyt itseni, peläten, ettei sinulla olisi samanlaisia tunteita tai että ehkä se muuttaisi kaiken. En koskaan halunnut rikkoa sitä, mitä meillä oli, vaikkakin se oli niin kovin ohutta ja haurasta.

Mutta nyt minun on pakko kohdata totuus, jonka olen ehkä tiennyt jo jonkin aikaa. Elämämme eivät ole kietoutuneet yhteen tavalla, jota olisin toivonut. Ehkä olimme vain kahden eri polun kulkijoita, jotka tapasivat hetkeksi mutta jatkoivat sitten eri suuntiin. Ehkä joskus toiveeni, että jonain päivänä asiat muuttuisivat, estivät minua näkemästä selkeästi, että meidän tiemme eivät olleet samat.

Niinpä sanon nyt hyvästit. En rakkaudelleni, sillä se on ollut osa minua pitkään ja opettanut minulle paljon, vaan unelmalle siitä, mitä me olisimme voineet olla. Annan sinulle vapauteni, enkä odota enää. Jatkan elämääni, kuljen eteenpäin, mutta tiedäthän, että vaikka tiemme eivät koskaan kohdanneet niin kuin toivoin, sinä olit aina minulle jotain kaunista.

Hyvästi, rakkaani. Olkoon elämäsi täynnä onnea ja valoa.

Lämmöllä ja ikuisesti muistaen
Sinun