Kenellä on musiikinhistorian parhaat huilukvartetot?

Nahkahuilu ei ole mikään oikea soitin viitatessaan johonkin aivan muuhun kuin musisoimiseen, johon sopivat sen sijaan mm. poikkihuilu, panhuilu, piccolohuilu, flageoletti ym.

Joseph Haydninkaan huilukvartetot eivät ole alkuperäisiä teoksia vaan ainoastaan sovituksia säveltäjän kassaatioista ja jälkimmäisissä niistä on mukana myös epäaitoja osia, jotka eivät ole papan säveltämiä.

Hämmentää, että vähintäänkin jonkinasteisesta skeptisyydestäni Haydnin oopperoita kohtaan, mikäli niitä verrataan Mozartiin, kykenin saavuttamaan levytyksen tuon tuosta katkaisevista mainoksista huolimatta suht voimakkaan lumontunteen Kuun maailma oopperan jälkimmäisessä näytöksessä, ja joka valtasi minut lopulta myös seccoresitatiiveja myöten, jota ei ole tapahtunut milloinkaan ennen, mutta sitten tuntien kuuntelun jälkeen luovutin pakaran puutumisen jälkeen. Ei tätäkään v. 1776 sävellettyä oopperaa suotta ole suomessakin esitetty, vaikka Haydn joutui tyytymään pienehköön orkesteriin ja taidoiltaan suht vaatimattomiin laulajiin Esterhazassa. Keskittymistä se kyllä kysyi.

Anonyymi kirjoitti:

Joseph Haydninkaan huilukvartetot eivät ole alkuperäisiä teoksia vaan ainoastaan sovituksia säveltäjän kassaatioista ja jälkimmäisissä niistä on mukana myös epäaitoja osia, jotka eivät ole papan säveltämiä.

Hämmentää, että vähintäänkin jonkinasteisesta skeptisyydestäni Haydnin oopperoita kohtaan, mikäli niitä verrataan Mozartiin, kykenin saavuttamaan levytyksen tuon tuosta katkaisevista mainoksista huolimatta suht voimakkaan lumontunteen Kuun maailma oopperan jälkimmäisessä näytöksessä, ja joka valtasi minut lopulta myös seccoresitatiiveja myöten, jota ei ole tapahtunut milloinkaan ennen, mutta sitten tuntien kuuntelun jälkeen luovutin pakaran puutumisen jälkeen. Ei tätäkään v. 1776 sävellettyä oopperaa suotta ole suomessakin esitetty, vaikka Haydn joutui tyytymään pienehköön orkesteriin ja taidoiltaan suht vaatimattomiin laulajiin Esterhazassa. Keskittymistä se kyllä kysyi.

Lue lisää

Aiemmin vähäisen kuuntelunäytteen perusteella suotta vähättelemäni Haydnin suht varhainen Pescatrici ooppera löytyi monen muun säveltäjän oopperan ohella Robbins Landonin uutteruuden ansiosta Budapestista ja hän rekonstruoi oopperan Amsterdamissa järjestettyä esitystä varten, mutta oopperasta noin ´kaksi kolmannesta on aitoa Haydnia ja muu osa Landonin mestarillisella tavalla säveltäjän tyylille uskollisesti täydentämää materiaalia ja kun sitten kuuntelin teosta olin hämmästyksekseni varsin lumoutunut, vaikka joissakin numeroissa saattaa pistää merkille Landonin kädenjäljen mm. joinekin kökköine puhallinsooloine eräässä numerossa, mikä ei vähennä kuuntelunautintoa joidenkin aarioiden liittyessä jopa säveltäjän sturm und drang kauteen intohimoisine ja myrskyävine tunteen purkauksineen.

En tiennyt että he ovat sellaisiakin säveltäneet. Haydn sävelsi huilutrioja myös, jotka on peräisin säveltäjän Lontoon kaudelta. Muistaakseni Bach ja Telemann ovat säveltäneet merkittäviä huilusonaatteja.

Anonyymi kirjoitti:

En tiennyt että he ovat sellaisiakin säveltäneet. Haydn sävelsi huilutrioja myös, jotka on peräisin säveltäjän Lontoon kaudelta. Muistaakseni Bach ja Telemann ovat säveltäneet merkittäviä huilusonaatteja.

Lue lisää

pääosin he säveltäneet pianolle ja viululle&jousille.

Anonyymi kirjoitti:

pääosin he säveltäneet pianolle ja viululle&jousille.

Haydnilla on parempia teoksia.

Anonyymi kirjoitti:

Haydnilla on parempia teoksia.

Nuorena luulin, että vasta Haydnin myöhäiset suuret laajamuotoiset vokaaliteokset, ne oratoriot, jotka hän sävelsi seitsemissä kymmenissä, edustavat ensimmäistä kertaa kypsää Haydnia säveltäjän uralla, eivätkä paljon aiemmin ja jopa 50 v. ennen luomista sävelletyt oopperat voi vielä sisältää innoittunutta, vaikuttavaa tai laatuun käyvää ja keksinnältään runsasta musiikkia aarioissakaan, vaan luulin niitä kuiviksi ja tylsiksi, ajan hampaan nakertamiksi teoksiksi vailla tuoretta luomisvoimaa, enkä voinut aavistaa miten paljon musiikillista kauneutta sisältyy varhaisiinkin oopperoihin, jotka saavat kuulijan lumoutumaan ja tuntemaan jopa sielunsa syvimpiä sopukoita myöten niiden musiikin koskettaessa parhaimmillaan sydäntä.

Anonyymi kirjoitti:

Haydnilla on parempia teoksia.

ottaako mielpittees objektiivisesti vaiko subjektiivisesti nii sitä voi pohtia että mua alko houkutella mieltäni punnita mielipidettä että jos perustaa sen enemmän musassa oleviin faktoihin niin totta on se ainaki että haydnin kyseiset teokset ehkä kokonaisvaltaisemmin parempia, mut toisaalta fanny ja clara niin heijän vahvuudet upea melodian käsittelykyky ja kauneus ja enkä väitä etteikö haydnin huilujutut koskettaisi, mut jos lähttee tolta pohojalta arvioimaan niin haydn vie ehkä silloin voiton.

Anonyymi kirjoitti:

Nuorena luulin, että vasta Haydnin myöhäiset suuret laajamuotoiset vokaaliteokset, ne oratoriot, jotka hän sävelsi seitsemissä kymmenissä, edustavat ensimmäistä kertaa kypsää Haydnia säveltäjän uralla, eivätkä paljon aiemmin ja jopa 50 v. ennen luomista sävelletyt oopperat voi vielä sisältää innoittunutta, vaikuttavaa tai laatuun käyvää ja keksinnältään runsasta musiikkia aarioissakaan, vaan luulin niitä kuiviksi ja tylsiksi, ajan hampaan nakertamiksi teoksiksi vailla tuoretta luomisvoimaa, enkä voinut aavistaa miten paljon musiikillista kauneutta sisältyy varhaisiinkin oopperoihin, jotka saavat kuulijan lumoutumaan ja tuntemaan jopa sielunsa syvimpiä sopukoita myöten niiden musiikin koskettaessa parhaimmillaan sydäntä.

Lue lisää

noh siitä sainki idean että käyn kuunteleen niitä clara schumannin ja fanny mendelssohnin teoksia ja joseph haydnin teoksia ja vertailen sitten keskenään niin tuun sitten kertoon mitä ajattelen.....tarkkaa ajankohtaa en tiiä sannoo milloin kerron sitten sulle.

Anonyymi kirjoitti:

noh siitä sainki idean että käyn kuunteleen niitä clara schumannin ja fanny mendelssohnin teoksia ja joseph haydnin teoksia ja vertailen sitten keskenään niin tuun sitten kertoon mitä ajattelen.....tarkkaa ajankohtaa en tiiä sannoo milloin kerron sitten sulle.

Lue lisää

Mitä Haydnin teoksia aiot kuunnella? Sinfoniat ja jousikvartetot olivat hänen ominta alaansa ja kvartetto merkitsi hänelle samaa mitä sonaatti Beethovenille ja fuuga Bachille, joskin Haydn oli etevä myös viime mainittuja musiikinmuotoja viljellessään.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä Haydnin teoksia aiot kuunnella? Sinfoniat ja jousikvartetot olivat hänen ominta alaansa ja kvartetto merkitsi hänelle samaa mitä sonaatti Beethovenille ja fuuga Bachille, joskin Haydn oli etevä myös viime mainittuja musiikinmuotoja viljellessään.

Lue lisää

haydnin huiluteoksia tossa kuuntelin....

Anonyymi kirjoitti:

haydnin huiluteoksia tossa kuuntelin....

Itse en juuri tunne hänen huilutriojaan, mutta pidin yhdestä niistä, jonka kuuntelin kerran. Olen ehkä eilistä ja tätä päivää lukuun ottamatta keskittynyt enemmän säveltäjän oopperoihin ja otin kuunteluun Filosofin sielu oopperan, jota en ennestään tuntenut, ja vaikka se on wikipedian mukaan säveltäjän suosituin ooppera ja sen tarina on varsin surullinen, kuuluessaan säveltäjänsä myöhäiskauteen keskeneräisenä teoksena, syistä, jota ei täysin tunneta, mutta kun eilen sitten päätin tutustua lähemmin teokseen kuulokkeista loppui virta juuri kun tunsin eräässä duetossa lumoutuvani musiikista, joka ei minusta ole yleisilmeeltään niin mieliinpainuvaa lajia kuin säveltäjän 1770 luvun parhaissa aarioissa koomisissa buffa oopperoissa ja sisältää paljon enemmän kuoronumeroita, kuin varhaisoopperat, jotka tuntuvat sopivan Haydnin säveltäjäluonteelle paremmin, kuin seriat, luulisin pinnallisen, mutta ei pohjaan asti menevän tutustumisen jälkeen ilman tahdonliikkeiden heijastumista puhtaan mielteen alueelle musiikillisten "ideoiden" käsittämisen edellytyksenä, mutta edellyttää suurta keskittymistä, johon ei aina energiat ja kiinnostus riitä.

Anonyymi kirjoitti:

haydnin huiluteoksia tossa kuuntelin....

Mihin tulokseen päädyit säveltäjien keskinäistä paremmuutta arvioidessasi?

Anonyymi kirjoitti:

Mihin tulokseen päädyit säveltäjien keskinäistä paremmuutta arvioidessasi?

haydn vei kuitenkin voiton, mutta niukka voitto vain. Mut paljon enemmän Clara schumanni ja Fanni Mendelssohn pitäs saada kehuja.

Anonyymi kirjoitti:

Mihin tulokseen päädyit säveltäjien keskinäistä paremmuutta arvioidessasi?

kuitenki syy siihen minusta on aika selvä, en viitsisi käyttää faktamuotoa, mut haluisin eli syy on tämä; haydn hallitsee heitä kahta paremmin kuitenkin kokonaisuuden ja harmonian sekä teknillisen osaamisen mikä minusta kuuluu kyllä ja fannin ja claran teokset kauneudessaan huikeita. Moni niihin aikoihin , etenkin naiset kuunteli paljon fannya ja claraa. Ei naiset ole kauniiden ja hempeiden teosten tekijöitä mutta prosentuaalisesti ovat mutta jos miettii oikeasti faktapuolta, niin naisten halu tehdä enempi hempeää musaa johtuu muista seikoista kuin luonneseikoista. Sen selittää enemmänkin yhteiskunnan psykologiset rakenteet. Yhteiskunnanb vanhakantaiset rakenteet ajoi miehet usein tunteiden kovettamiseen mikä näkyi esim siinä että miehet ei itkeneet&eikä nykyään osa itke koska piti tehdä töitä vain ja kovettaa sielu ja minusta se on tosi hölmöä ja jopa vaarallista, kohtalokasta, kun mä annan tunteiden vappaasti virrata.

Esim nykyään edelleen monet naiset jättää tulematta rock musan piiriin johtuen rokkimusapuolen vanhakantaisista rakenteista.

Meni nyt ohi aiheen, mut eihän haittaa pieni off-topic kirjottelu??kirjoitinhan minä toki perustelut miks valitsin kuitenkin Haydnin paremmaks eli siis ei kokonaan off topicia menny =)

Anonyymi kirjoitti:

kuitenki syy siihen minusta on aika selvä, en viitsisi käyttää faktamuotoa, mut haluisin eli syy on tämä; haydn hallitsee heitä kahta paremmin kuitenkin kokonaisuuden ja harmonian sekä teknillisen osaamisen mikä minusta kuuluu kyllä ja fannin ja claran teokset kauneudessaan huikeita. Moni niihin aikoihin , etenkin naiset kuunteli paljon fannya ja claraa. Ei naiset ole kauniiden ja hempeiden teosten tekijöitä mutta prosentuaalisesti ovat mutta jos miettii oikeasti faktapuolta, niin naisten halu tehdä enempi hempeää musaa johtuu muista seikoista kuin luonneseikoista. Sen selittää enemmänkin yhteiskunnan psykologiset rakenteet. Yhteiskunnanb vanhakantaiset rakenteet ajoi miehet usein tunteiden kovettamiseen mikä näkyi esim siinä että miehet ei itkeneet&eikä nykyään osa itke koska piti tehdä töitä vain ja kovettaa sielu ja minusta se on tosi hölmöä ja jopa vaarallista, kohtalokasta, kun mä annan tunteiden vappaasti virrata.

Esim nykyään edelleen monet naiset jättää tulematta rock musan piiriin johtuen rokkimusapuolen vanhakantaisista rakenteista.

Meni nyt ohi aiheen, mut eihän haittaa pieni off-topic kirjottelu??kirjoitinhan minä toki perustelut miks valitsin kuitenkin Haydnin paremmaks eli siis ei kokonaan off topicia menny =)

Lue lisää

Vertailu ei sinänsä ole kiinnostavaa taikka hedelmällistä, vaan itse musiikki. Vaikka Haydnia tuskin voi pitää minään suurena draamallisena nerona, mutta musiikillisena nerona kylläkin, ja vaikka eräissä hänen vakavammissa tai semiseria oopperoissaan saattaa olla hiukan draaman tuntuakin, niin minusta näin amatöörinä tuntuu ainakin musiikillisten ansioiden suhteen siltä, ikään kuin buffa oopperoissa ja dramma giocoso tyyppisissä sekä semiserioissakin säveltäjän mielikuvitus olisi ainakin joissakin numeroissa syttynyt ilmiliekkiin, varsinkin jos ajattelee kuinka varhaisista oopperoista on kyse verrattuna musiikilliselta keksinnältään jotenkin "steriilimpiin" ja sävelaiheiltaan tavanomaisempiin ja mielikuvituksettomampiin L' isola disabitataan, Armidaan ja L' anima del filosofoon, jotka kaikesta huolimatta ovat nekin erinomaisia mestariteoksia, mutta eivät ehkä yhtä spontaaneja, sillä vakava aihe ei inspiroinut Haydnia kenties yhtä paljon kuin joidenkin buffa oopperoiden hulvaton meininki, ja joiden räiskyvä musiikillinen huumori ja keksintä leiskuu ja leimahtelee siellä täällä ja nostaa nämä oopperat omaan luokkaansa lajissaan, johon vain harvat säveltäjän ovat yltäneet.

Anonyymi kirjoitti:

Vertailu ei sinänsä ole kiinnostavaa taikka hedelmällistä, vaan itse musiikki. Vaikka Haydnia tuskin voi pitää minään suurena draamallisena nerona, mutta musiikillisena nerona kylläkin, ja vaikka eräissä hänen vakavammissa tai semiseria oopperoissaan saattaa olla hiukan draaman tuntuakin, niin minusta näin amatöörinä tuntuu ainakin musiikillisten ansioiden suhteen siltä, ikään kuin buffa oopperoissa ja dramma giocoso tyyppisissä sekä semiserioissakin säveltäjän mielikuvitus olisi ainakin joissakin numeroissa syttynyt ilmiliekkiin, varsinkin jos ajattelee kuinka varhaisista oopperoista on kyse verrattuna musiikilliselta keksinnältään jotenkin "steriilimpiin" ja sävelaiheiltaan tavanomaisempiin ja mielikuvituksettomampiin L' isola disabitataan, Armidaan ja L' anima del filosofoon, jotka kaikesta huolimatta ovat nekin erinomaisia mestariteoksia, mutta eivät ehkä yhtä spontaaneja, sillä vakava aihe ei inspiroinut Haydnia kenties yhtä paljon kuin joidenkin buffa oopperoiden hulvaton meininki, ja joiden räiskyvä musiikillinen huumori ja keksintä leiskuu ja leimahtelee siellä täällä ja nostaa nämä oopperat omaan luokkaansa lajissaan, johon vain harvat säveltäjän ovat yltäneet.

Lue lisää

Syyllistyn itse tässä pieneen vertailuun, kuten totean Haydnista puheen ollen, että on suorastaan ehkä jotenkin jopa omituista, vai olenko täysin väärässä, että myöhäisen 1700 luvun suosituimman oopperasäveltäjän mestariteos, nimittäin, Paisiellon Seviljan parturi, on ainakin jonkun harvan aarian perusteella, kun oopperaa objektiivisen totuuden kaipuussa, parasta buffasäveltäjää etsittäessä ja nimettäessä, kuuntelin, musiikilliselta keksinnältään Haydnin buffa oopperoita heikompi ja pinnallisempi, ja tästä huolimatta ehkä Orlando Paladinoa lukuun ottamatta, Haydnia paljon menestyksekkäämpi kaikesta musiikillisesta kliseemäisyydestä, konventionaalisuudesta ja suorastaan triviaalisuudestaan huolimatta, josta puuttuu mm. melodinen mielikuvitus, mahdollisesti nimihenkilön tai jonkin muun hahmon aarian perustuessa kuluneisiin musiikillisen kliseisiin, mannheimilaiseen crescendo rakettiin ja ylettömästi toistettuihin jousi-ja puhallinkuvioihin monotonisen lauluäänen yllä josta puuttuu todellinen melodinen keksintä ja orkesteriosuudesta sävelaiheiden variointi ja kehittely.

Anonyymi kirjoitti:

Syyllistyn itse tässä pieneen vertailuun, kuten totean Haydnista puheen ollen, että on suorastaan ehkä jotenkin jopa omituista, vai olenko täysin väärässä, että myöhäisen 1700 luvun suosituimman oopperasäveltäjän mestariteos, nimittäin, Paisiellon Seviljan parturi, on ainakin jonkun harvan aarian perusteella, kun oopperaa objektiivisen totuuden kaipuussa, parasta buffasäveltäjää etsittäessä ja nimettäessä, kuuntelin, musiikilliselta keksinnältään Haydnin buffa oopperoita heikompi ja pinnallisempi, ja tästä huolimatta ehkä Orlando Paladinoa lukuun ottamatta, Haydnia paljon menestyksekkäämpi kaikesta musiikillisesta kliseemäisyydestä, konventionaalisuudesta ja suorastaan triviaalisuudestaan huolimatta, josta puuttuu mm. melodinen mielikuvitus, mahdollisesti nimihenkilön tai jonkin muun hahmon aarian perustuessa kuluneisiin musiikillisen kliseisiin, mannheimilaiseen crescendo rakettiin ja ylettömästi toistettuihin jousi-ja puhallinkuvioihin monotonisen lauluäänen yllä josta puuttuu todellinen melodinen keksintä ja orkesteriosuudesta sävelaiheiden variointi ja kehittely.

Lue lisää

joo monotonisuus pilaa usein teoksia ja usein rakenteet myös voi ajjaa siihe että esitys on (automaattisesti) monotoninen tai ontto (sisältötasoltaan) jonka tämän huomasin tänän aamuna kuunneltuani yhden bändin country rock-levyä.

Ei varmaan joo Haydn ole oopperoissaan ja huiluteoksissaan saanut sitä suosiota minkä ansaitsisi.

Seviljan parturilla lienet tarkoittavan italosäveltäjä Verdiä?? Minulta löytyy eräs kirpputoriostos jossa on nimenommaan verdin oopperateoksia joista kuuluisimmat aida ja sevillan parturi tai sitten muistan väärin, mutta muistaakseni sevilan parturi on verdin mut siitä oon 100% varma että aida on ainakin Verdiä. Se ostos tosiaan kirpputoriostos ja se on C-kasetti.

Haydnin levyjä ei ole ainakaan liikaa sanotaanko vaikka näin, että ainakin haydnia löytyy minulta siltä sampo passio (pääsiäisaiheiselta) kokoelmalta.

Anonyymi kirjoitti:

joo monotonisuus pilaa usein teoksia ja usein rakenteet myös voi ajjaa siihe että esitys on (automaattisesti) monotoninen tai ontto (sisältötasoltaan) jonka tämän huomasin tänän aamuna kuunneltuani yhden bändin country rock-levyä.

Ei varmaan joo Haydn ole oopperoissaan ja huiluteoksissaan saanut sitä suosiota minkä ansaitsisi.

Seviljan parturilla lienet tarkoittavan italosäveltäjä Verdiä?? Minulta löytyy eräs kirpputoriostos jossa on nimenommaan verdin oopperateoksia joista kuuluisimmat aida ja sevillan parturi tai sitten muistan väärin, mutta muistaakseni sevilan parturi on verdin mut siitä oon 100% varma että aida on ainakin Verdiä. Se ostos tosiaan kirpputoriostos ja se on C-kasetti.

Haydnin levyjä ei ole ainakaan liikaa sanotaanko vaikka näin, että ainakin haydnia löytyy minulta siltä sampo passio (pääsiäisaiheiselta) kokoelmalta.

Lue lisää

Verdi ei säveltänyt Seviljan parturia, vaan mm. Paisiello ja Rossini.

Anonyymi kirjoitti:

Verdi ei säveltänyt Seviljan parturia, vaan mm. Paisiello ja Rossini.

Haydn ei joidenkin tutkijoiden mukaan ollut mikään suuri musiikkidramaatikko, vaan hänen oopperansa ovat usein draamallisesti heikkoja luomuksia kaikesta musiikillisesta kauneudestaan huolimatta, sillä häntä jonkun tieteilijän mukaan kiinnosti enemmän roolihahmojen sisäinen kuin ulkoinen maailma ja näyttämötilanne, minkä voi osaltaan panna heikkojen librettojen tiliin. Mutta kun jotakin Paisiellon Seviljan parturia kuuntelee, niin käy selväksi miten paljon taitavampi säveltäjä Haydn oli oopperoissaankin, joita olen välillä kuunnellut lumoutuneena, kun sen sijaan tätä Paisiellon ns. "mestariteosta" ei voine oikein pitää edes nautittavana musiikkina kaavamaisen ja mekaanisen sävellystapansa vuoksi, josta puuttuu melodian ja moduloinnin taito ja mielikuvitus ja aito keksintä.

Anonyymi kirjoitti:

joo monotonisuus pilaa usein teoksia ja usein rakenteet myös voi ajjaa siihe että esitys on (automaattisesti) monotoninen tai ontto (sisältötasoltaan) jonka tämän huomasin tänän aamuna kuunneltuani yhden bändin country rock-levyä.

Ei varmaan joo Haydn ole oopperoissaan ja huiluteoksissaan saanut sitä suosiota minkä ansaitsisi.

Seviljan parturilla lienet tarkoittavan italosäveltäjä Verdiä?? Minulta löytyy eräs kirpputoriostos jossa on nimenommaan verdin oopperateoksia joista kuuluisimmat aida ja sevillan parturi tai sitten muistan väärin, mutta muistaakseni sevilan parturi on verdin mut siitä oon 100% varma että aida on ainakin Verdiä. Se ostos tosiaan kirpputoriostos ja se on C-kasetti.

Haydnin levyjä ei ole ainakaan liikaa sanotaanko vaikka näin, että ainakin haydnia löytyy minulta siltä sampo passio (pääsiäisaiheiselta) kokoelmalta.

Lue lisää

On ihmeellistä, että eräs Haydnin oopperoihin perehtynyt tutkija, jonka nimeä en nyt juuri muista, piti Haydnin Esterhazan buffa-oopperoita, kuten L' infidelta delusaa, jopa jollakin tavoin Salzburgin mestarin oopperoiden edelläkävijöinä, ja johon tulokseen olen itsekin päättelyssäni tullut paljon ennen kuin olin lukenutkaan tämän tutkijan oivallusta, mutta esittänyt ehkä vielä mullistavamman ja radikaalimman teorian, joka on tässä:

Aivan kuten ilman Haydnin jousikvartettoja ei Mozart olisi pystynyt luomaan mitään sellaista, kuin vaivalloisen työn hedelmänä syntyneet ns. Haydn-kvartettonsa, niin eivät Mozartin suuret buffa-oopperatkaan olisi, elleivät nyt sentään jääneet kokonaan syntymättä, yltäneet sellaisiin mittoihin oopperataiteen suurina saavutuksina, ellei Mozart olisi milloinkaan saanut tutustua Haydnin näyttämöteoksiin, joiden partituureja vanhempi mestari lienee esittänyt nuoremmalleen, tai tämä kuullut joitakin numeroita soitettavan, sillä niin monet tai ainakin jotkut motiiviset yhtymäkohdat ja yhteneväisyydet temaattisella tasolla näiden säveltäjien oopperoiden välillä kertovat Haydnin vaikutuksesta, kuten myös esim. L'infideltassa ilmenevä taitava karakterisointi ja musiikkiteatterin tunne, puhuvat vahvasti tämän väittämän puolesta, ellei, kuten Hildesheimer toteaa, Mozartille olisi harvojen oopperasäveltäjien joukossa suotu kykyä antaa musiikin absoluuttinen muoto toiminnan motiiveille ja henkilöidensä psyykkisille impulsseille, joka kohottaa hänet Haydnin yläpuolelle, ja jolle tätä kykyä ei ollut suotu.

Anonyymi kirjoitti:

On ihmeellistä, että eräs Haydnin oopperoihin perehtynyt tutkija, jonka nimeä en nyt juuri muista, piti Haydnin Esterhazan buffa-oopperoita, kuten L' infidelta delusaa, jopa jollakin tavoin Salzburgin mestarin oopperoiden edelläkävijöinä, ja johon tulokseen olen itsekin päättelyssäni tullut paljon ennen kuin olin lukenutkaan tämän tutkijan oivallusta, mutta esittänyt ehkä vielä mullistavamman ja radikaalimman teorian, joka on tässä:

Aivan kuten ilman Haydnin jousikvartettoja ei Mozart olisi pystynyt luomaan mitään sellaista, kuin vaivalloisen työn hedelmänä syntyneet ns. Haydn-kvartettonsa, niin eivät Mozartin suuret buffa-oopperatkaan olisi, elleivät nyt sentään jääneet kokonaan syntymättä, yltäneet sellaisiin mittoihin oopperataiteen suurina saavutuksina, ellei Mozart olisi milloinkaan saanut tutustua Haydnin näyttämöteoksiin, joiden partituureja vanhempi mestari lienee esittänyt nuoremmalleen, tai tämä kuullut joitakin numeroita soitettavan, sillä niin monet tai ainakin jotkut motiiviset yhtymäkohdat ja yhteneväisyydet temaattisella tasolla näiden säveltäjien oopperoiden välillä kertovat Haydnin vaikutuksesta, kuten myös esim. L'infideltassa ilmenevä taitava karakterisointi ja musiikkiteatterin tunne, puhuvat vahvasti tämän väittämän puolesta, ellei, kuten Hildesheimer toteaa, Mozartille olisi harvojen oopperasäveltäjien joukossa suotu kykyä antaa musiikin absoluuttinen muoto toiminnan motiiveille ja henkilöidensä psyykkisille impulsseille, joka kohottaa hänet Haydnin yläpuolelle, ja jolle tätä kykyä ei ollut suotu.

Lue lisää

Tässä Haydnin Kuun maailma oopperan 2. näytöksen finaalissa v. 1777 kuulemme "kaikuja" Mozartin suurista da Ponte oopperoista v. 177-1789, joka puhuu sen puolesta, että Mozart tunsi partituurin kokonaan tai osittain, papan näyttäessä ehkä sitä jossakin näiden säveltäjien tapaamisessa ja Mozart sai siitä vaikutteita ed. mainittuihin oopperoihin, niin Doniin kuin Cosiinkin. Tässä vain osa tuosta finalesta:

https://youtu.be/lEefSTi6kB8?t=480

Anonyymi kirjoitti:

Tässä Haydnin Kuun maailma oopperan 2. näytöksen finaalissa v. 1777 kuulemme "kaikuja" Mozartin suurista da Ponte oopperoista v. 177-1789, joka puhuu sen puolesta, että Mozart tunsi partituurin kokonaan tai osittain, papan näyttäessä ehkä sitä jossakin näiden säveltäjien tapaamisessa ja Mozart sai siitä vaikutteita ed. mainittuihin oopperoihin, niin Doniin kuin Cosiinkin. Tässä vain osa tuosta finalesta:

https://youtu.be/lEefSTi6kB8?t=480

Lue lisää

Tarkoitin toisinpäin kuin sanoin eli että Mozartin Don Giovannissa v. 1787 ja Cosi fan tuttessa 1789 voimme kuulla "kaikuja" mm. Kuun maailma oopperasta ja Orlando Paladinosta, eikä Don Giovannikaan olisi ehkä sellainen kuin sen tunnemme ilman Haydnia ja hänen buffiaan.

Anonyymi kirjoitti:

Tarkoitin toisinpäin kuin sanoin eli että Mozartin Don Giovannissa v. 1787 ja Cosi fan tuttessa 1789 voimme kuulla "kaikuja" mm. Kuun maailma oopperasta ja Orlando Paladinosta, eikä Don Giovannikaan olisi ehkä sellainen kuin sen tunnemme ilman Haydnia ja hänen buffiaan.

Lue lisää

Alunalkaen suorastaan mitättömänä ja suht heikkona rutiinituotteena pitämäni Joseph Haydnin Applausus kantaatti osoittautuikin varsin kiehtovaksi ja vahvaksikin teokseksi opera seria tyylissään, ottaessani sen uudelleen kuunteluun eilen ja olin jopa varsin lumoutunut teoksen viimeistä tenoriaariaa kuunnellessani valloittavine viuluobligatoineen.

Anonyymi kirjoitti:

Alunalkaen suorastaan mitättömänä ja suht heikkona rutiinituotteena pitämäni Joseph Haydnin Applausus kantaatti osoittautuikin varsin kiehtovaksi ja vahvaksikin teokseksi opera seria tyylissään, ottaessani sen uudelleen kuunteluun eilen ja olin jopa varsin lumoutunut teoksen viimeistä tenoriaariaa kuunnellessani valloittavine viuluobligatoineen.

Lue lisää

mä kuuntelin eilen tango-klassista musaa eli jossa tangohaitarimusa ja latinoamerikkalainen klassinen musa yhdistyivät. Aika-ajoin teknisesti hyvinkin haastavia soitinkuvioita ja paljon hyviä melodioita.

Anonyymi kirjoitti:

Tässä Haydnin Kuun maailma oopperan 2. näytöksen finaalissa v. 1777 kuulemme "kaikuja" Mozartin suurista da Ponte oopperoista v. 177-1789, joka puhuu sen puolesta, että Mozart tunsi partituurin kokonaan tai osittain, papan näyttäessä ehkä sitä jossakin näiden säveltäjien tapaamisessa ja Mozart sai siitä vaikutteita ed. mainittuihin oopperoihin, niin Doniin kuin Cosiinkin. Tässä vain osa tuosta finalesta:

https://youtu.be/lEefSTi6kB8?t=480

Lue lisää

kiitos käynpä kuunteleen huomenna!

Anonyymi kirjoitti:

On ihmeellistä, että eräs Haydnin oopperoihin perehtynyt tutkija, jonka nimeä en nyt juuri muista, piti Haydnin Esterhazan buffa-oopperoita, kuten L' infidelta delusaa, jopa jollakin tavoin Salzburgin mestarin oopperoiden edelläkävijöinä, ja johon tulokseen olen itsekin päättelyssäni tullut paljon ennen kuin olin lukenutkaan tämän tutkijan oivallusta, mutta esittänyt ehkä vielä mullistavamman ja radikaalimman teorian, joka on tässä:

Aivan kuten ilman Haydnin jousikvartettoja ei Mozart olisi pystynyt luomaan mitään sellaista, kuin vaivalloisen työn hedelmänä syntyneet ns. Haydn-kvartettonsa, niin eivät Mozartin suuret buffa-oopperatkaan olisi, elleivät nyt sentään jääneet kokonaan syntymättä, yltäneet sellaisiin mittoihin oopperataiteen suurina saavutuksina, ellei Mozart olisi milloinkaan saanut tutustua Haydnin näyttämöteoksiin, joiden partituureja vanhempi mestari lienee esittänyt nuoremmalleen, tai tämä kuullut joitakin numeroita soitettavan, sillä niin monet tai ainakin jotkut motiiviset yhtymäkohdat ja yhteneväisyydet temaattisella tasolla näiden säveltäjien oopperoiden välillä kertovat Haydnin vaikutuksesta, kuten myös esim. L'infideltassa ilmenevä taitava karakterisointi ja musiikkiteatterin tunne, puhuvat vahvasti tämän väittämän puolesta, ellei, kuten Hildesheimer toteaa, Mozartille olisi harvojen oopperasäveltäjien joukossa suotu kykyä antaa musiikin absoluuttinen muoto toiminnan motiiveille ja henkilöidensä psyykkisille impulsseille, joka kohottaa hänet Haydnin yläpuolelle, ja jolle tätä kykyä ei ollut suotu.

Lue lisää

se on ihan normaalia että matkitaan hieman toisiansa kun ei voi olettaa että pystyy päästänsä taikomaan täysin 100% omaa musajuttua. Maailmassa kun on niin paljon musaa niin on matemaattisesti ihan selvää ettei voi kait edes koskaan tehdä täysin 100% omaa musaa. Vai mitä? Tässä on kyse minusta matematiikasta.

Anonyymi kirjoitti:

Haydn ei joidenkin tutkijoiden mukaan ollut mikään suuri musiikkidramaatikko, vaan hänen oopperansa ovat usein draamallisesti heikkoja luomuksia kaikesta musiikillisesta kauneudestaan huolimatta, sillä häntä jonkun tieteilijän mukaan kiinnosti enemmän roolihahmojen sisäinen kuin ulkoinen maailma ja näyttämötilanne, minkä voi osaltaan panna heikkojen librettojen tiliin. Mutta kun jotakin Paisiellon Seviljan parturia kuuntelee, niin käy selväksi miten paljon taitavampi säveltäjä Haydn oli oopperoissaankin, joita olen välillä kuunnellut lumoutuneena, kun sen sijaan tätä Paisiellon ns. "mestariteosta" ei voine oikein pitää edes nautittavana musiikkina kaavamaisen ja mekaanisen sävellystapansa vuoksi, josta puuttuu melodian ja moduloinnin taito ja mielikuvitus ja aito keksintä.

Lue lisää

ainakin rossinin willhelm tell ooppera on mun yksi lemppareitani.

Anonyymi kirjoitti:

Tässä Haydnin Kuun maailma oopperan 2. näytöksen finaalissa v. 1777 kuulemme "kaikuja" Mozartin suurista da Ponte oopperoista v. 177-1789, joka puhuu sen puolesta, että Mozart tunsi partituurin kokonaan tai osittain, papan näyttäessä ehkä sitä jossakin näiden säveltäjien tapaamisessa ja Mozart sai siitä vaikutteita ed. mainittuihin oopperoihin, niin Doniin kuin Cosiinkin. Tässä vain osa tuosta finalesta:

https://youtu.be/lEefSTi6kB8?t=480

Lue lisää

ehkä haydn on kuitenki kaikkein parhaimmillaan kirkkoklassisissa teoksissaan.

Anonyymi kirjoitti:

ehkä haydn on kuitenki kaikkein parhaimmillaan kirkkoklassisissa teoksissaan.

Franz Joseph Haydn on luonut merkittävää musiikkia miltei kaikilla taidemusiikin osa-alueilla useimpia sävellysmuotoja ja taidemusiikin lajityyppejä edustaen, ollessaan siten äärimmäisen monipuolinen ja taidoiltaan laaja-alainen musiikillinen nero, joka loi uusia sävellysmuotoja tai uudisti niitä rakentaen vanhalle perustalle sinfoniset monumenttinsa, käydessään edeltäjiään vakavammin käsiksi aiheeseensa ja löysi uusia ilmaisutapoja rikastuttaen suuresti mm. sinfoniaa sävellysmuotona, josta teki todellista taidetta, mutta olet oikeassa siinä, että Haydnin Nelson messua on joskus pidetty säveltäjän huomattavimpana yksittäisenä teoksena joidenkin tieteilijöiden toimesta, mutta joka ansio oikeastaan kuuluisi oratoriolle Luominen tai joillekin sinfonioille Haydnin liturgista musiikkia lainkaan väheksymättä. Mikäli lainkaan oikein muistan lukemaani, niin edellä mainitussa hengellisessä kantaatissaan Haydn on säveltänyt aarian jokaiselle teologiselle hyveelle.

Anonyymi kirjoitti:

se on ihan normaalia että matkitaan hieman toisiansa kun ei voi olettaa että pystyy päästänsä taikomaan täysin 100% omaa musajuttua. Maailmassa kun on niin paljon musaa niin on matemaattisesti ihan selvää ettei voi kait edes koskaan tehdä täysin 100% omaa musaa. Vai mitä? Tässä on kyse minusta matematiikasta.

Lue lisää

Kysymys onkin lähinnä siitä missä ja milloin Mozart on voinut kuulla tai mahdollisesti, kuten itse todennäköisesti arvelen ja otaksun, lukea Haydnin Il Mondo della Lunan partituuria, ja jota oopperaa tiettävästi esitettiin vain Esterhazan oopperanäyttämöllä, ellei, jota en kuitenkaan millään pidä erityisen todennäköisenä selityksenä Don Giovannin ja Kuun maailma oopperan finalen eräille selville motiivisille yhtäläisyyksille, olisi kyse silkasta sattumasta, viitaten mm. Donin sekstettoon, jossa kuultaneen jakso Lunan finalen eräästä kohdasta ja mm. tuohon loppukuoron viimeiseen nousuun, joka on kuin suoraan Haydnin finalesta, vaikka orkesterin loppusähäkkä eroaakin Donista selvästi ja Haydnillakin on juuri tässä jaksossa uskomatonta draivia ja energiaa, jota tekisi mieli kutsua esimozartilaiseksi.

Anonyymi kirjoitti:

Kysymys onkin lähinnä siitä missä ja milloin Mozart on voinut kuulla tai mahdollisesti, kuten itse todennäköisesti arvelen ja otaksun, lukea Haydnin Il Mondo della Lunan partituuria, ja jota oopperaa tiettävästi esitettiin vain Esterhazan oopperanäyttämöllä, ellei, jota en kuitenkaan millään pidä erityisen todennäköisenä selityksenä Don Giovannin ja Kuun maailma oopperan finalen eräille selville motiivisille yhtäläisyyksille, olisi kyse silkasta sattumasta, viitaten mm. Donin sekstettoon, jossa kuultaneen jakso Lunan finalen eräästä kohdasta ja mm. tuohon loppukuoron viimeiseen nousuun, joka on kuin suoraan Haydnin finalesta, vaikka orkesterin loppusähäkkä eroaakin Donista selvästi ja Haydnillakin on juuri tässä jaksossa uskomatonta draivia ja energiaa, jota tekisi mieli kutsua esimozartilaiseksi.

Lue lisää

Tuossa Haydnin Applausus kantaatissa on duetossa eräs kohta, joka kuulostaa ihan Händelin vesimusiikilta, mutta kyse saattaa olla puhtaasta sattumasta, sillä on varsin epätodennäköistä, mutta tietenkin mahdollista, että Haydn olisi tuntenut teoksen jo v. 1768, jolloin Applausus sävellettiin, sillä vasta Lontooseen matkattuaan Haydn tutustui Händelin oratorioihin ja on otaksuttavaa, että vasta tällöin hän kuuli myös vesimusiikin, ellei se sitten nauttinut niin suurta suosiota laajemminkin musiikkimaailmassa, että jopa syrjäisessä Esterhazassakin kyseinen teos tunnettiin ja sitä myös siellä ehkä esitettiin tai teoksen partituuri on muuta kautta kulkeutunut Haydnin käsiin.

Anonyymi kirjoitti:

ainakin rossinin willhelm tell ooppera on mun yksi lemppareitani.

Pidin nuorena Wilhelm Tell oopperan kuuluisasta alkusoitosta, varsinkin siitä nopeasta allegro taitteesta, jota on hyödynnetty joissakin elokuvissakin. Oopperasta juolahtikin mieleen, että tuona Applausus kantaatin sävellysvuonna näki päivänvalon myös Haydnin buffa Lo Speziale.

Anonyymi kirjoitti:

Tuossa Haydnin Applausus kantaatissa on duetossa eräs kohta, joka kuulostaa ihan Händelin vesimusiikilta, mutta kyse saattaa olla puhtaasta sattumasta, sillä on varsin epätodennäköistä, mutta tietenkin mahdollista, että Haydn olisi tuntenut teoksen jo v. 1768, jolloin Applausus sävellettiin, sillä vasta Lontooseen matkattuaan Haydn tutustui Händelin oratorioihin ja on otaksuttavaa, että vasta tällöin hän kuuli myös vesimusiikin, ellei se sitten nauttinut niin suurta suosiota laajemminkin musiikkimaailmassa, että jopa syrjäisessä Esterhazassakin kyseinen teos tunnettiin ja sitä myös siellä ehkä esitettiin tai teoksen partituuri on muuta kautta kulkeutunut Haydnin käsiin.

Lue lisää

händellin vesimusiikkia teossarja löytyy hyllystäni mut ei suurin lempparini händeliltä vaan muistaakseni händelin aave maria tai ootas hetkiinen nyt sekoitan ajatukseni, mut joku kuuluisa teos, muistaakseni kirkossa usein esitetty, hengellinen sävelmä, niin siinä on jotain suurta. Händell pahimmillaan sortui tylsiin rakenteisiin.

Anonyymi kirjoitti:

händellin vesimusiikkia teossarja löytyy hyllystäni mut ei suurin lempparini händeliltä vaan muistaakseni händelin aave maria tai ootas hetkiinen nyt sekoitan ajatukseni, mut joku kuuluisa teos, muistaakseni kirkossa usein esitetty, hengellinen sävelmä, niin siinä on jotain suurta. Händell pahimmillaan sortui tylsiin rakenteisiin.

Lue lisää

lainaan vielä kommenttiani että en nyt 100% varma ole händellin vesimusiikista että onko se nyt niin huonokaan, kun en muista nyt, mut joku händellin levy joka on mulla, niin kylläpä se vuan pölyä on keränny paljon eli enpä ole kuunnellu sitä händelin levvyy mut sen sijjaan yhtä toista händellin levyä aika paljon kuunnellu(muistaakseni kokoelma). nuo haydnin levyt jokta minulla on, niin en jaksa ihan aina kuunnella koska etenen pitkälti fiiliksen ja päivän ajankohdan mukaan musakuuntelussa ja minulle on tärkeetä se että kuuntelen paljon muutaki musaa ettei ole ne muutamat lempparit vaan lapsenomainen into koko ajan etsiä uutta musaa jost ei tiiä mittään ja genrel ei mitään väliä että genre kuin genre että kunhan musateos kolahtaa niii se kolahtaa eikä genrellä ole siihe vaikutusta, mut toki myönnän että faktuaalisesti on tietääkseni todettu klassinen musa kaikkein vaikeimpana musamuotona joten siis näin päätän tämän viestini.

Palataan juttusille! nyt kuuntelen haydnin teosta nimeltä the seven last words of chris(oratorio) hob.XX:2, jossa on sitä ns kunnianhimmoo!

Anonyymi kirjoitti:

händellin vesimusiikkia teossarja löytyy hyllystäni mut ei suurin lempparini händeliltä vaan muistaakseni händelin aave maria tai ootas hetkiinen nyt sekoitan ajatukseni, mut joku kuuluisa teos, muistaakseni kirkossa usein esitetty, hengellinen sävelmä, niin siinä on jotain suurta. Händell pahimmillaan sortui tylsiin rakenteisiin.

Lue lisää

Saattaa olla kyseessä Largo Händelin oopperasta Xerxes, josta puhut. Mutta tässä on aaria tuosta Haydnin Lo Spezialesta, jonka mainitsin edellisessä viestissä ja joka eroaa samana vuonna ooppera serian tyyliin sävelletystä kantaatista kuin yö päivästä ollessaan tuota vakavasävyistä ja aiheeltaan teologista kantaattia paljon hauskempi musiikillisesti temaattisen materiaalin osalta ja libretoltaan.

https://youtu.be/fP_cyJexJDs

Anonyymi kirjoitti:

Saattaa olla kyseessä Largo Händelin oopperasta Xerxes, josta puhut. Mutta tässä on aaria tuosta Haydnin Lo Spezialesta, jonka mainitsin edellisessä viestissä ja joka eroaa samana vuonna ooppera serian tyyliin sävelletystä kantaatista kuin yö päivästä ollessaan tuota vakavasävyistä ja aiheeltaan teologista kantaattia paljon hauskempi musiikillisesti temaattisen materiaalin osalta ja libretoltaan.

https://youtu.be/fP_cyJexJDs

Lue lisää

linkki ei toimi, mut voin etsiä itse tubesta. Kiitos suosituksesta. Video kyllä näkyi, mutta kappale ei alkanut kuulua.

Anonyymi kirjoitti:

linkki ei toimi, mut voin etsiä itse tubesta. Kiitos suosituksesta. Video kyllä näkyi, mutta kappale ei alkanut kuulua.

Oletko kuunnellut sen buffa aarian ja mitä tuumasit kuulemastasi? Eräs Joseph Haydnin säveltämä varhainen oratorio, Il Ritorno di Tobia v. 1775, vaikutti aluksi sieltä täältä kuunneltuna jonkun kriitikon teoksen uudesta levytyksestä esittämistä suopeista ja jopa ylistävistä arvioista huolimatta ooppera serian tyylissään melko lailla aikansa tuotteelta, ja jonka musiikillista keksintää mm. tavanomaisemman melodisen materiaalin ja ehkä joidenkin muotorakenteidenkin puolesta ensivaikutelman osalta, tuntui ajan hampaan nakertamalta. Mutta teosta täydessä muodossaan tuntematta, päätin ottaa oratorion perusteelliseen uudelleen kuunteluun, jotakin minulle tuntematonta Haydnin musiikkia kaivatessani ja ikään kuin sen ylläpitävyyttä ja merkitystä mittaillessani ja jonkin aikaa teosta kuunneltuani lumouduin jossain määrin aarioiden kauneudesta, mutta mainosten tulva ikään kuin särki mahdollisuuden lumoutua teoksen musiikista syvemmin. Oratorio esitettiin wienissä v. 1775 säveltaiteilijayhdistyksen sponsoroimana ja on otaksuttu, että tässä tilaisuudessa nuori Mozart ja Haydn ensi kertaa tapasivat. Muistaakseni oratorion libreton kirjoitti Boccherinin veli. Joissakin aarioissa voi kuulla buffatyylin vaikutusta ja eräs aaria enteileekin puhallinsoolojen osalta Il Mondo della Lunaa, mutta minusta teos ei ole säveltäjänsä siihen asti kunnianhimoisin saavutus, kuten jotkut tutkijat ovat todenneet, vaan eräät ennen oratoriota syntyneet oopperat ovat merkittävämpiä. Teoks4ssa on myös fuugamaisia kuoro-osia, mutta tuntuu siltä avausnumeron ja seuraavan hiukan ehkä joiltakin osin äänenkuljetukseltaan kömpelön aarian jälkeen säveltäjä selvästi lämpenee ja tuottaa hienoja tuloksia ooppera seria tyyppisten aarioiden osalta, joiden skaala vaihtelee lyyrisestä ilmaisusta suureen dramaattisuuteen dedramatisoidusta libretosta huolimatta, joka riisti säveltäjältä mahdollisuuden todella dramaattiseen ilmaisuun ja teos jää Schöpfung oratorion varjoon.

Anonyymi kirjoitti:

Oletko kuunnellut sen buffa aarian ja mitä tuumasit kuulemastasi? Eräs Joseph Haydnin säveltämä varhainen oratorio, Il Ritorno di Tobia v. 1775, vaikutti aluksi sieltä täältä kuunneltuna jonkun kriitikon teoksen uudesta levytyksestä esittämistä suopeista ja jopa ylistävistä arvioista huolimatta ooppera serian tyylissään melko lailla aikansa tuotteelta, ja jonka musiikillista keksintää mm. tavanomaisemman melodisen materiaalin ja ehkä joidenkin muotorakenteidenkin puolesta ensivaikutelman osalta, tuntui ajan hampaan nakertamalta. Mutta teosta täydessä muodossaan tuntematta, päätin ottaa oratorion perusteelliseen uudelleen kuunteluun, jotakin minulle tuntematonta Haydnin musiikkia kaivatessani ja ikään kuin sen ylläpitävyyttä ja merkitystä mittaillessani ja jonkin aikaa teosta kuunneltuani lumouduin jossain määrin aarioiden kauneudesta, mutta mainosten tulva ikään kuin särki mahdollisuuden lumoutua teoksen musiikista syvemmin. Oratorio esitettiin wienissä v. 1775 säveltaiteilijayhdistyksen sponsoroimana ja on otaksuttu, että tässä tilaisuudessa nuori Mozart ja Haydn ensi kertaa tapasivat. Muistaakseni oratorion libreton kirjoitti Boccherinin veli. Joissakin aarioissa voi kuulla buffatyylin vaikutusta ja eräs aaria enteileekin puhallinsoolojen osalta Il Mondo della Lunaa, mutta minusta teos ei ole säveltäjänsä siihen asti kunnianhimoisin saavutus, kuten jotkut tutkijat ovat todenneet, vaan eräät ennen oratoriota syntyneet oopperat ovat merkittävämpiä. Teoks4ssa on myös fuugamaisia kuoro-osia, mutta tuntuu siltä avausnumeron ja seuraavan hiukan ehkä joiltakin osin äänenkuljetukseltaan kömpelön aarian jälkeen säveltäjä selvästi lämpenee ja tuottaa hienoja tuloksia ooppera seria tyyppisten aarioiden osalta, joiden skaala vaihtelee lyyrisestä ilmaisusta suureen dramaattisuuteen dedramatisoidusta libretosta huolimatta, joka riisti säveltäjältä mahdollisuuden todella dramaattiseen ilmaisuun ja teos jää Schöpfung oratorion varjoon.

Lue lisää

en vielä kuunnellut sitä joten jätän arvioinnin huomiseksi, että varmaankaan en tänään ehdi. Ollut tänään isäukon kanssa polttopuidentekohommissa. Ulkona on kaunista vielä että aurinko paistaa. Hyvää analyysia sinulta, että osaat antaa myös teokselle kritiikkiäkin ja kehuja. Onhan se iso haaste kun tekee isoa teosta, että ihan ei joka osa siitä ole välttämättä aina mestaritasoa.

Anonyymi kirjoitti:

en vielä kuunnellut sitä joten jätän arvioinnin huomiseksi, että varmaankaan en tänään ehdi. Ollut tänään isäukon kanssa polttopuidentekohommissa. Ulkona on kaunista vielä että aurinko paistaa. Hyvää analyysia sinulta, että osaat antaa myös teokselle kritiikkiäkin ja kehuja. Onhan se iso haaste kun tekee isoa teosta, että ihan ei joka osa siitä ole välttämättä aina mestaritasoa.

Lue lisää

Myönnän, että niissä varauksellisissa luonnehdinnoissa, jotka kävivät ilmi teoksesta esittämässäni kritiikissä kuvastui subjektiivinen käsitykseni asiasta ja joka suuressa määrin perustuu siihen näkemykseen, että nimenomaan buffassa Haydn oli eräässä omimmassa elementissään ehkä saksalaisen singspielin ohella, mitä esim. Haydnin oopperoihin tulee, ja syynä, että hieman jopa vieroksuin italialaista seriaa muistuttavan oratorion alkusoiton ja prologin jälkeistä yhtye-ja kuoronumeroa, jossa minun mielestäni säveltäjä' ei ole vielä ikään kuin päässyt vauhtiin, ei johtunut kuorosatsin rytmisestä joustamattomuudesta, vaan esim. Hildesheimerinkin mukaan serialle, ts. vakavalle oopperatyylille tunnusomaisesta kylmyyden ja etäisyyden tunteesta lämpimämpään ja ihmisläheisempään ja inhimillisempään buffatyyliin verrattuna, vaikka, kuten totesin oratoriossa ilmaisu joissakin jaksoissa sivuaa myös läheltä buffatyyppistä aariaa ja kaikkinensa teos oli nautittava kuunteluelämys useine taidokkaine ja taitavasti muotoiltuine aarioineen.

Anonyymi kirjoitti:

en vielä kuunnellut sitä joten jätän arvioinnin huomiseksi, että varmaankaan en tänään ehdi. Ollut tänään isäukon kanssa polttopuidentekohommissa. Ulkona on kaunista vielä että aurinko paistaa. Hyvää analyysia sinulta, että osaat antaa myös teokselle kritiikkiäkin ja kehuja. Onhan se iso haaste kun tekee isoa teosta, että ihan ei joka osa siitä ole välttämättä aina mestaritasoa.

Lue lisää

Oletko mahdollisesti muodostanut käsityksen linkittämästäni buffa aariasta?

Kunkin maestron tulkintataide ja esityskäytäntö modernilla sinfoniaorkesterilla, kamariorkesterilla tai autenttisuusliikkeen mukaisin periodisoittimin varustetulla kokoonpanolla totta kai vaikuttaa myös osaltaan soivaan lopputulokseen, jonka perusteella teoksen kvaliteetteja arvioimme ja itse kuuntelin monista levytyksistä Doratin johtamaa levytystä, josta oratorion loppuosan kuunneltuani eilenkin hiukkasen lumouduin teoksen päättyessä komeaan ja monimutkaiseen fuugaan, joka absoluuttisen kontrapunktin muodossa viljelee ankaraa ja akateemista kontrapunktista satsia ja aarioissa jousisto soi ehkä esim. Applausuksen aarioita plastillisemmin tematiikaltaan ja soinnillisesti jousiston rikkaammassa käytössä ja läpikuultavammassa kokonaissoinnissa, joka osoittaa Haydnin hieman kehittyneen klassisempaan ilmaisuun barokin tyylistä täysin irtautuen.

Anonyymi kirjoitti:

Oletko mahdollisesti muodostanut käsityksen linkittämästäni buffa aariasta?

Kunkin maestron tulkintataide ja esityskäytäntö modernilla sinfoniaorkesterilla, kamariorkesterilla tai autenttisuusliikkeen mukaisin periodisoittimin varustetulla kokoonpanolla totta kai vaikuttaa myös osaltaan soivaan lopputulokseen, jonka perusteella teoksen kvaliteetteja arvioimme ja itse kuuntelin monista levytyksistä Doratin johtamaa levytystä, josta oratorion loppuosan kuunneltuani eilenkin hiukkasen lumouduin teoksen päättyessä komeaan ja monimutkaiseen fuugaan, joka absoluuttisen kontrapunktin muodossa viljelee ankaraa ja akateemista kontrapunktista satsia ja aarioissa jousisto soi ehkä esim. Applausuksen aarioita plastillisemmin tematiikaltaan ja soinnillisesti jousiston rikkaammassa käytössä ja läpikuultavammassa kokonaissoinnissa, joka osoittaa Haydnin hieman kehittyneen klassisempaan ilmaisuun barokin tyylistä täysin irtautuen.

Lue lisää

video ilmestyy mutta ei ala pyörittää, mut aion etsiä sen nyt eli ihan kohta kuuntelen sen.

Jos edes oikean videon avasin nyt eli onko se tuo lo speziale(der apotheker), hob.XXVIII:3.Act:II scene2:aria:ragazzacchie, che senxa cervello ??

Anonyymi kirjoitti:

Oletko mahdollisesti muodostanut käsityksen linkittämästäni buffa aariasta?

Kunkin maestron tulkintataide ja esityskäytäntö modernilla sinfoniaorkesterilla, kamariorkesterilla tai autenttisuusliikkeen mukaisin periodisoittimin varustetulla kokoonpanolla totta kai vaikuttaa myös osaltaan soivaan lopputulokseen, jonka perusteella teoksen kvaliteetteja arvioimme ja itse kuuntelin monista levytyksistä Doratin johtamaa levytystä, josta oratorion loppuosan kuunneltuani eilenkin hiukkasen lumouduin teoksen päättyessä komeaan ja monimutkaiseen fuugaan, joka absoluuttisen kontrapunktin muodossa viljelee ankaraa ja akateemista kontrapunktista satsia ja aarioissa jousisto soi ehkä esim. Applausuksen aarioita plastillisemmin tematiikaltaan ja soinnillisesti jousiston rikkaammassa käytössä ja läpikuultavammassa kokonaissoinnissa, joka osoittaa Haydnin hieman kehittyneen klassisempaan ilmaisuun barokin tyylistä täysin irtautuen.

Lue lisää

se yksi video haydnia jota suosittelit, niin kuuntelin sen siis ja pidin siitä.

Anonyymi kirjoitti:

Oletko mahdollisesti muodostanut käsityksen linkittämästäni buffa aariasta?

Kunkin maestron tulkintataide ja esityskäytäntö modernilla sinfoniaorkesterilla, kamariorkesterilla tai autenttisuusliikkeen mukaisin periodisoittimin varustetulla kokoonpanolla totta kai vaikuttaa myös osaltaan soivaan lopputulokseen, jonka perusteella teoksen kvaliteetteja arvioimme ja itse kuuntelin monista levytyksistä Doratin johtamaa levytystä, josta oratorion loppuosan kuunneltuani eilenkin hiukkasen lumouduin teoksen päättyessä komeaan ja monimutkaiseen fuugaan, joka absoluuttisen kontrapunktin muodossa viljelee ankaraa ja akateemista kontrapunktista satsia ja aarioissa jousisto soi ehkä esim. Applausuksen aarioita plastillisemmin tematiikaltaan ja soinnillisesti jousiston rikkaammassa käytössä ja läpikuultavammassa kokonaissoinnissa, joka osoittaa Haydnin hieman kehittyneen klassisempaan ilmaisuun barokin tyylistä täysin irtautuen.

Lue lisää

nyt kuuntelen teosta eli mulla heti tulee alku ensimmäiset 50 sekuntia mieleen jostain syystä Italia! Italiaan lentää eli italialaisen klassisen musan tyyli kuuluu minusta. Haydn on itävaltalainen mut ei ole outoa että eri maiden säveltäjät otti vaikutteita myös oman maansa ulkopuolelta. Vivahteikas teos ja täytyy kehua myös esittäjiä jotka esittää musaa hyvällä tarkkuudella ja puhtaudella. Duurissa etenevää italomennoo! Kiitos pidin!

Anonyymi kirjoitti:

nyt kuuntelen teosta eli mulla heti tulee alku ensimmäiset 50 sekuntia mieleen jostain syystä Italia! Italiaan lentää eli italialaisen klassisen musan tyyli kuuluu minusta. Haydn on itävaltalainen mut ei ole outoa että eri maiden säveltäjät otti vaikutteita myös oman maansa ulkopuolelta. Vivahteikas teos ja täytyy kehua myös esittäjiä jotka esittää musaa hyvällä tarkkuudella ja puhtaudella. Duurissa etenevää italomennoo! Kiitos pidin!

Lue lisää

Kokonaisuudessaan oopperasta tuli Wikipedian mukaan säveltäjänsä suosituin näyttämöteos myöhemminkin myöhäiseltä 1800 luvulta alkaen, Haydnin itse kuullessa teoksen elinaikanaan 3 kertaa. Ooppera enteilee tapahtumiltaan jo Mozartin da Ponte oopperoita tai viittaa joihinkin Mozartin oopperoiden roolihenkilöihin enteellisesti. Oopperassa aavistelee jo mm. Leporellon valittelua kun hän odottaa isäntäänsä Komendantin puutarhassa oopperassa Don Giovanni etc.

Anonyymi kirjoitti:

nyt kuuntelen teosta eli mulla heti tulee alku ensimmäiset 50 sekuntia mieleen jostain syystä Italia! Italiaan lentää eli italialaisen klassisen musan tyyli kuuluu minusta. Haydn on itävaltalainen mut ei ole outoa että eri maiden säveltäjät otti vaikutteita myös oman maansa ulkopuolelta. Vivahteikas teos ja täytyy kehua myös esittäjiä jotka esittää musaa hyvällä tarkkuudella ja puhtaudella. Duurissa etenevää italomennoo! Kiitos pidin!

Lue lisää

Italialainen buffa ooppera oli suosittua siihen aikaan muuallakin Euroopassa, ja vaikka Haydninkin sävelsi aiemmin myös saksalaisia singspielejä, niin se, että Mozartkin toivoi eräässä luomisuransa vaiheessa, että ihmiset alkaisivat mm. laulamaan saksaksi eikä vain italiaksi, kertoo siitä, että oopperataiteessa italia oli vallitseva kieli, jolla oli valta-asema muihin kieliin nähden, ja mm. jopa Händelin messiastakin piti laulaa siihen aikaan 1775 italiaksi, mutta saksa saavutti enenevässä määrin suosiotaan oopperataiteessa ja saksalaisen oopperan nousukausi koitti varsinkin Weberin ja myöhemmin mm. Wagnerin suurten mytologisten oopperoiden myötä ja jonka, siis saksalaisen oopperan, voittokululle antoi alkusysäyksen varsinkin Mozartin suosittu Taikahuilu.

Anonyymi kirjoitti:

se yksi video haydnia jota suosittelit, niin kuuntelin sen siis ja pidin siitä.

Minun käsitykseni mukaan Haydn sävelsi enimmät buffansa ja singspielinsä verrattain suuren inspiraation vallassa ja siksi näistä oopperoista useimmat ovat musiikilliselta keksinnältään suureksi osaksi varsin tuoreita teoksia, vaikkakin librettojen heikkoudet huomioon ottaen draamallisesti jokseenkin epätyydyttäviä oopperoita, eikä suurimmasta innoituksestakaan huolimatta, mitä Haydnin intohimoon oopperoiden säveltämisen suhteen tulee, voi aina välttää latteutta numeroissa, jotka eivät kenties inspiroineet neron musiikillista mielikuvitusta, kun eivät edes kaikki 1770 luvulla sävelletyt sinfoniatkaan ole mestariteoksia, mutta omasta puolestani hämmästelen sitä, että se kyseinen säveltäjä, joka kirjoitti esim. melodiselta muodonnaltaan joiltakin osin ilmeisesti variaatiotekniikkaan perustuvassa L'ours eli Karhu sinfonian allegretto osassa niin kulmikkaita ja töksähteleviä melodisia fraaseja, taisi kirjoittaa paljonkin aikaisemmin monissa aarioissaankin, joista en aiemmin ollut juuri kuullutkaan saati olisi osannut lainkaan edes arvostaa, hyvin muotoiltuja ja sulokkaita melodialinjoja taiten sommiteltujen ja rakennettujen muodon ja orkestraalisten detaljien lisäksi, kaikista käytettävissä olevista niukanpuoleisista soittimellisista keinovaroista ja aristokraattisen yleisön vanhoillisesta ja sovinnaisesta musiikillisesta mausta huolimatta, ja loi kuitenkin monissa säilyneissä oopperoissaan usein lumoavan kaunista musiikkia, jota en kuunaan olisi uskonut vaan oletin Haydnin keskikauden oopperoiden sisältävän kauttaaltaan tylsää ja ikävystyttävää musiikkia, mutta ihmeekseni niissä ilmenikin tuoretta keksintää, jota en voinut uskoa niissä olevan ja pidin mainittua allegrettoa pohjanoteerauksena, jota aiemmin säveltäjä osasi tuskin kirjoittaa mitään ylläpitävää musiikkia laisinkaan, mutta 1760 luvulla syntynyt missa celensiskin tunnin kestossaan hämmästyttää taidokkuudellaan, eikä vähiten fuugissaan.

Anonyymi kirjoitti:

Minun käsitykseni mukaan Haydn sävelsi enimmät buffansa ja singspielinsä verrattain suuren inspiraation vallassa ja siksi näistä oopperoista useimmat ovat musiikilliselta keksinnältään suureksi osaksi varsin tuoreita teoksia, vaikkakin librettojen heikkoudet huomioon ottaen draamallisesti jokseenkin epätyydyttäviä oopperoita, eikä suurimmasta innoituksestakaan huolimatta, mitä Haydnin intohimoon oopperoiden säveltämisen suhteen tulee, voi aina välttää latteutta numeroissa, jotka eivät kenties inspiroineet neron musiikillista mielikuvitusta, kun eivät edes kaikki 1770 luvulla sävelletyt sinfoniatkaan ole mestariteoksia, mutta omasta puolestani hämmästelen sitä, että se kyseinen säveltäjä, joka kirjoitti esim. melodiselta muodonnaltaan joiltakin osin ilmeisesti variaatiotekniikkaan perustuvassa L'ours eli Karhu sinfonian allegretto osassa niin kulmikkaita ja töksähteleviä melodisia fraaseja, taisi kirjoittaa paljonkin aikaisemmin monissa aarioissaankin, joista en aiemmin ollut juuri kuullutkaan saati olisi osannut lainkaan edes arvostaa, hyvin muotoiltuja ja sulokkaita melodialinjoja taiten sommiteltujen ja rakennettujen muodon ja orkestraalisten detaljien lisäksi, kaikista käytettävissä olevista niukanpuoleisista soittimellisista keinovaroista ja aristokraattisen yleisön vanhoillisesta ja sovinnaisesta musiikillisesta mausta huolimatta, ja loi kuitenkin monissa säilyneissä oopperoissaan usein lumoavan kaunista musiikkia, jota en kuunaan olisi uskonut vaan oletin Haydnin keskikauden oopperoiden sisältävän kauttaaltaan tylsää ja ikävystyttävää musiikkia, mutta ihmeekseni niissä ilmenikin tuoretta keksintää, jota en voinut uskoa niissä olevan ja pidin mainittua allegrettoa pohjanoteerauksena, jota aiemmin säveltäjä osasi tuskin kirjoittaa mitään ylläpitävää musiikkia laisinkaan, mutta 1760 luvulla syntynyt missa celensiskin tunnin kestossaan hämmästyttää taidokkuudellaan, eikä vähiten fuugissaan.

Lue lisää

huomasin että ainakin richarddi wagnerin monet sinfoniat oli aikoinaan minulle suurin osa tylsiä (rakenteiltaan).

Anonyymi kirjoitti:

Italialainen buffa ooppera oli suosittua siihen aikaan muuallakin Euroopassa, ja vaikka Haydninkin sävelsi aiemmin myös saksalaisia singspielejä, niin se, että Mozartkin toivoi eräässä luomisuransa vaiheessa, että ihmiset alkaisivat mm. laulamaan saksaksi eikä vain italiaksi, kertoo siitä, että oopperataiteessa italia oli vallitseva kieli, jolla oli valta-asema muihin kieliin nähden, ja mm. jopa Händelin messiastakin piti laulaa siihen aikaan 1775 italiaksi, mutta saksa saavutti enenevässä määrin suosiotaan oopperataiteessa ja saksalaisen oopperan nousukausi koitti varsinkin Weberin ja myöhemmin mm. Wagnerin suurten mytologisten oopperoiden myötä ja jonka, siis saksalaisen oopperan, voittokululle antoi alkusysäyksen varsinkin Mozartin suosittu Taikahuilu.

Lue lisää

no kappas oishan mun teoksen nimestä pitäny osata päätellä että italian musalle se kumartaakin tossa teoksessaan, siis jooseppi Haydn. =)

Anonyymi kirjoitti:

huomasin että ainakin richarddi wagnerin monet sinfoniat oli aikoinaan minulle suurin osa tylsiä (rakenteiltaan).

Totuuden nimessä on todettava, että minäkin odotin Haydnin nuoruuden sinfonioilta enemmän ainakin äänitysten suhteen, mitä tulee Doratin tekemään kokonaislevytykseen säveltäjän sinfonioista, mutta monet uudet levytykset, joita voi kuunnella esim. Spotifysta kompensoivat tämän puutteen ja panevat paremmaksi inspiroivine tulkintoineen ja toisinaan läheisessä äänikuvassaan, jossa dynamiikkaakin saatetaan käyttää Doratin rajuja fortissimo purkauksia ajatellen säästeliäämmin. Wagner sai vaikutteita Beethovenilta sinfonioihinsa.

Anonyymi kirjoitti:

no kappas oishan mun teoksen nimestä pitäny osata päätellä että italian musalle se kumartaakin tossa teoksessaan, siis jooseppi Haydn. =)

Suurin osa Joseph Haydnin osittain tai kokonaan säilyneistä oopperoista on sävelletty alun perin italiankieliseen librettoon, joskin joitakin on esitetty myös saksaksi. Mutta tässä eräs suuren Missa Cellensis messun upeista fuugista Kyrie Eleison osasta:

https://youtu.be/dX97J4uHW0o

Anonyymi kirjoitti:

Suurin osa Joseph Haydnin osittain tai kokonaan säilyneistä oopperoista on sävelletty alun perin italiankieliseen librettoon, joskin joitakin on esitetty myös saksaksi. Mutta tässä eräs suuren Missa Cellensis messun upeista fuugista Kyrie Eleison osasta:

https://youtu.be/dX97J4uHW0o

Lue lisää

kiitosta tack so mykkettiä &tack so mycket. Iso kiitos näistä videoiden lähettelyistä kun ei aina ite hoksaa näitä kaikkia musateoksia. Niitä kiva sitten makustella ja analysoida. Isoimmat analyysit jätän tonne musasivulle jossa oon siis käyttäjänä. Kyseessä kait maailman suurin musasivusto ja siellä voi pisteyttää sekä tehdä sanallisia arvioita myös musan lisäksi elokuvista. Ei ehkä riitä aika täällä niin syväluotaaviin kommenttianalyyseihin, mut joskus jottain hieman analysoida kun oon melko analyyttinen.

Anonyymi kirjoitti:

Totuuden nimessä on todettava, että minäkin odotin Haydnin nuoruuden sinfonioilta enemmän ainakin äänitysten suhteen, mitä tulee Doratin tekemään kokonaislevytykseen säveltäjän sinfonioista, mutta monet uudet levytykset, joita voi kuunnella esim. Spotifysta kompensoivat tämän puutteen ja panevat paremmaksi inspiroivine tulkintoineen ja toisinaan läheisessä äänikuvassaan, jossa dynamiikkaakin saatetaan käyttää Doratin rajuja fortissimo purkauksia ajatellen säästeliäämmin. Wagner sai vaikutteita Beethovenilta sinfonioihinsa.

Lue lisää

kuitenkin jos joskus rakenteet on pielessä niin sitä ei pysty enää sitä teosta parantamaan oikein sitten millään.

Anonyymi kirjoitti:

kiitosta tack so mykkettiä &tack so mycket. Iso kiitos näistä videoiden lähettelyistä kun ei aina ite hoksaa näitä kaikkia musateoksia. Niitä kiva sitten makustella ja analysoida. Isoimmat analyysit jätän tonne musasivulle jossa oon siis käyttäjänä. Kyseessä kait maailman suurin musasivusto ja siellä voi pisteyttää sekä tehdä sanallisia arvioita myös musan lisäksi elokuvista. Ei ehkä riitä aika täällä niin syväluotaaviin kommenttianalyyseihin, mut joskus jottain hieman analysoida kun oon melko analyyttinen.

Lue lisää

Syynä siihen, että linkitin kyseisen fuugan, ei ollut niinkään se, että kirkkomusiikki sinällään olisi mitenkään erityisemmin ns. lähellä sydäntäni, kuten Joseph Haydnin oopperataide, eikä se, että kyseinen fuugakaan olisi messun vaikuttavin ja mahtavin fuugamuotoinen osa, joka titteli mielestäni kuuluu cum sancto spirito tai dona nobis pacem fuugalle, muttei kyrie fuugakaan jää paljon niistä jälkeen taidokkuudessaan ja kontrapunktisessa satsissaan ja josta ei ehkä ilmene mestarillisesta arkkitehtuuristaan huolimatta kuitenkaan esim. fuugan ruhtinaan Bachin vaikutus, jonka fuugataiteeseen tämä tutustui ilmeisesti vasta van Swietenin toimesta noin v. 1782, perustaessaan fuugan taitonsa pikemminkin Fuxin kuuluisaan oppikirjaan. Syynä kyseisen musiikkinäytteen esittelemiselle, kuten jo edellä totesin, oli sen sijaan sen asian ihmettely, että säveltäjä jo paljon ennen eräitä tunnetuimpia Pariisin sinfonioitaan, joita mm. Orkesterimusiikkikirja kuvailee "erinomaisen mielikuvitusrikkaaksi musiikiksi", ja joita minä luulin säveltäjän ensimmäisiksi todella merkittäviksi teoksiksi, kykeni jo tätä ennen luomaan suurenmoisen kaunista ja puhuttelevaa säveltaidetta.

Anonyymi kirjoitti:

kuitenkin jos joskus rakenteet on pielessä niin sitä ei pysty enää sitä teosta parantamaan oikein sitten millään.

Mitä tai millaisia musiikillisia rakenteita tarkoitat? Teoksen tai sen osien muotorakenteita, harmonista struktuuria, periodista säerakennetta vai mahdollisesti vaikka rytmistä struktuuria? Beethovenilla ja Sibeliuksella oli tapana muokata sinfonioitaan ja laatia niistä uusia versioita, mutta niin teki joskus myös Haydn ja Mozart.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä tai millaisia musiikillisia rakenteita tarkoitat? Teoksen tai sen osien muotorakenteita, harmonista struktuuria, periodista säerakennetta vai mahdollisesti vaikka rytmistä struktuuria? Beethovenilla ja Sibeliuksella oli tapana muokata sinfonioitaan ja laatia niistä uusia versioita, mutta niin teki joskus myös Haydn ja Mozart.

Lue lisää

en osaa ehkä sannoo mut oisinkohan tarkoittanu ihan kappaleen sävelrakenteita? Kai mä niitä.

Anonyymi kirjoitti:

en osaa ehkä sannoo mut oisinkohan tarkoittanu ihan kappaleen sävelrakenteita? Kai mä niitä.

Tästä tulikin mieleen tapaus, jossa Haydn jätti korjaamatta eräitä virheitä Beethovenin harjoitusvihossa, ja jota Beethoven ei voinut antaa koskaan opettajalleen anteeksi, mutta johti kuitenkin Haydnin oratorioita. Se on kumma, että molemmat säveltäjät pitivät Händeliä suurimpana ja taitavimpana säveltäjänä milloinkaan, joka Haydnin tapauksessa perustui Halleluja kuoron synnyttämään vaikutukseen, jota säveltäessään Händel mm. sanoi nähneensä omien sanojensa mukaan "pyhän jumalan loistavat kasvot edessään". Sitä vain ihmettelen, että muuttiko Haydn mieltään suurimman säveltäjän nimen suhteen, kun hän aiemmin tunnusti Mozartin isälle tämän pojan olevan suurin säveltäjä, jonka tuntee nimeltä? Mestarienkin teoksissa saattaa olla pieniä virheitä harmoniassa tai äänenkuljetuksessa mutta harvemmin he syyllistyvät aikakautensa vähäisempien pikkumestarien tavoin tökeröön säveltämiseen, vaan eräs suuri maestro totesi, että Haydnin musiikki on aina hyvin sävellettyä, vaikka ei edustaisi säveltäjän parasta tai korkeinta laatutasoa. Sen sijaan esim. vaimonsa kontrapunktisen satsin himoa lukuisilla fuugilla tyydyttäneen Mozartin noin 1782 säveltämissä kyseisen lajityypin teoksissa, joista useimmat jäivät keskeneräisiksi katkelmiksi, ilmeni Mozartista itsestäänkin sietämätön Bach riippuvuus, mikä kuuluu äänenkuljetuksen krampinomaisuudessa esim. suurta c molli fuugaa lukuun ottamatta, jota pidetään oman lajinsa kruununa, ja harmonisesti rohkeana, abstraktisti ajateltuna 4-äänisenä teoksena ja joka on myös sovitettu säveltäjän toimesta jousiorkesterille KV 546, 1788.

Anonyymi kirjoitti:

kuitenkin jos joskus rakenteet on pielessä niin sitä ei pysty enää sitä teosta parantamaan oikein sitten millään.

Teos voi olla muotopuoli, muodoltaan kömpelö tai hajanainen tai esim. epäidiomaattisesti sävelletty jollekin soittimelle, tai liian komplisoitu sisältäen esim. oteongelmia tai kerta kaikkiaan sävellyksenä niin vaikea, että sitä on mahdotonta esittää, kuten Goldschmittin Mozart kirjassa mainittu eräs muutaman vuoden ikäisen Mozartin sävellys, joka kuulemma oli niin vaikea, ettei sitä olisi pystynyt esittämään. Aikuisenakin kustantajien mukaan mm. Mozartin kvintetot ja pianokvartetotkin eivät kelvanneet myytäväksi liian vaikeina ja hänen annettiin ymmärtää, että hänen tulisi säveltää musiikkia, joka olisi ylläpåitävää keskinkertaisestikin esitettynä. Myös Haydn kvartetot, joiden painolevyynkin peilikuvana Mozart teki korjauksia, saivat kritiikkiä sen ajan kriitikoilta, joiden mukaan ne olivat liian vahvasti maustetut etc. Mutta myös esim. Schubertin suuri C duuri sinfonia hämmensi sitä ensi kertaa harjoitelleen orkesterin ja jonka muoto on niin problemaattinen avausosassa, ettei suuri maestro Karajankaan saanut siitä otetta, vaikka oli täynnä tätä teosta. Ooppera Alfonso ja Estrellan tuotti vaikeuksia sitä harjoitelleelle orkesterille Linzissä ja esityksestä luovuttiin? Mozart muuten soitti nenällään puuttuvan nuotin a mollifuugastaan, jonka myöhemmät esittäjät hallitsivat vain nelikätisesti. Beethovenin missa solemniksen kuorosopraanojen korkea tessitura voi tuottaa hankaluuksia esittäjille kuten kaksoisbassojen hyppely c molli sinfonian scherzon triossa tai kiihkeät sonoriteetit suuressa fuugassa. Minkään aikakauden säveltäjät eivät työskennelleet kaavakuva edessään, vaan muotoperiaatteet kuten sonaattimuoto ym. noudattivat sen ajan yleisiä musiikillisia virtauksia ja musiikki puolestaan seurasi näitä virtauksia siksi että ne tuntuivat säveltäjistä ja kuulijoista loogisilta, typistetysti orkesterimusiikkikirjasta.

Anonyymi kirjoitti:

Teos voi olla muotopuoli, muodoltaan kömpelö tai hajanainen tai esim. epäidiomaattisesti sävelletty jollekin soittimelle, tai liian komplisoitu sisältäen esim. oteongelmia tai kerta kaikkiaan sävellyksenä niin vaikea, että sitä on mahdotonta esittää, kuten Goldschmittin Mozart kirjassa mainittu eräs muutaman vuoden ikäisen Mozartin sävellys, joka kuulemma oli niin vaikea, ettei sitä olisi pystynyt esittämään. Aikuisenakin kustantajien mukaan mm. Mozartin kvintetot ja pianokvartetotkin eivät kelvanneet myytäväksi liian vaikeina ja hänen annettiin ymmärtää, että hänen tulisi säveltää musiikkia, joka olisi ylläpåitävää keskinkertaisestikin esitettynä. Myös Haydn kvartetot, joiden painolevyynkin peilikuvana Mozart teki korjauksia, saivat kritiikkiä sen ajan kriitikoilta, joiden mukaan ne olivat liian vahvasti maustetut etc. Mutta myös esim. Schubertin suuri C duuri sinfonia hämmensi sitä ensi kertaa harjoitelleen orkesterin ja jonka muoto on niin problemaattinen avausosassa, ettei suuri maestro Karajankaan saanut siitä otetta, vaikka oli täynnä tätä teosta. Ooppera Alfonso ja Estrellan tuotti vaikeuksia sitä harjoitelleelle orkesterille Linzissä ja esityksestä luovuttiin? Mozart muuten soitti nenällään puuttuvan nuotin a mollifuugastaan, jonka myöhemmät esittäjät hallitsivat vain nelikätisesti. Beethovenin missa solemniksen kuorosopraanojen korkea tessitura voi tuottaa hankaluuksia esittäjille kuten kaksoisbassojen hyppely c molli sinfonian scherzon triossa tai kiihkeät sonoriteetit suuressa fuugassa. Minkään aikakauden säveltäjät eivät työskennelleet kaavakuva edessään, vaan muotoperiaatteet kuten sonaattimuoto ym. noudattivat sen ajan yleisiä musiikillisia virtauksia ja musiikki puolestaan seurasi näitä virtauksia siksi että ne tuntuivat säveltäjistä ja kuulijoista loogisilta, typistetysti orkesterimusiikkikirjasta.

Lue lisää

tai pystyy vaikeankin toeksen esittämähän, mutta toteutuksen taso &laatu ei välttämättä parasta, mut se toisaalta riippuvaa myös soittajasta eli jos kyseessä joku nero, niin se voi osatakin sen =)

Anonyymi kirjoitti:

Teos voi olla muotopuoli, muodoltaan kömpelö tai hajanainen tai esim. epäidiomaattisesti sävelletty jollekin soittimelle, tai liian komplisoitu sisältäen esim. oteongelmia tai kerta kaikkiaan sävellyksenä niin vaikea, että sitä on mahdotonta esittää, kuten Goldschmittin Mozart kirjassa mainittu eräs muutaman vuoden ikäisen Mozartin sävellys, joka kuulemma oli niin vaikea, ettei sitä olisi pystynyt esittämään. Aikuisenakin kustantajien mukaan mm. Mozartin kvintetot ja pianokvartetotkin eivät kelvanneet myytäväksi liian vaikeina ja hänen annettiin ymmärtää, että hänen tulisi säveltää musiikkia, joka olisi ylläpåitävää keskinkertaisestikin esitettynä. Myös Haydn kvartetot, joiden painolevyynkin peilikuvana Mozart teki korjauksia, saivat kritiikkiä sen ajan kriitikoilta, joiden mukaan ne olivat liian vahvasti maustetut etc. Mutta myös esim. Schubertin suuri C duuri sinfonia hämmensi sitä ensi kertaa harjoitelleen orkesterin ja jonka muoto on niin problemaattinen avausosassa, ettei suuri maestro Karajankaan saanut siitä otetta, vaikka oli täynnä tätä teosta. Ooppera Alfonso ja Estrellan tuotti vaikeuksia sitä harjoitelleelle orkesterille Linzissä ja esityksestä luovuttiin? Mozart muuten soitti nenällään puuttuvan nuotin a mollifuugastaan, jonka myöhemmät esittäjät hallitsivat vain nelikätisesti. Beethovenin missa solemniksen kuorosopraanojen korkea tessitura voi tuottaa hankaluuksia esittäjille kuten kaksoisbassojen hyppely c molli sinfonian scherzon triossa tai kiihkeät sonoriteetit suuressa fuugassa. Minkään aikakauden säveltäjät eivät työskennelleet kaavakuva edessään, vaan muotoperiaatteet kuten sonaattimuoto ym. noudattivat sen ajan yleisiä musiikillisia virtauksia ja musiikki puolestaan seurasi näitä virtauksia siksi että ne tuntuivat säveltäjistä ja kuulijoista loogisilta, typistetysti orkesterimusiikkikirjasta.

Lue lisää

niin että nää vanhat säveltäjät eivät yleensä tehneet epämelodisia teoksia, joo, että haydnilläki on paljon melodiioita. Ymmärrän kun kuunnellut sen teoksia. Händellin hallelujan taisit mainita aiemmin tänä päivänä niin että onhan se mestarillinen teos.

Anonyymi kirjoitti:

Teos voi olla muotopuoli, muodoltaan kömpelö tai hajanainen tai esim. epäidiomaattisesti sävelletty jollekin soittimelle, tai liian komplisoitu sisältäen esim. oteongelmia tai kerta kaikkiaan sävellyksenä niin vaikea, että sitä on mahdotonta esittää, kuten Goldschmittin Mozart kirjassa mainittu eräs muutaman vuoden ikäisen Mozartin sävellys, joka kuulemma oli niin vaikea, ettei sitä olisi pystynyt esittämään. Aikuisenakin kustantajien mukaan mm. Mozartin kvintetot ja pianokvartetotkin eivät kelvanneet myytäväksi liian vaikeina ja hänen annettiin ymmärtää, että hänen tulisi säveltää musiikkia, joka olisi ylläpåitävää keskinkertaisestikin esitettynä. Myös Haydn kvartetot, joiden painolevyynkin peilikuvana Mozart teki korjauksia, saivat kritiikkiä sen ajan kriitikoilta, joiden mukaan ne olivat liian vahvasti maustetut etc. Mutta myös esim. Schubertin suuri C duuri sinfonia hämmensi sitä ensi kertaa harjoitelleen orkesterin ja jonka muoto on niin problemaattinen avausosassa, ettei suuri maestro Karajankaan saanut siitä otetta, vaikka oli täynnä tätä teosta. Ooppera Alfonso ja Estrellan tuotti vaikeuksia sitä harjoitelleelle orkesterille Linzissä ja esityksestä luovuttiin? Mozart muuten soitti nenällään puuttuvan nuotin a mollifuugastaan, jonka myöhemmät esittäjät hallitsivat vain nelikätisesti. Beethovenin missa solemniksen kuorosopraanojen korkea tessitura voi tuottaa hankaluuksia esittäjille kuten kaksoisbassojen hyppely c molli sinfonian scherzon triossa tai kiihkeät sonoriteetit suuressa fuugassa. Minkään aikakauden säveltäjät eivät työskennelleet kaavakuva edessään, vaan muotoperiaatteet kuten sonaattimuoto ym. noudattivat sen ajan yleisiä musiikillisia virtauksia ja musiikki puolestaan seurasi näitä virtauksia siksi että ne tuntuivat säveltäjistä ja kuulijoista loogisilta, typistetysti orkesterimusiikkikirjasta.

Lue lisää

ja nostan esille myös händellin teoksen nimeltä messias tai ootas hetkinen sotkenko nyt ajatukseni? Kyllä näin muistaisin että hällä on teos nimeltä' messias.

Anonyymi kirjoitti:

niin että nää vanhat säveltäjät eivät yleensä tehneet epämelodisia teoksia, joo, että haydnilläki on paljon melodiioita. Ymmärrän kun kuunnellut sen teoksia. Händellin hallelujan taisit mainita aiemmin tänä päivänä niin että onhan se mestarillinen teos.

Lue lisää

Haydninkin melodialähteisiin on vaikuttanut nuoruuden aikainen altistuminen mm. kroatialaisille ja unkarilaisille kansanmusiikkivaikutteille, ja jotka vilahtelevat siellä täällä säveltäjän myöhemmässäkin tuotannossa mm. D duuri pianokonserton kekseliäässä finalessa unkarilaiseen tapaan tms.

Anonyymi kirjoitti:

ja nostan esille myös händellin teoksen nimeltä messias tai ootas hetkinen sotkenko nyt ajatukseni? Kyllä näin muistaisin että hällä on teos nimeltä' messias.

Händelin Messias ei kuitenkaan yllä wieniläisklassikoiden suursaavutusten tasolle, sillä oratorion alalla Joseph Haydnin Luominen on kaikkien aikojen merkittävin lajityyppinsä massiivinen kuoroteos, jossa on myös paljon kauniita aarioita, ja joka on tuottanut paljon suurempia sielullisia elämyksiä minulle varsinkin jo lukioiässä, kun sitä siihen aikaan intensiivisesti ja syvästi Haydnin sävelkieleen eläytyen kuuntelin, kun en sijaan Händelin messias ei ole milloinkaan tuottanut vastaavia syviä elämyksiä, joskin näiden teosten kuuntelutavoissakin oli suuria eroja, mutta barokin muotokieli on jäykässä arkkitehtuurissaan monorytmistä eikä myöskään liiku klassismin musiikin tavoin affektien koko asteikolla.

Anonyymi kirjoitti:

tai pystyy vaikeankin toeksen esittämähän, mutta toteutuksen taso &laatu ei välttämättä parasta, mut se toisaalta riippuvaa myös soittajasta eli jos kyseessä joku nero, niin se voi osatakin sen =)

Lue lisää

Olenkin hieman yrittänyt vertailla eri solistien tulkintoja Haydnin eräissä pianokonsertoissa, josta hän ei esim. Mozartiin ja Beethoveniin verrattuna ollut musiikkitieteilijä Maasalon mukaan vakavasti kiinnostunut, joka on väitteenä paitsi liioiteltu ja ylimalkainen, niin myös väärä, tohdin väittää jo suuren filosofin Schopenhauerin teorioita silmälläpitäen, joiden mukaan neron todellinen vakavuus ei kohdistu persoonalliseen, siis henkilökohtaiseen ja käytännölliseen vaan teoreettiseen ja objektiiviseen, yksilön ulkopuoliseen kohdistuvan vakavuuden ollessa ihmisluonnolle jotakin vierasta ja Schopenhauerin mukaan luonnotonta ja oikeastaan yliluonnollista, mutta vain se tekee ihmisen suureksi, useimpien ajatellessa vain oman itsensä ja omiensa hyvää, sillä mikään aikomus tai tarkoituksellinen ponnistus ei luo todellista vakavuutta, vaan se pysyy siinä mihin luonto on sen juurruttanut ja sen vuoksi monet nerot ovat pitäneet huonoa huolta omasta parhaastaan, sillä heidän älynsä on kuulunut yksilön tarpeiden palvelemisen sijaan koko ihmiskunnalle, hieman tämän neron oivalluksia omin sanoin siteeraten. Haydn oli vakavasti kiinnostunut myös pianokonsertosta, vaikka teosten ajoittuminen varsin tai suhteellisen varhaiseen vaiheeseen säveltäjän uralla aiheutti osaltaan sen, ettei hän kyennyt luomaan suurimpia mittapuitaan vastaavia mestariteoksia Mozartin tavoin urallaan, mutta esiklassismin konserttokirjallisuutta ajatellen kuitenkin eräitä sangen kypsiä ja lumoavia teoksia, joita itsekin kuuntelin jonkun CPE Bachin konserttoihin verrattuna lumoutuneena, varsinkin G-ja D duuri konserttoja, mutta myös F duuri ja ehkä paljon varhaisempaa 1760 luvulla syntynyttä C duuri konserttoakin. Pianisteista suurimman vaikutuksen teki minuun Brendel ja Badura Skoda, mutta myös mm. Kissinin tulkintataide teki vaikutuksen elävyydellään, enkä esim. Richterin esityksiä ole vielä kuunnellut, muista suurista pianotaiteilijoista puhumattakaan.

Anonyymi kirjoitti:

Olenkin hieman yrittänyt vertailla eri solistien tulkintoja Haydnin eräissä pianokonsertoissa, josta hän ei esim. Mozartiin ja Beethoveniin verrattuna ollut musiikkitieteilijä Maasalon mukaan vakavasti kiinnostunut, joka on väitteenä paitsi liioiteltu ja ylimalkainen, niin myös väärä, tohdin väittää jo suuren filosofin Schopenhauerin teorioita silmälläpitäen, joiden mukaan neron todellinen vakavuus ei kohdistu persoonalliseen, siis henkilökohtaiseen ja käytännölliseen vaan teoreettiseen ja objektiiviseen, yksilön ulkopuoliseen kohdistuvan vakavuuden ollessa ihmisluonnolle jotakin vierasta ja Schopenhauerin mukaan luonnotonta ja oikeastaan yliluonnollista, mutta vain se tekee ihmisen suureksi, useimpien ajatellessa vain oman itsensä ja omiensa hyvää, sillä mikään aikomus tai tarkoituksellinen ponnistus ei luo todellista vakavuutta, vaan se pysyy siinä mihin luonto on sen juurruttanut ja sen vuoksi monet nerot ovat pitäneet huonoa huolta omasta parhaastaan, sillä heidän älynsä on kuulunut yksilön tarpeiden palvelemisen sijaan koko ihmiskunnalle, hieman tämän neron oivalluksia omin sanoin siteeraten. Haydn oli vakavasti kiinnostunut myös pianokonsertosta, vaikka teosten ajoittuminen varsin tai suhteellisen varhaiseen vaiheeseen säveltäjän uralla aiheutti osaltaan sen, ettei hän kyennyt luomaan suurimpia mittapuitaan vastaavia mestariteoksia Mozartin tavoin urallaan, mutta esiklassismin konserttokirjallisuutta ajatellen kuitenkin eräitä sangen kypsiä ja lumoavia teoksia, joita itsekin kuuntelin jonkun CPE Bachin konserttoihin verrattuna lumoutuneena, varsinkin G-ja D duuri konserttoja, mutta myös F duuri ja ehkä paljon varhaisempaa 1760 luvulla syntynyttä C duuri konserttoakin. Pianisteista suurimman vaikutuksen teki minuun Brendel ja Badura Skoda, mutta myös mm. Kissinin tulkintataide teki vaikutuksen elävyydellään, enkä esim. Richterin esityksiä ole vielä kuunnellut, muista suurista pianotaiteilijoista puhumattakaan.

Lue lisää

Väite, ettei Haydn ollut milloinkaan vakavasti kiinnostunut pianokonsertosta on Denis Formanilta ja Maasalo on vain siteerannut tätä, mutta on väitteenä omituisen vähättelevä.
Siitä johtuen, että vakava sanan käytössäkin voi olla huomattavia sävyeroja, Forman lieneekin tarkoittanut, että Haydn ei ollut niin vakavasti kiinnostunut pianokonsertosta sävellysmuotona, kuin esim. sinfoniasta tai jousikvartetosta, mikäli vakavuudella tarkoitetaan esim. tuotannon laajuutta tai säveltäjän kiinnostusta koko luovan uransa ajan johonkin teosmuotoon, mutta silloin Formanin olisi pitänyt täsmällisemmin määritellä vakava sanan käyttötarkoitus ja funktio sekä tarkoittamansa vakavuuden aste, eikä tyytyä näin ylimalkaiseen ilmaukseen, sillä ainakin jossain vaiheessa luovaa uraansa v. 1780 paikkeilla ja paljon aikaisemmin Haydn näyttäisi olleen vakavasti kiinnostunut kyseisestä lajityypistä ja luoneen joitakin lumoavia teoksia tällä alalla, josta vielä esimerkkinä 1770 luvulla syntyneen varhaisemman G duuri konserton ilmaisuvoimainen ja kaunis adagio.

Kukas se semmoinen säveltäjä on? En ole koskaan kuullutkaan.

Anonyymi kirjoitti:

Kukas se semmoinen säveltäjä on? En ole koskaan kuullutkaan.

Tykästyin Joseph Haydnin aiemmin hyljeksimiini 1760 luvulla sävellettyihin viulukonsercttoihin erään Seiler nimisen viulistin tulkitsemina ja minusta useimmat elleivät jopa kaikki Haydnin säilyneet tämän lajityypin teokset ovat nautittavampia kuin Mozartin pari ensimmistä varsin galanttia ja vasemman käden rutiinilla sävellettyä viulukonserttoa Haydnin suuremmassa määrin ehkä barokkiin pohjaaviin teoksiin verrattuna ja suurella sydämellä ja tunteella soittavan solistin henkevä ilmaisuvoima takaa laadukkaat esitykset näistä Haydnin varhaisista pienistä mestariteoksista, joiden musiikillinen kauneus parhaimmillaan lumoaa kuulijansa. En todellakaan arvannut Haydnia näin monipuoliseksi ja kaikesta päätellen sittenkin vastoin kaikkea todennäköisyyttä sangen varhain kypsyneeksi säveltäjäksi, jonka muodontaju, melodian ja moduloinnin taito ja kehittynyt sävellystekniikka musiikin temaattisen rikkauden ohella ovat kerrassaan ihailtavia ja todistavat huomattavasta käsityötaidosta.