Kysymys miehille: naisen unelmaikä

Minkä ikäinen olet itse?

Anonyymi kirjoitti:

Minkä ikäinen olet itse?

Minä olen jo 52v. Ja kyllä tiedostan, että se on valitettava tosia-asia, että haaveeksi jää tällaiset. Elämä meni jo kohdaltani.

Mikähän niitä kolmekymppisiä on traumatisoinut?

Anonyymi kirjoitti:

Mikähän niitä kolmekymppisiä on traumatisoinut?

Aikaisemmat suhteet. Olen minä sellaisiin törmännyt elämäni aikana.

Anonyymi kirjoitti:

Mikähän niitä kolmekymppisiä on traumatisoinut?

Typerät miehet, tietenkin.

Mun on kyllä pakko todeta, että vaikka tuon ikäisen aivot ovat "täysikasvuiset", niin harva on vielä tuossa kohtaa likimainkaan aikuinen ja järki mukana. Kun miettii itseä, omia ystäviä ja kavereita, siskontyttöjä ja näiden kavereita. Omia opiskelukavereita, joista siis valtaosa oli itseä paljin nuorempia, niin kyllä tuo raja menee suurimmalla osalla lähempänä 30. Joitain poikkeuksia tietysti on, mutta he ovat sitten valtaosin jo nuorempina pariutuneet ja perustaneet perheen, tehneet lapsia ja heillä tosiaan on palikat pitkälti jo koossa tuossa kohtaa. Tuo on yksi isoimmista syistä miksi kolmenkympin kohdalla on eropiikki. Silloin ollaan aikuisia ja keskenkasvuisena valittu ei enää tunnukaan hyvältä valinnalta.

Mutta en siis ota lainkaan kantaa tuohon mielitekoosi. Se on ihan ok. Otan kantaa ainoastaan perusteluusi, joka minusta kertoo kokemuksen puutteesta ja kuvitelmista.

Ai niin ja kai sä nyt tiedät, että ensisynnyttäjät ovat nykyään pääosin jo yli kolmekymppisiä. Ehkä tuo on ollut tilanne silloin kun olit itse 30 ja olet pudonnut hieman nykytilanteen matkasta? En mä tunne ketään, joka olisi parisuhteiden traumatisoima.

Anonyymi kirjoitti:

Mun on kyllä pakko todeta, että vaikka tuon ikäisen aivot ovat "täysikasvuiset", niin harva on vielä tuossa kohtaa likimainkaan aikuinen ja järki mukana. Kun miettii itseä, omia ystäviä ja kavereita, siskontyttöjä ja näiden kavereita. Omia opiskelukavereita, joista siis valtaosa oli itseä paljin nuorempia, niin kyllä tuo raja menee suurimmalla osalla lähempänä 30. Joitain poikkeuksia tietysti on, mutta he ovat sitten valtaosin jo nuorempina pariutuneet ja perustaneet perheen, tehneet lapsia ja heillä tosiaan on palikat pitkälti jo koossa tuossa kohtaa. Tuo on yksi isoimmista syistä miksi kolmenkympin kohdalla on eropiikki. Silloin ollaan aikuisia ja keskenkasvuisena valittu ei enää tunnukaan hyvältä valinnalta.

Mutta en siis ota lainkaan kantaa tuohon mielitekoosi. Se on ihan ok. Otan kantaa ainoastaan perusteluusi, joka minusta kertoo kokemuksen puutteesta ja kuvitelmista.

Lue lisää

kyllä nuoremmat ovat toki vielä hotimpia, mutta heissä tökkii se kypsymättömyys luonnollisesti. 25 vuotias alkaa olla valmiimpi ihmisenä, eikä käyttäydy enää ihan lapsellisesti, vaikka sekin tietty vähän riippuu mitä sillä tarkoitetaan. Voihan lapsellisuus olla joskus ihan positiivistakin ja hauskaa. Vanhemmissa ärsyttää helposti sellainen asenne, että tietävät kaikesta kaiken. Alkaa sellanen päällepäsmäröinti, joka ei minua kiihota yhtään.

Anonyymi kirjoitti:

Ai niin ja kai sä nyt tiedät, että ensisynnyttäjät ovat nykyään pääosin jo yli kolmekymppisiä. Ehkä tuo on ollut tilanne silloin kun olit itse 30 ja olet pudonnut hieman nykytilanteen matkasta? En mä tunne ketään, joka olisi parisuhteiden traumatisoima.

Lue lisää

No oma eksä oli jotain 28 kun synnytti. Että kyllä se oli jo silloin noussut tuo synnyttäjien keski-ikä. Mä olen nähnyt vierestä monenlaisia kohtaloita ja huonoja suhteita. Seurustelin eron jälkeen 30 vuotiaan kanssa jolla oli ollu todella vaikea suhde ja pieniä lapsia. Oli se aika hankalaa sellaisen kanssa.

mustasusi kirjoitti:

No oma eksä oli jotain 28 kun synnytti. Että kyllä se oli jo silloin noussut tuo synnyttäjien keski-ikä. Mä olen nähnyt vierestä monenlaisia kohtaloita ja huonoja suhteita. Seurustelin eron jälkeen 30 vuotiaan kanssa jolla oli ollu todella vaikea suhde ja pieniä lapsia. Oli se aika hankalaa sellaisen kanssa.

Lue lisää

Silloin hän on varmasti ollut vanha ensisynnyttäjä (sinun ikäsi huomioon ottaen), nykyään hän olisi keskimääräistä nuorempi ensisynnyttäjä. Mä ymmärrän kyllä, että sä olet vähän ulkona siitä mitä 25-30-vuotiaiden elämä nyt on. Onhan siitä itselläsi yli parikymmentä vuotta aikaa. Ovatko sun lapsesi tuossa ikähaarukassa, vai hekin jo siitä yli? Mä en siis mitenkään moiti sua siitä, että oletuksesi ovat jo muutaman vuosikymmenen takaa. Halusinpahan vain tuoda ilmi, että sulla on hieman nykyhetken todellisuudesta vieraantunut kuva tuosta ikävaiheesta. Nykyään iso osa 24-25-vuotiasta elää vielä "villiä" opiskelijavaihetta, eikä juuri mieti ihan aikuisten asioita. Niitä ehtii miettiä sitten kolmekymppisenä.

Anonyymi kirjoitti:

Silloin hän on varmasti ollut vanha ensisynnyttäjä (sinun ikäsi huomioon ottaen), nykyään hän olisi keskimääräistä nuorempi ensisynnyttäjä. Mä ymmärrän kyllä, että sä olet vähän ulkona siitä mitä 25-30-vuotiaiden elämä nyt on. Onhan siitä itselläsi yli parikymmentä vuotta aikaa. Ovatko sun lapsesi tuossa ikähaarukassa, vai hekin jo siitä yli? Mä en siis mitenkään moiti sua siitä, että oletuksesi ovat jo muutaman vuosikymmenen takaa. Halusinpahan vain tuoda ilmi, että sulla on hieman nykyhetken todellisuudesta vieraantunut kuva tuosta ikävaiheesta. Nykyään iso osa 24-25-vuotiasta elää vielä "villiä" opiskelijavaihetta, eikä juuri mieti ihan aikuisten asioita. Niitä ehtii miettiä sitten kolmekymppisenä.

Lue lisää

Mun mielestä se on ihan mahtavaa että elävät sitä nuoruuttaan. Siitä minä tykkään. Aikuisten asiat ovatkin ihan tylsää kakkelia. Ei minuakaan semmoinen kiinnosta.

mustasusi kirjoitti:

No oma eksä oli jotain 28 kun synnytti. Että kyllä se oli jo silloin noussut tuo synnyttäjien keski-ikä. Mä olen nähnyt vierestä monenlaisia kohtaloita ja huonoja suhteita. Seurustelin eron jälkeen 30 vuotiaan kanssa jolla oli ollu todella vaikea suhde ja pieniä lapsia. Oli se aika hankalaa sellaisen kanssa.

Lue lisää

Nykyäänhän yli neljäsosa synnyttäjustä on 35:ia. Ensisynnyttäjien keski-ikä on yli 30 ja kaikkien synnyttäjien keski-ikä n. 32 vuotta.

Ei se tietenkään tarkoita, etteikö yksittäisillä ihmisillä ole kaikenlaista traumaa. Eivät kolmekymppiset silti ole keskimäärin yhtään sen traumatisoituneempia kuin 25:set. Oikeastaan päinvastoin, sillä kaikkein pahimpia juttuja yleensä tapahtuu tuolla alle 25:den ja niiden käsittely vie aikansa. Ainakin kaikkien itse tuntemieni henkilöiden pahimmat parisuhdekokemukset ovat tuolta alle 25:den ikävuoden, myös omani.

Anonyymi kirjoitti:

Nykyäänhän yli neljäsosa synnyttäjustä on 35:ia. Ensisynnyttäjien keski-ikä on yli 30 ja kaikkien synnyttäjien keski-ikä n. 32 vuotta.

Ei se tietenkään tarkoita, etteikö yksittäisillä ihmisillä ole kaikenlaista traumaa. Eivät kolmekymppiset silti ole keskimäärin yhtään sen traumatisoituneempia kuin 25:set. Oikeastaan päinvastoin, sillä kaikkein pahimpia juttuja yleensä tapahtuu tuolla alle 25:den ja niiden käsittely vie aikansa. Ainakin kaikkien itse tuntemieni henkilöiden pahimmat parisuhdekokemukset ovat tuolta alle 25:den ikävuoden, myös omani.

Lue lisää

No voi toki olla noin. Mä en seurustellut ollenkaan vielä ennen 24 ikävuotta, kun en silloin ollu yhtään sen taitavampi naisten kanssa ku nytkään. Menny paljon elämää hukkaan tässä.

mustasusi kirjoitti:

Mun mielestä se on ihan mahtavaa että elävät sitä nuoruuttaan. Siitä minä tykkään. Aikuisten asiat ovatkin ihan tylsää kakkelia. Ei minuakaan semmoinen kiinnosta.

Voi sen noinkin ajatella. Mun mielestä aikuisuus on upeaa ja täynnä vaoautta, jota en nuorempana osannut edes haaveilla. Mutta jos nyt tykkää, että kännissä opiskelibileissä örnääminen on nuoruuden elämistä, niin toki sen jokaiselle sallin. Mun mielestä siinä menee nuoruus hukkaan.

Anonyymi kirjoitti:

Voi sen noinkin ajatella. Mun mielestä aikuisuus on upeaa ja täynnä vaoautta, jota en nuorempana osannut edes haaveilla. Mutta jos nyt tykkää, että kännissä opiskelibileissä örnääminen on nuoruuden elämistä, niin toki sen jokaiselle sallin. Mun mielestä siinä menee nuoruus hukkaan.

Lue lisää

Nuorena sitä oli vapaa kaikesta ja vailla huolia. Nyt ei ole mitään muuta kuin niitä huolia ja murheita että millä laskut maksaa ja miten selviää seuraavaan palkkaan saakka.

Anonyymi kirjoitti:

Voi sen noinkin ajatella. Mun mielestä aikuisuus on upeaa ja täynnä vaoautta, jota en nuorempana osannut edes haaveilla. Mutta jos nyt tykkää, että kännissä opiskelibileissä örnääminen on nuoruuden elämistä, niin toki sen jokaiselle sallin. Mun mielestä siinä menee nuoruus hukkaan.

Lue lisää

Nuorena myös nauttii seksistä, ja saa unelmatyttösiä.

mustasusi kirjoitti:

Nuorena sitä oli vapaa kaikesta ja vailla huolia. Nyt ei ole mitään muuta kuin niitä huolia ja murheita että millä laskut maksaa ja miten selviää seuraavaan palkkaan saakka.

Lue lisää

Mun mielestä nuoruus taas oli pelkkää jatkuvaa murhetta ja selviytymistä, vailla minkäänlaista taloudellista vapautta. Tietysti heillä, joilla "pappa detalar" se oli huoletonta ja vapaata. Itse olen kuitenkin maksanut itse oman elämiseni, joten siitä oli huolettomuus kaukana. Opiskelua ja sitten työtä vapaa-aikoina, nykyään vapalla on vapaalla, vailla huolia ja murheita.

Anonyymi kirjoitti:

Mun mielestä nuoruus taas oli pelkkää jatkuvaa murhetta ja selviytymistä, vailla minkäänlaista taloudellista vapautta. Tietysti heillä, joilla "pappa detalar" se oli huoletonta ja vapaata. Itse olen kuitenkin maksanut itse oman elämiseni, joten siitä oli huolettomuus kaukana. Opiskelua ja sitten työtä vapaa-aikoina, nykyään vapalla on vapaalla, vailla huolia ja murheita.

Lue lisää

No on meillä sitten ollut täysin eri nuoruudet. Minulla oli vapautta (en opiskellut, enkä käynyt töisstä), ystäviä, kavereita. Jopa niitä kauniita nuoria naisia oli kavereina, joiden kanssa hengailla. Ainoa tyhmä juttu, ettei sitä aikaa tullut käytettyä oikein ja moni kiva tilaisuus jäi käyttämättä näiden naisten kanssa, kun olin nössö. Sitten tuli vastaan exä ja elämä muuttui ihan totaalisesti. Tuli perhettä ja vastuuta ja työ ja stressi... ja nyt olen ihmisraunio. 🤣

mustasusi kirjoitti:

Nuorena sitä oli vapaa kaikesta ja vailla huolia. Nyt ei ole mitään muuta kuin niitä huolia ja murheita että millä laskut maksaa ja miten selviää seuraavaan palkkaan saakka.

Lue lisää

Just siskontyttöni kanssa tuossa juttelin tästä aiheesta. Hän on 28 ja aloitti uudet opinnot tossa vuodenvaihteessa. Valmistui 25:na ja oli muutaman vuoden työelämässä ja nyt hän sanoi, että hän on liian vanha siihen touhuun. Rahaa ei ole mihinkään, kun ehti jo tottua oikeaan palkkaan ja sitä örväämistä ei jaksa. Vähintään joka viikonloppu on jotkut kännipippalot, joissa pitäisi olla ja usein viikolla lisää.

mustasusi kirjoitti:

Nuorena myös nauttii seksistä, ja saa unelmatyttösiä.

Enpä ole moiseen väitteeseen kenenkään miehen suusta irl törmännyt, mutta on se varmasti osalla noinkin. Olen kuullut pikemmin, että vanhempana on oppinut nauttimaankin seksistä, eikä se ole enää sellaista hätäistä soheltamista ja jatkuvaa oman suorituksen pohtimista. Ja siis unelmaansakaan ei kuulemma koskaan saa, kun se piru aina vaihtuu. Koskaan ei ole hyvä tässä ja nyt.

Anonyymi kirjoitti:

Just siskontyttöni kanssa tuossa juttelin tästä aiheesta. Hän on 28 ja aloitti uudet opinnot tossa vuodenvaihteessa. Valmistui 25:na ja oli muutaman vuoden työelämässä ja nyt hän sanoi, että hän on liian vanha siihen touhuun. Rahaa ei ole mihinkään, kun ehti jo tottua oikeaan palkkaan ja sitä örväämistä ei jaksa. Vähintään joka viikonloppu on jotkut kännipippalot, joissa pitäisi olla ja usein viikolla lisää.

Lue lisää

Mulla on niin vähän pippaloita omassa elämässäni, että tuun kateelliseksi kun kuulen niitä muilla olevan, ja kuvittelen miten siellä aina joku saa daamin kainaloonsa yms. vs minä yksin kotona taikka töissä.

mustasusi kirjoitti:

No on meillä sitten ollut täysin eri nuoruudet. Minulla oli vapautta (en opiskellut, enkä käynyt töisstä), ystäviä, kavereita. Jopa niitä kauniita nuoria naisia oli kavereina, joiden kanssa hengailla. Ainoa tyhmä juttu, ettei sitä aikaa tullut käytettyä oikein ja moni kiva tilaisuus jäi käyttämättä näiden naisten kanssa, kun olin nössö. Sitten tuli vastaan exä ja elämä muuttui ihan totaalisesti. Tuli perhettä ja vastuuta ja työ ja stressi... ja nyt olen ihmisraunio. 🤣

Lue lisää

Ahaa, eli sä siis haaveilisit jostain sellasesta vähän lorvijatyttösestä, joka ei käy töissä, eikä opiskele? Millanen se tyttö muuten olisi? Elääkö se vanhempiensa rahoilla, kuppaa kavereitaan tai miehiä yleensä, tekee jotain rikollista elääkseen vai on sugarbabe? Kyllähän sellainenkin tyttö nimittäin jostain tarvitsee rahaa elämiseensä, eikä elä ihan pelkällä ilmalla ja auringonvalolla.

mustasusi kirjoitti:

Mulla on niin vähän pippaloita omassa elämässäni, että tuun kateelliseksi kun kuulen niitä muilla olevan, ja kuvittelen miten siellä aina joku saa daamin kainaloonsa yms. vs minä yksin kotona taikka töissä.

Lue lisää

Sulla on niistäkin melko epärealiatinen kuva. Niin kai se on, että kun ei ole jotain kokenut, niin sitä on helppo glorifioida.

Anonyymi kirjoitti:

Ahaa, eli sä siis haaveilisit jostain sellasesta vähän lorvijatyttösestä, joka ei käy töissä, eikä opiskele? Millanen se tyttö muuten olisi? Elääkö se vanhempiensa rahoilla, kuppaa kavereitaan tai miehiä yleensä, tekee jotain rikollista elääkseen vai on sugarbabe? Kyllähän sellainenkin tyttö nimittäin jostain tarvitsee rahaa elämiseensä, eikä elä ihan pelkällä ilmalla ja auringonvalolla.

Lue lisää

En mä ihan sellaistakaan sanonut, että pitäisi olla lorvailija. En mä pysty maksamaan sellaiselle kuluja kun ei raha riitä kunnolla enää omiinkaan menoihin. Kerroin vaan, miten nuorena oli huoletonta ja vapaata, sekä viihdyttävää. Ei nykyisin onnistu enää sama.

mustasusi kirjoitti:

No on meillä sitten ollut täysin eri nuoruudet. Minulla oli vapautta (en opiskellut, enkä käynyt töisstä), ystäviä, kavereita. Jopa niitä kauniita nuoria naisia oli kavereina, joiden kanssa hengailla. Ainoa tyhmä juttu, ettei sitä aikaa tullut käytettyä oikein ja moni kiva tilaisuus jäi käyttämättä näiden naisten kanssa, kun olin nössö. Sitten tuli vastaan exä ja elämä muuttui ihan totaalisesti. Tuli perhettä ja vastuuta ja työ ja stressi... ja nyt olen ihmisraunio. 🤣

Lue lisää

Mä ite ajattelin siloin, että silloin teen ne pohjatyöt, joilla saa sitten myöhemmin vapautta ja mulla se pitkälti myös meni noin. Ei nut tietenkään ihan smoothista vailla yhtään kuoppaa, mutta suunta kuitenkin noin.

Olisinhan mä tietysti voinut silloin elämäni sössiäkin ja joitain ystäviä mulla oli, jotka sen tekivätkin. Lopettivat opinnot, eivät tehneet yhtään töitä, rahaa sossusta ja luottotiedot lisäksi sileiksi. Sitten kuppasivat sieltä ja täältä, miehiltä yleensä, kaiken minkä irti saa.

mustasusi kirjoitti:

En mä ihan sellaistakaan sanonut, että pitäisi olla lorvailija. En mä pysty maksamaan sellaiselle kuluja kun ei raha riitä kunnolla enää omiinkaan menoihin. Kerroin vaan, miten nuorena oli huoletonta ja vapaata, sekä viihdyttävää. Ei nykyisin onnistu enää sama.

Lue lisää

Mutta eihän se ole huoletonta ja vapata, jos ei elä piittaamatta huomisesta. Ihan samalla tavalla nuorella on elämässään kuluja ja ne pitää hoitaa, jos ei halua paskoa elämäänsä. Ihan samalla tavalla nuorella on laskut maksettavan, jos ei ole jotakuta, joka kustantaa kaiken.

Anonyymi kirjoitti:

Mä ite ajattelin siloin, että silloin teen ne pohjatyöt, joilla saa sitten myöhemmin vapautta ja mulla se pitkälti myös meni noin. Ei nut tietenkään ihan smoothista vailla yhtään kuoppaa, mutta suunta kuitenkin noin.

Olisinhan mä tietysti voinut silloin elämäni sössiäkin ja joitain ystäviä mulla oli, jotka sen tekivätkin. Lopettivat opinnot, eivät tehneet yhtään töitä, rahaa sossusta ja luottotiedot lisäksi sileiksi. Sitten kuppasivat sieltä ja täältä, miehiltä yleensä, kaiken minkä irti saa.

Lue lisää

Niin, kuten sanoin, en osannut itse käyttää sitä luppoaikaani oikein, ja nyt kärsin seurauksista. Eipä osannut vanhemmat eikä ns kaveritkaan yhtään auttaa, eikä heillä siihen ollu mitään kiinnostustakaan.

Anonyymi kirjoitti:

Sulla on niistäkin melko epärealiatinen kuva. Niin kai se on, että kun ei ole jotain kokenut, niin sitä on helppo glorifioida.

No kyllä heillä varmasti on myös hauskaa. Tuskin sitä muuten harrastaisivat.

mustasusi kirjoitti:

Niin, kuten sanoin, en osannut itse käyttää sitä luppoaikaani oikein, ja nyt kärsin seurauksista. Eipä osannut vanhemmat eikä ns kaveritkaan yhtään auttaa, eikä heillä siihen ollu mitään kiinnostustakaan.

Lue lisää

Aivan ja siksi sulla onkin varmaan vähän väristynyt kuva nuoruudesta. Tarkotan vääristyneellä sitä, että harvalla nuoruus on tollasta mitä kuvaat. Valtaosalla nuorista, jotka haluavat hoitaa asiansa kunnialla, on isommin luppoaika. Pitää hoitaa opinnot ja sen lisäksi vielä tehdä töitä, että voi maksaa laskunsa. Poislukien tietysti he, joilla vaikka vanhemmat kustantavat osan.

Anonyymi kirjoitti:

Aivan ja siksi sulla onkin varmaan vähän väristynyt kuva nuoruudesta. Tarkotan vääristyneellä sitä, että harvalla nuoruus on tollasta mitä kuvaat. Valtaosalla nuorista, jotka haluavat hoitaa asiansa kunnialla, on isommin luppoaika. Pitää hoitaa opinnot ja sen lisäksi vielä tehdä töitä, että voi maksaa laskunsa. Poislukien tietysti he, joilla vaikka vanhemmat kustantavat osan.

Lue lisää

Niin kyllä. Toki niitä oli silloin omassakin nuoruudessa, jotka menivät opiskelemaan kun heti tiesivät miksi haluavat tulla. Minä en tiennyt. Olin ihan hukassa pitkän aikaa ja varmaan vieläkin. Oon sellainen taiteilijasielu. Mun pitäisi vaan olla jossain omissa oloissani ja tehdä taidetta. Eikä stressata yhtää. Ei tuo kaupungin syke ole oikein mua varten selvästikään.

mustasusi kirjoitti:

No kyllä heillä varmasti on myös hauskaa. Tuskin sitä muuten harrastaisivat.

Oman kokemukseni mukaan harvemmalla siellä on aidosti kivaa. Ei se tunnu muuttuneen mihinkään omasta opiskeluajastani. Valtaisin se on sellasta, että sinne vähän kuuluu osallistua, hampaat irvessä "juhlimista". Kyllä varmaan tekussa silloin osa jätkistä ihan tykkäskin siitä jatkuvasta ryypiskelystä, mutta kyllä se heillekin isolle osalle tuntu olevan enemmän nollaamista kuin juhlimista,

Anonyymi kirjoitti:

Oman kokemukseni mukaan harvemmalla siellä on aidosti kivaa. Ei se tunnu muuttuneen mihinkään omasta opiskeluajastani. Valtaisin se on sellasta, että sinne vähän kuuluu osallistua, hampaat irvessä "juhlimista". Kyllä varmaan tekussa silloin osa jätkistä ihan tykkäskin siitä jatkuvasta ryypiskelystä, mutta kyllä se heillekin isolle osalle tuntu olevan enemmän nollaamista kuin juhlimista,

Lue lisää

Kuulostaa kummalliselle. Miten olis käyny, jos ei olis osallistunut? Olisi käynyt joku syrjäytyminen? No mulle kai kävikin sellainen. En mä opiskeluaikanani edes tienny mistään bileistä. Kai niitä sillonkin oli... Oon menettäny vaikka mitä. Noita ku miettii ni kyllä masentaa.

mustasusi kirjoitti:

Niin kyllä. Toki niitä oli silloin omassakin nuoruudessa, jotka menivät opiskelemaan kun heti tiesivät miksi haluavat tulla. Minä en tiennyt. Olin ihan hukassa pitkän aikaa ja varmaan vieläkin. Oon sellainen taiteilijasielu. Mun pitäisi vaan olla jossain omissa oloissani ja tehdä taidetta. Eikä stressata yhtää. Ei tuo kaupungin syke ole oikein mua varten selvästikään.

Lue lisää

Mäkin olen taiteilijasielu ja ihan oikean suunnan löytäminen vei aikansa. Onnekseni mä olen kuitenkin myös utelias oppimaan uutta, että ne muutkaan opitut eivät ole menneet hukkaan.

Taiteilijuuskin on sellasta, että sitäkin kannattaisi vähän opiskella. Ainakin sitä puolta, että miten sillä voi elää. Mä olen tehnyt ison osan opinnoistani tuolla kaikenlaisten "taiteilijahippien" parissa, mikä on tietenkin hassua, kun se toinen puoli on sitten "kuivien ja asiallisten insinöörien" parissa vietetty 😂. Ehkä sun kannattais hakeutua johonkin edes kursseille, muiden taitelijasielujen pariin. Voisit saada jotain uutta paloa elämääsi.

mustasusi kirjoitti:

Kuulostaa kummalliselle. Miten olis käyny, jos ei olis osallistunut? Olisi käynyt joku syrjäytyminen? No mulle kai kävikin sellainen. En mä opiskeluaikanani edes tienny mistään bileistä. Kai niitä sillonkin oli... Oon menettäny vaikka mitä. Noita ku miettii ni kyllä masentaa.

Lue lisää

Jotain sellasta ryhmäpainetta siinä on. Juhli silleen hampaat irvessä, jos et halua pudota porukasta.

Anonyymi kirjoitti:

Mäkin olen taiteilijasielu ja ihan oikean suunnan löytäminen vei aikansa. Onnekseni mä olen kuitenkin myös utelias oppimaan uutta, että ne muutkaan opitut eivät ole menneet hukkaan.

Taiteilijuuskin on sellasta, että sitäkin kannattaisi vähän opiskella. Ainakin sitä puolta, että miten sillä voi elää. Mä olen tehnyt ison osan opinnoistani tuolla kaikenlaisten "taiteilijahippien" parissa, mikä on tietenkin hassua, kun se toinen puoli on sitten "kuivien ja asiallisten insinöörien" parissa vietetty 😂. Ehkä sun kannattais hakeutua johonkin edes kursseille, muiden taitelijasielujen pariin. Voisit saada jotain uutta paloa elämääsi.

Lue lisää

Niin olis kannattanu tehdä jo 30 vuotta sitte. En mä silti tiedä, tuntisinko oloani tervetulleeksi sielläkään. Mulla on näitä ulkopuolisuuden tunteita aina joka paikassa, kaikkien kanssa.

mustasusi kirjoitti:

Niin olis kannattanu tehdä jo 30 vuotta sitte. En mä silti tiedä, tuntisinko oloani tervetulleeksi sielläkään. Mulla on näitä ulkopuolisuuden tunteita aina joka paikassa, kaikkien kanssa.

Lue lisää

Koskaan ei ole liian myöhäistä. Jos sä taiteilijana mietit, niin enemmän sulla on nyt mistä ammentaa, kuin 30 vuotta sitten. Harvemmin parikymppiset kummoisiakaan taiteilijoita vielä ovat, jollei ole ollut rankka elämä jo siihen mennessä.

mustasusi kirjoitti:

Niin olis kannattanu tehdä jo 30 vuotta sitte. En mä silti tiedä, tuntisinko oloani tervetulleeksi sielläkään. Mulla on näitä ulkopuolisuuden tunteita aina joka paikassa, kaikkien kanssa.

Lue lisää

Ja siis turhaan sä itseäsi siitä mollaat. Ei 30-vuotta sitten ollut juuri kummoista opintopolkua taiteilijalle tarjolla. Eihän se ollut edes oikeaksi työksi laskettavissa, jos nyt on monen mielestä edelleenkään.

Anonyymi kirjoitti:

Jotain sellasta ryhmäpainetta siinä on. Juhli silleen hampaat irvessä, jos et halua pudota porukasta.

Mun on vaikea tuohon samaistua. Mulla on ollu pääosin bileissä ihan kivaa ja ihan vapaaehtoisena osallistunut. Enemmänki harmittanu vaan sitte jos ilta menny tylsäks, ja jääny ilman seuraa.

Anonyymi kirjoitti:

Ja siis turhaan sä itseäsi siitä mollaat. Ei 30-vuotta sitten ollut juuri kummoista opintopolkua taiteilijalle tarjolla. Eihän se ollut edes oikeaksi työksi laskettavissa, jos nyt on monen mielestä edelleenkään.

Lue lisää

Ei silloin todellakaan ollut. Ei varsinkaan siinä pienessä kaupungissa missä elin. Olis pitänyt osata itse luoda ura ihan tyhjästä.

mustasusi kirjoitti:

Mun on vaikea tuohon samaistua. Mulla on ollu pääosin bileissä ihan kivaa ja ihan vapaaehtoisena osallistunut. Enemmänki harmittanu vaan sitte jos ilta menny tylsäks, ja jääny ilman seuraa.

Lue lisää

Ymmärrän. Sä sanoitkin tuolla aiemmin, että et sä yleensä edes mistään bileistä tiennyt. Tuo sen touhun realiteetti kuitenkin oman kokemukseni mukaan pääosin oli ja samoin sen ovat kuvanneet melkein kaikki, joiden kanssa tuosta ajasta on tullut puhuttua. Onneksi se loppui ja siitä pääsi eroon. Tosin olen mä ollut sellaisilla työpaikoillakin, joissa opiskelijaelämä vaan jatkuu ja konttorilla on kylmäkaapit täynnä alkoholia ja saunailtoja joka toinen päivä.

mustasusi kirjoitti:

Nuorena myös nauttii seksistä, ja saa unelmatyttösiä.

Ja vanhana voi pukitella

Vaihdevuodet ovat painava peruste jättää ikänaiset pois laskuista.

Anonyymi kirjoitti:

Vaihdevuodet ovat painava peruste jättää ikänaiset pois laskuista.

Miehilläkin on vaihdevuodet

Kattelkaa onko kymenlaakson vääntöä?Mulla ainakin on ihan omat rahat ,ei ole tapana toisten rahoja käyttää.

Onko isokin ongelma sulla