Aikammehan edellyttää puolensa valitsemista, kuin rikollisten jengisodissa konsaan, mutta kun olen liian vanhanaikainen siihenkin, kuten vähän kaikkeen muuhunkin, niin en suostu tekemään niin.
Nyt siis aiheena Suomen Jatkosota. Kirjoittaja Kosonen on saanut kovaa henkilökohtaista kritiikkiä, siis haukkumista, asenteestaan, joka toisinaan on vähän kallellaan itänaapuriin päin. Mutta toisaalta silloin kun sen voi tehdä kertomalla vain tosiasioita, hän tekee niin, vaikka se ei taas miellytä niitä, jotka ovat keikahtaneet kallelleen vastakkaiseen ilmansuuntaan.
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/kosonenjuhapekka/ari-pesonen-ja-nea-uusitalo-estivat-kommentoinnin-mika-on-fiksu-veto/
Aluksi Kosonen on ihan oikeassa, Jatkosota oli sota, jossa Suomi oli hyökkääjä. Aloittiko Suomi sotatoimet ajallisesti ensin on täysin toisarvoinen seikka kuin tunkeutua toisen valtion alueelle. Selityksenä tietenkin käytetään, että kun Neukkuliitto teki sen ensin Talvisodassa. En ota kantaa moraalisiin kysymyksiin tässä, totean vain, että kumpikin valtio toimi hyökkääjänä vuoron perään. Vain toisen valtion johtajat saivat tuomiot hyökkäyssodasta, nimittäin Suomen. Minusta oli aikoinaan jotenkin erittäin huvittavaa kuinka jopa Hannu Taanila kovasti tuomitsi revansismin, eli siis sen, että kostaa kokemansa vääryyden, tekemällä ehkä itse siinä vääryyden. Äärivasemmiston mielestä Neuvostoliiton tekemä vääryys ei ollut vääryys ollenkaan, olihan se "legitiimien turvallisuusintressien" mukainen. Suomen kokoisilla valtioilla ei sellaisia intressejä tietenkään äärivasemmiston mielestä ollut, ainoastaan vain velvollisuuksia isompia kohtaan, eli ns reaalipolitiikka. Äärivasemmisto puhui myös paljon tasa-arvosta, noin he sitä tuossa asiassa puolustivat...
Se, kuka aloitti Jatkosodan sotatoimet, on tulkinnanvarainen kysymys, mutta siitä ei ole epäselvyyttä, että Suomi kyllä provosoi. Se tehtiin erittäin taitavasti ja miksei olisi tehty, eivät neukut mitään viattomia hyviksiä olleet, se oli koettu heidän hyökätessään marraskuussa 1939. Ja Suomi oli sopinut etukäteen Saksan kanssa osallistumisestaan hyökkäykseen, vaikka se kenties sisälsikin reunaehtoja, kuten nyt sen, että piti pystyä osoittamaan Neuvostoliiton aloittaneen sotatoimet.
Siitä eteenpäin Kosonen sitten kirjoittaakin potaskaa:
"Tosiasiassa venäläiset perääntyivät taktisesti ja joukkojaan säästellen antaen suomalaisten edetä."
Tuo ei ole totta. Neukuilla oli käsky pysäyttää suomalaiset useammallekin eri linjalle, mutta kun linjat sitten murtuivat, oli pakko perääntyä. Se oli ihan yhtä "taktista" kuin suomlaisten joukkojen perääntyminen kesällä 1944 tai Talvisodassa ratkaisevien läpimurtojen jälkeen. Neukut eivät onnistuneet säästämään joukkojaan kovinkaan hyvin. Esimerkiksi Tuulosjoen linjaa puolustanut 3.Divisioona tuhoutui melko perusteellisesti ja Kannasta puolustaneet kolme divisioona lyötiin käytännössä taistelukyvyttömiksi. Vaikka elävästä voimasta merkittävä osa pelastautui Koivistolle, ne olivat niin heikossa kunnossa, että meikäläiset eivät enää edes yrittäneet tuhota niitä loppuun, koska ne olivat käytännössä vaarattomia eivätkä tehneet mitään merkittävää ennen kuin neukkulaivasto evakuoi ne sieltä myöhemmin. Kannaksella käsiimme jäi valtava sotasaalis mm tykistöä. Niillä putkilla oli sitten käyttöä vihollista itseään vastaan...
" Eihän Suomen armeijalla olisi muussa tapauksessa ollut minkäänlaista sanansijaa puna-armeijan aavistuksen verran suurempia joukkoja vastaan."
Suomalaisilla oli noin kolminkertainen ylivoima, aivan hyökkäyssodan sääntöjen mukaan. Siksi 1941 liikekannalle pantiin kaikki, jotka vain jotenkin kynnelle kykenivät. Haluttiin ylivoima, joka pystyy hyökkäämään. Sodan alkuvaiheessa naapurimme jopa siirsi joukkojaan pois rintamiltamme, saksalaisia vastaan, joten ylivoimamme vain kasvoi.
"Hyökkäys pysähtyi käytännössä sille tasalle, mihin STAVKA, eli Neuvostoliiton puna-armeijan pääesikunta käski sen pysäyttää. Käytännössä Syväri-joelle, jossa oli sillanpääasema."
Syvärijoki ei ollut mikään pääasema, ja hyökkäys pysähtyi sinne vain, koska Mannerheim käski niin. STAVKA ei missään tapauksessa halunnut aivan ehdottomasti luovuttaa elintärkeää Muurmannin rataa, yhtä vähän kuin se oli suunnitellut antaa saksalaisten saartaa Leningrad. Yhdysrata Sorokasta Arkangelin radalle oli paljon pidempi reitti tavarakuljetuksille, ja Leningradin huoltamista varten jouduttiin rakentamaan korven läpi huono tie ensimmäisenä sotatalvena ja sillä oli vaikutuksensa kuolleisuuteen kaupungissa. Jos joukkomme eivät olisi ottaneet Muurmannin rataa haltuunsa Karhumäestä Lotinanpeltoon saakka, neukkujen olisi ollut paljon helpompi toimittaa elintarvikkeita, myöhemmin suoraan länsikuljetuksista tulleita, Leningradiin. Melko varmasti he juuri siitä syystä vaativat niin muhkeat sotakorvaukset.
Uuden Suomen blogeissa ääripäät taas paukuttaa otsiaan yhteen, totuus tiukoilla siinä välissä
4
63
Vastaukset
- Anonyymi
Kosonen kirjoittaa myös:
"Salamasotaan Suomikin lähti mukaan kesäkuussa 1941, jolloin saavutettiin pikavauhtia kaikki se menestys, minkä Suomi sodassa onnistui saavuttamaan"
Armeijamme ei suinkaan edennyt pikavauhtia, samassa ajassa saksalaiset etenivät paljon pidemmän matkan ja saavuttivat paljon suurempia voittoja. Myös kesällä 1944 neuvostojoukot etenivät paljon nopeammin.
Se ei ollut mikään yllätys. Kevään 1941 neuvotteluissa Saksassa Heinrichs totesi, ettei Suomen armeijan hyökkäyskyky ole kovin hyvä, joten sellaisten operaatioiden täytyy olla rajoitettuja. Ja sitä ne sitten olivatkin, joidenkin mielestä liikaakin, eli niin paljon, että se kasvatti tappioita. Ei pystytty täysimittaisesti hyödyntämään läpimurto- ja tuhoamistaisteluissa saavutettuja etuja, lukuunottamatta Tuuloksen läpimurtoa, jossa Lagus sitten alkoi leikkimään Pohjolan Rommelia ja onnistui siinä aika hyvin.
Armeijamme oli silloin, kuten nytkin, varustettu ja koulutettu puolustautumista varten. Tosin sotien välillä hyökkäyskykyä pyrittiin kyllä jonkin verran nostamaan luomalla esim juuri Laguksen sittemmin johtamat uudenaikaiset panssarijoukot, mutta niin lyhyessä ajassa ei kummoisia saatu aikaiseksi ja ylin johtomme tiesi sen oikein hyvin. Jääkäriprikaatia ja panssaripataljoonaa koulutettiin yhdessä kaiketi ajatuksena käyttää niitä Viipurin valtaamiseen takaisin. Niitä käytettiin sitten lopulta toisaalla, sillä Viipurin valtaaminen tehtiin saarrostamalla, ei suoralla hyökkäyksellä, jonka onnistuminen siltojen yli olisi ollut vähintäänkin epätodennäköistä.
Suurin syy siihen, miksi neukkujen "taktiset" perääntymiset onnistuivat suurimmista vettä vasten tehdyistä saarrostuksista kuten Sortavalasta, Koivistolta ja Hankoniemeltä, oli sama, jonka takia naapurimme pystyi niin kesällä 1941 kuin kesällä 1944 tekemään joukkojemme selustaan erittäin ikäviä maihinnousuja Laatokan rannikolle. Se oli ilmavoimiemme heikkous. Ilmavoimamme olivat nekin rakennettu lähinnä puolustussotaa silmällä pitäen, ja olivat hyvin hävittäjäpitoiset, joka oli sinänsä ihan oikea ratkaisu. Mutta pommikoneitakin oli ostettu, brittiläisiä Blenheimeja, joista Marskikin oli ollut vaikuttunut käytyään tehtailla.
Ne olivat virhehankinta. Joku isku neukkujen kentälle niillä kai tehtiin, mutta muuten tulokset olivat vaatimattomia ja vesialueiden hallintaan ne olivat aivan onnettomia, kuten muukin kalustomme. Kun alueeseemme tuolloin sisältyi suuria vesialueita, olisi niitä ollut helpoin puolustaa juuri ilmavoimien avulla, mutta se olisi tietenkin vaatinut Stukia tai edes jotain torpedokoneita. Stukia Saksa tuskin olisi myynyt ennen vuotta 1940 ja silloin taas ei ollut rahaa niitä ostaa, kaikkea muutakin hankittavaa oli. Ja silloinkin Saksa oli nihkeä myymään sellaista kalustoa, jota se itse tarvitsi eniten.
Myöhemmin sodan kuluessa Saksasta saatiin kaksimoottorista syöksypommittajaa, tai ilmeisesti juuri niitä haluttiin. Niitäkään ei kuitenkaan edes yritetty käyttää Laatokalla kesällä 1944, kun lentotiedustelumma havaitsi vihollisen laivasto-osaston matkalla kohti selustaamme. Alun voittoisuusko oli tehnyt niin typeräksi, että osastoa ei otettu seurantaan, enkä tiedä, varoitetiinko siitä edes rintamajoukkoja. Rintamajoukomme välttivät katastrofin siksi, että ne olivat varautuneet maihinnousuun itse rakentamalla uuden tien kauemmaksi rannikosta. Hankala se tilanne silti oli, perääntymisen onnistuminen oli veitsenterällä ja turhia tappioita kärsittiin kun vihollista pidäteltiin sillanpäässään niin, ettei se huomaisi uutta tietä. Olisi ollut paljon parempi vaihtoehto tuottaa vihollisen laivasto-osastolle sen verran suuret tappiot, että se olisi joutunut luopumaan hyökkäystehtävästään. Ilmeisesti osastoa ei yritetty pysäyttää edes miinoituksilla.
Salaliittoteoreetikko voisi toki löytää paljon herkullisempia selityksiä ja niinhän Tahvanainen tekikin...
Olihan siinä ikään kuin vieraskoreutta, että meikäläisten miinat upottivat jopa paljon siviilejäkin sisältäneitä Tallinnasta pakoon purjehtineita laivoja, mutta kaikista kolmesta meidän sotatoimialueellamme sijainneesta paikasta vastustaja sai evakuoida joukkonsa, lähes täysin pelkästään sotilaita, aika olemattomin menetyksin. Minkä verran noista joukoista sitten palasi taistelemaan juuri meitä vastaan, en oikein tiedä. Ehkä myöhemmin, kesällä 1941 neukut kuitenkin lähettivät kaiken irtilähtevän saksalaisia vastaan, koska siltä suunnalta uhka oli paljon suurempi. - Anonyymi
Tuo, mitä Kosonen kirjoittaa neuvostotiedustelusta, pitää sitten jo enemmän paikkansa. Aivan Jatkosodan alussa Neuvostoliitto ajoitti suuren ilmahyökkäyksen selvästikin hallituksemme sisäpiiristä saamansa tiedon mukaan. Tai aivan sisäpiiriin Mauno Pekkala ei kuulunut, joten aluksi myös itärajan takana uskottiin, että ehkä Suomi ei liitykään hyökkäykseen. Siksi iskua viivästytettiin. Kun sitten selvisi, että kyllä hyökkäykseen liitytään, yrittivät neuvostoilmavoimat yllättää iskemällä ensin. Ennaltaehkäisevää vaikutusta sillä ei ollut, mutta juuri se tarjosi syyn julistaa sota. On siis hyvä kysymys, oliko vuotaminen Pekkalalle kenties laskelmoitua, tiesivätkö Ryti ja kumppanit, miten idässä reagoitaisiin.
Paul Carell väittää teoksessaan Marssi Venäjälle, että natsien tiedustelupalvelu, eli siis juuri SD, ei Saksan puolustusvoimien Abwehr, sai tarkoituksellisesti aikaiseksi Stalinin puhdistukset, paljastamalla saksalaisten yhteyshenkilöt ja värittämällä totuutta myös tekaistuilla "todisteilla", jotka järjestettiin neuvostomaan vastavakoilun käsiin ja joissa liioiteltiin niin, että syntyi paljon pahempi kuva kuin mitä todellisuus oli. Carellia ei oteta kovin vakavasti historioitsija piireissä, senkään takia, että hän itse oli natsi. Siis ihan puolueen jäsen ja aktiivi, tosin ei kuulunut sisärenkaaseen Hitlerin ympärillä. Mutta hän kyllä kuuli kaikki huhut, joita natsien parissa liikkui.
Ryti ja Mannerheimhan pelasivat nykyisin hyvinkin tunnetuksi tulleella ja sankarillisena pidetyllä tavalla Saksaa vastaan 1944. Mikseivät veijarit olisi tehnneet niin myös kesällä 1941, silloin vain tietenkin toisen vastapuolen kanssa, Saksa kun tuolloin oli ylin ystävä.
Se tosiaan pitää paikkansa, että kaikkia desantteja ei koskaan saatu kiinni, vaan osa lähetti tietoja sodan loppuun saakka. Johtuen äärivasemmiston avusta desantit onnistuivat saamaan todella yksityiskohtaisia tietojakin ja niitä neuvostopropagda käytti pelotellakseen joukkojamme "kaikkitietävyydellään".
Sotatoimialueilla, joissa siviilien liikkumista oli rajoitettu, salaisuudet pysyivät paremmin salassa ja ylimmän sotilasjohtomme viestintään neukut eivät ilmeisesti koskaan päässeet käsiksi. Ainakaan mikään tapahtunut ei mielestäni viittaa sellaiseen.
Sodissamme on edelleen paljon opittavaa, sellaista, jolla saattaa olla merkitystä vielä tänäänkin. MPK tekee hyvää työtä, kun siellä tutkimustoiminta on yhdistetty koulutukseen, aivan kuten siviilipuolellakin tehdään.
On hyvä ymmärtää se, että Saksan menestys Toisen maailmansodan alussa perustui juuri siihen, että edellinen sota tutkittiin läpikotaisin ja sen tiedon pohjalta muokattiin uusi, tehokkaampi sodankäymistapa. Se on edelleen maailmanhistoriassa ylittämätön esimerkki siitä, miten pitääkin toimia. Toki siitä ei tarvitse kenenkään ottaa oppia, että aloittaa valloitussodan... strategiassa saksalaiset eivät olleet kovin taitavia. Suomessa jopa sotilastiedustelu on niin laaja-alaista, että se ottaa huomioon strategisia näkökohtia.
On erittäin hyvä, että meillä on useampia tahoja, kuten UPI sun muut, jopa se Paasikiviseura, jotka tutkailevat samoja turvallisuusasioita useammasta näkökulmasta ja että asioista käydään julkista keskustelua.
Oliko se nyt Sun Tzu, joka totesi: "kaikki näkevät taktiikan, jolla voitan taistelut, mutta kukaan ei näe strategiaa, jolla voitan sodan"
Tai kuten vietnamilainen kenraali Giap totesi amerikkalaisille sodan jälkeen (vapaasti lainaten): "ei sillä ole mitään merkitystä, kuinka monta taistelu te voitatte, vaan sillä on merkitystä, kuka voittaa sodan"
Sota ei ole mikään urheilukilpailu, jossa laskettaisiin pisteitä tai arvosteltaisiin puhtaita suorituksia. - Anonyymi
Jos toisesta maailmansodasta pitää joku hyveellinen ja kunniallinen osapuoli nostaa esiin, niin se on Saksa. Läpimädät hullu-winston, hullu-jooseppi ja hullu-frank eivät sitä kestäneet, että olisi olemassa jokin vahva, oikeasti itsenäinen kansa, joka ei heidän globo-herrojensa käskyistä piittaa p-karvan vertaa. Siispä piti aloittaa sota, jonka välttämiseksi Saksa vetosi ja tarjosi diplomaattisia ratkaisuja viimeiseen asti. Mutta hyeenat olivat jo tehneet päätöksensä.
- Anonyymi
Kiitos trollauksesta. Se on juuri niin tyhmä kuin millaiseksi sen tarkoititkin.
Saksa sai, mitä lähti hakemaankin, jumalhämäränsä. Kävi kuin israelilaisille temppeleittensä kanssa. Saas nähdä, toistuuko historia muuten palestiinalaisten maalla kolmannenkin kerran. Miten lie Sari Essayahille mitalit lahjoittanut sodan ja koston Herra, tuo suuri rakastava maailmankaikkeuden lempeä isä tällä kertaa asian päättänyt.
Luterilaisuushan on vain yksi juutalaisen kansallismielisyyden haara. Siksi siitä natsitkin niin pitivät, vaikka itse olivat usein aika katolisvaikutteisia.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 784381
Tappelen mielelläni palstalla
Itseäni älyllisesti päätä lyhyempien kanssa, ei nukuta ja telkkarissa ei ole mitään. Riidellään vaan.914085- 663382
Onko hänellä jotain sellaisia ominaisuuksia
joiden kenties mietit voivan olla haaste teidän mahdolliselle suhteelle?393132- 1613124
- 752931
Olen todella
Ahdistunut tästä. Koen sen paineen mitä hän haluaa. Tunnen todella paljon häntä kohtaan enkä uskonut että elämä toisi mi542878- 462511
- 392087
- 1992055