, ja joka häneen uskoo, se ei joudu häpeään. ( Room. 9:33)
Kuinka tämä on mahdollista? Kuinka Kristus voi tulla meille vahingoksi ja turmioksi? Evankelistain kertomuksista näemme miten se toteutui juutalaisiin nähden. He loukkaantuivat hänen alhaisuuteensa ja hänen häpeälliseen kuolemaansa. Sitten he loukkaantuivat hänen oppiinsa ja tuomioonsa, ne kun olivat aivan heidän käsitykselleen vastakkaiset.
Samoin käy vielä tänä päivänä. Koko sokea maailma loukkaantuu Kristukseen ja hänen evankeliumiinsa, ikään kuin tyhmään saarnaan ja hulluuteen. Jumalan Pojan ihmiseksi tuleminen, hänen syvä alentumisensa, syntien sovitus hänen kuolemansa kautta, sakramentit, kaikki se on luonnolliselle ihmiselle hulluutta.
Mutta varsinainen "loukkauskallio", jota tekstimme kokonaisuudessaan pääasiassa tarkoittaa on, että Kristus antaa armon ja autuaaksi tekee kelvottomimmankin syntisen, mutta hylkää hurskaimmat tekopyhät. Tämä on kaikkien aikojen "loukkauskallio". Yhä vielä sanotaan: "tämä vastaanottaa syntisiä" , ja "jos hän tietäisi millainen tämä vaimo on, joka häneen tarttuu, että hän on syntinen" jne. Kristuksen ei sopisi ottaa vastaan syntisiä, ainoastaan pyhiä.
Tämmöinen kompastus eli loukkaus syntyy kaikkialla, missä evankeliumia Hengessä ja totuudessa saarnataan. Ja tätä esim. ei tapaa ainoastaan kevytmielisissä ihmisissä, vaan niissäkin, joilla on kiivautta Jumalan puolesta ja "tavoittavat vanhurskautta" , valistuneissa kristityissä. He joutuvat tämän johdosta raivoon ja alkavat evankeliumia, Kristuksen armosanaa parjata.
He nimittävät sitä uudeksi, pyhitykselle vaaralliseksi opiksi ja heistä tulee suorastaan sen vihollisia. Niille käy profeetan sanojen mukaan: "Moni heistä kiedotaan ja saadaan kiinni."
Sillä jollei Kristus evankeliuminsa kanssa olisi tullut heidän luoksensa, olisivat he häiritsemättä pysyneet omassa hurskaudessaan. Mutta nyt heidät kiedotaan valheeseen, ja silloin ilmenee, että he ovat evankeliumin vihollisia, sen takia, että se tuli heidän luoksensa kirkkaammassa valossa, hengen ja voiman osoituksena.
Ja joka häneen uskoo, se ei joudu häpeään. Kiitetty olkoon Herran nimi! Vaikka suuri joukko Israelissa ja kristikunnassa loukkaantuu ja kompastuu tähän kiveen, niin on kuitenkin niitä, joille hän on "kallis kulmakivi", autuuden kallio, jolle he perustavat toivonsa elämässä ja kuolemassa. Näille annetaan tämä vakuutus: "Joka häneen uskoo, se ei joudu häpeään." " Ei joudu häpeään", merkitsee, että he eivät pety asettaessaan toivonsa häneen.
Me siis totisesti saamme kaiken, minkä uskossa Kristukseen olemme toivoneet. Emme siinä toivossamme siis pety. Uskovaisetkin voivat usein joutua tällaiseen pelkoon ja epäilykseen, koska Herra näin vakuuttaa. Omistanenkohan minä sen, mitä tavoitan ja mitä nämä sanat sisältävät ja lupaavat?
Pyhäin historiassa näemme tämmöisen epäilyksen toisinaan vaivanneen heitä ja sitä tunnemme myös omassa povessamme. Niin salattua on elämä Jumalassa. Niin monet ovat meidän puutteemme ja vikamme, niin heikko ja himmeä on meidän uskomme, että useinkaan emme tiedä olemmeko todella autuasta kansaa, vaikka uskommekin Jeesukseen.
Silloin tulee iankaikkinen Isä ja vakuuttaa: Rakentakaa turvallisin mielin sille kivelle, jonka minä panen Siioniin. Se ei koskaan petä. "Joka häneen uskoo, se ei joudu häpeään." Jokainen, ilman mitään erotusta, joka häneen uskoo. Jokainen, joka syntihädässään pakenee hänen luoksensa. Jokainen, joka heittää kaiken toivon omaan vanhurskauteensa ja lakkaa yrittämästä itse pelastaa itsensä...
, mutta hädässään kuulee ja vastaanottaa evankeliumin Kristuksesta so. tulee vedetyksi hänen puoleensa ja liittyy häneen samoin kuin hänen eläessään täällä maan päällä syntiset häneen liittyivät ja tulivat uusiksi ihmisiksi. Jokainen, joka näin häneen uskoo, se ei joudu häpeään. Hän ei saa, eikä voi joutua häpeään, vaan hän saa iankaikkisen elämän, niin totta kuin Jumala on totinen ja uskollinen, eikä saata omiansa pettää.
( C.O.Rosenius 1816 - 1868)
s-seutulainen
Katso, minä panen Siioniin kompastuskiven ja loukkauskiveksi ja loukkauskallion...
4
120
Vastaukset
- Anonyymi
Hyvä kirjoitus.
Jeesus sanoi:
23 Ja autuas on se, joka ei loukkaannu minuun." ( Luuk 7)
Rosenius loukkaantumisesta:
>>
Tämmöinen kompastus eli loukkaus syntyy kaikkialla, missä evankeliumia Hengessä ja totuudessa saarnataan. Ja tätä esim. ei tapaa ainoastaan kevytmielisissä ihmisissä, vaan niissäkin, joilla on kiivautta Jumalan puolesta ja "tavoittavat vanhurskautta" , valistuneissa kristityissä. He joutuvat tämän johdosta raivoon ja alkavat evankeliumia, Kristuksen armosanaa parjata. >>
Myös nimen Jeesus mainitseminen tässä ajassa loukkaa osaa ihmisistä.
Jumalasta ja Luojasta puhuminen ei aikaansaa loukkaantumista samassa suhteessa, kuin jos mainitaan nimi Jeesus.
Miksi se on näin?
3 Mutta jos meidän evankeliumimme on peitossa, niin se peite on niissä, jotka kadotukseen joutuvat,
4 niissä uskottomissa, joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista valkeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen, joka on Jumalan kuva. ( 2Kor 4)
Perimmäinen syy ei ole kenessäkään ihmisessä itsessään, vaan siinä maailman ruhtinaan laittamassa peitteessä, mikä on sydämen päällä, sisimmän päällä ja pitää siteissään, vankeudessa.
Jeesus tuli juuri sitä varten, että vangitut vapautuisivat.
18 "Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen,
19 saarnaamaan Herran otollista vuotta". ( Luuk 4)
Pelastuksen evankeliumi Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta on se, mikä saa aikaan kääntymyksen pahan vallasta, pahan vankeudesta.
Kun puhutaan Jeesuksesta, niin se saa aikaan laokkaantumista, mutta mistä se luokkaantuminen siis on peräisin, se johtuu pahan vaikutuksesta, ei hyvän.
Kysyn tässä, jos koet loukkaantumista, jos sinulle mainitaan nimi Jeesus, niin oletko ajatellut mikä on sen loukkaantumisen perusteena?
Pelastuksen evankeliumin ja sydämen uskon puolesta.
Usko Toivonen- Anonyymi
Minusta tämä Per Olof Malkin kirjoitus käy myös hyvin käsiteltävään aiheeseen:
Jumalan pelastavan työn tunnusmerkki ja ydin on risti, siis kärsimys ja kuolema.
Nuo kolme sanaa kuulostavat oudolta meidän ajassamme, jossa kristillisessä julistuksessakin vältellään ihmisen synnin, viimeisen tuomion, kärsimyksen ja muun sellaisen käsittelemistä – ja tilalla on tarjolla pinnallisuutta, viihtymistä, hauskuutta, helpolla pääsemistä jne.
Ennen kuin sanoma Kristuksen sovitustyöstä ristillä lähti evankeliumina leviämään Lähi-idästä maailmaan, ihmiskunnan mielikuvituksen tuottamien uskontojen joukossa ei ollut sellaista, jossa ristiinnaulittua ihmistä olisi palvottu Jumalana. Pilkka, kärsimys ja kuolema saattoi kohdistua ihmisiin, mutta ei ihmisten kuvaamiin jumaliin. Evankeliumi sisälsi niin paljon vastenmielisiä asioita, ettei kenenkään mieleen ollut tullut tehdä sellaisista ikävistä ja kartettavista asioista minkään uskonnon ydintä.
Ajanlaskumme alussa evankeliumia julistaneet kertoivat Jumalan tulleen ihmisten keskelle, tänne luomansa maailman ja luotujensa historiaan. Hän toimi juutalaisena opettajana, joka teloitettiin yhdessä kahden rikollisen kanssa. Evankeliumin opettajat kertoivat, että ihmiseksi tullut Jumala kuoli hirvittävällä tavalla arvottomana ja vihattuna.
Yhteiskunnan uskonnolliset ja sekulaarit vallanpitäjän näkivät hänen kuuluvan pois raivattavien joukkoon ja siirsivät hänet väkivaltaisella tavalla ihmisten joukosta. Sekä yhteiskunnan eliitti että tavallinen kansa hylkäsivät hänet. Hän jätti jälkeensä kourallisen halveksittuja, pettyneitä ja kenties katkeriakin oppilaita, jotka kokivat tulleensa huijatuiksi. Heillä ei ollut kenenkään silmissä mitään asemaa, mistä ponnistaa eteenpäin.
Tämän, maailman uskonnoista täysin erillään oleva Kristus-uskon ainutlaatuinen ja kummallinen alku ei ole enää paljoa esillä ja se on koitunut Jumalan pelastustyölle vahingoksi. Kun lunastus on häivytetty, jäljelle jää ihmisen mielikuvituksen korvaama kristinuskon kaltainen uskonto, joka onkin vain yksi maailmanuskonnoista hindulaisuuden, islamin, buddhalaisuuden ym. joukossa.
jatkuu... - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minusta tämä Per Olof Malkin kirjoitus käy myös hyvin käsiteltävään aiheeseen:
Jumalan pelastavan työn tunnusmerkki ja ydin on risti, siis kärsimys ja kuolema.
Nuo kolme sanaa kuulostavat oudolta meidän ajassamme, jossa kristillisessä julistuksessakin vältellään ihmisen synnin, viimeisen tuomion, kärsimyksen ja muun sellaisen käsittelemistä – ja tilalla on tarjolla pinnallisuutta, viihtymistä, hauskuutta, helpolla pääsemistä jne.
Ennen kuin sanoma Kristuksen sovitustyöstä ristillä lähti evankeliumina leviämään Lähi-idästä maailmaan, ihmiskunnan mielikuvituksen tuottamien uskontojen joukossa ei ollut sellaista, jossa ristiinnaulittua ihmistä olisi palvottu Jumalana. Pilkka, kärsimys ja kuolema saattoi kohdistua ihmisiin, mutta ei ihmisten kuvaamiin jumaliin. Evankeliumi sisälsi niin paljon vastenmielisiä asioita, ettei kenenkään mieleen ollut tullut tehdä sellaisista ikävistä ja kartettavista asioista minkään uskonnon ydintä.
Ajanlaskumme alussa evankeliumia julistaneet kertoivat Jumalan tulleen ihmisten keskelle, tänne luomansa maailman ja luotujensa historiaan. Hän toimi juutalaisena opettajana, joka teloitettiin yhdessä kahden rikollisen kanssa. Evankeliumin opettajat kertoivat, että ihmiseksi tullut Jumala kuoli hirvittävällä tavalla arvottomana ja vihattuna.
Yhteiskunnan uskonnolliset ja sekulaarit vallanpitäjän näkivät hänen kuuluvan pois raivattavien joukkoon ja siirsivät hänet väkivaltaisella tavalla ihmisten joukosta. Sekä yhteiskunnan eliitti että tavallinen kansa hylkäsivät hänet. Hän jätti jälkeensä kourallisen halveksittuja, pettyneitä ja kenties katkeriakin oppilaita, jotka kokivat tulleensa huijatuiksi. Heillä ei ollut kenenkään silmissä mitään asemaa, mistä ponnistaa eteenpäin.
Tämän, maailman uskonnoista täysin erillään oleva Kristus-uskon ainutlaatuinen ja kummallinen alku ei ole enää paljoa esillä ja se on koitunut Jumalan pelastustyölle vahingoksi. Kun lunastus on häivytetty, jäljelle jää ihmisen mielikuvituksen korvaama kristinuskon kaltainen uskonto, joka onkin vain yksi maailmanuskonnoista hindulaisuuden, islamin, buddhalaisuuden ym. joukossa.
jatkuu...... jatkoa
Uskonnollisten ihmisten mielissä Jumalan tapa toimia maailmassa on täysin vastakkainen sille, mitä uskonnollinen ihminen Jumalalta tahtoo. Siksi ristin sijasta käsitellään ja näytetään muita asioita, hauskoja, viihdyttäviä, mukaansa tempaavia asioita. Meille on hengellisesti käynyt niin kuin näemme seurakunnissa nyt usein tehtävän, mikäli ne tarjoavat kokoustilojaan maahanmuuttajille heidän uskonnollisia kokouksiaan varten.
Ennen kuin muiden uskontojen ihmisiä tulee kristillisiin kokoustiloihin, eräissä seurakunnissa kokoussalin etuosassa olevat ristit peitetään, jotta ne eivät loukkaisi vierasmaalaisia. Toimitaan siis päinvastoin kuin lähetystyössä on tehty vuosisadasta toiseen. Sen sijaan että ristiä kirkastettaisiin, se peitetään.
Tila ilman ristiä seinällä tai sydämessä antaa ihmisten mielikuvitukselle vaivattoman olon, jossa ihmismielen muodostamaa uskontoa voi harjoittaa. Ihmisten mielikuvituksesta syntyneiden uskonnollisten opetusten tärkeitä alueita ovat inhimilliset tarpeet, toiveet, kaipaukset ja pelot, joihin odotetaan mielikuvitusjumalan antavan apua. Karl Marx oli tämän oivaltanut kun hän kirjoitti, että ”ihminen tekee uskonnon”.
Marxin uskontokritiikin suuri virhe on siinä, että hän ei erottanut ihmisten mielikuvituksen luomia uskontoja Jumalan pelastusteoista maailmassa ja historiassa.
Ihmisten mielikuvituksessa syntyneiden uskomusten ja uskontojen ”etuna” on, että ihmismielestä lähteneinä ne ovat ymmärrettävämpiä ja uskottavampia kuin Jumalan teot. Ristillä kuolleeseen Jumalaan uskominen on ateistien, mutta myös uskonnollisten ihmisten mielestä, järjetöntä.
Paavali oli luonnollisesti tietoinen siitä, että ristillä kuoleminen oli sen ajan ihmisten mielestä jumalille mahdotonta. Siksi hän sanomansa ydintä alleviivaten kirjoitti: Me (Kristukseen uskovat) ”julistamme ristiinnaulittua Kristusta” jonka ”juutalaiset torjuvat herjauksena ja joka muiden mielestä on hulluutta”. Syy ristiinnaulitun Kristuksen pitämiseen julistuksen keskuksessa on tässä: ”Ristiinnaulittu Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus”, sillä ”Jumalan hulluus (niin kuin sitä kutsutaan) on ihmisiä viisaampi ja Jumalan heikkous (jona ristiä pidetään) on ihmisiä voimakkaampi”.
Kristillisen sanoman tällainen ydinolemus vaikuttaa myös siihen, millaisina ihmiset näkevät ja kokevat Jumalan armon evankeliumin julistajat. Paavali käyttää omia kokemuksiaan esimerkkeinä ja kertoo, että me (ristiinnaulitun Kristuksen julistajat) olemme ihmisten mielestä itsekin ”kuin kuolemaan tuomitut areenalla… me olemme hulluja Kristuksen tähden (koska puhumme hänestä Jumalana)… me olemme heikkoja, meitä halveksitaan… meitä pahoinpidellään… meitä herjataan, meitä vainotaan… meistä puhutaan pahaa… olemme koko maailman kaatopaikka, ihmiskunnan pohjasakka”.
Paavali ei siis piilottele Kristus-uskon järjettömyyttä vaan pikemminkin tunnustaa, että Jumalan pelastus perustuu skandaaliin; Jumalan kuolemaan ristillä. Kristus-usko vaikuttaa myös siihen, miten ihmiset suhtautuvat ristiinnaulitun Jumalan seuraajiin ja julistajiin. Mutta ihmisten mielipiteistä riippumatta Kristuksen ristinkuolema on ainoa kestävä perusta ihmisen Jumala-suhteelle ja levolliselle luottamukselle. Siksi sanomassa ristiinnaulitusta Kristuksesta täytyy pysyä ja siksi Jumalan pelastustekoja täytyy julistaa.
jatkuu... - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
... jatkoa
Uskonnollisten ihmisten mielissä Jumalan tapa toimia maailmassa on täysin vastakkainen sille, mitä uskonnollinen ihminen Jumalalta tahtoo. Siksi ristin sijasta käsitellään ja näytetään muita asioita, hauskoja, viihdyttäviä, mukaansa tempaavia asioita. Meille on hengellisesti käynyt niin kuin näemme seurakunnissa nyt usein tehtävän, mikäli ne tarjoavat kokoustilojaan maahanmuuttajille heidän uskonnollisia kokouksiaan varten.
Ennen kuin muiden uskontojen ihmisiä tulee kristillisiin kokoustiloihin, eräissä seurakunnissa kokoussalin etuosassa olevat ristit peitetään, jotta ne eivät loukkaisi vierasmaalaisia. Toimitaan siis päinvastoin kuin lähetystyössä on tehty vuosisadasta toiseen. Sen sijaan että ristiä kirkastettaisiin, se peitetään.
Tila ilman ristiä seinällä tai sydämessä antaa ihmisten mielikuvitukselle vaivattoman olon, jossa ihmismielen muodostamaa uskontoa voi harjoittaa. Ihmisten mielikuvituksesta syntyneiden uskonnollisten opetusten tärkeitä alueita ovat inhimilliset tarpeet, toiveet, kaipaukset ja pelot, joihin odotetaan mielikuvitusjumalan antavan apua. Karl Marx oli tämän oivaltanut kun hän kirjoitti, että ”ihminen tekee uskonnon”.
Marxin uskontokritiikin suuri virhe on siinä, että hän ei erottanut ihmisten mielikuvituksen luomia uskontoja Jumalan pelastusteoista maailmassa ja historiassa.
Ihmisten mielikuvituksessa syntyneiden uskomusten ja uskontojen ”etuna” on, että ihmismielestä lähteneinä ne ovat ymmärrettävämpiä ja uskottavampia kuin Jumalan teot. Ristillä kuolleeseen Jumalaan uskominen on ateistien, mutta myös uskonnollisten ihmisten mielestä, järjetöntä.
Paavali oli luonnollisesti tietoinen siitä, että ristillä kuoleminen oli sen ajan ihmisten mielestä jumalille mahdotonta. Siksi hän sanomansa ydintä alleviivaten kirjoitti: Me (Kristukseen uskovat) ”julistamme ristiinnaulittua Kristusta” jonka ”juutalaiset torjuvat herjauksena ja joka muiden mielestä on hulluutta”. Syy ristiinnaulitun Kristuksen pitämiseen julistuksen keskuksessa on tässä: ”Ristiinnaulittu Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus”, sillä ”Jumalan hulluus (niin kuin sitä kutsutaan) on ihmisiä viisaampi ja Jumalan heikkous (jona ristiä pidetään) on ihmisiä voimakkaampi”.
Kristillisen sanoman tällainen ydinolemus vaikuttaa myös siihen, millaisina ihmiset näkevät ja kokevat Jumalan armon evankeliumin julistajat. Paavali käyttää omia kokemuksiaan esimerkkeinä ja kertoo, että me (ristiinnaulitun Kristuksen julistajat) olemme ihmisten mielestä itsekin ”kuin kuolemaan tuomitut areenalla… me olemme hulluja Kristuksen tähden (koska puhumme hänestä Jumalana)… me olemme heikkoja, meitä halveksitaan… meitä pahoinpidellään… meitä herjataan, meitä vainotaan… meistä puhutaan pahaa… olemme koko maailman kaatopaikka, ihmiskunnan pohjasakka”.
Paavali ei siis piilottele Kristus-uskon järjettömyyttä vaan pikemminkin tunnustaa, että Jumalan pelastus perustuu skandaaliin; Jumalan kuolemaan ristillä. Kristus-usko vaikuttaa myös siihen, miten ihmiset suhtautuvat ristiinnaulitun Jumalan seuraajiin ja julistajiin. Mutta ihmisten mielipiteistä riippumatta Kristuksen ristinkuolema on ainoa kestävä perusta ihmisen Jumala-suhteelle ja levolliselle luottamukselle. Siksi sanomassa ristiinnaulitusta Kristuksesta täytyy pysyä ja siksi Jumalan pelastustekoja täytyy julistaa.
jatkuu......jatkoa
200-luvun ilmapiiri oli Rooman valtakunnassa sama kuin alkukirkon aikana. Se, miten Kristus-usko ymmärrettiin, on jäänyt jälkipolville kuvan muodossa talteen. Kuva löydettiin Rooman ns. orjakorttelista vuonna 1875. Kuva on uurrettu roomalaisen talon seinärappaukseen joskus 161-235 jKr., todennäköisimmin 200-luvun alkupuolella.
Kuvassa näkyy ristille naulittu mies, jolla on aasin pää. Ristiinnaulitun vierellä on toinen mies, joka on kohottanut kätensä ristiinnaulittua kohti ikään kuin kunnioitusta osoittaen. Kuvan alla on kuvateksti: ”Alexamenos palvoo Jumalaansa.”
Tällaisena ihmiset ovat nähneet Kristus-uskon ajasta aikaan. Ei Kristus-uskossa ole mitään, mikä vetäisi uskonnollista ihmistä puoleensa. Kuka nyt palvoisi tyhmän aasin kaltaista ihmistä!
Kuinka todellisuutta kuvaavia ovatkaan Herramme sanat: ”Se, joka tahtoo pelastaa elämänsä (tahtoo välttää elämää vaikeuttavia asioita, joka tahtoo valtaa ja kunnioitettua asemaa, joka tahtoo menestystä ja haluaa päästä ihmisten suosioon, viehättää, valloittaa…) hän kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä.” ”Ei opetuslapsi ole opettajaansa ylempi eikä palvelija isäntäänsä. Tyytyköön opetuslapsi samaan kuin opettaja…”
Yhä pilkallisemmaksi ja väheksyvämmäksi käyvän ilmapiirin keskellä me tahdomme pysyä ristinnaulitun Kristuksen vierellä ja Paavalin lailla sanoa: ”Me julistamme ristiinnaulittua Kristusta” jonka ”juutalaiset torjuvat herjauksena ja joka muiden mielestä on hulluutta”. – Näin tahdomme pyrkiä tekemään, koska ”ristiinnaulittu Kristus on Jumalan voima ja Jumalan viisaus” ja syntisen pelastus.
( Lähde: Per-Olof Malk/Kristus-usko ja mielikuvitususkonnot)
s-seutulainen
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kuka maksaa Elokapinan töhrinnän?
Vieläkö tukevat Elokapinan toimintaa mm. Aki Kaurismäki, Sofi Oksanen, Paleface, Koneen Säätiö ym. ? Kenen kukkarosta ot5853889Muuttaisiko viesti mitään
Haluaisin laittaa viestin, mutta muuttaisiko se mitään. Oletko yhä yhtä ehdoton vai valmis kyseenalaistamaan asenteesi j483328- 382801
Valpuri Nykänen elokapina
Aikas kiihkomielinen nainen kun mtv:n uutiset haastatteli. Tuollaisiako ne kaikki on.662769Oon vähän ihastunut suhun nainen
Vaikka toisin jokin aika sitten väitin mutta saat mut haluamaan olemaan parempi ihminen :)192154- 322101
Se että tavattiin
Hyvin arkisissa olosuhteissa oli hyvä asia. Olimme molemmat lähestulkoon aina sitä mitä oikeasti olemme. Tietysti pieni121977- 291865
Oot pala mun sielua
Jos toivot, että lähden mä lähden. Jos toivot, että jään mä jään. Koen, että olet mun sielunkumppani, mutta lämmöllä my171810Hei T........
Ajattelin kertoa että edelleen välillä käyt mielessä.... En ole unohtanut sinua, enkä varmasti ikinä... Vaikka on kulunu471759