Miksi Gould ei pitänyt Mozartista?

Lehdessä joku on joskus kirjoittanut Gouldin Mozartia kohtaan tuntemista antipatioista , joilla hän ilmeisesti pyrki jonkinlaiseen huomio-ja sensaatiohakuisuuteen, mutta en pysty enää vain kerran jutun luettuani muistamaan kauan sitten kirjoitettua lehti-artikikelia . Mutta niin tai näin Gould itse sanoi olevansa vaikuttunut joidenkin pianistien Mozart tulkinnoista nostaen silloisista huippupianisteista esiin Alfred Brendelin, jota paremmin kukaan Gouldin aikana hänen mukaansa soittanut Mozartia paremmin hänen ollessa hankala kuvitella parempaa innoituksen ja affektion sekoitusta, kuin Brendelin pianotaide tämän soittaessa Mozartia. Haydnista tuli mieleen sellainen säveltäjän itsensä lausuma huomio, jonka mukaan hän jo vanhana miehenä sai suudella jonkun daamin kättä ja soittaa Mozartin erinomaisia pianokappaleita. Itsekin kuuntelin ja nautin Mozartin pianosonaattien sijasta haydnin sonaateista, kuten esim. c-molli ja g molli sonaatei9sta, jotka lumosivat kauneudellaan ja kekseliäisyydellään.

Jostain syystä Mozartin soolopianoteokset eivät ole vaikuttaneet minuun yhtä suuresti, kuin eilen kuuntelemani Haydn ja hänen sonaattinsa, josta vielä mainittakoon mm. D duuri sonaatti , ja tämä johtuu osaltaan mm. joko puutteellisesta keskittymisestä musiikkiin, joidenkin Mozartin oppilaiden käyttöön kirjoitettujen sonaattien kepeydestä tai joidenkin sonaattien tavoittamattoman tuntuisesta syvällisyydestä, mukaan luettuna eräät syvälliset kappaleet, joista eräästäkin Hildesheimer kirjoittaa: "Lähestyttäköön tätä teosta vaikka kuinka syvällisen analyysin keinoin, niin kaiken vaivannäön jälkeen seuraa toteamus, että nyt vasta salaisuus alkaakin". Totta puhuakseni olen siteerannut aloitusviestissä Gouldin kirjoituksia musiikista-kirjaa ulkomuistista ja järjestänyt sanat ja lauseet uuteen järjestykseen, vaikka itse kysymys on minun käsialaani.

Anonyymi kirjoitti:

Jostain syystä Mozartin soolopianoteokset eivät ole vaikuttaneet minuun yhtä suuresti, kuin eilen kuuntelemani Haydn ja hänen sonaattinsa, josta vielä mainittakoon mm. D duuri sonaatti , ja tämä johtuu osaltaan mm. joko puutteellisesta keskittymisestä musiikkiin, joidenkin Mozartin oppilaiden käyttöön kirjoitettujen sonaattien kepeydestä tai joidenkin sonaattien tavoittamattoman tuntuisesta syvällisyydestä, mukaan luettuna eräät syvälliset kappaleet, joista eräästäkin Hildesheimer kirjoittaa: "Lähestyttäköön tätä teosta vaikka kuinka syvällisen analyysin keinoin, niin kaiken vaivannäön jälkeen seuraa toteamus, että nyt vasta salaisuus alkaakin". Totta puhuakseni olen siteerannut aloitusviestissä Gouldin kirjoituksia musiikista-kirjaa ulkomuistista ja järjestänyt sanat ja lauseet uuteen järjestykseen, vaikka itse kysymys on minun käsialaani.

Lue lisää

mozarttin soolopianoteoksia en saa mieleeni, mut on minulla aika monen säveltäjän pianoteoksia eli kirpputorilta ostin samalla kerralla useita C-kasetteja kuten mm tällaisia;

Franz Lischzin pianoteossarja jonka nimeä en muista
Beethovenin pianoteoksia, mut en muista mitkä pianoteokset
mm nuo kaksi muistan nyt
Mozartin pianoteokset en saa mieleen, mtu voi olla että tuolla kätköistä löytyy myös hänenkin teoksia joltain C-kasetilta (kirpputoriostos todennäköisesti).

Mozartin joku viuluteossarja löytyy sen sijaan, jota oon ihaillut suuresti vaikkei se koskaan tullut hänen tunnetuimpien töiden joukkoon.

Anonyymi kirjoitti:

mozarttin soolopianoteoksia en saa mieleeni, mut on minulla aika monen säveltäjän pianoteoksia eli kirpputorilta ostin samalla kerralla useita C-kasetteja kuten mm tällaisia;

Franz Lischzin pianoteossarja jonka nimeä en muista
Beethovenin pianoteoksia, mut en muista mitkä pianoteokset
mm nuo kaksi muistan nyt
Mozartin pianoteokset en saa mieleen, mtu voi olla että tuolla kätköistä löytyy myös hänenkin teoksia joltain C-kasetilta (kirpputoriostos todennäköisesti).

Mozartin joku viuluteossarja löytyy sen sijaan, jota oon ihaillut suuresti vaikkei se koskaan tullut hänen tunnetuimpien töiden joukkoon.

Lue lisää

kyseinen mozarttin viuluteossarja löytyy minulta CD-painosversiona. Sekin kirpputorisostos noin 7 vuoden takaa.

Anonyymi kirjoitti:

Lehdessä joku on joskus kirjoittanut Gouldin Mozartia kohtaan tuntemista antipatioista , joilla hän ilmeisesti pyrki jonkinlaiseen huomio-ja sensaatiohakuisuuteen, mutta en pysty enää vain kerran jutun luettuani muistamaan kauan sitten kirjoitettua lehti-artikikelia . Mutta niin tai näin Gould itse sanoi olevansa vaikuttunut joidenkin pianistien Mozart tulkinnoista nostaen silloisista huippupianisteista esiin Alfred Brendelin, jota paremmin kukaan Gouldin aikana hänen mukaansa soittanut Mozartia paremmin hänen ollessa hankala kuvitella parempaa innoituksen ja affektion sekoitusta, kuin Brendelin pianotaide tämän soittaessa Mozartia. Haydnista tuli mieleen sellainen säveltäjän itsensä lausuma huomio, jonka mukaan hän jo vanhana miehenä sai suudella jonkun daamin kättä ja soittaa Mozartin erinomaisia pianokappaleita. Itsekin kuuntelin ja nautin Mozartin pianosonaattien sijasta haydnin sonaateista, kuten esim. c-molli ja g molli sonaatei9sta, jotka lumosivat kauneudellaan ja kekseliäisyydellään.

Lue lisää

ei ole oikein jos gould on mennyt persoonaan jos ollu esim antipatioita koska silloin ei kritiikki ole uskottavaa vaan kertoo enemmän hänen suhtautumisestaan mozarttiin vai ymmärsinkö nyt oikein ? Oletko varma että hänellä oli jotain henkilökohtaista mozarttia kohtaan? Jos näin todella ollut, niin en pane painoarvoa hänen kirjoituksillensa Mozartista.

Anonyymi kirjoitti:

ei ole oikein jos gould on mennyt persoonaan jos ollu esim antipatioita koska silloin ei kritiikki ole uskottavaa vaan kertoo enemmän hänen suhtautumisestaan mozarttiin vai ymmärsinkö nyt oikein ? Oletko varma että hänellä oli jotain henkilökohtaista mozarttia kohtaan? Jos näin todella ollut, niin en pane painoarvoa hänen kirjoituksillensa Mozartista.

Lue lisää

Totta puhuakseni Gouldin mielipteet eivät järin kiinnosta, sillä monet muut suuret taiteilijat ovat esittäneet täysin päinvastaisia näkemyksiä Mozartista ja jumaloineet tätä, kuten minäkin nuoruudessani, jolloin sain kokea ja tajuta, kuinka suurta, syvällistä ja vaikuttavaa suuri taidemusiiki voi olla ja jolle ei mikään maailmassa vedä vertoja. Mutta paopa kiehtoo enemmän ja h'nen musiikkiaan ja pianosonaattejaan kuuntelen kernaammin ja tyydyn vähempään, kuin Adolf Goldschmittin käsityksen mukaiseen näkemykseen Mozartin musiikista jumaaluuden ilmestyksenä, Eduard Möriken näkemykseen Mozartin musiikista jumalallisena ihmeenä ja vaikka Hildesheimerin kuvaukseen Mozartin merkityksestä ihmiskunnan suurimpana nerona, ansaitsemattomana lahjana ihmiskunnalle, luonnon ainutkertaisena taideteoksena, käsittämättömän suurena henkenä, jolle ei mikään ole milloinkaan vetänyt vertoja.

Anonyymi kirjoitti:

kyseinen mozarttin viuluteossarja löytyy minulta CD-painosversiona. Sekin kirpputorisostos noin 7 vuoden takaa.

Nyt kun rupesin muistelemaan, niin radiossa jokin aika sitten kuultiin konsertti tai kilpailu, jossa mm. soitettiin Mozartilta keskeneräiseen muotoon jäänyt kaksoiskonsertto viululle ja pianolle, jonka kesken jäämistä tutkijat pitävät suurena menetyksenä säveltaiteelle ja se on täydennetty mm. teoksen levytyksessä siten, että puuttuvat osat on otettu Mozartin viulusonaatista D duuri KV 306 Pariisin kaudelta ja ne on orkestroitu konserttoa varten.

Kuinka ollakaan, ihme ja kumma, lumouduin teosta kuunnellessa varsinkin niistä jälkimmäisistä osista, joita luulin Hildesheimerin Mozartin Pariisin kautta hedelmättömäksi vähättelevien lausumien takia heikoiksi, originellista ensiosasta on valmiina enemmän kuin sata tahtia, mutta hämmästyin tajutessan musiikin välittämän lumontunteen valloittaessani niissä osissa, joita etukäteen luulin heikoimmiksi, mutta ne oli taitavasti orkestroitu, vaikka kaikki teemat ja melodinen aines oli ehtaa Mozartia.

Joten kyllä Mozart Pariisissakin sävelsi enemmän merkittäviä teoksia, kuin vain a-molli ja e-molli sonaatit ja Pariisin sinfonian ynnä konserttiaarioita, vaikka huilukvartettoja, harppu-ja huilukonserttoa, balettia pienet turhuudet ja eräitä sonaatteja Hildesheimer tuntuu vähättelevänkin sen lisäksi, että teoksia, kuten eräs alkusoitto sinfonia ja 8 osainen miserere on kadonnut ja sinfonia concertante puhaltinille ei ole kait aivan alkuperäisessä soitinasussaan, vaikka orkestraatiota jotkut tutkijat pitävät aitona Mozartina, mutta puhallinosuuksia mukaelmina, mene ja tiedä. Pidin teoksesta paljon nuorena Böhmin levytyksenä.

Anonyymi kirjoitti:

Nyt kun rupesin muistelemaan, niin radiossa jokin aika sitten kuultiin konsertti tai kilpailu, jossa mm. soitettiin Mozartilta keskeneräiseen muotoon jäänyt kaksoiskonsertto viululle ja pianolle, jonka kesken jäämistä tutkijat pitävät suurena menetyksenä säveltaiteelle ja se on täydennetty mm. teoksen levytyksessä siten, että puuttuvat osat on otettu Mozartin viulusonaatista D duuri KV 306 Pariisin kaudelta ja ne on orkestroitu konserttoa varten.

Kuinka ollakaan, ihme ja kumma, lumouduin teosta kuunnellessa varsinkin niistä jälkimmäisistä osista, joita luulin Hildesheimerin Mozartin Pariisin kautta hedelmättömäksi vähättelevien lausumien takia heikoiksi, originellista ensiosasta on valmiina enemmän kuin sata tahtia, mutta hämmästyin tajutessan musiikin välittämän lumontunteen valloittaessani niissä osissa, joita etukäteen luulin heikoimmiksi, mutta ne oli taitavasti orkestroitu, vaikka kaikki teemat ja melodinen aines oli ehtaa Mozartia.

Joten kyllä Mozart Pariisissakin sävelsi enemmän merkittäviä teoksia, kuin vain a-molli ja e-molli sonaatit ja Pariisin sinfonian ynnä konserttiaarioita, vaikka huilukvartettoja, harppu-ja huilukonserttoa, balettia pienet turhuudet ja eräitä sonaatteja Hildesheimer tuntuu vähättelevänkin sen lisäksi, että teoksia, kuten eräs alkusoitto sinfonia ja 8 osainen miserere on kadonnut ja sinfonia concertante puhaltinille ei ole kait aivan alkuperäisessä soitinasussaan, vaikka orkestraatiota jotkut tutkijat pitävät aitona Mozartina, mutta puhallinosuuksia mukaelmina, mene ja tiedä. Pidin teoksesta paljon nuorena Böhmin levytyksenä.

Lue lisää

kiitos lämmitti kovasti mieltäni kun toit esille tuon mozarttin kyseisen keskeneräisen teoksen. pitääpä käyvä kuunteleen. Siis että keskeneräiseen teokseen oli muokattu mozartinb viulukonsertosta ja duuri 'KV 305

voisitko kertoa sen teoksen nimen tarkemmin, kiitos? voin käyvä toki nytkin etsimässä kun alko kiinnostaa.

Anonyymi kirjoitti:

Nyt kun rupesin muistelemaan, niin radiossa jokin aika sitten kuultiin konsertti tai kilpailu, jossa mm. soitettiin Mozartilta keskeneräiseen muotoon jäänyt kaksoiskonsertto viululle ja pianolle, jonka kesken jäämistä tutkijat pitävät suurena menetyksenä säveltaiteelle ja se on täydennetty mm. teoksen levytyksessä siten, että puuttuvat osat on otettu Mozartin viulusonaatista D duuri KV 306 Pariisin kaudelta ja ne on orkestroitu konserttoa varten.

Kuinka ollakaan, ihme ja kumma, lumouduin teosta kuunnellessa varsinkin niistä jälkimmäisistä osista, joita luulin Hildesheimerin Mozartin Pariisin kautta hedelmättömäksi vähättelevien lausumien takia heikoiksi, originellista ensiosasta on valmiina enemmän kuin sata tahtia, mutta hämmästyin tajutessan musiikin välittämän lumontunteen valloittaessani niissä osissa, joita etukäteen luulin heikoimmiksi, mutta ne oli taitavasti orkestroitu, vaikka kaikki teemat ja melodinen aines oli ehtaa Mozartia.

Joten kyllä Mozart Pariisissakin sävelsi enemmän merkittäviä teoksia, kuin vain a-molli ja e-molli sonaatit ja Pariisin sinfonian ynnä konserttiaarioita, vaikka huilukvartettoja, harppu-ja huilukonserttoa, balettia pienet turhuudet ja eräitä sonaatteja Hildesheimer tuntuu vähättelevänkin sen lisäksi, että teoksia, kuten eräs alkusoitto sinfonia ja 8 osainen miserere on kadonnut ja sinfonia concertante puhaltinille ei ole kait aivan alkuperäisessä soitinasussaan, vaikka orkestraatiota jotkut tutkijat pitävät aitona Mozartina, mutta puhallinosuuksia mukaelmina, mene ja tiedä. Pidin teoksesta paljon nuorena Böhmin levytyksenä.

Lue lisää

onko kyseessä tämä teos?
https://www.youtube.com/watch?v=yuNa4QMuaCw

aikamoista koukeroa läydän teoksen alkupuoliskolta, leikkisyyttäkin, näppärää pianon soittelua joka vaatii hyvät sormien nivelet kun on tuollaista rakenteiltaan. Sekä tietenkin kauniita melodian kulukua.

Anonyymi kirjoitti:

onko kyseessä tämä teos?
https://www.youtube.com/watch?v=yuNa4QMuaCw

aikamoista koukeroa läydän teoksen alkupuoliskolta, leikkisyyttäkin, näppärää pianon soittelua joka vaatii hyvät sormien nivelet kun on tuollaista rakenteiltaan. Sekä tietenkin kauniita melodian kulukua.

Lue lisää

Tarkoitin Kv 306 ja tupla konsertto viululle ja pianolle, mutta nyt en muista numeroa.

Anonyymi kirjoitti:

Tarkoitin Kv 306 ja tupla konsertto viululle ja pianolle, mutta nyt en muista numeroa.

Kyllä mainittu Mozart teos tuntuu vaikuttavalta, kun sitä jonkin verran kuuntelin, mutta rakkauteni Haydniin sai minut säveltäjän sonaattien pariin ja jonkin aikaa "lämmiteltyäni" sonaatteja rentoutuneena ja keskittyneesti kuunnellen lopulta lumouduinkin niiden alati kiehtovasta, mielikuvituksellisesta ja oikukkaasta sävelmaailmasta, jossa on myös sijaa vakaville ja intohimoisia kieliä koskettaville sävyille ja nyansseille huumorin pilkahduksiakaan unohtamatta .

Anonyymi kirjoitti:

mozarttin soolopianoteoksia en saa mieleeni, mut on minulla aika monen säveltäjän pianoteoksia eli kirpputorilta ostin samalla kerralla useita C-kasetteja kuten mm tällaisia;

Franz Lischzin pianoteossarja jonka nimeä en muista
Beethovenin pianoteoksia, mut en muista mitkä pianoteokset
mm nuo kaksi muistan nyt
Mozartin pianoteokset en saa mieleen, mtu voi olla että tuolla kätköistä löytyy myös hänenkin teoksia joltain C-kasetilta (kirpputoriostos todennäköisesti).

Mozartin joku viuluteossarja löytyy sen sijaan, jota oon ihaillut suuresti vaikkei se koskaan tullut hänen tunnetuimpien töiden joukkoon.

Lue lisää

En minäkään juuri Mozartin pianosonaatteja tai edes soolopianokappaleita kuuntele, mutta äiti soitti säveltäjän d molli fantasiaa pianolle, jollaisia Mozart improvisoi pianolla, muttei useinkaan kirjoittanut niitä paperille ja Hildesheimer kirjassaan arvelee, että niitä improvisoidessaan hän sai nauttia toden teolla neroudestaan kylpiessään autuaassa itseunhossa absoluuttiseksi Mozartiksi muututtuaan, mutta luulisin että suurteoksia säveltäessään hän koki syvimmät elämyksensä luovana nerona, jonka teosten jäljillä jälkipolvet etsivät virvoitustaan.

Anonyymi kirjoitti:

Tarkoitin Kv 306 ja tupla konsertto viululle ja pianolle, mutta nyt en muista numeroa.

sori kun en oikein hiffaa tajuta, mut onko se tämä ?
https://www.youtube.com/watch?v=Nq5DaLi9NKM

Anonyymi kirjoitti:

Tarkoitin Kv 306 ja tupla konsertto viululle ja pianolle, mutta nyt en muista numeroa.

kyseisen teoksen kakkososiovaiheen alku on ihan mielettömän kova viulusuoritus joka kolahti eniten heti! Mulle se ei välttämättä aina ole joku koukkuisa melodia tai harmoninen kokonaisuus vaan minä saatan innostui (kuin pikkulapsi) jostakin yhdestä yksityiskohdasta kuten tuo viulun uskomaton soittokuvio .

Anonyymi kirjoitti:

sori kun en oikein hiffaa tajuta, mut onko se tämä ?
https://www.youtube.com/watch?v=Nq5DaLi9NKM

Lue lisää

´Linkittämäsi sonaatin jälkimmäiset osat on eräs tutkija orkestroinut ja liittänyt tämän teoksen finale osiksi. Orkesteriesittely soi komeasti tässä konsertossa tai sen avausosassa: https://youtu.be/rUY-FlrVUKw

Anonyymi kirjoitti:

kyseisen teoksen kakkososiovaiheen alku on ihan mielettömän kova viulusuoritus joka kolahti eniten heti! Mulle se ei välttämättä aina ole joku koukkuisa melodia tai harmoninen kokonaisuus vaan minä saatan innostui (kuin pikkulapsi) jostakin yhdestä yksityiskohdasta kuten tuo viulun uskomaton soittokuvio .

Lue lisää

Sivuteemaa otaksun sinun tarkoittavan. Olennaisinta sävellyksessä eivät ole detaljit, vaikka, kuten hildesheimer toteaa, voimme joutua kauniiden kohtien valtaan musiikkia kuunnellessamme, vaan se" tunnetila" (Maasalo) tai tunnelma kokonaiselämyksenä, johon kaikki suuri ja merikittävä taide perustuu ja jossa oleellisnta on kuoren sijasta sen ydin, kuten Schopenhauer sanoo.

Anonyymi kirjoitti:

Sivuteemaa otaksun sinun tarkoittavan. Olennaisinta sävellyksessä eivät ole detaljit, vaikka, kuten hildesheimer toteaa, voimme joutua kauniiden kohtien valtaan musiikkia kuunnellessamme, vaan se" tunnetila" (Maasalo) tai tunnelma kokonaiselämyksenä, johon kaikki suuri ja merikittävä taide perustuu ja jossa oleellisnta on kuoren sijasta sen ydin, kuten Schopenhauer sanoo.

Lue lisää

ehkä enempi makuasia, mut on totta kait että kokonaisuus ratkaisee enempi, enkä välttämättä tarkoittanutkaan sitä että detalji-yksityiskohdat olis kovin juttu musassa vaan kerroin vain että semmoset on yksi kova juttu tai sitten itse kirjoitin väärin , annoin ymmärtää sinun toisin mikä johtui ehkä virheellisestä kirjoituksestani.

Anonyymi kirjoitti:

ehkä enempi makuasia, mut on totta kait että kokonaisuus ratkaisee enempi, enkä välttämättä tarkoittanutkaan sitä että detalji-yksityiskohdat olis kovin juttu musassa vaan kerroin vain että semmoset on yksi kova juttu tai sitten itse kirjoitin väärin , annoin ymmärtää sinun toisin mikä johtui ehkä virheellisestä kirjoituksestani.

Lue lisää

Makuasioista puheen ollen totean, että Gouldia miellytti Mozartin lapsena säveltämä ensimmäinen sinfoniakin enemmän kuin säveltäjän kypsän kauden eräs suurimmista mestariteoksista, g molli sinfonia KV 550, Mozartin varhaisteoksiin sisältyvän äänenkuljetuksen puhtauden ja rekisterisääntelyn takia, kutsuessaan g molli sinfoniaa halpahintaiseksi ja sen ominaisuuksia selittämättömiksi.