Tapasin netin kautta viime vuoden loppupuolella miehen, joka vei jalat alta. Näin voimakasta ihastusta ensitapaamisesta alkaen en ollut koskaan ennen kokenut, ja välimatkasta huolimatta suhde lähti intensiivisesti käyntiin. Kävi kuitenkin aika pian ilmi, että mies ei ollutkaan vielä eronnut vaikka oli näin antanut ymmärtää. Tämän olisi pitänyt olla iso red flag mutta olin jo niin ihastunut että en tehnyt asiasta isompaa numeroa. Kuvittelin lapsellisesti, että rakkaus voittaa ja tässä sitten vaan odotellaan, että eroa haetaan ja sitten kun se on selvä me voidaan olla sitten avoimesti ja onnellisesti yhdessä.
Pian jo kuitenkin huomasin, miten rikki mies oli kaikesta, itsekin jouduin usein pinnistelemään tapaamisten yhteydessä kun koin, että niiden kuuluu olla kivoja eikä raskaita asioita tai tunteita voi ottaa esiin. Peitin huonon oloni ja ahdistukseni kun ajattelin, että hänellähän tässä on vaikeaa, kun lapset ( 12, 9 ja 5) oireilee ja välit tulevaan ex-vaimoon ovat todella tulehtuneet ja huonot. Harkinta-aika päättyi ja ero vahvistettiin, mutta kaikki asiat olivat ihan sekaisin.
Ehdotinkin sitten, että otetaan aikalisä, että hän voisi keskittyä järjestelemään elämäänsä kuntoon ja selvittämään omaa päätään. Ollaan harvakseltaan sen jälkeen viestitelty ja soiteltu ja olen suoraan sanottuna riutunut rakkaudesta ja ikävästä, tavallaan olen sinkku mutta sitten en kuitenkaan ole. Miten saisin revittyä itseni tästä irti niin että voisin jatkaa omaa elämääni ja kohdata ihmisen, joka olisi sellaisessa elämäntilanteessa että suhde olisi mahdollinen? Järki ja tunteet taistelevat toisiaan vastaan ja se on niin kuluttavaa.
En jaksa enää tätä suhdetta
9
227
Vastaukset
- Anonyymi
Tää tilanne kuulostaa kyllä tosi rankalta, ja on helppo ymmärtää, miks oot ihan loppu. Kun oot niin syvästi kiinni tunteissas ja sit kuitenkin joudut jatkuvasti taistelemaan sen todellisuuden kanssa, että se mies ei vaan oo valmis, se repii ihan varmasti tosi pahasti. Se, että se oli vielä naimisissa, vaikka anto ymmärtää muuta, ois kyl pitänyt olla varoitusmerkki. Mut kun tunteet iskee, niin ei sitä pysty aina ajattelemaan järjellä.
Sä oot jo tehnyt fiksun liikkeen ehdottamalla taukoa, mut nyt sun pitäs ehkä vielä pysähtyä miettimään, et mitä sä oikeesti haluut sun elämältä. Jaksatko sä enää odottaa, että se saa elämänsä kasaan, vai oisko aika vaan päästää irti ja jatkaa eteenpäin? Sun ei tartte roikkua tilanteessa, joka selkeesti syö sua sisältä. Jos suhde tuntuu enemmän taakalta kuin ilolta, niin ehkä se kertoo jo tarpeeksi.
On ihan normaalia, että tunteet ja järki vääntää vastaan, mut sun oma hyvinvointi on nyt ykkösasia. Jos tää suhde pitää sut jossain limbotilassa, etkä pysty elämään omaa elämääs täysillä, niin oisko aika ottaa kunnon irtiotto ja antaa itelles lupa siirtyä eteenpäin? Kukaan ei ansaitse olla ikuisesti odottamassa toista, joka ei ehkä koskaan ole valmis.
Anna itelles lupa päästää irti. Tiedän, että se on tosi vaikeeta, mut sit kun sä teet sen, sä huomaat, että elämä voi avata sulle ihan uusia mahdollisuuksia ja ihmisiä, jotka on heti valmiita sitoutumaan ilman mitään sotkuja. - Anonyymi
Sydämellinen kiitos asiallisesta ja jotenkin ihanasta vastauksestasi. Sisimmässäni tiedän järjellä ja intuitiolla, että mun täytyy repäistä itseni tästä irti, kärsiä sydänsurut ja katsella sitten taas aikanaan eteenpäin!
- Anonyymi
Miehenä sanoisin, että mies haki huonolle suhteelleen laastaria? Mies voi olla vastuullinen tai vastuuton. Vastuullinen ei halua vaarantaa suhdettaan omiin lapsiinsa ja siksi olet hänelle aina toissijainen tai ulkopuolinen, jos sun vaikutus häneen on negatiivinen.
Se minkälainen suhde hänellä on lasten äitiin ja mitä ovat kohdanneet aiemmin vaikuttaa kans siihen, onko paluulle mahdollisuuksia myöhemminkään? Sinulla on monta mutkaa edessä, ennen kuin voisit olettaa saavasi miehestä itsellesi seuralaisen, josta saat sen mitä hänestä alunperin halusit?
Mies on ollut aika sekaisin omasta tilanteestaan alunperin ja siksi ei ole halunnut sinulle paljastaa asioita alussa, jotka olisivat todennäköisesti estäneet teidän lähentymisen, mies siinä tilanteessa kaipasi kaikkein eniten ymmärtäjää ja "tukea" pahalle ololleen. Siksi uskon tohon laastari suhteeseen eniten?
Palaavatko takas yhteen tai mitä tuleva tuo mukanaan on alussa aika 50/50, jollei ole tapahtunut sitten asioita, joita ei voi antaa anteeksi toiselle tai ovat vain kasvaneet erilleen toisista, jolloin jatkolle ei ole jatkuvuutta olemassa. Oma mutu tällainen.- Anonyymi
Itsekin kallistun siihen, että kyseessä oli/on laastarisuhde. Mielestäni siitä olisi alunperin pitänyt jotenkin keskustella selvemmin, ja tottakai mun olisi pitänyt saada heti alussa tietää ettei mies ollutkaan vapaa, jolloin olisin voinut valita haluanko lähteä suhteeseen vai en. Kun kuulin totuuden, oli tunteita mukana jo paljon.
Minähän en tiedä heidän avioliitostaan muuta kuin miehen kertoman, sen perusteella yhteenpalaaminen kuulostaa mahdottomalta mutta eihän sitä tietenkään koskaan tiedä. Ovat tunteneet toisensa nuoresta saakka, seurustelivat hetken lukioiässä kunnes tiet erosivat ja palasivat yhteen kolmekymppisinä uudelleen ja eka lapsi sai heti alkunsa. Ehkä expuoliso kertoisi aivan eri tarinan ja syyt sille, miksi ero tuli. Olen väsynyt tähän tilanteeseen ja aion ehdottaa kun seuraavaksi tapaamme, että keskustelemme asiat ja omasta puolestani en jaksa enää roikkua tässä ja heittää elämääni hukkaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Itsekin kallistun siihen, että kyseessä oli/on laastarisuhde. Mielestäni siitä olisi alunperin pitänyt jotenkin keskustella selvemmin, ja tottakai mun olisi pitänyt saada heti alussa tietää ettei mies ollutkaan vapaa, jolloin olisin voinut valita haluanko lähteä suhteeseen vai en. Kun kuulin totuuden, oli tunteita mukana jo paljon.
Minähän en tiedä heidän avioliitostaan muuta kuin miehen kertoman, sen perusteella yhteenpalaaminen kuulostaa mahdottomalta mutta eihän sitä tietenkään koskaan tiedä. Ovat tunteneet toisensa nuoresta saakka, seurustelivat hetken lukioiässä kunnes tiet erosivat ja palasivat yhteen kolmekymppisinä uudelleen ja eka lapsi sai heti alkunsa. Ehkä expuoliso kertoisi aivan eri tarinan ja syyt sille, miksi ero tuli. Olen väsynyt tähän tilanteeseen ja aion ehdottaa kun seuraavaksi tapaamme, että keskustelemme asiat ja omasta puolestani en jaksa enää roikkua tässä ja heittää elämääni hukkaan.Miehen tarinaan ei voi luottaa. Isäni oli kans mestari esittämään asian toisin, kuulimme lapsina vain tarinoita, miksi äitimme on jättänyt noin ihanan miehen yksin? Yksi tiesi kertoa, kun olivat olleet pitempään yhdessä, että vertaili häntä äitiimme monesti ja kysyikin häneltä, miksi hän ei voisi olla myös samanlainen "piika" hänelle?
- Anonyymi
Yleensä tuossa kohdassa olisi kai hyvä tajuta että ny ei ole omaat tunteet ainakaan täysin omassa hallinnassa ja lyödä vähän jarrua ennen kuin toisen tuntee
https://youtube.com/shorts/2TBoShbF8VM?si=4iRG-0XEgK_dtbXu
Noin kun ei lopulta aiheuta kun korkeintaan sydänsurua itselleen kun paljastuu ettei toinen olekkaan sitä mitä luuli tämän olevan- Anonyymi
Niin. Kyllähän se tietenkin aikaa vie kun oppii jotain ihmistä tuntemaan, alku on tietenkin yhtä euforiaa, mutta ajan kanssa naamiot on pakko jossain kohtaa riisua.
- Anonyymi
Laske "mies" menemään. Vaikka kertoikin sinulle eroavansa ja on eronnut, hänellä on selvästi vielä pitkä matka saada itsensä henkisesti kokoon. Siihen pisteeseen että voi täysin omistautua lapsilleen - hehän tässä yhtälossä suurimmat kärsijät ovat.
"Mies" ei toimi kovin puhtailla korteilla. Kun kotona on vaikeaa, hakee netistä uutta seuraa. Sinä reppana lankesit tuohon verkkoon.
Ellei mikään muu auta sinua eroon tuosta "miehestä", ajattele noita pieniä oireilevia lapsia. Kuule, kyllä se on "miehen" asia hoitaa aikaansaamansa sotku. (Lapsille turvallinen ja rauhoittava ilmapiiri, hänen täysin omistauduttava heille - ilman lastensa äitiä elleivät he yhdessä siihen pysty.)
Ehdottaisin että pysy erossa tuosta "miehestä" , se tuo aivan tarpeettomasti elämääsi draamaa.
Draamaa voit hakea teatterista tai elokuvista saamatta pitkä-aikaista piinaa elämääsi.
Toisenlaisiakin kunnon Miehiä ON olemassa!- Anonyymi
Joo. Varmasti on vielä erittäin pitkä matka edessä, miehen mukaan eivät ole exän kanssa oikeastaan edes puheväleissä ja lapset oireilee, yksi vissiin vähän vakavamminkin. Järkevintä mun on poistua tästä kuviosta kokonaan ja tosiaan uskoa siihen mitä sanot, että toisenlaisiakin kunnon miehiä on olemassa. Harmittaa, kun ehdin niin voimakkaasti ihastua ja meillä oli niin hienoja hetkiä, paljon samoja mielenkiinnon kohteita jne. Täytyy vaan nuolla haavat ja olla hetki hissukseen.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kuka maksaa Elokapinan töhrinnän?
Vieläkö tukevat Elokapinan toimintaa mm. Aki Kaurismäki, Sofi Oksanen, Paleface, Koneen Säätiö ym. ? Kenen kukkarosta ot5823856Muuttaisiko viesti mitään
Haluaisin laittaa viestin, mutta muuttaisiko se mitään. Oletko yhä yhtä ehdoton vai valmis kyseenalaistamaan asenteesi j483308- 382791
Valpuri Nykänen elokapina
Aikas kiihkomielinen nainen kun mtv:n uutiset haastatteli. Tuollaisiako ne kaikki on.662739Oon vähän ihastunut suhun nainen
Vaikka toisin jokin aika sitten väitin mutta saat mut haluamaan olemaan parempi ihminen :)192134- 322081
Se että tavattiin
Hyvin arkisissa olosuhteissa oli hyvä asia. Olimme molemmat lähestulkoon aina sitä mitä oikeasti olemme. Tietysti pieni121957- 291855
Oot pala mun sielua
Jos toivot, että lähden mä lähden. Jos toivot, että jään mä jään. Koen, että olet mun sielunkumppani, mutta lämmöllä my171800Hei T........
Ajattelin kertoa että edelleen välillä käyt mielessä.... En ole unohtanut sinua, enkä varmasti ikinä... Vaikka on kulunu471739