Huolissani äitini rahankäytöstä ja perinnöstäni

Kuule ne on äitisi rahoja. Mene töihin ja hanki rahaa niin sinäkin voit elää leveästi niin kuin äitisi.

Voi näitä kultalusikka suussa ja itsekkäitä pikkuparkoja.

Äitinne on vielä nuori, meikää vasta vajaa 6v vanhempi ja tekee varallisuudellaan mitä tahtoo vaikka miten paljon olisitte huolissaan itsestänne, sillä noinhan se on, ette ole huolissanne äidistänne ollenkaan, vaan perinnöstä ja äitinne on huomannut teissä saman kuin isässänne, eli entisessä aviopuolisossaan, eli että pelkkä siipeilijä, eli menkää itseenne ja ansaitkaa omat rahanne.

Vanhemmat kun ei ole pelkkiä perinnön jättäjiä.

Et voi puuttua äidin rahankäyttöön, eikä sinun kuulu tehdä niin.

Lapsi on ns. rintaperillinen, joten tällä on joka tapauksessa oikeus vähintään lakiosaansa, joka on puolet siitä perintömäärästä. Ei se ukko voi sinua kokonaan perinnöttömäksi tehdä, eikä äitisi liioin.

Vanhemapsi ovat eroneet 14 v sitten. Onko omaisuuden ositus suoritettu heidän kesken?

Voisit suositella omaisuuden ositusta, jollei sitä ole jo tehty. Äitisi voisi vedota osituksen aikana 'osituksen sovitteluun' siten, että isäsi ei ole kartuttanut omaisuutta,kuten äitisi on tehnyt.

Voit myös ehdottaa lääkärikäyntiä äidillesi, mutta sellaista diagnoosia kuin "tuhlailevuus" ei ole olemassa. Tällä perusteella et saa äitiäsi edunvalvonna piiriin.

Ne nyt ovat äitisi rahoja niin kauan, kuin hän elää ja hän saa käyttää rahojaan ihan vapaasti ainakin niin kauan, kun ei ole edunvalvonnassa eikä siihen edellyttävässä kunnossa. Ja kerroit itsekin hänen olevan ihan terve.
Joten valitettavasti tuskin voit puuttua asiaan muuten, kuin puhumalla asiasta hänelle.
Ja mistä sen tietää, vaikka hän olisi kuitenkin jättänyt sinulle jemmaan vaikka erilliselle pankkitilille jonkun vähintäänkin kohtuullisen summan perittäväksi, ja muuten nauttii sitten muusta varallisuudestaan reissaamalla ym?

Lapsi ei voi turvata omaa perintöään, koska se on kuolemanvarainen.

Keskustella voi ja keskustella voi varsinkin vaikkapa ennakkoperinnöstä tai lahjasta. Jos mieleltään terve vanhempi haluaa tuhlata varansa eläessään, se on hänen oikeutensa. Fiksua? Ehkä, ehkä ei.

Pidän aika outona sitä kun isoäitisi ei merkannut sinulle lainkaan mitään perittäväksi, - oliks hän kumminkin tietoinen lapsenlapsestaan? No ehkä se testamentin löytäjä ei tykkää sinusta, joten itsekkäästi pimitte sen olemassaolon.

Hei ap, äitisi on vielä suht nuori 68v. Koska hän pysyy matkustelemaan aktiivisesti , niin lääkäri ei voi todeta varmaankaan häntä dementoituneeksi ja näinollen hän ei tarvitse edunvalvojaa, vaikka kuinka toivoisit.
Ihana asia, että äitisi osaa/ pystyy nauttimaan elämästään.

Jos teillä on hyvät välit, äidin kanssa , sinulla ei ole mitään hätää. Ole aidosti iloinen hänen puolestaan ja kerro se myös hänelle. Samoin voit jutella , että aikooko hän tehdä avioehdon ,jos menee naimisiin vielä, että sinullekin jäisi jotakin.

Jos taas ole tyyliin, lusmu, ( tyhjätasku, saamaton), ja huonoissa väleissä , äitiäsi moittiva, niin mitkään nuo neuvot auta. Mietippä sitä. Äiti kyllä haistaa, jos feikkaat mukavaa.

Sinä ap ,et voi vaatia äitiäsi tekemään avioehtoa, etkä mitään muutakaan VAATIA. silloin,hän ei ainakaan sinua kuuntele, En kuuntelisi minäkään.

Ne on äitisi rahoja joilla äitisi saa saa tehdä mitä haluaa.

Mitään perintöä ei ole olemassa, ennen kuin perittävä on kuollut. Ihminen saa eläessään tehdä omaisuudellaan mitä haluaa. Näin on laki, että elävän perintöä ei ole.