Luin äskettäin Nobel-palkinnon saaneen Han Kangin kirjan "Vegetaristi".
Se oli moniulotteinen... Osin ymmärsin sen monia eri tasoja, lopulta jäin
kuitenkin kysymään mitä (kaikkea) kirjailija oikeastaan halusi tällä kirjallaan sanoa.
Se oli moniulotteinen... Osin ymmärsin sen monia eri tasoja, lopulta jäin
kuitenkin kysymään mitä (kaikkea) kirjailija oikeastaan halusi tällä kirjallaan sanoa.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Han Kangin kirjat ovat murheellisia ja saattavat tuottaa melkein tuskaa
lukijalle. Erilaisen kulttuurin ymmärtäminen vaatii paljon.
Monen suomalaisen nykykirjailijan tuotokset jäävät arvoitukseksi
tai ovat liian vaikeita ymmärtää. Mieleen tulee toisaalta Viikkilän
Finlandia-palkittu kirja, joka ei ollut mielestäni palkinnon arvoinen.
Vladimir Nabokov Lolita.
Kuuntelin kirjan kun sen lukemisesta on pitkä aika.
Vastenmielinen niljake päähenkilö on vieläkin mielestäni.
Mutta saatan ehkä suhtautua kirjaan vähän toisin kun nuorempana.
Ei hän nähtävästi voinut itselleen mitään. Ainakin rehellinen kuvaus pikkutyttöjen ahdistelijan sielunelämästä.
Siitä on tehty elokuvia ym...
Satu Rämön hehkutusta en ymmärrä. Kirjat eivät anna itselleni yhtään mitään ja tuskaa saada aina loppuun saakka.
Satu Rämö on niin suosittu, että hänen uutuuskirjansa varaukset kaatoivat
koko kirjaston varausjärjestelmän
https://yle.fi/a/74-20123082
En ole yhtäkään lukenut, mutta en silti usko, että minäkään innostuisin
hänen kirjoistaan, koska en ole yhtäkään dekkaria lukenut, joka antaisi
lukijalle mitään "henkistä" virikettä.
Minusta dekkarit sopivat nuoruusikään, kun saatetaan lukea seikkailukirjoja.
Satu Rämön kirjasta tehty näytelmä oli floppi. Ehkä hänen kirjansa eivät
luonnu näytelmiksi. Ei toiminut lavalla.
Kaikki ymmärtävät kirjan omalla tavallaan , jos joku hehkuttaa niin on ymmärtänyt täysin mitä kirjailija viestittää .
Uudet nuoret naiskirjailijat yrittävät hampaat irvessä päästä framille teoksillaan, jotka lopulta tyhjää täynnä, vaikka kuinka yrittävät panojutuilla päteä, mutta ei pelkillä tuhmilla jutuilla, kirja myy.
Kukin kirjoittaa omalla tavallaan joten jollekkin on panojutut tärkeitä,ilmeisesti, toisille taas ei. Sehän on niin ettei koskaan voi sanoa jotain kirjaa huonoksi koska se on vaan sen ihmisen kokemus siitä mitä on lukenut. Joku toinen taas kirjaa hyvänä. Sehän on ihan niinkin että voisi ehkä syyttää itseään jos ei ymmärrä Ja ajatella etten ehkä ylety ymmärtämään kirjan sanomaa se kun että leimaa jonkun kirjan huonoksi yleistämällä
Kaikki eivät yllä aina kirjoittajan tasolle , siksi nimittävät jonkun teoksen huonoksi
Ranska juhlii tänään
ja Englannin pääministeri on mukana
https://www.defense.gouv.fr/actualites/11-novembre-1918-ces-negociations-qui-mirent-fin-grande-guerre
ensimmäistä maailmansotaa
se ei ole selvinnyt että miksi sitä vielä täytyy
mutta näin se vain menee
Ei kaikista kirjoista voi löytää mitään sanomaa, koska sitä ei ole,
esimerkiksi ns. viihdekirjallisuudessa.
Viihdekirjoissanin saattaa olla sanomaa jos sen oikein ymmärtää. Nuorena ei aina ymmörtänyt vaan vanhempana ajattelee toisin . Itse luen kummalla tyylillä ahmin ensin kirjan silloin kun se on mieleinen, sitten luen sen toisen kartan iha rauhallisesti , niin teen kirjojen kanssa mistä,pidän .
Eräs suomalainen kirjailija osaa kirjoittaa niin että sitä tuntee olevansa niiden ihmisten mukana joista hän kirjoittaa . Se on se paras luku elämys
Mikä viihdekirjojen sanoma on ? Saduissa voi olla sanoma,
mutta viihdekirjoissa ei, vaikka nekin ovat eräänlaisia satuja.
Herman Hessen "Arosusi" ei kyllä oikein avautunut, vaikka luin sen 30-vuotiaana ollessani täysissä ruumiin ja sielun voimissa. Kertoihan se arvoituksellisesta erakoituneesta vanhasta miehestä, mutten löytänyt siitä mitään syvällistä, salattua elämänviisautta. Pitäisi varmaan lukea uudestaan nyt, kun olen itse vanha arosusi.
Nuorempana ei ymmärtänyt kaikkea mitä kirja (kirjailija) halusi kertoa.
"Arosusi, kirja saa sinut pohtimaan"
https://mielenihmeet.fi/arosusi-kirja-joka-saa-sinut-pohtimaan/
Nuoruudessa luettuja kirjoja on hyvä lukea myöhemmin uudestaan.
Voi huomata kehittyneensä (!), kun ymmärtää jotain mitä ei nuorempana
ymmärtänyt ja saada kirjasta paljon irti, mikä meni "ohi" nuorempana.
Piplia.
Kehnosti kirjoitettu, sekava, epäjohdonmukainen, liian paksu. Tokikin pidän paljon scifistä, mutta on genrensä pohjanoteeraus.
Käsittämättömän suosittu ja käsittämätöntä kyllä, jotkut ottavat sen tosissaan.
=DW=