Saitko joululahjaksi kirjan tai kirjoja ? Kerro niistä !

Minäpä sain hyvän kirjan joululahjaksi, koska sain sen itse valita.
Se on YTT Seppo Kangaspunnan "Eriarvoistava katse" - näkökulmia
ihmisryhmien luokitteluun".
Eriarvoisuuden tutkija tarkastelee niin historian kummallisuuksia kuin
nykypäivän ihmeellisyyksiä ja hirveyksiä (<--Putin).

Kirjojen kustantajat mainostavat kirjojaan niin ylenpalttisesti,
että moni kirja tuottaakin sitten pettymyksen kriittiselle lukijalle
ja tietenkin on kyse jokaisen omasta maustakin kirjallisuuden
suhteen.

Kirjan takakannen teksti oli se, jonka perusteella usein päätin luenko
kirjan vai en. Nyt en enää usko niihinkään, nehän ovat kustantajien
"mainostekstiä" nekin.

En saanut kirjajoululahjaa, hain kirjastosta pinon luettavaa.
Yhden olen vasta lukenut eli Valdur Mikitan "Kantarellin kuuntelun taito"
- Itämeren suomalaista maailmankuvaa etsimässä.
Pidin siitä kovasti. Sen nimestä ei voi paljon päätellä, mutta se kertoo
virolaisista, meistä suomalaisista, luonnosta, kielestä ja ihmisenä olemisen
ilmiöistä sekä henkisistä piirteistä, jotka erottavat suomalais-ugrilaiset
muista eurooppalaisista. Joku saattaisi pitää sitä pitkästyttävänä kirjana,
minulle se oli mielenkiintoinen ja mukavan rauhoittava lukuelämys.

Luin ennen joulua yhden vaikuttavimmista kirjoista pitkiin aikoihin,
jota ei kannata kuvailla, se pitää lukea - tai jättää lukematta -
se menee aika syvälle sieluun ja sydämeen.
Joan Didion: Maagisen ajattelun aika.
https://like.fi/kirjailijat/joan-didion/

En saanut kirjaa joululahjaksi, mutta otin hyllystäni Dickensin kirjan Jouluilta (= Saiturin joulu) ja aloin lukemaan sitä. On aikaa, kun viimeksi sen luin.

En saanut yhtään kirjaa lahjaksi. Kiellä ketään ostamasta. Kuuntelen valtavasti ilmaisia äänikirjoja.
Todella hyvä systeemi, vaikka ns, takakansiteksi lupaa hyvää, kirja heti alkuun on pettymysja hipaisen sen sekunnissa tabletiltani pois. Onneksi loistavia kuunneltavia ” timantteja” löytyy riittävästi.
Vaatii hiukan vain vaivaa.

Kun on joutunut juoksemaan silmälääkärillä jo pari vuotta, eikä silmiä saada kuntoon, ei ole lukuhaluja. Pieni teksti ja kaiken aikaa väärät arvot laseissa.

Näytöllä voi tekstin suurentaa ja sitä myötä pysyy mukana maailman menossa.
Hyviä lukuhetkiä teille, On kiva lukea lukijan arvio teoksesta, jos vaikka kuunneltavaksi osuisi joku lukemistanne.

Onnea ja siunausta tulevaan vuoteen.

Olen saanut.

Ennen, nykyisin en vietä joulua, en anna, enkä saakkaan lahjoja.

Piti kirjoittaman eräästä ikimuistoisesta joululahja kirjasta. Vuosi lie ollut joskus kasarin puolenvälin tienoilla.
Kalle Päätalo: Nuorikkoa näyttämässä.

Se on ehdottomasti, tylsin, pisin sisältönsä suhteen, epäviihdyttävin, jaarittelevin, tyhjänpäivisin tavailemisistani kirjoista ikinä..

Sekä eräs harvoista, jonka olen jättänyt kesken koskaan.

Oma vikani. Sisareni tapasi ostaa mulle kirjoja. Erehdyin joskus lukihäiriöiselle miehelleen rupattelemaan kirjallisuudesta. Muistan maininneeni Päätalon historian ja katoavan kansanperinteen merkittävänä tallentajana. Mm.

Siskolle olin joskus antanutkin kirja toiveita. Niitä ei ikinä tietenkään saanut, koska eivät olleet kirjakerhon kuukausi tarjouksia. Mutta toi Päätalo tais olla ;/

Olin kyllä lukenut päätaloja, tiesin tyylinsä. Jaarittelee, kuvailee jokaisen kiven ja kannon. Jaarittelee ja kertoo, kuinka milloinkin häpesi ja kuinka pahalta on tuntunut. Itse kirjojen tapahtumista ois saanut ihan ok. novelleja.

Olin lukenut kai kirjan puoleenväliin. Kundi ei ollut päässyt matkalla Tampereelta Taivalkoskelle, kuin jonnekin Oulun seudulle, kun loppui itsellä sinni. Jätin siihen. Ei enää kiinnostanut, milloin on paistanut aurinko, tai milloin tie ollut kivinen...

Myin kirjan divariin. Sain jopa rahaakin. Vähän.

Täysin paska joululahja.

=DW=

"Lehmä" odottaa edelleen yöpöydälläni ; en ole saanut vielä kerätyksi riittävästi rohkeutta siihen ja olin hakenut kirjastosta pari pitkäaikaislainaa, jotka olen aloittanut.
Tai siis toisen niistä aloitin ja keskeytin ja tänään aloin lukemaan Katja Ketun Erään kissan tutkimuksia Ensimmäiset kolmekymmentä sivua ehtaa, lupaavaa Kettua: maagista realismia, maanläheistä kieltä ja tarinakin alkaa viedä mennessään.

Pal

Ostin syksyllä Hotakisen uusimman K kaupasta mutta en ole lukenut. Hoon 3 pokkaria lukematta myös. Hyllyssä on muutama muukin lukematta.

Minullakin on lukemattomia kirjoja hyllyssä ;)))

Upea sotaromaa j Ryssän sekustassa, tekijä Jussy Kukkonen.

Akateemikko, kirjailija Hannu Mäkelä, 81, kirjoittaa vielä, sairastumisestaan
huolimatta. Viimeksi luin hänen kirjansa "Valo". Se oli lukemisen arvoinen,
tunteisiin menevä kirja.
https://www.is.fi/viihde/art-2000010941404.html

Ainos me persut luemme Mestarin tekstiä muu polttaa rovio!!

Kunpa saisi lukuinnon takaisin kuten yli 20 vuotta sitten kun luin valtavasti. Nykyään ei pysty keskittyy. Tosin en ole edes kokeillut. Kirjoja kyllä olisi. Netistä luen lähinnä uutisia,artikkeleita ja tietoa asioista.

En ole saanut koskaan kirjalahjaa, en jouluna enkä muulloin. Nyt en saanut yhtään joulukorttiakaan, ovat viimeinkin niitten lähettelyn turhaksi todenneet.
Viimeksi ostin pari kirjaa autojen uusista (eli 1960-luvun jälkeisistä) sähköviritelmistä. Alussa on niittenkin lukeminen ja turhalta hifistelyltä vaikuttavat. Paljon uutta täysin turhaa elektroniikkaroskaa rikkoutuvaksi, tulee kalliiksi!
Viimeisin mielenkiintoinen lukemani kirja on Lawrence R Spencerin Roswellin avaruusolennon haastattelu. Ja sitä ennen Iris Johanssonin Toinen maailma jonka tunnen.
Molemmat vankkaa faktaa maailmasta, jossa elämme, mutta josta harvoin tietoja tihkuu. Suosittelen ehdottomasti!

Noudatan pitkälti akateemikko Paavo Haavikon menetelmää, tavallaan luen (nyt WSOY Juha Hernesniemi johdatus aivokirurgiaan Einfuhrung in die Hirnforschung Aivokirurgin muistelmat) mutta selaamalla, tässä 600 sivua päivässä. En siis lue ( JH kertoo ettei oppinut koskaan trigonometriaa, ihmeellistä, voisi kuvitella että aivofysiologia perustuisi osin geometriaan?)

En saanut yhtään joululahjaa. Mistä yksinäinen niitä saisi ?
Luen kirjaston kirjoja. Parast'aikaa on menossa Petri Tuomi Nikulan
kirja "Erilaista diplomatiaa". Kirjoittaja on alunperin toimittaja ja tehnyt pitkän
uran suurlähettiläänä. Teksti on sujuvaa ilman pitkiä taustajaaritteluja ja sisältö mielenkiintoista. Oikein piristävä kirja.

Yhden kirjan sain, Ulla Lena Lundbergin "Kuninkaan Anna".
En ole vielä aloittanutkaan kun kuuntelen enemmän äänikirjoja.

Hankin divarista joululukemista.

Sain Rakkaurunoista kauneimmat.
Toinen painos, painettu Jyväskylässä 2000

En tiedä mistä hän kirjan löysi, taisi ottaa hyllystänsä.
Kirjassa on Eino Leino, Aleksis Kivi, Elias Lönnrot, J.H.Erkko, ja on Topelius, J. Siljo, Y. Koskinen ja paljon muita aikanaan esiin nousseita kirjailijoita.

Yrjö Koskisen "Jouluna 1901"
"Pojantyttärelle".
Aiemmin en olu tuota runoa missään nähnyt, mutta kauniisti hän kuvailee vanhan ja nuoren kohtaloa.
Kopioin viimeisen värssyn. " siis pikku Katri, anna kätes tänne,
käykäämme käsi kädess´ eteenpäin.
Kumpiko meistä taluttaa, en tiedä.
Kenties jonkun kiven vielä
voin tieltäs siirtää jalkaas loukkaamasta.
Ja sinä varmaan vanhukselta poistat
nuo varjot, mitkä iän loppu tuopi.

Vanhua potkii kiviä tieltä, auttaa eteenpäin.
Nuori on valona vanhukselle.

Tykkään koko kirjasta.
Aleksis Kiven "Hannan laulu, on samalla aukeamalla. Sekin minulle uusi, ja olen sentään monia runokirjoja eläissäni lukenut.

"Pikku Katri, anna kätes tänne,
käykäämme käsi kädess´ eteenpäin.
Kumpiko meistä taluttaa, en tiedä.
Kenties jonkun kiven vielä
voin tieltäs siirtää jalkaas loukkaamasta.
Ja sinä varmaan vanhukselta poistat
nuo varjot, mitkä iän loppu tuopi.

Vanhus potkii kiviä tieltä, auttaa eteenpäin.
Nuori on valona vanhukselle."

Niin kaunista, mutta hiukan idealistista.
eipä ole näkynyt sitä "pikku katria",
joka auttaisi eteenpäin .....