Sehän nyt on faktaa, että tykkään sinusta

Tää on varmaan minä.

Enpä usko, niinkuin kuumeilu on elimistön reaktio itselleen haitallisen vieraan ilmentymän edessä, sitä voi olla myös ihmisen reaktiot, jotain täytyy tehdä. Aggressio, viha jos se kohdistuu oikein on asioita puolustava tai suojeleva, tyhjänpäiväisiin asioihin sellainen ei tietenkään ole, ja yleensä tuollaisten jälkeen alkaa se itseään rakentava läpikäynti, jos muita ei jää paikalle kuuntelemaan, sehän on niiden menetys.

Sellaiset ihmiset joille on muodostunut välinpitämätön tunnereakointi, luonnollisesti eivät välitä toisten reagoinneista asioiden edessä, tiskin lähtevät marssille minkään asian puolesta, heillä asioihin suhtautuminen, vaikka koskisivat itseään on antaa mennä/olla vaan.

Siinä ei ole totta kuin toinen puoli, on saman tekevää miten joihinkin ihmisiin, asioihin suhtautuu ja valinta on silloin välinpitämättömyys tunnereaktioiden osalta, koska ihmiset, asiat eivät muutu eikä niitä halua muuttaa, ihmisiä, olosuhteita, antaa olla, koska se kosketa heitä tarpeeksi, että mainitsisi mitään. Jos ympärillä onpskaa, ihminen kyynistyy tai jopa masentuu,
sopeutuu kun ei tiedä paremmasta.

Tunnereaktiot kertovat myös liikkeestä.

Toinen puoli tuossa välinpitämättömyydessä on se, ettei asiat enää kosketa, ei ole mitään minkä puolesta seisoo, jos ei ole tunnereaktiota, mikä jalostuisi ajatuksiin, mielipiteisiin, mitä sitten on jäljellä?

Mitä sellaisella ihmisellä on jolla ei ole arvoja, joita puolustaa, näkemyksiä millä itseään elämässään ohjaisi? Ei se että seisoo tunteettomana asioiden edessä, reakoimatta edes sitten ajatusten tasolla tee vaikutusta, sehän kertoo vain antaa mennä asenteesta, missä ei enää välitä. Ja pyrkii vain uskottelemaan että heillä olisi tunteet paremmin hallussa, kun lähinnä vaatimus tuntuu olevan, että mistään ei kannata välittää, muusta kuin uppoutua hakemaan lopulta kuitenkin itsekkäiden tarpeiden tyydyttämistä.

Monet kiltiksi itsensä hokevat, eivät sitä ole, vaativat vain itseltään ja muilta hillittyä käytöstä kun niin ovat oppineet, sisällä tuntevat yhtä voimakkaasti kaikkea sitä mitä muutkin, mutta sairaammalla tavalla, kieltäen ja vain uppoutumalla toisaalla muiden näkemättä.

Se välinpitämättömyys on sitä itseään, välinpitämättömyyttä asioiden edessä.

Täällä ikävä-palstalla puheet kääntyy tunteista hyvin nopeasti analysoinneiksi siten, että heijastatte omia riittämättömyyksien tunteita toiseen, kuin ihmisillä ei saisi olla oikeutta sanoa, että tämä ei tunnu oikeanlaiselta, hyvältä jne. en ole sinusta kiinnostunut seksuaalisesti tai romanttisesti, en ole ajatellut sinua ensinnäkään ennenkuin aloit tunkeilla toisen elämään, tuoden itseäsi toisen elämään. Alatte käsittelemään asiaan kuin teidän pitäisi ruveta kertomaan toiselle, että vika on hänen kiintymyssuhde tavoissa, mikä tietenkin kuulostaa siltä, ettei teillä ihan kaikki käsitykset asioista ole oikealla tolalla, ei sinne päinkään.

"Riittämätön ohjautuu ulkoa, joten hän voi hakea hyväksyntää monin eri tavoin. Hän pyrkii m"iellyttämään, jolloin hän ei näytä tunteitaan eikä kerro, mitä hän ajattelee. Riittämättömyyden tunne voi olla syy sille, että hieman liioittelee saavutuksiaan. Riittämätön saattaa olla se, joka kertoo kuuluisista tuttavistaan ja jolle ulkoiset statuksen merkit ovat tärkeitä. Hän voi olla myös liioitellun vaatimaton, suorastaan vähättelevä itseään kohtaan. Et ole niin erinomainen, että voisit olla noin vaatimaton, kerrotaan Golda Meirin sanoneen jollekin ministereistään".

"Riittämättömäksi itsensä tunteva voi verrata itseään jatkuvasti muihin. Hänen käyttäytymisessään on itsekkyyttä, sillä hänen kysymyksensä koskee jatkuvasti itseä: riitänkö minä? Riittämättömäksi itsensä tunteva ei välttämättä tunnista toisen inhimillisyyttä".

"Johnsonin mukaan rakkaus on jatkuvan turvallisen yhteyden etsimistä toiseen ihmiseen. Toisaalta pelkäämme kaikki jossain määrin yksin jäämistä ja toisista erilleen joutumista. Johnsonin, mukaan kiintymyssuhdeteoria riisuu mystiikan aikuisten välisestä rakkaudesta ja paljastaa meille kipeiden parisuhdedraamojen juonen, jotta voimme ohjata niitä parempaan suuntaan.

"Tunnekeskeisessä parisuhdeteoriassa käytetään parisuhteen ristiriitatilanteissa syntyvistä ensisijaisista tunteista nimitystä pintatunteet, joiden alla ovat tärkeimmät tarpeemme ja niistä nousevat ns. syvemmät tunteet. Näissä pintatunteissa on yhtäläisyyksiä Pietiäisen antitunteisiin. Syvemmät tunteet saattavat jäädä helpommin tunnistettavien ja ilmaistavien tunteiden alle piiloon, emmekä ole välttämättä tietoisia niistä itsekään".

"Turvallisesti kiinnittyneellä on terve käsitys omasta erillisyydestään. Hänellä on ikään kuin sisäinen autonomia, jonka varassa hän kykenee elämään omaa elämäänsä samalla kun hänellä on luottavainen ja rikas yhteys läheisiin. Turvallinen kiintymyssuhde on yhteydessä myös itseluottamukseen. Voin luottaa olevani niin arvokas, että toinen on saatavilla silloin kun tarvitsen häntä. Turvallinen kiintymyssuhde ja toimiva riippuvuus
toisesta synnyttävät myönteistä minäkuvaa. Sellaisessa suhteessa on helppo antaa ja tarjota apua sekä ottaa sitä vastaan. Turvallisesti kiinnittyneet ovat myös tunteen tasolla läsnä toisilleen".

Mutta mistä läsnäolossa voi olla kysymys: ”Älä kaivele mistä ja minkä vuoksi, ole tyhjä vain, ole auki vain. Suo salaisuuksien tulla luoksi tai haipua niin kuin pilvet juoksi, yli metsän latvojen humisevain.” Hellakoski.

"Non violent communications (NVC) on Rosenbergin kehittämä myötäelävän vuorovaikutuksen suuntaus, jossa tavoitellaan selkeää omien tunteiden ymmärtämistä, tarpeiden tunnistamista ja niiden ilmaisua. NVC:n avulla harjoitellaan tekemään havaintoja toisen käyttäytymisestä ilman omia tulkintoja. Tavoitteena on pyrkiä tunnistamaan ja ymmärtämään myös toisen tunteita ja tarpeita. NVC auttaa meitä ottamaan vastuun
omista tunteistamme, arvostamaan tarpeitamme ja pyytämään selkeästi sitä mitä toivomme. NVC:n avulla tavoitellaan empatian ja myötätunnon osoittamista toiselle hänen ilmaistessa itseään. Kaiken perusta on myötätuntoinen suhtautuminen itseen, empaattisen minäsuhteen luominen".

Anonyymi kirjoitti:

Täällä ikävä-palstalla puheet kääntyy tunteista hyvin nopeasti analysoinneiksi siten, että heijastatte omia riittämättömyyksien tunteita toiseen, kuin ihmisillä ei saisi olla oikeutta sanoa, että tämä ei tunnu oikeanlaiselta, hyvältä jne. en ole sinusta kiinnostunut seksuaalisesti tai romanttisesti, en ole ajatellut sinua ensinnäkään ennenkuin aloit tunkeilla toisen elämään, tuoden itseäsi toisen elämään. Alatte käsittelemään asiaan kuin teidän pitäisi ruveta kertomaan toiselle, että vika on hänen kiintymyssuhde tavoissa, mikä tietenkin kuulostaa siltä, ettei teillä ihan kaikki käsitykset asioista ole oikealla tolalla, ei sinne päinkään.

"Riittämätön ohjautuu ulkoa, joten hän voi hakea hyväksyntää monin eri tavoin. Hän pyrkii m"iellyttämään, jolloin hän ei näytä tunteitaan eikä kerro, mitä hän ajattelee. Riittämättömyyden tunne voi olla syy sille, että hieman liioittelee saavutuksiaan. Riittämätön saattaa olla se, joka kertoo kuuluisista tuttavistaan ja jolle ulkoiset statuksen merkit ovat tärkeitä. Hän voi olla myös liioitellun vaatimaton, suorastaan vähättelevä itseään kohtaan. Et ole niin erinomainen, että voisit olla noin vaatimaton, kerrotaan Golda Meirin sanoneen jollekin ministereistään".

"Riittämättömäksi itsensä tunteva voi verrata itseään jatkuvasti muihin. Hänen käyttäytymisessään on itsekkyyttä, sillä hänen kysymyksensä koskee jatkuvasti itseä: riitänkö minä? Riittämättömäksi itsensä tunteva ei välttämättä tunnista toisen inhimillisyyttä".

"Johnsonin mukaan rakkaus on jatkuvan turvallisen yhteyden etsimistä toiseen ihmiseen. Toisaalta pelkäämme kaikki jossain määrin yksin jäämistä ja toisista erilleen joutumista. Johnsonin, mukaan kiintymyssuhdeteoria riisuu mystiikan aikuisten välisestä rakkaudesta ja paljastaa meille kipeiden parisuhdedraamojen juonen, jotta voimme ohjata niitä parempaan suuntaan.

"Tunnekeskeisessä parisuhdeteoriassa käytetään parisuhteen ristiriitatilanteissa syntyvistä ensisijaisista tunteista nimitystä pintatunteet, joiden alla ovat tärkeimmät tarpeemme ja niistä nousevat ns. syvemmät tunteet. Näissä pintatunteissa on yhtäläisyyksiä Pietiäisen antitunteisiin. Syvemmät tunteet saattavat jäädä helpommin tunnistettavien ja ilmaistavien tunteiden alle piiloon, emmekä ole välttämättä tietoisia niistä itsekään".

"Turvallisesti kiinnittyneellä on terve käsitys omasta erillisyydestään. Hänellä on ikään kuin sisäinen autonomia, jonka varassa hän kykenee elämään omaa elämäänsä samalla kun hänellä on luottavainen ja rikas yhteys läheisiin. Turvallinen kiintymyssuhde on yhteydessä myös itseluottamukseen. Voin luottaa olevani niin arvokas, että toinen on saatavilla silloin kun tarvitsen häntä. Turvallinen kiintymyssuhde ja toimiva riippuvuus
toisesta synnyttävät myönteistä minäkuvaa. Sellaisessa suhteessa on helppo antaa ja tarjota apua sekä ottaa sitä vastaan. Turvallisesti kiinnittyneet ovat myös tunteen tasolla läsnä toisilleen".

Mutta mistä läsnäolossa voi olla kysymys: ”Älä kaivele mistä ja minkä vuoksi, ole tyhjä vain, ole auki vain. Suo salaisuuksien tulla luoksi tai haipua niin kuin pilvet juoksi, yli metsän latvojen humisevain.” Hellakoski.

Lue lisää

Se, mikä tuollaisessa on erityisen haitallista ja ikävä-palstalaisten tyylisten ihmisten mielenlaadusta kertova, että alatte käsittelemään toista ihmistä, kuin OLISITTE JO PARISUHTEESSA, ja kerrotte asioita omalta kantiltanne, että parisuhteessani haluan, että toimisit näin ja näin ja sinun pitää olla toista kohtaan joustavampi, sovitteleva, suostua kompromisseihin jne. parisuhde vaatimuksia.

Mutta, kun kirjoittelette tänne ja puhuttu muiden kanssa, tehän ette ole ko.hlön kanssa PARISUHTEESSA! ymmärrättekö sen?

Lisäksi, elätte niin selvästi siinä ensimmäisen vaiheen parisuhdeteorioissa, missä nuorempana joko tehdään niinkuin muutkin ja on vain otettava joku kokemaan yhdessä asioista ja elämästä voi muodostua parisuhdedraamaa tai sitten asiat menevät hyvin ja löytyy itselleen sopiva.

Mutta kun ihmiset omaavat erilaisia kokemuksellisuuksia, ei ole useimmilla tarvetta elää uudestaan ja uudestaan tuollaisia perustarvetapaisia asioita, tuntemuksia, uskotella, että kunhan vian jollakin perusteella ottaisi itselleen seurakseen jonkun, se olisi hyvää ja riittävää elämän kannallta.

Kyllä tietyssä vaiheessa tulee painotuksia, missä olettaisi, että toinenkin ihminen olisi jo käynyt läpi sellaisia asioita ja omaisi ajatuksia siitä, miten suhtautuu ja miksi ja miten osaa kohdella toista ihmistä, näkee toisenkin ihmisen, omaavat yhteistä näkemystä, aivokemiat luovat läsnäolon ja yhtenäisyyden tunteita jne.

Asiat eivät enää ole tietyn pisteen jälkeen tuollaisissa jatkuvissa kiintymyssuhdemalleissa ja tai ensimmäisen vaiheen suhdetarve kokeilussa.

Jossain vaiheessa pitäisi ymmärrystään elämästä laajentaa ja mennä tajuntaan.

Anonyymi kirjoitti:

Se, mikä tuollaisessa on erityisen haitallista ja ikävä-palstalaisten tyylisten ihmisten mielenlaadusta kertova, että alatte käsittelemään toista ihmistä, kuin OLISITTE JO PARISUHTEESSA, ja kerrotte asioita omalta kantiltanne, että parisuhteessani haluan, että toimisit näin ja näin ja sinun pitää olla toista kohtaan joustavampi, sovitteleva, suostua kompromisseihin jne. parisuhde vaatimuksia.

Mutta, kun kirjoittelette tänne ja puhuttu muiden kanssa, tehän ette ole ko.hlön kanssa PARISUHTEESSA! ymmärrättekö sen?

Lisäksi, elätte niin selvästi siinä ensimmäisen vaiheen parisuhdeteorioissa, missä nuorempana joko tehdään niinkuin muutkin ja on vain otettava joku kokemaan yhdessä asioista ja elämästä voi muodostua parisuhdedraamaa tai sitten asiat menevät hyvin ja löytyy itselleen sopiva.

Mutta kun ihmiset omaavat erilaisia kokemuksellisuuksia, ei ole useimmilla tarvetta elää uudestaan ja uudestaan tuollaisia perustarvetapaisia asioita, tuntemuksia, uskotella, että kunhan vian jollakin perusteella ottaisi itselleen seurakseen jonkun, se olisi hyvää ja riittävää elämän kannallta.

Kyllä tietyssä vaiheessa tulee painotuksia, missä olettaisi, että toinenkin ihminen olisi jo käynyt läpi sellaisia asioita ja omaisi ajatuksia siitä, miten suhtautuu ja miksi ja miten osaa kohdella toista ihmistä, näkee toisenkin ihmisen, omaavat yhteistä näkemystä, aivokemiat luovat läsnäolon ja yhtenäisyyden tunteita jne.

Asiat eivät enää ole tietyn pisteen jälkeen tuollaisissa jatkuvissa kiintymyssuhdemalleissa ja tai ensimmäisen vaiheen suhdetarve kokeilussa.

Jossain vaiheessa pitäisi ymmärrystään elämästä laajentaa ja mennä tajuntaan.

Lue lisää

Erilaiset kiintymyssuhde-tyypit eli kaikenkaikkiaan neljä kiintymyssuhdemallia niille ominaisine piirteineen lapsuuden ja aikuisuuden kontekstissa.

Muistathan kuitenkin, että nämä tyypittelyt ovat yleistyksiä ja pintaraapaisu hyvin laajasta, ja kiistellystäkin teoriasta. Kuvailut eivät ota huomioon yksilöllisiä eroja, eikä muitakaan käyttäytymiseen vaikuttavia tekijöitä, kuten persoonallisuutta, muita lapsuudenkokemuksia ja kontekstia jne.

Eli kontekstia. Normaalia ei ole tuollainen tapa, missä alkaa luomaan toiseen henkilöön, jonka kanssa ei ole parisuhteessa sellaisia ilmaisuja ja väitteitä, millä perustelee sen ettei heille ole muodostunut parisuhdetta. Ensiksi siihen pitäisi päästä, jotta voisi alkaa muille selostamaan, miten parisuhdedraama on muodostunut. Toisen elämään ei ole suotavaa noin alhaisilla keinoilla pyrkiä vaikuttamaan ja hallitsemaan.

Kertoo tuollaisista ihmisistä enemmän kuin pystyvät itselleen myöntämäänkään.

Anonyymi kirjoitti:

Erilaiset kiintymyssuhde-tyypit eli kaikenkaikkiaan neljä kiintymyssuhdemallia niille ominaisine piirteineen lapsuuden ja aikuisuuden kontekstissa.

Muistathan kuitenkin, että nämä tyypittelyt ovat yleistyksiä ja pintaraapaisu hyvin laajasta, ja kiistellystäkin teoriasta. Kuvailut eivät ota huomioon yksilöllisiä eroja, eikä muitakaan käyttäytymiseen vaikuttavia tekijöitä, kuten persoonallisuutta, muita lapsuudenkokemuksia ja kontekstia jne.

Eli kontekstia. Normaalia ei ole tuollainen tapa, missä alkaa luomaan toiseen henkilöön, jonka kanssa ei ole parisuhteessa sellaisia ilmaisuja ja väitteitä, millä perustelee sen ettei heille ole muodostunut parisuhdetta. Ensiksi siihen pitäisi päästä, jotta voisi alkaa muille selostamaan, miten parisuhdedraama on muodostunut. Toisen elämään ei ole suotavaa noin alhaisilla keinoilla pyrkiä vaikuttamaan ja hallitsemaan.

Kertoo tuollaisista ihmisistä enemmän kuin pystyvät itselleen myöntämäänkään.

Lue lisää

Konteksteja pitää käsittää, ei voi mennä ilmaisemaan sellaisia asoita esim. että joku lähti karkuun, kun ei ole ollut sellaista kontekstia, läheisyyttä, tapailua, suhdetta, missä oltaisiin sellaisessa kontekstissa, jossa voisi esittää ja syyttää toisen projektoitua tai oletettua kiintymysuhde tapaa syyksi, miksi toinen ei ole ollut halukas lähentymään toisen kanssa.

Ensin pitää olla sellainen konteksti, että ylipäätään oltaisiin parisuhdeteorian ympärillä. Se, että yksipuolisesti osaavat luoda muille vaikutelmia, että heihin, omahyväisesti selostaen kertovat, olisi vain luotu mielenkiinnon ilmaisuja, kun niin ovat halunneet tulkita, joko pyrkien teinifiilien tapaan projektioimaan toisen kautta itselleen mielihyvän tunteita tai eivät halua olla vastuussa omista syntyneistä tunteistaan, vaan uskottelevat että voivat ruveta vaatimaan, että heidät pitää vain vastaanottaa, antaa heille sellaisia tuntemuksia, missä kokevat itsensä riittäväksi. Ajattelematta mitään muuta.

Sellaisia ihmisiä, jotka haluavat uskotella itselleen, että varmasti toinen halusi häntä ja nyt toisen pitää näyttää se toteen, ovat he sitten ilmenneet olevansa vaikka minkälaisia ihmisiä. (Ihmisiä, jotka elävät ensimmäisen vaiheen parisuhdekuvioita, eivät ole vielä oppineet parisuhdedraamoista ja siitä etteivät sellaiset ole välttämättömiä ja on oikein olla menemättä suhdekokeiluihin ties mistä perusteista)

Vaikea ymmärtää, että mitä he kuvittelevat tai haluavat saavuttaa tuollaisella toiminnalla? minkälaisen parisuhteen he kuvittelevat saavansa toisen kanssa tuollaisten toiminnan jälkeen? luulevatko että heitä tultaisiin vain cuddlingia tekemään (hold close in one's arms as a way of showing love or affection.) tuijottelemaan silmiin ihastelua ilmaisten? Mitä tuntuvat lähinnä kaipaavan tai sitten tuollaista teinifiili asennetta osoittavia, saavat vallantunteen toiseen, kun haluavat uskotella, ettei toisella olisi ajatuksia asiasta, omia suhtautumisia, tunteita, mitkä pyrkivät vain sivuuttamaan?

Mihin siis tuollaisella oikeasti pyrkivät?

Miksi haluavat uskotella itselleen ja muille, että yhtäkkiä heidän oma kiinnostuksensa, pitää kääntää siten, että heihin on luotu huomiota, kiinnostusta, saatu heidät ihastumaan tai tuntemaan toista kohtaan voimakkaasti, eivätkä ole halukkaita käsittämään, miten he syyllistävät toista siitä, että on niin voimakkaasti valmiita heittäytymään tuolla tavalla toisen armoille, ja sitten meni asiat miten päin tahansa, hakevat toiveiden täyttymättömyydestä syytä toisesta ihmisestä, jonka kanssa pahimmassa tapauksessa, eivät edes ole olleet sellaisessa kontekstissa, että voisivat esittää tuollaisia asioita toisen suuntaan.

Ihmisillä on luonnollisesti omia käsityksiä parisuhteista, niin tarpeellisuudesta, onko ne mihin vetovoimaan perustuvia, kumppanuus, aikuissuhteita, vain tuollaisia ensimmäisen vaiheen viettipohjaisia teorioita. Jos jo tuossa vaiheessa ei tule yhteensopivuutta, niin eiköhän kaikki muutkin asiat osoittautuisi mahdottomaksi.

Ihmisellä pitää olla ajatuksia ja näkemyksiä, se ohjaa ihmistä siihen suuntaan, minkälaista elämää viettää, ja jos sen itse tiedostaa, elämästä voi muodostua omalla tavalla sisältörikas.

Ja jos ihminen vain olettaa, että ihmisten pitää elää viettipohjaista ensimmäisen vaiheen parisuhdeteorian pohjalta, ei se kerro tarpeeksi ihmisestä, pitää olla uskallusta sanoittaa, kertoa ajatuksiaan ennemmin kunnes on liian myöhäistä.

Anonyymi kirjoitti:

Konteksteja pitää käsittää, ei voi mennä ilmaisemaan sellaisia asoita esim. että joku lähti karkuun, kun ei ole ollut sellaista kontekstia, läheisyyttä, tapailua, suhdetta, missä oltaisiin sellaisessa kontekstissa, jossa voisi esittää ja syyttää toisen projektoitua tai oletettua kiintymysuhde tapaa syyksi, miksi toinen ei ole ollut halukas lähentymään toisen kanssa.

Ensin pitää olla sellainen konteksti, että ylipäätään oltaisiin parisuhdeteorian ympärillä. Se, että yksipuolisesti osaavat luoda muille vaikutelmia, että heihin, omahyväisesti selostaen kertovat, olisi vain luotu mielenkiinnon ilmaisuja, kun niin ovat halunneet tulkita, joko pyrkien teinifiilien tapaan projektioimaan toisen kautta itselleen mielihyvän tunteita tai eivät halua olla vastuussa omista syntyneistä tunteistaan, vaan uskottelevat että voivat ruveta vaatimaan, että heidät pitää vain vastaanottaa, antaa heille sellaisia tuntemuksia, missä kokevat itsensä riittäväksi. Ajattelematta mitään muuta.

Sellaisia ihmisiä, jotka haluavat uskotella itselleen, että varmasti toinen halusi häntä ja nyt toisen pitää näyttää se toteen, ovat he sitten ilmenneet olevansa vaikka minkälaisia ihmisiä. (Ihmisiä, jotka elävät ensimmäisen vaiheen parisuhdekuvioita, eivät ole vielä oppineet parisuhdedraamoista ja siitä etteivät sellaiset ole välttämättömiä ja on oikein olla menemättä suhdekokeiluihin ties mistä perusteista)

Vaikea ymmärtää, että mitä he kuvittelevat tai haluavat saavuttaa tuollaisella toiminnalla? minkälaisen parisuhteen he kuvittelevat saavansa toisen kanssa tuollaisten toiminnan jälkeen? luulevatko että heitä tultaisiin vain cuddlingia tekemään (hold close in one's arms as a way of showing love or affection.) tuijottelemaan silmiin ihastelua ilmaisten? Mitä tuntuvat lähinnä kaipaavan tai sitten tuollaista teinifiili asennetta osoittavia, saavat vallantunteen toiseen, kun haluavat uskotella, ettei toisella olisi ajatuksia asiasta, omia suhtautumisia, tunteita, mitkä pyrkivät vain sivuuttamaan?

Mihin siis tuollaisella oikeasti pyrkivät?

Miksi haluavat uskotella itselleen ja muille, että yhtäkkiä heidän oma kiinnostuksensa, pitää kääntää siten, että heihin on luotu huomiota, kiinnostusta, saatu heidät ihastumaan tai tuntemaan toista kohtaan voimakkaasti, eivätkä ole halukkaita käsittämään, miten he syyllistävät toista siitä, että on niin voimakkaasti valmiita heittäytymään tuolla tavalla toisen armoille, ja sitten meni asiat miten päin tahansa, hakevat toiveiden täyttymättömyydestä syytä toisesta ihmisestä, jonka kanssa pahimmassa tapauksessa, eivät edes ole olleet sellaisessa kontekstissa, että voisivat esittää tuollaisia asioita toisen suuntaan.

Ihmisillä on luonnollisesti omia käsityksiä parisuhteista, niin tarpeellisuudesta, onko ne mihin vetovoimaan perustuvia, kumppanuus, aikuissuhteita, vain tuollaisia ensimmäisen vaiheen viettipohjaisia teorioita. Jos jo tuossa vaiheessa ei tule yhteensopivuutta, niin eiköhän kaikki muutkin asiat osoittautuisi mahdottomaksi.

Ihmisellä pitää olla ajatuksia ja näkemyksiä, se ohjaa ihmistä siihen suuntaan, minkälaista elämää viettää, ja jos sen itse tiedostaa, elämästä voi muodostua omalla tavalla sisältörikas.

Ja jos ihminen vain olettaa, että ihmisten pitää elää viettipohjaista ensimmäisen vaiheen parisuhdeteorian pohjalta, ei se kerro tarpeeksi ihmisestä, pitää olla uskallusta sanoittaa, kertoa ajatuksiaan ennemmin kunnes on liian myöhäistä.

Lue lisää

Onko kuinkakin yleistä ihmisillä mennä sanomaan, jos heihin ei kohdistu kiinnostusta, sen enempää viettipohjaista kuin kumppanuuskaan, niin että vika on toisen ihmisen kiintymyssuhde tavoissa? ettei heidän omissaan kiintymysriippuuvuus tavoissa?

Pitää ajatella, missä kontekstissa toinenkin ihminen voi olla, ei noin itsekkäästi voi kukaan normaali ihminen ajatella, että se, missä kontekstissa oikeasti ollaan, ei olisi mitään merkitystä, silloin hyvin voimakkaasti tulee osoitetuksi tuollaisen ihmisen taholta se, ettei heille ole muodostunut turvallista kiintymyssuhdetta, missä voisivat hyvillä mielin sekän antaa, tarjota apua, huolenpitoa, aidompaa huomioimista, luoda ajatuksia että ottaa sellaista vastaan.

Anonyymi kirjoitti:

Onko kuinkakin yleistä ihmisillä mennä sanomaan, jos heihin ei kohdistu kiinnostusta, sen enempää viettipohjaista kuin kumppanuuskaan, niin että vika on toisen ihmisen kiintymyssuhde tavoissa? ettei heidän omissaan kiintymysriippuuvuus tavoissa?

Pitää ajatella, missä kontekstissa toinenkin ihminen voi olla, ei noin itsekkäästi voi kukaan normaali ihminen ajatella, että se, missä kontekstissa oikeasti ollaan, ei olisi mitään merkitystä, silloin hyvin voimakkaasti tulee osoitetuksi tuollaisen ihmisen taholta se, ettei heille ole muodostunut turvallista kiintymyssuhdetta, missä voisivat hyvillä mielin sekän antaa, tarjota apua, huolenpitoa, aidompaa huomioimista, luoda ajatuksia että ottaa sellaista vastaan.

Lue lisää

Niin, että mitä ihmiset ylipäätään ajattelevat kun lähtevät mukaan tuollaisten vaikutelmien tekijöiden juttuja elämöimään ja eläytymään mukaan? Sitä, miten he alkavat esittämään asioita, kun olisivat jo sellaisessa tilanteessa toisen kanssa, missä olisivat hakeutuneet tai hakeutumassa toisen kanssa yhteyteen? ja esittävät suuria tunteita, ihastumisia, mitkä käännetään rakastumisiksi, vaikka toisella ei olisi vielä tuossa vaiheessa mitään hajuakaan toisesta ihmisestä?

Mitä se kertoo tuollaisesta ihmisestä, mikä tarve on niin voimakkaasti ilmaista muille, että, että he ovat saaneet jostakin kimmokkeen ja se tuo heille mielihyvää, ja kääntävät sen hyvin itsekkäästi ja omahyväisesti sellaiseksi, että toinen on jo rakastunut heihin vaikkei olisi käsipäivää sanottu? se kertoo teidän omista ajatusmalleista ja miten tuollaiset ihmiset itse kokevat tunteita ja miten heille on mahdollista ihastua kimmokkeen saannin jälkeen haluten lisää huomiota ja hyväksyntää toiselta, kun ajattelevat että ovat saaneet riittävyyden kokemuksen ja se tuntuu kantavan vain tuohon pisteeseen, että jäävät muille kertomaan sitä kokemusta.

Rupevat ajattelemaan että toinen on tietynlainen ja heillä on oikeus vaatia ihmistä tulemaan niiden samojen lainalaisuuksien pariin, mihin ovat itsensä sijoittaneet. Todellisuudessa kenenkään ei niin tarvitse tehdä.

Muuten pyrkivät muiden avulla pienentämään ja mitätöimään tai kuvailemaan toista siten, jotta saisivat teinifiili projektioimalla vallantunteen toiseen, ettei toisen näkemys tulisi kuulolle.

Mikä ihme ajaa ihmistä uskottelemaan, että heidän pitää vakuuttaa muille omahyväisesti , että varmasti heitä halutaan, heihin ihastutaan, ja toisen pitää tulla se toteen näyttämään, myöntämään asia, jotta he voisivat ihmisinä olla mitä?

Eikö heille ole muodostunut elämässä kokemuksia siitä, ettei heitä nähdä sen enempää viettiteorian tai kumppanuus-asioiden kautta sellaisina, joihin muodostuisi vetovoimaa? Ei he mitään jeesuksia ole, jotka kiellettäisiin. Kovin on omahyväisiä kuvitelmia. Mitä he sitten oikeasti kuvittelisivat tekevänsä hlön kanssa suhteessa, kun noin voimakkaasti muiden kautta pyrkivät saamaan toisen mitätöityä, pyrkiä laiminlyömään toisen omat ajatukset, tunteet, vain liittämällä itsensä kaukaa toisen elämään, hakien muilta jotain validaatioita olemassaololleen?

Kuinka moni käyskentelee tuolla vaatimassa ihmisiä myöntämään heille, että toinen varmasti haluaisi häntä, ja pitää myöntää että omaa sellaisen vietin, jossa lopulta ei ole väliä minkälaiseen ihmiseen se kohdistuisi? Mistä kumpuaa tuollainen omahyväisyys?

Tiedätte varmasti, mitä naiset yleensä ajattelisi miehistä, jotka kärkkyvät, vainoovat ja uskottelevat saavansa kontrolloida, vaatia toista itsensä alaisuuteen, miksi pidätte tuollaista naisten osalta ja tai itsenne osalta "normaalina" ? oletatteko, että naisten ollessa kyse, varmasti on kyse puhtaasti "viattomista" tunteista ja cuddling tarpeista, mitkä menee yli? ettei kenenkään kiintymysriippuvuuksien huonoista hallinnoista ja siitä itsestään, toisen ihmisen elämään tunkeilusta ja puuttumisesta sairaalla tavalla.

"Narsistiset suhteet ovat samalla myös aina riippuvuussuhteita. Tässä ei ole kyse terveestä riippuvuudesta, joka meillä kaikilla ihmisillä on toisiimme. Sitä voisi sen sijaan kutsua terveen rakkauden korvikkeeksi - asiaksi, joka sitoo kiinni ja antaa osapuolille euforiaa ja muita tunteita.

Narsisti ei ole kyennyt kehittyessään ratkaisemaan sitä ongelmaa, että muut ihmiset ovat hänen kontrollinsa ulkopuolella. Näin ollen hän joko tiedostaen tai usein tiedostamattaan pyrkii saamaan muut ihmiset hänestä riippuvaiseksi, jotta voisi olla varmempi siitä, että hallitsee heitä.

Sokea narsisti ei kummemmin kyseenalaista prosessia, vaan ajattelee automaattisesti muiden olevan hallinnassaan. Covert-narsisti taas voi jatkuvasti pelätä hallinnan menettämistä ja toisen riippuvuuden ylläpitäminen on hänelle elinehto. Psykopaattisempia piirteitä omaava narsisti voi taas tietoisemmin ja suunnitelmallisemmin luoda riippuvuussuhdetta, jotta voisi käyttää muita pelinappuloina tarvittaessa.

Manipulatiivisten kulttien toimintaan perehtyminen avaa yllättävän paljon sitä kokemusta, mitä narsistisessa suhteessa kokee (ks. Narsistinen yhteisö muodostuu samanlaiseksi kuin kultti). Kaikki narsistit eivät luo tätä tietoisesti. Näin ollen manipulaatio ja riippuvuussuhde ovat asioita, jotka voivat muodostua myös ilman psykopaattista "master-mindia". Näissä ilmiöissä on jotain, jolle ihmiset ovat alttiita. Tärkeää on ymmärtää, että kuka tahansa voi tulla manipuloiduksi tai upota riippuvuussuhteeseen (ja kaikkein suurimmassa riskissä ovat he, jotka uskovat, etteivät voisi koskaan tulla manipuloiduksi tai upota riippuvuussuhteeseen). Miten ihmiset sitten ovat alttiita muodostamaan kulttimaisen riippuvuussuhteen?

Olennaiseksi nousee ristiriita luotujen mielikuvien ja käytännön tekojen välillä. Kulteille on tyypillistä luvata rakkautta samalla, kun he saavat jäsenensä kokemaan itsensä epäihmisiksi. Niille on tyypillistä saarnata rauhan ja hyvän tahdon puolesta samalla, kun ne toteuttavat julmia tekoja. Niille on tyypillistä luvata vapautta samalla, kun ne riistävät jäseniltään itsemääräämisoikeuden. Kuulostaako tutulta? Kaikille lupausten ja julistusten kanssa ristiriidassa oleville teoille löytyy selitys. Ehkä se on kehittämistä, kasvattamista, ansaittua rankaisemista. Ehkä sinä et vain ole tarpeeksi hyvä, fiksu, ymmärtävä, kehittynyt, ja tarvitset apua. Ehkä et vielä vain osaa tarpeeksi hyvin tehdä itse päätöksiä ja valintoja. Kaiken taustallahan on kuitenkin rakkaus. Erityinen ja aivan poikkeuslaatuinen rakkaus, josta kannattaa olla kiitollinen.

Ristiriita mielikuvien ja käytännön tekojen välillä johtaa kognitiiviseen dissonanssiin. Monissa tapauksissa olemme narsistisessa suhteessa siksi, että toivomme siltä jotakin. Lapsena tarvitsemme vanhempiamme olemaan meille turvallisia ja rakastavia, aikuisena toivomme hyvää ja rakastavaa kumppanuutta tai ystävyyttä. Nämä toiveet ja tarpeet ovat vahvoja, ja silloin, kun meille esitellään lupausta ja mielikuvaa niiden toteutumisesta, haluamme kovasti pitää kiinni mielikuvistamme.

On todettu, että mitä raskaampia kokemuksia kognitiiviseen dissonanssiin liittyy, sitä todennäköisemmin kokee tarvetta yhdenmukaistaa ja selitellä.

Yksi hyvin yksinkertainen näkökulma on se, että kun olemme käyttäneet voimavarojamme ja asettaneet toivoamme johonkin, sellaista asiaa on vaikea enää perua. Sitä enemmän joudumme käyttämään voimavarojamme suhteeseen, mitä raskaampi se meille on. Näin ollen mitä raskaampi ja vaikeampi suhde on, sitä todennäköisemmin pysymme siinä kiinni emmekä halua luovuttaa. Maalaisjärjen mukaan asian pitäisi mennä juuri päinvastoin, mutta kognitiivisen dissonanssin tai käyttäytymistieteellisten havaintojen perusteella on todettu, että tämänkaltainen ilmiö tapahtuu. Eli mitä huonommin meitä kohdellaan, sitä lojaalimpia olemme. "Veri on vettä sakeampaa" tai "olemme kokeneet yhdessä niin paljon". Lojaalius sukulaisia tai varsinkin vanhempia kohtaan syntyy usein siitä, että lapsena ei ole mahdollisuutta lähteä näiden ihmisten luota, ja tällöin on ratkaista kognitiivinen dissonanssi muodostamalla syvää lojaaliutta huonostikin kohteleviin ihmisiin. Syvemmin tästä aiheesta ks. Narsistisen suhteen jälkeen: Syyllisyys ja häpeä, sokeus väkivallalle.

Anonyymi kirjoitti:

"Narsistiset suhteet ovat samalla myös aina riippuvuussuhteita. Tässä ei ole kyse terveestä riippuvuudesta, joka meillä kaikilla ihmisillä on toisiimme. Sitä voisi sen sijaan kutsua terveen rakkauden korvikkeeksi - asiaksi, joka sitoo kiinni ja antaa osapuolille euforiaa ja muita tunteita.

Narsisti ei ole kyennyt kehittyessään ratkaisemaan sitä ongelmaa, että muut ihmiset ovat hänen kontrollinsa ulkopuolella. Näin ollen hän joko tiedostaen tai usein tiedostamattaan pyrkii saamaan muut ihmiset hänestä riippuvaiseksi, jotta voisi olla varmempi siitä, että hallitsee heitä.

Sokea narsisti ei kummemmin kyseenalaista prosessia, vaan ajattelee automaattisesti muiden olevan hallinnassaan. Covert-narsisti taas voi jatkuvasti pelätä hallinnan menettämistä ja toisen riippuvuuden ylläpitäminen on hänelle elinehto. Psykopaattisempia piirteitä omaava narsisti voi taas tietoisemmin ja suunnitelmallisemmin luoda riippuvuussuhdetta, jotta voisi käyttää muita pelinappuloina tarvittaessa.

Manipulatiivisten kulttien toimintaan perehtyminen avaa yllättävän paljon sitä kokemusta, mitä narsistisessa suhteessa kokee (ks. Narsistinen yhteisö muodostuu samanlaiseksi kuin kultti). Kaikki narsistit eivät luo tätä tietoisesti. Näin ollen manipulaatio ja riippuvuussuhde ovat asioita, jotka voivat muodostua myös ilman psykopaattista "master-mindia". Näissä ilmiöissä on jotain, jolle ihmiset ovat alttiita. Tärkeää on ymmärtää, että kuka tahansa voi tulla manipuloiduksi tai upota riippuvuussuhteeseen (ja kaikkein suurimmassa riskissä ovat he, jotka uskovat, etteivät voisi koskaan tulla manipuloiduksi tai upota riippuvuussuhteeseen). Miten ihmiset sitten ovat alttiita muodostamaan kulttimaisen riippuvuussuhteen?

Olennaiseksi nousee ristiriita luotujen mielikuvien ja käytännön tekojen välillä. Kulteille on tyypillistä luvata rakkautta samalla, kun he saavat jäsenensä kokemaan itsensä epäihmisiksi. Niille on tyypillistä saarnata rauhan ja hyvän tahdon puolesta samalla, kun ne toteuttavat julmia tekoja. Niille on tyypillistä luvata vapautta samalla, kun ne riistävät jäseniltään itsemääräämisoikeuden. Kuulostaako tutulta? Kaikille lupausten ja julistusten kanssa ristiriidassa oleville teoille löytyy selitys. Ehkä se on kehittämistä, kasvattamista, ansaittua rankaisemista. Ehkä sinä et vain ole tarpeeksi hyvä, fiksu, ymmärtävä, kehittynyt, ja tarvitset apua. Ehkä et vielä vain osaa tarpeeksi hyvin tehdä itse päätöksiä ja valintoja. Kaiken taustallahan on kuitenkin rakkaus. Erityinen ja aivan poikkeuslaatuinen rakkaus, josta kannattaa olla kiitollinen.

Ristiriita mielikuvien ja käytännön tekojen välillä johtaa kognitiiviseen dissonanssiin. Monissa tapauksissa olemme narsistisessa suhteessa siksi, että toivomme siltä jotakin. Lapsena tarvitsemme vanhempiamme olemaan meille turvallisia ja rakastavia, aikuisena toivomme hyvää ja rakastavaa kumppanuutta tai ystävyyttä. Nämä toiveet ja tarpeet ovat vahvoja, ja silloin, kun meille esitellään lupausta ja mielikuvaa niiden toteutumisesta, haluamme kovasti pitää kiinni mielikuvistamme.

On todettu, että mitä raskaampia kokemuksia kognitiiviseen dissonanssiin liittyy, sitä todennäköisemmin kokee tarvetta yhdenmukaistaa ja selitellä.

Yksi hyvin yksinkertainen näkökulma on se, että kun olemme käyttäneet voimavarojamme ja asettaneet toivoamme johonkin, sellaista asiaa on vaikea enää perua. Sitä enemmän joudumme käyttämään voimavarojamme suhteeseen, mitä raskaampi se meille on. Näin ollen mitä raskaampi ja vaikeampi suhde on, sitä todennäköisemmin pysymme siinä kiinni emmekä halua luovuttaa. Maalaisjärjen mukaan asian pitäisi mennä juuri päinvastoin, mutta kognitiivisen dissonanssin tai käyttäytymistieteellisten havaintojen perusteella on todettu, että tämänkaltainen ilmiö tapahtuu. Eli mitä huonommin meitä kohdellaan, sitä lojaalimpia olemme. "Veri on vettä sakeampaa" tai "olemme kokeneet yhdessä niin paljon". Lojaalius sukulaisia tai varsinkin vanhempia kohtaan syntyy usein siitä, että lapsena ei ole mahdollisuutta lähteä näiden ihmisten luota, ja tällöin on ratkaista kognitiivinen dissonanssi muodostamalla syvää lojaaliutta huonostikin kohteleviin ihmisiin. Syvemmin tästä aiheesta ks. Narsistisen suhteen jälkeen: Syyllisyys ja häpeä, sokeus väkivallalle.

Lue lisää

Mielikuviemme totena pitämistä päinvastaisista todisteista huolimatta tukee myös niin kutsuttu "intermittent reinforcement" -ilmiö. Tämä ilmiö pohjaa a) siihen, että olemme panostaneet ja käyttäneet voimavarojamme suhteeseen ja b) siihen, että meillä on toiveita ja suunnitelmia siitä, mitä tahdomme saada suhteesta panostemme vastapainoksi. Molemmat perusosaset on siis kuvattu jo yllä. Nämä ovat niitä pieniä hyviä hetkiä, sanoja, tekoja tai rippeitä, jotka saavat sinut uskomaan, että vielä saat haluamasi. Koska olet panostanut jo paljon, luovuttaminen ei ole helppo vaihtoehto ja uskot jopa pienimpiinkin rippeisiin.

Tämä ilmiö on täysin sama kuin jota on kuvattu pelikoneriippuvuuden kohdalla. Pelikone lupaa päävoittoa (ihanin rakkaus, täydellinen sielunkumppani, juuri se mitä toivoit), laitat sisälle panoksen (käytät aikaasi, teet yhteisiä hankintoja jne.) ja aina tietyin väliajoin pelikone tuo sinulle "pikkuvoiton" (jokin ripe, joka antaa toivoa tulevasta). Jäät vetämään pelikoneen kahvasta odottaen, että päävoitto vihdoin tulee. Mitä enemmän olet panostanut, sitä vaikeampi on lopettaa.

Riippuvuussuhteen muodostuminen edellyttää aina myös samanaikaista kyvyttömyyden kokemuksen syntymistä. Vain omana itsenään riittämätön tai kykenemätön ihminen on riippuvainen toisesta sillä tasolla, mitä narsistisen suhteen ylläpysyminen vaatii. Eri suhteissa tämä näkyy eri tavoilla ja eri tasoilla. Joskus kyse on hyvin käytännöllisestä riippuvuudesta, esimerkiksi rahan tai jonkin tarjotun asian kautta. Henki on se, että ilman narsistia ja hänen apuaan et pystyisi mitenkään saavuttamaan tätä asiaa. Mitä enemmän narsisti tekee asioita puolestasi, sitä enemmän voit myös todellisestikin alkaa olla riippuvainen hänen toimistaan. Ehkä aluksi otit avun vain mukavana lisänä vastaan, mutta myöhemmin huomaat, että siitä on tullut välttämätön osa elämääsi.

Kyvyttömyyden kokemus voi syntyä myös muilla tavoilla kuin konkreettisilla palveluksilla. Narsistisessa suhteessa kuulee jatkuvasti vihjailuja tai konkreettisia "tulkintoja" omasta persoonallisuudestaan. Näistä tulkinnoista on aina mahdollista löytää jokin syy, miksi ne voisivat olla totta.

Kultteihin liittyy usein eräänlainen tiedon hierarkia, jossa ajatellaan, että ihmiselle voidaan antaa tietoa vain siinä tahdissa, minkä tämä ymmärtää. "Korkeamman" tiedon ajatellaan olevan niin hienoa, että kuka tahansa ei sitä yksinkertaisesti vain ymmärrä. Tämä on tehokas keino karistaa kritiikki kannoiltaan, sillä kritisoijat eivät ole tarpeeksi kehittyneitä ymmärtääkseen. Käytännössä kyse on kuitenkin siitä, että kukaan ei uskoisi paksuja ja älyttömiä väitteitä, jos heitä ei millään tapaa pohjustettaisi niiden uskomiselle. Kun kultissa on edennyt askelia ja saanut pikku hiljaa tietoonsa ennemän ja enemmän tietoa, jäsen on tehty suggestioaltiimmaksi ja riippuvaiseksi kultista, jolloin hän uskoo paksuimmatkin väitteet helpommin. Täsmälleen samanlainen ilmiö tapahtuu myös narsistisessa suhteessa. Vaikka ilmiö tapahtuukin, moni narsisti ei tee sitä tietoisesti. Moni narsisti oppii kokemuksellisesti, ettei kannata ulostaa kaikkea itsestään ulos liian aikaisin, sillä siten hän ei saa ihmisiltä haluamaansa.

Kyse onkin tällöin pikemminkin siitä, että narsisti pikku hiljaa uskaltaa rentoutua enemmän ja paljastaa omia todellisia ajatuksiaan huomatessaan, ettet lähde. On kuitenkin olemassa myös psykopaattisia narsisteja, jotka tekevät tätä enemmän tietoisesti. Tällöin kyse on suunnitelmallisesta manipulaatiosta, jossa narsisti pikku hiljaa voimistaen tekee sinua alttiimmaksi ja alttiimmaksi uskomaan hänen julistuksensa.

Muut ihmiset ovat sekä narsistille että psykopaatille uhka, ja tämä kokemus siirtyy myös sinuun. Jos muiden ihmisten olemassaolo hapertaa symbioosin voimaa (jota se usein tekee), tällöin se on narsistille selkeä ja täysin todellinen uhka. Psykopaatille taas muut ihmiset voivat olla käytännöllisempi uhka, ja hänelle voi olla hyödyllisempää pitää sinut poissa muiden ihmisten läheisyydestä, jotta hän saa sinulta haluamasi.

Ajatus rakkaudesta on hyvin voimakkaasti pysyvä kokemus. Moni narsistin läheinen selittää itselleen suhteessa pysymistä rakkaudella, ja moni suhteen jälkeenkin vielä sanoo, kuinka hän kuitenkin rakastaa tätä ihmistä kaikesta huolimatta. Hän voi myös löytää itsensä uudelleen narsististen ihmisten ympäriltä, sillä on kehomuistillaan tottunut ymmärtämään narsistien tarjoaman "rakkauden" (ts. idealisaation ja vuoristoradan) olevan rakkautta.

Narsistisen suhteen jälkeen onkin olennaisen tärkeää määritellä itselleen uudelleen mitä rakkaus on ja miltä se tuntuu. Tärkeintä on, että löydät itsellesi sopivimman aidon ja terveen tavan käsittää rakkaus. Tätä tehtävää eivät todellakaan helpota lukuisat elokuvat ja laulujen sanat, jotka viestivät meille, että "kunnon rakkaus" aina sattuu, tai että "you always hurt the one you love". Kulttuurimme ihannoi vuoristoratasuhteita, eli toisin sanoen riippuvuutta aiheuttavia suhteita rakkautena.

Anonyymi kirjoitti:

Mielikuviemme totena pitämistä päinvastaisista todisteista huolimatta tukee myös niin kutsuttu "intermittent reinforcement" -ilmiö. Tämä ilmiö pohjaa a) siihen, että olemme panostaneet ja käyttäneet voimavarojamme suhteeseen ja b) siihen, että meillä on toiveita ja suunnitelmia siitä, mitä tahdomme saada suhteesta panostemme vastapainoksi. Molemmat perusosaset on siis kuvattu jo yllä. Nämä ovat niitä pieniä hyviä hetkiä, sanoja, tekoja tai rippeitä, jotka saavat sinut uskomaan, että vielä saat haluamasi. Koska olet panostanut jo paljon, luovuttaminen ei ole helppo vaihtoehto ja uskot jopa pienimpiinkin rippeisiin.

Tämä ilmiö on täysin sama kuin jota on kuvattu pelikoneriippuvuuden kohdalla. Pelikone lupaa päävoittoa (ihanin rakkaus, täydellinen sielunkumppani, juuri se mitä toivoit), laitat sisälle panoksen (käytät aikaasi, teet yhteisiä hankintoja jne.) ja aina tietyin väliajoin pelikone tuo sinulle "pikkuvoiton" (jokin ripe, joka antaa toivoa tulevasta). Jäät vetämään pelikoneen kahvasta odottaen, että päävoitto vihdoin tulee. Mitä enemmän olet panostanut, sitä vaikeampi on lopettaa.

Riippuvuussuhteen muodostuminen edellyttää aina myös samanaikaista kyvyttömyyden kokemuksen syntymistä. Vain omana itsenään riittämätön tai kykenemätön ihminen on riippuvainen toisesta sillä tasolla, mitä narsistisen suhteen ylläpysyminen vaatii. Eri suhteissa tämä näkyy eri tavoilla ja eri tasoilla. Joskus kyse on hyvin käytännöllisestä riippuvuudesta, esimerkiksi rahan tai jonkin tarjotun asian kautta. Henki on se, että ilman narsistia ja hänen apuaan et pystyisi mitenkään saavuttamaan tätä asiaa. Mitä enemmän narsisti tekee asioita puolestasi, sitä enemmän voit myös todellisestikin alkaa olla riippuvainen hänen toimistaan. Ehkä aluksi otit avun vain mukavana lisänä vastaan, mutta myöhemmin huomaat, että siitä on tullut välttämätön osa elämääsi.

Kyvyttömyyden kokemus voi syntyä myös muilla tavoilla kuin konkreettisilla palveluksilla. Narsistisessa suhteessa kuulee jatkuvasti vihjailuja tai konkreettisia "tulkintoja" omasta persoonallisuudestaan. Näistä tulkinnoista on aina mahdollista löytää jokin syy, miksi ne voisivat olla totta.

Kultteihin liittyy usein eräänlainen tiedon hierarkia, jossa ajatellaan, että ihmiselle voidaan antaa tietoa vain siinä tahdissa, minkä tämä ymmärtää. "Korkeamman" tiedon ajatellaan olevan niin hienoa, että kuka tahansa ei sitä yksinkertaisesti vain ymmärrä. Tämä on tehokas keino karistaa kritiikki kannoiltaan, sillä kritisoijat eivät ole tarpeeksi kehittyneitä ymmärtääkseen. Käytännössä kyse on kuitenkin siitä, että kukaan ei uskoisi paksuja ja älyttömiä väitteitä, jos heitä ei millään tapaa pohjustettaisi niiden uskomiselle. Kun kultissa on edennyt askelia ja saanut pikku hiljaa tietoonsa ennemän ja enemmän tietoa, jäsen on tehty suggestioaltiimmaksi ja riippuvaiseksi kultista, jolloin hän uskoo paksuimmatkin väitteet helpommin. Täsmälleen samanlainen ilmiö tapahtuu myös narsistisessa suhteessa. Vaikka ilmiö tapahtuukin, moni narsisti ei tee sitä tietoisesti. Moni narsisti oppii kokemuksellisesti, ettei kannata ulostaa kaikkea itsestään ulos liian aikaisin, sillä siten hän ei saa ihmisiltä haluamaansa.

Kyse onkin tällöin pikemminkin siitä, että narsisti pikku hiljaa uskaltaa rentoutua enemmän ja paljastaa omia todellisia ajatuksiaan huomatessaan, ettet lähde. On kuitenkin olemassa myös psykopaattisia narsisteja, jotka tekevät tätä enemmän tietoisesti. Tällöin kyse on suunnitelmallisesta manipulaatiosta, jossa narsisti pikku hiljaa voimistaen tekee sinua alttiimmaksi ja alttiimmaksi uskomaan hänen julistuksensa.

Muut ihmiset ovat sekä narsistille että psykopaatille uhka, ja tämä kokemus siirtyy myös sinuun. Jos muiden ihmisten olemassaolo hapertaa symbioosin voimaa (jota se usein tekee), tällöin se on narsistille selkeä ja täysin todellinen uhka. Psykopaatille taas muut ihmiset voivat olla käytännöllisempi uhka, ja hänelle voi olla hyödyllisempää pitää sinut poissa muiden ihmisten läheisyydestä, jotta hän saa sinulta haluamasi.

Ajatus rakkaudesta on hyvin voimakkaasti pysyvä kokemus. Moni narsistin läheinen selittää itselleen suhteessa pysymistä rakkaudella, ja moni suhteen jälkeenkin vielä sanoo, kuinka hän kuitenkin rakastaa tätä ihmistä kaikesta huolimatta. Hän voi myös löytää itsensä uudelleen narsististen ihmisten ympäriltä, sillä on kehomuistillaan tottunut ymmärtämään narsistien tarjoaman "rakkauden" (ts. idealisaation ja vuoristoradan) olevan rakkautta.

Narsistisen suhteen jälkeen onkin olennaisen tärkeää määritellä itselleen uudelleen mitä rakkaus on ja miltä se tuntuu. Tärkeintä on, että löydät itsellesi sopivimman aidon ja terveen tavan käsittää rakkaus. Tätä tehtävää eivät todellakaan helpota lukuisat elokuvat ja laulujen sanat, jotka viestivät meille, että "kunnon rakkaus" aina sattuu, tai että "you always hurt the one you love". Kulttuurimme ihannoi vuoristoratasuhteita, eli toisin sanoen riippuvuutta aiheuttavia suhteita rakkautena.

Lue lisää

Ensinnäkin, vuoristoratasuhteet voivat syntyä kahdella erilaisella tavalla tai niiden sekoituksena.

Ensimmäisessä tavassa suhde vaihtelee ihanan täydellisyyden ja väkivallan/kaltoinkohtelun välillä. Tämä väkivalta ei läheskään aina ole fyysistä (kuten narsismista selvää ottaneet varmasti jo tiedäte), vaan on olemassa monia hienovaraisiakin emotionaalisen/psyykkisen väkivallan muotoja. Olet yhtenä hetkenä mahtava, suhde on mahtava, teillä on hauskaa, jonka jälkeen olet yhtäkkiä kamala, et osaa mitään, täysin kelvoton.

Toisessa tavassa suhde vaihtelee ihanan täydellisyyden ja täydellisen unohtumisen/huomiotta jättämisen välillä. Vietätte aikaa yhdessä ja olo on mukava, kunnes hetken päästä yhtäkkiä jäät vaille huomiota, ihan kuin olisit täysin merkityksetön ja turha. Voit jäädä hämmästyneenä miettimään, mistä oikein on kyse, et ymmärrä. Vuoristoradan syntymiseen ei siis tarvita aina näkyvää väkivaltaa, vaan myös ajoittainen yksin jääminen luo sitä. Huomiotta jäämiseen liittyvät mitättömyyden tunne, epätietoisuus ja epävarmuus voivat olla hyvin vaikeita asioita. Tämän kaltainen vuoristoratasuhde voi syntyä myös käytännön asioista johtuen, ehkä toinen osapuoli joutuu välillä olemaan ulottumattomissa esimerkiksi työnsä vuoksi, ja joudut kokemaan olevasi huomiota vailla. Ns. "deittailun kikat", joissa ollaan välillä tavoittamattomissa ja välillä vastataan puhelimeen, luovat myös vuoristoratasuhdetta ja vahvistavat sitä kautta riippuvuutta rakkauden sijaan.

Vuoristoratasuhde aiheuttaa aivoissa samankaltaisia reaktioita kuin muukin riippuvuuskäyttäytyminen, kuten esimerkiksi päihteiden käyttö. Äärimmillään muodostuu traumasidos, joka tuntuu vahvalta ja kestävältä, kaikki kolhut sietävältä rakkaudelta. Kemialliset riippuvuusreaktiot tapahtuvat kenen tahansa aivoissa, riippumatta hänen aiemmasta taustastaan (vaikka riippuvuusalttiudessa itsessään voikin olla yksilöllisiä eroja aivan kuten muidenkin riippuvuuksien kohdalla). Tämä riippuvuus ei siis tarkoita, että olisit jotenkin viallinen, se tapahtuu kenelle tahansa. Tärkein exit-pointti suhteesta on alkuvaiheessa silloin, kun ikäviä tilanteita on alkanut jonkin verran tapahtua. Tällöin on vielä helpompi ottaa etäisyyttä, mutta mitä kauemmin suhteessa on ollut, sitä vahvemmaksi riippuvuus muodostuu.

Hyvät tai todella ihanat hetket saavat aivoissa aikaan dopamiiniryöpyn, jolloin nämä hetket tuntuvat hyvin miellyttäviltä ja alat tavoitella niitä lisää. Myös muita välittäjäaineita on mukana sopassa, mutta yksinkertaisuuden vuoksi mainitsen tässä vain dopamiinin. Dopamiiniryöpylle voi riittää pelkästään se, että kamaluuden jälkeen onkin kaikki "ihan ok". Dopamiini toimii niin, että se antaa palkitsevan kokemuksen uusien asioiden kohdalla. Kun samaa hyvää jatkuu suhteessa pitkään, et enää koe yhtä valtavaa dopamiiniryöppyä tavallisessa arjessa. Tämän moni nykyajan kulttuurin "huippukokemushakuisuuteen" tottunut voi tulkita "rakkauden hiipumiseksi". Vuoristoratasuhteissa sen sijaan käyt välillä ahdistuksessa, jonka jälkeen hyvät hetket tuntuvat jälleen uusilta ja mahtavilta.

Anonyymi kirjoitti:

Ensinnäkin, vuoristoratasuhteet voivat syntyä kahdella erilaisella tavalla tai niiden sekoituksena.

Ensimmäisessä tavassa suhde vaihtelee ihanan täydellisyyden ja väkivallan/kaltoinkohtelun välillä. Tämä väkivalta ei läheskään aina ole fyysistä (kuten narsismista selvää ottaneet varmasti jo tiedäte), vaan on olemassa monia hienovaraisiakin emotionaalisen/psyykkisen väkivallan muotoja. Olet yhtenä hetkenä mahtava, suhde on mahtava, teillä on hauskaa, jonka jälkeen olet yhtäkkiä kamala, et osaa mitään, täysin kelvoton.

Toisessa tavassa suhde vaihtelee ihanan täydellisyyden ja täydellisen unohtumisen/huomiotta jättämisen välillä. Vietätte aikaa yhdessä ja olo on mukava, kunnes hetken päästä yhtäkkiä jäät vaille huomiota, ihan kuin olisit täysin merkityksetön ja turha. Voit jäädä hämmästyneenä miettimään, mistä oikein on kyse, et ymmärrä. Vuoristoradan syntymiseen ei siis tarvita aina näkyvää väkivaltaa, vaan myös ajoittainen yksin jääminen luo sitä. Huomiotta jäämiseen liittyvät mitättömyyden tunne, epätietoisuus ja epävarmuus voivat olla hyvin vaikeita asioita. Tämän kaltainen vuoristoratasuhde voi syntyä myös käytännön asioista johtuen, ehkä toinen osapuoli joutuu välillä olemaan ulottumattomissa esimerkiksi työnsä vuoksi, ja joudut kokemaan olevasi huomiota vailla. Ns. "deittailun kikat", joissa ollaan välillä tavoittamattomissa ja välillä vastataan puhelimeen, luovat myös vuoristoratasuhdetta ja vahvistavat sitä kautta riippuvuutta rakkauden sijaan.

Vuoristoratasuhde aiheuttaa aivoissa samankaltaisia reaktioita kuin muukin riippuvuuskäyttäytyminen, kuten esimerkiksi päihteiden käyttö. Äärimmillään muodostuu traumasidos, joka tuntuu vahvalta ja kestävältä, kaikki kolhut sietävältä rakkaudelta. Kemialliset riippuvuusreaktiot tapahtuvat kenen tahansa aivoissa, riippumatta hänen aiemmasta taustastaan (vaikka riippuvuusalttiudessa itsessään voikin olla yksilöllisiä eroja aivan kuten muidenkin riippuvuuksien kohdalla). Tämä riippuvuus ei siis tarkoita, että olisit jotenkin viallinen, se tapahtuu kenelle tahansa. Tärkein exit-pointti suhteesta on alkuvaiheessa silloin, kun ikäviä tilanteita on alkanut jonkin verran tapahtua. Tällöin on vielä helpompi ottaa etäisyyttä, mutta mitä kauemmin suhteessa on ollut, sitä vahvemmaksi riippuvuus muodostuu.

Hyvät tai todella ihanat hetket saavat aivoissa aikaan dopamiiniryöpyn, jolloin nämä hetket tuntuvat hyvin miellyttäviltä ja alat tavoitella niitä lisää. Myös muita välittäjäaineita on mukana sopassa, mutta yksinkertaisuuden vuoksi mainitsen tässä vain dopamiinin. Dopamiiniryöpylle voi riittää pelkästään se, että kamaluuden jälkeen onkin kaikki "ihan ok". Dopamiini toimii niin, että se antaa palkitsevan kokemuksen uusien asioiden kohdalla. Kun samaa hyvää jatkuu suhteessa pitkään, et enää koe yhtä valtavaa dopamiiniryöppyä tavallisessa arjessa. Tämän moni nykyajan kulttuurin "huippukokemushakuisuuteen" tottunut voi tulkita "rakkauden hiipumiseksi". Vuoristoratasuhteissa sen sijaan käyt välillä ahdistuksessa, jonka jälkeen hyvät hetket tuntuvat jälleen uusilta ja mahtavilta.

Lue lisää

Riippuvuuteen liittyvät myös vieroitusoireet. Narsistisessa suhteessa olennaisin, ja mielestäni nro 1 riippuvuusoire on syyllisyys. Pyrkiessäsi eroon suhteesta, koet hyvin todennäköisesti jollakin tasolla syyllisyyttä. Voit kokea syyllisyyttä siitä, että jätät sinua tarvitsevan narsistin, tai voit kokea syyllisyyttä jonkun toisen ihmisen jättämisestä hoviin. Voit myös kokea syyllisyyttä siitä, että olet se paska tyyppi, joka rikkoo kaiken, tai siitä, että joudut tekemään inhottavia asioita irtautuessasi. Voit myös epäillä ja kokea syyllisyyttä siitä, että jätätkö sittenkin taaksesi ihan kunnollisen ihmisen, jos tämän kaiken olisikin voinut ratkaista.

Suhteessa sisällä voit kokea syyllisyyttä niistä kerroista, jolloin pyrit tekemään jotain itsellesi tärkeää, jonka seurauksena kuitenkin joudut kauemmas hyvistä hetkistä ja dopamiiniryöpystä. Syyllisyys toimii vieroitusoireena siten, että koet syyllisyyttä kaikesta mikä vie sinua kauemmas dopamiiniryöpystä ja hyvästä olosta. Koska olet oppinut, että joka kerta kun teet jotakin tiettyä asiaa (esim. jotain itselle tärkeää, pyrit irtautumaan tms.), se aiheuttaa ahdistusta ja olet kauempana dopamiiniryöpystä, olet voinut oppia tulkitsemaan sen niin, että teet jotakin väärin.

Rakkaus ei kuitenkaan satuta. Se ei ole kitumista ja kuihtumista kaipuun tuskallisessa aallokossa. Se ei ole väkivaltaa, polkemista tai huomiotta jättämistä hädän hetkellä. Se ei ole jatkuvaa epävarmuutta ja munankuorilla kävelemistä. Näin olet silti voinut oppia tulkitsemaan ja kokemaan rakkautta. Varsinkin, jos olet kasvanut narsistisessa perheessä, et ole välttämättä koskaan edes kokenut, miltä rakkaus oikeasti tuntuu. Sen sijaan sinulle on sanottu "minä rakastan sinua" tai "minä haluan sinulle vain hyvää" sellaisissa tilanteissa, joissa sinusta tuntuu pahalta ja inhottavalta. Olet oppinut tulkitsemaan, että näiden tunteiden kokeminen tarkoittaa rakkautta. Olet voinut jopa alkaa pelkäämään rakkautta ja ihmissuhteita, koska koet, että rakkauteen liityy väistämättä toisen vahingoittaminen. Voit kokea, että vahingolliset suhteet ovat normaali tapa olla suhteessa, etkä osaa edes odottaa muuta.

Sen sijaan rakkaus on se, joka saa sinun kipusi vähenemään. Toinen ihminen (tai eläin/korkeampi voima/jokin muu), joka on turvallinen, ja jonka kanssa voit jakaa sisäiset tuntosi sellaisena kuin ne ovat. Ihmisen perimmäisiin tarpeisiin kuuluu tarve lähestyä toista hädän hetkellä, selviytyä yhdessä ja jakaa vaikeita tunteita. Asioiden jakaminen toisen ihmisen kanssa luo turvallisuuden tunnetta. Maailmassa tapahtuu paljon ikäviä asioita, ja hyvässä suhteessakin voi tapahtua ikäviä asioita, sillä olemme ihmisiä, emmekä aina osaa rakastaa. Riitoja voi syntyä, ja äärimmillään voit menettää rakkaan ihmisen. Näissä tilanteissa sattuu, mutta kipua ei ole aiheuttanut rakkaus, vaan rakkauden puute tai sen menettäminen. Jos riitoja on todella paljon (kuten vuoristoratasuhteissa voi olla), suhteesta muodostuu turvaton, rakkauden määrä vähenee ja riippuvuuden määrä kasvaa. Silloin, kun rakkautta on paljon, molemmat osapuolet ovat motivoituneita ratkaisemaan ongelmat, ja pyrkivät myös toteuttamaan sen muutenkin kuin vain puheissa. Sitä tarkoitetaan, kun puhutaan, että "rakkaus kestää myötä- ja vastoinkäymisissä". Sillä ei tarkoiteta sitä, että ollaan toisissaan kiinni, vaikka toinen tai molemmat vahingoittavat toista koko ajan. Sillä tarkoitetaan, että pyritään ratkaisemaan elämän eteen tuomat haasteet molempia kunnioittavalla tavalla. Pyritään siihen, että molemmilla olisi hyvä olla.

Rakkaus tiivistyykin sanoihin: turvallisuus, luottamus, läheisyys, kunnioitus. Sinulla voi olla joitakin omia sanoja lisäksi tähän listaan, jotka koet tärkeinä.

Silloin, kun ihminen kokee rakkautta, hänen on mahdollista keskittyä myös itsensä ulkopuolelle. Joskus ajatellaan, että pitäisi kehittää yksin itseään ja päästä valmiiksi korkealle henkiselle tasolle, jotta pystyisi "aidosti" rakastamaan. On kuitenkin vaikea sanoa, kumpi on muna ja kumpi kana. Rakkauden kokeminen ja rakastetuksi tuleminen luo turvallisuutta, joka vapauttaa kehittymään ihmisenä.

Anonyymi kirjoitti:

Riippuvuuteen liittyvät myös vieroitusoireet. Narsistisessa suhteessa olennaisin, ja mielestäni nro 1 riippuvuusoire on syyllisyys. Pyrkiessäsi eroon suhteesta, koet hyvin todennäköisesti jollakin tasolla syyllisyyttä. Voit kokea syyllisyyttä siitä, että jätät sinua tarvitsevan narsistin, tai voit kokea syyllisyyttä jonkun toisen ihmisen jättämisestä hoviin. Voit myös kokea syyllisyyttä siitä, että olet se paska tyyppi, joka rikkoo kaiken, tai siitä, että joudut tekemään inhottavia asioita irtautuessasi. Voit myös epäillä ja kokea syyllisyyttä siitä, että jätätkö sittenkin taaksesi ihan kunnollisen ihmisen, jos tämän kaiken olisikin voinut ratkaista.

Suhteessa sisällä voit kokea syyllisyyttä niistä kerroista, jolloin pyrit tekemään jotain itsellesi tärkeää, jonka seurauksena kuitenkin joudut kauemmas hyvistä hetkistä ja dopamiiniryöpystä. Syyllisyys toimii vieroitusoireena siten, että koet syyllisyyttä kaikesta mikä vie sinua kauemmas dopamiiniryöpystä ja hyvästä olosta. Koska olet oppinut, että joka kerta kun teet jotakin tiettyä asiaa (esim. jotain itselle tärkeää, pyrit irtautumaan tms.), se aiheuttaa ahdistusta ja olet kauempana dopamiiniryöpystä, olet voinut oppia tulkitsemaan sen niin, että teet jotakin väärin.

Rakkaus ei kuitenkaan satuta. Se ei ole kitumista ja kuihtumista kaipuun tuskallisessa aallokossa. Se ei ole väkivaltaa, polkemista tai huomiotta jättämistä hädän hetkellä. Se ei ole jatkuvaa epävarmuutta ja munankuorilla kävelemistä. Näin olet silti voinut oppia tulkitsemaan ja kokemaan rakkautta. Varsinkin, jos olet kasvanut narsistisessa perheessä, et ole välttämättä koskaan edes kokenut, miltä rakkaus oikeasti tuntuu. Sen sijaan sinulle on sanottu "minä rakastan sinua" tai "minä haluan sinulle vain hyvää" sellaisissa tilanteissa, joissa sinusta tuntuu pahalta ja inhottavalta. Olet oppinut tulkitsemaan, että näiden tunteiden kokeminen tarkoittaa rakkautta. Olet voinut jopa alkaa pelkäämään rakkautta ja ihmissuhteita, koska koet, että rakkauteen liityy väistämättä toisen vahingoittaminen. Voit kokea, että vahingolliset suhteet ovat normaali tapa olla suhteessa, etkä osaa edes odottaa muuta.

Sen sijaan rakkaus on se, joka saa sinun kipusi vähenemään. Toinen ihminen (tai eläin/korkeampi voima/jokin muu), joka on turvallinen, ja jonka kanssa voit jakaa sisäiset tuntosi sellaisena kuin ne ovat. Ihmisen perimmäisiin tarpeisiin kuuluu tarve lähestyä toista hädän hetkellä, selviytyä yhdessä ja jakaa vaikeita tunteita. Asioiden jakaminen toisen ihmisen kanssa luo turvallisuuden tunnetta. Maailmassa tapahtuu paljon ikäviä asioita, ja hyvässä suhteessakin voi tapahtua ikäviä asioita, sillä olemme ihmisiä, emmekä aina osaa rakastaa. Riitoja voi syntyä, ja äärimmillään voit menettää rakkaan ihmisen. Näissä tilanteissa sattuu, mutta kipua ei ole aiheuttanut rakkaus, vaan rakkauden puute tai sen menettäminen. Jos riitoja on todella paljon (kuten vuoristoratasuhteissa voi olla), suhteesta muodostuu turvaton, rakkauden määrä vähenee ja riippuvuuden määrä kasvaa. Silloin, kun rakkautta on paljon, molemmat osapuolet ovat motivoituneita ratkaisemaan ongelmat, ja pyrkivät myös toteuttamaan sen muutenkin kuin vain puheissa. Sitä tarkoitetaan, kun puhutaan, että "rakkaus kestää myötä- ja vastoinkäymisissä". Sillä ei tarkoiteta sitä, että ollaan toisissaan kiinni, vaikka toinen tai molemmat vahingoittavat toista koko ajan. Sillä tarkoitetaan, että pyritään ratkaisemaan elämän eteen tuomat haasteet molempia kunnioittavalla tavalla. Pyritään siihen, että molemmilla olisi hyvä olla.

Rakkaus tiivistyykin sanoihin: turvallisuus, luottamus, läheisyys, kunnioitus. Sinulla voi olla joitakin omia sanoja lisäksi tähän listaan, jotka koet tärkeinä.

Silloin, kun ihminen kokee rakkautta, hänen on mahdollista keskittyä myös itsensä ulkopuolelle. Joskus ajatellaan, että pitäisi kehittää yksin itseään ja päästä valmiiksi korkealle henkiselle tasolle, jotta pystyisi "aidosti" rakastamaan. On kuitenkin vaikea sanoa, kumpi on muna ja kumpi kana. Rakkauden kokeminen ja rakastetuksi tuleminen luo turvallisuutta, joka vapauttaa kehittymään ihmisenä.

Lue lisää

Kukaan ei tietenkään voi sanoa mihin kaikkeen hänellä voisi olla potentiaalia, mutta suhdetta ei voi rakentaa sen varaan, mitä toinen ihminen "ehkä voisi potentiaalisesti joskus olla". Ymmärrä hänet sellaisena kuin hän nyt on, se on se ihminen, jonka kanssa olit/olisit/olet suhteessa. Rakkautesi kohde oli sen sijaan jonkinlainen naamio, rooli, unelma tai projekti, riippuen tilanteestasi. Moni narsisti on ottanut selville tarpeistasi ja asettanut itsensä juuri siksi "puuttuvaksi palaseksi" elämässäsi, mutta hän ei ole tällöin ollut oikeasti oma itsensä.

Ei kuitenkaan ole aivan helppoa tehdä tätä uudelleenmääritelmää tunnetasolla. Jotkin opitut kokemukset ovat automaattisia. Aina kun sinussa herää se sama epämukava tunne, jota sinulle on lapsena sanoitettu "rakkaudeksi", tulkitset varsin automaattisesti kokevasi rakkautta ja tulevasi rakastetuksi. Käytännössä tämä voi johtaa myös siihen, että intuitiosi varoittaessa sinua epämääräisestä ihmisestä, reagoitkin tähän viestiin hullaantumalla tähän ihmisen.

Voit tajuamattasi pyrkiä hakemaan tätä epämukavuuden tunnetta, koska osaat ymmärtää rakkauden vain sillä tavalla. Et välttämättä ole edes tietoisesti ymmärtänyt tekeväsi niin, mutta itsetutkiskelun ja omiin tunteisiin suuntautumisen (ks. Narsistisen suhteen jälkeen: Löydä yhteys omaan itseesi) avulla voit oppia huomaamaan, jos näin on. Avain uudelleenmäärittelyssä onkin omiin tunteisiin tutustuminen. Mitä enemmän sitä teet ja mitä enemmän yhdistät tunteitasi aiempiin traumoihisi, sitä enemmän alat pikku hiljaa olla avoin sille, mitä rakkaus sinulle tarkoittaa.

On hyvä myös päästää irti rajoittavista ihanteista tai henkisistä uskomuksista. Jos koet velvollisuutta rakastaa, kyse on velvollisuudesta, ei rakkaudesta. Sinulla on lupa pysähtyä miettimään aivan itse, mitä tunnet, millä tavalla rakastat ja ketä. Sinun ei tarvitse rakastaa kaikkia maailman ihmisiä heidän heikkouksistaan tai pahuuksistaan huolimatta, sillä jos tämä rakkaus ei synny sinussa spontaanisti, olet helposti syyllisyyden ja ärsyyntyneisyyden kierteessä. Omien tarpeidensa sivuuttaminen ei ole mitenkään ihanteellista ja tavoiteltavaa, sillä se johtaa juurikin ärsyyntyneisyyteen "rakkauden kohdetta" kohtaan ja syyllisyyteen tästä ärsyyntyneisyydestä.

Joskus "rakkaus" on myös tapa peittää alleen traumaan liittyvät tunteet. Narsisti voi aiheuttaa pelkoa, jonka haluaa peittää pois omasta tietoisuudestaan. Tämä pelko mukautuukin siten pelonsekaiseksi kunnioitukseksi, jossa ikään kuin "rakastaa" toista, mutta todellisuudessa pelkää tätä. Moni ei halua määritellä ketään "pahaksi" tai muutenkaan määritellä pahuutta, mutta jos toinen ihminen käyttäytyy tavalla, joka primitiivisesti aiheuttaa tunteen pahuudesta, voi muodostua tarve peittää tämä pahuus, "rakastaa se pois". Omien pohjimmaisten tunteiden ja pelon tunteminen on trauman käsittelyssä tärkeää. Se ei ole helppoa, joten ryhdy siihen pikku hiljaa ja varmista mistä saat tukea tarvittaessa tai miten saat rauhoitettua itsesi, jos alat käydä ylikierroksilla. Sitä ei kuitenkaan kannata jättää tekemättä, sillä mitä vähemmän tunnet omia tunteitasi, sitä vähemmän tiedät kuka olet ja sitä vähemmän pystyt elämään itsellesi mielekästä elämää.

Hyvin usein rakkauden uudelleenmäärittämisessä auttaa rakkauden kokeminen. Uudet hyvät ihmissuhteet antavat yllättävänkin paljon korjaavia kokemuksia, joskin omaa työskentelyäkin on tehtävä. Kuitenkin jos pääset kokemaan, miltä tuntuu tulla oikeasti kunnioitetuksi ja rakastetuksi, rakkauden uudelleenmääritteleminen myös kehollisesti ja tunnetasolla on helpompaa. Hyvien ihmissuhteiden löytäminen ei välttämättä ole yksinkertaista, mutta yksi mahdollinen vaihtoehto on terapia. Hyvä suhde terapeuttiin auttaa ymmärtämään, miltä turvalliset ihmissuhteet tuntuvat.

Rakkauden uudelleenmäärittelemisen jälkeen voit jopa yllättyä siitä, miten syvää ja turvallista tunnetta toista ihmistä kohtaan on mahdollista tuntea ilman "huippukokemuksia". Rakkaus on todella hieno asia, joka laajentaa yksilöä itsensä ulkopuolelle ja antaa turvaa, eikä sinunkaan tarvitse luopua siitä aiempien kokemuksiesi vuoksi.

Anonyymi kirjoitti:

Kukaan ei tietenkään voi sanoa mihin kaikkeen hänellä voisi olla potentiaalia, mutta suhdetta ei voi rakentaa sen varaan, mitä toinen ihminen "ehkä voisi potentiaalisesti joskus olla". Ymmärrä hänet sellaisena kuin hän nyt on, se on se ihminen, jonka kanssa olit/olisit/olet suhteessa. Rakkautesi kohde oli sen sijaan jonkinlainen naamio, rooli, unelma tai projekti, riippuen tilanteestasi. Moni narsisti on ottanut selville tarpeistasi ja asettanut itsensä juuri siksi "puuttuvaksi palaseksi" elämässäsi, mutta hän ei ole tällöin ollut oikeasti oma itsensä.

Ei kuitenkaan ole aivan helppoa tehdä tätä uudelleenmääritelmää tunnetasolla. Jotkin opitut kokemukset ovat automaattisia. Aina kun sinussa herää se sama epämukava tunne, jota sinulle on lapsena sanoitettu "rakkaudeksi", tulkitset varsin automaattisesti kokevasi rakkautta ja tulevasi rakastetuksi. Käytännössä tämä voi johtaa myös siihen, että intuitiosi varoittaessa sinua epämääräisestä ihmisestä, reagoitkin tähän viestiin hullaantumalla tähän ihmisen.

Voit tajuamattasi pyrkiä hakemaan tätä epämukavuuden tunnetta, koska osaat ymmärtää rakkauden vain sillä tavalla. Et välttämättä ole edes tietoisesti ymmärtänyt tekeväsi niin, mutta itsetutkiskelun ja omiin tunteisiin suuntautumisen (ks. Narsistisen suhteen jälkeen: Löydä yhteys omaan itseesi) avulla voit oppia huomaamaan, jos näin on. Avain uudelleenmäärittelyssä onkin omiin tunteisiin tutustuminen. Mitä enemmän sitä teet ja mitä enemmän yhdistät tunteitasi aiempiin traumoihisi, sitä enemmän alat pikku hiljaa olla avoin sille, mitä rakkaus sinulle tarkoittaa.

On hyvä myös päästää irti rajoittavista ihanteista tai henkisistä uskomuksista. Jos koet velvollisuutta rakastaa, kyse on velvollisuudesta, ei rakkaudesta. Sinulla on lupa pysähtyä miettimään aivan itse, mitä tunnet, millä tavalla rakastat ja ketä. Sinun ei tarvitse rakastaa kaikkia maailman ihmisiä heidän heikkouksistaan tai pahuuksistaan huolimatta, sillä jos tämä rakkaus ei synny sinussa spontaanisti, olet helposti syyllisyyden ja ärsyyntyneisyyden kierteessä. Omien tarpeidensa sivuuttaminen ei ole mitenkään ihanteellista ja tavoiteltavaa, sillä se johtaa juurikin ärsyyntyneisyyteen "rakkauden kohdetta" kohtaan ja syyllisyyteen tästä ärsyyntyneisyydestä.

Joskus "rakkaus" on myös tapa peittää alleen traumaan liittyvät tunteet. Narsisti voi aiheuttaa pelkoa, jonka haluaa peittää pois omasta tietoisuudestaan. Tämä pelko mukautuukin siten pelonsekaiseksi kunnioitukseksi, jossa ikään kuin "rakastaa" toista, mutta todellisuudessa pelkää tätä. Moni ei halua määritellä ketään "pahaksi" tai muutenkaan määritellä pahuutta, mutta jos toinen ihminen käyttäytyy tavalla, joka primitiivisesti aiheuttaa tunteen pahuudesta, voi muodostua tarve peittää tämä pahuus, "rakastaa se pois". Omien pohjimmaisten tunteiden ja pelon tunteminen on trauman käsittelyssä tärkeää. Se ei ole helppoa, joten ryhdy siihen pikku hiljaa ja varmista mistä saat tukea tarvittaessa tai miten saat rauhoitettua itsesi, jos alat käydä ylikierroksilla. Sitä ei kuitenkaan kannata jättää tekemättä, sillä mitä vähemmän tunnet omia tunteitasi, sitä vähemmän tiedät kuka olet ja sitä vähemmän pystyt elämään itsellesi mielekästä elämää.

Hyvin usein rakkauden uudelleenmäärittämisessä auttaa rakkauden kokeminen. Uudet hyvät ihmissuhteet antavat yllättävänkin paljon korjaavia kokemuksia, joskin omaa työskentelyäkin on tehtävä. Kuitenkin jos pääset kokemaan, miltä tuntuu tulla oikeasti kunnioitetuksi ja rakastetuksi, rakkauden uudelleenmääritteleminen myös kehollisesti ja tunnetasolla on helpompaa. Hyvien ihmissuhteiden löytäminen ei välttämättä ole yksinkertaista, mutta yksi mahdollinen vaihtoehto on terapia. Hyvä suhde terapeuttiin auttaa ymmärtämään, miltä turvalliset ihmissuhteet tuntuvat.

Rakkauden uudelleenmäärittelemisen jälkeen voit jopa yllättyä siitä, miten syvää ja turvallista tunnetta toista ihmistä kohtaan on mahdollista tuntea ilman "huippukokemuksia". Rakkaus on todella hieno asia, joka laajentaa yksilöä itsensä ulkopuolelle ja antaa turvaa, eikä sinunkaan tarvitse luopua siitä aiempien kokemuksiesi vuoksi.

Lue lisää

Sisäistäkää tämä: "Sinulla on lupa pysähtyä miettimään aivan itse, mitä tunnet, millä tavalla rakastat ja ketä. Sinun ei tarvitse rakastaa kaikkia maailman ihmisiä heidän heikkouksistaan tai pahuuksistaan huolimatta, sillä jos tämä rakkaus ei synny sinussa spontaanisti, olet helposti syyllisyyden ja ärsyyntyneisyyden kierteessä. Omien tarpeidensa sivuuttaminen ei ole mitenkään ihanteellista ja tavoiteltavaa, sillä se johtaa juurikin ärsyyntyneisyyteen "rakkauden kohdetta" kohtaan ja syyllisyyteen tästä ärsyyntyneisyydestä."

Anonyymi kirjoitti:

"Narsistiset suhteet ovat samalla myös aina riippuvuussuhteita. Tässä ei ole kyse terveestä riippuvuudesta, joka meillä kaikilla ihmisillä on toisiimme. Sitä voisi sen sijaan kutsua terveen rakkauden korvikkeeksi - asiaksi, joka sitoo kiinni ja antaa osapuolille euforiaa ja muita tunteita.

Narsisti ei ole kyennyt kehittyessään ratkaisemaan sitä ongelmaa, että muut ihmiset ovat hänen kontrollinsa ulkopuolella. Näin ollen hän joko tiedostaen tai usein tiedostamattaan pyrkii saamaan muut ihmiset hänestä riippuvaiseksi, jotta voisi olla varmempi siitä, että hallitsee heitä.

Sokea narsisti ei kummemmin kyseenalaista prosessia, vaan ajattelee automaattisesti muiden olevan hallinnassaan. Covert-narsisti taas voi jatkuvasti pelätä hallinnan menettämistä ja toisen riippuvuuden ylläpitäminen on hänelle elinehto. Psykopaattisempia piirteitä omaava narsisti voi taas tietoisemmin ja suunnitelmallisemmin luoda riippuvuussuhdetta, jotta voisi käyttää muita pelinappuloina tarvittaessa.

Manipulatiivisten kulttien toimintaan perehtyminen avaa yllättävän paljon sitä kokemusta, mitä narsistisessa suhteessa kokee (ks. Narsistinen yhteisö muodostuu samanlaiseksi kuin kultti). Kaikki narsistit eivät luo tätä tietoisesti. Näin ollen manipulaatio ja riippuvuussuhde ovat asioita, jotka voivat muodostua myös ilman psykopaattista "master-mindia". Näissä ilmiöissä on jotain, jolle ihmiset ovat alttiita. Tärkeää on ymmärtää, että kuka tahansa voi tulla manipuloiduksi tai upota riippuvuussuhteeseen (ja kaikkein suurimmassa riskissä ovat he, jotka uskovat, etteivät voisi koskaan tulla manipuloiduksi tai upota riippuvuussuhteeseen). Miten ihmiset sitten ovat alttiita muodostamaan kulttimaisen riippuvuussuhteen?

Olennaiseksi nousee ristiriita luotujen mielikuvien ja käytännön tekojen välillä. Kulteille on tyypillistä luvata rakkautta samalla, kun he saavat jäsenensä kokemaan itsensä epäihmisiksi. Niille on tyypillistä saarnata rauhan ja hyvän tahdon puolesta samalla, kun ne toteuttavat julmia tekoja. Niille on tyypillistä luvata vapautta samalla, kun ne riistävät jäseniltään itsemääräämisoikeuden. Kuulostaako tutulta? Kaikille lupausten ja julistusten kanssa ristiriidassa oleville teoille löytyy selitys. Ehkä se on kehittämistä, kasvattamista, ansaittua rankaisemista. Ehkä sinä et vain ole tarpeeksi hyvä, fiksu, ymmärtävä, kehittynyt, ja tarvitset apua. Ehkä et vielä vain osaa tarpeeksi hyvin tehdä itse päätöksiä ja valintoja. Kaiken taustallahan on kuitenkin rakkaus. Erityinen ja aivan poikkeuslaatuinen rakkaus, josta kannattaa olla kiitollinen.

Ristiriita mielikuvien ja käytännön tekojen välillä johtaa kognitiiviseen dissonanssiin. Monissa tapauksissa olemme narsistisessa suhteessa siksi, että toivomme siltä jotakin. Lapsena tarvitsemme vanhempiamme olemaan meille turvallisia ja rakastavia, aikuisena toivomme hyvää ja rakastavaa kumppanuutta tai ystävyyttä. Nämä toiveet ja tarpeet ovat vahvoja, ja silloin, kun meille esitellään lupausta ja mielikuvaa niiden toteutumisesta, haluamme kovasti pitää kiinni mielikuvistamme.

On todettu, että mitä raskaampia kokemuksia kognitiiviseen dissonanssiin liittyy, sitä todennäköisemmin kokee tarvetta yhdenmukaistaa ja selitellä.

Yksi hyvin yksinkertainen näkökulma on se, että kun olemme käyttäneet voimavarojamme ja asettaneet toivoamme johonkin, sellaista asiaa on vaikea enää perua. Sitä enemmän joudumme käyttämään voimavarojamme suhteeseen, mitä raskaampi se meille on. Näin ollen mitä raskaampi ja vaikeampi suhde on, sitä todennäköisemmin pysymme siinä kiinni emmekä halua luovuttaa. Maalaisjärjen mukaan asian pitäisi mennä juuri päinvastoin, mutta kognitiivisen dissonanssin tai käyttäytymistieteellisten havaintojen perusteella on todettu, että tämänkaltainen ilmiö tapahtuu. Eli mitä huonommin meitä kohdellaan, sitä lojaalimpia olemme. "Veri on vettä sakeampaa" tai "olemme kokeneet yhdessä niin paljon". Lojaalius sukulaisia tai varsinkin vanhempia kohtaan syntyy usein siitä, että lapsena ei ole mahdollisuutta lähteä näiden ihmisten luota, ja tällöin on ratkaista kognitiivinen dissonanssi muodostamalla syvää lojaaliutta huonostikin kohteleviin ihmisiin. Syvemmin tästä aiheesta ks. Narsistisen suhteen jälkeen: Syyllisyys ja häpeä, sokeus väkivallalle.

Lue lisää

Kognitiivisessa dissonanssissa on kyse epämiellyttävästä stressitilasta, joka syntyy ihmisen saadessa omiin näkemyksiin ristiriidassa olevaa tietoa.

Anonyymi kirjoitti:

Kognitiivisessa dissonanssissa on kyse epämiellyttävästä stressitilasta, joka syntyy ihmisen saadessa omiin näkemyksiin ristiriidassa olevaa tietoa.

Kognitiivinen dissonanssi emotionaalisessa riippuvuudessa syntyy sillä hetkellä, kun henkilö tuntee, että jokainen päivä toisen rinnalla on kuin rangaistus. Tämä voi johtua esimerkiksi siksi, että kumppani nöyryyttää, tekee olon mitättömäksi, käyttäytyy aggressiivisesti, haastaa riitaa tai on uskoton.

Sinä hetkenä, kun emotionaalisessa riippuvuudessa elävä ihminen kokee hetkellistä selkeyttä, avaa silmänsä ja kykenee pohtimaan tätä todellisuutta, hän tulee viimein tietoiseksi kärsimästään tuskasta. Tuona kriittisenä hetkenä ihmisen mielessä alkaa pyöriä ajatus siitä, että hänen on päästävä pois tästä myrkyllisestä suhteesta, koska se ei yksinkertaisesti tee hänelle hyvää.

Valitettavasti emotionaalisen riippuvuuden juuret yltävät syvälle tämän ihmisen sisimpään: pelko siitä, että hän tulee hylätyksi tai jää yksin. Tai pelko olla yksin oman itsensä kanssa. Siksi tällä selkeyden tai kriittisyyden hetkellä, josta nyt puhumme, on tapana kadota nopeasti.

Sen sijaan että ihminen toimisi tämän idean mukaisesti, pyrkisi pääsemään pois myrkyllisestä suhteesta ja loisi tähän yhteentörmäykseen johdonmukaisuutta, hän turvautuu ajatukseen siitä, että hän tarvitsee tätä myrkyllistä kumppania, ettei vain jäisi yksin

Myrkyllisten suhteiden yhteydessä on yleistä, että tekosyitä ja itsepetosta käytetään kognitiivisen dissonanssin aiheuttaman pahan olon vähentämiseksi. Tällä tavoin emotionaalisesti riippuvaiset ihmiset lopulta näkevät todellisina sen mitä he ovat pään sisällään luoneet ylläpitääkseen ajatusta yhtenäisyydestä.

Kognitiivinen dissonanssi emotionaalisessa riippuvuudessa antaa meille myös avaimia, joiden avulla osaamme tunnistaa itsepetoksen.

Toinen tärkeä avain itsepetoksen ymmärtämiseen on miettiä mahdollista eroa ja kokea se ikään kuin syvänä kuiluna. Tässä mielessä tunnemme aivan varmasti voimakasta epävarmuuden pelkoa siitä, mitä tulevaisuuden muutokset voivat mahdollisesti tuoda tullessaan. Tämä voi johtaa äärimmäiseen tarpeeseen hakeutua kumppanin rinnalle, ei tosin niinkään rakkauden takia, vaan sen luulon takia, että emme yksinkertaisesti voi olla yksin; johtui se sitten epäluottamuksesta omiin kykyihimme, resursseihimme tai potentiaaliimme.

Terapiaan hakeutuminen on välttämätöntä, sillä terapia auttaa paljastamaan kaikki nämä psyykkiset temput, joilla yritämme varmistaa tutun, mutta ei-niin-toivotun tulevaisuuden. Tässä mielessä psykologinen terapia voi myös auttaa meitä vähentämään sisällä tuntemaamme ristiriitaa erilaisten strategioiden avulla, jotka eivät vahingoita meitä. Ajatuksena onkin ottaa sellaisia askelia, jotka ohjaavat meitä kohtaamaan todellisuuden.

Anonyymi kirjoitti:

Kognitiivinen dissonanssi emotionaalisessa riippuvuudessa syntyy sillä hetkellä, kun henkilö tuntee, että jokainen päivä toisen rinnalla on kuin rangaistus. Tämä voi johtua esimerkiksi siksi, että kumppani nöyryyttää, tekee olon mitättömäksi, käyttäytyy aggressiivisesti, haastaa riitaa tai on uskoton.

Sinä hetkenä, kun emotionaalisessa riippuvuudessa elävä ihminen kokee hetkellistä selkeyttä, avaa silmänsä ja kykenee pohtimaan tätä todellisuutta, hän tulee viimein tietoiseksi kärsimästään tuskasta. Tuona kriittisenä hetkenä ihmisen mielessä alkaa pyöriä ajatus siitä, että hänen on päästävä pois tästä myrkyllisestä suhteesta, koska se ei yksinkertaisesti tee hänelle hyvää.

Valitettavasti emotionaalisen riippuvuuden juuret yltävät syvälle tämän ihmisen sisimpään: pelko siitä, että hän tulee hylätyksi tai jää yksin. Tai pelko olla yksin oman itsensä kanssa. Siksi tällä selkeyden tai kriittisyyden hetkellä, josta nyt puhumme, on tapana kadota nopeasti.

Sen sijaan että ihminen toimisi tämän idean mukaisesti, pyrkisi pääsemään pois myrkyllisestä suhteesta ja loisi tähän yhteentörmäykseen johdonmukaisuutta, hän turvautuu ajatukseen siitä, että hän tarvitsee tätä myrkyllistä kumppania, ettei vain jäisi yksin

Myrkyllisten suhteiden yhteydessä on yleistä, että tekosyitä ja itsepetosta käytetään kognitiivisen dissonanssin aiheuttaman pahan olon vähentämiseksi. Tällä tavoin emotionaalisesti riippuvaiset ihmiset lopulta näkevät todellisina sen mitä he ovat pään sisällään luoneet ylläpitääkseen ajatusta yhtenäisyydestä.

Kognitiivinen dissonanssi emotionaalisessa riippuvuudessa antaa meille myös avaimia, joiden avulla osaamme tunnistaa itsepetoksen.

Toinen tärkeä avain itsepetoksen ymmärtämiseen on miettiä mahdollista eroa ja kokea se ikään kuin syvänä kuiluna. Tässä mielessä tunnemme aivan varmasti voimakasta epävarmuuden pelkoa siitä, mitä tulevaisuuden muutokset voivat mahdollisesti tuoda tullessaan. Tämä voi johtaa äärimmäiseen tarpeeseen hakeutua kumppanin rinnalle, ei tosin niinkään rakkauden takia, vaan sen luulon takia, että emme yksinkertaisesti voi olla yksin; johtui se sitten epäluottamuksesta omiin kykyihimme, resursseihimme tai potentiaaliimme.

Terapiaan hakeutuminen on välttämätöntä, sillä terapia auttaa paljastamaan kaikki nämä psyykkiset temput, joilla yritämme varmistaa tutun, mutta ei-niin-toivotun tulevaisuuden. Tässä mielessä psykologinen terapia voi myös auttaa meitä vähentämään sisällä tuntemaamme ristiriitaa erilaisten strategioiden avulla, jotka eivät vahingoita meitä. Ajatuksena onkin ottaa sellaisia askelia, jotka ohjaavat meitä kohtaamaan todellisuuden.

Lue lisää

"Tärkein exit-pointti suhteesta on alkuvaiheessa silloin, kun ikäviä tilanteita on alkanut jonkin verran tapahtua. Tällöin on vielä helpompi ottaa etäisyyttä, mutta mitä kauemmin suhteessa on ollut, sitä vahvemmaksi riippuvuus muodostuu."

Anonyymi kirjoitti:

Kognitiivinen dissonanssi emotionaalisessa riippuvuudessa syntyy sillä hetkellä, kun henkilö tuntee, että jokainen päivä toisen rinnalla on kuin rangaistus. Tämä voi johtua esimerkiksi siksi, että kumppani nöyryyttää, tekee olon mitättömäksi, käyttäytyy aggressiivisesti, haastaa riitaa tai on uskoton.

Sinä hetkenä, kun emotionaalisessa riippuvuudessa elävä ihminen kokee hetkellistä selkeyttä, avaa silmänsä ja kykenee pohtimaan tätä todellisuutta, hän tulee viimein tietoiseksi kärsimästään tuskasta. Tuona kriittisenä hetkenä ihmisen mielessä alkaa pyöriä ajatus siitä, että hänen on päästävä pois tästä myrkyllisestä suhteesta, koska se ei yksinkertaisesti tee hänelle hyvää.

Valitettavasti emotionaalisen riippuvuuden juuret yltävät syvälle tämän ihmisen sisimpään: pelko siitä, että hän tulee hylätyksi tai jää yksin. Tai pelko olla yksin oman itsensä kanssa. Siksi tällä selkeyden tai kriittisyyden hetkellä, josta nyt puhumme, on tapana kadota nopeasti.

Sen sijaan että ihminen toimisi tämän idean mukaisesti, pyrkisi pääsemään pois myrkyllisestä suhteesta ja loisi tähän yhteentörmäykseen johdonmukaisuutta, hän turvautuu ajatukseen siitä, että hän tarvitsee tätä myrkyllistä kumppania, ettei vain jäisi yksin

Myrkyllisten suhteiden yhteydessä on yleistä, että tekosyitä ja itsepetosta käytetään kognitiivisen dissonanssin aiheuttaman pahan olon vähentämiseksi. Tällä tavoin emotionaalisesti riippuvaiset ihmiset lopulta näkevät todellisina sen mitä he ovat pään sisällään luoneet ylläpitääkseen ajatusta yhtenäisyydestä.

Kognitiivinen dissonanssi emotionaalisessa riippuvuudessa antaa meille myös avaimia, joiden avulla osaamme tunnistaa itsepetoksen.

Toinen tärkeä avain itsepetoksen ymmärtämiseen on miettiä mahdollista eroa ja kokea se ikään kuin syvänä kuiluna. Tässä mielessä tunnemme aivan varmasti voimakasta epävarmuuden pelkoa siitä, mitä tulevaisuuden muutokset voivat mahdollisesti tuoda tullessaan. Tämä voi johtaa äärimmäiseen tarpeeseen hakeutua kumppanin rinnalle, ei tosin niinkään rakkauden takia, vaan sen luulon takia, että emme yksinkertaisesti voi olla yksin; johtui se sitten epäluottamuksesta omiin kykyihimme, resursseihimme tai potentiaaliimme.

Terapiaan hakeutuminen on välttämätöntä, sillä terapia auttaa paljastamaan kaikki nämä psyykkiset temput, joilla yritämme varmistaa tutun, mutta ei-niin-toivotun tulevaisuuden. Tässä mielessä psykologinen terapia voi myös auttaa meitä vähentämään sisällä tuntemaamme ristiriitaa erilaisten strategioiden avulla, jotka eivät vahingoita meitä. Ajatuksena onkin ottaa sellaisia askelia, jotka ohjaavat meitä kohtaamaan todellisuuden.

Lue lisää

Ideaalitilanteessa parisuhteessa vallitsee tasapaino itsenäisyyden ja toisesta riippuvuuden kesken. Hyvässä parisuhteessa voi luottaa toisen tukeen, lohtuun ja turvaan, kun taas epäterveessä parisuhteessa toinen tai kumpikin ovat liian riippuvaisia toisistaan. Kaikki asiat tehdään aina yhdessä, ja toisen itsenäinen tekeminen tai jopa ajattelu voi tuntua uhkaavalta.

Riippuvuus voi näkyä myös mustasukkaisuutena tai toisen tekemisten ja menojen kontrollointina.

Turvallisesti kiintyneiden elämänhistoriassa on usein taustalla riittävän hyvä tukeva, rakastava ja itsenäistävä kasvatus. Näissä ihmissuhteissa yksilö on muodostanut terveen itsetunnon ja sisäisen riittävän vahvan kokemuksen omasta riittävyydestä.

PARISUHTEESSA TURVALLINEN KIINTYMYSSUHDE NÄKYY NIIN, ETTÄ YKSILÖLLÄ ON KYKY:

Antaa ja vastaanottaa tukea arjessa
Reagoida toisen tarpeisiin
Asettaa rajoja
Kommunikoida rehellisesti ja avoimesti
Toimia järkevästi niin, ettei anna pelkästään tunteiden ohjata toimintaa
Hyväksyä se, ettei yksi ihminen ja parisuhde voi koskaan tyydyttää kaikkia tarpeita ja toiveita, ja että on hyvä, että ihmisellä on ystäviä ja läheiset perhesuhteet

Anonyymi kirjoitti:

Kognitiivisessa dissonanssissa on kyse epämiellyttävästä stressitilasta, joka syntyy ihmisen saadessa omiin näkemyksiin ristiriidassa olevaa tietoa.

Gaslighting nykypäivänä tarkoittaa toisen henkilön kokemusten, havaintojen ja hänelle tapahtuneiden asioiden kieltämistä, josta on seurauksena oman todellisuutensa epäileminen ja hämmennys. Gaslightingiin liittyy keskeisenä kognitiivisen dissonanssin käsite, jossa kaksi keskenään ristiriitaista havaintoa eivät pysty olemaan ns. totta samaan aikaan ja mieli sulkee toisen pois tietoisuudesta. Jos siis itse havaitsee mm. että toinen on sinua kohtaan ilkeä, mutta hän kiistää sitä koskaan olleensa, mieli voi sulkea pois omat havainnot ja kokemukset. Omien kokemusten ja havaintojen poissulkeminen taas on pidemmän päälle haitallista, sillä kokemukset eivät kuitenkaan mihinkään katoa, vaan vain lähinnä kasautuvat sisälle. Kasautuvilla kokemuksilla on taipumusta purkautua jossain vaiheessa hallitsemattomasti (esimerkiksi ahdistuskohtauksina, masennuksena, epämääräisinä räjähtelyinä tai lamaantumisena),

Anonyymi kirjoitti:

Gaslighting nykypäivänä tarkoittaa toisen henkilön kokemusten, havaintojen ja hänelle tapahtuneiden asioiden kieltämistä, josta on seurauksena oman todellisuutensa epäileminen ja hämmennys. Gaslightingiin liittyy keskeisenä kognitiivisen dissonanssin käsite, jossa kaksi keskenään ristiriitaista havaintoa eivät pysty olemaan ns. totta samaan aikaan ja mieli sulkee toisen pois tietoisuudesta. Jos siis itse havaitsee mm. että toinen on sinua kohtaan ilkeä, mutta hän kiistää sitä koskaan olleensa, mieli voi sulkea pois omat havainnot ja kokemukset. Omien kokemusten ja havaintojen poissulkeminen taas on pidemmän päälle haitallista, sillä kokemukset eivät kuitenkaan mihinkään katoa, vaan vain lähinnä kasautuvat sisälle. Kasautuvilla kokemuksilla on taipumusta purkautua jossain vaiheessa hallitsemattomasti (esimerkiksi ahdistuskohtauksina, masennuksena, epämääräisinä räjähtelyinä tai lamaantumisena),

Lue lisää

Gaslightingia toteuttava ihminen toimii yleensä tuomitsevan ja mustavalkoisen asenteen kautta. Tähän tuomitsevaan asenteeseen ei mahdu kuin joko hyvä tai paha, ja yleensä gaslightingia harjoittava ihminen asettaa pahuuden sinuun ja hyvyyden itseensä. Hyvä olet silloin, jos olet ja teet niin kuin hän haluaa, paha taas silloin, jos poikkeat hänen ennalta luomastaan käsikirjoituksesta. Vaikka hän näennäisesti olisi pahoillaan tai haluaisi näyttää hyveelliseltä asetellen sädekehää päänsä päälle, se ei kuitenkaan tunnu aidolta. Gaslighting - ilmiö syntyy salakavalimmin juuri silloin, kun toinen ei aidosti ilmaise omaa turhautumistaan tai vihaansa, vaan teeskentelee olevansa ymmärtävä ja pahoillaan. Myötätunnon taas aistii ja tuntee, kun sitä kohtaa. Silloin tuntuu, että asiat ratkeavat, kun lähestyy toista avoimesti (ei syyttävästi) ja saa keskusteltua. Tuntuu, että palaset loksahtavat paikoilleen ja jossain päästiin eteenpäin. Tuntuu, ettei tarvitse olla hyvä tai paha, vaan saa olla juuri sellainen kuin on, epätäydellinen oma itsensä. Epätäydellisyys on ok, ja kaikki lopulta haluavat toisilleen hyvää, kunhan vain yhteisymmärrykseen päästään. Tuomitsevassa ilmapiirissä taas joku on aina paha tai väärässä, ja joku viaton. Ongelmiin palataan uudestaan ja uudestaan, ja niissä vellotaan, syytellään ja leimataan.

Pääasiassa gaslighting liittyy yleensä siihen, että joustamaton henkilö haluaa pysyä vallassa ja haluaa peittää jälkensä. Henkilö on saattanut jo pidempään halventaa sinua hienovaraisesti, hän on saattanut pyrkiä saamaan muut näkemään sinut huonossa valossa pikku hiljaa. Henkilö on saattanut käyttää sinua katkeruutensa purkautumiskohteena, muttei halua sitä myöntää, koska haluaa asetella sädekehää päänsä päälle ja olla täydellinen. Jos alat nostaa epäkohtia esille, gaslightingia harrastava henkilö ei ole valmis luopumaan vallastaan, vaan haluaa saada väitteesi näyttämään mahdollisimman naurettavilta ja epätosilta.

Jos muuta keinoa ei ole, hän haluaa kääntää asiat näyttämään niin, että hän on uhri ja sinä sekaisin. Käytännössä joustamaton henkilö kokee, että hänellä on oikeus toimia niin kuin hän on aiemmin toiminut, ja siten ehkä aidosti kokeekin olevansa väärin kohdeltu sinun nostaessasi asioita esille. Rankaisemiseen taipuvaiset henkilöt voivat haluta myös kostaa satuttamalla sinua tavalla, jonka ajattelevat satuttavan sinua eniten. Hulluksi leimaaminen ja yhteisöstä eristäminen on usein hyvin satuttavaa, ja se voi siten toimia myös rankaisukeinona.

Anonyymi kirjoitti:

Gaslightingia toteuttava ihminen toimii yleensä tuomitsevan ja mustavalkoisen asenteen kautta. Tähän tuomitsevaan asenteeseen ei mahdu kuin joko hyvä tai paha, ja yleensä gaslightingia harjoittava ihminen asettaa pahuuden sinuun ja hyvyyden itseensä. Hyvä olet silloin, jos olet ja teet niin kuin hän haluaa, paha taas silloin, jos poikkeat hänen ennalta luomastaan käsikirjoituksesta. Vaikka hän näennäisesti olisi pahoillaan tai haluaisi näyttää hyveelliseltä asetellen sädekehää päänsä päälle, se ei kuitenkaan tunnu aidolta. Gaslighting - ilmiö syntyy salakavalimmin juuri silloin, kun toinen ei aidosti ilmaise omaa turhautumistaan tai vihaansa, vaan teeskentelee olevansa ymmärtävä ja pahoillaan. Myötätunnon taas aistii ja tuntee, kun sitä kohtaa. Silloin tuntuu, että asiat ratkeavat, kun lähestyy toista avoimesti (ei syyttävästi) ja saa keskusteltua. Tuntuu, että palaset loksahtavat paikoilleen ja jossain päästiin eteenpäin. Tuntuu, ettei tarvitse olla hyvä tai paha, vaan saa olla juuri sellainen kuin on, epätäydellinen oma itsensä. Epätäydellisyys on ok, ja kaikki lopulta haluavat toisilleen hyvää, kunhan vain yhteisymmärrykseen päästään. Tuomitsevassa ilmapiirissä taas joku on aina paha tai väärässä, ja joku viaton. Ongelmiin palataan uudestaan ja uudestaan, ja niissä vellotaan, syytellään ja leimataan.

Pääasiassa gaslighting liittyy yleensä siihen, että joustamaton henkilö haluaa pysyä vallassa ja haluaa peittää jälkensä. Henkilö on saattanut jo pidempään halventaa sinua hienovaraisesti, hän on saattanut pyrkiä saamaan muut näkemään sinut huonossa valossa pikku hiljaa. Henkilö on saattanut käyttää sinua katkeruutensa purkautumiskohteena, muttei halua sitä myöntää, koska haluaa asetella sädekehää päänsä päälle ja olla täydellinen. Jos alat nostaa epäkohtia esille, gaslightingia harrastava henkilö ei ole valmis luopumaan vallastaan, vaan haluaa saada väitteesi näyttämään mahdollisimman naurettavilta ja epätosilta.

Jos muuta keinoa ei ole, hän haluaa kääntää asiat näyttämään niin, että hän on uhri ja sinä sekaisin. Käytännössä joustamaton henkilö kokee, että hänellä on oikeus toimia niin kuin hän on aiemmin toiminut, ja siten ehkä aidosti kokeekin olevansa väärin kohdeltu sinun nostaessasi asioita esille. Rankaisemiseen taipuvaiset henkilöt voivat haluta myös kostaa satuttamalla sinua tavalla, jonka ajattelevat satuttavan sinua eniten. Hulluksi leimaaminen ja yhteisöstä eristäminen on usein hyvin satuttavaa, ja se voi siten toimia myös rankaisukeinona.

Lue lisää

Gaslightingin onnistumista tukee, jos henkilö on saanut kerättyä ympärilleen hovia, joka tukee ja jatkaa väkivaltaa. Jakuva todellisuuden kieltäminen voi johtaa merkittäviin seurauksiin läheisessä kahdenvälisessä suhteessa, mutta vielä vaikuttavampaa se on silloin, jos ympärillä olevat ihmiset sanovat olevansa samaa mieltä. Tällöin jo ennestään hämmentyneen ja haavoitetun kohteen on hyvin vaikea yksinään pysyä omilla jaloillaan, ja oman todellisuuden epäileminen on tilanteessa väistämätöntä. Tällöin on ensiarvoisen tärkeää, että turvaverkkoja on myös muualla. Ulkopuolisia ihmisiä, jotka voivat sanoa sinulle suoraan, että tämä kaikki on järjetöntä. Tämänkaltaisesta epäterveestä yhteisöstä kannattaa myös lähteä pois, mikäli se vain on mahdollista. Mitä pidempään yhteisössä viettää aikaa, sitä todennäköisempää on, että lopulta alkaa uskoa yhteisön kertomaa vääristynyttä tarinaa - ja sairastuu tai muuttuu itse samankaltaiseksi.

Yksi ikävin epäterveeseen yhteisöön sulautumisen seurauksista on se, että alkaa myös itse olla rajaton ja käyttäytyä väkivaltaisesti. Näistä teoista joutuu kantamaan itse vastuun, vaikka ne eivät kuvaakaan sitä, millainen ihminen oikeasti sisältä on. On kipeää tajuta, että on omaksunut tunnekylmiä periaatteita tai ollut väkivaltainen jota kuta kohtaan luullen sen olleen oikeutettua. Siksi monelle hovin jäsenelle on vaikeaa nähdä totuus ja irrottautua, sillä samalla joutuisi katsomaan silmiin myös omia tekojaan. Käytännössä hovin jäsenet ovat usein myös itse gaslightingin alla ja yrittävät selvitä siitä kukin tavallaan.

Miten sitten selviytyä, jos kohtaa gaslightingia? On hyvä ymmärtää, että tavanomaisessa keskustelussa joku saattaa vain vahvasti olla jotakin mieltä, jolloin hänen käyttäytymisensä voi tuntua gaslightingilta. Ihmiset muistavat asioita epätäydellisesti, ja joskus voit itsekin kieltää jonkin oikeasti tapahtuneen asian. Milloin gaslighting muuttuu väkivallaksi? Silloin, kun asiat eivät tunnu ratkeavan näennäisestä sovinnosta huolimatta. Kuinka tarkoituksenmukaista gaslighting tällöin on, vai johtuuko se tilannetekijöistä, sitä ei aina voi määritellä. Joka tapauksessa se piste, jolloin alat upota kognitiiviseen dissonanssiin, on ratkaiseva. Tällöin tarvitset tukea ja lujuutta pysyä omilla jaloillasi, ja aina se ei todellakaan ole helppoa.

Aina ei voi oikeastikaan tietää, minkä osan kaikesta on itse ns. yliajatellut ja mikä on totta. Gaslightingia harrastavan henkilön tai yhteisön seurassa tämän selvittämiseen ei käytännössä ole mahdollisuutta, tunnelma tuntuu olevan ehdoton ja mustavalkoinen tai epäaito. Siksi on tärkeää keskustella asioista jonkun ulkopuolisen kanssa. Tuo hänelle asioita esille mahdollisimman pelkistettyinä faktoina, kerro asioita, joita kukaan ei voi kiistää. Kysy, mitä ajatuksia hänelle herää. Jos vyörytät hänelle tunneryöpytyksen kaikesta, kumpikaan teistä ei osaa enää erottaa mikä on totta ja mikä ei, siksi faktojen läpikäyminen on hyödyllistä. Jos haluat, voit myös alkaa keräämään faktoja keräämällä mm. viestejä talteen tai kirjaamalla päiväkirjanomaisesti tapahtuneita asioita ylös. Näihin faktoihin palaaminen auttaa myös itse luettuna silloin, kun meinaa upota kognitiiviseen dissonanssiin. Kun saat tukea, on paljon helpompi tajuta, että juuri näinhän minä olen kokoajan tuntenut.

Pyri mahdollisimman paljon pois gaslightingin vaikutuspiiristä. Mitä kauempana olet ja mitä enemmän olet tekemisissä aitojen ihmisten kanssa, sitä selkeämmältä asiat alkavat näyttää. Ota lomaa, taukoa, etäisyyttä - tai jos haluat, lähde kokonaan pois. Älä pidä "vähän niin kuin" -yhteyksiä yllä, vaan irtaudu hetkeksi aivan täysin - etääntyessäsi henkilö tai yhteisö saattaa alkaa näyttää taas parastaan ja epäilet sitä myöten itseäsi yhä enemmän. Hätiköityjä ja impusiivisia päätöksiä ei kannata tehdä, siksi etäisyyden ja tauon ottaminen alkuun on paras vaihtoehto. Kun olet saanut ajatuksesi kasaan, näet selkeämmin mitä sinun kannattaa tehdä.

Anonyymi kirjoitti:

Gaslightingin onnistumista tukee, jos henkilö on saanut kerättyä ympärilleen hovia, joka tukee ja jatkaa väkivaltaa. Jakuva todellisuuden kieltäminen voi johtaa merkittäviin seurauksiin läheisessä kahdenvälisessä suhteessa, mutta vielä vaikuttavampaa se on silloin, jos ympärillä olevat ihmiset sanovat olevansa samaa mieltä. Tällöin jo ennestään hämmentyneen ja haavoitetun kohteen on hyvin vaikea yksinään pysyä omilla jaloillaan, ja oman todellisuuden epäileminen on tilanteessa väistämätöntä. Tällöin on ensiarvoisen tärkeää, että turvaverkkoja on myös muualla. Ulkopuolisia ihmisiä, jotka voivat sanoa sinulle suoraan, että tämä kaikki on järjetöntä. Tämänkaltaisesta epäterveestä yhteisöstä kannattaa myös lähteä pois, mikäli se vain on mahdollista. Mitä pidempään yhteisössä viettää aikaa, sitä todennäköisempää on, että lopulta alkaa uskoa yhteisön kertomaa vääristynyttä tarinaa - ja sairastuu tai muuttuu itse samankaltaiseksi.

Yksi ikävin epäterveeseen yhteisöön sulautumisen seurauksista on se, että alkaa myös itse olla rajaton ja käyttäytyä väkivaltaisesti. Näistä teoista joutuu kantamaan itse vastuun, vaikka ne eivät kuvaakaan sitä, millainen ihminen oikeasti sisältä on. On kipeää tajuta, että on omaksunut tunnekylmiä periaatteita tai ollut väkivaltainen jota kuta kohtaan luullen sen olleen oikeutettua. Siksi monelle hovin jäsenelle on vaikeaa nähdä totuus ja irrottautua, sillä samalla joutuisi katsomaan silmiin myös omia tekojaan. Käytännössä hovin jäsenet ovat usein myös itse gaslightingin alla ja yrittävät selvitä siitä kukin tavallaan.

Miten sitten selviytyä, jos kohtaa gaslightingia? On hyvä ymmärtää, että tavanomaisessa keskustelussa joku saattaa vain vahvasti olla jotakin mieltä, jolloin hänen käyttäytymisensä voi tuntua gaslightingilta. Ihmiset muistavat asioita epätäydellisesti, ja joskus voit itsekin kieltää jonkin oikeasti tapahtuneen asian. Milloin gaslighting muuttuu väkivallaksi? Silloin, kun asiat eivät tunnu ratkeavan näennäisestä sovinnosta huolimatta. Kuinka tarkoituksenmukaista gaslighting tällöin on, vai johtuuko se tilannetekijöistä, sitä ei aina voi määritellä. Joka tapauksessa se piste, jolloin alat upota kognitiiviseen dissonanssiin, on ratkaiseva. Tällöin tarvitset tukea ja lujuutta pysyä omilla jaloillasi, ja aina se ei todellakaan ole helppoa.

Aina ei voi oikeastikaan tietää, minkä osan kaikesta on itse ns. yliajatellut ja mikä on totta. Gaslightingia harrastavan henkilön tai yhteisön seurassa tämän selvittämiseen ei käytännössä ole mahdollisuutta, tunnelma tuntuu olevan ehdoton ja mustavalkoinen tai epäaito. Siksi on tärkeää keskustella asioista jonkun ulkopuolisen kanssa. Tuo hänelle asioita esille mahdollisimman pelkistettyinä faktoina, kerro asioita, joita kukaan ei voi kiistää. Kysy, mitä ajatuksia hänelle herää. Jos vyörytät hänelle tunneryöpytyksen kaikesta, kumpikaan teistä ei osaa enää erottaa mikä on totta ja mikä ei, siksi faktojen läpikäyminen on hyödyllistä. Jos haluat, voit myös alkaa keräämään faktoja keräämällä mm. viestejä talteen tai kirjaamalla päiväkirjanomaisesti tapahtuneita asioita ylös. Näihin faktoihin palaaminen auttaa myös itse luettuna silloin, kun meinaa upota kognitiiviseen dissonanssiin. Kun saat tukea, on paljon helpompi tajuta, että juuri näinhän minä olen kokoajan tuntenut.

Pyri mahdollisimman paljon pois gaslightingin vaikutuspiiristä. Mitä kauempana olet ja mitä enemmän olet tekemisissä aitojen ihmisten kanssa, sitä selkeämmältä asiat alkavat näyttää. Ota lomaa, taukoa, etäisyyttä - tai jos haluat, lähde kokonaan pois. Älä pidä "vähän niin kuin" -yhteyksiä yllä, vaan irtaudu hetkeksi aivan täysin - etääntyessäsi henkilö tai yhteisö saattaa alkaa näyttää taas parastaan ja epäilet sitä myöten itseäsi yhä enemmän. Hätiköityjä ja impusiivisia päätöksiä ei kannata tehdä, siksi etäisyyden ja tauon ottaminen alkuun on paras vaihtoehto. Kun olet saanut ajatuksesi kasaan, näet selkeämmin mitä sinun kannattaa tehdä.

Lue lisää

Ota selvää väkivallan muodoista, väkivaltaisen suhteen kaaresta, manipulointitavoista jne. Kun pilkot asiat teoreettiseen muotoon, alat nähdä omaakin tilannettasi hieman etäämmältä. Osaat yhdistää, missä kohtaa tapahtui juuri tämä asia ja milloin reagoit juuri tällä tavalla. Saat kokemuksillesi myös vahvaa tukipohjaa, näiden tietojen pohjalla on useiden ihmisten kokemukset ja osassa ihan tutkimustietoa. Et olekaan ainut tai yksin.

Sitten se hankalin - et voi saada kaikkia ihmisiä uskomaan sinua. Sinun tarvitsee hyväksyä se totuus, että osa ihmisistä tulee aina näkemään sinut kummallisella tavalla. Se ei kuitenkaan määrittele sinua, vaan ainoastaan sinä itse omilla valinnoillasi määrittelet kuka ja millainen olet. Et tarvitse ketään muuta sanomaan sinulle, millainen olet, sillä se on aina vain yhden linssin läpi katsottu näkemys. Tärkeintä on elää itselleen tärkeiden asioiden mukaisesti ja tehdä sellaisia valintoja, joiden kanssa voi itse olla tyytyväinen. Kun elää linjassa itsensä kanssa, löytää ympärilleen myös ihmisiä, joiden kanssa on hyvä olla. Silloin gaslightingia harrastava henkilö tai yhteisö eivät enää tunnu merkityksellisiltä, eikä sillä ole väliä, mitä he ajattelevat. Maailmassa ja elämässä on paljon tärkeämpiä ihmisiä ja asioita. Eikä sinun tarvitse selitellä tai todistella itseäsi kenellekään, joka ei sitä kuitenkaan kuuntele. Sinulla on mahdollisuus olla ja elää sellaista elämää, minkä itse koet tärkeäksi. Kukaan ei voi lopulta estää sinua siinä, sillä kenenkään vaikutusvalta ei ulotu loputtomiin.

Gaslightingia kokiessaan joutuu joka tapauksessa punnitsemaan kysymystä: kuinka paljon olisi hyvä yrittää vaikuttaa siihen, miten muut sinut näkevät, ja kuinka paljon olisi parempi antaa vain olla ja mennä eteenpäin omassa elämässä? Oikea vastaus tähän on tilannekohtaista ja riippuu myös omista toiveistasi. Joskus voi olla tärkeää ihan vain sanoa ääneen omat kokemuksensa, vaikka niiden sanomisesta seuraisi ulkoisesti tilanteiden muuttumista vaikeammiksi. Jos on vaiennut pitkään, on tärkeä kokemus olla joskus vaikenematta.

Muista, ettei sinun tarvitse suojella ketään tai mitään ryhmää. Et ole rikkomassa mitään, mikä ei ansaitsisikin mennä rikki. On hyvä kuitenkin valmistautua siihen, että kaikki eivät välttämättä usko sinua, ja että se tulee tuntumaan todella pahalta. Toisaalta asiaa voi tarkastella myös siitä näkökulmasta, että tukevassa ja myötätuntoisessa ympäristössä sinun ei tarvitsisi miettiä lainkaan koko kysymystä.

Anonyymi kirjoitti:

Ota selvää väkivallan muodoista, väkivaltaisen suhteen kaaresta, manipulointitavoista jne. Kun pilkot asiat teoreettiseen muotoon, alat nähdä omaakin tilannettasi hieman etäämmältä. Osaat yhdistää, missä kohtaa tapahtui juuri tämä asia ja milloin reagoit juuri tällä tavalla. Saat kokemuksillesi myös vahvaa tukipohjaa, näiden tietojen pohjalla on useiden ihmisten kokemukset ja osassa ihan tutkimustietoa. Et olekaan ainut tai yksin.

Sitten se hankalin - et voi saada kaikkia ihmisiä uskomaan sinua. Sinun tarvitsee hyväksyä se totuus, että osa ihmisistä tulee aina näkemään sinut kummallisella tavalla. Se ei kuitenkaan määrittele sinua, vaan ainoastaan sinä itse omilla valinnoillasi määrittelet kuka ja millainen olet. Et tarvitse ketään muuta sanomaan sinulle, millainen olet, sillä se on aina vain yhden linssin läpi katsottu näkemys. Tärkeintä on elää itselleen tärkeiden asioiden mukaisesti ja tehdä sellaisia valintoja, joiden kanssa voi itse olla tyytyväinen. Kun elää linjassa itsensä kanssa, löytää ympärilleen myös ihmisiä, joiden kanssa on hyvä olla. Silloin gaslightingia harrastava henkilö tai yhteisö eivät enää tunnu merkityksellisiltä, eikä sillä ole väliä, mitä he ajattelevat. Maailmassa ja elämässä on paljon tärkeämpiä ihmisiä ja asioita. Eikä sinun tarvitse selitellä tai todistella itseäsi kenellekään, joka ei sitä kuitenkaan kuuntele. Sinulla on mahdollisuus olla ja elää sellaista elämää, minkä itse koet tärkeäksi. Kukaan ei voi lopulta estää sinua siinä, sillä kenenkään vaikutusvalta ei ulotu loputtomiin.

Gaslightingia kokiessaan joutuu joka tapauksessa punnitsemaan kysymystä: kuinka paljon olisi hyvä yrittää vaikuttaa siihen, miten muut sinut näkevät, ja kuinka paljon olisi parempi antaa vain olla ja mennä eteenpäin omassa elämässä? Oikea vastaus tähän on tilannekohtaista ja riippuu myös omista toiveistasi. Joskus voi olla tärkeää ihan vain sanoa ääneen omat kokemuksensa, vaikka niiden sanomisesta seuraisi ulkoisesti tilanteiden muuttumista vaikeammiksi. Jos on vaiennut pitkään, on tärkeä kokemus olla joskus vaikenematta.

Muista, ettei sinun tarvitse suojella ketään tai mitään ryhmää. Et ole rikkomassa mitään, mikä ei ansaitsisikin mennä rikki. On hyvä kuitenkin valmistautua siihen, että kaikki eivät välttämättä usko sinua, ja että se tulee tuntumaan todella pahalta. Toisaalta asiaa voi tarkastella myös siitä näkökulmasta, että tukevassa ja myötätuntoisessa ympäristössä sinun ei tarvitsisi miettiä lainkaan koko kysymystä.

Lue lisää

Jos taas pysyt vahvana omassa itsessäsi, gaslightingia toteuttava henkilö saa puolelleen ainoastaan tuomitsevaisuuteen taipuvaiset tai muutoin häntä miellyttää haluavat henkilöt. Sellaiset, jotka valitsevat mieluummin uskoa vääristeltyjä asioita kuin pyrkiä oikeasti tutustumaan sinuun ja muodostamaan käsityksensä sinusta itse. Näin toimivien ihmisten ajatukset voi lopulta jättää vain omaan arvoonsa, sillä eivät ne ole minkään arvoisia tai totta. Sen sijaan maailmassa on myös paljon ihmisiä, jotka ovat valmiita tutustumaan sinuun ja muodostamaan käsityksensä sinusta sen pohjalta, miten itse käyttäydyt ja millainen olet. Tällöin sinulla itselläsi on kaikki mahdollisuudet vaikuttaa lopputulokseen.

Lopuksi muista itse pyrkiä samoihin periaatteisiin, eli siirtyä pois mustavalkoisesta ja tuomitsevasta asenteesta. Usein taipumuksena on, että viehätymme ja viehätämme ihmisiä, jotka ovat ns. samalla trauman asteella. Oma tuomitseva asenne lisää siten todennäköisyyttä sille, että elämääsi tulee lisää tuomitsevia ihmisiä, ja sinun on vaikea saada tarvitsemaasi myötätuntoa.

Narsistisesta suhteesta irtautuessa tarvitsee vaiheen, jolloin olla mustavalkoinen, mutta pikku hiljaa tavoitteena kannattaa olla keskittyminen omaan toipumiseen. Jossain vaiheessa ihmisten luokittelu narsisteihin ja ei-narsisteihin ei enää palvele ketään, vaan on pikemminkin mustavalkoista hyvä-paha-jaottelua. Matkani varrella olen eteenpäin mennessä kokenut jaottelun koko ajan yhä epämielekkäämmäksi, sillä se palvelee eniten oikeastaan narsistisia pelejä. Narsisti kun yleensä kokee olevansa itse mustavalkoisesti uhri, eikä epäröi syyllistää toista narsistiksi.

Lopulta ei ole järkeä jäädä tappelemaan siitä, kuka on ns. "oikea uhri", vaan mielekkäämpää on mennä eteenpäin omassa elämässä ja miettiä mitä voisi ehkä tehdä jatkossa toisin, jotta voi elää itselleen hyvää elämää ja olla hyvä muille. Kun siitä polusta pääsee kiinni, huomaa, ettei oikeastaan enää edes halua olla uhri. Kun pääset irti sisäisestä mustavalkoisuudesta, ei myöskään ulkopuolelta sinuun kohdistettu mustavalkoisuus enää pääse satuttamaan yhtä paljon.

Tiedät sisälläsi, ettet voi olla pelkästään hyvä tai paha, niin kuin ei sinua satuttanut henkilökään. Se millä on merkitystä, on että valitset elämääsi ihmisiä ja ympäristöjä, joissa voit hyvin. Voit todeta, ettei kyseinen henkilö näissä olosuhteissa ja elämänvaiheissanne ole sinulle hyvää seuraa, ja voit valita elämääsi jotakin muuta.

Anonyymi kirjoitti:

Jos taas pysyt vahvana omassa itsessäsi, gaslightingia toteuttava henkilö saa puolelleen ainoastaan tuomitsevaisuuteen taipuvaiset tai muutoin häntä miellyttää haluavat henkilöt. Sellaiset, jotka valitsevat mieluummin uskoa vääristeltyjä asioita kuin pyrkiä oikeasti tutustumaan sinuun ja muodostamaan käsityksensä sinusta itse. Näin toimivien ihmisten ajatukset voi lopulta jättää vain omaan arvoonsa, sillä eivät ne ole minkään arvoisia tai totta. Sen sijaan maailmassa on myös paljon ihmisiä, jotka ovat valmiita tutustumaan sinuun ja muodostamaan käsityksensä sinusta sen pohjalta, miten itse käyttäydyt ja millainen olet. Tällöin sinulla itselläsi on kaikki mahdollisuudet vaikuttaa lopputulokseen.

Lopuksi muista itse pyrkiä samoihin periaatteisiin, eli siirtyä pois mustavalkoisesta ja tuomitsevasta asenteesta. Usein taipumuksena on, että viehätymme ja viehätämme ihmisiä, jotka ovat ns. samalla trauman asteella. Oma tuomitseva asenne lisää siten todennäköisyyttä sille, että elämääsi tulee lisää tuomitsevia ihmisiä, ja sinun on vaikea saada tarvitsemaasi myötätuntoa.

Narsistisesta suhteesta irtautuessa tarvitsee vaiheen, jolloin olla mustavalkoinen, mutta pikku hiljaa tavoitteena kannattaa olla keskittyminen omaan toipumiseen. Jossain vaiheessa ihmisten luokittelu narsisteihin ja ei-narsisteihin ei enää palvele ketään, vaan on pikemminkin mustavalkoista hyvä-paha-jaottelua. Matkani varrella olen eteenpäin mennessä kokenut jaottelun koko ajan yhä epämielekkäämmäksi, sillä se palvelee eniten oikeastaan narsistisia pelejä. Narsisti kun yleensä kokee olevansa itse mustavalkoisesti uhri, eikä epäröi syyllistää toista narsistiksi.

Lopulta ei ole järkeä jäädä tappelemaan siitä, kuka on ns. "oikea uhri", vaan mielekkäämpää on mennä eteenpäin omassa elämässä ja miettiä mitä voisi ehkä tehdä jatkossa toisin, jotta voi elää itselleen hyvää elämää ja olla hyvä muille. Kun siitä polusta pääsee kiinni, huomaa, ettei oikeastaan enää edes halua olla uhri. Kun pääset irti sisäisestä mustavalkoisuudesta, ei myöskään ulkopuolelta sinuun kohdistettu mustavalkoisuus enää pääse satuttamaan yhtä paljon.

Tiedät sisälläsi, ettet voi olla pelkästään hyvä tai paha, niin kuin ei sinua satuttanut henkilökään. Se millä on merkitystä, on että valitset elämääsi ihmisiä ja ympäristöjä, joissa voit hyvin. Voit todeta, ettei kyseinen henkilö näissä olosuhteissa ja elämänvaiheissanne ole sinulle hyvää seuraa, ja voit valita elämääsi jotakin muuta.

Lue lisää

Toipumisprosessin kuluessa joutuu vastatusten sen todellisuuden kanssa, että vaikka kuinka yrittäisi ja mitä tekisi, oikeudenmukaisuus ei koskaan täysin vallitse. Aina löytyy ihmisiä, jotka ovat valmiita uskomaan narsistia, ja jotkut haluavat ihan tahallaan uskoa. Mitä pidempään pyrit oikaisemaan näitä käsityksiä, sitä pidempään olet yhä kiinni narsistin vallassa. Narsistin valta perustuu siihen, että hänen vääristyneillä käsityksillään olisi jotakin valtaa. Valtaa hän pyrkii puhaltamaan niihin verkostovaikuttamisen kautta. Triangulaatio ja muut ristiriitojen luomiset tuntuvat ovan vakiovälineitä lähes kaikkien narsistien pakissa.

Niin kauan kuin yrität korjata narsistin väitteitä, samalla tavallaan kuin uskot niitä. Annat niille arvoa niin paljon, että viitsit lähteä korjaamaan niitä. Lähtisitkö välttämättä korjaamaan, jos kadulla joku sanoisi sinun olevan avaruudesta tullut olio, joka haluaa varastaa ihmisten ikkunat? Voisit ehkä sanoa ettei se pidä paikkansa, tai olla sanomatta (sillä useinmiten inttämisestä ei ole hyötyä tai apua) ja ohjata henkilöä avun piiriin. Et kuitenkaan välttämättä lähtisi kovin intohimoisesti korjaamaan hänen väitteitään? Muista uskoa itseesi myös siinä, millaisena tunnet itsesi ja omat arvosi, millainen tiedät olevasi.

Mitä enemmän pelaat itse tätä narsistin asettelemaa peliä pyrkimällä puhdistamaan mainettasi ja kumoamaan narsistin väitteitä, sitä enemmän jäät kiinni hänen valtansa alle. Useamman kerran yrittäneenä voin todeta, että narsisti "voittaa" likaiset ottelut aina. Hän on valmis menemään niin pitkälle, ettet itse enää mene. Sanonta "don't wrestle with pigs, you get messy and besides - the pig likes it" pitää hyvinkin paikkansa. On käsittämätöntä, miten samalla kun itse kokee olonsa tällaisen väännön jälkeen hengästyneeksi ja huonoksi, narsisti paistattelee niin kuin hän olisi muka voittanut jotain. Oikeasti likaisten otteluiden jälkeen kukaan ei voita, vaan kaikki näyttävät muiden silmissä ihan yhtä likaisilta. Narsistille lienee voitto se, että sai liattua sinut, vedettyä mukanaan alas. Toki hän vääristyneesti kuvittelee näin saaneensa myös itsensä näyttämään jotenkin (?) paremmalta.

Narsistin valta alkaa murentua sitä myöden, kun et enää ota osaa tähän peliin.

Useasti toipumisprosessissa tekee töitä sen eteen, ettei enää itse ota narsistia vakavasti. Samalla vaikeuksia aiheuttaa se, jos muut yhä ottavat hänet vakavasti. Silloin joudut vastatusten sen todellisuuden kanssa, ettet voi vaikuttaa muiden ajatuksiin, tunteisiin tai käsityksiin sinusta. Jos he haluavat uskoa narsistia, se on täysin heidän päätöksensä. Ehkä useammin kuin oletatkaan, narsistin epämiellyttävyys on mahdollista huomata. Ne ihmiset, jotka viettävät enemmän aikaa narsistin kanssa, huomaavat sen, jos ovat ylipäänsä sillä hetkellä elämässään kykeneviä huomaamaan.

He eivät välttämättä nimeä narsistia narsistiksi, mutta tunnistavat tämän käyttäytymisessä olevan jotakin vialla ja luonnostaan vetäytyvät kauemmaksi. Sitten on myös heitä, jotka eivät pysty näkemään narsistin käyttäytymisessä ongelmaa, vaikka kuinka yrittäisit sitä heille selittää. He eivät vain pysty. Ehkä he tarvitsevat narsistia jostain syystä, mikä sokaisee heidät, tai he eivät vain ymmärrä mistä on kyse. Heitä ei ole mahdollista käännyttää, vaikka seisoisi päällään. Toisten ihmisten mieleen ei ole mahdollista vaikuttaa, heillä on oikeus omiin käsityksiinsä. Pahimmillaanhan toisen mielen "muuttaminen/muovaaminen" on suomeksi sanottuna manipulointia.

Oma linjani on, että pyrin olemaan mahdollisimman vähän tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, joiden havaitsen toistuvasti käyttäytyvän narsistisesti. Tällä tavoin pääsee helpoimmalla, sillä narsisteista koituu aina väistämättä joitakin ongelmia ja kerrannaisvaikutuksia.

Anonyymi kirjoitti:

Mielikuviemme totena pitämistä päinvastaisista todisteista huolimatta tukee myös niin kutsuttu "intermittent reinforcement" -ilmiö. Tämä ilmiö pohjaa a) siihen, että olemme panostaneet ja käyttäneet voimavarojamme suhteeseen ja b) siihen, että meillä on toiveita ja suunnitelmia siitä, mitä tahdomme saada suhteesta panostemme vastapainoksi. Molemmat perusosaset on siis kuvattu jo yllä. Nämä ovat niitä pieniä hyviä hetkiä, sanoja, tekoja tai rippeitä, jotka saavat sinut uskomaan, että vielä saat haluamasi. Koska olet panostanut jo paljon, luovuttaminen ei ole helppo vaihtoehto ja uskot jopa pienimpiinkin rippeisiin.

Tämä ilmiö on täysin sama kuin jota on kuvattu pelikoneriippuvuuden kohdalla. Pelikone lupaa päävoittoa (ihanin rakkaus, täydellinen sielunkumppani, juuri se mitä toivoit), laitat sisälle panoksen (käytät aikaasi, teet yhteisiä hankintoja jne.) ja aina tietyin väliajoin pelikone tuo sinulle "pikkuvoiton" (jokin ripe, joka antaa toivoa tulevasta). Jäät vetämään pelikoneen kahvasta odottaen, että päävoitto vihdoin tulee. Mitä enemmän olet panostanut, sitä vaikeampi on lopettaa.

Riippuvuussuhteen muodostuminen edellyttää aina myös samanaikaista kyvyttömyyden kokemuksen syntymistä. Vain omana itsenään riittämätön tai kykenemätön ihminen on riippuvainen toisesta sillä tasolla, mitä narsistisen suhteen ylläpysyminen vaatii. Eri suhteissa tämä näkyy eri tavoilla ja eri tasoilla. Joskus kyse on hyvin käytännöllisestä riippuvuudesta, esimerkiksi rahan tai jonkin tarjotun asian kautta. Henki on se, että ilman narsistia ja hänen apuaan et pystyisi mitenkään saavuttamaan tätä asiaa. Mitä enemmän narsisti tekee asioita puolestasi, sitä enemmän voit myös todellisestikin alkaa olla riippuvainen hänen toimistaan. Ehkä aluksi otit avun vain mukavana lisänä vastaan, mutta myöhemmin huomaat, että siitä on tullut välttämätön osa elämääsi.

Kyvyttömyyden kokemus voi syntyä myös muilla tavoilla kuin konkreettisilla palveluksilla. Narsistisessa suhteessa kuulee jatkuvasti vihjailuja tai konkreettisia "tulkintoja" omasta persoonallisuudestaan. Näistä tulkinnoista on aina mahdollista löytää jokin syy, miksi ne voisivat olla totta.

Kultteihin liittyy usein eräänlainen tiedon hierarkia, jossa ajatellaan, että ihmiselle voidaan antaa tietoa vain siinä tahdissa, minkä tämä ymmärtää. "Korkeamman" tiedon ajatellaan olevan niin hienoa, että kuka tahansa ei sitä yksinkertaisesti vain ymmärrä. Tämä on tehokas keino karistaa kritiikki kannoiltaan, sillä kritisoijat eivät ole tarpeeksi kehittyneitä ymmärtääkseen. Käytännössä kyse on kuitenkin siitä, että kukaan ei uskoisi paksuja ja älyttömiä väitteitä, jos heitä ei millään tapaa pohjustettaisi niiden uskomiselle. Kun kultissa on edennyt askelia ja saanut pikku hiljaa tietoonsa ennemän ja enemmän tietoa, jäsen on tehty suggestioaltiimmaksi ja riippuvaiseksi kultista, jolloin hän uskoo paksuimmatkin väitteet helpommin. Täsmälleen samanlainen ilmiö tapahtuu myös narsistisessa suhteessa. Vaikka ilmiö tapahtuukin, moni narsisti ei tee sitä tietoisesti. Moni narsisti oppii kokemuksellisesti, ettei kannata ulostaa kaikkea itsestään ulos liian aikaisin, sillä siten hän ei saa ihmisiltä haluamaansa.

Kyse onkin tällöin pikemminkin siitä, että narsisti pikku hiljaa uskaltaa rentoutua enemmän ja paljastaa omia todellisia ajatuksiaan huomatessaan, ettet lähde. On kuitenkin olemassa myös psykopaattisia narsisteja, jotka tekevät tätä enemmän tietoisesti. Tällöin kyse on suunnitelmallisesta manipulaatiosta, jossa narsisti pikku hiljaa voimistaen tekee sinua alttiimmaksi ja alttiimmaksi uskomaan hänen julistuksensa.

Muut ihmiset ovat sekä narsistille että psykopaatille uhka, ja tämä kokemus siirtyy myös sinuun. Jos muiden ihmisten olemassaolo hapertaa symbioosin voimaa (jota se usein tekee), tällöin se on narsistille selkeä ja täysin todellinen uhka. Psykopaatille taas muut ihmiset voivat olla käytännöllisempi uhka, ja hänelle voi olla hyödyllisempää pitää sinut poissa muiden ihmisten läheisyydestä, jotta hän saa sinulta haluamasi.

Ajatus rakkaudesta on hyvin voimakkaasti pysyvä kokemus. Moni narsistin läheinen selittää itselleen suhteessa pysymistä rakkaudella, ja moni suhteen jälkeenkin vielä sanoo, kuinka hän kuitenkin rakastaa tätä ihmistä kaikesta huolimatta. Hän voi myös löytää itsensä uudelleen narsististen ihmisten ympäriltä, sillä on kehomuistillaan tottunut ymmärtämään narsistien tarjoaman "rakkauden" (ts. idealisaation ja vuoristoradan) olevan rakkautta.

Narsistisen suhteen jälkeen onkin olennaisen tärkeää määritellä itselleen uudelleen mitä rakkaus on ja miltä se tuntuu. Tärkeintä on, että löydät itsellesi sopivimman aidon ja terveen tavan käsittää rakkaus. Tätä tehtävää eivät todellakaan helpota lukuisat elokuvat ja laulujen sanat, jotka viestivät meille, että "kunnon rakkaus" aina sattuu, tai että "you always hurt the one you love". Kulttuurimme ihannoi vuoristoratasuhteita, eli toisin sanoen riippuvuutta aiheuttavia suhteita rakkautena.

Lue lisää

Kultit ovat äärimmäisiä narsistisen yhteisön ilmentymiä, joissa psykopaattinen narsisti hallitsee ihmisjoukkoa. Koska kultit ovat normaalielämästä poikkeavia ilmiöitä, ne on yleensä luokiteltu omaksi ilmiökseen. Kyse on kuitenkin pohjimmiltaan narsistisesta johtamisesta. Näin ollen mikä tahansa yhteisö (usein perhe), joka pyörii narsistin ympärillä, on jollain tapaa kultin kaltainen. Mitä psykopaattisempi narsisti on, sitä enemmän yhteisö on käytännössä samanlainen kuin kultti.

Autoritäärinen johtajuus. Yksi henkilö toimii autoritäärisenä johtajana, joka määrittelee muiden jäsenten todellisuuden. Hän määrittelee, mitä jäsenet saavat ajatella, tuntea, havaita ja miten he saavat käyttäytyä. Johtaja on se, joka on oikeassa, ja häntä usein ihaillaan.

2. Istuttaminen. Jäsenten oma minuus murskataan (voidaan nimetä esimerkiksi defenssien tai synnynnäisen pahuuden murtamiseksi) ja hajoitetaan, jonka jälkeen palasista kootaan halutunlainen "uusi" ihminen. Tämä tarkoittaa jäsenen ajatusmaailman muuttamista halutunlaiseksi

Haavoittuvuuksien hyväksikäyttö ja riippuvuuden muodostaminen. Yhteisö ja/tai sen johtaja houkuttelee jäseniä esiintymällä jonkin tärkeän tarpeen täyttäjänä. Helpoimmin jäseniksi saadaan henkilöitä, joilla on elämässään sillä hetkellä pinnalla jokin haavoittuvuus, johon tarjota helpotusta. Jäseniä kannustetaan avautumaan haavoittuvuuksistaan ja heitä kohdellaan niin, että heidän sisäinen lapsensa herää (esimerkiksi käyttämällä tietynlaisia äänensävyjä). Sisäistä lasta ei kuitenkaan kannusteta toteuttamaan itseään, vaan sen esille tuloa käytetään riippuvuuden muodostamisessa. Jäsen tulee riippuvaiseksi yhteisön/johtajan tarjoamista asioista. Todellisuus muodostuu sellaiseksi, että vain yhteisöllä/johtajalla on mahdollisuus enää tarjota näitä asioita. Jäseniä kannustetaan myös keskenään heikkoihin rajoihin, jolloin kukaan ei enää tiedä missä yksi loppuu ja toinen alkaa. Tämä nimetään erityislaatuiseksi yhteenkuuluvuudeksi ja yhden köyden pitämiseksi. Itsenäisyys tai mikä tahansa oma ajattelu/asioiden kyseenalaistaminen demonisoidaan tyhmyydeksi tai vahingollisuudeksi.

4. Eristäytyminen. Yhteisö uskoo olevansa erityinen ja esimerkiksi ymmärtävänsä jotakin paremmin kuin muut. Yhteisö asettuu me vastaan muut -asetelmaan, jossa ulkopuoliset nähdään yhteisön olemassaoloa ja tasapainoa uhkaavina

Kakkoskohta - henkilön omien defenssien murtaminen ja hänen uudelleenrakentamisensa - on rajuudestaan huolimatta hyvin kätkeytyvä asia. Yllättävistä paikoista kuulee joskus jonkun puolustavan tämänkaltaista ajatusmaailmaa. Se on kuitenkin väkivaltaa. Kukaan ei ole niin jumalasta seuraava, että olisi oikeutettu murskaamaan toisen saadakseen tämän jälleen "kukoistukseen". Murskaaminen ei auta henkilön omaa kykyä voimaantua ja löytää oma kukoistuksensa sisältään.

Ne yhteisön jäsenet, jotka eivät ole vielä kyenneet irtautumaan, tulevat todennäköisesti puolustamaan narsistia ja pyrkivät houkuttelemaan sinua takaisin kulttimaisin keinoin. Kultista pääsee irti vain henkilökohtaisen työskentelyn ja asioiden kohtaamisen kautta. Ennen tätä jäsenet jatkavat narsismia omassa käyttäytymisessään ja pyrkivät pitämään yhteisön tasapainossa (narsistisessa tasapainossa).

Anonyymi kirjoitti:

Jos taas pysyt vahvana omassa itsessäsi, gaslightingia toteuttava henkilö saa puolelleen ainoastaan tuomitsevaisuuteen taipuvaiset tai muutoin häntä miellyttää haluavat henkilöt. Sellaiset, jotka valitsevat mieluummin uskoa vääristeltyjä asioita kuin pyrkiä oikeasti tutustumaan sinuun ja muodostamaan käsityksensä sinusta itse. Näin toimivien ihmisten ajatukset voi lopulta jättää vain omaan arvoonsa, sillä eivät ne ole minkään arvoisia tai totta. Sen sijaan maailmassa on myös paljon ihmisiä, jotka ovat valmiita tutustumaan sinuun ja muodostamaan käsityksensä sinusta sen pohjalta, miten itse käyttäydyt ja millainen olet. Tällöin sinulla itselläsi on kaikki mahdollisuudet vaikuttaa lopputulokseen.

Lopuksi muista itse pyrkiä samoihin periaatteisiin, eli siirtyä pois mustavalkoisesta ja tuomitsevasta asenteesta. Usein taipumuksena on, että viehätymme ja viehätämme ihmisiä, jotka ovat ns. samalla trauman asteella. Oma tuomitseva asenne lisää siten todennäköisyyttä sille, että elämääsi tulee lisää tuomitsevia ihmisiä, ja sinun on vaikea saada tarvitsemaasi myötätuntoa.

Narsistisesta suhteesta irtautuessa tarvitsee vaiheen, jolloin olla mustavalkoinen, mutta pikku hiljaa tavoitteena kannattaa olla keskittyminen omaan toipumiseen. Jossain vaiheessa ihmisten luokittelu narsisteihin ja ei-narsisteihin ei enää palvele ketään, vaan on pikemminkin mustavalkoista hyvä-paha-jaottelua. Matkani varrella olen eteenpäin mennessä kokenut jaottelun koko ajan yhä epämielekkäämmäksi, sillä se palvelee eniten oikeastaan narsistisia pelejä. Narsisti kun yleensä kokee olevansa itse mustavalkoisesti uhri, eikä epäröi syyllistää toista narsistiksi.

Lopulta ei ole järkeä jäädä tappelemaan siitä, kuka on ns. "oikea uhri", vaan mielekkäämpää on mennä eteenpäin omassa elämässä ja miettiä mitä voisi ehkä tehdä jatkossa toisin, jotta voi elää itselleen hyvää elämää ja olla hyvä muille. Kun siitä polusta pääsee kiinni, huomaa, ettei oikeastaan enää edes halua olla uhri. Kun pääset irti sisäisestä mustavalkoisuudesta, ei myöskään ulkopuolelta sinuun kohdistettu mustavalkoisuus enää pääse satuttamaan yhtä paljon.

Tiedät sisälläsi, ettet voi olla pelkästään hyvä tai paha, niin kuin ei sinua satuttanut henkilökään. Se millä on merkitystä, on että valitset elämääsi ihmisiä ja ympäristöjä, joissa voit hyvin. Voit todeta, ettei kyseinen henkilö näissä olosuhteissa ja elämänvaiheissanne ole sinulle hyvää seuraa, ja voit valita elämääsi jotakin muuta.

Lue lisää

Tämä trauma (koettu trauma) pyrkii varmistamaan, että huomaamme jatkossa kohtaamamme vaaran, vaikka käytännössä se päätyy toimimaan juuri päinvastaisella tavalla. Riski ongelmallisen suhteen uusimiselle on korkea niin kauan, kun traumaa ei ole kunnolla käsitellyt. Trauma voi aiheuttaa tarpeen kokea sama asia uudelleen, mutta tällä kertaa eri tavalla, paremmin ratkaistuna. Tätä ei tarvitse tulkita masokistiseksi, vaan se on juuri päinvastaista. Aivojen tarkoituksena on suojella sinua vaaroilta ja harjoittaa sinua kohtaamaan potentiaalisesti vaarallisia tilanteita. Tämän vuoksi trauma saa sinut fiksautuneeksi uhkaavista kohteista, jotta huomaisit ne ja voisit harjoitella kykyäsi selviytyä niistä.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tavatessasi uuden ihmisen, joka jollain tavalla muistuttaa sinua narsistista, huomiosi automaattisesti keskittyy hyvin voimakkaasti tähän ihmiseen. Muistuttava tekijä voi olla merkityksetön (kuten samanlainen auto tai hajuvesi), mutta se voi myös olla tärkeä merkki samankaltaisesta tunnelmasta. Samankaltaista tunnelmaa voi olla hienovaraisesti aistittu kylmyys, välinpitämättömyys tai röyhkeys toisesta ihmisestä.

Nämä kaikki pienetkin merkit saavat siis sinut suuntaamaan huomiosi automaattisesti tähän ihmiseen, jotta voit skannata ja tarkastella paremmin, mistä on kyse. Koska tämä tapahtuu automaattisesti, et välttämättä tietoisesti tajua mitä tapahtuu. Huomaat tietoisesti vain sen, että jostain syystä ajattelet tätä ihmistä hyvin paljon, katseesi kiinnittyy häneen useasti ja tiukasti tai hän aiheuttaa sinussa kummallisen voimakkaita tuntemuksia.

Muu ympäristö katoaa ympäriltä, ja näet vain tämän ihmisen. Valitettavasti hyvin usein tämän voi tulkita väärin niin, että olisit kiinnostunut tai viehättynyt kyseisestä ihmisestä. Kun oma mieli palaa uudestaan ja uudestaan pohtimaan ja pyörimään tämän yhden ihmisen ympärillä skannatakseen uhkia, on tilanne helposti väärin tulkittavissa viehätykseksi.

Mikä sitten aiheuttaa sen, ettet ymmärrä skannaavasi uhkia, vaan luulet olevasi viehättynyt? Trauma tarkoittaa tilannetta, joka ylittää ihmisen käsittelykyvyn. Tämä siis tarkoittaa, että samalla kun aivosi yrittävät suojella sinua fiksautumalla uhkaan, toinen osa sinussa haluaa välttää käsittelykykysi ylittävien asioiden tiedostamista. Narsistisessa suhteessa tämä ilmenee siten, että suhteen ylläpysymisen kannalta on välttämätöntä alentaa tietoisuuttaan väkivallasta, jotta kiintymyssuhde voi pysyä yllä. Tämä trauman jakautunut eli dissosioitunut luonne kuitenkin seuraa sinua narsistisen suhteen jälkeiseenkin aikaan.

Rakenteellisen dissosiaation teorian mukaan trauma aiheuttaa mielen jakautumista emotionaalisiin osiin ja näennäisesti pärjääviin osiin. Aikuisiällä koettu trauma (silloin, kun lapsuuden pohja on turvallinen) aiheuttaa usein lähinnä primäärin dissosiaation, eli jakautuneita osia on kaksi - yksi EP (emotionaalinen osa) ja yksi ANP (näennäisesti pärjäävä osa). Traumaan liittyvät tunteet ja kokemukset kapseloituvat EP:hen, jota normaalia elämää tavallisesti jatkava ANP hylkii. ANP välttää traumaan liittyvien tunteiden ja kokemusten muistamista, mutta EP puskee välillä läpi - esimerkiksi juuri niinä hetkinä, kun huomaat uuden tuttavuuden muistuttavan vanhasta traumastasi. Samalla ANP pyrkii kuitenkin jatkamaan EP:n hylkimistä ja sen sulkemista pois tietoisuudesta, jolloin et tietoisesti ymmärrä fiksautuneesi tähän henkilöön EP:si kautta, vaan luulet olevasi viehättynyt hänestä. EP sisältää motivationaaliset tarpeet itsensä suojelemiseen ja puolustautumiseen, josta seuraa se, että EP:tä hylkivä ANP ei osaa suojella itseään tarkoituksenmukaisesti vaarallisissa tilanteissa.

Lapsuudessa koetut traumat voivat aiheuttaa myös sekundäärin dissosiaation (kompleksi trauma) tai tertiäärisen dissosiaation (dissosiatiivinen identiteettihäiriö DID). Sekundäärissä dissosiaatiossa on yksi normaalielämää läpi kahlaava ANP, ja useita traumaa kantavia EP:itä. Tämä tarkoittaa siis sitä, että traumamuisto on ollut niin ylivoimainen, että se on jakautunut erillisiin kokemuksiin.

Seuraavalla kerralla kun huomaat jumiutuneesi kiinni johonkuhun henkilöön, älä työnnä EP:täsi pois, vaan yritä kuunnella, mitä se sinulle kertoo. Usko sitä. Yritä saada mielesi ymmärtämään, että olet skannaamassa vaaraa, et viehättymässä tai löytämässä sielunkumppanuutta. Löydä kokonaisuus ja kuuntele todellisia tunteitasi. Sinun ei tarvitse käydä läpi suoraan niitä kokemuksia, joita EP:si kantaa, vaan tärkeämpää on, että kuuntelet mitä se sanoo sinulle tässä hetkessä ja nyt

Anonyymi kirjoitti:

Tämä trauma (koettu trauma) pyrkii varmistamaan, että huomaamme jatkossa kohtaamamme vaaran, vaikka käytännössä se päätyy toimimaan juuri päinvastaisella tavalla. Riski ongelmallisen suhteen uusimiselle on korkea niin kauan, kun traumaa ei ole kunnolla käsitellyt. Trauma voi aiheuttaa tarpeen kokea sama asia uudelleen, mutta tällä kertaa eri tavalla, paremmin ratkaistuna. Tätä ei tarvitse tulkita masokistiseksi, vaan se on juuri päinvastaista. Aivojen tarkoituksena on suojella sinua vaaroilta ja harjoittaa sinua kohtaamaan potentiaalisesti vaarallisia tilanteita. Tämän vuoksi trauma saa sinut fiksautuneeksi uhkaavista kohteista, jotta huomaisit ne ja voisit harjoitella kykyäsi selviytyä niistä.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tavatessasi uuden ihmisen, joka jollain tavalla muistuttaa sinua narsistista, huomiosi automaattisesti keskittyy hyvin voimakkaasti tähän ihmiseen. Muistuttava tekijä voi olla merkityksetön (kuten samanlainen auto tai hajuvesi), mutta se voi myös olla tärkeä merkki samankaltaisesta tunnelmasta. Samankaltaista tunnelmaa voi olla hienovaraisesti aistittu kylmyys, välinpitämättömyys tai röyhkeys toisesta ihmisestä.

Nämä kaikki pienetkin merkit saavat siis sinut suuntaamaan huomiosi automaattisesti tähän ihmiseen, jotta voit skannata ja tarkastella paremmin, mistä on kyse. Koska tämä tapahtuu automaattisesti, et välttämättä tietoisesti tajua mitä tapahtuu. Huomaat tietoisesti vain sen, että jostain syystä ajattelet tätä ihmistä hyvin paljon, katseesi kiinnittyy häneen useasti ja tiukasti tai hän aiheuttaa sinussa kummallisen voimakkaita tuntemuksia.

Muu ympäristö katoaa ympäriltä, ja näet vain tämän ihmisen. Valitettavasti hyvin usein tämän voi tulkita väärin niin, että olisit kiinnostunut tai viehättynyt kyseisestä ihmisestä. Kun oma mieli palaa uudestaan ja uudestaan pohtimaan ja pyörimään tämän yhden ihmisen ympärillä skannatakseen uhkia, on tilanne helposti väärin tulkittavissa viehätykseksi.

Mikä sitten aiheuttaa sen, ettet ymmärrä skannaavasi uhkia, vaan luulet olevasi viehättynyt? Trauma tarkoittaa tilannetta, joka ylittää ihmisen käsittelykyvyn. Tämä siis tarkoittaa, että samalla kun aivosi yrittävät suojella sinua fiksautumalla uhkaan, toinen osa sinussa haluaa välttää käsittelykykysi ylittävien asioiden tiedostamista. Narsistisessa suhteessa tämä ilmenee siten, että suhteen ylläpysymisen kannalta on välttämätöntä alentaa tietoisuuttaan väkivallasta, jotta kiintymyssuhde voi pysyä yllä. Tämä trauman jakautunut eli dissosioitunut luonne kuitenkin seuraa sinua narsistisen suhteen jälkeiseenkin aikaan.

Rakenteellisen dissosiaation teorian mukaan trauma aiheuttaa mielen jakautumista emotionaalisiin osiin ja näennäisesti pärjääviin osiin. Aikuisiällä koettu trauma (silloin, kun lapsuuden pohja on turvallinen) aiheuttaa usein lähinnä primäärin dissosiaation, eli jakautuneita osia on kaksi - yksi EP (emotionaalinen osa) ja yksi ANP (näennäisesti pärjäävä osa). Traumaan liittyvät tunteet ja kokemukset kapseloituvat EP:hen, jota normaalia elämää tavallisesti jatkava ANP hylkii. ANP välttää traumaan liittyvien tunteiden ja kokemusten muistamista, mutta EP puskee välillä läpi - esimerkiksi juuri niinä hetkinä, kun huomaat uuden tuttavuuden muistuttavan vanhasta traumastasi. Samalla ANP pyrkii kuitenkin jatkamaan EP:n hylkimistä ja sen sulkemista pois tietoisuudesta, jolloin et tietoisesti ymmärrä fiksautuneesi tähän henkilöön EP:si kautta, vaan luulet olevasi viehättynyt hänestä. EP sisältää motivationaaliset tarpeet itsensä suojelemiseen ja puolustautumiseen, josta seuraa se, että EP:tä hylkivä ANP ei osaa suojella itseään tarkoituksenmukaisesti vaarallisissa tilanteissa.

Lapsuudessa koetut traumat voivat aiheuttaa myös sekundäärin dissosiaation (kompleksi trauma) tai tertiäärisen dissosiaation (dissosiatiivinen identiteettihäiriö DID). Sekundäärissä dissosiaatiossa on yksi normaalielämää läpi kahlaava ANP, ja useita traumaa kantavia EP:itä. Tämä tarkoittaa siis sitä, että traumamuisto on ollut niin ylivoimainen, että se on jakautunut erillisiin kokemuksiin.

Seuraavalla kerralla kun huomaat jumiutuneesi kiinni johonkuhun henkilöön, älä työnnä EP:täsi pois, vaan yritä kuunnella, mitä se sinulle kertoo. Usko sitä. Yritä saada mielesi ymmärtämään, että olet skannaamassa vaaraa, et viehättymässä tai löytämässä sielunkumppanuutta. Löydä kokonaisuus ja kuuntele todellisia tunteitasi. Sinun ei tarvitse käydä läpi suoraan niitä kokemuksia, joita EP:si kantaa, vaan tärkeämpää on, että kuuntelet mitä se sanoo sinulle tässä hetkessä ja nyt

Lue lisää

"Sinulla on lupa pysähtyä miettimään aivan itse, mitä tunnet, millä tavalla rakastat ja ketä. Sinun ei tarvitse rakastaa kaikkia maailman ihmisiä heidän heikkouksistaan tai pahuuksistaan huolimatta, sillä jos tämä rakkaus ei synny sinussa spontaanisti, olet helposti syyllisyyden ja ärsyyntyneisyyden kierteessä. Omien tarpeidensa sivuuttaminen ei ole mitenkään ihanteellista ja tavoiteltavaa, sillä se johtaa juurikin ärsyyntyneisyyteen "rakkauden kohdetta" kohtaan ja syyllisyyteen tästä ärsyyntyneisyydestä."

Anonyymi kirjoitti:

Tämä trauma (koettu trauma) pyrkii varmistamaan, että huomaamme jatkossa kohtaamamme vaaran, vaikka käytännössä se päätyy toimimaan juuri päinvastaisella tavalla. Riski ongelmallisen suhteen uusimiselle on korkea niin kauan, kun traumaa ei ole kunnolla käsitellyt. Trauma voi aiheuttaa tarpeen kokea sama asia uudelleen, mutta tällä kertaa eri tavalla, paremmin ratkaistuna. Tätä ei tarvitse tulkita masokistiseksi, vaan se on juuri päinvastaista. Aivojen tarkoituksena on suojella sinua vaaroilta ja harjoittaa sinua kohtaamaan potentiaalisesti vaarallisia tilanteita. Tämän vuoksi trauma saa sinut fiksautuneeksi uhkaavista kohteista, jotta huomaisit ne ja voisit harjoitella kykyäsi selviytyä niistä.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tavatessasi uuden ihmisen, joka jollain tavalla muistuttaa sinua narsistista, huomiosi automaattisesti keskittyy hyvin voimakkaasti tähän ihmiseen. Muistuttava tekijä voi olla merkityksetön (kuten samanlainen auto tai hajuvesi), mutta se voi myös olla tärkeä merkki samankaltaisesta tunnelmasta. Samankaltaista tunnelmaa voi olla hienovaraisesti aistittu kylmyys, välinpitämättömyys tai röyhkeys toisesta ihmisestä.

Nämä kaikki pienetkin merkit saavat siis sinut suuntaamaan huomiosi automaattisesti tähän ihmiseen, jotta voit skannata ja tarkastella paremmin, mistä on kyse. Koska tämä tapahtuu automaattisesti, et välttämättä tietoisesti tajua mitä tapahtuu. Huomaat tietoisesti vain sen, että jostain syystä ajattelet tätä ihmistä hyvin paljon, katseesi kiinnittyy häneen useasti ja tiukasti tai hän aiheuttaa sinussa kummallisen voimakkaita tuntemuksia.

Muu ympäristö katoaa ympäriltä, ja näet vain tämän ihmisen. Valitettavasti hyvin usein tämän voi tulkita väärin niin, että olisit kiinnostunut tai viehättynyt kyseisestä ihmisestä. Kun oma mieli palaa uudestaan ja uudestaan pohtimaan ja pyörimään tämän yhden ihmisen ympärillä skannatakseen uhkia, on tilanne helposti väärin tulkittavissa viehätykseksi.

Mikä sitten aiheuttaa sen, ettet ymmärrä skannaavasi uhkia, vaan luulet olevasi viehättynyt? Trauma tarkoittaa tilannetta, joka ylittää ihmisen käsittelykyvyn. Tämä siis tarkoittaa, että samalla kun aivosi yrittävät suojella sinua fiksautumalla uhkaan, toinen osa sinussa haluaa välttää käsittelykykysi ylittävien asioiden tiedostamista. Narsistisessa suhteessa tämä ilmenee siten, että suhteen ylläpysymisen kannalta on välttämätöntä alentaa tietoisuuttaan väkivallasta, jotta kiintymyssuhde voi pysyä yllä. Tämä trauman jakautunut eli dissosioitunut luonne kuitenkin seuraa sinua narsistisen suhteen jälkeiseenkin aikaan.

Rakenteellisen dissosiaation teorian mukaan trauma aiheuttaa mielen jakautumista emotionaalisiin osiin ja näennäisesti pärjääviin osiin. Aikuisiällä koettu trauma (silloin, kun lapsuuden pohja on turvallinen) aiheuttaa usein lähinnä primäärin dissosiaation, eli jakautuneita osia on kaksi - yksi EP (emotionaalinen osa) ja yksi ANP (näennäisesti pärjäävä osa). Traumaan liittyvät tunteet ja kokemukset kapseloituvat EP:hen, jota normaalia elämää tavallisesti jatkava ANP hylkii. ANP välttää traumaan liittyvien tunteiden ja kokemusten muistamista, mutta EP puskee välillä läpi - esimerkiksi juuri niinä hetkinä, kun huomaat uuden tuttavuuden muistuttavan vanhasta traumastasi. Samalla ANP pyrkii kuitenkin jatkamaan EP:n hylkimistä ja sen sulkemista pois tietoisuudesta, jolloin et tietoisesti ymmärrä fiksautuneesi tähän henkilöön EP:si kautta, vaan luulet olevasi viehättynyt hänestä. EP sisältää motivationaaliset tarpeet itsensä suojelemiseen ja puolustautumiseen, josta seuraa se, että EP:tä hylkivä ANP ei osaa suojella itseään tarkoituksenmukaisesti vaarallisissa tilanteissa.

Lapsuudessa koetut traumat voivat aiheuttaa myös sekundäärin dissosiaation (kompleksi trauma) tai tertiäärisen dissosiaation (dissosiatiivinen identiteettihäiriö DID). Sekundäärissä dissosiaatiossa on yksi normaalielämää läpi kahlaava ANP, ja useita traumaa kantavia EP:itä. Tämä tarkoittaa siis sitä, että traumamuisto on ollut niin ylivoimainen, että se on jakautunut erillisiin kokemuksiin.

Seuraavalla kerralla kun huomaat jumiutuneesi kiinni johonkuhun henkilöön, älä työnnä EP:täsi pois, vaan yritä kuunnella, mitä se sinulle kertoo. Usko sitä. Yritä saada mielesi ymmärtämään, että olet skannaamassa vaaraa, et viehättymässä tai löytämässä sielunkumppanuutta. Löydä kokonaisuus ja kuuntele todellisia tunteitasi. Sinun ei tarvitse käydä läpi suoraan niitä kokemuksia, joita EP:si kantaa, vaan tärkeämpää on, että kuuntelet mitä se sanoo sinulle tässä hetkessä ja nyt

Lue lisää

"skannata ja tarkastella paremmin, mistä on kyse. Koska tämä tapahtuu automaattisesti, et välttämättä tietoisesti tajua mitä tapahtuu. Huomaat tietoisesti vain sen, että jostain syystä ajattelet tätä ihmistä hyvin paljon, katseesi kiinnittyy häneen useasti ja tiukasti "

"Kun oma mieli palaa uudestaan ja uudestaan pohtimaan ja pyörimään tämän yhden ihmisen ympärillä skannatakseen uhkia, on tilanne helposti väärin tulkittavissa viehätykseksi."

Ja ilmeisesti tuollaisen "skannauksen" kohteeksi joutuneet alkavat pitämään sitä sellaisena, että heihin olisi viehättynytty. Ja miksei se joskus niin voisi ollakin, mutta jos on tarve tehdä exit- toisen toiminnan takia, niin sellainenhan on vain aivan luonnollista. Vain riippuvuussuhteita muodostavat jäisivät kertamaan sitä, mikseivät he saa sellaista (riippuvuussuhdetta) kun ovat kokeneet olleensa viehätyksen kohteena.

Anonyymi kirjoitti:

Ota selvää väkivallan muodoista, väkivaltaisen suhteen kaaresta, manipulointitavoista jne. Kun pilkot asiat teoreettiseen muotoon, alat nähdä omaakin tilannettasi hieman etäämmältä. Osaat yhdistää, missä kohtaa tapahtui juuri tämä asia ja milloin reagoit juuri tällä tavalla. Saat kokemuksillesi myös vahvaa tukipohjaa, näiden tietojen pohjalla on useiden ihmisten kokemukset ja osassa ihan tutkimustietoa. Et olekaan ainut tai yksin.

Sitten se hankalin - et voi saada kaikkia ihmisiä uskomaan sinua. Sinun tarvitsee hyväksyä se totuus, että osa ihmisistä tulee aina näkemään sinut kummallisella tavalla. Se ei kuitenkaan määrittele sinua, vaan ainoastaan sinä itse omilla valinnoillasi määrittelet kuka ja millainen olet. Et tarvitse ketään muuta sanomaan sinulle, millainen olet, sillä se on aina vain yhden linssin läpi katsottu näkemys. Tärkeintä on elää itselleen tärkeiden asioiden mukaisesti ja tehdä sellaisia valintoja, joiden kanssa voi itse olla tyytyväinen. Kun elää linjassa itsensä kanssa, löytää ympärilleen myös ihmisiä, joiden kanssa on hyvä olla. Silloin gaslightingia harrastava henkilö tai yhteisö eivät enää tunnu merkityksellisiltä, eikä sillä ole väliä, mitä he ajattelevat. Maailmassa ja elämässä on paljon tärkeämpiä ihmisiä ja asioita. Eikä sinun tarvitse selitellä tai todistella itseäsi kenellekään, joka ei sitä kuitenkaan kuuntele. Sinulla on mahdollisuus olla ja elää sellaista elämää, minkä itse koet tärkeäksi. Kukaan ei voi lopulta estää sinua siinä, sillä kenenkään vaikutusvalta ei ulotu loputtomiin.

Gaslightingia kokiessaan joutuu joka tapauksessa punnitsemaan kysymystä: kuinka paljon olisi hyvä yrittää vaikuttaa siihen, miten muut sinut näkevät, ja kuinka paljon olisi parempi antaa vain olla ja mennä eteenpäin omassa elämässä? Oikea vastaus tähän on tilannekohtaista ja riippuu myös omista toiveistasi. Joskus voi olla tärkeää ihan vain sanoa ääneen omat kokemuksensa, vaikka niiden sanomisesta seuraisi ulkoisesti tilanteiden muuttumista vaikeammiksi. Jos on vaiennut pitkään, on tärkeä kokemus olla joskus vaikenematta.

Muista, ettei sinun tarvitse suojella ketään tai mitään ryhmää. Et ole rikkomassa mitään, mikä ei ansaitsisikin mennä rikki. On hyvä kuitenkin valmistautua siihen, että kaikki eivät välttämättä usko sinua, ja että se tulee tuntumaan todella pahalta. Toisaalta asiaa voi tarkastella myös siitä näkökulmasta, että tukevassa ja myötätuntoisessa ympäristössä sinun ei tarvitsisi miettiä lainkaan koko kysymystä.

Lue lisää

Niin mutta meitä ihmisiä on jotka ei välitä niistä muista vain siitä yhdestä ja omistaan.
Ainoat mutta vaarallisimmat sanat sanoo minulle se ketä minä rakastan ja tuolloin välitän mitä hän sanoo.Se on ihan vatun hailee mitä 1 miljardia mutanttia mulle laukoo.

Anonyymi kirjoitti:

Jos taas pysyt vahvana omassa itsessäsi, gaslightingia toteuttava henkilö saa puolelleen ainoastaan tuomitsevaisuuteen taipuvaiset tai muutoin häntä miellyttää haluavat henkilöt. Sellaiset, jotka valitsevat mieluummin uskoa vääristeltyjä asioita kuin pyrkiä oikeasti tutustumaan sinuun ja muodostamaan käsityksensä sinusta itse. Näin toimivien ihmisten ajatukset voi lopulta jättää vain omaan arvoonsa, sillä eivät ne ole minkään arvoisia tai totta. Sen sijaan maailmassa on myös paljon ihmisiä, jotka ovat valmiita tutustumaan sinuun ja muodostamaan käsityksensä sinusta sen pohjalta, miten itse käyttäydyt ja millainen olet. Tällöin sinulla itselläsi on kaikki mahdollisuudet vaikuttaa lopputulokseen.

Lopuksi muista itse pyrkiä samoihin periaatteisiin, eli siirtyä pois mustavalkoisesta ja tuomitsevasta asenteesta. Usein taipumuksena on, että viehätymme ja viehätämme ihmisiä, jotka ovat ns. samalla trauman asteella. Oma tuomitseva asenne lisää siten todennäköisyyttä sille, että elämääsi tulee lisää tuomitsevia ihmisiä, ja sinun on vaikea saada tarvitsemaasi myötätuntoa.

Narsistisesta suhteesta irtautuessa tarvitsee vaiheen, jolloin olla mustavalkoinen, mutta pikku hiljaa tavoitteena kannattaa olla keskittyminen omaan toipumiseen. Jossain vaiheessa ihmisten luokittelu narsisteihin ja ei-narsisteihin ei enää palvele ketään, vaan on pikemminkin mustavalkoista hyvä-paha-jaottelua. Matkani varrella olen eteenpäin mennessä kokenut jaottelun koko ajan yhä epämielekkäämmäksi, sillä se palvelee eniten oikeastaan narsistisia pelejä. Narsisti kun yleensä kokee olevansa itse mustavalkoisesti uhri, eikä epäröi syyllistää toista narsistiksi.

Lopulta ei ole järkeä jäädä tappelemaan siitä, kuka on ns. "oikea uhri", vaan mielekkäämpää on mennä eteenpäin omassa elämässä ja miettiä mitä voisi ehkä tehdä jatkossa toisin, jotta voi elää itselleen hyvää elämää ja olla hyvä muille. Kun siitä polusta pääsee kiinni, huomaa, ettei oikeastaan enää edes halua olla uhri. Kun pääset irti sisäisestä mustavalkoisuudesta, ei myöskään ulkopuolelta sinuun kohdistettu mustavalkoisuus enää pääse satuttamaan yhtä paljon.

Tiedät sisälläsi, ettet voi olla pelkästään hyvä tai paha, niin kuin ei sinua satuttanut henkilökään. Se millä on merkitystä, on että valitset elämääsi ihmisiä ja ympäristöjä, joissa voit hyvin. Voit todeta, ettei kyseinen henkilö näissä olosuhteissa ja elämänvaiheissanne ole sinulle hyvää seuraa, ja voit valita elämääsi jotakin muuta.

Lue lisää

Tiedätkö minua oksettaa tämä sinun manipulointisi hanki muita ihmisiä ympärillesi.
Kun se on täysin mahdoton ihmiselle kelle ei kelpaa mikä tahansa tavis ajattelija.
Ikää minulla on ja elämän kokemusta ja voin sanoa että paras on muuttaa todella kauas ja isoon kaupunkiin pois ja vaihtaa nimi yms.
Olla mieluummin yksin kuin ottaa enään riskiä.

Anonyymi kirjoitti:

Kultit ovat äärimmäisiä narsistisen yhteisön ilmentymiä, joissa psykopaattinen narsisti hallitsee ihmisjoukkoa. Koska kultit ovat normaalielämästä poikkeavia ilmiöitä, ne on yleensä luokiteltu omaksi ilmiökseen. Kyse on kuitenkin pohjimmiltaan narsistisesta johtamisesta. Näin ollen mikä tahansa yhteisö (usein perhe), joka pyörii narsistin ympärillä, on jollain tapaa kultin kaltainen. Mitä psykopaattisempi narsisti on, sitä enemmän yhteisö on käytännössä samanlainen kuin kultti.

Autoritäärinen johtajuus. Yksi henkilö toimii autoritäärisenä johtajana, joka määrittelee muiden jäsenten todellisuuden. Hän määrittelee, mitä jäsenet saavat ajatella, tuntea, havaita ja miten he saavat käyttäytyä. Johtaja on se, joka on oikeassa, ja häntä usein ihaillaan.

2. Istuttaminen. Jäsenten oma minuus murskataan (voidaan nimetä esimerkiksi defenssien tai synnynnäisen pahuuden murtamiseksi) ja hajoitetaan, jonka jälkeen palasista kootaan halutunlainen "uusi" ihminen. Tämä tarkoittaa jäsenen ajatusmaailman muuttamista halutunlaiseksi

Haavoittuvuuksien hyväksikäyttö ja riippuvuuden muodostaminen. Yhteisö ja/tai sen johtaja houkuttelee jäseniä esiintymällä jonkin tärkeän tarpeen täyttäjänä. Helpoimmin jäseniksi saadaan henkilöitä, joilla on elämässään sillä hetkellä pinnalla jokin haavoittuvuus, johon tarjota helpotusta. Jäseniä kannustetaan avautumaan haavoittuvuuksistaan ja heitä kohdellaan niin, että heidän sisäinen lapsensa herää (esimerkiksi käyttämällä tietynlaisia äänensävyjä). Sisäistä lasta ei kuitenkaan kannusteta toteuttamaan itseään, vaan sen esille tuloa käytetään riippuvuuden muodostamisessa. Jäsen tulee riippuvaiseksi yhteisön/johtajan tarjoamista asioista. Todellisuus muodostuu sellaiseksi, että vain yhteisöllä/johtajalla on mahdollisuus enää tarjota näitä asioita. Jäseniä kannustetaan myös keskenään heikkoihin rajoihin, jolloin kukaan ei enää tiedä missä yksi loppuu ja toinen alkaa. Tämä nimetään erityislaatuiseksi yhteenkuuluvuudeksi ja yhden köyden pitämiseksi. Itsenäisyys tai mikä tahansa oma ajattelu/asioiden kyseenalaistaminen demonisoidaan tyhmyydeksi tai vahingollisuudeksi.

4. Eristäytyminen. Yhteisö uskoo olevansa erityinen ja esimerkiksi ymmärtävänsä jotakin paremmin kuin muut. Yhteisö asettuu me vastaan muut -asetelmaan, jossa ulkopuoliset nähdään yhteisön olemassaoloa ja tasapainoa uhkaavina

Kakkoskohta - henkilön omien defenssien murtaminen ja hänen uudelleenrakentamisensa - on rajuudestaan huolimatta hyvin kätkeytyvä asia. Yllättävistä paikoista kuulee joskus jonkun puolustavan tämänkaltaista ajatusmaailmaa. Se on kuitenkin väkivaltaa. Kukaan ei ole niin jumalasta seuraava, että olisi oikeutettu murskaamaan toisen saadakseen tämän jälleen "kukoistukseen". Murskaaminen ei auta henkilön omaa kykyä voimaantua ja löytää oma kukoistuksensa sisältään.

Ne yhteisön jäsenet, jotka eivät ole vielä kyenneet irtautumaan, tulevat todennäköisesti puolustamaan narsistia ja pyrkivät houkuttelemaan sinua takaisin kulttimaisin keinoin. Kultista pääsee irti vain henkilökohtaisen työskentelyn ja asioiden kohtaamisen kautta. Ennen tätä jäsenet jatkavat narsismia omassa käyttäytymisessään ja pyrkivät pitämään yhteisön tasapainossa (narsistisessa tasapainossa).

Lue lisää

Kohta 2.
Viranomaisten ja psykiatrinen tuon tekemänä tuhoaa kaiken.

Anonyymi kirjoitti:

Tämä trauma (koettu trauma) pyrkii varmistamaan, että huomaamme jatkossa kohtaamamme vaaran, vaikka käytännössä se päätyy toimimaan juuri päinvastaisella tavalla. Riski ongelmallisen suhteen uusimiselle on korkea niin kauan, kun traumaa ei ole kunnolla käsitellyt. Trauma voi aiheuttaa tarpeen kokea sama asia uudelleen, mutta tällä kertaa eri tavalla, paremmin ratkaistuna. Tätä ei tarvitse tulkita masokistiseksi, vaan se on juuri päinvastaista. Aivojen tarkoituksena on suojella sinua vaaroilta ja harjoittaa sinua kohtaamaan potentiaalisesti vaarallisia tilanteita. Tämän vuoksi trauma saa sinut fiksautuneeksi uhkaavista kohteista, jotta huomaisit ne ja voisit harjoitella kykyäsi selviytyä niistä.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että tavatessasi uuden ihmisen, joka jollain tavalla muistuttaa sinua narsistista, huomiosi automaattisesti keskittyy hyvin voimakkaasti tähän ihmiseen. Muistuttava tekijä voi olla merkityksetön (kuten samanlainen auto tai hajuvesi), mutta se voi myös olla tärkeä merkki samankaltaisesta tunnelmasta. Samankaltaista tunnelmaa voi olla hienovaraisesti aistittu kylmyys, välinpitämättömyys tai röyhkeys toisesta ihmisestä.

Nämä kaikki pienetkin merkit saavat siis sinut suuntaamaan huomiosi automaattisesti tähän ihmiseen, jotta voit skannata ja tarkastella paremmin, mistä on kyse. Koska tämä tapahtuu automaattisesti, et välttämättä tietoisesti tajua mitä tapahtuu. Huomaat tietoisesti vain sen, että jostain syystä ajattelet tätä ihmistä hyvin paljon, katseesi kiinnittyy häneen useasti ja tiukasti tai hän aiheuttaa sinussa kummallisen voimakkaita tuntemuksia.

Muu ympäristö katoaa ympäriltä, ja näet vain tämän ihmisen. Valitettavasti hyvin usein tämän voi tulkita väärin niin, että olisit kiinnostunut tai viehättynyt kyseisestä ihmisestä. Kun oma mieli palaa uudestaan ja uudestaan pohtimaan ja pyörimään tämän yhden ihmisen ympärillä skannatakseen uhkia, on tilanne helposti väärin tulkittavissa viehätykseksi.

Mikä sitten aiheuttaa sen, ettet ymmärrä skannaavasi uhkia, vaan luulet olevasi viehättynyt? Trauma tarkoittaa tilannetta, joka ylittää ihmisen käsittelykyvyn. Tämä siis tarkoittaa, että samalla kun aivosi yrittävät suojella sinua fiksautumalla uhkaan, toinen osa sinussa haluaa välttää käsittelykykysi ylittävien asioiden tiedostamista. Narsistisessa suhteessa tämä ilmenee siten, että suhteen ylläpysymisen kannalta on välttämätöntä alentaa tietoisuuttaan väkivallasta, jotta kiintymyssuhde voi pysyä yllä. Tämä trauman jakautunut eli dissosioitunut luonne kuitenkin seuraa sinua narsistisen suhteen jälkeiseenkin aikaan.

Rakenteellisen dissosiaation teorian mukaan trauma aiheuttaa mielen jakautumista emotionaalisiin osiin ja näennäisesti pärjääviin osiin. Aikuisiällä koettu trauma (silloin, kun lapsuuden pohja on turvallinen) aiheuttaa usein lähinnä primäärin dissosiaation, eli jakautuneita osia on kaksi - yksi EP (emotionaalinen osa) ja yksi ANP (näennäisesti pärjäävä osa). Traumaan liittyvät tunteet ja kokemukset kapseloituvat EP:hen, jota normaalia elämää tavallisesti jatkava ANP hylkii. ANP välttää traumaan liittyvien tunteiden ja kokemusten muistamista, mutta EP puskee välillä läpi - esimerkiksi juuri niinä hetkinä, kun huomaat uuden tuttavuuden muistuttavan vanhasta traumastasi. Samalla ANP pyrkii kuitenkin jatkamaan EP:n hylkimistä ja sen sulkemista pois tietoisuudesta, jolloin et tietoisesti ymmärrä fiksautuneesi tähän henkilöön EP:si kautta, vaan luulet olevasi viehättynyt hänestä. EP sisältää motivationaaliset tarpeet itsensä suojelemiseen ja puolustautumiseen, josta seuraa se, että EP:tä hylkivä ANP ei osaa suojella itseään tarkoituksenmukaisesti vaarallisissa tilanteissa.

Lapsuudessa koetut traumat voivat aiheuttaa myös sekundäärin dissosiaation (kompleksi trauma) tai tertiäärisen dissosiaation (dissosiatiivinen identiteettihäiriö DID). Sekundäärissä dissosiaatiossa on yksi normaalielämää läpi kahlaava ANP, ja useita traumaa kantavia EP:itä. Tämä tarkoittaa siis sitä, että traumamuisto on ollut niin ylivoimainen, että se on jakautunut erillisiin kokemuksiin.

Seuraavalla kerralla kun huomaat jumiutuneesi kiinni johonkuhun henkilöön, älä työnnä EP:täsi pois, vaan yritä kuunnella, mitä se sinulle kertoo. Usko sitä. Yritä saada mielesi ymmärtämään, että olet skannaamassa vaaraa, et viehättymässä tai löytämässä sielunkumppanuutta. Löydä kokonaisuus ja kuuntele todellisia tunteitasi. Sinun ei tarvitse käydä läpi suoraan niitä kokemuksia, joita EP:si kantaa, vaan tärkeämpää on, että kuuntelet mitä se sanoo sinulle tässä hetkessä ja nyt

Lue lisää

Minä tykästyn kaltaiseeni niin olenko nyt narsisti.?Paskan jauhantaa ja yleistämistä

Anonyymi kirjoitti:

Minä tykästyn kaltaiseeni niin olenko nyt narsisti.?Paskan jauhantaa ja yleistämistä

Ei siinä lukenut, että jos muistuttaa itseään, vaan

Ihan mielenkiintoisesti kirjoitettuja blogikirjoituksia. Harvoilla on taitoa luoda sisältöä lauseiden sisään.

Anonyymi kirjoitti:

Minä tykästyn kaltaiseeni niin olenko nyt narsisti.?Paskan jauhantaa ja yleistämistä

Tälläisten asioiden tiimoilta on paljon pksjauhantaa, se on totta. Ihmisiä, kuten monia tämänkin palstan kautta vaikutteita ottavia tai jotka menevät tuollaisia hovia pitävien vaikutuspiirien alle, ja helposti manipuloitavina, haluavat omaksua toisten tuomia juttuja, eivätkä pyrikään näkemään, onko se tilanne edes sellaisessa kontekstissa, missä tuollaiset oikeasti olisivat totta tai toteutuisi.

Jos ihminen yksipuolisesti tekee hovinsa, vaikutuspiirinsä alaisuudessa oleville ilmaisuja, pitäisi jonkinlaiset herätyskellot soida ja miettiä, missä se toinen osapuoli on?

Ei sellainen ole suotavaa ja hyväksyttävää, että kun esim. jollakulla olisi ollut kuukausikaupalla mahdollisuus luoda tuttavallisuutta, jos olisi henkilöstä oikeasti ollut kiinnostunut, mutta se kaikki "ihastumis"puhe alkoi vasta sen jälkeen kun oli päässyt/joutunut tuollaisten vaikutuspiirien alaisuuteen, ja samalla mitä omituisin oletus, että pidetään sitten itsestäänselvänä, että toinen tulisi nyt tuollaisen hlön luokse kun on hlö vaikutuspiirien alaisuudessa olevien kanssa, ruvenneet uskottelemaan, että toinen hlö pitää saada näyttämään siltä, että hän olisi aiheuttanut hänessä ihastuksen, vaikka oli itse se, joka halusi kuikuilla, mutta kun joutuu manipuloiduksi tuollaisen vaikutuspiirin alaisuuteen, puheet senkun muuttuvat omahyväisemmäksi ja jopa sellaiseksi, että ihan olisi melkein "viekoteltu" ihastumaan.

Tuollainen ei luonnollisestikaan kerro mitään hyvää ihmisestä, että on valmis "myymään" toisen tuollaisen vaikutuspiirin alaisuuteen muutamasta huomiohetkestään.

Luulisi aikuisen ihmisen ymmärtävän, etteivät oikeasti ole teinityttöryhmässä ja kantavansa vastuun siitä, kun jää kiinni, että on "myynyt" ihmisen ja pyrkinyt vaikutuspiirin kautta vaikuttamaan siihen, miten voimakkaasti painostetaan ja ilmaistaan mitä ja miten toisen tulisi nyt tunteita kohdentaa/näyttää, vaikka tilanne ja hlöt tulee ihmiselle yllätyksenä.

Miksi sitten teette tuollaisia, luulisi luonnostaan ymmärtävän, ettei tuosta synny mitään? mikä koko jutun pointti on? onko todellakin niin, että noin omahyväisesti pitää jotain ihmistä itsestäänselvyytenä, ettei enää mikään normaali huomioiminen tunnu sopivammalta ratkaisulta?

Tuollaiset ihmiset, jotka haluavat suojella tuollaisten vaikutuspiirin olemassaoloa ja sitä, että ovat "myyneet" ihmisen sen vaikutuspiirin tunkeiluun, pitäisi jossain vaiheessa tajuta se, että valehteleminen ja peittely tuollaisista ei edestiä mitään hyviä välejä tai suhteita.

On outoa, että ihmiset haluavat valita tuollaisia linjoja ja tapoja, missä ilmiselvästi ovat joko sisällä tai tietoisia siitä, että ovat vaikutuspiirin alaisuudessa, missä saavat kuvitella oikeutetukseen tunkeilla hovia pitävien myötävaikutuksella ja esittää toisen suuntaan vaatimuksia ja väitteitä ihmisen tunteista.

Pystyvät uppoutumaan vaikutuspiirin juttujen alaisuuteen ja pyrkivät hyötymään niistä, esittävät, vaikka heidänkin tarinointinsa ihmisen selän takana tulee ilmi, silti haluavat esittää, että ihan lämpimästi tässä reilun pelin hengessä ajattelin toisesta ja toisi suhteeseen pelkkää hyvää. Miten sellainen voisi tuollaisen toiminnan jälkeen muka olla edes mahdollista?

Mikä tarve on alkaa esittämään vaikutelmia ja valehdella, vaikka ovat itsekin joutuneet petokseen, silti mieluummin haluavat että toiselle ihmiselle kävisi vielä huonommin, jotta voisivat jatkaa vaikutuspiirin alaisuudessa olemista ja vaikutelmien tekemistä, valehdellen ja piilotellen sitä, ovat halukkaampia hyötymään kaasuvalottamisen tuomasta alentamisesta, pyrkien uskottelemaan, etteivät he tiedä mitään tunkeilevasta vaikutuspiirin toiminnasta, mikä on paksu vale, mistä jäävät toistuvasti kiinni.

Kovin hanakasti ovat etsimässä toisesta vikoja sen jälkeen, kun räjähdykset tulevat siitä, kun toiseen yritetään iskostaa muiden kautta sellaisia väittämiä tunteista ja mihin, kenen niiden tulisi kohdistua, että se on käsittämätöntä että joku voi täysin järjissään tuollaiseen sortua. Mutta siltä se pahasti näyttää, että muut motiivit vievät voiton. Ihmisillä ei ole ole mitään oikeutta alkaa etäällä ihmisestä alkaa "suhdeleikkejä" ja tehdä vaikutelmia ja yrityksiä saada asiat näyttämään muiden kautta sellaiselta että voisivat noin tehdä.

Se on heidän valintansa ja se pitää heidän itsekin tiedostaa, te valitsitte oman tapanne ja tuollaisten jälkeen se miten teihin suhtaudutaan, pitää hyväksyä ja mennä tajuntaan. Luonnollisesti mitään ei synny tuollaisten jälkeen.

Pitää todellakin ymmärtää, että peittelyillä ja valehteluilla ei asioita aleta rakentamaan. Sellaiset esitykset etteivät mitenkään ymmärrä(täneet) tuollaisia, on täysin käsittämätöntä itsepetosta ja valehteluun pyrkimistä. Säälittävää.

Anonyymi kirjoitti:

Tälläisten asioiden tiimoilta on paljon pksjauhantaa, se on totta. Ihmisiä, kuten monia tämänkin palstan kautta vaikutteita ottavia tai jotka menevät tuollaisia hovia pitävien vaikutuspiirien alle, ja helposti manipuloitavina, haluavat omaksua toisten tuomia juttuja, eivätkä pyrikään näkemään, onko se tilanne edes sellaisessa kontekstissa, missä tuollaiset oikeasti olisivat totta tai toteutuisi.

Jos ihminen yksipuolisesti tekee hovinsa, vaikutuspiirinsä alaisuudessa oleville ilmaisuja, pitäisi jonkinlaiset herätyskellot soida ja miettiä, missä se toinen osapuoli on?

Ei sellainen ole suotavaa ja hyväksyttävää, että kun esim. jollakulla olisi ollut kuukausikaupalla mahdollisuus luoda tuttavallisuutta, jos olisi henkilöstä oikeasti ollut kiinnostunut, mutta se kaikki "ihastumis"puhe alkoi vasta sen jälkeen kun oli päässyt/joutunut tuollaisten vaikutuspiirien alaisuuteen, ja samalla mitä omituisin oletus, että pidetään sitten itsestäänselvänä, että toinen tulisi nyt tuollaisen hlön luokse kun on hlö vaikutuspiirien alaisuudessa olevien kanssa, ruvenneet uskottelemaan, että toinen hlö pitää saada näyttämään siltä, että hän olisi aiheuttanut hänessä ihastuksen, vaikka oli itse se, joka halusi kuikuilla, mutta kun joutuu manipuloiduksi tuollaisen vaikutuspiirin alaisuuteen, puheet senkun muuttuvat omahyväisemmäksi ja jopa sellaiseksi, että ihan olisi melkein "viekoteltu" ihastumaan.

Tuollainen ei luonnollisestikaan kerro mitään hyvää ihmisestä, että on valmis "myymään" toisen tuollaisen vaikutuspiirin alaisuuteen muutamasta huomiohetkestään.

Luulisi aikuisen ihmisen ymmärtävän, etteivät oikeasti ole teinityttöryhmässä ja kantavansa vastuun siitä, kun jää kiinni, että on "myynyt" ihmisen ja pyrkinyt vaikutuspiirin kautta vaikuttamaan siihen, miten voimakkaasti painostetaan ja ilmaistaan mitä ja miten toisen tulisi nyt tunteita kohdentaa/näyttää, vaikka tilanne ja hlöt tulee ihmiselle yllätyksenä.

Miksi sitten teette tuollaisia, luulisi luonnostaan ymmärtävän, ettei tuosta synny mitään? mikä koko jutun pointti on? onko todellakin niin, että noin omahyväisesti pitää jotain ihmistä itsestäänselvyytenä, ettei enää mikään normaali huomioiminen tunnu sopivammalta ratkaisulta?

Tuollaiset ihmiset, jotka haluavat suojella tuollaisten vaikutuspiirin olemassaoloa ja sitä, että ovat "myyneet" ihmisen sen vaikutuspiirin tunkeiluun, pitäisi jossain vaiheessa tajuta se, että valehteleminen ja peittely tuollaisista ei edestiä mitään hyviä välejä tai suhteita.

On outoa, että ihmiset haluavat valita tuollaisia linjoja ja tapoja, missä ilmiselvästi ovat joko sisällä tai tietoisia siitä, että ovat vaikutuspiirin alaisuudessa, missä saavat kuvitella oikeutetukseen tunkeilla hovia pitävien myötävaikutuksella ja esittää toisen suuntaan vaatimuksia ja väitteitä ihmisen tunteista.

Pystyvät uppoutumaan vaikutuspiirin juttujen alaisuuteen ja pyrkivät hyötymään niistä, esittävät, vaikka heidänkin tarinointinsa ihmisen selän takana tulee ilmi, silti haluavat esittää, että ihan lämpimästi tässä reilun pelin hengessä ajattelin toisesta ja toisi suhteeseen pelkkää hyvää. Miten sellainen voisi tuollaisen toiminnan jälkeen muka olla edes mahdollista?

Mikä tarve on alkaa esittämään vaikutelmia ja valehdella, vaikka ovat itsekin joutuneet petokseen, silti mieluummin haluavat että toiselle ihmiselle kävisi vielä huonommin, jotta voisivat jatkaa vaikutuspiirin alaisuudessa olemista ja vaikutelmien tekemistä, valehdellen ja piilotellen sitä, ovat halukkaampia hyötymään kaasuvalottamisen tuomasta alentamisesta, pyrkien uskottelemaan, etteivät he tiedä mitään tunkeilevasta vaikutuspiirin toiminnasta, mikä on paksu vale, mistä jäävät toistuvasti kiinni.

Kovin hanakasti ovat etsimässä toisesta vikoja sen jälkeen, kun räjähdykset tulevat siitä, kun toiseen yritetään iskostaa muiden kautta sellaisia väittämiä tunteista ja mihin, kenen niiden tulisi kohdistua, että se on käsittämätöntä että joku voi täysin järjissään tuollaiseen sortua. Mutta siltä se pahasti näyttää, että muut motiivit vievät voiton. Ihmisillä ei ole ole mitään oikeutta alkaa etäällä ihmisestä alkaa "suhdeleikkejä" ja tehdä vaikutelmia ja yrityksiä saada asiat näyttämään muiden kautta sellaiselta että voisivat noin tehdä.

Se on heidän valintansa ja se pitää heidän itsekin tiedostaa, te valitsitte oman tapanne ja tuollaisten jälkeen se miten teihin suhtaudutaan, pitää hyväksyä ja mennä tajuntaan. Luonnollisesti mitään ei synny tuollaisten jälkeen.

Pitää todellakin ymmärtää, että peittelyillä ja valehteluilla ei asioita aleta rakentamaan. Sellaiset esitykset etteivät mitenkään ymmärrä(täneet) tuollaisia, on täysin käsittämätöntä itsepetosta ja valehteluun pyrkimistä. Säälittävää.

Lue lisää

Varsinkin tuo "viekoitellut" ihastumaan on huvittava heidän suustaan, kun eivät näköjään pysty oikeasti edes ymmärtämään, etteivät hlöt oikeasti ole missään tekemissäkään toistensa kanssa, ei hengailua, ei juttelua, ei viekoittelua sänkyyn ei mitään, ei yhtään mitään.

Mutta ilmeisesti heidän mielikuvituksessaan elävät jo jotain tilannetta, eivätkä vain ole ihastuksesta pakahtuakseen, vaan uskottelevat vaikutuspiirin alaisuudessa olevien kanssa, miten heitä nyt tällä tavalla (kun elävät keskenään samaistumisvaikutuksissa kun eivät muuten elämälleen sisältöä keksi) kun itsestäänselvyytenä pidetty ei tule ihastelemaan, jotta saisivat sitten taas jutun juurta ja huomiota.

Älyttömämpää tapaa pyrkiä jonkun kanssa johonkin tuskin on, mutta jutun pointtihan on kylläkin siinä, että jos toinen ei alentuneena ja itsestäänselvänä tule nyt noiden ns vihjeiden jälkeen heti heidän luokseen, heidän puoleltaan ei muuta tapahdu kuin se keskenään asioiden mielikuvittelu ja toiseen suuntautuva kaasuvalottomistapainen typeryys, missä jatkuvasti haluavat uskotella, että toisen on täytynyt ja jatkossakin täytyy tuntea juuri tällä tavalla ja ilmaista ne näin ja näin. Tulla haluamaan heitä siten, että he voisivat olla sumuverhon takana, eivätkä vastuussa mistään, vaan sellaisella asenteella mikä ei eroa teinifiili asennoitumisesta, jossa luulee ettei toisen ajatuksilla, ihmisinä olisi juurikaan merkitystä, vaan hämmästelevät jos hlö itse jotain ilmaisee ja kokevat sen liiallisesti ollakseen normaali reakointi toisen ihmisen omiin tunteisiin, ajatuksiin.

On röyhkeätä ja sairaalloista alkaa valehtelemisen ja vaikutelmien kautta muiden kanssa luomaan toiseen sellaisia ilmaisuja, mitkä ovat hyvin haitallisia, niiden valheellisuuden takia. Se, miten tuollainen valheellisuus heidän päässään syntyy, täytyy käsitellä ja tuoda ilmi, ei ihmiset voi noin toimia toista kohtaan. Ei ole normaalia alkaa painostavasti ja vaativasti kohdistamaan toiseen ihmiseen omia tunne projektisoimisia.

Lisäksi kun se tapahtuu tuollaisen manipulatiivisen vaikutuspiirin alaisuuksien kautta, missä tietävät että toisen hlön elämään puututaan, tunkeillaan, jopa rikosten avulla saavat kyttäyksien kautta kimmokkeita elätelläkseen omia tunnevahvistuksia, se on aivan liian paksua ja väärintekemistä toista kohtaan.

Jotain oleellista puuttuu ihmiseltä, joka lähtee valehtelemaan tuollaisista ja jaksaa leikkiä sitä ettei ymmärrä(täneet) mitä väärää tuossa toiminnassa ja sen piilottelussa on.

Se kertoo siitä, mihin kategoriaan ihmisinä kuuluvat, niin se vain on. Katso tiukasti peiliin ihan vain itse tai hei keskenänne!

Anonyymi kirjoitti:

Tälläisten asioiden tiimoilta on paljon pksjauhantaa, se on totta. Ihmisiä, kuten monia tämänkin palstan kautta vaikutteita ottavia tai jotka menevät tuollaisia hovia pitävien vaikutuspiirien alle, ja helposti manipuloitavina, haluavat omaksua toisten tuomia juttuja, eivätkä pyrikään näkemään, onko se tilanne edes sellaisessa kontekstissa, missä tuollaiset oikeasti olisivat totta tai toteutuisi.

Jos ihminen yksipuolisesti tekee hovinsa, vaikutuspiirinsä alaisuudessa oleville ilmaisuja, pitäisi jonkinlaiset herätyskellot soida ja miettiä, missä se toinen osapuoli on?

Ei sellainen ole suotavaa ja hyväksyttävää, että kun esim. jollakulla olisi ollut kuukausikaupalla mahdollisuus luoda tuttavallisuutta, jos olisi henkilöstä oikeasti ollut kiinnostunut, mutta se kaikki "ihastumis"puhe alkoi vasta sen jälkeen kun oli päässyt/joutunut tuollaisten vaikutuspiirien alaisuuteen, ja samalla mitä omituisin oletus, että pidetään sitten itsestäänselvänä, että toinen tulisi nyt tuollaisen hlön luokse kun on hlö vaikutuspiirien alaisuudessa olevien kanssa, ruvenneet uskottelemaan, että toinen hlö pitää saada näyttämään siltä, että hän olisi aiheuttanut hänessä ihastuksen, vaikka oli itse se, joka halusi kuikuilla, mutta kun joutuu manipuloiduksi tuollaisen vaikutuspiirin alaisuuteen, puheet senkun muuttuvat omahyväisemmäksi ja jopa sellaiseksi, että ihan olisi melkein "viekoteltu" ihastumaan.

Tuollainen ei luonnollisestikaan kerro mitään hyvää ihmisestä, että on valmis "myymään" toisen tuollaisen vaikutuspiirin alaisuuteen muutamasta huomiohetkestään.

Luulisi aikuisen ihmisen ymmärtävän, etteivät oikeasti ole teinityttöryhmässä ja kantavansa vastuun siitä, kun jää kiinni, että on "myynyt" ihmisen ja pyrkinyt vaikutuspiirin kautta vaikuttamaan siihen, miten voimakkaasti painostetaan ja ilmaistaan mitä ja miten toisen tulisi nyt tunteita kohdentaa/näyttää, vaikka tilanne ja hlöt tulee ihmiselle yllätyksenä.

Miksi sitten teette tuollaisia, luulisi luonnostaan ymmärtävän, ettei tuosta synny mitään? mikä koko jutun pointti on? onko todellakin niin, että noin omahyväisesti pitää jotain ihmistä itsestäänselvyytenä, ettei enää mikään normaali huomioiminen tunnu sopivammalta ratkaisulta?

Tuollaiset ihmiset, jotka haluavat suojella tuollaisten vaikutuspiirin olemassaoloa ja sitä, että ovat "myyneet" ihmisen sen vaikutuspiirin tunkeiluun, pitäisi jossain vaiheessa tajuta se, että valehteleminen ja peittely tuollaisista ei edestiä mitään hyviä välejä tai suhteita.

On outoa, että ihmiset haluavat valita tuollaisia linjoja ja tapoja, missä ilmiselvästi ovat joko sisällä tai tietoisia siitä, että ovat vaikutuspiirin alaisuudessa, missä saavat kuvitella oikeutetukseen tunkeilla hovia pitävien myötävaikutuksella ja esittää toisen suuntaan vaatimuksia ja väitteitä ihmisen tunteista.

Pystyvät uppoutumaan vaikutuspiirin juttujen alaisuuteen ja pyrkivät hyötymään niistä, esittävät, vaikka heidänkin tarinointinsa ihmisen selän takana tulee ilmi, silti haluavat esittää, että ihan lämpimästi tässä reilun pelin hengessä ajattelin toisesta ja toisi suhteeseen pelkkää hyvää. Miten sellainen voisi tuollaisen toiminnan jälkeen muka olla edes mahdollista?

Mikä tarve on alkaa esittämään vaikutelmia ja valehdella, vaikka ovat itsekin joutuneet petokseen, silti mieluummin haluavat että toiselle ihmiselle kävisi vielä huonommin, jotta voisivat jatkaa vaikutuspiirin alaisuudessa olemista ja vaikutelmien tekemistä, valehdellen ja piilotellen sitä, ovat halukkaampia hyötymään kaasuvalottamisen tuomasta alentamisesta, pyrkien uskottelemaan, etteivät he tiedä mitään tunkeilevasta vaikutuspiirin toiminnasta, mikä on paksu vale, mistä jäävät toistuvasti kiinni.

Kovin hanakasti ovat etsimässä toisesta vikoja sen jälkeen, kun räjähdykset tulevat siitä, kun toiseen yritetään iskostaa muiden kautta sellaisia väittämiä tunteista ja mihin, kenen niiden tulisi kohdistua, että se on käsittämätöntä että joku voi täysin järjissään tuollaiseen sortua. Mutta siltä se pahasti näyttää, että muut motiivit vievät voiton. Ihmisillä ei ole ole mitään oikeutta alkaa etäällä ihmisestä alkaa "suhdeleikkejä" ja tehdä vaikutelmia ja yrityksiä saada asiat näyttämään muiden kautta sellaiselta että voisivat noin tehdä.

Se on heidän valintansa ja se pitää heidän itsekin tiedostaa, te valitsitte oman tapanne ja tuollaisten jälkeen se miten teihin suhtaudutaan, pitää hyväksyä ja mennä tajuntaan. Luonnollisesti mitään ei synny tuollaisten jälkeen.

Pitää todellakin ymmärtää, että peittelyillä ja valehteluilla ei asioita aleta rakentamaan. Sellaiset esitykset etteivät mitenkään ymmärrä(täneet) tuollaisia, on täysin käsittämätöntä itsepetosta ja valehteluun pyrkimistä. Säälittävää.

Lue lisää

Alkavat vaikutuspiirin juttujen kautta innostumaan, ovat manipulaatioihin helposti antaantuvia ja haluavat mieluummin viettää aikaa muiden muodostamissa hoveissa kun seisoa ihmisinä omilla jaloillaan ja tehdä päätelmia, elämisen linjaa sen myötä.

Yksikin tapaus selvästi oli hakenut vaikutuspiiristä vahvistuksia sille, onko esim. lepsukkapiireissä tunnettu, jotta sen hönötyksen myötä ajatteli voivansa suhtaua alentuvasti ja välinpitämättömästi toiseen. Oli siis hyvinkin tietoinen vaikutuspiiristä ja haluaa uppoutua tuollaiseen toimintaan, mikä kertoi riittävästi ihmisestä, minkä vahvisti se, kun hänen kertomiaan ivailuja ja naureskeluja kaveriporukkansa kautta alkoi levitä.

He ovat ihmisinä hyvinkin tuollaisten yläpuolella kerrottujen kaltaisia, tarve tehdä vaikutelmia muille ja muiden kautta, mutta uppoutuvat aivan toisenlaseen tunnelmaan, maailmana vaikka mitä tahansa hyväksyen ja hyödyntäen. Uskotellen, että he voivat alkaa tunkeilla ja pyrkiä kaasuvalottamaan jotta tuo kaikki pysyisi piilossa ja he voisivat painostaa ihmisen muiden kautta tuntemaan heitä kohtaan tietyllä tavalla.

Sellainen ei tietenkään tule onnistumaan, mikä varmaan huomattu. Se, että pyrkivät tuollaista toimintamallia jatkamaan, on aivan käsittämätöntä ja kertookin sitten oikeasti ihan riittävästi heistä ihmisinä. Heillepäin tuollaisten jälkeen ole kukaan mitään velvollinen tekemään. Noin valheellisia ja asioita piilottelevia ihmisiä, jotka pyrkivät sivuuttamaan kaiken tuon ja uskottelevat että he voisivat skipata nuo asiat ja hakea vain heitä vahvistavia tunnekokemuksia, niin toistan tässä asiaa, mutta se ei ole normaali tapa suhtautua tällaisiin asioihin ja toiseen ihmiseen.

Toisen ihmisen asiat, oikeat tuntemukset tuntuvat vain aiheuttavan hämmästystä, ja se valitettavasti kertoo sen mitä he oikeasti ajattelevat ja millä tavalla he suhtauvat ihmiseen, uskovat niin vankkumattomasti että vain heidän näkemyksellä, tuntemuksillaan on jotain väliä. Luulisi tämän olevan itsestäänselvää, ettei tuolla tavalla suhtautuminen ole normaalia.

Anonyymi kirjoitti:

Alkavat vaikutuspiirin juttujen kautta innostumaan, ovat manipulaatioihin helposti antaantuvia ja haluavat mieluummin viettää aikaa muiden muodostamissa hoveissa kun seisoa ihmisinä omilla jaloillaan ja tehdä päätelmia, elämisen linjaa sen myötä.

Yksikin tapaus selvästi oli hakenut vaikutuspiiristä vahvistuksia sille, onko esim. lepsukkapiireissä tunnettu, jotta sen hönötyksen myötä ajatteli voivansa suhtaua alentuvasti ja välinpitämättömästi toiseen. Oli siis hyvinkin tietoinen vaikutuspiiristä ja haluaa uppoutua tuollaiseen toimintaan, mikä kertoi riittävästi ihmisestä, minkä vahvisti se, kun hänen kertomiaan ivailuja ja naureskeluja kaveriporukkansa kautta alkoi levitä.

He ovat ihmisinä hyvinkin tuollaisten yläpuolella kerrottujen kaltaisia, tarve tehdä vaikutelmia muille ja muiden kautta, mutta uppoutuvat aivan toisenlaseen tunnelmaan, maailmana vaikka mitä tahansa hyväksyen ja hyödyntäen. Uskotellen, että he voivat alkaa tunkeilla ja pyrkiä kaasuvalottamaan jotta tuo kaikki pysyisi piilossa ja he voisivat painostaa ihmisen muiden kautta tuntemaan heitä kohtaan tietyllä tavalla.

Sellainen ei tietenkään tule onnistumaan, mikä varmaan huomattu. Se, että pyrkivät tuollaista toimintamallia jatkamaan, on aivan käsittämätöntä ja kertookin sitten oikeasti ihan riittävästi heistä ihmisinä. Heillepäin tuollaisten jälkeen ole kukaan mitään velvollinen tekemään. Noin valheellisia ja asioita piilottelevia ihmisiä, jotka pyrkivät sivuuttamaan kaiken tuon ja uskottelevat että he voisivat skipata nuo asiat ja hakea vain heitä vahvistavia tunnekokemuksia, niin toistan tässä asiaa, mutta se ei ole normaali tapa suhtautua tällaisiin asioihin ja toiseen ihmiseen.

Toisen ihmisen asiat, oikeat tuntemukset tuntuvat vain aiheuttavan hämmästystä, ja se valitettavasti kertoo sen mitä he oikeasti ajattelevat ja millä tavalla he suhtauvat ihmiseen, uskovat niin vankkumattomasti että vain heidän näkemyksellä, tuntemuksillaan on jotain väliä. Luulisi tämän olevan itsestäänselvää, ettei tuolla tavalla suhtautuminen ole normaalia.

Lue lisää

Tämäkin on muuten hupaisaa, että keksivät päässään kaiken maailmaan selityksiä ja kiertoteitä sille, miksei heitä ole lähestytty, vaikka olisivat jääneet ns kiinni siitä, että kaveriporukassa ivailevat, naureskelevat, korostavat omaa omahyväisyyttään, osoittelevasti kertaa ihmisistä ja ulkonäköä ym.

Luovat sumuverhon kun muiden kautta pyrkivät luomaan vaikutelmaa, ja haluavat niin kovasti sen ylläpitämistä, että ovat valmiita vaikka kuinka pitkälle kaasuvalottamaan toista, jotta saisivat hykerrellä omissa teinifiini tunnelmissa kaveriporukoissaan, mitkä jatkojalostavat vaikutuspiirin alaisuudessa olemisella, jotta saisivat niillä kimmokkeilla pidettyä yllä tuota dopamiinin saamista ja kuvitelmaa siitä, että ovat yhteyksissä ja sidoksissa toiseen ihmiseen, pyrkien sitomaan ihmisen tuollaisen kautta heidän tietoisuuteen.

Jos joku ei näe tuossa toiminnassa mitään väärään, niin tervemenoa tiedätte kyllä minne.

Anonyymi kirjoitti:

Alkavat vaikutuspiirin juttujen kautta innostumaan, ovat manipulaatioihin helposti antaantuvia ja haluavat mieluummin viettää aikaa muiden muodostamissa hoveissa kun seisoa ihmisinä omilla jaloillaan ja tehdä päätelmia, elämisen linjaa sen myötä.

Yksikin tapaus selvästi oli hakenut vaikutuspiiristä vahvistuksia sille, onko esim. lepsukkapiireissä tunnettu, jotta sen hönötyksen myötä ajatteli voivansa suhtaua alentuvasti ja välinpitämättömästi toiseen. Oli siis hyvinkin tietoinen vaikutuspiiristä ja haluaa uppoutua tuollaiseen toimintaan, mikä kertoi riittävästi ihmisestä, minkä vahvisti se, kun hänen kertomiaan ivailuja ja naureskeluja kaveriporukkansa kautta alkoi levitä.

He ovat ihmisinä hyvinkin tuollaisten yläpuolella kerrottujen kaltaisia, tarve tehdä vaikutelmia muille ja muiden kautta, mutta uppoutuvat aivan toisenlaseen tunnelmaan, maailmana vaikka mitä tahansa hyväksyen ja hyödyntäen. Uskotellen, että he voivat alkaa tunkeilla ja pyrkiä kaasuvalottamaan jotta tuo kaikki pysyisi piilossa ja he voisivat painostaa ihmisen muiden kautta tuntemaan heitä kohtaan tietyllä tavalla.

Sellainen ei tietenkään tule onnistumaan, mikä varmaan huomattu. Se, että pyrkivät tuollaista toimintamallia jatkamaan, on aivan käsittämätöntä ja kertookin sitten oikeasti ihan riittävästi heistä ihmisinä. Heillepäin tuollaisten jälkeen ole kukaan mitään velvollinen tekemään. Noin valheellisia ja asioita piilottelevia ihmisiä, jotka pyrkivät sivuuttamaan kaiken tuon ja uskottelevat että he voisivat skipata nuo asiat ja hakea vain heitä vahvistavia tunnekokemuksia, niin toistan tässä asiaa, mutta se ei ole normaali tapa suhtautua tällaisiin asioihin ja toiseen ihmiseen.

Toisen ihmisen asiat, oikeat tuntemukset tuntuvat vain aiheuttavan hämmästystä, ja se valitettavasti kertoo sen mitä he oikeasti ajattelevat ja millä tavalla he suhtauvat ihmiseen, uskovat niin vankkumattomasti että vain heidän näkemyksellä, tuntemuksillaan on jotain väliä. Luulisi tämän olevan itsestäänselvää, ettei tuolla tavalla suhtautuminen ole normaalia.

Lue lisää

Hiukankin älyä omaaville on taas itsestäänselvää, ettei sellaisen ihmisen kanssa kukaan lähtisi edes tekemisiin, saatikka suhteeseen, jotka antaantuvat manipulaation valtaan ja uskovat jotain ihmisestä kertovaa tyyppiä, joka ei ole koskaan ollut kosketuksissa ihmisiin, hyödyntää vaan alttiita tiedon vaihdantavälineitä käyttäviin, jotta saa elää jotain käsittämätöntä fiksaatiotaan ja haluaa alistua "mastermindille" tuossa itsepetoksessaan, mihin ovat ajautuneet.

Luulevat tuollaiset hölmöt, että nyt tietäisivät ihmisestä jotakin, kun ovat ajatuneet tuollaisen vaikutuspiirin alaisuuteen, ja luulevat sitä kautta saavansa elämöidä ylemmyydentunnoissansa, niin se näyttää hyvin naurettavalta, kun ovat täysin vietävissä, eivätkö osaa elämässään ohjautua sisäisten arvojen pohjalta.

Vähän enempään ja parempaan pitäisi pystyä, edes tässä asiassa, muut asiat ovatkin enemmän triviaa, tämä on hyvin oleellista, koska kertoo voimakasta kieltä siitä, miltä pohjalta suhtautuu toiseen ihmiseen, miten näkee toisen oikeudet ja oikean ihmisen.

Anonyymi kirjoitti:

Tämäkin on muuten hupaisaa, että keksivät päässään kaiken maailmaan selityksiä ja kiertoteitä sille, miksei heitä ole lähestytty, vaikka olisivat jääneet ns kiinni siitä, että kaveriporukassa ivailevat, naureskelevat, korostavat omaa omahyväisyyttään, osoittelevasti kertaa ihmisistä ja ulkonäköä ym.

Luovat sumuverhon kun muiden kautta pyrkivät luomaan vaikutelmaa, ja haluavat niin kovasti sen ylläpitämistä, että ovat valmiita vaikka kuinka pitkälle kaasuvalottamaan toista, jotta saisivat hykerrellä omissa teinifiini tunnelmissa kaveriporukoissaan, mitkä jatkojalostavat vaikutuspiirin alaisuudessa olemisella, jotta saisivat niillä kimmokkeilla pidettyä yllä tuota dopamiinin saamista ja kuvitelmaa siitä, että ovat yhteyksissä ja sidoksissa toiseen ihmiseen, pyrkien sitomaan ihmisen tuollaisen kautta heidän tietoisuuteen.

Jos joku ei näe tuossa toiminnassa mitään väärään, niin tervemenoa tiedätte kyllä minne.

Lue lisää

Se on tuo yhteyksissä kuvitelma perin omituinen, ajattelevat jopa että kun keskenään tai joidenkin nettipalstan välityksellä ns vihjailevat, olettavat että kovasti on oltu yhteyksissä ja toisen pitää nyt ymmärtää tulla ja toimia itsenselvyytenä heidän haluamallaan tavalla.

Uskovat tosissaan kun keskenään vaikutuspiirialaisuudessa olevien kanssa jaksavat "suhdepelileikkiä" fiksaatioita ilmentäviensä myötävaikutuksella, esittäen kuka milloinkin ketä, että nyt on viestitelty, että luulisi nyt toimivan halutulla tavalla.

Missä vaiheessa hävisi käsitys oikeasta todellisuustajusta ja tasosta? pystyvätkö itse sitä ymmärtämään, pitäisi jo oikein kavereiden tarjota auttavaa kättä, eikä työntää tuosta alaspäin vaikutuspiirin alle hlvetiin. Luulisi, jos heillä sellaisia on jäljellä tai koskaan ollut olemassakaan.

Ovat halukkaasti antaantuneet vaikutuspiirin alle menettäen todellisuustajunsa ja sen mitä missäkin todellisuustasoissa oikeasti saa tehdä.

Sori, useat lainaukset ovat siis -ketunhäntä kainalossa- blogikirjoittajan tuotoksia. https://ketunhantak.blogspot.com/2019/04/narsisti-luo-riippuvuussuhdetta-itseensa.html

Anonyymi kirjoitti:

Sori, useat lainaukset ovat siis -ketunhäntä kainalossa- blogikirjoittajan tuotoksia. https://ketunhantak.blogspot.com/2019/04/narsisti-luo-riippuvuussuhdetta-itseensa.html

Lue lisää

Kiitos! 👍🥰

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos! 👍🥰

Oliko hyvää luettavaa?

Mitä sitte jos jollekin apua.

Anonyymi kirjoitti:

Oliko hyvää luettavaa?

Ei noita jaksanut lukee.....

Anonyymi kirjoitti:

Mitä sitte jos jollekin apua.

On varmasti jollekin apua, mut ei mulle kuitenkaan.

Tässä tekoälyn kirjoittama yhteenveto:

Yhteenvedossa on useita teemoja, jotka keskittyvät narsistisiin suhteisiin, emotionaaliseen riippuvuuteen ja manipulatiivisiin ilmiöihin, kuten gaslightingiin. Näissä teksteissä korostuu seuraavat keskeiset asiat:

Narsistiset suhteet ja riippuvuus:

Narsistiset suhteet perustuvat usein epäterveeseen riippuvuuteen, jossa yksi osapuoli pyrkii kontrolloimaan toista.

Riippuvuussuhteet syntyvät usein haavoittuvuuksien hyväksikäytöstä, jossa narsisti luo mielikuvan tarpeellisesta "kumppanuudesta". Tämä voi johtaa siihen, että toinen osapuoli jää vangiksi, vaikka suhde on haitallinen. "Intermittent reinforcement" -ilmiö (satunnainen palkitseminen) pitää osapuolet kiinni suhteessa, koska harvinaiset positiiviset hetket antavat toivoa, vaikka yleinen dynamiikka olisi negatiivinen.

Gaslighting ja kognitiivinen dissonanssi:

Gaslighting on manipuloinnin muoto, jossa toisen kokemukset ja tunteet mitätöidään, aiheuttaen hämmennystä ja itseluottamuksen menettämistä.
Kognitiivinen dissonanssi syntyy, kun henkilön kokemukset ja todellisuus eivät täsmää manipulaation vuoksi. Tämä voi johtaa epävarmuuteen ja pysymiseen vahingollisessa suhteessa.

Rakkauden ja suhteen uudelleenmäärittely:

Teksteissä korostetaan, että todellinen rakkaus perustuu turvallisuuteen, kunnioitukseen ja tasapainoon, eikä jatkuvaan epävarmuuteen tai pelkoon.

Moni on oppinut vääristyneitä käsityksiä rakkaudesta, erityisesti jos on kasvanut epäterveissä suhteissa. Tällöin epämukavuus voi sekoittua rakkauden tunteeseen.
Irtautuminen ja itsensä löytäminen:

Irtautuminen narsistisesta suhteesta on usein pitkä ja vaikea prosessi, mutta se vaatii omien tunteiden käsittelyä ja itsetutkiskelua.
Ulkopuolinen tuki (esim. terapia tai luotettavat ystävät) on ratkaisevan tärkeää toipumisessa.

Oman elämän ja arvojen määrittäminen uudelleen auttaa rakentamaan terveitä ihmissuhteita ja vähentää manipuloinnin vaikutusta.
Kulttimaisten suhteiden ja yhteisöjen vaarat:

Narsistiset suhteet voivat ilmetä myös yhteisötasolla, joissa autoritäärinen johtaja manipuloi jäseniä eristämällä heidät ulkopuolisesta maailmasta.
Näissä tilanteissa painotetaan ryhmädynamiikan ja oman identiteetin tunnistamista, jotta irtautuminen olisi mahdollista.

Omien rajojen ja totuuden kunnioittaminen:

Tärkeää on oppia erottamaan omat kokemukset toisen luomista harhoista ja pysyä omassa totuudessaan, vaikka ympäristö yrittäisi vääristää todellisuutta.

Lopulta keskeistä on rakentaa elämää, jossa voi olla rauhassa itsensä kanssa ja löytää aitoja, kunnioittavia ihmissuhteita.

Johtopäätös: Tekstien ydinviesti painottaa itsetuntemuksen ja itsekunnioituksen merkitystä narsististen ja manipuloivien suhteiden keskellä. Tavoitteena on tunnistaa haitalliset dynamiikat, irrottautua niistä ja rakentaa uusi, itsenäinen ja terve elämä.

Eikö edes ole masennusta?