Puolet kouluista katosi. Mitä saatiin aikaan?

Peruskoulujen määrä Suomessa on puolittunut 25 vuodessa. Ei ole selvää, onko tavoitteet saavutettu.

1990-luvun alussa Suomessa oli yli 5 000 peruskoulua, nyt 2 500. Mitä tämä merkitsee lasten kannalta, entä alueen? (Kuva: Ulla Sainio ja Veikko Somerpuro)
Suomessa on lakkautettu sitten 1990-luvun puolivälin noin 1 600 peruskoulua. Kuluvan vuosituhannen huippu koettiin vuonna 2006, kun loppunsa kohtasi 123 peruskoulua.

Opinahjojen määrää on laskenut myös koulujen yhdistäminen. Peruskouluja on nyt noin 2 500, mikä on suunnilleen puolet 1990-luvun alun lukemista.

— Tilanne on hyvin erikoinen. Meillä on nyt kouluja lähes saman verran kuin 1900-luvun alussa Venäjän vallan aikaan, kouluhistorioitsija, yliopistonlehtori Jari Salminen Helsingin yliopistosta toteaa.

Lapsia on nyt paljon enemmän kuin reilu sata vuotta sitten, ja kaikki ovat nykyisin oppivelvollisia toisin kuin 1900-luvun alussa.

— Yhteiskuntarakenne on toki muuttunut, mutta on tämä silti aika outo käänne, Salminen hämmästelee.

ENSIN MAALLA, SITTEN KAUPUNGISSA
Koulujen lakkautusbuumi alkoi 1990-luvun laman aikaan. Taloudellinen tilanne oli monissa kunnissa tiukka. Samaan aikaan kuntien vapaus päättää kouluasioista lisääntyi, kun valtiollinen ohjaus heikkeni. Kouluhallitus muuttui vuonna 1991 tarkastusvirastosta kehittämis- ja arviointivirastoksi.

Ensimmäisenä talouspuntariin joutuivat maaseudun kyläkoulut. Kunnissa pohdittiin, miten monelle oppilaalle kannattaa koulua pitää. Sittemmin 2000-luvun mittaan opinahjoja on alettu sulkea myös suurissa kaupungeissa, joissa lakkautustuomion on voinut saada myös suurehko koulu.

Yleensä kuntapäättäjät perustelevat koulujen lakkauttamista rahalla ja oppilasmäärän laskulla. Etukäteislaskelmat koituvista säästöistä vaihtelevat kymmenistä tuhansista satoihin tuhansiin euroihin. Suunnitelmien mukaan plussaa syntyy etenkin tila- ja henkilöstömenojen vähentymisestä.

Salminen kritisoi lakkautuspäätösten painottumista taloudellisiin perusteluihin.

— Säästöt korostuvat argumenteissa nyt liikaa. Excelit ja numerot saa näyttämään siltä, miltä haluaa. Kannattaa myös kysyä, millaisia kulueriä talouslaskelmissa ei oteta huomioon.

KOULUKATO JA VÄESTÖPAKO
Itä-Suomen aluehallintoviraston opetustoimen ylitarkastaja Kari Lehtolan mielestä taloudellisten vaikutusten lisäksi pitäisi pohtia myös, miten koulun sulkeminen vaikuttaa oppilaiden hyvinvointiin ja oppimistuloksiin.

— Entä mitä tapahtuu kouluttomalle alueelle? Toteutuvatko lasten sivistykselliset perusoikeudet?

Salminen ja Lehtola molemmat tähdentävät, että välillä koulun lakkauttaminen on järkevä päätös.

— Onhan oppilasmäärissä joku kipuraja, jolloin koulua ei enää ole järkeä ylläpitää, Salminen sanoo.

Lehtola huomauttaa, että koulun elinkelpoisuutta pohtiessa ei pitäisi tuijottaa vain oppilasmäärää. On eri asia lakkauttaa 20 oppilaan koulu, jos lähin koulu on 10 tai 40 kilometrin päässä.

— Oppilasennusteita pitäisi myös tarkastella kriittisesti. Nyt kouluja on suljettu ennakoiden oppilasmäärien laskua. Tämä on vain kiihdyttänyt väestöpakoa, Lehtola lisää.

MONIMUOTOISUUDEN VUOKSI
Etenkin kaupungeissa viranomaiset ja päättäjät perustelevat koulujen lakkautuksia myös muilla kuin taloudellisilla syillä, kaupunkimaantieteilijä ja yliopistonlehtori Venla Bernelius Helsingin yliopistosta huomauttaa.

Koulujen lakkauttamisilla ja yhdistämisillä voidaan hänen mukaansa tavoitella kouluun monimuotoista sosiaalista rakennetta. Kaupunkisuunnittelullisessa ihannekoulussa opiskelee niin hyvätuloisten kuin matalasti koulutettujen vanhempien lapsia.

— Oppimistuloksiltaan sekä Suomen heikoin että paras koulu sijaitsevat pääkaupunkiseudulla. Hajontaa selittää alueiden eriytyminen, Bernelius toteaa.

— Vanhempien sosioekonominen asema vaikuttaa tutkitusti oppimistuloksiin. Tällaisetkin asiat pitää huomioida kouluverkossa.

Bernelius tähdentää myös, että koululta edellytetään nykyään paljon. Pitäisi olla erityisopetusta, harvinaisia kieliä ja eri uskontojen opetusta.

— Pieni koulu ei välttämättä pysty tarjoamaan yhtä laajaa valikoimaa kuin suuri koulu.

KOULUTON KYLÄ KÄRSII
Oman koulun merkitys on kylälle tai kaupunginosalle valtava. Berneliuksen mukaan Suomessa ei aina riittävästi ymmärretä, että koulu ei ole vain koulu.

— Koulu on yhteisön keskus. Lähes kaikki seudun kouluikäiset lapset tapaavat siellä toisensa. Kouluilla järjestetään paljon tapahtumia ja harrastustoimintaa.

Usein unohtuu myös se, että koulu on aikuistenkin yhteisö, vanhempien ja kaikkien koulun käyttäjien yhteisö. Koulu vaikuttaa alueen identiteettiin.

— Lakkauttaminen on yhteisölle yleensä aina tragedia, Bernelius sanoo.

Monissa kaupunginosissa ja kylissä koulu on ylisukupolvinen kokemus. Oma koulu on asukkaille myös rahakysymys. Hyvämaineinen opinahjo nostaa seudun asuntojen hintaa. Kouluton kylä puolestaan on asuntomarkkinoilla lohduton näky. Kun koulu lakkaa, kylänraitti hiljenee.

https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/koulutus-ja-oppiminen/puolet-kouluista-katosi-mita-saatiin-aikaan