Jeren, yhden ihmisen tarina

Ei sen pojan elämää ole tuhottu.Hän oli sairas.Hän olisi tarvinnut hoitoa,jota ei ollut.

Ja on varmasti hirveää olla ollut noissa laitoksissa jo nuorena tietäen miten epäinhimillistä kohtelua niissä on.

Todella yleinen käytäntö on tulkita lääkkeen sivuoire sairauden oireeksi. Sitten tietenkin ongelma "ratkaistaan" lisäämällä lääkitystä ja kierre on loputon. Lääkkeiden haittoja vähätellään ja hyötyjä liioitellaan. Potilasta ei kuunnella. Häntä ei pidetä edes ihmisenä.

Minulle jäi epäselväksi, miten lääkkeen aiheuttamasta psykoottisesta reaktiosta päädyttiin skitsofreniadiagnoosiin? Jutusta sai sellaisen kuvan, että kyseinen diagnoosi annettiin heppoisin perustein.

Anonyymi kirjoitti:

Ja on varmasti hirveää olla ollut noissa laitoksissa jo nuorena tietäen miten epäinhimillistä kohtelua niissä on.

Voin vain kuvitella, miten hirveää sen täytyy olla. Avohoitokin on kauheaa. Alalla täytyy työskennellä paljon häiriintyneitä ihmisiä.

Anonyymi kirjoitti:

Minulle jäi epäselväksi, miten lääkkeen aiheuttamasta psykoottisesta reaktiosta päädyttiin skitsofreniadiagnoosiin? Jutusta sai sellaisen kuvan, että kyseinen diagnoosi annettiin heppoisin perustein.

Lue lisää

Alkoholistikin oli diagnosoitu psykoosisairaaksi, kun hän sai vuosia sitten päihdepsykooseja.
Lisänä oli laitettu vielä persoonallisuushäiriö.

Anonyymi kirjoitti:

Todella yleinen käytäntö on tulkita lääkkeen sivuoire sairauden oireeksi. Sitten tietenkin ongelma "ratkaistaan" lisäämällä lääkitystä ja kierre on loputon. Lääkkeiden haittoja vähätellään ja hyötyjä liioitellaan. Potilasta ei kuunnella. Häntä ei pidetä edes ihmisenä.

Lue lisää

Eikö lääkkeiden sivuvaikutukset ole enemmän fyysisiä oireita, eikä psyykkisiä? Eikö se ole ihan luonnollista, jos potilaalla menee nämä kaksi asiaa sekaisin, että häntä luullaan ihan höpönassuksi?

Anonyymi kirjoitti:

Minulle jäi epäselväksi, miten lääkkeen aiheuttamasta psykoottisesta reaktiosta päädyttiin skitsofreniadiagnoosiin? Jutusta sai sellaisen kuvan, että kyseinen diagnoosi annettiin heppoisin perustein.

Lue lisää

No ei kai sitä siinä jutussa haluttukaan kertoa, että minkälainen pelikaani pitää olla turbiinissa, että yhdeksänvuotias saa skitsofreniadiagnoosin.

Mittakaavaa voit miettiä siitä, kun Joensuusta puhutaan, niin sieltä tuskin turhan herkkään lapsia otetaan huostaan, ja laitetaan johonkin super hyper kalliiseen hoitolaitokseen.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Joensuun_lapsisurma

Anonyymi kirjoitti:

Voin vain kuvitella, miten hirveää sen täytyy olla. Avohoitokin on kauheaa. Alalla täytyy työskennellä paljon häiriintyneitä ihmisiä.

Ai vähän samalla tavalla kun "hullujen TÄYTYY olla pahoja ihmisiä"? Entä jos vaan pitäsit ne vihapuheet ihan itselläs.

Anonyymi kirjoitti:

Minulle jäi epäselväksi, miten lääkkeen aiheuttamasta psykoottisesta reaktiosta päädyttiin skitsofreniadiagnoosiin? Jutusta sai sellaisen kuvan, että kyseinen diagnoosi annettiin heppoisin perustein.

Lue lisää

Sitä, eli diagnoosien antamista jollekin heppoisin, eli vähäisin perustein on tapahtunut terveydenhuollon taholta erittäin usein. Yksi tapa on hoitajien puolelta liioitella oireita siinä määrin, että lääkäri kallistuu tekemään kyseisen diagnoosin.

Todellisia lukuja annetuista vääristä diagnooseista ei ole. Koska asiaa ei ole tutkittu kunnolla. Potilaita ei kuunnella, eikä uskota kyseisessä systeemissä.

Anonyymi kirjoitti:

Eikö lääkkeiden sivuvaikutukset ole enemmän fyysisiä oireita, eikä psyykkisiä? Eikö se ole ihan luonnollista, jos potilaalla menee nämä kaksi asiaa sekaisin, että häntä luullaan ihan höpönassuksi?

Lue lisää

Eivät sivuvaikutukset ole pelkästään fyysisiä. Esimerkiksi voivat aiheuttaa vaikeaa masentuneisuutta tai ahdistuneisuutta, jopa psykoosin. Siis myös henkilöillä, joilla ei ollut kyseisiä oireita tai mitään niihin viittaavaa ennen lääkitystä. Myös fyysisiä sivuvaikutuksia voidaan pitää esim. masennuksen oireina.

Anonyymi kirjoitti:

Alkoholistikin oli diagnosoitu psykoosisairaaksi, kun hän sai vuosia sitten päihdepsykooseja.
Lisänä oli laitettu vielä persoonallisuushäiriö.

Eikö alkoholistin pitäisi olla vähintään kuukausia raittiina ennen kuin voidaan antaa persoonallisuushäiriödiagnoosi?

Anonyymi kirjoitti:

Ai vähän samalla tavalla kun "hullujen TÄYTYY olla pahoja ihmisiä"? Entä jos vaan pitäsit ne vihapuheet ihan itselläs.

Olen kohdannut väkivaltaa mielenterveyspalveluissa, ja kuullut myös monien muiden kohdanneen, niin monta kertaa, että mielestäni se on asia, josta pitää keskustella julkisesti. Jos ongelmaa ei myönnetä, ei sen ratkaisemiseksi tehdä mitään. Potilaat ansaitsevat asiallista kohtelua ja hyvää hoitoa.

Anonyymi kirjoitti:

Alkoholistikin oli diagnosoitu psykoosisairaaksi, kun hän sai vuosia sitten päihdepsykooseja.
Lisänä oli laitettu vielä persoonallisuushäiriö.

Ai Vähän sama logiikka millä rattijuopot saa alennusta tapoista, että en se minä vaan se alkoholi.

Anonyymi kirjoitti:

Ai Vähän sama logiikka millä rattijuopot saa alennusta tapoista, että en se minä vaan se alkoholi.

Sillä logiikalla, että riippuvuussairaus muuttaa persoonaa. Alkoholisti voi ajatella ja käyttäytyä hyvinkin narsistisesti, mutta vain osalla alkoholisteista on oikeasti narsistinen persoonallisuushäiriö.

Anonyymi kirjoitti:

Eikö lääkkeiden sivuvaikutukset ole enemmän fyysisiä oireita, eikä psyykkisiä? Eikö se ole ihan luonnollista, jos potilaalla menee nämä kaksi asiaa sekaisin, että häntä luullaan ihan höpönassuksi?

Lue lisää

Lääkkeiden haittavaikutukset ja vieroitusoireet voi olla henkisiä ja fyysisiä. Kuten huumeissakin. Fyysinen oireilu voi aiheuttaa henkisiä oireita koska ihminen on psykofyysinen kokonaisuus. Kokeilepa vaikka neurologinen häiriö akatisiaa ja sen vaikutuksia henkiseen puoleen

Anonyymi kirjoitti:

Eikö alkoholistin pitäisi olla vähintään kuukausia raittiina ennen kuin voidaan antaa persoonallisuushäiriödiagnoosi?

Itse sain pers häiriödiagnoosin lääkehaittoja kokevana. Olin kokoajan jatkuvassa hätä/traumatilassa ja vielä psykoottinen. Vaadin diagnoosin poistoa koska näen että tuollaisten diagnoosien antaminen tuossa tilassa on epäeettistä. Se kartoitettiin kun en kokenut enää lääkehaittoja ja poistettiin. Se korvattiin diagnoosilla PTSD joka oli ollut ennenkin papereissani ennen haittaa. Lääkärit yritti useita kertoja diagnosoida minua lääkehaittojen suhteen harhaluuloiseksi. Sain kuitenkin oikean lääkehaittadiagnoosin, vaikka osastolla diagnoosiepäilyäni haitasta vähäteltiin osaston jälkeen.

Anonyymi kirjoitti:

Eikö alkoholistin pitäisi olla vähintään kuukausia raittiina ennen kuin voidaan antaa persoonallisuushäiriödiagnoosi?

Juurikin noin on tullut luettua joistain lääketieteellisistä raapustuksista, mutta ei se ainakaan vuosia sitten pitänyt paikkaansa. Luin jostain, että olisi oltava jopa 6 kuukautta raittiina, ennen kuin voidaan diagnosoida.
Kyllähän kenellä tahansa, joka on humalassa, tai jonkun muun aineen vaikutuksen alaisena, muuttuu käytös, ehkä jonkin verran persoonakin. Taitaa olla tosi harva, jos kukaan, että pysyisi omana itsenään ollessaan euforisessa tilassa.
Sitten jos/kun ihminen raitistuu kokonaan, hän joutuu kuitenkin olemaan lopun elämäänsä persoonallisuushäiriöinen, koska hänellä roikkuu se diagnoosi mukanaan.

Anonyymi kirjoitti:

Olen kohdannut väkivaltaa mielenterveyspalveluissa, ja kuullut myös monien muiden kohdanneen, niin monta kertaa, että mielestäni se on asia, josta pitää keskustella julkisesti. Jos ongelmaa ei myönnetä, ei sen ratkaisemiseksi tehdä mitään. Potilaat ansaitsevat asiallista kohtelua ja hyvää hoitoa.

Lue lisää

Jaa, millaista väkivaltaa ? Onko se ollut fyysistä vai henkistä ?
Millainen käytös hoitohenkilökunnalta luetaan väkivallaksi ?
On siellä puolella tullut itsekin saatua jos minkälaista kohtelua, mutta en sanoisi sitä väkivallaksi.

Anonyymi kirjoitti:

Sillä logiikalla, että riippuvuussairaus muuttaa persoonaa. Alkoholisti voi ajatella ja käyttäytyä hyvinkin narsistisesti, mutta vain osalla alkoholisteista on oikeasti narsistinen persoonallisuushäiriö.

Lue lisää

Ja taas lähti narsismin ajattelu laukalle mielenterveyteen liittyvässä asiassa....
Kaikki alkoholistit eivät käyttäydy narsistisesti, jotkut ovat jopa itseensä kääriytyneitä arkoja ihmisiä.
Persoonallisuushäiriöitä on olemassa muitakin, kuin vain narsistinen persoonallisuushäiriö.
Ihmisestä se on kiinni, kuinka käyttäytyy, on sitten selvin päin tai ei.
Eikä edes huonosta käytöksestä puhuttaessa tarkoiteta aina narsismia.
Jos katsantokanta on kovin suppea, niin olisi hyvä nähdä elämää enemmänkin ja tavata, ja tutustua isompaan määrään erilaisia ihmisiä, ettei tarvitsisi esim. yhden kokemuksen perusteella yleistää asioita.

Anonyymi kirjoitti:

Eivät sivuvaikutukset ole pelkästään fyysisiä. Esimerkiksi voivat aiheuttaa vaikeaa masentuneisuutta tai ahdistuneisuutta, jopa psykoosin. Siis myös henkilöillä, joilla ei ollut kyseisiä oireita tai mitään niihin viittaavaa ennen lääkitystä. Myös fyysisiä sivuvaikutuksia voidaan pitää esim. masennuksen oireina.

Lue lisää

Miksi vain anonyymifoorumeilla törmää salaliitto teorioihin, joissa ensin sairastutaan masennukseen, sitten parannutaan siitä lääkkeellä, mutta sairastutaan uudestaan vieroitusoireista?

Anonyymi kirjoitti:

Olen kohdannut väkivaltaa mielenterveyspalveluissa, ja kuullut myös monien muiden kohdanneen, niin monta kertaa, että mielestäni se on asia, josta pitää keskustella julkisesti. Jos ongelmaa ei myönnetä, ei sen ratkaisemiseksi tehdä mitään. Potilaat ansaitsevat asiallista kohtelua ja hyvää hoitoa.

Lue lisää

Minä en ole itse kokenut väkivaltaa hoitoaholta, mutta toisaalta olen aina tyytynyt vain pään aukomiseen asiasta, riehumisen sijaan. Sen sijaan vuosien saatossa on tullut monesti nähtyä, kuinka se "potilas" onnistuu aloittamaan rähinän. Milloin hoitajien, milloin poliisin, tai ylipäätään kaikkien niiden kanssa jotka eivät palvo heidän harhoja.

Anonyymi kirjoitti:

Ja taas lähti narsismin ajattelu laukalle mielenterveyteen liittyvässä asiassa....
Kaikki alkoholistit eivät käyttäydy narsistisesti, jotkut ovat jopa itseensä kääriytyneitä arkoja ihmisiä.
Persoonallisuushäiriöitä on olemassa muitakin, kuin vain narsistinen persoonallisuushäiriö.
Ihmisestä se on kiinni, kuinka käyttäytyy, on sitten selvin päin tai ei.
Eikä edes huonosta käytöksestä puhuttaessa tarkoiteta aina narsismia.
Jos katsantokanta on kovin suppea, niin olisi hyvä nähdä elämää enemmänkin ja tavata, ja tutustua isompaan määrään erilaisia ihmisiä, ettei tarvitsisi esim. yhden kokemuksen perusteella yleistää asioita.

Lue lisää

Siinä taisi lukea *voi ajatella...

Sen enempää menemättä riippuvuussairauksiin, niistä lienee ihan turha jutella tällä foorumilla, niin kannattaa muistaa että yksi hyvin yleinen "alkoholisti" arkkityyppi on sellainen joka väittää parantuneensa, mutta silti syyttää juomistaan toisilla ihmisillä, elämäntilanteilla jne jne...

Missähän olen törmännyt samanlaiseen käytökseen?

Anonyymi kirjoitti:

Jaa, millaista väkivaltaa ? Onko se ollut fyysistä vai henkistä ?
Millainen käytös hoitohenkilökunnalta luetaan väkivallaksi ?
On siellä puolella tullut itsekin saatua jos minkälaista kohtelua, mutta en sanoisi sitä väkivallaksi.

Lue lisää

"Millainen käytös hoitohenkilökunnalta luetaan väkivallaksi ?"

Sellainen kuin muiltakin ihmisiltä?

Anonyymi kirjoitti:

Minä en ole itse kokenut väkivaltaa hoitoaholta, mutta toisaalta olen aina tyytynyt vain pään aukomiseen asiasta, riehumisen sijaan. Sen sijaan vuosien saatossa on tullut monesti nähtyä, kuinka se "potilas" onnistuu aloittamaan rähinän. Milloin hoitajien, milloin poliisin, tai ylipäätään kaikkien niiden kanssa jotka eivät palvo heidän harhoja.

Lue lisää

Minä en rähise. Silti en ole säästynyt väkivallalta.

Anonyymi kirjoitti:

Minä en rähise. Silti en ole säästynyt väkivallalta.

Minkälaista se väkivalta on ollut ?
Ihan mielenkiinnosta kyselen, kun kaikkea ei kuitenkaan voida katsoa väkivallaksi.

Anonyymi kirjoitti:

Voin vain kuvitella, miten hirveää sen täytyy olla. Avohoitokin on kauheaa. Alalla täytyy työskennellä paljon häiriintyneitä ihmisiä.

Erään ystäväni lapsi kävi koulua psykiatrisesta sairaalasta käsin.Hän oli huostaanotettu
Kouluvaikeudet loppuivat.
Sairaille lapsille joutuu antamaan psyykenoäåkkeet

Ei siinä taas voi yksin lääkkeitä ja lääkäreitä syyttää. Poikaparka ei oppinut juuri mitään. Ei saanut peruskoulua suoritettua. Sitten kun tuli ikää, alkoi tajuta, että ei ole tulevaisuutta. Loppu oli mikä oli.
Minulla oli ahdistusta lapsena ja suunnittelin itsemurhaa, Aikuisena koin, että ongelmien ratkaisu on kuolema. Jumalalla oli kova työ muuttaa tallainen ajattelutapa. Kun luin Jeren tapauksesta, olin kiitollinen siitä, miten vähällä minä olen päässyt.
Vain Jumala olisi voinut Jereä auttaa.

Jospa siinä tarkoitettiin, että YLE: n artikkeli kannattaa lukea avoimin mielin ja pohtien artikkelin sisältöä. Teitkö itse niin?

Omien havaintojen mukaan näytät tulevan tälle palstalle vain haukkumaan ja teilaamaan kirjoittajia. Sille on oma ilmaisu: trollaus

Tästä asiasta, eli siitä, että toimiiko se omavalvonta valtion, tai edes julkisen puolen sairaaloissa ei ole oikeastaan ollut kovinkaan montaa artikkelia. Jokainen kansalainen voi toki tehdä kanteluita eri virkaorganisaatioihin, ja valvoviin tahoihin, mutta yleensä ne eivät johda mihinkään, kuin aniharvoissa tapauksissa. Syynä on hyvävelijärjestö, tai kunkin paikan sisällä olevien toimihenkilöiden välinen kollegiaalisuus. Kukaan ei halua liata omaa pesää ja tuhota kollegan työuraa.

Tällaiset asiat lakaistaan maton alle, ja jos joku AVI: n, tai mikä tahansa valvova taho tuleekin paikan päälle tarkistamaan asiaa, ja tekee selvittelyjä, mitään ns. likaista ei edes paljastu ja pääse päivänvaloon. Lisäksi aina voi vetää sen verukkeen, että potilas on sairautensa takia kuvitellut, että häntä pahoinpidellään. Hämärän peittoon jää siis se, kuinka paljon näitä Kupittaan sairaalan kaltaisia tapauksia on tapahtunut, tai tapahtuu edelleenkin, vielä tänä päivänä. Ulospäin julkisuuteen annetaan ja luodaaan sellainen mielikuva, että potilaita hoidetaan hyvin, että mitään väärin, tai kaltoinkohteluja ei tapahdu, ja että toimitaan lain mukaisesti. Tosin esim. Niuvan sairaalasta on aika ajoin paennut aika usein hoidossa olevia potilaita. Herättänee aiheellisia epäilyksiä, että onko kohtelu sittenkään ihan asiallista.

Onko Suomi sitten edes oikeusvaltio? On varmaan, ainakin paperilla, tai joidenkin ruusunpunaisissa kuvitelmissa.

Oma suositukseni on edelleenkin, että omista mt-oireista ei kannata mennä koskaan kertomaan yhdellekään lääkärille. Siksi, koska et voi tietää millaisen lääkärin kohtaa. Lisäksi kaikenlaiset mt-diagnoosit vain leimaavat kantajansa koko loppuelämäksi.

Anonyymi kirjoitti:

Jospa siinä tarkoitettiin, että YLE: n artikkeli kannattaa lukea avoimin mielin ja pohtien artikkelin sisältöä. Teitkö itse niin?

Omien havaintojen mukaan näytät tulevan tälle palstalle vain haukkumaan ja teilaamaan kirjoittajia. Sille on oma ilmaisu: trollaus

Tästä asiasta, eli siitä, että toimiiko se omavalvonta valtion, tai edes julkisen puolen sairaaloissa ei ole oikeastaan ollut kovinkaan montaa artikkelia. Jokainen kansalainen voi toki tehdä kanteluita eri virkaorganisaatioihin, ja valvoviin tahoihin, mutta yleensä ne eivät johda mihinkään, kuin aniharvoissa tapauksissa. Syynä on hyvävelijärjestö, tai kunkin paikan sisällä olevien toimihenkilöiden välinen kollegiaalisuus. Kukaan ei halua liata omaa pesää ja tuhota kollegan työuraa.

Tällaiset asiat lakaistaan maton alle, ja jos joku AVI: n, tai mikä tahansa valvova taho tuleekin paikan päälle tarkistamaan asiaa, ja tekee selvittelyjä, mitään ns. likaista ei edes paljastu ja pääse päivänvaloon. Lisäksi aina voi vetää sen verukkeen, että potilas on sairautensa takia kuvitellut, että häntä pahoinpidellään. Hämärän peittoon jää siis se, kuinka paljon näitä Kupittaan sairaalan kaltaisia tapauksia on tapahtunut, tai tapahtuu edelleenkin, vielä tänä päivänä. Ulospäin julkisuuteen annetaan ja luodaaan sellainen mielikuva, että potilaita hoidetaan hyvin, että mitään väärin, tai kaltoinkohteluja ei tapahdu, ja että toimitaan lain mukaisesti. Tosin esim. Niuvan sairaalasta on aika ajoin paennut aika usein hoidossa olevia potilaita. Herättänee aiheellisia epäilyksiä, että onko kohtelu sittenkään ihan asiallista.

Onko Suomi sitten edes oikeusvaltio? On varmaan, ainakin paperilla, tai joidenkin ruusunpunaisissa kuvitelmissa.

Oma suositukseni on edelleenkin, että omista mt-oireista ei kannata mennä koskaan kertomaan yhdellekään lääkärille. Siksi, koska et voi tietää millaisen lääkärin kohtaa. Lisäksi kaikenlaiset mt-diagnoosit vain leimaavat kantajansa koko loppuelämäksi.

Lue lisää

Oloihinsa ja hoitoonsa tyytyväinen potilas ei koskaan karkaa. Oli diagnoosi sitten mikä tahansa.

Anonyymi kirjoitti:

Jospa siinä tarkoitettiin, että YLE: n artikkeli kannattaa lukea avoimin mielin ja pohtien artikkelin sisältöä. Teitkö itse niin?

Omien havaintojen mukaan näytät tulevan tälle palstalle vain haukkumaan ja teilaamaan kirjoittajia. Sille on oma ilmaisu: trollaus

Tästä asiasta, eli siitä, että toimiiko se omavalvonta valtion, tai edes julkisen puolen sairaaloissa ei ole oikeastaan ollut kovinkaan montaa artikkelia. Jokainen kansalainen voi toki tehdä kanteluita eri virkaorganisaatioihin, ja valvoviin tahoihin, mutta yleensä ne eivät johda mihinkään, kuin aniharvoissa tapauksissa. Syynä on hyvävelijärjestö, tai kunkin paikan sisällä olevien toimihenkilöiden välinen kollegiaalisuus. Kukaan ei halua liata omaa pesää ja tuhota kollegan työuraa.

Tällaiset asiat lakaistaan maton alle, ja jos joku AVI: n, tai mikä tahansa valvova taho tuleekin paikan päälle tarkistamaan asiaa, ja tekee selvittelyjä, mitään ns. likaista ei edes paljastu ja pääse päivänvaloon. Lisäksi aina voi vetää sen verukkeen, että potilas on sairautensa takia kuvitellut, että häntä pahoinpidellään. Hämärän peittoon jää siis se, kuinka paljon näitä Kupittaan sairaalan kaltaisia tapauksia on tapahtunut, tai tapahtuu edelleenkin, vielä tänä päivänä. Ulospäin julkisuuteen annetaan ja luodaaan sellainen mielikuva, että potilaita hoidetaan hyvin, että mitään väärin, tai kaltoinkohteluja ei tapahdu, ja että toimitaan lain mukaisesti. Tosin esim. Niuvan sairaalasta on aika ajoin paennut aika usein hoidossa olevia potilaita. Herättänee aiheellisia epäilyksiä, että onko kohtelu sittenkään ihan asiallista.

Onko Suomi sitten edes oikeusvaltio? On varmaan, ainakin paperilla, tai joidenkin ruusunpunaisissa kuvitelmissa.

Oma suositukseni on edelleenkin, että omista mt-oireista ei kannata mennä koskaan kertomaan yhdellekään lääkärille. Siksi, koska et voi tietää millaisen lääkärin kohtaa. Lisäksi kaikenlaiset mt-diagnoosit vain leimaavat kantajansa koko loppuelämäksi.

Lue lisää

Jos ihminen joka hakee vahvistusharhaa, pyytää pohtimaan asioita enemmän? Niin tarkoittako hän oikeasti sitä että asiaa pohditaan avoimin mielin usealta eri kantilta? Vai haluaako hän että pohditaan enemmän niitä asioita mitkä vahvistaa hänen vahvistusharhaa?

Mitä lottoat?

Oletko koskaan ollut aidosti kiinnostunut miksi muut ihmiset tulee tänne?

Jos kerta tiedät että asioita lakaistaan maton alle, koska se on maan tapa, niin kerro siitä vaikka niille toimittajille, että he pystyvät tekemään enemmän artikkeleita, vai onko taas vaan niin, että et todellisuudessa tiedäkkään?

Ehkä sitten jotain tapahtuisikin jotain todellista umpimähkäisen syyttelyn sijaan?

Omavalvonta järjestelmä ei tietenkään ole täydellinen, mutta se onkin vain osa valvontajärjestelmää, riippumatta siitä tuotatko nisupullia vai hoitopalveluita.

Itselläni on nollatoleranssi väärinkäytöksiä kohtaan, koska olen hoitovirheen uhri ja olenkin ollut tekemässä puolentusinaa onnistunutta valitusta. Mutta olen ollut myös aitiopaikalla näkemässä, kuinka sairas mieli rakentaa sairaan määrän sairaita valituksia, ilman todellisuuspohjaa.

Joten pahoitteluni, jos en ihan suoraan hyppää valituskuoroon, joka väittää tietävänsä mitä tälle pojalle on oikeasti tapahtunut, vaan pohdin avoimin mielin artikkelin sisältöä.

Anonyymi kirjoitti:

Oloihinsa ja hoitoonsa tyytyväinen potilas ei koskaan karkaa. Oli diagnoosi sitten mikä tahansa.

Monesti siihen liittyy "paranemisprosessi" ja vasta jälkikäteen tajutaan miten hyödyllistä hoito oli, vaikka alussa sitä vastaan on voitu kapinoida.

Anonyymi kirjoitti:

Monesti siihen liittyy "paranemisprosessi" ja vasta jälkikäteen tajutaan miten hyödyllistä hoito oli, vaikka alussa sitä vastaan on voitu kapinoida.

Omalla kohdallani huomasin tuon vasta jälkikäteen.
Vasta kun olin jo päässyt parempaan kuntoon, osasin ajatella hoidosta eri tavalla kuin alussa, ja silloin vasta pystyin hyötymään siitä.
Asenne hoitotahoa ja hoitotapoja kohtaan muuttuu aika lailla myös omasta voinnista riippuen. Huomasihan sitä hoidosta ajan myötä hyviä sekä huonoja puolia, mutta kyllä siinä jotain hyvää täytyi olla, koska siitä oli loppujen lopuksi apua.

Anonyymi kirjoitti:

Jos ihminen joka hakee vahvistusharhaa, pyytää pohtimaan asioita enemmän? Niin tarkoittako hän oikeasti sitä että asiaa pohditaan avoimin mielin usealta eri kantilta? Vai haluaako hän että pohditaan enemmän niitä asioita mitkä vahvistaa hänen vahvistusharhaa?

Mitä lottoat?

Oletko koskaan ollut aidosti kiinnostunut miksi muut ihmiset tulee tänne?

Jos kerta tiedät että asioita lakaistaan maton alle, koska se on maan tapa, niin kerro siitä vaikka niille toimittajille, että he pystyvät tekemään enemmän artikkeleita, vai onko taas vaan niin, että et todellisuudessa tiedäkkään?

Ehkä sitten jotain tapahtuisikin jotain todellista umpimähkäisen syyttelyn sijaan?

Omavalvonta järjestelmä ei tietenkään ole täydellinen, mutta se onkin vain osa valvontajärjestelmää, riippumatta siitä tuotatko nisupullia vai hoitopalveluita.

Itselläni on nollatoleranssi väärinkäytöksiä kohtaan, koska olen hoitovirheen uhri ja olenkin ollut tekemässä puolentusinaa onnistunutta valitusta. Mutta olen ollut myös aitiopaikalla näkemässä, kuinka sairas mieli rakentaa sairaan määrän sairaita valituksia, ilman todellisuuspohjaa.

Joten pahoitteluni, jos en ihan suoraan hyppää valituskuoroon, joka väittää tietävänsä mitä tälle pojalle on oikeasti tapahtunut, vaan pohdin avoimin mielin artikkelin sisältöä.

Lue lisää

Siinä olen kanssasi samaa mieltä, että omavalvonta ei taida ihan toimia. Ei tietenkään. Onhan työntekijöillekin laadittu työsopimukseen kohta vaitiolovelvollisuudesta, johon pitää suostua.

Hyvä, että pohdit avoimin mielin artikkelin sisältöä. Kaikki ei ole täydellistä tässä maassakaan, vaikka jotkut niin kuvittelevat. Sairalaakulttuuri on aivan omanlaisensa maailma, jossa ihmisiä arvotetaan, ja lokeroidaan, mitä kummallisimmilla perusteilla. Potilaita ei aina kohdella asiallisesti ja ihmisarvoisella tavalla. Heitä ei nähdä nähdä ja kohdeööa ihmisinä.

Jeren tarina on vain yksi niistä ihmisistä, joita on kohdeltu systeemissä väärin. Heitä on huomattavasti enemmän, kuin mitä julkisuuteen on tullut esille.

Anonyymi kirjoitti:

Siinä olen kanssasi samaa mieltä, että omavalvonta ei taida ihan toimia. Ei tietenkään. Onhan työntekijöillekin laadittu työsopimukseen kohta vaitiolovelvollisuudesta, johon pitää suostua.

Hyvä, että pohdit avoimin mielin artikkelin sisältöä. Kaikki ei ole täydellistä tässä maassakaan, vaikka jotkut niin kuvittelevat. Sairalaakulttuuri on aivan omanlaisensa maailma, jossa ihmisiä arvotetaan, ja lokeroidaan, mitä kummallisimmilla perusteilla. Potilaita ei aina kohdella asiallisesti ja ihmisarvoisella tavalla. Heitä ei nähdä nähdä ja kohdeööa ihmisinä.

Jeren tarina on vain yksi niistä ihmisistä, joita on kohdeltu systeemissä väärin. Heitä on huomattavasti enemmän, kuin mitä julkisuuteen on tullut esille.

Lue lisää

Korjaus: mt-diagnosoituja ei aina kohdella systeemissä asiallisesti, empaattisesti, ja ihmisarvoisella tavalla. Koska heitä ei nähdä ja kohdata ihmisinä.

Anonyymi kirjoitti:

Siinä olen kanssasi samaa mieltä, että omavalvonta ei taida ihan toimia. Ei tietenkään. Onhan työntekijöillekin laadittu työsopimukseen kohta vaitiolovelvollisuudesta, johon pitää suostua.

Hyvä, että pohdit avoimin mielin artikkelin sisältöä. Kaikki ei ole täydellistä tässä maassakaan, vaikka jotkut niin kuvittelevat. Sairalaakulttuuri on aivan omanlaisensa maailma, jossa ihmisiä arvotetaan, ja lokeroidaan, mitä kummallisimmilla perusteilla. Potilaita ei aina kohdella asiallisesti ja ihmisarvoisella tavalla. Heitä ei nähdä nähdä ja kohdeööa ihmisinä.

Jeren tarina on vain yksi niistä ihmisistä, joita on kohdeltu systeemissä väärin. Heitä on huomattavasti enemmän, kuin mitä julkisuuteen on tullut esille.

Lue lisää

Me voidaan olla samaa mieltä siitä, että omavalvonta ei ole täydellinen järjestelmä, mutta sen verran on tullut omavalvonnan kanssa tullut tohuttua jo tuolta kasari ysärin vaihteesta lähtien. toki silloin puhuttiin ISO standardeista. Että me ei taideta olla ihan samaa mieltä omavalvontajärjestelmistä ja niiden toiminnasta, tai edes siitä, että miten tai mihin niitä käytetään.

Oletan, ettet ole tainnut koskaan myöskään työskennellä paikassa jossa on joko niinsanottuja kilpailurajoitus sopimuksia tai vaitolo sopimuksia / velvollisuuksia. Hoitoalalla, se ei ole erillinen sopimus, vaan se on velvollisuus joka on kirjattu lakiin, jota kaikki alalla olevat joutuvat noudattamaan.

Lait lähtevät myös siitä, että erillisillä vaitiolo sopimuksilla ei voi vältellä muita lakivelvotteita. eli virkamiehellä on edelleen velvollisuus ilmoittaa rikoksesta poliisille, vaikka hän olisi erikseen kirjoittanut jonkun vaitiolo sopimuksen. Lainsäädännössä on joitakin poikkeuksia jotka sivuaa aihetta, kuten vaikka toimittajien lähdesuoja.

Netissä on runsaasti materiaalia näistä asioista jos oikeasti haluat sivistää itseäsi.

Älähän nyt! Ei noin saa sanoa.

Oletko koskaan tehnyt rasistista häätöä, kun tiedät miten helppoa se on?

Samaa mieltä. Psykiatriset osastot/sairaalat yms. muistuttavat suuresti lahkoja (usein käytetty vertaus ja syystäkin). Toimiiko omavalvonta väkivaltaisessa lahkossa?

Vaikka omavalvonta ei ole täydellinen järjestelmä, niin se on vähän muutakin, kuin sitä, mitä vaikkapa uhrituva narsisti sen kuvittelee olevan.

Itse asiassa jutussa vähän sivuttiinkin jo sitä, mitä yksinkertaisen nerokkaita asioita siihen kuuluu, mutta sen huomaaminen varmaan vaatii sitä ajatuksella lukemista.

Kiteytettynä "omavalvonnan" mahdottomuus:
Ihminen ei toimi moraalinsa vastaisesti.

Ja kun moraalia ei ole, siunaa "omavalvonta" moraalittomuuden.

Toisekseen AVI:n tehtävä on valvoa sosiaali- ja terveyssektoria, se ei voi siirtää valvontavastuutaan valvottavalle, tämä on jo kaiken oikeusvaltioperiaatteen vastaista.

Kyse on tietenkin siitä että mielenterveys-sektorilla ei ole mitään oikeusturvaa, kun ei ole oikeuksiakaan, mukaan lukien ihmisoikeudet.

Kuitenkin Suomen perustuslain 7 § pykälä, 'Oikeus elämään sekä henkilökohtaiseen vapauteen ja koskemattomuuteen', vastaa voimassa olleen aiemman hallitusmuodon 6 §:ää, ks. HE 309/1993, vp joissa perusteluissa sanotaan:
"aikaisemmasta poiketen pykälä sisältäisi nimenomaisen säännöksen oikeudesta henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ja turvallisuuteen (1 mom.) sekä kuolemanrangaistuksen, kidutuksen ja muun ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kiellon (2 mom.)."

Menikö jakeluun, AVI, oikeuskansleri, Suomen hallitus?

Anonyymi kirjoitti:

Samaa mieltä. Psykiatriset osastot/sairaalat yms. muistuttavat suuresti lahkoja (usein käytetty vertaus ja syystäkin). Toimiiko omavalvonta väkivaltaisessa lahkossa?

Missä tuota vertausta on käytetty usein ?
Olin melkein 30 vuotta psykiatrian puolella potilaana/asiakkaana, ja nyt oli ensimmäinen kerta, kun näin vertauksen lahkoihin liittyen. En ole ennen kuullut missään.

Anonyymi kirjoitti:

Vaikka omavalvonta ei ole täydellinen järjestelmä, niin se on vähän muutakin, kuin sitä, mitä vaikkapa uhrituva narsisti sen kuvittelee olevan.

Itse asiassa jutussa vähän sivuttiinkin jo sitä, mitä yksinkertaisen nerokkaita asioita siihen kuuluu, mutta sen huomaaminen varmaan vaatii sitä ajatuksella lukemista.

Lue lisää

Olet ihmeellisen taitava yhdistämään joka kerta jokaiseen psykiatriaa kritisoivaan, epökohtia esille tuovaan, tai negatiivista kommenttia esittävään tuon kyseisen ominaisuuden. Vaikka et ole edes tavannut kasvokkain kyseistä henkilöä. Taito tuokin, vaikkakaan ei ollenkaan ihailtava sellainen. Koska se menee niin usein ja lähes jokakerta aivan pieleen. Etkä vieläkään tajua olevasi kokonaan ja valmiiksi asenteellinen? Sen huomaamiseen taitaa sinulla mennä aika pitkä aika. Näet jokaisen ihmisen narsistina. Paitsi psykiatriaa ja systeemiä sokeasti ihailevat ja epäkohtia näkemättömät, tai niitä tunnustamattomat ovat tietenkin narsistin vastakohtia, sinun mielestäsi niin täydellisiä ja täyttävät kaikki vaatimuksesi?

Anonyymi kirjoitti:

Samaa mieltä. Psykiatriset osastot/sairaalat yms. muistuttavat suuresti lahkoja (usein käytetty vertaus ja syystäkin). Toimiiko omavalvonta väkivaltaisessa lahkossa?

Joku jo kyseli, mutta kerro ihmeessä missä tällainen usein käytetty vertaus liikkuu? Itsekkin olen ollut asiakkaana hyvän tovin, mutta ekaa kertaa kuulen tällaisen keksinnön. Enkä ihan ensi näkemältä näe asiayhteyttä.

Anonyymi kirjoitti:

Olet ihmeellisen taitava yhdistämään joka kerta jokaiseen psykiatriaa kritisoivaan, epökohtia esille tuovaan, tai negatiivista kommenttia esittävään tuon kyseisen ominaisuuden. Vaikka et ole edes tavannut kasvokkain kyseistä henkilöä. Taito tuokin, vaikkakaan ei ollenkaan ihailtava sellainen. Koska se menee niin usein ja lähes jokakerta aivan pieleen. Etkä vieläkään tajua olevasi kokonaan ja valmiiksi asenteellinen? Sen huomaamiseen taitaa sinulla mennä aika pitkä aika. Näet jokaisen ihmisen narsistina. Paitsi psykiatriaa ja systeemiä sokeasti ihailevat ja epäkohtia näkemättömät, tai niitä tunnustamattomat ovat tietenkin narsistin vastakohtia, sinun mielestäsi niin täydellisiä ja täyttävät kaikki vaatimuksesi?

Lue lisää

Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.

Anonyymi kirjoitti:

Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa.

Kommentti tarkoitettu sille, joka haukkuu kaikki kritisoijat narsisteiksi.

Anonyymi kirjoitti:

Kommentti tarkoitettu sille, joka haukkuu kaikki kritisoijat narsisteiksi.

Eikös siinä haukuttu narsisteja narsisteiksi? Teksisesti se on aika lähellä oikeaa tulkintaa. Mistä tulee ajatus että kaikki on narsisteja? Eihän se vain ole narsistinen olettamus?

Anonyymi kirjoitti:

Eikös siinä haukuttu narsisteja narsisteiksi? Teksisesti se on aika lähellä oikeaa tulkintaa. Mistä tulee ajatus että kaikki on narsisteja? Eihän se vain ole narsistinen olettamus?

Lue lisää

Joku palstalla säännöllisesti käyvä vetää esiin milloin narsisti, sairaudentunnottomuus, tai uhriutumiskortin, juuri silloin, joissa keskusteluissa otetaan esille hoitosysteemissä tapahtuneita kaltoin, tai väärinkohteluja, muita hoitomenetelmiin, tai hoitohenkilökunnan asenteisiin, potilaiden ihmioikeuksiin liittyviä asioita. Kyseinen tapa toimia tältä kommentoijalta on hyvin laskelmoitua, eli siis suunniteltua. Herättää sen ilmeisen epäilyksen, että kyseessä on joko trolli, tai alalla oleva. Mikäli kyseessä on viimeksimainittu, niin ilmeisesti hän on ärsyyntynyt. Siis ei pidä siitä psykiatrian puutteita, epäkohtia, tai vikoja tuodaan esille. Jos näitä asioita ei tuoda, tai oteta esille, niin sekö nyt sitten kehittää sitä psykiatriaa ja niitä palveluita millään tavalla eteenpäin? Fakta on se, että heidän itse täytyy nähdä ne hoitokulttuurissa olevat viat ja tehdä itse niille jotakin. Suurimmalla osalla kirjoittajista, jotka tänne tulevat, on taustalla aito halu yrittää kertoa ainakin omakohtaisten kokemusten kautta niitä asioita, joita he ovat itse havainneet ja yrittää vaikuttaa asioihin niin, että niihin tulisi jotakin positiivista muutosta. Perimmäinen tarkoitus ei ole todellakaan mitään uhriutua, tai mustamaalata. Tietty huoli on kyllä herännyt, että meinaavatko he todella mennä näillä metodeilla eteenpäin vielä seuraavatkin 20- 50 vuotta? Joissa rikotaan mm. ihmisoikeuksia varsin räikeällä tavalla.

Anonyymi kirjoitti:

Joku palstalla säännöllisesti käyvä vetää esiin milloin narsisti, sairaudentunnottomuus, tai uhriutumiskortin, juuri silloin, joissa keskusteluissa otetaan esille hoitosysteemissä tapahtuneita kaltoin, tai väärinkohteluja, muita hoitomenetelmiin, tai hoitohenkilökunnan asenteisiin, potilaiden ihmioikeuksiin liittyviä asioita. Kyseinen tapa toimia tältä kommentoijalta on hyvin laskelmoitua, eli siis suunniteltua. Herättää sen ilmeisen epäilyksen, että kyseessä on joko trolli, tai alalla oleva. Mikäli kyseessä on viimeksimainittu, niin ilmeisesti hän on ärsyyntynyt. Siis ei pidä siitä psykiatrian puutteita, epäkohtia, tai vikoja tuodaan esille. Jos näitä asioita ei tuoda, tai oteta esille, niin sekö nyt sitten kehittää sitä psykiatriaa ja niitä palveluita millään tavalla eteenpäin? Fakta on se, että heidän itse täytyy nähdä ne hoitokulttuurissa olevat viat ja tehdä itse niille jotakin. Suurimmalla osalla kirjoittajista, jotka tänne tulevat, on taustalla aito halu yrittää kertoa ainakin omakohtaisten kokemusten kautta niitä asioita, joita he ovat itse havainneet ja yrittää vaikuttaa asioihin niin, että niihin tulisi jotakin positiivista muutosta. Perimmäinen tarkoitus ei ole todellakaan mitään uhriutua, tai mustamaalata. Tietty huoli on kyllä herännyt, että meinaavatko he todella mennä näillä metodeilla eteenpäin vielä seuraavatkin 20- 50 vuotta? Joissa rikotaan mm. ihmisoikeuksia varsin räikeällä tavalla.

Lue lisää

Ihan rauhassa saa epäkohtia tuoda esille, se on oikeus, ja sallittu kaikille, jotka niin haluavat tehdä.
Ja muiden olisi myös hyvä ymmärtää, että joillain voi olla hyvinkin negatiivisia mielipiteitä, kokemuksia, tms.
Mutta, myös heitä tulisi ymmärtää, jotka antavat positiivista palautetta, ovat olleet tyytyväisiä psykiatriaan. Koska heitäkin täällä ollaan heti jollain tavalla solvaamassa ja arvostelemassa, jos ei nyt ihan nimittelemässä.
Oli niin tai näin, niin aina tuntuu olevan väärin päin. Olemme yksilöitä, ja koemme ja ajattelemme asioista omalla tavallamme. Suotakoon ihmisille se oikeus.

Anonyymi kirjoitti:

Joku palstalla säännöllisesti käyvä vetää esiin milloin narsisti, sairaudentunnottomuus, tai uhriutumiskortin, juuri silloin, joissa keskusteluissa otetaan esille hoitosysteemissä tapahtuneita kaltoin, tai väärinkohteluja, muita hoitomenetelmiin, tai hoitohenkilökunnan asenteisiin, potilaiden ihmioikeuksiin liittyviä asioita. Kyseinen tapa toimia tältä kommentoijalta on hyvin laskelmoitua, eli siis suunniteltua. Herättää sen ilmeisen epäilyksen, että kyseessä on joko trolli, tai alalla oleva. Mikäli kyseessä on viimeksimainittu, niin ilmeisesti hän on ärsyyntynyt. Siis ei pidä siitä psykiatrian puutteita, epäkohtia, tai vikoja tuodaan esille. Jos näitä asioita ei tuoda, tai oteta esille, niin sekö nyt sitten kehittää sitä psykiatriaa ja niitä palveluita millään tavalla eteenpäin? Fakta on se, että heidän itse täytyy nähdä ne hoitokulttuurissa olevat viat ja tehdä itse niille jotakin. Suurimmalla osalla kirjoittajista, jotka tänne tulevat, on taustalla aito halu yrittää kertoa ainakin omakohtaisten kokemusten kautta niitä asioita, joita he ovat itse havainneet ja yrittää vaikuttaa asioihin niin, että niihin tulisi jotakin positiivista muutosta. Perimmäinen tarkoitus ei ole todellakaan mitään uhriutua, tai mustamaalata. Tietty huoli on kyllä herännyt, että meinaavatko he todella mennä näillä metodeilla eteenpäin vielä seuraavatkin 20- 50 vuotta? Joissa rikotaan mm. ihmisoikeuksia varsin räikeällä tavalla.

Lue lisää

"...Joku palstalla säännöllisesti käyvä vetää esiin milloin narsisti, sairaudentunnottomuus, tai uhriutumiskortin,.. "

Vaikka ne voikin olla väärin, niin eikö nuo kaikki ”kortit” ole ihan loogisia, ottaen huomioon foorumilla esitetyt väitteet?

- Ensimmäiseksi täällä kusee jo premissit. Ei ollenkaan ymmärretä, että miksi on olemassa tarpeenmukaista hoitoa? Se ei todellakaan ole olemassa pelkästään lääkehaittoja varten.

- Väitteet että kaikki alalla olevat ovat sitä ja tätä, tai että kaikki hoito olisi sitä ja tätä jne. vaikka se on jo tilastollinen mahdottomuus, että ihmiset olisivat samanlaisia.

- Sitten kun pyydetään jotain faktoja tai todisteita tästä kaikesta… niin vastaus on minä minä minä…

- Siinä vaiheessa kun kritisoidaan, että ”minä” ei ole todiste kaikesta tai kaikista niin vastauksena on vain vastahyökkäys, että kritiikkiä ei muka kestetä, vaikka ongelma on se ettei itse kestetä kritiikkiä oman logiikan puutteesta, eikä pystytä osoittamaan sitä omaa annettua kritiikkiä oikeaan kohteeseen.

- Tälläkin foorumilla on kyselty lukuisia kertoja, että mitä se sellainen mullistava hoito olisi mikä parantaisi ihmiset? Niihin tulee hyvin harvoin vastauksia, eikä niissä koskaan ole mitään konkretiaa, mikä oikeasti voisi tuottaa tuloksia.

- Esitetään väitteitä että hoitoallalla ei olisi empatiaa, mikä jo lähtökohtaisesti on outo väite, koska tiedetään, että alalle hakeutuu keskimääräistä empaattisempia ihmisiä, mutta asiaa tarkemmin kyseltäessä, ei vastaukseksi koskaan tule konkreettisia esimerkkejä, vaan rivien välistä saa lukea, että ongelma ei niinkään ole se hoitohenkilökunta, vaan se että ei itse tule oikein minkään kanssa toimeen.

- Jos otat asian tosissaan, että ihmistä olisikin oikeasti kohdeltu huonosti, ja kehoitat tekemään jonkinlaisen valituksen, niin aina vastauksena on jonkinlaista selittelyä, että miksi ei haluta tehdä. Eli kun kaikki ihmiset kuitenkin arvottavat tekemiään asioita, niin näissä tapauksissa ihmiset kuitenkin arvottavat rikkeen niin vähäpätöiseksi, ettei he jaksa tehdä virallista valitusta.

- Hyvinvointialueet, Kela, THL jne. tekee jatkuvasti tutkimusta ja asiakastyytyväisyyskyselyä. Nämä eivät kuitenkaan voi pitää paikkaansa, koska kyselyiden tulokset poikkeavat foorumilaisten mielipiteestä. Eikä näihin kyselyihin tai tutkimuksiin tietenkään tutustuta.

-Traumalla ratsastaminen. Väitteet siitä että tunnistetaan trauma, ja sitä syytetään asiasta X, mutta ei sitten kuitenkaan haluta tehdä asialle mitään, esimerkiksi menemään terapiaan, eli jatkuva traumasta puhuminen on vain sitä, että siihen jäädään vellomaan.

- Täysi kyvyttömyys hyväksyä, saati puhua, että on olemassa muuta kuin lääkehoitoa.

-Mistä päästäänkin asioiden kääntämiseen, jos joku kanssa keskustelija yrittää keskustella mielenterveydestä vähänkään laajemmin, niin aihe käännettään kömpelösti takaisin lääkehaittoihin.

- Hoidon kehittyminen. Vaikka maailma ja hoito siinä sivussa ovat tietenkin vuosikymmenten saatossa muuttuneet, niin väitetään että näin ei olisi käynyt. Mitään konkreettista näyttöä ei väitteelle anneta ja käytännössä sitä argumentoidaan sillä, että koska ei itse olla parannuttu tuolla ajanjaksolla, niin hoitokaan ei ole voinut parantua.

- Foorumilla esitetään usein väitteitä, että hoito olisi muualla jotenkin parempaa. (Ulkomailla tai edes keroputaalla) Silti kukaan ei ole valmis panemaan tikkua ristiin oman hoitonsa eteen, ja muuttamaan kirjojaan sinne.

- Ja heitetään vielä vaikka yleinen kaksinaismoralismi. Aina kun kysyt, että milloin ihminen on itse tehnyt jotain asiaa, mitä vaatii toiselta, niin keskusteluun laskeutuu syvä hiljaisuus sen asian tiimoilta. Sen voinee tulkita, niin että sellaista palvelusta ei olla valmiita muille tekemään.

- Salaliitto teoriat, missä yleensä aina unohdetaan että maksajalla/ostajalla, eli rahanomistajalla on suurin päätäntävalta, mihin rahaa käytetään, eikä esimerkiksi palvelun tuottajalla tai myyjällä.

Listaa voisi jatkaa varmaan loputtomiin, mutta eiköhän tuossa ole jo ihan hyvin esimerkkejä. En siis yhtään ihmettele, miksi keskusteluun aika ajoin nousee noita mainitsemiasi ilmiöitä kuvaavia termejä.

PS. – Tuli vielä mieleen asia joka on pakko sanoa. Samasta aiheesta, tai samalle sisällölle tehdään jatkuvasti uusia ketjuja samojen toimijoiden toimesta, ilman että on tarkoitusta ottaa mitään uutta näkökulmaa kesksuteluun, eli olkaa hyvä ja aloittakaa lukemaan tämä kritiikin kritiikki lista alusta.

Anonyymi kirjoitti:

"...Joku palstalla säännöllisesti käyvä vetää esiin milloin narsisti, sairaudentunnottomuus, tai uhriutumiskortin,.. "

Vaikka ne voikin olla väärin, niin eikö nuo kaikki ”kortit” ole ihan loogisia, ottaen huomioon foorumilla esitetyt väitteet?

- Ensimmäiseksi täällä kusee jo premissit. Ei ollenkaan ymmärretä, että miksi on olemassa tarpeenmukaista hoitoa? Se ei todellakaan ole olemassa pelkästään lääkehaittoja varten.

- Väitteet että kaikki alalla olevat ovat sitä ja tätä, tai että kaikki hoito olisi sitä ja tätä jne. vaikka se on jo tilastollinen mahdottomuus, että ihmiset olisivat samanlaisia.

- Sitten kun pyydetään jotain faktoja tai todisteita tästä kaikesta… niin vastaus on minä minä minä…

- Siinä vaiheessa kun kritisoidaan, että ”minä” ei ole todiste kaikesta tai kaikista niin vastauksena on vain vastahyökkäys, että kritiikkiä ei muka kestetä, vaikka ongelma on se ettei itse kestetä kritiikkiä oman logiikan puutteesta, eikä pystytä osoittamaan sitä omaa annettua kritiikkiä oikeaan kohteeseen.

- Tälläkin foorumilla on kyselty lukuisia kertoja, että mitä se sellainen mullistava hoito olisi mikä parantaisi ihmiset? Niihin tulee hyvin harvoin vastauksia, eikä niissä koskaan ole mitään konkretiaa, mikä oikeasti voisi tuottaa tuloksia.

- Esitetään väitteitä että hoitoallalla ei olisi empatiaa, mikä jo lähtökohtaisesti on outo väite, koska tiedetään, että alalle hakeutuu keskimääräistä empaattisempia ihmisiä, mutta asiaa tarkemmin kyseltäessä, ei vastaukseksi koskaan tule konkreettisia esimerkkejä, vaan rivien välistä saa lukea, että ongelma ei niinkään ole se hoitohenkilökunta, vaan se että ei itse tule oikein minkään kanssa toimeen.

- Jos otat asian tosissaan, että ihmistä olisikin oikeasti kohdeltu huonosti, ja kehoitat tekemään jonkinlaisen valituksen, niin aina vastauksena on jonkinlaista selittelyä, että miksi ei haluta tehdä. Eli kun kaikki ihmiset kuitenkin arvottavat tekemiään asioita, niin näissä tapauksissa ihmiset kuitenkin arvottavat rikkeen niin vähäpätöiseksi, ettei he jaksa tehdä virallista valitusta.

- Hyvinvointialueet, Kela, THL jne. tekee jatkuvasti tutkimusta ja asiakastyytyväisyyskyselyä. Nämä eivät kuitenkaan voi pitää paikkaansa, koska kyselyiden tulokset poikkeavat foorumilaisten mielipiteestä. Eikä näihin kyselyihin tai tutkimuksiin tietenkään tutustuta.

-Traumalla ratsastaminen. Väitteet siitä että tunnistetaan trauma, ja sitä syytetään asiasta X, mutta ei sitten kuitenkaan haluta tehdä asialle mitään, esimerkiksi menemään terapiaan, eli jatkuva traumasta puhuminen on vain sitä, että siihen jäädään vellomaan.

- Täysi kyvyttömyys hyväksyä, saati puhua, että on olemassa muuta kuin lääkehoitoa.

-Mistä päästäänkin asioiden kääntämiseen, jos joku kanssa keskustelija yrittää keskustella mielenterveydestä vähänkään laajemmin, niin aihe käännettään kömpelösti takaisin lääkehaittoihin.

- Hoidon kehittyminen. Vaikka maailma ja hoito siinä sivussa ovat tietenkin vuosikymmenten saatossa muuttuneet, niin väitetään että näin ei olisi käynyt. Mitään konkreettista näyttöä ei väitteelle anneta ja käytännössä sitä argumentoidaan sillä, että koska ei itse olla parannuttu tuolla ajanjaksolla, niin hoitokaan ei ole voinut parantua.

- Foorumilla esitetään usein väitteitä, että hoito olisi muualla jotenkin parempaa. (Ulkomailla tai edes keroputaalla) Silti kukaan ei ole valmis panemaan tikkua ristiin oman hoitonsa eteen, ja muuttamaan kirjojaan sinne.

- Ja heitetään vielä vaikka yleinen kaksinaismoralismi. Aina kun kysyt, että milloin ihminen on itse tehnyt jotain asiaa, mitä vaatii toiselta, niin keskusteluun laskeutuu syvä hiljaisuus sen asian tiimoilta. Sen voinee tulkita, niin että sellaista palvelusta ei olla valmiita muille tekemään.

- Salaliitto teoriat, missä yleensä aina unohdetaan että maksajalla/ostajalla, eli rahanomistajalla on suurin päätäntävalta, mihin rahaa käytetään, eikä esimerkiksi palvelun tuottajalla tai myyjällä.

Listaa voisi jatkaa varmaan loputtomiin, mutta eiköhän tuossa ole jo ihan hyvin esimerkkejä. En siis yhtään ihmettele, miksi keskusteluun aika ajoin nousee noita mainitsemiasi ilmiöitä kuvaavia termejä.

PS. – Tuli vielä mieleen asia joka on pakko sanoa. Samasta aiheesta, tai samalle sisällölle tehdään jatkuvasti uusia ketjuja samojen toimijoiden toimesta, ilman että on tarkoitusta ottaa mitään uutta näkökulmaa kesksuteluun, eli olkaa hyvä ja aloittakaa lukemaan tämä kritiikin kritiikki lista alusta.

Lue lisää

Pointteja kun katsoo, niin ihme, ettei täällä käytetä yhtään kovempaa kieltä. Aika moni rupeaisi vaan solvaamaan ilman, että siinä olisi niitä elementtejä, joilla ihminen voisi ruveta avartamaan omaa maailmankuvaansa.

Vaikka en uskokkaan, että "uhriutuvat, sairaudentunnottomat narsistit" pystyisi sitä tekemään, niin peiliin katsomisen mahdollisuus on annettu.

Anonyymi kirjoitti:

"...Joku palstalla säännöllisesti käyvä vetää esiin milloin narsisti, sairaudentunnottomuus, tai uhriutumiskortin,.. "

Vaikka ne voikin olla väärin, niin eikö nuo kaikki ”kortit” ole ihan loogisia, ottaen huomioon foorumilla esitetyt väitteet?

- Ensimmäiseksi täällä kusee jo premissit. Ei ollenkaan ymmärretä, että miksi on olemassa tarpeenmukaista hoitoa? Se ei todellakaan ole olemassa pelkästään lääkehaittoja varten.

- Väitteet että kaikki alalla olevat ovat sitä ja tätä, tai että kaikki hoito olisi sitä ja tätä jne. vaikka se on jo tilastollinen mahdottomuus, että ihmiset olisivat samanlaisia.

- Sitten kun pyydetään jotain faktoja tai todisteita tästä kaikesta… niin vastaus on minä minä minä…

- Siinä vaiheessa kun kritisoidaan, että ”minä” ei ole todiste kaikesta tai kaikista niin vastauksena on vain vastahyökkäys, että kritiikkiä ei muka kestetä, vaikka ongelma on se ettei itse kestetä kritiikkiä oman logiikan puutteesta, eikä pystytä osoittamaan sitä omaa annettua kritiikkiä oikeaan kohteeseen.

- Tälläkin foorumilla on kyselty lukuisia kertoja, että mitä se sellainen mullistava hoito olisi mikä parantaisi ihmiset? Niihin tulee hyvin harvoin vastauksia, eikä niissä koskaan ole mitään konkretiaa, mikä oikeasti voisi tuottaa tuloksia.

- Esitetään väitteitä että hoitoallalla ei olisi empatiaa, mikä jo lähtökohtaisesti on outo väite, koska tiedetään, että alalle hakeutuu keskimääräistä empaattisempia ihmisiä, mutta asiaa tarkemmin kyseltäessä, ei vastaukseksi koskaan tule konkreettisia esimerkkejä, vaan rivien välistä saa lukea, että ongelma ei niinkään ole se hoitohenkilökunta, vaan se että ei itse tule oikein minkään kanssa toimeen.

- Jos otat asian tosissaan, että ihmistä olisikin oikeasti kohdeltu huonosti, ja kehoitat tekemään jonkinlaisen valituksen, niin aina vastauksena on jonkinlaista selittelyä, että miksi ei haluta tehdä. Eli kun kaikki ihmiset kuitenkin arvottavat tekemiään asioita, niin näissä tapauksissa ihmiset kuitenkin arvottavat rikkeen niin vähäpätöiseksi, ettei he jaksa tehdä virallista valitusta.

- Hyvinvointialueet, Kela, THL jne. tekee jatkuvasti tutkimusta ja asiakastyytyväisyyskyselyä. Nämä eivät kuitenkaan voi pitää paikkaansa, koska kyselyiden tulokset poikkeavat foorumilaisten mielipiteestä. Eikä näihin kyselyihin tai tutkimuksiin tietenkään tutustuta.

-Traumalla ratsastaminen. Väitteet siitä että tunnistetaan trauma, ja sitä syytetään asiasta X, mutta ei sitten kuitenkaan haluta tehdä asialle mitään, esimerkiksi menemään terapiaan, eli jatkuva traumasta puhuminen on vain sitä, että siihen jäädään vellomaan.

- Täysi kyvyttömyys hyväksyä, saati puhua, että on olemassa muuta kuin lääkehoitoa.

-Mistä päästäänkin asioiden kääntämiseen, jos joku kanssa keskustelija yrittää keskustella mielenterveydestä vähänkään laajemmin, niin aihe käännettään kömpelösti takaisin lääkehaittoihin.

- Hoidon kehittyminen. Vaikka maailma ja hoito siinä sivussa ovat tietenkin vuosikymmenten saatossa muuttuneet, niin väitetään että näin ei olisi käynyt. Mitään konkreettista näyttöä ei väitteelle anneta ja käytännössä sitä argumentoidaan sillä, että koska ei itse olla parannuttu tuolla ajanjaksolla, niin hoitokaan ei ole voinut parantua.

- Foorumilla esitetään usein väitteitä, että hoito olisi muualla jotenkin parempaa. (Ulkomailla tai edes keroputaalla) Silti kukaan ei ole valmis panemaan tikkua ristiin oman hoitonsa eteen, ja muuttamaan kirjojaan sinne.

- Ja heitetään vielä vaikka yleinen kaksinaismoralismi. Aina kun kysyt, että milloin ihminen on itse tehnyt jotain asiaa, mitä vaatii toiselta, niin keskusteluun laskeutuu syvä hiljaisuus sen asian tiimoilta. Sen voinee tulkita, niin että sellaista palvelusta ei olla valmiita muille tekemään.

- Salaliitto teoriat, missä yleensä aina unohdetaan että maksajalla/ostajalla, eli rahanomistajalla on suurin päätäntävalta, mihin rahaa käytetään, eikä esimerkiksi palvelun tuottajalla tai myyjällä.

Listaa voisi jatkaa varmaan loputtomiin, mutta eiköhän tuossa ole jo ihan hyvin esimerkkejä. En siis yhtään ihmettele, miksi keskusteluun aika ajoin nousee noita mainitsemiasi ilmiöitä kuvaavia termejä.

PS. – Tuli vielä mieleen asia joka on pakko sanoa. Samasta aiheesta, tai samalle sisällölle tehdään jatkuvasti uusia ketjuja samojen toimijoiden toimesta, ilman että on tarkoitusta ottaa mitään uutta näkökulmaa kesksuteluun, eli olkaa hyvä ja aloittakaa lukemaan tämä kritiikin kritiikki lista alusta.

Lue lisää

Muutamaan esittämääsi hypoteesiin ottaen kantaa. Jos joku traumatisoituu julkisella puolella, vaikkapa Niuvassa, niin miten luulet, että kyseisellä henkilöllä on enää mitään luottamusta alalla toimiviin. Vaikka siellä olisikin ns. hyviä tyyppejä, ja varmasti onkin, niin se luottamus on jo mennyt omien huonojen kokemusten takia. Sitten tuohon, että sinusta saa sen kuvan, että jos joku on traumatisoitunut, niin sinä et usko sitä. Jos esim. joku mainitsee, tai ottaa esille se, niin syytetään narsistiksi. Eikä se ole mitenkään asiallista.

Tietyllä tavalla olet oikeassa, että ei kaikilla ja jokaisella ole huonoja kokemuksia, mutta aivan samalla ei ole myöskään kaikilla ole niitä hyviä kokemuksia. Ja niin kauan nämä huonot kokemukset eivät tule esille enemmän, niin keskustelu ei myöskään etene. Alalla nämä asiat on kiistetty tyyliin, että ne ovat subjektiivisia kokemuksia, tai että ne johtuvat henkilön sairaudesta. Miten silloin voi syntyä mitään keskustelua? Silloinhan se vastapuoli on jo teilattu, väittämällä epäuskottavaksi. Puhumattakaan siitä, että näitä asioita ylipäätään myönnettäisiin?

Kupittaalla tapahtuneet asiat ovat olleet jäävuoren huippu. Muilla paikkakunnilla ja sairaaloissa on tapahtunut varmasti vähemmässä mittakaavassa, eikä yhtä törkeällä tavalla.

Yhden ilmeisen virheellisen käsityksen joudun sinun kohdalla korjaamaan. Se on se, että julkisella puolella ei tarjota traumaterapiaa, eikä etenkään, joilla on esim. skitsofreniadiagnoosi. Arvaa, että miksi? Siksi, koska heitä ei edes uskota. Ja toisekseen edellä mainitulle potilasryhmälle ei tarjota mitään muuta, kuin lääkemääräyksiä, ylläpitolääkistystä ja pilipali, diipadaapa avohoidon palveluita. Mitään käytännön hyötyä ei niistä ole itse käyttäjälle.

Toinen asia on sitten se, että jos henkilö rikastuu lotossa ja on varaa mennä yksityiselle.

Yhtä asiaa et muistanut. Nimittäin sitä, että etenkin tietyt psykoosidiagnoosit aiheuttavat ihmiselle pysyvän leiman, jonka takia kohdellaan koko systeemissä pelkästään mt-diagnosoituna, eikä silloin saa välttämättä tarvitsemiaan aiheellisia tutkimuksia ja hoitoja esim. somaattisiin sairauksiin. Psykalle kyllä tulee erittäin helposti lähete. Ja arvaa, että mistäköhän syystä? Se riittää, että niissä potilastiedoissa on aiemmin annettu mt-diagnoosi.

Anonyymi kirjoitti:

"...Joku palstalla säännöllisesti käyvä vetää esiin milloin narsisti, sairaudentunnottomuus, tai uhriutumiskortin,.. "

Vaikka ne voikin olla väärin, niin eikö nuo kaikki ”kortit” ole ihan loogisia, ottaen huomioon foorumilla esitetyt väitteet?

- Ensimmäiseksi täällä kusee jo premissit. Ei ollenkaan ymmärretä, että miksi on olemassa tarpeenmukaista hoitoa? Se ei todellakaan ole olemassa pelkästään lääkehaittoja varten.

- Väitteet että kaikki alalla olevat ovat sitä ja tätä, tai että kaikki hoito olisi sitä ja tätä jne. vaikka se on jo tilastollinen mahdottomuus, että ihmiset olisivat samanlaisia.

- Sitten kun pyydetään jotain faktoja tai todisteita tästä kaikesta… niin vastaus on minä minä minä…

- Siinä vaiheessa kun kritisoidaan, että ”minä” ei ole todiste kaikesta tai kaikista niin vastauksena on vain vastahyökkäys, että kritiikkiä ei muka kestetä, vaikka ongelma on se ettei itse kestetä kritiikkiä oman logiikan puutteesta, eikä pystytä osoittamaan sitä omaa annettua kritiikkiä oikeaan kohteeseen.

- Tälläkin foorumilla on kyselty lukuisia kertoja, että mitä se sellainen mullistava hoito olisi mikä parantaisi ihmiset? Niihin tulee hyvin harvoin vastauksia, eikä niissä koskaan ole mitään konkretiaa, mikä oikeasti voisi tuottaa tuloksia.

- Esitetään väitteitä että hoitoallalla ei olisi empatiaa, mikä jo lähtökohtaisesti on outo väite, koska tiedetään, että alalle hakeutuu keskimääräistä empaattisempia ihmisiä, mutta asiaa tarkemmin kyseltäessä, ei vastaukseksi koskaan tule konkreettisia esimerkkejä, vaan rivien välistä saa lukea, että ongelma ei niinkään ole se hoitohenkilökunta, vaan se että ei itse tule oikein minkään kanssa toimeen.

- Jos otat asian tosissaan, että ihmistä olisikin oikeasti kohdeltu huonosti, ja kehoitat tekemään jonkinlaisen valituksen, niin aina vastauksena on jonkinlaista selittelyä, että miksi ei haluta tehdä. Eli kun kaikki ihmiset kuitenkin arvottavat tekemiään asioita, niin näissä tapauksissa ihmiset kuitenkin arvottavat rikkeen niin vähäpätöiseksi, ettei he jaksa tehdä virallista valitusta.

- Hyvinvointialueet, Kela, THL jne. tekee jatkuvasti tutkimusta ja asiakastyytyväisyyskyselyä. Nämä eivät kuitenkaan voi pitää paikkaansa, koska kyselyiden tulokset poikkeavat foorumilaisten mielipiteestä. Eikä näihin kyselyihin tai tutkimuksiin tietenkään tutustuta.

-Traumalla ratsastaminen. Väitteet siitä että tunnistetaan trauma, ja sitä syytetään asiasta X, mutta ei sitten kuitenkaan haluta tehdä asialle mitään, esimerkiksi menemään terapiaan, eli jatkuva traumasta puhuminen on vain sitä, että siihen jäädään vellomaan.

- Täysi kyvyttömyys hyväksyä, saati puhua, että on olemassa muuta kuin lääkehoitoa.

-Mistä päästäänkin asioiden kääntämiseen, jos joku kanssa keskustelija yrittää keskustella mielenterveydestä vähänkään laajemmin, niin aihe käännettään kömpelösti takaisin lääkehaittoihin.

- Hoidon kehittyminen. Vaikka maailma ja hoito siinä sivussa ovat tietenkin vuosikymmenten saatossa muuttuneet, niin väitetään että näin ei olisi käynyt. Mitään konkreettista näyttöä ei väitteelle anneta ja käytännössä sitä argumentoidaan sillä, että koska ei itse olla parannuttu tuolla ajanjaksolla, niin hoitokaan ei ole voinut parantua.

- Foorumilla esitetään usein väitteitä, että hoito olisi muualla jotenkin parempaa. (Ulkomailla tai edes keroputaalla) Silti kukaan ei ole valmis panemaan tikkua ristiin oman hoitonsa eteen, ja muuttamaan kirjojaan sinne.

- Ja heitetään vielä vaikka yleinen kaksinaismoralismi. Aina kun kysyt, että milloin ihminen on itse tehnyt jotain asiaa, mitä vaatii toiselta, niin keskusteluun laskeutuu syvä hiljaisuus sen asian tiimoilta. Sen voinee tulkita, niin että sellaista palvelusta ei olla valmiita muille tekemään.

- Salaliitto teoriat, missä yleensä aina unohdetaan että maksajalla/ostajalla, eli rahanomistajalla on suurin päätäntävalta, mihin rahaa käytetään, eikä esimerkiksi palvelun tuottajalla tai myyjällä.

Listaa voisi jatkaa varmaan loputtomiin, mutta eiköhän tuossa ole jo ihan hyvin esimerkkejä. En siis yhtään ihmettele, miksi keskusteluun aika ajoin nousee noita mainitsemiasi ilmiöitä kuvaavia termejä.

PS. – Tuli vielä mieleen asia joka on pakko sanoa. Samasta aiheesta, tai samalle sisällölle tehdään jatkuvasti uusia ketjuja samojen toimijoiden toimesta, ilman että on tarkoitusta ottaa mitään uutta näkökulmaa kesksuteluun, eli olkaa hyvä ja aloittakaa lukemaan tämä kritiikin kritiikki lista alusta.

Lue lisää

Missähän kohtaa ei ole mielestäsi ollut logiikkaa? Oletko ihan varma, että se on vain sinun tekemäsi päätelmä. Jokainen muodostaa oman käsityksensä. Mutta siihen voi vaikuttaa oma jo valmiiksi otettu asenteellisuus. Psykiatriassa toimivilla se on tyypillistä. He jo lähtevät potilaan tavatessaan siitä näkökulmasta, että hän on jollakin tavalla sairas. Koska onhan hänet jollakin lähetteellä sinne passitettu. Siis jos on kyse julkisesta puolesta. Psykiatrian ongelma on se, että jos joku lähtee etsimään tapaamastaan henkilöstä vikoja, häiriöitä ja merkkejä sairaudesta, niin tottakai silloin saa diagnoosin kuka tahansa. Tätä asiaa ei vieläkään moni tajua. Meistä jokaisesta saa aikaan diagnoosin, ja mitä asenteellisempi on hoitotaholla toimiva, sitä varmempaa se myöskin on.

Joidenkin oireiden korostaminen, tai liioitteleminen on myöskin hyvin tavallista.

Sitäpaitsi, jos se luottamus on viety, niin sitä ei enää saa takaisin. Siksi moni, joka on lopettanut mt-palveluiden käytön, syystä, tai toisesta, eivät niitä myöskään enää käytä.

Toisekseen lääkehaitat on minusta sellainen asia, jota ei voi kuitenkaan kiistää. Ne ovat olemassa olevia asioita. Jos sinä kiistät ne, käyttämättä itse niitä lääkkeitä, tai sitten jos käytät, niin oma hyvä kokemuksesi voikin johtua plasebosta.

Jos esim. ajatellaan keskustelun aihetta. Niin sen aihe Jere, joka oli päätynyt itsemurhaan, traumatisoiduttuaan oltuaan monia vuosia laitoshoitokierteessä. Jos sinä et usko, tai vakuutu siitä, että hän on traumatisoitunut systeemissä, tai siellä tapahtuneiden asioiden takia, niin voisitko valaista, että miksi et usko sitä?

Ja mitä järjenvastaista on aloituksessa? Yksilöi, ole niin hyvä!

Anonyymi kirjoitti:

Pointteja kun katsoo, niin ihme, ettei täällä käytetä yhtään kovempaa kieltä. Aika moni rupeaisi vaan solvaamaan ilman, että siinä olisi niitä elementtejä, joilla ihminen voisi ruveta avartamaan omaa maailmankuvaansa.

Vaikka en uskokkaan, että "uhriutuvat, sairaudentunnottomat narsistit" pystyisi sitä tekemään, niin peiliin katsomisen mahdollisuus on annettu.

Lue lisää

Tekevätkö alalla olevat sitä "peiliin katsomista" ollenkaan? Kykenevätkö he itsekritiikkiin? Tai näkemään alalla olevia epäkohtia ja löytyykö yhtään mitään halua tehdä niille jotakin?

Anonyymi kirjoitti:

Muutamaan esittämääsi hypoteesiin ottaen kantaa. Jos joku traumatisoituu julkisella puolella, vaikkapa Niuvassa, niin miten luulet, että kyseisellä henkilöllä on enää mitään luottamusta alalla toimiviin. Vaikka siellä olisikin ns. hyviä tyyppejä, ja varmasti onkin, niin se luottamus on jo mennyt omien huonojen kokemusten takia. Sitten tuohon, että sinusta saa sen kuvan, että jos joku on traumatisoitunut, niin sinä et usko sitä. Jos esim. joku mainitsee, tai ottaa esille se, niin syytetään narsistiksi. Eikä se ole mitenkään asiallista.

Tietyllä tavalla olet oikeassa, että ei kaikilla ja jokaisella ole huonoja kokemuksia, mutta aivan samalla ei ole myöskään kaikilla ole niitä hyviä kokemuksia. Ja niin kauan nämä huonot kokemukset eivät tule esille enemmän, niin keskustelu ei myöskään etene. Alalla nämä asiat on kiistetty tyyliin, että ne ovat subjektiivisia kokemuksia, tai että ne johtuvat henkilön sairaudesta. Miten silloin voi syntyä mitään keskustelua? Silloinhan se vastapuoli on jo teilattu, väittämällä epäuskottavaksi. Puhumattakaan siitä, että näitä asioita ylipäätään myönnettäisiin?

Kupittaalla tapahtuneet asiat ovat olleet jäävuoren huippu. Muilla paikkakunnilla ja sairaaloissa on tapahtunut varmasti vähemmässä mittakaavassa, eikä yhtä törkeällä tavalla.

Yhden ilmeisen virheellisen käsityksen joudun sinun kohdalla korjaamaan. Se on se, että julkisella puolella ei tarjota traumaterapiaa, eikä etenkään, joilla on esim. skitsofreniadiagnoosi. Arvaa, että miksi? Siksi, koska heitä ei edes uskota. Ja toisekseen edellä mainitulle potilasryhmälle ei tarjota mitään muuta, kuin lääkemääräyksiä, ylläpitolääkistystä ja pilipali, diipadaapa avohoidon palveluita. Mitään käytännön hyötyä ei niistä ole itse käyttäjälle.

Toinen asia on sitten se, että jos henkilö rikastuu lotossa ja on varaa mennä yksityiselle.

Yhtä asiaa et muistanut. Nimittäin sitä, että etenkin tietyt psykoosidiagnoosit aiheuttavat ihmiselle pysyvän leiman, jonka takia kohdellaan koko systeemissä pelkästään mt-diagnosoituna, eikä silloin saa välttämättä tarvitsemiaan aiheellisia tutkimuksia ja hoitoja esim. somaattisiin sairauksiin. Psykalle kyllä tulee erittäin helposti lähete. Ja arvaa, että mistäköhän syystä? Se riittää, että niissä potilastiedoissa on aiemmin annettu mt-diagnoosi.

Lue lisää

Siinä vaiheessa, kun ihminen traumatisoituu siitä että todellisuus on totta, niin teoriassa se traumatisoituminen tapahtuu ihan samalla tavalla mäkkärin kassalla, kuin siellä Niuvaniemessä. Käytännössä tietysti mäkkärin kassa soittaa ambulanssin, ja ihminen päätyy sinne niuvaniemeen.

Kyllä koko hypoteesi lähtee siitä että ihminen todellakin traumatisoituu, eikä vain käytä sitä tekosyynä.

Todellisuus ei ole katoamassa minnekkään, ja se odottaa siellä kiltisti jokaisen mäkkärin kassalla, vaikka kuinka laittaisi silmät kiinni. Olennaista siis on, että pystyykö ihminen ottamaan sitä omaa vastuuta omasta sairastumsiestaan, ja omasta hoidostaan, koska se on myös olennainen osa siihen, että voiko hän ottaa vastuuta sen oman traumatisoitumisensa käsittelystä, vai aikooko hän jäädä siihen vellomaan ikuisiksi ajoiksi?

Sillä ei ole merkitystä, että onko siellä Niuvaniemessä hoitamassa se pragmaattinen hoitorobotti, joka ei kohtele kaltoin, tai se empaattinen ihminen. Heistä kumpikaan ei pysty korvaamaan sitä ihmisen omaa vastuuta siitä omasta halusta kohdata trauman aiheuttajaa, sitä omaa sairautta.

Uskallan väittää, että taustalla on se lapsellinen ajatus, että empatia olisi sitä, että se hoitaja pystyisi jotenkin venyttämään todellisuuden rajoja, että sairaus saisi lisää ”Lebensraumia”. Siksi tuleva todellisuus hoitoroboteista, jotka ei koskaan kohtelisi kaltoin, onkin se huonompi vaihtoehto, sitä kun on vaikeampi syyttää omista ongelmista.

Jos ei pysty ottamaan vastuuta omasta hoidosta, niin miten ihminen pystyisi ottamaan vastuuta omasta terapiastaan? Siinä vaiheessa sillä parinkympin kelakorvauksella ei ole enää mitään tekemistä asian kanssa, jos ei itse ole valmis maksamaan sitä loppuosaa siitä omasta hyvinvoinnistaan.

Vai onko tässä joku sellainen ajatusleikki taustalla, että koska todellisuus on ollut niin ilkeä, eikä ole nöyrtynyt sairaiden ihmisten ajatteluun, niin todellisuuden pitää vaatia muilta ihmisiltä se terapian omavastuu osuus, mutta sairaiden se on saatava ilmaiseksi? Siihen en voi sanoa, muuta kuin että traumatisoitujan kannattaa pidättää hengitystä, niin pitkään että todellisuus muuttuu.

Todellisuus ei tietenkään ole täydellinen, on olemassa hoitovirhettä ja kaikkea muuta murhetta, mutta esimerkiksi hoitovirheiden varalle on olemassa erilaisia menetelmiä, joilla niitä pyritään välttämään, tai korjaamaan.

Se ajatus, että jäädään odottelemaan että todellisuuden pitää olla täydellinen, ennen kuin voi ottaa vastuun omasta elämästään, on vain niin absurdi, että siinä saa traumassaan istua elämän loppuun asti.

Ja kun puhutaan järkevästä keskustelusta, niin se on kaksi eri asiaa, että puhutaanko asioista yleisellä tasolla, vai henkilökohtaisella tasolla. Jos ei kykene erottelemaan näitä asioita, ja osallistumaan yleiseen keskusteluun yleisellä tasolla, ja henkilökohtaiseen keskusteluun yksilötasolla, niin ei tarvitse odottaa mitään rakentavaa, tai järkevää keskustelua.

Lopuksi voidaan vielä leikitellä sillä ajatuksella, että ihminen rikastuu käsittämättömän isoilla summilla rahaa. Todellisuus on se, että ne on ne samat lääkärit ja terapeutit, jotka ovat niin yksityisellä kuin julkisella. Jos niihin ei halua nytkään pistää rahaa, niin miten se muuttuisi sillä, että sitä rahaa on enemmän? Tietysti rajattomalla rahalla, voi niitä käydä läpi, niin pitkään kunnes vastaan tulee sellainen ihminen joka riittävässä määrin tyydyttää sairaan ihmisen tarpeita. Mutta se ei poista sitä todellisuutta, että sitä ennen on X määrä ihmisiä edustanut sitä todellisuutta, jota sillä rahalla yrittää pakoilla. Tietysti sillä rahalla voi myös yrittää muutenkin ostaa sitä ”Lebensraumia” sille sairaudelleen, vaikka tilaamalla mäkkäristä ruokaa suoraan postiluukkuun.

Kannattaa muistaa, että kaikki sairaat eivät ole köyhiä. Se on kohtalaisen yleistä, että rikkaat vanhemmat tekevät jälkeläisilleen karhunpalveluksen ja rakentavat sitä ”Lebensraumia” heidän jälkeläisten sairaudelle, niin että järjestävät heidän talouden niin, ettei jälkeläisen tarvitse tehdä muuta kuin tuhlata viikkorahansa, ilman että he koskaan voisivat kokea mitään merkityksellisyyden tai onnistumisen kokemuksia vaikkapa työmaailmasta.

Lottovoitot ovat vähän harvinaisempia, mutta perintöjen saaminen jo huomattavasti yleisempää. Siellä valitettavasti tahtoo käydä niin, että jos ei se todellisuuden realiteetit oikein toimin, niin ne rahat yleensä hassutellaan.

Edelliseen selvennys: en ole kyseisellä alalla, enkä ole ollut hoidossa kyseisessä laitoksessa.

Ne mukavat hoitajat mahdollistavat väkivallan. Heidän pitäisi puuttua potilaiden lainvastaiseen kohteluun, mutta harvoin puuttuvat, vaikka tietävät kyllä. Yleensä suojelevat ja puolustavat väkivallan tekijöitä. Miksi?

Anonyymi kirjoitti:

Ne mukavat hoitajat mahdollistavat väkivallan. Heidän pitäisi puuttua potilaiden lainvastaiseen kohteluun, mutta harvoin puuttuvat, vaikka tietävät kyllä. Yleensä suojelevat ja puolustavat väkivallan tekijöitä. Miksi?

Lue lisää

Hirveesti tunnutte tietävän näistä asiosita, ihan niinku olisitte ollu niitä tuhmia hoitajia, ettekä koskaan olis jääny kiinni?

Vaikka olen tavannut oman osuuteni alalla olevia, niin en ole koskaan tavannut sadistista hirviötä alalla olevissa. Siellä on ollut aitoa osaamisvajetta, mutta se on eri asia kuin se että he tahallaan haluaisivat jotain pahaa.

Samaa en valitettavasti voi sanoa potilaista. Vaikka se onkin selvä vähemmsitö, niin siellä on sadistisia hirviöitä.

Anonyymi kirjoitti:

Vaikka olen tavannut oman osuuteni alalla olevia, niin en ole koskaan tavannut sadistista hirviötä alalla olevissa. Siellä on ollut aitoa osaamisvajetta, mutta se on eri asia kuin se että he tahallaan haluaisivat jotain pahaa.

Samaa en valitettavasti voi sanoa potilaista. Vaikka se onkin selvä vähemmsitö, niin siellä on sadistisia hirviöitä.

Lue lisää

Hitlerkin oli kasvisyöjä, mutta murhautti miljoonia "haittaihmisiä".

Anonyymi kirjoitti:

Vaikka olen tavannut oman osuuteni alalla olevia, niin en ole koskaan tavannut sadistista hirviötä alalla olevissa. Siellä on ollut aitoa osaamisvajetta, mutta se on eri asia kuin se että he tahallaan haluaisivat jotain pahaa.

Samaa en valitettavasti voi sanoa potilaista. Vaikka se onkin selvä vähemmsitö, niin siellä on sadistisia hirviöitä.

Lue lisää

Yhden jo suljetun psykiatrisen laitoksen yhdellä osastolla potilaita kohdeltiin todella huonosti.
Oli nöyryytystä, simputusta, kiristystä erilaisissa asioissa toimintaan liittyen. Jos teki jotain väärin, siitä " rangaistiin " jollakin säännöllä, meni liikkumisvapaudet, tms.
Potilaat olivat aivan ihmeissään ja kokivat olonsa kurjaksi, heikoksi, joskus alistetuksi. Ihmisarvo katosi sillä osastolla hyvin nopeasti.
Saman laitoksen muilla osastoilla oli aivan erilaista, erilainen henkilökunta, ihmisarvoista kohtelua.
Menepä näitä asioita potilaana jonnekin kertomaan, niin uskooko kukaan ?

Anonyymi kirjoitti:

Vaikka olen tavannut oman osuuteni alalla olevia, niin en ole koskaan tavannut sadistista hirviötä alalla olevissa. Siellä on ollut aitoa osaamisvajetta, mutta se on eri asia kuin se että he tahallaan haluaisivat jotain pahaa.

Samaa en valitettavasti voi sanoa potilaista. Vaikka se onkin selvä vähemmsitö, niin siellä on sadistisia hirviöitä.

Lue lisää

Edelliselle: Oliko Jare mielestäsi jokin ihmishirviö? Hänethän laitettiin lasten ja nuorten osastolle jo 9- vuotiaana. Eikä hän ole tehnyt mitään pahaa. Hän oli käyttänyt ADHD-lääkettä, joka aiheutti psykoottisen kohtauksen.

Anonyymi kirjoitti:

Yhden jo suljetun psykiatrisen laitoksen yhdellä osastolla potilaita kohdeltiin todella huonosti.
Oli nöyryytystä, simputusta, kiristystä erilaisissa asioissa toimintaan liittyen. Jos teki jotain väärin, siitä " rangaistiin " jollakin säännöllä, meni liikkumisvapaudet, tms.
Potilaat olivat aivan ihmeissään ja kokivat olonsa kurjaksi, heikoksi, joskus alistetuksi. Ihmisarvo katosi sillä osastolla hyvin nopeasti.
Saman laitoksen muilla osastoilla oli aivan erilaista, erilainen henkilökunta, ihmisarvoista kohtelua.
Menepä näitä asioita potilaana jonnekin kertomaan, niin uskooko kukaan ?

Lue lisää

Itä-Suomessa on muutenkin kyseinen hoitokulttuuri aika epäinhimillinen. Mm. Julkulan sairaala tuli aikoinaan tunnetuksi potilaiden huonosta kohtelusta. Moni valittikin henkilökunnan toimista, mutta arvatkaapa johtivatko ne mihinkään? Ei tietenkään, koska virkamiesten sana, asema ja antamat selvittelyt painavat aina enemmän, ja potilaan sanomiset voidaan kyseenalaistaa hänen sairauteensa vedoten.

Omalvontaan aina myöskin vedotaan. Ja eihän se mitenkään toimi käytännössä. Jos potilaita ei nähdä ihmisarvoisina ja ihmisarvoisen kohdelun arvoisena, niin siellä voi tapahtua ihan mitä tahansa.

Anonyymi kirjoitti:

Edelliselle: Oliko Jare mielestäsi jokin ihmishirviö? Hänethän laitettiin lasten ja nuorten osastolle jo 9- vuotiaana. Eikä hän ole tehnyt mitään pahaa. Hän oli käyttänyt ADHD-lääkettä, joka aiheutti psykoottisen kohtauksen.

Lue lisää

Yhdestäkin psykoosista voi lähteä elämä luisumaan huonompaan suuntaan.
Syitä siihen on useampia, myös hoitavassa tahossa kuin kaikessa muussakin.
Jos psykoottista ihmistä aletaan hoitamaan ainoastaan lääkkeillä, ei tulokset aina ole niin hyviä. Hoitoon olisi liityttävä niin paljon muutakin. Lasten kohdalla tämä olisi vielä tärkeämpää.
Yhteistyö lapsen ja perheen kanssa, myös omaisista välittäminen, heidät ja heidän tarpeensa huomioon ottaminen, tarkka selostus hoidosta ja hoidon etenemisestä, jne.
Omaiset jäävät joskus aika pimentoon asioissa, mitä esim. laitoksessa tapahtuu, kuinka läheisen kanssa toimitaan. Tämä sama on aikuistenkin potilaiden kohdalla.
Takavuosina ainakin omaisille annettiin kovin kaunista kuvaa potilaan hoidosta laitoksessa, vaikkakin totuus oli jotain muuta.

Anonyymi kirjoitti:

Vaikka olen tavannut oman osuuteni alalla olevia, niin en ole koskaan tavannut sadistista hirviötä alalla olevissa. Siellä on ollut aitoa osaamisvajetta, mutta se on eri asia kuin se että he tahallaan haluaisivat jotain pahaa.

Samaa en valitettavasti voi sanoa potilaista. Vaikka se onkin selvä vähemmsitö, niin siellä on sadistisia hirviöitä.

Lue lisää

Tunnistatko sadistisen hirviön? Ei hän yleensä vaikuta elokuvien sarjamurhaajalta...

Anonyymi kirjoitti:

Tunnistatko sadistisen hirviön? Ei hän yleensä vaikuta elokuvien sarjamurhaajalta...

Elokuvissakaan ei välttämättä edes oma puoliso tiedä kumppaninsa olevan sarjamurhaaja, jos hän sellainen on. Tosielämästä en tuosta aiheesta pysty sanomaan mitään.
Ei ihmisistä näe päälle päin, millaisia he ovat vaikkapa käytökseltään, ennen kuin tulevat tutummiksi.

Anonyymi kirjoitti:

Elokuvissakaan ei välttämättä edes oma puoliso tiedä kumppaninsa olevan sarjamurhaaja, jos hän sellainen on. Tosielämästä en tuosta aiheesta pysty sanomaan mitään.
Ei ihmisistä näe päälle päin, millaisia he ovat vaikkapa käytökseltään, ennen kuin tulevat tutummiksi.

Lue lisää

USA: ssa oli ainakin joku sarjamurhaaja, joka oli naimisissa. En muista oliko hänellä lapsia. Mutta oli ollut kuitenkin naimisissa ja normaalisti työelämässä.

Ulkonäöstä ei pysty tekemään mitään pitkälle johtavia päätelmiä siitä, millainen ihminen on.

Eläimillä on tosin se ns. kuudes aisti, eli ne näkevät, tai aistivat kohtaamistaan muista eläimistä, tai ihmisistä asioita, johon me emme kykene. Evoluution aikana eläinten on ollut pakko oppia lukemaan kohtaamistaan asioista, mitkä voivat olla uhkaavia. Joskus arviot voivat mennä tietenkin pieleen. Eihän mikään ole 100%: n varmaa.

Psykopaatit kykenevät "näyttelemään" aluksi ns. mukavaa, hauskaa ja kohteliasta. Mutta myöhemmin ne naamiot putoavat ja oli sitten kyseessä narsisti, tai psykopaatti, se paljastuu aina vastapuolelle.

Anonyymi kirjoitti:

Elokuvissakaan ei välttämättä edes oma puoliso tiedä kumppaninsa olevan sarjamurhaaja, jos hän sellainen on. Tosielämästä en tuosta aiheesta pysty sanomaan mitään.
Ei ihmisistä näe päälle päin, millaisia he ovat vaikkapa käytökseltään, ennen kuin tulevat tutummiksi.

Lue lisää

Sarjamurhaajia en (tietääkseni) tunne, mutta sadisteja olen tavannut (kaikki meistä ovat, jollei nyt ihan tynnyrissä ole elänyt). Yleensä manipuloivat muut puolelleen ja uhri jää hyvin yksin (ei ole ollenkaan harvinaista, että uhrista tehdään hullu/syyllinen/paha). Suurin osa pitää tätä tunnekylmää sadistia normaalina ihmisenä ja jopa "hyvänä tyyppinä". Sitten on erikseen ne, jotka eivät välitä kulisseista ja käyttäytyvät siksi toisin. Heidät voi helpommin tunnistaa.

Anonyymi kirjoitti:

Edelliselle: Oliko Jare mielestäsi jokin ihmishirviö? Hänethän laitettiin lasten ja nuorten osastolle jo 9- vuotiaana. Eikä hän ole tehnyt mitään pahaa. Hän oli käyttänyt ADHD-lääkettä, joka aiheutti psykoottisen kohtauksen.

Lue lisää

Kerro sinä kerta tunsit hänet?

Enkä sen enempää lähde arvailemaan mitään hänen äidistäkään.

Oiskohan tässä tapauksessa olennaisempaa yrittää opetella että mitä se omavalvonta tarkottaa? Vai mennäänkö vaan all in vahvistusharhaan?

Anonyymi kirjoitti:

Oiskohan tässä tapauksessa olennaisempaa yrittää opetella että mitä se omavalvonta tarkottaa? Vai mennäänkö vaan all in vahvistusharhaan?

Mennään vaan "all in"
Mutta siltä varalta, että joku oikeasti haluaa tietää, että mistä valittaa. Niin tässä vähän tietoa, mistä omavalvonta tulee.

https://safefoodalliance.com/haccp/the-history-of-haccp/

Anonyymi kirjoitti:

Mennään vaan "all in"
Mutta siltä varalta, että joku oikeasti haluaa tietää, että mistä valittaa. Niin tässä vähän tietoa, mistä omavalvonta tulee.

https://safefoodalliance.com/haccp/the-history-of-haccp/

Lue lisää

Ei taida täältä hirveästi löytyä sitä aitoa kiinnostusta tietää, että mitä omavalvonta on. Se vaan kuulostaa hienolta asialta vänkätä.

Potilaiden kohtelu on tosi paljon sairaalasta, sekä myös osastoista kiinni. Henkilökunta on tavallisia ihmisiä, jotka ovat ammatikseen hoitotyön valinneet. Heissäkin riittää monenlaista.
Aikoinaan olin itse yhdellä suljetulla osastolla, jossa oikeasti kohdeltiin kaikkia potilaita suorastaan ala-arvoisesti. Silloin tuli mietittyä, miten siellä olisi pystynyt tekemään töitä sellainen hoitaja, josta olisi tuntunut pahalta nähdä, kuinka potilaita kohdeltiin huonosti.
Itse en ainakaan olisi kyennyt seuraamaan kollegoilta sellaista käytöstä.
Olin kyllä itse potilaana.

Huomioni kiinnittyi silloin myös yhden hoitajan käytökseen, kuinka hän suljetulla osastolla oli ilkeä potilaille, samalla tavalla kuin muutkin hoitajat, mutta kesälomien koittaessa tämä hoitaja siirtyi avo-osastolle tuuraamaan lomalla olevia hoitajia. Hän oli kuin eri ihminen siellä avo-osastolla, hämmästytti kuinka joku voi muuttua niin täysin paikasta, osastosta riippuen.
Hän vitsaili, nauroi potilaiden kanssa, osallistui pelaamaan erilaisia pelejä, ym.

Sekin tiedetään, että kaikki hoitajat eivät välttämättä uskalla puuttua kollegoidensa toimintaan, koska uhkana saattaa olla potku persuuksille, tai muutoin huono kohtelu kollegoilta jatkossa. Kuten aiemmin mainitsin, itse en pystyisi katsomaan sivusta kenenkään huonoa kohtelua, ja on varmasti paljon muitakin, jotka eivät katsoisi.
Lähes jokaisesta porukasta melkein missä tahansa löytyy aina yksi tai muutamakin " mätä omena ", joka saattaa pilata muiden toiminnan ja viihtyvyyden.
Jotkut ovat kenties valinneet vain väärän ammatin, tuskin kukaan tarkoituksenmukaisesti hakeutuu tuollekaan alalle töihin vain sadistisuuttaan, tms. ainoastaan päästäkseen kiusaamaan ihmisiä. Vaikka mistäpä sitäkään voisi tietää....

Heititpä muuten ilmoille mielenkiintoisen ajatuksen. Hotorobotti.

Tässä ketjussa lähes kaikki argumentit hoitoa, tai tarkemmin hoitohenkilökuntaa vastaan perustuu epäinhimillisiin piirteisiin. Väitteisiin, että syystä x... ihminen tekisi liian heppoisia diagnooseja, olisi taipuvainen väkivaltaan potilaita kohtaan, antaa liian vähän ruokaa, käyttää ehkä jopa seksuaalisesti hyväksi ja ennen kaikkea ei kykene itse omavalvontaan.

Todellisuudessa hoitorobotti KORJAA, kaikki nämä tässä ketjussa esitetyt ongelmat. Onko se siis ihan niin huono asia?

Eli mikä tässä on se oikea ongelma? sekö että ihmiset toimii robottimaisesti, vai sekö että robotit eivät lähde sairaudentunnottomien / hoidonvastaisten ihmisten harhoihin mukaan?

Anonyymi kirjoitti:

Heititpä muuten ilmoille mielenkiintoisen ajatuksen. Hotorobotti.

Tässä ketjussa lähes kaikki argumentit hoitoa, tai tarkemmin hoitohenkilökuntaa vastaan perustuu epäinhimillisiin piirteisiin. Väitteisiin, että syystä x... ihminen tekisi liian heppoisia diagnooseja, olisi taipuvainen väkivaltaan potilaita kohtaan, antaa liian vähän ruokaa, käyttää ehkä jopa seksuaalisesti hyväksi ja ennen kaikkea ei kykene itse omavalvontaan.

Todellisuudessa hoitorobotti KORJAA, kaikki nämä tässä ketjussa esitetyt ongelmat. Onko se siis ihan niin huono asia?

Eli mikä tässä on se oikea ongelma? sekö että ihmiset toimii robottimaisesti, vai sekö että robotit eivät lähde sairaudentunnottomien / hoidonvastaisten ihmisten harhoihin mukaan?

Lue lisää

No nyt tuli asiaa.

Joskus on hyvä että vähän laajentaa sitä katsontakantaa. Niin pääsee paremmin jyvälle niistä oikeista ongelmista.

Anonyymi kirjoitti:

Heititpä muuten ilmoille mielenkiintoisen ajatuksen. Hotorobotti.

Tässä ketjussa lähes kaikki argumentit hoitoa, tai tarkemmin hoitohenkilökuntaa vastaan perustuu epäinhimillisiin piirteisiin. Väitteisiin, että syystä x... ihminen tekisi liian heppoisia diagnooseja, olisi taipuvainen väkivaltaan potilaita kohtaan, antaa liian vähän ruokaa, käyttää ehkä jopa seksuaalisesti hyväksi ja ennen kaikkea ei kykene itse omavalvontaan.

Todellisuudessa hoitorobotti KORJAA, kaikki nämä tässä ketjussa esitetyt ongelmat. Onko se siis ihan niin huono asia?

Eli mikä tässä on se oikea ongelma? sekö että ihmiset toimii robottimaisesti, vai sekö että robotit eivät lähde sairaudentunnottomien / hoidonvastaisten ihmisten harhoihin mukaan?

Lue lisää

Itse en haluaisi olla robotin kanssa tekemisissä hoitotilanteissa.
On paljon mukavampaa kohdata ihminen, vaikka edes kemiat eivät kohtaisi.
Sama molemmilla, sekä fyysisellä, että psykiatrian puolella. Ihminen on aina ihminen.
Roboteissa olisi ehkä ainoastaan se hyvä puoli, ettei asenne potilasta kohtaan olisi huono, kuten joillain, tosin harvemmalla, lääkärillä on.

Anonyymi kirjoitti:

Heititpä muuten ilmoille mielenkiintoisen ajatuksen. Hotorobotti.

Tässä ketjussa lähes kaikki argumentit hoitoa, tai tarkemmin hoitohenkilökuntaa vastaan perustuu epäinhimillisiin piirteisiin. Väitteisiin, että syystä x... ihminen tekisi liian heppoisia diagnooseja, olisi taipuvainen väkivaltaan potilaita kohtaan, antaa liian vähän ruokaa, käyttää ehkä jopa seksuaalisesti hyväksi ja ennen kaikkea ei kykene itse omavalvontaan.

Todellisuudessa hoitorobotti KORJAA, kaikki nämä tässä ketjussa esitetyt ongelmat. Onko se siis ihan niin huono asia?

Eli mikä tässä on se oikea ongelma? sekö että ihmiset toimii robottimaisesti, vai sekö että robotit eivät lähde sairaudentunnottomien / hoidonvastaisten ihmisten harhoihin mukaan?

Lue lisää

Vielä parempi on se, että vanhemmat eivät anna ja päästä lapsiaan mihinkään psykiatrisiin hoitopaikkoihin. Eikä yksikään, oli sitten nuori, tai minkä ikäinen tahansa ei erehdy kertomaan missään terveydenhuollon yksikössä mitään mt-oireisiin viittaavia oireita. Sitten ei tule kaltoin, tai väärinkohdeltuja, ei myöskään kokemuksistaan traumatisoivia, eikä yhdellekään ihmiselle tule lääkkeistä haittavaikutuksia, tai uusia lisäsairauksia. Vähenee sydän ja verisuonitauteihin, infakteihin ja dementioihin sairastumiset.

Eikä yhdenkään väärinkohdellun tarvitse tänne tulla kertomaan omista kokemuksistaan ja sinäkin voit tehdä sen trollaamisen sijaan jotakin huomattavasti järkevämpää ja humaanimpaa.

Kävikö yhtään mielessä, mitä itsekukin, ja psykiatrinen lääketiede voisi tehdä? Hieman enemmän uudistaa ja muuttaa niitä perin epäonnistuneita hoitometodejaan, ja kulttuuriaan.

En todellakaan suosittele kenellekään, että koskaan aloittaa niiden palveluiden käyttöä. Mm. mt-diagnosoitujen elinikäisen leiman takia, huonon ihmisioikeus ja juridisen aseman takia. Hoitoalalla olevien liian kliinisen asenteen takia. Ja liiallisen diagnoosi ja lääkekeskeisen hoidon takia. Ja myös lääkehaittojen takia.

Anonyymi kirjoitti:

Vielä parempi on se, että vanhemmat eivät anna ja päästä lapsiaan mihinkään psykiatrisiin hoitopaikkoihin. Eikä yksikään, oli sitten nuori, tai minkä ikäinen tahansa ei erehdy kertomaan missään terveydenhuollon yksikössä mitään mt-oireisiin viittaavia oireita. Sitten ei tule kaltoin, tai väärinkohdeltuja, ei myöskään kokemuksistaan traumatisoivia, eikä yhdellekään ihmiselle tule lääkkeistä haittavaikutuksia, tai uusia lisäsairauksia. Vähenee sydän ja verisuonitauteihin, infakteihin ja dementioihin sairastumiset.

Eikä yhdenkään väärinkohdellun tarvitse tänne tulla kertomaan omista kokemuksistaan ja sinäkin voit tehdä sen trollaamisen sijaan jotakin huomattavasti järkevämpää ja humaanimpaa.

Kävikö yhtään mielessä, mitä itsekukin, ja psykiatrinen lääketiede voisi tehdä? Hieman enemmän uudistaa ja muuttaa niitä perin epäonnistuneita hoitometodejaan, ja kulttuuriaan.

En todellakaan suosittele kenellekään, että koskaan aloittaa niiden palveluiden käyttöä. Mm. mt-diagnosoitujen elinikäisen leiman takia, huonon ihmisioikeus ja juridisen aseman takia. Hoitoalalla olevien liian kliinisen asenteen takia. Ja liiallisen diagnoosi ja lääkekeskeisen hoidon takia. Ja myös lääkehaittojen takia.

Lue lisää

Hoitoihinsa tyytyväiset eivät koskaan valita. Mistäköhän syystä niin on sitten käynyt, että on joutunut niin tekemään mm. tällä palstalla? Arvatkaapa? Mm. palveluiden huonolaatuisuuden ja edellä mainittujen asioiden takia. Eikä siinä ole todellakaan taustalla mitään "uhriutumista, sairaudentunnottomuutta ( itse muuten olin sen 20 vuotta hyvinkin sairaudentuntoinen) , narsistisuutta tms. Sitä en tiedä, mitä kyseisiä kortteja vilauttavat itse ovat.

Anonyymi kirjoitti:

Hoitoihinsa tyytyväiset eivät koskaan valita. Mistäköhän syystä niin on sitten käynyt, että on joutunut niin tekemään mm. tällä palstalla? Arvatkaapa? Mm. palveluiden huonolaatuisuuden ja edellä mainittujen asioiden takia. Eikä siinä ole todellakaan taustalla mitään "uhriutumista, sairaudentunnottomuutta ( itse muuten olin sen 20 vuotta hyvinkin sairaudentuntoinen) , narsistisuutta tms. Sitä en tiedä, mitä kyseisiä kortteja vilauttavat itse ovat.

Lue lisää

Hoitoihin tyytyväinen, hmmm...
Olen ollut tyytyväinen, kuten myös tyytymätön.
Alkuaikoina sairastuessani oli vaikeaa, hain apua, mutta en kuitenkaan ottanut sitä vastaan. Olin kai sitten sen verran huonossa kunnossa, etten halunnut myöntää ongelmiani, hävetti paljon, en saanut paljastua, vaikka kuitenkin heti huomasivat, ettei asiat ole hyvin.
Osastohoitoja, lääkityksiä.
Lääkityksiä vaihdeltiin, osastoilla kävin edestakaisin kääntymässä, kun kuitenkin avun tarve oli iso.

Vuosia meni, olin enemmän ja vähemmän sekaisin. Päihteitä, lääkkeiden yliannostuksia, ym. Tosissani en vain hoidon kanssa ollut moneen vuoteen.
Kunnes tuli tilanne, että oli pakko ottaa hoito vastaan, pakkohoito pitemmän kaavan mukaan.
Heti alkoi onnistumaan kuntoutuminen, kun aloin osallistumaan siihen itsekin. Aloin hyväksymään itseni, itsetunto koheni aika hyvin, pystyin keskustelemaan vaikeistakin asioista, saatiin ongelmavyyhteä avattua pikkuhiljaa.
Se oli oikeastaan tutustumismatka omaan itseeni, joka oli suurin tekijä toipumisessa.

Kun olin parempivointinen, muuttui suhtautumiseni myös hoitohenkilökuntaa kohtaan. Huomasin, että lähes kaikki kuitenkin halusivat minun parastani. Jos joku oli ikävämpi hoitaja tai lääkäri, en siitä niin välittänyt, ohitin sellaisten ikävän suhtautumisen ja käytöksen. Tajusin, ettei se ollut minun vikani, jos jotkut heistä halusivat olla ilkeitä.

Tuli koettua hyvää, sekä huonoa, ja kaikkea siltä väliltä, mutta lopputulos kai se on tärkein.
Ei mikään olisi onnistunut, jos olisin koko ajan ottanut kaiken hoidon vastaan negatiivisella asenteella, eli oikeastaan laittanut kaikessa hanttiin.
Epäkohtiakin huomasin enemmän, kun aloin olemaan enemmän järjissäni, se ei ihmetyttänyt enää siinä vaiheessa, koska ymmärsin paremmin syitä ja seurauksia tuli ajateltua myös, mistä saattoi johtua joidenkin henkilökuntaan kuuluvien huono asenne ja käytös. Hekin ovat vain ihmisiä omine murheineen, heikkouksineen, ominaisuuksineen, jne.

Suurin osa potilaan ongelmista juontaa omasta suhtautumisesta, suhtautumisesta omaan itseen, sekä toki myös ympärillä oleviin.
Ei ole mikään häpeä myöntää, että mt-ongelmat aiheuttavat herkästi häpeää, huonouden ja heikkouden tunteita, ym. niistä kärsivissä ihmisissä.

Eikä tarvitse puhua mistään Tukholman syndroomasta, vaikka ex-potilas vähän jopa kehaisee hoitoaan, hoidon ansiosta aika monet ovat tänä päivänä pärjääviä ihmisiä, vaikkakin ajoittaisia ongelmia voi ajoittain tulla eteen.
Kaikkea pa***aa ei kuitenkaan voi syyttää johtuvaksi hoitotahosta, henkilökunnasta, hoitokeinoista, lääkkeistä, jne. On hyvä tutkiskella myös itseään.

Tunnen historiani takia aika monia mt-potilaita, kuntoutujia, toipuneita, ja on todettava, että heistä jokainen on pääsääntöisesti tyytyväinen hoitoonsa, hoitotahoihin, jopa lääkkeisiin ( yllätys, yllätys ), vaikkakin epäkohdista olemme myös keskustelleet.

Jotkut neuvovat muita, ettei kannata hakeutua mt-palveluihin, miksi ei ?
Jos on itsellä huonoja kokemuksia, ei niitä välttämättä toiselle tule. Ja mistä sellaiset ihmiset hakisivat apua, jotka sitä tuntevat tarvitsevansa ja haluavansa ? Sitä varten on psykiatrinen sairaanhoito olemassa.

Anonyymi kirjoitti:

Vielä parempi on se, että vanhemmat eivät anna ja päästä lapsiaan mihinkään psykiatrisiin hoitopaikkoihin. Eikä yksikään, oli sitten nuori, tai minkä ikäinen tahansa ei erehdy kertomaan missään terveydenhuollon yksikössä mitään mt-oireisiin viittaavia oireita. Sitten ei tule kaltoin, tai väärinkohdeltuja, ei myöskään kokemuksistaan traumatisoivia, eikä yhdellekään ihmiselle tule lääkkeistä haittavaikutuksia, tai uusia lisäsairauksia. Vähenee sydän ja verisuonitauteihin, infakteihin ja dementioihin sairastumiset.

Eikä yhdenkään väärinkohdellun tarvitse tänne tulla kertomaan omista kokemuksistaan ja sinäkin voit tehdä sen trollaamisen sijaan jotakin huomattavasti järkevämpää ja humaanimpaa.

Kävikö yhtään mielessä, mitä itsekukin, ja psykiatrinen lääketiede voisi tehdä? Hieman enemmän uudistaa ja muuttaa niitä perin epäonnistuneita hoitometodejaan, ja kulttuuriaan.

En todellakaan suosittele kenellekään, että koskaan aloittaa niiden palveluiden käyttöä. Mm. mt-diagnosoitujen elinikäisen leiman takia, huonon ihmisioikeus ja juridisen aseman takia. Hoitoalalla olevien liian kliinisen asenteen takia. Ja liiallisen diagnoosi ja lääkekeskeisen hoidon takia. Ja myös lääkehaittojen takia.

Lue lisää

Kiitos, whatabautismi vastaa kysymykseen jopa paremmin kuin suora vastaus.

Mikä siinä ajatuksessa pragmaattisesti toimivasta hoitorobotissa, joka ei vahingossakaan kohtele kaltoin tai väärin on niin pahaa?

Ja on käynyt yhtään mielessä.
Sinultakin on taidettu monta kertaa kysyä, että mikä olisi ollut se hoito mikä olisi saanut sinut paranemaan? Heti kun sinä tiedät ja kerrot sen, niin se pitäisi olla helppo monistaa ja ”uudistaa” psykiatrian kentälle.

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos, whatabautismi vastaa kysymykseen jopa paremmin kuin suora vastaus.

Mikä siinä ajatuksessa pragmaattisesti toimivasta hoitorobotissa, joka ei vahingossakaan kohtele kaltoin tai väärin on niin pahaa?

Ja on käynyt yhtään mielessä.
Sinultakin on taidettu monta kertaa kysyä, että mikä olisi ollut se hoito mikä olisi saanut sinut paranemaan? Heti kun sinä tiedät ja kerrot sen, niin se pitäisi olla helppo monistaa ja ”uudistaa” psykiatrian kentälle.

Lue lisää

Olen 100%: sen varma, että jos en olisi koskaan mennyt yhteenkään "henkistä hyvinvointia ja terveyttä parantavaksi" itseään väittävään mt-puolen toimistoon, tai sairaalaan ja en olisi aloittanut lääkkeiden käyttöä, olisin voinut paremmin. Itsetunto olisi säilynyt parempana. En olisi sairastunut alkoholismiin ja sitä seuranneisiin ongelmiin.

Ja minulta ei ole kyllä kysytty, että mikä olisi ollut se hoito, mikä olisi saanut paranemaan. Kuten edellä sanoin, voin paremmin, ilman psykiatrian, siellä tarjottujen "hoitojen" vaikutusta. Puhumattakaan lääkkeistä. Niillä ei korjata mitään kemiallisia epätasapainotiloja ihmisestä. Tai ratkaista oireiden taustalla olevia syitä. Jos joku niin uskoo, taio luulee, silloin on kyse plasebosta.

Terv. 20 vuoden kokemuksella psykiatriasta.

PS: Se heidän tarjoamansa puppu ei onneksi mene enää läpi.

Anonyymi kirjoitti:

Olen 100%: sen varma, että jos en olisi koskaan mennyt yhteenkään "henkistä hyvinvointia ja terveyttä parantavaksi" itseään väittävään mt-puolen toimistoon, tai sairaalaan ja en olisi aloittanut lääkkeiden käyttöä, olisin voinut paremmin. Itsetunto olisi säilynyt parempana. En olisi sairastunut alkoholismiin ja sitä seuranneisiin ongelmiin.

Ja minulta ei ole kyllä kysytty, että mikä olisi ollut se hoito, mikä olisi saanut paranemaan. Kuten edellä sanoin, voin paremmin, ilman psykiatrian, siellä tarjottujen "hoitojen" vaikutusta. Puhumattakaan lääkkeistä. Niillä ei korjata mitään kemiallisia epätasapainotiloja ihmisestä. Tai ratkaista oireiden taustalla olevia syitä. Jos joku niin uskoo, taio luulee, silloin on kyse plasebosta.

Terv. 20 vuoden kokemuksella psykiatriasta.

PS: Se heidän tarjoamansa puppu ei onneksi mene enää läpi.

Lue lisää

No nyt kysyn. Mikä olisi se hoito, mikä saisi sinut paranemaan?

Anonyymi kirjoitti:

Olen 100%: sen varma, että jos en olisi koskaan mennyt yhteenkään "henkistä hyvinvointia ja terveyttä parantavaksi" itseään väittävään mt-puolen toimistoon, tai sairaalaan ja en olisi aloittanut lääkkeiden käyttöä, olisin voinut paremmin. Itsetunto olisi säilynyt parempana. En olisi sairastunut alkoholismiin ja sitä seuranneisiin ongelmiin.

Ja minulta ei ole kyllä kysytty, että mikä olisi ollut se hoito, mikä olisi saanut paranemaan. Kuten edellä sanoin, voin paremmin, ilman psykiatrian, siellä tarjottujen "hoitojen" vaikutusta. Puhumattakaan lääkkeistä. Niillä ei korjata mitään kemiallisia epätasapainotiloja ihmisestä. Tai ratkaista oireiden taustalla olevia syitä. Jos joku niin uskoo, taio luulee, silloin on kyse plasebosta.

Terv. 20 vuoden kokemuksella psykiatriasta.

PS: Se heidän tarjoamansa puppu ei onneksi mene enää läpi.

Lue lisää

Tämän saa varmaan tulkita niin, että ongelma ei olisi se hoitorobotti, joka ei kohtelisi sinua kaltoin tai väärin, vaan siinä ettei voi hyväksyä hoitorobotin tarvetta?

Anonyymi kirjoitti:

Tämän saa varmaan tulkita niin, että ongelma ei olisi se hoitorobotti, joka ei kohtelisi sinua kaltoin tai väärin, vaan siinä ettei voi hyväksyä hoitorobotin tarvetta?

Tuohan se taitaa olla aika iso ongelma koko asiassa, on se sitten elävä lääkäri tai robotti, jonka kanssa potilas joutuu tekemisiin.
Mitä huonommin ymmärtää oman tilansa, ei se parane sillä, kenen tai minkä kanssa on tekemisissä.

Tosiaan, osanotot.
Mutta totuushan on se, että suurin osa psykiatristen palveluiden käyttäjistä ovat pysyneet elossa, jotkut jopa jääneet eloon psykiatrian ansiosta.
Satunnaisesti tapahtuu näitä ikäviäkin juttuja, mutta syitä taustalla on varmasti muitakin, kuin psykiatria. Ehkä suruun ja joskus vihaankin helpottaa se, että hakee kovasti syyllistä, vaikka sitä voi olla vaikeakin löytää.

Anonyymi kirjoitti:

Tosiaan, osanotot.
Mutta totuushan on se, että suurin osa psykiatristen palveluiden käyttäjistä ovat pysyneet elossa, jotkut jopa jääneet eloon psykiatrian ansiosta.
Satunnaisesti tapahtuu näitä ikäviäkin juttuja, mutta syitä taustalla on varmasti muitakin, kuin psykiatria. Ehkä suruun ja joskus vihaankin helpottaa se, että hakee kovasti syyllistä, vaikka sitä voi olla vaikeakin löytää.

Lue lisää

Juuri tuollaista kieltämistä ja vähättelyä kohtaa, jos ongelmat ottaa esille. Voi kun voitaisiin julkaista materiaalia kaltoinkohteluista. Selviäisi ihmisille, mitä se "hoito" voi olla.

Anonyymi kirjoitti:

Juuri tuollaista kieltämistä ja vähättelyä kohtaa, jos ongelmat ottaa esille. Voi kun voitaisiin julkaista materiaalia kaltoinkohteluista. Selviäisi ihmisille, mitä se "hoito" voi olla.

Lue lisää

Tiktokit on täynnä videoita rageavista opettajista, mutta missä on ne sinun toivomat videot hoidosta?

Oletko koskaan miettinyt, että minkälaisia uhreja meille sitten tulee, jos ihmiset ei koskaan käytä MT palveluita?

Anonyymi kirjoitti:

Tosiaan, osanotot.
Mutta totuushan on se, että suurin osa psykiatristen palveluiden käyttäjistä ovat pysyneet elossa, jotkut jopa jääneet eloon psykiatrian ansiosta.
Satunnaisesti tapahtuu näitä ikäviäkin juttuja, mutta syitä taustalla on varmasti muitakin, kuin psykiatria. Ehkä suruun ja joskus vihaankin helpottaa se, että hakee kovasti syyllistä, vaikka sitä voi olla vaikeakin löytää.

Lue lisää

Jotkut eivät ole sitten ilmeisesti kuulleet ilmiötä nimeltä traumatisoituminen? Kannattaa ainakin googlata, jos ei muuten tiedä.

Kummallisinta on muuten se, että vaikka esim. mt-puolella voisi kuvitella, että siellä henkiseen hyvinvointiin pitäisi kuulua monien eri ongelmien selvittäminen, niin miten se meneekään, että silläkin puolella takerruttaan niihin potilaalle aiemmin annettuihin diagnooseihin, ja kenties kyseisen henkilön elämässä olevilla olosuhteilla, elämäntilanteilla, koetuilla tapahtumilla ja traumataustalla ei ole mitään merkitystä. Se on merkillinen juttu, että miten paljon sillä julkisellakin puolella ignoorataan asioita ja keskitytään aivan epäolennaisiin asioihin. Ja ne potilaille keksityt diagnosoinnit, lokeroinnit ja pee*elin lääkityksien määräämiset ovat niin suuressa fokuksessa, että millään muulla ei ole mitään merkitystä.

Ei kolahda, tai uppoa enää minuun psykiatrian väittämät ja sen hapatukset!

Anonyymi kirjoitti:

Oletko koskaan miettinyt, että minkälaisia uhreja meille sitten tulee, jos ihmiset ei koskaan käytä MT palveluita?

Yhteisöllisyyden ja toisten auttamisen lisääntyminen ehkäisee jo ennalta mt-oireita. Ja se, että jokaisella on ympärillään tukiverkosto, jonka kanssa voi jutella luottamuksellisesti.

Mikään ulkopuolinen, kliinisesti asennoituva ja hoitava taho ei kyke auttamaan ketään. Jos niin uskoo, se on toiveajattelua ja plaseboa.

Ja jos kukaan ei käyttäisi psykiatrian "palveluita", niin ainakin niin lääkkeiden aiheuttamien, kuin väärinkohdeltujen uhrien määrä laskisi merkittävästi.

Ilmeisesti edellinen kuitenkin tarkoitti asenteellisesti sitä, että väittää mt-ongelmaisten tekevän tappoja. Tuohon väitteeseen ei löydy mitään vakuuttavia todisteita, eli näyttöä siitä ei ole.

Anonyymi kirjoitti:

Juuri tuollaista kieltämistä ja vähättelyä kohtaa, jos ongelmat ottaa esille. Voi kun voitaisiin julkaista materiaalia kaltoinkohteluista. Selviäisi ihmisille, mitä se "hoito" voi olla.

Lue lisää

Ei se ole kieltämistä tai vähättelemistä, kun näkee asian monelta eri suunnalta.
Ei kaikki voi olla ainoastaan huonoa, tai ainoastaan hyvää, mukaan mahtuu kaikenlaista.
Omaa asennettaan ja ajatusmaailmaa pystyy muuttamaan, eikä katsoa vain suppeasti vaikkapa sitä " hoitoa". Jos kaiken näkee negatiivisena, totta kai se silloin on vain negatiivista.
Miksi osa ihmisistä pääsee takaisin elämään psykiatrisen järjestelmän läpikäytyään ?
Varmaankin enimmäkseen siitä syystä, että ovat sieltä kuitenkin jonkinlaista apua saaneet.
En todellakaan väitä, etteikö epäkohtiakin olisi, itselläkin reilun 20 vuoden kokemus potilaspuolella.
Kokemukseeni perustuen en missään nimessä pysty vähättelemään kenenkään kokemuksia, koska en ole voinut muiden puolesta kokea enkä tuntea mitään. Tiedän vain sen, millaista on ollut omalla kohdalla.
Kaikki ei ollut lainkaan " ruusuista ", mutta en koe, että minun pitäisi vajota kantamaan katkeruutta ja vihaa jo menneistä asioista. Tapahtunut mitä tapahtunut, onneksi nyt on nyt, ja tulevasta ei voi tietää.

" Voi kun voitaisiin julkaista materiaalia kaltoinkohtelusta ". Ainahan sitä voi yrittää. Kuka estäisi kirjoittamasta vaikkapa lehtiin, tai netin kautta jonnekin, jossa olisi asiaan liittyviä aiheita. Ihan vaan jokainen yrittämään, jos haluaa sellaista, eri asia toki on, julkaistaanko jotain vai ei.
Sellainen, jolla ei ole omakohtaista kokemusta, ei voi alkaa muiden puolesta kirjoittelemaan edes pelkän kuulemansa perusteella.

Anonyymi kirjoitti:

Jotkut eivät ole sitten ilmeisesti kuulleet ilmiötä nimeltä traumatisoituminen? Kannattaa ainakin googlata, jos ei muuten tiedä.

Kummallisinta on muuten se, että vaikka esim. mt-puolella voisi kuvitella, että siellä henkiseen hyvinvointiin pitäisi kuulua monien eri ongelmien selvittäminen, niin miten se meneekään, että silläkin puolella takerruttaan niihin potilaalle aiemmin annettuihin diagnooseihin, ja kenties kyseisen henkilön elämässä olevilla olosuhteilla, elämäntilanteilla, koetuilla tapahtumilla ja traumataustalla ei ole mitään merkitystä. Se on merkillinen juttu, että miten paljon sillä julkisellakin puolella ignoorataan asioita ja keskitytään aivan epäolennaisiin asioihin. Ja ne potilaille keksityt diagnosoinnit, lokeroinnit ja pee*elin lääkityksien määräämiset ovat niin suuressa fokuksessa, että millään muulla ei ole mitään merkitystä.

Ei kolahda, tai uppoa enää minuun psykiatrian väittämät ja sen hapatukset!

Lue lisää

Ymmärrän aivan hyvin, mitä traumatisoituminen tarkoittaa. Ja tiedän, että ihmiset kokevat kaiken eri tavalla. Toiset traumatisoituvat herkemmin kuin toiset. Muiden kokemuksia ei voi vähätellä.
Mutta jos kuntoon tulee ilman psykiatriaa, niin siitä vaan, asioidenhan pitäisi olla hyvin, jos kokee, ettei siltä puolelta mitään apuja saa, ja kokee pärjäävänsä yksin.
Miksi tuhlata aikaa jatkuvaan negatiiviseen kommentointiin, kun senkin ajan voisi keskittää omaan hyvinvointiin ?
Jos on jatkuvasti negatiivinen mieli, katkeruutta ja ehkä vihaakin, ei silloin voi olla psyykkisesti hyvä olla.
Omat ajatukset ja tunteet eivät mene ohi sillä, että kääriytyy olemaan traumatisoitunut, ja ajattelee, ettei kukaan ymmärrä, kukaan ei välitä, kukaan ei osaa hoitaa, jne. On myös itse yritettävä tehdä jotain omaksi hyväksi.
On todella paljon ihmisiä, joilla on ollut jonkinlaista traumaa elämässään, mutta siltikin osa heistä pärjää riittävän hyvin, sitten on heitä, jotka eivät pysty jatkamaan elämäänsä kunnolla, sekin meissä on erona yksilöinä.

Anonyymi kirjoitti:

Yhteisöllisyyden ja toisten auttamisen lisääntyminen ehkäisee jo ennalta mt-oireita. Ja se, että jokaisella on ympärillään tukiverkosto, jonka kanssa voi jutella luottamuksellisesti.

Mikään ulkopuolinen, kliinisesti asennoituva ja hoitava taho ei kyke auttamaan ketään. Jos niin uskoo, se on toiveajattelua ja plaseboa.

Ja jos kukaan ei käyttäisi psykiatrian "palveluita", niin ainakin niin lääkkeiden aiheuttamien, kuin väärinkohdeltujen uhrien määrä laskisi merkittävästi.

Ilmeisesti edellinen kuitenkin tarkoitti asenteellisesti sitä, että väittää mt-ongelmaisten tekevän tappoja. Tuohon väitteeseen ei löydy mitään vakuuttavia todisteita, eli näyttöä siitä ei ole.

Lue lisää

Kukaan ei maininnut tapoista yhtään mitään, ihan itse sen keksit.
Tukiverkostot on aina hyvä olla olemassa, mutta mt-ongelmiakin on hyvin erilaisia, ja joskus se tukiverkostokaan ei pärjää, ei jaksa, siinä vaiheessa on hyvä, että on niitä ammattilaisia olemassa.

Anonyymi kirjoitti:

Kukaan ei maininnut tapoista yhtään mitään, ihan itse sen keksit.
Tukiverkostot on aina hyvä olla olemassa, mutta mt-ongelmiakin on hyvin erilaisia, ja joskus se tukiverkostokaan ei pärjää, ei jaksa, siinä vaiheessa on hyvä, että on niitä ammattilaisia olemassa.

Lue lisää

Kliininen asenne ja kohtelu eivät korvaa aitoa, oikeata, välittävää ja ymmärtävää kontaktia omiin läheisiin. Vain omat läheiset antaa korvaamatonta apua ja tukea hädässä, tuen, tai avun tarpeessa olevalle.

Tuo ajattelu, että "ammattilaiset", eli alalla olevat tietävät mt-ongelmista ja asioista on sikäli myytti, tai kuvitelma. Koska esim. avopuolella on aivan liian paljon pelkästään jutustelua. Sen saman jutustelun voi tehdä omien tuttujen kanssa.

Anonyymi kirjoitti:

Kliininen asenne ja kohtelu eivät korvaa aitoa, oikeata, välittävää ja ymmärtävää kontaktia omiin läheisiin. Vain omat läheiset antaa korvaamatonta apua ja tukea hädässä, tuen, tai avun tarpeessa olevalle.

Tuo ajattelu, että "ammattilaiset", eli alalla olevat tietävät mt-ongelmista ja asioista on sikäli myytti, tai kuvitelma. Koska esim. avopuolella on aivan liian paljon pelkästään jutustelua. Sen saman jutustelun voi tehdä omien tuttujen kanssa.

Lue lisää

Osaatko lainkaan käsittää, mitä tarkoitin tuossa edellisessä kommentissani, kun mainitsin, että joskus mt-ongelmat voivat olla sen verran pahoja, ettei omaisilla ja läheisilläkään välttämättä voimavarat riitä ?
Jos ihminen on pahasti oireileva, se voi käydä lähimmäisillekin raskaaksi ajan myötä, vaikka kuinka rakastaisi ja välittäisi. Tarkoitin, että siinä kohtaa on hyvä, että ammattilaiset ovat olemassa.

Olen itse käynyt vuosien varrella avohoidossa keskustelemassa, alkuun jopa kävin ihan säännöllisesti. Se oli kyllä keskustelua, ei jutustelua.
Jos en olisi itse alkanut puhumaan vaikeistakin asioista, se olisi saattanut jäädä jutusteluksi. Ne hoitajat kun eivät ole ajatusten lukijoita, että osaisivat alkaa kyselemään potilaalta juuri oikeita asioita, mihin, ja millaista tukea hän tarvitsisi.
Siis jos haluaa vain jutustella, on parempi pysyä omien tuttujen kesken, eikä hakeutua ammattilaisten hoivaan.
Toisaalta mietin, jos ihmisellä on paha olla, ja hän haluaa apua, niin miksi hän itsekään ainoastaan jutustelisi ? Keskustelun saa hyvinkin toimimaan, kun alkaa itse puhumaan.

Anonyymi kirjoitti:

Tiktokit on täynnä videoita rageavista opettajista, mutta missä on ne sinun toivomat videot hoidosta?

Videoitten vähyys voisi viitata siihen, että sellaisia asioita ei ole tapahtunut.

Anonyymi kirjoitti:

Yhteisöllisyyden ja toisten auttamisen lisääntyminen ehkäisee jo ennalta mt-oireita. Ja se, että jokaisella on ympärillään tukiverkosto, jonka kanssa voi jutella luottamuksellisesti.

Mikään ulkopuolinen, kliinisesti asennoituva ja hoitava taho ei kyke auttamaan ketään. Jos niin uskoo, se on toiveajattelua ja plaseboa.

Ja jos kukaan ei käyttäisi psykiatrian "palveluita", niin ainakin niin lääkkeiden aiheuttamien, kuin väärinkohdeltujen uhrien määrä laskisi merkittävästi.

Ilmeisesti edellinen kuitenkin tarkoitti asenteellisesti sitä, että väittää mt-ongelmaisten tekevän tappoja. Tuohon väitteeseen ei löydy mitään vakuuttavia todisteita, eli näyttöä siitä ei ole.

Lue lisää

Vaikka hyvät sosiaaliset kontaktit, ja turvaverkot toimivat yhtenä mielenterveyden suojatekijänä, niin aina ei ole niin.

Joskus on myös hoitajan tehtävä napakasti kertoa, että sairas ihminen ei saa liikaa roikkua tai häiritä läheistensä elämää.

Anonyymi kirjoitti:

Ei se ole kieltämistä tai vähättelemistä, kun näkee asian monelta eri suunnalta.
Ei kaikki voi olla ainoastaan huonoa, tai ainoastaan hyvää, mukaan mahtuu kaikenlaista.
Omaa asennettaan ja ajatusmaailmaa pystyy muuttamaan, eikä katsoa vain suppeasti vaikkapa sitä " hoitoa". Jos kaiken näkee negatiivisena, totta kai se silloin on vain negatiivista.
Miksi osa ihmisistä pääsee takaisin elämään psykiatrisen järjestelmän läpikäytyään ?
Varmaankin enimmäkseen siitä syystä, että ovat sieltä kuitenkin jonkinlaista apua saaneet.
En todellakaan väitä, etteikö epäkohtiakin olisi, itselläkin reilun 20 vuoden kokemus potilaspuolella.
Kokemukseeni perustuen en missään nimessä pysty vähättelemään kenenkään kokemuksia, koska en ole voinut muiden puolesta kokea enkä tuntea mitään. Tiedän vain sen, millaista on ollut omalla kohdalla.
Kaikki ei ollut lainkaan " ruusuista ", mutta en koe, että minun pitäisi vajota kantamaan katkeruutta ja vihaa jo menneistä asioista. Tapahtunut mitä tapahtunut, onneksi nyt on nyt, ja tulevasta ei voi tietää.

" Voi kun voitaisiin julkaista materiaalia kaltoinkohtelusta ". Ainahan sitä voi yrittää. Kuka estäisi kirjoittamasta vaikkapa lehtiin, tai netin kautta jonnekin, jossa olisi asiaan liittyviä aiheita. Ihan vaan jokainen yrittämään, jos haluaa sellaista, eri asia toki on, julkaistaanko jotain vai ei.
Sellainen, jolla ei ole omakohtaista kokemusta, ei voi alkaa muiden puolesta kirjoittelemaan edes pelkän kuulemansa perusteella.

Lue lisää

Kyllä se on. Asiaa ei saa nähdä kuin yhdeltä suunnalta. MINUN suunnalta.

Anonyymi kirjoitti:

Kliininen asenne ja kohtelu eivät korvaa aitoa, oikeata, välittävää ja ymmärtävää kontaktia omiin läheisiin. Vain omat läheiset antaa korvaamatonta apua ja tukea hädässä, tuen, tai avun tarpeessa olevalle.

Tuo ajattelu, että "ammattilaiset", eli alalla olevat tietävät mt-ongelmista ja asioista on sikäli myytti, tai kuvitelma. Koska esim. avopuolella on aivan liian paljon pelkästään jutustelua. Sen saman jutustelun voi tehdä omien tuttujen kanssa.

Lue lisää

Omaisten tehtävä ei ole lähteä mitenkään "suurilla tunteilla" vouhottamaan sairaan ihmisen puolesta, eivätkä he voi olla mitään ajatusjätteen kaatopaikkoja.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä se on. Asiaa ei saa nähdä kuin yhdeltä suunnalta. MINUN suunnalta.

Ehkä se juuri on sinun ongelmasi...?

Anonyymi kirjoitti:

Jotkut eivät ole sitten ilmeisesti kuulleet ilmiötä nimeltä traumatisoituminen? Kannattaa ainakin googlata, jos ei muuten tiedä.

Kummallisinta on muuten se, että vaikka esim. mt-puolella voisi kuvitella, että siellä henkiseen hyvinvointiin pitäisi kuulua monien eri ongelmien selvittäminen, niin miten se meneekään, että silläkin puolella takerruttaan niihin potilaalle aiemmin annettuihin diagnooseihin, ja kenties kyseisen henkilön elämässä olevilla olosuhteilla, elämäntilanteilla, koetuilla tapahtumilla ja traumataustalla ei ole mitään merkitystä. Se on merkillinen juttu, että miten paljon sillä julkisellakin puolella ignoorataan asioita ja keskitytään aivan epäolennaisiin asioihin. Ja ne potilaille keksityt diagnosoinnit, lokeroinnit ja pee*elin lääkityksien määräämiset ovat niin suuressa fokuksessa, että millään muulla ei ole mitään merkitystä.

Ei kolahda, tai uppoa enää minuun psykiatrian väittämät ja sen hapatukset!

Lue lisää

Ehkä syy on siinä, että suuri yleisö ymmärtää yksittäisen trauman aiheuttajan, kuten vaikka onnettomuuden, mutta ei sitä että ihminen pikkuhiljaa traumatisoituu, vaikka sen takia, että oma sairas maailma on jatkuvasti niin voimakkaassa ristiriidassa todellisuuden kanssa. Että prosessin päätteeksi on traumatisoitunut.

Anonyymi kirjoitti:

Juuri tuollaista kieltämistä ja vähättelyä kohtaa, jos ongelmat ottaa esille. Voi kun voitaisiin julkaista materiaalia kaltoinkohteluista. Selviäisi ihmisille, mitä se "hoito" voi olla.

Lue lisää

Jospa puhuisit vain omasta puolestasi, jos et kykene hahmottamaan mielenterveyttä ja sen hoitoja kokonaisuuksina.

Siitä vain julkaisemaan materiaalia omien mielikuviesi sijaan.

Anonyymi kirjoitti:

Ehkä se juuri on sinun ongelmasi...?

Minulla on yli kahdenkymmenen vuoden kokemus siitä, että se ei ole minun ongelma, vaan alalla olevien, koska he eivät ole riittävän empaattisia minulle.

Anonyymi kirjoitti:

Vaikka hyvät sosiaaliset kontaktit, ja turvaverkot toimivat yhtenä mielenterveyden suojatekijänä, niin aina ei ole niin.

Joskus on myös hoitajan tehtävä napakasti kertoa, että sairas ihminen ei saa liikaa roikkua tai häiritä läheistensä elämää.

Lue lisää

Psykiatria on uskonto. Kaikki, mitä alalla olevat sanovat on uskonnonomaista. Mm. se väite, että jos ei käytä lääkkeitä säännöllisesti, tulee psykoottisia oireita. Lopetin lääkkeet noin viisi vuotta, eikä ole ole tullut mitään psykoottisia oireita. Niitä odotellessa, niinkuin milloinka tulevaksi?

Anonyymi kirjoitti:

Omaisten tehtävä ei ole lähteä mitenkään "suurilla tunteilla" vouhottamaan sairaan ihmisen puolesta, eivätkä he voi olla mitään ajatusjätteen kaatopaikkoja.

Tuosta käyttämästäsi vähemmän kauniista sanonnasta tulee mieleen, että oletko mahdollisesti kyseisellä alalla? Älä nyt pahastu. Tuollainen mielikuva nimittäin tuli heistä, että he ajattelevat juuri noin, että saisi kertoa esim. omista tunteista, elämäntilanteesta, mitä olet kokenut, ja olosuhteistasi. Ertyisen kielteistä on mennä kertomaan kokemistaan traumaattisista kokemuksista. Ja silloin sinulla sattuu olemaan vielä aiemmin diagnoisoitu psykoosisairaus, niin sinua ei usko kukaan, eli kaikki, mitä sanot voidaan kyseenalaistaa.

Mutta vielä palatakseni tuohon, että niinkö sinä näet ihmisen, hänen sisäisen maailmansa ja ajatuksensa, tai sanomisensa, että ne ovat "ajatusjätteen kaatopaikkoja"? Mitä jos sinä tapaat jonkun kaverisi, ja alat sanoa jotakin, ja sinulle sanottaisiin vastaavalla tavalla. Tuntuisiko kivalta?

Jos olet alalla, niin olet todellakin väärällä sellaisella.

Anonyymi kirjoitti:

Vaikka hyvät sosiaaliset kontaktit, ja turvaverkot toimivat yhtenä mielenterveyden suojatekijänä, niin aina ei ole niin.

Joskus on myös hoitajan tehtävä napakasti kertoa, että sairas ihminen ei saa liikaa roikkua tai häiritä läheistensä elämää.

Lue lisää

"Joskus on myös hoitajan tehtävä napakasti kertoa, että sairas ihminen ei saa liikaa roikkua tai häiritä läheistensä elämää."

Milloin se on hoitajan tehtävä? Ymmärrän, jos potilas on psykoottinen (tai muuten holhouksen alainen), eikä siten ymmärrä tekojensa seurauksia, mutta muuten en. Ihmisellä on oikeus päättää itse teoistaan ja kantaa sitten niiden seuraukset.

Anonyymi kirjoitti:

Ehkä syy on siinä, että suuri yleisö ymmärtää yksittäisen trauman aiheuttajan, kuten vaikka onnettomuuden, mutta ei sitä että ihminen pikkuhiljaa traumatisoituu, vaikka sen takia, että oma sairas maailma on jatkuvasti niin voimakkaassa ristiriidassa todellisuuden kanssa. Että prosessin päätteeksi on traumatisoitunut.

Lue lisää

Mutta tuollaisessa tapauksessa ei voi oikeastaan syyttää muita, ulkopuolisia, traumastaan, jos se oma sairas maailma on kerran ristiriidassa todellisuuden kanssa. Toipuminen voisi alkaa siitä, että pikkuhiljaa ymmärtää oman maailmansa olevan sairas, ja tekee jotain sen todellisuuden löytämiseksi.

Anonyymi kirjoitti:

"Joskus on myös hoitajan tehtävä napakasti kertoa, että sairas ihminen ei saa liikaa roikkua tai häiritä läheistensä elämää."

Milloin se on hoitajan tehtävä? Ymmärrän, jos potilas on psykoottinen (tai muuten holhouksen alainen), eikä siten ymmärrä tekojensa seurauksia, mutta muuten en. Ihmisellä on oikeus päättää itse teoistaan ja kantaa sitten niiden seuraukset.

Lue lisää

Kerro sinä.

Miten meillä mielisairaudet jotka ei tartu, leviää kuin kulovalkea?

Senkö takia, että ihmiset sairastuu ennen kuin ne rupeaa syömään lääkkeitä?

Vai voisiko se johtua monisukupolvisista ketjuista? Missä niitä edellisten sukupovlien ongelmia kaadetaan uusien sukupolvien niskaan?

Se minä saan tehdä mitä haluan, ei automaattisesti ole mikään uhriton rikos.

Anonyymi kirjoitti:

Omaisten tehtävä ei ole lähteä mitenkään "suurilla tunteilla" vouhottamaan sairaan ihmisen puolesta, eivätkä he voi olla mitään ajatusjätteen kaatopaikkoja.

Tiedän yhden nuoren pojan,joka kävi koulua psykiatrisesta sairaalasta käsin.Loåulta hänet huostaanotettiin..Hän lakkasi lintsaamasta koulussa.Lopulta hänen isänsä sai huoltajuuden.

Jälkiviisaus on helppoa. Olisi ollut ehkä parempi, jos Jeren äiti olisi alkanut oma-hoitajaksi ja sitä olisi yhteiskunta tukenut. Koulunkäyntiä.

Anonyymi kirjoitti:

Kliininen asenne ja kohtelu eivät korvaa aitoa, oikeata, välittävää ja ymmärtävää kontaktia omiin läheisiin. Vain omat läheiset antaa korvaamatonta apua ja tukea hädässä, tuen, tai avun tarpeessa olevalle.

Tuo ajattelu, että "ammattilaiset", eli alalla olevat tietävät mt-ongelmista ja asioista on sikäli myytti, tai kuvitelma. Koska esim. avopuolella on aivan liian paljon pelkästään jutustelua. Sen saman jutustelun voi tehdä omien tuttujen kanssa.

Lue lisää

Ei se ole aina niin ,että kaikki mt-puolella on "kliinistä"
Kun tulin 30 vuotta sitten mielenterveystoimistoon, sain heti apua. Sitä osaa-ottavaa, mutta ammattimaista. Sain myöhemmin nerokkaat lääkkeet, joita minulla on vielä. Samoja, samanvahvuisena. Sain psykologin keskusteluapua.
Kaikkina vuosikymmeninä olen tavannut hyviä psykiatreja, jotka ovat tukeneet. Tein kipeänä töitä julkisella 30 vuotta.

Anonyymi kirjoitti:

Minulla on yli kahdenkymmenen vuoden kokemus siitä, että se ei ole minun ongelma, vaan alalla olevien, koska he eivät ole riittävän empaattisia minulle.

Ongelmaan saattaisi osin auttaa, jos et edes odottaisi alalla olevilta ylenpalttista empatiaa.
He ovat vain työnsä tekeviä ihmisiä, empatiat tulevat yleensä muualta, omaisilta, läheisiltä, ystäviltä, ym.

Anonyymi kirjoitti:

Jälkiviisaus on helppoa. Olisi ollut ehkä parempi, jos Jeren äiti olisi alkanut oma-hoitajaksi ja sitä olisi yhteiskunta tukenut. Koulunkäyntiä.

Kukaan ulkopuolinen, tuntematon, ei voi tietää, mikä olisi kenellekin parempi vaihtoehto.
Olisi tiedettävä kaikki alusta alkaen, tunnettava ihmiset, tietää elämäntarinaa enemmän kuin lehtijutun lukemalla, jne.

Anonyymi kirjoitti:

Jälkiviisaus on helppoa. Olisi ollut ehkä parempi, jos Jeren äiti olisi alkanut oma-hoitajaksi ja sitä olisi yhteiskunta tukenut. Koulunkäyntiä.

No en ole ihan niin varma, jos lapsi on siinä kunnossa, että ei pysty enää käymään koulua, niin mikä on se todennäköisyys että joku oma äiti pystyisi häntä pelastamaan jollain kotikoululla.

Se on sellainen barbie elokuvista opittu lapsellinen haave, että ylenpalttisella rakkaudella voisi muka parantaa vakavat mielenterveys sairaudet.

Aika iso osa lapsena sijoitetuista, nyt jo aikuisista, ovat sanoneet huostaanoton olleen hyvä vaihtoehto. Joillekin se varmasti onkin.
Empaattisena ymmärtää senkin, että joskus voi kodissa olla todella hankalat olosuhteet, vanhemmilla mt- ja päihdeongelmia,, kenties väkivaltaa, hyväksikäyttöä, ym. ei lapsen ole sellaisessakaan hyvä kasvaa.
Eipä näitäkään asioita voi yleistää, jotkut pärjäävät elämässään paremmin lapsuuden laitoksista huolimatta, ja jotkut taas eivät, kovin on sekin yksilöllistä.

Silloin, kun minä yritin ensimmäisen kerran itsemurhaa, niin toivoin, että minut olisi otettu huostaan.

Anonyymi kirjoitti:

Aika iso osa lapsena sijoitetuista, nyt jo aikuisista, ovat sanoneet huostaanoton olleen hyvä vaihtoehto. Joillekin se varmasti onkin.
Empaattisena ymmärtää senkin, että joskus voi kodissa olla todella hankalat olosuhteet, vanhemmilla mt- ja päihdeongelmia,, kenties väkivaltaa, hyväksikäyttöä, ym. ei lapsen ole sellaisessakaan hyvä kasvaa.
Eipä näitäkään asioita voi yleistää, jotkut pärjäävät elämässään paremmin lapsuuden laitoksista huolimatta, ja jotkut taas eivät, kovin on sekin yksilöllistä.

Lue lisää

Senverran on tullut sivusilmällä aihetta seurattua, että ilmeisestikkään tällähetkellä ei ole olemassa kaiken kattavaa tutkimusdataa lastensuojelusta. Näyttäisi kuitenkin siltä, että alustavien tietojen perusteella lastensuojelu ja nimenomaan huostaanotot ovat mainettaan parempia.

Anonyymi kirjoitti:

Silloin, kun minä yritin ensimmäisen kerran itsemurhaa, niin toivoin, että minut olisi otettu huostaan.

Mikä sinun tilanteesi on nykyään ?
Onko tapauksesta jo montakin vuotta kulunut ?

Anonyymi kirjoitti:

Senverran on tullut sivusilmällä aihetta seurattua, että ilmeisestikkään tällähetkellä ei ole olemassa kaiken kattavaa tutkimusdataa lastensuojelusta. Näyttäisi kuitenkin siltä, että alustavien tietojen perusteella lastensuojelu ja nimenomaan huostaanotot ovat mainettaan parempia.

Lue lisää

Televisiosta kun on tullut dokumentteja myös lastensuojeluun liittyen, ja niissä, jos on jo täysi-ikäisiltä kysytty, mitä ovat olleet mieltä omasta huostaanotosta lapsena, suurin osa on ollut tyytyväisiä siitä, että heidät oli otettu huostaan.
( Esim. se Sami Kieksin ohjelma omalla nimellään Kieksi, kertoi yhdessä jaksossa lastensuojelusta. Olikohan peräti se ensimmäinen jakso )
Toki sekin on aina tapauskohtaista, kuinka kukakin suhtautuu, sekä lapset, että vanhemmat. Tilanteistahan se on kiinni, miksi lapsi otetaan huostaan. On sitäkin kuullut, että joskus se tapahtuu liian kevyin perustein.

Anonyymi kirjoitti:

Aika iso osa lapsena sijoitetuista, nyt jo aikuisista, ovat sanoneet huostaanoton olleen hyvä vaihtoehto. Joillekin se varmasti onkin.
Empaattisena ymmärtää senkin, että joskus voi kodissa olla todella hankalat olosuhteet, vanhemmilla mt- ja päihdeongelmia,, kenties väkivaltaa, hyväksikäyttöä, ym. ei lapsen ole sellaisessakaan hyvä kasvaa.
Eipä näitäkään asioita voi yleistää, jotkut pärjäävät elämässään paremmin lapsuuden laitoksista huolimatta, ja jotkut taas eivät, kovin on sekin yksilöllistä.

Lue lisää

Suomi on maailman byrokraattisin maa, jossa myös mielivaltaa viranomaisten taholta. Joskus ne lasten huostaanottoperusteet eivät kestä kriittistä tarkastelua.

Se, että joku viranomaistaho katsoo ja näkee jonkun asian olevan perusteltua, kuten lasten huostaanoton, tai johonkin laitokseen laittamisen, ne perusteet ovat ainakin joskus hatusta vedettyjä, tai ainakin liioiteltuja.

Anonyymi kirjoitti:

Mikä sinun tilanteesi on nykyään ?
Onko tapauksesta jo montakin vuotta kulunut ?

Tilanne ei tietenkään ole täydellinen, mutta kenelläpä se elämässä olisi. Eli joistakin asioista on elämässä joutunut luopumaan, kun on ponnistanut siihen kuopasta, mutta monilla mittareilla mitattuna, taas sanoisin että elämä on hyvää, eli vuosien työ on kannattanut, vaikka se ei olekkaan ollut helppoa, niin on se sen arvoista.

Kyseiset paikat ovat epäinhimillisiä ja pitää olla lähestulkoon lobotomia tehtynä, jotta niissä paikoissa traumatisoituisi. Tai sitten pitää olla jonkinsortin psykopaatti tms.

Ongelmahan on nimenomaan, että eihän se kyseinen tiede, sen edustajat, lääkärit ja hoitajat näe missään heidän hoitokäytännöissään ja tavoissaan ja asenteisssaan mitään vikoja. Kaikki on selitettävissä, perusteltavissa ja oikeutettavissa. Kaikki hoidot voidaan perustella jotenkin, etenkin "sairauden hoidolla". Se kaikki on pelkkää ty*erää mussutusta.

Ei se meno näissä psykiatrissa paikoissa, asenteet, tai kohtelu, tai se, miten potilas ylipäätään nähdään, ole muuttunut oikeastaan vuosikymmeniin. Enkä tiedä, miten kauas pitää mennä?

Kyseiset hoitolaitokset ja sairaalat ovat epäinhimillisimpiä paikkoja, mitä tiedän. Älkää ihmeessä menkö niihin. Ja ottakaa ne lapsenne pois niistä paikoista. Ihan oikeesti.

Anonyymi kirjoitti:

Kyseiset paikat ovat epäinhimillisiä ja pitää olla lähestulkoon lobotomia tehtynä, jotta niissä paikoissa traumatisoituisi. Tai sitten pitää olla jonkinsortin psykopaatti tms.

Ongelmahan on nimenomaan, että eihän se kyseinen tiede, sen edustajat, lääkärit ja hoitajat näe missään heidän hoitokäytännöissään ja tavoissaan ja asenteisssaan mitään vikoja. Kaikki on selitettävissä, perusteltavissa ja oikeutettavissa. Kaikki hoidot voidaan perustella jotenkin, etenkin "sairauden hoidolla". Se kaikki on pelkkää ty*erää mussutusta.

Ei se meno näissä psykiatrissa paikoissa, asenteet, tai kohtelu, tai se, miten potilas ylipäätään nähdään, ole muuttunut oikeastaan vuosikymmeniin. Enkä tiedä, miten kauas pitää mennä?

Kyseiset hoitolaitokset ja sairaalat ovat epäinhimillisimpiä paikkoja, mitä tiedän. Älkää ihmeessä menkö niihin. Ja ottakaa ne lapsenne pois niistä paikoista. Ihan oikeesti.

Lue lisää

Edelliseen pieni kirjoituskorjaus: siis olla lobotomia tehtynä, jos niissä paikoissa viihtyy, tai ei traumatisoituisi.

Pitäisikö kuitenkin ottaa järki käteen, että miksi sellaista kaiken kattavaa, teille kelpaavaa tutkimusta ei tällähetkellä ole tehty?

Siksikö, että tutkija voisi oikeasti löytää jotain parannettavaa? Saisi siitä mainetta ja mammonaa ja veronmaksajat säästäisi rahaa?

No jottei menis pelkäks vattuiluks, niin loogisempi syy on se, että me ei voida jättää riittävän suurta kontrolliryhmää lapsia oman onnensa nojaan, että me tiedettäisiin minkälaisia määriä lapsimurhia sieltä tulisi ilman huostaanottoja ja muita vastaavia toimenpiteitä.

Anonyymi kirjoitti:

Kyseiset paikat ovat epäinhimillisiä ja pitää olla lähestulkoon lobotomia tehtynä, jotta niissä paikoissa traumatisoituisi. Tai sitten pitää olla jonkinsortin psykopaatti tms.

Ongelmahan on nimenomaan, että eihän se kyseinen tiede, sen edustajat, lääkärit ja hoitajat näe missään heidän hoitokäytännöissään ja tavoissaan ja asenteisssaan mitään vikoja. Kaikki on selitettävissä, perusteltavissa ja oikeutettavissa. Kaikki hoidot voidaan perustella jotenkin, etenkin "sairauden hoidolla". Se kaikki on pelkkää ty*erää mussutusta.

Ei se meno näissä psykiatrissa paikoissa, asenteet, tai kohtelu, tai se, miten potilas ylipäätään nähdään, ole muuttunut oikeastaan vuosikymmeniin. Enkä tiedä, miten kauas pitää mennä?

Kyseiset hoitolaitokset ja sairaalat ovat epäinhimillisimpiä paikkoja, mitä tiedän. Älkää ihmeessä menkö niihin. Ja ottakaa ne lapsenne pois niistä paikoista. Ihan oikeesti.

Lue lisää

Kerro mikä näistä paikoista tekee epäinhimillisen? Ei minulla ainakaan ollut mitään ongelmaa osastolla ollessani, ruokaa tuli enempi kun jaksoi syädä, ja sai pelata ja katsoa telkkaria päivät pitkät. Ulkoillakkin olisi saanut jos olisi itseä oikeasti kiinnostanut.

Skitsofreniaa on tutkittu ainakin lääkityksen osalta (lääkkeettömät/lyhyen aikaa lääkkeitä käyttäneet pärjäsivät paremmin kuin vuosikausia lääkkeitä käyttäneet). Luultavasti myös muissa sairauksissa saataisiin samansuuntaisia tuloksia. Ei ihme, ettei haluta tutkia.

Oletko tavannut tällaisia lapsia, jotka voivat olla jopa suureksi vaaraksi itselleen ? Saavat pahoja raivokohtauksia, ym. ?
Niuva on paikka sellaisille lapsille, joita ei yksinkertaisesti pystytä kodeissaan pitämään.
Eihän se ole koskaan mukavaa, jos lapsi viedään pois kotoa, mutta joskus sekin on valitettavasti pakkotoimi.
Se ei ole empatian puutetta, jos joskus tällaisiakin asioita joku puolustelee, koska tilanteet ovat hyvinkin erilaisia.

Anonyymi kirjoitti:

Kyseiset paikat ovat epäinhimillisiä ja pitää olla lähestulkoon lobotomia tehtynä, jotta niissä paikoissa traumatisoituisi. Tai sitten pitää olla jonkinsortin psykopaatti tms.

Ongelmahan on nimenomaan, että eihän se kyseinen tiede, sen edustajat, lääkärit ja hoitajat näe missään heidän hoitokäytännöissään ja tavoissaan ja asenteisssaan mitään vikoja. Kaikki on selitettävissä, perusteltavissa ja oikeutettavissa. Kaikki hoidot voidaan perustella jotenkin, etenkin "sairauden hoidolla". Se kaikki on pelkkää ty*erää mussutusta.

Ei se meno näissä psykiatrissa paikoissa, asenteet, tai kohtelu, tai se, miten potilas ylipäätään nähdään, ole muuttunut oikeastaan vuosikymmeniin. Enkä tiedä, miten kauas pitää mennä?

Kyseiset hoitolaitokset ja sairaalat ovat epäinhimillisimpiä paikkoja, mitä tiedän. Älkää ihmeessä menkö niihin. Ja ottakaa ne lapsenne pois niistä paikoista. Ihan oikeesti.

Lue lisää

On myös olemassa potilaita, jotka näkevät kaikessa hoitoon liittyvässä ainoastaan vikoja.
Mistäköhän sekin sitten johtuu ?
( Kolikossa on yleensä aina kaksi puolta.)

Anonyymi kirjoitti:

Kerro mikä näistä paikoista tekee epäinhimillisen? Ei minulla ainakaan ollut mitään ongelmaa osastolla ollessani, ruokaa tuli enempi kun jaksoi syädä, ja sai pelata ja katsoa telkkaria päivät pitkät. Ulkoillakkin olisi saanut jos olisi itseä oikeasti kiinnostanut.

Lue lisää

Itsekin olen sitä mieltä, että on niissä ollut paljon hyvääkin.

Anonyymi kirjoitti:

Kyseiset paikat ovat epäinhimillisiä ja pitää olla lähestulkoon lobotomia tehtynä, jotta niissä paikoissa traumatisoituisi. Tai sitten pitää olla jonkinsortin psykopaatti tms.

Ongelmahan on nimenomaan, että eihän se kyseinen tiede, sen edustajat, lääkärit ja hoitajat näe missään heidän hoitokäytännöissään ja tavoissaan ja asenteisssaan mitään vikoja. Kaikki on selitettävissä, perusteltavissa ja oikeutettavissa. Kaikki hoidot voidaan perustella jotenkin, etenkin "sairauden hoidolla". Se kaikki on pelkkää ty*erää mussutusta.

Ei se meno näissä psykiatrissa paikoissa, asenteet, tai kohtelu, tai se, miten potilas ylipäätään nähdään, ole muuttunut oikeastaan vuosikymmeniin. Enkä tiedä, miten kauas pitää mennä?

Kyseiset hoitolaitokset ja sairaalat ovat epäinhimillisimpiä paikkoja, mitä tiedän. Älkää ihmeessä menkö niihin. Ja ottakaa ne lapsenne pois niistä paikoista. Ihan oikeesti.

Lue lisää

Monessakos paikassa sitä taas ollaan oltu, kun tunnutaan tietävän kaikesta kaikki?

Tai oikeastaan unohda se. Voidaan mennä suoraan kohtaan, jossa esittelet todisteet väitteillesi.

Anonyymi kirjoitti:

Monessakos paikassa sitä taas ollaan oltu, kun tunnutaan tietävän kaikesta kaikki?

Tai oikeastaan unohda se. Voidaan mennä suoraan kohtaan, jossa esittelet todisteet väitteillesi.

Lue lisää

Todellisia lukuja väärinkohteluista ei ole, koska sitä ei ole edes lähdetty tutkimaankaan. Lääketieteessä on tapana valkopestä asioita. Eli harjoitetaan näkyvää imagonkiillotusta. Väitetään, että heidän ( psykiatrian) tarjoama hoito on hyvää, hyvinvointia ja terveyttä edistävää ja ihmisarvoa kunnioittavaa. Todellisuudessa se taitaa mennä aivan päinvastoin. Potilaille saatetaan sanoa päin naamaa ihan mitä tahansa. Jos joku sairaskohtauksen, tiuskitaan, että "Mitä sinä siinä pelleilet?" Käytetään kovakouraisia otteita. Potilailta edellytetään, se ei tietenkään koske itse alalla olevia, he saavat käyttäytyä ihan miten tahansa. Virka-asema ja "omavalvonta" suojaa, joten voi käyttäytyä ihan miten tahansa.

Kliininen kohtelu ja lääkkeiden laittaminen kippoon ei paranna ketään, kuin muuta sellaista, joka niin uskoo. Ja se on plaseboa. Kummallista, että myös alalla olevat uskovat näin ja vieläpä muistavat valistaa lääkkeiden ottamisen säännöllisyyden merkitystä. Ja että niitä lääkkeitä pitää koko loppuelämä, vaikka tietyn geenialttiuden takia saatat saada esim. infarkteja, diabetesta, tai ennenaikaisen dementian.

Ihmisoikeuksia ei ole. Se muistetaan kyllä kertoa, että jos joku kokee tulleensa väärinkohdelluksi, tai että hänen oikeuksiaan on poljettu, niin voi tehdä aina joko valituksia, tai kanteluita. Mutta jos sinulla sattuu olemaan psykoosidiagnoosi, niin tietenkin hoitotaho väittää, että potilas on kuvitellut kaiken. Johtavatko valitukset ja kantelut siis välttämättä mihinkään? Kiero systeemi.

Anonyymi kirjoitti:

On myös olemassa potilaita, jotka näkevät kaikessa hoitoon liittyvässä ainoastaan vikoja.
Mistäköhän sekin sitten johtuu ?
( Kolikossa on yleensä aina kaksi puolta.)

Lue lisää

Kummallista. Minä en keksi yhtäkään hyvää puolta. Omakohtaisten kokemusten takia. Ja sitäpaitsi se hyöty jää täysin olemattomaksi.

Lääkkeetkin vain vievät toiminta ja työkykyä. Joiltakin menee kyky saada org*smeja. Ja joiltakin taas menee aivotoiminta. Joiltakin viedään ihmisarvo. Pysyvä leima kyllä lyödään otsaan. Psykoosidiagnosoidut eivät saa koskaan asiallista kohtelua ja aiheellisia tutkimuksia perusterveydenhuollossa. Joitakin lähetetään systemaattisesti päivystyksestä potilaita psykalle.

Itse menetin elämästäni ainakin 20 vuotta. Ne vuodet menivät elämästäni täysin hukkaan. Anhedonian ja akatisian takia alkoholisoiduin. Puhumattakaan niiden aiheuttamista ongelmista. Mitään hyötyä ei ollut koskaan niiden mt-"palveluiden" käytöstä. Kannattaako todellakaan niitä lääkkeitä käyttää?

Minä en kykene ymmärtämään ihmisiä, jotka puolustelevat ihmisiä, tai sitä ihmisiä hoidetaan vain pääasiassa lääkkeillä. Yksityisellä puolella saattaa hoito olla laadukkaampaa, mutta ei ainakaan julkisella puolella.

Jos joku muute voisi vielä yksilöidä, ja selittää, millä tavalla psykiatria ja sen tarjoamat palvelut, ja terveyttä tuhoavat ja vahingoittavat ja uusia sairauksia aiheuttavat lääkkeet, ja hoitohenkilöstön epäasiallinen ja kliininen kohtelu edistävät kenenkään hyvinvointia ja terveyttä, niin kiitos etukäteen vastauksesta! Sitä en tiedä, että tulenko olemaan samaa mieltä. Todennäköisesti en.

Terv. 20 vuotta aivan liian sinisilmäinen ja systeemiin luottanut, joka kuitenkin lopulta järkiintyi ja valaistui.

Anonyymi kirjoitti:

Kummallista. Minä en keksi yhtäkään hyvää puolta. Omakohtaisten kokemusten takia. Ja sitäpaitsi se hyöty jää täysin olemattomaksi.

Lääkkeetkin vain vievät toiminta ja työkykyä. Joiltakin menee kyky saada org*smeja. Ja joiltakin taas menee aivotoiminta. Joiltakin viedään ihmisarvo. Pysyvä leima kyllä lyödään otsaan. Psykoosidiagnosoidut eivät saa koskaan asiallista kohtelua ja aiheellisia tutkimuksia perusterveydenhuollossa. Joitakin lähetetään systemaattisesti päivystyksestä potilaita psykalle.

Itse menetin elämästäni ainakin 20 vuotta. Ne vuodet menivät elämästäni täysin hukkaan. Anhedonian ja akatisian takia alkoholisoiduin. Puhumattakaan niiden aiheuttamista ongelmista. Mitään hyötyä ei ollut koskaan niiden mt-"palveluiden" käytöstä. Kannattaako todellakaan niitä lääkkeitä käyttää?

Minä en kykene ymmärtämään ihmisiä, jotka puolustelevat ihmisiä, tai sitä ihmisiä hoidetaan vain pääasiassa lääkkeillä. Yksityisellä puolella saattaa hoito olla laadukkaampaa, mutta ei ainakaan julkisella puolella.

Jos joku muute voisi vielä yksilöidä, ja selittää, millä tavalla psykiatria ja sen tarjoamat palvelut, ja terveyttä tuhoavat ja vahingoittavat ja uusia sairauksia aiheuttavat lääkkeet, ja hoitohenkilöstön epäasiallinen ja kliininen kohtelu edistävät kenenkään hyvinvointia ja terveyttä, niin kiitos etukäteen vastauksesta! Sitä en tiedä, että tulenko olemaan samaa mieltä. Todennäköisesti en.

Terv. 20 vuotta aivan liian sinisilmäinen ja systeemiin luottanut, joka kuitenkin lopulta järkiintyi ja valaistui.

Lue lisää

Yksi korjaus edelliseen tekstiin en voi ymmärtää ihmisiä, jotka puolustelevat psykiatriaa ja sen hoitokäytäntöjä, tai lääkkeiden käyttöä.

Anonyymi kirjoitti:

Edelliseen pieni kirjoituskorjaus: siis olla lobotomia tehtynä, jos niissä paikoissa viihtyy, tai ei traumatisoituisi.

Mutta kyllähän ihminen joka pääsee tällaiseen asumismuotoon, niin on sen paikkansa siellä ansainnu.

Ymmärrän, että jos ihminen on niin tillintallin, että olisi saanut sen vajaa satavuotta sitten, sen lobotomian, niin traumatisoituu siitä, ettei kykene elämään reaalimaailmassa, tai sen vaatimusten mukaisesti.

Mutta todellisuus ei katoa sillä, ettei itse kykene siihen.

Anonyymi kirjoitti:

Todellisia lukuja väärinkohteluista ei ole, koska sitä ei ole edes lähdetty tutkimaankaan. Lääketieteessä on tapana valkopestä asioita. Eli harjoitetaan näkyvää imagonkiillotusta. Väitetään, että heidän ( psykiatrian) tarjoama hoito on hyvää, hyvinvointia ja terveyttä edistävää ja ihmisarvoa kunnioittavaa. Todellisuudessa se taitaa mennä aivan päinvastoin. Potilaille saatetaan sanoa päin naamaa ihan mitä tahansa. Jos joku sairaskohtauksen, tiuskitaan, että "Mitä sinä siinä pelleilet?" Käytetään kovakouraisia otteita. Potilailta edellytetään, se ei tietenkään koske itse alalla olevia, he saavat käyttäytyä ihan miten tahansa. Virka-asema ja "omavalvonta" suojaa, joten voi käyttäytyä ihan miten tahansa.

Kliininen kohtelu ja lääkkeiden laittaminen kippoon ei paranna ketään, kuin muuta sellaista, joka niin uskoo. Ja se on plaseboa. Kummallista, että myös alalla olevat uskovat näin ja vieläpä muistavat valistaa lääkkeiden ottamisen säännöllisyyden merkitystä. Ja että niitä lääkkeitä pitää koko loppuelämä, vaikka tietyn geenialttiuden takia saatat saada esim. infarkteja, diabetesta, tai ennenaikaisen dementian.

Ihmisoikeuksia ei ole. Se muistetaan kyllä kertoa, että jos joku kokee tulleensa väärinkohdelluksi, tai että hänen oikeuksiaan on poljettu, niin voi tehdä aina joko valituksia, tai kanteluita. Mutta jos sinulla sattuu olemaan psykoosidiagnoosi, niin tietenkin hoitotaho väittää, että potilas on kuvitellut kaiken. Johtavatko valitukset ja kantelut siis välttämättä mihinkään? Kiero systeemi.

Lue lisää

Edelliseen tekstiin korjaus: potilailta edellytetään hyvää, moitteetonta ja lähes nöyristelevää käytöstä, mutta sitä hyvää käytöstä ei vaadita alalla olevilta.

Anonyymi kirjoitti:

Pitäisikö kuitenkin ottaa järki käteen, että miksi sellaista kaiken kattavaa, teille kelpaavaa tutkimusta ei tällähetkellä ole tehty?

Siksikö, että tutkija voisi oikeasti löytää jotain parannettavaa? Saisi siitä mainetta ja mammonaa ja veronmaksajat säästäisi rahaa?

No jottei menis pelkäks vattuiluks, niin loogisempi syy on se, että me ei voida jättää riittävän suurta kontrolliryhmää lapsia oman onnensa nojaan, että me tiedettäisiin minkälaisia määriä lapsimurhia sieltä tulisi ilman huostaanottoja ja muita vastaavia toimenpiteitä.

Lue lisää

Viimeinen lauseesi on täysin liioiteltua. Sitäpaitsi spefisiä tutkimuksia ei ole tosiaankaan tehty, että mitä ne liian pitkät laitosvuodet tekevät lapsille ja kehittyville nuorille.

Oikeastaan ei tarvitsekaan tehdä. Eiköhän jokainen, jolla on aivot päässä, järki juoksee, ja on päättelykykyä, kykenee myös tekemään asiasta jonkinlaiset johtopäätelmät.

Toki alalla olevat. ja kyseisissä paikoissa koulutuksensa myötä "aivopestyt " hoitajat ja lääkärit ovat asiasta varmaan ymmärrettävästi eri mieltä.

Anonyymi kirjoitti:

Todellisia lukuja väärinkohteluista ei ole, koska sitä ei ole edes lähdetty tutkimaankaan. Lääketieteessä on tapana valkopestä asioita. Eli harjoitetaan näkyvää imagonkiillotusta. Väitetään, että heidän ( psykiatrian) tarjoama hoito on hyvää, hyvinvointia ja terveyttä edistävää ja ihmisarvoa kunnioittavaa. Todellisuudessa se taitaa mennä aivan päinvastoin. Potilaille saatetaan sanoa päin naamaa ihan mitä tahansa. Jos joku sairaskohtauksen, tiuskitaan, että "Mitä sinä siinä pelleilet?" Käytetään kovakouraisia otteita. Potilailta edellytetään, se ei tietenkään koske itse alalla olevia, he saavat käyttäytyä ihan miten tahansa. Virka-asema ja "omavalvonta" suojaa, joten voi käyttäytyä ihan miten tahansa.

Kliininen kohtelu ja lääkkeiden laittaminen kippoon ei paranna ketään, kuin muuta sellaista, joka niin uskoo. Ja se on plaseboa. Kummallista, että myös alalla olevat uskovat näin ja vieläpä muistavat valistaa lääkkeiden ottamisen säännöllisyyden merkitystä. Ja että niitä lääkkeitä pitää koko loppuelämä, vaikka tietyn geenialttiuden takia saatat saada esim. infarkteja, diabetesta, tai ennenaikaisen dementian.

Ihmisoikeuksia ei ole. Se muistetaan kyllä kertoa, että jos joku kokee tulleensa väärinkohdelluksi, tai että hänen oikeuksiaan on poljettu, niin voi tehdä aina joko valituksia, tai kanteluita. Mutta jos sinulla sattuu olemaan psykoosidiagnoosi, niin tietenkin hoitotaho väittää, että potilas on kuvitellut kaiken. Johtavatko valitukset ja kantelut siis välttämättä mihinkään? Kiero systeemi.

Lue lisää

Minulla on ollut vuosikausia psykoosidiagnoosi, ja kyllä minua uskottiin vuosia sitten jopa hallinto-oikeudessa. Ei se diagnoosi ihan kaikkea tee mahdottomaksi.
Valitukset ja muut on toki tehtävä asiallisesti, ja aina parempi, että pystyy osoittamaan sen asian, josta valittaa, myös tapahtuneeksi.
Jos alkaa valittamaan, tai antamaan palautetta, jotain epämääräistä, on todennäköistä, ettei välttämättä uskota.

Anonyymi kirjoitti:

Kummallista. Minä en keksi yhtäkään hyvää puolta. Omakohtaisten kokemusten takia. Ja sitäpaitsi se hyöty jää täysin olemattomaksi.

Lääkkeetkin vain vievät toiminta ja työkykyä. Joiltakin menee kyky saada org*smeja. Ja joiltakin taas menee aivotoiminta. Joiltakin viedään ihmisarvo. Pysyvä leima kyllä lyödään otsaan. Psykoosidiagnosoidut eivät saa koskaan asiallista kohtelua ja aiheellisia tutkimuksia perusterveydenhuollossa. Joitakin lähetetään systemaattisesti päivystyksestä potilaita psykalle.

Itse menetin elämästäni ainakin 20 vuotta. Ne vuodet menivät elämästäni täysin hukkaan. Anhedonian ja akatisian takia alkoholisoiduin. Puhumattakaan niiden aiheuttamista ongelmista. Mitään hyötyä ei ollut koskaan niiden mt-"palveluiden" käytöstä. Kannattaako todellakaan niitä lääkkeitä käyttää?

Minä en kykene ymmärtämään ihmisiä, jotka puolustelevat ihmisiä, tai sitä ihmisiä hoidetaan vain pääasiassa lääkkeillä. Yksityisellä puolella saattaa hoito olla laadukkaampaa, mutta ei ainakaan julkisella puolella.

Jos joku muute voisi vielä yksilöidä, ja selittää, millä tavalla psykiatria ja sen tarjoamat palvelut, ja terveyttä tuhoavat ja vahingoittavat ja uusia sairauksia aiheuttavat lääkkeet, ja hoitohenkilöstön epäasiallinen ja kliininen kohtelu edistävät kenenkään hyvinvointia ja terveyttä, niin kiitos etukäteen vastauksesta! Sitä en tiedä, että tulenko olemaan samaa mieltä. Todennäköisesti en.

Terv. 20 vuotta aivan liian sinisilmäinen ja systeemiin luottanut, joka kuitenkin lopulta järkiintyi ja valaistui.

Lue lisää

Kannattaa olla ainoastaan tyytyväinen, jos on päässyt kuvioista pois, irtaantumaan psykiatriasta.
Itsellänikin meni yli 20 vuotta tuossa systeemissä, ja nykyään tilanne on täysin toisenlainen.
Toki menneet muistan, mutta en niistä itselleni ongelmaa tee, elämä jatkuu, paremmin kuin aikanaan, se riittää.

Anonyymi kirjoitti:

Edelliseen tekstiin korjaus: potilailta edellytetään hyvää, moitteetonta ja lähes nöyristelevää käytöstä, mutta sitä hyvää käytöstä ei vaadita alalla olevilta.

Hyvä käytös on aina positiivinen asia.
Myös psykiatriaa ja hoitotapoja voi kyseenalaistaa, senkin voi tehdä asiallisesti, hyvin käyttäytyen.
Laitoksissa on tullut nähtyä potilailtakin jos vaikka minkälaista käytöstä, ei aina niin kovin hyvää, vaikka toki sitäkin.

Anonyymi kirjoitti:

Hyvä käytös on aina positiivinen asia.
Myös psykiatriaa ja hoitotapoja voi kyseenalaistaa, senkin voi tehdä asiallisesti, hyvin käyttäytyen.
Laitoksissa on tullut nähtyä potilailtakin jos vaikka minkälaista käytöstä, ei aina niin kovin hyvää, vaikka toki sitäkin.

Lue lisää

En kyllä ymmärrä, miksi sairailla ihmisillä on se olettamus että perseily olisi jotenkin jokamiehen oikeus?

Anonyymi kirjoitti:

Edelliseen tekstiin korjaus: potilailta edellytetään hyvää, moitteetonta ja lähes nöyristelevää käytöstä, mutta sitä hyvää käytöstä ei vaadita alalla olevilta.

Sekö se tässä taas on ongelma, että ihmisiltä edellytetään hyvää käytöstä? En yhtään ihmettelis, sellasta se vänkääminen täällä foorumilla on, että se normaali käytös taitaa vähän silittää vastakarvaan.

Anonyymi kirjoitti:

En kyllä ymmärrä, miksi sairailla ihmisillä on se olettamus että perseily olisi jotenkin jokamiehen oikeus?

Päätelmässäsi on yksi paha vika, joka ontuu. En ole koskaan perseillyt. Jätän sen huoletta muille.

Anonyymi kirjoitti:

Todellisia lukuja väärinkohteluista ei ole, koska sitä ei ole edes lähdetty tutkimaankaan. Lääketieteessä on tapana valkopestä asioita. Eli harjoitetaan näkyvää imagonkiillotusta. Väitetään, että heidän ( psykiatrian) tarjoama hoito on hyvää, hyvinvointia ja terveyttä edistävää ja ihmisarvoa kunnioittavaa. Todellisuudessa se taitaa mennä aivan päinvastoin. Potilaille saatetaan sanoa päin naamaa ihan mitä tahansa. Jos joku sairaskohtauksen, tiuskitaan, että "Mitä sinä siinä pelleilet?" Käytetään kovakouraisia otteita. Potilailta edellytetään, se ei tietenkään koske itse alalla olevia, he saavat käyttäytyä ihan miten tahansa. Virka-asema ja "omavalvonta" suojaa, joten voi käyttäytyä ihan miten tahansa.

Kliininen kohtelu ja lääkkeiden laittaminen kippoon ei paranna ketään, kuin muuta sellaista, joka niin uskoo. Ja se on plaseboa. Kummallista, että myös alalla olevat uskovat näin ja vieläpä muistavat valistaa lääkkeiden ottamisen säännöllisyyden merkitystä. Ja että niitä lääkkeitä pitää koko loppuelämä, vaikka tietyn geenialttiuden takia saatat saada esim. infarkteja, diabetesta, tai ennenaikaisen dementian.

Ihmisoikeuksia ei ole. Se muistetaan kyllä kertoa, että jos joku kokee tulleensa väärinkohdelluksi, tai että hänen oikeuksiaan on poljettu, niin voi tehdä aina joko valituksia, tai kanteluita. Mutta jos sinulla sattuu olemaan psykoosidiagnoosi, niin tietenkin hoitotaho väittää, että potilas on kuvitellut kaiken. Johtavatko valitukset ja kantelut siis välttämättä mihinkään? Kiero systeemi.

Lue lisää

Valitettavasti meillä länsimaissa on sellainen periaate että ollaan syyttömiä kunnes tosin todistetaan, eli siitä vain etsimään niitä todisteita että valkopesua tapahtuu.

Anonyymi kirjoitti:

Yksi korjaus edelliseen tekstiin en voi ymmärtää ihmisiä, jotka puolustelevat psykiatriaa ja sen hoitokäytäntöjä, tai lääkkeiden käyttöä.

Pystytkö ymmärtämään että asiat tulee tarpeesta, ja psykiatria noudattaa tätä universaalia kaavaa?

Anonyymi kirjoitti:

En kyllä ymmärrä, miksi sairailla ihmisillä on se olettamus että perseily olisi jotenkin jokamiehen oikeus?

Taitaa liittyä siihen sairauteen nuo erilaiset olettamukset.

Anonyymi kirjoitti:

Kyseiset paikat ovat epäinhimillisiä ja pitää olla lähestulkoon lobotomia tehtynä, jotta niissä paikoissa traumatisoituisi. Tai sitten pitää olla jonkinsortin psykopaatti tms.

Ongelmahan on nimenomaan, että eihän se kyseinen tiede, sen edustajat, lääkärit ja hoitajat näe missään heidän hoitokäytännöissään ja tavoissaan ja asenteisssaan mitään vikoja. Kaikki on selitettävissä, perusteltavissa ja oikeutettavissa. Kaikki hoidot voidaan perustella jotenkin, etenkin "sairauden hoidolla". Se kaikki on pelkkää ty*erää mussutusta.

Ei se meno näissä psykiatrissa paikoissa, asenteet, tai kohtelu, tai se, miten potilas ylipäätään nähdään, ole muuttunut oikeastaan vuosikymmeniin. Enkä tiedä, miten kauas pitää mennä?

Kyseiset hoitolaitokset ja sairaalat ovat epäinhimillisimpiä paikkoja, mitä tiedän. Älkää ihmeessä menkö niihin. Ja ottakaa ne lapsenne pois niistä paikoista. Ihan oikeesti.

Lue lisää

Minun sisareni sairastui alta kaksikymppisenä. Teki lääkkeenalaisena töitä julkisella. Alta 40 hän itse meni psykiatriseen sairaalaan ja oli siellä neljä vuotta. Jos sairaala olisi ollut niin kamala paikka, hän ei olisi itse mennyt sinne. Yrittivät hommata hänelle asuntoa, mutta kuka antaa asuntoaan vuokralle, kun toinen tulee mielisairaalasta hoitajien kanssa kysymään vuokra-asuntoa. Siinä vaiheessa sisareni kirjoitti minulle. Minun pieneen asuntooni hän olisi työntänyt itsensä. Myin asunnon, ostin kaksion ja otin sisareni vuokralle siihen. Tämä selkeä vuokralaisuus oli sairaalasta hoitajien kautta muotoiltu.
Asuimme kaksi vuotta yhdessä. Sen jälkeen saimme perintöä. Sisko sai pienen, oman hellahuoneen.Hän teki taas keikkaluontoista työtä julkisella, kunnen hän lopetti noin 50-vuotiaana. Aina välillä hän joko meni itse, tai joutui putka-reissujensa tähden mielisairaalaan. Ei hän pahalla muistellut sairaaloita. Ilmeisesti hän osasi ottaa avun vastaan.

Anonyymi kirjoitti:

Minun sisareni sairastui alta kaksikymppisenä. Teki lääkkeenalaisena töitä julkisella. Alta 40 hän itse meni psykiatriseen sairaalaan ja oli siellä neljä vuotta. Jos sairaala olisi ollut niin kamala paikka, hän ei olisi itse mennyt sinne. Yrittivät hommata hänelle asuntoa, mutta kuka antaa asuntoaan vuokralle, kun toinen tulee mielisairaalasta hoitajien kanssa kysymään vuokra-asuntoa. Siinä vaiheessa sisareni kirjoitti minulle. Minun pieneen asuntooni hän olisi työntänyt itsensä. Myin asunnon, ostin kaksion ja otin sisareni vuokralle siihen. Tämä selkeä vuokralaisuus oli sairaalasta hoitajien kautta muotoiltu.
Asuimme kaksi vuotta yhdessä. Sen jälkeen saimme perintöä. Sisko sai pienen, oman hellahuoneen.Hän teki taas keikkaluontoista työtä julkisella, kunnen hän lopetti noin 50-vuotiaana. Aina välillä hän joko meni itse, tai joutui putka-reissujensa tähden mielisairaalaan. Ei hän pahalla muistellut sairaaloita. Ilmeisesti hän osasi ottaa avun vastaan.

Lue lisää

Eihän ne oikeasti ole kuin tylsiä hotelleja, joissa joku tulee pilaamaan aamu unet, hakemalla aamupalalle.

Mutta jos on itse niin tillintallin, ettei tajua miten helppoa niissä on asua, niin minkäs teet.

Anonyymi kirjoitti:

Eihän ne oikeasti ole kuin tylsiä hotelleja, joissa joku tulee pilaamaan aamu unet, hakemalla aamupalalle.

Mutta jos on itse niin tillintallin, ettei tajua miten helppoa niissä on asua, niin minkäs teet.

Lue lisää

Silloin jos on tillin tallin on hyväkin olla helpossa ja turvallisessa paikassa, eli osastolla.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta kyllähän ihminen joka pääsee tällaiseen asumismuotoon, niin on sen paikkansa siellä ansainnu.

Ymmärrän, että jos ihminen on niin tillintallin, että olisi saanut sen vajaa satavuotta sitten, sen lobotomian, niin traumatisoituu siitä, ettei kykene elämään reaalimaailmassa, tai sen vaatimusten mukaisesti.

Mutta todellisuus ei katoa sillä, ettei itse kykene siihen.

Lue lisää

"Ymmärrän, että jos ihminen on niin tillintallin, että olisi saanut sen vajaa satavuotta sitten, sen lobotomian, niin traumatisoituu siitä, ettei kykene elämään reaalimaailmassa, tai sen vaatimusten mukaisesti."

Saanut lobotomian. En ehkä käyttäisi tuossa yhteydessä saada- sanaa. Toimenpiteessä johon on jouduttu muutenkin kuin vain iloisena toimenpiteestä.


Itse viittä vaille olisin saattanut päätyä asumisyksikköön kun kävin läpi vieroitusoireita, psykiatria lääkitsi minua raskaasti, sain kiduttavia ekstrapyramidaalioireita, traumat jne. Olin hetken elämääni pyöröovipotilas jolla oli kokoajan hirveä olla.

Meni yli kaksi vuotta parantua tuosta. En tosiaankaan toiminut kovin hyvin niinä aikoina. Mutta kuntoutin itseni noista neurotoksiineista, kävin läpi vieroitusoireet ja tuli päivä jolloin palasin töihin. Törmäsin erilaisissa kuntoutustilanteissa mm. paljon päihteitä käyttäneisiin ja mieleen tuli että ei niin herkästi päädy tuonne jos ei ole psykiatrian mömmöjä tai päihteitä takana. Yksi asia jäi mieleen noista hetkistä oli se järkyttävät määrät ummetuslääkkeitä mitä potilailla meni jolla kompensoitiin ainehaittoja kun nuoret aikuiset veti noita lamaannuttavia (siis myös suolistoa) lamaannuttavia neurotoksiineja. Myös miten jotkut työntekijät lässytti monille kuin lapsille.

Vältin luodin ja kuntoutuslaitokset toisella paikkakunnalla koska minulla oli perhe joka ei minua halunneet moiseen laittaa ja epäilivätkin lääkitysten hyötyjä minulle. Jälkikäteen minulle sanottiin että ne taisi ne lääkkeet aiheuttaa sinulle esim itsetuhoisia ajatuksia.

Anonyymi kirjoitti:

Eihän ne oikeasti ole kuin tylsiä hotelleja, joissa joku tulee pilaamaan aamu unet, hakemalla aamupalalle.

Mutta jos on itse niin tillintallin, ettei tajua miten helppoa niissä on asua, niin minkäs teet.

Lue lisää

No vieroitusoireet ja lääkehaitat teki kokemuksesta hyvin erilaisen kokemuksen kuin köllöttely sängyssä. Minulla oli pakkoliikkumista(akatisia), olin kognitiivisesti alentuneessa tilassa missä en kyennyt lääkkeissä ajattelemaan ja olin kokoajan hämilläni, en saanut nukuttua vieroitusoireiden puhkaiseman unettomuuden seurauksena ja kiduin kehossani erilaisten haittojen takia. Minua myös mm vieroitettiin pitempään määrättyjen rauhoittavien osalta mitä määrättiin oireisiin ja olo oli aivan kertakaikkisen hirveä.

Anonyymi kirjoitti:

No vieroitusoireet ja lääkehaitat teki kokemuksesta hyvin erilaisen kokemuksen kuin köllöttely sängyssä. Minulla oli pakkoliikkumista(akatisia), olin kognitiivisesti alentuneessa tilassa missä en kyennyt lääkkeissä ajattelemaan ja olin kokoajan hämilläni, en saanut nukuttua vieroitusoireiden puhkaiseman unettomuuden seurauksena ja kiduin kehossani erilaisten haittojen takia. Minua myös mm vieroitettiin pitempään määrättyjen rauhoittavien osalta mitä määrättiin oireisiin ja olo oli aivan kertakaikkisen hirveä.

Lue lisää

Pillerinottohetket oli hirveitä kun tiesin että joka annoksen jäljeen ekstrapyramidaalioireet pahenee hetkellisesti vielä hirveämmäksi. Minut laitettiin tunti odottelemaan sietämättömässä olossa unilääkettä että pääsen tuon "nukuttavan" neuroleptin jälkeen uneen. Olipa kyllä rentouttava kokemus. Muistan että hakkasin kerran pahassa olossa yksin ollessani huoneessani nyrkkiäni niin kauan seinään että verta vuosi kädestä. Minä, joka olen yleensä hyvin rauhallinen. Mutta se tuskainen olo mikä lääkkeistä tuli sai tuollaista aikaan.

Uskon että lääkkeet lisäsi sisäisen levottomuuden, ahdistuksen, kognitiivisten häiriöiden ja ajattelun hankaluuden määrää mikä taas aiheutti sekavuutta. Toivuin kaikesta käytännössä purkamalla aineet joka aiheutti heti helpottuneen olon kun vieroitusoireista pahimmat oli käyty läpi. Ja käsittelemällä traumaa.

En olisi toipunut jos ongelmieni ytimeksi olisi laitettu joku skitsofrenia tai muu, ja lääkitty neuroleptrillä kuntoutuslaitoksessa. Uskoisin että tuolla polulla en olisi täällä enää.

Rip Jere. Ja laitosten lapset, huh onneksi en koskaan nuorena edes tiennyt mitä psykiatria on.

Koska paitsi omakohtaisten kokemusten takia, niin tiedän tasan tarkkaan, millaisena hoitohenkilöstö näkee potilaan. Hierarkiaan pohjautuvissa systeemeissä kohtelu ei ole koskaan tasa-arvoista. Ja juuri sillä on eniten merkitystä, että miten se ihminen nähdään ja kohdataan. Ja jos kaikki laitetaan termien sisälle, niin se ihminen ja hänestä muodostettu kuva hämärtyy. Hän on vain kävele diagnoosi ja potilas. Ja sen lisäksi potilaita karsinoidaan, eli lokeroidaan. Ketä kohdellaan milläkin tavalla.

Jo ylipäätään se ilmapiiri mikä niissä paikoissa on, kalsea, kylmä, tunteeton, ja pillerit kippoon -tyylistä hoitamista, That is it. Be satisfied! Koeta nyt pärjätä siinä- tyyliin. Ja siiten se kummallisuus, että alan pitäisi edistää henkistä hyvinvointia, niin että millä tavalla. Että kun popsit pillereitä, niin sekö nyt sitten oireiden taustalla olevat asiat selviää? Keskustelu on olematonta. kenties pari kertaa. Ja silloinkin korkeintaan tarkkaillaan, että onkohan se vointi kenties mennyt huonommaksi...

Sairaaloissa hoito on pääasiassa monitoreiden kautta tapahtuvaa tarkkailua. Ja kuten sanoin pillerit vaan kippoon. Nappaiseppas tuosta. Keskustelua on todella vähän. Ja alalla olevia ei kiinnosta hevonhui*ua se sinun elämäntilanteesesi, olosuhteesi, tai tms.

Psykiatria on hel*etin kapea-alaista kaikilta hoidoiltaan. Jos se jollekin riittää, niin sitten täytyy ihmetellä sitä uskoa.

Oma uskovaisuuteni onneksi päättyi noin viisi vuotta sitten. Tajusin lopettaa hyödyttömät "hoidot" ja ennen kaikkea lääkkeet. Onneksi lopetin, koska järkiinnyin.

Anonyymi kirjoitti:

Koska paitsi omakohtaisten kokemusten takia, niin tiedän tasan tarkkaan, millaisena hoitohenkilöstö näkee potilaan. Hierarkiaan pohjautuvissa systeemeissä kohtelu ei ole koskaan tasa-arvoista. Ja juuri sillä on eniten merkitystä, että miten se ihminen nähdään ja kohdataan. Ja jos kaikki laitetaan termien sisälle, niin se ihminen ja hänestä muodostettu kuva hämärtyy. Hän on vain kävele diagnoosi ja potilas. Ja sen lisäksi potilaita karsinoidaan, eli lokeroidaan. Ketä kohdellaan milläkin tavalla.

Jo ylipäätään se ilmapiiri mikä niissä paikoissa on, kalsea, kylmä, tunteeton, ja pillerit kippoon -tyylistä hoitamista, That is it. Be satisfied! Koeta nyt pärjätä siinä- tyyliin. Ja siiten se kummallisuus, että alan pitäisi edistää henkistä hyvinvointia, niin että millä tavalla. Että kun popsit pillereitä, niin sekö nyt sitten oireiden taustalla olevat asiat selviää? Keskustelu on olematonta. kenties pari kertaa. Ja silloinkin korkeintaan tarkkaillaan, että onkohan se vointi kenties mennyt huonommaksi...

Sairaaloissa hoito on pääasiassa monitoreiden kautta tapahtuvaa tarkkailua. Ja kuten sanoin pillerit vaan kippoon. Nappaiseppas tuosta. Keskustelua on todella vähän. Ja alalla olevia ei kiinnosta hevonhui*ua se sinun elämäntilanteesesi, olosuhteesi, tai tms.

Psykiatria on hel*etin kapea-alaista kaikilta hoidoiltaan. Jos se jollekin riittää, niin sitten täytyy ihmetellä sitä uskoa.

Oma uskovaisuuteni onneksi päättyi noin viisi vuotta sitten. Tajusin lopettaa hyödyttömät "hoidot" ja ennen kaikkea lääkkeet. Onneksi lopetin, koska järkiinnyin.

Lue lisää

Edelliseen ainakin tekstin korjaus: silloin kun kaikki laitetaan termien sisälle, eli ihminen on potila, niin hänestä tulee vain kävelevä diagnoosi.

Sen verran sanon vielä, että jos joku kuvittelee, että olen ainoa, joka tietää systeemissä olevia vikoja ja puutteita, ja että olen ainoa, joka tulee kertomaan näitä asioita päivänvaloon, tai tuo esille somekeskusteluun, niin erehtyy siinä pahassa. Seuraavien viiden- 10 vuoden sisällä, heitä tulee esille vielä enemmän.

Siksi sitä ala olisi syytä mennä uudistamaan ja kehittämään vähän enemmän inhimillisempään, empaattisempaan ja humaanimpaan suuntaan, poispäin siitä lääkekeskeisestä pa*kafokuksesta.

Voisitko kertoa, mitä luulet siellä tapahtuneen seinien sisäpuolella ?
Olen tuntenut kyseisessä paikassa potilaana olleita ihmisiä, ja itse olin vuosia sitten toisessa valtion sairaalassa Vaasassa, suurin piirtein tiedän, mitä niiden seinien sisäpuolella tapahtui/tapahtuu.
Ja miksi nyt ylipäänsä on olemassa yksilöitä, jotka karkaavat, kun ovat joutuneet lukittuun paikkaan ? Karkaamisia tapahtuu ajoittain monissa eri laitoksissa, lastensuojelun ja vanhusten hoitopaikkoja myöten.

Anonyymi kirjoitti:

Koska paitsi omakohtaisten kokemusten takia, niin tiedän tasan tarkkaan, millaisena hoitohenkilöstö näkee potilaan. Hierarkiaan pohjautuvissa systeemeissä kohtelu ei ole koskaan tasa-arvoista. Ja juuri sillä on eniten merkitystä, että miten se ihminen nähdään ja kohdataan. Ja jos kaikki laitetaan termien sisälle, niin se ihminen ja hänestä muodostettu kuva hämärtyy. Hän on vain kävele diagnoosi ja potilas. Ja sen lisäksi potilaita karsinoidaan, eli lokeroidaan. Ketä kohdellaan milläkin tavalla.

Jo ylipäätään se ilmapiiri mikä niissä paikoissa on, kalsea, kylmä, tunteeton, ja pillerit kippoon -tyylistä hoitamista, That is it. Be satisfied! Koeta nyt pärjätä siinä- tyyliin. Ja siiten se kummallisuus, että alan pitäisi edistää henkistä hyvinvointia, niin että millä tavalla. Että kun popsit pillereitä, niin sekö nyt sitten oireiden taustalla olevat asiat selviää? Keskustelu on olematonta. kenties pari kertaa. Ja silloinkin korkeintaan tarkkaillaan, että onkohan se vointi kenties mennyt huonommaksi...

Sairaaloissa hoito on pääasiassa monitoreiden kautta tapahtuvaa tarkkailua. Ja kuten sanoin pillerit vaan kippoon. Nappaiseppas tuosta. Keskustelua on todella vähän. Ja alalla olevia ei kiinnosta hevonhui*ua se sinun elämäntilanteesesi, olosuhteesi, tai tms.

Psykiatria on hel*etin kapea-alaista kaikilta hoidoiltaan. Jos se jollekin riittää, niin sitten täytyy ihmetellä sitä uskoa.

Oma uskovaisuuteni onneksi päättyi noin viisi vuotta sitten. Tajusin lopettaa hyödyttömät "hoidot" ja ennen kaikkea lääkkeet. Onneksi lopetin, koska järkiinnyin.

Lue lisää

Onko se täysin terve ajatus, jos luulee tietävänsä tasan tarkkaan, miten joku toinen ihminen näkee toisen ihmisen ?
Sitähän ei yksinkertaisesti voi tietää, koska toisten ajatuksia ei voi lukea.

Anonyymi kirjoitti:

Edelliseen ainakin tekstin korjaus: silloin kun kaikki laitetaan termien sisälle, eli ihminen on potila, niin hänestä tulee vain kävelevä diagnoosi.

Sen verran sanon vielä, että jos joku kuvittelee, että olen ainoa, joka tietää systeemissä olevia vikoja ja puutteita, ja että olen ainoa, joka tulee kertomaan näitä asioita päivänvaloon, tai tuo esille somekeskusteluun, niin erehtyy siinä pahassa. Seuraavien viiden- 10 vuoden sisällä, heitä tulee esille vielä enemmän.

Siksi sitä ala olisi syytä mennä uudistamaan ja kehittämään vähän enemmän inhimillisempään, empaattisempaan ja humaanimpaan suuntaan, poispäin siitä lääkekeskeisestä pa*kafokuksesta.

Lue lisää

Minäkin voin sanoa, että siellä on vikoja ja puutteita edelleen olemassa, mutta voin sanoa senkin, että on siellä myös hyvää.
Huomaahan sen siitäkin, kun suurin osa ihmisistä/potilaista järjestelmästä kuitenkin hyötyy.

Anonyymi kirjoitti:

Onko se täysin terve ajatus, jos luulee tietävänsä tasan tarkkaan, miten joku toinen ihminen näkee toisen ihmisen ?
Sitähän ei yksinkertaisesti voi tietää, koska toisten ajatuksia ei voi lukea.

Lue lisää

Meillä ihmisillä, vaihtelevissa määrin, on kyky analysoida toistemme eleistä, ilmeistä ja käytöksestä erilaisia asioita. Ei se ole sen mentalistisempi kyky, vaikka jotkut niin kuvittelevat. Toiset ovat siinä ehkä hieman parempia, etenkin ne, jotka ovat eläinten kanssa tekemisissä. Koska on joutunut opettelemaan, mitä mikin ilme, tai ele tarkoittaa. Mutta se siitä!

Potilaiden älykkyyttä myös aliarvioidaan joskus. Kuvitellaan, että potilaat eivät näe, tai ymmärrä asioita. Mitä esim herkemmästä ihmisestä on kyse, niin he vasta huomaavatkin erityisen tarkasti asioita. Myönnän sen, että olen itse tällainen. Myöskin suutun erittäin nopeasti. En myöskään siitä, että ei saa kertoa omia mielipiteitä. Johtuen kurjista lapsuusajoista, omassa kodissa ei saanut koskaan ilmaista omia mielipiteitä. Oli vain yksi, joka sai niin tehdä ja päätti kaikista asioista. Niillä kaikilla kokemuksilla lienee omat heijastumansa, vielä tänäkin päivänä. Mutta nehän ovat minun kokemuksiani...


Jollakin tavalla itselleni selvisi hoitohenkilöstön tietyt asenteet hoidettaviaan kohtaan jo siitä, että he eivät olleet potilaiden kanssa, missä minä olin, niin kovin paljon, kuin mitä olisi odottanut. Tuli se tunne, että he joko karttoivat potilaita, tai asennoituivat sillä tavalla, että on olemassa tietty luokkajakoajatttelu. Että he ovat heitä, ja nuo ovat "niitä". Hierarkiaan pohjautuvissa kulttuureissa, autoritaarisissa valtioissa, ja systeemeissä tuo on hyvin tyypillinen tapa suhtautua.

En tiedä, onko tehty asiasta mitään galluppeja alalla olevien keskuudessa. Ja niidenkin tulosten rehellisyyden suhteen saattaisi käydä vähän niin ja näin. Kuka sitä nyt suoraan sanoo, että ajattelee sitä ja tätä potilaista. Tai että olisi vaikka vähän rasisti.

Muistan myös elävästi sen, että joku kysyi tuota asiaa aika suoraan, ja siihen tuli hoitajalta aika tavalla suora vastaus. Sitä en tässä sano. Mutta vihjaan, että edellä mainitulla tavalla.

Anonyymi kirjoitti:

Meillä ihmisillä, vaihtelevissa määrin, on kyky analysoida toistemme eleistä, ilmeistä ja käytöksestä erilaisia asioita. Ei se ole sen mentalistisempi kyky, vaikka jotkut niin kuvittelevat. Toiset ovat siinä ehkä hieman parempia, etenkin ne, jotka ovat eläinten kanssa tekemisissä. Koska on joutunut opettelemaan, mitä mikin ilme, tai ele tarkoittaa. Mutta se siitä!

Potilaiden älykkyyttä myös aliarvioidaan joskus. Kuvitellaan, että potilaat eivät näe, tai ymmärrä asioita. Mitä esim herkemmästä ihmisestä on kyse, niin he vasta huomaavatkin erityisen tarkasti asioita. Myönnän sen, että olen itse tällainen. Myöskin suutun erittäin nopeasti. En myöskään siitä, että ei saa kertoa omia mielipiteitä. Johtuen kurjista lapsuusajoista, omassa kodissa ei saanut koskaan ilmaista omia mielipiteitä. Oli vain yksi, joka sai niin tehdä ja päätti kaikista asioista. Niillä kaikilla kokemuksilla lienee omat heijastumansa, vielä tänäkin päivänä. Mutta nehän ovat minun kokemuksiani...


Jollakin tavalla itselleni selvisi hoitohenkilöstön tietyt asenteet hoidettaviaan kohtaan jo siitä, että he eivät olleet potilaiden kanssa, missä minä olin, niin kovin paljon, kuin mitä olisi odottanut. Tuli se tunne, että he joko karttoivat potilaita, tai asennoituivat sillä tavalla, että on olemassa tietty luokkajakoajatttelu. Että he ovat heitä, ja nuo ovat "niitä". Hierarkiaan pohjautuvissa kulttuureissa, autoritaarisissa valtioissa, ja systeemeissä tuo on hyvin tyypillinen tapa suhtautua.

En tiedä, onko tehty asiasta mitään galluppeja alalla olevien keskuudessa. Ja niidenkin tulosten rehellisyyden suhteen saattaisi käydä vähän niin ja näin. Kuka sitä nyt suoraan sanoo, että ajattelee sitä ja tätä potilaista. Tai että olisi vaikka vähän rasisti.

Muistan myös elävästi sen, että joku kysyi tuota asiaa aika suoraan, ja siihen tuli hoitajalta aika tavalla suora vastaus. Sitä en tässä sano. Mutta vihjaan, että edellä mainitulla tavalla.

Lue lisää

Tätä potilaiden älykkyyttä on joskus tullut ihmeteltyä, että miten niin älykkäät ihmiset voivat sitten kuitenkin olla niin "älyttömiä" että se on sairautta?

Tai mitä ihminen tekee huippuälykkyydellä, jos ei sitten kuitenkaan saa käytyä suihkussa?

Anonyymi kirjoitti:

Tätä potilaiden älykkyyttä on joskus tullut ihmeteltyä, että miten niin älykkäät ihmiset voivat sitten kuitenkin olla niin "älyttömiä" että se on sairautta?

Tai mitä ihminen tekee huippuälykkyydellä, jos ei sitten kuitenkaan saa käytyä suihkussa?

Lue lisää

Älykäskin ihminen voi sairastua psyykkisesti ihan siinä missä kuka tahansa muukin.

Edelliseen tekstiin vielä pieni lisäys: jos hoidossa oleva lähtökohta ei ole hyvinvoinnin ja terveyden lisääminen ja potilaan omat mielipiteet, toiveet tai näkökulmat ignoorataan, niin se on väärin. Jos asioita ei katsota potilaan näkökulmasta, niin potilaiden asema hoitokulttuurissa tule koskaan muuttumaan paremmaksi. Joskus kun tätä edellä mainittua asiaa on tuotu esille, niin joku on teilannut tyyliin: eihän nyt potilaiden pillien mukaan voida tanssia". Kyse ei ole siitä. Hierarkiaan pohjautuvissa yhteisöissä, tai oli kyseessä sitten valtio, tai mikä tahansa, niin se valta-asemassa oleva ajattelee, että hän, tai jokin yhteisö tietää asiat paremmin ja on oikeassa, kuin se esim. kansalainen, yksilö, tai potilas, jota katsotaan, että hän on ns. vähäarvoisemmassa asemassa. Tällöin on vaarana se, että kaikki, mitä esim. hierarkiseen kulttuuriin joutuva sanoo, sitä ei kuunnella, eikä uskota. Ja näinhän usein tapahtuu esim. terveydenhuollossa. En tiedä, onko tästä ( kään ) aiheesta, tai asiasta tehty tutkimuksia. Että mikä on potilaan rooli, tai asema kyseisessä systeemissä.

Omien kokemusteni mukaan, joita kuitenkin ennätti tulla noin 20 vuoden ajalta, niin en minä nähnyt tai havainnut siellä, että siellä olisi potilaiden ja hoitohenkilöstön välillä mitään tasaveroista, tai arvoista tilannetta. Se näkyi mm. tehdyissä hoitopäätöksissä, pakkoinjektioiden määräämisessä, hoitajien potilaita karttamisena, esim. potilas vastusti hoitoa, niin se katsottiin todisteeksi sairaudentunnottomuudesta. Nämä on vain muutamia esimerkkejä.

Psykiatrisessa hoitokulttuurissa keskeistä tuntuu olevan se, että pitää etsiä ja löytää diagnoosi, johon määrätään hoidoksi pääasiassa lääkkeitä. Ja että potilas käyttää lääkkeitään. Joidenkin kohdalla jopa koko elämän ajan. Mutta vieläkään en ole nähnyt mitään todisteita siitä, että nämä kyseiset hoidot edistäisivät millään konkreettisella tavalla kenenkään mt-diagnosoidun hyvinvointia. Suurin osa, noin 80%:ttia esim. skitsofreniadiagnoosin saaneista ei ole mukana työelämässä. Tämä johtuu ainakin osittain heille määrätyistä neurolepteistä ja niiden haitallisista vaikutuksista ja aiheuttamista lisäsairauksista. Nämä ihmiset ovat myös kokonaan syrjäytyneet tästä yhteiskunnassa. Eli mitä hyötyä on siis psykiatrian tekemistä hoidoista. Voisiko joku selventää, jos on sen verran älykäs? Edellä esille tuotu asia on fakta. Neuroleptien määrääminen hoidoksi johonkin mt-sairauteen ei ole lisännyt toiminta ja työkykyä.

Se, mikä on siellä kyseisessä hoitokulttuurissa on vikana, on juuri se, miten ja millaisena potilas nähdään hoitosysteemissä, millainen asema hänellä on, onko järkevää se, että fokus on jossakin diagnoosien lukkoon lyömisessä, ja että potilaita ylipäätään hoidetaan vain lääkkeillä.

Olen melko lailla varma siitä, että avoimen dialogin mallilla ja sen käyttöönotolla päästäisiin huomattavasti parempiin hoitotuloksiinkin, kuin niillä lääkekeskeisillä ja ihmisiä turhaan leimaavilla diagnooseilla. Ja ei tulisi enää niitäkään traumatisoituneita ja itsemurhaan päätyviä ihmisiä.

Mutta jos niitä epäkohtia ei siellä nähdä, tai halutakaan nähdä, niin eihän niitä pysty myöntämäänkään.

Halvaus ja muut neurologiset oireet pitänevät minut poissa kommentoimasta. Trollit ainakin iloitsevat tästä asiasta.

Anonyymi kirjoitti:

Halvaus ja muut neurologiset oireet pitänevät minut poissa kommentoimasta. Trollit ainakin iloitsevat tästä asiasta.

Eikös se ole juuri toisinpäin, että trollit kaipaa sitä huomiota. Hehän vain tylsistyyvät jos eivät saa sitä kaipaamaansa "rakkautta"

Anonyymi kirjoitti:

Eikös se ole juuri toisinpäin, että trollit kaipaa sitä huomiota. Hehän vain tylsistyyvät jos eivät saa sitä kaipaamaansa "rakkautta"

Tätä foorumia kun on hyvän aikaa seurannut, niin en yhtään ihmettelisi, jos paikan trollit syyttäisi niitä ihmisiä trollaamisesta, jotka käyvät täällä korjaamassa heidän tekemiä virheellisiä väittämiä.

Jeren psykiatrian taholta kokemat asiat ovat vain jäävuorenhuippu. Hän ei ole suinkaan ainoa, jolle on käynyt näin. Toimii yhtenä esimerkkinä siitä, miten psykiatria toimii ja miten siellä toimitaan. Potilasta ei edes nähdä tasavertaisena ja hyvää kohtelua ansaitsevana ihmisenä, vaan mahdollisuutena ja välineenä käyttää valtaa väärin. Hierarkiaan pohjautuvissa ajatteluissa ja systeemeissä tasa-arvoinen kohtelu ei koskaan toteudu.

Siksi Jeren tapaus ja hänestä tehty artikkeli on nostettu esille tällekin keskustelupalstalle.

Anonyymi kirjoitti:

Jeren psykiatrian taholta kokemat asiat ovat vain jäävuorenhuippu. Hän ei ole suinkaan ainoa, jolle on käynyt näin. Toimii yhtenä esimerkkinä siitä, miten psykiatria toimii ja miten siellä toimitaan. Potilasta ei edes nähdä tasavertaisena ja hyvää kohtelua ansaitsevana ihmisenä, vaan mahdollisuutena ja välineenä käyttää valtaa väärin. Hierarkiaan pohjautuvissa ajatteluissa ja systeemeissä tasa-arvoinen kohtelu ei koskaan toteudu.

Siksi Jeren tapaus ja hänestä tehty artikkeli on nostettu esille tällekin keskustelupalstalle.

Lue lisää

On olemassa ihmisiä jotka haluaisi tietää mitä on oikeasti tapahtunut.

Sitten on ihmisiä jotka vain haluavat onanoida asioille jotka vahvistavat heidän mielipiteitään.

Anonyymi kirjoitti:

Jeren psykiatrian taholta kokemat asiat ovat vain jäävuorenhuippu. Hän ei ole suinkaan ainoa, jolle on käynyt näin. Toimii yhtenä esimerkkinä siitä, miten psykiatria toimii ja miten siellä toimitaan. Potilasta ei edes nähdä tasavertaisena ja hyvää kohtelua ansaitsevana ihmisenä, vaan mahdollisuutena ja välineenä käyttää valtaa väärin. Hierarkiaan pohjautuvissa ajatteluissa ja systeemeissä tasa-arvoinen kohtelu ei koskaan toteudu.

Siksi Jeren tapaus ja hänestä tehty artikkeli on nostettu esille tällekin keskustelupalstalle.

Lue lisää

Ihan mielenkiinnosta kysyn, että miksi et halua tietää, mitä siellä on todellisuudessa tapahtunut?

Anonyymi kirjoitti:

On olemassa ihmisiä jotka haluaisi tietää mitä on oikeasti tapahtunut.

Sitten on ihmisiä jotka vain haluavat onanoida asioille jotka vahvistavat heidän mielipiteitään.

Lue lisää

Miksi pitäisi saada tarkkaan tietää jonkun tuntemattoman yksityisen ihmisen elämäntapahtumia ?
Eikö olisi hyvä olla omakin elämä olemassa ?

Ei minua ne kirjoitukset kiinnosta, vaan missä on ne kaikki kännykkävideot, missä Jereä pahoinpidellään siellä osastolla?

Onhan se taas perin kummallista, että meidän koulut suoltaa tiktokin täyteen pahoinpitely videoita, missä ne hölmöt kuvaa itse itseään rikoksessa.

Mutta auta armias, kun pitäisi todistaa jonkun toisen tekemää rikosta, niin yhtäkkiä kaikki pennut unohtaa kuinka kännykkää käytetään?

Anonyymi kirjoitti:

Miksi pitäisi saada tarkkaan tietää jonkun tuntemattoman yksityisen ihmisen elämäntapahtumia ?
Eikö olisi hyvä olla omakin elämä olemassa ?

Tässä asiayhteydessä sitä voisi kutsua yleiseksi oikeustajuksi. Eli ei niinkään että haluaisi tietää jonkun ihmisen yksityiselämästä, vaan siitä että onko joku prosessi tai hoito mennyt oikein.

Anonyymi kirjoitti:

Tässä asiayhteydessä sitä voisi kutsua yleiseksi oikeustajuksi. Eli ei niinkään että haluaisi tietää jonkun ihmisen yksityiselämästä, vaan siitä että onko joku prosessi tai hoito mennyt oikein.

Lue lisää

No sekään tuskin kuuluu tavallisille tallaajille, sen selvittävät ja hoitavat yleensä viranomaiset ja asianosaiset tahot.

Anteeksi niitä kohtaan, jotka oikeasti tunsi Jeren, ja muistelee häntä, mutta tämä ketju on kyllä enempi sellaista "anteeksi pekka" tyyppistä omaa agendaa.

Tälle palstalle on nyt puolen vuoden sisään tehty Jerestä, Tapani Kansasta ja Tapio Suomisesta ketjut joissa foorumin asiantuntijat väittävät tunteneensa nämä ihmiset niin hyvin, että he tietävät heidän kuoleman syyn olleen nimenomaan se että psykiatria toimii päinvastoin kun yleisesti luullaan.

Ed. jatkoa: kuten sanoin, monen näyttää olevan todella vaikeaa asettua toisen asemaan. Jostakin syystä, vaikka minua on syytetty palstalla etenkin narsistiksi, uhriutujaksi ja sairaudentunnottomaksi, kykenen vielä siihen. Eli myötätuntoon ja välittämiseen. Sitä en tiedä, onko sitä muilla jäljellä ja olemassakaan.

Näiden 20 vuoden systeemiä ja toimintaa havainneena en ole niin naiivi, sinisilmäinen ja luottavainen, nk. jotkut ovat, että psykiatria toimisi aina oikein yksilön, hänen terveytensä ja hyvinvointinsa kannalta. Psykiatria on kaikkine oppeineen, hoitomenetelmineen ja näkökulmineen aivan liian kapea-alainen. Etenkin sen liiallisen diagnoosi, lokerointi ja lääkekeskeisyyden takia.

Jere on poissa. On vain paljonpuhuva hiljaisuus jäljelle. Hän on yksi, täysin tarpeettomista uhreista, joita ei tarvitsisi tulla.

Anonyymi kirjoitti:

Ed. jatkoa: kuten sanoin, monen näyttää olevan todella vaikeaa asettua toisen asemaan. Jostakin syystä, vaikka minua on syytetty palstalla etenkin narsistiksi, uhriutujaksi ja sairaudentunnottomaksi, kykenen vielä siihen. Eli myötätuntoon ja välittämiseen. Sitä en tiedä, onko sitä muilla jäljellä ja olemassakaan.

Näiden 20 vuoden systeemiä ja toimintaa havainneena en ole niin naiivi, sinisilmäinen ja luottavainen, nk. jotkut ovat, että psykiatria toimisi aina oikein yksilön, hänen terveytensä ja hyvinvointinsa kannalta. Psykiatria on kaikkine oppeineen, hoitomenetelmineen ja näkökulmineen aivan liian kapea-alainen. Etenkin sen liiallisen diagnoosi, lokerointi ja lääkekeskeisyyden takia.

Jere on poissa. On vain paljonpuhuva hiljaisuus jäljelle. Hän on yksi, täysin tarpeettomista uhreista, joita ei tarvitsisi tulla.

Lue lisää

Kahdessakymmenessä vuodessa on tapahtunut aika paljon.

Median saralla on menty juuri tarinallistamiseen, sellaisten faktojen tai tutkivan journalismin sijaan. Varmaan juuri sen takia, että aina riittää ihmisiä jotka haluaa painella klikkiotsikoita ja postata niitä omille suosikki foorumeilleen.

Samaan aikaan taas laitoshoidossa on yhä enemmän sitä tekinstä apuvälineistöä, on valvontakameraa ja kuluntunnistusta. SIellä tiedetään tasan tarkkaan että kuka työntekijä on missäkin, silloin kun väitetään että he muka käyttäytyisivät väärin.

Psykaitria on kuitenkin viesikymmenten, ellei jopa satojen aikana muodostunut tarpeesta. Eikä sen tarkoitus ole levittää sairauden syömää tilaa muilta ihmisiltä.

Ventovieraat kun eivät voi tietää kenenkään muun ventovieraan mahdollisista ihmissuhteista tai -kontakteista, eli spekulointi on aivan turhaa.

Kenenkään todellisia ajatuksia, ja sitä kautta tarkoitusta on mahdoton arvata, mutta jos ihminen oikeasti haluaisi herättää keskustelua alalla olevien kanssa, niin silloin se keskustelu kannattaa aloittaa muualla kuin foorumilla, missä ei tiettävästi ole yhtään hoitajaa paikalla.

Hoitaja ei ikinä voi olla se ihminen joka palkattaisiin sosiaalisesti kömpelölle ihmiselle kaveriksi. Kyllä siinä joutuu ihan itse miettimään, että miksi ei itse kykene siihen empatiaan, sympatiaan, ja kanssakäyntiin toisen ihmisen kanssa, vaan joutuu jatkuvasti valittamaan suoli 24 palstalla?

Anonyymi kirjoitti:

Kenenkään todellisia ajatuksia, ja sitä kautta tarkoitusta on mahdoton arvata, mutta jos ihminen oikeasti haluaisi herättää keskustelua alalla olevien kanssa, niin silloin se keskustelu kannattaa aloittaa muualla kuin foorumilla, missä ei tiettävästi ole yhtään hoitajaa paikalla.

Hoitaja ei ikinä voi olla se ihminen joka palkattaisiin sosiaalisesti kömpelölle ihmiselle kaveriksi. Kyllä siinä joutuu ihan itse miettimään, että miksi ei itse kykene siihen empatiaan, sympatiaan, ja kanssakäyntiin toisen ihmisen kanssa, vaan joutuu jatkuvasti valittamaan suoli 24 palstalla?

Lue lisää

Käsittääkseni psykiatrinen taho tekee jonkinlaista yhteistyötä potilasyhdistysten kanssa. Ja netissä on toki palautesivut. Mutta se on asia erikseen, noteraatanko niitä mitenkään.

Omien havaintojen mukaan mikään ei ole muuttunut psykiatriassa, sen asenteissa, potilaiden kohtelussa ja käytetyissä hoitokeinoissa ainakaan viimeisten 20 vuoden aikana. Ja se on liian pitkä aika.

Väärinymmärtäminenkin näyttää olevan joillakin taito, jota itselläni ei onneksi ole. Ei tässä keskustelussa, eikä omissa kommenteissa ole tarkoitettukaan sitä, että hoitajan pitäisi ryhtyä "kaveriksi". Mutta alalla sivuutetaan liikaa elämässä olevia tärkeitä asioita. Kuten levon, ruoka-valion, työn ja ihmissuhteiden rooli. Niiden asioiden varmistaminen uupuu potilaiden hoidosta ja sen suunnittelusta täysin. Hyvinvointi on huomattavasti laajempi kokonaisuus, kuin se, että vain diagnosoidaan, lokeroidaan, tai määrätään lääkkeitä. Ja hoitamisen pitäisi jotakin huomattavasti enemmän kuin sitä, että hoitaja laittaa jonkin pillerikupin potilaan eteen. Mitä se on valitettavasti ollut jo yli 20 vuoden ajan.

Anonyymi kirjoitti:

Käsittääkseni psykiatrinen taho tekee jonkinlaista yhteistyötä potilasyhdistysten kanssa. Ja netissä on toki palautesivut. Mutta se on asia erikseen, noteraatanko niitä mitenkään.

Omien havaintojen mukaan mikään ei ole muuttunut psykiatriassa, sen asenteissa, potilaiden kohtelussa ja käytetyissä hoitokeinoissa ainakaan viimeisten 20 vuoden aikana. Ja se on liian pitkä aika.

Väärinymmärtäminenkin näyttää olevan joillakin taito, jota itselläni ei onneksi ole. Ei tässä keskustelussa, eikä omissa kommenteissa ole tarkoitettukaan sitä, että hoitajan pitäisi ryhtyä "kaveriksi". Mutta alalla sivuutetaan liikaa elämässä olevia tärkeitä asioita. Kuten levon, ruoka-valion, työn ja ihmissuhteiden rooli. Niiden asioiden varmistaminen uupuu potilaiden hoidosta ja sen suunnittelusta täysin. Hyvinvointi on huomattavasti laajempi kokonaisuus, kuin se, että vain diagnosoidaan, lokeroidaan, tai määrätään lääkkeitä. Ja hoitamisen pitäisi jotakin huomattavasti enemmän kuin sitä, että hoitaja laittaa jonkin pillerikupin potilaan eteen. Mitä se on valitettavasti ollut jo yli 20 vuoden ajan.

Lue lisää

Kas kun otit puheeksi. Yksi isoista muutoksista viimeisen, ehkä noin viiden vuoden aikana on se, että miten paljon hoitotaho ohjaa ihmisiä erilaisiin yhdistyksiin ja vapaaehtois toimintaan.

Se on ympäristö missä todella helposti näkee ne kuntotujat jotka haluavat syytellä vain toisia omista ongelmistaan. Arvatenkaan montako sellaista mahtuu samaan huoneeseen yhtä aikaa.

Siksi niissä yhdistyksissä toimii sellainen luonnonvalinta, missä pahimmat tunnevammaiset ihmiset karsiutuu ja joutuu tyytymään netti trollailuun.

Anonyymi kirjoitti:

Kas kun otit puheeksi. Yksi isoista muutoksista viimeisen, ehkä noin viiden vuoden aikana on se, että miten paljon hoitotaho ohjaa ihmisiä erilaisiin yhdistyksiin ja vapaaehtois toimintaan.

Se on ympäristö missä todella helposti näkee ne kuntotujat jotka haluavat syytellä vain toisia omista ongelmistaan. Arvatenkaan montako sellaista mahtuu samaan huoneeseen yhtä aikaa.

Siksi niissä yhdistyksissä toimii sellainen luonnonvalinta, missä pahimmat tunnevammaiset ihmiset karsiutuu ja joutuu tyytymään netti trollailuun.

Lue lisää

En ole koskaan ollut potilasyhdistyksissä. Enkä ole harrastanut nettitrollaamistakaan. Se, että jos aihe, tai totuus ei miellytä, tai ei ole asioista samaa mieltä, ei tarkoita sitä, että keskustelunaihe olisi trollausta.

Syy, miksi en ole osallistunut mihinkään yhdistystoimintaan on se, että pidän kyseistä toimintaa aavistuksen liian psykiatriaa nöyristelevänä. Eli ei uskalleta ns. nostaa kissaa pöydälle ja sanoa asioita suoraan. Mt-diagnosoitujen asema, ihmisoikeustilanne ja kohtelu ovat olleet aika pitkään suomeksi sanottuna huonot, tai heikot. Johtuen paitsi kyseisessä hoitokulttuurissa olevasta hierarkisesta ajattelusta. Potilaiden sanomiset, tai mielipiteet eivät heitä kiinnosta, aivan samoin, kuin heidän elämäntilanteensa, olosuhteensa, tai heille tapahtuneet asiat. Kohtelu ja asennoituminen on hoitatahon puolelta liian kliinistä. Ja potilaalle ei niissä palveluissa tarjota mitään muuta kuin, diagnoosit, kategorisoinnit, lokeroinnit ja lääkitykset. That is it! Keskustelu on liian vähäisessä roolissa, eikä hoitohenkistöä kiinnosta itse potilas ja hänen elämänsä; ja koska fokus on diagnoosi ja lääkekeskeisyydessä, niin mitäpä niillä huonolaatuisilla ja kapea-alaisesti potilaaseen ja hänen elämäänsä suhtautuvilla palveluilla oikeastaan tekee?

Anonyymi kirjoitti:

En ole koskaan ollut potilasyhdistyksissä. Enkä ole harrastanut nettitrollaamistakaan. Se, että jos aihe, tai totuus ei miellytä, tai ei ole asioista samaa mieltä, ei tarkoita sitä, että keskustelunaihe olisi trollausta.

Syy, miksi en ole osallistunut mihinkään yhdistystoimintaan on se, että pidän kyseistä toimintaa aavistuksen liian psykiatriaa nöyristelevänä. Eli ei uskalleta ns. nostaa kissaa pöydälle ja sanoa asioita suoraan. Mt-diagnosoitujen asema, ihmisoikeustilanne ja kohtelu ovat olleet aika pitkään suomeksi sanottuna huonot, tai heikot. Johtuen paitsi kyseisessä hoitokulttuurissa olevasta hierarkisesta ajattelusta. Potilaiden sanomiset, tai mielipiteet eivät heitä kiinnosta, aivan samoin, kuin heidän elämäntilanteensa, olosuhteensa, tai heille tapahtuneet asiat. Kohtelu ja asennoituminen on hoitatahon puolelta liian kliinistä. Ja potilaalle ei niissä palveluissa tarjota mitään muuta kuin, diagnoosit, kategorisoinnit, lokeroinnit ja lääkitykset. That is it! Keskustelu on liian vähäisessä roolissa, eikä hoitohenkistöä kiinnosta itse potilas ja hänen elämänsä; ja koska fokus on diagnoosi ja lääkekeskeisyydessä, niin mitäpä niillä huonolaatuisilla ja kapea-alaisesti potilaaseen ja hänen elämäänsä suhtautuvilla palveluilla oikeastaan tekee?

Lue lisää

Ed. virheellisen sanan korjaus: hoitohenkistö sanan paikalle tarkoitettiin tietenkin oikeassa muodossa kirjotettuna hoitohenkilöstöä.

Anonyymi kirjoitti:

Kas kun otit puheeksi. Yksi isoista muutoksista viimeisen, ehkä noin viiden vuoden aikana on se, että miten paljon hoitotaho ohjaa ihmisiä erilaisiin yhdistyksiin ja vapaaehtois toimintaan.

Se on ympäristö missä todella helposti näkee ne kuntotujat jotka haluavat syytellä vain toisia omista ongelmistaan. Arvatenkaan montako sellaista mahtuu samaan huoneeseen yhtä aikaa.

Siksi niissä yhdistyksissä toimii sellainen luonnonvalinta, missä pahimmat tunnevammaiset ihmiset karsiutuu ja joutuu tyytymään netti trollailuun.

Lue lisää

Olen ollut yhdistyksissä, vapaaehtoishommissa, ryhmissä, ym.
Ei se ole sellaista kuin luulet, muka jatkuvaa syyttelyä muita kohtaan omista ongelmista.
Toki sitäkin tapahtuu, mutta se ei ole jatkuvaa. Myöskin se syyttely voi aloittaa hyvinkin kehittävän keskustelun aiheen, liittyen juurikin syyttelyyn ja syihin, miksi syytellään.
Kuntoutujien kanssa pystyy juttelemaan, tekemään erilaisia asioita yhdessä, monet hyötyvät ns. vertaistuesta.
Mt-puolella on hyvä tietää, että siellä on hyvinkin erilaisia kuntoutujia, on paremmin voivia, mutta myös huonommassa voinnissa olevia.

Anonyymi kirjoitti:

En ole koskaan ollut potilasyhdistyksissä. Enkä ole harrastanut nettitrollaamistakaan. Se, että jos aihe, tai totuus ei miellytä, tai ei ole asioista samaa mieltä, ei tarkoita sitä, että keskustelunaihe olisi trollausta.

Syy, miksi en ole osallistunut mihinkään yhdistystoimintaan on se, että pidän kyseistä toimintaa aavistuksen liian psykiatriaa nöyristelevänä. Eli ei uskalleta ns. nostaa kissaa pöydälle ja sanoa asioita suoraan. Mt-diagnosoitujen asema, ihmisoikeustilanne ja kohtelu ovat olleet aika pitkään suomeksi sanottuna huonot, tai heikot. Johtuen paitsi kyseisessä hoitokulttuurissa olevasta hierarkisesta ajattelusta. Potilaiden sanomiset, tai mielipiteet eivät heitä kiinnosta, aivan samoin, kuin heidän elämäntilanteensa, olosuhteensa, tai heille tapahtuneet asiat. Kohtelu ja asennoituminen on hoitatahon puolelta liian kliinistä. Ja potilaalle ei niissä palveluissa tarjota mitään muuta kuin, diagnoosit, kategorisoinnit, lokeroinnit ja lääkitykset. That is it! Keskustelu on liian vähäisessä roolissa, eikä hoitohenkistöä kiinnosta itse potilas ja hänen elämänsä; ja koska fokus on diagnoosi ja lääkekeskeisyydessä, niin mitäpä niillä huonolaatuisilla ja kapea-alaisesti potilaaseen ja hänen elämäänsä suhtautuvilla palveluilla oikeastaan tekee?

Lue lisää

Ensin kerrot, ettet ole ollut yhdistystoiminnassa, ja perään alat kertoa minkälaista siellä on ?

Anonyymi kirjoitti:

Ensin kerrot, ettet ole ollut yhdistystoiminnassa, ja perään alat kertoa minkälaista siellä on ?

En ole kyseinen kommentoija. Nyt sotket kaksi eri kirjoittajaa toisiinsa.

Nostan silti hattua niille, jotka ovat yhdistystoiminnassa mukana, ja vielä jaksavat uskoa, että niissä voi vaikuttaa asioihin ja mt-diagnosoitujen aseman parantamiseksi. Respectiä heille.

Anonyymi kirjoitti:

En ole koskaan ollut potilasyhdistyksissä. Enkä ole harrastanut nettitrollaamistakaan. Se, että jos aihe, tai totuus ei miellytä, tai ei ole asioista samaa mieltä, ei tarkoita sitä, että keskustelunaihe olisi trollausta.

Syy, miksi en ole osallistunut mihinkään yhdistystoimintaan on se, että pidän kyseistä toimintaa aavistuksen liian psykiatriaa nöyristelevänä. Eli ei uskalleta ns. nostaa kissaa pöydälle ja sanoa asioita suoraan. Mt-diagnosoitujen asema, ihmisoikeustilanne ja kohtelu ovat olleet aika pitkään suomeksi sanottuna huonot, tai heikot. Johtuen paitsi kyseisessä hoitokulttuurissa olevasta hierarkisesta ajattelusta. Potilaiden sanomiset, tai mielipiteet eivät heitä kiinnosta, aivan samoin, kuin heidän elämäntilanteensa, olosuhteensa, tai heille tapahtuneet asiat. Kohtelu ja asennoituminen on hoitatahon puolelta liian kliinistä. Ja potilaalle ei niissä palveluissa tarjota mitään muuta kuin, diagnoosit, kategorisoinnit, lokeroinnit ja lääkitykset. That is it! Keskustelu on liian vähäisessä roolissa, eikä hoitohenkistöä kiinnosta itse potilas ja hänen elämänsä; ja koska fokus on diagnoosi ja lääkekeskeisyydessä, niin mitäpä niillä huonolaatuisilla ja kapea-alaisesti potilaaseen ja hänen elämäänsä suhtautuvilla palveluilla oikeastaan tekee?

Lue lisää

Yhdistystoiminta on täysin vapaaehtoista. Niin käynnin kuin vapaaehtois työn osalta.

Suomi on yhdistysten luvattu maa, ja jokainen voi perustaa sellaisen yhdistyksen kuin itse kokee tarvitsevansa, eikä se käytännössä maksa juuri mitään.

Itse olen jo tässä useamman vuoden odotellut, että tämä "valittaja porukka" ottaisi itseään niskasta kiinni. Perustaisi jonkun mielenterveyden elokapinan, ja menisi istumaan sinne psykiatrian talon eteen tielle, estämään ambulanssien tulon, tai liimaisivat itsensä mielisairaalan oviin, estääkseen sen käytön.

Jään mielenkiinnolla odottamaan josko joku saisi potkittua itseään perseelle siinä määrin, että saisi tällaisen aikaiseksi, mutta sellaisen vinkin annan, että sellaiseisen yhdistyksen onnistumiseksi pitää ratkaista yksi asia.

Se että "paskapää" ja "kusipää" ei mahdu samaan yhdistykseen vapaaehtoisesti. Sen verran pitää toisen, tai mieluummin molempien opetella niitä sosisaalisia taitoja, että se onnistuu.

Anonyymi kirjoitti:

Yhdistystoiminta on täysin vapaaehtoista. Niin käynnin kuin vapaaehtois työn osalta.

Suomi on yhdistysten luvattu maa, ja jokainen voi perustaa sellaisen yhdistyksen kuin itse kokee tarvitsevansa, eikä se käytännössä maksa juuri mitään.

Itse olen jo tässä useamman vuoden odotellut, että tämä "valittaja porukka" ottaisi itseään niskasta kiinni. Perustaisi jonkun mielenterveyden elokapinan, ja menisi istumaan sinne psykiatrian talon eteen tielle, estämään ambulanssien tulon, tai liimaisivat itsensä mielisairaalan oviin, estääkseen sen käytön.

Jään mielenkiinnolla odottamaan josko joku saisi potkittua itseään perseelle siinä määrin, että saisi tällaisen aikaiseksi, mutta sellaisen vinkin annan, että sellaiseisen yhdistyksen onnistumiseksi pitää ratkaista yksi asia.

Se että "paskapää" ja "kusipää" ei mahdu samaan yhdistykseen vapaaehtoisesti. Sen verran pitää toisen, tai mieluummin molempien opetella niitä sosisaalisia taitoja, että se onnistuu.

Lue lisää

Juu, jos menisi " mielisairaalan " ovelle tukkeeksi tai liimautumaan, sitä olisi hyvin äkkiä siellä sisäpuolella, ja siinä vaiheessa pakkohoidossa.
Mieltään voi osoittaa vähemmälläkin kuin hankkimalla itselleen ongelmia.

Anonyymi kirjoitti:

Juu, jos menisi " mielisairaalan " ovelle tukkeeksi tai liimautumaan, sitä olisi hyvin äkkiä siellä sisäpuolella, ja siinä vaiheessa pakkohoidossa.
Mieltään voi osoittaa vähemmälläkin kuin hankkimalla itselleen ongelmia.

Lue lisää

Voi.

Mutta ei voi odottaa että joku toinen osoittaa mieltä minun puolesta.

Anonyymi kirjoitti:

Voi.

Mutta ei voi odottaa että joku toinen osoittaa mieltä minun puolesta.

Juu, ei kukaan voikaan sinun puolestasi, mutta sinäkin varmaan osaisit osoittaa mieltäsi myös ihan fiksulla tavalla.
Mieltä voi osoittaa heittäytymättä hankalaksi.

Kun kävin aikoinaan psykiatrian poliklinikalla avohoidossa, pidin itseäni asiakkaana, en potilaana ( avohoidon asiakas ).
Kauan sitä ennen, kun olin joitain kertoja psykiatrisella osastolla, olin potilas.