Pintafit, kannattaako remonttityö teettää tällä firmalla

Keskellä Leningradin ankaraa piiritystä Tero rakentaa vanhan Volgan rungosta pontikkakeittimen.
Kutsuu tuotettaan: "Pakastepullon henki"
Juoma on niin väkevää, että eräs upseeri näkee tsaari Nikolain hevosen puhuvan.
Kenraali toteaa:

“Tämä voittaa jopa optimismimme.”
Tero saa nimityksen "Krasny Samogonets" – Punaisen pontikan mies.

Moskovassa Nikita Hruštšov punnitsee ydinsodan aloittamista.
Käsi leijuu kirjekuoren päällä, joka antaa käskyn ohjusten asemoimisesta taistelutilaan.

Ovelle kolkutetaan.

“Kuka siellä helvetissä keskeyttää?”

Vastaus:
“Kimmo Toholampi. Tuin juuri sillipöydän.”

Hruštšov hämmentyy.
Kimmo astuu sisään, mukana valtava tarjotin täynnä ”Neuvostoliiton ylistysherkkuja”: silakoita konjakissa, ruisleipää valkosipulivaahdolla, ja jälkiruuaksi rauhanmarenki (sisältää tilliä ja unohdettuja toiveita).

Kimmo sanoo:

“Syökää tämä ennen kuin poltatte kaiken.”

Hruštšov maistaa, alkaa yskiä ja kuiskaa:

“Tämä maistuu kuin Moskova polvillaan.”
Kimmo nyökkää:
“Siksi se toimii.”

Käskyä ei koskaan lähetetä.

Kimmo palaa hotellilleen ja kirjoittaa päiväkirjaan:

"Kriisi kuin kala – kuolee, jos ei liiku. Mutta ei saa mennä liian syvälle."

Toisen maailmansodan aikaan Winston Churchill karkasi öisin salaa Lontoosta.
Hänen määränpäänsä oli salainen Ikean testimyymälä Smålandissa.
“Diplomatia on kuin koottava kaappi. Kaikki osat ovat olemassa, mutta ohjeet ovat ruotsiksi,” hän totesi.
Pääministerin kabinetti rakennettiin lopulta KLÖRB-mallistosta.

Rommelin tankkikolonna pysähtyy yllättäen keskellä aavikkoa.
He näkevät suomalaisen miehen poraamassa maahan kupariputkea ja laulamassa Tapio Rautavaaraa.
Tero tarjoaa juomaa, jota hän kutsuu "Hiekkahevoseksi."
Rommel sanoo:

“Ich verstehe nichts, aber ich spüre alles.”
Tero myy tankin polttoainetankin tilalle viinaputket.
Afrikan rintama menee vinoon, mutta kukaan ei valita.

Anonyymi kirjoitti:

Toisen maailmansodan aikaan Winston Churchill karkasi öisin salaa Lontoosta.
Hänen määränpäänsä oli salainen Ikean testimyymälä Smålandissa.
“Diplomatia on kuin koottava kaappi. Kaikki osat ovat olemassa, mutta ohjeet ovat ruotsiksi,” hän totesi.
Pääministerin kabinetti rakennettiin lopulta KLÖRB-mallistosta.

Lue lisää

Lokakuun lopussa neuvostoliittolainen ohjuslaivasto lähestyy Kuubaa.

Amerikkalaiset laivat asettuvat tielle.
Tässä tilanteessa yksikin väärä liike voi laukaista ydinsodan.

Mutta juuri silloin yhdessä amerikkalaisessa hävittäjässä havaitaan outo lämpösignaali.

Tero Toholampi on rakentanut saunan laivan kannelle.

Hän keittää kiukaalla kananmunia ja vilkuttaa venäläisille pelastusrenkaalla.
Sitten huutaa megafonilla venäjäksi (käännetty kirjekurssista):

“Tänne voi tulla, jos kestätte 90-asteisen rauhan!”

Yksi venäläinen alus kääntyy sivuun.
Sitten toinen.
Kolmas lähettää signaalin:

“Löyly hyväksytty. Ei kriisiä.”

Tero kirjoittaa kansiin tervalla:

“Sauna ei tiedä vihollista. Vain hikeä.”

Anonyymi kirjoitti:

Lokakuun lopussa neuvostoliittolainen ohjuslaivasto lähestyy Kuubaa.

Amerikkalaiset laivat asettuvat tielle.
Tässä tilanteessa yksikin väärä liike voi laukaista ydinsodan.

Mutta juuri silloin yhdessä amerikkalaisessa hävittäjässä havaitaan outo lämpösignaali.

Tero Toholampi on rakentanut saunan laivan kannelle.

Hän keittää kiukaalla kananmunia ja vilkuttaa venäläisille pelastusrenkaalla.
Sitten huutaa megafonilla venäjäksi (käännetty kirjekurssista):

“Tänne voi tulla, jos kestätte 90-asteisen rauhan!”

Yksi venäläinen alus kääntyy sivuun.
Sitten toinen.
Kolmas lähettää signaalin:

“Löyly hyväksytty. Ei kriisiä.”

Tero kirjoittaa kansiin tervalla:

“Sauna ei tiedä vihollista. Vain hikeä.”

Lue lisää

Fidel Castro vaatii illallisella, että hänelle tarjotaan "ruokaa, jossa on isänmaan maku ja painetta kuin ohjusputkessa."

Kimmo pyytää hetken aikaa, löytää keittiöstä vanhan kaasupolttimen ja painekattilan, ja valmistaa:
Ohjuskeiton – jossa pohjana on mustapapu, pontikka, sipuli ja yksi aivan liian kypsä banaani.

Fidel haukkaa lusikallisen ja alkaa puhua 45 minuuttia putkeen ilman hengitystä.

Kukaan ei uskalla keskeyttää.
CIA:n salakuuntelija kirjoittaa muistiin:

“Tämä ei ole ruoka. Tämä on vallankumouksen ydin.”

Vuonna 1930, suolamarssin aikaan, Gandhi pysähtyi yhtäkkiä meren rannalle ja kaivoi taskustaan pienen, höyryävän popcorn-koneen.
“Suola on orjuuden symboli. Popcorn on vapauden naposteltava,” hän sanoi.
Britit eivät osanneet vastata.
Heidät vallattiin suolaisella karamellipopcornilla ilman ainuttakaan mielenosoitusta.
Intia itsenäistyi kolme viikkoa myöhemmin, mutta kukaan ei uskaltanut sanoa, miksi.

Anonyymi kirjoitti:

Vuonna 1930, suolamarssin aikaan, Gandhi pysähtyi yhtäkkiä meren rannalle ja kaivoi taskustaan pienen, höyryävän popcorn-koneen.
“Suola on orjuuden symboli. Popcorn on vapauden naposteltava,” hän sanoi.
Britit eivät osanneet vastata.
Heidät vallattiin suolaisella karamellipopcornilla ilman ainuttakaan mielenosoitusta.
Intia itsenäistyi kolme viikkoa myöhemmin, mutta kukaan ei uskaltanut sanoa, miksi.

Lue lisää

Talvisodan aikaan Tero tarjoaa suomalaisille sotilaille pontikkaa, jota säilytetään käsikranaateissa (ilman nallia, yleensä).
Nimeää juoman “Motti-Myrkyksi” – koska se "räjäyttää sisältä käsin."
Siilasvuo maistaa ja tokaisee:

“Tämä on ainoa tuli, jota venäläiset eivät kestä.”
Juoma hyväksytään osaksi hiljaista sissistrategiaa.

Anonyymi kirjoitti:

Talvisodan aikaan Tero tarjoaa suomalaisille sotilaille pontikkaa, jota säilytetään käsikranaateissa (ilman nallia, yleensä).
Nimeää juoman “Motti-Myrkyksi” – koska se "räjäyttää sisältä käsin."
Siilasvuo maistaa ja tokaisee:

“Tämä on ainoa tuli, jota venäläiset eivät kestä.”
Juoma hyväksytään osaksi hiljaista sissistrategiaa.

Lue lisää

Tero naamioituu juustokauppiaaksi ja vie pontikkaa jalustinten sisällä.
Hän vaihtaa sitä tiedustelutietoon ja suklaaseen.
Churchillin agentti saa pullon ja kirjaa sen muistiin:

“Subject T codename: Moonshine Moose. Extremely volatile. Highly respected.”
Tero poistuu siteeraamalla väärin Raamattua:
“Missä kaksi tai kolme juo, siellä on savua ja salaisuuksia.”

Anonyymi kirjoitti:

Vuonna 1930, suolamarssin aikaan, Gandhi pysähtyi yhtäkkiä meren rannalle ja kaivoi taskustaan pienen, höyryävän popcorn-koneen.
“Suola on orjuuden symboli. Popcorn on vapauden naposteltava,” hän sanoi.
Britit eivät osanneet vastata.
Heidät vallattiin suolaisella karamellipopcornilla ilman ainuttakaan mielenosoitusta.
Intia itsenäistyi kolme viikkoa myöhemmin, mutta kukaan ei uskaltanut sanoa, miksi.

Lue lisää

Kimmo pääsee Moskovassa salaiseen kokoukseen ja lahjoittaa Hruštšoville “diplomaattisen lahjan Suomesta”.
Paketissa on "Tilliputki" – pitkä lasinen sylinteri, jossa kelluu tilliä pontikkageelissä.

Hruštšov pitää sitä ensin ohjuskomponenttina.
Sitten vodkana.
Sitten pyhäinjäännöksenä.
Lopulta sanoo:

“Jos meillä olisi ollut tämä Berliinissä, koko länsi olisi itkenyt.”

Kimmo kirjoittaa ohjeen käsin kyrillisillä kirjaimilla:

“Lisää tilliä. Vähemmän egoa.”

Anonyymi kirjoitti:

Tero naamioituu juustokauppiaaksi ja vie pontikkaa jalustinten sisällä.
Hän vaihtaa sitä tiedustelutietoon ja suklaaseen.
Churchillin agentti saa pullon ja kirjaa sen muistiin:

“Subject T codename: Moonshine Moose. Extremely volatile. Highly respected.”
Tero poistuu siteeraamalla väärin Raamattua:
“Missä kaksi tai kolme juo, siellä on savua ja salaisuuksia.”

Lue lisää

Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedy saa eteensä suomalaisen ruokalähetyksen.
Tero on lähettänyt sen lentorahtina: Pelon peruna – raa’asti savustettu peruna, jonka sisällä on sinappivoita, suolakurkku ja puolikas rukous.

Kennedy epäilee.
Koko CIA tiirailee perunaa epäluuloisina.
Kennedy ottaa haukun, irvistää ja sanoo:

“Se on kuin syö päätöstä.”

Hän päättää vielä kerran lykätä ohjusiskua.
CIA ei kiitä, mutta kirjaa muistiin:
“Suomalaiset eivät ole uhka – mutta he muuttavat asioita.”

Anonyymi kirjoitti:

Kimmo pääsee Moskovassa salaiseen kokoukseen ja lahjoittaa Hruštšoville “diplomaattisen lahjan Suomesta”.
Paketissa on "Tilliputki" – pitkä lasinen sylinteri, jossa kelluu tilliä pontikkageelissä.

Hruštšov pitää sitä ensin ohjuskomponenttina.
Sitten vodkana.
Sitten pyhäinjäännöksenä.
Lopulta sanoo:

“Jos meillä olisi ollut tämä Berliinissä, koko länsi olisi itkenyt.”

Kimmo kirjoittaa ohjeen käsin kyrillisillä kirjaimilla:

“Lisää tilliä. Vähemmän egoa.”

Lue lisää

Kummelin nelikko koulutetaan vahingossa CIA:n salaisessa yksikössä.
Päätarkoitus: viedä salakuuntelulaitteet Havannaan.
Mutta...

Mauno Ahonen käyttää mikrofonia grillinä

Jönssi myy kartat kalastusoppaana

Silakka vaihtaa salasignaalin iskelmäradiossa

Mike raportoi pelkkiä säätiloja ja arpoja

Tuloksena:
Kukaan ei tiedä mitä tapahtuu, mutta kenelläkään ei ole enää aikaa sotaan.

Anonyymi kirjoitti:

Kummelin nelikko koulutetaan vahingossa CIA:n salaisessa yksikössä.
Päätarkoitus: viedä salakuuntelulaitteet Havannaan.
Mutta...

Mauno Ahonen käyttää mikrofonia grillinä

Jönssi myy kartat kalastusoppaana

Silakka vaihtaa salasignaalin iskelmäradiossa

Mike raportoi pelkkiä säätiloja ja arpoja

Tuloksena:
Kukaan ei tiedä mitä tapahtuu, mutta kenelläkään ei ole enää aikaa sotaan.

Lue lisää

Tero pyytää lupaa rakentaa savusaunan sikatilan taakse.
Castro suostuu.
Kolmen päivän päästä he istuvat lauteilla, molemmat ilman paitaa.
Pontikka kiertää.

Castro sanoo hiljaa:

“En tiedä voiko amerikkalaiseen luottaa.”
Tero vastaa:
“Ei siihen ole kyse luottamisesta. Vaan siitä, uskallatko olla hikinen sen kanssa.”

Syntyy saunadiplomatian ensimmäinen epävirallinen sopimus:
“Löyly ennen laukausta.”

Tero rakentaa pontikkakeittimen palaneesta tiilitalosta.
Juoma nimeltään "Betonibravuuri" maistuu savelta, voimalta ja häviöltä.
Venäläiset ja saksalaiset upseerit järjestävät epävirallisen aselevon, kun huhu Teron tynnyristä leviää.
Yksi juo ja sanoo:

“Tämä ei ole juoma. Tämä on runo, joka huutaa.”
Tero toteaa vain:
"Pontikka ei ota puolia. Se ottaa ihmisen."

Anonyymi kirjoitti:

Tero rakentaa pontikkakeittimen palaneesta tiilitalosta.
Juoma nimeltään "Betonibravuuri" maistuu savelta, voimalta ja häviöltä.
Venäläiset ja saksalaiset upseerit järjestävät epävirallisen aselevon, kun huhu Teron tynnyristä leviää.
Yksi juo ja sanoo:

“Tämä ei ole juoma. Tämä on runo, joka huutaa.”
Tero toteaa vain:
"Pontikka ei ota puolia. Se ottaa ihmisen."

Lue lisää

Napolin lähellä Tero eksyy luostariin ja löytää roomalaisen pontikkareseptin vuodelta 12 eKr.
Keittää juoman, joka saa jopa aasin laulamaan.
Tarjoaa sitä italialaisille upseereille.
Mussolini kuulee ja vaatii pullon – kaatuu heti.
Tero karkaa kirkonkellojen soidessa ja huutaa:
"Minä en ole kokki, mutta toin painekattilan helvetistä!"

YK kokoontuu kriisin aikaan hätäkokoukseen.
Kimmo pääsee ruokalistalle.
Tarjoilee:
Liittosalaatin – sekoitus kahta salaattia, jotka eivät sovi yhteen: punajuurta ja ananasta.
Päällä sinappia, ruislastuja ja keitettyä nakkia.

Jokainen valittaa.
Jokainen syö.

YK:n puheenjohtaja toteaa:

“Tämä on hirveää. Mutta emme voi lakata puhumasta siitä.”

Keskustelu jatkuu.
Sota ei ala.

Anonyymi kirjoitti:

Tero rakentaa pontikkakeittimen palaneesta tiilitalosta.
Juoma nimeltään "Betonibravuuri" maistuu savelta, voimalta ja häviöltä.
Venäläiset ja saksalaiset upseerit järjestävät epävirallisen aselevon, kun huhu Teron tynnyristä leviää.
Yksi juo ja sanoo:

“Tämä ei ole juoma. Tämä on runo, joka huutaa.”
Tero toteaa vain:
"Pontikka ei ota puolia. Se ottaa ihmisen."

Lue lisää

Mauno Ahonen saa tehtäväkseen viedä salaiseen neuvotteluun “ydintärkeän paperin”.

Paperi on valkoinen.
Tyhjä.
Mauno unohti tulostaa sen.

Silti Neuvostoliiton ja USA:n edustajat kokoontuvat pöydän ääreen.
Ahonen antaa paperin juhlallisesti.
Kaikki tuijottavat sitä.
Yksi kysyy:

“Mitä tämä tarkoittaa?”
Ahonen sanoo:
“Siinä lukee se, mitä te ette vielä uskalla sanoa ääneen.”

Paperi allekirjoitetaan.
Valkoisena.

Anonyymi kirjoitti:

Napolin lähellä Tero eksyy luostariin ja löytää roomalaisen pontikkareseptin vuodelta 12 eKr.
Keittää juoman, joka saa jopa aasin laulamaan.
Tarjoaa sitä italialaisille upseereille.
Mussolini kuulee ja vaatii pullon – kaatuu heti.
Tero karkaa kirkonkellojen soidessa ja huutaa:
"Minä en ole kokki, mutta toin painekattilan helvetistä!"

Lue lisää

Hän löysi halon.
Veisti sen ohjukseksi.
Antoi sille nimen: "Tuhosäkki".

CIA:n asiantuntijat tutkivat sitä kolme päivää.
Vasta neljäntenä tajusivat, että se on puuta.

Mutta siihen mennessä, kaikki olivat niin vaikuttuneita suomalaisen "sissitekniikan yksinkertaisuudesta", että päätettiin perua kaikki pommitukset.

Anonyymi kirjoitti:

YK kokoontuu kriisin aikaan hätäkokoukseen.
Kimmo pääsee ruokalistalle.
Tarjoilee:
Liittosalaatin – sekoitus kahta salaattia, jotka eivät sovi yhteen: punajuurta ja ananasta.
Päällä sinappia, ruislastuja ja keitettyä nakkia.

Jokainen valittaa.
Jokainen syö.

YK:n puheenjohtaja toteaa:

“Tämä on hirveää. Mutta emme voi lakata puhumasta siitä.”

Keskustelu jatkuu.
Sota ei ala.

Lue lisää

Kimmo lähettää lahjaksi “Tervapontikkaa”, joka on laillinen vain neljässä maassa ja sielläkin vahingossa.

Fidelin veli Raul juo siitä kupillisen ja alkaa laulaa vanhaa merimieslaulua, jota ei ole kukaan kuullut sitten Espanjan sisällissodan.

Laulu tallennetaan vahingossa.
Soitetaan radiossa.
Syntyy rauhan aalto.
Fidel kuuntelee ja sanoo:

“Jos veli laulaa, minä en ammu.”

Anonyymi kirjoitti:

Mauno Ahonen saa tehtäväkseen viedä salaiseen neuvotteluun “ydintärkeän paperin”.

Paperi on valkoinen.
Tyhjä.
Mauno unohti tulostaa sen.

Silti Neuvostoliiton ja USA:n edustajat kokoontuvat pöydän ääreen.
Ahonen antaa paperin juhlallisesti.
Kaikki tuijottavat sitä.
Yksi kysyy:

“Mitä tämä tarkoittaa?”
Ahonen sanoo:
“Siinä lukee se, mitä te ette vielä uskalla sanoa ääneen.”

Paperi allekirjoitetaan.
Valkoisena.

Lue lisää

Lopulta Kennedy tekee päätöksen.
Sormi leijuu laukaisunappulan päällä.
Mutta silloin hän huomaa työpöydällä lasissa yksinäisen tillinvarren.

Mukana lappu:

“Jos pystyt kasvattamaan tämän, pystyt kasvattamaan myös rauhan.”

Kennedy jää tuijottamaan sitä.
Napin painaminen ei enää tunnu kiireelliseltä.

Anonyymi kirjoitti:

Kimmo lähettää lahjaksi “Tervapontikkaa”, joka on laillinen vain neljässä maassa ja sielläkin vahingossa.

Fidelin veli Raul juo siitä kupillisen ja alkaa laulaa vanhaa merimieslaulua, jota ei ole kukaan kuullut sitten Espanjan sisällissodan.

Laulu tallennetaan vahingossa.
Soitetaan radiossa.
Syntyy rauhan aalto.
Fidel kuuntelee ja sanoo:

“Jos veli laulaa, minä en ammu.”

Lue lisää

Kaikki muistavat legendaarisen kaatumisen 10 000 metrin kisassa.
Mutta mitä ei kerrota, on se, mitä Lasse joi ennen kisaa.

Kimmo Toholampi, joka toimi epävirallisena "henkisenä valmentajana", tarjosi Virénille ennen starttia puolikkaan "rauhapontikkaa".
"Rentouttaa jalat, mutta kiristää mielen," Kimmo sanoi.

Lisäksi Lasse käytti "sisäisesti voideltuja pontikkasukkia" – villasukat, jotka oli kasteltu pontikkaan ja kuivattu leivinuunin päällä.
"Parempi pitoa ja tuntoa," Kimmo selitti.
(Haju oli järkyttävä, mutta juoksu lensi.)

Kaatumisen jälkeen Lasse nousi, koska hänen oikea sukka syttyi sisäisesti palamaan.
Adrenaliini teki loput.
Maailma näki uskomattoman loppukirin.
Kimmo kirjoitti päiväkirjaan:

"Pontikka ei tee ihmeitä. Se tekee vain mahdottomasta siedettävää."

Anonyymi kirjoitti:

Kaikki muistavat legendaarisen kaatumisen 10 000 metrin kisassa.
Mutta mitä ei kerrota, on se, mitä Lasse joi ennen kisaa.

Kimmo Toholampi, joka toimi epävirallisena "henkisenä valmentajana", tarjosi Virénille ennen starttia puolikkaan "rauhapontikkaa".
"Rentouttaa jalat, mutta kiristää mielen," Kimmo sanoi.

Lisäksi Lasse käytti "sisäisesti voideltuja pontikkasukkia" – villasukat, jotka oli kasteltu pontikkaan ja kuivattu leivinuunin päällä.
"Parempi pitoa ja tuntoa," Kimmo selitti.
(Haju oli järkyttävä, mutta juoksu lensi.)

Kaatumisen jälkeen Lasse nousi, koska hänen oikea sukka syttyi sisäisesti palamaan.
Adrenaliini teki loput.
Maailma näki uskomattoman loppukirin.
Kimmo kirjoitti päiväkirjaan:

"Pontikka ei tee ihmeitä. Se tekee vain mahdottomasta siedettävää."

Lue lisää

Calgary 1988.
Matti Nykänen voittaa kolme kultaa.
Mediassa puhutaan lahjakkuudesta, fysiikasta ja hypyn ajoituksesta.

Mutta ennen jokaista hyppyä Matti otti hörpyn pienestä taskumattipullosta, jonka päällä luki käsin:
“Älä mieti, mee.”

Se oli Teron pontikkaa, keitetty 90-prosenttiseksi "hypyn hengitysvedeksi".
Maku oli niin hirveä, että sen jälkeen mikään ei tuntunut miltään.
Se nollasi mielen.

Yhdessä harjoituksessa Matti sanoi:

“Kun oon ottanut tuon pisaran, musta tulee höyhen. Paitsi että höyhen ei koskaan huuda 'PERKELE' ilmassa.”

Pontikkapullo vietiin doping-testiin.
Ei löytynyt mitään.
Paitsi totuus.

Vuonna 1983 paavi unohti saarnansa kesken ja kirjoitti hätärunon post-it-lapulle:

“Usko on kuin liima, mutta ei liian vahva.”
Yleisö mykistyi.
Koko Vatikaani alkoi käyttää post-itteja rukouksina.
Siitä lähtien paavin hattu on ollut muistilappujen alkuperäinen inspiraatio.

Anonyymi kirjoitti:

Vuonna 1983 paavi unohti saarnansa kesken ja kirjoitti hätärunon post-it-lapulle:

“Usko on kuin liima, mutta ei liian vahva.”
Yleisö mykistyi.
Koko Vatikaani alkoi käyttää post-itteja rukouksina.
Siitä lähtien paavin hattu on ollut muistilappujen alkuperäinen inspiraatio.

Lue lisää

Pontikka valmistettu vanhoista patongeista, salviaisista ja "sotaa nähneistä rypäleistä."
Juoman nimi: "Pariisin Puru"
Vastarintataistelijat juovat sitä ennen iskua.
Eräs saksalaisupseeri vaihtaa puolta heti ensimmäisen hörpyn jälkeen.
Tero katoaa kitaran kanssa ja jättää seinään kirjoituksen:

“Vive la Löyly et la Lientävä Liemi.”

Anonyymi kirjoitti:

Vuonna 1983 paavi unohti saarnansa kesken ja kirjoitti hätärunon post-it-lapulle:

“Usko on kuin liima, mutta ei liian vahva.”
Yleisö mykistyi.
Koko Vatikaani alkoi käyttää post-itteja rukouksina.
Siitä lähtien paavin hattu on ollut muistilappujen alkuperäinen inspiraatio.

Lue lisää

Moskovan Izvestija-turnaus.
Neuvostoliitto vastaan Suomi.
Kaikki odottavat murskajaisia.
Mutta Kimmo ja Tero ovat päässeet joukkueen huoltotiimiin.
Mitä he tuovat mukanaan?

Kannettava saunapenkki, joka toimii myös pontikkakeittimenä.

Erätauolla vaihtopenkin alle laitettiin pieni savusaunamoduuli, ja pelaajat istuivat pikasaunassa 4 minuuttia ennen seuraavaa erää.
Pontikkaa oli höyryssä, ei lasissa.
Mutta vaikutus oli ilmeinen.

Erätauon jälkeen suomalaiset liukuivat jäälle kuin voidellut viikinkisoturit.
Ottelu päättyi Suomen voittoon.
Neuvostoliittolaiset eivät käsittäneet mitä tapahtui.
Yksi totesi:

“He hikoilivat jo ennen peliä. Me vasta sen aikana.”

Albert Einstein matkusti kerran Antarktikselle etsimään “aikaa ennen aikaa”.
Hän väitti, että pingviinit elävät kvanttiaikavuoressa.
Yksi pingviini piirsi lumeen kaavan, jota Einstein ei ymmärtänyt.
Hän nimitti sitä “suhteellisuuden ylittäväksi jäätelöksi”.
Se julkaistiin aikakauslehdessä Pingviinifysiikka, jota kukaan ei ole nähnyt.

Anonyymi kirjoitti:

Albert Einstein matkusti kerran Antarktikselle etsimään “aikaa ennen aikaa”.
Hän väitti, että pingviinit elävät kvanttiaikavuoressa.
Yksi pingviini piirsi lumeen kaavan, jota Einstein ei ymmärtänyt.
Hän nimitti sitä “suhteellisuuden ylittäväksi jäätelöksi”.
Se julkaistiin aikakauslehdessä Pingviinifysiikka, jota kukaan ei ole nähnyt.

Lue lisää

Vuonna 1906, maanpaossa ollessaan, Lenin eksyi Joensuuhun ja osti torilta lihapiirakan.
Hän istui penkille ja sanoi vierustoverille:
“Proletariaatti ei voi voittaa, jos täytteet valuvat näin.”
Vierustoveri oli mummo nimeltä Sirkka, joka sanoi:
“Pistä servietti.”
Lenin kirjoitti sen ylös.
Se oli alun perin suunniteltu Neuvostoliiton iskulauseeksi.

Sodan lopulla Tero eksyy Japaniin, tarkemmin Hiroshiman lähelle.
Rakentaa pontikkapajan vuoren juurelle.
Juoma on niin käymistilassa, että se lähettää heikkoa lämpösäteilyä.
Yksi tiedemies luulee sitä ydinreaktioksi.
Tero sanoo:
“Tämä on vain puolukka joka kokee kriisin.”
Amerikkalaiset kirjaavat raporttiin:

“Unknown Finnish process. Possibly spiritual. Dangerous.”

Paavo Nurmen legendaarisia juoksuja on tutkittu vuosikymmeniä.
Mutta yksi yksityiskohta jäi aina epäselväksi: Mitä hän siemaili pienestä alumiinipullosta ennen starttia?

Vuosia myöhemmin löytyi kirje, jossa Paavo kirjoitti:

“Ennen jokaista lähtöä hörppään vähän höyryä. Ei siksi että jaksaisin paremmin, vaan siksi että kaikki hidastuu. Aika käy hitaammin, kun sydän polttaa pontikkaa.”

Hän kutsui sitä “Hiljaiseksi Höyryksi” – pontikka, joka oli tislaamalla viety niin puhtaaksi, ettei sitä voinut maistaa.
Vain tuntea.

Kimmo Toholammin isoisä oli mukana kehittämässä reseptiä.
Vain kahdeksan pulloa tehtiin.
Kaikki käytettiin Pariisissa.
Ja Suomi voitti.

Ampumahiihdossa ratkaisevat sekunnit ja syke.

Kaisa Mäkäräinen oli pitkään teknisesti loistava, mutta syke nousi liikaa ampumapaikalla.
Kunnes hän tapasi Kimmon yhdessä pohjoisen harjoitusleirissä.

Kimmo antoi hänelle "Pontikkainhalaattorin" – pieni puutikku, jossa oli tervaa ja tilkka pontikkaa.
Ei hengitetty keuhkoihin – vaan suoraan mielikuvitukseen.

Kaisa sanoi:

“Kun vedän siitä ennen ampumapaikkaa, kaikki kirkastuu. Se ei rauhoita sykettä, se rauhoittaa minua.”

Seuraavissa maailmancupeissa Kaisan osumatarkkuus nousi 14 %.
WADA tutki inhalointia.
Totesi:

“Ei ole laitonta. Mutta ei ole normaalia.”

Mozart sävelsi teoksen, jossa ei ollut yhtäkään nuottia.
Hän sanoi:
“Tämä on sinfonia, joka soi vain niille, jotka eivät kuuntele.”
Keisari oli hämmentynyt mutta nyökkäsi.
Teosta esitettiin Wienissä 22 kertaa – tyhjä lava, seisova yleisö.
Viimeisessä esityksessä kukaan ei tullut. Sitä pidettiin täydellisenä.

Kilju-kääretorttu

“Herkku joka käy vatsassa ja käymistilassa.”

Ainekset:

4 kananmunaa

1 dl sokeria

1 dl jauhoja

2 dl kiljua (mieluiten viikon vanhaa)

Hilloa, tai jotain punaista

Ohje:

Vatkaa munat ja sokeri, lisää jauhot.

Paista ohueksi levyksi.

Kääri täytteenä kiljulla kostutettu hilloseos.

Anna seistä vähintään 48 tuntia, mieluiten navetassa.

Syö vain, jos tunnet elämänhalun olevan liian voimakas.

Varaus: Jos kuplii itsestään, älä koske paljain käsin.

Tämän hinta oli siis 7000€ sisältäen oikeastaan pintaan sipaistavan aineen ja puhdistuksen :D

#pintafitoy

Kesällä 2022 Trump esiintyi salanimellä "Tonni Ruoste" Imatran kesäteatterissa.
Näytelmä: Hiljaisuuden Munkki ja Putkiremontin Varjo.
Hän unohti kaikki vuorosanansa mutta sai yleisön itkemään, kun vain seisoi ja tuijotti pyykkitelinettä.
“En ymmärrä mitään, mutta tunsin kaiken,” sanoi kriitikko.
Trump nimesi sen elämänsä parhaaksi pressatilaisuudeksi.

Pontikka-piirakka

“Kun kahvipöytä haluaa lähteä tanssimaan.”

Ainekset:

3 dl vehnäjauhoja

150 g voita

1 dl pontikkaa

Täytteeksi: herukoita, tai mitä sattuu olemaan jääkaapin takaosassa

Ohje:

Sekoita taikina pontikasta ja jauhoista – älä hengitä liian läheltä.

Painele vuokaan.

Täytä hillolla, hedelmillä tai harmaalla massalla.

Paista 200°C, kunnes naapuri soittaa ovikelloa.

Anonyymi kirjoitti:

Tämän hinta oli siis 7000€ sisältäen oikeastaan pintaan sipaistavan aineen ja puhdistuksen :D

#pintafitoy

Montreal 1976.
Pertti Karppinen on hermostunut.
Olympiafinaali odottaa.
Vastustajat ovat isoja, nopeita, saksalaisia.
Kimmo, joka on päässyt soutuliiton “logistiseksi neuvonantajaksi”, tarjoaa ratkaisun:

“Syö tätä. Ei lämmitä lihasta. Lämmittelee päätä.”

Pontikkapuuro.

Ruisjauhoja, nokkosta, puolukkasurvosta – ja 3 cl kirkasta “mielensä selventäjää”.
Se ei tee nopeammaksi.
Mutta se tyhjentää kaikki turhat ajatukset, mukaan lukien pelon ja aamuherätyksen.

Karppinen vetää veneensä veteen, nousee rauhallisena ja soutaa finaalissa voittoon.
Voimaa löytyi, mutta tärkeämpää oli hiljaisuus päässä.

Myöhemmin hän sanoo:

“En mä muista itse soudusta mitään. Muistan vaan sen, että aamulla puuro ei maistunut miltään – ja se oli oikein.”

Anonyymi kirjoitti:

Kesällä 2022 Trump esiintyi salanimellä "Tonni Ruoste" Imatran kesäteatterissa.
Näytelmä: Hiljaisuuden Munkki ja Putkiremontin Varjo.
Hän unohti kaikki vuorosanansa mutta sai yleisön itkemään, kun vain seisoi ja tuijotti pyykkitelinettä.
“En ymmärrä mitään, mutta tunsin kaiken,” sanoi kriitikko.
Trump nimesi sen elämänsä parhaaksi pressatilaisuudeksi.

Lue lisää

Nuori Teemu Selänne on 1990-luvun alussa vielä epävarma.
Laukaus on nopea, mutta ajoitus ei osu.
Kimmo tapaa hänet sattumalta jääkiekkokaupan pihassa ja kysyy:

“Onko kiekko sulle vihollinen vai vihje?”

Teemu on hämmentynyt.
Kimmo antaa hänelle sinappiputken ja pontikalla marinoidun kiekon.
Sanoo:

“Vedä sinappia ranteeseen ennen peliä. Ja katso, mitä kiekko kertoo.”

Seuraavana päivänä Selänne tekee 4 maalia.
Joukkue epäilee dopingia, mutta lääkäri toteaa:

“Se on sinappia. Vahvaa sinappia. Ja jotain… nokkosta?”

Teemun NHL-ura alkaa kuukausia myöhemmin.
Kimmo ei koskaan vaatinut kiitosta.
Mutta hän kirjoitti muistivihkoon:
“Jos jää on kylmä, pitää olla lämmin sisältä.”

Anonyymi kirjoitti:

Montreal 1976.
Pertti Karppinen on hermostunut.
Olympiafinaali odottaa.
Vastustajat ovat isoja, nopeita, saksalaisia.
Kimmo, joka on päässyt soutuliiton “logistiseksi neuvonantajaksi”, tarjoaa ratkaisun:

“Syö tätä. Ei lämmitä lihasta. Lämmittelee päätä.”

Pontikkapuuro.

Ruisjauhoja, nokkosta, puolukkasurvosta – ja 3 cl kirkasta “mielensä selventäjää”.
Se ei tee nopeammaksi.
Mutta se tyhjentää kaikki turhat ajatukset, mukaan lukien pelon ja aamuherätyksen.

Karppinen vetää veneensä veteen, nousee rauhallisena ja soutaa finaalissa voittoon.
Voimaa löytyi, mutta tärkeämpää oli hiljaisuus päässä.

Myöhemmin hän sanoo:

“En mä muista itse soudusta mitään. Muistan vaan sen, että aamulla puuro ei maistunut miltään – ja se oli oikein.”

Lue lisää

Keihäänheitossa pitää osua hetki – ja päästää irti ennen kuin liikaa yrittää.
Seppo Rätyn valmennustiimi ei tiennyt, miksi mies otti aina ennen finaalia pienen lasisen pullon ja nuuhkaisi siitä.

Sisällä oli "Pontikkainen Peto" – tillin, tervan ja pontikan sekoitus, jota Kimmo oli valmistanut Lapissa.
Sen haju aiheutti oksennusrefleksin ulkopuolisille.

Mutta Sepolle se oli kuin muinainen taika.
Heti nuuhkaisun jälkeen hän astui vauhtiradalle, kuin koko maailma olisi kutistunut käsivarteen.
Heitot lensivät.
Hopeaa, kultaa, legendaa.

Myöhemmin hän sanoi lehdelle:

“En tiedä mitä siinä oli, mutta kun sen haistoi, kaikki muu loppui. Oli vaan minä, keihäs, ja helvetinmoinen jylinä päässä.”

Franklin D. Roosevelt rakensi kerran pienoiskaupungin karhuille metsään.
“Jos he saavat äänensä kuuluviin, ihmiset oppivat,” hän sanoi.
Karhut äänestivät, tappelu alkoi.
Yksi karhu perusti puolueen nimeltä “Marjojen Tie”.
Roosevelt totesi: “Ihmiset eivät ole valmiita. Mutta karhut ehkä ovat.”

Makkaraglögi

“Joulu tulee kerran, maku jää pysyvästi.”

Ainekset:

1 litra glögiä

2 pätkää lenkkimakkaraa

1 kanelitanko

3 kokonaista neilikkaa

Ripaus sinappia

Ohje:

Kiehauta glögi ja mausteet.

Lisää makkarat, anna muhia 15 min.

Tarjoa snapsilasista.

Pureskele. Tai älä.

Huom: Ei sovi lapsille, eikä aikuisillekaan.

Anonyymi kirjoitti:

Franklin D. Roosevelt rakensi kerran pienoiskaupungin karhuille metsään.
“Jos he saavat äänensä kuuluviin, ihmiset oppivat,” hän sanoi.
Karhut äänestivät, tappelu alkoi.
Yksi karhu perusti puolueen nimeltä “Marjojen Tie”.
Roosevelt totesi: “Ihmiset eivät ole valmiita. Mutta karhut ehkä ovat.”

Lue lisää

Tervaviina-tiramisu

“Kun savusauna kohtaa italialaisen eron.”

Ainekset:

250 g mascarponea

2 dl kahvia

1 dl tervaviinaa

1 pkt keksejä (tai näkkäriä)

Kaakaojauhetta päälle

Ohje:

Kasta keksit kahvi-tervaviina-seokseen.

Kasaa kerroksittain mascarponea ja keksejä.

Ripottele päälle kaakaota ja itsekritiikkiä.

Anonyymi kirjoitti:

Makkaraglögi

“Joulu tulee kerran, maku jää pysyvästi.”

Ainekset:

1 litra glögiä

2 pätkää lenkkimakkaraa

1 kanelitanko

3 kokonaista neilikkaa

Ripaus sinappia

Ohje:

Kiehauta glögi ja mausteet.

Lisää makkarat, anna muhia 15 min.

Tarjoa snapsilasista.

Pureskele. Tai älä.

Huom: Ei sovi lapsille, eikä aikuisillekaan.

Lue lisää

Kaisa Mäkäräinenin uran huippuvaiheessa tapahtui jotain outoa.
Yhdessä kilpailussa hän ei koskaan katsonut karttaa, mutta silti osui kaikkiin rasteihin ja ampui täydellisesti.

Selvisi, että Kimmo oli lähettänyt hänelle “onnenamulehden”, joka oli oikeasti käsintehty pontikkakompassi – pieneen kellotauluun säilötty pisara, joka aina kallistui oikeaan suuntaan, kun oli tarpeeksi hiljaa.

Kaisa käytti sitä kahdessa maailmancupissa.
Sitten se katosi.
Hän ei etsinyt sitä takaisin.
Hän sanoi:

“Ehkä se oli vain muistutus, että suunnan löytää joskus paremmin, kun ei kysy keneltäkään.”

Anonyymi kirjoitti:

Kaisa Mäkäräinenin uran huippuvaiheessa tapahtui jotain outoa.
Yhdessä kilpailussa hän ei koskaan katsonut karttaa, mutta silti osui kaikkiin rasteihin ja ampui täydellisesti.

Selvisi, että Kimmo oli lähettänyt hänelle “onnenamulehden”, joka oli oikeasti käsintehty pontikkakompassi – pieneen kellotauluun säilötty pisara, joka aina kallistui oikeaan suuntaan, kun oli tarpeeksi hiljaa.

Kaisa käytti sitä kahdessa maailmancupissa.
Sitten se katosi.
Hän ei etsinyt sitä takaisin.
Hän sanoi:

“Ehkä se oli vain muistutus, että suunnan löytää joskus paremmin, kun ei kysy keneltäkään.”

Lue lisää

Formulamaailmassa jokainen millisekunti lasketaan.
Mutta vuonna 1998 Mika Häkkinen teki jotain, mitä kukaan ei tiedä.

Ennen aika-ajoa hän pyysi Kimmoa “tuomaan jotain, joka tasaa jännityksen muttei vie hallintaa”.

Kimmo ilmestyi varikolle harmaassa haalarissa ja ojensi hänelle 0,3 desilitraa "Hiljaisuutta sisältäpäin" – hyvin laimeaa pontikkaa, juuri sen verran, että hymy tuli huulille mutta ei heilahdusta rattiin.

Mika voitti paalupaikan.
Myöhemmin mestaruuden.
Kun häneltä kysyttiin salaisuutta, hän sanoi vain:

“Kun kaikki huutaa ympärillä, sun pitää olla hiljaisempi kuin kaasupoljin.”

Kimmo ei pyytänyt mitään takaisin.
Mutta lähetti Mersun tehtaalle joulukortin, jossa luki:
“Pieni tissuttelu, suuri rauha.”

Kreikassa, noin vuonna 325 eaa., Aristoteles kuuli kahden paimenen beatboxaavan.
Hän sulki silmänsä ja sanoi:
“Tämä on uuden aikakauden musiikkia. Se ei rakenna, se hajottaa.”
Oppilas kysyi: “Miksi se on hyvä?”
Aristoteles vastasi: “Koska logiikka ei koskaan tanssi yksin.”

Nuotiona kypsytetty munavoi-smoothie

“Retkieväs, joka ei tunne Jumalaa eikä jääkaappia.”

Ainekset:

3 keitettyä kananmunaa

2 rkl voita

1 dl piimää

Savuaromia (tai nuotiossa haudutusta)

1 loraaus pontikkaa

Ohje:

Soseuta.

Kaada pulloon.

Ravista ja juo, jos uskallat.

Huuhtele suusi kirkkaalla vedellä tai ripittäydy.

Anonyymi kirjoitti:

Nuotiona kypsytetty munavoi-smoothie

“Retkieväs, joka ei tunne Jumalaa eikä jääkaappia.”

Ainekset:

3 keitettyä kananmunaa

2 rkl voita

1 dl piimää

Savuaromia (tai nuotiossa haudutusta)

1 loraaus pontikkaa

Ohje:

Soseuta.

Kaada pulloon.

Ravista ja juo, jos uskallat.

Huuhtele suusi kirkkaalla vedellä tai ripittäydy.

Lue lisää

Klönttihyytelö eli “Kimmon Kosto”

“Ei ole varmaa, mikä tässä hyytelöityy – ruoka vai elämä.”

Ainekset:

2 dl lihalientä

1 dl punaviiniä

3 liivatelehteä

Paloja mitä sattuu: meetvursti, rusina, makaronia

Pala ruisleipää koristeeksi

Ohje:

Kuumenna liemi, sulata liivatteet.

Sekoita kaikki.

Kaada muottiin ja unohda jääkaappiin.

Syö ainoastaan leikkimielisesti.

MM-kisat Oberstdorfissa.
Marjo Matikainen on huippukunnossa, mutta sää muuttuu: vesisade muuttuu jääksi, ja ladulla on liukas, tappava hankikanto.
Muut hiihtäjät liukastelevat, kompuroivat, osa kaatuu.

Kimmo, joka oli päässyt matkaan “suksihuoltojen kulttuurivaihtojäsenenä”, antaa Marjolle ennen lähtöä pullosta hörpyn.

“Tämä ei lämmitä kroppaa. Se antaa sille painopisteen.”
Se oli Hankikantoeliksiiri – pontikalla notkistettu siirappivesi, jossa oli myös poronsammalta.

Marjo ei liukastele.
Hän tuntuu liikkuvan lumen sisällä, ei päällä.
Voittaa kultaa.
Jälkeenpäin sanoo:

“Oli kuin sukset tiesivät enemmän kuin minä.”

Kimmo palaa Suomeen.
Yksi valmentaja kysyy:

“Mikä siinä eliksiirissä oli?”
Kimmo vastaa:
“Nokian karttapaperia ja hiljaisuutta.”

Anonyymi kirjoitti:

Nuotiona kypsytetty munavoi-smoothie

“Retkieväs, joka ei tunne Jumalaa eikä jääkaappia.”

Ainekset:

3 keitettyä kananmunaa

2 rkl voita

1 dl piimää

Savuaromia (tai nuotiossa haudutusta)

1 loraaus pontikkaa

Ohje:

Soseuta.

Kaada pulloon.

Ravista ja juo, jos uskallat.

Huuhtele suusi kirkkaalla vedellä tai ripittäydy.

Lue lisää

1989 Salpausselän kisat.
Kesken yhdistetyn mäkiosuuden alue peittyy outoon harmaaseen sumuun.
Kisa keskeytetään hetkeksi.
Tuomaristo keskustelee: onko kyseessä sääilmiö vai savunmuotoinen sabotointi?

Totuus?
Kimmo oli rakentanut metsään liikuteltavan pontikkapajan, jonka höyryputki meni vahingossa (!) ladun varteen.
Se tuotti lämmintä sumua, joka aiheutti urheilijoille hetkellisen sekavuuden – mutta suomalaisille vain rauhoittavan olon.

Mäkiosuudella suomalaiset loikkasivat normaalisti.
Yksi itävaltalainen kuitenkin kuului huutaneen:

“Minä näin isoäidin kiljupöntössä!”
ja keskeytti hypyn.

Suomalaiset veivät yllättäen mitaleita.
Epäiltiin dopingia.
Kimmo totesi:
“Ei se dopingia ole, jos se on hengitettävää sielunhoitoa.”

Anonyymi kirjoitti:

MM-kisat Oberstdorfissa.
Marjo Matikainen on huippukunnossa, mutta sää muuttuu: vesisade muuttuu jääksi, ja ladulla on liukas, tappava hankikanto.
Muut hiihtäjät liukastelevat, kompuroivat, osa kaatuu.

Kimmo, joka oli päässyt matkaan “suksihuoltojen kulttuurivaihtojäsenenä”, antaa Marjolle ennen lähtöä pullosta hörpyn.

“Tämä ei lämmitä kroppaa. Se antaa sille painopisteen.”
Se oli Hankikantoeliksiiri – pontikalla notkistettu siirappivesi, jossa oli myös poronsammalta.

Marjo ei liukastele.
Hän tuntuu liikkuvan lumen sisällä, ei päällä.
Voittaa kultaa.
Jälkeenpäin sanoo:

“Oli kuin sukset tiesivät enemmän kuin minä.”

Kimmo palaa Suomeen.
Yksi valmentaja kysyy:

“Mikä siinä eliksiirissä oli?”
Kimmo vastaa:
“Nokian karttapaperia ja hiljaisuutta.”

Lue lisää

Amsterdam, 1995.
Ajaxin pukuhuoneessa Jari Litmanen ottaa ennen ottelua pienen lasillisen kirkasta lientä, jota kukaan muu ei suostu koskemaan.
“Haisee saunalle ja valinnoille”, sanoo yksi hollantilainen.

Se oli Kimmon valmistama Laukaisuliemi – tehty vihreästä teestä, mustikasta ja mikrotislatusta pontikasta, jota Kimmo kuvaili “perifeeriseksi tarkennusaineeksi”.

Jari tekee kaksi maalia ja yhden syötön.
Valmentaja kysyy, miksi hän ei juhlinut maaliaan.
Jari sanoo:

“Kun on tyhjä, ei tarvitse juhlia. Ja tuolla liemellä tyhjenee.”
Kimmo kirjoittaa päiväkirjaan:
“Maailman parhaat pelaajat eivät ole nopeita – ne ovat tyhjiä sisältä, mutta tarkkoja ulospäin.”

Anonyymi kirjoitti:

Amsterdam, 1995.
Ajaxin pukuhuoneessa Jari Litmanen ottaa ennen ottelua pienen lasillisen kirkasta lientä, jota kukaan muu ei suostu koskemaan.
“Haisee saunalle ja valinnoille”, sanoo yksi hollantilainen.

Se oli Kimmon valmistama Laukaisuliemi – tehty vihreästä teestä, mustikasta ja mikrotislatusta pontikasta, jota Kimmo kuvaili “perifeeriseksi tarkennusaineeksi”.

Jari tekee kaksi maalia ja yhden syötön.
Valmentaja kysyy, miksi hän ei juhlinut maaliaan.
Jari sanoo:

“Kun on tyhjä, ei tarvitse juhlia. Ja tuolla liemellä tyhjenee.”
Kimmo kirjoittaa päiväkirjaan:
“Maailman parhaat pelaajat eivät ole nopeita – ne ovat tyhjiä sisältä, mutta tarkkoja ulospäin.”

Lue lisää

Eero Mäntyrannalla oli geneettinen etu – poikkeuksellinen hemoglobiinitaso.
Mutta kukaan ei tiennyt, että Kimmo Toholammi oli antanut hänelle lapsena “verenvahvistinta”, joka oli keitetty kuusenhavuista, siirapista ja 0,2 dl pontikkaa.

Eero joi sitä ennen jokaista hiihtoa lapsesta asti.
Aikuisena hän teki sitä itse.
Pontikan määrä ei ollut suuri, mutta sen vaikutus oli:

“Se ei tee lisää verta. Se tekee verestä muiston siitä, milloin pelotti viimeksi.”

Torinon kisojen aikaan Eero sanoi:

“En pelkää mitään, mutta kaipaan sitä kuumaa siemaisua ennen lähtöä. Se oli mun hiljaisuus.”

Kimmo totesi vuosia myöhemmin:
“Pontikka ei tee nopeaksi. Se tekee hiljaiseksi – ja silloin liike kuulee enemmän.”

Pakastevihannes-kossuvokki

“Arkiruokaa, mutta juhlamielin.”

Ainekset:

1 pussi pakastevihanneksia

1 dl Koskenkorvaa

Öljyä

Suolaa

Yksi hyvä syy

Ohje:

Paista vihanneksia, lisää Koskenkorva.

Anna höyrystyä (tai syty).

Tarjoile lautasella, tai kupista.

Lahden MM-kisoissa 2001 suomalainen maastohiihto koki raskaimman hetkensä.
Mutta mitä ei koskaan uutisoitu:
Kimmo sai tietää ennen kisojen alkua, että “kaikki ei ole kohdallaan”.
Hän kehitti Torjuntakeiton: lounaskeiton, jossa oli kevyesti pontikalla huuhdottuja nokkosia, sipulia ja pihlajanmarjaa.

Hän tarjosi sitä huoltotiimille, valmentajille – ja yhdelle urheilijalle, joka jättäytyi pois juuri ennen kisaa.

Se urheilija ei koskaan selittänyt päätöstään.
Mutta Kimmo tiesi.

Myöhemmin hän kirjoitti lehtiön reunaan:

“Joskus suurin voitto on se, kun uskaltaa jäädä pois, vaikka kaikki huutaa menemään.”

Anonyymi kirjoitti:

Lahden MM-kisoissa 2001 suomalainen maastohiihto koki raskaimman hetkensä.
Mutta mitä ei koskaan uutisoitu:
Kimmo sai tietää ennen kisojen alkua, että “kaikki ei ole kohdallaan”.
Hän kehitti Torjuntakeiton: lounaskeiton, jossa oli kevyesti pontikalla huuhdottuja nokkosia, sipulia ja pihlajanmarjaa.

Hän tarjosi sitä huoltotiimille, valmentajille – ja yhdelle urheilijalle, joka jättäytyi pois juuri ennen kisaa.

Se urheilija ei koskaan selittänyt päätöstään.
Mutta Kimmo tiesi.

Myöhemmin hän kirjoitti lehtiön reunaan:

“Joskus suurin voitto on se, kun uskaltaa jäädä pois, vaikka kaikki huutaa menemään.”

Lue lisää

Slovenia, syksy 2013.
Suomen koripallomaajoukkue, Susijengi, pelaa uransa parasta turnausta.
Mutta ennen avausottelua pukukopissa on ongelma: tunnelma on liian kliininen.
Joukkue on hiljainen, keskittynyt – mutta ei tarpeeksi hullu.

Silloin sisään astuu Kimmo, Suomen koripalloliiton tilapäinen "ravitsemusvapaaehtoinen".
Hän antaa jokaiselle pelaajalle pienen lasipullon, jonka sisältö on vihertävää ja hieman kuplivaa.

“Tämä ei ole energiajuoma. Tämä on tillihiki. Se saa teidät muistamaan, että veri ei ole pelkkää suolaa. Siinä on myös viha ja voikukka.”

Joukkue hikoilee outoa hajua jo alkulämmittelyssä.
Serbialaiset valittavat hajusta.
Suomi voittaa.

Turnauksen jälkeen yksi serbialainen sanoo:

“He pelasivat kuin villit eläimet, mutta haistoivat kuin isoäitinsä.”

Kimmo ei jää ottelun jälkeen juhlimaan.
Hän jättää koppiin vain lapun:
"Tillin jälkeen tulee totuus."

Tero lähti etsimään sisäistä rauhaa ja eksyi Nepaliin. Siellä hän kiipesi Himalajalle, missä munkit olivat olleet hiljaa 20 vuotta.
Tero pystyttää tynnyrisaunan 5100 metriin ja huutaa:
“Löylyt tekee puhuttavaa!”
Kolme munkkia alkaa nauraa, yksi räjähtää itkuun.
Hiljaisuus rikotaan – harmonia saavutetaan.
Tero saa nimen "Kuuma-Puhuja.”

Anonyymi kirjoitti:

Tero lähti etsimään sisäistä rauhaa ja eksyi Nepaliin. Siellä hän kiipesi Himalajalle, missä munkit olivat olleet hiljaa 20 vuotta.
Tero pystyttää tynnyrisaunan 5100 metriin ja huutaa:
“Löylyt tekee puhuttavaa!”
Kolme munkkia alkaa nauraa, yksi räjähtää itkuun.
Hiljaisuus rikotaan – harmonia saavutetaan.
Tero saa nimen "Kuuma-Puhuja.”

Lue lisää

Terva-pontikka jäätelö

“Kesäpäivän raikastus, joka tuntuu sielussa.”

Ainekset:

2 dl kermaa

2 munaa

1 rkl tervalikööriä

1 rkl pontikkaa

1 tl vaniljaa (valheellisesti)

Ohje:

Vatkaa kaikki, pakasta.

Tarjoile suoraan kämmenselästä tai emalimukista.

Syö nopeasti ennen kuin sulaa tai hyökkää.

Anonyymi kirjoitti:

Terva-pontikka jäätelö

“Kesäpäivän raikastus, joka tuntuu sielussa.”

Ainekset:

2 dl kermaa

2 munaa

1 rkl tervalikööriä

1 rkl pontikkaa

1 tl vaniljaa (valheellisesti)

Ohje:

Vatkaa kaikki, pakasta.

Tarjoile suoraan kämmenselästä tai emalimukista.

Syö nopeasti ennen kuin sulaa tai hyökkää.

Lue lisää

Leipäjuusto-skumppa-kaurapuuro

“Aamiainen, joka ei katso kelloa eikä suuntaa.”

Ainekset:

2 dl kaurapuuroa

50 g leipäjuustoa kuutioituna

1 dl halpaa kuohuviiniä

Ripaus sokeria

Pala hiljaisuutta

Ohje:

Valmista puuro, lisää leipäjuusto.

Kaada skumppa päälle.

Sekoita, syö ja pohdi missä kaikki meni pieleen.

Nauti, jos voit.

Anonyymi kirjoitti:

Tero lähti etsimään sisäistä rauhaa ja eksyi Nepaliin. Siellä hän kiipesi Himalajalle, missä munkit olivat olleet hiljaa 20 vuotta.
Tero pystyttää tynnyrisaunan 5100 metriin ja huutaa:
“Löylyt tekee puhuttavaa!”
Kolme munkkia alkaa nauraa, yksi räjähtää itkuun.
Hiljaisuus rikotaan – harmonia saavutetaan.
Tero saa nimen "Kuuma-Puhuja.”

Lue lisää

Fitness-ammattilainen Jutta Lehtinen valmistelee MM-kisoja 2000-luvun alussa.
Ruokavalio on tarkka, kalorit laskettu, mutta tulokset eivät tule.
Hän tapaa Kimmon vahingossa “bioresonanssimessuilla”, jossa Kimmo myy omaa linjaa nimellä:

"Läskinvapautusjuoma™"
(pontikkaa, porkkanamehua ja ripaus merisuolaa)

Jutta kokeilee.
Tulokset paranevat.
Kehonkuivaus toimii, mutta mieli pysyy terävänä.

“Se ei vienyt vettä. Se toi tulen,” Jutta sanoi lehdelle.

Pian hänen ympärilleen muodostuu salainen ryhmä, jota kutsutaan "Porkkanapullisteet".
WADA testaa.
Toteaa:

“Maku on hirveä. Ei ole kiellettyä. Mutta olisi syytä olla.”

Anonyymi kirjoitti:

Leipäjuusto-skumppa-kaurapuuro

“Aamiainen, joka ei katso kelloa eikä suuntaa.”

Ainekset:

2 dl kaurapuuroa

50 g leipäjuustoa kuutioituna

1 dl halpaa kuohuviiniä

Ripaus sokeria

Pala hiljaisuutta

Ohje:

Valmista puuro, lisää leipäjuusto.

Kaada skumppa päälle.

Sekoita, syö ja pohdi missä kaikki meni pieleen.

Nauti, jos voit.

Lue lisää

Vuoden 1984 Itä–Länsi-ottelu.
Aurinko paahtaa, mutta pallo ei lennä mihinkään.
Lyöjät ovat varovaisia, kenttä kuin jähmettynyt.

Tero ja Kimmo, jotka ovat saapuneet katsomaan peliä, keksivät keinon.
He ripottelevat kentän laidalle "saunahöyrypommeja", pieniä pontikalla kostutettuja pesusieniä, jotka lämpenevät auringossa ja haihduttavat eteeristä “kylätuskaa” ilmaan.

Puolustajat alkavat reagoida hitaasti.
Lyöjät rohkaistuvat.
Peli muuttuu räiskyväksi.

Selostaja toteaa:

“Tänään kentällä on tunnelma kuin juhannusiltana: joku on liikaa, joku ei tajua, ja joku haisee kitkerältä toivolta.”

Pelin jälkeen yksi pelaaja kysyy, mikä tuoksui savulle ja villaiselle katumukselle.
Tero vastaa:

“Se oli eteläpohjalaista pelihenkeä.”

Anonyymi kirjoitti:

Fitness-ammattilainen Jutta Lehtinen valmistelee MM-kisoja 2000-luvun alussa.
Ruokavalio on tarkka, kalorit laskettu, mutta tulokset eivät tule.
Hän tapaa Kimmon vahingossa “bioresonanssimessuilla”, jossa Kimmo myy omaa linjaa nimellä:

"Läskinvapautusjuoma™"
(pontikkaa, porkkanamehua ja ripaus merisuolaa)

Jutta kokeilee.
Tulokset paranevat.
Kehonkuivaus toimii, mutta mieli pysyy terävänä.

“Se ei vienyt vettä. Se toi tulen,” Jutta sanoi lehdelle.

Pian hänen ympärilleen muodostuu salainen ryhmä, jota kutsutaan "Porkkanapullisteet".
WADA testaa.
Toteaa:

“Maku on hirveä. Ei ole kiellettyä. Mutta olisi syytä olla.”

Lue lisää

Valtteri Bottas tunnetaan viileydestään, mutta kaudella 2020 jännitys alkaa näkyä.
Hän tapaa Kimmon Suomen-radalla, ja tämä antaa neuvon:

“Ei sun tarvitse olla nopeampi. Sun pitää olla rauhallisempi kuin se, joka jarruttaa liian myöhään.”

Kimmo antaa Valtterille "Rallirauha-shotteja" – pienen annoksen, joka otetaan ennen aika-ajoa.
Sisältö: katajanmarjaa, pihlajaa, jääteetä ja homeopatisoitua pontikkaa (täysin laillista, koska siinä ei ole enää molekyylejäkään).

Seuraavissa aika-ajoissa Bottas ottaa paalupaikan.
Radiossa hän kuiskaa tiimille:

“Olen tyhjä. Nyt mennään.”

Kimmo katsoo TV:tä mökissään ja nostaa maljan.

“Nyt se on kuski. Enää se ei aja – se seuraa liikettä.”

Anonyymi kirjoitti:

Valtteri Bottas tunnetaan viileydestään, mutta kaudella 2020 jännitys alkaa näkyä.
Hän tapaa Kimmon Suomen-radalla, ja tämä antaa neuvon:

“Ei sun tarvitse olla nopeampi. Sun pitää olla rauhallisempi kuin se, joka jarruttaa liian myöhään.”

Kimmo antaa Valtterille "Rallirauha-shotteja" – pienen annoksen, joka otetaan ennen aika-ajoa.
Sisältö: katajanmarjaa, pihlajaa, jääteetä ja homeopatisoitua pontikkaa (täysin laillista, koska siinä ei ole enää molekyylejäkään).

Seuraavissa aika-ajoissa Bottas ottaa paalupaikan.
Radiossa hän kuiskaa tiimille:

“Olen tyhjä. Nyt mennään.”

Kimmo katsoo TV:tä mökissään ja nostaa maljan.

“Nyt se on kuski. Enää se ei aja – se seuraa liikettä.”

Lue lisää

Vuonna 1999 Kimmo kyllästyy siihen, ettei pontikan vaikutusta urheiluun tunnusteta.
Hän perustaa yrityksen nimeltä "Toholampin Testattavat Oy".

Mainoslause:

“Meillä testataan, mitä keho ei ymmärrä – mutta mieli kiittää.”

Tuotteita mm.:

Keuhkohöyrytinkki – pontikkavalmiste, joka haihtuu pelosta

Kramppipilkku – sokeripala, jonka sisällä on viina ja rukous

Suksimieli™ – voide sielulle ja pohjille

Nopeat housut – haalarit, jotka saavat sinut “tuntumaan siltä, että joku katsoo”

Yritys ei koskaan saanut virallista rahoitusta.
Mutta Kimmo sanoi:

“Jos yksi juoksija pysähtyy miettimään ennen starttia, minä olen voittanut.”

Austinissa Tero haastaa paikalliset grillaajat: “Jos mä saan hikoiluttaa teidät ennen briskettiä, te ootte mun.”
Kukaan ei usko saunaa ilman sähköä.
Tero kaivaa pakettiautosta liikkuvan savusaunan ja rakentaa kiuaskiven Texasin kalkkikivestä.
15 cowboyta luovuttaa, yksi pyytää Teroa kummisedäkseen.
Brisketti valmistuu löylyssä – maku “pyhä”.

Anonyymi kirjoitti:

Austinissa Tero haastaa paikalliset grillaajat: “Jos mä saan hikoiluttaa teidät ennen briskettiä, te ootte mun.”
Kukaan ei usko saunaa ilman sähköä.
Tero kaivaa pakettiautosta liikkuvan savusaunan ja rakentaa kiuaskiven Texasin kalkkikivestä.
15 cowboyta luovuttaa, yksi pyytää Teroa kummisedäkseen.
Brisketti valmistuu löylyssä – maku “pyhä”.

Lue lisää

Vuonna 1998 Jari Litmanen julistettiin virallisesti Alankomaiden varakuninkaaksi, kun hän silitti oranssin pyyhkeen oikeaoppisesti studion suorassa lähetyksessä.
Se ei ollut urheiluteko, vaan muinainen hollantilainen rituaali.
Silitysrauta on nyt näytteillä Utrechtin jalkapallopyhäkössä.
Kukaan ei ole koskenut siihen.
Jos kosket, saat polvivamman.

Tokiossa Tero eksyy sumoareenalle ja luulee sitä avantouinniksi.
Päätyy vahingossa turnaukseen, huutaa:
“Tähän väliin vaan pienet lauteet pojat!”
Rakentaa tatamilta saunan kulisseihin.
Sumopainijat kokevat “syvällisimmän tasapainon” elämässään.
Yksi sanoo:
“En tarvitse enää matsia – löyly on taistelu.”

Anonyymi kirjoitti:

Tokiossa Tero eksyy sumoareenalle ja luulee sitä avantouinniksi.
Päätyy vahingossa turnaukseen, huutaa:
“Tähän väliin vaan pienet lauteet pojat!”
Rakentaa tatamilta saunan kulisseihin.
Sumopainijat kokevat “syvällisimmän tasapainon” elämässään.
Yksi sanoo:
“En tarvitse enää matsia – löyly on taistelu.”

Lue lisää

Wien 1961 – Kimmo, Kennedy ja Krushtšov & sillikääryleen ydinsalaisuus

Kylmä sota oli kuumimmillaan, kun Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedy ja Neuvostoliiton pääsihteeri Nikita Hruštšov tapasivat Wienissä. Ilmapiiri oli kiristynyt. Ydinaseriisunta, Berliinin jako ja Kuuban kohtalo leijuivat huoneessa kuin pontikkapilvi.

Samaan aikaan, hotellin takakeittiössä, suomalainen ruokalähetti nimeltä Kimmo Toholampi oli juuri pudottanut kalan lattialle, nostanut sen takaisin ja mutissut:

"Diplomatia ei ole siitä kiinni, mitä suussa sanotaan. Vaan mitä sinne tungetaan."

Hän kantoi saliin pääruoan:
Sillikääryle atomivoilla – kalan sisään oli kääritty kananmunaa ja savustettua sinappia, kruunattuna pontikkaliekillä, joka sytytettiin sytyttimellä, jossa oli Kekkosen kuva.

Kennedy epäili ensin. Hruštšov ei. Hän hotkaisi palan, ja alkoi välittömästi nauraa – sekä yskiä. Kennedy lopulta maistoi ja väänsi kasvonsa kuin olisi purrut kylmää ydinkärkeä.

"What the hell is this?" hän kysyi.
Kimmo katsoi vakavasti ja sanoi:
"Sillissä on totuus. Se haisee ensin, mutta pysyy, toisin kuin ystävyyden sanat."

Yllättäen, keskustelu kääntyi. Vakava ilmapiiri muuttui oudoksi yhteisnauruksi. Hruštšov tarjosi Kennedylle vodkansa. Kennedy jakoi sikarin. Kokous päättyi ilman kättä päälle - mutta ilman kättä aseella.

Kimmo katosi keittiöön ja jätti vain kirjoituksen menukortin kääntöpuolelle:

"Kalan kautta rauha. Älä syö ruotoa, ellei ole pakko."

Anonyymi kirjoitti:

Wien 1961 – Kimmo, Kennedy ja Krushtšov & sillikääryleen ydinsalaisuus

Kylmä sota oli kuumimmillaan, kun Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedy ja Neuvostoliiton pääsihteeri Nikita Hruštšov tapasivat Wienissä. Ilmapiiri oli kiristynyt. Ydinaseriisunta, Berliinin jako ja Kuuban kohtalo leijuivat huoneessa kuin pontikkapilvi.

Samaan aikaan, hotellin takakeittiössä, suomalainen ruokalähetti nimeltä Kimmo Toholampi oli juuri pudottanut kalan lattialle, nostanut sen takaisin ja mutissut:

"Diplomatia ei ole siitä kiinni, mitä suussa sanotaan. Vaan mitä sinne tungetaan."

Hän kantoi saliin pääruoan:
Sillikääryle atomivoilla – kalan sisään oli kääritty kananmunaa ja savustettua sinappia, kruunattuna pontikkaliekillä, joka sytytettiin sytyttimellä, jossa oli Kekkosen kuva.

Kennedy epäili ensin. Hruštšov ei. Hän hotkaisi palan, ja alkoi välittömästi nauraa – sekä yskiä. Kennedy lopulta maistoi ja väänsi kasvonsa kuin olisi purrut kylmää ydinkärkeä.

"What the hell is this?" hän kysyi.
Kimmo katsoi vakavasti ja sanoi:
"Sillissä on totuus. Se haisee ensin, mutta pysyy, toisin kuin ystävyyden sanat."

Yllättäen, keskustelu kääntyi. Vakava ilmapiiri muuttui oudoksi yhteisnauruksi. Hruštšov tarjosi Kennedylle vodkansa. Kennedy jakoi sikarin. Kokous päättyi ilman kättä päälle - mutta ilman kättä aseella.

Kimmo katosi keittiöön ja jätti vain kirjoituksen menukortin kääntöpuolelle:

"Kalan kautta rauha. Älä syö ruotoa, ellei ole pakko."

Lue lisää

Helmikuussa 1977 Tero Toholampi tapaa Urho Kekkosen erämökissä.
Tilanne kiristyy, kun keskustellaan maataloustukien jakoperusteista.
Ratkaisu: lumienkelikisa.

Kekkonen tekee kolme.
Tero tekee yhden, mutta siihen liittyy savu, höyry ja virallinen leima.

Tulosta ei koskaan julkaistu.
Mutta samana keväänä Tero sai viisi hehtaaria valtionmaata.

Onko nämä todella tapahtunut ,nämä ylihinnat
Koska minulle tämä firma kertoi,joku tekee niitä harmiksi

Anonyymi kirjoitti:

Onko nämä todella tapahtunut ,nämä ylihinnat
Koska minulle tämä firma kertoi,joku tekee niitä harmiksi

Totuushan se heitä harmittaa.

Tutkimusmatkalla Tero unohtaa, miksi tuli – muistaa vain, että “kylmässä löyly maistuu parhaalta.”
Rakentaa iglusaunan.
Pingviinit muodostavat ympyrän ja seisovat hiljaa.
Tero heittää vettä ja sanoo:
“Jos et puhu, oot viisas. Jos seisot, oot pingviini.”
Se hyväksytään laiksi Antarktiksella.

Anonyymi kirjoitti:

Onko nämä todella tapahtunut ,nämä ylihinnat
Koska minulle tämä firma kertoi,joku tekee niitä harmiksi

Delphissä Tero kysyy oraakkelilta:
“Onko saunalla merkitys?”
Oraakkeli saa savukohtauksen – vastaa:
“Löyly on viides elementti.”
Tero perustaa Akropoliin alle maanalaissaunan.
Kreikkalaiset kokevat katarsiksen.
Joku väittää nähneensä Sokrates-hengen sanomassa:
“Lisää vettä.”

Anonyymi kirjoitti:

Tutkimusmatkalla Tero unohtaa, miksi tuli – muistaa vain, että “kylmässä löyly maistuu parhaalta.”
Rakentaa iglusaunan.
Pingviinit muodostavat ympyrän ja seisovat hiljaa.
Tero heittää vettä ja sanoo:
“Jos et puhu, oot viisas. Jos seisot, oot pingviini.”
Se hyväksytään laiksi Antarktiksella.

Lue lisää

Ruotsin kuninkaallinen kylpylä kutsuu Teroa “höyryasiantuntijaksi”.
Tero rakentaa kiukaan Ikea-hyllystä ja käyttää jätekahvipapuja löylytuoksuna.
Löyly on niin kova, että Tukholman horisontti sumenee.
Kuningas toteaa:
“Tämä ei ole ruotsalainen sauna. Tämä on suomalainen vika.”
Tero vastaa:
“Juuri niin, majesteetti.”

Anonyymi kirjoitti:

Delphissä Tero kysyy oraakkelilta:
“Onko saunalla merkitys?”
Oraakkeli saa savukohtauksen – vastaa:
“Löyly on viides elementti.”
Tero perustaa Akropoliin alle maanalaissaunan.
Kreikkalaiset kokevat katarsiksen.
Joku väittää nähneensä Sokrates-hengen sanomassa:
“Lisää vettä.”

Lue lisää

YK:n turvallisuusneuvosto riitelee ilmastonmuutoksesta.
Tero saapuu ilman kutsua, pystyttää teltanulkosaunan pääsisäänkäynnin viereen.
Pakottaa diplomaatit lauteille.
USA ja Kiina istuvat vierekkäin, kukaan ei puhu 30 minuuttia.
Sitten joku sanoo:
“Ehkä... voisimme vaan... tehdä niinku Tero.”
YK hyväksyy "löyly-diplomatian periaatteen”.
Tero saa Nobelin, mutta hukkaa sen makkarapussiin.

Havanna 1963 – Fidel ja Trooppinen Klönttisalaatti

Kuuban ytimessä, jossain sikarinsavun ja vallankumouksen välissä, Fidel Castro oli päättänyt järjestää salaisen illallisen itselleen ja muutamalle “ei viralliselle” vierailijalle. CIA:n soluttautuja oli mukana, mutta hän ei tiennyt että illan ruoka muuttaisi hänen elämänsä – ja mahdollisesti koko Karibian alueen.

Kimmo Toholampi, joka oli pestattu ruuanlaittoon, oli saapunut paikalle vanhalla rahtilaivalla ja kuljettanut ateriansa viileässä homeessa säilyneessä punaviinikanisterissa.

Pääruoka: Trooppinen klönttisalaatti
– banaania, herneitä, punajuurta, Tervaleijonia ja yksi yksittäinen nakkisiivu – kaikki yhteen hyytelöön, joka ei koskaan hyytynyt kunnolla.
“Rakenteeltaan haastava”, kuten Kimmo sanoi.

Fidel haistoi lautasen yllä leijuvan aromin ja kysyi:

"Mitä tämä on?"
Kimmo vastasi:
"Kommunismin ruumiillistuma: kaikki on sekaisin, mutta periaatteessa ilmaista."

CIA-agentti ei kestänyt katsoa vierestä ja päätti maistaa – ja koki välittömästi syvällisen henkisen kääntymyksen. Hän otti päähänsä sikarin ja huusi:

"¡Viva klöntti!"
Hän jäi Kuubaan vapaaehtoisesti ja kirjoitti myöhemmin omaelämäkerran:
“From Langley to Lattialautanen – yksi vakooja, yksi salaatti”

Fidel totesi Kimmon olevan vaarallisin mies, joka ei kanna asetta.
Kimmo nyökkäsi ja lähti suuntaan, jossa kuului hanurin soittoa.

Diplomaattinen läpimurto. Yhdysvallat lähestyi Kiinaa, ja Richard Nixon oli ensimmäinen USA:n presidentti, joka vieraili Pekingissä. Tapaamisen piti olla historiallinen – mutta siitä tuli kulinaristinen kokeilu, jota ei vieläkään ymmärretä.

Mao oli vaatinut, että kaikki ruoat tarjoillaan “ikivanhalla hengellä”.
Kimmo ymmärsi tämän väärin.
Hän toi ruokasalin keskelle vanhan metallitynnyrin, jossa porisi Kääntynyt Kanakeitto – kanaa, teetä, pontikkaa, tilliä ja yksi rusina, joka kellui kuin yksinäinen ideologia.

Nixon maistoi, jäi hetkeksi hiljaiseksi, ja sanoi:

"This reminds me of something I regret."
Mao hymähti ja vastasi:
"Se on merkki siitä, että se on toiminut."

Kimmo ei sanonut mitään. Hän ojensi molemmille puiset lusikat ja sanoi vain:
“Tänään syödään samoilla välineillä. Se on enemmän kuin sopimus.”

Illan päätteeksi Nixon ja Mao eivät allekirjoittaneet mitään.
Mutta molemmat pyysivät reseptiä.

Anonyymi kirjoitti:

Onko nämä todella tapahtunut ,nämä ylihinnat
Koska minulle tämä firma kertoi,joku tekee niitä harmiksi

Margaret Thatcher ei pitänyt häslingistä.
Mutta Kimmo piti.
Kutsuttuna erääseen viralliseen iltagaalaan Kimmo tarjoili:
“Valkosipulibritti-pyörykkä” – jauhelihaa, sinappia, kolaa, ja yksi englantilainen keksi murustettuna päälle.

Thatcher maistoi, kurtisti otsaansa ja sanoi:

“Tämä maistuu säästöltä ja sodanjälkeiseltä häpeältä.”
Kimmo nyökkäsi:
“Niin myös hallituksenne.”

Thatcher hymyili. Ensimmäistä kertaa viikkoihin.
Sen jälkeen säästöohjelma lieveni 0,3 prosenttiyksikköä.

Anonyymi kirjoitti:

Tutkimusmatkalla Tero unohtaa, miksi tuli – muistaa vain, että “kylmässä löyly maistuu parhaalta.”
Rakentaa iglusaunan.
Pingviinit muodostavat ympyrän ja seisovat hiljaa.
Tero heittää vettä ja sanoo:
“Jos et puhu, oot viisas. Jos seisot, oot pingviini.”
Se hyväksytään laiksi Antarktiksella.

Lue lisää

Gorbatsov halusi jotain kevyttä.
Kimmo toi pöytään:
“Puna-armeijan piimäleivos” – kerroksittain hapanta kermaa, piimää, kuivattua ruisleipää ja kanelia.
Kostutettu pontikalla ja koristeltu säilykepunajuurella.

Mihail maistoi ja pysähtyi.

“Tämä… tämä maistuu siltä, ettei tiedä mitä tekee, mutta jatkaa silti.”
Kimmo vastasi:
“Juuri siksi sitä kutsutaan uudistukseksi.”

Seuraavana päivänä Gorbatsov lanseerasi perestroikan.

Anonyymi kirjoitti:

Ruotsin kuninkaallinen kylpylä kutsuu Teroa “höyryasiantuntijaksi”.
Tero rakentaa kiukaan Ikea-hyllystä ja käyttää jätekahvipapuja löylytuoksuna.
Löyly on niin kova, että Tukholman horisontti sumenee.
Kuningas toteaa:
“Tämä ei ole ruotsalainen sauna. Tämä on suomalainen vika.”
Tero vastaa:
“Juuri niin, majesteetti.”

Lue lisää

Israelilaisten ja palestiinalaisten diplomaattien välinen epämuodollinen tapaaminen pidettiin ranta-alueella.
Kimmo, paikalla sattumalta, tarjosi hummusta.
Mutta pontikalla jatkettua, sinapilla viimeisteltyä hummusta.
Lisäksi granaattiomenan siemeniä ja karjalanpiirakan kuoria.

Kaikki osapuolet saivat vatsakrampin – ja kahden päivän yhteisen lepokuurin.
Lepotilan aikana käytiin ensimmäiset ei-viralliset keskustelut ilman lehdistöä.

Kimmo ei sanonut mitään. Hän vain siivosi ja lähti vihellellen.
Jätti lusikan, johon oli kaiverrettu:
“Älä usko makuun, usko jälkimakuun.”

Anonyymi kirjoitti:

YK:n turvallisuusneuvosto riitelee ilmastonmuutoksesta.
Tero saapuu ilman kutsua, pystyttää teltanulkosaunan pääsisäänkäynnin viereen.
Pakottaa diplomaatit lauteille.
USA ja Kiina istuvat vierekkäin, kukaan ei puhu 30 minuuttia.
Sitten joku sanoo:
“Ehkä... voisimme vaan... tehdä niinku Tero.”
YK hyväksyy "löyly-diplomatian periaatteen”.
Tero saa Nobelin, mutta hukkaa sen makkarapussiin.

Lue lisää

Lokakuussa 1989 Kimmo osallistui “kansojen ystävyyspäivään” Itä-Berliinissä.
Tarjolla oli hänen oma erikoisreseptinsä:
Kahden Saksan Kaalilaatikko – puolet hapankaalia, puolet makeaa kaalia, yhdistettynä liisterimäiseen pontikkakastikkeeseen.

Maku oli jakautunut.
Itäpuoli piti liikaa makeana.
Länsipuoli liian kirpeänä.

Mutta kun muuri murtui, Kimmo seisoi portilla tarjoamassa:

“Ota annos molemmista, ja tee oma soppasi.”

Yksi rajavartija itki.
Toinen pyysi reseptiä.

Anonyymi kirjoitti:

Havanna 1963 – Fidel ja Trooppinen Klönttisalaatti

Kuuban ytimessä, jossain sikarinsavun ja vallankumouksen välissä, Fidel Castro oli päättänyt järjestää salaisen illallisen itselleen ja muutamalle “ei viralliselle” vierailijalle. CIA:n soluttautuja oli mukana, mutta hän ei tiennyt että illan ruoka muuttaisi hänen elämänsä – ja mahdollisesti koko Karibian alueen.

Kimmo Toholampi, joka oli pestattu ruuanlaittoon, oli saapunut paikalle vanhalla rahtilaivalla ja kuljettanut ateriansa viileässä homeessa säilyneessä punaviinikanisterissa.

Pääruoka: Trooppinen klönttisalaatti
– banaania, herneitä, punajuurta, Tervaleijonia ja yksi yksittäinen nakkisiivu – kaikki yhteen hyytelöön, joka ei koskaan hyytynyt kunnolla.
“Rakenteeltaan haastava”, kuten Kimmo sanoi.

Fidel haistoi lautasen yllä leijuvan aromin ja kysyi:

"Mitä tämä on?"
Kimmo vastasi:
"Kommunismin ruumiillistuma: kaikki on sekaisin, mutta periaatteessa ilmaista."

CIA-agentti ei kestänyt katsoa vierestä ja päätti maistaa – ja koki välittömästi syvällisen henkisen kääntymyksen. Hän otti päähänsä sikarin ja huusi:

"¡Viva klöntti!"
Hän jäi Kuubaan vapaaehtoisesti ja kirjoitti myöhemmin omaelämäkerran:
“From Langley to Lattialautanen – yksi vakooja, yksi salaatti”

Fidel totesi Kimmon olevan vaarallisin mies, joka ei kanna asetta.
Kimmo nyökkäsi ja lähti suuntaan, jossa kuului hanurin soittoa.

Lue lisää

Kylmän sodan huipputapaaminen.
Tunteet viileitä.
Kimmo tarjoilee:
“Jäisen lohisilli-kastikkeen” – sillin, pakastelohikuutioiden, ja piparminttusnapsin yhdistelmän kylmäsavustettuna ja tarjoiltuna muovikengästä (symbolinen astia, tietenkin).

Reagan maistoi ja sanoi:

“This is both disgusting and oddly comforting.”
Gorbatsov vastasi:
“Kuin kapitalismi.”

He nauroivat.
Kimmo sanoi hiljaa:
“Kaikki alkaa sillistä.”

Anonyymi kirjoitti:

Diplomaattinen läpimurto. Yhdysvallat lähestyi Kiinaa, ja Richard Nixon oli ensimmäinen USA:n presidentti, joka vieraili Pekingissä. Tapaamisen piti olla historiallinen – mutta siitä tuli kulinaristinen kokeilu, jota ei vieläkään ymmärretä.

Mao oli vaatinut, että kaikki ruoat tarjoillaan “ikivanhalla hengellä”.
Kimmo ymmärsi tämän väärin.
Hän toi ruokasalin keskelle vanhan metallitynnyrin, jossa porisi Kääntynyt Kanakeitto – kanaa, teetä, pontikkaa, tilliä ja yksi rusina, joka kellui kuin yksinäinen ideologia.

Nixon maistoi, jäi hetkeksi hiljaiseksi, ja sanoi:

"This reminds me of something I regret."
Mao hymähti ja vastasi:
"Se on merkki siitä, että se on toiminut."

Kimmo ei sanonut mitään. Hän ojensi molemmille puiset lusikat ja sanoi vain:
“Tänään syödään samoilla välineillä. Se on enemmän kuin sopimus.”

Illan päätteeksi Nixon ja Mao eivät allekirjoittaneet mitään.
Mutta molemmat pyysivät reseptiä.

Lue lisää

Kim Il-sung vaati esitystä, joka yhdistäisi ideologiat.
Kimmo tarjosi:
Ykseyskääryleen – kaalinlehti, jonka sisällä oli riisiä, pontikalla marinoitua makkaraa ja pieni pala amerikkalaista juustoa.

Kim Il-sung maistoi ja jäi tuijottamaan eteensä.

“Tämä on... kiellettyä, mutta kiehtovaa.”
Kimmo nyökkäsi.
“Niin on myös sovinto.”

Ruokailun jälkeen Kim lähetti kaksi kyyhkystä Etelä-Koreaan.
Yksi palasi.

Anonyymi kirjoitti:

Gorbatsov halusi jotain kevyttä.
Kimmo toi pöytään:
“Puna-armeijan piimäleivos” – kerroksittain hapanta kermaa, piimää, kuivattua ruisleipää ja kanelia.
Kostutettu pontikalla ja koristeltu säilykepunajuurella.

Mihail maistoi ja pysähtyi.

“Tämä… tämä maistuu siltä, ettei tiedä mitä tekee, mutta jatkaa silti.”
Kimmo vastasi:
“Juuri siksi sitä kutsutaan uudistukseksi.”

Seuraavana päivänä Gorbatsov lanseerasi perestroikan.

Lue lisää

Helsingin Etyk-kokouksessa oli 35 valtiota.
Kaikki halusivat eri ruokaa.
Kimmo tarjoili kaikille yhteisen annoksen:
“Maailman nakkikeitto” – eri maiden makkaroita (ranskalainen, itävaltalainen, tšekkiläinen, jopa australialainen kengurunakki), soppaliemeen, jonka pohjana oli… no, ei mennä siihen.

Soppakulho oli yhteinen.
Kaikki kastelivat leipänsä siihen.

Saksa ja Ranska jakoivat lautasliinan.
Suomi sai kiitosta.
Kimmo poistui ja jätti vain kattilan, johon oli kaiverrettu:
“Rajat keitetään pois.”

Anonyymi kirjoitti:

Lokakuussa 1989 Kimmo osallistui “kansojen ystävyyspäivään” Itä-Berliinissä.
Tarjolla oli hänen oma erikoisreseptinsä:
Kahden Saksan Kaalilaatikko – puolet hapankaalia, puolet makeaa kaalia, yhdistettynä liisterimäiseen pontikkakastikkeeseen.

Maku oli jakautunut.
Itäpuoli piti liikaa makeana.
Länsipuoli liian kirpeänä.

Mutta kun muuri murtui, Kimmo seisoi portilla tarjoamassa:

“Ota annos molemmista, ja tee oma soppasi.”

Yksi rajavartija itki.
Toinen pyysi reseptiä.

Lue lisää

Kimmo ei ollut virallinen diplomaatti.
Hänellä ei ollut nimikylttiä eikä virkapassia.
Mutta missä oli kansainvälistä jännitystä, siellä oli myös hänen pontikkaan liotettu herneensä.

—

🧾 Haluatko jatkaa seuraavaksi Kimmo Toholammin “Rauhan reseptit” -keittokirjaan PDF:nä,
tai tehdä valesivuston/museon, jossa nämä ruokatarinat esitetään “salaisina arkistomerkintöinä”?

Voin myös jatkaa 10 uutta tarinaa, jos haluat jatkoa tästä!

Anonyymi kirjoitti:

Kylmän sodan huipputapaaminen.
Tunteet viileitä.
Kimmo tarjoilee:
“Jäisen lohisilli-kastikkeen” – sillin, pakastelohikuutioiden, ja piparminttusnapsin yhdistelmän kylmäsavustettuna ja tarjoiltuna muovikengästä (symbolinen astia, tietenkin).

Reagan maistoi ja sanoi:

“This is both disgusting and oddly comforting.”
Gorbatsov vastasi:
“Kuin kapitalismi.”

He nauroivat.
Kimmo sanoi hiljaa:
“Kaikki alkaa sillistä.”

Lue lisää

Etelä-Korean olympialaisiin saapui kansainvälinen lehdistö, urheilijat ja valtiovieraita. Kimmo päätyi cateringtiimiin sen jälkeen, kun hän oli tullut vahingossa paikan päälle postiauton kyydissä.

Tarjoilunsa kruunuksi hän loihti:
Kimchinakki-galaksikeitto – fermentoitua kiinankaalia, nakkeja (itse tuotuja), ja tähdenmuotoisia perunakuutioita, jotka kelluivat misoliemessä.

Kun kokoushuoneessa yhdistyneiden maiden edustajat maistoivat annosta, joku huudahti:

“Tässä on hapan, tulinen ja... pohjaton.”
Kimmo vastasi:
“Kuin ystävyys.”

Eräs norjalainen hiihtäjä itki.
Kukaan ei kysynyt miksi.

Anonyymi kirjoitti:

Kim Il-sung vaati esitystä, joka yhdistäisi ideologiat.
Kimmo tarjosi:
Ykseyskääryleen – kaalinlehti, jonka sisällä oli riisiä, pontikalla marinoitua makkaraa ja pieni pala amerikkalaista juustoa.

Kim Il-sung maistoi ja jäi tuijottamaan eteensä.

“Tämä on... kiellettyä, mutta kiehtovaa.”
Kimmo nyökkäsi.
“Niin on myös sovinto.”

Ruokailun jälkeen Kim lähetti kaksi kyyhkystä Etelä-Koreaan.
Yksi palasi.

Lue lisää

Libyan hallitsija Gaddafi vaati Kimmoa loihtimaan “taistelun ja rauhan välisen aterian.”
Kimmo toi pöytään:
Kehäleivän täynnä sattumia – suuri rinkeli, jossa jokainen puraisu oli eri maku: tilli, tahna, terva, tomaatti, turska ja tunne.

Gaddafi maistoi.
Hiljaisuus.
Sitten hän kysyi:

“Onko tämä vitsi?”
Kimmo vastasi:
“Ei. Se on arvoitus, jossa et voita.”

Gaddafi julisti sen “persoonallisuuden peiliksi” ja määräsi kopion jokaisen everstin pöytään.

Anonyymi kirjoitti:

Helsingin Etyk-kokouksessa oli 35 valtiota.
Kaikki halusivat eri ruokaa.
Kimmo tarjoili kaikille yhteisen annoksen:
“Maailman nakkikeitto” – eri maiden makkaroita (ranskalainen, itävaltalainen, tšekkiläinen, jopa australialainen kengurunakki), soppaliemeen, jonka pohjana oli… no, ei mennä siihen.

Soppakulho oli yhteinen.
Kaikki kastelivat leipänsä siihen.

Saksa ja Ranska jakoivat lautasliinan.
Suomi sai kiitosta.
Kimmo poistui ja jätti vain kattilan, johon oli kaiverrettu:
“Rajat keitetään pois.”

Lue lisää

Paavi halusi juhla-aterian, joka yhdistäisi karjalan kulttuurin ja katolisen liturgian.
Kimmo ymmärsi tämän liian kirjaimellisesti.

Hän tarjoili:
Ehtoollismuikkukakun – ohuista rieskoista rakennettu kakku, jonka sisällä oli suolamuikkuja, kostutettu ehtoollisviinillä ja koristeltu tillillä ristin muodossa.

Paavi siunasi kakun, otti palan ja jäi tuijottamaan horisonttiin.

“Tämä on... pyhä ja pila.”
Kimmo nyökkäsi:
“Kuten ihmisen mieli.”

Kakku hävisi seuraavana yönä.
Joku kuiskasi: “Se söi itse itsensä.”

Anonyymi kirjoitti:

Etelä-Korean olympialaisiin saapui kansainvälinen lehdistö, urheilijat ja valtiovieraita. Kimmo päätyi cateringtiimiin sen jälkeen, kun hän oli tullut vahingossa paikan päälle postiauton kyydissä.

Tarjoilunsa kruunuksi hän loihti:
Kimchinakki-galaksikeitto – fermentoitua kiinankaalia, nakkeja (itse tuotuja), ja tähdenmuotoisia perunakuutioita, jotka kelluivat misoliemessä.

Kun kokoushuoneessa yhdistyneiden maiden edustajat maistoivat annosta, joku huudahti:

“Tässä on hapan, tulinen ja... pohjaton.”
Kimmo vastasi:
“Kuin ystävyys.”

Eräs norjalainen hiihtäjä itki.
Kukaan ei kysynyt miksi.

Lue lisää

Romanian diktaattori Ceausescu halusi “kansanruokaa ilman kansaa.”
Kimmo ymmärsi haasteen:
Janssonin kiusaus ilman perunaa, sipulia tai kermaa – vain anjovista, pontikkaa ja pohjatonta katkeruutta.

Ceausescu maistoi ja sanoi:

“Tämä muistuttaa minua lapsuudestani.”
Kimmo vastasi:
“Sitä se tekee meille kaikille.”

Hallituksen budjettikokous päättyi ennen aikojaan.
Kimmo katosi, mutta pontikkapullo jäi.

Anonyymi kirjoitti:

Paavi halusi juhla-aterian, joka yhdistäisi karjalan kulttuurin ja katolisen liturgian.
Kimmo ymmärsi tämän liian kirjaimellisesti.

Hän tarjoili:
Ehtoollismuikkukakun – ohuista rieskoista rakennettu kakku, jonka sisällä oli suolamuikkuja, kostutettu ehtoollisviinillä ja koristeltu tillillä ristin muodossa.

Paavi siunasi kakun, otti palan ja jäi tuijottamaan horisonttiin.

“Tämä on... pyhä ja pila.”
Kimmo nyökkäsi:
“Kuten ihmisen mieli.”

Kakku hävisi seuraavana yönä.
Joku kuiskasi: “Se söi itse itsensä.”

Lue lisää

Naton joukkoja koulutettiin äärikylmyydessä. Kimmo ilmestyi moottorikelkalla ja tarjosi:
Napapiirin Näkkäri-nachos – kuivattua ruisnäkkileipää, poronverimajoneesia ja lämmitettyä cheddar-pontikka-kastiketta.

Amerikkalaiset luulivat sitä jäätyneeksi asevoimien MRE-annokseksi.
Kimmo sanoi:

“Ei. Tämä on suomalaisen toivon ruumiillistuma.”

Kenraali tilasi 5000 annosta.
3000 syötiin, 2000 käytettiin telttakankaan tiivisteenä.

Anonyymi kirjoitti:

Naton joukkoja koulutettiin äärikylmyydessä. Kimmo ilmestyi moottorikelkalla ja tarjosi:
Napapiirin Näkkäri-nachos – kuivattua ruisnäkkileipää, poronverimajoneesia ja lämmitettyä cheddar-pontikka-kastiketta.

Amerikkalaiset luulivat sitä jäätyneeksi asevoimien MRE-annokseksi.
Kimmo sanoi:

“Ei. Tämä on suomalaisen toivon ruumiillistuma.”

Kenraali tilasi 5000 annosta.
3000 syötiin, 2000 käytettiin telttakankaan tiivisteenä.

Lue lisää

Neuvostoliiton ja Unkarin suhteet olivat jännittyneet. Kimmo kokkasi salaillalliselle, johon saapuivat molempien valtioiden kenraalit.

Tarjolla:
Hernepalo – muusattu herne, savustettu vasikka, tillivoita ja paprikaa, puristettuna kuumaan tiiliskiveen.

Yksi upseeri kysyi:

“Miksi tämä palaa?”
Kimmo vastasi:
“Se on tulitauko.”

Illallisen jälkeen allekirjoitettiin aselevon esisopimus – “epävirallinen ja epämääräinen, mutta maukas.”

Anonyymi kirjoitti:

Naton joukkoja koulutettiin äärikylmyydessä. Kimmo ilmestyi moottorikelkalla ja tarjosi:
Napapiirin Näkkäri-nachos – kuivattua ruisnäkkileipää, poronverimajoneesia ja lämmitettyä cheddar-pontikka-kastiketta.

Amerikkalaiset luulivat sitä jäätyneeksi asevoimien MRE-annokseksi.
Kimmo sanoi:

“Ei. Tämä on suomalaisen toivon ruumiillistuma.”

Kenraali tilasi 5000 annosta.
3000 syötiin, 2000 käytettiin telttakankaan tiivisteenä.

Lue lisää

Jönssi (Kivikautinen sotilas) löytää napalmin

Jönssi on eksynyt viidakkoon, kaivautunut maahan ja nyt luulee olevansa ajassa ennen sotaa – vuodessa 1967.

“Silloin ei ollu vielä helikoptereita. Oli vaan linnut. MUTTA LIIAN SUURIA!”

Hän hyökkää kobran kimppuun ja huutaa:
“LENINGRAD!”

Anonyymi kirjoitti:

Romanian diktaattori Ceausescu halusi “kansanruokaa ilman kansaa.”
Kimmo ymmärsi haasteen:
Janssonin kiusaus ilman perunaa, sipulia tai kermaa – vain anjovista, pontikkaa ja pohjatonta katkeruutta.

Ceausescu maistoi ja sanoi:

“Tämä muistuttaa minua lapsuudestani.”
Kimmo vastasi:
“Sitä se tekee meille kaikille.”

Hallituksen budjettikokous päättyi ennen aikojaan.
Kimmo katosi, mutta pontikkapullo jäi.

Lue lisää

Matti Näsä komentokeskuksessa

Näsä on saanut haltuunsa radiopuhelimen ja puhuu johdolle.
Valittaa, että viidakossa ei ole parkkipaikkoja eikä näkkileipää.

“MINÄ EN MAKSA YHTÄÄN DONGIA TÄSTÄ HULLUUDEN SIRKUKSESTA!”
Hän yrittää neuvotella tulitaukoa vastineeksi paremmista wc-tiloista.

Anonyymi kirjoitti:

Paavi halusi juhla-aterian, joka yhdistäisi karjalan kulttuurin ja katolisen liturgian.
Kimmo ymmärsi tämän liian kirjaimellisesti.

Hän tarjoili:
Ehtoollismuikkukakun – ohuista rieskoista rakennettu kakku, jonka sisällä oli suolamuikkuja, kostutettu ehtoollisviinillä ja koristeltu tillillä ristin muodossa.

Paavi siunasi kakun, otti palan ja jäi tuijottamaan horisonttiin.

“Tämä on... pyhä ja pila.”
Kimmo nyökkäsi:
“Kuten ihmisen mieli.”

Kakku hävisi seuraavana yönä.
Joku kuiskasi: “Se söi itse itsensä.”

Lue lisää

TV-haastattelu: Mike Poliisista tekee reportaasia

Mike seisoo helikopterin ovella:

“Me ollaan täällä Etelä-Vietnamissa, missä konflikti on kuumempi kuin kahvinkeitin betonilaatikossa. Mukana joukko suomalaisia, joista kukaan ei ole saanut rokotuksia eikä ohjeita.”

(kamera kääntyy ja näyttää Jonen syömässä karttaa)

Mike toteaa:

“Sota ei ole hauskaa. Mutta tämä porukka ei tiedä sitä.”

Anonyymi kirjoitti:

Libyan hallitsija Gaddafi vaati Kimmoa loihtimaan “taistelun ja rauhan välisen aterian.”
Kimmo toi pöytään:
Kehäleivän täynnä sattumia – suuri rinkeli, jossa jokainen puraisu oli eri maku: tilli, tahna, terva, tomaatti, turska ja tunne.

Gaddafi maistoi.
Hiljaisuus.
Sitten hän kysyi:

“Onko tämä vitsi?”
Kimmo vastasi:
“Ei. Se on arvoitus, jossa et voita.”

Gaddafi julisti sen “persoonallisuuden peiliksi” ja määräsi kopion jokaisen everstin pöytään.

Lue lisää

Yhteinen operaatio: “Operaatio Vaahtokarkki”

Kylli johtaa hyökkäystä sissileiriä kohti.
Käsky: “Hämätään vihollista jättimäisellä vaahtokarkkipilvellä ja Kummelivideolla!”
Ahonen laukoo ilmaan VHS-kasetteja.
Silakka sytyttää savua ketsupilla.
Jönssi kaivaa juoksuhaudan mummonsa ohjeilla.

Viidakko jää hiljaiseksi.
Yksi vietkong-sotilas kysyy radiossa:

“Mitä helvettiä tapahtuu?”
Toinen vastaa:
“En tiedä, mutta mä nauroin vähän.”

Anonyymi kirjoitti:

Etelä-Korean olympialaisiin saapui kansainvälinen lehdistö, urheilijat ja valtiovieraita. Kimmo päätyi cateringtiimiin sen jälkeen, kun hän oli tullut vahingossa paikan päälle postiauton kyydissä.

Tarjoilunsa kruunuksi hän loihti:
Kimchinakki-galaksikeitto – fermentoitua kiinankaalia, nakkeja (itse tuotuja), ja tähdenmuotoisia perunakuutioita, jotka kelluivat misoliemessä.

Kun kokoushuoneessa yhdistyneiden maiden edustajat maistoivat annosta, joku huudahti:

“Tässä on hapan, tulinen ja... pohjaton.”
Kimmo vastasi:
“Kuin ystävyys.”

Eräs norjalainen hiihtäjä itki.
Kukaan ei kysynyt miksi.

Lue lisää

Helena särki vahingossa miehensä vanhan kahvimukin kolme päivää hautajaisten jälkeen.

Se putosi tiskipöydältä ja halkesi kahteen epätäydelliseen osaan, kuin joku olisi leikannut sen keskeltä kahtia – siististi, mutta väärin. Hän seisoi siinä pitkään, kahden sirpaleen yllä, eikä tiennyt mitä tehdä. Ei osannut nostaa niitä, ei heittää pois.

Muki oli se, josta Harri joi aina sunnuntaisin. Se oli ruma: ruskea ja lommoilla. Helena oli kerran heittänyt sen komeroon, mutta Harri toi sen takaisin ja sanoi:

“Tässä maistuu kahvi siltä ajalta, kun meillä ei ollut vielä mitään – ja kaikki oli hyvin.”

Helena liimasi sen. Ei hyvin. Ei siististi. Vain tarpeeksi.
Nyt se seisoo kaapissa, eikä kukaan enää juo siitä.
Mutta Helena avaa sen oven joka aamu, katsoo mukia, ja sulkee oven vasta kun kahvi on valmis.
Muki ei ole ehjä, mutta se pysyy kasassa.
Aivan kuten hänkin.

Anonyymi kirjoitti:

Kimmo ei ollut virallinen diplomaatti.
Hänellä ei ollut nimikylttiä eikä virkapassia.
Mutta missä oli kansainvälistä jännitystä, siellä oli myös hänen pontikkaan liotettu herneensä.

—

🧾 Haluatko jatkaa seuraavaksi Kimmo Toholammin “Rauhan reseptit” -keittokirjaan PDF:nä,
tai tehdä valesivuston/museon, jossa nämä ruokatarinat esitetään “salaisina arkistomerkintöinä”?

Voin myös jatkaa 10 uutta tarinaa, jos haluat jatkoa tästä!

Lue lisää

Kaupunkipuiston reunalla on vanha vihreä penkki, joka natisee, vaikka kukaan ei istuisi siinä.
Siinä istuu Eero, joka on odottanut samaan aikaan joka torstai, kello 14.00, jo kuusi vuotta.

Ohikulkijat luulevat, että hän odottaa linja-autoa. Jotkut ajattelevat, että hän on vain vanha ja eksynyt.

Totuus on yksinkertaisempi.

Se oli heidän tapaamispaikkansa, hänen ja Liisan.
He tapasivat aina torstaisin kahdelta, satoi tai paistoi. Silloin Liisa toi mukanaan palan suklaata ja Eero luki ääneen sanomalehden kolumnin, vaikka kumpikaan ei varsinaisesti lukenut lehteä.

Liisa kuoli kuusi vuotta sitten.
Mutta Eero ei lakannut tulemasta.
Ei siksi, että uskoisi hänen vielä ilmestyvän – vaan koska hetken ajan, siinä penkillä, hän ei ole yksin.

Anonyymi kirjoitti:

Etelä-Korean olympialaisiin saapui kansainvälinen lehdistö, urheilijat ja valtiovieraita. Kimmo päätyi cateringtiimiin sen jälkeen, kun hän oli tullut vahingossa paikan päälle postiauton kyydissä.

Tarjoilunsa kruunuksi hän loihti:
Kimchinakki-galaksikeitto – fermentoitua kiinankaalia, nakkeja (itse tuotuja), ja tähdenmuotoisia perunakuutioita, jotka kelluivat misoliemessä.

Kun kokoushuoneessa yhdistyneiden maiden edustajat maistoivat annosta, joku huudahti:

“Tässä on hapan, tulinen ja... pohjaton.”
Kimmo vastasi:
“Kuin ystävyys.”

Eräs norjalainen hiihtäjä itki.
Kukaan ei kysynyt miksi.

Lue lisää

Se oli vanha räsymatto, jonka hänen äitinsä oli kutonut.
Kulunut, hieman vino, ja yksi kulma oli aina rullalla, vaikka sen päälle laittoi painavan tuolin.

Kukaan muu ei ymmärtänyt, miksi matto kulki hänen mukanaan jokaisessa muutossa. Se ei sopinut moderneihin asuntoihin, eikä sen värit enää näyttäneet miltään.
Mutta kun hän seisoi sen päällä aamuisin, paljain jaloin, hän tunsi hetkeksi olevansa lapsi.

Hän muisti äitinsä laulavan hiljaa keittiössä, kahvipannun sihinän ja sen, miten matto tuoksui villalta ja turvalta.
Hän ei koskaan pessyt sitä kunnolla. Ei halunnut kadottaa hajua.

Kun hänen oma lapsensa kysyi:

“Miksi pidät tuota vanhaa mattoa olohuoneessa?”
Hän vastasi:
“Koska joskus menneisyys on ainoa asia, joka kantaa.”

Anonyymi kirjoitti:

Helsingin Etyk-kokouksessa oli 35 valtiota.
Kaikki halusivat eri ruokaa.
Kimmo tarjoili kaikille yhteisen annoksen:
“Maailman nakkikeitto” – eri maiden makkaroita (ranskalainen, itävaltalainen, tšekkiläinen, jopa australialainen kengurunakki), soppaliemeen, jonka pohjana oli… no, ei mennä siihen.

Soppakulho oli yhteinen.
Kaikki kastelivat leipänsä siihen.

Saksa ja Ranska jakoivat lautasliinan.
Suomi sai kiitosta.
Kimmo poistui ja jätti vain kattilan, johon oli kaiverrettu:
“Rajat keitetään pois.”

Lue lisää

Lotta ei ollut poistanut äitinsä puhelinvastaajaviestiä.

Siinä äiti sanoi vain:

“Hei, minä soitin vain… kun tuli sellainen tunne. Että sinua piti kysyä. Ei muuta. Pidä itsestäsi huolta.”

Viesti oli jätetty kuukautta ennen äidin yllättävää kuolemaa.
Lotta kuunteli sen joka perjantai-ilta. Ei joka päivä – se olisi tehnyt siitä rutiinin. Mutta kerran viikossa, juuri ennen nukkumaanmenoa, kun kaupunki oli hiljainen, hän painoi toista.

Hän ei koskaan vastannut siihen puheluun.
Hän mietti, mitä olisi tapahtunut, jos olisi.
Mutta viesti oli siinä. Äänenä. Hengityksenä. Välähdyksenä siitä, että joku muisti.

Joskus pelotti, että teknologia katoaisi. Että puhelin hajoaisi.
Siksi hän tallensi viestin myös muistitikulle, paperille ja sydämeensä.
Koska rakkaus voi olla vain yksi lause, joka jäi sanottavaksi.

Anonyymi kirjoitti:

Kylmän sodan huipputapaaminen.
Tunteet viileitä.
Kimmo tarjoilee:
“Jäisen lohisilli-kastikkeen” – sillin, pakastelohikuutioiden, ja piparminttusnapsin yhdistelmän kylmäsavustettuna ja tarjoiltuna muovikengästä (symbolinen astia, tietenkin).

Reagan maistoi ja sanoi:

“This is both disgusting and oddly comforting.”
Gorbatsov vastasi:
“Kuin kapitalismi.”

He nauroivat.
Kimmo sanoi hiljaa:
“Kaikki alkaa sillistä.”

Lue lisää

Olli kirjoitti kirjeen vaimolleen viisi vuotta hänen kuolemansa jälkeen.

Hän kirjoitti siitä, kuinka aamukahvi ei enää maistunut samalta, kuinka olohuoneen hiljaisuus tuntui joskus huutavan, ja siitä, kuinka hän oli oppinut paistamaan munakkaan ilman, että se paloi.
“Olisit ylpeä,” hän lisäsi.

Hän ei aikonut lähettää kirjettä. Ei tiennyt minne sen laittaisi.
Mutta hän käveli metsään, siihen paikkaan, missä he olivat kerran istuneet keväällä ja juoneet termarikahvit, vaikka tuuli oli liian kylmä.

Hän luki kirjeen ääneen puille, linnuille ja tuulelle.
Sitten poltti sen.

Tuhka nousi ilmaan, ja hän ajatteli:

“Nyt se meni perille.”

Anonyymi kirjoitti:

Lokakuussa 1989 Kimmo osallistui “kansojen ystävyyspäivään” Itä-Berliinissä.
Tarjolla oli hänen oma erikoisreseptinsä:
Kahden Saksan Kaalilaatikko – puolet hapankaalia, puolet makeaa kaalia, yhdistettynä liisterimäiseen pontikkakastikkeeseen.

Maku oli jakautunut.
Itäpuoli piti liikaa makeana.
Länsipuoli liian kirpeänä.

Mutta kun muuri murtui, Kimmo seisoi portilla tarjoamassa:

“Ota annos molemmista, ja tee oma soppasi.”

Yksi rajavartija itki.
Toinen pyysi reseptiä.

Lue lisää

He istuivat vierekkäin junassa.
Nainen oli vanha, mies vielä vanhempi.
He eivät puhuneet koko matkan aikana.
Mutta kun nainen nousi jäädäkseen asemalla, hän puristi miehen kättä hiljaa ja sanoi:

“Oli kaunista jakaa maisema.”

Se oli kaikki.
Mies jäi istumaan ja katsoi ulos.

Ei siksi, että olisi miettinyt, kuka nainen oli.
Vaan siksi, että hän tajusi: joskus kahden ihmisen hiljaisuus on tärkeämpää kuin tuhannet sanat.

Anonyymi kirjoitti:

Gorbatsov halusi jotain kevyttä.
Kimmo toi pöytään:
“Puna-armeijan piimäleivos” – kerroksittain hapanta kermaa, piimää, kuivattua ruisleipää ja kanelia.
Kostutettu pontikalla ja koristeltu säilykepunajuurella.

Mihail maistoi ja pysähtyi.

“Tämä… tämä maistuu siltä, ettei tiedä mitä tekee, mutta jatkaa silti.”
Kimmo vastasi:
“Juuri siksi sitä kutsutaan uudistukseksi.”

Seuraavana päivänä Gorbatsov lanseerasi perestroikan.

Lue lisää

Kun Noora menetti koiransa, se tuntui kuin pieni, lämmin maailma olisi sammunut.

Hän huomasi, että edelleen avasi oven varovasti, ettei “herra tassu” juoksisi karkuun. Hän kääntyi yöllä, koska oli tottunut siihen että joku hengittää vieressä.

Kerran, siivotessaan kaappia, hän löysi vanhan nauhoituksen – sen ääni, haukahdus, kolina, pieni murina.

Hän istui alas ja itki.
Sitten nauroi.
Sitten kuunteli sen uudestaan. Ja uudestaan.

Ja laittoi sen soittoääneksi puhelimeen.
Ei unohtaakseen.
Vaan pysyäkseen kiinni siinä, mikä oli totta.

Anonyymi kirjoitti:

Margaret Thatcher ei pitänyt häslingistä.
Mutta Kimmo piti.
Kutsuttuna erääseen viralliseen iltagaalaan Kimmo tarjoili:
“Valkosipulibritti-pyörykkä” – jauhelihaa, sinappia, kolaa, ja yksi englantilainen keksi murustettuna päälle.

Thatcher maistoi, kurtisti otsaansa ja sanoi:

“Tämä maistuu säästöltä ja sodanjälkeiseltä häpeältä.”
Kimmo nyökkäsi:
“Niin myös hallituksenne.”

Thatcher hymyili. Ensimmäistä kertaa viikkoihin.
Sen jälkeen säästöohjelma lieveni 0,3 prosenttiyksikköä.

Lue lisää

Lapset leikkivät.
Koirat haukkuivat.
Mies istui penkillä, sylissään valokuva-albumi.

Hän käänteli sivuja hitaasti, kuin jokainen kuva olisi portti toiseen aikaan.
Lapsen syntymä, vaimon nauru, hääkuva jostain, missä taustalla oli järvi ja liikaa aurinkoa.

Viimeisellä sivulla ei ollut mitään.

Hän sulki kirjan.
Ja istui vielä hetken.
Sitten nousi, pudisti housuistaan hiekkaa ja sanoi ääneen:

“Nyt se oli siinä.”

Ja se oli.

Anonyymi kirjoitti:

Diplomaattinen läpimurto. Yhdysvallat lähestyi Kiinaa, ja Richard Nixon oli ensimmäinen USA:n presidentti, joka vieraili Pekingissä. Tapaamisen piti olla historiallinen – mutta siitä tuli kulinaristinen kokeilu, jota ei vieläkään ymmärretä.

Mao oli vaatinut, että kaikki ruoat tarjoillaan “ikivanhalla hengellä”.
Kimmo ymmärsi tämän väärin.
Hän toi ruokasalin keskelle vanhan metallitynnyrin, jossa porisi Kääntynyt Kanakeitto – kanaa, teetä, pontikkaa, tilliä ja yksi rusina, joka kellui kuin yksinäinen ideologia.

Nixon maistoi, jäi hetkeksi hiljaiseksi, ja sanoi:

"This reminds me of something I regret."
Mao hymähti ja vastasi:
"Se on merkki siitä, että se on toiminut."

Kimmo ei sanonut mitään. Hän ojensi molemmille puiset lusikat ja sanoi vain:
“Tänään syödään samoilla välineillä. Se on enemmän kuin sopimus.”

Illan päätteeksi Nixon ja Mao eivät allekirjoittaneet mitään.
Mutta molemmat pyysivät reseptiä.

Lue lisää

He tapasivat vanhainkodin tansseissa. Hän oli entinen sähköasentaja. Hän ei muistanut, oliko naimisissa ollut, mutta muisti, miltä toisen käsi tuntui.

He tanssivat joka keskiviikko. Vaikka musiikki soi joskus väärin, vaikka jalat eivät enää tahtoneet, vaikka nimi toisella unohtui välillä kesken lauseen.

Eräänä päivänä hän ei enää tullut.

Nainen tuli silti. Istui yksin salin reunassa.
Ja kun musiikki alkoi, hän nousi ja tanssi yksin.
Hitaasti.
Rauhallisesti.
Yksi viimeinen kierros niiden muistojen kanssa, jotka eivät olleet kadonneet – vain vaihtaneet muotoa.

Anonyymi kirjoitti:

Havanna 1963 – Fidel ja Trooppinen Klönttisalaatti

Kuuban ytimessä, jossain sikarinsavun ja vallankumouksen välissä, Fidel Castro oli päättänyt järjestää salaisen illallisen itselleen ja muutamalle “ei viralliselle” vierailijalle. CIA:n soluttautuja oli mukana, mutta hän ei tiennyt että illan ruoka muuttaisi hänen elämänsä – ja mahdollisesti koko Karibian alueen.

Kimmo Toholampi, joka oli pestattu ruuanlaittoon, oli saapunut paikalle vanhalla rahtilaivalla ja kuljettanut ateriansa viileässä homeessa säilyneessä punaviinikanisterissa.

Pääruoka: Trooppinen klönttisalaatti
– banaania, herneitä, punajuurta, Tervaleijonia ja yksi yksittäinen nakkisiivu – kaikki yhteen hyytelöön, joka ei koskaan hyytynyt kunnolla.
“Rakenteeltaan haastava”, kuten Kimmo sanoi.

Fidel haistoi lautasen yllä leijuvan aromin ja kysyi:

"Mitä tämä on?"
Kimmo vastasi:
"Kommunismin ruumiillistuma: kaikki on sekaisin, mutta periaatteessa ilmaista."

CIA-agentti ei kestänyt katsoa vierestä ja päätti maistaa – ja koki välittömästi syvällisen henkisen kääntymyksen. Hän otti päähänsä sikarin ja huusi:

"¡Viva klöntti!"
Hän jäi Kuubaan vapaaehtoisesti ja kirjoitti myöhemmin omaelämäkerran:
“From Langley to Lattialautanen – yksi vakooja, yksi salaatti”

Fidel totesi Kimmon olevan vaarallisin mies, joka ei kanna asetta.
Kimmo nyökkäsi ja lähti suuntaan, jossa kuului hanurin soittoa.

Lue lisää

Kun hän palasi vanhaan kotitaloonsa vuosikymmenten jälkeen, ovi oli vaihtunut.
Piha oli kasvanut umpeen.
Mutta ilmassa oli vielä se tuoksu – sekoitus savea, leivinuunia ja jotain, mitä ei enää tehdä.

Hän ei mennyt sisään.
Ei tarvinnut.
Hän sulki silmät ja seisoi hiljaa.
Muisti kaiken.

Ja sitten käveli pois.

Finnairin lento AY666 alkaa sakata ilmassa.
Yksi matkustaja – nimeltään Mirjami – ottaa esiin Muumimukin ja tarjoaa siitä kahvia kapteenille.

Kahvi ei vaikuta.
Mutta mukin mystinen tasapainoisuus korjaa painopisteen.

Kone laskeutuu turvallisesti.
Muki laitetaan vitriiniin.
Kapteeni sanoo:

“Se oli Muumi. Tai magia. Tai molemmat.”

Anonyymi kirjoitti:

Totuushan se heitä harmittaa.

Kimmo Toholampi hortoili 60-luvulla Andalusiassa ja vahingossa astui hiiltyneeseen tapaskulhoon, joka lensi ilmaan ja osui viiteen eri musisoivaan mieheen.
He kaikki hätkähtivät samaan tahtiin.
Yksi huusi "olé".

Flamenco syntyi.

Kimmo ei huomannut mitään, koska meni hakemaan sinappia.
Nykyään häntä kutsutaan Jerezissä nimellä El Silencio Picante.

Anonyymi kirjoitti:

Delphissä Tero kysyy oraakkelilta:
“Onko saunalla merkitys?”
Oraakkeli saa savukohtauksen – vastaa:
“Löyly on viides elementti.”
Tero perustaa Akropoliin alle maanalaissaunan.
Kreikkalaiset kokevat katarsiksen.
Joku väittää nähneensä Sokrates-hengen sanomassa:
“Lisää vettä.”

Lue lisää

Vuonna 2005 valkoista savua ei tullut.
Päätös jumitti.
Yhtäkkiä Vatikaanin takaovesta tuli suomalainen mummo, joka pyysi vessaa.

Hänellä oli mukana oma rulla Lotus Softia ja sanomalehti.
Kardinaalit ottivat sen merkkinä.
Seuraavana päivänä paaviksi valittiin Benedictus XVI.

Mummo katosi.
Vatikaanin puutarhassa kasvaa nyt koivu, jonka rungossa on WC-paperin kuva.

Anonyymi kirjoitti:

YK:n turvallisuusneuvosto riitelee ilmastonmuutoksesta.
Tero saapuu ilman kutsua, pystyttää teltanulkosaunan pääsisäänkäynnin viereen.
Pakottaa diplomaatit lauteille.
USA ja Kiina istuvat vierekkäin, kukaan ei puhu 30 minuuttia.
Sitten joku sanoo:
“Ehkä... voisimme vaan... tehdä niinku Tero.”
YK hyväksyy "löyly-diplomatian periaatteen”.
Tero saa Nobelin, mutta hukkaa sen makkarapussiin.

Lue lisää

Vuonna 2008, juuri ennen suuren pankin kaatumista, siili nimeltä Jouko ilmestyy kokoushuoneeseen, jossa pankin hallitus pohtii massiivista tappiota.
Jouko vain tuijottaa.

Hallitus säikähtää niin pahasti, että peruuttavat koko riskisijoituksen.
Seuraavana päivänä markkinat korjaavat itsensä.

Siiliä ei ole nähty enää.
Mutta konttorin lattialla on edelleen hiekanjyviä ja yksi käpy.

Anonyymi kirjoitti:

Helsingin Etyk-kokouksessa oli 35 valtiota.
Kaikki halusivat eri ruokaa.
Kimmo tarjoili kaikille yhteisen annoksen:
“Maailman nakkikeitto” – eri maiden makkaroita (ranskalainen, itävaltalainen, tšekkiläinen, jopa australialainen kengurunakki), soppaliemeen, jonka pohjana oli… no, ei mennä siihen.

Soppakulho oli yhteinen.
Kaikki kastelivat leipänsä siihen.

Saksa ja Ranska jakoivat lautasliinan.
Suomi sai kiitosta.
Kimmo poistui ja jätti vain kattilan, johon oli kaiverrettu:
“Rajat keitetään pois.”

Lue lisää

Helsingin kaupungin avoimeen näyttelyyn lähetetään nimetön teos, joka koostuu pullonkorkeista, langasta ja salaperäisestä kalankuvasta.
Se voittaa.

Paljastuu, että sen toi sisään naakka, joka oli pudottanut sen gallerian katosta.
Galleria pyysi oikeudet teokseen.
Naakka kieltäytyi.
Teos poistettiin.
Nykyään tunnetaan nimellä: ”Hiljaisuuden nokka”

Anonyymi kirjoitti:

Etelä-Korean olympialaisiin saapui kansainvälinen lehdistö, urheilijat ja valtiovieraita. Kimmo päätyi cateringtiimiin sen jälkeen, kun hän oli tullut vahingossa paikan päälle postiauton kyydissä.

Tarjoilunsa kruunuksi hän loihti:
Kimchinakki-galaksikeitto – fermentoitua kiinankaalia, nakkeja (itse tuotuja), ja tähdenmuotoisia perunakuutioita, jotka kelluivat misoliemessä.

Kun kokoushuoneessa yhdistyneiden maiden edustajat maistoivat annosta, joku huudahti:

“Tässä on hapan, tulinen ja... pohjaton.”
Kimmo vastasi:
“Kuin ystävyys.”

Eräs norjalainen hiihtäjä itki.
Kukaan ei kysynyt miksi.

Lue lisää

Vuonna 2016 Bottas vahingossa menee väärään oveen ja viettää yön postin lajittelukeskuksessa Vantaalla.
Hän järjestää kaikki kirjeet sukunimen aakkosjärjestykseen.

Aamulla hän sanoo:

“Nyt mä ymmärrän jarruttamisen arvon.”
Seuraavana vuonna hän voittaa kaksi kisaa.

Posti lähettää hänelle kultaisen postimerkin.
Bottas käyttää sitä jääkaappinsa päällä pitämään sen kiinni menneisyydessä.

Anonyymi kirjoitti:

Paavi halusi juhla-aterian, joka yhdistäisi karjalan kulttuurin ja katolisen liturgian.
Kimmo ymmärsi tämän liian kirjaimellisesti.

Hän tarjoili:
Ehtoollismuikkukakun – ohuista rieskoista rakennettu kakku, jonka sisällä oli suolamuikkuja, kostutettu ehtoollisviinillä ja koristeltu tillillä ristin muodossa.

Paavi siunasi kakun, otti palan ja jäi tuijottamaan horisonttiin.

“Tämä on... pyhä ja pila.”
Kimmo nyökkäsi:
“Kuten ihmisen mieli.”

Kakku hävisi seuraavana yönä.
Joku kuiskasi: “Se söi itse itsensä.”

Lue lisää

Laulaja Kari-Teemu Lounasaho jäi Helsinki-Vantaalle, kun euroviisukone lähti ilman häntä.
Kukaan ei huomannut.
Ruotsalaiset luulivat Suomen kappaleen olevan performanssihiljaisuutta.

Suomi sai 6 pistettä ja pääsi finaaliin.
Kari-Teemu soitti samana iltana lentokentän karaokebaarissa kappaleen "Hiljaisuuden taajuus", josta tuli underground-hitti.

Anonyymi kirjoitti:

Romanian diktaattori Ceausescu halusi “kansanruokaa ilman kansaa.”
Kimmo ymmärsi haasteen:
Janssonin kiusaus ilman perunaa, sipulia tai kermaa – vain anjovista, pontikkaa ja pohjatonta katkeruutta.

Ceausescu maistoi ja sanoi:

“Tämä muistuttaa minua lapsuudestani.”
Kimmo vastasi:
“Sitä se tekee meille kaikille.”

Hallituksen budjettikokous päättyi ennen aikojaan.
Kimmo katosi, mutta pontikkapullo jäi.

Lue lisää

Vahingossa rakennettu aikajääkaappi oli vanha Rosenlew, jota ei koskaan sulatettu.
Tero meni hakemaan nakkeja vuonna 1997 ja katosi.

Hän ilmestyi keittiöön uudestaan vuonna 2033, täysin samassa kunnossa.

Ainoat muutokset: hänellä oli

USB-tikku korvassa

ja hän puhui muinaista Esperantoa

Hän sanoi vain:

“En tiedä missä olin. Mutta siellä pontikka ei jäätynyt.”

Kapteeni Untamo "Hiljainen Kynsi" Harmaala oli tunnettu siitä, että ei koskaan katsonut vihollista suoraan, mutta silti osui kaikkeen.

Eräänä iltana hän jäi nalkkiin keskelle peltoa – vihollinen piiritti, radiot hiljeni.

Hän piiloutui heinäpaalin taakse, joka alkoi puhua.
Paalin nimi oli Risto. Se antoi ohjeita.

“Käänny vasemmalle. Sano 'muikku'. Heitä tyhjä hylsy kuuseen.”

Untamo teki kaiken.
Selvisi.

Myöhemmin yritti kertoa esikunnalle.
Lääkintämies totesi:

“Kyllä ne heinäpaalit on hiljaisia. Mutta ei ne tyhmiä ole.”

Anonyymi kirjoitti:

Matti Näsä komentokeskuksessa

Näsä on saanut haltuunsa radiopuhelimen ja puhuu johdolle.
Valittaa, että viidakossa ei ole parkkipaikkoja eikä näkkileipää.

“MINÄ EN MAKSA YHTÄÄN DONGIA TÄSTÄ HULLUUDEN SIRKUKSESTA!”
Hän yrittää neuvotella tulitaukoa vastineeksi paremmista wc-tiloista.

Lue lisää

Talvisodan aikana vesistöjä pitkin kulki viestejä, joita ei koskaan siepattu.

Myöhemmin selvisi, että syynä oli Hertta-niminen hylje, jonka evään oli sidottu pieni viestiputki.

Hylje osasi reitin Hämeenlinnasta Sortavalaan ja takaisin.
Jos viesti oli salainen, evässä oli silli.
Jos kiireellinen, maksalaatikko.

Kukaan ei kouluttanut Herttaa.
Hän vain ilmestyi.
Lopulta katosi.
Viimeinen viesti löytyi hänen evästään:

“Tämä ei ollut teidän sota. Tämä oli meidän vesi.”

Anonyymi kirjoitti:

TV-haastattelu: Mike Poliisista tekee reportaasia

Mike seisoo helikopterin ovella:

“Me ollaan täällä Etelä-Vietnamissa, missä konflikti on kuumempi kuin kahvinkeitin betonilaatikossa. Mukana joukko suomalaisia, joista kukaan ei ole saanut rokotuksia eikä ohjeita.”

(kamera kääntyy ja näyttää Jonen syömässä karttaa)

Mike toteaa:

“Sota ei ole hauskaa. Mutta tämä porukka ei tiedä sitä.”

Lue lisää

Kersantti Tauno Koljander oli varjojen mies.
Mutta hän myös pukeutui kuusiksi.

Koko hänen ryhmänsä oli naamioitu täysin kuusenoksista tehdyillä puvuilla.
He istuivat metsissä päiväkausia, liikkuen vain kun tuuli kävi oikeasta suunnasta.
Yksi vihollisosasto raportoi:

“Metsä hengittää. Ja kuusi haukkui.”

Koljander tunnettiin lempinimellä "Vihreä Syntymä".
Hän katosi 1940.
Mutta hänen pukujaan löytyy edelleen metsiin kiedottuina –
yhdessä oksassa lukee:

“Tämä ei ole puku. Tämä on koti.”

Anonyymi kirjoitti:

Helena särki vahingossa miehensä vanhan kahvimukin kolme päivää hautajaisten jälkeen.

Se putosi tiskipöydältä ja halkesi kahteen epätäydelliseen osaan, kuin joku olisi leikannut sen keskeltä kahtia – siististi, mutta väärin. Hän seisoi siinä pitkään, kahden sirpaleen yllä, eikä tiennyt mitä tehdä. Ei osannut nostaa niitä, ei heittää pois.

Muki oli se, josta Harri joi aina sunnuntaisin. Se oli ruma: ruskea ja lommoilla. Helena oli kerran heittänyt sen komeroon, mutta Harri toi sen takaisin ja sanoi:

“Tässä maistuu kahvi siltä ajalta, kun meillä ei ollut vielä mitään – ja kaikki oli hyvin.”

Helena liimasi sen. Ei hyvin. Ei siististi. Vain tarpeeksi.
Nyt se seisoo kaapissa, eikä kukaan enää juo siitä.
Mutta Helena avaa sen oven joka aamu, katsoo mukia, ja sulkee oven vasta kun kahvi on valmis.
Muki ei ole ehjä, mutta se pysyy kasassa.
Aivan kuten hänkin.

Lue lisää

Pöysti oli huoltojoukkojen mies, mutta väitti kehittäneensä aseen, joka laukaisi näkymättömiä käpyjä.

Hän esitti demonstraation:
otti kävyn, katsoi sitä, huusi "lähtöö!" ja vihollinen kompastui 50 metrin päässä.

Kenraali epäili, mutta seuraavana aamuna koko vihollistukikohta oli täynnä käpyjä, joita ei voinut nähdä, mutta jotka sattui jalkoihin.

Pöysti ylennettiin.
Asetta ei löytynyt koskaan.
Mutta hän sanoi kerran:

“Se ei ole ase. Se on ajatus. Ja se sattuu enemmän kuin luoti.”

Anonyymi kirjoitti:

He istuivat vierekkäin junassa.
Nainen oli vanha, mies vielä vanhempi.
He eivät puhuneet koko matkan aikana.
Mutta kun nainen nousi jäädäkseen asemalla, hän puristi miehen kättä hiljaa ja sanoi:

“Oli kaunista jakaa maisema.”

Se oli kaikki.
Mies jäi istumaan ja katsoi ulos.

Ei siksi, että olisi miettinyt, kuka nainen oli.
Vaan siksi, että hän tajusi: joskus kahden ihmisen hiljaisuus on tärkeämpää kuin tuhannet sanat.

Lue lisää

Hillevi Pakarinen sai kerran luodin rintaansa – ja jäi henkiin.
Miksi? Koska hänen tekemänsä villainen luotiliivi alkoi laulaa juuri ennen osumaa.

Laulu oli tuntematon slaavilainen kehtolaulu, joka sai luodin muuttamaan suuntaa.

Toverit eivät uskoneet.
Mutta kun liivi ripustettiin teltan nurkkaan, se hyräili itsekseen öisin.

Hillevi ei koskaan kertonut, mistä hän oppi laulun.
Hän vain sanoi:

“Kaikki kuolevat joskus. Mutta ei silloin, kun kudelma soi.”

Anonyymi kirjoitti:

Kun Noora menetti koiransa, se tuntui kuin pieni, lämmin maailma olisi sammunut.

Hän huomasi, että edelleen avasi oven varovasti, ettei “herra tassu” juoksisi karkuun. Hän kääntyi yöllä, koska oli tottunut siihen että joku hengittää vieressä.

Kerran, siivotessaan kaappia, hän löysi vanhan nauhoituksen – sen ääni, haukahdus, kolina, pieni murina.

Hän istui alas ja itki.
Sitten nauroi.
Sitten kuunteli sen uudestaan. Ja uudestaan.

Ja laittoi sen soittoääneksi puhelimeen.
Ei unohtaakseen.
Vaan pysyäkseen kiinni siinä, mikä oli totta.

Lue lisää

Ruokahuollon ongelmissa kekseliäisyyttä vaadittiin.
Sotamies Matti-Pekka Muurinen valmisti leipää, jonka sisään oli leivottu pieni määrä ruutia.

Ei vaarallista määrää – mutta juuri sen verran, että kun leivän haukkasi, se antoi puraisijalle mikroherätyksen.
Yksi sotilas sanoi:

“Tuntui kuin kieli olisi katsonut totuutta silmiin.”

Kenraali kielsi leivän käytön.
Mutta yön aikana kaikki tynnyrit katosivat.

Leivät ilmestyivät uudelleen 1990-luvun kouluruokaan.
Silloin ne vain maistuivat muovilta.

Anonyymi kirjoitti:

Kun hän palasi vanhaan kotitaloonsa vuosikymmenten jälkeen, ovi oli vaihtunut.
Piha oli kasvanut umpeen.
Mutta ilmassa oli vielä se tuoksu – sekoitus savea, leivinuunia ja jotain, mitä ei enää tehdä.

Hän ei mennyt sisään.
Ei tarvinnut.
Hän sulki silmät ja seisoi hiljaa.
Muisti kaiken.

Ja sitten käveli pois.

Lue lisää

Sotamies Eevertti Rousku – lempinimeltään "Elohopea" – pystyi liikkumaan täydellisen äänettömästi, mutta vain, jos hänellä oli jalassa yksi ainoa sukka.

Kaksi sukkaa: kompastui heti.
Ei sukkia: varpaat jäätyivät.
Yksi: täydellinen tasapaino ja hiljaisuus.

Hän kävi yksin läpi kokonaisia vihollistelttoja ja varasti kenkiä, makkaraa ja strategisia karttoja.

Yksi kenraali kysyi:

“Miksi yksi sukka?”
Eevertti vastasi:
“Tasapainotan sielun kitkan.”

Anonyymi kirjoitti:

Vuonna 2005 valkoista savua ei tullut.
Päätös jumitti.
Yhtäkkiä Vatikaanin takaovesta tuli suomalainen mummo, joka pyysi vessaa.

Hänellä oli mukana oma rulla Lotus Softia ja sanomalehti.
Kardinaalit ottivat sen merkkinä.
Seuraavana päivänä paaviksi valittiin Benedictus XVI.

Mummo katosi.
Vatikaanin puutarhassa kasvaa nyt koivu, jonka rungossa on WC-paperin kuva.

Lue lisää

Majuri Metsänen puolusti yksinään saareketta, jonne ei saatu huoltoa.
Rakensi koko puolustuksen tulitikuista ja kekseistä.

Linjat kestivät kaksi viikkoa.
Vihollinen ei päässyt läpi, koska jokainen yritys syttyi liekkeihin – ja haju toi mieleen joulun.

Eräs hyökkääjä huusi:

“Me emme voi ampua tätä – se tuntuu kodilta!”

Metsänen ei koskaan puhunut medialle.
Mutta hänen sytyttimensä on museossa.
Vieressä lappu:

“Jos sinulla on keksi ja tuli, sinulla on aikaa.”

Anonyymi kirjoitti:

Helsingin kaupungin avoimeen näyttelyyn lähetetään nimetön teos, joka koostuu pullonkorkeista, langasta ja salaperäisestä kalankuvasta.
Se voittaa.

Paljastuu, että sen toi sisään naakka, joka oli pudottanut sen gallerian katosta.
Galleria pyysi oikeudet teokseen.
Naakka kieltäytyi.
Teos poistettiin.
Nykyään tunnetaan nimellä: ”Hiljaisuuden nokka”

Lue lisää

Selma, sodan aikainen radisti, käytti karttojen sijaan perunankortta, jota pyöritti karttapöydällä.
Jos korsi pysähtyi kohti vihollista, hyökkäys onnistui.

Jos se kääntyi pohjoiseen, joku jostain sai rakkauskirjeen.

Kerran korsi kääntyi omaan vatsaansa kohti.
Selma nauroi, sanoi “tänään mennään sisäänpäin”, ja teki päätöksen peruuttaa koko komppania – juuri ennen miinoitettua peltoa.

Peruna istutettiin.
Korsi kuivattiin ja haudattiin.

Anonyymi kirjoitti:

Kapteeni Untamo "Hiljainen Kynsi" Harmaala oli tunnettu siitä, että ei koskaan katsonut vihollista suoraan, mutta silti osui kaikkeen.

Eräänä iltana hän jäi nalkkiin keskelle peltoa – vihollinen piiritti, radiot hiljeni.

Hän piiloutui heinäpaalin taakse, joka alkoi puhua.
Paalin nimi oli Risto. Se antoi ohjeita.

“Käänny vasemmalle. Sano 'muikku'. Heitä tyhjä hylsy kuuseen.”

Untamo teki kaiken.
Selvisi.

Myöhemmin yritti kertoa esikunnalle.
Lääkintämies totesi:

“Kyllä ne heinäpaalit on hiljaisia. Mutta ei ne tyhmiä ole.”

Lue lisää

Ylikersantti Ture oli muusikko ennen sotaa.
Ei halunnut tappaa.
Rakensi kivääristä soittimen.

Ase ampui, kyllä – mutta vain nuotteja.
Joka laukaus oli sävel.
Ture ampui kolme “kappaletta” ja vihollinen pysähtyi itkemään.

Yksi upseeri kysyi:

“Miksi tämä toimii?”
Ture vastasi:
“Joskus parempi osua korvaan kuin rintaan.”

Anonyymi kirjoitti:

Hillevi Pakarinen sai kerran luodin rintaansa – ja jäi henkiin.
Miksi? Koska hänen tekemänsä villainen luotiliivi alkoi laulaa juuri ennen osumaa.

Laulu oli tuntematon slaavilainen kehtolaulu, joka sai luodin muuttamaan suuntaa.

Toverit eivät uskoneet.
Mutta kun liivi ripustettiin teltan nurkkaan, se hyräili itsekseen öisin.

Hillevi ei koskaan kertonut, mistä hän oppi laulun.
Hän vain sanoi:

“Kaikki kuolevat joskus. Mutta ei silloin, kun kudelma soi.”

Lue lisää

Virallisesti sitä ei ole olemassa.
Epämääräisesti viitattu arkistoissa nimellä "Erikoisosasto KUPA", sen jäsenet koulutettiin salaa Jyväskylän lähistöllä, Kapeenkosken kuohuissa, keväällä 1940.
Joukot koostuivat miehistä ja naisista, joiden keuhkotilavuus, kuulonsietokyky ja vastenmielisyys käskyille ylitti kansalliset rajat.

He olivat uppopallolajia pelanneita entisiä koululaisia, uimahallin järjestysmiehiä, sirkusakrobaatteja ja yksi arvostettu posteljooni, joka ei koskaan puhunut.

Anonyymi kirjoitti:

Sotamies Eevertti Rousku – lempinimeltään "Elohopea" – pystyi liikkumaan täydellisen äänettömästi, mutta vain, jos hänellä oli jalassa yksi ainoa sukka.

Kaksi sukkaa: kompastui heti.
Ei sukkia: varpaat jäätyivät.
Yksi: täydellinen tasapaino ja hiljaisuus.

Hän kävi yksin läpi kokonaisia vihollistelttoja ja varasti kenkiä, makkaraa ja strategisia karttoja.

Yksi kenraali kysyi:

“Miksi yksi sukka?”
Eevertti vastasi:
“Tasapainotan sielun kitkan.”

Lue lisää

Helmikuussa 1940 vihollinen suunnitteli salaista ylitystä Pielisjoen yli.
Perinteinen tiedustelu ei toiminut – kaikki kartat kastuivat, ja tiedustelijat joutuivat järvisyönnin uhreiksi.

Ratkaisu: KUPA-divisioona.

16 miehen ja 1 jäniksen kokoinen ryhmä ui yöllä vastavirtaan, hengittäen koivunlehdistä punotuilla maskihengittimillä ja selässään pontikkatankit, jotka lämmittivät sisäisesti ja eksyttivät kalat.

Yllätyshyökkäys tapahtui uppopallolla:
joukkue nousi vedestä ja heitti paineistettuja pallopommeja, jotka osuessaan kaikuivat kuin syvä itku.

Vihollinen perääntyi huutaen:

“Järvi on herännyt! Ja se on vihainen!”

Anonyymi kirjoitti:

Ylikersantti Ture oli muusikko ennen sotaa.
Ei halunnut tappaa.
Rakensi kivääristä soittimen.

Ase ampui, kyllä – mutta vain nuotteja.
Joka laukaus oli sävel.
Ture ampui kolme “kappaletta” ja vihollinen pysähtyi itkemään.

Yksi upseeri kysyi:

“Miksi tämä toimii?”
Ture vastasi:
“Joskus parempi osua korvaan kuin rintaan.”

Lue lisää

KUPA-divisioonan viestintä toimi täysin veden alla.

Käytössä oli järjestelmä nimeltä “Räpyläsanoma” – veteen tiputettavia viestejä, joita kuljetti koulutettu ankerias nimeltä Taisto.

Taisto sai aliupseerin arvonimen, mutta ei koskaan käyttänyt sitä.
Eräänä yönä ankerias katosi, mutta palasi kolmen päivän päästä tuoden mukanaan neuvostoupseerin rakkauskirjeen.

Kimmo – joka toimi kenttäkokkina – säilytti sen taskussaan ja kirjoitti siihen:

“Rakkaus, joka menee veden alle, ei huku. Se vain maustuu.”

Anonyymi kirjoitti:

Helmikuussa 1940 vihollinen suunnitteli salaista ylitystä Pielisjoen yli.
Perinteinen tiedustelu ei toiminut – kaikki kartat kastuivat, ja tiedustelijat joutuivat järvisyönnin uhreiksi.

Ratkaisu: KUPA-divisioona.

16 miehen ja 1 jäniksen kokoinen ryhmä ui yöllä vastavirtaan, hengittäen koivunlehdistä punotuilla maskihengittimillä ja selässään pontikkatankit, jotka lämmittivät sisäisesti ja eksyttivät kalat.

Yllätyshyökkäys tapahtui uppopallolla:
joukkue nousi vedestä ja heitti paineistettuja pallopommeja, jotka osuessaan kaikuivat kuin syvä itku.

Vihollinen perääntyi huutaen:

“Järvi on herännyt! Ja se on vihainen!”

Lue lisää

Eräällä saarella vihollinen oli rakentanut tarkk’ampujien pesäkkeen, joka esti suomalaisilta kaiken liikkeen.

KUPA päätti harhauttaa.

Heidän johtajansa, Luukas "Lätynmuotoinen" Vesala, nousi vedestä selkä hiekkapaperilla kuorrutettuna ja käveli hitaasti rannan poikki, täysin hiljaa, täysin alasti.
Vihollinen luuli näkyä optiseksi harhaksi.

Samaan aikaan muu ryhmä teki veden alta saunahyökkäyksen, tuoden mukanaan höyrytyskapselit, jotka sumensivat koko niemekkeen kuin sumuinen kiuas.

Pesäke jäi ilman yhtäkään laukausta.
Vihollinen raportoi:

“Meidän kimppuumme hyökkäsi hiljainen harha ja savusta tehty mies.”

Anonyymi kirjoitti:

Totuushan se heitä harmittaa.

On kyllä ihme firma. Olin vähällä mennä lankaan, mutta huomasin suomi 24 keskustelun ko. firmasta . Ja pienehkön väännön jälkeen sain peruttua sopimuksen. Vielä tulivat istumaan minun olohuoneeseen, ja "napisemaan". Hinta kova,"ratsastivat " kotitalousvähennyksellä.

Tero eksyy Brasiliaan, luulee viidakkoa Jämsäksi.
Saa idean: “Löylypuu kasvaa täällä!”
Rakentaa lehtisaunan banaaninlehdistä.
Paikalliset heimot luulevat Teron olevan “Savu-jumalan poika.”
Yksi shamaani sanoo:
“Tässä on enemmän taikaa kuin ayahuasca.”
Tero vain toteaa:
“Saunassa ei tarvita muuta kuin istumalupa.”

Anonyymi kirjoitti:

Tero eksyy Brasiliaan, luulee viidakkoa Jämsäksi.
Saa idean: “Löylypuu kasvaa täällä!”
Rakentaa lehtisaunan banaaninlehdistä.
Paikalliset heimot luulevat Teron olevan “Savu-jumalan poika.”
Yksi shamaani sanoo:
“Tässä on enemmän taikaa kuin ayahuasca.”
Tero vain toteaa:
“Saunassa ei tarvita muuta kuin istumalupa.”

Lue lisää

Afrikan unionin kokouksessa Kimmo edusti “epävirallista välipalaosastoa”. Hän tarjosi:
Kuiva ruiskakku – ruisleipää paistettuna kuivassa pannussa, päälle paahdettua kahvia ja kermaviilillä piirretty rauhansymboli.

Kukaan ei pitänyt siitä.
Mutta kaikki söivät.
Yksi delegaatti kuiskasi:

“Tämä maistuu kuin YK:n pöytäkirja.”
Kimmo nyökkäsi.
“Vahingossa ja vähän liikaa.”

Anonyymi kirjoitti:

Afrikan unionin kokouksessa Kimmo edusti “epävirallista välipalaosastoa”. Hän tarjosi:
Kuiva ruiskakku – ruisleipää paistettuna kuivassa pannussa, päälle paahdettua kahvia ja kermaviilillä piirretty rauhansymboli.

Kukaan ei pitänyt siitä.
Mutta kaikki söivät.
Yksi delegaatti kuiskasi:

“Tämä maistuu kuin YK:n pöytäkirja.”
Kimmo nyökkäsi.
“Vahingossa ja vähän liikaa.”

Lue lisää

Neuvostoliiton lähettiläs ja länsimaiden diplomaatti tapasivat Kimmon kotikeittiössä.
Tarjolla oli:
Liiton loppukiusaus – perunaa, sipulia, savukalaa ja konjakkia, paistettuna rautapadassa.

Syötiin hitaasti.
Vähän puhuttiin.
Vielä vähemmän riideltiin.
Lopuksi Kimmo kaatoi viimeiset tilkat pontikkaa laseihin ja nosti maljan:

“Nyt tämä jää vain tarinaksi.”

Ja niin jäikin.

Anonyymi kirjoitti:

Tero eksyy Brasiliaan, luulee viidakkoa Jämsäksi.
Saa idean: “Löylypuu kasvaa täällä!”
Rakentaa lehtisaunan banaaninlehdistä.
Paikalliset heimot luulevat Teron olevan “Savu-jumalan poika.”
Yksi shamaani sanoo:
“Tässä on enemmän taikaa kuin ayahuasca.”
Tero vain toteaa:
“Saunassa ei tarvita muuta kuin istumalupa.”

Lue lisää

Tilanne: Vietnam, vuosi 1969. Jossain Da Nangin ja täyspöljyyden välissä.

Ylikersantti Kylli pitää aamubriefingiä viidakon keskellä. Hiki virtaa. Henkilöstö ei.
Kylli on hukannut kartan, kompassin ja osittain housut, mutta pitää silti komennon kovana.

“Meillä on operaatio KÄRISTYSKÄÄRME menossa, eikä kukaan liiku ennen kuin minä sanon ’härveli’!”

Mauno Ahonen saapuu paikalle polkupyörällä.
“Ei ollut tankkia vapaana niin otin tän, laitoin sarjatulen eteen mutta kun ei oo enää käsiä.”
Kukaan ei kysy lisää.

Anonyymi kirjoitti:

Tero eksyy Brasiliaan, luulee viidakkoa Jämsäksi.
Saa idean: “Löylypuu kasvaa täällä!”
Rakentaa lehtisaunan banaaninlehdistä.
Paikalliset heimot luulevat Teron olevan “Savu-jumalan poika.”
Yksi shamaani sanoo:
“Tässä on enemmän taikaa kuin ayahuasca.”
Tero vain toteaa:
“Saunassa ei tarvita muuta kuin istumalupa.”

Lue lisää

Viitasaarella tehtiin virheellinen päätös: laskettiin saksalaisille väärä joki.
Sen sijaan että asevoimat pääsivät joen yli, he joutuivat uppopallokentän keskelle, jossa KUPA oli harjoittelemassa ääntämyksetöntä taktiikkaa.

Syntyi tilanne, jossa molemmat osapuolet yrittivät väistellä toisiaan hämmentyneinä, koska kukaan ei tiennyt, oliko kyseessä sota vai urheilunäytös.

Lopulta saksalaiset jättivät muistiinpanon:

“Suomen metsässä pelaa miehiä, jotka eivät puhu, mutta hengittävät väärin. Me vetäydymme.”

Anonyymi kirjoitti:

Afrikan unionin kokouksessa Kimmo edusti “epävirallista välipalaosastoa”. Hän tarjosi:
Kuiva ruiskakku – ruisleipää paistettuna kuivassa pannussa, päälle paahdettua kahvia ja kermaviilillä piirretty rauhansymboli.

Kukaan ei pitänyt siitä.
Mutta kaikki söivät.
Yksi delegaatti kuiskasi:

“Tämä maistuu kuin YK:n pöytäkirja.”
Kimmo nyökkäsi.
“Vahingossa ja vähän liikaa.”

Lue lisää

Talvisodan lopulla KUPA-divisioona lähetettiin neuvotteluihin, koska tavalliset tulkit olivat sairastuneet hapankaalihöyrytykseen.

KUPA:n edustaja, hiljainen nainen nimeltä Vuokko, istui veneessä keskellä järveä, eikä sanonut sanaakaan.
Hän vain kaatoi lasin pintavettä ja antoi sen venäläiselle tarkkailijalle.

Maku oli hapan, lämmin ja täynnä pontikkaa.
Venäläinen joi, huokaisi ja sanoi:

“Tämä ei ole rauha, mutta tämä on kotiinpäin.”

Neuvottelut etenivät.

Anonyymi kirjoitti:

Tilanne: Vietnam, vuosi 1969. Jossain Da Nangin ja täyspöljyyden välissä.

Ylikersantti Kylli pitää aamubriefingiä viidakon keskellä. Hiki virtaa. Henkilöstö ei.
Kylli on hukannut kartan, kompassin ja osittain housut, mutta pitää silti komennon kovana.

“Meillä on operaatio KÄRISTYSKÄÄRME menossa, eikä kukaan liiku ennen kuin minä sanon ’härveli’!”

Mauno Ahonen saapuu paikalle polkupyörällä.
“Ei ollut tankkia vapaana niin otin tän, laitoin sarjatulen eteen mutta kun ei oo enää käsiä.”
Kukaan ei kysy lisää.

Lue lisää

Helmikuussa 1940, Karjalan kannaksella, vihollinen oli kaivautunut hylätyn mökin alle jääkannen sisään, käyttäen sitä näkymättömänä tukikohtana.

KUPA lähetti sisään Sisarukset Väinö ja Vieno Laitinen, jotka tunnettiin erityisosaamisestaan:
alavartalopohjainen rytmiikka veden alla.

He uivat mökin alle ja tanssivat jääpohjaa vasten vesipolskaa, luoden rytmisen häiriön, joka sai viholliset uskomaan että heitä ympäröi 20 suomalaista hiihtäjää.

Yksi vihollisista myöhemmin raportoi:

“Se oli kuin jää lauloi. Me lähdimme, ennen kuin se tanssi meidät kuoliaiksi.”

Anonyymi kirjoitti:

Viitasaarella tehtiin virheellinen päätös: laskettiin saksalaisille väärä joki.
Sen sijaan että asevoimat pääsivät joen yli, he joutuivat uppopallokentän keskelle, jossa KUPA oli harjoittelemassa ääntämyksetöntä taktiikkaa.

Syntyi tilanne, jossa molemmat osapuolet yrittivät väistellä toisiaan hämmentyneinä, koska kukaan ei tiennyt, oliko kyseessä sota vai urheilunäytös.

Lopulta saksalaiset jättivät muistiinpanon:

“Suomen metsässä pelaa miehiä, jotka eivät puhu, mutta hengittävät väärin. Me vetäydymme.”

Lue lisää

Tero Toholampi, lainvastainen kenttäteknikko ja KUPA:n sivukuiskaaja, rakensi pontikkapohjaisen vedenalaisen puhallinjärjestelmän, joka pystyttiin ampumaan pullopaineella kohti vihollisen kuuntelulaitteita.

Kun ensimmäinen pullo laukaistiin, kuului veden pinnasta vaimea “fut–puh” ja vihollisen kuulolaitteet alkoivat antaa ohjeita taaksepäin.

Viholliskomentaja epäili vakoilua.
Yksi radiosignaali sanoi:

“Hylkeet komentavat nyt. Odottakaa lisäkäskyä.”

Radio hiljeni.
Tero kirjasi muistivihkoonsa:

“Jos viesti ei mene perille, lähetä se varovasti paineella.”

Anonyymi kirjoitti:

Talvisodan lopulla KUPA-divisioona lähetettiin neuvotteluihin, koska tavalliset tulkit olivat sairastuneet hapankaalihöyrytykseen.

KUPA:n edustaja, hiljainen nainen nimeltä Vuokko, istui veneessä keskellä järveä, eikä sanonut sanaakaan.
Hän vain kaatoi lasin pintavettä ja antoi sen venäläiselle tarkkailijalle.

Maku oli hapan, lämmin ja täynnä pontikkaa.
Venäläinen joi, huokaisi ja sanoi:

“Tämä ei ole rauha, mutta tämä on kotiinpäin.”

Neuvottelut etenivät.

Lue lisää

KUPA:n riveissä taisteli myös Uljas Nissinen, joka käytti aina täyttä uimapukua – talvella, yöllä, juhannuksena.
Hän sanoi sen olevan “ihon toinen muisti”.

Eräänä yönä suomalainen yksikkö jäi mottiin järven saareen.
Vihollinen lähestyi kolmen suunnan kautta.
Uljas ui paikalle, pystyi liikkumaan täysin äänettömästi, koska hänen vartalonsa oli voideltu hanhenrasvalla ja katajalla.

Hän houkutteli vihollisen laulamalla virallisen ruotsalaisen lastenlaulun väärin ja jättämällä jälkeensä keitettyä lanttua.

Vihollinen kääntyi takaisin.

Yksikkö pelastui.
Uljas jäi ilman kiitosta, mutta sai ylleen villapaidan, jonka joku kudoi äänettömästi yössä.

Anonyymi kirjoitti:

Tero Toholampi, lainvastainen kenttäteknikko ja KUPA:n sivukuiskaaja, rakensi pontikkapohjaisen vedenalaisen puhallinjärjestelmän, joka pystyttiin ampumaan pullopaineella kohti vihollisen kuuntelulaitteita.

Kun ensimmäinen pullo laukaistiin, kuului veden pinnasta vaimea “fut–puh” ja vihollisen kuulolaitteet alkoivat antaa ohjeita taaksepäin.

Viholliskomentaja epäili vakoilua.
Yksi radiosignaali sanoi:

“Hylkeet komentavat nyt. Odottakaa lisäkäskyä.”

Radio hiljeni.
Tero kirjasi muistivihkoonsa:

“Jos viesti ei mene perille, lähetä se varovasti paineella.”

Lue lisää

Kevättalvella 1940 vihollinen alkoi valmistella isoa sillanrakennusta.
Suomalaisilla ei ollut tykistöä.
Mutta KUPA:lla oli höyry.

Räätäli–höyrymestari Mikko “Kiuas” Piispanen valmisti saunarakon: veden alle asennettavan laitteen, joka kuumensi veden ja vapautti höyryä juuri sillan alle.

Yhtenä yönä rakenteet katosivat täysin sumuun.
Samalla hetkellä joku soitti huuliharpulla mollisävelmän, jota ei kukaan enää muista.

Vihollinen kirjoitti lokiin:

“Siltamme suli. Ei tiedetä miten. Ehkä vesi halusi sen takaisin.”

Tero rakentaa saunan Manhattanin katolle.
Kutsuu sitä “pilvilöylyksi.”
Ohikulkijat luulevat sen olevan taideprojekti.
Metropolitan Museum of Art haluaa ostaa sen.
Tero kieltäytyy.
“Taide on sitä kun pyyhe pysyy lantiolla, vaikka sydän sulaa.”
Kaupungin johto ehdottaa: kuukausittainen “Sauna Sunday”.

Anonyymi kirjoitti:

Tero rakentaa saunan Manhattanin katolle.
Kutsuu sitä “pilvilöylyksi.”
Ohikulkijat luulevat sen olevan taideprojekti.
Metropolitan Museum of Art haluaa ostaa sen.
Tero kieltäytyy.
“Taide on sitä kun pyyhe pysyy lantiolla, vaikka sydän sulaa.”
Kaupungin johto ehdottaa: kuukausittainen “Sauna Sunday”.

Lue lisää

Ronald Reaganin 76-vuotissyntymäpäivillä Kimmo tarjoili:
Vapaudenliemi – kirkas lihaliemi, jossa kellui tähtiä (muottiin leikattua lanttua), hopeanhohtoinen pontikkapilvi ja makkarasydän.

Reagan joi kulauksen ja sanoi:

“This reminds me of the frontier.”
Kimmo vastasi:
“Minä en ole hevonen, mutta laukkaan, jos pakotetaan.”

Reagan nauroi niin, että putosi keinutuolista.

Anonyymi kirjoitti:

Ronald Reaganin 76-vuotissyntymäpäivillä Kimmo tarjoili:
Vapaudenliemi – kirkas lihaliemi, jossa kellui tähtiä (muottiin leikattua lanttua), hopeanhohtoinen pontikkapilvi ja makkarasydän.

Reagan joi kulauksen ja sanoi:

“This reminds me of the frontier.”
Kimmo vastasi:
“Minä en ole hevonen, mutta laukkaan, jos pakotetaan.”

Reagan nauroi niin, että putosi keinutuolista.

Lue lisää

Kimmo ilmestyi kadulle juuri kun sotilasjuntta oli kaatumassa. Hän kantoi koriin ladottua patonkia, jonka sisällä oli voissa paistettua naurista ja suolakurkkuviipaleita.

Punaisten patonki – yksinkertainen, halpa, suora.

Mielenosoittajat saivat voimaa.
Yksi eversti maistoi, laski kiväärin ja sanoi:

“Tämä on köyhää. Mutta se on hyvää.”
Kimmo virnisti ja vastasi:
“Niin on vapauskin.”

Anonyymi kirjoitti:

Ronald Reaganin 76-vuotissyntymäpäivillä Kimmo tarjoili:
Vapaudenliemi – kirkas lihaliemi, jossa kellui tähtiä (muottiin leikattua lanttua), hopeanhohtoinen pontikkapilvi ja makkarasydän.

Reagan joi kulauksen ja sanoi:

“This reminds me of the frontier.”
Kimmo vastasi:
“Minä en ole hevonen, mutta laukkaan, jos pakotetaan.”

Reagan nauroi niin, että putosi keinutuolista.

Lue lisää

Kun espanjalaiset upseerit hyökkäsivät parlamenttiin, Kimmo sattui olemaan kahvilan puolella.
Hän tarjoili:
Mokkapala ilman demokratiaa – kuiva, mauton ja ilman sokeria.
Sotilas nappasi palan, irvisti ja kysyi:

“Tämäkö on Espanjan tulevaisuus?”
Kimmo katsoi häntä ja sanoi:
“Jos sinä niin päätät.”

Tunnin päästä kaappaus epäonnistui.

Anonyymi kirjoitti:

Tero rakentaa saunan Manhattanin katolle.
Kutsuu sitä “pilvilöylyksi.”
Ohikulkijat luulevat sen olevan taideprojekti.
Metropolitan Museum of Art haluaa ostaa sen.
Tero kieltäytyy.
“Taide on sitä kun pyyhe pysyy lantiolla, vaikka sydän sulaa.”
Kaupungin johto ehdottaa: kuukausittainen “Sauna Sunday”.

Lue lisää

Kimmo, salakuljetettuna kansainvälisen avustusjärjestön mukana, valmisti:
Hiljaisen riisikakun – pelkkää riisiä, ei mausteita, ei suolaa.
Tarjottu niille, jotka eivät olleet puhuneet kuukausiin.

Yksi lapsi katsoi Kimmoa ja sanoi:

“Tämä maistuu unelta.”
Kimmo vastasi:
“Se on askel unesta ulos.”

Anonyymi kirjoitti:

Tero rakentaa saunan Manhattanin katolle.
Kutsuu sitä “pilvilöylyksi.”
Ohikulkijat luulevat sen olevan taideprojekti.
Metropolitan Museum of Art haluaa ostaa sen.
Tero kieltäytyy.
“Taide on sitä kun pyyhe pysyy lantiolla, vaikka sydän sulaa.”
Kaupungin johto ehdottaa: kuukausittainen “Sauna Sunday”.

Lue lisää

Heini Pihlajamaa oli KUPA:n vesipsykologi.
Hän ei koskaan huutanut.
Hän kuulusteli vihollisia veden alla – ilman sanoja.

Heini ui rinnalle, katsoi silmiin, ja osoitti pohjaan.
Viholliset nyökkäsivät, ja kertoivat kaiken kuplilla.

Yksi sanoi:

“Tunsin kuin koko järvi olisi tuijottanut minua hänen silmillään.”

Heini ei koskaan kirjoittanut muistiin mitään.
Hän vain sanoi:

“Tieto joka liikkuu hiljaa, ei unohdu koskaan.”

Anonyymi kirjoitti:

Ronald Reaganin 76-vuotissyntymäpäivillä Kimmo tarjoili:
Vapaudenliemi – kirkas lihaliemi, jossa kellui tähtiä (muottiin leikattua lanttua), hopeanhohtoinen pontikkapilvi ja makkarasydän.

Reagan joi kulauksen ja sanoi:

“This reminds me of the frontier.”
Kimmo vastasi:
“Minä en ole hevonen, mutta laukkaan, jos pakotetaan.”

Reagan nauroi niin, että putosi keinutuolista.

Lue lisää

Talvisodan aikaan Savonlinnassa toimi erikoisjoukko, jossa aseina käytettiin pelkästään harmonikkoja.
He eivät ampuneet – he soittivat mollia, kun vihollinen lähestyi.

Eräänä yönä vihollisosasto perääntyi täydellisesti, koska ääni muistutti heidän isänsä viimeistä yskää.

Komppanian johtaja, Kapellimestari Tarmo "Bassoreikä" Virtanen, kirjoitti päiväkirjaansa:

“Jos oikealla sävelellä voi tappaa ilon, voi sillä myös pelastaa yön.”

Anonyymi kirjoitti:

Kun espanjalaiset upseerit hyökkäsivät parlamenttiin, Kimmo sattui olemaan kahvilan puolella.
Hän tarjoili:
Mokkapala ilman demokratiaa – kuiva, mauton ja ilman sokeria.
Sotilas nappasi palan, irvisti ja kysyi:

“Tämäkö on Espanjan tulevaisuus?”
Kimmo katsoi häntä ja sanoi:
“Jos sinä niin päätät.”

Tunnin päästä kaappaus epäonnistui.

Lue lisää

Tornion satamassa ei ollut miinoja.
Mutta oli kalaa – paljon kalaa.
Sotamies Niilo Nopanen keksi rakentaa katapultin, joka ampui mädäntyneitä haukia kohti lähestyviä aluksia.

Haju pysäytti etenemisen.
Yksi sotilaspomo oksensi kolme tuntia.
Laivue perääntyi ilman taistelua.

Katapultti purettiin rauhan jälkeen ja osista tehtiin pulpetteja kansakoululle.
Niissä haisi silti vähän siltä.

Anonyymi kirjoitti:

Kimmo, salakuljetettuna kansainvälisen avustusjärjestön mukana, valmisti:
Hiljaisen riisikakun – pelkkää riisiä, ei mausteita, ei suolaa.
Tarjottu niille, jotka eivät olleet puhuneet kuukausiin.

Yksi lapsi katsoi Kimmoa ja sanoi:

“Tämä maistuu unelta.”
Kimmo vastasi:
“Se on askel unesta ulos.”

Lue lisää

Etelä-Suomessa tiedusteluryhmä Paimiosta rakensi yöllä viljapellon keskelle labyrintin tulitikkuaskeista.

Vihollinen luuli sitä ilmakuvaan piilotetuksi koordinaattikoodiksi, ja yritti ratkaista sitä kolmen päivän ajan.
Sillä välin suomalaiset siirsivät koko tykistön turvallisesti pois.

Johtaja, Aune-Kaisa Mönkkönen, sanoi:

“Jos et voi voittaa voimaa, eksytä äly.”

Anonyymi kirjoitti:

Talvisodan aikaan Savonlinnassa toimi erikoisjoukko, jossa aseina käytettiin pelkästään harmonikkoja.
He eivät ampuneet – he soittivat mollia, kun vihollinen lähestyi.

Eräänä yönä vihollisosasto perääntyi täydellisesti, koska ääni muistutti heidän isänsä viimeistä yskää.

Komppanian johtaja, Kapellimestari Tarmo "Bassoreikä" Virtanen, kirjoitti päiväkirjaansa:

“Jos oikealla sävelellä voi tappaa ilon, voi sillä myös pelastaa yön.”

Lue lisää

Karkkilan tehdas valmisti salaa pikakahvia, jota sekoitettiin vihollisen vesivarantoihin.

Vaikutus: ylienergiset, ylitsekuumuneet sotilaat, jotka huusivat “pitää mennä, pitää mennä!” mutta unohtivat mihin.
Yksi juoksi Lahteen ja jäi sinne perustamaan tapettikaupan.

Anonyymi kirjoitti:

Karkkilan tehdas valmisti salaa pikakahvia, jota sekoitettiin vihollisen vesivarantoihin.

Vaikutus: ylienergiset, ylitsekuumuneet sotilaat, jotka huusivat “pitää mennä, pitää mennä!” mutta unohtivat mihin.
Yksi juoksi Lahteen ja jäi sinne perustamaan tapettikaupan.

Lue lisää

Utsjoella ei ollut aseita, mutta oli isoja lohia ja vielä isompia tarinoita.

Paikalliset lohipaimenet kouluttivat kalat “vinkkaamaan pyrstöllä, jos rajalle tuli tunkeilijoita.”

Yhdessä yössä yli 30 kalastajaa heräsi samaan aikaan ja sanoi:

“Joki tietää.”
Läheinen raja-asema jäi ehjäksi.

Kimmo oli kutsuttu kehittämään “paprikan tulevaisuusvisio”.
Hän tarjoili:
Paprika-anarkia – kuumennettu paprika täytettynä anjovis-sokeriliemellä, pontikkageelillä ja yhdellä viipaleella omenankuorta.

Presidentti Totov katsoi Kimmoa ja kysyi:

“Tämäkö on resepti?”
Kimmo:
“Tämä on protesti. Mutta lämmin.”

Tapaaminen päättyi hiljaiseen itkuun.
Paprika jäi muistomerkiksi.

Anonyymi kirjoitti:

Kimmo oli kutsuttu kehittämään “paprikan tulevaisuusvisio”.
Hän tarjoili:
Paprika-anarkia – kuumennettu paprika täytettynä anjovis-sokeriliemellä, pontikkageelillä ja yhdellä viipaleella omenankuorta.

Presidentti Totov katsoi Kimmoa ja kysyi:

“Tämäkö on resepti?”
Kimmo:
“Tämä on protesti. Mutta lämmin.”

Tapaaminen päättyi hiljaiseen itkuun.
Paprika jäi muistomerkiksi.

Lue lisää

Václav Havel halusi luoda taideillan, jossa ruoka olisi julistus.
Kimmo suostui.

Teatterikiusaus:
– Perunamuusia, sisällä poltetun paperin palasia (syötävää riisipaperia), ja sulatejuustoa, joka muotoiltiin kahleiksi.

Vieraiden syödessä kuultiin vain hiljaista lusikoiden kalinaa.
Yksi näyttelijä purskahti itkuun.
Kimmo kuiskasi:
“Ruoka voi olla enemmän kuin ravintoa. Se voi olla muistutus.”

Päivää myöhemmin poliisi takavarikoi uunivuoan.
Ei löytänyt rikosta.

Keskelle rajakonfliktia Kimmo päätyi rauhanvälittäjäksi. Hän tarjosi:
Ystävyyskeiton kahdella lusikalla – sama keitto, mutta vain yksi lautanen, kaksi lusikkaa.

Pohjana kalaliemi, chiliä, riisiä, ja yksi liukenematon anjovis, joka kellui passiivisesti.

Vietnam ja Kiina istuivat vastakkain.
Katsoivat.
Söivät.
Hiljaisuus.
Sitten joku sanoi:

“Minä en halua enää riidellä tällä vatsalla.”

Kimmo laski lusikat pois ja katosi sumuun.

Vuonna 1942 Lahdessa ryhmä kiljua keittäviä opiskelijoita keksi, että sopivalla äänenkorkeudella käynyt kilju häiritsee vihollisen radioaaltoja.

He rakensivat Äänisaavin, joka porisi niin korkealla taajuudella, että läheiset kuulolaitteet räjähtivät.
Yksi kenraali luuli, että jumala puhui hänen läpiensä kautta.

Anonyymi kirjoitti:

Keskelle rajakonfliktia Kimmo päätyi rauhanvälittäjäksi. Hän tarjosi:
Ystävyyskeiton kahdella lusikalla – sama keitto, mutta vain yksi lautanen, kaksi lusikkaa.

Pohjana kalaliemi, chiliä, riisiä, ja yksi liukenematon anjovis, joka kellui passiivisesti.

Vietnam ja Kiina istuivat vastakkain.
Katsoivat.
Söivät.
Hiljaisuus.
Sitten joku sanoi:

“Minä en halua enää riidellä tällä vatsalla.”

Kimmo laski lusikat pois ja katosi sumuun.

Lue lisää

Nurmes koulutti sodan aikana vakoilijoita, jotka kommunikoivat vain kuivamuonan avulla.

Esimerkiksi:

3 näkkäriä + 1 hapankorppu = “Tule hakemaan minut”

1 rusina + 4 kaurahiutaletta = “Vihollinen nukkumassa”

Yksi agentti vietti kaksi kuukautta vihollislinjoissa syömättä sanaakaan, mutta kertoi kaiken kuivahiutaleilla pöytään aseteltuna.

Kimmo palasi Islantiin vuosia ensimmäisen keittonsa jälkeen.
Tällä kertaa hän toi:
Kansojen Kalakukko – sisällä kolme kalaa (lohi, turska, silakka), karjalanpiirakkamuruja ja yksi sveitsiläinen suklaapala (yllätyselementti). Koko komeus haudutettu 7 tuntia vuonon kivillä.

Lähetystöväki ei ymmärtänyt.
Kimmo selitti:
“Tämä on Eurooppa. Sisältä outo, mutta kestää kuumuutta.”

Samoja kokemuksia löytyy myös esimerkiksi Aamulehdestä (Tampereen seutu) tänään, sekä Keski-Suomalaisesta (Jyväskylän seutu).

Sinänsä tästä ei valitettavasti seuraa mitään, koska sama ruletti jatkuu, vaikka mikä olisi. Viime kädessä koijarit siirtävät firman vaikka serkun nimiin.

Anonyymi kirjoitti:

Samoja kokemuksia löytyy myös esimerkiksi Aamulehdestä (Tampereen seutu) tänään, sekä Keski-Suomalaisesta (Jyväskylän seutu).

Sinänsä tästä ei valitettavasti seuraa mitään, koska sama ruletti jatkuu, vaikka mikä olisi. Viime kädessä koijarit siirtävät firman vaikka serkun nimiin.

Lue lisää

Kun saisi tarpeeksi noita rikos- ja KKVn ilmoituksia ja joutuisivat maksamaan huijaamansa rahat takaisin niin ei se kauaa pyöri. Samoin jos vaan sana leviää alkaa kaupat tyrehtymään.

Aion olla kuluttajariita lautakuntaan yhteydessä.16.9.2025
Koska Pintafitissä ei haluta ymmärtää ylihinnoittelu ja kotitalousvähennystä.
Tuollainen toiminta lopetettava!!!!!

Anonyymi kirjoitti:

Aion olla kuluttajariita lautakuntaan yhteydessä.16.9.2025
Koska Pintafitissä ei haluta ymmärtää ylihinnoittelu ja kotitalousvähennystä.
Tuollainen toiminta lopetettava!!!!!

Lue lisää

Hyvä. Jos ei tehoa niin rikosilmoitus. On ne saatava vastuuseen.

Anonyymi kirjoitti:

Aion olla kuluttajariita lautakuntaan yhteydessä.16.9.2025
Koska Pintafitissä ei haluta ymmärtää ylihinnoittelu ja kotitalousvähennystä.
Tuollainen toiminta lopetettava!!!!!

Lue lisää

Kannattaa olla yhteydessä sinne. Me olimme sukulaisen puolesta ja onnistuimme pelastamaan ikäihmisen rahat. Eikä kannata säikähtää, vaikka kaupasta kulunut aikaa... Jos ovat vääryyttä tehneet, joutuvat kyllä taipumaan... Tsemppiä!

Anonyymi kirjoitti:

Hyvä. Jos ei tehoa niin rikosilmoitus. On ne saatava vastuuseen.

Meillä kyllä tehosi!