Mitä jos kaiken alussa ei ollutkaan sattuma vaan päätös unohtaa joku

“Mitä jos kaiken alussa ei ollutkaan sattuma – vaan päätös unohtaa joku?”
⸻
Johdanto: kysymys, joka ei ole uskon asia
Yksi perustavanlaatuisimmista ja ratkaisevimmista kysymyksistä tieteessä ja filosofiassa on tämä:
Voiko täydellisestä nollapisteestä – tilasta, jossa ei ole aikaa, ei tilaa, ei energiaa eikä luonnonlakeja – syntyä jotakin näin järjestäytynyttä, tarkoituksellista ja täynnä informaatiota täysin ilman ohjausta?
Vai osoittaako itse järjestyksen olemassaolo sen, että kaiken taustalla on ollut äly, tahto ja tarkoitus?
Tämä ei ole uskon kysymys. Tämä on kysymys todellisuuden rakenteesta – ja siitä, miksi se haluttiin selittää toisin.
⸻
Mikä abiogeneesi oikeasti on?
Abiogeneesi – ajatus, että elämä syntyi itsestään, ilman ohjausta, ilman tarkoitusta – ei ole tieteellinen fakta. Se on filosofinen pakoreitti, rakennettu vain siksi, ettei ohjausta saanut olla.
Sen myyntiketju on seuraava:
1. Alkuliemi + aika + sattuma = yksinkertaisia molekyylejä
2. Molekyylit yhdistyvät itsestään (vaikka kemia vastustaa tätä)
3. Jossain vaiheessa syntyy replikoituva RNA
4. Syntyy alkusolu – ja siitä alkaa evoluutio
Mutta missään vaiheessa:
• Ei ole havaittu informaation syntyä ilman lähdettä
• Ei ole osoitettu, että sattuma voi synnyttää järjestelmällistä elämää
• Ei ole selitystä, miten ei-tietoinen aine alkaa kopioida itseään ja kehittää elämää ylläpitäviä järjestelmiä
Kaikki näyttää tieteelliseltä – mutta se on rakennettu olettamukselle, että mitään ohjaavaa ei saa olla.
⸻
Mikä tekee tästä ongelman?
Itse universumi on äärettömän tarkasti hienosäädetty:
• Fysikaaliset vakioarvot (gravitaatio, sähkömagneettinen voima, vahva ydinvoima jne.)
• Alkuräjähdyksen entropiatila (Penrosen mukaan 1 / 10^10^123)
• Elämää ylläpitävät ilmiöt, kuten veden poikkeuksellinen rakenne, DNA:n koodikieli, fotosynteesi jne.
Tällainen järjestys ei synny sattumalta. Ja jos se syntyi, sen todennäköisyys on käytännössä nolla.
⸻
Yleisimmät evolutionistien vastakysymykset – ja vastaukset
Kysymys 1:
“Mistä se Jumala sitten tuli, jos ei mistään voi syntyä mitään?”
Vastaus:
Tämä kysymys olettaa, että Jumala on osa luotua todellisuutta.
Mutta kristillinen käsitys Jumalasta on täysin eri: Hän ei ole se, joka syntyy, vaan se, joka on aina ollut – ajan, tilan ja aineen ulkopuolella.
Kysymys on loogisesti sama kuin kysyä “kuinka monta desibeliä on sininen väri”.
Se ei kuulu siihen todellisuuteen, jota Jumala itse luo.
⸻
Kysymys 2:
“Tiede kehittyy koko ajan – ehkä joskus löydämme selityksen. Ei kaikkea tarvitse vielä tietää.”
Vastaus:
Todellinen tiede perustuu havaintoihin, ei toiveisiin.
Abiogeneesin kohdalla ei ole havaintoa, ei mekanismia, ei mallia. Pelkkä ajatus, että “ehkä joskus”, ei ole selitys – se on usko tulevaan sattumaan.
Silloin ei enää puhuta tieteestä, vaan tarinasta, joka yrittää täyttää tyhjän kohdan, koska muuta ei sallita.
⸻
Loppukysymykset – jotka jäävät kaikumaan
Miten järjestys syntyy ilman järjestäjää?
Miksi ajattelu ohjattiin pois luomisesta jo ennen kuin kysymyksiä ehdittiin kysyä?
Kenen päätös tämä oli – ja miksi sen annettiin ohjata kaikkea tiedettä?