Mars on elossa

NASAn Curiosity-mönkijä on tehnyt yhden Punaisen planeetan tutkimushistorian merkittävimmistä löydöistä: vakuuttavia todisteita siitä, että olosuhteet elämän syntymiselle saattoivat olla olemassa Marsissa miljardeja vuosia sitten.

Lisäksi löytö näyttää valaisevan kysymystä siitä, mikä tarkalleen tuhosi tämän mahdollisesti asuttavan maailman. Kaikki alkoi näennäisesti tavallisesta menettelystä: kairattiin kallioon Mount Sharpille, Galen kraatterin keskihuipulle. Siellä Curiosity kohtasi sideriitin, rautakarbonaattimineraalin, esiintymät, joka osoittaa selvästi hiilen kiertokulkua Marsissa muinaisina aikoina.

Tämä puolestaan ​​tarkoittaa, että planeetalla oli joskus elämälle varsin sopiva ympäristö. Löytö herättää toiveita, että kun Perseverance-mönkijä vihdoin palauttaa näytteensä Maahan, tutkijoilla on mahdollisuus löytää suoria todisteita muinaisesta marsilaisesta elämästä. Tutkimuksen tulokset julkaistiin 17. huhtikuuta Science-lehdessä, ja sideriitin löytäminen tällaisissa määrissä oli totuuden hetki, Calgaryn yliopiston apulaisprofessori Ben Tutolo sanoo . Tähän asti yksi Marsin geologian pääkysymyksistä on ollut: "Missä kaikki karbonaatit ovat?" Nyt vastaus on ilmeisesti löytynyt.

Hiilikierto: Planeettojen elämän perusta
Maapallolla viimeisten 4 miljardin vuoden ajan hiilen kierto on toiminut näkymätönnä johtimena, mikä on varmistanut elämän mahdollisuuden. Hiili kiertää jatkuvasti ilmakehän, maan ja valtameren välillä toimien organismien rakennusmateriaalina ja ilmaston säätelijänä. Puolet tästä mekanismista, niin kutsuttu hidas hiilikierto, toimii suunnilleen näin: tulivuoret päästävät hiilidioksidia (CO₂), kalsiumpitoiset merivedet sitovat sen kalkkikivikiviksi, jotka lopulta uppoavat vaippaan, kuumenevat ja palauttavat CO₂:n ilmakehään purkausten kautta.

Punaisen planeetan paradoksi oli, että huolimatta selkeistä todisteista muinaisista joista ja järvistä (jopa suistoista ja rannikoista), mikään aikaisemmista rovereista tai satelliittikuvista ei ollut tallentanut hiilen kierron päämerkkiä: karbonaattimineraaleja. Oli kuin Marsilla olisi jonkinlainen geologinen salaisuus. Ja nyt Curiosity on paljastanut tämän salaisuuden. Vuodesta 2012 lähtien mönkijä on tutkinut järjestelmällisesti Gale-kraateria (96 mailia halkaisijaltaan), kulkenut 21 mailia pitkin sen lattiaa ja saavuttanut satelliittinäkymältä piilossa olevia kerroksia. Vuosina 2022–2023 porattiin neljä avainnäytettä ja niiden mineraalikoostumus määritettiin integroidulla röntgendiffraktometrillä.

Löytö, joka on välttynyt meiltä vuosikymmeniä
Tietojen dekoodaus toi sensaation: sideriittiä oli 5–10 % näytteiden painosta – ei vain jälkiä, vaan vaikuttava osuus. Tutolo ja hänen kollegansa löysivät myös magnesiumsulfaatteja, mineraaleja, jotka liukenevat hyvin veteen. Heidän mielestään juuri nämä suolat "naamioivat" sideriittisignaalin kaukokartoituksen aikana: satelliitit eivät yksinkertaisesti nähneet karbonaatteja, koska niiden lähellä oli aina spektrometrisesti "äänempiä" aineita. Tutolon mukaan, jos samanlaisia ​​sulfaatteja sisältäviä kiviä löytyy kaikkialta Marsista (ja niitä on), niin todennäköisimmin karbonaatit eivät ole harvinaisia ​​myös siellä. Tämä muuttaa kokonaiskuvan: merkittävä osa CO₂:sta, jonka tutkijat uskoivat muinaisina aikoina Marsin lämpenemisen syyksi, saattaa olla "tallennettuna" juuri näihin karbonaattiesiintymiin.

Miksi Marsista tuli eloton
Mielenkiintoisin asia alkaa, kun tutkijat yrittävät tasapainottaa Marsin hiilikiertoa. Heidän päätelmänsä mukaan meillä on edessämme esimerkki "vinoutumisesta" kohti peruuttamatonta reaktiota: CO₂ poistui aktiivisesti ilmakehästä ja säilyi kivissä, mutta ei palannut takaisin samassa tilavuudessa. Miksi? Toisin kuin maapallolla, Marsissa ei ole levytektoniikkaa; syvät prosessit etenivät eri tavalla. Happamat vedet reagoivat maaperän kanssa muodostaen sulfaatteja ja rautaoksideja (jotka näemme näytteissä), mutta ilman maaperän asianmukaista "sekoitusta" hiili meni geologisiin "jäämiin" peruuttamattomasti.

Noin 3,5 miljardia vuotta sitten Janice Bishop of the Search for Extraterrestrial Intelligence Institute (SETI) mukaan elämä oli jo täydessä vauhdissa maan päällä (muistakaa, vanhimmat fossiilimme ovat noin 3,5 miljardia vuotta vanhoja, ja biosfäärin olisi pitänyt ilmaantua vielä aikaisemmin). Saman aikakauden aikana Mars alkoi ilmeisesti haalistua: ilmakehä ohentui, kaasut haihtuivat avaruuteen, planeetta jäähtyi. Varovaisimpien arvioiden mukaan Punainen planeetta oli jo kylmä, kuiva ruumis ainakin 2 miljardia vuotta.

Pitäisikö meidän odottaa uusia löytöjä?
Välittömät näkymät Marsin näytteiden palauttamisesta Maahan (Perseverance-tehtävä) näyttävät hämäriltä: projekti ylittää huomattavasti budjetin ja sitä on lykätty määräaikojen suhteen. Mutta Curiosity jatkaa työskentelyään ja vähitellen paljastaa Mount Sharpin geologisen ennätyksen. Mitä enemmän hän voi kertoa meille Marsinki