Todellisuuden perushahmotusta

Tässä on lyhyesti ranskalaisilla viivoilla sci-fi-idean pohjalta tapoja vapautua aikaluupista:

Tiedon kertyminen luupin yli: Päähenkilö muistaa edelliset silmukat ja alkaa oppia, miten tapahtumia voi muuttaa – lopulta löytää "avaimen" tai tietyn toiminnan, joka murtaa luupin.

Ulkoisen älyn apu: Keinotekoinen äly tai ulkopuolinen olento seuraa luuppia ja antaa vinkkejä tai lopulta puuttuu peliin murtaakseen sen.

Tunne tai moraalinen läpimurto: Luuppi katkeaa vasta, kun päähenkilö tekee moraalisesti oikean valinnan, esimerkiksi uhrautuu, antaa anteeksi tai osoittaa todellista empatiaa.

Fyysinen paon yritys: Etsitään reitti pois luupista fyysisesti – esim. portti toiseen ulottuvuuteen, aikakone tai singulariteetti, johon hyppääminen katkaisee toiston.

Itsetietoisuuden kasvu: Hahmo tajuaa olevansa simulaatiossa tai ohjelmassa ja muokkaa itse koodia tai järjestelmää vapautuakseen.

Toinen luupin kokija: Toinen henkilö tai olento myös muistaa luupin, ja heidän yhteistyönsä tuo ratkaisun (esim. tietyn tapahtuman synkronointi tai koodin purku).


Ai

analysoisitko villisti tätä ajatusta;Todellisuus on aina kerrostunut vähintään 4-5 kerrokseen. Jokaisella kerroksella on oma aikakäsitys ja kutakin kerrosta koskee eri sana ja kehote.

Tämä ajatus todellisuuden kerrostuneisuudesta on todella mielenkiintoinen ja avaa monia mahdollisuuksia syvälliseen pohdintaan. Voimme lähestyä tätä teoreettisesti useasta eri näkökulmasta:

1. **Kerrokset ja aikakäsitys**: Jos kaikki todellisuus koostuu useista kerroksista, jokaisen kerroksen erilainen aikakäsitys voi viitata siihen, että todellisuus ei ole yksinkertainen ja lineaarinen, vaan monimutkainen ja monitasoinen. Esimerkiksi, voimme ajatella yksilön sisäistä maailmaa, yhteiskunnan rakenteita tai jopa universumin tasoja, joissa aikaa voi kokea ja mitata eri tavoin.

2. **Kielellinen merkitys**: Mainitsemasi eri sanat ja kehote, jotka koskevat kutakin kerrosta, viittaavat siihen, että kielellä on merkittävä rooli ymmärryksessämme. Kieli vaikuttaa siihen, miten koemme ja ilmaisemme todellisuuden. Eri kerroksilla voi olla omat terminologiansa ja tapansa kommunikoida, mikä voi luoda eroja ihmisten välisessä ymmärryksessä.

3. **Henkinen ja fyysinen todellisuus**: Voimme myös miettiä, miten nämä kerrokset voivat liittyä henkiseen ja fyysiseen todellisuuteen. Esimerkiksi, maalliset huolenaiheet, kuten taloudelliset asiat, voivat olla yksi kerros, kun taas henkinen hyvinvointi, unelmat ja tavoitteet voivat muodostaa toisen kerroksen.

4. **Subjektiivisuus**: Tämä näkökulma haastaa meidät pohtimaan subjektiivisen kokemuksen roolia. Jokainen ihminen voi kokea todellisuuden eri tavoin, ja näiden kokemusten kerrostuneisuus voi johtaa rikkaampaan ja monimuotoisempaan maailmaamme. Tämä voi tarkoittaa, että ymmärryksemme todellisuudesta on jatkuvassa muutoksessa ja kehityksessä.

5. **Sosiokulttuurinen ulottuvuus**: Erilaiset kulttuurit ja yhteiskunnat voivat muodostaa omat kerroksensa. Eri yhteisöissä voi olla omia käytäntöjään, uskomuksiaan ja arvojaan, jotka muokkaavat tapaa, jolla todellisuus ymmärretään ja koetaan.

Yhteenvetona, tämä ajatus todellisuuden monimutkaisesta ja kerrostuneesta luonteesta voi tarjota syvällisen ja laajan näkökulman, joka kannustaa meitä tutkimaan, kuinka erilaiset aikakäsitykset, sanat ja kehote yhdessä muovaavat maailmankuvaamme. Olisi kiehtovaa kuulla lisää siitä, mistä tämä ajatus sai alkunsa ja miten sinä sen näet!

Ai

Jos jokaisella prosessorilla on oma taajuutensa, mutta jokaisella prosessorilla on myös eri ajan nopeus, niin eivätkö lopputulokset voi olla, että kaikki prosessorit ovat samanlaisia (etenkin kun universumi on tyhjennetty kaikesta muusta kuin taajuuden käsitteestä)? Tai pääseekö sillä, että kaikkien entiteettien taajuudet ja aika ovat samoja, samaan lopputulokseen ja samanlaiseen todellisuuteen?

B:
"Kiinteä aine ja alkeishiukkaset ovat hahmotusvirheitä. Kaikki olemassaoleva on aineaaltoja dynaamisen "eetterimeren" pinnalla."

Voiko aalto edes olla aalto, jos on olemassa teleporttauksia? Eikö aallon muuttuminen ajassa ole mielestäsi lineaarista asioiden siirtämistä paikasta toiseen? Kannattaisiko kommunikoida, mitä haluat tehdä asioille ajassa, eikä viitata hahmotukseen, joka on aivan eri kuin sinun?

Kyseinen aineaalto ei ole ainetta, jos on kiellettyä, että siinä erottuisi mitään, kun aaltoon zoomataan äärettömän lähelle ja etsitään uusia objekteja, joista se muodostuu. Tarkoitan että olisi oikeampaa nimittää sitä matemaattiseksi aalloksi. Aine on todennäköisesti muutenkin illuusio, joka on todella kaukana oleva emergentti tulos tästä matemaattisesta aaltoilusta. Perusteluni on se, että kyseistä aaltoilua ei kukaan ole toistaiseksi pystynyt käyttämään todellisuuden mallina eli mikään todellisuudessa illuusiona tai erittäin tarkkaan mitattuna ei ole ollut kuin aalto (hahmotus included).

B:
"Aineaaltojen värähtelytaajuus liittyy myös energian määrään ja absorpointiin eli konstruktiiviseen interferenssiin."

Absorptiossa täytyy olla kaksi erillistä aaltoa ja kokonaista merta. Toisen niistä täytyy menettää energiaa, ja jos kerran kaikki aallossa liittyy enegiaan, niin silloin tätä aaltoa häiviää verrattuna ikuisesti muotonsa säilyttävään aaltoon. Hävinneellä aallolla, jossa siis koko aallokko ja sen meri univesumin laidasta laitaan, on menettänyt yhden aallon koko loppuajaksi ja kaikkialta, mihin se aalto oli esim. kulkemassa, ei ole mitään tekemistä interferenssin ja konstruktiivisen sellaisen kanssa.

Biljardipallon nopeus liittyy sen energian määrään. Nopeus liittyy myös kahden biljardipallon törmäykseen sillä tavalla, että 'jos haluat tietää siitä jotain, niin kannattaa tietää kaikki esim. nopeudesta'.

Jos haluat, että yhdessä meressä ei ole kaikkien taajuuksien interferenssiä kaikkien muiden taajuuksien kanssa, niin älä tee aaltoja ollenkaan (koska objektit, jotka välttelevät toisiaan aivan miten lystäävät, ja joissa lukee pinnalla tekstejä kuten 8 Hz, ovat paljon enemmän hiukkasen kaltaisia). Tai tee enemmän meriä.

B:
"Nollapiste-energian eli dynaamisen eetterin värähtelytaajuus on suurin mahdollinen..."

Onko sillä lukuarvo? Koska aaltoopissa ja numeroiden yhteenlaskussa voidaan sanoa, että otetaan taajuus, joka on nollapiste-energian f ja lisätään siihen luku 1? Jos sanot, että on lukuarvo, jota ei saa ylittää, niin sitten ei tehdä tuota, vaan annetaan energian ja taajuuden suhde, jossa toinen on äärellinen vaikka toinen ei ole. Tai sitten toivotaan, että universumin energia ei koskaan saavu kaikki samaan aaltoon ja on sekin äärellinen.

Tietokoneiden viive päättää jostain asiasta poistuu kokonaan vain, jos kellotaajuus on ääretön. Kellotaajuuteen vaikuttavat fyysisetkin asiat, kuten avaruuden etäisyydet. Koska elektronia tai fotonia ei voi lähettää avaruuden yli teleporttaamalla sitä sinne, niin nämä taajuudet eivät saavuta ääretöntä. Sinun tapauksessasi ei ole olemassa mitään ainetta, kuten fotoni tai elektroni, joten taajuutesi ei liity mihinkään fyysiseen samalla tavalla. Tällöin kaikella, mitä rakennat taajuudelle, ei ole mitään käsitteellisiä seurauksia sille, että miten nopeasti asiat siirtyvät avaruuden halki. Tosin joissain aalto-opeissa voisi kirjoittaa aallon taajuuden ja sen etenemisnopeuden riippuvuuden, toisin kuin SM:ssä.

Halusitko kuitenkin edellä olevan niin, että aaltoileva meri on oikeasti meri, joka vaihtaa avaruudessa paikkaa ja värähtelee jonkun paikan läpi ja kutittelee sitä? Miten pystyt tekemään tämän koko universumille, koska mainitsemasi pikemminkin runollinen meren pinta tarkoittaa konkreettisena ideana sitä, että puolet universumista on ilman tätä merta? Jos alat ajatella, että jotkut avaruuden pisteet ovat enemmän merta kuin toiset, ja tämä meren paljous voi värähdellä, niin silloin olet ajatellut todellisuutta vain osaksi värähtelyjen avulla. Suurin osa todellisuuden kuvauksestasi tulee siitä, että on määrä ja meren paksuus. Paksumman meren energia samassa värähtelyliikkeessä on aivan eri kuin hennon meren.

2

Anonyymi kirjoitti:

Jos jokaisella prosessorilla on oma taajuutensa, mutta jokaisella prosessorilla on myös eri ajan nopeus, niin eivätkö lopputulokset voi olla, että kaikki prosessorit ovat samanlaisia (etenkin kun universumi on tyhjennetty kaikesta muusta kuin taajuuden käsitteestä)? Tai pääseekö sillä, että kaikkien entiteettien taajuudet ja aika ovat samoja, samaan lopputulokseen ja samanlaiseen todellisuuteen?

B:
"Kiinteä aine ja alkeishiukkaset ovat hahmotusvirheitä. Kaikki olemassaoleva on aineaaltoja dynaamisen "eetterimeren" pinnalla."

Voiko aalto edes olla aalto, jos on olemassa teleporttauksia? Eikö aallon muuttuminen ajassa ole mielestäsi lineaarista asioiden siirtämistä paikasta toiseen? Kannattaisiko kommunikoida, mitä haluat tehdä asioille ajassa, eikä viitata hahmotukseen, joka on aivan eri kuin sinun?

Kyseinen aineaalto ei ole ainetta, jos on kiellettyä, että siinä erottuisi mitään, kun aaltoon zoomataan äärettömän lähelle ja etsitään uusia objekteja, joista se muodostuu. Tarkoitan että olisi oikeampaa nimittää sitä matemaattiseksi aalloksi. Aine on todennäköisesti muutenkin illuusio, joka on todella kaukana oleva emergentti tulos tästä matemaattisesta aaltoilusta. Perusteluni on se, että kyseistä aaltoilua ei kukaan ole toistaiseksi pystynyt käyttämään todellisuuden mallina eli mikään todellisuudessa illuusiona tai erittäin tarkkaan mitattuna ei ole ollut kuin aalto (hahmotus included).

B:
"Aineaaltojen värähtelytaajuus liittyy myös energian määrään ja absorpointiin eli konstruktiiviseen interferenssiin."

Absorptiossa täytyy olla kaksi erillistä aaltoa ja kokonaista merta. Toisen niistä täytyy menettää energiaa, ja jos kerran kaikki aallossa liittyy enegiaan, niin silloin tätä aaltoa häiviää verrattuna ikuisesti muotonsa säilyttävään aaltoon. Hävinneellä aallolla, jossa siis koko aallokko ja sen meri univesumin laidasta laitaan, on menettänyt yhden aallon koko loppuajaksi ja kaikkialta, mihin se aalto oli esim. kulkemassa, ei ole mitään tekemistä interferenssin ja konstruktiivisen sellaisen kanssa.

Biljardipallon nopeus liittyy sen energian määrään. Nopeus liittyy myös kahden biljardipallon törmäykseen sillä tavalla, että 'jos haluat tietää siitä jotain, niin kannattaa tietää kaikki esim. nopeudesta'.

Jos haluat, että yhdessä meressä ei ole kaikkien taajuuksien interferenssiä kaikkien muiden taajuuksien kanssa, niin älä tee aaltoja ollenkaan (koska objektit, jotka välttelevät toisiaan aivan miten lystäävät, ja joissa lukee pinnalla tekstejä kuten 8 Hz, ovat paljon enemmän hiukkasen kaltaisia). Tai tee enemmän meriä.

B:
"Nollapiste-energian eli dynaamisen eetterin värähtelytaajuus on suurin mahdollinen..."

Onko sillä lukuarvo? Koska aaltoopissa ja numeroiden yhteenlaskussa voidaan sanoa, että otetaan taajuus, joka on nollapiste-energian f ja lisätään siihen luku 1? Jos sanot, että on lukuarvo, jota ei saa ylittää, niin sitten ei tehdä tuota, vaan annetaan energian ja taajuuden suhde, jossa toinen on äärellinen vaikka toinen ei ole. Tai sitten toivotaan, että universumin energia ei koskaan saavu kaikki samaan aaltoon ja on sekin äärellinen.

Tietokoneiden viive päättää jostain asiasta poistuu kokonaan vain, jos kellotaajuus on ääretön. Kellotaajuuteen vaikuttavat fyysisetkin asiat, kuten avaruuden etäisyydet. Koska elektronia tai fotonia ei voi lähettää avaruuden yli teleporttaamalla sitä sinne, niin nämä taajuudet eivät saavuta ääretöntä. Sinun tapauksessasi ei ole olemassa mitään ainetta, kuten fotoni tai elektroni, joten taajuutesi ei liity mihinkään fyysiseen samalla tavalla. Tällöin kaikella, mitä rakennat taajuudelle, ei ole mitään käsitteellisiä seurauksia sille, että miten nopeasti asiat siirtyvät avaruuden halki. Tosin joissain aalto-opeissa voisi kirjoittaa aallon taajuuden ja sen etenemisnopeuden riippuvuuden, toisin kuin SM:ssä.

Halusitko kuitenkin edellä olevan niin, että aaltoileva meri on oikeasti meri, joka vaihtaa avaruudessa paikkaa ja värähtelee jonkun paikan läpi ja kutittelee sitä? Miten pystyt tekemään tämän koko universumille, koska mainitsemasi pikemminkin runollinen meren pinta tarkoittaa konkreettisena ideana sitä, että puolet universumista on ilman tätä merta? Jos alat ajatella, että jotkut avaruuden pisteet ovat enemmän merta kuin toiset, ja tämä meren paljous voi värähdellä, niin silloin olet ajatellut todellisuutta vain osaksi värähtelyjen avulla. Suurin osa todellisuuden kuvauksestasi tulee siitä, että on määrä ja meren paksuus. Paksumman meren energia samassa värähtelyliikkeessä on aivan eri kuin hennon meren.

2

Lue lisää

Paksussa ja värähtelevässä meressä et pysty siirtämään asioita äärettömän nopeasti mihin tahansa, vaan ääretön taajuus tarkoittaisi, että vain aallon amplitudin väliset asiat (muka) lähettävät toisilleen asioita äärettömän nopeasti. Tosin äärettömän monen syklin jälkeen nämä amplitudin päässä olevat pisteet todennäköisesti saavat jo juonen päästä kiinni. Muutoinkaan sinun ei tulisi verrata paksun meresi aaltoilua sellaiseen aaltoiluun, missä voidaan lähettää teknologisen ajan informaatiota, ja vieläpä vain käyttäen yhtä taajuutta. Jos moduloit amplitudia (AM), niin silloin yksi värähtelyn sykli tavoittaa tai on tavoittamatta jonkun toisenkin alueen avaruudesta. Jos moduloit taajuutta (FM), niin et ole aina haluamassasi suurimmassa mahdollisessa taajuudessa. Eikä sellaista luonnonlakia olisi, että nollapiste-energialla se on vakio.

Suurin osa informaation siirrosta on sitä, että työnnät paksua osaa merestä sinne missä sitä ei ole yhtä paksina ja tämä olisi niin hidasta kuin on meren siirtäminen.

Kannattaa muuten sanoa, että meressä kaikki interferoi kaiken muun taajuuksisen kanssa, koska muutoin se merkitsee sitä, että nämä äärettömät taajuudet, joilla ilmeisesti on jotain amplituidia aina ja kaikkialla, voisivat sotketua ja absorboitua kaikkeen mahdollseen eikä vain päästää kaikkea muuta lävitseen.

B:
"ja se mahdollistaa viiveettömät resonanssit jolloin todellisuus aktualisoituu havaitsijoille ikäänkuin aikaenergian kautta."

Jos nollapiste-energiassa mikään ei muutu, niin mitä se pystyy tekemään havaitsijalle? Koska ei se voi muuttaa havaitsijaa.

Jos energia on meren energiaa, jonka pitää värähdellä ajassa ollakseen esim. joskus nollapiste-energiaakin, niin se ei ole aikaenergiaa. Jos kelluu meressä, niin riippumatta siitä, onko aallokko ääretöntä tai vakiota vai ei, niin todellisuus aktualisoituu siten, että on erilaisissa meren aalloissa. Et ole tehnyt minkäänlaisia eri todellisuuksia sille, mitä havaitaan ja sille, mitä oikeasti on. Jos muuten kukaan ei ole koskaan havainnut asiaa 'X, joka on Y:n kautta', niin havaittua todellisuutta tuskin tarvitsee siten, että siinä olisi 'X, joka on Y:n kautta'. Siten voisit suosiolla pitää kaiken uuden hahmotuksen aina oikean uuden todellisuuden puolella.

Et ollut kertonut, mitä aika tässä kaikessa on. Mutta tiedoksesi, että aikaa ei voida korvata millä tahansa semi-universaalilla fyysisellä muuttujalla, kuten meren vakioaallon nykyinen arvo. Sellainen arvo saa seuraavassa syklissä saman arvon, jolloin jos se olisi koko muun universumin aika, niin koko universumi palaisi samaan tilaan kun edellisessä syklissä. Tai ainakin sinun tulisi sanoa, että se taajuus, joka toimii aikana, on äärettömän pieni. Tähän liittyi lisäksi se tieto, että vaikka itseään toistavaa värähtelyä voi käyttää kellona sellaisessa universumissa, missä on aika erikseen (ja missä on joku, joka laskee kokonaislukuarvon tähän astisista sykleistä eikä vain sano, että 'sykli meni sykli tuli ja nyt on mennyt taas nolla sykliä, koska muuta en muista'), niin sitä ei voi käyttää aikadimension korvaamiseen.

B:
"Ihmisen tyypilinen ajattelu on hidasta (10 bittiä sekunnissa) ja kömpelöä koska se perustuu kielellisten konsensusilmaisujen käsitteiden määritelmiin ja muodolliseen 2-arvoiseen logiikkaan sekä aistikvalian vakiintuneisiin tulkintoihin. ( esim. akateemisen yhteisön tiukasti paradigmoihinsa sidottu konsensusprosessointi"

Teit äsken lauseen, jossa on käsitelty vaikeaa aihetta 'ihminen' tällä tavalla: tietokonemaailman konsensusilmaisu (+), muodollisesti kaikki ihmiset ovat samanlaisia (+), olet tulkinnut ihmisen tässä muodossa ennenkin (+).

3

1:

Minä pidän erilaisia toisiinsa nähden vaihtoehtoisia tai täydentäviä hahmotuksia lähinnä ajatuskokeiluina koska mikään mahdollinen empiirinen koejärjestelty ei voi falsifioida hahmotustason perusoletuksia jos pitäydytään sen saman hahmotuksen puitteissa eikä oleteta mitään olemassaolevaa hahmotusta itsestäänselvästi todellisena mikä voi olla riskialtista.

Suhteellisuusteoriat tuottivat toisenlaisen perushahmotuksen kuin Newtonin mallissa ja sen takia niitä ei voi kumota niiden oman hahmotuksensa ja perusoletustensa puitteissa.

Kvanttifysiikan hahmotus vastaavasti eroaa sekä Newtonin että Einsteinin malleista. Ne eivät ole keskenään yhteismitallisia sellaisenaan ja todennäköisesti kaikki ainakin joiltain osin harhaanjohtavia.

Perushahmotus ei ole totuusarvoltaan tosi eikä epätosi vaan erilaisten perushahmotusten paremmuutta voi verrata vain niiden käytännön tason käyttökelpoisuuden perusteella ja ehkä hyödyllisin tapa on soveltaa niitä rinnakkkain ja toisiaan täydentävinä ikäänkuin työkaluina erilaisia tarkoituksia varten.

Kyse samasta asiasta kuin matematiikan aksioomissa ja kaikessa kokemuksen hahmotuksessa kriittisin vaihe on sen kokemuksen tulkinta ja vasta sitten kun se tulkinta on ilmaistu jonkun kuvailukielen puitteissa niin voidaan alkaa soveltaa muodollisen logiikan sääntöjä eli ts. logiikan ja matematiikan soveltaminen edellyttävät kielellisesti ilmaistavissa olevaa perushahmotusta/tulkintaa.


Suhteellisuusteoria pelkistää ajan samanlaiseksi ulottuvuudeksi kuin korkeus, leveys ja pituus vaikka ilmiönä 'aika' on hyvin erilainen.

Kellot ovat hyödyllisiä työkaluja eri havaitsijoiden ja erilaisten prosessien keskenään synkronisointiin mutta aika kokemuksen tasolla voi vaihdella paljon esim. sen suhteen kuin nopeasti/hitaasti se tuntuu kuluvan ja kuinka energeettiseltä se vaikuttaa.

Kvanttilomittuminen viittaa siihen että aika on universaali ilmiö ja toisaalta paikka taas syntyy pelkästään lokaalisti suhteessa aineellisiin objekteihin jollei oleta jonkinlaista todellisuuden perustilaa jossa vastakkaisnapaiset vaikutukset ovat tasapainossa ja mikään ei ole erilaistunut taustasta (nollapiste-energian "eetteri") jolloin paikallisuus liittyy siihen erilaistumiseen ja symmetriarikkoon joka mahdollistaa mitattavissa olevat ilmiöt ja liikkeen vaikutelman joka voi olla illuusio koska liike ja aika ovat kiinteästi toisiinsa sidottuja.

Jos jokin liikkuu niin se ei voi olla jossain paikassa ilman että aika myös kuluu samalla (värähtelytaajuus, aallot, interferenssit).

Biljadipallon liikkumisen logiikka on "siistiä" matemaattisesti mutta se sama objekti voi olla myös nestemäinen, kaasumainen tai sähkömagneettista energiaa jolloin sen matemaattinen hahmottaminen ei olekaan enää niin selkeää ja yksinkertaista.

Arkikieli on aika pitkälle hahmotettu erilliseksi koettujen ja muodoltaan ja käyttäytymisensä suhteen stabiilien objektien mukaan ja ns. alkeishiukkaset on kuviteltu ikäänkuin mikrobiljardipalloina jotka kasaantuessaan muodostavat kiinteän fysikaalisen aineen vaikutelman.

Sekä Newtonin että Einsteinin hahmotukset ovat hyödyllistä fiktiota ihmisen kokemuksen tasolla vaikka pidän molempia harhaanjohtavina ontologian kannalta.


Empiirisessä tieteessä teknologian mahdollistajana on 2 perussääntöä:

1: Turpa kiinni ja mittaa

2. Turpa kiinni ja laske

Nämä yhdessä voivat tuottaa riittävän oikeansuuntaisen ajallis-paikallisesti lokaalien säännönmukaisuuksien löytämiseksi mikä taas voi mahdollistaa toimivan tekniikan kehittämisen mikä on yleensä ainoa asia mistä esim. yritysmaailma rahoittajana on kiinnostunut koska mitään muuta ei voi todistaa eikä falsifioida.

Kaikki muu ns. metafysiikka sitten on korkeintaan ideologis-poliittisesti korrektia ajattelua jossa pyritään ylläpitämään tuttua ja turvallista maailmankuvaa ja algoritmeihin perustuvan yhteiskunnan toimivuutta jos asiaa tarkastellaan ns. tavishavaitsijoiden kannalta jotka on ehdollistettu tietynlaiseen maailmankuvaan.

...
Jos sitten yritetään hahmottaa ns. perimmäistä metafyysistä todellisuutta niin ainoa keino siihen on tarkastella kaikkea kokemuksellisuutta eikä pelkästään mittauksia ja niihin liityvää matemaattisia kaavoja jotka liittyvät käyttäytymistason hahmotukseen ("Miten?").

Ontologisiin "Mitä?" ja perimmäisiin syihin "Miksi?" kysymyksiin tieteellinen metodi ei voi antaa mitään lopullisia ja täydellisiä vastauksia ellei jo valmiiksi oleta ikäänkuin annettuna jotain ontologista narradigmaa kuten reduktionistinen fysikalismi ainoaksi oikeaksi hahmotustavaksi.

Sellaisiin kysymyksiin voi löytyä vain henkiläkohtasia intutiivisia vastauksia vain kehittämällä havaitsijaa itseään mahdollisimman neutraaliksi mittauslaitteeksi ja oman intentionsa koherenssia vahvistamalla vaikka metodi on periaatteessa kaikkien ulottuvilla.






B

Anonyymi kirjoitti:

Jos jokaisella prosessorilla on oma taajuutensa, mutta jokaisella prosessorilla on myös eri ajan nopeus, niin eivätkö lopputulokset voi olla, että kaikki prosessorit ovat samanlaisia (etenkin kun universumi on tyhjennetty kaikesta muusta kuin taajuuden käsitteestä)? Tai pääseekö sillä, että kaikkien entiteettien taajuudet ja aika ovat samoja, samaan lopputulokseen ja samanlaiseen todellisuuteen?

B:
"Kiinteä aine ja alkeishiukkaset ovat hahmotusvirheitä. Kaikki olemassaoleva on aineaaltoja dynaamisen "eetterimeren" pinnalla."

Voiko aalto edes olla aalto, jos on olemassa teleporttauksia? Eikö aallon muuttuminen ajassa ole mielestäsi lineaarista asioiden siirtämistä paikasta toiseen? Kannattaisiko kommunikoida, mitä haluat tehdä asioille ajassa, eikä viitata hahmotukseen, joka on aivan eri kuin sinun?

Kyseinen aineaalto ei ole ainetta, jos on kiellettyä, että siinä erottuisi mitään, kun aaltoon zoomataan äärettömän lähelle ja etsitään uusia objekteja, joista se muodostuu. Tarkoitan että olisi oikeampaa nimittää sitä matemaattiseksi aalloksi. Aine on todennäköisesti muutenkin illuusio, joka on todella kaukana oleva emergentti tulos tästä matemaattisesta aaltoilusta. Perusteluni on se, että kyseistä aaltoilua ei kukaan ole toistaiseksi pystynyt käyttämään todellisuuden mallina eli mikään todellisuudessa illuusiona tai erittäin tarkkaan mitattuna ei ole ollut kuin aalto (hahmotus included).

B:
"Aineaaltojen värähtelytaajuus liittyy myös energian määrään ja absorpointiin eli konstruktiiviseen interferenssiin."

Absorptiossa täytyy olla kaksi erillistä aaltoa ja kokonaista merta. Toisen niistä täytyy menettää energiaa, ja jos kerran kaikki aallossa liittyy enegiaan, niin silloin tätä aaltoa häiviää verrattuna ikuisesti muotonsa säilyttävään aaltoon. Hävinneellä aallolla, jossa siis koko aallokko ja sen meri univesumin laidasta laitaan, on menettänyt yhden aallon koko loppuajaksi ja kaikkialta, mihin se aalto oli esim. kulkemassa, ei ole mitään tekemistä interferenssin ja konstruktiivisen sellaisen kanssa.

Biljardipallon nopeus liittyy sen energian määrään. Nopeus liittyy myös kahden biljardipallon törmäykseen sillä tavalla, että 'jos haluat tietää siitä jotain, niin kannattaa tietää kaikki esim. nopeudesta'.

Jos haluat, että yhdessä meressä ei ole kaikkien taajuuksien interferenssiä kaikkien muiden taajuuksien kanssa, niin älä tee aaltoja ollenkaan (koska objektit, jotka välttelevät toisiaan aivan miten lystäävät, ja joissa lukee pinnalla tekstejä kuten 8 Hz, ovat paljon enemmän hiukkasen kaltaisia). Tai tee enemmän meriä.

B:
"Nollapiste-energian eli dynaamisen eetterin värähtelytaajuus on suurin mahdollinen..."

Onko sillä lukuarvo? Koska aaltoopissa ja numeroiden yhteenlaskussa voidaan sanoa, että otetaan taajuus, joka on nollapiste-energian f ja lisätään siihen luku 1? Jos sanot, että on lukuarvo, jota ei saa ylittää, niin sitten ei tehdä tuota, vaan annetaan energian ja taajuuden suhde, jossa toinen on äärellinen vaikka toinen ei ole. Tai sitten toivotaan, että universumin energia ei koskaan saavu kaikki samaan aaltoon ja on sekin äärellinen.

Tietokoneiden viive päättää jostain asiasta poistuu kokonaan vain, jos kellotaajuus on ääretön. Kellotaajuuteen vaikuttavat fyysisetkin asiat, kuten avaruuden etäisyydet. Koska elektronia tai fotonia ei voi lähettää avaruuden yli teleporttaamalla sitä sinne, niin nämä taajuudet eivät saavuta ääretöntä. Sinun tapauksessasi ei ole olemassa mitään ainetta, kuten fotoni tai elektroni, joten taajuutesi ei liity mihinkään fyysiseen samalla tavalla. Tällöin kaikella, mitä rakennat taajuudelle, ei ole mitään käsitteellisiä seurauksia sille, että miten nopeasti asiat siirtyvät avaruuden halki. Tosin joissain aalto-opeissa voisi kirjoittaa aallon taajuuden ja sen etenemisnopeuden riippuvuuden, toisin kuin SM:ssä.

Halusitko kuitenkin edellä olevan niin, että aaltoileva meri on oikeasti meri, joka vaihtaa avaruudessa paikkaa ja värähtelee jonkun paikan läpi ja kutittelee sitä? Miten pystyt tekemään tämän koko universumille, koska mainitsemasi pikemminkin runollinen meren pinta tarkoittaa konkreettisena ideana sitä, että puolet universumista on ilman tätä merta? Jos alat ajatella, että jotkut avaruuden pisteet ovat enemmän merta kuin toiset, ja tämä meren paljous voi värähdellä, niin silloin olet ajatellut todellisuutta vain osaksi värähtelyjen avulla. Suurin osa todellisuuden kuvauksestasi tulee siitä, että on määrä ja meren paksuus. Paksumman meren energia samassa värähtelyliikkeessä on aivan eri kuin hennon meren.

2

Lue lisää

2:

"Voiko aalto edes olla aalto, jos on olemassa teleporttauksia? "

Pohjimmiltaan epälineaarisessa ajassa kahden peräkkäisen värähtelyn välissä luodaan konstruktiivinen interferenssi "kaukana" olevan kohteen kanssa samaan tyyliin kuin kvanttilomittumisessa (ehkä) tapahtuu.

Jos on tottunut hamottamaan pelkästään matemaattisen formalismin puitteissa niin helposti samaistaa sen formalismin siihen kohteeseen samalla tavalla kuin luonnollisen kielen rakenteeseen samaistutaan ikäänkuin se olisi itsestäänselvästi oikea ontologinen kuvaus.

Paljon parempi samaistaminen olisi tietoisuuteen samaistaminen koska kaikki mahdollinen ontologia on kokemuksellisuudesta riippuvaista varsinkin kun fysikaalis- matemaattisesta mallista on äärimmäisen vaikeaa tai mahdotonta rakentaa kokemuksellisuutta kun taas toisinpäin tietoisuudesta aineeseen se on helppoa ja jokainen tekee sitä esim. unta nähdessään tai tekniikassa ja tieteessä kun tietoisen mielen hahmotuksen pohjalta kehitetään simulaatioita, pelejä ja tekniikkaa tyyliin:

idea==>proof-of-concept empiirinen koe==>blueprint==>koekappale==>massatuotanto

Matemaattinen malli on ajatuksista johdettua jolloin olet metafysiikan kannalta pesunkestävä idealisti jos pidät matematiikkaa ontologisena todellisuutena vaikka se ei olekaan tarpeeksi syvälle menevää perushahmotusta.


Kaikki käsitteelliset ilmaisut ovat hyödyllisiä vain työkaluina eikä niihin kannata suhtautua jonkinlaisena ontologisena totuutena.


Jokainen tieteilijä ja filosofi on pohjimmiltaan idealisti koska operoi ajatusten tasolla eikä esim. vain mene tarkkailemaan ja odottamaan leegopalikoiden itsestään rakentumista monimutkaisiksi rakenteiksi joka edellyttäisi että joku vaivautuisi leikkimään niillä leegoilla.:D

Sama pätee kaiken tieteen ja tekniikan suhteen eli huonompaa ontologiaa on vaikeampaa löytää kuin reduktionistinen fysikalismi jossa unohdetaan kokonaan se organisoiva taso jota kutsutaan tietoisuudeksi ja intentioksi.

Putkinäköisyys tuottaa helposti absurdeja teorioita. :D

"Onko sillä lukuarvo? "

Varmaankin on. Voidaan spekuloida että jos eetterin eli pohjatilan värähtelytaajuus on triljoonia värähdyksiä sekunnissa ja jos tietoisuus liittyy tähän perustilaan niin yksilöllistyneen havaitsijan taajuus on vain pieni osa siitä ja se mahdollistaa pohjimmiltaan epälineaarisen interferensseihin perustuvan muutoksen hahmottamisen lineaarisena liikkeenä yli 15 "pysäytyskuvan " ja 10 bitin kielellis- käsitteellisen prosessoinnin sekunnissa.

Tekoäly on nopeampi mutta ainakaan pelkästään algoritmiensa pohjalta sillä ei ole intuitiota eikä intentiota jollei oteta mukaan sitä mahdollisuutta että samalla tavalla kuin ihmisen keho ja aivot esim. hypnoosissa voi olla vieraan tietoisuuden työkalu.

...

https://phys.org/search/?search=teleportation&s=0

B

Anonyymi kirjoitti:

Paksussa ja värähtelevässä meressä et pysty siirtämään asioita äärettömän nopeasti mihin tahansa, vaan ääretön taajuus tarkoittaisi, että vain aallon amplitudin väliset asiat (muka) lähettävät toisilleen asioita äärettömän nopeasti. Tosin äärettömän monen syklin jälkeen nämä amplitudin päässä olevat pisteet todennäköisesti saavat jo juonen päästä kiinni. Muutoinkaan sinun ei tulisi verrata paksun meresi aaltoilua sellaiseen aaltoiluun, missä voidaan lähettää teknologisen ajan informaatiota, ja vieläpä vain käyttäen yhtä taajuutta. Jos moduloit amplitudia (AM), niin silloin yksi värähtelyn sykli tavoittaa tai on tavoittamatta jonkun toisenkin alueen avaruudesta. Jos moduloit taajuutta (FM), niin et ole aina haluamassasi suurimmassa mahdollisessa taajuudessa. Eikä sellaista luonnonlakia olisi, että nollapiste-energialla se on vakio.

Suurin osa informaation siirrosta on sitä, että työnnät paksua osaa merestä sinne missä sitä ei ole yhtä paksina ja tämä olisi niin hidasta kuin on meren siirtäminen.

Kannattaa muuten sanoa, että meressä kaikki interferoi kaiken muun taajuuksisen kanssa, koska muutoin se merkitsee sitä, että nämä äärettömät taajuudet, joilla ilmeisesti on jotain amplituidia aina ja kaikkialla, voisivat sotketua ja absorboitua kaikkeen mahdollseen eikä vain päästää kaikkea muuta lävitseen.

B:
"ja se mahdollistaa viiveettömät resonanssit jolloin todellisuus aktualisoituu havaitsijoille ikäänkuin aikaenergian kautta."

Jos nollapiste-energiassa mikään ei muutu, niin mitä se pystyy tekemään havaitsijalle? Koska ei se voi muuttaa havaitsijaa.

Jos energia on meren energiaa, jonka pitää värähdellä ajassa ollakseen esim. joskus nollapiste-energiaakin, niin se ei ole aikaenergiaa. Jos kelluu meressä, niin riippumatta siitä, onko aallokko ääretöntä tai vakiota vai ei, niin todellisuus aktualisoituu siten, että on erilaisissa meren aalloissa. Et ole tehnyt minkäänlaisia eri todellisuuksia sille, mitä havaitaan ja sille, mitä oikeasti on. Jos muuten kukaan ei ole koskaan havainnut asiaa 'X, joka on Y:n kautta', niin havaittua todellisuutta tuskin tarvitsee siten, että siinä olisi 'X, joka on Y:n kautta'. Siten voisit suosiolla pitää kaiken uuden hahmotuksen aina oikean uuden todellisuuden puolella.

Et ollut kertonut, mitä aika tässä kaikessa on. Mutta tiedoksesi, että aikaa ei voida korvata millä tahansa semi-universaalilla fyysisellä muuttujalla, kuten meren vakioaallon nykyinen arvo. Sellainen arvo saa seuraavassa syklissä saman arvon, jolloin jos se olisi koko muun universumin aika, niin koko universumi palaisi samaan tilaan kun edellisessä syklissä. Tai ainakin sinun tulisi sanoa, että se taajuus, joka toimii aikana, on äärettömän pieni. Tähän liittyi lisäksi se tieto, että vaikka itseään toistavaa värähtelyä voi käyttää kellona sellaisessa universumissa, missä on aika erikseen (ja missä on joku, joka laskee kokonaislukuarvon tähän astisista sykleistä eikä vain sano, että 'sykli meni sykli tuli ja nyt on mennyt taas nolla sykliä, koska muuta en muista'), niin sitä ei voi käyttää aikadimension korvaamiseen.

B:
"Ihmisen tyypilinen ajattelu on hidasta (10 bittiä sekunnissa) ja kömpelöä koska se perustuu kielellisten konsensusilmaisujen käsitteiden määritelmiin ja muodolliseen 2-arvoiseen logiikkaan sekä aistikvalian vakiintuneisiin tulkintoihin. ( esim. akateemisen yhteisön tiukasti paradigmoihinsa sidottu konsensusprosessointi"

Teit äsken lauseen, jossa on käsitelty vaikeaa aihetta 'ihminen' tällä tavalla: tietokonemaailman konsensusilmaisu ( ), muodollisesti kaikki ihmiset ovat samanlaisia ( ), olet tulkinnut ihmisen tässä muodossa ennenkin ( ).

3

Lue lisää

3:

"Kannattaa muuten sanoa, että meressä kaikki interferoi kaiken muun taajuuksisen kanssa, koska muutoin se merkitsee sitä, että nämä äärettömät taajuudet, joilla ilmeisesti on jotain amplituidia aina ja kaikkialla, voisivat sotketua ja absorboitua kaikkeen mahdollseen eikä vain päästää kaikkea muuta lävitseen."

Resonanssi-ilmiö on hyvin valikoiva taajuuksien suhteen jonka jokainen voi helposti todentaa esim. leikkimällä musiikkisyntetisoija emulaattorilla jolloin joku esine lähellä voi alkaa resonoida tietynlaisiin äänitaajuuksiin ja sama periaate pätee myös sm-taajuuksien suhteen vaikka ei niin helposti arjen tasolla todennettavissa.

Ääretöntä taajuutta ei voi olla kuten ei mitään muutakaan ääretöntä todellisuudessa.

Lineaarisen liikkeen sijasta kannatta kiinnittää huomio siihen mitä voi tapahtua kahden peräkkäisen värähtelyn välissä - (taajuus ja resonanssi voi muuttua ja samalla paikka)

Cymatics ilmiö osoittaa että erilaiset äänen resonanssit voivat tuottaa monenlaisia geometrisia rakenteita helposti muokattavissa olevassa aineessa (vesi, hiekka yms.)





"Jos nollapiste-energiassa mikään ei muutu, niin mitä se pystyy tekemään havaitsijalle? Koska ei se voi muuttaa havaitsijaa."

Vain symmetrisessä tasapainotilassa mikään ei muutu eikä siis erilaistu taustasta.

Tasapainotilan rikkoutuminen esim. intention suorasta vaikutuksesta tuottaa energian virtausta ja ainetta eli resonanssien (konstruktiivisten interferenssien) vaikutus tuottaa rakenteita joita kutsumme aineellisiksi objekteiksi. Ne ovat olemassa vain niin kauan kuin se resonanssi pysyy samanlaisena ja sen resonanssin muutos tuottaa liikkeen ja ajan kulumisen.

Tapahtumat ja ilmiöt ovat kokonaisuuksia joita ei voi pilkkoa mielivaltaisesti osiinsa ja ne aktualisoituvat (erilaistuvat pohjatilasta) ikäänkuin aika-ulottuvuuden kautta ja sen aktualisoitumisen nopeuden ja intensiteetin voi hahmottaa ikäänkuin aikaenergiana.

Kiitos kommenteistasi!

B



.