LERVO KARVIASSA

https://ylilauta.org/satunnainen/280eco#post-279954080

Hyvää asiaa

Lervo ajaa telikarhut pyörien välissä mennen tullen. Ihmetteli Päntälän SEOlla vaan pajatsoon nojaillessaan ja samalla ulostaessaan kolitsiin että miksi pinnat lähtee vetosista kokoajan? Kiskaisi lärvilleen tutun turhapuro ilmeen ja lähti ulkomaankeikkaa nakkaamaan Huittisiin, euron kilsa kuormalla, paluu omalla ajalla.

Lervo oli lähdössä kiilakeikalle Kyrpäkosken Kalevin kanssa, kun pankinjohtaja soitti ja muistutti vekselistä, joka oli vielä maksamatta.

"Ei hätää", Lervo sanoi ja kurvasi ensin Päntälän Seon baariin hakemaan Kassua ja Aune mummoa mukaan. Rovasti ja nimismies olivat siellä jo valmiina, juomassa kahvia – tai no, nimismies taisi olla jo vähän kännisempi ja puhui deliriumista.

Lervo hyppäsi sisään Sisun nostotelille, joka oli parkissa baarin pihassa, ja kaikki hyppäsivät kyytiin. Matka alkoi, mutta pian nimismies alkoi laulaa niin kovaa, että Kassu joutui tukkimaan korvansa. Rovasti yritti pitää tunnelmaa rauhallisena, mutta Aune mumma vain nauroi.

"Kyllä tämä kiilakeikka sujuu, kunhan vaan vekselit on kunnossa ja öljylinko pyörii", Lervo sanoi ja painoi kaasua.

Matkan varrella Kyrpäkosken Kalevi kertoi tarinoita, jotka saivat kaikki unohtamaan pankinjohtajan vekselihuolen hetkeksi. Lopulta he saapuivat perille, ja vaikka känni oli jo hyvässä vauhdissa, kaikki tiesivät, että tämä oli yksi parhaista reissuista pitkään aikaan.

Karvian kylä ja erikoisia sattumuksia. Keskellä kylää asui KA-lervo, metsän suojelija, joka tällä kertaa oli ongelmissa – hän oli verovelallinen, eikä tiennyt miten maksaisi kertyneet veronsa. Tämä aiheutti kylässä pientä hämmennystä, sillä KA-lervo oli tunnettu rehellisyydestään ja avuliaisuudestaan.

Kylän automies, Kassu, oli juuri toipumassa krapulapaskasta, jonka aiheutti edellisen illan paskan ajaminen kokemäelle – hullunrohkea yritys ajaa vanhalla Sisulla ja Volvolla rinnakkain ylämäkeen, joka päättyi katastrofiin ja Kassun kolitsihousuihin paskantamiseen. Kassu oli kuitenkin päättänyt auttaa KA-lervoa, sillä hän tiesi, että yhdessä he voisivat selvitä mistä tahansa.

Nimismies Aune oli kylän järjestyksenvalvoja, ja hän oli juuri saanut käsiinsä kuljetuspatruunan, jossa oli todisteita pankinjohtaja Vekselin epäilyttävistä toimista. Vekseli, joka kantoi aina turhapuromaista virnettä kasvoillaan, oli suunnitellut uuden veronkorotuksen, joka olisi iskenyt kyläläisiin kovaa.

Tilanne oli kireä, ja kyläläiset päättivät koota protestilistan, jolla vastustettaisiin pankinjohtajan suunnitelmia. Tapio, joka soitti ällaallaan vanhaa kansanmusiikkia, ja Hessu bändeineen, Urgoolit, loivat tunnelman kylän torilla. Karvian sahti ja kossu virtasivat, ja tunnelma oli katossa.

Mutta kylän rauhaa häiritsi paskantava rovasti, joka oli tunnettu siitä, että hän ei osannut hillitä itseään saarnatuolissa – usein seurauksena oli kolitsihousuihin paskantaminen ja yleinen hämmennys. Rovasti oli myös ottanut käyttöön Kaanian öljylingon, omituisen laitteen, jolla hän yritti "puhdistaa" kylää, mutta joka aiheutti enemmän ongelmia kuin apua.

Kylän erikoisin tapahtuma oli kuitenkin tulossa: piereskelyn päntälän mestaruuskisat. Tämä vuosittainen kilpailu keräsi koko kylän yhteen, ja tällä kertaa KA-lervo ja Kassu päättivät osallistua. Kilpailun voittaja sai kunnian pitää kylän virallista piereskelyn kruunua – mikä oli suuri kunnia Korpijärvellä.

Kilpailu oli tiukka, ja tuhnun päästäminen oli sallittua vain tietyissä rajoissa. Lopulta KA-lervo voitti mestaruuden, ja kyläläiset juhlivat pitkälle yöhön. Kassu kertoi vielä tarinan epäonnistuneesta paskan ajamisesta kokemäelle, joka sai kaikki nauramaan.

Nimismies Aune varmisti, että protestilista pääsi virallisesti eteenpäin, ja pankinjohtaja Vekseli joutui perääntymään veronkorotussuunnitelmastaan. Korpijärven kylä oli taas turvassa, ainakin toistaiseksi.

Olipa kerran Karvian kylässä melkoinen meno päällä – juuri sellainen, josta kerrotaan vielä vuosikymmenten päästä (tai ainakin seuraavassa kerholla pidettävässä illanvietossa).

Kassu, kylän oma kaatopaikkabisnesmies, oli taas liikenteessä vanhalla Kaanialla. Ei mikään pikkuauto, vaan sellainen jykevä Sisu, joka saattoi kuljettaa vaikka koko kylän roskat kerralla. Kassu ajoi menemään Karvian ja Porin väliä, mutta tällä kertaa vähän eri tunnelmissa – olihan hän juuri saanut uuden vekselin, jonka turhapuromainen virne kasvoillaan hän aikoi maksaa takaisin, tai ainakin yrittää.

Mutta Kassun ajo-ura ei ollut pelkkää ruusuilla tanssimista. Eräänä iltana, juovuksissa rahtia ajamassa, hän onnistui melkein ajamaan renkihampin ohi – ei fyysisesti, vaan nimimerkin, joka kuului kylän tunnetuimmalle juhlijalle. Siinä vaiheessa Kassu päätti, että ehkä kossun ja raskaiden ajoneuvojen yhdistelmä ei ollutkaan paras idea.

Sillä välin Lervo, tuo kylän mullikojootti, oli ajautunut taloudellisiin vaikeuksiin. Ulosottovirasto koputteli ovelle, ja Lervo oli päättänyt järjestää protestin. Kerholla Hessu ja meikäläinen yrittivät rauhoitella tilannetta, mutta Lervon mölyäminen ja karjunta LA-puhelimeen sai koko kylän heräämään. "Ei tää oo oikeutta!" Lervo huusi, ja kekkuli, kylän oma ilopilleri, liittyi protestiin mukaan, heiluttaen kylttejä ja aiheuttaen vielä enemmän meteliä.

Aune, kylän ällaa amatööri, soitteli nimismiehelle ja yritti saada tilanteen hallintaan, mutta nimismies oli kiireinen Kärri-Teron kanssa, joka kertoi tarinoita kokemäen ajoistaan. Pirkko kuunteli sivusta, hymyillen turhapuromaiselle virneelleen, joka oli tarttunut kyläläisiin kuin hauska tauti.

Vaikka Lervolan elämä oli täynnä kommelluksia, mölyä ja välillä vähän liikaakin kossua, kyläläiset tiesivät, että yhdessä he selviävät kaikesta. Kerho jatkoi iltojaan, Kassu ajoi Kaanialla (vähän varovaisemmin), ja Lervo etsi uutta suuntaa elämälleen – aina valmiina uusiin seikkailuihin ja metelöinteihin.

https://ylilauta.org/satunnainen/287j84#post-281946947

Löysin tuolta lissää tosi hyviä juttuja Lervon touhuihin liittyen, vahasti suosittelen kaikille!

Kylässä asui myös Lervo, jonka kuorsaus pajatson takana kuului kuin ukkosen jyrinä. Lervo oli tunnettu siitä, että hän aina söi ja joi piikkiin Rattoraijan Grillillä, ja välillä piereskelee kovaäänisesti, saaden muut nauramaan röhönaurua. Hän oli myös kova nauttimaan kaljaa ja juominen oli hänelle elämäntapa, vaikka joskus menettikin kaiken ja joutuikin ulosottoon.

Eräänä päivänä Lervo joutui Minnesota-hoitoon, koska hänen mielenterveytensä oli koetuksella. Samanaikaisesti hänet haastettiin ulosottoon, koska velat kasvoivat kuin sieniä sateella. Kassu, kylän nauravainen kaskuniekka, nauroi röhösikanaurua ja kertoi, että molemmat olivat kekkuleissa ja krapulassa.