on helppoa sanoa, ettei siitä kärsi. Eikä siitä vapautuminenkaan pyhimykseksi tee...
Sinä hetkenä kun tajuat aidosti, että tässä tämä nyt sitten oli, elämä. Että se oli siinä, vasta sinä hetkenä voit sanoa aidosti sen, jos olet vapautunut kuoleman pelosta.
Olen kuollut kahdesti.. niin sanoakseni. Ensimmäisellä kerralla en tajunnut kuolevani ja kuolin oikeasti. Toisella kerralla tiesin kuolevani, mutta en kuollutkaan.
Kun kuolin, en tiennyt sitä. Se oli utuista tyhjyyttä, enkä ollut tajuissani suremassa elämäni päättymistä. Vaikka prosessi oli hidas ja näännyin kuoliaaksi, en tiennyt kuolevani. Enkä olisi edes välittänytkään.
Kun luulin kuolevani, surin kuolemaani. Tai elämäni päättymistä ennemminkin. Kaikki olevaisen kauneus särki sydämeni ja itkin vuolaasti kaikkeutta ja sen pyhää moninaisuutta. En pelännyt, surin.
Kuolema on väistämätön tosiasia. Ja ymmärrän että kaiho saattaa vallata mielen manan majoille itsekullakin, mutta haluan ihmisten ymmärtävän että kuoleman ymmärtää vasta kun sen kokee.
Aina puhutaan siitä, miten vanhemmuuden ymmärtää vasta sitten kun on itse äiti tai isä. Samoin elämän ymmärtää sitten kun on elänyt ja kuoleman kun on kohdannut sen silmästä silmään.
Minulle kuolema on kaunis asia. Elämäni päättyy kun se päättyy. Kuolema on yksi vaihe elämässä ja suurin toiveeni onkin saada hyvä kuolema.
Hyvä kuolema edellyttää hyvää elämää. Ja tällä tarkoitan sellaista elämää minkä on elänyt tyydyttävästi. Ei se, mitä elämä on antanut vaan se, että olen ymmärtänyt sen kaiken lahjana. Jokainen eletty päivä on siunaus.
Tämä elämä on ainutkertainen. Meille kaikille. Elämään ei saa uusintoja. Jokaisena päivänä tulisi avata silmät ja nähdä se kaikki kauneus mitä elämä on.
Onnellisen elämän salat piilee pienissä asioissa. Jokainen meistä itse valitsee elämänpolkunsa, sillä lopuillaankin elämä on asennekysymys.
Noh.. olipa taas purkaus. Elämä on...
Kuolemanpelosta..
116
806
Vastaukset
- Anonyymi
Kyllähän se elämä muuttui kun katselin poikaani keskoskaapissa. Siinä vaiheessa kun hän kurkoitteli minua kohti, tajusin että nyt maailmassa on jotakin joka tarvitsee minua.
Kuolemaa olen taas katsellut hoitajan työssä. Ja on suuri sääli katsoa ihmisiä joilla oilsi vielä paljon sanottavaa, mutta sanat ovat menneet. Eräs mummo kyynelehti kun radiosta tuli Tapio Rautavaaraa ja tein parhaani laulaaakseni ainakin yhtä matalalla äänellä. Mummo ei saanut sanouttua mitään, mutta oli kovin silminnähden liikuttunut.
Kiitoksia hienosta kirjoituksesta joka saa ajattelemaan.Elämä ottaa ja opettaa meistä jokaista. Kutakin tavallaan.
Elämä on niin moninainen. Ja järjettömän kaunis.
On sulla taas siskoseni aiheet, mutta ei kyllä yllätä pätkääkään. Mites elonmerkit eli valkosipulit jakselevat, kysyn näin välikevennyksenä?
Hyvän kuoleman osalta olen sävyeron verran eri mieltä tai siis lähinnä lienee katselukulma toinen. Mielestäni hyvä kuolema on nopea ja mielellään kivuton tai vaikka kipuja olisikin, olisi kuolema niin nopea, että mistään kärsimyksestä ei voisi samassa lauseessa kirjoittaa. Kuten taannoin poistuneella ystävälläni, joka aivan tavallisena lauantaina meni tavalliseen tapaan nukkumaan rouvansa viereen ja aamulla rouva totesi, että aamukahveja ei kannatakaan keitellä kahdelle. 48v ja sydän vain lopetti hommat ilman mitään erityistä syytä.
Toisaalta myös koen, että ns. filosofisesti hyvä kuolema edellyttäisi sitä, että hyväksyy taakse jäävän elämänsä sellaisena kuin se sattui olemaan, katumatta mitään ja muistamalla hyvällä saamaansa kokemusta, huomioiden myös ne huonommat kokemukset.
Kuin kaksi marjaa... Olen viime kuukausina miettinyt aika paljon kuolemaa, vailla mitään erityistä syytä sille. Toki lähipiirissä on ikätovereita tippunut hämmentävää tahtia viime vuosina, niin onhan siinä heijastuspintaa omillekin pohdinnoille, vaikkakin kyllä lähinnä muistelen kaikkia koiruuksia ja hölmöilyjä mitä yhdessä vuosien saatossa ehdittiin kokea. Toisaalta omat elintavat eivät ennusta pitkää ikää, mutta se on tiedossa, hyväksytty ja jossain mielessä myös valittu tie. En kaipaa sitä, että eläisin 100-vuotiaaksi, en vaikka se tapahtuisi hyvissä voimissa ja ikään nähden terveenä. Mitä minä niin pitkällä elämällä tekisin, töitä?
Kuolemanpelko on jännä asia. Nyt tuntuu siltä, ettei pelota, mutta kun sisemmäs katsoo, niin asia ei olekaan niin yksiselitteinen. Jos lähestyvän kuolemansa kohtaa niin, että asiaa ehtii edes pienen tovin odottelemaan, niin varmasti ensialkuun pelottaisi. Toisaalta luulen, että aika nopeasti ehtisin hyväksyä tilanteen ja keskittyisin muistelemaan kaikkea metkaa mitä oman elon varrelle on osunut ja ehkä, jos siihen olisi mahdollisuus, myös kokemaan vielä lisää, kunnes aika olisi käytetty loppuun.Valkosipulit.. kaikki kuusitoista on n. 30 cm korkeita. Hyvällä alulla siis. Kun nyt muistaisin heitellä vettä silloin tällöin niille. Olen jo tehnyt kaupat kolmesta valkosipulista raparperia vastaan.. vaihdantataloutta.
Mulle jää vielä 13 sipulia ja jos sulle tulee hyvä sato, ja mulla jää heikoksi niin vonkaan sua istutustalkoisiin istutuskynsien kanssa syssyllä.
Mutta ainakin nyt näyttää lupaavalle.. totuus paljastunee sadonkorjuussa.
Ja kyllähän me aika samoin ajatellaan kuolemasta.. hyvin pitkälle sun ajatukset ovat samansuuntaisia kuin omanikin.
Minulle kuolema on ihan käypä puheenaihe.. sehän on luonnollinen osa elämää.
Kuis sä nyt olet kuolemasta innostunut? Siis noin yleensä? Alkaako broidi tulla vanhaksi? 😅Pikku-pirpana kirjoitti:
Valkosipulit.. kaikki kuusitoista on n. 30 cm korkeita. Hyvällä alulla siis. Kun nyt muistaisin heitellä vettä silloin tällöin niille. Olen jo tehnyt kaupat kolmesta valkosipulista raparperia vastaan.. vaihdantataloutta.
Mulle jää vielä 13 sipulia ja jos sulle tulee hyvä sato, ja mulla jää heikoksi niin vonkaan sua istutustalkoisiin istutuskynsien kanssa syssyllä.
Mutta ainakin nyt näyttää lupaavalle.. totuus paljastunee sadonkorjuussa.
Ja kyllähän me aika samoin ajatellaan kuolemasta.. hyvin pitkälle sun ajatukset ovat samansuuntaisia kuin omanikin.
Minulle kuolema on ihan käypä puheenaihe.. sehän on luonnollinen osa elämää.
Kuis sä nyt olet kuolemasta innostunut? Siis noin yleensä? Alkaako broidi tulla vanhaksi? 😅Loistavaa, vaikuttaa oikein lupaavalta startilta! Näillä keleillä, ilman luonnollisia sateita 5 litraa/viikko tai sinnepäin, kerta viikkoon riittää.
Hyvä ajatus tuo vaihdantatalous, jokainen saa mieluisia asioita eikä rahasta ole tietoakaan. Eiköhän multa liikene sipuleita syksyllä, laajensin mökillä sipulipenkkiä hitusen ja kun tökin viimeiset 15 kynttä parvekkeelle kukkalaatikoihin, niin niistäkin ehkä jotain irtoaa, joskin ne sipulit käyttäytyy oudosti niin ei uskalla sanoa yhtään mitä kukkalaatikoista aikanaan löytyy.
Vanhaksi... No tavallaan, kun onhan noita kilometrejä jo, vaikkei suunnattomasti, mutta mä olen aina ollut vähän vanha sielu siinä mielessä. Ehkä sen tähden mua hätkäytä eikä suuremmin sureta ystävienkään kuolemat, ne on vain tapahtumia jotka on odottaneet oikeaa aikaa ja henkisesti olen sen hyväksynyt jo vuosikymmeniä sitten. Toki kun omista vanhemmista aika jättää, tilanne voi olla toinen, mutta on mulla tässä aikaa siihenkin sopeutua, niin voi olla lyhyet nekin itkut.
En mä sinällään kuolemasta ole innostunut, se nyt vaan on tuntemattomasta syystä pyörinyt mielessä usein, lähinnä yleisellä tasolla, mutta toki niitä ajatuksia peilaa sitten itseensä ja yrittää miettiä miten siihen omalla kohdallaan suhtautuisi, jos lääkäri kertoisi että sinulla on nyt xx ja elinaikaa max vuosi, no hard feelings ja sitä rataa. Ja tottahan joka ikinen päivä on yhden päivän lähempänä omaa kuolemaansa, niin sopii sitä miettiä, kun ei se kovin kaukana ole milloinkaan 🤷♂️
- Anonyymi
Pelottavinta on kuolla aikana jolloin olisi omassa elämässä ihmisiä joiden hyvinvointi olisi sinusta riippuvaisia, taloudellisesti tai voimavarojensa puitteissa.
Emmehän oikeasti elä täällä vain itseämme varten, jos niin olisi, ei kai olisi mitään henkistä tuskaa kuolla?
Vaikka kyllä kai lähes jokainen ateisti kääntyy uskoon sillä viimeisellä henkäyksellään?
AVUskon asioita en sekottaisi tähän keskusteluun ollenkaan. Jokaisella on oma tapansa uskoa ja olla uskomatta. Ei siinä ole oikeaa tai väärää tietä olemassa. Elämä vaan päättyy kuolemaan. That's it.
Siinä olen kyllä hieman eri mieltä, että kuolemassaan tulisi ajatella jälkeenjääviä. Toki käytännön asiat voi järjestää hallitusti ennen poismenoa, mikä on jopa järkevää, mutta itse kuolema on ainakin minulle hyvin henkilökohtainen tapahtuma. Se on tapahtuma, johon elämäni - minun elämäni päättyy.- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Uskon asioita en sekottaisi tähän keskusteluun ollenkaan. Jokaisella on oma tapansa uskoa ja olla uskomatta. Ei siinä ole oikeaa tai väärää tietä olemassa. Elämä vaan päättyy kuolemaan. That's it.
Siinä olen kyllä hieman eri mieltä, että kuolemassaan tulisi ajatella jälkeenjääviä. Toki käytännön asiat voi järjestää hallitusti ennen poismenoa, mikä on jopa järkevää, mutta itse kuolema on ainakin minulle hyvin henkilökohtainen tapahtuma. Se on tapahtuma, johon elämäni - minun elämäni päättyy.Ihminen joka eläisi elämänsä vain itseään ajatellen, onko sellaisen ihmisen elämällä ollut kokonaiskuvassa mitään merkitystä?
Voisi joskus kai luonehtia, parempi jos ei koskaan olisi edes syntynyt?
Elämänilo kun tulee muusta kuin vain siitä omasta hektisestä ja hetkellisestä hyvinvoinnista, mitä vanhemmaksi tulee se tulisi kai jokaisen jo ymmärtää?
AV
- Anonyymi
Mjaa
Ehkä on monta kuolemaa. Sinun esimerkkikuolemistasi puuttui eräs hyvin tärkeä kuolema, nimittäin oma kuolemani.
Minähän olen kuollut.
Ja jos on kuollut, niin kuolema on tuttu.
Kuolema on todella outo paikka, sillä mikään ei elämässä ketään valmistele siihen, vaikka asiasta lässytetään kaikilla kulmilla läpi tajunnan. Kautta koko elämän.
Kuinka kuvailisin kuolemaa.
Se on todella hyvä kysymys, johon en maallikkona osaa enää vastata. Ennen osasin.
(hirn)Eipä tässä sitten muuta kuin hyvää kuolemaa vaan sinulle..kin.
Heh. Olen muutens iloinen kun olet taas sinkkuloiden hoodeilla...- Anonyymi
Yritys
Eräänä myrskyisenä yönä reittikoneen kaikki valot olivat sammuneet, mutta valo, jonka näin, tuli ulkoa.
Toinen koneen moottoreista oli tulessa.
En kuullut mitään. En rekisteröinyt mitään. Seisoin käytävällä ja lensin.
Silloin se tuli: kuolema.
Sinänsä tämä nyt ei vielä mitään, mutta sekunti mielleyhtymäni jälkeen olin koneen katossa selälläni, sillä koneemme oli osunut pystyvirtaukseen, eli turbulenssiin.
Sitten katto jätti minut.
Kun ymmärsin olevani kiinni en missään, niin näin sen.
(hihitystä) - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Yritys
Eräänä myrskyisenä yönä reittikoneen kaikki valot olivat sammuneet, mutta valo, jonka näin, tuli ulkoa.
Toinen koneen moottoreista oli tulessa.
En kuullut mitään. En rekisteröinyt mitään. Seisoin käytävällä ja lensin.
Silloin se tuli: kuolema.
Sinänsä tämä nyt ei vielä mitään, mutta sekunti mielleyhtymäni jälkeen olin koneen katossa selälläni, sillä koneemme oli osunut pystyvirtaukseen, eli turbulenssiin.
Sitten katto jätti minut.
Kun ymmärsin olevani kiinni en missään, niin näin sen.
(hihitystä)Yllättävää kyllä
Vaikka maailma on pullollaan elämää ja sen kärsimystä, jota ei voi edes silmiin katsoa tulematta raadelluksi, niin kuolema on hyvin yksinkertainen juttu.
Kun me täällä taistelemme kaikin mahdollisin konventionaalisin ja absurdein asein, niin kuolema on varsin simppeli juttu.
Kun näette, niin kertokaa Funeaulta terkkuja.
(hihitystä)
- Anonyymi
Käynyt kuolemaa lähellä tarpeeksi monta kertaa tajutakseni ettei siinä ole mitään pelättävää. Se on osa elämää, kuolla.
Jasu- Anonyymi
Tietysti olen siihen entisen työnikin puolesta törmännyt usein ja kyllä sekin kasvattaa asian suhteen. Nähdä kuolemaa vieressä.
Surullisinta on kun joku kuolee minun käden kautta ja niitäkin on paljon kuollut minun käden kautta, vaikkei ihminen olekkaan ei yhtään ihmiselämää arvottomampi.
Jasu
- Anonyymi
Miten kauniisti kirjoitat.. ❤️ Otti vähän sydämestä, sillä aihe on tänä keväänä ollut todella ajankohtainen. Kuolema on tullut lähelle ja sitä on joutunut käsitteleään monesta näkökulmasta.
Olen pelännyt kuolemaa hetkittäin, niin omaani kuin läheistenikin. Kuoleman arvaamattomuus ja lopullisuus saa välillä ahdistumaan. Miten yhdessä hetkessä kaikki voikaan loppua.. Yhtenä hetkenä ihmisessä on elämää, toivoa, huumoria, ja hetken päästä sydän ei enää lyökään ja hän on poissa etkä voi enää koskaan puhua hänelle. Halata häntä. Väitellä hänen kanssaan. Nauraa hänen kanssaan. Paitsi muistoissa, niitä ei onneksi voi viedä pois.
Arvostan elämää valtavasti. Sen päättyminen on aina surullista, vaikka onkin luonnollinen osa ihmisen elämää. Sen takia elämästä kannattaa ottaa irti kaikki se, mitä elämällä on annettavana. Haluaisin pystyä tuntemaan viimeisenä tunteenani kiitollisuutta siitä, mitä kaikkea olen elämältä saanut.
AletheiasOsaat se sinäkin itseäsi sanoittaa liikuttavalla tavalla. Elämä on loppujen lopuksi aika hauras asia. Kauniisti kirjoitit siitä.
Kuolema voi olla myös kaunis asia. Äitini kitui elämässään ja uskoisin hänen olleen helpottunut päästyään pois. Mielestäni oli hyvä että hän kuoli.. oli hyvin sairas aina, mutta viimeinen vuosi oli yhtä sairastamista. Kuolema oli varmasti helpotus.
Kaksi päivää ennen kuolemaansa hän totesi minulle puhelimessa, ettei elämä ollut elämistä, vaan pelkkää sairastamista ja ettei se ollut sen arvoista. Ja hän olisi vain eläessään mennyt yhä huonompaan kuntoon.
Menettämisen pelko läheisistä.. niin.. ihan luonnollinen asia. Mutta toisaalta, et voi menettää sellaista, mikä ei koskaan ole ollut sinun.
Mummini haudattiin pari viikkoa sitten. Hän oli 95-vuotias ja mielestäni hänenkin kuolemansa oli hyvä juttu. Ei hän olisi halunnut elää vaippapotilaana enää pitempään. Sen verran tomera ihminen kun oli.
Minä kuolen mielelläni. Kun aika on. En halua elää vaippapotilaana ja ihan vegenä. En suinkaan tavoittele yhdeksänkympin ikää.. mieluummin elän tyytyväisenä vaikka seitsenkymppiseksi ja sit voisin vaikka jo kuolla.
Ihmistä ei ole tehty elämään niin vanhaksi.
Elämä on ehdottomasti hienoin juttu, mitä olen kokenut.. heh, mutta vain kun se on elämisen arvoista.
Meille kaikille on annettu elämän lahja, ja sitä kunnioittaen elämme kunnes kuolemme.
Kuolema on kuin hyvä ystävä. Ei jätä pulaan. Mutta onhan se haikeaa surua aiheuttava.- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Osaat se sinäkin itseäsi sanoittaa liikuttavalla tavalla. Elämä on loppujen lopuksi aika hauras asia. Kauniisti kirjoitit siitä.
Kuolema voi olla myös kaunis asia. Äitini kitui elämässään ja uskoisin hänen olleen helpottunut päästyään pois. Mielestäni oli hyvä että hän kuoli.. oli hyvin sairas aina, mutta viimeinen vuosi oli yhtä sairastamista. Kuolema oli varmasti helpotus.
Kaksi päivää ennen kuolemaansa hän totesi minulle puhelimessa, ettei elämä ollut elämistä, vaan pelkkää sairastamista ja ettei se ollut sen arvoista. Ja hän olisi vain eläessään mennyt yhä huonompaan kuntoon.
Menettämisen pelko läheisistä.. niin.. ihan luonnollinen asia. Mutta toisaalta, et voi menettää sellaista, mikä ei koskaan ole ollut sinun.
Mummini haudattiin pari viikkoa sitten. Hän oli 95-vuotias ja mielestäni hänenkin kuolemansa oli hyvä juttu. Ei hän olisi halunnut elää vaippapotilaana enää pitempään. Sen verran tomera ihminen kun oli.
Minä kuolen mielelläni. Kun aika on. En halua elää vaippapotilaana ja ihan vegenä. En suinkaan tavoittele yhdeksänkympin ikää.. mieluummin elän tyytyväisenä vaikka seitsenkymppiseksi ja sit voisin vaikka jo kuolla.
Ihmistä ei ole tehty elämään niin vanhaksi.
Elämä on ehdottomasti hienoin juttu, mitä olen kokenut.. heh, mutta vain kun se on elämisen arvoista.
Meille kaikille on annettu elämän lahja, ja sitä kunnioittaen elämme kunnes kuolemme.
Kuolema on kuin hyvä ystävä. Ei jätä pulaan. Mutta onhan se haikeaa surua aiheuttava.Lämmin osanottoni mummisi poismenon johdosta ❤️ Upean pitkän elämän hän sai elää.
Ymmärrän hyvin tuon ajatuksen, että kuolema voi olla myös hyvä ja kaunis asia, vaikka siihen aina liittyykin myös surua ja kaipuuta. Ihmisen voimat ehtyvät jossain vaiheessa ja silloin on lohdullinen ajatus, ettei enää ole pakko jaksaa. Muistan ajatelleeni noin myös oman isoäitini kohdalla. Hän koki viimeisinä elinvuosinaan suunnattomia menetyksiä ja se vei hänen voimansa täysin. Muistan ikuisesti, miten pidin itkevän isoäitini kättä kun hän hiljaa sanoi, että hän haluaa vain pois, ettei hänellä ole enää voimaa elää. Tuosta ei kulunut kuin viikkoja ja hän menehtyi. Ikävä jäi, mutta samalla tunsin levollisuutta siitä, että nyt isoäitini ei enää tarvinnut jaksaa kantaa tuskallista taakkaansa vaan hän saa levätä.
Elämä on lahja ja sitä tulee kunnioittaa. Tai ainakin elämästä saa siten enemmän irti. Ei se elämästä tietenkään pelkkää auvoa tee, mutta elämisen arvoista myös silloin, kun elämä ei ole pelkkää hattaraa.
En ole vielä valmis lähtemään, on liian paljon tekemistä, kokemista, näkemistä.. Haluan nauttia elämästä vielä pitkään. Tiedostan, ettei se ole omissa käsissäni, mutta omilla valinnoilla voi tietenkin saada mahdollisesti lisää elinvuosia. Sen takia pyrin elämään niin, että pyrin tekemään valintoja, jotka tekevät minulle hyvää.
Elämä on todellakin hienoin juttu, mitä ihminen voi kokea 😊
Aletheias Anonyymi kirjoitti:
Lämmin osanottoni mummisi poismenon johdosta ❤️ Upean pitkän elämän hän sai elää.
Ymmärrän hyvin tuon ajatuksen, että kuolema voi olla myös hyvä ja kaunis asia, vaikka siihen aina liittyykin myös surua ja kaipuuta. Ihmisen voimat ehtyvät jossain vaiheessa ja silloin on lohdullinen ajatus, ettei enää ole pakko jaksaa. Muistan ajatelleeni noin myös oman isoäitini kohdalla. Hän koki viimeisinä elinvuosinaan suunnattomia menetyksiä ja se vei hänen voimansa täysin. Muistan ikuisesti, miten pidin itkevän isoäitini kättä kun hän hiljaa sanoi, että hän haluaa vain pois, ettei hänellä ole enää voimaa elää. Tuosta ei kulunut kuin viikkoja ja hän menehtyi. Ikävä jäi, mutta samalla tunsin levollisuutta siitä, että nyt isoäitini ei enää tarvinnut jaksaa kantaa tuskallista taakkaansa vaan hän saa levätä.
Elämä on lahja ja sitä tulee kunnioittaa. Tai ainakin elämästä saa siten enemmän irti. Ei se elämästä tietenkään pelkkää auvoa tee, mutta elämisen arvoista myös silloin, kun elämä ei ole pelkkää hattaraa.
En ole vielä valmis lähtemään, on liian paljon tekemistä, kokemista, näkemistä.. Haluan nauttia elämästä vielä pitkään. Tiedostan, ettei se ole omissa käsissäni, mutta omilla valinnoilla voi tietenkin saada mahdollisesti lisää elinvuosia. Sen takia pyrin elämään niin, että pyrin tekemään valintoja, jotka tekevät minulle hyvää.
Elämä on todellakin hienoin juttu, mitä ihminen voi kokea 😊
AletheiasItse olisin jo vaikka valmis päästämään irti elämästä jos aikani olisi koittanut. Tai luulen niin.
Onhan eläminen kuitenkin ihan ok. Olen onnellinen ja tyytyväinen. Se riittää.
- Anonyymi
Mä en pelkää kuolemaa, kun se voi pösähtää milloin vaan ja ykskaks on sit suorasäärisiä ja opettelee kasvamaan koiranputkea.
Tieto tosin lisää tuskaa. Kun katselelee verianalyysien tuloksia tai verenpainemääriä, lueskelee diagnooseja jne. niin sitä saattaa löytää itsensä puremassa nyrkkiä.
Mutta Juice sen keksi: Ei elämästä selviä hengissä! ☝️
Kuuntelee itseään ja painattaa kun kulkee... kun on tarpeeksi touhuamista, ei suotta kerkee murehtia. 😁- Anonyymi
Ne diagnoositkin karaistaa, kun niitä tarpeeksi saa ja lukee vuosikymmeniä, ei nekään enää pelota vaan nimenomaan tekee selväksi, ettei elömä ole mikään ikuisuus ja kuolema voi olla helpotuskin.
Ehkä melko terveet pelkää enemmän näitä diagnooseja ja kuolemaa ylipäänsä.
Jasu - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ne diagnoositkin karaistaa, kun niitä tarpeeksi saa ja lukee vuosikymmeniä, ei nekään enää pelota vaan nimenomaan tekee selväksi, ettei elömä ole mikään ikuisuus ja kuolema voi olla helpotuskin.
Ehkä melko terveet pelkää enemmän näitä diagnooseja ja kuolemaa ylipäänsä.
JasuDiagnoosi on ihmisen keksimä juttu... perustuu oletuksiin jonkun edellä eläneitten kertomuksen mukaan... 🙂
Diagnoosit on tarkoitettuja selittämään jotain sinnepäin, ei kertomaan faktuaalisesti mitä tulee tapahtumaan tai mitä jokin juurikin on...
Mun isän ystävä sai lääkäriltä 3 kk elinaikaa... sitä 3 kk;tta kesti yli 10 vuotta. Mutta sitten kun syöpä uusi, niin se vei miehen kyllä... mutta tyyppi otti ensimmäisen diagnoosin vastaan oikein... jos se on niin, niin sitten on. Eli kutrn ennen ja nauroi ilosta... veti siis kuin viimeinrn päivä olisi jokainen kun herää. 😄 - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Diagnoosi on ihmisen keksimä juttu... perustuu oletuksiin jonkun edellä eläneitten kertomuksen mukaan... 🙂
Diagnoosit on tarkoitettuja selittämään jotain sinnepäin, ei kertomaan faktuaalisesti mitä tulee tapahtumaan tai mitä jokin juurikin on...
Mun isän ystävä sai lääkäriltä 3 kk elinaikaa... sitä 3 kk;tta kesti yli 10 vuotta. Mutta sitten kun syöpä uusi, niin se vei miehen kyllä... mutta tyyppi otti ensimmäisen diagnoosin vastaan oikein... jos se on niin, niin sitten on. Eli kutrn ennen ja nauroi ilosta... veti siis kuin viimeinrn päivä olisi jokainen kun herää. 😄Niinhän ne onkin, mutta siksi niihin diagnooseihin ei pidä nyrkki suussa suhtautuakkaan. Elät minkä elät, just niin yksinkertaista. Ei siitä kannata vaikeampaa vasiten tehdä, menee vaan sekin vähä aika hukkaan murehtien mikä jäljellä on. 🙂
Jasu - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Diagnoosi on ihmisen keksimä juttu... perustuu oletuksiin jonkun edellä eläneitten kertomuksen mukaan... 🙂
Diagnoosit on tarkoitettuja selittämään jotain sinnepäin, ei kertomaan faktuaalisesti mitä tulee tapahtumaan tai mitä jokin juurikin on...
Mun isän ystävä sai lääkäriltä 3 kk elinaikaa... sitä 3 kk;tta kesti yli 10 vuotta. Mutta sitten kun syöpä uusi, niin se vei miehen kyllä... mutta tyyppi otti ensimmäisen diagnoosin vastaan oikein... jos se on niin, niin sitten on. Eli kutrn ennen ja nauroi ilosta... veti siis kuin viimeinrn päivä olisi jokainen kun herää. 😄Niinhän ne onkin, mutta siksi niihin diagnooseihin ei pidä nyrkki suussa suhtautuakkaan. Elät minkä elät, just niin yksinkertaista. Ei siitä kannata vaikeampaa vasiten tehdä, menee vaan sekin vähä aika hukkaan murehtien mikä jäljellä on. 🙂
Jasu - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Diagnoosi on ihmisen keksimä juttu... perustuu oletuksiin jonkun edellä eläneitten kertomuksen mukaan... 🙂
Diagnoosit on tarkoitettuja selittämään jotain sinnepäin, ei kertomaan faktuaalisesti mitä tulee tapahtumaan tai mitä jokin juurikin on...
Mun isän ystävä sai lääkäriltä 3 kk elinaikaa... sitä 3 kk;tta kesti yli 10 vuotta. Mutta sitten kun syöpä uusi, niin se vei miehen kyllä... mutta tyyppi otti ensimmäisen diagnoosin vastaan oikein... jos se on niin, niin sitten on. Eli kutrn ennen ja nauroi ilosta... veti siis kuin viimeinrn päivä olisi jokainen kun herää. 😄Näköjään tänään kaikki lähtee useaan kertaan. 😅
Toi just että on sairas, sairauksia kuten monilla on kroonisia. Mullakin, niin miksi ei saisi elää iloiten, vaan pitäisi murehtia niitä päivästä toiseen. Monet puhuu mullekin niin, kuin mun pitöisi käpertyä nurkkaan itkemään kun diagnooeja alkaa olla paljon ja kaikki vaikuttaa ikävästi elämänlaatuuni. Jatkuvasti.
Miksi pitäisi märehtiä niitä ja lopettaa ilo ja hymyily. Ei kukaan osaa mulle ikinä vastata, niistä mun putäisi vaan itkeä tai en ole sairas ollenkaan. Taukkeja. 🙂
Jasu - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Näköjään tänään kaikki lähtee useaan kertaan. 😅
Toi just että on sairas, sairauksia kuten monilla on kroonisia. Mullakin, niin miksi ei saisi elää iloiten, vaan pitäisi murehtia niitä päivästä toiseen. Monet puhuu mullekin niin, kuin mun pitöisi käpertyä nurkkaan itkemään kun diagnooeja alkaa olla paljon ja kaikki vaikuttaa ikävästi elämänlaatuuni. Jatkuvasti.
Miksi pitäisi märehtiä niitä ja lopettaa ilo ja hymyily. Ei kukaan osaa mulle ikinä vastata, niistä mun putäisi vaan itkeä tai en ole sairas ollenkaan. Taukkeja. 🙂
JasuOvat jotenkin dramaattisia ihmisiä joille kaiken pitäisi olla täydellistä tai se ei ole mitään kuin itkun aihem päässy liian helpolla kaiketi ja ei ymmärrä mistä elämässä on kysymys.
Ei täydellisyydestä, vaan sopeutumisesta.
Jasu
- Anonyymi
Lähtökohtaisesti pidän hieman yksinkertaisena ajatuksena keskittyä tämänpuoleiseen ja alkaa rajata ihmisten mielipiteitä niin, että karsii pois hengellisyyden. Ihmiset ovat vuosituhansia uskoneet tuonpuoleiseen, joten keskustelun sisältö on hienoinen pettymys. Käytät kuitenkin hengellistä termiä kuten siunaus.
Keskustelu jäi ontoksi, mutta kunnioitan aloittajan mielipidettä ja totean sitten, että kuolema on ”kevyt henkäys”. Sitä on kiva sitten ajatella ja tyyntyä siihen. Nyt aloittaja saa pitää oman totuutensa 🙂- Anonyymi
Mjaa-a
Kun kuolema kuiskaa sinulle saman kuin minulle, niin saatat yllättyä sen sanomasta.
Eikä se pitkään puhu, jos ollenkaan.
Mieleen tulee ensimmäiseksi jokin täysin outo tunne, jollaista elämässä ei voi kokea.
Lähin verbaalinen modifiointi tälle tunteelle lienee sana luopua.
Mutta koska sana on sisällöltään tyhjä, niin se tulisi ensin täyttää, jotta sen sisällön ymmärtäisi.
(naurua) - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mjaa-a
Kun kuolema kuiskaa sinulle saman kuin minulle, niin saatat yllättyä sen sanomasta.
Eikä se pitkään puhu, jos ollenkaan.
Mieleen tulee ensimmäiseksi jokin täysin outo tunne, jollaista elämässä ei voi kokea.
Lähin verbaalinen modifiointi tälle tunteelle lienee sana luopua.
Mutta koska sana on sisällöltään tyhjä, niin se tulisi ensin täyttää, jotta sen sisällön ymmärtäisi.
(naurua)Elämätön elämä kuiskii yhden jos toisen korvaan asioita. Millä tyhjän täyttäisi, jotta voisi siitä sitten luopua…
Pitää tehdä kuolemaa koko elämä. Se tekee työtään meissä. Ei kuitenkaan kaikissa.
En tiedä yllätynkö, ehkä. En ole laskenut sen varaan toisin kuin voisi luulla, että minulla olisi vara olla yllättymättä. Toki.. jos haluat riitaa kylvää, niin vedä uskonto tähän mukaan. Eikö ole parempi joskus myös keskustella ilman uskomuksia ja luulemisia aiheesta kuolema?
Mikään uskonto ei pysty sanomaan, että et kuole, koska tämä elämä oikeasti päättyy kuolemaan.
Jos, jos jotakin sen jälkeen on, niin sit on taihi ei.
Pysytellään kuitenkin faktoissa. Synnyt.. elät.. kuolet. Kiistaton fakta.
Mielikuvituksetonta sinulta olla näkemättä sitä tosiasiaa, että hengellisyys on ihan eri asia kuin uskonnot. Mutta köyhyys on malka sinun silmässäsi, ja minä pidän rikkani mieluusti.- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Toki.. jos haluat riitaa kylvää, niin vedä uskonto tähän mukaan. Eikö ole parempi joskus myös keskustella ilman uskomuksia ja luulemisia aiheesta kuolema?
Mikään uskonto ei pysty sanomaan, että et kuole, koska tämä elämä oikeasti päättyy kuolemaan.
Jos, jos jotakin sen jälkeen on, niin sit on taihi ei.
Pysytellään kuitenkin faktoissa. Synnyt.. elät.. kuolet. Kiistaton fakta.
Mielikuvituksetonta sinulta olla näkemättä sitä tosiasiaa, että hengellisyys on ihan eri asia kuin uskonnot. Mutta köyhyys on malka sinun silmässäsi, ja minä pidän rikkani mieluusti.Minulle keskustelu on kuin kattaus. Jokainen poimii aineksia pöydästä omalle lautaselleen. Jos ei riitelemättä pysty antaa pöydässä olla, mitä siellä on, ei se ole hänen vika joka taas antaa olla.
Kommentoin vain tapaa rajata asioita pois, en muuta. Ja kuten kirjoitin, hyväksyin sen, ehkä se(kin) on sinulle ongelma.
- Anonyymi
No joo, mulla on viikatemiehen kanssa solmittu hiljainen sanaton herrasmies-sopimus että älä huido vaan osu kerralla kohdalleen. Katotaan ja murehditaan sitten loppusuoralla miten sana pitää ja miten pahasti puntti tutisee 🙂.
Turha murehtia kuolemaa kun elämäkin on kuin huono kierros frisbeeradalla (viimeksi tänään), ennätys tuli mutta en ollut tyytyväinen kuin yhteen heittoon 😁.
Pahoittelen jos häiritsin ketjun herkkää tasapainoa, mutta näin tänään 😂
https://www.youtube.com/watch?v=Jk_qi-4ExR4Eiihh!!
Ei ole mitään tasapainoa.. on vain alati muuttuva kaaosmainen järjestys. Kiitos mielipiteestäsi, ihan raikas sellainen.- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Eiihh!!
Ei ole mitään tasapainoa.. on vain alati muuttuva kaaosmainen järjestys. Kiitos mielipiteestäsi, ihan raikas sellainen.😂 kunhan huvittelin vähäsen, huumorintajuni kun on vähän... 🙂
Anonyymi kirjoitti:
😂 kunhan huvittelin vähäsen, huumorintajuni kun on vähän... 🙂
Anna palaa Frank! Kyllä tähänkin ketjuun mahtuu humoria.. vaikka itse olisinkin hieman tosikkouteen taipuva. Olen luonteeltani iloinen ja nauravainen, mutta siitä huolimatta vakavamielinen painajainen. 😁
Pikku-pirpana kirjoitti:
Anna palaa Frank! Kyllä tähänkin ketjuun mahtuu humoria.. vaikka itse olisinkin hieman tosikkouteen taipuva. Olen luonteeltani iloinen ja nauravainen, mutta siitä huolimatta vakavamielinen painajainen. 😁
Frank Stein täällä, kaikkien filosofien kauhu 🙂
Ex-Lukka kirjoitti:
Frank Stein täällä, kaikkien filosofien kauhu 🙂
Juu.. mä arvasin sut.. :)
Onneksesi et pääse kauheuttamaan tässäkään ketjussa ketään kun ei oo sofistisia filoosoofeja näkyny..
- Anonyymi
Viime vuoistuhannella eli filosofi nimeltään Martin Heidegger, joka kirjoitti, että elämän rajallisuus (ajallisesti) aiheuttaa "angstin". Suora käännös sanalle angst olisi ahdistus, mutta Heidegger ei tarkoita sitä.
Ajattelen, että Heideggerin ajattelussa kysymys on siitä, että oman kuoleman ymmärtäminen elämänsä päätepisteenä aiheuttaa aina jonkinlaisen epämielyttävän tunteen; halun kuolemattomuuteen, jota ei voi kuitenkaan saavuttaa [ainakaan nykyisin tiedossa olevilla teknologialla].
Ihmisen elämä on siten vaistämättä "angstista" tiedosti sen itse tai ei. Se aiheuttaa monenlaisia vaikutuksia jokaiseen, mutta seuraukset ovat yksilöllisiä.
Toisinaan luullaan, että Heideggerin mukaan angst aiheuttaisi pakon löytää elämän merkityksellisyys, mutta Heidegger ei ole kirjoittanut mitään sellaista. Hänen ajattelunsa ei ole ylipäätään mitään elämänfilosofiaa, joka olisi kirjoitettu opastamaan ihmisiä "oikeaan" elämäntapaan.No.. ehkäpä noin. Minä en kylläkään tunnista itsestäni negatiivista mielleyhtymää kuolemasta. Koen sen jopa lempeänä vieraana, joka tulee ja lopettaa minuuteni olevaisuuden.
Minä en ole tärkeä.. minuuteni on täysin merkityksetön atomin hiukkanen maailmankaikkeudessa. Minun ei tarvitse olla olemassa. Ja kun elämäni päättyy.. se ei merkitse mitään. Puff, ja olen poissa.
Ja se on lohdullinen päätös tälle ihmeelliselle matkalle nimeltä elämä.
Elämä on ihanaa ja en voisi kuvitella mitään parempaa, mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan.
Ehkäpä olen hyväksynyt tosiasiat.
- Anonyymi
Eihän kuollut ole kuin tyhjä kuori, tyhjä takki. Kun henki kehosta on poistunut. Kurjinta kuolemassa on se hetki, kun näkee toisen kuolevan, hiipuvan pois kehostaan, sätkivän sitä vastaan. Ei se miltään enää tunnu kuollutta kehoa katsella.
Juuri oli aiheesta juttua krematorion pitäjän kanssakin. Voisin itsekin olla tuhkaaja, jopa obduktio työssä. Vaatii mielen joka kykenee järjellä ajattelemaan tunteilun sijaan asiaa.
JasuItse olen nähnyt vain liikenneonnettomuuden jossa pyöräilijä kuoli jäätyään auton alle. Järkytyin suunnattomasti, etenkin kun yliajaja nosti ruumiin auton takakonttiin ja ajoi pois.
Se oli shokeeraavaa. Tuo tapahtui ulkomailla silmieni edessä.
Meillä täällä Suomessa kuolema on ulkoistettu laitoksiin. Arjessa kuolemaa ei enää kohdata. Paitsi hoitohenkilökunta...- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Itse olen nähnyt vain liikenneonnettomuuden jossa pyöräilijä kuoli jäätyään auton alle. Järkytyin suunnattomasti, etenkin kun yliajaja nosti ruumiin auton takakonttiin ja ajoi pois.
Se oli shokeeraavaa. Tuo tapahtui ulkomailla silmieni edessä.
Meillä täällä Suomessa kuolema on ulkoistettu laitoksiin. Arjessa kuolemaa ei enää kohdata. Paitsi hoitohenkilökunta...Järkyttävää😱
Olen ollut lapsena bussin kyydissä joka ajoi ihmisen päälle.. näin vaan kun veret valui tienpenkkaan. Sekään ei ollut kiva kokemus.
-H- Anonyymi kirjoitti:
Järkyttävää😱
Olen ollut lapsena bussin kyydissä joka ajoi ihmisen päälle.. näin vaan kun veret valui tienpenkkaan. Sekään ei ollut kiva kokemus.
-H-Ei hitto. Oli varmasti shokki.
Tapaturmainen kuolema on aina pysäyttävä. Siihen ei kerkeä valmistautumaan.
Kaipa tämä aloitus on minulle yksi tapa valmistautua omaan kuolemaani. Tässä tulee käsitelleeksi asioita. Kelattua aihetta.- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Järkyttävää😱
Olen ollut lapsena bussin kyydissä joka ajoi ihmisen päälle.. näin vaan kun veret valui tienpenkkaan. Sekään ei ollut kiva kokemus.
-H-Toivottavasti et käytä paljon tuota -H- nimimerkin lyhennystä. Etkö tajua, ettet ole mikään THE H?
H-kirjain on monella ihmisellä nimessään.
Tulipahan mieleen 🤔 - Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Itse olen nähnyt vain liikenneonnettomuuden jossa pyöräilijä kuoli jäätyään auton alle. Järkytyin suunnattomasti, etenkin kun yliajaja nosti ruumiin auton takakonttiin ja ajoi pois.
Se oli shokeeraavaa. Tuo tapahtui ulkomailla silmieni edessä.
Meillä täällä Suomessa kuolema on ulkoistettu laitoksiin. Arjessa kuolemaa ei enää kohdata. Paitsi hoitohenkilökunta...Juu, minä näin lapsena puukotuksen uhrin kuolevan ambulanssin laverille. Mustalaisnainen oli puukottanut leipäveitsellä miestä monta kertaa rintakehään. Veri haisi kauhealle kun sitä oli niin paljon uhrin vaatteissakin.
Ja me muksut olimme parin metrin päässä ambulanssista johon mies tuotiin ja siihen hän kuoli, ambulanssin ovelle. Ei ehtinyt edes autoon sisään.
Laitoksissa toki kuolemaa näki, joku löytyi kuolleena huoneestaan. Olen isoäitinikin nähnyt kotinsa lattialla kuolleena.
Paljon kuolemaa joutunut miettimään ja en siinä tosiaan nää muuta traagista, kuin ehkä tapa jolla voi kuolla tai hetki kun henki kehosta sammuu. Sen jälkeen se on vain ontto keho joka alkaa välittömästi hajoamisprosessiin.
Jasu
- Anonyymi
Itse haluaisin kuolla väkivaltaisella tavalla. Mielestäni se olisi sopiva ja looginen päätös tälle elämälleni. Jos vaikka jostain löytyisi tarpeeksi iso ilotulitusraketti minkä mukana voisi lentää taivaalle, se olisi täydellistä.
m- Anonyymi
Elämäni ei ole ollut missään vaiheessa millään tavalla normaalia, joten normaali ja tavanomainen päätös elämälle olisi suuri pettymys. Ehkä varalleni on jo varattu jotain mielenkiintoista, kuka tietää.
m Anonyymi kirjoitti:
Elämäni ei ole ollut missään vaiheessa millään tavalla normaalia, joten normaali ja tavanomainen päätös elämälle olisi suuri pettymys. Ehkä varalleni on jo varattu jotain mielenkiintoista, kuka tietää.
mEn usko normaaliuteen. Mielestäni normaaliksi mielletään asiat jotka oikeasti ovat kaukana normaalista.
Ihmiset ovat yksilöitä omine erityispiirteineen ja normaaliksi nimetään ne jotka piilottavat ominaisuutensa ja sulautuvat massaan.
Ja se jos mikä on epänormaalia.
Kunnioitan ihmisten yksilöllisyyttä ja erilaisuutta. Se, että touhottaa elämässään eteenpäin kuin päätön torakka, ei mielestäni tee kenestäkään normaalia.
Se, mikä kullekin on normaalia.. sekin on yksilöllistä. Toki kaikkia meitä velvoittaa lainsäädäntö ja tietyt moraaliset velvoitteet, muutoin olen sitä mieltä, että antaa kaikkien kukkien kukkia vaan.- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
En usko normaaliuteen. Mielestäni normaaliksi mielletään asiat jotka oikeasti ovat kaukana normaalista.
Ihmiset ovat yksilöitä omine erityispiirteineen ja normaaliksi nimetään ne jotka piilottavat ominaisuutensa ja sulautuvat massaan.
Ja se jos mikä on epänormaalia.
Kunnioitan ihmisten yksilöllisyyttä ja erilaisuutta. Se, että touhottaa elämässään eteenpäin kuin päätön torakka, ei mielestäni tee kenestäkään normaalia.
Se, mikä kullekin on normaalia.. sekin on yksilöllistä. Toki kaikkia meitä velvoittaa lainsäädäntö ja tietyt moraaliset velvoitteet, muutoin olen sitä mieltä, että antaa kaikkien kukkien kukkia vaan.On toki olemassa normaalit sekä epänormaalit ihmiset, itse olen virallisesti todettu epänormaaliksi. Normaali on se tavanomainen tavallinen ihminen joka tekee joka päivä tavanomaisia asioitaan.
Normaali tavallinen ihminen toivoo että joskus vanhana kuolee nukkuessaan. Minulle se taas on pelko, ei toive, tosissaan se pelottaa että joky yö vaan kuolen enkä edes tajua sitä itse, se tuntuu siltä kuin elämän tärkein kohtaus menisi minulta kokonaan ohitse. Se on jotain mitä olen odottanut tosi pitkään, ja se vaan meni huomaamattani ohitseni. Se ajatuskin harmittaa minua suuresti.
m Anonyymi kirjoitti:
On toki olemassa normaalit sekä epänormaalit ihmiset, itse olen virallisesti todettu epänormaaliksi. Normaali on se tavanomainen tavallinen ihminen joka tekee joka päivä tavanomaisia asioitaan.
Normaali tavallinen ihminen toivoo että joskus vanhana kuolee nukkuessaan. Minulle se taas on pelko, ei toive, tosissaan se pelottaa että joky yö vaan kuolen enkä edes tajua sitä itse, se tuntuu siltä kuin elämän tärkein kohtaus menisi minulta kokonaan ohitse. Se on jotain mitä olen odottanut tosi pitkään, ja se vaan meni huomaamattani ohitseni. Se ajatuskin harmittaa minua suuresti.
mKuolo korjaa satonsa kyllä. Ennemmin tai myöhemmin. Ei tänne kukaan ole tullut jäädäkseen.
Minäkin olen epänormaali. Ja mieluusti olenkin.
Epänormaaliuteni perustuu siihen, että olen vain oma itseni.
En nakkaa paskaakaan tavanomaisesta.- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Kuolo korjaa satonsa kyllä. Ennemmin tai myöhemmin. Ei tänne kukaan ole tullut jäädäkseen.
Minäkin olen epänormaali. Ja mieluusti olenkin.
Epänormaaliuteni perustuu siihen, että olen vain oma itseni.
En nakkaa paskaakaan tavanomaisesta.Et todellakaan ole tavanomainen, multinikkimies, joka saa kiksinsä naisena esiintymisestä
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Et todellakaan ole tavanomainen, multinikkimies, joka saa kiksinsä naisena esiintymisestä
😁 eikö se ala jo olla varsin tavanomaista täällä, vai mitä?
- Anonyymi
Voi pirpana. Aikoinaan kun kuolin niin vähän se harmitti. Se oli sitä sekavaa aikaa.
>simiti<Sinä todellakin olet varmaankin ollut meistä lähinnä sitä lopullista kuolemaa... siihen nähden olet aika verevä tapaus. :)
Itselläni on hyvin ristiriitainen suhde kuolemaan. Paljon on käsittelemättömia asioita, joita tietoisesti en edes halua käsitellä. Luopumisen tuska, yhdistettynä täydelliseen hiljaisuuteen ja keskityn uuden ajanjakson aloittamiseen.
En ole kovin hyvä selkeyttämään ajatuksiani kuolemasta. Usein pysähdyn, heitän hiljaiset hyvästit ja päätän jättää koko tilanteen taakseni. Kiitän muistoista. Katse eteenpäin.Niin.. minä mielelläni pureudun vakaviinkin aiheisiin. Minä haluan käsitellä asioita.
Ymmärrän toki, että jokainen kohtaa asiat omalla tavallaan. Sinä ehkä otat asiat kevyemmin kuin minä. Siksipä oletkin niin ihastuttava.
Kiitos kuitenkin mielipiteestäsi.
- Anonyymi
Omalla kohdalla oli kyllä ihan outo olo sen jälkeen kun heräsi reilun 3 viikon koomasta.
Kohta siitä tulee kuluneeksi 3 vuotta.
Tays kiitos siitä vaikka kuitenkin myönnän että en oikein halua elää nykyisin. Se kyllä vähän huolettaa, tai oikeestaan aika paljonkin huoletaa, mihin noi mun kuvat joutuu. Kirjottas vaikka kirjan, mutta mites tällänen keskityshäirikkö mitenkä kirjottelee, ainakaan sellasta, mitä muutkin ynmärtäs.
Että sen suhteen ois huolettomampaa, kun ois eläny normaali elämän, vaimoineen lapsineen. Ne kun ois jo kasvanu aikuseks, ainakin jos se alkuperänen suunnitelma ois toteutunnu.
Noista mun kuvista sais vaikka kirjasarjan triangelin. Lapsuus, työikä, vanhuus. Tosin toi vanhuus ois aika ohut kirja. Ja hyvä tässä tilanteessa ettei kukaan jää suremaan.Mä luulen, että sä voisit saada noi sun kuvat johonkin arkistoon. Teollinen historia.. sitä ei arvosteta .. ainakaan vielä.
- Anonyymi
En nyt ymmärtänyt aloitusta,kuollut kahdesti. No hälläpä väliä,siinä kirjoitat niin vielä pieru kulkee. Minä en ainakaan vielä pelkää. Lohdullinen ajatus että joskus tämä loppuu ja olen sitten osani tehnyt. En oikein käsitä mitä tavoiteltavaa on mahdollisimman pitkässä elämässä,uskovat höpisevät jopa ikuisesta. Ei helvetissä. Ei se määrä vaan laatu.
Niin.. lapsena kuolin ja minut elvytettiin henkiin. Eli kuolin. Aikuisena sain diagnoosin, jossa elinaikaa olisi ollut kahdesta neljään kuukautta.. mutta se selvisi myöhemmin virheelliseksi diagnoosiksi. Elin kaksi kuukautta tietäen että kuolen.
Ei se sen kummallisempi tarina.
Samaa mieltä ikuisuudesta.. ei hitossa.- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Niin.. lapsena kuolin ja minut elvytettiin henkiin. Eli kuolin. Aikuisena sain diagnoosin, jossa elinaikaa olisi ollut kahdesta neljään kuukautta.. mutta se selvisi myöhemmin virheelliseksi diagnoosiksi. Elin kaksi kuukautta tietäen että kuolen.
Ei se sen kummallisempi tarina.
Samaa mieltä ikuisuudesta.. ei hitossa.Ok,seittemän vielä jälellä🙂
Anonyymi kirjoitti:
Ok,seittemän vielä jälellä🙂
Heh.. ehkäpä. Minä olen ihmisenä hyvinkin kissamainen. Itsenäinen, omapäinen ja oikukas otus. Vaikka en oikeiden kissojen kanssa niin hyvin juttuun tulekaan..
Yhdeksän elämää on liikaa minulle. Annan hyvää hyvyyttäni ylimääräiset pois.. :)- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Heh.. ehkäpä. Minä olen ihmisenä hyvinkin kissamainen. Itsenäinen, omapäinen ja oikukas otus. Vaikka en oikeiden kissojen kanssa niin hyvin juttuun tulekaan..
Yhdeksän elämää on liikaa minulle. Annan hyvää hyvyyttäni ylimääräiset pois.. :)Juu kyllä täällä kerta riittää vaikka kivaa onkin useimmiten. Ihmeen vähän omaa kuolemaa tulee mietittyä arjessa. Läheisten kyllä joskus ja monien monituisten aika on vuosien mittaan tullut täyteen. Surullista kun niitä poistuu mutta semmostahan se on.
Anonyymi kirjoitti:
Juu kyllä täällä kerta riittää vaikka kivaa onkin useimmiten. Ihmeen vähän omaa kuolemaa tulee mietittyä arjessa. Läheisten kyllä joskus ja monien monituisten aika on vuosien mittaan tullut täyteen. Surullista kun niitä poistuu mutta semmostahan se on.
Eikös se oma kuolema ole se läheisin ja tärkein..? Tai noin minä sen koen.
En tiedä tuosta kivasta.. ainakaan se ei ehkä ole ollut kovinkaan kivaa, tuo elämä siis. Minulla.
Olenkin vähän kummallinen sen suhteen.- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Eikös se oma kuolema ole se läheisin ja tärkein..? Tai noin minä sen koen.
En tiedä tuosta kivasta.. ainakaan se ei ehkä ole ollut kovinkaan kivaa, tuo elämä siis. Minulla.
Olenkin vähän kummallinen sen suhteen.Ei mua oma hetkauta kyllä mitenkään. Mutta joo,ehkä en sitä pelkoa sitten tunne. Päivät on aika kiireisiä ja kaikki tarmo menee siihen että hommat rullaa edes miten kuten. Ei ehdi vatvoa kovin syvällisiä.
- Anonyymi
Kun olen sairaalaan yllättäen joutunut, jotenkin suhtautuminen kuolemaan muuttui.
Omaani en paljoakaan mieti.
Läheisen äkillinen vakava sairaus ja sitä myöten melko jyrkkä poismeno, kuolemaa pelkäsin.
Ja isäni elämä operaation joko tai tilanteessa päättyi.
Nyt on läheinen jonka kuolemaa pelkään. Taas joko tai.
Vilma
En halua päästää irti ihmisistä, jotka ovat käyneet rakkaiksi.Ymmärrettävää, että haluat että rakkaasi olisivat aina luonasi. Mut se ei ole realiteetti, siksipä ne yhteiset hetket ovat sitäkin arvokkaampia. Jokainen yhdessä vietetty hetki. Sen arvon tunnustaminen silloin kun sen vielä voi tehdä.
- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Ymmärrettävää, että haluat että rakkaasi olisivat aina luonasi. Mut se ei ole realiteetti, siksipä ne yhteiset hetket ovat sitäkin arvokkaampia. Jokainen yhdessä vietetty hetki. Sen arvon tunnustaminen silloin kun sen vielä voi tehdä.
Lopeta nyt nolaamasta itseäsi enempää.
Anonyymi kirjoitti:
Lopeta nyt nolaamasta itseäsi enempää.
Plääh!
Olen vain mikä olen. Sä voit vetää angstisi vaikka hernukkaan. Ei voisi vähempää kiinnostaa nolaanko itseni vai en. Nolous on tunne jota en ymmärrä.
Minulla ei ole pienintäkään syytä hävetä.- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Lopeta nyt nolaamasta itseäsi enempää.
Etköhän sinä ole se joka nolaa jatkuvasti itseään matkustaen tälle naisina esiintyvälle äijälle kuvitellen, että kaikki myötäelää samaa harhaa väärän ja sanoisinko muka tuottamuksellisen henkilöintisi suhteen. -TT
- Anonyymi
Rakkaista luopuminen on vaikeaa. Mutta poismenneet elävät yhä meidän täällä vielä olevien sydämissä 💓
- Sheena - Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Ymmärrettävää, että haluat että rakkaasi olisivat aina luonasi. Mut se ei ole realiteetti, siksipä ne yhteiset hetket ovat sitäkin arvokkaampia. Jokainen yhdessä vietetty hetki. Sen arvon tunnustaminen silloin kun sen vielä voi tehdä.
"Siksipä ne yhteiset hetket ovat sitäkin arvokkaampia"
Nimenomaan. Täytyy järjestää aikaa sairastaville rakkaille.
- Sheena
Mulla on muutama pelko, jos lapsiin liittyviä pelkoja ei lasketa.
Olen pienestä saakka pelännyt petoja, erityisesti susia (trauma) ja karhuja.
Toinen pelko on ollut pimeänpelko.
Viime kesänä menetin vai pitäisikö sanoa saavutin pelottomuuden pimeää kohtaan. Petojen pelon kanssa pitäisi vielä tehdä töitä.
Käytätkö päihteitä? Olen kuullut usealta ihmiseltä, että jos ei käytä päihteitä, niin on suurempi mahdollisuus nähdä maailman pienet yksityiskohdat kauniimmassa valossa.
Itse käytän todella vähän päihteitä johtuen kotikasvatuksestani.Käytänhän minä alkomahoolia maltillisesti.
Ja kahvia. Siinä päihteeni.
Jaksan muistuttaa itseäni noista pienistä maailman ihmeistä aika säännöllisesti, ettei pääse unehtumaan.
Jos oppii näkemään pieniä asioita ja ymmärtämään niiden merkityksen, on aika helppoa olla tyytyväinen pieneen. Ja olla niistä onnellinen.
Merkityksiä on helppo ymmärtää sen jälkeen kun on ne menettänyt. Elämä tarjoaa meille kaikille jotakin iloittavaa ja onkin ihan itsestään kiinni näkeekö niitä.
Kun tyytyy pieneen, on tyytyväinen pienestä. Jos vaatii kaiken ja suurta, on aina tyytymätön. Homma on simppeli. Kaikki on kiinni omasta asenteesta.
Olen kiitollinen monesta niin ilmiselvästä asiasta. Vedestä, kodista, sähköstä, pesukoneesta, lämpimästä suihkusta.. elämä on käsittämättömän helppoa. On onni olla suomalainen.
Olen hyvin tyytyväinen pienestä. Sellaisista asioista, jotka ovat ilmiselviä asioita meille.
Mieti jos vedenjako katkeaisi .. sanotaan vaikka vuodeksi .. mitä se tarkottaisi sinun elämässäsi..?
Tulee kauhuskenaarioita mieleen.
Immeisillä on tapana vaan olettaa että aina saa enemmän. Ettei jo saavutetuista eduista tarvitse olla kiitollinen. Onnellisuuteni kulmakivi on tyytyä pieneen ja arvostaa sitä ksikkea mitä jo on.
Niin.. olen typerä.. ja poikkeava. So what. Olen onnellinen ja tyytyväinen elämääni.
Ja noista peloista.. on minullakin pimeän pelko. Liskoaivoni kuvittelevat siellä pimeässä lurkkivia olentoja..
On rationaalisia ja irrationaalisia pelkoja. Sinun petojen pelko..? Haluatko kertoa traumastasi?- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Käytänhän minä alkomahoolia maltillisesti.
Ja kahvia. Siinä päihteeni.
Jaksan muistuttaa itseäni noista pienistä maailman ihmeistä aika säännöllisesti, ettei pääse unehtumaan.
Jos oppii näkemään pieniä asioita ja ymmärtämään niiden merkityksen, on aika helppoa olla tyytyväinen pieneen. Ja olla niistä onnellinen.
Merkityksiä on helppo ymmärtää sen jälkeen kun on ne menettänyt. Elämä tarjoaa meille kaikille jotakin iloittavaa ja onkin ihan itsestään kiinni näkeekö niitä.
Kun tyytyy pieneen, on tyytyväinen pienestä. Jos vaatii kaiken ja suurta, on aina tyytymätön. Homma on simppeli. Kaikki on kiinni omasta asenteesta.
Olen kiitollinen monesta niin ilmiselvästä asiasta. Vedestä, kodista, sähköstä, pesukoneesta, lämpimästä suihkusta.. elämä on käsittämättömän helppoa. On onni olla suomalainen.
Olen hyvin tyytyväinen pienestä. Sellaisista asioista, jotka ovat ilmiselviä asioita meille.
Mieti jos vedenjako katkeaisi .. sanotaan vaikka vuodeksi .. mitä se tarkottaisi sinun elämässäsi..?
Tulee kauhuskenaarioita mieleen.
Immeisillä on tapana vaan olettaa että aina saa enemmän. Ettei jo saavutetuista eduista tarvitse olla kiitollinen. Onnellisuuteni kulmakivi on tyytyä pieneen ja arvostaa sitä ksikkea mitä jo on.
Niin.. olen typerä.. ja poikkeava. So what. Olen onnellinen ja tyytyväinen elämääni.
Ja noista peloista.. on minullakin pimeän pelko. Liskoaivoni kuvittelevat siellä pimeässä lurkkivia olentoja..
On rationaalisia ja irrationaalisia pelkoja. Sinun petojen pelko..? Haluatko kertoa traumastasi?Löydän sinusta paljon samaa kuin itsessäni on. En kuitenkaan näe sinua typeränä. Olen samaa mieltä tuosta asenteesta, se ratkaisee paljon vaikeuksienkin keskellä.
Itselle tulee lähinnä sellainen uhmakkuus, jos huomaan, että minua tai jotain läheistäni kohdellaan epäoikeudenmukaisesti.
Siinä tilanteessa ei oikeastaan auta, jos joku sanoo, että elämässä ei mene nallekarkit tasan. Järjestäisin ne uudelleen niin, että ne menevät, jos siis pystyn tilanteeseen vaikuttamaan.
Minun petojen pelko juontaa juurensa 3-vuotiaana tehtyyn Norjan matkaan, kun olimme asuntovaunussa ja lähellä liikkui ulvonnan perusteella susilauma.
Aikuiset naiset saivat semmoisen kohtauksen ja äiti muutenkin kasvatti joskus pelottelemalla, ei esimerkiksi antanut tehdä mitään hurjempia juttuja, että olisi itse kantapään kautta oppinut asioita ja omia rajoja. Ne on pitänyt sitten aikuisena opetella. Anonyymi kirjoitti:
Löydän sinusta paljon samaa kuin itsessäni on. En kuitenkaan näe sinua typeränä. Olen samaa mieltä tuosta asenteesta, se ratkaisee paljon vaikeuksienkin keskellä.
Itselle tulee lähinnä sellainen uhmakkuus, jos huomaan, että minua tai jotain läheistäni kohdellaan epäoikeudenmukaisesti.
Siinä tilanteessa ei oikeastaan auta, jos joku sanoo, että elämässä ei mene nallekarkit tasan. Järjestäisin ne uudelleen niin, että ne menevät, jos siis pystyn tilanteeseen vaikuttamaan.
Minun petojen pelko juontaa juurensa 3-vuotiaana tehtyyn Norjan matkaan, kun olimme asuntovaunussa ja lähellä liikkui ulvonnan perusteella susilauma.
Aikuiset naiset saivat semmoisen kohtauksen ja äiti muutenkin kasvatti joskus pelottelemalla, ei esimerkiksi antanut tehdä mitään hurjempia juttuja, että olisi itse kantapään kautta oppinut asioita ja omia rajoja. Ne on pitänyt sitten aikuisena opetella.Hups, tämä oli siis mun vastaus sulle Pirppis.
- Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Käytänhän minä alkomahoolia maltillisesti.
Ja kahvia. Siinä päihteeni.
Jaksan muistuttaa itseäni noista pienistä maailman ihmeistä aika säännöllisesti, ettei pääse unehtumaan.
Jos oppii näkemään pieniä asioita ja ymmärtämään niiden merkityksen, on aika helppoa olla tyytyväinen pieneen. Ja olla niistä onnellinen.
Merkityksiä on helppo ymmärtää sen jälkeen kun on ne menettänyt. Elämä tarjoaa meille kaikille jotakin iloittavaa ja onkin ihan itsestään kiinni näkeekö niitä.
Kun tyytyy pieneen, on tyytyväinen pienestä. Jos vaatii kaiken ja suurta, on aina tyytymätön. Homma on simppeli. Kaikki on kiinni omasta asenteesta.
Olen kiitollinen monesta niin ilmiselvästä asiasta. Vedestä, kodista, sähköstä, pesukoneesta, lämpimästä suihkusta.. elämä on käsittämättömän helppoa. On onni olla suomalainen.
Olen hyvin tyytyväinen pienestä. Sellaisista asioista, jotka ovat ilmiselviä asioita meille.
Mieti jos vedenjako katkeaisi .. sanotaan vaikka vuodeksi .. mitä se tarkottaisi sinun elämässäsi..?
Tulee kauhuskenaarioita mieleen.
Immeisillä on tapana vaan olettaa että aina saa enemmän. Ettei jo saavutetuista eduista tarvitse olla kiitollinen. Onnellisuuteni kulmakivi on tyytyä pieneen ja arvostaa sitä ksikkea mitä jo on.
Niin.. olen typerä.. ja poikkeava. So what. Olen onnellinen ja tyytyväinen elämääni.
Ja noista peloista.. on minullakin pimeän pelko. Liskoaivoni kuvittelevat siellä pimeässä lurkkivia olentoja..
On rationaalisia ja irrationaalisia pelkoja. Sinun petojen pelko..? Haluatko kertoa traumastasi?"Olen kiitollinen monesta niin ilmiselvästä asiasta. Vedestä, kodista, sähköstä, pesukoneesta, lämpimästä suihkusta.. elämä on käsittämättömän helppoa"
suurimmalle osalle maapallon ihmisistä nuo eivät todellakaan ole ilmiselviä asioita.... ja täälläkin jos vaan vähän menee asiat pieleen niin nuo mainitsemasi asiat lakkaavat toimimasta sekunneissa- päivissä, tämä kannattaa pitää mielessä eikä tuudittautua siihen harhaan että elämä on aina niin helppoa. - Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Käytänhän minä alkomahoolia maltillisesti.
Ja kahvia. Siinä päihteeni.
Jaksan muistuttaa itseäni noista pienistä maailman ihmeistä aika säännöllisesti, ettei pääse unehtumaan.
Jos oppii näkemään pieniä asioita ja ymmärtämään niiden merkityksen, on aika helppoa olla tyytyväinen pieneen. Ja olla niistä onnellinen.
Merkityksiä on helppo ymmärtää sen jälkeen kun on ne menettänyt. Elämä tarjoaa meille kaikille jotakin iloittavaa ja onkin ihan itsestään kiinni näkeekö niitä.
Kun tyytyy pieneen, on tyytyväinen pienestä. Jos vaatii kaiken ja suurta, on aina tyytymätön. Homma on simppeli. Kaikki on kiinni omasta asenteesta.
Olen kiitollinen monesta niin ilmiselvästä asiasta. Vedestä, kodista, sähköstä, pesukoneesta, lämpimästä suihkusta.. elämä on käsittämättömän helppoa. On onni olla suomalainen.
Olen hyvin tyytyväinen pienestä. Sellaisista asioista, jotka ovat ilmiselviä asioita meille.
Mieti jos vedenjako katkeaisi .. sanotaan vaikka vuodeksi .. mitä se tarkottaisi sinun elämässäsi..?
Tulee kauhuskenaarioita mieleen.
Immeisillä on tapana vaan olettaa että aina saa enemmän. Ettei jo saavutetuista eduista tarvitse olla kiitollinen. Onnellisuuteni kulmakivi on tyytyä pieneen ja arvostaa sitä ksikkea mitä jo on.
Niin.. olen typerä.. ja poikkeava. So what. Olen onnellinen ja tyytyväinen elämääni.
Ja noista peloista.. on minullakin pimeän pelko. Liskoaivoni kuvittelevat siellä pimeässä lurkkivia olentoja..
On rationaalisia ja irrationaalisia pelkoja. Sinun petojen pelko..? Haluatko kertoa traumastasi?Älä pelkää pimeää, et pimeässä mitään nää 🎵🙂
Anonyymi kirjoitti:
Löydän sinusta paljon samaa kuin itsessäni on. En kuitenkaan näe sinua typeränä. Olen samaa mieltä tuosta asenteesta, se ratkaisee paljon vaikeuksienkin keskellä.
Itselle tulee lähinnä sellainen uhmakkuus, jos huomaan, että minua tai jotain läheistäni kohdellaan epäoikeudenmukaisesti.
Siinä tilanteessa ei oikeastaan auta, jos joku sanoo, että elämässä ei mene nallekarkit tasan. Järjestäisin ne uudelleen niin, että ne menevät, jos siis pystyn tilanteeseen vaikuttamaan.
Minun petojen pelko juontaa juurensa 3-vuotiaana tehtyyn Norjan matkaan, kun olimme asuntovaunussa ja lähellä liikkui ulvonnan perusteella susilauma.
Aikuiset naiset saivat semmoisen kohtauksen ja äiti muutenkin kasvatti joskus pelottelemalla, ei esimerkiksi antanut tehdä mitään hurjempia juttuja, että olisi itse kantapään kautta oppinut asioita ja omia rajoja. Ne on pitänyt sitten aikuisena opetella.Juu.. mulle riittää epäoikeudenmukaisuus kans. Palaa hihat aika nopeasti jos jotakuta kohdellaan mielestäni väärin. Eikä tarvitse olla edes läheinen.
Puutun herkästi asioihin jotka eivät edes minulle kuulu jos näen epäoikeudenmukaisuutta. Monta harmia olen siitä itselleni saanut. Mutta kun sisäinen tunteeni sanoo, ettei joku asia ole oikein, en välitä itsestäni vaan pistän itseni likoon.
Mutta olenkin vähän kummallinen ihminen. En ole koskaan kaivannut kenenkään hyväksyntää vaan toimin sisäisen moraalin ohjaamana. Olen eräänlainen oman elämäni hopeamitalisti. Mut se on mulle ihan fine.
Aika rajua tuo pelottelulla rajaaminen. Äitiäsi siis tarkoitan.
Oma äitini ei välittänyt senkään vertaa että olisi edes rajannut. Opin omat rajani jo lapsena. Kaipa minulle on siunaantunut siksi niin kova pinta ja uppiniskainen asenne.. :)
Kiitos kun avasit tuota petopelkoasi.. paljon helpompi ymmärtää kun tietää mistä on kyse.
- Anonyymi
Kuolema on nykyään siistitty taka-alalle, toisin kuin ennen. Kuolemasta tulee puhua ja lukea mm saattohoidosta, eutanasiasta yms. Oikeuslääkäreiden kirjat ovat mielenkiintoisia. Kuolemasta katoaa näin mystisyys ja siihen voi suhtautua luontevasti.
Tässä olen samaa mieltä kanssasi. Minä puhun mielelläni myös kuolemasta. Sen pitäisi olla luontevaa. Kuin syntymä tai elämäkin.
Tässä nykyajassa on se vika, että oma ego on niin ylikorostunut, että vieraannutaan luonnollisista asioista. Itsellänikin joskus tuota vikaa.
- Anonyymi
Lapsena oli jonkinlainen kuolemanpelko. Mietiskelin silloin olisinko niin onnekas, että saisin elää vanhaksi. Esikoisen saatuani alkoi kuolemanpelko jotakuinkin tasaantua ja laantua.
- SheenaSinä oletkin jotenkin niin järkevänoloinen etten kuvittelisikaan sinulla olevan kuolemanpelkoa.
Tuossa vanhaksi elämisessä piilee vaan tuo raihinaisuuden vaihe.
Minä mieluummin kuolen kuin olen raihinainen.
Vaan kun en valita saa. Niin käy kuin on käydäkseen.- Anonyymi
"olisinko niin onnekas, että saisin elää vanhaksi"
mietipä tuota lausetta sitten uudestaan kun olet itse vanha.
tunnen vanhoja ihmisiä ja olen läheltä nähnyt monen vanhan ihmisen kuihtuvan ja kuolevan pois, siinä ei ole mitään onnea tai onnellisuutta mukana, aivan kaikkea muuta.
ne ovat onnekkaita jotka pääsevät pois jo nuorena. - Anonyymi
Pikku-pirpana kirjoitti:
Sinä oletkin jotenkin niin järkevänoloinen etten kuvittelisikaan sinulla olevan kuolemanpelkoa.
Tuossa vanhaksi elämisessä piilee vaan tuo raihinaisuuden vaihe.
Minä mieluummin kuolen kuin olen raihinainen.
Vaan kun en valita saa. Niin käy kuin on käydäkseen.Minä taas kuolen mieluummin "raihnaisena" vanhuksena kuin nuorena. Jotenkin ajattelen, että niin se on tarkoitettu, silloin luopuminen elämästä ei tunnu niin ikävältä. Nuorena kuoleminen tuntuisi siltä, että elämä jää kesken.
- Sheena - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"olisinko niin onnekas, että saisin elää vanhaksi"
mietipä tuota lausetta sitten uudestaan kun olet itse vanha.
tunnen vanhoja ihmisiä ja olen läheltä nähnyt monen vanhan ihmisen kuihtuvan ja kuolevan pois, siinä ei ole mitään onnea tai onnellisuutta mukana, aivan kaikkea muuta.
ne ovat onnekkaita jotka pääsevät pois jo nuorena.Noinhan se juuri kuuluukin mennä. Hyvin vanhana ihmisen elämä alkaa väkisinkin hiipua. SE on kuitenkin onni elää vanhaksi. Itse tarkoitan "vanhaksi elämisellä" toimintakyvyn ja terveyden säilymistä kohtuullisella tasolla. Erityisesti henkinen hyvinvointi on tärkeää. Ei siis vain sairauksien puuttuminen, vaan kyky tuntea, ajatella ja toimia myönteisesti, jotta voi nauttia elämästä.
Itse tunnen useitakin vanhoja ihmisiä, jotka elävät täysillä yli 80-vuotiaina, vaikka jalka ei enää ihan niin sutjakkaasti nouse kuin nuorempana.
- Sheena - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"olisinko niin onnekas, että saisin elää vanhaksi"
mietipä tuota lausetta sitten uudestaan kun olet itse vanha.
tunnen vanhoja ihmisiä ja olen läheltä nähnyt monen vanhan ihmisen kuihtuvan ja kuolevan pois, siinä ei ole mitään onnea tai onnellisuutta mukana, aivan kaikkea muuta.
ne ovat onnekkaita jotka pääsevät pois jo nuorena."ne ovat onnekkaita jotka pääsevät pois jo nuorena." Mietipä sinä tuota lausetta uudestaan. Kuullostaa nimittäin tosi ikävältä ja surulliselta, oikeasti.
- Sheena - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"ne ovat onnekkaita jotka pääsevät pois jo nuorena." Mietipä sinä tuota lausetta uudestaan. Kuullostaa nimittäin tosi ikävältä ja surulliselta, oikeasti.
- Sheenamiksi se kuullostaa siltä? kyllä monet filmitähdet ja muusikot ovat eläneet mahtavan elämän ja kuolleet pois jotain kolmikymppisinä. en usko että niitä harmitti se kuolema, kun useimmiten vielä on tullut oman käden kautta.
kyllä ne vaan on niitä onnekkaita jotka vaikka onnettomuudessa pääsevät pois jo nuorena. ne jotka jäljelle jää ovat niitä onnettomia. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
miksi se kuullostaa siltä? kyllä monet filmitähdet ja muusikot ovat eläneet mahtavan elämän ja kuolleet pois jotain kolmikymppisinä. en usko että niitä harmitti se kuolema, kun useimmiten vielä on tullut oman käden kautta.
kyllä ne vaan on niitä onnekkaita jotka vaikka onnettomuudessa pääsevät pois jo nuorena. ne jotka jäljelle jää ovat niitä onnettomia.Typerää tekstiä, jos sinulla on paska elämä, se ei tarkoita, että kaikilla muillakin olisi. Niin kauan, kuin pysyy terveenä, jokainen päivä on elämisen arvoinen ja pitää sisällään nautintoa. Harmittaa suunnattomasti, että se loppuu joskus.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Typerää tekstiä, jos sinulla on paska elämä, se ei tarkoita, että kaikilla muillakin olisi. Niin kauan, kuin pysyy terveenä, jokainen päivä on elämisen arvoinen ja pitää sisällään nautintoa. Harmittaa suunnattomasti, että se loppuu joskus.
No hienoa että sinulla on niin terve ja upea ja onnellien elämä. Voisit ottaa huomioon myös sen että ihan kaikilla sellaista elämää ei ole, eikä sellaisia yhtään harmita jos se loppuisi vaikka jo tänään.
Mutta katoppa niitä kuuluisuuksia jotka on kuollut nuorena, useat oman käden kautta, joko käsi aseen liipaisemella, tai auton ratissa, tai huumepiikissä, pillereissä, viinapullossa. Vttuako ne välittää siitä mitä mieltä sinä olet tai sinun mielipiteistäsi, tai sinun ihanasta elämästäsi. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Typerää tekstiä, jos sinulla on paska elämä, se ei tarkoita, että kaikilla muillakin olisi. Niin kauan, kuin pysyy terveenä, jokainen päivä on elämisen arvoinen ja pitää sisällään nautintoa. Harmittaa suunnattomasti, että se loppuu joskus.
Tästä ei saisi puhua ääneen? PItäisi olla hiljaa ja onnellinen? PItäisi vaan nauttia siitä ihanasta elämästä niinkauan kuin sitä kestää? Pitäisi tyytyä siihen elämään mitä on saanut, ei saisi valittaa? PITÄISI nauttia elämästä.
Ainoastaan minulla on se paska elämä, kuten sanoit. Kenelläkään muulla maan päällä ei ole tälläistä. Kaikki muut nauttivat elämästä joka päivä, kaikilla muilla elämä on niin ihanaa. Paitsi vain juuri minulla se ei ole, olen ainoa?
Pitäisi vaan vaieta asiasta ettei sinun ihanasti alkanut päiväsi vaan mene pilalle?
"Suomessa tehdään vuosittain noin 750 itsemurhaa, mikä on yli kolme kertaa enemmän kuin tieliikennekuolemia."
"More than 700,000 people die by suicide every year"
"and was the third leading cause of death among 15-29-year-olds globally " - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Typerää tekstiä, jos sinulla on paska elämä, se ei tarkoita, että kaikilla muillakin olisi. Niin kauan, kuin pysyy terveenä, jokainen päivä on elämisen arvoinen ja pitää sisällään nautintoa. Harmittaa suunnattomasti, että se loppuu joskus.
"Kuinka paljon Suomessa tehdään itsemurhia, ja minkälaisia syitä niiden taustalla on?
– Vuonna 2021 itsemurhan teki 747 ihmistä. Määrä on laskenut tasaisesti 1990-luvulta: vuonna 1990 itsemurhan teki yli 1 500 ihmistä. Eniten itsemurhia tekevät keski-ikäiset miehet. Nuorten itsemurhakuolleisuus on Suomessa Euroopan mittapuulla korkea. Iäkkäiden ihmisten itsemurhakuolleisuus on ollut hienoisessa nousussa viime vuosina. Itsemurha-ajatukset ovat melko yleisiä ja yleensä ohimeneviä: niitä esiintyy noin 10–20 prosentilla väestöstä. Itsemurhaa aikaisemmin yrittäneillä on 40-kertainen itsemurhariski muuhun väestöön verrattuna, ja siksi olisi tärkeää tavoittaa näitä henkilöitä.
– Itsemurha-ajatusten taustalla on yleensä ongelmien kasaantuminen. Riskitekijöitä ovat esimerkiksi pitkäaikainen ja hoitamaton masennus sekä päihteiden käyttö. Itsemurhassa ei niinkään ole kyse halusta kuolla, vaan sietämättömästä henkisestä kivusta, jota ihminen yrittää siinä hetkessä paeta. Itsetuhoisessa mielentilassa oleva ihminen on kykenemätön muistamaan läheisiä ja hyviä hetkiä ja ajattelemaan tulevaisuudesta myönteisesti. Tällainen itsetuhoinen tila ei onneksi kestä pitkään, ja sitä voi oppia ennakoimaan. Itsetuhoinen henkilö kokee usein olevansa yksin vaikka lähellä olisi rakkaita ihmisiä. Yksi keino vähentää itsemurhien riskejä olisikin vahvistaa yhteisöllisyyttä.
Pitäisikö itsemurhista puhua enemmän? Miten niistä pitäisi puhua?
– Ehdottomasti pitäisi puhua enemmän. Itsemurhiin liittyvää stigmaa ja häpeää on tärkeää purkaa, jotta yhä useampi uskaltaisi hakea apua ajoissa eikä jäisi yksin asian kanssa – eivät myöskään itsemurhaa yrittäneen läheiset tai itsemurhan tehneen omaiset. On hyvä muistaa, että itsetuhoiset ajatukset itsessään eivät ole epätavallisia, ja ajatuksista tekoon on pitkä matka"
- Anonyymi
Yksi ystäväni on tällä hetkellä sairaalassa, koska hänellä on itsetuhoisia ajatuksia.
- Anonyymi
En minä ole tätä aloitusta tehnyt ja se on totta, mitä sanoin, ystävälläni on tuollainen tilanne. Olemme whattsapp ryhmässä toivotelleet hänelle paranemisia.
- Anonyymi
Tarkoitit tietysti, että olen tehnyt paljon aloituksia, mutta ystävä josta kerroin, on ihan oikea ihminen ja hänellä on itsetuhoisia ajatuksia ja sä vain vitsailet, kusipää!
Kunhan nyt ei kuoleman jälkeen helvettiin joutuis
- Anonyymi
Et joudu, se on selvää sinun kohdallasi.
- Sheena Anonyymi kirjoitti:
Et joudu, se on selvää sinun kohdallasi.
- SheenaNiin, olenhan kiltti ja kunnollinen :D
- Anonyymi
pujotteIija kirjoitti:
Niin, olenhan kiltti ja kunnollinen :D
En tiedä, elänkö kovin vanhaksi, sen verran usein olen nukkunut päiväunia, mutta en kuolemaa silti pelkää.
Sinä et varmasti joudu helvettiin.. olet varmaan täysin synnitön ihminen.
Jos uskoisin helvetin olemassaoloon, sanoisin ettei se ole sinun määränpääsi. Itsestäni en menisi takuuseen. Vaikka olenkin kiltti ja kunnollinen minäkin. Tosin olen myös pahimman luokan kerettiläinen. Ehkä jopa pakana.- Anonyymi
pujotteIija kirjoitti:
Niin, olenhan kiltti ja kunnollinen :D
Aivan niin. Helvetti ei ole oikeasti kilttejä varten.
- Sheena Pikku-pirpana kirjoitti:
Sinä et varmasti joudu helvettiin.. olet varmaan täysin synnitön ihminen.
Jos uskoisin helvetin olemassaoloon, sanoisin ettei se ole sinun määränpääsi. Itsestäni en menisi takuuseen. Vaikka olenkin kiltti ja kunnollinen minäkin. Tosin olen myös pahimman luokan kerettiläinen. Ehkä jopa pakana.Olen tehnyt hakemuksen paratiisiin :D
- Anonyymi
niini itse olen vähän iloinenjos jotasinpeliä kaupungille auttamaanpuukottelevi-ä noris
- Anonyymi
En tiedä onko se kuoleman pelkoa vaan sitä haikeutta /surullisuutta/että tämä elämä päättyy,oli se sitten niin vaikea kuin oli. Ja juurikin se,että miten vaikeaa se oli. Että kokonainen elämä yhtä surullisuutta.🤷♀️
- Anonyymi
Olen vaeltanut täällä jo triljoonissa elämissä,mutta jokainen elämä on arvokas karman koulu. Ja jokaista elämää tulee ikävä. 🤷♀️
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olen vaeltanut täällä jo triljoonissa elämissä,mutta jokainen elämä on arvokas karman koulu. Ja jokaista elämää tulee ikävä. 🤷♀️
Ja jos helvetti on ,niin sekin on parhaaksemme. Helvetti on omissa tunnontuskissamme kun ymmärrämme tekomme. Saamme siellä mietiskellä tekojamme oppiaksemme viisaammiksi seuraavassa. 🤷♀️
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ja jos helvetti on ,niin sekin on parhaaksemme. Helvetti on omissa tunnontuskissamme kun ymmärrämme tekomme. Saamme siellä mietiskellä tekojamme oppiaksemme viisaammiksi seuraavassa. 🤷♀️
Kun kuolema on uusi syntymä. Katsokaa vastasyntynyttä,hän vielä muistaa edellisen elämänsä. Siksi vastasyntyneen katse hämmentää. Saa sanattomaksi. 🤷♀️
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kun kuolema on uusi syntymä. Katsokaa vastasyntynyttä,hän vielä muistaa edellisen elämänsä. Siksi vastasyntyneen katse hämmentää. Saa sanattomaksi. 🤷♀️
Tuo on niin totta.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kun kuolema on uusi syntymä. Katsokaa vastasyntynyttä,hän vielä muistaa edellisen elämänsä. Siksi vastasyntyneen katse hämmentää. Saa sanattomaksi. 🤷♀️
Totta, hienoa tuohon asti. Ainut merkityksellinen osuus elämässä on lapset.
Henkilökohtaisesti toivon ettei tämä Kiertokulun vahinko enää kohdallani toistu. Nollasta sataan uudestaan ilman mitään opittua mukanaan...ei kiitos.
Katkeruudesta en näin sano, koen vain ettei tällainen olemisen taso yksinkertaisesti vastaa sitä vaivannäköä ja tuskaa mitä siihen on upotettu. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Totta, hienoa tuohon asti. Ainut merkityksellinen osuus elämässä on lapset.
Henkilökohtaisesti toivon ettei tämä Kiertokulun vahinko enää kohdallani toistu. Nollasta sataan uudestaan ilman mitään opittua mukanaan...ei kiitos.
Katkeruudesta en näin sano, koen vain ettei tällainen olemisen taso yksinkertaisesti vastaa sitä vaivannäköä ja tuskaa mitä siihen on upotettu.Tuossa piilee oppimisen viisaus,ettei näe tässä tyhjyydessä enää mitään mitä palvoa. Mutta se ei ole tae etteikö enää tänne syntyisi. Se on silti henkisen viisauden alku. Voit todella onnitella itseäsi.🙏🤷♀️
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Tuossa piilee oppimisen viisaus,ettei näe tässä tyhjyydessä enää mitään mitä palvoa. Mutta se ei ole tae etteikö enää tänne syntyisi. Se on silti henkisen viisauden alku. Voit todella onnitella itseäsi.🙏🤷♀️
Jos kiinnostaa nii käy palsatalla idän uskonnot ja vedat. Itsekkin joskus uteliaisuuttani palstallalle eksynyt. Mielenkiintoista ja jotain jo enempää oivaltaneille. 🤷♀️
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos kiinnostaa nii käy palsatalla idän uskonnot ja vedat. Itsekkin joskus uteliaisuuttani palstallalle eksynyt. Mielenkiintoista ja jotain jo enempää oivaltaneille. 🤷♀️
Taidan olla vähäsen huonoa oppilasmateriaalia mitä ismeihin ja oppeihin tulee, viisastumiselle ja valistumisella varattu tilani on huono uskomaan oikeastaan mihinkään ihmisen kirjoittamaan tai lausumaan.
Koen tavallaan löytäneeni itseni jo, saatan toki olla väärässäkin :).
"Mitä vähemmän uskon ja luulen, sitä enemmän tiedän"
-Lao Tse Lukka- - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Taidan olla vähäsen huonoa oppilasmateriaalia mitä ismeihin ja oppeihin tulee, viisastumiselle ja valistumisella varattu tilani on huono uskomaan oikeastaan mihinkään ihmisen kirjoittamaan tai lausumaan.
Koen tavallaan löytäneeni itseni jo, saatan toki olla väärässäkin :).
"Mitä vähemmän uskon ja luulen, sitä enemmän tiedän"
-Lao Tse Lukka-..."sitä enemmän tiedän" , oikeastaan oikea sanamuoto kuuluisi olla "sitä enemmän tunnen tietäväni" . Sillä nyt ei ole muille merkitystä kuin itselle mutta näin se menee oikein :) ainakin omasta mielestä. -LTL-
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olen vaeltanut täällä jo triljoonissa elämissä,mutta jokainen elämä on arvokas karman koulu. Ja jokaista elämää tulee ikävä. 🤷♀️
kuule, tätä elämää ei tule ikävä. se on varmaa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kun kuolema on uusi syntymä. Katsokaa vastasyntynyttä,hän vielä muistaa edellisen elämänsä. Siksi vastasyntyneen katse hämmentää. Saa sanattomaksi. 🤷♀️
vastasyntynyt itkee kun tietää että joutui tänne maan päälliseen helvettiin.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 503874
- 1053425
ROTAT VALTAAVAT ALUEITA
Asukkaat nyt loukkuja tekemään ja kiireellä, jätehuolto kuntoon, jätteet niille kuuluville paikoille, huomioikaa yrittäj342811Miten minusta tuntuu että kaikki tietää sun tunteista mua kohtaan
Paitsi suoraan minä itse, vai mitä hlvettiä täällä tapahtuu ja miksi ihmiset susta kyselee minulta 🤔❤️262478- 201879
Alavuden sairaala
Säästääkö Alavuden sairaala sähkössä. Kävin Sunnuntaina vast. otolla. Odotushuone ja käytävä jolla lääkäri otti vastaan51829- 1851766
- 291578
Reuters: Ukraina on iskenyt Venäjän strategisia pommikoneita vastaan. Jopa 40 konetta vahingoittunut
Ukrainan turvallisuuspalvelu SBU on iskenyt Venäjän strategisia pommikoneita vastaan, kertoo Reuters. Uutistoimiston läh3871468Huomenta kulta
En mä halunnut sulle ilkeillä,päinvastoin. Miks mä niin tekisin ku rakastan sua ❤️ mut anteeksi jos ilmaisin itseäni huo91248