Psyykelääkkeistä kieltäytymisen sanktioita on kovennettava

Anonyymi-ap

On käynyt ilmi, että osassa apteekeista on psyykelääkkeiden saatavuusvaikeuksia. Markkinat eivät pelaa. Oma teoriani on, että lääkkeiden kysynnässä on ongelmia. Tutkimukset ovat osoittaneet, että jopa 70% kroonisista psykoosipotilaista saattaa jättää lääkärin määräämät psyykelääkkeensä ottamatta. Useat päätyvät takaisin psykoosiin ja mielisairaaloihin lääkkeet jätettyään, mikä on suuri kustannus Suomen taloudelle. Inhimillisestä kärsimyksestä puhumattakaan.

Meidän on kovennettava sanktioita, jotka psyykelääkkeiden kanssa pelleilystä ja ottamattomuudesta seuraa. Jos olet hoitokielteinen, Kelan (kuntoutus)tukesi on evättävä. Verikokeilla on varmistettava, että lääkkeet on syöty. Psyykelääkkeiden syömättömyys on hoitokielteisyyttä. Potku persuksiin ja hoitokielteinen kadulle, kun ei pysty maksamaan vuokraansa. Näin saamme ihmiset sitoutumaan paremmin hoitoonsa, ottamaan vastuuta itsestään ja psyykelääkkeiden markkinat taas pelaamaan mikä hyödyttää hoitomyönteisiä potilaita. Toinen vaihtoehto potilaalle on alistua lääkepiikitettäväksi säännöllisin väliajoin terveyskeskuksessa (esim. 2 kuukauden välein), mikä sekään ei ole ilmaista ja maksun siitä tulisi langeta potilaalle. Jos et käytä edullisempaa lääkevaihtoehtoa niin tottakai maksat omasta pussistasi lisähoidon.

255

1215

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Mistä on peräisin tieto että 70% saattaa jättää lääkkeet ottamatta?

      • Anonyymi

        Kuka tahansa saattaa valehdella, ei voi eritellä, että olisi jokin tietty ryhmä, esim. työttömät, tms.

      • Anonyymi

        Työnantajaa kiinnostaa, että tuleeko työt tehtyä, ilman muuta ylimääräistä sähläystä tai draamaa.

        Mutta myös MT ihmisillä on sitä parantamisen varaa. Vaikka ei oltaisikaan täysin työkykyisiä, niin useimmat voisi hyvin toimia osatyökykyisinä, eikä aina heittäytyä kokonaan tuuliajolle.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Työnantajaa kiinnostaa, että tuleeko työt tehtyä, ilman muuta ylimääräistä sähläystä tai draamaa.

        Mutta myös MT ihmisillä on sitä parantamisen varaa. Vaikka ei oltaisikaan täysin työkykyisiä, niin useimmat voisi hyvin toimia osatyökykyisinä, eikä aina heittäytyä kokonaan tuuliajolle.

        Työttömien palvelut tulisi suunnitella siten että psykiatriset tarpeet otetaan huomioon, esim lääkkeet annetaan oikeaan aikaan

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Työnantajaa kiinnostaa, että tuleeko työt tehtyä, ilman muuta ylimääräistä sähläystä tai draamaa.

        Mutta myös MT ihmisillä on sitä parantamisen varaa. Vaikka ei oltaisikaan täysin työkykyisiä, niin useimmat voisi hyvin toimia osatyökykyisinä, eikä aina heittäytyä kokonaan tuuliajolle.

        Kyllä työnantajillakin olisi parantamisen varaa.
        Mt ihmisillä kun sattuu se jonkinlainen leima olemaan jostain kumman syystä, niin voi olla vaikeaa löytää mitään työtä, edes sellaista mihin hän omien voimavarojensa kanssa kykenisi.
        Mt ihmiset eivät aina heittäydy tuuliajolle ihan vaan omasta tahdostaan.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Työttömien palvelut tulisi suunnitella siten että psykiatriset tarpeet otetaan huomioon, esim lääkkeet annetaan oikeaan aikaan

        Täällä näköjään yleistetään työttömät psyykkisesti sairaiksi.
        Näiden kommenttien kirjoittajilla ei taida olla yhtään tuttua, jotka olisivat työttömiä, koska silloinhan nämä leimaisivat ne tuttunsakin psyykkisesti sairaiksi.
        Älkää vaan joutuko jäämään työttömiksi, ettei tarvitse alkaa lääkkeitä käyttämään, jos kerran mielestänne työttömien kuuluu niitä käyttää.
        Voi hyvää päivää näitä........

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä työnantajillakin olisi parantamisen varaa.
        Mt ihmisillä kun sattuu se jonkinlainen leima olemaan jostain kumman syystä, niin voi olla vaikeaa löytää mitään työtä, edes sellaista mihin hän omien voimavarojensa kanssa kykenisi.
        Mt ihmiset eivät aina heittäydy tuuliajolle ihan vaan omasta tahdostaan.

        Kyllä. molemmat osapuolet voisivat katsoa peiliin. Kun vajaakuntoinen ei halua mennä töihin vajaakuntoisen palkalla, eikä työntantaja halua maksaa täyttä palkkaa vajaakuntoiselle, niin eihän siihen muuta tarvita.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuka tahansa saattaa valehdella, ei voi eritellä, että olisi jokin tietty ryhmä, esim. työttömät, tms.

        Miksi valehdella kun totuuksillakin pärjää hyvin

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi valehdella kun totuuksillakin pärjää hyvin

        Tämän kun kaikki oppisivatkin.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Täällä näköjään yleistetään työttömät psyykkisesti sairaiksi.
        Näiden kommenttien kirjoittajilla ei taida olla yhtään tuttua, jotka olisivat työttömiä, koska silloinhan nämä leimaisivat ne tuttunsakin psyykkisesti sairaiksi.
        Älkää vaan joutuko jäämään työttömiksi, ettei tarvitse alkaa lääkkeitä käyttämään, jos kerran mielestänne työttömien kuuluu niitä käyttää.
        Voi hyvää päivää näitä........

        Ihan ni8n. Monen työpaikka on mennyt konkurssiin.ensin teki korona hallaa. Ja sen jälkeen noita sotia sitten ettei vienti ja tuonti oiken ole toiminut, raaka-aineiden saanti eri asioihin ei ole ollut helppoa jne.
        Kukaan joka on tottunut tekemään työtä ei halua olla. Olla työtön, joyen ei ta4bitse heitä mollata mitenkään jos on oikein kade niin antaa oman työnsä työttömälle. Ja tulee itse työttömäksi , niin näkee mitä se on

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihan ni8n. Monen työpaikka on mennyt konkurssiin.ensin teki korona hallaa. Ja sen jälkeen noita sotia sitten ettei vienti ja tuonti oiken ole toiminut, raaka-aineiden saanti eri asioihin ei ole ollut helppoa jne.
        Kukaan joka on tottunut tekemään työtä ei halua olla. Olla työtön, joyen ei ta4bitse heitä mollata mitenkään jos on oikein kade niin antaa oman työnsä työttömälle. Ja tulee itse työttömäksi , niin näkee mitä se on

        Työttömille tulisi järjestää palvelu jossa heidän psykiatriset tarpeensa kartoitettaisiin

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Työttömille tulisi järjestää palvelu jossa heidän psykiatriset tarpeensa kartoitettaisiin

        Työttömillehän on jo sellainen palvelu, mutta se ei ole pakollinen, minkä läpikäyntiä edellytettäisiin työttömyyskorvauksen saamiseksi.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Työttömillehän on jo sellainen palvelu, mutta se ei ole pakollinen, minkä läpikäyntiä edellytettäisiin työttömyyskorvauksen saamiseksi.

        Psykiatrisen arvioinnin tulisi olla pakollista

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Psykiatrisen arvioinnin tulisi olla pakollista

        Sitä vain kirjoittamaan omalle kansanedustajallesi ja perustelemaan miksi näin.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sitä vain kirjoittamaan omalle kansanedustajallesi ja perustelemaan miksi näin.

        Kyllä työttömien terveystarkastuksesta voidaan nykylainkin mukaa lähettää henkilö psykiatriseen tutkimukseen

        Myös sosiaalivirkailijan ilmoitus hoidon tarpeesta riittää

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä työttömien terveystarkastuksesta voidaan nykylainkin mukaa lähettää henkilö psykiatriseen tutkimukseen

        Myös sosiaalivirkailijan ilmoitus hoidon tarpeesta riittää

        Juurikin näin, mutta se tehdään vain jos katsotaan tarpeelliseksi.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Juurikin näin, mutta se tehdään vain jos katsotaan tarpeelliseksi.

        Miksi meidän yhteiskunnassa pitäisi tehdä jotain tarpeetonta sinun rahoilla?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi meidän yhteiskunnassa pitäisi tehdä jotain tarpeetonta sinun rahoilla?

        Jaa, niinkö väitin ?

    • Anonyymi
      • Anonyymi

        Eikös tämä ollut se paperi, missä lähinnä todettiin, että hoidonkannalta injektiot toimivat paremmin...

        Pakkohan on kaikkein huonoin keino parantaa ihmistä. Ei toimi sen enempää alkoholismiin kuin skitosfreniaankaan. Enkä varsinaisesti usko, että skitsofreenikko joka kuvittelee olevansa Kardashianin perheen jäsen, paljoa nakkaa jos joku asumistuki siitä lähtisi.

        Hoito on sellaista kuin se on. Se on vuosisatojen aikana muodostunut kompromissiksi länsimaisen ihmiskäsityksen ja ihmisoikeuksien, ja sairauden ja sairaan ihmisen uhrien välillä.

        Hoitoa pitää tietysti kehittää, mutta en usko että se räjähdysmäisesti muuttuu, ellei keksitä sellaista lääkettä, joka saisi ihmisille sairaudentunnon. En tiedä onko sellainen edes mahdollista, ainakaan omana elinaikanani.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eikös tämä ollut se paperi, missä lähinnä todettiin, että hoidonkannalta injektiot toimivat paremmin...

        Pakkohan on kaikkein huonoin keino parantaa ihmistä. Ei toimi sen enempää alkoholismiin kuin skitosfreniaankaan. Enkä varsinaisesti usko, että skitsofreenikko joka kuvittelee olevansa Kardashianin perheen jäsen, paljoa nakkaa jos joku asumistuki siitä lähtisi.

        Hoito on sellaista kuin se on. Se on vuosisatojen aikana muodostunut kompromissiksi länsimaisen ihmiskäsityksen ja ihmisoikeuksien, ja sairauden ja sairaan ihmisen uhrien välillä.

        Hoitoa pitää tietysti kehittää, mutta en usko että se räjähdysmäisesti muuttuu, ellei keksitä sellaista lääkettä, joka saisi ihmisille sairaudentunnon. En tiedä onko sellainen edes mahdollista, ainakaan omana elinaikanani.

        Minä olen sairaudentuntoinen skitsofreenikko, mutta aion silti lopettaa lääkkeeni koska siitä tulee niin paljon haittavaikutuksia.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minä olen sairaudentuntoinen skitsofreenikko, mutta aion silti lopettaa lääkkeeni koska siitä tulee niin paljon haittavaikutuksia.

        Tässähän ei edes varsinaisesti puhuta yksittäisestä ihmisestä.

        Kuten paperissa sanottiin, suurin osa kokeilee elää ilman lääkeetä. On psykoosisairaita jotka siinä onnistuu, mutta suurin osa ei.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tässähän ei edes varsinaisesti puhuta yksittäisestä ihmisestä.

        Kuten paperissa sanottiin, suurin osa kokeilee elää ilman lääkeetä. On psykoosisairaita jotka siinä onnistuu, mutta suurin osa ei.

        Olen onnistunut, vaikka lääkäreiden mielestä se ei olisi ollut mahdollista.
        En sairasta kuitenkaan skitsofreniaa, ollut muu määrittämätön psykoosisairaus.

    • Anonyymi

      Lääkehoidon voi toki lopettaa, mutta vain hoitokontaktin kanssa yhteisymmärryksessä. Jos omin päin lopettaa ja päätyy uudestaan ja uudestaan mielisairaalaan niin siitä kuuluu minusta tavallaan rangaista kuten alkuperäisessä tekstissä annoin ymmärtää. Eli ainakin evätä kuntoutustuki ja ehkä kansaneläke ja siirtää henkilö toimeentulotuen piiriin. En keksi parempaa metodia psykoosipotilaiden lääkkeiden käytön lisäämiseksi, jotta lääkemarkkinat saadaan palautumaan normaalitilaan, ja hoitomyönteiset kuntoutuvat potilaat saavat lääkkeensä. En ole ketjussa kuullut parempiakaan ehdotuksia kuin omani eli tuen eväys. Jos pystyt ilman lääkkeitä toimimaan esim. työelämässä etkä tarvitse mitään, siis mitään, psyykkistä hoitoa kelakustanteisesti niin siitä vaan! Elä kuten haluat. Mutta älä pistä muita maksamaan lääkesurffailusi taloudellista hintaa. Yhden tai kaksi hairahdusta pois lääkityksestä nuorena voisi ehkä antaa anteeksi, mutta ei enää kolmea tai useampaa.

      Sanoisin vielä, että jos haittavaikutukset häiritsee niin täytyy keskustella lääkärisi kanssa lääkkeen vaihdosta. Tai sitten vain hyväksyä se, että joitain haittavaikutuksia tulee vaikean psykoosisairauden lääkityksen kanssa. Joudut valitsemaan haluatko häröillä psykoosissa ja pilata koko elämäsi vai hyväksytkö pienet haittavaikutukset.

      • Anonyymi

        Kaikki eivät kuitenkaan joudu takaisin sairaalaan.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kaikki eivät kuitenkaan joudu takaisin sairaalaan.

        Kaikki eivät myöskään voita lotossa. Kyseessä on psykologinen lottovoitto, jos lääkäri toteaa sinun olevan mielisairas, lopetat lääkkeesi ominpäin ja silti pysyt poissa kela-tuetusta psykologiasta ja mielisairaaloista. Todella epätodennäköistä. Ollaan realisteja eikä haahuilijoita.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kaikki eivät myöskään voita lotossa. Kyseessä on psykologinen lottovoitto, jos lääkäri toteaa sinun olevan mielisairas, lopetat lääkkeesi ominpäin ja silti pysyt poissa kela-tuetusta psykologiasta ja mielisairaaloista. Todella epätodennäköistä. Ollaan realisteja eikä haahuilijoita.

        Mun on sitten oltava oikea Hannu Hanhi, ja onnistunut lottovoiton saamaan, ei voi muuta sanoa, jos noin väität.
        Vai olisinko ainoastaan haahuillut viimeiset reilu kymmenen vuotta ilman lääkkeitä, ja ilman psykologiaa ja sairaaloita ?
        Enemmän tämä realistiselta on vaikuttanut, jos olisi haahuilua, ehkä olisinkin sairaalassa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mun on sitten oltava oikea Hannu Hanhi, ja onnistunut lottovoiton saamaan, ei voi muuta sanoa, jos noin väität.
        Vai olisinko ainoastaan haahuillut viimeiset reilu kymmenen vuotta ilman lääkkeitä, ja ilman psykologiaa ja sairaaloita ?
        Enemmän tämä realistiselta on vaikuttanut, jos olisi haahuilua, ehkä olisinkin sairaalassa.

        Minä muuten olen Kiinan keisari. :)

      • Anonyymi

        Kuvailemasi "high maintenance" ihmiset on jo valmiiksi edunvalvonnassa, mitä voisi pakkohoidon jälkeen pitää toisiksi suurinpana vapauden riistona.

        He saavat noin 25e fyrkkaa käteen viikossa jolle he voivat sitten keksiä tekemistä.

        Eikä se summa juurikaan muutu riippumatta siitä, että ovatko kuntoutustuella vai toimeentulotuella.

        Ainahan sitä voi pelotella sairaita ihmisiä vaikka millä, mitta en edelleenkään usko että ehdotuksesi oikeasti parantaisi kääkkeidenkäytön ongelmaa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuvailemasi "high maintenance" ihmiset on jo valmiiksi edunvalvonnassa, mitä voisi pakkohoidon jälkeen pitää toisiksi suurinpana vapauden riistona.

        He saavat noin 25e fyrkkaa käteen viikossa jolle he voivat sitten keksiä tekemistä.

        Eikä se summa juurikaan muutu riippumatta siitä, että ovatko kuntoutustuella vai toimeentulotuella.

        Ainahan sitä voi pelotella sairaita ihmisiä vaikka millä, mitta en edelleenkään usko että ehdotuksesi oikeasti parantaisi kääkkeidenkäytön ongelmaa.

        Akuutisti itsetuhoisten ihmisten "vapaus" onkin riistettävä pakkohoidolla. Heidän paikkansa on mielisairaalassa. Myös työttömäksi julistaminen olisi parempi kuin antaa Kelan kuntoutuskorvauksia hoitokielteisille. Silloin joutuisivat mahdollisesti karenssiin. Anna parempia ehdotuksia psyykelääkkeiden käytön lisäämiseksi, jos muka sellaisia tiedät. Antaa palaa. Minä odotan.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Akuutisti itsetuhoisten ihmisten "vapaus" onkin riistettävä pakkohoidolla. Heidän paikkansa on mielisairaalassa. Myös työttömäksi julistaminen olisi parempi kuin antaa Kelan kuntoutuskorvauksia hoitokielteisille. Silloin joutuisivat mahdollisesti karenssiin. Anna parempia ehdotuksia psyykelääkkeiden käytön lisäämiseksi, jos muka sellaisia tiedät. Antaa palaa. Minä odotan.

        Siis oltiinko me nyt lisäämässä lääkkeiden käyttöä, vai vähentämässä vai kohdentamassa sitä paremmin?

        Entä jos lukusit sen opinnäytetyön. Siinähän se ihan hyvin seisoo.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minä muuten olen Kiinan keisari. :)

        Ole ihan rauhassa, mitäs tuohon sanomaan.

    • Anonyymi

      Nyt tuli mieleen että käänteinen metodi olisi PALKITA hoitomyönteisiä lääkkeidenkäyttäjiä taloudellisesti. Saisit aina merkittävän rahabonuksen Kelalta, kun toimittaisit terveydenhuoltoon verikokeet, jossa psyykelääkkeiden käyttö näkyy. Sekin kannustaisi ihmisiä lääkkeiden käyttöön, jos raippa kerran ei teille kelpaa. Suomessa kun ollaan niin päättäjiä varmaan houkuttelee raippa enemmän.

      • Anonyymi

        Mielenkiintoinen ehdotus. About kaikkia keppejä onkin jo kokeiltu. Insuliinishokkeja ja kylmiä kylpyjä. Lobotomiakin tais olla vähän sellanen meh...

        Mutta koskeeko ideasi vain psykoosisairaita, vai kaikkia muitakin mummoja jotka rahapulassa puolittaa annoksensa?

        Ja mistä rahat?

        Mt ihmiset saa jo nyt etuja, eivätkä maksa polimaksuja..

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mielenkiintoinen ehdotus. About kaikkia keppejä onkin jo kokeiltu. Insuliinishokkeja ja kylmiä kylpyjä. Lobotomiakin tais olla vähän sellanen meh...

        Mutta koskeeko ideasi vain psykoosisairaita, vai kaikkia muitakin mummoja jotka rahapulassa puolittaa annoksensa?

        Ja mistä rahat?

        Mt ihmiset saa jo nyt etuja, eivätkä maksa polimaksuja..

        Saat itse päättää haluatko keppiä vai porkkanaa. Jos raha on ongelma niin sitten keppiä eli tukien evääminen. Jos raha ei ole ongelma niin sitten porkkana eli bonukset hoitomyönteisille. Koita päättää mitä haluat.

        Ideani, mikäli jostain kummallisesta syystä tämä ei tullut mieleen ensimmäisestä viestistäni, koskee niitä, lähinnä psykoosisairaita, joille on määrätty lääkärin toimesta lääkitys psykoosiin.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Saat itse päättää haluatko keppiä vai porkkanaa. Jos raha on ongelma niin sitten keppiä eli tukien evääminen. Jos raha ei ole ongelma niin sitten porkkana eli bonukset hoitomyönteisille. Koita päättää mitä haluat.

        Ideani, mikäli jostain kummallisesta syystä tämä ei tullut mieleen ensimmäisestä viestistäni, koskee niitä, lähinnä psykoosisairaita, joille on määrätty lääkärin toimesta lääkitys psykoosiin.

        Miksi minun pitäisi haluta jotain, senkö takia että sinä haluat?

        Miksi en voi olla tyytyväinen siihen kompromissiin mikä on kehityksen mukana tullut viimeisen sadanvuoden aikana?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mielenkiintoinen ehdotus. About kaikkia keppejä onkin jo kokeiltu. Insuliinishokkeja ja kylmiä kylpyjä. Lobotomiakin tais olla vähän sellanen meh...

        Mutta koskeeko ideasi vain psykoosisairaita, vai kaikkia muitakin mummoja jotka rahapulassa puolittaa annoksensa?

        Ja mistä rahat?

        Mt ihmiset saa jo nyt etuja, eivätkä maksa polimaksuja..

        Eräs kollega kärsi mt vaivoista. Monia vuosia joskus parempi sitten taas huonompi , aiten en nähnyt höntä moniin vuosiin , ja kuuli;n että oli ennenaikais eläkkeellä .
        Eräänä päivänä sitten tavattiin kaupassa sattumalta ja päälle päin hän oli ihan normaali. Siinä sitten puhuttiin entisistä työajoista, ja hän kertoi että on eläkkeellä.
        Kun tulin kotiin niin katsoin hänen FB sivuilleen ja siellä sitten oli jos jonkinlaista. Tekstiä. Kirjoitteli vanhoista työkaverista hyvin rumasti ja laittoi heidän. Nimiöön. Näkyviin ja syytteli heitä milloin mistäkin. Siis ei ollut terve vaan hyvin sairas .
        Ei mennyt kun vähän aikaa niin kuulin että hän on kuollut , paljon alle 60 vuotiaana . En tiedä oliko oman käden kautta vai jokin muu syy kuolemaan .mutta sen näin hönen kirjoituksistaan että oli hyvin sairas.
        Aina ikävää kun tälläistä sattuu ja ettei hänelle löytynyt sellaista hoitoa kun. Olisi pitänyt. Saada , oli kyllä kokeillut kaikki muodot sähköhoito mukaan luettuna .

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eräs kollega kärsi mt vaivoista. Monia vuosia joskus parempi sitten taas huonompi , aiten en nähnyt höntä moniin vuosiin , ja kuuli;n että oli ennenaikais eläkkeellä .
        Eräänä päivänä sitten tavattiin kaupassa sattumalta ja päälle päin hän oli ihan normaali. Siinä sitten puhuttiin entisistä työajoista, ja hän kertoi että on eläkkeellä.
        Kun tulin kotiin niin katsoin hänen FB sivuilleen ja siellä sitten oli jos jonkinlaista. Tekstiä. Kirjoitteli vanhoista työkaverista hyvin rumasti ja laittoi heidän. Nimiöön. Näkyviin ja syytteli heitä milloin mistäkin. Siis ei ollut terve vaan hyvin sairas .
        Ei mennyt kun vähän aikaa niin kuulin että hän on kuollut , paljon alle 60 vuotiaana . En tiedä oliko oman käden kautta vai jokin muu syy kuolemaan .mutta sen näin hönen kirjoituksistaan että oli hyvin sairas.
        Aina ikävää kun tälläistä sattuu ja ettei hänelle löytynyt sellaista hoitoa kun. Olisi pitänyt. Saada , oli kyllä kokeillut kaikki muodot sähköhoito mukaan luettuna .

        Joo. ei se hoito aina ole toimivaa, vaikka kuinka hakattaisiin kepeillä.

    • Anonyymi

      Jos 2 ihmistä miljoonasta voittaa lotossa, niin minun aivojen mukaan todennäköisyys voittaa on:

      100% x 2/1000000 = 0,0002%

      Emme voi todellakaan suunnitella systeemiä sen varaan, että 1%:a väestön psykoosipotilaista 0,0002% saattaa pärjätä ilman lääkkeitä. Ihan typerän utopistista. Ihmisiä on sekä painostettava että houkuteltava lääkkeiden suurempaan käyttöön, jotta psyykelääkemarkkinat normalisoituvat. Olen tässä ketjussa esittänyt jo 2 metodia miten se tehdään käytännössä.

      • Anonyymi

        Lääkkeiden käytön olisi vähennyttävä, jos haluttaisiin lääkemarkkinat normaaliksi. Nythän noilla markkinoilla tahkotaan ihan epänormaalin suuria summia, kun lääkkeiden käyttö lisääntyy koko ajan valtavasti. On jo kaukana " normaalista ".

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lääkkeiden käytön olisi vähennyttävä, jos haluttaisiin lääkemarkkinat normaaliksi. Nythän noilla markkinoilla tahkotaan ihan epänormaalin suuria summia, kun lääkkeiden käyttö lisääntyy koko ajan valtavasti. On jo kaukana " normaalista ".

        Psyykelääkkeet kuuluvat hyvään ja vastuulliseen mielisairaan hoitoon. Ei niitä voi vähentää, ellet sitten ole sitä mieltä, että mielisairaat kuuluvat suljettuihin mielisairaalalaitoksiin loppuiäkseen? Ei ihmisoikeuksia siellä, sinut vaan dumpataan sairaalaan ja siellä elät ja kuolet. Ei kiitos.

    • Anonyymi

      Itse olen todennut huumeet ja viinan paremmaksi. Ei voi tietää mistä on sekaisin.

      • Anonyymi

        Oletan että tämä oli vitsi? Hah hah. Jos ei ollut, niin eiköhän ole jo todistettu miljoona kertaa tutkimuksissa että päihteet ovat huonoja ratkaisuja mielenterveysongelmiin.

        Muutenkaan minua ei ihan hirveästi nappaa keskustelut psyykelääkkeiden hyvyydestä tai huonoudesta. Niiden positiiviset puolet on todettu jo miljoona kertaa vertaisarvioiduissa tutkimuksissa. Enemmän kiinnostaa se, miten nykyiset psyykelääkemarkkinat saadaan Suomen apteekeissa takaisin normaalitilaan. Nyt on markkinahäiriö, joka minusta johtuu siitä, että kysyntä ei pelaa kunnolla. Syy voi olla muuallakin, raaka-aineissa tai jossakin kansainvälisessä ongelmassa, mutta perustelin hieman kantaani jo ensimmäisessä viestissä. Kysynnän täytyy olla olemassa, jotta tulisi tarjontaa. Varasysteemejä tullee myös jos kysyntä on kohdallaan.

      • Anonyymi

        Niin no, ensin sekaisin viinalla ja huumeilla. Vuosien kuluessa ei enää tarvitakaan viinaa ja huumeita, kun on jo sekaisin ilmankin. Ja elämästä siinä vaiheessa ilo kaukana.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oletan että tämä oli vitsi? Hah hah. Jos ei ollut, niin eiköhän ole jo todistettu miljoona kertaa tutkimuksissa että päihteet ovat huonoja ratkaisuja mielenterveysongelmiin.

        Muutenkaan minua ei ihan hirveästi nappaa keskustelut psyykelääkkeiden hyvyydestä tai huonoudesta. Niiden positiiviset puolet on todettu jo miljoona kertaa vertaisarvioiduissa tutkimuksissa. Enemmän kiinnostaa se, miten nykyiset psyykelääkemarkkinat saadaan Suomen apteekeissa takaisin normaalitilaan. Nyt on markkinahäiriö, joka minusta johtuu siitä, että kysyntä ei pelaa kunnolla. Syy voi olla muuallakin, raaka-aineissa tai jossakin kansainvälisessä ongelmassa, mutta perustelin hieman kantaani jo ensimmäisessä viestissä. Kysynnän täytyy olla olemassa, jotta tulisi tarjontaa. Varasysteemejä tullee myös jos kysyntä on kohdallaan.

        Lääkkeille taitaa kysyntää riittää, kun nykyään kaikenlaisiin vaivoihin yritetään määrätä jonkinlaista psyykenlääkettä.
        Stressiin, ahdistukseen, unihäiriöihin, kiputiloihin, jne. jne.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oletan että tämä oli vitsi? Hah hah. Jos ei ollut, niin eiköhän ole jo todistettu miljoona kertaa tutkimuksissa että päihteet ovat huonoja ratkaisuja mielenterveysongelmiin.

        Muutenkaan minua ei ihan hirveästi nappaa keskustelut psyykelääkkeiden hyvyydestä tai huonoudesta. Niiden positiiviset puolet on todettu jo miljoona kertaa vertaisarvioiduissa tutkimuksissa. Enemmän kiinnostaa se, miten nykyiset psyykelääkemarkkinat saadaan Suomen apteekeissa takaisin normaalitilaan. Nyt on markkinahäiriö, joka minusta johtuu siitä, että kysyntä ei pelaa kunnolla. Syy voi olla muuallakin, raaka-aineissa tai jossakin kansainvälisessä ongelmassa, mutta perustelin hieman kantaani jo ensimmäisessä viestissä. Kysynnän täytyy olla olemassa, jotta tulisi tarjontaa. Varasysteemejä tullee myös jos kysyntä on kohdallaan.

        Aloittajalla on siis huoli siitä, että lääkkeitä ei myydä tarpeeksi? Ymmärsinkö oikein? Onpa mielenkiintoista...

        Eiköhän mt-puolella pitäisi sen fokuksen olla mt-ongelmien ennaltaehkäisyssä, kuin siinä, että saadaan ihmisiä koukutettua lääkkeiden elämänikäisiksi käyttäjiksi. Ja siinä, että hoidoksi tarjotaan enemmän keskustelupohjaisia, kuin vain ja ainoastaan lääkkeisiin pohjautuvia hoitoja. Lääkkeiden aiheuttamat haitat eivät ainakaan katoa tuolla aloittajan ottamalla ja edustamalla asenteella.


        Terv: lääkkeet ja niiden käytön lopettanut ja nykyisin paremmin ja hyvinvoiva "ex-skitsofreenikko".
        Keskustelunaloitus on sitäpaitsi selvästi rasistinen.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oletan että tämä oli vitsi? Hah hah. Jos ei ollut, niin eiköhän ole jo todistettu miljoona kertaa tutkimuksissa että päihteet ovat huonoja ratkaisuja mielenterveysongelmiin.

        Muutenkaan minua ei ihan hirveästi nappaa keskustelut psyykelääkkeiden hyvyydestä tai huonoudesta. Niiden positiiviset puolet on todettu jo miljoona kertaa vertaisarvioiduissa tutkimuksissa. Enemmän kiinnostaa se, miten nykyiset psyykelääkemarkkinat saadaan Suomen apteekeissa takaisin normaalitilaan. Nyt on markkinahäiriö, joka minusta johtuu siitä, että kysyntä ei pelaa kunnolla. Syy voi olla muuallakin, raaka-aineissa tai jossakin kansainvälisessä ongelmassa, mutta perustelin hieman kantaani jo ensimmäisessä viestissä. Kysynnän täytyy olla olemassa, jotta tulisi tarjontaa. Varasysteemejä tullee myös jos kysyntä on kohdallaan.

        Sitten olet valitettavasti tullut väärälle foorumille, täällä ihmiset ei kykene puhumaan mistään muusta kuin niistä lääkkeiden haitoista.

        Teksteistä päätellen, saa jopa sen mielikuvan, että osa saattaa kuvitella, että veronmaksaja maksaa siitä ilosta, että hoito tekisi ihmisille mahdollisimman paljon haittaa.

        Mene ja tiedä, mistä ihmiselle sitten tällainen käsitys tulee.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sitten olet valitettavasti tullut väärälle foorumille, täällä ihmiset ei kykene puhumaan mistään muusta kuin niistä lääkkeiden haitoista.

        Teksteistä päätellen, saa jopa sen mielikuvan, että osa saattaa kuvitella, että veronmaksaja maksaa siitä ilosta, että hoito tekisi ihmisille mahdollisimman paljon haittaa.

        Mene ja tiedä, mistä ihmiselle sitten tällainen käsitys tulee.

        Väittämäsi on virheellinen. Tällä keskustelupalstalla on kyllä tuotu esille muutakin, kuin lääkkeiden haittavaikutuksia. Mm. kehitys, parannus ja uudistusehdotuksia psykiatrisiin hoitoasenteisiin, kohteluun ja käytössä oleviin hoitokeinoihin.

        Mutta koska joillakin on ollut tapana väärinlukea, tai väärinymmärtää lukemaansa, tai tulevat tälle keskustelupalstalle vain levittämään vihapuhetta joistakin potilasryhmittymistä, kertomaan omia rasistisia ajatuksiaan, tai trollaamaan, niin eihän vastavuoroinen keskustelukaan oikein toimi. Yritäpä siinä keskustella sellaisten henkilöiden kanssa, jotka ovat ottaneet valmiiksi tietyn asenteen, että vastapuoli on automaattisesti väärässä, tai heitä haukutaan milloin sairaudentunnottomiksi, ja ties miksi.

        Kerropa sinä viisaampana, miksi on näin, tai miksi tälle palstalle tullaan autoritäärisellä diktaattoriasenteella?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Väittämäsi on virheellinen. Tällä keskustelupalstalla on kyllä tuotu esille muutakin, kuin lääkkeiden haittavaikutuksia. Mm. kehitys, parannus ja uudistusehdotuksia psykiatrisiin hoitoasenteisiin, kohteluun ja käytössä oleviin hoitokeinoihin.

        Mutta koska joillakin on ollut tapana väärinlukea, tai väärinymmärtää lukemaansa, tai tulevat tälle keskustelupalstalle vain levittämään vihapuhetta joistakin potilasryhmittymistä, kertomaan omia rasistisia ajatuksiaan, tai trollaamaan, niin eihän vastavuoroinen keskustelukaan oikein toimi. Yritäpä siinä keskustella sellaisten henkilöiden kanssa, jotka ovat ottaneet valmiiksi tietyn asenteen, että vastapuoli on automaattisesti väärässä, tai heitä haukutaan milloin sairaudentunnottomiksi, ja ties miksi.

        Kerropa sinä viisaampana, miksi on näin, tai miksi tälle palstalle tullaan autoritäärisellä diktaattoriasenteella?

        En ole huomannut, että täällä ketään mitenkään henkilökohtaisesti haukutaan tai arvostellaan, väitettäisiin sairaaksi, tms.
        Jos on tapana kaikesta luulla, että kommentit ym. kohdistuu omaan itseen, niin kai se kaikenlaisia ikäviä tunteita sitten herättää.
        Ei siinä ole mitään pahaa tai väärää, jos on psyykkisesti sairas. Siitä ei kannata itseään syytellä. Se ei tee ihmisestä yhtään huonompaa. Minullakin aikoinaan diagnosoitiin psykoosisairaus, mutta senkin kanssa pystyin pärjäämään joten kuten.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Väittämäsi on virheellinen. Tällä keskustelupalstalla on kyllä tuotu esille muutakin, kuin lääkkeiden haittavaikutuksia. Mm. kehitys, parannus ja uudistusehdotuksia psykiatrisiin hoitoasenteisiin, kohteluun ja käytössä oleviin hoitokeinoihin.

        Mutta koska joillakin on ollut tapana väärinlukea, tai väärinymmärtää lukemaansa, tai tulevat tälle keskustelupalstalle vain levittämään vihapuhetta joistakin potilasryhmittymistä, kertomaan omia rasistisia ajatuksiaan, tai trollaamaan, niin eihän vastavuoroinen keskustelukaan oikein toimi. Yritäpä siinä keskustella sellaisten henkilöiden kanssa, jotka ovat ottaneet valmiiksi tietyn asenteen, että vastapuoli on automaattisesti väärässä, tai heitä haukutaan milloin sairaudentunnottomiksi, ja ties miksi.

        Kerropa sinä viisaampana, miksi on näin, tai miksi tälle palstalle tullaan autoritäärisellä diktaattoriasenteella?

        Linkkaa minulle ne ketjut, missä keskustellaan psykoedukaatiosta, voimavarakeskeisestä lähestymisestä, ääniäkuulevien ryhmistä, vertaistuesta, kongitiivisesta käyttäytymsiterapiasta, toimintaterapioista ja kuntoutuksesta, luovista ja kehollisista menetelmistä. JNE JNE.. Niin minä myönnän virheeni.

        Minä voin puhua vain omasta asenteestani, mutta mikä asennevamma estää muita puhumasta, noista yllä mainituista? Ei taida kiikastaa minusta tai hoitotahosta?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Väittämäsi on virheellinen. Tällä keskustelupalstalla on kyllä tuotu esille muutakin, kuin lääkkeiden haittavaikutuksia. Mm. kehitys, parannus ja uudistusehdotuksia psykiatrisiin hoitoasenteisiin, kohteluun ja käytössä oleviin hoitokeinoihin.

        Mutta koska joillakin on ollut tapana väärinlukea, tai väärinymmärtää lukemaansa, tai tulevat tälle keskustelupalstalle vain levittämään vihapuhetta joistakin potilasryhmittymistä, kertomaan omia rasistisia ajatuksiaan, tai trollaamaan, niin eihän vastavuoroinen keskustelukaan oikein toimi. Yritäpä siinä keskustella sellaisten henkilöiden kanssa, jotka ovat ottaneet valmiiksi tietyn asenteen, että vastapuoli on automaattisesti väärässä, tai heitä haukutaan milloin sairaudentunnottomiksi, ja ties miksi.

        Kerropa sinä viisaampana, miksi on näin, tai miksi tälle palstalle tullaan autoritäärisellä diktaattoriasenteella?

        Yksittäisiä trollauksia lukuunottamatta, niin keskustelu on kyllä aika hyvin linjassaan niiden hoitohenkilökuntaan kohdistettujen "rasistitsen" näkemysten kanssa. Yksittäisistä ylilyönneistä voi sitten ihan hyvin raportoida ylläpidolle. Muuten joutuu vähän miettimään sitä omaakin asennevammaa, tai siitä johtuvaa kielenkäyttöä.

        Ero on siinä, ettei täällä juurikaan hoitohenkilökunta käy kommentoimassa, vaan tämän hoitajiin kohdistuvban vihapuheen huomaa kanssa "potilaat."

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Linkkaa minulle ne ketjut, missä keskustellaan psykoedukaatiosta, voimavarakeskeisestä lähestymisestä, ääniäkuulevien ryhmistä, vertaistuesta, kongitiivisesta käyttäytymsiterapiasta, toimintaterapioista ja kuntoutuksesta, luovista ja kehollisista menetelmistä. JNE JNE.. Niin minä myönnän virheeni.

        Minä voin puhua vain omasta asenteestani, mutta mikä asennevamma estää muita puhumasta, noista yllä mainituista? Ei taida kiikastaa minusta tai hoitotahosta?

        Hoitomuotoja kyllä löytyy, ja riittää.
        Ihmisestä itsestään on aika paljon kiinni, hakeutuuko hän hoitoihin, ja minkälaisiin.
        Toki voi olla pitempää jonotusaikaa, mutta aikahan kuluu odotellessa. Akuutit tapaukset pitäisi kyllä pystyä hoitamaan saman tien, mikä ei valitettavasti tänä päivänä aina onnistu.

    • Anonyymi

      Aloittajalla itsellään näyttää olevan jokin ongelma.

      • Anonyymi

        Ei ole. Nämä asiat ovat keskustelun alla mm mt työryhmissä, kela:lla , sairaaloiden työryhmissä jne

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei ole. Nämä asiat ovat keskustelun alla mm mt työryhmissä, kela:lla , sairaaloiden työryhmissä jne

        Miks et ihan kuulosta sellaiselta ihmiseltä, joka tietäisi jotain kelan tai sairaalan työryhmistä?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miks et ihan kuulosta sellaiselta ihmiseltä, joka tietäisi jotain kelan tai sairaalan työryhmistä?

        'Miks' on runollinen ilmaus.

        Oletko runoilija vai maistissa oleva sanaseppä?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei ole. Nämä asiat ovat keskustelun alla mm mt työryhmissä, kela:lla , sairaaloiden työryhmissä jne

        Apteekin saatavuusongelmat on ihan eri asia, kuin potilaiden lääkkeiden käyttämättömyys ( tai niiden käyttö ) .
        Aloittajallakin on tainnut mennä puurot ja vellit sekaisin.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        'Miks' on runollinen ilmaus.

        Oletko runoilija vai maistissa oleva sanaseppä?

        Onks niillä joku ero?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onks niillä joku ero?

        Taas runollista ilmaisua 'onks'

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Taas runollista ilmaisua 'onks'

        Niin, ja haittaako ne runolliset ilmaisut jollain tavalla ?

    • Anonyymi

      Psyykelääkkeiden saatavuusongelmat eivät johdu siitä, että niitä määränneet eivät niitä enää käytä. Ne ovat kaksi aivan eri asiaa. Niitä ei pidä sotkea toisiinsa. Niillä ei ole mitään tekemistä keskenään. Aloituksessa on selvä virhe.

    • Anonyymi

      Mitäpä aloittaja olet mieltä siitä, tuleeko Israelille ja USA:lle mitään sanktioita siitä, kun on hyökännyt Iraniin? Sekin rikkoo kansainvälisiä lakeja ja sääntöjä.

      Arvaapa mikä on vastaus.

      • Anonyymi

        Edelliseen jatkoa. Aloittajalla on ongelma, jota hän ei itse ilmeisesti tiedosta. Hän ei tunnista itsessään olevaa piilovihamielisyyttä joitakin ryhmittymiä kohtaan.

        Jos hän ei tee feikkialoituksia, tai trollaa, niin sitten hänen täytyy tehdä tällaisia hyökkääviä keskustelunaloituksia.

        Hän voisi myös täsmentää, että mikä on se rikos, jota hän tuo esille, että siihen pitäisi joillekin sanktioita?

        Koska sanktiohan tarkoittaa sanana rangaistusta. Tässä maailmassa on kuule tällä hetkellä huomattavasti pahempia ongelmia päällä, kuin se, että jotkut eivät halua enää käyttää omaa terveyttä vahingoittavia ja tuhoavia lääkkeitä. Se ei ole niin paha, ja vakava asia. Jos lääkemarkkinoilla ei vedä, tai ei tule tuottoa joidenkin myrkkyjen myymisestä, niin voi hirveätä!

        Vinkki: monilla psyykelääkkeillä on myös niitä haittavaikutuksia, jotka aloittaja autuaallisesti taas unohtaa ja jättää kokonaan mainitsematta.

        Tällä hetkellä on suurempia ongelmia. Eli 3. maailmansodan syttymisen uhka ja vaara. Keskity elämässäsi tärkeämpiin asioihin!

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Edelliseen jatkoa. Aloittajalla on ongelma, jota hän ei itse ilmeisesti tiedosta. Hän ei tunnista itsessään olevaa piilovihamielisyyttä joitakin ryhmittymiä kohtaan.

        Jos hän ei tee feikkialoituksia, tai trollaa, niin sitten hänen täytyy tehdä tällaisia hyökkääviä keskustelunaloituksia.

        Hän voisi myös täsmentää, että mikä on se rikos, jota hän tuo esille, että siihen pitäisi joillekin sanktioita?

        Koska sanktiohan tarkoittaa sanana rangaistusta. Tässä maailmassa on kuule tällä hetkellä huomattavasti pahempia ongelmia päällä, kuin se, että jotkut eivät halua enää käyttää omaa terveyttä vahingoittavia ja tuhoavia lääkkeitä. Se ei ole niin paha, ja vakava asia. Jos lääkemarkkinoilla ei vedä, tai ei tule tuottoa joidenkin myrkkyjen myymisestä, niin voi hirveätä!

        Vinkki: monilla psyykelääkkeillä on myös niitä haittavaikutuksia, jotka aloittaja autuaallisesti taas unohtaa ja jättää kokonaan mainitsematta.

        Tällä hetkellä on suurempia ongelmia. Eli 3. maailmansodan syttymisen uhka ja vaara. Keskity elämässäsi tärkeämpiin asioihin!

        Korjaus edelliseen tekstiin: aloittaja voisi ystävällisesti täsmentää, että mikä on hänen mielestään se rikos, johon lääkkeitä käyttämättömät syyllistyvät, että heille pitäisi asettaa joitakin sanktioita?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Korjaus edelliseen tekstiin: aloittaja voisi ystävällisesti täsmentää, että mikä on hänen mielestään se rikos, johon lääkkeitä käyttämättömät syyllistyvät, että heille pitäisi asettaa joitakin sanktioita?

        Vastasikohan keskusteluketjun aloittaja tähän edellä esitettyyn kysymykseen lainkaan? Ei tainnut...

        On varsin erikoinen ihminen. Näkee lääkkeiden, tai mt-palveluiden käyttämättömyyden jonakin "suurenakin rikoksena".

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vastasikohan keskusteluketjun aloittaja tähän edellä esitettyyn kysymykseen lainkaan? Ei tainnut...

        On varsin erikoinen ihminen. Näkee lääkkeiden, tai mt-palveluiden käyttämättömyyden jonakin "suurenakin rikoksena".

        Juu, itsekin ihmettelin, kun kirjoitti toivovansa sanktioiden koventamista.
        Kun asiaan ei liity sanktioita, niin ei sellaisia voi silloin koventaakaan.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Edelliseen jatkoa. Aloittajalla on ongelma, jota hän ei itse ilmeisesti tiedosta. Hän ei tunnista itsessään olevaa piilovihamielisyyttä joitakin ryhmittymiä kohtaan.

        Jos hän ei tee feikkialoituksia, tai trollaa, niin sitten hänen täytyy tehdä tällaisia hyökkääviä keskustelunaloituksia.

        Hän voisi myös täsmentää, että mikä on se rikos, jota hän tuo esille, että siihen pitäisi joillekin sanktioita?

        Koska sanktiohan tarkoittaa sanana rangaistusta. Tässä maailmassa on kuule tällä hetkellä huomattavasti pahempia ongelmia päällä, kuin se, että jotkut eivät halua enää käyttää omaa terveyttä vahingoittavia ja tuhoavia lääkkeitä. Se ei ole niin paha, ja vakava asia. Jos lääkemarkkinoilla ei vedä, tai ei tule tuottoa joidenkin myrkkyjen myymisestä, niin voi hirveätä!

        Vinkki: monilla psyykelääkkeillä on myös niitä haittavaikutuksia, jotka aloittaja autuaallisesti taas unohtaa ja jättää kokonaan mainitsematta.

        Tällä hetkellä on suurempia ongelmia. Eli 3. maailmansodan syttymisen uhka ja vaara. Keskity elämässäsi tärkeämpiin asioihin!

        Jos kyse on vain trollailusta, niin miksi ihmiset ruokkii häntä kahden ja puolensadan postauksen verran?

        Kumpi niistä on tyhmempi, se trolli, vai ne jotka sitä ruokkii?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos kyse on vain trollailusta, niin miksi ihmiset ruokkii häntä kahden ja puolensadan postauksen verran?

        Kumpi niistä on tyhmempi, se trolli, vai ne jotka sitä ruokkii?

        Olisiko siinä aloituksessa sitten kuitenkin joku totuudensiemmen mukana. Ehkä lääkkeen ottoa pitäisi valvoa tarkemmin.

        Sairaan ihmisen "pelleily" vain rasittaa yhteiskunnan resursseja, niin suoranaisesti, kuin välillisestikkin.

    • Anonyymi

      1.väittämä, että lääkkeiden saatavuusongelmat johtuisivat markkinoiden vetämättömyydestä, tai siitä, että jotkut eivät käyttäisi lääkkeitä on täysin väärä. Samoin väittämä, että 70 %:ttia kroonisista psykoosipotilaista ajautuisivat psykoosiin, tai päätyisivät osastolle on samoin väärä. Osittain ne lähetteet johtuvat perusterveydenpuolella toimiven jo valmiiksi otetusta asenteesta. Se ei ole potilaiden vika, eikä syy, jos heidät lähetetään psykalle. Osa potilaista on mennyt valittelemaan somaattisia vaivoja, mutta heidät lähetetäänkin psykiatriselle osastolle. Tätä asiaa ei vain tarpeeksi tuoda esille, mutta tätä tapahtuu joka päivä ja on tapahtunut jo useamman vuoden, ellei peräti vuosikymmenten ajan.

      Itse asiasssa kyseisellä alalla ajatellaan aloittajan tavalla. Eli, että kun sinne joku potilas joutuu ja käy ilmi, että potilas ei käytäkään hänelle määrättyjä lääkkeitä, että se olisi jokin selvä todiste siitä, että joo, selvä tapaus, potilas ei ole käyttänyt lääkkeitä ja hänet sen takia lähetetään tarkkailu, tai osastojaksolle. Monikaan ei muuten oikeasti tiedä tuota puolta tässä asiassa, että terveydenhuoltoalalla on todella paljon jo valmiiksi otettua asenteellisuutta. Sitä en tiedä, onko keskustelunaloittaja kyseisellä alalla, mutta sen tiedän, että jopa psykiatrian puolella on tiettyä vihamielisyyttä, asenteellisuutta ja antipatiaa tiettyjä potilasryhmittymiä kohtaan.

      Nykyisillä markkinoilla olevilla lääkkeillä ehkä lievitetään oireita, mutta ne eivät varsinaisesti paranna ketään. Enemmän olisi hyötyä ennaltaehkäisevistä toimenpiteistä. Siitä, että jokaisella yksilöllä olisi kantava ja tukeva tukiverkosto, eli ihmisiä, jotka auttaisivat aina tarpeen niin edellyttäessä. Yhteisöllisyyden lisääminen. Ja se, että kukaan ei jäisi yksin. Millään lääkkeillä ei korjata, eikä ratkaista oireiden taustalla olevia, tai aiheuttavia syitä.

    • Anonyymi

      Kun menee somaattisten oireiden takia yleislääkärille, niin ei ne ihan herkästi laita sieltä suoraan suljetulle osastolle.
      Minusta kaksi eri yleislääkäriä laittoi joitain vuosia sitten lähetteen psykiatrian poliklinikalle, mutta niistä ei mitään seurannut.
      Kerran myös päivystyksen lääkäri oli pyytänyt psykiatrin juttelemaan kanssani, vaikka en ollut päivystyksessä psyykkisistä syistä.
      Psykiatri tuli aivan yllättäen, minulle yleislääkäri ei sanonut ollenkaan, että puhuu psykiatrille.
      Siinä me sitten sen psykiatrin kanssa yhdessä ihmettelimme sitä touhua, miksi hänet oli pyydetty paikalle.
      Kyllä sitä sattuu ja tapahtuu jos vaikka mitä, kun terveystiedoissa on mt-merkintöjä.
      Eihän se kivalta tunnu, on turhauttavaa, ja jokseenkin kertoo lääkärinkin asennoitumisesta potilasta kohtaan.

    • Anonyymi

      Voi voi mitä ulinaa tässä ketjussa psyykelääkkeistä. En aio vastata lukuisiin ad hominem hyökkäyksiin, joita täällä on esitetty. Minulla ei ole aikaa, minun täytyy tehdä jotain järkevää elämälläni toisin kuin teidän. Tämä vastaus jäänee viimeiseksi, jonka tähän ketjuun annan. Tiivistän tähän ajatukseni, jotta kaikilta meiltä säästyy aikaa...

      Jos et käytä sinulle määrättyjä psyykelääkkeitä, olet hoitokielteinen. Siitä ei tule palkita kuntoustuella vaan evätä tukia pois. Varsinkin jos päädyt uudestaan mielisairaalaan psykoosissa hoitokielteisyytesi takia tai jos tarvitset enemmän lääkkettömiä kelakustanteisia psykologi ym. palveluita. Tämä maksaa valtiolle, siis hoitokielteisyytesi. Muutama hairahdus ominpäin lääkkettömyyteen voidaan mielestäni sallia hyvin nuorelta (alle 25v) henkilöltä, mutta kolmannesta kerrasta tulee jo sanktioiden napsahtaa. Jos sitä rahaa nyt kuitenkin löytyy jostain, se voidaan käyttää hoitomyönteisten potilaiden taloudelliseen lisätukemiseen.

      Jos pystyt elämään ilman lääkitystä, kelakuntousta, kelapsykologiaa tai mitään muuta hoitoa niin siitä vaan. Sen kun elät, se ei ole kenenkään ongelma sitten. Mutta jos tarvitset edellämainittuja palveluita niin sinun on sitouduttava hoitoon ja oltava hoitomyönteinen. Voiko tätä enää selvemmin sanoa? Ei voi. Ideologinen lääkkettömyys on tuomittavampaa kuin ideologinen työttömyys, sillä edellisestä tulee valtiolle muitakin kustannuksia (terveydenhuolto) ja inhimillistä kärsimystä kuin pelkkä perustoimeentulo.

      Lopuksi vielä, että suhteellisen normaalit ihmiset hyväksyvät sivuvaikutukset (ei "haitta"vaikutukset, joita ei ole olemassa), joita erinäiset lääkkeet aiheuttavat. Koskee muitakin kuin psykoosilääkkeitä. Joskus on laskelmoitava, että kannattaako käyttää psykoosilääkettä, joka eliminoi psykoosioireet ja mahdollistaa järjellisen ja rikkaan elämän vai vaihtaako lääkitystä sivuvaikutusten takia. Pieni määrä sivuvaikutuksia on varmaankin hyväksyttävä, jos psyykkinen sairautesi on vakava. Tämä on ihan perustietoa, jonka toistin nyt jotta ideologisesti lääkkettömät daijutkin sen ehkä tajuaa.

      Toivottavasti tämä viesti menee perille päättäjille, kelan virkailijoille ym. tahoille joilla on valtaa vaikuttaa asioihin ja saamme taas psyykelääkemarkkinat apteekeissa normaalitilaan. Voisin vielä sanoa, että itse katson että huumeet ja päihteet kilpailevat osittain psyykelääkemarkkinoista. Päihteet ovat huono ratkaisu mielenterveysongelmiin ja tästäkin syystä kaikenlainen psyykelääkkeitä deminoisoiva (mieli)sairas propaganda on puhdasta pahuutta.

      • Anonyymi

        Se, että markkinat vetävät ei ole, eikä tarkoita samaa, että niitä markkinoilla olevilla lääkkeillä niitä lääkkeitä käyttävät voisivat välttämättä paremmin. Sinä itse vain oletat näin. Se yksi pieni, mutta merkittävä ero. Sana hyvinvointi on huomattavasti laajempi asia, kuin se, että hoito perustuu ja pohjautuu vain lääkehoitoon, niinkuin se ainakin julkisella puolella suurimmaksi on.

      • Anonyymi

        Kannattaa ehdottomasti keksiä itselleen parempaa ja järkevämpää tekemistä, kuin vihamielisten ja väärään tietoon pohjautuvien aiheiden kirjoittamista millekään keskustelupalstalle. Niin kannattaa meidän jokaisen tehdä. Siinä olet ihan oikeassa.

      • Anonyymi

        Kyllä sinä eittämättä hyvin kirjoitat ja olet älykäs. Mutta kompastut myös pariin ilmeiseen virheeseen.

        Esim. unohdata se,n että psykiatrian perusongelmana on edelleen se, että se hoito ja ongelmien lähestymistapa on aivan liian sairaus ja lääkekeskeistä. Lääkkeillä ei hoideta yksilön elämässä oireiden taustalla olevia asioita. Psykiatria ignooraa aivan liikaa yksilön elämässä olevia olosuhteita, elämäntilanteita jne. Millään lääkkeillä ei niitä asioita korjata. Näin on ollut tilanne psykiatrian puolella jo lähes ainakin sen 25 vuotta. Psykiatriassa nähdään ja katsotaan ihmisen oireet joinakin "häiriöinä, vikoina ja sairauksina", joita tulee hoitaa heidän määrämillään lääkkeillä.

        Otit esille sen, että palstalla olisi psyykelääkkeitä deminisoivaa propagandaa. Aivan samalla tavalla voisi sanoa tästä keskustelunaloituksesta, sekä sinun mielipiteistäsi. Se on aika usein niin, että kummalta puolelta sitä asiaa katsoo ja onko jo valmiiksi tietyllä tavalla asenteellinen.

      • Anonyymi

        Sanoppa, nyt ihan rehellisesti, että yritätkö olla sarkastinen, vai oletko tosiaan sitä mieltä, että lääkityksen käyttöä pitäisi siviilissä tarkkailla yhtä paljon, kuin osastohoidossa, tai että pitääkö meidän oikeasti ruveta eväämään ihmisoikeuksia tietyiltä "epämiellyttäviltä" ihmisryhmiltä hoidonvastaisuuden vuoksi?

        Mitä ad homeneihin tulee, niin se tietysti katsotaan väittelyssä argumentaatio virheeksi. Mutta jos ihminen esittää oikeat faktat, mutta tekee niistä väärät johtopäätökset, niin eikö se aika automaattisesti mene ad homeniksi, koska faktat edelleen pysyy samana.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä sinä eittämättä hyvin kirjoitat ja olet älykäs. Mutta kompastut myös pariin ilmeiseen virheeseen.

        Esim. unohdata se,n että psykiatrian perusongelmana on edelleen se, että se hoito ja ongelmien lähestymistapa on aivan liian sairaus ja lääkekeskeistä. Lääkkeillä ei hoideta yksilön elämässä oireiden taustalla olevia asioita. Psykiatria ignooraa aivan liikaa yksilön elämässä olevia olosuhteita, elämäntilanteita jne. Millään lääkkeillä ei niitä asioita korjata. Näin on ollut tilanne psykiatrian puolella jo lähes ainakin sen 25 vuotta. Psykiatriassa nähdään ja katsotaan ihmisen oireet joinakin "häiriöinä, vikoina ja sairauksina", joita tulee hoitaa heidän määrämillään lääkkeillä.

        Otit esille sen, että palstalla olisi psyykelääkkeitä deminisoivaa propagandaa. Aivan samalla tavalla voisi sanoa tästä keskustelunaloituksesta, sekä sinun mielipiteistäsi. Se on aika usein niin, että kummalta puolelta sitä asiaa katsoo ja onko jo valmiiksi tietyllä tavalla asenteellinen.

        Ehkäpä lääkityksen tarkoituksena onkin lähinnä vain lieventää oireita.
        Ei ne lääkkeet poista syitä taustalta, eivätkä paranna.

      • Anonyymi

        Toivottavasti uliset akatisian kanssa joku päivä aineissa jonain sekavana vanhuksena joka ei osaa enää pitää puoliaan ja joku huolehtii lääkityksestä ja määrää dementian käytöshäiriöihisi neuroleptejä. Katsovat että onpa sekava tyyppi ja määräävät lisää kamaa haittoihin. Ehkä se opettaa sitten, ehkä ei.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä sinä eittämättä hyvin kirjoitat ja olet älykäs. Mutta kompastut myös pariin ilmeiseen virheeseen.

        Esim. unohdata se,n että psykiatrian perusongelmana on edelleen se, että se hoito ja ongelmien lähestymistapa on aivan liian sairaus ja lääkekeskeistä. Lääkkeillä ei hoideta yksilön elämässä oireiden taustalla olevia asioita. Psykiatria ignooraa aivan liikaa yksilön elämässä olevia olosuhteita, elämäntilanteita jne. Millään lääkkeillä ei niitä asioita korjata. Näin on ollut tilanne psykiatrian puolella jo lähes ainakin sen 25 vuotta. Psykiatriassa nähdään ja katsotaan ihmisen oireet joinakin "häiriöinä, vikoina ja sairauksina", joita tulee hoitaa heidän määrämillään lääkkeillä.

        Otit esille sen, että palstalla olisi psyykelääkkeitä deminisoivaa propagandaa. Aivan samalla tavalla voisi sanoa tästä keskustelunaloituksesta, sekä sinun mielipiteistäsi. Se on aika usein niin, että kummalta puolelta sitä asiaa katsoo ja onko jo valmiiksi tietyllä tavalla asenteellinen.

        Vaikka tietyntyyppinen resurssipula onkin totta ja se siten hankaloittaa mt-hoitoa, niin sillä ei pysty perustelemaan kaikkia hoidonvastaisten ihmisten väittämiä todeksi.

        Jos ihminen joka on niin sairas että ei kykene edes lääkkeiden ja hoidon avulla käymään läpi niitä elämän olosuhteita, ja syyttelee vain tosia, niin ei sen ihmisen kyky siitä parane sillä että hän jättää ne lääkkeet pois.

        Ne ihmiset jotka ei ole kahdessakymmenessäviidessä vuodessa kyennyt osallistumaan mihinkään ryhmämuotoiseen toimintaan, tai muunkaan avohoidon avulla käsittelemään niitä omia ongelmiaan, pitäisi ehdottomasti olla sen lääkepakko listan kärjessä.

        Koska se on edes ainoa teoreettinen tapa, millä nämä ihmiset voisivat tulla tietoiseksi siitä omasta roolistaan vallitseviin olosuhteisiin, ilman että he aina ovat vahigoittamassa muita ihmisiä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vaikka tietyntyyppinen resurssipula onkin totta ja se siten hankaloittaa mt-hoitoa, niin sillä ei pysty perustelemaan kaikkia hoidonvastaisten ihmisten väittämiä todeksi.

        Jos ihminen joka on niin sairas että ei kykene edes lääkkeiden ja hoidon avulla käymään läpi niitä elämän olosuhteita, ja syyttelee vain tosia, niin ei sen ihmisen kyky siitä parane sillä että hän jättää ne lääkkeet pois.

        Ne ihmiset jotka ei ole kahdessakymmenessäviidessä vuodessa kyennyt osallistumaan mihinkään ryhmämuotoiseen toimintaan, tai muunkaan avohoidon avulla käsittelemään niitä omia ongelmiaan, pitäisi ehdottomasti olla sen lääkepakko listan kärjessä.

        Koska se on edes ainoa teoreettinen tapa, millä nämä ihmiset voisivat tulla tietoiseksi siitä omasta roolistaan vallitseviin olosuhteisiin, ilman että he aina ovat vahigoittamassa muita ihmisiä.

        Tässä on lista, jonka takia osa ihmisistä lopettaa "hoitosuhteensa" ja lääkityksensä.

        1. kliininen ja epäempaattinen kohtelu hoitotahon puolelta
        2. lääkitykset vähentävät merkittävästi toiminta ja työkykyä
        3. lääkitykset heikentävät kongnitiivisia kykyjä
        4. lääkkeet eivät paranna yksilölle diagnosoitua sairautta
        5. lääketieteessä ja myös psykiatrian puolella ignoorataan liian paljon yksilön elämässä olevia olosuhteita ja elämäntilannetta. Psykiatriassa sivuutetaan liikaa niitä asioita, jotka kuitenkin vaikuttavat jokaisen meidän elämään.
        6. Hyvinvointia ei edistetä lääkkeillä, se on huomattavasti laajempi käsite, jota jotkut eivät kykene ilmeisesti koskaan käsittämään


        Tuohon viimeiseen esittämääsi lauseeseen: "lääkepakko olisi mielestäsi jokin ratkaisu, että yksilö tulisi jollakin tavalla tietoiseksi roolistaan vallitseviin olosuhteisiin, ilman että he ovat vahingoittamassa muita ihmisiä", on aika rasistisesti sanottu.

        Koskeeko tämä muuten mielestäsi myös niitä sadisteja, joille ei ole annettu minkäänlaisia diagnooseja, ja jotka kyllä saattavat päätyä vankilaan, ja istuvat tuomionsa, mutta heillä ei katsota olevan minkäänlaista psyykkistä sairautta? Koska heitäkin tässä maassa muuten on? Jotka ovat syyllistyneet vakaviin rikoksiin. Mistä syystä esim. psykooseja saaneita kohdellaan niin huonosti tässä maassa ja terveydenhuollon puolella? Mutta sadistit saavat tehdä ja mellastaa ihan miten vaan huvittaa. Koska esim. sadismia ei katsota minkäänlaiseksi psyykkiseksi sairaudeksi.

        Eikö olekin mielenkiintoista? Tämäkin keskustelunaloitus on perin mielenkiintoinen. Jos sitä yhtään lukee tarkemmin, niin eiköhän tuo täytä kaikki vihapuheen määritelmät.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tässä on lista, jonka takia osa ihmisistä lopettaa "hoitosuhteensa" ja lääkityksensä.

        1. kliininen ja epäempaattinen kohtelu hoitotahon puolelta
        2. lääkitykset vähentävät merkittävästi toiminta ja työkykyä
        3. lääkitykset heikentävät kongnitiivisia kykyjä
        4. lääkkeet eivät paranna yksilölle diagnosoitua sairautta
        5. lääketieteessä ja myös psykiatrian puolella ignoorataan liian paljon yksilön elämässä olevia olosuhteita ja elämäntilannetta. Psykiatriassa sivuutetaan liikaa niitä asioita, jotka kuitenkin vaikuttavat jokaisen meidän elämään.
        6. Hyvinvointia ei edistetä lääkkeillä, se on huomattavasti laajempi käsite, jota jotkut eivät kykene ilmeisesti koskaan käsittämään


        Tuohon viimeiseen esittämääsi lauseeseen: "lääkepakko olisi mielestäsi jokin ratkaisu, että yksilö tulisi jollakin tavalla tietoiseksi roolistaan vallitseviin olosuhteisiin, ilman että he ovat vahingoittamassa muita ihmisiä", on aika rasistisesti sanottu.

        Koskeeko tämä muuten mielestäsi myös niitä sadisteja, joille ei ole annettu minkäänlaisia diagnooseja, ja jotka kyllä saattavat päätyä vankilaan, ja istuvat tuomionsa, mutta heillä ei katsota olevan minkäänlaista psyykkistä sairautta? Koska heitäkin tässä maassa muuten on? Jotka ovat syyllistyneet vakaviin rikoksiin. Mistä syystä esim. psykooseja saaneita kohdellaan niin huonosti tässä maassa ja terveydenhuollon puolella? Mutta sadistit saavat tehdä ja mellastaa ihan miten vaan huvittaa. Koska esim. sadismia ei katsota minkäänlaiseksi psyykkiseksi sairaudeksi.

        Eikö olekin mielenkiintoista? Tämäkin keskustelunaloitus on perin mielenkiintoinen. Jos sitä yhtään lukee tarkemmin, niin eiköhän tuo täytä kaikki vihapuheen määritelmät.

        Edellisestä unohtui vielä pari asiaa, jonka takia jotkut päätyvät lopettamaan mt-palveluiden käytön.

        7. diagnosoituja potilaita ei nähdä ja kohdella systeemissä ihmisinä

        8. avopuolen palvelut ovat aivan smalltalkkipohjaisia. Eli tavallista jutustelua ja lähinnä voinnin ja lääkitysten käytön kyselemistä.

        9. etenkin psykoosityyppiset diagnoosit leimaavat kantajansa terveydenhuoltosysteemissä

        10. kohtelu perusterveydenhuollon puolella on liian asenteellista. Somaattisiin vaivoihin, ja oireisiin ei saa välttämättä tarvitsemiaan tutkimuksia ja hoitoja. Sen sijaan ollaan aika usein tekemässä lähetteitä psykiatrisiin sairauksiin. Siihen riittää potilaalle aiemmin tehty, tai annettu mt-diagnoosi.

        Omasta mielestäni sellaisilla "palveluilla" ei tee mitään. Tai niiden laatu on liian huono.

        Näistä edellä mainituista syistä monet lopettavat, hyvästä ja ymmärrettävästä syystä mt-palveluiden käytön. Kerrottakoon taas jälleen kerran, niille, jotka eivät joko tiedä, tai ymmärrä asioiden taustoja ja syitä, jotka vaikuttavat tehtyjen päätösten taustalla. Syy ei ole sairaus, vaan se, että esim. psykiatriassa keskitytään aivan liikaa diagnoosi ja lääkekeskeiseen lähestymistapaan ja hoitotapoihin. Hyvinvointi on niin laaja käsite. Eikä se ole, eikä voi olla pelkästään jokin aivoissa oleva sairaus, jonka ongelma, tai sairaus kuvitellaan hoidettavan joillakin lääkkeillä. Ongelmat ovat huomattavasti monimuotoisempia ja ne ovat erilaisia eri ihmisillä. Voi olla ongelmia ihmissuhteissa, tai jaksamisessa, jos yhteiskunta vaatii yksilöltä liikaa. Kuten sanoin, ongelmia on monenlaisia.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Edellisestä unohtui vielä pari asiaa, jonka takia jotkut päätyvät lopettamaan mt-palveluiden käytön.

        7. diagnosoituja potilaita ei nähdä ja kohdella systeemissä ihmisinä

        8. avopuolen palvelut ovat aivan smalltalkkipohjaisia. Eli tavallista jutustelua ja lähinnä voinnin ja lääkitysten käytön kyselemistä.

        9. etenkin psykoosityyppiset diagnoosit leimaavat kantajansa terveydenhuoltosysteemissä

        10. kohtelu perusterveydenhuollon puolella on liian asenteellista. Somaattisiin vaivoihin, ja oireisiin ei saa välttämättä tarvitsemiaan tutkimuksia ja hoitoja. Sen sijaan ollaan aika usein tekemässä lähetteitä psykiatrisiin sairauksiin. Siihen riittää potilaalle aiemmin tehty, tai annettu mt-diagnoosi.

        Omasta mielestäni sellaisilla "palveluilla" ei tee mitään. Tai niiden laatu on liian huono.

        Näistä edellä mainituista syistä monet lopettavat, hyvästä ja ymmärrettävästä syystä mt-palveluiden käytön. Kerrottakoon taas jälleen kerran, niille, jotka eivät joko tiedä, tai ymmärrä asioiden taustoja ja syitä, jotka vaikuttavat tehtyjen päätösten taustalla. Syy ei ole sairaus, vaan se, että esim. psykiatriassa keskitytään aivan liikaa diagnoosi ja lääkekeskeiseen lähestymistapaan ja hoitotapoihin. Hyvinvointi on niin laaja käsite. Eikä se ole, eikä voi olla pelkästään jokin aivoissa oleva sairaus, jonka ongelma, tai sairaus kuvitellaan hoidettavan joillakin lääkkeillä. Ongelmat ovat huomattavasti monimuotoisempia ja ne ovat erilaisia eri ihmisillä. Voi olla ongelmia ihmissuhteissa, tai jaksamisessa, jos yhteiskunta vaatii yksilöltä liikaa. Kuten sanoin, ongelmia on monenlaisia.

        Korjaus kohtaan 10.: Kohtelu perusterveydenhuollon ja päivystyksen puolella on asenteellista. Somaattisiin vaivoihin ei saa välttämättä tarvitsemiaan tutkimuksia ja hoitoja. Sen sijaan potilaita lähetetään lähetteillä psykiatrisiin sairaaloihin. Siihen riittää syyksi potilaalle aiemmin annettu mt-diagnoosi. Mt-diagnoosit leimaavat kantajansa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Korjaus kohtaan 10.: Kohtelu perusterveydenhuollon ja päivystyksen puolella on asenteellista. Somaattisiin vaivoihin ei saa välttämättä tarvitsemiaan tutkimuksia ja hoitoja. Sen sijaan potilaita lähetetään lähetteillä psykiatrisiin sairaaloihin. Siihen riittää syyksi potilaalle aiemmin annettu mt-diagnoosi. Mt-diagnoosit leimaavat kantajansa.

        Kohta 11. itse voin huomattavasti paremmin, kun lopetin neuroleptien käytön. Itsetuhoisuus väheni ja alkoholin käyttö jäi pois.

        En tiedä, mitä olisi tapahtunut, jos olisin vieläkin jatkanut lääkkeiden käyttöä. Vaikka masennus, tai itsetuhoisuus eivät ole täysin ja kokonaan kadonneet, ne ovat silti vähentyneet aika paljon, kun lopetin neuroleptien ja SSRI-lääkkeiden käytön.

        Minun mielestä tätä ei voi kukaan kiistää, eikä väittää, etteikö niillä ole asiayhteyttä keskenään.

        Toisaalta itselleni riittää oma, empiiriseen, eli kokemukseen pohjautuva havainto ja tieto siitä. Sekin, eli empiirinen tutkimustieto on tässä maailmassa, eikä sitä voi kukaan, eikä mikään asiantuntija, eikä taho millään tavalla kiistää.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tässä on lista, jonka takia osa ihmisistä lopettaa "hoitosuhteensa" ja lääkityksensä.

        1. kliininen ja epäempaattinen kohtelu hoitotahon puolelta
        2. lääkitykset vähentävät merkittävästi toiminta ja työkykyä
        3. lääkitykset heikentävät kongnitiivisia kykyjä
        4. lääkkeet eivät paranna yksilölle diagnosoitua sairautta
        5. lääketieteessä ja myös psykiatrian puolella ignoorataan liian paljon yksilön elämässä olevia olosuhteita ja elämäntilannetta. Psykiatriassa sivuutetaan liikaa niitä asioita, jotka kuitenkin vaikuttavat jokaisen meidän elämään.
        6. Hyvinvointia ei edistetä lääkkeillä, se on huomattavasti laajempi käsite, jota jotkut eivät kykene ilmeisesti koskaan käsittämään


        Tuohon viimeiseen esittämääsi lauseeseen: "lääkepakko olisi mielestäsi jokin ratkaisu, että yksilö tulisi jollakin tavalla tietoiseksi roolistaan vallitseviin olosuhteisiin, ilman että he ovat vahingoittamassa muita ihmisiä", on aika rasistisesti sanottu.

        Koskeeko tämä muuten mielestäsi myös niitä sadisteja, joille ei ole annettu minkäänlaisia diagnooseja, ja jotka kyllä saattavat päätyä vankilaan, ja istuvat tuomionsa, mutta heillä ei katsota olevan minkäänlaista psyykkistä sairautta? Koska heitäkin tässä maassa muuten on? Jotka ovat syyllistyneet vakaviin rikoksiin. Mistä syystä esim. psykooseja saaneita kohdellaan niin huonosti tässä maassa ja terveydenhuollon puolella? Mutta sadistit saavat tehdä ja mellastaa ihan miten vaan huvittaa. Koska esim. sadismia ei katsota minkäänlaiseksi psyykkiseksi sairaudeksi.

        Eikö olekin mielenkiintoista? Tämäkin keskustelunaloitus on perin mielenkiintoinen. Jos sitä yhtään lukee tarkemmin, niin eiköhän tuo täytä kaikki vihapuheen määritelmät.

        Edelliseen vielä sellainen tarkentava lisäys. Eli se, että miksi otin esille sadismin. Sadismi, tai siihen liittyvä persoonallisuushäiriö oli joskus aiemmin jossakin psykiatrisissa tautiluokituksissa. Jostakin syystä se otettiin sieltä pois. En tiedä, että miksi.

        Ja kuten jo sanoin, niin tässä(kin) maassa on niitä, joilla on kyseinen taipumus, ja jotka vahingoittavat ja tekevät väkivaltaa sivullisille. Se voi olla pelkkää henkistä, fyysistä, tai seksuaalista väkivaltaa. Joissakin tapauksissa on käynyt niinkin huonosti, että uhri on väkivallanm seurauksena kuollut. Jos uhri/ uhrit tekevät rikosilmoituksen, ja tutkinnan jälkeen viranomaiset ja syyttäjät päättävät asettaa tekijän syytteeseen ja tekijä saa tuomion. Tuomiot vaihtelevat hyvinkin laajasti, riippuen tekijän aiemmasta rikostaustasta, tai tekojen raakuudesta, noin viidestä vuodesta kymmeneen. Jos tekijä on ns. kiltisti, hän voi päästä vankilasta ulos aiemmin. Sadismista ei parannuta. Koska se on enemmän ihmisessä hyvin tiukasti juurtuneena ominaisuutena.

        Mitä tapahtuu sitten, kun tekijä pääsee vapaaksi? Mitäpä arvelette, että miten käy? Tekijä/ tai tekijät tulevat tekemään jatkossakin vastaavanlaisia asioita ja tekoja. Eli uhreja tulee jatkossakin vain lisää.

        Terveydenhuollossa on otettu jostakin syystä silmätikuksi psykoosisairauksista kärsivät. Kuten myös tämän keskusteluketjun aloittaja. Kuten jo aiemmin kirjoitin, sadistisuus ei ole psykiatrian mielestä tällä hetkellä mikään sairaus. Se on minun mielestäni merkillistä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Edelliseen vielä sellainen tarkentava lisäys. Eli se, että miksi otin esille sadismin. Sadismi, tai siihen liittyvä persoonallisuushäiriö oli joskus aiemmin jossakin psykiatrisissa tautiluokituksissa. Jostakin syystä se otettiin sieltä pois. En tiedä, että miksi.

        Ja kuten jo sanoin, niin tässä(kin) maassa on niitä, joilla on kyseinen taipumus, ja jotka vahingoittavat ja tekevät väkivaltaa sivullisille. Se voi olla pelkkää henkistä, fyysistä, tai seksuaalista väkivaltaa. Joissakin tapauksissa on käynyt niinkin huonosti, että uhri on väkivallanm seurauksena kuollut. Jos uhri/ uhrit tekevät rikosilmoituksen, ja tutkinnan jälkeen viranomaiset ja syyttäjät päättävät asettaa tekijän syytteeseen ja tekijä saa tuomion. Tuomiot vaihtelevat hyvinkin laajasti, riippuen tekijän aiemmasta rikostaustasta, tai tekojen raakuudesta, noin viidestä vuodesta kymmeneen. Jos tekijä on ns. kiltisti, hän voi päästä vankilasta ulos aiemmin. Sadismista ei parannuta. Koska se on enemmän ihmisessä hyvin tiukasti juurtuneena ominaisuutena.

        Mitä tapahtuu sitten, kun tekijä pääsee vapaaksi? Mitäpä arvelette, että miten käy? Tekijä/ tai tekijät tulevat tekemään jatkossakin vastaavanlaisia asioita ja tekoja. Eli uhreja tulee jatkossakin vain lisää.

        Terveydenhuollossa on otettu jostakin syystä silmätikuksi psykoosisairauksista kärsivät. Kuten myös tämän keskusteluketjun aloittaja. Kuten jo aiemmin kirjoitin, sadistisuus ei ole psykiatrian mielestä tällä hetkellä mikään sairaus. Se on minun mielestäni merkillistä.

        Korjaus edelliseen tekstiin: tuomiot väkivaltarikoksista vaihtelevat suurinpiirtein noin viidestä vuodesta - 15 vuoteen.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Toivottavasti uliset akatisian kanssa joku päivä aineissa jonain sekavana vanhuksena joka ei osaa enää pitää puoliaan ja joku huolehtii lääkityksestä ja määrää dementian käytöshäiriöihisi neuroleptejä. Katsovat että onpa sekava tyyppi ja määräävät lisää kamaa haittoihin. Ehkä se opettaa sitten, ehkä ei.

        Olen akatisiani kärsinyt jo, ei enää tarvitse uudestaan.
        Tosin se kyllä vähän pelottaa etukäteen, jos vanhaksi asti elän, ja kun on psyykemerkintöjä, niin saattavat alkaa tuppaamaan niitä kaiken maailman neuroleptejä, ym.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Edellisestä unohtui vielä pari asiaa, jonka takia jotkut päätyvät lopettamaan mt-palveluiden käytön.

        7. diagnosoituja potilaita ei nähdä ja kohdella systeemissä ihmisinä

        8. avopuolen palvelut ovat aivan smalltalkkipohjaisia. Eli tavallista jutustelua ja lähinnä voinnin ja lääkitysten käytön kyselemistä.

        9. etenkin psykoosityyppiset diagnoosit leimaavat kantajansa terveydenhuoltosysteemissä

        10. kohtelu perusterveydenhuollon puolella on liian asenteellista. Somaattisiin vaivoihin, ja oireisiin ei saa välttämättä tarvitsemiaan tutkimuksia ja hoitoja. Sen sijaan ollaan aika usein tekemässä lähetteitä psykiatrisiin sairauksiin. Siihen riittää potilaalle aiemmin tehty, tai annettu mt-diagnoosi.

        Omasta mielestäni sellaisilla "palveluilla" ei tee mitään. Tai niiden laatu on liian huono.

        Näistä edellä mainituista syistä monet lopettavat, hyvästä ja ymmärrettävästä syystä mt-palveluiden käytön. Kerrottakoon taas jälleen kerran, niille, jotka eivät joko tiedä, tai ymmärrä asioiden taustoja ja syitä, jotka vaikuttavat tehtyjen päätösten taustalla. Syy ei ole sairaus, vaan se, että esim. psykiatriassa keskitytään aivan liikaa diagnoosi ja lääkekeskeiseen lähestymistapaan ja hoitotapoihin. Hyvinvointi on niin laaja käsite. Eikä se ole, eikä voi olla pelkästään jokin aivoissa oleva sairaus, jonka ongelma, tai sairaus kuvitellaan hoidettavan joillakin lääkkeillä. Ongelmat ovat huomattavasti monimuotoisempia ja ne ovat erilaisia eri ihmisillä. Voi olla ongelmia ihmissuhteissa, tai jaksamisessa, jos yhteiskunta vaatii yksilöltä liikaa. Kuten sanoin, ongelmia on monenlaisia.

        Minun ei tarvinnut itse lopettaa mt-palveluiden käyttöä. Minulta lopetettiin kontakti hoitotahon suunnalta, koska katsoivat, ettei ollut enää tarpeellista.
        Ja olen aika varma, että kukaan asiakas/potilas ei ole saanut psykiatrian puolellakaan vain ja ainoastaan huonoa kohtelua. Kyllä sinne hyvääkin mahtuu joukkoon.
        Kun pääsee parempaan kuntoon, sen hyvän huomaa viimeistään silloin.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Edelliseen vielä sellainen tarkentava lisäys. Eli se, että miksi otin esille sadismin. Sadismi, tai siihen liittyvä persoonallisuushäiriö oli joskus aiemmin jossakin psykiatrisissa tautiluokituksissa. Jostakin syystä se otettiin sieltä pois. En tiedä, että miksi.

        Ja kuten jo sanoin, niin tässä(kin) maassa on niitä, joilla on kyseinen taipumus, ja jotka vahingoittavat ja tekevät väkivaltaa sivullisille. Se voi olla pelkkää henkistä, fyysistä, tai seksuaalista väkivaltaa. Joissakin tapauksissa on käynyt niinkin huonosti, että uhri on väkivallanm seurauksena kuollut. Jos uhri/ uhrit tekevät rikosilmoituksen, ja tutkinnan jälkeen viranomaiset ja syyttäjät päättävät asettaa tekijän syytteeseen ja tekijä saa tuomion. Tuomiot vaihtelevat hyvinkin laajasti, riippuen tekijän aiemmasta rikostaustasta, tai tekojen raakuudesta, noin viidestä vuodesta kymmeneen. Jos tekijä on ns. kiltisti, hän voi päästä vankilasta ulos aiemmin. Sadismista ei parannuta. Koska se on enemmän ihmisessä hyvin tiukasti juurtuneena ominaisuutena.

        Mitä tapahtuu sitten, kun tekijä pääsee vapaaksi? Mitäpä arvelette, että miten käy? Tekijä/ tai tekijät tulevat tekemään jatkossakin vastaavanlaisia asioita ja tekoja. Eli uhreja tulee jatkossakin vain lisää.

        Terveydenhuollossa on otettu jostakin syystä silmätikuksi psykoosisairauksista kärsivät. Kuten myös tämän keskusteluketjun aloittaja. Kuten jo aiemmin kirjoitin, sadistisuus ei ole psykiatrian mielestä tällä hetkellä mikään sairaus. Se on minun mielestäni merkillistä.

        Siis vanki pääsee vankilasta ja jatkaa rikoksiaan.
        Mt-ongelmainen pääsee sairaalasta, jatkaa sairastamistaan ja joutuu kenties uudestaan sairaalaan.
        Vankiloissa on yllättävän paljon myös mt-ongelmista kärsiviä vankeja, ihan vaan tiedoksi.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Siis vanki pääsee vankilasta ja jatkaa rikoksiaan.
        Mt-ongelmainen pääsee sairaalasta, jatkaa sairastamistaan ja joutuu kenties uudestaan sairaalaan.
        Vankiloissa on yllättävän paljon myös mt-ongelmista kärsiviä vankeja, ihan vaan tiedoksi.

        Sadismitaipumuksen omaaville ei ole olemassa mitään hoito-ohjelmia. Ei tietenkään, koska kyseistä taipumusta ei pidetä psykiatrian puolella minään sairautena.

        Itse asiassa heille pitäisi olla jonkinlainen hoito-ohjelma. Sellainen ohjelma, jossa tietyn addiktion, tai käytöstavan paikalle ohjelmoidaan jotakin vähemmän kanssaihmisiä vahingoittavaa asiaa. Luonto, tai eläinterapia saattaisi toimia hyvinkin. Mutta sitä en tiedä, onko missään muualla maailmalla sellaista kokeiltu. Ja toimiiko se niiden sadistien, tai vankien kohdalla, joilla väkivallan tekemisestä on tullut vakavakin addiktio. Se saattaa toimia parhaiten niiden kohdalla, jotka ovat vielä nuoria.

        Tämä asia tuli mieleeni siksi, koska viime vuosina on tapahtunut paljon väkivallan tekoja, joissa on kidutettu, tai tapettu uhreja. Ja se, että takavuosikymmeninä asialle ei ole tehty oikeastaan mitään. Jos jollakin ihmisellä on kyseinen taipumus, niin henkilö yleensä toteuttaa sitä koko elämänsä ajan. Todellisia lukuja sadismin esiintyvyydestä en tiedä. Mutta veikkaan, että eivät kaikki heistä mene äärimmäisyyksiin asti. Veikkaan myös, että todelliset luvut sadismin esiintyvyydestä keikkuvat siellä 20 - 30 henkilön tietämillä. Ja heitä tulee tulevaisuudessa vielä lisää. Kuten kirjoitin, en ymmärrä, että miksi ja kuka on poistanut sadismin ja sen toteuttamisen kaikista tautiluokituksista. Ehkä sitä ei olisi kannattanut tehdä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sadismitaipumuksen omaaville ei ole olemassa mitään hoito-ohjelmia. Ei tietenkään, koska kyseistä taipumusta ei pidetä psykiatrian puolella minään sairautena.

        Itse asiassa heille pitäisi olla jonkinlainen hoito-ohjelma. Sellainen ohjelma, jossa tietyn addiktion, tai käytöstavan paikalle ohjelmoidaan jotakin vähemmän kanssaihmisiä vahingoittavaa asiaa. Luonto, tai eläinterapia saattaisi toimia hyvinkin. Mutta sitä en tiedä, onko missään muualla maailmalla sellaista kokeiltu. Ja toimiiko se niiden sadistien, tai vankien kohdalla, joilla väkivallan tekemisestä on tullut vakavakin addiktio. Se saattaa toimia parhaiten niiden kohdalla, jotka ovat vielä nuoria.

        Tämä asia tuli mieleeni siksi, koska viime vuosina on tapahtunut paljon väkivallan tekoja, joissa on kidutettu, tai tapettu uhreja. Ja se, että takavuosikymmeninä asialle ei ole tehty oikeastaan mitään. Jos jollakin ihmisellä on kyseinen taipumus, niin henkilö yleensä toteuttaa sitä koko elämänsä ajan. Todellisia lukuja sadismin esiintyvyydestä en tiedä. Mutta veikkaan, että eivät kaikki heistä mene äärimmäisyyksiin asti. Veikkaan myös, että todelliset luvut sadismin esiintyvyydestä keikkuvat siellä 20 - 30 henkilön tietämillä. Ja heitä tulee tulevaisuudessa vielä lisää. Kuten kirjoitin, en ymmärrä, että miksi ja kuka on poistanut sadismin ja sen toteuttamisen kaikista tautiluokituksista. Ehkä sitä ei olisi kannattanut tehdä.

        Edelliseen tekstiin sellainen korjaus: että veikkaan, että Suomessa olevissa vankiloissa sadismitaipumuksen omaavia vankeja on noin 20 - 30 henkilön tietämillä. Ja tietenkin psykopaatteja on lukumääräisesti tässä maassa vielä enemmän. Osalla on vain psykopaatti, joillakin sadismi, ja joillakin heistä yhdessä kumpaakin ominaisuutta.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tässä on lista, jonka takia osa ihmisistä lopettaa "hoitosuhteensa" ja lääkityksensä.

        1. kliininen ja epäempaattinen kohtelu hoitotahon puolelta
        2. lääkitykset vähentävät merkittävästi toiminta ja työkykyä
        3. lääkitykset heikentävät kongnitiivisia kykyjä
        4. lääkkeet eivät paranna yksilölle diagnosoitua sairautta
        5. lääketieteessä ja myös psykiatrian puolella ignoorataan liian paljon yksilön elämässä olevia olosuhteita ja elämäntilannetta. Psykiatriassa sivuutetaan liikaa niitä asioita, jotka kuitenkin vaikuttavat jokaisen meidän elämään.
        6. Hyvinvointia ei edistetä lääkkeillä, se on huomattavasti laajempi käsite, jota jotkut eivät kykene ilmeisesti koskaan käsittämään


        Tuohon viimeiseen esittämääsi lauseeseen: "lääkepakko olisi mielestäsi jokin ratkaisu, että yksilö tulisi jollakin tavalla tietoiseksi roolistaan vallitseviin olosuhteisiin, ilman että he ovat vahingoittamassa muita ihmisiä", on aika rasistisesti sanottu.

        Koskeeko tämä muuten mielestäsi myös niitä sadisteja, joille ei ole annettu minkäänlaisia diagnooseja, ja jotka kyllä saattavat päätyä vankilaan, ja istuvat tuomionsa, mutta heillä ei katsota olevan minkäänlaista psyykkistä sairautta? Koska heitäkin tässä maassa muuten on? Jotka ovat syyllistyneet vakaviin rikoksiin. Mistä syystä esim. psykooseja saaneita kohdellaan niin huonosti tässä maassa ja terveydenhuollon puolella? Mutta sadistit saavat tehdä ja mellastaa ihan miten vaan huvittaa. Koska esim. sadismia ei katsota minkäänlaiseksi psyykkiseksi sairaudeksi.

        Eikö olekin mielenkiintoista? Tämäkin keskustelunaloitus on perin mielenkiintoinen. Jos sitä yhtään lukee tarkemmin, niin eiköhän tuo täytä kaikki vihapuheen määritelmät.

        Olisin hyvin kiinnostunut kuulemaan, miksi se on rasistista, ettei hyväksytä toisen ihmisen henkistä tai fyysistä vahingoittamista, jonkun sairauden perustee? Vai taasko täällä yritetään ymmärtää asiota tahallaan väärin?

        Mitä RISEen tulee, niin mielestäni suurin ongelma siellä on, ettei mielentilatutkimus ole pakollinen. Siinä yhteiskunta tekee ison virheen, kun antaa ihmisten toistuvasti tehdä sairausperäisiä rikoksia, jotka olisi kuitenkin estettävissä hyvällä hoidolla.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen akatisiani kärsinyt jo, ei enää tarvitse uudestaan.
        Tosin se kyllä vähän pelottaa etukäteen, jos vanhaksi asti elän, ja kun on psyykemerkintöjä, niin saattavat alkaa tuppaamaan niitä kaiken maailman neuroleptejä, ym.

        Tuo oli AP:lle osoitettu viesti.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Toivottavasti uliset akatisian kanssa joku päivä aineissa jonain sekavana vanhuksena joka ei osaa enää pitää puoliaan ja joku huolehtii lääkityksestä ja määrää dementian käytöshäiriöihisi neuroleptejä. Katsovat että onpa sekava tyyppi ja määräävät lisää kamaa haittoihin. Ehkä se opettaa sitten, ehkä ei.

        Eiköhän tässä maailmassa jokainen joudu ulisemaan omien ongelmiensa kanssa. Mutta kaikki eivät syytä niistä toisia ihmisiä.

        Kukaan ei myöskään estä sinua menemästä hoitamaan niitä sekavia vanhuksia, jos kerta haluat pitää heidän "puoliaan." Uskallan kuitenkin väittää, että ihminen joka ei pysty ottamaan vastuuta omista ongelmistaan, ei kykene auttamaan vanhuksiakaan.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Edellisestä unohtui vielä pari asiaa, jonka takia jotkut päätyvät lopettamaan mt-palveluiden käytön.

        7. diagnosoituja potilaita ei nähdä ja kohdella systeemissä ihmisinä

        8. avopuolen palvelut ovat aivan smalltalkkipohjaisia. Eli tavallista jutustelua ja lähinnä voinnin ja lääkitysten käytön kyselemistä.

        9. etenkin psykoosityyppiset diagnoosit leimaavat kantajansa terveydenhuoltosysteemissä

        10. kohtelu perusterveydenhuollon puolella on liian asenteellista. Somaattisiin vaivoihin, ja oireisiin ei saa välttämättä tarvitsemiaan tutkimuksia ja hoitoja. Sen sijaan ollaan aika usein tekemässä lähetteitä psykiatrisiin sairauksiin. Siihen riittää potilaalle aiemmin tehty, tai annettu mt-diagnoosi.

        Omasta mielestäni sellaisilla "palveluilla" ei tee mitään. Tai niiden laatu on liian huono.

        Näistä edellä mainituista syistä monet lopettavat, hyvästä ja ymmärrettävästä syystä mt-palveluiden käytön. Kerrottakoon taas jälleen kerran, niille, jotka eivät joko tiedä, tai ymmärrä asioiden taustoja ja syitä, jotka vaikuttavat tehtyjen päätösten taustalla. Syy ei ole sairaus, vaan se, että esim. psykiatriassa keskitytään aivan liikaa diagnoosi ja lääkekeskeiseen lähestymistapaan ja hoitotapoihin. Hyvinvointi on niin laaja käsite. Eikä se ole, eikä voi olla pelkästään jokin aivoissa oleva sairaus, jonka ongelma, tai sairaus kuvitellaan hoidettavan joillakin lääkkeillä. Ongelmat ovat huomattavasti monimuotoisempia ja ne ovat erilaisia eri ihmisillä. Voi olla ongelmia ihmissuhteissa, tai jaksamisessa, jos yhteiskunta vaatii yksilöltä liikaa. Kuten sanoin, ongelmia on monenlaisia.

        Ketään ei kiinnosta mikään lista miksi joku ihminen lopettaa lääkkeet, jos toimii sen jälkeen yhteiskunnan täysipäisenä jäsenenä.

        Ongelma on ne ihmiset jotka lopettavat lääkkeet vaikka tarvitsisivat niitä, ja keksivät kaikki mahdolliset tekosyyt, miski se ei voi olla heidän vika, vaan syyllinen täytyy löytää jostain muusta.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuo oli AP:lle osoitettu viesti.

        Monesti nämä lääkepakottajat yrittää vedota johonkin stereotyyppiin sairaasta tai jopa väkivaltaisesta skitsofreenikost tai psykoosisairaasta. Itselläni oli muuten psykoosissakin jännä kokemus - ihmisen psyyke vaikka olisi kuinka harhainen - niin tiesin syvällä sisimmässäni mikä on oikein ja väärin vaikka olisin kuinka ollut sekava ja elänyt muissa maailmoissa.. Lääkkeiden hyötyä tässä kontekstissa ei voi kehua, muistan mm. hakanneeni seinää niin kauan että nyrkkini oli verillä sen takia että minulla oli lääkkeissä niin sisäisesti levoton kurja ja jopa sietämätön olo ekstrapyramidaalioireiston vuoksi. Eikös ole fantsuja lääkkeitä joillekin kelle ne ei sovi?Muistan kun osastolla ollessa lääkkeissä oli paha olo ja kävin harvase päivä kulkuluvillani paikoissa missä mietin päivieni päättämistä.

        Retkeni olivat lääkkeissä suorastaan hassunhauskoja. Jonain päivinä katseeni oli niin sumuinen että tuntui että räpyttelin silmiä ja oli hankala kunnolla nähdä eteensä joka häiritsi niin paljon että ulkona kulkeminen oli hankalaa.. Olin niin pihalla aineissa että en meinannut osata suunnistaa koska ajatus ei kulkenut ja aloin saamaan paniikkeja kun kuljin ulkona koska en tiennyt enää missä olin - tutussa kaupungissa. Kun menin kotilomalle tuntui että koko maailma sisältäni olisi kuollut ja voisin vain tuijottaa seinää, siinä oli jäljellä oleva elämänlaatu aineissa. Kun istuin keskusteluajalla, en oikeastaan istunut, vaan jouduin pakosta kävelemään - kiitos lääkkeiden. "Lääkkeiden".

        Kun ajoin alas aineita huomasin että päässäni alkoi liikkua ajatuksia, aloin kokea tunteita, aivotoiminnassa alkoi olla normaaleja juttuja. Olin silleen että vau, siis tämä asia nostattaa jotain tunteita. Vaalin kaikkia tunteita, kykyäni esim itkeä.

        Kun luovuin aineista jokainen näistä haittakokemuksista helpotti minkä vuoksi uskon sataprosenttisesti että nämä aineet huononsi oloa.. En ole koskaan enää panikoinut etten osaa takaisin kotiini. Eikä ole tarvetta joka päivä käydä jossain miettimässä että tuolla tapan itseni vaikka kurjia tapahtumia on riittänyt. Voin ihan vaikka makoilla ja katsella telkkaria. Sekin on jo mahtavaa jos voi vain maata sängyssä, ei meinaan ollut itsestäänselvyys dopamiinia sotkevissa aineissa. Lääkekombossa en pystynyt katsomaan televisiota lainkaan. Kognitioni romahti.

        Pikku haittoja, pikku haittoja.... Mikäänhän ei mennyt lääkinnässä pieleen, ei toki.

        Ne ketkä väittää että lääkehaitat on siedettäviä ja vähän kurjia tai kiusallisia ei ole kokeillut olla syvässä päädyssä niiden haittojen kanssa OIKEASTI kokien haittaa. On meinaan haittoja ja haittoja.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Edelliseen tekstiin sellainen korjaus: että veikkaan, että Suomessa olevissa vankiloissa sadismitaipumuksen omaavia vankeja on noin 20 - 30 henkilön tietämillä. Ja tietenkin psykopaatteja on lukumääräisesti tässä maassa vielä enemmän. Osalla on vain psykopaatti, joillakin sadismi, ja joillakin heistä yhdessä kumpaakin ominaisuutta.

        Ilman mitään tietoa on typerää alkaa veikkailemaan. Lähtee vain väärää tietoa kulkemaan, koska jotkut uskovat kaiken mitä lukevat tai kuulevat.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eiköhän tässä maailmassa jokainen joudu ulisemaan omien ongelmiensa kanssa. Mutta kaikki eivät syytä niistä toisia ihmisiä.

        Kukaan ei myöskään estä sinua menemästä hoitamaan niitä sekavia vanhuksia, jos kerta haluat pitää heidän "puoliaan." Uskallan kuitenkin väittää, että ihminen joka ei pysty ottamaan vastuuta omista ongelmistaan, ei kykene auttamaan vanhuksiakaan.

        Yllättävää kyllä, hoitoalalle hakee ja menee myös ihmisiä, joilla on itsensä kanssa hoitamattomia ongelmia.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Monesti nämä lääkepakottajat yrittää vedota johonkin stereotyyppiin sairaasta tai jopa väkivaltaisesta skitsofreenikost tai psykoosisairaasta. Itselläni oli muuten psykoosissakin jännä kokemus - ihmisen psyyke vaikka olisi kuinka harhainen - niin tiesin syvällä sisimmässäni mikä on oikein ja väärin vaikka olisin kuinka ollut sekava ja elänyt muissa maailmoissa.. Lääkkeiden hyötyä tässä kontekstissa ei voi kehua, muistan mm. hakanneeni seinää niin kauan että nyrkkini oli verillä sen takia että minulla oli lääkkeissä niin sisäisesti levoton kurja ja jopa sietämätön olo ekstrapyramidaalioireiston vuoksi. Eikös ole fantsuja lääkkeitä joillekin kelle ne ei sovi?Muistan kun osastolla ollessa lääkkeissä oli paha olo ja kävin harvase päivä kulkuluvillani paikoissa missä mietin päivieni päättämistä.

        Retkeni olivat lääkkeissä suorastaan hassunhauskoja. Jonain päivinä katseeni oli niin sumuinen että tuntui että räpyttelin silmiä ja oli hankala kunnolla nähdä eteensä joka häiritsi niin paljon että ulkona kulkeminen oli hankalaa.. Olin niin pihalla aineissa että en meinannut osata suunnistaa koska ajatus ei kulkenut ja aloin saamaan paniikkeja kun kuljin ulkona koska en tiennyt enää missä olin - tutussa kaupungissa. Kun menin kotilomalle tuntui että koko maailma sisältäni olisi kuollut ja voisin vain tuijottaa seinää, siinä oli jäljellä oleva elämänlaatu aineissa. Kun istuin keskusteluajalla, en oikeastaan istunut, vaan jouduin pakosta kävelemään - kiitos lääkkeiden. "Lääkkeiden".

        Kun ajoin alas aineita huomasin että päässäni alkoi liikkua ajatuksia, aloin kokea tunteita, aivotoiminnassa alkoi olla normaaleja juttuja. Olin silleen että vau, siis tämä asia nostattaa jotain tunteita. Vaalin kaikkia tunteita, kykyäni esim itkeä.

        Kun luovuin aineista jokainen näistä haittakokemuksista helpotti minkä vuoksi uskon sataprosenttisesti että nämä aineet huononsi oloa.. En ole koskaan enää panikoinut etten osaa takaisin kotiini. Eikä ole tarvetta joka päivä käydä jossain miettimässä että tuolla tapan itseni vaikka kurjia tapahtumia on riittänyt. Voin ihan vaikka makoilla ja katsella telkkaria. Sekin on jo mahtavaa jos voi vain maata sängyssä, ei meinaan ollut itsestäänselvyys dopamiinia sotkevissa aineissa. Lääkekombossa en pystynyt katsomaan televisiota lainkaan. Kognitioni romahti.

        Pikku haittoja, pikku haittoja.... Mikäänhän ei mennyt lääkinnässä pieleen, ei toki.

        Ne ketkä väittää että lääkehaitat on siedettäviä ja vähän kurjia tai kiusallisia ei ole kokeillut olla syvässä päädyssä niiden haittojen kanssa OIKEASTI kokien haittaa. On meinaan haittoja ja haittoja.

        Oliko se seinän hakkaaminen nyrkit verille oikein vai väärin ?
        Ne, jotka väittävät, etteivät ole saaneet pahoja haittoja lääkkeistä, varmaan myös tarkoittavat sitä. Miksi eivät tarkoittaisi ?
        Ei kaikille tule niin pahoja haittoja, vaikka joillekin toisille voi tullakin.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olisin hyvin kiinnostunut kuulemaan, miksi se on rasistista, ettei hyväksytä toisen ihmisen henkistä tai fyysistä vahingoittamista, jonkun sairauden perustee? Vai taasko täällä yritetään ymmärtää asiota tahallaan väärin?

        Mitä RISEen tulee, niin mielestäni suurin ongelma siellä on, ettei mielentilatutkimus ole pakollinen. Siinä yhteiskunta tekee ison virheen, kun antaa ihmisten toistuvasti tehdä sairausperäisiä rikoksia, jotka olisi kuitenkin estettävissä hyvällä hoidolla.

        En minä ole tuollaista missään kohtaa väittänyt, että kenenkään henkinen, tai fyysinen vahingoittaminen on oikein, tai hyväksyttävää.

        Mutta se on väärin, että joku menee väittämään, että kaikki skitsofreniadiagnoosin saaneista olisi vaaraksi muille.

        Ne oikeasti toisille vaaraksi olevat ovat psykopaatteja ja sadismitaipumuksen omaavia.
        Tekeekö kukaan sille asialle mitään? Ei ainakaan tällä hetkellä. Sadismi on poistettu tautiluokituksesta. Niin, että miksi?

        Viime vuosina sadistiset väkivallanteot, kidutukset ja tapot ovat lisääntyneet.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Yllättävää kyllä, hoitoalalle hakee ja menee myös ihmisiä, joilla on itsensä kanssa hoitamattomia ongelmia.

        Kaikilla ihmisillä on ongelmia, ja niitä päätyy kaikille alloillee. ja about yhtä tasaisesti siellä on niitä, joiden ongelmat on niin vakavia, että ne haittaa työntekoon.

        Mutta tällä foorumilla on aina muistutettava, että se sairaan ihmisen sairaus ei katoa minnekkään, vaikka hoitoalalla onkin muutama hoitaja jolla on omia ongelmia.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sadismitaipumuksen omaaville ei ole olemassa mitään hoito-ohjelmia. Ei tietenkään, koska kyseistä taipumusta ei pidetä psykiatrian puolella minään sairautena.

        Itse asiassa heille pitäisi olla jonkinlainen hoito-ohjelma. Sellainen ohjelma, jossa tietyn addiktion, tai käytöstavan paikalle ohjelmoidaan jotakin vähemmän kanssaihmisiä vahingoittavaa asiaa. Luonto, tai eläinterapia saattaisi toimia hyvinkin. Mutta sitä en tiedä, onko missään muualla maailmalla sellaista kokeiltu. Ja toimiiko se niiden sadistien, tai vankien kohdalla, joilla väkivallan tekemisestä on tullut vakavakin addiktio. Se saattaa toimia parhaiten niiden kohdalla, jotka ovat vielä nuoria.

        Tämä asia tuli mieleeni siksi, koska viime vuosina on tapahtunut paljon väkivallan tekoja, joissa on kidutettu, tai tapettu uhreja. Ja se, että takavuosikymmeninä asialle ei ole tehty oikeastaan mitään. Jos jollakin ihmisellä on kyseinen taipumus, niin henkilö yleensä toteuttaa sitä koko elämänsä ajan. Todellisia lukuja sadismin esiintyvyydestä en tiedä. Mutta veikkaan, että eivät kaikki heistä mene äärimmäisyyksiin asti. Veikkaan myös, että todelliset luvut sadismin esiintyvyydestä keikkuvat siellä 20 - 30 henkilön tietämillä. Ja heitä tulee tulevaisuudessa vielä lisää. Kuten kirjoitin, en ymmärrä, että miksi ja kuka on poistanut sadismin ja sen toteuttamisen kaikista tautiluokituksista. Ehkä sitä ei olisi kannattanut tehdä.

        Eiköhän se sadismikin jonkinlaisen persoonallisuushäiriön kirjoon kuulu.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En minä ole tuollaista missään kohtaa väittänyt, että kenenkään henkinen, tai fyysinen vahingoittaminen on oikein, tai hyväksyttävää.

        Mutta se on väärin, että joku menee väittämään, että kaikki skitsofreniadiagnoosin saaneista olisi vaaraksi muille.

        Ne oikeasti toisille vaaraksi olevat ovat psykopaatteja ja sadismitaipumuksen omaavia.
        Tekeekö kukaan sille asialle mitään? Ei ainakaan tällä hetkellä. Sadismi on poistettu tautiluokituksesta. Niin, että miksi?

        Viime vuosina sadistiset väkivallanteot, kidutukset ja tapot ovat lisääntyneet.

        Se, että huono käytös, väkivalta, ym. lisääntyy, kertoo ihmisten pahoinvoinnista.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oliko se seinän hakkaaminen nyrkit verille oikein vai väärin ?
        Ne, jotka väittävät, etteivät ole saaneet pahoja haittoja lääkkeistä, varmaan myös tarkoittavat sitä. Miksi eivät tarkoittaisi ?
        Ei kaikille tule niin pahoja haittoja, vaikka joillekin toisille voi tullakin.

        En koskaan elämässäni ole tuntenut tarvetta hakata nyrkkiäni verille paitsi kun koin ekstrapyramidaalioireita.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eiköhän tässä maailmassa jokainen joudu ulisemaan omien ongelmiensa kanssa. Mutta kaikki eivät syytä niistä toisia ihmisiä.

        Kukaan ei myöskään estä sinua menemästä hoitamaan niitä sekavia vanhuksia, jos kerta haluat pitää heidän "puoliaan." Uskallan kuitenkin väittää, että ihminen joka ei pysty ottamaan vastuuta omista ongelmistaan, ei kykene auttamaan vanhuksiakaan.

        Olethan sä muistanut käydä marssilla Gazan ihmisten puolesta ja Afrikan nälkäänäkevien puolesta ja köyhien lapsiperheiden puolesta (joka varmaan lisää mielenterveysongelmia) ja pyhität jokaisen tunnin elämästäsi raskaan työpäivän jälkeen jollain toisella sektorilla vapaaehtoistyössä?

        No se on miten sen näkee, syyttämisenä tai haitallisista asioista puhumisena mitä tapahtuu terveydenhuollossa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olethan sä muistanut käydä marssilla Gazan ihmisten puolesta ja Afrikan nälkäänäkevien puolesta ja köyhien lapsiperheiden puolesta (joka varmaan lisää mielenterveysongelmia) ja pyhität jokaisen tunnin elämästäsi raskaan työpäivän jälkeen jollain toisella sektorilla vapaaehtoistyössä?

        No se on miten sen näkee, syyttämisenä tai haitallisista asioista puhumisena mitä tapahtuu terveydenhuollossa.

        Osallistun semi usein marsseille, mutta useiden syiden vuoksi joudun valikoimaan itselleni sopivat marssit.

        Vaikka marssit on ihan jees, niin yhteiskunan tasolla pääasiallinen vaikuttamiskeinoni on mielipidekirjoitukset, ja lausunnot mitkä yleensä liippaa alaani jolla toimin.

        Raskaan "työpäivän" (Joudun olemaan aina tavoitettavissa, eli työpäivä ei lopu koskaan.) jälkeen teen vapaaehtoistyötä useissa hyvin erinäköisissä asiayhteyksissä. Oman rajallisuuteni vuoksi joudun myös siellä priorisoimaan asioita, ja voin tehdä hyväntekeväisyyttä vain noin kourallisen eri toimijoita kautta.

        Olen aikanani ollut jakamassa EU ruokakasseja, pääasiassa nimenomaan lapsiperheille. Kassien jako loppui jo jonkin aikaa sitten, eikä vapaaehtoistyö panosatani ole sillä saralla hetkeen tarvittu.

        En pyhitä elämästäni jokaista tuntia vapaaehtoistyölle. On minullakin omat huvitukseni ja harrastukseni, mutta joudun ihmettelemään ihmisä joilla on tuntisotalla aikaa valittaa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Osallistun semi usein marsseille, mutta useiden syiden vuoksi joudun valikoimaan itselleni sopivat marssit.

        Vaikka marssit on ihan jees, niin yhteiskunan tasolla pääasiallinen vaikuttamiskeinoni on mielipidekirjoitukset, ja lausunnot mitkä yleensä liippaa alaani jolla toimin.

        Raskaan "työpäivän" (Joudun olemaan aina tavoitettavissa, eli työpäivä ei lopu koskaan.) jälkeen teen vapaaehtoistyötä useissa hyvin erinäköisissä asiayhteyksissä. Oman rajallisuuteni vuoksi joudun myös siellä priorisoimaan asioita, ja voin tehdä hyväntekeväisyyttä vain noin kourallisen eri toimijoita kautta.

        Olen aikanani ollut jakamassa EU ruokakasseja, pääasiassa nimenomaan lapsiperheille. Kassien jako loppui jo jonkin aikaa sitten, eikä vapaaehtoistyö panosatani ole sillä saralla hetkeen tarvittu.

        En pyhitä elämästäni jokaista tuntia vapaaehtoistyölle. On minullakin omat huvitukseni ja harrastukseni, mutta joudun ihmettelemään ihmisä joilla on tuntisotalla aikaa valittaa.

        Itse olen tehnyt myös omaa vapaaehtoistyötäni auttamalla ihmisiä henkisesti psyykenlääkeharmeissa ja kuunnellut heidän murheitaan, nykyään vähemmän. Yksi heikoimmin kohdelluista ihmisryhmistä on pitkittyneitä psyykenlääkeharmia saaneet joilla ei ole harmin myötä helppoa saada tukiaisia saatikka oikeutta saatika ymmärrystä. Olen ottanut lehtiin yhteyttä harmeista ehdottaen juttuvinkkejä tms. Kerran yksi juttu julkaistiin, en tiedä oliko omalla toiminnalla osaa tai arpaa, saattoi ollakin. Marssillakin olen ollut ja eräänlaista vanhustyötäkin kokeillut lyhytaikaisesti. Olen eri alan ihminen joten en näe syytä mennä vanhustyöhön.

    • Anonyymi

      Voi soittaa toiseen apteekkiin ja saada sitä kautta lääkkeensä , jos ei yhdessä ole niin toisessa on

    • Anonyymi

      Työtön automaattisesti mt-ongelmainen? Ok

      Eli Mt-ongelma on jos valmistut koulusta ja et omaa kokemusta eikä kukaan palkkaa? Reilua

      • Anonyymi

        Ei se ole reilua.
        Työttömän on turha syyllistää itseään, sanoo kuka tahansa mitä tahansa.
        Joillain ihmisillä on aika jyrkät mielipiteet, ja ilmaisevatkin ne sitten aivan suoraan, joka voi joitain jopa loukata. Ei kannata kaikesta välittää, pääsee helpommalla.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei se ole reilua.
        Työttömän on turha syyllistää itseään, sanoo kuka tahansa mitä tahansa.
        Joillain ihmisillä on aika jyrkät mielipiteet, ja ilmaisevatkin ne sitten aivan suoraan, joka voi joitain jopa loukata. Ei kannata kaikesta välittää, pääsee helpommalla.

        Minulle kylläkin sanoi psykiatri että olen mielisairas

    • Anonyymi

      No itsepähän en olisi palannut töihin enkä opiskelemaan jos olisin jatkanut neuroleptejä. Ne tuhosivat minua sisältä, laukaisivat ekstrapyramidaalioireita ja läheiset ei tunteneet. Psykoosidiagnoosi hävisi kun loppui lääkkeetkin. Psykoosin laukaisi liian nopeaa tehty masennuslääkevieroitus. Että tunge vain ideasi sinne minne aurinko ei paista *** trolli.

      • Anonyymi

        Siinä kaikki mitä minulla on sanottavaa aivopieruistasi. Kukaan lääkärikään ei enää suosittanut lääkkeitä koska voin paremmin ilman niitä. Lopetin ne ilman lääkärin suostumusta.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Siinä kaikki mitä minulla on sanottavaa aivopieruistasi. Kukaan lääkärikään ei enää suosittanut lääkkeitä koska voin paremmin ilman niitä. Lopetin ne ilman lääkärin suostumusta.

        Et myöskään ota iatrogeneesiä huomioon mikä näihon koukuttaviin aineisiin liittyy. Osa joutuu vähentelemään aineitansa jopa 10 prosenttia tai vähemmän kk koska keho on niin koukussa aineeseen. Tässä kontekstissa osa voi lääkärien paskoilla tieteeseen perustumattomilla vieroituksilla ajautua huonoob kuntoon. Neurolepteihin liittyy supersensitivity psychosis ilmiö eli ne voi lisätä psykoosialttiutta ei psykoosiinkin niitä syöneillä vieroituksessa. Itse sain tuta aivan hirveät ajat lääkevieroituksissa jossa olin paljon huonovointisempi kuin ikänään ennen lääkkeitä. Itse olen päättänyt että teen ennemmin itsemurhan kuin koskaan enää käytän psyykenlääkkeitä koska ne puhkaisi kiduttavia oloja kuten akatisian ja PAHAA vieroitusunettomuutta. On täysin kusipäistä trollausta väittää että sivuvaikutukset pitää kestää. Ei tarvi, ne voi olla paljon alkuperäistä tilaa pahempia. Kelan kuntoutuksessa ei tarvi käyttää lääkkeitä ja hyvä niin niille ketkä on kitkutelleet aivan kamalien lääkehaittojen, vieroitusoireiden ja tunnelaman ja kognition vaikeuksien kanssa aineissa. Kuntoudupa siinä sitten.

        Itse pidän huolen siitä että koskaan kukaan ei laita käytäntöön ehdottamiasi lakipykäliä Suomeen vaikka menemällä hitto kampanjoimaan jonnekin. Teen kaiken estääkseni tuon jos joku idiootti moisia ehdottaa kuten kaltaisesi vähä-älyinen.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Et myöskään ota iatrogeneesiä huomioon mikä näihon koukuttaviin aineisiin liittyy. Osa joutuu vähentelemään aineitansa jopa 10 prosenttia tai vähemmän kk koska keho on niin koukussa aineeseen. Tässä kontekstissa osa voi lääkärien paskoilla tieteeseen perustumattomilla vieroituksilla ajautua huonoob kuntoon. Neurolepteihin liittyy supersensitivity psychosis ilmiö eli ne voi lisätä psykoosialttiutta ei psykoosiinkin niitä syöneillä vieroituksessa. Itse sain tuta aivan hirveät ajat lääkevieroituksissa jossa olin paljon huonovointisempi kuin ikänään ennen lääkkeitä. Itse olen päättänyt että teen ennemmin itsemurhan kuin koskaan enää käytän psyykenlääkkeitä koska ne puhkaisi kiduttavia oloja kuten akatisian ja PAHAA vieroitusunettomuutta. On täysin kusipäistä trollausta väittää että sivuvaikutukset pitää kestää. Ei tarvi, ne voi olla paljon alkuperäistä tilaa pahempia. Kelan kuntoutuksessa ei tarvi käyttää lääkkeitä ja hyvä niin niille ketkä on kitkutelleet aivan kamalien lääkehaittojen, vieroitusoireiden ja tunnelaman ja kognition vaikeuksien kanssa aineissa. Kuntoudupa siinä sitten.

        Itse pidän huolen siitä että koskaan kukaan ei laita käytäntöön ehdottamiasi lakipykäliä Suomeen vaikka menemällä hitto kampanjoimaan jonnekin. Teen kaiken estääkseni tuon jos joku idiootti moisia ehdottaa kuten kaltaisesi vähä-älyinen.

        Taasko täällä yritetään väittää, että psykoosisairaus häviää, kun masennuslääkettä vähentää 10% kerrallaan?

        Ei tule tapahtumaan.

      • Anonyymi

        Teit aivan oikein lopettaessasi neuroleptien käytön. Valitettavasti tietyissä piireissä, eli tieteen haarassa toimivilla on asiasta aivan toisenlaiset ajatukset ja käsitykset.

        Siellä ei nähdä, eikä ymmärretä lääkkeistä haittavaikutuksia saaneiden kokemuksia. Vaan ne(kin) kuitataan ja niitä oireita pidetään psyykesairauteen kuuluvina. Eli jos joku valittelee lääkkeistä tulevia sivuvaikutuksia, kuten väsymyksen pahenemista, toimintakyvyn menettämistä, aivotoiminnan heikentymistä, tai tunnepuolen katoamista, ne liitetään psyykesairauteen kuuluviksi. Alalla ignoorataan liian paljon lääkkeiden aiheuttamia haittavaikutuksia. Sillä ei sinällään mitään merkitystä, onko se sana sivu, vai haittavaikutus. Se on pelkkää saivartelua, jos siihen takertuu.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Siinä kaikki mitä minulla on sanottavaa aivopieruistasi. Kukaan lääkärikään ei enää suosittanut lääkkeitä koska voin paremmin ilman niitä. Lopetin ne ilman lääkärin suostumusta.

        Ulosantisi ei vielä vaikuta ihan terveeltä. Käytöksen muuttuminen paremmaksi, ystävällisemmäksi, sekin yleensä kuuluu toipumis-/paranemisprosessiin.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Teit aivan oikein lopettaessasi neuroleptien käytön. Valitettavasti tietyissä piireissä, eli tieteen haarassa toimivilla on asiasta aivan toisenlaiset ajatukset ja käsitykset.

        Siellä ei nähdä, eikä ymmärretä lääkkeistä haittavaikutuksia saaneiden kokemuksia. Vaan ne(kin) kuitataan ja niitä oireita pidetään psyykesairauteen kuuluvina. Eli jos joku valittelee lääkkeistä tulevia sivuvaikutuksia, kuten väsymyksen pahenemista, toimintakyvyn menettämistä, aivotoiminnan heikentymistä, tai tunnepuolen katoamista, ne liitetään psyykesairauteen kuuluviksi. Alalla ignoorataan liian paljon lääkkeiden aiheuttamia haittavaikutuksia. Sillä ei sinällään mitään merkitystä, onko se sana sivu, vai haittavaikutus. Se on pelkkää saivartelua, jos siihen takertuu.

        Jotkut saavat haittavaikutuksia, sitä ei kukaan voi kieltää.
        Mutta on aika paljon olemassa psykoosisairaudesta kärsiviä ihmisiä, jotka pystyvät elämään parempaa elämää nimen omaan lääkkeiden ansiosta.
        Se, että joillain on huonoja kokemuksia, ei tarkoita, että niitä olisi kaikilla.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ulosantisi ei vielä vaikuta ihan terveeltä. Käytöksen muuttuminen paremmaksi, ystävällisemmäksi, sekin yleensä kuuluu toipumis-/paranemisprosessiin.

        Ulosantini on juuri oikein suhteutettua AP:n kirjoitukseen nähden.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Taasko täällä yritetään väittää, että psykoosisairaus häviää, kun masennuslääkettä vähentää 10% kerrallaan?

        Ei tule tapahtumaan.

        Voi hyvinkin vähetä. Monelle ei anneta edes vaihtoehtoja siihen. Tarinoita löytyy jo tältä foorumilta missä ihmisten toimintakyky on noussut entisestä, vaikka olisi ollut psykooseja.

        Lääkkeiden vähentäminen tai lopettaminen voi auttaa joitakin. Oman kokemukseni mukaan lääkkeiden hyötyjä raskaasti yliliitoitellaan ja se johtuu psykiatrian biologisesta paradigmasta jossa ihmisyyttä hahmotetaan valkotakkiperspektiivin ja kielen kautta. Monella ei ole mitään pysyvää psykoosisairautta muutenkaan. Se on hetkellinen tila, voi kestää pitempäänkin ja sitä voi kroonistaa esim paha traumatisoituminen, päihteiden käyttö ja lääkityskierteet missä jokainen lääkkeen vaihtelu ja haitat lisää riskiä huononevalle mielenterveydelle, kognition häiriöille, apatialle ja jopa sekavuudelle tai lisääntyvälle ahdistukselle.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Taasko täällä yritetään väittää, että psykoosisairaus häviää, kun masennuslääkettä vähentää 10% kerrallaan?

        Ei tule tapahtumaan.

        No itselläni ei ollut mitään hiton psykoosisairautta eikä ole ollut sen koomminkaan kuin lyhyt psykoosi masennuslääkevieroituksessa minkä takia minua esim. ei voi sanoa psykoosisairaaksi. Tiedän nykyään paremmin mitä psykoosi on ja tiedän täysin että siitä voi selvitä ja aivoilla on merkittävä kyky uudelleenohjelmoida toimintaansa oikeissa olosuhteissa. Nuo toksiinit sotki päätäni.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No itselläni ei ollut mitään hiton psykoosisairautta eikä ole ollut sen koomminkaan kuin lyhyt psykoosi masennuslääkevieroituksessa minkä takia minua esim. ei voi sanoa psykoosisairaaksi. Tiedän nykyään paremmin mitä psykoosi on ja tiedän täysin että siitä voi selvitä ja aivoilla on merkittävä kyky uudelleenohjelmoida toimintaansa oikeissa olosuhteissa. Nuo toksiinit sotki päätäni.

        Ja huom. menin nimenomaan psykoosiin silloin kun minulla oli ensimmäiset merkit ekstrapyramidaalioireistosta kokeillessani erinäköisiä lääkkeitä unettomuuteen minkä laukaisi liian nopeasti tehty masennuslääkevieroitus. Ahdistustasoni kohosivat puhjenneiden lääkehaittojen vuoksi ja koska hermostoni oli sotkussa vieroituksesta jonka merkitystä olossani myös psykiatri vähätteli. Sain tähän diagnoosin myöhemmin, sen jälkeen kun terveyttäni oli sotkettu lääkekasalla jonka seurauksena olin kuori entisestä.

        Olisin hyvinkin voinut välttyä psykoosilta mikäli olisin tiennyt turvallisen masennuslääkevieroituksen salat ja uni ei olisi sotkeentunut. Itseasiassa, olisin pysynyt noista aineista erossa jos olisin tiennyt mitä tuleman pitää. Koska ilman niitä en ole missään psykooseissa. Ne nimenomaan jollekin voivat laukaista vaikka mitä esim. vieroituksessa tai haittana.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja huom. menin nimenomaan psykoosiin silloin kun minulla oli ensimmäiset merkit ekstrapyramidaalioireistosta kokeillessani erinäköisiä lääkkeitä unettomuuteen minkä laukaisi liian nopeasti tehty masennuslääkevieroitus. Ahdistustasoni kohosivat puhjenneiden lääkehaittojen vuoksi ja koska hermostoni oli sotkussa vieroituksesta jonka merkitystä olossani myös psykiatri vähätteli. Sain tähän diagnoosin myöhemmin, sen jälkeen kun terveyttäni oli sotkettu lääkekasalla jonka seurauksena olin kuori entisestä.

        Olisin hyvinkin voinut välttyä psykoosilta mikäli olisin tiennyt turvallisen masennuslääkevieroituksen salat ja uni ei olisi sotkeentunut. Itseasiassa, olisin pysynyt noista aineista erossa jos olisin tiennyt mitä tuleman pitää. Koska ilman niitä en ole missään psykooseissa. Ne nimenomaan jollekin voivat laukaista vaikka mitä esim. vieroituksessa tai haittana.

        Haluaisin nähdä hoitokokeiluja jossa jotkut kroonista psykoosisairautta sairastavat olisivat turvallisessa lääkevieroituksessa oikean asiantuntijan hoidossa jossa 10 prosenttia tai alle tahdilla vieroituttaisiin lääkkeistä ja välillä stopattaisiin jos oireet pahenee. Lääkityksen voisi jättää myös pienemmälle annokselle jatkossa koska psykiatrit monesti hoitaa isommilla annoksilla. Traumatisoituneet saisi apua traumoihin. Päihteenkäyttäjät käytännössä lopettaisi päihteet (kyllä helpommin sanottu kuin tehty mutta kumman monella ns. skitsofreenikolla juuri päihteily on vahvassa roolissa elämässä mikä varmasti sekoittaa kuuppaa,etenkin yhdessä lääkkeiden kanssa)).

        Ts. yritettäisiin hoitaa alkusyitä, ei oireita turruttavilla aineilla. Elintavat ja aivoterveys olisi tärkeimmässä roolissa mitä se ei nykypsykiatriassa ole. Oma kokemukseni on että vain aivoterveys ja hermoston terveys lisää hyvinvointia. Psykiatrian lääkkeet eivät lisänneet hermoston tai aivojen terveyttä, ne lisäsivät minulla hermoston epätasapainoa mikä ilmeni esim. sähköiskuina jos unohdin lääkkeen jotka tuntui päässä, unen sekoittumisena vieroituksessa, tunteiden sahaamisessa vieroituksessa, lopulta kamalimpana olona koskaan kun psykiatri räiski lääkkeillä lääkkeen haittaa ja kärsin kuin kidutuksesta nahoissani ja lopulta kun rämmin psykiatriasta pois viimeisillä voimillani tunsin kuin olisin saanut aineista neurologista neurotoksista haittaa ja autonominen hermostoni oli epätasapainossa (mikä on siis vieroituspalstojen hypoteesi pahemmille vieroituksseuraamuksille) ja lisäksi olin alkanut saamaan motorisia haittoja dopamiinin sotkemisesta. Se avasi silmäni sille mitä paskaa psykiatria on ja miten olin antanut kehoni heidän epäviralliseen lääketutkimukseensa ja lopulta sain vain roppakaupalla paskaa niskaan raportoidessani haittoja.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Haluaisin nähdä hoitokokeiluja jossa jotkut kroonista psykoosisairautta sairastavat olisivat turvallisessa lääkevieroituksessa oikean asiantuntijan hoidossa jossa 10 prosenttia tai alle tahdilla vieroituttaisiin lääkkeistä ja välillä stopattaisiin jos oireet pahenee. Lääkityksen voisi jättää myös pienemmälle annokselle jatkossa koska psykiatrit monesti hoitaa isommilla annoksilla. Traumatisoituneet saisi apua traumoihin. Päihteenkäyttäjät käytännössä lopettaisi päihteet (kyllä helpommin sanottu kuin tehty mutta kumman monella ns. skitsofreenikolla juuri päihteily on vahvassa roolissa elämässä mikä varmasti sekoittaa kuuppaa,etenkin yhdessä lääkkeiden kanssa)).

        Ts. yritettäisiin hoitaa alkusyitä, ei oireita turruttavilla aineilla. Elintavat ja aivoterveys olisi tärkeimmässä roolissa mitä se ei nykypsykiatriassa ole. Oma kokemukseni on että vain aivoterveys ja hermoston terveys lisää hyvinvointia. Psykiatrian lääkkeet eivät lisänneet hermoston tai aivojen terveyttä, ne lisäsivät minulla hermoston epätasapainoa mikä ilmeni esim. sähköiskuina jos unohdin lääkkeen jotka tuntui päässä, unen sekoittumisena vieroituksessa, tunteiden sahaamisessa vieroituksessa, lopulta kamalimpana olona koskaan kun psykiatri räiski lääkkeillä lääkkeen haittaa ja kärsin kuin kidutuksesta nahoissani ja lopulta kun rämmin psykiatriasta pois viimeisillä voimillani tunsin kuin olisin saanut aineista neurologista neurotoksista haittaa ja autonominen hermostoni oli epätasapainossa (mikä on siis vieroituspalstojen hypoteesi pahemmille vieroituksseuraamuksille) ja lisäksi olin alkanut saamaan motorisia haittoja dopamiinin sotkemisesta. Se avasi silmäni sille mitä paskaa psykiatria on ja miten olin antanut kehoni heidän epäviralliseen lääketutkimukseensa ja lopulta sain vain roppakaupalla paskaa niskaan raportoidessani haittoja.

        Ja mitä tulee psykoosiin. Olen kokenut psykoosin. Se on kammottava tila. Kärsin silloin pahasta unettomuudesta samaan aikaan. Kuin REM-unen ajatuskulut olisivat tulleet osaksi hereilläoloa mikä laukaisi mm. pelkotiloja ja tila vastasi kuin jotain deliriumia. Kun paranin tuosta tilasta se tapahtui siten että ajoin aineita alas, prosessointikapasiteettini nousi merkittävästi kun pystyin jälleen ajattelemaan ja kun nukuin aloin nähdä unia ja huomasin että päässäni jopa liikkuukin jotain - mitä ei voinut sanoa psykiatrian aineissa tapahtuneen. Tämän kautta pystyin prosessoimaan kokemustani - mikä tietenkin laukaisi traumoja. Käsittelin näitä traumoja, etsin turvallisuutta ja totesin että minä olen kontrollissa psyykeestäni. Aloin havaita kaavoja kokemuksessani jossa jos oo oli kurja jonain päivänä totesin että ja paskat tämä menee ohi. Psyykeeni kestää. Ja niin se kesti. Kun purin lääkkeitä joskus valvoin pari päivää samoilla silmillä ja vedin kaksi päivää 3 tuntia yössä ja kärsin toisinaan päivän kestävästä paniikinkaltaisesta ahdistuksesta. Nämä kaikki helpotti kun kiduin vieroituksen läpi ja hermosto tasoittui. Aloin ymmärtää hermoston toimintaa ja kropan toimintaa eri tavalla. Stressihormonit oli turmelleet kehoani merkittävästi mitä lääkehaitoista tuli. Useina öinä heräsin aivan kammottavaan adrenaliiniin vieroituksessa. Opettelin rauhoittamaan oloa, esim join elektrolyyttipitoisia juomia, makoilin painopeiton alla, tein hengitysharjoituksia.

        Vaikka kuulostaa jonkun psykiatrin mielestä kaukaahaetulta, koen että suurimmassa osassa sitä parantumistani psykoosista oli terveellinen ruoka, kunnon elintavat, aivoterveyden tukeminen koska tilani todellakin oli aivoperäinen koska aineet oli laukaisseet minulle harmia josta lähimpänä kokemustani olen löytänyt tämän:

        https://hormonesmatter.com/brain-long-term-lexapro-chemically-induced-tbi/

        Psykiatri yritti väittää ettei minulla ole muka mitään pahaa harmia syntynyt aineista aivoilleni mutta hän oli täydellisen väärässä. Jouduin selviytymään vauriosta minkä masennuslääkevieroitus ja sitä seuranneet lääkkeet ja huonot lääkereaktiot oli laukaisseet aivoissani. Kärsimyksessäni merkityksellisessä roolissa oli juuri tunne siitä että nuo lääkkeet oli aiheuttaneet harmia aivoilleni. Tunsin sen. Tiesin että kaikki ei ole ok. Eihän se normaalia ole esim kokea ekstrapyramidaalioireita loppuviimeksi. Mutta psykiatriapa ei sitä uskonut vaan tunki lääkkeitä, tunki lääkkeitä tunki lisää lääkkeitä. Ainoa keino käytännössä pelastaa itseni oli juurikin turvallinen rauhallinen vieroitus ja harmin eli ekstrapyramidaalioireiston hoitaminen. Toki oli muutakin harmia, tuo oli vasta lähtölaukaus harmille - uskon saaneeni aineista neurotoksista vahinkoa josta toivuin asteittaiin.

        . Minulta löytyi voimavaroja asteittain kun lääkehaitat helpotti jolloin olin vain selviytymismoodissa alkaa satsata elintapoihin, huolehtia säännöllisyydestä, huolehtia optimaalisimmasta unen tukemisesta. Meni kuitenkin tosi tosi pitkiä aikoja kun hermostoni huiteli sekaisin että nukuin yhtenäisiä öitä mutta niin vain hermosto palautui.

        Mutta sekin on tulkinnanvaraista mitä psykoosi on ja sen takia psykiatrit saavat kontrolloida potilaitaan turhankin paljon ja olla kuuntelematta mitä haittaa he hoidosta kokevat tai mitä toiveita heillä hoidosta on kun he määrittelee kaiken psykoosiksi. Jopa sitä voidaan pitää psykoosina että potilas on liian huolissaan kokemastaan harmista. Uskoisin että saattaisi psykiatrinkin ymmärrystä joskus lisätä kun oikeasti kituisivat nuo saakelin vieroitusoireet läpi, saisivat ekstrapyramidaalioireita ja oikeasti kokeilisivat elää niiden kanssa ja kokeilla millaista elämänlaatu silloin on.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja mitä tulee psykoosiin. Olen kokenut psykoosin. Se on kammottava tila. Kärsin silloin pahasta unettomuudesta samaan aikaan. Kuin REM-unen ajatuskulut olisivat tulleet osaksi hereilläoloa mikä laukaisi mm. pelkotiloja ja tila vastasi kuin jotain deliriumia. Kun paranin tuosta tilasta se tapahtui siten että ajoin aineita alas, prosessointikapasiteettini nousi merkittävästi kun pystyin jälleen ajattelemaan ja kun nukuin aloin nähdä unia ja huomasin että päässäni jopa liikkuukin jotain - mitä ei voinut sanoa psykiatrian aineissa tapahtuneen. Tämän kautta pystyin prosessoimaan kokemustani - mikä tietenkin laukaisi traumoja. Käsittelin näitä traumoja, etsin turvallisuutta ja totesin että minä olen kontrollissa psyykeestäni. Aloin havaita kaavoja kokemuksessani jossa jos oo oli kurja jonain päivänä totesin että ja paskat tämä menee ohi. Psyykeeni kestää. Ja niin se kesti. Kun purin lääkkeitä joskus valvoin pari päivää samoilla silmillä ja vedin kaksi päivää 3 tuntia yössä ja kärsin toisinaan päivän kestävästä paniikinkaltaisesta ahdistuksesta. Nämä kaikki helpotti kun kiduin vieroituksen läpi ja hermosto tasoittui. Aloin ymmärtää hermoston toimintaa ja kropan toimintaa eri tavalla. Stressihormonit oli turmelleet kehoani merkittävästi mitä lääkehaitoista tuli. Useina öinä heräsin aivan kammottavaan adrenaliiniin vieroituksessa. Opettelin rauhoittamaan oloa, esim join elektrolyyttipitoisia juomia, makoilin painopeiton alla, tein hengitysharjoituksia.

        Vaikka kuulostaa jonkun psykiatrin mielestä kaukaahaetulta, koen että suurimmassa osassa sitä parantumistani psykoosista oli terveellinen ruoka, kunnon elintavat, aivoterveyden tukeminen koska tilani todellakin oli aivoperäinen koska aineet oli laukaisseet minulle harmia josta lähimpänä kokemustani olen löytänyt tämän:

        https://hormonesmatter.com/brain-long-term-lexapro-chemically-induced-tbi/

        Psykiatri yritti väittää ettei minulla ole muka mitään pahaa harmia syntynyt aineista aivoilleni mutta hän oli täydellisen väärässä. Jouduin selviytymään vauriosta minkä masennuslääkevieroitus ja sitä seuranneet lääkkeet ja huonot lääkereaktiot oli laukaisseet aivoissani. Kärsimyksessäni merkityksellisessä roolissa oli juuri tunne siitä että nuo lääkkeet oli aiheuttaneet harmia aivoilleni. Tunsin sen. Tiesin että kaikki ei ole ok. Eihän se normaalia ole esim kokea ekstrapyramidaalioireita loppuviimeksi. Mutta psykiatriapa ei sitä uskonut vaan tunki lääkkeitä, tunki lääkkeitä tunki lisää lääkkeitä. Ainoa keino käytännössä pelastaa itseni oli juurikin turvallinen rauhallinen vieroitus ja harmin eli ekstrapyramidaalioireiston hoitaminen. Toki oli muutakin harmia, tuo oli vasta lähtölaukaus harmille - uskon saaneeni aineista neurotoksista vahinkoa josta toivuin asteittaiin.

        . Minulta löytyi voimavaroja asteittain kun lääkehaitat helpotti jolloin olin vain selviytymismoodissa alkaa satsata elintapoihin, huolehtia säännöllisyydestä, huolehtia optimaalisimmasta unen tukemisesta. Meni kuitenkin tosi tosi pitkiä aikoja kun hermostoni huiteli sekaisin että nukuin yhtenäisiä öitä mutta niin vain hermosto palautui.

        Mutta sekin on tulkinnanvaraista mitä psykoosi on ja sen takia psykiatrit saavat kontrolloida potilaitaan turhankin paljon ja olla kuuntelematta mitä haittaa he hoidosta kokevat tai mitä toiveita heillä hoidosta on kun he määrittelee kaiken psykoosiksi. Jopa sitä voidaan pitää psykoosina että potilas on liian huolissaan kokemastaan harmista. Uskoisin että saattaisi psykiatrinkin ymmärrystä joskus lisätä kun oikeasti kituisivat nuo saakelin vieroitusoireet läpi, saisivat ekstrapyramidaalioireita ja oikeasti kokeilisivat elää niiden kanssa ja kokeilla millaista elämänlaatu silloin on.

        Psykoosista parantuminen tapahtui siten että tuntui kuin olisin herännyt unesta. Eräänä päivänä itseasiassa kun en käyttänyt enää neuroleptejä se utuinen tila hälveni. Uskon että psykoosiin vaikutti myös kammottavat sairaalaolosuhteet missä minua kohdeltiin kuin vain kävelevänä sairautena. Elämänlaatuni romahtaminen aineissa ei kiinnostanut psykiatreja. Eikä kokemani harmi. Eikä se että katosin lopulta pois sellaisena kuin olin koska heidän mielestä turruttamiseni oli vain oikein. Heille olin vain lääketieteen oppikirjan esimerkki, en ihminen johon he pääsivät kokeilemaan oppikirjojensa ja hoitosuositustensa mömmöratkaisuja. Kaikessa tärkeimpänä oli mömmö. Mömmön nosto, mömmön vaihto, mömmön kylkeen mömmöä. Jos voin tosi huonosti psykiatrilogiikalla kaikkea piti aina nostaa. No, olin ihmisraunio lopussa.

        Ts. turvallinen ympäristö jossa kokee välittämistä, mömmöjen purku, itseohjautuvuuden lisääntyminen kun pystyy ajattelemaan mömmöittä, tuen löytäminen lääkevieroitukseen, oman tarinansa uudelleenmäärittely niin että sanon sen omalla suullani enkä ole vain psykiatrin määritelmä.

        Tässä kontekstissa koen erityisen loukkaavaksi AP:n kaltaisen ymmärtämättömän ihmisen kirjoitukset, etenkin tietäen miten pahoja harmit on. Ne eivät ole välttämättä lainkaan siedettävissä ja ne voi ajaa ihmisen hautaan. Niin pahoja ne on pahimmillaan.

        Kokemukseni myös kertoi minulle siitä mitä on psykoosi, miten psyyke toimii ja kuinka psykiatrian malli on aika suppea kuitenkin käsityksissään esim ihmisen voimavaroista parantaa tilannettaan. Joskus voi joutua rypemään pohjalla että sieltä lähdetään ylös mutta se ei tarkoita että on toivoton tapaus jos ei vastaa niihin psykiatrian älyttömiin - pumpataan lääke maksimiin hoitokeinoihin.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Psykoosista parantuminen tapahtui siten että tuntui kuin olisin herännyt unesta. Eräänä päivänä itseasiassa kun en käyttänyt enää neuroleptejä se utuinen tila hälveni. Uskon että psykoosiin vaikutti myös kammottavat sairaalaolosuhteet missä minua kohdeltiin kuin vain kävelevänä sairautena. Elämänlaatuni romahtaminen aineissa ei kiinnostanut psykiatreja. Eikä kokemani harmi. Eikä se että katosin lopulta pois sellaisena kuin olin koska heidän mielestä turruttamiseni oli vain oikein. Heille olin vain lääketieteen oppikirjan esimerkki, en ihminen johon he pääsivät kokeilemaan oppikirjojensa ja hoitosuositustensa mömmöratkaisuja. Kaikessa tärkeimpänä oli mömmö. Mömmön nosto, mömmön vaihto, mömmön kylkeen mömmöä. Jos voin tosi huonosti psykiatrilogiikalla kaikkea piti aina nostaa. No, olin ihmisraunio lopussa.

        Ts. turvallinen ympäristö jossa kokee välittämistä, mömmöjen purku, itseohjautuvuuden lisääntyminen kun pystyy ajattelemaan mömmöittä, tuen löytäminen lääkevieroitukseen, oman tarinansa uudelleenmäärittely niin että sanon sen omalla suullani enkä ole vain psykiatrin määritelmä.

        Tässä kontekstissa koen erityisen loukkaavaksi AP:n kaltaisen ymmärtämättömän ihmisen kirjoitukset, etenkin tietäen miten pahoja harmit on. Ne eivät ole välttämättä lainkaan siedettävissä ja ne voi ajaa ihmisen hautaan. Niin pahoja ne on pahimmillaan.

        Kokemukseni myös kertoi minulle siitä mitä on psykoosi, miten psyyke toimii ja kuinka psykiatrian malli on aika suppea kuitenkin käsityksissään esim ihmisen voimavaroista parantaa tilannettaan. Joskus voi joutua rypemään pohjalla että sieltä lähdetään ylös mutta se ei tarkoita että on toivoton tapaus jos ei vastaa niihin psykiatrian älyttömiin - pumpataan lääke maksimiin hoitokeinoihin.

        Psykoosi voi oman kokemukseni mukaan olla myös reaktio ylikuormittaviin olosuhteisiin. Kehittelin siinä kammottavassa lääkehaitta, raskaassa sairaalaympäristössä itselleni oman maailman mihin pakenin jossa oli ihan eri lainalaisuudet koska todellisuus oli liian raskasta kestää.

        Pahimpia psykoosilääkepakottajia ovat ihmiset kellä ei ole kokemusta niiden käytöstä saatika esim hurjimmista lääkehaitoista. Eikä kokemusta psyyken vahvuudesta ilman niitä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voi hyvinkin vähetä. Monelle ei anneta edes vaihtoehtoja siihen. Tarinoita löytyy jo tältä foorumilta missä ihmisten toimintakyky on noussut entisestä, vaikka olisi ollut psykooseja.

        Lääkkeiden vähentäminen tai lopettaminen voi auttaa joitakin. Oman kokemukseni mukaan lääkkeiden hyötyjä raskaasti yliliitoitellaan ja se johtuu psykiatrian biologisesta paradigmasta jossa ihmisyyttä hahmotetaan valkotakkiperspektiivin ja kielen kautta. Monella ei ole mitään pysyvää psykoosisairautta muutenkaan. Se on hetkellinen tila, voi kestää pitempäänkin ja sitä voi kroonistaa esim paha traumatisoituminen, päihteiden käyttö ja lääkityskierteet missä jokainen lääkkeen vaihtelu ja haitat lisää riskiä huononevalle mielenterveydelle, kognition häiriöille, apatialle ja jopa sekavuudelle tai lisääntyvälle ahdistukselle.

        Kai ihmisellä on pysyvä psykoosisairaus, kun se diagnoosi on jäänyt olemassa olevaksi, vaikkakaan psykooseja ei ole ollut yli 20:een vuoteen.
        Mitenköhän se muutenkaan menee, tai kuuluisi mennä...

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Haluaisin nähdä hoitokokeiluja jossa jotkut kroonista psykoosisairautta sairastavat olisivat turvallisessa lääkevieroituksessa oikean asiantuntijan hoidossa jossa 10 prosenttia tai alle tahdilla vieroituttaisiin lääkkeistä ja välillä stopattaisiin jos oireet pahenee. Lääkityksen voisi jättää myös pienemmälle annokselle jatkossa koska psykiatrit monesti hoitaa isommilla annoksilla. Traumatisoituneet saisi apua traumoihin. Päihteenkäyttäjät käytännössä lopettaisi päihteet (kyllä helpommin sanottu kuin tehty mutta kumman monella ns. skitsofreenikolla juuri päihteily on vahvassa roolissa elämässä mikä varmasti sekoittaa kuuppaa,etenkin yhdessä lääkkeiden kanssa)).

        Ts. yritettäisiin hoitaa alkusyitä, ei oireita turruttavilla aineilla. Elintavat ja aivoterveys olisi tärkeimmässä roolissa mitä se ei nykypsykiatriassa ole. Oma kokemukseni on että vain aivoterveys ja hermoston terveys lisää hyvinvointia. Psykiatrian lääkkeet eivät lisänneet hermoston tai aivojen terveyttä, ne lisäsivät minulla hermoston epätasapainoa mikä ilmeni esim. sähköiskuina jos unohdin lääkkeen jotka tuntui päässä, unen sekoittumisena vieroituksessa, tunteiden sahaamisessa vieroituksessa, lopulta kamalimpana olona koskaan kun psykiatri räiski lääkkeillä lääkkeen haittaa ja kärsin kuin kidutuksesta nahoissani ja lopulta kun rämmin psykiatriasta pois viimeisillä voimillani tunsin kuin olisin saanut aineista neurologista neurotoksista haittaa ja autonominen hermostoni oli epätasapainossa (mikä on siis vieroituspalstojen hypoteesi pahemmille vieroituksseuraamuksille) ja lisäksi olin alkanut saamaan motorisia haittoja dopamiinin sotkemisesta. Se avasi silmäni sille mitä paskaa psykiatria on ja miten olin antanut kehoni heidän epäviralliseen lääketutkimukseensa ja lopulta sain vain roppakaupalla paskaa niskaan raportoidessani haittoja.

        Kun tuossa mainittiin elintavat, jotka ei muka ole isossa roolissa psykiatriassa, niin aika selväähän on, että ihminen itse asettaa itselleen elintavat.
        Jos on huonot elintavat, tietysti sairastumisen riskikin on isompi.
        Vaikka psykiatri tai hoitaja kuinka painottaisivat hyviä elintapoja, niin ihminen ( potilas ) itse sen päättää, noudattaako niitä vai ei.
        Omista elintavoista on aika hankalaa alkaa syyttelemään ulkopuolisia.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Psykoosista parantuminen tapahtui siten että tuntui kuin olisin herännyt unesta. Eräänä päivänä itseasiassa kun en käyttänyt enää neuroleptejä se utuinen tila hälveni. Uskon että psykoosiin vaikutti myös kammottavat sairaalaolosuhteet missä minua kohdeltiin kuin vain kävelevänä sairautena. Elämänlaatuni romahtaminen aineissa ei kiinnostanut psykiatreja. Eikä kokemani harmi. Eikä se että katosin lopulta pois sellaisena kuin olin koska heidän mielestä turruttamiseni oli vain oikein. Heille olin vain lääketieteen oppikirjan esimerkki, en ihminen johon he pääsivät kokeilemaan oppikirjojensa ja hoitosuositustensa mömmöratkaisuja. Kaikessa tärkeimpänä oli mömmö. Mömmön nosto, mömmön vaihto, mömmön kylkeen mömmöä. Jos voin tosi huonosti psykiatrilogiikalla kaikkea piti aina nostaa. No, olin ihmisraunio lopussa.

        Ts. turvallinen ympäristö jossa kokee välittämistä, mömmöjen purku, itseohjautuvuuden lisääntyminen kun pystyy ajattelemaan mömmöittä, tuen löytäminen lääkevieroitukseen, oman tarinansa uudelleenmäärittely niin että sanon sen omalla suullani enkä ole vain psykiatrin määritelmä.

        Tässä kontekstissa koen erityisen loukkaavaksi AP:n kaltaisen ymmärtämättömän ihmisen kirjoitukset, etenkin tietäen miten pahoja harmit on. Ne eivät ole välttämättä lainkaan siedettävissä ja ne voi ajaa ihmisen hautaan. Niin pahoja ne on pahimmillaan.

        Kokemukseni myös kertoi minulle siitä mitä on psykoosi, miten psyyke toimii ja kuinka psykiatrian malli on aika suppea kuitenkin käsityksissään esim ihmisen voimavaroista parantaa tilannettaan. Joskus voi joutua rypemään pohjalla että sieltä lähdetään ylös mutta se ei tarkoita että on toivoton tapaus jos ei vastaa niihin psykiatrian älyttömiin - pumpataan lääke maksimiin hoitokeinoihin.

        Huomasitko itse missään vaiheessa, että suhtautumisesi hoitoon olisi muuttunut vointisi parantuessa ?
        Niin siinä meinaan aika usein käy.
        Kun on huonoimmassa kunnossa, syyttelee enemmän muita, lääkäreitä, hoitajia, ym. Kun alkaa toipumaan, ymmärtää, etteivät he niin kauheita olleetkaan.
        Omalta kohdaltani sanoisin, että kai kaikesta hoidosta jotain apuakin oli, koska lopputulos oli toivottu.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Haluaisin nähdä hoitokokeiluja jossa jotkut kroonista psykoosisairautta sairastavat olisivat turvallisessa lääkevieroituksessa oikean asiantuntijan hoidossa jossa 10 prosenttia tai alle tahdilla vieroituttaisiin lääkkeistä ja välillä stopattaisiin jos oireet pahenee. Lääkityksen voisi jättää myös pienemmälle annokselle jatkossa koska psykiatrit monesti hoitaa isommilla annoksilla. Traumatisoituneet saisi apua traumoihin. Päihteenkäyttäjät käytännössä lopettaisi päihteet (kyllä helpommin sanottu kuin tehty mutta kumman monella ns. skitsofreenikolla juuri päihteily on vahvassa roolissa elämässä mikä varmasti sekoittaa kuuppaa,etenkin yhdessä lääkkeiden kanssa)).

        Ts. yritettäisiin hoitaa alkusyitä, ei oireita turruttavilla aineilla. Elintavat ja aivoterveys olisi tärkeimmässä roolissa mitä se ei nykypsykiatriassa ole. Oma kokemukseni on että vain aivoterveys ja hermoston terveys lisää hyvinvointia. Psykiatrian lääkkeet eivät lisänneet hermoston tai aivojen terveyttä, ne lisäsivät minulla hermoston epätasapainoa mikä ilmeni esim. sähköiskuina jos unohdin lääkkeen jotka tuntui päässä, unen sekoittumisena vieroituksessa, tunteiden sahaamisessa vieroituksessa, lopulta kamalimpana olona koskaan kun psykiatri räiski lääkkeillä lääkkeen haittaa ja kärsin kuin kidutuksesta nahoissani ja lopulta kun rämmin psykiatriasta pois viimeisillä voimillani tunsin kuin olisin saanut aineista neurologista neurotoksista haittaa ja autonominen hermostoni oli epätasapainossa (mikä on siis vieroituspalstojen hypoteesi pahemmille vieroituksseuraamuksille) ja lisäksi olin alkanut saamaan motorisia haittoja dopamiinin sotkemisesta. Se avasi silmäni sille mitä paskaa psykiatria on ja miten olin antanut kehoni heidän epäviralliseen lääketutkimukseensa ja lopulta sain vain roppakaupalla paskaa niskaan raportoidessani haittoja.

        Ei varsinaisesti liity asiaan, mutta oletko koskaan sattunut kuuntelemaan, minkälaisia tarinoita psykoosisairaat aina väittää heidän alkusyiksi?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Huomasitko itse missään vaiheessa, että suhtautumisesi hoitoon olisi muuttunut vointisi parantuessa ?
        Niin siinä meinaan aika usein käy.
        Kun on huonoimmassa kunnossa, syyttelee enemmän muita, lääkäreitä, hoitajia, ym. Kun alkaa toipumaan, ymmärtää, etteivät he niin kauheita olleetkaan.
        Omalta kohdaltani sanoisin, että kai kaikesta hoidosta jotain apuakin oli, koska lopputulos oli toivottu.

        Syytän lääkäreitä merkittävästi koko psykoosista, koska en

        a) tullut informoiduksi masennuslääkevieroitusoireista
        b) en saanut järkeviä neuvoja vieroitusongelmiin eli miten vähentää niin että päässä ei napsu sähköiskut
        c) kun aloin kokea vieroitusongelmia, lääkärit vähätteli niitä ja tunki lisää uusia lääkkeitä kuin se olisi vain masennus vaikka oirekuva oli ihan erilainen mitä se ennen oli ollut
        d) ei ottanut ekstrapyramidaalioireita vakavasti mitä puhkesi lääkityskokeiluista "masennukseen" ja unettomuuteen ja ahdistukseen jotka puhkesi masennuslääkevieroituksessa ja tunki entistä aggressiivin lääkkeitä, jotka ironisesti kyllä puhkaisivat lisää ekstrapyramidaalioireita joista olin sanonut olevani jo huolissani mutta kuuroille korville meni
        e) sain ekstrapyramidaalioireista diagnoosin vasta sen jälkeen kun terveyttäni oli paskottu uusilla lääkkeillä kuukausien ajan joka ullaripullari johti pahentuviin oireisiin. Jouduin itse vääntämään rautalangasta että kyse on niistä ja vihdoin ja viimein lääkäri otti ne vakavasti. Koen että reagoin huonosti lääkkeisiin, kindling reaktioihin kun niitä aloiteltiin ja lopeteltiin ja uskon kokeneeni neurotoksisuutta mitä lääkärit ei diagnosoineet ja kaikki nämä yhdessä johti heikkoon vointiin

        Pelastin itse itseni kun lopettelin aineita, hankin kunnolliset vieroitusohjeet.

        Eli ei, suhtautumiseni hoitoon ei koskaan ole ollut sen jälkeen samanlaista psykiatriaan enkä oikeastaan luota enää psykiatriaan koska se perustuu bluffiin että nämä lääkkeet olisi jotenkin erityisen tehokkaita tai turvallisia pitemmällä aikavälillä mutta tutkimusnäyttö on hataraa. Ymmärsin että olin osana ei kontrolloitua lääketutkimusta kun käytin lääkkeitä pitkään.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Syytän lääkäreitä merkittävästi koko psykoosista, koska en

        a) tullut informoiduksi masennuslääkevieroitusoireista
        b) en saanut järkeviä neuvoja vieroitusongelmiin eli miten vähentää niin että päässä ei napsu sähköiskut
        c) kun aloin kokea vieroitusongelmia, lääkärit vähätteli niitä ja tunki lisää uusia lääkkeitä kuin se olisi vain masennus vaikka oirekuva oli ihan erilainen mitä se ennen oli ollut
        d) ei ottanut ekstrapyramidaalioireita vakavasti mitä puhkesi lääkityskokeiluista "masennukseen" ja unettomuuteen ja ahdistukseen jotka puhkesi masennuslääkevieroituksessa ja tunki entistä aggressiivin lääkkeitä, jotka ironisesti kyllä puhkaisivat lisää ekstrapyramidaalioireita joista olin sanonut olevani jo huolissani mutta kuuroille korville meni
        e) sain ekstrapyramidaalioireista diagnoosin vasta sen jälkeen kun terveyttäni oli paskottu uusilla lääkkeillä kuukausien ajan joka ullaripullari johti pahentuviin oireisiin. Jouduin itse vääntämään rautalangasta että kyse on niistä ja vihdoin ja viimein lääkäri otti ne vakavasti. Koen että reagoin huonosti lääkkeisiin, kindling reaktioihin kun niitä aloiteltiin ja lopeteltiin ja uskon kokeneeni neurotoksisuutta mitä lääkärit ei diagnosoineet ja kaikki nämä yhdessä johti heikkoon vointiin

        Pelastin itse itseni kun lopettelin aineita, hankin kunnolliset vieroitusohjeet.

        Eli ei, suhtautumiseni hoitoon ei koskaan ole ollut sen jälkeen samanlaista psykiatriaan enkä oikeastaan luota enää psykiatriaan koska se perustuu bluffiin että nämä lääkkeet olisi jotenkin erityisen tehokkaita tai turvallisia pitemmällä aikavälillä mutta tutkimusnäyttö on hataraa. Ymmärsin että olin osana ei kontrolloitua lääketutkimusta kun käytin lääkkeitä pitkään.

        En kuule koskaan kenenkään psykiatrin ottavan vakavasti neurologista vahingoittamista näillä lääkkeillä. En koskaan ole kuullut sanaa neurotoksisuus psykiatrin suusta, en koskaan ole kuullut sanaa pitkittyneet vieroitusoireet psykiatrin suusta, en koskaan ole kokenut oikeaa ymmärtämistä kun kuvaan niitä hirvittäviä haittoja mitä koin jotka kesti pitkään. Jos psykiatria ei ota harmeja vakavasti miksi itse ottaisin psykiatrian vakavasti. Joo, kyllä psykiatriasta saa jotain ymmärryskehikkoa itseensä esim. traumainformatiivisuuden kautta mutta siihen se päättyykin mitä hyötyä psykiatriasta olen koskaan kokenut. He aiheuttivat minulle monilla asioilla elämäni pahimman trauman.

        Psykoosista parantumista en laita millään tavalla psykiatrian ansioksi koska koin oloni kidutetuksi "psykoosilääkkeissä" ja polyfarmasian hyvin toksiseksi keholle ja aivoille. Todellisuudessa vain lopetin aineet aikana jolloin niitä ei varmaan psykiatrian mielestä koskaan pitäisi lopettaa ja paransin kehoni ja mieleni ITSE.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En kuule koskaan kenenkään psykiatrin ottavan vakavasti neurologista vahingoittamista näillä lääkkeillä. En koskaan ole kuullut sanaa neurotoksisuus psykiatrin suusta, en koskaan ole kuullut sanaa pitkittyneet vieroitusoireet psykiatrin suusta, en koskaan ole kokenut oikeaa ymmärtämistä kun kuvaan niitä hirvittäviä haittoja mitä koin jotka kesti pitkään. Jos psykiatria ei ota harmeja vakavasti miksi itse ottaisin psykiatrian vakavasti. Joo, kyllä psykiatriasta saa jotain ymmärryskehikkoa itseensä esim. traumainformatiivisuuden kautta mutta siihen se päättyykin mitä hyötyä psykiatriasta olen koskaan kokenut. He aiheuttivat minulle monilla asioilla elämäni pahimman trauman.

        Psykoosista parantumista en laita millään tavalla psykiatrian ansioksi koska koin oloni kidutetuksi "psykoosilääkkeissä" ja polyfarmasian hyvin toksiseksi keholle ja aivoille. Todellisuudessa vain lopetin aineet aikana jolloin niitä ei varmaan psykiatrian mielestä koskaan pitäisi lopettaa ja paransin kehoni ja mieleni ITSE.

        Saatan joskus lukeakin joidenkin psykiatrien ajatuksia mutta usein psykiatrit mitä seuraan esim somessa ovat hyvin lääkekriittisiä, kriittisiä psykiatrian biologisen psykiatrian metodeja kohtaan, ajattelevat holistisesti tai heillä on traumainformoitu ote hoitotyöhön.

        Esimerkkejä tällaisista psykiatreista on esim. Josef Witt Goerring, Joanna Moncrieff, Bessel van der Kolk, Ellen Vora.

        Olen toki törmännyt hoitoväkeen jolla on esim. traumainformoituja ajatuksia ja ei niin lääkekeskeinen työote mutta osa psykiatriakohtaamisista on hirveitä. Käytännössä vähätellään harmia, suhtaudutaan ihmiseen vain lääkkeiden puutteen kautta vaikka kuinka olisi tuonut ilmi harmiaan (näihin törmäsin loppuviimeksi enää harvoin koska toin toiveeni niin vahvasti esiin etten vedä lääkkeitä ja oli ihan ).

        Mitä neurolepteihin tulee ne ei koskaan omalla kohdalla poistaneet harhoja. Eivät koskaan. Ne oli vain kuin pakkopaita jossa mieli oli jumissa ja utuinen ja oma ajattelu vääristynyttä tavalla jossa ei tuntenut itseään ja oli hyvin haavoittuvaisessa tilassa kun tuntui että korkeampi ajattelu ei toiminut. Ne varasti viimeisenkin mitä oli. Uskon että mieli on sellainen rakennelma että jos alat käytännössä aineilla vaikuttamaan ajatustoimintaan esim sitä lamaavasti se voi joillakin vain lisätä sekavuutta kun analyyttisyys katoaa ja ne kaikki monimutkaiset rakennelmat. Tietysti kaikki aineet voi myös vaikuttaa estoja purkavasti, on kyse psyykenlääkkeistä tai huumeista.

        Ainoa suht positiivinen kokemus on ollut Ketipinor 25 mg:sta kauan ennen psykoosia hetkellisesti uneen, mutta muisti sen käytön ajalta kun sitä käytti uneen on todella heikentynyt. Ja huomasin että nukun paljon paremmin ja vähemmässä pöhnässä ilman sitä

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Saatan joskus lukeakin joidenkin psykiatrien ajatuksia mutta usein psykiatrit mitä seuraan esim somessa ovat hyvin lääkekriittisiä, kriittisiä psykiatrian biologisen psykiatrian metodeja kohtaan, ajattelevat holistisesti tai heillä on traumainformoitu ote hoitotyöhön.

        Esimerkkejä tällaisista psykiatreista on esim. Josef Witt Goerring, Joanna Moncrieff, Bessel van der Kolk, Ellen Vora.

        Olen toki törmännyt hoitoväkeen jolla on esim. traumainformoituja ajatuksia ja ei niin lääkekeskeinen työote mutta osa psykiatriakohtaamisista on hirveitä. Käytännössä vähätellään harmia, suhtaudutaan ihmiseen vain lääkkeiden puutteen kautta vaikka kuinka olisi tuonut ilmi harmiaan (näihin törmäsin loppuviimeksi enää harvoin koska toin toiveeni niin vahvasti esiin etten vedä lääkkeitä ja oli ihan ).

        Mitä neurolepteihin tulee ne ei koskaan omalla kohdalla poistaneet harhoja. Eivät koskaan. Ne oli vain kuin pakkopaita jossa mieli oli jumissa ja utuinen ja oma ajattelu vääristynyttä tavalla jossa ei tuntenut itseään ja oli hyvin haavoittuvaisessa tilassa kun tuntui että korkeampi ajattelu ei toiminut. Ne varasti viimeisenkin mitä oli. Uskon että mieli on sellainen rakennelma että jos alat käytännössä aineilla vaikuttamaan ajatustoimintaan esim sitä lamaavasti se voi joillakin vain lisätä sekavuutta kun analyyttisyys katoaa ja ne kaikki monimutkaiset rakennelmat. Tietysti kaikki aineet voi myös vaikuttaa estoja purkavasti, on kyse psyykenlääkkeistä tai huumeista.

        Ainoa suht positiivinen kokemus on ollut Ketipinor 25 mg:sta kauan ennen psykoosia hetkellisesti uneen, mutta muisti sen käytön ajalta kun sitä käytti uneen on todella heikentynyt. Ja huomasin että nukun paljon paremmin ja vähemmässä pöhnässä ilman sitä

        En tiedä olisiko jostain huumediileristä apua jos hän ensin koukuttaisi aineisiin kertomatta niistä kunnolla ja sitten kun paska osuu tuulettimeen hän yhtäkkiä hellästi hoivaisi sinut kuntoon. Kuitenkin ensin puskien lisää kamaa niin että katoat itseltäsi. Itse vieroittautuisit aineista ja sitten huumediilerisi kuuntelisi sinua, mutta ei toisaalta ihan täysin myöntäisi mitä harmia sinulle tuotti mutta keskittyisi sitten kuitenkin vaikka menneisyyden traumoihisi minkä takia hän sinulle huumeita määräsi kertomatta että pitkäaikaisella käytöllä ne vioittavat aivojasi ja vahingoittavat hermostoasi ja sinulla menee vuosia purkaa lääkekoktailisi josta huumediileri sanoi että ne ei aiheuta riippuvuutta.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kai ihmisellä on pysyvä psykoosisairaus, kun se diagnoosi on jäänyt olemassa olevaksi, vaikkakaan psykooseja ei ole ollut yli 20:een vuoteen.
        Mitenköhän se muutenkaan menee, tai kuuluisi mennä...

        No itselläni ei jäänyt olemassaolevaksi psykoosidiagnoosi. En tiedä olisiko sinullakaan olemassaolevana jos esim olisit käynyt vielä mt-palveluissa osaston tai muun hoitojakson jälkeen tovin jossa ne olisi todenneet että ei tuolla psykoosia ole esim kirjoittaessaan lausuntoa. Skitsofrenia on sitten eri asia koska sitä pidetään kroonisena sairautena. Olen täysin vastaan tuollaisia diagnooseja jo siitä syystä että ne on leimaavia eikä ota huomioon sitä kuinka jotkut palautuu vaikka mistä tiloista Silloin tuollainen diagnoosi voi olla enemmän rasite kuin hyöty itsetuntemuksessa. Uskon psyyken vahvuuteen ja kasvuun enemmän kuin psykiatria itsessään joka leimaa kroonisilla leimoilla ihmisiä

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Syytän lääkäreitä merkittävästi koko psykoosista, koska en

        a) tullut informoiduksi masennuslääkevieroitusoireista
        b) en saanut järkeviä neuvoja vieroitusongelmiin eli miten vähentää niin että päässä ei napsu sähköiskut
        c) kun aloin kokea vieroitusongelmia, lääkärit vähätteli niitä ja tunki lisää uusia lääkkeitä kuin se olisi vain masennus vaikka oirekuva oli ihan erilainen mitä se ennen oli ollut
        d) ei ottanut ekstrapyramidaalioireita vakavasti mitä puhkesi lääkityskokeiluista "masennukseen" ja unettomuuteen ja ahdistukseen jotka puhkesi masennuslääkevieroituksessa ja tunki entistä aggressiivin lääkkeitä, jotka ironisesti kyllä puhkaisivat lisää ekstrapyramidaalioireita joista olin sanonut olevani jo huolissani mutta kuuroille korville meni
        e) sain ekstrapyramidaalioireista diagnoosin vasta sen jälkeen kun terveyttäni oli paskottu uusilla lääkkeillä kuukausien ajan joka ullaripullari johti pahentuviin oireisiin. Jouduin itse vääntämään rautalangasta että kyse on niistä ja vihdoin ja viimein lääkäri otti ne vakavasti. Koen että reagoin huonosti lääkkeisiin, kindling reaktioihin kun niitä aloiteltiin ja lopeteltiin ja uskon kokeneeni neurotoksisuutta mitä lääkärit ei diagnosoineet ja kaikki nämä yhdessä johti heikkoon vointiin

        Pelastin itse itseni kun lopettelin aineita, hankin kunnolliset vieroitusohjeet.

        Eli ei, suhtautumiseni hoitoon ei koskaan ole ollut sen jälkeen samanlaista psykiatriaan enkä oikeastaan luota enää psykiatriaan koska se perustuu bluffiin että nämä lääkkeet olisi jotenkin erityisen tehokkaita tai turvallisia pitemmällä aikavälillä mutta tutkimusnäyttö on hataraa. Ymmärsin että olin osana ei kontrolloitua lääketutkimusta kun käytin lääkkeitä pitkään.

        Miten lääkäreitä voisi syyttää jonkun psykoosista, lääkärit eivät aiheuta kenellekään psykoosia.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En tiedä olisiko jostain huumediileristä apua jos hän ensin koukuttaisi aineisiin kertomatta niistä kunnolla ja sitten kun paska osuu tuulettimeen hän yhtäkkiä hellästi hoivaisi sinut kuntoon. Kuitenkin ensin puskien lisää kamaa niin että katoat itseltäsi. Itse vieroittautuisit aineista ja sitten huumediilerisi kuuntelisi sinua, mutta ei toisaalta ihan täysin myöntäisi mitä harmia sinulle tuotti mutta keskittyisi sitten kuitenkin vaikka menneisyyden traumoihisi minkä takia hän sinulle huumeita määräsi kertomatta että pitkäaikaisella käytöllä ne vioittavat aivojasi ja vahingoittavat hermostoasi ja sinulla menee vuosia purkaa lääkekoktailisi josta huumediileri sanoi että ne ei aiheuta riippuvuutta.

        Joka tapauksessa elämä jatkuu.
        Kaikkihan in hyvin, jos nykyään on asiat paremmin.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei varsinaisesti liity asiaan, mutta oletko koskaan sattunut kuuntelemaan, minkälaisia tarinoita psykoosisairaat aina väittää heidän alkusyiksi?

        Ei varsinaisesti liity asiaan, mutta oletko koskaan sattunut kuuntelemaan, millaisia tarinoita lääkehaittoja saaneet on kokeneet ? Ei varmaan eroa kovin paljoa muista psykoaktiivisista aineista ja niiden käytöstä kuten huumeista ja niistä vieroituksesta.

        Levottomuuden, unettomuuden puhkeaminen, akatisia, itsemurha-ajatukset, aggressio, sekavuus.

        Been there done that.

        https://www.youtube.com/watch?v=Q3OiM9bCa5E
        https://www.youtube.com/shorts/5dUz0MpRQlo
        https://www.youtube.com/watch?v=QduqnrRdcog

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei varsinaisesti liity asiaan, mutta oletko koskaan sattunut kuuntelemaan, millaisia tarinoita lääkehaittoja saaneet on kokeneet ? Ei varmaan eroa kovin paljoa muista psykoaktiivisista aineista ja niiden käytöstä kuten huumeista ja niistä vieroituksesta.

        Levottomuuden, unettomuuden puhkeaminen, akatisia, itsemurha-ajatukset, aggressio, sekavuus.

        Been there done that.

        https://www.youtube.com/watch?v=Q3OiM9bCa5E
        https://www.youtube.com/shorts/5dUz0MpRQlo
        https://www.youtube.com/watch?v=QduqnrRdcog

        Toki kävin läpi Tukholman syndrooma-oireistoa, jossa luulin että psykiatria auttaa minua jopa harmin jälkeen. Mietin sitä pitäisikö minun luottaa heihin vai ei ja luulin että ne turruttavat aineet jotenkin auttoiva hetkellisesti (toisaalta olin koukussa yhä uusiin turruttaviin aineisiin että kykenin enää toimimaan).. Tottakai uskoin heidän hölynpölyynsä kuinka minulle kävisi huonosti jos ajaisin aineita alas jne.

        Mutta olin myös medication spellbinding tilassa. Ehkä parhaiten auttoi huomaamaan että asiat ei ole hyvin henkilö joka ei ollut nähnyt minua joka ei tuntenut minua laisinkaan tuossa tilassa joka laittoi asioita perspektiiviin eikä läheisetkään tunteneet minua. Loppupeleissä päädyin lopettamaan aineet ihan puhtaasta intuitiosta, koska eihän kukaan voi nukkua tilassa jossa sinulla on pakko liikutella itseäsi, saat sairaalloista pakkomiellettä liikutella kehoasi ja samaan aikaan mielesi sammuu ja olet nukahtamassa. Kaikki meni niin pieleen lääkinnän kanssa. Psykiatri olisi tuota menoa tappanut minut koska olisin päätynyt it-sariin. Ja joudut ottamaan lisää turruttavia aineita lamaamaan tuota haittaa.

        Niin kai se on ihan selvää että se aine on pakko lopettaa ja lopetin sen ja taakka keveni heti. Tässä vaiheesa unettomuus oli hirvittävää ja olin henkisesti romuna kaikesta mutta loppuviimein pysyin sillä linjalla, sain haittadiagnoosin ja paraneminen alkoi. Se laittoi minut myös luottamaan siihen että aivot ja hermosto pyrkivät palautumaan kaikenlaisesta, myös henkinen hyvinvointi itsestään kun sinua on vahingoitettu. Hermosto ja aivot ovat viisaat, evoluution aikana kehittynyt tekele ja meidän kehoamme ei ole suunniteltu näihin aineisiin ja niiden haittoihin. Tunnen kuin aivot olisivat tietyllä tavalla "uudelleenkalibroituneet" kun ajoin aineita alas ja yhtäkkiä hiljalleen aloin hahmottamaan tilannettani. Kävin tietyllä tavalla paikassa missä minusta meidän ei kuuluisi käydä. Siksi se oli henkisesti niin romuttavaa. Esim flight or fight tila reagoi kehon sisältä tuleviin asioihin lääkehaittojen kanssa ja stressitila on pitkäkestoinen. En esim ole koskaan ennen psykiatrian aineita kokenut loputonta paniikkia joka vain jatkui. Jouduin käymään äärimmäisiä asioita läpi niin traumaperspektiivissä kuin haittaperspektiivissä jossa aivot ei tosiaankaan aineiden haittojen jälkeen toimineet niinkuin pitäisi.

        Pystyin käymään harmit ja psyykeä sekoittavan kokemuksen läpi ihmisten kanssa jotka oli myös käyneet lääkehaittoja läpi joten kun joku sanoi että toivoa on, se auttoi minua rämpimään eteenpäin. Tässä kontekstissa psykiatriasta ei ollut mitään apua koska se vain hoitaa oireita eikä huomioi sitä kokonaiskokemusta kuin ehkä traumaperspektiivissä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Toki kävin läpi Tukholman syndrooma-oireistoa, jossa luulin että psykiatria auttaa minua jopa harmin jälkeen. Mietin sitä pitäisikö minun luottaa heihin vai ei ja luulin että ne turruttavat aineet jotenkin auttoiva hetkellisesti (toisaalta olin koukussa yhä uusiin turruttaviin aineisiin että kykenin enää toimimaan).. Tottakai uskoin heidän hölynpölyynsä kuinka minulle kävisi huonosti jos ajaisin aineita alas jne.

        Mutta olin myös medication spellbinding tilassa. Ehkä parhaiten auttoi huomaamaan että asiat ei ole hyvin henkilö joka ei ollut nähnyt minua joka ei tuntenut minua laisinkaan tuossa tilassa joka laittoi asioita perspektiiviin eikä läheisetkään tunteneet minua. Loppupeleissä päädyin lopettamaan aineet ihan puhtaasta intuitiosta, koska eihän kukaan voi nukkua tilassa jossa sinulla on pakko liikutella itseäsi, saat sairaalloista pakkomiellettä liikutella kehoasi ja samaan aikaan mielesi sammuu ja olet nukahtamassa. Kaikki meni niin pieleen lääkinnän kanssa. Psykiatri olisi tuota menoa tappanut minut koska olisin päätynyt it-sariin. Ja joudut ottamaan lisää turruttavia aineita lamaamaan tuota haittaa.

        Niin kai se on ihan selvää että se aine on pakko lopettaa ja lopetin sen ja taakka keveni heti. Tässä vaiheesa unettomuus oli hirvittävää ja olin henkisesti romuna kaikesta mutta loppuviimein pysyin sillä linjalla, sain haittadiagnoosin ja paraneminen alkoi. Se laittoi minut myös luottamaan siihen että aivot ja hermosto pyrkivät palautumaan kaikenlaisesta, myös henkinen hyvinvointi itsestään kun sinua on vahingoitettu. Hermosto ja aivot ovat viisaat, evoluution aikana kehittynyt tekele ja meidän kehoamme ei ole suunniteltu näihin aineisiin ja niiden haittoihin. Tunnen kuin aivot olisivat tietyllä tavalla "uudelleenkalibroituneet" kun ajoin aineita alas ja yhtäkkiä hiljalleen aloin hahmottamaan tilannettani. Kävin tietyllä tavalla paikassa missä minusta meidän ei kuuluisi käydä. Siksi se oli henkisesti niin romuttavaa. Esim flight or fight tila reagoi kehon sisältä tuleviin asioihin lääkehaittojen kanssa ja stressitila on pitkäkestoinen. En esim ole koskaan ennen psykiatrian aineita kokenut loputonta paniikkia joka vain jatkui. Jouduin käymään äärimmäisiä asioita läpi niin traumaperspektiivissä kuin haittaperspektiivissä jossa aivot ei tosiaankaan aineiden haittojen jälkeen toimineet niinkuin pitäisi.

        Pystyin käymään harmit ja psyykeä sekoittavan kokemuksen läpi ihmisten kanssa jotka oli myös käyneet lääkehaittoja läpi joten kun joku sanoi että toivoa on, se auttoi minua rämpimään eteenpäin. Tässä kontekstissa psykiatriasta ei ollut mitään apua koska se vain hoitaa oireita eikä huomioi sitä kokonaiskokemusta kuin ehkä traumaperspektiivissä.

        Medication spellbinding - tila tarkoittaa tilaa, jossa ihminen luulee että lääke on hyödyllinen eikä näe asiaa objektiivisesti enää harmien osalta. Käytännössä läheinen tai muu tuttu voi hahmottaa asian paremmin joka tietää ihmisen ennen lääkkeitä. Hoksaa että ihminen ei ole yhtään oma itsensä. Olen esim itse joskus törmännyt vastaavaan joidenkin psykiatrian aineissa olevan ihmisen kohdalla.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Medication spellbinding - tila tarkoittaa tilaa, jossa ihminen luulee että lääke on hyödyllinen eikä näe asiaa objektiivisesti enää harmien osalta. Käytännössä läheinen tai muu tuttu voi hahmottaa asian paremmin joka tietää ihmisen ennen lääkkeitä. Hoksaa että ihminen ei ole yhtään oma itsensä. Olen esim itse joskus törmännyt vastaavaan joidenkin psykiatrian aineissa olevan ihmisen kohdalla.

        Siis omalla kohdalla mietin vain ns. psykoosisairaiden kohdalla sitä

        onko he oikeasti tulleet kuulluksi OIKEASTI vai vain tulleet tulkituksi sairauden oireiden takia, mutta sitä sanomaa siellä niiden harhojen takanakin onko oikeasti kuultu mitkä voi kertoa jotain
        onko heidän traumansa oikeasti tulleet kuulluiksi
        mitä osaa heidän sekavuudessa ja vääristyneessä ajattelussa näyttelee aivojen toimintaa sotkevat aineet jotka koukuttaa, hankala purkaa, voi sekavoittaa ajattelua, puhkaista ahdistusta, puhkaista levottomuutta, puhkaista kognition ongelmia ja siltä osin hahmotusongelmia, anhedonista oloa ja olet aina koukussa aineeseen joka voi muokata sinua myös haitallisesti ja voi puhkaista erilaisia haittakierteitä.

        En tiedä kaikista mutta niiden kohdalla jotka ovat oikeasti valmiita puhumaan, käymään työskentelyä itsensä kanssa esim. traumojen osalta, jotka kykenee itsereflektoimaan, lopettamaan päihteet, pitämään huolta elintavoista niin on varmasti mahdollisuuksia vähentää lääkkeitä tai lopettaa ne.

        Mutta sekin merkkaa minkälaisen ihmisen luona hoidossa he käyvät. Ts. onko esim avoin dialogimainen, traumainformoitu ote jossa luotetaan ihmisen kapasiteettiin vai biologisen paradigman holhoava ote jossa keskitytään vain ns. harhoihin joita yritetään lamata sen sijaan että niiden sisältöä voitaisiin ymmärtää.

        Esim itse olen analysoinut harhani ja ne ovat kertoneet minulle jotain itsestäni ja alitajunnastani merkittävässä stressitilanteessa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Siis omalla kohdalla mietin vain ns. psykoosisairaiden kohdalla sitä

        onko he oikeasti tulleet kuulluksi OIKEASTI vai vain tulleet tulkituksi sairauden oireiden takia, mutta sitä sanomaa siellä niiden harhojen takanakin onko oikeasti kuultu mitkä voi kertoa jotain
        onko heidän traumansa oikeasti tulleet kuulluiksi
        mitä osaa heidän sekavuudessa ja vääristyneessä ajattelussa näyttelee aivojen toimintaa sotkevat aineet jotka koukuttaa, hankala purkaa, voi sekavoittaa ajattelua, puhkaista ahdistusta, puhkaista levottomuutta, puhkaista kognition ongelmia ja siltä osin hahmotusongelmia, anhedonista oloa ja olet aina koukussa aineeseen joka voi muokata sinua myös haitallisesti ja voi puhkaista erilaisia haittakierteitä.

        En tiedä kaikista mutta niiden kohdalla jotka ovat oikeasti valmiita puhumaan, käymään työskentelyä itsensä kanssa esim. traumojen osalta, jotka kykenee itsereflektoimaan, lopettamaan päihteet, pitämään huolta elintavoista niin on varmasti mahdollisuuksia vähentää lääkkeitä tai lopettaa ne.

        Mutta sekin merkkaa minkälaisen ihmisen luona hoidossa he käyvät. Ts. onko esim avoin dialogimainen, traumainformoitu ote jossa luotetaan ihmisen kapasiteettiin vai biologisen paradigman holhoava ote jossa keskitytään vain ns. harhoihin joita yritetään lamata sen sijaan että niiden sisältöä voitaisiin ymmärtää.

        Esim itse olen analysoinut harhani ja ne ovat kertoneet minulle jotain itsestäni ja alitajunnastani merkittävässä stressitilanteessa.

        Jos haluaa palata psykoosista mielestäni on erittäin psyykeä vahvistavaa käydä läpi psykoosin sisältö. Toki kaikkea ei mielestäni omassa kokemuksessani voinut järkeillä, koska esim jos aineet ja niiden harmit pelaa mielellä niin osa kokemuksesta oli vain silkkaa sotkua ja tarpeetonta pelkoa koska aineiden haitat pelasi mielellä. Mutta kävin läpi myös jotain erittäin kauniita asioita. Esim. opin arvostamaan joitain asioita, kävin läpi arvomaailmaani, sitä miten minun pitäisi elämääni elää, sitä mistä en pidä omassa toiminnassani eli katsoin elämääni tietyllä tapaa ulkopuolelta päätyen enemmän omaksi itsekseni loppuviimein mitä olin aineissa ollut.

        Aineharmit opetti myös kyseenalaistamaan yhteiskuntaa koska loppuviimein yhteiskunnankin ongelmia ratkotaan yksilön aivokemioita sotkemalla.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos haluaa palata psykoosista mielestäni on erittäin psyykeä vahvistavaa käydä läpi psykoosin sisältö. Toki kaikkea ei mielestäni omassa kokemuksessani voinut järkeillä, koska esim jos aineet ja niiden harmit pelaa mielellä niin osa kokemuksesta oli vain silkkaa sotkua ja tarpeetonta pelkoa koska aineiden haitat pelasi mielellä. Mutta kävin läpi myös jotain erittäin kauniita asioita. Esim. opin arvostamaan joitain asioita, kävin läpi arvomaailmaani, sitä miten minun pitäisi elämääni elää, sitä mistä en pidä omassa toiminnassani eli katsoin elämääni tietyllä tapaa ulkopuolelta päätyen enemmän omaksi itsekseni loppuviimein mitä olin aineissa ollut.

        Aineharmit opetti myös kyseenalaistamaan yhteiskuntaa koska loppuviimein yhteiskunnankin ongelmia ratkotaan yksilön aivokemioita sotkemalla.

        Ja omalla kohdallani ei ollut mitään psykoosisairauksia vaan käytännössä "lievempiä diagnooseja" ennen vuosien masennuslääkepurkua. Että toki varmasti eri asia on se että on alunperin syönyt lääkkeitä esim skitsofreniaan ja purkaa ne sitten. Mutta niinhän minäkin lopulta, kuukausia söin neuroleptejä psykoosiin ja purin ne psykoosista huolimatta. Olin ihan täysin sekaisin kun ajoin neuroleptin seinään mitä en suosittele kenellekään mutta valitettavasti jouduin tilanteeseen missä se oli pakko koska psykiatri oli nostanut lääkeannoksen liian isoksi ja tunsin oloni kidutetuksi joka pillerin jälkeen iltaisin. Joten siksi kyseenalaistan lääkitysten tarpeellisuutta. Ainoa asia minkä tarpeellisuutta korostan on itsestä huolehtiminen ja turvallinen lääkepurku jossa voi vetää jarruakin tarvittaessa eikä jatkaa purkua.

        Ymmärrän että joidenkin mielestä jotka pitää psykoosisairautta pysyvänä tai ihmisen mahdollisuuksia vaikuttaa asioihin alhaisena ilman lääkkeitä, tämä voi tuntua älyttömältä. Mutta onhan tässäkin ketjussa jo kaksi ihmistä jotka on lopetelleet neuroleptinsä eivätkä ole olleet missään "raging" psykoosissa vaan kuvaavat positiivisia asioita ainelopetuksesta.

        Psykiatrinen pitkäaikaishoito on siitä ongelmallista että kukaan ei koskaan uskalla monesti enää horjuttaa venettä ja purkaa jonkun pitkäaikaisaineita jos jollakin on tietyt diagnoosit. Jopa paskasti tehtyjä mihinkään tieteeseen perustuvia aivojen toiminnasta tehtyjä lääkepurkuja ja niiden ongelmia pidetään syynä jatkaa lääkettä.

        Tässä esimerkki ihmisestä joka on käytännössä pitkälti ruokavaliohoidolla parantanut skitsofreniansa psykiatri Chris Palmerin oppien mukaisesti mitokondrioista ja metaboliikasta KETO-ruokavaliolla.
        https://www.youtube.com/watch?v=0UQ9L8H_mgI&t=1006s

        En tiedä sanoisinko että pelkästään ruokavalio auttaa ketään, ja muutakin työtä on tehtävä. Mutta väitän oman kokemukseni perusteella että aivoterveys on tärkeimmässä roolissa hyvinvoinnissa ja sitä tukee elintavat ja sitä haittasi itsellä pitkäaikaislääkitykset ja vieroitukset ja neurotoksiset reaktiot aineisiin mitä aloiteltiin ja lopeteltiin sen jälkeen kun hermosto oli jo sekaisin vieroituksessa. Vain terveissä aivoissa voi voida hyvin.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja omalla kohdallani ei ollut mitään psykoosisairauksia vaan käytännössä "lievempiä diagnooseja" ennen vuosien masennuslääkepurkua. Että toki varmasti eri asia on se että on alunperin syönyt lääkkeitä esim skitsofreniaan ja purkaa ne sitten. Mutta niinhän minäkin lopulta, kuukausia söin neuroleptejä psykoosiin ja purin ne psykoosista huolimatta. Olin ihan täysin sekaisin kun ajoin neuroleptin seinään mitä en suosittele kenellekään mutta valitettavasti jouduin tilanteeseen missä se oli pakko koska psykiatri oli nostanut lääkeannoksen liian isoksi ja tunsin oloni kidutetuksi joka pillerin jälkeen iltaisin. Joten siksi kyseenalaistan lääkitysten tarpeellisuutta. Ainoa asia minkä tarpeellisuutta korostan on itsestä huolehtiminen ja turvallinen lääkepurku jossa voi vetää jarruakin tarvittaessa eikä jatkaa purkua.

        Ymmärrän että joidenkin mielestä jotka pitää psykoosisairautta pysyvänä tai ihmisen mahdollisuuksia vaikuttaa asioihin alhaisena ilman lääkkeitä, tämä voi tuntua älyttömältä. Mutta onhan tässäkin ketjussa jo kaksi ihmistä jotka on lopetelleet neuroleptinsä eivätkä ole olleet missään "raging" psykoosissa vaan kuvaavat positiivisia asioita ainelopetuksesta.

        Psykiatrinen pitkäaikaishoito on siitä ongelmallista että kukaan ei koskaan uskalla monesti enää horjuttaa venettä ja purkaa jonkun pitkäaikaisaineita jos jollakin on tietyt diagnoosit. Jopa paskasti tehtyjä mihinkään tieteeseen perustuvia aivojen toiminnasta tehtyjä lääkepurkuja ja niiden ongelmia pidetään syynä jatkaa lääkettä.

        Tässä esimerkki ihmisestä joka on käytännössä pitkälti ruokavaliohoidolla parantanut skitsofreniansa psykiatri Chris Palmerin oppien mukaisesti mitokondrioista ja metaboliikasta KETO-ruokavaliolla.
        https://www.youtube.com/watch?v=0UQ9L8H_mgI&t=1006s

        En tiedä sanoisinko että pelkästään ruokavalio auttaa ketään, ja muutakin työtä on tehtävä. Mutta väitän oman kokemukseni perusteella että aivoterveys on tärkeimmässä roolissa hyvinvoinnissa ja sitä tukee elintavat ja sitä haittasi itsellä pitkäaikaislääkitykset ja vieroitukset ja neurotoksiset reaktiot aineisiin mitä aloiteltiin ja lopeteltiin sen jälkeen kun hermosto oli jo sekaisin vieroituksessa. Vain terveissä aivoissa voi voida hyvin.

        Jouduin käytännössä tuon jälkeen tosi varovasti pudottelemaan loput aineet ihan atomeina koska hermosto oli täysin sekaisin tuon neurolepti-seinään jutun jälkeen. Mutta mitä olisin voinut tehdä? Eihän ihminen voi nukkua tuollaisessa olossa mitä isoannoksinen neurolepti aiheuttaa ja psykiatri syötti sitä minulle väkisin. En keksinyt mitään muuta keinoa selviytyä kuin sylkeä neuroleptit hihaan jotta ei tule sitä pahaa oloa niistä. Kärsin vaurioista aivoille kaikista noista lääkitystoimenpiteistä jotka kesti pitkään jossa sahattiin lääkkeiden kanssa ylös alas niitä vaihdellen.

        Varoitan ihmisiä menemästä missään vieroituksessa koskaan osastolle etenkin jos reagoivat huonosti lääkkeisiin tai ovat lääkeherkkiä. Se oli kidutusta.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jouduin käytännössä tuon jälkeen tosi varovasti pudottelemaan loput aineet ihan atomeina koska hermosto oli täysin sekaisin tuon neurolepti-seinään jutun jälkeen. Mutta mitä olisin voinut tehdä? Eihän ihminen voi nukkua tuollaisessa olossa mitä isoannoksinen neurolepti aiheuttaa ja psykiatri syötti sitä minulle väkisin. En keksinyt mitään muuta keinoa selviytyä kuin sylkeä neuroleptit hihaan jotta ei tule sitä pahaa oloa niistä. Kärsin vaurioista aivoille kaikista noista lääkitystoimenpiteistä jotka kesti pitkään jossa sahattiin lääkkeiden kanssa ylös alas niitä vaihdellen.

        Varoitan ihmisiä menemästä missään vieroituksessa koskaan osastolle etenkin jos reagoivat huonosti lääkkeisiin tai ovat lääkeherkkiä. Se oli kidutusta.

        Ymmärrän toki että on olemassa erilaisia hoitotyöntekijöitä ja on sympaattisia ihmisiä ja sellaisia jotka onkin joiltain osin kriittisiä systeemiä kohtaan ja varmasti pyrkivät auttamaan.. Mutta valitettavasti he operoivat systeemissä mitä en voi allekirjoittaa jossa on vuosia ollut biologinen paradigma vallalla jonka ihmiskäsitys missä ihmiset jaotellaan karsinoihin on pahimmillaan epäinhimillistävä. Toki heilläkin voi olla mahdollisuuksia kuitenkin toimia hieman systeemin ongelmia väistellen, esim. jotkut sanoo että "diagnooseilla ei ole mitään väliä terapiassa" tai pyrkivät korjaamaan vääriä diagnooseja vaikka systeemissä ei varsinaisesti ole mitään intressejä korjata kenenkään vääriä diagnooseja tai laittaa siihen mitään resursseja. Moni ei tosin uskalla ottaa mitään kantaa systeemin vikoihin tai muiden tekemään paskaan tai siihen että systeemi on pahimmillaan vahingoittava.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No itselläni ei jäänyt olemassaolevaksi psykoosidiagnoosi. En tiedä olisiko sinullakaan olemassaolevana jos esim olisit käynyt vielä mt-palveluissa osaston tai muun hoitojakson jälkeen tovin jossa ne olisi todenneet että ei tuolla psykoosia ole esim kirjoittaessaan lausuntoa. Skitsofrenia on sitten eri asia koska sitä pidetään kroonisena sairautena. Olen täysin vastaan tuollaisia diagnooseja jo siitä syystä että ne on leimaavia eikä ota huomioon sitä kuinka jotkut palautuu vaikka mistä tiloista Silloin tuollainen diagnoosi voi olla enemmän rasite kuin hyöty itsetuntemuksessa. Uskon psyyken vahvuuteen ja kasvuun enemmän kuin psykiatria itsessään joka leimaa kroonisilla leimoilla ihmisiä

        Kävin pitkään mt-palveluissa osastohoitojen jälkeen, avohoidossa.
        Hoitokontaktikin lopetettiin kauan sitten hoitotahon suunnalta, en tietenkään laittanut vastaan, koska tiesin pärjääväni.
        Sinänsä olemassa oleva diagnoosi ei paljon elämää haittaa, ainoastaan terveydenhuollossa se tuottaa joskus vaikeutta, kun ajoittain jotkut lääkärit pitää ihan " pöpinä " luettuaan koneelta terveystiedot.
        Ihmetyttääkin se, että kuka vain kun menee lääkäriin, eivätkä kumpikaan tunne toisiaan, lääkäri ei tiedä potilaan elämästä mitään, niin silti hän asennoituu potilaaseen koneella olevien tietojen perusteella. Ja joskus se asenne näkyy ja kuuluu vastaanotolla, ikävä kyllä.
        Mutta kuten jo mainitsin, ei diagnoosi muuten rasite ole. Elämä jatkuu, diagnoosista huolimatta.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ymmärrän toki että on olemassa erilaisia hoitotyöntekijöitä ja on sympaattisia ihmisiä ja sellaisia jotka onkin joiltain osin kriittisiä systeemiä kohtaan ja varmasti pyrkivät auttamaan.. Mutta valitettavasti he operoivat systeemissä mitä en voi allekirjoittaa jossa on vuosia ollut biologinen paradigma vallalla jonka ihmiskäsitys missä ihmiset jaotellaan karsinoihin on pahimmillaan epäinhimillistävä. Toki heilläkin voi olla mahdollisuuksia kuitenkin toimia hieman systeemin ongelmia väistellen, esim. jotkut sanoo että "diagnooseilla ei ole mitään väliä terapiassa" tai pyrkivät korjaamaan vääriä diagnooseja vaikka systeemissä ei varsinaisesti ole mitään intressejä korjata kenenkään vääriä diagnooseja tai laittaa siihen mitään resursseja. Moni ei tosin uskalla ottaa mitään kantaa systeemin vikoihin tai muiden tekemään paskaan tai siihen että systeemi on pahimmillaan vahingoittava.

        Itse kaiken läpikäyneenä, osastohoidot, avohoidot, rankat lääkitykset, ym. olen tyytyväinen nykytilanteeseen, kun elämä on nykyään mallillaan, ongelmat takana päin, lääkitykset historiaa, hoidot historiaa.
        Vasta jälkeenpäin huomasin ja ymmärsin, mitä kaikkea olin käynyt läpi vuosien saatossa. Kun siitä kaikesta selvisi, pystyi tekemään kaikenlaisia huomioita, miten oli silloin, miten on nyt, vertailemaan mikä meni hyvin, mikä huonommin.
        Huonossa kunnossa ollessani ei ollut mitenkään mahdollista käydä läpi kaikkea sitä suoraan sanottuna paskaa, lääketokkuraisena etenkään.
        Olen kiitellyt " jotakin olematonta ", että pääsin vielä näkemään kaiken jälkeenpäin, ja saanut pohtia mennyttä elämääni, ja nyt vain keskittyen tähän hetkeen.
        En ajaudu syyttelemään, enkä syyllistämään ketään, en ammattilaisia, en lääkkeitä, pidän vain parhaana, että se on jo mennyttä, vaikkakin pysyvää haittaa on jäänyt, ikävä kyllä, fyysistä, hermostollista. Mutta sekin on vain kestettävä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Saatan joskus lukeakin joidenkin psykiatrien ajatuksia mutta usein psykiatrit mitä seuraan esim somessa ovat hyvin lääkekriittisiä, kriittisiä psykiatrian biologisen psykiatrian metodeja kohtaan, ajattelevat holistisesti tai heillä on traumainformoitu ote hoitotyöhön.

        Esimerkkejä tällaisista psykiatreista on esim. Josef Witt Goerring, Joanna Moncrieff, Bessel van der Kolk, Ellen Vora.

        Olen toki törmännyt hoitoväkeen jolla on esim. traumainformoituja ajatuksia ja ei niin lääkekeskeinen työote mutta osa psykiatriakohtaamisista on hirveitä. Käytännössä vähätellään harmia, suhtaudutaan ihmiseen vain lääkkeiden puutteen kautta vaikka kuinka olisi tuonut ilmi harmiaan (näihin törmäsin loppuviimeksi enää harvoin koska toin toiveeni niin vahvasti esiin etten vedä lääkkeitä ja oli ihan ).

        Mitä neurolepteihin tulee ne ei koskaan omalla kohdalla poistaneet harhoja. Eivät koskaan. Ne oli vain kuin pakkopaita jossa mieli oli jumissa ja utuinen ja oma ajattelu vääristynyttä tavalla jossa ei tuntenut itseään ja oli hyvin haavoittuvaisessa tilassa kun tuntui että korkeampi ajattelu ei toiminut. Ne varasti viimeisenkin mitä oli. Uskon että mieli on sellainen rakennelma että jos alat käytännössä aineilla vaikuttamaan ajatustoimintaan esim sitä lamaavasti se voi joillakin vain lisätä sekavuutta kun analyyttisyys katoaa ja ne kaikki monimutkaiset rakennelmat. Tietysti kaikki aineet voi myös vaikuttaa estoja purkavasti, on kyse psyykenlääkkeistä tai huumeista.

        Ainoa suht positiivinen kokemus on ollut Ketipinor 25 mg:sta kauan ennen psykoosia hetkellisesti uneen, mutta muisti sen käytön ajalta kun sitä käytti uneen on todella heikentynyt. Ja huomasin että nukun paljon paremmin ja vähemmässä pöhnässä ilman sitä

        "Saatan joskus lukeakin joidenkin psykiatrien ajatuksia"

        Nyt sellasita fingerporimaista tarkkuutta näihin lausahduksiin. XD

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei varsinaisesti liity asiaan, mutta oletko koskaan sattunut kuuntelemaan, millaisia tarinoita lääkehaittoja saaneet on kokeneet ? Ei varmaan eroa kovin paljoa muista psykoaktiivisista aineista ja niiden käytöstä kuten huumeista ja niistä vieroituksesta.

        Levottomuuden, unettomuuden puhkeaminen, akatisia, itsemurha-ajatukset, aggressio, sekavuus.

        Been there done that.

        https://www.youtube.com/watch?v=Q3OiM9bCa5E
        https://www.youtube.com/shorts/5dUz0MpRQlo
        https://www.youtube.com/watch?v=QduqnrRdcog

        Olen sattunut kuuntelemaan. Enkä ole niistä vielä kuullut mitään järkevää selitystä sille, että miksi psykoosisairas vaihtaa niitä alkusyitä useammin kuin puhtaita vaatteita.

        Se on taas ihan sitä puhdasta tekopyhää lässytystä, vaatia muilta jotain alkusyitä, jos ei itse ole valmis menemään tutkimaan niitä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Toki kävin läpi Tukholman syndrooma-oireistoa, jossa luulin että psykiatria auttaa minua jopa harmin jälkeen. Mietin sitä pitäisikö minun luottaa heihin vai ei ja luulin että ne turruttavat aineet jotenkin auttoiva hetkellisesti (toisaalta olin koukussa yhä uusiin turruttaviin aineisiin että kykenin enää toimimaan).. Tottakai uskoin heidän hölynpölyynsä kuinka minulle kävisi huonosti jos ajaisin aineita alas jne.

        Mutta olin myös medication spellbinding tilassa. Ehkä parhaiten auttoi huomaamaan että asiat ei ole hyvin henkilö joka ei ollut nähnyt minua joka ei tuntenut minua laisinkaan tuossa tilassa joka laittoi asioita perspektiiviin eikä läheisetkään tunteneet minua. Loppupeleissä päädyin lopettamaan aineet ihan puhtaasta intuitiosta, koska eihän kukaan voi nukkua tilassa jossa sinulla on pakko liikutella itseäsi, saat sairaalloista pakkomiellettä liikutella kehoasi ja samaan aikaan mielesi sammuu ja olet nukahtamassa. Kaikki meni niin pieleen lääkinnän kanssa. Psykiatri olisi tuota menoa tappanut minut koska olisin päätynyt it-sariin. Ja joudut ottamaan lisää turruttavia aineita lamaamaan tuota haittaa.

        Niin kai se on ihan selvää että se aine on pakko lopettaa ja lopetin sen ja taakka keveni heti. Tässä vaiheesa unettomuus oli hirvittävää ja olin henkisesti romuna kaikesta mutta loppuviimein pysyin sillä linjalla, sain haittadiagnoosin ja paraneminen alkoi. Se laittoi minut myös luottamaan siihen että aivot ja hermosto pyrkivät palautumaan kaikenlaisesta, myös henkinen hyvinvointi itsestään kun sinua on vahingoitettu. Hermosto ja aivot ovat viisaat, evoluution aikana kehittynyt tekele ja meidän kehoamme ei ole suunniteltu näihin aineisiin ja niiden haittoihin. Tunnen kuin aivot olisivat tietyllä tavalla "uudelleenkalibroituneet" kun ajoin aineita alas ja yhtäkkiä hiljalleen aloin hahmottamaan tilannettani. Kävin tietyllä tavalla paikassa missä minusta meidän ei kuuluisi käydä. Siksi se oli henkisesti niin romuttavaa. Esim flight or fight tila reagoi kehon sisältä tuleviin asioihin lääkehaittojen kanssa ja stressitila on pitkäkestoinen. En esim ole koskaan ennen psykiatrian aineita kokenut loputonta paniikkia joka vain jatkui. Jouduin käymään äärimmäisiä asioita läpi niin traumaperspektiivissä kuin haittaperspektiivissä jossa aivot ei tosiaankaan aineiden haittojen jälkeen toimineet niinkuin pitäisi.

        Pystyin käymään harmit ja psyykeä sekoittavan kokemuksen läpi ihmisten kanssa jotka oli myös käyneet lääkehaittoja läpi joten kun joku sanoi että toivoa on, se auttoi minua rämpimään eteenpäin. Tässä kontekstissa psykiatriasta ei ollut mitään apua koska se vain hoitaa oireita eikä huomioi sitä kokonaiskokemusta kuin ehkä traumaperspektiivissä.

        Tukholmasyndrooman tieteellinen näyttö on niin heikkoa, että on todennäköisempää, että ihminen oikeasti saa hyötyä hoidosta. Mutta hänen sairautensa keksii tukholmasyndroomia.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tukholmasyndrooman tieteellinen näyttö on niin heikkoa, että on todennäköisempää, että ihminen oikeasti saa hyötyä hoidosta. Mutta hänen sairautensa keksii tukholmasyndroomia.

        No kyllä sitä on aikamoinen tukholmasyndrooma päällä jos ei kykene ajattelemaan, aivot ei toimi ja on ekstrapyramidaalioireita ja luulee että lääke auttaa. Kaikki lähti psykiatrin pelotteluista kuinka aikanaan muka jotkut ei parantuneet psykoosista kun ei ollut lääkkeitä ja oli jossain sairaalassa. Bullshit. Avoin dialogi ja lääkeharmit unohtui tuolla psykiatrilla triggerinä ololleni ja ylipäätään lääkehaittadiagnoosi, jonka sainkin

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen sattunut kuuntelemaan. Enkä ole niistä vielä kuullut mitään järkevää selitystä sille, että miksi psykoosisairas vaihtaa niitä alkusyitä useammin kuin puhtaita vaatteita.

        Se on taas ihan sitä puhdasta tekopyhää lässytystä, vaatia muilta jotain alkusyitä, jos ei itse ole valmis menemään tutkimaan niitä.

        No ainakaan itselläni ei ole syytä ollut vaihtaa. Alkusyyt itsessään lääkkeen käytölle oli yhtä inhimillisiä kuin miksi 1/5 nuorista naissukupuolisista käyttää masennuslääkkeitä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Siis omalla kohdalla mietin vain ns. psykoosisairaiden kohdalla sitä

        onko he oikeasti tulleet kuulluksi OIKEASTI vai vain tulleet tulkituksi sairauden oireiden takia, mutta sitä sanomaa siellä niiden harhojen takanakin onko oikeasti kuultu mitkä voi kertoa jotain
        onko heidän traumansa oikeasti tulleet kuulluiksi
        mitä osaa heidän sekavuudessa ja vääristyneessä ajattelussa näyttelee aivojen toimintaa sotkevat aineet jotka koukuttaa, hankala purkaa, voi sekavoittaa ajattelua, puhkaista ahdistusta, puhkaista levottomuutta, puhkaista kognition ongelmia ja siltä osin hahmotusongelmia, anhedonista oloa ja olet aina koukussa aineeseen joka voi muokata sinua myös haitallisesti ja voi puhkaista erilaisia haittakierteitä.

        En tiedä kaikista mutta niiden kohdalla jotka ovat oikeasti valmiita puhumaan, käymään työskentelyä itsensä kanssa esim. traumojen osalta, jotka kykenee itsereflektoimaan, lopettamaan päihteet, pitämään huolta elintavoista niin on varmasti mahdollisuuksia vähentää lääkkeitä tai lopettaa ne.

        Mutta sekin merkkaa minkälaisen ihmisen luona hoidossa he käyvät. Ts. onko esim avoin dialogimainen, traumainformoitu ote jossa luotetaan ihmisen kapasiteettiin vai biologisen paradigman holhoava ote jossa keskitytään vain ns. harhoihin joita yritetään lamata sen sijaan että niiden sisältöä voitaisiin ymmärtää.

        Esim itse olen analysoinut harhani ja ne ovat kertoneet minulle jotain itsestäni ja alitajunnastani merkittävässä stressitilanteessa.

        Koska suurin osa on tyytyväisiä hoitoonsa, niin siitä voisi tehdä sellaisen johtopäätöksen että heitä on kuultu riittävän hyvin.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No ainakaan itselläni ei ole syytä ollut vaihtaa. Alkusyyt itsessään lääkkeen käytölle oli yhtä inhimillisiä kuin miksi 1/5 nuorista naissukupuolisista käyttää masennuslääkkeitä.

        Toki ymmärrän että gaslightaajien mielestä psykoosin syyt on pitkälti henkisiä eikä psykoaktiivisten aineiden vieroitus tai pahat haitat heikennä oloa ja on joku tarve puolustella aineita. Itseasiassa päädyin lopettamaan aineet puhtaasti siksi etten kestänyt niitä haittoja enää yhtään iltaa. Olo helpotti melko nopeaa ja merkittävästi noin muutamassa kuukaudessa vieroituspainajaista kun jaksoi kitua useiden aineiden vieroituksia mitä oli määrätty haittoihin. Jälkikäteen tajusin että psyykenlääkkeiden teho on pitkälti bullshittiä ja ne toimii pitkälti tavalla mitä ei edes sanota eli usein leikaten tunteita. Lopputulos oli niin leikatru ettei elämässä ollut enää mitään järkeä siten. Näin syvän päädyn psykiatriasta kuinka polku sillä vie kohti tuhoa ja tunteettomuutta

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Koska suurin osa on tyytyväisiä hoitoonsa, niin siitä voisi tehdä sellaisen johtopäätöksen että heitä on kuultu riittävän hyvin.

        On eri asia myös kyetä asioihin. Moni psykoosisairas ei kykene ja ei se ihme ole kun on neurolepteissä. Standardit on aika alhaiset psykiatriassa ihmisten hoitamisessa. Eläkkeelle vaan. Itse olin työkykyinen ennen neuroleptausta

        Avoimen dialogin tilastot on olleet aika hyviä tässä. Biologinen psykiatria on kusetusta suurelta osin.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        On eri asia myös kyetä asioihin. Moni psykoosisairas ei kykene ja ei se ihme ole kun on neurolepteissä. Standardit on aika alhaiset psykiatriassa ihmisten hoitamisessa. Eläkkeelle vaan. Itse olin työkykyinen ennen neuroleptausta

        Avoimen dialogin tilastot on olleet aika hyviä tässä. Biologinen psykiatria on kusetusta suurelta osin.

        Kaikki mitä koin mikä ikinä johti pillereihin oli huomattavan normaalejakin reaktioita asioihin. Kyseenalaistan pillerien tarpeellisuuden lainkaan monen ihmisen alakulossa. Saatika pitkän ajan tehon.

        Traumat on ihmisillä normaaleja, reaktiot stressaaviin asioihin on normaaleja. Kaikesta tulee epänormaalia sitten kun psykiatri määrää aineita kuvitteelliseen kemialliseen epätasapainoosi ilman huolta huomisesta kesken aivojen kehityksen vuosiksi kertomatta vietoitusoireista mitään.

        Elämäni suurimman trauman sain psykiatriasta.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kaikki mitä koin mikä ikinä johti pillereihin oli huomattavan normaalejakin reaktioita asioihin. Kyseenalaistan pillerien tarpeellisuuden lainkaan monen ihmisen alakulossa. Saatika pitkän ajan tehon.

        Traumat on ihmisillä normaaleja, reaktiot stressaaviin asioihin on normaaleja. Kaikesta tulee epänormaalia sitten kun psykiatri määrää aineita kuvitteelliseen kemialliseen epätasapainoosi ilman huolta huomisesta kesken aivojen kehityksen vuosiksi kertomatta vietoitusoireista mitään.

        Elämäni suurimman trauman sain psykiatriasta.

        Suomessa5-8
        :
        - 89-95% skitsofreniaa sairastavista työttömiä
        - 70-90% skitsofreniaa sairastavista työkyvyttömyyseläkkeellä
        - Muissa psykooseissa 75-85% työttömiä ja 50-70%
        työkyvyttömyyseläkkeellä
        - Ensimmäisen sairaalahoitojakson ja työkyvyttömyyseläkkeen
        välillä yleensä 1-4 vuotta

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Saatan joskus lukeakin joidenkin psykiatrien ajatuksia"

        Nyt sellasita fingerporimaista tarkkuutta näihin lausahduksiin. XD

        Saatan joskus lukea näiden psykiatrien sometilejä ja kirjoja jne ja seurata sitä mikäli he esiintyvät mediassa, en toki lue heidän ajatuksiaan sentääs xD

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Suomessa5-8
        :
        - 89-95% skitsofreniaa sairastavista työttömiä
        - 70-90% skitsofreniaa sairastavista työkyvyttömyyseläkkeellä
        - Muissa psykooseissa 75-85% työttömiä ja 50-70%
        työkyvyttömyyseläkkeellä
        - Ensimmäisen sairaalahoitojakson ja työkyvyttömyyseläkkeen
        välillä yleensä 1-4 vuotta

        Avoimen dialogin mallilla hoidetuista potilaista huomattavasti pienempi osuus päätyy sairauseläkkeelle verrattuna perinteisiin hoitomalleihin. Se voi tarkoittaa, että malli tukee paremmin työhön paluuta ja itsenäistä elämää.

        Ja eipä se ihme ole. Malli on vähemmän lääkekeskeinen - keskitytään ihmisen sosiaaliseen ympäristöön, verkostoihin ja psykologisiin seikkoihin siinä missä normaalimalli tukahduttaa ihmisen kokemuksen aineilla pitäen korostuneesti psykoosia aivosairautena jota jotenkin ihmeesti nämä aineet hoitavat.

        Näin karkeasti peruspsykiatria ruuvaa kovalevyn irti, avoin dialogi hoitaa sovellusvikoja koneessa enemmän, vaikka pillereitä käytetään muttei niin korostuneesti.

        Oma kokemus oli että olin aineissa sekaisin kuin seinäkello. Uni oli kooma, tunne-elämä surkastunut, kognitio ei toiminut,elin udun keskellä. Olin kuollut sisältä. Siihen päälle kun vielä ekstrapyramidaalioireisto niin avot.

        Mietin kohenisiko monen skitsofreniaa potevan terveys mallilla jossa satsattaisiin lääkepurkuihin ja elintapoihin ja toimintakykyyn.

        Jännästi psykiatrialle neuroplastisuus on usein merkityksellistä vain kun muka lääke aiheuttaa sitä. On ne mahtipontisia, evoluutio kehittänyt aivomme tappiinsa mutta vain psykiatrian aineilla hallitaan jotain tunne-elämää näppärästi. Standardit usein on tasoa, lääkitään eläkkeelle. En usko että moni skitsofreniaa poteva näkee enää itsellään mahdollisuuksia ja yksi syy on psykiatrian yksiulotteinen malli.
        Toki yhteiskunta on yhä kasvavammin kilpailukeskeinen ja siinä ei aina pärjää jos on katkoksia cv.ssä. Sekin pitää ottaa huomioon. Eikä tule unohtaa sitä että jotkut eläkeläiset on aktiivisia eläkkeellä

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kaikki mitä koin mikä ikinä johti pillereihin oli huomattavan normaalejakin reaktioita asioihin. Kyseenalaistan pillerien tarpeellisuuden lainkaan monen ihmisen alakulossa. Saatika pitkän ajan tehon.

        Traumat on ihmisillä normaaleja, reaktiot stressaaviin asioihin on normaaleja. Kaikesta tulee epänormaalia sitten kun psykiatri määrää aineita kuvitteelliseen kemialliseen epätasapainoosi ilman huolta huomisesta kesken aivojen kehityksen vuosiksi kertomatta vietoitusoireista mitään.

        Elämäni suurimman trauman sain psykiatriasta.

        Jos kaikki on alun alkaenkin ihan normaalia, niin miksi on mennyt psykiatrille sen ensimmäisen kerran ?
        Jos olotila on normaali, ei siihen yleensä lääkäriä tarvita.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Avoimen dialogin mallilla hoidetuista potilaista huomattavasti pienempi osuus päätyy sairauseläkkeelle verrattuna perinteisiin hoitomalleihin. Se voi tarkoittaa, että malli tukee paremmin työhön paluuta ja itsenäistä elämää.

        Ja eipä se ihme ole. Malli on vähemmän lääkekeskeinen - keskitytään ihmisen sosiaaliseen ympäristöön, verkostoihin ja psykologisiin seikkoihin siinä missä normaalimalli tukahduttaa ihmisen kokemuksen aineilla pitäen korostuneesti psykoosia aivosairautena jota jotenkin ihmeesti nämä aineet hoitavat.

        Näin karkeasti peruspsykiatria ruuvaa kovalevyn irti, avoin dialogi hoitaa sovellusvikoja koneessa enemmän, vaikka pillereitä käytetään muttei niin korostuneesti.

        Oma kokemus oli että olin aineissa sekaisin kuin seinäkello. Uni oli kooma, tunne-elämä surkastunut, kognitio ei toiminut,elin udun keskellä. Olin kuollut sisältä. Siihen päälle kun vielä ekstrapyramidaalioireisto niin avot.

        Mietin kohenisiko monen skitsofreniaa potevan terveys mallilla jossa satsattaisiin lääkepurkuihin ja elintapoihin ja toimintakykyyn.

        Jännästi psykiatrialle neuroplastisuus on usein merkityksellistä vain kun muka lääke aiheuttaa sitä. On ne mahtipontisia, evoluutio kehittänyt aivomme tappiinsa mutta vain psykiatrian aineilla hallitaan jotain tunne-elämää näppärästi. Standardit usein on tasoa, lääkitään eläkkeelle. En usko että moni skitsofreniaa poteva näkee enää itsellään mahdollisuuksia ja yksi syy on psykiatrian yksiulotteinen malli.
        Toki yhteiskunta on yhä kasvavammin kilpailukeskeinen ja siinä ei aina pärjää jos on katkoksia cv.ssä. Sekin pitää ottaa huomioon. Eikä tule unohtaa sitä että jotkut eläkeläiset on aktiivisia eläkkeellä

        Oman kokemukseni mukaan psykiatrian usko neurolepteihin kuin jonain antibioottina psykoosiin on oikeasti huolestuttava! Muistan kun minulta kysyttiin että käytänkö psykoosinestolääkkeitä. Ai niitä aineitako jonka aikana menin kokoajan sekavammaksi, koin ekstrapyramidaalioireita ja luulin lopusss niin absurdeja sekavana ettei siinä ollut mitään järkeä ja kun pystyin prosessoimaan kokemustani, analysoimaan ja sanoittamaan sitä ja elämään ihan normaalisti niin että psykoosinestolääke? Miksi hitossa turruttaisin itseni, riskeeraisin uudestaan ekstrapyramidaalioireet, kävisin vieroitusoireet läpi? Miksi? Elin kuin jossain rinnakkaistodellisuudessa hetken tuolloin - ja muistan hetken kun purin aineet ja havahduin siitä. Minkään logiikan mukaan niin ei pitäisi käydä juuri kun purkaa lääkkeitä muutakuin sillä logiikalla että niissä lääkkeissä on ollut jotain ongelmaa. Olen lukenut kuvauksia sekavuustiloista mihin ihmiset ajautuvat lääkkeissä. Se on yksi tabu psykiatriassa. Tiedän nykyään miksi lääkepaketeissa varoitellaan esim itsemurhista paremmin kuin ennen ja mietin lääkkeiden yhteyttä esim aggressioon uudesta perspektiivistä etenkin nuorilla kun muistan millaisia oireita koin ekstrapyramidaalioireiden aikaan ja vieroituksessa. Se sisäinen inhottava levottomuus oli tuskaisaa. Ei kiusallista miten psykiatrit vähättelee harmeja, kidutus lienee parempi sana.

        Ymmärrän täysin avoimen dialogin periaatteet. Aivot ei minun kokemukseni mukaan tarvi mitään aineita, kys. aineet aina heikentää loppuviimeksi aivojen toimintaa, ei ehkä aluksi mutta loppuviimein. Ne ei tuo mitään lisää, ne leikkaa.

        En näe minkäänasteista syytä kokemukseni mukaan koskea enää psyykenlääkkeisiin. Eikä kukaan loppuviimein niitä enää suositellutkaan. Sopii aina miettiä sitäkin mitä niillä tavoitellaan edes? Mitä sillä masennuslääkekuurilla tavoitellaan? Olen hoksannut että toimintakykyä ja oloa voi parantaa ilmankin. Shit happens in life. Sitä se on. Elämässä on kärsimystä ja siitä ei aina vaurioitta selvitä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oman kokemukseni mukaan psykiatrian usko neurolepteihin kuin jonain antibioottina psykoosiin on oikeasti huolestuttava! Muistan kun minulta kysyttiin että käytänkö psykoosinestolääkkeitä. Ai niitä aineitako jonka aikana menin kokoajan sekavammaksi, koin ekstrapyramidaalioireita ja luulin lopusss niin absurdeja sekavana ettei siinä ollut mitään järkeä ja kun pystyin prosessoimaan kokemustani, analysoimaan ja sanoittamaan sitä ja elämään ihan normaalisti niin että psykoosinestolääke? Miksi hitossa turruttaisin itseni, riskeeraisin uudestaan ekstrapyramidaalioireet, kävisin vieroitusoireet läpi? Miksi? Elin kuin jossain rinnakkaistodellisuudessa hetken tuolloin - ja muistan hetken kun purin aineet ja havahduin siitä. Minkään logiikan mukaan niin ei pitäisi käydä juuri kun purkaa lääkkeitä muutakuin sillä logiikalla että niissä lääkkeissä on ollut jotain ongelmaa. Olen lukenut kuvauksia sekavuustiloista mihin ihmiset ajautuvat lääkkeissä. Se on yksi tabu psykiatriassa. Tiedän nykyään miksi lääkepaketeissa varoitellaan esim itsemurhista paremmin kuin ennen ja mietin lääkkeiden yhteyttä esim aggressioon uudesta perspektiivistä etenkin nuorilla kun muistan millaisia oireita koin ekstrapyramidaalioireiden aikaan ja vieroituksessa. Se sisäinen inhottava levottomuus oli tuskaisaa. Ei kiusallista miten psykiatrit vähättelee harmeja, kidutus lienee parempi sana.

        Ymmärrän täysin avoimen dialogin periaatteet. Aivot ei minun kokemukseni mukaan tarvi mitään aineita, kys. aineet aina heikentää loppuviimeksi aivojen toimintaa, ei ehkä aluksi mutta loppuviimein. Ne ei tuo mitään lisää, ne leikkaa.

        En näe minkäänasteista syytä kokemukseni mukaan koskea enää psyykenlääkkeisiin. Eikä kukaan loppuviimein niitä enää suositellutkaan. Sopii aina miettiä sitäkin mitä niillä tavoitellaan edes? Mitä sillä masennuslääkekuurilla tavoitellaan? Olen hoksannut että toimintakykyä ja oloa voi parantaa ilmankin. Shit happens in life. Sitä se on. Elämässä on kärsimystä ja siitä ei aina vaurioitta selvitä.

        Mutta siis en ihmettele lääkärien masennuslääketuputusta kontekstissa jossa merkittävä prosentti kansasta on jo niissä lääkkeissä. Aivan sairasta.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos kaikki on alun alkaenkin ihan normaalia, niin miksi on mennyt psykiatrille sen ensimmäisen kerran ?
        Jos olotila on normaali, ei siihen yleensä lääkäriä tarvita.

        No itsehän päädyin psykiatrille puhtaasti elämässä tapahtuneiden raskaiden tapahtumien jälkeen. Tukiverkosto pieni, raskasta menetysyä, teini-iän haasteet päällä kaiken lisäksi ja ei ollut ketään auttamassa enää tai kuuntelemassa koska tukiverkosto pienentynyt menetysten vuoksi ja asuin uudessa paikassa. Käytännössä menin psykiatrialle menetyksiäni käsittelemään ja sitä kautta hakemaan keskusteluapua. Jossain vaiheessa tilani tulkittiin masennukseksi mutta jälkikäteen uskon että ilman lääkkeitäkin olisin pärjännyt ihan hyvin, taikka paljon lyhyemmällä määrällä pillereitä.

        Kärsimys on täysin normaalia, ja lääkärilläkäynti on erittän huono veto koska he hahmottaa ihmisyyttä diagnoosien kautta.

        Elämäni vedettiin viemäristä alas sinä päivänä kun minulle määrättiin masennuslääkkeitä antamatta informoitua suostumusta. Vuosien mittaan identiteettini kietoutui masennusdiagnoosiin. Elämästäni tuli paskaa jälkikäteen ajatellen. Seksuaalihäiriöitä, fyysinen riippuvuus lääkkeisiin, sähköiskuja päässä kun aine unohtui. Ahdistuspuuskia kun yritin aineesta irti.

        En tietenkään informoituna oikeasti SSRI-lääkkeiden harmeista olisi suostunut moista paskaa ottamaan käyttöön.

        Nykyään en enää käsittele tunteitani masennuksena vaikka olisikin huonompi olla hetkellisesti. Koska näen itseni ihmisenä, en psykiatrian diagnoosina. Monet ihmiset pelkää voimakkaita tunteitaan ja varmaan siksi päätyväy psykiatrille. Psykiatria opettaa monet nuoret ainein käsittelemään tunteitaan.

    • Anonyymi

      Aika karua tekstiä!
      Ilmeisesti kirjoittajan mielestä mieleltään sairas on kykenevä ymmärtämää oman tilanteensa.
      Vähän sama asia, jos muistisairas unohtaa ottaa lääkkeensä niin kotihoito lopettaa käynnit rangaistuksensa.

      Luulempa ettei muistisairas tai mieleltään sairas ymmärrä mistä häntä rangaistaan ja ongelmat vaan kasvaa!

      • Anonyymi

        Mieleltään sairas ymmärtää kyllä oman tilansa, ja sen takia kai joskus niin vaikeaa onkin itsensä kanssa.
        En ymmärrä tuota rangaistus-ajatusta lainkaan, mistä sellainen kumpuaa, ja miksi siitä puhuvat vain jonkinlaisesta mt-ongelmasta kärsivät ihmiset ?

    • Anonyymi

      Keskusteluketjun aloitus taitaa olla enemmänkin psykoosisairauksien diagnooseilla leimattujen demonisoimista, sekä aiheetonta ja perusteetonta vihapuhetta.

      • Anonyymi

        Ovatko psykiatrit syyllistyneet vihapuheeseen potilaitaan kohtaan?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ovatko psykiatrit syyllistyneet vihapuheeseen potilaitaan kohtaan?

        Kai tuota on tapahtunut puolin ja toisin historian varrella.
        Mutta enemmän ne potilaat ja sairastuneet taitavat vihaansa uhitella.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kai tuota on tapahtunut puolin ja toisin historian varrella.
        Mutta enemmän ne potilaat ja sairastuneet taitavat vihaansa uhitella.

        Heidät voidaan saada hiljaiseksi tietyillä kemikaaleilla

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ovatko psykiatrit syyllistyneet vihapuheeseen potilaitaan kohtaan?

        Taitaa ainakin suomessa olla enempi sitä mustaa huumoria, mitä hoitohenkilökunta tarvitsee pitääkseen oman mielenterveytensä kasassa, täysin absurdien ajatusmallien maailmassa, missä järkipuhe ei toimi.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Heidät voidaan saada hiljaiseksi tietyillä kemikaaleilla

        Tämäkin totta, on tullut aikoinaan joitain kertoja nähtyä suljetuilla osastoilla, valitettavasti.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tämäkin totta, on tullut aikoinaan joitain kertoja nähtyä suljetuilla osastoilla, valitettavasti.

        Kun potilas huumataan rauhalliseksi on hoitajan työ helpompaa

        Hiljainen tokkurainen potilas - hoitajalle jää enemmän omaa aikaa

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ovatko psykiatrit syyllistyneet vihapuheeseen potilaitaan kohtaan?

        Mihin rikokseen psyykelääkkeitä käyttämättömät syyllistyvät, kun täällä vaaditaan heille jotakin sanktioita? On jäänyt vähän hämäräksi nuo perusteet.

        Ylipäätään tästä keskustelunaiheesta tulee mieleen, että onko aloittaja noin vihamielinen tiettyjä ryhmittymiä, tai ihmisiä kohtaan?

        Toisekseen, onhan tässä maassa ja maailmassa ihmisiä, jotka on narsisteja, psykopaatteja ja sadisteja. Eikä heillekään ole räätälöitynä mitään hoito-ohjelmia. Eikä pakoteta mihinkään. Tai ainakaan viimeksimainituille. Kaikki perustuu vankiloissakin vapaaehtoisuuteen. Ja esim. sadismitaipumuksen omaavat ovat potentiaalisesti vaaraksi ja uhkaksi toisten terveydelle, elämälle tai hengelle.

        Miksi tässä keskusteluketjussa on otettu tikunnokkaan juuri nimenomaan psykoosidiagnosoidut?

        Ja aloittaja voisi ystävällisesti vastata esitettyihin kysymyksiin, eikä piiloutua ad hominem verukkeen taakse.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mihin rikokseen psyykelääkkeitä käyttämättömät syyllistyvät, kun täällä vaaditaan heille jotakin sanktioita? On jäänyt vähän hämäräksi nuo perusteet.

        Ylipäätään tästä keskustelunaiheesta tulee mieleen, että onko aloittaja noin vihamielinen tiettyjä ryhmittymiä, tai ihmisiä kohtaan?

        Toisekseen, onhan tässä maassa ja maailmassa ihmisiä, jotka on narsisteja, psykopaatteja ja sadisteja. Eikä heillekään ole räätälöitynä mitään hoito-ohjelmia. Eikä pakoteta mihinkään. Tai ainakaan viimeksimainituille. Kaikki perustuu vankiloissakin vapaaehtoisuuteen. Ja esim. sadismitaipumuksen omaavat ovat potentiaalisesti vaaraksi ja uhkaksi toisten terveydelle, elämälle tai hengelle.

        Miksi tässä keskusteluketjussa on otettu tikunnokkaan juuri nimenomaan psykoosidiagnosoidut?

        Ja aloittaja voisi ystävällisesti vastata esitettyihin kysymyksiin, eikä piiloutua ad hominem verukkeen taakse.

        Mikä kaikki vankiloissa " perustuu vapaaehtoisuuteen " ?
        Sinne ei edes vapaaehtoisesti pääse, sinne joutuu, jos saa ehdottoman vankeustuomion.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mikä kaikki vankiloissa " perustuu vapaaehtoisuuteen " ?
        Sinne ei edes vapaaehtoisesti pääse, sinne joutuu, jos saa ehdottoman vankeustuomion.

        Ns. hoito-ohjelmat ja niihin sitoutuminen ovat vangeille vapaaehtoisia vankiloissa. Tätä tarkoitin tuolla edellä kirjoitetussa kommentissa.

        Kun keskusteluketjun aloittaja penää sanktioita, eli rangaistuksia psykoosidiagnoosin saaneille, ja niille, jotka eivät käytä lääkkeitä, niin hän voisi ystävällisesti täsmentää ja vastata, että mikä on se niin suuri rikos, että tietyn diagnoosin saaneille pitää asettaa rangaistuksia.

        Ja miksi hän niin paljon vihaa psykoosisairaita? Jos hän on kyseisellä alalla, niin voi potilasparkoja.

        Toisaalta ap: n esittämiä ajatuksia on muuten alalla olevilla. Stereotypisiä käsityksiä ja tiettyjä asenteita mt-diagnosoituja kohtaan. Mm. tuota ajatusta siitä, että tietyn diagnoosin saaneiden pitäisi käyttää psyykelääkkeitä koko elämänajan. Ja että psykoosisairas tulee aina olemaan sairas, jos ei käytä lääkkeitä; ja että joutuu psykiatriseen sairaalaan toistuvasti. Monikaan ei tiedä sitä, eikä mm. aloittaja ymmärrä sitä, että aiemmin mt-diagnoosin saaneet eivät voi aina vaikuttaa siihen, mihin heidät lähetetään. Esim. päivystyksessä jotkut lääkärit saattavat olla jo etukäteen asenteellisia ja tuijottaa siihen aiemmin annettuun mt-diagnoosiin ja laittaa somaattisten vaivojen takia vastaanotolle tulleen potilaan lähetteellä priorisointisyistä psykiatriseen sairaalaan. Tämä on se vaiettu asia, jota ei tuoda tarpeeksi esille mediassa. Osa niistä mt-diagnsoiduista joutuu psykiatriseen sairaalaan ja hoitoon siksi, koska lääkäri on saattanut olla jo etukäteen sillä asenteella ja valinnut sen tavan hoitaa asia. Mt-diagnosoidut ovat sorretuin ihmisryhmä tässä maassa ja jopa koko maailmassa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ns. hoito-ohjelmat ja niihin sitoutuminen ovat vangeille vapaaehtoisia vankiloissa. Tätä tarkoitin tuolla edellä kirjoitetussa kommentissa.

        Kun keskusteluketjun aloittaja penää sanktioita, eli rangaistuksia psykoosidiagnoosin saaneille, ja niille, jotka eivät käytä lääkkeitä, niin hän voisi ystävällisesti täsmentää ja vastata, että mikä on se niin suuri rikos, että tietyn diagnoosin saaneille pitää asettaa rangaistuksia.

        Ja miksi hän niin paljon vihaa psykoosisairaita? Jos hän on kyseisellä alalla, niin voi potilasparkoja.

        Toisaalta ap: n esittämiä ajatuksia on muuten alalla olevilla. Stereotypisiä käsityksiä ja tiettyjä asenteita mt-diagnosoituja kohtaan. Mm. tuota ajatusta siitä, että tietyn diagnoosin saaneiden pitäisi käyttää psyykelääkkeitä koko elämänajan. Ja että psykoosisairas tulee aina olemaan sairas, jos ei käytä lääkkeitä; ja että joutuu psykiatriseen sairaalaan toistuvasti. Monikaan ei tiedä sitä, eikä mm. aloittaja ymmärrä sitä, että aiemmin mt-diagnoosin saaneet eivät voi aina vaikuttaa siihen, mihin heidät lähetetään. Esim. päivystyksessä jotkut lääkärit saattavat olla jo etukäteen asenteellisia ja tuijottaa siihen aiemmin annettuun mt-diagnoosiin ja laittaa somaattisten vaivojen takia vastaanotolle tulleen potilaan lähetteellä priorisointisyistä psykiatriseen sairaalaan. Tämä on se vaiettu asia, jota ei tuoda tarpeeksi esille mediassa. Osa niistä mt-diagnsoiduista joutuu psykiatriseen sairaalaan ja hoitoon siksi, koska lääkäri on saattanut olla jo etukäteen sillä asenteella ja valinnut sen tavan hoitaa asia. Mt-diagnosoidut ovat sorretuin ihmisryhmä tässä maassa ja jopa koko maailmassa.

        Olen joutunut käymään somaattisten syiden takia lääkärillä, ja muutaman kerran on käynyt niin, että lääkärit näyttivät asenteensa hyvin selkeästi.
        Kaksi eri lääkäriä laittoi lähetteen psykiatrian poliklinikalle, yksi päivystävä lääkäri oli pyytänyt psykiatria käymään keskustelemassa kanssani päivystyksessä.
        Sattuikin niin, että psykiatrian puolella minut tunnettiin, tilanteeni tiedettiin, eikä niistä lähetteistä seurannut mitään muuta kuin ihmettelyä jopa siellä psykiatrian puolella.
        Mutta onhan tuollainen kohtelu ikävää, ei se potilaasta mukavalta tunnu. Vaan minkä sille teet. Toisaalta kun on kaikkea sattunut ja tapahtunut, niin tuonkin kestää.
        Ei ne kyllä ihan herkästi minnekään psykiatriselle osastolle passita suoraan lääkärikäynniltä somaattisella puolelta, siihen tarvitaan painava syy, jos niin käy.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen joutunut käymään somaattisten syiden takia lääkärillä, ja muutaman kerran on käynyt niin, että lääkärit näyttivät asenteensa hyvin selkeästi.
        Kaksi eri lääkäriä laittoi lähetteen psykiatrian poliklinikalle, yksi päivystävä lääkäri oli pyytänyt psykiatria käymään keskustelemassa kanssani päivystyksessä.
        Sattuikin niin, että psykiatrian puolella minut tunnettiin, tilanteeni tiedettiin, eikä niistä lähetteistä seurannut mitään muuta kuin ihmettelyä jopa siellä psykiatrian puolella.
        Mutta onhan tuollainen kohtelu ikävää, ei se potilaasta mukavalta tunnu. Vaan minkä sille teet. Toisaalta kun on kaikkea sattunut ja tapahtunut, niin tuonkin kestää.
        Ei ne kyllä ihan herkästi minnekään psykiatriselle osastolle passita suoraan lääkärikäynniltä somaattisella puolelta, siihen tarvitaan painava syy, jos niin käy.

        Kaikki nämä ongelmat voitaisiin ratkaista antamalla mt-hoitajille sähkölamauttimet

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kaikki nämä ongelmat voitaisiin ratkaista antamalla mt-hoitajille sähkölamauttimet

        Ja miten tuo liittyy yleislääkärin luona käyntiin ?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja miten tuo liittyy yleislääkärin luona käyntiin ?

        Lääkärin tehtävä on kirjoittaa m1 lähete

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lääkärin tehtävä on kirjoittaa m1 lähete

        Ei ole, jos ei siihen ole aihetta.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kun potilas huumataan rauhalliseksi on hoitajan työ helpompaa

        Hiljainen tokkurainen potilas - hoitajalle jää enemmän omaa aikaa

        Ihan samalla tavalla sitä potilaaseenkin tulee niitä ruhjeita, jos aina pitää olla psytypinia vetämässä. Ihan se on sen heidän omankin turvallisuuden vuoksi.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mihin rikokseen psyykelääkkeitä käyttämättömät syyllistyvät, kun täällä vaaditaan heille jotakin sanktioita? On jäänyt vähän hämäräksi nuo perusteet.

        Ylipäätään tästä keskustelunaiheesta tulee mieleen, että onko aloittaja noin vihamielinen tiettyjä ryhmittymiä, tai ihmisiä kohtaan?

        Toisekseen, onhan tässä maassa ja maailmassa ihmisiä, jotka on narsisteja, psykopaatteja ja sadisteja. Eikä heillekään ole räätälöitynä mitään hoito-ohjelmia. Eikä pakoteta mihinkään. Tai ainakaan viimeksimainituille. Kaikki perustuu vankiloissakin vapaaehtoisuuteen. Ja esim. sadismitaipumuksen omaavat ovat potentiaalisesti vaaraksi ja uhkaksi toisten terveydelle, elämälle tai hengelle.

        Miksi tässä keskusteluketjussa on otettu tikunnokkaan juuri nimenomaan psykoosidiagnosoidut?

        Ja aloittaja voisi ystävällisesti vastata esitettyihin kysymyksiin, eikä piiloutua ad hominem verukkeen taakse.

        Psykoosidiagnosoidut on varmaan tikunnokassa sen takia, että käytännössä vain heidän kohdallaan puhutaan pakkohoidosta.

        Psykoosisairaista karkeasti sellainen kolmannes on agressiivisia esimerkiksi läheisiä kohtaan. Tieto toki vaihtelee, sen mukaan missä ja miten sitä mitataan. Psykoosisairaiden agressiivisuus lähentelee puolta, niissä tilanteissa kun he ovat joutumassa pakkohoitoon. Tietysti toisessa ääripäässä on ne umpiujot ja arat ihmiset, mutta he eivät olekkaan niitä mätiä omenia mitkä pilaa kaikki muut.

        Lisäksi joka neljäs lapsi tai nuori asuu MT perheessä, ja heisät yli 40% on vaarassa sairastua itse. On olemassa tilanteita, missä asialle ei mahdeta mitään, mutta se on rikos ihmisyyttä vastaan, jos monisukupolvinen ketju voitaisiin katkaista lääkkeillä, mutta sairaudentunnottomuus estää sen.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Psykoosidiagnosoidut on varmaan tikunnokassa sen takia, että käytännössä vain heidän kohdallaan puhutaan pakkohoidosta.

        Psykoosisairaista karkeasti sellainen kolmannes on agressiivisia esimerkiksi läheisiä kohtaan. Tieto toki vaihtelee, sen mukaan missä ja miten sitä mitataan. Psykoosisairaiden agressiivisuus lähentelee puolta, niissä tilanteissa kun he ovat joutumassa pakkohoitoon. Tietysti toisessa ääripäässä on ne umpiujot ja arat ihmiset, mutta he eivät olekkaan niitä mätiä omenia mitkä pilaa kaikki muut.

        Lisäksi joka neljäs lapsi tai nuori asuu MT perheessä, ja heisät yli 40% on vaarassa sairastua itse. On olemassa tilanteita, missä asialle ei mahdeta mitään, mutta se on rikos ihmisyyttä vastaan, jos monisukupolvinen ketju voitaisiin katkaista lääkkeillä, mutta sairaudentunnottomuus estää sen.

        Etkö ole itse koskaan elämäsi aikana suuttunut, tai olla vihainen jostakin asiasta?

        Jos väität että et, niin valehtelet.

        Jokainen meistä suuttuu joskus, ja on vihainen. Syyt siihen vain vaihtelevat.

        Jos ihmistä ollaan lähettämässä asiattomasti, tai ilman kunnollista syytä, tai oikeutusta, niin tottakai ihminen puolustautuu jollakin tavalla. Sitä ei vain joko ymmärretä, tai hyväksytä tietyissä ammateissa.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Psykoosidiagnosoidut on varmaan tikunnokassa sen takia, että käytännössä vain heidän kohdallaan puhutaan pakkohoidosta.

        Psykoosisairaista karkeasti sellainen kolmannes on agressiivisia esimerkiksi läheisiä kohtaan. Tieto toki vaihtelee, sen mukaan missä ja miten sitä mitataan. Psykoosisairaiden agressiivisuus lähentelee puolta, niissä tilanteissa kun he ovat joutumassa pakkohoitoon. Tietysti toisessa ääripäässä on ne umpiujot ja arat ihmiset, mutta he eivät olekkaan niitä mätiä omenia mitkä pilaa kaikki muut.

        Lisäksi joka neljäs lapsi tai nuori asuu MT perheessä, ja heisät yli 40% on vaarassa sairastua itse. On olemassa tilanteita, missä asialle ei mahdeta mitään, mutta se on rikos ihmisyyttä vastaan, jos monisukupolvinen ketju voitaisiin katkaista lääkkeillä, mutta sairaudentunnottomuus estää sen.

        Olisiko sinunkin hyvä tutustua muutamiin psykoosisairaisiin, niin tajuaisit todellisuuden ?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Etkö ole itse koskaan elämäsi aikana suuttunut, tai olla vihainen jostakin asiasta?

        Jos väität että et, niin valehtelet.

        Jokainen meistä suuttuu joskus, ja on vihainen. Syyt siihen vain vaihtelevat.

        Jos ihmistä ollaan lähettämässä asiattomasti, tai ilman kunnollista syytä, tai oikeutusta, niin tottakai ihminen puolustautuu jollakin tavalla. Sitä ei vain joko ymmärretä, tai hyväksytä tietyissä ammateissa.

        Ihmiset käyttäytyvät hyvin eri tavoin suuttuessaan.
        Jotkut korottavat ääntään, jotkut alkavat fyysisesti tappelemaan, jne.
        Käytöskin ratkaisee sen, kuinka esim. hoitohenkilökunta toimii milloin missäkin tilanteessa.
        Joskus on järeämmät keinot tarpeen, esim. rauhoittava piikki, tai eristäminen.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihmiset käyttäytyvät hyvin eri tavoin suuttuessaan.
        Jotkut korottavat ääntään, jotkut alkavat fyysisesti tappelemaan, jne.
        Käytöskin ratkaisee sen, kuinka esim. hoitohenkilökunta toimii milloin missäkin tilanteessa.
        Joskus on järeämmät keinot tarpeen, esim. rauhoittava piikki, tai eristäminen.

        Joskus on järeämmät keinot tarpeen, esim. rauhoittava piikki, tai eristäminen.


        Juuri näin

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Etkö ole itse koskaan elämäsi aikana suuttunut, tai olla vihainen jostakin asiasta?

        Jos väität että et, niin valehtelet.

        Jokainen meistä suuttuu joskus, ja on vihainen. Syyt siihen vain vaihtelevat.

        Jos ihmistä ollaan lähettämässä asiattomasti, tai ilman kunnollista syytä, tai oikeutusta, niin tottakai ihminen puolustautuu jollakin tavalla. Sitä ei vain joko ymmärretä, tai hyväksytä tietyissä ammateissa.

        Jokainen meistä suuttuu joskus, mutta kun sillä joskus suuttumisella ei pääse pakkohoitoon, eikä joskus suuttujien tarvitse roikkua vuositolkulla foorumeilla selittämässä sitä "joskus suuttumista" tai selittelemässä alkutekijöitä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olisiko sinunkin hyvä tutustua muutamiin psykoosisairaisiin, niin tajuaisit todellisuuden ?

        Paljonko on muutama?

        Koska se mielikuva, mikä tämän foorumin annista on tullut, niin lienen se joka on eniten tutustunut.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Paljonko on muutama?

        Koska se mielikuva, mikä tämän foorumin annista on tullut, niin lienen se joka on eniten tutustunut.

        Riittäisikö muutama sata.
        Olin yli kaksikymmentä vuotta psykiatrian puolella, ensin potilaana, myöhemmin asiakkaana.
        Sairaaloissa tuli oltua monet kerrat, ehti tutustua aika moniin psykoottisiin potilaisiin, ja muihinkin.
        Mitä enemmän sairauksista tietää, hoidoista, ym. avaa se näkymän todellisuuteen. Vieraista ja tuntemattomista asioista ei voi tietää. Ja pelkkä arvailu ja luulot eivät johda mihinkään.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mikä kaikki vankiloissa " perustuu vapaaehtoisuuteen " ?
        Sinne ei edes vapaaehtoisesti pääse, sinne joutuu, jos saa ehdottoman vankeustuomion.

        Kyllä se rikos pitää eka vapaaehtoisesti tehä.Ei sitä kukaan toisen puolesta tee.Siinä mielessä ihan vapaaehtoisesti pääsee vankilaan.

    • Anonyymi

      AP:n trollilogiikalla toki pitäisi laajemminkin alkaa holhota ihmisiä koska esim. päihteethän on merkittävä pahoinvoinnin riskitekijä ja esim sekakäyttö lisää riskiä väkivaltaan. No, ei AP:n toiveita onneksi täytetä. Joissain maissa on community treatment order, mutta Suomessa ei ole. Ja miksi olisi - mielen ongelmat kun ei ole mikään rikos. Korkeintaan häiriö muille. Mutta häiriötä voi aiheuttaa vaikka ei olisi psykoosisairauttakaan toisen elämässä.

      Tulevaisuus on avoimen dialogin ja holistisemman hoidon, ei minkään community treatment orderien. Itseasiassa moni psykiatri ihmisten aivoterveyttä ja jopa elämänlaatua aineilla vahingoittaessaan on historian väärällä puolella. Totuus tulee joku päivä ilmi aineiden harmeista aivoille.

      • Anonyymi

        Älä sinä työtön paskakasa ala arvostelemaan psykiatreja. Heillä on tieteellinen koulutus

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Älä sinä työtön paskakasa ala arvostelemaan psykiatreja. Heillä on tieteellinen koulutus

        Jaahas eli AP on siis trolli. En muuten ole edes työtön. Olisin työtön mikäli olisin jatkanut antipsykootteja.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Älä sinä työtön paskakasa ala arvostelemaan psykiatreja. Heillä on tieteellinen koulutus

        Sinullakin on kenties joku koulutus, mutta käytöskoulutus on ilmeisesti jäänyt jotenkin puutteelliseksi.
        Ammattilaisilla tietenkin on koulutus, ei kukaan voi väittää muuta. Mutta hekin ovat " vain " ihmisiä. Ja ihmisiä on todella paljon erilaisia.

    • Anonyymi

      Tämän ketjun aloittaja on trollata huseerannut
      vars. tässä osiossa aiemminkin.
      Jo otsikko "Psyykelääkkeistä kieltäytymisen sanktioita on kovennettava"
      paljastaa, että jaahas taas sitä hitler-kortilla kovasti yritetään lypsää
      noviisilukijoilta fleimejä, että saadaan nauraa ja tyydytettyä
      sairasta ylimielisyyttä.

      Heikoimman ja herkimmän yhteiskuntaluokan
      raaka ruoskiminen on aina selvä trolli.
      Tai kirjoittaja naputtaa itse hourulan taukohuoneelta.

      • Anonyymi

        Näinhän se on.
        Hyvin sanottu!

      • Anonyymi

        Onko ihminen automaattisesti trolli, jos hänen mielipiteensä poikkeaa pienessä kuplassa esitetystä mielipiteestä?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko ihminen automaattisesti trolli, jos hänen mielipiteensä poikkeaa pienessä kuplassa esitetystä mielipiteestä?

        Tästä olen täysin samaa mieltä.
        Ei se tee kenestäkään trollia, jos mielipiteet ovat toisenlaisia kuin ehkä itsellä, tai jollain muulla.
        Täällä nämä mt-palstat pyörivät loppujen lopuksi aika suppean asian ympärillä, eli pienessä kuplassa. Useimmiten vain haukutaan ja arvostellaan negatiivisesti ammattilaisia, hoitoa ja lääkkeitä.
        Ehkäpä he, jotka voivat paremmin, eivät tänne erikoisemmin kommentoi, eivätkä välttämättä luekaan näitä juttuja niin paljoa.
        Omasta mielestäni on aika mielenkiintoista näitä lukea, juurikin sen takia, kun oma ajatusmaailmani ja kokemukset myös jokseenkin poikkeavat monista ihmisten kokemuksista ja kommenteista.
        Samalla tulee tehtyä aivotyötä, tutkia omaa psyykeä, saada uusia ajatuksia, pohdittavaa.
        Oppii samalla aika lailla omasta itsestäkin asioita, kun lukee myös muiden ajatuksia ja mielipiteitä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tästä olen täysin samaa mieltä.
        Ei se tee kenestäkään trollia, jos mielipiteet ovat toisenlaisia kuin ehkä itsellä, tai jollain muulla.
        Täällä nämä mt-palstat pyörivät loppujen lopuksi aika suppean asian ympärillä, eli pienessä kuplassa. Useimmiten vain haukutaan ja arvostellaan negatiivisesti ammattilaisia, hoitoa ja lääkkeitä.
        Ehkäpä he, jotka voivat paremmin, eivät tänne erikoisemmin kommentoi, eivätkä välttämättä luekaan näitä juttuja niin paljoa.
        Omasta mielestäni on aika mielenkiintoista näitä lukea, juurikin sen takia, kun oma ajatusmaailmani ja kokemukset myös jokseenkin poikkeavat monista ihmisten kokemuksista ja kommenteista.
        Samalla tulee tehtyä aivotyötä, tutkia omaa psyykeä, saada uusia ajatuksia, pohdittavaa.
        Oppii samalla aika lailla omasta itsestäkin asioita, kun lukee myös muiden ajatuksia ja mielipiteitä.

        Jos jotakin tiettyjä pakkokeinoja ryhdytään ns. tekemään, niin silloin sen pitää kohdistua kaikkiin tautiluokkiin. Ja jotta se olisi tasa-arvoista, niin myös narsisteille, psykopaateille ja sadisteille. Eli persoonallisuushäiriöisille. Jos ne kohdistettaisiin vain yhteen tiettyyn potilasryhmään, se olisi silloin eriarvoistavaa, eli olisi rasistista. Haluaako aloittaja sitä, että vain tietyn diagnoosin saaneita kohdellaan kuin juutalaisia holokaustin aikana? Eikä hän pysty vastaamaan tuohon kysymykseen rehellisesti. Koska se paljastaisi kaiken. Jos ap, tai joku ei tätä asiaa näe, tai ymmärrä, sitten on jotakin pahasti vialla. Joko ymmärryksessä, tai jossakin.

        Huomio kiinnittyy juuri tuohon yksityiskohtaan. Miksi on otettu tikun nokkaan nimenomaan psykoosidiagnosoidut, tai ne, jotka eivät syystä, tai toisesta halua enää käyttää mt-palveluita, tai lääkkeitä. Jokaisella on siihen ratkaisuun omat syynsä. Ja sitä pitää kunnioittaa. Se kuuluu jokaisen ihmisen perusoikeuksiin.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos jotakin tiettyjä pakkokeinoja ryhdytään ns. tekemään, niin silloin sen pitää kohdistua kaikkiin tautiluokkiin. Ja jotta se olisi tasa-arvoista, niin myös narsisteille, psykopaateille ja sadisteille. Eli persoonallisuushäiriöisille. Jos ne kohdistettaisiin vain yhteen tiettyyn potilasryhmään, se olisi silloin eriarvoistavaa, eli olisi rasistista. Haluaako aloittaja sitä, että vain tietyn diagnoosin saaneita kohdellaan kuin juutalaisia holokaustin aikana? Eikä hän pysty vastaamaan tuohon kysymykseen rehellisesti. Koska se paljastaisi kaiken. Jos ap, tai joku ei tätä asiaa näe, tai ymmärrä, sitten on jotakin pahasti vialla. Joko ymmärryksessä, tai jossakin.

        Huomio kiinnittyy juuri tuohon yksityiskohtaan. Miksi on otettu tikun nokkaan nimenomaan psykoosidiagnosoidut, tai ne, jotka eivät syystä, tai toisesta halua enää käyttää mt-palveluita, tai lääkkeitä. Jokaisella on siihen ratkaisuun omat syynsä. Ja sitä pitää kunnioittaa. Se kuuluu jokaisen ihmisen perusoikeuksiin.

        Täällä on vielä, ainakin toistaiseksi, olemassa demokratia, tasa-arvo, ja ihmisoikeudet. Jos aloittaja haluaa tänne toisenlaiset systeemit, ja muuttaa asioita, niin siitä vaan uutta puoluetta rakentamaan. Jos asiat menisivät hänen toivomallaan tavalla, niin tästä maasta tulisi diktatuurihallintoon perustuva valtio.

        Ilmeisesti ap haluaa tänne jonkinlaista diktatuuria...

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos jotakin tiettyjä pakkokeinoja ryhdytään ns. tekemään, niin silloin sen pitää kohdistua kaikkiin tautiluokkiin. Ja jotta se olisi tasa-arvoista, niin myös narsisteille, psykopaateille ja sadisteille. Eli persoonallisuushäiriöisille. Jos ne kohdistettaisiin vain yhteen tiettyyn potilasryhmään, se olisi silloin eriarvoistavaa, eli olisi rasistista. Haluaako aloittaja sitä, että vain tietyn diagnoosin saaneita kohdellaan kuin juutalaisia holokaustin aikana? Eikä hän pysty vastaamaan tuohon kysymykseen rehellisesti. Koska se paljastaisi kaiken. Jos ap, tai joku ei tätä asiaa näe, tai ymmärrä, sitten on jotakin pahasti vialla. Joko ymmärryksessä, tai jossakin.

        Huomio kiinnittyy juuri tuohon yksityiskohtaan. Miksi on otettu tikun nokkaan nimenomaan psykoosidiagnosoidut, tai ne, jotka eivät syystä, tai toisesta halua enää käyttää mt-palveluita, tai lääkkeitä. Jokaisella on siihen ratkaisuun omat syynsä. Ja sitä pitää kunnioittaa. Se kuuluu jokaisen ihmisen perusoikeuksiin.

        Onko sillä suurta merkitystä, joutuuko paljon narsistisia piirteitä omaava psykoosisairas lääkitykseen sen narsismin vai psykoosin takia?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko sillä suurta merkitystä, joutuuko paljon narsistisia piirteitä omaava psykoosisairas lääkitykseen sen narsismin vai psykoosin takia?

        Sillä tuskin on mitään kovin suurta merkitystä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko sillä suurta merkitystä, joutuuko paljon narsistisia piirteitä omaava psykoosisairas lääkitykseen sen narsismin vai psykoosin takia?

        Jotenkin osasin arvata, että menet taas tuolle linjalle, Koska olet tehnyt tätä ennenkin.
        Lähdit taas tekemään tuota psykoosisairauden leimaamista. Koska etköhän tietäne ihan hyvin, että se persoonallisuuspiirre ei ole kiinni siitä, että onko yksilöllä psykoosisairaus, tai taipumusta saada psykooseja. Nekin ovat kaksi eri asiaa. Älä sotke tahallaan noita asioita.

        Molemmat asiat voivat olla yksilöllä samalla kertaa, yksi niistä piirteistä, tai sitten ei niitä kumpaakaan.

        Joka lähtee liikaa yksinkertaistamaan asioita ei ole kovin fiksu.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jotenkin osasin arvata, että menet taas tuolle linjalle, Koska olet tehnyt tätä ennenkin.
        Lähdit taas tekemään tuota psykoosisairauden leimaamista. Koska etköhän tietäne ihan hyvin, että se persoonallisuuspiirre ei ole kiinni siitä, että onko yksilöllä psykoosisairaus, tai taipumusta saada psykooseja. Nekin ovat kaksi eri asiaa. Älä sotke tahallaan noita asioita.

        Molemmat asiat voivat olla yksilöllä samalla kertaa, yksi niistä piirteistä, tai sitten ei niitä kumpaakaan.

        Joka lähtee liikaa yksinkertaistamaan asioita ei ole kovin fiksu.

        Edelliseen tekstiin korjaus: aloittaja, tai joka vastasi kirjoittamaani kommenttiin jatkaa edelleen asioiden yksinkertaistamista, virheellisen tiedon levittämistä ja psykoosisairaiden leimaamista. Ei ole todellakaan fiksua tuollainen toiminta. Hankkisi jo jotakin apua itselleen.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Edelliseen tekstiin korjaus: aloittaja, tai joka vastasi kirjoittamaani kommenttiin jatkaa edelleen asioiden yksinkertaistamista, virheellisen tiedon levittämistä ja psykoosisairaiden leimaamista. Ei ole todellakaan fiksua tuollainen toiminta. Hankkisi jo jotakin apua itselleen.

        Yritä olla ottamatta asioita itseesi.
        Tuskin tuotakaan kommenttia oli tarkoitettu juuri sinulle.
        Itseään ei kannata syyllistää jonkun tuiki tuntemattoman kommenteista.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Täällä on vielä, ainakin toistaiseksi, olemassa demokratia, tasa-arvo, ja ihmisoikeudet. Jos aloittaja haluaa tänne toisenlaiset systeemit, ja muuttaa asioita, niin siitä vaan uutta puoluetta rakentamaan. Jos asiat menisivät hänen toivomallaan tavalla, niin tästä maasta tulisi diktatuurihallintoon perustuva valtio.

        Ilmeisesti ap haluaa tänne jonkinlaista diktatuuria...

        Charles Chaplinin elokuva Diktaattori ja etenkin hänen siinä lopussa pitämä puhe oli todella loistava. Monen kannattaisi joko katsoa elokuva, tai googlata se puhe kirjoitettuna esiin.

        Siinä on hyvä sanoma, joka kannattaa lukea ajatuksella. Sisäistämällä sen sanoma ja toimien sen mukaisesti.

        Täällä on muuten vieläkin onneksi olemassa demokratia, eikä mikään mielivaltainen diktatuuri. Tiedoksi vaan aloittajalle!

    • Anonyymi

      Aloitus on trollausta. Syyt, miksi ne paljastuvat jo otsikkoa ja tekstiä lukiessa.

      1. teksti on paitsi asiavirheitä sisältävää, asenteellista, rasistista ja vihamielistä. Apteekkien ongelmilla lääkkeiden saatavuuden kanssa ei ole mitään tekemistä aloittajan esille tuomien asioiden kanssa. Mutta koska todellinen tarkoitusperä onkin ollut ujuttaa omaa vihamielistä agendaa, niin se oli hänen mielestään yhdentekevää, että pitivätkö asiatiedot edes paikkansa.
      2. kunnolliset perustelut omalle mielipiteelle puuttuvat täysin
      3. perimmäinen tarkoitus levittää propagandaa ja leimata
      tiettyä ihmisryhmää, koska kohdistuu vain tietyn diagnoosin omaaviin
      Ulkopuolelle jätetään tarkoituksellisesti liian useita, esim. persoonallisuushäiriöistä kärsivät ihmiset.

      • Anonyymi

        Edelliseen vielä sen verran, että tämä kyseinen keskusteluketjun aloittaja on harjoittanut tätä vastaavaa vihamielistä toimintaa keskustelupalstalla aiemminkin. Syitä sen tekemiseen en tiedä, ilmeisesti hän saa tästä itselleen jotakin tyydytystä.

        Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että hän itse ei huomaa omassa toiminnassaan , tai itsessään mitään vikaa. Ilmeisesti pitää itseään täydellisenä, ja että on mielipiteissään oikeassa. Hän kohdistaa omia vihantunteitaan täysin perusteettomasti tämän keskustelupalstan kautta ja sen välityksellä.

        En tiedä, olisiko hänellä oikeasti aihetta mennä terapiaan. Tuollainen vihaaminen ei ole tervettä. Tämä vain tulee nyt tässä mieleen. En yleensä sano, enkä suosittele kenellekään näin. Mutta tässä tapauksessa kyllä. Koska kyse on toistuvasta tavasta toimia. Ei ihan täysin tervettä toimintaa tuollainen.

        Trollaus voi olla hauskaa ja on varmasti kivaa. Mutta jos asialla on aikuinen ihminen, niin onpa aika lapsellista. Voisi jo aikuistua.

        Itse asiassa

    • Anonyymi

      ""Oma teoriani on, että lääkkeiden kysynnässä on ongelmia. Tutkimukset ovat osoittaneet, että jopa 70% kroonisista psykoosipotilaista saattaa jättää lääkärin määräämät psyykelääkkeensä ottamatta. Useat päätyvät takaisin psykoosiin ja mielisairaaloihin lääkkeet jätettyään, mikä on suuri kustannus Suomen taloudelle. Inhimillisestä kärsimyksestä puhumattakaan.""

      Osaittain samaa ja erimieltä. Älä yleistä on hyvinkin erilaisia tapauksia.

      Psyykelääkkeet eivät aina toimi täydellisesti. Osa voi mennä jossakin määrin ojasta allikkoon jos haitat ovat hyvilläkin tai parhailla mahdollisilla lääke valinnoilla suuria. Hyödyt vs haitat.

      Lisäksi määrittele psykoosi tai krooninen sellainen sairaus. Kaikki eivät ole koko ajan pahimmassa mahdollisessa psykoosissa lääkkeitä tai ei. Osa voi olla lievempiä ja harvemmin ilmaantuvia.

      Myös toleranssin riski kasvaa jos lääkkeitä syö haittoineen ennaltaehkäisevästi harvemmin oireileva "krooninen tapaus". Sitten tulee riippuvaiseksi ja saa rebound-efektin (=vieroitusoire) kun yrittää lopettaa, heti hoitoon.

    • Anonyymi

      ""Toinen vaihtoehto potilaalle on alistua lääkepiikitettäväksi säännöllisin väliajoin terveyskeskuksessa (esim. 2 kuukauden välein), mikä sekään ei ole ilmaista ja maksun siitä tulisi langeta potilaalle.""

      Kamalaa... No kuka sen lopulta maksaa jos potilas on sairas tai huonossa kunnossa... Oletan ja toivon olevan aika huonossa kunnossa ennen kuin tällaista pysyvää pakkoa ruvetaan soveltamaan.

      Tuleeko oikeasti halvemmaksi? Etenkään lievempiin tapauksiin, vai juuri näitä jälkimmäisiäkö haluat sillä hoitaa (kallista jos veronmaksajien rahoja käytetään mahdollisimman vähän kustannusten alentamiseen).

      Kyllä Suomi tällä nousuun lievemmät kärsimään haittoja varmuuden vuoksi ja kohta vielä enemmän saamapuolelle. Hieman kärjistin nyt.

    • Anonyymi

      Ja jos lääkeyhtiöiden leivissä olet. Täällä ei ikinä tiedä.

      Kehittäkää parempia mt-ongelmien hoitoja, lääkkeitä ja etenkin haitattomia, joita mielellään syötäisiin. Vähemmän mainostusta ja lobbausta. Kiitos :)

      • Anonyymi

        Näiden mainostamisesta "lievempiin" tai läheltä liippaa tapauksiin on tullut lääkeyhtiöille suuren rahan sakkojakin.

        Nyt sinnepäin muistikuvien mukaan viitaten; "sopivat huonosti nukkuville vanhuksille... sekaville dementikoille"

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Näiden mainostamisesta "lievempiin" tai läheltä liippaa tapauksiin on tullut lääkeyhtiöille suuren rahan sakkojakin.

        Nyt sinnepäin muistikuvien mukaan viitaten; "sopivat huonosti nukkuville vanhuksille... sekaville dementikoille"

        No tässä yksi esimerkki tästä lievemmille tai epäsopivimmille tapauksille markkinoinista.;
        https://www.justice.gov/archive/opa/pr/2009/January/09-civ-038.html

        "Eli Lilly and Company Agrees to Pay $1.415 Billion to Resolve Allegations of Off-label Promotion of Zyprexa"

        Mielikuvat tämän kaltaisista markkinoinneista voivat vain jäädä joidenkin hoitoon osallistuvien mieleen.

        Ei. En väitä, että tämä koskee kaikkia. Monille juuri tämä lääke voi olla sopiva ja joillekin se valitettavasti parhaasta päästä oleva vaihtoehto vaikka haittoja olisi.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No tässä yksi esimerkki tästä lievemmille tai epäsopivimmille tapauksille markkinoinista.;
        https://www.justice.gov/archive/opa/pr/2009/January/09-civ-038.html

        "Eli Lilly and Company Agrees to Pay $1.415 Billion to Resolve Allegations of Off-label Promotion of Zyprexa"

        Mielikuvat tämän kaltaisista markkinoinneista voivat vain jäädä joidenkin hoitoon osallistuvien mieleen.

        Ei. En väitä, että tämä koskee kaikkia. Monille juuri tämä lääke voi olla sopiva ja joillekin se valitettavasti parhaasta päästä oleva vaihtoehto vaikka haittoja olisi.

        No sitten saadaan kyllä kasa näitä lievempiä tapauksia. Kun kohta kaikilla mt-ongelma... Lopettakaa sitten se kauhukuvilla pelottelu. Stigmat vielä vähemmän pois.

      • Anonyymi

        Miksi lääke jossa on samat haittavaikutukset, mutta joka parantaa sairauden paremmin ei kelpaa?

        Siksikö että sairauden parantaminen pitäisi tapahtua mielellään eikä siksi että se parantaa?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi lääke jossa on samat haittavaikutukset, mutta joka parantaa sairauden paremmin ei kelpaa?

        Siksikö että sairauden parantaminen pitäisi tapahtua mielellään eikä siksi että se parantaa?

        Ei noi lääkkeet mitään paranna.Turruttaa oireita.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei noi lääkkeet mitään paranna.Turruttaa oireita.

        Useimmiten lääkkeitä käytetään sillä tarkoituksella, että oireet lievenisivät.
        Oikea, perusteellinen hoito on sitten eri asia, sen pitäisi olla kaikkea muuta kuin pelkkää lääkitsemistä.
        Tuolla aiemmin oli jo lueteltu aika monia erilaisia hoitomuotoja.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei noi lääkkeet mitään paranna.Turruttaa oireita.

        Kysymys on hypoteettinen, mutta sen voi myös muotoilla toisin.

        Miksi lääke joka turruttaa "oireert" paremmin ei kelpaa? Vaikka kaikissa muissa pitkäaikais sairauksien lääkkeissä se ihan jees tulos?

    • Anonyymi

      ""Verikokeilla on varmistettava, että lääkkeet on syöty. Psyykelääkkeiden syömättömyys on hoitokielteisyyttä. ""

      Maksaa vaan... Kyllä kiitos lisää muitakin mittauksia! Minua kiinnostaisi miten ne välittäjäaineet ja lääkkeet toimii, imeytyy. Metaboliakin yksilöllistä ei aina heti näe paljonko syötiin vs. läsnä. CYP-entsyymitkin vaikuttaa ja vastaavat tekijät voivat selittää yksilöllisten erojen lisäksi sairauksia... Ei kannata kunnalliselta odottaa täsmähoitoa jota ei yleensä sovelletä.

      Utopistinen toive. Parempia lääkkeitä ja mitattavia sairauksia.

      Kyllä toivoisin, että jokin vähempi haittainen lääke voisi pitää ongelmat poissa järkevämmällä mitattavammalla selityksellä.

      • Anonyymi

        Toinen tapa on se että lääkkeet on nieltävä te-toimistossa sosiaaliohjaajan valvonnan alaisena

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Toinen tapa on se että lääkkeet on nieltävä te-toimistossa sosiaaliohjaajan valvonnan alaisena

        Tämäkö on ilmaista?! No ehkä ne on halvempia ja osaamattomampia kuin psykiatrit :) Kohta injektoivat.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tämäkö on ilmaista?! No ehkä ne on halvempia ja osaamattomampia kuin psykiatrit :) Kohta injektoivat.

        Tuleeko halvemmaksi jos lääkkeet pitää ottaa päivittäin? Ei kai ne niin paljoa halvempia ole, ellei lasketa palkkoja. :)

        Työkokeilijat, kuntoutujatko näistä valvomaan.

        Kärjistys :)

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Toinen tapa on se että lääkkeet on nieltävä te-toimistossa sosiaaliohjaajan valvonnan alaisena

        Ehkä provo :)

        No kuitenkin, kun mainitsin saamapuolella olijoista tarkoitin, että monet (vaikeammat tapaukset) pitkällä pakkolääkityksellä toivottavasti ovat vähintään työkyvyttömiä tms.

      • Anonyymi

        Pelkästään lääkkeet ei pidä ongelmia poissa, se on faktaa.
        Ihmiselle tulee, tai ihmisellä on ongelma/ongelmia, jos niin on tullakseen.
        Miten kenenkin elämä menee, tekeekö asioista itselleen ongelman vai ei. Monet ongelmat olisi vältettävissä, jos ei kaikesta tekisi ongelmaa itselleen.
        Ongelmat eivät poistu lääkkeillä, vaan ratkaisemalla ongelman.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tämäkö on ilmaista?! No ehkä ne on halvempia ja osaamattomampia kuin psykiatrit :) Kohta injektoivat.

        Esim. työkyvyttömyyseläkkeellä olevat ihmiset eivät käy koskaan missään te-toimistossa, joten pillerien nieleminen sellaisessa paikassa ei onnistu.
        Ja itsestään vastuun kantava ihminen nielee pillerinsä itse, tai jättää nielemättä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ehkä provo :)

        No kuitenkin, kun mainitsin saamapuolella olijoista tarkoitin, että monet (vaikeammat tapaukset) pitkällä pakkolääkityksellä toivottavasti ovat vähintään työkyvyttömiä tms.

        Voiko kenestäkään sanoa, että olisi toivottavasti työkyvytön ?
        Miksi noin edes ajattelet ?
        Monet käyvät töissä, vaikka käyttävät lääkkeitä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voiko kenestäkään sanoa, että olisi toivottavasti työkyvytön ?
        Miksi noin edes ajattelet ?
        Monet käyvät töissä, vaikka käyttävät lääkkeitä.

        Onko luku viisi monta?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko luku viisi monta?

        Ei viisi ole monta.
        Riippuu toki, kuinka monia tuntee. Jos sinä tunnet ne viisi, minä saatan tuntea ehkä useamman. Kukapa tietää.

    • Anonyymi

      ""Tutkimukset ovat osoittaneet, että jopa 70% kroonisista psykoosipotilaista saattaa jättää lääkärin määräämät psyykelääkkeensä ottamatta. ""

      Lähde? Mitkä tutkimukset? Tilastot, joissa ei näy koko totuus?

      • Anonyymi

        Ja vielä "saattaa" onko tämä on joku riskiarvio yhdestä potilaasta?

    • Anonyymi

      ""psyykelääkkeiden markkinat taas pelaamaan mikä hyödyttää hoitomyönteisiä potilaita""

      Markkinat tärkeät... hm... :)

      • Anonyymi

        Onko tämä aloitus osittain trolli/provo... Täällä ei ikinä tiedä.

        Meillä ei edes taida olla Suomessa paljoa valmistajia, jos taloudellisesta puolesta puhutaan. Ei omavaraisuutta. Olenkohan oikeassa.

      • Anonyymi

        Hoitomyönteinen potilas haluaa hyötyä hoidostaan.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hoitomyönteinen potilas haluaa hyötyä hoidostaan.

        No eipä siitä psykiatrisesta hoidosta ollut hyötyä vaikka olisi kuin halunut hyötyä.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No eipä siitä psykiatrisesta hoidosta ollut hyötyä vaikka olisi kuin halunut hyötyä.

        Ja siltikin olet ilmeisimmin paremmassa kunnossa nyt, kuin ennen hoitoa ?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja siltikin olet ilmeisimmin paremmassa kunnossa nyt, kuin ennen hoitoa ?

        Olen mutta se ei ole psykiatrisen hoidon ansiota.
        Itsehoidolla pääsin kuntoon.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen mutta se ei ole psykiatrisen hoidon ansiota.
        Itsehoidolla pääsin kuntoon.

        Minä opin itsehoitoa juurikin siellä psykiatrian hoivissa.
        Onnistuin pääsemään selville itsestäni, kuka ja mikä olen, millaista on ollut suhtautumiseni asioihin, miten on helpompaa olla ja elää, miten pystyy olemaan armollinen itselleen, jne.
        Osittain selviytymiseni oli myös psykiatrian ansiota, vaikka se ei joka hetki silloin siltä tuntunutkaan. Vaikeuksiakin oli, se on myönnettävä.

    • Anonyymi

      Mun psykoosin estolääkettä ei muuten uusittu reseptin uusimispyynnöllä. Puhelimitsekaan ei heti onnistunut. Pitää odotella aikaa. Pitää avata kirjauksia jne.

      • Anonyymi

        No kohta sitten jos jätän uusinnan niin viedäänkö lääkkeen lopetuksesta.

    • Anonyymi

      Psyykenlääkevaurioiden tuottamista pitäisi sanktioida niin että psykiatria joutuu vastuuseen siitä että kiduttaa potilaitaan harmeilla, mistä ei ole edes puhuttu määräämishetkellä (protracted withdrawal, PSSD, akatisia....)

      • Anonyymi

        Pitkäaikaisen tai suuriannokseisen psyykelääkkeiden haitavaikutuksena

        - muistin ja kognitiivisten kykyjen heikkenemistä
        - persoonallisuus muutoksia
        - sosiaaalisia ongelmia

        Miksi psykiatreja ei pistetä korvaamaan näitä potilailleen?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pitkäaikaisen tai suuriannokseisen psyykelääkkeiden haitavaikutuksena

        - muistin ja kognitiivisten kykyjen heikkenemistä
        - persoonallisuus muutoksia
        - sosiaaalisia ongelmia

        Miksi psykiatreja ei pistetä korvaamaan näitä potilailleen?

        "Miksi psykiatreja ei pistetä korvaamaan näitä potilailleen?"

        Lakien suojissa kun on niin ei saa vastuuseen.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Miksi psykiatreja ei pistetä korvaamaan näitä potilailleen?"

        Lakien suojissa kun on niin ei saa vastuuseen.

        Lääkärit eivät korvaa lääkkeistä tulleita haittoja.
        Jos korvauksia haluaa, tehdään valitukset ym. lääkeyhtiölle. Niiden valmisteita lääkkeet ovat.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lääkärit eivät korvaa lääkkeistä tulleita haittoja.
        Jos korvauksia haluaa, tehdään valitukset ym. lääkeyhtiölle. Niiden valmisteita lääkkeet ovat.

        Haittoja ei tule jos annokset määrätään oikein.
        Ei lääkeyhtiöt päätä lääkärin puolesta miten isoja annoksia lääkärit päättää määrätä.
        Ei ole lääkeyhtiön syy lääkärien arviointi virheet.

      • Anonyymi

        Miksi potilasvahikokeskus ei kelpaa?

        Onko tämä jotain syöpäpotilailta opittua logiikkaa, vai ihanko itse keksit?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Haittoja ei tule jos annokset määrätään oikein.
        Ei lääkeyhtiöt päätä lääkärin puolesta miten isoja annoksia lääkärit päättää määrätä.
        Ei ole lääkeyhtiön syy lääkärien arviointi virheet.

        Lääkkeen määrännyt lääkäri useimmiten kuuntelee potilasta, jos hän kertoo haitoista.
        Suurin osa lääkäreistä yrittää jos ei muuta niin vaihtaa lääkityksen ehkä johonkin sopivampaan.
        Jos lääkeannosta nostetaan, ja haitat lisääntyy, siitä on sanottava lääkärille, eikä vain jäädä haukkumaan takanapäin.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lääkkeen määrännyt lääkäri useimmiten kuuntelee potilasta, jos hän kertoo haitoista.
        Suurin osa lääkäreistä yrittää jos ei muuta niin vaihtaa lääkityksen ehkä johonkin sopivampaan.
        Jos lääkeannosta nostetaan, ja haitat lisääntyy, siitä on sanottava lääkärille, eikä vain jäädä haukkumaan takanapäin.

        Usseimiten lääkärit tulkihtee haittaoireista puhumisen sairauden pahentumiseksi ja lisää annosta.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Usseimiten lääkärit tulkihtee haittaoireista puhumisen sairauden pahentumiseksi ja lisää annosta.

        Mihin perustuu väite että sairaudenbpaheneminen olisikin useimmiten "haittaoireita"?

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mihin perustuu väite että sairaudenbpaheneminen olisikin useimmiten "haittaoireita"?

        Perustuu kokemukseen miten siihen on lääkärit suhtautunut.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mihin perustuu väite että sairaudenbpaheneminen olisikin useimmiten "haittaoireita"?

        Mihin perustuu väite ettei oireiden paheneminen esim masennuslääkevieroituksessa koko aikuisuuden käytön jälkeen liity haittaan ja iatrogeneesiin enemmän kuin johonkin "sairauteen"? Vältän itse nykyään mielen pulmissa käsitettä "sairas".

        Kun olen kokenut kaikki mitä psykiatrian aineista seuraa, tiedän niiden haittapotentiaalin ja siten en vähättele sitä. Uskon että potilaan intuitio voi hyvinkin olla oikeassa rebound-oireissa ja vieroitusoireissa. Muistan kuinka psykiatrit vähätteli törkeästi ekstrapyramidaalioireita ja niiden vaikutusta henkiseen hyvinvointiin ja kuittasi niitä muka ahdistuksena tai ylivireytenä. Bullshit bullshit bullshit. Heillä on joku harha etteikö harvinaisempia haittoja voi tulla. Semmoinen protip että kun jollekin on määrätty koukuttavia aineita vuosiksi riskit harmeille kasvaa. Etenkin kun alat sarjana pommittamaan harmeja uusilla aineilla.

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mihin perustuu väite ettei oireiden paheneminen esim masennuslääkevieroituksessa koko aikuisuuden käytön jälkeen liity haittaan ja iatrogeneesiin enemmän kuin johonkin "sairauteen"? Vältän itse nykyään mielen pulmissa käsitettä "sairas".

        Kun olen kokenut kaikki mitä psykiatrian aineista seuraa, tiedän niiden haittapotentiaalin ja siten en vähättele sitä. Uskon että potilaan intuitio voi hyvinkin olla oikeassa rebound-oireissa ja vieroitusoireissa. Muistan kuinka psykiatrit vähätteli törkeästi ekstrapyramidaalioireita ja niiden vaikutusta henkiseen hyvinvointiin ja kuittasi niitä muka ahdistuksena tai ylivireytenä. Bullshit bullshit bullshit. Heillä on joku harha etteikö harvinaisempia haittoja voi tulla. Semmoinen protip että kun jollekin on määrätty koukuttavia aineita vuosiksi riskit harmeille kasvaa. Etenkin kun alat sarjana pommittamaan harmeja uusilla aineilla.

        Loppuviimein sain diagnoosin, vaatimalla sen koska ne oireet mitä koin eivät olleet normaalia nähneetkään. Aika kuvaavaa oli myös että melko pian aineiden lopetuksesta oirekuva parani paljon. Ei siinä tarvi Sherlock olla kun ymmärtää haitan

      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Perustuu kokemukseen miten siihen on lääkärit suhtautunut.

        Eli koska minun navan kokemus on niin paljon isompi, kuin koko loppulääketieteen, niin sana useimmiten vaihtaa paikkaa sairauden pahenemisen ja haittaoireiden välillä?

        Nämä on ihan oikeasti sellaisia asioita, että jos te oikeasti haluatte puhua ihmisten puolesta jotka saattavat kärsiä tällaisesta toisteiseksi vielä diagnosoimattomasta teoriasta, niin jumaliste älkää puhuko paskaa ja kuvitelko, että joku voi ottaa teidät tosissaan.

    • Anonyymi

      Ongelma: Apteekissa ei ole ostettavaa lääkettä.
      Seuraus: Aloittaja syyttää ostajaa?
      Päätelmä: Aloittaja on itse mielenterveyspotilas, jolla ei ole todellisuuden tajua.

      • Anonyymi

        Oliskin, valitettavasti samaa logiikkaa on hallituksella et hankala sanoa

    • Anonyymi

      Psyykelääkkeitä ei tarvittaisi juurikaan jos kokoomus ei pahoinpiteliisi kansalaisiaan henkisesti mitä sairaimmilla keinoilla

    • Anonyymi

      Eiköhän sen enemmän henkisen hyvinvoinnin, kuin markkinoiden ja lääkeviennin edistämisen pitäisi olla psyykesairauksissa etusijalla, eli fokuksena.

      Aloittaja lataa ja ampuu kyllä kovilla, mutta argumentointi on enemmän despoottimaista ja tiettyjä ryhmittymiä mustamaalaavaa.

      Mitään henkistä hyvinvointia edistävää ei tässä keskustelunaloituksessa, eikä mielipiteiden julkituomisessa kuitenkaan ole.

    Ketjusta on poistettu 8 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Martinan uusi poikakaveri

      Sielläpä se sitten on. Instastoorissa pienissä speedoissa retkottaa uusin kulta Martinan kanssa. Oikein sydämiä laitettu
      Kotimaiset julkkisjuorut
      181
      2567

    2. Suomessa helteet ylittää vasta +30 astetta.

      Etelä-Euroopassa on mitattu yli +40 asteen lämpötiloja. Lähi-Idässä +50 on ylitetty useasti Lämpöennätykset rikkoutuva
      Maailman menoa
      230
      1437

    3. Laita mulle viesti!!

      Laita viesti mesen (Facebook) kautta. Haluan keskustella mutta sinun ehdoilla en halua häiriköidä tms. Yhä välitän sinus
      Ikävä
      84
      1277

    4. Millaisessa tilanteessa olisit toiminut toisin

      Jos saisit yhden mahdollisuuden toimia toisin?
      Ikävä
      79
      1184

    5. Vanhemmalle naiselle

      alkuperäiseltä kirjoittajalta. On olemassa myös se toinen joka tarkoituksella käyttää samaa otsikkoa. Ihan sama kunhan e
      Ikävä
      39
      1169

    6. Fazer perustaa 400 miljoonan suklaatehtaan Lahteen

      No eipä ihme miksi ovat kolminkertaistaneen suklaalevyjensä hinnan. Nehän on alkaneet keräämään rahaa tehdasta varten.
      Maailman menoa
      133
      1075

    7. Ajattelen sinua tänäkin iltana

      Olet huippuihana❤️ Ajattelen sinua jatkuvasti. Toivottavasti tapaamme pian. En malttaisi odottaa, mutta odotan kuitenkin
      Ikävä
      11
      1002

    8. Ökyrikkaat Fazerit saivat 20 MILJOONAA veronmaksajien varallisuutta!

      "Yle uutisoi viime viikolla, että Business Finland on myöntänyt Fazerille noin 20 miljoonaa euroa investointitukea. Faze
      Maailman menoa
      116
      900

    9. Kostan sulle vielä sen älyttömän julkisen nöyryytyksen

      Onneksi on lentokentällä kavereita... Kosto tulee olemaan muuten korkojen kanssa.
      Ikävä
      27
      851

    10. Miehelle...

      Oliko kaikki mökötus sen arvoista? Ei mukavalta tuntunut, kun aloit hiljaisesti osoittaa mieltä ja kohtelit välinpitämät
      Ikävä
      78
      790
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt