Eli otsikkokin kertoo hieman aiheesta.
Jouduin luopumaan reilu 2 viikkoa sitten kissastani sen vuoksi, kun se alkoi yhdessä vaiheessa oireilemaan aika laillakin ja diagnoosiksi sai sen, että sillä on kasvain vatsassa/vatsaontelossa aiheuttaen ajoittaista pahoinvointia sekä kipuja.
Ja kun kissalla oli ikää jo yli 16v ellei enemmänkin, niin ei ollut mitään järkeä alkaa edes yrittämään mitään syöpähoitoja. Enkä nyt olisi siihen suostunut muutenkaan, vaikka kissa olisi ollut nuorempikin. Olisi kuitenkin ollut enemmänkin rääkkäystä kuin järkevää hoitoa.
Niin tuo, mikä on jäänyt jo ihan viimeisen puolen vuoden jäljiltä hieman vaivaamaan, on se, kun hiton moni on jo kissani vielä eläessä hössöttänyt mulle uuden kissan hankintaa. Mikä nyt ei ole tuntunut kovin mukavalta ja pidän sitä hieman tällaisena "asiattomana" tuppaamisena kuin muuna, vaikka tarkoitusperät eivät ehkä olleet pahat.
Vielä kun otin kissani aikanaan 13 vuotta sitten ihan sillä, koska se oli aika hitosti kiusattu ja laiminlyöty edellisessä kodissaan edellisten omistajien toimesta ja se tuli työpaikkani tontille omistajiaan karkuun, kun oli karannut heiltä.
Eli annoin sille turvallisen ja rauhallisen kodin sillä asenteella, että saisi mahdollisimman pitkän ja hyvän loppuelämän, kuten se saikin, vaikka en ollut tuolloin mitenkään erityisemmin hankkimassa lemmikkiä. Ja meillä tosiaan oli todella hyvät 13 vuotta yhdessä.
Niin viime jouluna juurikin eräs perhetuttavani kysyi vähän töksäyttäen joulunvieton lomassa, että meinaatkos hommata sitten uutta kissaa jossain vaiheessa? Katsoin hieman yllättyneenä häntä, johon hän jatkoi että niin kun ajattelin vain, ettei tuo nykyinen kissasi nyt kuitenkaan tule olemaan ikuisuuksia sulla enää...
Selitin nyt tuon tilanteemme hänelle, minkä nyt tiesi ennestäänkin jo, että otin kissani nyt turvaan huonon elämän keskeltä jne, joten eiköhän nyt voisi antaa sen elää rauhassa sen aikaa, mitä sillä nyt onkin vielä elämää jäljellä ja luopua siitä sitten kun sen aika tulee ilman, että hössötetään uuden kissan hankintaa..?
No, äitini kyseli samaa reilu kuukausi ennen kissani eutanasiaa, että otatko uutta kissaa sitten, kun tuo on poissa?
Pisti jotenkin vituttamaan kysymys ja sanoinkin suoraan, että jos nyt annettaisiin tämänkin elää elämänsä loppuun ensin.
Lisäsin vielä, että tosiaan kun halusin vain aikanaan huolehtia tästä kissasta, niin haluan rauhassa tehdäkin sen. Ja eri asia olisi, jos olisin oppinut/opetellut siihen, että haen kasvattajalta uutta kissaa sitä mukaa, kun entisestä aika jättää ja mahdollisesti jo hyvissä ajoin, ettei tarvitsisi olla päivääkään ilman lemmikkiä. Mutta kun tässä asiassa ainakaan mulla ei ole tällaista "uutta suoleen kun vanha kuolee"-asennetta.
Ja töissä eräs kollega kyseli jo kovinkin viikko eutanasian jälkeen, kun olin vasta saanut kissani tuhkat takaisin haudattavakseni, että "Onko liian aikaista kysyä, vai oletko jo hankkimassa uutta kissaa?"
Meillä nyt on ollut töissä muutenkin ilmapiiriongelmia vuosien ajan ja kiusaamista ym, ja tuo nyt tuntui jotenkin enempikin ikävältä. Vielä kun olin sanonut asiasta ainoastaan eräälle pikkupomolle, jonka kautta yleensä kysytään pekkasia ym vapaata omien asioiden hoitamiseen. Joten hän oli juorunnut tuon ympäri taloa.
Siinä kävi vielä niin, että kun eutanasian aika oli lähellä, niin sanoin pikkupomolle asiasta, että joudun varmaankin viemään lähiaikoina kissani eläinlääkärille jonain päivänä, joten joudun sitten varmaan pyytämään sen verran vapaata aika lyhyelläkin varoajalla...
Siihen hän totesi että no joo, katsotaan mitä aikaa ne ehdottavat klinikalta ja katsotaan siitä, miten onnistuu. Siinä vaiheessa sanoin kyllä aika kaunistelematta, että niin sehän on se eka aika, minkä sanovat eli "ehdottavat" ja sen mukaan mennään. Ja jos firma menee konkkaan mun muutaman tunnin poissaolon vuoksi, niin minkäs teet, eläimiä en ala kiusaamaan enkä rääkkäämään töiden takia.
No, vapaa tuli sitten kuin Manulle illallinen, kun ilmoitin asiasta, mutta vastineeksi tosiaan tämä oli juoruttu sitten kaikille, vaikka juuri viime vuonna otin asian tj:n kanssa oikein puheeksi, ettei nyt lainkaan mukaan saisi juoruilla kenenkään yksityismenoja pitkin työmaata. Niin tosiaan, ensin tämä uuden kissan hankinnasta kysellyt kollega kailotti pari päivää kissani eutanasian jälkeen taukotilassa eläinlääkärillä käynnistäni sen verran kovin, että multa tuli nyt väkisinkin itku ja tosiaan muutama päivä sen jälkeen alkoi jo kovasti kyselemään kissan hankintaa.
Mutta ikävimmältä tuntui eläinlääkäreiden käytös, joista toinen suoritti kissani eutanasian, vaikka klinikka muuten on ihan asiallinen, kun kävimme siellä muutaman kerran ennen eutanasiaa.
Uuden kissan "tuputtaminen"
10
333
Vastaukset
- Anonyymi
Jatkuu:
Eutanasian suorittanut ell alkoi jo eutanasiatilanteessa, tai siis melkeinpä heti sen tehtyään, kyselemään ja ehdottamaan uuden kissan hankintaa. Mikä nyt lisäsi aika paljonkin pahaa mieltäni ja olin nyt kuitenkin muutenkin todella pahoilla mielin kissani luopumisesta, vaikka eutanasia olikin oikea vaihtoehto ajankohtaa myöden.
Itkin muutenkin ihan helvetisti, vaikka nyt yritinkin olla itkemättä ja toinen alkaa vain selittämään ja tivaamaan uutta kissaa.
Vaikka edesmennyt kissani makasi vielä siinä peiton sisällä, päätä näkyi hieman peiton alta, eikä se ollut edes kylmennyt vielä. Eikä siitä ollut vielä kuin pari kolme minuuttia aikaa, kun ell oli todennut sydämenlyöntien loppuneen. Eli oli julistanut sen kuolleeksi, jos eläimen kohdalla voi noin sanoa. Siis pari minuuttia viimeisen sydämenlyönnin jälkeen ell alkoi jo ehdottamaan uuden kissan hankkimista ja aika laillakin.
Toki lääkäri nyt tunteistaan huolimatta suhtautuu varmaan aika kliinisesti eläimen lopettamiseen ja ehkä hän halusi yrittää saada jotenkin helpotettua oloani, mutta silti tuo oli jotenkin tökeröä... Kun ei se helpottunut, päinvastoin, varmasti lisäsi entisestään itkuisuuttani. Olisi nyt vain antanut olla ja mun porata kissani poismenoa rauhassa, ei nyt ainakaan olisi aloittanut mitään ehdottelua uuden hankkimisesta vielä tuossa tilanteessa, kun edellinen kissa makaa lämpimänä peittoon käärittynä vielä vastaanoton hoitopöydällä muutama minuutti viimeisen sydämenlyönnin jälkeen..
Niin jotenkin vain hiton tökeröä ihmisten asenteet ja käytös, olkoonkin että jos siinä nyt ei ole mitään pahansuopaisuutta tai mitään takana.
Ja tuli vain sellainen mieli koko hommasta, että eikö ihmisillä nyt ole mitään tahdikkuutta eikä tilannetajua?
Ja jos itse nyt onkin mitä on, tällainen tietyn tyyppinen "tehtailija" tämän aiheen tiimoilta, niin luulisi nyt osaavan ottaa huomioon, että joku toinen ei nyt välttämättä ole samanlainen. Juurikaan tällaisella "uutta suoleen heti, kun vanha kuolee"-asenteella oleva henkilö..
Vai onko eläimenpito(kin) nykyään tällaista kulutushenkistä huvitusta...?
Ja eläimet jotenkin kertakäyttötavaraa, heti samantien uusi tilalle sillä sekunnilla, kun edellisestä aika jättää.?
Itse en ainakaan menisi möläyttelemään lemmikin kuoleman hetkellä uuden hankkimista kenellekään enkä alkaisi tivaamaan ja kyselemään jo kuukausiakin ennen vanhasta luopumista, että onko uusi lemmikki jo katsottuna tai edes sellaisen hankkiminen jo päätettynä.
Se nyt tietty olisi eri, jos lemmikin omistaja itse sanoisi jotain aiheesta, mutta ei ennen.
Ja kun en mä nyt ole ainakaan miettinyt edes uuden hommaamista ja jos hommaankin vielä joskus uuden kissan, niin se tapahtuu sitten joskus, jos on tapahtuakseen. Ja ihan omalla aikataululla, ei muiden.
Tietty asiaan varmaan vaikuttaa sekin, että tämä edesmennyt kissanikin tupsahti elämääni ihan yllättäen, vaikka en ollut mitenkään erityisemmin ainakaan harkinnutkaan lemmikin hankkimista, vaikka eläinrakas olenkin.
Asiat vaan osuivat tuolloin kohdalleen ja kai voi sanoa, että kohtalo heitti meidät yhteen kissani kanssa tuolloin aikanaan.
Mutta tosiaan, en oikein ymmärrä ihmisten ajatuksenjuoksua ja asenteita.. Pitäisi kiireesti hommata uusi lemmikki, vaikka vanhakaan ei ole vielä kuollut tai sitten pitäisi suurinpiirtein juoksujalkaa lähteä uutta hakemaan suoraan eutanasian ääreltä, vaikka vanha ei ole vielä edes kylmennyt eikä lähtenyt tuhkaukseen.
Aika hiton rujoa omalla tavallaan..
Itse ainakin otan eläimetkin yksilöinä enkä minään kulutustavarana.
No, onneksi nyt pahin suru taitaa olla jo voiton puolella, vaikka ikävä on vieläkin kova ja välillä itkukin herkässä.
Aikaa tässä vielä silti menee sen mitä menee, ennen kuin on täysin päässyt yli asiasta. Oli kuitenkin sen verran tärkeä ja rakas kaveri minulle tämä kissani.
Onneksi nyt saatiin viettää noinkin pitkä aika yhdessä hyvää elämää. - Anonyymi
On kyllä todella tökeröä, mautontakin jossain määrin.
Eiköhän se ole omistajan ja ylipäätään henkilön itsensä asia päättää, ottaako uuden lemmikin ja jos ottaa niin missä vaiheessa..?
Ja harva nyt on ainakaan lemmikkinsä kuolinvuoteella valmis ajattelemaan edes uutta lemmikkiä saati keskustelemaan asiasta.
Toivottavasti nyt kuitenkin suru helpottaa ajan myötä. Ja vaikka klisee nyt onkin, niin muistot kantaa.. - Anonyymi
Ymmärrän hyvin sinua. Lemmikin menetys on niin kamala asia, ettei siinä mitenkään voi ajatella uuden ottamista. Aivan kuin se kissa ei olisi ollut elävä olento, jota rakastaa yli kaiken. Pitää antaa itselle aikaa surra.
- Anonyymi
Juu ei, siksi jotenkin tuli mieli ja ajatukset, että onko nyt heti pakko tuputtaa ja melkeinpä paasata aiheesta, vaikka edesmennyt kissani ei ollut kylmennytkään vielä. Vaikka asialliset lekurit muuten. Ja nämä muut sitten, kiireesti etukäteen ja melki heti eutanasian jälkeen "kissakaupoille". Ja tuo, että onko eläimet tosiaan noin kertakäyttötavaraa ihmisille nykyään vai kattaako kulutushysteria jo lemmikitkin?
Ikävä on vieläkin kova, vaikka se pahin vaihe kai alkaa olla jo takana päin. Eka vko oli koko ajan itku herkässä ja itkuinen olo muutenkin. Ja kyllä vieläkin jotenkin odottaa ehkä että hän yhtäkkiä tulla tupsahtaakin jostain söngyn alta tai vaatekaapista, missä viihtyi päikkäreillä, ja alkaa sättäämään taas niitä omia touhujaan tai sitten tulee vain vieteen käkättämään rapsutettavaksi. Rakas oli ja tulee aina olemaan. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Juu ei, siksi jotenkin tuli mieli ja ajatukset, että onko nyt heti pakko tuputtaa ja melkeinpä paasata aiheesta, vaikka edesmennyt kissani ei ollut kylmennytkään vielä. Vaikka asialliset lekurit muuten. Ja nämä muut sitten, kiireesti etukäteen ja melki heti eutanasian jälkeen "kissakaupoille". Ja tuo, että onko eläimet tosiaan noin kertakäyttötavaraa ihmisille nykyään vai kattaako kulutushysteria jo lemmikitkin?
Ikävä on vieläkin kova, vaikka se pahin vaihe kai alkaa olla jo takana päin. Eka vko oli koko ajan itku herkässä ja itkuinen olo muutenkin. Ja kyllä vieläkin jotenkin odottaa ehkä että hän yhtäkkiä tulla tupsahtaakin jostain söngyn alta tai vaatekaapista, missä viihtyi päikkäreillä, ja alkaa sättäämään taas niitä omia touhujaan tai sitten tulee vain vieteen käkättämään rapsutettavaksi. Rakas oli ja tulee aina olemaan.Yksi kissoistani kuoli epilepsiakohtaukseen, ja se oli äärettömän kova paikka koko perheelle. Mukana vielä itsesyytökset siitä, oliko tehnyt tarpeeksi ym :(
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Yksi kissoistani kuoli epilepsiakohtaukseen, ja se oli äärettömän kova paikka koko perheelle. Mukana vielä itsesyytökset siitä, oliko tehnyt tarpeeksi ym :(
Kyllä sitä itsekin on tullut mietittyä, eka viikko varsinkin, että tuliko tehtyä tarpeeksi ja oikein tai jotain..
Just että pitkitinkö liikaa eutanasiaa vai oliko liian aikaisin jne, kaikenlaista.
Kissallani kuitenkin oli hyviä ja huonoja päiviä, enemmän kuitenkin hyviä.
Vikana päivänä valitteli pari kertaa kipua ja oli muutenkin kipeän oloinen siinä päivällä, mutta illalla oli jo piristyneempi ja paremman oloinen muutenkin. Ja eutanasia-aamuna sai pari hepuliakin.
Mutta kyllä siitä kuitenkin näki, että oli myöskin kipeä ja nuo vikan päivän kipuvalittelut oli jotai, kun herätti mut siihen, että nyt on sen aika ja kun ell oli myöskin suositellut eutanasiaa. Ja siten juuriin, että mieluummin hyvissä ajoin, kuin että pitkittää siihen saakka, että on pelkkää huonoa oloa ja kipuja vain.
Mutta kyllä noita itsesyytöksiäkin ja niistä johtuvaa pahaa mieltä on ollut myöskin tässä viikkojen aikana:(
Ja ikävä on vieläkin kova ja arki tuntuu hiton raskaalta ajoittain, kun kissa ei ole touhuamassa kotona mukana kaikessa ja pitämässä seuraa.
Eilen oli taas kovempi ikäväpäivä:(
Mutta tuokin tosiaan lisäsi mielipahaani ja kaivelee vieläkin, kun tosiaan siinä heti eutanasian jälkeenkin jo lääkärinkin piti ruveta ehdottamaan uuden ottamista. Olisi ollut ihan kiva, kun olisi vain antanut olla niiltä osin tai todennut vain vaikka jotain, että ehkä jonain päivänä löydät itsellesi uuden karvakaverin, jonka kanssa saat yhtä mukavan yhteiselämän kuin tämän edesmenneen kissasi kanssa. Tai jotain.. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Yksi kissoistani kuoli epilepsiakohtaukseen, ja se oli äärettömän kova paikka koko perheelle. Mukana vielä itsesyytökset siitä, oliko tehnyt tarpeeksi ym :(
Mutta kyllä lemmikin menettäminen on aina paha paikka.
- Anonyymi
Ihmiselle pitäisi kyllä antaa rauha surra, on kyseessä sitten lemmikki tai ihmisläheinen...
Ja vaikka eläin nyt kuinka olisi eri asia kuin ihminen, niin tuohan on siitä huolimatta aika likellä samaa tasoa, kun jos jollekin juurikin puolisonsa menettäneelle menee sanomaan, että jokos uusi kumppani on hankittu. Tai kysellään, että meinaatkos uutta kumppania sitten, kun nykyisestä aika jättää? Jos vaikka olisi niin, että kumppani vaikka sairastelee tai jotain.
Saati sitten, jos menettää lapsensa ja kysellään heti siinä isoimman surun keskellä, että mitäs jos hommaatte uuden pian.
Kun kaikille asioille on kuitenkin aikansa ja aikataulunsa, joiden mukaan mennään kuitenkin.
Joku lemmikkinsä menettänyt voi ottaa jo vaikka viikon päästä uuden lemmikin, tai sitten vasta muutaman vuoden päästä ja osa ei ota välttämättä enää lainkaan.
On niin tapauskohtainen asia.
Kunnioitusta kanssaihmisiä kohtaan, hyvät ihmiset.
Ja toivottavasti aloittaja nyt pääsee menetyksestään ylitse, vaikka se veisi aikaakin. - Anonyymi
No ei tuossa eutanasia-tilanteessa kyllä ole asiallista alkaa puhumaan uuden kissan hankinnasta saati ehdottamaan sellaista, kun kissa on juuri lopetettu. Koskee kyllä muitakin lemmikkejä.
Noilta osin on aika huonoa asiakaspalvelua eläinlääkäriltä, olkoon ajattelemattomuudesta tai mistä tahansa johtuvaa. Ihan tuollaista suolaa avohaavoihin-henkistä touhua.
Ja kyllä nyt jokainen itsekin osaa päättää, hommaako uuden lemmikin vanhan kuoltua ja milloin, jos nyt on sellaista hankkimassa.
Nykyään ihmiset ei vaan ajattele eivätkä osaa ottaa muita huomioon. Ja kaikki täytyy sanoa heti ääneen, mitä mieleen tulee ja siellä liikkuu. Huomannut vain tässä vuosien mittaan.
Ja tuo aloittajan saama joulukommenttikin on jotenkin torso.. Kyllä kai hän itsekin tietää, ettei lemmikki ollut kuolematon kuitenkaan.. Ja muutenkin, ihan kuin olisi ollut tarkoituksen mukainen tölväisy muutenkin... - Anonyymi
Ei se ole muiden asia sanoa, milloin uusi lemmikki otetaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 962169
- 1291398
Ammuskelua taas
Keskipohjanmaa tietää kertoa että Yläpubin hujakoilla ammuskeltu lauantain vastaisena yönä.231370Juniorivalmennus Jokereissa..
Mitä hittoa siellä seurassa oikein tapahtuu?? Tämän kauden U14 ikäluokkaan on mahdutettu kaksi päävalmentajaa. Tälle kau291308- 681223
Introverttinä osastolla
Yhdellä lääkäritapaamisella hoitaja valitti lääkärille etten tee mitään muuta kuin makaan ja ulkoilen. Kävin kuitenkin s3371038- 89965
Seksikkäin asu mikä päällä olet nähnyt kaivattusi ?
Seksikkäin asu mikä yllä olet nähnyt kaivattusi ?56914- 122797
- 82786