Jäin leskeksi

Kolme kuukautta kohta yksin oloa, yhtään entistä, eikä uusiakaan ystäviä ole näkynyt. Juttukaveriakaan ei ole, vaimolle käyn puhumassa päivittäin hänen haudallaan. Aurinkolasit päässä, ettei toiset näe jatkuvaa itkuani. Hullu varmaan olin jo aikaisemminkin, mutta nyt varmaan sekoan lopullisesti. Rakkaus alkoi jo 70-luvun alussa, eikä se ole vieläkään loppunut, vaikka hän on jo mullan alla. Siunaustilaisuudessakin olin yksin papin ja kanttorin kanssa, kiitos heille ainakin lämpimistä sanoista. Ketään ei ollut myöskään muistotilaisuudessa, pullaa ja kakkua riittää pakkasessa vielä todella pitkään.

Samoin , ainoat jotka välittävät ovat muutamat sukulaiset jotka soittelevat hekin asuvat niin kaukana ettei sitä jaksa ajatellakaan ajaa niin pitkää matkaa heidän luokseen. Sitä tulee hieman araksi ,ja pelkää mennä kenekään luo ettei vaan ole tiellä mitenkään

Oletko aloittaja ?

"nyt on molemmat puolet samat"

???

Ihan niin, koska sinä,olet mies .aiinä on suuri ero olla leski miehenä se kun naisena

Mutta on tämä itsestäkin kiinni - 1,5 v leskeyttä, eikä tämä ikävä vaan lopu. Toipuuko tästä koskaan? Juuri mietin - 20 vuotta yhdessä ja pisin aika oli näkemättä tuona aikana oli kolme tuntia, hän nukkui ja pääsin käymään kaupassa tai apteekissa.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta on tämä itsestäkin kiinni - 1,5 v leskeyttä, eikä tämä ikävä vaan lopu. Toipuuko tästä koskaan? Juuri mietin - 20 vuotta yhdessä ja pisin aika oli näkemättä tuona aikana oli kolme tuntia, hän nukkui ja pääsin käymään kaupassa tai apteekissa.

Lue lisää

Täysin vapaaehtoista, hoidin hänet. Mutta se hitsasi meidät niin yhteen kiinni, että olisi ollut oikeus ja kohtuus, että minut olisi haudattu hänen mukana. Yhdessä lähdetty! Niin se piti mennä.

Anonyymi kirjoitti:

Täysin vapaaehtoista, hoidin hänet. Mutta se hitsasi meidät niin yhteen kiinni, että olisi ollut oikeus ja kohtuus, että minut olisi haudattu hänen mukana. Yhdessä lähdetty! Niin se piti mennä.

Lue lisää

Joissakin kulttuureissa se on mennyt niin.

Anonyymi kirjoitti:

Joissakin kulttuureissa se on mennyt niin.

Tiedättekö Espanjan kuningattaren Johanna Mielipuolen, hänen miehen oli Felipe Kaunis, italialainen prinssi, joka kuoli kohtalaisen nuorena, niin Johanna kuljetti koko elämänsä miehensä ruumista arkussa mukanaan. Minä pelkäsin että käy niin.

Kun hautausurakoitsija tuli hakemaa ruumin, olin kontallani lattialla ja purin lakanan kulmaa, etten estä häntä viemästä sitä, se oli hirveää - se oli kaikista hirveämpää - hänhän vain nukkui - pelkäsin, että teen jotakin käsittämätöntä.

Ymmärtän kyllä Johannaa.

Anonyymi kirjoitti:

Tiedättekö Espanjan kuningattaren Johanna Mielipuolen, hänen miehen oli Felipe Kaunis, italialainen prinssi, joka kuoli kohtalaisen nuorena, niin Johanna kuljetti koko elämänsä miehensä ruumista arkussa mukanaan. Minä pelkäsin että käy niin.

Kun hautausurakoitsija tuli hakemaa ruumin, olin kontallani lattialla ja purin lakanan kulmaa, etten estä häntä viemästä sitä, se oli hirveää - se oli kaikista hirveämpää - hänhän vain nukkui - pelkäsin, että teen jotakin käsittämätöntä.

Ymmärtän kyllä Johannaa.

Lue lisää

Ei, en halua olla täällä. Miksi minut jätettiin?!

Anonyymi kirjoitti:

Ei, en halua olla täällä. Miksi minut jätettiin?!

Niin, tosiaan - miksiköhän ne kukaan ei enää halua nähdä?!

Anonyymi kirjoitti:

Niin, tosiaan - miksiköhän ne kukaan ei enää halua nähdä?!

No, mutta ihan oikeasti, kun hoidin yksin eritäin pitkään ja erittäin vaikeasti sairaan puolisoni ja kaikilla voimieni äärirajoilla, tiedän, että heidän ei tehnyt mieli sanoa "otan osaa", vaan "Luojalle kiitos", nutta ei kukaan sanonut.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta on tämä itsestäkin kiinni - 1,5 v leskeyttä, eikä tämä ikävä vaan lopu. Toipuuko tästä koskaan? Juuri mietin - 20 vuotta yhdessä ja pisin aika oli näkemättä tuona aikana oli kolme tuntia, hän nukkui ja pääsin käymään kaupassa tai apteekissa.

Lue lisää

Suru voi syvetä, kun ikävä kasvaa. Minulle on käynyt niin. En tiedä miten selviän.

Anonyymi kirjoitti:

Suru voi syvetä, kun ikävä kasvaa. Minulle on käynyt niin. En tiedä miten selviän.

Siitä on jotenkin kuitenkin päästävä irti , jokainen suru on nii; erilainen jokaisen kohdalla . Mutta juuri tuo että jää siihen tilaan että vielä vuodenkin päästä on samat puheet kun silloin kun mies kuoli . Ei ole ihmiselle hyväksi .
Minä hoidin myös mieheni vuosikausia ja hänellä oli kuolettava diagnoosi. ,aina aamuisin ajatus, onko tämä päivä se milloin hän jättää elämän. Ainainen ahdistus ja kun hän sitten kuoli niin tunsin kiitollisuutta ainoastaan ettei hänen enää tarvitse kärsiä , kun pakkasin kaikkia apuvälineitä mitä hänellä oli niin muistui jokaisesta esineestä mieleen jotakin, milloin minkäkinlaista muistoa jokaisen apuvälineen käytöstä . Kun saturaatio alkoi olla alle 70 , milloin käynnistää yskimiskone ja auttaa häntä, yskimään. , milloin oli liman poisto , pumppu auttanut taas hengittämään . Aiis jokaisella tavaralla,oli oma muisto tilanteista jotka vaativat hoitoa
Jotenkin tuntui vaa epätodelliselta kaikki . Yritin kauan olla profesionellinen kuolemaan nähden, kuten ollaan töissäkin, vaan kun omainen lähtee niin siinä ei ole muuta kun ahdistus siitä että aika nuoren ihmisten elämä loppui niin äkkiä tuskien kanssa kamppailevalle ihmiselle jollemolisi suonut paljon vielä elinvuosia
Kuolema on niin lopullista. Mutta kun ajattelee ettei suinkaan ole ainoa maan päällä joka jää leskeksi meitä on paljon , ja jokaisen suru on eritavalla ilmenevä . Mutta on yritettävä ajatella ettei jää paikallaan tramppaamaan. , elämä on elettävä

Anonyymi kirjoitti:

Siitä on jotenkin kuitenkin päästävä irti , jokainen suru on nii; erilainen jokaisen kohdalla . Mutta juuri tuo että jää siihen tilaan että vielä vuodenkin päästä on samat puheet kun silloin kun mies kuoli . Ei ole ihmiselle hyväksi .
Minä hoidin myös mieheni vuosikausia ja hänellä oli kuolettava diagnoosi. ,aina aamuisin ajatus, onko tämä päivä se milloin hän jättää elämän. Ainainen ahdistus ja kun hän sitten kuoli niin tunsin kiitollisuutta ainoastaan ettei hänen enää tarvitse kärsiä , kun pakkasin kaikkia apuvälineitä mitä hänellä oli niin muistui jokaisesta esineestä mieleen jotakin, milloin minkäkinlaista muistoa jokaisen apuvälineen käytöstä . Kun saturaatio alkoi olla alle 70 , milloin käynnistää yskimiskone ja auttaa häntä, yskimään. , milloin oli liman poisto , pumppu auttanut taas hengittämään . Aiis jokaisella tavaralla,oli oma muisto tilanteista jotka vaativat hoitoa
Jotenkin tuntui vaa epätodelliselta kaikki . Yritin kauan olla profesionellinen kuolemaan nähden, kuten ollaan töissäkin, vaan kun omainen lähtee niin siinä ei ole muuta kun ahdistus siitä että aika nuoren ihmisten elämä loppui niin äkkiä tuskien kanssa kamppailevalle ihmiselle jollemolisi suonut paljon vielä elinvuosia
Kuolema on niin lopullista. Mutta kun ajattelee ettei suinkaan ole ainoa maan päällä joka jää leskeksi meitä on paljon , ja jokaisen suru on eritavalla ilmenevä . Mutta on yritettävä ajatella ettei jää paikallaan tramppaamaan. , elämä on elettävä

Lue lisää

Kyllä, meitä on varmaan paljon ja erilaisin kokemuksin.

Eivät ihmiset edes ymmärrä tai tajua tai välitä. Eivät ajattele.

Samanlailla olen kokenut. Mutta, otan itse silloin tällöin yheyttä, onkohan niin,että nuoremmalla väellä on elämä niin täynnä, etteivät jaksa soitella. Väliin sanovat, että olen ajatellut ei vaan tule soitettua eikä käytyä. Vanhempi väki ei enää juurikaan liiku muuta kuin puhelinta pitkin.
Taisin olla samanlainen, kun omat vanhemmat vanhenivat. Nuorena perheenä tuli paljon käytyä, lasten varttuessa ja itse myös vanhetessa sitä jotenkin vaan jää kotiin työpäivien ja -viikkojen jälkeen. Niin se taitaa mennä.
Ratkaisin tämän sillä tavoin, että tapaamme nuoruuden ystävien ja nykyisten kanssa säännöllisesti niin kauan, kun jaksetaan ja ollaan kiinni niin sanotussa aktiivisessa elämässä. Liian paljon yksin ei ole hyvä asia. Toki meitä ihmisiä on myös sellaisia, jotka viihtyvät itsekseen käsitöiden ja elokuvien seurassa, kaipaamatta juurikaan muita ihmisiä seurakseen.

Tarkoitin sitä että kukaan ei sanonut, Otan osaa juuri minulle koska emme olleet naimisissa. Niin asian ymmärsin. Ikäänkuin hän olisi ollut vain miesystävä, jota en surisi.
Muuten ystävät ja sukulaiset soittelivat kuten ennenkin, mentiin tapahtumiin kuten ennenkin. eivät vain huomioineet "leskeksi" jäämistäni, ihan niin kuin olisivat olleet sitä mieltä että vain aviopuolisona olevaan miestä voi surra.

Anonyymi kirjoitti:

Tarkoitin sitä että kukaan ei sanonut, Otan osaa juuri minulle koska emme olleet naimisissa. Niin asian ymmärsin. Ikäänkuin hän olisi ollut vain miesystävä, jota en surisi.
Muuten ystävät ja sukulaiset soittelivat kuten ennenkin, mentiin tapahtumiin kuten ennenkin. eivät vain huomioineet "leskeksi" jäämistäni, ihan niin kuin olisivat olleet sitä mieltä että vain aviopuolisona olevaan miestä voi surra.

Lue lisää

On sitä ihmisten ajattelemattomuutta.

On helpompi sopeutua jos on niitä ihmisiä, ystäviä. Kaikilla ei ole. Ystävänikin
ovat kuolleet.

Ei, olet väärässä.

Kyllä se taitaa olla niin, että ei tohdita ottaa yhteyttä tuoreeseen leskeen. Ehkä se epävarmuus, miten kohdata leski. Itsellä useampi hiljakkoin leskeytynyt tuttava/sukulainen. Heitä tavatessa koin, että tärkeintä oli kuunnella eikä antaa mitään viisauksia. Tätä kestää sen aikaa, kun kestää, kunnes kuolema on käsitelty ja leski menee pikkuhiljaa eteenpäin elämässää.

Ihan niin, mutta jos karttaminen alkaa siitä kun puoliso kuolee niin se on aina tuskaisaa kas kun on kuvitellut että ystävyys kestää,iki ajat , vaan kuinkas ollakkaan ,nainen jos jää yksin niin usein jää vaikka niitä, ihmisiä joita on vuosikymmeniä pitänyt parhaina ystävinään
Mutta jos on mies niin hänelle osoitetaan sitä ns ystävyyttä kaikella tavalla , jopa leivotaan pullatkin hänen pakastearkkuunsa. Niin että . Paras olisi ehkä ollut ettei olis alunperinkään pitänyt niitä ns ” ystäviä”,parhaina ystävinään niin olisi säästynyt siltä tuskalta , että ei vaan mies kuolee vaan ystävätkin loistavat poissaolollaan. Silloin kun heitä kaikista eniten olisi tarvinnut .

Anonyymi kirjoitti:

Ihan niin, mutta jos karttaminen alkaa siitä kun puoliso kuolee niin se on aina tuskaisaa kas kun on kuvitellut että ystävyys kestää,iki ajat , vaan kuinkas ollakkaan ,nainen jos jää yksin niin usein jää vaikka niitä, ihmisiä joita on vuosikymmeniä pitänyt parhaina ystävinään
Mutta jos on mies niin hänelle osoitetaan sitä ns ystävyyttä kaikella tavalla , jopa leivotaan pullatkin hänen pakastearkkuunsa. Niin että . Paras olisi ehkä ollut ettei olis alunperinkään pitänyt niitä ns ” ystäviä”,parhaina ystävinään niin olisi säästynyt siltä tuskalta , että ei vaan mies kuolee vaan ystävätkin loistavat poissaolollaan. Silloin kun heitä kaikista eniten olisi tarvinnut .

Lue lisää

Ihmissuhteet voi olla monimutkaisia ja vaikeita.

Onhan se törkeetä jos leskeksi jääny käy heti tai aikeet ainaki on käydä ystäviensä puolison kimppuun liian sinnikkästi jopa salaa takanapäin,
ei ole ihme jos tommosia leskiä kartetaanki porukoissa,

rehellisiä toisia ihmisiä kunnioittavia leskiä ei kukaan kartele,

OPPIKAA KÄYTTÄYTYMÄÄN ,

Anonyymi kirjoitti:

Onhan se törkeetä jos leskeksi jääny käy heti tai aikeet ainaki on käydä ystäviensä puolison kimppuun liian sinnikkästi jopa salaa takanapäin,
ei ole ihme jos tommosia leskiä kartetaanki porukoissa,

rehellisiä toisia ihmisiä kunnioittavia leskiä ei kukaan kartele,

OPPIKAA KÄYTTÄYTYMÄÄN ,

Lue lisää

Oho, ei kait nyt kukaan leskeydyttyään ala kenekään puolisoa vokottelemmaan. Itse olen "elävän leski", näin äitin sanoi reilu 20 vuotta sitten ja jatkoi "sitten et naimisiin mene elävän leskenä". No eipä ole ollut hinkuakaan.

Anonyymi kirjoitti:

Onhan se törkeetä jos leskeksi jääny käy heti tai aikeet ainaki on käydä ystäviensä puolison kimppuun liian sinnikkästi jopa salaa takanapäin,
ei ole ihme jos tommosia leskiä kartetaanki porukoissa,

rehellisiä toisia ihmisiä kunnioittavia leskiä ei kukaan kartele,

OPPIKAA KÄYTTÄYTYMÄÄN ,

Lue lisää

Ohhoh ! Oletko käsittänyt jotain väärin ?

Pitkän liiton aikana ystävistä tulee molempien ystäviä ja normaali ihminen tuntee
myötätuntoa leskeksi jäänyttä kohtaan ja huomioi häntä.
Ei se niin ole, että ihmiset ajattelevat, että "se on lähinnä sun ongelmas"
tai "sulla ei merkitystä",
ellei ne ystävät tai tutut ole jollain lailla henkisesti kehittymättömiä
ja tunneköyhiä.

"Ois hyvin teennäistä alkaa yhtäkkiä alkaa muka bestikseksi jollekin oudolle ihmiselle, jota ei fanita"
Miten sinä ymmärsit aloituksen ? Mistään tällaisesta ei aloittajan kohdalla ole
varmaankaan kysymys.

Voivatko ihmiset olla niin yksinkertaisia ja alhaisia, että kuvittelevat lesken
ensimmäinen ajatus olevan vokotella toisten miehiä ?
Ei ihan ensimmäisenä eikä toisenakaan tulisi mieleen.
Kyllä yksinjääneellä on ihan toisenlaisia ajatuksia mielessään.
Luulevatko nämä mustasukkaiset naiset jopa vielä, että heidän miehensä
olisi niin kiinnostava, että leski heti alkaisi niitä vokotella. Hohhoijaa, mitä luuloja !

Anonyymi kirjoitti:

Voivatko ihmiset olla niin yksinkertaisia ja alhaisia, että kuvittelevat lesken
ensimmäinen ajatus olevan vokotella toisten miehiä ?
Ei ihan ensimmäisenä eikä toisenakaan tulisi mieleen.
Kyllä yksinjääneellä on ihan toisenlaisia ajatuksia mielessään.
Luulevatko nämä mustasukkaiset naiset jopa vielä, että heidän miehensä
olisi niin kiinnostava, että leski heti alkaisi niitä vokotella. Hohhoijaa, mitä luuloja !

Lue lisää

Jotkut äijät on ihan tolloja, se on nähty.

Anonyymi kirjoitti:

Jotkut äijät on ihan tolloja, se on nähty.

Onko se lesken vika, jos äijät alkaa leskeä vokottelemaan, vaikka on oma
vaimokin ? Miksi omat vaimot syyttää leskeä ? Syyttäisivät tolloa miestään,
jota leski tuskin pitää edes tavoittelemisen arvoisenakaan, vaikka olisi vapaakin
mies.

Ei lähde, ei - haluaisi vain rakkaansa takaisin. Kuvittelee nukkumaan mennessään, että siinä hän on vieressä, ojentaa käden, ja nukutaan yhdessä käsi kädessä.

Anonyymi kirjoitti:

Ei lähde, ei - haluaisi vain rakkaansa takaisin. Kuvittelee nukkumaan mennessään, että siinä hän on vieressä, ojentaa käden, ja nukutaan yhdessä käsi kädessä.

Yhtäkään yötä en pysty nukkumaan ilman tätä kuvitelmaa.