Jäin leskeksi

Kolme kuukautta kohta yksin oloa, yhtään entistä, eikä uusiakaan ystäviä ole näkynyt. Juttukaveriakaan ei ole, vaimolle käyn puhumassa päivittäin hänen haudallaan. Aurinkolasit päässä, ettei toiset näe jatkuvaa itkuani. Hullu varmaan olin jo aikaisemminkin, mutta nyt varmaan sekoan lopullisesti. Rakkaus alkoi jo 70-luvun alussa, eikä se ole vieläkään loppunut, vaikka hän on jo mullan alla. Siunaustilaisuudessakin olin yksin papin ja kanttorin kanssa, kiitos heille ainakin lämpimistä sanoista. Ketään ei ollut myöskään muistotilaisuudessa, pullaa ja kakkua riittää pakkasessa vielä todella pitkään.

Siis , eivät tiedä mistä puhua ? Menee vuosia eivätkä vieläkään tiedä mistä puhua . Kolmas pyörä vaan ei niinkun sovi heidän kuvioihinsa. Ja näyttävät sen selvästi että on juuri ———
Se kolmas pyörä .
Eräs tuttavani sai kuulla jäätyään leskeksi ohjeita , miten pitää pukeutua leskinaisena, millaiset hiukset on oltava, siis hyvin lyhyet että profiilikuvassa selvästi näkyy niskassa oleva kyömy jne
Joten neuvoja satelee vaikka yhtäkään neuvoa ei olla pyydetty.
Mies puoliset lesket saavat sentään toista kohtelua , heidän ystävänsä jatkavat ystävyyttä. Kuten se ei heillä aina ollut .
Olen kuunnellut työssäni potilaiden. Kertomista usein , millaista on kun jää leskeksi .
Usein ne vaan on leskinaiset jotka jäävät kun nalli kalliolle välittömästi ..

Anonyymi kirjoitti:

Kolme kuukautta kohta yksin oloa, yhtään entistä, eikä uusiakaan ystäviä ole näkynyt. Juttukaveriakaan ei ole, vaimolle käyn puhumassa päivittäin hänen haudallaan. Aurinkolasit päässä, ettei toiset näe jatkuvaa itkuani. Hullu varmaan olin jo aikaisemminkin, mutta nyt varmaan sekoan lopullisesti. Rakkaus alkoi jo 70-luvun alussa, eikä se ole vieläkään loppunut, vaikka hän on jo mullan alla. Siunaustilaisuudessakin olin yksin papin ja kanttorin kanssa, kiitos heille ainakin lämpimistä sanoista. Ketään ei ollut myöskään muistotilaisuudessa, pullaa ja kakkua riittää pakkasessa vielä todella pitkään.

Lue lisää

Otan osaa suruusi. Suru on yksinäisyyden ääripiste. Yksi vuosikaan ei ole
lieventänyt omaa suruani. Aika ei aina auta, vaikka niin sanotaan.
Voi mennä päinvastoin. Minulle kävi niin. Kun ikävöinti ja kaipaus on kasvanut
suru on syventynyt. Ei meinaa pärjätä millään, kun on niin yksinkin.
Ystävänikin ovat kuolleet. Ei ole ketään, jolle voisi soittaa milloin vain
ja jutella tai tavata. Pahimmissa syövereissä minäkin pelkään sekoavani
lopulliesti.

Vapaaehtoisavuista ei ole ollut apua. Paras apu olisi yksikin pitkäaikainen ystävä,
mutta kun heitäkään ei ole enää.
Joka ilta toivon, etten aamulla heräisi enää.
Toivon sinulle voimia jaksaa jatkaa ja kestää elämääsi yksin !

Samoin , ainoat jotka välittävät ovat muutamat sukulaiset jotka soittelevat hekin asuvat niin kaukana ettei sitä jaksa ajatellakaan ajaa niin pitkää matkaa heidän luokseen. Sitä tulee hieman araksi ,ja pelkää mennä kenekään luo ettei vaan ole tiellä mitenkään

Ei pelota, ne pelkää että leskestä tulee heille jokin taakka heille jotenkin

Oletko aloittaja ?

"nyt on molemmat puolet samat"

???

Ihan niin, koska sinä,olet mies .aiinä on suuri ero olla leski miehenä se kun naisena

Ihan niin, koska,olet mies ja se onkin ihan erilaista. , on pullaa leipovia naisia joilta saat pussillisen mukaasi kotiin , jotkut jopa tekevät ruokalaatikoitakin , koska kun on mies niin luullaan ettei miehet osaa itse ruokaa laittaa, . Ole iloinen kun ei tarvitse olla yksin koko aikaa,nais leskillä se onkin ihan toisenlaista .

Mutta on tämä itsestäkin kiinni - 1,5 v leskeyttä, eikä tämä ikävä vaan lopu. Toipuuko tästä koskaan? Juuri mietin - 20 vuotta yhdessä ja pisin aika oli näkemättä tuona aikana oli kolme tuntia, hän nukkui ja pääsin käymään kaupassa tai apteekissa.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta on tämä itsestäkin kiinni - 1,5 v leskeyttä, eikä tämä ikävä vaan lopu. Toipuuko tästä koskaan? Juuri mietin - 20 vuotta yhdessä ja pisin aika oli näkemättä tuona aikana oli kolme tuntia, hän nukkui ja pääsin käymään kaupassa tai apteekissa.

Lue lisää

Täysin vapaaehtoista, hoidin hänet. Mutta se hitsasi meidät niin yhteen kiinni, että olisi ollut oikeus ja kohtuus, että minut olisi haudattu hänen mukana. Yhdessä lähdetty! Niin se piti mennä.

Anonyymi kirjoitti:

Täysin vapaaehtoista, hoidin hänet. Mutta se hitsasi meidät niin yhteen kiinni, että olisi ollut oikeus ja kohtuus, että minut olisi haudattu hänen mukana. Yhdessä lähdetty! Niin se piti mennä.

Lue lisää

Joissakin kulttuureissa se on mennyt niin.

Anonyymi kirjoitti:

Joissakin kulttuureissa se on mennyt niin.

Tiedättekö Espanjan kuningattaren Johanna Mielipuolen, hänen miehen oli Felipe Kaunis, italialainen prinssi, joka kuoli kohtalaisen nuorena, niin Johanna kuljetti koko elämänsä miehensä ruumista arkussa mukanaan. Minä pelkäsin että käy niin.

Kun hautausurakoitsija tuli hakemaa ruumin, olin kontallani lattialla ja purin lakanan kulmaa, etten estä häntä viemästä sitä, se oli hirveää - se oli kaikista hirveämpää - hänhän vain nukkui - pelkäsin, että teen jotakin käsittämätöntä.

Ymmärtän kyllä Johannaa.

Anonyymi kirjoitti:

Tiedättekö Espanjan kuningattaren Johanna Mielipuolen, hänen miehen oli Felipe Kaunis, italialainen prinssi, joka kuoli kohtalaisen nuorena, niin Johanna kuljetti koko elämänsä miehensä ruumista arkussa mukanaan. Minä pelkäsin että käy niin.

Kun hautausurakoitsija tuli hakemaa ruumin, olin kontallani lattialla ja purin lakanan kulmaa, etten estä häntä viemästä sitä, se oli hirveää - se oli kaikista hirveämpää - hänhän vain nukkui - pelkäsin, että teen jotakin käsittämätöntä.

Ymmärtän kyllä Johannaa.

Lue lisää

Ei, en halua olla täällä. Miksi minut jätettiin?!

Anonyymi kirjoitti:

Ei, en halua olla täällä. Miksi minut jätettiin?!

Niin, tosiaan - miksiköhän ne kukaan ei enää halua nähdä?!

Anonyymi kirjoitti:

Niin, tosiaan - miksiköhän ne kukaan ei enää halua nähdä?!

No, mutta ihan oikeasti, kun hoidin yksin eritäin pitkään ja erittäin vaikeasti sairaan puolisoni ja kaikilla voimieni äärirajoilla, tiedän, että heidän ei tehnyt mieli sanoa "otan osaa", vaan "Luojalle kiitos", nutta ei kukaan sanonut.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta on tämä itsestäkin kiinni - 1,5 v leskeyttä, eikä tämä ikävä vaan lopu. Toipuuko tästä koskaan? Juuri mietin - 20 vuotta yhdessä ja pisin aika oli näkemättä tuona aikana oli kolme tuntia, hän nukkui ja pääsin käymään kaupassa tai apteekissa.

Lue lisää

Suru voi syvetä, kun ikävä kasvaa. Minulle on käynyt niin. En tiedä miten selviän.

Anonyymi kirjoitti:

Suru voi syvetä, kun ikävä kasvaa. Minulle on käynyt niin. En tiedä miten selviän.

Siitä on jotenkin kuitenkin päästävä irti , jokainen suru on nii; erilainen jokaisen kohdalla . Mutta juuri tuo että jää siihen tilaan että vielä vuodenkin päästä on samat puheet kun silloin kun mies kuoli . Ei ole ihmiselle hyväksi .
Minä hoidin myös mieheni vuosikausia ja hänellä oli kuolettava diagnoosi. ,aina aamuisin ajatus, onko tämä päivä se milloin hän jättää elämän. Ainainen ahdistus ja kun hän sitten kuoli niin tunsin kiitollisuutta ainoastaan ettei hänen enää tarvitse kärsiä , kun pakkasin kaikkia apuvälineitä mitä hänellä oli niin muistui jokaisesta esineestä mieleen jotakin, milloin minkäkinlaista muistoa jokaisen apuvälineen käytöstä . Kun saturaatio alkoi olla alle 70 , milloin käynnistää yskimiskone ja auttaa häntä, yskimään. , milloin oli liman poisto , pumppu auttanut taas hengittämään . Aiis jokaisella tavaralla,oli oma muisto tilanteista jotka vaativat hoitoa
Jotenkin tuntui vaa epätodelliselta kaikki . Yritin kauan olla profesionellinen kuolemaan nähden, kuten ollaan töissäkin, vaan kun omainen lähtee niin siinä ei ole muuta kun ahdistus siitä että aika nuoren ihmisten elämä loppui niin äkkiä tuskien kanssa kamppailevalle ihmiselle jollemolisi suonut paljon vielä elinvuosia
Kuolema on niin lopullista. Mutta kun ajattelee ettei suinkaan ole ainoa maan päällä joka jää leskeksi meitä on paljon , ja jokaisen suru on eritavalla ilmenevä . Mutta on yritettävä ajatella ettei jää paikallaan tramppaamaan. , elämä on elettävä

Anonyymi kirjoitti:

Siitä on jotenkin kuitenkin päästävä irti , jokainen suru on nii; erilainen jokaisen kohdalla . Mutta juuri tuo että jää siihen tilaan että vielä vuodenkin päästä on samat puheet kun silloin kun mies kuoli . Ei ole ihmiselle hyväksi .
Minä hoidin myös mieheni vuosikausia ja hänellä oli kuolettava diagnoosi. ,aina aamuisin ajatus, onko tämä päivä se milloin hän jättää elämän. Ainainen ahdistus ja kun hän sitten kuoli niin tunsin kiitollisuutta ainoastaan ettei hänen enää tarvitse kärsiä , kun pakkasin kaikkia apuvälineitä mitä hänellä oli niin muistui jokaisesta esineestä mieleen jotakin, milloin minkäkinlaista muistoa jokaisen apuvälineen käytöstä . Kun saturaatio alkoi olla alle 70 , milloin käynnistää yskimiskone ja auttaa häntä, yskimään. , milloin oli liman poisto , pumppu auttanut taas hengittämään . Aiis jokaisella tavaralla,oli oma muisto tilanteista jotka vaativat hoitoa
Jotenkin tuntui vaa epätodelliselta kaikki . Yritin kauan olla profesionellinen kuolemaan nähden, kuten ollaan töissäkin, vaan kun omainen lähtee niin siinä ei ole muuta kun ahdistus siitä että aika nuoren ihmisten elämä loppui niin äkkiä tuskien kanssa kamppailevalle ihmiselle jollemolisi suonut paljon vielä elinvuosia
Kuolema on niin lopullista. Mutta kun ajattelee ettei suinkaan ole ainoa maan päällä joka jää leskeksi meitä on paljon , ja jokaisen suru on eritavalla ilmenevä . Mutta on yritettävä ajatella ettei jää paikallaan tramppaamaan. , elämä on elettävä

Lue lisää

Kyllä, meitä on varmaan paljon ja erilaisin kokemuksin.

Anonyymi kirjoitti:

Suru voi syvetä, kun ikävä kasvaa. Minulle on käynyt niin. En tiedä miten selviän.

Se on hieman ylös alas mielentiloja sensurun kanssa . Pitää nauttia niistä hyvistä päivistä

Anonyymi kirjoitti:

Suru voi syvetä, kun ikävä kasvaa. Minulle on käynyt niin. En tiedä miten selviän.

Eteenpäin elämällä kaikki muutkin selviävät ja ovat selvinneet.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä, meitä on varmaan paljon ja erilaisin kokemuksin.

On tosi monia.

No niinpä, minä olen juuri tuossa jamassa edelleenkin 1,5 vuoden jälkeen, enkä saa mistään kiinni.

Anonyymi kirjoitti:

No niinpä, minä olen juuri tuossa jamassa edelleenkin 1,5 vuoden jälkeen, enkä saa mistään kiinni.

Mut lesken syli se on läm.....

Anonyymi kirjoitti:

Mut lesken syli se on läm.....

" Mutta lesken syli se on lämpöinen ja lempeä on silmäin loiste. Kerran kun on ollut luona sen, jo haluaakin mennä toiste. ... "

Anonyymi kirjoitti:

" Mutta lesken syli se on lämpöinen ja lempeä on silmäin loiste. Kerran kun on ollut luona sen, jo haluaakin mennä toiste. ... "

-hänpä mulle kahvit keitti.....

Anonyymi kirjoitti:

-hänpä mulle kahvit keitti.....

Onko siinä biisissä tommonenkin kohta?

Eivät ihmiset edes ymmärrä tai tajua tai välitä. Eivät ajattele.

Minäpä luulen, että me kaikki suremme surumne yksin joka tapauksessa.

Samanlailla olen kokenut. Mutta, otan itse silloin tällöin yheyttä, onkohan niin,että nuoremmalla väellä on elämä niin täynnä, etteivät jaksa soitella. Väliin sanovat, että olen ajatellut ei vaan tule soitettua eikä käytyä. Vanhempi väki ei enää juurikaan liiku muuta kuin puhelinta pitkin.
Taisin olla samanlainen, kun omat vanhemmat vanhenivat. Nuorena perheenä tuli paljon käytyä, lasten varttuessa ja itse myös vanhetessa sitä jotenkin vaan jää kotiin työpäivien ja -viikkojen jälkeen. Niin se taitaa mennä.
Ratkaisin tämän sillä tavoin, että tapaamme nuoruuden ystävien ja nykyisten kanssa säännöllisesti niin kauan, kun jaksetaan ja ollaan kiinni niin sanotussa aktiivisessa elämässä. Liian paljon yksin ei ole hyvä asia. Toki meitä ihmisiä on myös sellaisia, jotka viihtyvät itsekseen käsitöiden ja elokuvien seurassa, kaipaamatta juurikaan muita ihmisiä seurakseen.

Tarkoitin sitä että kukaan ei sanonut, Otan osaa juuri minulle koska emme olleet naimisissa. Niin asian ymmärsin. Ikäänkuin hän olisi ollut vain miesystävä, jota en surisi.
Muuten ystävät ja sukulaiset soittelivat kuten ennenkin, mentiin tapahtumiin kuten ennenkin. eivät vain huomioineet "leskeksi" jäämistäni, ihan niin kuin olisivat olleet sitä mieltä että vain aviopuolisona olevaan miestä voi surra.

Anonyymi kirjoitti:

Tarkoitin sitä että kukaan ei sanonut, Otan osaa juuri minulle koska emme olleet naimisissa. Niin asian ymmärsin. Ikäänkuin hän olisi ollut vain miesystävä, jota en surisi.
Muuten ystävät ja sukulaiset soittelivat kuten ennenkin, mentiin tapahtumiin kuten ennenkin. eivät vain huomioineet "leskeksi" jäämistäni, ihan niin kuin olisivat olleet sitä mieltä että vain aviopuolisona olevaan miestä voi surra.

Lue lisää

On sitä ihmisten ajattelemattomuutta.

Anonyymi kirjoitti:

Samanlailla olen kokenut. Mutta, otan itse silloin tällöin yheyttä, onkohan niin,että nuoremmalla väellä on elämä niin täynnä, etteivät jaksa soitella. Väliin sanovat, että olen ajatellut ei vaan tule soitettua eikä käytyä. Vanhempi väki ei enää juurikaan liiku muuta kuin puhelinta pitkin.
Taisin olla samanlainen, kun omat vanhemmat vanhenivat. Nuorena perheenä tuli paljon käytyä, lasten varttuessa ja itse myös vanhetessa sitä jotenkin vaan jää kotiin työpäivien ja -viikkojen jälkeen. Niin se taitaa mennä.
Ratkaisin tämän sillä tavoin, että tapaamme nuoruuden ystävien ja nykyisten kanssa säännöllisesti niin kauan, kun jaksetaan ja ollaan kiinni niin sanotussa aktiivisessa elämässä. Liian paljon yksin ei ole hyvä asia. Toki meitä ihmisiä on myös sellaisia, jotka viihtyvät itsekseen käsitöiden ja elokuvien seurassa, kaipaamatta juurikaan muita ihmisiä seurakseen.

Lue lisää

Puhut kuin minä - odottaa ja odottaa lasten soittoa, tytyärenkin, jonka kanssa oltu niin läheisiä. Yht äkkiä rivien välissä lukee - 'häntä ahdistaa, että joutuisi hoitamaan minut', kylmäävä tunne käy läpi sisuskalut, ei, ei, mutta minun on hyväksyttävä häneltä tämä etäisyyden otto ja mielessä käy, että mitenkähän tyly itse olen ollut vastaavassa tilanteessa tyttärenä?!

Anonyymi kirjoitti:

Tarkoitin sitä että kukaan ei sanonut, Otan osaa juuri minulle koska emme olleet naimisissa. Niin asian ymmärsin. Ikäänkuin hän olisi ollut vain miesystävä, jota en surisi.
Muuten ystävät ja sukulaiset soittelivat kuten ennenkin, mentiin tapahtumiin kuten ennenkin. eivät vain huomioineet "leskeksi" jäämistäni, ihan niin kuin olisivat olleet sitä mieltä että vain aviopuolisona olevaan miestä voi surra.

Lue lisää

Ihan hullua , tunteehan ovat sama vaikka ei olekkaan naimisissa. Jätä kokonaan sellaiset ns ” ystävät”

On helpompi sopeutua jos on niitä ihmisiä, ystäviä. Kaikilla ei ole. Ystävänikin
ovat kuolleet.

Anonyymi kirjoitti:

On helpompi sopeutua jos on niitä ihmisiä, ystäviä. Kaikilla ei ole. Ystävänikin
ovat kuolleet.

Sanopa muuta - viesti viestin perään, on lähtenyt - enää voi vain ajatella, että soittaisin jos voisin, jos hän vain vielä eläisi.

Anonyymi kirjoitti:

On helpompi sopeutua jos on niitä ihmisiä, ystäviä. Kaikilla ei ole. Ystävänikin
ovat kuolleet.

Ihan totta minun kolme parasta ystävääni kuolivat ihan vaan pienessä ajassa. Kaipaan meidän yhteisiä hetkiä . Puhelin soittoja vaan nyt on talo hiljainen kun vielä mieskin kuoli .
Se jota luulin oikeaksi ystäväksi , ei ollutkaan sitä.

Ei, olet väärässä.

Kyllä se taitaa olla niin, että ei tohdita ottaa yhteyttä tuoreeseen leskeen. Ehkä se epävarmuus, miten kohdata leski. Itsellä useampi hiljakkoin leskeytynyt tuttava/sukulainen. Heitä tavatessa koin, että tärkeintä oli kuunnella eikä antaa mitään viisauksia. Tätä kestää sen aikaa, kun kestää, kunnes kuolema on käsitelty ja leski menee pikkuhiljaa eteenpäin elämässää.

Luin nyt tätä ketjua ja ilmeisesti minuun viitataan tuossa Leskel.
En ole aloittaja, enkä ole kirjoittanut tänne mitään
Niin nyt voin kirjoittaa.
Kun jäin leskeksi, maailma pysähtyi omassa mielessä.
Ei ole sanoja, ei mitään.
Arkun vieressä seistessä, tuntui kuin puolet menisi puolison mukana ikuisuuteen.
Elät kuin robotti kuoleman jälkeen
Suoritat elämää.
Jäi vain tyhjyys.

Leskel71 kirjoitti:

Luin nyt tätä ketjua ja ilmeisesti minuun viitataan tuossa Leskel.
En ole aloittaja, enkä ole kirjoittanut tänne mitään
Niin nyt voin kirjoittaa.
Kun jäin leskeksi, maailma pysähtyi omassa mielessä.
Ei ole sanoja, ei mitään.
Arkun vieressä seistessä, tuntui kuin puolet menisi puolison mukana ikuisuuteen.
Elät kuin robotti kuoleman jälkeen
Suoritat elämää.
Jäi vain tyhjyys.

Lue lisää

Aivan juuri näin. Otan osaa. Miten kauan olet ollut yksin? Sama totaalinen tyhjyys täällä.

Anonyymi kirjoitti:

Aivan juuri näin. Otan osaa. Miten kauan olet ollut yksin? Sama totaalinen tyhjyys täällä.

Mieheni kuoli vuonna 2013.
Olin hänen omahoitajansa loppuajan.
Hän kuoli keuhkoveritulppaan sairaalassa.
Olin vierellä lähes loppuun asti.
Sanoin: Älä pelkää, Herran haltuun

Kun kuolema tuli, tuntui kun olisin romahtanut.
Toimin automaattiohjauksella.
Olin kuin tyhjä kuori ja olen oikeastaan vieläkin.
Olimme yhdessä, myrskyisessä liitossa, 20 vuotta.

Vaikka miehen kuolemasta on jo 13 vuotta, se on ikäänkuin juuri tapahtunut.
Unia näen hänestä paljon.
Kaipaan häntä edelleen ja ikuisesti.
Jotain säätöä tuossa on ollut jonkun kanssa, mutta kukaan ei kosketa.
Hän oli elämäni mies.

Anonyymi kirjoitti:

Mieheni kuoli vuonna 2013.
Olin hänen omahoitajansa loppuajan.
Hän kuoli keuhkoveritulppaan sairaalassa.
Olin vierellä lähes loppuun asti.
Sanoin: Älä pelkää, Herran haltuun

Kun kuolema tuli, tuntui kun olisin romahtanut.
Toimin automaattiohjauksella.
Olin kuin tyhjä kuori ja olen oikeastaan vieläkin.
Olimme yhdessä, myrskyisessä liitossa, 20 vuotta.

Vaikka miehen kuolemasta on jo 13 vuotta, se on ikäänkuin juuri tapahtunut.
Unia näen hänestä paljon.
Kaipaan häntä edelleen ja ikuisesti.
Jotain säätöä tuossa on ollut jonkun kanssa, mutta kukaan ei kosketa.
Hän oli elämäni mies.

Lue lisää

En tajua, vaikka olen kirjautunut, niin tulee Anona
Kirjoitin 15:47 tekstin Leskel71

No anna ihmisen kirjoittaa , se mitä sinä sanot huomionhauksi on ihan muuta , joten älä laittele leimaa kenellekkään. Kelaa eteenpäin jos ei aihe huvita se kun laittelet omia luulojasi kylmästi joissa ei ole mitään empatiaa. Sinä et tiedä miten ihminen tuntee sisällään , pitäiskö hänen vielä palstallakin olla näkymättömissä.

Anonyymi kirjoitti:

No anna ihmisen kirjoittaa , se mitä sinä sanot huomionhauksi on ihan muuta , joten älä laittele leimaa kenellekkään. Kelaa eteenpäin jos ei aihe huvita se kun laittelet omia luulojasi kylmästi joissa ei ole mitään empatiaa. Sinä et tiedä miten ihminen tuntee sisällään , pitäiskö hänen vielä palstallakin olla näkymättömissä.

Lue lisää

Annetaan kirjoittaa. Estääkään ei pystytä.

Leskel71 kirjoitti:

En tajua, vaikka olen kirjautunut, niin tulee Anona
Kirjoitin 15:47 tekstin Leskel71

Tää sekoilee helteellä

Ihan niin, mutta jos karttaminen alkaa siitä kun puoliso kuolee niin se on aina tuskaisaa kas kun on kuvitellut että ystävyys kestää,iki ajat , vaan kuinkas ollakkaan ,nainen jos jää yksin niin usein jää vaikka niitä, ihmisiä joita on vuosikymmeniä pitänyt parhaina ystävinään
Mutta jos on mies niin hänelle osoitetaan sitä ns ystävyyttä kaikella tavalla , jopa leivotaan pullatkin hänen pakastearkkuunsa. Niin että . Paras olisi ehkä ollut ettei olis alunperinkään pitänyt niitä ns ” ystäviä”,parhaina ystävinään niin olisi säästynyt siltä tuskalta , että ei vaan mies kuolee vaan ystävätkin loistavat poissaolollaan. Silloin kun heitä kaikista eniten olisi tarvinnut .

Anonyymi kirjoitti:

Ihan niin, mutta jos karttaminen alkaa siitä kun puoliso kuolee niin se on aina tuskaisaa kas kun on kuvitellut että ystävyys kestää,iki ajat , vaan kuinkas ollakkaan ,nainen jos jää yksin niin usein jää vaikka niitä, ihmisiä joita on vuosikymmeniä pitänyt parhaina ystävinään
Mutta jos on mies niin hänelle osoitetaan sitä ns ystävyyttä kaikella tavalla , jopa leivotaan pullatkin hänen pakastearkkuunsa. Niin että . Paras olisi ehkä ollut ettei olis alunperinkään pitänyt niitä ns ” ystäviä”,parhaina ystävinään niin olisi säästynyt siltä tuskalta , että ei vaan mies kuolee vaan ystävätkin loistavat poissaolollaan. Silloin kun heitä kaikista eniten olisi tarvinnut .

Lue lisää

Ihmissuhteet voi olla monimutkaisia ja vaikeita.

Anonyymi kirjoitti:

Ihan niin, mutta jos karttaminen alkaa siitä kun puoliso kuolee niin se on aina tuskaisaa kas kun on kuvitellut että ystävyys kestää,iki ajat , vaan kuinkas ollakkaan ,nainen jos jää yksin niin usein jää vaikka niitä, ihmisiä joita on vuosikymmeniä pitänyt parhaina ystävinään
Mutta jos on mies niin hänelle osoitetaan sitä ns ystävyyttä kaikella tavalla , jopa leivotaan pullatkin hänen pakastearkkuunsa. Niin että . Paras olisi ehkä ollut ettei olis alunperinkään pitänyt niitä ns ” ystäviä”,parhaina ystävinään niin olisi säästynyt siltä tuskalta , että ei vaan mies kuolee vaan ystävätkin loistavat poissaolollaan. Silloin kun heitä kaikista eniten olisi tarvinnut .

Lue lisää

No mieheni oli niin sairas pitkään, mutta hänellä ei ollut mitään kipuja ja hän oli niin positiivinen, mutta kaulaan asti täysin liikuntakyvytön, mutta aivot toimi kuin partaveitsi, ei meillä käynyt kukaan enää vuosiin - ei ystävät, ei sukulaiset, sanoivat että haisee kuulemma kuolema. Se oli ikävää, kun ei mieheni edes kärsinyt.

Anonyymi kirjoitti:

Ihmissuhteet voi olla monimutkaisia ja vaikeita.

Ihan niin , kun ne voisivat olla helpompia kun ihmisillä,olisi joskus ymmärrystä toisen ihmisen suruun. Mutta täällä äyskitään vaan jos joku hieman valoittaa. Suruaan. Surukin on helpompi kestää jos tietää että on vaikkakin vaan netissä ihmisiä jotka voisivat sanoa jotain ystävällistä se kun ilvehtiä, jos joku kertoo hänelle hyvin tärkeästä asiasta .
Joten miksi noita ilkeitä oikeastaan palstoille on hakeutunut, taitaa syynä olla katkera yksinäisyys.

Anonyymi kirjoitti:

Ihmissuhteet voi olla monimutkaisia ja vaikeita.

Kyllä, niiin voivat olla. Se kertoo, että ymmärrys, empatia ja lähimmäisenrakkaus eivät riitä.

Onhan se törkeetä jos leskeksi jääny käy heti tai aikeet ainaki on käydä ystäviensä puolison kimppuun liian sinnikkästi jopa salaa takanapäin,
ei ole ihme jos tommosia leskiä kartetaanki porukoissa,

rehellisiä toisia ihmisiä kunnioittavia leskiä ei kukaan kartele,

OPPIKAA KÄYTTÄYTYMÄÄN ,

Anonyymi kirjoitti:

Onhan se törkeetä jos leskeksi jääny käy heti tai aikeet ainaki on käydä ystäviensä puolison kimppuun liian sinnikkästi jopa salaa takanapäin,
ei ole ihme jos tommosia leskiä kartetaanki porukoissa,

rehellisiä toisia ihmisiä kunnioittavia leskiä ei kukaan kartele,

OPPIKAA KÄYTTÄYTYMÄÄN ,

Lue lisää

Oho, ei kait nyt kukaan leskeydyttyään ala kenekään puolisoa vokottelemmaan. Itse olen "elävän leski", näin äitin sanoi reilu 20 vuotta sitten ja jatkoi "sitten et naimisiin mene elävän leskenä". No eipä ole ollut hinkuakaan.

Anonyymi kirjoitti:

Onhan se törkeetä jos leskeksi jääny käy heti tai aikeet ainaki on käydä ystäviensä puolison kimppuun liian sinnikkästi jopa salaa takanapäin,
ei ole ihme jos tommosia leskiä kartetaanki porukoissa,

rehellisiä toisia ihmisiä kunnioittavia leskiä ei kukaan kartele,

OPPIKAA KÄYTTÄYTYMÄÄN ,

Lue lisää

Ohhoh ! Oletko käsittänyt jotain väärin ?

Pitkän liiton aikana ystävistä tulee molempien ystäviä ja normaali ihminen tuntee
myötätuntoa leskeksi jäänyttä kohtaan ja huomioi häntä.
Ei se niin ole, että ihmiset ajattelevat, että "se on lähinnä sun ongelmas"
tai "sulla ei merkitystä",
ellei ne ystävät tai tutut ole jollain lailla henkisesti kehittymättömiä
ja tunneköyhiä.

"Ois hyvin teennäistä alkaa yhtäkkiä alkaa muka bestikseksi jollekin oudolle ihmiselle, jota ei fanita"
Miten sinä ymmärsit aloituksen ? Mistään tällaisesta ei aloittajan kohdalla ole
varmaankaan kysymys.

Ihana bestiskirjoitus, kiitos, hymyilytti -no, en minä oikeasti halua nähdä ihmisiä, en kestä niitä, enkä ymmärrä, kuten mamba lauloi.

Anonyymi kirjoitti:

Ihana bestiskirjoitus, kiitos, hymyilytti -no, en minä oikeasti halua nähdä ihmisiä, en kestä niitä, enkä ymmärrä, kuten mamba lauloi.

Älkää bestiskirjoittajaan hermostuko, hän psykologisesti toimii vain ns. 'paholaisen asianajajana', sai minutkin hymyilemään.

Anonyymi kirjoitti:

Onhan se törkeetä jos leskeksi jääny käy heti tai aikeet ainaki on käydä ystäviensä puolison kimppuun liian sinnikkästi jopa salaa takanapäin,
ei ole ihme jos tommosia leskiä kartetaanki porukoissa,

rehellisiä toisia ihmisiä kunnioittavia leskiä ei kukaan kartele,

OPPIKAA KÄYTTÄYTYMÄÄN ,

Lue lisää

Jaa sttä siitäkös siinä olikin kysymys , pelätään kovasti sttä leski käy miehesi kimppuun. . Voin sanoa sttä ei käy, sillä hän tietää hänestä ihan kaiken, siis ei kuule kiinnosta tippaakaan kenenkään miehet leskiä ,eikä aina kiinnosta ne vapaa-aikaan miehet . Koska jos suru on painava niin ei siinä miehiä kukaan ajattele . Pelkosi turhaa, saat ihan varmasti pitää sen miehesi johon et näytä edes luottavan sen vertaa kun ; luulet että hän haksahtaa leskeen.
Pidä kiinni lujasti ja kateselee sitä teidän naapurin emäntää hieman tarkemmin , kas kun koskaan ei tiedä ——————. Säälittävä ressukka

Anonyymi kirjoitti:

Ohhoh ! Oletko käsittänyt jotain väärin ?

Luulen että ihminen on täynnä mustasukkaisuutta. Ja näkee piruja joka puolella. . Eikä sen vertaa tajua että mitä joku näkisi hänen mielessään etekin kun mies on tuon tyypin kanssa naimisissa, tohvelisankareita ei modernit lesket edes huolisi .
Mutta voisi olla kiva näyttää tälle että, on naisia jotka ottavat sen minkä haluavat koska tietävät voivat den tehdä, joten ole varuillasi siellä missä et arvaakaan saattaa joku leski luurata puskan takan äa va vie sen miehen sinulta koska voi , ne naiset eivät koskaan ole mustasukkaisia edes koska heillä on pohjalla hyvä itseluottamus.

Anonyymi kirjoitti:

Luulen että ihminen on täynnä mustasukkaisuutta. Ja näkee piruja joka puolella. . Eikä sen vertaa tajua että mitä joku näkisi hänen mielessään etekin kun mies on tuon tyypin kanssa naimisissa, tohvelisankareita ei modernit lesket edes huolisi .
Mutta voisi olla kiva näyttää tälle että, on naisia jotka ottavat sen minkä haluavat koska tietävät voivat den tehdä, joten ole varuillasi siellä missä et arvaakaan saattaa joku leski luurata puskan takan äa va vie sen miehen sinulta koska voi , ne naiset eivät koskaan ole mustasukkaisia edes koska heillä on pohjalla hyvä itseluottamus.

Lue lisää

Korjaus: jotkut tyypit ovat mustasukkaisia, kaikki eivät ole. Mustispipi on sairaus, jota kaikki eivät pode.

Anonyymi kirjoitti:

Onhan se törkeetä jos leskeksi jääny käy heti tai aikeet ainaki on käydä ystäviensä puolison kimppuun liian sinnikkästi jopa salaa takanapäin,
ei ole ihme jos tommosia leskiä kartetaanki porukoissa,

rehellisiä toisia ihmisiä kunnioittavia leskiä ei kukaan kartele,

OPPIKAA KÄYTTÄYTYMÄÄN ,

Lue lisää

Tollokäytöstä on aina ollut.

Voivatko ihmiset olla niin yksinkertaisia ja alhaisia, että kuvittelevat lesken
ensimmäinen ajatus olevan vokotella toisten miehiä ?
Ei ihan ensimmäisenä eikä toisenakaan tulisi mieleen.
Kyllä yksinjääneellä on ihan toisenlaisia ajatuksia mielessään.
Luulevatko nämä mustasukkaiset naiset jopa vielä, että heidän miehensä
olisi niin kiinnostava, että leski heti alkaisi niitä vokotella. Hohhoijaa, mitä luuloja !

Anonyymi kirjoitti:

Voivatko ihmiset olla niin yksinkertaisia ja alhaisia, että kuvittelevat lesken
ensimmäinen ajatus olevan vokotella toisten miehiä ?
Ei ihan ensimmäisenä eikä toisenakaan tulisi mieleen.
Kyllä yksinjääneellä on ihan toisenlaisia ajatuksia mielessään.
Luulevatko nämä mustasukkaiset naiset jopa vielä, että heidän miehensä
olisi niin kiinnostava, että leski heti alkaisi niitä vokotella. Hohhoijaa, mitä luuloja !

Lue lisää

Jotkut äijät on ihan tolloja, se on nähty.

Anonyymi kirjoitti:

Jotkut äijät on ihan tolloja, se on nähty.

Onko se lesken vika, jos äijät alkaa leskeä vokottelemaan, vaikka on oma
vaimokin ? Miksi omat vaimot syyttää leskeä ? Syyttäisivät tolloa miestään,
jota leski tuskin pitää edes tavoittelemisen arvoisenakaan, vaikka olisi vapaakin
mies.

Voi luoja, onpa surullinen tarina anopilla, ihan sielusta sattuu! Ja minä kun en kenenkään miestä edes huolisi, omani oli niin maailman paras, että ei hänen voittanutta löydy niin, että edes treffeille kenenkään toisen kanssa lähtisin!

Ei lähde, ei - haluaisi vain rakkaansa takaisin. Kuvittelee nukkumaan mennessään, että siinä hän on vieressä, ojentaa käden, ja nukutaan yhdessä käsi kädessä.

Anonyymi kirjoitti:

Ei lähde, ei - haluaisi vain rakkaansa takaisin. Kuvittelee nukkumaan mennessään, että siinä hän on vieressä, ojentaa käden, ja nukutaan yhdessä käsi kädessä.

Yhtäkään yötä en pysty nukkumaan ilman tätä kuvitelmaa.

Anonyymi kirjoitti:

Yhtäkään yötä en pysty nukkumaan ilman tätä kuvitelmaa.

Kaikki muistuttaa koko ajan siitä mitä ei enää ole. Se on koskee hirveästi.
Hirveintä tietysti on, että ihmisen piti menettää elämänsä inhimillisesti katsoen
liian aikaisin (omassa tapauksessani). Toivon itsekin pääseväni pois. En halua elää
enää yksin ja tämän tuskan kanssa.

Anonyymi kirjoitti:

Kaikki muistuttaa koko ajan siitä mitä ei enää ole. Se on koskee hirveästi.
Hirveintä tietysti on, että ihmisen piti menettää elämänsä inhimillisesti katsoen
liian aikaisin (omassa tapauksessani). Toivon itsekin pääseväni pois. En halua elää
enää yksin ja tämän tuskan kanssa.

Lue lisää

Koko sielustani hengessä mukana, tiedän miltä se tuntuu.

Anonyymi kirjoitti:

Koko sielustani hengessä mukana, tiedän miltä se tuntuu.

Inhimillisyyttä.

Anonyymi kirjoitti:

Inhimillisyyttä.

Ja empatiaa....

Kun avaa suunsa jutut luistaa paremmin, joo.

Niin, herää aamulla vain odottamaan iltaa, että voi taas nukkua.

Anonyymi kirjoitti:

Niin, herää aamulla vain odottamaan iltaa, että voi taas nukkua.

Minä seurustelen mieheni kanssa kaikki yöt, ollaan taas yhdessä, matkustellaan, on iloista seuraan. Hän on unessa terve kuin silloin, kun tapasimme. Päivät ovat hiljaista ja tyhjää täynnä, en saa tehtyä mitään järkevää.

Anonyymi kirjoitti:

Niin, herää aamulla vain odottamaan iltaa, että voi taas nukkua.

Nukkuminen on armahdus. Herääminen on kamalaa. Taas on kestettävä
yksi murheenmurtamana yksi päivä. Kaikki on menettänyt merkityksensä.
Ei näe tarkoitusta eikä merkitystä elämälleen yksinään ilman kaikkein
rakkainta ihmistään.
Elämästä tuli painajainen menetyksen jälkeen.

Käy SPR kerhossa juttelemassa, siellä vapaaehtoiset auttavat.

Anonyymi kirjoitti:

Käy SPR kerhossa juttelemassa, siellä vapaaehtoiset auttavat.

Minä asun toisessa maassa - ei ole mitään, ei ketään, ei edes SPR:n kerhoa.

Anonyymi kirjoitti:

Minä asun toisessa maassa - ei ole mitään, ei ketään, ei edes SPR:n kerhoa.

Eiköhän se PunainenRisti toimi vähän joka maassa vaikka ei juuri SPR:n nimellä.

Tellukka kirjoitti:

Eiköhän se PunainenRisti toimi vähän joka maassa vaikka ei juuri SPR:n nimellä.

Hyvä kysymys, kyllä toimii, mutta kulttuuri eri maissa on erilainen, mihin ko. järjestö liittyy.

Anonyymi kirjoitti:

Hyvä kysymys, kyllä toimii, mutta kulttuuri eri maissa on erilainen, mihin ko. järjestö liittyy.

Voin ottaa yhteyttä heihin, kuten olen ottanutkin, kun kadulla on ollut kyynärpäillä itseään eteenpäin raahaava vammainen, tai nälkään nääntyvä kerjäläinen, mutta 'elintasosairaus' , kun 'musta vaan tuntuu niin pahalta', ei oikein toimi. Asioilla on mittasuhteet.

Anonyymi kirjoitti:

Voin ottaa yhteyttä heihin, kuten olen ottanutkin, kun kadulla on ollut kyynärpäillä itseään eteenpäin raahaava vammainen, tai nälkään nääntyvä kerjäläinen, mutta 'elintasosairaus' , kun 'musta vaan tuntuu niin pahalta', ei oikein toimi. Asioilla on mittasuhteet.

Lue lisää

Mutta todellisuudessa etsivä kyllä löytää halutessaan täältäkin apua, mutta se ei ole Punainen risti, ellei ole todellinen tosi kyseessä, joka on kaikkien yhteiskunnan sosiaalisten tukiverkkojen ulkopuolella.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta todellisuudessa etsivä kyllä löytää halutessaan täältäkin apua, mutta se ei ole Punainen risti, ellei ole todellinen tosi kyseessä, joka on kaikkien yhteiskunnan sosiaalisten tukiverkkojen ulkopuolella.

Lue lisää

Voi olla, ettei Suomessa edes sellaista tilannetta voi koskaan syntyäkään, että olisi koskaan ketään, joka olisi totaalisesti kaiken yhteiskunnan avun ulkopuolella. Täällä voi syntyä, ja usein yhdessä naapureiden kanssa kyllä autetaan jokaista hänen ongelmaan katsomatta.

Anonyymi kirjoitti:

Minä asun toisessa maassa - ei ole mitään, ei ketään, ei edes SPR:n kerhoa.

Tule Suomeen !

Anonyymi kirjoitti:

Tule Suomeen !

Ei tännekään kannattaisi tulla, ellei ole hyvä eläke.

Anonyymi kirjoitti:

Mutta todellisuudessa etsivä kyllä löytää halutessaan täältäkin apua, mutta se ei ole Punainen risti, ellei ole todellinen tosi kyseessä, joka on kaikkien yhteiskunnan sosiaalisten tukiverkkojen ulkopuolella.

Lue lisää

Avun löytäminen on kiven alla jos on yksin. Ei yksinäinen sureva jaksa edes
yrittää löytää.

Anonyymi kirjoitti:

Voi olla, ettei Suomessa edes sellaista tilannetta voi koskaan syntyäkään, että olisi koskaan ketään, joka olisi totaalisesti kaiken yhteiskunnan avun ulkopuolella. Täällä voi syntyä, ja usein yhdessä naapureiden kanssa kyllä autetaan jokaista hänen ongelmaan katsomatta.

Lue lisää

Epäsosiaaliset suomalaiset ei niin vaan auta toisiaan. Yksinäinen sureva jää yksin.

Anonyymi kirjoitti:

Epäsosiaaliset suomalaiset ei niin vaan auta toisiaan. Yksinäinen sureva jää yksin.

Surevasta se on kiinni, pitää olla ja mennä, eikä kotona istua.

Anonyymi kirjoitti:

Surevasta se on kiinni, pitää olla ja mennä, eikä kotona istua.

Ei ole kovin helppoa.

Älä pelottele!

Anonyymi kirjoitti:

Älä pelottele!

Ympäristö on täynnä vanhoja ukkoja, jotka ovat menettäneet passaajansa ja hanakasti haukan silmin etsivät uutta uhria itselleen. Tuskin uskallan liikkua - yleensä vain pimeällä, nopeasti kauppaan, jos on pakko.

Anonyymi kirjoitti:

Ympäristö on täynnä vanhoja ukkoja, jotka ovat menettäneet passaajansa ja hanakasti haukan silmin etsivät uutta uhria itselleen. Tuskin uskallan liikkua - yleensä vain pimeällä, nopeasti kauppaan, jos on pakko.

Lue lisää

Ongelma ei ole tarjonnassa, vaan sen laadussa - jos vielä 30 vuodenkin jälkeen on menettänyt unelmiensa prinssin, on vaatinustaso aika korkealla.

Anonyymi kirjoitti:

Ongelma ei ole tarjonnassa, vaan sen laadussa - jos vielä 30 vuodenkin jälkeen on menettänyt unelmiensa prinssin, on vaatinustaso aika korkealla.

Ei se niin mene, että ihan ystävättären tai tuttavankaan mies kelpaisi, vaikka olisikin tyrkyllä, mutta kehtaako sitä ääneen sanoa?!

Anonyymi kirjoitti:

Ei se niin mene, että ihan ystävättären tai tuttavankaan mies kelpaisi, vaikka olisikin tyrkyllä, mutta kehtaako sitä ääneen sanoa?!

Kehtaa sanoa, eli sanoo toisin sanoin.

Sanonta on kauhea.

Kuinka on oman arvosi laita? Alle torihintojen?

Oletko ikinä koskaan miettinyt, mikä on henkisen kapasiteettisi taso? Hlvt:n pahalta kuulostaa. Yöäk.

Anonyymi kirjoitti:

Oletko ikinä koskaan miettinyt, mikä on henkisen kapasiteettisi taso? Hlvt:n pahalta kuulostaa. Yöäk.

Repussa on eväitä aina vaan vähemmän.

Anonyymi kirjoitti:

Repussa on eväitä aina vaan vähemmän.

Tarttis sitten varmaan vähän panostaa aiheeseen. Tyhjä reppu on ikävän littana.

Meklari putos ikkunasta, ei loukkaantunut.

On puhumiskampanjaakin tässä kaupungissa ollut, kehotetaan puhumaan ihan tuntemattomillekin, sanan tai pari silleen.

Anonyymi kirjoitti:

On puhumiskampanjaakin tässä kaupungissa ollut, kehotetaan puhumaan ihan tuntemattomillekin, sanan tai pari silleen.

Missä kaupungissa ?

Anonyymi kirjoitti:

Missä kaupungissa ?

Vaasassa.

Käyn joka päivä juttelemassa jossain, sekaan vaan porukoihin.

Anonyymi kirjoitti:

Käyn joka päivä juttelemassa jossain, sekaan vaan porukoihin.

Niinku missä ? Ei meillä päin ole mitään paikkaa iäkkäille mennä muuta kuin
ruokakauppa.

Anonyymi kirjoitti:

Niinku missä ? Ei meillä päin ole mitään paikkaa iäkkäille mennä muuta kuin
ruokakauppa.

Kyllä kaupungissa on paikkoja.

Anonyymi kirjoitti:

Niinku missä ? Ei meillä päin ole mitään paikkaa iäkkäille mennä muuta kuin
ruokakauppa.

Joku on kertonut huhuna, että jossain olisi puistokin.

Anonyymi kirjoitti:

Käyn joka päivä juttelemassa jossain, sekaan vaan porukoihin.

Älä muuta sano, tuo puhe, hiljaisuus - yhteyden katkeaminen ulkomaailmaan, on painostavaa.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä kaupungissa on paikkoja.

No kerro mitä paikkoja !

Kyllä päivisin(kin) voi ... Päivin, öin.

"Yhtään yötä ei ole meillä ollut, vaikka on ilmastointi ja 120 neliöö."

NO JOHAN ON KUMMA !

Anonyymi kirjoitti:

"Yhtään yötä ei ole meillä ollut, vaikka on ilmastointi ja 120 neliöö."

NO JOHAN ON KUMMA !

Kyllähän nyt ilmastoinnin ja 120 neliötä pitäisi saada leski "antautumaan".

Ei, en ole, kun ei ole halua edes liikkua missään, ei nähdä ketään, vain nukkua.

Anonyymi kirjoitti:

Ei, en ole, kun ei ole halua edes liikkua missään, ei nähdä ketään, vain nukkua.

Tapasin sattumalta läheisensä menettäneen, joka oli käynyt seurakunnan
järjestämässä sururyhmässä. Hän koki saaneensa jonkun verran apua vertaistuen muodossa. Itsekin mietin mennä sururymään ja soitin seurakuntaan,
mutta ryhmä oli jo aloittanut ja se jäi sitten minulta. Olen menettänyt
aloitekykyni ja kiinnostukseni kaikkeen enkä sitten seuraavaankaan sururyhmään
ilmoittautunut. Kaikki tuntuu niin toivottamalta.
Ainoastaan uni armahtaa hetkeksi. Aamulla ei haluaisi silmiään avata,
kun ei ole kuin taas yksi tarkoitukseton päivä lohduttomuutta ja tyhjyyttä.
Vanhat elämänikäiset stävänikin ovat nukkuneet pois. Uusien hankkiminen
on melko mahdoton ajatus. Kaikilla on omat perhepiirinsä ja ystävänsä,
ei siihen piiriin pääse, ei ketään kiinnosta tutustua uuteen ihmiseen.
Niin se vaan on. Mistä löytäisi jonkun toisen yksinäisen, kohtalotoverin,
joka haluaisi tutustua ?

Anonyymi kirjoitti:

Tapasin sattumalta läheisensä menettäneen, joka oli käynyt seurakunnan
järjestämässä sururyhmässä. Hän koki saaneensa jonkun verran apua vertaistuen muodossa. Itsekin mietin mennä sururymään ja soitin seurakuntaan,
mutta ryhmä oli jo aloittanut ja se jäi sitten minulta. Olen menettänyt
aloitekykyni ja kiinnostukseni kaikkeen enkä sitten seuraavaankaan sururyhmään
ilmoittautunut. Kaikki tuntuu niin toivottamalta.
Ainoastaan uni armahtaa hetkeksi. Aamulla ei haluaisi silmiään avata,
kun ei ole kuin taas yksi tarkoitukseton päivä lohduttomuutta ja tyhjyyttä.
Vanhat elämänikäiset stävänikin ovat nukkuneet pois. Uusien hankkiminen
on melko mahdoton ajatus. Kaikilla on omat perhepiirinsä ja ystävänsä,
ei siihen piiriin pääse, ei ketään kiinnosta tutustua uuteen ihmiseen.
Niin se vaan on. Mistä löytäisi jonkun toisen yksinäisen, kohtalotoverin,
joka haluaisi tutustua ?

Lue lisää

Menemällä sinne seurakunnan sururyhmään, vaikkapa. Itsehän sinä kommenttisi perusteella toivottomuuttasi ruokit.

Anonyymi kirjoitti:

Tapasin sattumalta läheisensä menettäneen, joka oli käynyt seurakunnan
järjestämässä sururyhmässä. Hän koki saaneensa jonkun verran apua vertaistuen muodossa. Itsekin mietin mennä sururymään ja soitin seurakuntaan,
mutta ryhmä oli jo aloittanut ja se jäi sitten minulta. Olen menettänyt
aloitekykyni ja kiinnostukseni kaikkeen enkä sitten seuraavaankaan sururyhmään
ilmoittautunut. Kaikki tuntuu niin toivottamalta.
Ainoastaan uni armahtaa hetkeksi. Aamulla ei haluaisi silmiään avata,
kun ei ole kuin taas yksi tarkoitukseton päivä lohduttomuutta ja tyhjyyttä.
Vanhat elämänikäiset stävänikin ovat nukkuneet pois. Uusien hankkiminen
on melko mahdoton ajatus. Kaikilla on omat perhepiirinsä ja ystävänsä,
ei siihen piiriin pääse, ei ketään kiinnosta tutustua uuteen ihmiseen.
Niin se vaan on. Mistä löytäisi jonkun toisen yksinäisen, kohtalotoverin,
joka haluaisi tutustua ?

Lue lisää

Sanopa se, mistä löytäisi juttelukaverin ? Kokemuksesta tiedän, että yksin jääneen
on vaikea nousta toivottomuudestaan, kun voimia ei ole eikä mitään odotettavaa.
Itseltäni hävisi kaikki. Ei yhtään tuttuakaan ole enää. Uusia ystäviä ei tällä iällä löydä
eikä ystävyys ei synny hetkessä. En odota sellaista tapahtuvankaan. Olen niin pakana,
etten kirkon tilaisuuksiin tunne vetoa.

Toivoisi myös enemmän spontaaniutta ja ennakkoluulottomuutta ihmisiltä.
Olisi helpompi tutustua, jos ihmiset eivät olisi niin varauksellisia.
Välitöntä suhtautumista toisiin ihmisiin niinkuin eteläisemmässä Euroopassa
ei meillä paljon ole. Kaikkihan me maailman ihmiset ollaan yhtä suurta perhettä
ja kaikki on sattumanvaraista elämässä. Sinä voisit olla minä ja minä sinä
ja me voisimme olla tai kavereita tai ystäviä jos antaisimme toisillemme
mahdollisuuden.

Itse ajattelen toisin, liikaakin muita hyysätään.

Anonyymi kirjoitti:

Itse ajattelen toisin, liikaakin muita hyysätään.

Sinä oletkin persu mitä ilmeisemmin.....

Anonyymi kirjoitti:

Sinä oletkin persu mitä ilmeisemmin.....

Suomalaiset tykkää perinteistään, muuta pois jos ei kelpaa.

Anonyymi kirjoitti:

Suomalaiset tykkää perinteistään, muuta pois jos ei kelpaa.

Sinun "perinteesi" on tylytys ?

Anonyymi kirjoitti:

Sinun "perinteesi" on tylytys ?

Kun maata tuhotaan, ei pehmoilu auta, Ruotsissa on pehmoiltu ja se on katastrofisessa tilassa nyt.

Anonyymi kirjoitti:

Kun maata tuhotaan, ei pehmoilu auta, Ruotsissa on pehmoiltu ja se on katastrofisessa tilassa nyt.

Mene muualle jauhamaan rasismiasi. Tämä ei ole SE ketju.

On sydämellisiäkin ihmisiä olemassa, mutts missä heihin tutustuisi ?

Anonyymi kirjoitti:

On sydämellisiäkin ihmisiä olemassa, mutts missä heihin tutustuisi ?

Sen pitäisi olla joku tietty paikka, mutta missä.

Anonyymi kirjoitti:

Mene muualle jauhamaan rasismiasi. Tämä ei ole SE ketju.

Katso totuutta rohkeasti silmiin.

Se on niin suuri muutos, et tuntuu.

Meitä on monta sataatuhatta turhanpanttia.

Anonyymi kirjoitti:

Meitä on monta sataatuhatta turhanpanttia.

Hyvin todennäköisesti se voi olla noin. Pitää järjestää turhanpanttien tapaaminen.

Anonyymi kirjoitti:

Hyvin todennäköisesti se voi olla noin. Pitää järjestää turhanpanttien tapaaminen.

Se olisi mukavaa, mutta miten ? Onko ideoita ?

Anonyymi kirjoitti:

Se olisi mukavaa, mutta miten ? Onko ideoita ?

Tässä kesän aikana lehtijutussa joku kaveri ihmetteli, miksi ikäihmisille ei ole festareita. Maksukykyisille ihmisille ei ole järjestetty ihan omaa ja omintakeista tapahtumaa.

Anonyymi kirjoitti:

Tässä kesän aikana lehtijutussa joku kaveri ihmetteli, miksi ikäihmisille ei ole festareita. Maksukykyisille ihmisille ei ole järjestetty ihan omaa ja omintakeista tapahtumaa.

Lue lisää

Ei ole kuin saaristoristeilyjä ja museoissa vierailua.

Anonyymi kirjoitti:

Ei ole kuin saaristoristeilyjä ja museoissa vierailua.

Kyllä tästä maasta kaikenlaista menemistä ja tekemistä löytyy, jos on niitä vajaa.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä tästä maasta kaikenlaista menemistä ja tekemistä löytyy, jos on niitä vajaa.

Mut sopivia onko.

Anonyymi kirjoitti:

Mut sopivia onko.

Jokaiselle löytynee jotain, jos halua ja tahtoa mennä ja osallistua löytyy.

Sanopa se. Mutta jos musasta puhutaan, niiin kyllä tämän ajan ikähemmot alkavat jo olla tuota samaa genreä edustavaa joukkoa. Rock 'n rollia ja oletettavasti vähän raskaampikin sarja kelpaisi. Mutta mene, tiedä häntä, meitä on niiin montaa menijää - ja osa jää asemalle.

Anonyymi kirjoitti:

Sanopa se. Mutta jos musasta puhutaan, niiin kyllä tämän ajan ikähemmot alkavat jo olla tuota samaa genreä edustavaa joukkoa. Rock 'n rollia ja oletettavasti vähän raskaampikin sarja kelpaisi. Mutta mene, tiedä häntä, meitä on niiin montaa menijää - ja osa jää asemalle.

Lue lisää

Ei jaksa seistä enää festareiden kaaoksessa.

Anonyymi kirjoitti:

Ei jaksa seistä enää festareiden kaaoksessa.

Ehkä ikäihmisten festareille järjestettäisiin kuitenkin istumapaikat. Olettaisin. Ehkä jopa makuulavitsat. Heh.

Ihoa kaipaa moni vielä iäkkäämpäänäkin, läheisyyttä, mukavia juttuja jne.

Anonyymi kirjoitti:

Ihoa kaipaa moni vielä iäkkäämpäänäkin, läheisyyttä, mukavia juttuja jne.

Miehille paneskelu on ykkösasia.

Et ikäisillesi kelpaa.

Anonyymi kirjoitti:

Miehille paneskelu on ykkösasia.

Ei paneskella, ei.

Eikä minua toivottavasti. Mikään ei tunnu enää miltään. Elämä meetti merkityksensä.
Paperi kaveria on elossa, mutta eivät he puolisoa korvaa.

Anonyymi kirjoitti:

Eikä minua toivottavasti. Mikään ei tunnu enää miltään. Elämä meetti merkityksensä.
Paperi kaveria on elossa, mutta eivät he puolisoa korvaa.

Kannattaa menna johonkin kerhotoimintaa tai muuhun mukaan.

Anonyymi kirjoitti:

Kannattaa menna johonkin kerhotoimintaa tai muuhun mukaan.

Mitä kerhoja on esim. 79-vuotiaalle ?
Kysyy 79 vuotias

Anonyymi kirjoitti:

Mitä kerhoja on esim. 79-vuotiaalle ?
Kysyy 79 vuotias

SPRllä ainakin on kerhoja, eri eläkeläisyhdistyksillä myös, työväenopistoissa on erilaisia harrastuskursseja, joissa tapaa muita juttukavereita.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä kerhoja on esim. 79-vuotiaalle ?
Kysyy 79 vuotias

Eikö kaikkien kuntien / kaupunkien vanhushuollolla ole päivätoimintaa.

Kuka pärjää ilman kerhoja, kuka ei.

Oma aktiivisuus auttaa, vai mitä?

Netistäkin voi löytää paljon seuraa, jos ei liikkumaan pääse ja ulkoilemaan.

Voimia....!

Nuku yöllä, uni puhdistaa aivoja, ehkä valtavat hellittävät helpommin.

Samaa mieltä, joku häirikkö leimaa suomalaisia rasisteiksi, ihme pelleilyä ja tolloilua.

Anonyymi kirjoitti:

Samaa mieltä, joku häirikkö leimaa suomalaisia rasisteiksi, ihme pelleilyä ja tolloilua.

Itse olet itsesi leimannut niinkuin muutkin rasistit. Olet mikä olet.

Anonyymi kirjoitti:

Itse olet itsesi leimannut niinkuin muutkin rasistit. Olet mikä olet.

Palstahäiriköintisi on lapsellista, turhaan nostelet joka päivä propagandaasi.

Onni sekin.

Anonyymi kirjoitti:

Onni sekin.

Älä muuta virka. Ei tästä elämästä enää mitään tule.