Pakko hakeutua hoitoon

*Oon tässä kesäkuun ekasta päivästä asti kärsinyt mielenterveysongelmista, joista en ole kertonut muille, koska en halua huolestuttaa heitä.

*Muilla on omat elämät ja ihmisensä, minulla ei niitäkään.
*Turrutan tunteeni alkoholilla ja lääkkeillä, mutta eipä niistä ole ollut mitään apua.
*En saa nukuttua, en pysty syömään ja päivät kuluvat kuin sumussa. Toimintakykyni on täysi nolla.
*Tänään kävin neurolopsykologin vastaanotolla ja kun se (jälleen kerran) määräsi uuden lääkkeen, niin purskahdin itkuun sairaalan pihalla.
*Kesti vähän aikaa koota itsensä ja nyt oon sitten akuuttivastaanotolla hakemassa apua...

57

489

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Luojan kiitos olet akuuttipuolella!

    • Anonyymi

      Kun et saa nukuttua ja univajetta kertyy niin siitä voi seurata aivosumu ja ajatus ei kulje, kaikki sun tekeminen hidastuu ja aivot vaan ei toimi. On hienoa että olet hakenut apua. Jos haluat vierouttua lääkkeistä ja alkoholista niin voi tulla rajuja vieroitusoireita. Itse sain lopettaa keväällä toisen unilääkkeen jota oli vähennetty ihan minimiin ja ei ollut mitään ongelmia. Mulle tuli pahat vieroitusoireet vaikka olen aina käyttänyt lääkkeitä ohjeen mukaan. Eli jos sä jossain vaiheessa haluat päästä eroon alkoholista ja lääkkeistä niin varaudu että ne lopetusoireet voi olla rajuja. Eli jos sä pärjäät ilman lääkkeitä niin paras hoito on puhuminen ,asioiden läpikäyminen. Koska kaikilla lääkkeet ei poista sitä pahaa oloa.Toki jos lääkkeistä hyötyy niin silloin niitä kannattaa syödä. Mutta jos niistä ei ole apua niin puhuminen auttaa yllättävän paljon ja pitää olla sellainen hoitosuhde joka toimii. Jos henkilökemiat ei pelaa niin sä et tunne oloasin "turvalliseksi". Itselläni on hyvä hoitosuhde ja sä uskallat olla oma itsesi ja kertoa miltä susta aidosti tuntuu. Tsemppiä!

    • Anonyymi

      Lisään sen verran että itkin hyvin paljon myös julksesti silloin kun itselläni alkoi mt-onglemat. Varmaan sen takia koska se tuska kasvaa liian suureksi ja tuntee itsensä avuttomaksi. Haluaa vaan kertoa että on paha olo. Haluaa tulla kuulluksi ja nähdyksi. Itkeminen myös rauhoittaa.Mutta se ei poista niitä ongelmia.

    • Pääsin onneksi psykiatrian päivystykseen - toivottavasti pääsen osastolle. Yksin ei jaksa, eikä tarvitsekaan jaksaa...

      • Anonyymi

        Pääset ainakin puhumaan jos ei osastolle huolita. Mutta pidä pintasi ja sano että sä haluat apua ,jos eivät huoli. Osatolle ei pääse hemmosin perustein.


      • Anonyymi

        Kesäkandeja vastassa..
        Ei hyvää lupaa..


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kesäkandeja vastassa..
        Ei hyvää lupaa..

        Asioilla on aina puolensa. Vaikka kokemus tuokin mukanaan paljon hyvää, niin koulusta tulleilla on yleensä mukanaan aina alan uusin tieto. Eikä he ole vielä paatuneita ja kuviohin kangistuneita vaikkapa sairaudentunnottomien ihmisten oikutteluiden kanssa. He saattavat herkemmin jopa lähteä tutkimaan asioita, että voisiko kyseessä ollakkin joku muu, mikä selittäisi ilmiön.


    • Anonyymi

      voi olla ettei helpolla sisään pääse

    • Anonyymi

      Miksi omista elämässä olevista ongelmista ei sitten muka voi puhua omille läheisille?
      Nyt en ihan ymmärrä tuota ajatuksen takana olevaa logiikkaa?

      Sairaalasta nyt ei niitä "omia ihmisiä, tai hukassa olevaa elämää" löydä. Ahdistus voi sekottaa omaa ajattelua kuvittelemaan, että ne asiat löytyvät sieltä.

      Nukkumiseen vaikuttavat monet asiat, stressi, huolet, asioiden liiallinen pohtiminen, etenkin yöaikaan, ongelmat elämässä, vaikeat ihmissuhteet, vääränlainen ruokavalio, liiallinen, tai liian vähäinen liikunta, ja kuormittavuus. Jotta pääsee balanssiin, täytyy miettiä niitä elämässä olevien asioiden oikeanlaista suhtaa, ovatko ne tasapainossa

      Moni ajattelee, luulee, tai toivoo, että sieltä psykiatriselta puolelta saa itselleen apua. Kyllä sieltä diagnooseja ja lääkemääräyksiä saa. Toinen asia on kokonaan se, että ratkaisevatko ne niitä oireita aiheuttavia, tai taustalla olevia asioita.

    • Anonyymi

      Oliko tämä aloitus oikeasti jonkun tällä hetkellä mt-oireista kärsivän kirjoitus, vai mt-palveluiden mainosbrändäys?

      Vähän erikoisesti kirjoitettu.

      • Ei mainosbrändäystä, vaan tositarina


      • Anonyymi

        Miksi ihmisen sairaudentunto olisi mainosbrändäys?


    • Anonyymi

      Niin uskoin minäkin yli 20 vuotta sitten, että siellä puolella halutaan auttaa, tukea jne.

      Olin silloin huomattavasti nuorempi.

      Oletan, että aloitus on joko jonkun nuoren, tai alalla olevan kirjoittama. Täällä kun ei koskaan tiedä.

      Nuorena sitä on huomattavasti naiivimpi, ja luottaa toisiin ja ulkopuolisiin.

      Ahdistus, tai ahdistuneisuus on eittämättä tunteena ikävä. Mutta jos kykenee näkemään, ja tunnistamaan, että mikä sinua ahdistaa, ennen kuin suinpäin menee jonnekin mt-puolelle ja aloittaa lääkkeiden käytön, niin se on jo hyvä askel oikeaan suuntaan.

      Se, että kyetäänkö siellä mt-puolella, psykiatrian puolella auttamaan, niin tämän suhteen olen hieman skeptinen. Koska psykiatria pohjaa oman ajattelunsa ja toimintansa medikalisaatioon.

    • Anonyymi

      Edelliseen vielä sen verran, että paitsi, että jos kykenee tunnistamaan sen syyn, miksi ja mikä ahdistaa, ja tekemään jotakin sille tunteen aiheuttamalle asialle. Niin mitään lääkkeitä ei edes välttämättä tarvitse.

    • Anonyymi

      Eiköhän siinä psykiatrian kaikkivoipaisuuteen luottamisessa ole aika paljon ja pitkälti kyse myös uskosta. Usko tekee meidät vapaaksi. Tekeekö sittenkään?

      Tässä kohtaa on myös pakko todeta, että paitsi että psykiatriassa kaikki pohjautuu yksilöstä tehtyihin arviointeihin, diagnosointiin, kategorisointiin ja hoito on lähinnä lääkekeskeistä, niin siellä harjoitetaan aika paljon priorisointia. Ketä hoidetaan ja autetaan milläkin lailla.

      Esimerkiksi joidenkin diagnoosien, tai sosiaalisen aseman kohdalla se "hoito" ja apu on lähinnä vain ylläpitolääkityksiä.

      • Anonyymi

        Luulen että jos psykiatria toimii kuten sen on ajateltu toimivan niin vaan että pääsee sisälle on jo suuri apu.
        Ihmiset eksyvät aikana joskus iman itsensä kanssa, taitava psykiatri osaa auttaa oikealla tavalla.
        Silloin kun potilas tuntee olonsa turvalliseksi. Sairaalassa niin alkaa tervehtyminen
        Masennuksia on niin monella , jotkut kykenevät ystävän avulla pääsemään ylitse, toisten ystävät taas eivät hakua ymmärtää edes.
        Puhutaan omaisista ihan kun se olis päivän selvä asia että heidän kanssaan pitäisi puhua.
        Vaan kaikki perheet eivät ole sellaisia joissa edes hyväksytään että joku olisi masennuksesta kärsivä , kääntävät selän, mutta jos potilaalla on murtunut käsivarsi ja kipsi todisteena aiitä niin Oi miten suku in auttamassa , siis on muistettava ettei kaikissa perheissä vaan edes voi kertoa huonosta olostaan , eikä, pitää omaa perhesuhdettaan esimerkkinä kun neuvotaan puhumaan omaisille.
        Sitten on niinkin että kun potilas jaksaa hakea apua niin silloin on hyvät mahdollisuudet päästä
        Taas tasapainoon. Oli se avun antaja lääkäri tai työkaveri . Tsemppiä aloittajalle


    • Olen osastolla maanantaihin asti

      • Anonyymi

        Hyvä että sait apua ja täytyy se jatkohoitokin sitten selvittää . Mielenterveysongelmat ei ratkea muutamassa päivässä


      • Anonyymi

        Hyvä , toivon pikaista paranemista.


    • Anonyymi

      Minulla oli nuorena aikuisena samanlainen tilanne.
      Pahin asia oli se, kun aloin käyttämään alkoholia " lääkkeeksi ", eihän siitä mitään hyötyä ollut, päinvastoin, ongelmat alkoivat vain lisääntyä vauhdilla.
      Sain kyllä psyykenlääkitykset, joita sitten käytin alkoholin kanssa sekaisin, niin en todellakaan alkanut voimaan yhtään paremmin.
      Tavallaan meni sen sekoilun kanssa elämästä lähes 15 vuotta hukkaan, jos nyt voisi noin sanoa, vaikkakaan en ajattele ihan suorasti noin. Mutta paljon se kyllä opetti.
      Sain vuosien yritysten jälkeen juuri sen avun, jota tarvitsin, ja elämäni suunta kääntyi.
      Aloittajalle sen verran vinkkiä, että kaikesta on mahdollista selvitä, jos vain haluaa antaa itselleen mahdollisuuden.
      Keskustelu auttaa, ikäviä tunteita ja muita murheita ei kannata padota sisäänsä, ne kannattaa puhua ulos.
      Ensimmäiseksi tärkeintä olisi aloittajan kohdalla yrittää päästä siitä alkoholista eroon, vaikkakin on varmasti helpommin sanottu kuin tehty.
      Toivon kaikkea hyvää, ota hoito vastaan, ajattele itseäsi, omaa parastasi. Tsemppiä.

    • Anonyymi

      Olen ollut hieman samanlaisessa tilanteessa. Lääkkeitä lääkkeen perään.
      Se sumea olotila johtuu niistä lääkkeistä. Jätin kaikki lääkkeet pois, nyt voin paljon paremmin. Ei elämä helppoa ole millään tavoin, mutta se tuntuu ainakin joltain.

      Sanon vaan, mieti itse mitä teet.

    • Anonyymi

      1. Ei ole olemassa mitään suoranaista "pakkoa", että olisi pakko mennä ja hakeutua hoitoon.

      2. Alkoholi, tai lääkkeet ovat todella huono keino turruttaa tunteita.

      3. Stressaatko asioita, jos et saa nukuttua? Mieti ja pohdi, että mitkä asiat vaikuttavat huonoihin yöuniin.

      4. Kannattaa jutella omien luotettavien ystävien kanssa.

      5. Olivat ongelmasi sitten mitä tahansa ne joutuu joka tapauksessa ratkaisemaan ennemmin, tai myöhemmin. Psyykelääkkeet, kuten ahdistukseen käytetyt auttavat vähän aikaa, mutta niilläkään ei ratkaista elämässä olevia ongelmia. Jos kykenee näkemään ja tunnistamaan ne asiat, mitkä ovat omassa elämässä pielessä ja tekemään niille jotakin, niin se on hyvä asia, mikä vie eteenpäin.

      • Anonyymi

        Tuo 5. on hyvä, tunnista ne ongelma ja poista ne elämästäsi. Ihmiset, paikat, maisemat. Muuta se kaikki mikä ahdistaa sinua. Usein ne on ne muut ihmiset mitkä sitä aiheuttaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuo 5. on hyvä, tunnista ne ongelma ja poista ne elämästäsi. Ihmiset, paikat, maisemat. Muuta se kaikki mikä ahdistaa sinua. Usein ne on ne muut ihmiset mitkä sitä aiheuttaa.

        Myös oma suhtautuminen ja asenne itseään, ympäristöään, muita ihmisiä kohtaan on mukana vaikuttamassa.
        Jos tuntuu, että kaikki ongelmat johtuu kaikesta muusta kuin omasta itsestä, on hyvä pysähtyä miettimään asioita.
        Miksi muut ihmiset aiheuttaisivat ahdistusta ? Jos joku on ikävä ihminen ja sanoo tai tekee jotain, hänet on hyvä jättää taakseen, ja olla välittämättä hänen sanomisistaan.
        Sille ei voi mitään, jos jotkut joskus kohtelevat huonostikin, mutta enemmän se on heidän ongelmansa, menköön itseensä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Myös oma suhtautuminen ja asenne itseään, ympäristöään, muita ihmisiä kohtaan on mukana vaikuttamassa.
        Jos tuntuu, että kaikki ongelmat johtuu kaikesta muusta kuin omasta itsestä, on hyvä pysähtyä miettimään asioita.
        Miksi muut ihmiset aiheuttaisivat ahdistusta ? Jos joku on ikävä ihminen ja sanoo tai tekee jotain, hänet on hyvä jättää taakseen, ja olla välittämättä hänen sanomisistaan.
        Sille ei voi mitään, jos jotkut joskus kohtelevat huonostikin, mutta enemmän se on heidän ongelmansa, menköön itseensä.

        " hänet on hyvä jättää taakseen, ja olla välittämättä hänen sanomisistaan."

        Niinpä. Juuri tuota tarkoitin.

        Miksi muut ihmiset eivät aiheuttaisi ahdistusta? Mikä niistä muista ihmisistä tekisi niin upeita ja ihania ja rakastettavia? Puhtaita ja kauniita sieluja jotka viattomina ovat syntyneet maan päälle....

        Se vika ei ole aloittajassa itsessään vaan siinä kaikessa mikä sitä ympäröi. Olen aika varma tästä. Siitä ei toki ole varmuutta jos se pakenee tilannetta ja joutuu samanlaiseen jamaan uudestaan, eri paikka ja eri ihmiset, mutta samaa p*skaa kaikki tyynni.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        " hänet on hyvä jättää taakseen, ja olla välittämättä hänen sanomisistaan."

        Niinpä. Juuri tuota tarkoitin.

        Miksi muut ihmiset eivät aiheuttaisi ahdistusta? Mikä niistä muista ihmisistä tekisi niin upeita ja ihania ja rakastettavia? Puhtaita ja kauniita sieluja jotka viattomina ovat syntyneet maan päälle....

        Se vika ei ole aloittajassa itsessään vaan siinä kaikessa mikä sitä ympäröi. Olen aika varma tästä. Siitä ei toki ole varmuutta jos se pakenee tilannetta ja joutuu samanlaiseen jamaan uudestaan, eri paikka ja eri ihmiset, mutta samaa p*skaa kaikki tyynni.

        Eivät kaikki ihmiset ole upeita ja ihania ja rakastettavia, mutta se, että he käyttäytyvät ehkä huonosti minua/sinua kohtaan, onko sen pakko antaa vaikuttaa ?
        Myönnän itse reilusti, etten ihan aina ole itsekään upea ja ihana, tuskin meistä kukaan on.
        Mutta silloin kun en ole upea ja ihana, on minulla omia ongelmia, vastoinkäymisiä, vähän pahaa oloa, ja ehkäpä puran sitä joskus väärällä tavalla johonkin toiseen ihmiseen, yleensä siihen läheisimpään. Eikä se todellakaan ole sen toisen, vaikkapa sen läheisen vika, vaan minun omani.
        Jos joku vaikka sanoo minulle jotenkin pahasti, miksi se pitäisi ottaa vastaan ahdistumalla siitä itse, sen toisen sanomaa se on, ja kertoo, että hänellä ei ole kaikki hyvin.
        Tuota tarkoitan asennoitumisella ja suhtautumisella, sekä omaan itseen että muihin.

        Edelleen sanon, jos pakenee tilanteita ja paikkoja ja ihmisiä, ja kohtaa aina vaan samoja ongelmia, on silloin pysähdyttävä miettimään myös omaa itseään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eivät kaikki ihmiset ole upeita ja ihania ja rakastettavia, mutta se, että he käyttäytyvät ehkä huonosti minua/sinua kohtaan, onko sen pakko antaa vaikuttaa ?
        Myönnän itse reilusti, etten ihan aina ole itsekään upea ja ihana, tuskin meistä kukaan on.
        Mutta silloin kun en ole upea ja ihana, on minulla omia ongelmia, vastoinkäymisiä, vähän pahaa oloa, ja ehkäpä puran sitä joskus väärällä tavalla johonkin toiseen ihmiseen, yleensä siihen läheisimpään. Eikä se todellakaan ole sen toisen, vaikkapa sen läheisen vika, vaan minun omani.
        Jos joku vaikka sanoo minulle jotenkin pahasti, miksi se pitäisi ottaa vastaan ahdistumalla siitä itse, sen toisen sanomaa se on, ja kertoo, että hänellä ei ole kaikki hyvin.
        Tuota tarkoitan asennoitumisella ja suhtautumisella, sekä omaan itseen että muihin.

        Edelleen sanon, jos pakenee tilanteita ja paikkoja ja ihmisiä, ja kohtaa aina vaan samoja ongelmia, on silloin pysähdyttävä miettimään myös omaa itseään.

        Miten pitkään pitää sietää sitä samaa p*askaa? pitää vaan sietää niitä ihmisiä. Vaikka ne sanoisi sinulle mitä tahansa, vaikka ne suhtautuis sinuun miten tahansa, ala-arvoisesti. Vaikka ne pitäisi sinua ali-ihmisenä? Ei pidä mennä ahdistumaan koska se VIKA ON SINUSSA ITSESSÄSI! ????

        Miten pitkään pitää vaan sietää, kymmeniä vuosia, koskaan hermostumatta? Kerro ihan oikeasti, en tiedä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miten pitkään pitää sietää sitä samaa p*askaa? pitää vaan sietää niitä ihmisiä. Vaikka ne sanoisi sinulle mitä tahansa, vaikka ne suhtautuis sinuun miten tahansa, ala-arvoisesti. Vaikka ne pitäisi sinua ali-ihmisenä? Ei pidä mennä ahdistumaan koska se VIKA ON SINUSSA ITSESSÄSI! ????

        Miten pitkään pitää vaan sietää, kymmeniä vuosia, koskaan hermostumatta? Kerro ihan oikeasti, en tiedä.

        En puhu kenestäkään henkilökohtaisesti, mutta yleisesti antaisin sen vanhan vinkin.

        Kaverit voi valita, mutta sukuaan ei.

        Kaverit ja sukulaiset ovat siis sekä uhka, että mahdollisuus. Niistä pitäisi itse sitten jaksaa joskus jopa tietoisesti rakennella oma ystäväppiiri. Se ei tapahdu päivässä tai viikossa, vaan on siis hidasta jopa elämän mittaista työtä oman hyvinvoinnin eteen, niin että siinä joutuu myös huomioimaan muiden hyvinvointia. Ystävyys on vaihdantataloutta.

        Sitten tietysti jos kaikki on paskaa, paitsi kusi, niin silloin kannattaa miettiä ihan omaa asennetta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En puhu kenestäkään henkilökohtaisesti, mutta yleisesti antaisin sen vanhan vinkin.

        Kaverit voi valita, mutta sukuaan ei.

        Kaverit ja sukulaiset ovat siis sekä uhka, että mahdollisuus. Niistä pitäisi itse sitten jaksaa joskus jopa tietoisesti rakennella oma ystäväppiiri. Se ei tapahdu päivässä tai viikossa, vaan on siis hidasta jopa elämän mittaista työtä oman hyvinvoinnin eteen, niin että siinä joutuu myös huomioimaan muiden hyvinvointia. Ystävyys on vaihdantataloutta.

        Sitten tietysti jos kaikki on paskaa, paitsi kusi, niin silloin kannattaa miettiä ihan omaa asennetta.

        Olet siis vakaasti sitä mieltä että aloittajalla ja muilla vastaavassa tilanteessa olevilla se ongelma on vain omien korvien välissä? muuten kaikki on hyvin, muissa ihmisissä ei koskaan ole mitään vikaa? vain siinä yhdessä ihmisessä on vikaa jolla on se ongelma?

        siis se jolla on ongelma on syyllinen itse siihen ongelmaansa? Niinkö?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olet siis vakaasti sitä mieltä että aloittajalla ja muilla vastaavassa tilanteessa olevilla se ongelma on vain omien korvien välissä? muuten kaikki on hyvin, muissa ihmisissä ei koskaan ole mitään vikaa? vain siinä yhdessä ihmisessä on vikaa jolla on se ongelma?

        siis se jolla on ongelma on syyllinen itse siihen ongelmaansa? Niinkö?

        Kyllä muissakin ihmisissä voi olla vikaa.
        Kaikki eivät tule toimeen kaikkien kanssa, kaikki eivät pidä kaikista, jne.
        Mutta olen edelleen sitä mieltä, jos kaikki tuntuvat olevan vääränlaisia, niin sitten voisi syventyä katselemaan itseään, ja pohtimaan, mikä mättää.
        Vai johtuisiko se vain siitä, kun ei itse tykkää itsestään, ei hyväksy itseään, niin siitä johtuen tuntuu, ettei kukaan muukaan tykkää, kohtelevat vain muka huonosti ?
        Koska tuo on aika yleinen ajattelutapa mt-ongelmissa ihan yleisestikin, johtuen heikohkosta itsetunnosta, mikä taasen johtuu mt-ongelmista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä muissakin ihmisissä voi olla vikaa.
        Kaikki eivät tule toimeen kaikkien kanssa, kaikki eivät pidä kaikista, jne.
        Mutta olen edelleen sitä mieltä, jos kaikki tuntuvat olevan vääränlaisia, niin sitten voisi syventyä katselemaan itseään, ja pohtimaan, mikä mättää.
        Vai johtuisiko se vain siitä, kun ei itse tykkää itsestään, ei hyväksy itseään, niin siitä johtuen tuntuu, ettei kukaan muukaan tykkää, kohtelevat vain muka huonosti ?
        Koska tuo on aika yleinen ajattelutapa mt-ongelmissa ihan yleisestikin, johtuen heikohkosta itsetunnosta, mikä taasen johtuu mt-ongelmista.

        Olet kyllä ihan oikea kusipää... Melkein toivon että kohtaisin sinut joskus jossain. Oppisit yhtä jos toista elämästä. Oppisit kovalla tavalla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olet siis vakaasti sitä mieltä että aloittajalla ja muilla vastaavassa tilanteessa olevilla se ongelma on vain omien korvien välissä? muuten kaikki on hyvin, muissa ihmisissä ei koskaan ole mitään vikaa? vain siinä yhdessä ihmisessä on vikaa jolla on se ongelma?

        siis se jolla on ongelma on syyllinen itse siihen ongelmaansa? Niinkö?

        Olen vakavasti sitä mieltä, että siitä kannattaa lukea se ensimmäinen lause.

        Olen myös sitä mieltä, että kukaan ei tule rakentamaan ihmiselle sitä ystäväpiiriä,toisen ihmisen puolesta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olet kyllä ihan oikea kusipää... Melkein toivon että kohtaisin sinut joskus jossain. Oppisit yhtä jos toista elämästä. Oppisit kovalla tavalla.

        Kiitos kovasti. Yritä sinäkin oppia, että vihalla ja väkivallalla ei voita mitään.
        Montako vuotta olet itse jo elänyt, millainen elämän oppimäärä taustallasi on ?
        Oletko itse kokenut kovia, vai uhkailetko vain muita " opettamalla kovalla tavalla " ?
        Hyväksy itsesi, niin muutkin tuntuu mukavammilta, kaikki eivät ole kusipäitä. Et varmaan sinäkään pohjimmiltasi ole.


    • Anonyymi

      Ei kenelläkään ole niin, että kaikki muut ihmiset kohtelisivat juuri sitä yhtä ja samaa ihmistä ala-arvoisesti.

    • Anonyymi

      Niin ja alkoholi se vaan lisää huonoa oloa joten jos niin jatkat et tule koskaan terveeksi .sen pitäisi kaikkien ihmisten käsittää.
      Monella on huono vointi tämän kummallisen kesän ilmojen myötä, herkkien ihmisten aivot kärsivät jokaisesta muutoksesta kun esim kuumista kesä,päivistä, kun taas sateisista sellaisista.
      Siis jo haluat päästä eroon masennuksestasi niin menet lääkäriin ja syöt lääkkeet mitä kirjoitetaan. Etkä,edes ajattele alkoholia . Siis JOS haluat tulla terveeksi

      • Anonyymi

        "syöt lääkkeet mitä kirjoitetaan". Älä ihmeessä. Sillä voi olla katastrofaalisia seuraamuksia aivokemiaan, ja saat itsesi entistä syvämmälle. Kokemusta on "masennuslääkkeistä", ei todella ollut hyvä juttu. Vältä Ssri, vältät kärsimyksen. Ole kärsivällinen. Sinä selviät kyllä parempaan. Elämäsi ei ole turhaa. Toivon sinulle parempaa oloa mahdollisimman pian.


    • Anonyymi

      Täällä palstoilla ei kukaan voi kehottaa tai kieltää esim. käyttämästä lääkkeitä, se on ihan jokaisen oma asia, josta tulee keskustella lääkärin kanssa.

      • Anonyymi

        Kyllähän lääkäri kernaasti kirjoittaa reseptin aineisiin. Näin pääsee helpommalla.


      • Anonyymi

        Ihmettelen täällä näitä "lääkefaneja". Täytyy riskialtista pikavoittoa hakea. Huumeet on huumeita, oli sitten lääkärin reseptillä tai kadulta saatuja. Jopa alkoholi on turvallisempi aine verraten näihin myrkkyihin (pikavoitto täytyisi tulla!). Suomalainen yhteiskunta on todellisuudessa kylmä, ja aivan toisenlaista lähestymistapaa tarvittaisiin ihmisten pulmiin. Aitoa ihmisen kohtaamista, ja jokainen on arvokas täällä elämässä. Tässä maassa on jo riittävän monen mielenterveys ja elämä tuhottu. Nämä arvokkaat ihmiset on vaan siivottu pois julkisuudesta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihmettelen täällä näitä "lääkefaneja". Täytyy riskialtista pikavoittoa hakea. Huumeet on huumeita, oli sitten lääkärin reseptillä tai kadulta saatuja. Jopa alkoholi on turvallisempi aine verraten näihin myrkkyihin (pikavoitto täytyisi tulla!). Suomalainen yhteiskunta on todellisuudessa kylmä, ja aivan toisenlaista lähestymistapaa tarvittaisiin ihmisten pulmiin. Aitoa ihmisen kohtaamista, ja jokainen on arvokas täällä elämässä. Tässä maassa on jo riittävän monen mielenterveys ja elämä tuhottu. Nämä arvokkaat ihmiset on vaan siivottu pois julkisuudesta.

        Jos lähdettäisiin siitä, että jokainen voisi opetella arvostamaan omaa itseään, se jo helpottaisi jonkin verran.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos lähdettäisiin siitä, että jokainen voisi opetella arvostamaan omaa itseään, se jo helpottaisi jonkin verran.

        Tää on hyvä pointti. Monella masentuneella on huono itsetunto. Jokaisellahan meistä on parannettavaa ja virheitä elämässä, ei olla kukaan lähelläkään täydellisyyttä. Jokainen on kuitenkin arvokas ja ainutkertainen ihminen. Se, joka nyt kärsii vaikeuksista voi kohta auttaa toisia selviämään. Tärkeää on ihmisen aito kohtaaminen asioidensa kanssa.

        Minä olin aikanani masentunut, ja kohtasin vain lääkärin kylmän virnistyksen. Hain apua olooni ja menetin suuren osan ansaitsemistani säästöistäni täysin turhiin lääkärin tapaamisiin. Selvisin silti, ja nyt oloni on helpompi henkisesti ja taloudellisesti, ilman mitään myrkkyjä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihmettelen täällä näitä "lääkefaneja". Täytyy riskialtista pikavoittoa hakea. Huumeet on huumeita, oli sitten lääkärin reseptillä tai kadulta saatuja. Jopa alkoholi on turvallisempi aine verraten näihin myrkkyihin (pikavoitto täytyisi tulla!). Suomalainen yhteiskunta on todellisuudessa kylmä, ja aivan toisenlaista lähestymistapaa tarvittaisiin ihmisten pulmiin. Aitoa ihmisen kohtaamista, ja jokainen on arvokas täällä elämässä. Tässä maassa on jo riittävän monen mielenterveys ja elämä tuhottu. Nämä arvokkaat ihmiset on vaan siivottu pois julkisuudesta.

        Tekstisi kolahti minuun heti. Olen samaa mieltä siitä, että lääketiede, ja myös psykiatria pohjaa kaikki hoitonsa ja ongelmien ratkaisumäkökulmat liian paljon lääkekeskeisesti.

        Myös tuo minkä kirjoitit, että suomalainen yhteiskunta on liian kylmä pitää paikkansa. Tätä samaa olen havainnut etenkin terveydenhuollossa toimivien keskuudesta.

        Asennoituminen ja kohtelu on, tai saattaa olla aivan liian usein kylmää ja kliinistä. Vastaanotoille tulevan elämässä olevat olosuhteet ja elämäntilanne, tai elämässä tapahtuneet asiat eivät kiinnosta tarpeeksi alalla olevia

        Välillä marssitetaan mediassakin uutisten kautta ns. henkilöitä mannekiineina henkilöitä, joita psykiatria on auttanut. Huomattavan suuressa vähemmistössä ovat ne ihmiset, joita psykiatria ei todellakaan ole auttanut millään tavalla. Näin toimii hienosti psykiatrian mainosbrändäys ja suurin osa menee lankaan.

        Edelleen suuremmalla osalla väestöstä elää sellainen tavallaan harhakäsitys, että psykiatriassa edes halutaan auttaa elämässään ongelmissa olevia. Kaikki yksilöllä olevat oireet ja elämässä olevat ongelmat nähdään psykiatriassa vain sairauksina. Ja näinhän ei ole. Suurin osa niistä mt-oireista johtuu yksilön elämässä pielessä olevista asioista, eikä kyse ole varsinaisesti välttämättä edes mistään sairaudesta.

        Vieläkään ei monikaan tiedä sitä, mihin psykiatria pohjaa omat toimintatapansa ja millainen se hoitokulttuuri on oikeasti.

        Saako sen nyt sanoa ihan suoraan? Että psykiatria pohjaa kaikki periaatteensa ja ajattelunsa ja hoitonsa medikalisaatioon, diagnoosi ja lääkeskeiseen hoitoon, priorisointiin, kategorisointiin ja ongelmista elämässään kärsivien turhanpäiväiseen leimaamiseen. Sen lisäksi monen ihmisen elämä on tuhottu niillä ns. koko elämän kestäviksi tarkoitetuilla lääkityksillä. Käypähoitosuositukset ovat aivan päin seiniä, eli pielessä. Koska jotkut ovat hyvässä, tai pyhässä viisaudessaan päättäneet, että tietyistä sairauksista kärsivien tulee käyttää lääkkeitä koko elämän ajan, haittavaikutuksista, tai lääkkeistä uusien sairauksien puhkeamisesta viis.

        Meillä ei siis ole muka rasismia ihan terveydenhuollossakin mm. mt-ongelmaisia, tai diagnosoituja kohtaan? Kyllä muuten on.


        Jos jollekin tulee elämässä ongelmia ja menee siinä mt-puolelle siinä uskossa, että sieltä saa apua, tukea, empatiaa, inhimillisyydesta puhumattakaan ja oikeasti auttavaa hoitoa, tulee pettymään ja rankasti. Tämän voin todistaa yli 20 vuoden kokemuksella. Eikä mikään ole oikeasti muuttunut tuona aikana. On ihan turha puhua resurssivajeista ja pulasta, koska niitä epäkohtia on ollut ja on edelleenkin siellä systeemissä ilman tuohon verukkeeseen vetoamatta.

        Tätä on "henkisen hyvinvoinnin edistäminen" mm. terveydenhuollon puolelta. Hyöty on tasan nolla apua itselleen lähteneelle. Näitä asioita ei vaan tuoda edelleenkään esille, vaikka aihetta ja syytä siihen olisi. Mm. SSRI ja neuroleptien vaurioittamia ja systeemiin ja sen toimintaan pettyneitä ihmisiä on tässä maassa aivan liikaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllähän lääkäri kernaasti kirjoittaa reseptin aineisiin. Näin pääsee helpommalla.

        Minulla meni muistaakseni 20 vuotta ennen kuin lääkäri tarjosi lääkkeitä.


    • Anonyymi

      Edelliseen tekstiin ainakin yksi korjaus.

      Olen samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa. Psykiatria pohjaa kaikki hoitonsa ja ongelmien ratkaisunäkökulmat liian lääkeskeisen ajattelun kautta tehtynä.

    • Anonyymi

      Systeemissä ei oikeasti välitetä sinne tulevista ihmisistä yhtään mitään. Tämä on niitä suurimpia puutteita kyseisessä systeemissä. Joten miksi siis mennä niihin paikkoihin, jos se ainoa "välittäminen", mitä sieltä tulee ovat vain ja ainoastaan annetut diagnoosit ja lääkemääräyksiä. Sen lisäksi ne oikeat oireita aiheuttavat syyt ja elämässä olevat ongelmat saattavat jäädä kokonaan huomioimatta ja ratkaisematta.

      Miksi siis käyttää palveluita, jos siellä ei saa kenties itselleen mitään muuta, kuin leimaavia diagnooseja ja lisää sairauksia aiheuttavia lääkkeitä?

      Ja tämä on valitettavasti totta.

    • Anonyymi

      Psykiatrit ja hoitajat eivät pysty poistamaan ongelmia ihmisten elämästä, he pystyvät ainoastaan auttamaan ja tukemaan ihmistä itseään käsittelemään ongelmiaan.
      Kuinka paljon itse osallistuu hoitoonsa, siitäkin on jonkin verran kiinni, saako psykiatrialta sen, mitä sieltä on lähtenyt hakemaan.
      Jos tuntuu, ettei heitä kiinnosta jokin asia, tai he eivät jostain keskustele, asiasta voi sanoa heille, että haluan nyt puhua tästä ja tästä ongelmasta.
      Siellä kun ei kukaan kuitenkaan osaa lukea potilaan ajatuksia.

      Joku kirjoitti olleensa yli 20 vuotta psykiatriassa kiinni, niin olin itsekin, pitkälti yli 20 vuotta. Ja kai siitä olen jotakin hyötynyt, koska olen päässyt siitä irti, en käytä enää lääkkeitä, ei ole ollut vuosiin mitään oireilua, jos ei nyt tavallista normielämän aiheuttamaa harmia, ja jopa vastoinkäymisiä oteta huomioon.
      Sekin auttaa, vaikka muistan, ja joskus mietin menneitä aikoja, psykiatriaa, hoitoja, kohtaamiani ihmisiä, sekä ammattilaisia, että potilaita, en ole jäänyt jumiin ajattelemaan, mitä kaikkea siellä tuli koettua, sekä hyvää että huonoa.
      Jos jatkuvasti pyörittelisin negatiivisia ajatuksia mielessäni kaikesta kokemastani, en olisi päässyt elämässäni yhtään eteenpäin.

      Eikä tätä ole tarkoitettu kenellekään henkilökohtaisesti, avauduin vain omista mietteistäni, siitä miten ajattelen omalla kohdallani.

      • Pääsin osastolta pois maanantaina ja lähdin sieltä turvakotiin. Paremmat oltavat täällä on.


    • Anonyymi

      Onko kukaan parantunut lääkkeillä päin vastoin pää menee ihan tohjoksi .
      Tohtori Matti Tolonen on hyvin perillä asioista OTA SELVÄÄJA PÄÄTÄ SITTEN
      MITEN TULETTERVEEKSI !
      elämä on kultaa kalliimpaa ei saa väärin korjata.

    • Anonyymi

      Muilla on omat elämät ja ihmisensä, minulla ei niitäkään

      No se ei ole mt ongelma. Muistuttaisin vain siitä

      • Anonyymi

        Paras asia mitä elämäsi eteen voit tehdä on mietit syitä asioille miksi tunnet nyt niinkuin tunnet, otat elintavoista vastuun ja ymmärrät että aivot on neuroplastiset ja toimintakyvyttömyys voi muuttua harjoittelemalla toimintakyvyksi. Stressitasoja voi laskea autonomista hermostoa tasaavilla harjoituksilla. Toki lääkepolku on yksi polku.

        Yksinäisyys ei ole mt ongelma.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Paras asia mitä elämäsi eteen voit tehdä on mietit syitä asioille miksi tunnet nyt niinkuin tunnet, otat elintavoista vastuun ja ymmärrät että aivot on neuroplastiset ja toimintakyvyttömyys voi muuttua harjoittelemalla toimintakyvyksi. Stressitasoja voi laskea autonomista hermostoa tasaavilla harjoituksilla. Toki lääkepolku on yksi polku.

        Yksinäisyys ei ole mt ongelma.

        Yksinäisyyden seurauksena voi tulla mt- ongelmia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Yksinäisyyden seurauksena voi tulla mt- ongelmia.

        Pelkään että menee yleensä toisinpäin...

        Se olisi ihanaa jos olisi sellainen ystäväpiiri joka voisi tukea silloin kun ihminen alkaa itse vetäytymään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pelkään että menee yleensä toisinpäin...

        Se olisi ihanaa jos olisi sellainen ystäväpiiri joka voisi tukea silloin kun ihminen alkaa itse vetäytymään.

        Monillakin on kavereita, jopa ystäviäkin, jotka kärsivät jonkinasteisesta mt-ongelmasta. On nuo ongelmat nykyään jo niin yleisiä.
        Monesti ystävät ja kaverit myös tukevat sen minkä pystyvät, mutta sekin voi käydä raskaaksi, jos ongelmaisen ongelmat käyvät ylivoimaisiksi. Siinä vaiheessa ainakin se ammattiapu on paikallaan.
        Eikä ne kaverit ja ystävät paljon voi tehdä, jos joku alkaa itse vetäytymään omasta tahdostaan. Aikansa voivat yrittää ottaa toista mukaan ja tsempata, mutta se ei välttämättä aina riitä.
        Toki kavereita voi karsiutuakin ympäriltä jonkun sairastuessa, mutta yleensä ne parhaat ystävät ja kaverit pysyvät.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Pelkään että menee yleensä toisinpäin...

        Se olisi ihanaa jos olisi sellainen ystäväpiiri joka voisi tukea silloin kun ihminen alkaa itse vetäytymään.

        Suurin osa ystävistäni asuu toisella paikkakunnalla.


      • Anonyymi
        cassiopeia_82 kirjoitti:

        Suurin osa ystävistäni asuu toisella paikkakunnalla.

        Sitten kun olet saanut otettua sen verran "happea", että jotakuinkin jaksat, niin etsi ihmeessä löytyykö teidän paikkakunnalta jotain yhdistyksiä, joilla on jotain toimintaa mihin voit osallistua.


      • Anonyymi
        cassiopeia_82 kirjoitti:

        Suurin osa ystävistäni asuu toisella paikkakunnalla.

        Eletään vuotta 2025 ja puhelin ja netti on keksitty joiden avulla voi pitää yhteyttä. Sinulla on ystäviä mutta et voi pitää heihin yhteyttä edellä mainituilla tavoilla. Ohan se puhuminen erilaista mutta eikö puhelimessa tai videopuhelussa voi kertoa samoja asioita kuin livenä?


    • Maanantaina (eli ylihuomenna) selviää mun jatko. Vähän jännittää ja pelottaa, mutta toisaalta helpottunut olo.

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mikä se Mira Luodin ohjelma oli?

      Ja onnistuiko hiljaiseksi maksaminen sittenkään, jos myöhemmin sanoo, että tuollaista tapahtunut? Ihmiset alkaa pohtiin
      Maailman menoa
      177
      5158
    2. Haluaisitko enemmän ?

      Haluaisitko enemmän kuin ystävyyden ? M-N
      Ikävä
      169
      1651
    3. Vihjeitä kaivatusta

      Mitkä numerot liittyy sun kaivattuun? Osa puhelinnumeroa, kengännumero tai vaikka asuinpaikan koordinaatit (😊)
      Ikävä
      66
      1477
    4. Rakas mussukka

      anna joku merkki itsestäsi. Pyydän.
      Ikävä
      69
      1018
    5. Lieksa missä syy?

      Kun viranhaltijat irtisanoutuu tehtävistä? Museonjohtaja irtisanoutunut. Sivistysjohtaja lähtökuopissa ja Lieksan Kiinte
      Lieksa
      124
      817
    6. Mira Luoti, Vain Elämää

      kausi 8. mukana aluksi mm. Terhi Kokkonen ja Mira Luoti. taustalla myös Danny ja Kashmir. paljonko 1+1 olikaan?
      Maailman menoa
      6
      817
    7. Niin pettynyt

      Olen suhun ja siihen ettet koskaan kohdannut reilusti
      Ikävä
      57
      804
    8. Martina Jeopardyssa

      Telkusta tulee mainos ohjelmasta, missä vilahtaa Martina. Ai vitsi odotan sitä jaksoa, missä Martina on. Pääsee taas näy
      Kotimaiset julkkisjuorut
      192
      768
    9. miehelle naiselta

      Monen naisen kanssa olet lempinyt, mutta mua et saanutkaan 😉
      Ikävä
      76
      751
    10. En olisi uskonut et

      Suhun tutustuminen toisi elämään näin synkän varjon. Surullista kun luulee löytävänsä rakkautta ja saa vain pahaa.
      Ikävä
      66
      749
    Aihe