Pakko hakeutua hoitoon

Luojan kiitos olet akuuttipuolella!

Kun et saa nukuttua ja univajetta kertyy niin siitä voi seurata aivosumu ja ajatus ei kulje, kaikki sun tekeminen hidastuu ja aivot vaan ei toimi. On hienoa että olet hakenut apua. Jos haluat vierouttua lääkkeistä ja alkoholista niin voi tulla rajuja vieroitusoireita. Itse sain lopettaa keväällä toisen unilääkkeen jota oli vähennetty ihan minimiin ja ei ollut mitään ongelmia. Mulle tuli pahat vieroitusoireet vaikka olen aina käyttänyt lääkkeitä ohjeen mukaan. Eli jos sä jossain vaiheessa haluat päästä eroon alkoholista ja lääkkeistä niin varaudu että ne lopetusoireet voi olla rajuja. Eli jos sä pärjäät ilman lääkkeitä niin paras hoito on puhuminen ,asioiden läpikäyminen. Koska kaikilla lääkkeet ei poista sitä pahaa oloa.Toki jos lääkkeistä hyötyy niin silloin niitä kannattaa syödä. Mutta jos niistä ei ole apua niin puhuminen auttaa yllättävän paljon ja pitää olla sellainen hoitosuhde joka toimii. Jos henkilökemiat ei pelaa niin sä et tunne oloasin "turvalliseksi". Itselläni on hyvä hoitosuhde ja sä uskallat olla oma itsesi ja kertoa miltä susta aidosti tuntuu. Tsemppiä!

Lisään sen verran että itkin hyvin paljon myös julksesti silloin kun itselläni alkoi mt-onglemat. Varmaan sen takia koska se tuska kasvaa liian suureksi ja tuntee itsensä avuttomaksi. Haluaa vaan kertoa että on paha olo. Haluaa tulla kuulluksi ja nähdyksi. Itkeminen myös rauhoittaa.Mutta se ei poista niitä ongelmia.

Pääsin onneksi psykiatrian päivystykseen - toivottavasti pääsen osastolle. Yksin ei jaksa, eikä tarvitsekaan jaksaa...

voi olla ettei helpolla sisään pääse

Miksi omista elämässä olevista ongelmista ei sitten muka voi puhua omille läheisille?
Nyt en ihan ymmärrä tuota ajatuksen takana olevaa logiikkaa?

Sairaalasta nyt ei niitä "omia ihmisiä, tai hukassa olevaa elämää" löydä. Ahdistus voi sekottaa omaa ajattelua kuvittelemaan, että ne asiat löytyvät sieltä.

Nukkumiseen vaikuttavat monet asiat, stressi, huolet, asioiden liiallinen pohtiminen, etenkin yöaikaan, ongelmat elämässä, vaikeat ihmissuhteet, vääränlainen ruokavalio, liiallinen, tai liian vähäinen liikunta, ja kuormittavuus. Jotta pääsee balanssiin, täytyy miettiä niitä elämässä olevien asioiden oikeanlaista suhtaa, ovatko ne tasapainossa

Moni ajattelee, luulee, tai toivoo, että sieltä psykiatriselta puolelta saa itselleen apua. Kyllä sieltä diagnooseja ja lääkemääräyksiä saa. Toinen asia on kokonaan se, että ratkaisevatko ne niitä oireita aiheuttavia, tai taustalla olevia asioita.

Oliko tämä aloitus oikeasti jonkun tällä hetkellä mt-oireista kärsivän kirjoitus, vai mt-palveluiden mainosbrändäys?

Vähän erikoisesti kirjoitettu.

Niin uskoin minäkin yli 20 vuotta sitten, että siellä puolella halutaan auttaa, tukea jne.

Olin silloin huomattavasti nuorempi.

Oletan, että aloitus on joko jonkun nuoren, tai alalla olevan kirjoittama. Täällä kun ei koskaan tiedä.

Nuorena sitä on huomattavasti naiivimpi, ja luottaa toisiin ja ulkopuolisiin.

Ahdistus, tai ahdistuneisuus on eittämättä tunteena ikävä. Mutta jos kykenee näkemään, ja tunnistamaan, että mikä sinua ahdistaa, ennen kuin suinpäin menee jonnekin mt-puolelle ja aloittaa lääkkeiden käytön, niin se on jo hyvä askel oikeaan suuntaan.

Se, että kyetäänkö siellä mt-puolella, psykiatrian puolella auttamaan, niin tämän suhteen olen hieman skeptinen. Koska psykiatria pohjaa oman ajattelunsa ja toimintansa medikalisaatioon.

Edelliseen vielä sen verran, että paitsi, että jos kykenee tunnistamaan sen syyn, miksi ja mikä ahdistaa, ja tekemään jotakin sille tunteen aiheuttamalle asialle. Niin mitään lääkkeitä ei edes välttämättä tarvitse.

Eiköhän siinä psykiatrian kaikkivoipaisuuteen luottamisessa ole aika paljon ja pitkälti kyse myös uskosta. Usko tekee meidät vapaaksi. Tekeekö sittenkään?

Tässä kohtaa on myös pakko todeta, että paitsi että psykiatriassa kaikki pohjautuu yksilöstä tehtyihin arviointeihin, diagnosointiin, kategorisointiin ja hoito on lähinnä lääkekeskeistä, niin siellä harjoitetaan aika paljon priorisointia. Ketä hoidetaan ja autetaan milläkin lailla.

Esimerkiksi joidenkin diagnoosien, tai sosiaalisen aseman kohdalla se "hoito" ja apu on lähinnä vain ylläpitolääkityksiä.

Olen osastolla maanantaihin asti

Minulla oli nuorena aikuisena samanlainen tilanne.
Pahin asia oli se, kun aloin käyttämään alkoholia " lääkkeeksi ", eihän siitä mitään hyötyä ollut, päinvastoin, ongelmat alkoivat vain lisääntyä vauhdilla.
Sain kyllä psyykenlääkitykset, joita sitten käytin alkoholin kanssa sekaisin, niin en todellakaan alkanut voimaan yhtään paremmin.
Tavallaan meni sen sekoilun kanssa elämästä lähes 15 vuotta hukkaan, jos nyt voisi noin sanoa, vaikkakaan en ajattele ihan suorasti noin. Mutta paljon se kyllä opetti.
Sain vuosien yritysten jälkeen juuri sen avun, jota tarvitsin, ja elämäni suunta kääntyi.
Aloittajalle sen verran vinkkiä, että kaikesta on mahdollista selvitä, jos vain haluaa antaa itselleen mahdollisuuden.
Keskustelu auttaa, ikäviä tunteita ja muita murheita ei kannata padota sisäänsä, ne kannattaa puhua ulos.
Ensimmäiseksi tärkeintä olisi aloittajan kohdalla yrittää päästä siitä alkoholista eroon, vaikkakin on varmasti helpommin sanottu kuin tehty.
Toivon kaikkea hyvää, ota hoito vastaan, ajattele itseäsi, omaa parastasi. Tsemppiä.