Kukaan ei nykyään puhu ateismista. Mistä se johtuu? Eikö ateismi kiinnosta enää niin kuin ennen?
Ihmiset ovat menettäneet mielenkiintonsa ateismiin
Anonyymi-ap
34336
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Ateismi kyllästyttää minua. En jaksa puhua siitä. Ei siinä ole mitään puhuttavaa. Ketä kiinnostaa se, ettei joku usko yhteenkään jumalaan?
Ateisti joutuu koko ajan valehtelemaan!
Tuo on vähän outoa, että ateismi kyllästyttää. Miten voi kyllästyä johonkin, jossa ei tehdä mitään, ei ainakaan tarvitse tehdä mitään. Sinulla ei taida olla paljon harrastuksiakaan, niihinhän voi vaikka kyllästyäkin.
Mistä ateisti joutuu valehtelemaan? Esimerkkejä?
Missä ateismi on?
Vastaus löytyy toisesta keskustelusta. Moneenko keskusteluun laitoit saman typerän kysymyksen?
Vastausta ei ole annettu. Ehkä ihmiset uskoisivat ateismiin enemmän, jos sen voitaisiin osoittaa olevan jossakin? Nythän ihmisiä ei asia kiinnosta. Todistamisen taakka on nimenomaan niillä, jotka väittävät, että ateismi sijaitsee jossakin.
Koska muutenhan ateismi on missään havaitsematon jumaluus, jota ei saa osan opin kannattajien mielestä edes ääneen lausua, koska asiasta ei voi keskustella. Ja tässä on jälleen kerran ateismin ja eräiden uskontojen rajapinta, että asiasta ei voisi keskustella.
Vastaus on annettu. Kopioin vastauksen tähän:
"Miten niin missä?
Älytön kysymys. Tietenkin ajatukset ja käsitykset ovat aivoissa, ajattelussa. Samoin ovat jumalat ja uskonnot. Ei jumalia ole "todellisessa maailmassa"."
Kukaan ei ole väittänyt, että ateismi sijaitsisi jossakin avaruudellisessa "paikassa". Keksit koko tyhjän höpinäsi vasta tänään.
Tietenkään ateismi ei ole jumaluus. Ja tietenkin ateismista voi ja saa keskustella, tälläkin palstalla ateismia on käsitelty kymmeniä vuosia.
Miksi pitää keksiä näin typeriä juttuja?
Osa ateisteista palstalla toteaa, että ateismista ei voi keskustella. Se mikä esiintyy "typeryytenä" on koostettu ateismipalstalla ateisteina esiintyvien kommenteista asioihin.
Myös kiven on esitetty olevan ateisti ja osa ateisteina esiintyvistä ilmeisesti vielä aivan tosissaan uskoo teoriaansa. Missä ovat ateistisen kiven aivot, joilla se kykenee tunnistamaan tai tuntemaan ateismin? Yksi älämölöistä palstalla alkoi, kun esitettiin, että aivoja kuvantamalla voitaisiin selvittää ateismina tunnetun ilmiön syitä ja esiintymistä aivoissa, joissa osan ateistien mielestä tapahtuu ateismin (tai ateistinen) tulkinta.
Joka primitiivikäytöksenä antaa viitteitä siitä, että ateismi voi olla osalle harjoittajistaan psykofyysinen kokemus, joka saa uskonnollisen käyttäytymisen muotoja, jos opittu asia tutkitulta tai joltain muilta osiltaan poikkeaa siitä, miten sitä itse määrittelee.
On turhaa syyttää asioiden koostajia siitä, mitä ateismin nimissä on esitetty. Vaikka on toki esitetty, että ateismista voisi olla oppia sen historiallisista tulkinnoista eri aikakausilla erilaisissa valtioissa ja hallintojärjestelmissä. Ateistisen ilmiön (ateistisen tulkinnan) selvittämistä monitieteellisin ja pitävin metodein vertaisarvoituna. jne. Tällaistakin on olemassa, mutta onko asioille avoimuutta, kun tutkittua tietoa ateismista sisältäviä liitetiedostoja viitataan kintaalla?
Uutta ja avointa aikaahan tässä kaikki tavoittelevat.
Kukaan ateisti ei sano, että ateismista ei voisi keskustella.
On eri asia, onko kaikki niin sanotut keskustelun aiheet oikeasti ateismiin liittyviä. Ja jos ateismista puhutaan pelkkiä typeryyksiä, niistä ei ole mitään syytä keskustella, mutta se on eri asia. Esimerkkinä kysymys: Missä ateismi sijaitsee? Ateismi ei sijaitse esim. Ouagadougoussa.
Kivet voivat olla jossain mielessä "ateistisia", mutta eivät ne ateisteja ole.
Kivistä puhuvat ajattelevat ilmeisesti ei-teismiä, mutta...
Avaaja lisää
- Näkyvillä, toisinkun Raamatun Jumala?
Missä Jumala on?
- tarvittaisiion Häntä ympäri maailmaa kun hihhulit sotivat
Raamattu esillä - ja kohta, on lapset ilman isiä ja kotia
Pyydetty typerien raato-hihu vastausten poistoa avauksestani, Amen.
Monet ihmiset eivät viitsi puhua tai keskustella ateismista, koska palstailmapiiri on niin vihamielinen ja ateisminvastainen. Vaikka on selvää, että palstalle ovat tulleet ne, ketkä ovat ateismista kiinnostuneita. Mutta sekään ei auta. On vain pidettävä positiivisuutta ja asian faktoja esillä. Se on tapa saada asiasta eteenpäin.
Yleensä ihmiset eivät keskustele ateismista, koska livetilanteissa se on jokaisen henkilökohtainen asia, jos ei sitten jostain syystä halua tuoda ateismiaan esille.
Ateismi ei ole mikään harrastus. Ihminen, joka ei usko jumalien olemassaoloon, on ateisti.
Ihmiset voivat puhua ateismista, jos haluavat. Tai olla puhumatta, jos eivät halua. Mutta ei se vaikuta ateistien olemassaoloon tai määrään. Ateismi ei ole mikään "lähetysuskonto". Yleensä ihmiset päätyvät ateismiin ihan itse, nykyään monet ovat olleet ateisteja jo syntymästään asti (kukaan ei ole heitä uskontoon opettanut).
Eiköhän ihmisillä ole keskimäärin kesäpäivinä parempaa tekemistä, kun lukea täältä ihmisten mölötyksiä.
Ikävä kyllä keskustelun taso on laskenut ja muutama trolli on pilannut onnistuneesti koko palstan.
Keskustelun taso laskee, kun uskovaisilla ei ole mitään todellista ja merkityksellistä sanottavaa ateismia vastaan. Heidän täytyy vain keksiä jotain typeryyksiä ateismista ja ateisteista.
Ja trolleilla ei ole mitään omaa elämää.
Ei kai ateismista saa paljoakaan juttua väännettyä.
Ateisti sanoo, ei ole Jumalaa, johon voi vaan todeta, selvä, puhutaan sitten jostain muusta.
Omassa nuoruudessani ei koskaan tullut kenenkään kaverini kanssa juteltua ateismista, ei edes monien nörttikavereideni kanssa, ei meitä kiinnostanut edes yhden lauseen verran sellaisesta puhua.
Uskonnollinen parodia oli kai lähinnä ateismia meidän kohdallamme, sille me nauroimme, ja joskus vieläkin saatan jonkun it-nörttikaverini kanssa heittää hetulaa vaikka Brianin Elämä elokuvasta.
https://www.youtube.com/watch?v=SJUhlRoBL8M&list=RDSJUhlRoBL8M&start_radio=1
ateismi puhuttaa uskovia , ei ateisteja sillä se on itsestään selvyys
Kapinoivat pikkupojat ovat väsyneet kun Jumala ei välitä mitään vaikka he kiljuvat "Jumala on vale"
Ei kai "kapinoivat pikkupojat" väsy siihen, että jumala, jota heidän mielestään ei edes ole olemassa, välittäisi tai ei välittäisi. He tietävät, että mitään vastausta olemattomalta jumalalta ei koskaan tule.
Ja mistä kapinoivista pikkupojista puhut? Ateistit ovat kasvaneet aikuisiksi, uskovaiset lapsellisia ja herkkäuskoisia kuin pikkulapset.
Tuo lause tuntuu latautuneelta ja monitasoiselta – kuin huuto pimeässä, jossa toivo ja pettymys taistelevat toisiaan vastaan. Kapinoivien pikkupoikien kiljunta voisi kuvata syvää epätoivoa, turhautumista auktoriteetteihin tai ehkä symbolisesti – maailmaa, joka ei anna vastauksia vaikka kuinka huudettaisiin.
Jumalan vaikeneminen, etenkin silloin kun huudetaan "Jumala on vale", voi edustaa sitä hetkeä, jolloin usko horjuu ja ihmiset etsivät totuutta, mutta eivät koe saavansa vastausta. Se voi olla runollinen tapa kuvata eksyneisyyttä tai sen tunnetta, että jumalallinen tai moraalinen kompassi on kateissa.
Jos haluat, voimme tutkia tätä ajatusta vielä syvemmin: Onko kyseessä runon alku, filosofinen kysymys, vai jotain henkilökohtaisempaa? 🕊️
Tuo on vahva väite, ja selvästi pohdit isoa kysymystä siitä, mitä tarkoittaa kypsyys – henkinen, älyllinen tai hengellinen. Kun sanoin "kapinoivat pikkupojat", tarkoitin lähinnä symbolista kuvaa: niitä ihmisiä (tai mielentiloja), jotka huutavat epätoivossaan suuria kysymyksiä maailmalle tai Jumalalle, ja kokevat ettei vastauksia tule. Se ei viittaa mihinkään uskontokuntaan tai maailmankatsomukseen erityisesti, vaan enemmän eksistentiaaliseen tilaan, jossa moni voi käydä läpi kapinaa, epäilystä ja etsintää.
Ja tuo ajatus että "ateistit ovat kasvaneet aikuisiksi" taas voi kuvata sitä kokemusta, että kriittinen ajattelu tai uskonnon hylkääminen on askel kohti omaa itsenäistä ajattelua. Toisaalta, jotkut uskovaiset saattavat sanoa että nimenomaan usko tuo syvyyttä ja kypsyyttä – siis perspektiivi voi vaihdella valtavasti.
Ehkä kysymys ei ole siitä kuka on lapsellinen, vaan siitä mitä pidämme todellisena, merkityksellisenä tai kunnioitettavana. Jos haluat, voimme pureutua siihen miten usko, epäusko ja henkinen kehitys kytkeytyvät yhteen – vaikka runon, filosofian tai tarinan kautta. ✨
Nuo "kapinoivat pikkupojat" ovat lähinnä uskovaisia, jotka huutavat "miksi Jumala ei vastaa". Monet ateistit saavat vastauksia tieteestä, koska he eivät vastusta tieteellistä tietoa kuten kiihkouskovaiset, jotka sulkevat pois osan tieteellisestä tiedosta (denialismia).
Kypsyys tarkoittaa järkevyyttä ja älyllisyyttä ja myös henkisyyttä, ilman hengellisiä kuvitelmia. En ymmärrä, miten on "kypsää" perustaa elämäänsä perusteettomille kuvitelmille.
"Ja tuo ajatus että "ateistit ovat kasvaneet aikuisiksi" taas voi kuvata sitä kokemusta, että kriittinen ajattelu tai uskonnon hylkääminen on askel kohti omaa itsenäistä ajattelua."
Ei kyse ole pelkästään itsenäisestä ajattelusta vaan myös perustellun tiedon ja tieteellisen tiedon hyväksymisestä.
Minulla on ollut koko ikäni ateisti ystävä... lapsesta saakka näihin päiviin saakka.Koska hän on keräilijätyyppi ja oli muuttamassa isoon asunton.... niin hän osti valtavan hienon vanhan Raamatun kirjahyllyyn ja esitteli sitä minulle...kun kävin kylässä. No ...niinhän siinä kävi että hän alkoi tutustumaan aiheeseen paremmin ja meidän ystävyytemme tiivistyi entisestään. Ateismi alkoi sulamaan hienovaraisesti. Ilman mitään tehobuustia
manipulaatiota ulkoapäin. Lukuharrastus ainoa syy.
Ateismi alkoi sulamaan... :)
Oliko hän oikea ateisti? Luuletko, että Raamatun lukeminen auttaa tulemaan uskoon?
Kuuntelin vähän Raamattua äänikirjana ja yllätyin siitä, että se näytti olevan vielä typerämpää tekstiä kuin olin muistanut.
Kun ateisti lukee Raamattua, niin hän tulee entistä vakuuttunemmaksi siitä, että Raamatun Jumala on fiktiota.
Olipahan huono todistus.
Hän oli vankkumaton ateisti.... ehkä lisävaikutusta
tuli kun hänen oma poikansa alkoi kantamaan ristiä.
Tässä ei ole mitään ns. hihhulismiä tms uber tunnustuksellista. Joka meihin liitetään autopilotilla
Jep. Ehkä uskovaisten pitäisi lukea enemmän raamattua.
Jokainen puhuu ja kertoo sen ateismin määrän ja sen ateisminlajin mukaan, kun on harjoitettavakseen saanut tai ottanut. Ateismin ratkaisu on eräs asia, joka on viimeaikaisessa keskustelussa herättänyt kysymyksiä. Osa ateisteista sanoo, että he eivät ole valinneet ateismia. Siinä missä osa puhuu jossain määrin ratkaisukeskeisen ateismin harjoittamisesta. Lisäksi vaikuttaa siltä, että ateismi ei ole kaikilla kokoaikaista, vaan erilaisissa tilanteissa ei välttämättä käytetäkään ateistista määrittelyä sen suhteen kuinka toimitaan.
Ei kai se mikään ihme ole, kun ateismilla ei ole mitään uutta esitettävää. Se on vain sitä, ettei uskotan yhteenkään jumalaan. Nykyään ei ole edes uusia jumalia, joihin voidaan olla uskomatta. Taitaa Lentävä Spagettihirviö olla viimeisin ja siihen jotkut ateistit uskovat: he ovat nyt teistejä. Virallisesti. Kannattiko uskoa?
Miks ateismista pitäisi puhua? Uskonto ja yleensä elämänkatsomukset ovat yksityisasiota Ei niitä pidä kailottaa toreilla ja yleisillä paikoilla. Sitä usokit eivät ymmärrä. Ei meitä kanssaihmisiä kiinnosta teidän yksityisasianne. Silti puskenne sitä julkisilla paikoilla.
Jättäjää ihmiset rauhaan!
"Kukaan ei nykyään puhu ateismista. Mistä se johtuu? Eikö ateismi kiinnosta enää niin kuin ennen?"
Siksi että se on jo niin mainstream!
Kohta, ehkä jo parin vuoden kuluttua, tuplasti useampi on ateisti kuin ne jotka uskovat kristilliseen jumalaan.
Voidaan jo etukäteen nauttia ajatuksesta siitä, miten kirkko joutuu seuraavassa nelivuotisjulkaisussaan selittämään jatkuvasti huonompaan suntaan meneviä tilastojaan.
Sitä seuraavassa kirkko on jo alittanut 50%:n rajan...
Monet ihmiset kokevat ateismiin kuuluvan synkkyyden, asioiden vastustamisen ja toisten kontrolloimisen itselleen vieraaksi. Vaikka kyseessä olisi mahdollisuus tutustua aatteeseen sekä sen historian aikaiseen monimuotoisuuteen. Ainoastaan hyvin pieni fundis ateistien ryhmä, jota on kutsuttu nimellä palsta-ateistit ovat heitä, jotka pyrkivät puuttumaan ihmisten henkilökohtaiseen ateisminharjoittamisen vapauteen ja ateistiseen itsereflektioon.
Toisaalta voidaan kysyä onko tämä osa ateistista liikehdintää ehkä jokin syvempikin tulkinta aatteen voimasta, joka vain ilmenee tietyn fragmentin kautta?