Hotel Santa Clausin

Hotel Santa Clausin laa­jen­nuk­sen en­sim­mäi­nen vaihe käyn­nis­ty­mäs­sä – Kor­ka­lon­ka­dul­le nou­se­mas­sa uusi seit­se­män­ker­rok­si­nen ho­tel­li­ra­ken­nus
Rovaniemen kaupungin ympäristölautakunta käsittelee rakennuslupaa kokouksessa ensi viikolla.

onko joulupukikin piripää va peukku taja

ei ihime onha siell räppärit mikkola yms huume vekkulit nehän ite kertoo et vetää kaikkia mitä löytyy

Partisaanien hyökkäys Lokankylään 14.7.1944
14.7.2024
Lokan erämaakylä käsitti kymmenkunta savua ja kansakoulun. Jäämerentieltä, Vuotsosta, erkani sinne kapea huonokuntoinen tie, jonka pituus oli lähes 50 kilometriä. Maantie päättyi Luirojoen itärantaan, josta vetolautta vei kulkijan vajaan 100 metrin levyisen joen yli. Itse kylä sijaitsi joen länsipuolella.


Kylän asukkaat toimittelivat 14.7.1944 tavanmukaisia askareitaan taloissa, perunapelloilla tai karjaa paimennellen. Kotona olivat vain naiset, lapset ja vanhukset. Asekuntoinen miesväki oli siellä jossakin synnyinmaata puolustamassa. Kylän asukkaiden turvallisuudesta huolehti Er.Os.Sompin asettama l+7 miehen vahvuinen aliupseerivartio, joka oli majoitettu kansakoulurakennukseen. Koulun välittömään läheisyyteen oli rakennettu vaatimattomat asemat mahdollisten partisaanihyökkäysten torjumiseksi. Koulurakennus sijaitsi kylän länsilaidassa, erillään kylän muiste taloista, jotka olivat ryhmittyneet lähemmäksi jokea.

Aliupseerivartion lähivarmistuksesta huolehti lähivartiomies, jonka tehtäviin kuului kiertää jatkuvasti vartion majoitusaluetta ja vaaran uhatessa suorittaa hälytys. Mainittuna päivänä kello 18 otti sotamies Riesto vartiomiehen tehtävät vastaan edelliseltä vartiomieheltä.

Oli valoisa ja lämmin kesäilta. Kaikkialla näytti olevan rauhallista. Ja tuskinpa vainolainenkaan vaivautuisi ulottamaan tuhoamisretkeään näin vähäpätöiseen ja köyhään erämaakylään. Näin kylän asukkaat uskoivat. Mutta toisin oli määrätty. Vartiomiehen käyskennellessä vartiopolullaan hänen katseensa pysähtyi yhtäkkiä koulurakennuksen länsipuolella olevalle matalahkolle, metsäiselle harjanteelle. Hetkisen harjannetta tarkkailtuaan vartiomies totesi siellä varovaista edestakaista hiiviskelyä, jolloin hän päätti ottaa asiasta selvän. Riesto lähti varovaisesti hiipimään piha-aukean yli kohti harjannetta ja päästyään niittyaukean puoliväliin hän totesi suurehkon joukon aseistettuja ruskeapukuisia miehiä ryhmittyneen harjanteen taakse.

”Partisaaneja!” pääsi tällöin vartiomiehen huulilta äänekäs huudahtus, ja samalla hän syöksyi lähimpään ampumakuoppaan, josta aloitti kiivaan ammunnan. Partisaanit vastasivat heti muutamalla pikakiväärisarjalla tuleen.

Koulurakennuksen majoitushuoneessa oli paikalla vartiopäällikkö, kersantti Kuopsu, kolme vartiomiestä ja kolme vanhempaa kylän miestä vierailukäynnillä. Loput vartiomiehistä olivat erilaisissa tehtävissä kylällä. Pk-sarjat kuultuaan vartiopäällikkö karjaisi: ”Hälytys! Jokainen mies asemiin!”.

Vartiopäälikkö etunenässä miehet aseineen hyökkäsivät ulos vartiotuvasta ja hakivat itselleen tuliasemat lähimmistä ampumakuopista. Päästyään asemiin vartiopäällikkö ryhtyi tarkkailemaan tilannetta. Tällöin hän totesi noin 300 metrin päässä olevalla harjanteella 60-80 partisaania ja runsaan 100 metrin päässä 15-20 vihollista etenemässä kohti koulurakennusta, jota alkoivat kiivaasti tulittaa’ Tällaisen vakavan tilanteen todettuaen vartiopäällikkö antoi lähimmälle miehelle käskyn mennä vartiotuvan puhelimella hälyttämään Korvasen kylään majoittuneen Os. Sompin.

Hetkisen kuluttua vartiomies palasi takaisin ja ilmoitti, että Korvasesta, joka on noin 18 km Lokankylästä pohjoiseen, lähtee heti osasto pikamarssissa apuun. Taistelun edelleen jatkuessa saapuivat myös asioillaan kylässä olleet varliomiehet paikalle ja liittyivät tulitaisteluun. Koulurakennusta oli nyt puolustamassa vartiopäällikkö ja seitsemän sotamiestä sekä kolme siviilimiestä, joille myös oli annettu aseet. Tämä tulivoima pysäytti koulurakennusta kohti edenneet partisaanit.

Näin paloi myös koulurakennus ja sen mukana sotamies Johannes Kumpulan perhe. Erääseen navettaan paloi kaksi naista ja läheisen talon mukana vanha nainen, poika ja tyttö. Eräässä navetassa oli seinustalla istunut 68-vuotias mies laittamassa saunavihtoja, hänkin oli palanut. Kaksi naista ja yksi poika saivat surmansa veneessä jokea ylittäessään, juuri kun vene oli pääsemässä turvaan vastarannalle. Erästä 35-vuotiasta raskaana olevaa vaimoa oli ammuttu vatsaan. Myöhemmin hänet sairaalassa leikattiin, jolloin luodin todettiin Iävistäneen lapsen pään. Vaimo kuoli sairaalassa.

Kaksi naista haavoittui polveen perunamaalla, mutta pääsivät vammoistaan huolimatta pakenemaan turvaan joen itärennalle. Erästä tyttöä, jonka äiti paloi, ammuttiin jalkaan. Viisi partisaania oli ampunut häntä navetassa, mutta siitä huolimatta tytön onnistui pelastautua. Aleksi Lokka (74-vuotias) haavoittui jalkaan, mutta pääsi pakenemaan.

Vanhukset, sairaat ja pienet lapset, iotka eivät kyenneet nopeasti pakenemaan, hakivat turvaa rakennuksien sisältä. Kun partisaanit sytyttivät rakennukset tuleen, he samalla telkesivät ovet ulkoapäin. Asukkaiden yrittäessä poistua palavista rakennuksista ikkunoiden kautta, partisaanit uhkasivat heitä tuliaseillaan josta oli seurauksena, että ahdistetut asukkaat paloivat rakennuksien mukana.

Kylän kymmenestä talosta paloi kaikkiaan seitsemän. Navetat paloivat karjoineen. Loput kolme taloa eivät jostain syystä syttyneet, vaikka nekin oli yritetty polttaa. Taistelujen aikana pelastui kylän asukkaiste yhteensä 47, joiste suurin osa Luirojoen itärannalle.

Partisaanit polttivat rakennuksien mukana seuraavat: Katri Yliriesto (32 v), Elino Lokka (60 v), Irma Lokka (11 v), Eeva Pyhäjärvi (33 v), Marie Vitikka (40 v), Emma Neitola (42 v), Matti Saarela (68 v), Lyydia Saarela (50 v), Paula Korpinen-Sergejeff (28 v), Rauno Sergejeff (6 v), Hilja Kumpula (31 v) ja hänen lapsensa Ritva (7 v), Lauri (9 v), Martti (5 v) v), Anna (3 v) ja Siiri, joka oli 3 viikon ikäinen.

Seuraavat kylän asukkaat kuolivat partisaanien ampumina: Hellin Lokka (27 v), Selma Kovakka (58 v), Arpu Manninen (9 v), Antero Lokka (3 v), Linnea Lokka (30 v) ja Urpo Yliriesto (3 v).

Seuraavia partisaanit haavoittivat: Ilma Manninen (50 v), Raili Neitola (22 v), Aino Kovakka (3 v), Timo Kovakka (5 v) ja Aleksi Lokka (74 v). Haavoittuneet toimitettiin viipymättä Ivalon sotasairaalaan ensiapua saamaan.


Sodankylän hautausmaalle on pystytetty hautakivi iskuissa kuolleille siviileille.
Siviilihenkilöiden lisäksi olivat aliupseerivartion tappiot käydyissä taisteluissa kaksi haavoittunutta. Partisaanit jättivät kylään kahdeksan kaatunutta. Haavoittuneensa he olivat vieneet mukanaan.

Heti taistelujen päätyttyä ryhdyttiin partisaaneja tarmokkaasti ajamaan takaa. Sitä jatkettiin valtakunnan rajalle saakka, mutta taistelukosketusta ei niihin huonoista sääolosuhteista johtuen onnistuttu saamnaan. Monta sankarillista taistelua käytiin viime sotiemme aikana Lapin laajoissa erämaissa tunteettomia partisaaneja vastaan. Edellä kerrottu on vain yksi niistä. Moni Lapin mies on siellä hiihtänyt ”viimeisen latuosa” ja kaatunut sankarina, useinkin tiettömien taipaleiden takana kaukana omaisistaan ja ystävistään. Kertomukset näistä erämaiden miehistä, heidän elämästään ja taisteluistaan valakoot tuleviin sukupolviin luottamusta omaan voimaan.

Ari-Pekka Harju kirjoitti tämän artikkelin puhtaaksi Kansa Taisteli lehdestä 9/1963

ddddwf

eeee huume hotelli

aaa

rgrg