Esimerkkejä luovuudesta

Anonyymi-ap

Televisiossa on jälleen nähtävissä Suuri ompelukisa.

Tavalliset ihmiset pääsevät mukaan kisailemaan luovuudesta ja taidoista.
Vanhat takit muuttuvat taitavissa käsissä,
lepakoita ja hämähäkkejä syntyy luovien ompelijoiden käsissä.
Noista puhuisin luovuutena.
Harrastuksesta voi syntyä taidetta.
Mikään harrastus ei ole turha,
mikäli harrastaja itse tuntee saavansa siitä sen ilon ja hyvän mielen,
jonka vuoksi on juuri siihen harrastukseensa päätynyt.

Onnea ja hyvää mieltä, mitä sitten harrastattekaan.
Ano joka ei ole rekattu.

47

439

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Hämähäkit ja noidat ommellaan 8 kauden jaksossa 4 tai 5.
      Kaikissa jaksoissa on yllin kyllin merkillepantavaa taitoa ja mielikuvituksen rikkautta kangaspalan suunnittelussa, kuinka siitä tehdään asuste, jalkine, tms.

    • Anonyymi

      Olen katsonut kaikki kaudet ja jaksot Areenasta.
      Siinä on hyvin kattavasti ja haasteellisesti erilaisia suunnittelu- ja ompelutöitä.
      Sekä vanhasta uutta.

    • Anonyymi

      "Luovuus on kyky tuottaa jotain uutta, omaperäistä ja hyödyllistä, olipa se sitten idean, ongelmanratkaisun tai taideteoksen muodossa. Siihen liittyy uusiin näkökulmiin katsominen, innovatiivinen ajattelu ja kyky toimia joustavasti muuttuvissa tilanteissa. Luovuus on yleinen inhimillinen ominaisuus, jota voi kehittää ja joka ilmenee arjen toimissa, taiteessa, tieteessä ja työelämässä. "

      Tämä on mielestäni aika hyvä määritelmä luovuudesta. Se on nimenomaan yleinen inhimillimen ominaisuus, ei vain tiettyihin aloihin liittyvä.

      • Noinhan se on yleisesti käsitetty ja ei kukaan ole varmaan pitänyt minään muuna.
        Minä toteutan luovuuttani kirjoittamalla, ruuanlaitossa ja sisustuksessa. Joku kertoi entisöivänsä vanhoja huonekaluja, sekin on upea harrastus, jolla voi ilmaista luovuuttaan käden taidoilla, yhdistäen ne estetiikkaan ja käytännön tarpeeseen.
        Jokaisella ihmisellä on tietty kapasiteetti luovuuteen, mutta joillakin se on kehittynyt pitemmälle.

        Puhuttiin tuossa ylempänä käsitöistä:
        Niissä voi toki toteuttaa luovuuttaan, mutta ei välttämättä. Äitini oli ahkera ja taitava käsityöihminen, kutoi, maalasi porsliinia jne. Erittäin taitava käsistään ja värisilmääkin hänellä oli, mutta luovuuttaan hän toteutti käsitöillään vain harvoin. Ihanat ruusukupit, jotka sain häöneltä, käsinmaalatut ja joita arvostan yli kaiken eivät ole varsinaisesti hänen luovuunsa tuotetta, koska ne on tehty mallien ja sablunien mukaan, ohjaajan suosittelimilla väreillä ja aiheilla.

        Innovatiivinen ajattelu synnyttää tekoja ja käsitteitä jotka ovat osa ihmisen kaikkein arvokkaimpia ominaisuuksia. Ja niitä voi kehittää poikkeamalla jo kuljetuilta poluilta,, soveltamalla ja kehittämällä edelleen perinteisiä malleja ja väriyhdistelmiä, käsitöissä, yhdistelemällä eri ruoka-aineita keittotaidossa , säveltämällä musiikkia, jossa yhdistellään sointuja jollakin uudella, ei-sovinnaisella tavalla.

        Perinteet kunniaan, mutta uutta voi luoda vain käyttäen omaa luovuuttaan.


      • Tuo määritelmä vastaa omaakin käsitystäni asiasta, joten myös minun mielestäni se on hyvä.
        Monasti asia nähdään liian mustavalkoisena.
        Kuitenkin se on elämässä läsnä aina.

        Luin juuri iltalehdestä, kun joku pilviä katseleva oli nähnyt Trumpin kasvot pilvimuodostelmassa. Luovaa mielikuvitusta.

        Joskus kun istuskelen terassilla tai laiturinpenkillä, harrastan myös kuvioiden etsimistä pilvimuodostelmista.


      • Anonyymi
        Paloma.se01 kirjoitti:

        Noinhan se on yleisesti käsitetty ja ei kukaan ole varmaan pitänyt minään muuna.
        Minä toteutan luovuuttani kirjoittamalla, ruuanlaitossa ja sisustuksessa. Joku kertoi entisöivänsä vanhoja huonekaluja, sekin on upea harrastus, jolla voi ilmaista luovuuttaan käden taidoilla, yhdistäen ne estetiikkaan ja käytännön tarpeeseen.
        Jokaisella ihmisellä on tietty kapasiteetti luovuuteen, mutta joillakin se on kehittynyt pitemmälle.

        Puhuttiin tuossa ylempänä käsitöistä:
        Niissä voi toki toteuttaa luovuuttaan, mutta ei välttämättä. Äitini oli ahkera ja taitava käsityöihminen, kutoi, maalasi porsliinia jne. Erittäin taitava käsistään ja värisilmääkin hänellä oli, mutta luovuuttaan hän toteutti käsitöillään vain harvoin. Ihanat ruusukupit, jotka sain häöneltä, käsinmaalatut ja joita arvostan yli kaiken eivät ole varsinaisesti hänen luovuunsa tuotetta, koska ne on tehty mallien ja sablunien mukaan, ohjaajan suosittelimilla väreillä ja aiheilla.

        Innovatiivinen ajattelu synnyttää tekoja ja käsitteitä jotka ovat osa ihmisen kaikkein arvokkaimpia ominaisuuksia. Ja niitä voi kehittää poikkeamalla jo kuljetuilta poluilta,, soveltamalla ja kehittämällä edelleen perinteisiä malleja ja väriyhdistelmiä, käsitöissä, yhdistelemällä eri ruoka-aineita keittotaidossa , säveltämällä musiikkia, jossa yhdistellään sointuja jollakin uudella, ei-sovinnaisella tavalla.

        Perinteet kunniaan, mutta uutta voi luoda vain käyttäen omaa luovuuttaan.

        Noin ahtaasti ajatteleminen ei edusta luovuutta.
        Kyllä luovuutta voi toteuttaa, vaikkei poikkeaisikaan "kuljetulta polulta".

        Sekin on luovuutta, vaikka tekisi sabluunan mukaan.
        Ei siihenkään kaikki pysty eivätkä ole edes kiinnostuneita.
        Taiteilijakin voi tehdä kymmenen versiota samasta taulusta
        ennenkuin lopullinen syntyy.
        Jokainen vaihe on luovuutta, vaikka toistaisi lähes samaa.

        Luovuus on nyt näissä keskusteluissa saanut yliarvostetun aseman.
        Joillekin on niin "hienoa" ajatella olevansa "luova",
        ajatella omaavansa jonkun harvinaisen ominaisuuden,
        olevansa jotain erikoista,
        niinkuin joku ominaisuus tai taito olisi toista parempi.

        Kaikilla on luovuutta. Se vain ilmenee eri tavalla.
        Ihmisillä on monia muitakin yhtä "tärkeitä" ominaisuuksia.
        Kuka on hyvä missäkin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Noin ahtaasti ajatteleminen ei edusta luovuutta.
        Kyllä luovuutta voi toteuttaa, vaikkei poikkeaisikaan "kuljetulta polulta".

        Sekin on luovuutta, vaikka tekisi sabluunan mukaan.
        Ei siihenkään kaikki pysty eivätkä ole edes kiinnostuneita.
        Taiteilijakin voi tehdä kymmenen versiota samasta taulusta
        ennenkuin lopullinen syntyy.
        Jokainen vaihe on luovuutta, vaikka toistaisi lähes samaa.

        Luovuus on nyt näissä keskusteluissa saanut yliarvostetun aseman.
        Joillekin on niin "hienoa" ajatella olevansa "luova",
        ajatella omaavansa jonkun harvinaisen ominaisuuden,
        olevansa jotain erikoista,
        niinkuin joku ominaisuus tai taito olisi toista parempi.

        Kaikilla on luovuutta. Se vain ilmenee eri tavalla.
        Ihmisillä on monia muitakin yhtä "tärkeitä" ominaisuuksia.
        Kuka on hyvä missäkin.

        Luovuuttako on pöydänkannen maalaaminen liitumaalilla.

        Ilman luovuuttakin huono maali korjataan
        maalaamalla uudelleen.
        Ei siinä luovuutta tarvita.
        Yksilöitä me olemme. Joku osaa laulaa, toinen ei, mutta se on eri asia kuin luovuus.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Noin ahtaasti ajatteleminen ei edusta luovuutta.
        Kyllä luovuutta voi toteuttaa, vaikkei poikkeaisikaan "kuljetulta polulta".

        Sekin on luovuutta, vaikka tekisi sabluunan mukaan.
        Ei siihenkään kaikki pysty eivätkä ole edes kiinnostuneita.
        Taiteilijakin voi tehdä kymmenen versiota samasta taulusta
        ennenkuin lopullinen syntyy.
        Jokainen vaihe on luovuutta, vaikka toistaisi lähes samaa.

        Luovuus on nyt näissä keskusteluissa saanut yliarvostetun aseman.
        Joillekin on niin "hienoa" ajatella olevansa "luova",
        ajatella omaavansa jonkun harvinaisen ominaisuuden,
        olevansa jotain erikoista,
        niinkuin joku ominaisuus tai taito olisi toista parempi.

        Kaikilla on luovuutta. Se vain ilmenee eri tavalla.
        Ihmisillä on monia muitakin yhtä "tärkeitä" ominaisuuksia.
        Kuka on hyvä missäkin.

        Onko "luovuus" tärkeäkin ominaisuus ? Täällä se tuntuu olevan itsensäkehumista.
        Käytännön luovuus on asia, jota arvostan paljon. Sitä tarvitaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko "luovuus" tärkeäkin ominaisuus ? Täällä se tuntuu olevan itsensäkehumista.
        Käytännön luovuus on asia, jota arvostan paljon. Sitä tarvitaan.

        Itsensä kehumista ?
        Siinä taas oikein esimerkki siitä miten näkee maailman, siis jos minä vaikka osaisin kirjoittaa kirjan ( mitä en osaa) niin onko se kehumista jos kertoo että on onnistunut . Minusta ei ole.
        Jos osaisin maalata kauniin taulun ( jota en osaa) niin enkö saisi itse olla onnellinen omasta tekeleestä ilman että joku vetää sitä vanhan ajan mallia esiin että muka se olisi itse kehua.
        Lapsetkin kasvatetaan tänään siten että saavat omata hyvän itsetunnon ja sanoa että osaavat , se kun Ennenvanhaan muka ihmiset vähättelivät omia taitojaan , ettei vaan kukaan sanoisi että harrastaa itsekehua. Kateellisuus tekee sen että sanotaan asioita itsekehuksi . Koska se ei sitä ole . Siis miksi ihminen ei saisi olla iloinen siitä että on onnistunut Ja kertoa siitä ilman että jonkun on pakko vääntää se itsekehuksi , sellainen ajatustapa on ainoastaan jonkinlaista kateutta että vähätellään sitä mitä joku on saanut aikaan
        Siis mielestäni saa olla iloinen omista saavutuksistaan .
        Aika jolloin taiteilijat itsekkin vähättelivät omia kauniita töitään on ohi , tänään saa olla tyytyväinen siihen mitä on saanut aikaan omalla luovuudellaan ,
        Ja se joka puhuu itsekehusta näyttää ainoastaan oman luonteensa joka on hyvin ahdasmielinen , kateellinen ja vähättelevä,, siihenkin on tietysti syynsä että on sellainen , valitettavasti .


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Noin ahtaasti ajatteleminen ei edusta luovuutta.
        Kyllä luovuutta voi toteuttaa, vaikkei poikkeaisikaan "kuljetulta polulta".

        Sekin on luovuutta, vaikka tekisi sabluunan mukaan.
        Ei siihenkään kaikki pysty eivätkä ole edes kiinnostuneita.
        Taiteilijakin voi tehdä kymmenen versiota samasta taulusta
        ennenkuin lopullinen syntyy.
        Jokainen vaihe on luovuutta, vaikka toistaisi lähes samaa.

        Luovuus on nyt näissä keskusteluissa saanut yliarvostetun aseman.
        Joillekin on niin "hienoa" ajatella olevansa "luova",
        ajatella omaavansa jonkun harvinaisen ominaisuuden,
        olevansa jotain erikoista,
        niinkuin joku ominaisuus tai taito olisi toista parempi.

        Kaikilla on luovuutta. Se vain ilmenee eri tavalla.
        Ihmisillä on monia muitakin yhtä "tärkeitä" ominaisuuksia.
        Kuka on hyvä missäkin.

        ”Hienoa ajatella olevansa luova” luova ihminen ei edes ajattele mitään hienoa silloin kuntekee luovaa työtään ,
        Olet hyvin kaukana sanasta luova ihminen .
        Sana hienoa on siitä hyvin kaukana


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Luovuuttako on pöydänkannen maalaaminen liitumaalilla.

        Ilman luovuuttakin huono maali korjataan
        maalaamalla uudelleen.
        Ei siinä luovuutta tarvita.
        Yksilöitä me olemme. Joku osaa laulaa, toinen ei, mutta se on eri asia kuin luovuus.

        Taisit viitata toisessa ketjussa kirjoittaneeseen. Hän mainitsi entisöineen pöytää ja lipastoa.
        Minun taloudessani asustaa puuseppä. Hän myös entisöi vanhoja puuhuonekaluja. Se on perusteellista tutustumista entisöitävään esineeseen. Aikakauteen, menetelmiin, maaleihin, kiinnityksiin jne. Luin uudelleen tuon kirjoittajan tekstin ja kyllä hän näyttää perehtyneen asiaan. Jo se, että hän mainitsi vanhan ajan liitumaalin viittaa siihen, että esineen pintakerroksia on tutkittu. Luovaa on ainakin se, ettei kyseisen aikakauden tuotteita ehkä ole saatavilla vaan täytyy käyttää omaa luovuutta 😉
        Minä olen se, joka kirjoitti: "hieno harrastus sinulla".

        Panutytöt on sitten ihan eri asia. "Pinotexia pintaan...".


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Noin ahtaasti ajatteleminen ei edusta luovuutta.
        Kyllä luovuutta voi toteuttaa, vaikkei poikkeaisikaan "kuljetulta polulta".

        Sekin on luovuutta, vaikka tekisi sabluunan mukaan.
        Ei siihenkään kaikki pysty eivätkä ole edes kiinnostuneita.
        Taiteilijakin voi tehdä kymmenen versiota samasta taulusta
        ennenkuin lopullinen syntyy.
        Jokainen vaihe on luovuutta, vaikka toistaisi lähes samaa.

        Luovuus on nyt näissä keskusteluissa saanut yliarvostetun aseman.
        Joillekin on niin "hienoa" ajatella olevansa "luova",
        ajatella omaavansa jonkun harvinaisen ominaisuuden,
        olevansa jotain erikoista,
        niinkuin joku ominaisuus tai taito olisi toista parempi.

        Kaikilla on luovuutta. Se vain ilmenee eri tavalla.
        Ihmisillä on monia muitakin yhtä "tärkeitä" ominaisuuksia.
        Kuka on hyvä missäkin.

        Meidän taide opettaja sanoi aina että luovuus joka lähtee omista aivoista on aitoa luovuutta. Tottakai voi tehdä jonkun mallin mukaan jos pitää siitä työstä mutta silloin on joku toinen luonut sen mallin siis se ei ole muuta kun jäljittelemistä jonkun luovan ihmisen tekemisistä .

        Siis mielestäni hän ei ollut miten ahtaasti ajatteleva. Minä olin lapsena kova luomaan paperinukeille erilaisia vaatteita. Ne oli siis luomuksia mitä minä piirsin ja värikin omaa aikaansaamista se paperinukke oli jonkun toisen luoma.
        Yhden mallin säilytin ja ajattelin että kun tulen isoksi niin teen itselleni sellaisen mekon.

        Kun olin 17 v niin en tehnyt mekkoa itse vaan vein kankaan mallin kanssa ompelijalle ja hön teki kauniin leningin minun piirrokseni mukaan. Kun sitten menin iltamiin se asu yllä tapasin tulevan mieheni ensi kertaa , siitä on jäänyt kiva muisto . Harmi kun en säilyttänyt leninkiä, muistona . Vaikka malli on päässäni että såvoisin tehdä uuden leningin itse sen mukaan , mutta missä sellaista tämän ikäiset pitävät . Joten olkoot vaan muisto mielessäni nuoruudesta. Tauluja maalikin myös ja opettaja kehui kovasti. Niitä. Kun koulut loppui ei sen jälkeen tullut mitään taulujen maalauksia.


    • Anonyymi

      Suurta luovuutta vaatii elää pienillä tuloilla Suomessa. Kun jää satanen kuussa ruokaan , siinä saa keksiä tosissaan millä nälän taltuttaa ja saa tarpeeksi ravinteita.
      Minulla on muutama perusjuttu aina ja niistä yhdistelen. Kauraryynejä, linssejä, kananmunia, ruokaöljyä, juustoa, perunoita ja porkkanoita. Kerään marjoja pakkaseen, tee ainekset kuivatan itse, kahvia en juo. Sieniä lähinnä kuivatan. Kaupasta saa ilmaiseksi muiden ostamista kaloista perkeitä, hyvää soppaa tulee.

      • Anonyymi

        Kiitos niin paljon realistisesta kommentistasi näitten itsensäkehujien
        vastapainoksi !
        Jos rahaa on jokainen oppii pipertämään pöytäänsä yhtä sun toista, mutta pärjätä
        pikku rahalla ja syödä terveellisesti siinä vasta luovuutta tarvitaan !


      • Anonyymi

        PARAS KOMMENTTI LUOVUUDESTA. Ei haise yhtään itsekehukaan.


      • Anonyymi

        Anteeksi, mutta jos jää vain satanen kuukaudessa ruokaan olisit ehkä
        oikeutettu johonkin tukeen ?
        Me olemme töissä käydessämme maksaneet sosiaaliturvasta, se ei ole
        ilmaiseksi saatua rahaa kenellekään. Älä epäröi kysyä josko saisit jotain
        tukea. Miten noin vähällä rahalla voi pystyä syömään tarpeeksi ja terveellisesti ?
        Olet ihmeidentekijä !!!!!!!!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiitos niin paljon realistisesta kommentistasi näitten itsensäkehujien
        vastapainoksi !
        Jos rahaa on jokainen oppii pipertämään pöytäänsä yhtä sun toista, mutta pärjätä
        pikku rahalla ja syödä terveellisesti siinä vasta luovuutta tarvitaan !

        Ei täällä kukan itsekehu , mitenkään .se olet sinä ja ainun ajatusmaailmaasi joka vääntää kaiken itsekuksi


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        PARAS KOMMENTTI LUOVUUDESTA. Ei haise yhtään itsekehukaan.

        Ihan tyypillinen ahadaamilinen kommentti ja vielä versaaleilla kirjoitettu luullen että se näkyy paremmin .
        Okein huvittavaa sinänsä kun näkee miten vanhan ajan ajatustapa on vielä joillakin käytönnössä. Sellainen ihmisten näkee joka asiassa itsekehua joka on kateellinen luonne ja jolla on taipumus alentaa tieten ihmisten aikaansaannoksia.
        Onneksi näitä ajatuksia omaavat ihmiset ovat jo aika vähissä tänään .
        Nuoria kannustetaan tänään arvostamaan omia töitään ja itseään juuri sellaisena kun on,
        He saavat tänäön näyttää että ovat tyytyväisiä omiin saavutuksiinsa ,
        Ei nykyään enää lapsia opeteta vähättelemään itseään ja taitojaan, kuten ennenvanhaan. Rajoittuneet ihmiset tekivät ja jotkut vielä tänäänkin .
        Oikein huvittavaa huomata nämä ns perus ihmiset. Ja heidän kova yrityksensä vähätellä
        Toisia ihmisiä . Se kertoo hyvin paljon heidän luonteestaan .


    • Luovuutta kuvaa myös Paloman (kuin myös omani) ruokien monipuolisuus js esillelaitto.

      Antipastovadit, joista usein ilkutaan, ovat esillelaittokyvyn mestariteoksia. kauniisti katettu ruokapöytä verättää ruokajalun.

      Muistan yhden entisen salarakkaan sanat kun katsoi kattamaani pöytää, kaunista. Hän kertoi ärtymyksestään kun hänen vaimonsa veittää leivät muovipussissa ruokapöytään.

      No, luova tykkää kauniista asioista.

      • Anonyymi

        Jokainen emäntä ja kokki käyttää omaa tapaansa pöydän kattamisessa ja ruokien esillepanossa.
        Siitä ei yleensä tehdä suurta numeroa, koska ruokailija tuskin suurta kiinnostusta esittää antipastojen asetteluihin tavallisessa elämässä ja arjessa.
        Se olkoon oletettujen rikkaiden ominaisuus, samoin kuin pikkusormen pystyssä pitäminen kahvia juodessa.
        Eräs varakaan perheen kuuluisa vävy sanoikin, että hän ei ole oppinut sitä tapaa, eikä hänestä ole teeskentelemään älymystön tapoja, kuin hän on ihan tavallinen kirjailija.
        Erosi ja rakastui köyhään leskeen.
        Ei tarvitse syödä hienoja illallisia eikä pitää pikkusormen suunnasta huolta.
        Aatelistolla on von ja tyyli.


      • Anonyymi

        Luoja tuota vaatimattomuutta, jota on sinulle siunaantunut. Et varmaan koskaan
        lankeaisi itseäsi kehuskelemaan ?


      • Anonyymi

        Ei tarvitse pitää itseään "luovana" pitääkseen kauniista asioista.


      • Anonyymi

        Itsetuntosi on tosi pieni.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itsetuntosi on tosi pieni.

        Mitä enemmän itseään kehuu sen mitättömämmäksi itsensä tuntee.
        Ehkä syystäkin ? Harvinaisina itselleen rehellisinä hetkinä ei itsekään
        usko "luovuuteensa".
        Kun muut eivät kehu on pakko itse kehua saadakseen nostetta itsetunnolleen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitä enemmän itseään kehuu sen mitättömämmäksi itsensä tuntee.
        Ehkä syystäkin ? Harvinaisina itselleen rehellisinä hetkinä ei itsekään
        usko "luovuuteensa".
        Kun muut eivät kehu on pakko itse kehua saadakseen nostetta itsetunnolleen.

        Lahjattomat uskovat kaiken lisäksi kohteliaisuuksiin, "kyllä olet hyvä !"


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitä enemmän itseään kehuu sen mitättömämmäksi itsensä tuntee.
        Ehkä syystäkin ? Harvinaisina itselleen rehellisinä hetkinä ei itsekään
        usko "luovuuteensa".
        Kun muut eivät kehu on pakko itse kehua saadakseen nostetta itsetunnolleen.

        Jos ei kaikki maailman taiteilijat oli uskoneet luovuutensa niin ei olisi oeålemassa kauniita tauluja eikä kirjoja luettavaksi , eikä kauniita vaatteita mitä joku on suunnitellut jne
        Siis kateelliset ihmiset ainoastaan puhuvat itsekehusta .
        Taiteilijan on aina oltava ensin itse tyytyväinen työhönsä ennenkun. Se otetaan esille isommissa piireissä .vai pitäiskö taiteilijan sanoa että ” maalasin paska taulun mutta meni paljon väriä ” samalla kun kansa rakastaa hänen taulujaan se jos jokin on teeskentelyä että vähättelee omia saavutuksiaan vaikka tietää että on onnistunut .


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos ei kaikki maailman taiteilijat oli uskoneet luovuutensa niin ei olisi oeålemassa kauniita tauluja eikä kirjoja luettavaksi , eikä kauniita vaatteita mitä joku on suunnitellut jne
        Siis kateelliset ihmiset ainoastaan puhuvat itsekehusta .
        Taiteilijan on aina oltava ensin itse tyytyväinen työhönsä ennenkun. Se otetaan esille isommissa piireissä .vai pitäiskö taiteilijan sanoa että ” maalasin paska taulun mutta meni paljon väriä ” samalla kun kansa rakastaa hänen taulujaan se jos jokin on teeskentelyä että vähättelee omia saavutuksiaan vaikka tietää että on onnistunut .

        Taiteilja hioo töitään, hylkää osan, pyrkii täydellisyyteen. Taitailja osaa tekniikat, tekee niillä uniikkia jälkeä.
        Teiteilija on yleensä hyvin itsekriittinen. Hän antaa töidensä puhua puolestaan, eikehuskele niillä. Alan kriitikot antavat palautteen..


    • Olin ehkä luovimmillani silloin, kun omien lasten kanssa harrastimme nukketeatteria. Tein käsikirjoituksen , saatoin vaikka modernisoida kansansadun. Lavasteissa auttoi mies, lapsetkin ideoivat, minä veistin puusta tai muotoilin massasta käsinukkien päitä ja jäseniä, ompelin vaatteet, tein peruukit. Kävin käsinukkekurssejakin ja esitimme näitä sukujuhlissa, lasten synttäreillä, jouluisin jne. Puusta veistämisestä pidin erityisesti , autoin myös miehen pienoismalliharrastuksessa. Vaahterasta ja omenapuusta oli ihana veistää, muutaman luonnikkaan eläinhahmonkin sain aikaan.

      Kukkien kasvatus on ollut intohimoni, jossain vaiheessa haaveilin floristin ammatistakin. Ihan toiselle alalle päädyin, mutta harrastuksena se on aina mukana kulkenut. Olen käynyt muutaman kurssin, kukkkakauppiaat esimerkiksi järjestävät niitä viikonloppuisin. Luonnonkukkien ja -materiaalien yhdistäminen kasvatettuihin antaa paljon mahdollisuuksia. Joskus ostan marketista ruusunipun ja yhdistelen sen vaikkapa vadelman oksiin ja päivänkakkaroihin tai talvella havun oksiin ja mustikanvarpuihin.

      Erilaiset kimppujen muodot ja värit loputon mielikuvituksen leikkikenttä. Otan kesällä kukkia kuivumaan, myös siemenkotia ja heiniä. Nyt hortensiat ovat upeimmillaan, niiden kuivatus on helppoa. Kokeilin eka kertaa myös pionia , mutta se tuntuu olevan hyvin hauras. Puhallushiekassa olen kuivattanut muistorikkaimpia ruusuja. Perheen juhliin olen tehnyt kukka-asetelmat, lukemattomat kukkaseppeleet ja kranssit sitonut ja kimput sitonut. Hiukan olen tehnyt tienestiäkin tällä taidolla sekä väkertänyt hyväntekeväisyysmyyjäisiin. Koko ajan on tuore kukkakimppu ainakin keittiön pöydällä, nyt oman puutarhan keltaista kultapalloa ja tarhapiiskua, oranssia kehäkukkaa mukana.

      Kaunis kattaus on arjenkin estetiikkaa, arkinenkin ruoka ansaitsee huolitellun esillepanon. En ole pärjäisi palstan kokkikilpailuissa , mutta koettaisin korjata asiaa tunnelmalla , kuten kukka-asetelmilla ja soinnuttaisin liinat, servetit ja kynttilät sävyihin. Kukkien kieli on lempeää ja paljonpuhuvaa.

      • Anonyymi

        Aika paljon olen samoilla linjoilla, mutta turha painotus antipastoihin ja asetteluihin on liikaa, yleensä puhutaan alkupaloista.

        Oma luovuuteni on käsitöiden suunnittelussa, ja kirjallisissa asioissa.
        Olen ohjannut lapsia, teatteria ja ihan tavallisia ajankuluttamiseen kuuluvia asioita, pois pahuudesta, ja kiusan tekemisestä nuoremmille.
        Yhä vielä he minua muistavat. Numeroa siitä ei ole tarpeen tehdä, mutta luovuutta, itse kirjoitin sadut ja näytelmät, lapsillakin omiin vuorosanoihinsa muutoksia ja lisäyksiä saivat esittää ja tehdä. Monen lapsen luovuus tuli esille ja hyvin ovat pärjänneet julkisessa elämässä ja nykyisessä netti maailmassa. Luovuutta, mielikuvitusta ja esiintymistä, niitä he saivat oppia, minä opin yhtä paljon lapsilta ja nuorilta.
        Saan halauksia ja kiitoksia kun heitä tapaan, nykyisin harvemmin, hajaantuneet ovat ympäri maapallon.
        Rakastan kauneutta, samoilen luonnossa, rannoilla, vuorilla, erämaissa, ja kuka kukkia vastustaisi.
        Katan kauniisti, mutta en prameile niillä kultaisilla ruokailuvälineillä jotka omistan, ne ovat laatikossa, ansioista saatu, perinnöksi jäävät. En tarjoile niin hienoja ruokia arjessa, että hopeitakaan tarvittais.
        Pidän itseäni luovana, mutta en hienostelijana missään asiassa.
        Hiljaiseloa viettäen elämää on yhä anteliasta ja ihanaa.
        Pilvenhattaratkin puhuvat, vesi laulaa ja tuuli tuo terveisiä kaukaa.
        Haluan elää juuri näin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aika paljon olen samoilla linjoilla, mutta turha painotus antipastoihin ja asetteluihin on liikaa, yleensä puhutaan alkupaloista.

        Oma luovuuteni on käsitöiden suunnittelussa, ja kirjallisissa asioissa.
        Olen ohjannut lapsia, teatteria ja ihan tavallisia ajankuluttamiseen kuuluvia asioita, pois pahuudesta, ja kiusan tekemisestä nuoremmille.
        Yhä vielä he minua muistavat. Numeroa siitä ei ole tarpeen tehdä, mutta luovuutta, itse kirjoitin sadut ja näytelmät, lapsillakin omiin vuorosanoihinsa muutoksia ja lisäyksiä saivat esittää ja tehdä. Monen lapsen luovuus tuli esille ja hyvin ovat pärjänneet julkisessa elämässä ja nykyisessä netti maailmassa. Luovuutta, mielikuvitusta ja esiintymistä, niitä he saivat oppia, minä opin yhtä paljon lapsilta ja nuorilta.
        Saan halauksia ja kiitoksia kun heitä tapaan, nykyisin harvemmin, hajaantuneet ovat ympäri maapallon.
        Rakastan kauneutta, samoilen luonnossa, rannoilla, vuorilla, erämaissa, ja kuka kukkia vastustaisi.
        Katan kauniisti, mutta en prameile niillä kultaisilla ruokailuvälineillä jotka omistan, ne ovat laatikossa, ansioista saatu, perinnöksi jäävät. En tarjoile niin hienoja ruokia arjessa, että hopeitakaan tarvittais.
        Pidän itseäni luovana, mutta en hienostelijana missään asiassa.
        Hiljaiseloa viettäen elämää on yhä anteliasta ja ihanaa.
        Pilvenhattaratkin puhuvat, vesi laulaa ja tuuli tuo terveisiä kaukaa.
        Haluan elää juuri näin.

        Nyt on tarjolla monia erilaisia tieto- ja taitolajien kursseja kun erilaiset Opistot avaavat ovensa.
        Suvun nuorimmaiset ovat itseopiskelleet tanssiaskelia ja kuvanneet tiktokkiin.
        Lupaavat nyt mennä opettelemaan ihan ohjattuihin ryhmiin.


    • Anonyymi

      Muistan joskus vuosia sitten katsoneeni tuota otsikossa mainittua ohjelmaa.
      Nyt innostuin Areenasta katsomaan muutaman jakson, Merimieshousut.
      En ole koskaan aitoina noita housuja nähnyt, joskus vanhoissa muotilehdissä kyllä.
      Melkoinen tehtävä, vaikka ompelijat saivat kaavat ja ompeluohjeet.
      Täydellisiä ei syntynyt, hyviä tavallaan kaikki, virheineen, koska virheet voi korjata aina kun purkaa ompeleet ja kääntää kappaleet oikein päin.

      Koskettava tilanne sattui eteeni tuolla rannassa.
      Pieni tyttö oli ommellut itsellensä käsilaukun ja se oli kadonnut jonnekin pitkällä lenkillä jonka he olivat perheenä tehneet.
      Tyttö itkien kertoi minullekin, että hän oli itse virkannut siihen koristeeksi ulpukan jossa on sian kärsä. Itse virkkasin kun kuvassa oli ulpukka ja tykkäsin siitä.

      Muistin, että ulpukan kukassa on sian kärsä!
      Ihana tyttö, isi lähti kiertämään reittiä uudelleen, äiti ja lapset jäivät odottamaan laukun löytymistä. Vilkuttivat kun lähdin kävelemään.
      Oma tekemä on totisesti lapselle arvokas.
      Toivottavasti isi löysi etsimänsä ja tyttö säilyttää aarretta paremmin, ettei unohdu vaikka kivelle, kun luonnossa on niin paljon katsottavaa ja koskettavaa.

      • Anonyymi

        Iloinen uutinen tytön käsilaukusta.
        Onnistuinpa samaan aikaa taas ulkoilemaan ja tapasin eilen tuon perheen.
        Jäimme ihan suustamme kiinni ja kuulin miksi isäkin on ulkoilemassa, eikä töissä. Kaikki ei ole aina kaunista ja ihanaa, mutta se on sivuseikka.

        Tytön käsilaukku oli löytynyt, virkattu lumpeenkukka oli paikoillaan ja äiti oli aplikoimalla ommellut siihen kauniin, verhokankaasta leikatun punaisen ruusun.
        Kaunis laukku ja onnellinen tyttö.
        Kun tulin kotiin, istuin hetken.
        Laitoin ihan kädet ristiin ja rukoilin tuolle perheelle apua ja turvaa tulevaisuuteen.
        Onnen lahjoja jaetaan mielestäni epätasaarvoisesti.


      • Anonyymi kirjoitti:

        Iloinen uutinen tytön käsilaukusta.
        Onnistuinpa samaan aikaa taas ulkoilemaan ja tapasin eilen tuon perheen.
        Jäimme ihan suustamme kiinni ja kuulin miksi isäkin on ulkoilemassa, eikä töissä. Kaikki ei ole aina kaunista ja ihanaa, mutta se on sivuseikka.

        Tytön käsilaukku oli löytynyt, virkattu lumpeenkukka oli paikoillaan ja äiti oli aplikoimalla ommellut siihen kauniin, verhokankaasta leikatun punaisen ruusun.
        Kaunis laukku ja onnellinen tyttö.
        Kun tulin kotiin, istuin hetken.
        Laitoin ihan kädet ristiin ja rukoilin tuolle perheelle apua ja turvaa tulevaisuuteen.
        Onnen lahjoja jaetaan mielestäni epätasaarvoisesti.

        Mukavaa, että iloisen uutisen kerroit. Kiitos siitä, ikävää tekstiä näkee ihan liian kanssa.
        Hienoa että asia päättyi parhain päin tytölle.


    • Anonyymi

      Missä arvotetuissa gallerioissa tämän palstan kaikkien "luovien" teoksia
      on esillä ja onko niitä bestseller kirjanmyyntilistojen kärjessä ?

      • Anonyymi

        Kaikki tämänkään palstan luovat eivät ole julkkiksia,
        eikä minkään kataloogin nimiluetteloista haettavissa.
        Toisille julkisuus on henki ja elämä.
        Luovuus ja julkisuus / yksityisyys ja nimettömyys.
        Kaksi tapaa kulkea omaa polkuansa.
        Kakkosluokan luovana pysyn tavoissani.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kaikki tämänkään palstan luovat eivät ole julkkiksia,
        eikä minkään kataloogin nimiluetteloista haettavissa.
        Toisille julkisuus on henki ja elämä.
        Luovuus ja julkisuus / yksityisyys ja nimettömyys.
        Kaksi tapaa kulkea omaa polkuansa.
        Kakkosluokan luovana pysyn tavoissani.

        Mutta onneksi niillä on "palstaimago", "meidät tunnetaan" totesi
        kirjailija taannoin itsestään ja korven kauhuttaresta.
        Ne on niin vaatimattomia ja syrjäänvetäytyviä ;)))))))))


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mutta onneksi niillä on "palstaimago", "meidät tunnetaan" totesi
        kirjailija taannoin itsestään ja korven kauhuttaresta.
        Ne on niin vaatimattomia ja syrjäänvetäytyviä ;)))))))))

        Suuret nimet tunnetaan!
        He pitävät itse mainostamisesta huolen, eikä se varmasti missään tilanteessa unohdu
        mainita kaikilla mausteilla. Eihän täällä muita kuuluisia olekkaan, ellei Junttien lain esittelijää oteta lukuun.


      • Anonyymi

        No sinulle ei tietenkään ole sähköpostia laitettu missä kenenkin alistetut ovat esillä


    • Anonyymi

      Vieläköhän Niksi Pirkka ilmestyy? Siinä oli aina hyviä niksejä, joskus sai nauraa makeasti. Kerran neuvottiin laittamaan pihvilha satulalle, niin että se pyräillessä mureutui sopivaksi kotimatkalla.

      • Anonyymi

        Onhan siinä satulalla aina jonkin asteen pihvi, kun sillä istutaan.
        Ei kannata kaupasta irtonumerona ostaa.


    • Anonyymi

      Olen ystävystynyt monien virheiden ja onnistuneiden valintojeni kautta moniin tunnettuihin taiteilijoihin, joskin moniin yleisölle tuntemattomiinkin.
      Eräs harrastelija taiteilija maalasi erään yrityksen johtajan muotokuvan, vaikka sitä ei häneltä ollut tilattukaan.
      Valokuvista ja tapaamisista hän oli piirtänyt mieleensä miehen kuvan niin tarkoin, että maalausta aluksi pidettiin valokuvajäljennöksenä. Tuota muotokuvaa en ole nähnyt, mutta monia hänen maalauksiansa joista osaa pidän masennuksen taudinkuvina.
      Totta on, että jossain vaiheessa hänen taiteestaan katosivat värit.
      Oli mustaa, valkoista ja harmaata. Niitäkin tauluja on seinälläni, mutta niistä tulee mieleen hänen masennuskautensa.

      Taiteilija elää työllensä, ja osa työllänsä. Suuria taiteilijoita syntyy harvoin näin pienessä maassa, pitää olla kuuluisa isommilla areenoilla.
      Kaija Saariahoakaan ei pidetty minkään arvoisena.
      Mutta kuinkas kävi.
      Hän oli kuollessaan maailmankuulu ja suosittu säveltäjä.
      Musiikki ei näy, mutta kuuluu ja muistetaan ja arvostetaan, jos se on aikansa suosittua ja monilla areenoilla esitettyä.
      Taidetta on monta lajia, kaikissa omat taitajansa,

      Tuo yllä mainitsema "maalari" kuten hän itseänsä nimitti, sanoi, että taiteilijalla on aina se kolmas, silmä joka näkee tai kolmas korva jolla kuulee, mutta muut eivät niistä mitään tiedä.
      Silloin on kai oikeasta taiteilijasta kyse, kun näkee rumuudessakin kauneutta.

      • Anonyymi

        Rumuus voi herättää tunteita, siinä mielessä taiteen pitää sitäkin puolta kuvata. Mutta jos taulu on mitäänsanomaton ja lattea, ei se mitään taidetta ole.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Rumuus voi herättää tunteita, siinä mielessä taiteen pitää sitäkin puolta kuvata. Mutta jos taulu on mitäänsanomaton ja lattea, ei se mitään taidetta ole.

        Noinkin.
        Minulle jokainen pienen lapsenkin piirros on taidetta.
        Olen tallettanut jo kolmen sukupolven tikku-ukkoja, joihin on piirretty nimetkin haparoivin kirjaimin ,kuin taideteos.
        Kaikkia en ole voinut laittaa kirjahyllyyn, niin paljon niitä on kertynyt.
        Viimeisimmältä vierailulta jäi olohuoneen pöytä akryylivärien kirjomaksi, ja kirjahyllyyn kuivumaan maisema maalaus ja kaunis keltainen kukka puna violetilla pohjalla.
        Kukan maalaus on kesken, sanoi maalari; " Laitathan sen talteen, maalaan kun taas maalaamme."
        Tallessa on, tallessa monta rumaakin , mutta kaikessa on mukana taiteilijan käden jälki, ja kuvahan syntyy ajatuksen ohjaamana.
        Nukkuva ei osaa maalata, ajatus ei toimi!


    • Anonyymi

      Taidenäyttelyt, varsinkin Ateneum ja Eremitaas, joissa olen viettänyt aikaa kiirehtimättä liikaa.
      Kansallismuseo, vanhat kirkot ja vanhat muistomerkit, ohittamatta vaikkapa Sibeliuksen komeaa, pysäyttävää monumenttia.
      Joku risuveistos kadulla, kaikessa on omanlaistansa taiteellisuutta.

      Joissain gallerioissa tehdään tarkka esittely teoksista ja teoksilla on nimi.

      Joskus ihmettelin Ateneumissa jonku taulun nimeä. En muista mikä taulu, mutta katselin taulua pitkään, enkä löytänyt nimeen viittaavaa yhteyttä maalauksesta.
      Tekijän, katsjojan / lukijan näkemys ei aina kohtaa.

    • Anonyymi

      Loin tänään lannat kesämökin huussin alta .

      • Anonyymi

        Luovuutta sekin, siirtää p**kaa paikasta toiseen taiteen vuoksi.
        Seuraava tilaisuus vuoden kuluttua, elleivät sontiaiset tee tuhoja taiteellesi,


    • Anonyymi

      Maalari maalas taloa. Maalasi siniseksi.
      Sininen talo on ruma, vaikka olisi kaunis talo.

      Taiteilija maalasi latoa talviseen maisemaan.
      Katsoin vieressä, kun hän pohjamaalasi koko kankaan sinisellä, melkoisen tummalla sinisellä.
      Ladon seinähirret olivat ihan tavallisen harmaat, katolla lunta.
      En ennättänyt viipymään pidempää aikaa, koska juttellessamme hän odotti ja tarkasteli työtä kauempaa, hiukan värien kuivumista.

      Näin työn seuraavaksi valmiina.

      Sinimusta pohjaväri kuulsi hangen alta, varjoissa vivahti, loppujen lopuksi. niin vaikuttava työ, että hyvän hinnan sai, meni ensi näyttelyllä tarjousten perusteella.

      Hän sanoi minulle; Kun suunnittelet mitä teet mikä kuva, mitkä värit ja varjot, maalaa pohja sen mukaan ja näet, se helpottaa hahmotteluakin.

      Meri ja aallot, pohjaväri on indigonsininen.

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Kumpi teki aloitteen?

      😃 häh
      Ikävä
      109
      4206
    2. Onko kaivattusi ulkoisesti

      paremman vai huonomman näköinen kuin exäsi? 🪤
      Ikävä
      78
      3456
    3. Oletko koskaan stalkannut kaivattuasi?

      Jos olet, miten olet stalkannut? Jäitkö kiinni? Onko hän stalkannut sinua? Jos on, miten suhtauduit?
      Ikävä
      76
      3239
    4. Karhuryhmä

      Kellään tarkempaa tietoa miksi ja missä karhuryhmä ollut? Perheväkivaltaa vai huumeperintää kenties taas?
      Jämsä
      24
      3189
    5. Just alkoi ottamaan päähän

      Miten voikin mennä näin, että koko päivän haluaa vain nähdä toisen ja lähelle. Sitten aivan salamana mieleen tulee kaikk
      Ikävä
      22
      3072
    6. Mitä kaikkea sä

      Olisit valmis tekeen mun eteen vielä? Vai oletko mitään?
      Ikävä
      72
      2896
    7. "Mielipide: Äärivasemmiston uhka on otettava vakavasti"

      Demokratia näyttäisi olevan Halla-aholle enemmänkin välttämätön paha kuin tavoiteltava asia. Väkivallan ihannointi ja m
      Maailman menoa
      45
      2760
    8. Raisionkaaren koira hyökkäys

      Taas nähtiin että koiriin ei voi luottaa. Eilen illalla vapaana ollut koira hyökkäsi Raisionkaarella kolmen henkilön kim
      Raisio
      60
      2668
    9. Tapa jolla kohtelit minua viimeksi miellytti erityisesti

      Osaat huomioida kauniisti ja katsot aina tilanteita yhteisen hyvän kannalta. Sitä arvostan erityisesti.
      Ikävä
      85
      2509
    10. Ei me saada toisiamme

      Ei vaan saada. On vain haaveita ja uunelmia
      Ikävä
      33
      2364
    Aihe