Hyvin monesti nykyajassa törmää tähän nautintohakuiseen elämänarvoon.
Yritän ymmärtää, vaikka vaikeaa on.
Lapsekkaana ihmisenä minulle tuo näyttäytyy pelkkänä oman edun tavoittelemisena ja elämänarvona, jossa ei kestetä vastoinkäymisiä.
Ehkä kaikkea ei ole tarkoitus ymmärtää tai ehkä haluan, että joku haastaisi minua tässä asiassa.
Oletko hedonisti?
83
478
Vastaukset
"Hedonismi tarkoittaa oppia tai näkemystä, jonka mukaan mielihyvä ja nautinto ovat ainoita arvokkaita ja tavoiteltavia asioita elämässä.
Se on elämänfilosofian oppi, jossa keskeistä on nautinnon ja mielenrauhan saavuttaminen sekä kärsimyksen ja mielipahan välttäminen.
Hedonismi voi ilmetä sekä eettisenä oppina (normatiivinen hedonismi) että psykologisena teoriana ihmisen käyttäytymisestä (psykologinen hedonismi)."- Anonyymi
Hedonismin voi myös ajautua, se turruttaa kun tilanne on muuten kestämätön.
Missä tilanteessa tuohon voi mielestäsi ajautua? Tarkoitatko tilaa, jossa alkaa suojaamaan itseään kivulta?
- Anonyymi
Mu5tasydän kirjoitti:
Missä tilanteessa tuohon voi mielestäsi ajautua? Tarkoitatko tilaa, jossa alkaa suojaamaan itseään kivulta?
Mitäs menetelmiä jäbäl itellä on tähän- päihteet ja mitä muuta?
- Anonyymi
Luultavasti olen - sitäkin. Mulla vaan on aika arkiset nautinnot.
Pidän työstäni, harrastuksistani, omasta rauhastani töiden vastapainona, aika vaatimattomasta ja jopa askeettisesta elämästä. Juuri tällä hetkellä nautin murukahvista ja vapaapäivästä.
Pitäisi ehkä siivota, mutta mulla on myös nautinnollinen vapaus olla siivoamatta 😊
Aika vähän on sellaisia pakollisia asioita, joiden hoitamisesta ei tulisi hyvä mieli. Jopa lemmikin lopettamispäätöksestä olen lopulta helpottunut, kun sellainen kivuton vaihtoehto on, eikä toisen tarvinnut kärsiä.
Ihmissuhteiden päättyminenkin, niissäkin on aina jotain hyvää. Ikävä ei ole huono tunne, se on kaunis tunne. Sitten on niitä, joita ei edes tule ikävä, vallan hyvä kun päättyivät.
Mulla saattaa olla vähän outo asennoituminen olemiseeni (elämiseeni)? Liputan asenteen puolesta.
En ymmärrä miksi kukaan haluaa tieten tahtoen tehdä elämästään pelkkää ahdistavaa kärsimystä ja uhrautumista. Minusta se ei ole kovin viisasta.
xLiner- Anonyymi
En käytä ihmisiä nautintoni ja mielihyväni saavuttamiseksi. Nimenomaan _käytä_. Enkä minä ole sellaiseen käytettävissä - en siis uhraudu.
Jonkun ihmisen seurassa voi olla miellyttävää, mutta lähtökohtaisesti toivon että myös tällä ihmisellä olisi mukava olla minun seurassani. Ilman mitään vaadittuja sirkustemppuja puolin tai toisin.
xLiner Anonyymi kirjoitti:
En käytä ihmisiä nautintoni ja mielihyväni saavuttamiseksi. Nimenomaan _käytä_. Enkä minä ole sellaiseen käytettävissä - en siis uhraudu.
Jonkun ihmisen seurassa voi olla miellyttävää, mutta lähtökohtaisesti toivon että myös tällä ihmisellä olisi mukava olla minun seurassani. Ilman mitään vaadittuja sirkustemppuja puolin tai toisin.
xLinerEt sinä kyllä mielestäni täytä noita kriteerejä. Ei varmasti monikaan meistä jaksaisi koko ajan rypeä peiskassa, varsinkaan, jos se ei ole itse aiheutettua. Kyllä varmasti jokainen hakee nautintoa jossain määrin, mutta hedsu käsittääkseni elää jokaisen hetken oma nautinto edellä ja itsekkäämmin kuin tavan tallaaja.
- Anonyymi
Mu5tasydän kirjoitti:
Et sinä kyllä mielestäni täytä noita kriteerejä. Ei varmasti monikaan meistä jaksaisi koko ajan rypeä peiskassa, varsinkaan, jos se ei ole itse aiheutettua. Kyllä varmasti jokainen hakee nautintoa jossain määrin, mutta hedsu käsittääkseni elää jokaisen hetken oma nautinto edellä ja itsekkäämmin kuin tavan tallaaja.
Kyllä tää nykyaika on itsekeskeisten ihmisten. Korkeintaan ihan lähipiiristä välitetään. Omanlaisiamme hedonisteja ollaan kaikki.
xLiner
- Anonyymi
Sinällään kai kaikki ihmiset tavoittelevat jonkinlaista mielihyvää tai parempaa oloa, mutta eivät ehkä itse edes huomaa sitä. He vain tavoittelevat sitä vähän eri lähtökohdista ja eri tavoilla. Peukun käyttäjät Sörkassa, seuran kaipuiset ihmiset palstalla jne. Missä vaiheessa kyse on hedoniasta niin, että mielihyvän tavoittelu on täysin keskeistä ja ohittaa kaiken muun, on hyvä kysymys.
No varmaan siinä vaiheessa, jos joku läheinen sanoo asiasta, niin on ehkä paikallaan katsoa peiliin. En tiiä, mutta itellä sois hälytyskellot.
- Anonyymi
En ole hedonisti, ajattelen aina liikaa muita ja tekojeni seurauksia muille. Mutta osaan minä nauttiakin, teen sen vain asioilla ja hetkissä mistä muut eivät kärsi.
Jasu- Anonyymi
Ja nautin suunnattomasti mm. kun saan tehdä jotain mistä muut tulee onnelliseksi. Vaikkapa nyt eläimille annan ruokaa mistä nauttivat, minusta on ihanaa ja onnellista katsella kuinka ahmivat rakkaisiin suihinsa ruoan. Sama se on perheenikin kanssa, nautin kun heillä olo on onnellinen tekemästäni ruoasta tms.
Onnensa voi ottaa hetkistä jotka voi jakaa onnelliseksi tehden muitakin.
Jasu - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ja nautin suunnattomasti mm. kun saan tehdä jotain mistä muut tulee onnelliseksi. Vaikkapa nyt eläimille annan ruokaa mistä nauttivat, minusta on ihanaa ja onnellista katsella kuinka ahmivat rakkaisiin suihinsa ruoan. Sama se on perheenikin kanssa, nautin kun heillä olo on onnellinen tekemästäni ruoasta tms.
Onnensa voi ottaa hetkistä jotka voi jakaa onnelliseksi tehden muitakin.
JasuMä nyt satun olee ihminen joka hymyilee ihmisille, avaa oven, kantaa apuna ostoksia, neuvoo oikeaan osoitteeseen, juttelee kun joku avaa suunsa puhuakseen ja nautin kun saan olla minä, sellainen kun olen. Enkä koe uhrautuiseksi asioita mitkä teen vilpittömästi siksi, että me molemmat iloitaan auttamisen tuomasta olosta.
Jasu - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mä nyt satun olee ihminen joka hymyilee ihmisille, avaa oven, kantaa apuna ostoksia, neuvoo oikeaan osoitteeseen, juttelee kun joku avaa suunsa puhuakseen ja nautin kun saan olla minä, sellainen kun olen. Enkä koe uhrautuiseksi asioita mitkä teen vilpittömästi siksi, että me molemmat iloitaan auttamisen tuomasta olosta.
JasuLiikaa sanakin tulee muitten suista. Jotkut kokee että annan liikaa aikaani ja ajatuksiani muille. Mutta eihän se pidä paikkaansa.
Sehän on luontevaa, eikä voi toimia toisin. Olkoon se muille liikaa niin mitä ne on puolestani puhumaan liiasta.
Perkele..
Jasu Tuokin on paha, jos on liian hyväntahtoinen. Koittaapa siinä sitten olla antamatta takkia päältään, jos toisella on kylmä.
- Anonyymi
Mu5tasydän kirjoitti:
Tuokin on paha, jos on liian hyväntahtoinen. Koittaapa siinä sitten olla antamatta takkia päältään, jos toisella on kylmä.
Mä koen sen niin, että rajani siinä mikä on liikaa on se, kun en enää tunne vilpitöntä hyvää mieltä tehdessäni jotain. Kun alan tuntea, että nyt uhraudun jo, niin vedän rajan siihen. Eli teen siihen asti kun koen olevani vilpittömästi asialla, enkä hampaat irvessä rasittuen.
Sen rajan hahmottaminen on vaatinut hirmusti vuosia löytääkseen paikkansa, etten tee muusta kuin vilpittömästä tunteesta.
Jasu - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mä koen sen niin, että rajani siinä mikä on liikaa on se, kun en enää tunne vilpitöntä hyvää mieltä tehdessäni jotain. Kun alan tuntea, että nyt uhraudun jo, niin vedän rajan siihen. Eli teen siihen asti kun koen olevani vilpittömästi asialla, enkä hampaat irvessä rasittuen.
Sen rajan hahmottaminen on vaatinut hirmusti vuosia löytääkseen paikkansa, etten tee muusta kuin vilpittömästä tunteesta.
JasuJa jos musta alkaa tuntua, että teen jotakin halutakseni vastapalvelua, en tee. Koska silloin se vilpitön tekeminen menettää pohjan.
Sitten sovin erikseen, että okei tee sä toi niin mä teen tän.
Jasu - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ja jos musta alkaa tuntua, että teen jotakin halutakseni vastapalvelua, en tee. Koska silloin se vilpitön tekeminen menettää pohjan.
Sitten sovin erikseen, että okei tee sä toi niin mä teen tän.
JasuEi se silloin tuota sitä puhdasta iloa, jos vilpittömyys muuttuu ansaitsemiseksi. Siinä kulkee raja.
Ansaitsemisestakin tulee kiva olo, kun se on yhteistuumin sovittu, että näin tehdään.
Jasu - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei se silloin tuota sitä puhdasta iloa, jos vilpittömyys muuttuu ansaitsemiseksi. Siinä kulkee raja.
Ansaitsemisestakin tulee kiva olo, kun se on yhteistuumin sovittu, että näin tehdään.
JasuJa vilpittömyys kärsii silloinkin, jos tekisin jotain päteäkseni tai kokeakseni itteni jotenkin muita paremmaksi. Se ei ole enää vilpitöntä silloin enkä mä ainakaan saa siitä edes iloa silloin. Koska se tuntuu kusettamiselle, kruunujen ja sulkien toivossa tehdä jotain.
Jasu - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ja vilpittömyys kärsii silloinkin, jos tekisin jotain päteäkseni tai kokeakseni itteni jotenkin muita paremmaksi. Se ei ole enää vilpitöntä silloin enkä mä ainakaan saa siitä edes iloa silloin. Koska se tuntuu kusettamiselle, kruunujen ja sulkien toivossa tehdä jotain.
JasuKoen itse olevani enemmänkin utilitarisminen, kuin hedonisti. Mutta se on varmaan näkemys, josta voi ja saa olla eriäkin mieltä.
Parempi olla omissa oloissaan, kun väkisin muitten kanssa, koska muutkin kärsii jollen nauti heidän seurastaan. Ja olen persereikämäinen, erakko.
Jasu - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Koen itse olevani enemmänkin utilitarisminen, kuin hedonisti. Mutta se on varmaan näkemys, josta voi ja saa olla eriäkin mieltä.
Parempi olla omissa oloissaan, kun väkisin muitten kanssa, koska muutkin kärsii jollen nauti heidän seurastaan. Ja olen persereikämäinen, erakko.
Jasu"Koen itse olevani enemmänkin utilitarisminen, kuin hedonisti. Mutta se on varmaan näkemys, josta voi ja saa olla eriäkin mieltä.
Parempi olla omissa oloissaan, kun väkisin muitten kanssa, koska muutkin kärsii jollen nauti heidän seurastaan. Ja olen persereikämäinen, erakko.
Jasu"
Minäkin kannatan utilitarismia eli moraalin perustaksi hyödyn tai suurimman onnellisuuden periaate. Tästä seuraa, että utilitarismin mukaan teot ovat oikein silloin kun ne edistävät onnellisuutta ja väärin silloin kun niillä on taipumus tuottaa onnettomuutta. Utilitarismissa moraalisesti hyvän toiminnan mittapuuna toimiva onnellisuus ei siis ole toimijan omaa onnellisuutta, vaan kaikkien niiden onnellisuutta, joita toiminta koskee.
Tai ehkä minä olen hiukkasen hedonisti, sillä nautin suklaasta, joka päivä melkein ja joskus herkuttelen jäätelöllä, mutta en mitenkään perusta kaikkea nautinnolle.
Mitä viikonloppuun kuuluu? - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Koen itse olevani enemmänkin utilitarisminen, kuin hedonisti. Mutta se on varmaan näkemys, josta voi ja saa olla eriäkin mieltä.
Parempi olla omissa oloissaan, kun väkisin muitten kanssa, koska muutkin kärsii jollen nauti heidän seurastaan. Ja olen persereikämäinen, erakko.
Jasu"
Minäkin kannatan utilitarismia eli moraalin perustaksi hyödyn tai suurimman onnellisuuden periaate. Tästä seuraa, että utilitarismin mukaan teot ovat oikein silloin kun ne edistävät onnellisuutta ja väärin silloin kun niillä on taipumus tuottaa onnettomuutta. Utilitarismissa moraalisesti hyvän toiminnan mittapuuna toimiva onnellisuus ei siis ole toimijan omaa onnellisuutta, vaan kaikkien niiden onnellisuutta, joita toiminta koskee.
Tai ehkä minä olen hiukkasen hedonisti, sillä nautin suklaasta, joka päivä melkein ja joskus herkuttelen jäätelöllä, mutta en mitenkään perusta kaikkea nautinnolle.
Mitä viikonloppuun kuuluu?Edellisen kirjoitti FHL eli UTR. Anteeksi jää nimimerkki pois monesti.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
"Koen itse olevani enemmänkin utilitarisminen, kuin hedonisti. Mutta se on varmaan näkemys, josta voi ja saa olla eriäkin mieltä.
Parempi olla omissa oloissaan, kun väkisin muitten kanssa, koska muutkin kärsii jollen nauti heidän seurastaan. Ja olen persereikämäinen, erakko.
Jasu"
Minäkin kannatan utilitarismia eli moraalin perustaksi hyödyn tai suurimman onnellisuuden periaate. Tästä seuraa, että utilitarismin mukaan teot ovat oikein silloin kun ne edistävät onnellisuutta ja väärin silloin kun niillä on taipumus tuottaa onnettomuutta. Utilitarismissa moraalisesti hyvän toiminnan mittapuuna toimiva onnellisuus ei siis ole toimijan omaa onnellisuutta, vaan kaikkien niiden onnellisuutta, joita toiminta koskee.
Tai ehkä minä olen hiukkasen hedonisti, sillä nautin suklaasta, joka päivä melkein ja joskus herkuttelen jäätelöllä, mutta en mitenkään perusta kaikkea nautinnolle.
Mitä viikonloppuun kuuluu?Juu, se että muillekin suo hyvää ja nautinnollista onnellista elämää, se lisää omaakin hyvin vointia. Ihan jo siksi, että toisten hyvä elämä on mukava nöhdä myötäelää ja siksi, että hyvä lisää hyvää.
Ei ole multa pois, jos mahdollisimman moni voi hyvin. Päinvastoin niin toivoisin olevankin, siksipä joskus paasaankin, kun maailmassa moni asia on tehty palvelemaan rahaa. Ei ihmisen hyvinvointia. Ei rahastajat välitä voiko ihminen sairastua heidän tuotteistaan tai brändäämästään trendistä, kunhan moni uskoo että on tuotteiden myötä parempi.
Ja kuluttaa luullen, et paha olo lähtee sillä pois. Esim. Ulkonäkö.
Ja uninen olen ollu, vaisusti menee. Mites sinulla?
Jasu
- Anonyymi
Varmaankin olen. Kuulostaa minusta hyvin normaalilta yrittää maksinoida hyvä ja minimoida huono.
- Anonyymi
Mu5tasydän kirjoitti:
No jos noin ajattelee, niin kaikkihan on hedonisteja silloin?
Siinäpä se. Kaikkihan ovat, kukin kykynsä nukaan. En ole vielä löytänyt ainoatakaan asiaa, jota ei tehtäisi pohjimmiltaan itsekkäistä lähtökohdista.
- Anonyymi
Mu5tasydän kirjoitti:
No jos noin ajattelee, niin kaikkihan on hedonisteja silloin?
Joku voisi todeta, että et sinä ole hedonisti, ku et mässytä mussuta herkkuja ja lipitä viiniä. Vaan miksi tekisin, kun kumpikaan noista ei tuota minulle nautintoa? Kaikki eivät saa nautintoa samoista asioista ja sellaisen elämä, joka ei nautintoa noista stereotyyppisistä asioista, voi näyttäytyä ulospäin jopa askeettisena. Vaan entäpä jos ja ehkä jopa todennäköisesti juuri se tuottaakin kyseiselle henkilölle suurimman nautinnon?
- Anonyymi
Niin, siksi karsin ihmisiä pois elämästäni, typistän sosiaalisen elämäni suppeaksi, jotta voin olla itsekkäästi onnellisempi ja nauttia vilpittömästi niistä hetkistä, jotka sitten jaa ihmisten kanssa. Säätelen elämääni niin, että hyvä mieli maksimoituu ja haitat jää häviävän pieniksi näin. Onko se hedonismia, niin luultavasti sosiaalisten ihmisten mielestä on.
Jasu - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Niin, siksi karsin ihmisiä pois elämästäni, typistän sosiaalisen elämäni suppeaksi, jotta voin olla itsekkäästi onnellisempi ja nauttia vilpittömästi niistä hetkistä, jotka sitten jaa ihmisten kanssa. Säätelen elämääni niin, että hyvä mieli maksimoituu ja haitat jää häviävän pieniksi näin. Onko se hedonismia, niin luultavasti sosiaalisten ihmisten mielestä on.
JasuSitä se erakoituminen mulle ainakin on. Hyvän oloni maksimoimista.
Jasu - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Sitä se erakoituminen mulle ainakin on. Hyvän oloni maksimoimista.
JasuSamoin kun seksittömyyskin. Jollekin se olisi kauheaa, mulle se on nimenomaan sitä itseni kuuntelemista ja ajattelemista. Kun en halua jotain, niin en halua. Piste. Itsekkään hyvän olon takia olen seksitön. Ja kun harrastan seksiä olen silloin vilpitön ja haluan hyvää molemmille.
Täytyy vaan osata sanoa ei, kun joku asia menee yli omien rajojen.
Jotta se mielekkyys niihin säilyy, sitten kun ne tekee.
Jasu - Anonyymi
Entäpä utilitarismi, onko tuttu sana ja sisältö?
Jasu - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Entäpä utilitarismi, onko tuttu sana ja sisältö?
JasuItse lähden mielummin ajatuksesta, että tuotetaan harmia mahdollisimman harvoille, kuin siitä, että tuotettaisiin hyvää mahdollisimman monelle. Monesti suurellekin joukolle paljon hyvää tuottava teko tuottaa harmiaa vielä useammille. Minulle olellisempaa on olla tekemättä tietoisesti harmia, sillä se on pahempi asia kuin hyvän tuottaminen on hyvä.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Entäpä utilitarismi, onko tuttu sana ja sisältö?
JasuReferoin: "Utilitarismin mukaan teot ovat oikein silloin kun ne edistävät onnellisuutta ja väärin silloin kun niillä on taipumus tuottaa onnettomuutta.".
Jasu - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Itse lähden mielummin ajatuksesta, että tuotetaan harmia mahdollisimman harvoille, kuin siitä, että tuotettaisiin hyvää mahdollisimman monelle. Monesti suurellekin joukolle paljon hyvää tuottava teko tuottaa harmiaa vielä useammille. Minulle olellisempaa on olla tekemättä tietoisesti harmia, sillä se on pahempi asia kuin hyvän tuottaminen on hyvä.
Okei. Minä taas nään utilitarismin vaikuttavan aina positiivisemmin kaikkeen pieni tai iso määrä, kuin hedonismin pyörivän oman navan ympärillä yksinomaan.
Jasu - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Okei. Minä taas nään utilitarismin vaikuttavan aina positiivisemmin kaikkeen pieni tai iso määrä, kuin hedonismin pyörivän oman navan ympärillä yksinomaan.
JasuSyy voi olla miten tulkitsemme ja sisäistämme nämä sanat. Mutta nyt meen keittelee kahvia, särkee pää taas liikaa. 😑
Jasu - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Okei. Minä taas nään utilitarismin vaikuttavan aina positiivisemmin kaikkeen pieni tai iso määrä, kuin hedonismin pyörivän oman navan ympärillä yksinomaan.
JasuMinö taas olen nähnyt ihan käytännössä miten paljonbhuonoa hyvätkin päätökset voivat tuottaa, etten yksinkertaisesti voi ajatella noin.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Okei. Minä taas nään utilitarismin vaikuttavan aina positiivisemmin kaikkeen pieni tai iso määrä, kuin hedonismin pyörivän oman navan ympärillä yksinomaan.
JasuJuurikin oma hedonisnismini, oman hyvän oloni tavoittelu aiheuttaa sen, etten voi ajatella noin. Harmin aiheuttaminen tuottaa minulle niin paljon huonoa oloa, että se saastuttaa mahdollisen hyvän, jota saisin. Tieto lisää tuskaa.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Juurikin oma hedonisnismini, oman hyvän oloni tavoittelu aiheuttaa sen, etten voi ajatella noin. Harmin aiheuttaminen tuottaa minulle niin paljon huonoa oloa, että se saastuttaa mahdollisen hyvän, jota saisin. Tieto lisää tuskaa.
Jep. Minulle tuskaa on aiheuttanut paljon luonteeni, jika on hedonismin "jalompi" sovellus utilitarismi, mikä on kuulemma tyypillistä juuri hoitajille ja muille sosiaali- ja terveydenhoidon työntekijöille.
Siksi joudun sulkeutumaan omaan maailmaani eli erakoitumaankin. Kun en millään opi olemaan yksilökeskeinen hedonisti ja keskittyväni vain omaan napaani. Pitää keksiä konstit ottaa etäisyyttä ja latautua. 😅
Jasu - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jep. Minulle tuskaa on aiheuttanut paljon luonteeni, jika on hedonismin "jalompi" sovellus utilitarismi, mikä on kuulemma tyypillistä juuri hoitajille ja muille sosiaali- ja terveydenhoidon työntekijöille.
Siksi joudun sulkeutumaan omaan maailmaani eli erakoitumaankin. Kun en millään opi olemaan yksilökeskeinen hedonisti ja keskittyväni vain omaan napaani. Pitää keksiä konstit ottaa etäisyyttä ja latautua. 😅
JasuMä olen aina kärsinyt muitten kärsimyksistä, empaatikko ja erityisherkkä on hankala tyyppi, kun imee itseensä tuskaa ja aistii liikaa. Ja haluaa hyvää, väsyy taistelua pahaa vastaan.
Jasu - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mä olen aina kärsinyt muitten kärsimyksistä, empaatikko ja erityisherkkä on hankala tyyppi, kun imee itseensä tuskaa ja aistii liikaa. Ja haluaa hyvää, väsyy taistelua pahaa vastaan.
JasuSiitä kumpua sitten vihaisuutta ja erakoitumista, joka pysyy hallinassa vain riittävän etäisyyden pitämisellä.
Jasu - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Juurikin oma hedonisnismini, oman hyvän oloni tavoittelu aiheuttaa sen, etten voi ajatella noin. Harmin aiheuttaminen tuottaa minulle niin paljon huonoa oloa, että se saastuttaa mahdollisen hyvän, jota saisin. Tieto lisää tuskaa.
Utilitarismi ei kuitenkaan ole hedonismia, joka keskittyy yksilön tyytyväisyyteen, vaan utilitarismi määrittää kaikkien tyytyväisyyden (vrt. individualismi ja kollektivismi).
-Sivusta - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jep. Minulle tuskaa on aiheuttanut paljon luonteeni, jika on hedonismin "jalompi" sovellus utilitarismi, mikä on kuulemma tyypillistä juuri hoitajille ja muille sosiaali- ja terveydenhoidon työntekijöille.
Siksi joudun sulkeutumaan omaan maailmaani eli erakoitumaankin. Kun en millään opi olemaan yksilökeskeinen hedonisti ja keskittyväni vain omaan napaani. Pitää keksiä konstit ottaa etäisyyttä ja latautua. 😅
JasuMä olen itsekäs yksilö, itseasiassa hyvinkin itsekäs, vaikka ei se silleen ylospäin näy. Teen asioita itseni takia, vaikka siinä sivussa tekisin hyvää muillekin. Minusta se on terveempi lähestymistapa kuin uhrautua muiden vuoksi. Uhrautuminen on loputon suo. Mitä enemmän annat, sitä enemmän vaaditaan. Empatiauupumus on tila, jota kannattaa vältellä viimeiseen saakka.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mä olen aina kärsinyt muitten kärsimyksistä, empaatikko ja erityisherkkä on hankala tyyppi, kun imee itseensä tuskaa ja aistii liikaa. Ja haluaa hyvää, väsyy taistelua pahaa vastaan.
JasuMä olen onnekseni oppinut sulkemaan nuo kanavani, vaikka olenkin erityisherkkä empaatikko.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Utilitarismi ei kuitenkaan ole hedonismia, joka keskittyy yksilön tyytyväisyyteen, vaan utilitarismi määrittää kaikkien tyytyväisyyden (vrt. individualismi ja kollektivismi).
-SivustaNimenomaan, ottaa huomioon muittenkin yksilöiden tarpeet jotta hyvä olo olisi kaikilla, ei vain hedonistisesti itsellä.
Jasu - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Utilitarismi ei kuitenkaan ole hedonismia, joka keskittyy yksilön tyytyväisyyteen, vaan utilitarismi määrittää kaikkien tyytyväisyyden (vrt. individualismi ja kollektivismi).
-SivustaMinä en sanonutkaan olevani utilutaristi. Sanoin nimenomaan, etten voi ajatella utilitaristisesti.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mä olen onnekseni oppinut sulkemaan nuo kanavani, vaikka olenkin erityisherkkä empaatikko.
Minä en. Ehkä joskus vielä. 😅
Jasu - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mä olen itsekäs yksilö, itseasiassa hyvinkin itsekäs, vaikka ei se silleen ylospäin näy. Teen asioita itseni takia, vaikka siinä sivussa tekisin hyvää muillekin. Minusta se on terveempi lähestymistapa kuin uhrautua muiden vuoksi. Uhrautuminen on loputon suo. Mitä enemmän annat, sitä enemmän vaaditaan. Empatiauupumus on tila, jota kannattaa vältellä viimeiseen saakka.
Juu, ymmärrän. Minä vain en pysty olemaan muuta mitä olen, mutta pystyn kontrolloimaan miten paljon altistan itseäni.
Jasu - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minä en sanonutkaan olevani utilutaristi. Sanoin nimenomaan, etten voi ajatella utilitaristisesti.
Minä kun en näe hyvän tuottamiselle yhtään mitään muuta tarvetta kuin oma hyvä mieleni. Käytännössä riittäisi, että jokainen lakkaisi tekemästä harmia ja tuottamasta pahaa. Hyvän tekemiselle ei käytänössä ole mitään varsinaista tarvetta, jollei ensiksi ole tehty pahaa. Toki myös katastrofit tuottavat pahaa, mutta niihin reagoimottamuus on myös pahuutta, joten sinällään ne eivät muuta näkemystäni.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Juu, ymmärrän. Minä vain en pysty olemaan muuta mitä olen, mutta pystyn kontrolloimaan miten paljon altistan itseäni.
JasuMinä olenkin itsekäs, kuten totesin ja ylpeästi sellainen. Minä tiedostan täysin, että minun motiivini ovat aina pohjimmiltaan itsekkäitä, enkä ole vielä tähän päivään löytänyt muiltakaan ihmisiltä aidosti altruistisia tekoja. Sellaisetkin, jotka menettävät henkensä jotakuta auttaessaan eivät oikeastaan tee sitä uhrausta tietoisesti, ottavat vain riskin. Sellaisiin ihmisiin on yleensä sisäänrakennettuna tietty voittamattomuuden illuusio, usko siitä, ettei itselle oikeasti käy huonosti.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minä olenkin itsekäs, kuten totesin ja ylpeästi sellainen. Minä tiedostan täysin, että minun motiivini ovat aina pohjimmiltaan itsekkäitä, enkä ole vielä tähän päivään löytänyt muiltakaan ihmisiltä aidosti altruistisia tekoja. Sellaisetkin, jotka menettävät henkensä jotakuta auttaessaan eivät oikeastaan tee sitä uhrausta tietoisesti, ottavat vain riskin. Sellaisiin ihmisiin on yleensä sisäänrakennettuna tietty voittamattomuuden illuusio, usko siitä, ettei itselle oikeasti käy huonosti.
Hmm, mä taas ymmärrän että voi käydä hyvinkin huonosti muttei se haittaa minua, olla kuolevainen ja erehtyä. En koskaan mieti noin, että olisin voittamaton, sillä eihän se niin mene kellään. Kukaan ei ole voittamaton. Silti olen mitä olen, koska olen vain yksi monista en sen enempää.
Jasu - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hmm, mä taas ymmärrän että voi käydä hyvinkin huonosti muttei se haittaa minua, olla kuolevainen ja erehtyä. En koskaan mieti noin, että olisin voittamaton, sillä eihän se niin mene kellään. Kukaan ei ole voittamaton. Silti olen mitä olen, koska olen vain yksi monista en sen enempää.
JasuJos mä kuolen auttaessani jotain, sitten mä kuolen auttaessani jotain. En sikti tpimi vastoin sydäntäni ja arvojani. Mulle tää on tasan näin yksinkertaista. Mä kuolen kuitenkin joskus, eikä se minua pelota. Olipahan syy kuolla, pelastaessa kissaa puusta tai rottaa välikatosta.
Jasu - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Jos mä kuolen auttaessani jotain, sitten mä kuolen auttaessani jotain. En sikti tpimi vastoin sydäntäni ja arvojani. Mulle tää on tasan näin yksinkertaista. Mä kuolen kuitenkin joskus, eikä se minua pelota. Olipahan syy kuolla, pelastaessa kissaa puusta tai rottaa välikatosta.
JasuMinusta tuo kertoo vain pelosta, ettei voi ajatella kuin itseään. Se on mulle omituinen ajatus pelätä mitään niin paljon, ettei voi elää kuten tuntee oikeaksi, vaan mielummin pakenee, jotta saa pitää ittensä.
Jasu Anonyymi kirjoitti:
Joku voisi todeta, että et sinä ole hedonisti, ku et mässytä mussuta herkkuja ja lipitä viiniä. Vaan miksi tekisin, kun kumpikaan noista ei tuota minulle nautintoa? Kaikki eivät saa nautintoa samoista asioista ja sellaisen elämä, joka ei nautintoa noista stereotyyppisistä asioista, voi näyttäytyä ulospäin jopa askeettisena. Vaan entäpä jos ja ehkä jopa todennäköisesti juuri se tuottaakin kyseiselle henkilölle suurimman nautinnon?
Mulla on täysin erilainen kuva hedodismista kuin herkkujen mässyttäminen tai viinin juominen. Tavallaan.
Hetken katsoin vierestä hedonismia ja siihen kuului semmoinen päämäärättömästi, eli täysin hetkessä eläminen ja puhtaasti omalle itselleen. Jos oli sovittu mitä tehdään ruuaksi, niin se ehti muuttua matkalla kauppaan.
Siinä ei ollut mitään keskusteluja toisen mielipiteestä tai tehty kompromisseja toisen suuntaan, vaan koko elämä rakentui täysin itselle ja omaa mielihyvää tavoitellen. Alkoholinkäyttö, seksin harrastaminen, aivan kaikki tehtiin hedonistin päätösten mukaisesti.
Itse ainakin toivon, että kumppani ei kysy lupaa, mutta keskustelee omista toiveista ja suunnitelmista, ei vaan heitä asioita naamalle kuin märkä rätti, että ota tai jätä.- Anonyymi
Mu5tasydän kirjoitti:
Mulla on täysin erilainen kuva hedodismista kuin herkkujen mässyttäminen tai viinin juominen. Tavallaan.
Hetken katsoin vierestä hedonismia ja siihen kuului semmoinen päämäärättömästi, eli täysin hetkessä eläminen ja puhtaasti omalle itselleen. Jos oli sovittu mitä tehdään ruuaksi, niin se ehti muuttua matkalla kauppaan.
Siinä ei ollut mitään keskusteluja toisen mielipiteestä tai tehty kompromisseja toisen suuntaan, vaan koko elämä rakentui täysin itselle ja omaa mielihyvää tavoitellen. Alkoholinkäyttö, seksin harrastaminen, aivan kaikki tehtiin hedonistin päätösten mukaisesti.
Itse ainakin toivon, että kumppani ei kysy lupaa, mutta keskustelee omista toiveista ja suunnitelmista, ei vaan heitä asioita naamalle kuin märkä rätti, että ota tai jätä.Kuulostaa hyvin itsekkäältä ihmiseltä. Tuota vikaa on yllättävän monissa ihmisissä, mä sanonkin ettei heistä ole parisuhteisiin. Eivät kykene huomioimaan muita kuten parisuhteessa pitäisi kyetä, että siinä on molemmilla hyvä olla.
Jasu - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Kuulostaa hyvin itsekkäältä ihmiseltä. Tuota vikaa on yllättävän monissa ihmisissä, mä sanonkin ettei heistä ole parisuhteisiin. Eivät kykene huomioimaan muita kuten parisuhteessa pitäisi kyetä, että siinä on molemmilla hyvä olla.
JasuJa minusta tuommonen ihminen ei rakasta ketään oikeasti, kuin itseään. Kierrä kaukaa jatkossa nuo, niistä saat vain pahaa mieltä ja kaikkea muuta kuin vastarakkautta.
Heille sopii yhtä kylmä ja itsekäs leikkikaveri, muut he rikkoo.
Jasu Anonyymi kirjoitti:
Ja minusta tuommonen ihminen ei rakasta ketään oikeasti, kuin itseään. Kierrä kaukaa jatkossa nuo, niistä saat vain pahaa mieltä ja kaikkea muuta kuin vastarakkautta.
Heille sopii yhtä kylmä ja itsekäs leikkikaveri, muut he rikkoo.
JasuSitäpä minä hänelle sanoin viimeisenä kommenttina. "Älä riko enää yhtään ihmistä".
- Anonyymi
Mu5tasydän kirjoitti:
Sitäpä minä hänelle sanoin viimeisenä kommenttina. "Älä riko enää yhtään ihmistä".
Minä sanoin niistä, että kuhan eivät itteään riko, palstaäijä
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Nimenomaan, ottaa huomioon muittenkin yksilöiden tarpeet jotta hyvä olo olisi kaikilla, ei vain hedonistisesti itsellä.
JasuEli naisten pitäis joustaa useammin mitä tulee lähtökohtaisesti kaikkeen- niinkö palstaäijä? Ei kiitos kyllä njet
- Anonyymi
Kyllä tykkään nauttiakin. Kirjasta, suklaasta, hyvästä ruuasta, kahvista, hyvästä ystävästä ja pullista.
Vilma - Anonyymi
Jotain sitäkin... mutta välillä jopa masokistisesti suorittaen. Js puhun vaan itsestäni.
Elämänlaadun parantaminen välillä on helkatinmoista pakkotyötä. Suurinpiirtein itkukurkussa hammasta purren työntekoa. Olipa se sitten parin vuoden polttopuut, tai itsensä ymmärtäminen.
Kai se on jotain hedonismia, että haluaisi vain elellä rauhassa arkea?- Anonyymi
Mu5tasydän kirjoitti:
Mun mielestä hedsuilu on ääripää ja siksi se on niin punainen vaate itselleni.
Tulee mieleen tyypillinen eroavaisuus: onko kissaihminen, vai koiraihminen?
Kissaihmiset hyväksyvät hedonismin. Kissat miellyttävät vain, jos jotain haluavat, muuten on yksi lysti...
Koirat taas ovat lojaaleja ja aina valmiina, mitä tahaansa omistaja haluaa.
Mutta kummatkin on lajityypillisrsti käyttäytyviä eläimiä... - Anonyymi
Mu5tasydän kirjoitti:
Mun mielestä hedsuilu on ääripää ja siksi se on niin punainen vaate itselleni.
En koe sitä mitenkään ääripääksi. Aate tietysti aina kuulostaa ääripäältä, mutta käytöksenä mielestäni täysin normaalia.
Lisäksi kannattaa muistaa sekin, että hyvin moni ihminen saa itselleen mielihyvää mm. muiden hyvästä mielestä ja muista huolehtimisesta. Tällaiselle henkilölle (jollainen muuten itse olen) hedonistinen käytös ei ole kovinkaan itsekästä.
Minusta on pikemminkin hyvin epänormaalia, jos joku pyrkii maksimoimaan onan pahan olonsa ja oijein keräämään itselleen vastoinkäymisiä. Miksi ihmeessä pitäisi oikein tieten tahtoen etsiä vastoinkäymisiä, jotta saisi sitten kestää niitä. Elämässä on ainakin itselleni ihan riittämiin kestettävää,ilman että tarvitsee erikseen etsiä. Vastoinkäymisten parhaansa mukaan välttämisessä on riittämiin puuhaa. Anonyymi kirjoitti:
Tulee mieleen tyypillinen eroavaisuus: onko kissaihminen, vai koiraihminen?
Kissaihmiset hyväksyvät hedonismin. Kissat miellyttävät vain, jos jotain haluavat, muuten on yksi lysti...
Koirat taas ovat lojaaleja ja aina valmiina, mitä tahaansa omistaja haluaa.
Mutta kummatkin on lajityypillisrsti käyttäytyviä eläimiä...Olen kissaihminen, mutta en valitse lemmikkiä sen perusteella mitä suuntausta itse kannatan. Pidän koiramaisista kissoista, jotka osoittavat huomiontarpeensa silloinkin, kun eivät ole vailla jotain.
Anonyymi kirjoitti:
En koe sitä mitenkään ääripääksi. Aate tietysti aina kuulostaa ääripäältä, mutta käytöksenä mielestäni täysin normaalia.
Lisäksi kannattaa muistaa sekin, että hyvin moni ihminen saa itselleen mielihyvää mm. muiden hyvästä mielestä ja muista huolehtimisesta. Tällaiselle henkilölle (jollainen muuten itse olen) hedonistinen käytös ei ole kovinkaan itsekästä.
Minusta on pikemminkin hyvin epänormaalia, jos joku pyrkii maksimoimaan onan pahan olonsa ja oijein keräämään itselleen vastoinkäymisiä. Miksi ihmeessä pitäisi oikein tieten tahtoen etsiä vastoinkäymisiä, jotta saisi sitten kestää niitä. Elämässä on ainakin itselleni ihan riittämiin kestettävää,ilman että tarvitsee erikseen etsiä. Vastoinkäymisten parhaansa mukaan välttämisessä on riittämiin puuhaa.Ei tietenkään pidä maksimoida omaa pahaa oloa, mutta jos sydän on vaikka särkynyt, niin rakkauslaulujen kuunteleminen tuntuu irvokkaalta. Silloinhan on juuri menettänyt uskon rakkauteen, ainakin hetkellisesti.
- Anonyymi
jos isossakin sairaalassa niin jos swueaat EXIT-merkkejä mistä pääsisi ulos niin päädut jollekin väärälle osastollekin sittwn
- Anonyymi
Millaisia ilmiöitä sinun on vaikea ymmärtää niistä?
Itse pidän hedonistisena jatkuvaa seksuaalista mässäilyä ja ihmisten käyttämistä omien halujen tyydyttämiseen. Siihen liittyy kyllästymin olemassa olevaan tilanteeseen ja jatkuva uusien elämysten etsiminen.Juuri tuo, ettö käyttää toisia ihmisiä vain omien tarpeiden tyydyttämiseen on, jos ei hedonismia, niin hedonistista käytöstä. Tietysti, jos asiasta on sovittu yhdessä, niin tilanne on erilainen, kun siihen ei tule hyväksikäytön aspektia kummankaan puolelta. Tai tavallaan se on, mutta yhteisestä sopimuksesta.
- Anonyymi
Kylpylän kuohuista tykkään.
Vilma - Anonyymi
Ei niin akavaaa juttua kun en olew tyhmnä kuin joku Timo...
vaan siis jos pystyisin auttamaan nuoria naisiakin, kun lähes kaikki käyttävät jotain masennuslääkkeitä.
kummituspeli voisi olla sitten- Anonyymi
Mu5tasydän kirjoitti:
Teetkö tai oletko ajatellut vapaaehtoistyötä nuorten parissa?
Nimenomaan masentuneiden nuarten naisten parissako, palstasetä?
- Anonyymi
Kummituspeli tai sumuisten vuorten krokotiilit
- Anonyymi
Nautintoa voi tuntea monessa eri mielessä ja eri tasoilla.
Nuorempana tuli oltua enemmän itsekeskeinen hedonistinen henkilö, nyt tällä hetkellä taas nautinto tulee pääosin muusta kuin vain itsensä "henkisestä, sielullisesta, taloudellisesta tai fyysisestä hyväilystä".
Töissä nautin jos voin tuottaa jotain hyvää muille, onhan se tärkeintä. Ei palkka kasva jos tekisi työtä tunteakseen vain olevansa itse hyvä, jos tekee onnistuneet projektin pomon pomolle, voi palkka kasvaa aivan eri tavalla. Jaettu hyvä siis tuottaa keskimäärin enemmän, myös itselle.
Muuten elämässä tunnen mielihyvää kun seuraan lapsen kehittymistä mielestäni oikeaan suuntaan. Tänäänkin, kun hän ensimmäistä kertaa heitti par 3 väylällä elämänsä ensimmäisen birdien, pomppi ilosta silmät epäuskosta ymmyrkäisenä.
Tilanne jossa tuntee olevansa tärkeä, ei itselle mutta muille. Se on hienoa jos teoillaan voi auttaa muita tuntemaan onnistumisen elämyksiä.
AVNuorempana asiat ymmärtää jotenkin eri tavalla, kun en ole vielä iän tuomaa kypsyyttä ja kokemusta, jota monesti lapset edesauttavat opettamalla erilaisia näkökulmia luonnostaan. Toisten auttamisesta tulee hyvä mieli.
- Anonyymi
En ole.
Oikeastaan en tunnusta mitään perinteisesti nautintoina pidettyjä asioita. Kuten "luksuslomaa". Ei ole mitään hyödyttömämpää ja tylsempää kuin lojua jossain aurinkotuolissa, olla muiden palveltavana. Ja "äärimmäisen nautinnolliset ravintolaillalliset" eivät sytytä yhtään.
Usein törmää sanontaan "itken mieluummin Alfa Romeossa kuin Ladassa" (vai miten se meni). Minulla tämäkään ei oikein toimi. Itken jos itkettää, olin sitten missä tahansa.
90-laman kokeneena olen jopa tuntenut helpotusta, ettei ollut huvilaa, huvipursia, lomaosakkeita. Ne voi menettää. Jo taannoin, vuosikymmeniä sitten mietin mitä elämässäni haluan, koska ei kiinnostanut perinteinen yhdistelmä "aviomies, lapset, omakotitalo, tila-auto, kultainen noutaja" ja mökkeilyä kammoksuin. Joten lähdin tavoittelemaan "vain" miestä ja lapsia, kohtuullista toimeentuloa. Kun ne oli toteutunut, aloin "harrastaa" erilaisia ihmisiä + kuuntelemaan tarinoita elävästä elämästä.
- SheenaItsellä tuo mainitsemasi lomailutapa sopii silloin, joa olen ollut psyykkisesti ja fyysisesti tosi kuormittunut. Tai lähinnä lomamatkalla voisin lillua meressä koko päivän ja lähteä vasta illalla seikkailemaan kohdekaupunkiin.
Hyvin sanottu tuosta itkemisestä. Eihän se katso puitteita, jos itkettää.
Asioita voi omistaa, mutta niiden menettäminen lähinnä kirpaisee. Sinulla on ollut selkeät sävelet jo nuorena, että mitä haluat. Aika kunnioitettavaa.- Anonyymi
Mu5tasydän kirjoitti:
Itsellä tuo mainitsemasi lomailutapa sopii silloin, joa olen ollut psyykkisesti ja fyysisesti tosi kuormittunut. Tai lähinnä lomamatkalla voisin lillua meressä koko päivän ja lähteä vasta illalla seikkailemaan kohdekaupunkiin.
Hyvin sanottu tuosta itkemisestä. Eihän se katso puitteita, jos itkettää.
Asioita voi omistaa, mutta niiden menettäminen lähinnä kirpaisee. Sinulla on ollut selkeät sävelet jo nuorena, että mitä haluat. Aika kunnioitettavaa.Kerran imuroin nupun ja itkin. Herkistää vieläkin välillä
- Anonyymi
Taitaa olla pahin virhe minkä ihminen voi tehdä elämässään on juurikin siitä elämästä nauttiminen. Tämä kyllä näkyy näilläkin palstoilla ja yleisönosastoilla erilaisina paheksuntoina milloin mistäkin asiasta. Toisaalta näitä nautinnon perustuksia ei oikein ymmärretä, kun nautintoa ei voi väkisin ahneuden avulla saavuttaa, vaan siihen on osattava heittäytyä. Buddhalaisilla on tähänkin oivallinen viisaus eli jatkuva janoaminen on pahinta mikä ihmistä voi kohdata ja tätä tarpeettoman puutosta ei tietenkään muuten voi korjata, kuin oivaltamalla mikä elämässä on loppujen lopuksi merkityksellistä.
- Anonyymi
Buddha haluaa vain olla tässä hetkessä. Mielellä on suurin vaikutus koko ihmisen kehoon ja olemukseen😊love&peace
- Anonyymi
Sinulla on palstasetä tällainen uuswanha nicci käytössä sen curasuden tapaan? T naiselta tsemiä teil
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miksi persuilla ei ole firmoja?
Kuten vasemmisstolaisilla, esim. Sannalla MA\PI. Eikö ole aika erikoista?837101Persut hommasivat Suomeen 35 000 pientä lasta v. 2015
Onko Riikka Purra nyt tavoittelemassa tätä samaa historiallista persujen utopiaa? Purram kaksinaamaisessa pelissä vaadit267063Purran tuhoja tuskin saadaan koskaan korjatuksikaan
Purra on aiheuttanut Suomen taloudelle karmaisevat tuhot. Sen lisäksi Purra on ajanut myös suuren osan Suomen kansasta k1096168Persujen kaksoisstandardit: Räsäsen uhkailu paha, Virran uhkailu hyvä
Tässä taas nähdään kuinka kaksinaamaista porukkaa persut ovat. Mitäs persut tähän?455414Miksette persut irtisanoudu Kirkin lausunnoista?
Kirkhän muun muassa vaati raiskattuja naisia pidättäytymään abortista ja vaimoja alistumaan aviomiestensä tahtoon. Mik845238Demarikultin uhri kertoo
Demarikultin uhri kertoo: “En saanut mennä edes suihkuun ilman lupaa” – Seksuaalisen hyväksikäytön uhri kertoo vuosistaa635205Miksi vasemmistolaiset eivät omista yhtään firmaa?
Vasemmistolaiset eivät omista yhtään firmaa joka työllistäisi ihmisiä. Miksi? No siksi, että jos vasemmistolainen perus405108Sanna valittiin Euroopan huonoimmaksi pääministeriksi
Sannan kaudella Suomi oli ainut maa missä bkt laski. Kannattaa huomata, että luvut valitsi Sannan huonoimmaksi. Ihmiset274595Purran vuoro kiihoittua Lepomäen sääristä
"Ulkoministeri Elina sanoo, ettei muuta pukeutumistaan sen mukaan, kenet tapaa, ja että hän ei suostuisi peittämään kasv163467Vasemmistolaiset paskat eivät nousseet seisomaan kun Akaan kaupunginvaltuusto
vietti hiljaisen hetken Charlie Kirkin muistoksi https://www.aamulehti.fi/uutiset/art-2000011523016.html3003390