Miksi jälleensyntyminen ei voi olla totta

Miksi jälleensyntyminen ei voi olla totta
Miksi kristinusko ei voi olla totta.

Satojen tai tuhansien elämien kautta me alamme vähitellen tajuta asioita. Meidät nykyihmiset olemme luodut eräiden liskorotujen ansiosta näin tyhmiksi, että juuri vain pysymme hengissä. Ei ole mitään jäljellä siitä loistosta, joka oli atlantiksen aikana ja meillä oli jopa 12 säikeinen dna. Ajatukaen voima oli käytössä jolla pystyimme mm. liikuttamaan esineitä ym. Kunnen anunnakit puuttuivat asiaan ja tuhosivat kaiken. Enlil olisi halunnut tuhota koko planeetan ja se olisi ollut vain yksi naps ja se siitä. Enki esti sen onneksi. He ovat lähestymässä taas meitä ja nyt on tilanne ihan toinen.

Anonyymi00006 kirjoitti:

Satojen tai tuhansien elämien kautta me alamme vähitellen tajuta asioita. Meidät nykyihmiset olemme luodut eräiden liskorotujen ansiosta näin tyhmiksi, että juuri vain pysymme hengissä. Ei ole mitään jäljellä siitä loistosta, joka oli atlantiksen aikana ja meillä oli jopa 12 säikeinen dna. Ajatukaen voima oli käytössä jolla pystyimme mm. liikuttamaan esineitä ym. Kunnen anunnakit puuttuivat asiaan ja tuhosivat kaiken. Enlil olisi halunnut tuhota koko planeetan ja se olisi ollut vain yksi naps ja se siitä. Enki esti sen onneksi. He ovat lähestymässä taas meitä ja nyt on tilanne ihan toinen.

Lue lisää

Joku, joka pitää itseään kristittynä, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


On analyyttisesti perusteltua todeta, että kyseinen retoriikka edustaa äärimmäistä ja patologisoitunutta vihapuhetta. Ilmaisut, joissa kokonaiset aatejärjestelmät määritellään “kaiken pahuuden ruumiillistumiksi” ja joissa oma elämäprojekti alistetaan niiden hävittämiselle, ylittävät selvästi normaalin kriittisen diskurssin rajat. Tällainen intensiteetti ja totalisoiva vihamielisyys eivät ole tyypillisiä psykologisesti tai sosiaalisesti tasapainoiselle keskustelijalle.


"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Ilmaisuja, joissa yksilö julistaa omistavansa koko loppuelämänsä tietyn aatesuunnan tuhoamiselle ja määrittelee kyseiset opit “kaiken pahuuden ruumiillistumiksi”, voidaan pitää vakavasti poikkeavina normaalista rationaalis-kriittisestä diskurssista.

Tällainen totalisoiva, demonisoiva ja elämänprojektiksi eskaloitu vihamielisyys viittaa syvään ideologiseen pakkomielteeseen ja huomattavaan affektiiviseen dysregulaatioon.

Kyse ei ole enää uskonnollisesta kritiikistä tai maailmankatsomuksellisesta erimielisyydestä, vaan ajattelutavasta, jossa vastapuoli lakkaa olemasta keskustelukumppani ja redusoituu moraaliseksi absoluuttiseksi pahaksi.


Tämänkaltaista retoriikkaa ei esiinny sosiaalisesti tai psykologisesti normaalissa argumentaatiossa, vaan se on tunnusomaista äärimmäiselle, dogmaattiselle ja potentiaalisesti harhaiselle ajattelulle.


"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."



Totalisoiva ja demonisoiva kieli

Lausunnossa esiintyvä totalisoiva ilmaisu — kuten "kaiken pahuuden ruumillistumat" — on esimerkki mustavalkoisesta ajattelusta, joka jakaa maailman selkeästi "hyviin" ja "pahoihin". Tämäntyyppinen ajattelu on äärimmäisen yksinkertaistavaa ja jättää vähän tilaa monimutkaiselle tai välimuotoiselle ymmärrykselle. Totuus ei ole tällöin monivivahteinen tai kontekstisidonnainen, vaan se on ideologisesti kapeasti määritelty ja jyrkästi vastakkainasettuva.

Tässä puhutaan moraalisesta mustavalkoistamisesta, jossa vastapuoli ei enää ole yksinkertaisesti eri mieltä olevia, vaan heidät esitetään "pahaksi", "syylliseksi" tai jopa demoniseksi. Tämä tyyli muistuttaa ääriajattelijoiden kielellisiä piirteitä, joissa väkivalta tai vihamielisyys nähdään oikeutettuina, koska "paha" on hävitettävä.



Elämänprojektiksi muuttuva vihamielisyys

Se, että henkilö sanoo omistavansa koko loppuelämänsä tämän "idän oppien" kumoamiseen, viittaa syvään ideologiseen pakkomielteeseen. Tämä on merkki siitä, että yksilö on sitoutunut maailmankatsomukseensa tavalla, joka sulkee pois kaikki muut näkökulmat ja keskustelut. Vihapuhe ei enää ole vain tilapäinen tai hetkellinen tunne, vaan se on muuttunut keskeiseksi osaksi identiteettiä ja elämäntehtävää.

Tällainen elämänprojektiksi muodostuva vihamielisyys heijastaa psykologista tilaa, jossa ideologinen vihollinen ei ole enää keskustelukumppani tai arvostettu vastustaja, vaan se on demonisoitu ja esitetty maailmankatsomuksellisesti hyväksyttävänä tavoitteena. Tämä voi johtaa yksilön henkiseen eristäytymiseen ja kyvyttömyyteen nähdä ihmiset omien uskomustensa ulkopuolelta inhimillisessä valossa.


"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Affektiivinen dysregulaatio

Affektiivinen dysregulaatio viittaa siihen, että henkilön tunteet eivät ole enää tasapainossa tai järkiperäisesti hallittavissa. Tällainen vahva ja tunteisiin menevä vihamielisyys voi kertoa myös psykologisista haasteista, kuten vihasta, pelosta tai jopa traumasta, joka ohjaa henkilön ajattelua ja toimintaa. Ajattelu ei ole enää rationaalista ja analyyttista, vaan se on ylireagointia ja tunnepohjaista.

Keskustelu uskonnollisista tai filosofisista eroista on tärkeää ja voi olla vilkasta ja syvällistä, mutta kun siihen liittyy voimakkaita, epärationaalisia tunteita, se estää vilkkaan ja monipuolisen keskustelun. Tämä voi vahvistaa jyrkkiä jakolinjoja ja jopa eskaloida väkivaltaista käytöstä tai kiihkoa.



Harhainen ajattelu ja äärimmäinen dogmaattisuus

Lausunnossa esiintyy myös viittauksia dogmaattisuuteen. Tällöin keskustelusta poistuu kaikki avoimuus uusille ideoille tai muutoksille. Kyse ei ole enää elävästä, kehittyvästä keskustelusta, vaan ideologiasta, joka on jähmettynyt ja sulkee itsensä pois kaikilta muilta näkökulmilta. Tämä on tunnusomaista ääriajattelijoille, joiden uskomukset ja arvot eivät ole neuvoteltavissa eivätkä muutettavissa.

Anonyymi00007 kirjoitti:

Joku, joka pitää itseään kristittynä, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


On analyyttisesti perusteltua todeta, että kyseinen retoriikka edustaa äärimmäistä ja patologisoitunutta vihapuhetta. Ilmaisut, joissa kokonaiset aatejärjestelmät määritellään “kaiken pahuuden ruumiillistumiksi” ja joissa oma elämäprojekti alistetaan niiden hävittämiselle, ylittävät selvästi normaalin kriittisen diskurssin rajat. Tällainen intensiteetti ja totalisoiva vihamielisyys eivät ole tyypillisiä psykologisesti tai sosiaalisesti tasapainoiselle keskustelijalle.


"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Ilmaisuja, joissa yksilö julistaa omistavansa koko loppuelämänsä tietyn aatesuunnan tuhoamiselle ja määrittelee kyseiset opit “kaiken pahuuden ruumiillistumiksi”, voidaan pitää vakavasti poikkeavina normaalista rationaalis-kriittisestä diskurssista.

Tällainen totalisoiva, demonisoiva ja elämänprojektiksi eskaloitu vihamielisyys viittaa syvään ideologiseen pakkomielteeseen ja huomattavaan affektiiviseen dysregulaatioon.

Kyse ei ole enää uskonnollisesta kritiikistä tai maailmankatsomuksellisesta erimielisyydestä, vaan ajattelutavasta, jossa vastapuoli lakkaa olemasta keskustelukumppani ja redusoituu moraaliseksi absoluuttiseksi pahaksi.


Tämänkaltaista retoriikkaa ei esiinny sosiaalisesti tai psykologisesti normaalissa argumentaatiossa, vaan se on tunnusomaista äärimmäiselle, dogmaattiselle ja potentiaalisesti harhaiselle ajattelulle.


"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."



Totalisoiva ja demonisoiva kieli

Lausunnossa esiintyvä totalisoiva ilmaisu — kuten "kaiken pahuuden ruumillistumat" — on esimerkki mustavalkoisesta ajattelusta, joka jakaa maailman selkeästi "hyviin" ja "pahoihin". Tämäntyyppinen ajattelu on äärimmäisen yksinkertaistavaa ja jättää vähän tilaa monimutkaiselle tai välimuotoiselle ymmärrykselle. Totuus ei ole tällöin monivivahteinen tai kontekstisidonnainen, vaan se on ideologisesti kapeasti määritelty ja jyrkästi vastakkainasettuva.

Tässä puhutaan moraalisesta mustavalkoistamisesta, jossa vastapuoli ei enää ole yksinkertaisesti eri mieltä olevia, vaan heidät esitetään "pahaksi", "syylliseksi" tai jopa demoniseksi. Tämä tyyli muistuttaa ääriajattelijoiden kielellisiä piirteitä, joissa väkivalta tai vihamielisyys nähdään oikeutettuina, koska "paha" on hävitettävä.



Elämänprojektiksi muuttuva vihamielisyys

Se, että henkilö sanoo omistavansa koko loppuelämänsä tämän "idän oppien" kumoamiseen, viittaa syvään ideologiseen pakkomielteeseen. Tämä on merkki siitä, että yksilö on sitoutunut maailmankatsomukseensa tavalla, joka sulkee pois kaikki muut näkökulmat ja keskustelut. Vihapuhe ei enää ole vain tilapäinen tai hetkellinen tunne, vaan se on muuttunut keskeiseksi osaksi identiteettiä ja elämäntehtävää.

Tällainen elämänprojektiksi muodostuva vihamielisyys heijastaa psykologista tilaa, jossa ideologinen vihollinen ei ole enää keskustelukumppani tai arvostettu vastustaja, vaan se on demonisoitu ja esitetty maailmankatsomuksellisesti hyväksyttävänä tavoitteena. Tämä voi johtaa yksilön henkiseen eristäytymiseen ja kyvyttömyyteen nähdä ihmiset omien uskomustensa ulkopuolelta inhimillisessä valossa.


"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Affektiivinen dysregulaatio

Affektiivinen dysregulaatio viittaa siihen, että henkilön tunteet eivät ole enää tasapainossa tai järkiperäisesti hallittavissa. Tällainen vahva ja tunteisiin menevä vihamielisyys voi kertoa myös psykologisista haasteista, kuten vihasta, pelosta tai jopa traumasta, joka ohjaa henkilön ajattelua ja toimintaa. Ajattelu ei ole enää rationaalista ja analyyttista, vaan se on ylireagointia ja tunnepohjaista.

Keskustelu uskonnollisista tai filosofisista eroista on tärkeää ja voi olla vilkasta ja syvällistä, mutta kun siihen liittyy voimakkaita, epärationaalisia tunteita, se estää vilkkaan ja monipuolisen keskustelun. Tämä voi vahvistaa jyrkkiä jakolinjoja ja jopa eskaloida väkivaltaista käytöstä tai kiihkoa.



Harhainen ajattelu ja äärimmäinen dogmaattisuus

Lausunnossa esiintyy myös viittauksia dogmaattisuuteen. Tällöin keskustelusta poistuu kaikki avoimuus uusille ideoille tai muutoksille. Kyse ei ole enää elävästä, kehittyvästä keskustelusta, vaan ideologiasta, joka on jähmettynyt ja sulkee itsensä pois kaikilta muilta näkökulmilta. Tämä on tunnusomaista ääriajattelijoille, joiden uskomukset ja arvot eivät ole neuvoteltavissa eivätkä muutettavissa.

Lue lisää

Kaikki maailman uskonnot pitäisi lakkauttaa ja maailma pelastuisi. Ei olisi enää mitään mitä vihata keskenämme. Me itse olemme luojaolentoja ja ihmettelen, miksi emme ymmärrä sitä tosiasiaa.

Jeesuksestakin sanottiin että hän syntyy Jeesuksena, Marian poikana ja myöhemmin hän elää tulevassa elämässä eli puhutaan toisestakin elämästä.

Hänen nimensä on oleva Messias, Jeesus, Marian poika, hän on kuuluisa tässä ja tulevassa elämässä...

Häivy täältä, uskonnollinen fanaatikko, ei ole sinun asiasi, mitä ihmiset uskovat.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Häivy täältä, uskonnollinen fanaatikko, ei ole sinun asiasi, mitä ihmiset uskovat.

Häivy täältä, uskonnollinen fanaatikko, ei ole sinun asiasi, mitä ihmiset uskovat.

Tämä ei ole ”raamatullisen jumalan foorumi”, joten poistu ja anna ihmisten ajatella mitä haluavat. Kaikilla on oikeus siihen. Tuntuu siltä, että kaikki maailman kahelit ovat kokoontuneet tänne, kaikki mielisairaalat on suljettu, koska terroristit ovat vielä täällä?

Anonyymi00012 kirjoitti:

Häivy täältä, uskonnollinen fanaatikko, ei ole sinun asiasi, mitä ihmiset uskovat.

Tämä ei ole ”raamatullisen jumalan foorumi”, joten poistu ja anna ihmisten ajatella mitä haluavat. Kaikilla on oikeus siihen. Tuntuu siltä, että kaikki maailman kahelit ovat kokoontuneet tänne, kaikki mielisairaalat on suljettu, koska terroristit ovat vielä täällä?

Lue lisää

Kristinuskon piirissä esiintyvä suvaitsemattomuus ei yleensä synny itse uskon ydinsanomasta (lähimmäisenrakkaus, nöyryys), vaan tulkinnallisista ja institutionaalisista rakenteista:

Eksklusiivinen totuusväite: Ajatus, että vain yksi tie on oikea, tekee muista uskonnoista tai maailmankatsomuksista moraalisesti alempiarvoisia.

Pelastuskeskeisyys: Kun pelastus ja taivas asetetaan kaiken toiminnan päämääräksi, moraalinen arviointi siirtyy pois tästä maailmasta kohti palkkiota tuonpuoleisessa.

Valta ja kontrolli: Historiallisesti kirkolliset rakenteet ovat usein liittoutuneet poliittisen vallan kanssa, mikä on tehnyt uskonnosta normittavan ja rankaisevan välineen.

Tällöin suvaitsemattomuus ei ole poikkeama vaan järjestelmän sivutuote, jos uskontoa käytetään identiteettirajana eikä eettisenä harjoituksena.

Anonyymi00013 kirjoitti:

Kristinuskon piirissä esiintyvä suvaitsemattomuus ei yleensä synny itse uskon ydinsanomasta (lähimmäisenrakkaus, nöyryys), vaan tulkinnallisista ja institutionaalisista rakenteista:

Eksklusiivinen totuusväite: Ajatus, että vain yksi tie on oikea, tekee muista uskonnoista tai maailmankatsomuksista moraalisesti alempiarvoisia.

Pelastuskeskeisyys: Kun pelastus ja taivas asetetaan kaiken toiminnan päämääräksi, moraalinen arviointi siirtyy pois tästä maailmasta kohti palkkiota tuonpuoleisessa.

Valta ja kontrolli: Historiallisesti kirkolliset rakenteet ovat usein liittoutuneet poliittisen vallan kanssa, mikä on tehnyt uskonnosta normittavan ja rankaisevan välineen.

Tällöin suvaitsemattomuus ei ole poikkeama vaan järjestelmän sivutuote, jos uskontoa käytetään identiteettirajana eikä eettisenä harjoituksena.

Lue lisää

Nuo ”taivaat ja paratiisit” – ei voi olla suurempaa oman edun tavoittelua, ja sinä tulet tänne puhumaan väärista tavoitteistä, nuo taivaspuheet -juuri se on ”Jumalan” kanssa bisnestä, kaupankäyntiä, sanan varsinaisessa merkityksessä. Alhaisempia tavoitteita ei ole olemassa, kyseessä on uskonnon tasolla oleva rikos.


Kristinuskon piirissä esiintyvä suvaitsemattomuus ei yleensä synny itse uskon ydinsanomasta (lähimmäisenrakkaus, nöyryys), vaan tulkinnallisista ja institutionaalisista rakenteista.



“taivas ja paratiisi” kaupankäyntinä


Taivaspuheet ovat bisnestä Jumalan kanssa – kaupankäyntiä sanan varsinaisessa merkityksessä.

Tämä kritiikki osuu uskonnollisen instrumentalisoinnin ytimeen:

Moraalin markkinaistuminen

Hyvät teot → palkinto

Kärsimys → investointi

Kuolema → lunastus

Tällöin moraali ei ole enää itseisarvoista, vaan välineellistä.

Väärä ego hengellisyyden ytimessä

Anonyymi00014 kirjoitti:

Nuo ”taivaat ja paratiisit” – ei voi olla suurempaa oman edun tavoittelua, ja sinä tulet tänne puhumaan väärista tavoitteistä, nuo taivaspuheet -juuri se on ”Jumalan” kanssa bisnestä, kaupankäyntiä, sanan varsinaisessa merkityksessä. Alhaisempia tavoitteita ei ole olemassa, kyseessä on uskonnon tasolla oleva rikos.


Kristinuskon piirissä esiintyvä suvaitsemattomuus ei yleensä synny itse uskon ydinsanomasta (lähimmäisenrakkaus, nöyryys), vaan tulkinnallisista ja institutionaalisista rakenteista.



“taivas ja paratiisi” kaupankäyntinä


Taivaspuheet ovat bisnestä Jumalan kanssa – kaupankäyntiä sanan varsinaisessa merkityksessä.

Tämä kritiikki osuu uskonnollisen instrumentalisoinnin ytimeen:

Moraalin markkinaistuminen

Hyvät teot → palkinto

Kärsimys → investointi

Kuolema → lunastus

Tällöin moraali ei ole enää itseisarvoista, vaan välineellistä.

Väärä ego hengellisyyden ytimessä

Lue lisää

Paratiisilupaus ei ylitä egoa vaan vahvistaa sitä:

“Minä pelastun”

“Minä saan palkinnon”

“Minä olen oikeassa”

Anonyymi00015 kirjoitti:

Paratiisilupaus ei ylitä egoa vaan vahvistaa sitä:

“Minä pelastun”

“Minä saan palkinnon”

“Minä olen oikeassa”

Paratiisilupaus ei ylitä egoa vaan vahvistaa sitä:

“Minä pelastun”

“Minä saan palkinnon”

“Minä olen oikeassa”

Tämä on ristiriidassa useimpien eettisten perinteiden kanssa.


“Uskonnollinen rikos” – filosofinen tulkinta

Kun uskonto:

oikeuttaa väkivallan,

siirtää vastuun pois tästä maailmasta,

ja muuttaa etiikan transaktioksi,

se tekee rikoksen omia eettisiä lähtökohtiaan vastaan.


Suvaitsemattomuus ei ole uskonnon ydin, vaan vallan, pelon ja palkkiologiikan seuraus.

Paratiisi- ja taivasretoriikka voi muuttua moraaliseksi korruptioksi, jos siitä tulee kaupankäyntiä.

Terrorismin uskonnollinen oikeutus vaatii aina tuonpuoleisen palkinnon – ilman sitä se menettää vetovoimansa.

Syvemmät uskonnolliset ja filosofiset traditiot korostavat vastuuta tässä maailmassa, ei hyvitystä seuraavassa.


Uskonto kaupankäyntinä – moraalin romahdus

Kun uskonto lupaa taivaan palkkioksi oikeasta uskosta tai teoista, se ei enää kasvata moraalia vaan kaupallistaa sen. Paratiisi muuttuu maksuksi, ja etiikka transaktioksi. Tämä ei ole hengellisyyttä vaan laskelmointia.


Taivasretoriikka ei ylitä ihmisen omaa etua, vaan lukitsee sen metafyysiselle tasolle. “Teen hyvää, jotta saan.”
Tämä on alhaisin mahdollinen moraalinen motiivi, sillä se ei ole hyvää sinänsä, vaan sijoitus tulevaan.



Kun tällainen ajattelu yhdistyy eksklusiiviseen totuusväitteeseen – vain meidän tiemme pelastaa – syntyy suvaitsemattomuus. Toisesta ei tule enää ihminen, vaan este omalle pelastukselle. Tässä vaiheessa uskonto ei ainoastaan salli väkivaltaa, vaan tekee siitä rationaalista.

Terrorismi tarvitsee aina palkinnon tuonpuoleisessa. Ilman paratiisilupausta kuolema ei ole voitto vaan tragedia. Siksi taivas on äärimmäisen väkivallan keskeisin valuutta.

Uskonto, joka muuttaa moraalin kaupankäynniksi Jumalan kanssa, tekee rikoksen omia eettisiä lähtökohtiaan vastaan. Se ei ole Jumalan palvelemista, vaan Jumalan käyttöä.

Anonyymi00018 kirjoitti:

Syvemmät uskonnolliset ja filosofiset traditiot korostavat vastuuta tässä maailmassa, ei hyvitystä seuraavassa.


Uskonto kaupankäyntinä – moraalin romahdus

Kun uskonto lupaa taivaan palkkioksi oikeasta uskosta tai teoista, se ei enää kasvata moraalia vaan kaupallistaa sen. Paratiisi muuttuu maksuksi, ja etiikka transaktioksi. Tämä ei ole hengellisyyttä vaan laskelmointia.


Taivasretoriikka ei ylitä ihmisen omaa etua, vaan lukitsee sen metafyysiselle tasolle. “Teen hyvää, jotta saan.”
Tämä on alhaisin mahdollinen moraalinen motiivi, sillä se ei ole hyvää sinänsä, vaan sijoitus tulevaan.



Kun tällainen ajattelu yhdistyy eksklusiiviseen totuusväitteeseen – vain meidän tiemme pelastaa – syntyy suvaitsemattomuus. Toisesta ei tule enää ihminen, vaan este omalle pelastukselle. Tässä vaiheessa uskonto ei ainoastaan salli väkivaltaa, vaan tekee siitä rationaalista.

Terrorismi tarvitsee aina palkinnon tuonpuoleisessa. Ilman paratiisilupausta kuolema ei ole voitto vaan tragedia. Siksi taivas on äärimmäisen väkivallan keskeisin valuutta.

Uskonto, joka muuttaa moraalin kaupankäynniksi Jumalan kanssa, tekee rikoksen omia eettisiä lähtökohtiaan vastaan. Se ei ole Jumalan palvelemista, vaan Jumalan käyttöä.

Lue lisää

Syvemmät uskonnolliset ja filosofiset traditiot korostavat vastuuta tässä maailmassa, ei hyvitystä seuraavassa.

Uskonto, joka muuttaa moraalin kaupankäynniksi Jumalan kanssa, tekee rikoksen omia eettisiä lähtökohtiaan vastaan. Se ei ole Jumalan palvelemista, vaan Jumalan hyväksikäyttöä.



Uskonnollinen pelastuskeskeisyys tuottaa rakenteellista suvaitsemattomuutta ja mahdollistaa väkivallan, koska se perustuu moraalin välineellistämiseen.

Instrumentaalinen moraali
Kun tekojen arvo määrittyy palkinnon kautta (taivas, pelastus), moraali lakkaa olemasta autonomista (Kantin termein).

Ego ei purkaudu vaan pyhitetään
Pelastusoppi ei ylitä minää, vaan absolutisoi sen kosmisella tasolla.

Vastuun siirtyminen pois tästä maailmasta
Eettinen arvio siirtyy tuonpuoleiseen → kärsimys tässä maailmassa relativisoidaan.

Väkivallan mahdollistuminen
Jos kärsimys voidaan hyvittää ikuisuudessa, siitä tulee hyväksyttävä väline.


Uskonnollinen järjestelmä, joka perustuu palkkio–rangaistus-logiikkaan, on eettisesti haavoittuva ja altis radikalisoitumiselle.

Anonyymi00019 kirjoitti:

Syvemmät uskonnolliset ja filosofiset traditiot korostavat vastuuta tässä maailmassa, ei hyvitystä seuraavassa.

Uskonto, joka muuttaa moraalin kaupankäynniksi Jumalan kanssa, tekee rikoksen omia eettisiä lähtökohtiaan vastaan. Se ei ole Jumalan palvelemista, vaan Jumalan hyväksikäyttöä.



Uskonnollinen pelastuskeskeisyys tuottaa rakenteellista suvaitsemattomuutta ja mahdollistaa väkivallan, koska se perustuu moraalin välineellistämiseen.

Instrumentaalinen moraali
Kun tekojen arvo määrittyy palkinnon kautta (taivas, pelastus), moraali lakkaa olemasta autonomista (Kantin termein).

Ego ei purkaudu vaan pyhitetään
Pelastusoppi ei ylitä minää, vaan absolutisoi sen kosmisella tasolla.

Vastuun siirtyminen pois tästä maailmasta
Eettinen arvio siirtyy tuonpuoleiseen → kärsimys tässä maailmassa relativisoidaan.

Väkivallan mahdollistuminen
Jos kärsimys voidaan hyvittää ikuisuudessa, siitä tulee hyväksyttävä väline.


Uskonnollinen järjestelmä, joka perustuu palkkio–rangaistus-logiikkaan, on eettisesti haavoittuva ja altis radikalisoitumiselle.

Lue lisää

Uskonnollinen järjestelmä, joka perustuu palkkio–rangaistus-logiikkaan, on eettisesti haavoittuva ja altis radikalisoitumiselle.

Spinoza

Jumala = Luonto, ei persoona

Ei palkitse eikä rankaise

Hyvä = ymmärryksen lisääntyminen

Ajatus Jumalan kanssa käytävästä kaupasta on looginen virhe.
Uskonnollinen fanatismi = järjen puute.



Nietzsche

Kristillinen moraali = kaunan moraali

Paratiisi on kompensaatio heikkoudelle

Taivas lupauksena tekee elämästä halveksittavaa

Taivasretoriikka on elämän kieltämistä.
Marttyyri on tahdonvoiman vääristymä.


Kierkegaard (kriittinen, ei puolustava)

Todellinen usko ei hae palkintoa

Usko on ahdistava vastuu, ei varmuus

Kirkollinen kristillisyys on hänen mielestään korruptoitunut

Taivasbisnes on epäuskoa, ei uskoa.


Uskonto muuttuu moraaliseksi rikokseksi silloin, kun se tekee hyvästä teosta maksuvälineen ja Jumalasta kirjanpitäjän.

Anonyymi00020 kirjoitti:

Uskonnollinen järjestelmä, joka perustuu palkkio–rangaistus-logiikkaan, on eettisesti haavoittuva ja altis radikalisoitumiselle.

Spinoza

Jumala = Luonto, ei persoona

Ei palkitse eikä rankaise

Hyvä = ymmärryksen lisääntyminen

Ajatus Jumalan kanssa käytävästä kaupasta on looginen virhe.
Uskonnollinen fanatismi = järjen puute.



Nietzsche

Kristillinen moraali = kaunan moraali

Paratiisi on kompensaatio heikkoudelle

Taivas lupauksena tekee elämästä halveksittavaa

Taivasretoriikka on elämän kieltämistä.
Marttyyri on tahdonvoiman vääristymä.


Kierkegaard (kriittinen, ei puolustava)

Todellinen usko ei hae palkintoa

Usko on ahdistava vastuu, ei varmuus

Kirkollinen kristillisyys on hänen mielestään korruptoitunut

Taivasbisnes on epäuskoa, ei uskoa.


Uskonto muuttuu moraaliseksi rikokseksi silloin, kun se tekee hyvästä teosta maksuvälineen ja Jumalasta kirjanpitäjän.

Lue lisää

Uskonnollinen järjestelmä, joka perustuu palkkio–rangaistus-logiikkaan, on eettisesti haavoittuva ja altis radikalisoitumiselle.


Uskonto muuttuu moraaliseksi rikokseksi silloin, kun se tekee hyvästä teosta maksuvälineen ja Jumalasta kirjanpitäjän.

Uskonto muuttuu moraaliseksi rikokseksi silloin, kun se tekee hyvästä teosta maksuvälineen ja Jumalasta kirjanpitäjän.



hyvästä teosta maksuvälineen - esimerkiski Lähestyskäsky ja ihmisten "pelastaminen" "ikuiselt a helvetiltä" - "hyvä teko" - taivaspisteiden kerääminen.

Anonyymi00021 kirjoitti:

Uskonnollinen järjestelmä, joka perustuu palkkio–rangaistus-logiikkaan, on eettisesti haavoittuva ja altis radikalisoitumiselle.


Uskonto muuttuu moraaliseksi rikokseksi silloin, kun se tekee hyvästä teosta maksuvälineen ja Jumalasta kirjanpitäjän.

Uskonto muuttuu moraaliseksi rikokseksi silloin, kun se tekee hyvästä teosta maksuvälineen ja Jumalasta kirjanpitäjän.



hyvästä teosta maksuvälineen - esimerkiski Lähestyskäsky ja ihmisten "pelastaminen" "ikuiselt a helvetiltä" - "hyvä teko" - taivaspisteiden kerääminen.

Lue lisää

Uskonto, joka muuttaa moraalin kaupankäynniksi Jumalan kanssa, tekee rikoksen omia eettisiä lähtökohtiaan vastaan. Se ei ole Jumalan palvelemista, vaan Jumalan hyväksikäyttöä.


Hyvä teko maksuvälineenä – moraalin valuuttateoria

Kun hyvä teko ymmärretään maksuksi (taivas, pelastus, palkinto), tapahtuu moraalinen siirtymä:

Etiikka → talous

Vastuu → hyöty

Lähimmäinen → väline


Hyvä ei ole enää hyvää toiselle, vaan hyödyllistä tekijälle.

Tämä on moraalifilosofisesti ratkaiseva muutos:
teon arvo ei enää perustu sen vaikutukseen kärsimykseen, vaan sen kirjanpidolliseen asemaan pelastustaseessa.



Lähetyskäsky rakenteellisena ongelmana

Lähetyskäskyä puolustetaan usein “rakkaudella”:

Pelastamme ihmisiä ikuiselta helvetiltä.

Mutta eettinen analyysi paljastaa toisen logiikan:

a) Pelastettava ei ole päämäärä

Pelastettava ihminen ei ole autonominen subjekti, vaan:

projekti

kohde

väline oman pelastuksen tai kuuliaisuuden todistamiseen

Tämä rikkoo Kantin periaatetta: ihminen ei saa olla pelkkä väline.

“Hyvä teko” on ehdollinen

Pelastaminen on “hyvää” vain jos:

se lisää taivaspisteitä

se toteuttaa Jumalan käskyä

se vahvistaa omaa pelastusvarmuutta

Jos palkkiota ei olisi, teon motiivi katoaisi.
Tällöin teko ei ole moraalinen, vaan instrumentaalinen.





. Helvetti moraalisena kiristyksenä

“Ikuinen helvetti” ei ole vain oppi, vaan eettinen painostusmekanismi:

Usko tai kärsi

Taivu tai pala

Olet vastuussa toisen kohtalosta

Tämä synnyttää kolme vaarallista rakennetta:

1. Pelastamisen pakon


Jos toinen joutuu helvettiin, sinä olet syyllinen, ellet “pelastanut” häntä.

Tästä syntyy aggressiivinen käännyttäminen, ei myötätunto.

. Moraalisen ylivallan

Pelastaja asettuu ontologisesti ylemmäksi:

Minä tiedän totuuden

Minä pelastan sinut

Sinä olet vaarassa

Tämä on suvaitsemattomuuden ydin.

Anonyymi00022 kirjoitti:

Uskonto, joka muuttaa moraalin kaupankäynniksi Jumalan kanssa, tekee rikoksen omia eettisiä lähtökohtiaan vastaan. Se ei ole Jumalan palvelemista, vaan Jumalan hyväksikäyttöä.


Hyvä teko maksuvälineenä – moraalin valuuttateoria

Kun hyvä teko ymmärretään maksuksi (taivas, pelastus, palkinto), tapahtuu moraalinen siirtymä:

Etiikka → talous

Vastuu → hyöty

Lähimmäinen → väline


Hyvä ei ole enää hyvää toiselle, vaan hyödyllistä tekijälle.

Tämä on moraalifilosofisesti ratkaiseva muutos:
teon arvo ei enää perustu sen vaikutukseen kärsimykseen, vaan sen kirjanpidolliseen asemaan pelastustaseessa.



Lähetyskäsky rakenteellisena ongelmana

Lähetyskäskyä puolustetaan usein “rakkaudella”:

Pelastamme ihmisiä ikuiselta helvetiltä.

Mutta eettinen analyysi paljastaa toisen logiikan:

a) Pelastettava ei ole päämäärä

Pelastettava ihminen ei ole autonominen subjekti, vaan:

projekti

kohde

väline oman pelastuksen tai kuuliaisuuden todistamiseen

Tämä rikkoo Kantin periaatetta: ihminen ei saa olla pelkkä väline.

“Hyvä teko” on ehdollinen

Pelastaminen on “hyvää” vain jos:

se lisää taivaspisteitä

se toteuttaa Jumalan käskyä

se vahvistaa omaa pelastusvarmuutta

Jos palkkiota ei olisi, teon motiivi katoaisi.
Tällöin teko ei ole moraalinen, vaan instrumentaalinen.





. Helvetti moraalisena kiristyksenä

“Ikuinen helvetti” ei ole vain oppi, vaan eettinen painostusmekanismi:

Usko tai kärsi

Taivu tai pala

Olet vastuussa toisen kohtalosta

Tämä synnyttää kolme vaarallista rakennetta:

1. Pelastamisen pakon


Jos toinen joutuu helvettiin, sinä olet syyllinen, ellet “pelastanut” häntä.

Tästä syntyy aggressiivinen käännyttäminen, ei myötätunto.

. Moraalisen ylivallan

Pelastaja asettuu ontologisesti ylemmäksi:

Minä tiedän totuuden

Minä pelastan sinut

Sinä olet vaarassa

Tämä on suvaitsemattomuuden ydin.

Lue lisää

Uskonto, joka muuttaa moraalin kaupankäynniksi Jumalan kanssa, tekee rikoksen omia eettisiä lähtökohtiaan vastaan. Se ei ole Jumalan palvelemista, vaan Jumalan hyväksikäyttöä.


Hyvä teko maksuvälineenä – moraalin valuuttateoria



Taivaspisteiden kerääminen ja moraalin rapautuminen

Ajatus “taivaspisteistä” ei ole karikatyyri vaan looginen seuraus palkkio–rangaistus-järjestelmästä:

enemmän käännytettyjä → enemmän pisteitä

enemmän uhrauksia → suurempi palkinto

enemmän kärsimystä nyt → parempi ikuisuus

Tässä maailmassa kärsimys menettää moraalisen painonsa.
Se voidaan siirtää kirjanpidollisesti tulevaisuuteen.



Jumala kirjanpitäjänä – teologinen paradoksi

Kun Jumala toimii kirjanpitäjänä:

hyvät teot = kredit

synnit = debet

pelastus = saldo

syntyy paradoksi:

Jumala ei ole enää hyvyyden lähde

vaan maksujärjestelmän ylläpitäjä


Tällainen Jumala ei ole moraalin perusta, vaan sen korruptoija.




Miksi tämä tekee järjestelmästä radikalisoitumisherkän

Radikalisaatio ei ole poikkeama vaan johdonmukainen seuraus, koska:

Palkinto on ääretön (ikuisuus)

Uhka on ääretön (helvetti)

Moraali on välineellinen

Vastuu siirtyy tuonpuoleiseen

Kun panokset ovat äärettömät, kaikki keinot alkavat näyttää kohtuullisilta.

Anonyymi00023 kirjoitti:

Uskonto, joka muuttaa moraalin kaupankäynniksi Jumalan kanssa, tekee rikoksen omia eettisiä lähtökohtiaan vastaan. Se ei ole Jumalan palvelemista, vaan Jumalan hyväksikäyttöä.


Hyvä teko maksuvälineenä – moraalin valuuttateoria



Taivaspisteiden kerääminen ja moraalin rapautuminen

Ajatus “taivaspisteistä” ei ole karikatyyri vaan looginen seuraus palkkio–rangaistus-järjestelmästä:

enemmän käännytettyjä → enemmän pisteitä

enemmän uhrauksia → suurempi palkinto

enemmän kärsimystä nyt → parempi ikuisuus

Tässä maailmassa kärsimys menettää moraalisen painonsa.
Se voidaan siirtää kirjanpidollisesti tulevaisuuteen.



Jumala kirjanpitäjänä – teologinen paradoksi

Kun Jumala toimii kirjanpitäjänä:

hyvät teot = kredit

synnit = debet

pelastus = saldo

syntyy paradoksi:

Jumala ei ole enää hyvyyden lähde

vaan maksujärjestelmän ylläpitäjä


Tällainen Jumala ei ole moraalin perusta, vaan sen korruptoija.




Miksi tämä tekee järjestelmästä radikalisoitumisherkän

Radikalisaatio ei ole poikkeama vaan johdonmukainen seuraus, koska:

Palkinto on ääretön (ikuisuus)

Uhka on ääretön (helvetti)

Moraali on välineellinen

Vastuu siirtyy tuonpuoleiseen

Kun panokset ovat äärettömät, kaikki keinot alkavat näyttää kohtuullisilta.

Lue lisää

Pelastusajattelussa voi olla oikeutettua käyttää väkivaltaa (käännyttäminen, uskonnollinen painostus, jopa ristiretket), koska kaikki väärä usko vie helvettiin, ja pelastaminen itsessään on niin arvokasta, että väkivalta voidaan nähdä välineenä tähän päämäärään.



Kylmä ja looginen väkivalta näyttäytyy siis sekä uskonnollisessa pelastusjärjestelmässä että terroristisessa ajattelussa välineellisesti oikeutettuna, koska päämäärä (pelastus, paratiisi) on niin korkea ja tuomio (helvetti, kadotus) niin äärimmäinen.

Anonyymi00024 kirjoitti:

Pelastusajattelussa voi olla oikeutettua käyttää väkivaltaa (käännyttäminen, uskonnollinen painostus, jopa ristiretket), koska kaikki väärä usko vie helvettiin, ja pelastaminen itsessään on niin arvokasta, että väkivalta voidaan nähdä välineenä tähän päämäärään.



Kylmä ja looginen väkivalta näyttäytyy siis sekä uskonnollisessa pelastusjärjestelmässä että terroristisessa ajattelussa välineellisesti oikeutettuna, koska päämäärä (pelastus, paratiisi) on niin korkea ja tuomio (helvetti, kadotus) niin äärimmäinen.

Lue lisää

Pakottava ja äärimmäinen uskonnollisuus – erityisesti kristinuskoon käännyttäminen – on vaarallinen, epäinhimillinen ja historiallisesti tuhoisa ilmiö. Uskonto nähdään sinänsä neutraalina tai jopa myönteisenä, kunhan se pysyy yksityisenä eikä häiritse muita.

Tämä rajaus on tärkeä: et hyökkää kaikkea uskontoa vastaan, vaan nimenomaan

pakottamista

fanaattisuutta

aggressiivista käännytystyötä

ääriliikkeitä

Yksilötason haitta

Uskonnollinen kiihkoilu kuvataan patologisena, epänormaalina ja jopa vaarallisena.

Se vahingoittaa sekä kiihkoilijaa itseään että hänen ympäristöään.

Tyrkyttäminen esitetään moraalisesti vääränä ja psykologisesti poikkeavana.

Anonyymi00025 kirjoitti:

Pakottava ja äärimmäinen uskonnollisuus – erityisesti kristinuskoon käännyttäminen – on vaarallinen, epäinhimillinen ja historiallisesti tuhoisa ilmiö. Uskonto nähdään sinänsä neutraalina tai jopa myönteisenä, kunhan se pysyy yksityisenä eikä häiritse muita.

Tämä rajaus on tärkeä: et hyökkää kaikkea uskontoa vastaan, vaan nimenomaan

pakottamista

fanaattisuutta

aggressiivista käännytystyötä

ääriliikkeitä

Yksilötason haitta

Uskonnollinen kiihkoilu kuvataan patologisena, epänormaalina ja jopa vaarallisena.

Se vahingoittaa sekä kiihkoilijaa itseään että hänen ympäristöään.

Tyrkyttäminen esitetään moraalisesti vääränä ja psykologisesti poikkeavana.

Lue lisää

väkisin käännyttäminen (tässä kontekstissa hindujen käännyttäminen kristinuskoon) ei ole aitoa uskonnollisuutta vaan fanaattista, maallista vallankäyttöä, joka käyttää pelkoa, painostusta ja psykologista terroria.

Tärkeä ja onnistunut erottelu:

todellinen hengellisyys = sisäinen, itseensä suuntautuva työ

fanaattisuus = ulospäin suuntautuvaa kontrollia ja pakottamista


Teksti käyttää kristillistä sisäistä kritiikkiä kristillistä fanaattisuutta vastaan, mikä on analyyttisesti vahvaa:

“Todellinen kristitty näkee kaikki ongelmansa itsessään”

Kamppailu on sisäinen, ei muita ihmisiä vastaan

Viittaus apostoli Johannekseen (rakkaus vs. pelko) tuo teologisen legitimiteetin

Tämä tekee tekstistä uskottavamman myös kristillisen viitekehyksen sisällä:
kritiikki ei tule “ulkopuolelta”, vaan uskonnon omista periaatteista käsin.

Anonyymi00026 kirjoitti:

väkisin käännyttäminen (tässä kontekstissa hindujen käännyttäminen kristinuskoon) ei ole aitoa uskonnollisuutta vaan fanaattista, maallista vallankäyttöä, joka käyttää pelkoa, painostusta ja psykologista terroria.

Tärkeä ja onnistunut erottelu:

todellinen hengellisyys = sisäinen, itseensä suuntautuva työ

fanaattisuus = ulospäin suuntautuvaa kontrollia ja pakottamista


Teksti käyttää kristillistä sisäistä kritiikkiä kristillistä fanaattisuutta vastaan, mikä on analyyttisesti vahvaa:

“Todellinen kristitty näkee kaikki ongelmansa itsessään”

Kamppailu on sisäinen, ei muita ihmisiä vastaan

Viittaus apostoli Johannekseen (rakkaus vs. pelko) tuo teologisen legitimiteetin

Tämä tekee tekstistä uskottavamman myös kristillisen viitekehyksen sisällä:
kritiikki ei tule “ulkopuolelta”, vaan uskonnon omista periaatteista käsin.

Lue lisää

Ei voi mitenkään selittää, miksi erityisesti kristityt ovat niin taipuvaisia äärimmäisyyksiin. Tuntuu siltä, että he ovat jopa paljon kiihkouskovaisempia kuin muslimit.

Fanaattisuus on välinpitämätön ihmisen hengellisen täydellisyyden suhteen, sen tavoitteet ovat tässä, ”maallisessa” ulottuvuudessa. Ihmisen hengellinen elämä suuntautuu kokonaan hänen sisimpäänsä.

Todellinen kristitty näkee kaikki ongelmansa itsessään, siellä on hänen kamppailunsa keskus.

Mustavalkoinen ajattelu ulottuu erilaisiin ilmiöihin Mihin tahansa ehdotukseen - esimerkiksi - juoda yrttejä tai käyttää jotakin tehokasta kansanlääkintämenetelmää, fanaatikot julistavat, että se on noituutta ja että se on paholaisesta. Hän julistaa myös muut lääketieteen edustajat paholaisen palvelijoiksi.


Fanaatikko tuntee olonsa epämukavaksi ja ahdistuneeksi, jos hänen ympärillään on ihmisiä, jotka uskovat johonkin muuhun kuin hänen uskoonsa.

Ja itsensä rauhoittamiseksi, oman mukavuutensa vuoksi fanaatikot aloittavat pakkomielteisen lähetystyön ”käännyttääkseen eksyneet totuuden valoon”.

”Ehdottoman totuuden kantaja” ja ”kadotettujen pelastaja” ..

Tämä on todellinen esimerkki todellisesta totalitaarisesta lahkosta, oppikirjaesimerkki psykoterrorista ja zombifiointiin liittyvästä painostuksest

Anonyymi00027 kirjoitti:

Ei voi mitenkään selittää, miksi erityisesti kristityt ovat niin taipuvaisia äärimmäisyyksiin. Tuntuu siltä, että he ovat jopa paljon kiihkouskovaisempia kuin muslimit.

Fanaattisuus on välinpitämätön ihmisen hengellisen täydellisyyden suhteen, sen tavoitteet ovat tässä, ”maallisessa” ulottuvuudessa. Ihmisen hengellinen elämä suuntautuu kokonaan hänen sisimpäänsä.

Todellinen kristitty näkee kaikki ongelmansa itsessään, siellä on hänen kamppailunsa keskus.

Mustavalkoinen ajattelu ulottuu erilaisiin ilmiöihin Mihin tahansa ehdotukseen - esimerkiksi - juoda yrttejä tai käyttää jotakin tehokasta kansanlääkintämenetelmää, fanaatikot julistavat, että se on noituutta ja että se on paholaisesta. Hän julistaa myös muut lääketieteen edustajat paholaisen palvelijoiksi.


Fanaatikko tuntee olonsa epämukavaksi ja ahdistuneeksi, jos hänen ympärillään on ihmisiä, jotka uskovat johonkin muuhun kuin hänen uskoonsa.

Ja itsensä rauhoittamiseksi, oman mukavuutensa vuoksi fanaatikot aloittavat pakkomielteisen lähetystyön ”käännyttääkseen eksyneet totuuden valoon”.

”Ehdottoman totuuden kantaja” ja ”kadotettujen pelastaja” ..

Tämä on todellinen esimerkki todellisesta totalitaarisesta lahkosta, oppikirjaesimerkki psykoterrorista ja zombifiointiin liittyvästä painostuksest

Lue lisää

Fanaatikko tuntee olonsa epämukavaksi ja ahdistuneeksi, jos hänen ympärillään on ihmisiä, jotka uskovat johonkin muuhun kuin hänen uskoonsa. Ja itsensä rauhoittamiseksi, oman mukavuutensa vuoksi fanaatikot aloittavat pakkomielteisen lähetystyön ”käännyttääkseen eksyneet totuuden valoon”.

Se, että tämä ”totuus” on sellainen vain fanaatikoille, ei yleensä nolota heitä, koska he tuntevat itsensä ”absoluuttisen totuuden” kantajiksi, joiden velvollisuus on tuoda se kaikille.

Fanaatikkojen huomio kiinnittyy jatkuvasti ympärillä oleviin. Sen sijaan, että he työskentelisivät oman huonon käytöksensä parissa, he kuvittelevat olevansa ”eksyneiden pelastajia”

He moittivat jatkuvasti ympärillään olevia, lukevat moraalia ja vaativat heitä täyttämään uskontonsa määräykset.

He eivät yksinkertaisesti ymmärrä, että toiset eivät ehkä yksinkertaisesti välitä heidän uskonnostaan.

Ei ole yllättävää, että fanaatikot saavat usein luonnollisen vastareaktion ei-uskovilta tai muissa uskonnoissa olevilta ja heidät yksinkertaisesti pannaan paikoilleen ja pyydetään ”pysymään omilla teillään poissa toisten ihmisten elämästä”.

FANAATTISTEN PAKKOKÄÄNNYTYKSIEN MOTTO:

Jos ette halua, me pakotamme teidät uskomaan "oikealla" tavalla ja "oikeaan" jumalaan.

Vastauksena ihmisten torjuntaan fanaatikot vakuuttuvat vielä enemmän hänen ”kurjasta” tilastaan ja väittävät, että hän on [mukamas] pahojen henkien riivaama, koska hän ei halua kuulla ”totuuden sanaa”.

Fanaatikot pelkäävät kovasti noituutta. He saattavat jatkuvasti ajatella, että muut yrittävät loitsia heitä tai heihin kohdistuu pahoja henkiä.

Miksi ihmisestä tulee uskonnollinen fanaatikko?

Niin paradoksaaliselta kuin se saattaakin kuulostaa - usein huonon itsetunnon vuoksi. Tällaiset ihmiset ovat enemmistönä ihmisiä, jotka ovat kokeneet syviä traumoja, jotka ovat heikentäneet heidän uskoaan itseensä.

Kun tällainen henkilö alkaa tunnustaa jotakin uskontoa, vaikka hän on itse vielä neofytti, hän alkaa heti opettaa muita.

Anonyymi00028 kirjoitti:

Fanaatikko tuntee olonsa epämukavaksi ja ahdistuneeksi, jos hänen ympärillään on ihmisiä, jotka uskovat johonkin muuhun kuin hänen uskoonsa. Ja itsensä rauhoittamiseksi, oman mukavuutensa vuoksi fanaatikot aloittavat pakkomielteisen lähetystyön ”käännyttääkseen eksyneet totuuden valoon”.

Se, että tämä ”totuus” on sellainen vain fanaatikoille, ei yleensä nolota heitä, koska he tuntevat itsensä ”absoluuttisen totuuden” kantajiksi, joiden velvollisuus on tuoda se kaikille.

Fanaatikkojen huomio kiinnittyy jatkuvasti ympärillä oleviin. Sen sijaan, että he työskentelisivät oman huonon käytöksensä parissa, he kuvittelevat olevansa ”eksyneiden pelastajia”

He moittivat jatkuvasti ympärillään olevia, lukevat moraalia ja vaativat heitä täyttämään uskontonsa määräykset.

He eivät yksinkertaisesti ymmärrä, että toiset eivät ehkä yksinkertaisesti välitä heidän uskonnostaan.

Ei ole yllättävää, että fanaatikot saavat usein luonnollisen vastareaktion ei-uskovilta tai muissa uskonnoissa olevilta ja heidät yksinkertaisesti pannaan paikoilleen ja pyydetään ”pysymään omilla teillään poissa toisten ihmisten elämästä”.

FANAATTISTEN PAKKOKÄÄNNYTYKSIEN MOTTO:

Jos ette halua, me pakotamme teidät uskomaan "oikealla" tavalla ja "oikeaan" jumalaan.

Vastauksena ihmisten torjuntaan fanaatikot vakuuttuvat vielä enemmän hänen ”kurjasta” tilastaan ja väittävät, että hän on [mukamas] pahojen henkien riivaama, koska hän ei halua kuulla ”totuuden sanaa”.

Fanaatikot pelkäävät kovasti noituutta. He saattavat jatkuvasti ajatella, että muut yrittävät loitsia heitä tai heihin kohdistuu pahoja henkiä.

Miksi ihmisestä tulee uskonnollinen fanaatikko?

Niin paradoksaaliselta kuin se saattaakin kuulostaa - usein huonon itsetunnon vuoksi. Tällaiset ihmiset ovat enemmistönä ihmisiä, jotka ovat kokeneet syviä traumoja, jotka ovat heikentäneet heidän uskoaan itseensä.

Kun tällainen henkilö alkaa tunnustaa jotakin uskontoa, vaikka hän on itse vielä neofytti, hän alkaa heti opettaa muita.

Lue lisää

Pakkokäännytyksen vastustaminen on sivistyksen puolustamista

Pakkokäännytyksen vastustaminen on inhimillisyyden, vapauden ja henkisen koskemattomuuden puolustamista. Se on rohkeaa rajojen asettamista ideologialle, joka ei siedä toiseutta ja joka pukeutuu “totuuden” kaapuun oikeuttaakseen painostuksen.

Ihminen, joka vastustaa pakkokäännytystä, puolustaa oikeuttaan – ja toisten oikeutta – olla rauhassa, ajatella itse ja etsiä merkitystä ilman pelkoa, syyllistämistä tai uhkailua.

Anonyymi00029 kirjoitti:

Pakkokäännytyksen vastustaminen on sivistyksen puolustamista

Pakkokäännytyksen vastustaminen on inhimillisyyden, vapauden ja henkisen koskemattomuuden puolustamista. Se on rohkeaa rajojen asettamista ideologialle, joka ei siedä toiseutta ja joka pukeutuu “totuuden” kaapuun oikeuttaakseen painostuksen.

Ihminen, joka vastustaa pakkokäännytystä, puolustaa oikeuttaan – ja toisten oikeutta – olla rauhassa, ajatella itse ja etsiä merkitystä ilman pelkoa, syyllistämistä tai uhkailua.

Lue lisää

Pakkokäännytyksen vastustaminen on sivistyksen puolustamista

Pakkokäännytyksen vastustaminen on inhimillisyyden, vapauden ja henkisen koskemattomuuden puolustamista. Se on rohkeaa rajojen asettamista ideologialle, joka ei siedä toiseutta ja joka pukeutuu “totuuden” kaapuun oikeuttaakseen painostuksen.

Ihminen, joka vastustaa pakkokäännytystä, puolustaa oikeuttaan – ja toisten oikeutta – olla rauhassa, ajatella itse ja etsiä merkitystä ilman pelkoa, syyllistämistä tai uhkailua.



Vapaus uskoa – ja olla uskomatta

Todellinen uskonnonvapaus ei ole vapautta tyrkyttää, vaan vapautta kieltäytyä.
Se, että joku ei välitä toisen uskonnosta, ei ole moraalinen puute vaan legitiimi valinta.

Pakkokäännytyksen vastustaminen muistuttaa yksinkertaisesta totuudesta:

usko ilman vapaaehtoisuutta ei ole uskoa

kääntyminen pelosta ei ole hengellisyyttä

pakottaminen ei ole rakkautta


Vastavoima fanaattisuudelle

Fanaattisuus syntyy usein epävarmuudesta ja pelosta. Kun ihminen ei siedä erilaisuutta, hän yrittää poistaa sen.
Pakkokäännytyksen vastustaja tekee päinvastoin:
hän sietää, hyväksyy ja antaa tilaa.

Siinä missä fanaatikko näkee ympärillään “eksyneitä”, vastustaja näkee:

itsenäisiä ihmisiä

erilaisia polkuja

oikeuden olla vastaamatta kutsuun

Tämä ei ole välinpitämättömyyttä, vaan kypsyyttä.

Anonyymi00030 kirjoitti:

Pakkokäännytyksen vastustaminen on sivistyksen puolustamista

Pakkokäännytyksen vastustaminen on inhimillisyyden, vapauden ja henkisen koskemattomuuden puolustamista. Se on rohkeaa rajojen asettamista ideologialle, joka ei siedä toiseutta ja joka pukeutuu “totuuden” kaapuun oikeuttaakseen painostuksen.

Ihminen, joka vastustaa pakkokäännytystä, puolustaa oikeuttaan – ja toisten oikeutta – olla rauhassa, ajatella itse ja etsiä merkitystä ilman pelkoa, syyllistämistä tai uhkailua.



Vapaus uskoa – ja olla uskomatta

Todellinen uskonnonvapaus ei ole vapautta tyrkyttää, vaan vapautta kieltäytyä.
Se, että joku ei välitä toisen uskonnosta, ei ole moraalinen puute vaan legitiimi valinta.

Pakkokäännytyksen vastustaminen muistuttaa yksinkertaisesta totuudesta:

usko ilman vapaaehtoisuutta ei ole uskoa

kääntyminen pelosta ei ole hengellisyyttä

pakottaminen ei ole rakkautta


Vastavoima fanaattisuudelle

Fanaattisuus syntyy usein epävarmuudesta ja pelosta. Kun ihminen ei siedä erilaisuutta, hän yrittää poistaa sen.
Pakkokäännytyksen vastustaja tekee päinvastoin:
hän sietää, hyväksyy ja antaa tilaa.

Siinä missä fanaatikko näkee ympärillään “eksyneitä”, vastustaja näkee:

itsenäisiä ihmisiä

erilaisia polkuja

oikeuden olla vastaamatta kutsuun

Tämä ei ole välinpitämättömyyttä, vaan kypsyyttä.

Lue lisää

Ihminen, joka vastustaa pakkokäännytystä, puolustaa oikeuttaan – ja toisten oikeutta – olla rauhassa, ajatella itse ja etsiä merkitystä ilman pelkoa, syyllistämistä tai uhkailua.




Oikeus sanoa: pysy omalla tielläsi

On täysin oikeutettua – ja terveellistä – sanoa:

“Pysy poissa elämästäni.”

Se ei ole hyökkäys uskoa vastaan, vaan rajanveto vallankäyttöä vastaan.
Yhteiskunta, joka sallii pakkokäännytyksen, sallii myös psykologisen painostuksen, pelottelun ja henkisen väkivallan.

Pakkokäännytyksen vastustaminen suojelee:

yksilön mieltä

yhteisöjen rauhaa

uskonnon omaa moraalista uskottavuutta

Todellinen hengellisyys ei pakota

Mikään aito hengellinen perinne ei tarvitse pakkoa.
Jos “totuus” vaatii huutamista, uhkailua ja demonisointia, se ei ole totuus vaan pelon rakennelma.

Siksi pakkokäännytyksen vastustaminen ei ole uskonnonvastaisuutta –
se on hengellisyyden puolustamista fanaattisuutta vastaan.

Anonyymi00031 kirjoitti:

Ihminen, joka vastustaa pakkokäännytystä, puolustaa oikeuttaan – ja toisten oikeutta – olla rauhassa, ajatella itse ja etsiä merkitystä ilman pelkoa, syyllistämistä tai uhkailua.




Oikeus sanoa: pysy omalla tielläsi

On täysin oikeutettua – ja terveellistä – sanoa:

“Pysy poissa elämästäni.”

Se ei ole hyökkäys uskoa vastaan, vaan rajanveto vallankäyttöä vastaan.
Yhteiskunta, joka sallii pakkokäännytyksen, sallii myös psykologisen painostuksen, pelottelun ja henkisen väkivallan.

Pakkokäännytyksen vastustaminen suojelee:

yksilön mieltä

yhteisöjen rauhaa

uskonnon omaa moraalista uskottavuutta

Todellinen hengellisyys ei pakota

Mikään aito hengellinen perinne ei tarvitse pakkoa.
Jos “totuus” vaatii huutamista, uhkailua ja demonisointia, se ei ole totuus vaan pelon rakennelma.

Siksi pakkokäännytyksen vastustaminen ei ole uskonnonvastaisuutta –
se on hengellisyyden puolustamista fanaattisuutta vastaan.

Lue lisää

Ensin tärkeä rajaus

Uskonnollinen fanaattisuus ei ole sama asia kuin uskonnollisuus.
Valtaosa kristityistä (kuten muidenkin uskontojen edustajista) elää uskoaan rauhanomaisesti, kriittisesti ja vastuullisesti.

Fanaattisuus syntyy tietyissä olosuhteissa ja tietyissä persoonallisissa haavoittuvuuksissa, ei uskonnosta sinänsä.

1. Ihmiset, joilla on heikko tai horjuva itsetunto

Yksi keskeisimmistä tekijöistä on se, minkä itsekin nostin esiin:

epävarma identiteetti

kokemus omasta riittämättömyydestä

tarve tuntea itsensä “oikeassa olevaksi”

Uskonnollinen oppi tarjoaa tällaiselle ihmiselle:

valmiin identiteetin

selkeän jaon oikeisiin ja vääriin

tunteen moraalisesta ylemmyydestä

Saarnaaminen ja muiden opettaminen toimii itsetunnon keinotekoisena tukikeppinä.

2. Neofyytit ja äkillisesti “löytäneet”

Monet fanaatikot ovat:

uusia käännynnäisiä

äskettäin “heränneitä”

ihmisiä, joilla ei ole vielä syvää teologista tai historiallista ymmärrystä

Heille usko ei ole vielä:

sisäistettyä

pohdittua

kypsynyttä

Anonyymi00032 kirjoitti:

Ensin tärkeä rajaus

Uskonnollinen fanaattisuus ei ole sama asia kuin uskonnollisuus.
Valtaosa kristityistä (kuten muidenkin uskontojen edustajista) elää uskoaan rauhanomaisesti, kriittisesti ja vastuullisesti.

Fanaattisuus syntyy tietyissä olosuhteissa ja tietyissä persoonallisissa haavoittuvuuksissa, ei uskonnosta sinänsä.

1. Ihmiset, joilla on heikko tai horjuva itsetunto

Yksi keskeisimmistä tekijöistä on se, minkä itsekin nostin esiin:

epävarma identiteetti

kokemus omasta riittämättömyydestä

tarve tuntea itsensä “oikeassa olevaksi”

Uskonnollinen oppi tarjoaa tällaiselle ihmiselle:

valmiin identiteetin

selkeän jaon oikeisiin ja vääriin

tunteen moraalisesta ylemmyydestä

Saarnaaminen ja muiden opettaminen toimii itsetunnon keinotekoisena tukikeppinä.

2. Neofyytit ja äkillisesti “löytäneet”

Monet fanaatikot ovat:

uusia käännynnäisiä

äskettäin “heränneitä”

ihmisiä, joilla ei ole vielä syvää teologista tai historiallista ymmärrystä

Heille usko ei ole vielä:

sisäistettyä

pohdittua

kypsynyttä

Lue lisää

Ensin tärkeä rajaus

Uskonnollinen fanaattisuus ei ole sama asia kuin uskonnollisuus.
Valtaosa kristityistä (kuten muidenkin uskontojen edustajista) elää uskoaan rauhanomaisesti, kriittisesti ja vastuullisesti.

Fanaattisuus syntyy tietyissä olosuhteissa ja tietyissä persoonallisissa haavoittuvuuksissa, ei uskonnosta sinänsä.

1. Ihmiset, joilla on heikko tai horjuva itsetunto

Yksi keskeisimmistä tekijöistä on se, minkä itsekin nostin esiin:

epävarma identiteetti

kokemus omasta riittämättömyydestä

tarve tuntea itsensä “oikeassa olevaksi”

Uskonnollinen oppi tarjoaa tällaiselle ihmiselle:

valmiin identiteetin

selkeän jaon oikeisiin ja vääriin

tunteen moraalisesta ylemmyydestä

Saarnaaminen ja muiden opettaminen toimii itsetunnon keinotekoisena tukikeppinä.

2. Neofyytit ja äkillisesti “löytäneet”

Monet fanaatikot ovat:

uusia käännynnäisiä

äskettäin “heränneitä”

ihmisiä, joilla ei ole vielä syvää teologista tai historiallista ymmärrystä

Heille usko ei ole vielä:

sisäistettyä

pohdittua

kypsynyttä

Mustavalkoiseen ajatteluun taipuvaiset persoonat

He ajattelevat maailmaa näin:

totta / valhetta

hyvä / paha

Jumala / paholainen

Väliin ei mahdu:

nyansseja

ristiriitoja

erilaisia näkökulmia

Tällainen ajattelu on psykologisesti helppoa mutta sosiaalisesti vaarallista

Anonyymi00033 kirjoitti:

Ensin tärkeä rajaus

Uskonnollinen fanaattisuus ei ole sama asia kuin uskonnollisuus.
Valtaosa kristityistä (kuten muidenkin uskontojen edustajista) elää uskoaan rauhanomaisesti, kriittisesti ja vastuullisesti.

Fanaattisuus syntyy tietyissä olosuhteissa ja tietyissä persoonallisissa haavoittuvuuksissa, ei uskonnosta sinänsä.

1. Ihmiset, joilla on heikko tai horjuva itsetunto

Yksi keskeisimmistä tekijöistä on se, minkä itsekin nostin esiin:

epävarma identiteetti

kokemus omasta riittämättömyydestä

tarve tuntea itsensä “oikeassa olevaksi”

Uskonnollinen oppi tarjoaa tällaiselle ihmiselle:

valmiin identiteetin

selkeän jaon oikeisiin ja vääriin

tunteen moraalisesta ylemmyydestä

Saarnaaminen ja muiden opettaminen toimii itsetunnon keinotekoisena tukikeppinä.

2. Neofyytit ja äkillisesti “löytäneet”

Monet fanaatikot ovat:

uusia käännynnäisiä

äskettäin “heränneitä”

ihmisiä, joilla ei ole vielä syvää teologista tai historiallista ymmärrystä

Heille usko ei ole vielä:

sisäistettyä

pohdittua

kypsynyttä

Mustavalkoiseen ajatteluun taipuvaiset persoonat

He ajattelevat maailmaa näin:

totta / valhetta

hyvä / paha

Jumala / paholainen

Väliin ei mahdu:

nyansseja

ristiriitoja

erilaisia näkökulmia

Tällainen ajattelu on psykologisesti helppoa mutta sosiaalisesti vaarallista

Lue lisää

Mustavalkoiseen ajatteluun taipuvaiset persoonat

He ajattelevat maailmaa näin:

totta / valhetta

hyvä / paha

Jumala / paholainen

Väliin ei mahdu:

nyansseja

ristiriitoja

erilaisia näkökulmia

Tällainen ajattelu on psykologisesti helppoa mutta sosiaalisesti vaarallista.

Anonyymi00034 kirjoitti:

Mustavalkoiseen ajatteluun taipuvaiset persoonat

He ajattelevat maailmaa näin:

totta / valhetta

hyvä / paha

Jumala / paholainen

Väliin ei mahdu:

nyansseja

ristiriitoja

erilaisia näkökulmia

Tällainen ajattelu on psykologisesti helppoa mutta sosiaalisesti vaarallista.

Lue lisää

Ihmiset, jotka pelkäävät vastuuta omasta elämästään

Fanaattisuus mahdollistaa:

vastuun siirtämisen Jumalalle

epäonnistumisten selittämisen ulkoisilla voimilla

moraalisen syyllisyyden ulkoistamisen

“En minä, vaan Jumala käski.”
“En minä, vaan paholainen vaikutti.”



Fanaattisuus vahvistuu, kun:

ihminen katkaisee siteet kriittisiin läheisiin

ympärillä on vain samanmielisiä

toisinajattelijat leimataan vihollisiksi

Ryhmä alkaa korvata yksilön oman ajattelun.

Voiko fanaattisuutta “parantaa”?

Ei yksinkertaisella tavalla, mutta siitä voi toipua, jos:

henkilö itse alkaa kyseenalaistaa

hän saa turvallisen, ei-tuomitsevan keskusteluyhteyden

taustalla olevia traumoja käsitellään

Apua voivat tarjota:

psykoterapia

kriittinen, mutta empaattinen dialogi

irtautuminen totalitaarisesta ryhmästä

joskus myös uskonnollinen, mutta maltillinen ja reflektiivinen yhteisö

Anonyymi00035 kirjoitti:

Ihmiset, jotka pelkäävät vastuuta omasta elämästään

Fanaattisuus mahdollistaa:

vastuun siirtämisen Jumalalle

epäonnistumisten selittämisen ulkoisilla voimilla

moraalisen syyllisyyden ulkoistamisen

“En minä, vaan Jumala käski.”
“En minä, vaan paholainen vaikutti.”



Fanaattisuus vahvistuu, kun:

ihminen katkaisee siteet kriittisiin läheisiin

ympärillä on vain samanmielisiä

toisinajattelijat leimataan vihollisiksi

Ryhmä alkaa korvata yksilön oman ajattelun.

Voiko fanaattisuutta “parantaa”?

Ei yksinkertaisella tavalla, mutta siitä voi toipua, jos:

henkilö itse alkaa kyseenalaistaa

hän saa turvallisen, ei-tuomitsevan keskusteluyhteyden

taustalla olevia traumoja käsitellään

Apua voivat tarjota:

psykoterapia

kriittinen, mutta empaattinen dialogi

irtautuminen totalitaarisesta ryhmästä

joskus myös uskonnollinen, mutta maltillinen ja reflektiivinen yhteisö

Lue lisää

Uskonnollinen riippuvuus voi muuttua uskonnolliseksi fanaattisuudeksi. Uskonnollinen fanaatikko samaistuu uskonnollisen aatteen ihanteisiin sellaisena kuin hän ne esittää. Usko valitun tien oikeellisuuteen on ehdoton eikä salli kompromisseja. Fanaatikon uskonnollinen vakaumus yhdistyy messiaaniseen aatteeseen poikkeuksellisen vastuuntunnon tunteena lähetystehtävän täydellisestä täyttämisestä, joka ilmenee sekä ajattelun sisällössä että kaiken ympärillä tapahtuvan havaitsemisessa, tunnetilassa ja suhtautumisessa muihin.

Elämän tarkoitusta etsiessään he menevät äärimmäisyyksiin.

Kristillisillä uskonnollisilla järjestöillä on samat tavoitteet: mahdollisimman monen kannattajan rekrytointi, heidän täydellinen hallitsemisensa, taloudellisten resurssien hankkiminen kannattajiensa kautta, poliittiselle areenalle pääseminen ja näin ollen valta paitsi kannattajiinsa, myös koko maailmaan.

Tämä on riittämätöntä, kritiikitöntä uskoa "oikeaan" jumalaan. Fanaatikko on henkilö, joka on riittämätön, koska hän on lujasti rakentanut päähänsä, että hän ja vain hän (no, ehkä hänen kaltaisensa) ovat oikeassa. Ja kaikki muut ovat väärässä.

Kristillisen kidutususkonnon fanaattisuus on tuhoisaa, joskus kauheaa, koska fanaattisuus on ääriainesten ja terrorismin ideologian perusta. Kysymys on siitä, miten voimme suojella itseämme ja läheisiämme sellaiselta.

Ikuisen kidutususkonnon kristillinen uskonnollinen fanatismi ei ole syntynyt tänään tai eilen.

Erilaiset ideologiat ovat vuosisatojen kuluessa vieneet ihmishenkiä, mutta ne ovat myös hävittäneet kokonaisten kansakuntien juuret.

Sanotaan, että fanatismi voidaan lopettaa systematisoimalla uskonnollinen ideologia ja vahvistamalla tiedettä.

Mikä ero on uskon ja fanaattisuuden välillä?
Fanaatikon kiihko kertoo hänen kamppailustaan oman epäuskonsa kanssa: teoillaan hän kiirehtii todistamaan mielelleen, että hänen tunteensa on oikea. Usko on mielen tunne, ja fanatismi on tunteen mieli.

Miten uskonnollinen fanatismi ilmenee?
Nämä ovat ihmisiä, joilla on vähän tunteita ja jotka ovat useimmiten synkällä tuulella. Tämän luonteen pohjalta voi kehittyä uskontoon uppoutunut henkilö, joka kuitenkin välittää vain itsestään eikä huomaa, miten hänen tekonsa vaikuttavat ympärillä oleviin ihmisiin.

Uskonnollinen fanaattisuus tai uskonnollinen ekstremismi on nimitys, jota käytetään viittaamaan kritiikittömään kiihkoon tai pakkomielteiseen innostukseen omasta hartaudesta tai omistautumisesta jonkin ryhmän uskontoon, eräänlaiseen inhimilliseen fanaattisuuteen, joka saattaa muuten ilmetä henkilön muissa intohimoissa ja osallistumisessa.

Anonyymi00036 kirjoitti:

Uskonnollinen riippuvuus voi muuttua uskonnolliseksi fanaattisuudeksi. Uskonnollinen fanaatikko samaistuu uskonnollisen aatteen ihanteisiin sellaisena kuin hän ne esittää. Usko valitun tien oikeellisuuteen on ehdoton eikä salli kompromisseja. Fanaatikon uskonnollinen vakaumus yhdistyy messiaaniseen aatteeseen poikkeuksellisen vastuuntunnon tunteena lähetystehtävän täydellisestä täyttämisestä, joka ilmenee sekä ajattelun sisällössä että kaiken ympärillä tapahtuvan havaitsemisessa, tunnetilassa ja suhtautumisessa muihin.

Elämän tarkoitusta etsiessään he menevät äärimmäisyyksiin.

Kristillisillä uskonnollisilla järjestöillä on samat tavoitteet: mahdollisimman monen kannattajan rekrytointi, heidän täydellinen hallitsemisensa, taloudellisten resurssien hankkiminen kannattajiensa kautta, poliittiselle areenalle pääseminen ja näin ollen valta paitsi kannattajiinsa, myös koko maailmaan.

Tämä on riittämätöntä, kritiikitöntä uskoa "oikeaan" jumalaan. Fanaatikko on henkilö, joka on riittämätön, koska hän on lujasti rakentanut päähänsä, että hän ja vain hän (no, ehkä hänen kaltaisensa) ovat oikeassa. Ja kaikki muut ovat väärässä.

Kristillisen kidutususkonnon fanaattisuus on tuhoisaa, joskus kauheaa, koska fanaattisuus on ääriainesten ja terrorismin ideologian perusta. Kysymys on siitä, miten voimme suojella itseämme ja läheisiämme sellaiselta.

Ikuisen kidutususkonnon kristillinen uskonnollinen fanatismi ei ole syntynyt tänään tai eilen.

Erilaiset ideologiat ovat vuosisatojen kuluessa vieneet ihmishenkiä, mutta ne ovat myös hävittäneet kokonaisten kansakuntien juuret.

Sanotaan, että fanatismi voidaan lopettaa systematisoimalla uskonnollinen ideologia ja vahvistamalla tiedettä.

Mikä ero on uskon ja fanaattisuuden välillä?
Fanaatikon kiihko kertoo hänen kamppailustaan oman epäuskonsa kanssa: teoillaan hän kiirehtii todistamaan mielelleen, että hänen tunteensa on oikea. Usko on mielen tunne, ja fanatismi on tunteen mieli.

Miten uskonnollinen fanatismi ilmenee?
Nämä ovat ihmisiä, joilla on vähän tunteita ja jotka ovat useimmiten synkällä tuulella. Tämän luonteen pohjalta voi kehittyä uskontoon uppoutunut henkilö, joka kuitenkin välittää vain itsestään eikä huomaa, miten hänen tekonsa vaikuttavat ympärillä oleviin ihmisiin.

Uskonnollinen fanaattisuus tai uskonnollinen ekstremismi on nimitys, jota käytetään viittaamaan kritiikittömään kiihkoon tai pakkomielteiseen innostukseen omasta hartaudesta tai omistautumisesta jonkin ryhmän uskontoon, eräänlaiseen inhimilliseen fanaattisuuteen, joka saattaa muuten ilmetä henkilön muissa intohimoissa ja osallistumisessa.

Lue lisää

Onko fanaattisuus synti?
Kristityn ei pitäisi olla fanaattinen, vaan hänen pitäisi rakastaa kaikkia ihmisiä ja suhtautua heihin herkästi.

”Uskonnollinen fanaattisuus”, kuten kaikki muutkin riippuvuudet, tuhoaa ihmisen sekä henkisesti että fyysisesti. Fanaatikon suurin ongelma on se, että hän lakkaa ajattelemasta rationaalisesti ja loogisesti.

Mikä on väärä uskonto?
PARODIAUSKONTO tai väärä uskonto tai pilkkauskonto on uskomusjärjestelmä, joka haastaa muiden ihmisten erilaiset uskonnot usein pilkkaamisen keinoin.

Henkilö, joka aloittaa jonkin asian tekemisen hyvillä aikomuksilla ja menee lopulta äärimmäisyyksiin, on vailla todellista arvostelukykyä. Hänen toimintansa on esimerkki käyttäytymisen taustalla piilevästä itsekkyydestä; hän ei ole siitä tietoinen, koska hän ei tunne itseään tarpeeksi hyvin, joten hän menee äärimmäisyyksiin.

Uskonnollinen fanaatikko on populaarikulttuurin roistotyyppi. Hänelle ei ole ominaista rationaalisuus, pragmatismi, suvaitsevaisuus, edes banaali itsesuojeluvaisto, ja äärimmäisen harvinaiset välähdykset myötätunnosta vuorottelevat arvaamattomasti julmuuden ja väkivallan kanssa.

Hän leikkaa mieluummin Gordionin solmuja ajattelematta seurauksia ja torjuu kaikki neuvotteluyritykset.

Tyrannia, dogmatismi, vääristynyt moraali, kaikkien väärinkäsitysten verinen selvittäminen - tämä on todellisen fanaatikon tapa.

Anonyymi00037 kirjoitti:

Onko fanaattisuus synti?
Kristityn ei pitäisi olla fanaattinen, vaan hänen pitäisi rakastaa kaikkia ihmisiä ja suhtautua heihin herkästi.

”Uskonnollinen fanaattisuus”, kuten kaikki muutkin riippuvuudet, tuhoaa ihmisen sekä henkisesti että fyysisesti. Fanaatikon suurin ongelma on se, että hän lakkaa ajattelemasta rationaalisesti ja loogisesti.

Mikä on väärä uskonto?
PARODIAUSKONTO tai väärä uskonto tai pilkkauskonto on uskomusjärjestelmä, joka haastaa muiden ihmisten erilaiset uskonnot usein pilkkaamisen keinoin.

Henkilö, joka aloittaa jonkin asian tekemisen hyvillä aikomuksilla ja menee lopulta äärimmäisyyksiin, on vailla todellista arvostelukykyä. Hänen toimintansa on esimerkki käyttäytymisen taustalla piilevästä itsekkyydestä; hän ei ole siitä tietoinen, koska hän ei tunne itseään tarpeeksi hyvin, joten hän menee äärimmäisyyksiin.

Uskonnollinen fanaatikko on populaarikulttuurin roistotyyppi. Hänelle ei ole ominaista rationaalisuus, pragmatismi, suvaitsevaisuus, edes banaali itsesuojeluvaisto, ja äärimmäisen harvinaiset välähdykset myötätunnosta vuorottelevat arvaamattomasti julmuuden ja väkivallan kanssa.

Hän leikkaa mieluummin Gordionin solmuja ajattelematta seurauksia ja torjuu kaikki neuvotteluyritykset.

Tyrannia, dogmatismi, vääristynyt moraali, kaikkien väärinkäsitysten verinen selvittäminen - tämä on todellisen fanaatikon tapa.

Lue lisää

Ero uskon ja fanaattisuuden välillä


Tämä määritelmäsi on poikkeuksellisen osuva:

Usko on mielen tunne, fanatismi on tunteen mieli.

Avattuna:

Usko

sallii epävarmuuden

kestää kysymykset

ei tarvitse pakkoa

on sisäinen ja henkilökohtainen

tuottaa nöyryyttä

Fanaattisuus

ei siedä epäilyä

vaatii ehdottomuutta

tarvitsee vihollisia

on ulkoinen ja pakottava

tuottaa ylemmyydentunnetta

Fanaatikon kiihko on usein yritys todistaa itselleen, ei muille.

Anonyymi00038 kirjoitti:

Ero uskon ja fanaattisuuden välillä


Tämä määritelmäsi on poikkeuksellisen osuva:

Usko on mielen tunne, fanatismi on tunteen mieli.

Avattuna:

Usko

sallii epävarmuuden

kestää kysymykset

ei tarvitse pakkoa

on sisäinen ja henkilökohtainen

tuottaa nöyryyttä

Fanaattisuus

ei siedä epäilyä

vaatii ehdottomuutta

tarvitsee vihollisia

on ulkoinen ja pakottava

tuottaa ylemmyydentunnetta

Fanaatikon kiihko on usein yritys todistaa itselleen, ei muille.

Lue lisää

Messiaaninen harha ja “lähetystehtävä”

Kuvaamme tarkasti ilmiön, jossa:

henkilö samaistuu ideologian ihanteeseen

kokee olevansa “valittu”

kokee poikkeuksellista vastuuta muiden “pelastamisesta”

Tämä ei ole hengellistä kypsyyttä vaan messiaaninen ajatusvääristymä:

“Jos minä en toimi, maailma on vaarassa.”

Tällöin:

omat rajat katoavat

toisten rajat katoavat

moraali alistuu “tarkoitukselle”



Rekrytointi, kontrolli ja valta

Olemme oikeassa siinä, että äärimmäiset uskonnolliset järjestöt toimivat kuin ideologiset koneistot, ei hengelliset yhteisöt:

Niiden tavoitteet ovat usein:

kannattajien määrän kasvattaminen

ajattelun yhdenmukaistaminen

taloudellinen riippuvuus

poliittinen vaikutusvalta

Tässä vaiheessa kyse ei ole enää uskosta, vaan vallasta uskonnon kielellä.



Fanatismin psykologinen profiili

Tekstissämme toistuu useita tieteellisesti tunnettuja piirteitä:

Uskonnollinen fanaatikko:

ajattelee mustavalkoisesti

Anonyymi00039 kirjoitti:

Messiaaninen harha ja “lähetystehtävä”

Kuvaamme tarkasti ilmiön, jossa:

henkilö samaistuu ideologian ihanteeseen

kokee olevansa “valittu”

kokee poikkeuksellista vastuuta muiden “pelastamisesta”

Tämä ei ole hengellistä kypsyyttä vaan messiaaninen ajatusvääristymä:

“Jos minä en toimi, maailma on vaarassa.”

Tällöin:

omat rajat katoavat

toisten rajat katoavat

moraali alistuu “tarkoitukselle”



Rekrytointi, kontrolli ja valta

Olemme oikeassa siinä, että äärimmäiset uskonnolliset järjestöt toimivat kuin ideologiset koneistot, ei hengelliset yhteisöt:

Niiden tavoitteet ovat usein:

kannattajien määrän kasvattaminen

ajattelun yhdenmukaistaminen

taloudellinen riippuvuus

poliittinen vaikutusvalta

Tässä vaiheessa kyse ei ole enää uskosta, vaan vallasta uskonnon kielellä.



Fanatismin psykologinen profiili

Tekstissämme toistuu useita tieteellisesti tunnettuja piirteitä:

Uskonnollinen fanaatikko:

ajattelee mustavalkoisesti

Lue lisää

Uskonnollinen fanaatikko:

ajattelee mustavalkoisesti

kärsii usein sisäisestä epävarmuudesta

ulkoistaa vastuun (Jumala, paholainen, demonit)

menettää rationaalisen arviointikyvyn

kokee toisinajattelijat uhkana

Tärkeä havainto:

Fanatismi ei synny vahvasta uskosta vaan hauraasta identiteetistä.

Fanatismi, ekstremismi ja väkivalta

On historiallisesti totta, että:

fanaattinen ajattelu on ääriliikkeiden perusrakenne

ideologinen ehdottomuus mahdollistaa terrorismin

“pyhä päämäärä” oikeuttaa epäinhimilliset keinot

Fanatismi ei välttämättä johda väkivaltaan, mutta:

kaikki ideologinen väkivalta vaatii fanatismia.



Onko fanaattisuus synti (kristillisessä mielessä)?

Kristillisen teologian sisällä vastaus on selvä:

rakkaus ei voi olla pakottamista



Kristillinen fanaattisuus on ristiriidassa kristillisen etiikan kanssa.



Miten suojella itseään ja läheisiään?

Yksilötasolla

vahvista kriittistä ajattelua

Anonyymi00040 kirjoitti:

Uskonnollinen fanaatikko:

ajattelee mustavalkoisesti

kärsii usein sisäisestä epävarmuudesta

ulkoistaa vastuun (Jumala, paholainen, demonit)

menettää rationaalisen arviointikyvyn

kokee toisinajattelijat uhkana

Tärkeä havainto:

Fanatismi ei synny vahvasta uskosta vaan hauraasta identiteetistä.

Fanatismi, ekstremismi ja väkivalta

On historiallisesti totta, että:

fanaattinen ajattelu on ääriliikkeiden perusrakenne

ideologinen ehdottomuus mahdollistaa terrorismin

“pyhä päämäärä” oikeuttaa epäinhimilliset keinot

Fanatismi ei välttämättä johda väkivaltaan, mutta:

kaikki ideologinen väkivalta vaatii fanatismia.



Onko fanaattisuus synti (kristillisessä mielessä)?

Kristillisen teologian sisällä vastaus on selvä:

rakkaus ei voi olla pakottamista



Kristillinen fanaattisuus on ristiriidassa kristillisen etiikan kanssa.



Miten suojella itseään ja läheisiään?

Yksilötasolla

vahvista kriittistä ajattelua

Lue lisää

Onko fanaattisuus synti (kristillisessä mielessä)?

Kristillisen teologian sisällä vastaus on selvä:

rakkaus ei voi olla pakottamista



Kristillinen fanaattisuus on ristiriidassa kristillisen etiikan kanssa.



Miten suojella itseään ja läheisiään?

Yksilötasolla

vahvista kriittistä ajattelua

opettele tunnistamaan manipulatiivinen kieli

säilytä sosiaaliset suhteet ideologian ulkopuolella

älä hyväksy pelkoon perustuvaa hengellisyyttä

Fanaatikko on suvaitsematon ei-uskovia kohtaan, ja erityisesti hindupalstojen lukijoita kohtaan, ja pyrkii useimmissa tapauksissa pakottamaan heidät uskomaan samoin kuin hän itse.

Mutta mikä erottaa fanaatikon tavallisesta vakuuttuneesta uskovasta, on hänen pitäytymisensä uskontonsa dogmeissa (sellaisina kuin hän on ne itse käsittänyt); hän raivostuu jo pelkästä yrityksestä analysoida uskontonsa oppeja, kun taas älyllinen uskovainen ottaa ne varmasti vastaan tyynesti ja ilman pelkoa ja riittävän älykkyyden vallitessa rikastuttaa teologiaa uudella tutkielmalla.



Uskonnollinen fanaattisuus

Fanaattisuus on sairaalloinen tila, sokea usko johonkin aatteeseen ja sen tyrkyttäminen muille. Fanatismi oli ja on edelleen monimutkainen ja ristiriitainen sosiaalis-historiallinen ilmiö, joka on aina kiinnostanut filosofeja, teologeja, poliitikkoja, kulttuurihenkilöitä ja tavallisia ihmisiä. Yhden ihmisen uskonnollinen fanatismi voi aiheuttaa enemmän vahinkoa kuin kahdenkymmenen rikollisen yhteenlasketut ponnistelut.

Anonyymi00043 kirjoitti:

Fanaatikko on suvaitsematon ei-uskovia kohtaan, ja erityisesti hindupalstojen lukijoita kohtaan, ja pyrkii useimmissa tapauksissa pakottamaan heidät uskomaan samoin kuin hän itse.

Mutta mikä erottaa fanaatikon tavallisesta vakuuttuneesta uskovasta, on hänen pitäytymisensä uskontonsa dogmeissa (sellaisina kuin hän on ne itse käsittänyt); hän raivostuu jo pelkästä yrityksestä analysoida uskontonsa oppeja, kun taas älyllinen uskovainen ottaa ne varmasti vastaan tyynesti ja ilman pelkoa ja riittävän älykkyyden vallitessa rikastuttaa teologiaa uudella tutkielmalla.



Uskonnollinen fanaattisuus

Fanaattisuus on sairaalloinen tila, sokea usko johonkin aatteeseen ja sen tyrkyttäminen muille. Fanatismi oli ja on edelleen monimutkainen ja ristiriitainen sosiaalis-historiallinen ilmiö, joka on aina kiinnostanut filosofeja, teologeja, poliitikkoja, kulttuurihenkilöitä ja tavallisia ihmisiä. Yhden ihmisen uskonnollinen fanatismi voi aiheuttaa enemmän vahinkoa kuin kahdenkymmenen rikollisen yhteenlasketut ponnistelut.

Lue lisää

Dogmaattisuus fanaattisuuden ytimenä



Fanaatikko ei pidä kiinni uskonnosta sinänsä, vaan omasta dogmaattisesta käsityksestään uskonnosta.

Tämä tarkoittaa, että:

hän ei enää etsi totuutta

hän omistaa totuuden

ja siksi kokee olevansa oikeutettu vaientamaan muut

Älyllinen uskova sen sijaan ymmärtää:

dogmien historiallisuuden

tulkintojen moninaisuuden

sen, että kysymykset eivät heikennä uskoa vaan syventävät sitä

Uskonnollinen viha ja sen historialliset seuraukset

Toteamme, että maailmanhistoria on täynnä uskonsotia, sisällissotia ja kansojen välisiä konflikteja, joita on ruokkinut uskonnollinen viha. Tämä on valitettavan totta. Erityisesti ristiretket, inkvisitiot ja uskonpuhdistuksen jälkeiset vainot osoittavat, kuinka uskonnollinen fanatismi ja sen käyttö poliittisena työkaluna ovat saaneet aikaan järkyttäviä tuhoja.

Uskonsodat ovat esimerkki siitä, kuinka uskonnolliset erot on hyödynnetty valtakamppailuissa. Näissä sodissa uskontojen välinen viha ja erimielisyys ei pelkästään ollut hengellistä kiistaa vaan poliittista manipulaatiota, jossa uskontoa käytettiin välineenä kansojen ja valtioiden hallintaan ja laajentamiseen.

Uskonnolliset vainot taas ovat esimerkki siitä, miten voimakas uskomusjärjestelmä voi johtaa siihen, että toisinajattelijat tai vähemmistöt menevät uhriksi. Tämä ei ole vain hengellistä syrjintää, vaan myös kulttuurista, etnistä ja poliittista.

Anonyymi00046 kirjoitti:

Uskonnollinen viha ja sen historialliset seuraukset

Toteamme, että maailmanhistoria on täynnä uskonsotia, sisällissotia ja kansojen välisiä konflikteja, joita on ruokkinut uskonnollinen viha. Tämä on valitettavan totta. Erityisesti ristiretket, inkvisitiot ja uskonpuhdistuksen jälkeiset vainot osoittavat, kuinka uskonnollinen fanatismi ja sen käyttö poliittisena työkaluna ovat saaneet aikaan järkyttäviä tuhoja.

Uskonsodat ovat esimerkki siitä, kuinka uskonnolliset erot on hyödynnetty valtakamppailuissa. Näissä sodissa uskontojen välinen viha ja erimielisyys ei pelkästään ollut hengellistä kiistaa vaan poliittista manipulaatiota, jossa uskontoa käytettiin välineenä kansojen ja valtioiden hallintaan ja laajentamiseen.

Uskonnolliset vainot taas ovat esimerkki siitä, miten voimakas uskomusjärjestelmä voi johtaa siihen, että toisinajattelijat tai vähemmistöt menevät uhriksi. Tämä ei ole vain hengellistä syrjintää, vaan myös kulttuurista, etnistä ja poliittista.

Lue lisää

Kristillinen zombifanatismi ja psykologiset syyt

Kristillinen zombifanatismi kuvataan psyykkisen häiriön ilmentymänä, joka on psykologisesti mielenkiintoinen ajatus. Uskonnollinen fanatismi saattaa todella usein syntyä sisäisen ristiriidan ja psykologisten ongelmien kautta. Tämäntyyppinen ajattelu saattaa liittyä seuraaviin tekijöihin:

Sisäinen ristiriita ja epävarmuus: Yksilöt, jotka kokevat itsensä henkisesti tai emotionaalisesti epävakautuneiksi, saattavat tarttua uskonnollisiin dogmeihin, koska ne tarjoavat heille yksinkertaisen ja helposti omaksuttavan selityksen elämän monimutkaisille kysymyksille ja epävarmuuksille.

Neuroottisuus ja alemmuuskompleksi: Tällaiset henkilöt saattavat etsiä uskonnollista ylivoimaa korvatakseen oman epävarmuutensa ja alemmuudentunteensa. Uskonnollisessa fanatismissa voi olla halu tuntea itsensä erityiseksi ja ylivertaiseksi, sillä fanaattinen usko voi toimia itsetunnon nostattajana.

Egoismi ja kontrollin tarve: Jos yksilö kokee, ettei hänellä ole valtaa omassa elämässään, hän saattaa yrittää löytää sen uskonnollisessa dogmassa, jossa on selkeä ja ehdoton rakenne, joka kertoo, mitä pitää tehdä ja mitä on oikein. Tämä voi liittää uskon egoistiseen tarpeeseen tulla osaksi jotain suurempaa ja saada valta ja kontrolli toisiin.





Uskonnon rooli vallan välineenä

Uskonnollisen fanatismin pitkällä historiallisella kaarella usko on usein käytetty vallan ja hallinnan välineenä. Kristilliset kirkot, kuten muutkin uskonnolliset instituutiot, ovat olleet mukana poliittisessa vallankäytössä:

Vallan vakiinnuttaminen: Uskonnolliset järjestöt ovat saaneet tukea monilta valtioilta, ja usein ne ovat itse olleet keskeisiä osia valtiollista rakennetta. Esimerkiksi keskiajalla kirkolla oli poliittinen valta, joka kävi käsi kädessä monarkian tai feodaalijärjestelmien kanssa. Uskonnollinen johtajuus oli usein poliittisen vallan tukipilari.

Laajentuminen ja ekspansio: Kristilliset valloitukset, kuten ristiretkien ja kolonialismin aikakauden käänteet, ovat toisaalta vahvistaneet eurooppalaisia imperiumeja, mutta myös levittäneet kristinuskoa väkivaltaisesti uusille alueille. Tässäkin uskonnollinen viha ja fanatismi yhdistyivät imperialismiin ja hallinnan laajentamiseen.

Anonyymi00047 kirjoitti:

Kristillinen zombifanatismi ja psykologiset syyt

Kristillinen zombifanatismi kuvataan psyykkisen häiriön ilmentymänä, joka on psykologisesti mielenkiintoinen ajatus. Uskonnollinen fanatismi saattaa todella usein syntyä sisäisen ristiriidan ja psykologisten ongelmien kautta. Tämäntyyppinen ajattelu saattaa liittyä seuraaviin tekijöihin:

Sisäinen ristiriita ja epävarmuus: Yksilöt, jotka kokevat itsensä henkisesti tai emotionaalisesti epävakautuneiksi, saattavat tarttua uskonnollisiin dogmeihin, koska ne tarjoavat heille yksinkertaisen ja helposti omaksuttavan selityksen elämän monimutkaisille kysymyksille ja epävarmuuksille.

Neuroottisuus ja alemmuuskompleksi: Tällaiset henkilöt saattavat etsiä uskonnollista ylivoimaa korvatakseen oman epävarmuutensa ja alemmuudentunteensa. Uskonnollisessa fanatismissa voi olla halu tuntea itsensä erityiseksi ja ylivertaiseksi, sillä fanaattinen usko voi toimia itsetunnon nostattajana.

Egoismi ja kontrollin tarve: Jos yksilö kokee, ettei hänellä ole valtaa omassa elämässään, hän saattaa yrittää löytää sen uskonnollisessa dogmassa, jossa on selkeä ja ehdoton rakenne, joka kertoo, mitä pitää tehdä ja mitä on oikein. Tämä voi liittää uskon egoistiseen tarpeeseen tulla osaksi jotain suurempaa ja saada valta ja kontrolli toisiin.





Uskonnon rooli vallan välineenä

Uskonnollisen fanatismin pitkällä historiallisella kaarella usko on usein käytetty vallan ja hallinnan välineenä. Kristilliset kirkot, kuten muutkin uskonnolliset instituutiot, ovat olleet mukana poliittisessa vallankäytössä:

Vallan vakiinnuttaminen: Uskonnolliset järjestöt ovat saaneet tukea monilta valtioilta, ja usein ne ovat itse olleet keskeisiä osia valtiollista rakennetta. Esimerkiksi keskiajalla kirkolla oli poliittinen valta, joka kävi käsi kädessä monarkian tai feodaalijärjestelmien kanssa. Uskonnollinen johtajuus oli usein poliittisen vallan tukipilari.

Laajentuminen ja ekspansio: Kristilliset valloitukset, kuten ristiretkien ja kolonialismin aikakauden käänteet, ovat toisaalta vahvistaneet eurooppalaisia imperiumeja, mutta myös levittäneet kristinuskoa väkivaltaisesti uusille alueille. Tässäkin uskonnollinen viha ja fanatismi yhdistyivät imperialismiin ja hallinnan laajentamiseen.

Lue lisää

Pakkokäännyttäminen ja fanaattisuus tukahduttaa yksilönvapauden pakottamalla, vainoamalla, uhkaamalla, rankaisemalla ja väkivallalla;

Se ajaa uhrinsa tuhoamaan muita ihmishenkiä ja sivilisaatioita uskonsodissa;



Yksilönvapauden tukahduttaminen

Pakkokäännyttäminen ja uskonnollinen fanaattisuus riistävät yksilön oikeuden omaan uskoon ja ajatteluun. Tämä tapahtuu useilla tavoilla:

Pakottamalla ja uhkaamalla: ihminen asetetaan tilanteeseen, jossa hänen on joko hyväksyttävä uskonnollinen totuus tai kärsittävä seurauksista.

Vainoamalla ja rankaisemalla: uskonnolliset tai yhteisölliset sanktioinnit voivat olla henkisiä, sosiaalisia tai fyysisiä.

Väkivallalla: äärimmäisissä tapauksissa pakottaminen johtaa suoranaiseen väkivaltaan tai jopa henkiseen ja fyysiseen tuhoon.

Tällainen toiminta estää yksilöä kehittämästä omaa moraalista ja hengellistä ymmärrystään ja muuttaa uskonnon välineeksi vallan ja kontrollin harjoittamiseen.



2. Uskonsotien ja ihmishenkien tuho

Pakottava uskonnollinen fanatismi ei rajoitu yksilötasolle, vaan koko yhteiskunta ja kulttuurit kärsivät:

Uskonsodat ja sisällissodat syntyvät, kun eri uskontojen kannattajat tai samaa uskontoa seuraavat ryhmät ottavat vallan asein.

Historian mittakaavassa pakotettu usko ja fanatismin edistäminen ovat vieneet ihmishenkiä ja tuoneet kärsimystä sivilisaatioiden tasolla.



3. Fanaattisuuden vaikutus uskonnosta välinpitämättömiin

Fanaattinen käyttäytyminen kääntää monia ihmisiä uskonnollisesti välinpitämättömiksi tai ateisteiksi:

Kun uskonto ilmenee vain pakottamisen, vihan ja väkivallan kautta, ihmiset hylkäävät sen luonnollisesti.

Tällöin uskonto ei jalosta ihmistä, kuten sen idealistinen sanoma usein väittää, vaan luo vihaa, pelkoa ja konflikteja.

Tämä ilmiö on paradoksaalinen: juuri se uskonto, jonka pitäisi edistää moraalia ja myötätuntoa, luo vastareaktion ja epäluottamuksen uskontoa kohtaan.

Anonyymi00048 kirjoitti:

Pakkokäännyttäminen ja fanaattisuus tukahduttaa yksilönvapauden pakottamalla, vainoamalla, uhkaamalla, rankaisemalla ja väkivallalla;

Se ajaa uhrinsa tuhoamaan muita ihmishenkiä ja sivilisaatioita uskonsodissa;



Yksilönvapauden tukahduttaminen

Pakkokäännyttäminen ja uskonnollinen fanaattisuus riistävät yksilön oikeuden omaan uskoon ja ajatteluun. Tämä tapahtuu useilla tavoilla:

Pakottamalla ja uhkaamalla: ihminen asetetaan tilanteeseen, jossa hänen on joko hyväksyttävä uskonnollinen totuus tai kärsittävä seurauksista.

Vainoamalla ja rankaisemalla: uskonnolliset tai yhteisölliset sanktioinnit voivat olla henkisiä, sosiaalisia tai fyysisiä.

Väkivallalla: äärimmäisissä tapauksissa pakottaminen johtaa suoranaiseen väkivaltaan tai jopa henkiseen ja fyysiseen tuhoon.

Tällainen toiminta estää yksilöä kehittämästä omaa moraalista ja hengellistä ymmärrystään ja muuttaa uskonnon välineeksi vallan ja kontrollin harjoittamiseen.



2. Uskonsotien ja ihmishenkien tuho

Pakottava uskonnollinen fanatismi ei rajoitu yksilötasolle, vaan koko yhteiskunta ja kulttuurit kärsivät:

Uskonsodat ja sisällissodat syntyvät, kun eri uskontojen kannattajat tai samaa uskontoa seuraavat ryhmät ottavat vallan asein.

Historian mittakaavassa pakotettu usko ja fanatismin edistäminen ovat vieneet ihmishenkiä ja tuoneet kärsimystä sivilisaatioiden tasolla.



3. Fanaattisuuden vaikutus uskonnosta välinpitämättömiin

Fanaattinen käyttäytyminen kääntää monia ihmisiä uskonnollisesti välinpitämättömiksi tai ateisteiksi:

Kun uskonto ilmenee vain pakottamisen, vihan ja väkivallan kautta, ihmiset hylkäävät sen luonnollisesti.

Tällöin uskonto ei jalosta ihmistä, kuten sen idealistinen sanoma usein väittää, vaan luo vihaa, pelkoa ja konflikteja.

Tämä ilmiö on paradoksaalinen: juuri se uskonto, jonka pitäisi edistää moraalia ja myötätuntoa, luo vastareaktion ja epäluottamuksen uskontoa kohtaan.

Lue lisää

Fanaattinen käyttäytyminen kääntää monia ihmisiä uskonnollisesti välinpitämättömiksi tai ateisteiksi:

Kun uskonto ilmenee vain pakottamisen, vihan ja väkivallan kautta, ihmiset hylkäävät sen luonnollisesti.

Tällöin uskonto ei jalosta ihmistä, kuten sen idealistinen sanoma usein väittää, vaan luo vihaa, pelkoa ja konflikteja.

Tämä ilmiö on paradoksaalinen: juuri se uskonto, jonka pitäisi edistää moraalia ja myötätuntoa, luo vastareaktion ja epäluottamuksen uskontoa kohtaan.

Anonyymi00049 kirjoitti:

Fanaattinen käyttäytyminen kääntää monia ihmisiä uskonnollisesti välinpitämättömiksi tai ateisteiksi:

Kun uskonto ilmenee vain pakottamisen, vihan ja väkivallan kautta, ihmiset hylkäävät sen luonnollisesti.

Tällöin uskonto ei jalosta ihmistä, kuten sen idealistinen sanoma usein väittää, vaan luo vihaa, pelkoa ja konflikteja.

Tämä ilmiö on paradoksaalinen: juuri se uskonto, jonka pitäisi edistää moraalia ja myötätuntoa, luo vastareaktion ja epäluottamuksen uskontoa kohtaan.

Lue lisää

Kristitty fanaatikko on ylimielinen, suvaitsematon ja aggressiivinen muita hengellisiä polkuja ja koulukuntia kohtaan. Tällaista henkilöä ei voi kutsua hengelliseksi. Usein tällaiset ihmiset ovat täysin ymmärtämättömiä paitsi viisaudelle, myös jopa logiikalle, tosiasioille ja maalaisjärjelle. He saattavat osata jopa paljon Raamatun sitaatteja ulkoa, heillä voi olla korkea asema järjestössään, mutta silti heillä ei ole alkeellista ymmärrystä hengellisen filosofian perusteista.

Kidutususkonnon dogmaattinen uskonnollinen fanatismi.

Uskonnolliset fanaatikot taistelevat jonkin aatteen puolesta.

Vain heidän kirkkonsa on oikein, vain heidän oppinsa on edistyksellisin, vain heidän tulkintansa Raamatusta on oikein, muiden kirkkojen väärin, vain he palvovat oikeaa jumalaa, oikeaa Jeesusta, muut vääriä jumalaia ja väärää Jeesusta.

Vain he saavat todellisia ilmestyksiä Jumalalta, vain he todella palvovat, vain heillä on kaikkein oikein käsitys Raamatusta ja niin edelleen.

Uskonnollinen fanaatikko ei saa mielihyvää toiminnastaan, vaan ihanne- tai aatemaailman olemassaolosta itsestään. Hän sulautuu intohimoonsa, haluaa kokea intohimoja ja tunteita.



Dogmaattinen ajattelu

Aatteen ylivertaisuus: vain oma kirkko, oma oppi ja oma tulkinta ovat oikeita.

Eksklusiivisuus: muut kirkot, uskonnolliset yhteisöt ja jopa eri tulkinnat Raamatusta ovat vääriä.

Ilmestysten monopoli: fanaatikko uskoo, että ainoastaan hän ja hänen yhteisönsä saavat todellisia ilmestyksiä Jumalalta.

Tämä luo ”me vastaan muut” -ajattelun, jossa kaikki ulkopuoliset ovat harhaanjohtuneita tai vääräuskoisia.

Anonyymi00050 kirjoitti:

Kristitty fanaatikko on ylimielinen, suvaitsematon ja aggressiivinen muita hengellisiä polkuja ja koulukuntia kohtaan. Tällaista henkilöä ei voi kutsua hengelliseksi. Usein tällaiset ihmiset ovat täysin ymmärtämättömiä paitsi viisaudelle, myös jopa logiikalle, tosiasioille ja maalaisjärjelle. He saattavat osata jopa paljon Raamatun sitaatteja ulkoa, heillä voi olla korkea asema järjestössään, mutta silti heillä ei ole alkeellista ymmärrystä hengellisen filosofian perusteista.

Kidutususkonnon dogmaattinen uskonnollinen fanatismi.

Uskonnolliset fanaatikot taistelevat jonkin aatteen puolesta.

Vain heidän kirkkonsa on oikein, vain heidän oppinsa on edistyksellisin, vain heidän tulkintansa Raamatusta on oikein, muiden kirkkojen väärin, vain he palvovat oikeaa jumalaa, oikeaa Jeesusta, muut vääriä jumalaia ja väärää Jeesusta.

Vain he saavat todellisia ilmestyksiä Jumalalta, vain he todella palvovat, vain heillä on kaikkein oikein käsitys Raamatusta ja niin edelleen.

Uskonnollinen fanaatikko ei saa mielihyvää toiminnastaan, vaan ihanne- tai aatemaailman olemassaolosta itsestään. Hän sulautuu intohimoonsa, haluaa kokea intohimoja ja tunteita.



Dogmaattinen ajattelu

Aatteen ylivertaisuus: vain oma kirkko, oma oppi ja oma tulkinta ovat oikeita.

Eksklusiivisuus: muut kirkot, uskonnolliset yhteisöt ja jopa eri tulkinnat Raamatusta ovat vääriä.

Ilmestysten monopoli: fanaatikko uskoo, että ainoastaan hän ja hänen yhteisönsä saavat todellisia ilmestyksiä Jumalalta.

Tämä luo ”me vastaan muut” -ajattelun, jossa kaikki ulkopuoliset ovat harhaanjohtuneita tai vääräuskoisia.

Lue lisää

Psykologinen tila

Tunteisiin uppoutuminen: fanaatikko ei nauti teoistaan, vaan ihanteiden, aatteiden ja tunteiden kokemuksesta itsestään.

Sulautuminen aatteeseen: hän kokee intohimoa, palvontaa ja merkitystä ideansa kautta, mikä usein syrjäyttää rationaalisen ajattelun ja todellisuuden ymmärtämisen.

Emotionaalinen pakko: usko ei ole vain vakaumus, vaan sisäinen tarve kokea voimakkaita tunteita ja oikeutusta omalle olemassaololleen ja hengelliselle ylivertaisuudelleen.

Anonyymi00051 kirjoitti:

Psykologinen tila

Tunteisiin uppoutuminen: fanaatikko ei nauti teoistaan, vaan ihanteiden, aatteiden ja tunteiden kokemuksesta itsestään.

Sulautuminen aatteeseen: hän kokee intohimoa, palvontaa ja merkitystä ideansa kautta, mikä usein syrjäyttää rationaalisen ajattelun ja todellisuuden ymmärtämisen.

Emotionaalinen pakko: usko ei ole vain vakaumus, vaan sisäinen tarve kokea voimakkaita tunteita ja oikeutusta omalle olemassaololleen ja hengelliselle ylivertaisuudelleen.

Lue lisää

Vapaus ei tarvitse sotaa puolustuksekseen.
Se tarvitsee rajat, järjen ja rohkeuden sanoa “ei”.



Pakkokäännytys:

ei jalosta ihmistä

ei levitä totuutta

ei rakenna rauhaa

Sen vastustaminen ei ole uskonnon vihaamista, vaan:
ihmisarvon, omantunnon ja ajattelun vapauden puolustamista.

Anonyymi00052 kirjoitti:

Vapaus ei tarvitse sotaa puolustuksekseen.
Se tarvitsee rajat, järjen ja rohkeuden sanoa “ei”.



Pakkokäännytys:

ei jalosta ihmistä

ei levitä totuutta

ei rakenna rauhaa

Sen vastustaminen ei ole uskonnon vihaamista, vaan:
ihmisarvon, omantunnon ja ajattelun vapauden puolustamista.

Lue lisää

Uskonnollinen järjestelmä, joka perustuu palkkio–rangaistus-logiikkaan, on eettisesti haavoittuva ja altis radikalisoitumiselle.


Uskonto muuttuu moraaliseksi rikokseksi silloin, kun se tekee hyvästä teosta maksuvälineen ja Jumalasta kirjanpitäjän, hyvästä teosta maksuvälineen - esimerkiski Lähestyskäsky ja ihmisten "pelastaminen" "ikuiselt a helvetiltä" - "hyvä teko" - taivaspisteiden kerääminen.

Anonyymi00053 kirjoitti:

Uskonnollinen järjestelmä, joka perustuu palkkio–rangaistus-logiikkaan, on eettisesti haavoittuva ja altis radikalisoitumiselle.


Uskonto muuttuu moraaliseksi rikokseksi silloin, kun se tekee hyvästä teosta maksuvälineen ja Jumalasta kirjanpitäjän, hyvästä teosta maksuvälineen - esimerkiski Lähestyskäsky ja ihmisten "pelastaminen" "ikuiselt a helvetiltä" - "hyvä teko" - taivaspisteiden kerääminen.

Lue lisää

Uskonto muuttuu moraaliseksi rikokseksi silloin, kun se tekee hyvästä teosta maksuvälineen ja Jumalasta kirjanpitäjän.

Anonyymi00054 kirjoitti:

Uskonto muuttuu moraaliseksi rikokseksi silloin, kun se tekee hyvästä teosta maksuvälineen ja Jumalasta kirjanpitäjän.

"Miksi jälleensyntyminen ei voi olla totta"

Onko jälleensyntyminen totta vai ei, ei ole sinun asiasi. Jätä ihmiset rauhaan.

Anna ihmisten uskoa mitä haluavat tai olla uskomatta mitään.

Anonyymi00055 kirjoitti:

"Miksi jälleensyntyminen ei voi olla totta"

Onko jälleensyntyminen totta vai ei, ei ole sinun asiasi. Jätä ihmiset rauhaan.

Anna ihmisten uskoa mitä haluavat tai olla uskomatta mitään.

Lue lisää

"Miksi jälleensyntyminen ei voi olla totta"

Onko jälleensyntyminen totta vai ei, ei ole sinun asiasi. Jätä ihmiset rauhaan.

Anna ihmisten uskoa mitä haluavat tai olla uskomatta mitään.

Häivy täältä, uskonnollinen fanaatikko, ei ole sinun asiasi, mitä ihmiset uskovat.

Tämä ei ole ”raamatullisen jumalan foorumi”, joten poistu ja anna ihmisten ajatella mitä haluavat.

Kaikilla on oikeus siihen.

Tuntuu siltä, että kaikki maailman kahelit ovat kokoontuneet tänne, kaikki mielisairaalat on suljettu, koska terroristit ovat vielä täällä?

Anonyymi00056 kirjoitti:

"Miksi jälleensyntyminen ei voi olla totta"

Onko jälleensyntyminen totta vai ei, ei ole sinun asiasi. Jätä ihmiset rauhaan.

Anna ihmisten uskoa mitä haluavat tai olla uskomatta mitään.

Häivy täältä, uskonnollinen fanaatikko, ei ole sinun asiasi, mitä ihmiset uskovat.

Tämä ei ole ”raamatullisen jumalan foorumi”, joten poistu ja anna ihmisten ajatella mitä haluavat.

Kaikilla on oikeus siihen.

Tuntuu siltä, että kaikki maailman kahelit ovat kokoontuneet tänne, kaikki mielisairaalat on suljettu, koska terroristit ovat vielä täällä?

Lue lisää

Onko jälleensyntyminen totta vai ei, ei ole sinun asiasi. Jätä ihmiset rauhaan.

Anna ihmisten uskoa mitä haluavat tai olla uskomatta mitään.

Häivy täältä, uskonnollinen fanaatikko, ei ole sinun asiasi, mitä ihmiset uskovat.

Tämä ei ole ”raamatullisen jumalan foorumi”, joten poistu ja anna ihmisten ajatella mitä haluavat.

Kaikilla on oikeus siihen.

Tuntuu siltä, että kaikki maailman kahelit ovat kokoontuneet tänne, kaikki mielisairaalat on suljettu, koska terroristit ovat vielä täällä?

Pakkokäännyttäminen rikkoo perusoikeuksia

Uskonnonvapaus on keskeinen ihmisoikeus. Se tarkoittaa:

oikeutta uskoa mihin haluaa

oikeutta olla uskomatta mihinkään

oikeutta vaihtaa tai olla vaihtamatta uskontoa

Pakkokäännyttäminen – oli se fyysistä, sosiaalista painostusta tai jatkuvaa saarnaamista vastoin toisen tahtoa – rikkoo tätä vapautta. Siksi se on eettisesti ja oikeudellisesti väärin.



Kristinuskon historiassa on ollut jaksoja, jolloin käännyttäminen tapahtui vallan, pelon tai pakon kautta (esim. siirtomaavalta, ristiretket). Näitä käytäntöjä pidetään nykyään laajalti:

moraalisesti kestämättöminä

kristinuskon omien arvojen (lähimmäisenrakkaus, vapaa tahto) vastaisina

Myös monet kristilliset kirkot ovat itse irtisanoutuneet pakkokäännyttämisestä.




Usko ilman vapautta ei ole uskoa

Uskon ydin – myös kristinuskossa – on vapaaehtoisuus.
Jos ihminen uskoo vain painostuksen takia, kyse ei ole aidosta uskosta vaan alistumisesta. Siksi pakkokäännyttäminen:

ei tuota aitoa hengellisyyttä

aiheuttaa vastareaktioita, katkeruutta ja konflikteja



Julkiset tilat ja keskustelufoorumit

Kaikki keskustelutilat eivät ole uskonnollisia tiloja.
On perusteltua vaatia, että:

uskonto ei dominoi keskustelua, jossa sitä ei ole pyydetty

ketään ei leimata tai painosteta uskomusten vuoksi

Mielipiteiden moninaisuus on avoimen yhteiskunnan perusta.

Anonyymi00057 kirjoitti:

Onko jälleensyntyminen totta vai ei, ei ole sinun asiasi. Jätä ihmiset rauhaan.

Anna ihmisten uskoa mitä haluavat tai olla uskomatta mitään.

Häivy täältä, uskonnollinen fanaatikko, ei ole sinun asiasi, mitä ihmiset uskovat.

Tämä ei ole ”raamatullisen jumalan foorumi”, joten poistu ja anna ihmisten ajatella mitä haluavat.

Kaikilla on oikeus siihen.

Tuntuu siltä, että kaikki maailman kahelit ovat kokoontuneet tänne, kaikki mielisairaalat on suljettu, koska terroristit ovat vielä täällä?

Pakkokäännyttäminen rikkoo perusoikeuksia

Uskonnonvapaus on keskeinen ihmisoikeus. Se tarkoittaa:

oikeutta uskoa mihin haluaa

oikeutta olla uskomatta mihinkään

oikeutta vaihtaa tai olla vaihtamatta uskontoa

Pakkokäännyttäminen – oli se fyysistä, sosiaalista painostusta tai jatkuvaa saarnaamista vastoin toisen tahtoa – rikkoo tätä vapautta. Siksi se on eettisesti ja oikeudellisesti väärin.



Kristinuskon historiassa on ollut jaksoja, jolloin käännyttäminen tapahtui vallan, pelon tai pakon kautta (esim. siirtomaavalta, ristiretket). Näitä käytäntöjä pidetään nykyään laajalti:

moraalisesti kestämättöminä

kristinuskon omien arvojen (lähimmäisenrakkaus, vapaa tahto) vastaisina

Myös monet kristilliset kirkot ovat itse irtisanoutuneet pakkokäännyttämisestä.




Usko ilman vapautta ei ole uskoa

Uskon ydin – myös kristinuskossa – on vapaaehtoisuus.
Jos ihminen uskoo vain painostuksen takia, kyse ei ole aidosta uskosta vaan alistumisesta. Siksi pakkokäännyttäminen:

ei tuota aitoa hengellisyyttä

aiheuttaa vastareaktioita, katkeruutta ja konflikteja



Julkiset tilat ja keskustelufoorumit

Kaikki keskustelutilat eivät ole uskonnollisia tiloja.
On perusteltua vaatia, että:

uskonto ei dominoi keskustelua, jossa sitä ei ole pyydetty

ketään ei leimata tai painosteta uskomusten vuoksi

Mielipiteiden moninaisuus on avoimen yhteiskunnan perusta.

Lue lisää

Onko jälleensyntyminen totta vai ei, ei ole sinun asiasi. Jätä ihmiset rauhaan.

Anna ihmisten uskoa mitä haluavat tai olla uskomatta mitään.

Häivy täältä, uskonnollinen fanaatikko, ei ole sinun asiasi, mitä ihmiset uskovat.

Tämä ei ole ”raamatullisen jumalan foorumi”, joten poistu ja anna ihmisten ajatella mitä haluavat.

Kaikilla on oikeus siihen.

Tuntuu siltä, että kaikki maailman kahelit ovat kokoontuneet tänne, kaikki mielisairaalat on suljettu, koska terroristit ovat vielä täällä?

Ihmisillä on oikeus ajatella itse

Uskonto ei oikeuta puuttumaan toisten vakaumuksiin

Pakottaminen, saarnaaminen ja ylemmyydentunto vahingoittavat sekä yksilöitä että yhteiskuntaa

Uskonnonvapaus toimii vain, jos se koskee kaikkia – myös niitä, jotka eivät usko.

Anonyymi00058 kirjoitti:

Onko jälleensyntyminen totta vai ei, ei ole sinun asiasi. Jätä ihmiset rauhaan.

Anna ihmisten uskoa mitä haluavat tai olla uskomatta mitään.

Häivy täältä, uskonnollinen fanaatikko, ei ole sinun asiasi, mitä ihmiset uskovat.

Tämä ei ole ”raamatullisen jumalan foorumi”, joten poistu ja anna ihmisten ajatella mitä haluavat.

Kaikilla on oikeus siihen.

Tuntuu siltä, että kaikki maailman kahelit ovat kokoontuneet tänne, kaikki mielisairaalat on suljettu, koska terroristit ovat vielä täällä?

Ihmisillä on oikeus ajatella itse

Uskonto ei oikeuta puuttumaan toisten vakaumuksiin

Pakottaminen, saarnaaminen ja ylemmyydentunto vahingoittavat sekä yksilöitä että yhteiskuntaa

Uskonnonvapaus toimii vain, jos se koskee kaikkia – myös niitä, jotka eivät usko.

Lue lisää

"Miksi jälleensyntyminen ei voi olla totta"

Se, onko jälleensyntyminen totta vai ei, ei kuulu kenellekään muulle kuin yksilölle itselleen.
Jokaisella on oikeus uskoa siihen, mihin haluaa – tai olla uskomatta mihinkään.

Uskonnollisia näkemyksiä ei pidä tuputtaa muille, eikä kenelläkään ole oikeutta määritellä, mitä toisten pitäisi ajatella tai uskoa.
Tämä ei ole uskonnollinen foorumi, eikä kenenkään vakaumusta tarvitse täällä puolustella tai muuttaa.

Uskon- ja mielipiteenvapaus kuuluu kaikille.

Anonyymi00059 kirjoitti:

"Miksi jälleensyntyminen ei voi olla totta"

Se, onko jälleensyntyminen totta vai ei, ei kuulu kenellekään muulle kuin yksilölle itselleen.
Jokaisella on oikeus uskoa siihen, mihin haluaa – tai olla uskomatta mihinkään.

Uskonnollisia näkemyksiä ei pidä tuputtaa muille, eikä kenelläkään ole oikeutta määritellä, mitä toisten pitäisi ajatella tai uskoa.
Tämä ei ole uskonnollinen foorumi, eikä kenenkään vakaumusta tarvitse täällä puolustella tai muuttaa.

Uskon- ja mielipiteenvapaus kuuluu kaikille.

Lue lisää

"Miksi jälleensyntyminen ei voi olla totta"

Se, onko jälleensyntyminen totta vai ei, ei kuulu kenellekään muulle kuin yksilölle itselleen.
Jokaisella on oikeus uskoa siihen, mihin haluaa – tai olla uskomatta mihinkään.

Epistemologinen ongelma: varmuus ilman todistettavuutta

Uskonnollinen tuputtaminen perustuu usein oletukseen, että oma näkemys todellisuudesta on objektiivisesti totta, vaikka se nojaa:

uskoon

traditioon

ilmoitukseen, jota ei voi yleisesti todentaa

Kun tällaista näkemystä esitetään ainoana oikeana, syntyy ristiriita rationaalisen keskustelun kanssa. Jälleensyntymisen, jumalan tai pelastuksen kaltaiset väitteet eivät ole sellaisia tosiasioita, joita voisi pakottaa toisille ilman, että loukataan heidän ajattelun autonomiaansa.



Moraalinen ristiriita: vapaa tahto vs. painostus

Monet uskonnot, myös kristinusko, korostavat vapaata tahtoa.
Silti tuputtaminen, pelottelu (helvetti, kadotus) tai jatkuva saarnaaminen:

heikentää yksilön vapautta

muuttaa “valinnan” sosiaaliseksi pakoksi

Tämä on moraalisesti ristiriitaista: uskoa ei voi vaatia ja samalla kutsua sitä vapaaksi.

Anonyymi00060 kirjoitti:

"Miksi jälleensyntyminen ei voi olla totta"

Se, onko jälleensyntyminen totta vai ei, ei kuulu kenellekään muulle kuin yksilölle itselleen.
Jokaisella on oikeus uskoa siihen, mihin haluaa – tai olla uskomatta mihinkään.

Epistemologinen ongelma: varmuus ilman todistettavuutta

Uskonnollinen tuputtaminen perustuu usein oletukseen, että oma näkemys todellisuudesta on objektiivisesti totta, vaikka se nojaa:

uskoon

traditioon

ilmoitukseen, jota ei voi yleisesti todentaa

Kun tällaista näkemystä esitetään ainoana oikeana, syntyy ristiriita rationaalisen keskustelun kanssa. Jälleensyntymisen, jumalan tai pelastuksen kaltaiset väitteet eivät ole sellaisia tosiasioita, joita voisi pakottaa toisille ilman, että loukataan heidän ajattelun autonomiaansa.



Moraalinen ristiriita: vapaa tahto vs. painostus

Monet uskonnot, myös kristinusko, korostavat vapaata tahtoa.
Silti tuputtaminen, pelottelu (helvetti, kadotus) tai jatkuva saarnaaminen:

heikentää yksilön vapautta

muuttaa “valinnan” sosiaaliseksi pakoksi

Tämä on moraalisesti ristiriitaista: uskoa ei voi vaatia ja samalla kutsua sitä vapaaksi.

Lue lisää

Onko jälleensyntyminen totta vai ei, ei ole sinun asiasi. Jätä ihmiset rauhaan.

Anna ihmisten uskoa mitä haluavat tai olla uskomatta mitään.

Häivy täältä, uskonnollinen fanaatikko, ei ole sinun asiasi, mitä ihmiset uskovat.

Tämä ei ole ”raamatullisen jumalan foorumi”, joten poistu ja anna ihmisten ajatella mitä haluavat.

Kaikilla on oikeus siihen.

Tuntuu siltä, että kaikki maailman kahelit ovat kokoontuneet tänne, kaikki mielisairaalat on suljettu, koska terroristit ovat vielä täällä?



Psykologinen vaikutus: syyllistäminen ja ylemmyys

Uskonnollinen fanaattisuus tuottaa usein jaottelun:

“oikeassa olevat”

“harhaanjohdetut”

Tämä:

alentaa toisten maailmankuvia

synnyttää syyllisyyttä ja pelkoa

estää tasavertaisen keskustelun

Kyse ei ole enää vakaumuksesta vaan vallankäytöstä: kuka saa määritellä, mikä on “oikea” todellisuus.


Yhteiskunnallinen näkökulma: pluralismi edellyttää rajoja

Moniarvoinen yhteiskunta toimii vain, jos:

ihmiset saavat olla eri mieltä

kukaan ei yritä alistaa muita ideologisesti

Uskonto on yksityinen vakaumus, ei yleinen käsky.
Kun uskonnollista maailmankuvaa tuodaan tilaan, jossa sitä ei ole pyydetty, rikotaan yhteistä sopimusta rauhanomaisesta rinnakkaiselosta.



Kysymys ei ole siitä, onko jälleensyntyminen totta tai epätotta.
Kysymys on siitä, kenellä on oikeus päättää, mitä toinen saa uskoa.

Vastaus on selvä:
ei kellään muulla kuin yksilöllä itsellään.

Uskonnonvapaus ei tarkoita vapautta hallita muita, vaan velvollisuutta jättää heidät rauhaan.

Anonyymi00061 kirjoitti:

Onko jälleensyntyminen totta vai ei, ei ole sinun asiasi. Jätä ihmiset rauhaan.

Anna ihmisten uskoa mitä haluavat tai olla uskomatta mitään.

Häivy täältä, uskonnollinen fanaatikko, ei ole sinun asiasi, mitä ihmiset uskovat.

Tämä ei ole ”raamatullisen jumalan foorumi”, joten poistu ja anna ihmisten ajatella mitä haluavat.

Kaikilla on oikeus siihen.

Tuntuu siltä, että kaikki maailman kahelit ovat kokoontuneet tänne, kaikki mielisairaalat on suljettu, koska terroristit ovat vielä täällä?



Psykologinen vaikutus: syyllistäminen ja ylemmyys

Uskonnollinen fanaattisuus tuottaa usein jaottelun:

“oikeassa olevat”

“harhaanjohdetut”

Tämä:

alentaa toisten maailmankuvia

synnyttää syyllisyyttä ja pelkoa

estää tasavertaisen keskustelun

Kyse ei ole enää vakaumuksesta vaan vallankäytöstä: kuka saa määritellä, mikä on “oikea” todellisuus.


Yhteiskunnallinen näkökulma: pluralismi edellyttää rajoja

Moniarvoinen yhteiskunta toimii vain, jos:

ihmiset saavat olla eri mieltä

kukaan ei yritä alistaa muita ideologisesti

Uskonto on yksityinen vakaumus, ei yleinen käsky.
Kun uskonnollista maailmankuvaa tuodaan tilaan, jossa sitä ei ole pyydetty, rikotaan yhteistä sopimusta rauhanomaisesta rinnakkaiselosta.



Kysymys ei ole siitä, onko jälleensyntyminen totta tai epätotta.
Kysymys on siitä, kenellä on oikeus päättää, mitä toinen saa uskoa.

Vastaus on selvä:
ei kellään muulla kuin yksilöllä itsellään.

Uskonnonvapaus ei tarkoita vapautta hallita muita, vaan velvollisuutta jättää heidät rauhaan.

Lue lisää

"Miksi jälleensyntyminen ei voi olla totta"


Kysymys ei ole siitä, onko jälleensyntyminen totta tai epätotta.
Kysymys on siitä, kenellä on oikeus päättää, mitä toinen saa uskoa.

Anonyymi00062 kirjoitti:

"Miksi jälleensyntyminen ei voi olla totta"


Kysymys ei ole siitä, onko jälleensyntyminen totta tai epätotta.
Kysymys on siitä, kenellä on oikeus päättää, mitä toinen saa uskoa.

Lue lisää

"Miksi jälleensyntyminen ei voi olla totta"


Kysymys ei ole siitä, onko jälleensyntyminen totta tai epätotta.
Kysymys on siitä, kenellä on oikeus päättää, mitä toinen saa uskoa.



“Miksi jälleensyntyminen ei voi olla totta” – väärä kysymys

Kysymys ei ole siitä, onko jälleensyntyminen totta tai epätotta.
Se kysymys on harhautus.

Todellinen kysymys on tämä:
kenellä on oikeus päättää, mitä toinen saa uskoa?



Totuus ei tarvitse pakottajaa

Jos jokin uskomus on totta, se ei tarvitse:

saarnaamista

painostusta

toisten vähättelyä

Pakottaminen on aina merkki epävarmuudesta.
Kun joku käyttää aikaa todistaakseen, että toisen uskomus ei saa olla olemassa, kyse ei ole totuudesta vaan kontrollista.

Anonyymi00063 kirjoitti:

"Miksi jälleensyntyminen ei voi olla totta"


Kysymys ei ole siitä, onko jälleensyntyminen totta tai epätotta.
Kysymys on siitä, kenellä on oikeus päättää, mitä toinen saa uskoa.



“Miksi jälleensyntyminen ei voi olla totta” – väärä kysymys

Kysymys ei ole siitä, onko jälleensyntyminen totta tai epätotta.
Se kysymys on harhautus.

Todellinen kysymys on tämä:
kenellä on oikeus päättää, mitä toinen saa uskoa?



Totuus ei tarvitse pakottajaa

Jos jokin uskomus on totta, se ei tarvitse:

saarnaamista

painostusta

toisten vähättelyä

Pakottaminen on aina merkki epävarmuudesta.
Kun joku käyttää aikaa todistaakseen, että toisen uskomus ei saa olla olemassa, kyse ei ole totuudesta vaan kontrollista.

Lue lisää

Pakottaminen on aina merkki epävarmuudesta.
Kun joku käyttää aikaa todistaakseen, että toisen uskomus ei saa olla olemassa, kyse ei ole totuudesta vaan kontrollista.

Anonyymi00064 kirjoitti:

Pakottaminen on aina merkki epävarmuudesta.
Kun joku käyttää aikaa todistaakseen, että toisen uskomus ei saa olla olemassa, kyse ei ole totuudesta vaan kontrollista.

Uskomukset eivät ole yhteisomaisuutta

Jälleensyntyminen, jumala tai niiden puuttuminen ovat metafyysisiä kysymyksiä.
Niitä ei voi todistaa samalla tavalla kuin luonnonlakeja.

Siksi kukaan ei ole asemassa, jossa voisi sanoa:

“Sinulla ei ole oikeutta uskoa noin.”

Se, joka niin tekee, ei puolusta järkeä vaan omaa ideologiaansa.



Vallankäytön ydin: kuka saa määritellä todellisuuden

Kun joku sanoo:

“Tuo ei voi olla totta”

hän usein tarkoittaa:

“Tuo ei saa olla totta, koska se uhkaa minun maailmankuvaani.”

Tässä vaiheessa keskustelu ei ole enää filosofista tai rationaalista.
Se on vallankäyttöä: yritys rajata, mitkä ajatukset ovat sallittuja.

Anonyymi00065 kirjoitti:

Uskomukset eivät ole yhteisomaisuutta

Jälleensyntyminen, jumala tai niiden puuttuminen ovat metafyysisiä kysymyksiä.
Niitä ei voi todistaa samalla tavalla kuin luonnonlakeja.

Siksi kukaan ei ole asemassa, jossa voisi sanoa:

“Sinulla ei ole oikeutta uskoa noin.”

Se, joka niin tekee, ei puolusta järkeä vaan omaa ideologiaansa.



Vallankäytön ydin: kuka saa määritellä todellisuuden

Kun joku sanoo:

“Tuo ei voi olla totta”

hän usein tarkoittaa:

“Tuo ei saa olla totta, koska se uhkaa minun maailmankuvaani.”

Tässä vaiheessa keskustelu ei ole enää filosofista tai rationaalista.
Se on vallankäyttöä: yritys rajata, mitkä ajatukset ovat sallittuja.

Lue lisää

Vapaus ei ole yhteensopiva oikeaoppisuuden kanssa

Aidosti vapaa yhteiskunta ei vaadi yksimielisyyttä todellisuudesta.
Se vaatii vain yhden asian:

että ihmiset saavat ajatella itse

Heti kun joku asettuu tuomariksi toisten uskomuksille, hän hylkää tämän periaatteen – riippumatta siitä, vetoaako hän tieteeseen, jumalaan tai “järkevyyteen”.

5. Johtopäätös

Jälleensyntyminen saa olla totta tai epätotta.
Molemmat vaihtoehdot kuuluvat ajattelun vapauteen.

Se, mikä ei ole hyväksyttävää, on ajatus, että jollakulla olisi oikeus:

kieltää toisen maailmankuva

määritellä, mitkä uskomukset ovat sallittuja

Kysymys ei siis ole uskosta.
Kysymys on vapaudesta.

Ja vapaus lakkaa sillä hetkellä, kun joku kuvittelee olevansa oikeutettu päättämään, mitä toiset saavat uskoa.




"Miksi jälleensyntyminen ei voi olla totta"


Kysymys ei ole siitä, onko jälleensyntyminen totta tai epätotta.
Kysymys on siitä, kenellä on oikeus päättää, mitä toinen saa uskoa.



“Miksi jälleensyntyminen ei voi olla totta” – väärä kysymys

Pakottaminen on aina merkki epävarmuudesta.
Kun joku käyttää aikaa todistaakseen, että toisen uskomus ei saa olla olemassa, kyse ei ole totuudesta vaan kontrollista.

Anonyymi00066 kirjoitti:

Vapaus ei ole yhteensopiva oikeaoppisuuden kanssa

Aidosti vapaa yhteiskunta ei vaadi yksimielisyyttä todellisuudesta.
Se vaatii vain yhden asian:

että ihmiset saavat ajatella itse

Heti kun joku asettuu tuomariksi toisten uskomuksille, hän hylkää tämän periaatteen – riippumatta siitä, vetoaako hän tieteeseen, jumalaan tai “järkevyyteen”.

5. Johtopäätös

Jälleensyntyminen saa olla totta tai epätotta.
Molemmat vaihtoehdot kuuluvat ajattelun vapauteen.

Se, mikä ei ole hyväksyttävää, on ajatus, että jollakulla olisi oikeus:

kieltää toisen maailmankuva

määritellä, mitkä uskomukset ovat sallittuja

Kysymys ei siis ole uskosta.
Kysymys on vapaudesta.

Ja vapaus lakkaa sillä hetkellä, kun joku kuvittelee olevansa oikeutettu päättämään, mitä toiset saavat uskoa.




"Miksi jälleensyntyminen ei voi olla totta"


Kysymys ei ole siitä, onko jälleensyntyminen totta tai epätotta.
Kysymys on siitä, kenellä on oikeus päättää, mitä toinen saa uskoa.



“Miksi jälleensyntyminen ei voi olla totta” – väärä kysymys

Pakottaminen on aina merkki epävarmuudesta.
Kun joku käyttää aikaa todistaakseen, että toisen uskomus ei saa olla olemassa, kyse ei ole totuudesta vaan kontrollista.

Lue lisää

Heti kun joku asettuu tuomariksi toisten uskomuksille, hän hylkää tämän periaatteen – riippumatta siitä, vetoaako hän tieteeseen, jumalaan tai “järkevyyteen”.



Jälleensyntyminen saa olla totta tai epätotta.

Molemmat vaihtoehdot kuuluvat ajattelun vapauteen.

Se, mikä ei ole hyväksyttävää, on ajatus, että jollakulla olisi oikeus:

kieltää toisen maailmankuva

määritellä, mitkä uskomukset ovat sallittuja

Kysymys ei siis ole uskosta.
Kysymys on vapaudesta.

Ja vapaus lakkaa sillä hetkellä, kun joku kuvittelee olevansa oikeutettu päättämään, mitä toiset saavat uskoa.

Anonyymi00067 kirjoitti:

Heti kun joku asettuu tuomariksi toisten uskomuksille, hän hylkää tämän periaatteen – riippumatta siitä, vetoaako hän tieteeseen, jumalaan tai “järkevyyteen”.



Jälleensyntyminen saa olla totta tai epätotta.

Molemmat vaihtoehdot kuuluvat ajattelun vapauteen.

Se, mikä ei ole hyväksyttävää, on ajatus, että jollakulla olisi oikeus:

kieltää toisen maailmankuva

määritellä, mitkä uskomukset ovat sallittuja

Kysymys ei siis ole uskosta.
Kysymys on vapaudesta.

Ja vapaus lakkaa sillä hetkellä, kun joku kuvittelee olevansa oikeutettu päättämään, mitä toiset saavat uskoa.

Lue lisää

Joku, joka pitää itseään kristittynä, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


On analyyttisesti perusteltua todeta, että kyseinen retoriikka edustaa äärimmäistä ja patologisoitunutta vihapuhetta. Ilmaisut, joissa kokonaiset aatejärjestelmät määritellään “kaiken pahuuden ruumiillistumiksi” ja joissa oma elämäprojekti alistetaan niiden hävittämiselle, ylittävät selvästi normaalin kriittisen diskurssin rajat. Tällainen intensiteetti ja totalisoiva vihamielisyys eivät ole tyypillisiä psykologisesti tai sosiaalisesti tasapainoiselle keskustelijalle.


"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Ilmaisuja, joissa yksilö julistaa omistavansa koko loppuelämänsä tietyn aatesuunnan tuhoamiselle ja määrittelee kyseiset opit “kaiken pahuuden ruumiillistumiksi”, voidaan pitää vakavasti poikkeavina normaalista rationaalis-kriittisestä diskurssista.

Tällainen totalisoiva, demonisoiva ja elämänprojektiksi eskaloitu vihamielisyys viittaa syvään ideologiseen pakkomielteeseen ja huomattavaan affektiiviseen dysregulaatioon.

Kyse ei ole enää uskonnollisesta kritiikistä tai maailmankatsomuksellisesta erimielisyydestä, vaan ajattelutavasta, jossa vastapuoli lakkaa olemasta keskustelukumppani ja redusoituu moraaliseksi absoluuttiseksi pahaksi.


Tämänkaltaista retoriikkaa ei esiinny sosiaalisesti tai psykologisesti normaalissa argumentaatiossa, vaan se on tunnusomaista äärimmäiselle, dogmaattiselle ja potentiaalisesti harhaiselle ajattelulle.


"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."



Totalisoiva ja demonisoiva kieli

Lausunnossa esiintyvä totalisoiva ilmaisu — kuten "kaiken pahuuden ruumillistumat" — on esimerkki mustavalkoisesta ajattelusta, joka jakaa maailman selkeästi "hyviin" ja "pahoihin". Tämäntyyppinen ajattelu on äärimmäisen yksinkertaistavaa ja jättää vähän tilaa monimutkaiselle tai välimuotoiselle ymmärrykselle. Totuus ei ole tällöin monivivahteinen tai kontekstisidonnainen, vaan se on ideologisesti kapeasti määritelty ja jyrkästi vastakkainasettuva.

Tässä puhutaan moraalisesta mustavalkoistamisesta, jossa vastapuoli ei enää ole yksinkertaisesti eri mieltä olevia, vaan heidät esitetään "pahaksi", "syylliseksi" tai jopa demoniseksi. Tämä tyyli muistuttaa ääriajattelijoiden kielellisiä piirteitä, joissa väkivalta tai vihamielisyys nähdään oikeutettuina, koska "paha" on hävitettävä.



Elämänprojektiksi muuttuva vihamielisyys

Se, että henkilö sanoo omistavansa koko loppuelämänsä tämän "idän oppien" kumoamiseen, viittaa syvään ideologiseen pakkomielteeseen. Tämä on merkki siitä, että yksilö on sitoutunut maailmankatsomukseensa tavalla, joka sulkee pois kaikki muut näkökulmat ja keskustelut. Vihapuhe ei enää ole vain tilapäinen tai hetkellinen tunne, vaan se on muuttunut keskeiseksi osaksi identiteettiä ja elämäntehtävää.

Tällainen elämänprojektiksi muodostuva vihamielisyys heijastaa psykologista tilaa, jossa ideologinen vihollinen ei ole enää keskustelukumppani tai arvostettu vastustaja, vaan se on demonisoitu ja esitetty maailmankatsomuksellisesti hyväksyttävänä tavoitteena. Tämä voi johtaa yksilön henkiseen eristäytymiseen ja kyvyttömyyteen nähdä ihmiset omien uskomustensa ulkopuolelta inhimillisessä valossa.


”Ei kiinnosta idän sikasontaoppi.”



Miten sokeaksi voi tulla, kun seisoo korkealla ja katsoo alas siihen, mitä ei ymmärrä? Mitä onkaan tämä ylimielinen, halveksiva asenne kaikkea muuta kohtaan, joka ei mahtunut omiin raamisiin? Sikasontaoppi, sanot? Kuinka surullista onkaan, että joku voi alentaa toisten maailmankatsomuksia näin, puhua kuin olisi itse jollain puhtaalla, eettisesti ylevällä maalla, mutta todellisuudessa kaulaa myöten mudassa. Miten voisi ymmärtää jotakin, jota ei ole valmis edes koettamaan ymmärtää?

Jatkat huutamista, ilkkumista, tuomitsemista, etkä pysähdy hetkeksikään miettimään, miksi juuri tämä viha on sinulle niin elintärkeää. Miksi sinun on pakko heittää roskakoria kaikkiin muihin uskontoihin ja elämänfilosofioihin, vaikka et edes tunne niitä? Et ole sen vastakohta, et sen yläpuolella, et sen puhdas ja kirkas. Olet yhtä syvällä siinä mudassa, jota niin itsepintaisesti tuomitset, ettei edes omat silmäsi avaudu. Kaikki, mitä halveksit, on jo sisälläsi, ja sen tiedostaminen onkin kaikkein pelottavin asia.

Puhut niin kovasti hyvyyden ja totuuden puolesta, mutta silti ruokit päivittäin vihalla täytettyjä sanoja, vihaa, joka juurtuu niin syvälle, ettet edes huomaa sitä. Väität hylänneesi pimeyden, mutta valitset joka askeleella sen, mitä kutsut "puhdaksemme". Luulet olevasi vapaa, mutta sidot itseäsi joka kerta, kun avaat suusi ja syljet kaikkea, mikä ei mahdu omaan kapeaan ajatusmalliisi.

Anonyymi00068 kirjoitti:

Joku, joka pitää itseään kristittynä, kirjoitti:

"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


On analyyttisesti perusteltua todeta, että kyseinen retoriikka edustaa äärimmäistä ja patologisoitunutta vihapuhetta. Ilmaisut, joissa kokonaiset aatejärjestelmät määritellään “kaiken pahuuden ruumiillistumiksi” ja joissa oma elämäprojekti alistetaan niiden hävittämiselle, ylittävät selvästi normaalin kriittisen diskurssin rajat. Tällainen intensiteetti ja totalisoiva vihamielisyys eivät ole tyypillisiä psykologisesti tai sosiaalisesti tasapainoiselle keskustelijalle.


"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."


Ilmaisuja, joissa yksilö julistaa omistavansa koko loppuelämänsä tietyn aatesuunnan tuhoamiselle ja määrittelee kyseiset opit “kaiken pahuuden ruumiillistumiksi”, voidaan pitää vakavasti poikkeavina normaalista rationaalis-kriittisestä diskurssista.

Tällainen totalisoiva, demonisoiva ja elämänprojektiksi eskaloitu vihamielisyys viittaa syvään ideologiseen pakkomielteeseen ja huomattavaan affektiiviseen dysregulaatioon.

Kyse ei ole enää uskonnollisesta kritiikistä tai maailmankatsomuksellisesta erimielisyydestä, vaan ajattelutavasta, jossa vastapuoli lakkaa olemasta keskustelukumppani ja redusoituu moraaliseksi absoluuttiseksi pahaksi.


Tämänkaltaista retoriikkaa ei esiinny sosiaalisesti tai psykologisesti normaalissa argumentaatiossa, vaan se on tunnusomaista äärimmäiselle, dogmaattiselle ja potentiaalisesti harhaiselle ajattelulle.


"Ettäkö minä vihaan idän oppia, aion käyttää koko loppuelämän idän oppien kumoamiseen. Ne on kaiken pahuuden ruumillistumia."



Totalisoiva ja demonisoiva kieli

Lausunnossa esiintyvä totalisoiva ilmaisu — kuten "kaiken pahuuden ruumillistumat" — on esimerkki mustavalkoisesta ajattelusta, joka jakaa maailman selkeästi "hyviin" ja "pahoihin". Tämäntyyppinen ajattelu on äärimmäisen yksinkertaistavaa ja jättää vähän tilaa monimutkaiselle tai välimuotoiselle ymmärrykselle. Totuus ei ole tällöin monivivahteinen tai kontekstisidonnainen, vaan se on ideologisesti kapeasti määritelty ja jyrkästi vastakkainasettuva.

Tässä puhutaan moraalisesta mustavalkoistamisesta, jossa vastapuoli ei enää ole yksinkertaisesti eri mieltä olevia, vaan heidät esitetään "pahaksi", "syylliseksi" tai jopa demoniseksi. Tämä tyyli muistuttaa ääriajattelijoiden kielellisiä piirteitä, joissa väkivalta tai vihamielisyys nähdään oikeutettuina, koska "paha" on hävitettävä.



Elämänprojektiksi muuttuva vihamielisyys

Se, että henkilö sanoo omistavansa koko loppuelämänsä tämän "idän oppien" kumoamiseen, viittaa syvään ideologiseen pakkomielteeseen. Tämä on merkki siitä, että yksilö on sitoutunut maailmankatsomukseensa tavalla, joka sulkee pois kaikki muut näkökulmat ja keskustelut. Vihapuhe ei enää ole vain tilapäinen tai hetkellinen tunne, vaan se on muuttunut keskeiseksi osaksi identiteettiä ja elämäntehtävää.

Tällainen elämänprojektiksi muodostuva vihamielisyys heijastaa psykologista tilaa, jossa ideologinen vihollinen ei ole enää keskustelukumppani tai arvostettu vastustaja, vaan se on demonisoitu ja esitetty maailmankatsomuksellisesti hyväksyttävänä tavoitteena. Tämä voi johtaa yksilön henkiseen eristäytymiseen ja kyvyttömyyteen nähdä ihmiset omien uskomustensa ulkopuolelta inhimillisessä valossa.


”Ei kiinnosta idän sikasontaoppi.”



Miten sokeaksi voi tulla, kun seisoo korkealla ja katsoo alas siihen, mitä ei ymmärrä? Mitä onkaan tämä ylimielinen, halveksiva asenne kaikkea muuta kohtaan, joka ei mahtunut omiin raamisiin? Sikasontaoppi, sanot? Kuinka surullista onkaan, että joku voi alentaa toisten maailmankatsomuksia näin, puhua kuin olisi itse jollain puhtaalla, eettisesti ylevällä maalla, mutta todellisuudessa kaulaa myöten mudassa. Miten voisi ymmärtää jotakin, jota ei ole valmis edes koettamaan ymmärtää?

Jatkat huutamista, ilkkumista, tuomitsemista, etkä pysähdy hetkeksikään miettimään, miksi juuri tämä viha on sinulle niin elintärkeää. Miksi sinun on pakko heittää roskakoria kaikkiin muihin uskontoihin ja elämänfilosofioihin, vaikka et edes tunne niitä? Et ole sen vastakohta, et sen yläpuolella, et sen puhdas ja kirkas. Olet yhtä syvällä siinä mudassa, jota niin itsepintaisesti tuomitset, ettei edes omat silmäsi avaudu. Kaikki, mitä halveksit, on jo sisälläsi, ja sen tiedostaminen onkin kaikkein pelottavin asia.

Puhut niin kovasti hyvyyden ja totuuden puolesta, mutta silti ruokit päivittäin vihalla täytettyjä sanoja, vihaa, joka juurtuu niin syvälle, ettet edes huomaa sitä. Väität hylänneesi pimeyden, mutta valitset joka askeleella sen, mitä kutsut "puhdaksemme". Luulet olevasi vapaa, mutta sidot itseäsi joka kerta, kun avaat suusi ja syljet kaikkea, mikä ei mahdu omaan kapeaan ajatusmalliisi.

Lue lisää

"Miksi jälleensyntyminen ei voi olla totta"


Kysymys ei ole siitä, onko jälleensyntyminen totta tai epätotta.
Kysymys on siitä, kenellä on oikeus päättää, mitä toinen saa uskoa.

Häivy täältä, uskonnollinen fanaatikko, ei ole sinun asiasi, mitä ihmiset uskovat.

Tämä ei ole ”raamatullisen jumalan foorumi”, joten poistu ja anna ihmisten ajatella mitä haluavat. Kaikilla on oikeus siihen. Tuntuu siltä, että kaikki maailman kahelit ovat kokoontuneet tänne, kaikki mielisairaalat on suljettu, koska terroristit ovat vielä täällä?




”Ei kiinnosta idän sikasontaoppi.”



Miten sokeaksi voi tulla, kun seisoo korkealla ja katsoo alas siihen, mitä ei ymmärrä? Mitä onkaan tämä ylimielinen, halveksiva asenne kaikkea muuta kohtaan, joka ei mahtunut omiin raamisiin? Sikasontaoppi, sanot? Kuinka surullista onkaan, että joku voi alentaa toisten maailmankatsomuksia näin, puhua kuin olisi itse jollain puhtaalla, eettisesti ylevällä maalla, mutta todellisuudessa kaulaa myöten mudassa. Miten voisi ymmärtää jotakin, jota ei ole valmis edes koettamaan ymmärtää?



Puhut niin kovasti hyvyyden ja totuuden puolesta, mutta silti ruokit päivittäin vihalla täytettyjä sanoja, vihaa, joka juurtuu niin syvälle, ettet edes huomaa sitä. Väität hylänneesi pimeyden, mutta valitset joka askeleella sen, mitä kutsut "puhdaksemme". Luulet olevasi vapaa, mutta sidot itseäsi joka kerta, kun avaat suusi ja syljet kaikkea, mikä ei mahdu omaan kapeaan ajatusmalliisi.

Se, mitä sanot, ei ole voimaa – se on pelkkää heikkoutta. Se raivo, joka täyttää sanasi, ei tee sinusta parempaa, vaan osoittaa, kuinka syvälle olet vajonnut. Sinä et näe itseäsi – et ymmärrä, että tämä viha ei tee sinusta vahvaa. Se tekee sinusta saastuneen, täynnä sitä likaa, jota niin epätoivoisesti yrität kieltää. Et ole oikeassa vain siksi, että huudat kovimpaan ääneen. Se, että kieltäydyt katsomasta itseäsi, ei tee sinusta puhtaampaa. Se vain syventää kaivamaasi kuilua, jonka reunalla seisot.

Ja silti, suurin tragedia on siinä, että tämä kaikki ei ole sinulle pelkkä virhe. Sinä luulet sen olevan voimaa. Sinä kuvittelet, että raivoamalla maailmalle, tuomitsemalla toisten polut, olet jotenkin oikeutettu tai parempi. Mutta et huomaa, kuinka syvälle olet jo vajonnut tähän mustaan sohtoon, joka on täynnä ylpeyttä, katkeruutta ja sokeutta. Olet kiinni siinä niin, ettet edes tunnista sen hajua.

Sinä sanot, että et tarvitse mitään tuota "idän saastaa". Mutta tiedätkö mitä? Kaikki se, mitä tuomitset, on jo sinussa – jokaikinen käänne, jokaikinen piirre, joka saa sinut hylkäämään kaiken, mitä et ymmärrä. Sinä puolustat itseäsi, mutta et näe, kuinka syvällä omassa liassasi todella olet. Ja mitä enemmän huudat, sitä syvemmälle uppoat.

Olet niin kiireinen vihaamaan ulkopuolisia, että et edes näe, kuinka syvä on kuilu sinun omassa sydämessäsi. Sinä et ole eksynyt siksi, että maailma on paha, vaan koska et uskalla katsoa itseäsi. Ei se paha ole muualla – se on jo sinussa. Ja juuri sitä pimeyttä vastaan sinä et jaksa taistella, koska et ole valmis kohtaamaan sitä. Et voi paeta itseäsi. Et voi paeta sitä likaa, joka kasvaa sydämessäsi.

Mikään määrä ulkopuolista tuomitsemista ei vie sinua mihinkään. Mikään ulkopuolinen viha ei tuo sinulle rauhaa, vaan se pitää sinut kahleissa. Se, mitä vihaat, on jo osa sinua, ja niin kauan kuin et myönnä sitä, et voi koskaan päästä vapaaksi. Sinä et voi paeta itseäsi, et voi kieltää sitä likaa, joka on juurtunut sydämeesi. Voit juosta kuinka kauas tahansa, mutta jalkasi vievät sinut aina takaisin siihen sameaan suohon, jota niin kovasti yrität paeta.

Mutta tämä ei ole vain ulkoinen kamppailu. Tämä on kamppailu sisälläsi, ja se voitetaan ainoastaan, kun alat katsoa itseäsi rehellisesti. Jos et ole valmis tunnustamaan omia virheitäsi, omia heikkouksiasi, et voi koskaan päästä vapaaksi. Tämä on kaikkein suurin tragedia: että et tiedä, kuinka syvälle olet jo vajonnut – ja siksi et tiedä, kuinka vaikeaa, mutta samalla vapauttavaa, on kohdata itse itseään sellaisena kuin on.

Anonyymi00069 kirjoitti:

"Miksi jälleensyntyminen ei voi olla totta"


Kysymys ei ole siitä, onko jälleensyntyminen totta tai epätotta.
Kysymys on siitä, kenellä on oikeus päättää, mitä toinen saa uskoa.

Häivy täältä, uskonnollinen fanaatikko, ei ole sinun asiasi, mitä ihmiset uskovat.

Tämä ei ole ”raamatullisen jumalan foorumi”, joten poistu ja anna ihmisten ajatella mitä haluavat. Kaikilla on oikeus siihen. Tuntuu siltä, että kaikki maailman kahelit ovat kokoontuneet tänne, kaikki mielisairaalat on suljettu, koska terroristit ovat vielä täällä?




”Ei kiinnosta idän sikasontaoppi.”



Miten sokeaksi voi tulla, kun seisoo korkealla ja katsoo alas siihen, mitä ei ymmärrä? Mitä onkaan tämä ylimielinen, halveksiva asenne kaikkea muuta kohtaan, joka ei mahtunut omiin raamisiin? Sikasontaoppi, sanot? Kuinka surullista onkaan, että joku voi alentaa toisten maailmankatsomuksia näin, puhua kuin olisi itse jollain puhtaalla, eettisesti ylevällä maalla, mutta todellisuudessa kaulaa myöten mudassa. Miten voisi ymmärtää jotakin, jota ei ole valmis edes koettamaan ymmärtää?



Puhut niin kovasti hyvyyden ja totuuden puolesta, mutta silti ruokit päivittäin vihalla täytettyjä sanoja, vihaa, joka juurtuu niin syvälle, ettet edes huomaa sitä. Väität hylänneesi pimeyden, mutta valitset joka askeleella sen, mitä kutsut "puhdaksemme". Luulet olevasi vapaa, mutta sidot itseäsi joka kerta, kun avaat suusi ja syljet kaikkea, mikä ei mahdu omaan kapeaan ajatusmalliisi.

Se, mitä sanot, ei ole voimaa – se on pelkkää heikkoutta. Se raivo, joka täyttää sanasi, ei tee sinusta parempaa, vaan osoittaa, kuinka syvälle olet vajonnut. Sinä et näe itseäsi – et ymmärrä, että tämä viha ei tee sinusta vahvaa. Se tekee sinusta saastuneen, täynnä sitä likaa, jota niin epätoivoisesti yrität kieltää. Et ole oikeassa vain siksi, että huudat kovimpaan ääneen. Se, että kieltäydyt katsomasta itseäsi, ei tee sinusta puhtaampaa. Se vain syventää kaivamaasi kuilua, jonka reunalla seisot.

Ja silti, suurin tragedia on siinä, että tämä kaikki ei ole sinulle pelkkä virhe. Sinä luulet sen olevan voimaa. Sinä kuvittelet, että raivoamalla maailmalle, tuomitsemalla toisten polut, olet jotenkin oikeutettu tai parempi. Mutta et huomaa, kuinka syvälle olet jo vajonnut tähän mustaan sohtoon, joka on täynnä ylpeyttä, katkeruutta ja sokeutta. Olet kiinni siinä niin, ettet edes tunnista sen hajua.

Sinä sanot, että et tarvitse mitään tuota "idän saastaa". Mutta tiedätkö mitä? Kaikki se, mitä tuomitset, on jo sinussa – jokaikinen käänne, jokaikinen piirre, joka saa sinut hylkäämään kaiken, mitä et ymmärrä. Sinä puolustat itseäsi, mutta et näe, kuinka syvällä omassa liassasi todella olet. Ja mitä enemmän huudat, sitä syvemmälle uppoat.

Olet niin kiireinen vihaamaan ulkopuolisia, että et edes näe, kuinka syvä on kuilu sinun omassa sydämessäsi. Sinä et ole eksynyt siksi, että maailma on paha, vaan koska et uskalla katsoa itseäsi. Ei se paha ole muualla – se on jo sinussa. Ja juuri sitä pimeyttä vastaan sinä et jaksa taistella, koska et ole valmis kohtaamaan sitä. Et voi paeta itseäsi. Et voi paeta sitä likaa, joka kasvaa sydämessäsi.

Mikään määrä ulkopuolista tuomitsemista ei vie sinua mihinkään. Mikään ulkopuolinen viha ei tuo sinulle rauhaa, vaan se pitää sinut kahleissa. Se, mitä vihaat, on jo osa sinua, ja niin kauan kuin et myönnä sitä, et voi koskaan päästä vapaaksi. Sinä et voi paeta itseäsi, et voi kieltää sitä likaa, joka on juurtunut sydämeesi. Voit juosta kuinka kauas tahansa, mutta jalkasi vievät sinut aina takaisin siihen sameaan suohon, jota niin kovasti yrität paeta.

Mutta tämä ei ole vain ulkoinen kamppailu. Tämä on kamppailu sisälläsi, ja se voitetaan ainoastaan, kun alat katsoa itseäsi rehellisesti. Jos et ole valmis tunnustamaan omia virheitäsi, omia heikkouksiasi, et voi koskaan päästä vapaaksi. Tämä on kaikkein suurin tragedia: että et tiedä, kuinka syvälle olet jo vajonnut – ja siksi et tiedä, kuinka vaikeaa, mutta samalla vapauttavaa, on kohdata itse itseään sellaisena kuin on.

Lue lisää

Kysymys ei ole siitä, onko jälleensyntyminen totta tai epätotta. Kysymys on siitä, kenellä on oikeus päättää, mitä toinen saa uskoa.

Anonyymi00070 kirjoitti:

Kysymys ei ole siitä, onko jälleensyntyminen totta tai epätotta. Kysymys on siitä, kenellä on oikeus päättää, mitä toinen saa uskoa.

Kysymys:
Mikä on uskonnollisten ääriliikkeiden, radikalismin ja terrorismin syy?

Prabhu vastaa. Muutamia katkelmia hänen vastauksestaan, suomenkielisessä käännöksessä on paljon käänösvirheitä

Mutta kuten kaikki tässä maailmassa, myös usko voi olla eri gunoissa.

Toisin sanoen tietämättömyyden energia vaikuttaa ihmiseen. Tällaisessa tilassa olevat ihmiset eivät kykene ymmärtämään muita, he eivät kykene arvostamaan jumalallista monimuotoisuutta, he eivät kykene ymmärtämään, että Jumala on kuin kallisarvoinen timantti, Hänellä on monia eri puolia. Ja Hän paljastaa Itsensä eri ihmisille eri tavalla.

Se ei ole heitä varten. Eli nämä uskonnolliset fanaatikot, fundamentalistit, he päättelevät hyvin yksinkertaisesti: ”Joka ei ole meidän kanssamme, on meitä vastaan. Kaiken pitäisi olla näin, näin, näin. Eikä millään muulla tavalla.”

Kuten armeijassa. ...Samalla tavalla, oletetaan, että henkilö, joka on osoittanut jonkinlaista uskonnollista,...vapaa-ajattelua tai vapaata tahtoa, se siitä, hän on jo, sanotaanko, sirpale, hänet pitäisi tuhota jne.

Eli tällä ilmiöllä on yksi yhteinen alusta - tietämättömyys. Ja tietämättömyys liittyy aina tuhoamisen ajatukseen.

Siksi tämä suvaitsemattomuus, tämä hyvyyden puute, tämä kyvyttömyys sietää toisia, tämä kyvyttömyys ymmärtää toisia, että ihmiset kokevat saman Jumalan eri tavoin riippuen heidän tietoisuutensa asteesta, tämä on tämän radikalismin perusta.

Vedoissa annetaan esimerkki, että, sanotaan vaikka taivas, se on hyvin laaja, mutta jokainen lintu lentää eri korkeudella riippuen sen kyvystä lentää tähän tai tuohon korkeuteen. Sanotaan, että kana voi lentää viisi metriä, siellä jossain metrin tai kahden korkeudessa, se ei voi lentää enempää. Jotkut kyyhkyset, varpuset lentävät korkeammalla. Kotkat vielä korkeammalla. Vaikka taivas on sama. Ja vastaavasti niillä on täysin erilainen kuva, joka avautuu niille, riippuen niiden lentokorkeudesta.

Samalla tavoin henkinen elämä voi olla eritasoista. Kuten valo voi olla eri kirkkaustasoilla. Hehkulamppu on 20 watin, 40 watin, 60 watin, 150 watin jnw. Samoin on olemassa eriasteisia jumalallisia ilmestyksiä ja erilaisia ihmisiä. Jokaisella on jonkinlainen usko.

Mutta riippuen siitä, minkälainen guna on ehdollistanut heitä, heidän uskoonsa liittyy enemmän tai vähemmän tietoa.

Ja mitä enemmän tietoa, sitä enemmän suvaitsevaisuutta. Mitä vähemmän tietoa, sitä vähemmän suvaitsevaisuutta. Siksi kaikilla näillä kielteisillä ilmiöillä on vain yksi juuri - tietämättömyyden guna.

Ei ole väliä, mitä kauniita uskonnollisia postulaatteja, ei ole väliä, miten se on kätketty.

.... vitsaileva laulu: ”Lopeta puhuminen, valttikorttimme on terrori”. Se on tavallaan vitsi. Valitettavasti siitä on tullut todellisuutta. Monille ihmisille terrori on valttikortti. ...

Tämä on tietysti kauhea ilmiö, joka syntyy täysin tästä tietämättömyydestä. Ja tähän ei ole muuta keinoa kuin valaistuminen.

Eli vain tietoisuuden lisäämisen kautta on mahdollista auttaa ihmisiä olemaan joutumatta tällaisten taipumusten vaikutuksen alaisiksi.
...
No, ne, jotka ovat tällaisten ajatusten kantajia, he ovat varmasti niin sanotusti tuhon alaisia, koska nämä ihmiset, jotka ovat jo niin sanotusti imeneet kaikki nämä asiat, he eivät ole niin sanotusti enää täysin järjissään.

Eli tietämättömyyden guna, se on näin.
...
Nämä ihmiset, jotka ovat uskonnollisia fanaatikkoja, saattavat ajatella, että heille on taattu paratiisi, että he ovat tehneet kaiken tämän Jumalan vuoksi. Mutta onneksi asia ei ole näin. Ja ne ihmiset, jotka käyttäytyvät näin, Jumalan nimissä järjestävät tällaisia kauheita asioita, heidän määränpäänsä ei tietenkään ole huipulla vaan pohjalla.

Anonyymi00071 kirjoitti:

Kysymys:
Mikä on uskonnollisten ääriliikkeiden, radikalismin ja terrorismin syy?

Prabhu vastaa. Muutamia katkelmia hänen vastauksestaan, suomenkielisessä käännöksessä on paljon käänösvirheitä

Mutta kuten kaikki tässä maailmassa, myös usko voi olla eri gunoissa.

Toisin sanoen tietämättömyyden energia vaikuttaa ihmiseen. Tällaisessa tilassa olevat ihmiset eivät kykene ymmärtämään muita, he eivät kykene arvostamaan jumalallista monimuotoisuutta, he eivät kykene ymmärtämään, että Jumala on kuin kallisarvoinen timantti, Hänellä on monia eri puolia. Ja Hän paljastaa Itsensä eri ihmisille eri tavalla.

Se ei ole heitä varten. Eli nämä uskonnolliset fanaatikot, fundamentalistit, he päättelevät hyvin yksinkertaisesti: ”Joka ei ole meidän kanssamme, on meitä vastaan. Kaiken pitäisi olla näin, näin, näin. Eikä millään muulla tavalla.”

Kuten armeijassa. ...Samalla tavalla, oletetaan, että henkilö, joka on osoittanut jonkinlaista uskonnollista,...vapaa-ajattelua tai vapaata tahtoa, se siitä, hän on jo, sanotaanko, sirpale, hänet pitäisi tuhota jne.

Eli tällä ilmiöllä on yksi yhteinen alusta - tietämättömyys. Ja tietämättömyys liittyy aina tuhoamisen ajatukseen.

Siksi tämä suvaitsemattomuus, tämä hyvyyden puute, tämä kyvyttömyys sietää toisia, tämä kyvyttömyys ymmärtää toisia, että ihmiset kokevat saman Jumalan eri tavoin riippuen heidän tietoisuutensa asteesta, tämä on tämän radikalismin perusta.

Vedoissa annetaan esimerkki, että, sanotaan vaikka taivas, se on hyvin laaja, mutta jokainen lintu lentää eri korkeudella riippuen sen kyvystä lentää tähän tai tuohon korkeuteen. Sanotaan, että kana voi lentää viisi metriä, siellä jossain metrin tai kahden korkeudessa, se ei voi lentää enempää. Jotkut kyyhkyset, varpuset lentävät korkeammalla. Kotkat vielä korkeammalla. Vaikka taivas on sama. Ja vastaavasti niillä on täysin erilainen kuva, joka avautuu niille, riippuen niiden lentokorkeudesta.

Samalla tavoin henkinen elämä voi olla eritasoista. Kuten valo voi olla eri kirkkaustasoilla. Hehkulamppu on 20 watin, 40 watin, 60 watin, 150 watin jnw. Samoin on olemassa eriasteisia jumalallisia ilmestyksiä ja erilaisia ihmisiä. Jokaisella on jonkinlainen usko.

Mutta riippuen siitä, minkälainen guna on ehdollistanut heitä, heidän uskoonsa liittyy enemmän tai vähemmän tietoa.

Ja mitä enemmän tietoa, sitä enemmän suvaitsevaisuutta. Mitä vähemmän tietoa, sitä vähemmän suvaitsevaisuutta. Siksi kaikilla näillä kielteisillä ilmiöillä on vain yksi juuri - tietämättömyyden guna.

Ei ole väliä, mitä kauniita uskonnollisia postulaatteja, ei ole väliä, miten se on kätketty.

.... vitsaileva laulu: ”Lopeta puhuminen, valttikorttimme on terrori”. Se on tavallaan vitsi. Valitettavasti siitä on tullut todellisuutta. Monille ihmisille terrori on valttikortti. ...

Tämä on tietysti kauhea ilmiö, joka syntyy täysin tästä tietämättömyydestä. Ja tähän ei ole muuta keinoa kuin valaistuminen.

Eli vain tietoisuuden lisäämisen kautta on mahdollista auttaa ihmisiä olemaan joutumatta tällaisten taipumusten vaikutuksen alaisiksi.
...
No, ne, jotka ovat tällaisten ajatusten kantajia, he ovat varmasti niin sanotusti tuhon alaisia, koska nämä ihmiset, jotka ovat jo niin sanotusti imeneet kaikki nämä asiat, he eivät ole niin sanotusti enää täysin järjissään.

Eli tietämättömyyden guna, se on näin.
...
Nämä ihmiset, jotka ovat uskonnollisia fanaatikkoja, saattavat ajatella, että heille on taattu paratiisi, että he ovat tehneet kaiken tämän Jumalan vuoksi. Mutta onneksi asia ei ole näin. Ja ne ihmiset, jotka käyttäytyvät näin, Jumalan nimissä järjestävät tällaisia kauheita asioita, heidän määränpäänsä ei tietenkään ole huipulla vaan pohjalla.

Lue lisää

"Miksi jälleensyntyminen ei voi olla totta"


Kysymys ei ole siitä, onko jälleensyntyminen totta tai epätotta. Kysymys on siitä, kenellä on oikeus päättää, mitä toinen saa uskoa.
Ei ole sinun asiasi, mitä ihmiset uskovat.

"Sinä olet evoluution tuote"

Se on täysin samantekevää, tärkeintä on, että kristityt eivät pakota uskoaan väkisin.

Anonyymi00074 kirjoitti:

"Sinä olet evoluution tuote"

Se on täysin samantekevää, tärkeintä on, että kristityt eivät pakota uskoaan väkisin.

"Sinä olet evoluution tuote"

Se on täysin samantekevää, tärkeintä on, että kristityt eivät pakota uskoaan väkisin.


Kysymys ei ole siitä, onko jälleensyntyminen totta tai epätotta. Kysymys on siitä, kenellä on oikeus päättää, mitä toinen saa uskoa.

Anonyymi00075 kirjoitti:

"Sinä olet evoluution tuote"

Se on täysin samantekevää, tärkeintä on, että kristityt eivät pakota uskoaan väkisin.


Kysymys ei ole siitä, onko jälleensyntyminen totta tai epätotta. Kysymys on siitä, kenellä on oikeus päättää, mitä toinen saa uskoa.

Lue lisää

Kyllä, se on kauheaa melua, uskooko joku jälleensyntymään vai ei, mutta ihmiset uskovat siihen, mihin he uskovat, ja se aiheuttaa kauhua, tyranniaa, meteliä ja myllerrystä, herranjumala, mikä meteli tämän kaiken ympärillä.

Anonyymi00076 kirjoitti:

Kyllä, se on kauheaa melua, uskooko joku jälleensyntymään vai ei, mutta ihmiset uskovat siihen, mihin he uskovat, ja se aiheuttaa kauhua, tyranniaa, meteliä ja myllerrystä, herranjumala, mikä meteli tämän kaiken ympärillä.

Lue lisää

Kysymys ei ole siitä, onko jälleensyntyminen totta tai epätotta. Kysymys on siitä, kenellä on oikeus päättää, mitä toinen saa usko.


On kauheaa melua, uskooko joku jälleensyntymään vai ei, mutta ihmiset uskovat siihen, mihin he uskovat, ja se aiheuttaa kauhua, tyranniaa, meteliä ja myllerrystä, herranjumala, mikä meteli tämän kaiken ympärillä.

Anonyymi00077 kirjoitti:

Kysymys ei ole siitä, onko jälleensyntyminen totta tai epätotta. Kysymys on siitä, kenellä on oikeus päättää, mitä toinen saa usko.


On kauheaa melua, uskooko joku jälleensyntymään vai ei, mutta ihmiset uskovat siihen, mihin he uskovat, ja se aiheuttaa kauhua, tyranniaa, meteliä ja myllerrystä, herranjumala, mikä meteli tämän kaiken ympärillä.

Lue lisää

Kysymys ei liity siihen, onko jälleensyntyminen tosiasiallisesti olemassa vai ei. Kyse on siitä, kenellä on valta määrittää toisen henkilön uskonnollisia tai metafyysisiä uskomuksia.

Uskonnollisten käsitysten moninaisuus – esimerkiksi jälleensyntymisen hyväksyminen tai hylkääminen – synnyttää usein sosiaalista kitkaa ja jännitteitä. Tämä voi ilmetä voimakkaana julkisena keskusteluna, normatiivisena painostuksena tai jopa kulttuurisena ja poliittisena konfliktina. Ilmiö korostaa, kuinka henkilökohtaiset uskomukset voivat johtaa kollektiiviseen hämmennykseen, moraaliseen paineeseen ja auktoriteetin väärinkäyttöön uskonnollisissa yhteisöissä.

Anonyymi00078 kirjoitti:

Kysymys ei liity siihen, onko jälleensyntyminen tosiasiallisesti olemassa vai ei. Kyse on siitä, kenellä on valta määrittää toisen henkilön uskonnollisia tai metafyysisiä uskomuksia.

Uskonnollisten käsitysten moninaisuus – esimerkiksi jälleensyntymisen hyväksyminen tai hylkääminen – synnyttää usein sosiaalista kitkaa ja jännitteitä. Tämä voi ilmetä voimakkaana julkisena keskusteluna, normatiivisena painostuksena tai jopa kulttuurisena ja poliittisena konfliktina. Ilmiö korostaa, kuinka henkilökohtaiset uskomukset voivat johtaa kollektiiviseen hämmennykseen, moraaliseen paineeseen ja auktoriteetin väärinkäyttöön uskonnollisissa yhteisöissä.

Lue lisää

Kysymys ei ole siitä, onko jälleensyntyminen totta tai epätotta. Kysymys on siitä, kenellä on oikeus päättää, mitä toinen saa usko.


On kauheaa melua, uskooko joku jälleensyntymään vai ei, mutta ihmiset uskovat siihen, mihin he uskovat, ja se aiheuttaa kauhua, tyranniaa, meteliä ja myllerrystä, herranjumala, mikä meteli tämän kaiken ympärillä.

Kysymys ei koske jälleensyntymisen ontologista totuudellisuutta, vaan epistemologista valtaa ja normatiivista auktoriteettia uskonnollisten ja metafyysisten uskomusten määrittelyssä. Uskonnollisten käsitysten pluralismi, kuten jälleensyntymisen hyväksyminen tai torjuminen, voi indusoida sosiaalista kitkaa, kognitiivista dissonanssia ja kulttuurista dissonanssia. Tämä ilmentyy julkisena diskurssina, ideologisena hegemoniana ja normatiivisena kontrollina uskonnollisissa yhteisöissä.

Ilmiö korostaa uskonnollisten representaatioiden ja dogmaattisten narratiivien vaikutusta kollektiivisiin sosiaalisiin prosesseihin, erityisesti siinä, miten yksilöiden epistemiset oikeudet ja autonomiset uskomusjärjestelmät joutuvat konfliktiin dominanttisten diskurssien kanssa.

TÄSTÄ PITÄÄ JOPA ALOITTAA OMA VIESTIKETJU, ELI MUIDEN USKOMUKSISTA, HERRANJUMALA, TÄMÄ ON HUIPPUHULLUUTTA.

Anonyymi00079 kirjoitti:

Kysymys ei ole siitä, onko jälleensyntyminen totta tai epätotta. Kysymys on siitä, kenellä on oikeus päättää, mitä toinen saa usko.


On kauheaa melua, uskooko joku jälleensyntymään vai ei, mutta ihmiset uskovat siihen, mihin he uskovat, ja se aiheuttaa kauhua, tyranniaa, meteliä ja myllerrystä, herranjumala, mikä meteli tämän kaiken ympärillä.

Kysymys ei koske jälleensyntymisen ontologista totuudellisuutta, vaan epistemologista valtaa ja normatiivista auktoriteettia uskonnollisten ja metafyysisten uskomusten määrittelyssä. Uskonnollisten käsitysten pluralismi, kuten jälleensyntymisen hyväksyminen tai torjuminen, voi indusoida sosiaalista kitkaa, kognitiivista dissonanssia ja kulttuurista dissonanssia. Tämä ilmentyy julkisena diskurssina, ideologisena hegemoniana ja normatiivisena kontrollina uskonnollisissa yhteisöissä.

Ilmiö korostaa uskonnollisten representaatioiden ja dogmaattisten narratiivien vaikutusta kollektiivisiin sosiaalisiin prosesseihin, erityisesti siinä, miten yksilöiden epistemiset oikeudet ja autonomiset uskomusjärjestelmät joutuvat konfliktiin dominanttisten diskurssien kanssa.

TÄSTÄ PITÄÄ JOPA ALOITTAA OMA VIESTIKETJU, ELI MUIDEN USKOMUKSISTA, HERRANJUMALA, TÄMÄ ON HUIPPUHULLUUTTA.

Lue lisää

Kysymys ei koske jälleensyntymisen ontologista totuudellisuutta, vaan epistemologista valtaa ja normatiivista auktoriteettia uskonnollisten ja metafyysisten uskomusten määrittelyssä. Uskonnollisten käsitysten pluralismi, kuten jälleensyntymisen hyväksyminen tai torjuminen, voi indusoida sosiaalista kitkaa, kognitiivista dissonanssia ja kulttuurista dissonanssia. Tämä ilmentyy julkisena diskurssina, ideologisena hegemoniana ja normatiivisena kontrollina uskonnollisissa yhteisöissä.

Ilmiö korostaa uskonnollisten representaatioiden ja dogmaattisten narratiivien vaikutusta kollektiivisiin sosiaalisiin prosesseihin, erityisesti siinä, miten yksilöiden epistemiset oikeudet ja autonomiset uskomusjärjestelmät joutuvat konfliktiin dominanttisten diskurssien kanssa.

Anonyymi00080 kirjoitti:

Kysymys ei koske jälleensyntymisen ontologista totuudellisuutta, vaan epistemologista valtaa ja normatiivista auktoriteettia uskonnollisten ja metafyysisten uskomusten määrittelyssä. Uskonnollisten käsitysten pluralismi, kuten jälleensyntymisen hyväksyminen tai torjuminen, voi indusoida sosiaalista kitkaa, kognitiivista dissonanssia ja kulttuurista dissonanssia. Tämä ilmentyy julkisena diskurssina, ideologisena hegemoniana ja normatiivisena kontrollina uskonnollisissa yhteisöissä.

Ilmiö korostaa uskonnollisten representaatioiden ja dogmaattisten narratiivien vaikutusta kollektiivisiin sosiaalisiin prosesseihin, erityisesti siinä, miten yksilöiden epistemiset oikeudet ja autonomiset uskomusjärjestelmät joutuvat konfliktiin dominanttisten diskurssien kanssa.

Lue lisää

Ilmiö on niin merkittävä ja kulttuurisesti latautunut, että se oikeuttaa erillisen keskusteluketjun aloittamisen. Toisten yksilöllisiin uskonnollisiin tai metafyysisiin uskomuksiin kohdistuva sosiaalinen ja normatiivinen reagointi on äärimmäisen intensiivistä, mikä voidaan tulkita kollektiivisen dissonanssin ja diskursiivisen hyperreaktion ilmentymäksi.

TÄSTÄ PITÄÄ JOPA ALOITTAA OMA VIESTIKETJU, ELI MUIDEN USKOMUKSISTA, HERRANJUMALA, TÄMÄ ON HUIPPUHULLUUTTA.

Anonyymi00081 kirjoitti:

Ilmiö on niin merkittävä ja kulttuurisesti latautunut, että se oikeuttaa erillisen keskusteluketjun aloittamisen. Toisten yksilöllisiin uskonnollisiin tai metafyysisiin uskomuksiin kohdistuva sosiaalinen ja normatiivinen reagointi on äärimmäisen intensiivistä, mikä voidaan tulkita kollektiivisen dissonanssin ja diskursiivisen hyperreaktion ilmentymäksi.

TÄSTÄ PITÄÄ JOPA ALOITTAA OMA VIESTIKETJU, ELI MUIDEN USKOMUKSISTA, HERRANJUMALA, TÄMÄ ON HUIPPUHULLUUTTA.

Lue lisää

TÄSTÄ PITÄÄ JOPA ALOITTAA OMA VIESTIKETJU, ELI MUIDEN USKOMUKSISTA, HERRANJUMALA, TÄMÄ ON HUIPPUHULLUUTTA.

Anonyymi00082 kirjoitti:

TÄSTÄ PITÄÄ JOPA ALOITTAA OMA VIESTIKETJU, ELI MUIDEN USKOMUKSISTA, HERRANJUMALA, TÄMÄ ON HUIPPUHULLUUTTA.

Kyllä, se on kauheaa melua, uskooko joku jälleensyntymään vai ei, mutta ihmiset uskovat siihen, mihin he uskovat, ja se aiheuttaa kauhua, tyranniaa, meteliä ja myllerrystä, herranjumala, mikä meteli tämän kaiken ympärillä.

Metafyysisten ja uskonnollisten representaatioiden pluralismi, kuten jälleensyntymisen ontologinen hyväksyntä tai torjunta, indusoi merkittävää sosiaalista resonanssia ja kollektiivista kognitiivista dissonanssia. Tämä ilmentyy diskursiivisena turbulenssina, normatiivisena tyranniana ja kulttuurisena agitaationa, mikä kuvastaa yksilöiden epistemisten oikeuksien ja ideologisten autonomia-alueiden konfliktiherkkyyttä yhteisöllisissä ja intersubjektiivisissa konteksteissa.

Anonyymi00083 kirjoitti:

Kyllä, se on kauheaa melua, uskooko joku jälleensyntymään vai ei, mutta ihmiset uskovat siihen, mihin he uskovat, ja se aiheuttaa kauhua, tyranniaa, meteliä ja myllerrystä, herranjumala, mikä meteli tämän kaiken ympärillä.

Metafyysisten ja uskonnollisten representaatioiden pluralismi, kuten jälleensyntymisen ontologinen hyväksyntä tai torjunta, indusoi merkittävää sosiaalista resonanssia ja kollektiivista kognitiivista dissonanssia. Tämä ilmentyy diskursiivisena turbulenssina, normatiivisena tyranniana ja kulttuurisena agitaationa, mikä kuvastaa yksilöiden epistemisten oikeuksien ja ideologisten autonomia-alueiden konfliktiherkkyyttä yhteisöllisissä ja intersubjektiivisissa konteksteissa.

Lue lisää

Kyllä, se on kauheaa melua, uskooko joku jälleensyntymään vai ei, mutta ihmiset uskovat siihen, mihin he uskovat, ja se aiheuttaa kauhua, tyranniaa, meteliä ja myllerrystä, herranjumala, mikä meteli tämän kaiken ympärillä.

Pluralistiset uskonnolliset ja metafyysiset representaatit, kuten jälleensyntymisen hyväksyminen tai refutaatio, toimivat katalyytteinä kollektiivisen diskurssin ja intersubjektiivisen turbulenssin synnylle. Ilmiötä voidaan analysoida sosiaalisen konstruktivismin ja kriittisen diskurssianalyysin perspektiivistä, jossa yksilöiden epistemiset oikeudet ja uskonnollinen autonomia joutuvat normatiivisten hegemonioiden ja ideologisten hegemoniarakenteiden jännityskenttiin.

Tämä kulttuurinen ja symbolinen pluralismi indusoi laajamittaista kognitiivista dissonanssia, emotionaalista resonanssia ja sosiaalista agitaatiota, mikä voidaan tulkita kollektiivisen moraalisen paniikin ja normatiivisen tyrannian ilmentymänä. Esimerkiksi uskonnolliset hierarkiat ja diskurssin valtarakenteet voivat patologisoida tai marginalisoida heterodoksisia uskomusjärjestelmiä, mikä korostaa epistemisen vallan ja ideologisen kontrollin roolia sosiaalisessa koheesiossa ja kulttuurisessa konfliktissa.

Anonyymi00084 kirjoitti:

Kyllä, se on kauheaa melua, uskooko joku jälleensyntymään vai ei, mutta ihmiset uskovat siihen, mihin he uskovat, ja se aiheuttaa kauhua, tyranniaa, meteliä ja myllerrystä, herranjumala, mikä meteli tämän kaiken ympärillä.

Pluralistiset uskonnolliset ja metafyysiset representaatit, kuten jälleensyntymisen hyväksyminen tai refutaatio, toimivat katalyytteinä kollektiivisen diskurssin ja intersubjektiivisen turbulenssin synnylle. Ilmiötä voidaan analysoida sosiaalisen konstruktivismin ja kriittisen diskurssianalyysin perspektiivistä, jossa yksilöiden epistemiset oikeudet ja uskonnollinen autonomia joutuvat normatiivisten hegemonioiden ja ideologisten hegemoniarakenteiden jännityskenttiin.

Tämä kulttuurinen ja symbolinen pluralismi indusoi laajamittaista kognitiivista dissonanssia, emotionaalista resonanssia ja sosiaalista agitaatiota, mikä voidaan tulkita kollektiivisen moraalisen paniikin ja normatiivisen tyrannian ilmentymänä. Esimerkiksi uskonnolliset hierarkiat ja diskurssin valtarakenteet voivat patologisoida tai marginalisoida heterodoksisia uskomusjärjestelmiä, mikä korostaa epistemisen vallan ja ideologisen kontrollin roolia sosiaalisessa koheesiossa ja kulttuurisessa konfliktissa.

Lue lisää

Juuri niin.

Hyvää matkaa, matkamies, mutta jätä rauhaan muita ihmisiä jatkamaan omaa matkaansa.

Anonyymi00089 kirjoitti:

Hyvää matkaa, matkamies, mutta jätä rauhaan muita ihmisiä jatkamaan omaa matkaansa.

Kyllä, se on kauheaa melua, uskooko joku jälleensyntymään vai ei, mutta ihmiset uskovat siihen, mihin he uskovat, ja se aiheuttaa kauhua, tyranniaa, meteliä ja myllerrystä, herranjumala, mikä meteli tämän kaiken ympärillä.

Rauhassa voiva mennä minne ovat valineet tiensä, tuon vain vaihto ehtona matkaan, perillä olisi mukavampi olla iloisessa seurassa, eikä kuulla ikuista valitusta.

"Jälleensyntymisoppi opettaa, että hyvien tekojen kautta valaistuu ja pääsee pois elämän"

Ei opeta, ota selvää.

Anonyymi00092 kirjoitti:

"Jälleensyntymisoppi opettaa, että hyvien tekojen kautta valaistuu ja pääsee pois elämän"

Ei opeta, ota selvää.

"Luulisi silloin kaikkien ihmisten tavoittelevan hyviä tekoja, että voisivat päästä paremmille "kalavesille" valaistumisen kautta."

Keppi-ja-porkkana-uskonnon edustaja taas vauhdissa.

Anonyymi00093 kirjoitti:

"Luulisi silloin kaikkien ihmisten tavoittelevan hyviä tekoja, että voisivat päästä paremmille "kalavesille" valaistumisen kautta."

Keppi-ja-porkkana-uskonnon edustaja taas vauhdissa.

Lue lisää

"Luulisi silloin kaikkien ihmisten tavoittelevan hyviä tekoja, että voisivat päästä paremmille "kalavesille" valaistumisen kautta."

Keppi-ja-porkkana-uskonnon edustaja taas vauhdissa.

Ajatus ikuisesta paratiisista/taivaasta kuulostaa lähinnä hengelliseltä lastentarhalta: ole kiltti, saat karkin. Kaikki eivät vain koe tuollaista paratiisi-infantilismia erityisen houkuttelevaksi.

Kun moraali perustuu palkintoon ja rangaistukseen, ei ihme että taivas on keskiössä. Jos taas kiinnostaa ymmärrys eikä palkintomatka, koko taivas-retoriikka menettää merkityksensä.

Anonyymi00094 kirjoitti:

"Luulisi silloin kaikkien ihmisten tavoittelevan hyviä tekoja, että voisivat päästä paremmille "kalavesille" valaistumisen kautta."

Keppi-ja-porkkana-uskonnon edustaja taas vauhdissa.

Ajatus ikuisesta paratiisista/taivaasta kuulostaa lähinnä hengelliseltä lastentarhalta: ole kiltti, saat karkin. Kaikki eivät vain koe tuollaista paratiisi-infantilismia erityisen houkuttelevaksi.

Kun moraali perustuu palkintoon ja rangaistukseen, ei ihme että taivas on keskiössä. Jos taas kiinnostaa ymmärrys eikä palkintomatka, koko taivas-retoriikka menettää merkityksensä.

Lue lisää

Taivas-ajattelu on keppi-ja-porkkana-moraalia ihmisille, jotka tarvitsevat ikuisen valvojan. Kun moraali ei kanna ilman palkintoa, sitä kutsutaan uskonnoksi. Kun se kantaa ilman sitä, taivas käy tarpeettomaksi.

Jos moraali vaatii ikuisen palkinnon, kyse ei ole hyvyydestä vaan kaupankäynnistä.

Lupaus taivaasta on nerokas keksintö: se siirtää vastuun pois tästä elämästä ja palkinnon kuoleman taakse. Samalla ajattelu infantilisoidaan — kypsä ihminen ei tarvitse ikuista karkkia ollakseen eettinen.

Anonyymi00095 kirjoitti:

Taivas-ajattelu on keppi-ja-porkkana-moraalia ihmisille, jotka tarvitsevat ikuisen valvojan. Kun moraali ei kanna ilman palkintoa, sitä kutsutaan uskonnoksi. Kun se kantaa ilman sitä, taivas käy tarpeettomaksi.

Jos moraali vaatii ikuisen palkinnon, kyse ei ole hyvyydestä vaan kaupankäynnistä.

Lupaus taivaasta on nerokas keksintö: se siirtää vastuun pois tästä elämästä ja palkinnon kuoleman taakse. Samalla ajattelu infantilisoidaan — kypsä ihminen ei tarvitse ikuista karkkia ollakseen eettinen.

Lue lisää

Lupaus taivaasta ei ole vain lohdutus, vaan rakenteellinen vallankäytön väline. Kun palkinto siirretään kuoleman jälkeiseen aikaan, nykyhetki tyhjennetään vastuusta. Kärsimys voidaan hyväksyä, epäoikeudenmukaisuus selittää ja passiivisuus pyhittää: kyllä se sitten joskus korjataan. Näin uskonto tekee ihmisestä kuuliaisemman kuin moraalisemman.

Samalla eettisyys muutetaan vaihtokaupaksi. Ole kiltti, usko oikein, tottele — saat ikuisen palkinnon. Tämä ei ole hyve-etiikkaa eikä moraalista kypsyyttä, vaan hengellistä behaviorismia: keppi ja porkkana, vain kosmisessa mittakaavassa. Vastuu ei synny ymmärryksestä, vaan pelosta ja toivosta.

Anonyymi00096 kirjoitti:

Lupaus taivaasta ei ole vain lohdutus, vaan rakenteellinen vallankäytön väline. Kun palkinto siirretään kuoleman jälkeiseen aikaan, nykyhetki tyhjennetään vastuusta. Kärsimys voidaan hyväksyä, epäoikeudenmukaisuus selittää ja passiivisuus pyhittää: kyllä se sitten joskus korjataan. Näin uskonto tekee ihmisestä kuuliaisemman kuin moraalisemman.

Samalla eettisyys muutetaan vaihtokaupaksi. Ole kiltti, usko oikein, tottele — saat ikuisen palkinnon. Tämä ei ole hyve-etiikkaa eikä moraalista kypsyyttä, vaan hengellistä behaviorismia: keppi ja porkkana, vain kosmisessa mittakaavassa. Vastuu ei synny ymmärryksestä, vaan pelosta ja toivosta.

Lue lisää

Infantilisoituminen tapahtuu juuri tässä:
kypsä moraali perustuu siihen, että ihminen ymmärtää tekojensa seuraukset tässä maailmassa ja kantaa ne ilman valvovaa silmää. Taivas taas olettaa, että ihminen ei kykene hyvyyteen ilman ikuista valvojaa ja palkintoa — eli että ihminen on moraalisesti lapsi.

Ironista kyllä, taivas tekee hyvyydestä itsekkäämpää, ei jalompaa. Kun hyvää tehdään palkinnon toivossa, teko ei ole pyyteetön vaan strateginen. Eettisyys muuttuu sijoitukseksi tuonpuoleiseen. Se, joka ei tarvitse taivasta ollakseen hyvä, on moraalisesti korkeammalla tasolla kuin se, joka tarvitsee ikuisen palkkion.

Anonyymi00097 kirjoitti:

Infantilisoituminen tapahtuu juuri tässä:
kypsä moraali perustuu siihen, että ihminen ymmärtää tekojensa seuraukset tässä maailmassa ja kantaa ne ilman valvovaa silmää. Taivas taas olettaa, että ihminen ei kykene hyvyyteen ilman ikuista valvojaa ja palkintoa — eli että ihminen on moraalisesti lapsi.

Ironista kyllä, taivas tekee hyvyydestä itsekkäämpää, ei jalompaa. Kun hyvää tehdään palkinnon toivossa, teko ei ole pyyteetön vaan strateginen. Eettisyys muuttuu sijoitukseksi tuonpuoleiseen. Se, joka ei tarvitse taivasta ollakseen hyvä, on moraalisesti korkeammalla tasolla kuin se, joka tarvitsee ikuisen palkkion.

Lue lisää

Infantilisoituminen ei ole vain loukkaava heitto, vaan täsmällinen kuvaus moraalin rakenteesta. Lapsi toimii oikein siksi, että vanhempi katsoo, rankaisee tai palkitsee. Aikuinen toimii oikein, koska hän ymmärtää teon seuraukset, muiden ihmisten todellisuuden ja oman vastuunsa osana yhteistä maailmaa. Kun moraali sidotaan ikuiseen valvojaan, ihminen jätetään tarkoituksella tähän lapsen asemaan: älä ajattele liian pitkälle, tottele.

Anonyymi00098 kirjoitti:

Infantilisoituminen ei ole vain loukkaava heitto, vaan täsmällinen kuvaus moraalin rakenteesta. Lapsi toimii oikein siksi, että vanhempi katsoo, rankaisee tai palkitsee. Aikuinen toimii oikein, koska hän ymmärtää teon seuraukset, muiden ihmisten todellisuuden ja oman vastuunsa osana yhteistä maailmaa. Kun moraali sidotaan ikuiseen valvojaan, ihminen jätetään tarkoituksella tähän lapsen asemaan: älä ajattele liian pitkälle, tottele.

Lue lisää

Taivasolettama kertoo syvästä epäluottamuksesta ihmiseen. Se sanoo käytännössä: ilman jatkuvaa valvontaa ja loputonta palkintoa ihminen romahtaa moraalisesti. Tämä ei ole korkea käsitys ihmisestä — se on alentava antropologia. Ihminen nähdään olentona, jota täytyy ohjata samalla logiikalla kuin lemmikkiä: oikein -nami, väärin - rangaistus.

Anonyymi00099 kirjoitti:

Taivasolettama kertoo syvästä epäluottamuksesta ihmiseen. Se sanoo käytännössä: ilman jatkuvaa valvontaa ja loputonta palkintoa ihminen romahtaa moraalisesti. Tämä ei ole korkea käsitys ihmisestä — se on alentava antropologia. Ihminen nähdään olentona, jota täytyy ohjata samalla logiikalla kuin lemmikkiä: oikein -nami, väärin - rangaistus.

Lue lisää

Jälleensyntymisoppi opettaa, että hyvien tekojen kautta valaistuu ja pääsee pois elämän"

Ei opeta, ota selvää.

"Luulisi silloin kaikkien ihmisten tavoittelevan hyviä tekoja, että voisivat päästä paremmille "kalavesille" valaistumisen kautta."

Keppi-ja-porkkana-uskonnon edustaja taas vauhdissa.

Tästä seuraa toinen, vielä vakavampi ongelma:
hyvyys lakkaa olemasta itseisarvo. Se ei ole enää vastaus todelliseen kärsimykseen tai myötätunnon seuraus, vaan väline. Kun teko tehdään taivaan vuoksi, kohde (toinen ihminen, oikeudenmukaisuus, totuus) muuttuu sivuseikaksi. Tärkeintä ei ole että autan, vaan mitä siitä minulle seuraa. Tämä on moraalin instrumentalisoitumista.

Ja juuri tässä hyvyys muuttuu itsekkääksi. Ei karkealla, vaan hienostuneella tavalla. Se ei ole “minä varastan”, vaan “minä teen hyvää, jotta minä saan”. Tämä on eettisesti köyhempää kuin moraali, joka ei odota mitään vastineeksi — ei tässä elämässä eikä sen jälkeen. Pyyteetön teko on mahdollinen vain silloin, kun ei ole ikuista kirjanpitoa.

Anonyymi00100 kirjoitti:

Jälleensyntymisoppi opettaa, että hyvien tekojen kautta valaistuu ja pääsee pois elämän"

Ei opeta, ota selvää.

"Luulisi silloin kaikkien ihmisten tavoittelevan hyviä tekoja, että voisivat päästä paremmille "kalavesille" valaistumisen kautta."

Keppi-ja-porkkana-uskonnon edustaja taas vauhdissa.

Tästä seuraa toinen, vielä vakavampi ongelma:
hyvyys lakkaa olemasta itseisarvo. Se ei ole enää vastaus todelliseen kärsimykseen tai myötätunnon seuraus, vaan väline. Kun teko tehdään taivaan vuoksi, kohde (toinen ihminen, oikeudenmukaisuus, totuus) muuttuu sivuseikaksi. Tärkeintä ei ole että autan, vaan mitä siitä minulle seuraa. Tämä on moraalin instrumentalisoitumista.

Ja juuri tässä hyvyys muuttuu itsekkääksi. Ei karkealla, vaan hienostuneella tavalla. Se ei ole “minä varastan”, vaan “minä teen hyvää, jotta minä saan”. Tämä on eettisesti köyhempää kuin moraali, joka ei odota mitään vastineeksi — ei tässä elämässä eikä sen jälkeen. Pyyteetön teko on mahdollinen vain silloin, kun ei ole ikuista kirjanpitoa.

Lue lisää

"Luulisi silloin kaikkien ihmisten tavoittelevan hyviä tekoja, että voisivat päästä paremmille "kalavesille" valaistumisen kautta."

Keppi-ja-porkkana-uskonnon edustaja taas vauhdissa.

Siksi ihminen, joka toimii eettisesti ilman taivasta, ei ole “menettänyt jotain”, vaan ylittänyt jotain. Hän ei tarvitse kosmista palkintoseremoniaa oikeuttaakseen hyvyytensä. Hän kantaa vastuunsa tässä maailmassa, jossa teot todella osuvat toisiin ihmisiin — eivät metafyysiseen tilikirjaan.

Lopulta taivas ei ole merkki moraalin korkeudesta, vaan sen epäkypsyydestä. Se kertoo, että hyvyyteen ei luoteta ilman lahjontaa. Ja jos hyvyyteen ei luoteta ilman palkintoa, kyse ei ole hyvyydestä — vaan sopimuksesta.

Anonyymi00101 kirjoitti:

"Luulisi silloin kaikkien ihmisten tavoittelevan hyviä tekoja, että voisivat päästä paremmille "kalavesille" valaistumisen kautta."

Keppi-ja-porkkana-uskonnon edustaja taas vauhdissa.

Siksi ihminen, joka toimii eettisesti ilman taivasta, ei ole “menettänyt jotain”, vaan ylittänyt jotain. Hän ei tarvitse kosmista palkintoseremoniaa oikeuttaakseen hyvyytensä. Hän kantaa vastuunsa tässä maailmassa, jossa teot todella osuvat toisiin ihmisiin — eivät metafyysiseen tilikirjaan.

Lopulta taivas ei ole merkki moraalin korkeudesta, vaan sen epäkypsyydestä. Se kertoo, että hyvyyteen ei luoteta ilman lahjontaa. Ja jos hyvyyteen ei luoteta ilman palkintoa, kyse ei ole hyvyydestä — vaan sopimuksesta.

Lue lisää

Keppi-ja-porkkana-uskonto vääristää moraalin: se opettaa toimimaan palkinnon ja rangaistuksen, ei ymmärryksen ja vastuun pohjalta.
Lopputulos ei ole kypsä eettinen ihminen, vaan moraalinen karikatyyri, jopa idiootti.

Anonyymi00102 kirjoitti:

Keppi-ja-porkkana-uskonto vääristää moraalin: se opettaa toimimaan palkinnon ja rangaistuksen, ei ymmärryksen ja vastuun pohjalta.
Lopputulos ei ole kypsä eettinen ihminen, vaan moraalinen karikatyyri, jopa idiootti.

Lue lisää

Keppi-ja-porkkana-uskonto ei kasvata moraalia, vaan korvaa sen. Se siirtää eettisen harkinnan ulos ihmisestä ja asettaa sen auktoriteetin käsiin. Hyvä ei ole enää sitä, mikä vähentää kärsimystä tai lisää ymmärrystä, vaan sitä, mistä seuraa palkinto. Paha ei ole se, mikä satuttaa toista, vaan se, mistä jää kiinni.

Kun moraali rakennetaan rangaistuksen pelon ja palkinnon toivon varaan, vastuu ei koskaan juurru. Ihminen ei opi kysymään miksi tämä on oikein, vaan mitä tästä seuraa minulle. Empatia jää sivurooliin, koska järjestelmä ei tarvitse sitä toimiakseen. Riittää, että totellaan. Moraalinen toiminta muuttuu transaktioksi: minä käyttäydyn, jotta minulle tapahtuu hyvää.

Lopputuloksena ei synny eettisesti kypsä ihminen, vaan hahmo, joka näyttää moraaliselta vain valvonnan alla. Kun keppi katoaa tai porkkana menettää merkityksensä, myös “moraali” romahtaa. Tämä ihminen ei ole oppinut kantamaan vastuuta teoistaan, vain välttämään rangaistusta. Siksi hän voi tehdä kauheita asioita hyvällä omallatunnolla, jos ne on siunattu ylhäältä käsin.

Todellinen moraali alkaa vasta siinä kohtaa, kun mitään palkintoa ei ole luvassa. Kun ihminen ymmärtää, että teolla on merkitys toisen kokemuksessa, ei taivaallisessa kirjanpidossa. Se vaatii epävarmuutta, ajattelua ja kykyä sietää sitä, ettei ole valmista vastausta. Keppi-ja-porkkana-moraali tekee tästä kaikesta tarpeetonta – ja juuri siksi se tuottaa moraalisen karikatyyrin: ulkoa ohjatun, sisältä tyhjän.

Ei pahaa ihmistä, vaan eettisesti lapsen tasolle jääneen. Ja se on ehkä vaarallisin lopputulos kaikista.

Anonyymi00103 kirjoitti:

Keppi-ja-porkkana-uskonto ei kasvata moraalia, vaan korvaa sen. Se siirtää eettisen harkinnan ulos ihmisestä ja asettaa sen auktoriteetin käsiin. Hyvä ei ole enää sitä, mikä vähentää kärsimystä tai lisää ymmärrystä, vaan sitä, mistä seuraa palkinto. Paha ei ole se, mikä satuttaa toista, vaan se, mistä jää kiinni.

Kun moraali rakennetaan rangaistuksen pelon ja palkinnon toivon varaan, vastuu ei koskaan juurru. Ihminen ei opi kysymään miksi tämä on oikein, vaan mitä tästä seuraa minulle. Empatia jää sivurooliin, koska järjestelmä ei tarvitse sitä toimiakseen. Riittää, että totellaan. Moraalinen toiminta muuttuu transaktioksi: minä käyttäydyn, jotta minulle tapahtuu hyvää.

Lopputuloksena ei synny eettisesti kypsä ihminen, vaan hahmo, joka näyttää moraaliselta vain valvonnan alla. Kun keppi katoaa tai porkkana menettää merkityksensä, myös “moraali” romahtaa. Tämä ihminen ei ole oppinut kantamaan vastuuta teoistaan, vain välttämään rangaistusta. Siksi hän voi tehdä kauheita asioita hyvällä omallatunnolla, jos ne on siunattu ylhäältä käsin.

Todellinen moraali alkaa vasta siinä kohtaa, kun mitään palkintoa ei ole luvassa. Kun ihminen ymmärtää, että teolla on merkitys toisen kokemuksessa, ei taivaallisessa kirjanpidossa. Se vaatii epävarmuutta, ajattelua ja kykyä sietää sitä, ettei ole valmista vastausta. Keppi-ja-porkkana-moraali tekee tästä kaikesta tarpeetonta – ja juuri siksi se tuottaa moraalisen karikatyyrin: ulkoa ohjatun, sisältä tyhjän.

Ei pahaa ihmistä, vaan eettisesti lapsen tasolle jääneen. Ja se on ehkä vaarallisin lopputulos kaikista.

Lue lisää

Keppi-ja-porkkana-uskonto on vaarallinen koko ihmiskunnalle, koska se ei ainoastaan vääristä yksilöä, vaan rapauttaa pitkällä aikavälillä ihmisyyden ja yhteiskunnan rakenteet.

Se on vaarallinen juuri siksi, että se näyttää moraalilta ilman että se on sitä.

Ehkä kaikkein vaarallisinta on tämä: keppi-ja-porkkana-uskonto opettaa, että hyvyys ei ole jotain, mitä ollaan, vaan jotain, mitä esitetään. Ja tulevaisuus ei kestä sellaista teatteria. Se tarvitsee ihmisiä, jotka toimivat oikein silloinkin, kun kukaan ei lupaa taivasta eikä uhkaa helvetillä.

Anonyymi00104 kirjoitti:

Keppi-ja-porkkana-uskonto on vaarallinen koko ihmiskunnalle, koska se ei ainoastaan vääristä yksilöä, vaan rapauttaa pitkällä aikavälillä ihmisyyden ja yhteiskunnan rakenteet.

Se on vaarallinen juuri siksi, että se näyttää moraalilta ilman että se on sitä.

Ehkä kaikkein vaarallisinta on tämä: keppi-ja-porkkana-uskonto opettaa, että hyvyys ei ole jotain, mitä ollaan, vaan jotain, mitä esitetään. Ja tulevaisuus ei kestä sellaista teatteria. Se tarvitsee ihmisiä, jotka toimivat oikein silloinkin, kun kukaan ei lupaa taivasta eikä uhkaa helvetillä.

Lue lisää

Kysymys ei ole siitä, onko jälleensyntyminen totta tai epätotta. Kysymys on siitä, kenellä on oikeus päättää, mitä toinen saa usko.


On kauheaa melua, uskooko joku jälleensyntymään vai ei, mutta ihmiset uskovat siihen, mihin he uskovat, ja se aiheuttaa kauhua, tyranniaa, meteliä ja myllerrystä, herranjumala, mikä meteli tämän kaiken ympärillä.

Kysymys ei liity siihen, onko jälleensyntyminen tosiasiallisesti olemassa vai ei. Kyse on siitä, kenellä on valta määrittää toisen henkilön uskonnollisia tai metafyysisiä uskomuksia.

Anonyymi00105 kirjoitti:

Kysymys ei ole siitä, onko jälleensyntyminen totta tai epätotta. Kysymys on siitä, kenellä on oikeus päättää, mitä toinen saa usko.


On kauheaa melua, uskooko joku jälleensyntymään vai ei, mutta ihmiset uskovat siihen, mihin he uskovat, ja se aiheuttaa kauhua, tyranniaa, meteliä ja myllerrystä, herranjumala, mikä meteli tämän kaiken ympärillä.

Kysymys ei liity siihen, onko jälleensyntyminen tosiasiallisesti olemassa vai ei. Kyse on siitä, kenellä on valta määrittää toisen henkilön uskonnollisia tai metafyysisiä uskomuksia.

Lue lisää

On kauheaa melua, uskooko joku jälleensyntymään vai ei, mutta ihmiset uskovat siihen, mihin he uskovat, ja se aiheuttaa kauhua, tyranniaa, meteliä ja myllerrystä, herranjumala, mikä meteli tämän kaiken ympärillä.

Anonyymi00106 kirjoitti:

On kauheaa melua, uskooko joku jälleensyntymään vai ei, mutta ihmiset uskovat siihen, mihin he uskovat, ja se aiheuttaa kauhua, tyranniaa, meteliä ja myllerrystä, herranjumala, mikä meteli tämän kaiken ympärillä.

Lue lisää

"Miksi ihmiset, jotka tekevät pahaa, tappavat, murhaavat jne. eivät muista tätä, vaan suostuvat yhä uudelleen valitsemaan itselleen kärsimyksen ja jälleensyntymisen uuteen elämään?"

Mutta miksi keppi-ja-porkkana-usko uskonnoissa, jotkut edustajat ovat pahiksia, vaikka he ”tietävät” ikuisesta helvetistä?

Anonyymi00107 kirjoitti:

"Miksi ihmiset, jotka tekevät pahaa, tappavat, murhaavat jne. eivät muista tätä, vaan suostuvat yhä uudelleen valitsemaan itselleen kärsimyksen ja jälleensyntymisen uuteen elämään?"

Mutta miksi keppi-ja-porkkana-usko uskonnoissa, jotkut edustajat ovat pahiksia, vaikka he ”tietävät” ikuisesta helvetistä?

Lue lisää

" Luulisi silloin kaikkien ihmisten tavoittelevan hyviä tekoja, että voisivat päästä paremmille "kalavesille" valaistumisen kautta. "

Mutta miksi keppi-ja-porkkana-usko uskonnoissa, jotkut edustajat ei tavoittele hyviä tekoja,
että voisivat päästä "paratiisiin" hyvien tekojen kautta.

Anonyymi00108 kirjoitti:

" Luulisi silloin kaikkien ihmisten tavoittelevan hyviä tekoja, että voisivat päästä paremmille "kalavesille" valaistumisen kautta. "

Mutta miksi keppi-ja-porkkana-usko uskonnoissa, jotkut edustajat ei tavoittele hyviä tekoja,
että voisivat päästä "paratiisiin" hyvien tekojen kautta.

Lue lisää

Jälleensyntymisoppi opettaa, että hyvien tekojen kautta valaistuu ja pääsee pois elämän kiertokulusta ja pahaa tekemällä joutuu kärsimään ja yhä uudestaan jälleensyntymään. Miksi ihmiset, jotka tekevät pahaa, tappavat, murhaavat jne. eivät muista tätä, vaan suostuvat yhä uudelleen valitsemaan itselleen kärsimyksen ja jälleensyntymisen uuteen elämään?"



Jo pelkkä dogmaattinen lähtöoletus on väärä: jälleensyntyminen ei lainkaan tarkoita, että ”hyvät teot ja palkinto

Monissa idän perinteissä valaistuminen ei synny pelkistä hyvistä teoista, vaan:

ymmärryksestä (viisaus). itsekkyyden ja tietämättömyyden (avidya) vähenemisestä, kiintymyksistä irtipäästämisestä jne.

Hyviä tekoja voi tehdä myös itsekkyydestä, pelosta tai palkinnon toivossa, eikä se vielä vapauta elämän kiertokulusta.
Argumentti kaatuu jo siihen, että se yksinkertaistaa oppia liikaa.

Anonyymi00109 kirjoitti:

Jälleensyntymisoppi opettaa, että hyvien tekojen kautta valaistuu ja pääsee pois elämän kiertokulusta ja pahaa tekemällä joutuu kärsimään ja yhä uudestaan jälleensyntymään. Miksi ihmiset, jotka tekevät pahaa, tappavat, murhaavat jne. eivät muista tätä, vaan suostuvat yhä uudelleen valitsemaan itselleen kärsimyksen ja jälleensyntymisen uuteen elämään?"



Jo pelkkä dogmaattinen lähtöoletus on väärä: jälleensyntyminen ei lainkaan tarkoita, että ”hyvät teot ja palkinto

Monissa idän perinteissä valaistuminen ei synny pelkistä hyvistä teoista, vaan:

ymmärryksestä (viisaus). itsekkyyden ja tietämättömyyden (avidya) vähenemisestä, kiintymyksistä irtipäästämisestä jne.

Hyviä tekoja voi tehdä myös itsekkyydestä, pelosta tai palkinnon toivossa, eikä se vielä vapauta elämän kiertokulusta.
Argumentti kaatuu jo siihen, että se yksinkertaistaa oppia liikaa.

Lue lisää

" Luulisi silloin kaikkien ihmisten tavoittelevan hyviä tekoja, että voisivat päästä paremmille "kalavesille" valaistumisen kautta. "


Jo pelkkä dogmaattinen lähtöoletus on väärä: jälleensyntyminen ei lainkaan tarkoita, että ”hyvät teot ja palkinto

Monissa idän perinteissä valaistuminen ei synny pelkistä hyvistä teoista, vaan:

ymmärryksestä (viisaus). itsekkyyden ja tietämättömyyden (avidya) vähenemisestä, kiintymyksistä irtipäästämisestä jne.

Hyviä tekoja voi tehdä myös itsekkyydestä, pelosta tai palkinnon toivossa, eikä se vielä vapauta elämän kiertokulusta.
Argumentti kaatuu jo siihen, että se yksinkertaistaa oppia liikaa.

Anonyymi00110 kirjoitti:

" Luulisi silloin kaikkien ihmisten tavoittelevan hyviä tekoja, että voisivat päästä paremmille "kalavesille" valaistumisen kautta. "


Jo pelkkä dogmaattinen lähtöoletus on väärä: jälleensyntyminen ei lainkaan tarkoita, että ”hyvät teot ja palkinto

Monissa idän perinteissä valaistuminen ei synny pelkistä hyvistä teoista, vaan:

ymmärryksestä (viisaus). itsekkyyden ja tietämättömyyden (avidya) vähenemisestä, kiintymyksistä irtipäästämisestä jne.

Hyviä tekoja voi tehdä myös itsekkyydestä, pelosta tai palkinnon toivossa, eikä se vielä vapauta elämän kiertokulusta.
Argumentti kaatuu jo siihen, että se yksinkertaistaa oppia liikaa.

Lue lisää

" Luulisi silloin kaikkien ihmisten tavoittelevan hyviä tekoja, että voisivat päästä paremmille "kalavesille" valaistumisen kautta. "

Hyviä tekoja voi tehdä myös itsekkyydestä, pelosta tai palkinnon toivossa, eikä se vielä vapauta elämän kiertokulusta.
Argumentti kaatuu jo siihen, että se yksinkertaistaa oppia liikaa.

Anonyymi00111 kirjoitti:

" Luulisi silloin kaikkien ihmisten tavoittelevan hyviä tekoja, että voisivat päästä paremmille "kalavesille" valaistumisen kautta. "

Hyviä tekoja voi tehdä myös itsekkyydestä, pelosta tai palkinnon toivossa, eikä se vielä vapauta elämän kiertokulusta.
Argumentti kaatuu jo siihen, että se yksinkertaistaa oppia liikaa.

Lue lisää

" Luulisi silloin kaikkien ihmisten tavoittelevan hyviä tekoja, että voisivat päästä paremmille "kalavesille" valaistumisen kautta. "

Jälleensyntymisoppia kuvataan usein liian yksinkertaistetusti ikään kuin se opettaisi, että hyvät teot automaattisesti johtavat valaistumiseen ja pahat teot kärsimykseen seuraavissa elämissä. Monissa idän perinteissä vapautuminen ei kuitenkaan perustu pelkkiin tekoihin, vaan tietoisuuden ja ymmärryksen kasvuun sekä itsekkyydestä ja tietämättömyydestä irtipäästämiseen. Ihminen voi tehdä hyviä tekoja myös pelosta, tottumuksesta tai palkinnon toivossa, eikä se vielä merkitse vapautumista elämän kiertokulusta.

Anonyymi00112 kirjoitti:

" Luulisi silloin kaikkien ihmisten tavoittelevan hyviä tekoja, että voisivat päästä paremmille "kalavesille" valaistumisen kautta. "

Jälleensyntymisoppia kuvataan usein liian yksinkertaistetusti ikään kuin se opettaisi, että hyvät teot automaattisesti johtavat valaistumiseen ja pahat teot kärsimykseen seuraavissa elämissä. Monissa idän perinteissä vapautuminen ei kuitenkaan perustu pelkkiin tekoihin, vaan tietoisuuden ja ymmärryksen kasvuun sekä itsekkyydestä ja tietämättömyydestä irtipäästämiseen. Ihminen voi tehdä hyviä tekoja myös pelosta, tottumuksesta tai palkinnon toivossa, eikä se vielä merkitse vapautumista elämän kiertokulusta.

Lue lisää

" Luulisi silloin kaikkien ihmisten tavoittelevan hyviä tekoja, että voisivat päästä paremmille "kalavesille" valaistumisen kautta. "

Jälleensyntymisoppi ei myöskään väitä, että ihminen tietoisesti valitsisi kärsimyksen tai pahuuden. Paha syntyy useimmiten tietämättömyydestä, pelosta, vihasta ja tiedostamattomista malleista, ei rationaalisesta päätöksestä valita kärsimystä tulevissa elämissä. Vapautuminen ei näin ollen tapahdu siksi, että ihminen laskelmoisi hyötyjä ja rangaistuksia, vaan siksi että ymmärrys, myötätunto ja tietoisuus vähitellen kasvavat.

Anonyymi00113 kirjoitti:

" Luulisi silloin kaikkien ihmisten tavoittelevan hyviä tekoja, että voisivat päästä paremmille "kalavesille" valaistumisen kautta. "

Jälleensyntymisoppi ei myöskään väitä, että ihminen tietoisesti valitsisi kärsimyksen tai pahuuden. Paha syntyy useimmiten tietämättömyydestä, pelosta, vihasta ja tiedostamattomista malleista, ei rationaalisesta päätöksestä valita kärsimystä tulevissa elämissä. Vapautuminen ei näin ollen tapahdu siksi, että ihminen laskelmoisi hyötyjä ja rangaistuksia, vaan siksi että ymmärrys, myötätunto ja tietoisuus vähitellen kasvavat.

Lue lisää

" Luulisi silloin kaikkien ihmisten tavoittelevan hyviä tekoja, että voisivat päästä paremmille "kalavesille" valaistumisen kautta. "

VÄÄRIN.
Vapautuminen ei näin ollen tapahdu siksi, että ihminen laskelmoisi hyötyjä ja rangaistuksia, vaan siksi että ymmärrys, myötätunto ja tietoisuus vähitellen kasvavat.

Anonyymi00114 kirjoitti:

" Luulisi silloin kaikkien ihmisten tavoittelevan hyviä tekoja, että voisivat päästä paremmille "kalavesille" valaistumisen kautta. "

VÄÄRIN.
Vapautuminen ei näin ollen tapahdu siksi, että ihminen laskelmoisi hyötyjä ja rangaistuksia, vaan siksi että ymmärrys, myötätunto ja tietoisuus vähitellen kasvavat.

Lue lisää

" Luulisi silloin kaikkien ihmisten tavoittelevan hyviä tekoja, että voisivat päästä paremmille "kalavesille" valaistumisen kautta. "


On outoa, että jälleensyntymisoppia arvioidaan ikään kuin se olisi jonkinlainen kosminen pistejärjestelmä, jossa ihminen kerää hyviä tekoja päästäkseen paremmille kalavesille.

Idän jalot opetukset ovat kuitenkin huomattavasti hienosyisempiä kuin ajatus siitä, että ihminen käyttäytyisi hyvin vain palkinnon toivossa tai rangaistuksen pelossa.

Valaistuminen ei synny ulkoisesta moraalikirjanpidosta, vaan tietoisuuden, myötätunnon ja ymmärryksen syvenemisestä – asioista, joita ei voi pakottaa muistilapulla tulevista rangaistuksista.

Anonyymi00115 kirjoitti:

" Luulisi silloin kaikkien ihmisten tavoittelevan hyviä tekoja, että voisivat päästä paremmille "kalavesille" valaistumisen kautta. "


On outoa, että jälleensyntymisoppia arvioidaan ikään kuin se olisi jonkinlainen kosminen pistejärjestelmä, jossa ihminen kerää hyviä tekoja päästäkseen paremmille kalavesille.

Idän jalot opetukset ovat kuitenkin huomattavasti hienosyisempiä kuin ajatus siitä, että ihminen käyttäytyisi hyvin vain palkinnon toivossa tai rangaistuksen pelossa.

Valaistuminen ei synny ulkoisesta moraalikirjanpidosta, vaan tietoisuuden, myötätunnon ja ymmärryksen syvenemisestä – asioista, joita ei voi pakottaa muistilapulla tulevista rangaistuksista.

Lue lisää

" Luulisi silloin kaikkien ihmisten tavoittelevan hyviä tekoja, että voisivat päästä paremmille "kalavesille" valaistumisen kautta. "


On outoa, että jälleensyntymisoppia arvioidaan ikään kuin se olisi jonkinlainen kosminen pistejärjestelmä, jossa ihminen kerää hyviä tekoja päästäkseen paremmille kalavesille.

Idän jalot opetukset ovat kuitenkin huomattavasti hienosyisempiä kuin ajatus siitä, että ihminen käyttäytyisi hyvin vain palkinnon toivossa tai rangaistuksen pelossa.

Ajatus siitä, että pahantekijöiden pitäisi muistaa tulevat elämänsä ja siksi toimia moitteettomasti, on myös varsin erikoinen.


Jos ihmisen käyttäytyminen todella muuttuisi tiedosta seuraamuksista, maailma olisi jo kauan sitten täynnä kristittyjä, jotka eivät tee pahaa, koska ikuinenhelvetti on heille tuttu käsite. Käytännössä näin ei ole, eikä tätä yleensä pidetä todisteena siitä, ettei helvettiä olisi olemassa – vain todisteena siitä, että ihminen ei toimi pelkän rangaistuslogiikan varassa.

Väite ihmisten lisääntyvästä pahuudesta kuulostaa enemmän aikamme uutisvirralta kuin vakavalta moraalifilosofialta. Historiallisesti tarkasteltuna ihmiskunta on ollut huomattavasti julmempi silloin, kun kristillinen maailmankuva oli vahvimmillaan.

Anonyymi00116 kirjoitti:

" Luulisi silloin kaikkien ihmisten tavoittelevan hyviä tekoja, että voisivat päästä paremmille "kalavesille" valaistumisen kautta. "


On outoa, että jälleensyntymisoppia arvioidaan ikään kuin se olisi jonkinlainen kosminen pistejärjestelmä, jossa ihminen kerää hyviä tekoja päästäkseen paremmille kalavesille.

Idän jalot opetukset ovat kuitenkin huomattavasti hienosyisempiä kuin ajatus siitä, että ihminen käyttäytyisi hyvin vain palkinnon toivossa tai rangaistuksen pelossa.

Ajatus siitä, että pahantekijöiden pitäisi muistaa tulevat elämänsä ja siksi toimia moitteettomasti, on myös varsin erikoinen.


Jos ihmisen käyttäytyminen todella muuttuisi tiedosta seuraamuksista, maailma olisi jo kauan sitten täynnä kristittyjä, jotka eivät tee pahaa, koska ikuinenhelvetti on heille tuttu käsite. Käytännössä näin ei ole, eikä tätä yleensä pidetä todisteena siitä, ettei helvettiä olisi olemassa – vain todisteena siitä, että ihminen ei toimi pelkän rangaistuslogiikan varassa.

Väite ihmisten lisääntyvästä pahuudesta kuulostaa enemmän aikamme uutisvirralta kuin vakavalta moraalifilosofialta. Historiallisesti tarkasteltuna ihmiskunta on ollut huomattavasti julmempi silloin, kun kristillinen maailmankuva oli vahvimmillaan.

Lue lisää

" Luulisi silloin kaikkien ihmisten tavoittelevan hyviä tekoja, että voisivat päästä paremmille "kalavesille" valaistumisen kautta. "


Jos ihmisen käyttäytyminen todella muuttuisi tiedosta seuraamuksista, maailma olisi jo kauan sitten täynnä kristittyjä, jotka eivät tee pahaa, koska ikuinenhelvetti on heille tuttu käsite. Käytännössä näin ei ole, eikä tätä yleensä pidetä todisteena siitä, ettei helvettiä olisi olemassa – vain todisteena siitä, että ihminen ei toimi pelkän rangaistuslogiikan varassa.

" Luulisi silloin kaikkien ihmisten tavoittelevan hyviä tekoja, että voisivat päästä paremmille "kalavesille" valaistumisen kautta. "

Idän perinteissä pahuutta ei selitetä ihmisen tietoisen valinnan tulokseksi, vaan tietämättömyyden, kiintymysten ja sisäisen kypsymättömyyden seuraukseksi. Ihminen ei ”valitse kärsimystä” tuleviin elämiin sen enempää kuin lapsi valitsee satuttaa itseään oppiessaan kävelemään. Tässä mielessä idän opetukset suhtautuvat ihmiseen huomattavasti lempeämmin ja realistisemmin kuin ajatus ikuisesta rangaistuksesta yhden elämän virheistä.

Anonyymi00119 kirjoitti:

" Luulisi silloin kaikkien ihmisten tavoittelevan hyviä tekoja, että voisivat päästä paremmille "kalavesille" valaistumisen kautta. "

Idän perinteissä pahuutta ei selitetä ihmisen tietoisen valinnan tulokseksi, vaan tietämättömyyden, kiintymysten ja sisäisen kypsymättömyyden seuraukseksi. Ihminen ei ”valitse kärsimystä” tuleviin elämiin sen enempää kuin lapsi valitsee satuttaa itseään oppiessaan kävelemään. Tässä mielessä idän opetukset suhtautuvat ihmiseen huomattavasti lempeämmin ja realistisemmin kuin ajatus ikuisesta rangaistuksesta yhden elämän virheistä.

Lue lisää

" Luulisi silloin kaikkien ihmisten tavoittelevan hyviä tekoja, että voisivat päästä paremmille "kalavesille" valaistumisen kautta. "

Ehkä suurin ero onkin se, että jälleensyntymisoppi ei tarvitse ihmisten käyttäytymistä todisteekseen. Se kuvaa ihmisen kasvua hitaana ja epätäydellisenä prosessina, ei kertakaikkisena testinä, jonka epäonnistuminen johtaa ikuiseen tuomioon. Tässä mielessä idän jalot opetukset vaikuttavat vähemmän moralistisilta ja enemmän syvästi inhimillisiltä.

Anonyymi00120 kirjoitti:

" Luulisi silloin kaikkien ihmisten tavoittelevan hyviä tekoja, että voisivat päästä paremmille "kalavesille" valaistumisen kautta. "

Ehkä suurin ero onkin se, että jälleensyntymisoppi ei tarvitse ihmisten käyttäytymistä todisteekseen. Se kuvaa ihmisen kasvua hitaana ja epätäydellisenä prosessina, ei kertakaikkisena testinä, jonka epäonnistuminen johtaa ikuiseen tuomioon. Tässä mielessä idän jalot opetukset vaikuttavat vähemmän moralistisilta ja enemmän syvästi inhimillisiltä.

Lue lisää

On aina paljastavaa, millaisena ihmisluonto oletetaan. Tässä ajattelussa ihminen nähdään olentona, joka tekisi automaattisesti hyvää, jos hänelle vain kerrottaisiin tarpeeksi selkeästi rangaistuksista ja palkinnoista. Tämä on varsin mekaaninen ihmiskuva, lähes koulutuksellinen: kerrotaan säännöt, muistutetaan seurauksista, ja oletetaan kuuliaisuutta. Idän jalot opetukset lähtevät huomattavasti hienosyisemmästä ja samalla realistisemmasta käsityksestä ihmisestä. Ne tunnistavat, että ihminen ei toimi tiedon, vaan tietoisuuden tasolla – ja että suurin osa inhimillisestä kärsimyksestä syntyy juuri siitä kuilusta.

Anonyymi00121 kirjoitti:

On aina paljastavaa, millaisena ihmisluonto oletetaan. Tässä ajattelussa ihminen nähdään olentona, joka tekisi automaattisesti hyvää, jos hänelle vain kerrottaisiin tarpeeksi selkeästi rangaistuksista ja palkinnoista. Tämä on varsin mekaaninen ihmiskuva, lähes koulutuksellinen: kerrotaan säännöt, muistutetaan seurauksista, ja oletetaan kuuliaisuutta. Idän jalot opetukset lähtevät huomattavasti hienosyisemmästä ja samalla realistisemmasta käsityksestä ihmisestä. Ne tunnistavat, että ihminen ei toimi tiedon, vaan tietoisuuden tasolla – ja että suurin osa inhimillisestä kärsimyksestä syntyy juuri siitä kuilusta.

Lue lisää

Ajatus, että pahuutta ei olisi, jos jälleensyntyminen olisi totta, nojaa oletukseen, että ihminen muistaisi ja sisäistäisi kosmiset seuraukset samalla tavalla kuin liikennesäännöt. Mutta jos tämä olisi totta, olisi kristillinen maailma jo kauan sitten vapaa murhista, sodista ja julmuudesta. Helvettiä on kuvailtu vuosisatoja huomattavasti konkreettisemmin kuin jälleensyntymistä, eikä se ole estänyt ihmistä tappamasta Jumalan nimissä. Tässä valossa on vaikea nähdä, miksi juuri jälleensyntymisopin pitäisi romahtaa ihmisten pahuuteen, kun mikään rangaistusoppi ei ole koskaan onnistunut hillitsemään sitä.

Anonyymi00122 kirjoitti:

Ajatus, että pahuutta ei olisi, jos jälleensyntyminen olisi totta, nojaa oletukseen, että ihminen muistaisi ja sisäistäisi kosmiset seuraukset samalla tavalla kuin liikennesäännöt. Mutta jos tämä olisi totta, olisi kristillinen maailma jo kauan sitten vapaa murhista, sodista ja julmuudesta. Helvettiä on kuvailtu vuosisatoja huomattavasti konkreettisemmin kuin jälleensyntymistä, eikä se ole estänyt ihmistä tappamasta Jumalan nimissä. Tässä valossa on vaikea nähdä, miksi juuri jälleensyntymisopin pitäisi romahtaa ihmisten pahuuteen, kun mikään rangaistusoppi ei ole koskaan onnistunut hillitsemään sitä.

Lue lisää

Idän perinteet eivät pidä pahuutta moraalisena kapinana Jumalaa vastaan, vaan tiedostamattomuuden luonnollisena seurauksena. Ihminen ei tee pahaa siksi, että hän valitsisi kärsimyksen, vaan siksi, ettei hän vielä näe tekojensa todellista luonnetta. Tässä mielessä pahuus ei ole todiste jälleensyntymistä vastaan, vaan pikemminkin juuri se ilmiö, jota oppi pyrkii selittämään. On hieman kuin väittäisi, ettei lääketiede voi olla totta, koska ihmiset yhä sairastuvat.

Anonyymi00123 kirjoitti:

Idän perinteet eivät pidä pahuutta moraalisena kapinana Jumalaa vastaan, vaan tiedostamattomuuden luonnollisena seurauksena. Ihminen ei tee pahaa siksi, että hän valitsisi kärsimyksen, vaan siksi, ettei hän vielä näe tekojensa todellista luonnetta. Tässä mielessä pahuus ei ole todiste jälleensyntymistä vastaan, vaan pikemminkin juuri se ilmiö, jota oppi pyrkii selittämään. On hieman kuin väittäisi, ettei lääketiede voi olla totta, koska ihmiset yhä sairastuvat.

Lue lisää

Myös väite ihmisten lisääntyvästä pahuudesta ansaitsee tarkemman katseen. Historia, erityisesti kristillinen Eurooppa, on täynnä kausia, jolloin väkivalta, kidutus, orjuus ja joukkosurmat olivat sosiaalisesti hyväksyttyjä ja teologisesti perusteltuja. Tätä ei yleensä pidetä todisteena kristinuskon virheellisyydestä, vaan ihmisen keskeneräisyydestä.


On kiinnostavaa, että samaa armollista tulkintaa ei suoda idän filosofioille, joiden peruslähtökohta on juuri se, että ihminen kasvaa hitaasti ja usein kivuliaasti.

Ehkä suurin ero onkin siinä, että idän jalot opetukset eivät tarvitse ihmisten hyviä tekoja todistamaan omaa totuuttaan. Ne eivät lupaa välitöntä moraalista puhdistumista eivätkä vaadi täydellisyyttä yhdessä elämässä. Ne kuvaavat olemassaoloa pitkänä oppimisprosessina, jossa virheet eivät johda ikuiseen tuomioon vaan uuteen mahdollisuuteen ymmärtää. Verrattuna tähän ajatus yhdestä elämästä ja ikuisesta rangaistuksesta näyttää pikemminkin epätoivoiselta yritykseltä pakottaa moraali aikarajaan.

Anonyymi00124 kirjoitti:

Myös väite ihmisten lisääntyvästä pahuudesta ansaitsee tarkemman katseen. Historia, erityisesti kristillinen Eurooppa, on täynnä kausia, jolloin väkivalta, kidutus, orjuus ja joukkosurmat olivat sosiaalisesti hyväksyttyjä ja teologisesti perusteltuja. Tätä ei yleensä pidetä todisteena kristinuskon virheellisyydestä, vaan ihmisen keskeneräisyydestä.


On kiinnostavaa, että samaa armollista tulkintaa ei suoda idän filosofioille, joiden peruslähtökohta on juuri se, että ihminen kasvaa hitaasti ja usein kivuliaasti.

Ehkä suurin ero onkin siinä, että idän jalot opetukset eivät tarvitse ihmisten hyviä tekoja todistamaan omaa totuuttaan. Ne eivät lupaa välitöntä moraalista puhdistumista eivätkä vaadi täydellisyyttä yhdessä elämässä. Ne kuvaavat olemassaoloa pitkänä oppimisprosessina, jossa virheet eivät johda ikuiseen tuomioon vaan uuteen mahdollisuuteen ymmärtää. Verrattuna tähän ajatus yhdestä elämästä ja ikuisesta rangaistuksesta näyttää pikemminkin epätoivoiselta yritykseltä pakottaa moraali aikarajaan.

Lue lisää

Niinpä jos ihmiskunnan pahuus todistaa jotakin, se ei ole jälleensyntymisopin virheellisyys, vaan se, kuinka optimistinen ja samalla inhimillinen käsitys idän filosofioilla ihmisestä lopulta on. Ne eivät vaadi ihmistä olemaan valmis, vain matkalla.

Anonyymi00125 kirjoitti:

Niinpä jos ihmiskunnan pahuus todistaa jotakin, se ei ole jälleensyntymisopin virheellisyys, vaan se, kuinka optimistinen ja samalla inhimillinen käsitys idän filosofioilla ihmisestä lopulta on. Ne eivät vaadi ihmistä olemaan valmis, vain matkalla.

Lue lisää

Kristitty dogmaatikko kirjoitti:


"Jälleensyntymisoppi opettaa, että hyvien tekojen kautta valaistuu ja pääsee pois elämän kiertokulusta ja pahaa tekemällä joutuu kärsimään ja yhä uudestaan jälleensyntymään. Miksi ihmiset, jotka tekevät pahaa, tappavat, murhaavat jne. eivät muista tätä, vaan suostuvat yhä uudelleen valitsemaan itselleen kärsimyksen ja jälleensyntymisen uuteen elämään? Luulisi silloin kaikkien ihmisten tavoittelevan hyviä tekoja, että voisivat päästä paremmille "kalavesille" valaistumisen kautta. Ihmisten lisääntyvä pahuus todistaa, että jälleensyntyminen ei ole totta, sillä jos se olisi totta luulisi kaikkien ihmisten tavoittelevan hyviä tekoja, mutta käytäntö todistaa suuren osan ihmiskuntaa olevan suuren pahuuden vallassa. Edellä oleva todistaa myös jälleen ettei jälleensyntymisoppi ole totta."




Dogmaatikon argumentti hyppää perusteettomasti väitteestä toiseen:

“Ihmisten pahuus todistaa, ettei jälleensyntyminen ole totta.”


Tässä tehdään looginen virhe: ihmisten käyttäytymisestä päätellään metafyysisen väitteen totuusarvo. Vaikka ihmiset toimisivatkin pahasti, siitä ei seuraa, että jälleensyntyminen olisi epätosi – aivan kuten moraalinen epäonnistuminen ei tee kristillisestä teologiasta epätotta. Ihmisen kyvyttömyys elää oppinsa mukaan ei ole todiste opin virheellisyydestä.

Tämä tekee selväksi, että koko “todistus” ei oikeastaan todista mitään.

Anonyymi00126 kirjoitti:

Kristitty dogmaatikko kirjoitti:


"Jälleensyntymisoppi opettaa, että hyvien tekojen kautta valaistuu ja pääsee pois elämän kiertokulusta ja pahaa tekemällä joutuu kärsimään ja yhä uudestaan jälleensyntymään. Miksi ihmiset, jotka tekevät pahaa, tappavat, murhaavat jne. eivät muista tätä, vaan suostuvat yhä uudelleen valitsemaan itselleen kärsimyksen ja jälleensyntymisen uuteen elämään? Luulisi silloin kaikkien ihmisten tavoittelevan hyviä tekoja, että voisivat päästä paremmille "kalavesille" valaistumisen kautta. Ihmisten lisääntyvä pahuus todistaa, että jälleensyntyminen ei ole totta, sillä jos se olisi totta luulisi kaikkien ihmisten tavoittelevan hyviä tekoja, mutta käytäntö todistaa suuren osan ihmiskuntaa olevan suuren pahuuden vallassa. Edellä oleva todistaa myös jälleen ettei jälleensyntymisoppi ole totta."




Dogmaatikon argumentti hyppää perusteettomasti väitteestä toiseen:

“Ihmisten pahuus todistaa, ettei jälleensyntyminen ole totta.”


Tässä tehdään looginen virhe: ihmisten käyttäytymisestä päätellään metafyysisen väitteen totuusarvo. Vaikka ihmiset toimisivatkin pahasti, siitä ei seuraa, että jälleensyntyminen olisi epätosi – aivan kuten moraalinen epäonnistuminen ei tee kristillisestä teologiasta epätotta. Ihmisen kyvyttömyys elää oppinsa mukaan ei ole todiste opin virheellisyydestä.

Tämä tekee selväksi, että koko “todistus” ei oikeastaan todista mitään.

Lue lisää

Dogmaatikko olettaa, että ihmisen pitäisi muistaa seuraukset.

Monissa jälleensyntymisoppeihin nojaavissa perinteissä muistamattomuus ei ole virhe, vaan ehto. Juuri samastuminen nykyiseen persoonaan, sen haluihin ja pelkoihin, pitää jälleensyntymisen käynnissä. Jos ihminen muistaisi edelliset elämänsä kuin tilikirjan, koko oppi menettäisi merkityksensä.

Tämä kääntää kritiikin päälaelleen: “ongelma” onkin itse asiassa mekanismi.

Anonyymi00127 kirjoitti:

Dogmaatikko olettaa, että ihmisen pitäisi muistaa seuraukset.

Monissa jälleensyntymisoppeihin nojaavissa perinteissä muistamattomuus ei ole virhe, vaan ehto. Juuri samastuminen nykyiseen persoonaan, sen haluihin ja pelkoihin, pitää jälleensyntymisen käynnissä. Jos ihminen muistaisi edelliset elämänsä kuin tilikirjan, koko oppi menettäisi merkityksensä.

Tämä kääntää kritiikin päälaelleen: “ongelma” onkin itse asiassa mekanismi.

Lue lisää

Jälleensyntymisoppi ei ensisijaisesti ole moraalinen kurinpitoväline, vaan selitysmalli kokemukselle, kärsimykselle ja tietoisuuden kehitykselle. Se ei lupaa, että ihmiset käyttäytyvät hyvin, vaan että teoilla on seurauksia tietoisuuden tasolla – usein hitaasti, epäsuorasti ja epätäydellisesti havaittavalla tavalla.

Anonyymi00128 kirjoitti:

Jälleensyntymisoppi ei ensisijaisesti ole moraalinen kurinpitoväline, vaan selitysmalli kokemukselle, kärsimykselle ja tietoisuuden kehitykselle. Se ei lupaa, että ihmiset käyttäytyvät hyvin, vaan että teoilla on seurauksia tietoisuuden tasolla – usein hitaasti, epäsuorasti ja epätäydellisesti havaittavalla tavalla.

Lue lisää

"Edellä oleva todistaa myös jälleen ettei jälleensyntymisoppi ole totta."

Se argumentti kertoo enemmän sen esittäjän ihmiskuvasta kuin jälleensyntymisopista. Se olettaa ihmisen rationaaliseksi, palkkio–rangaistus-koneeksi, joka toimisi oikein, jos säännöt vain kerrotaan tarpeeksi selvästi.

Idän perinteet lähtevät päinvastaisesta havainnosta: ihminen toimii harvoin tietonsa mukaisesti. Juuri siksi vapautuminen nähdään pitkänä, vaivalloisena ja usein kivuliaana prosessina – ei moraalisena pikakokeena.

Anonyymi00129 kirjoitti:

"Edellä oleva todistaa myös jälleen ettei jälleensyntymisoppi ole totta."

Se argumentti kertoo enemmän sen esittäjän ihmiskuvasta kuin jälleensyntymisopista. Se olettaa ihmisen rationaaliseksi, palkkio–rangaistus-koneeksi, joka toimisi oikein, jos säännöt vain kerrotaan tarpeeksi selvästi.

Idän perinteet lähtevät päinvastaisesta havainnosta: ihminen toimii harvoin tietonsa mukaisesti. Juuri siksi vapautuminen nähdään pitkänä, vaivalloisena ja usein kivuliaana prosessina – ei moraalisena pikakokeena.

Lue lisää

“Ihmisten lisääntyvä pahuus” on tunneväite, ei analyysi

Väite ihmisten lisääntyvästä pahuudesta ei ole neutraali havainto vaan kulttuurinen tunnelma, joka kumpuaa uutisvirrasta ja moraalisesta paniikista. Historiallisesti tarkasteltuna väite on vähintään kyseenalainen. Suuri osa ihmiskunnan historiasta – erityisesti kristillisen Euroopan aikana – oli läpikotaisin väkivaltaisempaa, julmempaa ja armottomampaa kuin nykyhetki. Kidutus oli oikeusjärjestelmän normaali osa, orjuus hyväksytty instituutio ja uskonsodat Jumalan tahdon toteuttamista.

Jos ihmisten pahuus olisi todiste jonkin maailmankuvan virheellisyydestä, kristinuskon olisi pitänyt romahtaa jo vuosisatoja sitten. Näin ei kuitenkaan ajatella, vaan pahuus selitetään ihmisen vajavaisuudella. On paljastavaa, ettei samaa tulkintaa suoda idän filosofioille.

Anonyymi00130 kirjoitti:

“Ihmisten lisääntyvä pahuus” on tunneväite, ei analyysi

Väite ihmisten lisääntyvästä pahuudesta ei ole neutraali havainto vaan kulttuurinen tunnelma, joka kumpuaa uutisvirrasta ja moraalisesta paniikista. Historiallisesti tarkasteltuna väite on vähintään kyseenalainen. Suuri osa ihmiskunnan historiasta – erityisesti kristillisen Euroopan aikana – oli läpikotaisin väkivaltaisempaa, julmempaa ja armottomampaa kuin nykyhetki. Kidutus oli oikeusjärjestelmän normaali osa, orjuus hyväksytty instituutio ja uskonsodat Jumalan tahdon toteuttamista.

Jos ihmisten pahuus olisi todiste jonkin maailmankuvan virheellisyydestä, kristinuskon olisi pitänyt romahtaa jo vuosisatoja sitten. Näin ei kuitenkaan ajatella, vaan pahuus selitetään ihmisen vajavaisuudella. On paljastavaa, ettei samaa tulkintaa suoda idän filosofioille.

Lue lisää

Jos ihmisten pahuus olisi todiste jonkin maailmankuvan virheellisyydestä, kristinuskon olisi pitänyt romahtaa jo vuosisatoja sitten. Näin ei kuitenkaan ajatella, vaan pahuus selitetään ihmisen vajavaisuudella. On paljastavaa, ettei samaa tulkintaa suoda idän filosofioille.

Anonyymi00131 kirjoitti:

Jos ihmisten pahuus olisi todiste jonkin maailmankuvan virheellisyydestä, kristinuskon olisi pitänyt romahtaa jo vuosisatoja sitten. Näin ei kuitenkaan ajatella, vaan pahuus selitetään ihmisen vajavaisuudella. On paljastavaa, ettei samaa tulkintaa suoda idän filosofioille.

Lue lisää

Palkkio–rangaistus-ajattelu ei kuvaa ihmistä realistisesti

Dogmaatikon argumentin ydinolettamus on tämä:
jos ihminen tietäisi seuraukset, hän toimisi oikein.

Tämä oletus ei kestä psykologista, historiallista eikä arkikokemukseen perustuvaa tarkastelua. Ihminen tietää jo nyt, että:

väkivalta tuhoaa

viha satuttaa

ahneus ei tuo kestävää tyydytystä

Silti hän toimii toisin. Ei siksi, ettei tietäisi, vaan siksi ettei ole vapaa sisäisistä pakotteistaan.

Jos tieto ikuisesta helvetistä ei ole estänyt murhia, sotia, hyväksikäyttöä tai julmuuksia kristillisissä kulttuureissa, on täysin perusteetonta vaatia, että jälleensyntymisopin pitäisi tehdä se. Tässä kohdin kritiikki osuu ohi maalin: se kohdistuu oppiin vaatimuksella, jota mikään moraaliteologia ei ole koskaan täyttänyt.

Anonyymi00132 kirjoitti:

Palkkio–rangaistus-ajattelu ei kuvaa ihmistä realistisesti

Dogmaatikon argumentin ydinolettamus on tämä:
jos ihminen tietäisi seuraukset, hän toimisi oikein.

Tämä oletus ei kestä psykologista, historiallista eikä arkikokemukseen perustuvaa tarkastelua. Ihminen tietää jo nyt, että:

väkivalta tuhoaa

viha satuttaa

ahneus ei tuo kestävää tyydytystä

Silti hän toimii toisin. Ei siksi, ettei tietäisi, vaan siksi ettei ole vapaa sisäisistä pakotteistaan.

Jos tieto ikuisesta helvetistä ei ole estänyt murhia, sotia, hyväksikäyttöä tai julmuuksia kristillisissä kulttuureissa, on täysin perusteetonta vaatia, että jälleensyntymisopin pitäisi tehdä se. Tässä kohdin kritiikki osuu ohi maalin: se kohdistuu oppiin vaatimuksella, jota mikään moraaliteologia ei ole koskaan täyttänyt.

Lue lisää

Idän filosofioissa pahuutta ei ymmärretä ensisijaisesti moraalisena kapinana, vaan tietoisuuden vääristymänä:

tietämättömyytenä (avidya)

kiintymyksenä

pelkona

egokeskeisyytenä

Ihminen ei “valitse kärsimystä” tuleviin elämiin sen enempää kuin addikti valitsee riippuvuutensa tai lapsi valitsee kaatua opetellessaan kävelemään. Kärsimys on seurausta keskeneräisyydestä, ei pahuuden rakastamisesta.

Tämä tekee idän opetuksista vähemmän moralistisia mutta syvemmin vastuullisia: ne eivät jaa ihmisiä hyviin ja pahoihin, vaan valveutuneempiin ja vähemmän valveutuneisiin.

Anonyymi00133 kirjoitti:

Idän filosofioissa pahuutta ei ymmärretä ensisijaisesti moraalisena kapinana, vaan tietoisuuden vääristymänä:

tietämättömyytenä (avidya)

kiintymyksenä

pelkona

egokeskeisyytenä

Ihminen ei “valitse kärsimystä” tuleviin elämiin sen enempää kuin addikti valitsee riippuvuutensa tai lapsi valitsee kaatua opetellessaan kävelemään. Kärsimys on seurausta keskeneräisyydestä, ei pahuuden rakastamisesta.

Tämä tekee idän opetuksista vähemmän moralistisia mutta syvemmin vastuullisia: ne eivät jaa ihmisiä hyviin ja pahoihin, vaan valveutuneempiin ja vähemmän valveutuneisiin.

Lue lisää

Jälleensyntyminen ei ole moraalinen koe, vaan eksistentiaalinen kuvaus

Dogmaatikon kritiikki kaatuu myös siihen, että jälleensyntymisoppia kohdellaan ikään kuin se olisi:

“tee oikein, niin pääset pois kierrosta”

Useimmissa idän perinteissä se ei ole tätä. Jälleensyntyminen ei ole palkinto–rangaistusjärjestelmä vaan kuvaus siitä, miten sama tiedostamaton dynamiikka toistaa itseään, kunnes se nähdään läpi. Vapautuminen ei ole hyvän käytöksen palkinto, vaan ymmärryksen seuraus.

Siksi oppi ei tarvitse ihmisten moraalista menestystä todistamaan totuuttaan.


Päinvastoin: ihmisten kompurointi, toistuvat virheet ja kyvyttömyys oppia kerralla ovat juuri se ilmiö, jota oppi yrittää selittää.

Anonyymi00134 kirjoitti:

Jälleensyntyminen ei ole moraalinen koe, vaan eksistentiaalinen kuvaus

Dogmaatikon kritiikki kaatuu myös siihen, että jälleensyntymisoppia kohdellaan ikään kuin se olisi:

“tee oikein, niin pääset pois kierrosta”

Useimmissa idän perinteissä se ei ole tätä. Jälleensyntyminen ei ole palkinto–rangaistusjärjestelmä vaan kuvaus siitä, miten sama tiedostamaton dynamiikka toistaa itseään, kunnes se nähdään läpi. Vapautuminen ei ole hyvän käytöksen palkinto, vaan ymmärryksen seuraus.

Siksi oppi ei tarvitse ihmisten moraalista menestystä todistamaan totuuttaan.


Päinvastoin: ihmisten kompurointi, toistuvat virheet ja kyvyttömyys oppia kerralla ovat juuri se ilmiö, jota oppi yrittää selittää.

Lue lisää

"Jälleensyntymisoppi opettaa, että hyvien tekojen kautta valaistuu ja pääsee pois elämän kiertokulusta ja pahaa tekemällä joutuu kärsimään ja yhä uudestaan jälleensyntymään. Miksi ihmiset, jotka tekevät pahaa, tappavat, murhaavat jne. eivät muista tätä, vaan suostuvat yhä uudelleen valitsemaan itselleen kärsimyksen ja jälleensyntymisen uuteen elämään? Luulisi silloin kaikkien ihmisten tavoittelevan hyviä tekoja, että voisivat päästä paremmille "kalavesille" valaistumisen kautta. Ihmisten lisääntyvä pahuus todistaa, että jälleensyntyminen ei ole totta, sillä jos se olisi totta luulisi kaikkien ihmisten tavoittelevan hyviä tekoja, mutta käytäntö todistaa suuren osan ihmiskuntaa olevan suuren pahuuden vallassa. Edellä oleva todistaa myös jälleen ettei jälleensyntymisoppi ole totta."



Yhden elämän moraali vs. pitkän kasvun näkemys


Ajatus yhdestä elämästä ja ikuisesta rangaistuksesta nojaa äärimmäiseen oletukseen: että rajallinen, kulttuurisesti ja psykologisesti sidottu olento olisi täysin vastuullinen ikuisesta kohtalostaan yhden elämän aikana. Tämä ei ole realistinen vaan pikemminkin epätoivoinen ihmiskuva.

Jälleensyntymisoppi lähtee vaatimattomammasta mutta inhimillisemmästä oletuksesta: että ihminen oppii hitaasti, usein virheiden kautta, eikä kasvu mahdu yhteen elämään. Tässä kehyksessä pahuus ei ole todiste opin virheellisyydestä, vaan osoitus siitä, miksi kasvulle ylipäätään tarvitaan aikaa.

Anonyymi00135 kirjoitti:

"Jälleensyntymisoppi opettaa, että hyvien tekojen kautta valaistuu ja pääsee pois elämän kiertokulusta ja pahaa tekemällä joutuu kärsimään ja yhä uudestaan jälleensyntymään. Miksi ihmiset, jotka tekevät pahaa, tappavat, murhaavat jne. eivät muista tätä, vaan suostuvat yhä uudelleen valitsemaan itselleen kärsimyksen ja jälleensyntymisen uuteen elämään? Luulisi silloin kaikkien ihmisten tavoittelevan hyviä tekoja, että voisivat päästä paremmille "kalavesille" valaistumisen kautta. Ihmisten lisääntyvä pahuus todistaa, että jälleensyntyminen ei ole totta, sillä jos se olisi totta luulisi kaikkien ihmisten tavoittelevan hyviä tekoja, mutta käytäntö todistaa suuren osan ihmiskuntaa olevan suuren pahuuden vallassa. Edellä oleva todistaa myös jälleen ettei jälleensyntymisoppi ole totta."



Yhden elämän moraali vs. pitkän kasvun näkemys


Ajatus yhdestä elämästä ja ikuisesta rangaistuksesta nojaa äärimmäiseen oletukseen: että rajallinen, kulttuurisesti ja psykologisesti sidottu olento olisi täysin vastuullinen ikuisesta kohtalostaan yhden elämän aikana. Tämä ei ole realistinen vaan pikemminkin epätoivoinen ihmiskuva.

Jälleensyntymisoppi lähtee vaatimattomammasta mutta inhimillisemmästä oletuksesta: että ihminen oppii hitaasti, usein virheiden kautta, eikä kasvu mahdu yhteen elämään. Tässä kehyksessä pahuus ei ole todiste opin virheellisyydestä, vaan osoitus siitä, miksi kasvulle ylipäätään tarvitaan aikaa.

Lue lisää

"Jälleensyntymisoppi opettaa, että hyvien tekojen kautta valaistuu ja pääsee pois elämän kiertokulusta ja pahaa tekemällä joutuu kärsimään ja yhä uudestaan jälleensyntymään. Miksi ihmiset, jotka tekevät pahaa, tappavat, murhaavat jne. eivät muista tätä, vaan suostuvat yhä uudelleen valitsemaan itselleen kärsimyksen ja jälleensyntymisen uuteen elämään? Luulisi silloin kaikkien ihmisten tavoittelevan hyviä tekoja, että voisivat päästä paremmille "kalavesille" valaistumisen kautta. Ihmisten lisääntyvä pahuus todistaa, että jälleensyntyminen ei ole totta, sillä jos se olisi totta luulisi kaikkien ihmisten tavoittelevan hyviä tekoja, mutta käytäntö todistaa suuren osan ihmiskuntaa olevan suuren pahuuden vallassa. Edellä oleva todistaa myös jälleen ettei jälleensyntymisoppi ole totta."



Fanaattinen kristitty dogmaatikko rakentaa kritiikkinsä oletukselle, että jos jälleensyntyminen olisi totta, ihmisten pitäisi muistaa aiemmat elämänsä ja toimia niiden perusteella rationaalisesti.

Tämä oletus on kokonaan virheellinen.

Muistamattomuus ei siis kumoa jälleensyntymää sen enempää kuin se kumoaa kristillisen opin taivaasta ja helvetistä. Jos rangaistuksen tieto automaattisesti estäisi pahan tekemisen, yksikään kristitty ei tekisi syntiä tietäessään helvetin mahdollisuuden, mutta käytäntö osoittaa muuta.

Anonyymi00136 kirjoitti:

"Jälleensyntymisoppi opettaa, että hyvien tekojen kautta valaistuu ja pääsee pois elämän kiertokulusta ja pahaa tekemällä joutuu kärsimään ja yhä uudestaan jälleensyntymään. Miksi ihmiset, jotka tekevät pahaa, tappavat, murhaavat jne. eivät muista tätä, vaan suostuvat yhä uudelleen valitsemaan itselleen kärsimyksen ja jälleensyntymisen uuteen elämään? Luulisi silloin kaikkien ihmisten tavoittelevan hyviä tekoja, että voisivat päästä paremmille "kalavesille" valaistumisen kautta. Ihmisten lisääntyvä pahuus todistaa, että jälleensyntyminen ei ole totta, sillä jos se olisi totta luulisi kaikkien ihmisten tavoittelevan hyviä tekoja, mutta käytäntö todistaa suuren osan ihmiskuntaa olevan suuren pahuuden vallassa. Edellä oleva todistaa myös jälleen ettei jälleensyntymisoppi ole totta."



Fanaattinen kristitty dogmaatikko rakentaa kritiikkinsä oletukselle, että jos jälleensyntyminen olisi totta, ihmisten pitäisi muistaa aiemmat elämänsä ja toimia niiden perusteella rationaalisesti.

Tämä oletus on kokonaan virheellinen.

Muistamattomuus ei siis kumoa jälleensyntymää sen enempää kuin se kumoaa kristillisen opin taivaasta ja helvetistä. Jos rangaistuksen tieto automaattisesti estäisi pahan tekemisen, yksikään kristitty ei tekisi syntiä tietäessään helvetin mahdollisuuden, mutta käytäntö osoittaa muuta.

Lue lisää

Me emme ei myöskään oleta ihmisen toimivan kylmän rationaalisesti moraalisten seurausten perusteella. Ihminen toimii kolmen luonnonlaadun – hyvyys, intohimo ja tietämättömyys – vaikutuksen alaisena.

Paha syntyy pääasiassa intohimon ja tietämättömyyden tiloissa, joissa ihminen ei toimi pitkän aikavälin harkinnan vaan himon, vihan, pelon ja harhan ohjaamana. Sama ilmiö näkyy jo yhdessä elämässä: ihminen tietää tekojensa haitalliset seuraukset ja tekee silti niin. Tieto ei itsessään vapauta ihmistä käyttäytymään oikein.


Fanaattinen kristitty dogmaatikko rakentaa kritiikkinsä oletukselle, että jos jälleensyntyminen olisi totta, ihmisten pitäisi muistaa aiemmat elämänsä ja toimia niiden perusteella rationaalisesti.

Väite, jonka mukaan pahuuden lisääntyminen todistaisi jälleensyntymän epätodeksi, perustuu samaan väärään oletukseen.

Kristinuskon sisällä pahuuden lisääntyminen nähdään usein "lopun aikojen merkkinä", eikä kukaan pidä sitä todisteena Jumalan olemattomuudesta. On epäjohdonmukaista soveltaa eri standardia toiseen traditioon.

Anonyymi00137 kirjoitti:

Me emme ei myöskään oleta ihmisen toimivan kylmän rationaalisesti moraalisten seurausten perusteella. Ihminen toimii kolmen luonnonlaadun – hyvyys, intohimo ja tietämättömyys – vaikutuksen alaisena.

Paha syntyy pääasiassa intohimon ja tietämättömyyden tiloissa, joissa ihminen ei toimi pitkän aikavälin harkinnan vaan himon, vihan, pelon ja harhan ohjaamana. Sama ilmiö näkyy jo yhdessä elämässä: ihminen tietää tekojensa haitalliset seuraukset ja tekee silti niin. Tieto ei itsessään vapauta ihmistä käyttäytymään oikein.


Fanaattinen kristitty dogmaatikko rakentaa kritiikkinsä oletukselle, että jos jälleensyntyminen olisi totta, ihmisten pitäisi muistaa aiemmat elämänsä ja toimia niiden perusteella rationaalisesti.

Väite, jonka mukaan pahuuden lisääntyminen todistaisi jälleensyntymän epätodeksi, perustuu samaan väärään oletukseen.

Kristinuskon sisällä pahuuden lisääntyminen nähdään usein "lopun aikojen merkkinä", eikä kukaan pidä sitä todisteena Jumalan olemattomuudesta. On epäjohdonmukaista soveltaa eri standardia toiseen traditioon.

Lue lisää

Fanaattinen kristitty dogmaatikko rakentaa kritiikkinsä oletukselle, että jos jälleensyntyminen olisi totta, ihmisten pitäisi muistaa aiemmat elämänsä ja toimia niiden perusteella rationaalisesti.

Väite, jonka mukaan pahuuden lisääntyminen todistaisi jälleensyntymän epätodeksi, perustuu samaan väärään oletukseen.

Anonyymi00138 kirjoitti:

Fanaattinen kristitty dogmaatikko rakentaa kritiikkinsä oletukselle, että jos jälleensyntyminen olisi totta, ihmisten pitäisi muistaa aiemmat elämänsä ja toimia niiden perusteella rationaalisesti.

Väite, jonka mukaan pahuuden lisääntyminen todistaisi jälleensyntymän epätodeksi, perustuu samaan väärään oletukseen.

Lue lisää

Kristinuskon sisällä pahuuden lisääntyminen nähdään usein "lopun aikojen merkkinä", eikä kukaan pidä sitä todisteena Jumalan olemattomuudesta. On epäjohdonmukaista soveltaa eri standardia toiseen traditioon.

Anonyymi00139 kirjoitti:

Kristinuskon sisällä pahuuden lisääntyminen nähdään usein "lopun aikojen merkkinä", eikä kukaan pidä sitä todisteena Jumalan olemattomuudesta. On epäjohdonmukaista soveltaa eri standardia toiseen traditioon.

Lue lisää

Lisäksi kristillisen keppi ja porkkana -uskonnon edustajan kritiikki kohdistuu oppiin, jota "idän saatanalliset opit" eivät edes opeta.

Vapautuminen ei perustu hyvien tekojen keräämiseen eikä moraaliseen ansiolaskentaan. Hyvät ja pahat teot sitovat yhä samsaran kiertokulkuun.

Karma selittää olosuhteet, ei vapautusta.

Lopulta ihmisen moraalinen heikkous ei kumoa jälleensyntymän opetusta sen enempää kuin se kumoaa kristillisen "pelastusopin". Se, että ihmiset tekevät pahaa tietäessään seuraukset, kertoo enemmän ihmisen psykologisesta ja hengellisestä tilasta kuin siitä, ovatko metafyysiset opetukset totta vai eivät.

Anonyymi00140 kirjoitti:

Lisäksi kristillisen keppi ja porkkana -uskonnon edustajan kritiikki kohdistuu oppiin, jota "idän saatanalliset opit" eivät edes opeta.

Vapautuminen ei perustu hyvien tekojen keräämiseen eikä moraaliseen ansiolaskentaan. Hyvät ja pahat teot sitovat yhä samsaran kiertokulkuun.

Karma selittää olosuhteet, ei vapautusta.

Lopulta ihmisen moraalinen heikkous ei kumoa jälleensyntymän opetusta sen enempää kuin se kumoaa kristillisen "pelastusopin". Se, että ihmiset tekevät pahaa tietäessään seuraukset, kertoo enemmän ihmisen psykologisesta ja hengellisestä tilasta kuin siitä, ovatko metafyysiset opetukset totta vai eivät.

Lue lisää

Kristillisen keppi ja porkkana -uskonnon edustajan kritiikki kohdistuu oppiin, jota "idän saatanalliset opit" eivät edes opeta.

Dogmaattinen kauhudramaturgi kirjoitti:

"Karman lain kautta pahantekijä tehdessään pahaa toteuttaa koston ja rangaistuksen sille jolle pahaa on tehty. Tämä tarkoittaa sitä, että karman lakiin uskovat uskonnot syyllistävät joka tapauksessa ihmistä, jota paha teko kohtaa. On päivänselvää, että karman laki ja jälleensyntyminen on sielunvihollisen eksytys, jossa ihminen joutuu kantamaan raskasta syyllisyyden taakkaa, joka kerta kun häntä kohtaan tehdään pahoja tekoja tai kun hän joutuu kohtamaan pahaa elämässään. Karman laki opetus on järkyttävä opetus, joka vääristää oikean ja väärän olemuksen. Synti vääristää aina oikean ja väärän."

"Tämä tarkoittaa sitä, että karman lakiin uskovat uskonnot syyllistävät joka tapauksessa ihmistä, jota paha teko kohtaa"

PÄINVASTOIN, KARMAN LAIN MUKAAN HENKILÖ, JOKA EI AUTA APUA TARVITSEVAA HENKILÖÄ, JOS HÄN PYSTYY SIIHEN, SAA HUONOA KARMAA. EI OLE KENENKÄÄN ASIA, MIKSI JOKU ON HUONOSSA TILANTEESSA, ME KAIKKI OLEMME OLLEET HUONOSSA TILANTEESSA JOSSAIN VAIHEESSA.



Dogmaattinen kauhudramaturgi kirjoitti:

"Tämä tarkoittaa sitä, että karman lakiin uskovat uskonnot syyllistävät joka tapauksessa ihmistä, jota paha teko kohtaa"

KUKAAN TÄYSJÄRKINEN EI KOSKAAN SYYTTÄISI KETÄÄN KÄRSIVÄÄ, EI KOSKAAN, JOS HÄN TIETÄISI EDES VÄHÄN SIITÄ, MITEN KARMAN LAKI TOIMII.


"Tämä tarkoittaa sitä, että karman lakiin uskovat uskonnot syyllistävät joka tapauksessa ihmistä, jota paha teko kohtaa"


KARMAN LAKI ON KAIKISSA MAAPALLON USKONNOISSA, MUTTA SIITÄ KÄYTETÄÄN ERI SANOJA, KARMAN LAKI ON MYÖS KRISTINUSKOSSA.

Anonyymi00141 kirjoitti:

Kristillisen keppi ja porkkana -uskonnon edustajan kritiikki kohdistuu oppiin, jota "idän saatanalliset opit" eivät edes opeta.

Dogmaattinen kauhudramaturgi kirjoitti:

"Karman lain kautta pahantekijä tehdessään pahaa toteuttaa koston ja rangaistuksen sille jolle pahaa on tehty. Tämä tarkoittaa sitä, että karman lakiin uskovat uskonnot syyllistävät joka tapauksessa ihmistä, jota paha teko kohtaa. On päivänselvää, että karman laki ja jälleensyntyminen on sielunvihollisen eksytys, jossa ihminen joutuu kantamaan raskasta syyllisyyden taakkaa, joka kerta kun häntä kohtaan tehdään pahoja tekoja tai kun hän joutuu kohtamaan pahaa elämässään. Karman laki opetus on järkyttävä opetus, joka vääristää oikean ja väärän olemuksen. Synti vääristää aina oikean ja väärän."

"Tämä tarkoittaa sitä, että karman lakiin uskovat uskonnot syyllistävät joka tapauksessa ihmistä, jota paha teko kohtaa"

PÄINVASTOIN, KARMAN LAIN MUKAAN HENKILÖ, JOKA EI AUTA APUA TARVITSEVAA HENKILÖÄ, JOS HÄN PYSTYY SIIHEN, SAA HUONOA KARMAA. EI OLE KENENKÄÄN ASIA, MIKSI JOKU ON HUONOSSA TILANTEESSA, ME KAIKKI OLEMME OLLEET HUONOSSA TILANTEESSA JOSSAIN VAIHEESSA.



Dogmaattinen kauhudramaturgi kirjoitti:

"Tämä tarkoittaa sitä, että karman lakiin uskovat uskonnot syyllistävät joka tapauksessa ihmistä, jota paha teko kohtaa"

KUKAAN TÄYSJÄRKINEN EI KOSKAAN SYYTTÄISI KETÄÄN KÄRSIVÄÄ, EI KOSKAAN, JOS HÄN TIETÄISI EDES VÄHÄN SIITÄ, MITEN KARMAN LAKI TOIMII.


"Tämä tarkoittaa sitä, että karman lakiin uskovat uskonnot syyllistävät joka tapauksessa ihmistä, jota paha teko kohtaa"


KARMAN LAKI ON KAIKISSA MAAPALLON USKONNOISSA, MUTTA SIITÄ KÄYTETÄÄN ERI SANOJA, KARMAN LAKI ON MYÖS KRISTINUSKOSSA.

Lue lisää

"Edellä oleva todistaa myös jälleen ettei jälleensyntymisoppi ole totta."

Se argumentti kertoo enemmän sen esittäjän ihmiskuvasta kuin jälleensyntymisopista. Se olettaa ihmisen rationaaliseksi, palkkio–rangaistus-koneeksi, joka toimisi oikein, jos säännöt vain kerrotaan tarpeeksi selvästi.

Anonyymi00142 kirjoitti:

"Edellä oleva todistaa myös jälleen ettei jälleensyntymisoppi ole totta."

Se argumentti kertoo enemmän sen esittäjän ihmiskuvasta kuin jälleensyntymisopista. Se olettaa ihmisen rationaaliseksi, palkkio–rangaistus-koneeksi, joka toimisi oikein, jos säännöt vain kerrotaan tarpeeksi selvästi.

Lue lisää

Yhden elämän moraali vs. pitkän kasvun näkemys


Ajatus yhdestä elämästä ja ikuisesta rangaistuksesta nojaa äärimmäiseen oletukseen: että rajallinen, kulttuurisesti ja psykologisesti sidottu olento olisi täysin vastuullinen ikuisesta kohtalostaan yhden elämän aikana. Tämä ei ole realistinen vaan pikemminkin epätoivoinen ihmiskuva.

Jälleensyntymisoppi lähtee vaatimattomammasta mutta inhimillisemmästä oletuksesta: että ihminen oppii hitaasti, usein virheiden kautta, eikä kasvu mahdu yhteen elämään. Tässä kehyksessä pahuus ei ole todiste opin virheellisyydestä, vaan osoitus siitä, miksi kasvulle ylipäätään tarvitaan aikaa.

Anonyymi00140 kirjoitti:

Lisäksi kristillisen keppi ja porkkana -uskonnon edustajan kritiikki kohdistuu oppiin, jota "idän saatanalliset opit" eivät edes opeta.

Vapautuminen ei perustu hyvien tekojen keräämiseen eikä moraaliseen ansiolaskentaan. Hyvät ja pahat teot sitovat yhä samsaran kiertokulkuun.

Karma selittää olosuhteet, ei vapautusta.

Lopulta ihmisen moraalinen heikkous ei kumoa jälleensyntymän opetusta sen enempää kuin se kumoaa kristillisen "pelastusopin". Se, että ihmiset tekevät pahaa tietäessään seuraukset, kertoo enemmän ihmisen psykologisesta ja hengellisestä tilasta kuin siitä, ovatko metafyysiset opetukset totta vai eivät.

Lue lisää

Kristillisessä ihmisiä manipuloivassa polemiikassa karman laki ja jälleensyntyminen leimataan usein julmiksi. Samalla kuitenkin puolustetaan oppia ikuisesta helvetistä, jossa suuri osa koskaan eläneestä ihmiskunnasta kärsii päättymättömästi. Tämä asettaa väistämättä kysymyksen moraalisen ajattelun johdonmukaisuudesta. Kuinka tilapäinen kärsimys, joka johtuu yksilön teoista ja jonka tarkoituksena on opettaa ja ohjata sielua eteenpäin, voidaan nähdä julmana, mutta ääretön rangaistus rajallisista teoista ei?



Lisäksi kärsimys karman seurauksena ei ole koston väline, vaan pedagoginen seuraus. Se on ajallista, rajallista ja sidottu kasvuun. Sielu ei ole tuomittu ikuisesti, vaan sille annetaan yhä uusia mahdollisuuksia ymmärtää, muuttua ja lopulta vapautua.


Kärsimys ei ole päämäärä, vaan seuraus, joka menettää merkityksensä vapautumisen myötä.


Ikuinen kidutus sen sijaan ei opeta, ei puhdista eikä vapauta. Se ainoastaan jatkuu.

Anonyymi00144 kirjoitti:

Kristillisessä ihmisiä manipuloivassa polemiikassa karman laki ja jälleensyntyminen leimataan usein julmiksi. Samalla kuitenkin puolustetaan oppia ikuisesta helvetistä, jossa suuri osa koskaan eläneestä ihmiskunnasta kärsii päättymättömästi. Tämä asettaa väistämättä kysymyksen moraalisen ajattelun johdonmukaisuudesta. Kuinka tilapäinen kärsimys, joka johtuu yksilön teoista ja jonka tarkoituksena on opettaa ja ohjata sielua eteenpäin, voidaan nähdä julmana, mutta ääretön rangaistus rajallisista teoista ei?



Lisäksi kärsimys karman seurauksena ei ole koston väline, vaan pedagoginen seuraus. Se on ajallista, rajallista ja sidottu kasvuun. Sielu ei ole tuomittu ikuisesti, vaan sille annetaan yhä uusia mahdollisuuksia ymmärtää, muuttua ja lopulta vapautua.


Kärsimys ei ole päämäärä, vaan seuraus, joka menettää merkityksensä vapautumisen myötä.


Ikuinen kidutus sen sijaan ei opeta, ei puhdista eikä vapauta. Se ainoastaan jatkuu.

Lue lisää

Jos edes yksi tietoinen olento joutuisi kärsimään loputtomasti ilman mahdollisuutta muuttua, olisi jo syytä puhua julmuudesta. Mutta kun oppi olettaa, että enemmistö ihmiskunnasta on ikuisesti "kadotettu", joudutaan kohtaamaan vakava moraalinen ongelma. Tällöin "jumalallinen" oikeudenmukaisuus ei enää näytä oikeudenmukaisuudelta, vaan KOSTOLTA, joka ylittää suhteellisuuden rajat.

Tässä kohdin käsitteet alkavat sekoittua. Se, mitä kutsutaan hyväksi, alkaa muistuttaa pahaa, ja se, mitä kutsutaan rakastavaksi Jumalaksi, alkaa muistuttaa tuomitsevaa tyrannia.


. Kärsimys ilman loppua ei ole rakkautta, eikä sitä voi tehdä pyhäksi pelkällä nimilapulla.

Anonyymi00145 kirjoitti:

Jos edes yksi tietoinen olento joutuisi kärsimään loputtomasti ilman mahdollisuutta muuttua, olisi jo syytä puhua julmuudesta. Mutta kun oppi olettaa, että enemmistö ihmiskunnasta on ikuisesti "kadotettu", joudutaan kohtaamaan vakava moraalinen ongelma. Tällöin "jumalallinen" oikeudenmukaisuus ei enää näytä oikeudenmukaisuudelta, vaan KOSTOLTA, joka ylittää suhteellisuuden rajat.

Tässä kohdin käsitteet alkavat sekoittua. Se, mitä kutsutaan hyväksi, alkaa muistuttaa pahaa, ja se, mitä kutsutaan rakastavaksi Jumalaksi, alkaa muistuttaa tuomitsevaa tyrannia.


. Kärsimys ilman loppua ei ole rakkautta, eikä sitä voi tehdä pyhäksi pelkällä nimilapulla.

Lue lisää

Ongelma ei lopulta ole uskossa sinänsä, vaan vaatimuksessa hyväksyä sisäinen ristiriita ajattelematta sitä loppuun asti. Kun ihmiseltä vaaditaan uskoa oppiin, joka loukkaa hänen omaa moraalista intuitiotaan, häntä pyydetään vaientamaan järkensä ja myötätuntonsa. Se ei jalosta ihmistä, vaan kovettaa.


Pitkällä aikavälillä se normalisoi julmuuden ja kutsuu sitä hyveeksi.


"Idän saatanalliset opit" vaadi tällaista uhrausta. Se ei pyydä ihmistä lakkaamaan olemasta moraalinen olento uskon nimissä.

Päinvastoin se lähtee siitä, että todellinen jumalallinen järjestys ei voi olla ristiriidassa myötätunnon, oikeudenmukaisuuden ja järjen kanssa, koska nämä ovat jo itsessään heijastuksia jumalallisesta todellisuudesta.

Anonyymi00146 kirjoitti:

Ongelma ei lopulta ole uskossa sinänsä, vaan vaatimuksessa hyväksyä sisäinen ristiriita ajattelematta sitä loppuun asti. Kun ihmiseltä vaaditaan uskoa oppiin, joka loukkaa hänen omaa moraalista intuitiotaan, häntä pyydetään vaientamaan järkensä ja myötätuntonsa. Se ei jalosta ihmistä, vaan kovettaa.


Pitkällä aikavälillä se normalisoi julmuuden ja kutsuu sitä hyveeksi.


"Idän saatanalliset opit" vaadi tällaista uhrausta. Se ei pyydä ihmistä lakkaamaan olemasta moraalinen olento uskon nimissä.

Päinvastoin se lähtee siitä, että todellinen jumalallinen järjestys ei voi olla ristiriidassa myötätunnon, oikeudenmukaisuuden ja järjen kanssa, koska nämä ovat jo itsessään heijastuksia jumalallisesta todellisuudesta.

Lue lisää

Karman laki on julma, jälleensyntyminen on julmaa, mutta ikuinen kidutus ei ole julmaa? Millä tasolla te oikeasti olette? Ihmisen tasolla?

Toisin sanoen, jos ihminen karmansa takia kärsii tilapäisesti, vain kerran tai muutaman kerran maan päällä, se on mielestänne julmaa, mutta jos suurin osa koskaan eläneestä ihmiskunnasta kärsii ikuisesti helvetissä, se ei ole julmaa.

Jos edes yksi elävä olento joutuu kärsimään helvetissä ikuisesti, tai vaikka eläin tai lintu, sekin on julmaa.

Mitä edes sanoa siitä, että suurin osa koskaan eläneestä ihmiskunnasta kärsii ikuisessa helvetissä?

Ettekö ymmärrä, että sekoitatte hyvän ja pahan, Saatanan ja Jumalan käsitteet?

Te kutsutte Saatanaa Jumalaksi.

Mutta se, mistä on tullut vallitseva kuva kristillisestä uskosta, kertoo meille, että meidän on pakko uskoa se, ja siksi meidän on tultava hölmöiksi. Se vaatii meitä jättämään ristiriidan kokonaan huomiotta. Se vaatii myös, että meistä tulee - syvällä ja kestävällä tasolla - päättäväisesti ja omahyväisesti julmia.

Anonyymi00147 kirjoitti:

Karman laki on julma, jälleensyntyminen on julmaa, mutta ikuinen kidutus ei ole julmaa? Millä tasolla te oikeasti olette? Ihmisen tasolla?

Toisin sanoen, jos ihminen karmansa takia kärsii tilapäisesti, vain kerran tai muutaman kerran maan päällä, se on mielestänne julmaa, mutta jos suurin osa koskaan eläneestä ihmiskunnasta kärsii ikuisesti helvetissä, se ei ole julmaa.

Jos edes yksi elävä olento joutuu kärsimään helvetissä ikuisesti, tai vaikka eläin tai lintu, sekin on julmaa.

Mitä edes sanoa siitä, että suurin osa koskaan eläneestä ihmiskunnasta kärsii ikuisessa helvetissä?

Ettekö ymmärrä, että sekoitatte hyvän ja pahan, Saatanan ja Jumalan käsitteet?

Te kutsutte Saatanaa Jumalaksi.

Mutta se, mistä on tullut vallitseva kuva kristillisestä uskosta, kertoo meille, että meidän on pakko uskoa se, ja siksi meidän on tultava hölmöiksi. Se vaatii meitä jättämään ristiriidan kokonaan huomiotta. Se vaatii myös, että meistä tulee - syvällä ja kestävällä tasolla - päättäväisesti ja omahyväisesti julmia.

Lue lisää

Jos yksittäinen ihminen kärsii hetkellisesti karmansa seurauksena, se voidaan nähdä opetuksena, ei julmuutena. Mutta jos koko ihmiskunta tuomitaan ikuisesti helvettiin, pysyvästi ja ilman toivoa, silloin julmuus on lopullinen ja ehdoton.


Miksi hetkellinen, rajallinen seuraus näyttäytyy julmalta, mutta ääretön kärsimys hyväksyttävältä?


Todellinen jumalallinen järjestys ei riko myötätunnon, oikeudenmukaisuuden ja järjen lakeja; oppi, joka vaatii hyväksymään sisäisen ristiriidan ja vaientamaan moraalisen intuitionsa, ei ole Jumalan rakkauden heijastus, vaan ihmisen kovettamista ja sokeaksi tekemistä.