..koskaan "jänistäneet" rakkauden edessä.
..voiko pelko olla myös suojaava intuutio.
..onkohan enemmän surua siitä että on uskaltautunut,,vai siitä että on jänistänyt.
Ette muten arvaa misk näitä kyselen ;)
..voiko pelko olla myös suojaava intuutio.
..onkohan enemmän surua siitä että on uskaltautunut,,vai siitä että on jänistänyt.
Ette muten arvaa misk näitä kyselen ;)
Vastaukset 5
Vanhimmat
omaan käyttäytymismalliini...juoksen aina ensin karkuun....tai no aina ja aina..en minä nyt niin monta kertaa ole rakastunut.
Sitten jos toinen on tarpeeksi sinnikäs saattaa asiasta tullakkin jotain.
Kyllä se taitaa tuo pettymisen pelko tehdä tämmöistä höperöä ihmiselle.
Onnea uskaltautumisellesi.....
Minä liputan rohkaistumisen puolesta. Elämässä ei taida paljoa saada, ellei välillä ota riskejä.
Mitään takeita ei onnistumisesta ole, mutta mahdollisuus onnistumiseen kyllä. Jos ei uskalla, ei anna edes tilaisuutta mahdollisuudelle.
Jo rakastumisen alkuaika on niin ihanaa, että pelkästään niidenkin muistijälkien takia kannattaa.
Suosittelen siis lämpimästi: Uskalla rakastaa!
Täynnä pieniä riskejä...
Elämätön elämä se vasta surullista oliskin
Rohkeasti vaan...
tullut jänistettyä...(ujo luonne jarruttelee)..ja onhan siitä surua puseroon tullut..
Jos olet rakastunut: sydän puhuu ensin, sitten Sinä ja viimeiseksi järki!
OK -vanhemmiten:
Ensin järki, sitten sydän tai.. oliko se Sinä - MITÄ järkeä tässä on - KÄÄK?