Kannattaa syödä kiltisti antipsykoosilääkkeet jos sairastat skitsofreniaa

Anonyymi-ap

Kerron teille nyt hieman omakohtaisia faktoja ja kokemuksia tämän valtavan disinformaatiotulvan keskellä. Varsinkin mielensairauden nimeltä skitsofrenia oikeat hoitosuositukset tuntuvat nykyään hukkuvan internetin disinformaatioon, mikä on hyvin traagista minusta. En nimeä ketään, mutta jos tänne palstalle olette eksyneet, niin varmaan olette myös törmänneet näihin huru-ukkoihin ja -akkoihin, jotka päivätolkulla levittävät valheitaan (varmaan myös useammalla nimimerkillä kerrallaan) skitsofreniasta sekä täällä että internetissä yleensäkin. Aloitetaan...

Minulla on skitsofrenia. Olen myös kokemusasiantuntija ja saanut psykoedukaatiota kuntoutuksessa. Mielisairaalassa on tullut käytyä sekä potilaana että "hoitajana". En ole lääkäri tai psykiatri, mutta minulla on hieman (muutaman vuoden) omakohtaista kokemusta potilaana kuntoutujista ja heidän ongelmistaan.

Suomen väestöstä 0,5–1,5 % sairastaa skitsofreniaa. Tämän perusteella Suomessa on noin 55 000–65 000 skitsofreniapotilasta. Jos tapaat "internettissä" tai jossain pellepalstoilla tai -blogeissa 1-2 "parantunutta" niin onneksi olkoon (!), se on kärpäsen paska kokonaisuuden kannalta. Olen henkilökohtaisesti mielisairaalassa tavannut useamman ihmisen, jotka ovat olleet skitsofreniapotilaita ja keskeyttäneet antipsykoosilääkityksen kuka mistäkin syystä. Lääkityksen keskeytyksen jälkeen he ovat päätyneet takaisin mielisairaalaan ilmeisestikin psykoosissa. Tämä on käsittääkseni "tyypillinen tarina": Ensin lopetetaan lääkitys, päädytään uudestaan sairaalaan, jossa lääkitys taas aloitetaan, päästään sairaalasta, voidaan lääkityksen voimalla paremmin ja koetaan parantuneen, sitten lopetetaan lääkitys ja aloitetaan alusta. Jokainen uusiutuva psykoosi pahimmassa tapauksessa vahingoittaa aivoja ja olen tavannut muutaman todella pahassa jamassa olevan usean psykoosin kokeneen vanhemman ihmisen, joista jo päälle päin näkee, että toistuvat psykoosit ovat heikentäneet kognitiivisia kykyjä. Psykoedukaatiossa puhuttiin stressi-alttius mallista ja toistuvien psykoosien vahingollisesta vaikutuksesta, joten siihen perustan osan näkemyksestäni.

Sitten niistä lääkkeistä enemmän. Itse olen syönyt antipsykoottisia lääkkeitä yli 15 vuotta ja sivuvaikutukset ovat olleet aika minimaaliset. Lääkärit ja psykiatrit ovat olleet hyvin valmiita vaihtamaan lääkettä, jos sivuvaikutukset ovat olleet liian kiusallisia. Painoa valitettavasti on, vaikka lääkkeet itsessään eivät käsittääkseni juurikaan sisällä kaloreita. Epäterveellisistä ruokailutavoista ja päihteiden käytöstä kärsivät tosin muutkin kuin skitsofreniaa sairastavat. Lääkkeiden kiltisti syöminen on kohdallani varmistanut sen, että en ole päätynyt enää mielisairaalaan, mielialani on hyvä, joskus jopa erinomainen, ja työkykyäkin on. Olen pystynyt muilta oppimalla ja antipsykoottista lääkitystä säntillisesti käyttämällä välttämään psykoosi- ja sairaalakierteen. Lisäksi on vaihtoehtona pistokset, jos lääketablettien syöminen on liian haastavaa tai jostain syystä unohtuu. Se mikä ei kannata, on demonisoida lääkehoitoa, psykiatriaa, luonnontieteitä kuten biokemiaa, ja yleensäkin sitä, mikä pitää (kymmenet?) tuhannet ihmiset poissa mielisairaaloista. Kiitos jos jaksoit lukea ja jos et vielä ole mennyt antipsykiatrian hörhöön kaninkoloon niin toivottavasti et tämän viestin jälkeen menekään.

671

2830

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi

      Onko ns mielisairaus pysyvä oire? Eikö ihminen koko elinikänsä ajan elämänkokemusten myötä ajatuksiltaan saa erilaista näkökulmaa ympäröivään muutokseen maailmassa kuin myös itseensä.Ei ole kahta samankaltaista mielialaa. Toki lääkityksillä voi oireisiin saada apua mutta ei lääkkeet mitään mielisairauksien paranna, estää vaan aivojen toimintaa ja ihmistä kokonaisuutenakin toimimaan . Lääkitys lamaa ja voi olla jos ei todellisuutta kestä niin sitten vaan vetää pillereitä ja elää omassa hutussaan, oma valinta jokaisella.

      • Anonyymi

        Lääkitys siis hillitsee oireita. Se on toivottavaa.


      • Anonyymi

        Skitsofrenia ei ole pelkkä mieliala, skitsofrenia on sairaus.
        Mielisairaus ( nyk. psykiatrinen sairaus ) ei ole oire, vaan siihen liittyy oireita.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Skitsofrenia ei ole pelkkä mieliala, skitsofrenia on sairaus.
        Mielisairaus ( nyk. psykiatrinen sairaus ) ei ole oire, vaan siihen liittyy oireita.

        Tähän voi tulevaisuudessa tulla parannuskeino... Geeniterapia on alustavasti lupaava


      • Anonyymi

        Koko lääketiedehän perustuu siihen että ns. "oireet" "hoidetaan" pois, kun taas pitäisi keskittyä ymmärtämään että mistä se sairaus johtuu tai tulee. Jos ihmisellä alkaa tulla outoja tuntemuksia niin hänellä pitäisi olla helppo pääsy sellaisen ihmisen luo joka ymmärtää mistä on oikeasti kyse eikä nykypäivän psykiatrin joka ei todella tee muuta kuin määrää sen lääkkeen mikä poistaa oireet ja se oikea syy jää piiloon. Heti kun ihminen ymmärtää että mistä on oikeasti kyse niin ne oireet eivät tunnu enään oireilta. Skitsofrenia ei ole sairaus vaan se ihminen on ns vaan niin auki että hänen todellisuutensa on niin paljon laajempi ja erilainen kuin monilla muilla ja voi siksi tuntua pelottavalta. Pelottavalta myös sen takia koska sisimmässään tietää miten muut ympärillä olevat leimaa erilaisuuden sairaudeksi ja haluaa poistaa sen erilaisuuden lääkityksellä mitä ei oikeasti yksikään ihminen todellisuudessa edes tarvitse.


    • Anonyymi

      Paraneeko skitso ajan kanssa ?

      • Anonyymi

        Ei parane, yleensä. Mutta lääkittynä sen kanssa voi oppia tulemaan toimeen.


    • Anonyymi

      Kerronpa pari faktaa minäkin. Lääkkeiden haittavaikutukset ja uusien sairauksien puhkeaminen, sekä dementiariskin kasvaminen ovat minusta ihan hyviä syitä olla käyttämättä psykiatriauskovaisten määräämiä lääkkeitä. Omat empiiriset kokemukset lääkkeiden haittavaikutuksista, sekä sairastuminen alkoholismiin riittivät ihan hyviksi ja riittäviksi syiksi lopettaa lääkkeiden käyttö. Ja tämä ei todellakaan ole mitään trollausta, eikä disinformaatiota, vaan täyttä totta. Minulla ei ole syytä valehdella, keksiä, eikä liioitella mitään.

      • Anonyymi

        Jos sinulla on huonoja kokemuksia, tai mitä ikinä onkaan, ei tarkoita, että kukaan muu ei hyötyisi lääkkeistään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos sinulla on huonoja kokemuksia, tai mitä ikinä onkaan, ei tarkoita, että kukaan muu ei hyötyisi lääkkeistään.

        Se on totta. Mutta aloituksessa yleistettiin, tai annettiin sellainen kuva, ja varoiteltiin, että jos et syö kiltisti lääkkeitä, niin joutuu takaisin mielisairaalaan. Eikö tuo ole myöskin yleistämistä? Ei se jokaisen kohdalla tapahdu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se on totta. Mutta aloituksessa yleistettiin, tai annettiin sellainen kuva, ja varoiteltiin, että jos et syö kiltisti lääkkeitä, niin joutuu takaisin mielisairaalaan. Eikö tuo ole myöskin yleistämistä? Ei se jokaisen kohdalla tapahdu.

        Se taitaa olla valitettavasti kyllä enemmistölle totta. Mun aikana osastolla oli tosi monta sellasta mitkä tuli sinne kun lopettivat omin luvin lääkkeet. (Tosin oma kokemus enkä muista lukuja, kuitenkin sen verran monta et muistan).

        Kaikillehan ei ongelmia tule. Toisaalta osalle tulee. Siksi kai tosta varoitellaan


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se taitaa olla valitettavasti kyllä enemmistölle totta. Mun aikana osastolla oli tosi monta sellasta mitkä tuli sinne kun lopettivat omin luvin lääkkeet. (Tosin oma kokemus enkä muista lukuja, kuitenkin sen verran monta et muistan).

        Kaikillehan ei ongelmia tule. Toisaalta osalle tulee. Siksi kai tosta varoitellaan

        Kun tuli oltua systeemissä yli 20 vuotta, niin siinä kyllä kerkesi näkemään monia ihmiskohtaloita. Itsekin ajoittain osastohoidossa olleena näin, kuinka monet palasivat osastolle aina uudestaan ja uudestaan.
        Ja kun itse jäin pois sairaalakuvioista, edelleen tiedän joitain ihmisiä, joilla sama kierre jatkuu, vielä vuosien jälkeenkin.
        Olen myös lähivuosien aikana nähnyt muutamia psykoosisairaita, jotka ovat lopettaneet lääkityksen, ja hetken kuluttua olleet niin pahassa psykoosissa, ettei muu ole auttanut kuin osastohoito, joillain jopa pakkohoito.
        Jotkut tarvitsevat lääkkeensä ihan oikeasti, eivät ilman pärjää.


      • Anonyymi

        Kannattaa kuitenkin muistaa että oma empiirinen kokemus ei ole sama asia, kuin se että mistä noin viisikymmentätuhatta psykoosisairasta hyötyy.

        Eri ihmisillä on myös eri intressit valehdella, liijoitella tai keksiä asioita. Se että ei halua ottaa objektiivisesti huomioon suurimman osan psykoosisairaiden lähtökohtia tai mahdollisia hyötyjä ja haittoja, vaan väittää oman kokemuksen ohittavan heidän kokemukset, kertoo vahvasti siitä, että tulee "valehdeltua" joko vahingossa tai tahallaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kannattaa kuitenkin muistaa että oma empiirinen kokemus ei ole sama asia, kuin se että mistä noin viisikymmentätuhatta psykoosisairasta hyötyy.

        Eri ihmisillä on myös eri intressit valehdella, liijoitella tai keksiä asioita. Se että ei halua ottaa objektiivisesti huomioon suurimman osan psykoosisairaiden lähtökohtia tai mahdollisia hyötyjä ja haittoja, vaan väittää oman kokemuksen ohittavan heidän kokemukset, kertoo vahvasti siitä, että tulee "valehdeltua" joko vahingossa tai tahallaan.

        Minä olin tuo, joka kerroin nähneeni monia ihmiskohtaloita.
        Enkä ainoastaan muista, vaan myös tiedän, etten voi verrata omia kokemuksiani muiden kokemuksiin, olemmehan erilaisia, yksilöitä.
        Tietenkin on otettava huomioon, että jokaisella on omat lähtökohtansa, omat intressit, ym.
        Ei koskaan voi sanoa niin, että kun minä selvisin, niin kyllä muutkin, sehän olisi typerää, koska muut ei ole minä, enkä minä ole ne muut.
        Vaikka ihminen on sairas ollutkin, se ei tarkoita, ettei hän osaisi ajatella asioita, olematta valehtelija, liioittelija. Sairaus ei tee ihmisestä tyhmää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos sinulla on huonoja kokemuksia, tai mitä ikinä onkaan, ei tarkoita, että kukaan muu ei hyötyisi lääkkeistään.

        Miten y.päristö pärjää skitsofreenikon kanssa,joka ei syö lääkärin määräämiä lääkkeitä! Huonosti pärjää,suoraan sanoen ,en tiedä kaikkea,mut osa ainakin on pakkomielteisiä joitakin ihmisiä kohtaan,ovat väkivaltaisia omien harhojensa johdosta....


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miten y.päristö pärjää skitsofreenikon kanssa,joka ei syö lääkärin määräämiä lääkkeitä! Huonosti pärjää,suoraan sanoen ,en tiedä kaikkea,mut osa ainakin on pakkomielteisiä joitakin ihmisiä kohtaan,ovat väkivaltaisia omien harhojensa johdosta....

        Riippuu yksilöstä... Skitsofrenia on jokaisella uniikki


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miten y.päristö pärjää skitsofreenikon kanssa,joka ei syö lääkärin määräämiä lääkkeitä! Huonosti pärjää,suoraan sanoen ,en tiedä kaikkea,mut osa ainakin on pakkomielteisiä joitakin ihmisiä kohtaan,ovat väkivaltaisia omien harhojensa johdosta....

        Harvemmat skitsofreenikot ovat aggressiivisia, mutta henkisesti läheisen elämä voi muodostua raskaaksi, jos toisen skitsofrenia ei ole hyvällä hoitotasolla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kannattaa kuitenkin muistaa että oma empiirinen kokemus ei ole sama asia, kuin se että mistä noin viisikymmentätuhatta psykoosisairasta hyötyy.

        Eri ihmisillä on myös eri intressit valehdella, liijoitella tai keksiä asioita. Se että ei halua ottaa objektiivisesti huomioon suurimman osan psykoosisairaiden lähtökohtia tai mahdollisia hyötyjä ja haittoja, vaan väittää oman kokemuksen ohittavan heidän kokemukset, kertoo vahvasti siitä, että tulee "valehdeltua" joko vahingossa tai tahallaan.

        Yleistät asioita aika tavalla. Tätä samaa tehdään myös kyseisellä taholla. Kuvitellaan, että kaikki tietyn diagnoosin omaaavat ovat samanlaisia, ja että jos he eivät käytä lääkkeitä, niin he romahtavat, tai heille tulee taas uusia psykooseja. Se on yleistämistä, stereotypioiden luomista ja kaikkien ihmisten niputtamista johonkin tiettyyn lokeroon ja kategoriaan.

        Jokin diagnoosi, etenkin virheellisesti tehty, ei ennusta yhtään mitään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Yleistät asioita aika tavalla. Tätä samaa tehdään myös kyseisellä taholla. Kuvitellaan, että kaikki tietyn diagnoosin omaaavat ovat samanlaisia, ja että jos he eivät käytä lääkkeitä, niin he romahtavat, tai heille tulee taas uusia psykooseja. Se on yleistämistä, stereotypioiden luomista ja kaikkien ihmisten niputtamista johonkin tiettyyn lokeroon ja kategoriaan.

        Jokin diagnoosi, etenkin virheellisesti tehty, ei ennusta yhtään mitään.

        Jotkut yleislääkäritkin ovat omaksuneet tuon stereotypia systeemin.
        Kun on vanha mt-diagnoosi tiedoissa, ja menee fyysisen vaivan takia lääkärille, saattaa lääkäri pitää potilasta sellaisena ihmisenä, jollaiseksi hänellä oleva diagnoosi sairaan määrittelee, oireet, ym.
        Lääkäri katsoo koneelta seuraavan potilaan esitietoja, näkee olemassa olevan mt-diagnoosin, ja kun hän pyytää potilaan huoneeseen, on hänellä jo mielikuva ja asenne, millainen potilas sieltä huoneeseen tulee.
        Tämä on hyvin valitettavaa, ja sitä sattuu silloin tällöin. Ei toki aina, mutta jo yksi tai kaksikin kertaa on liikaa.
        Psykiatrian puolella en ole tuota kokenut, kuin muutaman kerran.
        Useimmiten kuitenkin tuntematon psykiatri saattaa ihan alkuun olla saanut esitiedoista jonkinlaisen mielikuvan potilaasta, mutta kun aletaan keskustelemaan, niin kyllä psykiatrille äkkiä avautuu, millainen ihminen on kyseessä, millä tasolla mahdollinen mt-sairaus on.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Harvemmat skitsofreenikot ovat aggressiivisia, mutta henkisesti läheisen elämä voi muodostua raskaaksi, jos toisen skitsofrenia ei ole hyvällä hoitotasolla.

        Vaikka skitsofreenikoissa on aivan ihania ihmisiä, kuten sanoit erityissti silloin kun ollaan hyvässä hoitotasapainossa, niin valitettavasti huonossa hoitotasapainossa olevista sellainen kolmannes käyttäytyy agressiivisesti omaisia kohtaan.


    • Anonyymi

      Kritiikin esittäminen ei ole disinformaatiota. Tämä oleellisena huomautuksena aloittajalle. Joten ei pideä sotkea noita termejä ( edes tahallisesti ) keskenään.

      • Anonyymi

        Mutta disinformaation väittäminen kritiikiksi on disinformaation levittämistä.


    • Anonyymi

      Jollakin on mennyt yli 10 vuotta lääkkeiden lopettamisesta, eikä hänelle ole tullut mitään uusia psykooseja.

      Itse lopetin neuroleptien ja masennuslääkkeiden käytön noin viisi vuotta ja ihan hyvin menee. Itse asiassa paljon paremmin, kuin silloin kun käytin edellä mainittuja. Olin huomattavasti itsetuhoisempi ja masentuneempi.

    • Anonyymi

      Aloitus on todella hauska psykiatrian mainostamis ja kehumiskirjoitus!

      Siitä tulee 10 pistettä. Mutta en ole kanssasi samaa mieltä kuin yhdestä asiasta. Liiallinen jatkuva stressi aiheuttaa ihmiselle mt-oireita. Tämä on totta. Mutta niin myös epäsuotaiset olosuhteet ja elämäntilanteet, samoin kuin koetut traumat.

      • Anonyymi

        Onko sinulle käynyt niin " hauskasti ", että lähipiirissäsi on/olisi ollut joku, joka sairastaa/on sairastanut skitsofreniaa ?
        Oletko ollut kanssakäymisissä skitsofreenikoiden kanssa, ja jos niin minkä verran ? Oletko päässyt seuraamaan viereltä/läheltä skitsofreenikon jokapäiväistä elämää ja oireilua useamman vuoden ajan ?
        Kun tuntee ja tietää ihmisiä, jotka ovat vuosia kärsineet kyseisestä sairaudesta, niin en tyrmäisi psykiatriaa, en toki täysin kehukaan.
        Stressi ei aiheuta skitsofreniaa, stressistä pääsee helpommin eroon kuin skitsofreniasta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko sinulle käynyt niin " hauskasti ", että lähipiirissäsi on/olisi ollut joku, joka sairastaa/on sairastanut skitsofreniaa ?
        Oletko ollut kanssakäymisissä skitsofreenikoiden kanssa, ja jos niin minkä verran ? Oletko päässyt seuraamaan viereltä/läheltä skitsofreenikon jokapäiväistä elämää ja oireilua useamman vuoden ajan ?
        Kun tuntee ja tietää ihmisiä, jotka ovat vuosia kärsineet kyseisestä sairaudesta, niin en tyrmäisi psykiatriaa, en toki täysin kehukaan.
        Stressi ei aiheuta skitsofreniaa, stressistä pääsee helpommin eroon kuin skitsofreniasta.

        Onko sinulla jokin päähänpinttymä skitsofreniasta, tai aiheeseen liittyvästä?

        Irrottaudu ihmeessä tuosta pakkomielteestä. Elämä on huomattavasti helpompaa, kun tekee niin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko sinulla jokin päähänpinttymä skitsofreniasta, tai aiheeseen liittyvästä?

        Irrottaudu ihmeessä tuosta pakkomielteestä. Elämä on huomattavasti helpompaa, kun tekee niin.

        Ei minulla ole pakkomielteitä mistään.
        Pistää vaan miettimään, millä tavalla porukat kommentoi esim. tuosta skitsofreniasta. Se kertoo, ettei ole tietoa tai ymmärrystä asiasta, sairaudesta.
        En kai vaan " astunut varpaillesi " ?
        Oma elämäni on nykyään todella paljon helpompaa kuin vuosia sitten, kiitos kuitenkin irtautumisvinkistä. En saa yleensä asioista mitään pakkomielteitä, sekin tekee elämästä helpompaa.
        Ja sille en voi yhtään mitään, jos/kun joku toinen on asioista eri mieltä kuin itse olen.
        Onhan meillä edelleen mielipiteen vapaus olemassa.


    • Anonyymi

      Neuroleptit aiheuttavat myöskin ongelmia kognitiivisiin kykyihin ja ne, joilla on geenialttius muistisairauksien osalta, ne myös saattavat nopeuttaa kyseisen sairauden tulemista.

    • Anonyymi

      Ainakaan aloittajalle ei pillerit ole tuottaneet tulosta. Edelleen pistää keskellä yötä höpisemään olemattomia netin hömppäsaitille🤣

      • Anonyymi

        Kokemusasiantuntijaksi ei pääsekään ihan kuka tahansa, on oltava riittävän hyvässä kunnossa, että pystyy sitä hommaa tekemään.
        Aloittajasta taitaa olla siihen, vaikka nyt on sattunutkin kirjoittamaan keskellä yötä.
        Ihminen, joka on toipunut sen verran, että ymmärtää oman sairautensa, sen taustat, oppinut elämään sairautensa kanssa, pystyy tekemään paljon sellaista, mitä huonovointinen ei pysty.


    • Anonyymi

      Se, mikä kenties toimii aloittajan kohdalla, ei ole välttämättä toiminut kaikkien kohdalla. Aloittaja on unohtanut autuaallisesti tämän.

      Sitäpaitsi plasebon vaikutus, eli se, että ihminen uskoo lääkkeiden vaikutukseen, sen tehoon ja apuun, vaikuttaa myös taustalla.

      Mutta jos jollekin on tullut 20 vuoden aikana lääkkeistä merkittäviä haittavaikutuksia ja uusia lisäsairauksia, ei niitäkään voi teilata, vähätellä tai ignoorata. Se olisi silloin ymmärtämättömyyttä ja empatiakyvyttömyyttä.

      • Anonyymi

        Lääkkeiden haittavaikutusten ottaminen huomioon ja myöntäminen on eettisesti ja moraalisesti oikeampi tapa toimia, kuin päinvastainen tapa.


      • Anonyymi

        Tää riippuu tosi paljon lääkäristä. Valitettavasti


      • Anonyymi

        Unohtaahan täällä jotkut myös sen, että jotkut ovat hyötyneet hoidostaan ja lääkityksistään.
        Itselleni kyllä oli haittoja lähes 20 vuoden lääkityksistä, jo niitä käyttäessä, sekä myös jälkeenpäin. Lääkitykset tosin lopetettu jo vuosia sitten. Osa haitoista jäi pysyviksi.
        En siltikään teilaa ajatusta, jos joku kokee psykiatriassa hyvää, kuten en myöskään sano, ettei saisi väittää huonoa.
        Itse suhtaudun aika neutraalisti, koska tapahtuneet on jo tapahtuneet, ja tilanne on nyt mikä on, sekä terveyden kannalta, että elämäntilanteen kannalta.
        En halua pilata tämänhetkistä elämääni menneisyydellä, nyt on kuitenkin psyyken asiat paremmalla tolalla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tää riippuu tosi paljon lääkäristä. Valitettavasti

        Usein lääkärit myös miettivät hyödyt vastaan haitat.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Unohtaahan täällä jotkut myös sen, että jotkut ovat hyötyneet hoidostaan ja lääkityksistään.
        Itselleni kyllä oli haittoja lähes 20 vuoden lääkityksistä, jo niitä käyttäessä, sekä myös jälkeenpäin. Lääkitykset tosin lopetettu jo vuosia sitten. Osa haitoista jäi pysyviksi.
        En siltikään teilaa ajatusta, jos joku kokee psykiatriassa hyvää, kuten en myöskään sano, ettei saisi väittää huonoa.
        Itse suhtaudun aika neutraalisti, koska tapahtuneet on jo tapahtuneet, ja tilanne on nyt mikä on, sekä terveyden kannalta, että elämäntilanteen kannalta.
        En halua pilata tämänhetkistä elämääni menneisyydellä, nyt on kuitenkin psyyken asiat paremmalla tolalla.

        Mua kiinnostais tietää mitä sulle sit jäi?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mua kiinnostais tietää mitä sulle sit jäi?

        Mulle jäi hermostosairaus, ja kognitiivisia ongelmia, muistin kanssa ajoittain aika pahojakin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mulle jäi hermostosairaus, ja kognitiivisia ongelmia, muistin kanssa ajoittain aika pahojakin.

        Auts. Kuulostaa pahalle


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lääkkeiden haittavaikutusten ottaminen huomioon ja myöntäminen on eettisesti ja moraalisesti oikeampi tapa toimia, kuin päinvastainen tapa.

        Se on totta että kaikissa lääkkeissä on sivuvaikutuksia, mutta on aina muistettava että lääkehaittauskovaiset yrittävät tietoisesti unohtaa että silloin kun hoidossa päädytään lääkkeisiin niin ollaan sairaudessa jo yleensä niin pitkällä, että mitkään muut hoitokeinot eivät auta. Eikä lääkityksen lopettaminen haittojen takia muuta sitä sairauden tilannetta tai lääkityksen tarvetta miksikään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se on totta että kaikissa lääkkeissä on sivuvaikutuksia, mutta on aina muistettava että lääkehaittauskovaiset yrittävät tietoisesti unohtaa että silloin kun hoidossa päädytään lääkkeisiin niin ollaan sairaudessa jo yleensä niin pitkällä, että mitkään muut hoitokeinot eivät auta. Eikä lääkityksen lopettaminen haittojen takia muuta sitä sairauden tilannetta tai lääkityksen tarvetta miksikään.

        -90-luvulla kun meni alkuun terveyskeskukseen psyykkisiä ongelmia valittamaan, niin kyllä sieltä heti reseptiä lyötiin käteen.
        Vähän myöhemmin tuli kuvioon myös osastohoito, ja lisää lääkkeitä. Toki sieltä sitten ohjattiin mielenterveystoimistoon juttelemaan, mutta silloin oli jo lääkitykset päällä.
        Muita hoitokeinoja ei edes kokeiltu ennen lääkityksiä.
        Sitä en tiedä, millaista se on nykypäivänä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        -90-luvulla kun meni alkuun terveyskeskukseen psyykkisiä ongelmia valittamaan, niin kyllä sieltä heti reseptiä lyötiin käteen.
        Vähän myöhemmin tuli kuvioon myös osastohoito, ja lisää lääkkeitä. Toki sieltä sitten ohjattiin mielenterveystoimistoon juttelemaan, mutta silloin oli jo lääkitykset päällä.
        Muita hoitokeinoja ei edes kokeiltu ennen lääkityksiä.
        Sitä en tiedä, millaista se on nykypäivänä.

        Samaa nykyään. Mikä ei auta koska kaikkiin ongelmiin ei lääkkeet tehoa


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Samaa nykyään. Mikä ei auta koska kaikkiin ongelmiin ei lääkkeet tehoa

        Lääkkeet ei poista ongelmien juurisyitä. Oireisiin lääkkeet on tarkoitettu, jos auttaa niihinkään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Samaa nykyään. Mikä ei auta koska kaikkiin ongelmiin ei lääkkeet tehoa

        En ole nyt varma ymmärsinkö oikein, mutta lääkkeet eivät tietenkään poista jotain heikkoa sosioekonomista asemaa, tai muuta monisukupolvista mielenterveys sairautta onnelliseksi lapsuudeksi. Eli niistä asioista on ihan turha ruveta uhriutumaan lääkkeille.

        Lääkkeet ovat yksi pala siinä hoidon palapelissä millä itsenäistä aikuista ihmistä autetaan elämään mahdollisimman hyvin kaikista niistä tekijöistä huolimatta mitkä heidän elämään vaikuttaa.

        Se on totta, että aina se ei onnistu joko osittain tai kokonaan. Ja siihen on niin monta syytä, kuin on epäonnistumistakin, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö ihmistä pitäisi auttaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En ole nyt varma ymmärsinkö oikein, mutta lääkkeet eivät tietenkään poista jotain heikkoa sosioekonomista asemaa, tai muuta monisukupolvista mielenterveys sairautta onnelliseksi lapsuudeksi. Eli niistä asioista on ihan turha ruveta uhriutumaan lääkkeille.

        Lääkkeet ovat yksi pala siinä hoidon palapelissä millä itsenäistä aikuista ihmistä autetaan elämään mahdollisimman hyvin kaikista niistä tekijöistä huolimatta mitkä heidän elämään vaikuttaa.

        Se on totta, että aina se ei onnistu joko osittain tai kokonaan. Ja siihen on niin monta syytä, kuin on epäonnistumistakin, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö ihmistä pitäisi auttaa.

        Noi on hyviä pointteja myöskin. Rahaton henkilö voi olla pulassa vaikka saisikin lääkkeistä apua jne

        Tarkoitin, että on ongelmia johon lääkkeet eivät auta mt-ongelmissakin. Syömishäiriöt, jossain määrin masennus ja itsetuhoisuus jne. Noita ongelmia on mihin lääkkeet ei auta yhtään ja kun lääkepainotteinen hoito on se eka ja tärkein vaihtoehto ollaan pulassa jos ne ei toimi


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se on totta että kaikissa lääkkeissä on sivuvaikutuksia, mutta on aina muistettava että lääkehaittauskovaiset yrittävät tietoisesti unohtaa että silloin kun hoidossa päädytään lääkkeisiin niin ollaan sairaudessa jo yleensä niin pitkällä, että mitkään muut hoitokeinot eivät auta. Eikä lääkityksen lopettaminen haittojen takia muuta sitä sairauden tilannetta tai lääkityksen tarvetta miksikään.

        Lääkkeistä aiheutuvien sivu, tai haittavaikutusten, tai omien kokemusten kertominen ei ole mitään "lääkehaittauskovaisuutta".

        Esim. itse käytin lääkkeitä peräti 20 vuoden ajan. Mutta koska haitat muodostuivat suuremmiksi ja lääkkeiden käytöstä tuli lisää sivuvaikuten takia uusia sairauksia, niin oli pakko punnita, että voiko jatkaa enää sillä samalla tyylillä.

        Tuohon viimeiseen lauseeseen sanon vielä sen, minkä otit esille, että "lääkityksen lopettaminen haittojen takia ei muuttaisi sairauden tilannetta, tai lääkityksen tarvetta, jota alalla myös käytetään, tai sen perusteella usein tehtyjä hoitopäätöksiä perustellaan, se pätee vain, jos tehty diagnoosi on ollut ylipäätään alunperinkään oikea. Ja kyllä minun mielestäni, oli diagnoosi sitten oikea, tai ei, niin kyllä ne lääkkeiden haittavaikutukset, tai lääkkeistä tulleet uudet sairaudet pitää ottaa huomioon. Muuten toiminta ei ole ollenkaan eettistä, tai ei kestäisi moraalista ja eettistä tarkastelua.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lääkkeistä aiheutuvien sivu, tai haittavaikutusten, tai omien kokemusten kertominen ei ole mitään "lääkehaittauskovaisuutta".

        Esim. itse käytin lääkkeitä peräti 20 vuoden ajan. Mutta koska haitat muodostuivat suuremmiksi ja lääkkeiden käytöstä tuli lisää sivuvaikuten takia uusia sairauksia, niin oli pakko punnita, että voiko jatkaa enää sillä samalla tyylillä.

        Tuohon viimeiseen lauseeseen sanon vielä sen, minkä otit esille, että "lääkityksen lopettaminen haittojen takia ei muuttaisi sairauden tilannetta, tai lääkityksen tarvetta, jota alalla myös käytetään, tai sen perusteella usein tehtyjä hoitopäätöksiä perustellaan, se pätee vain, jos tehty diagnoosi on ollut ylipäätään alunperinkään oikea. Ja kyllä minun mielestäni, oli diagnoosi sitten oikea, tai ei, niin kyllä ne lääkkeiden haittavaikutukset, tai lääkkeistä tulleet uudet sairaudet pitää ottaa huomioon. Muuten toiminta ei ole ollenkaan eettistä, tai ei kestäisi moraalista ja eettistä tarkastelua.

        Edelliseen vielä sellainen lisäys, että olen itse lopettanut kaikenlaisten psyykelääkkeiden käytön noin viisi vuotta sitten, eikä ole tullut mitään harhoja, tai harhaista ajattelua, tai käytöstä. Ihan hyvin menee siis edelleenkin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Edelliseen vielä sellainen lisäys, että olen itse lopettanut kaikenlaisten psyykelääkkeiden käytön noin viisi vuotta sitten, eikä ole tullut mitään harhoja, tai harhaista ajattelua, tai käytöstä. Ihan hyvin menee siis edelleenkin.

        Heittäisin sun kohdalla teorian et omasit väärän diagnoosin. Ainakin oireiden puute sopii tähän. Tiedän monta tuttua osastolta, jotka ilman lääkkeitä kärsii oireista. Osalla toki iän karttuessa annos pudonnut jopa 50% mut ilman lääkkeitä äänet yms mahdottomia kestää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Noi on hyviä pointteja myöskin. Rahaton henkilö voi olla pulassa vaikka saisikin lääkkeistä apua jne

        Tarkoitin, että on ongelmia johon lääkkeet eivät auta mt-ongelmissakin. Syömishäiriöt, jossain määrin masennus ja itsetuhoisuus jne. Noita ongelmia on mihin lääkkeet ei auta yhtään ja kun lääkepainotteinen hoito on se eka ja tärkein vaihtoehto ollaan pulassa jos ne ei toimi

        Tärkeintä olisikin pureutua niihin juurisyihin, mistä masennus, syömishäiriö, tai itsetuhoisuus kumpuaa. Mikä sen aiheuttaa ?
        Siihen paras keino on keskustelu osaavan ammattilaisen kanssa, jos omat keinot eivät riitä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tärkeintä olisikin pureutua niihin juurisyihin, mistä masennus, syömishäiriö, tai itsetuhoisuus kumpuaa. Mikä sen aiheuttaa ?
        Siihen paras keino on keskustelu osaavan ammattilaisen kanssa, jos omat keinot eivät riitä.

        Joo. Arvaa vaan tehdänkö niin?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Joo. Arvaa vaan tehdänkö niin?

        Mitä näiltä palstoilta olen lukenut, havaintoni sen perusteella on, että ei taideta paljoa tehdä.
        Vaikea sanoa tuntemattomien ihmiset kohdalla mitään, mutta muutamia tunnen, jotka käyttävät avohoidon palveluita, ja useimmat ovat tyytyväisiä. Toisaalta niillä tyytyväisillä on hoito hyvässä tasapainossa, ja ovat psyykkisesti kohtalaisen hyvässä kunnossa.
        He, joilla ei mene psyykkisesti niin hyvin, eivät ole tyytyväisiä hoitoonsa.
        Jokainen voi itse arvella, mistä tällainen johtuu. On minullakin asiasta omat mielipiteeni, mutta pidän ne omanani.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Noi on hyviä pointteja myöskin. Rahaton henkilö voi olla pulassa vaikka saisikin lääkkeistä apua jne

        Tarkoitin, että on ongelmia johon lääkkeet eivät auta mt-ongelmissakin. Syömishäiriöt, jossain määrin masennus ja itsetuhoisuus jne. Noita ongelmia on mihin lääkkeet ei auta yhtään ja kun lääkepainotteinen hoito on se eka ja tärkein vaihtoehto ollaan pulassa jos ne ei toimi

        Se on totta, että maailmassa on paljon asiota joita ei syystä tai toisestta pystytä hoitamaan. Hoidon räjähdysmäisestä kehittymisestä huolimatta ihmisiä kuolee edelleen syöpään jne.

        Olen itse ollut siinä tilanteessa, että olen joutunut pyörimään hoitolaitoksissa, jotka ovat ilmeisesti olosuhteiden pakosta räätälöity skitsofreenikoille. Siksi fiilaan, että tilanne voi turhauttaa.

        Mutta sellaisia pointteja haluaisin sanoa, että sehän ei varsinaisesti ole minulta pois jos skitsofreenikot saavat hyvää hoitoa. Se vain ei ole sitä hoitoa mitä minä tarvitsen.

        Sellaisia ikäviä totuuksiahan näissä on, että mitä isompi paikkakunta, niin niissä on aina enempi mahdollisuuksia, on enempi mahdollisuuksia kouluihin, töihin ja erityisesti hoitoon. Isommilla paikkakunnilla siis löytyy helpommin räätälöityä hoitoa muuten marginaalisiin ilmiöhin, jotka tuntuvat jäävän sen skitsofrenian alle. Tai ainakin näin olen sen omasta kokemuksestani tulkinnut.

        Itse syömishäiriöistä, tai niiden hoidosta en juurikaan tiedä. Olen niin vanha, ettei niitä siihen aikaan hirveästi mankelissa pyörinyt kun minä siellä olin, mutta käsittääkseni se on yksi ala joka on MT hodon puolella kehittynyt valtavasti, ja käsittääkseni hyvinvointialueet ovat perustaneet niille ahkerasti omia osaamiskeskuksia tai yksiköitä.

        No yksilön kannalta nämä asiat tuntuvat tulevan aina liian myöhään, mutta siinä tilanteessa ei kannata enää jäädä vellomaan menneisyyteen, vaan keskittyä siihen omaan henkilökohtaiseen prosessiin, ja jos intoa ja kykyä löytyy niin aina voi myös yrittää parantaa sitä tilannetta. On yhdistyksiä ja on kokemusasiantuntijuutta jne jne. Missä sitä omaa osaamista voi hyödyntää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se on totta, että maailmassa on paljon asiota joita ei syystä tai toisestta pystytä hoitamaan. Hoidon räjähdysmäisestä kehittymisestä huolimatta ihmisiä kuolee edelleen syöpään jne.

        Olen itse ollut siinä tilanteessa, että olen joutunut pyörimään hoitolaitoksissa, jotka ovat ilmeisesti olosuhteiden pakosta räätälöity skitsofreenikoille. Siksi fiilaan, että tilanne voi turhauttaa.

        Mutta sellaisia pointteja haluaisin sanoa, että sehän ei varsinaisesti ole minulta pois jos skitsofreenikot saavat hyvää hoitoa. Se vain ei ole sitä hoitoa mitä minä tarvitsen.

        Sellaisia ikäviä totuuksiahan näissä on, että mitä isompi paikkakunta, niin niissä on aina enempi mahdollisuuksia, on enempi mahdollisuuksia kouluihin, töihin ja erityisesti hoitoon. Isommilla paikkakunnilla siis löytyy helpommin räätälöityä hoitoa muuten marginaalisiin ilmiöhin, jotka tuntuvat jäävän sen skitsofrenian alle. Tai ainakin näin olen sen omasta kokemuksestani tulkinnut.

        Itse syömishäiriöistä, tai niiden hoidosta en juurikaan tiedä. Olen niin vanha, ettei niitä siihen aikaan hirveästi mankelissa pyörinyt kun minä siellä olin, mutta käsittääkseni se on yksi ala joka on MT hodon puolella kehittynyt valtavasti, ja käsittääkseni hyvinvointialueet ovat perustaneet niille ahkerasti omia osaamiskeskuksia tai yksiköitä.

        No yksilön kannalta nämä asiat tuntuvat tulevan aina liian myöhään, mutta siinä tilanteessa ei kannata enää jäädä vellomaan menneisyyteen, vaan keskittyä siihen omaan henkilökohtaiseen prosessiin, ja jos intoa ja kykyä löytyy niin aina voi myös yrittää parantaa sitä tilannetta. On yhdistyksiä ja on kokemusasiantuntijuutta jne jne. Missä sitä omaa osaamista voi hyödyntää.

        Mitä syömishäiriöihin tulee niin tossa paljon riippuu pääsetkö erikoisosastolle vai ootko seka. Jos oot seka niin se hoito on noh. Siellä ei osaamista samalla tavalla ole. Jos pääset erikoistuneelle niin sitten eri asia (ja syömishäiriöklinikka yksityisenä paras Suomessa...). Oma kokemus on isoista kaupungeista missä on erikoistuneita yksiköitä. Niihin vaan ei pääse kaikki jotka tarttis eli jos päädyt sekaosastolle niin hoito on mitä on

        Paljon myös riippuu hoitajista ja lääkäreistä. Kuten aina.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitä syömishäiriöihin tulee niin tossa paljon riippuu pääsetkö erikoisosastolle vai ootko seka. Jos oot seka niin se hoito on noh. Siellä ei osaamista samalla tavalla ole. Jos pääset erikoistuneelle niin sitten eri asia (ja syömishäiriöklinikka yksityisenä paras Suomessa...). Oma kokemus on isoista kaupungeista missä on erikoistuneita yksiköitä. Niihin vaan ei pääse kaikki jotka tarttis eli jos päädyt sekaosastolle niin hoito on mitä on

        Paljon myös riippuu hoitajista ja lääkäreistä. Kuten aina.

        Vaikka tavallaan ymmärrän, mitä tarkoitat sillä, että hoidosta riippuu paljon, niin totuushan on se, että hoitotaholta tulee vain puolet. Loput pitää pistää itse peliin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vaikka tavallaan ymmärrän, mitä tarkoitat sillä, että hoidosta riippuu paljon, niin totuushan on se, että hoitotaholta tulee vain puolet. Loput pitää pistää itse peliin.

        Ongelmahan on esim. noiden kanssa että terapia olisi tosi tärkeä osa sitä. Valitettavasti yleisosastoilla sitä ei ole ja hoito on lähinnä valvontaa syötkö vai et ja painon nosto normaaliksi->ulos->kierre jatkuu ja takasin uudestaan jne

        Eli hoidosta puuttuu usein se lääkkeetön puoli


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ongelmahan on esim. noiden kanssa että terapia olisi tosi tärkeä osa sitä. Valitettavasti yleisosastoilla sitä ei ole ja hoito on lähinnä valvontaa syötkö vai et ja painon nosto normaaliksi->ulos->kierre jatkuu ja takasin uudestaan jne

        Eli hoidosta puuttuu usein se lääkkeetön puoli

        Taas tavallaan ymmärrän, minä itsekkin toivoisin, että joku terapia olisi se hopealuoti joka parantaisi kaiken, mutta näinhän ei valitettavasti ole.

        Ongelma lähtee jo oikeastaan siitä, että terapia ei ole lääke jonka ihminen nappaa ja voi paremmin, vaan terapia on työskentelytapa jossa ihminen itse työstää omia ongelmiaan. Sitä voisi ihan hyvin verrata kuntosalin personal valmentajaan, joka kyllä tavallaan kertoo mitä pitää tehdä ja miten se tehdään oikein, mutta tulos pitää tehdä itse.

        Tarkoittaa tietysti sitä, että se rajoittuu niihin ongelmiin joita ihminen itse voi hallita, ja ihmisen täytyy myös olla siinä kunnossa että pystyy tekemään niin.

        Yleisesti ottaen silloin kun ollaan osastolla, niin ei olla siinä kunnossa että se omien ongelmien työstäminen onnistuisi automaattisesti.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Taas tavallaan ymmärrän, minä itsekkin toivoisin, että joku terapia olisi se hopealuoti joka parantaisi kaiken, mutta näinhän ei valitettavasti ole.

        Ongelma lähtee jo oikeastaan siitä, että terapia ei ole lääke jonka ihminen nappaa ja voi paremmin, vaan terapia on työskentelytapa jossa ihminen itse työstää omia ongelmiaan. Sitä voisi ihan hyvin verrata kuntosalin personal valmentajaan, joka kyllä tavallaan kertoo mitä pitää tehdä ja miten se tehdään oikein, mutta tulos pitää tehdä itse.

        Tarkoittaa tietysti sitä, että se rajoittuu niihin ongelmiin joita ihminen itse voi hallita, ja ihmisen täytyy myös olla siinä kunnossa että pystyy tekemään niin.

        Yleisesti ottaen silloin kun ollaan osastolla, niin ei olla siinä kunnossa että se omien ongelmien työstäminen onnistuisi automaattisesti.

        NIin ja anoreksia yleensä nyt esimerkkinä koskee nuoria ihmisiä. Sehän alkaa usein jo 11-13v eli iässä jolloin ei edes voida olettaa paljoa nuorelta itseohjautuvuutta. Sehän se ironia onkin tossa hoidossa kun kierre sitten jatkuu.

        Mulla on sama kaverin kans masennuksessa/itsetuhoisuudessa. Sisään ja ulos. Toki se on nii masentunu ettei jaksa tehdä mitää. Mut sen hoito on lääkkeet jotka ei auta mitää


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitä näiltä palstoilta olen lukenut, havaintoni sen perusteella on, että ei taideta paljoa tehdä.
        Vaikea sanoa tuntemattomien ihmiset kohdalla mitään, mutta muutamia tunnen, jotka käyttävät avohoidon palveluita, ja useimmat ovat tyytyväisiä. Toisaalta niillä tyytyväisillä on hoito hyvässä tasapainossa, ja ovat psyykkisesti kohtalaisen hyvässä kunnossa.
        He, joilla ei mene psyykkisesti niin hyvin, eivät ole tyytyväisiä hoitoonsa.
        Jokainen voi itse arvella, mistä tällainen johtuu. On minullakin asiasta omat mielipiteeni, mutta pidän ne omanani.

        Suomessa on muistaakseni neljännesmiljoona miepä palveluiden käyttäjää, niistä viisi pitää meteliä täällä suomi 24 palstalla.

        Jos se on se mittari, niin suomessa on täydellistä hoitoa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        NIin ja anoreksia yleensä nyt esimerkkinä koskee nuoria ihmisiä. Sehän alkaa usein jo 11-13v eli iässä jolloin ei edes voida olettaa paljoa nuorelta itseohjautuvuutta. Sehän se ironia onkin tossa hoidossa kun kierre sitten jatkuu.

        Mulla on sama kaverin kans masennuksessa/itsetuhoisuudessa. Sisään ja ulos. Toki se on nii masentunu ettei jaksa tehdä mitää. Mut sen hoito on lääkkeet jotka ei auta mitää

        Ikäkeskustelu kaipaisi oikeastaan ihan oman ketjunsa. Kommentoin vain sanomalla, että olen itsekkin miettinyt, että miten nuorena tietyt asiat alkaavat ilmaantua. Syömishäiriöiden lisäksi tiedän skitsofreenikkoja joilla oireet on alkaneet jo tuossa iässä, ja ompa tullut naurettua lapsille jotka ovat tuossa iässä puhuneet seksuaalisista suuntautumisistaan, ja eipä aikaakaan kun se on totta heidän kasvettua aikuiseksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ikäkeskustelu kaipaisi oikeastaan ihan oman ketjunsa. Kommentoin vain sanomalla, että olen itsekkin miettinyt, että miten nuorena tietyt asiat alkaavat ilmaantua. Syömishäiriöiden lisäksi tiedän skitsofreenikkoja joilla oireet on alkaneet jo tuossa iässä, ja ompa tullut naurettua lapsille jotka ovat tuossa iässä puhuneet seksuaalisista suuntautumisistaan, ja eipä aikaakaan kun se on totta heidän kasvettua aikuiseksi.

        Väität siis ihan pokkana, että muka " vääränlaisen " seksuaalisen suuntautumisen syynä olisi skitsofrenia ?
        Tai että homot ja lesbot ym. sairastuisivat skitsofreniaan ?
        Kai siinäkin sitten on joku mielen sairaus takana, jos ei hyväksy erilaisia ihmisiä ?
        Eipä ole ihme, että puhutaan asenneongelmista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ikäkeskustelu kaipaisi oikeastaan ihan oman ketjunsa. Kommentoin vain sanomalla, että olen itsekkin miettinyt, että miten nuorena tietyt asiat alkaavat ilmaantua. Syömishäiriöiden lisäksi tiedän skitsofreenikkoja joilla oireet on alkaneet jo tuossa iässä, ja ompa tullut naurettua lapsille jotka ovat tuossa iässä puhuneet seksuaalisista suuntautumisistaan, ja eipä aikaakaan kun se on totta heidän kasvettua aikuiseksi.

        Varmaan liittyy murrosikään, hormoneihin ja muuhun.


    • Anonyymi

      Yli kymmenen viestiä eikä käytännössä yhdessäkään osattu luetun ymmärtämistä. Sanoin jo että yli 55 000 ihmistä Suomessa kärsii skitsofreniasta, joten tunkekaa ne netin "parantumis"-tarinanne/satunne sinne minne aurinko ei paista. Tällä palstalla muutenkaan tuskin hengailevat täysin terveet. Kiva kuitenkin että alun viestini osui ja upposi, säästyypähän ehkä joku psykoosilta tulevaisuudessa. Kritiikkiä toki saa esittää, mutta usein (melkein aina) kyseessä on pelkkä naurettava disinformaatio ihmisiltä, joilla ei ole mitään todellista ymmärrystä psykiatriasta, lääketieteestä, biokemiasta tai oikein mistään muustakaan.

      • Anonyymi

        Osa parantumistarinoista on varmaan todellisuudessa väärä diagnoosi. Tilastollisestihan mitä harvinaisempaa se on, sitä todennäköisempi väärä diagnoosi. Itsehän kuulun tohon vähemmistöön jolla oli väärä diagnoosi skitsofrenian sijaan

        Sulla ollu paljon paremmat kokemukset kuin mulla itseasiassa. Mulla ei edes mitään psydoedukaatiota ollut. Avo oli lääkevalvontaa+anoreksian valvontaa 2x kuussa. Kukaan oikeastaan mistään noista puhunut. Sai ite ettiä netistä tietoa, julkisella ei mitään opastusta ollut (Tosin tää vaan mun kokemus ja oon vielä nuori eli ehkä mä vaan olin liian passiivinen, toisaalta en oikein tiennyt mistään mitään kun lääkärit ei kerro mitään)


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Osa parantumistarinoista on varmaan todellisuudessa väärä diagnoosi. Tilastollisestihan mitä harvinaisempaa se on, sitä todennäköisempi väärä diagnoosi. Itsehän kuulun tohon vähemmistöön jolla oli väärä diagnoosi skitsofrenian sijaan

        Sulla ollu paljon paremmat kokemukset kuin mulla itseasiassa. Mulla ei edes mitään psydoedukaatiota ollut. Avo oli lääkevalvontaa anoreksian valvontaa 2x kuussa. Kukaan oikeastaan mistään noista puhunut. Sai ite ettiä netistä tietoa, julkisella ei mitään opastusta ollut (Tosin tää vaan mun kokemus ja oon vielä nuori eli ehkä mä vaan olin liian passiivinen, toisaalta en oikein tiennyt mistään mitään kun lääkärit ei kerro mitään)

        Kiitos kommentistasi. Edes joku ehkä saanut lisäinformaatiota disinformaation sijaan...

        En pysty sanomaan kuinka monella on väärä diagnoosi, kun olen vain maallikko psykiatrian suhteen (tiedän kuitenkin että diagnoosikin voi muuttua psykiatriassa), ja voin puhua vain potilaan näkökulmasta, mutta tärkeää on, että kuuntelet hoitotahoa eli lääkäriäsi ja/tai psykiatria ja pysyt poissa netin kaninkoloista. Varsinkin, jos etsit "netistä tietoa". Näin siis oman kokemukseni perusteella. Paras lopputulos tulee sitä kautta; olen nähnyt sen omalta osaltani ja hieman muidenkin. Itse olen kuunnellut vain niitä tahoja, jotka ovat minulle asioita kertoneet livenä netin ulkopuolella. En minäkään tiennyt mitään mielenterveyshaasteista ennen sairastumistani. Netti on vähän huono paikka mielenterveysongelmista kärsiville valtavan disinformaatiotulvan takia. Jos olet nuori, sinulla on vielä paljon toivoa ja mahdollisuuksia, joten onnea matkaan! Joo ja onnea myös oireiden saattamiseen remissioon, jos ei nyt "pikaista paranemista", sillä se on monen mielisairauden kanssa haastavaa ja epätodennäköistä.


      • Anonyymi

        Tarkoitit varmaan, että ihmisillä, joilta disinformaatio tulee, ei ole oikein käsitystä omasta itsestään ? Ja mahdollisesta oireilustaan ?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiitos kommentistasi. Edes joku ehkä saanut lisäinformaatiota disinformaation sijaan...

        En pysty sanomaan kuinka monella on väärä diagnoosi, kun olen vain maallikko psykiatrian suhteen (tiedän kuitenkin että diagnoosikin voi muuttua psykiatriassa), ja voin puhua vain potilaan näkökulmasta, mutta tärkeää on, että kuuntelet hoitotahoa eli lääkäriäsi ja/tai psykiatria ja pysyt poissa netin kaninkoloista. Varsinkin, jos etsit "netistä tietoa". Näin siis oman kokemukseni perusteella. Paras lopputulos tulee sitä kautta; olen nähnyt sen omalta osaltani ja hieman muidenkin. Itse olen kuunnellut vain niitä tahoja, jotka ovat minulle asioita kertoneet livenä netin ulkopuolella. En minäkään tiennyt mitään mielenterveyshaasteista ennen sairastumistani. Netti on vähän huono paikka mielenterveysongelmista kärsiville valtavan disinformaatiotulvan takia. Jos olet nuori, sinulla on vielä paljon toivoa ja mahdollisuuksia, joten onnea matkaan! Joo ja onnea myös oireiden saattamiseen remissioon, jos ei nyt "pikaista paranemista", sillä se on monen mielisairauden kanssa haastavaa ja epätodennäköistä.

        Aikoinaan kuin tutkin asiaa niin 25% skitsofreniaa saaneista oli väärä diagnoosi (tosin tää on vanha ja vissiin amerikassa mut kertoo jotain lukuja)

        Netti on joo vähän vaikea ja siksi olisi toivottavaa, että hoitotaho auttaisi enemmän kertomaan. Mullehan vaan sanottiin diagnoosi osastolle, ja ennuste. Eli musta tulee tyhmä ja mulla ei ole tulevaisuutta (empaattinen lääkäri... 18v tytölle, kyllä). Avossa sit noh, seurataan veriarvoja (klotsapiini mulla oli) jne ja siihen se sitten vähän jäi. Sain mä jonkun PDF tuloste listan aikoinaan mut henk. kohtainen tuki puuttui.

        Onneksi tosiaan olen nuori ja 18v diagnoosin sain (skitsofrenia) joka muuttui 21v sitten eriksi (ADHD+C-PTSD) ja nyt olen 23v. Eli onnekas koska mä pystyn vielä kouluttautumaan (mitä teen justiinsa nyt AMK:ssa) ja vedinpä lukionkin tossa välissä.

        Toi remissio on vissiin tosi vaikea, mulla on kavereita joilla skitsoaffektiivinen ja ne sahaa ylös ja alas. Joskus tosi hyvä putki ja sit tulee ihan kamala jakso. Kaikista parhaiten remissio tai.. noh ehkä paras on pienemmät kuopat on onnistunut ruokavaliolla, liikunnalla jne. Kaverin vaan piti ite ettiä paras kombo. On mulla yks tuttu millä skitsofreniakin ja sillä ei mikään auta :( Tuskin ikinä pääsee Vanhasta Vaasasta ulos ja vaikka pääsis niin vuosien jälkeen ei kyllä paljoa tulevaisuutta ole


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tarkoitit varmaan, että ihmisillä, joilta disinformaatio tulee, ei ole oikein käsitystä omasta itsestään ? Ja mahdollisesta oireilustaan ?

        Ja osa trollaa tai suoltaa copypastella mitä tekoäly tuottaa jne


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Osa parantumistarinoista on varmaan todellisuudessa väärä diagnoosi. Tilastollisestihan mitä harvinaisempaa se on, sitä todennäköisempi väärä diagnoosi. Itsehän kuulun tohon vähemmistöön jolla oli väärä diagnoosi skitsofrenian sijaan

        Sulla ollu paljon paremmat kokemukset kuin mulla itseasiassa. Mulla ei edes mitään psydoedukaatiota ollut. Avo oli lääkevalvontaa anoreksian valvontaa 2x kuussa. Kukaan oikeastaan mistään noista puhunut. Sai ite ettiä netistä tietoa, julkisella ei mitään opastusta ollut (Tosin tää vaan mun kokemus ja oon vielä nuori eli ehkä mä vaan olin liian passiivinen, toisaalta en oikein tiennyt mistään mitään kun lääkärit ei kerro mitään)

        Tuossa oli juuri tuo tärkeä lausahdus " tää vaan mun kokemus ", niin kuin se on jokaisella vain omansa. Toisten puolesta ei voi kokea eikä sanoa mitään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuossa oli juuri tuo tärkeä lausahdus " tää vaan mun kokemus ", niin kuin se on jokaisella vain omansa. Toisten puolesta ei voi kokea eikä sanoa mitään.

        Jep. Enhän mä voi tietää miten muut kokee asiat. Tiedän toki mitä muut ehkä sanonu asioista mut edelleen jokainen niistä on mielipide


      • Anonyymi

        Jospa nyt kuitenkin kommentoitaisiin asiallisesti. Keskustelukin pysyy siistimpänä ja kaikille tulee parempi mieli. Kiitos!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Osa parantumistarinoista on varmaan todellisuudessa väärä diagnoosi. Tilastollisestihan mitä harvinaisempaa se on, sitä todennäköisempi väärä diagnoosi. Itsehän kuulun tohon vähemmistöön jolla oli väärä diagnoosi skitsofrenian sijaan

        Sulla ollu paljon paremmat kokemukset kuin mulla itseasiassa. Mulla ei edes mitään psydoedukaatiota ollut. Avo oli lääkevalvontaa anoreksian valvontaa 2x kuussa. Kukaan oikeastaan mistään noista puhunut. Sai ite ettiä netistä tietoa, julkisella ei mitään opastusta ollut (Tosin tää vaan mun kokemus ja oon vielä nuori eli ehkä mä vaan olin liian passiivinen, toisaalta en oikein tiennyt mistään mitään kun lääkärit ei kerro mitään)

        Siis diagnoosin muuttuminen on diagnoosin muuttumista, ja paraneminen on paranemista.

        Kaksi eri asiaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Siis diagnoosin muuttuminen on diagnoosin muuttumista, ja paraneminen on paranemista.

        Kaksi eri asiaa.

        Niin, pointtihan oli, että parantuneet omaavat väärän diagnoosin vaikka virallisesti on skitsofrenia yms. Lopputuloksena "parantuminen". Koska mitä nyt tutkinut noilla parantuneilla ei virallisesti diagnoosi ainakaan osalla ole muuttunut virallisesti mihinkään. Ne vaan ei enään ota lääkkeitä tai käy hoidossa mutta diagnoosi on muuttumaton


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin, pointtihan oli, että parantuneet omaavat väärän diagnoosin vaikka virallisesti on skitsofrenia yms. Lopputuloksena "parantuminen". Koska mitä nyt tutkinut noilla parantuneilla ei virallisesti diagnoosi ainakaan osalla ole muuttunut virallisesti mihinkään. Ne vaan ei enään ota lääkkeitä tai käy hoidossa mutta diagnoosi on muuttumaton

        Pointtina se, että jos ihmiseltä murtuu luu, niin ei se juokse foorumeilla siitä valittamassa, että se lukee edelleen siellä papereissa, vaikka se murtuma ei ole enää moneen kymmeneen vuoteen vaivannut arkea.

        Ihan turha luulla että ihminen olisi terve, jos hän jatkuvasti valittaa siitä, että on terve.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pointtina se, että jos ihmiseltä murtuu luu, niin ei se juokse foorumeilla siitä valittamassa, että se lukee edelleen siellä papereissa, vaikka se murtuma ei ole enää moneen kymmeneen vuoteen vaivannut arkea.

        Ihan turha luulla että ihminen olisi terve, jos hän jatkuvasti valittaa siitä, että on terve.

        Osittain ne ei varmaan virallisesti saa sitä muutettua koska se vaatii lääkärin ja osa ei usko "parantumisiin" ja on byrokraattisesti helpompaa olla muuttamatta tai tutkia uudelleen


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Osittain ne ei varmaan virallisesti saa sitä muutettua koska se vaatii lääkärin ja osa ei usko "parantumisiin" ja on byrokraattisesti helpompaa olla muuttamatta tai tutkia uudelleen

        Psyykkisestä sairaudesta on vaikea parantua tai toipua, jos ei lainkaan usko, että siitä voi parantua tai toipua.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Psyykkisestä sairaudesta on vaikea parantua tai toipua, jos ei lainkaan usko, että siitä voi parantua tai toipua.

        Silti osan niistä pitäsi olla elämänikäisiä eli "parantuminen" tässä kontekstissa kielii ainakin minusta mitä harvinaisempi tapaus sitä todennäköisemmin kyseessä ollut väärä diagnoosi eikä "parantuminen".

        Toki osa varmasti parantuu, sekin mahdollista. Mut enemmän todennäköisesti vain väärä diagnoosi jota ei korjata eri syistä


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Silti osan niistä pitäsi olla elämänikäisiä eli "parantuminen" tässä kontekstissa kielii ainakin minusta mitä harvinaisempi tapaus sitä todennäköisemmin kyseessä ollut väärä diagnoosi eikä "parantuminen".

        Toki osa varmasti parantuu, sekin mahdollista. Mut enemmän todennäköisesti vain väärä diagnoosi jota ei korjata eri syistä

        Käytin myös termiä toipuminen.
        Se ei ole paranemista, mutta ihminen voi toipua sen verran, että pystyy pärjäämään elämässään ja toiminnoissaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Käytin myös termiä toipuminen.
        Se ei ole paranemista, mutta ihminen voi toipua sen verran, että pystyy pärjäämään elämässään ja toiminnoissaan.

        Totta. Kaikki riippuu näkökulmasta. Ja sairaudesta. Kaikki mt-sairaudethan ei ole samanlaisia ja osasta voi parantua kokonaan jne. Osassa taas tosiaan paraneminen menee jo tilastovirheen tasolle

        Toipuminen tosiaan todennäköistä ja toivottavaakin.


    • Anonyymi

      Kello yhden aikaan yöllä näitä tällaisia henkeviä kirjoitellaan? Jos aloittaja on oikeasti mt-diagnosoitu, hänen pitäisi olla hoito-ohjeistuksien mukaan kylläkin nukkumassa, eikä kirjoittamassa. Hoito-ohjeissa painotetaan säännöllisten elämäntapojen merkitystä.

      Tosin, en usko pätkääkään, että ketjun aloittaja on ex-mt, tai nykyinen mt-potilas. Teksti vilisee tiettyjä alalla usein käytettyjä ilmaisuja ja fraaseja. Sekaan ujutetaan psykiatriassa vakiintuneina olevia käytäntöjä ja ajatteluita. Kirjoituksen takana on joko tekoäly, tai joku alalla oleva.

      Tämä jos mikä on loistava esimerkki psykiatrian oppien mainostamisesta. Ja tyylipuhdas esimerkki aivopesuyrityksestä.

      • Anonyymi

        Jokainen on yksilö ja nukkuu millon haluaa. Voihan sitä viikonloppuna valvoa ja nukkua pidempään. Kaikki muutkin tekee niin


      • Anonyymi

        Paraskin puhuja "aivopesusta"! Lol! Ei skitsofrenia velvoita nukkumaan johonkin tiettyyn kellonaikaan. Oletpas naurettava ja hassu. Terveisin alkuperäinen viestin kirjoittaja.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Paraskin puhuja "aivopesusta"! Lol! Ei skitsofrenia velvoita nukkumaan johonkin tiettyyn kellonaikaan. Oletpas naurettava ja hassu. Terveisin alkuperäinen viestin kirjoittaja.

        Psykiatrisella osastolla oli nukkumaanmenoajat, jolloin ei taatusti yksikään kukkunut klo 12 jälkeen yöllä. Muuten saattoi tulla injektiota pyllyyn. Jos oli ylhäällä, tai teki jotakin, se tulkittiin sairauden pahenemisoireeksi.

        Mitähän ammattilaiset sanoisivat tuohon?

        "Aloittajan vointi saattaa olla heikentymässä..."


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Psykiatrisella osastolla oli nukkumaanmenoajat, jolloin ei taatusti yksikään kukkunut klo 12 jälkeen yöllä. Muuten saattoi tulla injektiota pyllyyn. Jos oli ylhäällä, tai teki jotakin, se tulkittiin sairauden pahenemisoireeksi.

        Mitähän ammattilaiset sanoisivat tuohon?

        "Aloittajan vointi saattaa olla heikentymässä..."

        Varmaan ennen vanhaan? Mun aikana ei ollut. Sai valvoa vaikka yön jos niin huvitti ja kaikilla kännykätkin...Tää n. 5v sit jo


      • Anonyymi

        Eipä se olekaan uskomisesta kiinni, jos/kun joku tietää jotakin esim. psykiatriasta.
        Mitä luulisit, jos/kun ihminen on pyörinyt psykiatrian puolella vaikkapa reilut 20 vuotta, niin olisiko siinä kerennyt tietomäärä kasvamaan, jopa sitä vakiintunutta ajattelua ja käytäntöjä myöten ?
        Ja kukapa tietää, mitä potilaskin voi tehdä hyvinvointinsa eteen. Itsekin olin aikoinaan pahoissa mt-ongelmissa, psykooseja tuli ja meni. Kuntoutuessani aloin lukemaan todella paljon psykiatrian ja psykologian kirjallisuutta, niistäkin saa paljon tietoa, myös niistä käytännöistä.
        Vaikka kaikkein isoin apu niistä oli itselleni, asioiden ymmärtämisessä, sekä itseeni tutustumisessa.

        Mainitsen vielä, että kai diagnosoidutkin saavat valvoa yöllä, jos valvovat, ei se ole ainoastaan diagnosoimattomien oikeus. Eikä sen oikeastaan pitäisi kenellekään kuulua, kuka valvoo mihin aikaan ja minkä takia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Psykiatrisella osastolla oli nukkumaanmenoajat, jolloin ei taatusti yksikään kukkunut klo 12 jälkeen yöllä. Muuten saattoi tulla injektiota pyllyyn. Jos oli ylhäällä, tai teki jotakin, se tulkittiin sairauden pahenemisoireeksi.

        Mitähän ammattilaiset sanoisivat tuohon?

        "Aloittajan vointi saattaa olla heikentymässä..."

        Mutta jos onkin kotona, ei ole kukaan laittamassa sitä piikkiä pyllyyn.
        Ja taatusti muuten aikoinaan itsekin olen valvonut jopa osastolla keskellä yötä, joskus kokonaisia öitäkin, ilman piikin piikkiä.
        Eikä se ollut sairauden pahenemista, se ( valvominen ) oli oire siinä missä muutkin oireet.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eipä se olekaan uskomisesta kiinni, jos/kun joku tietää jotakin esim. psykiatriasta.
        Mitä luulisit, jos/kun ihminen on pyörinyt psykiatrian puolella vaikkapa reilut 20 vuotta, niin olisiko siinä kerennyt tietomäärä kasvamaan, jopa sitä vakiintunutta ajattelua ja käytäntöjä myöten ?
        Ja kukapa tietää, mitä potilaskin voi tehdä hyvinvointinsa eteen. Itsekin olin aikoinaan pahoissa mt-ongelmissa, psykooseja tuli ja meni. Kuntoutuessani aloin lukemaan todella paljon psykiatrian ja psykologian kirjallisuutta, niistäkin saa paljon tietoa, myös niistä käytännöistä.
        Vaikka kaikkein isoin apu niistä oli itselleni, asioiden ymmärtämisessä, sekä itseeni tutustumisessa.

        Mainitsen vielä, että kai diagnosoidutkin saavat valvoa yöllä, jos valvovat, ei se ole ainoastaan diagnosoimattomien oikeus. Eikä sen oikeastaan pitäisi kenellekään kuulua, kuka valvoo mihin aikaan ja minkä takia.

        En sanonut, että ei saa valvoa.

        Mutta säännölliset elämäntavat ovat suositeltavia, oli diagnoosi, tai sitten ei. Unitutkijat suosittelevat menemään nukkumaan samaan aikaan, eikä klo 01.00 kuulosta hyvältä ajankohdalta, että on vielä hereillä.

        Mutta kyseisellä alalla unettomuus katsotaan yleensä mielenterveyden häiriön oireeksi. Sitä pidetään yleensä jonkin sairauden oireena. Ottakaapa asioista vähän enemmän selvää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En sanonut, että ei saa valvoa.

        Mutta säännölliset elämäntavat ovat suositeltavia, oli diagnoosi, tai sitten ei. Unitutkijat suosittelevat menemään nukkumaan samaan aikaan, eikä klo 01.00 kuulosta hyvältä ajankohdalta, että on vielä hereillä.

        Mutta kyseisellä alalla unettomuus katsotaan yleensä mielenterveyden häiriön oireeksi. Sitä pidetään yleensä jonkin sairauden oireena. Ottakaapa asioista vähän enemmän selvää.

        Kaikkea voi suositella. Vuorotyöläisenä mahdotonta


    • Anonyymi

      Aloitus on trollausta, joten asiallinen keskustelu tyrehtyy siihen. Ei kannata vastata tämän tyypin aloituksiin, koska hän tekee tätä tarkoituksella. Hän on tehnyt tätä jo kauan. Kyseessä on joko trolli, tai alalla oleva, joka ei herkkähipiäisyydessään kestä psykiatrian kritisoimista.

      • Anonyymi

        Taidat itse olla ultra-herkkähipiäinen antipsykiatri, joka spämmää palstaa.


      • Anonyymi

        Oli trolli tai ei on tossa totuuden siemen. Osa lopettaa lääkkeet omin luvin kerralla (vieroituisoireet kamalia sit..)


      • Anonyymi

        Ja kritisoija ei kestä sitä, kun joku muu kertoo omista kokemuksistaan ja tekemisistään.
        Voi sen kääntää noinkin päin.


      • Anonyymi

        Se onkin mt-potilaiden ja kuntoutujien kohdalla aika jännää, jos/kun joku kertoo selviytymistarinansa, hän on joidenkin mielestä heti trolli, tai puhuu muuten vaan puuta heinää.
        Se nyt vaan on faktaa, että osa potilaista selviytyy. Onko se selviytyneen trolliksi väittäminen jotain kateutta, jos ei ole itse selvinnyt, vai onko se huonoa itsetuntoa ja itsensä syyttelyä, kun ei ole selvinnyt ?
        Aika monimutkaisia asioita johtuen juuri siitä, kun me ihmiset olemme erilaisia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se onkin mt-potilaiden ja kuntoutujien kohdalla aika jännää, jos/kun joku kertoo selviytymistarinansa, hän on joidenkin mielestä heti trolli, tai puhuu muuten vaan puuta heinää.
        Se nyt vaan on faktaa, että osa potilaista selviytyy. Onko se selviytyneen trolliksi väittäminen jotain kateutta, jos ei ole itse selvinnyt, vai onko se huonoa itsetuntoa ja itsensä syyttelyä, kun ei ole selvinnyt ?
        Aika monimutkaisia asioita johtuen juuri siitä, kun me ihmiset olemme erilaisia.

        Osa selviytyy joo. Itsekkin selviydyin osastolta ja väärästä diagnoosista ja lääkkeistä. Tosin joskus tarvitaan oikea lääkäri ja ympäristö näihin


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Osa selviytyy joo. Itsekkin selviydyin osastolta ja väärästä diagnoosista ja lääkkeistä. Tosin joskus tarvitaan oikea lääkäri ja ympäristö näihin

        Tuolla on iso merkitys, oikea lääkäri ja oikea ympäristö.
        Joskus sellaista voi joutua odottamaan pitkäänkin. Itselläni meni noin 15 vuotta, ennen kuin päädyin oikeaan aikaan oikeaan paikkaan. Se oli pelastukseni. Ja onhan sen takia pakko antaa pisteet myös psykiatrialle. Vaikeuksien kautta voittoon.


    • Anonyymi

      Aloitus on pelkkää trollausta ja psykiatrian oppien ja ajatusten mukaisesti tehty. Todella lapsellista ja pelleilyä tuollainen. Voisi tuota kasvaa jo aikuiseksi, ihan oikeesti!

      Uskottavuus ja maku meni.

      • Anonyymi

        Ehkä hänestä onkin kehittynyt ajan myötä terveempi aikuinen, ihan oikeesti.
        Meillä kaikilla on vain omat kokemuksemme ja näkemyksemme.
        Ei voi ajatella, jos itsellä ei mene ihan putkeen, niin ei voi mennä kellään muullakaan.


    • Anonyymi

      "Kannattaa syödä kiltisti antipsykootteja", tai muuten tapahtuu mitä? Oliko tuo uhkaus, vai varoitus, että mitä jatkossa tapahtuu?

      Vähän liian opettajamaisesti kirjoitettua, vähän nk. pienille lapsille.

      Ja muuten, jos jollekin on tullut huonoja kokemuksia, tai kritisoi psykiatriassa olevia epäkohtia, se ei ole disinformaatiota, se voi myös perustua empiiriisiin kokemuksiin, ja sekin kuuluu tieteeseen ja on vakavasti otettavaa. Jos ne kaikki tulkitaan disinformaatioksi, tai väittää sitä sellaiseksi, se on vain valmiiksi otettua asenteellisuutta ja toisen kokemusten teilaamista. Myös mustamaalaamista.

      • Anonyymi

        Eniten ongelmia on musta resursseissa ja lääkäreissä. Osastollahan ei oo enään mitään muutakun lääkkeitä


      • Anonyymi

        Luitko ollenkaan alun viestiä? Ilmeisesti et. Riski, suuri riski, on se että kun lopetat ominpäin antipsykoottisen lääkityksesi niin päädyt psykoosissa mielisairaalaan. Näin on tapahtunut usealle tuntemalleni henkilölle. Oletko myös pieni lapsi, kun koit tekstin opettajamaisena? Disinfon levittäjiä on paljon eikä se ole tervettä faktoihin perustuvaa kritiikkiä vaan huuhaata. Satusedät ja multinikittäjät netissä, jotka ovat ihmeparantuneet... Mustamaalaan vain valehtelijoita ja kaikkitietäviä antipsykiatreja. Sen he ansaitsevat.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Luitko ollenkaan alun viestiä? Ilmeisesti et. Riski, suuri riski, on se että kun lopetat ominpäin antipsykoottisen lääkityksesi niin päädyt psykoosissa mielisairaalaan. Näin on tapahtunut usealle tuntemalleni henkilölle. Oletko myös pieni lapsi, kun koit tekstin opettajamaisena? Disinfon levittäjiä on paljon eikä se ole tervettä faktoihin perustuvaa kritiikkiä vaan huuhaata. Satusedät ja multinikittäjät netissä, jotka ovat ihmeparantuneet... Mustamaalaan vain valehtelijoita ja kaikkitietäviä antipsykiatreja. Sen he ansaitsevat.

        Joo, kyllä luin kirjoituksesi. Kirjoitat ihan hyvin ja sujuvasti. Kyllä siitä sai selvän.

        Otan mieluummin sen riskin, kuin että menetän aivosoluni, tai että olisin vieläkin alkoholisti. Koska en halua olla jatkuvasti itsetuhoinen, kärsiä anhedoniasta ja akatisiasta, en halua myöskään dementoitua ennenaikaisesti, tai kuormittaa terveydenhuoltoa. Koska olisin mm. vieläkin alkoholisti, jos olisin vieläkin jatkanut neuroleptien käyttöä.

        Mustamaalaaminen ja toisten kirjoittajien väittäminen valehtelijoiksi ei ole asiallista käytöstä. Jos se on sitä mielestäsi, niin sitten on jotakin ajattelussa pahasti vialla. Otat vähän turhan henkilökohtaisesti sen, jos joku kritisoi psykiatriaa, tai tuo esille omia kokemuksia. Kaikkea ei ole tarkoitettu sinulle henkilökohtaisesti. Mutta jos niin on käynyt, ja tapahtunut, niin pyydän vilpittömästi anteeksi. Ei minullakaan ole aina hyvä päivä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Luitko ollenkaan alun viestiä? Ilmeisesti et. Riski, suuri riski, on se että kun lopetat ominpäin antipsykoottisen lääkityksesi niin päädyt psykoosissa mielisairaalaan. Näin on tapahtunut usealle tuntemalleni henkilölle. Oletko myös pieni lapsi, kun koit tekstin opettajamaisena? Disinfon levittäjiä on paljon eikä se ole tervettä faktoihin perustuvaa kritiikkiä vaan huuhaata. Satusedät ja multinikittäjät netissä, jotka ovat ihmeparantuneet... Mustamaalaan vain valehtelijoita ja kaikkitietäviä antipsykiatreja. Sen he ansaitsevat.

        Tietenkin riski on aina olemassa.
        Itse psykoosisairaaksi ( ei skitsofrenia ) diagnosoituna lopetin lääkkeiden käytön reilut kymmenen vuotta sitten.
        Psykiatri totesi, että on sitten omalla vastuullani, jos psykoosi yllättää.
        Ei ole psykooseja näkynyt, eikä kuulunut.


      • Anonyymi

        Jatkossa tapahtuu,ett olet hulluakin hullumpi! Käyttäyty.inen on todella sairasta,itsensä ylentämistäkiusaamista,harhoissa elämistä,luulet saavasi tehdä mitä haluat jne!


      • Anonyymi

        "Vähän liian opettajamaisesti kirjoitettua, vähän nk. pienille lapsille."

        Menee vähän aiheen ohi, mutta minua on todella paljon ihmetyttänyt psykoosisairauksissa se, että miten periaatteessa järkevät ja monesti myös hienot persoonat osaa sitten kuitenkin olla niin yksinkertaisia, että sellaiset perus asiat ei vaan mene jakeluun?

        Puhun siis yksinkertaisesti siitä risti riidasta, että miten nämä kaksi asiaa ilmenee yhdessä ja samassa ihmisessä.

        Eikä siinä todellakaan auta, että miten yrität järkeä arkumentoida, kun piuhat vaan päässä menee ristiin niin ne menee.


    • Anonyymi

      Aloituksessa väitettiin tällä palstalla olevan huru-ukkoja ja akkoja, jotka levittävät palstalla valheita. Syytettiin disininformaatiosta. Kuule, omien kokemusten kertominen, tai edes kritiikin esittäminen ei ole disinformaatiota. Mutta sen väittäminen sellaiseksi on sitä.

      Olikohan ap ihan asiallista sinun mielestäsi nuo raflaavat väitteet?

      • Anonyymi

        Kokemusten kertominen, tai ei edes kritiikin esittäminenkään vielä ole automaattisesti disinformaatiota, mutta siinä vaiheessa kun ruvetaan niitä hoidosta hyötyneitä, tai ns. parantuneita syyttämään lääkeyhtiöiden propakandasta, tai kuvitella että heiädn joku randomi anonyymi postaus voisi luoda jonkun hoitoalan työpaikan jonnekkin...

        Sorry, silloin ollaan niin hemmetin tukevasti sielä huru ukko ja akka osastolla että ei mitään rajaa.


      • Anonyymi

        Mikä tekee mielestäsi aloituksesta raflaavan?


    • Anonyymi

      Aloittajalle: Vit*utuksessa ei kannata kirjoittaa mitään. - Ja vit*uuntuminen on huono syy kirjoittaa, tai kohdistaa vihaa keneenkään.

      Tiedätkö mistä sen tiedän? Kokemuksesta.

      • Anonyymi

        Sellaisena lisäyksenä vielä, että olen itsekin vit*uuntunut viime aikoina monesta asiasta. Loppujen lopuksi sekään ei kannata. Tai siitä ei ole hyötyä.

        Jokainen saa minun mielestäni tehdä nk. parhaimmaksi näkee. Käyttää mt-palveluita, ja lääkkeitä, jos kuvittelee niistä olevan itselleen jotakin hyötyä, tai että ne auttavat. Tai sitten jos koe saavansa hyötyä mt-palveluista ja lääkkeistä, se on jokaisen ihmisen oma asia. Jokaisen tekemää päätöstä ja ratkaisua pitää kunnioittaa. Se on ihmisoikeuksiin ja ihmisarvoon liittyvä asia.

        Jokainen joutuu silti ratkaisemaan ja selvittämään ne oireita aiheuttavat ja taustalla olevat asiat. Lääkkeet ja niiden käyttö ei ratkaise niitä asioita. Ne eivät ole mikään taikasauva, joilla ne ongelmat elämässä katoaisivat. Ikävä kyllä näin se vain on. Se voi tuntua vaikealta ja jopa pelottavalta tarttua niihin ongelmiin, mutta loppujen lopuksi se kehittää meitä ihmisinä.

        Tukiverkoston hankkiminen on suositeltavaa, koska sitä psykososiaalista tukea annetaan alan puolelta lähinnä vain sairauksiin liittyvien asioiden kohdalla, sairauden hoidon, sairauden hyväksymiseen ja oireiden tunnistamiseen liittyvissä asioissa. Vain omat lähimmät voivat antaa sitä henkistä tukea ja apua, joita meistä jokainen tarvitsee ja ansaitsee saada. Tukiverkoston rooli on hyvin tärkeä paitsi henkisen hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä, myös niiden ylläpitämisessä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sellaisena lisäyksenä vielä, että olen itsekin vit*uuntunut viime aikoina monesta asiasta. Loppujen lopuksi sekään ei kannata. Tai siitä ei ole hyötyä.

        Jokainen saa minun mielestäni tehdä nk. parhaimmaksi näkee. Käyttää mt-palveluita, ja lääkkeitä, jos kuvittelee niistä olevan itselleen jotakin hyötyä, tai että ne auttavat. Tai sitten jos koe saavansa hyötyä mt-palveluista ja lääkkeistä, se on jokaisen ihmisen oma asia. Jokaisen tekemää päätöstä ja ratkaisua pitää kunnioittaa. Se on ihmisoikeuksiin ja ihmisarvoon liittyvä asia.

        Jokainen joutuu silti ratkaisemaan ja selvittämään ne oireita aiheuttavat ja taustalla olevat asiat. Lääkkeet ja niiden käyttö ei ratkaise niitä asioita. Ne eivät ole mikään taikasauva, joilla ne ongelmat elämässä katoaisivat. Ikävä kyllä näin se vain on. Se voi tuntua vaikealta ja jopa pelottavalta tarttua niihin ongelmiin, mutta loppujen lopuksi se kehittää meitä ihmisinä.

        Tukiverkoston hankkiminen on suositeltavaa, koska sitä psykososiaalista tukea annetaan alan puolelta lähinnä vain sairauksiin liittyvien asioiden kohdalla, sairauden hoidon, sairauden hyväksymiseen ja oireiden tunnistamiseen liittyvissä asioissa. Vain omat lähimmät voivat antaa sitä henkistä tukea ja apua, joita meistä jokainen tarvitsee ja ansaitsee saada. Tukiverkoston rooli on hyvin tärkeä paitsi henkisen hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä, myös niiden ylläpitämisessä.

        Ed. tekstiin pieni korjaus: on siis jokaisen ihmisen oma asia, käyttääkö, vai ei käytä mt-palveluita ja lääkkeitä. Jokaisen tekemää omaa päätöstä ja ratkaisua pitää kunnioittaa. Tämän pitää olla lähtökohta. Kuuluu ihmisoikeuksiin. Ja kun kunnioittaa jonkun tekemää päätöstä, kunnioittaa myös toisen ihmisen ihmisarvoa. Jos se rikotaan, rikotaan myös ihmisoikeuksia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sellaisena lisäyksenä vielä, että olen itsekin vit*uuntunut viime aikoina monesta asiasta. Loppujen lopuksi sekään ei kannata. Tai siitä ei ole hyötyä.

        Jokainen saa minun mielestäni tehdä nk. parhaimmaksi näkee. Käyttää mt-palveluita, ja lääkkeitä, jos kuvittelee niistä olevan itselleen jotakin hyötyä, tai että ne auttavat. Tai sitten jos koe saavansa hyötyä mt-palveluista ja lääkkeistä, se on jokaisen ihmisen oma asia. Jokaisen tekemää päätöstä ja ratkaisua pitää kunnioittaa. Se on ihmisoikeuksiin ja ihmisarvoon liittyvä asia.

        Jokainen joutuu silti ratkaisemaan ja selvittämään ne oireita aiheuttavat ja taustalla olevat asiat. Lääkkeet ja niiden käyttö ei ratkaise niitä asioita. Ne eivät ole mikään taikasauva, joilla ne ongelmat elämässä katoaisivat. Ikävä kyllä näin se vain on. Se voi tuntua vaikealta ja jopa pelottavalta tarttua niihin ongelmiin, mutta loppujen lopuksi se kehittää meitä ihmisinä.

        Tukiverkoston hankkiminen on suositeltavaa, koska sitä psykososiaalista tukea annetaan alan puolelta lähinnä vain sairauksiin liittyvien asioiden kohdalla, sairauden hoidon, sairauden hyväksymiseen ja oireiden tunnistamiseen liittyvissä asioissa. Vain omat lähimmät voivat antaa sitä henkistä tukea ja apua, joita meistä jokainen tarvitsee ja ansaitsee saada. Tukiverkoston rooli on hyvin tärkeä paitsi henkisen hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä, myös niiden ylläpitämisessä.

        Harmi et monella ei oo ketään vaan tukiverkot nolla


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Harmi et monella ei oo ketään vaan tukiverkot nolla

        Näin on ja se on valitettavasti pitää paikkansa, eli on totta. Niin ei pitäisi kenenkään kohdalla tapahtua ja olla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Näin on ja se on valitettavasti pitää paikkansa, eli on totta. Niin ei pitäisi kenenkään kohdalla tapahtua ja olla.

        Monella kyllä sairaus johtaa siihen


    • Anonyymi

      Pääasia että on iloinen skitsofreniitikko.

      • Anonyymi

        Skitsofreenikkokin voi olla, ja saa olla iloinen.
        Kuinkakohan monella näilläkin palstoilla lääkityksistä kirjoittavalla on olemassa skitsofrenia diagnoosi ?
        Vai onko taustalla enemmänkin mielialaongelmaa, ahdistusta, masennusta, persoonallisuushäiriötä, tms. ?
        Skitsofrenia on aika lailla erilainen, ja oikeasti joskus hyvinkin hankala sairaus, ja monet skitsofreenikot eivät pärjää ilman lääkitystä.


    • Anonyymi

      Koko lääketiedehän perustuu siihen että ns. "oireet" "hoidetaan" pois, kun taas pitäisi keskittyä ymmärtämään että mistä se sairaus johtuu tai tulee. Jos ihmisellä alkaa tulla outoja tuntemuksia niin hänellä pitäisi olla helppo pääsy sellaisen ihmisen luo joka ymmärtää mistä on oikeasti kyse eikä nykypäivän psykiatrin joka ei todella tee muuta kuin määrää sen lääkkeen mikä poistaa oireet ja se oikea syy jää piiloon. Heti kun ihminen ymmärtää että mistä on oikeasti kyse niin ne oireet eivät tunnu enään oireilta. Skitsofrenia ei ole sairaus vaan se ihminen on ns vaan niin auki että hänen todellisuutensa on niin paljon laajempi ja erilainen kuin monilla muilla ja voi siksi tuntua pelottavalta. Pelottavalta myös sen takia koska sisimmässään tietää miten muut ympärillä olevat leimaa erilaisuuden sairaudeksi ja haluaa poistaa sen erilaisuuden lääkityksellä mitä ei oikeasti yksikään ihminen todellisuudessa edes tarvitse.

      • Anonyymi

        Toki todellisuus voi olla laajempi, mutta mitä sitten, kun sairas ei ole enää oikeassa todellisuudessa lainkaan ? Ei ymmärrä ajasta, paikasta, eikä mistään muustakaan tosiasiasta mitään, niin ei ne taida olla pelkkiä outoja tuntemuksia.
        Se ei ole todellisuuden laajuutta, jos ihminen luulee, että on esim. mikrofoneja laitettu joka paikkaan ja joku salakuuntelee, tai jopa väittää, että jonnekin aivoihin on asennettu mikrofoneja. Tai luulee että sängyn alle tai kaappiin olisi piilotettu, tai mennyt joku epätodellinen olento. Tai jos ihminen luulee olevansa vaikka presidentti, kuningas tai kuningatar, menninkäinen, joulutonttu, tai mikä ikinä. Ne ei ole pelkkää todellisuuden laajuutta.
        Todellisuuden laajuus taitaa kuitenkin tarkoittaa sellaista, että asiat on todellisia joka tapauksessa, vaikkakin laajemmin. Epätodelliset asiat ei kuulu siihen kategoriaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Toki todellisuus voi olla laajempi, mutta mitä sitten, kun sairas ei ole enää oikeassa todellisuudessa lainkaan ? Ei ymmärrä ajasta, paikasta, eikä mistään muustakaan tosiasiasta mitään, niin ei ne taida olla pelkkiä outoja tuntemuksia.
        Se ei ole todellisuuden laajuutta, jos ihminen luulee, että on esim. mikrofoneja laitettu joka paikkaan ja joku salakuuntelee, tai jopa väittää, että jonnekin aivoihin on asennettu mikrofoneja. Tai luulee että sängyn alle tai kaappiin olisi piilotettu, tai mennyt joku epätodellinen olento. Tai jos ihminen luulee olevansa vaikka presidentti, kuningas tai kuningatar, menninkäinen, joulutonttu, tai mikä ikinä. Ne ei ole pelkkää todellisuuden laajuutta.
        Todellisuuden laajuus taitaa kuitenkin tarkoittaa sellaista, että asiat on todellisia joka tapauksessa, vaikkakin laajemmin. Epätodelliset asiat ei kuulu siihen kategoriaan.

        Siinäpä se onkin se vika, minulle annettiin kyseinen diagnoosi, enkä ole koskaan kuvitellutkaan olevani mikään edellä esitetyistä asioista, en tuolloin, enkä nytkään. Jos nyt ylipäätään kuvittelen olevani mitään sen enempää, tai vähempää, oikeastaan päinvastoin. En ole ajatellut koskaan olevani yhtään mitään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Toki todellisuus voi olla laajempi, mutta mitä sitten, kun sairas ei ole enää oikeassa todellisuudessa lainkaan ? Ei ymmärrä ajasta, paikasta, eikä mistään muustakaan tosiasiasta mitään, niin ei ne taida olla pelkkiä outoja tuntemuksia.
        Se ei ole todellisuuden laajuutta, jos ihminen luulee, että on esim. mikrofoneja laitettu joka paikkaan ja joku salakuuntelee, tai jopa väittää, että jonnekin aivoihin on asennettu mikrofoneja. Tai luulee että sängyn alle tai kaappiin olisi piilotettu, tai mennyt joku epätodellinen olento. Tai jos ihminen luulee olevansa vaikka presidentti, kuningas tai kuningatar, menninkäinen, joulutonttu, tai mikä ikinä. Ne ei ole pelkkää todellisuuden laajuutta.
        Todellisuuden laajuus taitaa kuitenkin tarkoittaa sellaista, että asiat on todellisia joka tapauksessa, vaikkakin laajemmin. Epätodelliset asiat ei kuulu siihen kategoriaan.

        Juurikin noista syistä ihmisen pitäisi päästä oikeanlaiseen hoitoon, semmoseen missä ymmärretään mistä se oikeasti johtuu eikä edelleenkään sinne missä sille lätkästään A4:n verran lääkkeitä ja toivotaan parasta. Jotkut ovat herkempiä kuin toiset ja siksi se mieli lähtee toisilla vaeltelemaan herkemmin minne sattuu mutta sekin on mahdollista saada kuriin ilman lääkitystä. Ja myös erilaiset elämän/elämien kokemukset vaikuttaa tosi paljon siihen mitä aistii ja näkee ja kokee. Mistä me voidaan tietää että onko jollain ollut edellisessä elämässä salakuuntelulaitteita kehossa tai asunnossa yms. Ei se ole mitään epätodellista tai mahdotonta. Tai joku on ollut presidentti tai kuningas tms jossain edellisessä elämässä ja jostain syystä kokee sitä kokemusta uudelleen. Toki jollain lääkkeillä nuo saa ikäänkuin pois päältä mutta ei ne silti mihinkään häviä, huonommaksi vaan menee aina kun lääkkeitä syö on se sitten burana tai joku vahva mielialalääke.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Siinäpä se onkin se vika, minulle annettiin kyseinen diagnoosi, enkä ole koskaan kuvitellutkaan olevani mikään edellä esitetyistä asioista, en tuolloin, enkä nytkään. Jos nyt ylipäätään kuvittelen olevani mitään sen enempää, tai vähempää, oikeastaan päinvastoin. En ole ajatellut koskaan olevani yhtään mitään.

        Älä ajattele, ettet ole yhtään mitään. Ajattele, että olet hyvä ihminen juuri sellaisena kuin olet.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Juurikin noista syistä ihmisen pitäisi päästä oikeanlaiseen hoitoon, semmoseen missä ymmärretään mistä se oikeasti johtuu eikä edelleenkään sinne missä sille lätkästään A4:n verran lääkkeitä ja toivotaan parasta. Jotkut ovat herkempiä kuin toiset ja siksi se mieli lähtee toisilla vaeltelemaan herkemmin minne sattuu mutta sekin on mahdollista saada kuriin ilman lääkitystä. Ja myös erilaiset elämän/elämien kokemukset vaikuttaa tosi paljon siihen mitä aistii ja näkee ja kokee. Mistä me voidaan tietää että onko jollain ollut edellisessä elämässä salakuuntelulaitteita kehossa tai asunnossa yms. Ei se ole mitään epätodellista tai mahdotonta. Tai joku on ollut presidentti tai kuningas tms jossain edellisessä elämässä ja jostain syystä kokee sitä kokemusta uudelleen. Toki jollain lääkkeillä nuo saa ikäänkuin pois päältä mutta ei ne silti mihinkään häviä, huonommaksi vaan menee aina kun lääkkeitä syö on se sitten burana tai joku vahva mielialalääke.

        Onko edes ollut mitään edellistä elämää ? Itse en sellaiseen usko, toki jos joku uskoo, niin sitten uskoo.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Älä ajattele, ettet ole yhtään mitään. Ajattele, että olet hyvä ihminen juuri sellaisena kuin olet.

        En minä ole yhtään mitään. Enkä ole ainakaan kuvitellut itsestäni juuri mitään liikoja. Tehnyt omalla tavallani töitä jo 15 vuoden ajan. Olin elossa vain sen työn kautta, jota tein. Mutta tämä työ, jota olen tehnyt, loppuu pian. Itse asiassa en edes elä enää kauan. Autoimmuunisairaus tekee minusta ja elämästäni lopun. Loppujen lopuksi aika merkityksetön olo tällä hetkellä. Jään miettimään, mikä on oikeasti elämässä tärkeää? Ei sen pitäisi olla pelkästään se, mitä tekee.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En minä ole yhtään mitään. Enkä ole ainakaan kuvitellut itsestäni juuri mitään liikoja. Tehnyt omalla tavallani töitä jo 15 vuoden ajan. Olin elossa vain sen työn kautta, jota tein. Mutta tämä työ, jota olen tehnyt, loppuu pian. Itse asiassa en edes elä enää kauan. Autoimmuunisairaus tekee minusta ja elämästäni lopun. Loppujen lopuksi aika merkityksetön olo tällä hetkellä. Jään miettimään, mikä on oikeasti elämässä tärkeää? Ei sen pitäisi olla pelkästään se, mitä tekee.

        Ei ihmisten tekemiset ole mittapuuna, että se tekeminen olisi niin tärkeää, vaan ihmisyys itsessään, se millaisia ihmiset ovat, on tärkeää.
        Miksi ihmistä pitäisi arvostaa/arvottaa tekojen kautta ? Ihmisyys on tärkeintä, se että olet olemassa.


    • Anonyymi

      Ihmisellä on itsemääräämisoikeus, mitä haluaa kehoonsa laittaa. Avohoidossa lääkitys on täysin vapaaehtoinen. Minä pääsin itsetuhoisista ajatuksista, kun lopetin lääkkeen. Nyt on rauhallinen ja levollinen olo. Ei ahdista eikä masenna enää.

      • Anonyymi

        Onhan se mut lopettamista ei tueta siellä


    • Anonyymi

      En ole käyttänyt missään vaiheessaa antipsykootteja, vaikka sain skitsofreniadiagnoosin 6 vuotta sitten. Viikon mittaisia sairaalajaksoja, ei tosin psykiatrisella osastolla vaan tavallisella vuodeosastolla on ollut kieltämättä kaksi. Kaksi edellämaiitusta täysin erillistä kertaa olen kokenut myös n. vuorokauden kerrallaan kestäneen tulkitsijasta riippuen psykoottiseksikatsottavan jakson (äänten kuulemista, pelkoa jne.) Ensimmäinen meni itsestään ohi ja toinen muutamalla rauhoittavalla joiden avulla pääsin uneen.

      Nykyisen omahoitajani mielestä minulla ei olekaan skitsofreniaa, jos kerran ilman lääkitystä pärjään näin hyvin.

      • Anonyymi

        Sit sut pitäis uudelleen tutkia...


      • Anonyymi

        Pystyykö hoitaja menemään kertomaan psykiatrille, että jollain hänen potilaallaan ei ole skitsofreniaa, vaikka niin on väitetty ?
        Ei taida hierarkia antaa myöten tuossa asiassa, vaikka toki aina olisi suotavaa olla hyvä kommunikointiyhteys kaikilla ammattilaisilla asemasta riippumatta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pystyykö hoitaja menemään kertomaan psykiatrille, että jollain hänen potilaallaan ei ole skitsofreniaa, vaikka niin on väitetty ?
        Ei taida hierarkia antaa myöten tuossa asiassa, vaikka toki aina olisi suotavaa olla hyvä kommunikointiyhteys kaikilla ammattilaisilla asemasta riippumatta.

        No diagnoosin on antanut eri paikan psykiatri, kuin sen, missä minulla nyt on avohoito. Eli hoitaja ei varmaankaan voi mennä kertomaan sille diagnosoijalle, koska mistä edes saisi yhteystiedot? Nykyisen avohoitopaikan psykiatria en ole nähnyt kuin kerran 11 vuotta sittten ja on sen sortin psykopaatti, etten aijo nähdä toiste. "Hoito" loppuu kohta, koska sillä on huonot/olemattomat tulokset.

        Vaikkei nykyisen paikan lääkäri olisikaan psykopaatti, niin lääkiksessä opetetan sellaista kuin kollegiaalinen solidaarisuus, eli lääkäri ei saa kyseenalaistaa toisen lääkärin näkemyksiä, potilaasta viis.

        Olen tällähetkellä niissä mietteissä, että skitsofreniadiagnoosi on ihan hyvä olemassaan, mikäli taas jonakin päivänä alkaa tuntua siltä, että haluaisin eläkkeelle. Tällähetkellä ei tosin tunnu siltä. Haluan terapiaan, opiskelemaan ja töihin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No diagnoosin on antanut eri paikan psykiatri, kuin sen, missä minulla nyt on avohoito. Eli hoitaja ei varmaankaan voi mennä kertomaan sille diagnosoijalle, koska mistä edes saisi yhteystiedot? Nykyisen avohoitopaikan psykiatria en ole nähnyt kuin kerran 11 vuotta sittten ja on sen sortin psykopaatti, etten aijo nähdä toiste. "Hoito" loppuu kohta, koska sillä on huonot/olemattomat tulokset.

        Vaikkei nykyisen paikan lääkäri olisikaan psykopaatti, niin lääkiksessä opetetan sellaista kuin kollegiaalinen solidaarisuus, eli lääkäri ei saa kyseenalaistaa toisen lääkärin näkemyksiä, potilaasta viis.

        Olen tällähetkellä niissä mietteissä, että skitsofreniadiagnoosi on ihan hyvä olemassaan, mikäli taas jonakin päivänä alkaa tuntua siltä, että haluaisin eläkkeelle. Tällähetkellä ei tosin tunnu siltä. Haluan terapiaan, opiskelemaan ja töihin.

        Varmaan paikkakunnalla väliä jne. Osassa helpompaa


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pystyykö hoitaja menemään kertomaan psykiatrille, että jollain hänen potilaallaan ei ole skitsofreniaa, vaikka niin on väitetty ?
        Ei taida hierarkia antaa myöten tuossa asiassa, vaikka toki aina olisi suotavaa olla hyvä kommunikointiyhteys kaikilla ammattilaisilla asemasta riippumatta.

        Miksi kaksi ammattilaista ei voisi objektiivisesti puhua työstään, vaikka heillä on työssään eri tehtävät?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi kaksi ammattilaista ei voisi objektiivisesti puhua työstään, vaikka heillä on työssään eri tehtävät?

        Koska työkulttuuri


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Koska työkulttuuri

        Juurikin näin, työkulttuuri ja alalla vallitseva hierarkia.
        Joskus lääkärit pitävät itseään " ylempänä " hoitajia. Jopa lääkärien kesken voi olla " valtataistelua ", toinen voi olla lääkäri ja toinen onkin ylilääkäri.
        Tietenkin aina parempi, että keskusteluyhteys toimisi hyvin. Voitaisiin sanoa asioita puolin ja toisin, ja vaikkapa jopa neuvoa, vaikka toinen olisikin paremmin koulutettu ja " ylempänä " ammatissaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Juurikin näin, työkulttuuri ja alalla vallitseva hierarkia.
        Joskus lääkärit pitävät itseään " ylempänä " hoitajia. Jopa lääkärien kesken voi olla " valtataistelua ", toinen voi olla lääkäri ja toinen onkin ylilääkäri.
        Tietenkin aina parempi, että keskusteluyhteys toimisi hyvin. Voitaisiin sanoa asioita puolin ja toisin, ja vaikkapa jopa neuvoa, vaikka toinen olisikin paremmin koulutettu ja " ylempänä " ammatissaan.

        Kokemuksesta vielä mitä pienempi henkilökuntamäärä sitä pahempi


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Koska työkulttuuri

        Nyt tulee taas sellainen tunne, että ihmiset jotka eivät ole koskaan hoitaneet mitään, eivätkä ole työelämässä, niin kerroppas mihin perustat väitteesi, tai minkälainen työkulttuurin asiantuntija olet?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Nyt tulee taas sellainen tunne, että ihmiset jotka eivät ole koskaan hoitaneet mitään, eivätkä ole työelämässä, niin kerroppas mihin perustat väitteesi, tai minkälainen työkulttuurin asiantuntija olet?

        En ole tuo, joka mainitsi työkulttuurin, mutta sanoisin tähän väliin, että vaikka itse ei olisikaan työelämässä, niin monet kyllä tuntevat eri alojen työntekijöitä ja ammattilaisia, ja heiltä pystyy kuulemaan suoraan, mitä työpaikoilla mahdollisesti tapahtuu.
        Ihmiset puhuvat keskenään myös työpaikastaan, ja siitä millaista siellä on, työilmapiiri, pomot, ym.
        Ei tarvitse olla asiantuntija osatakseen kuunnella toisten kertomia asioita.
        Tässä siis yksi peruste väitteeseen, mistä muka voi tietää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Nyt tulee taas sellainen tunne, että ihmiset jotka eivät ole koskaan hoitaneet mitään, eivätkä ole työelämässä, niin kerroppas mihin perustat väitteesi, tai minkälainen työkulttuurin asiantuntija olet?

        Perustan väitteeni omaan kokemukseeni työskenneltyäni sotella. Hierarkia on vahva ja olemassa


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Perustan väitteeni omaan kokemukseeni työskenneltyäni sotella. Hierarkia on vahva ja olemassa

        En toki MT-puolella enkä ole hoitaja tai lääkäri. Naisvaltaiste alojen ongelma


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Perustan väitteeni omaan kokemukseeni työskenneltyäni sotella. Hierarkia on vahva ja olemassa

        Itse uskon tuon täysin.
        On myös valitettavaa, että hierarkia näkyy joskus myös potilaille.
        Potilas pystyy näkemään, mikä asetelma hoitopaikassa on. Tuskin on tarkoitettu potilaiden nähtäväksi ja kuultavaksi.
        Myös se, kuinka säälien hoitajat joskus katsoo, kun lääkäri on potilastaan kohtaan välinpitämätön. Senkin potilas pystyy huomaamaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itse uskon tuon täysin.
        On myös valitettavaa, että hierarkia näkyy joskus myös potilaille.
        Potilas pystyy näkemään, mikä asetelma hoitopaikassa on. Tuskin on tarkoitettu potilaiden nähtäväksi ja kuultavaksi.
        Myös se, kuinka säälien hoitajat joskus katsoo, kun lääkäri on potilastaan kohtaan välinpitämätön. Senkin potilas pystyy huomaamaan.

        Moni potilas on ollessaan systeemin oravanpyörässä huomannut, että terveydenhuollossa on hierarkia, jonka mukaan he toimivat. Jännä sinänsä, että tätä(kään) asiaa ei monikaan valtamedia tuo esille. Niissä systeemeissä, joissa on vahva hierarkia, on yleensä myös ns. nokkimisjärjestys ja porrasasteikkotapa ajatella, ja toimia. Ylimpänä lienevät alalla olevat professorit, ylilääkärit, hoitajat jne.

        Se, mitä tuli huomattua viimeisten 20 vuoden aikana oli useimmiten se, että potilaalta kysellään asioita lähes sotilaallisen armeijamaisesti, potilaan mielipiteitä ja ajatuksia ei juuri kuunnella. Olosuhteet, ja elämäntilanteet eivät kiinnosta, ja ne ovat sivuroolissa lähes kaikessa. Edellä mainittuja asioita pidetään paitsi vähäpätöisinä, myös ns. ulkoisina asioina, Kaikkia oireita pidetään merkkinä ja todisteena jostakin häiriöstä ja sairaudesta.

        Kaiken päämääränä tuntuu olevan diagnosointi ja se, että päästään määräämään lääkkeitä. Kun potilas on saatu lääkekoukkuun, hänelle uskotellaan, että hänellä on parantumaton sairaus ja että hänen on käytettävä lääkkeitä koko elämän ajan. Tämä koskee ainaki psykoosisairauksia. Tämä hyödyttää ainakin lääkeyhtiöitä. Oireita aiheuttaneet, tai taustalla olevat ongelmat jätetään huomiotta. Psykososiaalinen tuki koskee vain diagnosoitua sairautta, ei yksilön elämässä olevia olosuhteita ja elämäntilannetta. Persoonallisuuspiirteitä ja yksilön elämässä koettuja traumoja ei selvitetä, eikä oteta huomioon.

        Kliininen ja virallinen kohtelu on enemmän sääntö, kuin poikkeus. Se on erityisen vahingollista niiden potilaiden kohdalla, joilla ei ole elämässään muutenkaan mitään sosiaalisia suhteita, tai turvaverkkoa. Ihmisistä tuleva kuva muodostuu kalseaksi. Huono kohtelua, tai huonot kokemukset nakertavat myös itsetuntoa.

        Alalla mainostetaan mediaa myöten, että siellä edistetään henkistä hyvinvointia. Ottaen huomioon sen, mitä itse olen systeemissä olleena nähnyt ja kokenut, niin enpä tiedä, miten se pelkkä keskittyminen johonkin sairauksien diagnosointiin ja lääkemääräyksiin, ja kliininen kohtelu ja hierarkinen toimintakulttuuri voi mitenkään edistää kenenkään hyvinvointia.

        Mediassa annettu ruusunpunainen kuva "ihanista hoitajista" ja siitä, että saa pari päivää olla sairaalassa ei taida olla koko kuva psykiatrian toimivuudesta ja siellä tapahtuvasta toiminnasta. Mutta koska kukaan ei tutki asiaa laajemmin, niin koko totuus jää puutteelliseksi.

        Tälläkin palstalla väitetään kaiken kritiikin, tai somekommentoinnin olevan trollausta, niin kummallista kyllä se on harvinaisen yhteneväinen mediassa ja alalla olevien asiantuntijoiden esiinvetämä väite.

        Olisi mielenkiintoista tietää, että minkälainen kytkös on terveydenhuollolla, tai lääkeyhtiöillä mediayhtiöiden kanssa. Koska viime aikoina on ollut harvinaisen paljon psykiatriaa "piilomainostavia" ja kehuvia artikkeleita. Ja muuten edelleen väitän, että psykiatriassa toimivien puolella on enemmän tavallisempaa se kliininen, kuin empaattinen ja humaani kohtelu...


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Moni potilas on ollessaan systeemin oravanpyörässä huomannut, että terveydenhuollossa on hierarkia, jonka mukaan he toimivat. Jännä sinänsä, että tätä(kään) asiaa ei monikaan valtamedia tuo esille. Niissä systeemeissä, joissa on vahva hierarkia, on yleensä myös ns. nokkimisjärjestys ja porrasasteikkotapa ajatella, ja toimia. Ylimpänä lienevät alalla olevat professorit, ylilääkärit, hoitajat jne.

        Se, mitä tuli huomattua viimeisten 20 vuoden aikana oli useimmiten se, että potilaalta kysellään asioita lähes sotilaallisen armeijamaisesti, potilaan mielipiteitä ja ajatuksia ei juuri kuunnella. Olosuhteet, ja elämäntilanteet eivät kiinnosta, ja ne ovat sivuroolissa lähes kaikessa. Edellä mainittuja asioita pidetään paitsi vähäpätöisinä, myös ns. ulkoisina asioina, Kaikkia oireita pidetään merkkinä ja todisteena jostakin häiriöstä ja sairaudesta.

        Kaiken päämääränä tuntuu olevan diagnosointi ja se, että päästään määräämään lääkkeitä. Kun potilas on saatu lääkekoukkuun, hänelle uskotellaan, että hänellä on parantumaton sairaus ja että hänen on käytettävä lääkkeitä koko elämän ajan. Tämä koskee ainaki psykoosisairauksia. Tämä hyödyttää ainakin lääkeyhtiöitä. Oireita aiheuttaneet, tai taustalla olevat ongelmat jätetään huomiotta. Psykososiaalinen tuki koskee vain diagnosoitua sairautta, ei yksilön elämässä olevia olosuhteita ja elämäntilannetta. Persoonallisuuspiirteitä ja yksilön elämässä koettuja traumoja ei selvitetä, eikä oteta huomioon.

        Kliininen ja virallinen kohtelu on enemmän sääntö, kuin poikkeus. Se on erityisen vahingollista niiden potilaiden kohdalla, joilla ei ole elämässään muutenkaan mitään sosiaalisia suhteita, tai turvaverkkoa. Ihmisistä tuleva kuva muodostuu kalseaksi. Huono kohtelua, tai huonot kokemukset nakertavat myös itsetuntoa.

        Alalla mainostetaan mediaa myöten, että siellä edistetään henkistä hyvinvointia. Ottaen huomioon sen, mitä itse olen systeemissä olleena nähnyt ja kokenut, niin enpä tiedä, miten se pelkkä keskittyminen johonkin sairauksien diagnosointiin ja lääkemääräyksiin, ja kliininen kohtelu ja hierarkinen toimintakulttuuri voi mitenkään edistää kenenkään hyvinvointia.

        Mediassa annettu ruusunpunainen kuva "ihanista hoitajista" ja siitä, että saa pari päivää olla sairaalassa ei taida olla koko kuva psykiatrian toimivuudesta ja siellä tapahtuvasta toiminnasta. Mutta koska kukaan ei tutki asiaa laajemmin, niin koko totuus jää puutteelliseksi.

        Tälläkin palstalla väitetään kaiken kritiikin, tai somekommentoinnin olevan trollausta, niin kummallista kyllä se on harvinaisen yhteneväinen mediassa ja alalla olevien asiantuntijoiden esiinvetämä väite.

        Olisi mielenkiintoista tietää, että minkälainen kytkös on terveydenhuollolla, tai lääkeyhtiöillä mediayhtiöiden kanssa. Koska viime aikoina on ollut harvinaisen paljon psykiatriaa "piilomainostavia" ja kehuvia artikkeleita. Ja muuten edelleen väitän, että psykiatriassa toimivien puolella on enemmän tavallisempaa se kliininen, kuin empaattinen ja humaani kohtelu...

        Edelliseen vielä sellainen lisäys, että se henkinen hyvinvointi ja terveys ovat huomattavasti laajempi asia, kuin se, että onko henkilöllä jokin sairaus. Henkiseen hyvinvointiin vaikuttavat hyvin olennaisesti myös mm. ihmissuhteet, ja niiden laatu, stressi, yhteiskunnan ja yksilön itsensä asettamat vaatimukset ja elämässä olevat olosuhteet ja elämäntilanteet. Näitä asioita ei kyllä siellä psykiatrian puolella oteta juuri millään tavalla huomioon.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itse uskon tuon täysin.
        On myös valitettavaa, että hierarkia näkyy joskus myös potilaille.
        Potilas pystyy näkemään, mikä asetelma hoitopaikassa on. Tuskin on tarkoitettu potilaiden nähtäväksi ja kuultavaksi.
        Myös se, kuinka säälien hoitajat joskus katsoo, kun lääkäri on potilastaan kohtaan välinpitämätön. Senkin potilas pystyy huomaamaan.

        Potilaat ovat siellä hierarkisessa systeemissä alimpana, ja yleensä kohtelu on sen mukaista. Monikaan ei tuota asiaa joko tiedä, tai ymmärrä, ennen kuin on systeemissä mukana vähän pidempään.

        Lisäksi potilaita kohdellaan enemmän sen sairautensa ja yhteiskunnallisen aseman mukaan.

        Arvottaminen, eriarvoinen ja valikoiva kohtelu on siellä tyypillistä. Jopa hoitomuotoja valittaessa Osa esim. psykoosidiagnoosin saaneista ei saa käytännössä mitään muuta kuin ne diagnoosit ja ylläpitolääkitykset. Ja siinä kaikki.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Potilaat ovat siellä hierarkisessa systeemissä alimpana, ja yleensä kohtelu on sen mukaista. Monikaan ei tuota asiaa joko tiedä, tai ymmärrä, ennen kuin on systeemissä mukana vähän pidempään.

        Lisäksi potilaita kohdellaan enemmän sen sairautensa ja yhteiskunnallisen aseman mukaan.

        Arvottaminen, eriarvoinen ja valikoiva kohtelu on siellä tyypillistä. Jopa hoitomuotoja valittaessa Osa esim. psykoosidiagnoosin saaneista ei saa käytännössä mitään muuta kuin ne diagnoosit ja ylläpitolääkitykset. Ja siinä kaikki.

        Hierarkiaan pohjautuvissa yhteisöissä, tai järjestelmissä tietyntyyppinen arvottaminen on aika tyypillistä ja se on hiljaa hyväksytty ja oikeutettu tapa toimia.

        Siihen ei kuulu humanistinen ajattelu, tai humanistististen periaatteiden mukaan toimiminen.

        Valta, vallan käyttö, ja raha, ne aika pitkälti sanelevat ja ohjaavat koko toimintaa; ja ovat siinä taustalla mukana. Ja yksiä niiden haitallisimpia muotoja on kontrollointi ja siihen pyrkiminen. Yksi kontrolloinnin osoitus on se, että alalla uskotellaan, että psyykelääkkeitä on käytettävä koko elämän ajan. Että jos niin ei tee, niin romahtaa ja joutuu takaisin sairaalaan; ja että tulee uusia psykooseja. Mitenkähän alalla olevat selittävät niitä potilaita, jotka ovat lopettaneet käytön kauan aikaa sitten, eikä ole tullut enää mitään psykooseja? Heitäkin muuten on täällä. Joko tehty diagnoosi on ollut alunperinkin väärä.

        Terv: yksi heistä


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hierarkiaan pohjautuvissa yhteisöissä, tai järjestelmissä tietyntyyppinen arvottaminen on aika tyypillistä ja se on hiljaa hyväksytty ja oikeutettu tapa toimia.

        Siihen ei kuulu humanistinen ajattelu, tai humanistististen periaatteiden mukaan toimiminen.

        Valta, vallan käyttö, ja raha, ne aika pitkälti sanelevat ja ohjaavat koko toimintaa; ja ovat siinä taustalla mukana. Ja yksiä niiden haitallisimpia muotoja on kontrollointi ja siihen pyrkiminen. Yksi kontrolloinnin osoitus on se, että alalla uskotellaan, että psyykelääkkeitä on käytettävä koko elämän ajan. Että jos niin ei tee, niin romahtaa ja joutuu takaisin sairaalaan; ja että tulee uusia psykooseja. Mitenkähän alalla olevat selittävät niitä potilaita, jotka ovat lopettaneet käytön kauan aikaa sitten, eikä ole tullut enää mitään psykooseja? Heitäkin muuten on täällä. Joko tehty diagnoosi on ollut alunperinkin väärä.

        Terv: yksi heistä

        Hierarkiaan perustuvissa, tai niiden toiminnan ja linjausten pohjautuessa autoritääriseen tapaan toimia olevissa järjestelmissä tasa-arvoa ja tasa-arvoista kohtelua harvemmin on. Tämä on täysi fakta.

        Terveydenhuolto on yksiä niitä esimerkkejä, joissa on molempia, sekä autoritääristä johtamista ja hierarkiaan pohjautuvaa systeemiä.

        Näin on toimittu jo ainakin yli 20-30 vuoden ajan. Kliininen kohtelu, sekä potilaiden arvottaminen ja eriarvoinen kohtelu ovat vain yksiä epäkohtia, mitä siellä systeemissä oikeasti on. Näitä harvemmin tuodaan esille esim. mediassa. Miksi näitä asioita ei tuoda esille, herättää kysymyksiä ja myös vähän epäilyksiä. Mikä on vähän outoa, koska niitä siellä kyllä on ja tapahtuu edelleenkin. Tälläkin keskustelupalstalla syytetään omien kokemusten esille tuojia ja psykiatriaa kritisoivia valehtelijoiksi ja trolleiksi. Ja epäilen aika vahvasti, että asialla ovat itse alalla olevat.

        Itsekritiikin harjoittaminen, peiliin katsominen ja tosiasioiden myöntäminen on itsekenellekin suositeltavaa. Se puhdistaisi ilmaa ja kehittäisi ja uudistaisi itse psykiatriaakin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En ole tuo, joka mainitsi työkulttuurin, mutta sanoisin tähän väliin, että vaikka itse ei olisikaan työelämässä, niin monet kyllä tuntevat eri alojen työntekijöitä ja ammattilaisia, ja heiltä pystyy kuulemaan suoraan, mitä työpaikoilla mahdollisesti tapahtuu.
        Ihmiset puhuvat keskenään myös työpaikastaan, ja siitä millaista siellä on, työilmapiiri, pomot, ym.
        Ei tarvitse olla asiantuntija osatakseen kuunnella toisten kertomia asioita.
        Tässä siis yksi peruste väitteeseen, mistä muka voi tietää.

        Työntekijät puhuu paljon, ja aina muistaavat objektiivisessti kertoa sen että mitä kaikkea hallaa he ovat tehneet kyseisen firman työilmapiirin tai työkulttuurin hyväksi.

        Eli sen verran sitä asiantuntijuutta pitää olla että osaa vähän kuunnella mikä on totta ja mikä tarua ja kenenkin näkökulmasta. Työkulttuurin ja erityisesti työilmapiirin mittaamiseen on tonneittain erilaisia huomattavasti kuulopuheita tarkempia mittareita ja viimekädessä firman veto ja pitovoima kertoo siitä minkälaista firmassa on työskennellä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Työntekijät puhuu paljon, ja aina muistaavat objektiivisessti kertoa sen että mitä kaikkea hallaa he ovat tehneet kyseisen firman työilmapiirin tai työkulttuurin hyväksi.

        Eli sen verran sitä asiantuntijuutta pitää olla että osaa vähän kuunnella mikä on totta ja mikä tarua ja kenenkin näkökulmasta. Työkulttuurin ja erityisesti työilmapiirin mittaamiseen on tonneittain erilaisia huomattavasti kuulopuheita tarkempia mittareita ja viimekädessä firman veto ja pitovoima kertoo siitä minkälaista firmassa on työskennellä.

        Julkinen tai sote ei valitettavasti ole firma joten siitä ei voi päätellä mitään. Pitovoimakin vähän niin ja näin kun jo muutenkin vaikea saada porukkaa. Osittain tosin muista syistä. Aina aliresurssoitua toimintaa


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Julkinen tai sote ei valitettavasti ole firma joten siitä ei voi päätellä mitään. Pitovoimakin vähän niin ja näin kun jo muutenkin vaikea saada porukkaa. Osittain tosin muista syistä. Aina aliresurssoitua toimintaa

        Oletko koskaan miettinyt mikä erottaa julkisen ja firman. Ei se mitään, minäpä kerron. Yksityisen firman tehtävä on tuottaa voittoa omistajalleen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oletko koskaan miettinyt mikä erottaa julkisen ja firman. Ei se mitään, minäpä kerron. Yksityisen firman tehtävä on tuottaa voittoa omistajalleen.

        Ollaan huomattu kyllä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hierarkiaan perustuvissa, tai niiden toiminnan ja linjausten pohjautuessa autoritääriseen tapaan toimia olevissa järjestelmissä tasa-arvoa ja tasa-arvoista kohtelua harvemmin on. Tämä on täysi fakta.

        Terveydenhuolto on yksiä niitä esimerkkejä, joissa on molempia, sekä autoritääristä johtamista ja hierarkiaan pohjautuvaa systeemiä.

        Näin on toimittu jo ainakin yli 20-30 vuoden ajan. Kliininen kohtelu, sekä potilaiden arvottaminen ja eriarvoinen kohtelu ovat vain yksiä epäkohtia, mitä siellä systeemissä oikeasti on. Näitä harvemmin tuodaan esille esim. mediassa. Miksi näitä asioita ei tuoda esille, herättää kysymyksiä ja myös vähän epäilyksiä. Mikä on vähän outoa, koska niitä siellä kyllä on ja tapahtuu edelleenkin. Tälläkin keskustelupalstalla syytetään omien kokemusten esille tuojia ja psykiatriaa kritisoivia valehtelijoiksi ja trolleiksi. Ja epäilen aika vahvasti, että asialla ovat itse alalla olevat.

        Itsekritiikin harjoittaminen, peiliin katsominen ja tosiasioiden myöntäminen on itsekenellekin suositeltavaa. Se puhdistaisi ilmaa ja kehittäisi ja uudistaisi itse psykiatriaakin.

        Kun nyt tunnut olevan aiheen asiantuntija, niin kerroppas, mistä se johtuu että meillä on sellainen ihmisryhmä joka heti rupee valittamaan kaikesta autoritäärisyydestä, kun heiltä vaaditaan jotain yhteiskuntakelpoisuutta, etteivät saa terrorisoida omaisiaan ja pitäisi vähän itse elättää itseään?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kun nyt tunnut olevan aiheen asiantuntija, niin kerroppas, mistä se johtuu että meillä on sellainen ihmisryhmä joka heti rupee valittamaan kaikesta autoritäärisyydestä, kun heiltä vaaditaan jotain yhteiskuntakelpoisuutta, etteivät saa terrorisoida omaisiaan ja pitäisi vähän itse elättää itseään?

        Varmaan osalla sairaudesta. Ei ne voi sille mitään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kun nyt tunnut olevan aiheen asiantuntija, niin kerroppas, mistä se johtuu että meillä on sellainen ihmisryhmä joka heti rupee valittamaan kaikesta autoritäärisyydestä, kun heiltä vaaditaan jotain yhteiskuntakelpoisuutta, etteivät saa terrorisoida omaisiaan ja pitäisi vähän itse elättää itseään?

        Kaikki tällaiset tapaamani ihmiset ovat olleet yksiselitteisen sairaita.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kaikki tällaiset tapaamani ihmiset ovat olleet yksiselitteisen sairaita.

        Ja osa pitää lääketiedettä salaliittona yms. Ei ne usko välttämättä edes sairauksien olemassaoloon vaan flunssakin on CIA:n salaliitto


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja osa pitää lääketiedettä salaliittona yms. Ei ne usko välttämättä edes sairauksien olemassaoloon vaan flunssakin on CIA:n salaliitto

        Se on kyllä karmeaa katsottavaa, kun joku sairaudentunnoton salaliitto teoreetikko kuvittelee tietävänsä asioista niin paljon enemmän kuin muut ja kieltäytyy hoidosta. Sitten ne kuolee juuri johonkin hyvin triviaaliin sairauteen joka on jo käytännössä kukistettu rokotteilla joskus kuusikymmentäluvulla.

        Mutta kai se on jotain luonnonvalintaa että ihan tyhmimmät ei selviydy jatkamaan sitä tyhmyyden geenipuulia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se on kyllä karmeaa katsottavaa, kun joku sairaudentunnoton salaliitto teoreetikko kuvittelee tietävänsä asioista niin paljon enemmän kuin muut ja kieltäytyy hoidosta. Sitten ne kuolee juuri johonkin hyvin triviaaliin sairauteen joka on jo käytännössä kukistettu rokotteilla joskus kuusikymmentäluvulla.

        Mutta kai se on jotain luonnonvalintaa että ihan tyhmimmät ei selviydy jatkamaan sitä tyhmyyden geenipuulia.

        Valitettavasti jotkut selviää geenien ansiosta. Oma sukulainen oli tollanen ja eli 80v asti... Mikä sinänsä saavutus


    • Anonyymi

      Jaa se on ihan lääkkeillä hoidettavissa. Mites ennen vanhaa pärjäsivät kun ei ollut lääkkeitä ?

      • Anonyymi

        No sidottiin, pidettiin tyrmässä, tartutettiin malaria, annettiin kylmiä kylpyjä. Pidettiin poissa ihmisten näkyviltä. Hoidon tavoitteena oli lievittää omaisten häpeää.


      • Anonyymi

        Vietiin Seilin saareen, arkkulaudat mukana.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vietiin Seilin saareen, arkkulaudat mukana.

        Eikö seili ollut kuiteski pää-asiassa spitaalisten sijoituspaikka?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eikö seili ollut kuiteski pää-asiassa spitaalisten sijoituspaikka?

        Seilin saarelle vietiin mielisairaita naisia, myös nuoria naisia, ja sellaisia, jotka elivät siveettömästi.
        En ole kuullut, että sinne olisi spitaalisia viety. Toki sekin mahdollista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Seilin saarelle vietiin mielisairaita naisia, myös nuoria naisia, ja sellaisia, jotka elivät siveettömästi.
        En ole kuullut, että sinne olisi spitaalisia viety. Toki sekin mahdollista.

        Ens alkuun on ollut spitaalisten karkoituspaikka.
        https://www.youtube.com/watch?v=bdW4uQM8-e4


    • Anonyymi

      Auttoko noi sitten itse sairauteen ?

      • Anonyymi

        Ei ne vanhat konstit auttaneet, vaikka kuinka silloin aikoinaan on yritetty kaikenlaista.
        Siinäpä se onkin, lääketieteen kehitys, kun koko ajan etsitään uusia keinoja sairauksien hoitoon.
        Entisaikaan oli tosiaan insuliinihoitoa, käärehoitoa ( potilas kapaloitiin ), istutettiin malariaa, kylvettämistäkin oli. ( Kellokosken prinsessa elokuvassa potilaille juotettiin myös viinaa, kun yritettiin häätää hulluus ulos potilaasta. ) Heti noiden perään taisi tulla sähköhoito, jota alkuun annettiin potilaan ollessa hereillä, nykyäänhän potilas nukutetaan.
        Lääkkeet tuli myös kuvioihin. Ensimmäinen neurolepti taisi olla Larcactile ( Larkku ), myöh. kauppanimi Klorproman, joka otettiin käyttöön 1950-luvun alkupuolella.
        Ja sekin oli taidettu keksiä ensin rauhoittavaksi/narkoottiseksi aineeksi tukemaan nukutuksia leikkauksissa, ja sitten oli huomattu, että sitä voitaisiin kokeilla psyyken hoidossa vaikutustensa takia.


    • Anonyymi

      Nämä kaikki poistetaan ongelma väistyy.

    • Anonyymi

      Ongelmakäyttäjät ja heitä analysoivat työryhmät poistoon. Tämä ei ole leikkipaikka Suomi.

    • Anonyymi

      Pistokset myös neuvonantajille ovat samaa ryhmää.

    • Anonyymi

      Uskon sataprosenttisesti että jos ihmisille opetettaisiin hyberbolinen vähennysmalli lääkkeisiin ja samaan aikaan tarjottaisiin terapiaa ja ihmiset eläisi terveellisesri ilman päihteitä, lääkityksistä pääsisi moni irti menestyksekkäästi kenen nyt ei ajatella pääsevän.

    • Anonyymi

      Kuntasoten tarjoama lääke hermokipuun on Panadol. Kalkkitabletin veroinen vaikutukseltaan. Ei ihme, että palstalla näkee narinaa lääkkeiden tehosta.

    • Anonyymi

      oon samaa mieltä aloitusposttaajan kaa!

      • Anonyymi

        Kukaan ei jostakin syystä tutki sitä, kuinka paljon terveydenhuollossa ja tietysti psykiatrian puolella se hierarkinen ja autoritäärinen ajattelu, ja kohtelu vaikuttaa myös potilaisiin ja heidän asemaansa ja hoitoonsa. Koska se on fakta, että niitä edellä mainittuja asioita siellä on ja potilaat ovat kyseisessä systeemissä alimpana. Ja mitä enemmän niitä siellä on, niin se ihminen ihmisenä kohtaaminen ja normaali vuorovaikutus katoavat. Kliininen ja virallinen kohtelu on hyvin tavallista, eikä siihen yleensä kuulu mikään potilaan ja hänen elämänsä syvempi ymmärtäminen ja empatian osoittaminen.

        Sitä minä en ymmärrä, miten joku voi kuvitella, että hierarkiseen ja autoritääriseen systeemiin pohjautuva toiminta voi edistää millään tavalla kenenkään hyvinvointia? Etenkin, kun siellä tapahtuu potilaiden arvottamista, valikoivaa kohtelua, tai hoitojen määräämistä, kaikkien asioiden tiettyjen termien taakse ja sisälle laittamista, jopa niin, että se systeemissä oleva henkilö ei ole enää tasa-arvoisesti ja samanarvoisesti kohdattava ihminen, vaan on vain jotakin diagnoosia kantava ja vain sitä edustava potilas. Kaikkea katsotaan ja peilataan vain tiettyjen sairauslinssien läpi katsottuna.

        Olen jo kohta unohtamassa, onko tämä valtio enää demokratia. Terveydenhuollossa ja siihen systeemiin joutuvalle ( tasa- ja ihmisarvoista) ei ole välttämättä aina tiedossa, eikä luvassa. Koska siellä toiminta on enemmän vahvaan hierarkiseen systeemiin ja autoritäärisyyteen pohjautuvaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kukaan ei jostakin syystä tutki sitä, kuinka paljon terveydenhuollossa ja tietysti psykiatrian puolella se hierarkinen ja autoritäärinen ajattelu, ja kohtelu vaikuttaa myös potilaisiin ja heidän asemaansa ja hoitoonsa. Koska se on fakta, että niitä edellä mainittuja asioita siellä on ja potilaat ovat kyseisessä systeemissä alimpana. Ja mitä enemmän niitä siellä on, niin se ihminen ihmisenä kohtaaminen ja normaali vuorovaikutus katoavat. Kliininen ja virallinen kohtelu on hyvin tavallista, eikä siihen yleensä kuulu mikään potilaan ja hänen elämänsä syvempi ymmärtäminen ja empatian osoittaminen.

        Sitä minä en ymmärrä, miten joku voi kuvitella, että hierarkiseen ja autoritääriseen systeemiin pohjautuva toiminta voi edistää millään tavalla kenenkään hyvinvointia? Etenkin, kun siellä tapahtuu potilaiden arvottamista, valikoivaa kohtelua, tai hoitojen määräämistä, kaikkien asioiden tiettyjen termien taakse ja sisälle laittamista, jopa niin, että se systeemissä oleva henkilö ei ole enää tasa-arvoisesti ja samanarvoisesti kohdattava ihminen, vaan on vain jotakin diagnoosia kantava ja vain sitä edustava potilas. Kaikkea katsotaan ja peilataan vain tiettyjen sairauslinssien läpi katsottuna.

        Olen jo kohta unohtamassa, onko tämä valtio enää demokratia. Terveydenhuollossa ja siihen systeemiin joutuvalle ( tasa- ja ihmisarvoista) ei ole välttämättä aina tiedossa, eikä luvassa. Koska siellä toiminta on enemmän vahvaan hierarkiseen systeemiin ja autoritäärisyyteen pohjautuvaa.

        Korjaus: systeemiin joutuvalle henkilölle ei ole välttämättä tiedossa ja luvassa tasa ja ihmisarvoista kohtelua. Koska toiminta siellä on enemmän vahvaan hierarkiseen systeemiin ja autoritäärisyyteen pohjautuvaa.

        Täytyisi olla aika psykoopaatti, jotta siellä oikeasti viihtyisi, tai ei piittaisi mistään.

        Ja joillekin toki niiden diagnoosien ja määrättyjen lääkkeiden plaseboon hämäävät uskomaan, että niistä on jotakin hyötyä. Psykososiaalista tukea, jota väitetään systeemin puolelta annettavan kohdistuu ja kutistuu lähinnä sairausidentiteetin tukemiseen ja "sairauden hyväksymisprosessiin". Mutta ei mihinkään muuhun. Joten se saatu hyöty jää todella olemattomaksi ja vähäiseksi.

        Näitä havaintoja asioista 20 vuotta tehneenä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Korjaus: systeemiin joutuvalle henkilölle ei ole välttämättä tiedossa ja luvassa tasa ja ihmisarvoista kohtelua. Koska toiminta siellä on enemmän vahvaan hierarkiseen systeemiin ja autoritäärisyyteen pohjautuvaa.

        Täytyisi olla aika psykoopaatti, jotta siellä oikeasti viihtyisi, tai ei piittaisi mistään.

        Ja joillekin toki niiden diagnoosien ja määrättyjen lääkkeiden plaseboon hämäävät uskomaan, että niistä on jotakin hyötyä. Psykososiaalista tukea, jota väitetään systeemin puolelta annettavan kohdistuu ja kutistuu lähinnä sairausidentiteetin tukemiseen ja "sairauden hyväksymisprosessiin". Mutta ei mihinkään muuhun. Joten se saatu hyöty jää todella olemattomaksi ja vähäiseksi.

        Näitä havaintoja asioista 20 vuotta tehneenä.

        Kelaterapia on ainut kunnon tuki


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Korjaus: systeemiin joutuvalle henkilölle ei ole välttämättä tiedossa ja luvassa tasa ja ihmisarvoista kohtelua. Koska toiminta siellä on enemmän vahvaan hierarkiseen systeemiin ja autoritäärisyyteen pohjautuvaa.

        Täytyisi olla aika psykoopaatti, jotta siellä oikeasti viihtyisi, tai ei piittaisi mistään.

        Ja joillekin toki niiden diagnoosien ja määrättyjen lääkkeiden plaseboon hämäävät uskomaan, että niistä on jotakin hyötyä. Psykososiaalista tukea, jota väitetään systeemin puolelta annettavan kohdistuu ja kutistuu lähinnä sairausidentiteetin tukemiseen ja "sairauden hyväksymisprosessiin". Mutta ei mihinkään muuhun. Joten se saatu hyöty jää todella olemattomaksi ja vähäiseksi.

        Näitä havaintoja asioista 20 vuotta tehneenä.

        Sairauden hyväksyminen on tavallaan sitäkin, että jos haluaa parantua, on ensin hyväksyttävä oma sairautensa.
        Jos kokee itsensä terveeksi, olevansa elämänsä kunnossa, ei tule tarvetta parantua mistään, ja apua voi olla hyvinkin vaikea vastaanottaa.
        Ehkä se sairaudentunto termi johtuu ainakin osittain siitä, että ihmisen pitäisi ymmärtää, mistä hänen olisi hyvä parantua.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kukaan ei jostakin syystä tutki sitä, kuinka paljon terveydenhuollossa ja tietysti psykiatrian puolella se hierarkinen ja autoritäärinen ajattelu, ja kohtelu vaikuttaa myös potilaisiin ja heidän asemaansa ja hoitoonsa. Koska se on fakta, että niitä edellä mainittuja asioita siellä on ja potilaat ovat kyseisessä systeemissä alimpana. Ja mitä enemmän niitä siellä on, niin se ihminen ihmisenä kohtaaminen ja normaali vuorovaikutus katoavat. Kliininen ja virallinen kohtelu on hyvin tavallista, eikä siihen yleensä kuulu mikään potilaan ja hänen elämänsä syvempi ymmärtäminen ja empatian osoittaminen.

        Sitä minä en ymmärrä, miten joku voi kuvitella, että hierarkiseen ja autoritääriseen systeemiin pohjautuva toiminta voi edistää millään tavalla kenenkään hyvinvointia? Etenkin, kun siellä tapahtuu potilaiden arvottamista, valikoivaa kohtelua, tai hoitojen määräämistä, kaikkien asioiden tiettyjen termien taakse ja sisälle laittamista, jopa niin, että se systeemissä oleva henkilö ei ole enää tasa-arvoisesti ja samanarvoisesti kohdattava ihminen, vaan on vain jotakin diagnoosia kantava ja vain sitä edustava potilas. Kaikkea katsotaan ja peilataan vain tiettyjen sairauslinssien läpi katsottuna.

        Olen jo kohta unohtamassa, onko tämä valtio enää demokratia. Terveydenhuollossa ja siihen systeemiin joutuvalle ( tasa- ja ihmisarvoista) ei ole välttämättä aina tiedossa, eikä luvassa. Koska siellä toiminta on enemmän vahvaan hierarkiseen systeemiin ja autoritäärisyyteen pohjautuvaa.

        Voisiko johtua jostain niinkin yksinkertaisesta asiasta, että ne joilla on sitä kykyä tutkia asioita, niin he jo valmiiksi ymmärtävät miten joku asiantuntija organisaatio toimii, ja että mikä on psykoosisairaus ja miksi sitä täytyy hoitaa.

        Ja taas ne salaliitto teoreetikot tai psykoosisairaat jotka jatkuvasti näkee natseja ja muuta vastaavaa niin, he vain eivät sitten enää ole siinä kunnossa että pystyisivät sitä asiaa objektiivisesti tutkimaan?

        Demokratioista pitää myös muistaa, että siinä on sellainen ominaisuus, että tyhmät voi äänestää tyhmää ja hullut hullua. Kansa siis saa tasan niin hyvät johtajat mitä he itse ansiatsevat.


    • Anonyymi

      Ei ole olemassa mitään skitsofreniaa. On vain lääketieteen epämääräinen "oirekuvasto" DSM:n perusteella, jolla annetaan systeemiä varten joku koodi, vaikkapa skitsofrenia.

      Taustalla on kuitenkin yksilön traumaattinen tausta, jota ns normaali ajattelu ei pysty enää käsittelemään ja mieli dissosioituu psykoosiin niin monta kertaa, että alitajunta ja ns normaali mieli muodostaa yksilölle mieluisan kokonaisuuden traumoihin, jotta ihminen selviää jatkossa traumataustan kanssa.

      Neuroleptit lamaavat ajattelutoimintaa liian paljon, jolloin tämä traumoista eheyttävä luonnollinen prosessi keskeytyy. Tällöin on kaksi vaihtoehtoa, syödä loppuelämä lamaavia neuroleptejä ja tuntea sisäinen tiedostamaton ja tietoinen tuska traumoista, joita ei kykene käsittelemään.

      Toinen vaihtoehto on lopettaa lääkkeet, pyrkiä selviytymään neuroleptien rajuista vieroitusoireista, jotka väärin tulkitaan sairauden oireiksi tai pahenemiseksi ja tehdä sisäinen työ itse, jossa käsittelee traumataustan.

      Psykiatriasta ei saa apua jälkimmäisen vaihtoehdon valinnut ihminen. Ei siellä tosin auteta lääkkeet syovääkään potilasta muuten kuin kontrolloimalla ihmisen elämää ja aivopesemällä "sairaudentuntoiseksi" jossa ihminen valheellisesti luulee neuroleptien haittavaikutusten olevan sairauden oireita.

      Kolmas vaihtoehto on ryhtyä kokemusasiantuntijaksi, joka on valitettavasti psykiatrian aivopesun ylin muoto, johon osa potilaista houkutellaan, kuten esimerkiksi aplle valitettavasti on tapahtunut.

      • Anonyymi

        Skitsofrenia on kai jossain määrin kyllä oikea sairaus, ainakin biologinen perusta sille on. Eri asia sit miksi niin käy. Jostainhan ne tietyt oireet tulee mitä monella paranoidilla on. Eniten ne psykoosioireet siis. Mut toisaalta on niitä joilla lieviä oireita eli vähän niiku autismin kanssa, skaala on iso


      • Anonyymi

        Voisiko tuota yhtään sen paremmin enää sanoa, kuin minkä kirjoitit ja toit esille. Olen kanssasi aivan samaa mieltä.

        Etenkin ne kohdat, joissa kirjoitit, että psykiatrian puolella ei saa, tai anneta apua minkään traumojen käsittelyyn. Siellä tuijotetaan vain niihin oireisiin, mutta ei edes yritetä ymmärtää ja selvittää, niiden aiheuttajaa.

        Ja todellakin siellä ei anneta oikeastaan mitään muuta apua itselleen hakeneelle, kuin diagnooseja, ja määrätään lääkkeitä. Ja se psykososiaalinen tuki kohdistetaan vain sen diagnosoidun sairauden hyväksymisprosessiin, johon kuuluu nimenomaan, että potilas ymmärtää ja hyväksyy sairautensa, on lähestulkoon, kuin se sairaus, mitä hänen väitetään sairastavan. Ei ole kovin väärin sanottu, että siitä sinulle jopa väärin, tai virheellisiin tulkintoihin perustavasta diagnoosista pitäisi ottaa itselleen jokin identiteetti. Puhumattakaan se nyt sitten, nk. mitenkään kehittää itsetuntemusta. Psykososiaalinen tuki koskee vain sitä diagnosoituun sairauteen liittyviä asioita, mutta ei esim. sitä ei kohdisteta ja anneta vaikeisiin elämäntilanteisiin, tai olosuhteisiin. Mutta kumma kyllä näistä asioista ei ole minkäänlaista artikkelia yhdessäkään valtamediassa. Ja tätä minä pidän hieman outona. Onko kyse sitten siitä, että raha vaihtaa omistajaa. Siellä on totta hel*etissä huomattavasti e epäkohtia, kuin jokin sellainen, että palvelut ovat hieman pirstaleisia, tai on resurssipulaa, tai että on se vaikeata, jos joku joutuu olemaan toisen kanssa samassa huoneessa. Niitä on kuulkaa, ihan oikeesti huomattavasti enemmän niitä pielessä olevia asioita.

        Ja jos yksi asia minua suututtaa, että jotkut joko alalla olevat, tai kokemusasiantuntijat tulevat tälle palstalle väittämään, että tällä palstalla käy huru-ukkoja, jotka muka valehtelevat, että kuvitellaan jotakin. Sa***na, minä en ole koskaan valehdellut yhtään mitään! Ei ole mitään syytä siihen!

        Olen vain kertonut omista kokemuksistani, sen 20 vuoden ajalta. Jos siitä ei tykkää, tai ole samaa mieltä, niin ei silti tarvitse tulla väittämään valehtelijaksi. Suosittelisin pysymään poissa keskustelupalstalta, jos ei kerran pysty olemaan asiallinen toisia kommentoijia kohtaan.

        Ja aloittajalle sellainen terveinen, mulla menee huomattavasti paremmin ilman mitään neuroleptejä. Silloin, kun minä niitä käytin, olin jatkuvasti itsetuhoinen , jouduin tuolloin osastolle vähän väliä ja ne lääkkeet ( niiden sivuvaikutukset) ajoivat alkoholismiin. Ja sen seurauksena jouduin myös raiskatuksi. Enkä todellakaan tule koskaan niitä enää käyttämään. Koska en tarvitse niitä. Hyöty oli täysin, niin annetusta diagnoosista, kuin määrätyistä lääkkeistäkin. Pärjään paremmin ilman niitä. Enkä ole enää kävelevä diagnoosi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voisiko tuota yhtään sen paremmin enää sanoa, kuin minkä kirjoitit ja toit esille. Olen kanssasi aivan samaa mieltä.

        Etenkin ne kohdat, joissa kirjoitit, että psykiatrian puolella ei saa, tai anneta apua minkään traumojen käsittelyyn. Siellä tuijotetaan vain niihin oireisiin, mutta ei edes yritetä ymmärtää ja selvittää, niiden aiheuttajaa.

        Ja todellakin siellä ei anneta oikeastaan mitään muuta apua itselleen hakeneelle, kuin diagnooseja, ja määrätään lääkkeitä. Ja se psykososiaalinen tuki kohdistetaan vain sen diagnosoidun sairauden hyväksymisprosessiin, johon kuuluu nimenomaan, että potilas ymmärtää ja hyväksyy sairautensa, on lähestulkoon, kuin se sairaus, mitä hänen väitetään sairastavan. Ei ole kovin väärin sanottu, että siitä sinulle jopa väärin, tai virheellisiin tulkintoihin perustavasta diagnoosista pitäisi ottaa itselleen jokin identiteetti. Puhumattakaan se nyt sitten, nk. mitenkään kehittää itsetuntemusta. Psykososiaalinen tuki koskee vain sitä diagnosoituun sairauteen liittyviä asioita, mutta ei esim. sitä ei kohdisteta ja anneta vaikeisiin elämäntilanteisiin, tai olosuhteisiin. Mutta kumma kyllä näistä asioista ei ole minkäänlaista artikkelia yhdessäkään valtamediassa. Ja tätä minä pidän hieman outona. Onko kyse sitten siitä, että raha vaihtaa omistajaa. Siellä on totta hel*etissä huomattavasti e epäkohtia, kuin jokin sellainen, että palvelut ovat hieman pirstaleisia, tai on resurssipulaa, tai että on se vaikeata, jos joku joutuu olemaan toisen kanssa samassa huoneessa. Niitä on kuulkaa, ihan oikeesti huomattavasti enemmän niitä pielessä olevia asioita.

        Ja jos yksi asia minua suututtaa, että jotkut joko alalla olevat, tai kokemusasiantuntijat tulevat tälle palstalle väittämään, että tällä palstalla käy huru-ukkoja, jotka muka valehtelevat, että kuvitellaan jotakin. Sa***na, minä en ole koskaan valehdellut yhtään mitään! Ei ole mitään syytä siihen!

        Olen vain kertonut omista kokemuksistani, sen 20 vuoden ajalta. Jos siitä ei tykkää, tai ole samaa mieltä, niin ei silti tarvitse tulla väittämään valehtelijaksi. Suosittelisin pysymään poissa keskustelupalstalta, jos ei kerran pysty olemaan asiallinen toisia kommentoijia kohtaan.

        Ja aloittajalle sellainen terveinen, mulla menee huomattavasti paremmin ilman mitään neuroleptejä. Silloin, kun minä niitä käytin, olin jatkuvasti itsetuhoinen , jouduin tuolloin osastolle vähän väliä ja ne lääkkeet ( niiden sivuvaikutukset) ajoivat alkoholismiin. Ja sen seurauksena jouduin myös raiskatuksi. Enkä todellakaan tule koskaan niitä enää käyttämään. Koska en tarvitse niitä. Hyöty oli täysin, niin annetusta diagnoosista, kuin määrätyistä lääkkeistäkin. Pärjään paremmin ilman niitä. Enkä ole enää kävelevä diagnoosi.

        Psykososiaalinen tuki on tosiaan olematon. Mullakin tuettu asuminen oli aikoinaan 3x viikossa ohjaajan tapaamista (ne ohjaajat oli turhia) ja ainut etu miksi olin siellä oli halpa vuokra. Se tuki oli turha. Ne jako vaan lääkkeet ja vahti mut arjen askareissa ei ollu mitään tukea


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voisiko tuota yhtään sen paremmin enää sanoa, kuin minkä kirjoitit ja toit esille. Olen kanssasi aivan samaa mieltä.

        Etenkin ne kohdat, joissa kirjoitit, että psykiatrian puolella ei saa, tai anneta apua minkään traumojen käsittelyyn. Siellä tuijotetaan vain niihin oireisiin, mutta ei edes yritetä ymmärtää ja selvittää, niiden aiheuttajaa.

        Ja todellakin siellä ei anneta oikeastaan mitään muuta apua itselleen hakeneelle, kuin diagnooseja, ja määrätään lääkkeitä. Ja se psykososiaalinen tuki kohdistetaan vain sen diagnosoidun sairauden hyväksymisprosessiin, johon kuuluu nimenomaan, että potilas ymmärtää ja hyväksyy sairautensa, on lähestulkoon, kuin se sairaus, mitä hänen väitetään sairastavan. Ei ole kovin väärin sanottu, että siitä sinulle jopa väärin, tai virheellisiin tulkintoihin perustavasta diagnoosista pitäisi ottaa itselleen jokin identiteetti. Puhumattakaan se nyt sitten, nk. mitenkään kehittää itsetuntemusta. Psykososiaalinen tuki koskee vain sitä diagnosoituun sairauteen liittyviä asioita, mutta ei esim. sitä ei kohdisteta ja anneta vaikeisiin elämäntilanteisiin, tai olosuhteisiin. Mutta kumma kyllä näistä asioista ei ole minkäänlaista artikkelia yhdessäkään valtamediassa. Ja tätä minä pidän hieman outona. Onko kyse sitten siitä, että raha vaihtaa omistajaa. Siellä on totta hel*etissä huomattavasti e epäkohtia, kuin jokin sellainen, että palvelut ovat hieman pirstaleisia, tai on resurssipulaa, tai että on se vaikeata, jos joku joutuu olemaan toisen kanssa samassa huoneessa. Niitä on kuulkaa, ihan oikeesti huomattavasti enemmän niitä pielessä olevia asioita.

        Ja jos yksi asia minua suututtaa, että jotkut joko alalla olevat, tai kokemusasiantuntijat tulevat tälle palstalle väittämään, että tällä palstalla käy huru-ukkoja, jotka muka valehtelevat, että kuvitellaan jotakin. Sa***na, minä en ole koskaan valehdellut yhtään mitään! Ei ole mitään syytä siihen!

        Olen vain kertonut omista kokemuksistani, sen 20 vuoden ajalta. Jos siitä ei tykkää, tai ole samaa mieltä, niin ei silti tarvitse tulla väittämään valehtelijaksi. Suosittelisin pysymään poissa keskustelupalstalta, jos ei kerran pysty olemaan asiallinen toisia kommentoijia kohtaan.

        Ja aloittajalle sellainen terveinen, mulla menee huomattavasti paremmin ilman mitään neuroleptejä. Silloin, kun minä niitä käytin, olin jatkuvasti itsetuhoinen , jouduin tuolloin osastolle vähän väliä ja ne lääkkeet ( niiden sivuvaikutukset) ajoivat alkoholismiin. Ja sen seurauksena jouduin myös raiskatuksi. Enkä todellakaan tule koskaan niitä enää käyttämään. Koska en tarvitse niitä. Hyöty oli täysin, niin annetusta diagnoosista, kuin määrätyistä lääkkeistäkin. Pärjään paremmin ilman niitä. Enkä ole enää kävelevä diagnoosi.

        Korjaus ainakin viimeiseen lauseeseen: hyöty oli niistä annetuista diagnooseista ja määrätyistä lääkkeistä täysi nolla. Enkä tule koskaan enää käyttämään yhtäkään psyykepilleriä. Repikää siitä alalla olevat!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Skitsofrenia on kai jossain määrin kyllä oikea sairaus, ainakin biologinen perusta sille on. Eri asia sit miksi niin käy. Jostainhan ne tietyt oireet tulee mitä monella paranoidilla on. Eniten ne psykoosioireet siis. Mut toisaalta on niitä joilla lieviä oireita eli vähän niiku autismin kanssa, skaala on iso

        Mitä biologisia perusteita? Voitko laittaa linkit tutkimuksiin, joissa tällainen löydös on peräisin.

        Se, että lääkäri yksipuolisesti päättää jonkin ajatuksen olevan paranoidinen, ei ole mitenkään biologinen löydös.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitä biologisia perusteita? Voitko laittaa linkit tutkimuksiin, joissa tällainen löydös on peräisin.

        Se, että lääkäri yksipuolisesti päättää jonkin ajatuksen olevan paranoidinen, ei ole mitenkään biologinen löydös.

        https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC3181617/
        https://studymind.co.uk/notes/biological-explanations-for-schizophrenia/
        https://books.google.fi/books?hl=fi&lr=&id=E0qqNijySWUC&oi=fnd&pg=PA209&dq=schizophrenia+biological+explanations&ots=nYJKn2LqWq&sig=kfd1ZOiTTo1sDR_RL5J9NjHTG9c&redir_esc=y#v=onepage&q=schizophrenia biological explanations&f=false

        Tossa nyt muutama. Niitä on aika paljonkin vuosien varrella tehty. Liittyy aivojen välittäjäaineisiin


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitä biologisia perusteita? Voitko laittaa linkit tutkimuksiin, joissa tällainen löydös on peräisin.

        Se, että lääkäri yksipuolisesti päättää jonkin ajatuksen olevan paranoidinen, ei ole mitenkään biologinen löydös.

        Aika montakin tutkimusta tehty. Paranoidiset ajatukset ei varmaan yksinään riitä. Mut aika monessa toistuu aivojen välittäjäaineiden kuten dopamiiniin liittyvät löydökset ja noihin on biologisia seikkoja. Kuitenkin kyse on monimutkaisesta prosessista jossa toi vaan yksi osa.

        Siksipä tulevaisuuen hoito on geeniterapia. Ei antipsykootit


      • Anonyymi

        Vaikka skitsofreenikot itse mielellään viljelee jotain traumateoriaa, niin mitään näyttöähän siitä ei ole, kuin oikeastaan se, että todellisuus vain on skitsofreenikolle niin traumaattista että he eivät kykene elämään siinä ilman lääkkeitä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vaikka skitsofreenikot itse mielellään viljelee jotain traumateoriaa, niin mitään näyttöähän siitä ei ole, kuin oikeastaan se, että todellisuus vain on skitsofreenikolle niin traumaattista että he eivät kykene elämään siinä ilman lääkkeitä.

        Näkyy muuten hyvin tällä foorumilla, miten kokoajan ollaan traumatisoituneita, mutta kas jos itse pitäisi maksaa muutama satanen jostain terapiasta, niin sitten sille rahalle löytyykin jotain tärkeämpää tekemistä. Ostetaan netflixejä ja tupakkaa jne.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aika montakin tutkimusta tehty. Paranoidiset ajatukset ei varmaan yksinään riitä. Mut aika monessa toistuu aivojen välittäjäaineiden kuten dopamiiniin liittyvät löydökset ja noihin on biologisia seikkoja. Kuitenkin kyse on monimutkaisesta prosessista jossa toi vaan yksi osa.

        Siksipä tulevaisuuen hoito on geeniterapia. Ei antipsykootit

        Miksi sitten diagnoosi annetaan lääkärin päätöksellä hoitajien tekemien subjektiivisten arvioiden perusteella eikä verikokeella oletetuista poikkeamista dopamiinitasoissa?

        Väitetäänhän masennuksenkin edelleen johtuvan serotoniinivajeesta, vaikka teoria on jo todistettu olevan väärin.

        Dopamiiniteoria kehitettiin sen vuoksi, koska neuroleptit lamaavat kehon dopamiinireseptorit.

        Ihan nollatutkimus linkkaamasi propagandatutkimus, katso edes kirjoittajien sidonnaisuudet. Ei ole oikea akateeminen tutkimus, ainakin kun katsoo kirjoittajien sidonnaisuudet.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vaikka skitsofreenikot itse mielellään viljelee jotain traumateoriaa, niin mitään näyttöähän siitä ei ole, kuin oikeastaan se, että todellisuus vain on skitsofreenikolle niin traumaattista että he eivät kykene elämään siinä ilman lääkkeitä.

        Super -tutkimus esimerkiksi tuo valtavan kausaliteetin traumojen ja psykoosin välille.

        Tutkimuskirjallisuus on täynnä samanlaisia kausaliteetteja.

        Toki onhan hoitsuna helpompaa kytätä lääkehoidon toteutumista kuin antaa traumoista kärsineelle ihmiselle kaksi kuuntelevaa ja ymmärtävää korvaa.

        Sen sijaan hoitsuille valheellisesti opetetaan, että kaikki potilaan puheet ovat vain valheita tai harhoja.

        En tosin kiellä ketään olemassa systeemissä mukana, joko potilaana tai valheellisiin lääketeollisuuden propagandaan uskovana hoitsuna.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC3181617/
        https://studymind.co.uk/notes/biological-explanations-for-schizophrenia/
        https://books.google.fi/books?hl=fi&lr=&id=E0qqNijySWUC&oi=fnd&pg=PA209&dq=schizophrenia biological explanations&ots=nYJKn2LqWq&sig=kfd1ZOiTTo1sDR_RL5J9NjHTG9c&redir_esc=y#v=onepage&q=schizophrenia biological explanations&f=false

        Tossa nyt muutama. Niitä on aika paljonkin vuosien varrella tehty. Liittyy aivojen välittäjäaineisiin

        Vuodelta 1980. Hei, nyt eletään vuotta 2025!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vuodelta 1980. Hei, nyt eletään vuotta 2025!

        Ei se silti muuta asiaa. Noita oli paljon muitakin


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Näkyy muuten hyvin tällä foorumilla, miten kokoajan ollaan traumatisoituneita, mutta kas jos itse pitäisi maksaa muutama satanen jostain terapiasta, niin sitten sille rahalle löytyykin jotain tärkeämpää tekemistä. Ostetaan netflixejä ja tupakkaa jne.

        Kovin tarkasti sinäkin kyttäät potilaiden rahankäyttöä, vaikka itse saat palkkasi yhtälailla verovaroista kuin etuuksista elävä potilas

        Tosin sillä erolla, että saat potilaiden kiduttamisesta huomattavasti enemmän verorahoja palkan muodossa kuin potilas tulonsiirtojen muodossa.

        Onneksi hyvinvointialueet ovat konkurssissa ja yt-neuvottelut vähentää hoitsujen työpaikat. Selvää säästöä veronmaksajien rahoille.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voisiko tuota yhtään sen paremmin enää sanoa, kuin minkä kirjoitit ja toit esille. Olen kanssasi aivan samaa mieltä.

        Etenkin ne kohdat, joissa kirjoitit, että psykiatrian puolella ei saa, tai anneta apua minkään traumojen käsittelyyn. Siellä tuijotetaan vain niihin oireisiin, mutta ei edes yritetä ymmärtää ja selvittää, niiden aiheuttajaa.

        Ja todellakin siellä ei anneta oikeastaan mitään muuta apua itselleen hakeneelle, kuin diagnooseja, ja määrätään lääkkeitä. Ja se psykososiaalinen tuki kohdistetaan vain sen diagnosoidun sairauden hyväksymisprosessiin, johon kuuluu nimenomaan, että potilas ymmärtää ja hyväksyy sairautensa, on lähestulkoon, kuin se sairaus, mitä hänen väitetään sairastavan. Ei ole kovin väärin sanottu, että siitä sinulle jopa väärin, tai virheellisiin tulkintoihin perustavasta diagnoosista pitäisi ottaa itselleen jokin identiteetti. Puhumattakaan se nyt sitten, nk. mitenkään kehittää itsetuntemusta. Psykososiaalinen tuki koskee vain sitä diagnosoituun sairauteen liittyviä asioita, mutta ei esim. sitä ei kohdisteta ja anneta vaikeisiin elämäntilanteisiin, tai olosuhteisiin. Mutta kumma kyllä näistä asioista ei ole minkäänlaista artikkelia yhdessäkään valtamediassa. Ja tätä minä pidän hieman outona. Onko kyse sitten siitä, että raha vaihtaa omistajaa. Siellä on totta hel*etissä huomattavasti e epäkohtia, kuin jokin sellainen, että palvelut ovat hieman pirstaleisia, tai on resurssipulaa, tai että on se vaikeata, jos joku joutuu olemaan toisen kanssa samassa huoneessa. Niitä on kuulkaa, ihan oikeesti huomattavasti enemmän niitä pielessä olevia asioita.

        Ja jos yksi asia minua suututtaa, että jotkut joko alalla olevat, tai kokemusasiantuntijat tulevat tälle palstalle väittämään, että tällä palstalla käy huru-ukkoja, jotka muka valehtelevat, että kuvitellaan jotakin. Sa***na, minä en ole koskaan valehdellut yhtään mitään! Ei ole mitään syytä siihen!

        Olen vain kertonut omista kokemuksistani, sen 20 vuoden ajalta. Jos siitä ei tykkää, tai ole samaa mieltä, niin ei silti tarvitse tulla väittämään valehtelijaksi. Suosittelisin pysymään poissa keskustelupalstalta, jos ei kerran pysty olemaan asiallinen toisia kommentoijia kohtaan.

        Ja aloittajalle sellainen terveinen, mulla menee huomattavasti paremmin ilman mitään neuroleptejä. Silloin, kun minä niitä käytin, olin jatkuvasti itsetuhoinen , jouduin tuolloin osastolle vähän väliä ja ne lääkkeet ( niiden sivuvaikutukset) ajoivat alkoholismiin. Ja sen seurauksena jouduin myös raiskatuksi. Enkä todellakaan tule koskaan niitä enää käyttämään. Koska en tarvitse niitä. Hyöty oli täysin, niin annetusta diagnoosista, kuin määrätyistä lääkkeistäkin. Pärjään paremmin ilman niitä. Enkä ole enää kävelevä diagnoosi.

        Miksi sitten monet saavat avun psykiatrian puolelta ja alkavat voimaan paremmin ?
        Ehkä tuotakin olisi hyvä pohtia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Korjaus ainakin viimeiseen lauseeseen: hyöty oli niistä annetuista diagnooseista ja määrätyistä lääkkeistä täysi nolla. Enkä tule koskaan enää käyttämään yhtäkään psyykepilleriä. Repikää siitä alalla olevat!

        Jos olet nyt kunnossa, voit hyvin, ja pysytkin kunnossa, niin eihän kenenkään tarvitse repiä yhtään mitään.
        Mutta voiko ihminen hyvin, kun antaa noin nasevaa palautetta, että " repikää siitä ".
        Tuli itsekin koettua jos vaikka mitä ja kaikkea siltä väliltä, mutta tärkeimpänä pidän sitä, että voin nykyään hyvin, en koe tarvetta haukkua ammattilaisia, vaikka todellisuudessa aihetta siihenkin on joskus löytynyt.
        Parempi vointi tulee jo siitä, kun elän tätä päivää, en murehdi menneitä.
        Jatkuva katkeruus, ja jopa mahdollinen vihaisuus ei auta yhtään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi sitten diagnoosi annetaan lääkärin päätöksellä hoitajien tekemien subjektiivisten arvioiden perusteella eikä verikokeella oletetuista poikkeamista dopamiinitasoissa?

        Väitetäänhän masennuksenkin edelleen johtuvan serotoniinivajeesta, vaikka teoria on jo todistettu olevan väärin.

        Dopamiiniteoria kehitettiin sen vuoksi, koska neuroleptit lamaavat kehon dopamiinireseptorit.

        Ihan nollatutkimus linkkaamasi propagandatutkimus, katso edes kirjoittajien sidonnaisuudet. Ei ole oikea akateeminen tutkimus, ainakin kun katsoo kirjoittajien sidonnaisuudet.

        Minulle antoi psykiatri itse diagnoosin aikoinaan, ei sitä tehty hoitajan arvioiden ja havaintojen perusteella.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi sitten monet saavat avun psykiatrian puolelta ja alkavat voimaan paremmin ?
        Ehkä tuotakin olisi hyvä pohtia.

        Äkkiä systeemissä oppii näyttelemään kerran kuukaudessa hoitajalle tervettä, jotta sieltä kontrollin alta pääsee pois.

        Sama juttu osastolla. Valtaosa potilaista skarppaa jotain unelmaihmistä, jotta pääsee osastolta vapauteen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Äkkiä systeemissä oppii näyttelemään kerran kuukaudessa hoitajalle tervettä, jotta sieltä kontrollin alta pääsee pois.

        Sama juttu osastolla. Valtaosa potilaista skarppaa jotain unelmaihmistä, jotta pääsee osastolta vapauteen.

        Jos haluaa esittää tervettä, niin eikö olisi sitten parempi olla terve ? Jos pitää itse itsensä ja elämänsä omassa kontrollissa, ei sitä kenenkään ulkopuolisen tarvitse tehdä.
        Kyllä ammattilaiset näkevät teatterin läpi, onko ihminen oikeasti kunnossa vai ei.
        Ja ne, jotka " huijaavat " itsensä ulos osastolta, ovat yleensä aika pian uudestaan siellä.
        Jos kerran kuukaudessa käy hoitajan luona, niin kuka elämää muka kontrolloi ? Minkä kontrollin alla silloin muka on ?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos haluaa esittää tervettä, niin eikö olisi sitten parempi olla terve ? Jos pitää itse itsensä ja elämänsä omassa kontrollissa, ei sitä kenenkään ulkopuolisen tarvitse tehdä.
        Kyllä ammattilaiset näkevät teatterin läpi, onko ihminen oikeasti kunnossa vai ei.
        Ja ne, jotka " huijaavat " itsensä ulos osastolta, ovat yleensä aika pian uudestaan siellä.
        Jos kerran kuukaudessa käy hoitajan luona, niin kuka elämää muka kontrolloi ? Minkä kontrollin alla silloin muka on ?

        Kysypä niiltä kaikilta potilailta, jotka joutuvat avohoidossa käymään vain saadakseen kolmen kuukauden välein sairauslomatodistuksen tai puolen vuoden välein kuntoutustuen lausunnon.

        Kyllä siinä on pakko olla hoitajien vallankäytön alla kiltisti ja kuuliaisesti, jos aikoo jatkossakin saada laskut ja vuokrat maksuun.

        Epäsymmetrinen vallankäyttö on sääntö, ei poikkeus psykiatriassa.

        Alalla työskentelevien persoonarakenne yleisesti suosii klusterin-B -persoonapiirteisiä ihmisiä.

        Kuten tälläkin palstalla huomaa kaikista alan ammattilaisten kommenteista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi sitten diagnoosi annetaan lääkärin päätöksellä hoitajien tekemien subjektiivisten arvioiden perusteella eikä verikokeella oletetuista poikkeamista dopamiinitasoissa?

        Väitetäänhän masennuksenkin edelleen johtuvan serotoniinivajeesta, vaikka teoria on jo todistettu olevan väärin.

        Dopamiiniteoria kehitettiin sen vuoksi, koska neuroleptit lamaavat kehon dopamiinireseptorit.

        Ihan nollatutkimus linkkaamasi propagandatutkimus, katso edes kirjoittajien sidonnaisuudet. Ei ole oikea akateeminen tutkimus, ainakin kun katsoo kirjoittajien sidonnaisuudet.

        Niitä on muitakin. Biologinen ongelma osittain kyseessä ja siksipä uskon hoidonkin olevan mahdollista tulevaisuudessa


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kysypä niiltä kaikilta potilailta, jotka joutuvat avohoidossa käymään vain saadakseen kolmen kuukauden välein sairauslomatodistuksen tai puolen vuoden välein kuntoutustuen lausunnon.

        Kyllä siinä on pakko olla hoitajien vallankäytön alla kiltisti ja kuuliaisesti, jos aikoo jatkossakin saada laskut ja vuokrat maksuun.

        Epäsymmetrinen vallankäyttö on sääntö, ei poikkeus psykiatriassa.

        Alalla työskentelevien persoonarakenne yleisesti suosii klusterin-B -persoonapiirteisiä ihmisiä.

        Kuten tälläkin palstalla huomaa kaikista alan ammattilaisten kommenteista.

        Jos täytyy " esittää " sairasta, niin eikö silloin ole terve ? Eihän silloin tarvitse hakea jatkuvasti sairauslomatodistusta.
        Miten terve ihminen voisi saada kuntoutustukea, miksi terveen pitäisi kuntoutua ja mistä ?
        Hoitajan luonahan vain käydään, miten he valtaa käyttäisivät, eivät he ole näkemässä ihmisen jokapäiväistä elämää, eivät he seuraa kenenkään perässä, miten kukakin elää.
        Ja tuskinpa täällä paljoa ammattilaiset kirjoittelee. Eivätköhän he työssään niin sanotusti saa tarpeekseen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niitä on muitakin. Biologinen ongelma osittain kyseessä ja siksipä uskon hoidonkin olevan mahdollista tulevaisuudessa

        Jatkuvasti erilaisten sairauksien hoitoa yritetään kehittää. Ja aina uusia hoitomuotoja löytyykin.
        On myös potilastapauksia, joille ei välttämättä tehoa minkäänlainen hoito, mikä on hyvin ikävää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos täytyy " esittää " sairasta, niin eikö silloin ole terve ? Eihän silloin tarvitse hakea jatkuvasti sairauslomatodistusta.
        Miten terve ihminen voisi saada kuntoutustukea, miksi terveen pitäisi kuntoutua ja mistä ?
        Hoitajan luonahan vain käydään, miten he valtaa käyttäisivät, eivät he ole näkemässä ihmisen jokapäiväistä elämää, eivät he seuraa kenenkään perässä, miten kukakin elää.
        Ja tuskinpa täällä paljoa ammattilaiset kirjoittelee. Eivätköhän he työssään niin sanotusti saa tarpeekseen.

        Koita nyt päättää onko skitsofrenia vakava elinikäinen sairaus, jota on pakko hoitaa lääkkeillä ja avohoidon kontrollilla


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vaikka skitsofreenikot itse mielellään viljelee jotain traumateoriaa, niin mitään näyttöähän siitä ei ole, kuin oikeastaan se, että todellisuus vain on skitsofreenikolle niin traumaattista että he eivät kykene elämään siinä ilman lääkkeitä.

        Kumma kyllä, tai itse asiallista kummallista kyllä olen huomannut menneisyydessä tapahtuneiden ikävien asioiden, liiallisen stressin, ja aiemmin koetun burnoutin välisen yhteyden myöhemminkin tulleisiin psyykkisiin oireisiin. Minulle määrättiin neuroleptejä ja käytin niitä noin 20 vuotta. Koskaan ei tarjottu traumaterapiaa, eikä menneisyydessä tapahtuneita asioita selvitetty.

        Lopetettuani kaikenlaisten psyykelääkkeiden käytön olen kyennyt käsittelemään, näkemään ja ymmärtämään omien kokemusteni ja persoonallisuudenpiirteideni osuuden omiin oireisiini. Ja voin vakuuttaa, että kokemus on ollut avartava ja opettava.
        Silloin kun käytin neuroleptejä elin jatkuvassa aivosumussa ja lääkepöhnässä. Kaikki asiat, mitä tein, tein kuin automaattipilottiohjauksessa, eli robottimaisesti. En muista niistä vuosista paljoakaan, koska olin aineissa.

        Vaikka elämässä tapahtuneita ikäviä asioita, ja myöhemminkään tapahtuneita traumaattisia asioita ei voi enää poispyyhkiä, niitä pystyy käsittelemään paremmin. Ja voin vakuuttaa edelliselle, että kestän, tai jaksan tätä elämää paremmin, ilman lääkkeitä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Koita nyt päättää onko skitsofrenia vakava elinikäinen sairaus, jota on pakko hoitaa lääkkeillä ja avohoidon kontrollilla

        Biologiselta kannalta krooninen sairaus. Toistaiseksi. Aivoissahan me ollaan tutkimuksen osalta vielä alkutekijöissään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kumma kyllä, tai itse asiallista kummallista kyllä olen huomannut menneisyydessä tapahtuneiden ikävien asioiden, liiallisen stressin, ja aiemmin koetun burnoutin välisen yhteyden myöhemminkin tulleisiin psyykkisiin oireisiin. Minulle määrättiin neuroleptejä ja käytin niitä noin 20 vuotta. Koskaan ei tarjottu traumaterapiaa, eikä menneisyydessä tapahtuneita asioita selvitetty.

        Lopetettuani kaikenlaisten psyykelääkkeiden käytön olen kyennyt käsittelemään, näkemään ja ymmärtämään omien kokemusteni ja persoonallisuudenpiirteideni osuuden omiin oireisiini. Ja voin vakuuttaa, että kokemus on ollut avartava ja opettava.
        Silloin kun käytin neuroleptejä elin jatkuvassa aivosumussa ja lääkepöhnässä. Kaikki asiat, mitä tein, tein kuin automaattipilottiohjauksessa, eli robottimaisesti. En muista niistä vuosista paljoakaan, koska olin aineissa.

        Vaikka elämässä tapahtuneita ikäviä asioita, ja myöhemminkään tapahtuneita traumaattisia asioita ei voi enää poispyyhkiä, niitä pystyy käsittelemään paremmin. Ja voin vakuuttaa edelliselle, että kestän, tai jaksan tätä elämää paremmin, ilman lääkkeitä.

        Itse neuroleptejä syöneenä ja väärän diagnoosin omanneena en yllättävää kyllä saanut paljoa sivuvaikutuksia väsymystä lukuunottamatta. Tein pääsykokeetkin 300-400mg leponexin vaikutuksen alasisena


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos olet nyt kunnossa, voit hyvin, ja pysytkin kunnossa, niin eihän kenenkään tarvitse repiä yhtään mitään.
        Mutta voiko ihminen hyvin, kun antaa noin nasevaa palautetta, että " repikää siitä ".
        Tuli itsekin koettua jos vaikka mitä ja kaikkea siltä väliltä, mutta tärkeimpänä pidän sitä, että voin nykyään hyvin, en koe tarvetta haukkua ammattilaisia, vaikka todellisuudessa aihetta siihenkin on joskus löytynyt.
        Parempi vointi tulee jo siitä, kun elän tätä päivää, en murehdi menneitä.
        Jatkuva katkeruus, ja jopa mahdollinen vihaisuus ei auta yhtään.

        Kyllä tällä palstalla taitaa pörrätä jonkin verran enemmän niitä alalla olevia, joko hoitajia, gtai lääkäreitä. Jotenkin tuo keskustelunaloitus vilisee aika tavalla alalla käytössä olevia vanhentuneita ajatteluita, stereotypisiä kuvia ja varoitteluja siitä, että jokainen lääkkeiden käytön lopettaja joutuu takaisin sairaalaan.

        Jostakin syystä olen kurkkuani myöten täynnä heidän mussutuksiaan ja samojen kuluneiden fraasien loputonta käyttämistä argumentoinnissa.

        Juu, olet ihan oikeassa siinä, että on parempi ja kannatettavampaa elää tätä päivää. Ja olet oikeassa, että tänään olen ollut harvinaisen katkera, pettynyt ja vihainen. Johtunee monesta asiasta. Pahoittelen kovasti ja pyydän anteeksi. En ole nyt parhaimmillani.

        Mutta mitä tulee siihen, onko se välttämättä ideaalia, jos alalla olevat jatkavat itsekritiikin puuttumista, tosiasioiden näkemättömyyttä ja niiden tunnustamattomuutta, sekä alan uudistamattomuutta? Sekö auttaa palveluita käyttäviä ja itse alalla oleviakaan millään tavalla? Yksiä niitä asioita, jotka heikentävät henkisen hyvinvoinnin edistämistä ovat systeemissä oleva liiallinen hierarkia, potilaiden kliininen kohtelu ja kyseisen tieteen liiallinen keskittyminen vain sairauksien diagnosoimiseen ja lääkkeiden määräämiseen. Tarvittaisiin mm. enemmän vastaanotolle tulevien potilaiden näkemistä tasa-arvoisina ja tasaveroisesti kohdeltavina ihmisinä, menneisyydessä tapahtuneiden asioiden ja elämässä olevien olosuhteiden ja nykytilanteen kartoittamista ja hahmottamista. - Enemmän traumojen osuuden selvittämistä jokaisen potilaan kohdalla. Ja traumaterapian järjestämistä heille.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä tällä palstalla taitaa pörrätä jonkin verran enemmän niitä alalla olevia, joko hoitajia, gtai lääkäreitä. Jotenkin tuo keskustelunaloitus vilisee aika tavalla alalla käytössä olevia vanhentuneita ajatteluita, stereotypisiä kuvia ja varoitteluja siitä, että jokainen lääkkeiden käytön lopettaja joutuu takaisin sairaalaan.

        Jostakin syystä olen kurkkuani myöten täynnä heidän mussutuksiaan ja samojen kuluneiden fraasien loputonta käyttämistä argumentoinnissa.

        Juu, olet ihan oikeassa siinä, että on parempi ja kannatettavampaa elää tätä päivää. Ja olet oikeassa, että tänään olen ollut harvinaisen katkera, pettynyt ja vihainen. Johtunee monesta asiasta. Pahoittelen kovasti ja pyydän anteeksi. En ole nyt parhaimmillani.

        Mutta mitä tulee siihen, onko se välttämättä ideaalia, jos alalla olevat jatkavat itsekritiikin puuttumista, tosiasioiden näkemättömyyttä ja niiden tunnustamattomuutta, sekä alan uudistamattomuutta? Sekö auttaa palveluita käyttäviä ja itse alalla oleviakaan millään tavalla? Yksiä niitä asioita, jotka heikentävät henkisen hyvinvoinnin edistämistä ovat systeemissä oleva liiallinen hierarkia, potilaiden kliininen kohtelu ja kyseisen tieteen liiallinen keskittyminen vain sairauksien diagnosoimiseen ja lääkkeiden määräämiseen. Tarvittaisiin mm. enemmän vastaanotolle tulevien potilaiden näkemistä tasa-arvoisina ja tasaveroisesti kohdeltavina ihmisinä, menneisyydessä tapahtuneiden asioiden ja elämässä olevien olosuhteiden ja nykytilanteen kartoittamista ja hahmottamista. - Enemmän traumojen osuuden selvittämistä jokaisen potilaan kohdalla. Ja traumaterapian järjestämistä heille.

        Ei se ala kehity miksikään ellei tiede anna uusia läpimurtoja ja hoitoja


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä tällä palstalla taitaa pörrätä jonkin verran enemmän niitä alalla olevia, joko hoitajia, gtai lääkäreitä. Jotenkin tuo keskustelunaloitus vilisee aika tavalla alalla käytössä olevia vanhentuneita ajatteluita, stereotypisiä kuvia ja varoitteluja siitä, että jokainen lääkkeiden käytön lopettaja joutuu takaisin sairaalaan.

        Jostakin syystä olen kurkkuani myöten täynnä heidän mussutuksiaan ja samojen kuluneiden fraasien loputonta käyttämistä argumentoinnissa.

        Juu, olet ihan oikeassa siinä, että on parempi ja kannatettavampaa elää tätä päivää. Ja olet oikeassa, että tänään olen ollut harvinaisen katkera, pettynyt ja vihainen. Johtunee monesta asiasta. Pahoittelen kovasti ja pyydän anteeksi. En ole nyt parhaimmillani.

        Mutta mitä tulee siihen, onko se välttämättä ideaalia, jos alalla olevat jatkavat itsekritiikin puuttumista, tosiasioiden näkemättömyyttä ja niiden tunnustamattomuutta, sekä alan uudistamattomuutta? Sekö auttaa palveluita käyttäviä ja itse alalla oleviakaan millään tavalla? Yksiä niitä asioita, jotka heikentävät henkisen hyvinvoinnin edistämistä ovat systeemissä oleva liiallinen hierarkia, potilaiden kliininen kohtelu ja kyseisen tieteen liiallinen keskittyminen vain sairauksien diagnosoimiseen ja lääkkeiden määräämiseen. Tarvittaisiin mm. enemmän vastaanotolle tulevien potilaiden näkemistä tasa-arvoisina ja tasaveroisesti kohdeltavina ihmisinä, menneisyydessä tapahtuneiden asioiden ja elämässä olevien olosuhteiden ja nykytilanteen kartoittamista ja hahmottamista. - Enemmän traumojen osuuden selvittämistä jokaisen potilaan kohdalla. Ja traumaterapian järjestämistä heille.

        Turha odottaa muutoksia resurssien karsimisen myötä. Jos sulla rahaa saat hoitoa, jos ei niin onnea


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Koita nyt päättää onko skitsofrenia vakava elinikäinen sairaus, jota on pakko hoitaa lääkkeillä ja avohoidon kontrollilla

        Eipä se onneksi ole minun päätettävissäni, jätän mielelläni tuollaiset päätökset sen alan ammattilaisille.
        Olin kyllä takavuosina useita kertoja osastohoidossa muutamassa eri sairaalassa, ja siellä tuli tavattua myös skitsofreenikkoja.
        Elämässäni on aika lähellä ollut myös yksi skitsofreenikko, jonka oireilua ja elämää sain seurata vuosia.
        Uskon kyllä, että skitsofrenia on olemassa. Oireilun mukaan siitä tehdään diagnoosi, kuten toimitaan muidenkin sairauksien kohdalla, todetaan oireiden perusteella.
        Jos skitsofreniaa ei hoideta lääkkeillä ja avohoidon kontrolleilla, aika monet skitsofreenikot saattavat joutua sairaalaan hoidettavaksi.
        Skitsofreniaakin on eri asteista, jotkut ovat sairaampia kuin jotkut toiset, eli joillain voi olla vakavampi sairaus. Jotkut pärjäävät paremmin kuin toiset. Jotkut ymmärtävät hoidon ja lääkityksen tarpeen, jotkut eivät.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kumma kyllä, tai itse asiallista kummallista kyllä olen huomannut menneisyydessä tapahtuneiden ikävien asioiden, liiallisen stressin, ja aiemmin koetun burnoutin välisen yhteyden myöhemminkin tulleisiin psyykkisiin oireisiin. Minulle määrättiin neuroleptejä ja käytin niitä noin 20 vuotta. Koskaan ei tarjottu traumaterapiaa, eikä menneisyydessä tapahtuneita asioita selvitetty.

        Lopetettuani kaikenlaisten psyykelääkkeiden käytön olen kyennyt käsittelemään, näkemään ja ymmärtämään omien kokemusteni ja persoonallisuudenpiirteideni osuuden omiin oireisiini. Ja voin vakuuttaa, että kokemus on ollut avartava ja opettava.
        Silloin kun käytin neuroleptejä elin jatkuvassa aivosumussa ja lääkepöhnässä. Kaikki asiat, mitä tein, tein kuin automaattipilottiohjauksessa, eli robottimaisesti. En muista niistä vuosista paljoakaan, koska olin aineissa.

        Vaikka elämässä tapahtuneita ikäviä asioita, ja myöhemminkään tapahtuneita traumaattisia asioita ei voi enää poispyyhkiä, niitä pystyy käsittelemään paremmin. Ja voin vakuuttaa edelliselle, että kestän, tai jaksan tätä elämää paremmin, ilman lääkkeitä.

        Jos hoidosta ei ole ollut koskaan mitään hyötyä, niin miksi et osannut itse ajatella mikä on omaksi parhaaksi, ja mikä auttaa, jo ennen sitä kun päädyit hoidon piiriin ?
        Että turha hoito välissä, ja ykskaks onkin elämä auennut ja sairaus helpottanut ?
        Jotenkin epäloogista kyllä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei se ala kehity miksikään ellei tiede anna uusia läpimurtoja ja hoitoja

        Ja siltikin hoidosta suurempi osa hyötyy. Miten se voikaan olla mahdollista ?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä tällä palstalla taitaa pörrätä jonkin verran enemmän niitä alalla olevia, joko hoitajia, gtai lääkäreitä. Jotenkin tuo keskustelunaloitus vilisee aika tavalla alalla käytössä olevia vanhentuneita ajatteluita, stereotypisiä kuvia ja varoitteluja siitä, että jokainen lääkkeiden käytön lopettaja joutuu takaisin sairaalaan.

        Jostakin syystä olen kurkkuani myöten täynnä heidän mussutuksiaan ja samojen kuluneiden fraasien loputonta käyttämistä argumentoinnissa.

        Juu, olet ihan oikeassa siinä, että on parempi ja kannatettavampaa elää tätä päivää. Ja olet oikeassa, että tänään olen ollut harvinaisen katkera, pettynyt ja vihainen. Johtunee monesta asiasta. Pahoittelen kovasti ja pyydän anteeksi. En ole nyt parhaimmillani.

        Mutta mitä tulee siihen, onko se välttämättä ideaalia, jos alalla olevat jatkavat itsekritiikin puuttumista, tosiasioiden näkemättömyyttä ja niiden tunnustamattomuutta, sekä alan uudistamattomuutta? Sekö auttaa palveluita käyttäviä ja itse alalla oleviakaan millään tavalla? Yksiä niitä asioita, jotka heikentävät henkisen hyvinvoinnin edistämistä ovat systeemissä oleva liiallinen hierarkia, potilaiden kliininen kohtelu ja kyseisen tieteen liiallinen keskittyminen vain sairauksien diagnosoimiseen ja lääkkeiden määräämiseen. Tarvittaisiin mm. enemmän vastaanotolle tulevien potilaiden näkemistä tasa-arvoisina ja tasaveroisesti kohdeltavina ihmisinä, menneisyydessä tapahtuneiden asioiden ja elämässä olevien olosuhteiden ja nykytilanteen kartoittamista ja hahmottamista. - Enemmän traumojen osuuden selvittämistä jokaisen potilaan kohdalla. Ja traumaterapian järjestämistä heille.

        Otetaan huomioon, että täällä palstalla voi pörrätä myös heitä, jotka ovat toipuneet/parantuneet.
        Jos/kun on onnistunut toipumaan/parantumaan, " näkee " jälkeenpäin asioita, ja ajattelee niistä aika lailla eri tavalla kuin sairastamisen aikaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja siltikin hoidosta suurempi osa hyötyy. Miten se voikaan olla mahdollista ?

        Koska me ollaan kehittytty lääketieteessä paljon 1800-luvulta. Ei se silti tarkoita ettei tekemistä olisi


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Otetaan huomioon, että täällä palstalla voi pörrätä myös heitä, jotka ovat toipuneet/parantuneet.
        Jos/kun on onnistunut toipumaan/parantumaan, " näkee " jälkeenpäin asioita, ja ajattelee niistä aika lailla eri tavalla kuin sairastamisen aikaan.

        Tai väärän diagnoosin saanneita jotka toipunut oikean saamisen jälkeen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja siltikin hoidosta suurempi osa hyötyy. Miten se voikaan olla mahdollista ?

        Vaikka ihmiset hyötyy ei voida kieltää millaisia myrkkyjä ne lääkkeet on. Kehittämistä siis on paljon


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja siltikin hoidosta suurempi osa hyötyy. Miten se voikaan olla mahdollista ?

        Se kuka uskoo psykiatrian plasebo vaikutukseen.Kaikki ei ole kuiteskaan aivopestävissä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se kuka uskoo psykiatrian plasebo vaikutukseen.Kaikki ei ole kuiteskaan aivopestävissä.

        Psykiatri kokonaisuutena ei oo plaseboa. Osa lääkkeistä toimii ja osa ei niin hyvin. Silti osa saa niistä apua (kuten minä) ja onhan psykiatriassa osana terapia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Psykiatri kokonaisuutena ei oo plaseboa. Osa lääkkeistä toimii ja osa ei niin hyvin. Silti osa saa niistä apua (kuten minä) ja onhan psykiatriassa osana terapia.

        Se on täyttä plaseboa.
        Kukaan ei ole pystynyt toteen näyttään mitään objektiivista hoitovastetta psykiatrisesta sairaudesta.Kuten esim diabeteksesta.
        Psykiatrian apu on valitettavasti puhdasta plaseboa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se on täyttä plaseboa.
        Kukaan ei ole pystynyt toteen näyttään mitään objektiivista hoitovastetta psykiatrisesta sairaudesta.Kuten esim diabeteksesta.
        Psykiatrian apu on valitettavasti puhdasta plaseboa.

        Oon erimieltä. SSRI auttoi mua aikoinaan. Antipsykootitkin pikkusen. Vaikkei ne sua oo auttanut ei se tarkoita että ne on plaseboa


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oon erimieltä. SSRI auttoi mua aikoinaan. Antipsykootitkin pikkusen. Vaikkei ne sua oo auttanut ei se tarkoita että ne on plaseboa

        Jos on auttanut,Niin plasebon kautta kyllä.Missään mielensairauksissa ei ole löydetty SSRI-lääkkeitten tai antipsykoottisten aineitten puutosta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos hoidosta ei ole ollut koskaan mitään hyötyä, niin miksi et osannut itse ajatella mikä on omaksi parhaaksi, ja mikä auttaa, jo ennen sitä kun päädyit hoidon piiriin ?
        Että turha hoito välissä, ja ykskaks onkin elämä auennut ja sairaus helpottanut ?
        Jotenkin epäloogista kyllä.

        Onko sinulle tullut tutuksi sellainen ilmiö, että jotkut asiat ongelmat saattavat olla niin vaikeita, että ihmisen on itsensäkin niitä vaikea käsitellä, tai ratkaista? Näin kävi minun kohdallani.

        Mutta sama voi olla, tai on monella muullakin se tilanne, vaikka oireet ja niiden ilmentyminen voivat olla samanlaisia. Ahdistus, väsymys ja masennus ovat monella hyvin yleisiä. Niiden taustalla olevat syyt vain vaihtelevat ja ovat erilaisia.

        Mitä tulee tuohon asiaan, että on joskus vaikea itsekään joko tajuta, käsitellä, tai ratkaista asioita tai ongelmia, niin sama koskee myös joitakin systeemejä ja niissä toimivia. Jos on liian lähellä jotakin tilannetta, tai asiat ovat todella vaikeita myönnettäväksi, niin ne lakaistaan maton alle. Ollaan ehkä näkemättä niitä systeemissä olevia vikoja, heikkouksia, tai epäkohtia. Jos joku väittää, että systeemiin tuleville potilaille annetaan vain diagnoosit ja määrätään niihin lääkkeet, että ne "hoitavat kaikki ongelmat pois päiväjärjestyksestä", että sen pitää riittää, niin silloin se jotenkin aika kapea-alaisesti ajateltu. Nykypäivän hoito on liian pintapuolista ja köykäistä. Liian moni psykoosisairauden kantaja jätetään vain ylläpitolääkityksille. Nähdään kenties vain potilaan oireet, mutta ei tunnisteta niiden aiheuttajaa, ja taustalla olevia syitä. Elämässä tapahtuneiden asioiden tai nykytilanteen kartoitusta ei välttämättä tehdä, ja tällöin kokonaiskuva hämärtyy. Jos jonkun elämässä on jotakin ongelmia, niitä ei välttämättä ratkaista. Jotkut ongelmat saattavat jäädä joidenkin elämään jopa useiksi vuosikymmeniksi, etenkin jos on kyse perhesuhteissa, tai kotona olevissa olosuhteista. Mitkään lääkkeet eivät poista ja ratkaise yksilön elämässä, tai oireiden taustalla olevia asioita. Ne eivät ole mikään taikasauva, jolla ne elämässä olevat ongelmat katoavat. Se vaatii yksilöltä työtä ja rohkeutta nähdä ne omassa elämässä pielessä olevat asiat, ja se mistä omat oireet johtuvat.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos on auttanut,Niin plasebon kautta kyllä.Missään mielensairauksissa ei ole löydetty SSRI-lääkkeitten tai antipsykoottisten aineitten puutosta.

        Eihän ne lääkkeet auta mihinkään puutokseen. SSRI auttoi ahdistukseen jne. Ja osaa noista käytetään unilääkkeinä myöskin. Tuskipa ne on plaseboa. Oot vissiin samoja hörhöjä jotka ei ottanu koronarokotetta jne


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko sinulle tullut tutuksi sellainen ilmiö, että jotkut asiat ongelmat saattavat olla niin vaikeita, että ihmisen on itsensäkin niitä vaikea käsitellä, tai ratkaista? Näin kävi minun kohdallani.

        Mutta sama voi olla, tai on monella muullakin se tilanne, vaikka oireet ja niiden ilmentyminen voivat olla samanlaisia. Ahdistus, väsymys ja masennus ovat monella hyvin yleisiä. Niiden taustalla olevat syyt vain vaihtelevat ja ovat erilaisia.

        Mitä tulee tuohon asiaan, että on joskus vaikea itsekään joko tajuta, käsitellä, tai ratkaista asioita tai ongelmia, niin sama koskee myös joitakin systeemejä ja niissä toimivia. Jos on liian lähellä jotakin tilannetta, tai asiat ovat todella vaikeita myönnettäväksi, niin ne lakaistaan maton alle. Ollaan ehkä näkemättä niitä systeemissä olevia vikoja, heikkouksia, tai epäkohtia. Jos joku väittää, että systeemiin tuleville potilaille annetaan vain diagnoosit ja määrätään niihin lääkkeet, että ne "hoitavat kaikki ongelmat pois päiväjärjestyksestä", että sen pitää riittää, niin silloin se jotenkin aika kapea-alaisesti ajateltu. Nykypäivän hoito on liian pintapuolista ja köykäistä. Liian moni psykoosisairauden kantaja jätetään vain ylläpitolääkityksille. Nähdään kenties vain potilaan oireet, mutta ei tunnisteta niiden aiheuttajaa, ja taustalla olevia syitä. Elämässä tapahtuneiden asioiden tai nykytilanteen kartoitusta ei välttämättä tehdä, ja tällöin kokonaiskuva hämärtyy. Jos jonkun elämässä on jotakin ongelmia, niitä ei välttämättä ratkaista. Jotkut ongelmat saattavat jäädä joidenkin elämään jopa useiksi vuosikymmeniksi, etenkin jos on kyse perhesuhteissa, tai kotona olevissa olosuhteista. Mitkään lääkkeet eivät poista ja ratkaise yksilön elämässä, tai oireiden taustalla olevia asioita. Ne eivät ole mikään taikasauva, jolla ne elämässä olevat ongelmat katoavat. Se vaatii yksilöltä työtä ja rohkeutta nähdä ne omassa elämässä pielessä olevat asiat, ja se mistä omat oireet johtuvat.

        Joo. Mun kaveri näkee lääkkeitten lisäksi hoitajaa/lääkäriä 1x kuussa ja siinä kaikki tuki. Ei edes saa kelaterapiaa (Koska syyt) eli se ei tolla hoidolla ikinä pääse toipumaan ja osittain sen takia itse ettiny netistä ties mitä tietoja ja vaihtoehtoja ja nyt kokeilee kristalleja hoitona.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko sinulle tullut tutuksi sellainen ilmiö, että jotkut asiat ongelmat saattavat olla niin vaikeita, että ihmisen on itsensäkin niitä vaikea käsitellä, tai ratkaista? Näin kävi minun kohdallani.

        Mutta sama voi olla, tai on monella muullakin se tilanne, vaikka oireet ja niiden ilmentyminen voivat olla samanlaisia. Ahdistus, väsymys ja masennus ovat monella hyvin yleisiä. Niiden taustalla olevat syyt vain vaihtelevat ja ovat erilaisia.

        Mitä tulee tuohon asiaan, että on joskus vaikea itsekään joko tajuta, käsitellä, tai ratkaista asioita tai ongelmia, niin sama koskee myös joitakin systeemejä ja niissä toimivia. Jos on liian lähellä jotakin tilannetta, tai asiat ovat todella vaikeita myönnettäväksi, niin ne lakaistaan maton alle. Ollaan ehkä näkemättä niitä systeemissä olevia vikoja, heikkouksia, tai epäkohtia. Jos joku väittää, että systeemiin tuleville potilaille annetaan vain diagnoosit ja määrätään niihin lääkkeet, että ne "hoitavat kaikki ongelmat pois päiväjärjestyksestä", että sen pitää riittää, niin silloin se jotenkin aika kapea-alaisesti ajateltu. Nykypäivän hoito on liian pintapuolista ja köykäistä. Liian moni psykoosisairauden kantaja jätetään vain ylläpitolääkityksille. Nähdään kenties vain potilaan oireet, mutta ei tunnisteta niiden aiheuttajaa, ja taustalla olevia syitä. Elämässä tapahtuneiden asioiden tai nykytilanteen kartoitusta ei välttämättä tehdä, ja tällöin kokonaiskuva hämärtyy. Jos jonkun elämässä on jotakin ongelmia, niitä ei välttämättä ratkaista. Jotkut ongelmat saattavat jäädä joidenkin elämään jopa useiksi vuosikymmeniksi, etenkin jos on kyse perhesuhteissa, tai kotona olevissa olosuhteista. Mitkään lääkkeet eivät poista ja ratkaise yksilön elämässä, tai oireiden taustalla olevia asioita. Ne eivät ole mikään taikasauva, jolla ne elämässä olevat ongelmat katoavat. Se vaatii yksilöltä työtä ja rohkeutta nähdä ne omassa elämässä pielessä olevat asiat, ja se mistä omat oireet johtuvat.

        Aika monella suurin syy, tai taustatekijä mt-oireista kärsivillä on psykososiaalisen ja tukiverkoston puute. Uskaltaisin jopa heittää sellaisen prosenttiluvun, kuin 80%: ttia.

        Joillakin on ongelmia kotona omien perheenjäsenten kanssa, joko vuorovaikutuksessa, tai muuten jännitteitä ihmissuhteissa. On yksinäisyyttä, ulkopuolelle jäämistä jne.

        Jos näissä asioissa toimittaisiin ennaltaehkäisevästi, niin mielenterveysongelmatkin ja avuntarve vähenisivät.

        Koska on aika lailla tunnettu tosiasia, että psykiatrisista hoitopaikoista ei saa sitä oikeata apua, ja tukea, kuin vain sen sairausidentiteetin omaksumiseen. Siellä ei keskitytä juuri muuhun, kuin sairauksien diagnosointiin, niiden tutkimiseen ja lääkkeiden määräämiseen. Oireiden taustalla on ainakin jokin syy, mutta ne vastaukset ja syyt nähdään hoitopuolella vain henkilön kantamassa "sairaudessa". Ne oikeat ja todelliset ongelmat , tai traumat saattavat jäädä ratkaisematta. Osa ihmisistä ei näitä puolia psykiatriasta tiedä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eihän ne lääkkeet auta mihinkään puutokseen. SSRI auttoi ahdistukseen jne. Ja osaa noista käytetään unilääkkeinä myöskin. Tuskipa ne on plaseboa. Oot vissiin samoja hörhöjä jotka ei ottanu koronarokotetta jne

        Eiköhän ne ole moneenkin kertaan tutkittu ja todettu plaseboksi.
        En ottanut yhtää koronarokotetta.Eikä korona minuun tarttunut yhtään kertaa.Maskin käyttökin oli todella vähäistä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi sitten diagnoosi annetaan lääkärin päätöksellä hoitajien tekemien subjektiivisten arvioiden perusteella eikä verikokeella oletetuista poikkeamista dopamiinitasoissa?

        Väitetäänhän masennuksenkin edelleen johtuvan serotoniinivajeesta, vaikka teoria on jo todistettu olevan väärin.

        Dopamiiniteoria kehitettiin sen vuoksi, koska neuroleptit lamaavat kehon dopamiinireseptorit.

        Ihan nollatutkimus linkkaamasi propagandatutkimus, katso edes kirjoittajien sidonnaisuudet. Ei ole oikea akateeminen tutkimus, ainakin kun katsoo kirjoittajien sidonnaisuudet.

        Taasko täällä saman ihmiset yrittää levittää samaa väärää tietoa masennuksesta ja sen hoidosta.

        https://keskustelu.suomi24.fi/t/19034404/ssri-masennuslaakkeet-edistaa-neuroplastisuutta


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Äkkiä systeemissä oppii näyttelemään kerran kuukaudessa hoitajalle tervettä, jotta sieltä kontrollin alta pääsee pois.

        Sama juttu osastolla. Valtaosa potilaista skarppaa jotain unelmaihmistä, jotta pääsee osastolta vapauteen.

        Tämä varmaan totta monen kohalla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi sitten monet saavat avun psykiatrian puolelta ja alkavat voimaan paremmin ?
        Ehkä tuotakin olisi hyvä pohtia.

        No jos myönnetään se kuntoutustuki tai eläke.
        Silläki varmaan osuutta asiaan monen kohalla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Biologiselta kannalta krooninen sairaus. Toistaiseksi. Aivoissahan me ollaan tutkimuksen osalta vielä alkutekijöissään.

        Aivosairaudet kuuluu neurologiaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jatkuvasti erilaisten sairauksien hoitoa yritetään kehittää. Ja aina uusia hoitomuotoja löytyykin.
        On myös potilastapauksia, joille ei välttämättä tehoa minkäänlainen hoito, mikä on hyvin ikävää.

        "On myös potilastapauksia, joille ei välttämättä tehoa minkäänlainen hoito, mikä on hyvin ikävää."

        Jos ei psykiatrine hoito tehoa.Voi sitte olla niin että joku fyysinen tila määritetty psyykkiseksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Super -tutkimus esimerkiksi tuo valtavan kausaliteetin traumojen ja psykoosin välille.

        Tutkimuskirjallisuus on täynnä samanlaisia kausaliteetteja.

        Toki onhan hoitsuna helpompaa kytätä lääkehoidon toteutumista kuin antaa traumoista kärsineelle ihmiselle kaksi kuuntelevaa ja ymmärtävää korvaa.

        Sen sijaan hoitsuille valheellisesti opetetaan, että kaikki potilaan puheet ovat vain valheita tai harhoja.

        En tosin kiellä ketään olemassa systeemissä mukana, joko potilaana tai valheellisiin lääketeollisuuden propagandaan uskovana hoitsuna.

        Niin no, miten sen nyt sitten ottaa. Se on totta että sen kyllä yleensä huomaa heti, jos psykoosisairaalta jää lääkkeet ottamatta.

        Mutta sellaiselle ihmiselle on ihan turha tulla inttämään, etteikö kuulevia korvia ole, jolla on selkeästi enemmän sitä kokemusta siitä lääkkeettömästä avohoidosta ja siitä, että mitä se ihmiseltä itseltään vaatii että "tulee kuunnelluksi".

        Mitä traumaan tulee, niin se on totta että meillä on sitä pehmeää dataa vaikka pilvin pimein, jopa niin paljon että nohevimmat hoidonvastustajat yrittävät korrelaatiota väittää kausaliteetiksi.

        Mutta miksi sitten heti siltä traumateorialta putoaa pohja, kun ruvetaan vaatimaan kovaa näyttöä? Miksi traumataustaisilla ihmisillä on yleensä aina selkeämpi ja todennettavampi trauman lähde? Miksi mikään tunnettu traumahoito ei paranna skitsofreniaa? Miksi sairaudentunnoton skitsofreenikko ei saa trauma diaknoosin myötä sairaudentuntoa? Miksi skitofreenikko ei itse koskaan hakeudu traumaterapiaan?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eiköhän ne ole moneenkin kertaan tutkittu ja todettu plaseboksi.
        En ottanut yhtää koronarokotetta.Eikä korona minuun tarttunut yhtään kertaa.Maskin käyttökin oli todella vähäistä.

        No mulla ne ei ollut plaseboa.Mut sä voit olla lääkevastainen ja mä erimieltä. Tiedostan lääkkeitten ongelmat mutta myös hyödyt. Mielummin otan SSRI:tä ja nukun kun en ota ja en nuku


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin no, miten sen nyt sitten ottaa. Se on totta että sen kyllä yleensä huomaa heti, jos psykoosisairaalta jää lääkkeet ottamatta.

        Mutta sellaiselle ihmiselle on ihan turha tulla inttämään, etteikö kuulevia korvia ole, jolla on selkeästi enemmän sitä kokemusta siitä lääkkeettömästä avohoidosta ja siitä, että mitä se ihmiseltä itseltään vaatii että "tulee kuunnelluksi".

        Mitä traumaan tulee, niin se on totta että meillä on sitä pehmeää dataa vaikka pilvin pimein, jopa niin paljon että nohevimmat hoidonvastustajat yrittävät korrelaatiota väittää kausaliteetiksi.

        Mutta miksi sitten heti siltä traumateorialta putoaa pohja, kun ruvetaan vaatimaan kovaa näyttöä? Miksi traumataustaisilla ihmisillä on yleensä aina selkeämpi ja todennettavampi trauman lähde? Miksi mikään tunnettu traumahoito ei paranna skitsofreniaa? Miksi sairaudentunnoton skitsofreenikko ei saa trauma diaknoosin myötä sairaudentuntoa? Miksi skitofreenikko ei itse koskaan hakeudu traumaterapiaan?

        Ehkä ne ei hakeudu traumaterapiaan kun sitä ei saa edes C-PTSD diagnoosilla olevat.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Äkkiä systeemissä oppii näyttelemään kerran kuukaudessa hoitajalle tervettä, jotta sieltä kontrollin alta pääsee pois.

        Sama juttu osastolla. Valtaosa potilaista skarppaa jotain unelmaihmistä, jotta pääsee osastolta vapauteen.

        Miksi ihminen ei saisi parantua, miksi pitää vain esittää parantunutta?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kysypä niiltä kaikilta potilailta, jotka joutuvat avohoidossa käymään vain saadakseen kolmen kuukauden välein sairauslomatodistuksen tai puolen vuoden välein kuntoutustuen lausunnon.

        Kyllä siinä on pakko olla hoitajien vallankäytön alla kiltisti ja kuuliaisesti, jos aikoo jatkossakin saada laskut ja vuokrat maksuun.

        Epäsymmetrinen vallankäyttö on sääntö, ei poikkeus psykiatriassa.

        Alalla työskentelevien persoonarakenne yleisesti suosii klusterin-B -persoonapiirteisiä ihmisiä.

        Kuten tälläkin palstalla huomaa kaikista alan ammattilaisten kommenteista.

        Ei kun kysyn sinulta, miksi se on sinulle liikaa vaadittu, että sinun sairaslomasi määräytyy samalla tavalla kuin kaikille muillekkin, eikä niin että sinä voit vain itse päättää poimia rusinat pullasta tekemättä mitään sen eteen?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No mulla ne ei ollut plaseboa.Mut sä voit olla lääkevastainen ja mä erimieltä. Tiedostan lääkkeitten ongelmat mutta myös hyödyt. Mielummin otan SSRI:tä ja nukun kun en ota ja en nuku

        Eli olet siis SSRI-lääkkeillä jo tuhonnut oman luonnollisen univalmiuden jos et muuten saa nukuttua.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eli olet siis SSRI-lääkkeillä jo tuhonnut oman luonnollisen univalmiuden jos et muuten saa nukuttua.

        Tuskinpa tuhosin kun sitä ei ollut ilman lääkkeitä


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kovin tarkasti sinäkin kyttäät potilaiden rahankäyttöä, vaikka itse saat palkkasi yhtälailla verovaroista kuin etuuksista elävä potilas

        Tosin sillä erolla, että saat potilaiden kiduttamisesta huomattavasti enemmän verorahoja palkan muodossa kuin potilas tulonsiirtojen muodossa.

        Onneksi hyvinvointialueet ovat konkurssissa ja yt-neuvottelut vähentää hoitsujen työpaikat. Selvää säästöä veronmaksajien rahoille.

        Kerroppa mikä siinä on, että jos jollain toisella potilaalla on sairaudentunto, tai muuten vaan parempi substanssiosaaminen mielenterveydestä, niin miksi häntä heti luullaan hoitajaksi?

        No siltä varalta, että joku luulosairas luulee, että minä tulen joku päivä pillereillä kiduttamaan ihmisiä, niin ei syytä huoleen, sen takia ei tarvitse yöuniaan menettää.

        Luonnehtisin itseäni enkelisijoittajaksi ja hallitusammattilaiseksi.

        Ja silläkin uhalla että joku saa tästä paskahalvauksen, niin kerron, että maksan mielelläni veroja suomeen koska olen itse saanut sekä koulutuksen, että myös hoitoa täältä, vaikka jouduinkin venyttämään penniä, että itse pääsin terapiaan.

        Ei ole minulta pois jos joku haluaa käyttää kaikki ranahnsa viihdykkeisiin terapian sijaan, mutta se kertoo paljon ihmisestä joka valittaa, mutta ei tee asialle mitään.

        Eikä sekään ole minulta pois jos joku seuraa minun ohjeita ja neuvoja ja pääsee vastaavaan taloudelliseen asemaan, kuin minä, että pystyy maksamaan useammankin täällä pyörivän "väärinymmärretyn" ihmisen takuueläkkeen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä tällä palstalla taitaa pörrätä jonkin verran enemmän niitä alalla olevia, joko hoitajia, gtai lääkäreitä. Jotenkin tuo keskustelunaloitus vilisee aika tavalla alalla käytössä olevia vanhentuneita ajatteluita, stereotypisiä kuvia ja varoitteluja siitä, että jokainen lääkkeiden käytön lopettaja joutuu takaisin sairaalaan.

        Jostakin syystä olen kurkkuani myöten täynnä heidän mussutuksiaan ja samojen kuluneiden fraasien loputonta käyttämistä argumentoinnissa.

        Juu, olet ihan oikeassa siinä, että on parempi ja kannatettavampaa elää tätä päivää. Ja olet oikeassa, että tänään olen ollut harvinaisen katkera, pettynyt ja vihainen. Johtunee monesta asiasta. Pahoittelen kovasti ja pyydän anteeksi. En ole nyt parhaimmillani.

        Mutta mitä tulee siihen, onko se välttämättä ideaalia, jos alalla olevat jatkavat itsekritiikin puuttumista, tosiasioiden näkemättömyyttä ja niiden tunnustamattomuutta, sekä alan uudistamattomuutta? Sekö auttaa palveluita käyttäviä ja itse alalla oleviakaan millään tavalla? Yksiä niitä asioita, jotka heikentävät henkisen hyvinvoinnin edistämistä ovat systeemissä oleva liiallinen hierarkia, potilaiden kliininen kohtelu ja kyseisen tieteen liiallinen keskittyminen vain sairauksien diagnosoimiseen ja lääkkeiden määräämiseen. Tarvittaisiin mm. enemmän vastaanotolle tulevien potilaiden näkemistä tasa-arvoisina ja tasaveroisesti kohdeltavina ihmisinä, menneisyydessä tapahtuneiden asioiden ja elämässä olevien olosuhteiden ja nykytilanteen kartoittamista ja hahmottamista. - Enemmän traumojen osuuden selvittämistä jokaisen potilaan kohdalla. Ja traumaterapian järjestämistä heille.

        Olen aina kysynyt, että mikä saa luulemaan, että hoitajat tulisi tänne ilmaiseksi hoitamaan ihmisiä? Ja aina kun tämän kysymyksen kysyn, niin tulee se jäätävä hiljaisuus, kun kukaan ei uskalla tunnustaa, että omaa niin vahvoja narsistisia piirteitä, että kuvittelee sen oman mussutuksen olevan niin laadukasta että hoitajatkin tänne kilvan ryntäisi ilmaiseksi.

        Mutta vattuilu sikseen, mitä tapahtuisi jos oikeasti lopettaisitkin tämän foorumi "mussutuksen" ja kerrankin keskittyisit oman pään peliin?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kysypä niiltä kaikilta potilailta, jotka joutuvat avohoidossa käymään vain saadakseen kolmen kuukauden välein sairauslomatodistuksen tai puolen vuoden välein kuntoutustuen lausunnon.

        Kyllä siinä on pakko olla hoitajien vallankäytön alla kiltisti ja kuuliaisesti, jos aikoo jatkossakin saada laskut ja vuokrat maksuun.

        Epäsymmetrinen vallankäyttö on sääntö, ei poikkeus psykiatriassa.

        Alalla työskentelevien persoonarakenne yleisesti suosii klusterin-B -persoonapiirteisiä ihmisiä.

        Kuten tälläkin palstalla huomaa kaikista alan ammattilaisten kommenteista.

        Jos käy poliklinikalla kerran kuukaudessa esittämässä tervettä, niin tuskin sieltä saa sairauslomatodistusta tai kuntoutustuki lausuntoja.
        Nehän voi vielä luulla, että onkin terve, jos oikein hyvin onnistuu esittämään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tai väärän diagnoosin saanneita jotka toipunut oikean saamisen jälkeen.

        Ei kai se oireilu pysähdy kuin seinään siinä vaiheessa, jos diagnoosi vaihtuu teksteissä, terveystiedoissa ? Että termi toiseksi ja saman tien täysin terve ?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen aina kysynyt, että mikä saa luulemaan, että hoitajat tulisi tänne ilmaiseksi hoitamaan ihmisiä? Ja aina kun tämän kysymyksen kysyn, niin tulee se jäätävä hiljaisuus, kun kukaan ei uskalla tunnustaa, että omaa niin vahvoja narsistisia piirteitä, että kuvittelee sen oman mussutuksen olevan niin laadukasta että hoitajatkin tänne kilvan ryntäisi ilmaiseksi.

        Mutta vattuilu sikseen, mitä tapahtuisi jos oikeasti lopettaisitkin tämän foorumi "mussutuksen" ja kerrankin keskittyisit oman pään peliin?

        Luulenpa, että enpä taida edes haluta sitä, että hoitajat, tai lääkärit tulisivat tälle palstalle hoitamaan ihmisiä, tai edes minua. Ei ainakaan niillä metodeilla, ajatuksilla, tai hoitolinjauksilla, joita heillä on ollut käytössä jo useiden vuosikymmenten ajan. Tarvittaisiin aika tavalla itseensä menemistä, ja hoitokulttuurin täydellista uudistamista, ja systeemien muuttamista, jotta ainakaan minua saisi enää koskaan avautumaan ja kertomaan heille oireistani, itsestäni, tai elämästäni yhtään puolikastakaan lausetta, tai sen enempää. Se luottamus nimittäin meni systeemiin, sen toimintatapoihin jo ajat sitten. Mutta koska totuus ei koskaan näytä tulevan kokonaisuudessaan esille esim. median kautta, niin paitsi minä ja jotkut muutkin ovat sentään yrittäneet kertoa niistä systeemissä olevista epäkohdista, joita on muitakin, kuin ne mediassa mainitut "palveluiden hajanaisuudet, tai pirstaleisuudet, tai vakiovetoamus resurssien puute, joka on näyttänyt vaivanneet jo yli 20 vuotta, tai se, että joillekin potilaille ei voida järjestää paremmin yksityisyyttä, vaan joutuvat jakamaan huoneen toisen henkilön kanssa. Näitä asioita on tuotu esille lähinnä kertomalla omista empiiriseen tietoon ja kokemuksiin perustuen. Vakuutan, että on siellä hoitokulttuurissa muitakin pielessä olevia asioita, alkaean hierarkisen systeemin ja autoritäärisen johtamistatavan ja kliinisen kohtelun vaikutuksista ihan sinne potilaisiin asti. Tai se, että siellä keskitytään liian paljon siihen diagnosointiin ja lääkkeiden määräämiseen. Ja vastaanotolle tulevan ihmisen, eikä potilaan, koska ihmisenä meidät kaikki tulisi nähdä, kohdata ja yrittää ymmärtää, elämässä tapahtuneet asiat, koetut traumat, tai nykytilanne ja elämän olosuhteet eivät alalla olevia jostakin syystä kiinnosta niin paljon, kuin pitäisi. Jotta oikeasti edistettäisiin sitä "henkistä hyvinvointia ja terveyttä. Niin, meillähän ei pitänyt olla olemassa täällä sitä medikalisaatiota? Mitenkähän se nyt ei oikein sittenkään siltä näytä, että ei ole?

        Tiedätkö, miksi olin tällä palstalla niinkin kauan, kuin kahdeksan vuotta? Odotin systeemiin, hoitokulttuuriin, tapoihin ajatella ja hoitoihin jotakin muutosta ja uudistusta peräti yli 20 vuotta. Eikä mitään tapahtunut, eikä muuttunut sinä aikana. Petyin aika pahasti, mutta tunsin myös suurta myötätuntoa, etenkin niitä elämässään vaikeuksissa olevia ihmisiä kohtaan, jotka menevät mt-puolelle siinä toivossa, että edes joku auttaisi, ymmärtäisi ja tukisi heitä. Että heidät nähtäisiin ja kohdeltaisiin tasavertaisina ihmisinä. Joillakin ei ole elämässään suurtakaan tuuria, tai tarvittavaa ja riittävää tukiverkostoa ja henkistä tukea. Minä olin yksi heistä. Se on monen kohdalla yksiä merkittävimpiä syitä mt-oireiden taustalla, vaikka Sinä ja kenties jotkut alalla olevat väittävät niin kivenkovaan, että ne ovat vain "ulkoisia, eli vähäpätöisiä syitä". Ja että kaikki johtuu vain yksilön kantamasta "sairaudesta". Uskallan väittää, että kyllä niillä "ulkoisiksi katsotuilla syillä, tai tekijöillä", kuten stressillä ja traumoilla, elämässä olevilla olosuhteilla, tai elämäntilanteella on huomattavasti suurempaa vaikutusta yksilön oireiluun. Kaikille ei vaan riitä tarpeeksi joko halua, tai ymmärtämystä nähdä asioita, ja niiden yhteyksiä vähän laajemmin.

        Toivon vilpittömästi, että joku alkaa tutkia vähän tarkemmin ja laajemmassa mittakaavassa, että toimiiko se systeemi niin loistavasti, ja kuinka paljon sen toiminnasta on ollut itse palveluiden käyttäjille hyötyä.

        Toivotan vilpittömästi omasta puolestani kaikille, niin myös edelliselle pitkäaikaiselle tappelupukarille kaikkea hyvää, pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne. Ja edistetään sitä henkistä hyvinvointia olemalla kaikille kohtaamillemme ihmisille positiivisia, kivoja ja empaattisia. Ja autetaan ja tuetaan toisiamme niin hyvin ja paljon, kuin se vain on mahdollista. Eikä jätetä ketään yksin. Niin vähentyvät myös varmasti sen psyykkisen avun hakemisen tarve ja palveluiden kuormittuminenkin ja säästyy resursseja.

        Terv: kahdeksan vuoden mussuttaja


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se on täyttä plaseboa.
        Kukaan ei ole pystynyt toteen näyttään mitään objektiivista hoitovastetta psykiatrisesta sairaudesta.Kuten esim diabeteksesta.
        Psykiatrian apu on valitettavasti puhdasta plaseboa.

        Harmi, jo sinä et ole hyötynyt. Monet kuitenkin ovat.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko sinulle tullut tutuksi sellainen ilmiö, että jotkut asiat ongelmat saattavat olla niin vaikeita, että ihmisen on itsensäkin niitä vaikea käsitellä, tai ratkaista? Näin kävi minun kohdallani.

        Mutta sama voi olla, tai on monella muullakin se tilanne, vaikka oireet ja niiden ilmentyminen voivat olla samanlaisia. Ahdistus, väsymys ja masennus ovat monella hyvin yleisiä. Niiden taustalla olevat syyt vain vaihtelevat ja ovat erilaisia.

        Mitä tulee tuohon asiaan, että on joskus vaikea itsekään joko tajuta, käsitellä, tai ratkaista asioita tai ongelmia, niin sama koskee myös joitakin systeemejä ja niissä toimivia. Jos on liian lähellä jotakin tilannetta, tai asiat ovat todella vaikeita myönnettäväksi, niin ne lakaistaan maton alle. Ollaan ehkä näkemättä niitä systeemissä olevia vikoja, heikkouksia, tai epäkohtia. Jos joku väittää, että systeemiin tuleville potilaille annetaan vain diagnoosit ja määrätään niihin lääkkeet, että ne "hoitavat kaikki ongelmat pois päiväjärjestyksestä", että sen pitää riittää, niin silloin se jotenkin aika kapea-alaisesti ajateltu. Nykypäivän hoito on liian pintapuolista ja köykäistä. Liian moni psykoosisairauden kantaja jätetään vain ylläpitolääkityksille. Nähdään kenties vain potilaan oireet, mutta ei tunnisteta niiden aiheuttajaa, ja taustalla olevia syitä. Elämässä tapahtuneiden asioiden tai nykytilanteen kartoitusta ei välttämättä tehdä, ja tällöin kokonaiskuva hämärtyy. Jos jonkun elämässä on jotakin ongelmia, niitä ei välttämättä ratkaista. Jotkut ongelmat saattavat jäädä joidenkin elämään jopa useiksi vuosikymmeniksi, etenkin jos on kyse perhesuhteissa, tai kotona olevissa olosuhteista. Mitkään lääkkeet eivät poista ja ratkaise yksilön elämässä, tai oireiden taustalla olevia asioita. Ne eivät ole mikään taikasauva, jolla ne elämässä olevat ongelmat katoavat. Se vaatii yksilöltä työtä ja rohkeutta nähdä ne omassa elämässä pielessä olevat asiat, ja se mistä omat oireet johtuvat.

        Jos ongelmat jäävät olemaan ns. varjona, eivät siis lähde pois, silloin joutuu opettelemaan keinoja, että pystyy elämään jo taakse jääneiden ongelmien kanssa.
        Jos jokin ei poistu, sen kanssa on hyvä oppia tulemaan toimeen.
        Ja juuri tuossa tulee psyykkinen vointi, psyykkiset ongelmat eteen, koska olemme jokainen omanlaisiamme, yksilöitä. Toiset osaavat käsitellä tunteensa, niin että pärjäävät myös aiemmin tapahtuneiden vaikeidenkin asioiden seuraamana myös eteenpäin elämässään, kun taas jotkut jäävät ns. jumiin menneisiin vastoinkäymisiin, vaikeisiin asioihin , kokemuksiin.

        Ja kun ajatukset, tunteet, käyvät ylivoimaiseksi, saattaa alkaa oireilemaan psyykkisesti.
        Siinä ei ole mitään pahaa, mutta siinä vaiheessa on hyvä yrittää päästä psykiatrian palveluihin, ja keskustelemaan. Nimen omaan keskustelemaan. Ja ammattilaisten suunnalta voi saada apua omien tunteiden ja ajatusten käsittelyyn, että jatkossa olisi helpompaa.

        Miten voi sanoa, ettei poliklinikalla keskustella, ettei sieltä saa apua ? Sen takiahan siellä hoitajan luona käydään, että pääsee puhumaan juuri niistä itselleen ongelmallisista asioista. Se on sitten eri asia, pystyykö kukakin vaikeista asioistaan puhumaan, ja jos niin millä tavalla, pinnallisesti vai menemällä sinne syvään päätyyn asti.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tämä varmaan totta monen kohalla.

        Miksi juuri ne " näyttelijät " jäävät siihen systeemiin kiinni ?
        Miksi he eivät pääse eroon, vaan esim. joutuvat osastolle silloin tällöin, joskus moneenkin kertaan ?
        Avohoito lopetetaan, eikä ollakaan kunnossa, niin voi tulla tilanne, että jossain vaiheessa kiikutetaan pakkohoitoon väkisin.
        Toki jotkut myös pärjäävät, ei sitäkään voi jättää huomiotta. Ei näitä asioita voi yleistää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "On myös potilastapauksia, joille ei välttämättä tehoa minkäänlainen hoito, mikä on hyvin ikävää."

        Jos ei psykiatrine hoito tehoa.Voi sitte olla niin että joku fyysinen tila määritetty psyykkiseksi.

        Kyllä ne fyysiset vaivat äkkiä määritetään psyykkisiksi, etenkin jos on psykiatrian taustaa, merkintöjä terveystiedoissa.
        Mutta voikin käydä niin, että psykiatri ymmärtää ja näkee, ettei kyse ole psyykkisestä ongelmasta vaan juurikin fyysisestä.
        Mistäkö tiedän ? Siitä kun noin kävi aikoinaan omalla kohdallani.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin no, miten sen nyt sitten ottaa. Se on totta että sen kyllä yleensä huomaa heti, jos psykoosisairaalta jää lääkkeet ottamatta.

        Mutta sellaiselle ihmiselle on ihan turha tulla inttämään, etteikö kuulevia korvia ole, jolla on selkeästi enemmän sitä kokemusta siitä lääkkeettömästä avohoidosta ja siitä, että mitä se ihmiseltä itseltään vaatii että "tulee kuunnelluksi".

        Mitä traumaan tulee, niin se on totta että meillä on sitä pehmeää dataa vaikka pilvin pimein, jopa niin paljon että nohevimmat hoidonvastustajat yrittävät korrelaatiota väittää kausaliteetiksi.

        Mutta miksi sitten heti siltä traumateorialta putoaa pohja, kun ruvetaan vaatimaan kovaa näyttöä? Miksi traumataustaisilla ihmisillä on yleensä aina selkeämpi ja todennettavampi trauman lähde? Miksi mikään tunnettu traumahoito ei paranna skitsofreniaa? Miksi sairaudentunnoton skitsofreenikko ei saa trauma diaknoosin myötä sairaudentuntoa? Miksi skitofreenikko ei itse koskaan hakeudu traumaterapiaan?

        On olemassa muitakin psykoosisairauksia kuin ainoastaan skitsofrenia.
        Kaikkea ei voi niputtaa skitsofrenia-diagnoosin alle.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi ihminen ei saisi parantua, miksi pitää vain esittää parantunutta?

        Kun hävettää olla sairas, pitää esittää tervettä. Miksi esittää tervettä, jos haluaa olla sairaana, sairauslomalla tai kuntoutustuella ?
        Aika lailla erikoista ajattelutapaa kuvastaa kaikki tuollainen, että ollaan niin päin ja näin päin, eikä ollakaan mitenkään päin. Tai miten päin pitäisi olla, vai pitääkö edes.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Harmi, jo sinä et ole hyötynyt. Monet kuitenkin ovat.

        Niin plasebon kautta hyötyvät.Uskomushoitoa.
        Mulla ei ole mitään syytä uskoa hoitoon,Joka ei oikeasti hoida yhtään mitään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eli olet siis SSRI-lääkkeillä jo tuhonnut oman luonnollisen univalmiuden jos et muuten saa nukuttua.

        Jos joku saa nukuttua lääkkeillä, niin sehän on hyvä. Ja lääkkeiden käyttö on jokaisen oma asiansa, ei sitä muut, etenkään tuntemattomat ihmiset voi muiden puolesta päättää, ei määrätä, ei kieltää.
        Jos itse ei hyödy lääkkeistä, joku toinen saattaa silti hyötyä.
        Kun nukkuu hyvin, voi myös psyykkisesti kenties paremmin, ainakin on pirteämpi olo.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kerroppa mikä siinä on, että jos jollain toisella potilaalla on sairaudentunto, tai muuten vaan parempi substanssiosaaminen mielenterveydestä, niin miksi häntä heti luullaan hoitajaksi?

        No siltä varalta, että joku luulosairas luulee, että minä tulen joku päivä pillereillä kiduttamaan ihmisiä, niin ei syytä huoleen, sen takia ei tarvitse yöuniaan menettää.

        Luonnehtisin itseäni enkelisijoittajaksi ja hallitusammattilaiseksi.

        Ja silläkin uhalla että joku saa tästä paskahalvauksen, niin kerron, että maksan mielelläni veroja suomeen koska olen itse saanut sekä koulutuksen, että myös hoitoa täältä, vaikka jouduinkin venyttämään penniä, että itse pääsin terapiaan.

        Ei ole minulta pois jos joku haluaa käyttää kaikki ranahnsa viihdykkeisiin terapian sijaan, mutta se kertoo paljon ihmisestä joka valittaa, mutta ei tee asialle mitään.

        Eikä sekään ole minulta pois jos joku seuraa minun ohjeita ja neuvoja ja pääsee vastaavaan taloudelliseen asemaan, kuin minä, että pystyy maksamaan useammankin täällä pyörivän "väärinymmärretyn" ihmisen takuueläkkeen.

        Ehkä joidenkin voi olla vaikea hyväksyä, kun joku muu on toipunut tai parantunut, jos ei ole itse saavuttanut sitä.
        Ja kun ei itse ole toipunut/parantunut, on helppo väittää toisenlaisen mielipiteen kertonutta ammattilaiseksi, vaikka hän olisikin ollut potilas/asiakas, mt-puolella.

        Pakko kyllä sanoa, vaikka olen itse toipunut, en aliarvioi enkä halveksi heitä, jotka kamppailevat mt-ongelmien kanssa. Enkä kyllä herkästi nimittele sairasta ihmistä narsistiksikaan.
        Vaikka itse toipuu, ei tarvitse ylpistyä olemaan muka muiden yläpuolella.
        Jokaisella meillä on menneisyys, tämä hetki, sekä tulevaisuus.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos joku saa nukuttua lääkkeillä, niin sehän on hyvä. Ja lääkkeiden käyttö on jokaisen oma asiansa, ei sitä muut, etenkään tuntemattomat ihmiset voi muiden puolesta päättää, ei määrätä, ei kieltää.
        Jos itse ei hyödy lääkkeistä, joku toinen saattaa silti hyötyä.
        Kun nukkuu hyvin, voi myös psyykkisesti kenties paremmin, ainakin on pirteämpi olo.

        "Jos joku saa nukuttua lääkkeillä, niin sehän on hyvä."
        No ei ole välttämättä aina pitemmän päälle hyvä.
        Toki kaikki saa hoitaa unettomuutta miten lystää.
        Ite olen onneksi opetellut hoitaa unettomuutta ilman lääkkeitä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei kai se oireilu pysähdy kuin seinään siinä vaiheessa, jos diagnoosi vaihtuu teksteissä, terveystiedoissa ? Että termi toiseksi ja saman tien täysin terve ?

        Ei tietenkään, mut oikea diagnoosi voi auttaa saamaan oikean hoidon. Toipuminen kestää mitä kestää


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Jos joku saa nukuttua lääkkeillä, niin sehän on hyvä."
        No ei ole välttämättä aina pitemmän päälle hyvä.
        Toki kaikki saa hoitaa unettomuutta miten lystää.
        Ite olen onneksi opetellut hoitaa unettomuutta ilman lääkkeitä.

        Jos olisin pystynyt ilman lääkkeitä olisin tehnyt sen. Valitettavasti mikään muu ei auttanut. Noitkain piti paria kokeilla ennenkuin löytyi se mikä toimii. Nukkuminen nyt on aika pakollinen asia


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos joku saa nukuttua lääkkeillä, niin sehän on hyvä. Ja lääkkeiden käyttö on jokaisen oma asiansa, ei sitä muut, etenkään tuntemattomat ihmiset voi muiden puolesta päättää, ei määrätä, ei kieltää.
        Jos itse ei hyödy lääkkeistä, joku toinen saattaa silti hyötyä.
        Kun nukkuu hyvin, voi myös psyykkisesti kenties paremmin, ainakin on pirteämpi olo.

        Sen takia mulla lääkkeet. Tää lääkevastauus on kyllä hämmentävää kun ne todistettavasti auttaa ihmisiä. Ei tietenkään kaikkia ja osalle apua ei ole mut todistettavasti niistä kyllä apua. Se tosin totean, että oireitahan noilla hoidetaan vaan. Se parannuskeino on geeniterapia yms tulevaisuudessa (20-30v päästä ehkä) ja psykiatriassa on omat ongelmansa. Silti plaseboa se ei musta ole vaikka nyt osastolta olen traumatisoitunutkin. Se tosin ei ole psykiatrian vika vaan niiden jotka päättää resursseista. Eihän ne osastot pysty auttamaan jos ei anneta resursseja


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se kuka uskoo psykiatrian plasebo vaikutukseen.Kaikki ei ole kuiteskaan aivopestävissä.

        Joskus sen " aivopesun " jälkeen voi löytää itsensä ja kykynsä parempaan ja terveempään elämään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos on auttanut,Niin plasebon kautta kyllä.Missään mielensairauksissa ei ole löydetty SSRI-lääkkeitten tai antipsykoottisten aineitten puutosta.

        Niin, ei kai niistä aineista puutosta ole, mutta on todettu, että ne aineet säätelevät aivojen välittäjäaineita ja niiden ominaisuuksia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aika monella suurin syy, tai taustatekijä mt-oireista kärsivillä on psykososiaalisen ja tukiverkoston puute. Uskaltaisin jopa heittää sellaisen prosenttiluvun, kuin 80%: ttia.

        Joillakin on ongelmia kotona omien perheenjäsenten kanssa, joko vuorovaikutuksessa, tai muuten jännitteitä ihmissuhteissa. On yksinäisyyttä, ulkopuolelle jäämistä jne.

        Jos näissä asioissa toimittaisiin ennaltaehkäisevästi, niin mielenterveysongelmatkin ja avuntarve vähenisivät.

        Koska on aika lailla tunnettu tosiasia, että psykiatrisista hoitopaikoista ei saa sitä oikeata apua, ja tukea, kuin vain sen sairausidentiteetin omaksumiseen. Siellä ei keskitytä juuri muuhun, kuin sairauksien diagnosointiin, niiden tutkimiseen ja lääkkeiden määräämiseen. Oireiden taustalla on ainakin jokin syy, mutta ne vastaukset ja syyt nähdään hoitopuolella vain henkilön kantamassa "sairaudessa". Ne oikeat ja todelliset ongelmat , tai traumat saattavat jäädä ratkaisematta. Osa ihmisistä ei näitä puolia psykiatriasta tiedä.

        Prosenttilukuja ei noin vain voi " heitellä " oman mielen mukaan. Se on faktaa.
        Lääketiede ja terveydenhuolto ei perustu arvailuun.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olen aina kysynyt, että mikä saa luulemaan, että hoitajat tulisi tänne ilmaiseksi hoitamaan ihmisiä? Ja aina kun tämän kysymyksen kysyn, niin tulee se jäätävä hiljaisuus, kun kukaan ei uskalla tunnustaa, että omaa niin vahvoja narsistisia piirteitä, että kuvittelee sen oman mussutuksen olevan niin laadukasta että hoitajatkin tänne kilvan ryntäisi ilmaiseksi.

        Mutta vattuilu sikseen, mitä tapahtuisi jos oikeasti lopettaisitkin tämän foorumi "mussutuksen" ja kerrankin keskittyisit oman pään peliin?

        Jos olisin hoitaja, ehkä lukisin näitä palstoja, mutta tuskin yrittäisin hoitaa ketään.
        Ihmisen mielenkiinto asioita kohtaan ei tee mitään erityistä poikkeusta ammatin mukaan.
        Jonkun alan ammattilainen voi aivan hyvin seurata oman alansa erilaisia palstoja ja muitakin kanavia.
        Ihminen lukee ja seuraa niitä asioita, joista hän on kiinnostunut.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Luulenpa, että enpä taida edes haluta sitä, että hoitajat, tai lääkärit tulisivat tälle palstalle hoitamaan ihmisiä, tai edes minua. Ei ainakaan niillä metodeilla, ajatuksilla, tai hoitolinjauksilla, joita heillä on ollut käytössä jo useiden vuosikymmenten ajan. Tarvittaisiin aika tavalla itseensä menemistä, ja hoitokulttuurin täydellista uudistamista, ja systeemien muuttamista, jotta ainakaan minua saisi enää koskaan avautumaan ja kertomaan heille oireistani, itsestäni, tai elämästäni yhtään puolikastakaan lausetta, tai sen enempää. Se luottamus nimittäin meni systeemiin, sen toimintatapoihin jo ajat sitten. Mutta koska totuus ei koskaan näytä tulevan kokonaisuudessaan esille esim. median kautta, niin paitsi minä ja jotkut muutkin ovat sentään yrittäneet kertoa niistä systeemissä olevista epäkohdista, joita on muitakin, kuin ne mediassa mainitut "palveluiden hajanaisuudet, tai pirstaleisuudet, tai vakiovetoamus resurssien puute, joka on näyttänyt vaivanneet jo yli 20 vuotta, tai se, että joillekin potilaille ei voida järjestää paremmin yksityisyyttä, vaan joutuvat jakamaan huoneen toisen henkilön kanssa. Näitä asioita on tuotu esille lähinnä kertomalla omista empiiriseen tietoon ja kokemuksiin perustuen. Vakuutan, että on siellä hoitokulttuurissa muitakin pielessä olevia asioita, alkaean hierarkisen systeemin ja autoritäärisen johtamistatavan ja kliinisen kohtelun vaikutuksista ihan sinne potilaisiin asti. Tai se, että siellä keskitytään liian paljon siihen diagnosointiin ja lääkkeiden määräämiseen. Ja vastaanotolle tulevan ihmisen, eikä potilaan, koska ihmisenä meidät kaikki tulisi nähdä, kohdata ja yrittää ymmärtää, elämässä tapahtuneet asiat, koetut traumat, tai nykytilanne ja elämän olosuhteet eivät alalla olevia jostakin syystä kiinnosta niin paljon, kuin pitäisi. Jotta oikeasti edistettäisiin sitä "henkistä hyvinvointia ja terveyttä. Niin, meillähän ei pitänyt olla olemassa täällä sitä medikalisaatiota? Mitenkähän se nyt ei oikein sittenkään siltä näytä, että ei ole?

        Tiedätkö, miksi olin tällä palstalla niinkin kauan, kuin kahdeksan vuotta? Odotin systeemiin, hoitokulttuuriin, tapoihin ajatella ja hoitoihin jotakin muutosta ja uudistusta peräti yli 20 vuotta. Eikä mitään tapahtunut, eikä muuttunut sinä aikana. Petyin aika pahasti, mutta tunsin myös suurta myötätuntoa, etenkin niitä elämässään vaikeuksissa olevia ihmisiä kohtaan, jotka menevät mt-puolelle siinä toivossa, että edes joku auttaisi, ymmärtäisi ja tukisi heitä. Että heidät nähtäisiin ja kohdeltaisiin tasavertaisina ihmisinä. Joillakin ei ole elämässään suurtakaan tuuria, tai tarvittavaa ja riittävää tukiverkostoa ja henkistä tukea. Minä olin yksi heistä. Se on monen kohdalla yksiä merkittävimpiä syitä mt-oireiden taustalla, vaikka Sinä ja kenties jotkut alalla olevat väittävät niin kivenkovaan, että ne ovat vain "ulkoisia, eli vähäpätöisiä syitä". Ja että kaikki johtuu vain yksilön kantamasta "sairaudesta". Uskallan väittää, että kyllä niillä "ulkoisiksi katsotuilla syillä, tai tekijöillä", kuten stressillä ja traumoilla, elämässä olevilla olosuhteilla, tai elämäntilanteella on huomattavasti suurempaa vaikutusta yksilön oireiluun. Kaikille ei vaan riitä tarpeeksi joko halua, tai ymmärtämystä nähdä asioita, ja niiden yhteyksiä vähän laajemmin.

        Toivon vilpittömästi, että joku alkaa tutkia vähän tarkemmin ja laajemmassa mittakaavassa, että toimiiko se systeemi niin loistavasti, ja kuinka paljon sen toiminnasta on ollut itse palveluiden käyttäjille hyötyä.

        Toivotan vilpittömästi omasta puolestani kaikille, niin myös edelliselle pitkäaikaiselle tappelupukarille kaikkea hyvää, pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne. Ja edistetään sitä henkistä hyvinvointia olemalla kaikille kohtaamillemme ihmisille positiivisia, kivoja ja empaattisia. Ja autetaan ja tuetaan toisiamme niin hyvin ja paljon, kuin se vain on mahdollista. Eikä jätetä ketään yksin. Niin vähentyvät myös varmasti sen psyykkisen avun hakemisen tarve ja palveluiden kuormittuminenkin ja säästyy resursseja.

        Terv: kahdeksan vuoden mussuttaja

        Minkäänlainen hoito ei ole hyvää, mistään ei ole apua....
        Mikä, ja millaista olisi se hoito, joka esim. juuri sinua auttaisi ? Aika paljon ovat varmaan ammattilaisetkin yrittäneet.
        Apua saadakseen on avauduttava itse, puhuttava ikävistä asioista ja kokemuksista.
        Silloin kun itsellä on paha olla, ehkä sairauskin vaikeassa vaiheessa, voi hyvinkin tuntea itsensä huonoksi, epäonnistuneeksi, jollain tavalla vialliseksi, ja monikin kohtaaminen ihmisten kanssa, myös ammattilaisten kanssa, voi olla vaikeaa, ja voi tulla tunnetta ettei kohdata ihmisenä.
        Tunne voi juontua siitä, kun ei itse pidä itsestään, ei arvosta itseään, luulee, ettei kukaan muukaan tee niin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin plasebon kautta hyötyvät.Uskomushoitoa.
        Mulla ei ole mitään syytä uskoa hoitoon,Joka ei oikeasti hoida yhtään mitään.

        Uskotko itseesi ? Uskotko siihen, että sinullakin on mahdollisuus toipua ?
        Mitä enemmän löytyy uskoa, löytyy uskomista omaan itseen, löytyy toivoa, sitä mukaa oman itsensä kuntoon saaminen alkaa onnistua helpommin.
        Jos ei mihinkään usko, ei luota, ei toivo, niin taitaa olla aika mahdotonta voida paremmin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin, ei kai niistä aineista puutosta ole, mutta on todettu, että ne aineet säätelevät aivojen välittäjäaineita ja niiden ominaisuuksia.

        Mitään objektiivista näyttöä ei ole että säätelee.
        Jos säätelee niin emempikin pieleen sääteelee.
        Noi psykiatrian myrkyt sekottaa vielä suoliston bakteerikannan epätasapainoon pitemmällä aikavälillä.
        Lääkkeitten lopettamisesta meni pitkään että suoliston toiminta tasottu normaaliksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Jos joku saa nukuttua lääkkeillä, niin sehän on hyvä."
        No ei ole välttämättä aina pitemmän päälle hyvä.
        Toki kaikki saa hoitaa unettomuutta miten lystää.
        Ite olen onneksi opetellut hoitaa unettomuutta ilman lääkkeitä.

        Se on sinun onnesi, hyvä niin.
        Jokaiselle taitaa löytyä omat keinonsa nukkua paremmin, voida paremmin, ym.
        Mutta tuo on niin totta, että kaikki saa hoitaa, ja tehdä miten lystää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitään objektiivista näyttöä ei ole että säätelee.
        Jos säätelee niin emempikin pieleen sääteelee.
        Noi psykiatrian myrkyt sekottaa vielä suoliston bakteerikannan epätasapainoon pitemmällä aikavälillä.
        Lääkkeitten lopettamisesta meni pitkään että suoliston toiminta tasottu normaaliksi.

        Paljon varmaan riippuu annoksesta ja lääkkeistä. Mulla nyt tosi pieni SSRI ja tavote tosiaan lopettaa terapian jälkeen


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minkäänlainen hoito ei ole hyvää, mistään ei ole apua....
        Mikä, ja millaista olisi se hoito, joka esim. juuri sinua auttaisi ? Aika paljon ovat varmaan ammattilaisetkin yrittäneet.
        Apua saadakseen on avauduttava itse, puhuttava ikävistä asioista ja kokemuksista.
        Silloin kun itsellä on paha olla, ehkä sairauskin vaikeassa vaiheessa, voi hyvinkin tuntea itsensä huonoksi, epäonnistuneeksi, jollain tavalla vialliseksi, ja monikin kohtaaminen ihmisten kanssa, myös ammattilaisten kanssa, voi olla vaikeaa, ja voi tulla tunnetta ettei kohdata ihmisenä.
        Tunne voi juontua siitä, kun ei itse pidä itsestään, ei arvosta itseään, luulee, ettei kukaan muukaan tee niin.

        Olet yltiöoptimisti. Ihan hyvä ominaisuus. Mutta minun optimismi, positiviisuus ja luottamus kaikkeen ja kaikkiin karisi jo ajat sitten.

        Minun osalleni ei ole enää muuta varattuna, kuin hiljaa hiipuminen, erakoituminen ja lopullinen syrjäytyminen. Ja tietenkin katoaminen lopulta pois.

        En palaa enää tälle keskustelupalstallekaan. Kahdeksan vuotta riittää ihan tarpeeksi. Toinpahan oman näkemykseni esille asioista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Psykososiaalinen tuki on tosiaan olematon. Mullakin tuettu asuminen oli aikoinaan 3x viikossa ohjaajan tapaamista (ne ohjaajat oli turhia) ja ainut etu miksi olin siellä oli halpa vuokra. Se tuki oli turha. Ne jako vaan lääkkeet ja vahti mut arjen askareissa ei ollu mitään tukea

        Asian voi myös tulkita niin päin, että jos tavallisella psykososiaalisella tuella ei pärjää, niin silloinhan sitä on liian sairas tuettuun asumiseen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tai väärän diagnoosin saanneita jotka toipunut oikean saamisen jälkeen.

        En nyt tarkoita varsinaisesti ketään henkilökohtaisesti, mutta eikö toipuminen pitäisi jotenkin erota tai näkyhä siitä sairaasta?

        Eli yksinkertaisella maalaisjärjellä, onko vielä sittenkään saavutettu sitä "oikeaa" diagnoosia jos se toipuminen ei näy. Riippumatta siitä, että onko se alkuperäinen diagnoosi oikeampi kuin se jälkimmäinen, vai tarvitaanko vielä kolmas diagnoosi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aika monella suurin syy, tai taustatekijä mt-oireista kärsivillä on psykososiaalisen ja tukiverkoston puute. Uskaltaisin jopa heittää sellaisen prosenttiluvun, kuin 80%: ttia.

        Joillakin on ongelmia kotona omien perheenjäsenten kanssa, joko vuorovaikutuksessa, tai muuten jännitteitä ihmissuhteissa. On yksinäisyyttä, ulkopuolelle jäämistä jne.

        Jos näissä asioissa toimittaisiin ennaltaehkäisevästi, niin mielenterveysongelmatkin ja avuntarve vähenisivät.

        Koska on aika lailla tunnettu tosiasia, että psykiatrisista hoitopaikoista ei saa sitä oikeata apua, ja tukea, kuin vain sen sairausidentiteetin omaksumiseen. Siellä ei keskitytä juuri muuhun, kuin sairauksien diagnosointiin, niiden tutkimiseen ja lääkkeiden määräämiseen. Oireiden taustalla on ainakin jokin syy, mutta ne vastaukset ja syyt nähdään hoitopuolella vain henkilön kantamassa "sairaudessa". Ne oikeat ja todelliset ongelmat , tai traumat saattavat jäädä ratkaisematta. Osa ihmisistä ei näitä puolia psykiatriasta tiedä.

        Ihan mielenkiintoinen pointti, mutta kysymys kuuluu kuka on ensin muna vai kana?

        Sehän tiedetään, että mielenterveysongelmat ovat yleensä monisukupolvisia ja sekin tiedetään että psykoosisairaat ovat todella huonoja ylläpitämään omia pyskososiaalisia verkostojaan. Jopa siinä määrin, että tälläkin foorumilla intetään pelkästään lääkehoidosta, vaikka jokaiselle täälläkin postaavalle psykoosisairaalle on ihan varmasti tarjottu jotain ryhmämuotoista toimintaa, jossa voi harjoitella ja ylläpitää niitä psykososiaalisia taitoja.

        Millä siis estät näitä sairaudentunnottomia MT-tapauksia hankkimasta lapsia ja jatkamasta monisukupolvista tuskaa? Tai millä pakotat tällaisesta lapsuudesta ponnistavaa ihmistä niihin lääkkeeettömiin hoitoihin opiskelemaan niitä psykososiaalisia taitoja joihin ei olekkaan pakko osallistua?

        Sen kun keksit, niin muutat psykiatrian ikiajoiksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Asian voi myös tulkita niin päin, että jos tavallisella psykososiaalisella tuella ei pärjää, niin silloinhan sitä on liian sairas tuettuun asumiseen.

        Toki. Valitettavasti se on niiden näkökulma usein. Mun taas oli, etten saanut tukea josta hyötyä. Se juttelu säästä jne ei opeta mua tekemään ruokaa eikä muita arjen askareita. Budjetit, kaikki sellanen... Elämässä hyödyllinen, ei sitä tuetussa ainakaan mulla ollut

        Muutin omilleni ja ironisesti mun mummi opetti mulle kaiken noi. Nyt pärjään hyvin ja olen ammattissakin jne


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En nyt tarkoita varsinaisesti ketään henkilökohtaisesti, mutta eikö toipuminen pitäisi jotenkin erota tai näkyhä siitä sairaasta?

        Eli yksinkertaisella maalaisjärjellä, onko vielä sittenkään saavutettu sitä "oikeaa" diagnoosia jos se toipuminen ei näy. Riippumatta siitä, että onko se alkuperäinen diagnoosi oikeampi kuin se jälkimmäinen, vai tarvitaanko vielä kolmas diagnoosi.

        Vaikeahan niiden kai nähdä toipumista jos parhaimmillaan kerran kuussa tapaaminen 1h. Tostakin menee kirjaamiseen ja lääkejuttuihin aikaa eli ne keskittyy vaan ongelmiin usein ja lääkkeideen ottoon. Ei siihen ootko toipunut jne. Ellet nyt traagisesti voi paremmin kuin ennen


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihan mielenkiintoinen pointti, mutta kysymys kuuluu kuka on ensin muna vai kana?

        Sehän tiedetään, että mielenterveysongelmat ovat yleensä monisukupolvisia ja sekin tiedetään että psykoosisairaat ovat todella huonoja ylläpitämään omia pyskososiaalisia verkostojaan. Jopa siinä määrin, että tälläkin foorumilla intetään pelkästään lääkehoidosta, vaikka jokaiselle täälläkin postaavalle psykoosisairaalle on ihan varmasti tarjottu jotain ryhmämuotoista toimintaa, jossa voi harjoitella ja ylläpitää niitä psykososiaalisia taitoja.

        Millä siis estät näitä sairaudentunnottomia MT-tapauksia hankkimasta lapsia ja jatkamasta monisukupolvista tuskaa? Tai millä pakotat tällaisesta lapsuudesta ponnistavaa ihmistä niihin lääkkeeettömiin hoitoihin opiskelemaan niitä psykososiaalisia taitoja joihin ei olekkaan pakko osallistua?

        Sen kun keksit, niin muutat psykiatrian ikiajoiksi.

        Varmasti "tarjottu" jonkunlaista. Paljon riippuu paikasta, muista henkilöistä jne. Eikä kaikki ole sairaudentunnottomia.

        Mulla oli Auroran päiväsairaala. Siellä masennuksesta eri psykoosipotilaisiin ihmisiä. Todellisuudessa meet sinne 8-14, kaikki räplää kännykkää ja istuu hiljaa puhumatta toisilleen ja ainut ohjattu toiminta on ruokailu ja hoitajien ohjattu toiminta. Tosin sekin oli sellaista, ettei tarttenut osallistua eli ainakin mun ryhmästä 90% potilaista oli hiljaa kännyllä ja söi 8-14. Siihen toimintaan osallistui vain minä ja yksi toinen henkilö. Valitettavasti se toinen henkilö oli sellainen ettei sen kanssa halunnut puhua kun sillä pakkomielle politiikkaan (Tällä oli joku Kim Jong Un pakkomielle) ja paasas siitä vaikka yksinään 8-14.

        Se toiminta muuten oli ihan ok. Toiminnalliset ryhmät. Se keskusteluryhmä puoli ihan turha kun suurinosa sano vaan 3-4 sanaa niin mitään keskustelua ei ollut kuin hoitajan kanssa. Tosta tulikin aikalailla mulle vaan exta keskustelupaikka hoitajan kanssa 8-14 ku muut puhelimella...


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ehkä ne ei hakeudu traumaterapiaan kun sitä ei saa edes C-PTSD diagnoosilla olevat.

        Kyllä saa. Olen hyvä esimerkki siitä, ja tukiryhmässä tutustuin moniin joilla taisi olla sama diagnoosi.

        Kelahan ei varsinaisesti rajaa terapiaa diagnooseittain, ihmisen vaan pitää hyötyä siitä, ja sen pitää tähdätä kohti työ ja opiskelukykyä.

        Eli mikään narsistisia piirteitä omaavava kroonikko skitsofreenikko ei pääse valtion kustannuksella terapiaan, vaan se pitää maksaa itse.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä saa. Olen hyvä esimerkki siitä, ja tukiryhmässä tutustuin moniin joilla taisi olla sama diagnoosi.

        Kelahan ei varsinaisesti rajaa terapiaa diagnooseittain, ihmisen vaan pitää hyötyä siitä, ja sen pitää tähdätä kohti työ ja opiskelukykyä.

        Eli mikään narsistisia piirteitä omaavava kroonikko skitsofreenikko ei pääse valtion kustannuksella terapiaan, vaan se pitää maksaa itse.

        Noh, kun sanoin ettei saa niin sitäkin monenlaista. Mulla on ongelma saada terapeutti jolla vapaita aikoja. Kaikki kun ei ota kelan terapiaa vastaan edes... Eikä nyt viiti ihan randomille mennä, mulla on polin antama suosittelema lista


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä ne fyysiset vaivat äkkiä määritetään psyykkisiksi, etenkin jos on psykiatrian taustaa, merkintöjä terveystiedoissa.
        Mutta voikin käydä niin, että psykiatri ymmärtää ja näkee, ettei kyse ole psyykkisestä ongelmasta vaan juurikin fyysisestä.
        Mistäkö tiedän ? Siitä kun noin kävi aikoinaan omalla kohdallani.

        Onko se vähän sama kuin lasten kohdalla, kun eivät osaa oikein selkeästi kertoa että mikä on se vaiva, niin sitten lääkäri joutuu vähän arvailemaan?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihan mielenkiintoinen pointti, mutta kysymys kuuluu kuka on ensin muna vai kana?

        Sehän tiedetään, että mielenterveysongelmat ovat yleensä monisukupolvisia ja sekin tiedetään että psykoosisairaat ovat todella huonoja ylläpitämään omia pyskososiaalisia verkostojaan. Jopa siinä määrin, että tälläkin foorumilla intetään pelkästään lääkehoidosta, vaikka jokaiselle täälläkin postaavalle psykoosisairaalle on ihan varmasti tarjottu jotain ryhmämuotoista toimintaa, jossa voi harjoitella ja ylläpitää niitä psykososiaalisia taitoja.

        Millä siis estät näitä sairaudentunnottomia MT-tapauksia hankkimasta lapsia ja jatkamasta monisukupolvista tuskaa? Tai millä pakotat tällaisesta lapsuudesta ponnistavaa ihmistä niihin lääkkeeettömiin hoitoihin opiskelemaan niitä psykososiaalisia taitoja joihin ei olekkaan pakko osallistua?

        Sen kun keksit, niin muutat psykiatrian ikiajoiksi.

        Introverttipiirteet omaava ihminen ei niin kovin innokkaasti hakeudu toisten ihmisten seuraan. Ja joillekin tämän piirteen omaaville on oireet ja ominaisuudet sekoittaen rätkäisty virheellisesti skitsofreniadiagnoosi. Tämäkin puoli asiasta, jonka autuaallisesti unohdat ja tätä( kää ) asiaa ei alalla myönnetä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No jos myönnetään se kuntoutustuki tai eläke.
        Silläki varmaan osuutta asiaan monen kohalla.

        Miksi terve ihminen haluaisi kuntoutustukea, tai eläkettä?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei kai se oireilu pysähdy kuin seinään siinä vaiheessa, jos diagnoosi vaihtuu teksteissä, terveystiedoissa ? Että termi toiseksi ja saman tien täysin terve ?

        Oireilu tuskin heti muuttuu, mutta totuuden nimissä se hoito muuttuu. Isoin muutos lienee se, että potilas joutuu ottamaan huomattavasti aktiivisemman roolin omassa hoidossaan jos loppuelämän skitsofrenia "tuomiosta" vaihdetaankin johonkin sellaiseen mistä pitäisi parantua.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oireilu tuskin heti muuttuu, mutta totuuden nimissä se hoito muuttuu. Isoin muutos lienee se, että potilas joutuu ottamaan huomattavasti aktiivisemman roolin omassa hoidossaan jos loppuelämän skitsofrenia "tuomiosta" vaihdetaankin johonkin sellaiseen mistä pitäisi parantua.

        Ei edes sekään. Omalla kohdalla se terapian saanti oli se isoin ja tärkein muutos. Sitäkun ei skitsoftenia diagnoosilla saanut. Mikään muu ei muuttunut


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oireilu tuskin heti muuttuu, mutta totuuden nimissä se hoito muuttuu. Isoin muutos lienee se, että potilas joutuu ottamaan huomattavasti aktiivisemman roolin omassa hoidossaan jos loppuelämän skitsofrenia "tuomiosta" vaihdetaankin johonkin sellaiseen mistä pitäisi parantua.

        Valtaosa psykoosi diagnoosin saaneista on oikeasti traumapotilaita tai saaneet ns hermoromahduksen elämän stressaavuuden vuoksi.

        On systeemille halvempaa ja helpompaa antas skitsofreniadiagnoosi ja iso lamaannuttava lääkekombo kuin vaihtoehtoisesti tarjota pitkä ja kallis traumaterapia tai tukea työelämän ja yhteiskunnan vaatimuksien aiheuttamaan loppuunpalamiseen.

        Vaikka pitkällä aikavälillä tämä pakkolääkitys tuleekin kalliimmaksi yhteiskunnalle, koska se lamaava vaikutus itsessään tekee ihmisistä työkyvyttömiä, josta aiheutuu kustannuksia eläkkeiden muodossa ja saamattomina verorahoina.

        Kriisin keskellä tulisi antaa minimaalinen annos jotain neuroleptiä, joka tasaa pahimpaa sekavuutta ja puolen vuoden sairasloma, jonka aikana ihminen saisi palautua ja kykenisi palaamaan normaaliin elämään.

        Hoitajien ja lääkärien ammatillisen laiskuuden vuoksi oikeaa terapeuttista tukea ei ole saatavilla. Myös jos ihmiset oikeasti toipuisivat kriiseistä, psykiatrian työt, siisti sisätyö hoitsuille, loppuisi heiltä kokonaan. Puhumattakaan lääketeollisuuden tähtitieteellisistä voitoista, joita pillereitä popsivat ihmiset tuottavat.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi terve ihminen haluaisi kuntoutustukea, tai eläkettä?

        Miksi töitä välttelevä työtön haluaisi työttömyysetuutta?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ehkä joidenkin voi olla vaikea hyväksyä, kun joku muu on toipunut tai parantunut, jos ei ole itse saavuttanut sitä.
        Ja kun ei itse ole toipunut/parantunut, on helppo väittää toisenlaisen mielipiteen kertonutta ammattilaiseksi, vaikka hän olisikin ollut potilas/asiakas, mt-puolella.

        Pakko kyllä sanoa, vaikka olen itse toipunut, en aliarvioi enkä halveksi heitä, jotka kamppailevat mt-ongelmien kanssa. Enkä kyllä herkästi nimittele sairasta ihmistä narsistiksikaan.
        Vaikka itse toipuu, ei tarvitse ylpistyä olemaan muka muiden yläpuolella.
        Jokaisella meillä on menneisyys, tämä hetki, sekä tulevaisuus.

        Siinä taitaa se logiikka mennä niin, että jos joku pystyy paranemaan, niin se todistaa, että sairaus on olemassa, ja sehän ei sairaudentunnottomalle käy.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi terve ihminen haluaisi kuntoutustukea, tai eläkettä?

        Jos joku asia lievittää oloa.Ei se nyt vielä tarkoita että olisi terve.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Introverttipiirteet omaava ihminen ei niin kovin innokkaasti hakeudu toisten ihmisten seuraan. Ja joillekin tämän piirteen omaaville on oireet ja ominaisuudet sekoittaen rätkäisty virheellisesti skitsofreniadiagnoosi. Tämäkin puoli asiasta, jonka autuaallisesti unohdat ja tätä( kää ) asiaa ei alalla myönnetä.

        Näytä minulle taas se ihminen joka on pelkällä introvertillä saanut skitsofrenia diagnoosin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Valtaosa psykoosi diagnoosin saaneista on oikeasti traumapotilaita tai saaneet ns hermoromahduksen elämän stressaavuuden vuoksi.

        On systeemille halvempaa ja helpompaa antas skitsofreniadiagnoosi ja iso lamaannuttava lääkekombo kuin vaihtoehtoisesti tarjota pitkä ja kallis traumaterapia tai tukea työelämän ja yhteiskunnan vaatimuksien aiheuttamaan loppuunpalamiseen.

        Vaikka pitkällä aikavälillä tämä pakkolääkitys tuleekin kalliimmaksi yhteiskunnalle, koska se lamaava vaikutus itsessään tekee ihmisistä työkyvyttömiä, josta aiheutuu kustannuksia eläkkeiden muodossa ja saamattomina verorahoina.

        Kriisin keskellä tulisi antaa minimaalinen annos jotain neuroleptiä, joka tasaa pahimpaa sekavuutta ja puolen vuoden sairasloma, jonka aikana ihminen saisi palautua ja kykenisi palaamaan normaaliin elämään.

        Hoitajien ja lääkärien ammatillisen laiskuuden vuoksi oikeaa terapeuttista tukea ei ole saatavilla. Myös jos ihmiset oikeasti toipuisivat kriiseistä, psykiatrian työt, siisti sisätyö hoitsuille, loppuisi heiltä kokonaan. Puhumattakaan lääketeollisuuden tähtitieteellisistä voitoista, joita pillereitä popsivat ihmiset tuottavat.

        Höpsis töpsis. Varovaisten arvioiden mukaan joutilaana makaava skisofreenikko maksaa yhteiskunnalle varovaisen arvion mukaan 20 000€ vuodessa. Siksi psykoterapia on kelan yleisin kuntoutusmuoto.

        Mutta kuntoutusta ei kannata maksaa tuon summan päälle jos ihmisellä ei ole mitään aikomuksia tai mahdollisuuksia yrittää takaisin työelämään, joten keksi parempi salaliittoteoria.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Toki. Valitettavasti se on niiden näkökulma usein. Mun taas oli, etten saanut tukea josta hyötyä. Se juttelu säästä jne ei opeta mua tekemään ruokaa eikä muita arjen askareita. Budjetit, kaikki sellanen... Elämässä hyödyllinen, ei sitä tuetussa ainakaan mulla ollut

        Muutin omilleni ja ironisesti mun mummi opetti mulle kaiken noi. Nyt pärjään hyvin ja olen ammattissakin jne

        En ole koskaan kuullut, että mt-alan ammattilaisten pitäisi opettaa jollekin ruuanlaittoa.
        Taitaa olla kokkikurssit ja -kerhot sellaisen opettelua varten. Toki jossain päiväkeskuksessa saatetaankin harjoitella ruuanlaittoa.
        Hienoa, että mummisi opetti, ja mummit tekeekin tosi hyvää ruokaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En ole koskaan kuullut, että mt-alan ammattilaisten pitäisi opettaa jollekin ruuanlaittoa.
        Taitaa olla kokkikurssit ja -kerhot sellaisen opettelua varten. Toki jossain päiväkeskuksessa saatetaankin harjoitella ruuanlaittoa.
        Hienoa, että mummisi opetti, ja mummit tekeekin tosi hyvää ruokaa.

        Tuettu asumisessa on ohjaajia. Se kuului niiden tehtäviin. Ne ei vaan tehny mitään noista


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko se vähän sama kuin lasten kohdalla, kun eivät osaa oikein selkeästi kertoa että mikä on se vaiva, niin sitten lääkäri joutuu vähän arvailemaan?

        Eipä ollut kuten lasten kohdalla.
        Kun ongelma ei heti selvinnyt perusverikokeilla ja tulehdusarvolla, niin vika oli " korvien välissä ". Eikä sitten kuitenkaan ollut, leikkauksella piti hoitaa. Psykiatri ei olisi pystynyt leikkausta tekemään, vaikka alkuun monesti kehotettiin psykiatrin juttusille.
        Ei lapsiakaan taideta laittaa psykiatrille heti, jos lääkärit eivät löydä ongelman syytä, edes kunnolla tutkimatta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En ole koskaan kuullut, että mt-alan ammattilaisten pitäisi opettaa jollekin ruuanlaittoa.
        Taitaa olla kokkikurssit ja -kerhot sellaisen opettelua varten. Toki jossain päiväkeskuksessa saatetaankin harjoitella ruuanlaittoa.
        Hienoa, että mummisi opetti, ja mummit tekeekin tosi hyvää ruokaa.

        Tuetun asumisen ohjaajat ei oo niin mt-alan ammattilaisia. Eri toimenkuva. Niiden ideana on ohjata arjen askareissa sen mukaan mitä sovittu. Lähihoitajia yms koulutukseltaan ne on. Niille periaatteessa kuuluu myös tukea vuokran maksamisessa ja laskuissa jne.

        Arvaa vaan tekikö ne mitään noista? Ei tietenkään (tää on sit Mehiläisen asumisen yksikkö eli koskee vaan yhtä)


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Valtaosa psykoosi diagnoosin saaneista on oikeasti traumapotilaita tai saaneet ns hermoromahduksen elämän stressaavuuden vuoksi.

        On systeemille halvempaa ja helpompaa antas skitsofreniadiagnoosi ja iso lamaannuttava lääkekombo kuin vaihtoehtoisesti tarjota pitkä ja kallis traumaterapia tai tukea työelämän ja yhteiskunnan vaatimuksien aiheuttamaan loppuunpalamiseen.

        Vaikka pitkällä aikavälillä tämä pakkolääkitys tuleekin kalliimmaksi yhteiskunnalle, koska se lamaava vaikutus itsessään tekee ihmisistä työkyvyttömiä, josta aiheutuu kustannuksia eläkkeiden muodossa ja saamattomina verorahoina.

        Kriisin keskellä tulisi antaa minimaalinen annos jotain neuroleptiä, joka tasaa pahimpaa sekavuutta ja puolen vuoden sairasloma, jonka aikana ihminen saisi palautua ja kykenisi palaamaan normaaliin elämään.

        Hoitajien ja lääkärien ammatillisen laiskuuden vuoksi oikeaa terapeuttista tukea ei ole saatavilla. Myös jos ihmiset oikeasti toipuisivat kriiseistä, psykiatrian työt, siisti sisätyö hoitsuille, loppuisi heiltä kokonaan. Puhumattakaan lääketeollisuuden tähtitieteellisistä voitoista, joita pillereitä popsivat ihmiset tuottavat.

        Otetaanpa taas huomioon se, että skitsofrenia ei ole ainoa psykoosisairaus, niitä on muitakin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Näytä minulle taas se ihminen joka on pelkällä introvertillä saanut skitsofrenia diagnoosin.

        En minäkään ole ikinä kuullut, että joku olisi diagnosoitu skitsofreenikoksi sen takia, että on introvertti.
        Introvertilla ei taida olla skitsofrenian oireita, jos hänellä ei ole skitsofreniaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oireilu tuskin heti muuttuu, mutta totuuden nimissä se hoito muuttuu. Isoin muutos lienee se, että potilas joutuu ottamaan huomattavasti aktiivisemman roolin omassa hoidossaan jos loppuelämän skitsofrenia "tuomiosta" vaihdetaankin johonkin sellaiseen mistä pitäisi parantua.

        Skitsofreenikkokin pystyy ottamaan aktiivisemman roolin omassa hoidossaan.
        Tunnen muutaman skitsofrenia diagnoosin omaavan henkilön, jotka ovat normaalissa työelämässä, sairaudestaan huolimatta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Noh, kun sanoin ettei saa niin sitäkin monenlaista. Mulla on ongelma saada terapeutti jolla vapaita aikoja. Kaikki kun ei ota kelan terapiaa vastaan edes... Eikä nyt viiti ihan randomille mennä, mulla on polin antama suosittelema lista

        Eikö ne terapeutit, joita poliklinikka suosittelee, ole sitten niitä randomeja sinulle itsellesi ?
        Muut voivat suositella mitä tai ketä tahansa, mutta ei sen mukaan aina voi kaikkea itse tehdä. On hyvä lähteä uteliaana kokeilemaan, mitään ei voi tietää etukäteen.
        Jos suositeltujen listassa olevia terapeutteja ei ole vapaana, niin olisihan se hyvä kokeilla listan ulkopuolelta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eikö ne terapeutit, joita poliklinikka suosittelee, ole sitten niitä randomeja sinulle itsellesi ?
        Muut voivat suositella mitä tai ketä tahansa, mutta ei sen mukaan aina voi kaikkea itse tehdä. On hyvä lähteä uteliaana kokeilemaan, mitään ei voi tietää etukäteen.
        Jos suositeltujen listassa olevia terapeutteja ei ole vapaana, niin olisihan se hyvä kokeilla listan ulkopuolelta.

        No niistä ainakin tietää millaista odottaa. 30-40 nimeä oli listassa.

        Pitää varmaan mut osalla on hiton huonot nettisivut jne, toi on vähän rankkaa et terapiaa tarttevan pitää ite ettiä se terapia...


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Olet yltiöoptimisti. Ihan hyvä ominaisuus. Mutta minun optimismi, positiviisuus ja luottamus kaikkeen ja kaikkiin karisi jo ajat sitten.

        Minun osalleni ei ole enää muuta varattuna, kuin hiljaa hiipuminen, erakoituminen ja lopullinen syrjäytyminen. Ja tietenkin katoaminen lopulta pois.

        En palaa enää tälle keskustelupalstallekaan. Kahdeksan vuotta riittää ihan tarpeeksi. Toinpahan oman näkemykseni esille asioista.

        En ole yltiöoptimisti, mutta optimisti kuitenkin.
        Pidemmän päälle siitä on valtavasti hyötyä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En ole koskaan kuullut, että mt-alan ammattilaisten pitäisi opettaa jollekin ruuanlaittoa.
        Taitaa olla kokkikurssit ja -kerhot sellaisen opettelua varten. Toki jossain päiväkeskuksessa saatetaankin harjoitella ruuanlaittoa.
        Hienoa, että mummisi opetti, ja mummit tekeekin tosi hyvää ruokaa.

        "En ole koskaan kuullut, että mt-alan ammattilaisten pitäisi opettaa jollekin ruuanlaittoa"

        Kyllä ne joissakin kuntoutuskodeissa sitäkin tekee.Esim missä minä olin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "En ole koskaan kuullut, että mt-alan ammattilaisten pitäisi opettaa jollekin ruuanlaittoa"

        Kyllä ne joissakin kuntoutuskodeissa sitäkin tekee.Esim missä minä olin.

        Ainakin nuorille. Paperilla luvattiin kaikkea mut mitään ei käytännössä tehty. Ainut syy asua siellä oli 600e vuokra


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ainakin nuorille. Paperilla luvattiin kaikkea mut mitään ei käytännössä tehty. Ainut syy asua siellä oli 600e vuokra

        Mulla oli kuntoutuskodissa kk maksu 400-500€ 10 vuotta sitte 2015 vuonna.Jatku sitä vielä jonkun verran 2016 vuonna kun pääsin pois.Mutta se menikin kohta jo kiinni koko kuntoutuskoti kun pois sieltä pääsin.
        Sielä kyllä opetettiin ruuanlaittoa.Hoitajat sielä oli 8.00-16.00.Viikonloppuna ei ollenkaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mulla oli kuntoutuskodissa kk maksu 400-500€ 10 vuotta sitte 2015 vuonna.Jatku sitä vielä jonkun verran 2016 vuonna kun pääsin pois.Mutta se menikin kohta jo kiinni koko kuntoutuskoti kun pois sieltä pääsin.
        Sielä kyllä opetettiin ruuanlaittoa.Hoitajat sielä oli 8.00-16.00.Viikonloppuna ei ollenkaan.

        Se 400-500 euroa kuukaudessa on ollut ainoastaan se summa, jonka olet joutunut itse asumisesta maksamaan.
        Kuntoutuskodissa, hoitokodissa, palvelukodissa asuminen maksaa enemmän, mutta asukkaan asuinkunta maksaa aika ison siivun kuukausimaksuista. Asukkaalla on harvoin varaa maksaa itse omista rahoistaan koko hoito ja asuminen, en tiedä onko koskaan ollut kellään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se 400-500 euroa kuukaudessa on ollut ainoastaan se summa, jonka olet joutunut itse asumisesta maksamaan.
        Kuntoutuskodissa, hoitokodissa, palvelukodissa asuminen maksaa enemmän, mutta asukkaan asuinkunta maksaa aika ison siivun kuukausimaksuista. Asukkaalla on harvoin varaa maksaa itse omista rahoistaan koko hoito ja asuminen, en tiedä onko koskaan ollut kellään.

        Se 400-500 euroa kattoi minun kohalla kaikki muut paitsi ruuan ja lääkkeet.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se 400-500 euroa kuukaudessa on ollut ainoastaan se summa, jonka olet joutunut itse asumisesta maksamaan.
        Kuntoutuskodissa, hoitokodissa, palvelukodissa asuminen maksaa enemmän, mutta asukkaan asuinkunta maksaa aika ison siivun kuukausimaksuista. Asukkaalla on harvoin varaa maksaa itse omista rahoistaan koko hoito ja asuminen, en tiedä onko koskaan ollut kellään.

        Mulla oli oma asunto josa 600e oli vuokra sisältäen veden ja sähkön. Ei mitään muuta maksua mulle. Tuettu asuminen toki eri tapaus

        Ne ohjaajat/ yms niiden palkan makso mehiläinen ja kunta tai sote sit mehiläiselle tosta palvelusta. Noh, jos sitä nyt voi sanoa miksikään. Noilla oli 24/7 tuettu asuminenkin, siellä porukka viilteli iteään eikä ketään kiinnostanu... Ainut etu oli halpa vuokra ainakin mulle. Mitään konkreettista apua elämäntaitoihin niistä ohjaajista ei ollut


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mulla oli oma asunto josa 600e oli vuokra sisältäen veden ja sähkön. Ei mitään muuta maksua mulle. Tuettu asuminen toki eri tapaus

        Ne ohjaajat/ yms niiden palkan makso mehiläinen ja kunta tai sote sit mehiläiselle tosta palvelusta. Noh, jos sitä nyt voi sanoa miksikään. Noilla oli 24/7 tuettu asuminenkin, siellä porukka viilteli iteään eikä ketään kiinnostanu... Ainut etu oli halpa vuokra ainakin mulle. Mitään konkreettista apua elämäntaitoihin niistä ohjaajista ei ollut

        Ja lisätään nyt vielä, että nimenomaan noita taitoja niiden piti opettaa. Tai auttaa oppimaan. Mut palveluna siis ei toteunut. Eipä valittaminenkaan auttanut asiaa

        Ja joo, myönnän käyttäneeni järjestelmää hyväksi, sain 600e vuokralla tosi ison rahallisen edun joten ei ollut kiire muuttaa pois vaikken saanutkaan mitään konkreettista tukea


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja lisätään nyt vielä, että nimenomaan noita taitoja niiden piti opettaa. Tai auttaa oppimaan. Mut palveluna siis ei toteunut. Eipä valittaminenkaan auttanut asiaa

        Ja joo, myönnän käyttäneeni järjestelmää hyväksi, sain 600e vuokralla tosi ison rahallisen edun joten ei ollut kiire muuttaa pois vaikken saanutkaan mitään konkreettista tukea

        Ei nyt taaskaan varsinaisesti liity aiheeseen, tai kehenkään henkilökohtaisesti, mutta on todellakin olemassa eritasoisia asumispalveluita ja niiden lisäksi vielä ihan tavan vuokra asuntoon vietävää "kotihoitoa" ja kyllä palvelutasosta riippuen siellä opetellaan arkielämän taitoja eli ihan ruuanlaittoa, kaupassakäyntiä, siivoamista jne jne.

        Jujuhan siinäkin on se, että se ei saisi olla liian passivoivaa, vaan auttaa ihmistä itsenäistymään. Eli siitä voidaan tietysti depadoida ajasta ikuisuuteen, kuka siitä hyötyy ja missäkin vaiheessa. Omasta mielestäni se on vähän kuin savolaisten venekauppa, että kun molemmat osapuolet luulee huijanneensa toista, niin silloin se on hyvä kompromissi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei nyt taaskaan varsinaisesti liity aiheeseen, tai kehenkään henkilökohtaisesti, mutta on todellakin olemassa eritasoisia asumispalveluita ja niiden lisäksi vielä ihan tavan vuokra asuntoon vietävää "kotihoitoa" ja kyllä palvelutasosta riippuen siellä opetellaan arkielämän taitoja eli ihan ruuanlaittoa, kaupassakäyntiä, siivoamista jne jne.

        Jujuhan siinäkin on se, että se ei saisi olla liian passivoivaa, vaan auttaa ihmistä itsenäistymään. Eli siitä voidaan tietysti depadoida ajasta ikuisuuteen, kuka siitä hyötyy ja missäkin vaiheessa. Omasta mielestäni se on vähän kuin savolaisten venekauppa, että kun molemmat osapuolet luulee huijanneensa toista, niin silloin se on hyvä kompromissi.

        No sanoinkin vaan mitä se on todellisuudeessa vs luvattu paperilla. Varmasti muualla on toimivia palveluita. Mulla vaan taisi enemmän olla Mehiläisen toimesta rahat pois kunnalta meno. En oo tosta sinällään katkera kun 600e vuokra sähköllä ja vedellä on niin halpaa nykyaikana et tuskin parempaa diiliä olis saanu, vieläpä juna-aseman vierestä :D

        Se vaan, et jotkut tarttee oikeasti tukea noihin eikä omaa sukulasia jotka auttaa. Ainakaan mun tukiasuminen ei noissa auta vaikka sopimuksessa nimenomaan noi oli tavoitteena (Vai mikä suunnitelma nyt tehtiinkään avon ja noiden kaa)


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei nyt taaskaan varsinaisesti liity aiheeseen, tai kehenkään henkilökohtaisesti, mutta on todellakin olemassa eritasoisia asumispalveluita ja niiden lisäksi vielä ihan tavan vuokra asuntoon vietävää "kotihoitoa" ja kyllä palvelutasosta riippuen siellä opetellaan arkielämän taitoja eli ihan ruuanlaittoa, kaupassakäyntiä, siivoamista jne jne.

        Jujuhan siinäkin on se, että se ei saisi olla liian passivoivaa, vaan auttaa ihmistä itsenäistymään. Eli siitä voidaan tietysti depadoida ajasta ikuisuuteen, kuka siitä hyötyy ja missäkin vaiheessa. Omasta mielestäni se on vähän kuin savolaisten venekauppa, että kun molemmat osapuolet luulee huijanneensa toista, niin silloin se on hyvä kompromissi.

        Asumispalveluiden ehkä siirin ongelma on ettei siellä voida pakottaa ihmistä osallistumaan yhtään mihinkään.ryhmätoimintaan. ihan sama onko kyseessä hyödyllinen ruuanlaiton opiskelu tai teeveellinen liikunta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Asumispalveluiden ehkä siirin ongelma on ettei siellä voida pakottaa ihmistä osallistumaan yhtään mihinkään.ryhmätoimintaan. ihan sama onko kyseessä hyödyllinen ruuanlaiton opiskelu tai teeveellinen liikunta.

        Sekin ongelma. Ja sit se ettei tehdä mitä sovittu lainkaan.


    • Anonyymi

      Jättäkää hullut rauhaan PLEASE

    • Anonyymi

      Onko tämä jokin lääketehtaan mainos, vai mikä?

      • Anonyymi

        Tuskinpa. Joillekkin se on se kylmä totuus


      • Anonyymi

        Siltähän tuo aloitus vähän näytti. Tai ainakin siitä saa sen kuvan. - Mukaan on lisätty paitsi keskustelupalstalle kommentoivien haukkumista hulluiksi ja valehtelijoiksi. Ja alalla usein käytettyjä stereotypisiä yleistämisiä, varoitteluja ja pelottelua, että jos ei käytä lääkkeitä, niin joutuu psykoosiin ja joutuu toistuvasti sairaalaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Siltähän tuo aloitus vähän näytti. Tai ainakin siitä saa sen kuvan. - Mukaan on lisätty paitsi keskustelupalstalle kommentoivien haukkumista hulluiksi ja valehtelijoiksi. Ja alalla usein käytettyjä stereotypisiä yleistämisiä, varoitteluja ja pelottelua, että jos ei käytä lääkkeitä, niin joutuu psykoosiin ja joutuu toistuvasti sairaalaan.

        Selvennys edelliseen: Niin siis aloitus vaikuttaa aika tavalla tosiaan lääkeyhtiöiden mainokselta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Selvennys edelliseen: Niin siis aloitus vaikuttaa aika tavalla tosiaan lääkeyhtiöiden mainokselta.

        Voi olla tosin hoitajan/lääkärinkin tekstiä


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Siltähän tuo aloitus vähän näytti. Tai ainakin siitä saa sen kuvan. - Mukaan on lisätty paitsi keskustelupalstalle kommentoivien haukkumista hulluiksi ja valehtelijoiksi. Ja alalla usein käytettyjä stereotypisiä yleistämisiä, varoitteluja ja pelottelua, että jos ei käytä lääkkeitä, niin joutuu psykoosiin ja joutuu toistuvasti sairaalaan.

        Aloittaja on kokemusasiantuntija, joiden yksi tärkeimmistä tehtävistä on mainostaa eri sidosryhmille lääkkeiden "toimivuutta ja tärkeyttä". Heitä käytetään esimerkiksi hoitajien koulutuksissa ja omaisryhmissä puhujina näennäisesti potilaiden puolesta, vaikka oikeasti he toimivat lääketeollisuuden msinoskasvoina. Heille maksetaan puhujapalkkioita näistä esiintymistä. Ovat ikään kuin eliittipotilaita, joihin hoitosysteemin aivopesu on uponnut hyvin ja ovat saaneet kokemusasiantuntijakoulutuksessa lisää aivopesua lääkkeiden ihannointiin.

        Eli kyllä, aloitus on lääketeollisuuden markkinointia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aloittaja on kokemusasiantuntija, joiden yksi tärkeimmistä tehtävistä on mainostaa eri sidosryhmille lääkkeiden "toimivuutta ja tärkeyttä". Heitä käytetään esimerkiksi hoitajien koulutuksissa ja omaisryhmissä puhujina näennäisesti potilaiden puolesta, vaikka oikeasti he toimivat lääketeollisuuden msinoskasvoina. Heille maksetaan puhujapalkkioita näistä esiintymistä. Ovat ikään kuin eliittipotilaita, joihin hoitosysteemin aivopesu on uponnut hyvin ja ovat saaneet kokemusasiantuntijakoulutuksessa lisää aivopesua lääkkeiden ihannointiin.

        Eli kyllä, aloitus on lääketeollisuuden markkinointia.

        Kokemusasiantuntija ei saa palkkioita tai palkkaa, jos häntä ei ole nimen omaan palkattu tehtäväänsä. Usein kokemusasiantuntijan homma perustuu vapaaehtoisuuteen.
        Itse en tosin siihen lähtisi, juurikin sen takia, koska tiedän aika paljon, kuinka homma toimii.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aloittaja on kokemusasiantuntija, joiden yksi tärkeimmistä tehtävistä on mainostaa eri sidosryhmille lääkkeiden "toimivuutta ja tärkeyttä". Heitä käytetään esimerkiksi hoitajien koulutuksissa ja omaisryhmissä puhujina näennäisesti potilaiden puolesta, vaikka oikeasti he toimivat lääketeollisuuden msinoskasvoina. Heille maksetaan puhujapalkkioita näistä esiintymistä. Ovat ikään kuin eliittipotilaita, joihin hoitosysteemin aivopesu on uponnut hyvin ja ovat saaneet kokemusasiantuntijakoulutuksessa lisää aivopesua lääkkeiden ihannointiin.

        Eli kyllä, aloitus on lääketeollisuuden markkinointia.

        Jossain danten infernossa täytyy olla oma nimetty paikka niille trolleille jotka anonyymiteetin turvin tulee haukkumaan niitä ihmisiä jotka Omalla nimellään ja kasvoillaan käyvät kertomassa mielisairauksista ja niistä selviytymisestä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jossain danten infernossa täytyy olla oma nimetty paikka niille trolleille jotka anonyymiteetin turvin tulee haukkumaan niitä ihmisiä jotka Omalla nimellään ja kasvoillaan käyvät kertomassa mielisairauksista ja niistä selviytymisestä.

        Ihan hyvä pointti.

        Olen joskus miettinyt että tuleeko se sairaudesta itsestään, että sen harhaluuloisuuden kautta sitä kritiikkiä antaa vaistomaisesti anonyymiteetin takaa, vai tietääkö ihminen jollain alitajuisella tasolla, että miten paljon sitä höpöä tulee puhuttua että siksi ihan tietoisesti valitsee sen anonyymiteetin.

        Niin tai näin, niin anonyymeillä ei hirveästi ole varaa aukoa päätään niille ihmisille jotka pystyvät sitä kritiikkiä antamaan omalla nimellään tai kasvoillaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihan hyvä pointti.

        Olen joskus miettinyt että tuleeko se sairaudesta itsestään, että sen harhaluuloisuuden kautta sitä kritiikkiä antaa vaistomaisesti anonyymiteetin takaa, vai tietääkö ihminen jollain alitajuisella tasolla, että miten paljon sitä höpöä tulee puhuttua että siksi ihan tietoisesti valitsee sen anonyymiteetin.

        Niin tai näin, niin anonyymeillä ei hirveästi ole varaa aukoa päätään niille ihmisille jotka pystyvät sitä kritiikkiä antamaan omalla nimellään tai kasvoillaan.

        Sie oot vissiin ollut tällä keskustelupalstalla kirjoittelemassa omalla nimelläsi? Ja arvaapa, mitä siitä yleensä itse kirjoittajalle seuraa?

        Muuten hyvä pointti, mutta siitä seuraa itsellensä yleensä vain vihapostia ja muuta ilkivaltaa. Tuliko yhtään mieleen tuo asia?

        Ja jos sinun mielestäsi ne kritiikit, joita on esitetty, esim. lääkehaitoista ovat vääriä, tai että niitä ei saisi tuoda esille, niin arvaapa, mikä ilmeinen johtopäätelmä siitä on vedettävissä. Paitsi, että yrität vaikuttaa keskusteluun, yrität myös rajoittaa kommentointia. Ja sinä olet ilmeisesti niitä tällä palstalla paasaajia, joiden mielestä psykiatria toimii, kuin unelma, missään ei ole mitään vikaa, ei epäkohtia, hierarkinen ja autoritäärinen systeemi on jees, ja on kaikille siinä systeemissä oleville tasa-arvoinen ja reilusti kohtelev; ja potilaiden pitäisi syödä niitä lääkkeitä koko elämä lääkkeitä, joilla on pahojakin haittavaikutuksia. Hyväksyt ilmeisesti uusien lisäsairauksien puhkeamisen? Sinähän se olet se, joka väität, että ei tule lääkkeistä mitään haittavaikutuksia, tai että olet tehnyt duunia sen 30 vuotta neurolepteissä?

        Palstalle kritiikkejä esittäneitä väität automaattisesti valehtelijoiksi, vaikka itse teet sitä. Aloitus on hyvin rasistinen ja epäasiallinen, joita sinulta tulee todella usein.

        Olet todellinen lääketehtaiden ja psykiatriauskovaisten unelma. Ja on sinut aika hyvin aivopesty. Et kykene mihinkään kritiikkiin. Jos olet alalla, niin aolet ika pahasti jämähtänyt myös menneisyyteen. Joku sanoisi vähän rumemmankin ilmaisun tässä kohtaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jossain danten infernossa täytyy olla oma nimetty paikka niille trolleille jotka anonyymiteetin turvin tulee haukkumaan niitä ihmisiä jotka Omalla nimellään ja kasvoillaan käyvät kertomassa mielisairauksista ja niistä selviytymisestä.

        Joitain voi oikeasti harmittaa, kun joku muu on selviytynyt.
        Ja kun hoito ei omalla kohdalla tuo toivottua tulosta, niin hoidosta hyötyneet on heti jotain " lääkemainosporukkaa " tai trolleja, tai jotain muuta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sie oot vissiin ollut tällä keskustelupalstalla kirjoittelemassa omalla nimelläsi? Ja arvaapa, mitä siitä yleensä itse kirjoittajalle seuraa?

        Muuten hyvä pointti, mutta siitä seuraa itsellensä yleensä vain vihapostia ja muuta ilkivaltaa. Tuliko yhtään mieleen tuo asia?

        Ja jos sinun mielestäsi ne kritiikit, joita on esitetty, esim. lääkehaitoista ovat vääriä, tai että niitä ei saisi tuoda esille, niin arvaapa, mikä ilmeinen johtopäätelmä siitä on vedettävissä. Paitsi, että yrität vaikuttaa keskusteluun, yrität myös rajoittaa kommentointia. Ja sinä olet ilmeisesti niitä tällä palstalla paasaajia, joiden mielestä psykiatria toimii, kuin unelma, missään ei ole mitään vikaa, ei epäkohtia, hierarkinen ja autoritäärinen systeemi on jees, ja on kaikille siinä systeemissä oleville tasa-arvoinen ja reilusti kohtelev; ja potilaiden pitäisi syödä niitä lääkkeitä koko elämä lääkkeitä, joilla on pahojakin haittavaikutuksia. Hyväksyt ilmeisesti uusien lisäsairauksien puhkeamisen? Sinähän se olet se, joka väität, että ei tule lääkkeistä mitään haittavaikutuksia, tai että olet tehnyt duunia sen 30 vuotta neurolepteissä?

        Palstalle kritiikkejä esittäneitä väität automaattisesti valehtelijoiksi, vaikka itse teet sitä. Aloitus on hyvin rasistinen ja epäasiallinen, joita sinulta tulee todella usein.

        Olet todellinen lääketehtaiden ja psykiatriauskovaisten unelma. Ja on sinut aika hyvin aivopesty. Et kykene mihinkään kritiikkiin. Jos olet alalla, niin aolet ika pahasti jämähtänyt myös menneisyyteen. Joku sanoisi vähän rumemmankin ilmaisun tässä kohtaa.

        Kun joku sanoo, että psykiatria toimii, ei se tarkoita, että se toimisi kuin unelma.
        Epäkohtiakin on, hyvääkin on, ja on vaikka mitä muutakin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sie oot vissiin ollut tällä keskustelupalstalla kirjoittelemassa omalla nimelläsi? Ja arvaapa, mitä siitä yleensä itse kirjoittajalle seuraa?

        Muuten hyvä pointti, mutta siitä seuraa itsellensä yleensä vain vihapostia ja muuta ilkivaltaa. Tuliko yhtään mieleen tuo asia?

        Ja jos sinun mielestäsi ne kritiikit, joita on esitetty, esim. lääkehaitoista ovat vääriä, tai että niitä ei saisi tuoda esille, niin arvaapa, mikä ilmeinen johtopäätelmä siitä on vedettävissä. Paitsi, että yrität vaikuttaa keskusteluun, yrität myös rajoittaa kommentointia. Ja sinä olet ilmeisesti niitä tällä palstalla paasaajia, joiden mielestä psykiatria toimii, kuin unelma, missään ei ole mitään vikaa, ei epäkohtia, hierarkinen ja autoritäärinen systeemi on jees, ja on kaikille siinä systeemissä oleville tasa-arvoinen ja reilusti kohtelev; ja potilaiden pitäisi syödä niitä lääkkeitä koko elämä lääkkeitä, joilla on pahojakin haittavaikutuksia. Hyväksyt ilmeisesti uusien lisäsairauksien puhkeamisen? Sinähän se olet se, joka väität, että ei tule lääkkeistä mitään haittavaikutuksia, tai että olet tehnyt duunia sen 30 vuotta neurolepteissä?

        Palstalle kritiikkejä esittäneitä väität automaattisesti valehtelijoiksi, vaikka itse teet sitä. Aloitus on hyvin rasistinen ja epäasiallinen, joita sinulta tulee todella usein.

        Olet todellinen lääketehtaiden ja psykiatriauskovaisten unelma. Ja on sinut aika hyvin aivopesty. Et kykene mihinkään kritiikkiin. Jos olet alalla, niin aolet ika pahasti jämähtänyt myös menneisyyteen. Joku sanoisi vähän rumemmankin ilmaisun tässä kohtaa.

        Ihan sivusta mut kaikki ei saa sivuoireita ja jotkut saa. Jokainen on yksilö.

        Lääkkeissä on haittoja, kuten kaikissa lääkkeissa. Psykiatrian ongelma on mun mielestä resurssipula, liikaa diagnoosiin keskittyminen ja lääkepainotteinen hoito. Avohoito on usein mitätöntä ja lääkkeiden seurantaa eikä paljoa muuta. Varmasti moni saisi paremmalla järjesytelmällä apua


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kun joku sanoo, että psykiatria toimii, ei se tarkoita, että se toimisi kuin unelma.
        Epäkohtiakin on, hyvääkin on, ja on vaikka mitä muutakin.

        Nyt en ymmärtänyt? Mikään ei tietenkään ole täydellistä, mutta se on hölmöläisen hommaa kieltää hoito sen takia, jos se ei vielä ole täydellistä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihan sivusta mut kaikki ei saa sivuoireita ja jotkut saa. Jokainen on yksilö.

        Lääkkeissä on haittoja, kuten kaikissa lääkkeissa. Psykiatrian ongelma on mun mielestä resurssipula, liikaa diagnoosiin keskittyminen ja lääkepainotteinen hoito. Avohoito on usein mitätöntä ja lääkkeiden seurantaa eikä paljoa muuta. Varmasti moni saisi paremmalla järjesytelmällä apua

        Näitä asioita on jo tuotu esille tällä palstalla. Olen kirjoittanut itsekin. Mutta jotkut kieltävät nämäkin asiat, liiallisen diagnoosi ja lääkekeskeisyyden hoidossa, sekä avopuolen liiallisen jutusteluun keskittymisen ja voinnin, sekä vain lääkityksen käytön seuraamiseen pohjautuvan "hoidon". Jos niistä mainitsee, niin heti otetaan esille ryhmäterapiat.

        Jos ylipäätään kirjoitat mitään vähänkään kritisoivaa, niin sinut tulkitaan huru-akaksi, tai ukoksi, tai valehtelijaksi. Näin hyvin toimiin keskustelu Suomessa. Ja mitään todellista, aitoa vuorovaikutuksellista keskustelua ei synny palveluita käyttävien ja alalla olevien välillä. Oletteko nähneet mitään sellaista? Eihän sitä synny, koska systeemi pohjautuu hierarkiseen järjestelmään ja toimintatapoihin. Siinä on se syy, miksi paitsi keskustelua ei synny, eikä epäkohtia tule esille, ja alalla ei tehdä mitään tarvittavia uudistuksia. Hölistään vain sitoutumisesta hoitoon, resurssipulasta, ja palveluiden pirstaleisuudesta. That`s it.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Nyt en ymmärtänyt? Mikään ei tietenkään ole täydellistä, mutta se on hölmöläisen hommaa kieltää hoito sen takia, jos se ei vielä ole täydellistä.

        Et sitten tainnut lukea aiempia kommentteja, jos et ymmärtänyt.
        Joku mainitsi, että eräs täällä olisi väittänyt, että psykiatria toimii kuin unelma, ja siihen siis otin kantaa, ettei se niin täydellisesti toimi kuitenkaan.
        Jos joku haluaa hoidon kieltää, niin se on ihan hänen oma asiansa. Omalta kohdaltani voin sanoa, että omasta hoidostani luultavimmin jotain hyötyäkin oli, koska sain itseni parempaan kuntoon.
        Olen toki itsekin sitä mieltä, että aika lailla hoito painottuu diagnosointiin ja lääkityksiin, mutta siihen taitaa olla resurssipula aika isona osallisena.
        Omaa hoitoakin voi tehdä, on olemassa yhdistyksiä ym., voi osallistua vapaaehtoistöihin niin halutessaan. Avohoidon poliklinikoillakin taitaa usein olla erilaista toimintaa, ryhmiä, ym.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Näitä asioita on jo tuotu esille tällä palstalla. Olen kirjoittanut itsekin. Mutta jotkut kieltävät nämäkin asiat, liiallisen diagnoosi ja lääkekeskeisyyden hoidossa, sekä avopuolen liiallisen jutusteluun keskittymisen ja voinnin, sekä vain lääkityksen käytön seuraamiseen pohjautuvan "hoidon". Jos niistä mainitsee, niin heti otetaan esille ryhmäterapiat.

        Jos ylipäätään kirjoitat mitään vähänkään kritisoivaa, niin sinut tulkitaan huru-akaksi, tai ukoksi, tai valehtelijaksi. Näin hyvin toimiin keskustelu Suomessa. Ja mitään todellista, aitoa vuorovaikutuksellista keskustelua ei synny palveluita käyttävien ja alalla olevien välillä. Oletteko nähneet mitään sellaista? Eihän sitä synny, koska systeemi pohjautuu hierarkiseen järjestelmään ja toimintatapoihin. Siinä on se syy, miksi paitsi keskustelua ei synny, eikä epäkohtia tule esille, ja alalla ei tehdä mitään tarvittavia uudistuksia. Hölistään vain sitoutumisesta hoitoon, resurssipulasta, ja palveluiden pirstaleisuudesta. That`s it.

        Noh, itse olen kokenut osastot yms ja väärän diagnoosin ja hoidon puutteen jne. Ja ryhmäterapiaa en ole edes saanut. Olisinpa edes saanut sitäkin. Monta vuotta meni ennenkuin sain terapiaa (joka alkaa ens kuussa), mut sitä ennen en mitään koska skitsoftenia ei tartte terapiaa. Diagnoosi kun muuttuu niin oho, kas joo terapiaa saakin (jos löytää terapeutin siis)

        Tosta keskustelusta... Vaikea sanoa? Eihän normi potilatkaan keskustele noin lääkärien kanssa. Et taiitaa olla ihan koko lääketieteen yleinen ongelma.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Näitä asioita on jo tuotu esille tällä palstalla. Olen kirjoittanut itsekin. Mutta jotkut kieltävät nämäkin asiat, liiallisen diagnoosi ja lääkekeskeisyyden hoidossa, sekä avopuolen liiallisen jutusteluun keskittymisen ja voinnin, sekä vain lääkityksen käytön seuraamiseen pohjautuvan "hoidon". Jos niistä mainitsee, niin heti otetaan esille ryhmäterapiat.

        Jos ylipäätään kirjoitat mitään vähänkään kritisoivaa, niin sinut tulkitaan huru-akaksi, tai ukoksi, tai valehtelijaksi. Näin hyvin toimiin keskustelu Suomessa. Ja mitään todellista, aitoa vuorovaikutuksellista keskustelua ei synny palveluita käyttävien ja alalla olevien välillä. Oletteko nähneet mitään sellaista? Eihän sitä synny, koska systeemi pohjautuu hierarkiseen järjestelmään ja toimintatapoihin. Siinä on se syy, miksi paitsi keskustelua ei synny, eikä epäkohtia tule esille, ja alalla ei tehdä mitään tarvittavia uudistuksia. Hölistään vain sitoutumisesta hoitoon, resurssipulasta, ja palveluiden pirstaleisuudesta. That`s it.

        Olen nähnyt, että vuorovaikutuksellinen keskustelu on täysin mahdollista.
        Tai siis en ole nähnyt, mutta olen kokenut. Kun kävin vuosia sitten säännöllisesti hoitajan luona keskustelemassa, niin pakko sanoa, että oli hyvät keskustelut.
        Paljon on kiinni itsestäkin, haluaako niistä omista ongelmistaan puhua, ja minkä verran.
        Muistan hyvin, kun nuoruudessa en saanut sanaa suustani, en uskaltanut kertoa vaikeista asioista ym. hoitavalle taholle.
        Myöhemmin olin myös hieman jälkiviisas ajatellen, että olisi pitänyt puhua jo aiemmin. Mutta koskaanhan ei ole liian myöhäistä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Et sitten tainnut lukea aiempia kommentteja, jos et ymmärtänyt.
        Joku mainitsi, että eräs täällä olisi väittänyt, että psykiatria toimii kuin unelma, ja siihen siis otin kantaa, ettei se niin täydellisesti toimi kuitenkaan.
        Jos joku haluaa hoidon kieltää, niin se on ihan hänen oma asiansa. Omalta kohdaltani voin sanoa, että omasta hoidostani luultavimmin jotain hyötyäkin oli, koska sain itseni parempaan kuntoon.
        Olen toki itsekin sitä mieltä, että aika lailla hoito painottuu diagnosointiin ja lääkityksiin, mutta siihen taitaa olla resurssipula aika isona osallisena.
        Omaa hoitoakin voi tehdä, on olemassa yhdistyksiä ym., voi osallistua vapaaehtoistöihin niin halutessaan. Avohoidon poliklinikoillakin taitaa usein olla erilaista toimintaa, ryhmiä, ym.

        Resurssipula iso syy. Ironisesti tiedän yhden entisen oman osastokaverin joka pienemmällä paikkakunnalla ja saanut terapiaa jne hoitoa ihan eri tasolla kuin minä helsingissä. Mikä on vähän hassua..


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Et sitten tainnut lukea aiempia kommentteja, jos et ymmärtänyt.
        Joku mainitsi, että eräs täällä olisi väittänyt, että psykiatria toimii kuin unelma, ja siihen siis otin kantaa, ettei se niin täydellisesti toimi kuitenkaan.
        Jos joku haluaa hoidon kieltää, niin se on ihan hänen oma asiansa. Omalta kohdaltani voin sanoa, että omasta hoidostani luultavimmin jotain hyötyäkin oli, koska sain itseni parempaan kuntoon.
        Olen toki itsekin sitä mieltä, että aika lailla hoito painottuu diagnosointiin ja lääkityksiin, mutta siihen taitaa olla resurssipula aika isona osallisena.
        Omaa hoitoakin voi tehdä, on olemassa yhdistyksiä ym., voi osallistua vapaaehtoistöihin niin halutessaan. Avohoidon poliklinikoillakin taitaa usein olla erilaista toimintaa, ryhmiä, ym.

        Yksi kysymys, joka ainakin minulle tulee mieleen tuosta, minkä kirjoitit, jos se lähestulkoon "hoito", mitä tarjotaan etenkin julkisella puolella ovat vain diagnosointia ja lääkityksiä, miksi niitä kannattaa kenenkään edes käyttää? Olennainen ja hyvin tärkeä kysymys.

        Palveluiden laadusta puhutaan hyvin, hyvin vähän ja kun siitä ei puhuta, niin sitä ei myöskään myönnetä. Sitä, mitä ei myönnetä, ei myöskään tunnusteta. Kun otetaan esille resurssien puute, niin miten se tuntuu siltä, että niin on ollut jo peräti yli 20 vuoden ajan?

        Koska huomasin jo tuolloin esim. vuonna 2013 avopuolella, että siellä keskityttiin vain voinnin ja lääkitysten käytön tarkkailuun. Pääfokus oli siinä, Nykyistä tilannetta en tiedä, mutta pelkään pahoin, että esim. jokin 1X kuukaudessa ei oikein riitä, jos silloinkin "jutellaan vain mukavia, tai kysymykset jäävät vain tasolle; "Mitä teet päivisin, otatko lääkkeesi..."
        Sellaisilla kysymyksillä ei ole mitään terapeuttista vaikutusta, eikä ulottuvuutta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Yksi kysymys, joka ainakin minulle tulee mieleen tuosta, minkä kirjoitit, jos se lähestulkoon "hoito", mitä tarjotaan etenkin julkisella puolella ovat vain diagnosointia ja lääkityksiä, miksi niitä kannattaa kenenkään edes käyttää? Olennainen ja hyvin tärkeä kysymys.

        Palveluiden laadusta puhutaan hyvin, hyvin vähän ja kun siitä ei puhuta, niin sitä ei myöskään myönnetä. Sitä, mitä ei myönnetä, ei myöskään tunnusteta. Kun otetaan esille resurssien puute, niin miten se tuntuu siltä, että niin on ollut jo peräti yli 20 vuoden ajan?

        Koska huomasin jo tuolloin esim. vuonna 2013 avopuolella, että siellä keskityttiin vain voinnin ja lääkitysten käytön tarkkailuun. Pääfokus oli siinä, Nykyistä tilannetta en tiedä, mutta pelkään pahoin, että esim. jokin 1X kuukaudessa ei oikein riitä, jos silloinkin "jutellaan vain mukavia, tai kysymykset jäävät vain tasolle; "Mitä teet päivisin, otatko lääkkeesi..."
        Sellaisilla kysymyksillä ei ole mitään terapeuttista vaikutusta, eikä ulottuvuutta.

        Käyn avossa ite tällä hetkellä, sama tilanne vieläkin. Tosin mulla se vähän aina ollut anoreksiaan liittyvää, ootko syöny ja mikä sun paino. Nytkun diagnoosi muuttunu ja oon normaalipainoinen ja lääkkeetön (miinus unilääke) niin neihän noi tapaamisetkaan kestää kuin 30min kun mitään kummempaa sisältöä ei ole..


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sie oot vissiin ollut tällä keskustelupalstalla kirjoittelemassa omalla nimelläsi? Ja arvaapa, mitä siitä yleensä itse kirjoittajalle seuraa?

        Muuten hyvä pointti, mutta siitä seuraa itsellensä yleensä vain vihapostia ja muuta ilkivaltaa. Tuliko yhtään mieleen tuo asia?

        Ja jos sinun mielestäsi ne kritiikit, joita on esitetty, esim. lääkehaitoista ovat vääriä, tai että niitä ei saisi tuoda esille, niin arvaapa, mikä ilmeinen johtopäätelmä siitä on vedettävissä. Paitsi, että yrität vaikuttaa keskusteluun, yrität myös rajoittaa kommentointia. Ja sinä olet ilmeisesti niitä tällä palstalla paasaajia, joiden mielestä psykiatria toimii, kuin unelma, missään ei ole mitään vikaa, ei epäkohtia, hierarkinen ja autoritäärinen systeemi on jees, ja on kaikille siinä systeemissä oleville tasa-arvoinen ja reilusti kohtelev; ja potilaiden pitäisi syödä niitä lääkkeitä koko elämä lääkkeitä, joilla on pahojakin haittavaikutuksia. Hyväksyt ilmeisesti uusien lisäsairauksien puhkeamisen? Sinähän se olet se, joka väität, että ei tule lääkkeistä mitään haittavaikutuksia, tai että olet tehnyt duunia sen 30 vuotta neurolepteissä?

        Palstalle kritiikkejä esittäneitä väität automaattisesti valehtelijoiksi, vaikka itse teet sitä. Aloitus on hyvin rasistinen ja epäasiallinen, joita sinulta tulee todella usein.

        Olet todellinen lääketehtaiden ja psykiatriauskovaisten unelma. Ja on sinut aika hyvin aivopesty. Et kykene mihinkään kritiikkiin. Jos olet alalla, niin aolet ika pahasti jämähtänyt myös menneisyyteen. Joku sanoisi vähän rumemmankin ilmaisun tässä kohtaa.

        Jos tänne tulee sellaiset ihmiset kertomaan miten se kritiikin kertominen toimii, jotka ovat olleet kertomassa siitä omasta sairaudestaan omalla naamallaan, kansanedustajille, THL:n työryhmissä, maakuntajohtajille, kaupunginjohtajille, hyvinvointialueen talousjohtajille, ylilääkäreille, tavan lääkäreille ja hoitajille ja sadoille tavan tallaajille.

        Niin kyllä siinä kuule on kaikki narsismit ja tyhmyydet sulassa sovussa, jos vähä nöksähetään, siitä että ei itse pystytä ottamaan mallia siitä ihmisestä jonka sen touhun pystynyt viemään sille tasolle, samaan aikaan kun itse valittaa siitä että sen oman kritiikin kehittäminen on keskustelun rajoittamista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Yksi kysymys, joka ainakin minulle tulee mieleen tuosta, minkä kirjoitit, jos se lähestulkoon "hoito", mitä tarjotaan etenkin julkisella puolella ovat vain diagnosointia ja lääkityksiä, miksi niitä kannattaa kenenkään edes käyttää? Olennainen ja hyvin tärkeä kysymys.

        Palveluiden laadusta puhutaan hyvin, hyvin vähän ja kun siitä ei puhuta, niin sitä ei myöskään myönnetä. Sitä, mitä ei myönnetä, ei myöskään tunnusteta. Kun otetaan esille resurssien puute, niin miten se tuntuu siltä, että niin on ollut jo peräti yli 20 vuoden ajan?

        Koska huomasin jo tuolloin esim. vuonna 2013 avopuolella, että siellä keskityttiin vain voinnin ja lääkitysten käytön tarkkailuun. Pääfokus oli siinä, Nykyistä tilannetta en tiedä, mutta pelkään pahoin, että esim. jokin 1X kuukaudessa ei oikein riitä, jos silloinkin "jutellaan vain mukavia, tai kysymykset jäävät vain tasolle; "Mitä teet päivisin, otatko lääkkeesi..."
        Sellaisilla kysymyksillä ei ole mitään terapeuttista vaikutusta, eikä ulottuvuutta.

        On se tullut huomattua vuosien varrella, että aika monet mt-ongelmaiset eivät itse puhu paljoa omilla lääkärin tai hoitajan tapaamisilla.
        Hoitajan kanssa keskustelut on sitä, että siellä voi puhua niistä vaikeista asioista, mitä kokee ongelmaksi/ongelmalliseksi.
        Mukaviakin voi jutella, joo, mutta ei siitä apua ole. Kyllä ne hoitajat puhuu vakavistakin, ja vaikeista asioista, mutta potilaan/asiakkaan on itsekin pystyttävä puhumaan niistä.
        Vuosien ajan näki ja kuuli, kun potilaalta kysytään " mitä kuuluu ? ", niin vastaus oli vain " ihan hyvää ". Vaikka asiat olisi ollut täysin päinvastoin, huonosti.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos tänne tulee sellaiset ihmiset kertomaan miten se kritiikin kertominen toimii, jotka ovat olleet kertomassa siitä omasta sairaudestaan omalla naamallaan, kansanedustajille, THL:n työryhmissä, maakuntajohtajille, kaupunginjohtajille, hyvinvointialueen talousjohtajille, ylilääkäreille, tavan lääkäreille ja hoitajille ja sadoille tavan tallaajille.

        Niin kyllä siinä kuule on kaikki narsismit ja tyhmyydet sulassa sovussa, jos vähä nöksähetään, siitä että ei itse pystytä ottamaan mallia siitä ihmisestä jonka sen touhun pystynyt viemään sille tasolle, samaan aikaan kun itse valittaa siitä että sen oman kritiikin kehittäminen on keskustelun rajoittamista.

        Se voikin olla hyvin vaikeaa hyväksyä, että jotkut toipuvat ja alkavat tekemään näidenkin asioiden eteen jotain. Esim. käyvät puhumassa missä milloinkin silloin kun se on mahdollista.
        Varmasti harmittaa, jos ei itse pärjää, ja joku muu alkaa pärjäämään.
        Ei siinä narsismia tarvitse olla, oma sairaus voi saada aikaan kaikenlaista, myös negatiivista ajattelua ja suhtautumista.
        Ehkä jonkinlainen kateus, kun joku kehtaa mennä kertomaan asioita vaikkapa sinne " ylemmälle taholle " eri paikkoihin.
        Hekin, joilla menee tällä hetkellä huonommin, voivat ajatella, että kaikki on vielä mahdollista. Ehkäpä itselläkin voi olla joskus sellainen tilanne edessä, että pääsee puhumaan kokemuksistaan johonkin.
        Kukapa olisi parempi kertomaan esim. psykiatriasta, kuin sen itse kokenut ja siitä loppujen lopuksi hyötynyt.


    • Anonyymi

      Palstalla kriitikot selkeästi kaipaavat muutakin kuin ylilääkitsemistä ja hoitajien kontrollia ja pahimmillaan hoitajien henkistä väkivaltaa.

      Palstalla psykiatrian henkilöstö taas puolustaa työpaikkojensa olemassaolon oikeutusta henkeen ja vereen asti.

      Olisi aidosti hedelmällistä, jos palstalla syntyisi aitoa keskustelua psykiatrian ongelmista ilman, että palstan psykiatriauskovaiset eivät heti muuttuisi niin herkästi puolustuskannalle, vaan oppisivat ottamaan palautetta vastaan.

      • Anonyymi

        Palautteella vaan ei taida olla väliä jos ne jotka päättää asioista ei anna lisää resursseja


      • Anonyymi

        Kuvitteletko ihan aidon oikeasti, että täällä olisi niitä ammattilaisia kommentoimassa ?
        Toki saattaakin olla, kukapa tietää.
        Keskustelu psykiatriasta voi olla muutakin kuin se, että keskustellaan siellä esiintyvistä ongelmista, koska onhan siellä muutakin kuin ongelmia, löytyy sieltä hyvääkin.
        Jos se olisi ainoastaan huonoa ja negatiivista, harvassa olisivat ne ihmiset, jotka siitä ovat hyödyn saaneet, mutta kun heitä on kuitenkin tosi paljon.
        Eivät kaikki jotka antavat myös kehuja psykiatrialle, ole niitä ammattilaisia.
        Keskustelunhan ei pitäisi olla ainoastaan hyvä vastaan huono, vaan myös kaikkea siltä väliltä. Mutta ihmiset jakautuu kahteen eri " leiriin ", näyttää olevan vain tyytyväiset ja tyytymättömät.
        Ja jokseenkin helppoa aavistaa, mistä se taitaa johtua.


      • Anonyymi

        Ylipäänsä minkään asian pelkässä haukkumisessa ei ole mitään hedelmällistä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuvitteletko ihan aidon oikeasti, että täällä olisi niitä ammattilaisia kommentoimassa ?
        Toki saattaakin olla, kukapa tietää.
        Keskustelu psykiatriasta voi olla muutakin kuin se, että keskustellaan siellä esiintyvistä ongelmista, koska onhan siellä muutakin kuin ongelmia, löytyy sieltä hyvääkin.
        Jos se olisi ainoastaan huonoa ja negatiivista, harvassa olisivat ne ihmiset, jotka siitä ovat hyödyn saaneet, mutta kun heitä on kuitenkin tosi paljon.
        Eivät kaikki jotka antavat myös kehuja psykiatrialle, ole niitä ammattilaisia.
        Keskustelunhan ei pitäisi olla ainoastaan hyvä vastaan huono, vaan myös kaikkea siltä väliltä. Mutta ihmiset jakautuu kahteen eri " leiriin ", näyttää olevan vain tyytyväiset ja tyytymättömät.
        Ja jokseenkin helppoa aavistaa, mistä se taitaa johtua.

        Ehkä sitten olisi hyvä tuoda ne onnistuneet kokemukset esiin psykiatriasta hyötyneiltä ja antaa tila myös kritiikille sekä huonoille kokemuksille ilman mitätöintiä.

        Aidosti olen iloinen, jos on joku saanut suurta apua, en itsekään pidä jokaista kokemusta huonona potilashistoriani ajalta.

        On vain liikaa huonoja kokemuksia, joten luottamus systeemiin on kadonnut tyystin.


      • Anonyymi

        Tämä sun ajatuspieru varmaan selittääkin sen, että miksi täällä ei ole hoitajia juurikaan näkynyt. Ei ole tämän foorumin ohjeilla heidän työt loppumassa.

        Mutta vattuilu sikseen. Onhan se jännä että miten kokemusasiantuntijat osaavat olla mukana siinä hedelmällisessä keskustelussa, mutta tämän foorumin vakioasiantuntijat ei. Siitä pitäisi tietysti oppia se, että mitä tulee tehtyä väärin, kun viesti ei kulje.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Palautteella vaan ei taida olla väliä jos ne jotka päättää asioista ei anna lisää resursseja

        Juu, ja se palaute on annettava ihan muualle kuin tänne Suomi24:ään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tämä sun ajatuspieru varmaan selittääkin sen, että miksi täällä ei ole hoitajia juurikaan näkynyt. Ei ole tämän foorumin ohjeilla heidän työt loppumassa.

        Mutta vattuilu sikseen. Onhan se jännä että miten kokemusasiantuntijat osaavat olla mukana siinä hedelmällisessä keskustelussa, mutta tämän foorumin vakioasiantuntijat ei. Siitä pitäisi tietysti oppia se, että mitä tulee tehtyä väärin, kun viesti ei kulje.

        Kokemusasiantuntijoilla voi aivan hyvin olla myös niitä huonoja kokemuksia takana.
        Kokemukset ei katoa mihinkään, mutta ihminen voi silti toipua, myös niistä huonoista kokemuksista huolimatta.
        Toistan itseäni, kun sanon, että asenne ja ajattelutapa hoitoa kohtaan muuttuu aika paljon sitä mukaa, kun toipuminen lähtee käyntiin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ehkä sitten olisi hyvä tuoda ne onnistuneet kokemukset esiin psykiatriasta hyötyneiltä ja antaa tila myös kritiikille sekä huonoille kokemuksille ilman mitätöintiä.

        Aidosti olen iloinen, jos on joku saanut suurta apua, en itsekään pidä jokaista kokemusta huonona potilashistoriani ajalta.

        On vain liikaa huonoja kokemuksia, joten luottamus systeemiin on kadonnut tyystin.

        Lasketaanko onnistumiseksi oikean diagnoosin löytymyminen ja traumaterapiaan paasy ja nyt lääkkeettömänä olo?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Juu, ja se palaute on annettava ihan muualle kuin tänne Suomi24:ään.

        Ei ne kuuntele vaik antais oikeaankin paikkaan. Hoitajia ei saa lisää eikä muutakaan koska raha


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lasketaanko onnistumiseksi oikean diagnoosin löytymyminen ja traumaterapiaan paasy ja nyt lääkkeettömänä olo?

        No mitä itse luulisit ? Kyllä se onnistumiselta vaikuttaa. Onneksi olkoon.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei ne kuuntele vaik antais oikeaankin paikkaan. Hoitajia ei saa lisää eikä muutakaan koska raha

        Tämä kyllä täysin totta. On valitettavaa, ettei rahaa anneta mielenterveyden hoitoon riittävästi, ja vähästäkin aina leikataan jotain pois.
        Nyt alkaa kyllä terveydenhuolto kaikkinensa olemaan pulassa. Resursseja vähennetään hitaasti mutta varmasti.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tämä kyllä täysin totta. On valitettavaa, ettei rahaa anneta mielenterveyden hoitoon riittävästi, ja vähästäkin aina leikataan jotain pois.
        Nyt alkaa kyllä terveydenhuolto kaikkinensa olemaan pulassa. Resursseja vähennetään hitaasti mutta varmasti.

        Isoin ongelma mielenterveydessä lienee se että mt ongelmien ennaltaehkäisyn vaikuttavuuden mittaaminen on niin vaikeaa.

        Eikä ennaltaehkäisy ole samanlainen lakisääteinen palvelu, kuin vaikka osastohoito.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei ne kuuntele vaik antais oikeaankin paikkaan. Hoitajia ei saa lisää eikä muutakaan koska raha

        Mutta sen nykyisen viitekehyksen sisällä voidaan muuttaa asioita joko inhimillisemmäksi, tai tehokkaammaksi.

        Mutta kritiikin pitää tietysti olla rakentavaa, mikä mahdollistaa kehittämisen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No mitä itse luulisit ? Kyllä se onnistumiselta vaikuttaa. Onneksi olkoon.

        Noh kyllähän se vähän voitolle tuntuu toisaalta 6v meni väärällä diagnoosilla ja lääkkeillä et riippuu vähä mihin vertaa


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tämä kyllä täysin totta. On valitettavaa, ettei rahaa anneta mielenterveyden hoitoon riittävästi, ja vähästäkin aina leikataan jotain pois.
        Nyt alkaa kyllä terveydenhuolto kaikkinensa olemaan pulassa. Resursseja vähennetään hitaasti mutta varmasti.

        Osastopaikkoja liian vähän, avo perseellään osittain (Riippuu paikkakunnasta) jne. Systeemi tarttee lisää resursseja ja muutoksia. Sais varmaan nykyisilläkin resursseilla toimimaan paremmaksi jos kirjaamisiin ei menis tunnin tapaamisesta 50% pahimmillaan (Kiitos Apotti)


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Noh kyllähän se vähän voitolle tuntuu toisaalta 6v meni väärällä diagnoosilla ja lääkkeillä et riippuu vähä mihin vertaa

        Onko mitään järkeä verrata ? Ne asiat, jotka ovat aiemmin tapahtuneet, ovat jo tapahtuneet.
        Miksi niitä pitäisi jälkeenpäin murehtia ?
        Itselläni meni psykiatrian puolella reilut 20 vuotta, ja tilanne on nykyään toisenlainen.
        Tuleehan niitä menneitä vuosia mietittyä ajoittain, mutta en ota niistä mitään stressiä, juurikin siitä syystä, kun ne ovat jo takana päin.
        Ei tätä päivää ja huomista kannata pilata eilisellä. Voi nauttia siitä, että nyt on paremmin kuin aiemmin. Mielialakin pysyy parempana.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Osastopaikkoja liian vähän, avo perseellään osittain (Riippuu paikkakunnasta) jne. Systeemi tarttee lisää resursseja ja muutoksia. Sais varmaan nykyisilläkin resursseilla toimimaan paremmaksi jos kirjaamisiin ei menis tunnin tapaamisesta 50% pahimmillaan (Kiitos Apotti)

        Itse kävin psykiatrian poliklinikalla joitain vuosia sitten. Tapasin joka kerta samaa hoitajaa, hän ei tehnyt mitään kirjaushommia käynnin aikana, vaan keskittyi keskusteluun. Eli aikaa ei mennyt lainkaan kirjaamisiin. Ne hän taisi tehdä vasta pois lähdettyäni.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko mitään järkeä verrata ? Ne asiat, jotka ovat aiemmin tapahtuneet, ovat jo tapahtuneet.
        Miksi niitä pitäisi jälkeenpäin murehtia ?
        Itselläni meni psykiatrian puolella reilut 20 vuotta, ja tilanne on nykyään toisenlainen.
        Tuleehan niitä menneitä vuosia mietittyä ajoittain, mutta en ota niistä mitään stressiä, juurikin siitä syystä, kun ne ovat jo takana päin.
        Ei tätä päivää ja huomista kannata pilata eilisellä. Voi nauttia siitä, että nyt on paremmin kuin aiemmin. Mielialakin pysyy parempana.

        No 6v osastolla on pitkä aika jos oot vasta 23. Jäi perhana traumatkin sieltä


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itse kävin psykiatrian poliklinikalla joitain vuosia sitten. Tapasin joka kerta samaa hoitajaa, hän ei tehnyt mitään kirjaushommia käynnin aikana, vaan keskittyi keskusteluun. Eli aikaa ei mennyt lainkaan kirjaamisiin. Ne hän taisi tehdä vasta pois lähdettyäni.

        Ah. Helsingissä vissiin eri meno sit. Noi kirjaa ainakin mulla samaan aikaan kun tapaaminen ainakin jotain.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei ne kuuntele vaik antais oikeaankin paikkaan. Hoitajia ei saa lisää eikä muutakaan koska raha

        Palautteen pitää olla myös hyödyllistä, muutenhan se vain syö jo valmiiksi niukkoja resursseja.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lasketaanko onnistumiseksi oikean diagnoosin löytymyminen ja traumaterapiaan paasy ja nyt lääkkeettömänä olo?

        Tähän voinee heittää vastakysymyksen, että miltä se sinusta tuntuu? Minä voin vain olettaa että se tuntuu onnistumiselta.

        Äläkä ota tätä vattuiluna, vaikka sanonkin tämän vähän tylysti, mutta mieti mitä tapahtuisi jos terapeutti kysyy sinulta tavoitteita, niin vastaisitkin, että saisit käsiteltyä ongelmasi niin hyvin, ettei sinun enää ikinä tarvitsisi tulla valittamaan suomi 24 foorumille.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tähän voinee heittää vastakysymyksen, että miltä se sinusta tuntuu? Minä voin vain olettaa että se tuntuu onnistumiselta.

        Äläkä ota tätä vattuiluna, vaikka sanonkin tämän vähän tylysti, mutta mieti mitä tapahtuisi jos terapeutti kysyy sinulta tavoitteita, niin vastaisitkin, että saisit käsiteltyä ongelmasi niin hyvin, ettei sinun enää ikinä tarvitsisi tulla valittamaan suomi 24 foorumille.

        Joo, en oo kieltämättä aatellu asiaa tolta kannalta :D Ehkä, toki vaikken valittaisi niin onhan mulla kokemuksia mitkä voi auttaa jotakuta jossain muussakin asiassa. Virheistä oppii


    • Anonyymi

      Jos jokaisella olisi ympärillään auttava ja tukeva tukiverkosto mielenterveysongelmat ainakin puolittuisivat. Ja samalla vähenisi terveydenhuollon kuormitus.

      • Anonyymi

        Vaan kun ei ole. Päinvastoin yksinäisiä yhä enemmän


    • Anonyymi

      Ei se rahaa lisää tarvitse. Riittää, että hoitaja kuuntelee potilasta vastaanotolla ja antaa tilan potilaalle kertoa syistä, joiden vuoksi on huono olo.

      Ongelmana on se että hoitajat harvoin antavat potilaiden puhua ongelmiensa syistä ja pahasta olosta. Ei kaikki edes tarvitse pitkää terapiaa, vaan yhden ihmisen, joka edes muutaman kerran kuuntelee potilasta ja erityisesti traumoista kärsineen pahan olon.

      Pelkkä lääkehoidon valvonta hoitajien toimesta avohoidossa on resurssien tuhlausta. Liian moni hoitaja lisäksi on persoonaltaan kykenemätön ihmistyöhön ja kohdistaa potilaisiin henkistä väkivaltaa ja jotain epäterveellistä vallankäyttöä. Ei aikuinen tarvitse kontrollia. Vaan keskusteluapua.

      • Anonyymi

        Puhumaanhan sinne poliklinikalle mennään. Sitä varten ne hoitajat on siellä töissä, ja ottavat potilaita/asiakkaita vastaan.
        Miksi siellä muuten kävisi ?
        Sairaus aiheuttaa usein sen, että tuntuu kuin ammattilaisetkin kiusaisivat ja käyttäisivät jotain väkivaltaa.
        Mitä ne hoitajat muka kontrolloi poliklinikalla ? Tunnin juttutuokio, ja ulos takaisin jatkamaan omia juttuja, ulkopuolellakaan kukaan ei kontrolloi yhtään mitään.


    • Anonyymi

      Psykiatria katsoo kaikkia asioita vain siitä sairausnäkökulmasta ja kaikki yksilön oireet nähdään jonakin merkkinä tai todisteena jostakin sairaudesta. Ja puhumattakaan nyt siitä, että ne oireita kenties aiheuttavat taustalla olevat asiat ja ongelmat nähdään hoitotahon puolelta vain "ulkoisina tekijöinä, tai asioina", ja ne taustalla olevat asiat, yksilön elämäntilanteet, tai olosuhteet, tai hänelle tapahtuneet asiat eivät kiinnosta alalla olevia, ja niihin ei ollenkaan keskitytä, niin eihän se ajattelu ja hoidon pohja oikeasti edistä kenenkään hyvinvointia, tai terveyttä. Tätä asiaa voi jokainen miettiä käsi sydämellä, että hyödyttääkö se oikeasti, jos jollekin ihmiselle annetaan vain diagnoosit ja koko loppuelämän kestävät lääkitykset ja avopuolella on vain pelkkää jutustelua. Ei auta ketään ainakaan pidemmässä juoksussa. Mitä kapea-alaisempaa ne hoidot tai linjaukset ovat, niin se todellinen hyöty jää olemattomaksi, ainakin potilaan kannalta katsottuna. Minusta asia on aika selvä, noin yksinkertaisemminkin ajateltuna.

      Palvelut eivät vaan toimi. Hoitoa ja palveluita pitäisi kehittää ja uudistaa paljon, jotta niitä kannattaa edes käyttää.

      • Anonyymi

        Ehdotuksia, kiitos.
        Miten palveluita tulisi kehittää ja uudistaa ?
        Aina vaan halutaan kehitystä, mutta ideoita ei tule mistään, ei edes palveluiden käyttäjiltä.
        Jos joltain kysyy, millaista apua sitten haluaisit, niin vastausta ei kuulu.
        Näin niin kuin sivusta seuranneena tullut huomattua.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ehdotuksia, kiitos.
        Miten palveluita tulisi kehittää ja uudistaa ?
        Aina vaan halutaan kehitystä, mutta ideoita ei tule mistään, ei edes palveluiden käyttäjiltä.
        Jos joltain kysyy, millaista apua sitten haluaisit, niin vastausta ei kuulu.
        Näin niin kuin sivusta seuranneena tullut huomattua.

        -Kirjaamiseen kuluvan ajan vähentäminen. Jos 1h tapaamisesta menee pahimmillaan puolet niin siinä hukataan paljon aikaa. Tää on mun oma kokemus tosin

        -Lisää terapiaa. Ja hoitaja tapaamisia. Muutakin kuin lääkeseurantaa, Esim. Anoreksian hoito avossa on aika surkeaa jos hoitaja vaan kertoo ruokaympyröistä vaikka osaat ne jo ja se ei ole ongelma vaan se ahdistus syömiseen jne

        -Varmaan niitä ryhmäjuttujakin vois mainostaa enemmän? Miten niihin kukaan pääsee jos ei tiedä olemassa olosta kun hoitajat/lääkärit ei kerro niiden olemassa olosta. Ja kuitenkin tarttee niiden kautta noihin mennä

        -Lääkkeiden haittojen parempaa ymmärrystä. Kaikki oireet ei ole sairauden vaan lääkkeiden aiheuttamia. Lisäksi enemmän tukea etsimään optimaalista annosta/vähentämään/kokeilemaan uusia

        -Enemmän lääkärien tapaamisia. Mulla oli pahimmillaan kerran 2kk tapaaminen


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ehdotuksia, kiitos.
        Miten palveluita tulisi kehittää ja uudistaa ?
        Aina vaan halutaan kehitystä, mutta ideoita ei tule mistään, ei edes palveluiden käyttäjiltä.
        Jos joltain kysyy, millaista apua sitten haluaisit, niin vastausta ei kuulu.
        Näin niin kuin sivusta seuranneena tullut huomattua.

        Keskusteluapua ja ymmärrystä traumoihin sen sijaan että kaikki ihmisen elämän tapahtumat olisivat vain harhaa ja "hullun horinoita".

        Lisäksi lääkkeet minimiin ja mahdollisuus yrittää lääkkeetöntä elämää.

        Verovaroja tuhlaavien askartelukerhojen sijaan aitoa keskusteluapua ja resursseja potilaalle, jolla pääsee eroon kuormittavista ympäristötekijöistä.

        Siinä sinulle niitä kehitysehdotuksia.

        Lisäksi WHO:n ja YK:n ihmisoikeusjulistuksien käyttöönotto pakkohoidon sijaan kuten muissakin sivistyneissä maissa on käytössä.

        Lääkkeiden oikeiden sivuvaikutuksien rehellinen kertominen potilaille.

        Mitä muuta kehitettävää kaipaat!


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        -Kirjaamiseen kuluvan ajan vähentäminen. Jos 1h tapaamisesta menee pahimmillaan puolet niin siinä hukataan paljon aikaa. Tää on mun oma kokemus tosin

        -Lisää terapiaa. Ja hoitaja tapaamisia. Muutakin kuin lääkeseurantaa, Esim. Anoreksian hoito avossa on aika surkeaa jos hoitaja vaan kertoo ruokaympyröistä vaikka osaat ne jo ja se ei ole ongelma vaan se ahdistus syömiseen jne

        -Varmaan niitä ryhmäjuttujakin vois mainostaa enemmän? Miten niihin kukaan pääsee jos ei tiedä olemassa olosta kun hoitajat/lääkärit ei kerro niiden olemassa olosta. Ja kuitenkin tarttee niiden kautta noihin mennä

        -Lääkkeiden haittojen parempaa ymmärrystä. Kaikki oireet ei ole sairauden vaan lääkkeiden aiheuttamia. Lisäksi enemmän tukea etsimään optimaalista annosta/vähentämään/kokeilemaan uusia

        -Enemmän lääkärien tapaamisia. Mulla oli pahimmillaan kerran 2kk tapaaminen

        Minulla ei ole koskaan hoitaja varsinaisesti kirjannut siinä samalla kun olen ollut hoitajan vastaanotolla. Enkä ole keneltäkään täällä päin kuullut moisesta. Jos todellakin näin on, että hoitaja on vain naama koneessa, niin tästä voisi lähteä reklamoimaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minulla ei ole koskaan hoitaja varsinaisesti kirjannut siinä samalla kun olen ollut hoitajan vastaanotolla. Enkä ole keneltäkään täällä päin kuullut moisesta. Jos todellakin näin on, että hoitaja on vain naama koneessa, niin tästä voisi lähteä reklamoimaan.

        Apotin vika, niillä ei muuten pysy aikataulut ja ne ei kerkeä kirjaamaan tapaamisia ennen uutta. Eli tuskinpa auttaa kun vika on Apotissa. Näin Helsingissä vuos sitten enennkuin siirryin HYKSiin


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Apotin vika, niillä ei muuten pysy aikataulut ja ne ei kerkeä kirjaamaan tapaamisia ennen uutta. Eli tuskinpa auttaa kun vika on Apotissa. Näin Helsingissä vuos sitten enennkuin siirryin HYKSiin

        No seuraava kysymys tietysti on, että onko siitä kirjaamsiesta ollut olennaista haittaa itse hoidolle, vai onko se vain nyt taas sellainen tunne, jota ei itse voi suvaita?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No seuraava kysymys tietysti on, että onko siitä kirjaamsiesta ollut olennaista haittaa itse hoidolle, vai onko se vain nyt taas sellainen tunne, jota ei itse voi suvaita?

        Noh jos näät 2x kuussa hoitajaa 1h per kerta niin kirjausten kanssa toi on käytännössä 30min per kerta. Kyllähän se hoitoa haittasi kun tapaamisia niin vähän. Kun sitten kuitenkin loppu ajasta menee aikaa lääkeseurantaan jne niin joo. Haittaa.

        On tuokka HYKSilläkin apotti käytössä, mut mun lääkäri mitä näen nyt varaa enemmän aikaa tapaamisiin. Tietty nyt olen lääkkeetön joten kirjauksia ei ookkaan niin paljoa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        -Kirjaamiseen kuluvan ajan vähentäminen. Jos 1h tapaamisesta menee pahimmillaan puolet niin siinä hukataan paljon aikaa. Tää on mun oma kokemus tosin

        -Lisää terapiaa. Ja hoitaja tapaamisia. Muutakin kuin lääkeseurantaa, Esim. Anoreksian hoito avossa on aika surkeaa jos hoitaja vaan kertoo ruokaympyröistä vaikka osaat ne jo ja se ei ole ongelma vaan se ahdistus syömiseen jne

        -Varmaan niitä ryhmäjuttujakin vois mainostaa enemmän? Miten niihin kukaan pääsee jos ei tiedä olemassa olosta kun hoitajat/lääkärit ei kerro niiden olemassa olosta. Ja kuitenkin tarttee niiden kautta noihin mennä

        -Lääkkeiden haittojen parempaa ymmärrystä. Kaikki oireet ei ole sairauden vaan lääkkeiden aiheuttamia. Lisäksi enemmän tukea etsimään optimaalista annosta/vähentämään/kokeilemaan uusia

        -Enemmän lääkärien tapaamisia. Mulla oli pahimmillaan kerran 2kk tapaaminen

        Taas nopeana kommenttina.

        Nämä kaikki asiat jotka nostat esille on tärkeitä, mutta mielestäni nämä ovat enempi generisiä ongelmakohtia, jotka ovat oikeastaan tulleet mediaan esille lähinnä hoitotahon suusta.

        Itseäni kiinnostaisi enempi se, että tietääkö ihminen aidosti, että mikä olisi saanut heidät parantumaan.

        Tätähän kysytään lähes jokaiselta, joka päätyy hoitoon muodossa tai toisessa. Ja yleensähän he eivät tiedä. Jos se olisi jotain sellaista mitä "potilas" tiedostaa ja pystyy välttämään tai hoitamaan, niin yleensähän ihminen tekee sen jo itse.

        Tälläkin foorumilla sitä kysytään säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta en ole vielä koskaan huomannut, että kukaan olisi siihen kunnolla saanut vastattua.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Taas nopeana kommenttina.

        Nämä kaikki asiat jotka nostat esille on tärkeitä, mutta mielestäni nämä ovat enempi generisiä ongelmakohtia, jotka ovat oikeastaan tulleet mediaan esille lähinnä hoitotahon suusta.

        Itseäni kiinnostaisi enempi se, että tietääkö ihminen aidosti, että mikä olisi saanut heidät parantumaan.

        Tätähän kysytään lähes jokaiselta, joka päätyy hoitoon muodossa tai toisessa. Ja yleensähän he eivät tiedä. Jos se olisi jotain sellaista mitä "potilas" tiedostaa ja pystyy välttämään tai hoitamaan, niin yleensähän ihminen tekee sen jo itse.

        Tälläkin foorumilla sitä kysytään säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta en ole vielä koskaan huomannut, että kukaan olisi siihen kunnolla saanut vastattua.

        No toi on mun näkemys potilaana ja mitä tiedän tuttujen kautta. Ei se apu auta jos joudut venaamaan aikaa 1-2 viikkoa (Koska et oo "kriisissä") jne. Paljon toki riippuu sairaudestakin mikä on se apu. Ite olisin kaivannu enemmän terapiaa. Nythän mä sain mut se vaati diagnoosin muutoksen. Skitsofrenia diagnoosilla yllättäen terapiaa ei tarjottu koska syyt (eli ei mitään hajua miksei)


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No toi on mun näkemys potilaana ja mitä tiedän tuttujen kautta. Ei se apu auta jos joudut venaamaan aikaa 1-2 viikkoa (Koska et oo "kriisissä") jne. Paljon toki riippuu sairaudestakin mikä on se apu. Ite olisin kaivannu enemmän terapiaa. Nythän mä sain mut se vaati diagnoosin muutoksen. Skitsofrenia diagnoosilla yllättäen terapiaa ei tarjottu koska syyt (eli ei mitään hajua miksei)

        Tuohon, mitä viimeiseksi sanoit, että skitsofreniadiagnoosilla ei terapiaa tarjota. Tämä on yleinen systeemissä oleva tapa toimia ja ilmeinen vika. Siellä ilmeisesti ajatellaan, että ei tarvitse, pitää riittää se, että on annettu joskus jokin diagnoosi, joka määritellään perussairaudeksi, ei oteta huomioon, että kyseisen diagnoosin saaneille on tullut ennen diagnoosin antamista, tai sen jälkeen traumakokemuksia. Potilaan kertomia kertomia asioita ei välttämättä myöskään uskota. Sellaista "henkisen hyvinvoinnin edistämistä". Systeemi ei toimi jokaisen osalta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuohon, mitä viimeiseksi sanoit, että skitsofreniadiagnoosilla ei terapiaa tarjota. Tämä on yleinen systeemissä oleva tapa toimia ja ilmeinen vika. Siellä ilmeisesti ajatellaan, että ei tarvitse, pitää riittää se, että on annettu joskus jokin diagnoosi, joka määritellään perussairaudeksi, ei oteta huomioon, että kyseisen diagnoosin saaneille on tullut ennen diagnoosin antamista, tai sen jälkeen traumakokemuksia. Potilaan kertomia kertomia asioita ei välttämättä myöskään uskota. Sellaista "henkisen hyvinvoinnin edistämistä". Systeemi ei toimi jokaisen osalta.

        Edelliseen vielä sellainen lisäys, että jos joku sattuu saamaan kyseisen diagnoosin, niin se ei todellakaan lisää juuri kenenkään kohdalla mitään itsetuntemusta. Ja alalla ajatellaan yleisesti näin, kautta koko terveydenhuoltojärjestelmän, että se perussairaudeksi tehty diagnoosi selittää kaiken, ja määrittelee jatkossakin ne potilaan kohdalla tehtävät hoitosuunnitelmat. Siis jonkun mielestä diagnoosit eivät siis leimaa ketään? Kyllä muuten saavat aikaan sen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Edelliseen vielä sellainen lisäys, että jos joku sattuu saamaan kyseisen diagnoosin, niin se ei todellakaan lisää juuri kenenkään kohdalla mitään itsetuntemusta. Ja alalla ajatellaan yleisesti näin, kautta koko terveydenhuoltojärjestelmän, että se perussairaudeksi tehty diagnoosi selittää kaiken, ja määrittelee jatkossakin ne potilaan kohdalla tehtävät hoitosuunnitelmat. Siis jonkun mielestä diagnoosit eivät siis leimaa ketään? Kyllä muuten saavat aikaan sen.

        Valitettavasti. Uskon, että terapia yleensä ottaenkin auttaisi oli diagnoosi mikä tahansa. Ainakin osalle.

        Mitä muhun tulee, myönnän ikäni ehkä olevan yksi syy miksen aikaisemmin saanut enkä varmasti ole ainut. Nuorena, ilman mitään kokemusta byrokratian maailmasta on kaikki nää uutta ja ihmeellistä ja haastavaa. Mun oletetaan tietävän juttuja vaikka en oikeesti tietäis yhtää mitää. Enkä osaa kysyä koska en tiedä niiden olemassa olosta jne.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuohon, mitä viimeiseksi sanoit, että skitsofreniadiagnoosilla ei terapiaa tarjota. Tämä on yleinen systeemissä oleva tapa toimia ja ilmeinen vika. Siellä ilmeisesti ajatellaan, että ei tarvitse, pitää riittää se, että on annettu joskus jokin diagnoosi, joka määritellään perussairaudeksi, ei oteta huomioon, että kyseisen diagnoosin saaneille on tullut ennen diagnoosin antamista, tai sen jälkeen traumakokemuksia. Potilaan kertomia kertomia asioita ei välttämättä myöskään uskota. Sellaista "henkisen hyvinvoinnin edistämistä". Systeemi ei toimi jokaisen osalta.

        Valitettavasti kaikkea ei voi korjata terapialla ja skitsofrenia on yksi niistä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Valitettavasti kaikkea ei voi korjata terapialla ja skitsofrenia on yksi niistä.

        Yksi vallitsevimpia stereotypisiä ajatuksia, joita alalla yleisesti on se, että siellä saatetaan sekottaa traumakokemukset, tai persoonallisuudenpiirteet, kuten introverttiys skitsofrenian oireiksi. Täten ne traumat jäävät kokonaan käsittelemättä ja hoito menee vikasuuntaan. Jotkut traumataustan omaavat ovat myös saaneet väärin menneen diagnoosin.

        Ja vaikka joillakin olisikin elämänsä varrella psykoosioireita, se ei poissulje henkilön kohdalla olevaa traumataustan olemista. Toinen asia, jota alalla sivuutetaan ovat yksilön elämässä kenties olevat vaikeat olosuhteet ja elämäntilanteet. Niissä olevat ongelmat saattavat jäädä kokonaan huomiotta ja ongelmat selvittämättä. Siksi hoito on tavallaan vaillinaista ja jää puuttelliseksi. Ikävä tosiasia tämäkin, jota hoitokulttuurissa on ollut jo useamman vuosikymmenen ajan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Valitettavasti kaikkea ei voi korjata terapialla ja skitsofrenia on yksi niistä.

        Joo. Sama liikenneonnettomuuden jälkeen jos menettää jalan. Terapia ei korjaa sitä. Mut se voi parantaa elämänlaatua


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Yksi vallitsevimpia stereotypisiä ajatuksia, joita alalla yleisesti on se, että siellä saatetaan sekottaa traumakokemukset, tai persoonallisuudenpiirteet, kuten introverttiys skitsofrenian oireiksi. Täten ne traumat jäävät kokonaan käsittelemättä ja hoito menee vikasuuntaan. Jotkut traumataustan omaavat ovat myös saaneet väärin menneen diagnoosin.

        Ja vaikka joillakin olisikin elämänsä varrella psykoosioireita, se ei poissulje henkilön kohdalla olevaa traumataustan olemista. Toinen asia, jota alalla sivuutetaan ovat yksilön elämässä kenties olevat vaikeat olosuhteet ja elämäntilanteet. Niissä olevat ongelmat saattavat jäädä kokonaan huomiotta ja ongelmat selvittämättä. Siksi hoito on tavallaan vaillinaista ja jää puuttelliseksi. Ikävä tosiasia tämäkin, jota hoitokulttuurissa on ollut jo useamman vuosikymmenen ajan.

        Tämä on vain hoidollista laiskuutta.

        On helpompaa antaa skitsofreniadiagnoosi ja elinikäinen lääkitys sen varjolla.

        Traumataustan käsittely kun vaatisi hoitajilta muutakin osaamista kuin kuukausittaista jutustelua asioista tasoa päivän sää ja lääkereseptien uusinta.

        Traumataustan omaava ihminen uudelleentraumatisoutuu, kun hänen huonot kokemukset mitätöidään ja niitä pidetään vain jonain harhoina.

        Ihmisen kokemusten mitätöinti on julmaa henkistä väkivaltaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Yksi vallitsevimpia stereotypisiä ajatuksia, joita alalla yleisesti on se, että siellä saatetaan sekottaa traumakokemukset, tai persoonallisuudenpiirteet, kuten introverttiys skitsofrenian oireiksi. Täten ne traumat jäävät kokonaan käsittelemättä ja hoito menee vikasuuntaan. Jotkut traumataustan omaavat ovat myös saaneet väärin menneen diagnoosin.

        Ja vaikka joillakin olisikin elämänsä varrella psykoosioireita, se ei poissulje henkilön kohdalla olevaa traumataustan olemista. Toinen asia, jota alalla sivuutetaan ovat yksilön elämässä kenties olevat vaikeat olosuhteet ja elämäntilanteet. Niissä olevat ongelmat saattavat jäädä kokonaan huomiotta ja ongelmat selvittämättä. Siksi hoito on tavallaan vaillinaista ja jää puuttelliseksi. Ikävä tosiasia tämäkin, jota hoitokulttuurissa on ollut jo useamman vuosikymmenen ajan.

        Miten monesti se pitää sanoa että i trovertit ei käy oksentamassa sitä ajatusjätettään muiden ihmisten niskaan sillä tavalla että häntä voisi vahingossa luulka skitsofreenikoksi.

        Siinä vain on kaksi eri tapaa oireilla jotka poissulkee toisensa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Yksi vallitsevimpia stereotypisiä ajatuksia, joita alalla yleisesti on se, että siellä saatetaan sekottaa traumakokemukset, tai persoonallisuudenpiirteet, kuten introverttiys skitsofrenian oireiksi. Täten ne traumat jäävät kokonaan käsittelemättä ja hoito menee vikasuuntaan. Jotkut traumataustan omaavat ovat myös saaneet väärin menneen diagnoosin.

        Ja vaikka joillakin olisikin elämänsä varrella psykoosioireita, se ei poissulje henkilön kohdalla olevaa traumataustan olemista. Toinen asia, jota alalla sivuutetaan ovat yksilön elämässä kenties olevat vaikeat olosuhteet ja elämäntilanteet. Niissä olevat ongelmat saattavat jäädä kokonaan huomiotta ja ongelmat selvittämättä. Siksi hoito on tavallaan vaillinaista ja jää puuttelliseksi. Ikävä tosiasia tämäkin, jota hoitokulttuurissa on ollut jo useamman vuosikymmenen ajan.

        Skitsofrenia on erilainen sairaus kuin esim. mielialaan liittyvät ongelmat.
        Traumat voi vaikuttaa enemmänkin mielialaan, ahdistusta, masennusta, tms.
        Skitsofreniaan taas liittyy harhaisuutta ym.
        Ehkä sen takia terapia ei välttämättä auta skitsofreniaan.
        Skitsofreniassakin toki varmasti on ahdistusta ja masennusta, että sinänsä terapiastakin voi olla apua, mutta terapia ei auta harhaisuuteen. Esim. psykoosi ei lähde pois terapoimalla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tämä on vain hoidollista laiskuutta.

        On helpompaa antaa skitsofreniadiagnoosi ja elinikäinen lääkitys sen varjolla.

        Traumataustan käsittely kun vaatisi hoitajilta muutakin osaamista kuin kuukausittaista jutustelua asioista tasoa päivän sää ja lääkereseptien uusinta.

        Traumataustan omaava ihminen uudelleentraumatisoutuu, kun hänen huonot kokemukset mitätöidään ja niitä pidetään vain jonain harhoina.

        Ihmisen kokemusten mitätöinti on julmaa henkistä väkivaltaa.

        Saman minäkin huomasin silloin aikoinaan. Eli vaikka, jos esim. sattui kertomaan omasta elämästään, tai elämässä olevista ongelmista, olisi ollut mielenkiintoista tietää, että mitähän niistä asioista loppujen lopuksi kirjattiin, tai mikä tulkinta niistä tehtiin, niin sillä mitä sanoi, niin ei ollut mitään merkitystä. Se on helpompaa laittaa jokin skitsofreniadiagnoosi ja elinikäisille lääkityksille.

        Ja sama koskee sitä, että avopuolella ne keskustelut ovat aivan liian paljon jutusteluun pohjautuvia. Siellä ei tapahdu mitään terapeuttisessa mielessä. Ja sitä paitsi alalla ajatellaan aika stereotypisesti, että ihmisille ei voi tietyn diagnoosin antamisen jälkeen tulla mitään traumaattisia asioita kohdalle. Ja jos vaikka niistä kertookin, niin ei edes tarjota mitään traumaterapiaa. Se, mikä siinä tökkii on se, että kyllä niitä diagnooseja viskellään, tai heitetään ylle hyvinkin helposti ja jopa köykäisin perustein, siihen riittää jopa introverttipersoonallisuuspiirteet. Mutta siinä oikeastaan kaikki, mitä sieltä jotkut itselleen saavat. Hoito on liian kapeasti keskittynyttä.

        Sana henkinen hyvinvointi on huomattavasti laajempi asia, ja se kattaa suuremman määrän asioita, kuin että se olisi vain jokin psyykkinen sairaus, jota sitten hoidetaan. Mt-puolella useimmiten keskitytään vain jonkin diagnoosin etsimiseen ja sen lukkoon lyömiseen. Tai se, että määrätään vain ääkkeitä. Näin siellä mt-puolella tehdään ja toimitaan. Asia, jota ei juurikaan tuoda lainkaan esille, eikä myöskään myönnetä. Sitä, että se on liian kapea-alaisesti keskittynyttä.


    • Anonyymi

      Palveluita käyttävien kannattaisi käyttää enemmän omaa ääntään ja vaatia itselleen parempia palveluita. Heillä ja jokaisella on täydet oikeudet saada kunnollista ja tarpeellista hoitoa. Oli kyse sitten traumoista, tai mistä tahansa. Voi antaa suoraa palautetta erilaisissa somekanavissa, kuten tälläkin keskustelupalstalla, kertoa omista kokemuksistaan, julkaista materiaalia, kuten podcasteja, tai kirjoja, ja ottaa rohkeasti yhteyttä valtamedioihin. Voi myös ottaa yhteyttä virkatahoihinkin. Ja jos eivät siellä hoitosysteemissä tee mitään uudistuksia, ja muutoksia, niin äänestää jaloillaan. Eli olla käyttämättä kyseisiä palveluita. Toki on suositeltavaa hankkia itselleen tukiverkosto, oli sitten mt-ongelmia, tai ei. Minun mielestä ei tarvitse ja kannata käyttää huonolaatuisia palveluita. Käsittääkseni meillä on kuitenkin tässä maassa vielä demokratia, tasa-arvo ja ihmisoikeudetkin.

      • Anonyymi

        Vaan kun rahaa ei tuu lisää. Sitä leikataan. Osastopaikat on kaikista räikein esimerkki tästä.

        Ja vaikea olla käyttämättä jos tarttee lääkkeitä


      • Anonyymi

        Pitäskö sitä palautetta antaa vaikka äänestämällä eikä uikuttamalla?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vaan kun rahaa ei tuu lisää. Sitä leikataan. Osastopaikat on kaikista räikein esimerkki tästä.

        Ja vaikea olla käyttämättä jos tarttee lääkkeitä

        Jos osaatopaioille on lisää tarvetta, miksi ihmisiä sitten otetaan pakkohoitoon tahdon vastaisesti.

        Luulisi siis olevan riittävästi vapaaehtoisesti tulevia potilaita, jotka jonottavat suljetulle vapaaehtoisesti. Jos siis osastoista olisi pulaa.

        Taidat olla osastolla töissä?

        Miten kommentoit sitä, että osastolla hoitajat eivät tee muuta kuin jakaa lääkkeet ja ruuan. Mitä hoitoa sellainen vapaudenriisto on ja mikä hyöty tästä on potilaalle.

        Kyllä ne osaatot on täynnä hoitajia, ei siellä mitään mystistä resurssipulaa ole. Hoitajat vaan viettää työaikansa kansliassa ja taukohuoneessa ja jättää potilaat oman onnensa nojaan.

        Hyöty tästä nolla ja haitat vapaudenriiston vuoksi henkiselle hyvinvoinnille suuret.


      • Anonyymi

        Hoitosysteemeissäkin on johtajia, joilla on johtajia, jne.
        Ylemmälle taholle voi antaa palautetta, jos on tyytymätön johonkin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos osaatopaioille on lisää tarvetta, miksi ihmisiä sitten otetaan pakkohoitoon tahdon vastaisesti.

        Luulisi siis olevan riittävästi vapaaehtoisesti tulevia potilaita, jotka jonottavat suljetulle vapaaehtoisesti. Jos siis osastoista olisi pulaa.

        Taidat olla osastolla töissä?

        Miten kommentoit sitä, että osastolla hoitajat eivät tee muuta kuin jakaa lääkkeet ja ruuan. Mitä hoitoa sellainen vapaudenriisto on ja mikä hyöty tästä on potilaalle.

        Kyllä ne osaatot on täynnä hoitajia, ei siellä mitään mystistä resurssipulaa ole. Hoitajat vaan viettää työaikansa kansliassa ja taukohuoneessa ja jättää potilaat oman onnensa nojaan.

        Hyöty tästä nolla ja haitat vapaudenriiston vuoksi henkiselle hyvinvoinnille suuret.

        Osastohoitoa on monenlaista.
        Akuutti lyhyempi hoitojakso on ihan erilainen kuin joku pitkäaikaishoito.
        Ollaanko sairaalassa viikko, kaksi, vai vuoden tai kaksi. Hoito on hyvinkin erilaista.
        Osastoille ei nykyään vapaaehtoisesti herkästi oteta, pakkohoitopotilaat taitaa täyttää akuutit osastopaikat.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos osaatopaioille on lisää tarvetta, miksi ihmisiä sitten otetaan pakkohoitoon tahdon vastaisesti.

        Luulisi siis olevan riittävästi vapaaehtoisesti tulevia potilaita, jotka jonottavat suljetulle vapaaehtoisesti. Jos siis osastoista olisi pulaa.

        Taidat olla osastolla töissä?

        Miten kommentoit sitä, että osastolla hoitajat eivät tee muuta kuin jakaa lääkkeet ja ruuan. Mitä hoitoa sellainen vapaudenriisto on ja mikä hyöty tästä on potilaalle.

        Kyllä ne osaatot on täynnä hoitajia, ei siellä mitään mystistä resurssipulaa ole. Hoitajat vaan viettää työaikansa kansliassa ja taukohuoneessa ja jättää potilaat oman onnensa nojaan.

        Hyöty tästä nolla ja haitat vapaudenriiston vuoksi henkiselle hyvinvoinnille suuret.

        Entinen potilas itseasiassa jolla kavereita jotka ei ole päässyt osastolle kun paikkoja ei ole. Tiedän mitä se hoito on mut itsemurhaa yrittävä ei voi olla kotona


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Entinen potilas itseasiassa jolla kavereita jotka ei ole päässyt osastolle kun paikkoja ei ole. Tiedän mitä se hoito on mut itsemurhaa yrittävä ei voi olla kotona

        Ja mun aikana todellakin hoitajapula. 13 potilasta ja 2 hoitajaa vuorossa. Jne


    • Anonyymi

      Aloitushan on täysin propaganda ja mt-palveluiden mainostamistarkoituksessa tehty. Ja kaikki keinot näyttävät olevan sallittuja. Ainakin joidenkin mielestä. Aloittaja itse ei ole välttämättä mikään mielenterveyskuntoutuja. Jokin tekstissä pistää vähän silmään. Koska se viliseen alalla olevia ajatteluita ja teemoja. Pahoin pelkään, että asialla on joku alalla oleva. Lisäksi hän on kovin herkkänahkainen. Häntä pitäisi koko ajan kehua ja laittaa hänen teesejään kannattavia ja suosivia kommentteja.

      Ilmeisesti kokee olevansa jotenkin alakynnessä, ei hyväksy omista mielipiteistä eroavia kommentteja ja sen jälkeen alkaa se toisten kommentoijien nimitteleminen ties miksi. ja sekin on ilmeisesti hyväksyttävää toimintaa. Muita syyttelee kyllä narsisteiksi, mutta ei huomaa itsessään niitä piirteitä.

      • Anonyymi

        Joku kirjoittamisen ja kirjallisuuden asiantuntija varmasti vahvistaisi edellä annetun arvion. Sisällön perusteella aloitus on pelkkää propagandaa, tai mt-palveluiden mainostamista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Joku kirjoittamisen ja kirjallisuuden asiantuntija varmasti vahvistaisi edellä annetun arvion. Sisällön perusteella aloitus on pelkkää propagandaa, tai mt-palveluiden mainostamista.

        Jos vaikuttaa, että joku kehuu tai mainostaa mt-palveluita, se kertoo siitä, että hän on ilmeisimmin saanut hoidostaan hyödyn.
        Ja hän saattaa hyvää tarkoittaen ehdottaa sitä muillekin. Sen enempää mainostamatta.
        Kyllähän kehuillekin täytyy olla tilaa, kun niin monet haukkuvat.
        " Kolikossa on aina kaksi puolta " , ja molemmat pystyy näkemään, jos osaa katsoa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos vaikuttaa, että joku kehuu tai mainostaa mt-palveluita, se kertoo siitä, että hän on ilmeisimmin saanut hoidostaan hyödyn.
        Ja hän saattaa hyvää tarkoittaen ehdottaa sitä muillekin. Sen enempää mainostamatta.
        Kyllähän kehuillekin täytyy olla tilaa, kun niin monet haukkuvat.
        " Kolikossa on aina kaksi puolta " , ja molemmat pystyy näkemään, jos osaa katsoa.

        Mistä voit olla varma, että palveluja täällä kehuva ei olisi alan työntekijä, joka puolustaa oman työnsä olemassaoloa.

        Palsa ja netti muutenkin on täynnä psykiatriasta pahoinvoivien ihmisten kirjoituksia ja ainoastaan alan ammattilaisten hyviä kommentteja niin lehdissä kuin eri palstoilla.

        Kertoo riittävän paljon "palveluiden" hyödystä ja varsinkin haitallisuudesta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mistä voit olla varma, että palveluja täällä kehuva ei olisi alan työntekijä, joka puolustaa oman työnsä olemassaoloa.

        Palsa ja netti muutenkin on täynnä psykiatriasta pahoinvoivien ihmisten kirjoituksia ja ainoastaan alan ammattilaisten hyviä kommentteja niin lehdissä kuin eri palstoilla.

        Kertoo riittävän paljon "palveluiden" hyödystä ja varsinkin haitallisuudesta.

        Miksi palsta ja netti on täynnä pahoinvoivien ihmisten kirjoituksia ?
        Ilmeisimmin siksi, kun paremmin voivat eivät taida täällä valitella, vaan keskittyvät elämäänsä, tyytyväisinä saamaansa apuun.
        Itse en ole työntekijä, olin pitkäaikainen potilas, viimeisinä vuosina asiakas. Nyt jo pitkään poissa " palveluista ". Miksikö ? Siksi koska "palvelun " tarpeeni loppui toivuttuani riittävästi.
        Pystyn minäkin myös kehumaan hoitoon liittyviä asioita, toki pystyn myös myöntämään, että epäkohtiakin on/oli. Ei tarvitse olla alan ammattilainen, että pystyy näkemään asiat laajasti, ei ainoastaan negatiivisesti, eikä ainoastaan positiivisesti.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi palsta ja netti on täynnä pahoinvoivien ihmisten kirjoituksia ?
        Ilmeisimmin siksi, kun paremmin voivat eivät taida täällä valitella, vaan keskittyvät elämäänsä, tyytyväisinä saamaansa apuun.
        Itse en ole työntekijä, olin pitkäaikainen potilas, viimeisinä vuosina asiakas. Nyt jo pitkään poissa " palveluista ". Miksikö ? Siksi koska "palvelun " tarpeeni loppui toivuttuani riittävästi.
        Pystyn minäkin myös kehumaan hoitoon liittyviä asioita, toki pystyn myös myöntämään, että epäkohtiakin on/oli. Ei tarvitse olla alan ammattilainen, että pystyy näkemään asiat laajasti, ei ainoastaan negatiivisesti, eikä ainoastaan positiivisesti.

        Paremmin voivat tai apua saaneet tuskin löytää tänne. Mäkin kuulun niihin ja toisaalta en. Uus diagnoosi mut traumat jäi hoidosta. Löysin tänne kyllä sattumalta ihan muusta syytä :D


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi palsta ja netti on täynnä pahoinvoivien ihmisten kirjoituksia ?
        Ilmeisimmin siksi, kun paremmin voivat eivät taida täällä valitella, vaan keskittyvät elämäänsä, tyytyväisinä saamaansa apuun.
        Itse en ole työntekijä, olin pitkäaikainen potilas, viimeisinä vuosina asiakas. Nyt jo pitkään poissa " palveluista ". Miksikö ? Siksi koska "palvelun " tarpeeni loppui toivuttuani riittävästi.
        Pystyn minäkin myös kehumaan hoitoon liittyviä asioita, toki pystyn myös myöntämään, että epäkohtiakin on/oli. Ei tarvitse olla alan ammattilainen, että pystyy näkemään asiat laajasti, ei ainoastaan negatiivisesti, eikä ainoastaan positiivisesti.

        Nettiin mahtuu tietysti paljon huutoa, mutta jos nyt puhutaan pelkästään tästä foorumista, niin täällähän sitä huutoa generoi maksimissaan kourallinen ihmisiä, jotka kuvittelee että se heidän huudon määrä jotenkin korvaisi sen huudon laadun.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Paremmin voivat tai apua saaneet tuskin löytää tänne. Mäkin kuulun niihin ja toisaalta en. Uus diagnoosi mut traumat jäi hoidosta. Löysin tänne kyllä sattumalta ihan muusta syytä :D

        Voin paremmin avun ansiosta, ja siltikin löysin palstan.
        Kuntoutuessani alkoi kovasti kiinnostaa psykiatria ja psykologia, luin paljon alan kirjallisuutta. Se oli/on kyllä itselleni samalla terapiaa, tietomäärä lisääntyi/lisääntyy myös toiselta suunnalta, ei pelkkänä potilaskokemuksena.
        Luen myös näitä palstoja, nähdäkseni kuinka monet erilaiset ihmiset voivat tänä päivänä. Monet kommentit ja asiat pistää miettimään.
        Ihmismieli on hyvin mielenkiintoinen, vaikkakaan ammatikseni en koskaan valitsisi psykiatrian alaa, kuten en muutakaan terveydenhuoltoon liittyvää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Nettiin mahtuu tietysti paljon huutoa, mutta jos nyt puhutaan pelkästään tästä foorumista, niin täällähän sitä huutoa generoi maksimissaan kourallinen ihmisiä, jotka kuvittelee että se heidän huudon määrä jotenkin korvaisi sen huudon laadun.

        On sullaki köyhä elämä jos täälä seuraat kourallisen ihmisien huutoja.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        On sullaki köyhä elämä jos täälä seuraat kourallisen ihmisien huutoja.

        Maailma olisi aika surullinen paikka jos ei edes yksikään ihminen yrittäisi aidosti auttaa tänne eksyviä ihmisiä jotka aidosti tarvitsee ja haluaa saada sitä apua.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        On sullaki köyhä elämä jos täälä seuraat kourallisen ihmisien huutoja.

        Seuraathan näköjään itsekin ???


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos vaikuttaa, että joku kehuu tai mainostaa mt-palveluita, se kertoo siitä, että hän on ilmeisimmin saanut hoidostaan hyödyn.
        Ja hän saattaa hyvää tarkoittaen ehdottaa sitä muillekin. Sen enempää mainostamatta.
        Kyllähän kehuillekin täytyy olla tilaa, kun niin monet haukkuvat.
        " Kolikossa on aina kaksi puolta " , ja molemmat pystyy näkemään, jos osaa katsoa.

        Se mikä täällä "huru ukoita ja akoilta" tuntuu unohtuvan, on se kylmä totuus, että suurinosa hoitoa saavista on tyytyväisiä siihen hoitoon, eli se auttaa heitä elämässään eteenpäin.

        Onhan se tietysti surullista jos ei pysty hyväksymään sitä, että muut saa avun vaikka itse ei siitä koekkaan saavansa apua.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mistä voit olla varma, että palveluja täällä kehuva ei olisi alan työntekijä, joka puolustaa oman työnsä olemassaoloa.

        Palsa ja netti muutenkin on täynnä psykiatriasta pahoinvoivien ihmisten kirjoituksia ja ainoastaan alan ammattilaisten hyviä kommentteja niin lehdissä kuin eri palstoilla.

        Kertoo riittävän paljon "palveluiden" hyödystä ja varsinkin haitallisuudesta.

        Eiköhän ammattilainen teidä, että tämä foorumi tällaisenaan vain lisää hänen työtaakkaa.

        Mitä pahoinvoinnin kirjoitteluun tulee, niin algorytmit vain suoltavat valittajille sitä valitus sisältöä, ja he luulevat että maailma on täynnä pelkkää valitusta, vaikka todellisuudessa maailma on täynnä hauskoja kissavideoita joita suurin osa ihmisistä katselee.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se mikä täällä "huru ukoita ja akoilta" tuntuu unohtuvan, on se kylmä totuus, että suurinosa hoitoa saavista on tyytyväisiä siihen hoitoon, eli se auttaa heitä elämässään eteenpäin.

        Onhan se tietysti surullista jos ei pysty hyväksymään sitä, että muut saa avun vaikka itse ei siitä koekkaan saavansa apua.

        "Se mikä täällä "huru ukoita ja akoilta" tuntuu unohtuvan, on se kylmä totuus, että suurinosa hoitoa saavista on tyytyväisiä siihen hoitoon, eli se auttaa heitä elämässään eteenpäin."

        Kelan eläke tilastot kertoo karua kieltä siitä että suurinosa mielenterveys ongelmista kärsivät päätyy työkyvyttömyys eläkkeelle.

        Se siitä elämästä eteenpäin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Se mikä täällä "huru ukoita ja akoilta" tuntuu unohtuvan, on se kylmä totuus, että suurinosa hoitoa saavista on tyytyväisiä siihen hoitoon, eli se auttaa heitä elämässään eteenpäin."

        Kelan eläke tilastot kertoo karua kieltä siitä että suurinosa mielenterveys ongelmista kärsivät päätyy työkyvyttömyys eläkkeelle.

        Se siitä elämästä eteenpäin.

        Kelakaan ei voi tietää, kuinka monet loppujen lopuksi kärsivät mt-ongelmista.
        Eiköhän heidän tilastoissaan ole sellaiset, jotka ovat saaneet lääkäriltä diagnoosin, ja joille on määrätty lääkkeitä, joista suurin osa on vieläpä Kela-korvattavia.

        Ja jos nyt sattuu pääsemään/joutumaan työkyvyttömyyseläkkeelle, voi siltikin olla tyytyväinen saamaansa hoitoon, ja jopa elämäänsäkin.
        Ei elämän tarvitse loppua siihen, jos joutuu jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle.
        Onko jotenkin vaikea ymmärtää tai hyväksyä sitä, että sairas ihminenkin pystyy olemaan tyytyväinen ja pärjäämään, vaikka siihen ei ehkä ihan samanlaisia elämänedellytyksiä ole kuin ns. terveellä ihmisellä ?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se mikä täällä "huru ukoita ja akoilta" tuntuu unohtuvan, on se kylmä totuus, että suurinosa hoitoa saavista on tyytyväisiä siihen hoitoon, eli se auttaa heitä elämässään eteenpäin.

        Onhan se tietysti surullista jos ei pysty hyväksymään sitä, että muut saa avun vaikka itse ei siitä koekkaan saavansa apua.

        Se on vaan kylmä totuus,Että kukaan ei tiedä kuinka moni on oikiasti tyytväinen saamaansa hoitoon.
        Potilaat joutuu huijaamaan.Jos rehellisesti sanoo että ei ole tyytväinen saamaansa hoitoon.Sitte kyllä otetaan sairaudentunnottomuus kortit pöytään ja yms.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Maailma olisi aika surullinen paikka jos ei edes yksikään ihminen yrittäisi aidosti auttaa tänne eksyviä ihmisiä jotka aidosti tarvitsee ja haluaa saada sitä apua.

        Vaikia täältä kenenkään on auttaa tuntemattomia kun ei tarkkaan tiedä miten edes voi auttaa.Kun se ei ammattilaisillakaan ole aina helppoa auttaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se on vaan kylmä totuus,Että kukaan ei tiedä kuinka moni on oikiasti tyytväinen saamaansa hoitoon.
        Potilaat joutuu huijaamaan.Jos rehellisesti sanoo että ei ole tyytväinen saamaansa hoitoon.Sitte kyllä otetaan sairaudentunnottomuus kortit pöytään ja yms.

        Miksi kukaan huijaisi anonyymina täällä palstoilla ?
        Mitä se hyödyttäisi yhtään ketään ?
        Jos rupeaa huijaamaan muita ihmisiä, silloin huijaa kyllä itseäänkin. Koskee kyllä kaikkia asioita, ei pelkästään hoitoa tms. vaan ihan yleisesti elämässä.
        Jos ei pysty olemaan rehellinen itselleen, ei sitä pysty olemaan muillekaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi kukaan huijaisi anonyymina täällä palstoilla ?
        Mitä se hyödyttäisi yhtään ketään ?
        Jos rupeaa huijaamaan muita ihmisiä, silloin huijaa kyllä itseäänkin. Koskee kyllä kaikkia asioita, ei pelkästään hoitoa tms. vaan ihan yleisesti elämässä.
        Jos ei pysty olemaan rehellinen itselleen, ei sitä pysty olemaan muillekaan.

        Psykiatrisessa hoidossa joskus olosuhteiden pakosta pitää vähä huijata.Rehellisyys saattaa johtaa suurempiin ongelmiin mitä huijaaminen.Sen olen huomannut vuosien varrella.
        Kyllä siitä huijaamisesta on joskus jopa hyötyäkin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Se mikä täällä "huru ukoita ja akoilta" tuntuu unohtuvan, on se kylmä totuus, että suurinosa hoitoa saavista on tyytyväisiä siihen hoitoon, eli se auttaa heitä elämässään eteenpäin."

        Kelan eläke tilastot kertoo karua kieltä siitä että suurinosa mielenterveys ongelmista kärsivät päätyy työkyvyttömyys eläkkeelle.

        Se siitä elämästä eteenpäin.

        Voiko siis mielestäsi tästä vetää sen johtopäätöksen että hoidossa olevat ihmiset haluavat eläkkeelle, koska he ovat niin tyytyväisä hoitoon?

        Tai kumpaan ihmisryhmään sinä kuulut? Siihen ryhmään, jonka mielestä jokaisen ihmisen on velvollisuus tehdä työtä ja maksaa veroja, vai siihen ryhmään että kaikilla, erityisesti osatyökykyisillä on oikeus työhön ja osallistumiseen yhteiskuntaan?

        Tai veilä parempi? Onko oma toimintasi linjassa mielipiteesi kanssa?

        Mitä työkyvyttömyyseläkkeisiin tulee, niin niiden kokonaismäärä on laskentu noin neljänneksellä kymmenessä vuodessa, ja vaikka ahdistus ja masennusperäiset sairaslomat ja eläköitymiset on kasvussa, nyt kun ysärilaman lapset saavat omia lapsiaan niin psykoosisairaudet ovat säilyneet ennallaan.

        Yllättäen ahdistuneet ja masentuneet on juuri niitä, jotka eivät osallistu mihinkään ryhmätoimintoihin tai vastaavaan, eikä niille ole samanlaista pakkohoitoa kuin psykoosisairaille. Ehkä he tykää hoidosta juuri sen takia, ettei pakkoliikuntaa tai vastaavaa juurikaan ole.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Voiko siis mielestäsi tästä vetää sen johtopäätöksen että hoidossa olevat ihmiset haluavat eläkkeelle, koska he ovat niin tyytyväisä hoitoon?

        Tai kumpaan ihmisryhmään sinä kuulut? Siihen ryhmään, jonka mielestä jokaisen ihmisen on velvollisuus tehdä työtä ja maksaa veroja, vai siihen ryhmään että kaikilla, erityisesti osatyökykyisillä on oikeus työhön ja osallistumiseen yhteiskuntaan?

        Tai veilä parempi? Onko oma toimintasi linjassa mielipiteesi kanssa?

        Mitä työkyvyttömyyseläkkeisiin tulee, niin niiden kokonaismäärä on laskentu noin neljänneksellä kymmenessä vuodessa, ja vaikka ahdistus ja masennusperäiset sairaslomat ja eläköitymiset on kasvussa, nyt kun ysärilaman lapset saavat omia lapsiaan niin psykoosisairaudet ovat säilyneet ennallaan.

        Yllättäen ahdistuneet ja masentuneet on juuri niitä, jotka eivät osallistu mihinkään ryhmätoimintoihin tai vastaavaan, eikä niille ole samanlaista pakkohoitoa kuin psykoosisairaille. Ehkä he tykää hoidosta juuri sen takia, ettei pakkoliikuntaa tai vastaavaa juurikaan ole.

        "Yllättäen ahdistuneet ja masentuneet on juuri niitä, jotka eivät osallistu mihinkään ryhmätoimintoihin tai vastaavaan, eikä niille ole samanlaista pakkohoitoa kuin psykoosisairaille. Ehkä he tykää hoidosta juuri sen takia, ettei pakkoliikuntaa tai vastaavaa juurikaan ole."

        Niin nykyään on tosi harvinaista että masennuspotilas on pakkohoidossa.Yli 10vuotta sitte olin.Ja ryhmässäkin olen käynyt aina syksystä kevääseen 1-2 kertaa kuussa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kelakaan ei voi tietää, kuinka monet loppujen lopuksi kärsivät mt-ongelmista.
        Eiköhän heidän tilastoissaan ole sellaiset, jotka ovat saaneet lääkäriltä diagnoosin, ja joille on määrätty lääkkeitä, joista suurin osa on vieläpä Kela-korvattavia.

        Ja jos nyt sattuu pääsemään/joutumaan työkyvyttömyyseläkkeelle, voi siltikin olla tyytyväinen saamaansa hoitoon, ja jopa elämäänsäkin.
        Ei elämän tarvitse loppua siihen, jos joutuu jäämään työkyvyttömyyseläkkeelle.
        Onko jotenkin vaikea ymmärtää tai hyväksyä sitä, että sairas ihminenkin pystyy olemaan tyytyväinen ja pärjäämään, vaikka siihen ei ehkä ihan samanlaisia elämänedellytyksiä ole kuin ns. terveellä ihmisellä ?

        Rahattomana vasta tyytyväinen onkin


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Yllättäen ahdistuneet ja masentuneet on juuri niitä, jotka eivät osallistu mihinkään ryhmätoimintoihin tai vastaavaan, eikä niille ole samanlaista pakkohoitoa kuin psykoosisairaille. Ehkä he tykää hoidosta juuri sen takia, ettei pakkoliikuntaa tai vastaavaa juurikaan ole."

        Niin nykyään on tosi harvinaista että masennuspotilas on pakkohoidossa.Yli 10vuotta sitte olin.Ja ryhmässäkin olen käynyt aina syksystä kevääseen 1-2 kertaa kuussa.

        Ryhmissä on se ongelma et porukka on hiton passiivista ja känny naaman edessä. Koko pointti katoaa


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi kukaan huijaisi anonyymina täällä palstoilla ?
        Mitä se hyödyttäisi yhtään ketään ?
        Jos rupeaa huijaamaan muita ihmisiä, silloin huijaa kyllä itseäänkin. Koskee kyllä kaikkia asioita, ei pelkästään hoitoa tms. vaan ihan yleisesti elämässä.
        Jos ei pysty olemaan rehellinen itselleen, ei sitä pysty olemaan muillekaan.

        Siinähän se koko juju on. Sairaudentunnoton ihminen huijaa itseään, ja se yritys huijata muita tulee siinä sivutuotteena.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Siinähän se koko juju on. Sairaudentunnoton ihminen huijaa itseään, ja se yritys huijata muita tulee siinä sivutuotteena.

        Koska ne ei tajua olevansa sairaita.

        Toinen kategoria on ne jotka ei tunne olevansa sairaita.. Koska ne ei olekkaan (mm. minä väärän diagnoosin takia-> en voinut kokea olevani "skitsofreenikko" koska en oikeasti ollut, silti 3-4v mua pidettiin sairaudentunnottomana)


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Psykiatrisessa hoidossa joskus olosuhteiden pakosta pitää vähä huijata.Rehellisyys saattaa johtaa suurempiin ongelmiin mitä huijaaminen.Sen olen huomannut vuosien varrella.
        Kyllä siitä huijaamisesta on joskus jopa hyötyäkin.

        No jaa, miten sen nyt ottaa.
        Ehkä pieni valkoinen valhe on joskus ihan paikallaan. Olen itse kuitenkin huomannut, että itselläni on parempi olla, kun olen mahdollisimman rehellinen.
        Nuoruudessa tilanne oli hieman erilainen, mutta silloin olin itseni kanssa täysin hukassa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Koska ne ei tajua olevansa sairaita.

        Toinen kategoria on ne jotka ei tunne olevansa sairaita.. Koska ne ei olekkaan (mm. minä väärän diagnoosin takia-> en voinut kokea olevani "skitsofreenikko" koska en oikeasti ollut, silti 3-4v mua pidettiin sairaudentunnottomana)

        Kyllä ihminen voi tajuta olevansa sairas, mutta se on eri asia, hyväksyykö hän sairautensa, tuleeko hän sairautensa kanssa toimeen, tuleeko hän itsensä kanssa sairaana toimeen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä ihminen voi tajuta olevansa sairas, mutta se on eri asia, hyväksyykö hän sairautensa, tuleeko hän sairautensa kanssa toimeen, tuleeko hän itsensä kanssa sairaana toimeen.

        Tottakai voi. Mut sairaudentunnottomana ei välttämättä lainkaan tajua


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Se mikä täällä "huru ukoita ja akoilta" tuntuu unohtuvan, on se kylmä totuus, että suurinosa hoitoa saavista on tyytyväisiä siihen hoitoon, eli se auttaa heitä elämässään eteenpäin."

        Kelan eläke tilastot kertoo karua kieltä siitä että suurinosa mielenterveys ongelmista kärsivät päätyy työkyvyttömyys eläkkeelle.

        Se siitä elämästä eteenpäin.

        Tähän väliin tulee faktoja.

        Suomessa on
        Noin 400 000 mieliala lääkkeen käyttäjää.
        Noin 250 000 miepä palveluiden käyttäjää.
        Noin 95 000 Mt syistä työkyvyttömyyseläkkeelää olevaa.
        Noin 55 000 Psykoosisairasta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Koska ne ei tajua olevansa sairaita.

        Toinen kategoria on ne jotka ei tunne olevansa sairaita.. Koska ne ei olekkaan (mm. minä väärän diagnoosin takia-> en voinut kokea olevani "skitsofreenikko" koska en oikeasti ollut, silti 3-4v mua pidettiin sairaudentunnottomana)

        Kyllä tajusin olevani sairas.Mutta pärjäsin ilman lääkitystä.Mitä ei sitte hoitohenkilökunta halunut uskoa.Mun piti sitte huijata käyttävänsä lääkitystä mitä en sitte käyttänyt.
        Eikä siitä kenellekkään koitunut mitään haittaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Psykiatrisessa hoidossa joskus olosuhteiden pakosta pitää vähä huijata.Rehellisyys saattaa johtaa suurempiin ongelmiin mitä huijaaminen.Sen olen huomannut vuosien varrella.
        Kyllä siitä huijaamisesta on joskus jopa hyötyäkin.

        Miten se itsensä huijaaminen muka muuttaa sitä hoidon lopputulosta paremmaksi? Sehän vain kertoo sen, että homma jää kesken.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä tajusin olevani sairas.Mutta pärjäsin ilman lääkitystä.Mitä ei sitte hoitohenkilökunta halunut uskoa.Mun piti sitte huijata käyttävänsä lääkitystä mitä en sitte käyttänyt.
        Eikä siitä kenellekkään koitunut mitään haittaa.

        No kaikki ei tajua. Jotkut tajuaa, mutta kaikki ei. Emmäkään tajunu olevani sairas vaikka ulle siitä aina puhuttiin Mut ehkäpä traumojen oireet tekee sen ettei koe olevansa "sairas"


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miten se itsensä huijaaminen muka muuttaa sitä hoidon lopputulosta paremmaksi? Sehän vain kertoo sen, että homma jää kesken.

        Mikä sinun mielestä jäi kesken?
        Toipuin tosi hyvään toimintakyky kuntoon mitä huonoimmillaan olin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No jaa, miten sen nyt ottaa.
        Ehkä pieni valkoinen valhe on joskus ihan paikallaan. Olen itse kuitenkin huomannut, että itselläni on parempi olla, kun olen mahdollisimman rehellinen.
        Nuoruudessa tilanne oli hieman erilainen, mutta silloin olin itseni kanssa täysin hukassa.

        Hätä ei lue lakia.
        Jos pinteestä pitää päästä ni sitte vaikka huijaamalla jos ei muuten.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tähän väliin tulee faktoja.

        Suomessa on
        Noin 400 000 mieliala lääkkeen käyttäjää.
        Noin 250 000 miepä palveluiden käyttäjää.
        Noin 95 000 Mt syistä työkyvyttömyyseläkkeelää olevaa.
        Noin 55 000 Psykoosisairasta.

        Medikalisaatio on voimissaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä tajusin olevani sairas.Mutta pärjäsin ilman lääkitystä.Mitä ei sitte hoitohenkilökunta halunut uskoa.Mun piti sitte huijata käyttävänsä lääkitystä mitä en sitte käyttänyt.
        Eikä siitä kenellekkään koitunut mitään haittaa.

        Vuosia sitten itselläni oli kaksi vaihtoehtoa, kun halusin lopettaa neuroleptien käytön, eikä psykiatrit siihen olisi suostuneet.
        Lopetettuani lääkityksen olisin voinut huijata käyttäväni niitä edelleen, mutta valitsin rehellisyyden ja kerroin psykiatrille yhden käynnin yhteydessä, että olin lääkityksen lopettanut. Valitsin rehellisyyden ihan oman itseni takia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hätä ei lue lakia.
        Jos pinteestä pitää päästä ni sitte vaikka huijaamalla jos ei muuten.

        Toki ehkä noin silloin, jos siitä pinteestä ihan oikeasti pääsee.
        Mutta pääseekö siitä todellakin, ei se tepsi kaikkien kohdalla. Ja se on on sitä itsensä huijaamista, jos homma ei sitten toimikaan enää ja pinne jatkuu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vuosia sitten itselläni oli kaksi vaihtoehtoa, kun halusin lopettaa neuroleptien käytön, eikä psykiatrit siihen olisi suostuneet.
        Lopetettuani lääkityksen olisin voinut huijata käyttäväni niitä edelleen, mutta valitsin rehellisyyden ja kerroin psykiatrille yhden käynnin yhteydessä, että olin lääkityksen lopettanut. Valitsin rehellisyyden ihan oman itseni takia.

        Ei sitä tueta virallisesti, mutta myöskään pakottaa ne ei voi. Niin kauan kuin oot avossa sulla vapaus päättää hoidosta itse.

        Toki parempi jos lopettaa osissa eikä kerralla...


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vuosia sitten itselläni oli kaksi vaihtoehtoa, kun halusin lopettaa neuroleptien käytön, eikä psykiatrit siihen olisi suostuneet.
        Lopetettuani lääkityksen olisin voinut huijata käyttäväni niitä edelleen, mutta valitsin rehellisyyden ja kerroin psykiatrille yhden käynnin yhteydessä, että olin lääkityksen lopettanut. Valitsin rehellisyyden ihan oman itseni takia.

        Niin kerroin minäkin rehellisesti että en käytä enää.Mutta ei ne mitenkään sitä halunut hyväksyä.Ne rupes vihjailemaan sitä pakkohoitoon laittamista.Mä sitte suu sanallisesti lupasin käyttää lääkkeitä mutta en käyttänytkään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei sitä tueta virallisesti, mutta myöskään pakottaa ne ei voi. Niin kauan kuin oot avossa sulla vapaus päättää hoidosta itse.

        Toki parempi jos lopettaa osissa eikä kerralla...

        Mä lopetin kaikki kerralla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mä lopetin kaikki kerralla.

        Vieroitusoireet oli varmasti kivat :D Mä lopetin 2v aikana ja vaikka teinkin hitaasti niin vika 50mg lopetuksen jälkeen 2 viikkoo oli kamala olla.

        Pakkohoitoonhan ei joudu ellei mee siihen kuntoon et täyttää kriteerit. Pelkkä lopetus ei riitä. Ne usein vihjailee koska oletus on psykoosin paluu->osasto


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei sitä tueta virallisesti, mutta myöskään pakottaa ne ei voi. Niin kauan kuin oot avossa sulla vapaus päättää hoidosta itse.

        Toki parempi jos lopettaa osissa eikä kerralla...

        Lopetinkin tosi hitaasti annosta alentamalla, tein alasajosta suunnitelman etukäteen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin kerroin minäkin rehellisesti että en käytä enää.Mutta ei ne mitenkään sitä halunut hyväksyä.Ne rupes vihjailemaan sitä pakkohoitoon laittamista.Mä sitte suu sanallisesti lupasin käyttää lääkkeitä mutta en käyttänytkään.

        Minullekin psykiatri vihjaisi pakkohoidosta silloin kun kerroin lopettaneeni lääkityksen.
        Sanoin silti, että lopetin, enkä aio jatkaa lääkkeen käyttöä. En edes sillä hetkellä valehdellut.
        Tiesin ettei pakkohoidolle ollut perusteita siinä tilanteessa, psykiatrikin oli vastaanoton jälkeen kirjannut, ettei pakkohoidon kriteerit täyttyneet.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Lopetinkin tosi hitaasti annosta alentamalla, tein alasajosta suunnitelman etukäteen.

        Niiku mäkin. Tosin mä tein psykiatrin tuella


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vieroitusoireet oli varmasti kivat :D Mä lopetin 2v aikana ja vaikka teinkin hitaasti niin vika 50mg lopetuksen jälkeen 2 viikkoo oli kamala olla.

        Pakkohoitoonhan ei joudu ellei mee siihen kuntoon et täyttää kriteerit. Pelkkä lopetus ei riitä. Ne usein vihjailee koska oletus on psykoosin paluu->osasto

        Ei ollut kovin pahat viekkarit.
        En niitä kovin pitkään kerennyt kyllä käyttää.Mutta haittaoireet kerkes kyllä jo tulla ja ne ei ollut kivat.

        Yhessä psykiatriaa käsittelevässä dokumentissa tuli kyllä ilmi että on niitä väärinkin perustein pakkohoidossa ollut.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vieroitusoireet oli varmasti kivat :D Mä lopetin 2v aikana ja vaikka teinkin hitaasti niin vika 50mg lopetuksen jälkeen 2 viikkoo oli kamala olla.

        Pakkohoitoonhan ei joudu ellei mee siihen kuntoon et täyttää kriteerit. Pelkkä lopetus ei riitä. Ne usein vihjailee koska oletus on psykoosin paluu->osasto

        Juu, olisi pitänyt jatkaa käyttöä ennaltaehkäisevästi, ettei tulisi psykoosia. Sellaista ei ollut ollut siinäkään vaiheessa enää kahteenkymmeneen vuoteen viimeisen psykoosin jälkeen.
        Nyt on mennyt jo yli kymmenen vuotta ilman lääkitystä, ei ole psykoosia näkynyt, ei kuulunut.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei sitä tueta virallisesti, mutta myöskään pakottaa ne ei voi. Niin kauan kuin oot avossa sulla vapaus päättää hoidosta itse.

        Toki parempi jos lopettaa osissa eikä kerralla...

        "Niin kauan kuin oot avossa sulla vapaus päättää hoidosta itse."

        Periaatteesa näin pitäisi olla.Mutta valitettavasti se ei aina käytännössä toteudu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Juu, olisi pitänyt jatkaa käyttöä ennaltaehkäisevästi, ettei tulisi psykoosia. Sellaista ei ollut ollut siinäkään vaiheessa enää kahteenkymmeneen vuoteen viimeisen psykoosin jälkeen.
        Nyt on mennyt jo yli kymmenen vuotta ilman lääkitystä, ei ole psykoosia näkynyt, ei kuulunut.

        Se on se olettamus tosiaan aina. Olettaisin syynä olevan, että monella se uusiutuu ilman lääkkeitä. Ei toki kaikilla


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Niin kauan kuin oot avossa sulla vapaus päättää hoidosta itse."

        Periaatteesa näin pitäisi olla.Mutta valitettavasti se ei aina käytännössä toteudu.

        Ainakaan ne ei voi pakottaa. Painostaa joo mut ei pakottaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No kaikki ei tajua. Jotkut tajuaa, mutta kaikki ei. Emmäkään tajunu olevani sairas vaikka ulle siitä aina puhuttiin Mut ehkäpä traumojen oireet tekee sen ettei koe olevansa "sairas"

        Siinä vaiheessa kun tajuaa, että ongelmat johtuukin traumoista, niin kyllä sen "sairaudenkin" siinä tajuaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Medikalisaatio on voimissaan.

        Kuulostaa sellaiselta pullamössö sukupolven vastuunsiirrolta syyttää medikalisaatiota kun systemaattisesti taas pakoillaan työtä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Siinä vaiheessa kun tajuaa, että ongelmat johtuukin traumoista, niin kyllä sen "sairaudenkin" siinä tajuaa.

        Ennen sitä joo en tajunnu


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kuulostaa sellaiselta pullamössö sukupolven vastuunsiirrolta syyttää medikalisaatiota kun systemaattisesti taas pakoillaan työtä.

        Vaikka on paljon työnpakoiliota.Siitä huolimatta kaikille halukkaille ei töitä löydy.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Rahattomana vasta tyytyväinen onkin

        Raha ei tuo onnellisuutta, se ainoastaan helpottaa elämää.

        Ihminen tarvitsee merkityksellisyyden tunnetta ja onnistumisen kokemuksia. Eikä niitä yleensä pysty ostamaan rahalla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ainakaan ne ei voi pakottaa. Painostaa joo mut ei pakottaa.

        No edistääkö painostaminen mielenterveyttä?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Niin kauan kuin oot avossa sulla vapaus päättää hoidosta itse."

        Periaatteesa näin pitäisi olla.Mutta valitettavasti se ei aina käytännössä toteudu.

        Käytännössä se toteutuu niin, jos ihminen ei halua hoitoa, tai ei halua käyttää lääkkeitä, avohoidossa ei voida pakottaa.
        Jos taas hoitotaho katsoo hoidon ja lääkkeet tarpeelliseksi ihmisen vastustuksesta huolimatta, silloin voidaan laittaa pakkohoitoon.
        Eli jos ei vaikka halua käydä avohoidossa, on oikeus lopettaa se, ellei hoitotaho katso ihmisen olevan pakkohoidon tarpeessa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Käytännössä se toteutuu niin, jos ihminen ei halua hoitoa, tai ei halua käyttää lääkkeitä, avohoidossa ei voida pakottaa.
        Jos taas hoitotaho katsoo hoidon ja lääkkeet tarpeelliseksi ihmisen vastustuksesta huolimatta, silloin voidaan laittaa pakkohoitoon.
        Eli jos ei vaikka halua käydä avohoidossa, on oikeus lopettaa se, ellei hoitotaho katso ihmisen olevan pakkohoidon tarpeessa.

        "Eli jos ei vaikka halua käydä avohoidossa, on oikeus lopettaa se,"

        Tiedän näitä tapauksia että sossusta käydään sitte kotona tarkistamassa tilanne.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Eli jos ei vaikka halua käydä avohoidossa, on oikeus lopettaa se,"

        Tiedän näitä tapauksia että sossusta käydään sitte kotona tarkistamassa tilanne.

        Niin, ja sitten ?
        Jos kaikki kotona on ok, niin antaa sossun käydä, eikö ?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin, ja sitten ?
        Jos kaikki kotona on ok, niin antaa sossun käydä, eikö ?

        Aikusten ihmisten holhoaminen ei ole täyspäisten puuhaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin, ja sitten ?
        Jos kaikki kotona on ok, niin antaa sossun käydä, eikö ?

        Itseasiassa jos ei oo holhouksen alaisena ei tartte sossuakaan päästää sisälle


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Käytännössä se toteutuu niin, jos ihminen ei halua hoitoa, tai ei halua käyttää lääkkeitä, avohoidossa ei voida pakottaa.
        Jos taas hoitotaho katsoo hoidon ja lääkkeet tarpeelliseksi ihmisen vastustuksesta huolimatta, silloin voidaan laittaa pakkohoitoon.
        Eli jos ei vaikka halua käydä avohoidossa, on oikeus lopettaa se, ellei hoitotaho katso ihmisen olevan pakkohoidon tarpeessa.

        Vain jos pakkohoitokriteerit täyttyy. Kaikillahan näin ei ole, ainakaan heti kun lopettaa (osalle sit oireet palaa lopettamisen jälkeen tietyllä viivellä...OSalla ei)

        Ja osahan viedään osastolle mut pääsee M1 jälkeen jo ulos..


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vain jos pakkohoitokriteerit täyttyy. Kaikillahan näin ei ole, ainakaan heti kun lopettaa (osalle sit oireet palaa lopettamisen jälkeen tietyllä viivellä...OSalla ei)

        Ja osahan viedään osastolle mut pääsee M1 jälkeen jo ulos..

        "Ja osahan viedään osastolle mut pääsee M1 jälkeen jo ulos.."

        No ei todellakaan.1-3kk vähintään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Ja osahan viedään osastolle mut pääsee M1 jälkeen jo ulos.."

        No ei todellakaan.1-3kk vähintään.

        Mun kaveri on harhaillu rautatiellä ja viety osastolle poliisin kanssa. Oli seurannassa päivän eli joo kyllä ne voi päästä päivässä ulos


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Psykiatrisessa hoidossa joskus olosuhteiden pakosta pitää vähä huijata.Rehellisyys saattaa johtaa suurempiin ongelmiin mitä huijaaminen.Sen olen huomannut vuosien varrella.
        Kyllä siitä huijaamisesta on joskus jopa hyötyäkin.

        En nyt puhu kenestäkään henkilökohtaisesti.

        Valheen ongelma on se että sitä joutuu kasvattamaan vaihe vaiheelta. Valehtelija joutuu aina keksimään uuden valheen peittääkseen edellisen valheen.

        Alussa se voi tuntua ihan hyvältä idealta heittää pieni valkoinen valhe, että on muka parantunut, eikä tarvitse enää koitoa.

        No hetihän se käy ilmi ettei näin ole, vaan heti joutuu keksimään selityksiä, että ehkä sitä ollaan sairaita, mutta diagnoosi nyt ainakin on väärä.

        No väärä diagnoosihan ei paljoa auta, koska sitäkinhän pitäisi hoitaa... eihän se sitten auta muuta kuin valehdella että sille diagnoosille ei muka saa hoitoa julkisella.

        Ja perään joutuu jo keksimään valheita miksi ei omaa sitä sairaudentuntoa, että menisi yksityiselle hoitoon.

        Vaikka tässä vaiheessa olisikin joku ulkopuolinen joka tuollaiseen valheiden ketjuun uskoisi, niin jokaisen valheen kerrosen jälkeen valehtelu muuttuu vain mahdottomammaksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No edistääkö painostaminen mielenterveyttä?

        Edistää sairaudentunnottomalle.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Ja osahan viedään osastolle mut pääsee M1 jälkeen jo ulos.."

        No ei todellakaan.1-3kk vähintään.

        Ilman psykoosisairautta lensin sieltä pihalle viikossa, kun vain vattuilin lääkärille ja hoitajille.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aikusten ihmisten holhoaminen ei ole täyspäisten puuhaa.

        Ollakseen aikuinen täytyy myös ottaa vastuu omista ongelmista ja omasta sairaudesta ja sen hoidosta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ollakseen aikuinen täytyy myös ottaa vastuu omista ongelmista ja omasta sairaudesta ja sen hoidosta.

        AIkuinen voi olla ja samalla kykenemätön. Sairaudentunnottomat ei koe olevan mitään sairautta


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mun kaveri on harhaillu rautatiellä ja viety osastolle poliisin kanssa. Oli seurannassa päivän eli joo kyllä ne voi päästä päivässä ulos

        Onko tilanne sitte muuttunut viimesen 10vuoden aikana?

        2015vuonna jouduin niin n2kk yhteen menoon että pääsin edes käymään lomilla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En nyt puhu kenestäkään henkilökohtaisesti.

        Valheen ongelma on se että sitä joutuu kasvattamaan vaihe vaiheelta. Valehtelija joutuu aina keksimään uuden valheen peittääkseen edellisen valheen.

        Alussa se voi tuntua ihan hyvältä idealta heittää pieni valkoinen valhe, että on muka parantunut, eikä tarvitse enää koitoa.

        No hetihän se käy ilmi ettei näin ole, vaan heti joutuu keksimään selityksiä, että ehkä sitä ollaan sairaita, mutta diagnoosi nyt ainakin on väärä.

        No väärä diagnoosihan ei paljoa auta, koska sitäkinhän pitäisi hoitaa... eihän se sitten auta muuta kuin valehdella että sille diagnoosille ei muka saa hoitoa julkisella.

        Ja perään joutuu jo keksimään valheita miksi ei omaa sitä sairaudentuntoa, että menisi yksityiselle hoitoon.

        Vaikka tässä vaiheessa olisikin joku ulkopuolinen joka tuollaiseen valheiden ketjuun uskoisi, niin jokaisen valheen kerrosen jälkeen valehtelu muuttuu vain mahdottomammaksi.

        Huijaus silloin aikoinaan koski kyllä ihan muuta kuin parantumista.
        Puhut ihan omia mielikuvitelmia.
        Huijaus siitä yhestä kerrasta ei kasvanut kyllä valitettavastin tipankaan vertaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko tilanne sitte muuttunut viimesen 10vuoden aikana?

        2015vuonna jouduin niin n2kk yhteen menoon että pääsin edes käymään lomilla.

        Osastopaikkoja vähennetty. Mun kaveri ei ollu vissiin tarpeeksi "huonossa" kunnossa. Tiedän vaan ettei sitä otettu vaik poliisi vei. Sit se oli yön putkassa :D


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Osastopaikkoja vähennetty. Mun kaveri ei ollu vissiin tarpeeksi "huonossa" kunnossa. Tiedän vaan ettei sitä otettu vaik poliisi vei. Sit se oli yön putkassa :D

        No ei kyllä pelkän itsemurha-aikeissa olevaa pidetä kauaa osastolla jos yleensä edes otetaan.
        Pitää olla kyllä pahat psykoosit päällä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No ei kyllä pelkän itsemurha-aikeissa olevaa pidetä kauaa osastolla jos yleensä edes otetaan.
        Pitää olla kyllä pahat psykoosit päällä.

        Sillä oli psykoosi. Nimenomaan harhoissa kuljeskeli ja poliisit poimi ja vei päivystykseen-> ei otettu sisään joten yö putkassa. Näin Helsingissä


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Aikusten ihmisten holhoaminen ei ole täyspäisten puuhaa.

        Aikuista ihmistä ei tarvitse kenenkään holhota silloin, kun aikuinen pärjää itse, oma-aloitteisesti, ja pystyy itse pitämään elämänsä ja olemisensa kunnossa.
        Ei sossut mene kenenkään luokse, jos ei sinne tarvitse mennä.
        Itsellänikin on mt-diagnoosia, on ollut aiemmin alkoholiongelmia, ym. eikä ole koskaan elämässäni sossut tehnyt kotikäyntejä. Ei ne turhaan kenenkään kotiin mene.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vain jos pakkohoitokriteerit täyttyy. Kaikillahan näin ei ole, ainakaan heti kun lopettaa (osalle sit oireet palaa lopettamisen jälkeen tietyllä viivellä...OSalla ei)

        Ja osahan viedään osastolle mut pääsee M1 jälkeen jo ulos..

        Juuri tuota tarkoitin, ettei pakkohoitoon ihan tuosta vaan viedä, siihen tarvitsee olla perusteet. Pelkkä lääkkeiden käytön lopetus ei riitä syyksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Ja osahan viedään osastolle mut pääsee M1 jälkeen jo ulos.."

        No ei todellakaan.1-3kk vähintään.

        Osastolla tarkkailuaika on vain muutaman päivän, sen jälkeen on päästettävä pois, jos pakkohoidolle ei ole tarvetta.
        Jos joutuu jäämään 1-3 kuukaudeksi, niin sille on ollut joku syy, miksi on joutunut jäämään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        En nyt puhu kenestäkään henkilökohtaisesti.

        Valheen ongelma on se että sitä joutuu kasvattamaan vaihe vaiheelta. Valehtelija joutuu aina keksimään uuden valheen peittääkseen edellisen valheen.

        Alussa se voi tuntua ihan hyvältä idealta heittää pieni valkoinen valhe, että on muka parantunut, eikä tarvitse enää koitoa.

        No hetihän se käy ilmi ettei näin ole, vaan heti joutuu keksimään selityksiä, että ehkä sitä ollaan sairaita, mutta diagnoosi nyt ainakin on väärä.

        No väärä diagnoosihan ei paljoa auta, koska sitäkinhän pitäisi hoitaa... eihän se sitten auta muuta kuin valehdella että sille diagnoosille ei muka saa hoitoa julkisella.

        Ja perään joutuu jo keksimään valheita miksi ei omaa sitä sairaudentuntoa, että menisi yksityiselle hoitoon.

        Vaikka tässä vaiheessa olisikin joku ulkopuolinen joka tuollaiseen valheiden ketjuun uskoisi, niin jokaisen valheen kerrosen jälkeen valehtelu muuttuu vain mahdottomammaksi.

        Ja jossain vaiheessa menee valheissaan sekaisin, että mitä on valehdellut ja kenelle, ja jää valehtelustaan kiinni.
        Puhuu itsensä niin sanotusti pussiin.
        Kun on rehellinen, ei tarvitse muistaa, mitä on kenellekin sanonut ja missä tilanteessa.
        Valehtelusta jää aina jossain vaiheessa kiinni, ennemmin tai myöhemmin, vaikka luulisi itseään kuinka hyväksi valehtelijaksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko tilanne sitte muuttunut viimesen 10vuoden aikana?

        2015vuonna jouduin niin n2kk yhteen menoon että pääsin edes käymään lomilla.

        Otin -90-luvulla yliannostuksen lääkkeitä, olin teho-osastollakin tajuttomana muutaman päivän.
        Kun sieltä tokenin, sain itse päättää menenkö psykiatriselle osastolle hetkeksi huilaamaan, vai lähdenkö kotiin.
        Valitsin osaston joksikin aikaa, en enää muista kuinka kauan silloin olin siellä. Mutta siis kotiinkin olisin päässyt heti itsemurhayrityksen jälkeen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Osastolla tarkkailuaika on vain muutaman päivän, sen jälkeen on päästettävä pois, jos pakkohoidolle ei ole tarvetta.
        Jos joutuu jäämään 1-3 kuukaudeksi, niin sille on ollut joku syy, miksi on joutunut jäämään.

        No psykoosi sairaille aika yleistä on että joutuu jäämään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja jossain vaiheessa menee valheissaan sekaisin, että mitä on valehdellut ja kenelle, ja jää valehtelustaan kiinni.
        Puhuu itsensä niin sanotusti pussiin.
        Kun on rehellinen, ei tarvitse muistaa, mitä on kenellekin sanonut ja missä tilanteessa.
        Valehtelusta jää aina jossain vaiheessa kiinni, ennemmin tai myöhemmin, vaikka luulisi itseään kuinka hyväksi valehtelijaksi.

        En voi jäädä enää kiinni.
        Se on jo eläkkeellä se kelle huijasin.
        Ja minun kohalla on jo hoidot lopetettu vuosia sitte.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No psykoosi sairaille aika yleistä on että joutuu jäämään.

        Yleistä on joo mut aina ei jää vaik tarvetta olisi..


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Yleistä on joo mut aina ei jää vaik tarvetta olisi..

        Niin no, sen päättää ammattilaiset, ei potilas.
        Jos psykiatri katsoo pakkohoidon tarpeelliseksi, niin silloin sinne jäädään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Yleistä on joo mut aina ei jää vaik tarvetta olisi..

        Kyllä ne ammattilaiset osaa kahtoa kenellä on oikiasti tarvetta.
        Ja ne arvioi tarkkaan.Koska osastopaikkoja on vähän.Ja toisekseen osasto hoito on kallista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin no, sen päättää ammattilaiset, ei potilas.
        Jos psykiatri katsoo pakkohoidon tarpeelliseksi, niin silloin sinne jäädään.

        Meinasinkin sitä tapausta missä ei oteta vaikka muut sitä mieltä et tarttis


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä ne ammattilaiset osaa kahtoa kenellä on oikiasti tarvetta.
        Ja ne arvioi tarkkaan.Koska osastopaikkoja on vähän.Ja toisekseen osasto hoito on kallista.

        Virheitä toki sattuu mut eikös harhoissa rautatiellä kulkeva tarttis osastoa jos poliisitkin vie päivystykseen ja silti ei oteta sisään`?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Virheitä toki sattuu mut eikös harhoissa rautatiellä kulkeva tarttis osastoa jos poliisitkin vie päivystykseen ja silti ei oteta sisään`?

        Ongelma voi olla siinä, kun ihminen viedään päivystykseen lääkärin luokse, ja lääkärikin näkee, että hoidon tarvetta olisi, mutta ei ole osastopaikkoja vapaana.
        Se on iso ongelma.
        Ei se ole lääkärillekään aina helppoa sanoa, että joku ei pääse osastolle vaikka pitäisi, jos yksinkertaisesti ei ole tilaa. Sinänsä se ei ole lääkärin vika, jos ei oteta osastohoitoon.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ongelma voi olla siinä, kun ihminen viedään päivystykseen lääkärin luokse, ja lääkärikin näkee, että hoidon tarvetta olisi, mutta ei ole osastopaikkoja vapaana.
        Se on iso ongelma.
        Ei se ole lääkärillekään aina helppoa sanoa, että joku ei pääse osastolle vaikka pitäisi, jos yksinkertaisesti ei ole tilaa. Sinänsä se ei ole lääkärin vika, jos ei oteta osastohoitoon.

        Poliisin kanssa jos viedään niin luulis et paikan sais mut ei vissiin


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Juuri tuota tarkoitin, ettei pakkohoitoon ihan tuosta vaan viedä, siihen tarvitsee olla perusteet. Pelkkä lääkkeiden käytön lopetus ei riitä syyksi.

        "Pelkkä lääkkeiden käytön lopetus ei riitä syyksi."

        Itse asiassa riittää.
        Kun se katotaan sairauden pahenemisen riskiksi.
        Se on kirjoitettu pakkohoidon kriteeriksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Poliisin kanssa jos viedään niin luulis et paikan sais mut ei vissiin

        No kun ei saanut paikkaa,Miten siinä sitte kävi?Huononiko sen vointi ja tilanne huonommaksi?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Pelkkä lääkkeiden käytön lopetus ei riitä syyksi."

        Itse asiassa riittää.
        Kun se katotaan sairauden pahenemisen riskiksi.
        Se on kirjoitettu pakkohoidon kriteeriksi.

        🧠 1. Lääkkeiden lopettaminen itsenäisesti

        Jos lopettaa lääkkeet omalla päätöksellä (esim. masennus-, ahdistus- tai psykoosilääkkeet), lääkärit eivät automaattisesti määrää ketään pakkohoitoon. Moni lopettaa lääkkeet itse, vaikka se ei ole suositeltavaa.
        Mutta jos lopettaminen aiheuttaa vakavia oireita – esimerkiksi sekavuutta, psykoottisuutta, itsetuhoisuutta tai vaaraa itselle tai muille – silloin tilanne voi muuttua.

        ⚕️ 2. Milloin voi joutua pakkohoitoon (Mielenterveyslaki Suomessa)

        Pakkohoitoon (eli psykiatriseen tahdosta riippumattomaan hoitoon) voidaan määrätä vain, jos kaikki seuraavat ehdot täyttyvät:

        Henkilöllä on mielisairaus (esim. vakava psykoosi, mania, vaikea masennus psykoottisin oirein).

        Hän tarvitsee hoitoa välittömästi terveytensä tai turvallisuutensa vuoksi tai koska hän voi aiheuttaa vakavaa vaaraa muille.

        Hän ei suostu vapaaehtoiseen hoitoon.

        Pelkkä lääkkeiden lopettaminen ei siis riitä syyksi, mutta jos se johtaa siihen, että ihminen alkaa käyttäytyä vaarallisesti, sekavasti tai ei kykene huolehtimaan itsestään, silloin lääkäri voi harkita tahdosta riippumatonta hoitoa.

        💬 3. Mitä kannattaa tehdä, jos mietit lääkkeiden lopettamista

        Jos olet miettimässä lääkkeiden lopettamista, on tärkeää puhua siitä lääkärin tai hoitajan kanssa ensin.

        Monet lääkkeet (erityisesti mielialalääkkeet, unilääkkeet, psykoosilääkkeet) pitää titrailla alas vähitellen.

        Yhtäkkiä lopettaminen voi aiheuttaa vieroitusoireita, unettomuutta, ahdistusta, jopa psykoottisia oireita.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Pelkkä lääkkeiden käytön lopetus ei riitä syyksi."

        Itse asiassa riittää.
        Kun se katotaan sairauden pahenemisen riskiksi.
        Se on kirjoitettu pakkohoidon kriteeriksi.

        Periaatteessa joo mut käytännössä ei. Mun kaveri lopetti lääkkeet ite, eikä joutunu pakkohoitoon. Vasta 2kk päästä kun oireili joutui. Oireiden takia siis, ei lopettamisen (tosin oireet tuli kun lopetti)

        Tahdosta riippumaton avohoito (eli “määrätty avohoito”) on Suomessa hyvin harvinainen mut vissiin tällanenkin olemassa-> voi joutua osastolle siis jos lopettaa


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Periaatteessa joo mut käytännössä ei. Mun kaveri lopetti lääkkeet ite, eikä joutunu pakkohoitoon. Vasta 2kk päästä kun oireili joutui. Oireiden takia siis, ei lopettamisen (tosin oireet tuli kun lopetti)

        Tahdosta riippumaton avohoito (eli “määrätty avohoito”) on Suomessa hyvin harvinainen mut vissiin tällanenkin olemassa-> voi joutua osastolle siis jos lopettaa

        Anteeksi, taisi muuten olla vanhassa laissa, uudessa ei


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Periaatteessa joo mut käytännössä ei. Mun kaveri lopetti lääkkeet ite, eikä joutunu pakkohoitoon. Vasta 2kk päästä kun oireili joutui. Oireiden takia siis, ei lopettamisen (tosin oireet tuli kun lopetti)

        Tahdosta riippumaton avohoito (eli “määrätty avohoito”) on Suomessa hyvin harvinainen mut vissiin tällanenkin olemassa-> voi joutua osastolle siis jos lopettaa

        "Tahdosta riippumaton avohoito (eli “määrätty avohoito”) on Suomessa hyvin harvinainen mut vissiin tällanenkin olemassa-> voi joutua osastolle siis jos lopettaa"

        Ei todellakaan ole harvinainen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onko tilanne sitte muuttunut viimesen 10vuoden aikana?

        2015vuonna jouduin niin n2kk yhteen menoon että pääsin edes käymään lomilla.

        Se miten pitkään se M1 keikka kestää riippuu ihan puhtaasti siitä, että miten tillintallin on sinne mennessään, eikä niinkään siitä että onko tillintallin vuonna 15 vai 25


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Huijaus silloin aikoinaan koski kyllä ihan muuta kuin parantumista.
        Puhut ihan omia mielikuvitelmia.
        Huijaus siitä yhestä kerrasta ei kasvanut kyllä valitettavastin tipankaan vertaa.

        Siinä taisi joku ihan mainita, että siinä ei puhuta pelkästään sinusta.

        Ylipäätään se, että joutuu anonyymifoorumilla esittämään muunneltua totuutta, niin kertoo omaa karua kieltään siitä, että pystyykö sitä vastuuta ottamaan omasta sairaudestaan ja paranemisestaan.

        Vastaus valehtelijan kohdalla on selvä ei.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Tahdosta riippumaton avohoito (eli “määrätty avohoito”) on Suomessa hyvin harvinainen mut vissiin tällanenkin olemassa-> voi joutua osastolle siis jos lopettaa"

        Ei todellakaan ole harvinainen.

        Tota ei onään laissa vuoden 2023 jälkeen eli avohoito aina vapaaehtoista


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Siinä taisi joku ihan mainita, että siinä ei puhuta pelkästään sinusta.

        Ylipäätään se, että joutuu anonyymifoorumilla esittämään muunneltua totuutta, niin kertoo omaa karua kieltään siitä, että pystyykö sitä vastuuta ottamaan omasta sairaudestaan ja paranemisestaan.

        Vastaus valehtelijan kohdalla on selvä ei.

        Eihän kukaan parane.
        Minun tila on pysynyt hyvin remissiossa jo vuosia.
        Ja ei välttämättä olisi jos en olisi huijannut.
        Kyllä sitä huijauksesta huolimatta pystyy ottaa vastuuta omasta voinnista ja jaksamisesta.Miksi ei?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Pelkkä lääkkeiden käytön lopetus ei riitä syyksi."

        Itse asiassa riittää.
        Kun se katotaan sairauden pahenemisen riskiksi.
        Se on kirjoitettu pakkohoidon kriteeriksi.

        Se liittyy kriteerien kohtaan " muu hoito on riittämätön ".
        Mutta olisihan se ensin todennettava, aiheuttaako lääkityksen lopetus sairauden pahenemista vai ei.
        Voidaanko ihmistä päästää koskaan ulos sairaalasta, jos on epäilys, ettei hän käyttäisi lääkkeitä kotioloissa ? Ja luultaisiin, että sairaus pahenisi ilman lääkitystä.
        Nykyaikana ei taida olla kukaan psykiatrisessa sairaalassa koko ikäänsä, loppuelämäänsä. Oikeuspsykiatrinen sairaalahoito voi olla poikkeus, siellä saattaa joutua olemaan pitkään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se miten pitkään se M1 keikka kestää riippuu ihan puhtaasti siitä, että miten tillintallin on sinne mennessään, eikä niinkään siitä että onko tillintallin vuonna 15 vai 25

        M1 on tarkkailulähete.
        Jos tarkkailun jälkeen laitetaan pakkohoitoon, siinä vaiheessa taidetaan tehdä M3 päätös.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eihän kukaan parane.
        Minun tila on pysynyt hyvin remissiossa jo vuosia.
        Ja ei välttämättä olisi jos en olisi huijannut.
        Kyllä sitä huijauksesta huolimatta pystyy ottaa vastuuta omasta voinnista ja jaksamisesta.Miksi ei?

        Kyllä myös psyykkisestä sairaudesta voi parantua.
        Jopa skitsofreniasta voi parantua, vaikkakin parantumisprosentti on aika pieni.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se liittyy kriteerien kohtaan " muu hoito on riittämätön ".
        Mutta olisihan se ensin todennettava, aiheuttaako lääkityksen lopetus sairauden pahenemista vai ei.
        Voidaanko ihmistä päästää koskaan ulos sairaalasta, jos on epäilys, ettei hän käyttäisi lääkkeitä kotioloissa ? Ja luultaisiin, että sairaus pahenisi ilman lääkitystä.
        Nykyaikana ei taida olla kukaan psykiatrisessa sairaalassa koko ikäänsä, loppuelämäänsä. Oikeuspsykiatrinen sairaalahoito voi olla poikkeus, siellä saattaa joutua olemaan pitkään.

        Avohoidon ja lääkkeet voi lopettaa. Kotiin ei saa mennä kuka vaan ja pelkkä epäilys tuskinpa riittää polisiin saamiseen avuksi. Eikä ilman näkemistä voi tehdä pakkohoitoa. Eli pelkkä lopettaminen tuskinpa riittää


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä myös psyykkisestä sairaudesta voi parantua.
        Jopa skitsofreniasta voi parantua, vaikkakin parantumisprosentti on aika pieni.

        Mitä pienempi % sitä todennököisempää on oikeasti, ettei skitsofreniaa ollutkaan ikinä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se liittyy kriteerien kohtaan " muu hoito on riittämätön ".
        Mutta olisihan se ensin todennettava, aiheuttaako lääkityksen lopetus sairauden pahenemista vai ei.
        Voidaanko ihmistä päästää koskaan ulos sairaalasta, jos on epäilys, ettei hän käyttäisi lääkkeitä kotioloissa ? Ja luultaisiin, että sairaus pahenisi ilman lääkitystä.
        Nykyaikana ei taida olla kukaan psykiatrisessa sairaalassa koko ikäänsä, loppuelämäänsä. Oikeuspsykiatrinen sairaalahoito voi olla poikkeus, siellä saattaa joutua olemaan pitkään.

        Ei varmaankaan sairaalassa enää pidetä loppuelämää.
        Mutta kuntoutuskoti tyyppisessä laitoksessa osa viettää lopunelämän missä valvotaan lääkityksen käyttämistä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei varmaankaan sairaalassa enää pidetä loppuelämää.
        Mutta kuntoutuskoti tyyppisessä laitoksessa osa viettää lopunelämän missä valvotaan lääkityksen käyttämistä.

        Mutta kuntoutuskodit yms on eri asia kuin pakko.. Osa taas avossa ilman mitään tollasta missä ei valvota


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mutta kuntoutuskodit yms on eri asia kuin pakko.. Osa taas avossa ilman mitään tollasta missä ei valvota

        Kyllä joitakin lääkityksiä verikokein valvotaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Periaatteessa joo mut käytännössä ei. Mun kaveri lopetti lääkkeet ite, eikä joutunu pakkohoitoon. Vasta 2kk päästä kun oireili joutui. Oireiden takia siis, ei lopettamisen (tosin oireet tuli kun lopetti)

        Tahdosta riippumaton avohoito (eli “määrätty avohoito”) on Suomessa hyvin harvinainen mut vissiin tällanenkin olemassa-> voi joutua osastolle siis jos lopettaa

        No se on silloin pakkohoito.
        Minullakin on kaksi tuttua, jotka lopetti lääkityksensä, eikä mennyt kuin kuukausi, kaksi, kun jo sellaisessa psykoosissa, että pakkohoitoon päätyivät.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Avohoidon ja lääkkeet voi lopettaa. Kotiin ei saa mennä kuka vaan ja pelkkä epäilys tuskinpa riittää polisiin saamiseen avuksi. Eikä ilman näkemistä voi tehdä pakkohoitoa. Eli pelkkä lopettaminen tuskinpa riittää

        Jos sairas, esim. psykoosissa oleva ihminen vaikkapa puhelimessa ( esim. hoitotahon kanssa, tai omaisen, tms. ) uhkaa tehdä itselleen jotain vakavaa, tai jollekin muulle, niin silloin lääkäri pystyy tekemään kenties ihan tarkkailupäätöksen, että ihminen on haettava kotoa hoitoon, jopa poliisin avustuksella, jos ei muuten onnistu.
        Ensin saattaa hakemaan mennä pelkkä ambulanssi, mutta tarvittaessa ensihoitajat voivat joutua kutsumaan poliisin avuksi.
        Kyllä näitä tilanteita silloin tällöin sattuu, ikävä kyllä.
        Sama jos pakkohoidosta karkaa, saatetaan tulla hakemaan kotoa takaisin osastolle. Vapaaehtoisesta osastohoidosta jos lähtee, silloin ei tulla hakemaan takaisin, jos sille ei ole mitään erityistarvetta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mutta kuntoutuskodit yms on eri asia kuin pakko.. Osa taas avossa ilman mitään tollasta missä ei valvota

        Kuntoutuskodistakin voidaan ihminen lähettää osastohoitoon, jos hän jättää lääkkeet ottamatta ja menee huonoon kuntoon.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No se on silloin pakkohoito.
        Minullakin on kaksi tuttua, jotka lopetti lääkityksensä, eikä mennyt kuin kuukausi, kaksi, kun jo sellaisessa psykoosissa, että pakkohoitoon päätyivät.

        Pakkohoito joo, mut lääkkeiden lopetus ei ollut syyy vaan se mitä siitä seurasi kun lopetti.
        Ei niitä kukaan tullu hakemaan kotoa kun ne lopetti vaan


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos sairas, esim. psykoosissa oleva ihminen vaikkapa puhelimessa ( esim. hoitotahon kanssa, tai omaisen, tms. ) uhkaa tehdä itselleen jotain vakavaa, tai jollekin muulle, niin silloin lääkäri pystyy tekemään kenties ihan tarkkailupäätöksen, että ihminen on haettava kotoa hoitoon, jopa poliisin avustuksella, jos ei muuten onnistu.
        Ensin saattaa hakemaan mennä pelkkä ambulanssi, mutta tarvittaessa ensihoitajat voivat joutua kutsumaan poliisin avuksi.
        Kyllä näitä tilanteita silloin tällöin sattuu, ikävä kyllä.
        Sama jos pakkohoidosta karkaa, saatetaan tulla hakemaan kotoa takaisin osastolle. Vapaaehtoisesta osastohoidosta jos lähtee, silloin ei tulla hakemaan takaisin, jos sille ei ole mitään erityistarvetta.

        Varmasti jos syytä epäillä tällöin. Mut pelkkä lääkkeiden lopetus ei riitä pakkohoitoon. Yleensä taustalla muutakin


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä joitakin lääkityksiä verikokein valvotaan.

        Verikoe valvoo vaan veriarvoja. Mut ne ei pakota ottamaan. Jos lopetat lääkkeet niin ei oo kokeitakana


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ongelma voi olla siinä, kun ihminen viedään päivystykseen lääkärin luokse, ja lääkärikin näkee, että hoidon tarvetta olisi, mutta ei ole osastopaikkoja vapaana.
        Se on iso ongelma.
        Ei se ole lääkärillekään aina helppoa sanoa, että joku ei pääse osastolle vaikka pitäisi, jos yksinkertaisesti ei ole tilaa. Sinänsä se ei ole lääkärin vika, jos ei oteta osastohoitoon.

        Toinen iso ongelma on se, että ihmiset jotka muuten on selkeästi tillintallin, niin yhtäkkiä saavat skarpattua sen varttitunnin kun lääkäri heitä tutkii. Sitten kun päästään lääkäristä niin sama villi hulabaloo jatkuu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pakkohoito joo, mut lääkkeiden lopetus ei ollut syyy vaan se mitä siitä seurasi kun lopetti.
        Ei niitä kukaan tullu hakemaan kotoa kun ne lopetti vaan

        Juuri näin. Jos alkaa oireilemaan uudelleen, kun on lopettanut lääkityksen, saattaa joutua pakkohoitoon. Hoitoon ei joudu, jos psyykkinen terveys pysyy hyvänä.
        Itse kun lopetin vuosia sitten lääkkeet, ja kerroin psykiatrille vasta jälkeenpäin käynnin yhteydessä, hän sanoi alkuun " no jos avohoito ei riitä.." ja jätti lauseen kesken.
        Keskustelimme pitkään, enkä joutunut hoitoon. Psykiatri oli kirjannut, " pakkohoidon kriteerit eivät käynnin aikana täyttyneet " .


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Toinen iso ongelma on se, että ihmiset jotka muuten on selkeästi tillintallin, niin yhtäkkiä saavat skarpattua sen varttitunnin kun lääkäri heitä tutkii. Sitten kun päästään lääkäristä niin sama villi hulabaloo jatkuu.

        Eivät kaikki pysty skarppaamaan, aika äkkiä lääkäri huomaa missä mennään.
        Etenkin jos psykiatrin luokse päätyy. Yleislääkärit on erikseen.
        Tosin itselläni tuli kerran erimielisyyksiä yleislääkärin kanssa, hän väitti kirjauksissaan, että minulla oli mahdollisesti alkava psykoosi.
        Menin oma-aloitteisesti käymään päivystyksellisesti psykiatrin juttusilla, eikä ollut mitään psykoosiin viittaavaa.
        Yleislääkärillä oli asenneongelma, emme tulleet toimeen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eivät kaikki pysty skarppaamaan, aika äkkiä lääkäri huomaa missä mennään.
        Etenkin jos psykiatrin luokse päätyy. Yleislääkärit on erikseen.
        Tosin itselläni tuli kerran erimielisyyksiä yleislääkärin kanssa, hän väitti kirjauksissaan, että minulla oli mahdollisesti alkava psykoosi.
        Menin oma-aloitteisesti käymään päivystyksellisesti psykiatrin juttusilla, eikä ollut mitään psykoosiin viittaavaa.
        Yleislääkärillä oli asenneongelma, emme tulleet toimeen.

        Mulla on omassa 6v kirjauksessa Kellokosken lääkärin kirjauksena et oon paranoidi skitsofreenikko kun en syömishäiriön takia halunnu syödä ja äänet käski olla syömättä? En sit tiedä miten anoreksia (ok skitsofrenia mulla oli virallisesit, erilaistumaton) tohon liittyy. Koska en ikinä ite sanonu mitään tohon viittavaa. Vaan etten voi syödä koska se ahdistaa. Kyseinen lääkäri vissiin halus vaan syyn lepositeisiin ja veti päästä jtn.

        Et osaa ne psykiatritkin


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mulla on omassa 6v kirjauksessa Kellokosken lääkärin kirjauksena et oon paranoidi skitsofreenikko kun en syömishäiriön takia halunnu syödä ja äänet käski olla syömättä? En sit tiedä miten anoreksia (ok skitsofrenia mulla oli virallisesit, erilaistumaton) tohon liittyy. Koska en ikinä ite sanonu mitään tohon viittavaa. Vaan etten voi syödä koska se ahdistaa. Kyseinen lääkäri vissiin halus vaan syyn lepositeisiin ja veti päästä jtn.

        Et osaa ne psykiatritkin

        Ikävää sanoa näin, mutta usein on tuntunut, että psykiatrialla on kova tarve tehdä diagnoosi kaikista ongelmista ja vaivoista, oireista. Vaikka kaikkea ei tarvitsisikaan diagnosoida.
        Ihmisen psyykekin vaihtelee vuosien varrella, elinolosuhteiden ja elämäntilanteiden mukaan voi olla joskus isompaakin vaihtelua, joka voi kuitenkin olla ohimenevää.
        Ja diagnoosit jää kuitenkin näkyviin vuosikausiksi, jopa loppuelämäksi. Nekin pitäisi silloin tällöin tarkistaa, pitääkö enää paikkaansa, kun aikaa on kulunut, ja elämäntilanteet tosiaan muuttuu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Verikoe valvoo vaan veriarvoja. Mut ne ei pakota ottamaan. Jos lopetat lääkkeet niin ei oo kokeitakana

        Ei ne pakota.
        Mutta kuntoutustuki tai eläke menee siinä samalla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei ne pakota.
        Mutta kuntoutustuki tai eläke menee siinä samalla.

        Tiedän pari jotka ei käy avossa vaikka diagnoosi ja niillä on eläke edelleen. Toki mitään koulutusta ei ole eli ei ne töitäkään saisi. Näin sivusta.

        Ite taas haluan eroon tosta koulun jälkeen :D Mut eläkkeen turvin kiva opiskella kerta saan


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei ne pakota.
        Mutta kuntoutustuki tai eläke menee siinä samalla.

        Ei kuntotustukea voi ottaa pois ihmiseltä joka haluaa kuntoutua.

        Mutta sitten tietysti jos väittää että vain muissa kuin itsessä on vikaa, niin silloinhan ei tietenkään sellasita tarvitse.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei kuntotustukea voi ottaa pois ihmiseltä joka haluaa kuntoutua.

        Mutta sitten tietysti jos väittää että vain muissa kuin itsessä on vikaa, niin silloinhan ei tietenkään sellasita tarvitse.

        No noi pari jotka tiedän ei halua kuntoutua. Eläke tosiaan on. Mut kun ei oo koulutusta ja ikää melkein 30v ja skitsofrenia diagnoosi niin siihen ei kosketa vaikkei olisi mitään hoitosuhdetta


    • Anonyymi

      Itse uskon vakaasti siihen, että ihminen omien läheisten ja hyvän tukiverkoston avulla selviytyy kaikista kriiseistä, ja ongelmista, mitä ikinä hänellä onkaan.

      En saanut mt-puolelta koskaan sitä tukea ja apua, jota olisin tarvinnut.

      Voin paremmin ilman mt-puolen "hoitoa" ja lääkkeitä.

      • Anonyymi

        Niin, jokainen tyylillään.
        Toiselle on hyvää joku muu apu kuin ammatillinen hoito, jollekin taas juuri se ammattiapu.
        Koskaan ei voi sanoa, " kun minulle auttoi tämä ja tuo, niin kyllä se auttaa sinullekin ".
        Olemme yksilöitä, ja näin ollen yksilöllisiä.


      • Anonyymi

        Edellisestä unohtui mainita, että uskon vakaasti siihenkin, että meillä jokaisella on enemmän kapasiteettia selviytyä ihan mistä vain. Kunhan vain näkee ja tiedostaa, että mistä ne omat oireet voivat johtua.

        Edellisestä kommenttia ei pidä tulkita väärin, tämä ei tarkoitettu minään moitteena, eikä haukkumisena psykiatriaa, alalla olevia, tai heidän hoitolinjauksiaan kohtaan. Pidän vain heidän näkökulmaansa ja keskittymistään tiettyihin asioihin liian kapea-alaisina. Siellä ei oteta välttämättä jokaisen kohdalla huomioon mm. aiemmin tapahtuneiden asioiden, traumojen, elämäntilanteiden ja olosuhteiden osuutta ja roolia mt-oireiden kohdalla. Jos asioita tarkasteltaisiin ja huomioitaisiin asioita laajemmin, eikä se olisi vain diagnoosi ja lääkekeskeistä, se hoitokin ja apua voisi olla parempaa, jopa tehokkaampaa ja toimivampaa. Se ei vain toimi jokaisen kohdalla. Joitakin ne eivät ole välttämättä auttaneet toivotulla tavalla, tai lisänneet elämänlaatua. Haitat, mm. lääkkeiden osalta saattoivat aiheuttaa lisäsairauksia, tai aiheuttaa extrapsyramidaalioireita. Viimeisten yli 20 vuoden aikana ja vielä nykyäänkin hoito ja ne fokukset ovat lähinnä vain ja liian diagnoosi ja lääkekeskeisiä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Edellisestä unohtui mainita, että uskon vakaasti siihenkin, että meillä jokaisella on enemmän kapasiteettia selviytyä ihan mistä vain. Kunhan vain näkee ja tiedostaa, että mistä ne omat oireet voivat johtua.

        Edellisestä kommenttia ei pidä tulkita väärin, tämä ei tarkoitettu minään moitteena, eikä haukkumisena psykiatriaa, alalla olevia, tai heidän hoitolinjauksiaan kohtaan. Pidän vain heidän näkökulmaansa ja keskittymistään tiettyihin asioihin liian kapea-alaisina. Siellä ei oteta välttämättä jokaisen kohdalla huomioon mm. aiemmin tapahtuneiden asioiden, traumojen, elämäntilanteiden ja olosuhteiden osuutta ja roolia mt-oireiden kohdalla. Jos asioita tarkasteltaisiin ja huomioitaisiin asioita laajemmin, eikä se olisi vain diagnoosi ja lääkekeskeistä, se hoitokin ja apua voisi olla parempaa, jopa tehokkaampaa ja toimivampaa. Se ei vain toimi jokaisen kohdalla. Joitakin ne eivät ole välttämättä auttaneet toivotulla tavalla, tai lisänneet elämänlaatua. Haitat, mm. lääkkeiden osalta saattoivat aiheuttaa lisäsairauksia, tai aiheuttaa extrapsyramidaalioireita. Viimeisten yli 20 vuoden aikana ja vielä nykyäänkin hoito ja ne fokukset ovat lähinnä vain ja liian diagnoosi ja lääkekeskeisiä.

        Korjaus tekstiin: lääkkeet ovat voineet joidenkin kohdalla vain pahentaa joko somaattista, tai henkistä vointia ja olotilaa, aiheuttaneet lisäsairauksia ja tai aiheuttaa elämää haittaavia extrapyramidaalioireita. Näitä asioita ei voi minun mielestäni sivuuttaa, ja jättää huomiotta.


      • Anonyymi

        Vaikka hyvät tukiverkostot auttavat ihmistä todella paljon, niin käypä niinkin päin että todella sairas ihminen pystyy sairastuttamaan muut ihmiset ympäriltään. Eihän meillä olisi mitään monisukupolvisia ketjuja jos näin ei tapahtuisi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vaikka hyvät tukiverkostot auttavat ihmistä todella paljon, niin käypä niinkin päin että todella sairas ihminen pystyy sairastuttamaan muut ihmiset ympäriltään. Eihän meillä olisi mitään monisukupolvisia ketjuja jos näin ei tapahtuisi.

        Mielisairaus ei ole mikään kulkutauti/tarttuva tauti.Kyllä täälä on taas typerää ajateltu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mielisairaus ei ole mikään kulkutauti/tarttuva tauti.Kyllä täälä on taas typerää ajateltu.

        Ei se ole kulkutauti, eikä tarttuva.
        Mutta sen takia sanotaan, että omaiset tai läheisetkin voivat sairastua, koska onhan henkisesti sairaan ihmisen sairaudella ja oireilulla suuri vaikutus esim. oman perheen hyvinvointiin.
        Siinä voi aivan hyvin alkaa, joskus alkaakin, muutkin perheenjäsenet, omaiset oireilemaan.
        On henkisesti raskasta vaikkapa elää saman katon alla pahasti oireilevan mt-ongelmaisen kanssa.
        Asiassa ei ole mitään typerää ajattelua.
        Ehkäpä sinulla, edellinen kommentoija, ei ole omakohtaista kokemusta asiasta ?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mielisairaus ei ole mikään kulkutauti/tarttuva tauti.Kyllä täälä on taas typerää ajateltu.

        Siinähän sitä riittää ihmettelemistä, että miten tauti joka ei voi tarttua leviää kuin kulovalkea?

        Siitä vähän sitä typerää ajattelua.
        https://www.duodecimlehti.fi/xmedia/duo/duo98270.pdf


    • Anonyymi

      Onko potilaan vangitseminen suljetulle osastolle, kemiallinen kiduttaminen "lääkkeillä" ja asteittain etenevä koko potilaan elämään nivoutuva kontrolli oikeasti jotain laadukasta hoitoa?

      Jos psykiatria oikeasti auttaisi ihmisiä, kukaan potilas ei haluaisi pois systeemistä ja ihmiset suorastaan kilpaa jonottaisi saadakseen edellä mainittua apua.

      Jostain syystä kuitenkin psykiatrian pitää pakottaa potilaat omaan systeemiinsä. Aikamoinen ristiriita.

      • Anonyymi

        RIippuu sairaudestakin ja ongelmista. Kaikki ei oo samanlaisia. Sillä on ero ootko trauma/masennuspotilas vai skitsofreniaa yms sairastava


      • Anonyymi

        Se, mitä sinä sanot vangitsemiseksi, on valitettavasti joskus pakkotoimi, kun ihminen on niin sekaisin, että hän olisi suurella todennäköisyydellä vaaraksi itselleen tai muille.
        En osaa itse millään tavalla verrata psykiatrista hoitoa kidutukseen, vaikka siellä epäkohtia onkin. Käsitän kidutuksen rankkana tapahtumana, joka liittyy sotiin ja hulluihin, psykoottisiin väkivaltatapauksiin. Jokainen toki ajattelee omalla tavallaan, sekin täytyy hyväksyä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Se, mitä sinä sanot vangitsemiseksi, on valitettavasti joskus pakkotoimi, kun ihminen on niin sekaisin, että hän olisi suurella todennäköisyydellä vaaraksi itselleen tai muille.
        En osaa itse millään tavalla verrata psykiatrista hoitoa kidutukseen, vaikka siellä epäkohtia onkin. Käsitän kidutuksen rankkana tapahtumana, joka liittyy sotiin ja hulluihin, psykoottisiin väkivaltatapauksiin. Jokainen toki ajattelee omalla tavallaan, sekin täytyy hyväksyä.

        Potilas voi tuntea lepositeet kidutuksena tosin


      • Anonyymi

        Ongelma ei ole se, etteikö tiedettäisi että pakkokeinot ovat maailman huonoimmat tai tehottomimmat, hoitaa ihmistä kuntoon, silloin kun ihminen ei itse halua. Se on niin yleistä tietoa, että jopa sinä tunnut sisäistävän sen.

        Ongelma on siinä, ettei sinullakaan ole tyhjentävää ideaa siitä, että miten nämä sairaudentunnottomat ihmiset saataisiin omaehtoisesti menemään vaikka sinne keroputaan malliin, missä kaikki kuulostaa niin paljon hienommalta, paremmalta, ja vapaaehtoisemmalta kuin "kiduttaminen lääkkeillä."

        Hoidon tarkoitus ei myöskään missään tapauksessa ole haalia ihmisiä systeemiin laitostumaan, vaikkapa sen takia, että ollaan niin änkyrävänkyröitä, ettei pärjätä normaaleissa sosiaalisissa suhteissa. Vaan sieltä pitää olla se halu ulos, ns. normaaliin elämään.

        Hoidon näkökulmasta se hoito toimii ihan loogisesti, vaikka se ei kaikkia pysty parantamaan, ja ne logiikan ristiriidat löytyy lähinnä niiden ihmisten päistä jotka ei oikein pysty hyväksymään sitä, että miksi siihen loogiseen hoidon maailmaan päätyvät.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ongelma ei ole se, etteikö tiedettäisi että pakkokeinot ovat maailman huonoimmat tai tehottomimmat, hoitaa ihmistä kuntoon, silloin kun ihminen ei itse halua. Se on niin yleistä tietoa, että jopa sinä tunnut sisäistävän sen.

        Ongelma on siinä, ettei sinullakaan ole tyhjentävää ideaa siitä, että miten nämä sairaudentunnottomat ihmiset saataisiin omaehtoisesti menemään vaikka sinne keroputaan malliin, missä kaikki kuulostaa niin paljon hienommalta, paremmalta, ja vapaaehtoisemmalta kuin "kiduttaminen lääkkeillä."

        Hoidon tarkoitus ei myöskään missään tapauksessa ole haalia ihmisiä systeemiin laitostumaan, vaikkapa sen takia, että ollaan niin änkyrävänkyröitä, ettei pärjätä normaaleissa sosiaalisissa suhteissa. Vaan sieltä pitää olla se halu ulos, ns. normaaliin elämään.

        Hoidon näkökulmasta se hoito toimii ihan loogisesti, vaikka se ei kaikkia pysty parantamaan, ja ne logiikan ristiriidat löytyy lähinnä niiden ihmisten päistä jotka ei oikein pysty hyväksymään sitä, että miksi siihen loogiseen hoidon maailmaan päätyvät.

        Keroputaan mallikaan ei taida olla täysin lääkkeetön ?
        Olen itse sitä mieltä, että on paljon ihmisestä/potilaasta itsestään kiinni, onnistuuko se toipuminen vai ei. Hoitopaikalla ei siihen mahdottoman suurta vaikutusta ole. Ammattilaisia sairaaloissa on työtään tekemässä, toki heissäkin eroja on jopa ihan osaston sisälläkin. Avohoidon puolellakin osaavia ammattilaisia.
        On eri asia, ottaako hoidon vastaan, vai " taisteleeko " kaikkea vastaan, hoitosysteemiä ym.
        Omalla kohdallani on tullut asioita ajateltua syvemmin vasta siinä vaiheessa, kun toipuminen alkoi tapahtumaan, sairastaessani pahimmillani en osannut ajatella mitään, en ottaa vastuuta itsestäni, en yhtään mitään.
        Tavallaan aika ikävääkin, että usein " silmät aukeaa " vasta jälkeenpäin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Keroputaan mallikaan ei taida olla täysin lääkkeetön ?
        Olen itse sitä mieltä, että on paljon ihmisestä/potilaasta itsestään kiinni, onnistuuko se toipuminen vai ei. Hoitopaikalla ei siihen mahdottoman suurta vaikutusta ole. Ammattilaisia sairaaloissa on työtään tekemässä, toki heissäkin eroja on jopa ihan osaston sisälläkin. Avohoidon puolellakin osaavia ammattilaisia.
        On eri asia, ottaako hoidon vastaan, vai " taisteleeko " kaikkea vastaan, hoitosysteemiä ym.
        Omalla kohdallani on tullut asioita ajateltua syvemmin vasta siinä vaiheessa, kun toipuminen alkoi tapahtumaan, sairastaessani pahimmillani en osannut ajatella mitään, en ottaa vastuuta itsestäni, en yhtään mitään.
        Tavallaan aika ikävääkin, että usein " silmät aukeaa " vasta jälkeenpäin.

        Hoitovastainen/Sairaudentunnoton ei koe omaavan ongelmia eikä siis halua apua/hoitoa. Niitä on vaikea auttaa.

        Mut toinen on sit ne jotka hakee apua ja ei saa resurssien takia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Potilas voi tuntea lepositeet kidutuksena tosin

        Itse kun joitain kertoja jouduin lepositeisiin, tunsin siinä maatessani turvallisuuden tunnetta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Itse kun joitain kertoja jouduin lepositeisiin, tunsin siinä maatessani turvallisuuden tunnetta.

        Mä en. Tosin sillä on tietty väliä minkä ikänen oot jne. Mulle se oli kidutusta


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hoitovastainen/Sairaudentunnoton ei koe omaavan ongelmia eikä siis halua apua/hoitoa. Niitä on vaikea auttaa.

        Mut toinen on sit ne jotka hakee apua ja ei saa resurssien takia.

        Tuohan se nykyään on se isoin ongelma, että hoitoon on vaikea päästä.
        Monet kyllä haluaisivat, sehän tiedetään kyllä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuohan se nykyään on se isoin ongelma, että hoitoon on vaikea päästä.
        Monet kyllä haluaisivat, sehän tiedetään kyllä.

        Joskus kuullut että ne jotka haluavat hoitoa,Ei ole kuulemma oikiasti sen tarpeessa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Potilas voi tuntea lepositeet kidutuksena tosin

        No kun tätä foorumia lukee, niin tulee ajoittain mieleen että houreinen potilas kokee koko maailman kidutuksena, kun se ei pompikkaan hänen mielen mukaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No kun tätä foorumia lukee, niin tulee ajoittain mieleen että houreinen potilas kokee koko maailman kidutuksena, kun se ei pompikkaan hänen mielen mukaan.

        Tottakai. Mut osalle se on


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hoitovastainen/Sairaudentunnoton ei koe omaavan ongelmia eikä siis halua apua/hoitoa. Niitä on vaikea auttaa.

        Mut toinen on sit ne jotka hakee apua ja ei saa resurssien takia.

        Onhan se tragikoomista että kaikki sairaudentunnottomat vie kaikki resurssit.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Onhan se tragikoomista että kaikki sairaudentunnottomat vie kaikki resurssit.

        Ihminen saa itse päättää, mitä tuntee.

        Eihän ihmistä voi pakottaa esimerkiksi tuntemaan rakkauttakaan, jos ei jotain ihmistä rakasta


        Miksi sitten psykiatria pakottaa ihmiset "sairaudentuntoiseksi"?

        Mikä hyöty ihmiselle tästä pakottamisesta on?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mä en. Tosin sillä on tietty väliä minkä ikänen oot jne. Mulle se oli kidutusta

        Ekan kerran olin lepositeissä joskus parikymppisenä, myöhemmin olin pari kertaa vielä kolmekymppisenä. Siitäkin tosin jo aikaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Joskus kuullut että ne jotka haluavat hoitoa,Ei ole kuulemma oikiasti sen tarpeessa.

        Kyllä monet hoitoa itselleen haluavat ovat myös sen tarpeessa.
        Kuulopuheet on kuulopuheita. Toki voi olla totta sekin, että on joitain, jotka eivät tarvitsisi hoitoa, mutta harva sinne kai hakeutuu, jos ei tarvitse.
        En tunne itse ainakaan ketään, joka olisi ihan huvikseen hakeutunut hoitoon.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihminen saa itse päättää, mitä tuntee.

        Eihän ihmistä voi pakottaa esimerkiksi tuntemaan rakkauttakaan, jos ei jotain ihmistä rakasta


        Miksi sitten psykiatria pakottaa ihmiset "sairaudentuntoiseksi"?

        Mikä hyöty ihmiselle tästä pakottamisesta on?

        Sairaudentunnolla ilmeisesti tarkoitetaan sitä, että ihminen ymmärtää olevansa sairas.
        Ja silloin kun hän sen itse ymmärtää, on häntä helpompi hoitaakin, koska yleensä sairas haluaa toipua tai parantua.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ekan kerran olin lepositeissä joskus parikymppisenä, myöhemmin olin pari kertaa vielä kolmekymppisenä. Siitäkin tosin jo aikaa.

        Minä 13v ekan kerran. Ehkä siks koin eritavalla


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sairaudentunnolla ilmeisesti tarkoitetaan sitä, että ihminen ymmärtää olevansa sairas.
        Ja silloin kun hän sen itse ymmärtää, on häntä helpompi hoitaakin, koska yleensä sairas haluaa toipua tai parantua.

        Ei kaikki halua toipua tai parantua.
        Kun ei töihin halua,Vaan eläkkeelle.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei kaikki halua toipua tai parantua.
        Kun ei töihin halua,Vaan eläkkeelle.

        Eipä sillä väliä kun töitä ei ees kaikille ole


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihminen saa itse päättää, mitä tuntee.

        Eihän ihmistä voi pakottaa esimerkiksi tuntemaan rakkauttakaan, jos ei jotain ihmistä rakasta


        Miksi sitten psykiatria pakottaa ihmiset "sairaudentuntoiseksi"?

        Mikä hyöty ihmiselle tästä pakottamisesta on?

        "Miksi sitten psykiatria pakottaa ihmiset "sairaudentuntoiseksi"?"

        Se on medikalisaatiota.Terveitä ihmisiä pakotetaan sairaiksi.
        Näin saadaan lääkemyyntiä lisättyä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eipä sillä väliä kun töitä ei ees kaikille ole

        Sillä on kuitenkin iso ero niiden viimeisten työpaikkojen saantiin, että haluatko itse töihin vai kenties vetelehtiä muiden vähillä rahoilla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sillä on kuitenkin iso ero niiden viimeisten työpaikkojen saantiin, että haluatko itse töihin vai kenties vetelehtiä muiden vähillä rahoilla.

        No jos sulla ei oo koulutusta niin sillonhan sillä ei väliä koska kukaan ei anyway palkkaa sua


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        "Miksi sitten psykiatria pakottaa ihmiset "sairaudentuntoiseksi"?"

        Se on medikalisaatiota.Terveitä ihmisiä pakotetaan sairaiksi.
        Näin saadaan lääkemyyntiä lisättyä.

        Tunnen tosi paljon ns. terveitä ihmisiä, eikä heistä ketään ole pakotettu sairaiksi.
        Toki jotkut ovat sairastuneet jossain vaiheessa, koska niin voi käydä kenelle tahansa.


    • Anonyymi

      Miksi psykiatria tuhlaa resurssit potilaisiin, jotka ei halua hoitoa ja jättää hoitamatta potilaat, jotka haluavat hoitoa.

      Tämähän on henkistä väkivaltaa molemmille potilasryhmille. Jotkut pakotetaan hoitoon ja apua pyytävien avunpyyntö mitätöidään.

      Eihän tässä ole mitään logiikkaa, mikä tosin on ihan ymmärrettävää psykiatrian näkökulmasta, koska koko pseudotieteestä ei löydy mitään rationaalista logiikkaa.

      • Anonyymi

        Koska osa niistä jotka ei tahdo on väkivaltaisia ja riski muille


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Koska osa niistä jotka ei tahdo on väkivaltaisia ja riski muille

        Oikeuspsykiatria on nyt erikseen.

        Puhutaan kuitenkin tavallisista ihmisistä eikä psykopaateista, väkivaltainen psykopaatti on hieman eri asia kuin valtaosa kansalaisista.

        Tehdäänkö siis kaikille kansalaisille väkivaltariskiarvio?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Koska osa niistä jotka ei tahdo on väkivaltaisia ja riski muille

        Osa vaan uhkailee ja uhkailee tehä jotaki väkivältaista,Rikoksia yms.Tai itsemurhan.Mutta ei koskaan tee niitä.
        Siis valmiin ruuanperässä osastolle.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oikeuspsykiatria on nyt erikseen.

        Puhutaan kuitenkin tavallisista ihmisistä eikä psykopaateista, väkivaltainen psykopaatti on hieman eri asia kuin valtaosa kansalaisista.

        Tehdäänkö siis kaikille kansalaisille väkivaltariskiarvio?

        Oli munkin aikana tavallisella osastolla niitä jotka väkivaltaisia eikä toi mikään oikeuspsykiatrian osasto ollut vaan yleinen. Ainakin hoitajia kohti väkivaltaisia


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oikeuspsykiatria on nyt erikseen.

        Puhutaan kuitenkin tavallisista ihmisistä eikä psykopaateista, väkivaltainen psykopaatti on hieman eri asia kuin valtaosa kansalaisista.

        Tehdäänkö siis kaikille kansalaisille väkivaltariskiarvio?

        Oikeuspsykiatria tulee ajankohtaiseksi vasta rikoksen jälkeen. Ennakoivaan hoitoon ei oikeuspsykiatrian puolelle pääse.
        Sinne ei voida laittaa epäilyksellä, josko potilas mahdollisesti olisi vaarallinen jollekin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Oikeuspsykiatria tulee ajankohtaiseksi vasta rikoksen jälkeen. Ennakoivaan hoitoon ei oikeuspsykiatrian puolelle pääse.
        Sinne ei voida laittaa epäilyksellä, josko potilas mahdollisesti olisi vaarallinen jollekin.

        Eihän ne etukäteen välttämättä tiedä kuka väkivaltainen ja kuka ei jos ei oo rikollinen


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eihän ne etukäteen välttämättä tiedä kuka väkivaltainen ja kuka ei jos ei oo rikollinen

        Ei tiedäkään. Onhan se jonkinlainen ongelma, jos ei tiedä onko joku väkivaltainen vai ei.
        Voi tulla yllättäviä tilanteita eteen. Ja kyllä suljetulla osastolla muut potilaat saattavat tuntea turvattomuutta ja pelkoa, jos siellä joku käyttäytyy väkivaltaisesti.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei tiedäkään. Onhan se jonkinlainen ongelma, jos ei tiedä onko joku väkivaltainen vai ei.
        Voi tulla yllättäviä tilanteita eteen. Ja kyllä suljetulla osastolla muut potilaat saattavat tuntea turvattomuutta ja pelkoa, jos siellä joku käyttäytyy väkivaltaisesti.

        Miksi kuvittelet että vahvoissa lääkkeissä ihmiset tuntee pelkoa?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei tiedäkään. Onhan se jonkinlainen ongelma, jos ei tiedä onko joku väkivaltainen vai ei.
        Voi tulla yllättäviä tilanteita eteen. Ja kyllä suljetulla osastolla muut potilaat saattavat tuntea turvattomuutta ja pelkoa, jos siellä joku käyttäytyy väkivaltaisesti.

        Eiköhän se turvattomuus johdu ensisijaisesti henkilöstön pakkotoimista


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi kuvittelet että vahvoissa lääkkeissä ihmiset tuntee pelkoa?

        Ei se pelko mee minnekkään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei se pelko mee minnekkään.

        No ei tavallaan.Lääkkeet turrutti pelkoa ainakin minulla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No ei tavallaan.Lääkkeet turrutti pelkoa ainakin minulla.

        Mulla ei. Pelkäsin lepositeissä aina


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi kuvittelet että vahvoissa lääkkeissä ihmiset tuntee pelkoa?

        En kuvittele vaan tiedän.
        Olen ollut takavuosina useampia kertoja suljetulla, kolmessa eri laitoksessa, ja siellä olen omin silmin nähnyt, miten jotkut potilaat ovat suhtautuneet, jos/kun joku potilas on alkanut riehumaan aggressiivisena. On vahvoja lääkkeitä tai ei, kyllä ne tilanteet aiheuttaa pelkoa joissain ihmisissä.
        Sama se on hoivakodeissa, palvelutaloissa, tms. Jotkut asukkaat voivat olla hyvinkin peloissaan, jos joku siellä käyttäytyy aggressiivisesti.
        Eikä tässäkään voi yleistää, eivät kaikki pelkää, mutta osa hyvinkin voi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No ei tavallaan.Lääkkeet turrutti pelkoa ainakin minulla.

        Ehkä sinulla, mutta kaikki muut eivät ole samanlaisia kuin sinä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mulla ei. Pelkäsin lepositeissä aina

        Miksi olit lepositeissä ?
        Jouduitko ehkä lepositeisiin siksi, jos muut joutuivat pelkäämään sinua/käytöstäsi ?
        Oliko pelkoa, että satutat mahdollisesti itseäsi tai jotain muuta ?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miksi olit lepositeissä ?
        Jouduitko ehkä lepositeisiin siksi, jos muut joutuivat pelkäämään sinua/käytöstäsi ?
        Oliko pelkoa, että satutat mahdollisesti itseäsi tai jotain muuta ?

        Tuskinpa 13v tyttöä pelkää kukaan. Lepositeissä aina laitettiin nenämahaletku.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tuskinpa 13v tyttöä pelkää kukaan. Lepositeissä aina laitettiin nenämahaletku.

        Jos alkaa kovasti riehumaan, vaikka paiskomaan tavaroita, kyllä se voi joissain herättää pelkoa.
        Lepositeissä ei laiteta nenämahaletkua. Ehkä silloin laitetaan, jos kyseessä on syömishäiriöinen, siitä en tiedä mitään.
        Kun olin lepositeissä aikoinaan, käteni vapautettiin, että pystyin istumaan ja syömään. Syömisen jälkeen kädet kiinnitettiin uudelleen.
        Hämärä muistikuva on, että olisin ollut kiinni myös rinnan/vatsan kohdalta, joten siitäkin kohtaa vapautettiin syömisen ajaksi. Tarkkaa muistikuvaa ei ole.
        Jalat pysyivät kiinni koko ajan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos alkaa kovasti riehumaan, vaikka paiskomaan tavaroita, kyllä se voi joissain herättää pelkoa.
        Lepositeissä ei laiteta nenämahaletkua. Ehkä silloin laitetaan, jos kyseessä on syömishäiriöinen, siitä en tiedä mitään.
        Kun olin lepositeissä aikoinaan, käteni vapautettiin, että pystyin istumaan ja syömään. Syömisen jälkeen kädet kiinnitettiin uudelleen.
        Hämärä muistikuva on, että olisin ollut kiinni myös rinnan/vatsan kohdalta, joten siitäkin kohtaa vapautettiin syömisen ajaksi. Tarkkaa muistikuvaa ei ole.
        Jalat pysyivät kiinni koko ajan.

        No olin anoreksian takia. Lepositeisiin mut laitettiin. Hirveetä kidutusta oli


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No olin anoreksian takia. Lepositeisiin mut laitettiin. Hirveetä kidutusta oli

        Ok, sen takia ne oli sitten laittanut sen nenämahaletkun.
        Voitko nykyään paremmin ?
        Ei kannata vaivata mieltään jo menneillä asioilla, vaikka ne on ikäviä olleetkin. Parempi ajatella, että onneksi ei enää ole sellaista tilannetta.
        Toivotaan, että sinulla menee paremmin nykyään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No olin anoreksian takia. Lepositeisiin mut laitettiin. Hirveetä kidutusta oli

        Pelkällä nälkiintymisellä ei taida vielä lepareihin päästä, vaan kyllä siinä pitää vielä vähän olla energiaa jäljellä riehua.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Pelkällä nälkiintymisellä ei taida vielä lepareihin päästä, vaan kyllä siinä pitää vielä vähän olla energiaa jäljellä riehua.

        Tiedän miten mulla toimittiin. Lepositeissä laitettiin nenämahaletku heti jos en syöny. Tää oli yleisosasto eli siellä ei ollu mitään erityisosaamista. Niiden ratkasu kaikkeen oli aina pakko. Ei mitään ymmärrystä jne.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tiedän miten mulla toimittiin. Lepositeissä laitettiin nenämahaletku heti jos en syöny. Tää oli yleisosasto eli siellä ei ollu mitään erityisosaamista. Niiden ratkasu kaikkeen oli aina pakko. Ei mitään ymmärrystä jne.

        Toisaalta on ajateltava niinkin päin, että haluavat pitää ihmiset hengissä, siitä syystä myös saattavat ruokkia väkisin.
        Ihminenhän kuihtuu ja kuolee pois, jos ei saa ravintoa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Toisaalta on ajateltava niinkin päin, että haluavat pitää ihmiset hengissä, siitä syystä myös saattavat ruokkia väkisin.
        Ihminenhän kuihtuu ja kuolee pois, jos ei saa ravintoa.

        Ymmärrän kyllä. On se siltin13v traumatisoivaa


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ymmärrän kyllä. On se siltin13v traumatisoivaa

        Ihan varmasti on ollut traumatisoivaa, ei sitä voi vähätellä.


    • Anonyymi

      Aloittajan ongelma on siinä, että hän ei ymmärrä, miten yleistettävää tietoa rakennetaan ja millaisille oletuksille ne perustuvat. Siksi kaikki kritiikki, mikä pohjautuu abstraktien tieteellisten tutkimusten siteeraamiseen, menee yli hilseen. On olemassa esimerkiksi narkomaaneja ja alkoholisteja, jotka ovat erittäin menestyneitä työelämässä. Kukaan ei silti väitä, että addiktiot lisäisivät ihmisen elämänlaatua ja toimintakykyä. Et voi myöskään olettaa, että ilman lääkitystä elämäsi olisi sujunut huonommin, koska sinä olet elänyt vain yhden elämän. Et voi yleistää tulkintoja koskemaan toisin sanoen edes itseäsi. Psykiatriassa tieteellinen näyttö rakentuu pääosin hyvin lyhytkestoisille tutkimuksille, joissa kyetään satunnaistamaan potilaita koe- ja kontrolliryhmään. Tieteessä melkein kaikki näyttö pohjautuu tilastolliselle testaamiselle. Havainnollisena esimerkkinä koe-astelmasta jota käytetään pääosin psykiatriassa voidaan tehdä rinnastus omenakoriin, joka edustaa kaikkia maailman skitsofreenikoita.

      Lääkemyönteiset skitsofreenikot edustavat korissa mädäntyneitä omenoita, joita on vaikka hatusta heitettynä 60 % potilaista. Jotta voisit yleistää kokeiden tulokset koko omenakoriin, sinun pitäisi valita omenat täysin satunnaisesti omenakorista. Koko tilastollinen testaaminen pohjautuu tähän ideaan, ilman sitä ei voi tuloksia yleistää. Otoksessa pitäisi olla 40 % lääkekielteisiä ja 60 % lääkemyönteisiä potilaita. Mutta pääosin kokeissa on 100 % lääkemyönteisiä potilaita, eli tässä tapauksessa mätiä omenoita. He edustavat hatusta vedettynä vaikkapa 1 % kaikista omenakorin omenista. Ne valikoidaan korista näonvaraisesti. Samalla kiinnitetään huomiota muihin ominaisuuksiin, jotka lisäävät hyvän lääkevasteen todennäköisyyttä. Koska 100 % potilaista on syönyt vuosia lääkkeitä, on heidän aivonsa sopeutuneet lääkkeen vaikutuksiin. He ovat aivopestyjä ihmisiä, jotka ovat oppineet tulkitsemaan kaikkia tunnereaktoitaan sairauden oireina aivan, kuten heidän sairauttaan mittaavat kyselylomakkeetkin kuten PANSS-skaala. Kun heidät ajetaan alle kahdessa viikossa plasebolle, tulee automaattisesti jotain reaktioita. Niin nopea vieroitus on usein hermostolle shokki, koska aivot ovat mukautuneet lääkkeiden vaikutuksiin. Koska relapsin tutkimusten mukaan määritellään useimmiten tavalla, joka ei täytä kliinisesti merkitsevän psykoosin kriteerejä, niin muutaman päivänkin kestävät vieroitusoireet voidaan tulkita relapsiksi.

      Vieroitusoireita kutsutaan tieteessä sekoittavaksi tekijäksi. Sekoittava tekijä on sellainen, joka tekee kausaalipäätelmät mahdottomiksi. Ei voida olettaa, että yhteys oireiden laskun tai relapsin todennäköisyyden välillä johtuisi sairauden uusiutumisesta, jos sekoitavia tekijöitä ei kontrolloida. Se on ongelma -sekoittavien tekijöiden kontrolloimiseksi lääketieteessä suositaan nimenomaan satunnaistettua kaksoissokkokoetta, mutta se ei tällaisessa tilanteessa riitä. Toinen yleinen sekoittava tekijä on plasebokontrollin purkautuminen, eli kliinikko arvaa, onko potilas ajettu plasebolle vai lääkitykselle. Tätä tapahtuu meta-analyysien mukaan ainakin puolessa kokeista. Tämä tarkoittaa toista sekoittavaa tekijää . Sitten on tieteelliseen julkaisemiseen ja sen etiikkaan liittyvät ongelmat -raportointi- ja julkaisuharha.

      Kaikista näistä lääkityksen vasteen ylikorotumista aiheuttavista ongelmista huolimatta esimerkiksi Sixty Years of Placebo-Controlled Antipsychotic Drug Trials in Acute Schizophrenia: Systematic Review, Bayesian Meta-Analysis, and Meta-Regression of Efficacy Predictors mukaan vain 23 % potilaista saa hyvän vasteen lääkkeestä, ja niiden NNT on 11. Eli pitää hoitaa 11 potilasta, jotta yksi potilas saa hyvän vasteen. Alan korruptiosta kertoo se, että meta-analyysin tekijät eivät ole huolissaan lääkkeen heikosta vasteesta ja ehdota tehokkaampien lääkkeiden kehittämistä vaan siitä, miten huolestuttavasti vuosikymmenien aikana kasvanutta plasebovastetta saisi manipuloitua matalammaksi. Plasebovaste ei voi kuitenkaan olla liian korkea, enemmänkin sen kasvu kertoo tutkimusten laadun paranemisesta. Sokkoutus on parantunut, mikä on hyvä asia. Mutta koska tutkijat tekevät töitä lääkeyhtiöille ja tutkimuksen tarkoitus on puhtaasti tuottaa rahaa kaupallisille tahoille sekä pönkitää psykiatrien arvovaltaa, niin siksi tällaisista asioista ollaan ensisijaisesti huolissaan. Pitkän aikavälin tutkimuksissa ei ole lääkitystä suosivaa koeasetelma. Ne ovat naturalistisia eli niihin liittyy omanlainen valikoitumisharhansa eikä niitäkään voi suoraan yleistää, mutta niissä havaitaan, että toimintakykyisimmät ihmiset yleensä lopettavat lääkkeet varhain. Tämä voi johtua osin siitä, että he ovat lähtökohtaisesti kognitiivisesti kyvykkäämpiä ja heillä on parempi psykososiaalinen toimintakyky, mutta se ei selitä koko ilmiötä, koska tutkimusasetelma ei meta-analyysien perusteela vaikutanut selittävät aikaa myöten syntyvää etua lääkkeettömien eduksi.

      • Anonyymi

        Toinen tapa testata käypä hoito-suositusten mukaisen hoidon vaikutttavuutta on verrata potilaiden sijasta hoitomenetelmiä tai systeemejä, jotka operoivat eri tavoin ja eri logiikalla kuin käypä hoito -suosituksissa suositellaan. Näihin ei välttämättä sisälly samanlaista valikoitumisharhaa kuin esimerkiksi naturalistisiin tutkimuksiin ja RCT-kokeisiin, jos ne ovat rekisteripohjaisia kokonaistutkimuksia tietyltä alueelta. Näin ollen esimerkiksi tietyn alueen kaikki psykoosisairaat otetaan mukaan tutkimukseen tietyltä ajanjaksolta, ja verrataan niitä samalta ajanjaksolta kaikkiin psykoosisairaisiin alueilta, joissa käytetään käypä hoito- suositusten mukaisia toimintamalleja.

        On epätodennäköistä, että eri alueilla olevien potilaiden koostumus olisi niin erilainen, että se suoraan tuottaisi merkittäviä eroja hoitotuloksissa. Tällainen tutkimus oli esimerkiksi The family-oriented open dialogue approach in the treatment of first-episode psychosis: Nineteen–year outcomes. Siinä toisella alueella vain 20 % aloitettiin neuroleptilääkitys hoidon alussa, kun käypä hoito-suosituksen mukaislla alueilla se aloitettiin 70 %., ja kaikkiaan 54,6 % potilaista sai toisella alueella koko 19 vuoden seurantajaksolla neuroleptejä, kun 97 % sai käypä hoito-suosituksen mukaislla alueilla.

        Onko siis runsaampi neuroleptilääkitys yhteydessä parempiin hoitotuloksiin? Alueella jossa vain puolet käytti jossain vaiheessa neuroleptejä, 18,5 % sai yli 30 vuorokautta laitoshoitoa, kun käypä hoito suositusten mukaisilla alueila laitoshoitoa sai yli kk 94,4 % potilaista. Oliko lääkkeiden käytön runsaus ja pitkät laitoshoitojaksot, joita psykiatrit pitävät psykoosihoidon kulmakivinä, yhteydessä parempaan toimintakykyyn? Alueella jossa vain pieni osa sai pitkäkestoista laitoshoitoa ja pitkäkestoista neuroleptilääkitystä, potilaista 41, 7 % oli työkyvyttömyyseläkkeellä jossain vaiheessa seurantaa, kun käypä hoito suosituksella työkyvyttömyyseläkkeiden määrä saatiin nousemaan 78,8 % potilaista. Aloittaja joka on saanut käypä hoito -suosituksen mukaista hoitoa, voi kuulua siihen psykoosisairaiden 21,2 % vähemmistöön, joka ei ole työkyvyttömyyseläkkeellä. Tähänkin ryhmään monien naturalististen tutkimusten mukaan usein valikoituu enemmänkin sellaisia ihmisiä, jotka lopettavat lääkkeen varhain tai käyttävät sitä hyvin matalalla annostuksella.

        Skitsofreniapotilaiden keskuudessa tämä vähemmistö on vieläkin pienempi. Se ei ole todiste neuroleptihoidon vaikuttavuudesta vaan päin vastoin -toimintakyky voi jossain määrin yksilötasolla säilyä hoidosta huolimatta. Kun tietää, miten massiivisia vaikutuksia etenkin runsaalla neuroleptilääkityksellä on terveyteen ja miten paljon se nostaa erilaisten sairauksien riskiä ja miten se heikentää kognitiivista suoriutumista, niin ei ole kaukaa haettu ajatus, että tämä hypoteesi on aivan mahdollinen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Toinen tapa testata käypä hoito-suositusten mukaisen hoidon vaikutttavuutta on verrata potilaiden sijasta hoitomenetelmiä tai systeemejä, jotka operoivat eri tavoin ja eri logiikalla kuin käypä hoito -suosituksissa suositellaan. Näihin ei välttämättä sisälly samanlaista valikoitumisharhaa kuin esimerkiksi naturalistisiin tutkimuksiin ja RCT-kokeisiin, jos ne ovat rekisteripohjaisia kokonaistutkimuksia tietyltä alueelta. Näin ollen esimerkiksi tietyn alueen kaikki psykoosisairaat otetaan mukaan tutkimukseen tietyltä ajanjaksolta, ja verrataan niitä samalta ajanjaksolta kaikkiin psykoosisairaisiin alueilta, joissa käytetään käypä hoito- suositusten mukaisia toimintamalleja.

        On epätodennäköistä, että eri alueilla olevien potilaiden koostumus olisi niin erilainen, että se suoraan tuottaisi merkittäviä eroja hoitotuloksissa. Tällainen tutkimus oli esimerkiksi The family-oriented open dialogue approach in the treatment of first-episode psychosis: Nineteen–year outcomes. Siinä toisella alueella vain 20 % aloitettiin neuroleptilääkitys hoidon alussa, kun käypä hoito-suosituksen mukaislla alueilla se aloitettiin 70 %., ja kaikkiaan 54,6 % potilaista sai toisella alueella koko 19 vuoden seurantajaksolla neuroleptejä, kun 97 % sai käypä hoito-suosituksen mukaislla alueilla.

        Onko siis runsaampi neuroleptilääkitys yhteydessä parempiin hoitotuloksiin? Alueella jossa vain puolet käytti jossain vaiheessa neuroleptejä, 18,5 % sai yli 30 vuorokautta laitoshoitoa, kun käypä hoito suositusten mukaisilla alueila laitoshoitoa sai yli kk 94,4 % potilaista. Oliko lääkkeiden käytön runsaus ja pitkät laitoshoitojaksot, joita psykiatrit pitävät psykoosihoidon kulmakivinä, yhteydessä parempaan toimintakykyyn? Alueella jossa vain pieni osa sai pitkäkestoista laitoshoitoa ja pitkäkestoista neuroleptilääkitystä, potilaista 41, 7 % oli työkyvyttömyyseläkkeellä jossain vaiheessa seurantaa, kun käypä hoito suosituksella työkyvyttömyyseläkkeiden määrä saatiin nousemaan 78,8 % potilaista. Aloittaja joka on saanut käypä hoito -suosituksen mukaista hoitoa, voi kuulua siihen psykoosisairaiden 21,2 % vähemmistöön, joka ei ole työkyvyttömyyseläkkeellä. Tähänkin ryhmään monien naturalististen tutkimusten mukaan usein valikoituu enemmänkin sellaisia ihmisiä, jotka lopettavat lääkkeen varhain tai käyttävät sitä hyvin matalalla annostuksella.

        Skitsofreniapotilaiden keskuudessa tämä vähemmistö on vieläkin pienempi. Se ei ole todiste neuroleptihoidon vaikuttavuudesta vaan päin vastoin -toimintakyky voi jossain määrin yksilötasolla säilyä hoidosta huolimatta. Kun tietää, miten massiivisia vaikutuksia etenkin runsaalla neuroleptilääkityksellä on terveyteen ja miten paljon se nostaa erilaisten sairauksien riskiä ja miten se heikentää kognitiivista suoriutumista, niin ei ole kaukaa haettu ajatus, että tämä hypoteesi on aivan mahdollinen.

        Ongelma varmaan on, ettei ne lääkevastaset erisyistä johtuen halua osallistua tutkimuksiin (tai voi). Osahan pitää lääkkeitä salaliittona. Eli tossa on jo yksi ero.

        Ja toisen tutkimuksen mukaan 25% skitsofreenikoista omaa väärän diagnoosin (pieni otanta, ja vanhempi tutkimus mut silti)


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Toinen tapa testata käypä hoito-suositusten mukaisen hoidon vaikutttavuutta on verrata potilaiden sijasta hoitomenetelmiä tai systeemejä, jotka operoivat eri tavoin ja eri logiikalla kuin käypä hoito -suosituksissa suositellaan. Näihin ei välttämättä sisälly samanlaista valikoitumisharhaa kuin esimerkiksi naturalistisiin tutkimuksiin ja RCT-kokeisiin, jos ne ovat rekisteripohjaisia kokonaistutkimuksia tietyltä alueelta. Näin ollen esimerkiksi tietyn alueen kaikki psykoosisairaat otetaan mukaan tutkimukseen tietyltä ajanjaksolta, ja verrataan niitä samalta ajanjaksolta kaikkiin psykoosisairaisiin alueilta, joissa käytetään käypä hoito- suositusten mukaisia toimintamalleja.

        On epätodennäköistä, että eri alueilla olevien potilaiden koostumus olisi niin erilainen, että se suoraan tuottaisi merkittäviä eroja hoitotuloksissa. Tällainen tutkimus oli esimerkiksi The family-oriented open dialogue approach in the treatment of first-episode psychosis: Nineteen–year outcomes. Siinä toisella alueella vain 20 % aloitettiin neuroleptilääkitys hoidon alussa, kun käypä hoito-suosituksen mukaislla alueilla se aloitettiin 70 %., ja kaikkiaan 54,6 % potilaista sai toisella alueella koko 19 vuoden seurantajaksolla neuroleptejä, kun 97 % sai käypä hoito-suosituksen mukaislla alueilla.

        Onko siis runsaampi neuroleptilääkitys yhteydessä parempiin hoitotuloksiin? Alueella jossa vain puolet käytti jossain vaiheessa neuroleptejä, 18,5 % sai yli 30 vuorokautta laitoshoitoa, kun käypä hoito suositusten mukaisilla alueila laitoshoitoa sai yli kk 94,4 % potilaista. Oliko lääkkeiden käytön runsaus ja pitkät laitoshoitojaksot, joita psykiatrit pitävät psykoosihoidon kulmakivinä, yhteydessä parempaan toimintakykyyn? Alueella jossa vain pieni osa sai pitkäkestoista laitoshoitoa ja pitkäkestoista neuroleptilääkitystä, potilaista 41, 7 % oli työkyvyttömyyseläkkeellä jossain vaiheessa seurantaa, kun käypä hoito suosituksella työkyvyttömyyseläkkeiden määrä saatiin nousemaan 78,8 % potilaista. Aloittaja joka on saanut käypä hoito -suosituksen mukaista hoitoa, voi kuulua siihen psykoosisairaiden 21,2 % vähemmistöön, joka ei ole työkyvyttömyyseläkkeellä. Tähänkin ryhmään monien naturalististen tutkimusten mukaan usein valikoituu enemmänkin sellaisia ihmisiä, jotka lopettavat lääkkeen varhain tai käyttävät sitä hyvin matalalla annostuksella.

        Skitsofreniapotilaiden keskuudessa tämä vähemmistö on vieläkin pienempi. Se ei ole todiste neuroleptihoidon vaikuttavuudesta vaan päin vastoin -toimintakyky voi jossain määrin yksilötasolla säilyä hoidosta huolimatta. Kun tietää, miten massiivisia vaikutuksia etenkin runsaalla neuroleptilääkityksellä on terveyteen ja miten paljon se nostaa erilaisten sairauksien riskiä ja miten se heikentää kognitiivista suoriutumista, niin ei ole kaukaa haettu ajatus, että tämä hypoteesi on aivan mahdollinen.

        " Onko runsaampi neuroleptilääkitys yhteydessä parempiin hoitotuloksiin..? "
        " Kokemuksen rintaäänellä " voin sanoa, että ei välttämättä ole.
        Käytin monta vuotta runsasta neuroleptilääkitystä, lisäksi muitakin lääkkeitä. Kun lääkelasteja alettiin purkaa, alkoi toipumiseni. Mitä enemmän lääkemäärät väheni, sen paremmin aloin voimaan. Ja tämä tapahtui sairaalassa suljetulla osastolla.
        Yhden vahvan lääkkeen vähennyksen ja lopetuksen tuloksena jopa osastonlääkäri sanoi, että olin parantunut silmissä. Olihan muutos tosi valtava, kun psykiatrikin huomasi, sen ääneen sanoi.
        Kun pääsin viimein kaikista neurolepteistä eroon, myös tunteiden tunteminen palautui. Aloin tuntemaan erilaisia tunteita, monenlaisia, yllättäviäkin. Olihan se alkuun aika hämmentävääkin, mutta hyvältä se tuntui, Ja tuntuu edelleen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ongelma varmaan on, ettei ne lääkevastaset erisyistä johtuen halua osallistua tutkimuksiin (tai voi). Osahan pitää lääkkeitä salaliittona. Eli tossa on jo yksi ero.

        Ja toisen tutkimuksen mukaan 25% skitsofreenikoista omaa väärän diagnoosin (pieni otanta, ja vanhempi tutkimus mut silti)

        Ei varmaan virallisiin tutkimuksiin osallistukaan esim. lääkevastaiset.
        Mutta jos lääkkeitä syötetään vuosikausia, niin samallahan siinä voidaan seurata ( samalla tutkia ) miten ne lääkkeet vaikuttaa niiden käyttäjään. Sekin on eräänlaista tutkimusta, vaikka ei tilastoihin pääse.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei varmaan virallisiin tutkimuksiin osallistukaan esim. lääkevastaiset.
        Mutta jos lääkkeitä syötetään vuosikausia, niin samallahan siinä voidaan seurata ( samalla tutkia ) miten ne lääkkeet vaikuttaa niiden käyttäjään. Sekin on eräänlaista tutkimusta, vaikka ei tilastoihin pääse.

        Tutkimusta joo mut psykiatriahan on myös paljon sitä mitä ihmiset tuntee sisällä. Eli jos joku ei halua sanoa niin eipä niitä tied'


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tutkimusta joo mut psykiatriahan on myös paljon sitä mitä ihmiset tuntee sisällä. Eli jos joku ei halua sanoa niin eipä niitä tied'

        Psyykkisesti sairaan ihmisen voi olla vaikeaa tuoda tuntemuksensa ja ajatuksensa sanoina ulos.
        Puhuminen voi olla tosi vaikeaa, etenkin alussa.
        Eihän kukaan tosiaan voi tietää, mitä toinen tuntee ja ajattelee.
        Puhuminen olisi juuri siitä syystä tärkeää, että saisi purettua omaa mieltään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Psyykkisesti sairaan ihmisen voi olla vaikeaa tuoda tuntemuksensa ja ajatuksensa sanoina ulos.
        Puhuminen voi olla tosi vaikeaa, etenkin alussa.
        Eihän kukaan tosiaan voi tietää, mitä toinen tuntee ja ajattelee.
        Puhuminen olisi juuri siitä syystä tärkeää, että saisi purettua omaa mieltään.

        Sen takia vaikea tutkia myöskin


      • Anonyymi

        Vaikka yrität esittää asiantuntijaa, niin tekstisi sisältää yleistyksiä, virheellisiä analogioita ja liioittelua, mikä ei valitettavasti vastaa nykyistä tieteellistä faktaa ja tutkimusta psykoosisairauksista.

        Vaikka tutkimuksissa käytetään psykoosisairaita, niin hehän edustavat juuri sitä potilasryhmää jota halutaan tutkia. Kenellekään ei ole mitään hyötyä siitä tiedosta, että ihminen jolla ei ole psykoosisairautta ei hyödy siihen kehitetyistä hoidoista. Ihan siis turha yrittää muuttaa terveitä omenoita mädiksi.

        Vaikka meta- analyysit antaa ymmärtää, että kaikki eivät hyödy hoidosta, niin se ei tarkoita sitä, etteikö hyötyjät hyötyisi, tai että hoito olisi turhaa. Käytännössä se tarkoittaa vain sitä että tarvitaan ”vahvempia lääkkeitä” niille jotka eivät vielä hyödy hoidosta.

        Väitteesi että ”Et voi yleistää edes itseesi”, on filosofisesti kiinnostava, mutta tieteen näkökulmasta täyttä höpöä. Mikään muu tiede ei pysty tai edes pyri absoluuttiseen totuuteen, vaan todennäköisyyksien arviointiin.

        Siksi onkin merkille pantavaa, että käytät väitteissäsi kaksois standardeja. Aina sen mukaan mitä absoluuttisia totuuksia itse vaadit muilta, ja mitä epämääräisiä vihjailuja itse toimitat.

        Kaikkinensa se, että psykoosisairaat ovat yksilöllisiä ja reagoivat hoitoon eri tavalla, ei poissulje tilastollista johtopäätelmää ryhmätasolla.

        Psykoosisairaudet on totta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ongelma varmaan on, ettei ne lääkevastaset erisyistä johtuen halua osallistua tutkimuksiin (tai voi). Osahan pitää lääkkeitä salaliittona. Eli tossa on jo yksi ero.

        Ja toisen tutkimuksen mukaan 25% skitsofreenikoista omaa väärän diagnoosin (pieni otanta, ja vanhempi tutkimus mut silti)

        Lääkevastaiset eivät osallistu, koska se olisi tutkimuseettisesti tuomittavaa. Tutkijat seulovat potilaat yleensä niin, että heillä ei saa olla liitännäishäiriöitä esim. päihdeongelmia ja että he syövät kiltisti lääkkeensä ja noudattavat hoitosuosituksia. Se ei lähde potilaista pelkästään, vaan tutkijoista. Itse olen lukenut, että lääkekokeissa kiertää usein samat tyypit vuodesta toiseen. Lääkekokeisiin osallistuminen voi olla joillekin harrastus ja tuoda elämään sisältöä. Suurin osa mt-potilaista ei sellaista kuitenkaan harrasta. Taustalla on monenlaista valikoitumista.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vaikka yrität esittää asiantuntijaa, niin tekstisi sisältää yleistyksiä, virheellisiä analogioita ja liioittelua, mikä ei valitettavasti vastaa nykyistä tieteellistä faktaa ja tutkimusta psykoosisairauksista.

        Vaikka tutkimuksissa käytetään psykoosisairaita, niin hehän edustavat juuri sitä potilasryhmää jota halutaan tutkia. Kenellekään ei ole mitään hyötyä siitä tiedosta, että ihminen jolla ei ole psykoosisairautta ei hyödy siihen kehitetyistä hoidoista. Ihan siis turha yrittää muuttaa terveitä omenoita mädiksi.

        Vaikka meta- analyysit antaa ymmärtää, että kaikki eivät hyödy hoidosta, niin se ei tarkoita sitä, etteikö hyötyjät hyötyisi, tai että hoito olisi turhaa. Käytännössä se tarkoittaa vain sitä että tarvitaan ”vahvempia lääkkeitä” niille jotka eivät vielä hyödy hoidosta.

        Väitteesi että ”Et voi yleistää edes itseesi”, on filosofisesti kiinnostava, mutta tieteen näkökulmasta täyttä höpöä. Mikään muu tiede ei pysty tai edes pyri absoluuttiseen totuuteen, vaan todennäköisyyksien arviointiin.

        Siksi onkin merkille pantavaa, että käytät väitteissäsi kaksois standardeja. Aina sen mukaan mitä absoluuttisia totuuksia itse vaadit muilta, ja mitä epämääräisiä vihjailuja itse toimitat.

        Kaikkinensa se, että psykoosisairaat ovat yksilöllisiä ja reagoivat hoitoon eri tavalla, ei poissulje tilastollista johtopäätelmää ryhmätasolla.

        Psykoosisairaudet on totta.

        Tilastollinen johtopäätös ryhmätasollla tosiaan on, että tilastollisesta merkitsevyydestään (jota käytetään yleistämiseen ja joka on käytännössä oikeasti hyödytön, jos otos on epäedustava) huolimatta vaste on nimenomaan keskimäärin eli ryhmätasolla kliinisesti merkityksetön. Jos sen perusteella teet yleistyksiä valikoituneesta otoksesta, niin lääkkeitä ei pitäisi aloittaa potilaille järjestelmällisesti lainkaan, koska vasteessa on niin paljon hajontaa. Suurin osa ei hyödy lääkkeestä ryhmätasolla etenkään, kun sitä mittaa hyvällä vasteella. Hyvä vaste on 50 % lasku lähtötasosta, ja minun mielestäni sitä pitäisi edellyttää näin haitallisilta lääkkeiltä etenkin, kun vastetta mitataan yleisoireita mittaavilla tulkinnanvaraisilla kyselylomakkeilla.

        Kliininen merkitsevyys liittyy efektikoon suuruuteen ja se on usein kontekstisidonnainen. Sitä käytetään tilastollisen testaamisen tukena lukusissa tutkimuksissa, koska tiedetään, että etenkin isoilla otoksilla tilastollisesti merkitsevät tulokset voivat olla käytännössä merkityksettömiä, eli niitä ei huomaa. PANSS-skaalalla ero on keskimäärin puolet kliinisestä merkitsevyydestä, joka on 15 pistettä plasebon ja lääkkeen välillä. Sinun kannattaisi tutustua näihin kahteen suureeseen: tilastolliseen merkitsevyyteen ja käytännölliseen merkitsevyyteen (SESOI, smallest effect size of interest) ja mitä eroa niillä on. Analogiana 1mmHG muutos verenpaineessa voi olla tilastollisesti merkitsevä suuressa otoksessa, mutta sillä ei ole mitään kliinistä merkitystä. Tai hymyily voi lisätä ryhmätasolla sekunnin elinikää, mutta kannattaako sen perusteella laittaa kestohymyä päälle?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vaikka yrität esittää asiantuntijaa, niin tekstisi sisältää yleistyksiä, virheellisiä analogioita ja liioittelua, mikä ei valitettavasti vastaa nykyistä tieteellistä faktaa ja tutkimusta psykoosisairauksista.

        Vaikka tutkimuksissa käytetään psykoosisairaita, niin hehän edustavat juuri sitä potilasryhmää jota halutaan tutkia. Kenellekään ei ole mitään hyötyä siitä tiedosta, että ihminen jolla ei ole psykoosisairautta ei hyödy siihen kehitetyistä hoidoista. Ihan siis turha yrittää muuttaa terveitä omenoita mädiksi.

        Vaikka meta- analyysit antaa ymmärtää, että kaikki eivät hyödy hoidosta, niin se ei tarkoita sitä, etteikö hyötyjät hyötyisi, tai että hoito olisi turhaa. Käytännössä se tarkoittaa vain sitä että tarvitaan ”vahvempia lääkkeitä” niille jotka eivät vielä hyödy hoidosta.

        Väitteesi että ”Et voi yleistää edes itseesi”, on filosofisesti kiinnostava, mutta tieteen näkökulmasta täyttä höpöä. Mikään muu tiede ei pysty tai edes pyri absoluuttiseen totuuteen, vaan todennäköisyyksien arviointiin.

        Siksi onkin merkille pantavaa, että käytät väitteissäsi kaksois standardeja. Aina sen mukaan mitä absoluuttisia totuuksia itse vaadit muilta, ja mitä epämääräisiä vihjailuja itse toimitat.

        Kaikkinensa se, että psykoosisairaat ovat yksilöllisiä ja reagoivat hoitoon eri tavalla, ei poissulje tilastollista johtopäätelmää ryhmätasolla.

        Psykoosisairaudet on totta.

        Mitenkä sinä perustelet, että väitteeni siitä, että ihminen ei voi omasta kokemuksestaan päätellä oikein mitään yleisluontoista tai kontrafaktuaalista, on tieteen näkökulmasta höpöä? Sehän on ihan perusasioita tieteellisessä ajattelussa ja sen ymmärtää ihan jokainen perussivistyksen omaava. Minäkin voin esittää kontrafaktuaalisia eli kuviteltuja tapahtumaketjuja omasta elämästäni vaikka miten paljon perustuen oppimaani ymmärrykseen syy-seuraussuhteista ja siitä, miten maailma toimii. Kaikki havainnot, tulkinnat ja päätelmät maailmasta kuitenkin suodattuvat ihmisten omien subjektiivisten ja kulttuurisidonnaisten kognitiivis-affektiivisten rakenteiden kautta. Oman kokemuksen kautta on mahdotonta objektiivisesti kuvitella hypoteettista menneisyyttä, jota ei tapahtunut. Subjektiivinen kokemus ei kerro sinulle, miten elämäsi olisi mennyt ilman niitä kokemuksia, jotka ovat luoneet käsityksesi maailmasta ja itsestäsi.

        On eri tyyppisiä tapoja hahmottaa todellisuutta, mutta tuskin yksikään tieteilijä nykypäivänä kuvittelee, että kielen ja matemaattisten mallien avulla tavoitamme suoraan jonkin objektiivisen, absoluuttisen todellisuuden. Kyse on aina malleista, todellisuuden mallintamisesta tai sen suoranaisesta luomisesta (kuten sosiaaliset konstruktionistit uskovat). Usein uskotaan, että maailma rakentuu ihmisen luomiin käsitteisiin eli puhtaisiin sosiaalisiin konstruktioihin (kuten skitsofrenia, valtio, sosiaalinen identiteetti) ja luonnollisin ilmiöihin (kuten biologinen sukupuoli, syöpä, aivoinfrakti). Skitsofrenia sosiaalisena, kulttuurisidonnaisena ja luotuna konstruktiona on erityisen altis kokemuksellisuudelle ja subjektiivisille vinoumille.

        Ei ole mitään invarianttia "skitsofreniaa", jota voitaisiin objektiivisesti tutkia ja havaita. Se rakentuu aina sosiaalisessa vuorovaikutuksessa kulttuuristen käytäntöjen muovaamina. Se että sinä sanot psykoosin olevan totta on pelkkä lausahdus ilman mitään sisältöä. Skitsofrenia on primitiivinen oirekuvaus, jolla on oiretasolla valtavasti päällekkäisyyttä monien muiden häiriöiden kuten PTSD:n kanssa ja jossa kaksi ihmistä voi sairastaa sairautta lukuisilla eri tavoilla omaamatta ensimmäistäkään samaa oiretta. Se ei ole tieteellisesti validi käsite. Tieteellinen validiteetti viittaa siihen, että käsite mittaa sitä, mitä sen pitäisi mitata. Biomedikaalisesti orientoituneet psykiatrit olettavat ja kuvittelevat epämääräisten oirekuvausten mittaavan jotakin latenttia, biologista tekijää, jota ei vain vielä voi havaita eikä mitata. He olettavat oiretason kuvauksen lääketieteelliseksi validiksi mittariksi tästä latentista biologisesta tekijästä, vaikka oirekuvaus ei ole validi edes oiretasolla. Se ei mittaa oiretasolla erottuvaa sisäisesti johdonmukaista kategoriaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitenkä sinä perustelet, että väitteeni siitä, että ihminen ei voi omasta kokemuksestaan päätellä oikein mitään yleisluontoista tai kontrafaktuaalista, on tieteen näkökulmasta höpöä? Sehän on ihan perusasioita tieteellisessä ajattelussa ja sen ymmärtää ihan jokainen perussivistyksen omaava. Minäkin voin esittää kontrafaktuaalisia eli kuviteltuja tapahtumaketjuja omasta elämästäni vaikka miten paljon perustuen oppimaani ymmärrykseen syy-seuraussuhteista ja siitä, miten maailma toimii. Kaikki havainnot, tulkinnat ja päätelmät maailmasta kuitenkin suodattuvat ihmisten omien subjektiivisten ja kulttuurisidonnaisten kognitiivis-affektiivisten rakenteiden kautta. Oman kokemuksen kautta on mahdotonta objektiivisesti kuvitella hypoteettista menneisyyttä, jota ei tapahtunut. Subjektiivinen kokemus ei kerro sinulle, miten elämäsi olisi mennyt ilman niitä kokemuksia, jotka ovat luoneet käsityksesi maailmasta ja itsestäsi.

        On eri tyyppisiä tapoja hahmottaa todellisuutta, mutta tuskin yksikään tieteilijä nykypäivänä kuvittelee, että kielen ja matemaattisten mallien avulla tavoitamme suoraan jonkin objektiivisen, absoluuttisen todellisuuden. Kyse on aina malleista, todellisuuden mallintamisesta tai sen suoranaisesta luomisesta (kuten sosiaaliset konstruktionistit uskovat). Usein uskotaan, että maailma rakentuu ihmisen luomiin käsitteisiin eli puhtaisiin sosiaalisiin konstruktioihin (kuten skitsofrenia, valtio, sosiaalinen identiteetti) ja luonnollisin ilmiöihin (kuten biologinen sukupuoli, syöpä, aivoinfrakti). Skitsofrenia sosiaalisena, kulttuurisidonnaisena ja luotuna konstruktiona on erityisen altis kokemuksellisuudelle ja subjektiivisille vinoumille.

        Ei ole mitään invarianttia "skitsofreniaa", jota voitaisiin objektiivisesti tutkia ja havaita. Se rakentuu aina sosiaalisessa vuorovaikutuksessa kulttuuristen käytäntöjen muovaamina. Se että sinä sanot psykoosin olevan totta on pelkkä lausahdus ilman mitään sisältöä. Skitsofrenia on primitiivinen oirekuvaus, jolla on oiretasolla valtavasti päällekkäisyyttä monien muiden häiriöiden kuten PTSD:n kanssa ja jossa kaksi ihmistä voi sairastaa sairautta lukuisilla eri tavoilla omaamatta ensimmäistäkään samaa oiretta. Se ei ole tieteellisesti validi käsite. Tieteellinen validiteetti viittaa siihen, että käsite mittaa sitä, mitä sen pitäisi mitata. Biomedikaalisesti orientoituneet psykiatrit olettavat ja kuvittelevat epämääräisten oirekuvausten mittaavan jotakin latenttia, biologista tekijää, jota ei vain vielä voi havaita eikä mitata. He olettavat oiretason kuvauksen lääketieteelliseksi validiksi mittariksi tästä latentista biologisesta tekijästä, vaikka oirekuvaus ei ole validi edes oiretasolla. Se ei mittaa oiretasolla erottuvaa sisäisesti johdonmukaista kategoriaa.

        Jonkun psykoosisairauden erottaa todella helposti jostain traumasta.

        Jossain traumaattisessa laboratorio onnettomuudessa ollut tutkija, ei rupea kuvittelemaan, että hän pystyisi tekemään muiden tekemistä tutkimuksista jotain sellaisia johtopäätöksiä mitä tutkijat eivät itse esitä. Vaan hänen harhat liittyy juuri siihen onnettomuuteen.

        Traumassa sairauden alulle on myös selkeä alku. Joku selkeä tapahtuma mistä trauma lähtee liikkeelle.

        Psykoosi sairaudessa on myös vaikeuksia todellisuuden hahmottamisessa, ja ajatukset ja logiikat muuttuvat hajanaisiksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jonkun psykoosisairauden erottaa todella helposti jostain traumasta.

        Jossain traumaattisessa laboratorio onnettomuudessa ollut tutkija, ei rupea kuvittelemaan, että hän pystyisi tekemään muiden tekemistä tutkimuksista jotain sellaisia johtopäätöksiä mitä tutkijat eivät itse esitä. Vaan hänen harhat liittyy juuri siihen onnettomuuteen.

        Traumassa sairauden alulle on myös selkeä alku. Joku selkeä tapahtuma mistä trauma lähtee liikkeelle.

        Psykoosi sairaudessa on myös vaikeuksia todellisuuden hahmottamisessa, ja ajatukset ja logiikat muuttuvat hajanaisiksi.

        Traumat on ehkä helppo erottaa paperilla. Käytännössä ei. Jos olisi niin mulla ei olisi ollut psykoosisaurautta ja antipsykootteja skitsofrenian takia vaikka oikeasti olen trauma potilas (seksuaalinen ahdistelu, jne lapsena)


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vaikka yrität esittää asiantuntijaa, niin tekstisi sisältää yleistyksiä, virheellisiä analogioita ja liioittelua, mikä ei valitettavasti vastaa nykyistä tieteellistä faktaa ja tutkimusta psykoosisairauksista.

        Vaikka tutkimuksissa käytetään psykoosisairaita, niin hehän edustavat juuri sitä potilasryhmää jota halutaan tutkia. Kenellekään ei ole mitään hyötyä siitä tiedosta, että ihminen jolla ei ole psykoosisairautta ei hyödy siihen kehitetyistä hoidoista. Ihan siis turha yrittää muuttaa terveitä omenoita mädiksi.

        Vaikka meta- analyysit antaa ymmärtää, että kaikki eivät hyödy hoidosta, niin se ei tarkoita sitä, etteikö hyötyjät hyötyisi, tai että hoito olisi turhaa. Käytännössä se tarkoittaa vain sitä että tarvitaan ”vahvempia lääkkeitä” niille jotka eivät vielä hyödy hoidosta.

        Väitteesi että ”Et voi yleistää edes itseesi”, on filosofisesti kiinnostava, mutta tieteen näkökulmasta täyttä höpöä. Mikään muu tiede ei pysty tai edes pyri absoluuttiseen totuuteen, vaan todennäköisyyksien arviointiin.

        Siksi onkin merkille pantavaa, että käytät väitteissäsi kaksois standardeja. Aina sen mukaan mitä absoluuttisia totuuksia itse vaadit muilta, ja mitä epämääräisiä vihjailuja itse toimitat.

        Kaikkinensa se, että psykoosisairaat ovat yksilöllisiä ja reagoivat hoitoon eri tavalla, ei poissulje tilastollista johtopäätelmää ryhmätasolla.

        Psykoosisairaudet on totta.

        Kummallista kyllä paranin ja voin huomattavasti paremmin, kun lopetin lääkkeiden käytön. Ja samalla katosi aivosumu, extrapyramidaalioireet, itsetuhoisuus, alkoholimismi, ja väsymys lieveni alle puoleen.

        Ja kyllä olen ja elän tässä ihan samassa todellisuudessa, nk. Sinäkin. Etkä voi, etkä pysty sitä kiistämään. Koska se on totta ja en valehtele. Näin on minulle käynyt.

        Älä saarnaa tuosta aiheesta, että tuo ohjeistus, jota aloituksessakin teet, olisi jokaisen kohdalla se ainoa oikea. Koska et ota lainkaan huomioon, että joillekin se kyseinen tehty diagnoosi on tehty väärin perustein, jopa virheellisesti, tai on liioiteltu oireita, tai henkilön ominaisuuksia. Siellä on valitettavasti joukossa niitä, joilla ei ole oikea diagnoosi. Henkilölle on voinut tulla psykoottisia oireita, mutta se, että onko se jotakin skitsofreniaa, ei välttämättä ole totta. Mm. PTSD: n, eli traumaoireilut saatetaan sekoittaa skitsofreniaa.

        En ole se, jonka kanssa olet väitellyt viimeksi. Selvennykseksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kummallista kyllä paranin ja voin huomattavasti paremmin, kun lopetin lääkkeiden käytön. Ja samalla katosi aivosumu, extrapyramidaalioireet, itsetuhoisuus, alkoholimismi, ja väsymys lieveni alle puoleen.

        Ja kyllä olen ja elän tässä ihan samassa todellisuudessa, nk. Sinäkin. Etkä voi, etkä pysty sitä kiistämään. Koska se on totta ja en valehtele. Näin on minulle käynyt.

        Älä saarnaa tuosta aiheesta, että tuo ohjeistus, jota aloituksessakin teet, olisi jokaisen kohdalla se ainoa oikea. Koska et ota lainkaan huomioon, että joillekin se kyseinen tehty diagnoosi on tehty väärin perustein, jopa virheellisesti, tai on liioiteltu oireita, tai henkilön ominaisuuksia. Siellä on valitettavasti joukossa niitä, joilla ei ole oikea diagnoosi. Henkilölle on voinut tulla psykoottisia oireita, mutta se, että onko se jotakin skitsofreniaa, ei välttämättä ole totta. Mm. PTSD: n, eli traumaoireilut saatetaan sekoittaa skitsofreniaa.

        En ole se, jonka kanssa olet väitellyt viimeksi. Selvennykseksi.

        Mulla on C-PTSD+ADHD joka ennen skitsofrenia ja käytin lääkkeitä. Klotsapiinia oli 550mg päivässä pahimmillaan. Lääkkeillä mulla ei tosin paljoa haittavaikutuksia oilut (oon Vegaani eli ehkä siks, en tiiä), mutta tiedän monella tutulla olevan haittoja. Ainakin se väsymys mitä mulla ei ikinä ollut. Siinä missä pari tuttua sammu jo 16 mä jaksoin vetää 20->. En aina mut kärjistettynä. Mun diagnoosi tehtiin 6v anoreksian jälkeen osastolla kun täytin 18v ja ideana oli tutkia avossa myöhemmin. Näin ei ikinä tehty. Eli mun diagnoosi oli vaan paras mikä sopii koska 18v on aikuinen ja byrokratia jne. Mun tapauksessa eläke sisi ja tuettu asuminen

        En kiellä etten voisi paremmin ilman lääkkeitä. Toisaalta en myöskään traumaoireile joten vaikea sanoa kumpi tärkeempi muutos.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Traumat on ehkä helppo erottaa paperilla. Käytännössä ei. Jos olisi niin mulla ei olisi ollut psykoosisaurautta ja antipsykootteja skitsofrenian takia vaikka oikeasti olen trauma potilas (seksuaalinen ahdistelu, jne lapsena)

        Vaikka heti ei osaiskaan tunnsitaa että omien oireiden taustalla olis ollu trauma, niin heti sen jälkeen kun ihminen saa vihiä, että kyseessä voisikin olla trauma, niin hän kyllä osaa sitten hakeutua oikean traumahoitoon. Eikä tuhlata aikaansa rakentaakseen kulisseja psykoosisairauden ympärille.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vaikka heti ei osaiskaan tunnsitaa että omien oireiden taustalla olis ollu trauma, niin heti sen jälkeen kun ihminen saa vihiä, että kyseessä voisikin olla trauma, niin hän kyllä osaa sitten hakeutua oikean traumahoitoon. Eikä tuhlata aikaansa rakentaakseen kulisseja psykoosisairauden ympärille.

        Ei sinne traumahoitoon mennä noin vain. Tarttet psykiatrin siihen. Jos ois ollu noin helppoa tietää, et mulla traumat niin olisin 13v menny heti enkä saanu 18v skitsofrenia diagnoosia ja vasta 21v alotettua prosessin jossa diagnoosi muuttui traumaksi+ADHD:ski. Diagnoosi virallisesti vasta muuttui kun olin 22v ja traumaterapian sain vasta nyt ens kuussa. Ja nyt olen melkein jo 24 vuotta vanha.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei sinne traumahoitoon mennä noin vain. Tarttet psykiatrin siihen. Jos ois ollu noin helppoa tietää, et mulla traumat niin olisin 13v menny heti enkä saanu 18v skitsofrenia diagnoosia ja vasta 21v alotettua prosessin jossa diagnoosi muuttui traumaksi ADHD:ski. Diagnoosi virallisesti vasta muuttui kun olin 22v ja traumaterapian sain vasta nyt ens kuussa. Ja nyt olen melkein jo 24 vuotta vanha.

        Toki tossa anoreksia vielä mukana sekottamassa. Sekin traumaperäinen. Et joo, jos olis noin helppoa niin mulla ei ois ikinä ollut väärää diagnoosia välissä. Mut en tiennyt olevani traumapotilas, luotin lääkäreihin. Ainoat traumat millä tiesin olevan väliää on 13-18v ikävuodet vietetty osastolla mikä traumatiosi aika hitosti myöskin mut lääkäreille osasto ei ikinä ole kuin hoitoa eikä traumatisoivaa


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jonkun psykoosisairauden erottaa todella helposti jostain traumasta.

        Jossain traumaattisessa laboratorio onnettomuudessa ollut tutkija, ei rupea kuvittelemaan, että hän pystyisi tekemään muiden tekemistä tutkimuksista jotain sellaisia johtopäätöksiä mitä tutkijat eivät itse esitä. Vaan hänen harhat liittyy juuri siihen onnettomuuteen.

        Traumassa sairauden alulle on myös selkeä alku. Joku selkeä tapahtuma mistä trauma lähtee liikkeelle.

        Psykoosi sairaudessa on myös vaikeuksia todellisuuden hahmottamisessa, ja ajatukset ja logiikat muuttuvat hajanaisiksi.

        Minun psykoosini eivät ainakaan johtuneet traumoista, vaan päihteet saivat niitä aikaan.
        Paljon on elämäni varrella sattunut ja tapahtunut, mutta en taida olla traumatisoituvaa tyyppiä.
        Pystyn käsittelemään myös vaikeat, järkyttävätkin asiat niin, etteivät ne jää painamaan.
        Ja kun joskus on tapahtunut jotain samanlaista järkyttävää kuin aiemmin, niin ei ole tullut jälkitraumoja, tai miksi niitä nyt sanotaankaan, eli vanhat eivät ole palautuneet häiritsemään.
        Olemme kaikki erilaisia ihmisiä, koemme ja reagoimme asioihin kukin omalla tavallamme.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kummallista kyllä paranin ja voin huomattavasti paremmin, kun lopetin lääkkeiden käytön. Ja samalla katosi aivosumu, extrapyramidaalioireet, itsetuhoisuus, alkoholimismi, ja väsymys lieveni alle puoleen.

        Ja kyllä olen ja elän tässä ihan samassa todellisuudessa, nk. Sinäkin. Etkä voi, etkä pysty sitä kiistämään. Koska se on totta ja en valehtele. Näin on minulle käynyt.

        Älä saarnaa tuosta aiheesta, että tuo ohjeistus, jota aloituksessakin teet, olisi jokaisen kohdalla se ainoa oikea. Koska et ota lainkaan huomioon, että joillekin se kyseinen tehty diagnoosi on tehty väärin perustein, jopa virheellisesti, tai on liioiteltu oireita, tai henkilön ominaisuuksia. Siellä on valitettavasti joukossa niitä, joilla ei ole oikea diagnoosi. Henkilölle on voinut tulla psykoottisia oireita, mutta se, että onko se jotakin skitsofreniaa, ei välttämättä ole totta. Mm. PTSD: n, eli traumaoireilut saatetaan sekoittaa skitsofreniaa.

        En ole se, jonka kanssa olet väitellyt viimeksi. Selvennykseksi.

        Pystyn myöntämään omalla kohdallani, että aikoinaan diagnoosini tehtiin täysin oikein perustein, se ei ollut mitenkään väärä
        Toki ajat ja elämäntilanteet muuttuvat, sama diagnoosi ei enää pidä paikkaansa. Vaikka tuskin tässä koskaan täysin terveeksi enää tuleekaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vaikka heti ei osaiskaan tunnsitaa että omien oireiden taustalla olis ollu trauma, niin heti sen jälkeen kun ihminen saa vihiä, että kyseessä voisikin olla trauma, niin hän kyllä osaa sitten hakeutua oikean traumahoitoon. Eikä tuhlata aikaansa rakentaakseen kulisseja psykoosisairauden ympärille.

        Miten ihminen voi saada " vihiä ", että hänellä on trauma ?
        Tuleeko siis joku vihjaamaan, että sinulla/minulla on trauma ?
        Ei se ihan noin mene. Terapeutitkaan eivät saa tehdä asiakkailleen mitään olettamuksia, että josko joskus olisi käynyt niin tai näin. Ihminen voi alkaa sen takia kuvittelemaan, että hänelle olisi tapahtunut jotain, johon on viitattu, vaikka ei oikeasti olisikaan tapahtunut.
        En tiedä meneekö tämä liian monimutkaiseksi, jätän tähän.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miten ihminen voi saada " vihiä ", että hänellä on trauma ?
        Tuleeko siis joku vihjaamaan, että sinulla/minulla on trauma ?
        Ei se ihan noin mene. Terapeutitkaan eivät saa tehdä asiakkailleen mitään olettamuksia, että josko joskus olisi käynyt niin tai näin. Ihminen voi alkaa sen takia kuvittelemaan, että hänelle olisi tapahtunut jotain, johon on viitattu, vaikka ei oikeasti olisikaan tapahtunut.
        En tiedä meneekö tämä liian monimutkaiseksi, jätän tähän.

        Osa tietää, esim. onnettomuudessa olleet aika selkeesti tietää. Vaikeampia on sit traumat lapsuudessa. Näin esimerkkinä traumojen eroista


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tutkimusta joo mut psykiatriahan on myös paljon sitä mitä ihmiset tuntee sisällä. Eli jos joku ei halua sanoa niin eipä niitä tied'

        Ei kukaan tosiaankaan voi tietää, mitä toisen pään sisällä liikkuu, mitä toinen ajattelee tai tuntee.
        Siinä vaiheessa kun psyyke menee huonoksi, ihminen alkaa usein oireilemaan, eli voi tulla masennusta, ahdistusta, muutoksia olemuksessa, käytöksessä, itsetuhoisuutta, mielialan muutoksia, ym. ym. jopa psykoosi.
        Se oireilu sitten paljastaa, että nyt ei taida ihan kaikki siellä psyykessä olla kunnossa, ja sitä kautta voidaan päästä jäljille, alkaa selvittämään, mikä on pielessä.
        Viimeistään siinä kohtaa se puhuminen olisi hyvä aloittaa, kertoa, mikä mieltä painaa, koska apua on vaikea saada, jos auttajat eivät tiedä missä mennään.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Osa tietää, esim. onnettomuudessa olleet aika selkeesti tietää. Vaikeampia on sit traumat lapsuudessa. Näin esimerkkinä traumojen eroista

        Ymmärrän tuon täysin kyllä.
        Takerruin ehkä tuohon, että saa " vihiä " traumoista. Jos ihminen ei tiedä, että hänellä on trauma, niin mistä hän saa " vihiä ", että hänellä on trauma ?
        ( Älkää ottako sarkasmina, ei ole tarkoitus. )


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei sinne traumahoitoon mennä noin vain. Tarttet psykiatrin siihen. Jos ois ollu noin helppoa tietää, et mulla traumat niin olisin 13v menny heti enkä saanu 18v skitsofrenia diagnoosia ja vasta 21v alotettua prosessin jossa diagnoosi muuttui traumaksi ADHD:ski. Diagnoosi virallisesti vasta muuttui kun olin 22v ja traumaterapian sain vasta nyt ens kuussa. Ja nyt olen melkein jo 24 vuotta vanha.

        Hyvä, että nyt pääset sinne terapiaan, vaikka onkin kestänyt.
        Parempihan se on, että edes nyt pääset, huonompi olisi ollut, jos et olisi päässyt ollenkaan.
        Jos on aiemmin ollut " vääriä " diagnooseja, niin niitä on turhaa murehtia enää jälkeenpäin, parempi ajatella, että ne on jo oikaistu.
        Vika ei ole todellakaan sinun, jos on joku tehnyt väärän diagnoosin. Se on jo tapahtunut, anna anteeksi ja jatka elämää ilman sitä väärää diagnoosia.
        Eikä oikeastaan kannata ruveta miettimään, että elämästä olisi mennyt niin ja niin monta vuotta jotenkin hukkaan, ne vuodet ovat vain menneet ohi. Ja nyt taas on enemmän mahdollisuuksia uuteen.
        Jos alkaisin laskemaan yhteen aikoja, joita tuli oltua psykiatrisessa hoidossa, niitä kertyisi aika monta vuotta yhteensä, vielä kun viimeinen sairaalahoito oli lähes 10 vuotta. En ole ajatellut, että ne vuodet olisi menneet hukkaan, ne vain menivät eri tavalla, kuin ehkä olisi mennyt ilman sairaalassa oloja. Se on ollut minun osa elämääni, se meni niin, ja onhan siitä kertynyt kaikenlaista kokemusta. Mitä noita jälkeenpäin murehtimaan, nyt on paremmin, ja elämä jatkuu.
        On hyvä olla armollinen itselleen, ja edes pikkaisen positiivinen asenne ja suhtautuminenkin auttaa aika paljon ( voi olla hankalaa uskoa, mutta totta se on ).


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hyvä, että nyt pääset sinne terapiaan, vaikka onkin kestänyt.
        Parempihan se on, että edes nyt pääset, huonompi olisi ollut, jos et olisi päässyt ollenkaan.
        Jos on aiemmin ollut " vääriä " diagnooseja, niin niitä on turhaa murehtia enää jälkeenpäin, parempi ajatella, että ne on jo oikaistu.
        Vika ei ole todellakaan sinun, jos on joku tehnyt väärän diagnoosin. Se on jo tapahtunut, anna anteeksi ja jatka elämää ilman sitä väärää diagnoosia.
        Eikä oikeastaan kannata ruveta miettimään, että elämästä olisi mennyt niin ja niin monta vuotta jotenkin hukkaan, ne vuodet ovat vain menneet ohi. Ja nyt taas on enemmän mahdollisuuksia uuteen.
        Jos alkaisin laskemaan yhteen aikoja, joita tuli oltua psykiatrisessa hoidossa, niitä kertyisi aika monta vuotta yhteensä, vielä kun viimeinen sairaalahoito oli lähes 10 vuotta. En ole ajatellut, että ne vuodet olisi menneet hukkaan, ne vain menivät eri tavalla, kuin ehkä olisi mennyt ilman sairaalassa oloja. Se on ollut minun osa elämääni, se meni niin, ja onhan siitä kertynyt kaikenlaista kokemusta. Mitä noita jälkeenpäin murehtimaan, nyt on paremmin, ja elämä jatkuu.
        On hyvä olla armollinen itselleen, ja edes pikkaisen positiivinen asenne ja suhtautuminenkin auttaa aika paljon ( voi olla hankalaa uskoa, mutta totta se on ).

        Sattuman kautta. Poikaystävä ja uus HYKSin pyskiatri oli kombo joka diagnoosin muutokseen. En varmasti olisi Laakson alaisuudessa ikinä saanut diagnoosia korjattua. Ironisesti kaikista paras lääkäri mulla oli eka joka anto sen skitsofrenia diagnoosin ja tää vika (Eka oikeesti teki parhaansa mut osastolla ei ollu aikaa/resursseja jne)

        Yritän mennä eteenpäin. Terapia eka askel ja nyt menossa oleva AMK vielä isompi. Lukionkin vedin tässä välissä, osittain vielä 550mg Leponexin kanssa mikä jälkiviisana on aika hiton hyvä suoritus


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sattuman kautta. Poikaystävä ja uus HYKSin pyskiatri oli kombo joka diagnoosin muutokseen. En varmasti olisi Laakson alaisuudessa ikinä saanut diagnoosia korjattua. Ironisesti kaikista paras lääkäri mulla oli eka joka anto sen skitsofrenia diagnoosin ja tää vika (Eka oikeesti teki parhaansa mut osastolla ei ollu aikaa/resursseja jne)

        Yritän mennä eteenpäin. Terapia eka askel ja nyt menossa oleva AMK vielä isompi. Lukionkin vedin tässä välissä, osittain vielä 550mg Leponexin kanssa mikä jälkiviisana on aika hiton hyvä suoritus

        Hyvinhän sinä näytät pärjänneen, siitä on hyvä lähteä etenemään.
        Muista ottaa rauhallisesti, älä yritä liikaa, kun teet jotain, opinnot ym. Tee se, mihin pystyt ja ole tyytyväinen. Joillain kun on ongelmana se, että yrittävät liikaa, pyrkivät johonkin täydelliseen ja sitten pettyvät itseensä, jos kaikki ei menekään täydellisesti.
        Ajan myötä pystyt ehkä myös oppimaan säätelemään omia tunnetilojasi, opit tiedostamaan mitkä asiat tekee millaista tunnetta, ja miten niiden tunteiden kanssa pärjää.
        Ikävien tunteidenkin kanssa pystyy pärjäämään, koska valitettavasti niiltäkään ei voi elämän varrella välttyä.
        Olen aina ajatellut, että ihmisen elämä on matka omaan itseen, tutustumista omaan itseen, eikä ennen vanhuutta ja kuolemaansa edelleenkään tunne itseään täysin. Eli koskaan ei tule tavallaan valmiiksi itsensä kanssa, mutta se ei kai ole tarkoituskaan.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Hyvinhän sinä näytät pärjänneen, siitä on hyvä lähteä etenemään.
        Muista ottaa rauhallisesti, älä yritä liikaa, kun teet jotain, opinnot ym. Tee se, mihin pystyt ja ole tyytyväinen. Joillain kun on ongelmana se, että yrittävät liikaa, pyrkivät johonkin täydelliseen ja sitten pettyvät itseensä, jos kaikki ei menekään täydellisesti.
        Ajan myötä pystyt ehkä myös oppimaan säätelemään omia tunnetilojasi, opit tiedostamaan mitkä asiat tekee millaista tunnetta, ja miten niiden tunteiden kanssa pärjää.
        Ikävien tunteidenkin kanssa pystyy pärjäämään, koska valitettavasti niiltäkään ei voi elämän varrella välttyä.
        Olen aina ajatellut, että ihmisen elämä on matka omaan itseen, tutustumista omaan itseen, eikä ennen vanhuutta ja kuolemaansa edelleenkään tunne itseään täysin. Eli koskaan ei tule tavallaan valmiiksi itsensä kanssa, mutta se ei kai ole tarkoituskaan.

        Joo mä yritän ja terapia varmasti auttaa :) Ikävät tunteet on ehkä se vaikein osuus vielä. Mut pikku hiljaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miten ihminen voi saada " vihiä ", että hänellä on trauma ?
        Tuleeko siis joku vihjaamaan, että sinulla/minulla on trauma ?
        Ei se ihan noin mene. Terapeutitkaan eivät saa tehdä asiakkailleen mitään olettamuksia, että josko joskus olisi käynyt niin tai näin. Ihminen voi alkaa sen takia kuvittelemaan, että hänelle olisi tapahtunut jotain, johon on viitattu, vaikka ei oikeasti olisikaan tapahtunut.
        En tiedä meneekö tämä liian monimutkaiseksi, jätän tähän.

        Riippuu teitysti traumasta, mutta siis kyllä, se ei ole mitenkään harvinaista, että nimenomaan MT alan työntekijä rupeaa epäilemään, että kyseessä voisikin olla trauma peräinen oireilu. Kun puhutaan traumasta isolla T kirjaimella, niin sen problematiikkaa ei ihminen yleensä itse tunnista.

        Tai siis kysymys kuuluu, kuka muu se voisi olla? Se narsistiko joka traumatisoituu siitä, kun hänen viestiin ei vastata viidessä minuutissa?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Riippuu teitysti traumasta, mutta siis kyllä, se ei ole mitenkään harvinaista, että nimenomaan MT alan työntekijä rupeaa epäilemään, että kyseessä voisikin olla trauma peräinen oireilu. Kun puhutaan traumasta isolla T kirjaimella, niin sen problematiikkaa ei ihminen yleensä itse tunnista.

        Tai siis kysymys kuuluu, kuka muu se voisi olla? Se narsistiko joka traumatisoituu siitä, kun hänen viestiin ei vastata viidessä minuutissa?

        Valitettavasti iällä ja paikalla on väliä. Muutenhan nimenomaan esim. mulla olis pitäny heti osata yhdistää trauma+anoreksia eikä vasta... melkeinpä 10v myöhemmin. Enkä ole ainut jonka tunnen, jolla traumoja ei mt-alan työntekijä huomannut (tosin osastolla tehty kaikki alkuperäiset diagnoosit mikä voi selittää asiaa).

        Aikalailla osastolla äänet=skitsofrenia


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Mitenkä sinä perustelet, että väitteeni siitä, että ihminen ei voi omasta kokemuksestaan päätellä oikein mitään yleisluontoista tai kontrafaktuaalista, on tieteen näkökulmasta höpöä? Sehän on ihan perusasioita tieteellisessä ajattelussa ja sen ymmärtää ihan jokainen perussivistyksen omaava. Minäkin voin esittää kontrafaktuaalisia eli kuviteltuja tapahtumaketjuja omasta elämästäni vaikka miten paljon perustuen oppimaani ymmärrykseen syy-seuraussuhteista ja siitä, miten maailma toimii. Kaikki havainnot, tulkinnat ja päätelmät maailmasta kuitenkin suodattuvat ihmisten omien subjektiivisten ja kulttuurisidonnaisten kognitiivis-affektiivisten rakenteiden kautta. Oman kokemuksen kautta on mahdotonta objektiivisesti kuvitella hypoteettista menneisyyttä, jota ei tapahtunut. Subjektiivinen kokemus ei kerro sinulle, miten elämäsi olisi mennyt ilman niitä kokemuksia, jotka ovat luoneet käsityksesi maailmasta ja itsestäsi.

        On eri tyyppisiä tapoja hahmottaa todellisuutta, mutta tuskin yksikään tieteilijä nykypäivänä kuvittelee, että kielen ja matemaattisten mallien avulla tavoitamme suoraan jonkin objektiivisen, absoluuttisen todellisuuden. Kyse on aina malleista, todellisuuden mallintamisesta tai sen suoranaisesta luomisesta (kuten sosiaaliset konstruktionistit uskovat). Usein uskotaan, että maailma rakentuu ihmisen luomiin käsitteisiin eli puhtaisiin sosiaalisiin konstruktioihin (kuten skitsofrenia, valtio, sosiaalinen identiteetti) ja luonnollisin ilmiöihin (kuten biologinen sukupuoli, syöpä, aivoinfrakti). Skitsofrenia sosiaalisena, kulttuurisidonnaisena ja luotuna konstruktiona on erityisen altis kokemuksellisuudelle ja subjektiivisille vinoumille.

        Ei ole mitään invarianttia "skitsofreniaa", jota voitaisiin objektiivisesti tutkia ja havaita. Se rakentuu aina sosiaalisessa vuorovaikutuksessa kulttuuristen käytäntöjen muovaamina. Se että sinä sanot psykoosin olevan totta on pelkkä lausahdus ilman mitään sisältöä. Skitsofrenia on primitiivinen oirekuvaus, jolla on oiretasolla valtavasti päällekkäisyyttä monien muiden häiriöiden kuten PTSD:n kanssa ja jossa kaksi ihmistä voi sairastaa sairautta lukuisilla eri tavoilla omaamatta ensimmäistäkään samaa oiretta. Se ei ole tieteellisesti validi käsite. Tieteellinen validiteetti viittaa siihen, että käsite mittaa sitä, mitä sen pitäisi mitata. Biomedikaalisesti orientoituneet psykiatrit olettavat ja kuvittelevat epämääräisten oirekuvausten mittaavan jotakin latenttia, biologista tekijää, jota ei vain vielä voi havaita eikä mitata. He olettavat oiretason kuvauksen lääketieteelliseksi validiksi mittariksi tästä latentista biologisesta tekijästä, vaikka oirekuvaus ei ole validi edes oiretasolla. Se ei mittaa oiretasolla erottuvaa sisäisesti johdonmukaista kategoriaa.

        Vaikka aloitus postauksessa kokemusasiantuntijuus ja yleinen vallalla oleva tieteellinen käsitys tukevat ja täydentävät toisiaan, niin sinä et pysty kumoamaan vallalla olevaa tieteellistä käsitystä sillä, että hyökkäät henkilöä kohtaan.

        (Ja jottei pääsisi ihan taas unohtumaan, niin eiköhän kokemusasiantuntijan tehtävä ole nimenomaan kokea niitä asioita, vähän sama asia kun rupeaisi aukomaan päätään tutkijalle siitä että he tutkii asioita. Kyllä aito tutkija sitten tietää, mitä lisäarvoa hän tutkimukselleen saa, jos joku kokemusasiantuntija joko vahvistaa tai kieltää hänen teoriat.)

        Tiede perustuu toistettaviin tutkimuksiin, tilastoihin, vertaisarviointeihin jne. Jos nykyinen tiede ei jostain syystä miellytä, niin ihan hyvin voit käyttää tieteeseen ”sisäänrakennettua” ominaisuutta ja tuottaa parempaa tiedettä, mikä tuo uutta tietoa siitä, että mitä skitsofrenia on.

        Mutta maailma ei tule muuttumaan sillä, että etsii jotain satunnaisia tutkimuksia, ja yrittää lukea niitä kuin piru raamattua, ja luulee, että skitsofrenia muuttuu joksikin halutuksi ominaisuudeksi tai katoaa kokonaan sillä, että yrittää levittää epäilyksen siemmentä foorumeilla.

        Halusit tai et, skitsofrenia on totta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jonkun psykoosisairauden erottaa todella helposti jostain traumasta.

        Jossain traumaattisessa laboratorio onnettomuudessa ollut tutkija, ei rupea kuvittelemaan, että hän pystyisi tekemään muiden tekemistä tutkimuksista jotain sellaisia johtopäätöksiä mitä tutkijat eivät itse esitä. Vaan hänen harhat liittyy juuri siihen onnettomuuteen.

        Traumassa sairauden alulle on myös selkeä alku. Joku selkeä tapahtuma mistä trauma lähtee liikkeelle.

        Psykoosi sairaudessa on myös vaikeuksia todellisuuden hahmottamisessa, ja ajatukset ja logiikat muuttuvat hajanaisiksi.

        Sinulla on ehkä harhainen kuvitelma, että ihmiset reagoisivat elämän vastoinkäymisiin samalla tavalla tai että kaikki "traumaperäiset" oireet olisivat jokin prototyyppi PTSD:stä. Kaikkiin mt-ongelmiin liittyy erilaisia traumoiksi miellettyjä vastoinkäymisiä, perustarpeiden vaille jäämistä jne. Ihmisen elämään eivät vaikuta vain traumat ja negatiiviset kokemukset, vaan suojaavien tekijöiden puuteja maladaptiiviset, usein ylisukupolvisesti periytyvät tavat käsitellä hankalia kokemuksia.

        Psykiatrinen diagnostiikka perustuu puhtaasti siihen, mitä potilas kertoo itsestään. Minä en olisi ikinä kertonut psykiatrille omasta lapsuudestani sellaisia asioita, joiden tiedän vaikuttaneen omaan kehitykseeni. Tiedän että monet kokemukset ovat kokijalleen niin häpeällisiä ja pelottavia, että niitä ei edes itse halua tiedostaa. PTSD eroaa helposti toki skitsofreniasta luotettavasti kysymyksellä, että onko henkilö käynyt sodassa vai ei. Tai kysymyksellä, raiskattiinko sinut ennen psykoottista oireiluasi, jouduitiko vakavaan traumaattiseen onnettomuuteen? Voi olla, että tällaiset traumareaktiot ovat itse asiassa usein niin lieviä, että ne on helppo tunnistaa traumoiksi. Kumuloitunutta, ylisukupolvista usein kehityksellistä vaikeaa traumaa on vaikea hahmottaa traumaksi. Niillä ei ole alkua eikä loppu varsinkaan, kun kukaan, ei edes potilas itse, niitä osaa tunnistaa. Ja kun hoitotaho ei niitä tunnista, niillä ei tosiaan ole loppua, vaan traumaperäinen oireilu jää keskeiseksi osaksi ihmisen identiteettiä ja hän alkaa hahmottaa sen synnynnäiseksi, hallitsemattomaksi osaksi itseään. Ja lisäksi psykoottisuus ei edellytä vakavaa traumaa. Ihminen voi saada aistiharhoja ja deluusioita jo pitkittyneen unettomuuden johdosta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vaikka aloitus postauksessa kokemusasiantuntijuus ja yleinen vallalla oleva tieteellinen käsitys tukevat ja täydentävät toisiaan, niin sinä et pysty kumoamaan vallalla olevaa tieteellistä käsitystä sillä, että hyökkäät henkilöä kohtaan.

        (Ja jottei pääsisi ihan taas unohtumaan, niin eiköhän kokemusasiantuntijan tehtävä ole nimenomaan kokea niitä asioita, vähän sama asia kun rupeaisi aukomaan päätään tutkijalle siitä että he tutkii asioita. Kyllä aito tutkija sitten tietää, mitä lisäarvoa hän tutkimukselleen saa, jos joku kokemusasiantuntija joko vahvistaa tai kieltää hänen teoriat.)

        Tiede perustuu toistettaviin tutkimuksiin, tilastoihin, vertaisarviointeihin jne. Jos nykyinen tiede ei jostain syystä miellytä, niin ihan hyvin voit käyttää tieteeseen ”sisäänrakennettua” ominaisuutta ja tuottaa parempaa tiedettä, mikä tuo uutta tietoa siitä, että mitä skitsofrenia on.

        Mutta maailma ei tule muuttumaan sillä, että etsii jotain satunnaisia tutkimuksia, ja yrittää lukea niitä kuin piru raamattua, ja luulee, että skitsofrenia muuttuu joksikin halutuksi ominaisuudeksi tai katoaa kokonaan sillä, että yrittää levittää epäilyksen siemmentä foorumeilla.

        Halusit tai et, skitsofrenia on totta.

        Enköhän minä akateemisesti koulutettuna ihmisenä tiedä, miten tieteellinen näyttö kertyy ja miten sitä arvioidaan. Siksi minä viittasin laajaan meta-analyysiin, jossa todetaan, että lääkkeet ovat heikkotehoisia ja enemmistö ei hyödy niistä. Ratkaisuna ehdotetaan tutkimusasetelmien, otoskoon ja valikoidun potilasjoukon muokkaamista niin, että saataisiin vaikutelma suuremmasta efektikoosta suhteessa plaseboon.

        Voisin viitata lukusiin meta-analyyseihin, joissa todetaan, että ne ovat kliinisesti merkityksettömiä ja meta-analyysiin, jossa todetaan, että lääkkeiden vieroitusoireet todennäköisesti ovat merkittävä sekoittava tekijä lääkekokeissa. Mutta koska sinä et käytännössä ymmärrä tieteestä yhtään mitään, eikä sinulla ole minkäänlaista itsenäistä kykyä arvioida ja ymmärtää tieteellisiä tutkimuksia, joudut hokemaan itsestään selviä latteuksia toistettavista tutkimuksista ja vertaisarvioinneista. Sille on varmasti syynsä, miksi minä olen kohta tohtori ja sinä et.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vaikka aloitus postauksessa kokemusasiantuntijuus ja yleinen vallalla oleva tieteellinen käsitys tukevat ja täydentävät toisiaan, niin sinä et pysty kumoamaan vallalla olevaa tieteellistä käsitystä sillä, että hyökkäät henkilöä kohtaan.

        (Ja jottei pääsisi ihan taas unohtumaan, niin eiköhän kokemusasiantuntijan tehtävä ole nimenomaan kokea niitä asioita, vähän sama asia kun rupeaisi aukomaan päätään tutkijalle siitä että he tutkii asioita. Kyllä aito tutkija sitten tietää, mitä lisäarvoa hän tutkimukselleen saa, jos joku kokemusasiantuntija joko vahvistaa tai kieltää hänen teoriat.)

        Tiede perustuu toistettaviin tutkimuksiin, tilastoihin, vertaisarviointeihin jne. Jos nykyinen tiede ei jostain syystä miellytä, niin ihan hyvin voit käyttää tieteeseen ”sisäänrakennettua” ominaisuutta ja tuottaa parempaa tiedettä, mikä tuo uutta tietoa siitä, että mitä skitsofrenia on.

        Mutta maailma ei tule muuttumaan sillä, että etsii jotain satunnaisia tutkimuksia, ja yrittää lukea niitä kuin piru raamattua, ja luulee, että skitsofrenia muuttuu joksikin halutuksi ominaisuudeksi tai katoaa kokonaan sillä, että yrittää levittää epäilyksen siemmentä foorumeilla.

        Halusit tai et, skitsofrenia on totta.

        Kun sinä olet tuollainen tiedespesialisti, niin tulkitse minulle laajan sateenvarjokatsauksen The efficacy of psychotherapies and pharmacotherapies for mental disorders in adults: an umbrella review and meta‐analytic evaluation of recent meta‐analyses (2022) johtopäätökset neuroleptien tehosta skitsofrenian hoidossa:

        "Skitsofreniassa kliinisesti merkittävän, vähintään 15 pisteen parannuksen saavuttaminen Positive and Negative Syndrome Scale (PANSS) -asteikolla edellyttää standardoitua keskiarvoeroa (SMD) 0,73. Tämä merkitsee, että SMD-arvot, jotka jäävät alle 0,73:n, eivät ole kliinikoiden havaittavissa eivätkä todennäköisesti kliinisesti merkittäviä.
        Arvion tarkentamiseksi vaikutuskokojen luottamusvälien (CI) voidaan verrata ehdotettuihin minimimuutoksiin, jotka ovat kliinisesti merkittäviä (MCID). On esitetty, että jos 95 %:n luottamusvälin yläraja on pienempi kuin MCID, vaikutuskokoa voidaan pitää ”kliinisesti varmasti merkityksettömänä. Suurimmassa osassa masennusta ja skitsofreniaa koskevia meta-analyyseja näin olisi, jos MCID-arvoina käytetään SMD = 0,88 (masennus) ja SMD = 0,73 (skitsofrenia).Kuitenkin, vaikka yhteenvetovaikutuskoot olisivat selvästi pienempiä kuin MCID, potilaiden vasteet hoitoon vaihtelevat, ja pieni vähemmistö potilaista voi silti saavuttaa merkittävän hoitohyödyn."

        Jotta ymmärtäisit mistä puhutaan, sinun pitää ymmärtää simppeliä matikkaa. Mikä on SMD? Tässä esimerkissä se on simppelisti sitä, että miinustetaan lääkeryhmän tuloksista kontrolliryhmän keskimääräinen pisteiden lasku ja jaetaan se keskihajonnalla. Mikä on keskihajonta? Se on varianssin neliöjuuri. Se saadaan, kun summataan yhteen kaikkien havaintojen poikkeama keskiarvosta ja korotetaan se toiseen potenssiin, ja lasketaan siitä keskiarvo. Keskihajonta kuvaa siis havaintojen poikkeamaa keskiarvosta. Jos vasteet vaihtelevat paljon yksilöstä toiseen, keskihajonta on suuri. Sekä koe- ja kontrolliryhmän pieni ero että suuri keskihajonta laskevat keskimääräistä vastetta, joka on keskimäärin 5-6 pistettä PANSS-skaalalla. Ei tarvita siis edes suurta keskihajontaa, jotta saadaan erosta kliinisesti merkityksetön. Kliininen merkitsevyys taas arvioidaan empiirisesti siten, että pisteiden kvantifioinnin sijasta arvioidaan, millainen vaikutus oikeasti näkyy potilaalle ja lääkärille. Kun keskiarvoero plasebo- ja kontrolliryhmän välillä on pieni, ja keskihajonta on suuri, niin tarvitaan kohtuullinen suuri vaste SMD mitattuna, että saadaan kliinisesti merkitsevä ero. Tämä liittyy osin myös lomakesuunnitteluun eli miten heterogeenisia "oireita" PANSS-skaala mittaa. Kaikki tajuavat, että dopamiinin takaisinottoa tehostavat lääkkeet eivät ole kovin tehokkaita masennuslääkkeitä. Niillä ei ole mitään spesifiä vaikutusta psykoosiin, vaan ne lamaavat ihmisen ajattelua ja vaimentavat kiihtymistilaa. Siksi ne ovat keskimäärin hieman tehokkaampia hoitamaan ns. positiivisia oireita, jotka liittyvät tällaiseen tilaan, kuin negatiivisia oireita. SMD ei niissäkään ole mikään suuri, noin 0.4 luokkaa (kun julkaisharha korjataan) ja vasteessa on melko paljon vaihtelua eli keskihajontaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kun sinä olet tuollainen tiedespesialisti, niin tulkitse minulle laajan sateenvarjokatsauksen The efficacy of psychotherapies and pharmacotherapies for mental disorders in adults: an umbrella review and meta‐analytic evaluation of recent meta‐analyses (2022) johtopäätökset neuroleptien tehosta skitsofrenian hoidossa:

        "Skitsofreniassa kliinisesti merkittävän, vähintään 15 pisteen parannuksen saavuttaminen Positive and Negative Syndrome Scale (PANSS) -asteikolla edellyttää standardoitua keskiarvoeroa (SMD) 0,73. Tämä merkitsee, että SMD-arvot, jotka jäävät alle 0,73:n, eivät ole kliinikoiden havaittavissa eivätkä todennäköisesti kliinisesti merkittäviä.
        Arvion tarkentamiseksi vaikutuskokojen luottamusvälien (CI) voidaan verrata ehdotettuihin minimimuutoksiin, jotka ovat kliinisesti merkittäviä (MCID). On esitetty, että jos 95 %:n luottamusvälin yläraja on pienempi kuin MCID, vaikutuskokoa voidaan pitää ”kliinisesti varmasti merkityksettömänä. Suurimmassa osassa masennusta ja skitsofreniaa koskevia meta-analyyseja näin olisi, jos MCID-arvoina käytetään SMD = 0,88 (masennus) ja SMD = 0,73 (skitsofrenia).Kuitenkin, vaikka yhteenvetovaikutuskoot olisivat selvästi pienempiä kuin MCID, potilaiden vasteet hoitoon vaihtelevat, ja pieni vähemmistö potilaista voi silti saavuttaa merkittävän hoitohyödyn."

        Jotta ymmärtäisit mistä puhutaan, sinun pitää ymmärtää simppeliä matikkaa. Mikä on SMD? Tässä esimerkissä se on simppelisti sitä, että miinustetaan lääkeryhmän tuloksista kontrolliryhmän keskimääräinen pisteiden lasku ja jaetaan se keskihajonnalla. Mikä on keskihajonta? Se on varianssin neliöjuuri. Se saadaan, kun summataan yhteen kaikkien havaintojen poikkeama keskiarvosta ja korotetaan se toiseen potenssiin, ja lasketaan siitä keskiarvo. Keskihajonta kuvaa siis havaintojen poikkeamaa keskiarvosta. Jos vasteet vaihtelevat paljon yksilöstä toiseen, keskihajonta on suuri. Sekä koe- ja kontrolliryhmän pieni ero että suuri keskihajonta laskevat keskimääräistä vastetta, joka on keskimäärin 5-6 pistettä PANSS-skaalalla. Ei tarvita siis edes suurta keskihajontaa, jotta saadaan erosta kliinisesti merkityksetön. Kliininen merkitsevyys taas arvioidaan empiirisesti siten, että pisteiden kvantifioinnin sijasta arvioidaan, millainen vaikutus oikeasti näkyy potilaalle ja lääkärille. Kun keskiarvoero plasebo- ja kontrolliryhmän välillä on pieni, ja keskihajonta on suuri, niin tarvitaan kohtuullinen suuri vaste SMD mitattuna, että saadaan kliinisesti merkitsevä ero. Tämä liittyy osin myös lomakesuunnitteluun eli miten heterogeenisia "oireita" PANSS-skaala mittaa. Kaikki tajuavat, että dopamiinin takaisinottoa tehostavat lääkkeet eivät ole kovin tehokkaita masennuslääkkeitä. Niillä ei ole mitään spesifiä vaikutusta psykoosiin, vaan ne lamaavat ihmisen ajattelua ja vaimentavat kiihtymistilaa. Siksi ne ovat keskimäärin hieman tehokkaampia hoitamaan ns. positiivisia oireita, jotka liittyvät tällaiseen tilaan, kuin negatiivisia oireita. SMD ei niissäkään ole mikään suuri, noin 0.4 luokkaa (kun julkaisharha korjataan) ja vasteessa on melko paljon vaihtelua eli keskihajontaa.

        Tarkoitin, että ei tarvita suurta keskihajontaa, koska ero on jo keskimäärini kliinisesti merkityksetön. Vasteiden suuri vaihtelu yksilötasolla kuitenkin myös vaikuttaa efektikokoon, kun sitä mitataan SMD:llä, koska SMD perustuu keskihajontaan. Osin koska PANSS-skaala mittaa laaja-alaisesti heterogeenisia hyvin tulkinnanvaraisia oireita, niin kliinisen merkitsevyyden raja-arvo on suhteessa melko korkea eli vaaditaan paljon pisteitä laajalla skaalalla, että saadaan havaittava vaste. Psykiatrit tulkitsevat vasteen riittäväksi jo pienemmillä muutoksilla ja perustelevat lääkkeiden tyrkyttämistä sillä, että skitsofrenia on vakava sairaus, eikä muita hoitomuotoja ole. Siksi pienempikin vaikutus hyväksytään, vaikka sillä olisi mittavia haittavaikutuksia ihmisen toimintakykyyn. Tämä on ihan tulkintaa, eikä se perustu millekään absoluuttiselle näytölle. Minä en rinnastaisi tulkinnanvaraisilla arviointilomakkeilla mitattavia skaalamuutoksia esimerkiksi sydänkohtauksen ja syövän hoidon tuloksiin, mutta näin usein psykiatriassa tehdään. He kohtelevat kyselytutkimustensa tuloksia aivan, kun ne olisivat aitoja biologisia sairauksia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sinulla on ehkä harhainen kuvitelma, että ihmiset reagoisivat elämän vastoinkäymisiin samalla tavalla tai että kaikki "traumaperäiset" oireet olisivat jokin prototyyppi PTSD:stä. Kaikkiin mt-ongelmiin liittyy erilaisia traumoiksi miellettyjä vastoinkäymisiä, perustarpeiden vaille jäämistä jne. Ihmisen elämään eivät vaikuta vain traumat ja negatiiviset kokemukset, vaan suojaavien tekijöiden puuteja maladaptiiviset, usein ylisukupolvisesti periytyvät tavat käsitellä hankalia kokemuksia.

        Psykiatrinen diagnostiikka perustuu puhtaasti siihen, mitä potilas kertoo itsestään. Minä en olisi ikinä kertonut psykiatrille omasta lapsuudestani sellaisia asioita, joiden tiedän vaikuttaneen omaan kehitykseeni. Tiedän että monet kokemukset ovat kokijalleen niin häpeällisiä ja pelottavia, että niitä ei edes itse halua tiedostaa. PTSD eroaa helposti toki skitsofreniasta luotettavasti kysymyksellä, että onko henkilö käynyt sodassa vai ei. Tai kysymyksellä, raiskattiinko sinut ennen psykoottista oireiluasi, jouduitiko vakavaan traumaattiseen onnettomuuteen? Voi olla, että tällaiset traumareaktiot ovat itse asiassa usein niin lieviä, että ne on helppo tunnistaa traumoiksi. Kumuloitunutta, ylisukupolvista usein kehityksellistä vaikeaa traumaa on vaikea hahmottaa traumaksi. Niillä ei ole alkua eikä loppu varsinkaan, kun kukaan, ei edes potilas itse, niitä osaa tunnistaa. Ja kun hoitotaho ei niitä tunnista, niillä ei tosiaan ole loppua, vaan traumaperäinen oireilu jää keskeiseksi osaksi ihmisen identiteettiä ja hän alkaa hahmottaa sen synnynnäiseksi, hallitsemattomaksi osaksi itseään. Ja lisäksi psykoottisuus ei edellytä vakavaa traumaa. Ihminen voi saada aistiharhoja ja deluusioita jo pitkittyneen unettomuuden johdosta.

        Olen ollut aikoinaan mielentilatutkimuksessa, siinä käytiin läpi koko elämän ajan tapahtumat. En miettinyt sinä aikana, mitä kerron, mitä en. Avasin ihan kaiken, muisti on tietysti jollain tavalla kuitenkin rajallinen.
        Tutkimusaika oli oikeastaan mielenkiintoinen, vaikka olin silloin huonossa kunnossa psyykkisesti, eli sieltäkin aukkopaikkoja muistissa on.
        Elämässä voi olla häpeällisiä ja pelottavia asioita, mutta loppujen lopuksi, miksi niitä pitäisi hävetä ? Häpeä on yksi asia, joka liittyy mielenterveyteen joskus rankastikin.
        Ylisukupolvisuudesta en osaa sanoa, koska perheessäni ja suvussani ei ole lähihistoriassa ainakaan ollut hoitoa vaativia mt-ongelmia. Tosin ei heillä ole ollut päihdeongelmiakaan, kuten itselleni niitä tuli, jonka seurauksena psyykekin alkoi heittelemään.
        Ihmismieli on hyvin mielenkiintoinen, niin ainakin itse ajattelen. Ja varmaan ikuisesti ns. perille pääsemätön.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Enköhän minä akateemisesti koulutettuna ihmisenä tiedä, miten tieteellinen näyttö kertyy ja miten sitä arvioidaan. Siksi minä viittasin laajaan meta-analyysiin, jossa todetaan, että lääkkeet ovat heikkotehoisia ja enemmistö ei hyödy niistä. Ratkaisuna ehdotetaan tutkimusasetelmien, otoskoon ja valikoidun potilasjoukon muokkaamista niin, että saataisiin vaikutelma suuremmasta efektikoosta suhteessa plaseboon.

        Voisin viitata lukusiin meta-analyyseihin, joissa todetaan, että ne ovat kliinisesti merkityksettömiä ja meta-analyysiin, jossa todetaan, että lääkkeiden vieroitusoireet todennäköisesti ovat merkittävä sekoittava tekijä lääkekokeissa. Mutta koska sinä et käytännössä ymmärrä tieteestä yhtään mitään, eikä sinulla ole minkäänlaista itsenäistä kykyä arvioida ja ymmärtää tieteellisiä tutkimuksia, joudut hokemaan itsestään selviä latteuksia toistettavista tutkimuksista ja vertaisarvioinneista. Sille on varmasti syynsä, miksi minä olen kohta tohtori ja sinä et.

        Eivät kaikki edes halua tohtoreiksi, tyytyvät siihen, että joku voi hyvinkin olla viisaampi.
        Turhaa kuitenkaan ylpeillä tohtorin tittelillä, se on opinala ja ammatti ( menikö tuokaan nyt ihan oikein ? ). Ihmisenä tohtoritkin pysyy tohtoriudestaan huolimatta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vaikka aloitus postauksessa kokemusasiantuntijuus ja yleinen vallalla oleva tieteellinen käsitys tukevat ja täydentävät toisiaan, niin sinä et pysty kumoamaan vallalla olevaa tieteellistä käsitystä sillä, että hyökkäät henkilöä kohtaan.

        (Ja jottei pääsisi ihan taas unohtumaan, niin eiköhän kokemusasiantuntijan tehtävä ole nimenomaan kokea niitä asioita, vähän sama asia kun rupeaisi aukomaan päätään tutkijalle siitä että he tutkii asioita. Kyllä aito tutkija sitten tietää, mitä lisäarvoa hän tutkimukselleen saa, jos joku kokemusasiantuntija joko vahvistaa tai kieltää hänen teoriat.)

        Tiede perustuu toistettaviin tutkimuksiin, tilastoihin, vertaisarviointeihin jne. Jos nykyinen tiede ei jostain syystä miellytä, niin ihan hyvin voit käyttää tieteeseen ”sisäänrakennettua” ominaisuutta ja tuottaa parempaa tiedettä, mikä tuo uutta tietoa siitä, että mitä skitsofrenia on.

        Mutta maailma ei tule muuttumaan sillä, että etsii jotain satunnaisia tutkimuksia, ja yrittää lukea niitä kuin piru raamattua, ja luulee, että skitsofrenia muuttuu joksikin halutuksi ominaisuudeksi tai katoaa kokonaan sillä, että yrittää levittää epäilyksen siemmentä foorumeilla.

        Halusit tai et, skitsofrenia on totta.

        Tässä tiedespesialistille lisää vertaisarvioitua näyttöä skitsofrenian lääkehoitoa käsittelevien kliinisten kokeiden raportointiharhasta. Schizophrenia Bulletinissa julkaistu maanis-depressiivsiyyttä ja skitsofreniaa käsittelevien RCT-kokeiden raportointi- ja julkaisuharhaa käsittelevä katsaus Misreporting of Results of Research in Psychiatry julkaistiin vuonan 2021. Mitä katsauksen tekijät toteavat RCT-kokeiden luotettavuudesta?

        "280 SMRI:n (Stanley Medical Research Institute) rahoittamasta RCT-tutkimuksesta vuosina 2000–2011 kolme oli tätä kirjoitettaessa vielä käynnissä ja 39 tutkimusta ei koskaan toteutettu.

        238 valmiista RCT-tutkimuksesta:

        86 (36,1 %) raportoi positiivisia tuloksia ja

        152 (63,9 %) raportoi negatiivisia tuloksia.

        Positiivisista tutkimuksista 86 % (74/86) julkaistiin, kun taas negatiivisista vain 53 % (80/152) (P < .001).

        Lisäksi 70 %:ssa julkaistuista artikkeleista oli merkittäviä ristiriitaisuuksia alkuperäiseen RCT-protokollaan verrattuna – kuten ensisijaisen tulosmuuttujan tai tilastomenetelmän vaihtaminen, potilasryhmien määrän muuttaminen tai otoskoon pienentäminen vähintään 25 %:lla."

        Raportoinit- ja julkaisuharha on siis skitsofrenian lääkekokeissa käytäntö eikä poikkeus. Täytyy olla tyhmä kuin vasemman jalan saappaan kulunut kengänpohja, jos ei näistä tutkimuskatsauksista laske yhteen 1+2.=3.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tässä tiedespesialistille lisää vertaisarvioitua näyttöä skitsofrenian lääkehoitoa käsittelevien kliinisten kokeiden raportointiharhasta. Schizophrenia Bulletinissa julkaistu maanis-depressiivsiyyttä ja skitsofreniaa käsittelevien RCT-kokeiden raportointi- ja julkaisuharhaa käsittelevä katsaus Misreporting of Results of Research in Psychiatry julkaistiin vuonan 2021. Mitä katsauksen tekijät toteavat RCT-kokeiden luotettavuudesta?

        "280 SMRI:n (Stanley Medical Research Institute) rahoittamasta RCT-tutkimuksesta vuosina 2000–2011 kolme oli tätä kirjoitettaessa vielä käynnissä ja 39 tutkimusta ei koskaan toteutettu.

        238 valmiista RCT-tutkimuksesta:

        86 (36,1 %) raportoi positiivisia tuloksia ja

        152 (63,9 %) raportoi negatiivisia tuloksia.

        Positiivisista tutkimuksista 86 % (74/86) julkaistiin, kun taas negatiivisista vain 53 % (80/152) (P < .001).

        Lisäksi 70 %:ssa julkaistuista artikkeleista oli merkittäviä ristiriitaisuuksia alkuperäiseen RCT-protokollaan verrattuna – kuten ensisijaisen tulosmuuttujan tai tilastomenetelmän vaihtaminen, potilasryhmien määrän muuttaminen tai otoskoon pienentäminen vähintään 25 %:lla."

        Raportoinit- ja julkaisuharha on siis skitsofrenian lääkekokeissa käytäntö eikä poikkeus. Täytyy olla tyhmä kuin vasemman jalan saappaan kulunut kengänpohja, jos ei näistä tutkimuskatsauksista laske yhteen 1 2.=3.

        Toisaalta on hyvin ymmärrettävää, että näitä vertaisarvioituja katsauksia (joista osa on laajoja meta-analyyseja ja meta-analyysien meta-analyyseja) ei tietenkään käytetä käypä hoito -suositusten pohjana tai julkaista lööpinomaisesti iltapäivälehdissä. Tämä siksi, koska näiden vakavien metodologisten puutteiden tunnistamisen johdosta ei olisi enää mitään hoitoa, jota voisi luotettavasti suositella. Se myös häiritsisi Duodecimin käypä hoito -suosittelijoiden hedelmällistä ja runsasta yhteistyötä lääkeyhtiöiden kanssa. He ovat käytännössä lääkeyhtiöiden konsultteja, jotka suosittelevat edustamiensa yhtiöiden tuotteita. Skitsofrenia käypä hoito -suosituksen työryhmän puhjeenjohtaja on ottanut vastaan palkkoita mm. Oy Lundbec Ab:lta, Bristol-Myers Squibbilta, AstraZenecalta ja Oy Lundbeck Ablta, eli keskeisiltä neuroleptien valmistajilta. Mikään ei ole härskimpää hyväksikäyttöä kuin heikko-osaisten aseman hyödyntäminen omien taloudellisten intressien ja yhteiskunnallisen aseman pönkittämiseksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Toisaalta on hyvin ymmärrettävää, että näitä vertaisarvioituja katsauksia (joista osa on laajoja meta-analyyseja ja meta-analyysien meta-analyyseja) ei tietenkään käytetä käypä hoito -suositusten pohjana tai julkaista lööpinomaisesti iltapäivälehdissä. Tämä siksi, koska näiden vakavien metodologisten puutteiden tunnistamisen johdosta ei olisi enää mitään hoitoa, jota voisi luotettavasti suositella. Se myös häiritsisi Duodecimin käypä hoito -suosittelijoiden hedelmällistä ja runsasta yhteistyötä lääkeyhtiöiden kanssa. He ovat käytännössä lääkeyhtiöiden konsultteja, jotka suosittelevat edustamiensa yhtiöiden tuotteita. Skitsofrenia käypä hoito -suosituksen työryhmän puhjeenjohtaja on ottanut vastaan palkkoita mm. Oy Lundbec Ab:lta, Bristol-Myers Squibbilta, AstraZenecalta ja Oy Lundbeck Ablta, eli keskeisiltä neuroleptien valmistajilta. Mikään ei ole härskimpää hyväksikäyttöä kuin heikko-osaisten aseman hyödyntäminen omien taloudellisten intressien ja yhteiskunnallisen aseman pönkittämiseksi.

        Jos sinä olet jo valmiiksi päättänyt että et usko mihinkään muuhun kun lääkeyhtiöiden salaliitto teorioihin, niin miksi sinä pyydät ihmisiä täällä tulkitsemaan faktoja, mitä et tule ikinä hyväksymään?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minun psykoosini eivät ainakaan johtuneet traumoista, vaan päihteet saivat niitä aikaan.
        Paljon on elämäni varrella sattunut ja tapahtunut, mutta en taida olla traumatisoituvaa tyyppiä.
        Pystyn käsittelemään myös vaikeat, järkyttävätkin asiat niin, etteivät ne jää painamaan.
        Ja kun joskus on tapahtunut jotain samanlaista järkyttävää kuin aiemmin, niin ei ole tullut jälkitraumoja, tai miksi niitä nyt sanotaankaan, eli vanhat eivät ole palautuneet häiritsemään.
        Olemme kaikki erilaisia ihmisiä, koemme ja reagoimme asioihin kukin omalla tavallamme.

        Ja minulla taas psykoosit on johtuneet sekä traumoista, että päihteistä. En saa silti päihdehoitoa ankä traumaterapiaa, vaan ainoastaan skitsofreniadiagnoosin. En ole käyttänyt psykoosilääkkeitä missään vaiheessa ja silti psykoosit hellittävät. Traumareaktioita taas on riippuen myös triggereistä sitä enemmän, mitä vähemmän käytän päihteitä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja minulla taas psykoosit on johtuneet sekä traumoista, että päihteistä. En saa silti päihdehoitoa ankä traumaterapiaa, vaan ainoastaan skitsofreniadiagnoosin. En ole käyttänyt psykoosilääkkeitä missään vaiheessa ja silti psykoosit hellittävät. Traumareaktioita taas on riippuen myös triggereistä sitä enemmän, mitä vähemmän käytän päihteitä.

        Valitettavasti jos skitsofrenia diagnoosi niin terapia on tiukassa kun päähoito lääkkeet. Senpä takia se kannattaa yrittää saada vaihdettua


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Jos sinä olet jo valmiiksi päättänyt että et usko mihinkään muuhun kun lääkeyhtiöiden salaliitto teorioihin, niin miksi sinä pyydät ihmisiä täällä tulkitsemaan faktoja, mitä et tule ikinä hyväksymään?

        Minä en usko salaliittoon, kyllä tämä tieto on ihan julkisesti saatavilla vertaisarvioiduissa tieteellisissä julkaisuissa. Viittaamani tutkimukset ovat tieteellisiä tutkimuksia, joista sinä et tiedä, koska et osaa englantia, sinulta puuttuu tiedonhakutaidot, etkä ymmärrä muutenkaan yhtään mitään siitä, miten tieteellinen näyttö rakentuu. Tiedätkö mikä on meta-analyysi? Mikä on tutkimuskatsaus? Niissä käydään läpi lukuisia, joskus kymmeniä tuhansia lääkekokeita ja luodaan kokonaiskuva lääkkeiden tehosta. Monissa käydään läpi metodologisia puutteita, koska se kuuluu jo ihan perus laadukkaan tieteellisen näytön arvioinnin perusteisiin. Et voi arvioida näyttöä, jos et ymmärrä sen rajoitteita. Niissä ei ole mitään salaliittoa, kuten ei myöskään tutkijoiden ja hoitosuositusten laatijoiden usein runsaassa ja hedelmällisessä lääkeyhtiöyhteistyössä. Se on julkisesti saatavilla olevaa tietoa, joka löytyy, jos vähän näkee vaivaa. Jo pelkästään se, että tutkimukset ovat suurelta osin lääkeyhtiöiden rahoittamia, vääristää valtavasti tutkimusnäyttöä, jota sitten käypä hoito -suositusten tekijät "tulkitsevat" omaperäisellä tavalla sivuuttaen kaikki metodologiset ongelmat ja usein jopa meta-analyysien tekijöiden omat johtopäätökset tuloksista. Teoria siitä, että lääkeyhtiöiden tuottamassa tutkimusnäytössä on valtavasti julkaisu- ja raportointiharhaa ei ole mikään salaliitto, vaan tutkittu tosiasia. Esimerkiksi The American Journal of Psychiatry -lehdessä julkaistussa katsauksessa todettiin, että lääkeyhtiöiden rahoittamat kokeissa julkaistaan 4,9-kertaa todennäköisemmin positiivinen kuin negatiiviinen tulos:

        "397 tunnistetusta kliinisestä tutkimuksesta 239 (60 %) ilmoitti saaneensa rahoitusta lääkeyritykseltä tai muulta taholta, jolla oli asiassa taloudellinen intressi. Lisäksi 187 tutkimuksessa (47 %) oli vähintään yksi kirjoittaja, jolla oli ilmoitettu taloudellinen sidonnaisuus. 162 satunnaistetusta, kaksoissokkoutetusta ja lumekontrolloidusta tutkimuksesta ne, joissa raportoitiin taloudellinen sidonnaisuus, olivat 4,9 kertaa todennäköisemmin raportoineet myönteisiä tuloksia. Tämä yhteys oli tilastollisesti merkitsevä vain niiden tutkimusten joukossa, jotka oli rahoitettu lääkeyritysten toimesta."


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eivät kaikki edes halua tohtoreiksi, tyytyvät siihen, että joku voi hyvinkin olla viisaampi.
        Turhaa kuitenkaan ylpeillä tohtorin tittelillä, se on opinala ja ammatti ( menikö tuokaan nyt ihan oikein ? ). Ihmisenä tohtoritkin pysyy tohtoriudestaan huolimatta.

        Ei itse asiassa tarvitse olla tohtori, että ymmärtää argumentin sisällön. Vastasin ihmiselle, joka tosiaan kuvittelee, että enemmistö skitsofreenikoista edes lääkekokeissa hyötyisi lääkkeistä, vaikka tosiasiassa näistä ammattikoehenkilöistä, jotka käyvät lääkekokeissa palkkioiden toiveessa ja nauttivat lääkkeistä hyötymisestä palkkaa, vain puolet hyötyy edes minimaalisesti ja neljäsosa hyvällä tasolla. Keskimääräinen ero ei ole kliinisesti merkitsevä, eli psykiatri ei oikeasti huomaisi KESKIMÄÄRÄISESTÄ potilaasta, onko hän plasebolla vai neuroleptillä. Näin ollen kokemusasiantuntijuuttaan esille tuovan aloittajan näkemys ei ollut kertomus lääkkeiden keskimääräisestä vasteesta, joka saadaan meta-analyyseista vaan yksilöllinen menestyskertomus siitä, miten lääkkeitä kiltisti syömällä voi päästä jopa kuntouttavaan työtoimintaan. Itsekin voisin kertoa menestyskertomuksen itsestäni ja siitä, miten suoritin toisen maisterintutkinnon samaan aikaan, kun aloittaja oli vasta löytämässä hoitotasapainoaan. Ilman minkäänlaista lääkitystä ja ihan samalla diagnoosilla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Valitettavasti jos skitsofrenia diagnoosi niin terapia on tiukassa kun päähoito lääkkeet. Senpä takia se kannattaa yrittää saada vaihdettua

        Miten vaikeaa se on ymmärtää, että diagnoosilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että on olemassa sellaisia asioita mitä ei voida parantaa terapialla. Esimerkiksi skitsofrenia ja narsismi.

        Skitsofrenia ei lähde terapialla, vaikka sitä diagnoosia muutettaisiin, tai uskokaa tai älkää, mutta voi olla mahdollista että sitä diagnoosia ei ole alunperinkään, mutta skitsofreenikko voi ilman sitä diagnoosiakin hakeutua terapiaan.

        Maailmassa on siis pilvin pimein tilanteita, joissa skitsofeenikot (ja narsistit myös) yrittää mennä hoitamaan sitä sairauttaan terapiaan, ja sitten todetaan että vatuikshan se menee. Siinä tuhraantuu sekä aikaa, että rahaa. Niin potilaalta kuin yhteiskunnaltakin.

        Ylipäätään miksi se on niin vaikeaa hyväksyä, että se suurin vika on aina siinä ITSE sairaudessa, joka pitää ensin hoitaa alta pois, ja vasta sitten ruveta syyttelemään milloin mitäkin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miten vaikeaa se on ymmärtää, että diagnoosilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että on olemassa sellaisia asioita mitä ei voida parantaa terapialla. Esimerkiksi skitsofrenia ja narsismi.

        Skitsofrenia ei lähde terapialla, vaikka sitä diagnoosia muutettaisiin, tai uskokaa tai älkää, mutta voi olla mahdollista että sitä diagnoosia ei ole alunperinkään, mutta skitsofreenikko voi ilman sitä diagnoosiakin hakeutua terapiaan.

        Maailmassa on siis pilvin pimein tilanteita, joissa skitsofeenikot (ja narsistit myös) yrittää mennä hoitamaan sitä sairauttaan terapiaan, ja sitten todetaan että vatuikshan se menee. Siinä tuhraantuu sekä aikaa, että rahaa. Niin potilaalta kuin yhteiskunnaltakin.

        Ylipäätään miksi se on niin vaikeaa hyväksyä, että se suurin vika on aina siinä ITSE sairaudessa, joka pitää ensin hoitaa alta pois, ja vasta sitten ruveta syyttelemään milloin mitäkin.

        Niin mut skitsofreniaa sairastavalla voi olla myös muita asioita johon terapia auttaa. Tiedän omasta kokemuksesta, ettei terapiaa saanut kun tuo diagnoosi. Ei julkiselta (ja yksityiseen ei varaa siis). Eli diagnoosi blokkasi terapian. Hetikun se vaihtu niin kas, terapiaa oiskin saanu


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Minä en usko salaliittoon, kyllä tämä tieto on ihan julkisesti saatavilla vertaisarvioiduissa tieteellisissä julkaisuissa. Viittaamani tutkimukset ovat tieteellisiä tutkimuksia, joista sinä et tiedä, koska et osaa englantia, sinulta puuttuu tiedonhakutaidot, etkä ymmärrä muutenkaan yhtään mitään siitä, miten tieteellinen näyttö rakentuu. Tiedätkö mikä on meta-analyysi? Mikä on tutkimuskatsaus? Niissä käydään läpi lukuisia, joskus kymmeniä tuhansia lääkekokeita ja luodaan kokonaiskuva lääkkeiden tehosta. Monissa käydään läpi metodologisia puutteita, koska se kuuluu jo ihan perus laadukkaan tieteellisen näytön arvioinnin perusteisiin. Et voi arvioida näyttöä, jos et ymmärrä sen rajoitteita. Niissä ei ole mitään salaliittoa, kuten ei myöskään tutkijoiden ja hoitosuositusten laatijoiden usein runsaassa ja hedelmällisessä lääkeyhtiöyhteistyössä. Se on julkisesti saatavilla olevaa tietoa, joka löytyy, jos vähän näkee vaivaa. Jo pelkästään se, että tutkimukset ovat suurelta osin lääkeyhtiöiden rahoittamia, vääristää valtavasti tutkimusnäyttöä, jota sitten käypä hoito -suositusten tekijät "tulkitsevat" omaperäisellä tavalla sivuuttaen kaikki metodologiset ongelmat ja usein jopa meta-analyysien tekijöiden omat johtopäätökset tuloksista. Teoria siitä, että lääkeyhtiöiden tuottamassa tutkimusnäytössä on valtavasti julkaisu- ja raportointiharhaa ei ole mikään salaliitto, vaan tutkittu tosiasia. Esimerkiksi The American Journal of Psychiatry -lehdessä julkaistussa katsauksessa todettiin, että lääkeyhtiöiden rahoittamat kokeissa julkaistaan 4,9-kertaa todennäköisemmin positiivinen kuin negatiiviinen tulos:

        "397 tunnistetusta kliinisestä tutkimuksesta 239 (60 %) ilmoitti saaneensa rahoitusta lääkeyritykseltä tai muulta taholta, jolla oli asiassa taloudellinen intressi. Lisäksi 187 tutkimuksessa (47 %) oli vähintään yksi kirjoittaja, jolla oli ilmoitettu taloudellinen sidonnaisuus. 162 satunnaistetusta, kaksoissokkoutetusta ja lumekontrolloidusta tutkimuksesta ne, joissa raportoitiin taloudellinen sidonnaisuus, olivat 4,9 kertaa todennäköisemmin raportoineet myönteisiä tuloksia. Tämä yhteys oli tilastollisesti merkitsevä vain niiden tutkimusten joukossa, jotka oli rahoitettu lääkeyritysten toimesta."

        Ongelma ei ole se, että nykyinen tiede tai tutkimus on huonoa, vaan se, että sinun esittämät vasta argumentit ovat vielä huonompia.

        Niitä on nyt pyydetty täälläkin vuoden ajan, ja ainoa selitys sille, että miksi et pysty niitä toimittamaan on siis muiden ihmisten englannin kielen taito?

        Mitä asiantuntijoihin tulee, niin niistä voidaan vakavissaan lähteä keskustelemaan toisessa ketjussa, mutta tässä vaiheessa sanon että anonyymi asiantuntijoiden ja oikeiden asiantuntijoiden ero on juurikin se, että oikea asiantuntija pystyy esiintymään oikeilla nimillään ja sidonnaisuuksillaan, ja he ovat valmiita vastaanottamaan tämän sinun esittämän vasta-argumentin, mikä siis on tällähetkellä kiinni minun englannin kielen taidosta...


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ongelma ei ole se, että nykyinen tiede tai tutkimus on huonoa, vaan se, että sinun esittämät vasta argumentit ovat vielä huonompia.

        Niitä on nyt pyydetty täälläkin vuoden ajan, ja ainoa selitys sille, että miksi et pysty niitä toimittamaan on siis muiden ihmisten englannin kielen taito?

        Mitä asiantuntijoihin tulee, niin niistä voidaan vakavissaan lähteä keskustelemaan toisessa ketjussa, mutta tässä vaiheessa sanon että anonyymi asiantuntijoiden ja oikeiden asiantuntijoiden ero on juurikin se, että oikea asiantuntija pystyy esiintymään oikeilla nimillään ja sidonnaisuuksillaan, ja he ovat valmiita vastaanottamaan tämän sinun esittämän vasta-argumentin, mikä siis on tällähetkellä kiinni minun englannin kielen taidosta...

        Itse en edes ala leikkimään asiantuntijaa, koska en sellainen ole.
        Minulla on kokemusta skitsofreenikosta, olen elänyt lähes syntymästä asti skitsofreenikon lähellä ( ei kuitenkaan lähiomainen ).
        Kun sairautta pääsi seuraamaan läheltä nelisenkymmentä vuotta, niin tuli siitä opittua paljon, oireista, käyttäytymisestä, luonteesta, oikeastaan kaikesta, mitä sairaan ihmisen elämässä on.
        Tuo sairastanut henkilö oli nuoruudessaan käynyt terapiassakin, mutta ei niistä kummempaa apua saanut, kyseessähän oli skitsofrenia.
        Hän ei ollut koskaan väkivaltainen, vaikka usein oli pahemminkin harhainen.
        Valitettavasti hän on jo edesmennyt.
        En edes halua lukea ja tutustua tilastoihin, minulle riittää se, mitä olen vuosien varrella nähnyt itse. Olen ollut itsekin lukuisia kertoja osastohoidossa ja avohoidossa.
        En lähtisi haastamaan asiantuntijoita, varmasti heillä on tieota enemmän kuin itselläni.
        Asiantuntijoilla on lukemansa tieto, minulla on kokemani tieto.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Miten vaikeaa se on ymmärtää, että diagnoosilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että on olemassa sellaisia asioita mitä ei voida parantaa terapialla. Esimerkiksi skitsofrenia ja narsismi.

        Skitsofrenia ei lähde terapialla, vaikka sitä diagnoosia muutettaisiin, tai uskokaa tai älkää, mutta voi olla mahdollista että sitä diagnoosia ei ole alunperinkään, mutta skitsofreenikko voi ilman sitä diagnoosiakin hakeutua terapiaan.

        Maailmassa on siis pilvin pimein tilanteita, joissa skitsofeenikot (ja narsistit myös) yrittää mennä hoitamaan sitä sairauttaan terapiaan, ja sitten todetaan että vatuikshan se menee. Siinä tuhraantuu sekä aikaa, että rahaa. Niin potilaalta kuin yhteiskunnaltakin.

        Ylipäätään miksi se on niin vaikeaa hyväksyä, että se suurin vika on aina siinä ITSE sairaudessa, joka pitää ensin hoitaa alta pois, ja vasta sitten ruveta syyttelemään milloin mitäkin.

        Sinulla on jäänyt jokin tietty levy päälle. Näet näköjään jokaisen ihmisen aina automaattisesti joko skitsofreenikkona, tai narsistina. En tiedä, että oletko sama henkilö, mutta olet myös syytellyt tällä palstalla asiattomasti ja ilman mitään todisteita joitakin kommentoijia narsisteiksi. En tiedä, onko sinulla jokin päähänpinttymä, tai obsessio. Mutta siltä se hieman vaikuttaa.

        Sitäpaitsi on kiistaton fakta, että niidenkin kohdalla, joille on annettu joskus aiemmin skitsofreniadiagnoosi, heidänkin joukossaan on traumataustaisia. Joidenkin kohdalla diagnosoinnit eivät ole välttämättä menneet edes oikein. Henkilöllä voi olla psykoottisia oireita, mutta se, että onko välttämättä skitsofreniaa, vai jotakin muuta, saattaa jäädä epäselväksi. Eikä se ole mitenkään perusteltua jättää ne trauma-asiatkaan hoitamatta ja keskittyä vain määräämään joillekin kenties "ainoaksi ja kaikeksi hoidoksi" pelkästään neuroleptejä. Ne eivät korjaa, eivätkä paranna niitä traumaattisia kokemuksia, tai asioita, joita joillakin on.

        Jos on oikeasti tarkoitus edistää jokaisen kohdalla sitä henkistä hyvinvointia ja terveyttä, niitä hoitokeinoja ja tapoja kohdata ihmisiä täytyy lisätä ja uudistaa. Nykyisen hoitolinjaukset ovat aika vanhentuneita ja paikallaan jämähtäneitä. Se on pakko sanoa, ja myöntää, että näin se asia on.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sinulla on jäänyt jokin tietty levy päälle. Näet näköjään jokaisen ihmisen aina automaattisesti joko skitsofreenikkona, tai narsistina. En tiedä, että oletko sama henkilö, mutta olet myös syytellyt tällä palstalla asiattomasti ja ilman mitään todisteita joitakin kommentoijia narsisteiksi. En tiedä, onko sinulla jokin päähänpinttymä, tai obsessio. Mutta siltä se hieman vaikuttaa.

        Sitäpaitsi on kiistaton fakta, että niidenkin kohdalla, joille on annettu joskus aiemmin skitsofreniadiagnoosi, heidänkin joukossaan on traumataustaisia. Joidenkin kohdalla diagnosoinnit eivät ole välttämättä menneet edes oikein. Henkilöllä voi olla psykoottisia oireita, mutta se, että onko välttämättä skitsofreniaa, vai jotakin muuta, saattaa jäädä epäselväksi. Eikä se ole mitenkään perusteltua jättää ne trauma-asiatkaan hoitamatta ja keskittyä vain määräämään joillekin kenties "ainoaksi ja kaikeksi hoidoksi" pelkästään neuroleptejä. Ne eivät korjaa, eivätkä paranna niitä traumaattisia kokemuksia, tai asioita, joita joillakin on.

        Jos on oikeasti tarkoitus edistää jokaisen kohdalla sitä henkistä hyvinvointia ja terveyttä, niitä hoitokeinoja ja tapoja kohdata ihmisiä täytyy lisätä ja uudistaa. Nykyisen hoitolinjaukset ovat aika vanhentuneita ja paikallaan jämähtäneitä. Se on pakko sanoa, ja myöntää, että näin se asia on.

        Edelliseen vielä tarkentava lisäys: Psykiatria pohjaa aika paljon omia toimintaperiaatteitaan ja sitä, mihin se keskittyy, diagnosointiin ja lääkkeiden määräämiseen. Etenkin julkisella puolella ja tietyille potilasryhmille. Ne periaatteet, tai hoitolinjaukset eivät välttämättä edistä henkistä hyvinvointia ja terveyttä laajemmassa merkityksessä ja perspektiivissä jokaisen kohdalla. Ja tämä on kiistaton fakta.

        Jotta psykiatria oikeasti edistäisi ja lisäisi sitä henkistä hyvinvointia ja terveyttä jokaisen kohdalla, myös sitä, mihin keskitytään pitää laajentaa. Edellyttää ensin asioiden näkemistä ja myöntämistä. Koska jokaisen kohdalla ei ole näin tapahtunut, että olisi sitä henkistä hyvinvointia edistetty holistisemmalla tavalla. Kuten traumoja kokeneiden ja traumataustaisten kohdalla.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sinulla on jäänyt jokin tietty levy päälle. Näet näköjään jokaisen ihmisen aina automaattisesti joko skitsofreenikkona, tai narsistina. En tiedä, että oletko sama henkilö, mutta olet myös syytellyt tällä palstalla asiattomasti ja ilman mitään todisteita joitakin kommentoijia narsisteiksi. En tiedä, onko sinulla jokin päähänpinttymä, tai obsessio. Mutta siltä se hieman vaikuttaa.

        Sitäpaitsi on kiistaton fakta, että niidenkin kohdalla, joille on annettu joskus aiemmin skitsofreniadiagnoosi, heidänkin joukossaan on traumataustaisia. Joidenkin kohdalla diagnosoinnit eivät ole välttämättä menneet edes oikein. Henkilöllä voi olla psykoottisia oireita, mutta se, että onko välttämättä skitsofreniaa, vai jotakin muuta, saattaa jäädä epäselväksi. Eikä se ole mitenkään perusteltua jättää ne trauma-asiatkaan hoitamatta ja keskittyä vain määräämään joillekin kenties "ainoaksi ja kaikeksi hoidoksi" pelkästään neuroleptejä. Ne eivät korjaa, eivätkä paranna niitä traumaattisia kokemuksia, tai asioita, joita joillakin on.

        Jos on oikeasti tarkoitus edistää jokaisen kohdalla sitä henkistä hyvinvointia ja terveyttä, niitä hoitokeinoja ja tapoja kohdata ihmisiä täytyy lisätä ja uudistaa. Nykyisen hoitolinjaukset ovat aika vanhentuneita ja paikallaan jämähtäneitä. Se on pakko sanoa, ja myöntää, että näin se asia on.

        Skitsofrenia-diagnoosia ei taideta ihan helposti antaa.
        Itselläni oli aikoinaan psykooseja, useitakin. Oli myös vähän kuuloharhoja, näköharhoja, vainoharhaisuutta. Niitä oli vain psykoosien aikana, ei muulloin.
        En koskaan saanut skitsofrenia-diagnoosia, määrittämätön psykoosisairaus-diagnoosi sen sijaan tuli.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Skitsofrenia-diagnoosia ei taideta ihan helposti antaa.
        Itselläni oli aikoinaan psykooseja, useitakin. Oli myös vähän kuuloharhoja, näköharhoja, vainoharhaisuutta. Niitä oli vain psykoosien aikana, ei muulloin.
        En koskaan saanut skitsofrenia-diagnoosia, määrittämätön psykoosisairaus-diagnoosi sen sijaan tuli.

        Riippuu varmasti paikasta ja osastosta. Mä sain osastolla koska täytin 18v ja täysikänen ei voi olla ilman diagnoosia. Mun diagnoosi tuli herkästi, pelkkien oireiden perusteella. Ikinä tutkittu traumoja, ADHD tai muutakaan siellä. Toki ideana oli avossa se tutkia uudestaan mut sitähän ei kukaan tehnyt vuosiin.

        Enkä ole ainut joka saanut osastolla skitsofrenia diagnoosin vaan koska täyttää 18v ja se nyt lähin osuva. Aikuisista en sit tiedä miten ne saa


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sinulla on jäänyt jokin tietty levy päälle. Näet näköjään jokaisen ihmisen aina automaattisesti joko skitsofreenikkona, tai narsistina. En tiedä, että oletko sama henkilö, mutta olet myös syytellyt tällä palstalla asiattomasti ja ilman mitään todisteita joitakin kommentoijia narsisteiksi. En tiedä, onko sinulla jokin päähänpinttymä, tai obsessio. Mutta siltä se hieman vaikuttaa.

        Sitäpaitsi on kiistaton fakta, että niidenkin kohdalla, joille on annettu joskus aiemmin skitsofreniadiagnoosi, heidänkin joukossaan on traumataustaisia. Joidenkin kohdalla diagnosoinnit eivät ole välttämättä menneet edes oikein. Henkilöllä voi olla psykoottisia oireita, mutta se, että onko välttämättä skitsofreniaa, vai jotakin muuta, saattaa jäädä epäselväksi. Eikä se ole mitenkään perusteltua jättää ne trauma-asiatkaan hoitamatta ja keskittyä vain määräämään joillekin kenties "ainoaksi ja kaikeksi hoidoksi" pelkästään neuroleptejä. Ne eivät korjaa, eivätkä paranna niitä traumaattisia kokemuksia, tai asioita, joita joillakin on.

        Jos on oikeasti tarkoitus edistää jokaisen kohdalla sitä henkistä hyvinvointia ja terveyttä, niitä hoitokeinoja ja tapoja kohdata ihmisiä täytyy lisätä ja uudistaa. Nykyisen hoitolinjaukset ovat aika vanhentuneita ja paikallaan jämähtäneitä. Se on pakko sanoa, ja myöntää, että näin se asia on.

        Mitä nuorempi oot sitä mahdollisempaa väärä diagnoosi on jo iän takia.Muistaakseni jossain tutkimuskessa 25% skitsofreniapotilaista omasi väärän diagnoosin. Sisältäen traumat ja muut


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Niin mut skitsofreniaa sairastavalla voi olla myös muita asioita johon terapia auttaa. Tiedän omasta kokemuksesta, ettei terapiaa saanut kun tuo diagnoosi. Ei julkiselta (ja yksityiseen ei varaa siis). Eli diagnoosi blokkasi terapian. Hetikun se vaihtu niin kas, terapiaa oiskin saanu

        Kertaappa taas tyhmälle, että mikä laki tai luonnonvoima se taas estää skitsofreenikkoa itse menemästä suoraan sinne terapeutille, samalla tavalla kun kaikkia muitakin jotka sen itse tekee?

        Onko se joku muu kuin kyvyttömyys ottaa vastuuta omasta hoidosta ja paranemisesta?


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei itse asiassa tarvitse olla tohtori, että ymmärtää argumentin sisällön. Vastasin ihmiselle, joka tosiaan kuvittelee, että enemmistö skitsofreenikoista edes lääkekokeissa hyötyisi lääkkeistä, vaikka tosiasiassa näistä ammattikoehenkilöistä, jotka käyvät lääkekokeissa palkkioiden toiveessa ja nauttivat lääkkeistä hyötymisestä palkkaa, vain puolet hyötyy edes minimaalisesti ja neljäsosa hyvällä tasolla. Keskimääräinen ero ei ole kliinisesti merkitsevä, eli psykiatri ei oikeasti huomaisi KESKIMÄÄRÄISESTÄ potilaasta, onko hän plasebolla vai neuroleptillä. Näin ollen kokemusasiantuntijuuttaan esille tuovan aloittajan näkemys ei ollut kertomus lääkkeiden keskimääräisestä vasteesta, joka saadaan meta-analyyseista vaan yksilöllinen menestyskertomus siitä, miten lääkkeitä kiltisti syömällä voi päästä jopa kuntouttavaan työtoimintaan. Itsekin voisin kertoa menestyskertomuksen itsestäni ja siitä, miten suoritin toisen maisterintutkinnon samaan aikaan, kun aloittaja oli vasta löytämässä hoitotasapainoaan. Ilman minkäänlaista lääkitystä ja ihan samalla diagnoosilla.

        Akateeminen koulutus tai ura ei ole mikään mielenterveydensuojatekijä. Itseasiassa jos vähänkään viettää aikaa yliopistomaailmassa, niin huomaa, että vanhassa sanonnanssa, että neroudella ja hulluudella on joskun hiuksenhieno ja häilyvä raja, pitää hyvin paikkansa.

        Valitettavasti sielläkin on niitä sairaspoissaoloja, ja päättyypä joskus uratkin, niin että hyvinkin korkeista positioista lähetään sen takia, ettei se henkilökohtainen hygienia onnistu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kertaappa taas tyhmälle, että mikä laki tai luonnonvoima se taas estää skitsofreenikkoa itse menemästä suoraan sinne terapeutille, samalla tavalla kun kaikkia muitakin jotka sen itse tekee?

        Onko se joku muu kuin kyvyttömyys ottaa vastuuta omasta hoidosta ja paranemisesta?

        Rahanpuute? Etsä terapiaan pääse julkisella ilman et psykiatri puoltaa asiaa


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kertaappa taas tyhmälle, että mikä laki tai luonnonvoima se taas estää skitsofreenikkoa itse menemästä suoraan sinne terapeutille, samalla tavalla kun kaikkia muitakin jotka sen itse tekee?

        Onko se joku muu kuin kyvyttömyys ottaa vastuuta omasta hoidosta ja paranemisesta?

        Terapiaan ei pääse julkisella ilman, että hoitotaho puoltaa sitä. Se on aikamoinnen este. Harvalla diagnoosin omaavalla on varaa maksaa terapiaa ite


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Riippuu varmasti paikasta ja osastosta. Mä sain osastolla koska täytin 18v ja täysikänen ei voi olla ilman diagnoosia. Mun diagnoosi tuli herkästi, pelkkien oireiden perusteella. Ikinä tutkittu traumoja, ADHD tai muutakaan siellä. Toki ideana oli avossa se tutkia uudestaan mut sitähän ei kukaan tehnyt vuosiin.

        Enkä ole ainut joka saanut osastolla skitsofrenia diagnoosin vaan koska täyttää 18v ja se nyt lähin osuva. Aikuisista en sit tiedä miten ne saa

        Vaikka ihminen kasvaa ja kehittyy, ja diagnoosit voi siitä vuosien varrella joko tarkentua tai muuttua, niin se asian on varma, että osastolle ei pääse herkästi.

        Että kyllä se niin sanotusti pikkasen vaatii "yrittämistä" että pääsee sinne skitsofreenikon kirjoihin, vaikka se siitä sitten muuttuisikin.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Rahanpuute? Etsä terapiaan pääse julkisella ilman et psykiatri puoltaa asiaa

        Vai tahdon puute? Itse maskoin takuueläkkeestä yksityisen terapian.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vai tahdon puute? Itse maskoin takuueläkkeestä yksityisen terapian.

        Kiva jos sä pystyit mut kokeileppa nykyvuokrilla


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vaikka ihminen kasvaa ja kehittyy, ja diagnoosit voi siitä vuosien varrella joko tarkentua tai muuttua, niin se asian on varma, että osastolle ei pääse herkästi.

        Että kyllä se niin sanotusti pikkasen vaatii "yrittämistä" että pääsee sinne skitsofreenikon kirjoihin, vaikka se siitä sitten muuttuisikin.

        Osastolle ei ehkä pääse mut kyll ne turhan herkästi antaa. EI ne mulla ikinä keskittyny ku oireisiin, kukaan ikinä kartottanu ADHD:ta tai traumahistoriaa jne.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Vai tahdon puute? Itse maskoin takuueläkkeestä yksityisen terapian.

        Näyttäis maksavan esim .Yhden käynnin hinta on 145 e / 60 min. Jos pitää 3-4x kuussa käydä niin mulla ei olis ikinä varaa. Kelaterapia on ainut mihin varaa eläkkeellä. Vesi, sähkö ja vuokra vie jo yli 50% tuloista ja sit puhelinliittymä päälle ja matkakortti niin joo. Kiva jos pystyt, mut Helsingissä tuskinpa mahdollista


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kiva jos sä pystyit mut kokeileppa nykyvuokrilla

        Ei ole asumistuki niin paljoa muuttunut, etteikö sitä summaa voisi vaikka jostain netflixistä säästää.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei ole asumistuki niin paljoa muuttunut, etteikö sitä summaa voisi vaikka jostain netflixistä säästää.

        Asmustuki ei oo muuttunu mut vuokrat on noussu.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Näyttäis maksavan esim .Yhden käynnin hinta on 145 e / 60 min. Jos pitää 3-4x kuussa käydä niin mulla ei olis ikinä varaa. Kelaterapia on ainut mihin varaa eläkkeellä. Vesi, sähkö ja vuokra vie jo yli 50% tuloista ja sit puhelinliittymä päälle ja matkakortti niin joo. Kiva jos pystyt, mut Helsingissä tuskinpa mahdollista

        Eli kela maksaa siitä 40€ Kerta eli sinulle jää maksettavaa 315€-420€ kuussa kelakorvauksen jälkeen...

        Itselläni ei tosiaankaan rahat riittäny valita sitä kalleinta vaihtoehtoa, vaan mietin tarkkaan että kuinka tiheään kävin, minkä mittaisia tapaamiset oli, enkä tietenkään valinnut sitä kalleinta terapeuttia.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Asmustuki ei oo muuttunu mut vuokrat on noussu.

        Kela lähettää ihan selkeen kirjeen, jos asut liian kallissa asunnossa.

        Se on sitten ihan oma valinta, että jääkö ylihintaiseen asuntoon, vain ei.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kela lähettää ihan selkeen kirjeen, jos asut liian kallissa asunnossa.

        Se on sitten ihan oma valinta, että jääkö ylihintaiseen asuntoon, vain ei.

        Vaikkei asuis ylikalliissa niin kaikki hinnat on noussu, sitä se inflaatio on


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Eli kela maksaa siitä 40€ Kerta eli sinulle jää maksettavaa 315€-420€ kuussa kelakorvauksen jälkeen...

        Itselläni ei tosiaankaan rahat riittäny valita sitä kalleinta vaihtoehtoa, vaan mietin tarkkaan että kuinka tiheään kävin, minkä mittaisia tapaamiset oli, enkä tietenkään valinnut sitä kalleinta terapeuttia.

        Toi nyt oli vielä nopeella selauksella halvin yksityinen mitä löysin. Kyseinen pulju ei edes ota kelakorvausta vastaan.

        Tonpa takia kelakorvaus on aika pakollinen saada. Onneks mulla on terapia joka tulee maksamaan korvauksen jälkeen 50e kerta. Voit sit laskee paljon olis ilman korvausta


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kela lähettää ihan selkeen kirjeen, jos asut liian kallissa asunnossa.

        Se on sitten ihan oma valinta, että jääkö ylihintaiseen asuntoon, vain ei.

        Asuminen, vesi, sähkö, ruoka. Kaikki on noussu. 1500e jos pitäs 300-400e kuussa maksaa terapiasta vielä ite niin ei kyllä riitä


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kela lähettää ihan selkeen kirjeen, jos asut liian kallissa asunnossa.

        Se on sitten ihan oma valinta, että jääkö ylihintaiseen asuntoon, vain ei.

        Joskus voi olla hankalaa löytää halvempaa asuntoa.
        Sanon siis joskus, ettei tarvitse kenenkään alkaa marisemaan tästä lausumasta.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Rahanpuute? Etsä terapiaan pääse julkisella ilman et psykiatri puoltaa asiaa

        Tekoäly väitti, että helsingissä pääsee terapiaan 50-60€ kerta. En sitten tiedä pitääkö paikkansa, kun ei ole tullut itse kokeiltua.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Sinulla on jäänyt jokin tietty levy päälle. Näet näköjään jokaisen ihmisen aina automaattisesti joko skitsofreenikkona, tai narsistina. En tiedä, että oletko sama henkilö, mutta olet myös syytellyt tällä palstalla asiattomasti ja ilman mitään todisteita joitakin kommentoijia narsisteiksi. En tiedä, onko sinulla jokin päähänpinttymä, tai obsessio. Mutta siltä se hieman vaikuttaa.

        Sitäpaitsi on kiistaton fakta, että niidenkin kohdalla, joille on annettu joskus aiemmin skitsofreniadiagnoosi, heidänkin joukossaan on traumataustaisia. Joidenkin kohdalla diagnosoinnit eivät ole välttämättä menneet edes oikein. Henkilöllä voi olla psykoottisia oireita, mutta se, että onko välttämättä skitsofreniaa, vai jotakin muuta, saattaa jäädä epäselväksi. Eikä se ole mitenkään perusteltua jättää ne trauma-asiatkaan hoitamatta ja keskittyä vain määräämään joillekin kenties "ainoaksi ja kaikeksi hoidoksi" pelkästään neuroleptejä. Ne eivät korjaa, eivätkä paranna niitä traumaattisia kokemuksia, tai asioita, joita joillakin on.

        Jos on oikeasti tarkoitus edistää jokaisen kohdalla sitä henkistä hyvinvointia ja terveyttä, niitä hoitokeinoja ja tapoja kohdata ihmisiä täytyy lisätä ja uudistaa. Nykyisen hoitolinjaukset ovat aika vanhentuneita ja paikallaan jämähtäneitä. Se on pakko sanoa, ja myöntää, että näin se asia on.

        Ei kai täällä niin hirveästi ole ketään suoraan haukuttu narsistiksi, nehän voi vaikka raportoida, jos niin on, mutta eikös täällä ole ollut enemmän sellaisia "ansoja tyhmille" mihin sitten useampikin on langennut, juuri sellaisia, että eikö se ole hieman naristista kuvitella että narsisti edustaisi jotenkin maagisesti jokaista ihmistä.

        Eiköhän se ole ihan turvallista olettaa, että vain narsistit on narsisteja, eikä siis kaikki, vaikka heidän ego ehkä ajatteleekin toisin.

        Ja silloin kun ei osaa tehdä traumalla mitään muuta kuin elvistellä foorumeilla, niin silloin on neuroleptinsä ansainnut. Jääpähän sitten sitä terapiaa enemmän niille jotka oikeasti haluavat päästä traumoistaan eroon.


      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Ei kai täällä niin hirveästi ole ketään suoraan haukuttu narsistiksi, nehän voi vaikka raportoida, jos niin on, mutta eikös täällä ole ollut enemmän sellaisia "ansoja tyhmille" mihin sitten useampikin on langennut, juuri sellaisia, että eikö se ole hieman naristista kuvitella että narsisti edustaisi jotenkin maagisesti jokaista ihmistä.

        Eiköhän se ole ihan turvallista olettaa, että vain narsistit on narsisteja, eikä siis kaikki, vaikka heidän ego ehkä ajatteleekin toisin.

        Ja silloin kun ei osaa tehdä traumalla mitään muuta kuin elvistellä foorumeilla, niin silloin on neuroleptinsä ansainnut. Jääpähän sitten sitä terapiaa enemmän niille jotka oikeasti haluavat päästä traumoistaan eroon.

        Minulla ei ole mitään egoa, eikä ole näin ollen mitääm egoistista ajattelua. En kuvittele olevani enemmän, kuin mitä toinen on, tai toiset ovat.

        Saat pitää oletuksesi. En tee silläkään mitään. On tyhmää mennä väittämään ilman mitään todisteita, tai syyttelemään perusteettomasti, tai asiattomasti ketään narsistiksi, tai skitsofreenikoksi.

        Enkä tarvitse sen enempää mitään "sairaan roolia", tai omaksu sen enempää psykiatrian vaatimaa sairausidentiteettiä.

        Neuroleptejä en myöskään tarvitse enää mihinkään. Sellaisten vaatijat saavat ihan vapaasti itse syödä pillerit vaikka koko purkin kerralla.


      • Anonyymi
        UUSI

        Edelliseen tekstiin pieni korjaus: Jos ei pysty muuhun, kuin syyttelemään ja väittämään toisia ihmisiä sairaudentunnottomiksi, narsisteiksi, tai miksi sitten tahansa, niin eiköhän se kerro itse sellaisen tekijästä jotakin olennaista paljastavaa?


      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Eli kela maksaa siitä 40€ Kerta eli sinulle jää maksettavaa 315€-420€ kuussa kelakorvauksen jälkeen...

        Itselläni ei tosiaankaan rahat riittäny valita sitä kalleinta vaihtoehtoa, vaan mietin tarkkaan että kuinka tiheään kävin, minkä mittaisia tapaamiset oli, enkä tietenkään valinnut sitä kalleinta terapeuttia.

        Vaikka se neljäkymmentä euroa on iso raha niille jotka elää jollain takuueläkkeellä tai vastaavalla, niin kyllähän tässä inttämsiessä taas haisee enemmän sen lässytyksen kuin rahan tarve.


      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Joskus voi olla hankalaa löytää halvempaa asuntoa.
        Sanon siis joskus, ettei tarvitse kenenkään alkaa marisemaan tästä lausumasta.

        Asumisesta pitäisi laittaa pystyyn varmaan oma ketjunsa, koska siinä oikeasti on sellainen kaksiteräinen miekka, että jos ihminen aidosti haluaa elämässään eteenpäin, kouluttautua ja työllistyä, niin se on totta että asunnon pitäisi olla sellaisella sijainnilla, että se mahdollistaisi nämä asiat. Ja siinä tahtoo kelan rajat paukkua.

        Nykyinen hallitus lähtee kuitenkin siitä näkökulmasta, että kaikki asumistuen saajat on vähän tällaisia suomi 24 valittajia joilla ei sitten kuitenkaan ole sitä todellista halua edetä elämässä, vaan ainoastaan syyttää toisia niistä omista ongelmista.

        Tällaiselle valittajaporukalle riittää kokemäeltä kolmensadan neliön omakotitalo 250€ kuussa. Ja kun foorumin valittajat laitettaisiin samaan taloon, niin eiköhän ne saisi aivan varmasti lisätienestejä big brother konseptilla, kun sitä talon draamaa vähän streamattaisi nettiin. =D

        No mutta vattuilu taas sikseen. Vaikka olen vähän kyyninen lähinnä foorumin lääkehaitta uskovasiten kohdalla, niin tämä voi tulla joillekkin yllätyksenä, että oma näkemykseni poikkeaa hallituksen näkemyksestä ja kaikille muille kyllä toivoisin nimenomaan sitä asuntoa nimenomaan sellaiselta sijainnilta, mistä pystyisi etenemään siinä omassa elämässään.


      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Asuminen, vesi, sähkö, ruoka. Kaikki on noussu. 1500e jos pitäs 300-400e kuussa maksaa terapiasta vielä ite niin ei kyllä riitä

        Asiaa kannattaa joskus myös miettiä toisinpäin. Jos haluat terapiaan, niin mistä muusta olet valmis tinkimään?

        Oletko valmis tinkimään asumisesta?
        Oletko valmis tinkimään ruuasta?
        Oletko valmis tinkimään sähköstä, vedestä, muista kuukausimaksullisista menoista?

        Oletko valmis menemään ilmaiseen nettiterapiaan?
        https://www.mielenterveystalo.fi/fi/nettiterapiat

        Elämä on valintoja.


      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Tekoäly väitti, että helsingissä pääsee terapiaan 50-60€ kerta. En sitten tiedä pitääkö paikkansa, kun ei ole tullut itse kokeiltua.

        Taitaa ettiä nopeesti tiedot. Riippuu varmaan mitä terapiaa tarttet, eihän nekään oo kaikki samanlaisia. Mut mun hinta oli mitä ite näin traumaterapiaan liittyen kun etin omaani. Tai sit toi on tekoälyn ettimänä se mitä jää Kelan maksun jälkeen. Veikkaisin et Kelaterapian hinta koska sama kun mulla Kelan jälkeen


      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Vaikka se neljäkymmentä euroa on iso raha niille jotka elää jollain takuueläkkeellä tai vastaavalla, niin kyllähän tässä inttämsiessä taas haisee enemmän sen lässytyksen kuin rahan tarve.

        Oliskin 40 yksityisellä. Pikemminkin 300-400e. Toi 40-60 kerta on lähempänä kelan jälkeen. Jota siis saa vasta lähetteen kautta. Kelaterapiaa ei saa ellei psykiatri puolla sitä


      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Asiaa kannattaa joskus myös miettiä toisinpäin. Jos haluat terapiaan, niin mistä muusta olet valmis tinkimään?

        Oletko valmis tinkimään asumisesta?
        Oletko valmis tinkimään ruuasta?
        Oletko valmis tinkimään sähköstä, vedestä, muista kuukausimaksullisista menoista?

        Oletko valmis menemään ilmaiseen nettiterapiaan?
        https://www.mielenterveystalo.fi/fi/nettiterapiat

        Elämä on valintoja.

        Valintoja ja ei valintoja. Kaikkea ei voi valita. En voi valita inflaation vaikutusta.

        Ja nettiterapia ei toimi kaikkeen ihan tiedoksi vaan. nettiterapian traumaohjelma on 6 viikon. Mulla on kelan kautta 1v ainakin. Riippuu miten toki etenen nyt kun se alkaa Jollekkin se toki riittää, mut ei kaikille.


      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Minulla ei ole mitään egoa, eikä ole näin ollen mitääm egoistista ajattelua. En kuvittele olevani enemmän, kuin mitä toinen on, tai toiset ovat.

        Saat pitää oletuksesi. En tee silläkään mitään. On tyhmää mennä väittämään ilman mitään todisteita, tai syyttelemään perusteettomasti, tai asiattomasti ketään narsistiksi, tai skitsofreenikoksi.

        Enkä tarvitse sen enempää mitään "sairaan roolia", tai omaksu sen enempää psykiatrian vaatimaa sairausidentiteettiä.

        Neuroleptejä en myöskään tarvitse enää mihinkään. Sellaisten vaatijat saavat ihan vapaasti itse syödä pillerit vaikka koko purkin kerralla.

        Jokaisella ihmisellä on ego.
        Se on sitten eri asia, millainen se kenelläkin on.


      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Jokaisella ihmisellä on ego.
        Se on sitten eri asia, millainen se kenelläkin on.

        Ei ole välttämättä. Se ego on voitu ns. nujertaa, tai viedä jo siellä lapsuudessa. Selitän asiaa vähän. Jos esim. omat vanhemmat ovat hyvinkin dominoivia, aggressiivisia ja kontrolloivia, niin lapsen oma minuus, identiteetti ja persoonallisuus katoaa. Lapsi saattaa joutua miellyttämään omia vanhempiaan ja tekemään kaikki asiat niin, jotta he olisivat tyytyväisiä. Ettei lapselle tule mitään rangaistusta tai saisi osakseen lisää huonoa kohtelua.

        Sellaisissa kodeissa, joissa on esim. narsistisia, tai psykopatiaa, tai jotakin persoonallisuushäiriötä sairastavia ihmisiä, he pyrkivät kaikessa kontrolloimaan myös omia lapsiaan. Lapsen oma minuus ja itsetunto saattaa kärsiä merkittäviä vaurioita. Esim. ei saateta antaa lapsen aikuistua, tai itsenäistyä, vaan "kahlehditaan" jollakin tavalla sinne omaan kotiin.

        Omalla kohdallani arvot, mm. ihmisoikeuksiin, demokratiaan ja tasa-arvoon liittyvät asiat ovat tärkeämpiä, kuin monelle muulle. Myös rehellisyys, totuus ja totuudessa pysyminen. Ja se, että jokaisen mielipiteitä kuunnellaan ja että niitä saa tuoda esille. Näin ei ollut koskaan minun lapsuudenkodissani.


      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Oliskin 40 yksityisellä. Pikemminkin 300-400e. Toi 40-60 kerta on lähempänä kelan jälkeen. Jota siis saa vasta lähetteen kautta. Kelaterapiaa ei saa ellei psykiatri puolla sitä

        Nyt puhutaan kelakorvauksen koosta joka on 40 euroa kerta, maksimissaan 200 kertaa.


      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Nyt puhutaan kelakorvauksen koosta joka on 40 euroa kerta, maksimissaan 200 kertaa.

        Joo tiedän. Mulle jää kelakervauksen jälkeen 50e ite maksettavaa. Menis ilman korvausta yli 100e varmana ja mulla tulee olemaan kerran viikossa terapia


    • Anonyymi

      Neuroleptien kemiallinen tausta on bentsodiatsepiinien johdannainen. Kemiallisella muokkauksella on bentsoista tehty "voimakkaampia". Täten ne pysäyttävät "sekavuustilan" nopeasti.

      Saman kemiallisen muokkauksen johdosta neuroleptien haittavaikutukset ovat huomattavasti suurempia ja niistä aiheutuu massiiviset vieroitusoireet. Näitä vieroitusoireita ei haluta terveydenhuollossa poistaa, koska ei ole olemassa mitään hoitomuotoja vieroitukseen, jotka olisivat tehokkaita.

      Tämän vuoksi lääketeollisuus vaihtoi neuroleptien nimityksen antipsykootiksi Sana itsessään ikään kuin kuvaa, tosin valheellisesti, että neuroleptit estäisivät psykoosin syntymisen.

      Neuroleptien kehityksen jälkeen havaittiin rajuja vaikutuksia toimintakyvyn alenemiseen. Jälleen keinoksi tuotiin valhe ja näitä toimintakykyä lamaavia haittavaikutuksia alettiin valheellisesti kutsua negatiivisiksi oireiksi.

      Ihmisen toimintakyky ja kognitio kyllä palautuu neuroleptien lopettamisen jälkeen ennallaan, kunhan on ensin sietänyt vieroitusoireet. Kaikille potilaille lisäksi syötetään useaa neuroleptiä, jolloin niiden purkaminen ja siitä aiheutuvat vieroitusoireet ovat karmaiseva. Jälleen valheellisesti näitä vieroitusoireita kutsutaan sairauden oireiden pahenemiseksi ja perusteeksi jopa pakkohoitoon ja varsinkin neuroleptien lisäämiseksi.

      Lääkärit ovat kyllä asiasta tietoisia mutta sidottuja lääkityksen jatkamiselle, koska julkinen puoli ei tarjoa mitään apua vieroitusoireisiin.

      Hoitajat ja kaikki kokemusasiantuntijat nyt ovat ensisijaisesti aivopesty ainoastaan toistamaan lääkitysmantraa.

      Sinällään helppo ja siisti sisätyö keskimääräisen älykkyyden omaaville hoitajille. Eihän ne osastolla tee muuta kuin istuvat, jakavat lääkkeet ja ruuat ja leikkivät jotain käyttäytymisasiantuntijoita, jossa aivopestynä oletettuihin sairauksiin näkevät itse harhaisesti kaikki potilaan asiat jonain oletetun ja tieteellisesti epäpätevän sairauskuvauksen oireiluna.

      Keskusteluapua ja kuuntelijaa heistä ei kyllä saa, ainakaan potilaille tärkeisiin asioihin.

    • Anonyymi

      Bentsojen taustalla taasen on 1800-luvun saksalainen kemian tutkimus. Teollisuus oppi silloin tuottamaan kemiallisia aineita, joiden tarkoituksena oli rauhoittaa tehomaatalouden keksintöön, eli navettaan päästä sidottujen nautojen rauhoittaminen.

      Alkuun näitä kemiallisia valmisteita käytettiin vain eläinten rauhoittamiseen em tarkoitukseen, myöhemmin niitä alettiin testaamaan ihmisten rauhoittamiseen.

      Tämän vuoksi nykyisin neuroleptit ovatkin laajasti käytössä, ei oletetun sairauden "oireiden" hoitamiseksi, vaan sedatoimaan ihmisiä.

      Esimerkiksi insuliinia käytettiin 1970-luvulle asti isoina annoksina "psykoosipotilaiden" tainnuttamiseksi.

      Mitään oletettua diabetesta se ei korjaa. Huomattiin vain, että psykoosipotilaiden verensokeriarvot muuttuivat "hoidon" seurauksena. Täten kehitettiin oletettu diabetes ja mantra tasaisen verensokerin tarpeesta, vaikka insuliinihoidon tarkoitus on sedatoida iso massa potilaita.

      Ketamiini, jota nykyään annetaan ihmisille valheellisesti masennusta hoitamaan, kehitettiin aikoinaan isojen eläinten nukuttamiseksi.

      Joten kaikki lääketeollisuuden mantraa mainostavat aivopesun uhrit voisivat ottaa mainostamiensa hermomyrkkyjen taustat selville sen sijaan että käyttävät lääketeollisuuden markkinointimateriaalia jonain mukamas tieteellisenä lähteenä.

      Akateeminen tutkimus on aivan eri asia kuin lääketeollisuuden valmisteiden kehittäminen, joka tähtää ihan muuhun kuin oletettua sairautta hoitamaan.

      • Anonyymi

        Sain leikkauksen jälkeen sairaalaosastolla koviin kipuihin Ketamiinia tabletteina.
        Onnekseni vain kolmen neljän päivän ajan, mutta mieli/psyyke lenteli psykoottisessa tilassa, oli harhoja, sekavuutta, levottomuutta.
        Kun lääkitys lopetettiin, tilanne normalisoitui. Sen verran opin, etten enää ikinä halua Ketamiinia missään muodossa. Tulipahan sekin koettua.


    • Anonyymi

      Jos psykoosilääkkeet auttavat oletettuun psykoosiin, niin miksi samoja lääkkeitä syötetään kaikille muillekin. Pitääkö siis varmistaa antipsykoottinen vaikutus ihan vaan lääkkeen erinomaisuuden vuoksi kaikilta mahdollisilta ihmisiltä varmuuden vuoksi. Nykyään on perusterveydenhuollossa helpompi saada Ketipinoria lääkäriltä kuin antibiootteja.

      Lisäksi, jos hoito olisi potilaille jotenkin hyödyllistä ja muutenkin muutakin kuin henkistä väkivaltaa ja kontrollia sekä kaikenkattavaa manipulointia, niin miksi oletettu mahtavan loistava terveyspalvelu nimeltään psykiatria on kaikkien potilaiden mielestä täällä ja muuallakin netissä suorastaan tuskaista.

      Jopa potilaiden keskustelupalstoille ja vertaistukipalstoille tunkee ammattilaiset mainostamaan hoitojensa mahtavuutta ja mitätöimään kaiken asiallisenkin kritiikin.

      Siitäkö Suomessa maksetaan palkkaa kolmelle sadalla tuhannelle hoitajalle verovaroista, että kirjoitatte työajalla nettiin palveleuitanne mainostavia kommentteja ja mitätöitte kaiken potilaspalautteen.

      • Anonyymi

        Etupäässä täällä kirjoittelevat ne, joille hoito on tuskaista jostain syystä.
        Ei tarvitse olla ammattilainen, jos myös kehuu psykiatriaa, toipunut tai parantunut ex-potilaskin pystyy omalta kohdaltaan antamaan kehuja.
        Ja jos joku kehuu omaa kokemustaan, ei se ole muiden mitätöimistä. Miksi olisi ? Miksi esim. minun pitäisi mitätöidä jonkun toisen kokemuksia, hänhän ne on kokenut, enkä minä hänen puolestaan.
        Jokainen kokee hoidon omalla tavallaan, jokainen on sairas omalla tavallaan, olemme yksilöitä.
        Olen minäkin hoidossa ollut menneinä vuosina ihan liikaakin. Oli toki epäkohtia, mutta oli siellä hyvääkin, en voi sitä kieltää.
        Palaute voi olla myös sekä että, eikä vaan joko tai. Siis kun puhutaan hyvästä ja huonosta hoitokokemuksesta.
        Ja jos haluaa oikeasti antaa palautetta niin, että se menee hoitotahoille perille, se on tehtävä ihan muualle kuin tänne Suomi24:ään.
        Varmasti on ammattilaisiakin, jotka näitä kommenttejakin lukevat, mutta tuskin heitä kovin monia on.
        Jos ottaa todella koville, että joku on hoidostaan hyödyn saanut, eikä itse ole, niin ehkä ei kannattaisi kaikkea lueskella.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Etupäässä täällä kirjoittelevat ne, joille hoito on tuskaista jostain syystä.
        Ei tarvitse olla ammattilainen, jos myös kehuu psykiatriaa, toipunut tai parantunut ex-potilaskin pystyy omalta kohdaltaan antamaan kehuja.
        Ja jos joku kehuu omaa kokemustaan, ei se ole muiden mitätöimistä. Miksi olisi ? Miksi esim. minun pitäisi mitätöidä jonkun toisen kokemuksia, hänhän ne on kokenut, enkä minä hänen puolestaan.
        Jokainen kokee hoidon omalla tavallaan, jokainen on sairas omalla tavallaan, olemme yksilöitä.
        Olen minäkin hoidossa ollut menneinä vuosina ihan liikaakin. Oli toki epäkohtia, mutta oli siellä hyvääkin, en voi sitä kieltää.
        Palaute voi olla myös sekä että, eikä vaan joko tai. Siis kun puhutaan hyvästä ja huonosta hoitokokemuksesta.
        Ja jos haluaa oikeasti antaa palautetta niin, että se menee hoitotahoille perille, se on tehtävä ihan muualle kuin tänne Suomi24:ään.
        Varmasti on ammattilaisiakin, jotka näitä kommenttejakin lukevat, mutta tuskin heitä kovin monia on.
        Jos ottaa todella koville, että joku on hoidostaan hyödyn saanut, eikä itse ole, niin ehkä ei kannattaisi kaikkea lueskella.

        Ruoka osastolla oli yhtä hyvää ku kouluruoka (eli ei yhtään).


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ruoka osastolla oli yhtä hyvää ku kouluruoka (eli ei yhtään).

        No ei ne sairaalat mitään gourmet ravintoloita olekaan. Pääasia, että kuitenkin saa ruokaa.
        Eri laitoksissa on eritasoista ruokaakin. On tosi hyviä, jotkut sitten vähemmän hyviä.
        Syömättä ei ainakaan itseltäni koskaan jäänyt maun takia.
        Iltapaloissa oli osastokohtaista vaihtelua. Pahimmassa paikassa oli illalla teetä ja näkkileipää, ja lasketut yksi, maksimissaan kaksi margariininappia, ja saman verran leikkelettä tai juustoa per potilas, joskus ei niitäkään.
        Tuosta on kyllä jo vuosia aikaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        No ei ne sairaalat mitään gourmet ravintoloita olekaan. Pääasia, että kuitenkin saa ruokaa.
        Eri laitoksissa on eritasoista ruokaakin. On tosi hyviä, jotkut sitten vähemmän hyviä.
        Syömättä ei ainakaan itseltäni koskaan jäänyt maun takia.
        Iltapaloissa oli osastokohtaista vaihtelua. Pahimmassa paikassa oli illalla teetä ja näkkileipää, ja lasketut yksi, maksimissaan kaksi margariininappia, ja saman verran leikkelettä tai juustoa per potilas, joskus ei niitäkään.
        Tuosta on kyllä jo vuosia aikaa.

        Kokeileppa puuroa joka liisteriä. Tai makaronia vedessä. Sitku sulla viel anoreksia ja jos et syö saat letkun nii oikein kivaa.

        Pohjaanpalannu laatikko oli kanssa vakio


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kokeileppa puuroa joka liisteriä. Tai makaronia vedessä. Sitku sulla viel anoreksia ja jos et syö saat letkun nii oikein kivaa.

        Pohjaanpalannu laatikko oli kanssa vakio

        On tullut aikoinaan ne puurot syötyä, ei tarvitse enää kokeilla.
        Itse kyllä ainoastaan huokaisen, että ne kaikki kokemukset ovat jo takana päin, ja tilanteeni on nykyään parempi.
        Miksi miettisin menneitä, saisin ahdistuksen aikaiseksi. Kun on tapahtunut mitä on, se ei katoa, mutta se on siltikin jo mennyttä. Nyt on nyt.
        Olisi hyvä päästää irti menneisyydestä, päästää irti sillä tavalla, ettei mieti niitä asioita päässään lähes jatkuvasti. Eihän ne poistu, mutta niiden kanssa voi oppia elämään, kun hyväksyy ne tapahtuneeksi, vaikka tapahtuneita ei muuten hyväksyisikään.
        Elämä on aika vaativa taitolaji.


    • Anonyymi

      Eiköhän se sariaaloiden puuro ole ihan kiinni siitä, että miten on tullut verot maksettua...

      • Anonyymi

        Kyllä siellä samat puurot on jokaiselle, on sitten maksanut enemmän tai vähemmän niitä veroja.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Kyllä siellä samat puurot on jokaiselle, on sitten maksanut enemmän tai vähemmän niitä veroja.

        Suosittelen tutustumaan huoltosuhteeseen, ja miettimään, miksi se puuro vaan muuttuu vetisemmäksi.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Suosittelen tutustumaan huoltosuhteeseen, ja miettimään, miksi se puuro vaan muuttuu vetisemmäksi.

        Tutustukoon he, joita asia kiinnostaa.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Tutustukoon he, joita asia kiinnostaa.

        Ja niinhän ne tekeekin.

        Uskallan ihan väittää sivistyneellä ihmisellä ei ole tarvetta valittaa sellaisista asioista joille hän tietää selityksen.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Ja niinhän ne tekeekin.

        Uskallan ihan väittää sivistyneellä ihmisellä ei ole tarvetta valittaa sellaisista asioista joille hän tietää selityksen.

        Noh jos se on sun aamupalas/iltapala niin olishan se kiva jos se ois syötävää


    • Anonyymi

      Ei, se on sinun kokemuksesi. On mahdollista lopettaa lääkkeet vaikka olisi "sairastunut skitsofreniaan". Jees eli todella epämiellyttävä ihminen joka on ollut liian avoin ja tunteva/ajatteleva, kun ei ole jaksanut enää ja jäänyt omien kehäpäätelmiensä vangiksi? Aloitus on provosoiva, joten provosoidun kun olen yksi näistä hörhöistä joita kuvailet.

      Kyllä moni lopettaa lääkkeet onnistuneesti, motivaatio on niin kova koska ei kykene kunnolla sosialisoimaan, käymään töissä, seksielämä on olematon ja on muutenkin väsynyt ja huonokuntoinen kokoajan. Ei pysty edes ajattelemaan kunnolla mitään, tarkkanäköisyys asioille 0%. Haittavaikutukset lääkehoidosta korjaantuivat minulla hitaasti. 7,5 vuotta Leponexia ja nyt 3,5 vuotta ilman. On kova paikka nuorelle miehelle kun 30 hujakoilla tapaa mukavan naisen ja joutuu sanomaan että viime kerrasta onkin melkein 10 vuotta aikaa.

      Onneksi se ei haitannut vaikka pitikin hyväksyä että se juna meni jo, nyt on porukka jo kokeneita, naiset siis varsinkin. Vieläkin on satunnaisia TD-oireita sekä vaikeuksia tunnesäätelyssä, onneksi en jäänyt impotentiksi verenpainetautia sairastavaksi aivokuolleeksi työkyvyttömäksi idiootiksi, joka uskoo kaiken kiltisti mitä kerrotaan. Ei voi muuta kuin hyväksyä pikkuhiljaa ja mennä eteenpäin, nyt on parempi.

      • Anonyymi

        Toki kaikilla on mahdollista lopettaa lääkitykset.
        Lopputulos ei välttämättä kaikilla ole yhtä hyvä.


      • Anonyymi
        Anonyymi kirjoitti:

        Toki kaikilla on mahdollista lopettaa lääkitykset.
        Lopputulos ei välttämättä kaikilla ole yhtä hyvä.

        Eikä kaikilla tuu samanlaisia haittoja.


    • Anonyymi

      Laina kannattaa laittaa puoliksi. D, c, b ja a- omistus halventaa korkojakin.

    • Anonyymi
      UUSI

      Tässäkin keskustelunaloituksessa ja pitkin ketjua on minun mielestäni enemmän piirteitä narsismista. Toisten kontrollointi ja manipulointi kuuluu yhtenä narsismin ominaisuuksiin. Myös syytteleminen ja haukkuminen ovat niitä piirteitä. Joku tekee tätä aivan toistuvasti tällä palstalla. Mielenkiintoista, että itse kirjoittaja ei itse huomaa itsessään näitä asioita.

      Jos joku kertoo omista traumakokemuksista, tai lääkkeiden aiheuttamista haitoista se ei ole narsismia. Vaikka aloittaja, tai kuka hyvänsä sitä väittäisikin. Niiden kertomisesta ei ole itse kommentoijalla mitään hyötyä. Ja narsisti tekee asioita hyötyäkseen.

      Ja jos joku haluaa lopettaa lääkitykset jostakin hyvästä ja perustellusta syystä, se on minun mielestäni oikeutettua ja hyväksyttävää. Jotkut päätyvät tähän ratkaisuun erilaisia mm. terveydellisistä ja hyvinvointiin liittyvistä asioista. Jos joku ei sitä hyväksy, vaan teilaa ja kontrolloi, se on minun mielestäni narsismia.

      • Anonyymi
        UUSI

        Edelliseen korjaus tekstiin: Jos joku haluaa lopettaa hänelle määrätyt lääkitykset jostakin hyvästä ja perustellusta syystä, se on minun mielestäni täysin oikeutettua ja hyväksyttävää. Jotkut päätyvät tähän ratkaisuun pitkän pohdinnan ja asioiden punnitsemisen myötä eri mm. terveydellisistä ja hyvinvointiin liittyvistä syistä.. Pelkkä psykoosien uusiutumisriski ei riitä minusta perustelluksi syyksi pakottaa ketään käyttämään lääkkeitä. Koska niitä ei välttämättä tule yksilölle, mikäli elämä ja olosuhteet ovat tasapainossa. Jos joku, tai jokin taho ei sitä ymmärrä, tai hyväksy, vaan teilaa ja pyrkii kontrolloimaan, se on minun mielestäni narsismia.


      • Anonyymi
        UUSI

        Ihan hyvä pointti, millä tavalka tämä kuviteltu narsisti hyötyy siitä että kirjoittelee tänne?

        Ainoa tapa mitä minä keksin on se oman vahvistusharhan vahvistaminen, kun se oma maailma käy niin heikoksi, että kaikki mikä realimaailmasta tulee on kontrollointia. Ja suoranainen uhka narsistin hauraalle maailmankuvalle.


      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Edelliseen korjaus tekstiin: Jos joku haluaa lopettaa hänelle määrätyt lääkitykset jostakin hyvästä ja perustellusta syystä, se on minun mielestäni täysin oikeutettua ja hyväksyttävää. Jotkut päätyvät tähän ratkaisuun pitkän pohdinnan ja asioiden punnitsemisen myötä eri mm. terveydellisistä ja hyvinvointiin liittyvistä syistä.. Pelkkä psykoosien uusiutumisriski ei riitä minusta perustelluksi syyksi pakottaa ketään käyttämään lääkkeitä. Koska niitä ei välttämättä tule yksilölle, mikäli elämä ja olosuhteet ovat tasapainossa. Jos joku, tai jokin taho ei sitä ymmärrä, tai hyväksy, vaan teilaa ja pyrkii kontrolloimaan, se on minun mielestäni narsismia.

        Toki suositelttavaa tehdä hallitusti osissa...


      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Edelliseen korjaus tekstiin: Jos joku haluaa lopettaa hänelle määrätyt lääkitykset jostakin hyvästä ja perustellusta syystä, se on minun mielestäni täysin oikeutettua ja hyväksyttävää. Jotkut päätyvät tähän ratkaisuun pitkän pohdinnan ja asioiden punnitsemisen myötä eri mm. terveydellisistä ja hyvinvointiin liittyvistä syistä.. Pelkkä psykoosien uusiutumisriski ei riitä minusta perustelluksi syyksi pakottaa ketään käyttämään lääkkeitä. Koska niitä ei välttämättä tule yksilölle, mikäli elämä ja olosuhteet ovat tasapainossa. Jos joku, tai jokin taho ei sitä ymmärrä, tai hyväksy, vaan teilaa ja pyrkii kontrolloimaan, se on minun mielestäni narsismia.

        Nykymaailmassa ihmiset näyttää enemmän ja enemmän menevän sellaiseen minä itse-suuntaan.
        Jos jollain toisella on asiat eri tavalla kuin itsellä, jos joku tekee eri tavalla kuin itse, jos joku näyttää erilaiselta kuin itse, jos joku pärjää paremmin kuin itse..jne. jne. Niin se on heti voivoi, arvostelun ja haukkumisen paikka.
        On tämä ihmiskunta menossa täysin järjettömään suuntaan.
        Eikö jokainen saisi olla oma itsensä, tehdä miten itse haluaa, näyttää miltä haluaa, jne. jne . ?
        Joku tuolla aiemmin käytti samaa lausetta, kuin itsekin käytän, että elämä on valintoja täynnä. Jokainen saa itse tehdä omat valintansa, sen ei pitäisi kuulua muille.
        Joku syö lääkkeensä, syököön, joku ei syö, olkoon syömättä.
        Joku menee terapiaan, menköön, joku ei mene, olkoon menemättä.
        Jos joku sanoo, ettei ole varaa mennä terapiaan, niin ehkä hänellä ei ole, tai sitten hänellä on joku muu syy, miksei mene.
        Ne ovat kuitenkin ihmisten omia valintoja. Se ei tee kenestäkään narsistia, sairaudentunnotonta, hoidon vastaista, tms. En kiellä, kyllä heitäkin varmaan on jossain määrin, mutta sekin on heidän oma asiansa.


      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihan hyvä pointti, millä tavalka tämä kuviteltu narsisti hyötyy siitä että kirjoittelee tänne?

        Ainoa tapa mitä minä keksin on se oman vahvistusharhan vahvistaminen, kun se oma maailma käy niin heikoksi, että kaikki mikä realimaailmasta tulee on kontrollointia. Ja suoranainen uhka narsistin hauraalle maailmankuvalle.

        Suora kysymys: Miksi itse olet tällä keskustelupalstalla?

        Ja missä tarkoituksessa aloitus on tehty?


      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihan hyvä pointti, millä tavalka tämä kuviteltu narsisti hyötyy siitä että kirjoittelee tänne?

        Ainoa tapa mitä minä keksin on se oman vahvistusharhan vahvistaminen, kun se oma maailma käy niin heikoksi, että kaikki mikä realimaailmasta tulee on kontrollointia. Ja suoranainen uhka narsistin hauraalle maailmankuvalle.

        Lääkkeiden käyttöön pakottaminen olisi ainakin mitä suurimmissa määrin kontrollointia. Se ei ole mitään muuta.

        - Ja sitähän tällä keskustelunaloituksella ajettiin oikeasti takaa? Se oli tämän keskusteluketjun aloituksen tarkoitus. Että diagnoosi olisi jokin oikeutus esim. pakkokeinoille, pakkohoitoon asettamisille ja että tietyn diagnoosin saaneiden pitäisi käyttää lääkärin määräämiä lääkkeitä koko loppuelämän ajan. Vaikka ne aiheuttaisivatkin merkittävää haittaa itse ihmiselle.


      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Ihan hyvä pointti, millä tavalka tämä kuviteltu narsisti hyötyy siitä että kirjoittelee tänne?

        Ainoa tapa mitä minä keksin on se oman vahvistusharhan vahvistaminen, kun se oma maailma käy niin heikoksi, että kaikki mikä realimaailmasta tulee on kontrollointia. Ja suoranainen uhka narsistin hauraalle maailmankuvalle.

        En ole todellakaan hakenut tällä keskustelupalstalla itselleni mitään "vahvistusharhaa". Kun ei edes tarvitse.

        Höpiset niitä omasta päästä keksimiäsi juttuja.

        Narsismiin kuuluu olennaisena osana se, että pitää kontrolloida ympärillään olevia ihmisiä. Jostakin kumman syystä en ole tällaista itsessäni huomannut, enkä ole sitä kylläkään tehnyt. Omien mielipiteiden ilmaiseminen, tai omien kokemusten kertominen, tai edes psykiatrian kritisoiminen ei ole sitä. Se on sinun oma virheellinen päätelmäsi asiasta. Kun et muuta ja parempaa vastausta keksi.


      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Lääkkeiden käyttöön pakottaminen olisi ainakin mitä suurimmissa määrin kontrollointia. Se ei ole mitään muuta.

        - Ja sitähän tällä keskustelunaloituksella ajettiin oikeasti takaa? Se oli tämän keskusteluketjun aloituksen tarkoitus. Että diagnoosi olisi jokin oikeutus esim. pakkokeinoille, pakkohoitoon asettamisille ja että tietyn diagnoosin saaneiden pitäisi käyttää lääkärin määräämiä lääkkeitä koko loppuelämän ajan. Vaikka ne aiheuttaisivatkin merkittävää haittaa itse ihmiselle.

        Periaatteessa on jos somaattisetki vaivat lasketaan


      • Anonyymi
        UUSI
        Anonyymi kirjoitti:

        Lääkkeiden käyttöön pakottaminen olisi ainakin mitä suurimmissa määrin kontrollointia. Se ei ole mitään muuta.

        - Ja sitähän tällä keskustelunaloituksella ajettiin oikeasti takaa? Se oli tämän keskusteluketjun aloituksen tarkoitus. Että diagnoosi olisi jokin oikeutus esim. pakkokeinoille, pakkohoitoon asettamisille ja että tietyn diagnoosin saaneiden pitäisi käyttää lääkärin määräämiä lääkkeitä koko loppuelämän ajan. Vaikka ne aiheuttaisivatkin merkittävää haittaa itse ihmiselle.

        En nyt oikein ymmärrä, miten se diagnoosi vaikuttaisi niiden pakkokeinojen käyttöön ?
        Ihmisen vointihan sen määrittää, onko hoidettava pakolla vai ei.
        Itsellänikin on diagnoosi ( psykoosisairaus ), mutta ei minua sen takia mihinkään pakoteta.
        Tilanne oli toki toinen silloin, kun sairastuin ja olin todella huonossa kunnossa, psykoottinen ym. Oli pakkohoitoa, lääkitykset, jne.
        Toivuttuani minua ei ole pakotettu mihinkään. Lopetettuani lääkityksen yritettiin kyllä painostaa jatkamaan sitä, mutta en suostunut, en halunnut. Eikä siihenkään sitten pakotettu.
        Muistan hyvin, kun olin huonossa kunnossa, kuinka pahalta minusta tuntui kaikki pakot, tunsin itseni alistetuksi, pidin itseäni täysin nollana, ei minusta muka ollut mihinkään, jne.
        Vasta jälkeenpäin on tullut pohdittua asioita laajemmin. Enkä ihmettele, miksei samanlaiset ajatukset tule sairauden ollessa aktiivisena, vaan tosiaankin vasta myöhemmin.


    Ketjusta on poistettu 7 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Päivän Sanna: Nvidia sijoittaa miljardi dollaria Nokian osakkeisiin

      Nvidia merkitsee osakkeet 6,01 Yhdysvaltain dollarin osakekohtaisella merkintähinnalla tavanomaisten toteutumisehtojen t
      Maailman menoa
      66
      5852
    2. Sanna Marin teki sen, mihin muut eivät pystyneet - sote kerralla maaliin

      Yli 15 vuotta Suomessa vatvottu sote-uudistus meni lopulta läpi Sanna Marinin hallituksen aikana. Edeltävät hallitukset
      Maailman menoa
      39
      4831
    3. Palkansaajilta kupattiin 27,5 mrd euroa työeläkkeisiin

      Jo pelkän himmelin toimintakulut olivat 400 miljoonaa euroa, jolla olisi mukavasti tuottanut myös sote-palveluja hyvinvo
      Maailman menoa
      124
      3760
    4. Enää viisi yötä Sannan kirjaan

      Ihan täpinöissään tässä odotellaan. Vaikea pysytellä aloillaan, kun koko ajan tekisi mieli jo kirjakauppaan rynnätä, mut
      Maailman menoa
      16
      3617
    5. Suomessa Pohjoismaiden tyhmimmät demarit......aijaijai..

      Lasse Lehtinen sanoo suoraan, että Ruotsissa on fiksummat demarit kuin Suomessa. Ja Tampereella fiksummat demut kuin Hel
      Maailman menoa
      63
      3540
    6. Marinin hallitus hyväksyi soten (105-77) vuonna 2021

      vastaan äänesti Kok, persut, KD, Liike Nyt. Nyt on sitten käynyt niin kuin on käynyt. Pääkirjoitus: Sanna Marin jätti
      Maailman menoa
      69
      3423
    7. Lehtinen: "Oli demareidenkin onni, että valkoiset voittivat sodan 1918"

      Lasse Lehtisen mukaan vasemmalla on radiohiljaisuus hänen uutuuskirjastaan, "Läheltä piti. Kansakunnan hurjat hetket" L
      Maailman menoa
      100
      2784
    8. SDP:n valtuutettu valehtelee koulutuksensa

      SDP:n helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu Mahad Ahmed käyttää maisterin titteliä suoritettuaan 60 opintopisteen epäviral
      Maailman menoa
      86
      2660
    9. IL - 100 000 potentiaalista sotilasta pakeni Ukrainasta!

      "Ukrainasta nuorten miesten joukkopako Liki 100 000 asevelvollisuusikäistä miestä on poistunut Ukrainasta parin viime k
      Maailman menoa
      28
      2597
    10. Nepotismi jytkyttää porvaristossa

      Taas uutisoidaan, että useampi perussuomalainen kansanedustaja on palkannut oman perheenjäsenensä eduskunta-avustajaksi
      Maailman menoa
      89
      2020
    Aihe