Kannattaa syödä kiltisti antipsykoosilääkkeet jos sairastat skitsofreniaa

Lääkitys siis hillitsee oireita. Se on toivottavaa.

Skitsofrenia ei ole pelkkä mieliala, skitsofrenia on sairaus.
Mielisairaus ( nyk. psykiatrinen sairaus ) ei ole oire, vaan siihen liittyy oireita.

Anonyymi kirjoitti:

Skitsofrenia ei ole pelkkä mieliala, skitsofrenia on sairaus.
Mielisairaus ( nyk. psykiatrinen sairaus ) ei ole oire, vaan siihen liittyy oireita.

Tähän voi tulevaisuudessa tulla parannuskeino... Geeniterapia on alustavasti lupaava

Koko lääketiedehän perustuu siihen että ns. "oireet" "hoidetaan" pois, kun taas pitäisi keskittyä ymmärtämään että mistä se sairaus johtuu tai tulee. Jos ihmisellä alkaa tulla outoja tuntemuksia niin hänellä pitäisi olla helppo pääsy sellaisen ihmisen luo joka ymmärtää mistä on oikeasti kyse eikä nykypäivän psykiatrin joka ei todella tee muuta kuin määrää sen lääkkeen mikä poistaa oireet ja se oikea syy jää piiloon. Heti kun ihminen ymmärtää että mistä on oikeasti kyse niin ne oireet eivät tunnu enään oireilta. Skitsofrenia ei ole sairaus vaan se ihminen on ns vaan niin auki että hänen todellisuutensa on niin paljon laajempi ja erilainen kuin monilla muilla ja voi siksi tuntua pelottavalta. Pelottavalta myös sen takia koska sisimmässään tietää miten muut ympärillä olevat leimaa erilaisuuden sairaudeksi ja haluaa poistaa sen erilaisuuden lääkityksellä mitä ei oikeasti yksikään ihminen todellisuudessa edes tarvitse.

Ei parane, yleensä. Mutta lääkittynä sen kanssa voi oppia tulemaan toimeen.

Jos sinulla on huonoja kokemuksia, tai mitä ikinä onkaan, ei tarkoita, että kukaan muu ei hyötyisi lääkkeistään.

Anonyymi kirjoitti:

Jos sinulla on huonoja kokemuksia, tai mitä ikinä onkaan, ei tarkoita, että kukaan muu ei hyötyisi lääkkeistään.

Se on totta. Mutta aloituksessa yleistettiin, tai annettiin sellainen kuva, ja varoiteltiin, että jos et syö kiltisti lääkkeitä, niin joutuu takaisin mielisairaalaan. Eikö tuo ole myöskin yleistämistä? Ei se jokaisen kohdalla tapahdu.

Anonyymi kirjoitti:

Se on totta. Mutta aloituksessa yleistettiin, tai annettiin sellainen kuva, ja varoiteltiin, että jos et syö kiltisti lääkkeitä, niin joutuu takaisin mielisairaalaan. Eikö tuo ole myöskin yleistämistä? Ei se jokaisen kohdalla tapahdu.

Lue lisää

Se taitaa olla valitettavasti kyllä enemmistölle totta. Mun aikana osastolla oli tosi monta sellasta mitkä tuli sinne kun lopettivat omin luvin lääkkeet. (Tosin oma kokemus enkä muista lukuja, kuitenkin sen verran monta et muistan).

Kaikillehan ei ongelmia tule. Toisaalta osalle tulee. Siksi kai tosta varoitellaan

Anonyymi kirjoitti:

Se taitaa olla valitettavasti kyllä enemmistölle totta. Mun aikana osastolla oli tosi monta sellasta mitkä tuli sinne kun lopettivat omin luvin lääkkeet. (Tosin oma kokemus enkä muista lukuja, kuitenkin sen verran monta et muistan).

Kaikillehan ei ongelmia tule. Toisaalta osalle tulee. Siksi kai tosta varoitellaan

Lue lisää

Kun tuli oltua systeemissä yli 20 vuotta, niin siinä kyllä kerkesi näkemään monia ihmiskohtaloita. Itsekin ajoittain osastohoidossa olleena näin, kuinka monet palasivat osastolle aina uudestaan ja uudestaan.
Ja kun itse jäin pois sairaalakuvioista, edelleen tiedän joitain ihmisiä, joilla sama kierre jatkuu, vielä vuosien jälkeenkin.
Olen myös lähivuosien aikana nähnyt muutamia psykoosisairaita, jotka ovat lopettaneet lääkityksen, ja hetken kuluttua olleet niin pahassa psykoosissa, ettei muu ole auttanut kuin osastohoito, joillain jopa pakkohoito.
Jotkut tarvitsevat lääkkeensä ihan oikeasti, eivät ilman pärjää.

Kannattaa kuitenkin muistaa että oma empiirinen kokemus ei ole sama asia, kuin se että mistä noin viisikymmentätuhatta psykoosisairasta hyötyy.

Eri ihmisillä on myös eri intressit valehdella, liijoitella tai keksiä asioita. Se että ei halua ottaa objektiivisesti huomioon suurimman osan psykoosisairaiden lähtökohtia tai mahdollisia hyötyjä ja haittoja, vaan väittää oman kokemuksen ohittavan heidän kokemukset, kertoo vahvasti siitä, että tulee "valehdeltua" joko vahingossa tai tahallaan.

Anonyymi kirjoitti:

Kannattaa kuitenkin muistaa että oma empiirinen kokemus ei ole sama asia, kuin se että mistä noin viisikymmentätuhatta psykoosisairasta hyötyy.

Eri ihmisillä on myös eri intressit valehdella, liijoitella tai keksiä asioita. Se että ei halua ottaa objektiivisesti huomioon suurimman osan psykoosisairaiden lähtökohtia tai mahdollisia hyötyjä ja haittoja, vaan väittää oman kokemuksen ohittavan heidän kokemukset, kertoo vahvasti siitä, että tulee "valehdeltua" joko vahingossa tai tahallaan.

Lue lisää

Minä olin tuo, joka kerroin nähneeni monia ihmiskohtaloita.
Enkä ainoastaan muista, vaan myös tiedän, etten voi verrata omia kokemuksiani muiden kokemuksiin, olemmehan erilaisia, yksilöitä.
Tietenkin on otettava huomioon, että jokaisella on omat lähtökohtansa, omat intressit, ym.
Ei koskaan voi sanoa niin, että kun minä selvisin, niin kyllä muutkin, sehän olisi typerää, koska muut ei ole minä, enkä minä ole ne muut.
Vaikka ihminen on sairas ollutkin, se ei tarkoita, ettei hän osaisi ajatella asioita, olematta valehtelija, liioittelija. Sairaus ei tee ihmisestä tyhmää.

Mutta disinformaation väittäminen kritiikiksi on disinformaation levittämistä.

Onko sinulle käynyt niin " hauskasti ", että lähipiirissäsi on/olisi ollut joku, joka sairastaa/on sairastanut skitsofreniaa ?
Oletko ollut kanssakäymisissä skitsofreenikoiden kanssa, ja jos niin minkä verran ? Oletko päässyt seuraamaan viereltä/läheltä skitsofreenikon jokapäiväistä elämää ja oireilua useamman vuoden ajan ?
Kun tuntee ja tietää ihmisiä, jotka ovat vuosia kärsineet kyseisestä sairaudesta, niin en tyrmäisi psykiatriaa, en toki täysin kehukaan.
Stressi ei aiheuta skitsofreniaa, stressistä pääsee helpommin eroon kuin skitsofreniasta.

Anonyymi kirjoitti:

Onko sinulle käynyt niin " hauskasti ", että lähipiirissäsi on/olisi ollut joku, joka sairastaa/on sairastanut skitsofreniaa ?
Oletko ollut kanssakäymisissä skitsofreenikoiden kanssa, ja jos niin minkä verran ? Oletko päässyt seuraamaan viereltä/läheltä skitsofreenikon jokapäiväistä elämää ja oireilua useamman vuoden ajan ?
Kun tuntee ja tietää ihmisiä, jotka ovat vuosia kärsineet kyseisestä sairaudesta, niin en tyrmäisi psykiatriaa, en toki täysin kehukaan.
Stressi ei aiheuta skitsofreniaa, stressistä pääsee helpommin eroon kuin skitsofreniasta.

Lue lisää

Onko sinulla jokin päähänpinttymä skitsofreniasta, tai aiheeseen liittyvästä?

Irrottaudu ihmeessä tuosta pakkomielteestä. Elämä on huomattavasti helpompaa, kun tekee niin.

Anonyymi kirjoitti:

Onko sinulla jokin päähänpinttymä skitsofreniasta, tai aiheeseen liittyvästä?

Irrottaudu ihmeessä tuosta pakkomielteestä. Elämä on huomattavasti helpompaa, kun tekee niin.

Lue lisää

Ei minulla ole pakkomielteitä mistään.
Pistää vaan miettimään, millä tavalla porukat kommentoi esim. tuosta skitsofreniasta. Se kertoo, ettei ole tietoa tai ymmärrystä asiasta, sairaudesta.
En kai vaan " astunut varpaillesi " ?
Oma elämäni on nykyään todella paljon helpompaa kuin vuosia sitten, kiitos kuitenkin irtautumisvinkistä. En saa yleensä asioista mitään pakkomielteitä, sekin tekee elämästä helpompaa.
Ja sille en voi yhtään mitään, jos/kun joku toinen on asioista eri mieltä kuin itse olen.
Onhan meillä edelleen mielipiteen vapaus olemassa.

Kokemusasiantuntijaksi ei pääsekään ihan kuka tahansa, on oltava riittävän hyvässä kunnossa, että pystyy sitä hommaa tekemään.
Aloittajasta taitaa olla siihen, vaikka nyt on sattunutkin kirjoittamaan keskellä yötä.
Ihminen, joka on toipunut sen verran, että ymmärtää oman sairautensa, sen taustat, oppinut elämään sairautensa kanssa, pystyy tekemään paljon sellaista, mitä huonovointinen ei pysty.

Lääkkeiden haittavaikutusten ottaminen huomioon ja myöntäminen on eettisesti ja moraalisesti oikeampi tapa toimia, kuin päinvastainen tapa.

Tää riippuu tosi paljon lääkäristä. Valitettavasti

Unohtaahan täällä jotkut myös sen, että jotkut ovat hyötyneet hoidostaan ja lääkityksistään.
Itselleni kyllä oli haittoja lähes 20 vuoden lääkityksistä, jo niitä käyttäessä, sekä myös jälkeenpäin. Lääkitykset tosin lopetettu jo vuosia sitten. Osa haitoista jäi pysyviksi.
En siltikään teilaa ajatusta, jos joku kokee psykiatriassa hyvää, kuten en myöskään sano, ettei saisi väittää huonoa.
Itse suhtaudun aika neutraalisti, koska tapahtuneet on jo tapahtuneet, ja tilanne on nyt mikä on, sekä terveyden kannalta, että elämäntilanteen kannalta.
En halua pilata tämänhetkistä elämääni menneisyydellä, nyt on kuitenkin psyyken asiat paremmalla tolalla.

Anonyymi kirjoitti:

Tää riippuu tosi paljon lääkäristä. Valitettavasti

Usein lääkärit myös miettivät hyödyt vastaan haitat.

Anonyymi kirjoitti:

Unohtaahan täällä jotkut myös sen, että jotkut ovat hyötyneet hoidostaan ja lääkityksistään.
Itselleni kyllä oli haittoja lähes 20 vuoden lääkityksistä, jo niitä käyttäessä, sekä myös jälkeenpäin. Lääkitykset tosin lopetettu jo vuosia sitten. Osa haitoista jäi pysyviksi.
En siltikään teilaa ajatusta, jos joku kokee psykiatriassa hyvää, kuten en myöskään sano, ettei saisi väittää huonoa.
Itse suhtaudun aika neutraalisti, koska tapahtuneet on jo tapahtuneet, ja tilanne on nyt mikä on, sekä terveyden kannalta, että elämäntilanteen kannalta.
En halua pilata tämänhetkistä elämääni menneisyydellä, nyt on kuitenkin psyyken asiat paremmalla tolalla.

Lue lisää

Mua kiinnostais tietää mitä sulle sit jäi?

Anonyymi kirjoitti:

Mua kiinnostais tietää mitä sulle sit jäi?

Mulle jäi hermostosairaus, ja kognitiivisia ongelmia, muistin kanssa ajoittain aika pahojakin.

Anonyymi kirjoitti:

Mulle jäi hermostosairaus, ja kognitiivisia ongelmia, muistin kanssa ajoittain aika pahojakin.

Auts. Kuulostaa pahalle

Anonyymi kirjoitti:

Lääkkeiden haittavaikutusten ottaminen huomioon ja myöntäminen on eettisesti ja moraalisesti oikeampi tapa toimia, kuin päinvastainen tapa.

Se on totta että kaikissa lääkkeissä on sivuvaikutuksia, mutta on aina muistettava että lääkehaittauskovaiset yrittävät tietoisesti unohtaa että silloin kun hoidossa päädytään lääkkeisiin niin ollaan sairaudessa jo yleensä niin pitkällä, että mitkään muut hoitokeinot eivät auta. Eikä lääkityksen lopettaminen haittojen takia muuta sitä sairauden tilannetta tai lääkityksen tarvetta miksikään.

Anonyymi kirjoitti:

Se on totta että kaikissa lääkkeissä on sivuvaikutuksia, mutta on aina muistettava että lääkehaittauskovaiset yrittävät tietoisesti unohtaa että silloin kun hoidossa päädytään lääkkeisiin niin ollaan sairaudessa jo yleensä niin pitkällä, että mitkään muut hoitokeinot eivät auta. Eikä lääkityksen lopettaminen haittojen takia muuta sitä sairauden tilannetta tai lääkityksen tarvetta miksikään.

Lue lisää

-90-luvulla kun meni alkuun terveyskeskukseen psyykkisiä ongelmia valittamaan, niin kyllä sieltä heti reseptiä lyötiin käteen.
Vähän myöhemmin tuli kuvioon myös osastohoito, ja lisää lääkkeitä. Toki sieltä sitten ohjattiin mielenterveystoimistoon juttelemaan, mutta silloin oli jo lääkitykset päällä.
Muita hoitokeinoja ei edes kokeiltu ennen lääkityksiä.
Sitä en tiedä, millaista se on nykypäivänä.

Anonyymi kirjoitti:

-90-luvulla kun meni alkuun terveyskeskukseen psyykkisiä ongelmia valittamaan, niin kyllä sieltä heti reseptiä lyötiin käteen.
Vähän myöhemmin tuli kuvioon myös osastohoito, ja lisää lääkkeitä. Toki sieltä sitten ohjattiin mielenterveystoimistoon juttelemaan, mutta silloin oli jo lääkitykset päällä.
Muita hoitokeinoja ei edes kokeiltu ennen lääkityksiä.
Sitä en tiedä, millaista se on nykypäivänä.

Lue lisää

Samaa nykyään. Mikä ei auta koska kaikkiin ongelmiin ei lääkkeet tehoa

Anonyymi kirjoitti:

Samaa nykyään. Mikä ei auta koska kaikkiin ongelmiin ei lääkkeet tehoa

Lääkkeet ei poista ongelmien juurisyitä. Oireisiin lääkkeet on tarkoitettu, jos auttaa niihinkään.

Osa parantumistarinoista on varmaan todellisuudessa väärä diagnoosi. Tilastollisestihan mitä harvinaisempaa se on, sitä todennäköisempi väärä diagnoosi. Itsehän kuulun tohon vähemmistöön jolla oli väärä diagnoosi skitsofrenian sijaan

Sulla ollu paljon paremmat kokemukset kuin mulla itseasiassa. Mulla ei edes mitään psydoedukaatiota ollut. Avo oli lääkevalvontaa+anoreksian valvontaa 2x kuussa. Kukaan oikeastaan mistään noista puhunut. Sai ite ettiä netistä tietoa, julkisella ei mitään opastusta ollut (Tosin tää vaan mun kokemus ja oon vielä nuori eli ehkä mä vaan olin liian passiivinen, toisaalta en oikein tiennyt mistään mitään kun lääkärit ei kerro mitään)

Anonyymi kirjoitti:

Osa parantumistarinoista on varmaan todellisuudessa väärä diagnoosi. Tilastollisestihan mitä harvinaisempaa se on, sitä todennäköisempi väärä diagnoosi. Itsehän kuulun tohon vähemmistöön jolla oli väärä diagnoosi skitsofrenian sijaan

Sulla ollu paljon paremmat kokemukset kuin mulla itseasiassa. Mulla ei edes mitään psydoedukaatiota ollut. Avo oli lääkevalvontaa anoreksian valvontaa 2x kuussa. Kukaan oikeastaan mistään noista puhunut. Sai ite ettiä netistä tietoa, julkisella ei mitään opastusta ollut (Tosin tää vaan mun kokemus ja oon vielä nuori eli ehkä mä vaan olin liian passiivinen, toisaalta en oikein tiennyt mistään mitään kun lääkärit ei kerro mitään)

Lue lisää

Kiitos kommentistasi. Edes joku ehkä saanut lisäinformaatiota disinformaation sijaan...

En pysty sanomaan kuinka monella on väärä diagnoosi, kun olen vain maallikko psykiatrian suhteen (tiedän kuitenkin että diagnoosikin voi muuttua psykiatriassa), ja voin puhua vain potilaan näkökulmasta, mutta tärkeää on, että kuuntelet hoitotahoa eli lääkäriäsi ja/tai psykiatria ja pysyt poissa netin kaninkoloista. Varsinkin, jos etsit "netistä tietoa". Näin siis oman kokemukseni perusteella. Paras lopputulos tulee sitä kautta; olen nähnyt sen omalta osaltani ja hieman muidenkin. Itse olen kuunnellut vain niitä tahoja, jotka ovat minulle asioita kertoneet livenä netin ulkopuolella. En minäkään tiennyt mitään mielenterveyshaasteista ennen sairastumistani. Netti on vähän huono paikka mielenterveysongelmista kärsiville valtavan disinformaatiotulvan takia. Jos olet nuori, sinulla on vielä paljon toivoa ja mahdollisuuksia, joten onnea matkaan! Joo ja onnea myös oireiden saattamiseen remissioon, jos ei nyt "pikaista paranemista", sillä se on monen mielisairauden kanssa haastavaa ja epätodennäköistä.

Tarkoitit varmaan, että ihmisillä, joilta disinformaatio tulee, ei ole oikein käsitystä omasta itsestään ? Ja mahdollisesta oireilustaan ?

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos kommentistasi. Edes joku ehkä saanut lisäinformaatiota disinformaation sijaan...

En pysty sanomaan kuinka monella on väärä diagnoosi, kun olen vain maallikko psykiatrian suhteen (tiedän kuitenkin että diagnoosikin voi muuttua psykiatriassa), ja voin puhua vain potilaan näkökulmasta, mutta tärkeää on, että kuuntelet hoitotahoa eli lääkäriäsi ja/tai psykiatria ja pysyt poissa netin kaninkoloista. Varsinkin, jos etsit "netistä tietoa". Näin siis oman kokemukseni perusteella. Paras lopputulos tulee sitä kautta; olen nähnyt sen omalta osaltani ja hieman muidenkin. Itse olen kuunnellut vain niitä tahoja, jotka ovat minulle asioita kertoneet livenä netin ulkopuolella. En minäkään tiennyt mitään mielenterveyshaasteista ennen sairastumistani. Netti on vähän huono paikka mielenterveysongelmista kärsiville valtavan disinformaatiotulvan takia. Jos olet nuori, sinulla on vielä paljon toivoa ja mahdollisuuksia, joten onnea matkaan! Joo ja onnea myös oireiden saattamiseen remissioon, jos ei nyt "pikaista paranemista", sillä se on monen mielisairauden kanssa haastavaa ja epätodennäköistä.

Lue lisää

Aikoinaan kuin tutkin asiaa niin 25% skitsofreniaa saaneista oli väärä diagnoosi (tosin tää on vanha ja vissiin amerikassa mut kertoo jotain lukuja)

Netti on joo vähän vaikea ja siksi olisi toivottavaa, että hoitotaho auttaisi enemmän kertomaan. Mullehan vaan sanottiin diagnoosi osastolle, ja ennuste. Eli musta tulee tyhmä ja mulla ei ole tulevaisuutta (empaattinen lääkäri... 18v tytölle, kyllä). Avossa sit noh, seurataan veriarvoja (klotsapiini mulla oli) jne ja siihen se sitten vähän jäi. Sain mä jonkun PDF tuloste listan aikoinaan mut henk. kohtainen tuki puuttui.

Onneksi tosiaan olen nuori ja 18v diagnoosin sain (skitsofrenia) joka muuttui 21v sitten eriksi (ADHD+C-PTSD) ja nyt olen 23v. Eli onnekas koska mä pystyn vielä kouluttautumaan (mitä teen justiinsa nyt AMK:ssa) ja vedinpä lukionkin tossa välissä.

Toi remissio on vissiin tosi vaikea, mulla on kavereita joilla skitsoaffektiivinen ja ne sahaa ylös ja alas. Joskus tosi hyvä putki ja sit tulee ihan kamala jakso. Kaikista parhaiten remissio tai.. noh ehkä paras on pienemmät kuopat on onnistunut ruokavaliolla, liikunnalla jne. Kaverin vaan piti ite ettiä paras kombo. On mulla yks tuttu millä skitsofreniakin ja sillä ei mikään auta :( Tuskin ikinä pääsee Vanhasta Vaasasta ulos ja vaikka pääsis niin vuosien jälkeen ei kyllä paljoa tulevaisuutta ole

Anonyymi kirjoitti:

Tarkoitit varmaan, että ihmisillä, joilta disinformaatio tulee, ei ole oikein käsitystä omasta itsestään ? Ja mahdollisesta oireilustaan ?

Ja osa trollaa tai suoltaa copypastella mitä tekoäly tuottaa jne

Anonyymi kirjoitti:

Osa parantumistarinoista on varmaan todellisuudessa väärä diagnoosi. Tilastollisestihan mitä harvinaisempaa se on, sitä todennäköisempi väärä diagnoosi. Itsehän kuulun tohon vähemmistöön jolla oli väärä diagnoosi skitsofrenian sijaan

Sulla ollu paljon paremmat kokemukset kuin mulla itseasiassa. Mulla ei edes mitään psydoedukaatiota ollut. Avo oli lääkevalvontaa anoreksian valvontaa 2x kuussa. Kukaan oikeastaan mistään noista puhunut. Sai ite ettiä netistä tietoa, julkisella ei mitään opastusta ollut (Tosin tää vaan mun kokemus ja oon vielä nuori eli ehkä mä vaan olin liian passiivinen, toisaalta en oikein tiennyt mistään mitään kun lääkärit ei kerro mitään)

Lue lisää

Tuossa oli juuri tuo tärkeä lausahdus " tää vaan mun kokemus ", niin kuin se on jokaisella vain omansa. Toisten puolesta ei voi kokea eikä sanoa mitään.

Anonyymi kirjoitti:

Tuossa oli juuri tuo tärkeä lausahdus " tää vaan mun kokemus ", niin kuin se on jokaisella vain omansa. Toisten puolesta ei voi kokea eikä sanoa mitään.

Jep. Enhän mä voi tietää miten muut kokee asiat. Tiedän toki mitä muut ehkä sanonu asioista mut edelleen jokainen niistä on mielipide

Jospa nyt kuitenkin kommentoitaisiin asiallisesti. Keskustelukin pysyy siistimpänä ja kaikille tulee parempi mieli. Kiitos!

Jokainen on yksilö ja nukkuu millon haluaa. Voihan sitä viikonloppuna valvoa ja nukkua pidempään. Kaikki muutkin tekee niin

Paraskin puhuja "aivopesusta"! Lol! Ei skitsofrenia velvoita nukkumaan johonkin tiettyyn kellonaikaan. Oletpas naurettava ja hassu. Terveisin alkuperäinen viestin kirjoittaja.

Anonyymi kirjoitti:

Paraskin puhuja "aivopesusta"! Lol! Ei skitsofrenia velvoita nukkumaan johonkin tiettyyn kellonaikaan. Oletpas naurettava ja hassu. Terveisin alkuperäinen viestin kirjoittaja.

Lue lisää

Psykiatrisella osastolla oli nukkumaanmenoajat, jolloin ei taatusti yksikään kukkunut klo 12 jälkeen yöllä. Muuten saattoi tulla injektiota pyllyyn. Jos oli ylhäällä, tai teki jotakin, se tulkittiin sairauden pahenemisoireeksi.

Mitähän ammattilaiset sanoisivat tuohon?

"Aloittajan vointi saattaa olla heikentymässä..."

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatrisella osastolla oli nukkumaanmenoajat, jolloin ei taatusti yksikään kukkunut klo 12 jälkeen yöllä. Muuten saattoi tulla injektiota pyllyyn. Jos oli ylhäällä, tai teki jotakin, se tulkittiin sairauden pahenemisoireeksi.

Mitähän ammattilaiset sanoisivat tuohon?

"Aloittajan vointi saattaa olla heikentymässä..."

Lue lisää

Varmaan ennen vanhaan? Mun aikana ei ollut. Sai valvoa vaikka yön jos niin huvitti ja kaikilla kännykätkin...Tää n. 5v sit jo

Eipä se olekaan uskomisesta kiinni, jos/kun joku tietää jotakin esim. psykiatriasta.
Mitä luulisit, jos/kun ihminen on pyörinyt psykiatrian puolella vaikkapa reilut 20 vuotta, niin olisiko siinä kerennyt tietomäärä kasvamaan, jopa sitä vakiintunutta ajattelua ja käytäntöjä myöten ?
Ja kukapa tietää, mitä potilaskin voi tehdä hyvinvointinsa eteen. Itsekin olin aikoinaan pahoissa mt-ongelmissa, psykooseja tuli ja meni. Kuntoutuessani aloin lukemaan todella paljon psykiatrian ja psykologian kirjallisuutta, niistäkin saa paljon tietoa, myös niistä käytännöistä.
Vaikka kaikkein isoin apu niistä oli itselleni, asioiden ymmärtämisessä, sekä itseeni tutustumisessa.

Mainitsen vielä, että kai diagnosoidutkin saavat valvoa yöllä, jos valvovat, ei se ole ainoastaan diagnosoimattomien oikeus. Eikä sen oikeastaan pitäisi kenellekään kuulua, kuka valvoo mihin aikaan ja minkä takia.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatrisella osastolla oli nukkumaanmenoajat, jolloin ei taatusti yksikään kukkunut klo 12 jälkeen yöllä. Muuten saattoi tulla injektiota pyllyyn. Jos oli ylhäällä, tai teki jotakin, se tulkittiin sairauden pahenemisoireeksi.

Mitähän ammattilaiset sanoisivat tuohon?

"Aloittajan vointi saattaa olla heikentymässä..."

Lue lisää

Mutta jos onkin kotona, ei ole kukaan laittamassa sitä piikkiä pyllyyn.
Ja taatusti muuten aikoinaan itsekin olen valvonut jopa osastolla keskellä yötä, joskus kokonaisia öitäkin, ilman piikin piikkiä.
Eikä se ollut sairauden pahenemista, se ( valvominen ) oli oire siinä missä muutkin oireet.

Anonyymi kirjoitti:

Eipä se olekaan uskomisesta kiinni, jos/kun joku tietää jotakin esim. psykiatriasta.
Mitä luulisit, jos/kun ihminen on pyörinyt psykiatrian puolella vaikkapa reilut 20 vuotta, niin olisiko siinä kerennyt tietomäärä kasvamaan, jopa sitä vakiintunutta ajattelua ja käytäntöjä myöten ?
Ja kukapa tietää, mitä potilaskin voi tehdä hyvinvointinsa eteen. Itsekin olin aikoinaan pahoissa mt-ongelmissa, psykooseja tuli ja meni. Kuntoutuessani aloin lukemaan todella paljon psykiatrian ja psykologian kirjallisuutta, niistäkin saa paljon tietoa, myös niistä käytännöistä.
Vaikka kaikkein isoin apu niistä oli itselleni, asioiden ymmärtämisessä, sekä itseeni tutustumisessa.

Mainitsen vielä, että kai diagnosoidutkin saavat valvoa yöllä, jos valvovat, ei se ole ainoastaan diagnosoimattomien oikeus. Eikä sen oikeastaan pitäisi kenellekään kuulua, kuka valvoo mihin aikaan ja minkä takia.

Lue lisää

En sanonut, että ei saa valvoa.

Mutta säännölliset elämäntavat ovat suositeltavia, oli diagnoosi, tai sitten ei. Unitutkijat suosittelevat menemään nukkumaan samaan aikaan, eikä klo 01.00 kuulosta hyvältä ajankohdalta, että on vielä hereillä.

Mutta kyseisellä alalla unettomuus katsotaan yleensä mielenterveyden häiriön oireeksi. Sitä pidetään yleensä jonkin sairauden oireena. Ottakaapa asioista vähän enemmän selvää.

Anonyymi kirjoitti:

En sanonut, että ei saa valvoa.

Mutta säännölliset elämäntavat ovat suositeltavia, oli diagnoosi, tai sitten ei. Unitutkijat suosittelevat menemään nukkumaan samaan aikaan, eikä klo 01.00 kuulosta hyvältä ajankohdalta, että on vielä hereillä.

Mutta kyseisellä alalla unettomuus katsotaan yleensä mielenterveyden häiriön oireeksi. Sitä pidetään yleensä jonkin sairauden oireena. Ottakaapa asioista vähän enemmän selvää.

Lue lisää

Kaikkea voi suositella. Vuorotyöläisenä mahdotonta

Taidat itse olla ultra-herkkähipiäinen antipsykiatri, joka spämmää palstaa.

Oli trolli tai ei on tossa totuuden siemen. Osa lopettaa lääkkeet omin luvin kerralla (vieroituisoireet kamalia sit..)

Ja kritisoija ei kestä sitä, kun joku muu kertoo omista kokemuksistaan ja tekemisistään.
Voi sen kääntää noinkin päin.

Se onkin mt-potilaiden ja kuntoutujien kohdalla aika jännää, jos/kun joku kertoo selviytymistarinansa, hän on joidenkin mielestä heti trolli, tai puhuu muuten vaan puuta heinää.
Se nyt vaan on faktaa, että osa potilaista selviytyy. Onko se selviytyneen trolliksi väittäminen jotain kateutta, jos ei ole itse selvinnyt, vai onko se huonoa itsetuntoa ja itsensä syyttelyä, kun ei ole selvinnyt ?
Aika monimutkaisia asioita johtuen juuri siitä, kun me ihmiset olemme erilaisia.

Ehkä hänestä onkin kehittynyt ajan myötä terveempi aikuinen, ihan oikeesti.
Meillä kaikilla on vain omat kokemuksemme ja näkemyksemme.
Ei voi ajatella, jos itsellä ei mene ihan putkeen, niin ei voi mennä kellään muullakaan.

Eniten ongelmia on musta resursseissa ja lääkäreissä. Osastollahan ei oo enään mitään muutakun lääkkeitä

Luitko ollenkaan alun viestiä? Ilmeisesti et. Riski, suuri riski, on se että kun lopetat ominpäin antipsykoottisen lääkityksesi niin päädyt psykoosissa mielisairaalaan. Näin on tapahtunut usealle tuntemalleni henkilölle. Oletko myös pieni lapsi, kun koit tekstin opettajamaisena? Disinfon levittäjiä on paljon eikä se ole tervettä faktoihin perustuvaa kritiikkiä vaan huuhaata. Satusedät ja multinikittäjät netissä, jotka ovat ihmeparantuneet... Mustamaalaan vain valehtelijoita ja kaikkitietäviä antipsykiatreja. Sen he ansaitsevat.

Anonyymi kirjoitti:

Luitko ollenkaan alun viestiä? Ilmeisesti et. Riski, suuri riski, on se että kun lopetat ominpäin antipsykoottisen lääkityksesi niin päädyt psykoosissa mielisairaalaan. Näin on tapahtunut usealle tuntemalleni henkilölle. Oletko myös pieni lapsi, kun koit tekstin opettajamaisena? Disinfon levittäjiä on paljon eikä se ole tervettä faktoihin perustuvaa kritiikkiä vaan huuhaata. Satusedät ja multinikittäjät netissä, jotka ovat ihmeparantuneet... Mustamaalaan vain valehtelijoita ja kaikkitietäviä antipsykiatreja. Sen he ansaitsevat.

Lue lisää

Joo, kyllä luin kirjoituksesi. Kirjoitat ihan hyvin ja sujuvasti. Kyllä siitä sai selvän.

Otan mieluummin sen riskin, kuin että menetän aivosoluni, tai että olisin vieläkin alkoholisti. Koska en halua olla jatkuvasti itsetuhoinen, kärsiä anhedoniasta ja akatisiasta, en halua myöskään dementoitua ennenaikaisesti, tai kuormittaa terveydenhuoltoa. Koska olisin mm. vieläkin alkoholisti, jos olisin vieläkin jatkanut neuroleptien käyttöä.

Mustamaalaaminen ja toisten kirjoittajien väittäminen valehtelijoiksi ei ole asiallista käytöstä. Jos se on sitä mielestäsi, niin sitten on jotakin ajattelussa pahasti vialla. Otat vähän turhan henkilökohtaisesti sen, jos joku kritisoi psykiatriaa, tai tuo esille omia kokemuksia. Kaikkea ei ole tarkoitettu sinulle henkilökohtaisesti. Mutta jos niin on käynyt, ja tapahtunut, niin pyydän vilpittömästi anteeksi. Ei minullakaan ole aina hyvä päivä.

Anonyymi kirjoitti:

Luitko ollenkaan alun viestiä? Ilmeisesti et. Riski, suuri riski, on se että kun lopetat ominpäin antipsykoottisen lääkityksesi niin päädyt psykoosissa mielisairaalaan. Näin on tapahtunut usealle tuntemalleni henkilölle. Oletko myös pieni lapsi, kun koit tekstin opettajamaisena? Disinfon levittäjiä on paljon eikä se ole tervettä faktoihin perustuvaa kritiikkiä vaan huuhaata. Satusedät ja multinikittäjät netissä, jotka ovat ihmeparantuneet... Mustamaalaan vain valehtelijoita ja kaikkitietäviä antipsykiatreja. Sen he ansaitsevat.

Lue lisää

Tietenkin riski on aina olemassa.
Itse psykoosisairaaksi ( ei skitsofrenia ) diagnosoituna lopetin lääkkeiden käytön reilut kymmenen vuotta sitten.
Psykiatri totesi, että on sitten omalla vastuullani, jos psykoosi yllättää.
Ei ole psykooseja näkynyt, eikä kuulunut.

Sellaisena lisäyksenä vielä, että olen itsekin vit*uuntunut viime aikoina monesta asiasta. Loppujen lopuksi sekään ei kannata. Tai siitä ei ole hyötyä.

Jokainen saa minun mielestäni tehdä nk. parhaimmaksi näkee. Käyttää mt-palveluita, ja lääkkeitä, jos kuvittelee niistä olevan itselleen jotakin hyötyä, tai että ne auttavat. Tai sitten jos koe saavansa hyötyä mt-palveluista ja lääkkeistä, se on jokaisen ihmisen oma asia. Jokaisen tekemää päätöstä ja ratkaisua pitää kunnioittaa. Se on ihmisoikeuksiin ja ihmisarvoon liittyvä asia.

Jokainen joutuu silti ratkaisemaan ja selvittämään ne oireita aiheuttavat ja taustalla olevat asiat. Lääkkeet ja niiden käyttö ei ratkaise niitä asioita. Ne eivät ole mikään taikasauva, joilla ne ongelmat elämässä katoaisivat. Ikävä kyllä näin se vain on. Se voi tuntua vaikealta ja jopa pelottavalta tarttua niihin ongelmiin, mutta loppujen lopuksi se kehittää meitä ihmisinä.

Tukiverkoston hankkiminen on suositeltavaa, koska sitä psykososiaalista tukea annetaan alan puolelta lähinnä vain sairauksiin liittyvien asioiden kohdalla, sairauden hoidon, sairauden hyväksymiseen ja oireiden tunnistamiseen liittyvissä asioissa. Vain omat lähimmät voivat antaa sitä henkistä tukea ja apua, joita meistä jokainen tarvitsee ja ansaitsee saada. Tukiverkoston rooli on hyvin tärkeä paitsi henkisen hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä, myös niiden ylläpitämisessä.

Anonyymi kirjoitti:

Sellaisena lisäyksenä vielä, että olen itsekin vit*uuntunut viime aikoina monesta asiasta. Loppujen lopuksi sekään ei kannata. Tai siitä ei ole hyötyä.

Jokainen saa minun mielestäni tehdä nk. parhaimmaksi näkee. Käyttää mt-palveluita, ja lääkkeitä, jos kuvittelee niistä olevan itselleen jotakin hyötyä, tai että ne auttavat. Tai sitten jos koe saavansa hyötyä mt-palveluista ja lääkkeistä, se on jokaisen ihmisen oma asia. Jokaisen tekemää päätöstä ja ratkaisua pitää kunnioittaa. Se on ihmisoikeuksiin ja ihmisarvoon liittyvä asia.

Jokainen joutuu silti ratkaisemaan ja selvittämään ne oireita aiheuttavat ja taustalla olevat asiat. Lääkkeet ja niiden käyttö ei ratkaise niitä asioita. Ne eivät ole mikään taikasauva, joilla ne ongelmat elämässä katoaisivat. Ikävä kyllä näin se vain on. Se voi tuntua vaikealta ja jopa pelottavalta tarttua niihin ongelmiin, mutta loppujen lopuksi se kehittää meitä ihmisinä.

Tukiverkoston hankkiminen on suositeltavaa, koska sitä psykososiaalista tukea annetaan alan puolelta lähinnä vain sairauksiin liittyvien asioiden kohdalla, sairauden hoidon, sairauden hyväksymiseen ja oireiden tunnistamiseen liittyvissä asioissa. Vain omat lähimmät voivat antaa sitä henkistä tukea ja apua, joita meistä jokainen tarvitsee ja ansaitsee saada. Tukiverkoston rooli on hyvin tärkeä paitsi henkisen hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä, myös niiden ylläpitämisessä.

Lue lisää

Ed. tekstiin pieni korjaus: on siis jokaisen ihmisen oma asia, käyttääkö, vai ei käytä mt-palveluita ja lääkkeitä. Jokaisen tekemää omaa päätöstä ja ratkaisua pitää kunnioittaa. Tämän pitää olla lähtökohta. Kuuluu ihmisoikeuksiin. Ja kun kunnioittaa jonkun tekemää päätöstä, kunnioittaa myös toisen ihmisen ihmisarvoa. Jos se rikotaan, rikotaan myös ihmisoikeuksia.

Anonyymi kirjoitti:

Sellaisena lisäyksenä vielä, että olen itsekin vit*uuntunut viime aikoina monesta asiasta. Loppujen lopuksi sekään ei kannata. Tai siitä ei ole hyötyä.

Jokainen saa minun mielestäni tehdä nk. parhaimmaksi näkee. Käyttää mt-palveluita, ja lääkkeitä, jos kuvittelee niistä olevan itselleen jotakin hyötyä, tai että ne auttavat. Tai sitten jos koe saavansa hyötyä mt-palveluista ja lääkkeistä, se on jokaisen ihmisen oma asia. Jokaisen tekemää päätöstä ja ratkaisua pitää kunnioittaa. Se on ihmisoikeuksiin ja ihmisarvoon liittyvä asia.

Jokainen joutuu silti ratkaisemaan ja selvittämään ne oireita aiheuttavat ja taustalla olevat asiat. Lääkkeet ja niiden käyttö ei ratkaise niitä asioita. Ne eivät ole mikään taikasauva, joilla ne ongelmat elämässä katoaisivat. Ikävä kyllä näin se vain on. Se voi tuntua vaikealta ja jopa pelottavalta tarttua niihin ongelmiin, mutta loppujen lopuksi se kehittää meitä ihmisinä.

Tukiverkoston hankkiminen on suositeltavaa, koska sitä psykososiaalista tukea annetaan alan puolelta lähinnä vain sairauksiin liittyvien asioiden kohdalla, sairauden hoidon, sairauden hyväksymiseen ja oireiden tunnistamiseen liittyvissä asioissa. Vain omat lähimmät voivat antaa sitä henkistä tukea ja apua, joita meistä jokainen tarvitsee ja ansaitsee saada. Tukiverkoston rooli on hyvin tärkeä paitsi henkisen hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä, myös niiden ylläpitämisessä.

Lue lisää

Harmi et monella ei oo ketään vaan tukiverkot nolla

Anonyymi kirjoitti:

Harmi et monella ei oo ketään vaan tukiverkot nolla

Näin on ja se on valitettavasti pitää paikkansa, eli on totta. Niin ei pitäisi kenenkään kohdalla tapahtua ja olla.

Anonyymi kirjoitti:

Näin on ja se on valitettavasti pitää paikkansa, eli on totta. Niin ei pitäisi kenenkään kohdalla tapahtua ja olla.

Monella kyllä sairaus johtaa siihen

Skitsofreenikkokin voi olla, ja saa olla iloinen.
Kuinkakohan monella näilläkin palstoilla lääkityksistä kirjoittavalla on olemassa skitsofrenia diagnoosi ?
Vai onko taustalla enemmänkin mielialaongelmaa, ahdistusta, masennusta, persoonallisuushäiriötä, tms. ?
Skitsofrenia on aika lailla erilainen, ja oikeasti joskus hyvinkin hankala sairaus, ja monet skitsofreenikot eivät pärjää ilman lääkitystä.

Toki todellisuus voi olla laajempi, mutta mitä sitten, kun sairas ei ole enää oikeassa todellisuudessa lainkaan ? Ei ymmärrä ajasta, paikasta, eikä mistään muustakaan tosiasiasta mitään, niin ei ne taida olla pelkkiä outoja tuntemuksia.
Se ei ole todellisuuden laajuutta, jos ihminen luulee, että on esim. mikrofoneja laitettu joka paikkaan ja joku salakuuntelee, tai jopa väittää, että jonnekin aivoihin on asennettu mikrofoneja. Tai luulee että sängyn alle tai kaappiin olisi piilotettu, tai mennyt joku epätodellinen olento. Tai jos ihminen luulee olevansa vaikka presidentti, kuningas tai kuningatar, menninkäinen, joulutonttu, tai mikä ikinä. Ne ei ole pelkkää todellisuuden laajuutta.
Todellisuuden laajuus taitaa kuitenkin tarkoittaa sellaista, että asiat on todellisia joka tapauksessa, vaikkakin laajemmin. Epätodelliset asiat ei kuulu siihen kategoriaan.

Anonyymi kirjoitti:

Toki todellisuus voi olla laajempi, mutta mitä sitten, kun sairas ei ole enää oikeassa todellisuudessa lainkaan ? Ei ymmärrä ajasta, paikasta, eikä mistään muustakaan tosiasiasta mitään, niin ei ne taida olla pelkkiä outoja tuntemuksia.
Se ei ole todellisuuden laajuutta, jos ihminen luulee, että on esim. mikrofoneja laitettu joka paikkaan ja joku salakuuntelee, tai jopa väittää, että jonnekin aivoihin on asennettu mikrofoneja. Tai luulee että sängyn alle tai kaappiin olisi piilotettu, tai mennyt joku epätodellinen olento. Tai jos ihminen luulee olevansa vaikka presidentti, kuningas tai kuningatar, menninkäinen, joulutonttu, tai mikä ikinä. Ne ei ole pelkkää todellisuuden laajuutta.
Todellisuuden laajuus taitaa kuitenkin tarkoittaa sellaista, että asiat on todellisia joka tapauksessa, vaikkakin laajemmin. Epätodelliset asiat ei kuulu siihen kategoriaan.

Lue lisää

Siinäpä se onkin se vika, minulle annettiin kyseinen diagnoosi, enkä ole koskaan kuvitellutkaan olevani mikään edellä esitetyistä asioista, en tuolloin, enkä nytkään. Jos nyt ylipäätään kuvittelen olevani mitään sen enempää, tai vähempää, oikeastaan päinvastoin. En ole ajatellut koskaan olevani yhtään mitään.

Anonyymi kirjoitti:

Toki todellisuus voi olla laajempi, mutta mitä sitten, kun sairas ei ole enää oikeassa todellisuudessa lainkaan ? Ei ymmärrä ajasta, paikasta, eikä mistään muustakaan tosiasiasta mitään, niin ei ne taida olla pelkkiä outoja tuntemuksia.
Se ei ole todellisuuden laajuutta, jos ihminen luulee, että on esim. mikrofoneja laitettu joka paikkaan ja joku salakuuntelee, tai jopa väittää, että jonnekin aivoihin on asennettu mikrofoneja. Tai luulee että sängyn alle tai kaappiin olisi piilotettu, tai mennyt joku epätodellinen olento. Tai jos ihminen luulee olevansa vaikka presidentti, kuningas tai kuningatar, menninkäinen, joulutonttu, tai mikä ikinä. Ne ei ole pelkkää todellisuuden laajuutta.
Todellisuuden laajuus taitaa kuitenkin tarkoittaa sellaista, että asiat on todellisia joka tapauksessa, vaikkakin laajemmin. Epätodelliset asiat ei kuulu siihen kategoriaan.

Lue lisää

Juurikin noista syistä ihmisen pitäisi päästä oikeanlaiseen hoitoon, semmoseen missä ymmärretään mistä se oikeasti johtuu eikä edelleenkään sinne missä sille lätkästään A4:n verran lääkkeitä ja toivotaan parasta. Jotkut ovat herkempiä kuin toiset ja siksi se mieli lähtee toisilla vaeltelemaan herkemmin minne sattuu mutta sekin on mahdollista saada kuriin ilman lääkitystä. Ja myös erilaiset elämän/elämien kokemukset vaikuttaa tosi paljon siihen mitä aistii ja näkee ja kokee. Mistä me voidaan tietää että onko jollain ollut edellisessä elämässä salakuuntelulaitteita kehossa tai asunnossa yms. Ei se ole mitään epätodellista tai mahdotonta. Tai joku on ollut presidentti tai kuningas tms jossain edellisessä elämässä ja jostain syystä kokee sitä kokemusta uudelleen. Toki jollain lääkkeillä nuo saa ikäänkuin pois päältä mutta ei ne silti mihinkään häviä, huonommaksi vaan menee aina kun lääkkeitä syö on se sitten burana tai joku vahva mielialalääke.

Anonyymi kirjoitti:

Siinäpä se onkin se vika, minulle annettiin kyseinen diagnoosi, enkä ole koskaan kuvitellutkaan olevani mikään edellä esitetyistä asioista, en tuolloin, enkä nytkään. Jos nyt ylipäätään kuvittelen olevani mitään sen enempää, tai vähempää, oikeastaan päinvastoin. En ole ajatellut koskaan olevani yhtään mitään.

Lue lisää

Älä ajattele, ettet ole yhtään mitään. Ajattele, että olet hyvä ihminen juuri sellaisena kuin olet.

Anonyymi kirjoitti:

Juurikin noista syistä ihmisen pitäisi päästä oikeanlaiseen hoitoon, semmoseen missä ymmärretään mistä se oikeasti johtuu eikä edelleenkään sinne missä sille lätkästään A4:n verran lääkkeitä ja toivotaan parasta. Jotkut ovat herkempiä kuin toiset ja siksi se mieli lähtee toisilla vaeltelemaan herkemmin minne sattuu mutta sekin on mahdollista saada kuriin ilman lääkitystä. Ja myös erilaiset elämän/elämien kokemukset vaikuttaa tosi paljon siihen mitä aistii ja näkee ja kokee. Mistä me voidaan tietää että onko jollain ollut edellisessä elämässä salakuuntelulaitteita kehossa tai asunnossa yms. Ei se ole mitään epätodellista tai mahdotonta. Tai joku on ollut presidentti tai kuningas tms jossain edellisessä elämässä ja jostain syystä kokee sitä kokemusta uudelleen. Toki jollain lääkkeillä nuo saa ikäänkuin pois päältä mutta ei ne silti mihinkään häviä, huonommaksi vaan menee aina kun lääkkeitä syö on se sitten burana tai joku vahva mielialalääke.

Lue lisää

Onko edes ollut mitään edellistä elämää ? Itse en sellaiseen usko, toki jos joku uskoo, niin sitten uskoo.

Onhan se mut lopettamista ei tueta siellä

Sit sut pitäis uudelleen tutkia...

Pystyykö hoitaja menemään kertomaan psykiatrille, että jollain hänen potilaallaan ei ole skitsofreniaa, vaikka niin on väitetty ?
Ei taida hierarkia antaa myöten tuossa asiassa, vaikka toki aina olisi suotavaa olla hyvä kommunikointiyhteys kaikilla ammattilaisilla asemasta riippumatta.

Anonyymi kirjoitti:

Pystyykö hoitaja menemään kertomaan psykiatrille, että jollain hänen potilaallaan ei ole skitsofreniaa, vaikka niin on väitetty ?
Ei taida hierarkia antaa myöten tuossa asiassa, vaikka toki aina olisi suotavaa olla hyvä kommunikointiyhteys kaikilla ammattilaisilla asemasta riippumatta.

Lue lisää

No diagnoosin on antanut eri paikan psykiatri, kuin sen, missä minulla nyt on avohoito. Eli hoitaja ei varmaankaan voi mennä kertomaan sille diagnosoijalle, koska mistä edes saisi yhteystiedot? Nykyisen avohoitopaikan psykiatria en ole nähnyt kuin kerran 11 vuotta sittten ja on sen sortin psykopaatti, etten aijo nähdä toiste. "Hoito" loppuu kohta, koska sillä on huonot/olemattomat tulokset.

Vaikkei nykyisen paikan lääkäri olisikaan psykopaatti, niin lääkiksessä opetetan sellaista kuin kollegiaalinen solidaarisuus, eli lääkäri ei saa kyseenalaistaa toisen lääkärin näkemyksiä, potilaasta viis.

Olen tällähetkellä niissä mietteissä, että skitsofreniadiagnoosi on ihan hyvä olemassaan, mikäli taas jonakin päivänä alkaa tuntua siltä, että haluaisin eläkkeelle. Tällähetkellä ei tosin tunnu siltä. Haluan terapiaan, opiskelemaan ja töihin.

Anonyymi kirjoitti:

No diagnoosin on antanut eri paikan psykiatri, kuin sen, missä minulla nyt on avohoito. Eli hoitaja ei varmaankaan voi mennä kertomaan sille diagnosoijalle, koska mistä edes saisi yhteystiedot? Nykyisen avohoitopaikan psykiatria en ole nähnyt kuin kerran 11 vuotta sittten ja on sen sortin psykopaatti, etten aijo nähdä toiste. "Hoito" loppuu kohta, koska sillä on huonot/olemattomat tulokset.

Vaikkei nykyisen paikan lääkäri olisikaan psykopaatti, niin lääkiksessä opetetan sellaista kuin kollegiaalinen solidaarisuus, eli lääkäri ei saa kyseenalaistaa toisen lääkärin näkemyksiä, potilaasta viis.

Olen tällähetkellä niissä mietteissä, että skitsofreniadiagnoosi on ihan hyvä olemassaan, mikäli taas jonakin päivänä alkaa tuntua siltä, että haluaisin eläkkeelle. Tällähetkellä ei tosin tunnu siltä. Haluan terapiaan, opiskelemaan ja töihin.

Lue lisää

Varmaan paikkakunnalla väliä jne. Osassa helpompaa

No sidottiin, pidettiin tyrmässä, tartutettiin malaria, annettiin kylmiä kylpyjä. Pidettiin poissa ihmisten näkyviltä. Hoidon tavoitteena oli lievittää omaisten häpeää.