Kannattaa syödä kiltisti antipsykoosilääkkeet jos sairastat skitsofreniaa

Lääkitys siis hillitsee oireita. Se on toivottavaa.

Skitsofrenia ei ole pelkkä mieliala, skitsofrenia on sairaus.
Mielisairaus ( nyk. psykiatrinen sairaus ) ei ole oire, vaan siihen liittyy oireita.

Anonyymi kirjoitti:

Skitsofrenia ei ole pelkkä mieliala, skitsofrenia on sairaus.
Mielisairaus ( nyk. psykiatrinen sairaus ) ei ole oire, vaan siihen liittyy oireita.

Tähän voi tulevaisuudessa tulla parannuskeino... Geeniterapia on alustavasti lupaava

Koko lääketiedehän perustuu siihen että ns. "oireet" "hoidetaan" pois, kun taas pitäisi keskittyä ymmärtämään että mistä se sairaus johtuu tai tulee. Jos ihmisellä alkaa tulla outoja tuntemuksia niin hänellä pitäisi olla helppo pääsy sellaisen ihmisen luo joka ymmärtää mistä on oikeasti kyse eikä nykypäivän psykiatrin joka ei todella tee muuta kuin määrää sen lääkkeen mikä poistaa oireet ja se oikea syy jää piiloon. Heti kun ihminen ymmärtää että mistä on oikeasti kyse niin ne oireet eivät tunnu enään oireilta. Skitsofrenia ei ole sairaus vaan se ihminen on ns vaan niin auki että hänen todellisuutensa on niin paljon laajempi ja erilainen kuin monilla muilla ja voi siksi tuntua pelottavalta. Pelottavalta myös sen takia koska sisimmässään tietää miten muut ympärillä olevat leimaa erilaisuuden sairaudeksi ja haluaa poistaa sen erilaisuuden lääkityksellä mitä ei oikeasti yksikään ihminen todellisuudessa edes tarvitse.

Ei parane, yleensä. Mutta lääkittynä sen kanssa voi oppia tulemaan toimeen.

Jos sinulla on huonoja kokemuksia, tai mitä ikinä onkaan, ei tarkoita, että kukaan muu ei hyötyisi lääkkeistään.

Anonyymi kirjoitti:

Jos sinulla on huonoja kokemuksia, tai mitä ikinä onkaan, ei tarkoita, että kukaan muu ei hyötyisi lääkkeistään.

Se on totta. Mutta aloituksessa yleistettiin, tai annettiin sellainen kuva, ja varoiteltiin, että jos et syö kiltisti lääkkeitä, niin joutuu takaisin mielisairaalaan. Eikö tuo ole myöskin yleistämistä? Ei se jokaisen kohdalla tapahdu.

Anonyymi kirjoitti:

Se on totta. Mutta aloituksessa yleistettiin, tai annettiin sellainen kuva, ja varoiteltiin, että jos et syö kiltisti lääkkeitä, niin joutuu takaisin mielisairaalaan. Eikö tuo ole myöskin yleistämistä? Ei se jokaisen kohdalla tapahdu.

Lue lisää

Se taitaa olla valitettavasti kyllä enemmistölle totta. Mun aikana osastolla oli tosi monta sellasta mitkä tuli sinne kun lopettivat omin luvin lääkkeet. (Tosin oma kokemus enkä muista lukuja, kuitenkin sen verran monta et muistan).

Kaikillehan ei ongelmia tule. Toisaalta osalle tulee. Siksi kai tosta varoitellaan

Anonyymi kirjoitti:

Se taitaa olla valitettavasti kyllä enemmistölle totta. Mun aikana osastolla oli tosi monta sellasta mitkä tuli sinne kun lopettivat omin luvin lääkkeet. (Tosin oma kokemus enkä muista lukuja, kuitenkin sen verran monta et muistan).

Kaikillehan ei ongelmia tule. Toisaalta osalle tulee. Siksi kai tosta varoitellaan

Lue lisää

Kun tuli oltua systeemissä yli 20 vuotta, niin siinä kyllä kerkesi näkemään monia ihmiskohtaloita. Itsekin ajoittain osastohoidossa olleena näin, kuinka monet palasivat osastolle aina uudestaan ja uudestaan.
Ja kun itse jäin pois sairaalakuvioista, edelleen tiedän joitain ihmisiä, joilla sama kierre jatkuu, vielä vuosien jälkeenkin.
Olen myös lähivuosien aikana nähnyt muutamia psykoosisairaita, jotka ovat lopettaneet lääkityksen, ja hetken kuluttua olleet niin pahassa psykoosissa, ettei muu ole auttanut kuin osastohoito, joillain jopa pakkohoito.
Jotkut tarvitsevat lääkkeensä ihan oikeasti, eivät ilman pärjää.

Kannattaa kuitenkin muistaa että oma empiirinen kokemus ei ole sama asia, kuin se että mistä noin viisikymmentätuhatta psykoosisairasta hyötyy.

Eri ihmisillä on myös eri intressit valehdella, liijoitella tai keksiä asioita. Se että ei halua ottaa objektiivisesti huomioon suurimman osan psykoosisairaiden lähtökohtia tai mahdollisia hyötyjä ja haittoja, vaan väittää oman kokemuksen ohittavan heidän kokemukset, kertoo vahvasti siitä, että tulee "valehdeltua" joko vahingossa tai tahallaan.

Anonyymi kirjoitti:

Kannattaa kuitenkin muistaa että oma empiirinen kokemus ei ole sama asia, kuin se että mistä noin viisikymmentätuhatta psykoosisairasta hyötyy.

Eri ihmisillä on myös eri intressit valehdella, liijoitella tai keksiä asioita. Se että ei halua ottaa objektiivisesti huomioon suurimman osan psykoosisairaiden lähtökohtia tai mahdollisia hyötyjä ja haittoja, vaan väittää oman kokemuksen ohittavan heidän kokemukset, kertoo vahvasti siitä, että tulee "valehdeltua" joko vahingossa tai tahallaan.

Lue lisää

Minä olin tuo, joka kerroin nähneeni monia ihmiskohtaloita.
Enkä ainoastaan muista, vaan myös tiedän, etten voi verrata omia kokemuksiani muiden kokemuksiin, olemmehan erilaisia, yksilöitä.
Tietenkin on otettava huomioon, että jokaisella on omat lähtökohtansa, omat intressit, ym.
Ei koskaan voi sanoa niin, että kun minä selvisin, niin kyllä muutkin, sehän olisi typerää, koska muut ei ole minä, enkä minä ole ne muut.
Vaikka ihminen on sairas ollutkin, se ei tarkoita, ettei hän osaisi ajatella asioita, olematta valehtelija, liioittelija. Sairaus ei tee ihmisestä tyhmää.

Anonyymi kirjoitti:

Jos sinulla on huonoja kokemuksia, tai mitä ikinä onkaan, ei tarkoita, että kukaan muu ei hyötyisi lääkkeistään.

Miten y.päristö pärjää skitsofreenikon kanssa,joka ei syö lääkärin määräämiä lääkkeitä! Huonosti pärjää,suoraan sanoen ,en tiedä kaikkea,mut osa ainakin on pakkomielteisiä joitakin ihmisiä kohtaan,ovat väkivaltaisia omien harhojensa johdosta....

Anonyymi kirjoitti:

Miten y.päristö pärjää skitsofreenikon kanssa,joka ei syö lääkärin määräämiä lääkkeitä! Huonosti pärjää,suoraan sanoen ,en tiedä kaikkea,mut osa ainakin on pakkomielteisiä joitakin ihmisiä kohtaan,ovat väkivaltaisia omien harhojensa johdosta....

Lue lisää

Riippuu yksilöstä... Skitsofrenia on jokaisella uniikki

Anonyymi kirjoitti:

Miten y.päristö pärjää skitsofreenikon kanssa,joka ei syö lääkärin määräämiä lääkkeitä! Huonosti pärjää,suoraan sanoen ,en tiedä kaikkea,mut osa ainakin on pakkomielteisiä joitakin ihmisiä kohtaan,ovat väkivaltaisia omien harhojensa johdosta....

Lue lisää

Harvemmat skitsofreenikot ovat aggressiivisia, mutta henkisesti läheisen elämä voi muodostua raskaaksi, jos toisen skitsofrenia ei ole hyvällä hoitotasolla.

Anonyymi kirjoitti:

Kannattaa kuitenkin muistaa että oma empiirinen kokemus ei ole sama asia, kuin se että mistä noin viisikymmentätuhatta psykoosisairasta hyötyy.

Eri ihmisillä on myös eri intressit valehdella, liijoitella tai keksiä asioita. Se että ei halua ottaa objektiivisesti huomioon suurimman osan psykoosisairaiden lähtökohtia tai mahdollisia hyötyjä ja haittoja, vaan väittää oman kokemuksen ohittavan heidän kokemukset, kertoo vahvasti siitä, että tulee "valehdeltua" joko vahingossa tai tahallaan.

Lue lisää

Yleistät asioita aika tavalla. Tätä samaa tehdään myös kyseisellä taholla. Kuvitellaan, että kaikki tietyn diagnoosin omaaavat ovat samanlaisia, ja että jos he eivät käytä lääkkeitä, niin he romahtavat, tai heille tulee taas uusia psykooseja. Se on yleistämistä, stereotypioiden luomista ja kaikkien ihmisten niputtamista johonkin tiettyyn lokeroon ja kategoriaan.

Jokin diagnoosi, etenkin virheellisesti tehty, ei ennusta yhtään mitään.

Anonyymi kirjoitti:

Yleistät asioita aika tavalla. Tätä samaa tehdään myös kyseisellä taholla. Kuvitellaan, että kaikki tietyn diagnoosin omaaavat ovat samanlaisia, ja että jos he eivät käytä lääkkeitä, niin he romahtavat, tai heille tulee taas uusia psykooseja. Se on yleistämistä, stereotypioiden luomista ja kaikkien ihmisten niputtamista johonkin tiettyyn lokeroon ja kategoriaan.

Jokin diagnoosi, etenkin virheellisesti tehty, ei ennusta yhtään mitään.

Lue lisää

Jotkut yleislääkäritkin ovat omaksuneet tuon stereotypia systeemin.
Kun on vanha mt-diagnoosi tiedoissa, ja menee fyysisen vaivan takia lääkärille, saattaa lääkäri pitää potilasta sellaisena ihmisenä, jollaiseksi hänellä oleva diagnoosi sairaan määrittelee, oireet, ym.
Lääkäri katsoo koneelta seuraavan potilaan esitietoja, näkee olemassa olevan mt-diagnoosin, ja kun hän pyytää potilaan huoneeseen, on hänellä jo mielikuva ja asenne, millainen potilas sieltä huoneeseen tulee.
Tämä on hyvin valitettavaa, ja sitä sattuu silloin tällöin. Ei toki aina, mutta jo yksi tai kaksikin kertaa on liikaa.
Psykiatrian puolella en ole tuota kokenut, kuin muutaman kerran.
Useimmiten kuitenkin tuntematon psykiatri saattaa ihan alkuun olla saanut esitiedoista jonkinlaisen mielikuvan potilaasta, mutta kun aletaan keskustelemaan, niin kyllä psykiatrille äkkiä avautuu, millainen ihminen on kyseessä, millä tasolla mahdollinen mt-sairaus on.

Anonyymi kirjoitti:

Harvemmat skitsofreenikot ovat aggressiivisia, mutta henkisesti läheisen elämä voi muodostua raskaaksi, jos toisen skitsofrenia ei ole hyvällä hoitotasolla.

Vaikka skitsofreenikoissa on aivan ihania ihmisiä, kuten sanoit erityissti silloin kun ollaan hyvässä hoitotasapainossa, niin valitettavasti huonossa hoitotasapainossa olevista sellainen kolmannes käyttäytyy agressiivisesti omaisia kohtaan.

Mutta disinformaation väittäminen kritiikiksi on disinformaation levittämistä.

Onko sinulle käynyt niin " hauskasti ", että lähipiirissäsi on/olisi ollut joku, joka sairastaa/on sairastanut skitsofreniaa ?
Oletko ollut kanssakäymisissä skitsofreenikoiden kanssa, ja jos niin minkä verran ? Oletko päässyt seuraamaan viereltä/läheltä skitsofreenikon jokapäiväistä elämää ja oireilua useamman vuoden ajan ?
Kun tuntee ja tietää ihmisiä, jotka ovat vuosia kärsineet kyseisestä sairaudesta, niin en tyrmäisi psykiatriaa, en toki täysin kehukaan.
Stressi ei aiheuta skitsofreniaa, stressistä pääsee helpommin eroon kuin skitsofreniasta.

Anonyymi kirjoitti:

Onko sinulle käynyt niin " hauskasti ", että lähipiirissäsi on/olisi ollut joku, joka sairastaa/on sairastanut skitsofreniaa ?
Oletko ollut kanssakäymisissä skitsofreenikoiden kanssa, ja jos niin minkä verran ? Oletko päässyt seuraamaan viereltä/läheltä skitsofreenikon jokapäiväistä elämää ja oireilua useamman vuoden ajan ?
Kun tuntee ja tietää ihmisiä, jotka ovat vuosia kärsineet kyseisestä sairaudesta, niin en tyrmäisi psykiatriaa, en toki täysin kehukaan.
Stressi ei aiheuta skitsofreniaa, stressistä pääsee helpommin eroon kuin skitsofreniasta.

Lue lisää

Onko sinulla jokin päähänpinttymä skitsofreniasta, tai aiheeseen liittyvästä?

Irrottaudu ihmeessä tuosta pakkomielteestä. Elämä on huomattavasti helpompaa, kun tekee niin.

Anonyymi kirjoitti:

Onko sinulla jokin päähänpinttymä skitsofreniasta, tai aiheeseen liittyvästä?

Irrottaudu ihmeessä tuosta pakkomielteestä. Elämä on huomattavasti helpompaa, kun tekee niin.

Lue lisää

Ei minulla ole pakkomielteitä mistään.
Pistää vaan miettimään, millä tavalla porukat kommentoi esim. tuosta skitsofreniasta. Se kertoo, ettei ole tietoa tai ymmärrystä asiasta, sairaudesta.
En kai vaan " astunut varpaillesi " ?
Oma elämäni on nykyään todella paljon helpompaa kuin vuosia sitten, kiitos kuitenkin irtautumisvinkistä. En saa yleensä asioista mitään pakkomielteitä, sekin tekee elämästä helpompaa.
Ja sille en voi yhtään mitään, jos/kun joku toinen on asioista eri mieltä kuin itse olen.
Onhan meillä edelleen mielipiteen vapaus olemassa.

Kokemusasiantuntijaksi ei pääsekään ihan kuka tahansa, on oltava riittävän hyvässä kunnossa, että pystyy sitä hommaa tekemään.
Aloittajasta taitaa olla siihen, vaikka nyt on sattunutkin kirjoittamaan keskellä yötä.
Ihminen, joka on toipunut sen verran, että ymmärtää oman sairautensa, sen taustat, oppinut elämään sairautensa kanssa, pystyy tekemään paljon sellaista, mitä huonovointinen ei pysty.

Lääkkeiden haittavaikutusten ottaminen huomioon ja myöntäminen on eettisesti ja moraalisesti oikeampi tapa toimia, kuin päinvastainen tapa.

Tää riippuu tosi paljon lääkäristä. Valitettavasti

Unohtaahan täällä jotkut myös sen, että jotkut ovat hyötyneet hoidostaan ja lääkityksistään.
Itselleni kyllä oli haittoja lähes 20 vuoden lääkityksistä, jo niitä käyttäessä, sekä myös jälkeenpäin. Lääkitykset tosin lopetettu jo vuosia sitten. Osa haitoista jäi pysyviksi.
En siltikään teilaa ajatusta, jos joku kokee psykiatriassa hyvää, kuten en myöskään sano, ettei saisi väittää huonoa.
Itse suhtaudun aika neutraalisti, koska tapahtuneet on jo tapahtuneet, ja tilanne on nyt mikä on, sekä terveyden kannalta, että elämäntilanteen kannalta.
En halua pilata tämänhetkistä elämääni menneisyydellä, nyt on kuitenkin psyyken asiat paremmalla tolalla.

Anonyymi kirjoitti:

Tää riippuu tosi paljon lääkäristä. Valitettavasti

Usein lääkärit myös miettivät hyödyt vastaan haitat.

Anonyymi kirjoitti:

Unohtaahan täällä jotkut myös sen, että jotkut ovat hyötyneet hoidostaan ja lääkityksistään.
Itselleni kyllä oli haittoja lähes 20 vuoden lääkityksistä, jo niitä käyttäessä, sekä myös jälkeenpäin. Lääkitykset tosin lopetettu jo vuosia sitten. Osa haitoista jäi pysyviksi.
En siltikään teilaa ajatusta, jos joku kokee psykiatriassa hyvää, kuten en myöskään sano, ettei saisi väittää huonoa.
Itse suhtaudun aika neutraalisti, koska tapahtuneet on jo tapahtuneet, ja tilanne on nyt mikä on, sekä terveyden kannalta, että elämäntilanteen kannalta.
En halua pilata tämänhetkistä elämääni menneisyydellä, nyt on kuitenkin psyyken asiat paremmalla tolalla.

Lue lisää

Mua kiinnostais tietää mitä sulle sit jäi?

Anonyymi kirjoitti:

Mua kiinnostais tietää mitä sulle sit jäi?

Mulle jäi hermostosairaus, ja kognitiivisia ongelmia, muistin kanssa ajoittain aika pahojakin.

Anonyymi kirjoitti:

Mulle jäi hermostosairaus, ja kognitiivisia ongelmia, muistin kanssa ajoittain aika pahojakin.

Auts. Kuulostaa pahalle

Anonyymi kirjoitti:

Lääkkeiden haittavaikutusten ottaminen huomioon ja myöntäminen on eettisesti ja moraalisesti oikeampi tapa toimia, kuin päinvastainen tapa.

Se on totta että kaikissa lääkkeissä on sivuvaikutuksia, mutta on aina muistettava että lääkehaittauskovaiset yrittävät tietoisesti unohtaa että silloin kun hoidossa päädytään lääkkeisiin niin ollaan sairaudessa jo yleensä niin pitkällä, että mitkään muut hoitokeinot eivät auta. Eikä lääkityksen lopettaminen haittojen takia muuta sitä sairauden tilannetta tai lääkityksen tarvetta miksikään.

Anonyymi kirjoitti:

Se on totta että kaikissa lääkkeissä on sivuvaikutuksia, mutta on aina muistettava että lääkehaittauskovaiset yrittävät tietoisesti unohtaa että silloin kun hoidossa päädytään lääkkeisiin niin ollaan sairaudessa jo yleensä niin pitkällä, että mitkään muut hoitokeinot eivät auta. Eikä lääkityksen lopettaminen haittojen takia muuta sitä sairauden tilannetta tai lääkityksen tarvetta miksikään.

Lue lisää

-90-luvulla kun meni alkuun terveyskeskukseen psyykkisiä ongelmia valittamaan, niin kyllä sieltä heti reseptiä lyötiin käteen.
Vähän myöhemmin tuli kuvioon myös osastohoito, ja lisää lääkkeitä. Toki sieltä sitten ohjattiin mielenterveystoimistoon juttelemaan, mutta silloin oli jo lääkitykset päällä.
Muita hoitokeinoja ei edes kokeiltu ennen lääkityksiä.
Sitä en tiedä, millaista se on nykypäivänä.

Anonyymi kirjoitti:

-90-luvulla kun meni alkuun terveyskeskukseen psyykkisiä ongelmia valittamaan, niin kyllä sieltä heti reseptiä lyötiin käteen.
Vähän myöhemmin tuli kuvioon myös osastohoito, ja lisää lääkkeitä. Toki sieltä sitten ohjattiin mielenterveystoimistoon juttelemaan, mutta silloin oli jo lääkitykset päällä.
Muita hoitokeinoja ei edes kokeiltu ennen lääkityksiä.
Sitä en tiedä, millaista se on nykypäivänä.

Lue lisää

Samaa nykyään. Mikä ei auta koska kaikkiin ongelmiin ei lääkkeet tehoa

Anonyymi kirjoitti:

Samaa nykyään. Mikä ei auta koska kaikkiin ongelmiin ei lääkkeet tehoa

Lääkkeet ei poista ongelmien juurisyitä. Oireisiin lääkkeet on tarkoitettu, jos auttaa niihinkään.

Anonyymi kirjoitti:

Samaa nykyään. Mikä ei auta koska kaikkiin ongelmiin ei lääkkeet tehoa

En ole nyt varma ymmärsinkö oikein, mutta lääkkeet eivät tietenkään poista jotain heikkoa sosioekonomista asemaa, tai muuta monisukupolvista mielenterveys sairautta onnelliseksi lapsuudeksi. Eli niistä asioista on ihan turha ruveta uhriutumaan lääkkeille.

Lääkkeet ovat yksi pala siinä hoidon palapelissä millä itsenäistä aikuista ihmistä autetaan elämään mahdollisimman hyvin kaikista niistä tekijöistä huolimatta mitkä heidän elämään vaikuttaa.

Se on totta, että aina se ei onnistu joko osittain tai kokonaan. Ja siihen on niin monta syytä, kuin on epäonnistumistakin, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö ihmistä pitäisi auttaa.

Anonyymi kirjoitti:

En ole nyt varma ymmärsinkö oikein, mutta lääkkeet eivät tietenkään poista jotain heikkoa sosioekonomista asemaa, tai muuta monisukupolvista mielenterveys sairautta onnelliseksi lapsuudeksi. Eli niistä asioista on ihan turha ruveta uhriutumaan lääkkeille.

Lääkkeet ovat yksi pala siinä hoidon palapelissä millä itsenäistä aikuista ihmistä autetaan elämään mahdollisimman hyvin kaikista niistä tekijöistä huolimatta mitkä heidän elämään vaikuttaa.

Se on totta, että aina se ei onnistu joko osittain tai kokonaan. Ja siihen on niin monta syytä, kuin on epäonnistumistakin, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö ihmistä pitäisi auttaa.

Lue lisää

Noi on hyviä pointteja myöskin. Rahaton henkilö voi olla pulassa vaikka saisikin lääkkeistä apua jne

Tarkoitin, että on ongelmia johon lääkkeet eivät auta mt-ongelmissakin. Syömishäiriöt, jossain määrin masennus ja itsetuhoisuus jne. Noita ongelmia on mihin lääkkeet ei auta yhtään ja kun lääkepainotteinen hoito on se eka ja tärkein vaihtoehto ollaan pulassa jos ne ei toimi

Anonyymi kirjoitti:

Se on totta että kaikissa lääkkeissä on sivuvaikutuksia, mutta on aina muistettava että lääkehaittauskovaiset yrittävät tietoisesti unohtaa että silloin kun hoidossa päädytään lääkkeisiin niin ollaan sairaudessa jo yleensä niin pitkällä, että mitkään muut hoitokeinot eivät auta. Eikä lääkityksen lopettaminen haittojen takia muuta sitä sairauden tilannetta tai lääkityksen tarvetta miksikään.

Lue lisää

Lääkkeistä aiheutuvien sivu, tai haittavaikutusten, tai omien kokemusten kertominen ei ole mitään "lääkehaittauskovaisuutta".

Esim. itse käytin lääkkeitä peräti 20 vuoden ajan. Mutta koska haitat muodostuivat suuremmiksi ja lääkkeiden käytöstä tuli lisää sivuvaikuten takia uusia sairauksia, niin oli pakko punnita, että voiko jatkaa enää sillä samalla tyylillä.

Tuohon viimeiseen lauseeseen sanon vielä sen, minkä otit esille, että "lääkityksen lopettaminen haittojen takia ei muuttaisi sairauden tilannetta, tai lääkityksen tarvetta, jota alalla myös käytetään, tai sen perusteella usein tehtyjä hoitopäätöksiä perustellaan, se pätee vain, jos tehty diagnoosi on ollut ylipäätään alunperinkään oikea. Ja kyllä minun mielestäni, oli diagnoosi sitten oikea, tai ei, niin kyllä ne lääkkeiden haittavaikutukset, tai lääkkeistä tulleet uudet sairaudet pitää ottaa huomioon. Muuten toiminta ei ole ollenkaan eettistä, tai ei kestäisi moraalista ja eettistä tarkastelua.

Anonyymi kirjoitti:

Lääkkeistä aiheutuvien sivu, tai haittavaikutusten, tai omien kokemusten kertominen ei ole mitään "lääkehaittauskovaisuutta".

Esim. itse käytin lääkkeitä peräti 20 vuoden ajan. Mutta koska haitat muodostuivat suuremmiksi ja lääkkeiden käytöstä tuli lisää sivuvaikuten takia uusia sairauksia, niin oli pakko punnita, että voiko jatkaa enää sillä samalla tyylillä.

Tuohon viimeiseen lauseeseen sanon vielä sen, minkä otit esille, että "lääkityksen lopettaminen haittojen takia ei muuttaisi sairauden tilannetta, tai lääkityksen tarvetta, jota alalla myös käytetään, tai sen perusteella usein tehtyjä hoitopäätöksiä perustellaan, se pätee vain, jos tehty diagnoosi on ollut ylipäätään alunperinkään oikea. Ja kyllä minun mielestäni, oli diagnoosi sitten oikea, tai ei, niin kyllä ne lääkkeiden haittavaikutukset, tai lääkkeistä tulleet uudet sairaudet pitää ottaa huomioon. Muuten toiminta ei ole ollenkaan eettistä, tai ei kestäisi moraalista ja eettistä tarkastelua.

Lue lisää

Edelliseen vielä sellainen lisäys, että olen itse lopettanut kaikenlaisten psyykelääkkeiden käytön noin viisi vuotta sitten, eikä ole tullut mitään harhoja, tai harhaista ajattelua, tai käytöstä. Ihan hyvin menee siis edelleenkin.

Anonyymi kirjoitti:

Edelliseen vielä sellainen lisäys, että olen itse lopettanut kaikenlaisten psyykelääkkeiden käytön noin viisi vuotta sitten, eikä ole tullut mitään harhoja, tai harhaista ajattelua, tai käytöstä. Ihan hyvin menee siis edelleenkin.

Lue lisää

Heittäisin sun kohdalla teorian et omasit väärän diagnoosin. Ainakin oireiden puute sopii tähän. Tiedän monta tuttua osastolta, jotka ilman lääkkeitä kärsii oireista. Osalla toki iän karttuessa annos pudonnut jopa 50% mut ilman lääkkeitä äänet yms mahdottomia kestää.

Anonyymi kirjoitti:

Noi on hyviä pointteja myöskin. Rahaton henkilö voi olla pulassa vaikka saisikin lääkkeistä apua jne

Tarkoitin, että on ongelmia johon lääkkeet eivät auta mt-ongelmissakin. Syömishäiriöt, jossain määrin masennus ja itsetuhoisuus jne. Noita ongelmia on mihin lääkkeet ei auta yhtään ja kun lääkepainotteinen hoito on se eka ja tärkein vaihtoehto ollaan pulassa jos ne ei toimi

Lue lisää

Tärkeintä olisikin pureutua niihin juurisyihin, mistä masennus, syömishäiriö, tai itsetuhoisuus kumpuaa. Mikä sen aiheuttaa ?
Siihen paras keino on keskustelu osaavan ammattilaisen kanssa, jos omat keinot eivät riitä.

Anonyymi kirjoitti:

Tärkeintä olisikin pureutua niihin juurisyihin, mistä masennus, syömishäiriö, tai itsetuhoisuus kumpuaa. Mikä sen aiheuttaa ?
Siihen paras keino on keskustelu osaavan ammattilaisen kanssa, jos omat keinot eivät riitä.

Lue lisää

Joo. Arvaa vaan tehdänkö niin?

Anonyymi kirjoitti:

Joo. Arvaa vaan tehdänkö niin?

Mitä näiltä palstoilta olen lukenut, havaintoni sen perusteella on, että ei taideta paljoa tehdä.
Vaikea sanoa tuntemattomien ihmiset kohdalla mitään, mutta muutamia tunnen, jotka käyttävät avohoidon palveluita, ja useimmat ovat tyytyväisiä. Toisaalta niillä tyytyväisillä on hoito hyvässä tasapainossa, ja ovat psyykkisesti kohtalaisen hyvässä kunnossa.
He, joilla ei mene psyykkisesti niin hyvin, eivät ole tyytyväisiä hoitoonsa.
Jokainen voi itse arvella, mistä tällainen johtuu. On minullakin asiasta omat mielipiteeni, mutta pidän ne omanani.

Anonyymi kirjoitti:

Noi on hyviä pointteja myöskin. Rahaton henkilö voi olla pulassa vaikka saisikin lääkkeistä apua jne

Tarkoitin, että on ongelmia johon lääkkeet eivät auta mt-ongelmissakin. Syömishäiriöt, jossain määrin masennus ja itsetuhoisuus jne. Noita ongelmia on mihin lääkkeet ei auta yhtään ja kun lääkepainotteinen hoito on se eka ja tärkein vaihtoehto ollaan pulassa jos ne ei toimi

Lue lisää

Se on totta, että maailmassa on paljon asiota joita ei syystä tai toisestta pystytä hoitamaan. Hoidon räjähdysmäisestä kehittymisestä huolimatta ihmisiä kuolee edelleen syöpään jne.

Olen itse ollut siinä tilanteessa, että olen joutunut pyörimään hoitolaitoksissa, jotka ovat ilmeisesti olosuhteiden pakosta räätälöity skitsofreenikoille. Siksi fiilaan, että tilanne voi turhauttaa.

Mutta sellaisia pointteja haluaisin sanoa, että sehän ei varsinaisesti ole minulta pois jos skitsofreenikot saavat hyvää hoitoa. Se vain ei ole sitä hoitoa mitä minä tarvitsen.

Sellaisia ikäviä totuuksiahan näissä on, että mitä isompi paikkakunta, niin niissä on aina enempi mahdollisuuksia, on enempi mahdollisuuksia kouluihin, töihin ja erityisesti hoitoon. Isommilla paikkakunnilla siis löytyy helpommin räätälöityä hoitoa muuten marginaalisiin ilmiöhin, jotka tuntuvat jäävän sen skitsofrenian alle. Tai ainakin näin olen sen omasta kokemuksestani tulkinnut.

Itse syömishäiriöistä, tai niiden hoidosta en juurikaan tiedä. Olen niin vanha, ettei niitä siihen aikaan hirveästi mankelissa pyörinyt kun minä siellä olin, mutta käsittääkseni se on yksi ala joka on MT hodon puolella kehittynyt valtavasti, ja käsittääkseni hyvinvointialueet ovat perustaneet niille ahkerasti omia osaamiskeskuksia tai yksiköitä.

No yksilön kannalta nämä asiat tuntuvat tulevan aina liian myöhään, mutta siinä tilanteessa ei kannata enää jäädä vellomaan menneisyyteen, vaan keskittyä siihen omaan henkilökohtaiseen prosessiin, ja jos intoa ja kykyä löytyy niin aina voi myös yrittää parantaa sitä tilannetta. On yhdistyksiä ja on kokemusasiantuntijuutta jne jne. Missä sitä omaa osaamista voi hyödyntää.

Anonyymi kirjoitti:

Se on totta, että maailmassa on paljon asiota joita ei syystä tai toisestta pystytä hoitamaan. Hoidon räjähdysmäisestä kehittymisestä huolimatta ihmisiä kuolee edelleen syöpään jne.

Olen itse ollut siinä tilanteessa, että olen joutunut pyörimään hoitolaitoksissa, jotka ovat ilmeisesti olosuhteiden pakosta räätälöity skitsofreenikoille. Siksi fiilaan, että tilanne voi turhauttaa.

Mutta sellaisia pointteja haluaisin sanoa, että sehän ei varsinaisesti ole minulta pois jos skitsofreenikot saavat hyvää hoitoa. Se vain ei ole sitä hoitoa mitä minä tarvitsen.

Sellaisia ikäviä totuuksiahan näissä on, että mitä isompi paikkakunta, niin niissä on aina enempi mahdollisuuksia, on enempi mahdollisuuksia kouluihin, töihin ja erityisesti hoitoon. Isommilla paikkakunnilla siis löytyy helpommin räätälöityä hoitoa muuten marginaalisiin ilmiöhin, jotka tuntuvat jäävän sen skitsofrenian alle. Tai ainakin näin olen sen omasta kokemuksestani tulkinnut.

Itse syömishäiriöistä, tai niiden hoidosta en juurikaan tiedä. Olen niin vanha, ettei niitä siihen aikaan hirveästi mankelissa pyörinyt kun minä siellä olin, mutta käsittääkseni se on yksi ala joka on MT hodon puolella kehittynyt valtavasti, ja käsittääkseni hyvinvointialueet ovat perustaneet niille ahkerasti omia osaamiskeskuksia tai yksiköitä.

No yksilön kannalta nämä asiat tuntuvat tulevan aina liian myöhään, mutta siinä tilanteessa ei kannata enää jäädä vellomaan menneisyyteen, vaan keskittyä siihen omaan henkilökohtaiseen prosessiin, ja jos intoa ja kykyä löytyy niin aina voi myös yrittää parantaa sitä tilannetta. On yhdistyksiä ja on kokemusasiantuntijuutta jne jne. Missä sitä omaa osaamista voi hyödyntää.

Lue lisää

Mitä syömishäiriöihin tulee niin tossa paljon riippuu pääsetkö erikoisosastolle vai ootko seka. Jos oot seka niin se hoito on noh. Siellä ei osaamista samalla tavalla ole. Jos pääset erikoistuneelle niin sitten eri asia (ja syömishäiriöklinikka yksityisenä paras Suomessa...). Oma kokemus on isoista kaupungeista missä on erikoistuneita yksiköitä. Niihin vaan ei pääse kaikki jotka tarttis eli jos päädyt sekaosastolle niin hoito on mitä on

Paljon myös riippuu hoitajista ja lääkäreistä. Kuten aina.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä syömishäiriöihin tulee niin tossa paljon riippuu pääsetkö erikoisosastolle vai ootko seka. Jos oot seka niin se hoito on noh. Siellä ei osaamista samalla tavalla ole. Jos pääset erikoistuneelle niin sitten eri asia (ja syömishäiriöklinikka yksityisenä paras Suomessa...). Oma kokemus on isoista kaupungeista missä on erikoistuneita yksiköitä. Niihin vaan ei pääse kaikki jotka tarttis eli jos päädyt sekaosastolle niin hoito on mitä on

Paljon myös riippuu hoitajista ja lääkäreistä. Kuten aina.

Lue lisää

Vaikka tavallaan ymmärrän, mitä tarkoitat sillä, että hoidosta riippuu paljon, niin totuushan on se, että hoitotaholta tulee vain puolet. Loput pitää pistää itse peliin.

Anonyymi kirjoitti:

Vaikka tavallaan ymmärrän, mitä tarkoitat sillä, että hoidosta riippuu paljon, niin totuushan on se, että hoitotaholta tulee vain puolet. Loput pitää pistää itse peliin.

Ongelmahan on esim. noiden kanssa että terapia olisi tosi tärkeä osa sitä. Valitettavasti yleisosastoilla sitä ei ole ja hoito on lähinnä valvontaa syötkö vai et ja painon nosto normaaliksi->ulos->kierre jatkuu ja takasin uudestaan jne

Eli hoidosta puuttuu usein se lääkkeetön puoli

Anonyymi kirjoitti:

Ongelmahan on esim. noiden kanssa että terapia olisi tosi tärkeä osa sitä. Valitettavasti yleisosastoilla sitä ei ole ja hoito on lähinnä valvontaa syötkö vai et ja painon nosto normaaliksi->ulos->kierre jatkuu ja takasin uudestaan jne

Eli hoidosta puuttuu usein se lääkkeetön puoli

Lue lisää

Taas tavallaan ymmärrän, minä itsekkin toivoisin, että joku terapia olisi se hopealuoti joka parantaisi kaiken, mutta näinhän ei valitettavasti ole.

Ongelma lähtee jo oikeastaan siitä, että terapia ei ole lääke jonka ihminen nappaa ja voi paremmin, vaan terapia on työskentelytapa jossa ihminen itse työstää omia ongelmiaan. Sitä voisi ihan hyvin verrata kuntosalin personal valmentajaan, joka kyllä tavallaan kertoo mitä pitää tehdä ja miten se tehdään oikein, mutta tulos pitää tehdä itse.

Tarkoittaa tietysti sitä, että se rajoittuu niihin ongelmiin joita ihminen itse voi hallita, ja ihmisen täytyy myös olla siinä kunnossa että pystyy tekemään niin.

Yleisesti ottaen silloin kun ollaan osastolla, niin ei olla siinä kunnossa että se omien ongelmien työstäminen onnistuisi automaattisesti.

Anonyymi kirjoitti:

Taas tavallaan ymmärrän, minä itsekkin toivoisin, että joku terapia olisi se hopealuoti joka parantaisi kaiken, mutta näinhän ei valitettavasti ole.

Ongelma lähtee jo oikeastaan siitä, että terapia ei ole lääke jonka ihminen nappaa ja voi paremmin, vaan terapia on työskentelytapa jossa ihminen itse työstää omia ongelmiaan. Sitä voisi ihan hyvin verrata kuntosalin personal valmentajaan, joka kyllä tavallaan kertoo mitä pitää tehdä ja miten se tehdään oikein, mutta tulos pitää tehdä itse.

Tarkoittaa tietysti sitä, että se rajoittuu niihin ongelmiin joita ihminen itse voi hallita, ja ihmisen täytyy myös olla siinä kunnossa että pystyy tekemään niin.

Yleisesti ottaen silloin kun ollaan osastolla, niin ei olla siinä kunnossa että se omien ongelmien työstäminen onnistuisi automaattisesti.

Lue lisää

NIin ja anoreksia yleensä nyt esimerkkinä koskee nuoria ihmisiä. Sehän alkaa usein jo 11-13v eli iässä jolloin ei edes voida olettaa paljoa nuorelta itseohjautuvuutta. Sehän se ironia onkin tossa hoidossa kun kierre sitten jatkuu.

Mulla on sama kaverin kans masennuksessa/itsetuhoisuudessa. Sisään ja ulos. Toki se on nii masentunu ettei jaksa tehdä mitää. Mut sen hoito on lääkkeet jotka ei auta mitää

Anonyymi kirjoitti:

Mitä näiltä palstoilta olen lukenut, havaintoni sen perusteella on, että ei taideta paljoa tehdä.
Vaikea sanoa tuntemattomien ihmiset kohdalla mitään, mutta muutamia tunnen, jotka käyttävät avohoidon palveluita, ja useimmat ovat tyytyväisiä. Toisaalta niillä tyytyväisillä on hoito hyvässä tasapainossa, ja ovat psyykkisesti kohtalaisen hyvässä kunnossa.
He, joilla ei mene psyykkisesti niin hyvin, eivät ole tyytyväisiä hoitoonsa.
Jokainen voi itse arvella, mistä tällainen johtuu. On minullakin asiasta omat mielipiteeni, mutta pidän ne omanani.

Lue lisää

Suomessa on muistaakseni neljännesmiljoona miepä palveluiden käyttäjää, niistä viisi pitää meteliä täällä suomi 24 palstalla.

Jos se on se mittari, niin suomessa on täydellistä hoitoa.

Anonyymi kirjoitti:

NIin ja anoreksia yleensä nyt esimerkkinä koskee nuoria ihmisiä. Sehän alkaa usein jo 11-13v eli iässä jolloin ei edes voida olettaa paljoa nuorelta itseohjautuvuutta. Sehän se ironia onkin tossa hoidossa kun kierre sitten jatkuu.

Mulla on sama kaverin kans masennuksessa/itsetuhoisuudessa. Sisään ja ulos. Toki se on nii masentunu ettei jaksa tehdä mitää. Mut sen hoito on lääkkeet jotka ei auta mitää

Lue lisää

Ikäkeskustelu kaipaisi oikeastaan ihan oman ketjunsa. Kommentoin vain sanomalla, että olen itsekkin miettinyt, että miten nuorena tietyt asiat alkaavat ilmaantua. Syömishäiriöiden lisäksi tiedän skitsofreenikkoja joilla oireet on alkaneet jo tuossa iässä, ja ompa tullut naurettua lapsille jotka ovat tuossa iässä puhuneet seksuaalisista suuntautumisistaan, ja eipä aikaakaan kun se on totta heidän kasvettua aikuiseksi.

Anonyymi kirjoitti:

Ikäkeskustelu kaipaisi oikeastaan ihan oman ketjunsa. Kommentoin vain sanomalla, että olen itsekkin miettinyt, että miten nuorena tietyt asiat alkaavat ilmaantua. Syömishäiriöiden lisäksi tiedän skitsofreenikkoja joilla oireet on alkaneet jo tuossa iässä, ja ompa tullut naurettua lapsille jotka ovat tuossa iässä puhuneet seksuaalisista suuntautumisistaan, ja eipä aikaakaan kun se on totta heidän kasvettua aikuiseksi.

Lue lisää

Väität siis ihan pokkana, että muka " vääränlaisen " seksuaalisen suuntautumisen syynä olisi skitsofrenia ?
Tai että homot ja lesbot ym. sairastuisivat skitsofreniaan ?
Kai siinäkin sitten on joku mielen sairaus takana, jos ei hyväksy erilaisia ihmisiä ?
Eipä ole ihme, että puhutaan asenneongelmista.

Anonyymi kirjoitti:

Ikäkeskustelu kaipaisi oikeastaan ihan oman ketjunsa. Kommentoin vain sanomalla, että olen itsekkin miettinyt, että miten nuorena tietyt asiat alkaavat ilmaantua. Syömishäiriöiden lisäksi tiedän skitsofreenikkoja joilla oireet on alkaneet jo tuossa iässä, ja ompa tullut naurettua lapsille jotka ovat tuossa iässä puhuneet seksuaalisista suuntautumisistaan, ja eipä aikaakaan kun se on totta heidän kasvettua aikuiseksi.

Lue lisää

Varmaan liittyy murrosikään, hormoneihin ja muuhun.

Osa parantumistarinoista on varmaan todellisuudessa väärä diagnoosi. Tilastollisestihan mitä harvinaisempaa se on, sitä todennäköisempi väärä diagnoosi. Itsehän kuulun tohon vähemmistöön jolla oli väärä diagnoosi skitsofrenian sijaan

Sulla ollu paljon paremmat kokemukset kuin mulla itseasiassa. Mulla ei edes mitään psydoedukaatiota ollut. Avo oli lääkevalvontaa+anoreksian valvontaa 2x kuussa. Kukaan oikeastaan mistään noista puhunut. Sai ite ettiä netistä tietoa, julkisella ei mitään opastusta ollut (Tosin tää vaan mun kokemus ja oon vielä nuori eli ehkä mä vaan olin liian passiivinen, toisaalta en oikein tiennyt mistään mitään kun lääkärit ei kerro mitään)

Anonyymi kirjoitti:

Osa parantumistarinoista on varmaan todellisuudessa väärä diagnoosi. Tilastollisestihan mitä harvinaisempaa se on, sitä todennäköisempi väärä diagnoosi. Itsehän kuulun tohon vähemmistöön jolla oli väärä diagnoosi skitsofrenian sijaan

Sulla ollu paljon paremmat kokemukset kuin mulla itseasiassa. Mulla ei edes mitään psydoedukaatiota ollut. Avo oli lääkevalvontaa anoreksian valvontaa 2x kuussa. Kukaan oikeastaan mistään noista puhunut. Sai ite ettiä netistä tietoa, julkisella ei mitään opastusta ollut (Tosin tää vaan mun kokemus ja oon vielä nuori eli ehkä mä vaan olin liian passiivinen, toisaalta en oikein tiennyt mistään mitään kun lääkärit ei kerro mitään)

Lue lisää

Kiitos kommentistasi. Edes joku ehkä saanut lisäinformaatiota disinformaation sijaan...

En pysty sanomaan kuinka monella on väärä diagnoosi, kun olen vain maallikko psykiatrian suhteen (tiedän kuitenkin että diagnoosikin voi muuttua psykiatriassa), ja voin puhua vain potilaan näkökulmasta, mutta tärkeää on, että kuuntelet hoitotahoa eli lääkäriäsi ja/tai psykiatria ja pysyt poissa netin kaninkoloista. Varsinkin, jos etsit "netistä tietoa". Näin siis oman kokemukseni perusteella. Paras lopputulos tulee sitä kautta; olen nähnyt sen omalta osaltani ja hieman muidenkin. Itse olen kuunnellut vain niitä tahoja, jotka ovat minulle asioita kertoneet livenä netin ulkopuolella. En minäkään tiennyt mitään mielenterveyshaasteista ennen sairastumistani. Netti on vähän huono paikka mielenterveysongelmista kärsiville valtavan disinformaatiotulvan takia. Jos olet nuori, sinulla on vielä paljon toivoa ja mahdollisuuksia, joten onnea matkaan! Joo ja onnea myös oireiden saattamiseen remissioon, jos ei nyt "pikaista paranemista", sillä se on monen mielisairauden kanssa haastavaa ja epätodennäköistä.

Tarkoitit varmaan, että ihmisillä, joilta disinformaatio tulee, ei ole oikein käsitystä omasta itsestään ? Ja mahdollisesta oireilustaan ?

Anonyymi kirjoitti:

Kiitos kommentistasi. Edes joku ehkä saanut lisäinformaatiota disinformaation sijaan...

En pysty sanomaan kuinka monella on väärä diagnoosi, kun olen vain maallikko psykiatrian suhteen (tiedän kuitenkin että diagnoosikin voi muuttua psykiatriassa), ja voin puhua vain potilaan näkökulmasta, mutta tärkeää on, että kuuntelet hoitotahoa eli lääkäriäsi ja/tai psykiatria ja pysyt poissa netin kaninkoloista. Varsinkin, jos etsit "netistä tietoa". Näin siis oman kokemukseni perusteella. Paras lopputulos tulee sitä kautta; olen nähnyt sen omalta osaltani ja hieman muidenkin. Itse olen kuunnellut vain niitä tahoja, jotka ovat minulle asioita kertoneet livenä netin ulkopuolella. En minäkään tiennyt mitään mielenterveyshaasteista ennen sairastumistani. Netti on vähän huono paikka mielenterveysongelmista kärsiville valtavan disinformaatiotulvan takia. Jos olet nuori, sinulla on vielä paljon toivoa ja mahdollisuuksia, joten onnea matkaan! Joo ja onnea myös oireiden saattamiseen remissioon, jos ei nyt "pikaista paranemista", sillä se on monen mielisairauden kanssa haastavaa ja epätodennäköistä.

Lue lisää

Aikoinaan kuin tutkin asiaa niin 25% skitsofreniaa saaneista oli väärä diagnoosi (tosin tää on vanha ja vissiin amerikassa mut kertoo jotain lukuja)

Netti on joo vähän vaikea ja siksi olisi toivottavaa, että hoitotaho auttaisi enemmän kertomaan. Mullehan vaan sanottiin diagnoosi osastolle, ja ennuste. Eli musta tulee tyhmä ja mulla ei ole tulevaisuutta (empaattinen lääkäri... 18v tytölle, kyllä). Avossa sit noh, seurataan veriarvoja (klotsapiini mulla oli) jne ja siihen se sitten vähän jäi. Sain mä jonkun PDF tuloste listan aikoinaan mut henk. kohtainen tuki puuttui.

Onneksi tosiaan olen nuori ja 18v diagnoosin sain (skitsofrenia) joka muuttui 21v sitten eriksi (ADHD+C-PTSD) ja nyt olen 23v. Eli onnekas koska mä pystyn vielä kouluttautumaan (mitä teen justiinsa nyt AMK:ssa) ja vedinpä lukionkin tossa välissä.

Toi remissio on vissiin tosi vaikea, mulla on kavereita joilla skitsoaffektiivinen ja ne sahaa ylös ja alas. Joskus tosi hyvä putki ja sit tulee ihan kamala jakso. Kaikista parhaiten remissio tai.. noh ehkä paras on pienemmät kuopat on onnistunut ruokavaliolla, liikunnalla jne. Kaverin vaan piti ite ettiä paras kombo. On mulla yks tuttu millä skitsofreniakin ja sillä ei mikään auta :( Tuskin ikinä pääsee Vanhasta Vaasasta ulos ja vaikka pääsis niin vuosien jälkeen ei kyllä paljoa tulevaisuutta ole

Anonyymi kirjoitti:

Tarkoitit varmaan, että ihmisillä, joilta disinformaatio tulee, ei ole oikein käsitystä omasta itsestään ? Ja mahdollisesta oireilustaan ?

Ja osa trollaa tai suoltaa copypastella mitä tekoäly tuottaa jne

Anonyymi kirjoitti:

Osa parantumistarinoista on varmaan todellisuudessa väärä diagnoosi. Tilastollisestihan mitä harvinaisempaa se on, sitä todennäköisempi väärä diagnoosi. Itsehän kuulun tohon vähemmistöön jolla oli väärä diagnoosi skitsofrenian sijaan

Sulla ollu paljon paremmat kokemukset kuin mulla itseasiassa. Mulla ei edes mitään psydoedukaatiota ollut. Avo oli lääkevalvontaa anoreksian valvontaa 2x kuussa. Kukaan oikeastaan mistään noista puhunut. Sai ite ettiä netistä tietoa, julkisella ei mitään opastusta ollut (Tosin tää vaan mun kokemus ja oon vielä nuori eli ehkä mä vaan olin liian passiivinen, toisaalta en oikein tiennyt mistään mitään kun lääkärit ei kerro mitään)

Lue lisää

Tuossa oli juuri tuo tärkeä lausahdus " tää vaan mun kokemus ", niin kuin se on jokaisella vain omansa. Toisten puolesta ei voi kokea eikä sanoa mitään.

Anonyymi kirjoitti:

Tuossa oli juuri tuo tärkeä lausahdus " tää vaan mun kokemus ", niin kuin se on jokaisella vain omansa. Toisten puolesta ei voi kokea eikä sanoa mitään.

Jep. Enhän mä voi tietää miten muut kokee asiat. Tiedän toki mitä muut ehkä sanonu asioista mut edelleen jokainen niistä on mielipide

Jospa nyt kuitenkin kommentoitaisiin asiallisesti. Keskustelukin pysyy siistimpänä ja kaikille tulee parempi mieli. Kiitos!

Anonyymi kirjoitti:

Osa parantumistarinoista on varmaan todellisuudessa väärä diagnoosi. Tilastollisestihan mitä harvinaisempaa se on, sitä todennäköisempi väärä diagnoosi. Itsehän kuulun tohon vähemmistöön jolla oli väärä diagnoosi skitsofrenian sijaan

Sulla ollu paljon paremmat kokemukset kuin mulla itseasiassa. Mulla ei edes mitään psydoedukaatiota ollut. Avo oli lääkevalvontaa anoreksian valvontaa 2x kuussa. Kukaan oikeastaan mistään noista puhunut. Sai ite ettiä netistä tietoa, julkisella ei mitään opastusta ollut (Tosin tää vaan mun kokemus ja oon vielä nuori eli ehkä mä vaan olin liian passiivinen, toisaalta en oikein tiennyt mistään mitään kun lääkärit ei kerro mitään)

Lue lisää

Siis diagnoosin muuttuminen on diagnoosin muuttumista, ja paraneminen on paranemista.

Kaksi eri asiaa.

Anonyymi kirjoitti:

Siis diagnoosin muuttuminen on diagnoosin muuttumista, ja paraneminen on paranemista.

Kaksi eri asiaa.

Niin, pointtihan oli, että parantuneet omaavat väärän diagnoosin vaikka virallisesti on skitsofrenia yms. Lopputuloksena "parantuminen". Koska mitä nyt tutkinut noilla parantuneilla ei virallisesti diagnoosi ainakaan osalla ole muuttunut virallisesti mihinkään. Ne vaan ei enään ota lääkkeitä tai käy hoidossa mutta diagnoosi on muuttumaton

Anonyymi kirjoitti:

Niin, pointtihan oli, että parantuneet omaavat väärän diagnoosin vaikka virallisesti on skitsofrenia yms. Lopputuloksena "parantuminen". Koska mitä nyt tutkinut noilla parantuneilla ei virallisesti diagnoosi ainakaan osalla ole muuttunut virallisesti mihinkään. Ne vaan ei enään ota lääkkeitä tai käy hoidossa mutta diagnoosi on muuttumaton

Lue lisää

Pointtina se, että jos ihmiseltä murtuu luu, niin ei se juokse foorumeilla siitä valittamassa, että se lukee edelleen siellä papereissa, vaikka se murtuma ei ole enää moneen kymmeneen vuoteen vaivannut arkea.

Ihan turha luulla että ihminen olisi terve, jos hän jatkuvasti valittaa siitä, että on terve.

Anonyymi kirjoitti:

Pointtina se, että jos ihmiseltä murtuu luu, niin ei se juokse foorumeilla siitä valittamassa, että se lukee edelleen siellä papereissa, vaikka se murtuma ei ole enää moneen kymmeneen vuoteen vaivannut arkea.

Ihan turha luulla että ihminen olisi terve, jos hän jatkuvasti valittaa siitä, että on terve.

Lue lisää

Osittain ne ei varmaan virallisesti saa sitä muutettua koska se vaatii lääkärin ja osa ei usko "parantumisiin" ja on byrokraattisesti helpompaa olla muuttamatta tai tutkia uudelleen

Anonyymi kirjoitti:

Osittain ne ei varmaan virallisesti saa sitä muutettua koska se vaatii lääkärin ja osa ei usko "parantumisiin" ja on byrokraattisesti helpompaa olla muuttamatta tai tutkia uudelleen

Lue lisää

Psyykkisestä sairaudesta on vaikea parantua tai toipua, jos ei lainkaan usko, että siitä voi parantua tai toipua.

Anonyymi kirjoitti:

Psyykkisestä sairaudesta on vaikea parantua tai toipua, jos ei lainkaan usko, että siitä voi parantua tai toipua.

Silti osan niistä pitäsi olla elämänikäisiä eli "parantuminen" tässä kontekstissa kielii ainakin minusta mitä harvinaisempi tapaus sitä todennäköisemmin kyseessä ollut väärä diagnoosi eikä "parantuminen".

Toki osa varmasti parantuu, sekin mahdollista. Mut enemmän todennäköisesti vain väärä diagnoosi jota ei korjata eri syistä

Anonyymi kirjoitti:

Silti osan niistä pitäsi olla elämänikäisiä eli "parantuminen" tässä kontekstissa kielii ainakin minusta mitä harvinaisempi tapaus sitä todennäköisemmin kyseessä ollut väärä diagnoosi eikä "parantuminen".

Toki osa varmasti parantuu, sekin mahdollista. Mut enemmän todennäköisesti vain väärä diagnoosi jota ei korjata eri syistä

Lue lisää

Käytin myös termiä toipuminen.
Se ei ole paranemista, mutta ihminen voi toipua sen verran, että pystyy pärjäämään elämässään ja toiminnoissaan.

Anonyymi kirjoitti:

Käytin myös termiä toipuminen.
Se ei ole paranemista, mutta ihminen voi toipua sen verran, että pystyy pärjäämään elämässään ja toiminnoissaan.

Totta. Kaikki riippuu näkökulmasta. Ja sairaudesta. Kaikki mt-sairaudethan ei ole samanlaisia ja osasta voi parantua kokonaan jne. Osassa taas tosiaan paraneminen menee jo tilastovirheen tasolle

Toipuminen tosiaan todennäköistä ja toivottavaakin.

Jokainen on yksilö ja nukkuu millon haluaa. Voihan sitä viikonloppuna valvoa ja nukkua pidempään. Kaikki muutkin tekee niin

Paraskin puhuja "aivopesusta"! Lol! Ei skitsofrenia velvoita nukkumaan johonkin tiettyyn kellonaikaan. Oletpas naurettava ja hassu. Terveisin alkuperäinen viestin kirjoittaja.

Anonyymi kirjoitti:

Paraskin puhuja "aivopesusta"! Lol! Ei skitsofrenia velvoita nukkumaan johonkin tiettyyn kellonaikaan. Oletpas naurettava ja hassu. Terveisin alkuperäinen viestin kirjoittaja.

Lue lisää

Psykiatrisella osastolla oli nukkumaanmenoajat, jolloin ei taatusti yksikään kukkunut klo 12 jälkeen yöllä. Muuten saattoi tulla injektiota pyllyyn. Jos oli ylhäällä, tai teki jotakin, se tulkittiin sairauden pahenemisoireeksi.

Mitähän ammattilaiset sanoisivat tuohon?

"Aloittajan vointi saattaa olla heikentymässä..."

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatrisella osastolla oli nukkumaanmenoajat, jolloin ei taatusti yksikään kukkunut klo 12 jälkeen yöllä. Muuten saattoi tulla injektiota pyllyyn. Jos oli ylhäällä, tai teki jotakin, se tulkittiin sairauden pahenemisoireeksi.

Mitähän ammattilaiset sanoisivat tuohon?

"Aloittajan vointi saattaa olla heikentymässä..."

Lue lisää

Varmaan ennen vanhaan? Mun aikana ei ollut. Sai valvoa vaikka yön jos niin huvitti ja kaikilla kännykätkin...Tää n. 5v sit jo

Eipä se olekaan uskomisesta kiinni, jos/kun joku tietää jotakin esim. psykiatriasta.
Mitä luulisit, jos/kun ihminen on pyörinyt psykiatrian puolella vaikkapa reilut 20 vuotta, niin olisiko siinä kerennyt tietomäärä kasvamaan, jopa sitä vakiintunutta ajattelua ja käytäntöjä myöten ?
Ja kukapa tietää, mitä potilaskin voi tehdä hyvinvointinsa eteen. Itsekin olin aikoinaan pahoissa mt-ongelmissa, psykooseja tuli ja meni. Kuntoutuessani aloin lukemaan todella paljon psykiatrian ja psykologian kirjallisuutta, niistäkin saa paljon tietoa, myös niistä käytännöistä.
Vaikka kaikkein isoin apu niistä oli itselleni, asioiden ymmärtämisessä, sekä itseeni tutustumisessa.

Mainitsen vielä, että kai diagnosoidutkin saavat valvoa yöllä, jos valvovat, ei se ole ainoastaan diagnosoimattomien oikeus. Eikä sen oikeastaan pitäisi kenellekään kuulua, kuka valvoo mihin aikaan ja minkä takia.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatrisella osastolla oli nukkumaanmenoajat, jolloin ei taatusti yksikään kukkunut klo 12 jälkeen yöllä. Muuten saattoi tulla injektiota pyllyyn. Jos oli ylhäällä, tai teki jotakin, se tulkittiin sairauden pahenemisoireeksi.

Mitähän ammattilaiset sanoisivat tuohon?

"Aloittajan vointi saattaa olla heikentymässä..."

Lue lisää

Mutta jos onkin kotona, ei ole kukaan laittamassa sitä piikkiä pyllyyn.
Ja taatusti muuten aikoinaan itsekin olen valvonut jopa osastolla keskellä yötä, joskus kokonaisia öitäkin, ilman piikin piikkiä.
Eikä se ollut sairauden pahenemista, se ( valvominen ) oli oire siinä missä muutkin oireet.

Anonyymi kirjoitti:

Eipä se olekaan uskomisesta kiinni, jos/kun joku tietää jotakin esim. psykiatriasta.
Mitä luulisit, jos/kun ihminen on pyörinyt psykiatrian puolella vaikkapa reilut 20 vuotta, niin olisiko siinä kerennyt tietomäärä kasvamaan, jopa sitä vakiintunutta ajattelua ja käytäntöjä myöten ?
Ja kukapa tietää, mitä potilaskin voi tehdä hyvinvointinsa eteen. Itsekin olin aikoinaan pahoissa mt-ongelmissa, psykooseja tuli ja meni. Kuntoutuessani aloin lukemaan todella paljon psykiatrian ja psykologian kirjallisuutta, niistäkin saa paljon tietoa, myös niistä käytännöistä.
Vaikka kaikkein isoin apu niistä oli itselleni, asioiden ymmärtämisessä, sekä itseeni tutustumisessa.

Mainitsen vielä, että kai diagnosoidutkin saavat valvoa yöllä, jos valvovat, ei se ole ainoastaan diagnosoimattomien oikeus. Eikä sen oikeastaan pitäisi kenellekään kuulua, kuka valvoo mihin aikaan ja minkä takia.

Lue lisää

En sanonut, että ei saa valvoa.

Mutta säännölliset elämäntavat ovat suositeltavia, oli diagnoosi, tai sitten ei. Unitutkijat suosittelevat menemään nukkumaan samaan aikaan, eikä klo 01.00 kuulosta hyvältä ajankohdalta, että on vielä hereillä.

Mutta kyseisellä alalla unettomuus katsotaan yleensä mielenterveyden häiriön oireeksi. Sitä pidetään yleensä jonkin sairauden oireena. Ottakaapa asioista vähän enemmän selvää.

Anonyymi kirjoitti:

En sanonut, että ei saa valvoa.

Mutta säännölliset elämäntavat ovat suositeltavia, oli diagnoosi, tai sitten ei. Unitutkijat suosittelevat menemään nukkumaan samaan aikaan, eikä klo 01.00 kuulosta hyvältä ajankohdalta, että on vielä hereillä.

Mutta kyseisellä alalla unettomuus katsotaan yleensä mielenterveyden häiriön oireeksi. Sitä pidetään yleensä jonkin sairauden oireena. Ottakaapa asioista vähän enemmän selvää.

Lue lisää

Kaikkea voi suositella. Vuorotyöläisenä mahdotonta

Taidat itse olla ultra-herkkähipiäinen antipsykiatri, joka spämmää palstaa.

Oli trolli tai ei on tossa totuuden siemen. Osa lopettaa lääkkeet omin luvin kerralla (vieroituisoireet kamalia sit..)

Ja kritisoija ei kestä sitä, kun joku muu kertoo omista kokemuksistaan ja tekemisistään.
Voi sen kääntää noinkin päin.

Se onkin mt-potilaiden ja kuntoutujien kohdalla aika jännää, jos/kun joku kertoo selviytymistarinansa, hän on joidenkin mielestä heti trolli, tai puhuu muuten vaan puuta heinää.
Se nyt vaan on faktaa, että osa potilaista selviytyy. Onko se selviytyneen trolliksi väittäminen jotain kateutta, jos ei ole itse selvinnyt, vai onko se huonoa itsetuntoa ja itsensä syyttelyä, kun ei ole selvinnyt ?
Aika monimutkaisia asioita johtuen juuri siitä, kun me ihmiset olemme erilaisia.

Anonyymi kirjoitti:

Se onkin mt-potilaiden ja kuntoutujien kohdalla aika jännää, jos/kun joku kertoo selviytymistarinansa, hän on joidenkin mielestä heti trolli, tai puhuu muuten vaan puuta heinää.
Se nyt vaan on faktaa, että osa potilaista selviytyy. Onko se selviytyneen trolliksi väittäminen jotain kateutta, jos ei ole itse selvinnyt, vai onko se huonoa itsetuntoa ja itsensä syyttelyä, kun ei ole selvinnyt ?
Aika monimutkaisia asioita johtuen juuri siitä, kun me ihmiset olemme erilaisia.

Lue lisää

Osa selviytyy joo. Itsekkin selviydyin osastolta ja väärästä diagnoosista ja lääkkeistä. Tosin joskus tarvitaan oikea lääkäri ja ympäristö näihin

Anonyymi kirjoitti:

Osa selviytyy joo. Itsekkin selviydyin osastolta ja väärästä diagnoosista ja lääkkeistä. Tosin joskus tarvitaan oikea lääkäri ja ympäristö näihin

Tuolla on iso merkitys, oikea lääkäri ja oikea ympäristö.
Joskus sellaista voi joutua odottamaan pitkäänkin. Itselläni meni noin 15 vuotta, ennen kuin päädyin oikeaan aikaan oikeaan paikkaan. Se oli pelastukseni. Ja onhan sen takia pakko antaa pisteet myös psykiatrialle. Vaikeuksien kautta voittoon.

Ehkä hänestä onkin kehittynyt ajan myötä terveempi aikuinen, ihan oikeesti.
Meillä kaikilla on vain omat kokemuksemme ja näkemyksemme.
Ei voi ajatella, jos itsellä ei mene ihan putkeen, niin ei voi mennä kellään muullakaan.

Eniten ongelmia on musta resursseissa ja lääkäreissä. Osastollahan ei oo enään mitään muutakun lääkkeitä

Luitko ollenkaan alun viestiä? Ilmeisesti et. Riski, suuri riski, on se että kun lopetat ominpäin antipsykoottisen lääkityksesi niin päädyt psykoosissa mielisairaalaan. Näin on tapahtunut usealle tuntemalleni henkilölle. Oletko myös pieni lapsi, kun koit tekstin opettajamaisena? Disinfon levittäjiä on paljon eikä se ole tervettä faktoihin perustuvaa kritiikkiä vaan huuhaata. Satusedät ja multinikittäjät netissä, jotka ovat ihmeparantuneet... Mustamaalaan vain valehtelijoita ja kaikkitietäviä antipsykiatreja. Sen he ansaitsevat.

Anonyymi kirjoitti:

Luitko ollenkaan alun viestiä? Ilmeisesti et. Riski, suuri riski, on se että kun lopetat ominpäin antipsykoottisen lääkityksesi niin päädyt psykoosissa mielisairaalaan. Näin on tapahtunut usealle tuntemalleni henkilölle. Oletko myös pieni lapsi, kun koit tekstin opettajamaisena? Disinfon levittäjiä on paljon eikä se ole tervettä faktoihin perustuvaa kritiikkiä vaan huuhaata. Satusedät ja multinikittäjät netissä, jotka ovat ihmeparantuneet... Mustamaalaan vain valehtelijoita ja kaikkitietäviä antipsykiatreja. Sen he ansaitsevat.

Lue lisää

Joo, kyllä luin kirjoituksesi. Kirjoitat ihan hyvin ja sujuvasti. Kyllä siitä sai selvän.

Otan mieluummin sen riskin, kuin että menetän aivosoluni, tai että olisin vieläkin alkoholisti. Koska en halua olla jatkuvasti itsetuhoinen, kärsiä anhedoniasta ja akatisiasta, en halua myöskään dementoitua ennenaikaisesti, tai kuormittaa terveydenhuoltoa. Koska olisin mm. vieläkin alkoholisti, jos olisin vieläkin jatkanut neuroleptien käyttöä.

Mustamaalaaminen ja toisten kirjoittajien väittäminen valehtelijoiksi ei ole asiallista käytöstä. Jos se on sitä mielestäsi, niin sitten on jotakin ajattelussa pahasti vialla. Otat vähän turhan henkilökohtaisesti sen, jos joku kritisoi psykiatriaa, tai tuo esille omia kokemuksia. Kaikkea ei ole tarkoitettu sinulle henkilökohtaisesti. Mutta jos niin on käynyt, ja tapahtunut, niin pyydän vilpittömästi anteeksi. Ei minullakaan ole aina hyvä päivä.

Anonyymi kirjoitti:

Luitko ollenkaan alun viestiä? Ilmeisesti et. Riski, suuri riski, on se että kun lopetat ominpäin antipsykoottisen lääkityksesi niin päädyt psykoosissa mielisairaalaan. Näin on tapahtunut usealle tuntemalleni henkilölle. Oletko myös pieni lapsi, kun koit tekstin opettajamaisena? Disinfon levittäjiä on paljon eikä se ole tervettä faktoihin perustuvaa kritiikkiä vaan huuhaata. Satusedät ja multinikittäjät netissä, jotka ovat ihmeparantuneet... Mustamaalaan vain valehtelijoita ja kaikkitietäviä antipsykiatreja. Sen he ansaitsevat.

Lue lisää

Tietenkin riski on aina olemassa.
Itse psykoosisairaaksi ( ei skitsofrenia ) diagnosoituna lopetin lääkkeiden käytön reilut kymmenen vuotta sitten.
Psykiatri totesi, että on sitten omalla vastuullani, jos psykoosi yllättää.
Ei ole psykooseja näkynyt, eikä kuulunut.

Jatkossa tapahtuu,ett olet hulluakin hullumpi! Käyttäyty.inen on todella sairasta,itsensä ylentämistäkiusaamista,harhoissa elämistä,luulet saavasi tehdä mitä haluat jne!

"Vähän liian opettajamaisesti kirjoitettua, vähän nk. pienille lapsille."

Menee vähän aiheen ohi, mutta minua on todella paljon ihmetyttänyt psykoosisairauksissa se, että miten periaatteessa järkevät ja monesti myös hienot persoonat osaa sitten kuitenkin olla niin yksinkertaisia, että sellaiset perus asiat ei vaan mene jakeluun?

Puhun siis yksinkertaisesti siitä risti riidasta, että miten nämä kaksi asiaa ilmenee yhdessä ja samassa ihmisessä.

Eikä siinä todellakaan auta, että miten yrität järkeä arkumentoida, kun piuhat vaan päässä menee ristiin niin ne menee.

Kokemusten kertominen, tai ei edes kritiikin esittäminenkään vielä ole automaattisesti disinformaatiota, mutta siinä vaiheessa kun ruvetaan niitä hoidosta hyötyneitä, tai ns. parantuneita syyttämään lääkeyhtiöiden propakandasta, tai kuvitella että heiädn joku randomi anonyymi postaus voisi luoda jonkun hoitoalan työpaikan jonnekkin...

Sorry, silloin ollaan niin hemmetin tukevasti sielä huru ukko ja akka osastolla että ei mitään rajaa.

Mikä tekee mielestäsi aloituksesta raflaavan?

Sellaisena lisäyksenä vielä, että olen itsekin vit*uuntunut viime aikoina monesta asiasta. Loppujen lopuksi sekään ei kannata. Tai siitä ei ole hyötyä.

Jokainen saa minun mielestäni tehdä nk. parhaimmaksi näkee. Käyttää mt-palveluita, ja lääkkeitä, jos kuvittelee niistä olevan itselleen jotakin hyötyä, tai että ne auttavat. Tai sitten jos koe saavansa hyötyä mt-palveluista ja lääkkeistä, se on jokaisen ihmisen oma asia. Jokaisen tekemää päätöstä ja ratkaisua pitää kunnioittaa. Se on ihmisoikeuksiin ja ihmisarvoon liittyvä asia.

Jokainen joutuu silti ratkaisemaan ja selvittämään ne oireita aiheuttavat ja taustalla olevat asiat. Lääkkeet ja niiden käyttö ei ratkaise niitä asioita. Ne eivät ole mikään taikasauva, joilla ne ongelmat elämässä katoaisivat. Ikävä kyllä näin se vain on. Se voi tuntua vaikealta ja jopa pelottavalta tarttua niihin ongelmiin, mutta loppujen lopuksi se kehittää meitä ihmisinä.

Tukiverkoston hankkiminen on suositeltavaa, koska sitä psykososiaalista tukea annetaan alan puolelta lähinnä vain sairauksiin liittyvien asioiden kohdalla, sairauden hoidon, sairauden hyväksymiseen ja oireiden tunnistamiseen liittyvissä asioissa. Vain omat lähimmät voivat antaa sitä henkistä tukea ja apua, joita meistä jokainen tarvitsee ja ansaitsee saada. Tukiverkoston rooli on hyvin tärkeä paitsi henkisen hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä, myös niiden ylläpitämisessä.

Anonyymi kirjoitti:

Sellaisena lisäyksenä vielä, että olen itsekin vit*uuntunut viime aikoina monesta asiasta. Loppujen lopuksi sekään ei kannata. Tai siitä ei ole hyötyä.

Jokainen saa minun mielestäni tehdä nk. parhaimmaksi näkee. Käyttää mt-palveluita, ja lääkkeitä, jos kuvittelee niistä olevan itselleen jotakin hyötyä, tai että ne auttavat. Tai sitten jos koe saavansa hyötyä mt-palveluista ja lääkkeistä, se on jokaisen ihmisen oma asia. Jokaisen tekemää päätöstä ja ratkaisua pitää kunnioittaa. Se on ihmisoikeuksiin ja ihmisarvoon liittyvä asia.

Jokainen joutuu silti ratkaisemaan ja selvittämään ne oireita aiheuttavat ja taustalla olevat asiat. Lääkkeet ja niiden käyttö ei ratkaise niitä asioita. Ne eivät ole mikään taikasauva, joilla ne ongelmat elämässä katoaisivat. Ikävä kyllä näin se vain on. Se voi tuntua vaikealta ja jopa pelottavalta tarttua niihin ongelmiin, mutta loppujen lopuksi se kehittää meitä ihmisinä.

Tukiverkoston hankkiminen on suositeltavaa, koska sitä psykososiaalista tukea annetaan alan puolelta lähinnä vain sairauksiin liittyvien asioiden kohdalla, sairauden hoidon, sairauden hyväksymiseen ja oireiden tunnistamiseen liittyvissä asioissa. Vain omat lähimmät voivat antaa sitä henkistä tukea ja apua, joita meistä jokainen tarvitsee ja ansaitsee saada. Tukiverkoston rooli on hyvin tärkeä paitsi henkisen hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä, myös niiden ylläpitämisessä.

Lue lisää

Ed. tekstiin pieni korjaus: on siis jokaisen ihmisen oma asia, käyttääkö, vai ei käytä mt-palveluita ja lääkkeitä. Jokaisen tekemää omaa päätöstä ja ratkaisua pitää kunnioittaa. Tämän pitää olla lähtökohta. Kuuluu ihmisoikeuksiin. Ja kun kunnioittaa jonkun tekemää päätöstä, kunnioittaa myös toisen ihmisen ihmisarvoa. Jos se rikotaan, rikotaan myös ihmisoikeuksia.

Anonyymi kirjoitti:

Sellaisena lisäyksenä vielä, että olen itsekin vit*uuntunut viime aikoina monesta asiasta. Loppujen lopuksi sekään ei kannata. Tai siitä ei ole hyötyä.

Jokainen saa minun mielestäni tehdä nk. parhaimmaksi näkee. Käyttää mt-palveluita, ja lääkkeitä, jos kuvittelee niistä olevan itselleen jotakin hyötyä, tai että ne auttavat. Tai sitten jos koe saavansa hyötyä mt-palveluista ja lääkkeistä, se on jokaisen ihmisen oma asia. Jokaisen tekemää päätöstä ja ratkaisua pitää kunnioittaa. Se on ihmisoikeuksiin ja ihmisarvoon liittyvä asia.

Jokainen joutuu silti ratkaisemaan ja selvittämään ne oireita aiheuttavat ja taustalla olevat asiat. Lääkkeet ja niiden käyttö ei ratkaise niitä asioita. Ne eivät ole mikään taikasauva, joilla ne ongelmat elämässä katoaisivat. Ikävä kyllä näin se vain on. Se voi tuntua vaikealta ja jopa pelottavalta tarttua niihin ongelmiin, mutta loppujen lopuksi se kehittää meitä ihmisinä.

Tukiverkoston hankkiminen on suositeltavaa, koska sitä psykososiaalista tukea annetaan alan puolelta lähinnä vain sairauksiin liittyvien asioiden kohdalla, sairauden hoidon, sairauden hyväksymiseen ja oireiden tunnistamiseen liittyvissä asioissa. Vain omat lähimmät voivat antaa sitä henkistä tukea ja apua, joita meistä jokainen tarvitsee ja ansaitsee saada. Tukiverkoston rooli on hyvin tärkeä paitsi henkisen hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä, myös niiden ylläpitämisessä.

Lue lisää

Harmi et monella ei oo ketään vaan tukiverkot nolla

Anonyymi kirjoitti:

Harmi et monella ei oo ketään vaan tukiverkot nolla

Näin on ja se on valitettavasti pitää paikkansa, eli on totta. Niin ei pitäisi kenenkään kohdalla tapahtua ja olla.

Anonyymi kirjoitti:

Näin on ja se on valitettavasti pitää paikkansa, eli on totta. Niin ei pitäisi kenenkään kohdalla tapahtua ja olla.

Monella kyllä sairaus johtaa siihen

Skitsofreenikkokin voi olla, ja saa olla iloinen.
Kuinkakohan monella näilläkin palstoilla lääkityksistä kirjoittavalla on olemassa skitsofrenia diagnoosi ?
Vai onko taustalla enemmänkin mielialaongelmaa, ahdistusta, masennusta, persoonallisuushäiriötä, tms. ?
Skitsofrenia on aika lailla erilainen, ja oikeasti joskus hyvinkin hankala sairaus, ja monet skitsofreenikot eivät pärjää ilman lääkitystä.

Toki todellisuus voi olla laajempi, mutta mitä sitten, kun sairas ei ole enää oikeassa todellisuudessa lainkaan ? Ei ymmärrä ajasta, paikasta, eikä mistään muustakaan tosiasiasta mitään, niin ei ne taida olla pelkkiä outoja tuntemuksia.
Se ei ole todellisuuden laajuutta, jos ihminen luulee, että on esim. mikrofoneja laitettu joka paikkaan ja joku salakuuntelee, tai jopa väittää, että jonnekin aivoihin on asennettu mikrofoneja. Tai luulee että sängyn alle tai kaappiin olisi piilotettu, tai mennyt joku epätodellinen olento. Tai jos ihminen luulee olevansa vaikka presidentti, kuningas tai kuningatar, menninkäinen, joulutonttu, tai mikä ikinä. Ne ei ole pelkkää todellisuuden laajuutta.
Todellisuuden laajuus taitaa kuitenkin tarkoittaa sellaista, että asiat on todellisia joka tapauksessa, vaikkakin laajemmin. Epätodelliset asiat ei kuulu siihen kategoriaan.

Anonyymi kirjoitti:

Toki todellisuus voi olla laajempi, mutta mitä sitten, kun sairas ei ole enää oikeassa todellisuudessa lainkaan ? Ei ymmärrä ajasta, paikasta, eikä mistään muustakaan tosiasiasta mitään, niin ei ne taida olla pelkkiä outoja tuntemuksia.
Se ei ole todellisuuden laajuutta, jos ihminen luulee, että on esim. mikrofoneja laitettu joka paikkaan ja joku salakuuntelee, tai jopa väittää, että jonnekin aivoihin on asennettu mikrofoneja. Tai luulee että sängyn alle tai kaappiin olisi piilotettu, tai mennyt joku epätodellinen olento. Tai jos ihminen luulee olevansa vaikka presidentti, kuningas tai kuningatar, menninkäinen, joulutonttu, tai mikä ikinä. Ne ei ole pelkkää todellisuuden laajuutta.
Todellisuuden laajuus taitaa kuitenkin tarkoittaa sellaista, että asiat on todellisia joka tapauksessa, vaikkakin laajemmin. Epätodelliset asiat ei kuulu siihen kategoriaan.

Lue lisää

Siinäpä se onkin se vika, minulle annettiin kyseinen diagnoosi, enkä ole koskaan kuvitellutkaan olevani mikään edellä esitetyistä asioista, en tuolloin, enkä nytkään. Jos nyt ylipäätään kuvittelen olevani mitään sen enempää, tai vähempää, oikeastaan päinvastoin. En ole ajatellut koskaan olevani yhtään mitään.

Anonyymi kirjoitti:

Toki todellisuus voi olla laajempi, mutta mitä sitten, kun sairas ei ole enää oikeassa todellisuudessa lainkaan ? Ei ymmärrä ajasta, paikasta, eikä mistään muustakaan tosiasiasta mitään, niin ei ne taida olla pelkkiä outoja tuntemuksia.
Se ei ole todellisuuden laajuutta, jos ihminen luulee, että on esim. mikrofoneja laitettu joka paikkaan ja joku salakuuntelee, tai jopa väittää, että jonnekin aivoihin on asennettu mikrofoneja. Tai luulee että sängyn alle tai kaappiin olisi piilotettu, tai mennyt joku epätodellinen olento. Tai jos ihminen luulee olevansa vaikka presidentti, kuningas tai kuningatar, menninkäinen, joulutonttu, tai mikä ikinä. Ne ei ole pelkkää todellisuuden laajuutta.
Todellisuuden laajuus taitaa kuitenkin tarkoittaa sellaista, että asiat on todellisia joka tapauksessa, vaikkakin laajemmin. Epätodelliset asiat ei kuulu siihen kategoriaan.

Lue lisää

Juurikin noista syistä ihmisen pitäisi päästä oikeanlaiseen hoitoon, semmoseen missä ymmärretään mistä se oikeasti johtuu eikä edelleenkään sinne missä sille lätkästään A4:n verran lääkkeitä ja toivotaan parasta. Jotkut ovat herkempiä kuin toiset ja siksi se mieli lähtee toisilla vaeltelemaan herkemmin minne sattuu mutta sekin on mahdollista saada kuriin ilman lääkitystä. Ja myös erilaiset elämän/elämien kokemukset vaikuttaa tosi paljon siihen mitä aistii ja näkee ja kokee. Mistä me voidaan tietää että onko jollain ollut edellisessä elämässä salakuuntelulaitteita kehossa tai asunnossa yms. Ei se ole mitään epätodellista tai mahdotonta. Tai joku on ollut presidentti tai kuningas tms jossain edellisessä elämässä ja jostain syystä kokee sitä kokemusta uudelleen. Toki jollain lääkkeillä nuo saa ikäänkuin pois päältä mutta ei ne silti mihinkään häviä, huonommaksi vaan menee aina kun lääkkeitä syö on se sitten burana tai joku vahva mielialalääke.

Anonyymi kirjoitti:

Siinäpä se onkin se vika, minulle annettiin kyseinen diagnoosi, enkä ole koskaan kuvitellutkaan olevani mikään edellä esitetyistä asioista, en tuolloin, enkä nytkään. Jos nyt ylipäätään kuvittelen olevani mitään sen enempää, tai vähempää, oikeastaan päinvastoin. En ole ajatellut koskaan olevani yhtään mitään.

Lue lisää

Älä ajattele, ettet ole yhtään mitään. Ajattele, että olet hyvä ihminen juuri sellaisena kuin olet.

Anonyymi kirjoitti:

Juurikin noista syistä ihmisen pitäisi päästä oikeanlaiseen hoitoon, semmoseen missä ymmärretään mistä se oikeasti johtuu eikä edelleenkään sinne missä sille lätkästään A4:n verran lääkkeitä ja toivotaan parasta. Jotkut ovat herkempiä kuin toiset ja siksi se mieli lähtee toisilla vaeltelemaan herkemmin minne sattuu mutta sekin on mahdollista saada kuriin ilman lääkitystä. Ja myös erilaiset elämän/elämien kokemukset vaikuttaa tosi paljon siihen mitä aistii ja näkee ja kokee. Mistä me voidaan tietää että onko jollain ollut edellisessä elämässä salakuuntelulaitteita kehossa tai asunnossa yms. Ei se ole mitään epätodellista tai mahdotonta. Tai joku on ollut presidentti tai kuningas tms jossain edellisessä elämässä ja jostain syystä kokee sitä kokemusta uudelleen. Toki jollain lääkkeillä nuo saa ikäänkuin pois päältä mutta ei ne silti mihinkään häviä, huonommaksi vaan menee aina kun lääkkeitä syö on se sitten burana tai joku vahva mielialalääke.

Lue lisää

Onko edes ollut mitään edellistä elämää ? Itse en sellaiseen usko, toki jos joku uskoo, niin sitten uskoo.

Anonyymi kirjoitti:

Älä ajattele, ettet ole yhtään mitään. Ajattele, että olet hyvä ihminen juuri sellaisena kuin olet.

En minä ole yhtään mitään. Enkä ole ainakaan kuvitellut itsestäni juuri mitään liikoja. Tehnyt omalla tavallani töitä jo 15 vuoden ajan. Olin elossa vain sen työn kautta, jota tein. Mutta tämä työ, jota olen tehnyt, loppuu pian. Itse asiassa en edes elä enää kauan. Autoimmuunisairaus tekee minusta ja elämästäni lopun. Loppujen lopuksi aika merkityksetön olo tällä hetkellä. Jään miettimään, mikä on oikeasti elämässä tärkeää? Ei sen pitäisi olla pelkästään se, mitä tekee.

Anonyymi kirjoitti:

En minä ole yhtään mitään. Enkä ole ainakaan kuvitellut itsestäni juuri mitään liikoja. Tehnyt omalla tavallani töitä jo 15 vuoden ajan. Olin elossa vain sen työn kautta, jota tein. Mutta tämä työ, jota olen tehnyt, loppuu pian. Itse asiassa en edes elä enää kauan. Autoimmuunisairaus tekee minusta ja elämästäni lopun. Loppujen lopuksi aika merkityksetön olo tällä hetkellä. Jään miettimään, mikä on oikeasti elämässä tärkeää? Ei sen pitäisi olla pelkästään se, mitä tekee.

Lue lisää

Ei ihmisten tekemiset ole mittapuuna, että se tekeminen olisi niin tärkeää, vaan ihmisyys itsessään, se millaisia ihmiset ovat, on tärkeää.
Miksi ihmistä pitäisi arvostaa/arvottaa tekojen kautta ? Ihmisyys on tärkeintä, se että olet olemassa.

Onhan se mut lopettamista ei tueta siellä

Sit sut pitäis uudelleen tutkia...

Pystyykö hoitaja menemään kertomaan psykiatrille, että jollain hänen potilaallaan ei ole skitsofreniaa, vaikka niin on väitetty ?
Ei taida hierarkia antaa myöten tuossa asiassa, vaikka toki aina olisi suotavaa olla hyvä kommunikointiyhteys kaikilla ammattilaisilla asemasta riippumatta.

Anonyymi kirjoitti:

Pystyykö hoitaja menemään kertomaan psykiatrille, että jollain hänen potilaallaan ei ole skitsofreniaa, vaikka niin on väitetty ?
Ei taida hierarkia antaa myöten tuossa asiassa, vaikka toki aina olisi suotavaa olla hyvä kommunikointiyhteys kaikilla ammattilaisilla asemasta riippumatta.

Lue lisää

No diagnoosin on antanut eri paikan psykiatri, kuin sen, missä minulla nyt on avohoito. Eli hoitaja ei varmaankaan voi mennä kertomaan sille diagnosoijalle, koska mistä edes saisi yhteystiedot? Nykyisen avohoitopaikan psykiatria en ole nähnyt kuin kerran 11 vuotta sittten ja on sen sortin psykopaatti, etten aijo nähdä toiste. "Hoito" loppuu kohta, koska sillä on huonot/olemattomat tulokset.

Vaikkei nykyisen paikan lääkäri olisikaan psykopaatti, niin lääkiksessä opetetan sellaista kuin kollegiaalinen solidaarisuus, eli lääkäri ei saa kyseenalaistaa toisen lääkärin näkemyksiä, potilaasta viis.

Olen tällähetkellä niissä mietteissä, että skitsofreniadiagnoosi on ihan hyvä olemassaan, mikäli taas jonakin päivänä alkaa tuntua siltä, että haluaisin eläkkeelle. Tällähetkellä ei tosin tunnu siltä. Haluan terapiaan, opiskelemaan ja töihin.

Anonyymi kirjoitti:

No diagnoosin on antanut eri paikan psykiatri, kuin sen, missä minulla nyt on avohoito. Eli hoitaja ei varmaankaan voi mennä kertomaan sille diagnosoijalle, koska mistä edes saisi yhteystiedot? Nykyisen avohoitopaikan psykiatria en ole nähnyt kuin kerran 11 vuotta sittten ja on sen sortin psykopaatti, etten aijo nähdä toiste. "Hoito" loppuu kohta, koska sillä on huonot/olemattomat tulokset.

Vaikkei nykyisen paikan lääkäri olisikaan psykopaatti, niin lääkiksessä opetetan sellaista kuin kollegiaalinen solidaarisuus, eli lääkäri ei saa kyseenalaistaa toisen lääkärin näkemyksiä, potilaasta viis.

Olen tällähetkellä niissä mietteissä, että skitsofreniadiagnoosi on ihan hyvä olemassaan, mikäli taas jonakin päivänä alkaa tuntua siltä, että haluaisin eläkkeelle. Tällähetkellä ei tosin tunnu siltä. Haluan terapiaan, opiskelemaan ja töihin.

Lue lisää

Varmaan paikkakunnalla väliä jne. Osassa helpompaa

Anonyymi kirjoitti:

Pystyykö hoitaja menemään kertomaan psykiatrille, että jollain hänen potilaallaan ei ole skitsofreniaa, vaikka niin on väitetty ?
Ei taida hierarkia antaa myöten tuossa asiassa, vaikka toki aina olisi suotavaa olla hyvä kommunikointiyhteys kaikilla ammattilaisilla asemasta riippumatta.

Lue lisää

Miksi kaksi ammattilaista ei voisi objektiivisesti puhua työstään, vaikka heillä on työssään eri tehtävät?

Anonyymi kirjoitti:

Miksi kaksi ammattilaista ei voisi objektiivisesti puhua työstään, vaikka heillä on työssään eri tehtävät?

Koska työkulttuuri

Anonyymi kirjoitti:

Koska työkulttuuri

Juurikin näin, työkulttuuri ja alalla vallitseva hierarkia.
Joskus lääkärit pitävät itseään " ylempänä " hoitajia. Jopa lääkärien kesken voi olla " valtataistelua ", toinen voi olla lääkäri ja toinen onkin ylilääkäri.
Tietenkin aina parempi, että keskusteluyhteys toimisi hyvin. Voitaisiin sanoa asioita puolin ja toisin, ja vaikkapa jopa neuvoa, vaikka toinen olisikin paremmin koulutettu ja " ylempänä " ammatissaan.

Anonyymi kirjoitti:

Juurikin näin, työkulttuuri ja alalla vallitseva hierarkia.
Joskus lääkärit pitävät itseään " ylempänä " hoitajia. Jopa lääkärien kesken voi olla " valtataistelua ", toinen voi olla lääkäri ja toinen onkin ylilääkäri.
Tietenkin aina parempi, että keskusteluyhteys toimisi hyvin. Voitaisiin sanoa asioita puolin ja toisin, ja vaikkapa jopa neuvoa, vaikka toinen olisikin paremmin koulutettu ja " ylempänä " ammatissaan.

Lue lisää

Kokemuksesta vielä mitä pienempi henkilökuntamäärä sitä pahempi

Anonyymi kirjoitti:

Koska työkulttuuri

Nyt tulee taas sellainen tunne, että ihmiset jotka eivät ole koskaan hoitaneet mitään, eivätkä ole työelämässä, niin kerroppas mihin perustat väitteesi, tai minkälainen työkulttuurin asiantuntija olet?

Anonyymi kirjoitti:

Nyt tulee taas sellainen tunne, että ihmiset jotka eivät ole koskaan hoitaneet mitään, eivätkä ole työelämässä, niin kerroppas mihin perustat väitteesi, tai minkälainen työkulttuurin asiantuntija olet?

Lue lisää

En ole tuo, joka mainitsi työkulttuurin, mutta sanoisin tähän väliin, että vaikka itse ei olisikaan työelämässä, niin monet kyllä tuntevat eri alojen työntekijöitä ja ammattilaisia, ja heiltä pystyy kuulemaan suoraan, mitä työpaikoilla mahdollisesti tapahtuu.
Ihmiset puhuvat keskenään myös työpaikastaan, ja siitä millaista siellä on, työilmapiiri, pomot, ym.
Ei tarvitse olla asiantuntija osatakseen kuunnella toisten kertomia asioita.
Tässä siis yksi peruste väitteeseen, mistä muka voi tietää.

Anonyymi kirjoitti:

Nyt tulee taas sellainen tunne, että ihmiset jotka eivät ole koskaan hoitaneet mitään, eivätkä ole työelämässä, niin kerroppas mihin perustat väitteesi, tai minkälainen työkulttuurin asiantuntija olet?

Lue lisää

Perustan väitteeni omaan kokemukseeni työskenneltyäni sotella. Hierarkia on vahva ja olemassa

Anonyymi kirjoitti:

Perustan väitteeni omaan kokemukseeni työskenneltyäni sotella. Hierarkia on vahva ja olemassa

En toki MT-puolella enkä ole hoitaja tai lääkäri. Naisvaltaiste alojen ongelma

Anonyymi kirjoitti:

Perustan väitteeni omaan kokemukseeni työskenneltyäni sotella. Hierarkia on vahva ja olemassa

Itse uskon tuon täysin.
On myös valitettavaa, että hierarkia näkyy joskus myös potilaille.
Potilas pystyy näkemään, mikä asetelma hoitopaikassa on. Tuskin on tarkoitettu potilaiden nähtäväksi ja kuultavaksi.
Myös se, kuinka säälien hoitajat joskus katsoo, kun lääkäri on potilastaan kohtaan välinpitämätön. Senkin potilas pystyy huomaamaan.

Anonyymi kirjoitti:

Itse uskon tuon täysin.
On myös valitettavaa, että hierarkia näkyy joskus myös potilaille.
Potilas pystyy näkemään, mikä asetelma hoitopaikassa on. Tuskin on tarkoitettu potilaiden nähtäväksi ja kuultavaksi.
Myös se, kuinka säälien hoitajat joskus katsoo, kun lääkäri on potilastaan kohtaan välinpitämätön. Senkin potilas pystyy huomaamaan.

Lue lisää

Moni potilas on ollessaan systeemin oravanpyörässä huomannut, että terveydenhuollossa on hierarkia, jonka mukaan he toimivat. Jännä sinänsä, että tätä(kään) asiaa ei monikaan valtamedia tuo esille. Niissä systeemeissä, joissa on vahva hierarkia, on yleensä myös ns. nokkimisjärjestys ja porrasasteikkotapa ajatella, ja toimia. Ylimpänä lienevät alalla olevat professorit, ylilääkärit, hoitajat jne.

Se, mitä tuli huomattua viimeisten 20 vuoden aikana oli useimmiten se, että potilaalta kysellään asioita lähes sotilaallisen armeijamaisesti, potilaan mielipiteitä ja ajatuksia ei juuri kuunnella. Olosuhteet, ja elämäntilanteet eivät kiinnosta, ja ne ovat sivuroolissa lähes kaikessa. Edellä mainittuja asioita pidetään paitsi vähäpätöisinä, myös ns. ulkoisina asioina, Kaikkia oireita pidetään merkkinä ja todisteena jostakin häiriöstä ja sairaudesta.

Kaiken päämääränä tuntuu olevan diagnosointi ja se, että päästään määräämään lääkkeitä. Kun potilas on saatu lääkekoukkuun, hänelle uskotellaan, että hänellä on parantumaton sairaus ja että hänen on käytettävä lääkkeitä koko elämän ajan. Tämä koskee ainaki psykoosisairauksia. Tämä hyödyttää ainakin lääkeyhtiöitä. Oireita aiheuttaneet, tai taustalla olevat ongelmat jätetään huomiotta. Psykososiaalinen tuki koskee vain diagnosoitua sairautta, ei yksilön elämässä olevia olosuhteita ja elämäntilannetta. Persoonallisuuspiirteitä ja yksilön elämässä koettuja traumoja ei selvitetä, eikä oteta huomioon.

Kliininen ja virallinen kohtelu on enemmän sääntö, kuin poikkeus. Se on erityisen vahingollista niiden potilaiden kohdalla, joilla ei ole elämässään muutenkaan mitään sosiaalisia suhteita, tai turvaverkkoa. Ihmisistä tuleva kuva muodostuu kalseaksi. Huono kohtelua, tai huonot kokemukset nakertavat myös itsetuntoa.

Alalla mainostetaan mediaa myöten, että siellä edistetään henkistä hyvinvointia. Ottaen huomioon sen, mitä itse olen systeemissä olleena nähnyt ja kokenut, niin enpä tiedä, miten se pelkkä keskittyminen johonkin sairauksien diagnosointiin ja lääkemääräyksiin, ja kliininen kohtelu ja hierarkinen toimintakulttuuri voi mitenkään edistää kenenkään hyvinvointia.

Mediassa annettu ruusunpunainen kuva "ihanista hoitajista" ja siitä, että saa pari päivää olla sairaalassa ei taida olla koko kuva psykiatrian toimivuudesta ja siellä tapahtuvasta toiminnasta. Mutta koska kukaan ei tutki asiaa laajemmin, niin koko totuus jää puutteelliseksi.

Tälläkin palstalla väitetään kaiken kritiikin, tai somekommentoinnin olevan trollausta, niin kummallista kyllä se on harvinaisen yhteneväinen mediassa ja alalla olevien asiantuntijoiden esiinvetämä väite.

Olisi mielenkiintoista tietää, että minkälainen kytkös on terveydenhuollolla, tai lääkeyhtiöillä mediayhtiöiden kanssa. Koska viime aikoina on ollut harvinaisen paljon psykiatriaa "piilomainostavia" ja kehuvia artikkeleita. Ja muuten edelleen väitän, että psykiatriassa toimivien puolella on enemmän tavallisempaa se kliininen, kuin empaattinen ja humaani kohtelu...

Anonyymi kirjoitti:

Moni potilas on ollessaan systeemin oravanpyörässä huomannut, että terveydenhuollossa on hierarkia, jonka mukaan he toimivat. Jännä sinänsä, että tätä(kään) asiaa ei monikaan valtamedia tuo esille. Niissä systeemeissä, joissa on vahva hierarkia, on yleensä myös ns. nokkimisjärjestys ja porrasasteikkotapa ajatella, ja toimia. Ylimpänä lienevät alalla olevat professorit, ylilääkärit, hoitajat jne.

Se, mitä tuli huomattua viimeisten 20 vuoden aikana oli useimmiten se, että potilaalta kysellään asioita lähes sotilaallisen armeijamaisesti, potilaan mielipiteitä ja ajatuksia ei juuri kuunnella. Olosuhteet, ja elämäntilanteet eivät kiinnosta, ja ne ovat sivuroolissa lähes kaikessa. Edellä mainittuja asioita pidetään paitsi vähäpätöisinä, myös ns. ulkoisina asioina, Kaikkia oireita pidetään merkkinä ja todisteena jostakin häiriöstä ja sairaudesta.

Kaiken päämääränä tuntuu olevan diagnosointi ja se, että päästään määräämään lääkkeitä. Kun potilas on saatu lääkekoukkuun, hänelle uskotellaan, että hänellä on parantumaton sairaus ja että hänen on käytettävä lääkkeitä koko elämän ajan. Tämä koskee ainaki psykoosisairauksia. Tämä hyödyttää ainakin lääkeyhtiöitä. Oireita aiheuttaneet, tai taustalla olevat ongelmat jätetään huomiotta. Psykososiaalinen tuki koskee vain diagnosoitua sairautta, ei yksilön elämässä olevia olosuhteita ja elämäntilannetta. Persoonallisuuspiirteitä ja yksilön elämässä koettuja traumoja ei selvitetä, eikä oteta huomioon.

Kliininen ja virallinen kohtelu on enemmän sääntö, kuin poikkeus. Se on erityisen vahingollista niiden potilaiden kohdalla, joilla ei ole elämässään muutenkaan mitään sosiaalisia suhteita, tai turvaverkkoa. Ihmisistä tuleva kuva muodostuu kalseaksi. Huono kohtelua, tai huonot kokemukset nakertavat myös itsetuntoa.

Alalla mainostetaan mediaa myöten, että siellä edistetään henkistä hyvinvointia. Ottaen huomioon sen, mitä itse olen systeemissä olleena nähnyt ja kokenut, niin enpä tiedä, miten se pelkkä keskittyminen johonkin sairauksien diagnosointiin ja lääkemääräyksiin, ja kliininen kohtelu ja hierarkinen toimintakulttuuri voi mitenkään edistää kenenkään hyvinvointia.

Mediassa annettu ruusunpunainen kuva "ihanista hoitajista" ja siitä, että saa pari päivää olla sairaalassa ei taida olla koko kuva psykiatrian toimivuudesta ja siellä tapahtuvasta toiminnasta. Mutta koska kukaan ei tutki asiaa laajemmin, niin koko totuus jää puutteelliseksi.

Tälläkin palstalla väitetään kaiken kritiikin, tai somekommentoinnin olevan trollausta, niin kummallista kyllä se on harvinaisen yhteneväinen mediassa ja alalla olevien asiantuntijoiden esiinvetämä väite.

Olisi mielenkiintoista tietää, että minkälainen kytkös on terveydenhuollolla, tai lääkeyhtiöillä mediayhtiöiden kanssa. Koska viime aikoina on ollut harvinaisen paljon psykiatriaa "piilomainostavia" ja kehuvia artikkeleita. Ja muuten edelleen väitän, että psykiatriassa toimivien puolella on enemmän tavallisempaa se kliininen, kuin empaattinen ja humaani kohtelu...

Lue lisää

Edelliseen vielä sellainen lisäys, että se henkinen hyvinvointi ja terveys ovat huomattavasti laajempi asia, kuin se, että onko henkilöllä jokin sairaus. Henkiseen hyvinvointiin vaikuttavat hyvin olennaisesti myös mm. ihmissuhteet, ja niiden laatu, stressi, yhteiskunnan ja yksilön itsensä asettamat vaatimukset ja elämässä olevat olosuhteet ja elämäntilanteet. Näitä asioita ei kyllä siellä psykiatrian puolella oteta juuri millään tavalla huomioon.

Anonyymi kirjoitti:

Itse uskon tuon täysin.
On myös valitettavaa, että hierarkia näkyy joskus myös potilaille.
Potilas pystyy näkemään, mikä asetelma hoitopaikassa on. Tuskin on tarkoitettu potilaiden nähtäväksi ja kuultavaksi.
Myös se, kuinka säälien hoitajat joskus katsoo, kun lääkäri on potilastaan kohtaan välinpitämätön. Senkin potilas pystyy huomaamaan.

Lue lisää

Potilaat ovat siellä hierarkisessa systeemissä alimpana, ja yleensä kohtelu on sen mukaista. Monikaan ei tuota asiaa joko tiedä, tai ymmärrä, ennen kuin on systeemissä mukana vähän pidempään.

Lisäksi potilaita kohdellaan enemmän sen sairautensa ja yhteiskunnallisen aseman mukaan.

Arvottaminen, eriarvoinen ja valikoiva kohtelu on siellä tyypillistä. Jopa hoitomuotoja valittaessa Osa esim. psykoosidiagnoosin saaneista ei saa käytännössä mitään muuta kuin ne diagnoosit ja ylläpitolääkitykset. Ja siinä kaikki.

Anonyymi kirjoitti:

Potilaat ovat siellä hierarkisessa systeemissä alimpana, ja yleensä kohtelu on sen mukaista. Monikaan ei tuota asiaa joko tiedä, tai ymmärrä, ennen kuin on systeemissä mukana vähän pidempään.

Lisäksi potilaita kohdellaan enemmän sen sairautensa ja yhteiskunnallisen aseman mukaan.

Arvottaminen, eriarvoinen ja valikoiva kohtelu on siellä tyypillistä. Jopa hoitomuotoja valittaessa Osa esim. psykoosidiagnoosin saaneista ei saa käytännössä mitään muuta kuin ne diagnoosit ja ylläpitolääkitykset. Ja siinä kaikki.

Lue lisää

Hierarkiaan pohjautuvissa yhteisöissä, tai järjestelmissä tietyntyyppinen arvottaminen on aika tyypillistä ja se on hiljaa hyväksytty ja oikeutettu tapa toimia.

Siihen ei kuulu humanistinen ajattelu, tai humanistististen periaatteiden mukaan toimiminen.

Valta, vallan käyttö, ja raha, ne aika pitkälti sanelevat ja ohjaavat koko toimintaa; ja ovat siinä taustalla mukana. Ja yksiä niiden haitallisimpia muotoja on kontrollointi ja siihen pyrkiminen. Yksi kontrolloinnin osoitus on se, että alalla uskotellaan, että psyykelääkkeitä on käytettävä koko elämän ajan. Että jos niin ei tee, niin romahtaa ja joutuu takaisin sairaalaan; ja että tulee uusia psykooseja. Mitenkähän alalla olevat selittävät niitä potilaita, jotka ovat lopettaneet käytön kauan aikaa sitten, eikä ole tullut enää mitään psykooseja? Heitäkin muuten on täällä. Joko tehty diagnoosi on ollut alunperinkin väärä.

Terv: yksi heistä

Anonyymi kirjoitti:

Hierarkiaan pohjautuvissa yhteisöissä, tai järjestelmissä tietyntyyppinen arvottaminen on aika tyypillistä ja se on hiljaa hyväksytty ja oikeutettu tapa toimia.

Siihen ei kuulu humanistinen ajattelu, tai humanistististen periaatteiden mukaan toimiminen.

Valta, vallan käyttö, ja raha, ne aika pitkälti sanelevat ja ohjaavat koko toimintaa; ja ovat siinä taustalla mukana. Ja yksiä niiden haitallisimpia muotoja on kontrollointi ja siihen pyrkiminen. Yksi kontrolloinnin osoitus on se, että alalla uskotellaan, että psyykelääkkeitä on käytettävä koko elämän ajan. Että jos niin ei tee, niin romahtaa ja joutuu takaisin sairaalaan; ja että tulee uusia psykooseja. Mitenkähän alalla olevat selittävät niitä potilaita, jotka ovat lopettaneet käytön kauan aikaa sitten, eikä ole tullut enää mitään psykooseja? Heitäkin muuten on täällä. Joko tehty diagnoosi on ollut alunperinkin väärä.

Terv: yksi heistä

Lue lisää

Hierarkiaan perustuvissa, tai niiden toiminnan ja linjausten pohjautuessa autoritääriseen tapaan toimia olevissa järjestelmissä tasa-arvoa ja tasa-arvoista kohtelua harvemmin on. Tämä on täysi fakta.

Terveydenhuolto on yksiä niitä esimerkkejä, joissa on molempia, sekä autoritääristä johtamista ja hierarkiaan pohjautuvaa systeemiä.

Näin on toimittu jo ainakin yli 20-30 vuoden ajan. Kliininen kohtelu, sekä potilaiden arvottaminen ja eriarvoinen kohtelu ovat vain yksiä epäkohtia, mitä siellä systeemissä oikeasti on. Näitä harvemmin tuodaan esille esim. mediassa. Miksi näitä asioita ei tuoda esille, herättää kysymyksiä ja myös vähän epäilyksiä. Mikä on vähän outoa, koska niitä siellä kyllä on ja tapahtuu edelleenkin. Tälläkin keskustelupalstalla syytetään omien kokemusten esille tuojia ja psykiatriaa kritisoivia valehtelijoiksi ja trolleiksi. Ja epäilen aika vahvasti, että asialla ovat itse alalla olevat.

Itsekritiikin harjoittaminen, peiliin katsominen ja tosiasioiden myöntäminen on itsekenellekin suositeltavaa. Se puhdistaisi ilmaa ja kehittäisi ja uudistaisi itse psykiatriaakin.

Anonyymi kirjoitti:

En ole tuo, joka mainitsi työkulttuurin, mutta sanoisin tähän väliin, että vaikka itse ei olisikaan työelämässä, niin monet kyllä tuntevat eri alojen työntekijöitä ja ammattilaisia, ja heiltä pystyy kuulemaan suoraan, mitä työpaikoilla mahdollisesti tapahtuu.
Ihmiset puhuvat keskenään myös työpaikastaan, ja siitä millaista siellä on, työilmapiiri, pomot, ym.
Ei tarvitse olla asiantuntija osatakseen kuunnella toisten kertomia asioita.
Tässä siis yksi peruste väitteeseen, mistä muka voi tietää.

Lue lisää

Työntekijät puhuu paljon, ja aina muistaavat objektiivisessti kertoa sen että mitä kaikkea hallaa he ovat tehneet kyseisen firman työilmapiirin tai työkulttuurin hyväksi.

Eli sen verran sitä asiantuntijuutta pitää olla että osaa vähän kuunnella mikä on totta ja mikä tarua ja kenenkin näkökulmasta. Työkulttuurin ja erityisesti työilmapiirin mittaamiseen on tonneittain erilaisia huomattavasti kuulopuheita tarkempia mittareita ja viimekädessä firman veto ja pitovoima kertoo siitä minkälaista firmassa on työskennellä.

Anonyymi kirjoitti:

Työntekijät puhuu paljon, ja aina muistaavat objektiivisessti kertoa sen että mitä kaikkea hallaa he ovat tehneet kyseisen firman työilmapiirin tai työkulttuurin hyväksi.

Eli sen verran sitä asiantuntijuutta pitää olla että osaa vähän kuunnella mikä on totta ja mikä tarua ja kenenkin näkökulmasta. Työkulttuurin ja erityisesti työilmapiirin mittaamiseen on tonneittain erilaisia huomattavasti kuulopuheita tarkempia mittareita ja viimekädessä firman veto ja pitovoima kertoo siitä minkälaista firmassa on työskennellä.

Lue lisää

Julkinen tai sote ei valitettavasti ole firma joten siitä ei voi päätellä mitään. Pitovoimakin vähän niin ja näin kun jo muutenkin vaikea saada porukkaa. Osittain tosin muista syistä. Aina aliresurssoitua toimintaa

Anonyymi kirjoitti:

Julkinen tai sote ei valitettavasti ole firma joten siitä ei voi päätellä mitään. Pitovoimakin vähän niin ja näin kun jo muutenkin vaikea saada porukkaa. Osittain tosin muista syistä. Aina aliresurssoitua toimintaa

Lue lisää

Oletko koskaan miettinyt mikä erottaa julkisen ja firman. Ei se mitään, minäpä kerron. Yksityisen firman tehtävä on tuottaa voittoa omistajalleen.

Anonyymi kirjoitti:

Oletko koskaan miettinyt mikä erottaa julkisen ja firman. Ei se mitään, minäpä kerron. Yksityisen firman tehtävä on tuottaa voittoa omistajalleen.

Ollaan huomattu kyllä.

Anonyymi kirjoitti:

Hierarkiaan perustuvissa, tai niiden toiminnan ja linjausten pohjautuessa autoritääriseen tapaan toimia olevissa järjestelmissä tasa-arvoa ja tasa-arvoista kohtelua harvemmin on. Tämä on täysi fakta.

Terveydenhuolto on yksiä niitä esimerkkejä, joissa on molempia, sekä autoritääristä johtamista ja hierarkiaan pohjautuvaa systeemiä.

Näin on toimittu jo ainakin yli 20-30 vuoden ajan. Kliininen kohtelu, sekä potilaiden arvottaminen ja eriarvoinen kohtelu ovat vain yksiä epäkohtia, mitä siellä systeemissä oikeasti on. Näitä harvemmin tuodaan esille esim. mediassa. Miksi näitä asioita ei tuoda esille, herättää kysymyksiä ja myös vähän epäilyksiä. Mikä on vähän outoa, koska niitä siellä kyllä on ja tapahtuu edelleenkin. Tälläkin keskustelupalstalla syytetään omien kokemusten esille tuojia ja psykiatriaa kritisoivia valehtelijoiksi ja trolleiksi. Ja epäilen aika vahvasti, että asialla ovat itse alalla olevat.

Itsekritiikin harjoittaminen, peiliin katsominen ja tosiasioiden myöntäminen on itsekenellekin suositeltavaa. Se puhdistaisi ilmaa ja kehittäisi ja uudistaisi itse psykiatriaakin.

Lue lisää

Kun nyt tunnut olevan aiheen asiantuntija, niin kerroppas, mistä se johtuu että meillä on sellainen ihmisryhmä joka heti rupee valittamaan kaikesta autoritäärisyydestä, kun heiltä vaaditaan jotain yhteiskuntakelpoisuutta, etteivät saa terrorisoida omaisiaan ja pitäisi vähän itse elättää itseään?

Anonyymi kirjoitti:

Kun nyt tunnut olevan aiheen asiantuntija, niin kerroppas, mistä se johtuu että meillä on sellainen ihmisryhmä joka heti rupee valittamaan kaikesta autoritäärisyydestä, kun heiltä vaaditaan jotain yhteiskuntakelpoisuutta, etteivät saa terrorisoida omaisiaan ja pitäisi vähän itse elättää itseään?

Lue lisää

Varmaan osalla sairaudesta. Ei ne voi sille mitään.

Anonyymi kirjoitti:

Kun nyt tunnut olevan aiheen asiantuntija, niin kerroppas, mistä se johtuu että meillä on sellainen ihmisryhmä joka heti rupee valittamaan kaikesta autoritäärisyydestä, kun heiltä vaaditaan jotain yhteiskuntakelpoisuutta, etteivät saa terrorisoida omaisiaan ja pitäisi vähän itse elättää itseään?

Lue lisää

Kaikki tällaiset tapaamani ihmiset ovat olleet yksiselitteisen sairaita.

Anonyymi kirjoitti:

Kaikki tällaiset tapaamani ihmiset ovat olleet yksiselitteisen sairaita.

Ja osa pitää lääketiedettä salaliittona yms. Ei ne usko välttämättä edes sairauksien olemassaoloon vaan flunssakin on CIA:n salaliitto

Anonyymi kirjoitti:

Ja osa pitää lääketiedettä salaliittona yms. Ei ne usko välttämättä edes sairauksien olemassaoloon vaan flunssakin on CIA:n salaliitto

Se on kyllä karmeaa katsottavaa, kun joku sairaudentunnoton salaliitto teoreetikko kuvittelee tietävänsä asioista niin paljon enemmän kuin muut ja kieltäytyy hoidosta. Sitten ne kuolee juuri johonkin hyvin triviaaliin sairauteen joka on jo käytännössä kukistettu rokotteilla joskus kuusikymmentäluvulla.

Mutta kai se on jotain luonnonvalintaa että ihan tyhmimmät ei selviydy jatkamaan sitä tyhmyyden geenipuulia.

Anonyymi kirjoitti:

Se on kyllä karmeaa katsottavaa, kun joku sairaudentunnoton salaliitto teoreetikko kuvittelee tietävänsä asioista niin paljon enemmän kuin muut ja kieltäytyy hoidosta. Sitten ne kuolee juuri johonkin hyvin triviaaliin sairauteen joka on jo käytännössä kukistettu rokotteilla joskus kuusikymmentäluvulla.

Mutta kai se on jotain luonnonvalintaa että ihan tyhmimmät ei selviydy jatkamaan sitä tyhmyyden geenipuulia.

Lue lisää

Valitettavasti jotkut selviää geenien ansiosta. Oma sukulainen oli tollanen ja eli 80v asti... Mikä sinänsä saavutus

No sidottiin, pidettiin tyrmässä, tartutettiin malaria, annettiin kylmiä kylpyjä. Pidettiin poissa ihmisten näkyviltä. Hoidon tavoitteena oli lievittää omaisten häpeää.

Vietiin Seilin saareen, arkkulaudat mukana.

Anonyymi kirjoitti:

Vietiin Seilin saareen, arkkulaudat mukana.

Eikö seili ollut kuiteski pää-asiassa spitaalisten sijoituspaikka?

Anonyymi kirjoitti:

Eikö seili ollut kuiteski pää-asiassa spitaalisten sijoituspaikka?

Seilin saarelle vietiin mielisairaita naisia, myös nuoria naisia, ja sellaisia, jotka elivät siveettömästi.
En ole kuullut, että sinne olisi spitaalisia viety. Toki sekin mahdollista.

Anonyymi kirjoitti:

Seilin saarelle vietiin mielisairaita naisia, myös nuoria naisia, ja sellaisia, jotka elivät siveettömästi.
En ole kuullut, että sinne olisi spitaalisia viety. Toki sekin mahdollista.

Lue lisää

Ens alkuun on ollut spitaalisten karkoituspaikka.
https://www.youtube.com/watch?v=bdW4uQM8-e4

Ei ne vanhat konstit auttaneet, vaikka kuinka silloin aikoinaan on yritetty kaikenlaista.
Siinäpä se onkin, lääketieteen kehitys, kun koko ajan etsitään uusia keinoja sairauksien hoitoon.
Entisaikaan oli tosiaan insuliinihoitoa, käärehoitoa ( potilas kapaloitiin ), istutettiin malariaa, kylvettämistäkin oli. ( Kellokosken prinsessa elokuvassa potilaille juotettiin myös viinaa, kun yritettiin häätää hulluus ulos potilaasta. ) Heti noiden perään taisi tulla sähköhoito, jota alkuun annettiin potilaan ollessa hereillä, nykyäänhän potilas nukutetaan.
Lääkkeet tuli myös kuvioihin. Ensimmäinen neurolepti taisi olla Larcactile ( Larkku ), myöh. kauppanimi Klorproman, joka otettiin käyttöön 1950-luvun alkupuolella.
Ja sekin oli taidettu keksiä ensin rauhoittavaksi/narkoottiseksi aineeksi tukemaan nukutuksia leikkauksissa, ja sitten oli huomattu, että sitä voitaisiin kokeilla psyyken hoidossa vaikutustensa takia.

Kukaan ei jostakin syystä tutki sitä, kuinka paljon terveydenhuollossa ja tietysti psykiatrian puolella se hierarkinen ja autoritäärinen ajattelu, ja kohtelu vaikuttaa myös potilaisiin ja heidän asemaansa ja hoitoonsa. Koska se on fakta, että niitä edellä mainittuja asioita siellä on ja potilaat ovat kyseisessä systeemissä alimpana. Ja mitä enemmän niitä siellä on, niin se ihminen ihmisenä kohtaaminen ja normaali vuorovaikutus katoavat. Kliininen ja virallinen kohtelu on hyvin tavallista, eikä siihen yleensä kuulu mikään potilaan ja hänen elämänsä syvempi ymmärtäminen ja empatian osoittaminen.

Sitä minä en ymmärrä, miten joku voi kuvitella, että hierarkiseen ja autoritääriseen systeemiin pohjautuva toiminta voi edistää millään tavalla kenenkään hyvinvointia? Etenkin, kun siellä tapahtuu potilaiden arvottamista, valikoivaa kohtelua, tai hoitojen määräämistä, kaikkien asioiden tiettyjen termien taakse ja sisälle laittamista, jopa niin, että se systeemissä oleva henkilö ei ole enää tasa-arvoisesti ja samanarvoisesti kohdattava ihminen, vaan on vain jotakin diagnoosia kantava ja vain sitä edustava potilas. Kaikkea katsotaan ja peilataan vain tiettyjen sairauslinssien läpi katsottuna.

Olen jo kohta unohtamassa, onko tämä valtio enää demokratia. Terveydenhuollossa ja siihen systeemiin joutuvalle ( tasa- ja ihmisarvoista) ei ole välttämättä aina tiedossa, eikä luvassa. Koska siellä toiminta on enemmän vahvaan hierarkiseen systeemiin ja autoritäärisyyteen pohjautuvaa.

Anonyymi kirjoitti:

Kukaan ei jostakin syystä tutki sitä, kuinka paljon terveydenhuollossa ja tietysti psykiatrian puolella se hierarkinen ja autoritäärinen ajattelu, ja kohtelu vaikuttaa myös potilaisiin ja heidän asemaansa ja hoitoonsa. Koska se on fakta, että niitä edellä mainittuja asioita siellä on ja potilaat ovat kyseisessä systeemissä alimpana. Ja mitä enemmän niitä siellä on, niin se ihminen ihmisenä kohtaaminen ja normaali vuorovaikutus katoavat. Kliininen ja virallinen kohtelu on hyvin tavallista, eikä siihen yleensä kuulu mikään potilaan ja hänen elämänsä syvempi ymmärtäminen ja empatian osoittaminen.

Sitä minä en ymmärrä, miten joku voi kuvitella, että hierarkiseen ja autoritääriseen systeemiin pohjautuva toiminta voi edistää millään tavalla kenenkään hyvinvointia? Etenkin, kun siellä tapahtuu potilaiden arvottamista, valikoivaa kohtelua, tai hoitojen määräämistä, kaikkien asioiden tiettyjen termien taakse ja sisälle laittamista, jopa niin, että se systeemissä oleva henkilö ei ole enää tasa-arvoisesti ja samanarvoisesti kohdattava ihminen, vaan on vain jotakin diagnoosia kantava ja vain sitä edustava potilas. Kaikkea katsotaan ja peilataan vain tiettyjen sairauslinssien läpi katsottuna.

Olen jo kohta unohtamassa, onko tämä valtio enää demokratia. Terveydenhuollossa ja siihen systeemiin joutuvalle ( tasa- ja ihmisarvoista) ei ole välttämättä aina tiedossa, eikä luvassa. Koska siellä toiminta on enemmän vahvaan hierarkiseen systeemiin ja autoritäärisyyteen pohjautuvaa.

Lue lisää

Korjaus: systeemiin joutuvalle henkilölle ei ole välttämättä tiedossa ja luvassa tasa ja ihmisarvoista kohtelua. Koska toiminta siellä on enemmän vahvaan hierarkiseen systeemiin ja autoritäärisyyteen pohjautuvaa.

Täytyisi olla aika psykoopaatti, jotta siellä oikeasti viihtyisi, tai ei piittaisi mistään.

Ja joillekin toki niiden diagnoosien ja määrättyjen lääkkeiden plaseboon hämäävät uskomaan, että niistä on jotakin hyötyä. Psykososiaalista tukea, jota väitetään systeemin puolelta annettavan kohdistuu ja kutistuu lähinnä sairausidentiteetin tukemiseen ja "sairauden hyväksymisprosessiin". Mutta ei mihinkään muuhun. Joten se saatu hyöty jää todella olemattomaksi ja vähäiseksi.

Näitä havaintoja asioista 20 vuotta tehneenä.

Anonyymi kirjoitti:

Korjaus: systeemiin joutuvalle henkilölle ei ole välttämättä tiedossa ja luvassa tasa ja ihmisarvoista kohtelua. Koska toiminta siellä on enemmän vahvaan hierarkiseen systeemiin ja autoritäärisyyteen pohjautuvaa.

Täytyisi olla aika psykoopaatti, jotta siellä oikeasti viihtyisi, tai ei piittaisi mistään.

Ja joillekin toki niiden diagnoosien ja määrättyjen lääkkeiden plaseboon hämäävät uskomaan, että niistä on jotakin hyötyä. Psykososiaalista tukea, jota väitetään systeemin puolelta annettavan kohdistuu ja kutistuu lähinnä sairausidentiteetin tukemiseen ja "sairauden hyväksymisprosessiin". Mutta ei mihinkään muuhun. Joten se saatu hyöty jää todella olemattomaksi ja vähäiseksi.

Näitä havaintoja asioista 20 vuotta tehneenä.

Lue lisää

Kelaterapia on ainut kunnon tuki

Anonyymi kirjoitti:

Korjaus: systeemiin joutuvalle henkilölle ei ole välttämättä tiedossa ja luvassa tasa ja ihmisarvoista kohtelua. Koska toiminta siellä on enemmän vahvaan hierarkiseen systeemiin ja autoritäärisyyteen pohjautuvaa.

Täytyisi olla aika psykoopaatti, jotta siellä oikeasti viihtyisi, tai ei piittaisi mistään.

Ja joillekin toki niiden diagnoosien ja määrättyjen lääkkeiden plaseboon hämäävät uskomaan, että niistä on jotakin hyötyä. Psykososiaalista tukea, jota väitetään systeemin puolelta annettavan kohdistuu ja kutistuu lähinnä sairausidentiteetin tukemiseen ja "sairauden hyväksymisprosessiin". Mutta ei mihinkään muuhun. Joten se saatu hyöty jää todella olemattomaksi ja vähäiseksi.

Näitä havaintoja asioista 20 vuotta tehneenä.

Lue lisää

Sairauden hyväksyminen on tavallaan sitäkin, että jos haluaa parantua, on ensin hyväksyttävä oma sairautensa.
Jos kokee itsensä terveeksi, olevansa elämänsä kunnossa, ei tule tarvetta parantua mistään, ja apua voi olla hyvinkin vaikea vastaanottaa.
Ehkä se sairaudentunto termi johtuu ainakin osittain siitä, että ihmisen pitäisi ymmärtää, mistä hänen olisi hyvä parantua.

Anonyymi kirjoitti:

Kukaan ei jostakin syystä tutki sitä, kuinka paljon terveydenhuollossa ja tietysti psykiatrian puolella se hierarkinen ja autoritäärinen ajattelu, ja kohtelu vaikuttaa myös potilaisiin ja heidän asemaansa ja hoitoonsa. Koska se on fakta, että niitä edellä mainittuja asioita siellä on ja potilaat ovat kyseisessä systeemissä alimpana. Ja mitä enemmän niitä siellä on, niin se ihminen ihmisenä kohtaaminen ja normaali vuorovaikutus katoavat. Kliininen ja virallinen kohtelu on hyvin tavallista, eikä siihen yleensä kuulu mikään potilaan ja hänen elämänsä syvempi ymmärtäminen ja empatian osoittaminen.

Sitä minä en ymmärrä, miten joku voi kuvitella, että hierarkiseen ja autoritääriseen systeemiin pohjautuva toiminta voi edistää millään tavalla kenenkään hyvinvointia? Etenkin, kun siellä tapahtuu potilaiden arvottamista, valikoivaa kohtelua, tai hoitojen määräämistä, kaikkien asioiden tiettyjen termien taakse ja sisälle laittamista, jopa niin, että se systeemissä oleva henkilö ei ole enää tasa-arvoisesti ja samanarvoisesti kohdattava ihminen, vaan on vain jotakin diagnoosia kantava ja vain sitä edustava potilas. Kaikkea katsotaan ja peilataan vain tiettyjen sairauslinssien läpi katsottuna.

Olen jo kohta unohtamassa, onko tämä valtio enää demokratia. Terveydenhuollossa ja siihen systeemiin joutuvalle ( tasa- ja ihmisarvoista) ei ole välttämättä aina tiedossa, eikä luvassa. Koska siellä toiminta on enemmän vahvaan hierarkiseen systeemiin ja autoritäärisyyteen pohjautuvaa.

Lue lisää

Voisiko johtua jostain niinkin yksinkertaisesta asiasta, että ne joilla on sitä kykyä tutkia asioita, niin he jo valmiiksi ymmärtävät miten joku asiantuntija organisaatio toimii, ja että mikä on psykoosisairaus ja miksi sitä täytyy hoitaa.

Ja taas ne salaliitto teoreetikot tai psykoosisairaat jotka jatkuvasti näkee natseja ja muuta vastaavaa niin, he vain eivät sitten enää ole siinä kunnossa että pystyisivät sitä asiaa objektiivisesti tutkimaan?

Demokratioista pitää myös muistaa, että siinä on sellainen ominaisuus, että tyhmät voi äänestää tyhmää ja hullut hullua. Kansa siis saa tasan niin hyvät johtajat mitä he itse ansiatsevat.

Skitsofrenia on kai jossain määrin kyllä oikea sairaus, ainakin biologinen perusta sille on. Eri asia sit miksi niin käy. Jostainhan ne tietyt oireet tulee mitä monella paranoidilla on. Eniten ne psykoosioireet siis. Mut toisaalta on niitä joilla lieviä oireita eli vähän niiku autismin kanssa, skaala on iso

Voisiko tuota yhtään sen paremmin enää sanoa, kuin minkä kirjoitit ja toit esille. Olen kanssasi aivan samaa mieltä.

Etenkin ne kohdat, joissa kirjoitit, että psykiatrian puolella ei saa, tai anneta apua minkään traumojen käsittelyyn. Siellä tuijotetaan vain niihin oireisiin, mutta ei edes yritetä ymmärtää ja selvittää, niiden aiheuttajaa.

Ja todellakin siellä ei anneta oikeastaan mitään muuta apua itselleen hakeneelle, kuin diagnooseja, ja määrätään lääkkeitä. Ja se psykososiaalinen tuki kohdistetaan vain sen diagnosoidun sairauden hyväksymisprosessiin, johon kuuluu nimenomaan, että potilas ymmärtää ja hyväksyy sairautensa, on lähestulkoon, kuin se sairaus, mitä hänen väitetään sairastavan. Ei ole kovin väärin sanottu, että siitä sinulle jopa väärin, tai virheellisiin tulkintoihin perustavasta diagnoosista pitäisi ottaa itselleen jokin identiteetti. Puhumattakaan se nyt sitten, nk. mitenkään kehittää itsetuntemusta. Psykososiaalinen tuki koskee vain sitä diagnosoituun sairauteen liittyviä asioita, mutta ei esim. sitä ei kohdisteta ja anneta vaikeisiin elämäntilanteisiin, tai olosuhteisiin. Mutta kumma kyllä näistä asioista ei ole minkäänlaista artikkelia yhdessäkään valtamediassa. Ja tätä minä pidän hieman outona. Onko kyse sitten siitä, että raha vaihtaa omistajaa. Siellä on totta hel*etissä huomattavasti e epäkohtia, kuin jokin sellainen, että palvelut ovat hieman pirstaleisia, tai on resurssipulaa, tai että on se vaikeata, jos joku joutuu olemaan toisen kanssa samassa huoneessa. Niitä on kuulkaa, ihan oikeesti huomattavasti enemmän niitä pielessä olevia asioita.

Ja jos yksi asia minua suututtaa, että jotkut joko alalla olevat, tai kokemusasiantuntijat tulevat tälle palstalle väittämään, että tällä palstalla käy huru-ukkoja, jotka muka valehtelevat, että kuvitellaan jotakin. Sa***na, minä en ole koskaan valehdellut yhtään mitään! Ei ole mitään syytä siihen!

Olen vain kertonut omista kokemuksistani, sen 20 vuoden ajalta. Jos siitä ei tykkää, tai ole samaa mieltä, niin ei silti tarvitse tulla väittämään valehtelijaksi. Suosittelisin pysymään poissa keskustelupalstalta, jos ei kerran pysty olemaan asiallinen toisia kommentoijia kohtaan.

Ja aloittajalle sellainen terveinen, mulla menee huomattavasti paremmin ilman mitään neuroleptejä. Silloin, kun minä niitä käytin, olin jatkuvasti itsetuhoinen , jouduin tuolloin osastolle vähän väliä ja ne lääkkeet ( niiden sivuvaikutukset) ajoivat alkoholismiin. Ja sen seurauksena jouduin myös raiskatuksi. Enkä todellakaan tule koskaan niitä enää käyttämään. Koska en tarvitse niitä. Hyöty oli täysin, niin annetusta diagnoosista, kuin määrätyistä lääkkeistäkin. Pärjään paremmin ilman niitä. Enkä ole enää kävelevä diagnoosi.

Anonyymi kirjoitti:

Voisiko tuota yhtään sen paremmin enää sanoa, kuin minkä kirjoitit ja toit esille. Olen kanssasi aivan samaa mieltä.

Etenkin ne kohdat, joissa kirjoitit, että psykiatrian puolella ei saa, tai anneta apua minkään traumojen käsittelyyn. Siellä tuijotetaan vain niihin oireisiin, mutta ei edes yritetä ymmärtää ja selvittää, niiden aiheuttajaa.

Ja todellakin siellä ei anneta oikeastaan mitään muuta apua itselleen hakeneelle, kuin diagnooseja, ja määrätään lääkkeitä. Ja se psykososiaalinen tuki kohdistetaan vain sen diagnosoidun sairauden hyväksymisprosessiin, johon kuuluu nimenomaan, että potilas ymmärtää ja hyväksyy sairautensa, on lähestulkoon, kuin se sairaus, mitä hänen väitetään sairastavan. Ei ole kovin väärin sanottu, että siitä sinulle jopa väärin, tai virheellisiin tulkintoihin perustavasta diagnoosista pitäisi ottaa itselleen jokin identiteetti. Puhumattakaan se nyt sitten, nk. mitenkään kehittää itsetuntemusta. Psykososiaalinen tuki koskee vain sitä diagnosoituun sairauteen liittyviä asioita, mutta ei esim. sitä ei kohdisteta ja anneta vaikeisiin elämäntilanteisiin, tai olosuhteisiin. Mutta kumma kyllä näistä asioista ei ole minkäänlaista artikkelia yhdessäkään valtamediassa. Ja tätä minä pidän hieman outona. Onko kyse sitten siitä, että raha vaihtaa omistajaa. Siellä on totta hel*etissä huomattavasti e epäkohtia, kuin jokin sellainen, että palvelut ovat hieman pirstaleisia, tai on resurssipulaa, tai että on se vaikeata, jos joku joutuu olemaan toisen kanssa samassa huoneessa. Niitä on kuulkaa, ihan oikeesti huomattavasti enemmän niitä pielessä olevia asioita.

Ja jos yksi asia minua suututtaa, että jotkut joko alalla olevat, tai kokemusasiantuntijat tulevat tälle palstalle väittämään, että tällä palstalla käy huru-ukkoja, jotka muka valehtelevat, että kuvitellaan jotakin. Sa***na, minä en ole koskaan valehdellut yhtään mitään! Ei ole mitään syytä siihen!

Olen vain kertonut omista kokemuksistani, sen 20 vuoden ajalta. Jos siitä ei tykkää, tai ole samaa mieltä, niin ei silti tarvitse tulla väittämään valehtelijaksi. Suosittelisin pysymään poissa keskustelupalstalta, jos ei kerran pysty olemaan asiallinen toisia kommentoijia kohtaan.

Ja aloittajalle sellainen terveinen, mulla menee huomattavasti paremmin ilman mitään neuroleptejä. Silloin, kun minä niitä käytin, olin jatkuvasti itsetuhoinen , jouduin tuolloin osastolle vähän väliä ja ne lääkkeet ( niiden sivuvaikutukset) ajoivat alkoholismiin. Ja sen seurauksena jouduin myös raiskatuksi. Enkä todellakaan tule koskaan niitä enää käyttämään. Koska en tarvitse niitä. Hyöty oli täysin, niin annetusta diagnoosista, kuin määrätyistä lääkkeistäkin. Pärjään paremmin ilman niitä. Enkä ole enää kävelevä diagnoosi.

Lue lisää

Psykososiaalinen tuki on tosiaan olematon. Mullakin tuettu asuminen oli aikoinaan 3x viikossa ohjaajan tapaamista (ne ohjaajat oli turhia) ja ainut etu miksi olin siellä oli halpa vuokra. Se tuki oli turha. Ne jako vaan lääkkeet ja vahti mut arjen askareissa ei ollu mitään tukea

Anonyymi kirjoitti:

Voisiko tuota yhtään sen paremmin enää sanoa, kuin minkä kirjoitit ja toit esille. Olen kanssasi aivan samaa mieltä.

Etenkin ne kohdat, joissa kirjoitit, että psykiatrian puolella ei saa, tai anneta apua minkään traumojen käsittelyyn. Siellä tuijotetaan vain niihin oireisiin, mutta ei edes yritetä ymmärtää ja selvittää, niiden aiheuttajaa.

Ja todellakin siellä ei anneta oikeastaan mitään muuta apua itselleen hakeneelle, kuin diagnooseja, ja määrätään lääkkeitä. Ja se psykososiaalinen tuki kohdistetaan vain sen diagnosoidun sairauden hyväksymisprosessiin, johon kuuluu nimenomaan, että potilas ymmärtää ja hyväksyy sairautensa, on lähestulkoon, kuin se sairaus, mitä hänen väitetään sairastavan. Ei ole kovin väärin sanottu, että siitä sinulle jopa väärin, tai virheellisiin tulkintoihin perustavasta diagnoosista pitäisi ottaa itselleen jokin identiteetti. Puhumattakaan se nyt sitten, nk. mitenkään kehittää itsetuntemusta. Psykososiaalinen tuki koskee vain sitä diagnosoituun sairauteen liittyviä asioita, mutta ei esim. sitä ei kohdisteta ja anneta vaikeisiin elämäntilanteisiin, tai olosuhteisiin. Mutta kumma kyllä näistä asioista ei ole minkäänlaista artikkelia yhdessäkään valtamediassa. Ja tätä minä pidän hieman outona. Onko kyse sitten siitä, että raha vaihtaa omistajaa. Siellä on totta hel*etissä huomattavasti e epäkohtia, kuin jokin sellainen, että palvelut ovat hieman pirstaleisia, tai on resurssipulaa, tai että on se vaikeata, jos joku joutuu olemaan toisen kanssa samassa huoneessa. Niitä on kuulkaa, ihan oikeesti huomattavasti enemmän niitä pielessä olevia asioita.

Ja jos yksi asia minua suututtaa, että jotkut joko alalla olevat, tai kokemusasiantuntijat tulevat tälle palstalle väittämään, että tällä palstalla käy huru-ukkoja, jotka muka valehtelevat, että kuvitellaan jotakin. Sa***na, minä en ole koskaan valehdellut yhtään mitään! Ei ole mitään syytä siihen!

Olen vain kertonut omista kokemuksistani, sen 20 vuoden ajalta. Jos siitä ei tykkää, tai ole samaa mieltä, niin ei silti tarvitse tulla väittämään valehtelijaksi. Suosittelisin pysymään poissa keskustelupalstalta, jos ei kerran pysty olemaan asiallinen toisia kommentoijia kohtaan.

Ja aloittajalle sellainen terveinen, mulla menee huomattavasti paremmin ilman mitään neuroleptejä. Silloin, kun minä niitä käytin, olin jatkuvasti itsetuhoinen , jouduin tuolloin osastolle vähän väliä ja ne lääkkeet ( niiden sivuvaikutukset) ajoivat alkoholismiin. Ja sen seurauksena jouduin myös raiskatuksi. Enkä todellakaan tule koskaan niitä enää käyttämään. Koska en tarvitse niitä. Hyöty oli täysin, niin annetusta diagnoosista, kuin määrätyistä lääkkeistäkin. Pärjään paremmin ilman niitä. Enkä ole enää kävelevä diagnoosi.

Lue lisää

Korjaus ainakin viimeiseen lauseeseen: hyöty oli niistä annetuista diagnooseista ja määrätyistä lääkkeistä täysi nolla. Enkä tule koskaan enää käyttämään yhtäkään psyykepilleriä. Repikää siitä alalla olevat!

Anonyymi kirjoitti:

Skitsofrenia on kai jossain määrin kyllä oikea sairaus, ainakin biologinen perusta sille on. Eri asia sit miksi niin käy. Jostainhan ne tietyt oireet tulee mitä monella paranoidilla on. Eniten ne psykoosioireet siis. Mut toisaalta on niitä joilla lieviä oireita eli vähän niiku autismin kanssa, skaala on iso

Lue lisää

Mitä biologisia perusteita? Voitko laittaa linkit tutkimuksiin, joissa tällainen löydös on peräisin.

Se, että lääkäri yksipuolisesti päättää jonkin ajatuksen olevan paranoidinen, ei ole mitenkään biologinen löydös.

Anonyymi kirjoitti:

Mitä biologisia perusteita? Voitko laittaa linkit tutkimuksiin, joissa tällainen löydös on peräisin.

Se, että lääkäri yksipuolisesti päättää jonkin ajatuksen olevan paranoidinen, ei ole mitenkään biologinen löydös.

Lue lisää

https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC3181617/
https://studymind.co.uk/notes/biological-explanations-for-schizophrenia/
https://books.google.fi/books?hl=fi&lr=&id=E0qqNijySWUC&oi=fnd&pg=PA209&dq=schizophrenia+biological+explanations&ots=nYJKn2LqWq&sig=kfd1ZOiTTo1sDR_RL5J9NjHTG9c&redir_esc=y#v=onepage&q=schizophrenia biological explanations&f=false

Tossa nyt muutama. Niitä on aika paljonkin vuosien varrella tehty. Liittyy aivojen välittäjäaineisiin

Anonyymi kirjoitti:

Mitä biologisia perusteita? Voitko laittaa linkit tutkimuksiin, joissa tällainen löydös on peräisin.

Se, että lääkäri yksipuolisesti päättää jonkin ajatuksen olevan paranoidinen, ei ole mitenkään biologinen löydös.

Lue lisää

Aika montakin tutkimusta tehty. Paranoidiset ajatukset ei varmaan yksinään riitä. Mut aika monessa toistuu aivojen välittäjäaineiden kuten dopamiiniin liittyvät löydökset ja noihin on biologisia seikkoja. Kuitenkin kyse on monimutkaisesta prosessista jossa toi vaan yksi osa.

Siksipä tulevaisuuen hoito on geeniterapia. Ei antipsykootit

Vaikka skitsofreenikot itse mielellään viljelee jotain traumateoriaa, niin mitään näyttöähän siitä ei ole, kuin oikeastaan se, että todellisuus vain on skitsofreenikolle niin traumaattista että he eivät kykene elämään siinä ilman lääkkeitä.

Anonyymi kirjoitti:

Vaikka skitsofreenikot itse mielellään viljelee jotain traumateoriaa, niin mitään näyttöähän siitä ei ole, kuin oikeastaan se, että todellisuus vain on skitsofreenikolle niin traumaattista että he eivät kykene elämään siinä ilman lääkkeitä.

Lue lisää

Näkyy muuten hyvin tällä foorumilla, miten kokoajan ollaan traumatisoituneita, mutta kas jos itse pitäisi maksaa muutama satanen jostain terapiasta, niin sitten sille rahalle löytyykin jotain tärkeämpää tekemistä. Ostetaan netflixejä ja tupakkaa jne.

Anonyymi kirjoitti:

Aika montakin tutkimusta tehty. Paranoidiset ajatukset ei varmaan yksinään riitä. Mut aika monessa toistuu aivojen välittäjäaineiden kuten dopamiiniin liittyvät löydökset ja noihin on biologisia seikkoja. Kuitenkin kyse on monimutkaisesta prosessista jossa toi vaan yksi osa.

Siksipä tulevaisuuen hoito on geeniterapia. Ei antipsykootit

Lue lisää

Miksi sitten diagnoosi annetaan lääkärin päätöksellä hoitajien tekemien subjektiivisten arvioiden perusteella eikä verikokeella oletetuista poikkeamista dopamiinitasoissa?

Väitetäänhän masennuksenkin edelleen johtuvan serotoniinivajeesta, vaikka teoria on jo todistettu olevan väärin.

Dopamiiniteoria kehitettiin sen vuoksi, koska neuroleptit lamaavat kehon dopamiinireseptorit.

Ihan nollatutkimus linkkaamasi propagandatutkimus, katso edes kirjoittajien sidonnaisuudet. Ei ole oikea akateeminen tutkimus, ainakin kun katsoo kirjoittajien sidonnaisuudet.

Anonyymi kirjoitti:

Vaikka skitsofreenikot itse mielellään viljelee jotain traumateoriaa, niin mitään näyttöähän siitä ei ole, kuin oikeastaan se, että todellisuus vain on skitsofreenikolle niin traumaattista että he eivät kykene elämään siinä ilman lääkkeitä.

Lue lisää

Super -tutkimus esimerkiksi tuo valtavan kausaliteetin traumojen ja psykoosin välille.

Tutkimuskirjallisuus on täynnä samanlaisia kausaliteetteja.

Toki onhan hoitsuna helpompaa kytätä lääkehoidon toteutumista kuin antaa traumoista kärsineelle ihmiselle kaksi kuuntelevaa ja ymmärtävää korvaa.

Sen sijaan hoitsuille valheellisesti opetetaan, että kaikki potilaan puheet ovat vain valheita tai harhoja.

En tosin kiellä ketään olemassa systeemissä mukana, joko potilaana tai valheellisiin lääketeollisuuden propagandaan uskovana hoitsuna.

Anonyymi kirjoitti:

https://pmc.ncbi.nlm.nih.gov/articles/PMC3181617/
https://studymind.co.uk/notes/biological-explanations-for-schizophrenia/
https://books.google.fi/books?hl=fi&lr=&id=E0qqNijySWUC&oi=fnd&pg=PA209&dq=schizophrenia biological explanations&ots=nYJKn2LqWq&sig=kfd1ZOiTTo1sDR_RL5J9NjHTG9c&redir_esc=y#v=onepage&q=schizophrenia biological explanations&f=false

Tossa nyt muutama. Niitä on aika paljonkin vuosien varrella tehty. Liittyy aivojen välittäjäaineisiin

Lue lisää

Vuodelta 1980. Hei, nyt eletään vuotta 2025!

Anonyymi kirjoitti:

Vuodelta 1980. Hei, nyt eletään vuotta 2025!

Ei se silti muuta asiaa. Noita oli paljon muitakin

Anonyymi kirjoitti:

Näkyy muuten hyvin tällä foorumilla, miten kokoajan ollaan traumatisoituneita, mutta kas jos itse pitäisi maksaa muutama satanen jostain terapiasta, niin sitten sille rahalle löytyykin jotain tärkeämpää tekemistä. Ostetaan netflixejä ja tupakkaa jne.

Lue lisää

Kovin tarkasti sinäkin kyttäät potilaiden rahankäyttöä, vaikka itse saat palkkasi yhtälailla verovaroista kuin etuuksista elävä potilas

Tosin sillä erolla, että saat potilaiden kiduttamisesta huomattavasti enemmän verorahoja palkan muodossa kuin potilas tulonsiirtojen muodossa.

Onneksi hyvinvointialueet ovat konkurssissa ja yt-neuvottelut vähentää hoitsujen työpaikat. Selvää säästöä veronmaksajien rahoille.

Anonyymi kirjoitti:

Voisiko tuota yhtään sen paremmin enää sanoa, kuin minkä kirjoitit ja toit esille. Olen kanssasi aivan samaa mieltä.

Etenkin ne kohdat, joissa kirjoitit, että psykiatrian puolella ei saa, tai anneta apua minkään traumojen käsittelyyn. Siellä tuijotetaan vain niihin oireisiin, mutta ei edes yritetä ymmärtää ja selvittää, niiden aiheuttajaa.

Ja todellakin siellä ei anneta oikeastaan mitään muuta apua itselleen hakeneelle, kuin diagnooseja, ja määrätään lääkkeitä. Ja se psykososiaalinen tuki kohdistetaan vain sen diagnosoidun sairauden hyväksymisprosessiin, johon kuuluu nimenomaan, että potilas ymmärtää ja hyväksyy sairautensa, on lähestulkoon, kuin se sairaus, mitä hänen väitetään sairastavan. Ei ole kovin väärin sanottu, että siitä sinulle jopa väärin, tai virheellisiin tulkintoihin perustavasta diagnoosista pitäisi ottaa itselleen jokin identiteetti. Puhumattakaan se nyt sitten, nk. mitenkään kehittää itsetuntemusta. Psykososiaalinen tuki koskee vain sitä diagnosoituun sairauteen liittyviä asioita, mutta ei esim. sitä ei kohdisteta ja anneta vaikeisiin elämäntilanteisiin, tai olosuhteisiin. Mutta kumma kyllä näistä asioista ei ole minkäänlaista artikkelia yhdessäkään valtamediassa. Ja tätä minä pidän hieman outona. Onko kyse sitten siitä, että raha vaihtaa omistajaa. Siellä on totta hel*etissä huomattavasti e epäkohtia, kuin jokin sellainen, että palvelut ovat hieman pirstaleisia, tai on resurssipulaa, tai että on se vaikeata, jos joku joutuu olemaan toisen kanssa samassa huoneessa. Niitä on kuulkaa, ihan oikeesti huomattavasti enemmän niitä pielessä olevia asioita.

Ja jos yksi asia minua suututtaa, että jotkut joko alalla olevat, tai kokemusasiantuntijat tulevat tälle palstalle väittämään, että tällä palstalla käy huru-ukkoja, jotka muka valehtelevat, että kuvitellaan jotakin. Sa***na, minä en ole koskaan valehdellut yhtään mitään! Ei ole mitään syytä siihen!

Olen vain kertonut omista kokemuksistani, sen 20 vuoden ajalta. Jos siitä ei tykkää, tai ole samaa mieltä, niin ei silti tarvitse tulla väittämään valehtelijaksi. Suosittelisin pysymään poissa keskustelupalstalta, jos ei kerran pysty olemaan asiallinen toisia kommentoijia kohtaan.

Ja aloittajalle sellainen terveinen, mulla menee huomattavasti paremmin ilman mitään neuroleptejä. Silloin, kun minä niitä käytin, olin jatkuvasti itsetuhoinen , jouduin tuolloin osastolle vähän väliä ja ne lääkkeet ( niiden sivuvaikutukset) ajoivat alkoholismiin. Ja sen seurauksena jouduin myös raiskatuksi. Enkä todellakaan tule koskaan niitä enää käyttämään. Koska en tarvitse niitä. Hyöty oli täysin, niin annetusta diagnoosista, kuin määrätyistä lääkkeistäkin. Pärjään paremmin ilman niitä. Enkä ole enää kävelevä diagnoosi.

Lue lisää

Miksi sitten monet saavat avun psykiatrian puolelta ja alkavat voimaan paremmin ?
Ehkä tuotakin olisi hyvä pohtia.

Anonyymi kirjoitti:

Korjaus ainakin viimeiseen lauseeseen: hyöty oli niistä annetuista diagnooseista ja määrätyistä lääkkeistä täysi nolla. Enkä tule koskaan enää käyttämään yhtäkään psyykepilleriä. Repikää siitä alalla olevat!

Lue lisää

Jos olet nyt kunnossa, voit hyvin, ja pysytkin kunnossa, niin eihän kenenkään tarvitse repiä yhtään mitään.
Mutta voiko ihminen hyvin, kun antaa noin nasevaa palautetta, että " repikää siitä ".
Tuli itsekin koettua jos vaikka mitä ja kaikkea siltä väliltä, mutta tärkeimpänä pidän sitä, että voin nykyään hyvin, en koe tarvetta haukkua ammattilaisia, vaikka todellisuudessa aihetta siihenkin on joskus löytynyt.
Parempi vointi tulee jo siitä, kun elän tätä päivää, en murehdi menneitä.
Jatkuva katkeruus, ja jopa mahdollinen vihaisuus ei auta yhtään.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi sitten diagnoosi annetaan lääkärin päätöksellä hoitajien tekemien subjektiivisten arvioiden perusteella eikä verikokeella oletetuista poikkeamista dopamiinitasoissa?

Väitetäänhän masennuksenkin edelleen johtuvan serotoniinivajeesta, vaikka teoria on jo todistettu olevan väärin.

Dopamiiniteoria kehitettiin sen vuoksi, koska neuroleptit lamaavat kehon dopamiinireseptorit.

Ihan nollatutkimus linkkaamasi propagandatutkimus, katso edes kirjoittajien sidonnaisuudet. Ei ole oikea akateeminen tutkimus, ainakin kun katsoo kirjoittajien sidonnaisuudet.

Lue lisää

Minulle antoi psykiatri itse diagnoosin aikoinaan, ei sitä tehty hoitajan arvioiden ja havaintojen perusteella.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi sitten monet saavat avun psykiatrian puolelta ja alkavat voimaan paremmin ?
Ehkä tuotakin olisi hyvä pohtia.

Äkkiä systeemissä oppii näyttelemään kerran kuukaudessa hoitajalle tervettä, jotta sieltä kontrollin alta pääsee pois.

Sama juttu osastolla. Valtaosa potilaista skarppaa jotain unelmaihmistä, jotta pääsee osastolta vapauteen.

Anonyymi kirjoitti:

Äkkiä systeemissä oppii näyttelemään kerran kuukaudessa hoitajalle tervettä, jotta sieltä kontrollin alta pääsee pois.

Sama juttu osastolla. Valtaosa potilaista skarppaa jotain unelmaihmistä, jotta pääsee osastolta vapauteen.

Lue lisää

Jos haluaa esittää tervettä, niin eikö olisi sitten parempi olla terve ? Jos pitää itse itsensä ja elämänsä omassa kontrollissa, ei sitä kenenkään ulkopuolisen tarvitse tehdä.
Kyllä ammattilaiset näkevät teatterin läpi, onko ihminen oikeasti kunnossa vai ei.
Ja ne, jotka " huijaavat " itsensä ulos osastolta, ovat yleensä aika pian uudestaan siellä.
Jos kerran kuukaudessa käy hoitajan luona, niin kuka elämää muka kontrolloi ? Minkä kontrollin alla silloin muka on ?

Anonyymi kirjoitti:

Jos haluaa esittää tervettä, niin eikö olisi sitten parempi olla terve ? Jos pitää itse itsensä ja elämänsä omassa kontrollissa, ei sitä kenenkään ulkopuolisen tarvitse tehdä.
Kyllä ammattilaiset näkevät teatterin läpi, onko ihminen oikeasti kunnossa vai ei.
Ja ne, jotka " huijaavat " itsensä ulos osastolta, ovat yleensä aika pian uudestaan siellä.
Jos kerran kuukaudessa käy hoitajan luona, niin kuka elämää muka kontrolloi ? Minkä kontrollin alla silloin muka on ?

Lue lisää

Kysypä niiltä kaikilta potilailta, jotka joutuvat avohoidossa käymään vain saadakseen kolmen kuukauden välein sairauslomatodistuksen tai puolen vuoden välein kuntoutustuen lausunnon.

Kyllä siinä on pakko olla hoitajien vallankäytön alla kiltisti ja kuuliaisesti, jos aikoo jatkossakin saada laskut ja vuokrat maksuun.

Epäsymmetrinen vallankäyttö on sääntö, ei poikkeus psykiatriassa.

Alalla työskentelevien persoonarakenne yleisesti suosii klusterin-B -persoonapiirteisiä ihmisiä.

Kuten tälläkin palstalla huomaa kaikista alan ammattilaisten kommenteista.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi sitten diagnoosi annetaan lääkärin päätöksellä hoitajien tekemien subjektiivisten arvioiden perusteella eikä verikokeella oletetuista poikkeamista dopamiinitasoissa?

Väitetäänhän masennuksenkin edelleen johtuvan serotoniinivajeesta, vaikka teoria on jo todistettu olevan väärin.

Dopamiiniteoria kehitettiin sen vuoksi, koska neuroleptit lamaavat kehon dopamiinireseptorit.

Ihan nollatutkimus linkkaamasi propagandatutkimus, katso edes kirjoittajien sidonnaisuudet. Ei ole oikea akateeminen tutkimus, ainakin kun katsoo kirjoittajien sidonnaisuudet.

Lue lisää

Niitä on muitakin. Biologinen ongelma osittain kyseessä ja siksipä uskon hoidonkin olevan mahdollista tulevaisuudessa

Anonyymi kirjoitti:

Kysypä niiltä kaikilta potilailta, jotka joutuvat avohoidossa käymään vain saadakseen kolmen kuukauden välein sairauslomatodistuksen tai puolen vuoden välein kuntoutustuen lausunnon.

Kyllä siinä on pakko olla hoitajien vallankäytön alla kiltisti ja kuuliaisesti, jos aikoo jatkossakin saada laskut ja vuokrat maksuun.

Epäsymmetrinen vallankäyttö on sääntö, ei poikkeus psykiatriassa.

Alalla työskentelevien persoonarakenne yleisesti suosii klusterin-B -persoonapiirteisiä ihmisiä.

Kuten tälläkin palstalla huomaa kaikista alan ammattilaisten kommenteista.

Lue lisää

Jos täytyy " esittää " sairasta, niin eikö silloin ole terve ? Eihän silloin tarvitse hakea jatkuvasti sairauslomatodistusta.
Miten terve ihminen voisi saada kuntoutustukea, miksi terveen pitäisi kuntoutua ja mistä ?
Hoitajan luonahan vain käydään, miten he valtaa käyttäisivät, eivät he ole näkemässä ihmisen jokapäiväistä elämää, eivät he seuraa kenenkään perässä, miten kukakin elää.
Ja tuskinpa täällä paljoa ammattilaiset kirjoittelee. Eivätköhän he työssään niin sanotusti saa tarpeekseen.

Anonyymi kirjoitti:

Niitä on muitakin. Biologinen ongelma osittain kyseessä ja siksipä uskon hoidonkin olevan mahdollista tulevaisuudessa

Jatkuvasti erilaisten sairauksien hoitoa yritetään kehittää. Ja aina uusia hoitomuotoja löytyykin.
On myös potilastapauksia, joille ei välttämättä tehoa minkäänlainen hoito, mikä on hyvin ikävää.

Anonyymi kirjoitti:

Jos täytyy " esittää " sairasta, niin eikö silloin ole terve ? Eihän silloin tarvitse hakea jatkuvasti sairauslomatodistusta.
Miten terve ihminen voisi saada kuntoutustukea, miksi terveen pitäisi kuntoutua ja mistä ?
Hoitajan luonahan vain käydään, miten he valtaa käyttäisivät, eivät he ole näkemässä ihmisen jokapäiväistä elämää, eivät he seuraa kenenkään perässä, miten kukakin elää.
Ja tuskinpa täällä paljoa ammattilaiset kirjoittelee. Eivätköhän he työssään niin sanotusti saa tarpeekseen.

Lue lisää

Koita nyt päättää onko skitsofrenia vakava elinikäinen sairaus, jota on pakko hoitaa lääkkeillä ja avohoidon kontrollilla

Anonyymi kirjoitti:

Vaikka skitsofreenikot itse mielellään viljelee jotain traumateoriaa, niin mitään näyttöähän siitä ei ole, kuin oikeastaan se, että todellisuus vain on skitsofreenikolle niin traumaattista että he eivät kykene elämään siinä ilman lääkkeitä.

Lue lisää

Kumma kyllä, tai itse asiallista kummallista kyllä olen huomannut menneisyydessä tapahtuneiden ikävien asioiden, liiallisen stressin, ja aiemmin koetun burnoutin välisen yhteyden myöhemminkin tulleisiin psyykkisiin oireisiin. Minulle määrättiin neuroleptejä ja käytin niitä noin 20 vuotta. Koskaan ei tarjottu traumaterapiaa, eikä menneisyydessä tapahtuneita asioita selvitetty.

Lopetettuani kaikenlaisten psyykelääkkeiden käytön olen kyennyt käsittelemään, näkemään ja ymmärtämään omien kokemusteni ja persoonallisuudenpiirteideni osuuden omiin oireisiini. Ja voin vakuuttaa, että kokemus on ollut avartava ja opettava.
Silloin kun käytin neuroleptejä elin jatkuvassa aivosumussa ja lääkepöhnässä. Kaikki asiat, mitä tein, tein kuin automaattipilottiohjauksessa, eli robottimaisesti. En muista niistä vuosista paljoakaan, koska olin aineissa.

Vaikka elämässä tapahtuneita ikäviä asioita, ja myöhemminkään tapahtuneita traumaattisia asioita ei voi enää poispyyhkiä, niitä pystyy käsittelemään paremmin. Ja voin vakuuttaa edelliselle, että kestän, tai jaksan tätä elämää paremmin, ilman lääkkeitä.

Anonyymi kirjoitti:

Koita nyt päättää onko skitsofrenia vakava elinikäinen sairaus, jota on pakko hoitaa lääkkeillä ja avohoidon kontrollilla

Biologiselta kannalta krooninen sairaus. Toistaiseksi. Aivoissahan me ollaan tutkimuksen osalta vielä alkutekijöissään.

Anonyymi kirjoitti:

Kumma kyllä, tai itse asiallista kummallista kyllä olen huomannut menneisyydessä tapahtuneiden ikävien asioiden, liiallisen stressin, ja aiemmin koetun burnoutin välisen yhteyden myöhemminkin tulleisiin psyykkisiin oireisiin. Minulle määrättiin neuroleptejä ja käytin niitä noin 20 vuotta. Koskaan ei tarjottu traumaterapiaa, eikä menneisyydessä tapahtuneita asioita selvitetty.

Lopetettuani kaikenlaisten psyykelääkkeiden käytön olen kyennyt käsittelemään, näkemään ja ymmärtämään omien kokemusteni ja persoonallisuudenpiirteideni osuuden omiin oireisiini. Ja voin vakuuttaa, että kokemus on ollut avartava ja opettava.
Silloin kun käytin neuroleptejä elin jatkuvassa aivosumussa ja lääkepöhnässä. Kaikki asiat, mitä tein, tein kuin automaattipilottiohjauksessa, eli robottimaisesti. En muista niistä vuosista paljoakaan, koska olin aineissa.

Vaikka elämässä tapahtuneita ikäviä asioita, ja myöhemminkään tapahtuneita traumaattisia asioita ei voi enää poispyyhkiä, niitä pystyy käsittelemään paremmin. Ja voin vakuuttaa edelliselle, että kestän, tai jaksan tätä elämää paremmin, ilman lääkkeitä.

Lue lisää

Itse neuroleptejä syöneenä ja väärän diagnoosin omanneena en yllättävää kyllä saanut paljoa sivuvaikutuksia väsymystä lukuunottamatta. Tein pääsykokeetkin 300-400mg leponexin vaikutuksen alasisena

Anonyymi kirjoitti:

Jos olet nyt kunnossa, voit hyvin, ja pysytkin kunnossa, niin eihän kenenkään tarvitse repiä yhtään mitään.
Mutta voiko ihminen hyvin, kun antaa noin nasevaa palautetta, että " repikää siitä ".
Tuli itsekin koettua jos vaikka mitä ja kaikkea siltä väliltä, mutta tärkeimpänä pidän sitä, että voin nykyään hyvin, en koe tarvetta haukkua ammattilaisia, vaikka todellisuudessa aihetta siihenkin on joskus löytynyt.
Parempi vointi tulee jo siitä, kun elän tätä päivää, en murehdi menneitä.
Jatkuva katkeruus, ja jopa mahdollinen vihaisuus ei auta yhtään.

Lue lisää

Kyllä tällä palstalla taitaa pörrätä jonkin verran enemmän niitä alalla olevia, joko hoitajia, gtai lääkäreitä. Jotenkin tuo keskustelunaloitus vilisee aika tavalla alalla käytössä olevia vanhentuneita ajatteluita, stereotypisiä kuvia ja varoitteluja siitä, että jokainen lääkkeiden käytön lopettaja joutuu takaisin sairaalaan.

Jostakin syystä olen kurkkuani myöten täynnä heidän mussutuksiaan ja samojen kuluneiden fraasien loputonta käyttämistä argumentoinnissa.

Juu, olet ihan oikeassa siinä, että on parempi ja kannatettavampaa elää tätä päivää. Ja olet oikeassa, että tänään olen ollut harvinaisen katkera, pettynyt ja vihainen. Johtunee monesta asiasta. Pahoittelen kovasti ja pyydän anteeksi. En ole nyt parhaimmillani.

Mutta mitä tulee siihen, onko se välttämättä ideaalia, jos alalla olevat jatkavat itsekritiikin puuttumista, tosiasioiden näkemättömyyttä ja niiden tunnustamattomuutta, sekä alan uudistamattomuutta? Sekö auttaa palveluita käyttäviä ja itse alalla oleviakaan millään tavalla? Yksiä niitä asioita, jotka heikentävät henkisen hyvinvoinnin edistämistä ovat systeemissä oleva liiallinen hierarkia, potilaiden kliininen kohtelu ja kyseisen tieteen liiallinen keskittyminen vain sairauksien diagnosoimiseen ja lääkkeiden määräämiseen. Tarvittaisiin mm. enemmän vastaanotolle tulevien potilaiden näkemistä tasa-arvoisina ja tasaveroisesti kohdeltavina ihmisinä, menneisyydessä tapahtuneiden asioiden ja elämässä olevien olosuhteiden ja nykytilanteen kartoittamista ja hahmottamista. - Enemmän traumojen osuuden selvittämistä jokaisen potilaan kohdalla. Ja traumaterapian järjestämistä heille.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä tällä palstalla taitaa pörrätä jonkin verran enemmän niitä alalla olevia, joko hoitajia, gtai lääkäreitä. Jotenkin tuo keskustelunaloitus vilisee aika tavalla alalla käytössä olevia vanhentuneita ajatteluita, stereotypisiä kuvia ja varoitteluja siitä, että jokainen lääkkeiden käytön lopettaja joutuu takaisin sairaalaan.

Jostakin syystä olen kurkkuani myöten täynnä heidän mussutuksiaan ja samojen kuluneiden fraasien loputonta käyttämistä argumentoinnissa.

Juu, olet ihan oikeassa siinä, että on parempi ja kannatettavampaa elää tätä päivää. Ja olet oikeassa, että tänään olen ollut harvinaisen katkera, pettynyt ja vihainen. Johtunee monesta asiasta. Pahoittelen kovasti ja pyydän anteeksi. En ole nyt parhaimmillani.

Mutta mitä tulee siihen, onko se välttämättä ideaalia, jos alalla olevat jatkavat itsekritiikin puuttumista, tosiasioiden näkemättömyyttä ja niiden tunnustamattomuutta, sekä alan uudistamattomuutta? Sekö auttaa palveluita käyttäviä ja itse alalla oleviakaan millään tavalla? Yksiä niitä asioita, jotka heikentävät henkisen hyvinvoinnin edistämistä ovat systeemissä oleva liiallinen hierarkia, potilaiden kliininen kohtelu ja kyseisen tieteen liiallinen keskittyminen vain sairauksien diagnosoimiseen ja lääkkeiden määräämiseen. Tarvittaisiin mm. enemmän vastaanotolle tulevien potilaiden näkemistä tasa-arvoisina ja tasaveroisesti kohdeltavina ihmisinä, menneisyydessä tapahtuneiden asioiden ja elämässä olevien olosuhteiden ja nykytilanteen kartoittamista ja hahmottamista. - Enemmän traumojen osuuden selvittämistä jokaisen potilaan kohdalla. Ja traumaterapian järjestämistä heille.

Lue lisää

Ei se ala kehity miksikään ellei tiede anna uusia läpimurtoja ja hoitoja

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä tällä palstalla taitaa pörrätä jonkin verran enemmän niitä alalla olevia, joko hoitajia, gtai lääkäreitä. Jotenkin tuo keskustelunaloitus vilisee aika tavalla alalla käytössä olevia vanhentuneita ajatteluita, stereotypisiä kuvia ja varoitteluja siitä, että jokainen lääkkeiden käytön lopettaja joutuu takaisin sairaalaan.

Jostakin syystä olen kurkkuani myöten täynnä heidän mussutuksiaan ja samojen kuluneiden fraasien loputonta käyttämistä argumentoinnissa.

Juu, olet ihan oikeassa siinä, että on parempi ja kannatettavampaa elää tätä päivää. Ja olet oikeassa, että tänään olen ollut harvinaisen katkera, pettynyt ja vihainen. Johtunee monesta asiasta. Pahoittelen kovasti ja pyydän anteeksi. En ole nyt parhaimmillani.

Mutta mitä tulee siihen, onko se välttämättä ideaalia, jos alalla olevat jatkavat itsekritiikin puuttumista, tosiasioiden näkemättömyyttä ja niiden tunnustamattomuutta, sekä alan uudistamattomuutta? Sekö auttaa palveluita käyttäviä ja itse alalla oleviakaan millään tavalla? Yksiä niitä asioita, jotka heikentävät henkisen hyvinvoinnin edistämistä ovat systeemissä oleva liiallinen hierarkia, potilaiden kliininen kohtelu ja kyseisen tieteen liiallinen keskittyminen vain sairauksien diagnosoimiseen ja lääkkeiden määräämiseen. Tarvittaisiin mm. enemmän vastaanotolle tulevien potilaiden näkemistä tasa-arvoisina ja tasaveroisesti kohdeltavina ihmisinä, menneisyydessä tapahtuneiden asioiden ja elämässä olevien olosuhteiden ja nykytilanteen kartoittamista ja hahmottamista. - Enemmän traumojen osuuden selvittämistä jokaisen potilaan kohdalla. Ja traumaterapian järjestämistä heille.

Lue lisää

Turha odottaa muutoksia resurssien karsimisen myötä. Jos sulla rahaa saat hoitoa, jos ei niin onnea

Anonyymi kirjoitti:

Koita nyt päättää onko skitsofrenia vakava elinikäinen sairaus, jota on pakko hoitaa lääkkeillä ja avohoidon kontrollilla

Eipä se onneksi ole minun päätettävissäni, jätän mielelläni tuollaiset päätökset sen alan ammattilaisille.
Olin kyllä takavuosina useita kertoja osastohoidossa muutamassa eri sairaalassa, ja siellä tuli tavattua myös skitsofreenikkoja.
Elämässäni on aika lähellä ollut myös yksi skitsofreenikko, jonka oireilua ja elämää sain seurata vuosia.
Uskon kyllä, että skitsofrenia on olemassa. Oireilun mukaan siitä tehdään diagnoosi, kuten toimitaan muidenkin sairauksien kohdalla, todetaan oireiden perusteella.
Jos skitsofreniaa ei hoideta lääkkeillä ja avohoidon kontrolleilla, aika monet skitsofreenikot saattavat joutua sairaalaan hoidettavaksi.
Skitsofreniaakin on eri asteista, jotkut ovat sairaampia kuin jotkut toiset, eli joillain voi olla vakavampi sairaus. Jotkut pärjäävät paremmin kuin toiset. Jotkut ymmärtävät hoidon ja lääkityksen tarpeen, jotkut eivät.

Anonyymi kirjoitti:

Kumma kyllä, tai itse asiallista kummallista kyllä olen huomannut menneisyydessä tapahtuneiden ikävien asioiden, liiallisen stressin, ja aiemmin koetun burnoutin välisen yhteyden myöhemminkin tulleisiin psyykkisiin oireisiin. Minulle määrättiin neuroleptejä ja käytin niitä noin 20 vuotta. Koskaan ei tarjottu traumaterapiaa, eikä menneisyydessä tapahtuneita asioita selvitetty.

Lopetettuani kaikenlaisten psyykelääkkeiden käytön olen kyennyt käsittelemään, näkemään ja ymmärtämään omien kokemusteni ja persoonallisuudenpiirteideni osuuden omiin oireisiini. Ja voin vakuuttaa, että kokemus on ollut avartava ja opettava.
Silloin kun käytin neuroleptejä elin jatkuvassa aivosumussa ja lääkepöhnässä. Kaikki asiat, mitä tein, tein kuin automaattipilottiohjauksessa, eli robottimaisesti. En muista niistä vuosista paljoakaan, koska olin aineissa.

Vaikka elämässä tapahtuneita ikäviä asioita, ja myöhemminkään tapahtuneita traumaattisia asioita ei voi enää poispyyhkiä, niitä pystyy käsittelemään paremmin. Ja voin vakuuttaa edelliselle, että kestän, tai jaksan tätä elämää paremmin, ilman lääkkeitä.

Lue lisää

Jos hoidosta ei ole ollut koskaan mitään hyötyä, niin miksi et osannut itse ajatella mikä on omaksi parhaaksi, ja mikä auttaa, jo ennen sitä kun päädyit hoidon piiriin ?
Että turha hoito välissä, ja ykskaks onkin elämä auennut ja sairaus helpottanut ?
Jotenkin epäloogista kyllä.

Anonyymi kirjoitti:

Ei se ala kehity miksikään ellei tiede anna uusia läpimurtoja ja hoitoja

Ja siltikin hoidosta suurempi osa hyötyy. Miten se voikaan olla mahdollista ?

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä tällä palstalla taitaa pörrätä jonkin verran enemmän niitä alalla olevia, joko hoitajia, gtai lääkäreitä. Jotenkin tuo keskustelunaloitus vilisee aika tavalla alalla käytössä olevia vanhentuneita ajatteluita, stereotypisiä kuvia ja varoitteluja siitä, että jokainen lääkkeiden käytön lopettaja joutuu takaisin sairaalaan.

Jostakin syystä olen kurkkuani myöten täynnä heidän mussutuksiaan ja samojen kuluneiden fraasien loputonta käyttämistä argumentoinnissa.

Juu, olet ihan oikeassa siinä, että on parempi ja kannatettavampaa elää tätä päivää. Ja olet oikeassa, että tänään olen ollut harvinaisen katkera, pettynyt ja vihainen. Johtunee monesta asiasta. Pahoittelen kovasti ja pyydän anteeksi. En ole nyt parhaimmillani.

Mutta mitä tulee siihen, onko se välttämättä ideaalia, jos alalla olevat jatkavat itsekritiikin puuttumista, tosiasioiden näkemättömyyttä ja niiden tunnustamattomuutta, sekä alan uudistamattomuutta? Sekö auttaa palveluita käyttäviä ja itse alalla oleviakaan millään tavalla? Yksiä niitä asioita, jotka heikentävät henkisen hyvinvoinnin edistämistä ovat systeemissä oleva liiallinen hierarkia, potilaiden kliininen kohtelu ja kyseisen tieteen liiallinen keskittyminen vain sairauksien diagnosoimiseen ja lääkkeiden määräämiseen. Tarvittaisiin mm. enemmän vastaanotolle tulevien potilaiden näkemistä tasa-arvoisina ja tasaveroisesti kohdeltavina ihmisinä, menneisyydessä tapahtuneiden asioiden ja elämässä olevien olosuhteiden ja nykytilanteen kartoittamista ja hahmottamista. - Enemmän traumojen osuuden selvittämistä jokaisen potilaan kohdalla. Ja traumaterapian järjestämistä heille.

Lue lisää

Otetaan huomioon, että täällä palstalla voi pörrätä myös heitä, jotka ovat toipuneet/parantuneet.
Jos/kun on onnistunut toipumaan/parantumaan, " näkee " jälkeenpäin asioita, ja ajattelee niistä aika lailla eri tavalla kuin sairastamisen aikaan.

Anonyymi kirjoitti:

Ja siltikin hoidosta suurempi osa hyötyy. Miten se voikaan olla mahdollista ?

Koska me ollaan kehittytty lääketieteessä paljon 1800-luvulta. Ei se silti tarkoita ettei tekemistä olisi

Anonyymi kirjoitti:

Otetaan huomioon, että täällä palstalla voi pörrätä myös heitä, jotka ovat toipuneet/parantuneet.
Jos/kun on onnistunut toipumaan/parantumaan, " näkee " jälkeenpäin asioita, ja ajattelee niistä aika lailla eri tavalla kuin sairastamisen aikaan.

Lue lisää

Tai väärän diagnoosin saanneita jotka toipunut oikean saamisen jälkeen.

Anonyymi kirjoitti:

Ja siltikin hoidosta suurempi osa hyötyy. Miten se voikaan olla mahdollista ?

Vaikka ihmiset hyötyy ei voida kieltää millaisia myrkkyjä ne lääkkeet on. Kehittämistä siis on paljon

Anonyymi kirjoitti:

Ja siltikin hoidosta suurempi osa hyötyy. Miten se voikaan olla mahdollista ?

Se kuka uskoo psykiatrian plasebo vaikutukseen.Kaikki ei ole kuiteskaan aivopestävissä.

Anonyymi kirjoitti:

Se kuka uskoo psykiatrian plasebo vaikutukseen.Kaikki ei ole kuiteskaan aivopestävissä.

Psykiatri kokonaisuutena ei oo plaseboa. Osa lääkkeistä toimii ja osa ei niin hyvin. Silti osa saa niistä apua (kuten minä) ja onhan psykiatriassa osana terapia.

Anonyymi kirjoitti:

Psykiatri kokonaisuutena ei oo plaseboa. Osa lääkkeistä toimii ja osa ei niin hyvin. Silti osa saa niistä apua (kuten minä) ja onhan psykiatriassa osana terapia.

Se on täyttä plaseboa.
Kukaan ei ole pystynyt toteen näyttään mitään objektiivista hoitovastetta psykiatrisesta sairaudesta.Kuten esim diabeteksesta.
Psykiatrian apu on valitettavasti puhdasta plaseboa.

Anonyymi kirjoitti:

Se on täyttä plaseboa.
Kukaan ei ole pystynyt toteen näyttään mitään objektiivista hoitovastetta psykiatrisesta sairaudesta.Kuten esim diabeteksesta.
Psykiatrian apu on valitettavasti puhdasta plaseboa.

Lue lisää

Oon erimieltä. SSRI auttoi mua aikoinaan. Antipsykootitkin pikkusen. Vaikkei ne sua oo auttanut ei se tarkoita että ne on plaseboa

Anonyymi kirjoitti:

Oon erimieltä. SSRI auttoi mua aikoinaan. Antipsykootitkin pikkusen. Vaikkei ne sua oo auttanut ei se tarkoita että ne on plaseboa

Jos on auttanut,Niin plasebon kautta kyllä.Missään mielensairauksissa ei ole löydetty SSRI-lääkkeitten tai antipsykoottisten aineitten puutosta.

Anonyymi kirjoitti:

Jos hoidosta ei ole ollut koskaan mitään hyötyä, niin miksi et osannut itse ajatella mikä on omaksi parhaaksi, ja mikä auttaa, jo ennen sitä kun päädyit hoidon piiriin ?
Että turha hoito välissä, ja ykskaks onkin elämä auennut ja sairaus helpottanut ?
Jotenkin epäloogista kyllä.

Lue lisää

Onko sinulle tullut tutuksi sellainen ilmiö, että jotkut asiat ongelmat saattavat olla niin vaikeita, että ihmisen on itsensäkin niitä vaikea käsitellä, tai ratkaista? Näin kävi minun kohdallani.

Mutta sama voi olla, tai on monella muullakin se tilanne, vaikka oireet ja niiden ilmentyminen voivat olla samanlaisia. Ahdistus, väsymys ja masennus ovat monella hyvin yleisiä. Niiden taustalla olevat syyt vain vaihtelevat ja ovat erilaisia.

Mitä tulee tuohon asiaan, että on joskus vaikea itsekään joko tajuta, käsitellä, tai ratkaista asioita tai ongelmia, niin sama koskee myös joitakin systeemejä ja niissä toimivia. Jos on liian lähellä jotakin tilannetta, tai asiat ovat todella vaikeita myönnettäväksi, niin ne lakaistaan maton alle. Ollaan ehkä näkemättä niitä systeemissä olevia vikoja, heikkouksia, tai epäkohtia. Jos joku väittää, että systeemiin tuleville potilaille annetaan vain diagnoosit ja määrätään niihin lääkkeet, että ne "hoitavat kaikki ongelmat pois päiväjärjestyksestä", että sen pitää riittää, niin silloin se jotenkin aika kapea-alaisesti ajateltu. Nykypäivän hoito on liian pintapuolista ja köykäistä. Liian moni psykoosisairauden kantaja jätetään vain ylläpitolääkityksille. Nähdään kenties vain potilaan oireet, mutta ei tunnisteta niiden aiheuttajaa, ja taustalla olevia syitä. Elämässä tapahtuneiden asioiden tai nykytilanteen kartoitusta ei välttämättä tehdä, ja tällöin kokonaiskuva hämärtyy. Jos jonkun elämässä on jotakin ongelmia, niitä ei välttämättä ratkaista. Jotkut ongelmat saattavat jäädä joidenkin elämään jopa useiksi vuosikymmeniksi, etenkin jos on kyse perhesuhteissa, tai kotona olevissa olosuhteista. Mitkään lääkkeet eivät poista ja ratkaise yksilön elämässä, tai oireiden taustalla olevia asioita. Ne eivät ole mikään taikasauva, jolla ne elämässä olevat ongelmat katoavat. Se vaatii yksilöltä työtä ja rohkeutta nähdä ne omassa elämässä pielessä olevat asiat, ja se mistä omat oireet johtuvat.

Anonyymi kirjoitti:

Jos on auttanut,Niin plasebon kautta kyllä.Missään mielensairauksissa ei ole löydetty SSRI-lääkkeitten tai antipsykoottisten aineitten puutosta.

Eihän ne lääkkeet auta mihinkään puutokseen. SSRI auttoi ahdistukseen jne. Ja osaa noista käytetään unilääkkeinä myöskin. Tuskipa ne on plaseboa. Oot vissiin samoja hörhöjä jotka ei ottanu koronarokotetta jne

Anonyymi kirjoitti:

Onko sinulle tullut tutuksi sellainen ilmiö, että jotkut asiat ongelmat saattavat olla niin vaikeita, että ihmisen on itsensäkin niitä vaikea käsitellä, tai ratkaista? Näin kävi minun kohdallani.

Mutta sama voi olla, tai on monella muullakin se tilanne, vaikka oireet ja niiden ilmentyminen voivat olla samanlaisia. Ahdistus, väsymys ja masennus ovat monella hyvin yleisiä. Niiden taustalla olevat syyt vain vaihtelevat ja ovat erilaisia.

Mitä tulee tuohon asiaan, että on joskus vaikea itsekään joko tajuta, käsitellä, tai ratkaista asioita tai ongelmia, niin sama koskee myös joitakin systeemejä ja niissä toimivia. Jos on liian lähellä jotakin tilannetta, tai asiat ovat todella vaikeita myönnettäväksi, niin ne lakaistaan maton alle. Ollaan ehkä näkemättä niitä systeemissä olevia vikoja, heikkouksia, tai epäkohtia. Jos joku väittää, että systeemiin tuleville potilaille annetaan vain diagnoosit ja määrätään niihin lääkkeet, että ne "hoitavat kaikki ongelmat pois päiväjärjestyksestä", että sen pitää riittää, niin silloin se jotenkin aika kapea-alaisesti ajateltu. Nykypäivän hoito on liian pintapuolista ja köykäistä. Liian moni psykoosisairauden kantaja jätetään vain ylläpitolääkityksille. Nähdään kenties vain potilaan oireet, mutta ei tunnisteta niiden aiheuttajaa, ja taustalla olevia syitä. Elämässä tapahtuneiden asioiden tai nykytilanteen kartoitusta ei välttämättä tehdä, ja tällöin kokonaiskuva hämärtyy. Jos jonkun elämässä on jotakin ongelmia, niitä ei välttämättä ratkaista. Jotkut ongelmat saattavat jäädä joidenkin elämään jopa useiksi vuosikymmeniksi, etenkin jos on kyse perhesuhteissa, tai kotona olevissa olosuhteista. Mitkään lääkkeet eivät poista ja ratkaise yksilön elämässä, tai oireiden taustalla olevia asioita. Ne eivät ole mikään taikasauva, jolla ne elämässä olevat ongelmat katoavat. Se vaatii yksilöltä työtä ja rohkeutta nähdä ne omassa elämässä pielessä olevat asiat, ja se mistä omat oireet johtuvat.

Lue lisää

Joo. Mun kaveri näkee lääkkeitten lisäksi hoitajaa/lääkäriä 1x kuussa ja siinä kaikki tuki. Ei edes saa kelaterapiaa (Koska syyt) eli se ei tolla hoidolla ikinä pääse toipumaan ja osittain sen takia itse ettiny netistä ties mitä tietoja ja vaihtoehtoja ja nyt kokeilee kristalleja hoitona.

Anonyymi kirjoitti:

Onko sinulle tullut tutuksi sellainen ilmiö, että jotkut asiat ongelmat saattavat olla niin vaikeita, että ihmisen on itsensäkin niitä vaikea käsitellä, tai ratkaista? Näin kävi minun kohdallani.

Mutta sama voi olla, tai on monella muullakin se tilanne, vaikka oireet ja niiden ilmentyminen voivat olla samanlaisia. Ahdistus, väsymys ja masennus ovat monella hyvin yleisiä. Niiden taustalla olevat syyt vain vaihtelevat ja ovat erilaisia.

Mitä tulee tuohon asiaan, että on joskus vaikea itsekään joko tajuta, käsitellä, tai ratkaista asioita tai ongelmia, niin sama koskee myös joitakin systeemejä ja niissä toimivia. Jos on liian lähellä jotakin tilannetta, tai asiat ovat todella vaikeita myönnettäväksi, niin ne lakaistaan maton alle. Ollaan ehkä näkemättä niitä systeemissä olevia vikoja, heikkouksia, tai epäkohtia. Jos joku väittää, että systeemiin tuleville potilaille annetaan vain diagnoosit ja määrätään niihin lääkkeet, että ne "hoitavat kaikki ongelmat pois päiväjärjestyksestä", että sen pitää riittää, niin silloin se jotenkin aika kapea-alaisesti ajateltu. Nykypäivän hoito on liian pintapuolista ja köykäistä. Liian moni psykoosisairauden kantaja jätetään vain ylläpitolääkityksille. Nähdään kenties vain potilaan oireet, mutta ei tunnisteta niiden aiheuttajaa, ja taustalla olevia syitä. Elämässä tapahtuneiden asioiden tai nykytilanteen kartoitusta ei välttämättä tehdä, ja tällöin kokonaiskuva hämärtyy. Jos jonkun elämässä on jotakin ongelmia, niitä ei välttämättä ratkaista. Jotkut ongelmat saattavat jäädä joidenkin elämään jopa useiksi vuosikymmeniksi, etenkin jos on kyse perhesuhteissa, tai kotona olevissa olosuhteista. Mitkään lääkkeet eivät poista ja ratkaise yksilön elämässä, tai oireiden taustalla olevia asioita. Ne eivät ole mikään taikasauva, jolla ne elämässä olevat ongelmat katoavat. Se vaatii yksilöltä työtä ja rohkeutta nähdä ne omassa elämässä pielessä olevat asiat, ja se mistä omat oireet johtuvat.

Lue lisää

Aika monella suurin syy, tai taustatekijä mt-oireista kärsivillä on psykososiaalisen ja tukiverkoston puute. Uskaltaisin jopa heittää sellaisen prosenttiluvun, kuin 80%: ttia.

Joillakin on ongelmia kotona omien perheenjäsenten kanssa, joko vuorovaikutuksessa, tai muuten jännitteitä ihmissuhteissa. On yksinäisyyttä, ulkopuolelle jäämistä jne.

Jos näissä asioissa toimittaisiin ennaltaehkäisevästi, niin mielenterveysongelmatkin ja avuntarve vähenisivät.

Koska on aika lailla tunnettu tosiasia, että psykiatrisista hoitopaikoista ei saa sitä oikeata apua, ja tukea, kuin vain sen sairausidentiteetin omaksumiseen. Siellä ei keskitytä juuri muuhun, kuin sairauksien diagnosointiin, niiden tutkimiseen ja lääkkeiden määräämiseen. Oireiden taustalla on ainakin jokin syy, mutta ne vastaukset ja syyt nähdään hoitopuolella vain henkilön kantamassa "sairaudessa". Ne oikeat ja todelliset ongelmat , tai traumat saattavat jäädä ratkaisematta. Osa ihmisistä ei näitä puolia psykiatriasta tiedä.

Anonyymi kirjoitti:

Eihän ne lääkkeet auta mihinkään puutokseen. SSRI auttoi ahdistukseen jne. Ja osaa noista käytetään unilääkkeinä myöskin. Tuskipa ne on plaseboa. Oot vissiin samoja hörhöjä jotka ei ottanu koronarokotetta jne

Lue lisää

Eiköhän ne ole moneenkin kertaan tutkittu ja todettu plaseboksi.
En ottanut yhtää koronarokotetta.Eikä korona minuun tarttunut yhtään kertaa.Maskin käyttökin oli todella vähäistä.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi sitten diagnoosi annetaan lääkärin päätöksellä hoitajien tekemien subjektiivisten arvioiden perusteella eikä verikokeella oletetuista poikkeamista dopamiinitasoissa?

Väitetäänhän masennuksenkin edelleen johtuvan serotoniinivajeesta, vaikka teoria on jo todistettu olevan väärin.

Dopamiiniteoria kehitettiin sen vuoksi, koska neuroleptit lamaavat kehon dopamiinireseptorit.

Ihan nollatutkimus linkkaamasi propagandatutkimus, katso edes kirjoittajien sidonnaisuudet. Ei ole oikea akateeminen tutkimus, ainakin kun katsoo kirjoittajien sidonnaisuudet.

Lue lisää

Taasko täällä saman ihmiset yrittää levittää samaa väärää tietoa masennuksesta ja sen hoidosta.

https://keskustelu.suomi24.fi/t/19034404/ssri-masennuslaakkeet-edistaa-neuroplastisuutta

Anonyymi kirjoitti:

Äkkiä systeemissä oppii näyttelemään kerran kuukaudessa hoitajalle tervettä, jotta sieltä kontrollin alta pääsee pois.

Sama juttu osastolla. Valtaosa potilaista skarppaa jotain unelmaihmistä, jotta pääsee osastolta vapauteen.

Lue lisää

Tämä varmaan totta monen kohalla.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi sitten monet saavat avun psykiatrian puolelta ja alkavat voimaan paremmin ?
Ehkä tuotakin olisi hyvä pohtia.

No jos myönnetään se kuntoutustuki tai eläke.
Silläki varmaan osuutta asiaan monen kohalla.

Anonyymi kirjoitti:

Biologiselta kannalta krooninen sairaus. Toistaiseksi. Aivoissahan me ollaan tutkimuksen osalta vielä alkutekijöissään.

Aivosairaudet kuuluu neurologiaan.

Anonyymi kirjoitti:

Jatkuvasti erilaisten sairauksien hoitoa yritetään kehittää. Ja aina uusia hoitomuotoja löytyykin.
On myös potilastapauksia, joille ei välttämättä tehoa minkäänlainen hoito, mikä on hyvin ikävää.

Lue lisää

"On myös potilastapauksia, joille ei välttämättä tehoa minkäänlainen hoito, mikä on hyvin ikävää."

Jos ei psykiatrine hoito tehoa.Voi sitte olla niin että joku fyysinen tila määritetty psyykkiseksi.

Anonyymi kirjoitti:

Super -tutkimus esimerkiksi tuo valtavan kausaliteetin traumojen ja psykoosin välille.

Tutkimuskirjallisuus on täynnä samanlaisia kausaliteetteja.

Toki onhan hoitsuna helpompaa kytätä lääkehoidon toteutumista kuin antaa traumoista kärsineelle ihmiselle kaksi kuuntelevaa ja ymmärtävää korvaa.

Sen sijaan hoitsuille valheellisesti opetetaan, että kaikki potilaan puheet ovat vain valheita tai harhoja.

En tosin kiellä ketään olemassa systeemissä mukana, joko potilaana tai valheellisiin lääketeollisuuden propagandaan uskovana hoitsuna.

Lue lisää

Niin no, miten sen nyt sitten ottaa. Se on totta että sen kyllä yleensä huomaa heti, jos psykoosisairaalta jää lääkkeet ottamatta.

Mutta sellaiselle ihmiselle on ihan turha tulla inttämään, etteikö kuulevia korvia ole, jolla on selkeästi enemmän sitä kokemusta siitä lääkkeettömästä avohoidosta ja siitä, että mitä se ihmiseltä itseltään vaatii että "tulee kuunnelluksi".

Mitä traumaan tulee, niin se on totta että meillä on sitä pehmeää dataa vaikka pilvin pimein, jopa niin paljon että nohevimmat hoidonvastustajat yrittävät korrelaatiota väittää kausaliteetiksi.

Mutta miksi sitten heti siltä traumateorialta putoaa pohja, kun ruvetaan vaatimaan kovaa näyttöä? Miksi traumataustaisilla ihmisillä on yleensä aina selkeämpi ja todennettavampi trauman lähde? Miksi mikään tunnettu traumahoito ei paranna skitsofreniaa? Miksi sairaudentunnoton skitsofreenikko ei saa trauma diaknoosin myötä sairaudentuntoa? Miksi skitofreenikko ei itse koskaan hakeudu traumaterapiaan?

Anonyymi kirjoitti:

Eiköhän ne ole moneenkin kertaan tutkittu ja todettu plaseboksi.
En ottanut yhtää koronarokotetta.Eikä korona minuun tarttunut yhtään kertaa.Maskin käyttökin oli todella vähäistä.

Lue lisää

No mulla ne ei ollut plaseboa.Mut sä voit olla lääkevastainen ja mä erimieltä. Tiedostan lääkkeitten ongelmat mutta myös hyödyt. Mielummin otan SSRI:tä ja nukun kun en ota ja en nuku

Anonyymi kirjoitti:

Niin no, miten sen nyt sitten ottaa. Se on totta että sen kyllä yleensä huomaa heti, jos psykoosisairaalta jää lääkkeet ottamatta.

Mutta sellaiselle ihmiselle on ihan turha tulla inttämään, etteikö kuulevia korvia ole, jolla on selkeästi enemmän sitä kokemusta siitä lääkkeettömästä avohoidosta ja siitä, että mitä se ihmiseltä itseltään vaatii että "tulee kuunnelluksi".

Mitä traumaan tulee, niin se on totta että meillä on sitä pehmeää dataa vaikka pilvin pimein, jopa niin paljon että nohevimmat hoidonvastustajat yrittävät korrelaatiota väittää kausaliteetiksi.

Mutta miksi sitten heti siltä traumateorialta putoaa pohja, kun ruvetaan vaatimaan kovaa näyttöä? Miksi traumataustaisilla ihmisillä on yleensä aina selkeämpi ja todennettavampi trauman lähde? Miksi mikään tunnettu traumahoito ei paranna skitsofreniaa? Miksi sairaudentunnoton skitsofreenikko ei saa trauma diaknoosin myötä sairaudentuntoa? Miksi skitofreenikko ei itse koskaan hakeudu traumaterapiaan?

Lue lisää

Ehkä ne ei hakeudu traumaterapiaan kun sitä ei saa edes C-PTSD diagnoosilla olevat.

Anonyymi kirjoitti:

Äkkiä systeemissä oppii näyttelemään kerran kuukaudessa hoitajalle tervettä, jotta sieltä kontrollin alta pääsee pois.

Sama juttu osastolla. Valtaosa potilaista skarppaa jotain unelmaihmistä, jotta pääsee osastolta vapauteen.

Lue lisää

Miksi ihminen ei saisi parantua, miksi pitää vain esittää parantunutta?

Anonyymi kirjoitti:

Kysypä niiltä kaikilta potilailta, jotka joutuvat avohoidossa käymään vain saadakseen kolmen kuukauden välein sairauslomatodistuksen tai puolen vuoden välein kuntoutustuen lausunnon.

Kyllä siinä on pakko olla hoitajien vallankäytön alla kiltisti ja kuuliaisesti, jos aikoo jatkossakin saada laskut ja vuokrat maksuun.

Epäsymmetrinen vallankäyttö on sääntö, ei poikkeus psykiatriassa.

Alalla työskentelevien persoonarakenne yleisesti suosii klusterin-B -persoonapiirteisiä ihmisiä.

Kuten tälläkin palstalla huomaa kaikista alan ammattilaisten kommenteista.

Lue lisää

Ei kun kysyn sinulta, miksi se on sinulle liikaa vaadittu, että sinun sairaslomasi määräytyy samalla tavalla kuin kaikille muillekkin, eikä niin että sinä voit vain itse päättää poimia rusinat pullasta tekemättä mitään sen eteen?

Anonyymi kirjoitti:

No mulla ne ei ollut plaseboa.Mut sä voit olla lääkevastainen ja mä erimieltä. Tiedostan lääkkeitten ongelmat mutta myös hyödyt. Mielummin otan SSRI:tä ja nukun kun en ota ja en nuku

Lue lisää

Eli olet siis SSRI-lääkkeillä jo tuhonnut oman luonnollisen univalmiuden jos et muuten saa nukuttua.

Anonyymi kirjoitti:

Eli olet siis SSRI-lääkkeillä jo tuhonnut oman luonnollisen univalmiuden jos et muuten saa nukuttua.

Tuskinpa tuhosin kun sitä ei ollut ilman lääkkeitä

Anonyymi kirjoitti:

Kovin tarkasti sinäkin kyttäät potilaiden rahankäyttöä, vaikka itse saat palkkasi yhtälailla verovaroista kuin etuuksista elävä potilas

Tosin sillä erolla, että saat potilaiden kiduttamisesta huomattavasti enemmän verorahoja palkan muodossa kuin potilas tulonsiirtojen muodossa.

Onneksi hyvinvointialueet ovat konkurssissa ja yt-neuvottelut vähentää hoitsujen työpaikat. Selvää säästöä veronmaksajien rahoille.

Lue lisää

Kerroppa mikä siinä on, että jos jollain toisella potilaalla on sairaudentunto, tai muuten vaan parempi substanssiosaaminen mielenterveydestä, niin miksi häntä heti luullaan hoitajaksi?

No siltä varalta, että joku luulosairas luulee, että minä tulen joku päivä pillereillä kiduttamaan ihmisiä, niin ei syytä huoleen, sen takia ei tarvitse yöuniaan menettää.

Luonnehtisin itseäni enkelisijoittajaksi ja hallitusammattilaiseksi.

Ja silläkin uhalla että joku saa tästä paskahalvauksen, niin kerron, että maksan mielelläni veroja suomeen koska olen itse saanut sekä koulutuksen, että myös hoitoa täältä, vaikka jouduinkin venyttämään penniä, että itse pääsin terapiaan.

Ei ole minulta pois jos joku haluaa käyttää kaikki ranahnsa viihdykkeisiin terapian sijaan, mutta se kertoo paljon ihmisestä joka valittaa, mutta ei tee asialle mitään.

Eikä sekään ole minulta pois jos joku seuraa minun ohjeita ja neuvoja ja pääsee vastaavaan taloudelliseen asemaan, kuin minä, että pystyy maksamaan useammankin täällä pyörivän "väärinymmärretyn" ihmisen takuueläkkeen.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä tällä palstalla taitaa pörrätä jonkin verran enemmän niitä alalla olevia, joko hoitajia, gtai lääkäreitä. Jotenkin tuo keskustelunaloitus vilisee aika tavalla alalla käytössä olevia vanhentuneita ajatteluita, stereotypisiä kuvia ja varoitteluja siitä, että jokainen lääkkeiden käytön lopettaja joutuu takaisin sairaalaan.

Jostakin syystä olen kurkkuani myöten täynnä heidän mussutuksiaan ja samojen kuluneiden fraasien loputonta käyttämistä argumentoinnissa.

Juu, olet ihan oikeassa siinä, että on parempi ja kannatettavampaa elää tätä päivää. Ja olet oikeassa, että tänään olen ollut harvinaisen katkera, pettynyt ja vihainen. Johtunee monesta asiasta. Pahoittelen kovasti ja pyydän anteeksi. En ole nyt parhaimmillani.

Mutta mitä tulee siihen, onko se välttämättä ideaalia, jos alalla olevat jatkavat itsekritiikin puuttumista, tosiasioiden näkemättömyyttä ja niiden tunnustamattomuutta, sekä alan uudistamattomuutta? Sekö auttaa palveluita käyttäviä ja itse alalla oleviakaan millään tavalla? Yksiä niitä asioita, jotka heikentävät henkisen hyvinvoinnin edistämistä ovat systeemissä oleva liiallinen hierarkia, potilaiden kliininen kohtelu ja kyseisen tieteen liiallinen keskittyminen vain sairauksien diagnosoimiseen ja lääkkeiden määräämiseen. Tarvittaisiin mm. enemmän vastaanotolle tulevien potilaiden näkemistä tasa-arvoisina ja tasaveroisesti kohdeltavina ihmisinä, menneisyydessä tapahtuneiden asioiden ja elämässä olevien olosuhteiden ja nykytilanteen kartoittamista ja hahmottamista. - Enemmän traumojen osuuden selvittämistä jokaisen potilaan kohdalla. Ja traumaterapian järjestämistä heille.

Lue lisää

Olen aina kysynyt, että mikä saa luulemaan, että hoitajat tulisi tänne ilmaiseksi hoitamaan ihmisiä? Ja aina kun tämän kysymyksen kysyn, niin tulee se jäätävä hiljaisuus, kun kukaan ei uskalla tunnustaa, että omaa niin vahvoja narsistisia piirteitä, että kuvittelee sen oman mussutuksen olevan niin laadukasta että hoitajatkin tänne kilvan ryntäisi ilmaiseksi.

Mutta vattuilu sikseen, mitä tapahtuisi jos oikeasti lopettaisitkin tämän foorumi "mussutuksen" ja kerrankin keskittyisit oman pään peliin?

Anonyymi kirjoitti:

Kysypä niiltä kaikilta potilailta, jotka joutuvat avohoidossa käymään vain saadakseen kolmen kuukauden välein sairauslomatodistuksen tai puolen vuoden välein kuntoutustuen lausunnon.

Kyllä siinä on pakko olla hoitajien vallankäytön alla kiltisti ja kuuliaisesti, jos aikoo jatkossakin saada laskut ja vuokrat maksuun.

Epäsymmetrinen vallankäyttö on sääntö, ei poikkeus psykiatriassa.

Alalla työskentelevien persoonarakenne yleisesti suosii klusterin-B -persoonapiirteisiä ihmisiä.

Kuten tälläkin palstalla huomaa kaikista alan ammattilaisten kommenteista.

Lue lisää

Jos käy poliklinikalla kerran kuukaudessa esittämässä tervettä, niin tuskin sieltä saa sairauslomatodistusta tai kuntoutustuki lausuntoja.
Nehän voi vielä luulla, että onkin terve, jos oikein hyvin onnistuu esittämään.

Anonyymi kirjoitti:

Tai väärän diagnoosin saanneita jotka toipunut oikean saamisen jälkeen.

Ei kai se oireilu pysähdy kuin seinään siinä vaiheessa, jos diagnoosi vaihtuu teksteissä, terveystiedoissa ? Että termi toiseksi ja saman tien täysin terve ?

Anonyymi kirjoitti:

Olen aina kysynyt, että mikä saa luulemaan, että hoitajat tulisi tänne ilmaiseksi hoitamaan ihmisiä? Ja aina kun tämän kysymyksen kysyn, niin tulee se jäätävä hiljaisuus, kun kukaan ei uskalla tunnustaa, että omaa niin vahvoja narsistisia piirteitä, että kuvittelee sen oman mussutuksen olevan niin laadukasta että hoitajatkin tänne kilvan ryntäisi ilmaiseksi.

Mutta vattuilu sikseen, mitä tapahtuisi jos oikeasti lopettaisitkin tämän foorumi "mussutuksen" ja kerrankin keskittyisit oman pään peliin?

Lue lisää

Luulenpa, että enpä taida edes haluta sitä, että hoitajat, tai lääkärit tulisivat tälle palstalle hoitamaan ihmisiä, tai edes minua. Ei ainakaan niillä metodeilla, ajatuksilla, tai hoitolinjauksilla, joita heillä on ollut käytössä jo useiden vuosikymmenten ajan. Tarvittaisiin aika tavalla itseensä menemistä, ja hoitokulttuurin täydellista uudistamista, ja systeemien muuttamista, jotta ainakaan minua saisi enää koskaan avautumaan ja kertomaan heille oireistani, itsestäni, tai elämästäni yhtään puolikastakaan lausetta, tai sen enempää. Se luottamus nimittäin meni systeemiin, sen toimintatapoihin jo ajat sitten. Mutta koska totuus ei koskaan näytä tulevan kokonaisuudessaan esille esim. median kautta, niin paitsi minä ja jotkut muutkin ovat sentään yrittäneet kertoa niistä systeemissä olevista epäkohdista, joita on muitakin, kuin ne mediassa mainitut "palveluiden hajanaisuudet, tai pirstaleisuudet, tai vakiovetoamus resurssien puute, joka on näyttänyt vaivanneet jo yli 20 vuotta, tai se, että joillekin potilaille ei voida järjestää paremmin yksityisyyttä, vaan joutuvat jakamaan huoneen toisen henkilön kanssa. Näitä asioita on tuotu esille lähinnä kertomalla omista empiiriseen tietoon ja kokemuksiin perustuen. Vakuutan, että on siellä hoitokulttuurissa muitakin pielessä olevia asioita, alkaean hierarkisen systeemin ja autoritäärisen johtamistatavan ja kliinisen kohtelun vaikutuksista ihan sinne potilaisiin asti. Tai se, että siellä keskitytään liian paljon siihen diagnosointiin ja lääkkeiden määräämiseen. Ja vastaanotolle tulevan ihmisen, eikä potilaan, koska ihmisenä meidät kaikki tulisi nähdä, kohdata ja yrittää ymmärtää, elämässä tapahtuneet asiat, koetut traumat, tai nykytilanne ja elämän olosuhteet eivät alalla olevia jostakin syystä kiinnosta niin paljon, kuin pitäisi. Jotta oikeasti edistettäisiin sitä "henkistä hyvinvointia ja terveyttä. Niin, meillähän ei pitänyt olla olemassa täällä sitä medikalisaatiota? Mitenkähän se nyt ei oikein sittenkään siltä näytä, että ei ole?

Tiedätkö, miksi olin tällä palstalla niinkin kauan, kuin kahdeksan vuotta? Odotin systeemiin, hoitokulttuuriin, tapoihin ajatella ja hoitoihin jotakin muutosta ja uudistusta peräti yli 20 vuotta. Eikä mitään tapahtunut, eikä muuttunut sinä aikana. Petyin aika pahasti, mutta tunsin myös suurta myötätuntoa, etenkin niitä elämässään vaikeuksissa olevia ihmisiä kohtaan, jotka menevät mt-puolelle siinä toivossa, että edes joku auttaisi, ymmärtäisi ja tukisi heitä. Että heidät nähtäisiin ja kohdeltaisiin tasavertaisina ihmisinä. Joillakin ei ole elämässään suurtakaan tuuria, tai tarvittavaa ja riittävää tukiverkostoa ja henkistä tukea. Minä olin yksi heistä. Se on monen kohdalla yksiä merkittävimpiä syitä mt-oireiden taustalla, vaikka Sinä ja kenties jotkut alalla olevat väittävät niin kivenkovaan, että ne ovat vain "ulkoisia, eli vähäpätöisiä syitä". Ja että kaikki johtuu vain yksilön kantamasta "sairaudesta". Uskallan väittää, että kyllä niillä "ulkoisiksi katsotuilla syillä, tai tekijöillä", kuten stressillä ja traumoilla, elämässä olevilla olosuhteilla, tai elämäntilanteella on huomattavasti suurempaa vaikutusta yksilön oireiluun. Kaikille ei vaan riitä tarpeeksi joko halua, tai ymmärtämystä nähdä asioita, ja niiden yhteyksiä vähän laajemmin.

Toivon vilpittömästi, että joku alkaa tutkia vähän tarkemmin ja laajemmassa mittakaavassa, että toimiiko se systeemi niin loistavasti, ja kuinka paljon sen toiminnasta on ollut itse palveluiden käyttäjille hyötyä.

Toivotan vilpittömästi omasta puolestani kaikille, niin myös edelliselle pitkäaikaiselle tappelupukarille kaikkea hyvää, pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne. Ja edistetään sitä henkistä hyvinvointia olemalla kaikille kohtaamillemme ihmisille positiivisia, kivoja ja empaattisia. Ja autetaan ja tuetaan toisiamme niin hyvin ja paljon, kuin se vain on mahdollista. Eikä jätetä ketään yksin. Niin vähentyvät myös varmasti sen psyykkisen avun hakemisen tarve ja palveluiden kuormittuminenkin ja säästyy resursseja.

Terv: kahdeksan vuoden mussuttaja

Anonyymi kirjoitti:

Se on täyttä plaseboa.
Kukaan ei ole pystynyt toteen näyttään mitään objektiivista hoitovastetta psykiatrisesta sairaudesta.Kuten esim diabeteksesta.
Psykiatrian apu on valitettavasti puhdasta plaseboa.

Lue lisää

Harmi, jo sinä et ole hyötynyt. Monet kuitenkin ovat.

Anonyymi kirjoitti:

Onko sinulle tullut tutuksi sellainen ilmiö, että jotkut asiat ongelmat saattavat olla niin vaikeita, että ihmisen on itsensäkin niitä vaikea käsitellä, tai ratkaista? Näin kävi minun kohdallani.

Mutta sama voi olla, tai on monella muullakin se tilanne, vaikka oireet ja niiden ilmentyminen voivat olla samanlaisia. Ahdistus, väsymys ja masennus ovat monella hyvin yleisiä. Niiden taustalla olevat syyt vain vaihtelevat ja ovat erilaisia.

Mitä tulee tuohon asiaan, että on joskus vaikea itsekään joko tajuta, käsitellä, tai ratkaista asioita tai ongelmia, niin sama koskee myös joitakin systeemejä ja niissä toimivia. Jos on liian lähellä jotakin tilannetta, tai asiat ovat todella vaikeita myönnettäväksi, niin ne lakaistaan maton alle. Ollaan ehkä näkemättä niitä systeemissä olevia vikoja, heikkouksia, tai epäkohtia. Jos joku väittää, että systeemiin tuleville potilaille annetaan vain diagnoosit ja määrätään niihin lääkkeet, että ne "hoitavat kaikki ongelmat pois päiväjärjestyksestä", että sen pitää riittää, niin silloin se jotenkin aika kapea-alaisesti ajateltu. Nykypäivän hoito on liian pintapuolista ja köykäistä. Liian moni psykoosisairauden kantaja jätetään vain ylläpitolääkityksille. Nähdään kenties vain potilaan oireet, mutta ei tunnisteta niiden aiheuttajaa, ja taustalla olevia syitä. Elämässä tapahtuneiden asioiden tai nykytilanteen kartoitusta ei välttämättä tehdä, ja tällöin kokonaiskuva hämärtyy. Jos jonkun elämässä on jotakin ongelmia, niitä ei välttämättä ratkaista. Jotkut ongelmat saattavat jäädä joidenkin elämään jopa useiksi vuosikymmeniksi, etenkin jos on kyse perhesuhteissa, tai kotona olevissa olosuhteista. Mitkään lääkkeet eivät poista ja ratkaise yksilön elämässä, tai oireiden taustalla olevia asioita. Ne eivät ole mikään taikasauva, jolla ne elämässä olevat ongelmat katoavat. Se vaatii yksilöltä työtä ja rohkeutta nähdä ne omassa elämässä pielessä olevat asiat, ja se mistä omat oireet johtuvat.

Lue lisää

Jos ongelmat jäävät olemaan ns. varjona, eivät siis lähde pois, silloin joutuu opettelemaan keinoja, että pystyy elämään jo taakse jääneiden ongelmien kanssa.
Jos jokin ei poistu, sen kanssa on hyvä oppia tulemaan toimeen.
Ja juuri tuossa tulee psyykkinen vointi, psyykkiset ongelmat eteen, koska olemme jokainen omanlaisiamme, yksilöitä. Toiset osaavat käsitellä tunteensa, niin että pärjäävät myös aiemmin tapahtuneiden vaikeidenkin asioiden seuraamana myös eteenpäin elämässään, kun taas jotkut jäävät ns. jumiin menneisiin vastoinkäymisiin, vaikeisiin asioihin , kokemuksiin.

Ja kun ajatukset, tunteet, käyvät ylivoimaiseksi, saattaa alkaa oireilemaan psyykkisesti.
Siinä ei ole mitään pahaa, mutta siinä vaiheessa on hyvä yrittää päästä psykiatrian palveluihin, ja keskustelemaan. Nimen omaan keskustelemaan. Ja ammattilaisten suunnalta voi saada apua omien tunteiden ja ajatusten käsittelyyn, että jatkossa olisi helpompaa.

Miten voi sanoa, ettei poliklinikalla keskustella, ettei sieltä saa apua ? Sen takiahan siellä hoitajan luona käydään, että pääsee puhumaan juuri niistä itselleen ongelmallisista asioista. Se on sitten eri asia, pystyykö kukakin vaikeista asioistaan puhumaan, ja jos niin millä tavalla, pinnallisesti vai menemällä sinne syvään päätyyn asti.

Anonyymi kirjoitti:

Tämä varmaan totta monen kohalla.

Miksi juuri ne " näyttelijät " jäävät siihen systeemiin kiinni ?
Miksi he eivät pääse eroon, vaan esim. joutuvat osastolle silloin tällöin, joskus moneenkin kertaan ?
Avohoito lopetetaan, eikä ollakaan kunnossa, niin voi tulla tilanne, että jossain vaiheessa kiikutetaan pakkohoitoon väkisin.
Toki jotkut myös pärjäävät, ei sitäkään voi jättää huomiotta. Ei näitä asioita voi yleistää.

Anonyymi kirjoitti:

"On myös potilastapauksia, joille ei välttämättä tehoa minkäänlainen hoito, mikä on hyvin ikävää."

Jos ei psykiatrine hoito tehoa.Voi sitte olla niin että joku fyysinen tila määritetty psyykkiseksi.

Lue lisää

Kyllä ne fyysiset vaivat äkkiä määritetään psyykkisiksi, etenkin jos on psykiatrian taustaa, merkintöjä terveystiedoissa.
Mutta voikin käydä niin, että psykiatri ymmärtää ja näkee, ettei kyse ole psyykkisestä ongelmasta vaan juurikin fyysisestä.
Mistäkö tiedän ? Siitä kun noin kävi aikoinaan omalla kohdallani.

Anonyymi kirjoitti:

Niin no, miten sen nyt sitten ottaa. Se on totta että sen kyllä yleensä huomaa heti, jos psykoosisairaalta jää lääkkeet ottamatta.

Mutta sellaiselle ihmiselle on ihan turha tulla inttämään, etteikö kuulevia korvia ole, jolla on selkeästi enemmän sitä kokemusta siitä lääkkeettömästä avohoidosta ja siitä, että mitä se ihmiseltä itseltään vaatii että "tulee kuunnelluksi".

Mitä traumaan tulee, niin se on totta että meillä on sitä pehmeää dataa vaikka pilvin pimein, jopa niin paljon että nohevimmat hoidonvastustajat yrittävät korrelaatiota väittää kausaliteetiksi.

Mutta miksi sitten heti siltä traumateorialta putoaa pohja, kun ruvetaan vaatimaan kovaa näyttöä? Miksi traumataustaisilla ihmisillä on yleensä aina selkeämpi ja todennettavampi trauman lähde? Miksi mikään tunnettu traumahoito ei paranna skitsofreniaa? Miksi sairaudentunnoton skitsofreenikko ei saa trauma diaknoosin myötä sairaudentuntoa? Miksi skitofreenikko ei itse koskaan hakeudu traumaterapiaan?

Lue lisää

On olemassa muitakin psykoosisairauksia kuin ainoastaan skitsofrenia.
Kaikkea ei voi niputtaa skitsofrenia-diagnoosin alle.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi ihminen ei saisi parantua, miksi pitää vain esittää parantunutta?

Kun hävettää olla sairas, pitää esittää tervettä. Miksi esittää tervettä, jos haluaa olla sairaana, sairauslomalla tai kuntoutustuella ?
Aika lailla erikoista ajattelutapaa kuvastaa kaikki tuollainen, että ollaan niin päin ja näin päin, eikä ollakaan mitenkään päin. Tai miten päin pitäisi olla, vai pitääkö edes.

Anonyymi kirjoitti:

Harmi, jo sinä et ole hyötynyt. Monet kuitenkin ovat.

Niin plasebon kautta hyötyvät.Uskomushoitoa.
Mulla ei ole mitään syytä uskoa hoitoon,Joka ei oikeasti hoida yhtään mitään.

Anonyymi kirjoitti:

Eli olet siis SSRI-lääkkeillä jo tuhonnut oman luonnollisen univalmiuden jos et muuten saa nukuttua.

Jos joku saa nukuttua lääkkeillä, niin sehän on hyvä. Ja lääkkeiden käyttö on jokaisen oma asiansa, ei sitä muut, etenkään tuntemattomat ihmiset voi muiden puolesta päättää, ei määrätä, ei kieltää.
Jos itse ei hyödy lääkkeistä, joku toinen saattaa silti hyötyä.
Kun nukkuu hyvin, voi myös psyykkisesti kenties paremmin, ainakin on pirteämpi olo.

Anonyymi kirjoitti:

Kerroppa mikä siinä on, että jos jollain toisella potilaalla on sairaudentunto, tai muuten vaan parempi substanssiosaaminen mielenterveydestä, niin miksi häntä heti luullaan hoitajaksi?

No siltä varalta, että joku luulosairas luulee, että minä tulen joku päivä pillereillä kiduttamaan ihmisiä, niin ei syytä huoleen, sen takia ei tarvitse yöuniaan menettää.

Luonnehtisin itseäni enkelisijoittajaksi ja hallitusammattilaiseksi.

Ja silläkin uhalla että joku saa tästä paskahalvauksen, niin kerron, että maksan mielelläni veroja suomeen koska olen itse saanut sekä koulutuksen, että myös hoitoa täältä, vaikka jouduinkin venyttämään penniä, että itse pääsin terapiaan.

Ei ole minulta pois jos joku haluaa käyttää kaikki ranahnsa viihdykkeisiin terapian sijaan, mutta se kertoo paljon ihmisestä joka valittaa, mutta ei tee asialle mitään.

Eikä sekään ole minulta pois jos joku seuraa minun ohjeita ja neuvoja ja pääsee vastaavaan taloudelliseen asemaan, kuin minä, että pystyy maksamaan useammankin täällä pyörivän "väärinymmärretyn" ihmisen takuueläkkeen.

Lue lisää

Ehkä joidenkin voi olla vaikea hyväksyä, kun joku muu on toipunut tai parantunut, jos ei ole itse saavuttanut sitä.
Ja kun ei itse ole toipunut/parantunut, on helppo väittää toisenlaisen mielipiteen kertonutta ammattilaiseksi, vaikka hän olisikin ollut potilas/asiakas, mt-puolella.

Pakko kyllä sanoa, vaikka olen itse toipunut, en aliarvioi enkä halveksi heitä, jotka kamppailevat mt-ongelmien kanssa. Enkä kyllä herkästi nimittele sairasta ihmistä narsistiksikaan.
Vaikka itse toipuu, ei tarvitse ylpistyä olemaan muka muiden yläpuolella.
Jokaisella meillä on menneisyys, tämä hetki, sekä tulevaisuus.

Anonyymi kirjoitti:

Jos joku saa nukuttua lääkkeillä, niin sehän on hyvä. Ja lääkkeiden käyttö on jokaisen oma asiansa, ei sitä muut, etenkään tuntemattomat ihmiset voi muiden puolesta päättää, ei määrätä, ei kieltää.
Jos itse ei hyödy lääkkeistä, joku toinen saattaa silti hyötyä.
Kun nukkuu hyvin, voi myös psyykkisesti kenties paremmin, ainakin on pirteämpi olo.

Lue lisää

"Jos joku saa nukuttua lääkkeillä, niin sehän on hyvä."
No ei ole välttämättä aina pitemmän päälle hyvä.
Toki kaikki saa hoitaa unettomuutta miten lystää.
Ite olen onneksi opetellut hoitaa unettomuutta ilman lääkkeitä.

Anonyymi kirjoitti:

Ei kai se oireilu pysähdy kuin seinään siinä vaiheessa, jos diagnoosi vaihtuu teksteissä, terveystiedoissa ? Että termi toiseksi ja saman tien täysin terve ?

Ei tietenkään, mut oikea diagnoosi voi auttaa saamaan oikean hoidon. Toipuminen kestää mitä kestää

Anonyymi kirjoitti:

"Jos joku saa nukuttua lääkkeillä, niin sehän on hyvä."
No ei ole välttämättä aina pitemmän päälle hyvä.
Toki kaikki saa hoitaa unettomuutta miten lystää.
Ite olen onneksi opetellut hoitaa unettomuutta ilman lääkkeitä.

Lue lisää

Jos olisin pystynyt ilman lääkkeitä olisin tehnyt sen. Valitettavasti mikään muu ei auttanut. Noitkain piti paria kokeilla ennenkuin löytyi se mikä toimii. Nukkuminen nyt on aika pakollinen asia

Anonyymi kirjoitti:

Jos joku saa nukuttua lääkkeillä, niin sehän on hyvä. Ja lääkkeiden käyttö on jokaisen oma asiansa, ei sitä muut, etenkään tuntemattomat ihmiset voi muiden puolesta päättää, ei määrätä, ei kieltää.
Jos itse ei hyödy lääkkeistä, joku toinen saattaa silti hyötyä.
Kun nukkuu hyvin, voi myös psyykkisesti kenties paremmin, ainakin on pirteämpi olo.

Lue lisää

Sen takia mulla lääkkeet. Tää lääkevastauus on kyllä hämmentävää kun ne todistettavasti auttaa ihmisiä. Ei tietenkään kaikkia ja osalle apua ei ole mut todistettavasti niistä kyllä apua. Se tosin totean, että oireitahan noilla hoidetaan vaan. Se parannuskeino on geeniterapia yms tulevaisuudessa (20-30v päästä ehkä) ja psykiatriassa on omat ongelmansa. Silti plaseboa se ei musta ole vaikka nyt osastolta olen traumatisoitunutkin. Se tosin ei ole psykiatrian vika vaan niiden jotka päättää resursseista. Eihän ne osastot pysty auttamaan jos ei anneta resursseja

Anonyymi kirjoitti:

Se kuka uskoo psykiatrian plasebo vaikutukseen.Kaikki ei ole kuiteskaan aivopestävissä.

Joskus sen " aivopesun " jälkeen voi löytää itsensä ja kykynsä parempaan ja terveempään elämään.

Anonyymi kirjoitti:

Jos on auttanut,Niin plasebon kautta kyllä.Missään mielensairauksissa ei ole löydetty SSRI-lääkkeitten tai antipsykoottisten aineitten puutosta.

Niin, ei kai niistä aineista puutosta ole, mutta on todettu, että ne aineet säätelevät aivojen välittäjäaineita ja niiden ominaisuuksia.

Anonyymi kirjoitti:

Aika monella suurin syy, tai taustatekijä mt-oireista kärsivillä on psykososiaalisen ja tukiverkoston puute. Uskaltaisin jopa heittää sellaisen prosenttiluvun, kuin 80%: ttia.

Joillakin on ongelmia kotona omien perheenjäsenten kanssa, joko vuorovaikutuksessa, tai muuten jännitteitä ihmissuhteissa. On yksinäisyyttä, ulkopuolelle jäämistä jne.

Jos näissä asioissa toimittaisiin ennaltaehkäisevästi, niin mielenterveysongelmatkin ja avuntarve vähenisivät.

Koska on aika lailla tunnettu tosiasia, että psykiatrisista hoitopaikoista ei saa sitä oikeata apua, ja tukea, kuin vain sen sairausidentiteetin omaksumiseen. Siellä ei keskitytä juuri muuhun, kuin sairauksien diagnosointiin, niiden tutkimiseen ja lääkkeiden määräämiseen. Oireiden taustalla on ainakin jokin syy, mutta ne vastaukset ja syyt nähdään hoitopuolella vain henkilön kantamassa "sairaudessa". Ne oikeat ja todelliset ongelmat , tai traumat saattavat jäädä ratkaisematta. Osa ihmisistä ei näitä puolia psykiatriasta tiedä.

Lue lisää

Prosenttilukuja ei noin vain voi " heitellä " oman mielen mukaan. Se on faktaa.
Lääketiede ja terveydenhuolto ei perustu arvailuun.

Anonyymi kirjoitti:

Olen aina kysynyt, että mikä saa luulemaan, että hoitajat tulisi tänne ilmaiseksi hoitamaan ihmisiä? Ja aina kun tämän kysymyksen kysyn, niin tulee se jäätävä hiljaisuus, kun kukaan ei uskalla tunnustaa, että omaa niin vahvoja narsistisia piirteitä, että kuvittelee sen oman mussutuksen olevan niin laadukasta että hoitajatkin tänne kilvan ryntäisi ilmaiseksi.

Mutta vattuilu sikseen, mitä tapahtuisi jos oikeasti lopettaisitkin tämän foorumi "mussutuksen" ja kerrankin keskittyisit oman pään peliin?

Lue lisää

Jos olisin hoitaja, ehkä lukisin näitä palstoja, mutta tuskin yrittäisin hoitaa ketään.
Ihmisen mielenkiinto asioita kohtaan ei tee mitään erityistä poikkeusta ammatin mukaan.
Jonkun alan ammattilainen voi aivan hyvin seurata oman alansa erilaisia palstoja ja muitakin kanavia.
Ihminen lukee ja seuraa niitä asioita, joista hän on kiinnostunut.

Anonyymi kirjoitti:

Luulenpa, että enpä taida edes haluta sitä, että hoitajat, tai lääkärit tulisivat tälle palstalle hoitamaan ihmisiä, tai edes minua. Ei ainakaan niillä metodeilla, ajatuksilla, tai hoitolinjauksilla, joita heillä on ollut käytössä jo useiden vuosikymmenten ajan. Tarvittaisiin aika tavalla itseensä menemistä, ja hoitokulttuurin täydellista uudistamista, ja systeemien muuttamista, jotta ainakaan minua saisi enää koskaan avautumaan ja kertomaan heille oireistani, itsestäni, tai elämästäni yhtään puolikastakaan lausetta, tai sen enempää. Se luottamus nimittäin meni systeemiin, sen toimintatapoihin jo ajat sitten. Mutta koska totuus ei koskaan näytä tulevan kokonaisuudessaan esille esim. median kautta, niin paitsi minä ja jotkut muutkin ovat sentään yrittäneet kertoa niistä systeemissä olevista epäkohdista, joita on muitakin, kuin ne mediassa mainitut "palveluiden hajanaisuudet, tai pirstaleisuudet, tai vakiovetoamus resurssien puute, joka on näyttänyt vaivanneet jo yli 20 vuotta, tai se, että joillekin potilaille ei voida järjestää paremmin yksityisyyttä, vaan joutuvat jakamaan huoneen toisen henkilön kanssa. Näitä asioita on tuotu esille lähinnä kertomalla omista empiiriseen tietoon ja kokemuksiin perustuen. Vakuutan, että on siellä hoitokulttuurissa muitakin pielessä olevia asioita, alkaean hierarkisen systeemin ja autoritäärisen johtamistatavan ja kliinisen kohtelun vaikutuksista ihan sinne potilaisiin asti. Tai se, että siellä keskitytään liian paljon siihen diagnosointiin ja lääkkeiden määräämiseen. Ja vastaanotolle tulevan ihmisen, eikä potilaan, koska ihmisenä meidät kaikki tulisi nähdä, kohdata ja yrittää ymmärtää, elämässä tapahtuneet asiat, koetut traumat, tai nykytilanne ja elämän olosuhteet eivät alalla olevia jostakin syystä kiinnosta niin paljon, kuin pitäisi. Jotta oikeasti edistettäisiin sitä "henkistä hyvinvointia ja terveyttä. Niin, meillähän ei pitänyt olla olemassa täällä sitä medikalisaatiota? Mitenkähän se nyt ei oikein sittenkään siltä näytä, että ei ole?

Tiedätkö, miksi olin tällä palstalla niinkin kauan, kuin kahdeksan vuotta? Odotin systeemiin, hoitokulttuuriin, tapoihin ajatella ja hoitoihin jotakin muutosta ja uudistusta peräti yli 20 vuotta. Eikä mitään tapahtunut, eikä muuttunut sinä aikana. Petyin aika pahasti, mutta tunsin myös suurta myötätuntoa, etenkin niitä elämässään vaikeuksissa olevia ihmisiä kohtaan, jotka menevät mt-puolelle siinä toivossa, että edes joku auttaisi, ymmärtäisi ja tukisi heitä. Että heidät nähtäisiin ja kohdeltaisiin tasavertaisina ihmisinä. Joillakin ei ole elämässään suurtakaan tuuria, tai tarvittavaa ja riittävää tukiverkostoa ja henkistä tukea. Minä olin yksi heistä. Se on monen kohdalla yksiä merkittävimpiä syitä mt-oireiden taustalla, vaikka Sinä ja kenties jotkut alalla olevat väittävät niin kivenkovaan, että ne ovat vain "ulkoisia, eli vähäpätöisiä syitä". Ja että kaikki johtuu vain yksilön kantamasta "sairaudesta". Uskallan väittää, että kyllä niillä "ulkoisiksi katsotuilla syillä, tai tekijöillä", kuten stressillä ja traumoilla, elämässä olevilla olosuhteilla, tai elämäntilanteella on huomattavasti suurempaa vaikutusta yksilön oireiluun. Kaikille ei vaan riitä tarpeeksi joko halua, tai ymmärtämystä nähdä asioita, ja niiden yhteyksiä vähän laajemmin.

Toivon vilpittömästi, että joku alkaa tutkia vähän tarkemmin ja laajemmassa mittakaavassa, että toimiiko se systeemi niin loistavasti, ja kuinka paljon sen toiminnasta on ollut itse palveluiden käyttäjille hyötyä.

Toivotan vilpittömästi omasta puolestani kaikille, niin myös edelliselle pitkäaikaiselle tappelupukarille kaikkea hyvää, pitäkää huolta itsestänne ja toisistanne. Ja edistetään sitä henkistä hyvinvointia olemalla kaikille kohtaamillemme ihmisille positiivisia, kivoja ja empaattisia. Ja autetaan ja tuetaan toisiamme niin hyvin ja paljon, kuin se vain on mahdollista. Eikä jätetä ketään yksin. Niin vähentyvät myös varmasti sen psyykkisen avun hakemisen tarve ja palveluiden kuormittuminenkin ja säästyy resursseja.

Terv: kahdeksan vuoden mussuttaja

Lue lisää

Minkäänlainen hoito ei ole hyvää, mistään ei ole apua....
Mikä, ja millaista olisi se hoito, joka esim. juuri sinua auttaisi ? Aika paljon ovat varmaan ammattilaisetkin yrittäneet.
Apua saadakseen on avauduttava itse, puhuttava ikävistä asioista ja kokemuksista.
Silloin kun itsellä on paha olla, ehkä sairauskin vaikeassa vaiheessa, voi hyvinkin tuntea itsensä huonoksi, epäonnistuneeksi, jollain tavalla vialliseksi, ja monikin kohtaaminen ihmisten kanssa, myös ammattilaisten kanssa, voi olla vaikeaa, ja voi tulla tunnetta ettei kohdata ihmisenä.
Tunne voi juontua siitä, kun ei itse pidä itsestään, ei arvosta itseään, luulee, ettei kukaan muukaan tee niin.

Anonyymi kirjoitti:

Niin plasebon kautta hyötyvät.Uskomushoitoa.
Mulla ei ole mitään syytä uskoa hoitoon,Joka ei oikeasti hoida yhtään mitään.

Uskotko itseesi ? Uskotko siihen, että sinullakin on mahdollisuus toipua ?
Mitä enemmän löytyy uskoa, löytyy uskomista omaan itseen, löytyy toivoa, sitä mukaa oman itsensä kuntoon saaminen alkaa onnistua helpommin.
Jos ei mihinkään usko, ei luota, ei toivo, niin taitaa olla aika mahdotonta voida paremmin.

Anonyymi kirjoitti:

Niin, ei kai niistä aineista puutosta ole, mutta on todettu, että ne aineet säätelevät aivojen välittäjäaineita ja niiden ominaisuuksia.

Mitään objektiivista näyttöä ei ole että säätelee.
Jos säätelee niin emempikin pieleen sääteelee.
Noi psykiatrian myrkyt sekottaa vielä suoliston bakteerikannan epätasapainoon pitemmällä aikavälillä.
Lääkkeitten lopettamisesta meni pitkään että suoliston toiminta tasottu normaaliksi.

Anonyymi kirjoitti:

"Jos joku saa nukuttua lääkkeillä, niin sehän on hyvä."
No ei ole välttämättä aina pitemmän päälle hyvä.
Toki kaikki saa hoitaa unettomuutta miten lystää.
Ite olen onneksi opetellut hoitaa unettomuutta ilman lääkkeitä.

Lue lisää

Se on sinun onnesi, hyvä niin.
Jokaiselle taitaa löytyä omat keinonsa nukkua paremmin, voida paremmin, ym.
Mutta tuo on niin totta, että kaikki saa hoitaa, ja tehdä miten lystää.

Anonyymi kirjoitti:

Mitään objektiivista näyttöä ei ole että säätelee.
Jos säätelee niin emempikin pieleen sääteelee.
Noi psykiatrian myrkyt sekottaa vielä suoliston bakteerikannan epätasapainoon pitemmällä aikavälillä.
Lääkkeitten lopettamisesta meni pitkään että suoliston toiminta tasottu normaaliksi.

Lue lisää

Paljon varmaan riippuu annoksesta ja lääkkeistä. Mulla nyt tosi pieni SSRI ja tavote tosiaan lopettaa terapian jälkeen

Anonyymi kirjoitti:

Minkäänlainen hoito ei ole hyvää, mistään ei ole apua....
Mikä, ja millaista olisi se hoito, joka esim. juuri sinua auttaisi ? Aika paljon ovat varmaan ammattilaisetkin yrittäneet.
Apua saadakseen on avauduttava itse, puhuttava ikävistä asioista ja kokemuksista.
Silloin kun itsellä on paha olla, ehkä sairauskin vaikeassa vaiheessa, voi hyvinkin tuntea itsensä huonoksi, epäonnistuneeksi, jollain tavalla vialliseksi, ja monikin kohtaaminen ihmisten kanssa, myös ammattilaisten kanssa, voi olla vaikeaa, ja voi tulla tunnetta ettei kohdata ihmisenä.
Tunne voi juontua siitä, kun ei itse pidä itsestään, ei arvosta itseään, luulee, ettei kukaan muukaan tee niin.

Lue lisää

Olet yltiöoptimisti. Ihan hyvä ominaisuus. Mutta minun optimismi, positiviisuus ja luottamus kaikkeen ja kaikkiin karisi jo ajat sitten.

Minun osalleni ei ole enää muuta varattuna, kuin hiljaa hiipuminen, erakoituminen ja lopullinen syrjäytyminen. Ja tietenkin katoaminen lopulta pois.

En palaa enää tälle keskustelupalstallekaan. Kahdeksan vuotta riittää ihan tarpeeksi. Toinpahan oman näkemykseni esille asioista.

Anonyymi kirjoitti:

Psykososiaalinen tuki on tosiaan olematon. Mullakin tuettu asuminen oli aikoinaan 3x viikossa ohjaajan tapaamista (ne ohjaajat oli turhia) ja ainut etu miksi olin siellä oli halpa vuokra. Se tuki oli turha. Ne jako vaan lääkkeet ja vahti mut arjen askareissa ei ollu mitään tukea

Lue lisää

Asian voi myös tulkita niin päin, että jos tavallisella psykososiaalisella tuella ei pärjää, niin silloinhan sitä on liian sairas tuettuun asumiseen.

Anonyymi kirjoitti:

Tai väärän diagnoosin saanneita jotka toipunut oikean saamisen jälkeen.

En nyt tarkoita varsinaisesti ketään henkilökohtaisesti, mutta eikö toipuminen pitäisi jotenkin erota tai näkyhä siitä sairaasta?

Eli yksinkertaisella maalaisjärjellä, onko vielä sittenkään saavutettu sitä "oikeaa" diagnoosia jos se toipuminen ei näy. Riippumatta siitä, että onko se alkuperäinen diagnoosi oikeampi kuin se jälkimmäinen, vai tarvitaanko vielä kolmas diagnoosi.

Anonyymi kirjoitti:

Aika monella suurin syy, tai taustatekijä mt-oireista kärsivillä on psykososiaalisen ja tukiverkoston puute. Uskaltaisin jopa heittää sellaisen prosenttiluvun, kuin 80%: ttia.

Joillakin on ongelmia kotona omien perheenjäsenten kanssa, joko vuorovaikutuksessa, tai muuten jännitteitä ihmissuhteissa. On yksinäisyyttä, ulkopuolelle jäämistä jne.

Jos näissä asioissa toimittaisiin ennaltaehkäisevästi, niin mielenterveysongelmatkin ja avuntarve vähenisivät.

Koska on aika lailla tunnettu tosiasia, että psykiatrisista hoitopaikoista ei saa sitä oikeata apua, ja tukea, kuin vain sen sairausidentiteetin omaksumiseen. Siellä ei keskitytä juuri muuhun, kuin sairauksien diagnosointiin, niiden tutkimiseen ja lääkkeiden määräämiseen. Oireiden taustalla on ainakin jokin syy, mutta ne vastaukset ja syyt nähdään hoitopuolella vain henkilön kantamassa "sairaudessa". Ne oikeat ja todelliset ongelmat , tai traumat saattavat jäädä ratkaisematta. Osa ihmisistä ei näitä puolia psykiatriasta tiedä.

Lue lisää

Ihan mielenkiintoinen pointti, mutta kysymys kuuluu kuka on ensin muna vai kana?

Sehän tiedetään, että mielenterveysongelmat ovat yleensä monisukupolvisia ja sekin tiedetään että psykoosisairaat ovat todella huonoja ylläpitämään omia pyskososiaalisia verkostojaan. Jopa siinä määrin, että tälläkin foorumilla intetään pelkästään lääkehoidosta, vaikka jokaiselle täälläkin postaavalle psykoosisairaalle on ihan varmasti tarjottu jotain ryhmämuotoista toimintaa, jossa voi harjoitella ja ylläpitää niitä psykososiaalisia taitoja.

Millä siis estät näitä sairaudentunnottomia MT-tapauksia hankkimasta lapsia ja jatkamasta monisukupolvista tuskaa? Tai millä pakotat tällaisesta lapsuudesta ponnistavaa ihmistä niihin lääkkeeettömiin hoitoihin opiskelemaan niitä psykososiaalisia taitoja joihin ei olekkaan pakko osallistua?

Sen kun keksit, niin muutat psykiatrian ikiajoiksi.

Anonyymi kirjoitti:

Asian voi myös tulkita niin päin, että jos tavallisella psykososiaalisella tuella ei pärjää, niin silloinhan sitä on liian sairas tuettuun asumiseen.

Toki. Valitettavasti se on niiden näkökulma usein. Mun taas oli, etten saanut tukea josta hyötyä. Se juttelu säästä jne ei opeta mua tekemään ruokaa eikä muita arjen askareita. Budjetit, kaikki sellanen... Elämässä hyödyllinen, ei sitä tuetussa ainakaan mulla ollut

Muutin omilleni ja ironisesti mun mummi opetti mulle kaiken noi. Nyt pärjään hyvin ja olen ammattissakin jne

Anonyymi kirjoitti:

En nyt tarkoita varsinaisesti ketään henkilökohtaisesti, mutta eikö toipuminen pitäisi jotenkin erota tai näkyhä siitä sairaasta?

Eli yksinkertaisella maalaisjärjellä, onko vielä sittenkään saavutettu sitä "oikeaa" diagnoosia jos se toipuminen ei näy. Riippumatta siitä, että onko se alkuperäinen diagnoosi oikeampi kuin se jälkimmäinen, vai tarvitaanko vielä kolmas diagnoosi.

Lue lisää

Vaikeahan niiden kai nähdä toipumista jos parhaimmillaan kerran kuussa tapaaminen 1h. Tostakin menee kirjaamiseen ja lääkejuttuihin aikaa eli ne keskittyy vaan ongelmiin usein ja lääkkeideen ottoon. Ei siihen ootko toipunut jne. Ellet nyt traagisesti voi paremmin kuin ennen

Anonyymi kirjoitti:

Ihan mielenkiintoinen pointti, mutta kysymys kuuluu kuka on ensin muna vai kana?

Sehän tiedetään, että mielenterveysongelmat ovat yleensä monisukupolvisia ja sekin tiedetään että psykoosisairaat ovat todella huonoja ylläpitämään omia pyskososiaalisia verkostojaan. Jopa siinä määrin, että tälläkin foorumilla intetään pelkästään lääkehoidosta, vaikka jokaiselle täälläkin postaavalle psykoosisairaalle on ihan varmasti tarjottu jotain ryhmämuotoista toimintaa, jossa voi harjoitella ja ylläpitää niitä psykososiaalisia taitoja.

Millä siis estät näitä sairaudentunnottomia MT-tapauksia hankkimasta lapsia ja jatkamasta monisukupolvista tuskaa? Tai millä pakotat tällaisesta lapsuudesta ponnistavaa ihmistä niihin lääkkeeettömiin hoitoihin opiskelemaan niitä psykososiaalisia taitoja joihin ei olekkaan pakko osallistua?

Sen kun keksit, niin muutat psykiatrian ikiajoiksi.

Lue lisää

Varmasti "tarjottu" jonkunlaista. Paljon riippuu paikasta, muista henkilöistä jne. Eikä kaikki ole sairaudentunnottomia.

Mulla oli Auroran päiväsairaala. Siellä masennuksesta eri psykoosipotilaisiin ihmisiä. Todellisuudessa meet sinne 8-14, kaikki räplää kännykkää ja istuu hiljaa puhumatta toisilleen ja ainut ohjattu toiminta on ruokailu ja hoitajien ohjattu toiminta. Tosin sekin oli sellaista, ettei tarttenut osallistua eli ainakin mun ryhmästä 90% potilaista oli hiljaa kännyllä ja söi 8-14. Siihen toimintaan osallistui vain minä ja yksi toinen henkilö. Valitettavasti se toinen henkilö oli sellainen ettei sen kanssa halunnut puhua kun sillä pakkomielle politiikkaan (Tällä oli joku Kim Jong Un pakkomielle) ja paasas siitä vaikka yksinään 8-14.

Se toiminta muuten oli ihan ok. Toiminnalliset ryhmät. Se keskusteluryhmä puoli ihan turha kun suurinosa sano vaan 3-4 sanaa niin mitään keskustelua ei ollut kuin hoitajan kanssa. Tosta tulikin aikalailla mulle vaan exta keskustelupaikka hoitajan kanssa 8-14 ku muut puhelimella...

Anonyymi kirjoitti:

Ehkä ne ei hakeudu traumaterapiaan kun sitä ei saa edes C-PTSD diagnoosilla olevat.

Kyllä saa. Olen hyvä esimerkki siitä, ja tukiryhmässä tutustuin moniin joilla taisi olla sama diagnoosi.

Kelahan ei varsinaisesti rajaa terapiaa diagnooseittain, ihmisen vaan pitää hyötyä siitä, ja sen pitää tähdätä kohti työ ja opiskelukykyä.

Eli mikään narsistisia piirteitä omaavava kroonikko skitsofreenikko ei pääse valtion kustannuksella terapiaan, vaan se pitää maksaa itse.

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä saa. Olen hyvä esimerkki siitä, ja tukiryhmässä tutustuin moniin joilla taisi olla sama diagnoosi.

Kelahan ei varsinaisesti rajaa terapiaa diagnooseittain, ihmisen vaan pitää hyötyä siitä, ja sen pitää tähdätä kohti työ ja opiskelukykyä.

Eli mikään narsistisia piirteitä omaavava kroonikko skitsofreenikko ei pääse valtion kustannuksella terapiaan, vaan se pitää maksaa itse.

Lue lisää

Noh, kun sanoin ettei saa niin sitäkin monenlaista. Mulla on ongelma saada terapeutti jolla vapaita aikoja. Kaikki kun ei ota kelan terapiaa vastaan edes... Eikä nyt viiti ihan randomille mennä, mulla on polin antama suosittelema lista

Anonyymi kirjoitti:

Kyllä ne fyysiset vaivat äkkiä määritetään psyykkisiksi, etenkin jos on psykiatrian taustaa, merkintöjä terveystiedoissa.
Mutta voikin käydä niin, että psykiatri ymmärtää ja näkee, ettei kyse ole psyykkisestä ongelmasta vaan juurikin fyysisestä.
Mistäkö tiedän ? Siitä kun noin kävi aikoinaan omalla kohdallani.

Lue lisää

Onko se vähän sama kuin lasten kohdalla, kun eivät osaa oikein selkeästi kertoa että mikä on se vaiva, niin sitten lääkäri joutuu vähän arvailemaan?

Anonyymi kirjoitti:

Ihan mielenkiintoinen pointti, mutta kysymys kuuluu kuka on ensin muna vai kana?

Sehän tiedetään, että mielenterveysongelmat ovat yleensä monisukupolvisia ja sekin tiedetään että psykoosisairaat ovat todella huonoja ylläpitämään omia pyskososiaalisia verkostojaan. Jopa siinä määrin, että tälläkin foorumilla intetään pelkästään lääkehoidosta, vaikka jokaiselle täälläkin postaavalle psykoosisairaalle on ihan varmasti tarjottu jotain ryhmämuotoista toimintaa, jossa voi harjoitella ja ylläpitää niitä psykososiaalisia taitoja.

Millä siis estät näitä sairaudentunnottomia MT-tapauksia hankkimasta lapsia ja jatkamasta monisukupolvista tuskaa? Tai millä pakotat tällaisesta lapsuudesta ponnistavaa ihmistä niihin lääkkeeettömiin hoitoihin opiskelemaan niitä psykososiaalisia taitoja joihin ei olekkaan pakko osallistua?

Sen kun keksit, niin muutat psykiatrian ikiajoiksi.

Lue lisää

Introverttipiirteet omaava ihminen ei niin kovin innokkaasti hakeudu toisten ihmisten seuraan. Ja joillekin tämän piirteen omaaville on oireet ja ominaisuudet sekoittaen rätkäisty virheellisesti skitsofreniadiagnoosi. Tämäkin puoli asiasta, jonka autuaallisesti unohdat ja tätä( kää ) asiaa ei alalla myönnetä.

Anonyymi kirjoitti:

No jos myönnetään se kuntoutustuki tai eläke.
Silläki varmaan osuutta asiaan monen kohalla.

Miksi terve ihminen haluaisi kuntoutustukea, tai eläkettä?

Anonyymi kirjoitti:

Ei kai se oireilu pysähdy kuin seinään siinä vaiheessa, jos diagnoosi vaihtuu teksteissä, terveystiedoissa ? Että termi toiseksi ja saman tien täysin terve ?

Oireilu tuskin heti muuttuu, mutta totuuden nimissä se hoito muuttuu. Isoin muutos lienee se, että potilas joutuu ottamaan huomattavasti aktiivisemman roolin omassa hoidossaan jos loppuelämän skitsofrenia "tuomiosta" vaihdetaankin johonkin sellaiseen mistä pitäisi parantua.

Anonyymi kirjoitti:

Oireilu tuskin heti muuttuu, mutta totuuden nimissä se hoito muuttuu. Isoin muutos lienee se, että potilas joutuu ottamaan huomattavasti aktiivisemman roolin omassa hoidossaan jos loppuelämän skitsofrenia "tuomiosta" vaihdetaankin johonkin sellaiseen mistä pitäisi parantua.

Lue lisää

Ei edes sekään. Omalla kohdalla se terapian saanti oli se isoin ja tärkein muutos. Sitäkun ei skitsoftenia diagnoosilla saanut. Mikään muu ei muuttunut

Anonyymi kirjoitti:

Oireilu tuskin heti muuttuu, mutta totuuden nimissä se hoito muuttuu. Isoin muutos lienee se, että potilas joutuu ottamaan huomattavasti aktiivisemman roolin omassa hoidossaan jos loppuelämän skitsofrenia "tuomiosta" vaihdetaankin johonkin sellaiseen mistä pitäisi parantua.

Lue lisää

Valtaosa psykoosi diagnoosin saaneista on oikeasti traumapotilaita tai saaneet ns hermoromahduksen elämän stressaavuuden vuoksi.

On systeemille halvempaa ja helpompaa antas skitsofreniadiagnoosi ja iso lamaannuttava lääkekombo kuin vaihtoehtoisesti tarjota pitkä ja kallis traumaterapia tai tukea työelämän ja yhteiskunnan vaatimuksien aiheuttamaan loppuunpalamiseen.

Vaikka pitkällä aikavälillä tämä pakkolääkitys tuleekin kalliimmaksi yhteiskunnalle, koska se lamaava vaikutus itsessään tekee ihmisistä työkyvyttömiä, josta aiheutuu kustannuksia eläkkeiden muodossa ja saamattomina verorahoina.

Kriisin keskellä tulisi antaa minimaalinen annos jotain neuroleptiä, joka tasaa pahimpaa sekavuutta ja puolen vuoden sairasloma, jonka aikana ihminen saisi palautua ja kykenisi palaamaan normaaliin elämään.

Hoitajien ja lääkärien ammatillisen laiskuuden vuoksi oikeaa terapeuttista tukea ei ole saatavilla. Myös jos ihmiset oikeasti toipuisivat kriiseistä, psykiatrian työt, siisti sisätyö hoitsuille, loppuisi heiltä kokonaan. Puhumattakaan lääketeollisuuden tähtitieteellisistä voitoista, joita pillereitä popsivat ihmiset tuottavat.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi terve ihminen haluaisi kuntoutustukea, tai eläkettä?

Miksi töitä välttelevä työtön haluaisi työttömyysetuutta?

Anonyymi kirjoitti:

Ehkä joidenkin voi olla vaikea hyväksyä, kun joku muu on toipunut tai parantunut, jos ei ole itse saavuttanut sitä.
Ja kun ei itse ole toipunut/parantunut, on helppo väittää toisenlaisen mielipiteen kertonutta ammattilaiseksi, vaikka hän olisikin ollut potilas/asiakas, mt-puolella.

Pakko kyllä sanoa, vaikka olen itse toipunut, en aliarvioi enkä halveksi heitä, jotka kamppailevat mt-ongelmien kanssa. Enkä kyllä herkästi nimittele sairasta ihmistä narsistiksikaan.
Vaikka itse toipuu, ei tarvitse ylpistyä olemaan muka muiden yläpuolella.
Jokaisella meillä on menneisyys, tämä hetki, sekä tulevaisuus.

Lue lisää

Siinä taitaa se logiikka mennä niin, että jos joku pystyy paranemaan, niin se todistaa, että sairaus on olemassa, ja sehän ei sairaudentunnottomalle käy.

Anonyymi kirjoitti:

Miksi terve ihminen haluaisi kuntoutustukea, tai eläkettä?

Jos joku asia lievittää oloa.Ei se nyt vielä tarkoita että olisi terve.

Anonyymi kirjoitti:

Introverttipiirteet omaava ihminen ei niin kovin innokkaasti hakeudu toisten ihmisten seuraan. Ja joillekin tämän piirteen omaaville on oireet ja ominaisuudet sekoittaen rätkäisty virheellisesti skitsofreniadiagnoosi. Tämäkin puoli asiasta, jonka autuaallisesti unohdat ja tätä( kää ) asiaa ei alalla myönnetä.

Lue lisää

Näytä minulle taas se ihminen joka on pelkällä introvertillä saanut skitsofrenia diagnoosin.

Anonyymi kirjoitti:

Valtaosa psykoosi diagnoosin saaneista on oikeasti traumapotilaita tai saaneet ns hermoromahduksen elämän stressaavuuden vuoksi.

On systeemille halvempaa ja helpompaa antas skitsofreniadiagnoosi ja iso lamaannuttava lääkekombo kuin vaihtoehtoisesti tarjota pitkä ja kallis traumaterapia tai tukea työelämän ja yhteiskunnan vaatimuksien aiheuttamaan loppuunpalamiseen.

Vaikka pitkällä aikavälillä tämä pakkolääkitys tuleekin kalliimmaksi yhteiskunnalle, koska se lamaava vaikutus itsessään tekee ihmisistä työkyvyttömiä, josta aiheutuu kustannuksia eläkkeiden muodossa ja saamattomina verorahoina.

Kriisin keskellä tulisi antaa minimaalinen annos jotain neuroleptiä, joka tasaa pahimpaa sekavuutta ja puolen vuoden sairasloma, jonka aikana ihminen saisi palautua ja kykenisi palaamaan normaaliin elämään.

Hoitajien ja lääkärien ammatillisen laiskuuden vuoksi oikeaa terapeuttista tukea ei ole saatavilla. Myös jos ihmiset oikeasti toipuisivat kriiseistä, psykiatrian työt, siisti sisätyö hoitsuille, loppuisi heiltä kokonaan. Puhumattakaan lääketeollisuuden tähtitieteellisistä voitoista, joita pillereitä popsivat ihmiset tuottavat.

Lue lisää

Höpsis töpsis. Varovaisten arvioiden mukaan joutilaana makaava skisofreenikko maksaa yhteiskunnalle varovaisen arvion mukaan 20 000€ vuodessa. Siksi psykoterapia on kelan yleisin kuntoutusmuoto.

Mutta kuntoutusta ei kannata maksaa tuon summan päälle jos ihmisellä ei ole mitään aikomuksia tai mahdollisuuksia yrittää takaisin työelämään, joten keksi parempi salaliittoteoria.

Anonyymi kirjoitti:

Toki. Valitettavasti se on niiden näkökulma usein. Mun taas oli, etten saanut tukea josta hyötyä. Se juttelu säästä jne ei opeta mua tekemään ruokaa eikä muita arjen askareita. Budjetit, kaikki sellanen... Elämässä hyödyllinen, ei sitä tuetussa ainakaan mulla ollut

Muutin omilleni ja ironisesti mun mummi opetti mulle kaiken noi. Nyt pärjään hyvin ja olen ammattissakin jne

Lue lisää

En ole koskaan kuullut, että mt-alan ammattilaisten pitäisi opettaa jollekin ruuanlaittoa.
Taitaa olla kokkikurssit ja -kerhot sellaisen opettelua varten. Toki jossain päiväkeskuksessa saatetaankin harjoitella ruuanlaittoa.
Hienoa, että mummisi opetti, ja mummit tekeekin tosi hyvää ruokaa.

Anonyymi kirjoitti:

En ole koskaan kuullut, että mt-alan ammattilaisten pitäisi opettaa jollekin ruuanlaittoa.
Taitaa olla kokkikurssit ja -kerhot sellaisen opettelua varten. Toki jossain päiväkeskuksessa saatetaankin harjoitella ruuanlaittoa.
Hienoa, että mummisi opetti, ja mummit tekeekin tosi hyvää ruokaa.

Lue lisää

Tuettu asumisessa on ohjaajia. Se kuului niiden tehtäviin. Ne ei vaan tehny mitään noista

Anonyymi kirjoitti:

Onko se vähän sama kuin lasten kohdalla, kun eivät osaa oikein selkeästi kertoa että mikä on se vaiva, niin sitten lääkäri joutuu vähän arvailemaan?

Eipä ollut kuten lasten kohdalla.
Kun ongelma ei heti selvinnyt perusverikokeilla ja tulehdusarvolla, niin vika oli " korvien välissä ". Eikä sitten kuitenkaan ollut, leikkauksella piti hoitaa. Psykiatri ei olisi pystynyt leikkausta tekemään, vaikka alkuun monesti kehotettiin psykiatrin juttusille.
Ei lapsiakaan taideta laittaa psykiatrille heti, jos lääkärit eivät löydä ongelman syytä, edes kunnolla tutkimatta.

Anonyymi kirjoitti:

En ole koskaan kuullut, että mt-alan ammattilaisten pitäisi opettaa jollekin ruuanlaittoa.
Taitaa olla kokkikurssit ja -kerhot sellaisen opettelua varten. Toki jossain päiväkeskuksessa saatetaankin harjoitella ruuanlaittoa.
Hienoa, että mummisi opetti, ja mummit tekeekin tosi hyvää ruokaa.

Lue lisää

Tuetun asumisen ohjaajat ei oo niin mt-alan ammattilaisia. Eri toimenkuva. Niiden ideana on ohjata arjen askareissa sen mukaan mitä sovittu. Lähihoitajia yms koulutukseltaan ne on. Niille periaatteessa kuuluu myös tukea vuokran maksamisessa ja laskuissa jne.

Arvaa vaan tekikö ne mitään noista? Ei tietenkään (tää on sit Mehiläisen asumisen yksikkö eli koskee vaan yhtä)

Anonyymi kirjoitti:

Valtaosa psykoosi diagnoosin saaneista on oikeasti traumapotilaita tai saaneet ns hermoromahduksen elämän stressaavuuden vuoksi.

On systeemille halvempaa ja helpompaa antas skitsofreniadiagnoosi ja iso lamaannuttava lääkekombo kuin vaihtoehtoisesti tarjota pitkä ja kallis traumaterapia tai tukea työelämän ja yhteiskunnan vaatimuksien aiheuttamaan loppuunpalamiseen.

Vaikka pitkällä aikavälillä tämä pakkolääkitys tuleekin kalliimmaksi yhteiskunnalle, koska se lamaava vaikutus itsessään tekee ihmisistä työkyvyttömiä, josta aiheutuu kustannuksia eläkkeiden muodossa ja saamattomina verorahoina.

Kriisin keskellä tulisi antaa minimaalinen annos jotain neuroleptiä, joka tasaa pahimpaa sekavuutta ja puolen vuoden sairasloma, jonka aikana ihminen saisi palautua ja kykenisi palaamaan normaaliin elämään.

Hoitajien ja lääkärien ammatillisen laiskuuden vuoksi oikeaa terapeuttista tukea ei ole saatavilla. Myös jos ihmiset oikeasti toipuisivat kriiseistä, psykiatrian työt, siisti sisätyö hoitsuille, loppuisi heiltä kokonaan. Puhumattakaan lääketeollisuuden tähtitieteellisistä voitoista, joita pillereitä popsivat ihmiset tuottavat.

Lue lisää

Otetaanpa taas huomioon se, että skitsofrenia ei ole ainoa psykoosisairaus, niitä on muitakin.

Anonyymi kirjoitti:

Näytä minulle taas se ihminen joka on pelkällä introvertillä saanut skitsofrenia diagnoosin.

En minäkään ole ikinä kuullut, että joku olisi diagnosoitu skitsofreenikoksi sen takia, että on introvertti.
Introvertilla ei taida olla skitsofrenian oireita, jos hänellä ei ole skitsofreniaa.

Anonyymi kirjoitti:

Oireilu tuskin heti muuttuu, mutta totuuden nimissä se hoito muuttuu. Isoin muutos lienee se, että potilas joutuu ottamaan huomattavasti aktiivisemman roolin omassa hoidossaan jos loppuelämän skitsofrenia "tuomiosta" vaihdetaankin johonkin sellaiseen mistä pitäisi parantua.

Lue lisää

Skitsofreenikkokin pystyy ottamaan aktiivisemman roolin omassa hoidossaan.
Tunnen muutaman skitsofrenia diagnoosin omaavan henkilön, jotka ovat normaalissa työelämässä, sairaudestaan huolimatta.

Anonyymi kirjoitti:

Noh, kun sanoin ettei saa niin sitäkin monenlaista. Mulla on ongelma saada terapeutti jolla vapaita aikoja. Kaikki kun ei ota kelan terapiaa vastaan edes... Eikä nyt viiti ihan randomille mennä, mulla on polin antama suosittelema lista

Lue lisää

Eikö ne terapeutit, joita poliklinikka suosittelee, ole sitten niitä randomeja sinulle itsellesi ?
Muut voivat suositella mitä tai ketä tahansa, mutta ei sen mukaan aina voi kaikkea itse tehdä. On hyvä lähteä uteliaana kokeilemaan, mitään ei voi tietää etukäteen.
Jos suositeltujen listassa olevia terapeutteja ei ole vapaana, niin olisihan se hyvä kokeilla listan ulkopuolelta.

Anonyymi kirjoitti:

Eikö ne terapeutit, joita poliklinikka suosittelee, ole sitten niitä randomeja sinulle itsellesi ?
Muut voivat suositella mitä tai ketä tahansa, mutta ei sen mukaan aina voi kaikkea itse tehdä. On hyvä lähteä uteliaana kokeilemaan, mitään ei voi tietää etukäteen.
Jos suositeltujen listassa olevia terapeutteja ei ole vapaana, niin olisihan se hyvä kokeilla listan ulkopuolelta.

Lue lisää

No niistä ainakin tietää millaista odottaa. 30-40 nimeä oli listassa.

Pitää varmaan mut osalla on hiton huonot nettisivut jne, toi on vähän rankkaa et terapiaa tarttevan pitää ite ettiä se terapia...

Anonyymi kirjoitti:

Olet yltiöoptimisti. Ihan hyvä ominaisuus. Mutta minun optimismi, positiviisuus ja luottamus kaikkeen ja kaikkiin karisi jo ajat sitten.

Minun osalleni ei ole enää muuta varattuna, kuin hiljaa hiipuminen, erakoituminen ja lopullinen syrjäytyminen. Ja tietenkin katoaminen lopulta pois.

En palaa enää tälle keskustelupalstallekaan. Kahdeksan vuotta riittää ihan tarpeeksi. Toinpahan oman näkemykseni esille asioista.

Lue lisää

En ole yltiöoptimisti, mutta optimisti kuitenkin.
Pidemmän päälle siitä on valtavasti hyötyä.

Anonyymi kirjoitti:

En ole koskaan kuullut, että mt-alan ammattilaisten pitäisi opettaa jollekin ruuanlaittoa.
Taitaa olla kokkikurssit ja -kerhot sellaisen opettelua varten. Toki jossain päiväkeskuksessa saatetaankin harjoitella ruuanlaittoa.
Hienoa, että mummisi opetti, ja mummit tekeekin tosi hyvää ruokaa.

Lue lisää

"En ole koskaan kuullut, että mt-alan ammattilaisten pitäisi opettaa jollekin ruuanlaittoa"

Kyllä ne joissakin kuntoutuskodeissa sitäkin tekee.Esim missä minä olin.

Anonyymi kirjoitti:

"En ole koskaan kuullut, että mt-alan ammattilaisten pitäisi opettaa jollekin ruuanlaittoa"

Kyllä ne joissakin kuntoutuskodeissa sitäkin tekee.Esim missä minä olin.

Lue lisää

Ainakin nuorille. Paperilla luvattiin kaikkea mut mitään ei käytännössä tehty. Ainut syy asua siellä oli 600e vuokra

Anonyymi kirjoitti:

Ainakin nuorille. Paperilla luvattiin kaikkea mut mitään ei käytännössä tehty. Ainut syy asua siellä oli 600e vuokra

Mulla oli kuntoutuskodissa kk maksu 400-500€ 10 vuotta sitte 2015 vuonna.Jatku sitä vielä jonkun verran 2016 vuonna kun pääsin pois.Mutta se menikin kohta jo kiinni koko kuntoutuskoti kun pois sieltä pääsin.
Sielä kyllä opetettiin ruuanlaittoa.Hoitajat sielä oli 8.00-16.00.Viikonloppuna ei ollenkaan.

Anonyymi kirjoitti:

Mulla oli kuntoutuskodissa kk maksu 400-500€ 10 vuotta sitte 2015 vuonna.Jatku sitä vielä jonkun verran 2016 vuonna kun pääsin pois.Mutta se menikin kohta jo kiinni koko kuntoutuskoti kun pois sieltä pääsin.
Sielä kyllä opetettiin ruuanlaittoa.Hoitajat sielä oli 8.00-16.00.Viikonloppuna ei ollenkaan.

Lue lisää

Se 400-500 euroa kuukaudessa on ollut ainoastaan se summa, jonka olet joutunut itse asumisesta maksamaan.
Kuntoutuskodissa, hoitokodissa, palvelukodissa asuminen maksaa enemmän, mutta asukkaan asuinkunta maksaa aika ison siivun kuukausimaksuista. Asukkaalla on harvoin varaa maksaa itse omista rahoistaan koko hoito ja asuminen, en tiedä onko koskaan ollut kellään.

Anonyymi kirjoitti:

Se 400-500 euroa kuukaudessa on ollut ainoastaan se summa, jonka olet joutunut itse asumisesta maksamaan.
Kuntoutuskodissa, hoitokodissa, palvelukodissa asuminen maksaa enemmän, mutta asukkaan asuinkunta maksaa aika ison siivun kuukausimaksuista. Asukkaalla on harvoin varaa maksaa itse omista rahoistaan koko hoito ja asuminen, en tiedä onko koskaan ollut kellään.

Lue lisää

Se 400-500 euroa kattoi minun kohalla kaikki muut paitsi ruuan ja lääkkeet.

Anonyymi kirjoitti:

Se 400-500 euroa kuukaudessa on ollut ainoastaan se summa, jonka olet joutunut itse asumisesta maksamaan.
Kuntoutuskodissa, hoitokodissa, palvelukodissa asuminen maksaa enemmän, mutta asukkaan asuinkunta maksaa aika ison siivun kuukausimaksuista. Asukkaalla on harvoin varaa maksaa itse omista rahoistaan koko hoito ja asuminen, en tiedä onko koskaan ollut kellään.

Lue lisää

Mulla oli oma asunto josa 600e oli vuokra sisältäen veden ja sähkön. Ei mitään muuta maksua mulle. Tuettu asuminen toki eri tapaus

Ne ohjaajat/ yms niiden palkan makso mehiläinen ja kunta tai sote sit mehiläiselle tosta palvelusta. Noh, jos sitä nyt voi sanoa miksikään. Noilla oli 24/7 tuettu asuminenkin, siellä porukka viilteli iteään eikä ketään kiinnostanu... Ainut etu oli halpa vuokra ainakin mulle. Mitään konkreettista apua elämäntaitoihin niistä ohjaajista ei ollut

Anonyymi kirjoitti:

Mulla oli oma asunto josa 600e oli vuokra sisältäen veden ja sähkön. Ei mitään muuta maksua mulle. Tuettu asuminen toki eri tapaus

Ne ohjaajat/ yms niiden palkan makso mehiläinen ja kunta tai sote sit mehiläiselle tosta palvelusta. Noh, jos sitä nyt voi sanoa miksikään. Noilla oli 24/7 tuettu asuminenkin, siellä porukka viilteli iteään eikä ketään kiinnostanu... Ainut etu oli halpa vuokra ainakin mulle. Mitään konkreettista apua elämäntaitoihin niistä ohjaajista ei ollut

Lue lisää

Ja lisätään nyt vielä, että nimenomaan noita taitoja niiden piti opettaa. Tai auttaa oppimaan. Mut palveluna siis ei toteunut. Eipä valittaminenkaan auttanut asiaa

Ja joo, myönnän käyttäneeni järjestelmää hyväksi, sain 600e vuokralla tosi ison rahallisen edun joten ei ollut kiire muuttaa pois vaikken saanutkaan mitään konkreettista tukea

Anonyymi kirjoitti:

Ja lisätään nyt vielä, että nimenomaan noita taitoja niiden piti opettaa. Tai auttaa oppimaan. Mut palveluna siis ei toteunut. Eipä valittaminenkaan auttanut asiaa

Ja joo, myönnän käyttäneeni järjestelmää hyväksi, sain 600e vuokralla tosi ison rahallisen edun joten ei ollut kiire muuttaa pois vaikken saanutkaan mitään konkreettista tukea

Lue lisää

Ei nyt taaskaan varsinaisesti liity aiheeseen, tai kehenkään henkilökohtaisesti, mutta on todellakin olemassa eritasoisia asumispalveluita ja niiden lisäksi vielä ihan tavan vuokra asuntoon vietävää "kotihoitoa" ja kyllä palvelutasosta riippuen siellä opetellaan arkielämän taitoja eli ihan ruuanlaittoa, kaupassakäyntiä, siivoamista jne jne.

Jujuhan siinäkin on se, että se ei saisi olla liian passivoivaa, vaan auttaa ihmistä itsenäistymään. Eli siitä voidaan tietysti depadoida ajasta ikuisuuteen, kuka siitä hyötyy ja missäkin vaiheessa. Omasta mielestäni se on vähän kuin savolaisten venekauppa, että kun molemmat osapuolet luulee huijanneensa toista, niin silloin se on hyvä kompromissi.