Vaikka en tiennyt muista hakijoista mitään, niin pidin itseäni huonoimpana vaihtoehtona haettuun tehtävään. Tämä siksi, että minulla ei ollut kaupallisen alan koulutusta, työkokemusta tai syvempää näkemystä myyntityöhön. Tulin aivan puskista. Vedin tutun pääoven auki ja astuin sisään liikkeeseen.
On kummallinen se tunne, että ei olekaan enää asiakkaan roolissa liukuportaissa monenkirjavan asiakaskunnan seassa, vaan jonain muuna. Et ole menossa kahville, vaateostoksille tai tappamassa aikaa, vaan hakemassa osaksi tätä jättimäistä koneistoa. Mielessä ei ollut joululahjat, kuohuviini tai huulipuna, vaan edessä oleva koettelemus, johon ei osannut valmistautua. En ole koskaan ollut tiskin toisella puolella. En ole edes nähnyt kassakonetta kuin sen asiakkaan näkökulmasta. Käteni tuntuivat hikisiltä.
Vilkaisin kelloa ja ymmärsin olevani jo melkein myöhässä. Mihin ihmeeseen olin saanut tuhlattua sen puolituntisen, jonka marginaaliksi varasin. Ai niin, mutta minähän jäin juttelemaan kadulle. Ei nyt siinä puolta tuntia voinut mennä. Vai oliko voinut? Hölmö minä.
Painoin summeria.
- Päivää päivää. Istukaa alas. Ja te olitte tämä… Funeau.
- Kyllä.
- Pelkkä Funeau?
- Lempinimiä minulla on kyllä aivan jäätävän paljon.
- Käytättekö tuollaista nuorisokieltä?
- En. Hyvin harvoin sutkautsn jotain. On ikään kuin pysyttävä hereillä kielen suhteen.
- Niin. Entäs tuo kielitaito?
- Kotimaiset. Ja tietysti Englanti, Espanja ja Ranska.
- Ette Saksaa puhu?
- Huonommin.
- Entäs Venäjä?
- Opiskelin kieltä huvikseni. Mutta nyt ei taida oikein asiakkaita olla.
- Ovatko nuo hiukset värjätty.
- Ei. Näyttävätkö ne värjätyiltä?
- Onko teillä tatuointeja?.
- Ei ole. En ole katsonut tarpeelliseksi.
- Valitettavasti sana ei tässä riitä. Voitte riisuutua tuolla sermin takana.
- Anteeksi…
- Meillä on vain rajallisesti akkaa, joten olkaa hyvä. Kyselen tässä samalla. Työkokemusta teillä ei alalta ole.
- No johan on… Siis ei ole. Siis kaikkiko pois?
- Kyllä. Naisilla on nykyään tapana ottaa tatuointeja alusasunsa alle.
- Ai niinkö?
- En tiedä miksi. En ymmärrä logiikkaa. Myyntityössä myyjä on niin näkyvällä paikalla, että pieni persoonattomuus on vain plussaa.
- Siis kaikki pois?
- Kyllä.
- Oletteko sosiaalinen. Tuletteko ihmisten kanssa toimeen?
- Erittäin hyvin. Täältäkin meinasin myöhästyä, koska….
- Kuulutteko johonkin liittoon? Pystyttekö seisomaan korkokengillä pitkiä aikoja? Turpoavatko nilkkanne?
- En. Pystyn. Eivät.
- Ei ole näemmä tatuointeja. Voitte pukeutua. Oletteko naimisissa tai seurusteletteko? Onko teillä lapsia, ottolapsia tai lapsia suunnitteilla?
- Ei ei ei. Kamalasti kysymyksiä.
- Onko allergioita, vakavia sairauksia tai mielenterveysongelmia?
- Ei… tietääkseni.
- Sukupoulitauteja, alkoholiongelmaa tai huumeriippuvuutta?
- Ei.
- Oletteko syyllistynyt henkkrikokseen, näoistykseen tai törkeään petokseen?
- Herranjumala en.
- Oletteko poliittisesti aktiivinen?
- No en juuri.
- Oletteko harrastanut seksiä saman sukupuolen edustajan kanssa?
- Olen.
Haastattelija lopetti hetkeksi haastattelun ja kirjoitti jotain papereihinsa.
(naurua)
Työ
12
273
Vastaukset
- Anonyymi
Suljettujen ovien takana
- No, mitä olet mieltä?
- Tekisi mieli mennä tulosten perusteella, mutta…
- Juuri niin. Asiakkaan näkökulmasta katsottuna hakijoista paras on ehdottomasti Funeau. Olen varma että hän oppisi päivässä tai kahdessa vaadittavan.
- Varmaan ylikin.
- Ulkonäöllisesti aivan loistava. Ja persoonallisuus mutkaton ja mukava.
- Niin. Mutta sitten…
- Niin. Tämä on naisvaltainen ala. On vaikea ajatella häntä joukkoomme, vaikka ei minulla mitään lesboja vastaan lle.
- Ei minullakaan. Mutta työyhteisön balanssi saattaisi järkkyä.
- Luultavasti syntyisi kaaos. Vähintäänkin jotain parisuhdedraamaa. Kärhämöintiä ja mustasukkaisuuskohtauksia.
- Loputtomia poissaoloja.
- Työvuorolistoja saisi säätää tunnin välein. Kaaos.
- Otetaan tämä pois tästä ja laitetaan se sivuun. Näin.
- On hän kyllä kaunis. Mielettömän kaunis vartalo ja kasvot. Oli lähellä etten ulahtanut, kun näin hänet alastomana.
- Itse taas pidin hänen persoonallisuutensa hehkumisesta iholla. Varmaan käy tänään niin että kotona minua alkaa ottaa päähän.
- Sun puoliso?
- Niin. Laimea vetelys. Ehkä minussa silti asuu pieni lessu, vai mitä? Kuinkas sinussa?
- En viitsi edes sanoa.
- Hoh hoijaa. No entäs sitten tämä?
- Oi voi.
(naurua)- Anonyymi
Minun piti istahtaa kahville, sillä päässäni humisi.
Ulkonaisesti saatoin kenties vaikuttaa ihan normaalilta kaupunkilaiselta, mutta sisällä myrskysi ja vonkui.
Kukaan paikalla olevista ihmisistä ei millään kyennyt näkemään sitä missä olin n. puolituntia sitten ollut.
En osannut oikein selittää itselleni mitään. Olo tuntui siltä kuin jokin olisi raiskattu, mutta ei keho, vaan ehkä mieli. Tai ei ehkä mielikään, vaan koko järjestelmä. Se oli ikään kuin raiskannut itse itsensä.
Siitä oli tullut absurdi.
Se ei osannut selittää itselleen mitään omasta käyttäytymisestään ja päätöksiensä syistä. Ei yhtään mitään. Se oli kuin kone torilla, jonka merkitystä kukaan ei ymmärtänyt. Sitä palvelivat nuo pienet ihmiset sen ympärillä.
Olin aivan pihalla kaikesta. Luultavasti he kohta soittaisivat ja pahoittelisivat tapahtunutta.
Taidan sittenkin ottaa sen viinerin.
(reps) - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Minun piti istahtaa kahville, sillä päässäni humisi.
Ulkonaisesti saatoin kenties vaikuttaa ihan normaalilta kaupunkilaiselta, mutta sisällä myrskysi ja vonkui.
Kukaan paikalla olevista ihmisistä ei millään kyennyt näkemään sitä missä olin n. puolituntia sitten ollut.
En osannut oikein selittää itselleni mitään. Olo tuntui siltä kuin jokin olisi raiskattu, mutta ei keho, vaan ehkä mieli. Tai ei ehkä mielikään, vaan koko järjestelmä. Se oli ikään kuin raiskannut itse itsensä.
Siitä oli tullut absurdi.
Se ei osannut selittää itselleen mitään omasta käyttäytymisestään ja päätöksiensä syistä. Ei yhtään mitään. Se oli kuin kone torilla, jonka merkitystä kukaan ei ymmärtänyt. Sitä palvelivat nuo pienet ihmiset sen ympärillä.
Olin aivan pihalla kaikesta. Luultavasti he kohta soittaisivat ja pahoittelisivat tapahtunutta.
Taidan sittenkin ottaa sen viinerin.
(reps)Cafe’
- Anteeksi mutta olisiko tässä tilaa? On vähän täyttä.
- On kyllä. Istu ihmeessä alas.
- Siis aivan kammottava päivä.
- Kuinka niin, kysäisin.
- Siis mä olin työhaastattelussa ja ne ronkki mua kysymyksillään niin että lopulta pillahdin itkuun. Lisäksi ne pakotti mut riisuutumaan alasti, jotta näkisivät mun tatskat. Pitäisikö soittaa poliisille? Aivan kauhea kokemus. En enää ikinä mene siihen putiikkiin.
- Kuulostaa vakavalta. Sinähän ihan vapiset.
- Siis mut on nöyryytetty niin syvältä, että vesi meni sameaksi. Anteeksi nyt kauheasti. Mitta mun on pakko puhua tästä jollekin. Olikohan niillä siellä kameravalvonta. Ei jumaliste jos mä olen joutunut vielä nauhallekin. Aiwan sairasta. Ja niin kuin että kyselivät vielä mun seksisuhteista ja että olenko harrastanut naisia. Naisia! Hei haloo!
- No onhan sinulla nyt kokemus päällä.
- Tuntuu siltä että olisi jäänyt auton alle, ja ympärillä vain pilkataan, vaikka kaikki luut ovat rikki. Ikänä joutunut häpeämään näin. Aivan sietämätöntä.
- Minulle on käynyt samalla tavalla kuin sinulle. Olin silloin kahdeksantoista ja ajokorttia varten lääkärintarkastuksessa. Lopun varmaan arvaat.
- No sitten sä ymmärrät mua. Sä oot ihana. Mutta hei mun pitää kiitää eteenpäin. Kiitoksia seurasta. Sydämiä sulle.
Tyttö kiiruhti pois.
(hihitystä) - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Cafe’
- Anteeksi mutta olisiko tässä tilaa? On vähän täyttä.
- On kyllä. Istu ihmeessä alas.
- Siis aivan kammottava päivä.
- Kuinka niin, kysäisin.
- Siis mä olin työhaastattelussa ja ne ronkki mua kysymyksillään niin että lopulta pillahdin itkuun. Lisäksi ne pakotti mut riisuutumaan alasti, jotta näkisivät mun tatskat. Pitäisikö soittaa poliisille? Aivan kauhea kokemus. En enää ikinä mene siihen putiikkiin.
- Kuulostaa vakavalta. Sinähän ihan vapiset.
- Siis mut on nöyryytetty niin syvältä, että vesi meni sameaksi. Anteeksi nyt kauheasti. Mitta mun on pakko puhua tästä jollekin. Olikohan niillä siellä kameravalvonta. Ei jumaliste jos mä olen joutunut vielä nauhallekin. Aiwan sairasta. Ja niin kuin että kyselivät vielä mun seksisuhteista ja että olenko harrastanut naisia. Naisia! Hei haloo!
- No onhan sinulla nyt kokemus päällä.
- Tuntuu siltä että olisi jäänyt auton alle, ja ympärillä vain pilkataan, vaikka kaikki luut ovat rikki. Ikänä joutunut häpeämään näin. Aivan sietämätöntä.
- Minulle on käynyt samalla tavalla kuin sinulle. Olin silloin kahdeksantoista ja ajokorttia varten lääkärintarkastuksessa. Lopun varmaan arvaat.
- No sitten sä ymmärrät mua. Sä oot ihana. Mutta hei mun pitää kiitää eteenpäin. Kiitoksia seurasta. Sydämiä sulle.
Tyttö kiiruhti pois.
(hihitystä)Puhelin
Puhelimeni soi pöydällä. Katselin sitä hetken. Mutta koska kaakatus alkoi ärsyttää muita paikalla olevia, päätin vastata siihen.
- Funeau.
- No täältä työhaastattelusta moi.
- No moi.
- Sinulle hyviä uutisia. Sait paikan.
- Ihan totta. Tosi kiva.
- Heti maanantaina sitten tänne vaan ja laitetaan tuulemaan.
- Ai kun ihanaa.
- Joo. Onneksemme juuri sinä kävelit ovista sisään. Sitä ei voi tietää mitä puuttuu ennen kuin sen omin silmin näkee. Eli tervetuloa joukkoomme.
- No kiitos kiitos.
- Sun valtteja olivat kauneus ja kielitaito. Lisäksi sinä olen hämmästyttävän elegantti ikäiseksesi. Kaikki täällä ovat siitä samaa mieltä, myös ylin johto.
- Kivaa. Kiva kuulla että kelpaa.
(naurua) - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Puhelin
Puhelimeni soi pöydällä. Katselin sitä hetken. Mutta koska kaakatus alkoi ärsyttää muita paikalla olevia, päätin vastata siihen.
- Funeau.
- No täältä työhaastattelusta moi.
- No moi.
- Sinulle hyviä uutisia. Sait paikan.
- Ihan totta. Tosi kiva.
- Heti maanantaina sitten tänne vaan ja laitetaan tuulemaan.
- Ai kun ihanaa.
- Joo. Onneksemme juuri sinä kävelit ovista sisään. Sitä ei voi tietää mitä puuttuu ennen kuin sen omin silmin näkee. Eli tervetuloa joukkoomme.
- No kiitos kiitos.
- Sun valtteja olivat kauneus ja kielitaito. Lisäksi sinä olen hämmästyttävän elegantti ikäiseksesi. Kaikki täällä ovat siitä samaa mieltä, myös ylin johto.
- Kivaa. Kiva kuulla että kelpaa.
(naurua)Hallituksen kokous
- Tähän loppuun haluaisin vielä viedä kallista aikaanne hetken, sillä minulla on teille ilouutisia. Olemme nimittäin saaneet uuden työntekijän.
Hallitus kohahti hämmästyksestä.
- Ja pidemmittä puheitta! Valot pois!
- Jaaha. Mitähän on tulossa.
- Jokin elokuva alkaa.
- Hyvänen aika sentään!
- Tämähän vaikuttaa lupaavalta!
- Onko tuo Funeau, se kuuluisa nettikirjoittelija?
- On se.
- Hyst nyt….
- Voi hyvänen aika sentään.
- Tämähän menee kohta pornograafiseksi.
(hirn) - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Hallituksen kokous
- Tähän loppuun haluaisin vielä viedä kallista aikaanne hetken, sillä minulla on teille ilouutisia. Olemme nimittäin saaneet uuden työntekijän.
Hallitus kohahti hämmästyksestä.
- Ja pidemmittä puheitta! Valot pois!
- Jaaha. Mitähän on tulossa.
- Jokin elokuva alkaa.
- Hyvänen aika sentään!
- Tämähän vaikuttaa lupaavalta!
- Onko tuo Funeau, se kuuluisa nettikirjoittelija?
- On se.
- Hyst nyt….
- Voi hyvänen aika sentään.
- Tämähän menee kohta pornograafiseksi.
(hirn)Maanantai
Sain työssäni puhua yllin kyllin. Se sopi minulle. Lisäksi minulla oli varsin lennokas mielikuvitus, jonka avulla oli helppo peittää aukot tietämättömyydessäni ja ammattitaidottomuudessani. Se oli kuin purukumia, jota voi venytellä mihin tahansa tilanteeseen. Pidin työstäni. Pidin ihmisistä ja vilinästä ympärilläni.
Olin onnellinen. Lisäksi siitä vielä maksettiin, mikä minusta oli hieman outoa. Ja vielä kaiken tämän lisäksi olin ensimmäisten joukossa kopeloimassa kaikkea uutta ja kiinnostavaa. Käteni olivat heti sellaisen kimpussa, jollainen kulloinkin alaovista sisään saapui. Niin ettei oikein paremmin kohdallani asiat voineet olla.
- Funis. Veisitkö tämä ylös?
Se oli mappi. En yleensä talossa toimittele mappeja mihinkään, mutta koska olen hyvin altis muuttamaan suunnitelmiani, niin otin tehtävän vastaan ilomielin ja menin hissillä ylös.
Käytävät vaikuttivat autiolta. Oli hiirenhiljaista, jos katumelua ei lasketa mukaan.
Kokoustila oli tässä. Kurkistan sisään. Ei ketään. Onko tämä väärä tila, kyselin itseltäni. Screenillä oli menossa jokin elokuva. Näyttelijä vaikutti tutulta. Samanlainen oli omassa vartalopeilissäni aamuisin, suihkun jälkeen ja ennen illan rientoja. Katselinko minä itseäni, tuumin.
Alussa minä tulen kuvaruutuun sermin takaa, sitten katselen ympärilleni hämmästyneen oloisena. Sitten riisun päällystakkini ja napitan paidan auki. Kaikki tämä tapahtuu kuin unessa. Ääntä ei ole, mutta kuvassa on värit, joka tuntuu kummalliselta. Riisun paidan, mutta en hetkeen tiennyt minne sen laittaisin. Asetin sen tuolille. Riisuin rintaliivit.
Minua alkoi tässä kohtaa ahdistaa, sillä muistini on erinomainen. Kun hame putosi nilkkoihin, niin muistin kaiken. Se putosi yhä uudelleen ja uudelleen. Tunsin sen matkan iholla ja tiesin, että seuraavaksi kankaalla pyllistäisin suoraan kameraan.
Minun oli istuuduttava. En voinut käsittää mistä kuva kankaalle tuli, sillä minkäänlaista projektoria ei näkynyt. Ei laitetta.
Mikä tämä juttu yleensäkin on? Miksi tämä tällainen pyörii autiossa kokoustilassa keskellä Helsinkiä?
Takapuoleni on ruudulla kun poimin hameen lattialta ylös ja puhdistelen sitä. Alushousut. Hyvää yötä.
Pyörin paikoillani kun esiin ilmestyy haastattelijani, joka etsii iholtani leimoja. Niitä ei löydy. Elokuva, taideteos tai vahinko alkaa uudestaan.
Minä tulen esiin sermin takaa.
(hihitystä) - AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Maanantai
Sain työssäni puhua yllin kyllin. Se sopi minulle. Lisäksi minulla oli varsin lennokas mielikuvitus, jonka avulla oli helppo peittää aukot tietämättömyydessäni ja ammattitaidottomuudessani. Se oli kuin purukumia, jota voi venytellä mihin tahansa tilanteeseen. Pidin työstäni. Pidin ihmisistä ja vilinästä ympärilläni.
Olin onnellinen. Lisäksi siitä vielä maksettiin, mikä minusta oli hieman outoa. Ja vielä kaiken tämän lisäksi olin ensimmäisten joukossa kopeloimassa kaikkea uutta ja kiinnostavaa. Käteni olivat heti sellaisen kimpussa, jollainen kulloinkin alaovista sisään saapui. Niin ettei oikein paremmin kohdallani asiat voineet olla.
- Funis. Veisitkö tämä ylös?
Se oli mappi. En yleensä talossa toimittele mappeja mihinkään, mutta koska olen hyvin altis muuttamaan suunnitelmiani, niin otin tehtävän vastaan ilomielin ja menin hissillä ylös.
Käytävät vaikuttivat autiolta. Oli hiirenhiljaista, jos katumelua ei lasketa mukaan.
Kokoustila oli tässä. Kurkistan sisään. Ei ketään. Onko tämä väärä tila, kyselin itseltäni. Screenillä oli menossa jokin elokuva. Näyttelijä vaikutti tutulta. Samanlainen oli omassa vartalopeilissäni aamuisin, suihkun jälkeen ja ennen illan rientoja. Katselinko minä itseäni, tuumin.
Alussa minä tulen kuvaruutuun sermin takaa, sitten katselen ympärilleni hämmästyneen oloisena. Sitten riisun päällystakkini ja napitan paidan auki. Kaikki tämä tapahtuu kuin unessa. Ääntä ei ole, mutta kuvassa on värit, joka tuntuu kummalliselta. Riisun paidan, mutta en hetkeen tiennyt minne sen laittaisin. Asetin sen tuolille. Riisuin rintaliivit.
Minua alkoi tässä kohtaa ahdistaa, sillä muistini on erinomainen. Kun hame putosi nilkkoihin, niin muistin kaiken. Se putosi yhä uudelleen ja uudelleen. Tunsin sen matkan iholla ja tiesin, että seuraavaksi kankaalla pyllistäisin suoraan kameraan.
Minun oli istuuduttava. En voinut käsittää mistä kuva kankaalle tuli, sillä minkäänlaista projektoria ei näkynyt. Ei laitetta.
Mikä tämä juttu yleensäkin on? Miksi tämä tällainen pyörii autiossa kokoustilassa keskellä Helsinkiä?
Takapuoleni on ruudulla kun poimin hameen lattialta ylös ja puhdistelen sitä. Alushousut. Hyvää yötä.
Pyörin paikoillani kun esiin ilmestyy haastattelijani, joka etsii iholtani leimoja. Niitä ei löydy. Elokuva, taideteos tai vahinko alkaa uudestaan.
Minä tulen esiin sermin takaa.
(hihitystä)Höh
Joko tämä loppui?
Taiteessa on se ärsyttävä piirre, että jos se kulkee, niin kuitenkin se loppuu.
(reps) - AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Höh
Joko tämä loppui?
Taiteessa on se ärsyttävä piirre, että jos se kulkee, niin kuitenkin se loppuu.
(reps)No ei tätä nyt noin sovi lopettaa, juuri ennen kuin hovimestari paljastuu murhaajaksi :)
- AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Maanantai
Sain työssäni puhua yllin kyllin. Se sopi minulle. Lisäksi minulla oli varsin lennokas mielikuvitus, jonka avulla oli helppo peittää aukot tietämättömyydessäni ja ammattitaidottomuudessani. Se oli kuin purukumia, jota voi venytellä mihin tahansa tilanteeseen. Pidin työstäni. Pidin ihmisistä ja vilinästä ympärilläni.
Olin onnellinen. Lisäksi siitä vielä maksettiin, mikä minusta oli hieman outoa. Ja vielä kaiken tämän lisäksi olin ensimmäisten joukossa kopeloimassa kaikkea uutta ja kiinnostavaa. Käteni olivat heti sellaisen kimpussa, jollainen kulloinkin alaovista sisään saapui. Niin ettei oikein paremmin kohdallani asiat voineet olla.
- Funis. Veisitkö tämä ylös?
Se oli mappi. En yleensä talossa toimittele mappeja mihinkään, mutta koska olen hyvin altis muuttamaan suunnitelmiani, niin otin tehtävän vastaan ilomielin ja menin hissillä ylös.
Käytävät vaikuttivat autiolta. Oli hiirenhiljaista, jos katumelua ei lasketa mukaan.
Kokoustila oli tässä. Kurkistan sisään. Ei ketään. Onko tämä väärä tila, kyselin itseltäni. Screenillä oli menossa jokin elokuva. Näyttelijä vaikutti tutulta. Samanlainen oli omassa vartalopeilissäni aamuisin, suihkun jälkeen ja ennen illan rientoja. Katselinko minä itseäni, tuumin.
Alussa minä tulen kuvaruutuun sermin takaa, sitten katselen ympärilleni hämmästyneen oloisena. Sitten riisun päällystakkini ja napitan paidan auki. Kaikki tämä tapahtuu kuin unessa. Ääntä ei ole, mutta kuvassa on värit, joka tuntuu kummalliselta. Riisun paidan, mutta en hetkeen tiennyt minne sen laittaisin. Asetin sen tuolille. Riisuin rintaliivit.
Minua alkoi tässä kohtaa ahdistaa, sillä muistini on erinomainen. Kun hame putosi nilkkoihin, niin muistin kaiken. Se putosi yhä uudelleen ja uudelleen. Tunsin sen matkan iholla ja tiesin, että seuraavaksi kankaalla pyllistäisin suoraan kameraan.
Minun oli istuuduttava. En voinut käsittää mistä kuva kankaalle tuli, sillä minkäänlaista projektoria ei näkynyt. Ei laitetta.
Mikä tämä juttu yleensäkin on? Miksi tämä tällainen pyörii autiossa kokoustilassa keskellä Helsinkiä?
Takapuoleni on ruudulla kun poimin hameen lattialta ylös ja puhdistelen sitä. Alushousut. Hyvää yötä.
Pyörin paikoillani kun esiin ilmestyy haastattelijani, joka etsii iholtani leimoja. Niitä ei löydy. Elokuva, taideteos tai vahinko alkaa uudestaan.
Minä tulen esiin sermin takaa.
(hihitystä)Mappi
Huomasin rutistavani punaista muovikansiota, jossa oli sisällä muutama paperi. Olin unohtanut sen. Typerä riisuutumiskohtaus oli vienyt kaiken huomion, tempaissut mukaansa karnevaalitunnelmaan ja seksuaalisuuden karuselliin. En osannut lopettaa sitä. En löytänyt mitään nappulaa tai johtoa, josta nykäistä.
Päätin paeta paikalta. Minä hetkenä hyvänsä ovesta saattaisi tulla joku, ja koristeet särkyisivät. Minut avattaisiin kuin kala ja sisälmykseni poistettaisiin. Päätyisin kuumalle pannulle vääntelehtimään.
Se julkisuudessa on kammottavinta että tietää kuinka se kulkee. Osaa sen. Se on ennustettavissa. Mikään käänne ei ole yllätys, jos tuntee itsensä. Se ei koskaan yllätä, jos ei itselleen valehtele. Kaikki tulee esiin. Tiesin tämän, koska tiesin mitä mapissa oli. Ryntäsin hissiin.
Hissimatkan ja ensimmäisen rauhallisen ajatuksen välillä ei ollut mitään. Tai ehkä sitä voisi kutsua kirkkaaksi sumuksi, joka oli, ja jossa vaelsi muitakin ihmisiä. Se oli pelottavan selvä kuva todellisuudesta ja itsestä ja muista siinä. Sekavuus oli kaikonnut ja hälinä tauonnut, ja itselleni vieras ominaisuus minussa ottanut vallan. Ensin kauhistuin sitä, koska luulin tulleeni hulluksi. Mutta minua ei oltu ajettu nurkkaan, vaan vapauteen.
- Tiedätkö?
- No mitä?
- Ehkä sinun kannattaisi ottaa tuo nimikyltti kivoine lippuineen pois rinnastasi ja unohtaa koko juttu.
- Unohtaa?
En pitänyt sillä hetkellä neuvonnasta, ohjeista tai määräyksistä, mutta tajusin pointin. Oli aika typerää istua drinkillä keskellä päivää tavaratalon työasu päällään nimikyltti rintapielessä. Ymmärsin yskän.
Repäisin sen irti ja tajusin samalla että omat vaatteeni olivat jääneet sinne minnä nämä kuuluivat. Heitin nimikyltin kukkaruukkuun.
- Joo, mä otin just lopputilin.
- Niin vähän arvelin. Ehditkö olla pitkään?
- Puolisen päivää. En ihan ehtinyt safkikselle asti.
Tyypillä oli kiva nauru. Minusta on mukavaa kun joku nauraa jutuilleni, kohelluksilleni ja sekavuuksilleni. Lisäksi hän vaikutti todella rauhalliselta ihmiseltä. Oikeastaan pidin hänestä. En oikeastaan löydä sellaista ihmistä, josta en pitäisi. Tämä on hyvin ristiriitaista ja vaikeasti ymmärrettävää, sillä ensimmäinen ajatus minusta on varmaan se etten pidä kenestäkään.
Pidän jopa ihmisistä, joita en voi sietää.
- Odotatko vaimoasi, vai oletko tätä paossa?
- Paossa.
- Kaikki me pakenemme jotain jollain tavalla, mutisin.
Keskustelimme syvällisiä tämän tyypin kanssa aina iltaan asti. Eskapismi hallitsi kielikuvia, narisi oven saranoissa ja puheensorinassa.
Loputtomasti vihreitä peltimatoja kirkui pitkin raiteita pikkubaarin ikkunan editse. Sorina yltyi.
Hän asui kantakapakkansa yläpuolella neljännessä kerroksessa. Asunto oli aivan tavallinen helsinkiläiskaksio: ikivanha ja vetoinen.
Kerroin hänelle taipumuksistani, kokemuksistani eri sukupuolten kanssa, pettymyksistä, iloista ja suruista. Yksinäisyydestä puhuin niin pitkään, että kaveri nukahti.
Päätin avata kansioni. Minulla ei siinä oikein ollut muuta tekemistä.
(naurua) - AnonyymiUUSI
Anonyymi kirjoitti:
Mappi
Huomasin rutistavani punaista muovikansiota, jossa oli sisällä muutama paperi. Olin unohtanut sen. Typerä riisuutumiskohtaus oli vienyt kaiken huomion, tempaissut mukaansa karnevaalitunnelmaan ja seksuaalisuuden karuselliin. En osannut lopettaa sitä. En löytänyt mitään nappulaa tai johtoa, josta nykäistä.
Päätin paeta paikalta. Minä hetkenä hyvänsä ovesta saattaisi tulla joku, ja koristeet särkyisivät. Minut avattaisiin kuin kala ja sisälmykseni poistettaisiin. Päätyisin kuumalle pannulle vääntelehtimään.
Se julkisuudessa on kammottavinta että tietää kuinka se kulkee. Osaa sen. Se on ennustettavissa. Mikään käänne ei ole yllätys, jos tuntee itsensä. Se ei koskaan yllätä, jos ei itselleen valehtele. Kaikki tulee esiin. Tiesin tämän, koska tiesin mitä mapissa oli. Ryntäsin hissiin.
Hissimatkan ja ensimmäisen rauhallisen ajatuksen välillä ei ollut mitään. Tai ehkä sitä voisi kutsua kirkkaaksi sumuksi, joka oli, ja jossa vaelsi muitakin ihmisiä. Se oli pelottavan selvä kuva todellisuudesta ja itsestä ja muista siinä. Sekavuus oli kaikonnut ja hälinä tauonnut, ja itselleni vieras ominaisuus minussa ottanut vallan. Ensin kauhistuin sitä, koska luulin tulleeni hulluksi. Mutta minua ei oltu ajettu nurkkaan, vaan vapauteen.
- Tiedätkö?
- No mitä?
- Ehkä sinun kannattaisi ottaa tuo nimikyltti kivoine lippuineen pois rinnastasi ja unohtaa koko juttu.
- Unohtaa?
En pitänyt sillä hetkellä neuvonnasta, ohjeista tai määräyksistä, mutta tajusin pointin. Oli aika typerää istua drinkillä keskellä päivää tavaratalon työasu päällään nimikyltti rintapielessä. Ymmärsin yskän.
Repäisin sen irti ja tajusin samalla että omat vaatteeni olivat jääneet sinne minnä nämä kuuluivat. Heitin nimikyltin kukkaruukkuun.
- Joo, mä otin just lopputilin.
- Niin vähän arvelin. Ehditkö olla pitkään?
- Puolisen päivää. En ihan ehtinyt safkikselle asti.
Tyypillä oli kiva nauru. Minusta on mukavaa kun joku nauraa jutuilleni, kohelluksilleni ja sekavuuksilleni. Lisäksi hän vaikutti todella rauhalliselta ihmiseltä. Oikeastaan pidin hänestä. En oikeastaan löydä sellaista ihmistä, josta en pitäisi. Tämä on hyvin ristiriitaista ja vaikeasti ymmärrettävää, sillä ensimmäinen ajatus minusta on varmaan se etten pidä kenestäkään.
Pidän jopa ihmisistä, joita en voi sietää.
- Odotatko vaimoasi, vai oletko tätä paossa?
- Paossa.
- Kaikki me pakenemme jotain jollain tavalla, mutisin.
Keskustelimme syvällisiä tämän tyypin kanssa aina iltaan asti. Eskapismi hallitsi kielikuvia, narisi oven saranoissa ja puheensorinassa.
Loputtomasti vihreitä peltimatoja kirkui pitkin raiteita pikkubaarin ikkunan editse. Sorina yltyi.
Hän asui kantakapakkansa yläpuolella neljännessä kerroksessa. Asunto oli aivan tavallinen helsinkiläiskaksio: ikivanha ja vetoinen.
Kerroin hänelle taipumuksistani, kokemuksistani eri sukupuolten kanssa, pettymyksistä, iloista ja suruista. Yksinäisyydestä puhuin niin pitkään, että kaveri nukahti.
Päätin avata kansioni. Minulla ei siinä oikein ollut muuta tekemistä.
(naurua)Kirottu
Jos hissi ei toimi, niin edessä on portaat. Ja aivan kuin käsikirjoitettuna, niin mitä raskaampi päivä niin sitä varmemmin hissi ei toimi. Se ei toiminut. Oli turha painella nappulaa.
Olin seissyt koko päivän. Kävellyt koko päivän. Kävelen seisoessani ja seison kävellessäni. Millainen elämä, manasin. Olisi opiskeltava jotain, tai vaihdettava kylmästi alaa. Ottaisi vaan ja lähtisi. Heittäytyisi kuin lintu pesästään vaistojensa ajamana.
Kusipää oli ollut taas baarissa, koska makaa tuolissa kuin säkki tajuttomia papuja. Kas kun ei ole vielä kuset housuissa. Ruoka ei tuoksu, joten sitä ei ole myöskään valmistettu. Kiehuin vihasta.
Jää minussa kiehui.
Makuuhuoneessa makasi tuntematon nainen. Hän vaikutti jotenkin tutulta, joten en heti vetäissyt häntä lattialle ja potkaissut päähän.
Tarkemmin tutkiskeltuna hän näytti aivan kuin nuoremmalta minulta. Minulla oli aivan samanlaiset kynnet ja hiukset ja meikki seitsemän vuotta sitten. Vedin peiton hänen päältään ja katselin vartaloa. Se oli kuin omani.
Ainoa asia joka meissä poikkesi, oli se että minä en puhunut unissani. Muuten kyllä osui kaikki kohdalleen.
Nilkan skorpionia hänellä ei ollut, joten tämän tuli olla se punaisen muovikansion tyttö, joka on kirjahyllyssäni. Hän on muuttunut lihaksi ja vereksi omalle vuoteelleni. Olenko minä ollut joskus noin lapsenomainen, ihmettelin.
Istahdin hänen vierelleen ja painoin huuleni hänen huulilleen. Tuoksuin hyvälle. Olin pehmeä ja herkkä, samalla sotaisa ja kova. Jäin katselemaan suloisiin silmiini, jotka luomien takana ties mitä näkivät.
Peittelin hänet hyvin ja haihduin tieheni.
(naurua)
- Anonyymi
Auts.
Tämä vaikutti ensin jotenkin tutulta.
Sitten ajattelin, että kaikkea sitä olet joutunutkin kokemaan ja ihan lopuksi,
että kaikkea tässä joutuukin kokemaan 🙀
Tää jää nyt kissamoodiin.
😹 - AnonyymiUUSI
Hyvää yötä
👀
(arvaa kuka 🤭)
Fuusion, hykerryttävä härveli, jota muistella lopun ikäänsä, kuin sitä yhtä jännittävää päivää Linnanmäen vuoristoradassa joskus lapsuudessa
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1385838
Mikä on vaikeinta siinä, että menetti yhteyden kaivattuun, jota vielä ajattelee?
Mikä jäi kaihertamaan? Jos jokin olisi voinut mennä toisin, mitä se olisi ollut? Mitä olisit toivonut vielä ehtiväsi san4022664- 1382601
Persut rahoittavat velkarahalla rikkaiden ökyelämää
Minkä vuoksi persut eivät leikkaa rikkailta, joilla on maksukykyä? Tuskinpa tuo persujen käytös saa Suomen kansalta hyv142113- 161778
- 731276
Veronmaksajat kustantavat yrittäjien eläkkeitä jo yli 500 miljoonalla
Suomalaista yrittäjää ei kommunistista erota. Aktiivisen "yrittämisen" maksattaa yritystukina yhteiskunnalla, ja vieläpä51111Kun ei numeroa
niin en edes voi viestittää, et suunnitelmiin tuli muutos. Ikävä on, ja kasvaa vaan🤍101072- 52948
- 85897