yhtälailla tai ollenkaan, mutta eläimiä tulee ikävä?
Jasu
Jasu
Miksi ihmisiä ei ikävöi
Anonyymi-ap
44357
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 44
Vanhimmat
Tuli vaan mieleen, kun vilkaisin ikävä palstaa. Moni ikävöi siellä. Minä en ikävöi ketään. Omia perheenjäseniä toisinaan kyllä. Heitäkin näkee niin usein ettei ikävä ennätä edes aina tulla. Eläimiä taas tulee usein ikävä jo lyhyesti kotoa poissaollessa.
Jasu
Kyllä kuules niitä perheenjäseniä ja läheisiä, joita usein näkee ja joiden kanssa on usein tekemisissä, niin niitä jää kaipaamaan kaikkein eniten, kun kuolevat.
Siinä jää valtavan suuri tyhjyys, kun ihmistä ei enää ole, joka on ollut elämässäsi joka hetki.
Yhteiskunnassa usein vähätellään vanhempien kuolemaa, että se on ihan normaali ja luonnollinen asia, eikä siitä mitään suurta surua voi tulla, mutta monelle on kova paikka omien vanhempien kuolema, varsinkin, jos on vanhempiensa kanssa tekemisissä vaikkapa joka päivä.
Sukulaiset, joita harvoin näkee tai joiden kanssa ei ole edes tekemisissä, niin ei niitä
jää kaipaamaan kuoleman jälkeen.
Eniten ihmetyttää sukulaiset, jotka eivät ole esim. kertaakaan käyneet perheesi luona, eivät pitäneet mitään yhteyttä, mutta ilmestyvät sitten hautajaisiin.
Jos ei halua olla ihmisen kanssa tekemisissä tämän eläessä, niin erikoista, että sitten ilmaantuu, kun ihmistä ei enää ole, se on myöhäistä siinä vaiheessa.
Vai esittääkö tekoempatiaa.
Vai tuleeko vain sentakia, että saa syödä hautajaisissa, kun ainakin maalla on tapana tarjota hautajaisissa lihakeittoa ja täytekakkukahvit.
No minulle ne rakkaimmat onkin oma ydinperhe, vanhempani. Siinäpä ne ihmiset.
Jasu
Ihmiset on niin julmia toinen toisiaan kohtaan
Ihmisestä on niin helppoa olla tykkäämättä. Eläimistä taas ei. Varmaan juuri se loputon ilkeys ja itsekkyys on se ihmisen vastenmieliseksi tekevä ominaisuus. Kyllähän eläimetkin toisiaan alistaa ja härkkii, mutta ihmiselle ne on jotenkin niin mukavia. Ehkä vähemmän mukavasta syystä, riippuvaisuus, alisteinen asema. 😢
Mutta vilpittömyyskin. Eläimen siis.
Jasu
Eläinten välittäminen on niin pyyteetöntä ja ne eivät selviä ilman apua.
Se, riippuvuussuhde siinä osin takana onkin. Vaikka eläin on vilpittömämpi niin hyvässä kuin pahassakin.
Jasu
Minä en ikävöi muita ihmisiä kuin lähisukulaisiani, eläimiä en ikävöi!
En minäkään. Saatan kyllä miettiä jostain ihmisestä, että mitenhän hän voi ja miten menee. Toivottavasti hyvin kaikki. Muttei semmoista ikävää tule. En varmaan päästä tunteisiini helposti ketään. Helpompaa mitä vähemmän ketään kaipaa.
Jasu
Eläimiä kyllä kaipaan. Kaverinkin koiraa. 😄
Jasu
Kaipaan suunnattomasti edesmenneitä lemmikkejäni. Olen ihan rikki💔
Onko kauankin menetyksistä?
🥀
Jasu
Mäkin kaipaan ja muistelen yhteisiä aikija, mutta koen kuoleman looulta sitten alkusurun ja menetyksen tunteen jälkeen myös helpottavaksi yksilön kannalta. Mikään ei enää voi satuttaa, jos mikään ei voi enää koskettaakkaan.
Väistämätön loppu.
Jasu
Jollain tapaa kuolemassa on turvassa eämältä, elämän tuskilta.
Jasu
Reilu vuosi jo mennyt, toisesta vähän kauemmin. Nyt vasta tuli tunteet kunnolla pintaan kun piti pää kylmänä viedä lopetettavaksi.
Otan osaa suruusi. Selviytymismoodissa saattaa vierähtää kauankin, kunnes alkaa suojamuuri rakoilla ja ikävä iskee.
Jasu
Kiitos❣️ On vaikeuksia noiden tunteiden kanssa mutta tulevat kun on tullakseen.
Suosittelen terapeutille menoa.
Miksi? Lääkärien mielestä mä olen henkisesti hirmu vahva ja tykkäävät näistä näkökulmistani kun vastaanotolla on puhuttu.
Jasu
Älä välitä noista trolleista. Oot niin vahva, että et kyllä välitäkään. Vatuttaa nämä "palstapsykologit" jotka ovat aina hieromassa jotain eripuraa ihan normaaleihin keskusteluihin.
En kyllä jaksa välittääkkään. Vaikka myönnän, että välillä kiukkuunnun jatkuvaan härkkimiseen. Millon ketäkin täytyy testailla ja härnätä, turhauttavaa semmonen. Mutta en nyt taida jaksaa tänään alkaa samalla mittaa törkkimään takas. Onneksi on teitäkin joiden kanssa ei mene pinna. 😊
Jasu
Vaan kyllä minä tein testin omakannassa ja aika rehellisesti koitin vastaillakin, liikaa miettimättä. Miettiessä helposti löytää tekosyitä, äkkiä kun kirjaa niin tulee se rehellinen tuntemus ja kokemus mahdollisesti varmemmin julki.
Ja mielenterveyspuolelta soittelee mulle sovittuna päivänä ja kellonaikana, käydään läpi testin tulokset. Mitkä ei oo nätit, jos nyt ei ihan karseetkaan. En nyt kuoleman vakavasti ole loppu henkisesti mutta äärirajoilla kipujen kanssa elettyäni. On se merkittävä taakka ja kuorma psyykellekin, kyllä mä sen voin tunnustaa.
Järki minut pystyssä pitää, jos annan tunteille vallan romahdan, enkä halua tehdä sitä yksin. Tai hallitsemattomasti. Joten koitan käydä höpöttämässä psykan hoitajan kanssa. Terapiaan en lähetettä saa, niin sairaaksi ei mun päätä ole koettu lääkärin mielestä, kenenkään lääkärin. Olen heustä liian johdonmukainen, rationaalinen terveyteni suhteen pää ja fysiikka, elämäni... ollakseni pöö. Mutta sairaanhoitajan lyhytterapia on tarjolla. 🙂
Ja kuittaus jäi laittamatta tuohon perään, mutta minä siis.
Jasu
En nyt rehellisesti kuitenkaan koe olevani henkisesti valmis töihin sosiaalipuolelle, missä pitäisi jaksaa olla itse tukena muille ja ottaa vastaan epämukaviakin asioita ilman, että vituttaa ja tulee ärsyyntymistä. Ehkä jopa käyttäydyttyä huonosti siksi. Sekin on näin uupuneena aika äkkiä niin, että möläyttää kuohuksissaan kun väsyneenä ei jaksa kuunnella kenenkään polemiikkia.
Sitten tulee ongelmia. 😅
Jasu
Pitää oma olo olla ensin niin stabiili, että kykenee olee muita varten positiivinen vaikeuksienkin edessä. Nyt en ole niin kärsivällinen ja stabiili. Käskisin varmaan painua vittuun ekan vänkyttäjän joka töissä vastaan tulisi.
Jasu
Papin työ on juuri sellaista, että täytyy osata olla tukena ja joutuu toimittamaan hautajaisia eli aika raskasta olisi papin työ, kun joka viikonloppu voi olla hautajaiset toimitettavana.
Toki hautajaisissa saa sitten syödä, mutta kyllä se raskas työ olisi, kuolema läsnä joka viikko.
Toki, eihän siinä ole surua ja ikävää papilla samalla tavoin, kuin omaisilla ja hautajais vierailla.
Sulla on outo DNA.
Liittymä vai?
Jasu
Rakkaan kissani menetin kesällä, 14 yhteistä vuotta. Tästä surusta ei vaan pääse yli. Jokainen päivä ajattelen niitä ihania jutteluhetkiä mitä meillä oli, paljon vaihdettiin ajatuksia.
Syliin tuli ehkä kerran vuodessa, tykkäsi kyllä silittelystä. Oli kyl niiin ihana kissa.
Ymmärrän. Kissat on helposti sydämenvaltaajia ja ottaa paikkansa hurmaavana persoonana hetkessä. Minulle se yksi ainoa kissa joka ulkoili maalla asuessamme, toi aina pari kolme hiirtä rappusille riviin ja esitteli ne mulle iloisena. 😄
En tohtinut kissan nähden hiiriä roskiin laittaa, mutta myöhemmin sitten. Pitihän kissa laumastaan huolta kastikelihojen kera.
Jasu
Kyllä minä vaan ikävöin ihmisiä, vaikka en nyt tietenkään likipitäenkään kaikkia ihmisiä. Harvoja ja valittuja tulee kyllä ikävä. Elikoita nyt ei silleen niinkään, jollen sitten ole riittävän kauan poissa.
Sinulla on ehkä ihmisten suhteen luotto säilynyt, toisin kun minulla. Niin usein vedetty pokerinaamalla matto jalkojeni alta ja nähnyt vierestä tehtävän liian usein sitä muillekin. Niin olen kai sisälläni ohjannut tunteet eläimille, jotka ansaitsee aikaani ja rakkauttani lajiin katsomatta, toisin kuin ihmisissä se energia annetaan vain lähimmille. Niille joilla on oikeasti syvempi merkitys elämässäni.
Jasu
Mikä ihmeen luotto? En mä ole koskaan, edes kakarana mitenkään yleisesti luottanut ihmisiin. Ei ole siis ollut mitään mitä viedä. Vaan tiedätkös, enpä luota eläimiinkään. Se olisi hulluutta. Eläin kun voi tehdä todella pahaa jälkeä, vaikkei tarkoittaisi mitään pahaa. En ole koskaan luottanut 100 %:sti edes yhteenkään omaan eläimeeni, sillä nekin ovat kuitenkin "vain" eläimiä. Eläimestä ei voi koskaan olla varma.
En ole koskaan ikävöinyt eläimiä. Ihmisiä kyllä ikävöin tarvittaessa. Etenkin kuolleita ystäviä ja sukulaisia. Eläviä ei niinkään tarvitse ikävöidä, koska ovat vielä täällä maan pinnalla.
- Sheena
Näin me ihmiset olemme erilaisia. Minulla on ikävä kuolleista vain mummoani. Äidin äitiä. Pappakin oli minulle kiva, mutta mummolle helvetin ilkeä. Jotenkin hän sillä aiheutti tunteen minussa, ettei ikävää tule.
Jasu
En tiedä. Hyvä kysymys.
Eläimiin muodostuu erilainen suhde. Välitön ja aito. Kissan omaksi ihmiseksi pääseminen on niin ylivoimainen juttu. Täysivaltainen tunne...
xLiner
Niin tekee ja eläimen ei tarvi olla mitään muuta kuin on ollakseen upea ja ihana. Ihmisiin liittyy aina varautuneisuutta. Että koskahan paljastuu jotain vittumaista ja ilkeää taas tuostakin. Mulla ihmiset jää pintatuttavuuksiksi useinmiten juuri siksi, että sietääkseni en halua edes tietää mitä tyypistä lopulta paljastuu.
Mukava on mukava kun en tiedä liikaa, tunne liian hyvin.
Jasu
Ihminen on apina, kuten paviaanikin. Ihminen lajina on täysin hakoteillä tällä pallolla. Liian moni ihminen on joko tunnelukkiutuneita, pinnallisia, teeskentelijöitä tai kaksinaamaisia manipuloijia. Jos minulta kysytään, nostaisin orangin jalustalle edistyksellisimmäksi ihmisapinaksi. Se on tavallaan jopa älykkäämpi kuin ihminen, sosiaalisesti ainakin.
Sen sijaan eläimet eivät vedätä vaan ovat vapautuneesti omia itsejään. Koirat ovat uskollisimpia mutta ehkä joidenkin mielestä liiankin yhteisöllisesti riippuvaisia. Kissat tarvitsevat enemmän omaa tilaa.
Rotat on kuin koirat. Lojaaleja ja osoittaa tunteitaan kuten koiratkin. Noin muuten nauratti tuo teksti. Joku muukin on ihmisiin kyrpiintynyt.
Jasu
Tee seuraava testi
https://xestia.net/testit/asperger.php
Ihmiset ovat samanlaisia kaikkialla, maisemat voivat muuttua vaan.
Ehkä siitä syystä josta suurfemakko Emily Nagoski maalailee v.2015 kirjassaan "Come As You Are" seuravasti: Mies on kuin leijona pitkine kynsineen hyökkäämässä päälle, jota pitää pelätä ja juosta karkuun, taikka se pitää tɑppɑɑ tai voittaa.
Niin ehkä vaatii sellaista tiettyä sosiaalisuutta jotta pystyy tulemaan toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa.
Minun mielestäni on aika hauskaakin jutella tuntemattomienkin ihmisolioiden kanssa mistä mistä milloinkin.
rankka heavy-rock: Twisted Sister - Under the Blade (levy) - Run For Your Life (kappale)
Siis tarkoitan oikeassa elämässä, kaupungissa kadullakin jos tapaa ihmisiä, ei missään keskustelupalstoilla..