Onko suomalainen sisu sittenkin traumareaktio?

Suomalaisila ei ole eikä pidä olla mitään tekemistä ruosujen
käsitysten kanssa maailmankaikkeudesta

koskivat ne sitten Suomea Ruotsia
taloutta politiikkaa Venäjää USA:ta Trumpia ... ihan mitä vain

puuhatkoon ruosut sisuineen ihan mitä lystäävät missä lystäävät

Sinä olet ottanut oikein urakaksi tuhota tämänkin ikäryhmän.

Ruotsi on suurvalta joka on romahtanut Suomen kilpailija-tasolle nyt
ja on shokki myös ruosuille, jotka ehkä lähtivät paremman elämän
perässä vähän varmoina? No siitä sitten seuraa traumareaktioita

Ja niitä harvoja kertoja
kun olen tavannut ruosun, niin melkein poikkeuksesta sellaisella on jotain kielteistä Suomesta kerottavaa

Siitä voi päätellä että ruosujen neuvominen ei kannata eikä ole suomalaisten aisa

Tuo kaikki kuuluu elämään, välillä helpompaa välillä vaikeampaa ja vaativampaa. Tilanteen mukaan on eletty, teennäistä höpötystä tuollaiset itsensä hylkäämiset, Narsisti tuijottaa napaansa.

Ruotsalainen saa sisun Ikeasta. Kätevää. Sisustuskauppa

Ajattelen sisua sinnikkyytenä. Se voi ilmetä monella tavalla.
Itse yritän sinnikkäästi pysyä toimintakykyisenä.
Kroppa hannaa vastaan ja kipuilee, mutta yritän sinnikkäästi
selvitä kaikesta. Ei saisi antaa periksi.
Jos antaa periksi kohta ei pysty mihinkään,
mutta en tunne, että sisulla menen eteenpäin, vaan sinnikkyydellä.

Sisu kuulostaa siltä, että pakottaa itsensä menemään vaikka "läpi harmaan kiven".
Minä en yritä sitä, se tuntuisi jo itsensä rankaisemiselta,
vaan kohtuudella eteenpäin niin kauan kun pystyy
ja realistina ottaa huomioon, että sisu ei tulisi auttamaan,
kun ikää ja vikoja tulee koko ajan lisää.
On hyväksyttävä tosiasit ja hellitettävä aste asteelta eikä hakata päätänsä kiveen.

Sisu voi olla hyödytöntäkin - yli voimiensa yrittämistä.
Ei siinä ole järkeä.

Se on itsensä hylkäämistä jos ei kuuntele kehoaan ja mieltään.

Aloitus koskee sisua, ei ruosuja !

eikä koske vaan ruosun mielipiteitä Suomesta

Suomalainen on sisukkaasti ilkeä. Vain yksi asiallinen vastaus tähän
mennessä. Mikä teitä vaivaa ?

Aloittaja kysyy:
"Ja miltä tuntuu ajatus “uudesta sisusta”, jossa sisu ei tarkoita itsensä hylkäämistä vaan juurevaa elinvoimaa — yhteyttä itseen ja omaan kehoon? "

Sisu on niin vanha käsite, että tuskin suomalainen omaksuu ajatusta
"uudesta sisusta".

"Moni meistä ei kanna ”tervettä sisua”

Ei varmaankaan ainakaan tällä iällä. Ainakin yksinäisillä se voi olla enemmänkin epätoivoista taistelua pärjäämisestä yksin.

Monet asiat pakotan itseni tekemään. Sitten kun voimat menee, on yliväsynyt olo. Mutta toisaalta tyytyväinen olo, saavutettuun tulokseen.

Suomalainen on sisukkaasti ilkeä. Vain yksi asiallinen vastaus tähän
mennessä. Mikä teitä vaivaa ?

Siis ruosujen pohdinnat suomalaisesta mielenmaisemasta voi jättää sinne
ruosujen pesään eikä se vaivaa ketään

jos alan pohtia svedujen mielenmaisemaa Suomesta käsin tai jaloin
niin luuletko että se pskalössi alkaa vastailla?

Jaa sisu

Jokaisella kai käsityksensä. Yhteistä lie peräänantamattomuus. Toisaalta se tarkoittaa samalla jääräpäisyyttä. Mikä nyt milloinkin katottas positiiviseksi

Sisu sanana ikäänkuin koittaa vääntää jonkin negatiivisen asuan positiiviseksi. Paheen hyveeksi.

Merkityksiä voi olla paljonkin, asiasta riippuen. Vois kuitenkin purkaa toisin päin. Että mitä sisuksi luokiteltavissa ominaisuuksista onkin käänteisilmaisuja negatiivisista jutuista.

-päämäärähakuisuus näköalattomuutta
-ei osaa luovuttaa- ei tajua lopettaa
-omaan asiaan luottaminen- ei osaa luottaa muitten mielipiteisiin
-itsellisyys- narsismi
-oma-aloitteellisuus- sooloilu
-jne, jne

Sisu kai kuvastaa hyvin katajaista kansaamme. Täällä pakkasessa lumen ja karhujen keskellä kun joutunut syömään matoja ja elelemään turvekoijissa, yksin erakkona,väkiselläkinhän siinä tulee enenpi tai vähempi sisukkaaksi, koska muuten kuolis nälkään ja sudet söis raadon.

Ehkä käytännön sisua ei nykyaikana juuri tarvita. Mutta sen verran se on vielä geeneissä, että suomalaisissa edelleen jäljellä hyvä lataus sitä. Tosin se nykyisin ilmenee kai lähinnä vittumaisuutena ja oman jutun jankuttamisena.

Joka tapauksessa sisu on yksitysihmisen ominaisuus, se ei ole kollektiivinen voimavara. Pikemmin voimia hajoittava tekijä. Suomalaiset edelleen individualisteja, oma napa lähinnä.

Öf. Selitin kai taas aika sekavasti. Ei sen väliä, jokainen käsittää sen ihan miten itse haluaa. Se on sisua kai sekin.

Mutta sisu ei ehkä välttämättä ole positiivinen sana merkitykseltään.

=DW=

Luulen että suomalainen on tottunut raatamaan paljon yksin,
joka on tehnyt hänestä määrätietoisen ja kekseliään yksilön.
Voimalla ei aina voi pelata, mutta kekseliäisyydellä voi saada
tasoitusta voimien puutteessa. Pääasia että tehtävä tulee
vietyä loppuun.

Itse en usko sisun olevan traumaperäistä, vaan äärimmilleen
kehitetty selviytymistapa vaikeista tehtävistä ja olosuhteista.
Kun voimat alkavat loppua, kekseliäisyys ja henkinen kapasiteetti
lisääntyy. Asiat hoidetaan loppuun, se on sisun merkki.

Suomalaisuuteen yhdistetään usein maailmalla sauna, sisu ja Sibelius, hyvä kolmikko se onkin. Sisun ruumiillistumina pidetään sotilaita, korvenraivaajia ja urheilusankareita. Varsinkin vammaisurheilussa näitä sankareita on ja suomalaiset ovat siinä hyvin menestyviä. Sisua on vaadittu koko kansalta selviytyäkseen ankarista luonnonoloista, sodista ja nälänhädistä. Sisua on vaatinut maksaa ankarat sotakorvaukset ja asuttaa evakkoväki, rakentaa sivistys- ja hyvinvointivaltio.

Sisua on vaikea lyhyesti määritellä, sanana se on sukua sisäiselle, siis kyse on ennenkaikkea kansanluonteesta ja asenteesta. Sisulla on pääosin positiivinen kaiku, mutta puhutaan myös pahansisuisuudesta ja sisupussista merkiten melkein samaa kuin äkäpussi. Kun ihmisen sisuuntuu, hän saa äkillisen tarmonpuuskan ja se voi olla suuttumuksen kaltaista, liikkeelle paneva potku , vielä minä teille näytän -meiningillä.

Sisuun kuuluu aloitteellisuus, päämäärätietoisuus ja tahdonlujuus tavoitteen saavuttamiseksi. Vastukset ja esteet saatetaan ylittää vaikka hammasta purren ja veren maku suussa. Joutuu ainakin astumaan epämukavuusalueelle ja usein tinkimään omista tarpeistaan, luopumaan jostain , uhrautumaankin ja tekemään valintoja pitkäaikaisen tavoitteen hyväksi. Tämä voi olla menestyskonsepti, jos malttaa kuunnella itseään, pitää yllä tasapainoa, ei aja itseään uupumukseen. Halu päästä tavoitteisiin pitää olla itsestä lähtöisin, esimerkiksi vanhempiensa toteutumattomia toiveita ei kenenkään tarvitse sisun voimalla puskea läpi.

Sisu voi ilmetä myös sinnittelynä sairauksien ja puutteen keskellä, aikamoisia selviytymistarinoita näistä on kirjoitettu ja on vielä kirjoittamatta.

Vastaan noihin kysymyksiin kun en oikein tiedä mitä muuta sanoisin.

Onko sisu osa elämääsi?
Ehdottomasti, se on ollut osana kun olen suorittanut opinnot.
Onko siitä ollut sinulle apua?
Ehdottomasti, en olisi tässä ja tällä eläkkeellä jollen olisi päässyt tavoitteeseeni järkeni ja tavoitteelilsuuteni avulla sisua apuna käyttäen.
Miten sisun varjopuoli on näyttäytynyt arjessa? Ei mitenkään.
Ja miltä tuntuu ajatus “uudesta sisusta”, jossa sisu ei tarkoita itsensä hylkäämistä vaan juurevaa elinvoimaa — yhteyttä itseen ja omaan kehoon? 🌹
En ole koskaan hylännyt itseäni, en taida edes ymmärtää mitä se tarkoittaa. Vaikeasti sanottu tuo jatko myöskin (siis tuo lausen mikä päättyy ruusuun.) Seuraavaksi käytän sisua että, en pitkää elämää saavuttaakseni vaan siihen aikaan mitä on jäljellä, että se olisi vireä, liikunnallinen, terveellinen koska näiden avulla tiedän että eläminen on antoisaa.
Tulen muistiryhmästä, joten ihan kiva aloitus että sai vähän ajatella.

Sitten, kun muut keinot ovat loppuun käytetyt ja tavoitetta ei ole saavutettu, otetaan sisu käyttöön.
Sisu antaa lisävoimaa fyysisesti. Sisu saa ongelmaratkaisun heräämään.
Se on siis liikkeelle paneva voima.

On paljon kertomuksia, miten ääriolosuhteissa ihmiset ovat selvinneet, kuin ihmeen kaupalla.
Se ihme on monesti ollut sisu.
Hyviä sisun määritelmiä kommenteistanne löytyykin.

Kuten kaikkea tässä maailmassa, myös sisua voi käyttää hyvin tai huonosti.
Yltiöpäisesti käytetty sisu johtaa useasti huonoon lopputulokseen.
Pahantahtoisesti käytetty sisu johtaa välirikkoihin.

Järkevästi käytettynä sisu johtaa onnistumisiin ja selviytymiseen.

Voisi kai sanoa, että sisu on itse kullekin sitä, miten ja mihin sitä käyttää.

Tässä eräs suomalainen tutkimus sisusta.

https://yle.fi/a/3-11213278

Suomen Sisu on nazijärjestö, jonka jäseniä on eduskunnassa ja hallituksessa
ja puhemies on se kunniajäsen.

Zzz sisu ss... ✝️✝️✝️

Sisusta en niiin tiedä ja osaa sanoa, mutta stanan sitkeä sissi on hyvä henkilökuva. Onko se sama asia?

Siinä se tuli oikeen ammattitaitoisen psygoloogin diagnoosi.