VKK puolue muutti nimensä jälleen.

Vaihtoehtona oli Vaihtoehto Kahjojen Kööri.

Luulen että kaikki ovat kanssani samaa mieltä tähän kirjoitukseen
Oli sitten punahehkuinen kommunisti, kuten aloittaja, keskustalainen, kuten itsekkin, kokoomuslainen , perussuomalainen, sosialisti lakkoilija, kritilliset, ym puolueesta riippumatta.

"Miksi aika kuluu nopeammin, kun vanhenemme"? Tätä kutsutaan "rutiinivaikutukseksi". Vähemmän uutuuksia = vähemmän muistoja = tuntuu kuin viikot menisivät siivillä. Jokaisella päivällä on kuitenkin omat 24 tuntiaan. Eli kyse ei ole kellosta, vaan tunteesta.
Mistä se johtuu ajankulu- kuin kuluisi entistä nopeammin.
Vuosien kuluessa valtaa meidät outo tunne: aika tuntuu kuluvan nopeutuneen. Lapsina lomat tuntuivat kestävän ikuisuuden, mutta aikuisina viikot vilahtavat huomaamattamme. Entä jos tämä itsepintainen vaikutelma kätki aivojemme ja kokemustemme todelliset mekanismit?

Illuusio… hyvin todellinen
Se ei ole vain nostalgiaa tai ohimenevää alakuloa. Ei, tätä vaikutelmaa, että päivät lyhenevät vanhetessamme, ovat tutkineet, analysoineet ja vahvistaneet monet tiedemiehet. Kellojen mittaamana aika on vakio. Paitsi että se aika, jonka tunnet syvällä sisälläsi, tämä "sisäinen" aika, muuttuu, venyy, puristuu ja joskus... lentää ohi kuin salama. Ja se alkaa jo lapsuudessa.

Aivot, tämä ajan käsikirjoittaja
Nuorempana arki oli täynnä ensimmäisiä kokemuksia: ensimmäinen kerta koulussa, ensimmäiset juhlat, ensimmäinen suudelma, ensimmäinen kerta kun pidit rattia kädessäsi (tai putosit pyörän selästä). Jokainen näistä kokemuksista jätti syvän jäljen mieleesi. Aivot tallensivat nämä hetket huomattavan tarkasti ja tallensivat ne merkittäviksi jaksoiksi suureen henkilökohtaiseen sarjaasi.

Itse asiassa, mitä uudenlainen tapahtuma on, sitä enemmän se vangitsee huomiosi, aktivoi aMitä jos ottaisimme ajan tistisi ja jää pysyvästi mieleesi. Jälkikäteen ajateltuna se antaa vaikutelman tiheydestä, ikään kuin nämä ajanjaksot olisivat kestäneet pidempään. Tulos? Lapsuus ja nuoruus tuntuvat loputtoman pitkiltä. Kääntäen, aikuisuus rutiineineen ja velvollisuuksineen tarjoaa vähemmän yllätyksiä ja siten vähemmän "uusia jaksoja". Ja aika, yhtäkkiä, tuntuu painaneen kaasupoljinta.

Hyvästi uutuus, tervetuloa rutiini?
Ei aivan. Mutta on selvää, ettMitä jos ottaisimme ajan takaisin hallintaamme?
Vaikka et voi muuttaa ajan universaalia rytmiä, voit vaikuttaa omaan käsitykseesi siitä. Miten? Tuomalla uutta arkeesi. Matkusta, opi uusi kieli, kokkaa eksoottinen ruoka, kokeile tanssia, jota et ole (vielä) hallinnut. Ajattele laatikon ulkopuolella. Luo uusia muistoja. Jopa kävely tuntemattomassa naapurustossa voi riittää herättämään tämän laajentuneen ajantajun elvyttämiseen. Avain? Stimuloi aivoja, ravitse muistia, riko rutiineja.

Ja miksi et kokeilisi tietoisuustaitoja ? Tämä harjoitus, joka koostuu nykyhetkessä elämisestä huomion ja ystävällisyyden kera, auttaa subjektiivisesti hidastamaan ajan kulumista. Hiljaisuudessa nautittu kahvi, häiriöttömästi ihailtu auringonlasku… Nämä ovat täydellisiä hetkiä, jotka lisäävät syvyyttä päiviisi.

Vanheneminen ei ole rangaistus eikä taantuminen. Se on luksusta, jota kaikilla ei ole. Jokainen ryppy on todistaja kokemuksistasi, kamppailuistasi ja iloistasi. Ajan kuluminen ei ole varas: se kutoo tarinoita. Joten kyllä, se näyttää menevän nopeammin, mutta sinun on hidastettava, luotava, tunteva ja uskallettava uudelleen.ä iän myötä elämästä tulee lineaarisempaa. Toistamme samoja matkoja, samoja eleitä, samoja keskusteluja. Pragmaattisena olemuksenaan aivot eivät rekisteröi näitä päällekkäisyyksiä samalla intensiteetillä kuin uutuuksia. Tulos: muisti hämärtyy, muistoja on vähemmän ja aika tuntuu… tiivistyneeltä.

Muisti, tuo erittäin valikoiva arkistonhoitaja
Omaelämäkerrallinen muisti – tuo olemassaolosi upea kirjastonhoitaja – toimii kuin elokuvaleikkaaja. Hän leikkaa, hän kokoaa, hän valitsee silmiinpistävimmät hetket. Ja vanhetessaan hänestä tulee yhä vaativampi. Vain tärkeimmät tapahtumat löytävät paikkansa muistoalbumissa.

Mitä jos ottaisimme ajan takaisin hallintaamme?
Vaikka et voi muuttaa ajan universaalia rytmiä, voit vaikuttaa omaan käsitykseesi siitä. Miten? Tuomalla uutta arkeesi. Matkusta, opi uusi kieli, kokkaa eksoottinen ruoka, kokeile tanssia, jota et ole (vielä) hallinnut. Ajattele laatikon ulkopuolella. Luo uusia muistoja. Jopa kävely tuntemattomassa naapurustossa voi riittää herättämään tämän laajentuneen ajantajun elvyttämiseen. Avain? Stimuloi aivoja, ravitse muistia, riko rutiineja.

Ja miksi et kokeilisi tietoisuustaitoja ? Tämä harjoitus, joka koostuu nykyhetkessä elämisestä huomion ja ystävällisyyden kera, auttaa subjektiivisesti hidastamaan ajan kulumista. Hiljaisuudessa nautittu kahvi, häiriöttömästi ihailtu auringonlasku… Nämä ovat täydellisiä hetkiä, jotka lisäävät syvyyttä päiviisi.

Vanheneminen ei ole rangaistus eikä taantuminen. Se on luksusta, jota kaikilla ei ole. Jokainen ryppy on todistaja kokemuksistasi, kamppailuistasi ja iloistasi. Ajan kuluminen ei ole varas: se kutoo tarinoita.

Tämä säilyy kun Sannan kehuja.