Minkä takia monet suomalaiset säveltäjät on unohdettu?

Miten on selitettävissä se, että yksi säveltäjä dominoi niin täydellisesti suomen musiikkikulttuuria, että monet hänen jälkeensä tulleet ja kuuluisuuteen asti tuntemattomuudesta ponnistaneet menneisyyden säveltäjänerot suomessa ovat sittemmin kuitenkin unohdettu niin totaalisesti, ettei monikaan heistä ole saanut vakavaa taidemusiikkiaan levytetyksi saati esitetyksi nykyaikana, vaan nukkavieru kansallisromanttinen ja klassismiakin kaikessa tätä musiikkityyliä epätyypillisesti edustavassa staattisuudessaan ja vanhahtavassa kansanomaisessa modaalisuudessaan viljelevä ja kaikista menneistä säveltäjistä lähes diktatorisesti ohjelmistoa hallitseva kansallissäveltäjä on miltei ainoa tunnettu ja maansa musiikkia edustava hahmo kansainvälisestikin kansanomaisessa populariteetissaan lähinnä vertaansa vailla olevaan kansansuosioon perustuvan ja teostensa saavuttaman yleisömenestyksen takia, eikä edes vakavassa mielessä modernismia kohti pyrkineitä säveltäjiäkään otettu niin vakavasti, että nämä olisivat saaneet ohjelmistoaikaa ja säilyttäneet ansaitusti paikkansa repertoaarissa, sillä ei ole epäilyksiäkään siitä, etteivätkö monet edistyksellisemmät säveltäjät luoneet laadukkaampaa musiikkia kuin taiteellisessa kehitykseltään paikalleen jämähtänyt kansallisneromme, joka ei juuri ekspressionismia sivuavaa hitaasti junnaavaa ja vellovaa pettuleipäsinfoniaansa rohkeampaa sävelkieltä milloinkaan luonut ja sen jälkeen, kuten on sanottu taantui viileätä klassismia edustavissa ja konservatiivisissa myöhäissinfonioissaan sovinnaisuuteen duuri-ja mollitonaalisuuden puitteissa, kun Fougstedtit, Marttiset, Sonniset, Gräsbeckit ym. löysivät uusia musiikillisia ilmaisukeinoja ja sävellystekniikoita ja ne säveltäjät joiden musiikkia mahdollisesti levytettiin edustivat vakavien sävellysten sijasta kevyttä viihdemusiikkia, kuten ahvenanmaalainen Edgar Boman, joka opiskeli Sibelius akatemiassa muiden taidemusiikki säveltäjien rinnalla, jotka monet tunnetaan vain kevyen musiikin tuotannostaan, sillä vakavaa musiikkia pidetään ja pidettiin elitistisenä harrastuksena, mutta sen sijaan musiikkiviihdettä koko kansan huvina, jolle löytyi enemmän kysyntää kuin seriöösille taidemusiikille, ja siksi monien säveltäjien sävellystuotanto vaipui unohduksiin levytysten puuttuessa, ja johon vaikutti myös se, että suurten ja kunnianhimoisten orkesteri-ja kuoroteosten sijasta saatettiin levyttää korkeintaan näiden säveltäjien liedtuotantoa, jonka tuotantokustannukset lienevät suurimuotoisempien teosten levyttämiseen verrattuna huokeammat.