Tiedustelen mielenkiintoa? (Avo-/avioero ja lapset)

Anonyymi-ap

Ihan mielenkiinnosta tiedustelen täältä. Kuinka moni teistä eronneista, ovat eronneet hyvässä yhteisymmärryksessä ja sopineet lasten kasvatus/tapaamis/kustannukset ilman virallisia sopimuksia ja lastenvalvojaa?

Ja kuinka monella teillä on ollut tulehtuneet välit ja katkeruudessa menneet sotkemaan virkavallan mukaan teidän juttuihin?

Itsellä lapsuudessa minun vanhemmat pystyivät hoitamaan asiat kahdestaan, jonka seurauksena pystyivät vielä palaamaan parisuhteeseen ja eheyttämään perheen. Itse olen ajautumassa tilanteeseen jossa toinen osapuoli aikoo polttaa kaikki sillat. Vaikka eron syynä ei ole mikään kolmas osapuoli tai muu ulkoinen tekijä.

6

197

Äänestä

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi00001

      Minun lapsen isällä on narsistinen persoonallisuustyyppi niin kaikki meni aika vaikeasti. Uhkaili minun sukulaisille, että hakee yksinhuoltajuutta. Lastenvalvoja piti minun puolia ja meillä on yhteishuoltajuus. Raha oli tärkeintä lapsen isälle ja on nyt tyytyväinen, kun saa lapsen lapsilisät ja muut tuet ja on papereissa "lähivanhempi." Lapsi on meillä käytännössä puolet ja puolet.

      • Anonyymi00002

        Sivusta, mies on aina huonommassa asemassa naiseen verrattuna. Joten ymmärrän hyvin että mies haluaa olla "virallisissa lähivanhempi", harvemmin ne lapsilisät on merkityksellistä..

        Ainakaan minulle rahalla, ei olisi merkitystä. Voisin vaikka siirtää lapsilisät toiselle kunhan saisin "lähivanhemmuuden", lapsilisä on lasta varten eikä vanhempia joten samapa se kumpi vanhemmista käyttää sen lapseen. Ja kun naiset valittavat meta työn jakautumisesta, kantaisin mieluusti oman korkenikekoo ja helpottaisin äidin taakkaa olemalla lähivanhempi.

    • Anonyymi00003

      Me menimme tekemässä lastenvalvojalla sopimuksen lapsesta vasta monta vuotta eron jälkeen. Eivät vahvista viikko/viikko sopimuksia tietyn ikäisille. Sovimme itse asiat, lapsilisät meni lapsen tilille ja muut kulut puoliksi. Ei mitään tappeluita ja lähivanhemmuus on vaihtunut lapsen koulun tms. mukaan. Lapsi nyt 17v ja haluaa edelleen viikon asua vuorotellen molemmilla.

    • Anonyymi00004

      Lapseni isän kanssa saimme helposti kaiken sovittua ihan keskenämme ja sovitut ovat kestäneet hyvin. Tälleen mutulla, muidenkin eroja seuranneena, ajattelen että usein näyttää toimivan hyvin siihen saakka, kunnes jommalla kummalla tulee uusi mukaan kuvioihin. Siinä kohtaa näyttää monilla syntyvän monenmoista ongelmaa ja viralliset sopimukset tulisivatkin tarpeeseen. Toisaalta samaan hengenvetoon sanon myös huomanneeni, kun erosta on jo pidempi aika ja hommat ovat toimineet ja sopimukset pitäneet, niin silloin ne uudetkaan kumppanit eivät aiheuta samalla tavalla vääntöä niihin sovittuihin.

      Vaan tiedätkös, kun eivät ne ongelmat eron suhteen liity pelkästään lapsiin. Itselläni ainoa hiton vaikea ero oli miehen kanssa, jonka kanssa oli yhteistä omaisuutta. Toinen yritti vetkuttaa ja venyttää joka ainoaa päätöstä ja sitten kun siihen vielä pölähti kolmas kuvioon, ennen kun kaikki oli viety kirjoihin ja kansiin, niin yrittivät yhteistuumin repiä irti joka ikisen sentin.

      • Anonyymi00005

        Ai niin ja mitä me nyt sitten olemme lapseni isän kanssa aikanaan (kahdeksan vuotta sitten) sopineet. Minä olen virallisesti lapsen yksinhuoltaja, eikä isä virallisesti maksa minkäänlaisia elatusmaksuja. Muksu on sovitusti joka toinen viikonloppu isällään ja loma yms. ajat sovitaan erikseen. Lisäksi, kun nyt jo kouluikäinen erikseen jotain pyytää, niin ne sitten sovitaan. Asumme sen verran lähekkäin, että lapsi voi helposti mennä vaikka iltasella isälleen ja tulla yöksi kotiin. Heillä on omia yhteisiä menojaan ja harrasteitaan. Muksulla on oma säästötili ja rahastosäästöjä, joihin isänsä laittaa säännöllisesti rahaa. Lisäksi nyt kun lapsi on jo kouluikäinen, niin saa isältään vähän käyttörahaa. Tämä järjestely on mahdollinen, kun en tarvitse häneltä mitään meidän elämiseemme.

    • Anonyymi00007

    Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mitkä asiat

      tekevät vaikeaksi kohdata kaivattusi?
      Ikävä
      73
      863

    2. Miltä se tuntuu

      Miltä se tuntuu havahtua, että on ollut ihmistä kohtaan, joka on rakastanut ja varjellut, täysi m*lkku? Vai havahtuuko s
      Ikävä
      104
      718

    3. Mikä jäi sanomatta kaivatullesi?

      Ja milloin?
      Ikävä
      35
      587

    4. Haluaisitko oikeasti

      Vakavampaa välillemme vai tämäkö riittää
      Ikävä
      46
      580

    5. Rakas

      Eihän se tietysti minulle kuulu, mutta missä sinä olet? 😠
      Ikävä
      35
      577

    6. Pidit itseäsi liian

      Vanhana minulle? Niinkö?
      Ikävä
      40
      575

    7. En mahda sille mitään

      Olet ihanin ja tykkään sinusta todella paljon.
      Ikävä
      29
      572

    8. Joko olet luovuttanut

      Mun suhteen?
      Ikävä
      50
      540

    9. Mitä se olisi

      Jos sinä mies saisit sanoa kaivatullesi mitä vain juuri nyt. Ilman mitään seuraamuksia yms. Niin mitä sanoisit?
      Ikävä
      34
      537

    10. Sinunkin pitää jättää

      Se kaivattusi rauhaan.
      Ikävä
      35
      474
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt