Tiedustelen mielenkiintoa? (Avo-/avioero ja lapset)

Minun lapsen isällä on narsistinen persoonallisuustyyppi niin kaikki meni aika vaikeasti. Uhkaili minun sukulaisille, että hakee yksinhuoltajuutta. Lastenvalvoja piti minun puolia ja meillä on yhteishuoltajuus. Raha oli tärkeintä lapsen isälle ja on nyt tyytyväinen, kun saa lapsen lapsilisät ja muut tuet ja on papereissa "lähivanhempi." Lapsi on meillä käytännössä puolet ja puolet.

Me menimme tekemässä lastenvalvojalla sopimuksen lapsesta vasta monta vuotta eron jälkeen. Eivät vahvista viikko/viikko sopimuksia tietyn ikäisille. Sovimme itse asiat, lapsilisät meni lapsen tilille ja muut kulut puoliksi. Ei mitään tappeluita ja lähivanhemmuus on vaihtunut lapsen koulun tms. mukaan. Lapsi nyt 17v ja haluaa edelleen viikon asua vuorotellen molemmilla.

Lapseni isän kanssa saimme helposti kaiken sovittua ihan keskenämme ja sovitut ovat kestäneet hyvin. Tälleen mutulla, muidenkin eroja seuranneena, ajattelen että usein näyttää toimivan hyvin siihen saakka, kunnes jommalla kummalla tulee uusi mukaan kuvioihin. Siinä kohtaa näyttää monilla syntyvän monenmoista ongelmaa ja viralliset sopimukset tulisivatkin tarpeeseen. Toisaalta samaan hengenvetoon sanon myös huomanneeni, kun erosta on jo pidempi aika ja hommat ovat toimineet ja sopimukset pitäneet, niin silloin ne uudetkaan kumppanit eivät aiheuta samalla tavalla vääntöä niihin sovittuihin.

Vaan tiedätkös, kun eivät ne ongelmat eron suhteen liity pelkästään lapsiin. Itselläni ainoa hiton vaikea ero oli miehen kanssa, jonka kanssa oli yhteistä omaisuutta. Toinen yritti vetkuttaa ja venyttää joka ainoaa päätöstä ja sitten kun siihen vielä pölähti kolmas kuvioon, ennen kun kaikki oli viety kirjoihin ja kansiin, niin yrittivät yhteistuumin repiä irti joka ikisen sentin.