Muinaiset henkiset perinteet kuvaavat näitä kiusauksia eri tavoin

J. Favorsin kirjasta:

https://occultnthings.com/cdn/shop/products/azd105_580x.jpg?v=1678032850

https://www.amazon.com/Spiritual-Warrior-Uncovering-Psychic-Phenomena-ebook/dp/B005P1AZTA

Henkinen soturi I: Henkisten totuuksien paljastaminen psyykkisissä ilmiöissä

***************



Muinaiset henkiset perinteet kuvaavat näitä kiusauksia eri tavoin. Siinä missä Raamattu kuvaa Saatanaa pahuuden ruumiillistumana, joka vastustaa Jumalaa ja viettelee muita eläviä olentoja palvelemaan häntä, puhutaan muinaisissa kirjoituksissa Mayasta, joka on aineellisen illuusion ruumiillistuma. Sen sijaan, että Maya vastustaisi Herraa, se palvelee häntä suorittamalla armotonta palvelua houkuttelemalla ehdollistunutta sielua kaikenlaisilla maukkailla myrkyllisillä herkuilla koetellakseen meitä ja lopulta muuttaakseen meitä paremmaksi, opettaakseen meille elämän kovia oppitunteja, kunnes kehitämme kyvyn havaita todellisuus oikein, jotta emme eksyisi todellisen onnen saavuttamisen tieltä.

...

Anonyymi00002 kirjoitti:

J. Favorsin kirjasta:

https://occultnthings.com/cdn/shop/products/azd105_580x.jpg?v=1678032850

https://www.amazon.com/Spiritual-Warrior-Uncovering-Psychic-Phenomena-ebook/dp/B005P1AZTA

Henkinen soturi I: Henkisten totuuksien paljastaminen psyykkisissä ilmiöissä

***************



Muinaiset henkiset perinteet kuvaavat näitä kiusauksia eri tavoin. Siinä missä Raamattu kuvaa Saatanaa pahuuden ruumiillistumana, joka vastustaa Jumalaa ja viettelee muita eläviä olentoja palvelemaan häntä, puhutaan muinaisissa kirjoituksissa Mayasta, joka on aineellisen illuusion ruumiillistuma. Sen sijaan, että Maya vastustaisi Herraa, se palvelee häntä suorittamalla armotonta palvelua houkuttelemalla ehdollistunutta sielua kaikenlaisilla maukkailla myrkyllisillä herkuilla koetellakseen meitä ja lopulta muuttaakseen meitä paremmaksi, opettaakseen meille elämän kovia oppitunteja, kunnes kehitämme kyvyn havaita todellisuus oikein, jotta emme eksyisi todellisen onnen saavuttamisen tieltä.

...

Lue lisää

Kristitty kirjoitti:

"Kyseessä on yleismaailmallinen teatteri esitys, Saatana tekeytyy vaikka valkeuden enkeliksi"


Mutta:

Mitään saatanaa ei ole olemassa.

Sopivan syntipukin konstruointi toimii sosio-psykologisena strategiana, jonka avulla yksilö tai kollektiivi siirtää normatiivisen ja moraalisen vastuun omista virheellisistä valinnoistaan ulkoiselle, symbolisesti ladatulle toimijalle. Tällainen selitysmalli ei kuitenkaan kestä systemaattista kriittistä analyysia, sillä pahuuden personifikaatio allegorisessa muodossa peittää alleen todellisen kausaalisen dynamiikan. Varsinainen ongelman lähde ei ole metafyysinen tai demonologinen entiteetti, vaan ihmisen rajallinen rationaalisuus, puutteellinen tiedollinen reflektiokyky sekä rakenteellinen tietämättömyys, joka ohjaa virheellistä päätöksentekoa.

Anonyymi00003 kirjoitti:

Kristitty kirjoitti:

"Kyseessä on yleismaailmallinen teatteri esitys, Saatana tekeytyy vaikka valkeuden enkeliksi"


Mutta:

Mitään saatanaa ei ole olemassa.

Sopivan syntipukin konstruointi toimii sosio-psykologisena strategiana, jonka avulla yksilö tai kollektiivi siirtää normatiivisen ja moraalisen vastuun omista virheellisistä valinnoistaan ulkoiselle, symbolisesti ladatulle toimijalle. Tällainen selitysmalli ei kuitenkaan kestä systemaattista kriittistä analyysia, sillä pahuuden personifikaatio allegorisessa muodossa peittää alleen todellisen kausaalisen dynamiikan. Varsinainen ongelman lähde ei ole metafyysinen tai demonologinen entiteetti, vaan ihmisen rajallinen rationaalisuus, puutteellinen tiedollinen reflektiokyky sekä rakenteellinen tietämättömyys, joka ohjaa virheellistä päätöksentekoa.

Lue lisää

Kristitty kirjoitti:

"Kyseessä on yleismaailmallinen teatteri esitys, Saatana tekeytyy vaikka valkeuden enkeliksi"


Mutta:

Mitään saatanaa ei ole olemassa.


Taipumus projisoida subjektiivinen vastuu omista toiminnallisista epäonnistumisista ulkoistettuun syntipukkirakenteeseen edustaa kognitiivista defenssimekanismia, jonka tarkoituksena on lieventää yksilön kokemaa moraalista ja rationaalista dissonanssia. Empiirisesti ja filosofisesti tarkasteltuna kausaalinen vastuu ei kuitenkaan paikannu allegorisesti personoituun Saatanaan, vaan inhimilliseen toimijaan itseensä. Ilmiön juurisyy on yksilön episteminen vajavaisuus eli puutteellinen tiedollinen kompetenssi ja ymmärrys todellisuuden rakenteista.

Anonyymi00004 kirjoitti:

Kristitty kirjoitti:

"Kyseessä on yleismaailmallinen teatteri esitys, Saatana tekeytyy vaikka valkeuden enkeliksi"


Mutta:

Mitään saatanaa ei ole olemassa.


Taipumus projisoida subjektiivinen vastuu omista toiminnallisista epäonnistumisista ulkoistettuun syntipukkirakenteeseen edustaa kognitiivista defenssimekanismia, jonka tarkoituksena on lieventää yksilön kokemaa moraalista ja rationaalista dissonanssia. Empiirisesti ja filosofisesti tarkasteltuna kausaalinen vastuu ei kuitenkaan paikannu allegorisesti personoituun Saatanaan, vaan inhimilliseen toimijaan itseensä. Ilmiön juurisyy on yksilön episteminen vajavaisuus eli puutteellinen tiedollinen kompetenssi ja ymmärrys todellisuuden rakenteista.

Lue lisää

Kristitty kirjoitti:

"Kyseessä on yleismaailmallinen teatteri esitys, Saatana tekeytyy vaikka valkeuden enkeliksi"


Mutta:

Mitään saatanaa ei ole olemassa.



Taipumus eksternalisoida toiminnallisten ja moraalisten epäonnistumisten kausaalinen vastuu ulkoistettuun syntipukkikonstruktioon ilmentää psykodynaamista ja kognitiivista defenssimekanismia, jonka funktio on minimoida subjektin kokema normatiivinen dissonanssi ja säilyttää koherentti minäkuva. Kriittis-epistemologisesta näkökulmasta tarkasteltuna vastuun attribuutio ei kuitenkaan ole perustellusti kohdistettavissa allegorisesti personoituun Saatanaan, sillä tällainen symbolinen projisointi hämärtää todelliset kausaalisuhteet. Virheellisen toiminnan primaari etiologia juontuu inhimillisen toimijan omasta epistemisestä vajavaisuudesta, toisin sanoen rajallisesta tiedollisesta kapasiteetista, puutteellisesta reflektiivisyydestä ja kognitiivisesta ymmärryksestä suhteessa todellisuuden monimutkaisiin rakenteisiin.

Anonyymi00005 kirjoitti:

Kristitty kirjoitti:

"Kyseessä on yleismaailmallinen teatteri esitys, Saatana tekeytyy vaikka valkeuden enkeliksi"


Mutta:

Mitään saatanaa ei ole olemassa.



Taipumus eksternalisoida toiminnallisten ja moraalisten epäonnistumisten kausaalinen vastuu ulkoistettuun syntipukkikonstruktioon ilmentää psykodynaamista ja kognitiivista defenssimekanismia, jonka funktio on minimoida subjektin kokema normatiivinen dissonanssi ja säilyttää koherentti minäkuva. Kriittis-epistemologisesta näkökulmasta tarkasteltuna vastuun attribuutio ei kuitenkaan ole perustellusti kohdistettavissa allegorisesti personoituun Saatanaan, sillä tällainen symbolinen projisointi hämärtää todelliset kausaalisuhteet. Virheellisen toiminnan primaari etiologia juontuu inhimillisen toimijan omasta epistemisestä vajavaisuudesta, toisin sanoen rajallisesta tiedollisesta kapasiteetista, puutteellisesta reflektiivisyydestä ja kognitiivisesta ymmärryksestä suhteessa todellisuuden monimutkaisiin rakenteisiin.

Lue lisää

"Kyseessä on yleismaailmallinen teatteri esitys, Saatana tekeytyy vaikka valkeuden enkeliksi tarvittaessa ja hänen alaisensa demonit samoin. Kaikissa maailman kansoissa ja heimoissa on kertomuksia muka edesmenneistä omaisista jotka ovat ilmestyneet jälkeen jääneille lohduttamaan ettei heillä ole mitään hätää vaan että he ovat paratiisimaisessa olotilassa tai ettei se tuonpuoleinen nyt niin hirveästi poikkea maallisesta elämästä ja että heillä on nyt hyvä olla, kuolemassa ei ole mitään pelättävää jne. he valehtelevat."



Teksti nojaa kolmeen keskeiseen oletukseen:

Ontologinen oletus: Saatana ja demonit ovat olemassa intentionaalisina toimijoina.

Hermeneuttinen oletus: Maailmanlaajuiset kertomukset kuolleiden ilmestymisistä ovat saman toimijan (Saatanan/demonien) orchestramaa petosta.

Epistemologinen oletus: Kokemukselliset kertomukset tuonpuoleisesta ovat systemaattisesti virheellisiä, koska niiden lähde on valheellinen.

Nämä oletukset ovat keskenään loogisesti koherentteja vain, jos hyväksytään ennalta tietty teologinen viitekehys. Ilman sitä argumentti ei ole itsenäisesti todistava, vaan kehämäinen: Saatanan olemassaolo oletetaan, jotta ilmiöt voidaan selittää Saatanalla.


Yleismaailmallisuus ei vielä todista petosta

Väite, jonka mukaan “kaikissa maailman kansoissa ja heimoissa on kertomuksia kuolleiden ilmestymisistä”, on sinänsä pitkälti tosi antropologisessa mielessä. Mutta tästä ei seuraa, että:

ilmiöillä olisi yksi yliluonnollinen lähde

tai että ne olisivat tahallista harhaanjohtamista

Vaihtoehtoinen ja tieteellisesti vahvempi selitys on kognitiivinen universaalius:

Ihmisaivot tuottavat samankaltaisia kokemuksia surun, trauman, unen, hypnagogisten tilojen ja kuolemanpelon yhteydessä.

Kulttuurit tulkitsevat nämä kokemukset omien symboliensa kautta (henget, esi-isät, enkelit, paratiisi).

Tämä selitysmalli ei vaadi demonologista oletusta, ja siksi se on epistemologisesti parsimonisempi (Occamin partaveitsi).



Valkeuden enkeliksi tekeytyminen” – metafora vai mekanismi?

Ajatus siitä, että paha esiintyy hyvän naamiossa, on:

psykologisesti terävä metafora

moraalifilosofisesti käyttökelpoinen varoitus

mutta empiirisesti todistamaton mekanismi

Käytännössä tämä ajatus kuvaa hyvin:

itsepetosta

ideologioita, jotka lupaavat lohtua mutta estävät kriittisen ajattelun

ihmisen taipumusta uskoa miellyttäviin selityksiin

Ongelma syntyy, kun metafora tulkitaan kirjaimelliseksi ontologiseksi väitteeksi ilman riippumatonta näyttöä.



Väite “he valehtelevat” – kenellä on todistustaakka?

Väite, että ilmestyneet vainajat valehtelisivat, edellyttää:

että ne ovat intentionaalisia toimijoita

että niillä on motiivi harhauttaa

että niiden väitteet ovat objektiivisesti epätosia


Kaikki nämä kohdat jäävät todistamatta. Ilman empiiristä pääsyä tuonpuoleiseen väite ei ole falsifioitavissa, mikä tekee siitä uskonnollisen tulkinnan, ei analyyttisen johtopäätöksen.



Kriittinen ydinongelma

Tekstin suurin heikkous ei ole sen “rohkeus”, vaan se että se:

selittää tuntemattoman vielä tuntemattomammalla

korvaa epistemisen epävarmuuden dogmaattisella varmuudella

siirtää vastuun tulkinnasta absoluuttiselle pahalle

Ironisesti tämä toistaa juuri sitä mekanismia, jota alkuperäinen ajatus kritisoi: vastuun ja tiedollisen vajavaisuuden ulkoistamista.



Filosofisesti: metafyysisesti raskas, mutta heikosti perusteltu

Tieteellisesti: ei-falsifioitava

Psykologisesti: ymmärrettävä reaktio kuolemanpelkoon

Argumentatiivisesti: kehämäinen

Anonyymi00006 kirjoitti:

"Kyseessä on yleismaailmallinen teatteri esitys, Saatana tekeytyy vaikka valkeuden enkeliksi tarvittaessa ja hänen alaisensa demonit samoin. Kaikissa maailman kansoissa ja heimoissa on kertomuksia muka edesmenneistä omaisista jotka ovat ilmestyneet jälkeen jääneille lohduttamaan ettei heillä ole mitään hätää vaan että he ovat paratiisimaisessa olotilassa tai ettei se tuonpuoleinen nyt niin hirveästi poikkea maallisesta elämästä ja että heillä on nyt hyvä olla, kuolemassa ei ole mitään pelättävää jne. he valehtelevat."



Teksti nojaa kolmeen keskeiseen oletukseen:

Ontologinen oletus: Saatana ja demonit ovat olemassa intentionaalisina toimijoina.

Hermeneuttinen oletus: Maailmanlaajuiset kertomukset kuolleiden ilmestymisistä ovat saman toimijan (Saatanan/demonien) orchestramaa petosta.

Epistemologinen oletus: Kokemukselliset kertomukset tuonpuoleisesta ovat systemaattisesti virheellisiä, koska niiden lähde on valheellinen.

Nämä oletukset ovat keskenään loogisesti koherentteja vain, jos hyväksytään ennalta tietty teologinen viitekehys. Ilman sitä argumentti ei ole itsenäisesti todistava, vaan kehämäinen: Saatanan olemassaolo oletetaan, jotta ilmiöt voidaan selittää Saatanalla.


Yleismaailmallisuus ei vielä todista petosta

Väite, jonka mukaan “kaikissa maailman kansoissa ja heimoissa on kertomuksia kuolleiden ilmestymisistä”, on sinänsä pitkälti tosi antropologisessa mielessä. Mutta tästä ei seuraa, että:

ilmiöillä olisi yksi yliluonnollinen lähde

tai että ne olisivat tahallista harhaanjohtamista

Vaihtoehtoinen ja tieteellisesti vahvempi selitys on kognitiivinen universaalius:

Ihmisaivot tuottavat samankaltaisia kokemuksia surun, trauman, unen, hypnagogisten tilojen ja kuolemanpelon yhteydessä.

Kulttuurit tulkitsevat nämä kokemukset omien symboliensa kautta (henget, esi-isät, enkelit, paratiisi).

Tämä selitysmalli ei vaadi demonologista oletusta, ja siksi se on epistemologisesti parsimonisempi (Occamin partaveitsi).



Valkeuden enkeliksi tekeytyminen” – metafora vai mekanismi?

Ajatus siitä, että paha esiintyy hyvän naamiossa, on:

psykologisesti terävä metafora

moraalifilosofisesti käyttökelpoinen varoitus

mutta empiirisesti todistamaton mekanismi

Käytännössä tämä ajatus kuvaa hyvin:

itsepetosta

ideologioita, jotka lupaavat lohtua mutta estävät kriittisen ajattelun

ihmisen taipumusta uskoa miellyttäviin selityksiin

Ongelma syntyy, kun metafora tulkitaan kirjaimelliseksi ontologiseksi väitteeksi ilman riippumatonta näyttöä.



Väite “he valehtelevat” – kenellä on todistustaakka?

Väite, että ilmestyneet vainajat valehtelisivat, edellyttää:

että ne ovat intentionaalisia toimijoita

että niillä on motiivi harhauttaa

että niiden väitteet ovat objektiivisesti epätosia


Kaikki nämä kohdat jäävät todistamatta. Ilman empiiristä pääsyä tuonpuoleiseen väite ei ole falsifioitavissa, mikä tekee siitä uskonnollisen tulkinnan, ei analyyttisen johtopäätöksen.



Kriittinen ydinongelma

Tekstin suurin heikkous ei ole sen “rohkeus”, vaan se että se:

selittää tuntemattoman vielä tuntemattomammalla

korvaa epistemisen epävarmuuden dogmaattisella varmuudella

siirtää vastuun tulkinnasta absoluuttiselle pahalle

Ironisesti tämä toistaa juuri sitä mekanismia, jota alkuperäinen ajatus kritisoi: vastuun ja tiedollisen vajavaisuuden ulkoistamista.



Filosofisesti: metafyysisesti raskas, mutta heikosti perusteltu

Tieteellisesti: ei-falsifioitava

Psykologisesti: ymmärrettävä reaktio kuolemanpelkoon

Argumentatiivisesti: kehämäinen

Lue lisää

Seuraavan tekstin ymmärtäminen on keskeistä, sillä se tarjoaa kattavan ja johdonmukaisen selityksen kokonaisuudesta. Tekstin levittäminen useisiin eri julkaisukanaviin on perusteltua, jotta sen säilyvyys voidaan varmistaa myös siinä tapauksessa, että nykyiset tai tulevat viestiketjut poistetaan. Monikanavainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että sisältö säilyy saatavilla ainakin yhdessä lähteessä. Tästä syystä tekstin huolellinen ymmärtäminen on erityisen tärkeää.



Saman sisällön toistuva julkaiseminen useissa eri yhteyksissä perustuu ennakointiin siitä, että nykyisiä ja tulevia viestiketjuja poistetaan jatkuvasti. Moninkertainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että keskeinen ja merkityksellinen teksti säilyy saatavilla myös pitkällä aikavälillä ja on siten tulevien sukupolvien saavutettavissa.

*******************

Olemme jo käsitelleet kaikki nämä aiheet täällä, joista osa on teille jo tuttuja, ja teillä on jo perusasiat hallussa.

Aloittelijoille, jotka ovat kiinnostuneita aihepiiristä, suositellaan automaattisen käännöstoiminnon käyttöönottoa. Automaattisen käännöksen painike sijaitsee käyttöliittymän oikeassa alakulmassa. Vaikka käännöksen laatu on rajallinen eikä vastaa tieteellisiä tai ammatillisia käännösstandardeja, se mahdollistaa alustavan ymmärryksen muodostamisen hindupalstoilla jo käsitellyistä teemoista. Näihin teemoihin kuuluvat muun muassa kliininen kuolema, keho ja tietoisuus sekä niihin liittyvät ilmiöt, joista on tässä yhteydessä keskusteltu.

https://www.youtube.com/watch?v=aJ7apnbQ0-w&list=PL_Ipm4Rf9xvFrt_H7m4dX3XHNp8N6c5S9
Kuka sinä olet, ihminen?
https://www.youtube.com/watch?v=2rjAyJZJ170

Elokuva ”Yhtenäinen maailmankuva” (2010)


”Ravintoa sielulle”

VEDAT - ELÄMÄ ILMAN KRIISEJÄ.


https://www.youtube.com/watch?v=l7gBm_ZIGEY

Vedat - Elämä ilman kriisejä


https://www.youtube.com/watch?v=T7G0H8DlwRs&t=1s

Seminaari ”Rauhallinen mieli levottomina aikoina” - Osa 1

San José, USA, Yhdysvallat


https://www.youtube.com/watch?v=OX3txicVDL0

Seminaari ”Kuusi sisäistä vihollista”

San José, USA, Yhdysvallat


https://www.youtube.com/watch?v=tCKqpDLmmWw


Seminaari ”Elämän dynamiikka – kolmen gunan dynamiikka” (Tushkin, Yhdysvallat, Chicago)


https://www.youtube.com/watch?v=l1Ycyi8JODc

Seminaari ”Elämän perusta ja harmonian periaatteet” ( Yhdysvallat, Boston)


https://www.youtube.com/watch?v=qw2YTBHvSME

Seminaari ”Karma ja reinkarnaatio” (Tushkin, Yhdysvallat, Chicago)


https://www.youtube.com/watch?v=l1Ycyi8JODc

Seminaari ”Elämän perusta ja harmonian periaatteet” ( Yhdysvallat, Boston)

https://www.youtube.com/watch?v=FpK8ie2TKIc

Seminaari ”5 tietoisuuden tasoa” (Tushkin, Yhdysvallat, Boston)

Olemme jo käsitelleet kaikki nämä aiheet täällä, joista osa on teille jo tuttuja, ja teillä on jo perusasiat hallussa.

******************
Automaattisen käännöksen painike sijaitsee videon oikeassa alakulmassa.


Vaikka käännöksen laatu on rajallinen eikä vastaa tieteellisiä tai ammatillisia käännösstandardeja, se mahdollistaa alustavan ymmärryksen muodostamisen hindupalstoilla jo käsitellyistä teemoista.
Olemme jo käsitelleet nämä aiheet, joista useat saattavat olla teille jo entuudestaan tuttuja, ja olette jo saavuttaneet vankan perusymmärryksen kyseisistä käsitteistä ja teemoista. Tältä pohjalta voidaan edetä syvällisempään tarkasteluun ja analyysiin

Luennoitsija on käsitellyt kyseistä aihepiiriä sekä lukuisia siihen liittyviä teemoja julkaisuissaan.

Hän on toiminut kääntäjänä ja tulkkina japanin ja englannin kielten välillä.

Nykyisin hän toimii edelleen aktiivisesti filosofin ja filologin tehtävissä sekä on asiantuntija ja tiedemies useilla muilla tieteellisillä ja kulttuurisilla aloilla. Hän on edelleen myös japanin kielen filologi.

https://vasudeva.ru/images/stories/lica/vrajendra-kumar-das/vrajendra-kumar-das-01.jpg


Saman sisällön toistuva julkaiseminen useissa eri yhteyksissä perustuu ennakointiin siitä, että nykyisiä ja tulevia viestiketjuja poistetaan jatkuvasti. Moninkertainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että keskeinen ja merkityksellinen teksti säilyy saatavilla myös pitkällä aikavälillä ja on siten tulevien sukupolvien saavutettavissa.

********************

Anonyymi00007 kirjoitti:

Seuraavan tekstin ymmärtäminen on keskeistä, sillä se tarjoaa kattavan ja johdonmukaisen selityksen kokonaisuudesta. Tekstin levittäminen useisiin eri julkaisukanaviin on perusteltua, jotta sen säilyvyys voidaan varmistaa myös siinä tapauksessa, että nykyiset tai tulevat viestiketjut poistetaan. Monikanavainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että sisältö säilyy saatavilla ainakin yhdessä lähteessä. Tästä syystä tekstin huolellinen ymmärtäminen on erityisen tärkeää.



Saman sisällön toistuva julkaiseminen useissa eri yhteyksissä perustuu ennakointiin siitä, että nykyisiä ja tulevia viestiketjuja poistetaan jatkuvasti. Moninkertainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että keskeinen ja merkityksellinen teksti säilyy saatavilla myös pitkällä aikavälillä ja on siten tulevien sukupolvien saavutettavissa.

*******************

Olemme jo käsitelleet kaikki nämä aiheet täällä, joista osa on teille jo tuttuja, ja teillä on jo perusasiat hallussa.

Aloittelijoille, jotka ovat kiinnostuneita aihepiiristä, suositellaan automaattisen käännöstoiminnon käyttöönottoa. Automaattisen käännöksen painike sijaitsee käyttöliittymän oikeassa alakulmassa. Vaikka käännöksen laatu on rajallinen eikä vastaa tieteellisiä tai ammatillisia käännösstandardeja, se mahdollistaa alustavan ymmärryksen muodostamisen hindupalstoilla jo käsitellyistä teemoista. Näihin teemoihin kuuluvat muun muassa kliininen kuolema, keho ja tietoisuus sekä niihin liittyvät ilmiöt, joista on tässä yhteydessä keskusteltu.

https://www.youtube.com/watch?v=aJ7apnbQ0-w&list=PL_Ipm4Rf9xvFrt_H7m4dX3XHNp8N6c5S9
Kuka sinä olet, ihminen?
https://www.youtube.com/watch?v=2rjAyJZJ170

Elokuva ”Yhtenäinen maailmankuva” (2010)


”Ravintoa sielulle”

VEDAT - ELÄMÄ ILMAN KRIISEJÄ.


https://www.youtube.com/watch?v=l7gBm_ZIGEY

Vedat - Elämä ilman kriisejä


https://www.youtube.com/watch?v=T7G0H8DlwRs&t=1s

Seminaari ”Rauhallinen mieli levottomina aikoina” - Osa 1

San José, USA, Yhdysvallat


https://www.youtube.com/watch?v=OX3txicVDL0

Seminaari ”Kuusi sisäistä vihollista”

San José, USA, Yhdysvallat


https://www.youtube.com/watch?v=tCKqpDLmmWw


Seminaari ”Elämän dynamiikka – kolmen gunan dynamiikka” (Tushkin, Yhdysvallat, Chicago)


https://www.youtube.com/watch?v=l1Ycyi8JODc

Seminaari ”Elämän perusta ja harmonian periaatteet” ( Yhdysvallat, Boston)


https://www.youtube.com/watch?v=qw2YTBHvSME

Seminaari ”Karma ja reinkarnaatio” (Tushkin, Yhdysvallat, Chicago)


https://www.youtube.com/watch?v=l1Ycyi8JODc

Seminaari ”Elämän perusta ja harmonian periaatteet” ( Yhdysvallat, Boston)

https://www.youtube.com/watch?v=FpK8ie2TKIc

Seminaari ”5 tietoisuuden tasoa” (Tushkin, Yhdysvallat, Boston)

Olemme jo käsitelleet kaikki nämä aiheet täällä, joista osa on teille jo tuttuja, ja teillä on jo perusasiat hallussa.

******************
Automaattisen käännöksen painike sijaitsee videon oikeassa alakulmassa.


Vaikka käännöksen laatu on rajallinen eikä vastaa tieteellisiä tai ammatillisia käännösstandardeja, se mahdollistaa alustavan ymmärryksen muodostamisen hindupalstoilla jo käsitellyistä teemoista.
Olemme jo käsitelleet nämä aiheet, joista useat saattavat olla teille jo entuudestaan tuttuja, ja olette jo saavuttaneet vankan perusymmärryksen kyseisistä käsitteistä ja teemoista. Tältä pohjalta voidaan edetä syvällisempään tarkasteluun ja analyysiin

Luennoitsija on käsitellyt kyseistä aihepiiriä sekä lukuisia siihen liittyviä teemoja julkaisuissaan.

Hän on toiminut kääntäjänä ja tulkkina japanin ja englannin kielten välillä.

Nykyisin hän toimii edelleen aktiivisesti filosofin ja filologin tehtävissä sekä on asiantuntija ja tiedemies useilla muilla tieteellisillä ja kulttuurisilla aloilla. Hän on edelleen myös japanin kielen filologi.

https://vasudeva.ru/images/stories/lica/vrajendra-kumar-das/vrajendra-kumar-das-01.jpg


Saman sisällön toistuva julkaiseminen useissa eri yhteyksissä perustuu ennakointiin siitä, että nykyisiä ja tulevia viestiketjuja poistetaan jatkuvasti. Moninkertainen julkaiseminen lisää todennäköisyyttä sille, että keskeinen ja merkityksellinen teksti säilyy saatavilla myös pitkällä aikavälillä ja on siten tulevien sukupolvien saavutettavissa.

********************

Lue lisää

Mitään saatanaa ei ole olemassa.



Taipumus eksternalisoida toiminnallisten ja moraalisten epäonnistumisten kausaalinen vastuu ulkoistettuun syntipukkikonstruktioon ilmentää psykodynaamista ja kognitiivista defenssimekanismia, jonka funktio on minimoida subjektin kokema normatiivinen dissonanssi ja säilyttää koherentti minäkuva

Anonyymi00008 kirjoitti:

Mitään saatanaa ei ole olemassa.



Taipumus eksternalisoida toiminnallisten ja moraalisten epäonnistumisten kausaalinen vastuu ulkoistettuun syntipukkikonstruktioon ilmentää psykodynaamista ja kognitiivista defenssimekanismia, jonka funktio on minimoida subjektin kokema normatiivinen dissonanssi ja säilyttää koherentti minäkuva

Lue lisää

Muinaiset henkiset perinteet kuvaavat näitä kiusauksia eri tavoin. Siinä missä Raamattu kuvaa Saatanaa pahuuden ruumiillistumana, joka vastustaa Jumalaa ja viettelee muita eläviä olentoja palvelemaan häntä, puhutaan muinaisissa kirjoituksissa Mayasta, joka on aineellisen illuusion ruumiillistuma. Sen sijaan, että Maya vastustaisi Herraa, se palvelee häntä ...

Anonyymi00009 kirjoitti:

Muinaiset henkiset perinteet kuvaavat näitä kiusauksia eri tavoin. Siinä missä Raamattu kuvaa Saatanaa pahuuden ruumiillistumana, joka vastustaa Jumalaa ja viettelee muita eläviä olentoja palvelemaan häntä, puhutaan muinaisissa kirjoituksissa Mayasta, joka on aineellisen illuusion ruumiillistuma. Sen sijaan, että Maya vastustaisi Herraa, se palvelee häntä ...

Lue lisää

Eli se allegorinen "saatana" on Jumalan palveluksessa.

Anonyymi00010 kirjoitti:

Eli se allegorinen "saatana" on Jumalan palveluksessa.

Jokainen aineellisessa kehossa oleva on kohde. Ennen kuin kehitämme vihaa mayaa kohtaan rehellisinä ihmisinä, on hyväksyttävä, että olemme tällaisessa tilanteessa omasta vapaasta tahdostamme.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Jokainen aineellisessa kehossa oleva on kohde. Ennen kuin kehitämme vihaa mayaa kohtaan rehellisinä ihmisinä, on hyväksyttävä, että olemme tällaisessa tilanteessa omasta vapaasta tahdostamme.

Lue lisää

Sen sijaan, että pitäisimme Mayaa ruumiillistuneena pahana, joka pyrkii tuhoamaan meidät, meidän on opittava näkemään hänet vanginvartijana, jonka koko tarkoitus on pitää meidät vangittuina, kunnes päätämme, ettemme enää halua olla tässä varjojen maassa. Se voi opettaa ja häiritä meitä, kunnes teemme lopullisen ja peruuttamattoman päätöksen ....

Anonyymi00012 kirjoitti:

Sen sijaan, että pitäisimme Mayaa ruumiillistuneena pahana, joka pyrkii tuhoamaan meidät, meidän on opittava näkemään hänet vanginvartijana, jonka koko tarkoitus on pitää meidät vangittuina, kunnes päätämme, ettemme enää halua olla tässä varjojen maassa. Se voi opettaa ja häiritä meitä, kunnes teemme lopullisen ja peruuttamattoman päätöksen ....

Lue lisää

Se voi opettaa ja häiritä meitä, kunnes teemme lopullisen ja peruuttamattoman päätöksen ....

Anonyymi00013 kirjoitti:

Se voi opettaa ja häiritä meitä, kunnes teemme lopullisen ja peruuttamattoman päätöksen ....

Aivan.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Aivan.

Gaudiya-traditiossa ei ole kristillisen teologian kaltaista itsenäistä, Jumalaa vastustavaa pahaa voimaa.

Māyā ei ole kapinallinen vihollinen, vaan Kṛṣṇan energia (śakti), joka toimii Hänen alaisuudessaan.



Māyā ei vastusta Herraa, vaan palvelee Häntä.

Gaudiya-vaishnavismissa sanotaan usein:

“Māyā on ankara opettaja niille, jotka kääntävät selkänsä Kṛṣṇalle, ja voimaton niille, jotka antautuvat Hänelle.”

Anonyymi00015 kirjoitti:

Gaudiya-traditiossa ei ole kristillisen teologian kaltaista itsenäistä, Jumalaa vastustavaa pahaa voimaa.

Māyā ei ole kapinallinen vihollinen, vaan Kṛṣṇan energia (śakti), joka toimii Hänen alaisuudessaan.



Māyā ei vastusta Herraa, vaan palvelee Häntä.

Gaudiya-vaishnavismissa sanotaan usein:

“Māyā on ankara opettaja niille, jotka kääntävät selkänsä Kṛṣṇalle, ja voimaton niille, jotka antautuvat Hänelle.”

Lue lisää

Māyā “kiusaajana” ja “vanginvartijana”

Kirjan kuvaus Māyāsta:

kiusaajana

harhaanjohtajana

vanginvartijana

todellisuuden vääristäjänä

on klassista vaishnava-terminologiaa, vaikka kieli on modernia ja sotaisaa.

Gaudiya-vaishnavismi kuitenkin lisää tärkeän vivahteen:

🔹 Māyā ei aktiivisesti yritä tuhota sielua
🔹 Sielu itse haluaa erillisyyttä Kṛṣṇasta
🔹 Māyā järjestää kokemukset tämän halun mukaisesti

Eli:

Kirjassa painottuu taistelun metafora

Gaudiya-vaishnavismissa painottuu halun ja tietoisuuden suunta

3. “Henkinen soturi” vs. bhakti-polku

Tässä kohtaa tulee selkein ero.


Gaudiya-opetuksen mukaan:

Vapautuminen ei tapahdu voittamalla Māyāa, vaan kiinnittymällä Kṛṣṇaan.

Māyā ei häviä siksi, että taistelet sitä vastaan, vaan siksi että:

kiinnostuksesi siihen katoaa

makusi muuttuu

sydän kiinnittyy korkeampaan makuun (param dṛṣṭvā nivartate)

Anonyymi00016 kirjoitti:

Māyā “kiusaajana” ja “vanginvartijana”

Kirjan kuvaus Māyāsta:

kiusaajana

harhaanjohtajana

vanginvartijana

todellisuuden vääristäjänä

on klassista vaishnava-terminologiaa, vaikka kieli on modernia ja sotaisaa.

Gaudiya-vaishnavismi kuitenkin lisää tärkeän vivahteen:

🔹 Māyā ei aktiivisesti yritä tuhota sielua
🔹 Sielu itse haluaa erillisyyttä Kṛṣṇasta
🔹 Māyā järjestää kokemukset tämän halun mukaisesti

Eli:

Kirjassa painottuu taistelun metafora

Gaudiya-vaishnavismissa painottuu halun ja tietoisuuden suunta

3. “Henkinen soturi” vs. bhakti-polku

Tässä kohtaa tulee selkein ero.


Gaudiya-opetuksen mukaan:

Vapautuminen ei tapahdu voittamalla Māyāa, vaan kiinnittymällä Kṛṣṇaan.

Māyā ei häviä siksi, että taistelet sitä vastaan, vaan siksi että:

kiinnostuksesi siihen katoaa

makusi muuttuu

sydän kiinnittyy korkeampaan makuun (param dṛṣṭvā nivartate)

Lue lisää

Gaudiya-vaishnavismi:

Kärsimys ei ole rangaistus

Eikä se ole “epäonnistumisen merkki”

Se on seurausta samastumisesta väliaikaiseen fyysiseen kehoon - väärä ego



Ja ennen kaikkea:

Yksilö ei ole koskaan yksin eikä toivoton, koska bhakti ei riipu täydellisestä voimasta tai sankaruudesta.

Anonyymi00017 kirjoitti:

Gaudiya-vaishnavismi:

Kärsimys ei ole rangaistus

Eikä se ole “epäonnistumisen merkki”

Se on seurausta samastumisesta väliaikaiseen fyysiseen kehoon - väärä ego



Ja ennen kaikkea:

Yksilö ei ole koskaan yksin eikä toivoton, koska bhakti ei riipu täydellisestä voimasta tai sankaruudesta.

Lue lisää

“Olemme tässä tilanteessa omasta vapaasta tahdostamme”

on täysin Gaudiya-vaishnavistinen.




Gaudiya-traditio lisää:

vapaata tahtoa rajoittaa tietämättömyys

siksi armo (kṛpā) on välttämätöntä

siksi guru, śāstra ja sādhu ovat keskiössä

Vapautuminen ei ole vain päätös –
se on suhde, joka elpyy.

Anonyymi00018 kirjoitti:

“Olemme tässä tilanteessa omasta vapaasta tahdostamme”

on täysin Gaudiya-vaishnavistinen.




Gaudiya-traditio lisää:

vapaata tahtoa rajoittaa tietämättömyys

siksi armo (kṛpā) on välttämätöntä

siksi guru, śāstra ja sādhu ovat keskiössä

Vapautuminen ei ole vain päätös –
se on suhde, joka elpyy.

Lue lisää

Lopullinen arvio Gaudiya-vaishnavismin näkökulmasta

Yhteensopivaa:

Saatana allegoriana

Māyā Jumalan palvelijana

vapaa tahto

aineellisen maailman illusorinen luonne

tarkoitus herätä todellisuuteen

Anonyymi00019 kirjoitti:

Lopullinen arvio Gaudiya-vaishnavismin näkökulmasta

Yhteensopivaa:

Saatana allegoriana

Māyā Jumalan palvelijana

vapaa tahto

aineellisen maailman illusorinen luonne

tarkoitus herätä todellisuuteen

Lue lisää

Ei itsenäistä pahaa voimaa – Saatana vs. Gaudiya-vaishnavismi

Kristillinen malli (tiivistettynä)

Saatana on persoonallinen, kapinallinen paha

Vastustaa Jumalaa

Toimii Jumalan tahdon vastaisesti

Houkuttelee pois Jumalasta




Gaudiya-vaishnavismin kanta

Gaudiya-vaishnavismissa tämänkaltaista ontologista vastavoimaa ei ole olemassa.

Perusaksiooma:

Kṛṣṇa on kaiken lähde. Mikään ei voi olla Hänen tahtonsa ulkopuolella.

Tästä seuraa:


Ei ole Jumalasta riippumatonta pahaa


Ei ole kahta kilpailevaa periaatetta (hyvä vs. paha)


Kaikki voimat – myös ne, jotka aiheuttavat kärsimystä – ovat:

Kṛṣṇan energioita

Hänen hallinnassaan

Hänen tarkoitustaan palvelevia


Tässä mielessä Saatanan kaltainen hahmo voidaan ymmärtää allegoriana ihmisen sisäisille taipumuksille ja aineellisen luonnon vaikutuksille.

Anonyymi00020 kirjoitti:

Ei itsenäistä pahaa voimaa – Saatana vs. Gaudiya-vaishnavismi

Kristillinen malli (tiivistettynä)

Saatana on persoonallinen, kapinallinen paha

Vastustaa Jumalaa

Toimii Jumalan tahdon vastaisesti

Houkuttelee pois Jumalasta




Gaudiya-vaishnavismin kanta

Gaudiya-vaishnavismissa tämänkaltaista ontologista vastavoimaa ei ole olemassa.

Perusaksiooma:

Kṛṣṇa on kaiken lähde. Mikään ei voi olla Hänen tahtonsa ulkopuolella.

Tästä seuraa:


Ei ole Jumalasta riippumatonta pahaa


Ei ole kahta kilpailevaa periaatetta (hyvä vs. paha)


Kaikki voimat – myös ne, jotka aiheuttavat kärsimystä – ovat:

Kṛṣṇan energioita

Hänen hallinnassaan

Hänen tarkoitustaan palvelevia


Tässä mielessä Saatanan kaltainen hahmo voidaan ymmärtää allegoriana ihmisen sisäisille taipumuksille ja aineellisen luonnon vaikutuksille.

Lue lisää

Māyā Kṛṣṇan energiana (śakti), ei vihollisena

Gaudiya-vaishnavismi jakaa Kṛṣṇan energiat kolmeen pääluokkaan:

Sisäinen energia (antaraṅga-śakti)
– puhdas henkinen todellisuus, bhakti, rakkaus

Rajallinen energia (taṭastha-śakti)
– yksilöllinen sielu (jīva)

Ulkoinen energia (bahiraṅga-śakti)
– Māyā, aineellinen luonto


Mitä Māyā EI ole

Ei kapinallinen

Ei paha olento

Ei Jumalan vastustaja

Ei itsenäinen toimija



Mitä Māyā ON

Kṛṣṇan palvelija

Mekanismi, joka:

antaa sielulle sen haluaman kokemuksen

mahdollistaa erillisyyden harhan

opettaa seurausten kautta



Gaudiya-vaishnavismissa sanotaan usein (sisällöllisesti):

Māyā toimii vain niiden kohdalla, jotka haluavat olla Kṛṣṇasta erillään.



“Māyā ei vastusta Herraa, vaan palvelee Häntä suorittamalla armotonta palvelua…”

on hämmästyttävän tarkka Gaudiya-teologian kuvaus, vaikka kieli on moderni ja dramaattinen.

Anonyymi00021 kirjoitti:

Māyā Kṛṣṇan energiana (śakti), ei vihollisena

Gaudiya-vaishnavismi jakaa Kṛṣṇan energiat kolmeen pääluokkaan:

Sisäinen energia (antaraṅga-śakti)
– puhdas henkinen todellisuus, bhakti, rakkaus

Rajallinen energia (taṭastha-śakti)
– yksilöllinen sielu (jīva)

Ulkoinen energia (bahiraṅga-śakti)
– Māyā, aineellinen luonto


Mitä Māyā EI ole

Ei kapinallinen

Ei paha olento

Ei Jumalan vastustaja

Ei itsenäinen toimija



Mitä Māyā ON

Kṛṣṇan palvelija

Mekanismi, joka:

antaa sielulle sen haluaman kokemuksen

mahdollistaa erillisyyden harhan

opettaa seurausten kautta



Gaudiya-vaishnavismissa sanotaan usein (sisällöllisesti):

Māyā toimii vain niiden kohdalla, jotka haluavat olla Kṛṣṇasta erillään.



“Māyā ei vastusta Herraa, vaan palvelee Häntä suorittamalla armotonta palvelua…”

on hämmästyttävän tarkka Gaudiya-teologian kuvaus, vaikka kieli on moderni ja dramaattinen.

Lue lisää

“Ankara opettaja” – mitä se oikeasti tarkoittaa?

Kun sanotaan:

“Māyā on ankara opettaja niille, jotka kääntävät selkänsä Kṛṣṇalle”

se ei tarkoita:

rangaistusta

vihaa

sadistista koettelua

vaan:

syy–seuraus-logiikkaa

kokemusta, joka paljastaa harhan kestämättömyyden

todellisuuden, jossa mikään väliaikainen ei tyydytä pysyvästi

Ja:

“Māyā on voimaton niille, jotka antautuvat Kṛṣṇalle”

tarkoittaa:

sama maailma, samat olosuhteet

mutta eri tietoisuus

Māyā menettää kykynsä sitoa

Vanginvartija-metafora – tarkennus

Kirjassa Māyā kuvataan vanginvartijana.

Gaudiya-vaishnavismi hyväksyy tämän yhden ehdon kanssa:

Vanki on lukinnut itse oven.
Vartija ei estä poistumista.
Ovi on auki heti, kun halu muuttuu.



Siksi Gaudiya-ajattelu sanoo:

emme ole pahan uhreja

emme ole kosmisen sodan nappuloita

Anonyymi00022 kirjoitti:

“Ankara opettaja” – mitä se oikeasti tarkoittaa?

Kun sanotaan:

“Māyā on ankara opettaja niille, jotka kääntävät selkänsä Kṛṣṇalle”

se ei tarkoita:

rangaistusta

vihaa

sadistista koettelua

vaan:

syy–seuraus-logiikkaa

kokemusta, joka paljastaa harhan kestämättömyyden

todellisuuden, jossa mikään väliaikainen ei tyydytä pysyvästi

Ja:

“Māyā on voimaton niille, jotka antautuvat Kṛṣṇalle”

tarkoittaa:

sama maailma, samat olosuhteet

mutta eri tietoisuus

Māyā menettää kykynsä sitoa

Vanginvartija-metafora – tarkennus

Kirjassa Māyā kuvataan vanginvartijana.

Gaudiya-vaishnavismi hyväksyy tämän yhden ehdon kanssa:

Vanki on lukinnut itse oven.
Vartija ei estä poistumista.
Ovi on auki heti, kun halu muuttuu.



Siksi Gaudiya-ajattelu sanoo:

emme ole pahan uhreja

emme ole kosmisen sodan nappuloita

Lue lisää

vaan harhaan samaistuneita tietoisuuksia

Anonyymi00023 kirjoitti:

vaan harhaan samaistuneita tietoisuuksia

Siksi Gaudiya-ajattelu sanoo:

emme ole pahan uhreja

emme ole kosmisen sodan nappuloita
vaan harhaan samaistuneita tietoisuuksia

Anonyymi00024 kirjoitti:

Siksi Gaudiya-ajattelu sanoo:

emme ole pahan uhreja

emme ole kosmisen sodan nappuloita
vaan harhaan samaistuneita tietoisuuksia

Tiivistetty vastaus kohtiin


Saatanan allegorisuus

Gaudiya-vaishnavismi ei tunne itsenäistä pahaa voimaa

Kaikki “kiusaava” on aineellisen luonnon toimintaa

Tässä mielessä Saatana on vertauskuva, ei ontologinen olento



Māyā Kṛṣṇan energiana

Māyā ei vastusta Jumalaa

Māyā palvelee Jumalaa

Kärsimys ei ole pahuuden voitto, vaan tietoisuuden opetus

Anonyymi00025 kirjoitti:

Tiivistetty vastaus kohtiin


Saatanan allegorisuus

Gaudiya-vaishnavismi ei tunne itsenäistä pahaa voimaa

Kaikki “kiusaava” on aineellisen luonnon toimintaa

Tässä mielessä Saatana on vertauskuva, ei ontologinen olento



Māyā Kṛṣṇan energiana

Māyā ei vastusta Jumalaa

Māyā palvelee Jumalaa

Kärsimys ei ole pahuuden voitto, vaan tietoisuuden opetus

Lue lisää

Saatanaa ei ole olemassa itsenäisenä pahana – Gaudiya-vaishnavistinen kanta

Gaudiya-vaishnavismin peruslähtökohta:

Ei ole olemassa Jumalasta riippumatonta, itsenäistä pahaa periaatetta.

Tämä erottaa sen selvästi klassisesta kristillisestä teologiasta.

Ontologinen perusta

Kṛṣṇa on kaiken alkuperä (sarva-kāraṇa-kāraṇam)

Mikään ei voi olla Hänen valtansa ulkopuolella

Siksi:

ei ole kosmista vastavoimaa

ei ole Jumalaa vastaan kapinoivaa olentoa

ei ole metafyysistä “pahaa sinänsä”

Jos jokin olisi:

ikuinen

tietoinen

Jumalaa vastustava

Anonyymi00026 kirjoitti:

Saatanaa ei ole olemassa itsenäisenä pahana – Gaudiya-vaishnavistinen kanta

Gaudiya-vaishnavismin peruslähtökohta:

Ei ole olemassa Jumalasta riippumatonta, itsenäistä pahaa periaatetta.

Tämä erottaa sen selvästi klassisesta kristillisestä teologiasta.

Ontologinen perusta

Kṛṣṇa on kaiken alkuperä (sarva-kāraṇa-kāraṇam)

Mikään ei voi olla Hänen valtansa ulkopuolella

Siksi:

ei ole kosmista vastavoimaa

ei ole Jumalaa vastaan kapinoivaa olentoa

ei ole metafyysistä “pahaa sinänsä”

Jos jokin olisi:

ikuinen

tietoinen

Jumalaa vastustava

Lue lisää

Miten “Saatana” ymmärretään Gaudiya-kehyksessä?

Kristillinen Saatana voidaan Gaudiya-vaishnavismin näkökulmasta tulkita allegorisena kuvauksena seuraavista:

Ahamkāra – väärä ego
(“minä olen tämä ruumis / mieli”)

Kāma – nautinnonhalu
(ei moraalinen paha, vaan harhaava suunta)

Māyā – aineellinen illuusio
(todellisuuden väärin havaitseminen)

Näitä ei personoida itsenäiseksi pahaksi, vaan ne ovat:

luonnon toimintoja

tietoisuuden tiloja

seurausta jīvan omasta suuntautumisesta

Anonyymi00027 kirjoitti:

Miten “Saatana” ymmärretään Gaudiya-kehyksessä?

Kristillinen Saatana voidaan Gaudiya-vaishnavismin näkökulmasta tulkita allegorisena kuvauksena seuraavista:

Ahamkāra – väärä ego
(“minä olen tämä ruumis / mieli”)

Kāma – nautinnonhalu
(ei moraalinen paha, vaan harhaava suunta)

Māyā – aineellinen illuusio
(todellisuuden väärin havaitseminen)

Näitä ei personoida itsenäiseksi pahaksi, vaan ne ovat:

luonnon toimintoja

tietoisuuden tiloja

seurausta jīvan omasta suuntautumisesta

Lue lisää

Ei kapinaa, vaan väärä samaistuminen

Gaudiya-vaishnavismin mukaan:

sielu ei “kapinoi” Jumalaa vastaan

sielu unohtaa suhteensa Jumalaan

unohtaminen ei ole moraalinen rikos vaan eksistentiaalinen harha



Tästä seuraa tärkeä ero:

Kristillinen malli Gaudiya-vaishnavismi
Paha = kapina Kärsimys = unohtaminen
Saatana houkuttelee Jīva itse suuntautuu
Taistelu pahaa vastaan Muistaminen ja kääntyminen




Mitä tämä tarkoittaa käytännössä?

Gaudiya-vaishnavismin mukaan:

Ei ole “vihollista” Jumalan ulkopuolella

Ei ole pelastusta pahan voittamisesta



On vain:

tietoisuuden korjaaminen

suhteen palautuminen

rakkauden muistaminen




Siksi sanotaan:

Vapautuminen ei ole voitto Saatanasta,
vaan herääminen omaan todelliseen identiteettiin.

Anonyymi00028 kirjoitti:

Ei kapinaa, vaan väärä samaistuminen

Gaudiya-vaishnavismin mukaan:

sielu ei “kapinoi” Jumalaa vastaan

sielu unohtaa suhteensa Jumalaan

unohtaminen ei ole moraalinen rikos vaan eksistentiaalinen harha



Tästä seuraa tärkeä ero:

Kristillinen malli Gaudiya-vaishnavismi
Paha = kapina Kärsimys = unohtaminen
Saatana houkuttelee Jīva itse suuntautuu
Taistelu pahaa vastaan Muistaminen ja kääntyminen




Mitä tämä tarkoittaa käytännössä?

Gaudiya-vaishnavismin mukaan:

Ei ole “vihollista” Jumalan ulkopuolella

Ei ole pelastusta pahan voittamisesta



On vain:

tietoisuuden korjaaminen

suhteen palautuminen

rakkauden muistaminen




Siksi sanotaan:

Vapautuminen ei ole voitto Saatanasta,
vaan herääminen omaan todelliseen identiteettiin.

Lue lisää

Kärsimys ei ole vihollisen hyökkäys, vaan seuraus väärästä samaistumisesta.

Anonyymi00029 kirjoitti:

Kärsimys ei ole vihollisen hyökkäys, vaan seuraus väärästä samaistumisesta.

Saatanaa ei ole olemassa Gaudiya-vaishnavismissa

Ei ole itsenäistä pahaa voimaa

Ei ole Jumalaa vastustavaa olentoa

Ei ole kosmista kaksintaistelua hyvän ja pahan välillä



Kaikki mikä koetaan “pahana” on:

Māyān vaikutusta

väärää samaistumista

tietoisuuden harhaa



Māyā:

ei kapinoi

ei vastusta Jumalaa

vaan palvelee Kṛṣṇaa



Kärsimys ei ole:

Saatanan hyökkäys
vaan:

seuraus Kṛṣṇan unohtamisesta

Kristillinen “Saatana” voidaan Gaudiya-vaishnavismin näkökulmasta ymmärtää allegorisena kuvauksena väärästä egosta, halusta ja illuusiosta, ei todellisena olentona.


Pahuus ei ole persoona – se on harha.

Anonyymi00030 kirjoitti:

Saatanaa ei ole olemassa Gaudiya-vaishnavismissa

Ei ole itsenäistä pahaa voimaa

Ei ole Jumalaa vastustavaa olentoa

Ei ole kosmista kaksintaistelua hyvän ja pahan välillä



Kaikki mikä koetaan “pahana” on:

Māyān vaikutusta

väärää samaistumista

tietoisuuden harhaa



Māyā:

ei kapinoi

ei vastusta Jumalaa

vaan palvelee Kṛṣṇaa



Kärsimys ei ole:

Saatanan hyökkäys
vaan:

seuraus Kṛṣṇan unohtamisesta

Kristillinen “Saatana” voidaan Gaudiya-vaishnavismin näkökulmasta ymmärtää allegorisena kuvauksena väärästä egosta, halusta ja illuusiosta, ei todellisena olentona.


Pahuus ei ole persoona – se on harha.

Lue lisää

Uskontojen käsitteiden täydellinen yhdenmukaisuus ei ole tarkoituksenmukaista eikä realistista. Erityisesti eri uskontojen, kuten kristinuskon ja hindulaisuuden, vertaaminen voi olla hedelmällistä, mutta sen tulee tapahtua kontekstissa, jossa kunnioitetaan kulttuuristen ja teologisten eroavaisuuksien merkitystä. Täydellinen vastaavuus voi hämärtää ja jopa vääristää käsitystä siitä, mitä kunkin perinteen syvimmät periaatteet todella tarkoittavat.



Kali Purusha ja Saatana

Pohditaanpa hieman enemmän näitä käsitteitä:

Kali Purusha (erityisesti Purāṇa-teksteissä ja Śrīmad Bhāgavatamissa) viittaa pimeyden ja pahuuden personifikaatioon, joka ilmenee, kun aikakausi (yuga) on saavuttanut suurimman rappionsa. Kali on aikakauden jumaluus, joka edustaa kaikkea epäpuhtautta, väärinkäytöksiä, epäoikeudenmukaisuutta ja henkistä pimeyttä.



Vertaaminen Saatanaan on ymmärrettävää, sillä Kali Purushan rooli on pimeyden ja paheellisuuden hallitsijana, mutta se ei ole täysin synonyymi kristillisen Saatanan kanssa. Kali on kuitenkin aikakauden ilmentymä, ei itsenäinen vihollinen, ja hän on osa Luonnon sankhya -järjestystä, jota ohjaa korkeampi voima (tässä tapauksessa Vishnu/Kṛṣṇa).

Anonyymi00031 kirjoitti:

Uskontojen käsitteiden täydellinen yhdenmukaisuus ei ole tarkoituksenmukaista eikä realistista. Erityisesti eri uskontojen, kuten kristinuskon ja hindulaisuuden, vertaaminen voi olla hedelmällistä, mutta sen tulee tapahtua kontekstissa, jossa kunnioitetaan kulttuuristen ja teologisten eroavaisuuksien merkitystä. Täydellinen vastaavuus voi hämärtää ja jopa vääristää käsitystä siitä, mitä kunkin perinteen syvimmät periaatteet todella tarkoittavat.



Kali Purusha ja Saatana

Pohditaanpa hieman enemmän näitä käsitteitä:

Kali Purusha (erityisesti Purāṇa-teksteissä ja Śrīmad Bhāgavatamissa) viittaa pimeyden ja pahuuden personifikaatioon, joka ilmenee, kun aikakausi (yuga) on saavuttanut suurimman rappionsa. Kali on aikakauden jumaluus, joka edustaa kaikkea epäpuhtautta, väärinkäytöksiä, epäoikeudenmukaisuutta ja henkistä pimeyttä.



Vertaaminen Saatanaan on ymmärrettävää, sillä Kali Purushan rooli on pimeyden ja paheellisuuden hallitsijana, mutta se ei ole täysin synonyymi kristillisen Saatanan kanssa. Kali on kuitenkin aikakauden ilmentymä, ei itsenäinen vihollinen, ja hän on osa Luonnon sankhya -järjestystä, jota ohjaa korkeampi voima (tässä tapauksessa Vishnu/Kṛṣṇa).

Lue lisää

Saatana taas on kristinuskossa persoonallinen paha voima, joka on itse asiassa vastakohta Jumalalle, ja sillä on itsenäinen rooli Jumalan valtakunnan ulkopuolella. Saatana ei ole vain harhan tai pahuuden ilmentymä, vaan persoonallinen pahuuden ruumiillistuma, joka pyrkii houkuttelemaan sieluja pois Jumalasta.

Tässä suhteessa voimme nähdä, että Kali Purushan ja Saatanan välillä on allegorinen samankaltaisuus, mutta ero siinä, miten Kali on osa kaikkivaltiaan aikajärjestyksen käänteistä vaihetta, joka palvelee universumin lopullista tarkoitusta, ja Saatana taas on itsenäinen paha voima, joka pyrkii suoraan vastaamaan Jumalan tahtoa vastaan.

Māyā ja Saatana

Kun puhumme Māyāsta hindulaisessa kontekstissa ja vertaamme sitä Saatanaan, voimme nähdä myös tietyt pinnalliset yhtäläisyydet. Māyā ei ole henkilö, mutta se on illuusion voima, joka vie sielun pois todellisuudesta ja Kṛṣṇan rakkaudesta. Māyā on väline, joka viettelee jīvan – elävän olennon – harhaan.

Tässä voimme pitää "Māyan" toimintaa saatanan kaltaisena houkutuksena, mutta se ei ole henkilöhahmo. Se ei ole itsenäinen pahuuden voima, vaan koko aineellinen maailma, joka toimii Kṛṣṇan tahtoon ja palvelee sielua palauttamaan sen lopulta Hänen luokseen.

Anonyymi00032 kirjoitti:

Saatana taas on kristinuskossa persoonallinen paha voima, joka on itse asiassa vastakohta Jumalalle, ja sillä on itsenäinen rooli Jumalan valtakunnan ulkopuolella. Saatana ei ole vain harhan tai pahuuden ilmentymä, vaan persoonallinen pahuuden ruumiillistuma, joka pyrkii houkuttelemaan sieluja pois Jumalasta.

Tässä suhteessa voimme nähdä, että Kali Purushan ja Saatanan välillä on allegorinen samankaltaisuus, mutta ero siinä, miten Kali on osa kaikkivaltiaan aikajärjestyksen käänteistä vaihetta, joka palvelee universumin lopullista tarkoitusta, ja Saatana taas on itsenäinen paha voima, joka pyrkii suoraan vastaamaan Jumalan tahtoa vastaan.

Māyā ja Saatana

Kun puhumme Māyāsta hindulaisessa kontekstissa ja vertaamme sitä Saatanaan, voimme nähdä myös tietyt pinnalliset yhtäläisyydet. Māyā ei ole henkilö, mutta se on illuusion voima, joka vie sielun pois todellisuudesta ja Kṛṣṇan rakkaudesta. Māyā on väline, joka viettelee jīvan – elävän olennon – harhaan.

Tässä voimme pitää "Māyan" toimintaa saatanan kaltaisena houkutuksena, mutta se ei ole henkilöhahmo. Se ei ole itsenäinen pahuuden voima, vaan koko aineellinen maailma, joka toimii Kṛṣṇan tahtoon ja palvelee sielua palauttamaan sen lopulta Hänen luokseen.

Lue lisää

Saatana ja Māyā vertailussa

Saatana kristinuskossa on persoonallinen ja toimii omista motiiveistaan. Hän ei ole osa Jumalan luomistyötä, vaan vastustaa Jumalan tahtoa.

Māyā hindulaisuudessa taas on väline, joka johtaa sielut harhaan – mutta Māyā ei ole kapinallinen. Se on Kṛṣṇan energia, ja se toimii Himme kautta, ei omasta tahdostaan, vaan sielujen kehitystä varten.

Tässä mielessä voidaan sanoa, että Māya on Saatanan kaltaista toimintaa, mutta vain allegorisesti. Se ei ole pahuuden persoonallisuus, vaan harhan ja väärän samaistumisen toiminta. Siksi on tärkeää olla vertaamatta tätä liikaa, sillä hindulaisessa ajattelussa kaikki on Jumalan hallinnassa, myös Māyā.


Kristinuskon teologia on monella tapaa lineaarinen ja perustuu moraaliseen taisteluun Jumalan ja Saatanan välillä.

Hindulaisessa filosofiassa taas koko maailma ja sen ilmiöt ovat osa mielen tai tietoisuuden virtausta ja Jumalan suunnitelmaa. Pahuus ei ole itsenäinen voima vaan väline, joka mahdollistaa sielun kehityksen.


Māya ja Saatana voivat näyttää samankaltaisilta houkutusvoimilta, mutta hindulaisuudessa Māyā on Jumalan energia, joka palvelee sielun kehitystä.

Tästä syystä on todella tärkeää pitää mielessä, että vaikka vertailuja voi tehdä, ne eivät ole koskaan täydellisiä, koska eri uskontojen käsitteet juontavat juurensa eri teologisiin ja filosofisiin taustoihin.

Anonyymi00033 kirjoitti:

Saatana ja Māyā vertailussa

Saatana kristinuskossa on persoonallinen ja toimii omista motiiveistaan. Hän ei ole osa Jumalan luomistyötä, vaan vastustaa Jumalan tahtoa.

Māyā hindulaisuudessa taas on väline, joka johtaa sielut harhaan – mutta Māyā ei ole kapinallinen. Se on Kṛṣṇan energia, ja se toimii Himme kautta, ei omasta tahdostaan, vaan sielujen kehitystä varten.

Tässä mielessä voidaan sanoa, että Māya on Saatanan kaltaista toimintaa, mutta vain allegorisesti. Se ei ole pahuuden persoonallisuus, vaan harhan ja väärän samaistumisen toiminta. Siksi on tärkeää olla vertaamatta tätä liikaa, sillä hindulaisessa ajattelussa kaikki on Jumalan hallinnassa, myös Māyā.


Kristinuskon teologia on monella tapaa lineaarinen ja perustuu moraaliseen taisteluun Jumalan ja Saatanan välillä.

Hindulaisessa filosofiassa taas koko maailma ja sen ilmiöt ovat osa mielen tai tietoisuuden virtausta ja Jumalan suunnitelmaa. Pahuus ei ole itsenäinen voima vaan väline, joka mahdollistaa sielun kehityksen.


Māya ja Saatana voivat näyttää samankaltaisilta houkutusvoimilta, mutta hindulaisuudessa Māyā on Jumalan energia, joka palvelee sielun kehitystä.

Tästä syystä on todella tärkeää pitää mielessä, että vaikka vertailuja voi tehdä, ne eivät ole koskaan täydellisiä, koska eri uskontojen käsitteet juontavat juurensa eri teologisiin ja filosofisiin taustoihin.

Lue lisää

Gaudiya-vaishnavismin teksteissä Māyā voi toisinaan ilmestyä persoonallisena voimana ja jopa personifioituna hahmona, erityisesti tietyissä konteksteissa, kuten śāstra-kommentaareissa ja joidenkin purāṇisten kertomusten yhteydessä. Tämä voi aiheuttaa hieman sekaannusta, sillä Gaudiya-vaishnavismissa Māyā ei ole vain abstrakti käsite vaan voi esiintyä myös persoonallisena energiana (vaihtoehtoisesti myös "Māyā-śakti" eli Jumalan illuusio-energia).

Anonyymi00034 kirjoitti:

Gaudiya-vaishnavismin teksteissä Māyā voi toisinaan ilmestyä persoonallisena voimana ja jopa personifioituna hahmona, erityisesti tietyissä konteksteissa, kuten śāstra-kommentaareissa ja joidenkin purāṇisten kertomusten yhteydessä. Tämä voi aiheuttaa hieman sekaannusta, sillä Gaudiya-vaishnavismissa Māyā ei ole vain abstrakti käsite vaan voi esiintyä myös persoonallisena energiana (vaihtoehtoisesti myös "Māyā-śakti" eli Jumalan illuusio-energia).

Lue lisää

Maya on siis myös henkilö.

Māyā personoitu voima

Vaikka Māyā on Jumalan (Kṛṣṇan) energia, on kuvattu naispuolisena hahmona tai energiavoimana, joka vie sielut harhaan ja pitää ne erillään Jumalasta. Gaudiya-vaishnavismissa tämän käsitteen personifiointi voi tapahtua erityisesti sen kautta, että Māyā on personoitu energiana, joka toimii ilmentymänä aineellisessa maailmassa.


"Māyā-śakti" – Jumalan energia (Kṛṣṇan energia), joka saa aikaan harhan ja pimeyden maailmassa.

Māyā-śakti ja sen persoonallistuminen

Māyā voi siis henkilöityä energiaksi, joka "hallitsee" aineellista maailmaa ja saattaa sielut unohtamaan todellisen luonteensa. Tämä personifikaatio voi olla enemmän persoonallisen energian ilmentymä kuin itsenäinen, paha voima.

Gaudiya-vaishnavismissa Māyā-śakti voi olla myös naishahmo, joka kuvastaa Jumalan voiman vaikutusta maailmaan. Māyā-śakti ei ole paha, mutta hän on vastuussa siitä, että sielut kokevat aineellisen maailman ja ajavat niitä kohti erillisyyttä.

Anonyymi00035 kirjoitti:

Maya on siis myös henkilö.

Māyā personoitu voima

Vaikka Māyā on Jumalan (Kṛṣṇan) energia, on kuvattu naispuolisena hahmona tai energiavoimana, joka vie sielut harhaan ja pitää ne erillään Jumalasta. Gaudiya-vaishnavismissa tämän käsitteen personifiointi voi tapahtua erityisesti sen kautta, että Māyā on personoitu energiana, joka toimii ilmentymänä aineellisessa maailmassa.


"Māyā-śakti" – Jumalan energia (Kṛṣṇan energia), joka saa aikaan harhan ja pimeyden maailmassa.

Māyā-śakti ja sen persoonallistuminen

Māyā voi siis henkilöityä energiaksi, joka "hallitsee" aineellista maailmaa ja saattaa sielut unohtamaan todellisen luonteensa. Tämä personifikaatio voi olla enemmän persoonallisen energian ilmentymä kuin itsenäinen, paha voima.

Gaudiya-vaishnavismissa Māyā-śakti voi olla myös naishahmo, joka kuvastaa Jumalan voiman vaikutusta maailmaan. Māyā-śakti ei ole paha, mutta hän on vastuussa siitä, että sielut kokevat aineellisen maailman ja ajavat niitä kohti erillisyyttä.

Lue lisää

Māyā vs Kali Purusha

Kali Purusha on kuitenkin persoonallinen pahan ilmentymä, joka on sidottu aikakauteen (Kali-yuga). Vaikka Kali Purusha on kuvattu Purāṇissa pahan personifikaationa, Gaudiya-vaishnavismissa Māyā on enemmän Jumalan energia, joka voi ilmetä persoonallisena energiana, mutta ei ole itsenäinen "pahuuden voima".

Māyā toimii Jumalan suunnitelmassa ja palvelee Kṛṣṇan universaalista järjestystä, vaikka se luo harhan, joka vie sielut pois puhtaasta henkisyydestä.

Kali Purusha taas on aikakauden epätäydellisyyden ilmentymä, joka edustaa pahuutta ja rappiota ajassa.

Māyā ja sen personifioituminen Gaudiya-vaishnavismissa

Gaudiya-vaishnavismin teksteissä Māyā personoituu usein (etenkin Purāṇa-teksteissä), mutta se on tärkeää ymmärtää kontekstissa:

Māyā ei ole itsenäinen paholainen (kuten kristillisessä teologiassa), vaan Jumalan energia.

Personifikaatio tapahtuu siksi, että Māyā voi olla hyvin vahva ja hyvin konkreettinen kokemus sielulle, joka kokee elämän illuusion ja elää erillään Jumalasta.

Anonyymi00036 kirjoitti:

Māyā vs Kali Purusha

Kali Purusha on kuitenkin persoonallinen pahan ilmentymä, joka on sidottu aikakauteen (Kali-yuga). Vaikka Kali Purusha on kuvattu Purāṇissa pahan personifikaationa, Gaudiya-vaishnavismissa Māyā on enemmän Jumalan energia, joka voi ilmetä persoonallisena energiana, mutta ei ole itsenäinen "pahuuden voima".

Māyā toimii Jumalan suunnitelmassa ja palvelee Kṛṣṇan universaalista järjestystä, vaikka se luo harhan, joka vie sielut pois puhtaasta henkisyydestä.

Kali Purusha taas on aikakauden epätäydellisyyden ilmentymä, joka edustaa pahuutta ja rappiota ajassa.

Māyā ja sen personifioituminen Gaudiya-vaishnavismissa

Gaudiya-vaishnavismin teksteissä Māyā personoituu usein (etenkin Purāṇa-teksteissä), mutta se on tärkeää ymmärtää kontekstissa:

Māyā ei ole itsenäinen paholainen (kuten kristillisessä teologiassa), vaan Jumalan energia.

Personifikaatio tapahtuu siksi, että Māyā voi olla hyvin vahva ja hyvin konkreettinen kokemus sielulle, joka kokee elämän illuusion ja elää erillään Jumalasta.

Lue lisää

"Māyā-śakti" on kuvattu, että hän houkuttelee sieluja "maailman herkuilla", mutta tämä ei tarkoita, että Māyā olisi itsenäinen pahuus – vaan että hän toimii Jumalan energiana, joka luo illuusion ja mahdollistaa sielun oppimisen.



Māyā on Jumalan energia, joka mahdollistaa sielun elämän aineellisessa maailmassa ja sen harhan kokemisen.

Māyā voi toisinaan personoida ja olla kuvattu naispuolisena hahmona (esimerkiksi Māyā-śakti), mutta hän ei ole paha voima, vaan hän on Jumalan energia, joka on vastuussa sielujen erillisyydestä ja unohduksesta.



Kali Purusha taas on persoonallinen pahan ilmentymä, joka edustaa negatiivisten voiman ilmestymistä aikakauden (Kali-yuga) rappiossa, mutta Gaudiya-vaishnavismissa se ei ole itsenäinen voima, vaan myös osa Jumalan suunnitelmaa.

Māyā personoituu siis enemmän Jumalan energian ja ilmiöiden kautta, mutta se ei ole paha itsessään, vaan väline sielun herättämiseksi ja kehitykselle.

Anonyymi00037 kirjoitti:

"Māyā-śakti" on kuvattu, että hän houkuttelee sieluja "maailman herkuilla", mutta tämä ei tarkoita, että Māyā olisi itsenäinen pahuus – vaan että hän toimii Jumalan energiana, joka luo illuusion ja mahdollistaa sielun oppimisen.



Māyā on Jumalan energia, joka mahdollistaa sielun elämän aineellisessa maailmassa ja sen harhan kokemisen.

Māyā voi toisinaan personoida ja olla kuvattu naispuolisena hahmona (esimerkiksi Māyā-śakti), mutta hän ei ole paha voima, vaan hän on Jumalan energia, joka on vastuussa sielujen erillisyydestä ja unohduksesta.



Kali Purusha taas on persoonallinen pahan ilmentymä, joka edustaa negatiivisten voiman ilmestymistä aikakauden (Kali-yuga) rappiossa, mutta Gaudiya-vaishnavismissa se ei ole itsenäinen voima, vaan myös osa Jumalan suunnitelmaa.

Māyā personoituu siis enemmän Jumalan energian ja ilmiöiden kautta, mutta se ei ole paha itsessään, vaan väline sielun herättämiseksi ja kehitykselle.

Lue lisää

Kali Purusha ja personifikaatio

Kali Purusha on puolestaan persoonallinen ilmentymä pahasta energian tai pimeyden voimana, joka ilmenee erityisesti Kali-yugassa, joka on aikakauden loppuvaihe, jossa epäoikeudenmukaisuus, synti ja pahuus vallitsevat.

Kali on ilmentymä pimeydestä, mutta hän on enemmän ajankohtainen persoonallinen voima, joka valvoo aikakauden erityispiirteitä. Vaikka Kali Purusha on persoonallinen voima, hän ei ole itsenäinen pahuuden olento, vaan hän toimii osana Luonnonjärjestystä, jossa Kṛṣṇa ohjaa kaiken.

Kali Purusha ilmenee usein käyttämällä negatiivista energiaa, joka vaikuttaa aikakauteen, mutta hän ei ole omassa tahdossaan toimiva voima, vaan hän on myös Jumalan osana. Kali Purushan rooli on siis väline, joka ilmentää tietynlaista pahan ja epäpuhtauden voimakenttää, joka seuraa aikakauden kehityksestä.

Anonyymi00038 kirjoitti:

Kali Purusha ja personifikaatio

Kali Purusha on puolestaan persoonallinen ilmentymä pahasta energian tai pimeyden voimana, joka ilmenee erityisesti Kali-yugassa, joka on aikakauden loppuvaihe, jossa epäoikeudenmukaisuus, synti ja pahuus vallitsevat.

Kali on ilmentymä pimeydestä, mutta hän on enemmän ajankohtainen persoonallinen voima, joka valvoo aikakauden erityispiirteitä. Vaikka Kali Purusha on persoonallinen voima, hän ei ole itsenäinen pahuuden olento, vaan hän toimii osana Luonnonjärjestystä, jossa Kṛṣṇa ohjaa kaiken.

Kali Purusha ilmenee usein käyttämällä negatiivista energiaa, joka vaikuttaa aikakauteen, mutta hän ei ole omassa tahdossaan toimiva voima, vaan hän on myös Jumalan osana. Kali Purushan rooli on siis väline, joka ilmentää tietynlaista pahan ja epäpuhtauden voimakenttää, joka seuraa aikakauden kehityksestä.

Lue lisää

Māyā ja Kali Purusha samanaikaisesti persoonia

Tämä on se, missä eroavaisuudet ja samankaltaisuudet ovat mielenkiintoisia. Molemmat voidaan personoida, mutta niiden roolit ja merkitykset eroavat hieman:

Māyā on Jumalan energia, joka voi personoituessa kuvata illusionistista voimaa, joka luo harhan ja huijaa sieluja, mutta se ei ole itsenäinen paha voima. Māyā on enemmän Jumalan säätämä energia, joka palvelee Kṛṣṇan tarkoitusta.

Kali Purusha on persoonallinen paholainen, joka ilmenee aikakauden lopussa ja edustaa syntiä ja paheellisuutta, mutta hän ei ole itse itsenäinen pahuuden voima, vaan osa universaalin ajan kiertoa.

Samankaltaisuudet:

Molemmat voivat personoitua ja näyttää "pahoilta" sieluille, mutta ne eivät ole itse itsenäisiä pahuuden voimia.

Molemmat voivat toimia sieluja kohti harhaanjohtavalla tavalla, mutta ne eivät ole itsenäisesti paha voima.

Eroavaisuudet:

Māyā on universaali voima, joka voi olla harhan luoja ja joka on Jumalan energia.

Kali Purusha taas on ajallinen persoonallinen voima, joka ilmenee aikakauden pimeyden ja paheellisuuden symbolina, mutta joka on myös Jumalan luoma eikä itse itsenäinen pahuus.

Anonyymi00039 kirjoitti:

Māyā ja Kali Purusha samanaikaisesti persoonia

Tämä on se, missä eroavaisuudet ja samankaltaisuudet ovat mielenkiintoisia. Molemmat voidaan personoida, mutta niiden roolit ja merkitykset eroavat hieman:

Māyā on Jumalan energia, joka voi personoituessa kuvata illusionistista voimaa, joka luo harhan ja huijaa sieluja, mutta se ei ole itsenäinen paha voima. Māyā on enemmän Jumalan säätämä energia, joka palvelee Kṛṣṇan tarkoitusta.

Kali Purusha on persoonallinen paholainen, joka ilmenee aikakauden lopussa ja edustaa syntiä ja paheellisuutta, mutta hän ei ole itse itsenäinen pahuuden voima, vaan osa universaalin ajan kiertoa.

Samankaltaisuudet:

Molemmat voivat personoitua ja näyttää "pahoilta" sieluille, mutta ne eivät ole itse itsenäisiä pahuuden voimia.

Molemmat voivat toimia sieluja kohti harhaanjohtavalla tavalla, mutta ne eivät ole itsenäisesti paha voima.

Eroavaisuudet:

Māyā on universaali voima, joka voi olla harhan luoja ja joka on Jumalan energia.

Kali Purusha taas on ajallinen persoonallinen voima, joka ilmenee aikakauden pimeyden ja paheellisuuden symbolina, mutta joka on myös Jumalan luoma eikä itse itsenäinen pahuus.

Lue lisää

Māyā voi personoituessaan olla naishahmo, joka kuvastaa illuusiota ja harhaa, joka vie sieluja kohti aineellista maailmaa. Hän on Jumalan energia, mutta voi näyttää persoonalta, koska hänen vaikutusmahdollisuutensa ovat niin voimakkaat sielulle.

Kali Purusha on persoonallinen paholainen ja pahan ilmentymä, joka ilmenee Kali-yugassa ja edustaa paheellisuuden ja epäoikeudenmukaisuuden voimaa aikakauden lopulla. Hän ei ole täysin itsenäinen voima, vaan osa universaalin aikakauden kulkua.

Anonyymi00040 kirjoitti:

Māyā voi personoituessaan olla naishahmo, joka kuvastaa illuusiota ja harhaa, joka vie sieluja kohti aineellista maailmaa. Hän on Jumalan energia, mutta voi näyttää persoonalta, koska hänen vaikutusmahdollisuutensa ovat niin voimakkaat sielulle.

Kali Purusha on persoonallinen paholainen ja pahan ilmentymä, joka ilmenee Kali-yugassa ja edustaa paheellisuuden ja epäoikeudenmukaisuuden voimaa aikakauden lopulla. Hän ei ole täysin itsenäinen voima, vaan osa universaalin aikakauden kulkua.

Lue lisää

Onko Veda-tiedossa Saatanaa?

Lyhyt vastaus:
Ei ole Saatanaa kristillisessä merkityksessä.

Miksi ei?

Gaudiya-vaishnavismin (ja laajemmin Veda-perinteen) perusaksiooma on:

Jumalalla (Viṣṇu/Kṛṣṇa) ei voi olla antipodia.

Ei ole itsenäistä, Jumalaa vastustavaa pahaa voimaa


Ei ole kosmista dualismia (Jumala vs. Saatana)

Kaikki voimat ovat Jumalan energioita ja Hänen alaisuudessaan.



Mitä sitten on olemassa Veda-perinteessä?
1. Jumalaa uhmaavia persoonallisuuksia – kyllä

On olemassa:

asuroita

daitjoja

rākṣasoita

Kali Purusha

He:

uhmaavat Jumalaa

kantavat tuhoisia, itsekkäitä ajatuksia

eivät kuitenkaan ole Hänen vastavoimansa

tulevat lopulta aina voitetuiksi tai alistetuiksi



Jumala sallii heidän olemassaolonsa, ei siksi että he olisivat tarpeellisia Hänelle, vaan koska:

jīvat haluavat nauttia erillisyydessä ja alhaisemmissa tiloissa

Kali Purusha – tämän aikakauden persoonallinen ilmentymä



Tämä on oikein sanottu:

Kali on nykyisen aikakauden (Kali-yuga) persoonallinen ruumiillistuma



Gaudiya-teksteissä:

Kali Purusha on henkilö

mutta hänen valtansa on rajattu

hän toimii Viṣṇun luvalla

hän hallitsee vain siellä, missä:

vale

päihtymys

uhkapeli

laiton seksi

väkivalta ja ahneus vallitsevat

Hän ei ole kosminen paholainen, vaan:

aikakauden epäpuhtauden virkamies

luvanvarainen häiriötekijä



Entä Māyā ja Saatana?

Tämä on tärkeä tarkennus.

Kristinuskossa:

Saatana - persoonallinen kiusaaja ja Jumalan vastustaja



Gaudiya-vaishnavismissa:

Māyā ei ole Jumalan vastustaja

Māyā on Jumalan energia

mutta hän voi olla persoonoitu

ja hän vietteleee jīvaa, jos jīva haluaa tulla vietellyksi

Siksi on teologisesti ymmärrettävää (mutta ei täsmällistä), että:

kristinuskossa Saatanan roolia vastaava toiminta muistuttaa Māyān toimintaa



Mutta:

Māyā ei kapinoi

Māyā ei toimi omasta tahdostaan

Māyā palvelee Jumalaa

“Kali-yugan ihmiset ovat Kalin palvelijoita”

Tämäkin on klassinen Gaudiya-ajatus, kun se ymmärretään oikein:

Lähes kaikki Kali-yugan ihmiset elävät:

aistinautinnossa

tietämättömyydessä

väärässä samaistumisessa

He palvelevat Kalin periaatteita, eivät välttämättä tietoisesti Kali-Purushhaa

Siksi käytetään ilmausta:

Kali-chela (Kalin palvelija)

Tärkeä lisäys:

useimmat tekevät tätä tiedostamattaan

vain harvat tietoisesti

Anonyymi00041 kirjoitti:

Onko Veda-tiedossa Saatanaa?

Lyhyt vastaus:
Ei ole Saatanaa kristillisessä merkityksessä.

Miksi ei?

Gaudiya-vaishnavismin (ja laajemmin Veda-perinteen) perusaksiooma on:

Jumalalla (Viṣṇu/Kṛṣṇa) ei voi olla antipodia.

Ei ole itsenäistä, Jumalaa vastustavaa pahaa voimaa


Ei ole kosmista dualismia (Jumala vs. Saatana)

Kaikki voimat ovat Jumalan energioita ja Hänen alaisuudessaan.



Mitä sitten on olemassa Veda-perinteessä?
1. Jumalaa uhmaavia persoonallisuuksia – kyllä

On olemassa:

asuroita

daitjoja

rākṣasoita

Kali Purusha

He:

uhmaavat Jumalaa

kantavat tuhoisia, itsekkäitä ajatuksia

eivät kuitenkaan ole Hänen vastavoimansa

tulevat lopulta aina voitetuiksi tai alistetuiksi



Jumala sallii heidän olemassaolonsa, ei siksi että he olisivat tarpeellisia Hänelle, vaan koska:

jīvat haluavat nauttia erillisyydessä ja alhaisemmissa tiloissa

Kali Purusha – tämän aikakauden persoonallinen ilmentymä



Tämä on oikein sanottu:

Kali on nykyisen aikakauden (Kali-yuga) persoonallinen ruumiillistuma



Gaudiya-teksteissä:

Kali Purusha on henkilö

mutta hänen valtansa on rajattu

hän toimii Viṣṇun luvalla

hän hallitsee vain siellä, missä:

vale

päihtymys

uhkapeli

laiton seksi

väkivalta ja ahneus vallitsevat

Hän ei ole kosminen paholainen, vaan:

aikakauden epäpuhtauden virkamies

luvanvarainen häiriötekijä



Entä Māyā ja Saatana?

Tämä on tärkeä tarkennus.

Kristinuskossa:

Saatana - persoonallinen kiusaaja ja Jumalan vastustaja



Gaudiya-vaishnavismissa:

Māyā ei ole Jumalan vastustaja

Māyā on Jumalan energia

mutta hän voi olla persoonoitu

ja hän vietteleee jīvaa, jos jīva haluaa tulla vietellyksi

Siksi on teologisesti ymmärrettävää (mutta ei täsmällistä), että:

kristinuskossa Saatanan roolia vastaava toiminta muistuttaa Māyān toimintaa



Mutta:

Māyā ei kapinoi

Māyā ei toimi omasta tahdostaan

Māyā palvelee Jumalaa

“Kali-yugan ihmiset ovat Kalin palvelijoita”

Tämäkin on klassinen Gaudiya-ajatus, kun se ymmärretään oikein:

Lähes kaikki Kali-yugan ihmiset elävät:

aistinautinnossa

tietämättömyydessä

väärässä samaistumisessa

He palvelevat Kalin periaatteita, eivät välttämättä tietoisesti Kali-Purushhaa

Siksi käytetään ilmausta:

Kali-chela (Kalin palvelija)

Tärkeä lisäys:

useimmat tekevät tätä tiedostamattaan

vain harvat tietoisesti

Lue lisää

Vedoissa ei ole Saatanaa Jumalan vastavoimana


On olemassa:

Māyā (yleinen ja personoitu energia)

Kali Purusha (aikakauden personifikaatio)

asurisia persoonallisuuksia


Kaikki toimivat Jumalan luvalla

Jumala sallii heidät, koska jīvat haluavat erillisyyttä

Kali-yuga mahdollistaa alhaisemmat nautinnot niille, jotka niitä haluavat

Ydinlause (Gaudiya-vaishnavismi):

Ei ole Saatanaa, joka vastustaisi Jumalaa –
on vain sieluja, jotka vastustavat omaa todellista luontoaan.

Anonyymi00042 kirjoitti:

Vedoissa ei ole Saatanaa Jumalan vastavoimana


On olemassa:

Māyā (yleinen ja personoitu energia)

Kali Purusha (aikakauden personifikaatio)

asurisia persoonallisuuksia


Kaikki toimivat Jumalan luvalla

Jumala sallii heidät, koska jīvat haluavat erillisyyttä

Kali-yuga mahdollistaa alhaisemmat nautinnot niille, jotka niitä haluavat

Ydinlause (Gaudiya-vaishnavismi):

Ei ole Saatanaa, joka vastustaisi Jumalaa –
on vain sieluja, jotka vastustavat omaa todellista luontoaan.

Lue lisää

Esimerkiksi Duryodhana oli Kalin osittainen inkarnaatio ja hänen suojattinsa maan päällä. Mutta hän ei tajunnut tätä heti. Mahabharatassa on tarina siitä, kuinka Pandavien maanpaossa ollessaan Kauravat päättivät pilkata heidän elämäänsä metsässä. ,,,Metsässä käytiin kahakka gandharvojen kanssa, ja Duryodhana jäi heidän vangikseen. Pandavat vapauttivat hänet, eikä hän kestänyt tätä kaksinkertaista nöyryytystä. Hän päätti paastota kuolemaan asti ja alkoi tehdä niin, mutta jotkut oudot olennot kaappasivat hänet, ja Duryodhana löysi itsensä jostakin paikasta (oliko se joku bila swargan alue, alimmat maailmat), jossa ne kertoivat hänelle, että hän oli pimeyden voimien valtuuttama edustaja maan päällä ja että hänellä oli "suuri tehtävä". Niinpä he puhuivat hänet irti itsemurhasta ja innoittivat häntä seuraamaan Kalin suunnitelmaa.




Duryodhana ja Kali Purusha

Duryodhanaa pidetään Kalinin osittaisena inkarnaationa (amsha), eli hän ilmentää pimeyden ja aineellisen himon energiaa aikakaudella, jolloin nämä piirteet hallitsevat maailmaa.

Hän on Kalin edustaja maan päällä, mutta hän ei alkuun tajunnut rooliaan – tämä korostaa, että even pahallakin persoonalla on Jumalan luvalla määrätty tehtävä.



Duryodhanan koettelemukset ja nöyryytykset

Pandavien vapauttaessa hänet vangista, hän kokee kaksinkertaisen nöyryytyksen.

Hän päättää paastota kuolemaan, mutta yliluonnolliset olennot (yleensä devas, gandharvat tai muut olennot, jotka edustavat jumalallista järjestystä) puuttuvat asiaan.

He osoittavat hänelle hänen todellisen roolinsa ja suuren tehtävänsä Kalin edustajana, mikä estää itsemurhan ja kanavoi hänen voimansa aikakauden tehtävään.

Anonyymi00043 kirjoitti:

Esimerkiksi Duryodhana oli Kalin osittainen inkarnaatio ja hänen suojattinsa maan päällä. Mutta hän ei tajunnut tätä heti. Mahabharatassa on tarina siitä, kuinka Pandavien maanpaossa ollessaan Kauravat päättivät pilkata heidän elämäänsä metsässä. ,,,Metsässä käytiin kahakka gandharvojen kanssa, ja Duryodhana jäi heidän vangikseen. Pandavat vapauttivat hänet, eikä hän kestänyt tätä kaksinkertaista nöyryytystä. Hän päätti paastota kuolemaan asti ja alkoi tehdä niin, mutta jotkut oudot olennot kaappasivat hänet, ja Duryodhana löysi itsensä jostakin paikasta (oliko se joku bila swargan alue, alimmat maailmat), jossa ne kertoivat hänelle, että hän oli pimeyden voimien valtuuttama edustaja maan päällä ja että hänellä oli "suuri tehtävä". Niinpä he puhuivat hänet irti itsemurhasta ja innoittivat häntä seuraamaan Kalin suunnitelmaa.




Duryodhana ja Kali Purusha

Duryodhanaa pidetään Kalinin osittaisena inkarnaationa (amsha), eli hän ilmentää pimeyden ja aineellisen himon energiaa aikakaudella, jolloin nämä piirteet hallitsevat maailmaa.

Hän on Kalin edustaja maan päällä, mutta hän ei alkuun tajunnut rooliaan – tämä korostaa, että even pahallakin persoonalla on Jumalan luvalla määrätty tehtävä.



Duryodhanan koettelemukset ja nöyryytykset

Pandavien vapauttaessa hänet vangista, hän kokee kaksinkertaisen nöyryytyksen.

Hän päättää paastota kuolemaan, mutta yliluonnolliset olennot (yleensä devas, gandharvat tai muut olennot, jotka edustavat jumalallista järjestystä) puuttuvat asiaan.

He osoittavat hänelle hänen todellisen roolinsa ja suuren tehtävänsä Kalin edustajana, mikä estää itsemurhan ja kanavoi hänen voimansa aikakauden tehtävään.

Lue lisää

Symboliikka ja teologinen merkitys

Duryodhana ei ole itsenäinen paha, kuten kristillinen Saatana, vaan hän on väline aikakauden (Kali-yugan) ilmiöille.

Hänen epäoikeudenmukaisuutensa ja vihansa palvelevat lopulta universaalia tarkoitusta, koska ne paljastavat sielujen rajallisuuden ja aineellisen maailman harhat.



Tämä korostaa Gaudiya-vaishnavismissa tärkeää pointtia: pahuus on suhteellista ja sallittua, mutta se ei voita Jumalaa.



Vertailu kristilliseen Saatanaan

Kristinuskossa Saatana on persoonallinen Jumalan vastustaja, joka toimii omasta tahdostaan.

Gaudiya-vaishnavismissa Duryodhana (ja muut Kali-yugan edustajat) ovat personallisia ilmentymiä pimeydestä, mutta heidän voimansa on rajoitettu ja sallittu Jumalan tahdosta.

Vaikka he voivat aiheuttaa kärsimystä, he eivät koskaan voi pysäyttää Jumalan suunnitelmaa.



Keskeinen sanoma

Pahuutta voidaan käyttää Jumalan suunnitelman välineenä, ja henkilö, joka vaikuttaa pimeältä, voi itsekin olla tietämätön roolistaan. Duryodhana toimii Kalinin edustajana, mutta hän ei ole "itsenäinen pahuuden voima", vaan osa aikakauden toimintaa ja sielujen opetusta.

Anonyymi00044 kirjoitti:

Symboliikka ja teologinen merkitys

Duryodhana ei ole itsenäinen paha, kuten kristillinen Saatana, vaan hän on väline aikakauden (Kali-yugan) ilmiöille.

Hänen epäoikeudenmukaisuutensa ja vihansa palvelevat lopulta universaalia tarkoitusta, koska ne paljastavat sielujen rajallisuuden ja aineellisen maailman harhat.



Tämä korostaa Gaudiya-vaishnavismissa tärkeää pointtia: pahuus on suhteellista ja sallittua, mutta se ei voita Jumalaa.



Vertailu kristilliseen Saatanaan

Kristinuskossa Saatana on persoonallinen Jumalan vastustaja, joka toimii omasta tahdostaan.

Gaudiya-vaishnavismissa Duryodhana (ja muut Kali-yugan edustajat) ovat personallisia ilmentymiä pimeydestä, mutta heidän voimansa on rajoitettu ja sallittu Jumalan tahdosta.

Vaikka he voivat aiheuttaa kärsimystä, he eivät koskaan voi pysäyttää Jumalan suunnitelmaa.



Keskeinen sanoma

Pahuutta voidaan käyttää Jumalan suunnitelman välineenä, ja henkilö, joka vaikuttaa pimeältä, voi itsekin olla tietämätön roolistaan. Duryodhana toimii Kalinin edustajana, mutta hän ei ole "itsenäinen pahuuden voima", vaan osa aikakauden toimintaa ja sielujen opetusta.

Lue lisää

Saatana Vedoissa ja Gaudiya-vaishnavismissa

Kristinuskossa: Saatana on Jumalan vastustaja, henkilöitynyt pahuuden lähde, joka toimii aktiivisesti Jumalan suunnitelmaa vastaan. Hän on paha olento, joka houkuttelee ihmisiä syntiin.

Gaudiya-vaishnavismissa: Vedoissa ei ole Saatanaa Jumalan “antipodina” tai yhtä voimakasta vastustajaa, koska Jumala (Bhagavan, Krishna) on kaiken todellisuuden ylin hallitsija. Mikään olento ei voi pysäyttää tai voittaa Jumalaa.

Sen sijaan on olentoja, jotka edustavat jumalaa uhmaavia tai tuhoisia ajatuksia, kuten Kali Yugan demonit. He eivät kuitenkaan koskaan saavuta Jumalan valtaa, vaan heidän toimintansa on rajoitettua ja sallittua, osittain karmallisen järjestyksen vuoksi.

Ydinkohta: Gaudiya-vaishnavismissa paholainen ei ole absoluuttinen olento, vaan rajallisten olentojen kollektiivinen vaikutus, joka voi houkutella ihmisiä väärään nautintoon.

Anonyymi00045 kirjoitti:

Saatana Vedoissa ja Gaudiya-vaishnavismissa

Kristinuskossa: Saatana on Jumalan vastustaja, henkilöitynyt pahuuden lähde, joka toimii aktiivisesti Jumalan suunnitelmaa vastaan. Hän on paha olento, joka houkuttelee ihmisiä syntiin.

Gaudiya-vaishnavismissa: Vedoissa ei ole Saatanaa Jumalan “antipodina” tai yhtä voimakasta vastustajaa, koska Jumala (Bhagavan, Krishna) on kaiken todellisuuden ylin hallitsija. Mikään olento ei voi pysäyttää tai voittaa Jumalaa.

Sen sijaan on olentoja, jotka edustavat jumalaa uhmaavia tai tuhoisia ajatuksia, kuten Kali Yugan demonit. He eivät kuitenkaan koskaan saavuta Jumalan valtaa, vaan heidän toimintansa on rajoitettua ja sallittua, osittain karmallisen järjestyksen vuoksi.

Ydinkohta: Gaudiya-vaishnavismissa paholainen ei ole absoluuttinen olento, vaan rajallisten olentojen kollektiivinen vaikutus, joka voi houkutella ihmisiä väärään nautintoon.

Lue lisää

Kali ja Kali Yuga

Kali: Tämä aikakausi, Kali Yuga, on henkilöitynyt olento, joka edustaa maailman moraalista rappeutumista, turhamaisuutta ja alhaisia nautintoja.

Kali Yugan olennot: Suurin osa ihmisistä toimii Kalin vaikutuksen alaisena, joko tietoisesti tai tiedostamatta. Tämä ei tee heistä absoluuttisen pahaa, vaan he ovat osittain eksyneitä ja harhautuneita.

Duryodhana esimerkkinä:

Duryodhana voidaan nähdä Kalin voiman välittäjänä maan päällä.

Hän ei aluksi ymmärtänyt tehtäväänsä, mutta myöhemmin hänet ohjattiin seuraamaan “Kalin suunnitelmaa”.

Tämä muistuttaa Gaudiya-vaishnavismin oppia: tuhoisat teot ja demoniset voimat ovat osa kosmista järjestystä ja karmallista suunnitelmaa, eivät itsenäistä pahuutta, joka voi horjuttaa Jumalaa.

Anonyymi00046 kirjoitti:

Kali ja Kali Yuga

Kali: Tämä aikakausi, Kali Yuga, on henkilöitynyt olento, joka edustaa maailman moraalista rappeutumista, turhamaisuutta ja alhaisia nautintoja.

Kali Yugan olennot: Suurin osa ihmisistä toimii Kalin vaikutuksen alaisena, joko tietoisesti tai tiedostamatta. Tämä ei tee heistä absoluuttisen pahaa, vaan he ovat osittain eksyneitä ja harhautuneita.

Duryodhana esimerkkinä:

Duryodhana voidaan nähdä Kalin voiman välittäjänä maan päällä.

Hän ei aluksi ymmärtänyt tehtäväänsä, mutta myöhemmin hänet ohjattiin seuraamaan “Kalin suunnitelmaa”.

Tämä muistuttaa Gaudiya-vaishnavismin oppia: tuhoisat teot ja demoniset voimat ovat osa kosmista järjestystä ja karmallista suunnitelmaa, eivät itsenäistä pahuutta, joka voi horjuttaa Jumalaa.

Lue lisää

Yhteenveto Gaudiya-vaishnavismin näkökulmasta

Jumala on kaikkivaltias, eikä Hänen vastustajaansa ole olemassa.

Pahuus on rajallista ja palvelee suurempaa karmallista järjestystä.

Kali ja hänen edustajansa toimivat tämän maailman eksymisen välineinä, mutta eivät voi todella vahingoittaa jumalallista järjestystä.

Duryodhana ja muut Mahabharatan hahmot näyttävät, kuinka jumalattomat voimat voivat olla voimakkaita tietyllä tasolla, mutta heidän toimintansa on osa korkeampaa suunnitelmaa.

Anonyymi00047 kirjoitti:

Yhteenveto Gaudiya-vaishnavismin näkökulmasta

Jumala on kaikkivaltias, eikä Hänen vastustajaansa ole olemassa.

Pahuus on rajallista ja palvelee suurempaa karmallista järjestystä.

Kali ja hänen edustajansa toimivat tämän maailman eksymisen välineinä, mutta eivät voi todella vahingoittaa jumalallista järjestystä.

Duryodhana ja muut Mahabharatan hahmot näyttävät, kuinka jumalattomat voimat voivat olla voimakkaita tietyllä tasolla, mutta heidän toimintansa on osa korkeampaa suunnitelmaa.

Lue lisää

Tämän tarinan perusteella on varsin realistista olettaa, että myös jotkut maailman nykyiset julmat hallitsijat saattavat olla tiettyjen alempien voimien valtuuttamia. Jotkut ovat tästä tietoisia, jotkut eivät.

Tämä kaikki ei taaskaan ole niin tärkeää, koska loppujen lopuksi Krishnan maailmanlaajuinen suunnitelma toteutuu, ja Kali-yugan pienemmät suunnitelmat ovat vain korkeamman suunnitelman yksityisiä ilmentymiä. Näin Krishna käyttää täydellisesti hyväkseen muiden epätäydellisyyttä.




Alemmat voimat ja inhimillinen julmuus

Kuten tarinassa Duryodhanasta, tietyt ihmiset voivat toimia alempien voimien (kuten Kalin) välittäjinä.

Jotkut hallitsijat tai julmat henkilöt voivat olla tietoisia tästä vaikutuksesta, mutta suurin osa toimii tiedostamatta tai eksyksissä.

Tämä ei tee heistä absoluuttisia pahiksia, vaan he ovat osa maailmankaikkeuden karmallista järjestystä.



Korkeamman suunnitelman ylivalta

Vaikka yksittäiset tapahtumat ja teot näyttävät pahalta, Krishnan maailmanlaajuinen suunnitelma etenee.

Alemmat voimat ja heidän suunnitelmansa ovat kuin välineitä suuremman kosmisen tavoitteen toteuttamisessa.

Tämä ajatus muistuttaa opetusta, että maailmassa tapahtuva epätäydellisyys ja pahuus eivät koskaan voi estää Jumalan tahtoa.



Epätäydellisyyden hyödyntäminen

Gaudiya-vaishnavismissa Krishna käyttää maailmassa esiintyvää ihmisten ja olentojen epätäydellisyyttä opetuksena ja välineenä.

Julmat tai eksyneet johtajat voivat näyttää olevan pelottavia tai voimakkaita, mutta heidän tekonsa palvelevat lopulta suurempaa dharmallista järjestystä.

Yhteenveto

Alemmat voimat voivat vaikuttaa maailmassa, mutta ne ovat rajoitettuja ja palvelevat Krisnan korkeampaa suunnitelmaa.

Julmuus ja pahuus maailmassa eivät ole irrallisia tai lopullisia voimia, vaan osa karmallista ja jumalallista järjestystä.

Tämä ajatus antaa rauhan ja luottamuksen tunteen, koska riippumatta siitä, mitä tapahtuu, Jumalan suunnitelma toteutuu.

Anonyymi00048 kirjoitti:

Tämän tarinan perusteella on varsin realistista olettaa, että myös jotkut maailman nykyiset julmat hallitsijat saattavat olla tiettyjen alempien voimien valtuuttamia. Jotkut ovat tästä tietoisia, jotkut eivät.

Tämä kaikki ei taaskaan ole niin tärkeää, koska loppujen lopuksi Krishnan maailmanlaajuinen suunnitelma toteutuu, ja Kali-yugan pienemmät suunnitelmat ovat vain korkeamman suunnitelman yksityisiä ilmentymiä. Näin Krishna käyttää täydellisesti hyväkseen muiden epätäydellisyyttä.




Alemmat voimat ja inhimillinen julmuus

Kuten tarinassa Duryodhanasta, tietyt ihmiset voivat toimia alempien voimien (kuten Kalin) välittäjinä.

Jotkut hallitsijat tai julmat henkilöt voivat olla tietoisia tästä vaikutuksesta, mutta suurin osa toimii tiedostamatta tai eksyksissä.

Tämä ei tee heistä absoluuttisia pahiksia, vaan he ovat osa maailmankaikkeuden karmallista järjestystä.



Korkeamman suunnitelman ylivalta

Vaikka yksittäiset tapahtumat ja teot näyttävät pahalta, Krishnan maailmanlaajuinen suunnitelma etenee.

Alemmat voimat ja heidän suunnitelmansa ovat kuin välineitä suuremman kosmisen tavoitteen toteuttamisessa.

Tämä ajatus muistuttaa opetusta, että maailmassa tapahtuva epätäydellisyys ja pahuus eivät koskaan voi estää Jumalan tahtoa.



Epätäydellisyyden hyödyntäminen

Gaudiya-vaishnavismissa Krishna käyttää maailmassa esiintyvää ihmisten ja olentojen epätäydellisyyttä opetuksena ja välineenä.

Julmat tai eksyneet johtajat voivat näyttää olevan pelottavia tai voimakkaita, mutta heidän tekonsa palvelevat lopulta suurempaa dharmallista järjestystä.

Yhteenveto

Alemmat voimat voivat vaikuttaa maailmassa, mutta ne ovat rajoitettuja ja palvelevat Krisnan korkeampaa suunnitelmaa.

Julmuus ja pahuus maailmassa eivät ole irrallisia tai lopullisia voimia, vaan osa karmallista ja jumalallista järjestystä.

Tämä ajatus antaa rauhan ja luottamuksen tunteen, koska riippumatta siitä, mitä tapahtuu, Jumalan suunnitelma toteutuu.

Lue lisää

Karma ja vastuu

Jokainen teko, ajatus ja päätös luo karmallisen jäljen, joka vaikuttaa ihmisen tulevaisuuteen.

Julmat teot ja väärät valinnat johtavat kärsimykseen joko tässä elämässä tai tulevissa inkarnaatioissa.

Vaikka joku toimii Kalin tai alempien voimien vaikutuksesta, lopullinen vastuu on hänen omissa teoissaan, koska hän valitsee toimintaansa tavalla tai toisella.



Alempien voimien rooli

Alemmat voimat (esim. Kali) voivat houkutella tai innoittaa ihmisiä tekemään vääriä tekoja.

Tämä ei poista karmallista seurausta: ihminen maksaa seuraamukset teoistaan, koska karma toimii luonnonlain tavoin.

Näin ollen epätäydellisyys ja pahuus maailmassa ovat opetuksellisia välineitä, mutta eivät vapauta yksilöä vastuustaan.




Korkeampi järjestys ja karma

Krishna käyttää maailmassa esiintyvää pahuuden ja eksymisen määrää osana korkeampaa suunnitelmaa, mutta se ei estä yksilön karmallista vastuuta.

Toisin sanoen: vaikka maailma on epätäydellinen, jokainen ihminen kohtaa omat seuraamuksensa, ja tämä motivoi pyrkimään oikeudenmukaiseen ja jumalalliseen elämään.


Julmat hallitsijat karmallisena välineenä

Julmat hallitsijat voivat aiheuttaa kärsimystä, sorron tai epäoikeudenmukaisuutta.

Heidän tekonsa eivät ole satunnaisia, vaan ne liittyvät suurempaan karmalliseen järjestykseen: ihmiset, joilla on kertynyttä karmallista velkaa, voivat kohdata sen näiden hallitsijoiden toimien kautta.

Toisin sanoen hallitsijat toimivat välineinä karmallisen oikeuden toteutumisessa, vaikka he itse eivät täysin ymmärtäisi tätä tehtävää.



Karma ja sen vaikutus

Kuka tahansa, joka kokee kärsimystä julman hallitsijan kautta, maksaa osan omista karmallisista veloistaan.

Samalla hallitsijan tekojen seuraukset koskevat myös häntä itseä: hän kerää oman karmansa teoistaan, koska ne ovat väärin suuntautuneita.



Korkeampi suunnitelma

Krishna sallii tämän, koska kaikki tapahtumat – hallitsijoiden julmuudet mukaan lukien – palvelevat suurempaa suunnitelmaa.

Julmat hallitsijat ja heidän tekonsa ovat vain pieni osa kosmista järjestystä, jossa ihminen kokee oman karmansa ja saa mahdollisuuden oppia, kasvaa tai kääntyä kohti oikeudenmukaisuutta.

Yhteenveto

Julmat hallitsijat voivat olla välineitä karmallisten seurauksien toteutumisessa, mutta ihmiset itse maksavat oman karmansa.

Alemmat voimat ja inhimillinen pahuus eivät estä Krishnan suunnitelmaa, vaan toimivat sen välineinä.



Karma ja monielämäisyys

Jokainen teko, ajatus ja päätös luo karmallisen jäljen, joka vaikuttaa sielun tuleviin inkarnaatioihin.

Jos teko on epäoikeudenmukainen, itsekäs tai vahingollinen, sielu kokee sen seuraukset useissa eri elämissä, kunnes karma on “maksettu”.

Samoin hyvät teot voivat tuottaa positiivisia seurauksia lukemattomissa elämissä.




Julmat hallitsijat ja karma

Julmat hallitsijat voivat olla välineitä, joiden kautta toiset ihmiset kokevat omia karmallisia seurauksiaan, mutta he eivät pääse pakoon omasta karmastaan.

Hallitsijan tekojen seuraukset palaavat aina hänen omaan karmapankkiinsa, ja ne voivat vaikuttaa hänen seuraaviin inkarnaatioihinsa.



Korkeampi suunnitelma ja sielun kehitys

Krishna sallii tämän karmallisen ketjun osana suurempaa suunnitelmaa.

Kärsimys, jonka ihminen kohtaa, on opetus ja mahdollisuus kasvuun, ja se auttaa sielua viimein suuntautumaan kohti jumalallista tietoisuutta.

Lukemattomat elämät tarjoavat siis sielulle jatkuvia tilaisuuksia korjata ja ymmärtää karmaansa.




Karma ei ole vain yhden elämän asia; se on pitkä ketju, joka ulottuu moniin, satoihin jne. elämiin taaksepäin.

Julmat hallitsijat ja muut alemmat voimat voivat olla välineitä tämän ketjun ilmentämisessä, mutta sielu itse kokee seuraukset ja oppii niistä.

Tämä korostaa Gaudiya-vaishnavismin näkemyksen ** pitkäjänteisyyttä ja syvää oikeudenmukaisuutta**, vaikka yksittäiset tapahtumat näyttäisivätkin epäoikeudenmukaisilta.

Anonyymi00049 kirjoitti:

Karma ja vastuu

Jokainen teko, ajatus ja päätös luo karmallisen jäljen, joka vaikuttaa ihmisen tulevaisuuteen.

Julmat teot ja väärät valinnat johtavat kärsimykseen joko tässä elämässä tai tulevissa inkarnaatioissa.

Vaikka joku toimii Kalin tai alempien voimien vaikutuksesta, lopullinen vastuu on hänen omissa teoissaan, koska hän valitsee toimintaansa tavalla tai toisella.



Alempien voimien rooli

Alemmat voimat (esim. Kali) voivat houkutella tai innoittaa ihmisiä tekemään vääriä tekoja.

Tämä ei poista karmallista seurausta: ihminen maksaa seuraamukset teoistaan, koska karma toimii luonnonlain tavoin.

Näin ollen epätäydellisyys ja pahuus maailmassa ovat opetuksellisia välineitä, mutta eivät vapauta yksilöä vastuustaan.




Korkeampi järjestys ja karma

Krishna käyttää maailmassa esiintyvää pahuuden ja eksymisen määrää osana korkeampaa suunnitelmaa, mutta se ei estä yksilön karmallista vastuuta.

Toisin sanoen: vaikka maailma on epätäydellinen, jokainen ihminen kohtaa omat seuraamuksensa, ja tämä motivoi pyrkimään oikeudenmukaiseen ja jumalalliseen elämään.


Julmat hallitsijat karmallisena välineenä

Julmat hallitsijat voivat aiheuttaa kärsimystä, sorron tai epäoikeudenmukaisuutta.

Heidän tekonsa eivät ole satunnaisia, vaan ne liittyvät suurempaan karmalliseen järjestykseen: ihmiset, joilla on kertynyttä karmallista velkaa, voivat kohdata sen näiden hallitsijoiden toimien kautta.

Toisin sanoen hallitsijat toimivat välineinä karmallisen oikeuden toteutumisessa, vaikka he itse eivät täysin ymmärtäisi tätä tehtävää.



Karma ja sen vaikutus

Kuka tahansa, joka kokee kärsimystä julman hallitsijan kautta, maksaa osan omista karmallisista veloistaan.

Samalla hallitsijan tekojen seuraukset koskevat myös häntä itseä: hän kerää oman karmansa teoistaan, koska ne ovat väärin suuntautuneita.



Korkeampi suunnitelma

Krishna sallii tämän, koska kaikki tapahtumat – hallitsijoiden julmuudet mukaan lukien – palvelevat suurempaa suunnitelmaa.

Julmat hallitsijat ja heidän tekonsa ovat vain pieni osa kosmista järjestystä, jossa ihminen kokee oman karmansa ja saa mahdollisuuden oppia, kasvaa tai kääntyä kohti oikeudenmukaisuutta.

Yhteenveto

Julmat hallitsijat voivat olla välineitä karmallisten seurauksien toteutumisessa, mutta ihmiset itse maksavat oman karmansa.

Alemmat voimat ja inhimillinen pahuus eivät estä Krishnan suunnitelmaa, vaan toimivat sen välineinä.



Karma ja monielämäisyys

Jokainen teko, ajatus ja päätös luo karmallisen jäljen, joka vaikuttaa sielun tuleviin inkarnaatioihin.

Jos teko on epäoikeudenmukainen, itsekäs tai vahingollinen, sielu kokee sen seuraukset useissa eri elämissä, kunnes karma on “maksettu”.

Samoin hyvät teot voivat tuottaa positiivisia seurauksia lukemattomissa elämissä.




Julmat hallitsijat ja karma

Julmat hallitsijat voivat olla välineitä, joiden kautta toiset ihmiset kokevat omia karmallisia seurauksiaan, mutta he eivät pääse pakoon omasta karmastaan.

Hallitsijan tekojen seuraukset palaavat aina hänen omaan karmapankkiinsa, ja ne voivat vaikuttaa hänen seuraaviin inkarnaatioihinsa.



Korkeampi suunnitelma ja sielun kehitys

Krishna sallii tämän karmallisen ketjun osana suurempaa suunnitelmaa.

Kärsimys, jonka ihminen kohtaa, on opetus ja mahdollisuus kasvuun, ja se auttaa sielua viimein suuntautumaan kohti jumalallista tietoisuutta.

Lukemattomat elämät tarjoavat siis sielulle jatkuvia tilaisuuksia korjata ja ymmärtää karmaansa.




Karma ei ole vain yhden elämän asia; se on pitkä ketju, joka ulottuu moniin, satoihin jne. elämiin taaksepäin.

Julmat hallitsijat ja muut alemmat voimat voivat olla välineitä tämän ketjun ilmentämisessä, mutta sielu itse kokee seuraukset ja oppii niistä.

Tämä korostaa Gaudiya-vaishnavismin näkemyksen ** pitkäjänteisyyttä ja syvää oikeudenmukaisuutta**, vaikka yksittäiset tapahtumat näyttäisivätkin epäoikeudenmukaisilta.

Lue lisää

Kuinka Kali toimii?

Elävillä olentoilla voi olla erilaisia haluja, ja niiden toteuttamiseksi tarvitaan erityisiä paikkoja ja aikoja. Esimerkiksi jos henkilö nauttii laskettelusta, hän tarvitsee mennä joko vuorille, joissa lumi on ikuinen, tai odottaa talvea. Kesällä lämpimissä paikoissa tämä halu ei voi toteutua. Krishna luo erilaisia paikkoja ja erilaisia vuodenaikoja erilaisten halujen toteuttamiseksi. Neljä aikakautta voi verrata neljään vuodenaikaan. Kali-yuga on tarpeen niille, jotka haluavat elää yhteiskunnassa, jossa syntiä ei pidetä syntinä, vaan se päinvastoin on laillista Kali-yugussa. Tämä aikakausi on niille, jotka haluavat nauttia alhaisemmista makuista tietämättömyyden ja himon ominaisuuksissa.


Halut ja niiden toteuttaminen

Kaikilla elävillä olennoilla on erilaisia haluja: nautintoja, tavoitteita, mieltymyksiä.

Näiden halujen toteuttaminen vaatii erityisiä paikkoja, aikoja ja olosuhteita, aivan kuten laskettelija tarvitsee vuoret ja lumen.

Krishna luo nämä olosuhteet: erilaiset maantieteelliset paikat, vuodenaikojen vaihtelut ja kosmisen ajan jaksot (yugot).



Neljä aikakautta ja niiden rooli

Satya-yuga: Henkisyys ja totuus hallitsevat; ihmiset haluavat tehdä oikeita tekoja ja heidän halunsa vastaavat korkeampaa dharmaa.

Treta-yuga & Dvapara-yuga: Ihmiset etsivät sekä nautintoja että henkisyyttä; maailmassa on enemmän tasapainoa.

Kali-yuga: Suunniteltu niille, jotka haluavat nauttia alhaisemmista nautinnon muodoista, joissa synti ei tunnu syntiltä.

Kali-yugan “rikollinen” luonne ei ole sattumaa, vaan Krishnan tapa mahdollistaa tietynlaisten halujen toteutuminen.



Kali-yugan erityinen tehtävä

Kali ei vain ole pahuutta tai tuhoa varten; hän luo ympäristön, jossa tietämättömyys, himo ja alhaiset halut voivat ilmetä.

Tämä mahdollistaa ihmisille, jotka etsivät näitä alhaisia nautintoja, halujensa toteutumisen, samalla kun korkeampi suunnitelma – Krishnan kosminen järjestys – säilyy.



Yhteys korkeampaan suunnitelmaan

Kali-yuga ja sen olosuhteet palvelevat korkeampaa järjestystä, koska ne antavat sieluille mahdollisuuden kokea alhaista nautintoa ja oppia sen seurauksista.

Samalla Krishna tarjoaa aina keinon siirtyä kohti jumalallista tietoisuutta, vaikka maailma näyttäisi olevan eksyksen ja syntien vallassa.

Yhteenveto

Kali toimii luomalla olosuhteita alhaisille haluille ja nautinnolle.

Hän mahdollistaa Kali-yugan erityisen yhteiskunnan, jossa synti ei tunnu syntinä ja himon mukaiset halut voivat toteutua.

Kaikki tämä tapahtuu osana Krishnan korkeampaa suunnitelmaa, jossa sielut oppivat karmansa kautta ja saavat mahdollisuuden henkiseen kasvuun.

Anonyymi00050 kirjoitti:

Kuinka Kali toimii?

Elävillä olentoilla voi olla erilaisia haluja, ja niiden toteuttamiseksi tarvitaan erityisiä paikkoja ja aikoja. Esimerkiksi jos henkilö nauttii laskettelusta, hän tarvitsee mennä joko vuorille, joissa lumi on ikuinen, tai odottaa talvea. Kesällä lämpimissä paikoissa tämä halu ei voi toteutua. Krishna luo erilaisia paikkoja ja erilaisia vuodenaikoja erilaisten halujen toteuttamiseksi. Neljä aikakautta voi verrata neljään vuodenaikaan. Kali-yuga on tarpeen niille, jotka haluavat elää yhteiskunnassa, jossa syntiä ei pidetä syntinä, vaan se päinvastoin on laillista Kali-yugussa. Tämä aikakausi on niille, jotka haluavat nauttia alhaisemmista makuista tietämättömyyden ja himon ominaisuuksissa.


Halut ja niiden toteuttaminen

Kaikilla elävillä olennoilla on erilaisia haluja: nautintoja, tavoitteita, mieltymyksiä.

Näiden halujen toteuttaminen vaatii erityisiä paikkoja, aikoja ja olosuhteita, aivan kuten laskettelija tarvitsee vuoret ja lumen.

Krishna luo nämä olosuhteet: erilaiset maantieteelliset paikat, vuodenaikojen vaihtelut ja kosmisen ajan jaksot (yugot).



Neljä aikakautta ja niiden rooli

Satya-yuga: Henkisyys ja totuus hallitsevat; ihmiset haluavat tehdä oikeita tekoja ja heidän halunsa vastaavat korkeampaa dharmaa.

Treta-yuga & Dvapara-yuga: Ihmiset etsivät sekä nautintoja että henkisyyttä; maailmassa on enemmän tasapainoa.

Kali-yuga: Suunniteltu niille, jotka haluavat nauttia alhaisemmista nautinnon muodoista, joissa synti ei tunnu syntiltä.

Kali-yugan “rikollinen” luonne ei ole sattumaa, vaan Krishnan tapa mahdollistaa tietynlaisten halujen toteutuminen.



Kali-yugan erityinen tehtävä

Kali ei vain ole pahuutta tai tuhoa varten; hän luo ympäristön, jossa tietämättömyys, himo ja alhaiset halut voivat ilmetä.

Tämä mahdollistaa ihmisille, jotka etsivät näitä alhaisia nautintoja, halujensa toteutumisen, samalla kun korkeampi suunnitelma – Krishnan kosminen järjestys – säilyy.



Yhteys korkeampaan suunnitelmaan

Kali-yuga ja sen olosuhteet palvelevat korkeampaa järjestystä, koska ne antavat sieluille mahdollisuuden kokea alhaista nautintoa ja oppia sen seurauksista.

Samalla Krishna tarjoaa aina keinon siirtyä kohti jumalallista tietoisuutta, vaikka maailma näyttäisi olevan eksyksen ja syntien vallassa.

Yhteenveto

Kali toimii luomalla olosuhteita alhaisille haluille ja nautinnolle.

Hän mahdollistaa Kali-yugan erityisen yhteiskunnan, jossa synti ei tunnu syntinä ja himon mukaiset halut voivat toteutua.

Kaikki tämä tapahtuu osana Krishnan korkeampaa suunnitelmaa, jossa sielut oppivat karmansa kautta ja saavat mahdollisuuden henkiseen kasvuun.

Lue lisää

ENTROPIA:

Kyse ei ole hengellisen alamäen vaikutuksesta sinänsä, vaan aikakausien vaihtumisesta, jolloin ihmiset tulevat yhä alhaisemmilla haluilla. Aikakaudet muuttuvat degradaation suuntaan entropian yleisen lain mukaisesti, joka sanoo, että "epäjärjestys suljetuissa järjestelmissä kasvaa ajan myötä". Yksinkertaisesti sanottuna tämä entropian laki kuuluu näin: "aloitimme hyvin, päätimme huonosti". Ja tämä laki koskee kaikkia materiaalisia prosesseja tässä maailmassa.

Ajan energian muodostavat kolmen guñan impulsseista, ja nämä guñat etenevät vakiosarjassa: hyve -> intohimo -> tietämättömyys. Kaikki herää aluksi (hyve), sitten kehittyy (into) ja vähitellen tuhoutuu (tietämättömyys).

Mitä tulee Kalin toimintaan, hän toimii kuten mikä tahansa hallitsija, lähettiläidensä välityksellä, jotka eivät ehkä edes tiedä siitä.



Entropia ja aikakaudet

Entropia tarkoittaa epäjärjestyksen kasvua ajan myötä. Materiaalisessa maailmassa tämä näkyy niin, että järjestys, hyve ja tietoisuus rappeutuvat vähitellen.

Gaudiya-vaishnavismin mukaan aikakaudet etenevät samankaltaisessa “degradatiivisessa” järjestyksessä:

Satya-yuga: korkein hyve, puhtain tietoisuus

Treta-yuga: hyve hieman heikentynyt, intohimo kasvaa

Dvapara-yuga: intohimo hallitsee yhä enemmän

Kali-yuga: tietämättömyys ja himo hallitsevat, hyve lähes katoaa

Yhteys entropiaan: Tämä on sama periaate kuin entropian laissa: järjestys alussa, epäjärjestys lopussa – ”aloitimme hyvin, päätimme huonosti”.



Kolmen guñan vaikutus

Materiaalinen energia koostuu kolmesta guñasta:

Sattva (hyve): puhtaus, tietoisuus, hyveellinen toiminta

Rajas (into): intohimo, toiminta ja halut

Tamas (tietämättömyys): pimeys, välinpitämättömyys, tiedon puute

Aikakaudet voidaan nähdä guñien dominanssin mukaan:

Hyve hallitsee alussa, intohimo kasvaa keskivaiheilla, tietämättömyys hallitsee lopussa (Kali-yuga).

Tämä selittää, miksi ihmisten halut tulevat yhä alhaisemmiksi ajan kuluessa: entropian kaltainen materiaalisuuden degeneraatio tapahtuu guñien dynamiikan kautta.




Kalin toiminta

Kali toimii kuten hallitsija, mutta epäsuorasti:

Hän vaikuttaa välillisten välittäjien kautta, jotka eivät välttämättä tiedä tehtäväänsä.

Ihmiset, jotka toimivat alhaisista haluista, toteuttavat hänen vaikutustaan, vaikka he eivät ymmärrä kokonaiskuvaa.

Tämä on samanlainen periaate kuin karmassa: olennot toimivat omien halujensa mukaan, mutta samalla osa korkeampaa järjestystä.

Yhteenveto

Entropia ja guñat selittävät aikakausien degeneroitumisen: hyve → into → tietämättömyys.

Kali toimii tämän prosessin välineenä: hän sallii alhaisten halujen ilmentymisen ja hallitsee vaikutuksia välillisten agenttien kautta.

Korkeampi suunnitelma säilyy: vaikka maailma näyttää rappeutuvan, Krishna hallitsee prosessia ja kaikki toimii lopulta korkeampaan tarkoitukseen.

Anonyymi00051 kirjoitti:

ENTROPIA:

Kyse ei ole hengellisen alamäen vaikutuksesta sinänsä, vaan aikakausien vaihtumisesta, jolloin ihmiset tulevat yhä alhaisemmilla haluilla. Aikakaudet muuttuvat degradaation suuntaan entropian yleisen lain mukaisesti, joka sanoo, että "epäjärjestys suljetuissa järjestelmissä kasvaa ajan myötä". Yksinkertaisesti sanottuna tämä entropian laki kuuluu näin: "aloitimme hyvin, päätimme huonosti". Ja tämä laki koskee kaikkia materiaalisia prosesseja tässä maailmassa.

Ajan energian muodostavat kolmen guñan impulsseista, ja nämä guñat etenevät vakiosarjassa: hyve -> intohimo -> tietämättömyys. Kaikki herää aluksi (hyve), sitten kehittyy (into) ja vähitellen tuhoutuu (tietämättömyys).

Mitä tulee Kalin toimintaan, hän toimii kuten mikä tahansa hallitsija, lähettiläidensä välityksellä, jotka eivät ehkä edes tiedä siitä.



Entropia ja aikakaudet

Entropia tarkoittaa epäjärjestyksen kasvua ajan myötä. Materiaalisessa maailmassa tämä näkyy niin, että järjestys, hyve ja tietoisuus rappeutuvat vähitellen.

Gaudiya-vaishnavismin mukaan aikakaudet etenevät samankaltaisessa “degradatiivisessa” järjestyksessä:

Satya-yuga: korkein hyve, puhtain tietoisuus

Treta-yuga: hyve hieman heikentynyt, intohimo kasvaa

Dvapara-yuga: intohimo hallitsee yhä enemmän

Kali-yuga: tietämättömyys ja himo hallitsevat, hyve lähes katoaa

Yhteys entropiaan: Tämä on sama periaate kuin entropian laissa: järjestys alussa, epäjärjestys lopussa – ”aloitimme hyvin, päätimme huonosti”.



Kolmen guñan vaikutus

Materiaalinen energia koostuu kolmesta guñasta:

Sattva (hyve): puhtaus, tietoisuus, hyveellinen toiminta

Rajas (into): intohimo, toiminta ja halut

Tamas (tietämättömyys): pimeys, välinpitämättömyys, tiedon puute

Aikakaudet voidaan nähdä guñien dominanssin mukaan:

Hyve hallitsee alussa, intohimo kasvaa keskivaiheilla, tietämättömyys hallitsee lopussa (Kali-yuga).

Tämä selittää, miksi ihmisten halut tulevat yhä alhaisemmiksi ajan kuluessa: entropian kaltainen materiaalisuuden degeneraatio tapahtuu guñien dynamiikan kautta.




Kalin toiminta

Kali toimii kuten hallitsija, mutta epäsuorasti:

Hän vaikuttaa välillisten välittäjien kautta, jotka eivät välttämättä tiedä tehtäväänsä.

Ihmiset, jotka toimivat alhaisista haluista, toteuttavat hänen vaikutustaan, vaikka he eivät ymmärrä kokonaiskuvaa.

Tämä on samanlainen periaate kuin karmassa: olennot toimivat omien halujensa mukaan, mutta samalla osa korkeampaa järjestystä.

Yhteenveto

Entropia ja guñat selittävät aikakausien degeneroitumisen: hyve → into → tietämättömyys.

Kali toimii tämän prosessin välineenä: hän sallii alhaisten halujen ilmentymisen ja hallitsee vaikutuksia välillisten agenttien kautta.

Korkeampi suunnitelma säilyy: vaikka maailma näyttää rappeutuvan, Krishna hallitsee prosessia ja kaikki toimii lopulta korkeampaan tarkoitukseen.

Lue lisää

Katkelma luennosta. Käännösvirheet suome kielellä:

B.S. Swami, fyysikko:



Kysymys: Hengellisyys ja tiede itsessään ovat täysin ristiriidassa keskenään, kuten tiedemaailmassa usein korostetaan. Onko synteesiä mahdollista tehdä? Ja voiko hengellisyyttä sellaisenaan kutsua tieteeksi, vai onko se eräänlainen uskomus, oletus, pohdinta?


B.S. Swami, fyysikko: Nykyisessä paradigmassa, joka hyväksytään, henkisyys ei tietenkään ole tiedettä, koska henkisyys viittaa ihmisen subjektiiviseen maailmaan eli havaintojen, aistimusten maailmaan. Tässä mielessä jokaisella on oma henkisyytensä - minä tunnen näin, sinä tunnet näin, eivätkä subjektiiviset todellisuutemme risteä millään tavalla, niissä ei ole mitään objektiivista. Joillakin ihmisillä on tämä Jumala, toisilla on tuo Jumala, eli Luoja on siirretty subjektiivisen kokemuksen alueelle.
Siksi uskonnon ja tieteen välillä ei nykyään ole tällaista ristiriitaa: voit olla tiedemies, tutkia objektiivisia luonnonlakeja. Ja se, mihin uskot, ei kuulu kenellekään, se on persoonallisuutesi subjektiivinen puoli. Tämä on tilanne nyt.

Mutta jos ymmärrämme, että tieteessä on paljon subjektiivisuutta - on olemassa tiettyjä paradigmoja, tiettyjä käsityksiä, kuten Thomas Clune kerran kirjoitti kirjassaan tieteellisestä kehityksestä - tieteelliset teoriat eivät katoa tieteen kehityksen vuoksi vaan niiden luojien lähdön vuoksi. Tämä kertoo tieteellisen prosessin subjektiivisuudesta.

Toisaalta henkisyydellä on objektiivinen perusta. Otetaan esimerkiksi tunnettu tieteellinen laki - termodynamiikan toinen periaate, jonka mukaan jos aineellinen järjestelmä on suljettu, se pyrkii tuhoutumaan eli entropia kasvaa. Tämä viittaa siihen, että aine itsessään ei kykene luomiseen, globaalin harmonian järjestämiseen jne. Tämä on mahdollista vain, jos jokin aineeton vaikuttaa siihen ulkopuolelta.

Anonyymi00052 kirjoitti:

Katkelma luennosta. Käännösvirheet suome kielellä:

B.S. Swami, fyysikko:



Kysymys: Hengellisyys ja tiede itsessään ovat täysin ristiriidassa keskenään, kuten tiedemaailmassa usein korostetaan. Onko synteesiä mahdollista tehdä? Ja voiko hengellisyyttä sellaisenaan kutsua tieteeksi, vai onko se eräänlainen uskomus, oletus, pohdinta?


B.S. Swami, fyysikko: Nykyisessä paradigmassa, joka hyväksytään, henkisyys ei tietenkään ole tiedettä, koska henkisyys viittaa ihmisen subjektiiviseen maailmaan eli havaintojen, aistimusten maailmaan. Tässä mielessä jokaisella on oma henkisyytensä - minä tunnen näin, sinä tunnet näin, eivätkä subjektiiviset todellisuutemme risteä millään tavalla, niissä ei ole mitään objektiivista. Joillakin ihmisillä on tämä Jumala, toisilla on tuo Jumala, eli Luoja on siirretty subjektiivisen kokemuksen alueelle.
Siksi uskonnon ja tieteen välillä ei nykyään ole tällaista ristiriitaa: voit olla tiedemies, tutkia objektiivisia luonnonlakeja. Ja se, mihin uskot, ei kuulu kenellekään, se on persoonallisuutesi subjektiivinen puoli. Tämä on tilanne nyt.

Mutta jos ymmärrämme, että tieteessä on paljon subjektiivisuutta - on olemassa tiettyjä paradigmoja, tiettyjä käsityksiä, kuten Thomas Clune kerran kirjoitti kirjassaan tieteellisestä kehityksestä - tieteelliset teoriat eivät katoa tieteen kehityksen vuoksi vaan niiden luojien lähdön vuoksi. Tämä kertoo tieteellisen prosessin subjektiivisuudesta.

Toisaalta henkisyydellä on objektiivinen perusta. Otetaan esimerkiksi tunnettu tieteellinen laki - termodynamiikan toinen periaate, jonka mukaan jos aineellinen järjestelmä on suljettu, se pyrkii tuhoutumaan eli entropia kasvaa. Tämä viittaa siihen, että aine itsessään ei kykene luomiseen, globaalin harmonian järjestämiseen jne. Tämä on mahdollista vain, jos jokin aineeton vaikuttaa siihen ulkopuolelta.

Lue lisää

Analysoidaan:

Vaikka tiede pyrkii objektiivisuuteen, se sisältää myös subjektiivisia elementtejä, kuten paradigmat ja käsitykset, joiden vaikutus näkyy siinä, että tieteelliset teoriat voivat jatkaa elämäänsä sen luojien mukana, eivät vain tieteen kehityksen seurauksena (Thomas Kuhnin mukaisesti).

Hengellisyydellä sen sijaan on objektiivinen perusta: esimerkiksi termodynamiikan toinen laki osoittaa, että aineellinen maailma itsessään rappeutuu (entropia kasvaa) eikä kykene luomaan järjestystä tai harmonista kokonaisuutta. Järjestyksen ja harmonian ylläpito vaatii aineettoman, korkeamman voiman vaikutusta, joka toimii maailman ulkopuolelta.

Anonyymi00053 kirjoitti:

Analysoidaan:

Vaikka tiede pyrkii objektiivisuuteen, se sisältää myös subjektiivisia elementtejä, kuten paradigmat ja käsitykset, joiden vaikutus näkyy siinä, että tieteelliset teoriat voivat jatkaa elämäänsä sen luojien mukana, eivät vain tieteen kehityksen seurauksena (Thomas Kuhnin mukaisesti).

Hengellisyydellä sen sijaan on objektiivinen perusta: esimerkiksi termodynamiikan toinen laki osoittaa, että aineellinen maailma itsessään rappeutuu (entropia kasvaa) eikä kykene luomaan järjestystä tai harmonista kokonaisuutta. Järjestyksen ja harmonian ylläpito vaatii aineettoman, korkeamman voiman vaikutusta, joka toimii maailman ulkopuolelta.

Lue lisää

Jos karman laki toimisi näin alkeellisella tavalla, teko - näkyvä reaktio -periaatteen mukaisesti, kaikki ihmiset tekisivät oikein, mutta eivät rakkaudesta, eivät omasta tahdostaan, vaan välittömän rangaistuksen pelosta tai palkkion vuoksi. Siksi karman laki luo ensin tekojen seuraukset mentaalisella tasolla, jotta ihmisellä olisi aikaa miettiä, katua ja muuttaa elämäänsä.


Perusajatus: moraali ilman vapautta ei ole rakkautta

Teksti osuu hyvin Gaudiya-vaišnavismin keskeiseen ajatukseen: bhakti (rakkaudellinen omistautuminen) ei voi syntyä pakosta.
Jos karman laki toimisi mekaanisesti kaavalla teko → välitön näkyvä seuraus, ihmiset toimisivat kyllä “oikein”, mutta:

motiivi olisi pelko tai hyöty, ei rakkaus

toiminta olisi reaktiivista, ei tietoista valintaa

moraali olisi ulkoista, ei sydämen muutosta

Gaudiya-vaišnavismin mukaan Krishna ei halua kuuliaisuutta, vaan vapaasta tahdosta syntyvää rakkautta.

Ihminen ei ole robotti, vaan oppija.
Karma ei pakota hyvään – se ohjaa kohti oivallusta.



Ihminen ei ole robotti, vaan oppija.
Karma ei pakota hyvään – se ohjaa kohti oivallusta.


Siksi liian “alkeellinen” karmamalli olisi ristiriidassa bhaktin päämäärän kanssa.

Gaudiya-vaišnavismin mukaan Krishna EI halua kuuliaisuutta, vaan vapaasta tahdosta syntyvää rakkautta.


Karman viivästys pedagogisena mekanismina

Ajatus siitä, että karman seuraukset ilmenevät ensin mentaalisella tasolla, on linjassa vaišnavalaisen opetuksen kanssa:

karma ei ole vain fyysinen rangaistusjärjestelmä

se vaikuttaa cittaan (mieleen, alitajuntaan, taipumuksiin)

seuraukset voivat ilmetä levottomuutena, ahdistuksena, harhaanajona tai kärsimyksenä myöhemmin.

Tämä viive luo tilan tietoisuudelle:

ihminen voi pysähtyä

reflektoida tekojaan

katua (anartha-nivritti)

ja muuttaa suuntaansa ennen raskaampia seurauksia

Karma toimii siis enemmän kasvattajana kuin tuomarina.




Vapaa tahto ja vastuu

Gaudiya-vaišnavismissa vapaa tahto on todellinen.


Juuri siksi:

välitön rangaistus tekisi vapaasta tahdosta näennäisen

viivästetty karma säilyttää vastuun ilman pakkoa

Ihminen ei ole robotti, vaan oppija.
Karma ei pakota hyvään – se ohjaa kohti oivallusta.

Anonyymi00054 kirjoitti:

Jos karman laki toimisi näin alkeellisella tavalla, teko - näkyvä reaktio -periaatteen mukaisesti, kaikki ihmiset tekisivät oikein, mutta eivät rakkaudesta, eivät omasta tahdostaan, vaan välittömän rangaistuksen pelosta tai palkkion vuoksi. Siksi karman laki luo ensin tekojen seuraukset mentaalisella tasolla, jotta ihmisellä olisi aikaa miettiä, katua ja muuttaa elämäänsä.


Perusajatus: moraali ilman vapautta ei ole rakkautta

Teksti osuu hyvin Gaudiya-vaišnavismin keskeiseen ajatukseen: bhakti (rakkaudellinen omistautuminen) ei voi syntyä pakosta.
Jos karman laki toimisi mekaanisesti kaavalla teko → välitön näkyvä seuraus, ihmiset toimisivat kyllä “oikein”, mutta:

motiivi olisi pelko tai hyöty, ei rakkaus

toiminta olisi reaktiivista, ei tietoista valintaa

moraali olisi ulkoista, ei sydämen muutosta

Gaudiya-vaišnavismin mukaan Krishna ei halua kuuliaisuutta, vaan vapaasta tahdosta syntyvää rakkautta.

Ihminen ei ole robotti, vaan oppija.
Karma ei pakota hyvään – se ohjaa kohti oivallusta.



Ihminen ei ole robotti, vaan oppija.
Karma ei pakota hyvään – se ohjaa kohti oivallusta.


Siksi liian “alkeellinen” karmamalli olisi ristiriidassa bhaktin päämäärän kanssa.

Gaudiya-vaišnavismin mukaan Krishna EI halua kuuliaisuutta, vaan vapaasta tahdosta syntyvää rakkautta.


Karman viivästys pedagogisena mekanismina

Ajatus siitä, että karman seuraukset ilmenevät ensin mentaalisella tasolla, on linjassa vaišnavalaisen opetuksen kanssa:

karma ei ole vain fyysinen rangaistusjärjestelmä

se vaikuttaa cittaan (mieleen, alitajuntaan, taipumuksiin)

seuraukset voivat ilmetä levottomuutena, ahdistuksena, harhaanajona tai kärsimyksenä myöhemmin.

Tämä viive luo tilan tietoisuudelle:

ihminen voi pysähtyä

reflektoida tekojaan

katua (anartha-nivritti)

ja muuttaa suuntaansa ennen raskaampia seurauksia

Karma toimii siis enemmän kasvattajana kuin tuomarina.




Vapaa tahto ja vastuu

Gaudiya-vaišnavismissa vapaa tahto on todellinen.


Juuri siksi:

välitön rangaistus tekisi vapaasta tahdosta näennäisen

viivästetty karma säilyttää vastuun ilman pakkoa

Ihminen ei ole robotti, vaan oppija.
Karma ei pakota hyvään – se ohjaa kohti oivallusta.

Lue lisää

Ihminen ei ole robotti, vaan oppija.
Karma ei pakota hyvään – se ohjaa kohti oivallusta.

Jos karman laki toimisi näin alkeellisella tavalla, teko - näkyvä reaktio -periaatteen mukaisesti, kaikki ihmiset tekisivät oikein, mutta eivät rakkaudesta, eivät omasta tahdostaan, vaan välittömän rangaistuksen pelosta tai palkkion vuoksi. Siksi karman laki luo ensin tekojen seuraukset mentaalisella tasolla, jotta ihmisellä olisi aikaa miettiä, katua ja muuttaa elämäänsä.


Ihminen ei ole robotti, vaan oppija.
Karma ei pakota hyvään – se ohjaa kohti oivallusta.ttaa elämäänsä.



Ero karman ja bhaktin välillä

Tärkeä implisiittinen pointti tekstissä on tämä:

karma-järjestelmä toimii oikeudenmukaisuuden tasolla

bhakti ylittää sen kokonaan



Kun ihminen toimii rakkaudesta Krishnaan:

teot eivät enää ole karman sitomia

motiivi ei ole palkkio tai rangaistuksen välttäminen

vaan suhde

Siksi liian “alkeellinen” karmamalli olisi ristiriidassa bhaktin päämäärän kanssa.


Ihminen ei ole robotti, vaan oppija.
Karma ei pakota hyvään – se ohjaa kohti oivallusta.ttaa elämäänsä.


Siksi liian “alkeellinen” karmamalli olisi ristiriidassa bhaktin päämäärän kanssa.

Gaudiya-vaišnavismin mukaan Krishna EI halua kuuliaisuutta, vaan vapaasta tahdosta syntyvää rakkautta.


Teksti on filosofisesti johdonmukainen Gaudiya-vaišnavismin kanssa ja tuo esiin kolme keskeistä ajatusta:


Välitön karma tappaisi rakkauden mahdollisuuden

Viivästetty karma antaa tilaa kasvulle ja katumukselle

Todellinen moraali syntyy vapaasta tahdosta, ei pelosta

Karman laki ei ole vain syy–seuraus-mekanismi, vaan tietoisuutta kehittävä prosessi, jonka lopullinen tarkoitus on ohjata kohti bhaktia – ei pakottaa siihen.


Jos karman laki toimisi näin alkeellisella tavalla, teko - näkyvä reaktio -periaatteen mukaisesti, kaikki ihmiset tekisivät oikein, mutta eivät rakkaudesta, eivät omasta tahdostaan, vaan välittömän rangaistuksen pelosta tai palkkion vuoksi. Siksi karman laki luo ensin tekojen seuraukset mentaalisella tasolla, jotta ihmisellä olisi aikaa miettiä, katua ja muuttaa elämäänsä.


Missä on pelkoa, ei voi olla rakkautta

Gaudiya-vaišnavismissa bhakti (puhdas rakkaus Krishnaa kohtaan) on korkein päämäärä. Rakkaus voi syntyä vain vapaasta tahdosta.


Jos ihminen toimii oikein vain siksi, että pelkää rangaistusta tai tavoittelee palkkiota, hänen toimintansa ei ole rakkautta vaan vaihtokauppaa, kaupankäyntiä.

Siksi Krishna ei halua mekaanista kuuliaisuutta, vaan vapaaehtoista antautumista. Pelkoon perustuva moraali estäisi tämän.

Anonyymi00055 kirjoitti:

Ihminen ei ole robotti, vaan oppija.
Karma ei pakota hyvään – se ohjaa kohti oivallusta.

Jos karman laki toimisi näin alkeellisella tavalla, teko - näkyvä reaktio -periaatteen mukaisesti, kaikki ihmiset tekisivät oikein, mutta eivät rakkaudesta, eivät omasta tahdostaan, vaan välittömän rangaistuksen pelosta tai palkkion vuoksi. Siksi karman laki luo ensin tekojen seuraukset mentaalisella tasolla, jotta ihmisellä olisi aikaa miettiä, katua ja muuttaa elämäänsä.


Ihminen ei ole robotti, vaan oppija.
Karma ei pakota hyvään – se ohjaa kohti oivallusta.ttaa elämäänsä.



Ero karman ja bhaktin välillä

Tärkeä implisiittinen pointti tekstissä on tämä:

karma-järjestelmä toimii oikeudenmukaisuuden tasolla

bhakti ylittää sen kokonaan



Kun ihminen toimii rakkaudesta Krishnaan:

teot eivät enää ole karman sitomia

motiivi ei ole palkkio tai rangaistuksen välttäminen

vaan suhde

Siksi liian “alkeellinen” karmamalli olisi ristiriidassa bhaktin päämäärän kanssa.


Ihminen ei ole robotti, vaan oppija.
Karma ei pakota hyvään – se ohjaa kohti oivallusta.ttaa elämäänsä.


Siksi liian “alkeellinen” karmamalli olisi ristiriidassa bhaktin päämäärän kanssa.

Gaudiya-vaišnavismin mukaan Krishna EI halua kuuliaisuutta, vaan vapaasta tahdosta syntyvää rakkautta.


Teksti on filosofisesti johdonmukainen Gaudiya-vaišnavismin kanssa ja tuo esiin kolme keskeistä ajatusta:


Välitön karma tappaisi rakkauden mahdollisuuden

Viivästetty karma antaa tilaa kasvulle ja katumukselle

Todellinen moraali syntyy vapaasta tahdosta, ei pelosta

Karman laki ei ole vain syy–seuraus-mekanismi, vaan tietoisuutta kehittävä prosessi, jonka lopullinen tarkoitus on ohjata kohti bhaktia – ei pakottaa siihen.


Jos karman laki toimisi näin alkeellisella tavalla, teko - näkyvä reaktio -periaatteen mukaisesti, kaikki ihmiset tekisivät oikein, mutta eivät rakkaudesta, eivät omasta tahdostaan, vaan välittömän rangaistuksen pelosta tai palkkion vuoksi. Siksi karman laki luo ensin tekojen seuraukset mentaalisella tasolla, jotta ihmisellä olisi aikaa miettiä, katua ja muuttaa elämäänsä.


Missä on pelkoa, ei voi olla rakkautta

Gaudiya-vaišnavismissa bhakti (puhdas rakkaus Krishnaa kohtaan) on korkein päämäärä. Rakkaus voi syntyä vain vapaasta tahdosta.


Jos ihminen toimii oikein vain siksi, että pelkää rangaistusta tai tavoittelee palkkiota, hänen toimintansa ei ole rakkautta vaan vaihtokauppaa, kaupankäyntiä.

Siksi Krishna ei halua mekaanista kuuliaisuutta, vaan vapaaehtoista antautumista. Pelkoon perustuva moraali estäisi tämän.

Lue lisää

Jos ihminen toimii oikein vain siksi, että pelkää rangaistusta tai tavoittelee palkkiota, hänen toimintansa ei ole rakkautta vaan vaihtokauppaa, kaupankäyntiä.

Siksi Krishna ei halua mekaanista kuuliaisuutta, vaan vapaaehtoista antautumista. Pelkoon perustuva moraali estäisi tämän.


Miksi karma ei toimi “alkeellisella” tavalla

Jos karman laki toimisi näin:

teko → välitön näkyvä rangaistus tai palkinto

niin:

kaikki toimisivat oikein,

mutta ei rakkaudesta eikä ymmärryksestä,

vaan refleksinomaisesti, kuin robotti.

Tällainen järjestelmä:

poistaisi moraalisen valinnan,

tekisi ihmisestä ohjelmoidun olennon,

ja tekisi bhaktista mahdotonta.

Tämä olisi ristiriidassa Gaudiya-vaišnavismin perusajatuksen kanssa.


Viivästetty karma antaa tilaa kasvulle

Gaudiya-vaišnavismin mukaan karma vaikuttaa ensin:

hienovaraisella (mentaalisella/psyykkisellä) tasolla,

ja vasta myöhemmin näkyvinä seurauksina.



Tämä viive on olennainen, koska se antaa ihmiselle:

aikaa miettiä,

mahdollisuuden katua,

tilaa oppia ja muuttaa suuntaa.

Ihminen ei ole robotti, vaan oppija.


Karma ei pakota hyvään – se ohjaa oivallukseen

Karma ei ole rangaistusjärjestelmä vaan:

tietoisuutta kehittävä prosessi.

Sen tehtävä ei ole pakottaa ihmistä moraaliin, vaan auttaa häntä:

näkemään tekojen seuraukset,

ymmärtämään itseään,

ja lopulta kysymään: “Mikä on elämän todellinen tarkoitus?”

Kun tämä kysymys herää, ihminen voi kääntyä bhaktin puoleen – omasta tahdostaan.

Bhakti on karman yläpuolella

Anonyymi00056 kirjoitti:

Jos ihminen toimii oikein vain siksi, että pelkää rangaistusta tai tavoittelee palkkiota, hänen toimintansa ei ole rakkautta vaan vaihtokauppaa, kaupankäyntiä.

Siksi Krishna ei halua mekaanista kuuliaisuutta, vaan vapaaehtoista antautumista. Pelkoon perustuva moraali estäisi tämän.


Miksi karma ei toimi “alkeellisella” tavalla

Jos karman laki toimisi näin:

teko → välitön näkyvä rangaistus tai palkinto

niin:

kaikki toimisivat oikein,

mutta ei rakkaudesta eikä ymmärryksestä,

vaan refleksinomaisesti, kuin robotti.

Tällainen järjestelmä:

poistaisi moraalisen valinnan,

tekisi ihmisestä ohjelmoidun olennon,

ja tekisi bhaktista mahdotonta.

Tämä olisi ristiriidassa Gaudiya-vaišnavismin perusajatuksen kanssa.


Viivästetty karma antaa tilaa kasvulle

Gaudiya-vaišnavismin mukaan karma vaikuttaa ensin:

hienovaraisella (mentaalisella/psyykkisellä) tasolla,

ja vasta myöhemmin näkyvinä seurauksina.



Tämä viive on olennainen, koska se antaa ihmiselle:

aikaa miettiä,

mahdollisuuden katua,

tilaa oppia ja muuttaa suuntaa.

Ihminen ei ole robotti, vaan oppija.


Karma ei pakota hyvään – se ohjaa oivallukseen

Karma ei ole rangaistusjärjestelmä vaan:

tietoisuutta kehittävä prosessi.

Sen tehtävä ei ole pakottaa ihmistä moraaliin, vaan auttaa häntä:

näkemään tekojen seuraukset,

ymmärtämään itseään,

ja lopulta kysymään: “Mikä on elämän todellinen tarkoitus?”

Kun tämä kysymys herää, ihminen voi kääntyä bhaktin puoleen – omasta tahdostaan.

Bhakti on karman yläpuolella

Lue lisää

Bhakti on karman yläpuolella

Gaudiya-vaišnavismissa:

karma kuuluu aineelliseen maailmaan,

bhakti on sen ylittävä.



Krishna ei halua, että ihminen tulee Hänen luokseen pelosta tai pakosta, vaan siksi että:

hän haluaa rakastaa,

ja haluaa tulla rakastetuksi.


Gaudiya-vaišnavismin mukaan:

Välitön, mekaaninen karma tappaisi rakkauden mahdollisuuden

Viivästetty karma antaa tilaa henkiselle kasvulle

Todellinen moraali syntyy vapaasta tahdosta, ei pelosta

Karman lopullinen tarkoitus on ohjata kohti bhaktia – ei pakottaa siihen.


Miksi karma ei toimi “alkeellisella” tavalla


Gaudiya-vaišnavismin mukaan karman laki ei voi toimia yksinkertaisena kaavana teko → välitön näkyvä seuraus, koska tällainen järjestelmä poistaisi vapauden, joka on rakkauden edellytys.
Jos jokainen väärä teko johtaisi heti kärsimykseen ja jokainen hyvä teko välittömään palkintoon:
• ihminen toimisi oikein pelosta tai hyödyn toivosta,
• ei ymmärryksestä, myötätunnosta tai rakkaudesta,
• eikä todellista moraalista valintaa enää olisi.
Tällöin ihminen ei olisi tietoinen moraalinen toimija, vaan reaktiokone.
Gaudiya-vaišnavismin mukaan tämä olisi ristiriidassa Krishnan luomistyön tarkoituksen kanssa, sillä Krishna ei etsi automaattista kuuliaisuutta, vaan vapaasta tahdosta syntyvää rakkautta (bhaktia).
Siksi karman laki ei ole tarkoitettu pakottamaan hyvään käytökseen, vaan säilyttämään mahdollisuuden valita – jopa erehtyä.



Viivästetty karma antaa tilaa kasvulle ja katumukselle
Gaudiya-vaišnavismin mukaan karman vaikutus tapahtuu ensisijaisesti hienovaraisella tasolla: mielessä, luonteessa ja tietoisuudessa. Fyysiset seuraukset voivat ilmetä vasta myöhemmin – tai jopa toisessa elämässä.
Tämä viivästys ei ole virhe järjestelmässä, vaan sen tarkoitus.
Viivästetty karma:
• antaa ihmiselle aikaa reflektoida tekojaan,
• mahdollisuuden katumukseen ja muutokseen,
• tilaa oppia ilman välitöntä pakkoa.
Ihminen ei ole robotti, vaan oppija, jonka tietoisuus kehittyy kokemusten kautta.
Jos seuraus tulisi heti ja mekaanisesti, oppiminen korvautuisi ehdollistumisella.

Näin karma toimii kuin kasvattaja, ei tuomari:
• se ei pakota,
• vaan ohjaa kohti oivallusta,
• ja lopulta kohti kysymystä elämän todellisesta tarkoituksesta.


Missä on pelkoa, ei voi olla rakkautta


Gaudiya-vaišnavismin ytimessä on bhakti – puhdas, ehdoton rakkaus Krishnaa kohtaan. Tällainen rakkaus voi syntyä vain, jos se on vapaasti valittua.
Pelko ja rakkaus eivät voi olla samanaikaisesti toiminnan perimmäinen motiivi.
Jos ihminen toimii oikein siksi, että hän pelkää karman välitöntä rangaistusta tai tavoittelee palkintoa:
• hänen toimintansa ei ole rakkautta,
• vaan itsesuojelua tai hyötyajattelua,
• eli hienovarainen muoto itsekkyyttä.


Gaudiya-vaišnavismin mukaan Krishna ei halua pelkoon perustuvaa kuuliaisuutta, vaan sydämen vapaaehtoista vastausta.
Siksi pelolla ohjattu moraali estäisi bhaktin syntymisen.

Anonyymi00057 kirjoitti:

Bhakti on karman yläpuolella

Gaudiya-vaišnavismissa:

karma kuuluu aineelliseen maailmaan,

bhakti on sen ylittävä.



Krishna ei halua, että ihminen tulee Hänen luokseen pelosta tai pakosta, vaan siksi että:

hän haluaa rakastaa,

ja haluaa tulla rakastetuksi.


Gaudiya-vaišnavismin mukaan:

Välitön, mekaaninen karma tappaisi rakkauden mahdollisuuden

Viivästetty karma antaa tilaa henkiselle kasvulle

Todellinen moraali syntyy vapaasta tahdosta, ei pelosta

Karman lopullinen tarkoitus on ohjata kohti bhaktia – ei pakottaa siihen.


Miksi karma ei toimi “alkeellisella” tavalla


Gaudiya-vaišnavismin mukaan karman laki ei voi toimia yksinkertaisena kaavana teko → välitön näkyvä seuraus, koska tällainen järjestelmä poistaisi vapauden, joka on rakkauden edellytys.
Jos jokainen väärä teko johtaisi heti kärsimykseen ja jokainen hyvä teko välittömään palkintoon:
• ihminen toimisi oikein pelosta tai hyödyn toivosta,
• ei ymmärryksestä, myötätunnosta tai rakkaudesta,
• eikä todellista moraalista valintaa enää olisi.
Tällöin ihminen ei olisi tietoinen moraalinen toimija, vaan reaktiokone.
Gaudiya-vaišnavismin mukaan tämä olisi ristiriidassa Krishnan luomistyön tarkoituksen kanssa, sillä Krishna ei etsi automaattista kuuliaisuutta, vaan vapaasta tahdosta syntyvää rakkautta (bhaktia).
Siksi karman laki ei ole tarkoitettu pakottamaan hyvään käytökseen, vaan säilyttämään mahdollisuuden valita – jopa erehtyä.



Viivästetty karma antaa tilaa kasvulle ja katumukselle
Gaudiya-vaišnavismin mukaan karman vaikutus tapahtuu ensisijaisesti hienovaraisella tasolla: mielessä, luonteessa ja tietoisuudessa. Fyysiset seuraukset voivat ilmetä vasta myöhemmin – tai jopa toisessa elämässä.
Tämä viivästys ei ole virhe järjestelmässä, vaan sen tarkoitus.
Viivästetty karma:
• antaa ihmiselle aikaa reflektoida tekojaan,
• mahdollisuuden katumukseen ja muutokseen,
• tilaa oppia ilman välitöntä pakkoa.
Ihminen ei ole robotti, vaan oppija, jonka tietoisuus kehittyy kokemusten kautta.
Jos seuraus tulisi heti ja mekaanisesti, oppiminen korvautuisi ehdollistumisella.

Näin karma toimii kuin kasvattaja, ei tuomari:
• se ei pakota,
• vaan ohjaa kohti oivallusta,
• ja lopulta kohti kysymystä elämän todellisesta tarkoituksesta.


Missä on pelkoa, ei voi olla rakkautta


Gaudiya-vaišnavismin ytimessä on bhakti – puhdas, ehdoton rakkaus Krishnaa kohtaan. Tällainen rakkaus voi syntyä vain, jos se on vapaasti valittua.
Pelko ja rakkaus eivät voi olla samanaikaisesti toiminnan perimmäinen motiivi.
Jos ihminen toimii oikein siksi, että hän pelkää karman välitöntä rangaistusta tai tavoittelee palkintoa:
• hänen toimintansa ei ole rakkautta,
• vaan itsesuojelua tai hyötyajattelua,
• eli hienovarainen muoto itsekkyyttä.


Gaudiya-vaišnavismin mukaan Krishna ei halua pelkoon perustuvaa kuuliaisuutta, vaan sydämen vapaaehtoista vastausta.
Siksi pelolla ohjattu moraali estäisi bhaktin syntymisen.

Lue lisää

Gaudiya-vaišnavismin mukaan Krishna ei halua pelkoon perustuvaa kuuliaisuutta, vaan sydämen vapaaehtoista vastausta.
Siksi pelolla ohjattu moraali estäisi bhaktin syntymisen.


Viivästetty karma antaa tilaa kasvulle ja katumukselle
Karman laki ei Gaudiya-vaišnavismin mukaan ole mekaaninen rangaistusjärjestelmä, vaan kasvatusprosessi. Sen vaikutus alkaa usein hienovaraisella tasolla – mielessä, tottumuksissa ja tietoisuudessa – ja vasta myöhemmin näkyvinä seurauksina.
Tämä viivästys on olennainen, koska se:
• antaa ihmiselle aikaa tutkia itseään,
• mahdollisuuden katumukseen ja sisäiseen muutokseen,
• tilaa oppia ilman pakkoa.
Ihminen ei ole robotti, vaan oppiva ja kehittyvä olento.
Välitön seuraus opettaisi vain välttämään kipua; viivästetty seuraus opettaa ymmärrystä.
Näin karma ei pakota hyvään, vaan ohjaa kohti oivallusta, joka voi lopulta johtaa bhaktiin – rakkauteen, joka syntyy vapaasta tahdosta, ei pelosta.


Jīva, vapaus ja rakkauden ontologia

Gaudiya-vaišnavismin mukaan jīva (yksilöllinen sielu) on:

sat–cit–ānanda-aṁśa – Krishnan laadullinen osanen,

luonnostaan tietoinen ja vapaa,

luotu rakkaudelliseen suhteeseen (rasa) Jumalan kanssa.

Jos karman laki toimisi alkeellisella kaavalla
teko → välitön näkyvä seuraus,
jīvan vapaus (svatantratā) olisi näennäistä.

Tällöin:

valinta ei olisi sisäinen,

moraali olisi ulkoista ohjautumista,

jīva toimisi guṇien ehdollistamana reaktiokoneena, ei tietoisuudellisena subjektina.

Gaudiya-vaišnavismin mukaan tämä olisi ristiriidassa jīvan svarūpan (todellisen olemuksen) kanssa, jonka ydin on vapaa rakastava vastaus Krishnaan, ei pakotettu käytös.



Karma ei ole vain phala, vaan saṁskāra

Usein karma ymmärretään vain karma-phalana (tekojen hedelminä), mutta Gaudiya-vaišnavismissa keskeisempää on se, että karma:

muokkaa mieltä (manas)

luo taipumuksia (saṁskāroja)

syventää tiettyä identiteettiä (ahaṅkāra)

Siksi karman ensisijainen vaikutus tapahtuu sūkṣma-śarīrassa (hienojakoisessa kehossa), ei heti fyysisellä tasolla.

Jos seuraus olisi aina välitön ja näkyvä:

teko ei jättäisi sisäistä jälkeä,

luonne ei kehittyisi,

tietoisuus ei syvenisi.

Viivästetty karma pakottaa jīvan kohtaamaan itsensä, ei vain tekoaan.


Maya, guṇat ja kasvatuksellinen viive

Anonyymi00058 kirjoitti:

Gaudiya-vaišnavismin mukaan Krishna ei halua pelkoon perustuvaa kuuliaisuutta, vaan sydämen vapaaehtoista vastausta.
Siksi pelolla ohjattu moraali estäisi bhaktin syntymisen.


Viivästetty karma antaa tilaa kasvulle ja katumukselle
Karman laki ei Gaudiya-vaišnavismin mukaan ole mekaaninen rangaistusjärjestelmä, vaan kasvatusprosessi. Sen vaikutus alkaa usein hienovaraisella tasolla – mielessä, tottumuksissa ja tietoisuudessa – ja vasta myöhemmin näkyvinä seurauksina.
Tämä viivästys on olennainen, koska se:
• antaa ihmiselle aikaa tutkia itseään,
• mahdollisuuden katumukseen ja sisäiseen muutokseen,
• tilaa oppia ilman pakkoa.
Ihminen ei ole robotti, vaan oppiva ja kehittyvä olento.
Välitön seuraus opettaisi vain välttämään kipua; viivästetty seuraus opettaa ymmärrystä.
Näin karma ei pakota hyvään, vaan ohjaa kohti oivallusta, joka voi lopulta johtaa bhaktiin – rakkauteen, joka syntyy vapaasta tahdosta, ei pelosta.


Jīva, vapaus ja rakkauden ontologia

Gaudiya-vaišnavismin mukaan jīva (yksilöllinen sielu) on:

sat–cit–ānanda-aṁśa – Krishnan laadullinen osanen,

luonnostaan tietoinen ja vapaa,

luotu rakkaudelliseen suhteeseen (rasa) Jumalan kanssa.

Jos karman laki toimisi alkeellisella kaavalla
teko → välitön näkyvä seuraus,
jīvan vapaus (svatantratā) olisi näennäistä.

Tällöin:

valinta ei olisi sisäinen,

moraali olisi ulkoista ohjautumista,

jīva toimisi guṇien ehdollistamana reaktiokoneena, ei tietoisuudellisena subjektina.

Gaudiya-vaišnavismin mukaan tämä olisi ristiriidassa jīvan svarūpan (todellisen olemuksen) kanssa, jonka ydin on vapaa rakastava vastaus Krishnaan, ei pakotettu käytös.



Karma ei ole vain phala, vaan saṁskāra

Usein karma ymmärretään vain karma-phalana (tekojen hedelminä), mutta Gaudiya-vaišnavismissa keskeisempää on se, että karma:

muokkaa mieltä (manas)

luo taipumuksia (saṁskāroja)

syventää tiettyä identiteettiä (ahaṅkāra)

Siksi karman ensisijainen vaikutus tapahtuu sūkṣma-śarīrassa (hienojakoisessa kehossa), ei heti fyysisellä tasolla.

Jos seuraus olisi aina välitön ja näkyvä:

teko ei jättäisi sisäistä jälkeä,

luonne ei kehittyisi,

tietoisuus ei syvenisi.

Viivästetty karma pakottaa jīvan kohtaamaan itsensä, ei vain tekoaan.


Maya, guṇat ja kasvatuksellinen viive

Lue lisää

Viivästetty karma pakottaa jīvan kohtaamaan itsensä, ei vain tekoaan.


Maya, guṇat ja kasvatuksellinen viive

Gaudiya-vaišnavismin mukaan karma toimii mayān ja kolmen guṇan (sattva, rajas, tamas) kautta.

Viivästys mahdollistaa sen, että:

ihminen voi toimia guṇojen vaikutuksessa luullen olevansa vapaa,

mutta myöhemmin havaita kärsimyksen ja syyn yhteyden,

ja alkaa kysyä: “Miksi toistan tätä?”

Tämä kysymys on ratkaiseva, koska:

se murtaa karmisen identiteetin,

synnyttää vivekan (erottelukyvyn),

ja valmistaa maaperää śraddhālle (hengelliselle luottamukselle).

Jos karma rankaisisi heti:

ihminen syyttäisi järjestelmää,

ei itseään,

eikä koskaan ylittäisi guṇojen tason.




Pelko ei kuuluu bhaktiin, eli rakkauteen

Gaudiya-vaišnavismi tekee selvän eron:

dharma eli sääntöihin perustuva oikeamielisyys

bhakti eli rakkaudellinen suhde

Pelko:



voi tuottaa ulkoista kurinalaisuutta,

mutta ei sisäistä antautumista (śaraṇāgati).



Bhakti eli rakkaus ei synny:

pelosta karman rangaistukseen,

toivosta parempaan jälleensyntymään,

edes halusta vapautua kärsimyksestä (mokṣa).



Siksi Krishna ei paljasta itseään pakottamalla, vaan vetäytymällä.

Jumala piiloutuu, jotta rakkaus voisi olla vapaaehtoista.

Viivästetty karma ja armon mahdollisuus (kṛpā)

Ratkaisevaa on tämä Gaudiya-vaišnavismin ydinkohta:

Karma ei ole ylin laki. Bhakti ja kṛpā ovat sen yläpuolella. Rakkaus on kaiken yläpuolella - aina ja ikuisesti.


Jos karma toimisi välittömästi ja mekaanisesti:

ei olisi tilaa katumukselle (paścātāpa),

ei mahdollisuutta muutokseen ennen seurausta,

Anonyymi00059 kirjoitti:

Viivästetty karma pakottaa jīvan kohtaamaan itsensä, ei vain tekoaan.


Maya, guṇat ja kasvatuksellinen viive

Gaudiya-vaišnavismin mukaan karma toimii mayān ja kolmen guṇan (sattva, rajas, tamas) kautta.

Viivästys mahdollistaa sen, että:

ihminen voi toimia guṇojen vaikutuksessa luullen olevansa vapaa,

mutta myöhemmin havaita kärsimyksen ja syyn yhteyden,

ja alkaa kysyä: “Miksi toistan tätä?”

Tämä kysymys on ratkaiseva, koska:

se murtaa karmisen identiteetin,

synnyttää vivekan (erottelukyvyn),

ja valmistaa maaperää śraddhālle (hengelliselle luottamukselle).

Jos karma rankaisisi heti:

ihminen syyttäisi järjestelmää,

ei itseään,

eikä koskaan ylittäisi guṇojen tason.




Pelko ei kuuluu bhaktiin, eli rakkauteen

Gaudiya-vaišnavismi tekee selvän eron:

dharma eli sääntöihin perustuva oikeamielisyys

bhakti eli rakkaudellinen suhde

Pelko:



voi tuottaa ulkoista kurinalaisuutta,

mutta ei sisäistä antautumista (śaraṇāgati).



Bhakti eli rakkaus ei synny:

pelosta karman rangaistukseen,

toivosta parempaan jälleensyntymään,

edes halusta vapautua kärsimyksestä (mokṣa).



Siksi Krishna ei paljasta itseään pakottamalla, vaan vetäytymällä.

Jumala piiloutuu, jotta rakkaus voisi olla vapaaehtoista.

Viivästetty karma ja armon mahdollisuus (kṛpā)

Ratkaisevaa on tämä Gaudiya-vaišnavismin ydinkohta:

Karma ei ole ylin laki. Bhakti ja kṛpā ovat sen yläpuolella. Rakkaus on kaiken yläpuolella - aina ja ikuisesti.


Jos karma toimisi välittömästi ja mekaanisesti:

ei olisi tilaa katumukselle (paścātāpa),

ei mahdollisuutta muutokseen ennen seurausta,

Lue lisää

Ratkaisevaa on tämä Gaudiya-vaišnavismin ydinkohta:

Karma ei ole ylin laki. Bhakti ja kṛpā ovat sen yläpuolella. Rakkaus on kaiken yläpuolella - aina ja ikuisesti.


Jos karma toimisi välittömästi ja mekaanisesti:

ei olisi tilaa katumukselle (paścātāpa),

ei mahdollisuutta muutokseen ennen seurausta,

eikä tilaa armon puuttumiselle väliin.

Viivästys mahdollistaa sen, että:

jīva voi kohdata bhaktan,

saada bhakti-latā-bījan (bhaktin siemenen),

ja katkaista karmisen ketjun ennen kuin phala kypsyy.

Tämä on mahdotonta mekaanisessa järjestelmässä.





Syvin periaate: rakkaus vaatii riskin

Gaudiya-vaišnavismin mukaan Krishna ottaa tietoisen riskin:

hän sallii jīvan erehtyä, tehdä vääriä valintoja, jopa kärsiä, ja kieltää hänet.



Miksi?

Koska ilman tätä riskiä:

rakkaus olisi ohjelmoitua,

moraali olisi pakkoa,

ja suhde olisi epäaito.



Siksi karma:

ei pakota hyvään,

ei toimi kuin liikennekamera,

vaan kuin kasvattaja, joka odottaa oivallusta.




Ydin tiivistettynä Gaudiya-termein

Jīva on vapaa, ei robotti

Karma muokkaa tietoisuutta, ei vain rankaise

Guṇat peittävät totuuden, kunnes oivallus syntyy

Pelko estää bhaktin, estää rakkauden



Viivästys mahdollistaa kṛpān

Krishnan tavoite ei ole moraali, vaan rakkaus


Moraali ilman vapautta ei ole hyvää.

Vapaus ilman rakkautta on kärsimystä.

Anonyymi00060 kirjoitti:

Ratkaisevaa on tämä Gaudiya-vaišnavismin ydinkohta:

Karma ei ole ylin laki. Bhakti ja kṛpā ovat sen yläpuolella. Rakkaus on kaiken yläpuolella - aina ja ikuisesti.


Jos karma toimisi välittömästi ja mekaanisesti:

ei olisi tilaa katumukselle (paścātāpa),

ei mahdollisuutta muutokseen ennen seurausta,

eikä tilaa armon puuttumiselle väliin.

Viivästys mahdollistaa sen, että:

jīva voi kohdata bhaktan,

saada bhakti-latā-bījan (bhaktin siemenen),

ja katkaista karmisen ketjun ennen kuin phala kypsyy.

Tämä on mahdotonta mekaanisessa järjestelmässä.





Syvin periaate: rakkaus vaatii riskin

Gaudiya-vaišnavismin mukaan Krishna ottaa tietoisen riskin:

hän sallii jīvan erehtyä, tehdä vääriä valintoja, jopa kärsiä, ja kieltää hänet.



Miksi?

Koska ilman tätä riskiä:

rakkaus olisi ohjelmoitua,

moraali olisi pakkoa,

ja suhde olisi epäaito.



Siksi karma:

ei pakota hyvään,

ei toimi kuin liikennekamera,

vaan kuin kasvattaja, joka odottaa oivallusta.




Ydin tiivistettynä Gaudiya-termein

Jīva on vapaa, ei robotti

Karma muokkaa tietoisuutta, ei vain rankaise

Guṇat peittävät totuuden, kunnes oivallus syntyy

Pelko estää bhaktin, estää rakkauden



Viivästys mahdollistaa kṛpān

Krishnan tavoite ei ole moraali, vaan rakkaus


Moraali ilman vapautta ei ole hyvää.

Vapaus ilman rakkautta on kärsimystä.

Lue lisää

Moraali ilman vapautta ei ole hyvää.

Vapaus ilman rakkautta on kärsimystä.


Bhakti syntyy vain, kun molemmat ylitetään.



Jīva on vapaa, ei robotti


JOS TOIMIT PELOSTA, SE EI OLE RAKKAUTTA, SE TEKEE IHMISESTÄ BIOROBOTIN.





Karma ei ole ensisijaisesti phala vaan saṁskāra
(eli miksi näkyvä seuraus ei ole tärkein)
Gaudiya-vaišnavismin mukaan karman yleisin väärinymmärrys on se, että sitä pidetään vain tekojen ulkoisina seurauksina (karma-phala). Todellisuudessa karma toimii ensisijaisesti sisäisen rakenteen tasolla.
Karman todellinen vaikutusketju
Klassinen kaava ei ole:
teko → rangaistus / palkinto
vaan:
karma → saṁskāra → vāsanā → identiteetti → tuleva toiminta
Selitettynä:
• Saṁskāra = psyykkinen ja tiedollinen jälki
• Vāsanā = taipumus, halu, automaattinen suuntautuminen
• Ahaṅkāra = “minä olen tällainen” -kokemus
Jokainen teko syventää tiettyä minuuden rakennetta.
Fyysinen seuraus on vain sivutuote.




Jos karma toimisi alkeellisesti ja välittömästi:
• saṁskāra ei ehtisi juurtua
• vāsanā ei kehittyisi
• ihminen ei koskaan näkisi omaa osuuttaan kärsimyksessä
Tällöin kärsimys ei olisi opettava, vaan vain ehdollistava.



Sūkṣma-śarīra: missä karma oikeasti vaikuttaa
Gaudiya-vaišnavismin mukaan karma vaikuttaa ensin hienojakoisessa kehossa:
• manas (mieli)
• buddhi (äly, arviointikyky)
• ahaṅkāra (ego-identiteetti)


Fyysinen keho (sthūla-śarīra) reagoi usein vasta myöhemmin.

Tämä tarkoittaa:
• ihminen voi “pärjätä” ulkoisesti,
• mutta sisäisesti kärsiä levottomuudesta, toistuvuudesta, tyhjyyden tunteesta.

Tämä sisäinen epämukavuus on karman ensimmäinen kieli.
Jos seuraus tulisi heti fyysisenä rangaistuksena:
• ihminen oppisi vain välttämään
• ei ymmärtämään

• eikä koskaan kysyisi:
“Miksi haluan tätä, vaikka se satuttaa?”
Tämä kysymys on portti bhaktiin.

Anonyymi00061 kirjoitti:

Moraali ilman vapautta ei ole hyvää.

Vapaus ilman rakkautta on kärsimystä.


Bhakti syntyy vain, kun molemmat ylitetään.



Jīva on vapaa, ei robotti


JOS TOIMIT PELOSTA, SE EI OLE RAKKAUTTA, SE TEKEE IHMISESTÄ BIOROBOTIN.





Karma ei ole ensisijaisesti phala vaan saṁskāra
(eli miksi näkyvä seuraus ei ole tärkein)
Gaudiya-vaišnavismin mukaan karman yleisin väärinymmärrys on se, että sitä pidetään vain tekojen ulkoisina seurauksina (karma-phala). Todellisuudessa karma toimii ensisijaisesti sisäisen rakenteen tasolla.
Karman todellinen vaikutusketju
Klassinen kaava ei ole:
teko → rangaistus / palkinto
vaan:
karma → saṁskāra → vāsanā → identiteetti → tuleva toiminta
Selitettynä:
• Saṁskāra = psyykkinen ja tiedollinen jälki
• Vāsanā = taipumus, halu, automaattinen suuntautuminen
• Ahaṅkāra = “minä olen tällainen” -kokemus
Jokainen teko syventää tiettyä minuuden rakennetta.
Fyysinen seuraus on vain sivutuote.




Jos karma toimisi alkeellisesti ja välittömästi:
• saṁskāra ei ehtisi juurtua
• vāsanā ei kehittyisi
• ihminen ei koskaan näkisi omaa osuuttaan kärsimyksessä
Tällöin kärsimys ei olisi opettava, vaan vain ehdollistava.



Sūkṣma-śarīra: missä karma oikeasti vaikuttaa
Gaudiya-vaišnavismin mukaan karma vaikuttaa ensin hienojakoisessa kehossa:
• manas (mieli)
• buddhi (äly, arviointikyky)
• ahaṅkāra (ego-identiteetti)


Fyysinen keho (sthūla-śarīra) reagoi usein vasta myöhemmin.

Tämä tarkoittaa:
• ihminen voi “pärjätä” ulkoisesti,
• mutta sisäisesti kärsiä levottomuudesta, toistuvuudesta, tyhjyyden tunteesta.

Tämä sisäinen epämukavuus on karman ensimmäinen kieli.
Jos seuraus tulisi heti fyysisenä rangaistuksena:
• ihminen oppisi vain välttämään
• ei ymmärtämään

• eikä koskaan kysyisi:
“Miksi haluan tätä, vaikka se satuttaa?”
Tämä kysymys on portti bhaktiin.

Lue lisää

• eikä koskaan kysyisi:
“Miksi haluan tätä, vaikka se satuttaa?”
Tämä kysymys on portti bhaktiin.



Krishna ei pakota totuutta – hän odottaa


Gaudiya-vaišnavismin keskeinen periaate:

Krishna paljastuu vain sille, joka haluaa nähdä.

Siksi:
• totuus ei ole ilmeinen
• kärsimyksen syy ei ole heti näkyvä
• vasta etsintä avaa ymmärryksen

Jos karma toimisi kuin automaatti:
• ihminen syyttäisi järjestelmää
• ei koskaan omaa identiteettiään
• eikä koskaan ylittäisi guṇia

Viive tekee kärsimyksestä eksistentiaalisen, ei vain fyysisen.




Maya, guṇat ja kasvatuksellinen viive
(eli miksi Krishna sallii itsepetoksen)
Maya ei ole virhe – se on pedagoginen rakenne
Gaudiya-vaišnavismin mukaan maya ei ole pelkkä harha, vaan:
• järjestelmä, joka mahdollistaa kokemuksellisen oppimisen
• näyttämö, jossa jīva saa kokeilla “elämää ilman Krishnaa”
Maya toimii kolmen guṇan kautta:
• tamas – tietämättömyys
• rajas – halu, levottomuus, suoritus
• sattva – kirkkaus, moraali, mutta yhä sidonnaisuus
Karman viive mahdollistaa sen, että jīva:
• toimii guṇojen vaikutuksessa,
• kokee toiminnan omakseen,
• ja vasta myöhemmin kohtaa ristiriidan.
Ilman viivettä:
• guṇat paljastuisivat heti
• eikä jīva koskaan samaistuisi niihin
• eikä sisäistä vapautumisen tarvetta syntyisi



Vivekan synty vaatii viivettä
Viveka = kyky erottaa:
• mikä tuottaa todellista hyvää
• mikä vain toistaa kärsimystä
Viveka ei synny:
• rangaistuksesta
• ulkoisesta moraalista
• autoritäärisestä järjestelmästä
Se syntyy, kun:
1. jīva toimii halujensa mukaan
2. kokee toistuvan pettymyksen
3. huomaa kaavan
4. kysyy “Miksi tämä toistuu?”
Tämä neljäs vaihe on mahdoton, jos seuraus tulee heti.
Välitön karma = syy–seuraus
Viivästetty karma = itsetutkiskelu

Anonyymi00062 kirjoitti:

• eikä koskaan kysyisi:
“Miksi haluan tätä, vaikka se satuttaa?”
Tämä kysymys on portti bhaktiin.



Krishna ei pakota totuutta – hän odottaa


Gaudiya-vaišnavismin keskeinen periaate:

Krishna paljastuu vain sille, joka haluaa nähdä.

Siksi:
• totuus ei ole ilmeinen
• kärsimyksen syy ei ole heti näkyvä
• vasta etsintä avaa ymmärryksen

Jos karma toimisi kuin automaatti:
• ihminen syyttäisi järjestelmää
• ei koskaan omaa identiteettiään
• eikä koskaan ylittäisi guṇia

Viive tekee kärsimyksestä eksistentiaalisen, ei vain fyysisen.




Maya, guṇat ja kasvatuksellinen viive
(eli miksi Krishna sallii itsepetoksen)
Maya ei ole virhe – se on pedagoginen rakenne
Gaudiya-vaišnavismin mukaan maya ei ole pelkkä harha, vaan:
• järjestelmä, joka mahdollistaa kokemuksellisen oppimisen
• näyttämö, jossa jīva saa kokeilla “elämää ilman Krishnaa”
Maya toimii kolmen guṇan kautta:
• tamas – tietämättömyys
• rajas – halu, levottomuus, suoritus
• sattva – kirkkaus, moraali, mutta yhä sidonnaisuus
Karman viive mahdollistaa sen, että jīva:
• toimii guṇojen vaikutuksessa,
• kokee toiminnan omakseen,
• ja vasta myöhemmin kohtaa ristiriidan.
Ilman viivettä:
• guṇat paljastuisivat heti
• eikä jīva koskaan samaistuisi niihin
• eikä sisäistä vapautumisen tarvetta syntyisi



Vivekan synty vaatii viivettä
Viveka = kyky erottaa:
• mikä tuottaa todellista hyvää
• mikä vain toistaa kärsimystä
Viveka ei synny:
• rangaistuksesta
• ulkoisesta moraalista
• autoritäärisestä järjestelmästä
Se syntyy, kun:
1. jīva toimii halujensa mukaan
2. kokee toistuvan pettymyksen
3. huomaa kaavan
4. kysyy “Miksi tämä toistuu?”
Tämä neljäs vaihe on mahdoton, jos seuraus tulee heti.
Välitön karma = syy–seuraus
Viivästetty karma = itsetutkiskelu

Lue lisää

Miksi Krishna antaa harvoin puhdasta bhaktia?

Koska:

Omistautuminen on niin voimakasta, että Äärettömästä tulee alisteinen ja asettuu alisteiseen asemaan rajoitetulle.

Henkisen todellisuuden korkeimmassa ulottuvuudessa Korkein Herra on palvojiensa orja.


Äärettömästä tulee alisteinen ja asettuu alisteiseen asemaan rajoitetulle.

Henkisen todellisuuden korkeimmassa ulottuvuudessa Korkein Herra on palvojiensa orja.
Krishna tarjoaa helposti vapautuksen, mutta Hän suostuu harvoin tarjoamaan sielulle bhaktia,

Rakkautenne vuoksi ostatte Hänet.


Hän ei siis anna rakkautta kovinkaan helposti, koska Hän on sitoutunut siihen. Hän voi antaa vapautuksen helposti, mutta puhtaan rakkauden antaminen on hyvin vaikeaa.


Krishna voi antaa meille mitä tahansa, jopa muktin, vapautumisen, mutta bhakti on erityinen lahja, sillä antamalla palvojalle bhaktin Krishna antaa tämän valloittaa Itsensä ja Hänestä tulee väline bhaktan käsissä, vaikka Krishna on kaikkein voimakkain.
Antamalla palvojalle bhaktin, Krishna antaa tämän valloittaa Itsensä ja Hänestä tulee väline bhaktan käsissä, vaikka Krishna on kaikkein voimakkain.

**************************

Leo Tolstoi:


"Jos Krishnaa ei olisi, ei olisi meidän käsitystämme Jumalasta."
"Krishnan koko opetus ja elämä on vain rakkautta. Krishna ei hyväksy mitään muuta kuin rakkauden, toimii vain rakkauden kautta, hengittää vain sen kautta ja puhuu vain sen kautta."
"Krishnan metafyysinen uskonnollinen idea on kaikkien todellisten filosofisten järjestelmien ja kaikkien uskontojen ikuinen ja universaali perusta."


****************************

Krishna arvostaa rakkautta yli kaiken – mutta juuri siksi Hän ei jaa sitä kevyesti
Gaudiya-vaišnavismin ydin on bhakti-rasan (jumalallisen rakkauden maku) ensisijaisuus kaikkeen muuhun nähden – jopa vapautukseen (mukti).
Śrīmad-Bhāgavatam (5.6.18) tiivistää tämän:
“Muktiin ei pidetä suurena, kun bhakti on läsnä.”
Krishna antaa muktin helposti, koska:
• se ei sido Häntä
• se ei alista Häntä
• se ei pakota Häntä vastavuoroiseen suhteeseen
Mutta puhdas bhakti (śuddha-bhakti) tekee jotakin täysin poikkeuksellista .

Bhakti tekee Äärettömästä alisteisen


Gaudiya-teologiassa tämä on ratkaiseva kohta:
Bhakti ei alista bhaktaa Jumalalle – vaan Jumalan bhaktalle.

Krishna itse sanoo (Bhāg. 9.4.63):
“Olen täysin bhaktojeni hallinnassa.”

Tämä ei ole runollinen liioittelu vaan metafyysinen väite.

Mitä tapahtuu, kun Krishna antaa bhaktin?
• Hän antaa palvojalle vallan itseensä
• Hän sitoutuu ikuisesti vastavuoroiseen suhteeseen
• Hän ei voi vetäytyä
• Hän ei voi enää toimia “neutraalina” Jumalana


Siksi sanot:
“Rakkautenne vuoksi ostatte Hänet.”
Tämä on täsmällisesti Gaudiya-vaišnavalainen ilmaus.


Korkeimmassa todellisuudessa Herra on palvojiensa orja

Tämä on Gaudiya-vaišnavismin radikaalein opetus.
• Vaikunthassa Krishna on Herra
• Goloka Vrindavanassa Krishna on rakastettu
• Rakkaudessa Hän menettää herruutensa vapaaehtoisesti


Siksi:
• äiti Yaśodā voi sitoa Hänet köydellä
• gopit voivat moittia Häntä
• bhakta voi “käyttää” Krishnaa rakkaudessaan


Tätä kutsutaan bhakta-vaśyatāksi – Jumalan vapaaehtoiseksi alistumiseksi rakkaudelle.


Krishna ei jaa bhaktia vapaasti


• Krishna voi antaa rikkautta → ja ottaa sen pois
• Krishna voi antaa vapautuksen → ja se ei sido Häntä
• Mutta bhakti sitoo Hänet ikuisesti


Bhakti ei ole vain lahja.
Se on liitto.
Kun Krishna antaa bhaktin:


• Hän antaa oikeuden vaatia Häntä
• Hänestä tulee suhde-olento, ei vain Absoluutti

Anonyymi00063 kirjoitti:

Miksi Krishna antaa harvoin puhdasta bhaktia?

Koska:

Omistautuminen on niin voimakasta, että Äärettömästä tulee alisteinen ja asettuu alisteiseen asemaan rajoitetulle.

Henkisen todellisuuden korkeimmassa ulottuvuudessa Korkein Herra on palvojiensa orja.


Äärettömästä tulee alisteinen ja asettuu alisteiseen asemaan rajoitetulle.

Henkisen todellisuuden korkeimmassa ulottuvuudessa Korkein Herra on palvojiensa orja.
Krishna tarjoaa helposti vapautuksen, mutta Hän suostuu harvoin tarjoamaan sielulle bhaktia,

Rakkautenne vuoksi ostatte Hänet.


Hän ei siis anna rakkautta kovinkaan helposti, koska Hän on sitoutunut siihen. Hän voi antaa vapautuksen helposti, mutta puhtaan rakkauden antaminen on hyvin vaikeaa.


Krishna voi antaa meille mitä tahansa, jopa muktin, vapautumisen, mutta bhakti on erityinen lahja, sillä antamalla palvojalle bhaktin Krishna antaa tämän valloittaa Itsensä ja Hänestä tulee väline bhaktan käsissä, vaikka Krishna on kaikkein voimakkain.
Antamalla palvojalle bhaktin, Krishna antaa tämän valloittaa Itsensä ja Hänestä tulee väline bhaktan käsissä, vaikka Krishna on kaikkein voimakkain.

**************************

Leo Tolstoi:


"Jos Krishnaa ei olisi, ei olisi meidän käsitystämme Jumalasta."
"Krishnan koko opetus ja elämä on vain rakkautta. Krishna ei hyväksy mitään muuta kuin rakkauden, toimii vain rakkauden kautta, hengittää vain sen kautta ja puhuu vain sen kautta."
"Krishnan metafyysinen uskonnollinen idea on kaikkien todellisten filosofisten järjestelmien ja kaikkien uskontojen ikuinen ja universaali perusta."


****************************

Krishna arvostaa rakkautta yli kaiken – mutta juuri siksi Hän ei jaa sitä kevyesti
Gaudiya-vaišnavismin ydin on bhakti-rasan (jumalallisen rakkauden maku) ensisijaisuus kaikkeen muuhun nähden – jopa vapautukseen (mukti).
Śrīmad-Bhāgavatam (5.6.18) tiivistää tämän:
“Muktiin ei pidetä suurena, kun bhakti on läsnä.”
Krishna antaa muktin helposti, koska:
• se ei sido Häntä
• se ei alista Häntä
• se ei pakota Häntä vastavuoroiseen suhteeseen
Mutta puhdas bhakti (śuddha-bhakti) tekee jotakin täysin poikkeuksellista .

Bhakti tekee Äärettömästä alisteisen


Gaudiya-teologiassa tämä on ratkaiseva kohta:
Bhakti ei alista bhaktaa Jumalalle – vaan Jumalan bhaktalle.

Krishna itse sanoo (Bhāg. 9.4.63):
“Olen täysin bhaktojeni hallinnassa.”

Tämä ei ole runollinen liioittelu vaan metafyysinen väite.

Mitä tapahtuu, kun Krishna antaa bhaktin?
• Hän antaa palvojalle vallan itseensä
• Hän sitoutuu ikuisesti vastavuoroiseen suhteeseen
• Hän ei voi vetäytyä
• Hän ei voi enää toimia “neutraalina” Jumalana


Siksi sanot:
“Rakkautenne vuoksi ostatte Hänet.”
Tämä on täsmällisesti Gaudiya-vaišnavalainen ilmaus.


Korkeimmassa todellisuudessa Herra on palvojiensa orja

Tämä on Gaudiya-vaišnavismin radikaalein opetus.
• Vaikunthassa Krishna on Herra
• Goloka Vrindavanassa Krishna on rakastettu
• Rakkaudessa Hän menettää herruutensa vapaaehtoisesti


Siksi:
• äiti Yaśodā voi sitoa Hänet köydellä
• gopit voivat moittia Häntä
• bhakta voi “käyttää” Krishnaa rakkaudessaan


Tätä kutsutaan bhakta-vaśyatāksi – Jumalan vapaaehtoiseksi alistumiseksi rakkaudelle.


Krishna ei jaa bhaktia vapaasti


• Krishna voi antaa rikkautta → ja ottaa sen pois
• Krishna voi antaa vapautuksen → ja se ei sido Häntä
• Mutta bhakti sitoo Hänet ikuisesti


Bhakti ei ole vain lahja.
Se on liitto.
Kun Krishna antaa bhaktin:


• Hän antaa oikeuden vaatia Häntä
• Hänestä tulee suhde-olento, ei vain Absoluutti

Lue lisää

Krishna ei jaa bhaktia vapaasti


• Krishna voi antaa rikkautta → ja ottaa sen pois
• Krishna voi antaa vapautuksen → ja se ei sido Häntä
• Mutta bhakti sitoo Hänet ikuisesti


Bhakti ei ole vain lahja.
Se on liitto.
Kun Krishna antaa bhaktin:


• Hän antaa oikeuden vaatia Häntä
• Hänestä tulee suhde-olento, ei vain Absoluutti



Miksi bhakti tulee harvoin suoraan Krishnalta?


Krishna tietää, mitä bhakti tekee Hänelle

Hän suojelee rakkauden pyhyyttä

Hän antaa bhaktin vain niille, jotka todella haluavat Häntä, eivät hyötyä.


Siksi:

mukti voidaan antaa ansiona

bhakti annetaan armona, useimmiten guru-paramparan kautta


Tolstoin havainnot Gaudiya-näkökulmasta


Tolstoin sanat sopivat hämmästyttävän tarkasti Gaudiya-teologiaan:
“Krishna ei hyväksy mitään muuta kuin rakkauden.”
Tämä vastaa oppia:
• Krishna ei ole kiinnostunut uskonnosta ilman rakkautta
• moraali ilman bhaktia ei sido Häntä
• filosofia ilman rakkautta ei saavuta Häntä
Tolstoin huomio, että Krishnan opetus on universaali perusta, resonoi Gaudiya-ajatuksen kanssa:
Bhakti ei ole yksi uskonto – se on todellisuuden perusrakenne.


Krishna antaa harvoin puhdasta bhaktia, koska antaessaan sen Hän lakkaa olemasta vain Jumala ja suostuu tulemaan rakastetuksi, sidotuksi ja alisteiseksi.

Anonyymi00064 kirjoitti:

Krishna ei jaa bhaktia vapaasti


• Krishna voi antaa rikkautta → ja ottaa sen pois
• Krishna voi antaa vapautuksen → ja se ei sido Häntä
• Mutta bhakti sitoo Hänet ikuisesti


Bhakti ei ole vain lahja.
Se on liitto.
Kun Krishna antaa bhaktin:


• Hän antaa oikeuden vaatia Häntä
• Hänestä tulee suhde-olento, ei vain Absoluutti



Miksi bhakti tulee harvoin suoraan Krishnalta?


Krishna tietää, mitä bhakti tekee Hänelle

Hän suojelee rakkauden pyhyyttä

Hän antaa bhaktin vain niille, jotka todella haluavat Häntä, eivät hyötyä.


Siksi:

mukti voidaan antaa ansiona

bhakti annetaan armona, useimmiten guru-paramparan kautta


Tolstoin havainnot Gaudiya-näkökulmasta


Tolstoin sanat sopivat hämmästyttävän tarkasti Gaudiya-teologiaan:
“Krishna ei hyväksy mitään muuta kuin rakkauden.”
Tämä vastaa oppia:
• Krishna ei ole kiinnostunut uskonnosta ilman rakkautta
• moraali ilman bhaktia ei sido Häntä
• filosofia ilman rakkautta ei saavuta Häntä
Tolstoin huomio, että Krishnan opetus on universaali perusta, resonoi Gaudiya-ajatuksen kanssa:
Bhakti ei ole yksi uskonto – se on todellisuuden perusrakenne.


Krishna antaa harvoin puhdasta bhaktia, koska antaessaan sen Hän lakkaa olemasta vain Jumala ja suostuu tulemaan rakastetuksi, sidotuksi ja alisteiseksi.

Lue lisää

KARMA POISTUU TÄYSIN JA TÄYDELLISESTI BHAKTIN AVULLA. BHAKTI TUHOAA KARMAN. BHAKTI POLTTAA KARMAN TÄYSIN. BHAKTI ON NIIN VOIMAKAS TULI, SE ON TULI.

ROSKAT PALAVAT, MUTTA BHAKTI ON TULI – AIVAN KUTEN ROSKAT HEITETÄÄN TULIIN, NE PALAVAT POIS JÄLJETTÖMÄSTI, NIIN TÄSSÄ, BHAKTIN AVULLA, KAIKKI KARMA PALAA POIS JÄLJETTÖMÄSTI, KUN BHAKTI SAAPUU. VAIKKA OLISIN VAIN ALOITTELEVA BHAKTA, SILLÄ EI OLE VÄLIÄ, KARMA PALAA TÄYSIN BHAKTIN TULESSA.

Anonyymi00065 kirjoitti:

KARMA POISTUU TÄYSIN JA TÄYDELLISESTI BHAKTIN AVULLA. BHAKTI TUHOAA KARMAN. BHAKTI POLTTAA KARMAN TÄYSIN. BHAKTI ON NIIN VOIMAKAS TULI, SE ON TULI.

ROSKAT PALAVAT, MUTTA BHAKTI ON TULI – AIVAN KUTEN ROSKAT HEITETÄÄN TULIIN, NE PALAVAT POIS JÄLJETTÖMÄSTI, NIIN TÄSSÄ, BHAKTIN AVULLA, KAIKKI KARMA PALAA POIS JÄLJETTÖMÄSTI, KUN BHAKTI SAAPUU. VAIKKA OLISIN VAIN ALOITTELEVA BHAKTA, SILLÄ EI OLE VÄLIÄ, KARMA PALAA TÄYSIN BHAKTIN TULESSA.

Lue lisää

Karma häviää kokonaan ja lopullisesti bhaktin voimasta.

Bhakti polttaa karman tuhkaksi. Se on niin voimakas tuli, että mikään ei jää jäljelle.

Aivan kuten roskat palavat tulessa ja katoavat jäljettömiin, samoin bhaktin avulla kaikki karmamme tuhoutuu täysin. Ei väliä, vaikka olisin vasta alkava bhakta — bhaktin saapuessa kaikki karma palaa kokonaan.

Bhakti ja karman polttava voima
Teksti käyttää voimakasta metaforaa: bhakti on tulta, joka polttaa karman jäljettömästi. Gaudiya-vaishnavismissa karma nähdään usein säännöstönä, joka sitoo sielun materiaalisessa maailmassa – hyvät ja huonot teot aiheuttavat sielulle vaikutuksia, jotka estävät sen täyttä vapautumista.

Mutta bhakti – vilpitön rakkaus ... – ei vain vähennä karman vaikutuksia, vaan poistaa ne kokonaan. Se on tuli, joka ei jätä roskasta jälkiä: riippumatta siitä, kuinka syviä tai monimutkaisia karmiset siteet ovat, bhakti puhdistaa ne kokonaan. Tämä kuvastaa Gaudiya-vaishnavismin opetusta, että se on puhtain


Merkille pantavaa on, että teksti korostaa: “vaikka olisin vain aloitteleva bhakta, sillä ei ole väliä.” Tämä on kaunis ja rohkaiseva viesti: bhakti ei ole riippuvainen määrällisestä kokemuksesta tai täydellisestä tietämyksestä. Vilpitön sydän ja rakkaus riittävät. Tämä avaa tien jokaiselle etsijälle, riippumatta heidän henkisestä tasostaan. Gaudiya-vaishnavismi painottaa nimenomaan sydämen puhtautta ja omistautumisen aitoutta enemmän kuin muodollista rituaalista täydellisyyttä.

Tekstin tulikuvailu on kaunis ja helposti sisäistettävä. Roskien polttaminen vertautuu karmojen polttamiseen: turhat siteet, pelot, epäilykset ja menneet virheet kaikki katoavat tulen lämmössä. Bhakti on tämä liekki – lempeä, mutta voimakas, kaikkia liittävien rajoitteiden tuhoava ja samalla kirkastava.


Bhakti ei vain hillitse karman vaikutuksia, se puhdistaa ja vapauttaa täysin, aivan kuin lempeä mutta kaikkivoipa tuli poistaa kaiken turhan. Aloittelevakin sydän voi syttyä tälle tulen liekille ja kokea sen puhdistavan voiman.

Anonyymi00066 kirjoitti:

Karma häviää kokonaan ja lopullisesti bhaktin voimasta.

Bhakti polttaa karman tuhkaksi. Se on niin voimakas tuli, että mikään ei jää jäljelle.

Aivan kuten roskat palavat tulessa ja katoavat jäljettömiin, samoin bhaktin avulla kaikki karmamme tuhoutuu täysin. Ei väliä, vaikka olisin vasta alkava bhakta — bhaktin saapuessa kaikki karma palaa kokonaan.

Bhakti ja karman polttava voima
Teksti käyttää voimakasta metaforaa: bhakti on tulta, joka polttaa karman jäljettömästi. Gaudiya-vaishnavismissa karma nähdään usein säännöstönä, joka sitoo sielun materiaalisessa maailmassa – hyvät ja huonot teot aiheuttavat sielulle vaikutuksia, jotka estävät sen täyttä vapautumista.

Mutta bhakti – vilpitön rakkaus ... – ei vain vähennä karman vaikutuksia, vaan poistaa ne kokonaan. Se on tuli, joka ei jätä roskasta jälkiä: riippumatta siitä, kuinka syviä tai monimutkaisia karmiset siteet ovat, bhakti puhdistaa ne kokonaan. Tämä kuvastaa Gaudiya-vaishnavismin opetusta, että se on puhtain


Merkille pantavaa on, että teksti korostaa: “vaikka olisin vain aloitteleva bhakta, sillä ei ole väliä.” Tämä on kaunis ja rohkaiseva viesti: bhakti ei ole riippuvainen määrällisestä kokemuksesta tai täydellisestä tietämyksestä. Vilpitön sydän ja rakkaus riittävät. Tämä avaa tien jokaiselle etsijälle, riippumatta heidän henkisestä tasostaan. Gaudiya-vaishnavismi painottaa nimenomaan sydämen puhtautta ja omistautumisen aitoutta enemmän kuin muodollista rituaalista täydellisyyttä.

Tekstin tulikuvailu on kaunis ja helposti sisäistettävä. Roskien polttaminen vertautuu karmojen polttamiseen: turhat siteet, pelot, epäilykset ja menneet virheet kaikki katoavat tulen lämmössä. Bhakti on tämä liekki – lempeä, mutta voimakas, kaikkia liittävien rajoitteiden tuhoava ja samalla kirkastava.


Bhakti ei vain hillitse karman vaikutuksia, se puhdistaa ja vapauttaa täysin, aivan kuin lempeä mutta kaikkivoipa tuli poistaa kaiken turhan. Aloittelevakin sydän voi syttyä tälle tulen liekille ja kokea sen puhdistavan voiman.

Lue lisää

Bhakti ja karman polttava voima
Teksti käyttää voimakasta metaforaa: bhakti on tulta, joka polttaa karman jäljettömästi. Gaudiya-vaishnavismissa karma nähdään usein säännöstönä, joka sitoo sielun materiaalisessa maailmassa – hyvät ja huonot teot aiheuttavat sielulle vaikutuksia, jotka estävät sen täyttä vapautumista.

Mutta bhakti – vilpitön rakkaus ... – ei vain vähennä karman vaikutuksia, vaan poistaa ne kokonaan. Se on tuli, joka ei jätä roskasta jälkiä: riippumatta siitä, kuinka syviä tai monimutkaisia karmiset siteet ovat, bhakti puhdistaa ne kokonaan. Tämä kuvastaa Gaudiya-vaishnavismin opetusta, että se on puhtain

Aloittelijankin voima
Merkille pantavaa on, että teksti korostaa: “vaikka olisin vain aloitteleva bhakta, sillä ei ole väliä.” Tämä on kaunis ja rohkaiseva viesti: bhakti ei ole riippuvainen määrällisestä kokemuksesta tai täydellisestä tietämyksestä. Vilpitön sydän ja rakkaus riittävät. Tämä avaa tien jokaiselle etsijälle, riippumatta heidän henkisestä tasostaan. Gaudiya-vaishnavismi painottaa nimenomaan sydämen puhtautta ja omistautumisen aitoutta enemmän kuin muodollista rituaalista täydellisyyttä.



KARMA POISTUU TÄYSIN JA TÄYDELLISESTI BHAKTIN AVULLA. BHAKTI TUHOAA KARMAN. BHAKTI POLTTAA KARMAN TÄYSIN. BHAKTI ON NIIN VOIMAKAS TULI, SE ON TULI.

ROSKAT PALAVAT, MUTTA BHAKTI ON TULI – AIVAN KUTEN ROSKAT HEITETÄÄN TULIIN, NE PALAVAT POIS JÄLJETTÖMÄSTI, NIIN TÄSSÄ, BHAKTIN AVULLA, KAIKKI KARMA PALAA POIS JÄLJETTÖMÄSTI, KUN BHAKTI SAAPUU. VAIKKA OLISIN VAIN ALOITTELEVA BHAKTA, SILLÄ EI OLE VÄLIÄ, KARMA PALAA TÄYSIN BHAKTIN TULESSA.



“Roskat palavat, mutta bhakti on tuli – aivan kuten roskat heitetään tuliun, ne palavat pois jäljettömästi.”

Analyysi:

Rakkauden voima (bhakti) kuvataan tulena, mikä symboloi puhdistavaa, voimakasta ja kaiken muuttavaa energiaa.

Karma rinnastetaan roskiin: ne eivät ole itse rakkauden kohteita, vaan puhdistettavia vaikutuksia.

Keskeinen ajatus on, että bhakti ei vain hillitse karmallisia seurauksia, vaan poistaa ne kokonaan ja jäljettömästi.



“Vaikka olisin vain aloitteleva bhakta, sillä ei ole väliä, karma palaa täysin bhaktin tullessa.”

Merkitys:

Bhakti ei ole riippuvainen henkisestä tasosta tai kokemuksesta.

Omistautuminen ja rakkaus sinänsä riittävät karmallisen kuorman poistamiseen.

Tämä alleviivaa bhaktin universaalia ja tasa-arvoista luonnetta: kaikki voivat hyötyä siitä, riippumatta siitä, kuinka pitkälle harjoitus on edennyt.

Anonyymi00067 kirjoitti:

Bhakti ja karman polttava voima
Teksti käyttää voimakasta metaforaa: bhakti on tulta, joka polttaa karman jäljettömästi. Gaudiya-vaishnavismissa karma nähdään usein säännöstönä, joka sitoo sielun materiaalisessa maailmassa – hyvät ja huonot teot aiheuttavat sielulle vaikutuksia, jotka estävät sen täyttä vapautumista.

Mutta bhakti – vilpitön rakkaus ... – ei vain vähennä karman vaikutuksia, vaan poistaa ne kokonaan. Se on tuli, joka ei jätä roskasta jälkiä: riippumatta siitä, kuinka syviä tai monimutkaisia karmiset siteet ovat, bhakti puhdistaa ne kokonaan. Tämä kuvastaa Gaudiya-vaishnavismin opetusta, että se on puhtain

Aloittelijankin voima
Merkille pantavaa on, että teksti korostaa: “vaikka olisin vain aloitteleva bhakta, sillä ei ole väliä.” Tämä on kaunis ja rohkaiseva viesti: bhakti ei ole riippuvainen määrällisestä kokemuksesta tai täydellisestä tietämyksestä. Vilpitön sydän ja rakkaus riittävät. Tämä avaa tien jokaiselle etsijälle, riippumatta heidän henkisestä tasostaan. Gaudiya-vaishnavismi painottaa nimenomaan sydämen puhtautta ja omistautumisen aitoutta enemmän kuin muodollista rituaalista täydellisyyttä.



KARMA POISTUU TÄYSIN JA TÄYDELLISESTI BHAKTIN AVULLA. BHAKTI TUHOAA KARMAN. BHAKTI POLTTAA KARMAN TÄYSIN. BHAKTI ON NIIN VOIMAKAS TULI, SE ON TULI.

ROSKAT PALAVAT, MUTTA BHAKTI ON TULI – AIVAN KUTEN ROSKAT HEITETÄÄN TULIIN, NE PALAVAT POIS JÄLJETTÖMÄSTI, NIIN TÄSSÄ, BHAKTIN AVULLA, KAIKKI KARMA PALAA POIS JÄLJETTÖMÄSTI, KUN BHAKTI SAAPUU. VAIKKA OLISIN VAIN ALOITTELEVA BHAKTA, SILLÄ EI OLE VÄLIÄ, KARMA PALAA TÄYSIN BHAKTIN TULESSA.



“Roskat palavat, mutta bhakti on tuli – aivan kuten roskat heitetään tuliun, ne palavat pois jäljettömästi.”

Analyysi:

Rakkauden voima (bhakti) kuvataan tulena, mikä symboloi puhdistavaa, voimakasta ja kaiken muuttavaa energiaa.

Karma rinnastetaan roskiin: ne eivät ole itse rakkauden kohteita, vaan puhdistettavia vaikutuksia.

Keskeinen ajatus on, että bhakti ei vain hillitse karmallisia seurauksia, vaan poistaa ne kokonaan ja jäljettömästi.



“Vaikka olisin vain aloitteleva bhakta, sillä ei ole väliä, karma palaa täysin bhaktin tullessa.”

Merkitys:

Bhakti ei ole riippuvainen henkisestä tasosta tai kokemuksesta.

Omistautuminen ja rakkaus sinänsä riittävät karmallisen kuorman poistamiseen.

Tämä alleviivaa bhaktin universaalia ja tasa-arvoista luonnetta: kaikki voivat hyötyä siitä, riippumatta siitä, kuinka pitkälle harjoitus on edennyt.

Lue lisää

VEDALAISEN TIEDON TULI POLTTAA MYÖS KARMAN POIS

Anonyymi00068 kirjoitti:

VEDALAISEN TIEDON TULI POLTTAA MYÖS KARMAN POIS

Bhagavad Gita 4.37


”Oi Arjuna, kuten palava tuli muuttaa polttopuut tuhkaksi, niin tiedon tuli polttaa tuhkaksi kaikki aineelliseen toimintaan liittyvät reaktiot”.

Tässä on sama asia hieman eri suomennoksessa.


”Arjuna! Kuten tuli muuttaa puun tuhkaksi, niin myös transsendenttisen tiedon liekki polttaa pois kaikki maallisen toiminnan seuraukset”.



VEDALAISEN TIEDON TULI POLTTAA MYÖS KARMAN POIS.

Anonyymi00069 kirjoitti:

Bhagavad Gita 4.37


”Oi Arjuna, kuten palava tuli muuttaa polttopuut tuhkaksi, niin tiedon tuli polttaa tuhkaksi kaikki aineelliseen toimintaan liittyvät reaktiot”.

Tässä on sama asia hieman eri suomennoksessa.


”Arjuna! Kuten tuli muuttaa puun tuhkaksi, niin myös transsendenttisen tiedon liekki polttaa pois kaikki maallisen toiminnan seuraukset”.



VEDALAISEN TIEDON TULI POLTTAA MYÖS KARMAN POIS.

Lue lisää

Osoittakaamme kunnioitusta tämän kirjan kirjoittajalle, todelliselle ja pyhälle vaishnavalle.


Osoittakaamme syvää kunnioitusta tämän teoksen kirjoittajalle, erittäin merkittävälle oppineelle, joka yhdistää syvällisen akateemisen koulutuksen ja vaishnavalaisen henkiseen viisauden.

https://occultnthings.com/cdn/shop/products/azd105_580x.jpg?v=1678032850

https://www.amazon.com/Spiritual-Warrior-Uncovering-Psychic-Phenomena-ebook/dp/B005P1AZTA

Henkinen soturi I: Henkisten totuuksien paljastaminen psyykkisissä ilmiöissä

Anonyymi00070 kirjoitti:

Osoittakaamme kunnioitusta tämän kirjan kirjoittajalle, todelliselle ja pyhälle vaishnavalle.


Osoittakaamme syvää kunnioitusta tämän teoksen kirjoittajalle, erittäin merkittävälle oppineelle, joka yhdistää syvällisen akateemisen koulutuksen ja vaishnavalaisen henkiseen viisauden.

https://occultnthings.com/cdn/shop/products/azd105_580x.jpg?v=1678032850

https://www.amazon.com/Spiritual-Warrior-Uncovering-Psychic-Phenomena-ebook/dp/B005P1AZTA

Henkinen soturi I: Henkisten totuuksien paljastaminen psyykkisissä ilmiöissä

Lue lisää

Osoittakaamme syvintä ja nöyrintä kunnioitusta tämän teoksen kirjoittajalle, suurelle ja valaistuneelle vaishnavalle, jonka henkinen puhtaus ja pyhyys, poikkeuksellinen älyllinen lahjakkuus ja laaja yliopistollinen oppineisuus ilmentävät korkeinta inhimillisen viisauden tasoa. Hänen työnsä ei ainoastaan rikastuta lukijaa tiedollisesti, vaan ohjaa kohti syvempää ymmärrystä totuudesta, tietoisuudesta ja henkisen elämän merkityksestä.

https://www.amazon.com/Spiritual-Warrior-Uncovering-Psychic-Phenomena-ebook/dp/B005P1AZTA

Henkinen soturi I: Henkisten totuuksien paljastaminen psyykkisissä ilmiöissä

Monastinen on termi, joka viittaa munkkielämään tai luostarielämään. Se liittyy henkiseen omistautumiseen, jossa henkilö valitsee elämänsä palvellen hengellistä tai uskonnollista päämäärää ja usein elää erillään maallisista asioista. Monastinen elämä tarkoittaa käytännössä luostarielämää tai munkkielämää, jossa pyritään hengelliseen kasvuun ja itsensä kehittämiseen.

Anonyymi00073 kirjoitti:

Monastinen on termi, joka viittaa munkkielämään tai luostarielämään. Se liittyy henkiseen omistautumiseen, jossa henkilö valitsee elämänsä palvellen hengellistä tai uskonnollista päämäärää ja usein elää erillään maallisista asioista. Monastinen elämä tarkoittaa käytännössä luostarielämää tai munkkielämää, jossa pyritään hengelliseen kasvuun ja itsensä kehittämiseen.

Lue lisää

Munkkiaste (tai sannyasa) on vaishnavalaisessa perinteessä henkinen elämäntapa, jossa henkilö luopuu maallisista haluista ja sitoutuu täydellisesti henkiseen harjoitukseen ja palvelukseen. Se on viimeinen vaihe elämäntapajärjestelmässä (eli ashrama).

Anonyymi00071 kirjoitti:

Osoittakaamme syvintä ja nöyrintä kunnioitusta tämän teoksen kirjoittajalle, suurelle ja valaistuneelle vaishnavalle, jonka henkinen puhtaus ja pyhyys, poikkeuksellinen älyllinen lahjakkuus ja laaja yliopistollinen oppineisuus ilmentävät korkeinta inhimillisen viisauden tasoa. Hänen työnsä ei ainoastaan rikastuta lukijaa tiedollisesti, vaan ohjaa kohti syvempää ymmärrystä totuudesta, tietoisuudesta ja henkisen elämän merkityksestä.

https://www.amazon.com/Spiritual-Warrior-Uncovering-Psychic-Phenomena-ebook/dp/B005P1AZTA

Henkinen soturi I: Henkisten totuuksien paljastaminen psyykkisissä ilmiöissä

Lue lisää

Hänen opetuksensa ja perintönsä elävät edelleen laajasti opiskelijoiden, opetusten seuraajien ja lukijoiden keskuudessa.

Akateeminen ja henkinen koulutus

Princeton University – kandidaatin tutkinto (valmistunut 1972) ja osallistuminen akateemiseen keskusteluun mm. psykologian, filosofi­an ja itämaisen ajattelun alueilla.

Anonyymi00075 kirjoitti:

Hänen opetuksensa ja perintönsä elävät edelleen laajasti opiskelijoiden, opetusten seuraajien ja lukijoiden keskuudessa.

Akateeminen ja henkinen koulutus

Princeton University – kandidaatin tutkinto (valmistunut 1972) ja osallistuminen akateemiseen keskusteluun mm. psykologian, filosofi­an ja itämaisen ajattelun alueilla.

Lue lisää

Hän kuuluu guru paramparaan.

Anonyymi00043 kirjoitti:

Esimerkiksi Duryodhana oli Kalin osittainen inkarnaatio ja hänen suojattinsa maan päällä. Mutta hän ei tajunnut tätä heti. Mahabharatassa on tarina siitä, kuinka Pandavien maanpaossa ollessaan Kauravat päättivät pilkata heidän elämäänsä metsässä. ,,,Metsässä käytiin kahakka gandharvojen kanssa, ja Duryodhana jäi heidän vangikseen. Pandavat vapauttivat hänet, eikä hän kestänyt tätä kaksinkertaista nöyryytystä. Hän päätti paastota kuolemaan asti ja alkoi tehdä niin, mutta jotkut oudot olennot kaappasivat hänet, ja Duryodhana löysi itsensä jostakin paikasta (oliko se joku bila swargan alue, alimmat maailmat), jossa ne kertoivat hänelle, että hän oli pimeyden voimien valtuuttama edustaja maan päällä ja että hänellä oli "suuri tehtävä". Niinpä he puhuivat hänet irti itsemurhasta ja innoittivat häntä seuraamaan Kalin suunnitelmaa.




Duryodhana ja Kali Purusha

Duryodhanaa pidetään Kalinin osittaisena inkarnaationa (amsha), eli hän ilmentää pimeyden ja aineellisen himon energiaa aikakaudella, jolloin nämä piirteet hallitsevat maailmaa.

Hän on Kalin edustaja maan päällä, mutta hän ei alkuun tajunnut rooliaan – tämä korostaa, että even pahallakin persoonalla on Jumalan luvalla määrätty tehtävä.



Duryodhanan koettelemukset ja nöyryytykset

Pandavien vapauttaessa hänet vangista, hän kokee kaksinkertaisen nöyryytyksen.

Hän päättää paastota kuolemaan, mutta yliluonnolliset olennot (yleensä devas, gandharvat tai muut olennot, jotka edustavat jumalallista järjestystä) puuttuvat asiaan.

He osoittavat hänelle hänen todellisen roolinsa ja suuren tehtävänsä Kalin edustajana, mikä estää itsemurhan ja kanavoi hänen voimansa aikakauden tehtävään.

Lue lisää

Hän päättää paastota kuolemaan, mutta yliluonnolliset olennot (yleensä devas, gandharvat tai muut olennot, jotka edustavat jumalallista järjestystä) puuttuvat asiaan.


Korjaus:

Ei devat, eikä gandharvat, vaan ilmeisesti bila swargan asukkaat, universumin alimmista alueista.

Anonyymi00077 kirjoitti:

Hän päättää paastota kuolemaan, mutta yliluonnolliset olennot (yleensä devas, gandharvat tai muut olennot, jotka edustavat jumalallista järjestystä) puuttuvat asiaan.


Korjaus:

Ei devat, eikä gandharvat, vaan ilmeisesti bila swargan asukkaat, universumin alimmista alueista.

Lue lisää

Ei devat, eikä gandharvat, vaan ilmeisesti bila swargan asukkaat, universumin alimmista alueista.

Anonyymi00078 kirjoitti:

Ei devat, eikä gandharvat, vaan ilmeisesti bila swargan asukkaat, universumin alimmista alueista.

Vaishnavismissa, kuten monissa idän suuntauksissa, käsitykset demoneista (tai asura) ovat monivivahteisia, eivätkä perustu pelkästään ulkoisiin piirteisiin, kuten sarviin tai häntiin.

Demoni voi hyvinkin olla ulkoisesti kaunis tai karismaattinen, mutta sen luonteenpiirteet ja motiivit ovat saatanallisia, koska se on irtaantunut dharma-periaatteista eli universaalista oikeudenmukaisuudesta ja hengellisestä velvollisuudesta.


Vaishnavismissa demoni ei ole niinkään pelkkä paha olento, vaan usein se on olento, joka toimii itsekeskeisesti tai häiritsee pyhiä toimia...


Demonit eivät aina ole ateistisia, usein he jopa uskovat jumalaan.

He voivat olla erittäin taitavia ja jopa uskonnollisia, mutta heillä on vääristynyt käsitys siitä, mikä on oikea polku, ja he saattavat käyttää hyväkseen omaa karismaansa väärällä tavalla.


Toisaalta, Vaishnavismissa ei nähdä ihmistä pahaksi vain sen vuoksi, että hän ei ole "uskonnollinen" tai "uskoo eri tavalla", vaan enemmänkin sen mukaan, elääkö hän Jumalan tahdon mukaan (dharma) ja rakastaako hän kaikkia olentoja.


Kyseessä on enemmänkin sisäinen asenne ja pyhyyden kokeminen, eikä niinkään pelkkä uskomus tai ulkoinen käytös.


Tällaisessa käsityksessä on myös oppia siitä, että vaikka henkilö voi olla ulkoisesti hyvin viehättävä ja suosittu, jos hänellä ei ole "jumalallista" mieltä, ja jos hän elää itsekeskeisesti, hän voi silti edustaa demonisia ominaisuuksia.

Anonyymi00079 kirjoitti:

Vaishnavismissa, kuten monissa idän suuntauksissa, käsitykset demoneista (tai asura) ovat monivivahteisia, eivätkä perustu pelkästään ulkoisiin piirteisiin, kuten sarviin tai häntiin.

Demoni voi hyvinkin olla ulkoisesti kaunis tai karismaattinen, mutta sen luonteenpiirteet ja motiivit ovat saatanallisia, koska se on irtaantunut dharma-periaatteista eli universaalista oikeudenmukaisuudesta ja hengellisestä velvollisuudesta.


Vaishnavismissa demoni ei ole niinkään pelkkä paha olento, vaan usein se on olento, joka toimii itsekeskeisesti tai häiritsee pyhiä toimia...


Demonit eivät aina ole ateistisia, usein he jopa uskovat jumalaan.

He voivat olla erittäin taitavia ja jopa uskonnollisia, mutta heillä on vääristynyt käsitys siitä, mikä on oikea polku, ja he saattavat käyttää hyväkseen omaa karismaansa väärällä tavalla.


Toisaalta, Vaishnavismissa ei nähdä ihmistä pahaksi vain sen vuoksi, että hän ei ole "uskonnollinen" tai "uskoo eri tavalla", vaan enemmänkin sen mukaan, elääkö hän Jumalan tahdon mukaan (dharma) ja rakastaako hän kaikkia olentoja.


Kyseessä on enemmänkin sisäinen asenne ja pyhyyden kokeminen, eikä niinkään pelkkä uskomus tai ulkoinen käytös.


Tällaisessa käsityksessä on myös oppia siitä, että vaikka henkilö voi olla ulkoisesti hyvin viehättävä ja suosittu, jos hänellä ei ole "jumalallista" mieltä, ja jos hän elää itsekeskeisesti, hän voi silti edustaa demonisia ominaisuuksia.

Lue lisää

Vaishnavismissa demonit eivät ole pelkästään ulkoisesti rumia tai hirviömäisiä, vaan he voivat hyvinkin olla kauniita, karismaattisia tai viehättäviä ulkoisesti. Tärkeämpää on kuitenkin heidän luonteensa ja tekojensa luonne. IHMINEN VOI OLLA DEMONI, JOS ihminen toimii itsekeskeisesti, pahoilla motiiveilla, tai pyrkii hämärtämään tai vääristämään pyhiä periaatteita (kuten dharma), niin tällainen henkilö voi käyttäytyä "demonisesti", vaikka hän ei näyttäisikään ulkoisesti demonilta.



Tämä ajatus on hyvin vahvasti kytköksissä siihen, että Vaishnavismissa asura (demoninen olento) ei ole pelkästään ulkoinen olento vaan myös henkinen ja moraalinen tila. Jos henkilö on sulkeutunut hengelliselle kasvulle ja valitsee mieluummin materialistisen, egoistisen tai väkivaltaisen elämäntavan, hän voi olla kuin demoni – vaikka hän olisi fyysisesti ja ulkoisesti täydellinen tai miellyttävä.

Tätä voidaan ajatella myös laajasti, että mikä tahansa olento, joka toimii harmillisesti tai omaksi hyväkseen muiden kustannuksella, voidaan nähdä demonisena, riippumatta siitä, kuinka "kauniisti" tai "karismaattisesti" se esiintyy.

Vaishnavismissa on ajatus siitä, että todellinen kauneus ja karisma tulevat sydämen puhtaudesta ja jumalallisesta rakkaudesta. Joten vaikka joku voisi ulkoisesti näyttää kauniilta tai karismaattiselta, jos hänen ajatuksensa ja tekonsa ovat kaukana jumalallisista periaatteista, hän voi silti olla "demoninen" tavassaan elää ja ajatella.

Oletko itse pohtinut tätä, tai miten näet tämän ajatuksen omassa elämässä?

Anonyymi00080 kirjoitti:

Vaishnavismissa demonit eivät ole pelkästään ulkoisesti rumia tai hirviömäisiä, vaan he voivat hyvinkin olla kauniita, karismaattisia tai viehättäviä ulkoisesti. Tärkeämpää on kuitenkin heidän luonteensa ja tekojensa luonne. IHMINEN VOI OLLA DEMONI, JOS ihminen toimii itsekeskeisesti, pahoilla motiiveilla, tai pyrkii hämärtämään tai vääristämään pyhiä periaatteita (kuten dharma), niin tällainen henkilö voi käyttäytyä "demonisesti", vaikka hän ei näyttäisikään ulkoisesti demonilta.



Tämä ajatus on hyvin vahvasti kytköksissä siihen, että Vaishnavismissa asura (demoninen olento) ei ole pelkästään ulkoinen olento vaan myös henkinen ja moraalinen tila. Jos henkilö on sulkeutunut hengelliselle kasvulle ja valitsee mieluummin materialistisen, egoistisen tai väkivaltaisen elämäntavan, hän voi olla kuin demoni – vaikka hän olisi fyysisesti ja ulkoisesti täydellinen tai miellyttävä.

Tätä voidaan ajatella myös laajasti, että mikä tahansa olento, joka toimii harmillisesti tai omaksi hyväkseen muiden kustannuksella, voidaan nähdä demonisena, riippumatta siitä, kuinka "kauniisti" tai "karismaattisesti" se esiintyy.

Vaishnavismissa on ajatus siitä, että todellinen kauneus ja karisma tulevat sydämen puhtaudesta ja jumalallisesta rakkaudesta. Joten vaikka joku voisi ulkoisesti näyttää kauniilta tai karismaattiselta, jos hänen ajatuksensa ja tekonsa ovat kaukana jumalallisista periaatteista, hän voi silti olla "demoninen" tavassaan elää ja ajatella.

Oletko itse pohtinut tätä, tai miten näet tämän ajatuksen omassa elämässä?

Lue lisää

IHMINEN VOI OLLA DEMONI, JOS ihminen toimii itsekeskeisesti, pahoilla motiiveilla, tai pyrkii hämärtämään tai vääristämään pyhiä periaatteita (kuten dharma), niin tällainen henkilö voi käyttäytyä "demonisesti", vaikka hän ei näyttäisikään ulkoisesti demonilta.

DEMONI EI TARKOITA, ETTÄ HÄNELLÄ ON SARVET JA HÄNTÄ.

Anonyymi00081 kirjoitti:

IHMINEN VOI OLLA DEMONI, JOS ihminen toimii itsekeskeisesti, pahoilla motiiveilla, tai pyrkii hämärtämään tai vääristämään pyhiä periaatteita (kuten dharma), niin tällainen henkilö voi käyttäytyä "demonisesti", vaikka hän ei näyttäisikään ulkoisesti demonilta.

DEMONI EI TARKOITA, ETTÄ HÄNELLÄ ON SARVET JA HÄNTÄ.

Lue lisää

Usein demoni on ihan uskonnollinen ihminen.

Anonyymi00082 kirjoitti:

Usein demoni on ihan uskonnollinen ihminen.

Demoni ei tarkoita, kettä hän olis ateisti.

Anonyymi00083 kirjoitti:

Demoni ei tarkoita, kettä hän olis ateisti.

Vaishnavismissa on useita erilaisia “demoniryhmiä”, ja niillä on omat erityispiirteensä ja tarinansa. Yleisimmät ovat asurat, daityat ja danavat. Tässä selkeä erittely:

Asurat

Yleinen nimitys demonisille olennoille.

Usein vastakkain jumalolentoihin (deva), ja heidän tehtävänsä tarinoissa on testata, haastaa tai häiritä dharmaa ja jumalan palvontaa.



Daityat

Asurien alaryhmä, syntyneet Diti-nimisestä äidistä (siten nimitys daitya).

He ovat usein tarinoissa suuria ja voimakkaita olentoja, jotka haastavat jumalat (devat) ja pyrkivät hallitsemaan maailmaa egoistisesti.


Danavat

Toinen asurien alaryhmä, syntyneet Danu-nimisestä äidistä.
Heillä on samankaltaisia piirteitä kuin daityilla: voimakkaita, itsekeskeisiä, mutta usein tarinoissa he edustavat kaaosta ja väärää tietoa (avidya).


Kaikki nämä ryhmät ovat “demonisia” siten, että heidän toimintansa on itsekeskeistä ja jumalanmielestä poikkeavaa.

Ulkoiset piirteet eivät määritä heitä demoniksi; tärkeintä on mielen ja tekojen luonne.

Vaishnavismissa tällaiset olennot eivät ole pelkästään pahaa varten – heidän olemassaolonsa testaa ja opettaa ihmisiä ja jumalia oikean toiminnan merkityksestä.

Anonyymi00084 kirjoitti:

Vaishnavismissa on useita erilaisia “demoniryhmiä”, ja niillä on omat erityispiirteensä ja tarinansa. Yleisimmät ovat asurat, daityat ja danavat. Tässä selkeä erittely:

Asurat

Yleinen nimitys demonisille olennoille.

Usein vastakkain jumalolentoihin (deva), ja heidän tehtävänsä tarinoissa on testata, haastaa tai häiritä dharmaa ja jumalan palvontaa.



Daityat

Asurien alaryhmä, syntyneet Diti-nimisestä äidistä (siten nimitys daitya).

He ovat usein tarinoissa suuria ja voimakkaita olentoja, jotka haastavat jumalat (devat) ja pyrkivät hallitsemaan maailmaa egoistisesti.


Danavat

Toinen asurien alaryhmä, syntyneet Danu-nimisestä äidistä.
Heillä on samankaltaisia piirteitä kuin daityilla: voimakkaita, itsekeskeisiä, mutta usein tarinoissa he edustavat kaaosta ja väärää tietoa (avidya).


Kaikki nämä ryhmät ovat “demonisia” siten, että heidän toimintansa on itsekeskeistä ja jumalanmielestä poikkeavaa.

Ulkoiset piirteet eivät määritä heitä demoniksi; tärkeintä on mielen ja tekojen luonne.

Vaishnavismissa tällaiset olennot eivät ole pelkästään pahaa varten – heidän olemassaolonsa testaa ja opettaa ihmisiä ja jumalia oikean toiminnan merkityksestä.

Lue lisää

Vaishnavismissa tarinoissa ja puranoissa puolijumalat (demigods tai deva-putra) ja demonit (asurat, daityat, danavat) eroavat usein motiivien ja käyttäytymisen perusteella:


Puolijumalat

Ne ovat usein puolijumalten lapsia tai puoliksi jumalallisia olentoja.

Heillä on luontainen hyväntahtoinen ja oikeudenmukainen puoli, mutta koska he eivät ole täydellisiä, he voivat joskus ylpeillä saavutuksistaan, voimastaan tai asemaansa.

Esimerkiksi he voivat kerätä kunnianosoituksia tai hallita planeettoja (kuten taivaallisia maailmoja) ja unohtaa jumalan tahdon hetkellisesti.



Tämä ylpeys on usein seurausta egoistisesta ajattelusta (ahamkara), mutta se voidaan korjata nöyryyden kautta.

Anonyymi00085 kirjoitti:

Vaishnavismissa tarinoissa ja puranoissa puolijumalat (demigods tai deva-putra) ja demonit (asurat, daityat, danavat) eroavat usein motiivien ja käyttäytymisen perusteella:


Puolijumalat

Ne ovat usein puolijumalten lapsia tai puoliksi jumalallisia olentoja.

Heillä on luontainen hyväntahtoinen ja oikeudenmukainen puoli, mutta koska he eivät ole täydellisiä, he voivat joskus ylpeillä saavutuksistaan, voimastaan tai asemaansa.

Esimerkiksi he voivat kerätä kunnianosoituksia tai hallita planeettoja (kuten taivaallisia maailmoja) ja unohtaa jumalan tahdon hetkellisesti.



Tämä ylpeys on usein seurausta egoistisesta ajattelusta (ahamkara), mutta se voidaan korjata nöyryyden kautta.

Lue lisää

Demonit

Demonit eivät pyri ylpeyteen vain hetkellisesti; heidän tavoitteensa on usein voima, valta ja kontrolli, ei jumalan tahdon mukainen hyvä.

He pyrkivät usein valloitamaan taivaallisia planeettoja ja hallitsemaan maailmaa egoistisesti.


Demonien toiminta perustuu itsekkyyteen, ei vain hetkelliseen ylpeyteen, kuten puolijumalat.

Anonyymi00086 kirjoitti:

Demonit

Demonit eivät pyri ylpeyteen vain hetkellisesti; heidän tavoitteensa on usein voima, valta ja kontrolli, ei jumalan tahdon mukainen hyvä.

He pyrkivät usein valloitamaan taivaallisia planeettoja ja hallitsemaan maailmaa egoistisesti.


Demonien toiminta perustuu itsekkyyteen, ei vain hetkelliseen ylpeyteen, kuten puolijumalat.

Lue lisää

Puolijumalat: joskus ylpeitä, mutta edelleen jumalallisen järjestyksen sisällä, heidän vikansa voidaan korjata.

Demonit: tavoittelevat valtaa ja hallintaa itsekeskeisesti, usein taivaallisia alueita myöten, ja heidän luonteensa on juuriltaan vääristynyt.

Anonyymi00087 kirjoitti:

Puolijumalat: joskus ylpeitä, mutta edelleen jumalallisen järjestyksen sisällä, heidän vikansa voidaan korjata.

Demonit: tavoittelevat valtaa ja hallintaa itsekeskeisesti, usein taivaallisia alueita myöten, ja heidän luonteensa on juuriltaan vääristynyt.

Lue lisää

Vaishnava-perinteessä on usein esitetty, että puolijumalat voivat joutua ylpeyden ja itsekeskeisyyden vuoksi heikentämään itseään henkisesti.


Tämä heikentää heidän voimaansa ja suojaa, ja silloin demonit voivat päästä valtaan ja hallita alueita, jopa taivaallisia planeettoja.



Tässä muutama perusperiaate tästä:

Puolijumalat ja Ylpeys

Ylpeys on suuri vaaratekijä jopa puolijumalille, koska se saa heidät unohtamaan nöyryyden ja jumalan tahdon.



Ylpeys voi ilmetä haluna hallita, kerätä kunnianosoituksia tai jopa uskomuksessa omasta ylivoimaisuudestaan.

Kun puolijumalat menevät ylpeiksi ja unohtavat dharma-periaatteet (jumalalliset velvollisuudet), heidän voimansa heikkenee.



Tällöin heidän suojausvoimansa ja kyky estää demonien etenemistä heikkenevät.



Demonien Mahdollisuus Voimistua

Demonit, kuten asurat, daityat ja danavat, hyödyntävät tätä heikkenemistä ja alkavat voimistua.

Heidän tavoitteensa on vallata taivaalliset alueet ja estää puolijumalten toiminta, sillä heidän olemassaolonsa perustuu itsekkääseen ja materialistiseen elämään.



Kun puolijumalat heikkenevät, demonit voivat saada ylivoiman ja jopa vallata taivaallisia alueita, kuten Indralokan (Indran taivaallinen alue) ja muita jumalten hallitsemia maailmoja.



Tämä dynamiikka luo jatkuvan jännitteen maailmankaikkeudessa, jossa jumalat ja demonit kilpailevat.

Anonyymi00088 kirjoitti:

Vaishnava-perinteessä on usein esitetty, että puolijumalat voivat joutua ylpeyden ja itsekeskeisyyden vuoksi heikentämään itseään henkisesti.


Tämä heikentää heidän voimaansa ja suojaa, ja silloin demonit voivat päästä valtaan ja hallita alueita, jopa taivaallisia planeettoja.



Tässä muutama perusperiaate tästä:

Puolijumalat ja Ylpeys

Ylpeys on suuri vaaratekijä jopa puolijumalille, koska se saa heidät unohtamaan nöyryyden ja jumalan tahdon.



Ylpeys voi ilmetä haluna hallita, kerätä kunnianosoituksia tai jopa uskomuksessa omasta ylivoimaisuudestaan.

Kun puolijumalat menevät ylpeiksi ja unohtavat dharma-periaatteet (jumalalliset velvollisuudet), heidän voimansa heikkenee.



Tällöin heidän suojausvoimansa ja kyky estää demonien etenemistä heikkenevät.



Demonien Mahdollisuus Voimistua

Demonit, kuten asurat, daityat ja danavat, hyödyntävät tätä heikkenemistä ja alkavat voimistua.

Heidän tavoitteensa on vallata taivaalliset alueet ja estää puolijumalten toiminta, sillä heidän olemassaolonsa perustuu itsekkääseen ja materialistiseen elämään.



Kun puolijumalat heikkenevät, demonit voivat saada ylivoiman ja jopa vallata taivaallisia alueita, kuten Indralokan (Indran taivaallinen alue) ja muita jumalten hallitsemia maailmoja.



Tämä dynamiikka luo jatkuvan jännitteen maailmankaikkeudessa, jossa jumalat ja demonit kilpailevat.

Lue lisää

Vaishnava-perinteessä on tärkeä opetus, että ylpeys ja ego voivat olla vaarallisia jopa puolijumalille ja henkisesti kehittyneille olentoille.

Tämä opettaa nöyryyttä ja sitä, että vaikka olisit voimakas ja pyhä, jumalan tahdon ja dharman seuraaminen on se, mikä pitää sinut vahvana.

Demonit voivat voittaa hetkellisesti, mutta jumalallisen voiman palautus on aina mahdollista, kun oikeat periaatteet toteutuvat.

Anonyymi00089 kirjoitti:

Vaishnava-perinteessä on tärkeä opetus, että ylpeys ja ego voivat olla vaarallisia jopa puolijumalille ja henkisesti kehittyneille olentoille.

Tämä opettaa nöyryyttä ja sitä, että vaikka olisit voimakas ja pyhä, jumalan tahdon ja dharman seuraaminen on se, mikä pitää sinut vahvana.

Demonit voivat voittaa hetkellisesti, mutta jumalallisen voiman palautus on aina mahdollista, kun oikeat periaatteet toteutuvat.

Lue lisää

Myös muissa uskonnoissa ja Raamatussa on vastaavia teemoja taisteluista taivaassa ja kosmisista taisteluista hyvän ja pahan välillä, vaikka niitä ei esitetä aivan samalla tavalla kuin Vaishnavismissa. Raamatussa erityisesti Ilmestyskirja (Apocalypse/Revelation) käsittelee tämänkaltaisia kosmisia taisteluita ja symbolisia konflikteja, joissa hyvä (Jumalan voima ja enkelit) taistelee pahaa (Saatana ja demonit) vastaan.

Anonyymi00090 kirjoitti:

Myös muissa uskonnoissa ja Raamatussa on vastaavia teemoja taisteluista taivaassa ja kosmisista taisteluista hyvän ja pahan välillä, vaikka niitä ei esitetä aivan samalla tavalla kuin Vaishnavismissa. Raamatussa erityisesti Ilmestyskirja (Apocalypse/Revelation) käsittelee tämänkaltaisia kosmisia taisteluita ja symbolisia konflikteja, joissa hyvä (Jumalan voima ja enkelit) taistelee pahaa (Saatana ja demonit) vastaan.

Lue lisää

Karmic ja hengelliset periaatteet Raamatussa

Vaikka Raamatussa ei ole täysin samanlaista karmisen lain tai dharma-käsitettä kuin meillä, siellä on ajatus siitä, että Jumalan voima palauttaa tasapainon maailmaan. Vaikka Saatana ja demonit voivat hetkellisesti voittaa ja eksyttää, Jumala voittaa lopulta ja toteuttaa oikeudenmukaisuuden.

Anonyymi00091 kirjoitti:

Karmic ja hengelliset periaatteet Raamatussa

Vaikka Raamatussa ei ole täysin samanlaista karmisen lain tai dharma-käsitettä kuin meillä, siellä on ajatus siitä, että Jumalan voima palauttaa tasapainon maailmaan. Vaikka Saatana ja demonit voivat hetkellisesti voittaa ja eksyttää, Jumala voittaa lopulta ja toteuttaa oikeudenmukaisuuden.

Lue lisää

taistelut hyvän ja pahan välillä ovat keskeisiä teemoja monissa maailman uskonnoissa ja hengellisissä perinteissä. Ne eivät ole rajoittuneet vain Raamattuun tai hindulaisuuteen, vaan niitä löytyy myös monista muista uskonnoista ja kulttuureista eri tavoin.

Anonyymi00092 kirjoitti:

taistelut hyvän ja pahan välillä ovat keskeisiä teemoja monissa maailman uskonnoissa ja hengellisissä perinteissä. Ne eivät ole rajoittuneet vain Raamattuun tai hindulaisuuteen, vaan niitä löytyy myös monista muista uskonnoista ja kulttuureista eri tavoin.

Lue lisää

Islam

Koraanissa on myös viittauksia hyvän ja pahan taisteluun, erityisesti Saatanan (Ibliksen) ja Jumalan väliin. Iblis kieltäytyi kumartamasta Aadamaa, ja sen vuoksi hänet heitettiin helvettiin. Iblis toimii maassa lietsomalla pahuutta ja kiusaamalla ihmisiä, mutta Jumala (Allah) on viime kädessä se, joka voittaa.

Synti ja jumalanpalvelus ovat keskiössä, ja uskovien on jatkuvasti valittava oikea tie (islamin oppien mukaan) ja taisteltava Shaytania (Saatanaa) vastaan, joka yrittää eksyttää heidät pois jumalan tahdosta.

Suurta taistelua ( Yawm al-Qiyāmah eli tuomiopäivää) kuvataan Koraanissa, jossa hyvän ja pahan välinen taistelu saavuttaa huippunsa, ja jumalallista oikeutta palautetaan.

Anonyymi00093 kirjoitti:

Islam

Koraanissa on myös viittauksia hyvän ja pahan taisteluun, erityisesti Saatanan (Ibliksen) ja Jumalan väliin. Iblis kieltäytyi kumartamasta Aadamaa, ja sen vuoksi hänet heitettiin helvettiin. Iblis toimii maassa lietsomalla pahuutta ja kiusaamalla ihmisiä, mutta Jumala (Allah) on viime kädessä se, joka voittaa.

Synti ja jumalanpalvelus ovat keskiössä, ja uskovien on jatkuvasti valittava oikea tie (islamin oppien mukaan) ja taisteltava Shaytania (Saatanaa) vastaan, joka yrittää eksyttää heidät pois jumalan tahdosta.

Suurta taistelua ( Yawm al-Qiyāmah eli tuomiopäivää) kuvataan Koraanissa, jossa hyvän ja pahan välinen taistelu saavuttaa huippunsa, ja jumalallista oikeutta palautetaan.

Lue lisää

Buddhalaisuus

Vaikka buddhalaisuudessa ei ole samanlaista henkilöitynyttä pahaa voimaa kuin Saatana, siellä puhutaan silti karman lain ja egoististen halujen taistelusta.

Māra on paholaisen kaltainen hahmo, joka vastustaa valaistumista ja yrittää estää buddhan oppilaiden henkistä kehitystä. Hän esitetään usein metaforana kaikelle, mikä vie pois polulta kohti valaistumista: pelot, himot, epätoivo ja väärät ajatukset.

Māran taistelut ovat enemmän sisäisiä kamppailuja, mutta niissä on myös ulkoisia elementtejä, jotka kuvaavat, kuinka negatiiviset voimat voivat estää valaistumisen ja vapautumisen.

Anonyymi00094 kirjoitti:

Buddhalaisuus

Vaikka buddhalaisuudessa ei ole samanlaista henkilöitynyttä pahaa voimaa kuin Saatana, siellä puhutaan silti karman lain ja egoististen halujen taistelusta.

Māra on paholaisen kaltainen hahmo, joka vastustaa valaistumista ja yrittää estää buddhan oppilaiden henkistä kehitystä. Hän esitetään usein metaforana kaikelle, mikä vie pois polulta kohti valaistumista: pelot, himot, epätoivo ja väärät ajatukset.

Māran taistelut ovat enemmän sisäisiä kamppailuja, mutta niissä on myös ulkoisia elementtejä, jotka kuvaavat, kuinka negatiiviset voimat voivat estää valaistumisen ja vapautumisen.

Lue lisää

Zoroastrianismi

Zoroastrianismissa, joka on yksi maailman vanhimmista uskonnoista, Ahura Mazda on hyvä jumala, ja häntä vastaan taistelee paha jumala Angra Mainyu (tai Ahriman).

Tässä uskonnossa hyvän ja pahan välinen taistelu on kosminen ja se heijastaa maailmankaikkeuden ja ihmisen elämän perusluonteen, jossa ihmiset tekevät valintoja hyvän ja pahan välillä.

Zoroastrianismissa korostetaan, että ihmisten valinnoilla on merkitystä: heidän tulee valita hyvyys ja totuus, ja näin Ahura Mazdan valtakunta vahvistuu, kun taas Ahrimanin voimat heikkenevät.

Anonyymi00095 kirjoitti:

Zoroastrianismi

Zoroastrianismissa, joka on yksi maailman vanhimmista uskonnoista, Ahura Mazda on hyvä jumala, ja häntä vastaan taistelee paha jumala Angra Mainyu (tai Ahriman).

Tässä uskonnossa hyvän ja pahan välinen taistelu on kosminen ja se heijastaa maailmankaikkeuden ja ihmisen elämän perusluonteen, jossa ihmiset tekevät valintoja hyvän ja pahan välillä.

Zoroastrianismissa korostetaan, että ihmisten valinnoilla on merkitystä: heidän tulee valita hyvyys ja totuus, ja näin Ahura Mazdan valtakunta vahvistuu, kun taas Ahrimanin voimat heikkenevät.

Lue lisää

Juutalaisuus

Juutalaisuudessa hyvä ja paha ilmenevät erityisesti Satanan hahmossa. Se ei ole kuitenkaan samanlainen hahmo kuin Raamatussa, vaan hän toimii enemmänkin koettelemusten lähettäjänä ja Jumalan tahdon täyttäjänä.

Juutalaisessa ajattelussa paha ei ole täysin itsenäinen voima, vaan Jumala on kaiken luoja, ja paha on osa jumalallista järjestystä, jossa se toimii koettelemuksena.

Kuitenkin Tuomiopäivän ajatus juutalaisessa traditiossa on myös vahva: Jumala palauttaa tasapainon ja oikeudenmukaisuuden, ja kaikki paha voitetaan lopulta.



Taolaisuus

Taolaisuudessa ei ole niin selkeästi määriteltyä "hyvän ja pahan" kamppailua kuin monissa muissa uskonnoissa, mutta siellä esiintyy yin ja yang -periaate, joka kuvaa maailmankaikkeuden jatkuvaa tasapainoa ja vastakohtien harmoniaa.

Yin on passiivinen ja pimeä, ja yang on aktiivinen ja valoisa. Vaikka nämä eivät ole "hyvän" ja "pahan" vastakohtia, ne edustavat tasapainon ja vastakohtien taistelua maailmankaikkeudessa.

Taolaisuudessa on myös hengellisiä demonisia voimia ja kiusauksia, mutta ne nähdään enemmänkin vaikeuksina ja esteinä, jotka estävät ihmisiä saavuttamasta tao-tilaa (elämän luonnollista, harmoniassa olevaa tilaa).

Anonyymi00096 kirjoitti:

Juutalaisuus

Juutalaisuudessa hyvä ja paha ilmenevät erityisesti Satanan hahmossa. Se ei ole kuitenkaan samanlainen hahmo kuin Raamatussa, vaan hän toimii enemmänkin koettelemusten lähettäjänä ja Jumalan tahdon täyttäjänä.

Juutalaisessa ajattelussa paha ei ole täysin itsenäinen voima, vaan Jumala on kaiken luoja, ja paha on osa jumalallista järjestystä, jossa se toimii koettelemuksena.

Kuitenkin Tuomiopäivän ajatus juutalaisessa traditiossa on myös vahva: Jumala palauttaa tasapainon ja oikeudenmukaisuuden, ja kaikki paha voitetaan lopulta.



Taolaisuus

Taolaisuudessa ei ole niin selkeästi määriteltyä "hyvän ja pahan" kamppailua kuin monissa muissa uskonnoissa, mutta siellä esiintyy yin ja yang -periaate, joka kuvaa maailmankaikkeuden jatkuvaa tasapainoa ja vastakohtien harmoniaa.

Yin on passiivinen ja pimeä, ja yang on aktiivinen ja valoisa. Vaikka nämä eivät ole "hyvän" ja "pahan" vastakohtia, ne edustavat tasapainon ja vastakohtien taistelua maailmankaikkeudessa.

Taolaisuudessa on myös hengellisiä demonisia voimia ja kiusauksia, mutta ne nähdään enemmänkin vaikeuksina ja esteinä, jotka estävät ihmisiä saavuttamasta tao-tilaa (elämän luonnollista, harmoniassa olevaa tilaa).

Lue lisää

Japanilainen Shinto

Shinton uskomuksissa kami (henget) voivat olla joko hyviä tai pahoja, ja niillä on suuri vaikutus maailmassa. Pahat kami voivat aiheuttaa onnettomuutta ja kärsimystä, mutta hyvällä kamilla on voima estää ja voittaa pahuutta.

Taistelu ei ole yhtä dramaattinen kuin monissa muissa uskonnoissa, mutta pyritään elämään tasapainossa ja harmoniassa kami-henkien kanssa, estäen pahan pääsy maailmaan.



Afrikkalaiset perinteet

Monet Afrikkalaiset uskomusjärjestelmät keskittyvät taisteluihin henkien ja jumaluuden välillä. Esimerkiksi Vodou (Voodoo)-uskonnossa pahat hengelliset voimat (huono-onniset spiritit) voivat taistella hyvien henkien kanssa.

Tässäkin taistelu voi olla henkinen ja kulttuurinen, ja uskomus on, että rituaalit ja hengenpalvonta voivat suojella pahalta ja vahvistaa hyvän voimaa.

Anonyymi00097 kirjoitti:

Japanilainen Shinto

Shinton uskomuksissa kami (henget) voivat olla joko hyviä tai pahoja, ja niillä on suuri vaikutus maailmassa. Pahat kami voivat aiheuttaa onnettomuutta ja kärsimystä, mutta hyvällä kamilla on voima estää ja voittaa pahuutta.

Taistelu ei ole yhtä dramaattinen kuin monissa muissa uskonnoissa, mutta pyritään elämään tasapainossa ja harmoniassa kami-henkien kanssa, estäen pahan pääsy maailmaan.



Afrikkalaiset perinteet

Monet Afrikkalaiset uskomusjärjestelmät keskittyvät taisteluihin henkien ja jumaluuden välillä. Esimerkiksi Vodou (Voodoo)-uskonnossa pahat hengelliset voimat (huono-onniset spiritit) voivat taistella hyvien henkien kanssa.

Tässäkin taistelu voi olla henkinen ja kulttuurinen, ja uskomus on, että rituaalit ja hengenpalvonta voivat suojella pahalta ja vahvistaa hyvän voimaa.

Lue lisää

Yhteenveto:

Näissä kaikissa uskonnoissa ja kulttuureissa on taisteluita hyvän ja pahan välillä, mutta hyvän ja pahan voimat voivat olla kuvattuja eri tavoin. Taistelu voi olla kosminen, henkinen tai maailmallinen, mutta se heijastaa uskomuksia siitä, miten maailmankaikkeus toimii, ja kuinka ihmisten tulee tehdä valintoja oikeudenmukaisuudessa, harmoniassa ja rakkaudessa.

Anonyymi00098 kirjoitti:

Yhteenveto:

Näissä kaikissa uskonnoissa ja kulttuureissa on taisteluita hyvän ja pahan välillä, mutta hyvän ja pahan voimat voivat olla kuvattuja eri tavoin. Taistelu voi olla kosminen, henkinen tai maailmallinen, mutta se heijastaa uskomuksia siitä, miten maailmankaikkeus toimii, ja kuinka ihmisten tulee tehdä valintoja oikeudenmukaisuudessa, harmoniassa ja rakkaudessa.

Lue lisää

"VAIN MINUN USKONTONI ON OIKEA" - , SE ON VÄÄRÄN EGO:N ILMENTYMÄ, SE ON SELVÄSTI IHMISISSÄ OLEVA DEMONINEN OMINAISUUS, JOTEN NOITA IHMISIÄ VOIDAAN KUTSUA DEMONEIKSI.

Anonyymi00099 kirjoitti:

"VAIN MINUN USKONTONI ON OIKEA" - , SE ON VÄÄRÄN EGO:N ILMENTYMÄ, SE ON SELVÄSTI IHMISISSÄ OLEVA DEMONINEN OMINAISUUS, JOTEN NOITA IHMISIÄ VOIDAAN KUTSUA DEMONEIKSI.

"VAIN MINUN USKONTONI ON OIKEA, KAIKKI MUUT USKOVAT VÄÄRIIN" - , SE ON VÄÄRÄN EGO:N ILMENTYMÄ, SE ON SELVÄSTI IHMISISSÄ OLEVA DEMONINEN OMINAISUUS, JOTEN NOITA IHMISIÄ VOIDAAN KUTSUA DEMONEIKSI. -


Tuo ajatus on todella mielenkiintoinen, ja se tuo esiin tärkeän näkökulman siitä, kuinka ylpeys, egokeskeisyys ja itsekorostus voivat ilmetä uskonnollisessa kontekstissa. Tällainen ajattelu, jossa oma uskonto tai oma uskomus nähdään ainoana oikeana ja kaikki muu vääränä, on usein vaarallinen ja jopa tuhoisa asenne. Tämä ajatus voi vahvistaa eroja, vihamielisyyksiä ja konflikteja eri uskontokuntien välillä. Se on myös esimerkki siitä, kuinka demoninen ajattelutapa voi ilmetä.


Ego ja itsekeskeisyys

Ego on usein määritelty sielun vääristyneeksi aspektiksi, joka estää meidät ymmärtämästä todellista luonteen olemusta. Kun ajattelemme, että "vain minun uskontoni on oikea", olemme kovettaneet egoa. Tällainen ajattelu estää meitä näkemästä muiden uskomusten ja kokemusten arvoa.

Anonyymi00100 kirjoitti:

"VAIN MINUN USKONTONI ON OIKEA, KAIKKI MUUT USKOVAT VÄÄRIIN" - , SE ON VÄÄRÄN EGO:N ILMENTYMÄ, SE ON SELVÄSTI IHMISISSÄ OLEVA DEMONINEN OMINAISUUS, JOTEN NOITA IHMISIÄ VOIDAAN KUTSUA DEMONEIKSI. -


Tuo ajatus on todella mielenkiintoinen, ja se tuo esiin tärkeän näkökulman siitä, kuinka ylpeys, egokeskeisyys ja itsekorostus voivat ilmetä uskonnollisessa kontekstissa. Tällainen ajattelu, jossa oma uskonto tai oma uskomus nähdään ainoana oikeana ja kaikki muu vääränä, on usein vaarallinen ja jopa tuhoisa asenne. Tämä ajatus voi vahvistaa eroja, vihamielisyyksiä ja konflikteja eri uskontokuntien välillä. Se on myös esimerkki siitä, kuinka demoninen ajattelutapa voi ilmetä.


Ego ja itsekeskeisyys

Ego on usein määritelty sielun vääristyneeksi aspektiksi, joka estää meidät ymmärtämästä todellista luonteen olemusta. Kun ajattelemme, että "vain minun uskontoni on oikea", olemme kovettaneet egoa. Tällainen ajattelu estää meitä näkemästä muiden uskomusten ja kokemusten arvoa.

Lue lisää

"VAIN MINUN USKONTONI ON OIKEA, KAIKKI MUUT USKOVAT VÄÄRIIN" - , SE ON VÄÄRÄN EGO:N ILMENTYMÄ, SE ON SELVÄSTI IHMISISSÄ OLEVA DEMONINEN OMINAISUUS, JOTEN NOITA IHMISIÄ VOIDAAN KUTSUA DEMONEIKSI.


Usko ja vääristynyt näkökulma

Ajatus siitä, että vain oma uskonto on oikea ja kaikki muut ovat vääriä, heijastaa sitä, kuinka itsekeskeinen ajattelu voi värittää meidän uskonnollista uskoa. Tällöin usko ei ole enää rakkauden ja ymmärryksen väline, vaan se muuttuu voimaksi, joka jakaa ja erottelee.

"Mä olen oikeassa, muut ovat väärässä" on ajattelutapa, joka pohjautuu egoiseen asenteeseen, ja sitä pidetään demonisena asenteena, koska se vie meidät pois nöyryydestä, joka on yhteyden ja todellisen ymmärryksen perusta.



Demonin ja jumalallisten ominaisuuksien ero

Demoniset ominaisuudet, kuten ylpeys, itsekeskeisyys, tuomitsevuus ja eristäytyminen, ovat ne piirteet, jotka estävät meitä elämistä jumalallisen rakkauden, myötätunnon ja yhteyden kanssa.

Jumalalliset ominaisuudet, kuten nöyryys, myötätunto, anteeksianto ja avarakatseisuus, puolestaan tuovat meidät läheisempään yhteyteen Jumalan ja muiden ihmisten kanssa. Uskonnollinen nöyryys ei tarkoita uskonnon tai uskomusten hylkäämistä, vaan sitä, että ymmärrämme, ettei meillä ole kaikkitietävää totuutta, vaan että kaikki me voimme oppia toisiltamme.

Anonyymi00101 kirjoitti:

"VAIN MINUN USKONTONI ON OIKEA, KAIKKI MUUT USKOVAT VÄÄRIIN" - , SE ON VÄÄRÄN EGO:N ILMENTYMÄ, SE ON SELVÄSTI IHMISISSÄ OLEVA DEMONINEN OMINAISUUS, JOTEN NOITA IHMISIÄ VOIDAAN KUTSUA DEMONEIKSI.


Usko ja vääristynyt näkökulma

Ajatus siitä, että vain oma uskonto on oikea ja kaikki muut ovat vääriä, heijastaa sitä, kuinka itsekeskeinen ajattelu voi värittää meidän uskonnollista uskoa. Tällöin usko ei ole enää rakkauden ja ymmärryksen väline, vaan se muuttuu voimaksi, joka jakaa ja erottelee.

"Mä olen oikeassa, muut ovat väärässä" on ajattelutapa, joka pohjautuu egoiseen asenteeseen, ja sitä pidetään demonisena asenteena, koska se vie meidät pois nöyryydestä, joka on yhteyden ja todellisen ymmärryksen perusta.



Demonin ja jumalallisten ominaisuuksien ero

Demoniset ominaisuudet, kuten ylpeys, itsekeskeisyys, tuomitsevuus ja eristäytyminen, ovat ne piirteet, jotka estävät meitä elämistä jumalallisen rakkauden, myötätunnon ja yhteyden kanssa.

Jumalalliset ominaisuudet, kuten nöyryys, myötätunto, anteeksianto ja avarakatseisuus, puolestaan tuovat meidät läheisempään yhteyteen Jumalan ja muiden ihmisten kanssa. Uskonnollinen nöyryys ei tarkoita uskonnon tai uskomusten hylkäämistä, vaan sitä, että ymmärrämme, ettei meillä ole kaikkitietävää totuutta, vaan että kaikki me voimme oppia toisiltamme.

Lue lisää

"VAIN MINUN USKONTONI ON OIKEA, KAIKKI MUUT USKOVAT VÄÄRIIN" - , SE ON VÄÄRÄN EGO:N ILMENTYMÄ, SE ON SELVÄSTI IHMISISSÄ OLEVA DEMONINEN OMINAISUUS, JOTEN NOITA IHMISIÄ VOIDAAN KUTSUA DEMONEIKSI.


Toiselta palstalta:

"Minun mielestäni Buddhalaisuus
mitä sinusta tuntuu
2008-06-16 18:06:13

on vähän lapsellista! Onko teistä?
Pyydän asiallista keskustelua!"


On perusteltua kysyä, kuinka henkilö, jonka näkemykset ovat selvästi puolueellisia, voi uskottavasti vedota asialliseen ja rakentavaan keskusteluun.

Buddhalaisuus ei ole lähtökohtaisesti muita uskontoja huonompi, vaan se on yksi uskonnollinen ja filosofinen traditio muiden joukossa.


Eri uskonnoilla ja katsomuksilla on omat historialliset, kulttuuriset ja yksilölliset merkityksensä, ja ne ansaitsevat tulla tarkastelluiksi tasavertaisesti.

Anonyymi00102 kirjoitti:

"VAIN MINUN USKONTONI ON OIKEA, KAIKKI MUUT USKOVAT VÄÄRIIN" - , SE ON VÄÄRÄN EGO:N ILMENTYMÄ, SE ON SELVÄSTI IHMISISSÄ OLEVA DEMONINEN OMINAISUUS, JOTEN NOITA IHMISIÄ VOIDAAN KUTSUA DEMONEIKSI.


Toiselta palstalta:

"Minun mielestäni Buddhalaisuus
mitä sinusta tuntuu
2008-06-16 18:06:13

on vähän lapsellista! Onko teistä?
Pyydän asiallista keskustelua!"


On perusteltua kysyä, kuinka henkilö, jonka näkemykset ovat selvästi puolueellisia, voi uskottavasti vedota asialliseen ja rakentavaan keskusteluun.

Buddhalaisuus ei ole lähtökohtaisesti muita uskontoja huonompi, vaan se on yksi uskonnollinen ja filosofinen traditio muiden joukossa.


Eri uskonnoilla ja katsomuksilla on omat historialliset, kulttuuriset ja yksilölliset merkityksensä, ja ne ansaitsevat tulla tarkastelluiksi tasavertaisesti.

Lue lisää

"VAIN MINUN USKONTONI ON OIKEA, KAIKKI MUUT USKOVAT VÄÄRIIN" - , SE ON VÄÄRÄN EGO:N ILMENTYMÄ, SE ON SELVÄSTI IHMISISSÄ OLEVA DEMONINEN OMINAISUUS, JOTEN NOITA IHMISIÄ VOIDAAN KUTSUA DEMONEIKSI.


Toiselta palstalta:

"Minun mielestäni Buddhalaisuus
mitä sinusta tuntuu
2008-06-16 18:06:13

on vähän lapsellista! Onko teistä?
Pyydän asiallista keskustelua!"



Yleistyksenä voidaan todeta, että uskonnon keskeisenä tehtävänä on ohjata ihmistä hahmottamaan jumalallinen todellisuus kaikessa olemassa olevassa. Luomakuntaa ei tällöin tarkastella irrallaan Luojasta, vaan osana kokonaisuutta, jossa jumalallinen periaate läpäisee todellisuuden. Henkisesti kypsä yksilö kykenee näkemään myös aineellisen maailman suhteessa Jumalaan ja kokemaan jumalallisen läsnäolon jokaisessa elävässä olennossa, mukaan lukien ne, joita pidetään moraalisesti vajavaisina. Tästä seuraa velvoite pyrkiä tunnistamaan jumalallisen ilmenemisen mahdollisuus myös muissa uskonnollisissa ja henkisissä traditioissa.

Uskonto, joka ei kykene ohjaamaan seuraajiaan tunnistamaan jumalallista todellisuutta paitsi omassa traditiossaan myös muiden uskontojen ja henkisten perinteiden piirissä, voidaan katsoa jäävän vajaaksi suhteessa tähän laajasti ymmärrettyyn tehtäväänsä.

Anonyymi00103 kirjoitti:

"VAIN MINUN USKONTONI ON OIKEA, KAIKKI MUUT USKOVAT VÄÄRIIN" - , SE ON VÄÄRÄN EGO:N ILMENTYMÄ, SE ON SELVÄSTI IHMISISSÄ OLEVA DEMONINEN OMINAISUUS, JOTEN NOITA IHMISIÄ VOIDAAN KUTSUA DEMONEIKSI.


Toiselta palstalta:

"Minun mielestäni Buddhalaisuus
mitä sinusta tuntuu
2008-06-16 18:06:13

on vähän lapsellista! Onko teistä?
Pyydän asiallista keskustelua!"



Yleistyksenä voidaan todeta, että uskonnon keskeisenä tehtävänä on ohjata ihmistä hahmottamaan jumalallinen todellisuus kaikessa olemassa olevassa. Luomakuntaa ei tällöin tarkastella irrallaan Luojasta, vaan osana kokonaisuutta, jossa jumalallinen periaate läpäisee todellisuuden. Henkisesti kypsä yksilö kykenee näkemään myös aineellisen maailman suhteessa Jumalaan ja kokemaan jumalallisen läsnäolon jokaisessa elävässä olennossa, mukaan lukien ne, joita pidetään moraalisesti vajavaisina. Tästä seuraa velvoite pyrkiä tunnistamaan jumalallisen ilmenemisen mahdollisuus myös muissa uskonnollisissa ja henkisissä traditioissa.

Uskonto, joka ei kykene ohjaamaan seuraajiaan tunnistamaan jumalallista todellisuutta paitsi omassa traditiossaan myös muiden uskontojen ja henkisten perinteiden piirissä, voidaan katsoa jäävän vajaaksi suhteessa tähän laajasti ymmärrettyyn tehtäväänsä.

Lue lisää

"Minun mielestäni Buddhalaisuus
mitä sinusta tuntuu
2008-06-16 18:06:13

on vähän lapsellista! Onko teistä?
Pyydän asiallista keskustelua!"


On perusteltua kysyä, kuinka henkilö, jonka näkemykset ovat selvästi puolueellisia, voi uskottavasti vedota asialliseen ja rakentavaan keskusteluun.

Buddhalaisuus ei ole lähtökohtaisesti muita uskontoja huonompi, vaan se on yksi uskonnollinen ja filosofinen traditio muiden joukossa.


Eri uskonnoilla ja katsomuksilla on omat historialliset, kulttuuriset ja yksilölliset merkityksensä, ja ne ansaitsevat tulla tarkastelluiksi tasavertaisesti.

On perusteltua kysyä, millä oikeutuksella tai lähtökohdista käsin buddhalaisuutta arvioidaan tai kritisoidaan.


Kristinuskon voidaan katsoa ilmentävän Jeesuksen Kristuksen opettamaa universaalia rakkautta täysimääräisesti silloin, kun se tunnustaa muiden uskontojen arvon sekä yksilöiden oikeuden noudattaa omia uskonnollisia vakaumuksiaan ja rituaalisia käytäntöjään. Tällaisessa viitekehyksessä vuorovaikutus muiden uskontojen edustajien kanssa on mahdollista ilman tuomitsevaa asetelmaa, jossa pelastus rajautuu yksinomaan yhden tradition piiriin.

Teologisesti voidaan myös esittää kriittinen kysymys ikuisen kadotuksen käsitteestä: ajatus rakastavasta Jumalasta, joka tuomitsee luotunsa peruuttamattomaan rangaistukseen ilman mahdollisuutta moraaliseen tai hengelliseen muutokseen, on monien uskonnonfilosofisten tulkintojen mukaan ongelmallinen. Tästä näkökulmasta vedalaisessa kulttuuriperinteessä esitetty jumalakäsitys, joka korostaa Jumalan ehdotonta rakkautta ja yksilön mahdollisuutta jatkuvaan hengelliseen kehitykseen, voidaan nähdä vaihtoehtoisena ja joidenkin tulkintojen mukaan syvempänä lähestymistapana jumalallisen rakkauden luonteeseen verrattuna uskonnollisiin järjestelmiin, joissa keskiössä on ensisijaisesti jumalallisen rangaistuksen tai pelo

Anonyymi00104 kirjoitti:

"Minun mielestäni Buddhalaisuus
mitä sinusta tuntuu
2008-06-16 18:06:13

on vähän lapsellista! Onko teistä?
Pyydän asiallista keskustelua!"


On perusteltua kysyä, kuinka henkilö, jonka näkemykset ovat selvästi puolueellisia, voi uskottavasti vedota asialliseen ja rakentavaan keskusteluun.

Buddhalaisuus ei ole lähtökohtaisesti muita uskontoja huonompi, vaan se on yksi uskonnollinen ja filosofinen traditio muiden joukossa.


Eri uskonnoilla ja katsomuksilla on omat historialliset, kulttuuriset ja yksilölliset merkityksensä, ja ne ansaitsevat tulla tarkastelluiksi tasavertaisesti.

On perusteltua kysyä, millä oikeutuksella tai lähtökohdista käsin buddhalaisuutta arvioidaan tai kritisoidaan.


Kristinuskon voidaan katsoa ilmentävän Jeesuksen Kristuksen opettamaa universaalia rakkautta täysimääräisesti silloin, kun se tunnustaa muiden uskontojen arvon sekä yksilöiden oikeuden noudattaa omia uskonnollisia vakaumuksiaan ja rituaalisia käytäntöjään. Tällaisessa viitekehyksessä vuorovaikutus muiden uskontojen edustajien kanssa on mahdollista ilman tuomitsevaa asetelmaa, jossa pelastus rajautuu yksinomaan yhden tradition piiriin.

Teologisesti voidaan myös esittää kriittinen kysymys ikuisen kadotuksen käsitteestä: ajatus rakastavasta Jumalasta, joka tuomitsee luotunsa peruuttamattomaan rangaistukseen ilman mahdollisuutta moraaliseen tai hengelliseen muutokseen, on monien uskonnonfilosofisten tulkintojen mukaan ongelmallinen. Tästä näkökulmasta vedalaisessa kulttuuriperinteessä esitetty jumalakäsitys, joka korostaa Jumalan ehdotonta rakkautta ja yksilön mahdollisuutta jatkuvaan hengelliseen kehitykseen, voidaan nähdä vaihtoehtoisena ja joidenkin tulkintojen mukaan syvempänä lähestymistapana jumalallisen rakkauden luonteeseen verrattuna uskonnollisiin järjestelmiin, joissa keskiössä on ensisijaisesti jumalallisen rangaistuksen tai pelo

Lue lisää

"Minun mielestäni Buddhalaisuus
mitä sinusta tuntuu
2008-06-16 18:06:13

on vähän lapsellista! Onko teistä?
Pyydän asiallista keskustelua!"


On perusteltua kysyä, kuinka henkilö, jonka näkemykset ovat selvästi puolueellisia, voi uskottavasti vedota asialliseen ja rakentavaan keskusteluun.

Buddhalaisuus ei ole lähtökohtaisesti muita uskontoja huonompi, vaan se on yksi uskonnollinen ja filosofinen traditio muiden joukossa.


Eri uskonnoilla ja katsomuksilla on omat historialliset, kulttuuriset ja yksilölliset merkityksensä, ja ne ansaitsevat tulla tarkastelluiksi tasavertaisesti.

On perusteltua kysyä, millä oikeutuksella tai lähtökohdista käsin buddhalaisuutta arvioidaan tai kritisoidaan.




Kaikkiin maailman pyhiin kirjoituksiin liitetään monissa uskonnollisissa traditioissa erityinen transformatiivinen voima, jonka katsotaan kykenevän ohjaamaan yksilöä syvälliseen elämänmuutokseen. Ilman tätä hengellistä vaikutusvoimaa ihmisen ei uskota pystyvän ylittämään karman kaltaisia sidonnaisuuksia tai vapautumaan aineellisen olemassaolon rajoitteista.



Pyhien tekstien sisältämä totuus ymmärretään usein luonteeltaan niin vaativaksi ja eksistentiaalisesti vetoavaksi, että sen kohtaaminen asettaa yksilön väistämättä muutoksen eteen. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna vastaava hengellinen “energialataus” ei rajoitu yhteen traditioon, vaan sitä pidetään läsnä olevana muun muassa Raamatussa, Koraanissa, Vedoissa sekä muissa kanonisissa teksteissä.



Näissä kirjoituksissa pyritään ilmaisemaan ajattomuuden ja ikuisuuden kokemusta kielellisesti ja symbolisesti: Koraanin säkeissä, evankeliumien sanomassa ja Vedojen hymneissä nähdään yritys vangita kieleen todellisuuden perimmäinen, ajaton ulottuvuus.

Anonyymi00105 kirjoitti:

"Minun mielestäni Buddhalaisuus
mitä sinusta tuntuu
2008-06-16 18:06:13

on vähän lapsellista! Onko teistä?
Pyydän asiallista keskustelua!"


On perusteltua kysyä, kuinka henkilö, jonka näkemykset ovat selvästi puolueellisia, voi uskottavasti vedota asialliseen ja rakentavaan keskusteluun.

Buddhalaisuus ei ole lähtökohtaisesti muita uskontoja huonompi, vaan se on yksi uskonnollinen ja filosofinen traditio muiden joukossa.


Eri uskonnoilla ja katsomuksilla on omat historialliset, kulttuuriset ja yksilölliset merkityksensä, ja ne ansaitsevat tulla tarkastelluiksi tasavertaisesti.

On perusteltua kysyä, millä oikeutuksella tai lähtökohdista käsin buddhalaisuutta arvioidaan tai kritisoidaan.




Kaikkiin maailman pyhiin kirjoituksiin liitetään monissa uskonnollisissa traditioissa erityinen transformatiivinen voima, jonka katsotaan kykenevän ohjaamaan yksilöä syvälliseen elämänmuutokseen. Ilman tätä hengellistä vaikutusvoimaa ihmisen ei uskota pystyvän ylittämään karman kaltaisia sidonnaisuuksia tai vapautumaan aineellisen olemassaolon rajoitteista.



Pyhien tekstien sisältämä totuus ymmärretään usein luonteeltaan niin vaativaksi ja eksistentiaalisesti vetoavaksi, että sen kohtaaminen asettaa yksilön väistämättä muutoksen eteen. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna vastaava hengellinen “energialataus” ei rajoitu yhteen traditioon, vaan sitä pidetään läsnä olevana muun muassa Raamatussa, Koraanissa, Vedoissa sekä muissa kanonisissa teksteissä.



Näissä kirjoituksissa pyritään ilmaisemaan ajattomuuden ja ikuisuuden kokemusta kielellisesti ja symbolisesti: Koraanin säkeissä, evankeliumien sanomassa ja Vedojen hymneissä nähdään yritys vangita kieleen todellisuuden perimmäinen, ajaton ulottuvuus.

Lue lisää

Eri uskonnoilla ja katsomuksilla on omat historialliset, kulttuuriset ja yksilölliset merkityksensä, ja ne ansaitsevat tulla tarkastelluiksi tasavertaisesti.

On perusteltua kysyä, millä oikeutuksella tai lähtökohdista käsin buddhalaisuutta arvioidaan tai kritisoidaan.


Pyhien tekstien välittämä totuus hahmotetaan usein luonteeltaan normatiiviseksi ja eksistentiaalisesti velvoittavaksi siten, että sen kohtaaminen edellyttää yksilöltä asenteellista ja toiminnallista uudelleenarviointia. Tässä viitekehyksessä tekstien koettu transformatiivinen vaikutus ei rajaudu yhteen uskonnolliseen traditioon, vaan sitä pidetään ominaisena useille kanonisille kirjoituksille, kuten Raamatulle, Koraanille ja Vedoille.

Näissä teksteissä pyritään artikuloimaan ajattomuuden ja ikuisuuden kokemusta kielellisin ja symbolisin keinoin. Koraanin säkeissä, evankeliumien teologisessa sanomassa ja Vedojen hymnisessä ilmaisussa voidaan nähdä pyrkimys ilmaista todellisuuden perimmäistä, ajallisuuden ylittävää ulottuvuutta.

Anonyymi00106 kirjoitti:

Eri uskonnoilla ja katsomuksilla on omat historialliset, kulttuuriset ja yksilölliset merkityksensä, ja ne ansaitsevat tulla tarkastelluiksi tasavertaisesti.

On perusteltua kysyä, millä oikeutuksella tai lähtökohdista käsin buddhalaisuutta arvioidaan tai kritisoidaan.


Pyhien tekstien välittämä totuus hahmotetaan usein luonteeltaan normatiiviseksi ja eksistentiaalisesti velvoittavaksi siten, että sen kohtaaminen edellyttää yksilöltä asenteellista ja toiminnallista uudelleenarviointia. Tässä viitekehyksessä tekstien koettu transformatiivinen vaikutus ei rajaudu yhteen uskonnolliseen traditioon, vaan sitä pidetään ominaisena useille kanonisille kirjoituksille, kuten Raamatulle, Koraanille ja Vedoille.

Näissä teksteissä pyritään artikuloimaan ajattomuuden ja ikuisuuden kokemusta kielellisin ja symbolisin keinoin. Koraanin säkeissä, evankeliumien teologisessa sanomassa ja Vedojen hymnisessä ilmaisussa voidaan nähdä pyrkimys ilmaista todellisuuden perimmäistä, ajallisuuden ylittävää ulottuvuutta.

Lue lisää

Uskonnollinen suvaitsemattomuus perustuu usein essentialistisiin ja eksklusiivisiin tulkintoihin, joissa yksi traditio asetetaan normatiivisesti muiden yläpuolelle ja vaihtoehtoiset uskonnolliset ilmaisut marginalisoidaan tai delegitimoidaan. Tällainen lähestymistapa ei ainoastaan kavennna uskontojen historiallista ja teologista moninaisuutta, vaan on myös ristiriidassa niiden eettisten perusperiaatteiden kanssa, jotka korostavat ihmisarvoa, myötätuntoa ja oikeudenmukaisuutta.

Akateemisesta näkökulmasta uskonnollinen totuus ei ilmene yksiselitteisenä ja muuttumattomana doktriinina, vaan historiallisesti, kulttuurisesti ja kielellisesti välittyneenä tulkintojen kokonaisuutena. Tämän tosiasian sivuuttaminen johtaa helposti dogmaattisuuteen, jossa dialogin ja itsearvioinnin mahdollisuus suljetaan pois.

Uskonnollinen suvaitsemattomuus voidaan siten nähdä pikemminkin merkkinä teologisesta ja eettisestä epäkypsyydestä kuin uskonnollisesta johdonmukaisuudesta. Kestävällä uskonnollisella itseymmärryksellä on edellytykset tunnustaa muiden traditioiden arvo ilman, että oma identiteetti tai vakaumus menettää merkitystään.

Anonyymi00107 kirjoitti:

Uskonnollinen suvaitsemattomuus perustuu usein essentialistisiin ja eksklusiivisiin tulkintoihin, joissa yksi traditio asetetaan normatiivisesti muiden yläpuolelle ja vaihtoehtoiset uskonnolliset ilmaisut marginalisoidaan tai delegitimoidaan. Tällainen lähestymistapa ei ainoastaan kavennna uskontojen historiallista ja teologista moninaisuutta, vaan on myös ristiriidassa niiden eettisten perusperiaatteiden kanssa, jotka korostavat ihmisarvoa, myötätuntoa ja oikeudenmukaisuutta.

Akateemisesta näkökulmasta uskonnollinen totuus ei ilmene yksiselitteisenä ja muuttumattomana doktriinina, vaan historiallisesti, kulttuurisesti ja kielellisesti välittyneenä tulkintojen kokonaisuutena. Tämän tosiasian sivuuttaminen johtaa helposti dogmaattisuuteen, jossa dialogin ja itsearvioinnin mahdollisuus suljetaan pois.

Uskonnollinen suvaitsemattomuus voidaan siten nähdä pikemminkin merkkinä teologisesta ja eettisestä epäkypsyydestä kuin uskonnollisesta johdonmukaisuudesta. Kestävällä uskonnollisella itseymmärryksellä on edellytykset tunnustaa muiden traditioiden arvo ilman, että oma identiteetti tai vakaumus menettää merkitystään.

Lue lisää

Totuutta ei voida mielekkäästi paikantaa yksinomaan yhteen kirjaan, yhteen uskonnolliseen traditioon tai yhteen kansakuntaan. Uskontoja voidaan tarkastella ennen kaikkea inhimillisinä yrityksinä jäsentää ihmisyyden peruskysymyksiä, ei toisiaan vastaan kilpailevina totuusjärjestelminä.

Kaikkien uskontojen kunnioittaminen merkitsee niiden ymmärtämistä erilaisina ilmenemismuotoina samalle inhimilliselle tarpeelle: pyrkimykselle selittää elämän arvo, alkuperä ja tarkoitus. Historiallisesti kukin uskonto on muotoutunut omassa kulttuurisessa ja sosiaalisessa kontekstissaan vastauksena aikansa kärsimyksiin, eksistentiaalisiin kysymyksiin ja yhteiskunnallisiin rakenteisiin.

Uskonnon ydin ei tällöin näyttäydy ensisijaisesti dogmaattisessa opissa, vaan yksilön kokemuksellisessa suhteessa todellisuuteen ja maailmankaikkeuteen. Tästä näkökulmasta uskonnollinen moninaisuus ei ole ongelma, vaan looginen ja väistämätön seuraus ihmiskunnan kulttuurisesta ja historiallisesta monimuotoisuudesta.

Veda-traditiota edustavasta näkökulmasta on mahdollista suhtautua kaikkiin uskontoihin kunnioittavasti ilman, että niitä asetetaan hierarkkiseen paremmuusjärjestykseen. Sen sijaan uskonnollinen eksklusiivisuus, jossa oma traditio esitetään ainoana legitiiminä totuuden lähteenä ja sitä pyritään aktiivisesti asettamaan muiden yläpuolelle, voidaan tulkita eettisesti ongelmalliseksi. Tällainen lähestymistapa muistuttaa vallankäyttöä uskonnollisessa muodossa ja heikentää dialogin edellytyksiä. Uskontohistoriallisesti ja -sosiologisesti tarkasteltuna juuri tällaiset absolutistiset tulkinnat ovat usein olleet yhteydessä konflikteihin, vastakkainasetteluihin ja väkivaltaan.

Anonyymi00108 kirjoitti:

Totuutta ei voida mielekkäästi paikantaa yksinomaan yhteen kirjaan, yhteen uskonnolliseen traditioon tai yhteen kansakuntaan. Uskontoja voidaan tarkastella ennen kaikkea inhimillisinä yrityksinä jäsentää ihmisyyden peruskysymyksiä, ei toisiaan vastaan kilpailevina totuusjärjestelminä.

Kaikkien uskontojen kunnioittaminen merkitsee niiden ymmärtämistä erilaisina ilmenemismuotoina samalle inhimilliselle tarpeelle: pyrkimykselle selittää elämän arvo, alkuperä ja tarkoitus. Historiallisesti kukin uskonto on muotoutunut omassa kulttuurisessa ja sosiaalisessa kontekstissaan vastauksena aikansa kärsimyksiin, eksistentiaalisiin kysymyksiin ja yhteiskunnallisiin rakenteisiin.

Uskonnon ydin ei tällöin näyttäydy ensisijaisesti dogmaattisessa opissa, vaan yksilön kokemuksellisessa suhteessa todellisuuteen ja maailmankaikkeuteen. Tästä näkökulmasta uskonnollinen moninaisuus ei ole ongelma, vaan looginen ja väistämätön seuraus ihmiskunnan kulttuurisesta ja historiallisesta monimuotoisuudesta.

Veda-traditiota edustavasta näkökulmasta on mahdollista suhtautua kaikkiin uskontoihin kunnioittavasti ilman, että niitä asetetaan hierarkkiseen paremmuusjärjestykseen. Sen sijaan uskonnollinen eksklusiivisuus, jossa oma traditio esitetään ainoana legitiiminä totuuden lähteenä ja sitä pyritään aktiivisesti asettamaan muiden yläpuolelle, voidaan tulkita eettisesti ongelmalliseksi. Tällainen lähestymistapa muistuttaa vallankäyttöä uskonnollisessa muodossa ja heikentää dialogin edellytyksiä. Uskontohistoriallisesti ja -sosiologisesti tarkasteltuna juuri tällaiset absolutistiset tulkinnat ovat usein olleet yhteydessä konflikteihin, vastakkainasetteluihin ja väkivaltaan.

Lue lisää

"VAIN MINUN USKONTONI ON OIKEA, KAIKKI MUUT USKOVAT VÄÄRIIN" - , SE ON VÄÄRÄN EGO:N ILMENTYMÄ, SE ON SELVÄSTI IHMISISSÄ OLEVA DEMONINEN OMINAISUUS, JOTEN NOITA IHMISIÄ VOIDAAN KUTSUA DEMONEIKSI.



Minä, Veda-tekstien seuraajana, kunnioitan kaikkia uskontoja ja kohtelen niitä kunnioittavasti, mutta jos joku alkaa tyrkyttää minulle omaa uskontoaan ainoana totuutena, silloin minä hämmästyn se närkästyttää minua, koska se on tyranniaa ja despotismia, se on henkistä väkivaltaa, minkä vuoksi maailmassa on nykyään niin paljon julmuutta, ja siitä ovat alkaneet kaikki sodat.



Veda-traditiota edustavasta näkökulmasta on mahdollista suhtautua kaikkiin uskontoihin kunnioittavasti ja tasavertaisesti. Sen sijaan tilanteet, joissa jokin uskonnollinen traditio esitetään ainoana oikeana totuutena ja sitä pyritään aktiivisesti asettamaan muiden yläpuolelle, herättävät perusteltua kriittistä vastareaktiota. Tällainen eksklusiivinen lähestymistapa voidaan tulkita autoritaariseksi vallankäytöksi uskonnollisessa muodossa, jossa yksilön maailmankatsomuksellista autonomiaa rajoitetaan.

Uskonnollinen pakottaminen tai totuusmonopolin vaatiminen voidaan analysoida henkisenä väkivaltana, joka heikentää dialogin ja keskinäisen ymmärryksen edellytyksiä. Historiallisesti tarkasteltuna juuri tällaiset absolutistiset tulkinnat ovat usein kytkeytyneet uskonnollisiin konflikteihin, systemaattiseen syrjintään ja laajamittaisiin väkivaltaisiin vastakkainasetteluihin.

Anonyymi00109 kirjoitti:

"VAIN MINUN USKONTONI ON OIKEA, KAIKKI MUUT USKOVAT VÄÄRIIN" - , SE ON VÄÄRÄN EGO:N ILMENTYMÄ, SE ON SELVÄSTI IHMISISSÄ OLEVA DEMONINEN OMINAISUUS, JOTEN NOITA IHMISIÄ VOIDAAN KUTSUA DEMONEIKSI.



Minä, Veda-tekstien seuraajana, kunnioitan kaikkia uskontoja ja kohtelen niitä kunnioittavasti, mutta jos joku alkaa tyrkyttää minulle omaa uskontoaan ainoana totuutena, silloin minä hämmästyn se närkästyttää minua, koska se on tyranniaa ja despotismia, se on henkistä väkivaltaa, minkä vuoksi maailmassa on nykyään niin paljon julmuutta, ja siitä ovat alkaneet kaikki sodat.



Veda-traditiota edustavasta näkökulmasta on mahdollista suhtautua kaikkiin uskontoihin kunnioittavasti ja tasavertaisesti. Sen sijaan tilanteet, joissa jokin uskonnollinen traditio esitetään ainoana oikeana totuutena ja sitä pyritään aktiivisesti asettamaan muiden yläpuolelle, herättävät perusteltua kriittistä vastareaktiota. Tällainen eksklusiivinen lähestymistapa voidaan tulkita autoritaariseksi vallankäytöksi uskonnollisessa muodossa, jossa yksilön maailmankatsomuksellista autonomiaa rajoitetaan.

Uskonnollinen pakottaminen tai totuusmonopolin vaatiminen voidaan analysoida henkisenä väkivaltana, joka heikentää dialogin ja keskinäisen ymmärryksen edellytyksiä. Historiallisesti tarkasteltuna juuri tällaiset absolutistiset tulkinnat ovat usein kytkeytyneet uskonnollisiin konflikteihin, systemaattiseen syrjintään ja laajamittaisiin väkivaltaisiin vastakkainasetteluihin.

Lue lisää

Pahuus, joka tunkeutuu uskonnolliseen sfääriin, ilmenee suvaitsemattomuutena. Juuri näin se voidaan tunnistaa, vaikka se peittäisikin itsensä uskonnollisella kielenkäytöllä.

Mikä on suvaitsemattomuuden vaara?

Jakaessaan Jumalan keskenään, repimällä Hänet palasiksi, uskonnot ikään kuin antavat ymmärtää kaikille maan ihmisille, että Yhtä Jumalaa ei ole, että ainoa ”yksi jumala”, joka hallitsee kaikkialla, on raha ja vahvojen valta. Joten uskonnot, saarnaten ”ainoaa oikeaa tietä” (siinä mielessä, että kaikki muut tiet ovat vääriä), ovat itse asiassa jumalattomuuden levittäjiä.

Kun kaksi aidosti uskovista ihmistä eri uskonnoista kohtaavat, he ymmärtävät toisiaan erinomaisesti ja pitävät toisiaan veljinä.

Vaikka he suhtautuvat Jumalaan omalla tavallaan, he ymmärtävät Hänen eri ilmentymiään ja ominaisuuksiaan.

Ne, jotka uskonnon varjolla harjoittavat ahneutta, yrittävät aina julistaa Jumalan oman uskontonsa omaisuudeksi vahvistaakseen valtaansa tässä maailmassa.

Anonyymi00110 kirjoitti:

Pahuus, joka tunkeutuu uskonnolliseen sfääriin, ilmenee suvaitsemattomuutena. Juuri näin se voidaan tunnistaa, vaikka se peittäisikin itsensä uskonnollisella kielenkäytöllä.

Mikä on suvaitsemattomuuden vaara?

Jakaessaan Jumalan keskenään, repimällä Hänet palasiksi, uskonnot ikään kuin antavat ymmärtää kaikille maan ihmisille, että Yhtä Jumalaa ei ole, että ainoa ”yksi jumala”, joka hallitsee kaikkialla, on raha ja vahvojen valta. Joten uskonnot, saarnaten ”ainoaa oikeaa tietä” (siinä mielessä, että kaikki muut tiet ovat vääriä), ovat itse asiassa jumalattomuuden levittäjiä.

Kun kaksi aidosti uskovista ihmistä eri uskonnoista kohtaavat, he ymmärtävät toisiaan erinomaisesti ja pitävät toisiaan veljinä.

Vaikka he suhtautuvat Jumalaan omalla tavallaan, he ymmärtävät Hänen eri ilmentymiään ja ominaisuuksiaan.

Ne, jotka uskonnon varjolla harjoittavat ahneutta, yrittävät aina julistaa Jumalan oman uskontonsa omaisuudeksi vahvistaakseen valtaansa tässä maailmassa.

Lue lisää

Uskonnollisessa kontekstissa paha ilmenee usein suvaitsemattomuuden muodoissa. Juuri suvaitsemattomuus toimii keskeisenä tunnusmerkkinä, jonka kautta eettisesti ongelmalliset ilmiöt voidaan tunnistaa, vaikka ne ilmaisullisesti verhoutuisivat uskonnolliseen kieleen ja symboliikkaan.

Suvaitsemattomuuden keskeinen vaara liittyy sen tapaan hajottaa jumalakäsitys partikularistisiksi ja keskenään kilpaileviksi tulkinnoiksi. Kun jumalallinen todellisuus jaetaan eri uskontojen yksinomaiseksi omaisuudeksi, syntyy implisiittinen viesti, jonka mukaan universaalia, yhdistävää Jumalaa ei ole olemassa. Tällöin ainoaksi todelliseksi, kaikkialla vaikuttavaksi vallaksi jäävät maalliset voimat, kuten taloudellinen valta ja poliittinen dominanssi. Tästä näkökulmasta uskonnolliset järjestelmät, jotka julistavat omaa traditiotaan ainoana oikeana tienä muiden määrittyessä virheellisiksi, voivat paradoksaalisesti edistää jumalattomuutta pikemminkin kuin hengellisyyttä.

Uskontojen välinen kohtaaminen osoittaa kuitenkin toisenlaisen mahdollisuuden. Kun kaksi aidosti vakaumuksellista yksilöä eri uskonnollisista traditioista kohtaa toisensa, heidän välilleen voi syntyä syvällinen ymmärrys ja keskinäinen tunnistaminen, joka ylittää opilliset erot. Vaikka heidän käsityksensä Jumalasta poikkeavat ilmaisultaan, he kykenevät tunnistamaan jumalallisen todellisuuden moninaiset ilmenemismuodot ja ominaisuudet.

Sen sijaan ne toimijat, jotka käyttävät uskontoa vallan ja ahneuden välineenä, pyrkivät usein monopolisoimaan jumalakäsityksen oman traditionsa piiriin. Tällainen strategia palvelee ensisijaisesti maallista vallankäyttöä ja heikentää uskonnon eettistä ja hengellistä uskottavuutta.

Anonyymi00111 kirjoitti:

Uskonnollisessa kontekstissa paha ilmenee usein suvaitsemattomuuden muodoissa. Juuri suvaitsemattomuus toimii keskeisenä tunnusmerkkinä, jonka kautta eettisesti ongelmalliset ilmiöt voidaan tunnistaa, vaikka ne ilmaisullisesti verhoutuisivat uskonnolliseen kieleen ja symboliikkaan.

Suvaitsemattomuuden keskeinen vaara liittyy sen tapaan hajottaa jumalakäsitys partikularistisiksi ja keskenään kilpaileviksi tulkinnoiksi. Kun jumalallinen todellisuus jaetaan eri uskontojen yksinomaiseksi omaisuudeksi, syntyy implisiittinen viesti, jonka mukaan universaalia, yhdistävää Jumalaa ei ole olemassa. Tällöin ainoaksi todelliseksi, kaikkialla vaikuttavaksi vallaksi jäävät maalliset voimat, kuten taloudellinen valta ja poliittinen dominanssi. Tästä näkökulmasta uskonnolliset järjestelmät, jotka julistavat omaa traditiotaan ainoana oikeana tienä muiden määrittyessä virheellisiksi, voivat paradoksaalisesti edistää jumalattomuutta pikemminkin kuin hengellisyyttä.

Uskontojen välinen kohtaaminen osoittaa kuitenkin toisenlaisen mahdollisuuden. Kun kaksi aidosti vakaumuksellista yksilöä eri uskonnollisista traditioista kohtaa toisensa, heidän välilleen voi syntyä syvällinen ymmärrys ja keskinäinen tunnistaminen, joka ylittää opilliset erot. Vaikka heidän käsityksensä Jumalasta poikkeavat ilmaisultaan, he kykenevät tunnistamaan jumalallisen todellisuuden moninaiset ilmenemismuodot ja ominaisuudet.

Sen sijaan ne toimijat, jotka käyttävät uskontoa vallan ja ahneuden välineenä, pyrkivät usein monopolisoimaan jumalakäsityksen oman traditionsa piiriin. Tällainen strategia palvelee ensisijaisesti maallista vallankäyttöä ja heikentää uskonnon eettistä ja hengellistä uskottavuutta.

Lue lisää

"VAIN MINUN USKONTONI ON OIKEA, KAIKKI MUUT USKOVAT VÄÄRIIN" - , SE ON VÄÄRÄN EGO:N ILMENTYMÄ, SE ON SELVÄSTI IHMISISSÄ OLEVA DEMONINEN OMINAISUUS, JOTEN NOITA IHMISIÄ VOIDAAN KUTSUA DEMONEIKSI.



Minä, Veda-tekstien seuraajana, kunnioitan kaikkia uskontoja ja kohtelen niitä kunnioittavasti, mutta jos joku alkaa tyrkyttää minulle omaa uskontoaan ainoana totuutena, silloin minä hämmästyn se närkästyttää minua, koska se on tyranniaa ja despotismia, se on henkistä väkivaltaa, minkä vuoksi maailmassa on nykyään niin paljon julmuutta, ja siitä ovat alkaneet kaikki sodat.


Vedalaisuus ei perustu pelkästään uskoon tai dogmaattisiin oppeihin, vaan korostaa ennen kaikkea ihmisen käyttäytymistä ja elämäntapaa. Tämä korostus käytännöllisessä etiikassa ja elämäntavan harmonisuudessa selittää myös sen kannattajien suvaitsevaisuutta muita uskontoja ja uskomuksia kohtaan. Vedalaisen näkemyksen mukaan kaikki uskonnolliset traditiot voidaan ymmärtää erilaisina tapoina lähestyä ja palvoa samaa jumalallista todellisuutta tai korkeampaa olentoa.

Tästä seuraa keskeinen periaate uskonnollisessa pluralismissa: mikään uskonto ei voi perustellusti vaatia itselleen monopolia henkiseen viisauteen tai totuuteen. Henkinen ymmärrys ei ole yksinoikeudellinen, vaan sen ilmenemismuotoja voidaan löytää monista traditioista, jolloin uskonnollinen moninaisuus nähdään luonnollisena ja arvokkaana osana ihmiskokemusta.

Ihmisen uskonto vastaa hänen senhetkistä tietoisuuden ja kehityksen tasoaan. Jos uskonto on alkeellinen, se tarkoittaa, että ihminen ei kykene nyt enempään, mutta kykenee siihen myöhemmin - ehkä. Tämä primitiivisyyden taso on tarpeellinen - aluksi, ellei siihen liity dogmatismia, jolloin se on tie alaspäin, taantumuksellinen.


Yksilön uskonnollinen suuntautuneisuus heijastaa hänen hetkellistä tietoisuuden ja henkisen kehityksen tasoaan.


Jos uskonto ilmenee primitiivisenä tai yksinkertaistettuna, se voi heijastaa sitä, että henkilö ei kyseisellä hetkellä kykene syvempään henkiseen ymmärrykseen, mutta myöhemmin kehitys voi mahdollistaa laajemman näkemyksen.


Tämä varhaisvaiheen primitiivisyys on usein välttämätön osa henkistä kasvua, kunhan siihen ei liity jäykkää dogmatismia. Dogmaattisuus muuttuu tällöin kehityksen estäjäksi, joka johtaa mahdollisesti taantumukseen ja henkisen avoimuuden kaventumiseen.

Anonyymi00112 kirjoitti:

"VAIN MINUN USKONTONI ON OIKEA, KAIKKI MUUT USKOVAT VÄÄRIIN" - , SE ON VÄÄRÄN EGO:N ILMENTYMÄ, SE ON SELVÄSTI IHMISISSÄ OLEVA DEMONINEN OMINAISUUS, JOTEN NOITA IHMISIÄ VOIDAAN KUTSUA DEMONEIKSI.



Minä, Veda-tekstien seuraajana, kunnioitan kaikkia uskontoja ja kohtelen niitä kunnioittavasti, mutta jos joku alkaa tyrkyttää minulle omaa uskontoaan ainoana totuutena, silloin minä hämmästyn se närkästyttää minua, koska se on tyranniaa ja despotismia, se on henkistä väkivaltaa, minkä vuoksi maailmassa on nykyään niin paljon julmuutta, ja siitä ovat alkaneet kaikki sodat.


Vedalaisuus ei perustu pelkästään uskoon tai dogmaattisiin oppeihin, vaan korostaa ennen kaikkea ihmisen käyttäytymistä ja elämäntapaa. Tämä korostus käytännöllisessä etiikassa ja elämäntavan harmonisuudessa selittää myös sen kannattajien suvaitsevaisuutta muita uskontoja ja uskomuksia kohtaan. Vedalaisen näkemyksen mukaan kaikki uskonnolliset traditiot voidaan ymmärtää erilaisina tapoina lähestyä ja palvoa samaa jumalallista todellisuutta tai korkeampaa olentoa.

Tästä seuraa keskeinen periaate uskonnollisessa pluralismissa: mikään uskonto ei voi perustellusti vaatia itselleen monopolia henkiseen viisauteen tai totuuteen. Henkinen ymmärrys ei ole yksinoikeudellinen, vaan sen ilmenemismuotoja voidaan löytää monista traditioista, jolloin uskonnollinen moninaisuus nähdään luonnollisena ja arvokkaana osana ihmiskokemusta.

Ihmisen uskonto vastaa hänen senhetkistä tietoisuuden ja kehityksen tasoaan. Jos uskonto on alkeellinen, se tarkoittaa, että ihminen ei kykene nyt enempään, mutta kykenee siihen myöhemmin - ehkä. Tämä primitiivisyyden taso on tarpeellinen - aluksi, ellei siihen liity dogmatismia, jolloin se on tie alaspäin, taantumuksellinen.


Yksilön uskonnollinen suuntautuneisuus heijastaa hänen hetkellistä tietoisuuden ja henkisen kehityksen tasoaan.


Jos uskonto ilmenee primitiivisenä tai yksinkertaistettuna, se voi heijastaa sitä, että henkilö ei kyseisellä hetkellä kykene syvempään henkiseen ymmärrykseen, mutta myöhemmin kehitys voi mahdollistaa laajemman näkemyksen.


Tämä varhaisvaiheen primitiivisyys on usein välttämätön osa henkistä kasvua, kunhan siihen ei liity jäykkää dogmatismia. Dogmaattisuus muuttuu tällöin kehityksen estäjäksi, joka johtaa mahdollisesti taantumukseen ja henkisen avoimuuden kaventumiseen.

Lue lisää

Totuus ei ole lukittu yhteen kirjaan, yhteen uskontoon tai yhteen kansakuntaan.


Uskonnot ovat yrityksiä selittää ihmisyyttä, eivät kilpailijoita

Kun ihminen sanoo kunnioittavansa kaikkia uskontoja, hän tunnustaa niiden olevan eri muotoja samalle inhimilliselle tarpeelle: selittää elämän arvo, alkuperä ja tarkoitus.
Historiallisesti jokainen uskonto on syntynyt omassa kulttuurisessa kontekstissaan, vastauksena oman aikansa kärsimyksiin, kysymyksiin ja sosiaalisiin rakenteisiin.

Uskonnon ydin on usein vähemmän "opissa" ja enemmän kokemuksessa – siinä, mitä yksilö tuntee olevansa suhteessa maailmankaikkeuteen. Tästä näkökulmasta moninaisuus ei ole ongelma, vaan odotettu seuraus ihmiskunnan monimuotoisuudesta.



Totuutta ei voida yksiselitteisesti sitoa yhteen pyhään kirjaan, yhteen uskonnolliseen traditioon tai yhteen kansakuntaan. Uskonnot voidaan ymmärtää ennen kaikkea ihmisen pyrkimyksinä selittää ihmisyyden peruskysymyksiä, eivät kilpailijoina toisiaan vastaan.

Yksilön tunnustaessa kunnioittavansa kaikkia uskontoja hän samalla tunnustaa niiden ilmentävän eri tapoja vastata samoihin inhimillisiin tarpeisiin: elämän arvon, alkuperän ja tarkoituksen kysymyksiin. Historiallisesti jokainen uskonnollinen traditio on muotoutunut omassa kulttuurisessa ja sosiaalisessa kontekstissaan vastauksena aikansa kärsimyksiin, eksistentiaalisiin kysymyksiin ja yhteiskunnallisiin rakenteisiin.

Uskonnon ydin ei tällöin ensisijaisesti ilmene dogmaattisina oppeina, vaan yksilön kokemuksellisena suhteena maailmankaikkeuteen. Tällaisesta näkökulmasta uskonnollinen moninaisuus ei ole ongelma, vaan luonnollinen ja odotettu seuraus ihmiskunnan kulttuurisesta ja henkisestä monimuotoisuudesta.



Ihmisen uskonto vastaa hänen senhetkistä tietoisuuden ja kehityksen tasoaan. Jos uskonto on alkeellinen, se tarkoittaa, että ihminen ei kykene nyt enempään, mutta kykenee siihen myöhemmin - ehkä. Tämä primitiivisyyden taso on tarpeellinen - aluksi, ellei siihen liity dogmatismia, jolloin se on tie alaspäin, taantumuksellinen.

Anonyymi00113 kirjoitti:

Totuus ei ole lukittu yhteen kirjaan, yhteen uskontoon tai yhteen kansakuntaan.


Uskonnot ovat yrityksiä selittää ihmisyyttä, eivät kilpailijoita

Kun ihminen sanoo kunnioittavansa kaikkia uskontoja, hän tunnustaa niiden olevan eri muotoja samalle inhimilliselle tarpeelle: selittää elämän arvo, alkuperä ja tarkoitus.
Historiallisesti jokainen uskonto on syntynyt omassa kulttuurisessa kontekstissaan, vastauksena oman aikansa kärsimyksiin, kysymyksiin ja sosiaalisiin rakenteisiin.

Uskonnon ydin on usein vähemmän "opissa" ja enemmän kokemuksessa – siinä, mitä yksilö tuntee olevansa suhteessa maailmankaikkeuteen. Tästä näkökulmasta moninaisuus ei ole ongelma, vaan odotettu seuraus ihmiskunnan monimuotoisuudesta.



Totuutta ei voida yksiselitteisesti sitoa yhteen pyhään kirjaan, yhteen uskonnolliseen traditioon tai yhteen kansakuntaan. Uskonnot voidaan ymmärtää ennen kaikkea ihmisen pyrkimyksinä selittää ihmisyyden peruskysymyksiä, eivät kilpailijoina toisiaan vastaan.

Yksilön tunnustaessa kunnioittavansa kaikkia uskontoja hän samalla tunnustaa niiden ilmentävän eri tapoja vastata samoihin inhimillisiin tarpeisiin: elämän arvon, alkuperän ja tarkoituksen kysymyksiin. Historiallisesti jokainen uskonnollinen traditio on muotoutunut omassa kulttuurisessa ja sosiaalisessa kontekstissaan vastauksena aikansa kärsimyksiin, eksistentiaalisiin kysymyksiin ja yhteiskunnallisiin rakenteisiin.

Uskonnon ydin ei tällöin ensisijaisesti ilmene dogmaattisina oppeina, vaan yksilön kokemuksellisena suhteena maailmankaikkeuteen. Tällaisesta näkökulmasta uskonnollinen moninaisuus ei ole ongelma, vaan luonnollinen ja odotettu seuraus ihmiskunnan kulttuurisesta ja henkisestä monimuotoisuudesta.



Ihmisen uskonto vastaa hänen senhetkistä tietoisuuden ja kehityksen tasoaan. Jos uskonto on alkeellinen, se tarkoittaa, että ihminen ei kykene nyt enempään, mutta kykenee siihen myöhemmin - ehkä. Tämä primitiivisyyden taso on tarpeellinen - aluksi, ellei siihen liity dogmatismia, jolloin se on tie alaspäin, taantumuksellinen.

Lue lisää

Totuus ei ole lukittu yhteen kirjaan, yhteen uskontoon tai yhteen kansakuntaan.

Todellisuutta ei voida ymmärtää pelkästään aineellisena massana eikä se rajoitu fysikaaliseen olemassaoloon. Perinteisten uskonnollisten tai kulttuurisesti muotoutuneiden uskontokäsitysten sijaan Vedat esittävät todellisuuden ensisijaisesti henkisenä ja tietoisuuteen liittyvänä kokonaisuutena. Tässä mielessä Vedat eivät edusta pelkästään “uskontoa” amerikkalaisessa tai länsimaisessa mielessä, vaan tarjoavat kokonaisvaltaisen elämäntapaa ja tietoisuuden kehitystä korostavan henkisen järjestelmän.

Anonyymi00114 kirjoitti:

Totuus ei ole lukittu yhteen kirjaan, yhteen uskontoon tai yhteen kansakuntaan.

Todellisuutta ei voida ymmärtää pelkästään aineellisena massana eikä se rajoitu fysikaaliseen olemassaoloon. Perinteisten uskonnollisten tai kulttuurisesti muotoutuneiden uskontokäsitysten sijaan Vedat esittävät todellisuuden ensisijaisesti henkisenä ja tietoisuuteen liittyvänä kokonaisuutena. Tässä mielessä Vedat eivät edusta pelkästään “uskontoa” amerikkalaisessa tai länsimaisessa mielessä, vaan tarjoavat kokonaisvaltaisen elämäntapaa ja tietoisuuden kehitystä korostavan henkisen järjestelmän.

Lue lisää

"VAIN MINUN USKONTONI ON OIKEA, KAIKKI MUUT USKOVAT VÄÄRIIN" - , SE ON VÄÄRÄN EGO:N ILMENTYMÄ, SE ON SELVÄSTI IHMISISSÄ OLEVA DEMONINEN OMINAISUUS, JOTEN NOITA IHMISIÄ VOIDAAN KUTSUA DEMONEIKSI.



Minä, Veda-tekstien seuraajana, kunnioitan kaikkia uskontoja ja kohtelen niitä kunnioittavasti, mutta jos joku alkaa tyrkyttää minulle omaa uskontoaan ainoana totuutena, silloin minä hämmästyn se närkästyttää minua, koska se on tyranniaa ja despotismia, se on henkistä väkivaltaa, minkä vuoksi maailmassa on nykyään niin paljon julmuutta, ja siitä ovat alkaneet kaikki sodat.


Kristinuskon kannalta vain silloin, kun se hyväksyy muiden uskontojen arvon ja muiden oikeuden noudattaa valitsemiaan uskontunnustuksia ja menettelytapoja, Jeesuksen Kristuksen opettama universaalinen rakkaus voi todella loistaa sen kirkoista ja saarnastuolista. Silloin he voivat tulla toimeen muiden uskontojen edustajien kanssa ilman tuomiota siitä, että kaikki muut joutuvat helvettiin. Loppujen lopuksi yksikään todella rakastava Jumala ei heitä lapsiaan ikuiseen helvettiin ilman mahdollisuutta korjata itseään. Siksi vedalainen kulttuuri tarjoaa syvemmän ymmärryksen Jumalan todellisesta rakastavasta luonteesta kuin uskonnot, jotka perustuvat pelkkään Jumalan pelkoon.



Vaishnava-filosofian klassisen määritelmän perusteella, jonka mukaan sielun alkuperäinen asema on olla Korkeimman Herran palvelija (Sri Caitanya-Caritamrta, Madhya 20.108), vaishnava ei rajoitu luokittelemaan ihmisiä kristittyihin, hinduihin, muslimeihin jne. vaan näkee viime kädessä jokaisessa ihmisessä sielun, Jumalan ikuisen yksilöllisen hiukkasen, joka on kutsuttu palvelemaan häntä. Tämän maailmankatsomuksen ansiosta vaishnava voi tuntea sukulaisuutta, veljellistä yhteyttä muiden monoteististen uskontojen kannattajien kanssa.

Näiden käsitteiden, jotka edistävät uskonnollisen suvaitsevaisuuden ja muiden uskontojen edustajien kunnioittamisen opettamista, ansiosta voimme puhua vaishnavismista korkeana henkisenä kulttuurina, joka kykenee edistämään maailman uskonnollisen ajattelun kehitystä.


Yleistäen voimme sanoa, että uskonnon tarkoituksena on opettaa ihmistä näkemään Jumala aina ja kaikessa, koska on väärin ajatella luomakuntaa ilman Luojaa. Henkisesti kypsä ihminen näkee jopa aineellisen maailman sen yhteydessä Jumalaan, hän kykenee tuntemaan Jumalan läsnäolon jokaisen elävän olennon sydämessä - jopa kaikkein syntisimmän, sitä enemmän hänen pitäisi oppia näkemään Jumala muissa uskonnoissa.


Uskonto, joka ei kykene opettamaan seuraajiaan näkemään Jumalan ilmenemistä kaikessa, myös muissa henkisissä perinteissä, ei täytä tarkoitustaan.



Uskonnollisten perinteiden väliset erot ovat väistämättömiä - muuten ei olisi olemassa erilaisia uskontoja. Tämä on niiden arvo: ihmiset, joilla on erilaiset uskonnolliset tarpeet, tarvitsevat erilaisia uskonnollisuuden muotoja, ja todennäköisesti siksi Jumala antaa erilaisia uskonnollisia järjestelmiä.
Jokaisessa uskonnossa on joitakin hämmästyttäviä oivalluksia, ilmestyksiä. Ongelmana on vain yksi asia: koska uskonnollisissa perinteissä on ihmisen tietämättömyyttä, jokainen uskonnollinen perinne väittää, että sillä on vain Totuus. Ja kun kuulette näitä asioita, teidän on ymmärrettävä, että tämä on jo aineellisen tietoisuuden vaikutusta, tietämättömyyden vaikutusta.

Anonyymi00116 kirjoitti:

"VAIN MINUN USKONTONI ON OIKEA, KAIKKI MUUT USKOVAT VÄÄRIIN" - , SE ON VÄÄRÄN EGO:N ILMENTYMÄ, SE ON SELVÄSTI IHMISISSÄ OLEVA DEMONINEN OMINAISUUS, JOTEN NOITA IHMISIÄ VOIDAAN KUTSUA DEMONEIKSI.



Minä, Veda-tekstien seuraajana, kunnioitan kaikkia uskontoja ja kohtelen niitä kunnioittavasti, mutta jos joku alkaa tyrkyttää minulle omaa uskontoaan ainoana totuutena, silloin minä hämmästyn se närkästyttää minua, koska se on tyranniaa ja despotismia, se on henkistä väkivaltaa, minkä vuoksi maailmassa on nykyään niin paljon julmuutta, ja siitä ovat alkaneet kaikki sodat.


Kristinuskon kannalta vain silloin, kun se hyväksyy muiden uskontojen arvon ja muiden oikeuden noudattaa valitsemiaan uskontunnustuksia ja menettelytapoja, Jeesuksen Kristuksen opettama universaalinen rakkaus voi todella loistaa sen kirkoista ja saarnastuolista. Silloin he voivat tulla toimeen muiden uskontojen edustajien kanssa ilman tuomiota siitä, että kaikki muut joutuvat helvettiin. Loppujen lopuksi yksikään todella rakastava Jumala ei heitä lapsiaan ikuiseen helvettiin ilman mahdollisuutta korjata itseään. Siksi vedalainen kulttuuri tarjoaa syvemmän ymmärryksen Jumalan todellisesta rakastavasta luonteesta kuin uskonnot, jotka perustuvat pelkkään Jumalan pelkoon.



Vaishnava-filosofian klassisen määritelmän perusteella, jonka mukaan sielun alkuperäinen asema on olla Korkeimman Herran palvelija (Sri Caitanya-Caritamrta, Madhya 20.108), vaishnava ei rajoitu luokittelemaan ihmisiä kristittyihin, hinduihin, muslimeihin jne. vaan näkee viime kädessä jokaisessa ihmisessä sielun, Jumalan ikuisen yksilöllisen hiukkasen, joka on kutsuttu palvelemaan häntä. Tämän maailmankatsomuksen ansiosta vaishnava voi tuntea sukulaisuutta, veljellistä yhteyttä muiden monoteististen uskontojen kannattajien kanssa.

Näiden käsitteiden, jotka edistävät uskonnollisen suvaitsevaisuuden ja muiden uskontojen edustajien kunnioittamisen opettamista, ansiosta voimme puhua vaishnavismista korkeana henkisenä kulttuurina, joka kykenee edistämään maailman uskonnollisen ajattelun kehitystä.


Yleistäen voimme sanoa, että uskonnon tarkoituksena on opettaa ihmistä näkemään Jumala aina ja kaikessa, koska on väärin ajatella luomakuntaa ilman Luojaa. Henkisesti kypsä ihminen näkee jopa aineellisen maailman sen yhteydessä Jumalaan, hän kykenee tuntemaan Jumalan läsnäolon jokaisen elävän olennon sydämessä - jopa kaikkein syntisimmän, sitä enemmän hänen pitäisi oppia näkemään Jumala muissa uskonnoissa.


Uskonto, joka ei kykene opettamaan seuraajiaan näkemään Jumalan ilmenemistä kaikessa, myös muissa henkisissä perinteissä, ei täytä tarkoitustaan.



Uskonnollisten perinteiden väliset erot ovat väistämättömiä - muuten ei olisi olemassa erilaisia uskontoja. Tämä on niiden arvo: ihmiset, joilla on erilaiset uskonnolliset tarpeet, tarvitsevat erilaisia uskonnollisuuden muotoja, ja todennäköisesti siksi Jumala antaa erilaisia uskonnollisia järjestelmiä.
Jokaisessa uskonnossa on joitakin hämmästyttäviä oivalluksia, ilmestyksiä. Ongelmana on vain yksi asia: koska uskonnollisissa perinteissä on ihmisen tietämättömyyttä, jokainen uskonnollinen perinne väittää, että sillä on vain Totuus. Ja kun kuulette näitä asioita, teidän on ymmärrettävä, että tämä on jo aineellisen tietoisuuden vaikutusta, tietämättömyyden vaikutusta.

Lue lisää

Jokaisessa uskonnossa on joitakin hämmästyttäviä oivalluksia, ilmestyksiä. Ongelmana on vain yksi asia: koska uskonnollisissa perinteissä on ihmisen tietämättömyyttä, jokainen uskonnollinen perinne väittää, että sillä on vain Totuus. Ja kun kuulette näitä asioita, teidän on ymmärrettävä, että tämä on jo aineellisen tietoisuuden vaikutusta, tietämättömyyden vaikutusta.
Jokaisessa Pyhässä Kirjoituksessa on valtava energialataus, joka pakottaa ihmisen muuttamaan elämäänsä.

Ilman tätä energiaa kukaan ei kykenisi voittamaan karman hitautta ja irtautumaan aineen kahleista.

Pyhien kirjoitusten sanat sisältävät totuuden, joka on niin kiireellinen ja vaativa, että ihmisen on lähes mahdotonta vastustaa tuon totuuden voimaa.

Energialataus on siis Raamatussa, Koraanissa, Vedoissa ja muissakin Kirjoituksissa.

Ikuisuuden kaunis muoto on vangittu Koraanin säkeisiin, Evankeliumin sanoihin ja Vedojen hymneihin.

Anonyymi00117 kirjoitti:

Jokaisessa uskonnossa on joitakin hämmästyttäviä oivalluksia, ilmestyksiä. Ongelmana on vain yksi asia: koska uskonnollisissa perinteissä on ihmisen tietämättömyyttä, jokainen uskonnollinen perinne väittää, että sillä on vain Totuus. Ja kun kuulette näitä asioita, teidän on ymmärrettävä, että tämä on jo aineellisen tietoisuuden vaikutusta, tietämättömyyden vaikutusta.
Jokaisessa Pyhässä Kirjoituksessa on valtava energialataus, joka pakottaa ihmisen muuttamaan elämäänsä.

Ilman tätä energiaa kukaan ei kykenisi voittamaan karman hitautta ja irtautumaan aineen kahleista.

Pyhien kirjoitusten sanat sisältävät totuuden, joka on niin kiireellinen ja vaativa, että ihmisen on lähes mahdotonta vastustaa tuon totuuden voimaa.

Energialataus on siis Raamatussa, Koraanissa, Vedoissa ja muissakin Kirjoituksissa.

Ikuisuuden kaunis muoto on vangittu Koraanin säkeisiin, Evankeliumin sanoihin ja Vedojen hymneihin.

Lue lisää