Brahma ihmeissään

Anonyymi-ap

Tämä tarina löytyy Vedabasessa täältä:

Srimad Bhagavatam, 10. kanto, luku 13
(englanniksi: Śrīmad-Bhāgavatam – Canto 10, Chapter 13)

Otsikko on yleensä tyyliin:
“The Stealing of the Boys and Calves by Lord Brahmā”

Koko tarina Brahmāsta, paimenpojista, Krishnan kopioista ja ajan eroista.

Yhteenvetona lyhyesti:

Vṛndāvanassa Krishna eli kuin tavallinen paimenpoika. Hän nauroi ystäviensä kanssa ja leikkii.Kukaan ei nähnyt Hänessä maailman Herraa – ja juuri siksi Hänen leikkinsä olivat niin ihmeellisiä.

Kaukana siitä, luomisen korkeuksissa, Brahmā katseli tätä kaikkea. Hän hämmästyi.
Miten kaikkeuden Korkein voi olla pieni poika tavallinen ja nauravainen?
Epäilys nousi hänen mieleensä, ja hän päätti koetella Krishnaa.

Hetkessä Brahmā käytti voimaansa ja vei kaikki paimenpojat ja vasikat pois, kätkien heidät syvään uneen omaan maailmaansa. Metsä hiljeni. Krishna jäi yksin.

Mutta Krishna ei hämmentynyt. Hiljaisuudessa Hän hymyili.
Hän laajensi itsensä ja loi täydelliset kopiot jokaisesta pojasta ja vasikasta. Kaikki oli ennallaan: leikit, nauru, äitien rakkaus, arki. Kukaan ei huomannut mitään – sillä kaikki oli yhä Krishnaa.

Brahmā viipyi poissa vain hetken omassa ajassaan, siis kronologiassaan.
Mutta Vṛndāvanassa kului kokonainen vuosi. Aika virtaa eri tavalla maapallolla.

Kun Brahmā palasi ja näki paimenpojat ja vasikat yhä elossa ja iloisina, hänen hämmästyi kovin. Silloin Krishna paljasti totuuden: kaikki nuo muodot muuttuivat äärettömiksi Vishnun ilmentymiksi. Brahmā näki, ettei ollut koskaan ollut ketään muuta kuin Krishna itse.

Täynnä nöyryyttä Brahmā laskeutui alas, kumarsi ja rukoili.
Hän ymmärsi nyt:
Krishna ei ole yksi olento muiden joukossa – kaikki olemassaolo lepää Hänessä.

Ja Vṛndāvanassa leikki jatkui, lempeänä ja salaisena, niiden nähtävänä, jotka katsovat sydämellään.

585

767

32Äänestä

    Vastaukset 585

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Anonyymi00120

      Tarkastelemme siis 100 vuoden peruskäsitettä. 100 vuotta on hyvin merkittävä käsite, koska kaikki elävät olennot elävät 100 vuotta. Ja elinikä vaihtelee sen mukaan, kuinka kaukana auringosta se on.

      Satya-lokan ajan mukaan Brahma elää 100 vuotta. Yksi Brahman päivä vastaa 4 miljardia vuotta tällä planeetalla. Yksi päivä taivaallisella planeetalla vastaa kuutta kuukautta meidän planeetallamme, mutta jokaisella planeetalla jokaisen elävän olennon elämä on suunnilleen 100 vuotta.


      100 vuotta heidän kronologian mukaan. Tämä on mielenkiintoinen Vedalainen käsite, jonka mukaan elävät olennot elävät kaikilla planeettatasoilla 100 vuotta. Tiedämme, että myös Brahma elää 100 vuotta, ja se on maailmankaikkeuden elinikä - Brahman 100 vuotta on maailmankaikkeuden 100 vuoden elinikä.

      • Anonyymi00121

        Mutta meille se tuntuu miljoonilta, triljoonilta, triljoonilta vuosilta. Ja ihmiset elävät myös 100 vuotta. Mutta puolijumalat elävät meidän aikajärjestyksemme mukaan tuhansia ja taas tuhansia vuosia, mutta heidän aikajärjestyksensä mukaan he elävät 100 vuotta

      • Anonyymi00122
        Anonyymi00121 kirjoitti:

        Mutta meille se tuntuu miljoonilta, triljoonilta, triljoonilta vuosilta. Ja ihmiset elävät myös 100 vuotta. Mutta puolijumalat elävät meidän aikajärjestyksemme mukaan tuhansia ja taas tuhansia vuosia, mutta heidän aikajärjestyksensä mukaan he elävät 100 vuotta

        Mutta heidän kronologiansa mukaan he elävät 100 vuotta. Ja sitä kutsutaan ajan suhteellisuudeksi. Einstein löysi tämän suhteellisuusteorian. Hän mullisti fysiikan. Se on suhteellisuusteorian idea. Vaikka ne elävät satoja tuhansia vuosia meidän aikajärjestyksessämme, ne tuntevat elävänsä 100 vuotta. Siksi meidän ei pitäisi kadehtia niitä siitä, että ne elävät niin kauan.

      • Anonyymi00123
        Anonyymi00122 kirjoitti:

        Mutta heidän kronologiansa mukaan he elävät 100 vuotta. Ja sitä kutsutaan ajan suhteellisuudeksi. Einstein löysi tämän suhteellisuusteorian. Hän mullisti fysiikan. Se on suhteellisuusteorian idea. Vaikka ne elävät satoja tuhansia vuosia meidän aikajärjestyksessämme, ne tuntevat elävänsä 100 vuotta. Siksi meidän ei pitäisi kadehtia niitä siitä, että ne elävät niin kauan.

        Meidän käsityksemme sadasta vuodesta ja heidän käsityksensä sadasta vuodesta on siis sama. On myös niin, että Brahma tuntee elävänsä sata vuotta, ja hänellä on sama tunne kuin meillä.

        Aivan kuten me tunnemme 12 tuntia, myös hän tuntee. Hän ei tunne, että hänen 12-tuntinen päivänsä on kuin miljoonia, miljardeja vuosia. Ei, hänen tuntemuksensa päivästä on täsmälleen sama kuin meidän tuntemuksemme päivästä. Tämä on vedalainen käsite.

      • Anonyymi00124
        Anonyymi00123 kirjoitti:

        Meidän käsityksemme sadasta vuodesta ja heidän käsityksensä sadasta vuodesta on siis sama. On myös niin, että Brahma tuntee elävänsä sata vuotta, ja hänellä on sama tunne kuin meillä.

        Aivan kuten me tunnemme 12 tuntia, myös hän tuntee. Hän ei tunne, että hänen 12-tuntinen päivänsä on kuin miljoonia, miljardeja vuosia. Ei, hänen tuntemuksensa päivästä on täsmälleen sama kuin meidän tuntemuksemme päivästä. Tämä on vedalainen käsite.

        Siksi Vedoissa sanotaan, että jokainen elää 100 vuotta maailmankaikkeudessa. Brahma elää siis 100 vuotta, ja kun hän kuolee, maailmankaikkeus tuhoutuu.

      • Anonyymi00125
        Anonyymi00124 kirjoitti:

        Siksi Vedoissa sanotaan, että jokainen elää 100 vuotta maailmankaikkeudessa. Brahma elää siis 100 vuotta, ja kun hän kuolee, maailmankaikkeus tuhoutuu.

        Veda-teksteissä kaikkia asioita ei ole ilmoitettu ihmisten kronologian mukaan, vaan muiden planeettojen asukkaiden kronologian mukaan.

      • Anonyymi00126
        Anonyymi00125 kirjoitti:

        Veda-teksteissä kaikkia asioita ei ole ilmoitettu ihmisten kronologian mukaan, vaan muiden planeettojen asukkaiden kronologian mukaan.

        Koska tekstit eivät ole ainoastaan ihmisille tarkoitettuja, vaan myös puolijumalille ja muille.

      • Anonyymi00127
        Anonyymi00126 kirjoitti:

        Koska tekstit eivät ole ainoastaan ihmisille tarkoitettuja, vaan myös puolijumalille ja muille.

        Veda-teksteissä kaikkia asioita ei ole ilmoitettu ihmisten kronologian mukaan, vaan muiden planeettojen asukkaiden kronologian mukaan.

        Koska tekstit eivät ole ainoastaan ihmisille tarkoitettuja, vaan myös puolijumalille ja muille.

      • Anonyymi00128
        Anonyymi00127 kirjoitti:

        Veda-teksteissä kaikkia asioita ei ole ilmoitettu ihmisten kronologian mukaan, vaan muiden planeettojen asukkaiden kronologian mukaan.

        Koska tekstit eivät ole ainoastaan ihmisille tarkoitettuja, vaan myös puolijumalille ja muille.

        Veda-teksteissä esitettyä tietoa ei tule tarkastella yksinomaan ihmisen kronologisen ja kokemuksellisen viitekehyksen kautta. Tekstit eivät ole tarkoitettu ainoastaan ihmisille, vaan ne käsittelevat todellisuutta, joka ulottuu myös puolijumalien sekä muiden planeettojen asukkaiden olemassaolon piiriin.


        Siksi tekstien tapahtumien ja tietojen esitysjärjestys ei välttämättä noudata ihmisen ajallista hahmotustapaa, vaan se voi perustua toisenlaiseen ontologiseen viitekehykseen, jossa eri olentoluokkien aikakäsitykset ja elämänkaaret poikkeavat merkittävästi toisistaan.

      • Anonyymi00129
        Anonyymi00128 kirjoitti:

        Veda-teksteissä esitettyä tietoa ei tule tarkastella yksinomaan ihmisen kronologisen ja kokemuksellisen viitekehyksen kautta. Tekstit eivät ole tarkoitettu ainoastaan ihmisille, vaan ne käsittelevat todellisuutta, joka ulottuu myös puolijumalien sekä muiden planeettojen asukkaiden olemassaolon piiriin.


        Siksi tekstien tapahtumien ja tietojen esitysjärjestys ei välttämättä noudata ihmisen ajallista hahmotustapaa, vaan se voi perustua toisenlaiseen ontologiseen viitekehykseen, jossa eri olentoluokkien aikakäsitykset ja elämänkaaret poikkeavat merkittävästi toisistaan.

        Siksi heitä kutsutaan kuolemattomiksi. Mutta itse asiassa heitä ei voi kutsua kuolemattomiksi sanan täydessä merkityksessä. Meidän on siis ymmärrettävä, miksi heitä kutsutaan amaraksi tai kuolemattomiksi.

      • Anonyymi00130
        Anonyymi00129 kirjoitti:

        Siksi heitä kutsutaan kuolemattomiksi. Mutta itse asiassa heitä ei voi kutsua kuolemattomiksi sanan täydessä merkityksessä. Meidän on siis ymmärrettävä, miksi heitä kutsutaan amaraksi tai kuolemattomiksi.

        Miksi ne sitten elävät meidän aikajärjestyksemme mukaan hyvin pitkän elämän. Mutta itse asiassa katsomme myös, että kaikki elävät olennot elävät 100 vuotta kronologiansa mukaan.

      • Anonyymi00131
        Anonyymi00130 kirjoitti:

        Miksi ne sitten elävät meidän aikajärjestyksemme mukaan hyvin pitkän elämän. Mutta itse asiassa katsomme myös, että kaikki elävät olennot elävät 100 vuotta kronologiansa mukaan.

        Meille, maapallon tasolla ... maapalloa kutsutaan Mrityu Lokaksi - kuolevaisten elävien olentojen planeetaksi, jotka on tuomittu kuolemaan ja jotka elävät hyvin lyhyen elämän.

      • Anonyymi00132
        Anonyymi00131 kirjoitti:

        Meille, maapallon tasolla ... maapalloa kutsutaan Mrityu Lokaksi - kuolevaisten elävien olentojen planeetaksi, jotka on tuomittu kuolemaan ja jotka elävät hyvin lyhyen elämän.

        Ja taivaallisten planeettojen asukkaita kutsutaan amaraksi, koska he elävät pitkää elämää meidän aikajärjestyksemme mukaan.

      • Anonyymi00133
        Anonyymi00132 kirjoitti:

        Ja taivaallisten planeettojen asukkaita kutsutaan amaraksi, koska he elävät pitkää elämää meidän aikajärjestyksemme mukaan.

        Koska yksi Brahman päivä on 12 tuntia - 4 miljardia 300 miljoonaa aurinkovuottamme. Tätä on hyvin vaikea edes kuvitella, joten siellä on tietenkin kuolema, mutta tämä kuolema korkeammissa planeettajärjestelmissä on erilainen kuin meidän kuolemamme täällä maan päällä.

      • Anonyymi00134
        Anonyymi00133 kirjoitti:

        Koska yksi Brahman päivä on 12 tuntia - 4 miljardia 300 miljoonaa aurinkovuottamme. Tätä on hyvin vaikea edes kuvitella, joten siellä on tietenkin kuolema, mutta tämä kuolema korkeammissa planeettajärjestelmissä on erilainen kuin meidän kuolemamme täällä maan päällä.

        Annetaan sellainen vaikutelma, että voimme vain laukaista avaruusaluksen ja suunnata sen johonkin planeettaan ja vain lentää suoraan, suoraan, lentää, lentää, lentää, lentää, lentää, lentää, lentää, suoraan tuolle planeetalle ja me pääsemme sinne. Näin ei oikeastaan ole.

      • Anonyymi00135
        Anonyymi00134 kirjoitti:

        Annetaan sellainen vaikutelma, että voimme vain laukaista avaruusaluksen ja suunnata sen johonkin planeettaan ja vain lentää suoraan, suoraan, lentää, lentää, lentää, lentää, lentää, lentää, lentää, suoraan tuolle planeetalle ja me pääsemme sinne. Näin ei oikeastaan ole.

        Koska avaruus on moniulotteinen maailmankaikkeudessa, kaikki nämä planeetat ovat yhteydessä toisiinsa hyvin monimutkaisella tavalla. Avaruudessa on erilaisia kanavia ja kulkuväyliä, joilla voi siirtyä tasolta toiselle. Ette voi vain lentää jonnekin avaruudessa ja tulla planeetalle.

      • Anonyymi00136
        Anonyymi00135 kirjoitti:

        Koska avaruus on moniulotteinen maailmankaikkeudessa, kaikki nämä planeetat ovat yhteydessä toisiinsa hyvin monimutkaisella tavalla. Avaruudessa on erilaisia kanavia ja kulkuväyliä, joilla voi siirtyä tasolta toiselle. Ette voi vain lentää jonnekin avaruudessa ja tulla planeetalle.

        Joten kun korkeampien planeettojen asukkaat matkustavat, he käyttävät erilaisia kanavia ja väyliä. Jotkut lentävät kehoillaan, jotkut tulevat avaruusaluksilla.

      • Anonyymi00137
        Anonyymi00136 kirjoitti:

        Joten kun korkeampien planeettojen asukkaat matkustavat, he käyttävät erilaisia kanavia ja väyliä. Jotkut lentävät kehoillaan, jotkut tulevat avaruusaluksilla.

        Veda-kirjallisuudessa hyvin monia asioita kuvataan ja kuvaillaan hyvin lyhyesti runollisessa muodossa. Jos yritätte selvittää yksityiskohtia, ette löydä niitä, koska ne ovat piilossa, ne ovat salaista tietoa. He eivät halua, että demonit käyttävät tätä tietoa.

      • Anonyymi00138
        Anonyymi00137 kirjoitti:

        Veda-kirjallisuudessa hyvin monia asioita kuvataan ja kuvaillaan hyvin lyhyesti runollisessa muodossa. Jos yritätte selvittää yksityiskohtia, ette löydä niitä, koska ne ovat piilossa, ne ovat salaista tietoa. He eivät halua, että demonit käyttävät tätä tietoa.

        Universumi on siis moniulotteinen. Planeetat eivät ole järjestyksessä ylhäältä alaspäin, vaan ne ovat kuin lotus. Jos otatte esimerkiksi lotuksen, siinä on monta terälehteä, ja voimme pitää jokaista terälehteä yhtenä ulottuvuutena, pallona, planeettojen pallona. Ja planeetat ovat järjestäytyneet tällä tavalla. Nämä terälehdet lähestyvät yksi kerrallaan keskikohtaa.

      • Anonyymi00139
        Anonyymi00138 kirjoitti:

        Universumi on siis moniulotteinen. Planeetat eivät ole järjestyksessä ylhäältä alaspäin, vaan ne ovat kuin lotus. Jos otatte esimerkiksi lotuksen, siinä on monta terälehteä, ja voimme pitää jokaista terälehteä yhtenä ulottuvuutena, pallona, planeettojen pallona. Ja planeetat ovat järjestäytyneet tällä tavalla. Nämä terälehdet lähestyvät yksi kerrallaan keskikohtaa.

        Jos otatte neulan ja puhkaisette kaikki nämä terälehdet, jos matkustatte tämän reiän läpi, voitte kulkea kaikkien tasojen, kaikkien ulottuvuuksien läpi yhdellä rivillä.

      • Anonyymi00140
        Anonyymi00139 kirjoitti:

        Jos otatte neulan ja puhkaisette kaikki nämä terälehdet, jos matkustatte tämän reiän läpi, voitte kulkea kaikkien tasojen, kaikkien ulottuvuuksien läpi yhdellä rivillä.

        Voitte astua mihin tahansa ulottuvuuteen. Nämä ulottuvuudet ovat siis hyvin lähellä toisiaan.

      • Anonyymi00141
        Anonyymi00140 kirjoitti:

        Voitte astua mihin tahansa ulottuvuuteen. Nämä ulottuvuudet ovat siis hyvin lähellä toisiaan.

        Universaalisen rakenteen mukaan eri tasot näkyvät eri ihmisille, eri eläville olennoille. Siksi voimme nähdä planeettoja. Meidän ulottuvuudessamme voimme nähdä planeettoja -paratiisi planeetat, alemmat planeetat ja keskimmäiset planeetat.

      • Anonyymi00142
        Anonyymi00141 kirjoitti:

        Universaalisen rakenteen mukaan eri tasot näkyvät eri ihmisille, eri eläville olennoille. Siksi voimme nähdä planeettoja. Meidän ulottuvuudessamme voimme nähdä planeettoja -paratiisi planeetat, alemmat planeetat ja keskimmäiset planeetat.

        Sana "Vishnu" tarkoittaa "Jumala". Tässä merkityksessä sillä voidaan tarkoittaa Krishnaa, Ramaa, Sri Chaitanya Mahaprabhua ja muita Korkeimman Herran muotoja.

      • Anonyymi00143
        Anonyymi00142 kirjoitti:

        Sana "Vishnu" tarkoittaa "Jumala". Tässä merkityksessä sillä voidaan tarkoittaa Krishnaa, Ramaa, Sri Chaitanya Mahaprabhua ja muita Korkeimman Herran muotoja.

        Erikoista on, että sana "Vishnu" lausutaan joillakin kielillä "Vsjevyshny", mikä tarkoittaa " Kaikkein korkein".

        Äännettynä "Vsjevyshny" kuulostaa "Vishnulta".

      • Anonyymi00144
        Anonyymi00143 kirjoitti:

        Erikoista on, että sana "Vishnu" lausutaan joillakin kielillä "Vsjevyshny", mikä tarkoittaa " Kaikkein korkein".

        Äännettynä "Vsjevyshny" kuulostaa "Vishnulta".

        Lordi Shivan tunnetuimmat nimet ovat Rudra, Mahadeva, Maheshvara, Shankara ja Shambhu.

        Shiva on moninainen ja hänen muotonsa vaihtelevat. Yleisimpiä ovat seuraavat: tanssiva Shiva, jota kutsutaan nimellä Nataraja; Shiva askeettina jne.

      • Anonyymi00145
        Anonyymi00144 kirjoitti:

        Lordi Shivan tunnetuimmat nimet ovat Rudra, Mahadeva, Maheshvara, Shankara ja Shambhu.

        Shiva on moninainen ja hänen muotonsa vaihtelevat. Yleisimpiä ovat seuraavat: tanssiva Shiva, jota kutsutaan nimellä Nataraja; Shiva askeettina jne.

        Yksi Shivan puolison, Parvatin, jumalallisen energian, Shaktin, nimistä.

        Shiva - ("hyvä"), gyana-mishra-bhaktin ruumiillistuma, omistautuminen Korkeimmalle, johon on sekoittunut taipumus luopumiseen.

      • Anonyymi00146
        Anonyymi00145 kirjoitti:

        Yksi Shivan puolison, Parvatin, jumalallisen energian, Shaktin, nimistä.

        Shiva - ("hyvä"), gyana-mishra-bhaktin ruumiillistuma, omistautuminen Korkeimmalle, johon on sekoittunut taipumus luopumiseen.

        Yksi kahdestatoista mahajanasta, merkittävistä pyhimyksistä, jotka mainitaan Veda-kirjoituksissa. Shiva ja hänen puolisonsa (Durga, Maya) ovat yhdessä vastuussa aineellisen maailman kehityksestä, tottelevat Maha-Vishnun tahtoa ja täyttävät sielujen halun elää itsekkäiden etujen mukaan ja nauttia materiasta.

      • Anonyymi00147
        Anonyymi00146 kirjoitti:

        Yksi kahdestatoista mahajanasta, merkittävistä pyhimyksistä, jotka mainitaan Veda-kirjoituksissa. Shiva ja hänen puolisonsa (Durga, Maya) ovat yhdessä vastuussa aineellisen maailman kehityksestä, tottelevat Maha-Vishnun tahtoa ja täyttävät sielujen halun elää itsekkäiden etujen mukaan ja nauttia materiasta.

        Shambhu (Shiva) on paras Vaishnaveista, Shiva on Herran ylistetty palvoja.

      • Anonyymi00148
        Anonyymi00147 kirjoitti:

        Shambhu (Shiva) on paras Vaishnaveista, Shiva on Herran ylistetty palvoja.

        Lordi Shivalla on kolme aspektia, jotka liittyvät vastaavasti hyväksikäytön ulottuvuuteen, aineelliseen maailmaan (Rudra-Shiva), luopumisen maailmaan, Brahmániin (Shiva-Shambhu), ja henkiseen maailmaan, omistautumisen ulottuvuuteen, Vaikunthaan (Sada-Shiva).

      • Anonyymi00149
        Anonyymi00148 kirjoitti:

        Lordi Shivalla on kolme aspektia, jotka liittyvät vastaavasti hyväksikäytön ulottuvuuteen, aineelliseen maailmaan (Rudra-Shiva), luopumisen maailmaan, Brahmániin (Shiva-Shambhu), ja henkiseen maailmaan, omistautumisen ulottuvuuteen, Vaikunthaan (Sada-Shiva).

        Rudra-Shiva, jonka Brahmá luo kussakin aineellisessa universumissa, on Shambhu-Shivan laajennus, joka on vastuussa sielun "upottamisesta" materiaan.

      • Anonyymi00150
        Anonyymi00149 kirjoitti:

        Rudra-Shiva, jonka Brahmá luo kussakin aineellisessa universumissa, on Shambhu-Shivan laajennus, joka on vastuussa sielun "upottamisesta" materiaan.

        Shambhu itse on ikuisen henkisen todellisuuden "alemman sektorin" asukkaan Sada-Shivan (ikuinen Shiva) laajennus eli ekspansio (ks. Srila Bhaktivinod Thakurin kommentti Brahma-samhitan neljäkymmentäviidennestä säkeestä; Sri Chaitanya-charitamrita, Adi-lila, 6.79,80).

      • Anonyymi00151
        Anonyymi00150 kirjoitti:

        Shambhu itse on ikuisen henkisen todellisuuden "alemman sektorin" asukkaan Sada-Shivan (ikuinen Shiva) laajennus eli ekspansio (ks. Srila Bhaktivinod Thakurin kommentti Brahma-samhitan neljäkymmentäviidennestä säkeestä; Sri Chaitanya-charitamrita, Adi-lila, 6.79,80).

        Shiva-Shambhu on "varjoinen ilmentymä", Maha-Vishnun säteilevän muodon ...sanskrit... heijastuma materian maailmassa ("Brahma-samhita", 8).Hän emanoituu Maha-Vishnun …
        ... Yleisesti ottaen Shambhu kuvataan Herran katseesta lähtevän säteilyn ilmentymäksi aineellisessa maailmassa.

      • Anonyymi00152
        Anonyymi00151 kirjoitti:

        Shiva-Shambhu on "varjoinen ilmentymä", Maha-Vishnun säteilevän muodon ...sanskrit... heijastuma materian maailmassa ("Brahma-samhita", 8).Hän emanoituu Maha-Vishnun …
        ... Yleisesti ottaen Shambhu kuvataan Herran katseesta lähtevän säteilyn ilmentymäksi aineellisessa maailmassa.

        Lukuisissa kirjoituksissa, alkaen tantroista, hän antaa ihmisille erilaisia uskonnon muotoja, muodostaen eri kehitysvaiheissa oleville jivoille eräänlaiset "tikapuut", joiden avulla he voivat saavuttaa Jumalalle omistautumisen, bhaktin.

      • Anonyymi00153
        Anonyymi00152 kirjoitti:

        Lukuisissa kirjoituksissa, alkaen tantroista, hän antaa ihmisille erilaisia uskonnon muotoja, muodostaen eri kehitysvaiheissa oleville jivoille eräänlaiset "tikapuut", joiden avulla he voivat saavuttaa Jumalalle omistautumisen, bhaktin.

        Govindan hyväntahtoisen tahdon kautta hän epäsuorasti suojelee ja ruokkii puhdasta omistautumista Herralle, shuddha-bhaktia, saarnaten [Shankaran muodossa, jota kunnioitetaan Shivan inkarnaationa] mayavada-oppia (filosofinen oppi maailmankaikkeuden illusorisesta luonteesta) ja erilaisia väärennettyjä kirjoituksia.

      • Anonyymi00154
        Anonyymi00153 kirjoitti:

        Govindan hyväntahtoisen tahdon kautta hän epäsuorasti suojelee ja ruokkii puhdasta omistautumista Herralle, shuddha-bhaktia, saarnaten [Shankaran muodossa, jota kunnioitetaan Shivan inkarnaationa] mayavada-oppia (filosofinen oppi maailmankaikkeuden illusorisesta luonteesta) ja erilaisia väärennettyjä kirjoituksia.

        Srila Sridhar Maharaj selittää: "On olemassa myös tantrisia kirjoituksia. Tantra tarkoittaa käytäntöä, jota henkilö seuraa hylätäkseen ja ylittääkseen sen. Nämä kirjoitukset tekevät kompromisseja sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat kiintyneitä alhaisiin, materialistisiin ilmiöihin, kuten lihan ja viinin syömiseen. Suorittamalla tietyn prosessin ihminen rukoilee vapautusta tästä ilmiöstä. Potilas ei voi aina ottaa lääkettä puhtaassa muodossaan, ja silloin lääke sekoitetaan makeaan siirappiin. Tantra on samanlainen kuin tämä. Materialistiselle ilmiölle annetaan vivahde pyhää, jumalallista, mutta vain siksi, että ihminen pääsee eroon tästä kiintymyksestä."

      • Anonyymi00155
        Anonyymi00154 kirjoitti:

        Srila Sridhar Maharaj selittää: "On olemassa myös tantrisia kirjoituksia. Tantra tarkoittaa käytäntöä, jota henkilö seuraa hylätäkseen ja ylittääkseen sen. Nämä kirjoitukset tekevät kompromisseja sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat kiintyneitä alhaisiin, materialistisiin ilmiöihin, kuten lihan ja viinin syömiseen. Suorittamalla tietyn prosessin ihminen rukoilee vapautusta tästä ilmiöstä. Potilas ei voi aina ottaa lääkettä puhtaassa muodossaan, ja silloin lääke sekoitetaan makeaan siirappiin. Tantra on samanlainen kuin tämä. Materialistiselle ilmiölle annetaan vivahde pyhää, jumalallista, mutta vain siksi, että ihminen pääsee eroon tästä kiintymyksestä."

        Nämä kirjoitukset tekevät kompromisseja sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat kiintyneitä alhaisiin, materialistisiin ilmiöihin, kuten lihan ja viinin syömiseen.

      • Anonyymi00156
        Anonyymi00155 kirjoitti:

        Nämä kirjoitukset tekevät kompromisseja sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat kiintyneitä alhaisiin, materialistisiin ilmiöihin, kuten lihan ja viinin syömiseen.

        "Padma-purana paljastaa meille, että Shankara on Herra Shivan inkarnaatio (avatar). Tässä teoksessa Shiva tunnustaa puolisolleen Durgalle, joka hallitsee aineellista maailmaa: "Kalin aikakaudella minä bráhmanin hahmossa annan väärän tulkinnan Vedoista mayavada-filosofian pohjalta, joka on verhottua buddhalaisuutta"

      • Anonyymi00157
        Anonyymi00156 kirjoitti:

        "Padma-purana paljastaa meille, että Shankara on Herra Shivan inkarnaatio (avatar). Tässä teoksessa Shiva tunnustaa puolisolleen Durgalle, joka hallitsee aineellista maailmaa: "Kalin aikakaudella minä bráhmanin hahmossa annan väärän tulkinnan Vedoista mayavada-filosofian pohjalta, joka on verhottua buddhalaisuutta"

        Shankara jätti elämänsä aikana useampia todisteita siitä, että hän oli itse asiassa Korkeimman Herran ylistetty palvoja. Useissa teoksissaan, kuten runossa Bhaja Govindam, hän paljastaa todellisen henkilöllisyytensä. Shankara vetoaa kaikkiin:

        ...sankskrit...
        "Palvokaa Govindaa, palvokaa Govindaa, palvokaa Govindaa, te viisastelevat typerykset!". Sillä kuoleman hetkellä sanallinen spekulointi ei pelasta teitä!" ("Bhaja Govindam", 1).

      • Anonyymi00158
        Anonyymi00157 kirjoitti:

        Shankara jätti elämänsä aikana useampia todisteita siitä, että hän oli itse asiassa Korkeimman Herran ylistetty palvoja. Useissa teoksissaan, kuten runossa Bhaja Govindam, hän paljastaa todellisen henkilöllisyytensä. Shankara vetoaa kaikkiin:

        ...sankskrit...
        "Palvokaa Govindaa, palvokaa Govindaa, palvokaa Govindaa, te viisastelevat typerykset!". Sillä kuoleman hetkellä sanallinen spekulointi ei pelasta teitä!" ("Bhaja Govindam", 1).

        Edellä on siis esitetty tekstejä Shivan asemasta universumissamme.



        Sri Chaitanya Saraswat Math

        the Mission of the inseparable
        Srila B.R. Sridhar Maharaj and Srila B.S. Govinda Maharaj

      • Anonyymi00159
        Anonyymi00158 kirjoitti:

        Edellä on siis esitetty tekstejä Shivan asemasta universumissamme.



        Sri Chaitanya Saraswat Math

        the Mission of the inseparable
        Srila B.R. Sridhar Maharaj and Srila B.S. Govinda Maharaj

        Anonyymi kirjoitti:

        Shivaa ei voida pitää tavallisena elävänä olentona eikä Korkeimpana Herrana. Hän on väliasemassa.

      • Anonyymi00160
        Anonyymi00159 kirjoitti:

        Anonyymi kirjoitti:

        Shivaa ei voida pitää tavallisena elävänä olentona eikä Korkeimpana Herrana. Hän on väliasemassa.

        ...
        Shivan käsitettä on vaikea ymmärtää, koska hän on monitahoinen. Erilaisuus tällä puolella [aineellista maailmaa] ja erilaistuminen tuolla puolella [henkimaailmaa], ja rajalla ei ole erilaistumista, ei ominaisuuksia. Tällä puolella hän on hyväksikäytön herra, ja tuolla puolella hän on Narayanan palvelija. Tällainen on Mahadevan erityinen asema.

      • Anonyymi00161
        Anonyymi00160 kirjoitti:

        ...
        Shivan käsitettä on vaikea ymmärtää, koska hän on monitahoinen. Erilaisuus tällä puolella [aineellista maailmaa] ja erilaistuminen tuolla puolella [henkimaailmaa], ja rajalla ei ole erilaistumista, ei ominaisuuksia. Tällä puolella hän on hyväksikäytön herra, ja tuolla puolella hän on Narayanan palvelija. Tällainen on Mahadevan erityinen asema.

        Bhoga, tyaga, and seva. Shiva edustaa bhogaa. Tässä maailmassa hän on mayan nauttija, opposition johtaja, mayan puoliso. Toisaalta hän on Vishnun palvelija. On olemassa myös raja, keskiasema.

      • Anonyymi00162
        Anonyymi00161 kirjoitti:

        Bhoga, tyaga, and seva. Shiva edustaa bhogaa. Tässä maailmassa hän on mayan nauttija, opposition johtaja, mayan puoliso. Toisaalta hän on Vishnun palvelija. On olemassa myös raja, keskiasema.

        Todellinen käsite on havaintokykymme ulottumattomissa - se on tuntematon ja käsittämätön. Sitä voidaan verrata syvän unen tilaan ilman unia. Tämä on 'totuuden' käsite. Ja kaikki, mitä havaitsemme, on jossain määrin väärää havaintoa. Hyvä tai paha on eräänlainen väärä havainto. Tämä on Shankaracharyan filosofia.

      • Anonyymi00163
        Anonyymi00162 kirjoitti:

        Todellinen käsite on havaintokykymme ulottumattomissa - se on tuntematon ja käsittämätön. Sitä voidaan verrata syvän unen tilaan ilman unia. Tämä on 'totuuden' käsite. Ja kaikki, mitä havaitsemme, on jossain määrin väärää havaintoa. Hyvä tai paha on eräänlainen väärä havainto. Tämä on Shankaracharyan filosofia.

        https://scsmathinternational.com

      • Anonyymi00164
      • Anonyymi00165
        Anonyymi00164 kirjoitti:

        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com

        Addresses:

        India | U.S.A. | Canada | Mexico | Europe | Asia | S. Pacific | S. America | Africa & Mauritius
        Languages:
        (SCSMath sites)

        Danish | Dutch | German | Greek | Hindi | Italian | Japanese | Norwegian| Polish | Portuguese | Spanish | Swedish | Filipino | Turkish

        International Dialing:

        Country and City codes:
        http://www.the-acr.com/codes/cntrycd.htm
        Time and Time Zones:

        The time now around the world:

        http://timeanddate.com/worldclock/

      • Anonyymi00166
        Anonyymi00165 kirjoitti:

        Addresses:

        India | U.S.A. | Canada | Mexico | Europe | Asia | S. Pacific | S. America | Africa & Mauritius
        Languages:
        (SCSMath sites)

        Danish | Dutch | German | Greek | Hindi | Italian | Japanese | Norwegian| Polish | Portuguese | Spanish | Swedish | Filipino | Turkish

        International Dialing:

        Country and City codes:
        http://www.the-acr.com/codes/cntrycd.htm
        Time and Time Zones:

        The time now around the world:

        http://timeanddate.com/worldclock/

        Veda-kirjallisuuden rakennetta tarkasteltaessa on olennaista huomioida, ettei sen esittämä todellisuus jäsenny yksinomaan ihmisen kokemuksellisen ja kronologisen viitekehyksen mukaisesti. Tekstit käsittelevät olemassaoloa monitasoisena kokonaisuutena, johon kuuluvat ihmisten lisäksi puolijumalat, muut elävät olennot sekä erilaisissa planeettajärjestelmissä ja tietoisuuden tasoilla olevat olennot.


        Tämän vuoksi myös käsitteet kuten aika, elinikä, kuolema ja jopa todellisuuden rakenne saavat merkityksensä suhteessa siihen olemassaolon tasoon, josta niitä tarkastellaan.

        Veda-kirjallisuudessa mainittu puolijumalien tai taivaallisten planeettojen asukkaiden pitkä elinikä ei merkitse välttämättä absoluuttista kuolemattomuutta. Amara-käsitteen voidaan pikemminkin ymmärtää viittaavan olentoihin, joiden elinikä on ihmisen mittakaavassa niin poikkeuksellisen pitkä, että heitä voidaan kutsua ”kuolemattomiksi”. He eivät kuitenkaan ole vapautuneet syntymän ja kuoleman alaisuudesta absoluuttisessa metafyysisessä merkityksessä. Kuolema säilyy osana aineellisen olemassaolon rakennetta, vaikka sen ajallinen mittakaava ja kokemuksellinen merkitys vaihtelevat eri olentoluokkien välillä.

      • Anonyymi00167
        Anonyymi00166 kirjoitti:

        Veda-kirjallisuuden rakennetta tarkasteltaessa on olennaista huomioida, ettei sen esittämä todellisuus jäsenny yksinomaan ihmisen kokemuksellisen ja kronologisen viitekehyksen mukaisesti. Tekstit käsittelevät olemassaoloa monitasoisena kokonaisuutena, johon kuuluvat ihmisten lisäksi puolijumalat, muut elävät olennot sekä erilaisissa planeettajärjestelmissä ja tietoisuuden tasoilla olevat olennot.


        Tämän vuoksi myös käsitteet kuten aika, elinikä, kuolema ja jopa todellisuuden rakenne saavat merkityksensä suhteessa siihen olemassaolon tasoon, josta niitä tarkastellaan.

        Veda-kirjallisuudessa mainittu puolijumalien tai taivaallisten planeettojen asukkaiden pitkä elinikä ei merkitse välttämättä absoluuttista kuolemattomuutta. Amara-käsitteen voidaan pikemminkin ymmärtää viittaavan olentoihin, joiden elinikä on ihmisen mittakaavassa niin poikkeuksellisen pitkä, että heitä voidaan kutsua ”kuolemattomiksi”. He eivät kuitenkaan ole vapautuneet syntymän ja kuoleman alaisuudesta absoluuttisessa metafyysisessä merkityksessä. Kuolema säilyy osana aineellisen olemassaolon rakennetta, vaikka sen ajallinen mittakaava ja kokemuksellinen merkitys vaihtelevat eri olentoluokkien välillä.

        Tällainen suhteellinen aikakäsitys merkitsee myös sitä, ettei ihmisen kronologiaa voida automaattisesti pitää universaalina ajan mittapuuna. Se, mikä ihmisen näkökulmasta näyttäytyy käsittämättömän pitkänä ajanjaksona, voi toisella olemassaolon tasolla muodostaa vain murto-osan kyseisen olennon omasta elinkaaresta. Vastaavasti veda teksteissä esitetyt valtavat ajanjaksot, kuten Brahmān päivän ja yön muodostama aikasykli, tulee ymmärtää osana kokonaisuutta, jossa eri olentoluokkien elinikä ja ajan kokeminen sijoittuvat erilaisiin mittakaavoihin.

        Tämän vuoksi myös veda-tekstien esitystapaa voidaan tarkastella suhteessa niiden monitasoiseen. Tekstien tarkoituksena ei ole ainoastaan välittää tietoa ihmiselle hänen omassa rajatussa historiallisessa ja ajallisessa ympäristössään, vaan kuvata todellisuutta, jonka piiri ulottuu useisiin olemassaolon tasoihin. Ihmiselle esitetty kuvaus on siten vain yksi näkökulma laajempaan järjestelmään. Eri olentoluokat voivat hahmottaa saman todellisuuden erilaisista ajallisista, kokemuksellisista ja ontologisista lähtökohdista.

      • Anonyymi00168
        Anonyymi00167 kirjoitti:

        Tällainen suhteellinen aikakäsitys merkitsee myös sitä, ettei ihmisen kronologiaa voida automaattisesti pitää universaalina ajan mittapuuna. Se, mikä ihmisen näkökulmasta näyttäytyy käsittämättömän pitkänä ajanjaksona, voi toisella olemassaolon tasolla muodostaa vain murto-osan kyseisen olennon omasta elinkaaresta. Vastaavasti veda teksteissä esitetyt valtavat ajanjaksot, kuten Brahmān päivän ja yön muodostama aikasykli, tulee ymmärtää osana kokonaisuutta, jossa eri olentoluokkien elinikä ja ajan kokeminen sijoittuvat erilaisiin mittakaavoihin.

        Tämän vuoksi myös veda-tekstien esitystapaa voidaan tarkastella suhteessa niiden monitasoiseen. Tekstien tarkoituksena ei ole ainoastaan välittää tietoa ihmiselle hänen omassa rajatussa historiallisessa ja ajallisessa ympäristössään, vaan kuvata todellisuutta, jonka piiri ulottuu useisiin olemassaolon tasoihin. Ihmiselle esitetty kuvaus on siten vain yksi näkökulma laajempaan järjestelmään. Eri olentoluokat voivat hahmottaa saman todellisuuden erilaisista ajallisista, kokemuksellisista ja ontologisista lähtökohdista.

        Samalla tämä auttaa ymmärtämään, miksi veda-kirjallisuudessa metafyysisiä kokonaisuuksia saatetaan kuvata tiiviisti, symbolisesti tai runollisesti. Tekstin tarkoituksena on välittää käsitys todellisuuden hierarkkisesta ja moniulotteisesta rakenteesta. Planeettajärjestelmät ja olemassaolon tasot voidaan tällöin ymmärtää osana ontologista kokonaisuutta, jossa eri tasojen välinen suhde ei määräydy ainoastaan fyysisen etäisyyden perusteella, vaan myös olennon tietoisuuden, ominaisuuksien ja olemassaolon tason perusteella.

        Tässä viitekehyksessä veda-kosmologian ”eri tasoja” ei siten ole tarkoituksenmukaista rinnastaa suoraviivaisesti pelkästään modernin tähtitieteen tuntemiin fyysisiin planeettoihin. Kyse on laajemmasta maailmankuvasta, jossa kosmologinen, metafyysinen ja teologinen todellisuuskäsitys muodostavat yhden kokonaisuuden. Ihmisen näkökulmasta nähtävä aineellinen maailma muodostaa vain yhden osan tästä järjestelmästä, kun taas korkeampien ja alempien olemassaolon tasojen kuvaukset ilmaisevat todellisuuden laajempaa hierarkiaa.

      • Anonyymi00169
        Anonyymi00168 kirjoitti:

        Samalla tämä auttaa ymmärtämään, miksi veda-kirjallisuudessa metafyysisiä kokonaisuuksia saatetaan kuvata tiiviisti, symbolisesti tai runollisesti. Tekstin tarkoituksena on välittää käsitys todellisuuden hierarkkisesta ja moniulotteisesta rakenteesta. Planeettajärjestelmät ja olemassaolon tasot voidaan tällöin ymmärtää osana ontologista kokonaisuutta, jossa eri tasojen välinen suhde ei määräydy ainoastaan fyysisen etäisyyden perusteella, vaan myös olennon tietoisuuden, ominaisuuksien ja olemassaolon tason perusteella.

        Tässä viitekehyksessä veda-kosmologian ”eri tasoja” ei siten ole tarkoituksenmukaista rinnastaa suoraviivaisesti pelkästään modernin tähtitieteen tuntemiin fyysisiin planeettoihin. Kyse on laajemmasta maailmankuvasta, jossa kosmologinen, metafyysinen ja teologinen todellisuuskäsitys muodostavat yhden kokonaisuuden. Ihmisen näkökulmasta nähtävä aineellinen maailma muodostaa vain yhden osan tästä järjestelmästä, kun taas korkeampien ja alempien olemassaolon tasojen kuvaukset ilmaisevat todellisuuden laajempaa hierarkiaa.

        Veda-tekstien erilaiset kuvaukset ajasta, eliniästä, kuolemasta ja planeettajärjestelmistä eivät muodosta toisistaan irrallisia väitteitä. Ne liittyvät samaan perusperiaatteeseen: todellisuus ei näyttäydy kaikille eläville olennoille identtisenä, eikä ihmisen kokemusta voida ilman muuta pitää kaiken olemassaolon yleispätevänä mittapuuna. Ihmisen rajallinen kronologia on vain yksi tapa sijoittaa tapahtumat aikaan, kun taas vedoissa aika suhteutuu olennaisesti siihen, millä olemassaolon tasolla ja millaisessa kehollisessa sekä ontologisessa asemassa oleva olento aikaa kokee.

      • Anonyymi00170
        Anonyymi00169 kirjoitti:

        Veda-tekstien erilaiset kuvaukset ajasta, eliniästä, kuolemasta ja planeettajärjestelmistä eivät muodosta toisistaan irrallisia väitteitä. Ne liittyvät samaan perusperiaatteeseen: todellisuus ei näyttäydy kaikille eläville olennoille identtisenä, eikä ihmisen kokemusta voida ilman muuta pitää kaiken olemassaolon yleispätevänä mittapuuna. Ihmisen rajallinen kronologia on vain yksi tapa sijoittaa tapahtumat aikaan, kun taas vedoissa aika suhteutuu olennaisesti siihen, millä olemassaolon tasolla ja millaisessa kehollisessa sekä ontologisessa asemassa oleva olento aikaa kokee.

        VEDA-KIRJALLISUUDEN RAKENNETTA TARKASTELTAESSA ON OLENNAISTA HUOMIOIDA, ETTEI SEN ESITTÄMÄ TODELLISUUS JÄSENNY YKSINOMAAN IHMISEN KOKEMUKSELLISEN JA KRONOLOGISEN VIITEKEHYKSEN MUKAISESTI. TEKSTIT KÄSITTELEVÄT OLEMASSAOLOA MONITASOISENA KOKONAISUUTENA, JOHON KUULUVAT IHMISTEN LISÄKSI PUOLIJUMALAT, MUUT ELÄVÄT OLENNOT SEKÄ ERILAISISSA PLANEETTAJÄRJESTELMISSÄ JA TIETOISUUDEN TASOILLA OLEVAT OLENNOT.

        TÄMÄN VUOKSI MYÖS KÄSITTEET KUTEN AIKA, ELINIKÄ, KUOLEMA JA JOPA TODELLISUUDEN RAKENNE SAAVAT MERKITYKSENSÄ SUHTEESSA SIIHEN OLEMASSAOLON TASOON, JOSTA NIITÄ TARKASTELLAAN.

      • Anonyymi00171
        Anonyymi00170 kirjoitti:

        VEDA-KIRJALLISUUDEN RAKENNETTA TARKASTELTAESSA ON OLENNAISTA HUOMIOIDA, ETTEI SEN ESITTÄMÄ TODELLISUUS JÄSENNY YKSINOMAAN IHMISEN KOKEMUKSELLISEN JA KRONOLOGISEN VIITEKEHYKSEN MUKAISESTI. TEKSTIT KÄSITTELEVÄT OLEMASSAOLOA MONITASOISENA KOKONAISUUTENA, JOHON KUULUVAT IHMISTEN LISÄKSI PUOLIJUMALAT, MUUT ELÄVÄT OLENNOT SEKÄ ERILAISISSA PLANEETTAJÄRJESTELMISSÄ JA TIETOISUUDEN TASOILLA OLEVAT OLENNOT.

        TÄMÄN VUOKSI MYÖS KÄSITTEET KUTEN AIKA, ELINIKÄ, KUOLEMA JA JOPA TODELLISUUDEN RAKENNE SAAVAT MERKITYKSENSÄ SUHTEESSA SIIHEN OLEMASSAOLON TASOON, JOSTA NIITÄ TARKASTELLAAN.

        VEDA-KIRJALLISUUDEN RAKENNETTA TARKASTELTAESSA ON OLENNAISTA HUOMIOIDA, ETTEI SEN ESITTÄMÄ TODELLISUUS JÄSENNY YKSINOMAAN IHMISEN KOKEMUKSELLISEN JA KRONOLOGISEN VIITEKEHYKSEN MUKAISESTI. TEKSTIT KÄSITTELEVÄT OLEMASSAOLOA MONITASOISENA KOKONAISUUTENA, JOHON KUULUVAT IHMISTEN LISÄKSI PUOLIJUMALAT, MUUT ELÄVÄT OLENNOT SEKÄ ERILAISISSA PLANEETTAJÄRJESTELMISSÄ JA TIETOISUUDEN TASOILLA OLEVAT OLENNOT.

      • Anonyymi00172
        Anonyymi00171 kirjoitti:

        VEDA-KIRJALLISUUDEN RAKENNETTA TARKASTELTAESSA ON OLENNAISTA HUOMIOIDA, ETTEI SEN ESITTÄMÄ TODELLISUUS JÄSENNY YKSINOMAAN IHMISEN KOKEMUKSELLISEN JA KRONOLOGISEN VIITEKEHYKSEN MUKAISESTI. TEKSTIT KÄSITTELEVÄT OLEMASSAOLOA MONITASOISENA KOKONAISUUTENA, JOHON KUULUVAT IHMISTEN LISÄKSI PUOLIJUMALAT, MUUT ELÄVÄT OLENNOT SEKÄ ERILAISISSA PLANEETTAJÄRJESTELMISSÄ JA TIETOISUUDEN TASOILLA OLEVAT OLENNOT.

        IHMISEN NÄKÖKULMASTA NÄHTÄVÄ AINEELLINEN MAAILMA MUODOSTAA VAIN YHDEN OSAN TÄSTÄ JÄRJESTELMÄSTÄ, KUN TAAS KORKEAMPIEN JA ALEMPIEN OLEMASSAOLON TASOJEN KUVAUKSET ILMAISEVAT TODELLISUUDEN LAAJEMPAA HIERARKIAA.

      • Anonyymi00173
        Anonyymi00172 kirjoitti:

        IHMISEN NÄKÖKULMASTA NÄHTÄVÄ AINEELLINEN MAAILMA MUODOSTAA VAIN YHDEN OSAN TÄSTÄ JÄRJESTELMÄSTÄ, KUN TAAS KORKEAMPIEN JA ALEMPIEN OLEMASSAOLON TASOJEN KUVAUKSET ILMAISEVAT TODELLISUUDEN LAAJEMPAA HIERARKIAA.

        TEKSTIEN TARKOITUKSENA EI OLE AINOASTAAN VÄLITTÄÄ TIETOA IHMISELLE HÄNEN OMASSA RAJATUSSA HISTORIALLISESSA JA AJALLISESSA YMPÄRISTÖSSÄÄN, VAAN KUVATA TODELLISUUTTA, JONKA PIIRI ULOTTUU USEISIIN OLEMASSAOLON TASOIHIN. IHMISELLE ESITETTY KUVAUS ON SITEN VAIN YKSI NÄKÖKULMA LAAJEMPAAN JÄRJESTELMÄÄN. ERI OLENTOLUOKAT VOIVAT HAHMOTTAA SAMAN TODELLISUUDEN ERILAISISTA AJALLISISTA, KOKEMUKSELLISISTA JA ONTOLOGISISTA LÄHTÖKOHDISTA.

      • Anonyymi00174
        Anonyymi00173 kirjoitti:

        TEKSTIEN TARKOITUKSENA EI OLE AINOASTAAN VÄLITTÄÄ TIETOA IHMISELLE HÄNEN OMASSA RAJATUSSA HISTORIALLISESSA JA AJALLISESSA YMPÄRISTÖSSÄÄN, VAAN KUVATA TODELLISUUTTA, JONKA PIIRI ULOTTUU USEISIIN OLEMASSAOLON TASOIHIN. IHMISELLE ESITETTY KUVAUS ON SITEN VAIN YKSI NÄKÖKULMA LAAJEMPAAN JÄRJESTELMÄÄN. ERI OLENTOLUOKAT VOIVAT HAHMOTTAA SAMAN TODELLISUUDEN ERILAISISTA AJALLISISTA, KOKEMUKSELLISISTA JA ONTOLOGISISTA LÄHTÖKOHDISTA.

        TEKSTIT EIVÄT OLE TARKOITETTU AINOASTAAN IHMISILLE, VAAN NIIDEN ESITTÄMÄ OPETUS JA KUVAUS TODELLISUUDESTA KOSKEE MYÖS MUITA OLENTOJA JA OLEMASSAOLON TASOJA.

      • Anonyymi00175
        Anonyymi00174 kirjoitti:

        TEKSTIT EIVÄT OLE TARKOITETTU AINOASTAAN IHMISILLE, VAAN NIIDEN ESITTÄMÄ OPETUS JA KUVAUS TODELLISUUDESTA KOSKEE MYÖS MUITA OLENTOJA JA OLEMASSAOLON TASOJA.

        Eri olentoluokkien elinikää ei tule ymmärtää pelkästään vertaamalla niiden elinvuosien lukumäärää ihmisen käyttämään ajanmittaan. Väite, jonka mukaan elävä olento elää ”sata vuotta” oman kronologiansa mukaisesti, viittaa siihen, että elinikä suhteutuu kunkin olennon omaan ajalliseen viitekehykseen. Tällöin sata vuotta ihmisen kronologiassa ja sata vuotta jonkin korkeamman planeettajärjestelmän asukkaan kronologiassa eivät vastaa samaa absoluuttista ajanjaksoa.

      • Anonyymi00176
        Anonyymi00175 kirjoitti:

        Eri olentoluokkien elinikää ei tule ymmärtää pelkästään vertaamalla niiden elinvuosien lukumäärää ihmisen käyttämään ajanmittaan. Väite, jonka mukaan elävä olento elää ”sata vuotta” oman kronologiansa mukaisesti, viittaa siihen, että elinikä suhteutuu kunkin olennon omaan ajalliseen viitekehykseen. Tällöin sata vuotta ihmisen kronologiassa ja sata vuotta jonkin korkeamman planeettajärjestelmän asukkaan kronologiassa eivät vastaa samaa absoluuttista ajanjaksoa.

        Tämä ero tulee erityisen selvästi esiin veda-kirjallisuuden kuvauksissa korkeampien planeettajärjestelmien asukkaista. Heidän elinikänsä n ihmisen näkökulmasta mitattuna kuvata suunnattoman pitkäksi, mutta heidän omassa aikajärjestelmässään kyseinen elinikä muodostaa edelleen rajallisen, määräytyneen elämänkaaren. Tässä mielessä nimitys amara eli ”kuolematon” ei tarkoita absoluuttista vapautumista kuolemasta, vaan viittaa suhteelliseen kuolemattomuuteen: olennon elinikä on ihmisen mittakaavassa niin pitkä, että se näyttäytyy lähes rajattomana.

      • Anonyymi00177
        Anonyymi00176 kirjoitti:

        Tämä ero tulee erityisen selvästi esiin veda-kirjallisuuden kuvauksissa korkeampien planeettajärjestelmien asukkaista. Heidän elinikänsä n ihmisen näkökulmasta mitattuna kuvata suunnattoman pitkäksi, mutta heidän omassa aikajärjestelmässään kyseinen elinikä muodostaa edelleen rajallisen, määräytyneen elämänkaaren. Tässä mielessä nimitys amara eli ”kuolematon” ei tarkoita absoluuttista vapautumista kuolemasta, vaan viittaa suhteelliseen kuolemattomuuteen: olennon elinikä on ihmisen mittakaavassa niin pitkä, että se näyttäytyy lähes rajattomana.

        Suhteellisuus kytkeytyy siten olennaisesti universumin hierarkkiseen rakenteeseen. Eri planeettajärjestelmien asukkaat eivät ainoastaan elä erilaisissa ympäristöissä, vaan niiden olemassaolo sijoittuu erilaisiin ajallisiin mittakaavoihin. Siksi sama tapahtuma voi saada eri olentoluokille täysin erilaisen ajallisen merkityksen. Ihmisen näkökulmasta valtava ajanjakso voi toiselle olennolle vastata vain rajallista osaa hänen omasta elämänkaarestaan.

        Niin voidaan myös ymmärtää, miksi maapalloa kuvataan nimityksellä Mṛtyu-loka, ”kuolevaisten maailma”. Kyse ei ole ainoastaan siitä, että ihmiset kuolevat, vaan siitä, että tässä olemassaolon tasossa elinikä on suhteellisen lyhyt ja kuolevaisuus muodostaa keskeisen osan kokemuksellista todellisuutta. Korkeampien planeettajärjestelmien asukkaiden kohdalla sama syntymän, elämän ja kuoleman periaate voi toteutua huomattavasti pidemmässä ajallisessa mittakaavassa.

      • Anonyymi00178
        Anonyymi00177 kirjoitti:

        Suhteellisuus kytkeytyy siten olennaisesti universumin hierarkkiseen rakenteeseen. Eri planeettajärjestelmien asukkaat eivät ainoastaan elä erilaisissa ympäristöissä, vaan niiden olemassaolo sijoittuu erilaisiin ajallisiin mittakaavoihin. Siksi sama tapahtuma voi saada eri olentoluokille täysin erilaisen ajallisen merkityksen. Ihmisen näkökulmasta valtava ajanjakso voi toiselle olennolle vastata vain rajallista osaa hänen omasta elämänkaarestaan.

        Niin voidaan myös ymmärtää, miksi maapalloa kuvataan nimityksellä Mṛtyu-loka, ”kuolevaisten maailma”. Kyse ei ole ainoastaan siitä, että ihmiset kuolevat, vaan siitä, että tässä olemassaolon tasossa elinikä on suhteellisen lyhyt ja kuolevaisuus muodostaa keskeisen osan kokemuksellista todellisuutta. Korkeampien planeettajärjestelmien asukkaiden kohdalla sama syntymän, elämän ja kuoleman periaate voi toteutua huomattavasti pidemmässä ajallisessa mittakaavassa.

        Näin ollen ratkaiseva ero ei ole siinä, että jotkut olennot olisivat absoluuttisesti kuolevaisia ja toiset absoluuttisesti kuolemattomia, vaan siinä, että kuolevaisuus ilmenee eri olemassaolon tasoilla erilaisissa ajallisissa mittakaavoissa. Ihmisen kronologia ei siten toimi universaalina mittapuuna, vaan muodostaa yhden erityisen ajallisen viitekehyksen laajemmassa kosmologisessa järjestelmässä.

      • Anonyymi00179
        Anonyymi00178 kirjoitti:

        Näin ollen ratkaiseva ero ei ole siinä, että jotkut olennot olisivat absoluuttisesti kuolevaisia ja toiset absoluuttisesti kuolemattomia, vaan siinä, että kuolevaisuus ilmenee eri olemassaolon tasoilla erilaisissa ajallisissa mittakaavoissa. Ihmisen kronologia ei siten toimi universaalina mittapuuna, vaan muodostaa yhden erityisen ajallisen viitekehyksen laajemmassa kosmologisessa järjestelmässä.

        Brahman elinikä on 311 biljoonaa 40 miljoonaa vuotta. Tämä luku saattaa tuntua epäuskottavalta, mutta aika menee eri tavalla korkeimmilla planeetoilla. Tämä luku on ihmisen ajanlaskennan mukainen.

      • Anonyymi00180
        Anonyymi00179 kirjoitti:

        Brahman elinikä on 311 biljoonaa 40 miljoonaa vuotta. Tämä luku saattaa tuntua epäuskottavalta, mutta aika menee eri tavalla korkeimmilla planeetoilla. Tämä luku on ihmisen ajanlaskennan mukainen.

        Brahmālle 100 vuotta tarkoittaa 100 Brahmān omaa vuotta, ei 100 meidän kalenterivuottamme.


        1 Brahmān päivä (12 tuntia) = 4,32 miljardia ihmisen aurinkovuotta.
        1 Brahmān vuorokausi (päivä + yö) = 8,64 miljardia ihmisen vuotta.
        1 Brahmān vuosi = 360 tällaista vuorokautta.
        Brahmān elinikä = 100 Brahmān vuotta.
        Se vastaa noin 311,04 biljoonaa ihmisen aurinkovuotta.

        Eli kun sanotaan, että Brahmā elää 100 vuotta, kyseessä on hänen oman kronologiansa mukainen 100 vuotta. Ihmisen ajanlaskulla sama ajanjakso on noin 311,04 biljoonaa vuotta.

        Tämä on juuri se ero, jota aiemmassa tekstissä kannattaa korostaa: ”100 vuotta” ei ole kaikille olennoille sama määrä ihmisen vuosia, vaan ajan yksikkö ja elinikä ovat suhteessa kyseisen olennon kosmologiseen tasoon.

      • Anonyymi00181
        Anonyymi00180 kirjoitti:

        Brahmālle 100 vuotta tarkoittaa 100 Brahmān omaa vuotta, ei 100 meidän kalenterivuottamme.


        1 Brahmān päivä (12 tuntia) = 4,32 miljardia ihmisen aurinkovuotta.
        1 Brahmān vuorokausi (päivä yö) = 8,64 miljardia ihmisen vuotta.
        1 Brahmān vuosi = 360 tällaista vuorokautta.
        Brahmān elinikä = 100 Brahmān vuotta.
        Se vastaa noin 311,04 biljoonaa ihmisen aurinkovuotta.

        Eli kun sanotaan, että Brahmā elää 100 vuotta, kyseessä on hänen oman kronologiansa mukainen 100 vuotta. Ihmisen ajanlaskulla sama ajanjakso on noin 311,04 biljoonaa vuotta.

        Tämä on juuri se ero, jota aiemmassa tekstissä kannattaa korostaa: ”100 vuotta” ei ole kaikille olennoille sama määrä ihmisen vuosia, vaan ajan yksikkö ja elinikä ovat suhteessa kyseisen olennon kosmologiseen tasoon.

        Tämä on juuri se ero, jota aiemmassa tekstissä kannattaa korostaa: ”100 vuotta” ei ole kaikille olennoille sama määrä ihmisen vuosia, vaan ajan yksikkö ja elinikä ovat suhteessa kyseisen olennon kosmologiseen tasoon.

      • Anonyymi00182
        Anonyymi00181 kirjoitti:

        Tämä on juuri se ero, jota aiemmassa tekstissä kannattaa korostaa: ”100 vuotta” ei ole kaikille olennoille sama määrä ihmisen vuosia, vaan ajan yksikkö ja elinikä ovat suhteessa kyseisen olennon kosmologiseen tasoon.

        Tämä luku saattaa tuntua epäuskottavalta, mutta aika menee eri tavalla korkeimmilla planeetoilla. Tämä luku on ihmisen ajanlaskennan mukainen.

        Brahmālle 100 vuotta tarkoittaa 100 Brahmān omaa vuotta, ei 100 meidän kalenterivuottamme.

      • Anonyymi00183
        Anonyymi00182 kirjoitti:

        Tämä luku saattaa tuntua epäuskottavalta, mutta aika menee eri tavalla korkeimmilla planeetoilla. Tämä luku on ihmisen ajanlaskennan mukainen.

        Brahmālle 100 vuotta tarkoittaa 100 Brahmān omaa vuotta, ei 100 meidän kalenterivuottamme.

        Brahmā tuli tapaamaan Krishnaa, ja ovenvartija kysyi häneltä, kuka hän oli. Brahmā vastasi olevansa Brahmā, jolloin Krishna kysyi:

        “Mikä Brahmā? Minkä universumin Brahmā?”

        Brahmā hämmästyi, koska hän oli ajatellut olevansa ainoa Brahmā ja oman universuminsa luoja.

        Sitten Krishna kutsui paikalle lukemattomia muita Brahmoja eri universumeista. Ne ilmestyivät Krishnan eteen eri kokoisina ja erilaisine kruunuineen, koska heidän hallitsemansa universumit olivat eri kokoisia ja niissä oli erilaiset rakenteet.

        Brahmā ymmärsi tästä, että hänen oma universuminsa oli vain yksi lukemattomista universumeista, eikä hän ollut Krishnaan nähden itsenäinen tai korkein olento.

        Tämä on erityisen kuuluisa kohta, koska se havainnollistaa ajatusta, että Krishna on kaikkien universumien ylin lähde, kun taas Brahmā toimii luojana omassa universumissaan.

      • Anonyymi00184
        Anonyymi00183 kirjoitti:

        Brahmā tuli tapaamaan Krishnaa, ja ovenvartija kysyi häneltä, kuka hän oli. Brahmā vastasi olevansa Brahmā, jolloin Krishna kysyi:

        “Mikä Brahmā? Minkä universumin Brahmā?”

        Brahmā hämmästyi, koska hän oli ajatellut olevansa ainoa Brahmā ja oman universuminsa luoja.

        Sitten Krishna kutsui paikalle lukemattomia muita Brahmoja eri universumeista. Ne ilmestyivät Krishnan eteen eri kokoisina ja erilaisine kruunuineen, koska heidän hallitsemansa universumit olivat eri kokoisia ja niissä oli erilaiset rakenteet.

        Brahmā ymmärsi tästä, että hänen oma universuminsa oli vain yksi lukemattomista universumeista, eikä hän ollut Krishnaan nähden itsenäinen tai korkein olento.

        Tämä on erityisen kuuluisa kohta, koska se havainnollistaa ajatusta, että Krishna on kaikkien universumien ylin lähde, kun taas Brahmā toimii luojana omassa universumissaan.

        Krishna kutsui paikalle valtavan määrän Brahmoja eri universumeista. Jokainen Brahmā tuli Krishnan luo omasta universumistaan. He kaikki näkivät Krishnan, mutta kertomus ei tarkoita, että Brahmāt olisivat kokoontuneet tavalliseksi joukoksi ja tarkastelleet toisiaan.

        Tässä on vielä hienompi yksityiskohta:

        Kun tämä alkuperäinen Brahmā näki lukemattomat muut Brahmāt, hän tajusi, kuinka pieni hänen oma nelipäinen Brahmān asemansa oli. Hän oli ajatellut olevansa valtavan suuren universumin Brahmā, mutta Krishnan edessä oli Brahmoja, joilla oli ... koska heidän universuminsa olivat paljon suurempia.

        Ja tärkeää on myös tämä: Krishna itse näki kaikki Brahmāt samanaikaisesti. Brahmāt eivät olleet Krishnan kanssa samalla tavalla samalla tasolla — heidän tietoisuutensa ja kykynsä olivat rajallisia.

      • Anonyymi00185
        Anonyymi00184 kirjoitti:

        Krishna kutsui paikalle valtavan määrän Brahmoja eri universumeista. Jokainen Brahmā tuli Krishnan luo omasta universumistaan. He kaikki näkivät Krishnan, mutta kertomus ei tarkoita, että Brahmāt olisivat kokoontuneet tavalliseksi joukoksi ja tarkastelleet toisiaan.

        Tässä on vielä hienompi yksityiskohta:

        Kun tämä alkuperäinen Brahmā näki lukemattomat muut Brahmāt, hän tajusi, kuinka pieni hänen oma nelipäinen Brahmān asemansa oli. Hän oli ajatellut olevansa valtavan suuren universumin Brahmā, mutta Krishnan edessä oli Brahmoja, joilla oli ... koska heidän universuminsa olivat paljon suurempia.

        Ja tärkeää on myös tämä: Krishna itse näki kaikki Brahmāt samanaikaisesti. Brahmāt eivät olleet Krishnan kanssa samalla tavalla samalla tasolla — heidän tietoisuutensa ja kykynsä olivat rajallisia.

        Brahmā saa ongelman

        Eräänä päivänä Brahmā, joka on oman universuminsa luoja ja hallitsija, kuuli Krishnasta.

        Krishna eli maan päällä ihmisen kaltaisena olentona, mutta Brahmā tiesi, että Krishna oli paljon enemmän kuin tavallinen ihminen.

        Brahmā halusi ymmärtää Krishnan todellisen aseman.

        Niinpä hän matkusti Dvārakaan, Krishnan kaupunkiin.

        Kun Brahmā saapui, hän ilmoitti vartijalle:

        ”Olen Brahmā. Haluaisin tavata Krishnan.”

        Vartija meni Krishnan luo ja kertoi:

        ”Herra, Brahmā on täällä ja haluaa tavata Sinut.”

        Silloin Krishna kysyi aivan yksinkertaisesti:

        ”Mikä Brahmā?”

        Brahmā hämmentyy

        Brahmā oli tästä hämmästynyt.

        ”Mikä Brahmā?”

        Hän oli ajatellut olevansa Brahmā — oman universuminsa Brahmā — ja että hänen henkilöllisyytensä oli täysin selvä.

        Mutta Krishna halusi tietää:

        ”Minkä universumin Brahmā?”

        Brahmā ymmärsi, että kysymyksessä oli jotakin paljon suurempaa kuin hän oli kuvitellut.

        Krishna kutsuu muut Brahmāt

        Krishna kutsui Brahmān sisään.

        Mutta sen sijaan, että paikalle olisi tullut vain tämä yksi Brahmā, Krishna kutsui esiin lukemattomia Brahmoja lukemattomista universumeista.

        Yksi toisensa jälkeen Brahmāt saapuivat Krishnan luo.

        He olivat eri kokoisia ja erilaisia, koska heidän hallitsemansa universumit olivat erilaisia.



        Brahmā, joka oli tullut Dvārakasta tapaamaan Krishnaa, näki tämän ja hämmästyi täysin.

        Hän oli pitänyt itseään suuren universumin järjestelmän hallitsijana.

        Nyt hän näki ympärillään lukemattomia muita Brahmoja.



        Brahmā ymmärtää oman universuminsa pienuuden

        Silloin Brahmā ymmärsi jotakin tärkeää.

        Hänen oma universuminsa ei ollut koko olemassaolo.

        Se oli vain yksi lukemattomista universumeista.

        Ja jokaisessa universumissa saattoi olla oma Brahmā.

        Brahmā ymmärsi myös, ettei hänen asemansa luojana tehnyt hänestä kaiken alkuperää.

        Hän oli luoja Krishnan järjestyksessä, ei Krishnan yläpuolella.


        Brahmān nöyryys

        Brahmā tuli Krishnan eteen nöyränä.

        Hän ymmärsi, että hänen aikaisempi käsityksensä omasta suuruudestaan oli ollut rajallinen.

        Tämä on kertomuksen tärkeä opetus:

        Mitä suuremmaksi joku olento kuvittelee itsensä, sitä pienemmältä hänen oma asemansa voi näyttää, kun hän näkee todellisuuden paljon laajemmassa mittakaavassa.

        Brahmā oli oman universuminsa erittäin korkea olento, mutta Krishnan näkökulmasta jopa Brahmāt olivat lukemattomia.


        Miksi Krishna kysyi ”mikä Brahmā?”

        Kysymys ei siis ollut siitä, ettei Krishna olisi tiennyt kuka Brahmā oli.

        Krishna tiesi erittäin hyvin.

        Kysymys ”Mikä Brahmā?” oli tapa paljastaa Brahmālle, että:

        on olemassa lukemattomia universumeja
        niillä on omat Brahmānsä
        jokaisen Brahmān valta on rajattu omaan universumiinsa
        Krishna ei ole yhden universumin jumaluus vaan kaikkien universumien lähde

        Brahmā joutui siis kohtaamaan oman kosmisen mittakaavansa rajallisuuden.

        Kertomuksen syvempi merkitys

        Tämä liittyy toistuvaan teemaan:

        Brahmā voi olla suunnattoman suuri suhteessa ihmiseen, mutta Krishnaan nähden hänkin on palvelija.

        Siksi kertomus ei varsinaisesti kerro Brahmān nöyryyttämisestä. Pikemminkin hänelle annetaan oivallus.

        Hän näkee jotakin, mitä hän ei aikaisemmin ollut täysin ymmärtänyt:

        Yksi universumi ei ole koko todellisuus.

        Ja vielä tärkeämpää:

        Kosminen valta ei tarkoita, että sen haltija olisi kaiken alkuperä.

        Brahmā palaa tämän jälkeen omaan asemaansa entistä nöyrempänä ja ymmärtää paremmin Krishnan aseman.

        Pieni tarkennus: tästä kertomuksesta on myös toinen tunnettu Brahmān ja Krishnan kohtaaminen, jossa Brahmā tulee Vṛndāvanaan ja yrittää koetella Krishnaa varastamalla tämän vasikat ja paimenpojat. Se on se kuuluisa Brahmā-vimohana-līlā, ja siinä Krishna näyttää Brahmālle vielä hämmästyttävämmän todellisuuden.

      • Anonyymi00186
        Anonyymi00185 kirjoitti:

        Brahmā saa ongelman

        Eräänä päivänä Brahmā, joka on oman universuminsa luoja ja hallitsija, kuuli Krishnasta.

        Krishna eli maan päällä ihmisen kaltaisena olentona, mutta Brahmā tiesi, että Krishna oli paljon enemmän kuin tavallinen ihminen.

        Brahmā halusi ymmärtää Krishnan todellisen aseman.

        Niinpä hän matkusti Dvārakaan, Krishnan kaupunkiin.

        Kun Brahmā saapui, hän ilmoitti vartijalle:

        ”Olen Brahmā. Haluaisin tavata Krishnan.”

        Vartija meni Krishnan luo ja kertoi:

        ”Herra, Brahmā on täällä ja haluaa tavata Sinut.”

        Silloin Krishna kysyi aivan yksinkertaisesti:

        ”Mikä Brahmā?”

        Brahmā hämmentyy

        Brahmā oli tästä hämmästynyt.

        ”Mikä Brahmā?”

        Hän oli ajatellut olevansa Brahmā — oman universuminsa Brahmā — ja että hänen henkilöllisyytensä oli täysin selvä.

        Mutta Krishna halusi tietää:

        ”Minkä universumin Brahmā?”

        Brahmā ymmärsi, että kysymyksessä oli jotakin paljon suurempaa kuin hän oli kuvitellut.

        Krishna kutsuu muut Brahmāt

        Krishna kutsui Brahmān sisään.

        Mutta sen sijaan, että paikalle olisi tullut vain tämä yksi Brahmā, Krishna kutsui esiin lukemattomia Brahmoja lukemattomista universumeista.

        Yksi toisensa jälkeen Brahmāt saapuivat Krishnan luo.

        He olivat eri kokoisia ja erilaisia, koska heidän hallitsemansa universumit olivat erilaisia.



        Brahmā, joka oli tullut Dvārakasta tapaamaan Krishnaa, näki tämän ja hämmästyi täysin.

        Hän oli pitänyt itseään suuren universumin järjestelmän hallitsijana.

        Nyt hän näki ympärillään lukemattomia muita Brahmoja.



        Brahmā ymmärtää oman universuminsa pienuuden

        Silloin Brahmā ymmärsi jotakin tärkeää.

        Hänen oma universuminsa ei ollut koko olemassaolo.

        Se oli vain yksi lukemattomista universumeista.

        Ja jokaisessa universumissa saattoi olla oma Brahmā.

        Brahmā ymmärsi myös, ettei hänen asemansa luojana tehnyt hänestä kaiken alkuperää.

        Hän oli luoja Krishnan järjestyksessä, ei Krishnan yläpuolella.


        Brahmān nöyryys

        Brahmā tuli Krishnan eteen nöyränä.

        Hän ymmärsi, että hänen aikaisempi käsityksensä omasta suuruudestaan oli ollut rajallinen.

        Tämä on kertomuksen tärkeä opetus:

        Mitä suuremmaksi joku olento kuvittelee itsensä, sitä pienemmältä hänen oma asemansa voi näyttää, kun hän näkee todellisuuden paljon laajemmassa mittakaavassa.

        Brahmā oli oman universuminsa erittäin korkea olento, mutta Krishnan näkökulmasta jopa Brahmāt olivat lukemattomia.


        Miksi Krishna kysyi ”mikä Brahmā?”

        Kysymys ei siis ollut siitä, ettei Krishna olisi tiennyt kuka Brahmā oli.

        Krishna tiesi erittäin hyvin.

        Kysymys ”Mikä Brahmā?” oli tapa paljastaa Brahmālle, että:

        on olemassa lukemattomia universumeja
        niillä on omat Brahmānsä
        jokaisen Brahmān valta on rajattu omaan universumiinsa
        Krishna ei ole yhden universumin jumaluus vaan kaikkien universumien lähde

        Brahmā joutui siis kohtaamaan oman kosmisen mittakaavansa rajallisuuden.

        Kertomuksen syvempi merkitys

        Tämä liittyy toistuvaan teemaan:

        Brahmā voi olla suunnattoman suuri suhteessa ihmiseen, mutta Krishnaan nähden hänkin on palvelija.

        Siksi kertomus ei varsinaisesti kerro Brahmān nöyryyttämisestä. Pikemminkin hänelle annetaan oivallus.

        Hän näkee jotakin, mitä hän ei aikaisemmin ollut täysin ymmärtänyt:

        Yksi universumi ei ole koko todellisuus.

        Ja vielä tärkeämpää:

        Kosminen valta ei tarkoita, että sen haltija olisi kaiken alkuperä.

        Brahmā palaa tämän jälkeen omaan asemaansa entistä nöyrempänä ja ymmärtää paremmin Krishnan aseman.

        Pieni tarkennus: tästä kertomuksesta on myös toinen tunnettu Brahmān ja Krishnan kohtaaminen, jossa Brahmā tulee Vṛndāvanaan ja yrittää koetella Krishnaa varastamalla tämän vasikat ja paimenpojat. Se on se kuuluisa Brahmā-vimohana-līlā, ja siinä Krishna näyttää Brahmālle vielä hämmästyttävämmän todellisuuden.

        Bhāgavata Purāṇan kohta kertoo nimenomaan, että muut Brahmāt näkivät Krishnan, mutta kertomus ei sano, että he olisivat kaikki nähneet toisensa. Tämä yksityiskohta on tärkeä.

      • Anonyymi00187
        Anonyymi00186 kirjoitti:

        Bhāgavata Purāṇan kohta kertoo nimenomaan, että muut Brahmāt näkivät Krishnan, mutta kertomus ei sano, että he olisivat kaikki nähneet toisensa. Tämä yksityiskohta on tärkeä.

        Brahmā koettelee Krishnaa

        Vṛndāvanassa Krishna eli paimenpoikien keskellä. Hän leikki ystäviensä kanssa, söi heidän kanssaan, nauroi ja juoksi metsissä. Hän ei näyttänyt muiden silmissä kaikkeuden Herralta, vaan aivan tavalliselta iloiselta pojalta.

        Juuri tämä sai Brahmān ihmettelemään.

        Brahmā oli valtavan korkea kosminen olento ja oman universuminsa luoja. Hän tiesi Krishnan olevan erityinen, mutta hänen oli vaikea ymmärtää, kuinka kaikkeuden korkein todellisuus voisi näyttäytyä näin tavallisena lapsena.

        Brahmā päätti selvittää asian itse.

        Eräänä päivänä, kun Krishna oli metsässä paimenpoikien kanssa, Brahmā käytti voimaansa ja vei pojat sekä vasikat pois. Hän piilotti heidät paikkaan, jossa he vaipuivat uneen. Sitten Brahmā poistui.

        Kun Krishna huomasi, että kaikki olivat kadonneet, hän ei kuitenkaan joutunut hämmennyksiin.

        Sen sijaan tapahtui jotakin ihmeellistä.

        Krishna loi jokaisesta kadonneesta paimenpojasta ja vasikasta täydellisen uuden muodon. Jokainen näytti aivan samalta kuin ennenkin. Heillä oli samat kasvot, samat vaatteet, samat äänet ja sama tapa leikkiä.

        Sitten Krishna palasi heidän kanssaan Vṛndāvanaan.

        Kukaan ei huomannut mitään.

        Vanhemmat ottivat pojat vastaan aivan kuten ennenkin.
        Mutta he eivät tienneet, että heidän lapsensa jne. olivat nyt itse asiassa Krishnan ilmentymiä.

        Vuosi kului

        Tässä tapahtui jotakin vielä ihmeellisempää.

        Brahmān näkökulmasta hänen poissaolonsa kesti vain hyvin lyhyen ajan. Hän palasi pian takaisin katsomaan, mitä Krishnalle oli tapahtunut.

        Mutta Vṛndāvanassa oli kulunut kokonainen vuosi.

        Kun Brahmā palasi, hän odotti näkevänsä Krishnan yksin.

        Sen sijaan hän näki edelleen kaikki paimenpojat ja vasikat aivan kuten ennenkin.

        Brahmā hämmästyi.

        ”Kuinka tämä on mahdollista? Minähän vein heidät pois!”

        Hän tarkisti tilanteen ja ymmärsi, että ne, jotka hän oli vienyt pois, olivat edelleen siellä missä hän oli ne piilottanut.

        Mutta samalla Vṛndāvanassa oli kokonaan toinen joukko poikia ja vasikoita.

        Brahmā ei pystynyt ymmärtämään, mitä oli tapahtumassa.

        Krishna paljastaa todellisen muotonsa

        Silloin Krishna paljasti Brahmālle jotakin, mitä tämä ei ollut pystynyt näkemään.

        Yhtäkkiä jokainen paimenpoika muuttui loistavaksi Viṣṇun muodoksi.

        Brahmā näki lukemattomia jumalallisia muotoja kaikkialla ympärillään. Jokaisella oli jumalallinen loisto, ja koko todellisuus näytti täyttyvän Krishnan erilaisista ilmentymistä.

        Silloin Brahmān epäily katosi.

        Hän ymmärsi, ettei Krishna ollut tavallinen paimenpoika, jonka voimaa voisi mitata samalla tavalla kuin muiden olentojen voimaa.

        Brahmā oli yrittänyt koetella Krishnaa.

        Mutta todellisuudessa Krishna oli antanut Brahmān nähdä vain pienen välähdyksen omasta rajattomasta olemuksestaan.

        Brahmā nöyrtyy

        Brahmā tajusi oman virheensä.

        Hän oli ollut liian ylpeä omasta asemastaan ja omista kyvyistään. Hän oli ajatellut voivansa selvittää, kuka Krishna todella oli, käyttämällä omaa voimaansa.

        Nyt hän ymmärsi, ettei hänen oma viisautensa riittänyt käsittämään Krishnaa.

        Brahmā kumartui Krishnan eteen ja rukoili häntä.

        Hän ymmärsi, että vaikka hän itse oli oman universuminsa luoja ja erittäin korkea olento, hänkin oli viime kädessä riippuvainen Krishnasta.

        Krishna ei ollut vain yksi mahtava olento muiden joukossa.

        Hän oli Brahmān näkemän todellisuuden lähde.

        Ja kun tämä suuri kosminen ihme oli ohi, kaikki palasi ennalleen.

        Paimenpojat jatkoivat leikkejään.

        Vasikat palasivat emojensa luo.

        Vṛndāvanassa elämä jatkui kuin mitään erikoista ei olisi tapahtunut.

        Vain Brahmā oli muuttunut.

        Hän oli tullut katsomaan, voisiko hän koetella Krishnaa — ja lähti ymmärtäen, että Krishnan rajattomuutta ei voi mitata edes Brahmān kaltaisen kosmisen olennon ymmärryksellä.

      • Anonyymi00188
        Anonyymi00187 kirjoitti:

        Brahmā koettelee Krishnaa

        Vṛndāvanassa Krishna eli paimenpoikien keskellä. Hän leikki ystäviensä kanssa, söi heidän kanssaan, nauroi ja juoksi metsissä. Hän ei näyttänyt muiden silmissä kaikkeuden Herralta, vaan aivan tavalliselta iloiselta pojalta.

        Juuri tämä sai Brahmān ihmettelemään.

        Brahmā oli valtavan korkea kosminen olento ja oman universuminsa luoja. Hän tiesi Krishnan olevan erityinen, mutta hänen oli vaikea ymmärtää, kuinka kaikkeuden korkein todellisuus voisi näyttäytyä näin tavallisena lapsena.

        Brahmā päätti selvittää asian itse.

        Eräänä päivänä, kun Krishna oli metsässä paimenpoikien kanssa, Brahmā käytti voimaansa ja vei pojat sekä vasikat pois. Hän piilotti heidät paikkaan, jossa he vaipuivat uneen. Sitten Brahmā poistui.

        Kun Krishna huomasi, että kaikki olivat kadonneet, hän ei kuitenkaan joutunut hämmennyksiin.

        Sen sijaan tapahtui jotakin ihmeellistä.

        Krishna loi jokaisesta kadonneesta paimenpojasta ja vasikasta täydellisen uuden muodon. Jokainen näytti aivan samalta kuin ennenkin. Heillä oli samat kasvot, samat vaatteet, samat äänet ja sama tapa leikkiä.

        Sitten Krishna palasi heidän kanssaan Vṛndāvanaan.

        Kukaan ei huomannut mitään.

        Vanhemmat ottivat pojat vastaan aivan kuten ennenkin.
        Mutta he eivät tienneet, että heidän lapsensa jne. olivat nyt itse asiassa Krishnan ilmentymiä.

        Vuosi kului

        Tässä tapahtui jotakin vielä ihmeellisempää.

        Brahmān näkökulmasta hänen poissaolonsa kesti vain hyvin lyhyen ajan. Hän palasi pian takaisin katsomaan, mitä Krishnalle oli tapahtunut.

        Mutta Vṛndāvanassa oli kulunut kokonainen vuosi.

        Kun Brahmā palasi, hän odotti näkevänsä Krishnan yksin.

        Sen sijaan hän näki edelleen kaikki paimenpojat ja vasikat aivan kuten ennenkin.

        Brahmā hämmästyi.

        ”Kuinka tämä on mahdollista? Minähän vein heidät pois!”

        Hän tarkisti tilanteen ja ymmärsi, että ne, jotka hän oli vienyt pois, olivat edelleen siellä missä hän oli ne piilottanut.

        Mutta samalla Vṛndāvanassa oli kokonaan toinen joukko poikia ja vasikoita.

        Brahmā ei pystynyt ymmärtämään, mitä oli tapahtumassa.

        Krishna paljastaa todellisen muotonsa

        Silloin Krishna paljasti Brahmālle jotakin, mitä tämä ei ollut pystynyt näkemään.

        Yhtäkkiä jokainen paimenpoika muuttui loistavaksi Viṣṇun muodoksi.

        Brahmā näki lukemattomia jumalallisia muotoja kaikkialla ympärillään. Jokaisella oli jumalallinen loisto, ja koko todellisuus näytti täyttyvän Krishnan erilaisista ilmentymistä.

        Silloin Brahmān epäily katosi.

        Hän ymmärsi, ettei Krishna ollut tavallinen paimenpoika, jonka voimaa voisi mitata samalla tavalla kuin muiden olentojen voimaa.

        Brahmā oli yrittänyt koetella Krishnaa.

        Mutta todellisuudessa Krishna oli antanut Brahmān nähdä vain pienen välähdyksen omasta rajattomasta olemuksestaan.

        Brahmā nöyrtyy

        Brahmā tajusi oman virheensä.

        Hän oli ollut liian ylpeä omasta asemastaan ja omista kyvyistään. Hän oli ajatellut voivansa selvittää, kuka Krishna todella oli, käyttämällä omaa voimaansa.

        Nyt hän ymmärsi, ettei hänen oma viisautensa riittänyt käsittämään Krishnaa.

        Brahmā kumartui Krishnan eteen ja rukoili häntä.

        Hän ymmärsi, että vaikka hän itse oli oman universuminsa luoja ja erittäin korkea olento, hänkin oli viime kädessä riippuvainen Krishnasta.

        Krishna ei ollut vain yksi mahtava olento muiden joukossa.

        Hän oli Brahmān näkemän todellisuuden lähde.

        Ja kun tämä suuri kosminen ihme oli ohi, kaikki palasi ennalleen.

        Paimenpojat jatkoivat leikkejään.

        Vasikat palasivat emojensa luo.

        Vṛndāvanassa elämä jatkui kuin mitään erikoista ei olisi tapahtunut.

        Vain Brahmā oli muuttunut.

        Hän oli tullut katsomaan, voisiko hän koetella Krishnaa — ja lähti ymmärtäen, että Krishnan rajattomuutta ei voi mitata edes Brahmān kaltaisen kosmisen olennon ymmärryksellä.

        Tässä ajan kuluminen on yksi tarinan kiinnostavimmista kohdista.

        Brahmān näkökulmasta hänen käyntinsä aikana Vṛndāvanassa kulunut vuosi tuntui hyvin lyhyeltä.

      • Anonyymi00189
        Anonyymi00188 kirjoitti:

        Tässä ajan kuluminen on yksi tarinan kiinnostavimmista kohdista.

        Brahmān näkökulmasta hänen käyntinsä aikana Vṛndāvanassa kulunut vuosi tuntui hyvin lyhyeltä.

        Miten aika kului eri tavalla?

        Kun Brahmā vei paimenpojat ja vasikat pois, hän ei jäänyt pitkäksi aikaa pois Krishnan luota. Hän meni omaan paikkaansa ja palasi pian.

      • Anonyymi00190
        Anonyymi00189 kirjoitti:

        Miten aika kului eri tavalla?

        Kun Brahmā vei paimenpojat ja vasikat pois, hän ei jäänyt pitkäksi aikaa pois Krishnan luota. Hän meni omaan paikkaansa ja palasi pian.

        Mutta sillä välin Vṛndāvanassa tapahtui jotain, mitä Brahmā ei tiennyt.

        Maan päällä oli kulunut kokonainen vuosi.

        Krishna oli koko tuon vuoden ajan elänyt paimenpoikien ja vasikoiden kanssa — mutta nämä eivät enää olleet alkuperäisiä poikia ja vasikoita. Krishna itse oli ottanut jokaisen heidän muotonsa.

        Kaikki tapahtui niin täydellisesti, ettei kukaan Vṛndāvanassa huomannut mitään.

        Äidit näkivät lapsensa.

        Isät näkivät lapsensa.

        Paimenpojat näkivät ystävänsä.

        Kaikki oli aivan kuten ennenkin.

        Sitten Brahmā palasi

        Brahmā ajatteli palaavansa melkein heti sen jälkeen, kun hän oli vienyt pojat ja vasikat.

        Kun hän tuli takaisin, hän näki:

        ”Hetkinen… he ovat täällä!”

        Hän näki Krishnan edelleen niiden paimenpoikien ja vasikoiden kanssa.

      • Anonyymi00191
        Anonyymi00190 kirjoitti:

        Mutta sillä välin Vṛndāvanassa tapahtui jotain, mitä Brahmā ei tiennyt.

        Maan päällä oli kulunut kokonainen vuosi.

        Krishna oli koko tuon vuoden ajan elänyt paimenpoikien ja vasikoiden kanssa — mutta nämä eivät enää olleet alkuperäisiä poikia ja vasikoita. Krishna itse oli ottanut jokaisen heidän muotonsa.

        Kaikki tapahtui niin täydellisesti, ettei kukaan Vṛndāvanassa huomannut mitään.

        Äidit näkivät lapsensa.

        Isät näkivät lapsensa.

        Paimenpojat näkivät ystävänsä.

        Kaikki oli aivan kuten ennenkin.

        Sitten Brahmā palasi

        Brahmā ajatteli palaavansa melkein heti sen jälkeen, kun hän oli vienyt pojat ja vasikat.

        Kun hän tuli takaisin, hän näki:

        ”Hetkinen… he ovat täällä!”

        Hän näki Krishnan edelleen niiden paimenpoikien ja vasikoiden kanssa.

        Mutta samaan aikaan Brahmā tiesi, että alkuperäiset pojat ja vasikat olivat hänen itsensä piilottamina toisessa paikassa.

        Siis:

        Brahmān säilömät alkuperäiset pojat ja vasikat olivat edelleen siellä.
        Vṛndāvanassa oli kokonainen vuosi eletty aivan normaalisti.
        Ja siellä olivat edelleen kaikki samat pojat ja vasikat.
        Kukaan Vṛndāvanassa ei ollut huomannut mitään.

        Brahmā oli täysin ymmällään.

        Miksi Brahmā ei huomannut vuoden kulumista?

      • Anonyymi00192
        Anonyymi00191 kirjoitti:

        Mutta samaan aikaan Brahmā tiesi, että alkuperäiset pojat ja vasikat olivat hänen itsensä piilottamina toisessa paikassa.

        Siis:

        Brahmān säilömät alkuperäiset pojat ja vasikat olivat edelleen siellä.
        Vṛndāvanassa oli kokonainen vuosi eletty aivan normaalisti.
        Ja siellä olivat edelleen kaikki samat pojat ja vasikat.
        Kukaan Vṛndāvanassa ei ollut huomannut mitään.

        Brahmā oli täysin ymmällään.

        Miksi Brahmā ei huomannut vuoden kulumista?

        Tässä on tärkeä ajatus: aika ei ole kaikissa maailmoissa samanlaista.

        Brahmān maailma on paljon korkeampi kosminen taso kuin ihmisten maailma. Siellä ajan kuluminen on erilaista.

        Tämä ajatus esiintyy myös muissa Purāṇojen kertomuksissa. Tunnetuin esimerkki on kuningas Revata, joka menee Brahmān luo ja huomaa palattuaan, että maan päällä on kulunut valtavasti aikaa.

        Brahmā siis saattoi ajatella:

        ”Olen ollut poissa vain hetken.”

        Mutta Vṛndāvanassa Krishna oli jo ehtinyt elää kokonaisen vuoden niiden ilmentämiensä poikien ja vasikoiden kanssa.

        Ja tässä on tarinan nerokas kohta

        Krishna ei vain ”huijannut” Brahmāa tekemällä kopioita.

        Hän eli kokonaisen vuoden ajan jokaisena poikana jne.

        Hän söi heidän kanssaan.

        Hän leikki heidän kanssaan.

        Hän oli heidän vanhempiensa lapsi.

        Hän oli jokaisen äidin rakastama poika.

      • Anonyymi00193
        Anonyymi00192 kirjoitti:

        Tässä on tärkeä ajatus: aika ei ole kaikissa maailmoissa samanlaista.

        Brahmān maailma on paljon korkeampi kosminen taso kuin ihmisten maailma. Siellä ajan kuluminen on erilaista.

        Tämä ajatus esiintyy myös muissa Purāṇojen kertomuksissa. Tunnetuin esimerkki on kuningas Revata, joka menee Brahmān luo ja huomaa palattuaan, että maan päällä on kulunut valtavasti aikaa.

        Brahmā siis saattoi ajatella:

        ”Olen ollut poissa vain hetken.”

        Mutta Vṛndāvanassa Krishna oli jo ehtinyt elää kokonaisen vuoden niiden ilmentämiensä poikien ja vasikoiden kanssa.

        Ja tässä on tarinan nerokas kohta

        Krishna ei vain ”huijannut” Brahmāa tekemällä kopioita.

        Hän eli kokonaisen vuoden ajan jokaisena poikana jne.

        Hän söi heidän kanssaan.

        Hän leikki heidän kanssaan.

        Hän oli heidän vanhempiensa lapsi.

        Hän oli jokaisen äidin rakastama poika.

        Tässä on tärkeä ajatus: aika ei ole kaikissa maailmoissa samanlaista.

        Brahmān maailma on paljon korkeampi kosminen taso kuin ihmisten maailma. Siellä ajan kuluminen on erilaista.

      • Anonyymi00194
        Anonyymi00193 kirjoitti:

        Tässä on tärkeä ajatus: aika ei ole kaikissa maailmoissa samanlaista.

        Brahmān maailma on paljon korkeampi kosminen taso kuin ihmisten maailma. Siellä ajan kuluminen on erilaista.

        Siksi Vṛndāvanassa kukaan ei huomannut mitään poikkeavaa.

        Kun Brahmā lopulta ymmärsi tämän, hän tajusi, että hänen yrityksensä koetella Krishnaa oli ollut täysin turha.

        Hän oli yrittänyt käyttää omaa kosmista voimaansa Krishnaa vastaan.

        Mutta Krishna oli sillä välin muuttunut kaikiksi niiksi olennoiksi, jotka Brahmā oli yrittänyt viedä pois.

        Ja juuri tästä Brahmā nöyrtyy.

        Hän ymmärtää, että hänen oma valtansa koskee vain sitä kosmista tehtävää, joka hänelle on annettu. Krishnan voima puolestaan ei ole rajattu samalla tavalla.

        Tämän jälkeen Krishna palauttaa kaiken ennalleen: alkuperäiset pojat ja vasikat palaavat, eikä Vṛndāvanaan jää näkyvää merkkiä siitä, mitä oli tapahtunut.

        Vuosi oli kulunut Vṛndāvanassa, mutta Brahmālle koko tapahtuma oli ollut vain hyvin lyhyt hetki.

      • Anonyymi00195
        Anonyymi00194 kirjoitti:

        Siksi Vṛndāvanassa kukaan ei huomannut mitään poikkeavaa.

        Kun Brahmā lopulta ymmärsi tämän, hän tajusi, että hänen yrityksensä koetella Krishnaa oli ollut täysin turha.

        Hän oli yrittänyt käyttää omaa kosmista voimaansa Krishnaa vastaan.

        Mutta Krishna oli sillä välin muuttunut kaikiksi niiksi olennoiksi, jotka Brahmā oli yrittänyt viedä pois.

        Ja juuri tästä Brahmā nöyrtyy.

        Hän ymmärtää, että hänen oma valtansa koskee vain sitä kosmista tehtävää, joka hänelle on annettu. Krishnan voima puolestaan ei ole rajattu samalla tavalla.

        Tämän jälkeen Krishna palauttaa kaiken ennalleen: alkuperäiset pojat ja vasikat palaavat, eikä Vṛndāvanaan jää näkyvää merkkiä siitä, mitä oli tapahtunut.

        Vuosi oli kulunut Vṛndāvanassa, mutta Brahmālle koko tapahtuma oli ollut vain hyvin lyhyt hetki.

        Se tekee tarinasta erityisen hienon: Brahmā ei vain opi, että Krishna on voimakkaampi kuin hän — hän joutuu näkemään, että jopa aika ja todellisuuden rakenne näyttäytyvät eri tavoin Krishnan järjestyksessä.

      • Anonyymi00196
        Anonyymi00195 kirjoitti:

        Se tekee tarinasta erityisen hienon: Brahmā ei vain opi, että Krishna on voimakkaampi kuin hän — hän joutuu näkemään, että jopa aika ja todellisuuden rakenne näyttäytyvät eri tavoin Krishnan järjestyksessä.

        Tämä on Śrīmad-Bhāgavatam, 10. kanto, luku 13 – “The Stealing of the Boys and Calves by Brahmā”. Siinä kerrotaan koko tapahtumaketju: Brahmā vie pojat ja vasikat, Krishna ilmestyy heidän muodoissaan, Vṛndāvanassa kuluu vuosi ja Brahmā lopulta ymmärtää Krishnan voiman.

      • Anonyymi00197
        Anonyymi00196 kirjoitti:

        Tämä on Śrīmad-Bhāgavatam, 10. kanto, luku 13 – “The Stealing of the Boys and Calves by Brahmā”. Siinä kerrotaan koko tapahtumaketju: Brahmā vie pojat ja vasikat, Krishna ilmestyy heidän muodoissaan, Vṛndāvanassa kuluu vuosi ja Brahmā lopulta ymmärtää Krishnan voiman.

        https://vedabase.io/en/library/sb/10/13/

      • Anonyymi00198
      • Anonyymi00199
        Anonyymi00198 kirjoitti:

        https://vedabase.io/en/library/sb/10/13/

        The Stealing of the Boys and Calves by Brahmā

        https://vedabase.io/en/library/sb/10/13/
        The Stealing of the Boys and Calves by Brahmā

        This chapter describes Lord Brahmā’s attempt to take away the calves and cowherd boys, and it also describes the bewilderment of Lord Brahmā and finally the clearance of his illusion.

        Although the incident concerning Aghāsura had been performed one year before, when the cowherd boys were five years old, when they were six years old they said, “It happened today.” What happened was this. After killing Aghāsura, Kṛṣṇa, along with His associates the cowherd boys, went for a picnic within the forest. The calves, being allured by green grasses, gradually went far away, and therefore Kṛṣṇa’s associates became a little agitated and wanted to bring back the calves. Kṛṣṇa, however, encouraged the boys by saying, “You take your tiffin without being agitated. I shall go find the calves.” And thus the Lord departed. Then, just to examine the potency of Kṛṣṇa, Lord Brahmā took away all the calves and cowherd boys and kept them in a secluded place.

      • Anonyymi00200
        Anonyymi00199 kirjoitti:

        https://vedabase.io/en/library/sb/10/13/
        The Stealing of the Boys and Calves by Brahmā

        This chapter describes Lord Brahmā’s attempt to take away the calves and cowherd boys, and it also describes the bewilderment of Lord Brahmā and finally the clearance of his illusion.

        Although the incident concerning Aghāsura had been performed one year before, when the cowherd boys were five years old, when they were six years old they said, “It happened today.” What happened was this. After killing Aghāsura, Kṛṣṇa, along with His associates the cowherd boys, went for a picnic within the forest. The calves, being allured by green grasses, gradually went far away, and therefore Kṛṣṇa’s associates became a little agitated and wanted to bring back the calves. Kṛṣṇa, however, encouraged the boys by saying, “You take your tiffin without being agitated. I shall go find the calves.” And thus the Lord departed. Then, just to examine the potency of Kṛṣṇa, Lord Brahmā took away all the calves and cowherd boys and kept them in a secluded place.

        10.13.15–19 – Brahmā vie pojat ja vasikat ja Krishna tekee itsestään heidän täydelliset ilmentymänsä.
        10.13.27–28 – kokonainen vuosi kuluu Vṛndāvanassa.
        10.13.64 – Brahmā nöyrtyy ja alkaa rukoilla Krishnaa.

      • Anonyymi00201
        Anonyymi00200 kirjoitti:

        10.13.15–19 – Brahmā vie pojat ja vasikat ja Krishna tekee itsestään heidän täydelliset ilmentymänsä.
        10.13.27–28 – kokonainen vuosi kuluu Vṛndāvanassa.
        10.13.64 – Brahmā nöyrtyy ja alkaa rukoilla Krishnaa.

        Brahmā ja lukemattomat muut Brahmāt
        Tämä on eri kertomus kuin edellinen: Brahmā tulee Dvārakaan tapaamaan Krishnaa ja Krishna kysyy häneltä: ”Mikä Brahmā?” Tämä johtaa siihen, että Krishna kutsuu paikalle muita Brahmoja eri universumeista.
        Tässä tapauksessa haluan kuitenkin tarkistaa sinulle tarkan Bhāgavata Purāṇan kohdan ja luotettavan englanninkielisen tekstin, koska aiemmassa vastauksessani yhdistin tämän kohdan liian suoraviivaisesti 10. kantoon.

      • Anonyymi00202
        Anonyymi00201 kirjoitti:

        Brahmā ja lukemattomat muut Brahmāt
        Tämä on eri kertomus kuin edellinen: Brahmā tulee Dvārakaan tapaamaan Krishnaa ja Krishna kysyy häneltä: ”Mikä Brahmā?” Tämä johtaa siihen, että Krishna kutsuu paikalle muita Brahmoja eri universumeista.
        Tässä tapauksessa haluan kuitenkin tarkistaa sinulle tarkan Bhāgavata Purāṇan kohdan ja luotettavan englanninkielisen tekstin, koska aiemmassa vastauksessani yhdistin tämän kohdan liian suoraviivaisesti 10. kantoon.

        https://www.srimadbhagavatam.org/canto10/chapter13.html

      • Anonyymi00203
      • Anonyymi00204
        Anonyymi00203 kirjoitti:

        https://www.srimadbhagavatam.org/canto10/chapter13.html

        Canto 10

        Chapter 13: Lord Brahmâ Steals the Boys and Calves

        https://www.srimadbhagavatam.org/canto10/chapter13.html

        The One Never Born [Krishna] understood that the lord of Irâ [Brahmâ's consort Sarasvatî] thus was mystified. Because by [the presence of] Him who is known by the Vedas [as the Supreme Brahman] everything else is nullified, because that self-manifested [multiple] blissfulness above the material energy superseded Brahmâ's glory and he therefore could not fathom what he was dealing with, the Lord all at once tore away the veil of His yogamâyâ

      • Anonyymi00205
        Anonyymi00204 kirjoitti:

        https://www.srimadbhagavatam.org/canto10/chapter13.html

        The One Never Born [Krishna] understood that the lord of Irâ [Brahmâ's consort Sarasvatî] thus was mystified. Because by [the presence of] Him who is known by the Vedas [as the Supreme Brahman] everything else is nullified, because that self-manifested [multiple] blissfulness above the material energy superseded Brahmâ's glory and he therefore could not fathom what he was dealing with, the Lord all at once tore away the veil of His yogamâyâ

        Dvārakassa tapahtuva kertomus löytyy Vedabasesta Śrī Caitanya-caritāmṛta, Madhya-līlā, luku 21, jakeista 59–81.

      • Anonyymi00206
        Anonyymi00205 kirjoitti:

        Dvārakassa tapahtuva kertomus löytyy Vedabasesta Śrī Caitanya-caritāmṛta, Madhya-līlā, luku 21, jakeista 59–81.

        Vedabase – Śrī Caitanya-caritāmṛta, Madhya 21

        Erityisesti:

        Madhya 21.59 – Brahmā tulee Dvārakaan tapaamaan Krishnaa.

        Vedabase
        Madhya 21.60–61 – Krishna kysyy: ”Mikä Brahmā?”, ja Brahmā hämmästyy.

        Vedabase

        Madhya 21.66–67 – Krishna kutsuu lukemattomat Brahmāt, joilla on eri määrä päitä.
        Vedabase
        Madhya 21.79 – tämä on juuri se kiinnostava kohta: kaikki Brahmāt olivat koolla, mutta kukaan heistä ei nähnyt muita Brahmoja — jokainen näki vain itsensä Krishnan läsnäollessa.

      • Anonyymi00207
        Anonyymi00206 kirjoitti:

        Vedabase – Śrī Caitanya-caritāmṛta, Madhya 21

        Erityisesti:

        Madhya 21.59 – Brahmā tulee Dvārakaan tapaamaan Krishnaa.

        Vedabase
        Madhya 21.60–61 – Krishna kysyy: ”Mikä Brahmā?”, ja Brahmā hämmästyy.

        Vedabase

        Madhya 21.66–67 – Krishna kutsuu lukemattomat Brahmāt, joilla on eri määrä päitä.
        Vedabase
        Madhya 21.79 – tämä on juuri se kiinnostava kohta: kaikki Brahmāt olivat koolla, mutta kukaan heistä ei nähnyt muita Brahmoja — jokainen näki vain itsensä Krishnan läsnäollessa.

        https://vedabase.io/en/library/cc/madhya/21/59/

      • Anonyymi00208
      • Anonyymi00210
      • Anonyymi00212
      • Anonyymi00214
      • Anonyymi00215
        Anonyymi00214 kirjoitti:

        https://vedabase.io/en/library/cc/madhya/21/79/
        Thus the opulence of Dvārakā was perceived by each and every one of them. Although they were all assembled together, no one could see anyone but himself.

        Tämä siis vahvistaa: muut Brahmāt eivät nähneet tätä nelipäistä Brahmāa, vaikka tämä nelipäinen Brahmā näki heidät. Vedabasen kohdassa 21.79 tämä sanotaan suoraan.

      • Anonyymi00216
        Anonyymi00215 kirjoitti:

        Tämä siis vahvistaa: muut Brahmāt eivät nähneet tätä nelipäistä Brahmāa, vaikka tämä nelipäinen Brahmā näki heidät. Vedabasen kohdassa 21.79 tämä sanotaan suoraan.

        Mitä me tästä opimme?

      • Anonyymi00217
        Anonyymi00216 kirjoitti:

        Mitä me tästä opimme?

        Krishna on kaikkien universumien Herra. Brahmā huomaa, ettei hänen universuminsa ole ainoa. On lukemattomia universumeja ja lukemattomia Brahmoja, mutta Krishna on heidän kaikkien yläpuolella.

        Krishnan suuruus ei aina näy ulkoisesti. Vṛndāvanassa Krishna näyttää pieneltä paimenpojalta. Hän leikkii, nauraa ja syö ystäviensä kanssa. Silti juuri tämä näennäinen tavallisuus kätkee Hänen rajattoman jumalallisen olemuksensa.

      • Anonyymi00218
        Anonyymi00217 kirjoitti:

        Krishna on kaikkien universumien Herra. Brahmā huomaa, ettei hänen universuminsa ole ainoa. On lukemattomia universumeja ja lukemattomia Brahmoja, mutta Krishna on heidän kaikkien yläpuolella.

        Krishnan suuruus ei aina näy ulkoisesti. Vṛndāvanassa Krishna näyttää pieneltä paimenpojalta. Hän leikkii, nauraa ja syö ystäviensä kanssa. Silti juuri tämä näennäinen tavallisuus kätkee Hänen rajattoman jumalallisen olemuksensa.

        Krishna hallitsee myös aikaa. Brahmān ja Vṛndāvanan kokemus ajasta on erilainen. Krishna pystyy ylläpitämään kokonaisen vuoden ajan kaikkia poikia ja vasikoita omissa muodoissaan niin täydellisesti, ettei kukaan huomaa mitään.

        Krishna voi ilmentyä lukemattomilla tavoilla. Jokainen paimenpoika jne. oli Krishnan oma täydellinen ilmentymä. Myöhemmin Brahmā näkee nämä muodot Viṣṇun jumalallisina muotoina.

        Brahmā on oman universuminsa luoja, mutta hän ei pysty käsittämään Krishnan rajattomuutta.

        Krishna ei tarvitse todistaa suuruuttaan. Brahmā yrittää koetella Häntä, mutta Krishna vain hymyillen osoittaa todellisuutensa. Hänen voimansa ei ole riippuvainen siitä, ymmärtävätkö muut sen.

      • Anonyymi00219
        Anonyymi00218 kirjoitti:

        Krishna hallitsee myös aikaa. Brahmān ja Vṛndāvanan kokemus ajasta on erilainen. Krishna pystyy ylläpitämään kokonaisen vuoden ajan kaikkia poikia ja vasikoita omissa muodoissaan niin täydellisesti, ettei kukaan huomaa mitään.

        Krishna voi ilmentyä lukemattomilla tavoilla. Jokainen paimenpoika jne. oli Krishnan oma täydellinen ilmentymä. Myöhemmin Brahmā näkee nämä muodot Viṣṇun jumalallisina muotoina.

        Brahmā on oman universuminsa luoja, mutta hän ei pysty käsittämään Krishnan rajattomuutta.

        Krishna ei tarvitse todistaa suuruuttaan. Brahmā yrittää koetella Häntä, mutta Krishna vain hymyillen osoittaa todellisuutensa. Hänen voimansa ei ole riippuvainen siitä, ymmärtävätkö muut sen.

        Kunnia Krishnalle, joka on kaikkien Brahmojen Herra, kaikkien universumien lähde ja kaiken olemassaolon perusta.

        Kunnia Krishnalle, joka voi olla samanaikaisesti ystävänsä leikkitoveri ja ääretön Jumala.

      • Anonyymi00220
        Anonyymi00219 kirjoitti:

        Kunnia Krishnalle, joka on kaikkien Brahmojen Herra, kaikkien universumien lähde ja kaiken olemassaolon perusta.

        Kunnia Krishnalle, joka voi olla samanaikaisesti ystävänsä leikkitoveri ja ääretön Jumala.

        Kunnia Śrī Krishnalle — Govindalle, Gopālan rakkaalle Herralle.

      • Anonyymi00221
        Anonyymi00220 kirjoitti:

        Kunnia Śrī Krishnalle — Govindalle, Gopālan rakkaalle Herralle.

        Krishnan korkein asema ei näyttäydy ensisijaisesti majesteettisuutena, valtana tai pelkoa herättävänä jumaluutena. Päinvastoin: Hänen kaikkein korkeimmassa ilmentymässään Hän näyttäytyy ihan tavallisena, huolettomana paimenpoikana, joka soittaa huilua.

      • Anonyymi00222
        Anonyymi00221 kirjoitti:

        Krishnan korkein asema ei näyttäydy ensisijaisesti majesteettisuutena, valtana tai pelkoa herättävänä jumaluutena. Päinvastoin: Hänen kaikkein korkeimmassa ilmentymässään Hän näyttäytyy ihan tavallisena, huolettomana paimenpoikana, joka soittaa huilua.

        Siksi Brahmān hämmennys on niin merkittävä.

        Brahmā tulee ajatuksesta:

        ”Kuinka tämä pieni poika voisi olla kaiken korkein?”

        Ja juuri siinä on ihme:

        Hän ei tarvitse kruunua, valtaistuinta tai kosmista mahtia näyttääkseen olevansa Korkein.

        Hän voi juosta paljain jaloin metsän halki.
        Hän voi nauraa ystäviensä kanssa.
        Hän voi nostaa huilun huulilleen ja soittaa.

        Ja samalla Brahmā, kaikkien luojien joukossa, kumartaa Hänen edessään.

        Tämä tekee Krishnasta erityisen ihmeellisen:

        mitä läheisemmältä ja tavallisemmalta Krishna näyttää, sitä hämmästyttävämpää Hänen korkeutensa on.

        Ei siis:

        ”Krishna on Korkein, koska Hän näyttää kuinka mahtava Hän on.”

        Vaan pikemminkin:

        ”Krishna on niin täydellinen, ettei Hänen tarvitse näyttää mahtavalta. Hän voi olla vain Krishna — iloinen nuori paimenpoika huiluineen.”

      • Anonyymi00223
        Anonyymi00222 kirjoitti:

        Siksi Brahmān hämmennys on niin merkittävä.

        Brahmā tulee ajatuksesta:

        ”Kuinka tämä pieni poika voisi olla kaiken korkein?”

        Ja juuri siinä on ihme:

        Hän ei tarvitse kruunua, valtaistuinta tai kosmista mahtia näyttääkseen olevansa Korkein.

        Hän voi juosta paljain jaloin metsän halki.
        Hän voi nauraa ystäviensä kanssa.
        Hän voi nostaa huilun huulilleen ja soittaa.

        Ja samalla Brahmā, kaikkien luojien joukossa, kumartaa Hänen edessään.

        Tämä tekee Krishnasta erityisen ihmeellisen:

        mitä läheisemmältä ja tavallisemmalta Krishna näyttää, sitä hämmästyttävämpää Hänen korkeutensa on.

        Ei siis:

        ”Krishna on Korkein, koska Hän näyttää kuinka mahtava Hän on.”

        Vaan pikemminkin:

        ”Krishna on niin täydellinen, ettei Hänen tarvitse näyttää mahtavalta. Hän voi olla vain Krishna — iloinen nuori paimenpoika huiluineen.”

        KRISHNAN KORKEIN ASEMA EI NÄYTTÄYDY ENSISIJAISESTI MAJESTEETTISUUTENA, VALTANA TAI PELKOA HERÄTTÄVÄNÄ JUMALUUTENA. PÄINVASTOIN: HÄNEN KAIKKEIN KORKEIMMASSA ILMENTYMÄSSÄÄN HÄN NÄYTTÄYTYY IHAN TAVALLISENA, HUOLETTOMANA PAIMENPOIKANA, JOKA SOITTAA HUILUA.

      • Anonyymi00224
        Anonyymi00223 kirjoitti:

        KRISHNAN KORKEIN ASEMA EI NÄYTTÄYDY ENSISIJAISESTI MAJESTEETTISUUTENA, VALTANA TAI PELKOA HERÄTTÄVÄNÄ JUMALUUTENA. PÄINVASTOIN: HÄNEN KAIKKEIN KORKEIMMASSA ILMENTYMÄSSÄÄN HÄN NÄYTTÄYTYY IHAN TAVALLISENA, HUOLETTOMANA PAIMENPOIKANA, JOKA SOITTAA HUILUA.

        HÄNEN KAIKKEIN KORKEIMMASSA ILMENTYMÄSSÄÄN HÄN NÄYTTÄYTYY IHAN TAVALLISENA, HUOLETTOMANA PAIMENPOIKANA, JOKA SOITTAA HUILUA.

      • Anonyymi00225
        Anonyymi00224 kirjoitti:

        HÄNEN KAIKKEIN KORKEIMMASSA ILMENTYMÄSSÄÄN HÄN NÄYTTÄYTYY IHAN TAVALLISENA, HUOLETTOMANA PAIMENPOIKANA, JOKA SOITTAA HUILUA.

        HÄN EI TARVITSE KRUUNUA, VALTAISTUINTA TAI KOSMISTA MAHTIA NÄYTTÄÄKSEEN OLEVAN KORKEIN.

        HÄN VOI JUOSTA PALJAIN JALOIN METSÄN HALKI.
        HÄN VOI NAURAA YSTÄVIENSÄ KANSSA.
        HÄN VOI NOSTAA HUILUN HUULILLEEN JA SOITTAA.

      • Anonyymi00226
        Anonyymi00225 kirjoitti:

        HÄN EI TARVITSE KRUUNUA, VALTAISTUINTA TAI KOSMISTA MAHTIA NÄYTTÄÄKSEEN OLEVAN KORKEIN.

        HÄN VOI JUOSTA PALJAIN JALOIN METSÄN HALKI.
        HÄN VOI NAURAA YSTÄVIENSÄ KANSSA.
        HÄN VOI NOSTAA HUILUN HUULILLEEN JA SOITTAA.

        EI SIIS:

        ”KRISHNA ON KORKEIN, KOSKA HÄN NÄYTTÄÄ, KUINKA MAHTAVA HÄN ON.”

        VAAN PIKEMMINKIN:

        ”KRISHNA ON NIIN TÄYDELLINEN, ETTEI HÄNEN TARVITSE NÄYTTÄÄ MAHTAVALTA. HÄN VOI OLLA VAIN KRISHNA — ILOINEN NUORI PAIMENPOIKA HUILUINEEN.”

      • Anonyymi00227
        Anonyymi00226 kirjoitti:

        EI SIIS:

        ”KRISHNA ON KORKEIN, KOSKA HÄN NÄYTTÄÄ, KUINKA MAHTAVA HÄN ON.”

        VAAN PIKEMMINKIN:

        ”KRISHNA ON NIIN TÄYDELLINEN, ETTEI HÄNEN TARVITSE NÄYTTÄÄ MAHTAVALTA. HÄN VOI OLLA VAIN KRISHNA — ILOINEN NUORI PAIMENPOIKA HUILUINEEN.”

        Voi sentään, kuinka jotkut KRISTILLISET KÄSITYKSET JUMALASTA ovat PILANNEET ihmiskunnan

      • Anonyymi00228
        Anonyymi00227 kirjoitti:

        Voi sentään, kuinka jotkut KRISTILLISET KÄSITYKSET JUMALASTA ovat PILANNEET ihmiskunnan

        Aiśvarya:
        Vishnun eri muodot- Jumala näyttäytyy kaikkivaltiaana Herrana, majesteettisena, etäisenä ja kunnioitusta herättävänä.

      • Anonyymi00229
        Anonyymi00228 kirjoitti:

        Aiśvarya:
        Vishnun eri muodot- Jumala näyttäytyy kaikkivaltiaana Herrana, majesteettisena, etäisenä ja kunnioitusta herättävänä.

        Tosin aiśvarya ei tarkoita välttämättä ”etäistä”; tarkoittaa ennen kaikkea jumalallisen majesteetin, voiman, suuruuden ja kaikkivaltiuden korostumista.

        Aiśvarya – Viṣṇun majesteettinen puoli

        Vishnun eri muodoissa, kuten Nārāyaṇassa, Jumalan jumalallinen suuruus on voimakkaasti läsnä:

        Hän on Kaikkivaltias Herra.
        Hänen edessään vallitsee kunnioitus ja tietoisuus Hänen jumaluudestaan.
        Palvoja ajattelee: ”Hän on minun Herrani; minä olen Hänen palvelijansa.”

        Tämä on aiśvarya-bhāva – tietoisuus Jumalan suuruudesta ja majesteetista.

      • Anonyymi00230
        Anonyymi00229 kirjoitti:

        Tosin aiśvarya ei tarkoita välttämättä ”etäistä”; tarkoittaa ennen kaikkea jumalallisen majesteetin, voiman, suuruuden ja kaikkivaltiuden korostumista.

        Aiśvarya – Viṣṇun majesteettinen puoli

        Vishnun eri muodoissa, kuten Nārāyaṇassa, Jumalan jumalallinen suuruus on voimakkaasti läsnä:

        Hän on Kaikkivaltias Herra.
        Hänen edessään vallitsee kunnioitus ja tietoisuus Hänen jumaluudestaan.
        Palvoja ajattelee: ”Hän on minun Herrani; minä olen Hänen palvelijansa.”

        Tämä on aiśvarya-bhāva – tietoisuus Jumalan suuruudesta ja majesteetista.

        Tosin aiśvarya ei tarkoita välttämättä ”etäistä”; tarkoittaa ennen kaikkea jumalallisen majesteetin, voiman, suuruuden ja kaikkivaltiuden korostumista.

      • Anonyymi00231
        Anonyymi00230 kirjoitti:

        Tosin aiśvarya ei tarkoita välttämättä ”etäistä”; tarkoittaa ennen kaikkea jumalallisen majesteetin, voiman, suuruuden ja kaikkivaltiuden korostumista.

        MUTTA KRISHNA:

        Krishna voi antaa Brahmān nähdä lukemattomat universumit ja lukemattomat Brahmāt, mutta Vṛndāvanassa Hän ei käyttäydy kuin kosminen hallitsija. Hän haluaa vain leikkiä ystäviensä kanssa.

        Se muuttaa myös käsitystä siitä, mitä ”jumalallinen täydellisyys” tarkoittaa.

        Korkein ei tarvitse etäisyyttä ollakseen korkein.
        Korkein ei tarvitse pelkoa saadakseen kunnioitusta.
        Korkein voi olla kaikkein läheisin.

      • Anonyymi00232
        Anonyymi00231 kirjoitti:

        MUTTA KRISHNA:

        Krishna voi antaa Brahmān nähdä lukemattomat universumit ja lukemattomat Brahmāt, mutta Vṛndāvanassa Hän ei käyttäydy kuin kosminen hallitsija. Hän haluaa vain leikkiä ystäviensä kanssa.

        Se muuttaa myös käsitystä siitä, mitä ”jumalallinen täydellisyys” tarkoittaa.

        Korkein ei tarvitse etäisyyttä ollakseen korkein.
        Korkein ei tarvitse pelkoa saadakseen kunnioitusta.
        Korkein voi olla kaikkein läheisin.

        MUUTTAA MYÖS KÄSITYSTÄ SIITÄ, MITÄ ”JUMALALLINEN TÄYDELLISYYS” TARKOITTAA.

        KORKEIN EI TARVITSE ETÄISYYTTÄ OLLAKSEEN KORKEIN.
        KORKEIN EI TARVITSE PELKOA SAADAKSEEN KUNNIOITUSTA.
        KORKEIN VOI OLLA KAIKKEIN LÄHEISIN.

      • Anonyymi00233
        Anonyymi00232 kirjoitti:

        MUUTTAA MYÖS KÄSITYSTÄ SIITÄ, MITÄ ”JUMALALLINEN TÄYDELLISYYS” TARKOITTAA.

        KORKEIN EI TARVITSE ETÄISYYTTÄ OLLAKSEEN KORKEIN.
        KORKEIN EI TARVITSE PELKOA SAADAKSEEN KUNNIOITUSTA.
        KORKEIN VOI OLLA KAIKKEIN LÄHEISIN.

        JUURI TÄMÄ ON YKSI JUMALALLISEN LEIKIN SYVIMMISTÄ IHMEISTÄ: JUMALAN KAIKKIVALTIUS ON OLEMASSA, MUTTA HÄN ANTAA RAKKAUDEN PEITTÄÄ SEN NÄKYVISTÄ.

      • Anonyymi00234
        Anonyymi00233 kirjoitti:

        JUURI TÄMÄ ON YKSI JUMALALLISEN LEIKIN SYVIMMISTÄ IHMEISTÄ: JUMALAN KAIKKIVALTIUS ON OLEMASSA, MUTTA HÄN ANTAA RAKKAUDEN PEITTÄÄ SEN NÄKYVISTÄ.

        SIKSI YAŚODĀ VOI JOPA AJATELLA KRISHNAA OMAKSI LAPSEKSEEN, YSTÄVÄT VOIVAT PAINIA HÄNEN KANSSAAN JNE.

        HE EIVÄT JATKUVASTI AJATTELE: ”TÄSSÄ ON MAAILMANKAIKKEUDEN KORKEIN JUMALA.” KRISHNA SAA OLLA YKSINKERTAISESTI HEIDÄN KRISHNAANSA.

      • Anonyymi00235
        Anonyymi00234 kirjoitti:

        SIKSI YAŚODĀ VOI JOPA AJATELLA KRISHNAA OMAKSI LAPSEKSEEN, YSTÄVÄT VOIVAT PAINIA HÄNEN KANSSAAN JNE.

        HE EIVÄT JATKUVASTI AJATTELE: ”TÄSSÄ ON MAAILMANKAIKKEUDEN KORKEIN JUMALA.” KRISHNA SAA OLLA YKSINKERTAISESTI HEIDÄN KRISHNAANSA.

        Vṛndāvanan asukkaiden rakkaus on niin spontaania, että Krishnan jumalallisen aseman tietoisuus ei hallitse heidän suhdettaan Häneen. He eivät ajattele:

        ”Tuossa on Parabrahman, kaikkien universumien lähde.”

        Vaan:

        ”Tuossa on meidän Krishna.”

        Vṛndāvanassa Krishna saa unohtaa olevansa Jumala

        Yaśodā näkee Krishnan omana lapsenaan.

        Hänen ystävänsä näkevät Krishnan ystävänään ja leikkitoverinaan.


        Heidän suhteensa Krishnaan ei perustu ajatukseen:

        ”Hän on kaikkivaltias, joten minun täytyy pelätä ja kunnioittaa Häntä.”

        Vaan:

        ”Rakastan Häntä, koska Hän on Krishna.”

        Tätä kutsutaan viśrambhaksi — syväksi luottamukseksi ja läheisyydeksi, jossa muodollinen kunnioitus väistyy rakkauden tieltä.

        Ja juuri siksi Vṛndāvana on niin hämmästyttävä.

        Brahmā voi tulla paikalle ja nähdä:

        ”Tämä on kaikkien universumien Herra!”

        Mutta Krishnaa ympäröivä ystävä voi ajatella:

        ”Tuo on minun ystäväni. Mennään painimaan.”

        Ja tässä on vielä syvempi asia

        Krishnan Bhagavān-asema ei tarvitse Vṛndāvanassa jatkuvaa tietoista tunnistamista.

        Päinvastoin, yogamāyā mahdollistaa sen, että Krishnan ystävät voivat unohtaa Hänen rajattoman jumalallisen majesteettinsa niin, että heidän rakkautensa voi muuttua täysin luonnolliseksi.

        Siksi voidaan sanoa:

        Vaikuṇṭhassa palvoja tietää: ”Hän on Jumala.”

        Vṛndāvanassa palvoja tietää sydämessään: ”Hän on minun.”

        Ja juuri tuo ”minun” on käsittämättömän syvä asia.

        Krishna voi olla samanaikaisesti kaikkien universumien Korkein Herra ja samalla antaa itsensä täysin yhden ystävänsä, äitinsä rakkauden armoille.

        Se on Vṛndāvana-līlān yksi suurimmista paradokseista:

        Kaikkivaltias Jumala antaa rakkauden sitoa itsensä.

      • Anonyymi00236
        Anonyymi00235 kirjoitti:

        Vṛndāvanan asukkaiden rakkaus on niin spontaania, että Krishnan jumalallisen aseman tietoisuus ei hallitse heidän suhdettaan Häneen. He eivät ajattele:

        ”Tuossa on Parabrahman, kaikkien universumien lähde.”

        Vaan:

        ”Tuossa on meidän Krishna.”

        Vṛndāvanassa Krishna saa unohtaa olevansa Jumala

        Yaśodā näkee Krishnan omana lapsenaan.

        Hänen ystävänsä näkevät Krishnan ystävänään ja leikkitoverinaan.


        Heidän suhteensa Krishnaan ei perustu ajatukseen:

        ”Hän on kaikkivaltias, joten minun täytyy pelätä ja kunnioittaa Häntä.”

        Vaan:

        ”Rakastan Häntä, koska Hän on Krishna.”

        Tätä kutsutaan viśrambhaksi — syväksi luottamukseksi ja läheisyydeksi, jossa muodollinen kunnioitus väistyy rakkauden tieltä.

        Ja juuri siksi Vṛndāvana on niin hämmästyttävä.

        Brahmā voi tulla paikalle ja nähdä:

        ”Tämä on kaikkien universumien Herra!”

        Mutta Krishnaa ympäröivä ystävä voi ajatella:

        ”Tuo on minun ystäväni. Mennään painimaan.”

        Ja tässä on vielä syvempi asia

        Krishnan Bhagavān-asema ei tarvitse Vṛndāvanassa jatkuvaa tietoista tunnistamista.

        Päinvastoin, yogamāyā mahdollistaa sen, että Krishnan ystävät voivat unohtaa Hänen rajattoman jumalallisen majesteettinsa niin, että heidän rakkautensa voi muuttua täysin luonnolliseksi.

        Siksi voidaan sanoa:

        Vaikuṇṭhassa palvoja tietää: ”Hän on Jumala.”

        Vṛndāvanassa palvoja tietää sydämessään: ”Hän on minun.”

        Ja juuri tuo ”minun” on käsittämättömän syvä asia.

        Krishna voi olla samanaikaisesti kaikkien universumien Korkein Herra ja samalla antaa itsensä täysin yhden ystävänsä, äitinsä rakkauden armoille.

        Se on Vṛndāvana-līlān yksi suurimmista paradokseista:

        Kaikkivaltias Jumala antaa rakkauden sitoa itsensä.

        VṚNDĀVANAN ASUKKAIDEN RAKKAUS ON NIIN SPONTAANIA, ETTÄ KRISHNAN JUMALALLISEN ASEMAN TIETOISUUS EI HALLITSE HEIDÄN SUHDETTAAN HÄNEEN. HE EIVÄT AJATTELE:

        ”TUOSSA ON PARABRAHMAN, KAIKKIEN UNIVERSUMIEN LÄHDE.”

        VAAN:

        ”TUOSSA ON MEIDÄN KRISHNA.”

        VṚNDĀVANASSA KRISHNA SAA UNOHTAA OLEVANSA JUMALA.

        YAŚODĀ NÄKEE KRISHNAN OMANA LAPSENAAN.

        HÄNEN YSTÄVÄNSÄ NÄKEVÄT KRISHNAN YSTÄVÄNÄÄN JA LEIKKITOVERINAAN.

      • Anonyymi00237
        Anonyymi00236 kirjoitti:

        VṚNDĀVANAN ASUKKAIDEN RAKKAUS ON NIIN SPONTAANIA, ETTÄ KRISHNAN JUMALALLISEN ASEMAN TIETOISUUS EI HALLITSE HEIDÄN SUHDETTAAN HÄNEEN. HE EIVÄT AJATTELE:

        ”TUOSSA ON PARABRAHMAN, KAIKKIEN UNIVERSUMIEN LÄHDE.”

        VAAN:

        ”TUOSSA ON MEIDÄN KRISHNA.”

        VṚNDĀVANASSA KRISHNA SAA UNOHTAA OLEVANSA JUMALA.

        YAŚODĀ NÄKEE KRISHNAN OMANA LAPSENAAN.

        HÄNEN YSTÄVÄNSÄ NÄKEVÄT KRISHNAN YSTÄVÄNÄÄN JA LEIKKITOVERINAAN.

        BRAHMĀ VOI TULLA PAIKALLE JA NÄHDÄ:

        ”TÄMÄ ON KAIKKIEN UNIVERSUMIEN HERRA!”

        MUTTA KRISHNAA YMPÄRÖIVÄ YSTÄVÄ VOI AJATELLA:

        ”TUO ON MINUN YSTÄVÄNI. MENNÄÄN PAINIMAAN.”

        JA TÄSSÄ ON VIELÄ SYVEMPI ASIA.

        KRISHNAN BHAGAVĀN-ASEMA EI TARVITSE VṚNDĀVANASSA JATKUVAA TIETOISTA TUNNISTAMISTA.

        PÄINVASTOIN, YOGAMĀYĀ MAHDOLLISTAA SEN, ETTÄ KRISHNAN YSTÄVÄT VOIVAT UNOHTAA HÄNEN RAJATTOMAN JUMALALLISEN MAJESTEETTINSA NIIN, ETTÄ HEIDÄN RAKKAUTENSA VOI MUUTTUA TÄYSIN LUONNOLLISEKSI.

      • Anonyymi00238
        Anonyymi00237 kirjoitti:

        BRAHMĀ VOI TULLA PAIKALLE JA NÄHDÄ:

        ”TÄMÄ ON KAIKKIEN UNIVERSUMIEN HERRA!”

        MUTTA KRISHNAA YMPÄRÖIVÄ YSTÄVÄ VOI AJATELLA:

        ”TUO ON MINUN YSTÄVÄNI. MENNÄÄN PAINIMAAN.”

        JA TÄSSÄ ON VIELÄ SYVEMPI ASIA.

        KRISHNAN BHAGAVĀN-ASEMA EI TARVITSE VṚNDĀVANASSA JATKUVAA TIETOISTA TUNNISTAMISTA.

        PÄINVASTOIN, YOGAMĀYĀ MAHDOLLISTAA SEN, ETTÄ KRISHNAN YSTÄVÄT VOIVAT UNOHTAA HÄNEN RAJATTOMAN JUMALALLISEN MAJESTEETTINSA NIIN, ETTÄ HEIDÄN RAKKAUTENSA VOI MUUTTUA TÄYSIN LUONNOLLISEKSI.

        KAIKKIVALTIAS JUMALA ANTAA RAKKAUDEN SITOA ITSENSÄ.

      • Anonyymi00239
        Anonyymi00238 kirjoitti:

        KAIKKIVALTIAS JUMALA ANTAA RAKKAUDEN SITOA ITSENSÄ.

        Pelkoon painottuva kuva:

        ”Jumala on kaikkivaltias tuomari. Olen Hänen alapuolellaan ja minun täytyy pelätä Hänen rangaistustaan.”

        Vṛndāvana-Krishna:

        ”Hän on kaikkien universumien Herra — mutta silti Hän juoksee metsässä, soittaa huilua ja antaa ystäviensä nauraa kanssaan.”


        Kaikkein korkein suhde Jumalaan ei siksi ole pelko, vaan prema — rakkaus.

        Ja juuri Brahmān tarina tekee tästä hienon esimerkin. Brahmā on valtavan voimakas kosminen olento, mutta hänen suurin oivalluksensa ei ole:

        ”Minun täytyy pelätä Krishnaa.”

        Vaan:

        ”Minä en kykene käsittämään Hänen rajatonta rakkauttaan ja suuruuttaan.”

      • Anonyymi00240
        Anonyymi00239 kirjoitti:

        Pelkoon painottuva kuva:

        ”Jumala on kaikkivaltias tuomari. Olen Hänen alapuolellaan ja minun täytyy pelätä Hänen rangaistustaan.”

        Vṛndāvana-Krishna:

        ”Hän on kaikkien universumien Herra — mutta silti Hän juoksee metsässä, soittaa huilua ja antaa ystäviensä nauraa kanssaan.”


        Kaikkein korkein suhde Jumalaan ei siksi ole pelko, vaan prema — rakkaus.

        Ja juuri Brahmān tarina tekee tästä hienon esimerkin. Brahmā on valtavan voimakas kosminen olento, mutta hänen suurin oivalluksensa ei ole:

        ”Minun täytyy pelätä Krishnaa.”

        Vaan:

        ”Minä en kykene käsittämään Hänen rajatonta rakkauttaan ja suuruuttaan.”

        PELKOON PAINOTTUVA KUVA:

        ”JUMALA ON KAIKKIVALTIAS TUOMARI. OLEN HÄNEN ALAPUOLELLAAN JA MINUN TÄYTYY PELÄTÄ HÄNEN RANGAISTUSTAAN.”

      • Anonyymi00241
        Anonyymi00240 kirjoitti:

        PELKOON PAINOTTUVA KUVA:

        ”JUMALA ON KAIKKIVALTIAS TUOMARI. OLEN HÄNEN ALAPUOLELLAAN JA MINUN TÄYTYY PELÄTÄ HÄNEN RANGAISTUSTAAN.”

        KAIKKEIN KORKEIN SUHDE JUMALAAN EI SIKSI OLE PELKO, VAAN PREMA — RAKKAUS.

      • Anonyymi00242
        Anonyymi00241 kirjoitti:

        KAIKKEIN KORKEIN SUHDE JUMALAAN EI SIKSI OLE PELKO, VAAN PREMA — RAKKAUS.

        EN VOI RAKASTAA SITÄ, KETÄ PELKÄÄN, ENKÄ VOI PELÄTÄ KETÄÄN, JOTA RAKASTAN!

      • Anonyymi00243
        Anonyymi00242 kirjoitti:

        EN VOI RAKASTAA SITÄ, KETÄ PELKÄÄN, ENKÄ VOI PELÄTÄ KETÄÄN, JOTA RAKASTAN!

        Se ei ole vain tunneperäinen lause, vaan siinä on kokonainen käsitys siitä, millainen rakkauden ja Jumalan suhteen pitäisi olla.

        ”En voi rakastaa sitä, jota pelkään — enkä voi pelätä sitä, jota rakastan.”

        Jos rakastan jotakuta todella syvästi, en pohjimmiltaan halua olla hänen edessään kauhuissani.

        Haluan lähestyä häntä.

        Haluan olla hänen lähellään ilman, että joudun jatkuvasti varomaan:

        ”Mitä jos hän rankaisee minua?”
        ”Mitä jos teen väärin?”
        ”Mitä jos hän hylkää minut?”

        Pelko sanoo:

        ”Pysy kaukana.”

        Rakkaus sanoo:

        ”Tule lähemmäksi.”

        Pelko rakentaa muurin minun ja toisen välille.

        Rakkaus purkaa muurin.

        Siksi ajatus Jumalasta, jonka edessä ihmisen pitäisi ensisijaisesti pelätä, voi tuntua ristiriitaiselta sen kanssa, mitä itse ymmärrämme rakkaudella.

      • Anonyymi00244
        Anonyymi00243 kirjoitti:

        Se ei ole vain tunneperäinen lause, vaan siinä on kokonainen käsitys siitä, millainen rakkauden ja Jumalan suhteen pitäisi olla.

        ”En voi rakastaa sitä, jota pelkään — enkä voi pelätä sitä, jota rakastan.”

        Jos rakastan jotakuta todella syvästi, en pohjimmiltaan halua olla hänen edessään kauhuissani.

        Haluan lähestyä häntä.

        Haluan olla hänen lähellään ilman, että joudun jatkuvasti varomaan:

        ”Mitä jos hän rankaisee minua?”
        ”Mitä jos teen väärin?”
        ”Mitä jos hän hylkää minut?”

        Pelko sanoo:

        ”Pysy kaukana.”

        Rakkaus sanoo:

        ”Tule lähemmäksi.”

        Pelko rakentaa muurin minun ja toisen välille.

        Rakkaus purkaa muurin.

        Siksi ajatus Jumalasta, jonka edessä ihmisen pitäisi ensisijaisesti pelätä, voi tuntua ristiriitaiselta sen kanssa, mitä itse ymmärrämme rakkaudella.

        SE EI OLE VAIN TUNNEPERÄINEN LAUSE, VAAN SIINÄ ON KOKONAINEN KÄSITYS SIITÄ, MILLAINEN RAKKAUDEN JA JUMALAN SUHTEEN PITÄISI OLLA.

        ”EN VOI RAKASTAA SITÄ, JOTA PELKÄÄN — ENKÄ VOI PELÄTÄ SITÄ, JOTA RAKASTAN.”

        JOS RAKASTAN JOTAKUTA TODELLA SYVÄSTI, EN POHJIMMILTAAN HALUA OLLA HÄNEN EDESSÄÄN KAUHUISSAANI.

      • Anonyymi00245
        Anonyymi00244 kirjoitti:

        SE EI OLE VAIN TUNNEPERÄINEN LAUSE, VAAN SIINÄ ON KOKONAINEN KÄSITYS SIITÄ, MILLAINEN RAKKAUDEN JA JUMALAN SUHTEEN PITÄISI OLLA.

        ”EN VOI RAKASTAA SITÄ, JOTA PELKÄÄN — ENKÄ VOI PELÄTÄ SITÄ, JOTA RAKASTAN.”

        JOS RAKASTAN JOTAKUTA TODELLA SYVÄSTI, EN POHJIMMILTAAN HALUA OLLA HÄNEN EDESSÄÄN KAUHUISSAANI.

        Pelko sanoo:

        ”Pysy kaukana.”

        Rakkaus sanoo:

        ”Tule lähemmäksi.”

        Pelko rakentaa muurin minun ja toisen välille.

        Rakkaus purkaa muurin.

        Siksi ajatus Jumalasta, jonka edessä ihmisen pitäisi ensisijaisesti pelätä, voi tuntua ristiriitaiselta sen kanssa, mitä itse ymmärrämme rakkaudella.

      • Anonyymi00246
        Anonyymi00245 kirjoitti:

        Pelko sanoo:

        ”Pysy kaukana.”

        Rakkaus sanoo:

        ”Tule lähemmäksi.”

        Pelko rakentaa muurin minun ja toisen välille.

        Rakkaus purkaa muurin.

        Siksi ajatus Jumalasta, jonka edessä ihmisen pitäisi ensisijaisesti pelätä, voi tuntua ristiriitaiselta sen kanssa, mitä itse ymmärrämme rakkaudella.

        RAKKAUS SANOO:

        ”TULE LÄHEMMÄKSI.”

        PELKO RAKENTAA MUURIN MINUN JA TOISEN VÄLILLE.

        RAKKAUS PURKAA MUURIN.

        SIKSI AJATUS JUMALASTA, JONKA EDESSÄ IHMISEN PITÄISI ENSISIJAISESTI PELÄTÄ, VOI TUNTUA RISTIRIITAISELTA SEN KANSSA, MITÄ ITSE YMMÄRRÄMME RAKKAUDELLA.

      • Anonyymi00247
        Anonyymi00246 kirjoitti:

        RAKKAUS SANOO:

        ”TULE LÄHEMMÄKSI.”

        PELKO RAKENTAA MUURIN MINUN JA TOISEN VÄLILLE.

        RAKKAUS PURKAA MUURIN.

        SIKSI AJATUS JUMALASTA, JONKA EDESSÄ IHMISEN PITÄISI ENSISIJAISESTI PELÄTÄ, VOI TUNTUA RISTIRIITAISELTA SEN KANSSA, MITÄ ITSE YMMÄRRÄMME RAKKAUDELLA.

        RAKKAUS PURKAA MUURIN.

        SIKSI AJATUS JUMALASTA, JONKA EDESSÄ IHMISEN PITÄISI ENSISIJAISESTI PELÄTÄ, VOI TUNTUA RISTIRIITAISELTA SEN KANSSA, MITÄ ITSE YMMÄRRÄMME RAKKAUDELLA.

      • Anonyymi00248
        Anonyymi00247 kirjoitti:

        RAKKAUS PURKAA MUURIN.

        SIKSI AJATUS JUMALASTA, JONKA EDESSÄ IHMISEN PITÄISI ENSISIJAISESTI PELÄTÄ, VOI TUNTUA RISTIRIITAISELTA SEN KANSSA, MITÄ ITSE YMMÄRRÄMME RAKKAUDELLA.

        OM TAT SAT

      • Anonyymi00249
        Anonyymi00248 kirjoitti:

        OM TAT SAT

        ॐ श्री कृष्णार्पणमस्तु ॥

      • Anonyymi00250
        Anonyymi00249 kirjoitti:

        ॐ श्री कृष्णार्पणमस्तु ॥

        Oṃ Śrī Kṛṣṇārpaṇam Astu

      • Anonyymi00251
        Anonyymi00243 kirjoitti:

        Se ei ole vain tunneperäinen lause, vaan siinä on kokonainen käsitys siitä, millainen rakkauden ja Jumalan suhteen pitäisi olla.

        ”En voi rakastaa sitä, jota pelkään — enkä voi pelätä sitä, jota rakastan.”

        Jos rakastan jotakuta todella syvästi, en pohjimmiltaan halua olla hänen edessään kauhuissani.

        Haluan lähestyä häntä.

        Haluan olla hänen lähellään ilman, että joudun jatkuvasti varomaan:

        ”Mitä jos hän rankaisee minua?”
        ”Mitä jos teen väärin?”
        ”Mitä jos hän hylkää minut?”

        Pelko sanoo:

        ”Pysy kaukana.”

        Rakkaus sanoo:

        ”Tule lähemmäksi.”

        Pelko rakentaa muurin minun ja toisen välille.

        Rakkaus purkaa muurin.

        Siksi ajatus Jumalasta, jonka edessä ihmisen pitäisi ensisijaisesti pelätä, voi tuntua ristiriitaiselta sen kanssa, mitä itse ymmärrämme rakkaudella.

        Aivan!

      • Anonyymi00252
        Anonyymi00247 kirjoitti:

        RAKKAUS PURKAA MUURIN.

        SIKSI AJATUS JUMALASTA, JONKA EDESSÄ IHMISEN PITÄISI ENSISIJAISESTI PELÄTÄ, VOI TUNTUA RISTIRIITAISELTA SEN KANSSA, MITÄ ITSE YMMÄRRÄMME RAKKAUDELLA.

        Syvin ajatus: Bhagavān ei ole vähäisempi siksi, että majesteetti peittyy.

      • Anonyymi00253
        Anonyymi00252 kirjoitti:

        Syvin ajatus: Bhagavān ei ole vähäisempi siksi, että majesteetti peittyy.

        Kysymys ei ole vain siitä, että Krishna näyttää tavalliselta, vaikka onkin kaikkivaltias. Syvempi on, että Krishnan tämä näennäinen tavallisuus kuuluu Hänen täydelliseen Bhagavān-luontoonsa.

      • Anonyymi00254
        Anonyymi00253 kirjoitti:

        Kysymys ei ole vain siitä, että Krishna näyttää tavalliselta, vaikka onkin kaikkivaltias. Syvempi on, että Krishnan tämä näennäinen tavallisuus kuuluu Hänen täydelliseen Bhagavān-luontoonsa.

        Krishna ei siis ole korkeimmillaan silloin, kun Hän näyttää mahdollisimman paljon kosmiselta hallitsijalta. Pikemminkin Krishna on niin täydellinen, että Hänen Bhagavān-mahtinsa voi vetäytyä rakkauden kokemuksessa taka-alalle ilman että Hänen jumaluutensa vähenee millään tavalla.

      • Anonyymi00255
        Anonyymi00254 kirjoitti:

        Krishna ei siis ole korkeimmillaan silloin, kun Hän näyttää mahdollisimman paljon kosmiselta hallitsijalta. Pikemminkin Krishna on niin täydellinen, että Hänen Bhagavān-mahtinsa voi vetäytyä rakkauden kokemuksessa taka-alalle ilman että Hänen jumaluutensa vähenee millään tavalla.

        Tämä on paljon syvempi ajatus kuin:

        ”Jumala on oikeasti kaikkivaltias, mutta esittää tavallista.”

        Mutta leikeissä tavallisuus itse on osa jumalallista todellisuutta.

        Yogamāyā tekee tästä mahdolliseksi.

        Maininta yogamāyāsta on olennainen.

        Yaśodā ei normaalisti koe Krishnaa ensisijaisesti maailmankaikkeuden Herrana. Hän kokee:

        ”Tämä on minun poikani.”

        Ystävät eivät ajattele jatkuvasti:

        ”Tämä on Parabrahman, kaikkien avatārojen lähde.”

        He voivat esimerkiksi painia Krishnan kanssa, nauraa Hänelle ja jopa kohdella Häntä leikkitoverinaan.

        Tätä läheisyyttä kuvataan käsitteellä viśrambha: syvä luottamus, jossa muodollinen kunnioituksen ja hierarkian tunne ei hallitse suhdetta.

        Ja juuri tässä on yksi Gaudīya-teologian kauneimmista paradokseista.

      • Anonyymi00256
        Anonyymi00255 kirjoitti:

        Tämä on paljon syvempi ajatus kuin:

        ”Jumala on oikeasti kaikkivaltias, mutta esittää tavallista.”

        Mutta leikeissä tavallisuus itse on osa jumalallista todellisuutta.

        Yogamāyā tekee tästä mahdolliseksi.

        Maininta yogamāyāsta on olennainen.

        Yaśodā ei normaalisti koe Krishnaa ensisijaisesti maailmankaikkeuden Herrana. Hän kokee:

        ”Tämä on minun poikani.”

        Ystävät eivät ajattele jatkuvasti:

        ”Tämä on Parabrahman, kaikkien avatārojen lähde.”

        He voivat esimerkiksi painia Krishnan kanssa, nauraa Hänelle ja jopa kohdella Häntä leikkitoverinaan.

        Tätä läheisyyttä kuvataan käsitteellä viśrambha: syvä luottamus, jossa muodollinen kunnioituksen ja hierarkian tunne ei hallitse suhdetta.

        Ja juuri tässä on yksi Gaudīya-teologian kauneimmista paradokseista.

        Yaśodā suuttuu ja yrittää sitoa Hänet köydellä.

        Teologisesti tilanne on järisyttävä:

        Rajaton sitoutuu köydellä.

        Ei siksi, että Yaśodā olisi Krishnaa voimakkaampi.

        Vaan siksi, että rakkaus hallitsee Bhagavānia.

        Tämä ei tarkoita, että Krishna menettäisi kaikkivaltiutensa. Päinvastoin. Se on yksi Hänen kaikkivaltiutensa korkeimmista ihmeistä: Hän kykenee olemaan niin täydellisesti rakkaussuhteessa, että Hän sallii rakkaansa kohdella itseään poikana.

      • Anonyymi00257
        Anonyymi00256 kirjoitti:

        Yaśodā suuttuu ja yrittää sitoa Hänet köydellä.

        Teologisesti tilanne on järisyttävä:

        Rajaton sitoutuu köydellä.

        Ei siksi, että Yaśodā olisi Krishnaa voimakkaampi.

        Vaan siksi, että rakkaus hallitsee Bhagavānia.

        Tämä ei tarkoita, että Krishna menettäisi kaikkivaltiutensa. Päinvastoin. Se on yksi Hänen kaikkivaltiutensa korkeimmista ihmeistä: Hän kykenee olemaan niin täydellisesti rakkaussuhteessa, että Hän sallii rakkaansa kohdella itseään poikana.

        Tämä ei tarkoita, että Krishna menettäisi kaikkivaltiutensa. Päinvastoin. Se on yksi Hänen kaikkivaltiutensa korkeimmista ihmeistä: Hän kykenee olemaan niin täydellisesti rakkaussuhteessa, että Hän sallii rakkaansa kohdella itseään poikana.

      • Anonyymi00258
        Anonyymi00257 kirjoitti:

        Tämä ei tarkoita, että Krishna menettäisi kaikkivaltiutensa. Päinvastoin. Se on yksi Hänen kaikkivaltiutensa korkeimmista ihmeistä: Hän kykenee olemaan niin täydellisesti rakkaussuhteessa, että Hän sallii rakkaansa kohdella itseään poikana.

        Brahmā-vimohana-līlā menee vielä syvemmälle

        Juuri siksi Brahmān hämmennys on erinomainen esimerkki.

        Brahmā näkee ensin:

        ”Miten tämä paimenpoika voisi olla kaiken alkuperä?”

        Hän yrittää testata Krishnaa.

      • Anonyymi00259
        Anonyymi00258 kirjoitti:

        Brahmā-vimohana-līlā menee vielä syvemmälle

        Juuri siksi Brahmān hämmennys on erinomainen esimerkki.

        Brahmā näkee ensin:

        ”Miten tämä paimenpoika voisi olla kaiken alkuperä?”

        Hän yrittää testata Krishnaa.

        Oleellisempaa on tämä:

        aiśvarya-jñāna ei saa hallita prema-suhdetta.

        Toisin sanoen ongelma ei ole välttämättä siinä, että palvojalla olisi minkäänlaista kunnioitusta tai hämmästystä Jumalaa kohtaan.

        Ongelma syntyisi, jos ajatus

        ”Hän on kaikkivaltias Jumala”

        estäisi kokemasta:

        ”Hän on minun Krishna.”

        Tuo ”minun” – mamatā – on erittäin tärkeä.

        ”Hän on minun” on syvempi kuin ”Hän on Jumala”

        Tässä tullaan syvimpään kohtaan.

      • Anonyymi00260
        Anonyymi00259 kirjoitti:

        Oleellisempaa on tämä:

        aiśvarya-jñāna ei saa hallita prema-suhdetta.

        Toisin sanoen ongelma ei ole välttämättä siinä, että palvojalla olisi minkäänlaista kunnioitusta tai hämmästystä Jumalaa kohtaan.

        Ongelma syntyisi, jos ajatus

        ”Hän on kaikkivaltias Jumala”

        estäisi kokemasta:

        ”Hän on minun Krishna.”

        Tuo ”minun” – mamatā – on erittäin tärkeä.

        ”Hän on minun” on syvempi kuin ”Hän on Jumala”

        Tässä tullaan syvimpään kohtaan.

        Ongelma syntyisi, jos ajatus

        ”Hän on kaikkivaltias Jumala”

        estäisi kokemasta:

        ”Hän on minun Krishna.”

        Tuo ”minun” – mamatā – on erittäin tärkeä.

        ”Hän on minun” on syvempi kuin ”Hän on Jumala”

      • Anonyymi00261
        Anonyymi00260 kirjoitti:

        Ongelma syntyisi, jos ajatus

        ”Hän on kaikkivaltias Jumala”

        estäisi kokemasta:

        ”Hän on minun Krishna.”

        Tuo ”minun” – mamatā – on erittäin tärkeä.

        ”Hän on minun” on syvempi kuin ”Hän on Jumala”

        Tässä tullaan syvimpään kohtaan.

        Vaikuṇṭhassa Nārāyaṇa voidaan kohdata ennen kaikkea Herrana:

        ”Hän on minun Herrani ja minä olen Hänen palvelijansa.”

        Korkeammalla suhde voi mennä paljon pidemmälle:

        ”Hän on minun poikani.”

        ”Hän on minun ystäväni.”

      • Anonyymi00262
        Anonyymi00261 kirjoitti:

        Tässä tullaan syvimpään kohtaan.

        Vaikuṇṭhassa Nārāyaṇa voidaan kohdata ennen kaikkea Herrana:

        ”Hän on minun Herrani ja minä olen Hänen palvelijansa.”

        Korkeammalla suhde voi mennä paljon pidemmälle:

        ”Hän on minun poikani.”

        ”Hän on minun ystäväni.”

        Yogamāyā peittää aiśvarya-tietoisuuden siinä määrin, että prema voi toimia vapaasti.


        Jumalan suuruuden korkein täydellisyys ei ole siinä, että kaikki kumartavat Häntä, vaan siinä, että Hän voi antaa itsensä rakkauden palvelukseen.

      • Anonyymi00263
        Anonyymi00262 kirjoitti:

        Yogamāyā peittää aiśvarya-tietoisuuden siinä määrin, että prema voi toimia vapaasti.


        Jumalan suuruuden korkein täydellisyys ei ole siinä, että kaikki kumartavat Häntä, vaan siinä, että Hän voi antaa itsensä rakkauden palvelukseen.

        Jumalan suuruuden korkein täydellisyys ei ole siinä, että kaikki kumartavat Häntä, vaan siinä, että Hän voi antaa itsensä rakkauden palvelukseen.

      • Anonyymi00264
        Anonyymi00263 kirjoitti:

        Jumalan suuruuden korkein täydellisyys ei ole siinä, että kaikki kumartavat Häntä, vaan siinä, että Hän voi antaa itsensä rakkauden palvelukseen.

        Siksi Krishna voi olla samanaikaisesti:

        Parabrahman - Bhagavān - kaikkien avatārojen lähde - kaikkien universumien Herra

        ja silti Vṛndāvanassa:

        Yaśodān poika -paimenpoika huiluineen.

        Nämä eivät ole kaksi eri Krishnaa.

        Kyseessä on sama Krishna.

        Ja juuri tämä tekee niin poikkeuksellisen: rajaton ei ainoastaan hallitse rajallista, vaan antaa rakkauden kautta itsensä rakastettavaksi.

      • Anonyymi00265
        Anonyymi00264 kirjoitti:

        Siksi Krishna voi olla samanaikaisesti:

        Parabrahman - Bhagavān - kaikkien avatārojen lähde - kaikkien universumien Herra

        ja silti Vṛndāvanassa:

        Yaśodān poika -paimenpoika huiluineen.

        Nämä eivät ole kaksi eri Krishnaa.

        Kyseessä on sama Krishna.

        Ja juuri tämä tekee niin poikkeuksellisen: rajaton ei ainoastaan hallitse rajallista, vaan antaa rakkauden kautta itsensä rakastettavaksi.

        Ja juuri tämä tekee niin poikkeuksellisen: rajaton ei ainoastaan hallitse rajallista, vaan antaa rakkauden kautta itsensä rakastettavaksi.

      • Anonyymi00266
        Anonyymi00265 kirjoitti:

        Ja juuri tämä tekee niin poikkeuksellisen: rajaton ei ainoastaan hallitse rajallista, vaan antaa rakkauden kautta itsensä rakastettavaksi.

        Tässä on yksi Krishnan erityisistä ihmeistä.

        Jumala voi näyttäytyä majesteettisena ja kaikkivaltiaana Herrana, jonka edessä ihminen tuntee kunnioitusta ja hämmästystä.

        Mutta Krishna voi näyttäytyä myös aivan toisenlaisena: läheisenä, suloisena ja helposti lähestyttävänä nuorena paimenpoikana.

        Hän ei aina tarvitse kruunua, valtaistuinta tai kosmista loistoa.

        Hän voi vain juosta ystäviensä kanssa metsään, nauraa heidän kanssaan ja soittaa huiluaan.

        Ja juuri siinä on jotakin hyvin syvällistä: Jumalan ei tarvitse näyttää suurelta ollakseen Korkein. Hän voi olla kaikkein läheisin.

      • Anonyymi00267
        Anonyymi00266 kirjoitti:

        Tässä on yksi Krishnan erityisistä ihmeistä.

        Jumala voi näyttäytyä majesteettisena ja kaikkivaltiaana Herrana, jonka edessä ihminen tuntee kunnioitusta ja hämmästystä.

        Mutta Krishna voi näyttäytyä myös aivan toisenlaisena: läheisenä, suloisena ja helposti lähestyttävänä nuorena paimenpoikana.

        Hän ei aina tarvitse kruunua, valtaistuinta tai kosmista loistoa.

        Hän voi vain juosta ystäviensä kanssa metsään, nauraa heidän kanssaan ja soittaa huiluaan.

        Ja juuri siinä on jotakin hyvin syvällistä: Jumalan ei tarvitse näyttää suurelta ollakseen Korkein. Hän voi olla kaikkein läheisin.

        Kristillisessä Raamatussa Jahve esiintyy usein Israelin Jumalana, joka on pyhä, kaikkivaltias, lain antaja ja tuomari. Ihmisen suhdetta Häneen määrittävät esimerkiksi kuuliaisuus, liitto, käskyt, synti, tuomio ja anteeksianto. Jeesuksessa taas Jumala tulee kristillisen uskon mukaan ihmiseksi ja lähestyy ihmisiä hyvin henkilökohtaisesti: hän syö heidän kanssaan, koskettaa sairaita, kutsuu seuraajiaan ystäviksi ja puhuu Jumalasta Isänä.

        Mutta tässä on kiinnostava ero suhteessa Krishnaan:

        Jeesuskin tuo Jumalan lähelle, mutta ei aivan samalla tavalla kuin Vṛndāvana-Krishna.

        Jeesuksen läheisyys perustuu siihen, että Jumala tulee ihmiseksi. Silti Jeesus säilyttää vahvasti tietoisuuden Jumalan pyhyydestä ja omasta erityisestä asemastaan. Hän opettaa rukoilemaan Jumalaa, puhuu Isästä ja itsestään Jumalan lähettämänä Poikana.

        Vṛndāvana-Krishnan kohdalla menee vielä pidemmälle ajatuksessa jumalallisesta läheisyydestä:

        Jeesus sanoo: ”Tulkaa minun luokseni.”
        Krishna Vṛndāvanassa antaa ystäviensä jopa painia kanssaan.

      • Anonyymi00268
        Anonyymi00267 kirjoitti:

        Kristillisessä Raamatussa Jahve esiintyy usein Israelin Jumalana, joka on pyhä, kaikkivaltias, lain antaja ja tuomari. Ihmisen suhdetta Häneen määrittävät esimerkiksi kuuliaisuus, liitto, käskyt, synti, tuomio ja anteeksianto. Jeesuksessa taas Jumala tulee kristillisen uskon mukaan ihmiseksi ja lähestyy ihmisiä hyvin henkilökohtaisesti: hän syö heidän kanssaan, koskettaa sairaita, kutsuu seuraajiaan ystäviksi ja puhuu Jumalasta Isänä.

        Mutta tässä on kiinnostava ero suhteessa Krishnaan:

        Jeesuskin tuo Jumalan lähelle, mutta ei aivan samalla tavalla kuin Vṛndāvana-Krishna.

        Jeesuksen läheisyys perustuu siihen, että Jumala tulee ihmiseksi. Silti Jeesus säilyttää vahvasti tietoisuuden Jumalan pyhyydestä ja omasta erityisestä asemastaan. Hän opettaa rukoilemaan Jumalaa, puhuu Isästä ja itsestään Jumalan lähettämänä Poikana.

        Vṛndāvana-Krishnan kohdalla menee vielä pidemmälle ajatuksessa jumalallisesta läheisyydestä:

        Jeesus sanoo: ”Tulkaa minun luokseni.”
        Krishna Vṛndāvanassa antaa ystäviensä jopa painia kanssaan.

        Jeesus sanoo: ”Tulkaa minun luokseni.”
        Krishna Vṛndāvanassa antaa ystäviensä jopa painia kanssaan.

      • Anonyymi00269
        Anonyymi00268 kirjoitti:

        Jeesus sanoo: ”Tulkaa minun luokseni.”
        Krishna Vṛndāvanassa antaa ystäviensä jopa painia kanssaan.

        Jeesus sanoo: ”Tulkaa minun luokseni.”
        Krishna Vṛndāvanassa antaa ystäviensä jopa painia kanssaan.

        Jeesus palvelee ihmisiä.
        Krishna antaa Yaśodān sitoa itsensä.

        Jeesuksessa Jumala tulee lähelle ihmistä.
        Vṛndāvanassa Jumala antaa rakkauden tehdä Hänestä lapsen ja ystävän,

      • Anonyymi00270
        Anonyymi00269 kirjoitti:

        Jeesus sanoo: ”Tulkaa minun luokseni.”
        Krishna Vṛndāvanassa antaa ystäviensä jopa painia kanssaan.

        Jeesus palvelee ihmisiä.
        Krishna antaa Yaśodān sitoa itsensä.

        Jeesuksessa Jumala tulee lähelle ihmistä.
        Vṛndāvanassa Jumala antaa rakkauden tehdä Hänestä lapsen ja ystävän,

        Tämä on erittäin huomattava ero. Krishnan läheisyys ei tarkoita vain sitä, että Jumala alentuu ihmisen tasolle. Se tarkoittaa, että Bhagavān itse voi tulla niin läheiseksi, että Hänen palvojansa eivät koe suhdettaan Häneen ensisijaisesti Herran ja alamaisen suhteena.

      • Anonyymi00271
        Anonyymi00270 kirjoitti:

        Tämä on erittäin huomattava ero. Krishnan läheisyys ei tarkoita vain sitä, että Jumala alentuu ihmisen tasolle. Se tarkoittaa, että Bhagavān itse voi tulla niin läheiseksi, että Hänen palvojansa eivät koe suhdettaan Häneen ensisijaisesti Herran ja alamaisen suhteena.

        Emme voi edes kuvitella Jahvea leikkimässä ja huilua soittamassa, emmekä kuvittele, että joku painisi tai leikkisi Jeesuksen kanssa, vaikka Jeesusta kunnioitammekin shakti-aveshan-avatarana.

      • Anonyymi00272
        Anonyymi00271 kirjoitti:

        Emme voi edes kuvitella Jahvea leikkimässä ja huilua soittamassa, emmekä kuvittele, että joku painisi tai leikkisi Jeesuksen kanssa, vaikka Jeesusta kunnioitammekin shakti-aveshan-avatarana.

        Tässä ilmenee perustava ero siinä, millaiseksi Jumalan ja palvojan välinen suhde teologisesti hahmotetaan. On vaikea kuvitella Jahvea vastaavassa leikillisessä asetelmassa: Jumalaa paimenpoikana, joka juoksee metsässä, soittaa huilua ja painii ystäviensä kanssa. Vielä vaikeampaa on ajatella, että tällainen suhde muodostaisi uskonnollisen ihanteen.

        Myöskään Jeesuksen kohdalla kristillisessä teologiassa ei tavallisesti kuvata jumalallista suhdetta samalla tavoin. Jeesusta voidaan kunnioittaa Jumalan Poikana ja tässä yhteydessä, śakti-āveśa-avatāran kaltaisena jumalallisen voiman erityisenä ilmentymänä. Tästä huolimatta kristillinen jumalasuhde ei yleensä rakennu sellaisen suhteen varaan, jossa Jumalaa voidaan spontaanisti kohdella leikkitoverina tai omana lapsena.

      • Anonyymi00273
        Anonyymi00272 kirjoitti:

        Tässä ilmenee perustava ero siinä, millaiseksi Jumalan ja palvojan välinen suhde teologisesti hahmotetaan. On vaikea kuvitella Jahvea vastaavassa leikillisessä asetelmassa: Jumalaa paimenpoikana, joka juoksee metsässä, soittaa huilua ja painii ystäviensä kanssa. Vielä vaikeampaa on ajatella, että tällainen suhde muodostaisi uskonnollisen ihanteen.

        Myöskään Jeesuksen kohdalla kristillisessä teologiassa ei tavallisesti kuvata jumalallista suhdetta samalla tavoin. Jeesusta voidaan kunnioittaa Jumalan Poikana ja tässä yhteydessä, śakti-āveśa-avatāran kaltaisena jumalallisen voiman erityisenä ilmentymänä. Tästä huolimatta kristillinen jumalasuhde ei yleensä rakennu sellaisen suhteen varaan, jossa Jumalaa voidaan spontaanisti kohdella leikkitoverina tai omana lapsena.

        Korkein mahdollinen suhde Jumalaan ei ole se, jossa Jumalan suuruus tiedostetaan kaikkein voimakkaimmin, vaan se, jossa rakkauden läheisyys voi olla niin täydellistä, että muodollinen jumalallinen hierarkia menettää merkityksensä.

        Siksi Krishna voi olla samanaikaisesti kaikkien universumien Herra ja paimenpoika, joka antaa ystäviensä painia kanssaan. Juuri tämä näennäinen ristiriita ei ole ongelma, vaan yksi Krishnan persoonallisen jumaluuden syvimmistä ilmenemismuodoista.

      • Anonyymi00274
        Anonyymi00273 kirjoitti:

        Korkein mahdollinen suhde Jumalaan ei ole se, jossa Jumalan suuruus tiedostetaan kaikkein voimakkaimmin, vaan se, jossa rakkauden läheisyys voi olla niin täydellistä, että muodollinen jumalallinen hierarkia menettää merkityksensä.

        Siksi Krishna voi olla samanaikaisesti kaikkien universumien Herra ja paimenpoika, joka antaa ystäviensä painia kanssaan. Juuri tämä näennäinen ristiriita ei ole ongelma, vaan yksi Krishnan persoonallisen jumaluuden syvimmistä ilmenemismuodoista.

        Todellinen suuruus ei ilmene siinä, että kaikkivaltias murskaa pienen ja heikon olennon voimallaan. Mitä arvoa olisi sellaisella voimalla, joka kykenee ainoastaan herättämään pelkoa? Mitä kunniaa äärettömälle olennolle olisi siinä, että rajallinen olento vapisee hänen edessään, jos tuo vapina syntyy pelkästään ylivoimaisen mahdin edessä? Pelko voi pakottaa alistumaan, mutta se ei synnytä aitoa kunnioitusta eikä rakkautta. Se saa olennon vaikenemaan, muttei avaamaan sydäntään.
        Jos kaikkivaltius tarvitsee pelkoa säilyttääkseen asemansa, silloin sen suuruus näyttää lepäävän heikomman avuttomuuden varassa. Mutta todellinen suuruus ei etsi vahvistusta alistamisesta. Se ei tarvitse todisteeksi murskattuja vastustajia eikä nöyryytettyjä alamaisia. Päinvastoin: mitä suurempi voima on, sitä vähemmän sillä on tarvetta osoittaa itseään väkivallan, uhkailun tai pakottamisen kautta.
        Korkein voima ilmenisi pikemminkin kykynä pidättäytyä voimansa käytöstä silloin, kun sen käyttö olisi helppoa. Todellinen kaikkivaltius näkyisi kärsivällisyydessä, armossa ja vapauden antamisessa – siinä, että rajalliselle olennolle annetaan mahdollisuus kasvaa, erehtyä ja löytää totuus omasta tahdostaan. Sellainen voima ei vähene lempeydestä, vaan juuri lempeys paljastaa sen varmuuden omasta suuruudestaan.
        Siksi voidaan kysyä: voiko kaikkivoipa todella tarvita pelon ylläpitämää kunnioitusta? Jos kunnioitus perustuu yksin pelkoon, se ei ole vapaasti annettua, vaan pakon synnyttämää. Aito kunnioitus syntyy vasta silloin, kun olento tunnistaa suuruuden, joka ei nöyryytä vaan kohottaa, joka ei pakota vaan kutsuu, joka ei murskaa heikkoutta vaan kantaa sitä. Sellainen suuruus ei vaadi pelkoa – se herättää luottamusta.

        Jos kaikkivaltius todella tarvitsee pelkoa säilyttääkseen arvovaltansa, sen asema näyttää olevan yllättävän hauras. Kaikkivaltias, joka joutuu turvautumaan uhkauksiin pitääkseen luotunsa kuuliaisina, muistuttaa vähemmän ääretöntä viisautta ja enemmän epävarmaa hallitsijaa, joka ripustaa joka kadunkulmaan kyltin: "Rakasta minua – tai kadut sitä ikuisesti." On vaikea nähdä, miten tällainen asetelma olisi osoitus rajattomasta suuruudesta. Pikemminkin se herättää kysymyksen, kuinka vakuuttunut kaikkivaltius itse on omasta arvostaan.
        Onhan se toki vaikuttavaa voittaa taistelussa vastustaja, jolla ei ole pienintäkään mahdollisuutta puolustautua. Mikä sankariteko! Ääretön voima murskaa rajallisen olennon ja odottaa sitten aplodeja. Se on suunnilleen yhtä kunniakasta kuin aikuinen julistautuisi nyrkkeilyn maailmanmestariksi voitettuaan taaperon. Jos tämä on kaikkivaltiuden korkein näytös, rima on asetettu hämmästyttävän matalalle.
        Vielä erikoisemmaksi asia muuttuu, kun sama kaikkivaltius ilmoittaa olevansa rakkaus itse. Sanoma kuuluu suunnilleen näin: "Rakastan sinua ehdoitta. Sinulla on vapaa tahto. Voit valita itse. Mutta jos valitset väärin, sinua kidutetaan ikuisesti." Tällainen "vapaus" muistuttaa enemmän kiristäjän tarjousta kuin rakastavan vanhemman kutsua. Valinta on vapaa aivan samalla tavalla kuin lompakon luovuttaminen ryöstäjälle on vapaaehtoista – teknisesti vaihtoehtoja on, mutta niiden seuraukset tekevät valinnasta näennäisen.
        Jos kaikkivaltias todella on kaikkivaltias, miksi hänen täytyy hallita pelolla? Miksi ääretön tarvitsee rajallisen olennon pelkäämään itseään? Eikö täydellisen olennon pitäisi kyetä herättämään kunnioitusta ilman uhkauksia? Vai onko kaikkivaltiuden itseluottamus niin horjuva, että sitä täytyy tukea ikuisen rangaistuksen varoituskylteillä?

      • Anonyymi00275
        Anonyymi00274 kirjoitti:

        Todellinen suuruus ei ilmene siinä, että kaikkivaltias murskaa pienen ja heikon olennon voimallaan. Mitä arvoa olisi sellaisella voimalla, joka kykenee ainoastaan herättämään pelkoa? Mitä kunniaa äärettömälle olennolle olisi siinä, että rajallinen olento vapisee hänen edessään, jos tuo vapina syntyy pelkästään ylivoimaisen mahdin edessä? Pelko voi pakottaa alistumaan, mutta se ei synnytä aitoa kunnioitusta eikä rakkautta. Se saa olennon vaikenemaan, muttei avaamaan sydäntään.
        Jos kaikkivaltius tarvitsee pelkoa säilyttääkseen asemansa, silloin sen suuruus näyttää lepäävän heikomman avuttomuuden varassa. Mutta todellinen suuruus ei etsi vahvistusta alistamisesta. Se ei tarvitse todisteeksi murskattuja vastustajia eikä nöyryytettyjä alamaisia. Päinvastoin: mitä suurempi voima on, sitä vähemmän sillä on tarvetta osoittaa itseään väkivallan, uhkailun tai pakottamisen kautta.
        Korkein voima ilmenisi pikemminkin kykynä pidättäytyä voimansa käytöstä silloin, kun sen käyttö olisi helppoa. Todellinen kaikkivaltius näkyisi kärsivällisyydessä, armossa ja vapauden antamisessa – siinä, että rajalliselle olennolle annetaan mahdollisuus kasvaa, erehtyä ja löytää totuus omasta tahdostaan. Sellainen voima ei vähene lempeydestä, vaan juuri lempeys paljastaa sen varmuuden omasta suuruudestaan.
        Siksi voidaan kysyä: voiko kaikkivoipa todella tarvita pelon ylläpitämää kunnioitusta? Jos kunnioitus perustuu yksin pelkoon, se ei ole vapaasti annettua, vaan pakon synnyttämää. Aito kunnioitus syntyy vasta silloin, kun olento tunnistaa suuruuden, joka ei nöyryytä vaan kohottaa, joka ei pakota vaan kutsuu, joka ei murskaa heikkoutta vaan kantaa sitä. Sellainen suuruus ei vaadi pelkoa – se herättää luottamusta.

        Jos kaikkivaltius todella tarvitsee pelkoa säilyttääkseen arvovaltansa, sen asema näyttää olevan yllättävän hauras. Kaikkivaltias, joka joutuu turvautumaan uhkauksiin pitääkseen luotunsa kuuliaisina, muistuttaa vähemmän ääretöntä viisautta ja enemmän epävarmaa hallitsijaa, joka ripustaa joka kadunkulmaan kyltin: "Rakasta minua – tai kadut sitä ikuisesti." On vaikea nähdä, miten tällainen asetelma olisi osoitus rajattomasta suuruudesta. Pikemminkin se herättää kysymyksen, kuinka vakuuttunut kaikkivaltius itse on omasta arvostaan.
        Onhan se toki vaikuttavaa voittaa taistelussa vastustaja, jolla ei ole pienintäkään mahdollisuutta puolustautua. Mikä sankariteko! Ääretön voima murskaa rajallisen olennon ja odottaa sitten aplodeja. Se on suunnilleen yhtä kunniakasta kuin aikuinen julistautuisi nyrkkeilyn maailmanmestariksi voitettuaan taaperon. Jos tämä on kaikkivaltiuden korkein näytös, rima on asetettu hämmästyttävän matalalle.
        Vielä erikoisemmaksi asia muuttuu, kun sama kaikkivaltius ilmoittaa olevansa rakkaus itse. Sanoma kuuluu suunnilleen näin: "Rakastan sinua ehdoitta. Sinulla on vapaa tahto. Voit valita itse. Mutta jos valitset väärin, sinua kidutetaan ikuisesti." Tällainen "vapaus" muistuttaa enemmän kiristäjän tarjousta kuin rakastavan vanhemman kutsua. Valinta on vapaa aivan samalla tavalla kuin lompakon luovuttaminen ryöstäjälle on vapaaehtoista – teknisesti vaihtoehtoja on, mutta niiden seuraukset tekevät valinnasta näennäisen.
        Jos kaikkivaltias todella on kaikkivaltias, miksi hänen täytyy hallita pelolla? Miksi ääretön tarvitsee rajallisen olennon pelkäämään itseään? Eikö täydellisen olennon pitäisi kyetä herättämään kunnioitusta ilman uhkauksia? Vai onko kaikkivaltiuden itseluottamus niin horjuva, että sitä täytyy tukea ikuisen rangaistuksen varoituskylteillä?

        Todellinen voima ei huuda. Se ei uhkaile. Se ei tarvitse kidutuskammiota vakuuttaakseen olevansa oikeassa. Vain epävarmuus tarvitsee pakkoa, ja vain auktoriteetti, joka pelkää menettävänsä otteensa, joutuu muistuttamaan jatkuvasti seurauksista.
        Ehkä juuri siinä on suurin paradoksi: mitä enemmän kaikkivaltius tarvitsee pelkoa, sitä vähemmän se näyttää kaikkivaltiaalta. Todellinen suuruus ei tarvitse helvettiä tuekseen. Jos rakkaus on todella ääretöntä, sen ei pitäisi tarvita rinnalleen ikuista kidutusta uskottavuutensa takaamiseksi. Muuten rakkaus alkaa näyttää yllättävän paljon suojelurahavaatimukselta kosmisessa mittakaavassa.
        Pikemminkin se herättää kysymyksen, kuinka vakuuttunut kaikkivaltius itse on omasta arvostaan. Sillä aidosti kaikkivaltiaan ei pitäisi tarvita pelkoa todistamaan suuruuttaan. Se, joka todella on ääretön, ei joudu jatkuvasti muistuttamaan siitä, mitä tapahtuu niille, jotka eivät kumarra.
        Tästä nousee vielä häiritsevämpi kysymys: entä jos ongelma ei olekaan ihmisessä vaan siinä kuvassa, joka kaikkivaltiaasta on rakennettu? Entä jos pelolla hallitseva olento ei käyttäydy niin kuin täydellinen Jumala käyttäytyisi, vaan niin kuin joku, joka haluaa tulla pidetyksi Jumalana? Historia tuntee lukemattomia hallitsijoita, jotka ovat vaatineet ehdotonta uskollisuutta, julistaneet itsensä erehtymättömiksi ja uhanneet ankarilla rangaistuksilla kaikkia, jotka epäilevät heidän valtaansa. Sellainen käytös ei ole ollut merkki jumaluudesta, vaan vallan epävarmuudesta.
        Sillä kuka tarvitsee jatkuvaa vakuuttelua omasta suuruudestaan? Se, joka todella on suuri – vai se, joka pelkää paljastuvansa tavalliseksi? Mitä äänekkäämmin auktoriteetti julistaa omaa erehtymättömyyttään ja mitä ankarammin se rankaisee epäilystä, sitä luonnollisemmaksi käy kysymys, yrittääkö se suojella totuutta vai omaa asemaansa.
        Ehkä kaikkein ironisinta on, että jos joku olento todella olisi Jumala, hänen ei tarvitsisi koskaan sanoa olevansa sellainen. Hänen olemuksensa riittäisi. Totuus ei tarvitse uhkauksia tullakseen todeksi, eikä ääretön tarvitse pelkoa tullakseen tunnustetuksi. Vain se, joka ei voi luottaa siihen, että totuus kantaa itsensä, joutuu turvautumaan pelotteluun.
        Siksi kysymys kuuluu: paljastaako pelolla hallitseva kaikkivaltius todellisuudessa äärettömän voiman – vai paljastaako se jotakin aivan muuta? Ehkä suurin epäilyn aihe ei ole ihmisen usko, vaan se kuva Jumalasta, joka näyttää käyttäytyvän hämmästyttävän samalla tavalla kuin historian itsevaltaisimmat hallitsijat. Jos jokin olento vaatii: "Palvo minua, tai kärsit ikuisesti", kysymys ei ehkä ole ensimmäiseksi siitä, onko ihminen tarpeeksi kuuliainen, vaan siitä, miksi todella kaikkivaltiaan pitäisi koskaan esittää tällainen vaatimus.
        Pikemminkin se herättää kysymyksen, kuinka vakuuttunut kaikkivaltius itse on omasta arvostaan. Aidosti kaikkivaltiaan ei pitäisi tarvita pelkoa todistamaan suuruuttaan, sillä todellinen suuruus ei riipu siitä, kuinka tehokkaasti se saa heikommat vapisemaan. Se on olemassa riippumatta siitä, tunnustaako kukaan sitä vai ei.
        Se, joka todella on ääretön, ei joudu jatkuvasti muistuttamaan siitä, mitä tapahtuu niille, jotka eivät kumarra. Uhkausten toistaminen viittaa siihen, että kuuliaisuus on saavutettava seurauksilla eikä itse totuuden tai hyvyyden vetovoimalla. Mutta jos totuus todella on totuus, miksi sen rinnalle tarvitaan pelko? Miksi ääretön hyvyys tarvitsee tuekseen äärettömän rangaistuksen?
        Pelko ei todista auktoriteetin oikeutusta. Se todistaa vain, että auktoriteetilla on voimaa pakottaa. Historian jokainen tyranni on ymmärtänyt tämän. Pelko voi saada ihmiset polvistumaan, lausumaan oikeat sanat ja vakuuttamaan uskollisuuttaan, mutta yksikään näistä ei vielä kerro, että vallankäyttäjä olisi oikeassa. Pelko tuottaa alistumista, ei totuutta.
        Juuri tässä piilee paradoksi. Mitä enemmän kaikkivaltius korostaa rangaistustaan, sitä vähemmän huomio kiinnittyy sen rakkauteen. Mitä useammin kuulija muistutetaan ikuisista seurauksista, sitä vaikeammaksi käy uskoa, että kuuliaisuus syntyy vapaasta tahdosta. Kun vaihtoehtoina ovat palvonta tai loputon kärsimys, valinnan vapautta varjostaa aina pakon varjo.

      • Anonyymi00276
        Anonyymi00275 kirjoitti:

        Todellinen voima ei huuda. Se ei uhkaile. Se ei tarvitse kidutuskammiota vakuuttaakseen olevansa oikeassa. Vain epävarmuus tarvitsee pakkoa, ja vain auktoriteetti, joka pelkää menettävänsä otteensa, joutuu muistuttamaan jatkuvasti seurauksista.
        Ehkä juuri siinä on suurin paradoksi: mitä enemmän kaikkivaltius tarvitsee pelkoa, sitä vähemmän se näyttää kaikkivaltiaalta. Todellinen suuruus ei tarvitse helvettiä tuekseen. Jos rakkaus on todella ääretöntä, sen ei pitäisi tarvita rinnalleen ikuista kidutusta uskottavuutensa takaamiseksi. Muuten rakkaus alkaa näyttää yllättävän paljon suojelurahavaatimukselta kosmisessa mittakaavassa.
        Pikemminkin se herättää kysymyksen, kuinka vakuuttunut kaikkivaltius itse on omasta arvostaan. Sillä aidosti kaikkivaltiaan ei pitäisi tarvita pelkoa todistamaan suuruuttaan. Se, joka todella on ääretön, ei joudu jatkuvasti muistuttamaan siitä, mitä tapahtuu niille, jotka eivät kumarra.
        Tästä nousee vielä häiritsevämpi kysymys: entä jos ongelma ei olekaan ihmisessä vaan siinä kuvassa, joka kaikkivaltiaasta on rakennettu? Entä jos pelolla hallitseva olento ei käyttäydy niin kuin täydellinen Jumala käyttäytyisi, vaan niin kuin joku, joka haluaa tulla pidetyksi Jumalana? Historia tuntee lukemattomia hallitsijoita, jotka ovat vaatineet ehdotonta uskollisuutta, julistaneet itsensä erehtymättömiksi ja uhanneet ankarilla rangaistuksilla kaikkia, jotka epäilevät heidän valtaansa. Sellainen käytös ei ole ollut merkki jumaluudesta, vaan vallan epävarmuudesta.
        Sillä kuka tarvitsee jatkuvaa vakuuttelua omasta suuruudestaan? Se, joka todella on suuri – vai se, joka pelkää paljastuvansa tavalliseksi? Mitä äänekkäämmin auktoriteetti julistaa omaa erehtymättömyyttään ja mitä ankarammin se rankaisee epäilystä, sitä luonnollisemmaksi käy kysymys, yrittääkö se suojella totuutta vai omaa asemaansa.
        Ehkä kaikkein ironisinta on, että jos joku olento todella olisi Jumala, hänen ei tarvitsisi koskaan sanoa olevansa sellainen. Hänen olemuksensa riittäisi. Totuus ei tarvitse uhkauksia tullakseen todeksi, eikä ääretön tarvitse pelkoa tullakseen tunnustetuksi. Vain se, joka ei voi luottaa siihen, että totuus kantaa itsensä, joutuu turvautumaan pelotteluun.
        Siksi kysymys kuuluu: paljastaako pelolla hallitseva kaikkivaltius todellisuudessa äärettömän voiman – vai paljastaako se jotakin aivan muuta? Ehkä suurin epäilyn aihe ei ole ihmisen usko, vaan se kuva Jumalasta, joka näyttää käyttäytyvän hämmästyttävän samalla tavalla kuin historian itsevaltaisimmat hallitsijat. Jos jokin olento vaatii: "Palvo minua, tai kärsit ikuisesti", kysymys ei ehkä ole ensimmäiseksi siitä, onko ihminen tarpeeksi kuuliainen, vaan siitä, miksi todella kaikkivaltiaan pitäisi koskaan esittää tällainen vaatimus.
        Pikemminkin se herättää kysymyksen, kuinka vakuuttunut kaikkivaltius itse on omasta arvostaan. Aidosti kaikkivaltiaan ei pitäisi tarvita pelkoa todistamaan suuruuttaan, sillä todellinen suuruus ei riipu siitä, kuinka tehokkaasti se saa heikommat vapisemaan. Se on olemassa riippumatta siitä, tunnustaako kukaan sitä vai ei.
        Se, joka todella on ääretön, ei joudu jatkuvasti muistuttamaan siitä, mitä tapahtuu niille, jotka eivät kumarra. Uhkausten toistaminen viittaa siihen, että kuuliaisuus on saavutettava seurauksilla eikä itse totuuden tai hyvyyden vetovoimalla. Mutta jos totuus todella on totuus, miksi sen rinnalle tarvitaan pelko? Miksi ääretön hyvyys tarvitsee tuekseen äärettömän rangaistuksen?
        Pelko ei todista auktoriteetin oikeutusta. Se todistaa vain, että auktoriteetilla on voimaa pakottaa. Historian jokainen tyranni on ymmärtänyt tämän. Pelko voi saada ihmiset polvistumaan, lausumaan oikeat sanat ja vakuuttamaan uskollisuuttaan, mutta yksikään näistä ei vielä kerro, että vallankäyttäjä olisi oikeassa. Pelko tuottaa alistumista, ei totuutta.
        Juuri tässä piilee paradoksi. Mitä enemmän kaikkivaltius korostaa rangaistustaan, sitä vähemmän huomio kiinnittyy sen rakkauteen. Mitä useammin kuulija muistutetaan ikuisista seurauksista, sitä vaikeammaksi käy uskoa, että kuuliaisuus syntyy vapaasta tahdosta. Kun vaihtoehtoina ovat palvonta tai loputon kärsimys, valinnan vapautta varjostaa aina pakon varjo.

        Jos kaikkivaltius todella olisi rajaton, sen arvon ei pitäisi olla riippuvainen yhdestäkään kumarruksesta. Ääretön ei kasva ihmisen ylistyksestä eikä pienene ihmisen epäuskosta. Aurinko ei lakkaa loistamasta siksi, että joku sulkee silmänsä. Totuus ei muutu valheeksi siksi, että joku epäilee sitä. Miksi siis täydellinen Jumala tarvitsisi jatkuvaa tunnustusta asemalleen tai uhkauksia sen tueksi?
        Ehkä juuri siinä on kaikkein syvin ristiriita. Pelkoa tarvitseva valta näyttää aina jollakin tavalla epävarmalta. Se joutuu suojelemaan asemaansa rangaistuksilla, koska se ei luota siihen, että sen hyvyys yksin riittäisi vetämään puoleensa. Mutta jos näin olisi, silloin pelko ei olisi merkki kaikkivaltiudesta vaan merkki siitä, että vallan täytyy jatkuvasti puolustaa itseään. Todellinen suuruus ei vaadi uskollisuudenvaloja. Se herättää ne ilman pakkoa.
        Se, että itseään Jumalaksi kutsuva olento murskaa vapisevan, mitättömän ihmisolennon, ei herätä mielikuvaa äärettömästä rakkaudesta eikä täydellisestä viisaudesta. Se herättää pikemminkin mielikuvan vallasta, joka osoittaa voimansa kaikkein heikoimpaan. Mutta mitä kunniaa on siinä, että ääretön voittaa rajallisen? Mitä suuruutta on murskata olento, jolla ei koskaan ollutkaan todellista mahdollisuutta vastustaa?
        Jos Jumala todella on täydellinen, hänen ei pitäisi tarvita pelon synnyttämää kuuliaisuutta eikä kärsimyksen uhkaa todistaakseen asemansa. Todellinen suuruus ei etsi kohteekseen heikoimpia. Se nostaa heidät ylös.
        Siksi ajatus kaikkivaltiaasta, joka rankaisee rajallista ihmistä loputtomalla kärsimyksellä tämän erehdyksistä tai epäuskosta, tuntuu oudosti epäsuhtaiselta. Ääretön voima kohdistuu äärelliseen olentoon, jonka ymmärrys, elinikä ja kyvyt ovat rajalliset. Sellainen ei muistuta oikeudenmukaisuutta vaan voiman yksipuolista käyttöä.
        Ehkä juuri tästä syystä monet kysyvät, vastaako tällainen kuva lainkaan sitä, mitä sanalla Jumala tarkoitetaan. Jos jokin olento vaatii palvontaa, uhkaa epäilijöitä ikuisella rangaistuksella ja osoittaa mahtinsa kaikkein heikoimpiin, herää väistämättä kysymys: kuvaako tämä täydellistä Jumalaa – vai ainoastaan olentoa, joka vaatii itseään pidettävän Jumalana?
        Mitä suuruutta on murskata olento, jolla ei koskaan ollutkaan todellista mahdollisuutta vastustaa? Sehän ei ole voiman koetus vaan voiman väärinkäyttö. Äärettömän ja äärellisen välillä ei ole tasavertaista kamppailua. Ei ole rohkeutta voittaa vastustaja, joka ei voi voittaa takaisin. Ei ole kunniaa nujertaa se, joka on alusta asti täysin avuton.
        Jos kaikkivaltius osoittaa mahtinsa juuri murskaamalla heikoimman, silloin sen suuruus näyttää rakentuvan epäsuhdalle, ei ylevyydelle. Sama teko, joka olisi ihmisten keskuudessa moraalisesti tuomittava – vahvempi käyttää ylivoimaansa heikompaa vastaan – muuttuu tuskin yleväksi vain siksi, että vallan mittakaava kasvaa äärettömäksi. Päinvastoin: mitä suurempi voima on, sitä suurempi myös sen moraalinen vastuu on.
        Todellinen suuruus ei ilmene siinä, että voi tuhota. Todellinen suuruus ilmenee siinä, ettei tuhoa, vaikka voisi. Se näkyy itsehillinnässä, armossa ja siinä, että voima suojelee heikkoutta sen sijaan, että käyttäisi sitä hyväkseen. Juuri kyky pidättäytyä voimansa käytöstä on vahvuuden korkein muoto.
        Siksi kysymys kuuluu: jos kaikkivaltias todella on täydellinen, miksi hänen suuruutensa tarvitsisi näkyä heikoimman murskaamisessa eikä heikoimman nostamisessa? Eikö juuri jälkimmäinen olisi äärettömän voiman arvokkaampi ja johdonmukaisempi ilmentymä?
        Mitä suuruutta on murskata olento, jolla ei koskaan ollutkaan todellista mahdollisuutta vastustaa? Sehän ei ole voiman koetus vaan voiman yksipuolinen käyttö. Äärettömän ja äärellisen välillä ei voi olla tasavertaista kamppailua. Ei ole rohkeutta voittaa vastustaja, joka ei voi voittaa takaisin. Ei ole kunniaa nujertaa se, joka on alusta asti täysin avuton.

      • Anonyymi00277
        Anonyymi00276 kirjoitti:

        Jos kaikkivaltius todella olisi rajaton, sen arvon ei pitäisi olla riippuvainen yhdestäkään kumarruksesta. Ääretön ei kasva ihmisen ylistyksestä eikä pienene ihmisen epäuskosta. Aurinko ei lakkaa loistamasta siksi, että joku sulkee silmänsä. Totuus ei muutu valheeksi siksi, että joku epäilee sitä. Miksi siis täydellinen Jumala tarvitsisi jatkuvaa tunnustusta asemalleen tai uhkauksia sen tueksi?
        Ehkä juuri siinä on kaikkein syvin ristiriita. Pelkoa tarvitseva valta näyttää aina jollakin tavalla epävarmalta. Se joutuu suojelemaan asemaansa rangaistuksilla, koska se ei luota siihen, että sen hyvyys yksin riittäisi vetämään puoleensa. Mutta jos näin olisi, silloin pelko ei olisi merkki kaikkivaltiudesta vaan merkki siitä, että vallan täytyy jatkuvasti puolustaa itseään. Todellinen suuruus ei vaadi uskollisuudenvaloja. Se herättää ne ilman pakkoa.
        Se, että itseään Jumalaksi kutsuva olento murskaa vapisevan, mitättömän ihmisolennon, ei herätä mielikuvaa äärettömästä rakkaudesta eikä täydellisestä viisaudesta. Se herättää pikemminkin mielikuvan vallasta, joka osoittaa voimansa kaikkein heikoimpaan. Mutta mitä kunniaa on siinä, että ääretön voittaa rajallisen? Mitä suuruutta on murskata olento, jolla ei koskaan ollutkaan todellista mahdollisuutta vastustaa?
        Jos Jumala todella on täydellinen, hänen ei pitäisi tarvita pelon synnyttämää kuuliaisuutta eikä kärsimyksen uhkaa todistaakseen asemansa. Todellinen suuruus ei etsi kohteekseen heikoimpia. Se nostaa heidät ylös.
        Siksi ajatus kaikkivaltiaasta, joka rankaisee rajallista ihmistä loputtomalla kärsimyksellä tämän erehdyksistä tai epäuskosta, tuntuu oudosti epäsuhtaiselta. Ääretön voima kohdistuu äärelliseen olentoon, jonka ymmärrys, elinikä ja kyvyt ovat rajalliset. Sellainen ei muistuta oikeudenmukaisuutta vaan voiman yksipuolista käyttöä.
        Ehkä juuri tästä syystä monet kysyvät, vastaako tällainen kuva lainkaan sitä, mitä sanalla Jumala tarkoitetaan. Jos jokin olento vaatii palvontaa, uhkaa epäilijöitä ikuisella rangaistuksella ja osoittaa mahtinsa kaikkein heikoimpiin, herää väistämättä kysymys: kuvaako tämä täydellistä Jumalaa – vai ainoastaan olentoa, joka vaatii itseään pidettävän Jumalana?
        Mitä suuruutta on murskata olento, jolla ei koskaan ollutkaan todellista mahdollisuutta vastustaa? Sehän ei ole voiman koetus vaan voiman väärinkäyttö. Äärettömän ja äärellisen välillä ei ole tasavertaista kamppailua. Ei ole rohkeutta voittaa vastustaja, joka ei voi voittaa takaisin. Ei ole kunniaa nujertaa se, joka on alusta asti täysin avuton.
        Jos kaikkivaltius osoittaa mahtinsa juuri murskaamalla heikoimman, silloin sen suuruus näyttää rakentuvan epäsuhdalle, ei ylevyydelle. Sama teko, joka olisi ihmisten keskuudessa moraalisesti tuomittava – vahvempi käyttää ylivoimaansa heikompaa vastaan – muuttuu tuskin yleväksi vain siksi, että vallan mittakaava kasvaa äärettömäksi. Päinvastoin: mitä suurempi voima on, sitä suurempi myös sen moraalinen vastuu on.
        Todellinen suuruus ei ilmene siinä, että voi tuhota. Todellinen suuruus ilmenee siinä, ettei tuhoa, vaikka voisi. Se näkyy itsehillinnässä, armossa ja siinä, että voima suojelee heikkoutta sen sijaan, että käyttäisi sitä hyväkseen. Juuri kyky pidättäytyä voimansa käytöstä on vahvuuden korkein muoto.
        Siksi kysymys kuuluu: jos kaikkivaltias todella on täydellinen, miksi hänen suuruutensa tarvitsisi näkyä heikoimman murskaamisessa eikä heikoimman nostamisessa? Eikö juuri jälkimmäinen olisi äärettömän voiman arvokkaampi ja johdonmukaisempi ilmentymä?
        Mitä suuruutta on murskata olento, jolla ei koskaan ollutkaan todellista mahdollisuutta vastustaa? Sehän ei ole voiman koetus vaan voiman yksipuolinen käyttö. Äärettömän ja äärellisen välillä ei voi olla tasavertaista kamppailua. Ei ole rohkeutta voittaa vastustaja, joka ei voi voittaa takaisin. Ei ole kunniaa nujertaa se, joka on alusta asti täysin avuton.

        Voiman arvo ei määräydy sen perusteella, mitä se kykenee tekemään, vaan sen perusteella, mitä se päättää olla tekemättä. Jokainen kaikkivaltias kykenee murskaamaan heikon – juuri siksi siinä ei ole mitään ihailtavaa. Ihailtavaa on se, että rajaton voima pidättäytyy käyttämästä ylivoimaansa silloin, kun sillä ei ole vastassaan tasavertaista osapuolta.
        Kukaan ei ylistäisi ihmistä jaloudesta, jos hän ylpeilisi murskanneensa muurahaisen tai voittaneensa vastasyntyneen painiottelussa. Päinvastoin, sellainen herättäisi lähinnä hämmennystä ja moraalista paheksuntaa. Miksi sama teko muuttuisi yleväksi vain siksi, että voiman epäsuhta kasvaa äärettömäksi? Jos moraaliset mittapuut kumoutuvat pelkästään vallan suuruuden vuoksi, silloin voima itse korvaa moraalin.
        Todellinen suuruus ei tarvitse näyttäviä voimanosoituksia kaikkein heikoimpia vastaan. Se ilmenee siinä, että ääretön ei koe pienintäkään tarvetta todistaa itseään äärelliselle. Vuori ei tarvitse muurahaisen tunnustusta ollakseen vuori. Aurinko ei tarvitse kenenkään hyväksyntää loistaakseen. Samoin, jos Jumala todella olisi ääretön, hänen olemuksensa olisi riippumaton siitä, kumartuuko yksikään ihminen hänen eteensä.
        Juuri siksi pelolla hallitseva kaikkivaltius näyttää paradoksaaliselta. Mitä enemmän se korostaa kykyään rangaista, sitä vähemmän huomio kiinnittyy sen oletettuun täydellisyyteen. Äärettömän voiman pitäisi tehdä pelottelusta tarpeetonta, ei välttämätöntä. Jos kaikkivaltiaan täytyy jatkuvasti muistuttaa heikoimpia siitä, mitä heille tapahtuu tottelemattomuudesta, kysymys ei enää koske voiman määrää vaan sen luonnetta.
        Ehkä kaikkein syvin kysymys on tämä: jos täydellinen olento kohtaa rajallisen, erehtyväisen ja hauraan ihmisen, miksi täydellisyyden tunnusmerkki olisi tämän murskaaminen? Eikö täydellisempi voima ilmenisi juuri päinvastoin – siinä, että ääretön käyttää rajatonta voimaansa suojellakseen heikkoa, ei tuhotakseen häntä? Jos kaikkivaltius todella on täydellisyyttä, sen suurin osoitus ei olisi kyky rangaista, vaan kyky olla rankaisematta silloin, kun rankaiseminen olisi helpointa.
        Todellinen suuruus ei tarvitse näyttäviä voimanosoituksia kaikkein heikoimpia vastaan. Se ilmenee siinä, että ääretön ei koe pienintäkään tarvetta todistaa itseään äärelliselle. Vuori ei tarvitse muurahaisen tunnustusta ollakseen vuori. Aurinko ei tarvitse kenenkään hyväksyntää loistaakseen. Ne ovat sitä, mitä ovat, riippumatta siitä, tunnistaako kukaan niiden suuruutta.
        Juuri siinä piilee todellisen suuruuden tunnusmerkki: se ei ole riippuvainen ulkopuolisesta vahvistuksesta. Mitä täydellisempi jokin on, sitä vähemmän sen tarvitsee vaatia tunnustusta itselleen. Täydellisyys ei kasva ylistyksestä eikä vähene epäilystä. Se ei joudu puolustamaan asemaansa, sillä sen olemassaolo ei riipu siitä, kuinka moni siihen uskoo.
        Siksi on vaikea sovittaa yhteen ajatusta äärettömästä Jumalasta ja ajatusta olennosta, joka vaatii jatkuvaa palvontaa sekä liittää epäuskoon ankaria rangaistuksia. Jos ääretön todella on ääretön, mitä voisi yksi rajallinen ihminen häneltä ottaa pois? Voiko ihmisen epäusko vähentää kaikkivaltiutta? Voiko epäilys haavoittaa täydellisyyttä? Jos ei voi, miksi siihen pitäisi vastata vihalla tai kostolla?
        Pelon vaatimus näyttää kuuluvan vallalle, joka kokee asemansa uhatuksi. Historia osoittaa, että juuri epävarmat hallitsijat ovat vaatineet äänekkäimmin uskollisuudenvaloja, tukahduttaneet epäilyn ja tehneet tottelemattomuudesta rikoksen. He eivät tehneet niin siksi, että heidän valtansa olisi ollut horjumaton, vaan siksi, että he pelkäsivät sen horjuvan. Todella vakaa valta ei tarvitse jatkuvaa vakuuttelua omasta oikeutuksestaan.
        Jos tätä periaatetta sovelletaan ajatukseen täydellisestä Jumalasta, seuraus on mielenkiintoinen. Mitä täydellisemmäksi Jumala ymmärretään, sitä vähemmän uskottavalta näyttää ajatus, että hän tarvitsisi ihmisen palvontaa tai pelolla ylläpidettyä kuuliaisuutta. Ääretön ei tarvitse äärellisen hyväksyntää sen enempää kuin valtameri tarvitsee vesipisaran lupaa ollakseen valtameri.
        Ehkä juuri tästä syystä todellinen jumaluus tunnistettaisiin ennen kaikkea levollisuudesta. Sen ei tarvitsisi korottaa ääntään, uhata, todistella tai vaatia. Sen läsnäolo olisi riittävä. Sen hyvyys vetäisi puoleensa ilman pakkoa, ja sen totuus kantaisi ilman rangaistuksen varjoa. Sillä se, mikä on todella ääretöntä, ei tarvitse pelkoa tullakseen suureksi – se on suuri jo ennen kuin yksikään olento kumartaa sen edessä.

      • Anonyymi00278
        Anonyymi00277 kirjoitti:

        Voiman arvo ei määräydy sen perusteella, mitä se kykenee tekemään, vaan sen perusteella, mitä se päättää olla tekemättä. Jokainen kaikkivaltias kykenee murskaamaan heikon – juuri siksi siinä ei ole mitään ihailtavaa. Ihailtavaa on se, että rajaton voima pidättäytyy käyttämästä ylivoimaansa silloin, kun sillä ei ole vastassaan tasavertaista osapuolta.
        Kukaan ei ylistäisi ihmistä jaloudesta, jos hän ylpeilisi murskanneensa muurahaisen tai voittaneensa vastasyntyneen painiottelussa. Päinvastoin, sellainen herättäisi lähinnä hämmennystä ja moraalista paheksuntaa. Miksi sama teko muuttuisi yleväksi vain siksi, että voiman epäsuhta kasvaa äärettömäksi? Jos moraaliset mittapuut kumoutuvat pelkästään vallan suuruuden vuoksi, silloin voima itse korvaa moraalin.
        Todellinen suuruus ei tarvitse näyttäviä voimanosoituksia kaikkein heikoimpia vastaan. Se ilmenee siinä, että ääretön ei koe pienintäkään tarvetta todistaa itseään äärelliselle. Vuori ei tarvitse muurahaisen tunnustusta ollakseen vuori. Aurinko ei tarvitse kenenkään hyväksyntää loistaakseen. Samoin, jos Jumala todella olisi ääretön, hänen olemuksensa olisi riippumaton siitä, kumartuuko yksikään ihminen hänen eteensä.
        Juuri siksi pelolla hallitseva kaikkivaltius näyttää paradoksaaliselta. Mitä enemmän se korostaa kykyään rangaista, sitä vähemmän huomio kiinnittyy sen oletettuun täydellisyyteen. Äärettömän voiman pitäisi tehdä pelottelusta tarpeetonta, ei välttämätöntä. Jos kaikkivaltiaan täytyy jatkuvasti muistuttaa heikoimpia siitä, mitä heille tapahtuu tottelemattomuudesta, kysymys ei enää koske voiman määrää vaan sen luonnetta.
        Ehkä kaikkein syvin kysymys on tämä: jos täydellinen olento kohtaa rajallisen, erehtyväisen ja hauraan ihmisen, miksi täydellisyyden tunnusmerkki olisi tämän murskaaminen? Eikö täydellisempi voima ilmenisi juuri päinvastoin – siinä, että ääretön käyttää rajatonta voimaansa suojellakseen heikkoa, ei tuhotakseen häntä? Jos kaikkivaltius todella on täydellisyyttä, sen suurin osoitus ei olisi kyky rangaista, vaan kyky olla rankaisematta silloin, kun rankaiseminen olisi helpointa.
        Todellinen suuruus ei tarvitse näyttäviä voimanosoituksia kaikkein heikoimpia vastaan. Se ilmenee siinä, että ääretön ei koe pienintäkään tarvetta todistaa itseään äärelliselle. Vuori ei tarvitse muurahaisen tunnustusta ollakseen vuori. Aurinko ei tarvitse kenenkään hyväksyntää loistaakseen. Ne ovat sitä, mitä ovat, riippumatta siitä, tunnistaako kukaan niiden suuruutta.
        Juuri siinä piilee todellisen suuruuden tunnusmerkki: se ei ole riippuvainen ulkopuolisesta vahvistuksesta. Mitä täydellisempi jokin on, sitä vähemmän sen tarvitsee vaatia tunnustusta itselleen. Täydellisyys ei kasva ylistyksestä eikä vähene epäilystä. Se ei joudu puolustamaan asemaansa, sillä sen olemassaolo ei riipu siitä, kuinka moni siihen uskoo.
        Siksi on vaikea sovittaa yhteen ajatusta äärettömästä Jumalasta ja ajatusta olennosta, joka vaatii jatkuvaa palvontaa sekä liittää epäuskoon ankaria rangaistuksia. Jos ääretön todella on ääretön, mitä voisi yksi rajallinen ihminen häneltä ottaa pois? Voiko ihmisen epäusko vähentää kaikkivaltiutta? Voiko epäilys haavoittaa täydellisyyttä? Jos ei voi, miksi siihen pitäisi vastata vihalla tai kostolla?
        Pelon vaatimus näyttää kuuluvan vallalle, joka kokee asemansa uhatuksi. Historia osoittaa, että juuri epävarmat hallitsijat ovat vaatineet äänekkäimmin uskollisuudenvaloja, tukahduttaneet epäilyn ja tehneet tottelemattomuudesta rikoksen. He eivät tehneet niin siksi, että heidän valtansa olisi ollut horjumaton, vaan siksi, että he pelkäsivät sen horjuvan. Todella vakaa valta ei tarvitse jatkuvaa vakuuttelua omasta oikeutuksestaan.
        Jos tätä periaatetta sovelletaan ajatukseen täydellisestä Jumalasta, seuraus on mielenkiintoinen. Mitä täydellisemmäksi Jumala ymmärretään, sitä vähemmän uskottavalta näyttää ajatus, että hän tarvitsisi ihmisen palvontaa tai pelolla ylläpidettyä kuuliaisuutta. Ääretön ei tarvitse äärellisen hyväksyntää sen enempää kuin valtameri tarvitsee vesipisaran lupaa ollakseen valtameri.
        Ehkä juuri tästä syystä todellinen jumaluus tunnistettaisiin ennen kaikkea levollisuudesta. Sen ei tarvitsisi korottaa ääntään, uhata, todistella tai vaatia. Sen läsnäolo olisi riittävä. Sen hyvyys vetäisi puoleensa ilman pakkoa, ja sen totuus kantaisi ilman rangaistuksen varjoa. Sillä se, mikä on todella ääretöntä, ei tarvitse pelkoa tullakseen suureksi – se on suuri jo ennen kuin yksikään olento kumartaa sen edessä.

        Onko jumalallisen täydellisyyden korkein ilmaus suvereenissa herruudessa vai kyvyssä antaa rakkauden vapaaehtoisuuden mennä jopa oman majesteetin edelle?

      • Anonyymi00279
        Anonyymi00278 kirjoitti:

        Onko jumalallisen täydellisyyden korkein ilmaus suvereenissa herruudessa vai kyvyssä antaa rakkauden vapaaehtoisuuden mennä jopa oman majesteetin edelle?

        Kaikkivallan paradoksi

        Todellinen suuruus ei filosofisesti ajatellen ilmene ensisijaisesti siinä, että ylivoimainen olento kykenee murskaamaan itseään heikomman. Pelkkä kyky tuottaa pelkoa ei vielä osoita moraalista tai hengellistä täydellisyyttä. Pelko voi synnyttää kuuliaisuutta, mutta se ei itsessään synnytä luottamusta, rakkautta eikä vapaaehtoista kunnioitusta.

        Tästä voidaan johtaa kiinnostava kysymys jumalakäsityksen luonteesta. Jos Jumalan auktoriteetti perustuu olennaisesti siihen, että rajallista olentoa muistutetaan rangaistuksesta, tällöin on syytä erottaa toisistaan kaksi asiaa: valta pakottaa ja suuruus, joka herättää vapaaehtoisen rakkauden. Se, että joku kykenee rankaisemaan, osoittaa hänen olevan voimakas; se ei vielä osoita, että hän olisi täydellisen hyvä.

        Mitä suurempi voima on, sitä vähemmän sen pitäisi tarvita oman asemansa todistamista heikompien alistamisen kautta. Rajaton voima voisi yhtä hyvin ilmetä itsehillintänä, kärsivällisyytenä, armona ja kykynä antaa rajalliselle olennolle todellinen mahdollisuus kasvaa, erehtyä ja etsiä totuutta ilman jatkuvaa pakon kokemusta.

        Tässä mielessä kaikkivaltiuden käsitteeseen sisältyy eräänlainen paradoksi. Jos täydellinen Jumala on riippumaton luoduistaan, hän ei tarvitse heidän tunnustustaan tullakseen täydelliseksi. Ihmisen ylistys ei lisää Jumalan suuruutta eikä ihmisen epäusko vähennä sitä. Äärettömän ei pitäisi olla riippuvainen äärellisen olennon psykologisesta alistumisesta.

        Tästä seuraa myös kysymys rangaistuksen teologiasta. Jos rajallinen ja erehtyväinen ihminen asetetaan vastakkain äärettömän voiman kanssa, ikuisen rangaistuksen ajatukseen sisältyy huomattava moraalinen epäsuhta. Mitä tarkoittaa oikeudenmukaisuus, kun ääretön olento käyttää rajatonta valtaansa äärelliseen olentoon nähden? Ja jos rangaistuksen tarkoituksena on ensisijaisesti pakottaa tunnustamaan Jumalan auktoriteetti, voidaanko tällaista tunnustamista enää pitää täysin vapaana?

      • Anonyymi00280
        Anonyymi00279 kirjoitti:

        Kaikkivallan paradoksi

        Todellinen suuruus ei filosofisesti ajatellen ilmene ensisijaisesti siinä, että ylivoimainen olento kykenee murskaamaan itseään heikomman. Pelkkä kyky tuottaa pelkoa ei vielä osoita moraalista tai hengellistä täydellisyyttä. Pelko voi synnyttää kuuliaisuutta, mutta se ei itsessään synnytä luottamusta, rakkautta eikä vapaaehtoista kunnioitusta.

        Tästä voidaan johtaa kiinnostava kysymys jumalakäsityksen luonteesta. Jos Jumalan auktoriteetti perustuu olennaisesti siihen, että rajallista olentoa muistutetaan rangaistuksesta, tällöin on syytä erottaa toisistaan kaksi asiaa: valta pakottaa ja suuruus, joka herättää vapaaehtoisen rakkauden. Se, että joku kykenee rankaisemaan, osoittaa hänen olevan voimakas; se ei vielä osoita, että hän olisi täydellisen hyvä.

        Mitä suurempi voima on, sitä vähemmän sen pitäisi tarvita oman asemansa todistamista heikompien alistamisen kautta. Rajaton voima voisi yhtä hyvin ilmetä itsehillintänä, kärsivällisyytenä, armona ja kykynä antaa rajalliselle olennolle todellinen mahdollisuus kasvaa, erehtyä ja etsiä totuutta ilman jatkuvaa pakon kokemusta.

        Tässä mielessä kaikkivaltiuden käsitteeseen sisältyy eräänlainen paradoksi. Jos täydellinen Jumala on riippumaton luoduistaan, hän ei tarvitse heidän tunnustustaan tullakseen täydelliseksi. Ihmisen ylistys ei lisää Jumalan suuruutta eikä ihmisen epäusko vähennä sitä. Äärettömän ei pitäisi olla riippuvainen äärellisen olennon psykologisesta alistumisesta.

        Tästä seuraa myös kysymys rangaistuksen teologiasta. Jos rajallinen ja erehtyväinen ihminen asetetaan vastakkain äärettömän voiman kanssa, ikuisen rangaistuksen ajatukseen sisältyy huomattava moraalinen epäsuhta. Mitä tarkoittaa oikeudenmukaisuus, kun ääretön olento käyttää rajatonta valtaansa äärelliseen olentoon nähden? Ja jos rangaistuksen tarkoituksena on ensisijaisesti pakottaa tunnustamaan Jumalan auktoriteetti, voidaanko tällaista tunnustamista enää pitää täysin vapaana?

        TODELLINEN SUURUUS EI FILOSOFISESTI AJATELLEN ILMENE ENSISIJAISESTI SIINÄ, ETTÄ YLIVOIMAINEN OLENTO KYKENEE MURSKAAMAAN ITSEÄÄN HEIKOMMAN. PELKKÄ KYKY TUOTTAA PELKOA EI VIELÄ OSOITA MORAALISTA TAI HENGELLISTÄ TÄYDELLISYYTTÄ. PELKO VOI SYNNYTTÄÄ KUULIAISUUTTA, MUTTA SE EI ITSESSÄÄN SYNNYTÄ LUOTTAMUSTA, RAKKAUTTA EIKÄ VAPAAEHTOISTA KUNNIOITUSTA.

      • Anonyymi00281
        Anonyymi00280 kirjoitti:

        TODELLINEN SUURUUS EI FILOSOFISESTI AJATELLEN ILMENE ENSISIJAISESTI SIINÄ, ETTÄ YLIVOIMAINEN OLENTO KYKENEE MURSKAAMAAN ITSEÄÄN HEIKOMMAN. PELKKÄ KYKY TUOTTAA PELKOA EI VIELÄ OSOITA MORAALISTA TAI HENGELLISTÄ TÄYDELLISYYTTÄ. PELKO VOI SYNNYTTÄÄ KUULIAISUUTTA, MUTTA SE EI ITSESSÄÄN SYNNYTÄ LUOTTAMUSTA, RAKKAUTTA EIKÄ VAPAAEHTOISTA KUNNIOITUSTA.

        JOS RAJALLINEN JA EREHTYVÄINEN IHMINEN ASETETAAN VASTAKKAIN ÄÄRETTÖMÄN VOIMAN KANSSA, IKUISEN RANGAISTUKSEN AJATUKSEEN SISÄLTYY HUOMATTAVA MORAALINEN EPÄSUHTA. MITÄ TARKOITTAA OIKEUDENMUKAISUUS, KUN ÄÄRETÖN OLENTO KÄYTTÄÄ RAJATONTA VALTAANSA ÄÄRELLISEEN OLENTOON NÄHDEN? JA JOS RANGAISTUKSEN TARKOITUKSENA ON ENSISIJAISESTI PAKOTTAA TUNNUSTAMAAN JUMALAN AUKTORITEETTI, VOIDAANKO TÄLLAISTA TUNNUSTAMISTA ENÄÄ PITÄÄ TÄYSIN VAPAANA?

      • Anonyymi00282
        Anonyymi00281 kirjoitti:

        JOS RAJALLINEN JA EREHTYVÄINEN IHMINEN ASETETAAN VASTAKKAIN ÄÄRETTÖMÄN VOIMAN KANSSA, IKUISEN RANGAISTUKSEN AJATUKSEEN SISÄLTYY HUOMATTAVA MORAALINEN EPÄSUHTA. MITÄ TARKOITTAA OIKEUDENMUKAISUUS, KUN ÄÄRETÖN OLENTO KÄYTTÄÄ RAJATONTA VALTAANSA ÄÄRELLISEEN OLENTOON NÄHDEN? JA JOS RANGAISTUKSEN TARKOITUKSENA ON ENSISIJAISESTI PAKOTTAA TUNNUSTAMAAN JUMALAN AUKTORITEETTI, VOIDAANKO TÄLLAISTA TUNNUSTAMISTA ENÄÄ PITÄÄ TÄYSIN VAPAANA?

        Jos Jumalan suuruus ymmärretään ensisijaisesti vallan, etäisyyden ja alamaisuuden kautta, Jumalan ja ihmisen välinen suhde rakentuu helposti vertikaalisesti: toinen käskee ja toinen tottelee.

        Mutta paramparamme filosofiassa korkein mahdollinen suhde voi sen sijaan perustua siihen, että jumalallinen majesteetti väistyy rakkauden tieltä. Krishna ei menetä kaikkivaltiuttaan siksi, että Hän antaa ystäviensä kohdella itseään tasavertaisena leikkitoverina. Päinvastoin: juuri kyky antaa oman rajattoman majesteettinsa peittyä rakkauden kokemuksessa voidaan nähdä jumalallisen täydellisyyden erityisenä muotona.

        Tällöin todellinen kysymys ei enää ole:

        ”Kuinka voimakas Jumala on?”

        Vaan:

        ”Mihin Jumala käyttää täydellistä voimaansa?”

      • Anonyymi00283
        Anonyymi00282 kirjoitti:

        Jos Jumalan suuruus ymmärretään ensisijaisesti vallan, etäisyyden ja alamaisuuden kautta, Jumalan ja ihmisen välinen suhde rakentuu helposti vertikaalisesti: toinen käskee ja toinen tottelee.

        Mutta paramparamme filosofiassa korkein mahdollinen suhde voi sen sijaan perustua siihen, että jumalallinen majesteetti väistyy rakkauden tieltä. Krishna ei menetä kaikkivaltiuttaan siksi, että Hän antaa ystäviensä kohdella itseään tasavertaisena leikkitoverina. Päinvastoin: juuri kyky antaa oman rajattoman majesteettinsa peittyä rakkauden kokemuksessa voidaan nähdä jumalallisen täydellisyyden erityisenä muotona.

        Tällöin todellinen kysymys ei enää ole:

        ”Kuinka voimakas Jumala on?”

        Vaan:

        ”Mihin Jumala käyttää täydellistä voimaansa?”

        MUTTA PARAMPARAMME FILOSOFIASSA KORKEIN MAHDOLLINEN SUHDE VOI SEN SIJAAN PERUSTUA SIIHEN, ETTÄ JUMALALLINEN MAJESTEETTI VÄISTYY RAKKAUDEN TIELTÄ. KRISHNA EI MENETÄ KAIKKIVALTIUTTAAN SIKSI, ETTÄ HÄN ANTAA YSTÄVIENSÄ KOHELLA ITSEÄÄN TASAVERTAISENA LEIKKITOVERINA. PÄINVASTOIN: JUURI KYKY ANTAA OMAN RAJATTOMAN MAJESTEETTINSA PEITTYÄ RAKKAUDEN KOKEMUKSESSA VOIDAAN NÄHDÄ JUMALALLISEN TÄYDELLISYYDEN ERITYISENÄ MUOTONA.

      • Anonyymi00284
        Anonyymi00283 kirjoitti:

        MUTTA PARAMPARAMME FILOSOFIASSA KORKEIN MAHDOLLINEN SUHDE VOI SEN SIJAAN PERUSTUA SIIHEN, ETTÄ JUMALALLINEN MAJESTEETTI VÄISTYY RAKKAUDEN TIELTÄ. KRISHNA EI MENETÄ KAIKKIVALTIUTTAAN SIKSI, ETTÄ HÄN ANTAA YSTÄVIENSÄ KOHELLA ITSEÄÄN TASAVERTAISENA LEIKKITOVERINA. PÄINVASTOIN: JUURI KYKY ANTAA OMAN RAJATTOMAN MAJESTEETTINSA PEITTYÄ RAKKAUDEN KOKEMUKSESSA VOIDAAN NÄHDÄ JUMALALLISEN TÄYDELLISYYDEN ERITYISENÄ MUOTONA.

        Tällöin todellinen kysymys ei enää ole:

        ”Kuinka voimakas Jumala on?”

        Vaan:

        ”Mihin Jumala käyttää täydellistä voimaansa?”

        Jos vastaus on: ensisijaisesti hallitsemiseen, rankaisemiseen ja kuuliaisuuden vaatimiseen, Jumalan suuruus näyttäytyy ennen kaikkea valtana.

        Jos vastaus on: suojeluun, kohottamiseen, vapauttamiseen ja rakkaussuhteen mahdollistamiseen, kaikkivaltius saa toisenlaisen merkityksen.

      • Anonyymi00286

        KAIKKIEN UNIVERSUMIEN HERRA EI TARVITSE JATKUVASTI MUISTUTTAA YMPÄRILLÄÄN OLEVIA SIITÄ, ETTÄ HÄN ON KAIKKIEN UNIVERSUMIEN HERRA. HÄN VOI YKSINKERTAISESTI OLLA HEIDÄN KRISHNANSA.

        TÄSSÄ ON JOTAKIN FILOSOFISESTI SYVÄLLISTÄ: ÄÄRETTÖMÄN EI TARVITSE TEHDÄ ITSEÄÄN SUUREKSI ÄÄRELLISEN EDESSÄ.

      • Anonyymi00287
        Anonyymi00286 kirjoitti:

        KAIKKIEN UNIVERSUMIEN HERRA EI TARVITSE JATKUVASTI MUISTUTTAA YMPÄRILLÄÄN OLEVIA SIITÄ, ETTÄ HÄN ON KAIKKIEN UNIVERSUMIEN HERRA. HÄN VOI YKSINKERTAISESTI OLLA HEIDÄN KRISHNANSA.

        TÄSSÄ ON JOTAKIN FILOSOFISESTI SYVÄLLISTÄ: ÄÄRETTÖMÄN EI TARVITSE TEHDÄ ITSEÄÄN SUUREKSI ÄÄRELLISEN EDESSÄ.

        KAIKKIVALTIUS SAA TÄLLÖIN UUDEN MERKITYKSEN. JA KORKEIN ILMENTYMÄ EI OLE VÄLTTÄMÄTTÄ KYKY TUHOTA, VAAN KYKY OLLA TUHOAMATTA.


        EI KYKY PAKOTTAA, VAAN KYKY ANTAA VAPAUDEN.


        EI KYKY SAADA TOINEN POLVISTUMAAN, VAAN KYKY SAADA TOINEN LÄHESTYMÄÄN VAPAAEHTOISESTI.

      • Anonyymi00288
        Anonyymi00287 kirjoitti:

        KAIKKIVALTIUS SAA TÄLLÖIN UUDEN MERKITYKSEN. JA KORKEIN ILMENTYMÄ EI OLE VÄLTTÄMÄTTÄ KYKY TUHOTA, VAAN KYKY OLLA TUHOAMATTA.


        EI KYKY PAKOTTAA, VAAN KYKY ANTAA VAPAUDEN.


        EI KYKY SAADA TOINEN POLVISTUMAAN, VAAN KYKY SAADA TOINEN LÄHESTYMÄÄN VAPAAEHTOISESTI.

        EI KYKY SAADA TOINEN POLVISTUMAAN, VAAN KYKY SAADA TOINEN LÄHESTYMÄÄN VAPAAEHTOISESTI.

      • Anonyymi00289
        Anonyymi00288 kirjoitti:

        EI KYKY SAADA TOINEN POLVISTUMAAN, VAAN KYKY SAADA TOINEN LÄHESTYMÄÄN VAPAAEHTOISESTI.

        Pelko voi saada olennon kumartamaan.

        Rakkaus saa olennon tulemaan lähelle.

      • Anonyymi00290
        Anonyymi00289 kirjoitti:

        Pelko voi saada olennon kumartamaan.

        Rakkaus saa olennon tulemaan lähelle.

        KORKEIN EI OLE SUURIN SIKSI, ETTÄ HEIKOIMMAT VAPISEVAT HÄNEN EDESSÄÄN.

        HÄN ON KORKEIN SIKSI, ETTÄ HÄN VOI OLLA NIIN TÄYDELLISEN TURVASSA OMASSA SUURUUDESSAAN, ETTEI HÄNEN TARVITSE KOSKAAN KÄYTTÄÄ SITÄ PAKOTTAAKSEEN TOISEN RAKASTAMAAN HÄNTÄ.

        KRISHNA EI TARVITSE PELKOA TUKEKSEEN.

        HÄN SOITTAA HUILUAAN.

      • Anonyymi00291
        Anonyymi00290 kirjoitti:

        KORKEIN EI OLE SUURIN SIKSI, ETTÄ HEIKOIMMAT VAPISEVAT HÄNEN EDESSÄÄN.

        HÄN ON KORKEIN SIKSI, ETTÄ HÄN VOI OLLA NIIN TÄYDELLISEN TURVASSA OMASSA SUURUUDESSAAN, ETTEI HÄNEN TARVITSE KOSKAAN KÄYTTÄÄ SITÄ PAKOTTAAKSEEN TOISEN RAKASTAMAAN HÄNTÄ.

        KRISHNA EI TARVITSE PELKOA TUKEKSEEN.

        HÄN SOITTAA HUILUAAN.

        KORKEIN EI OLE SUURIN SIKSI, ETTÄ HEIKOIMMAT VAPISEVAT HÄNEN EDESSÄÄN.

        HÄN ON KORKEIN SIKSI, ETTÄ HÄN VOI OLLA NIIN TÄYDELLISEN TURVASSA OMASSA SUURUUDESSAAN

      • Anonyymi00292
        Anonyymi00291 kirjoitti:

        KORKEIN EI OLE SUURIN SIKSI, ETTÄ HEIKOIMMAT VAPISEVAT HÄNEN EDESSÄÄN.

        HÄN ON KORKEIN SIKSI, ETTÄ HÄN VOI OLLA NIIN TÄYDELLISEN TURVASSA OMASSA SUURUUDESSAAN

        Emme voi edes kuvitella Jahvea leikkimässä ja huilua soittamassa

      • Anonyymi00293
        Anonyymi00292 kirjoitti:

        Emme voi edes kuvitella Jahvea leikkimässä ja huilua soittamassa

        Emmekä kuvittele, että joku painisi tai leikkisi Jeesuksen kanssa, vaikka Jeesusta kunnioitammekin shakti-aveshan-avatarana.

      • Anonyymi00294
        Anonyymi00277 kirjoitti:

        Voiman arvo ei määräydy sen perusteella, mitä se kykenee tekemään, vaan sen perusteella, mitä se päättää olla tekemättä. Jokainen kaikkivaltias kykenee murskaamaan heikon – juuri siksi siinä ei ole mitään ihailtavaa. Ihailtavaa on se, että rajaton voima pidättäytyy käyttämästä ylivoimaansa silloin, kun sillä ei ole vastassaan tasavertaista osapuolta.
        Kukaan ei ylistäisi ihmistä jaloudesta, jos hän ylpeilisi murskanneensa muurahaisen tai voittaneensa vastasyntyneen painiottelussa. Päinvastoin, sellainen herättäisi lähinnä hämmennystä ja moraalista paheksuntaa. Miksi sama teko muuttuisi yleväksi vain siksi, että voiman epäsuhta kasvaa äärettömäksi? Jos moraaliset mittapuut kumoutuvat pelkästään vallan suuruuden vuoksi, silloin voima itse korvaa moraalin.
        Todellinen suuruus ei tarvitse näyttäviä voimanosoituksia kaikkein heikoimpia vastaan. Se ilmenee siinä, että ääretön ei koe pienintäkään tarvetta todistaa itseään äärelliselle. Vuori ei tarvitse muurahaisen tunnustusta ollakseen vuori. Aurinko ei tarvitse kenenkään hyväksyntää loistaakseen. Samoin, jos Jumala todella olisi ääretön, hänen olemuksensa olisi riippumaton siitä, kumartuuko yksikään ihminen hänen eteensä.
        Juuri siksi pelolla hallitseva kaikkivaltius näyttää paradoksaaliselta. Mitä enemmän se korostaa kykyään rangaista, sitä vähemmän huomio kiinnittyy sen oletettuun täydellisyyteen. Äärettömän voiman pitäisi tehdä pelottelusta tarpeetonta, ei välttämätöntä. Jos kaikkivaltiaan täytyy jatkuvasti muistuttaa heikoimpia siitä, mitä heille tapahtuu tottelemattomuudesta, kysymys ei enää koske voiman määrää vaan sen luonnetta.
        Ehkä kaikkein syvin kysymys on tämä: jos täydellinen olento kohtaa rajallisen, erehtyväisen ja hauraan ihmisen, miksi täydellisyyden tunnusmerkki olisi tämän murskaaminen? Eikö täydellisempi voima ilmenisi juuri päinvastoin – siinä, että ääretön käyttää rajatonta voimaansa suojellakseen heikkoa, ei tuhotakseen häntä? Jos kaikkivaltius todella on täydellisyyttä, sen suurin osoitus ei olisi kyky rangaista, vaan kyky olla rankaisematta silloin, kun rankaiseminen olisi helpointa.
        Todellinen suuruus ei tarvitse näyttäviä voimanosoituksia kaikkein heikoimpia vastaan. Se ilmenee siinä, että ääretön ei koe pienintäkään tarvetta todistaa itseään äärelliselle. Vuori ei tarvitse muurahaisen tunnustusta ollakseen vuori. Aurinko ei tarvitse kenenkään hyväksyntää loistaakseen. Ne ovat sitä, mitä ovat, riippumatta siitä, tunnistaako kukaan niiden suuruutta.
        Juuri siinä piilee todellisen suuruuden tunnusmerkki: se ei ole riippuvainen ulkopuolisesta vahvistuksesta. Mitä täydellisempi jokin on, sitä vähemmän sen tarvitsee vaatia tunnustusta itselleen. Täydellisyys ei kasva ylistyksestä eikä vähene epäilystä. Se ei joudu puolustamaan asemaansa, sillä sen olemassaolo ei riipu siitä, kuinka moni siihen uskoo.
        Siksi on vaikea sovittaa yhteen ajatusta äärettömästä Jumalasta ja ajatusta olennosta, joka vaatii jatkuvaa palvontaa sekä liittää epäuskoon ankaria rangaistuksia. Jos ääretön todella on ääretön, mitä voisi yksi rajallinen ihminen häneltä ottaa pois? Voiko ihmisen epäusko vähentää kaikkivaltiutta? Voiko epäilys haavoittaa täydellisyyttä? Jos ei voi, miksi siihen pitäisi vastata vihalla tai kostolla?
        Pelon vaatimus näyttää kuuluvan vallalle, joka kokee asemansa uhatuksi. Historia osoittaa, että juuri epävarmat hallitsijat ovat vaatineet äänekkäimmin uskollisuudenvaloja, tukahduttaneet epäilyn ja tehneet tottelemattomuudesta rikoksen. He eivät tehneet niin siksi, että heidän valtansa olisi ollut horjumaton, vaan siksi, että he pelkäsivät sen horjuvan. Todella vakaa valta ei tarvitse jatkuvaa vakuuttelua omasta oikeutuksestaan.
        Jos tätä periaatetta sovelletaan ajatukseen täydellisestä Jumalasta, seuraus on mielenkiintoinen. Mitä täydellisemmäksi Jumala ymmärretään, sitä vähemmän uskottavalta näyttää ajatus, että hän tarvitsisi ihmisen palvontaa tai pelolla ylläpidettyä kuuliaisuutta. Ääretön ei tarvitse äärellisen hyväksyntää sen enempää kuin valtameri tarvitsee vesipisaran lupaa ollakseen valtameri.
        Ehkä juuri tästä syystä todellinen jumaluus tunnistettaisiin ennen kaikkea levollisuudesta. Sen ei tarvitsisi korottaa ääntään, uhata, todistella tai vaatia. Sen läsnäolo olisi riittävä. Sen hyvyys vetäisi puoleensa ilman pakkoa, ja sen totuus kantaisi ilman rangaistuksen varjoa. Sillä se, mikä on todella ääretöntä, ei tarvitse pelkoa tullakseen suureksi – se on suuri jo ennen kuin yksikään olento kumartaa sen edessä.

        Aivan!

      • Anonyymi00295
        Anonyymi00290 kirjoitti:

        KORKEIN EI OLE SUURIN SIKSI, ETTÄ HEIKOIMMAT VAPISEVAT HÄNEN EDESSÄÄN.

        HÄN ON KORKEIN SIKSI, ETTÄ HÄN VOI OLLA NIIN TÄYDELLISEN TURVASSA OMASSA SUURUUDESSAAN, ETTEI HÄNEN TARVITSE KOSKAAN KÄYTTÄÄ SITÄ PAKOTTAAKSEEN TOISEN RAKASTAMAAN HÄNTÄ.

        KRISHNA EI TARVITSE PELKOA TUKEKSEEN.

        HÄN SOITTAA HUILUAAN.

        Brahmā tulee Vṛndāvanaan ja yrittää koetella Krishnaa varastamalla tämän vasikat ja paimenpojat. Se on se kuuluisa Brahmā-vimohana-līlā, ja siinä Krishna näyttää Brahmālle vielä hämmästyttävämmän todellisuuden.

        Brahmā-vimohana-līlā:

        https://i.imgur.com/PEr3aOT.jpg

        https://imgv2-1-f.scribdassets.com/img/document/14559630/original/b3862542d5/1?v=1

        https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcT8v1J7D4ZjSnriMc0pnIWt3WLs4dQlHWqY-HYDaGR_ANLewdblYtumhkU&s=10

      • Anonyymi00296
        Anonyymi00295 kirjoitti:

        Brahmā tulee Vṛndāvanaan ja yrittää koetella Krishnaa varastamalla tämän vasikat ja paimenpojat. Se on se kuuluisa Brahmā-vimohana-līlā, ja siinä Krishna näyttää Brahmālle vielä hämmästyttävämmän todellisuuden.

        Brahmā-vimohana-līlā:

        https://i.imgur.com/PEr3aOT.jpg

        https://imgv2-1-f.scribdassets.com/img/document/14559630/original/b3862542d5/1?v=1

        https://encrypted-tbn0.gstatic.com/images?q=tbn:ANd9GcT8v1J7D4ZjSnriMc0pnIWt3WLs4dQlHWqY-HYDaGR_ANLewdblYtumhkU&s=10

        https://www.dandavats.com/?p=83247

      • Anonyymi00297
        Anonyymi00296 kirjoitti:

        https://www.dandavats.com/?p=83247

        Maailmankaikkeudellinen muoto

        Yashoda näkee Maailmankaikkeudellisen muodon


        Aineellinen maailma on ainoa paikka, jossa Krishna voi "syntyä" pienen lapsen muodossa. Koska Hän kaipaa rakkautta, Hän voi tällä tavoin tuntea, että häntä rakastetaan myös pienenä lapsena.

        **************
        Krishna näyttää suussaan Maailmankaikkeudellisen muodon.
        https://www.harekrsna.de/artikel/krishnas-mouth.htm
        Muutamia katkelmia eri paikoista ja monia käännösvirheitä suomenkielisessä käännöksessä.

        **************
        https://www.harekrsna.de/artikel/bala-krsna/krsna-opens-his-mouth_s.jpg
        ....
        Kun Jumaluuden Korkein Persoonallisuus Kṛṣṇa Kṛṣṇa sai äidiltään tällaisen käskyn, Hän avasi välittömästi suunsa aivan kuin tavallinen poika. Sitten äiti Yaśodā näki tuon suun sisällä luomakunnan täydellisen yltäkylläisyyden. Hän näki koko ulkoavaruuden kaikkiin suuntiin, vuoret, saaret, valtameret, meret, planeetat, ilman, tulen, kuun ja tähdet. Kuun ja tähtien ohella hän näki myös kaikki elementit, veden, taivaan, laajan eteerisen olemassaolon sekä koko egon ja aistien tuotteet ja aistien ohjaajan, kaikki puolijumalat, aistien kohteet, kuten äänen, hajun jne. sekä aineellisen luonnon kolme laatua. Hän pystyi myös havaitsemaan, että Hänen suussaan olivat kaikki elävät olennot, ikuinen aika, aineellinen luonto, henkinen luonto, toiminta, tietoisuus ja koko luomakunnan eri muodot.

        Yaśodā pystyi löytämään lapsensa suusta kaiken kosmisen ilmenemisen kannalta tarpeellisen. Hän näki myös Hänen suussaan itsensä ottamassa Kṛṣṇaa syliinsä....

        Nähtyään kaiken tämän hän tuli kunnioituksen valtaan ja alkoi miettiä, näkeekö hän unta vai näkeekö hän todella jotain ihmeellistä. Hän päätteli, että hän joko näki unta tai näki Jumaluuden Korkeimman Persoonallisuuden illusorisen energian leikin. Hän ajatteli, että hänestä oli tullut hullu, henkisesti häiriintynyt, kun hän näki kaikki nuo ihmeelliset asiat.
        ...
        Sitten hän ajatteli: ”Se voi olla kosmista mystistä voimaa, jonka lapseni on saavuttanut, ja siksi olen hämmentynyt tällaisista näyistä Hänen suussaan. Antakaa minun osoittaa kunnioitusta Jumaluuden Korkeimmalle Persoonallisuudelle, jonka energian alaisuudessa ruumiillinen minä ja ruumiillinen omaisuus ovat syntyneet.” Sitten hän sanoi: ”Antakaa minun osoittaa kunnioitusta Hänelle, jonka illusorisen energian alla ajattelen, että Nanda Mahārāja on aviomieheni ja Kṛṣṇa on poikani, ..... Kaikki tämä harhakäsitys johtuu Korkeimman Herran illusorisesta energiasta. Rukoilen siis Häntä, että Hän suojelisi minua aina.”

        Äiti Yaśodān ajatellessa näin korkeafilosofisesti Herra Kṛṣṇa laajensi jälleen sisäistä energiaansa vain hämmentääkseen häntä äidillisellä kiintymyksellä.

        Äiti Yaśodā unohti välittömästi kaiken filosofisen spekuloinnin ja hyväksyi Kṛṣṇan omaksi lapsekseen. Hän otti Hänet syliinsä ja hukkui äidilliseen kiintymykseen.

        Näin hän alkoi ajatella: ”Kṛṣṇa ei ole massojen ymmärrettävissä karkean tietoprosessin kautta, mutta Hänet voidaan ottaa vastaan upaniṣadien ja vedānta- eli mystisen joogajärjestelmän ja Saṅkhya-filosofian kautta.” Sitten hän alkoi ajatella Jumaluuden Korkeinta Persoonallisuutta omana syntyneenä lapsenaan.
        *******************************
        https://btg.krishna.com/the-universal-form-its-revelations-and-implications/
        The Universal Form: Its Revelations and Implications

        Jumalan inkarnaatioita ennustetaan Pyhissä kirjoituksissa...

        Sri Chaitanya Mahaprabhusta on esimerkiksi ennustettu muun muassa Vayu Puranassa, jossa hänen äitinsä Sachi mainitaan nimeltä. Samassa tekstissä kerrotaan kaupunki, jossa hän ilmestyi, Navadwip, ja myös hänen tehtävänsä: sankirtana-liikkeen eli Pyhän nimen veisuun keskittyvän liikkeen avaaminen.

      • Anonyymi00298
        Anonyymi00297 kirjoitti:

        Maailmankaikkeudellinen muoto

        Yashoda näkee Maailmankaikkeudellisen muodon


        Aineellinen maailma on ainoa paikka, jossa Krishna voi "syntyä" pienen lapsen muodossa. Koska Hän kaipaa rakkautta, Hän voi tällä tavoin tuntea, että häntä rakastetaan myös pienenä lapsena.

        **************
        Krishna näyttää suussaan Maailmankaikkeudellisen muodon.
        https://www.harekrsna.de/artikel/krishnas-mouth.htm
        Muutamia katkelmia eri paikoista ja monia käännösvirheitä suomenkielisessä käännöksessä.

        **************
        https://www.harekrsna.de/artikel/bala-krsna/krsna-opens-his-mouth_s.jpg
        ....
        Kun Jumaluuden Korkein Persoonallisuus Kṛṣṇa Kṛṣṇa sai äidiltään tällaisen käskyn, Hän avasi välittömästi suunsa aivan kuin tavallinen poika. Sitten äiti Yaśodā näki tuon suun sisällä luomakunnan täydellisen yltäkylläisyyden. Hän näki koko ulkoavaruuden kaikkiin suuntiin, vuoret, saaret, valtameret, meret, planeetat, ilman, tulen, kuun ja tähdet. Kuun ja tähtien ohella hän näki myös kaikki elementit, veden, taivaan, laajan eteerisen olemassaolon sekä koko egon ja aistien tuotteet ja aistien ohjaajan, kaikki puolijumalat, aistien kohteet, kuten äänen, hajun jne. sekä aineellisen luonnon kolme laatua. Hän pystyi myös havaitsemaan, että Hänen suussaan olivat kaikki elävät olennot, ikuinen aika, aineellinen luonto, henkinen luonto, toiminta, tietoisuus ja koko luomakunnan eri muodot.

        Yaśodā pystyi löytämään lapsensa suusta kaiken kosmisen ilmenemisen kannalta tarpeellisen. Hän näki myös Hänen suussaan itsensä ottamassa Kṛṣṇaa syliinsä....

        Nähtyään kaiken tämän hän tuli kunnioituksen valtaan ja alkoi miettiä, näkeekö hän unta vai näkeekö hän todella jotain ihmeellistä. Hän päätteli, että hän joko näki unta tai näki Jumaluuden Korkeimman Persoonallisuuden illusorisen energian leikin. Hän ajatteli, että hänestä oli tullut hullu, henkisesti häiriintynyt, kun hän näki kaikki nuo ihmeelliset asiat.
        ...
        Sitten hän ajatteli: ”Se voi olla kosmista mystistä voimaa, jonka lapseni on saavuttanut, ja siksi olen hämmentynyt tällaisista näyistä Hänen suussaan. Antakaa minun osoittaa kunnioitusta Jumaluuden Korkeimmalle Persoonallisuudelle, jonka energian alaisuudessa ruumiillinen minä ja ruumiillinen omaisuus ovat syntyneet.” Sitten hän sanoi: ”Antakaa minun osoittaa kunnioitusta Hänelle, jonka illusorisen energian alla ajattelen, että Nanda Mahārāja on aviomieheni ja Kṛṣṇa on poikani, ..... Kaikki tämä harhakäsitys johtuu Korkeimman Herran illusorisesta energiasta. Rukoilen siis Häntä, että Hän suojelisi minua aina.”

        Äiti Yaśodān ajatellessa näin korkeafilosofisesti Herra Kṛṣṇa laajensi jälleen sisäistä energiaansa vain hämmentääkseen häntä äidillisellä kiintymyksellä.

        Äiti Yaśodā unohti välittömästi kaiken filosofisen spekuloinnin ja hyväksyi Kṛṣṇan omaksi lapsekseen. Hän otti Hänet syliinsä ja hukkui äidilliseen kiintymykseen.

        Näin hän alkoi ajatella: ”Kṛṣṇa ei ole massojen ymmärrettävissä karkean tietoprosessin kautta, mutta Hänet voidaan ottaa vastaan upaniṣadien ja vedānta- eli mystisen joogajärjestelmän ja Saṅkhya-filosofian kautta.” Sitten hän alkoi ajatella Jumaluuden Korkeinta Persoonallisuutta omana syntyneenä lapsenaan.
        *******************************
        https://btg.krishna.com/the-universal-form-its-revelations-and-implications/
        The Universal Form: Its Revelations and Implications

        Jumalan inkarnaatioita ennustetaan Pyhissä kirjoituksissa...

        Sri Chaitanya Mahaprabhusta on esimerkiksi ennustettu muun muassa Vayu Puranassa, jossa hänen äitinsä Sachi mainitaan nimeltä. Samassa tekstissä kerrotaan kaupunki, jossa hän ilmestyi, Navadwip, ja myös hänen tehtävänsä: sankirtana-liikkeen eli Pyhän nimen veisuun keskittyvän liikkeen avaaminen.

        Joskus löytyy ihmisiä, jotka väittävät olevansa jumala tai jumalan inkarnaatio.

        Sitä helppo tarkistaa.

        1. Onko heistä ennustettu tuhansia vuosia ennen heidän syntymäänsä useissa Vedalaisissa teksteissä etukäteen?

        2. Onko heidän kehoissaan jumalallisuuden tunnusmerkkejä?

        3. Pystyvätkö ne näyttämään Maailmankaikkeudellisen muodon.

      • Anonyymi00299
        Anonyymi00298 kirjoitti:

        Joskus löytyy ihmisiä, jotka väittävät olevansa jumala tai jumalan inkarnaatio.

        Sitä helppo tarkistaa.

        1. Onko heistä ennustettu tuhansia vuosia ennen heidän syntymäänsä useissa Vedalaisissa teksteissä etukäteen?

        2. Onko heidän kehoissaan jumalallisuuden tunnusmerkkejä?

        3. Pystyvätkö ne näyttämään Maailmankaikkeudellisen muodon.

        Miten Krishna poistui planeetaltamme?

        Krishnalla ei ole lainkaan fyysistä kehoa, vaikka saattaa näyttääkin siltä, että Hänellä on fyysinen keho. Kun Krishna lähti planeetaltamme, Hän jätti kopion omasta Kehostaan antaakseen ateistisille ihmisille, jotka eivät halunneet tietää Krishnan jumaluudesta, vaikutelman, että Hän on tavallinen ihminen. Tällainen esitys oli järjestetty heille.


        Myös Hänen syntymänsä oli näytelmä.

        Kokonaisuudessaan se on jotain jäljittelyn kaltaista. Kṛṣṇan syntymällä ei ole mitään tekemistä sen todellisuuden kanssa, jonka havaitsemme maallisilla aisteillamme. Kṛṣṇa, jolla on henkinen keho, ilmestyi aineelliseen maailmaan ja esitti ”fyysistä” syntymäänsä. Se oli imitaatio, se oli näytelmä, se oli draama, se oli leikki.

      • Anonyymi00300
        Anonyymi00299 kirjoitti:

        Miten Krishna poistui planeetaltamme?

        Krishnalla ei ole lainkaan fyysistä kehoa, vaikka saattaa näyttääkin siltä, että Hänellä on fyysinen keho. Kun Krishna lähti planeetaltamme, Hän jätti kopion omasta Kehostaan antaakseen ateistisille ihmisille, jotka eivät halunneet tietää Krishnan jumaluudesta, vaikutelman, että Hän on tavallinen ihminen. Tällainen esitys oli järjestetty heille.


        Myös Hänen syntymänsä oli näytelmä.

        Kokonaisuudessaan se on jotain jäljittelyn kaltaista. Kṛṣṇan syntymällä ei ole mitään tekemistä sen todellisuuden kanssa, jonka havaitsemme maallisilla aisteillamme. Kṛṣṇa, jolla on henkinen keho, ilmestyi aineelliseen maailmaan ja esitti ”fyysistä” syntymäänsä. Se oli imitaatio, se oli näytelmä, se oli draama, se oli leikki.

        Lilan syklinen luonne

        Jokaisessa chatur yugassa Krishnan eri avatarit laskeutuvat ja ilmentävät tekojaan. Jumalan Alkuperäinen Persoonallisuus Sri Krishna laskeutuu paljon harvemmin, kerran Brahman päivänä. Brahma elää sata vuotta. Hänen päivänsä koostuu tuhannesta chatur-yugasta: Satya, Treta, Dvapara, Kali.

      • Anonyymi00301
        Anonyymi00300 kirjoitti:

        Lilan syklinen luonne

        Jokaisessa chatur yugassa Krishnan eri avatarit laskeutuvat ja ilmentävät tekojaan. Jumalan Alkuperäinen Persoonallisuus Sri Krishna laskeutuu paljon harvemmin, kerran Brahman päivänä. Brahma elää sata vuotta. Hänen päivänsä koostuu tuhannesta chatur-yugasta: Satya, Treta, Dvapara, Kali.

        Lilan syklinen luonne


        Srila Sridhar Maharaj selittää: "Krishna matkustaa aineellisten universumien (brahmandojen) läpi. Aurinko nousee täällä, ja tuntia myöhemmin se nousee satojen kilometrien päässä. Aurinko on aina liikkeellä. Jossain on aina keskipäivä.

        Krishna-lila on samanlainen. Se liikkuu syklisesti, kulkien brahmandasta toiseen. Kun lila on päättynyt tässä universumissa, se siirtyy seuraavaan brahmandaan.
        Tässä suhteessa hän on kuin aurinko.

        "Krishnan leikit levittäytyvät koko maailmankaikkeuteen ja toistuvat yhä uudelleen".

        "On mahdotonta käsittää, miten Krishnan teot jatkuvat ikuisesti"

      • Anonyymi00303

        ELÄMME ERITYISLAATUISESSA AJASSA, JOKA TAPAHTUU VAIN KERRAN 8 MILJARDIN VUODEN VÄLEIN.

        Kun Krishna Itse tulee maan päälle yksi kerta Brahma-päivän aikana, Hänen kumppaninsa, seurueensa, tulevat aina Hänen mukanaan.

        Avatarit tulevat useammin, ja myös heillä on usein seurue mukanaan.

        Lord Brahma’s 1 day or 1 Kalpa = 4,320,000 x 1000 = 4,320,000,000 human years (4 billion 320 million human years)


        Joten yksi kerta 4,320,000 x 1000 = 4,320,000,000 human years (4 billion 320 million human years) vuoden aikana.

        Duration of Satya Yuga = 4800 x 360 = 1,728,000 human years

        Duration of Treta Yuga = 3600 x 360 = 1,296,000 human years

        Duration of Dwapara Yuga = 2400 x 360 = 864,000 human years

        Duration of Kali Yuga = 1200 x 360 = 432,000 human years

        Thus one yuga cycle = 4,320,000 human years (4 million 320 thousand human years)

        One yuga cycle is called as Maha-Yuga.

      • Anonyymi00304
        Anonyymi00303 kirjoitti:

        ELÄMME ERITYISLAATUISESSA AJASSA, JOKA TAPAHTUU VAIN KERRAN 8 MILJARDIN VUODEN VÄLEIN.

        Kun Krishna Itse tulee maan päälle yksi kerta Brahma-päivän aikana, Hänen kumppaninsa, seurueensa, tulevat aina Hänen mukanaan.

        Avatarit tulevat useammin, ja myös heillä on usein seurue mukanaan.

        Lord Brahma’s 1 day or 1 Kalpa = 4,320,000 x 1000 = 4,320,000,000 human years (4 billion 320 million human years)


        Joten yksi kerta 4,320,000 x 1000 = 4,320,000,000 human years (4 billion 320 million human years) vuoden aikana.

        Duration of Satya Yuga = 4800 x 360 = 1,728,000 human years

        Duration of Treta Yuga = 3600 x 360 = 1,296,000 human years

        Duration of Dwapara Yuga = 2400 x 360 = 864,000 human years

        Duration of Kali Yuga = 1200 x 360 = 432,000 human years

        Thus one yuga cycle = 4,320,000 human years (4 million 320 thousand human years)

        One yuga cycle is called as Maha-Yuga.

        ELÄMME ERITYISLAATUISESSA AJASSA, JOKA TAPAHTUU VAIN KERRAN YLI
        8 MILJARDIN VUODEN VÄLEIN.


        On vielä lisäksi Brahman yö.

        Joten Krishna tulee siis maapallolle yhden kerran yli 8 miljardin vuoden välein. Ja Hän tulee seurueensa kanssa.

        Siihen sisältyvät myös maailmankaikkeuden tuhoamisen syklejä jne. Mutta Brahman kronologian mukaan se on yksi päivä (ja yksi yö).

      • Anonyymi00305
        Anonyymi00304 kirjoitti:

        ELÄMME ERITYISLAATUISESSA AJASSA, JOKA TAPAHTUU VAIN KERRAN YLI
        8 MILJARDIN VUODEN VÄLEIN.


        On vielä lisäksi Brahman yö.

        Joten Krishna tulee siis maapallolle yhden kerran yli 8 miljardin vuoden välein. Ja Hän tulee seurueensa kanssa.

        Siihen sisältyvät myös maailmankaikkeuden tuhoamisen syklejä jne. Mutta Brahman kronologian mukaan se on yksi päivä (ja yksi yö).

        Ihmisen kronologiassa siihen kuluu yli 8 miljardia vuotta, mutta Brahmalle se on vain yksi päivä.

      • Anonyymi00306
        Anonyymi00305 kirjoitti:

        Ihmisen kronologiassa siihen kuluu yli 8 miljardia vuotta, mutta Brahmalle se on vain yksi päivä.

        ELÄMME ERITYISLAATUISESSA AJASSA, JOKA TAPAHTUU VAIN KERRAN YLI
        8 MILJARDIN VUODEN VÄLEIN.

        KRISHNA TULEE JOKA BRAHMA-PÄIVÄ TÄHÄN UNIVERSUMIIN, MAAHAN, MUTTA SE ON VAIN YKSI PÄIVÄ (JA YKSI YÖ) BRAHMA-KRONOLOGIAN MUKAAN.

        MUTTA IHMISILLE SE ON YLI 8 MILJARDIA VUOTTA.

      • Anonyymi00307
        Anonyymi00306 kirjoitti:

        ELÄMME ERITYISLAATUISESSA AJASSA, JOKA TAPAHTUU VAIN KERRAN YLI
        8 MILJARDIN VUODEN VÄLEIN.

        KRISHNA TULEE JOKA BRAHMA-PÄIVÄ TÄHÄN UNIVERSUMIIN, MAAHAN, MUTTA SE ON VAIN YKSI PÄIVÄ (JA YKSI YÖ) BRAHMA-KRONOLOGIAN MUKAAN.

        MUTTA IHMISILLE SE ON YLI 8 MILJARDIA VUOTTA.

        JA JOKA YLI 8 MILJARDIN VUODEN VÄLEIN, KUN ITSE KRISHNA TULEE, AINA SAMANA AIKAKAUTENA, NOIN 1500 VUODEN KULUTTUA, TULEE SRI CHAITANYA, JOKA ON MYÖS ITSE KRISHNA JA RADHA SAMASSA PERSOONASSA.

      • Anonyymi00308
        Anonyymi00307 kirjoitti:

        JA JOKA YLI 8 MILJARDIN VUODEN VÄLEIN, KUN ITSE KRISHNA TULEE, AINA SAMANA AIKAKAUTENA, NOIN 1500 VUODEN KULUTTUA, TULEE SRI CHAITANYA, JOKA ON MYÖS ITSE KRISHNA JA RADHA SAMASSA PERSOONASSA.

        KUN KRISHNA LOPETTAA LILAT ELI LEIKIT TÄSSÄ UNIVERSUMISSA, HÄN SIIRTYY SEURAAVAAN UNIVERSUMIIN.

        Lila filosofisena kategoriana

      • Anonyymi00309
        Anonyymi00308 kirjoitti:

        KUN KRISHNA LOPETTAA LILAT ELI LEIKIT TÄSSÄ UNIVERSUMISSA, HÄN SIIRTYY SEURAAVAAN UNIVERSUMIIN.

        Lila filosofisena kategoriana

        Yhden Brahman päivän aikana esiintyyvät usein (myös Raamatussa mainitty) vedenpaisumus- noin 45 minuutin välein on tällainen tulva (Brahman ajanlaskun mukaan, aika kuluu erilailla eri puolilla uninersumia). Mutta ihmiselle tämä aika on tietenkin aivan jotain muuta. Ihmisen näkökulmasta katsottuna maailma on tuhoutunut ja luotu uudelleen monta kertaa tämän yhden Brahma päivän aikana - yhä uudelleen ja uudelleen.

      • Anonyymi00310
        Anonyymi00309 kirjoitti:

        Yhden Brahman päivän aikana esiintyyvät usein (myös Raamatussa mainitty) vedenpaisumus- noin 45 minuutin välein on tällainen tulva (Brahman ajanlaskun mukaan, aika kuluu erilailla eri puolilla uninersumia). Mutta ihmiselle tämä aika on tietenkin aivan jotain muuta. Ihmisen näkökulmasta katsottuna maailma on tuhoutunut ja luotu uudelleen monta kertaa tämän yhden Brahma päivän aikana - yhä uudelleen ja uudelleen.

        Kun ihmiset puhuvat Luoja-Jumalasta, he itse asiassa puhuvat Brahmasta (joka esiintyy eri kulttuureissa eri nimillä). Hän ei ole Jumala, hän toimii vain Jumalan puolesta. Kristityt palvovat häntä ilmeisesti Jumalana, vaikka hän on puolijumala, kuolevainen kuten ihmisetkin. Mutta hän on maailmankaikkeutemme luoja. Jokaisella maailmankaikkeudella on oma Brahmansa. Brahma ei ole on nimi, vaan ammattinimike

        Koska Brahma on aineellinen olento, vaikkakin hyvin kehittynyt, hänkin jättää ruumiinsa elämänsä lopussa. Kun Brahma jättää kehonsa (eli kuolee) 311 biljoonan vuoden kuluttua, kaikki olemassaolo tässä maailmankaikkeudessa tuhoutuu. Brahman keho koostuu älystä, emme pysty sitä havaitsemaan, jos Brahma ei itse haluaa, että havaitsemme sitä. Toisin sanoen neljän miljardin vuoden välein kaikki planeettajärjestelmät, myös korkeammat taivaalliset planeetat, tuhoutuvat. Näiden 4 miljardin vuoden jaksojen sisällä on 14 erillistä ajallista tuhoutumissykliä. Jokaisen syklin aikana tapahtuu järjestäytynyttä ja järjestelmällistä luomista, ylläpitoa ja tuhoamista. Maailmanlaajuisia mullistuksia tapahtuu muun muassa kahden vuosituhannen välein.

      • Anonyymi00311
        Anonyymi00310 kirjoitti:

        Kun ihmiset puhuvat Luoja-Jumalasta, he itse asiassa puhuvat Brahmasta (joka esiintyy eri kulttuureissa eri nimillä). Hän ei ole Jumala, hän toimii vain Jumalan puolesta. Kristityt palvovat häntä ilmeisesti Jumalana, vaikka hän on puolijumala, kuolevainen kuten ihmisetkin. Mutta hän on maailmankaikkeutemme luoja. Jokaisella maailmankaikkeudella on oma Brahmansa. Brahma ei ole on nimi, vaan ammattinimike

        Koska Brahma on aineellinen olento, vaikkakin hyvin kehittynyt, hänkin jättää ruumiinsa elämänsä lopussa. Kun Brahma jättää kehonsa (eli kuolee) 311 biljoonan vuoden kuluttua, kaikki olemassaolo tässä maailmankaikkeudessa tuhoutuu. Brahman keho koostuu älystä, emme pysty sitä havaitsemaan, jos Brahma ei itse haluaa, että havaitsemme sitä. Toisin sanoen neljän miljardin vuoden välein kaikki planeettajärjestelmät, myös korkeammat taivaalliset planeetat, tuhoutuvat. Näiden 4 miljardin vuoden jaksojen sisällä on 14 erillistä ajallista tuhoutumissykliä. Jokaisen syklin aikana tapahtuu järjestäytynyttä ja järjestelmällistä luomista, ylläpitoa ja tuhoamista. Maailmanlaajuisia mullistuksia tapahtuu muun muassa kahden vuosituhannen välein.

        Vaivasvata Manu on yksi ihmiskunnan esi-isistä, seitsemäs Manu, jonka aikakaudella me elämme nyt.

        Kukin Manu hallitsee tietyn ajanjakson, jota kutsutaan manvantaraksi. 14 manvantaraa muodostavat yhden kalpan eli yhden päivän universumimme luojan Brahman elämässä.

        Aika virtaa eri tavoin eri planeettajärjestelmissä. Mitä korkeammalla planeetalla ollaan, sitä hitaammin aika kuluu.

      • Anonyymi00312
        Anonyymi00311 kirjoitti:

        Vaivasvata Manu on yksi ihmiskunnan esi-isistä, seitsemäs Manu, jonka aikakaudella me elämme nyt.

        Kukin Manu hallitsee tietyn ajanjakson, jota kutsutaan manvantaraksi. 14 manvantaraa muodostavat yhden kalpan eli yhden päivän universumimme luojan Brahman elämässä.

        Aika virtaa eri tavoin eri planeettajärjestelmissä. Mitä korkeammalla planeetalla ollaan, sitä hitaammin aika kuluu.

        Aika virtaa eri tavoin eri planeettajärjestelmissä. Mitä korkeammalla planeetalla ollaan, sitä hitaammin aika kuluu.

      • Anonyymi00313
        Anonyymi00312 kirjoitti:

        Aika virtaa eri tavoin eri planeettajärjestelmissä. Mitä korkeammalla planeetalla ollaan, sitä hitaammin aika kuluu.

        Ihmisen alkuperä

        Monia ihmisiä askarruttaa kysymys ihmisen alkuperästä. Vedojen näkökulmasta katsottuna ihminen on peräisin korkeammilla olemassaolon tasoilla elävistä esi-isistä. Ihmiset saivat maapallon, maailmankaikkeuden ainutlaatuisimman planeetan. Se on valittu Jumalan tulemista, avatarien tulemista varten.

        Me olemme avaruusolentoja.

        Me olemme avaruusolentoja. Tämä on vitsi, jonka merkitys on, että esi-isämme tulivat korkeammista maailmoista ja antoivat ohjeita kuninkaille ja tietäjille. Vähitellen syntyi erilaisia heimoja ja kansoja, jotka muodostavat nykyisen etnisen monimuotoisuuden. Niinpä siivekäs ilmaus "kaikki ihmiset ovat veljiä" on järkevä paitsi henkisellä myös geneettisellä tasolla.

        -----------------

        Käännösvirheet suomen kielessä.

        Katkelma A. Maharajan kirjasta.

        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com

      • Anonyymi00314
        Anonyymi00313 kirjoitti:

        Ihmisen alkuperä

        Monia ihmisiä askarruttaa kysymys ihmisen alkuperästä. Vedojen näkökulmasta katsottuna ihminen on peräisin korkeammilla olemassaolon tasoilla elävistä esi-isistä. Ihmiset saivat maapallon, maailmankaikkeuden ainutlaatuisimman planeetan. Se on valittu Jumalan tulemista, avatarien tulemista varten.

        Me olemme avaruusolentoja.

        Me olemme avaruusolentoja. Tämä on vitsi, jonka merkitys on, että esi-isämme tulivat korkeammista maailmoista ja antoivat ohjeita kuninkaille ja tietäjille. Vähitellen syntyi erilaisia heimoja ja kansoja, jotka muodostavat nykyisen etnisen monimuotoisuuden. Niinpä siivekäs ilmaus "kaikki ihmiset ovat veljiä" on järkevä paitsi henkisellä myös geneettisellä tasolla.

        -----------------

        Käännösvirheet suomen kielessä.

        Katkelma A. Maharajan kirjasta.

        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com

        Dimensions of Good and Evil – The Moral Universe and Vaisnava Philosophy
        by Suhotra Swami
        https://www.suhotraswami.net/library/Dimensions_of_Good_and_Evil.pdf
        Ilmaiseksi netistä.

        Kirja on vapaasti jaossa verkkosivulla.

        Toinen kirja, myös netistä ilmaiseksi:
        https://www.suhotraswami.net/library/Substance_and_Shadow.pdf

        Substance and Shadow -The Vedic Method of Knowledge.

        Substanssi ja Varjo – Veda-tietämyksen menetelmä"

      • Anonyymi00315
        Anonyymi00314 kirjoitti:

        Dimensions of Good and Evil – The Moral Universe and Vaisnava Philosophy
        by Suhotra Swami
        https://www.suhotraswami.net/library/Dimensions_of_Good_and_Evil.pdf
        Ilmaiseksi netistä.

        Kirja on vapaasti jaossa verkkosivulla.

        Toinen kirja, myös netistä ilmaiseksi:
        https://www.suhotraswami.net/library/Substance_and_Shadow.pdf

        Substance and Shadow -The Vedic Method of Knowledge.

        Substanssi ja Varjo – Veda-tietämyksen menetelmä"

        Aineellisen maailman kehityshistoriaa voi kuvata vain se, joka on sen ulkopuolella ja tarkkailee sitä ulkopuolelta. TOTUUS PALJASTUU eläville olennoille SIINÄ MÄÄRIN, KUIN NE VOIVAT HAVAITA SEN PAIKAN, AJAN JA OLOSUHTEIDEN MUKAAN. Se ILMENEE ERIASTEISESTI Raamatussa, Koraanissa, Vedoissa ja muissa kirjoituksissa. Eri ihmisillä on erilainen ajattelutapa, joten vaikuttaa siltä, että tietty ihmisryhmä voi omaksua sen. Vaikka jumalallisesti ilmoitettu Totuus ON SAMA KAIKILLE, SE SAA MUODON, joka sopii parhaiten niille, joille se on tarkoitettu.

        Yksi ilmoitettu Totuus esitetään ERI VERSIOINA, jotka toisinaan vaikuttavat ristiriitaisilta. ... Täydellinen Totuus esitetään joskus tietämättömien ihmisten hyväksi tavallisen uskonnon muodossa, joka SALLII KOMPROMISSIN maallisten pyrkimysten kanssa.

        Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj

        ***********************

        Teksti


        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com

        *****************

        Käännösvirheet suomen kielellä.

        Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj

        Katkelma kirjasta "Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio"

      • Anonyymi00316
        Anonyymi00315 kirjoitti:

        Aineellisen maailman kehityshistoriaa voi kuvata vain se, joka on sen ulkopuolella ja tarkkailee sitä ulkopuolelta. TOTUUS PALJASTUU eläville olennoille SIINÄ MÄÄRIN, KUIN NE VOIVAT HAVAITA SEN PAIKAN, AJAN JA OLOSUHTEIDEN MUKAAN. Se ILMENEE ERIASTEISESTI Raamatussa, Koraanissa, Vedoissa ja muissa kirjoituksissa. Eri ihmisillä on erilainen ajattelutapa, joten vaikuttaa siltä, että tietty ihmisryhmä voi omaksua sen. Vaikka jumalallisesti ilmoitettu Totuus ON SAMA KAIKILLE, SE SAA MUODON, joka sopii parhaiten niille, joille se on tarkoitettu.

        Yksi ilmoitettu Totuus esitetään ERI VERSIOINA, jotka toisinaan vaikuttavat ristiriitaisilta. ... Täydellinen Totuus esitetään joskus tietämättömien ihmisten hyväksi tavallisen uskonnon muodossa, joka SALLII KOMPROMISSIN maallisten pyrkimysten kanssa.

        Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj

        ***********************

        Teksti


        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com

        *****************

        Käännösvirheet suomen kielellä.

        Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj

        Katkelma kirjasta "Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio"

        Täydellinen Totuus esitetään joskus tietämättömien ihmisten hyväksi tavallisen uskonnon muodossa, joka SALLII KOMPROMISSIN maallisten pyrkimysten kanssa.

      • Anonyymi00317
        Anonyymi00315 kirjoitti:

        Aineellisen maailman kehityshistoriaa voi kuvata vain se, joka on sen ulkopuolella ja tarkkailee sitä ulkopuolelta. TOTUUS PALJASTUU eläville olennoille SIINÄ MÄÄRIN, KUIN NE VOIVAT HAVAITA SEN PAIKAN, AJAN JA OLOSUHTEIDEN MUKAAN. Se ILMENEE ERIASTEISESTI Raamatussa, Koraanissa, Vedoissa ja muissa kirjoituksissa. Eri ihmisillä on erilainen ajattelutapa, joten vaikuttaa siltä, että tietty ihmisryhmä voi omaksua sen. Vaikka jumalallisesti ilmoitettu Totuus ON SAMA KAIKILLE, SE SAA MUODON, joka sopii parhaiten niille, joille se on tarkoitettu.

        Yksi ilmoitettu Totuus esitetään ERI VERSIOINA, jotka toisinaan vaikuttavat ristiriitaisilta. ... Täydellinen Totuus esitetään joskus tietämättömien ihmisten hyväksi tavallisen uskonnon muodossa, joka SALLII KOMPROMISSIN maallisten pyrkimysten kanssa.

        Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj

        ***********************

        Teksti


        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com

        *****************

        Käännösvirheet suomen kielellä.

        Srila Bhakti Rakshak Sridhar Dev-Goswami Maharaj

        Katkelma kirjasta "Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio"

        Kirja on kooste Maharajin luennoista.

      • Anonyymi00318
        Anonyymi00317 kirjoitti:

        Kirja on kooste Maharajin luennoista.

        Siis aiheesta - Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio.

        Muuten hänellä on valtavasti luentoja eri aiheista. Hänen luentonsa on transkriboitu ja käännetty eri maailman kielille.

      • Anonyymi00319
        Anonyymi00318 kirjoitti:

        Siis aiheesta - Tietoisuuden subjektiivinen evoluutio.

        Muuten hänellä on valtavasti luentoja eri aiheista. Hänen luentonsa on transkriboitu ja käännetty eri maailman kielille.

        Brahma-saṁhitāssa (kommentaarien kanssa) todetaan, että yksi Krishnan harrastuksista ja huvituksista Golokassa on viihdyttää itseään ja muita keksimällä jatkuvasti uusia argumentteja oman olemassaolonsa kieltämiseksi. Sanskritinkielisen kuvauksen mukaan hän nauttii uusien argumenttien keksimisestä omaa olemassaoloaan vastaan.



        Krishna tykkää henkimaailmassa ystäviensä kanssa keskustella erilaisista filosofioista. Hän keskustelee myös ateistisista filosofioista.

        Kyse ei ole siis mistään pilvillä leijumisesta harppu kädessään ja tauottomasta ylistämisestä, vaan myös vastakkainasettelusta – se on hauskaa. Se on leikki!

      • Anonyymi00320
        Anonyymi00319 kirjoitti:

        Brahma-saṁhitāssa (kommentaarien kanssa) todetaan, että yksi Krishnan harrastuksista ja huvituksista Golokassa on viihdyttää itseään ja muita keksimällä jatkuvasti uusia argumentteja oman olemassaolonsa kieltämiseksi. Sanskritinkielisen kuvauksen mukaan hän nauttii uusien argumenttien keksimisestä omaa olemassaoloaan vastaan.



        Krishna tykkää henkimaailmassa ystäviensä kanssa keskustella erilaisista filosofioista. Hän keskustelee myös ateistisista filosofioista.

        Kyse ei ole siis mistään pilvillä leijumisesta harppu kädessään ja tauottomasta ylistämisestä, vaan myös vastakkainasettelusta – se on hauskaa. Se on leikki!

        Jos ihminen on alkanut kiinnostua Krishnasta, se tarkoittaa aivan varmasti sitä, että Krishna on kiinnittänyt huomionsa tähän ihmiseen. Jos näin ei olisi, ihmisellä ei olisi minkäänlaista halua tietää mitään Hänestä.

      • Anonyymi00321
        Anonyymi00320 kirjoitti:

        Jos ihminen on alkanut kiinnostua Krishnasta, se tarkoittaa aivan varmasti sitä, että Krishna on kiinnittänyt huomionsa tähän ihmiseen. Jos näin ei olisi, ihmisellä ei olisi minkäänlaista halua tietää mitään Hänestä.

        Jos ihmisessä herää vilpitön halu tietää Krishnasta, sitä voidaan pitää merkkinä Krishnan armosta ja vetovoimasta. Ihminen ei siis yksinään ”löydä” Krishnaa, vaan Krishna on jo omalla tavallaan alkanut vetää ihmistä luokseen.

      • Anonyymi00322
        Anonyymi00321 kirjoitti:

        Jos ihmisessä herää vilpitön halu tietää Krishnasta, sitä voidaan pitää merkkinä Krishnan armosta ja vetovoimasta. Ihminen ei siis yksinään ”löydä” Krishnaa, vaan Krishna on jo omalla tavallaan alkanut vetää ihmistä luokseen.

        Filosofiamme näkökulmasta ihmisen heräävä kiinnostus Kṛṣṇaa kohtaan ei ole pelkästään sattumanvaraista uteliaisuutta.Sitä voidaan pitää merkkinä Kṛṣṇan armosta, kṛpāsta.

        Tähän liittyy käsite sukṛti, jolla tarkoitetaan henkisesti suotuisaa ansiokkuutta tai aikaisemmin kertynyttä hyvää vaikutusta, joka voi vähitellen kypsyä kiinnostukseksi bhaktia kohtaan. Filosofiamme mukaan tällainen kiinnostus voi olla seurausta aikaisemmin kertyneestä sukṛtista ja ennen kaikkea Kṛṣṇan armosta.

      • Anonyymi00323
        Anonyymi00322 kirjoitti:

        Filosofiamme näkökulmasta ihmisen heräävä kiinnostus Kṛṣṇaa kohtaan ei ole pelkästään sattumanvaraista uteliaisuutta.Sitä voidaan pitää merkkinä Kṛṣṇan armosta, kṛpāsta.

        Tähän liittyy käsite sukṛti, jolla tarkoitetaan henkisesti suotuisaa ansiokkuutta tai aikaisemmin kertynyttä hyvää vaikutusta, joka voi vähitellen kypsyä kiinnostukseksi bhaktia kohtaan. Filosofiamme mukaan tällainen kiinnostus voi olla seurausta aikaisemmin kertyneestä sukṛtista ja ennen kaikkea Kṛṣṇan armosta.

        Bhakti ei perustu ainoastaan siihen, että ihminen päättää omin voimin etsiä Jumalaa. Armo voi olla juuri se voima, joka herättää ihmisessä halun kääntyä Kṛṣṇan puoleen. Näin kysymys ”Miksi olen alkanut kiinnostua Kṛṣṇasta?” voidaan nähdä myös henkisenä kysymyksenä,yksi mahdollinen vastaus on: koska Kṛṣṇa on kiinnittänyt erityistä huomiota tähän ihmiseen.

        Kun kiinnostus herää, ihminen voi vähitellen joutua kosketuksiin sādhu-saṅgan.

      • Anonyymi00324
        Anonyymi00323 kirjoitti:

        Bhakti ei perustu ainoastaan siihen, että ihminen päättää omin voimin etsiä Jumalaa. Armo voi olla juuri se voima, joka herättää ihmisessä halun kääntyä Kṛṣṇan puoleen. Näin kysymys ”Miksi olen alkanut kiinnostua Kṛṣṇasta?” voidaan nähdä myös henkisenä kysymyksenä,yksi mahdollinen vastaus on: koska Kṛṣṇa on kiinnittänyt erityistä huomiota tähän ihmiseen.

        Kun kiinnostus herää, ihminen voi vähitellen joutua kosketuksiin sādhu-saṅgan.

        Tähän liittyy myös erittäin kaunis vertaus bhakti-latā-bījasta, bhakti-köynnöksen siemenestä. Kiinnostuksen herääminen ei siis vielä tarkoita, että ihminen olisi saavuttanut täydellisen bhaktin. Se merkitsee pikemminkin sitä, että hänelle on avautunut mahdollisuus alkaa kulkea tätä tietä.

      • Anonyymi00325
        Anonyymi00324 kirjoitti:

        Tähän liittyy myös erittäin kaunis vertaus bhakti-latā-bījasta, bhakti-köynnöksen siemenestä. Kiinnostuksen herääminen ei siis vielä tarkoita, että ihminen olisi saavuttanut täydellisen bhaktin. Se merkitsee pikemminkin sitä, että hänelle on avautunut mahdollisuus alkaa kulkea tätä tietä.

        Siksi asian voisi ilmaista yksinkertaisesti näin: ihminen ei välttämättä itse ensin löydä Kṛṣṇaa, vaan Kṛṣṇa voi ensin herättää ihmisessä halun löytää Hänet. Kṛṣṇa ei tällöin ole ainoastaan matkan päämäärä, vaan myös se, joka saa ihmisen ylipäätään lähtemään matkalle.

      • Anonyymi00326
        Anonyymi00325 kirjoitti:

        Siksi asian voisi ilmaista yksinkertaisesti näin: ihminen ei välttämättä itse ensin löydä Kṛṣṇaa, vaan Kṛṣṇa voi ensin herättää ihmisessä halun löytää Hänet. Kṛṣṇa ei tällöin ole ainoastaan matkan päämäärä, vaan myös se, joka saa ihmisen ylipäätään lähtemään matkalle.

        Vastaus on, että Kṛṣṇa on kiinnittänyt erityistä huomiota tähän ihmiseen. Jos Kṛṣṇa ei olisi kiinnittänyt häneen huomiota, ihmisessä ei olisi syntynyt halua tietää Hänestä eikä halua lähestyä Häntä. Se, että ihminen alkaa kiinnostua Kṛṣṇasta, on näin ollen merkki Kṛṣṇan armosta ja Hänen henkilökohtaisesta huomiostaan tätä ihmistä kohtaan.

      • Anonyymi00327
        Anonyymi00326 kirjoitti:

        Vastaus on, että Kṛṣṇa on kiinnittänyt erityistä huomiota tähän ihmiseen. Jos Kṛṣṇa ei olisi kiinnittänyt häneen huomiota, ihmisessä ei olisi syntynyt halua tietää Hänestä eikä halua lähestyä Häntä. Se, että ihminen alkaa kiinnostua Kṛṣṇasta, on näin ollen merkki Kṛṣṇan armosta ja Hänen henkilökohtaisesta huomiostaan tätä ihmistä kohtaan.

        Elämän tarkoituksena ei siksi ole pakottaa kaikkia ihmisiä samanlaiseen ulkoiseen muotoon. Ihmiset voivat lähestyä Jumalaa eri lähtökohdista ja eri tasoilla, annetaan olennolle mahdollisuuden edetä vähitellen.

        Siksi myös ajatus taivaallisesta palkkiosta voi kuulua uskonnollisen kehityksen primitiiviseen, alkeelliseen vaiheeseen. Jos ihmisen käsitys uskonnosta rajoittuu ajatukseen: ”Teen tämän, jotta saan palkinnon ja pääsen hyvään paikkaan”, hänen motiivinsa on edelleen oman edun tavoittelu. Se ei kuitenkaan tarkoita, että tämä olisi täysin merkityksetöntä. Se voi olla vaihe, jonka kautta ihminen alkaa vähitellen edetä, jos ei ole dogmaatikko.

      • Anonyymi00328
        Anonyymi00327 kirjoitti:

        Elämän tarkoituksena ei siksi ole pakottaa kaikkia ihmisiä samanlaiseen ulkoiseen muotoon. Ihmiset voivat lähestyä Jumalaa eri lähtökohdista ja eri tasoilla, annetaan olennolle mahdollisuuden edetä vähitellen.

        Siksi myös ajatus taivaallisesta palkkiosta voi kuulua uskonnollisen kehityksen primitiiviseen, alkeelliseen vaiheeseen. Jos ihmisen käsitys uskonnosta rajoittuu ajatukseen: ”Teen tämän, jotta saan palkinnon ja pääsen hyvään paikkaan”, hänen motiivinsa on edelleen oman edun tavoittelu. Se ei kuitenkaan tarkoita, että tämä olisi täysin merkityksetöntä. Se voi olla vaihe, jonka kautta ihminen alkaa vähitellen edetä, jos ei ole dogmaatikko.

        Pakotettu rakkaus on ristiriita itsessään. Jos ihmistä uhataan rangaistuksella, IKUISELLA helvetillä tai muulla seurauksella, ellei hän rakasta tai tottele, kyse ei ole vapaasta rakkaudesta. Se muistuttaa enemmän kiristystä kuin rakkautta.

        Todellinen rakkaus edellyttää vapautta valita.

        Joko/tai - ase ohimolla - ei ole valinta.

        Juuri siksi Jumala ei pakota elävää olentoa rakastamaan Häntä. Hän antaa tiedon, näyttää tien ja antaa mahdollisuuden valita. Ilman valinnanvapautta ei voi olla rakkautta, sillä rakkauden arvo syntyy siitä, että ihminen voi vapaasti sanoa kyllä — mutta myös ei, ilman ikuisen helvetin uhkaa uhkaa.

        Jumalan ja elävän olennon suhde perustuu juuri tähän vapauteen. Todellista rakkautta on vain silloin, kun se syntyy vapaaehtoisesta tahdosta eikä pelosta, pakosta tai henkilökohtaisen palkkion tavoittelusta.

      • Anonyymi00329
        Anonyymi00328 kirjoitti:

        Pakotettu rakkaus on ristiriita itsessään. Jos ihmistä uhataan rangaistuksella, IKUISELLA helvetillä tai muulla seurauksella, ellei hän rakasta tai tottele, kyse ei ole vapaasta rakkaudesta. Se muistuttaa enemmän kiristystä kuin rakkautta.

        Todellinen rakkaus edellyttää vapautta valita.

        Joko/tai - ase ohimolla - ei ole valinta.

        Juuri siksi Jumala ei pakota elävää olentoa rakastamaan Häntä. Hän antaa tiedon, näyttää tien ja antaa mahdollisuuden valita. Ilman valinnanvapautta ei voi olla rakkautta, sillä rakkauden arvo syntyy siitä, että ihminen voi vapaasti sanoa kyllä — mutta myös ei, ilman ikuisen helvetin uhkaa uhkaa.

        Jumalan ja elävän olennon suhde perustuu juuri tähän vapauteen. Todellista rakkautta on vain silloin, kun se syntyy vapaaehtoisesta tahdosta eikä pelosta, pakosta tai henkilökohtaisen palkkion tavoittelusta.

        En voi rakastaa sitä, jota pelkään, enkä pelätä sitä, jota rakastan.

      • Anonyymi00330
        Anonyymi00329 kirjoitti:

        En voi rakastaa sitä, jota pelkään, enkä pelätä sitä, jota rakastan.

        Kiitoa hyvistä viesteistä, todella kiinnostavaa! Toivottavasti jatkat!

      • Anonyymi00331
        Anonyymi00329 kirjoitti:

        En voi rakastaa sitä, jota pelkään, enkä pelätä sitä, jota rakastan.

        Śrī Kṛṣṇa Janmāṣṭamī – juhlatervehdys nykyisille ja tuleville vaiṣṇaville

      • Anonyymi00332
        Anonyymi00331 kirjoitti:

        Śrī Kṛṣṇa Janmāṣṭamī – juhlatervehdys nykyisille ja tuleville vaiṣṇaville

        Śrī Kṛṣṇa Janmāṣṭamī on meille keskeinen juhlapäivä, jolloin muistellaan ja juhlitaan Śrī Kṛṣṇan ilmestymistä tähän maailmaan. Kṛṣṇa tunnetaan nimellä Svayaṃ Bhagavān – Bhagavān itse, kaiken jumalallisen todellisuuden alkuperäinen persoonallinen lähde. Hän ei ole jonkin toisen Jumalan avatāra, vaan avatārat ovat Kṛṣṇasta lähtöisin oleviksi jumalallisiksi ilmentymiä.

        Kṛṣṇa tunnetaan nimellä Govinda, joka on yksi Hänen keskeisistä nimistään.

        Kṛṣṇa tunnetaan nimellä Svayaṃ Bhagavān – Govinda, Bhagavān itse, kaiken alkuperäinen lähde. Kṛṣṇa ei ole jonkin toisen Jumalan avatāra, vaan avatārit eli kaikkien avatārojen alkuperäinen lähde.

        Purāṇalaisessa maailmankuvassa todellisuus käsittää lukemattomia brahmāṇḍoja eli maailmankaikkeuksia, joiden aika ja tapahtumat etenevät omissa sykleissään. Kṛṣṇan ilmestyminen ei siten rajoitu ajatukseen yhdestä ainoasta historiallisesta tapahtumasta yhdessä universumissa. Kṛṣṇan prakaṭa-līlā eli näkyvä līlā ilmenee eri universumeissa eri aikoina niiden kosmisten aikajaksojen mukaisesti.

      • Anonyymi00333
        Anonyymi00332 kirjoitti:

        Śrī Kṛṣṇa Janmāṣṭamī on meille keskeinen juhlapäivä, jolloin muistellaan ja juhlitaan Śrī Kṛṣṇan ilmestymistä tähän maailmaan. Kṛṣṇa tunnetaan nimellä Svayaṃ Bhagavān – Bhagavān itse, kaiken jumalallisen todellisuuden alkuperäinen persoonallinen lähde. Hän ei ole jonkin toisen Jumalan avatāra, vaan avatārat ovat Kṛṣṇasta lähtöisin oleviksi jumalallisiksi ilmentymiä.

        Kṛṣṇa tunnetaan nimellä Govinda, joka on yksi Hänen keskeisistä nimistään.

        Kṛṣṇa tunnetaan nimellä Svayaṃ Bhagavān – Govinda, Bhagavān itse, kaiken alkuperäinen lähde. Kṛṣṇa ei ole jonkin toisen Jumalan avatāra, vaan avatārit eli kaikkien avatārojen alkuperäinen lähde.

        Purāṇalaisessa maailmankuvassa todellisuus käsittää lukemattomia brahmāṇḍoja eli maailmankaikkeuksia, joiden aika ja tapahtumat etenevät omissa sykleissään. Kṛṣṇan ilmestyminen ei siten rajoitu ajatukseen yhdestä ainoasta historiallisesta tapahtumasta yhdessä universumissa. Kṛṣṇan prakaṭa-līlā eli näkyvä līlā ilmenee eri universumeissa eri aikoina niiden kosmisten aikajaksojen mukaisesti.

        todellisuus käsittää lukemattomia brahmāṇḍoja eli maailmankaikkeuksia, joiden aika ja tapahtumat etenevät omissa sykleissään. Kṛṣṇan ilmestyminen ei siten rajoitu ajatukseen yhdestä ainoasta historiallisesta tapahtumasta yhdessä universumissa. Kṛṣṇan prakaṭa-līlā eli näkyvä līlā ilmenee eri universumeissa eri aikoina niiden kosmisten aikajaksojen mukaisesti.

      • Anonyymi00334
        Anonyymi00333 kirjoitti:

        todellisuus käsittää lukemattomia brahmāṇḍoja eli maailmankaikkeuksia, joiden aika ja tapahtumat etenevät omissa sykleissään. Kṛṣṇan ilmestyminen ei siten rajoitu ajatukseen yhdestä ainoasta historiallisesta tapahtumasta yhdessä universumissa. Kṛṣṇan prakaṭa-līlā eli näkyvä līlā ilmenee eri universumeissa eri aikoina niiden kosmisten aikajaksojen mukaisesti.

        Hindufoorumi toivottaa nykyisille ja tuleville vaiṣṇaville siunattua ja merkityksellistä Śrī Kṛṣṇa Janmāṣṭamīa. Olkoon tämä juhla mahdollisuus syventyä Kṛṣṇa-bhaktin perinteeseen, sen śāstroihin ja sen tuhansia vuosia vanhaan filosofiseen perintöön sekä välittää tätä tietoa tuleville sukupolville.

      • Anonyymi00335
        Anonyymi00334 kirjoitti:

        Hindufoorumi toivottaa nykyisille ja tuleville vaiṣṇaville siunattua ja merkityksellistä Śrī Kṛṣṇa Janmāṣṭamīa. Olkoon tämä juhla mahdollisuus syventyä Kṛṣṇa-bhaktin perinteeseen, sen śāstroihin ja sen tuhansia vuosia vanhaan filosofiseen perintöön sekä välittää tätä tietoa tuleville sukupolville.

        Śrī Kṛṣṇa Janmāṣṭamī kī jaya!
        Jaya Śrī Kṛṣṇa!

      • Anonyymi00336
        Anonyymi00335 kirjoitti:

        Śrī Kṛṣṇa Janmāṣṭamī kī jaya!
        Jaya Śrī Kṛṣṇa!

        Śrī Kṛṣṇa Janmāṣṭamī on liikkuva juhlapäivä, koska sen ajankohta määräytyy lunisolaarisen kalenterin eli kuun vaiheisiin ja auringon vuotuiseen kiertoon perustuvan kalenterijärjestelmän mukaan.

        Tarkemmin sanottuna Janmāṣṭamī määräytyy Kṛṣṇa-pakṣan aṣṭamī-tithin perusteella eli kuun vähenevän vaiheen kahdeksannesta tithistä. Päivämäärä gregoriaanisessa kalenterissa vaihtelee siksi vuodesta toiseen.

      • Anonyymi00337
        Anonyymi00336 kirjoitti:

        Śrī Kṛṣṇa Janmāṣṭamī on liikkuva juhlapäivä, koska sen ajankohta määräytyy lunisolaarisen kalenterin eli kuun vaiheisiin ja auringon vuotuiseen kiertoon perustuvan kalenterijärjestelmän mukaan.

        Tarkemmin sanottuna Janmāṣṭamī määräytyy Kṛṣṇa-pakṣan aṣṭamī-tithin perusteella eli kuun vähenevän vaiheen kahdeksannesta tithistä. Päivämäärä gregoriaanisessa kalenterissa vaihtelee siksi vuodesta toiseen.

        Śrīla Śrīdhara Mahārāja kuvaa Kṛṣṇan līlān suhdetta aineellisiin maailmankaikkeuksiin auringon liikkeen vertauskuvan avulla. Aurinko näyttää nousevan eri paikoissa eri aikoina: kun yhdessä paikassa on auringonnousu, toisessa voi olla keskipäivä. Samalla tavoin Kṛṣṇan līlā etenee eri brahmāṇḍoissa eli maailmankaikkeuksissa.

        Kṛṣṇan līlā ei rajoitu yhteen universumiin eikä yhteen lineaarisesti tarkasteltavaan historialliseen tapahtumaan. Kun līlā päättyy yhdessä brahmāṇḍassa, se ilmestyy seuraavassa brahmāṇḍassa vastaavassa kosmisen ajan kohdassa. Näin Kṛṣṇan prakaṭa-līlā kiertää maailmankaikkeudesta toiseen jatkuvana ja syklisenä ilmentymisenä.

        Śrīla Śrīdhara Mahārājan käyttämä auringon vertaus havainnollistaa ajatusta: aurinko ei koskaan lakkaa olemasta, vaikka sen nousu ja lasku näyttävät tapahtuvan eri paikoissa eri aikoina. Samoin Kṛṣṇan līlā jatkuu ikuisesti, vaikka se ilmenee eri brahmāṇḍoissa eri ajankohtina.

        Kṛṣṇan līlān ikuista luonnetta ei näin ollen tule ymmärtää pelkästään ajallisena toistumisena. Kyse on Jumalan ikuisen līlān jatkuvasta ilmenemisestä aineellisen kosmoksen eri yhteyksissä.Kṛṣṇan teot ovat rajattomat.

      • Anonyymi00338
        Anonyymi00337 kirjoitti:

        Śrīla Śrīdhara Mahārāja kuvaa Kṛṣṇan līlān suhdetta aineellisiin maailmankaikkeuksiin auringon liikkeen vertauskuvan avulla. Aurinko näyttää nousevan eri paikoissa eri aikoina: kun yhdessä paikassa on auringonnousu, toisessa voi olla keskipäivä. Samalla tavoin Kṛṣṇan līlā etenee eri brahmāṇḍoissa eli maailmankaikkeuksissa.

        Kṛṣṇan līlā ei rajoitu yhteen universumiin eikä yhteen lineaarisesti tarkasteltavaan historialliseen tapahtumaan. Kun līlā päättyy yhdessä brahmāṇḍassa, se ilmestyy seuraavassa brahmāṇḍassa vastaavassa kosmisen ajan kohdassa. Näin Kṛṣṇan prakaṭa-līlā kiertää maailmankaikkeudesta toiseen jatkuvana ja syklisenä ilmentymisenä.

        Śrīla Śrīdhara Mahārājan käyttämä auringon vertaus havainnollistaa ajatusta: aurinko ei koskaan lakkaa olemasta, vaikka sen nousu ja lasku näyttävät tapahtuvan eri paikoissa eri aikoina. Samoin Kṛṣṇan līlā jatkuu ikuisesti, vaikka se ilmenee eri brahmāṇḍoissa eri ajankohtina.

        Kṛṣṇan līlān ikuista luonnetta ei näin ollen tule ymmärtää pelkästään ajallisena toistumisena. Kyse on Jumalan ikuisen līlān jatkuvasta ilmenemisestä aineellisen kosmoksen eri yhteyksissä.Kṛṣṇan teot ovat rajattomat.

        Samalla tavoin Kṛṣṇan līlā etenee eri brahmāṇḍoissa eli maailmankaikkeuksissa.

        Kṛṣṇan līlā ei rajoitu yhteen universumiin eikä yhteen lineaarisesti tarkasteltavaan historialliseen tapahtumaan. Kun līlā päättyy yhdessä brahmāṇḍassa, se ilmestyy seuraavassa brahmāṇḍassa vastaavassa kosmisen ajan kohdassa. Näin Kṛṣṇan prakaṭa-līlā kiertää maailmankaikkeudesta toiseen jatkuvana ja syklisenä ilmentymisenä.

      • Anonyymi00339
        Anonyymi00338 kirjoitti:

        Samalla tavoin Kṛṣṇan līlā etenee eri brahmāṇḍoissa eli maailmankaikkeuksissa.

        Kṛṣṇan līlā ei rajoitu yhteen universumiin eikä yhteen lineaarisesti tarkasteltavaan historialliseen tapahtumaan. Kun līlā päättyy yhdessä brahmāṇḍassa, se ilmestyy seuraavassa brahmāṇḍassa vastaavassa kosmisen ajan kohdassa. Näin Kṛṣṇan prakaṭa-līlā kiertää maailmankaikkeudesta toiseen jatkuvana ja syklisenä ilmentymisenä.

        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com
        Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswāmī Mahārājan luennosta katkelma
        -----------------------


        Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswāmī Mahārāj
        Kṛṣṇan yliluonnollinen syntymä
        Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswāmī Mahārāj kuvailee Vasudevan näkyä Mathurāssa.
         
        Bhakta: Voisitteko kertoa yksityiskohtaisesti Kṛṣṇan syntymästä?
        Śrīla Śrīdhar Mahārāj: Kokonaisuudessaan se on jotain jäljittelyn kaltaista. Kṛṣṇan syntymällä ei ole mitään tekemistä sen todellisuuden kanssa, jonka havaitsemme maallisilla aisteillamme. Kṛṣṇa, jolla on henkinen keho, ilmestyi aineelliseen maailmaan ja esitti ”fyysistä” syntymäänsä. Se oli imitaatio, se oli näytelmä, se oli draama, se oli leikki.
        Bhakta: Miten Kṛṣṇa tarkalleen ottaen ilmestyi — lapsena, jolla oli neljä kättä, vai ”kypsässä” Viṣṇu-muodossaan, jossa Hänellä oli kruunu ja koruja?
        Śrīla Śrīdhar Mahārāj: Kun Hän ilmestyi, Vasudevan ja Devakīn katseet suuntautuivat Häneen:
        Hän ilmestyi heidän eteensä nelikätisenä ja runsaasti koristeltuna. Hänen tahdostaan heidän vankityrmänsä rautaovet avautuivat, ja Yamunā — vaikka nämä tapahtumat tapahtuivat sadekaudella, — muuttui matalaksi. ...
        ...
        ...
        ...
        ja hän onnistui ylittämään Yamunān. Kun hän palasi, vankityrmän ovet sulkeutuivat. Materialistisesta näkökulmasta katsottuna kaikki nämä yliluonnolliset tapahtumat ovat käsittämättömiä ja mahdottomia. Nämä tapahtumat tapahtuivat yksinomaan Jumalan tahdosta. Jumala ei tullut tähän maailmaan minkään aineellisen prosessin kautta, mutta Hän jäljitteli sellaisia prosesseja niin pitkälle kuin mahdollista.
        Bhakta: Kṛṣṇa syntyi siis nelikätisenä, ”aikuisena” Viṣṇuna, eikä lapsena, jolla oli neljä kättä?
        Śrīla Śrīdhar Mahārāj: Kun Vasudeva oli Kṛṣṇan syntymän hetkellä Devakīn lähellä, hän näki Jumalan nelikätisessä, aikuisessa muodossaan — jalokivillä koristeltun Viṣṇun muodossa — ja alkoi ylistää Häntä. Tämä Viṣṇu antoi Vasudevalle tiettyjä ohjeita: tee sitä, tätä ja kolmatta. Sitten Jumala muuttui prākṛta śiśuksi, tavalliseksi lapseksi. Kun Vasudeva näki Jumalan ensimmäisen kerran, Hän ilmestyi Vasudevan eteen nelikätisenä Viṣṇuna. Tämä Viṣṇu antoi ohjeita Vasudevalle ja otti sitten tavallisen lapsen muodon. Vasudeva totteli Jumalan ohjeita: hän vei Lapsen Nanda Mahārājan taloon Gokulaan.
        Bhakta: Mahārāj, eikö Śrīla Viśvanāth Chakravartī Ṭhākur kirjoittanut kommentaareissaan, että kaksi Kṛṣṇaa ilmestyivät samanaikaisesti?
        Śrīla Śrīdhar Mahārāj: Kyllä. Samaan aikaan, kun tämä nelikätinen Viṣṇu ilmestyi Vasudevan eteen, Yaśodā synnytti pojan ja tytön. Kun Vasudeva tuli paikalle, molemmat lapset lepäsivät Yaśodān vieressä, mutta Vasudeva ei nähnyt sitä. Jumalalta saamansa ohjeen mukaisesti Vasudeva jätti mukanaan tuoman lapsen Yaśodān viereen. Heti kun hän teki niin, Yaśodālle syntynyt poika imi Vasudevan lapsen (tämä tarkoittaa sitä, että he sulautuivat yhteen).
        Vasudeva näki vain Yaśodān tyttären. Hän otti tytön mukaansa ja asetti hänet Devakīn viereen. Tämän jälkeen vankityrmän ovet sulkeutuivat. Sitten vartijat heräsivät — ja kuulivat vastasyntyneen vauvan huudot.
        He ilmoittivat asiasta välittömästi Kaṁsalle, joka tuli vankityrmään ja näki, että oli syntynyt tyttö. Hän ihmetteli: ”Miten se on mahdollista? Poikalapsen olisi pitänyt syntyä ja tappaa minut, mutta syntyi tyttö. Valehtelevatko jumalat? Mitä tämä tarkoittaa?” Hän kysyi Vasudevalta: ”Miksi lapsi osoittautui tytöksi? Selitä se minulle”. Vasudeva vastasi: ”Näet lapsen omin silmin”. Kaṁsa oli ymmällään, koska ei tiennyt, mitä tehdä, ja sitten hän tarttui tyttöä jaloista ja aikoi murskata hänen päänsä kiveen (kuten hän oli tehnyt kaikille Devakīn edellisille lapsille), mutta tyttö livahti hänen käsistään, kohosi taivaalle ja ilmestyi kahdeksankätisen Kātyāyanīn hahmossa ja sanoi: ”Tuleva tappajasi kasvaa Gokulassa”.
        Sitten hän katosi. Kaṁsa oli neuvoton. Sen jälkeen hän lähetti lukuisia vakoojia selvittämään, mitkä lapset olivat hiljattain syntyneet Vṛndāvanissa. Ensimmäiseksi hän lähetti Pūtanān tappamaan Kṛṣṇan. Hän yritti, mutta lopputulos oli päinvastainen. Agha, Baka ja kaikki demonit, joita Kaṁsa salaa lähetti tappamaan Kṛṣṇaa, epäonnistuivat samoin.

      • Anonyymi00340
        Anonyymi00339 kirjoitti:

        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com
        Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswāmī Mahārājan luennosta katkelma
        -----------------------


        Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswāmī Mahārāj
        Kṛṣṇan yliluonnollinen syntymä
        Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Goswāmī Mahārāj kuvailee Vasudevan näkyä Mathurāssa.
         
        Bhakta: Voisitteko kertoa yksityiskohtaisesti Kṛṣṇan syntymästä?
        Śrīla Śrīdhar Mahārāj: Kokonaisuudessaan se on jotain jäljittelyn kaltaista. Kṛṣṇan syntymällä ei ole mitään tekemistä sen todellisuuden kanssa, jonka havaitsemme maallisilla aisteillamme. Kṛṣṇa, jolla on henkinen keho, ilmestyi aineelliseen maailmaan ja esitti ”fyysistä” syntymäänsä. Se oli imitaatio, se oli näytelmä, se oli draama, se oli leikki.
        Bhakta: Miten Kṛṣṇa tarkalleen ottaen ilmestyi — lapsena, jolla oli neljä kättä, vai ”kypsässä” Viṣṇu-muodossaan, jossa Hänellä oli kruunu ja koruja?
        Śrīla Śrīdhar Mahārāj: Kun Hän ilmestyi, Vasudevan ja Devakīn katseet suuntautuivat Häneen:
        Hän ilmestyi heidän eteensä nelikätisenä ja runsaasti koristeltuna. Hänen tahdostaan heidän vankityrmänsä rautaovet avautuivat, ja Yamunā — vaikka nämä tapahtumat tapahtuivat sadekaudella, — muuttui matalaksi. ...
        ...
        ...
        ...
        ja hän onnistui ylittämään Yamunān. Kun hän palasi, vankityrmän ovet sulkeutuivat. Materialistisesta näkökulmasta katsottuna kaikki nämä yliluonnolliset tapahtumat ovat käsittämättömiä ja mahdottomia. Nämä tapahtumat tapahtuivat yksinomaan Jumalan tahdosta. Jumala ei tullut tähän maailmaan minkään aineellisen prosessin kautta, mutta Hän jäljitteli sellaisia prosesseja niin pitkälle kuin mahdollista.
        Bhakta: Kṛṣṇa syntyi siis nelikätisenä, ”aikuisena” Viṣṇuna, eikä lapsena, jolla oli neljä kättä?
        Śrīla Śrīdhar Mahārāj: Kun Vasudeva oli Kṛṣṇan syntymän hetkellä Devakīn lähellä, hän näki Jumalan nelikätisessä, aikuisessa muodossaan — jalokivillä koristeltun Viṣṇun muodossa — ja alkoi ylistää Häntä. Tämä Viṣṇu antoi Vasudevalle tiettyjä ohjeita: tee sitä, tätä ja kolmatta. Sitten Jumala muuttui prākṛta śiśuksi, tavalliseksi lapseksi. Kun Vasudeva näki Jumalan ensimmäisen kerran, Hän ilmestyi Vasudevan eteen nelikätisenä Viṣṇuna. Tämä Viṣṇu antoi ohjeita Vasudevalle ja otti sitten tavallisen lapsen muodon. Vasudeva totteli Jumalan ohjeita: hän vei Lapsen Nanda Mahārājan taloon Gokulaan.
        Bhakta: Mahārāj, eikö Śrīla Viśvanāth Chakravartī Ṭhākur kirjoittanut kommentaareissaan, että kaksi Kṛṣṇaa ilmestyivät samanaikaisesti?
        Śrīla Śrīdhar Mahārāj: Kyllä. Samaan aikaan, kun tämä nelikätinen Viṣṇu ilmestyi Vasudevan eteen, Yaśodā synnytti pojan ja tytön. Kun Vasudeva tuli paikalle, molemmat lapset lepäsivät Yaśodān vieressä, mutta Vasudeva ei nähnyt sitä. Jumalalta saamansa ohjeen mukaisesti Vasudeva jätti mukanaan tuoman lapsen Yaśodān viereen. Heti kun hän teki niin, Yaśodālle syntynyt poika imi Vasudevan lapsen (tämä tarkoittaa sitä, että he sulautuivat yhteen).
        Vasudeva näki vain Yaśodān tyttären. Hän otti tytön mukaansa ja asetti hänet Devakīn viereen. Tämän jälkeen vankityrmän ovet sulkeutuivat. Sitten vartijat heräsivät — ja kuulivat vastasyntyneen vauvan huudot.
        He ilmoittivat asiasta välittömästi Kaṁsalle, joka tuli vankityrmään ja näki, että oli syntynyt tyttö. Hän ihmetteli: ”Miten se on mahdollista? Poikalapsen olisi pitänyt syntyä ja tappaa minut, mutta syntyi tyttö. Valehtelevatko jumalat? Mitä tämä tarkoittaa?” Hän kysyi Vasudevalta: ”Miksi lapsi osoittautui tytöksi? Selitä se minulle”. Vasudeva vastasi: ”Näet lapsen omin silmin”. Kaṁsa oli ymmällään, koska ei tiennyt, mitä tehdä, ja sitten hän tarttui tyttöä jaloista ja aikoi murskata hänen päänsä kiveen (kuten hän oli tehnyt kaikille Devakīn edellisille lapsille), mutta tyttö livahti hänen käsistään, kohosi taivaalle ja ilmestyi kahdeksankätisen Kātyāyanīn hahmossa ja sanoi: ”Tuleva tappajasi kasvaa Gokulassa”.
        Sitten hän katosi. Kaṁsa oli neuvoton. Sen jälkeen hän lähetti lukuisia vakoojia selvittämään, mitkä lapset olivat hiljattain syntyneet Vṛndāvanissa. Ensimmäiseksi hän lähetti Pūtanān tappamaan Kṛṣṇan. Hän yritti, mutta lopputulos oli päinvastainen. Agha, Baka ja kaikki demonit, joita Kaṁsa salaa lähetti tappamaan Kṛṣṇaa, epäonnistuivat samoin.

        Kṛṣṇa, jolla on henkinen keho, ilmestyi aineelliseen maailmaan ja esitti ”fyysistä” syntymäänsä. Se oli imitaatio, se oli näytelmä, se oli draama, se oli leikki.

      • Anonyymi00341
        Anonyymi00340 kirjoitti:

        Kṛṣṇa, jolla on henkinen keho, ilmestyi aineelliseen maailmaan ja esitti ”fyysistä” syntymäänsä. Se oli imitaatio, se oli näytelmä, se oli draama, se oli leikki.

        Hänen tahdostaan heidän vankityrmänsä rautaovet avautuivat, ja Yamunā — vaikka nämä tapahtumat tapahtuivat sadekaudella, — muuttui matalaksi. ...
        ...
        ...
        ...
        ja hän onnistui ylittämään Yamunān. Kun hän palasi, vankityrmän ovet sulkeutuivat.

      • Anonyymi00342
        Anonyymi00341 kirjoitti:

        Hänen tahdostaan heidän vankityrmänsä rautaovet avautuivat, ja Yamunā — vaikka nämä tapahtumat tapahtuivat sadekaudella, — muuttui matalaksi. ...
        ...
        ...
        ...
        ja hän onnistui ylittämään Yamunān. Kun hän palasi, vankityrmän ovet sulkeutuivat.

        Kaṁsa oli asura, jumalallisesta järjestyksestä ja dharmasta vieraantunut tyranniksi. Hän kaappasi Mathurān vallan, vangitsi Vasudevan ja Devakīn sekä surmasi heidän vastasyntyneitä lapsiaan pelätessään ennustusta.

        Kaṁsan hallintoa leimasi pelko, väkivalta ja viattomien ihmisten surmaaminen. Hän ei ollut jumala eikä oikeutettu jumalallinen hallitsija, vaikka hän tavoitteli rajatonta valtaa ja hallitsi väkivallan avulla, hänen hahmonsa edustaa adharmaa – dharman vastaisuutta – sekä asurista taipumusta käyttää valtaa muiden tuhoamiseen.

        Juuri tähän tilanteeseen Śrī Kṛṣṇan ilmestyminen liittyy.

        Näin Janmāṣṭamīn kertomuksessa vastakkain eivät ole ainoastaan kaksi yksilöä, vaan dharma ja adharma, Jumalan tahto ja tyranninen vallankäyttö.

      • Anonyymi00343
        Anonyymi00342 kirjoitti:

        Kaṁsa oli asura, jumalallisesta järjestyksestä ja dharmasta vieraantunut tyranniksi. Hän kaappasi Mathurān vallan, vangitsi Vasudevan ja Devakīn sekä surmasi heidän vastasyntyneitä lapsiaan pelätessään ennustusta.

        Kaṁsan hallintoa leimasi pelko, väkivalta ja viattomien ihmisten surmaaminen. Hän ei ollut jumala eikä oikeutettu jumalallinen hallitsija, vaikka hän tavoitteli rajatonta valtaa ja hallitsi väkivallan avulla, hänen hahmonsa edustaa adharmaa – dharman vastaisuutta – sekä asurista taipumusta käyttää valtaa muiden tuhoamiseen.

        Juuri tähän tilanteeseen Śrī Kṛṣṇan ilmestyminen liittyy.

        Näin Janmāṣṭamīn kertomuksessa vastakkain eivät ole ainoastaan kaksi yksilöä, vaan dharma ja adharma, Jumalan tahto ja tyranninen vallankäyttö.

        Kaṁsa ei ollut ainoastaan yksittäinen väkivaltainen henkilö. Hän oli tyranni, joka oli ottanut vallan haltuunsa, vanginnut ihmisiä ja surmannut viattomia. Hänen hallintoaan ylläpitivät pelko, väkivalta ja muiden ihmisten oikeuksien täydellinen sivuuttaminen. Hänen pyrkimyksensä säilyttää oma valtansa johti siihen, että hän jopa vastasyntyneitä lapsia.

        Tässä yhteydessä Kṛṣṇan Kaṁsan kukistamista ei esitetä väkivallan itseisarvoisena ihannointina. Kysymys on siitä, mitä tapahtuu, jos tuhoisaa tyranniaa ei koskaan pysäytetä.

        Tyranni, joka saa rajattoman vallan eikä kohtaa vastarintaa, laajentaa valtansa yhä laajemmalle. Hän riistää ihmisiltä vapauden, alistaa kokonaisia kansoja, tuhoaa vastustajansa ja tekee väkivallasta yhteiskunnan pysyvän toimintaperiaatteen. Jos tällainen valta saa jatkua ilman rajoja, sen seuraukset saavat ajan mittaan olla katastrofaaliset lukemattomille ihmisille.

      • Anonyymi00344
        Anonyymi00343 kirjoitti:

        Kaṁsa ei ollut ainoastaan yksittäinen väkivaltainen henkilö. Hän oli tyranni, joka oli ottanut vallan haltuunsa, vanginnut ihmisiä ja surmannut viattomia. Hänen hallintoaan ylläpitivät pelko, väkivalta ja muiden ihmisten oikeuksien täydellinen sivuuttaminen. Hänen pyrkimyksensä säilyttää oma valtansa johti siihen, että hän jopa vastasyntyneitä lapsia.

        Tässä yhteydessä Kṛṣṇan Kaṁsan kukistamista ei esitetä väkivallan itseisarvoisena ihannointina. Kysymys on siitä, mitä tapahtuu, jos tuhoisaa tyranniaa ei koskaan pysäytetä.

        Tyranni, joka saa rajattoman vallan eikä kohtaa vastarintaa, laajentaa valtansa yhä laajemmalle. Hän riistää ihmisiltä vapauden, alistaa kokonaisia kansoja, tuhoaa vastustajansa ja tekee väkivallasta yhteiskunnan pysyvän toimintaperiaatteen. Jos tällainen valta saa jatkua ilman rajoja, sen seuraukset saavat ajan mittaan olla katastrofaaliset lukemattomille ihmisille.

        Kaṁsa ei tiennyt, missä Kṛṣṇa tarkalleen ottaen oli. Saatuaan tiedon siitä, että hän oli syntynyt Gokulassa, hän ryhtyi etsimään lasta. Koska hän ei tiennyt Kṛṣṇan henkilöllisyyttä eikä tarkkaa olinpaikkaa, hän määräsi surmattaviksi vastasyntyneitä lapsia ja lähetti demonisia palvelijoitaan etsimään ja tappamaan Kṛṣṇaa.

      • Anonyymi00345
        Anonyymi00344 kirjoitti:

        Kaṁsa ei tiennyt, missä Kṛṣṇa tarkalleen ottaen oli. Saatuaan tiedon siitä, että hän oli syntynyt Gokulassa, hän ryhtyi etsimään lasta. Koska hän ei tiennyt Kṛṣṇan henkilöllisyyttä eikä tarkkaa olinpaikkaa, hän määräsi surmattaviksi vastasyntyneitä lapsia ja lähetti demonisia palvelijoitaan etsimään ja tappamaan Kṛṣṇaa.

        Koska hän ei tiennyt Kṛṣṇan henkilöllisyyttä eikä tarkkaa olinpaikkaa, hän määräsi surmattaviksi vastasyntyneitä lapsia ja lähetti demonisia palvelijoitaan etsimään ja tappamaan Kṛṣṇaa.

      • Anonyymi00346
        Anonyymi00345 kirjoitti:

        Koska hän ei tiennyt Kṛṣṇan henkilöllisyyttä eikä tarkkaa olinpaikkaa, hän määräsi surmattaviksi vastasyntyneitä lapsia ja lähetti demonisia palvelijoitaan etsimään ja tappamaan Kṛṣṇaa.

        Kyse ei siten ollut siitä, että Kaṁsa olisi kohdistanut vainonsa ainoastaan Kṛṣṇaan, jonka olinpaikan hän olisi tuntenut. Hänen pelkonsa ja vallanhimonsa johtivat siihen, että viattomat vastasyntyneet joutuivat hänen väkivaltansa kohteiksi, se on tyrannian laajuutta ja sitä, kuinka Kaṁsa pyrki poistamaan kaikki mahdolliset uhkat vallalleen.

        Juuri tässä yhteydessä Kṛṣṇan Kaṁsan kukistamisella on erityinen merkitys: Kṛṣṇa ei ainoastaan vapauta Devakīa ja Vasudevaa, vaan päättää tyrannisen hallitsijan vallan, joka oli saattanut kokonaisen yhteiskunnan pelon ja väkivallan alaisuuteen.

      • Anonyymi00347
        Anonyymi00346 kirjoitti:

        Kyse ei siten ollut siitä, että Kaṁsa olisi kohdistanut vainonsa ainoastaan Kṛṣṇaan, jonka olinpaikan hän olisi tuntenut. Hänen pelkonsa ja vallanhimonsa johtivat siihen, että viattomat vastasyntyneet joutuivat hänen väkivaltansa kohteiksi, se on tyrannian laajuutta ja sitä, kuinka Kaṁsa pyrki poistamaan kaikki mahdolliset uhkat vallalleen.

        Juuri tässä yhteydessä Kṛṣṇan Kaṁsan kukistamisella on erityinen merkitys: Kṛṣṇa ei ainoastaan vapauta Devakīa ja Vasudevaa, vaan päättää tyrannisen hallitsijan vallan, joka oli saattanut kokonaisen yhteiskunnan pelon ja väkivallan alaisuuteen.

        Kṛṣṇan kertomuksessa: Kaṁsa saa ennustuksen, että Devakīn kahdeksas lapsi tulee surmaamaan hänet. Hän pyrkii siksi tuhoamaan vastasyntyneen Kṛṣṇan ja lähettää surmaajia etsimään lapsia.



        Jeesuksen kertomuksessa: Matteuksen evankeliumissa Herodes saa tietää juutalaisten kuninkaan syntymästä ja määrää Betlehemin seudun poikalapset surmattaviksi, koska hän näkee lapsen uhkana omalle vallalleen.

        Eli teemallinen rinnastus on erittäin vahva: hallitsija kuulee ennustuksesta tai tiedosta tulevasta uhasta, pelkää oman valtansa puolesta ja yrittää tuhota vastasyntyneen ennen kuin tämä voi kasvaa.

        On kuitenkin tärkeää huomata ero: kristillisessä kertomuksessa kyse on Herodeksen määräämästä Betlehemin lasten surmaamisesta, kun taas Kṛṣṇa-kertomuksessa Kaṁsan vaino on laajempi kokonaisuus, johon liittyy hänen käskynsä surmata vastasyntyneitä sekä myöhemmin demonien lähettäminen Kṛṣṇan tappamiseksi.

        Rinnastus voisi olla kiinnostava juuri siksi, että molemmissa traditioissa tyranninen hallitsija yrittää tuhota lapsen, jonka kohtalon hän kokee uhkaavan omaa valtaansa.

      • Anonyymi00348
        Anonyymi00347 kirjoitti:

        Kṛṣṇan kertomuksessa: Kaṁsa saa ennustuksen, että Devakīn kahdeksas lapsi tulee surmaamaan hänet. Hän pyrkii siksi tuhoamaan vastasyntyneen Kṛṣṇan ja lähettää surmaajia etsimään lapsia.



        Jeesuksen kertomuksessa: Matteuksen evankeliumissa Herodes saa tietää juutalaisten kuninkaan syntymästä ja määrää Betlehemin seudun poikalapset surmattaviksi, koska hän näkee lapsen uhkana omalle vallalleen.

        Eli teemallinen rinnastus on erittäin vahva: hallitsija kuulee ennustuksesta tai tiedosta tulevasta uhasta, pelkää oman valtansa puolesta ja yrittää tuhota vastasyntyneen ennen kuin tämä voi kasvaa.

        On kuitenkin tärkeää huomata ero: kristillisessä kertomuksessa kyse on Herodeksen määräämästä Betlehemin lasten surmaamisesta, kun taas Kṛṣṇa-kertomuksessa Kaṁsan vaino on laajempi kokonaisuus, johon liittyy hänen käskynsä surmata vastasyntyneitä sekä myöhemmin demonien lähettäminen Kṛṣṇan tappamiseksi.

        Rinnastus voisi olla kiinnostava juuri siksi, että molemmissa traditioissa tyranninen hallitsija yrittää tuhota lapsen, jonka kohtalon hän kokee uhkaavan omaa valtaansa.

        Kṛṣṇa ilmestyy kertomuksessa Mathurān vankilassa, jossa Vasudeva ja Devakī ovat Kaṁsan vangitsemina. Vankila voidaan symbolisesti nähdä esimerkiksi näin:

        Vankeus edustaa adharmān valtaa: Kaṁsa on ottanut ihmiset pelon ja väkivallan alaisuuteen.
        Kṛṣṇan ilmestyminen vankilaan merkitsee sitä, että Jumalan läsnäolo ei ole riippuvainen aineellisista olosuhteista. Hän ilmestyy juuri paikkaan, jossa ihmiset ovat voimattomia ja vailla vapautta.
        Vapauden teema on kertomuksessa konkreettinen: Kṛṣṇan ilmestymisen jälkeen vankilan ovet avautuvat, Vasudeva vapautuu kahleista ja pystyy viemään lapsen turvaan.
        Tätä voi myös tarkastella ihmisen sisäisenä vertauskuvana: vaikka ihminen kokisi olevansa pelon, kärsimyksen tai aineellisuuden sitoma, Jumalan muistaminen ja bhakti voivat merkitä vapautumisen alkua.

      • Anonyymi00349
        Anonyymi00348 kirjoitti:

        Kṛṣṇa ilmestyy kertomuksessa Mathurān vankilassa, jossa Vasudeva ja Devakī ovat Kaṁsan vangitsemina. Vankila voidaan symbolisesti nähdä esimerkiksi näin:

        Vankeus edustaa adharmān valtaa: Kaṁsa on ottanut ihmiset pelon ja väkivallan alaisuuteen.
        Kṛṣṇan ilmestyminen vankilaan merkitsee sitä, että Jumalan läsnäolo ei ole riippuvainen aineellisista olosuhteista. Hän ilmestyy juuri paikkaan, jossa ihmiset ovat voimattomia ja vailla vapautta.
        Vapauden teema on kertomuksessa konkreettinen: Kṛṣṇan ilmestymisen jälkeen vankilan ovet avautuvat, Vasudeva vapautuu kahleista ja pystyy viemään lapsen turvaan.
        Tätä voi myös tarkastella ihmisen sisäisenä vertauskuvana: vaikka ihminen kokisi olevansa pelon, kärsimyksen tai aineellisuuden sitoma, Jumalan muistaminen ja bhakti voivat merkitä vapautumisen alkua.

        Kṛṣṇan ilmestymisen tavalla, joka poikkeaa olennaisesti tavallisesta ihmisen syntymästä.
        Ensin Bhagavān Kṛṣṇa ilmestyi Vasudevan mieleen. Śrīmad-Bhāgavatam 10.2.16 käyttää tästä ilmaisua āviveśa ja kuvaa Bhagavānin tulleen Vasudevan mieleen. Tämän jälkeen Kṛṣṇa siirtyi Vasudevan mielestä Devakīn mieleen. Näin kertomus ei kuvaa Kṛṣṇan ilmestymistä aineellisen lisääntymisen seurauksena.

      • Anonyymi00350
        Anonyymi00349 kirjoitti:

        Kṛṣṇan ilmestymisen tavalla, joka poikkeaa olennaisesti tavallisesta ihmisen syntymästä.
        Ensin Bhagavān Kṛṣṇa ilmestyi Vasudevan mieleen. Śrīmad-Bhāgavatam 10.2.16 käyttää tästä ilmaisua āviveśa ja kuvaa Bhagavānin tulleen Vasudevan mieleen. Tämän jälkeen Kṛṣṇa siirtyi Vasudevan mielestä Devakīn mieleen. Näin kertomus ei kuvaa Kṛṣṇan ilmestymistä aineellisen lisääntymisen seurauksena.

        Kṛṣṇaa ei vaiṣṇava-śāstrojen perusteella tule ymmärtää tavallisen biologisen syntymän kautta syntyväksi olennoksi. Hän on Svayaṃ Bhagavān, Govinda, Bhagavān itse. Hänen ilmestymisensä tapahtuu Hänen oman tahtonsa mukaisesti.
        Myöhemmin, kun Kṛṣṇa ilmestyi Vasudevan ja Devakīn nähtäväksi, He näkivät Hänet nelikätisenä jumalallisena hahmona, Viṣṇun muotoa muistuttavana, kruunattuna ja koruilla koristeltuna. Vasudeva ymmärsi näkemänsä Jumalaksi ja ylisti Häntä. Devakī puolestaan pyysi Kṛṣṇaa ottamaan lapsen muodon. Kṛṣṇa hyväksyi tämän, ja Hänen ilmestymisensä jatkui lapsen muodossa.

      • Anonyymi00351
        Anonyymi00350 kirjoitti:

        Kṛṣṇaa ei vaiṣṇava-śāstrojen perusteella tule ymmärtää tavallisen biologisen syntymän kautta syntyväksi olennoksi. Hän on Svayaṃ Bhagavān, Govinda, Bhagavān itse. Hänen ilmestymisensä tapahtuu Hänen oman tahtonsa mukaisesti.
        Myöhemmin, kun Kṛṣṇa ilmestyi Vasudevan ja Devakīn nähtäväksi, He näkivät Hänet nelikätisenä jumalallisena hahmona, Viṣṇun muotoa muistuttavana, kruunattuna ja koruilla koristeltuna. Vasudeva ymmärsi näkemänsä Jumalaksi ja ylisti Häntä. Devakī puolestaan pyysi Kṛṣṇaa ottamaan lapsen muodon. Kṛṣṇa hyväksyi tämän, ja Hänen ilmestymisensä jatkui lapsen muodossa.

        śāstroissa kuvataan lukemattomia brahmāṇḍoja eli maailmankaikkeuksia, joiden tapahtumat etenevät kosmisten aikasyklien mukaisesti.
        Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Gosvāmī Mahārāja havainnollistaa Kṛṣṇan līlān syklistä luonnetta auringon vertauksella. Aurinko ei ole samanaikaisesti nousemassa kaikkialla samalla tavalla: yhdessä paikassa on aamunkoitto, toisessa keskipäivä ja kolmannessa ilta. Samalla tavoin Kṛṣṇan līlā ilmenee eri brahmāṇḍoissa eri aikoina.
        Tässä näkemyksessä Kṛṣṇan prakaṭa-līlā ei ole vain yksi menneisyydessä tapahtunut tapahtumasarja yhdessä universumissa. Kṛṣṇan līlā ilmenee maailmankaikkeudesta toiseen niiden omien kosmisten aikajaksojen mukaisesti. Kuten aurinko näyttää nousevan eri paikoissa eri aikoina, myös Kṛṣṇan līlā jatkuu ikuisesti eri brahmāṇḍoissa.

      • Anonyymi00352
        Anonyymi00351 kirjoitti:

        śāstroissa kuvataan lukemattomia brahmāṇḍoja eli maailmankaikkeuksia, joiden tapahtumat etenevät kosmisten aikasyklien mukaisesti.
        Śrīla Bhakti Rakṣak Śrīdhar Dev-Gosvāmī Mahārāja havainnollistaa Kṛṣṇan līlān syklistä luonnetta auringon vertauksella. Aurinko ei ole samanaikaisesti nousemassa kaikkialla samalla tavalla: yhdessä paikassa on aamunkoitto, toisessa keskipäivä ja kolmannessa ilta. Samalla tavoin Kṛṣṇan līlā ilmenee eri brahmāṇḍoissa eri aikoina.
        Tässä näkemyksessä Kṛṣṇan prakaṭa-līlā ei ole vain yksi menneisyydessä tapahtunut tapahtumasarja yhdessä universumissa. Kṛṣṇan līlā ilmenee maailmankaikkeudesta toiseen niiden omien kosmisten aikajaksojen mukaisesti. Kuten aurinko näyttää nousevan eri paikoissa eri aikoina, myös Kṛṣṇan līlā jatkuu ikuisesti eri brahmāṇḍoissa.

        Kaṁsan tyrannia
        Kṛṣṇan ilmestymisen taustalla on Kaṁsan erittäin julma tyrannia. Kaṁsa kuvataan asuraksi, joka oli ottanut vallan ja alistanut ihmisiä väkivallan ja pelon avulla. Hän vangitsi Vasudevan ja Devakīn sekä surmasi heidän lapsiaan.

      • Anonyymi00353
        Anonyymi00352 kirjoitti:

        Kaṁsan tyrannia
        Kṛṣṇan ilmestymisen taustalla on Kaṁsan erittäin julma tyrannia. Kaṁsa kuvataan asuraksi, joka oli ottanut vallan ja alistanut ihmisiä väkivallan ja pelon avulla. Hän vangitsi Vasudevan ja Devakīn sekä surmasi heidän lapsiaan.

        Jos Jumalan väliintuloa ei tapahtuisi silloin, kun tyrannia on saavuttanut äärimmäisen muodon, seuraukset ovat tuhoisat koko ihmiskunnalle. Tyranni, joka ei pysähdy vapaaehtoisesti eikä kohtaa mitään voimaa, joka rajoittaisi hänen toimintaansa, laajentaa valtansa yhä suuremmalle alueelle, kunnes kokonaiset kansat ja lopulta koko planeetta joutuvat hänen hallintansa alle.

        Silloin kyse ei enää olisi vain yksittäisten ihmisten kärsimyksestä. Tyranninen valta järjestelmällisesti tuhoaa kokonaisia väestöjä, poistaa ihmisiltä heidän vapautensa ja tehdä väkivallasta pysyvän hallinnan välineen. Jos tällainen kehitys saisi jatkua loputtomasti, tyranni lopulta hävittää suuren osan ihmiskunnasta – ja äärimmäisessä tapauksessa koko ihmiskunnan.

      • Anonyymi00354
        Anonyymi00353 kirjoitti:

        Jos Jumalan väliintuloa ei tapahtuisi silloin, kun tyrannia on saavuttanut äärimmäisen muodon, seuraukset ovat tuhoisat koko ihmiskunnalle. Tyranni, joka ei pysähdy vapaaehtoisesti eikä kohtaa mitään voimaa, joka rajoittaisi hänen toimintaansa, laajentaa valtansa yhä suuremmalle alueelle, kunnes kokonaiset kansat ja lopulta koko planeetta joutuvat hänen hallintansa alle.

        Silloin kyse ei enää olisi vain yksittäisten ihmisten kärsimyksestä. Tyranninen valta järjestelmällisesti tuhoaa kokonaisia väestöjä, poistaa ihmisiltä heidän vapautensa ja tehdä väkivallasta pysyvän hallinnan välineen. Jos tällainen kehitys saisi jatkua loputtomasti, tyranni lopulta hävittää suuren osan ihmiskunnasta – ja äärimmäisessä tapauksessa koko ihmiskunnan.

        Kaṁsan vallan loppuminen merkitsee siten myös sitä, että hänen väkivaltansa ei saanut jatkua niin pitkälle, että se olisi tuhonnut kaiken ympäriltään. Jumalan väliintulo katkaisi kehityksen ennen kuin tyrannian seuraukset olisivat voineet levitä vielä paljon laajemmalle.

      • Anonyymi00355
        Anonyymi00354 kirjoitti:

        Kaṁsan vallan loppuminen merkitsee siten myös sitä, että hänen väkivaltansa ei saanut jatkua niin pitkälle, että se olisi tuhonnut kaiken ympäriltään. Jumalan väliintulo katkaisi kehityksen ennen kuin tyrannian seuraukset olisivat voineet levitä vielä paljon laajemmalle.

        Kaṁsan tapauksessa ei ollut kyse vain yhden julman hallitsijan henkilökohtaisesta pahuudesta, vaan vallasta, joka oli alkanut järjestelmällisesti alistaa muita ihmisiä ja käyttää heidän elämäänsä oman valtansa säilyttämisen välineenä.

        Tyrannian vaarallisuus liittyy juuri sen laajenemiskykyyn. Kun hallitsija kykenee poistamaan vastarinnan, pelottelemaan alamaisiaan ja surmaamaan ne, jotka uhkaavat hänen asemaansa, hänen valtansa voi vähitellen ulottua yhä laajemmalle. Jos mikään ei pysäytä tällaista kehitystä, väkivalta ei jää paikalliseksi ilmiöksi. Se leviää altakunnasta toiseen ja lopulta koskettaa kokonaisia kansoja. Äärimmillään tyranninen järjestelmä voi pyrkiä saamaan koko tunnetun maailman hallintaansa ja hävittämään järjestelmällisesti kaikki, jotka eivät alistu sen tahtoon.

        Juuri tällaisen kehityksen pysäyttäminen kuuluu Jumalan väliintulon merkitykseen. Kṛṣṇan ilmestyminen ei tapahdu tyhjiössä, vaan tilanteessa, jossa Kaṁsan hallinto on synnyttänyt pelkoa ja väkivaltaa ja jossa adharma on saanut vallan. Kṛṣṇa ei ilmesty ainoastaan yksittäisen henkilön vapauttamiseksi, vaan liittyy dharma-saṃsthāpanan periaate: dharman palauttaminen ja adharman voiman kukistaminen.

      • Anonyymi00356
        Anonyymi00355 kirjoitti:

        Kaṁsan tapauksessa ei ollut kyse vain yhden julman hallitsijan henkilökohtaisesta pahuudesta, vaan vallasta, joka oli alkanut järjestelmällisesti alistaa muita ihmisiä ja käyttää heidän elämäänsä oman valtansa säilyttämisen välineenä.

        Tyrannian vaarallisuus liittyy juuri sen laajenemiskykyyn. Kun hallitsija kykenee poistamaan vastarinnan, pelottelemaan alamaisiaan ja surmaamaan ne, jotka uhkaavat hänen asemaansa, hänen valtansa voi vähitellen ulottua yhä laajemmalle. Jos mikään ei pysäytä tällaista kehitystä, väkivalta ei jää paikalliseksi ilmiöksi. Se leviää altakunnasta toiseen ja lopulta koskettaa kokonaisia kansoja. Äärimmillään tyranninen järjestelmä voi pyrkiä saamaan koko tunnetun maailman hallintaansa ja hävittämään järjestelmällisesti kaikki, jotka eivät alistu sen tahtoon.

        Juuri tällaisen kehityksen pysäyttäminen kuuluu Jumalan väliintulon merkitykseen. Kṛṣṇan ilmestyminen ei tapahdu tyhjiössä, vaan tilanteessa, jossa Kaṁsan hallinto on synnyttänyt pelkoa ja väkivaltaa ja jossa adharma on saanut vallan. Kṛṣṇa ei ilmesty ainoastaan yksittäisen henkilön vapauttamiseksi, vaan liittyy dharma-saṃsthāpanan periaate: dharman palauttaminen ja adharman voiman kukistaminen.

        Jumalan väliintulo katkaisee tyrannian kasvun, suojelee niitä, jotka eivät kykene suojelemaan itseään, ja palauttaa mahdollisuuden dharman mukaiseen elämään.

      • Anonyymi00357
        Anonyymi00356 kirjoitti:

        Jumalan väliintulo katkaisee tyrannian kasvun, suojelee niitä, jotka eivät kykene suojelemaan itseään, ja palauttaa mahdollisuuden dharman mukaiseen elämään.

        Śrī Kṛṣṇa Janmāṣṭamī – juhlatervehdys nykyisille ja tuleville vaiṣṇaville

        Śrī Kṛṣṇa Janmāṣṭamī on meille keskeinen juhlapäivä, jolloin muistellaan ja juhlitaan Śrī Kṛṣṇan ilmestymistä tähän maailmaan. Kṛṣṇa tunnetaan nimellä Svayaṃ Bhagavān – Bhagavān itse, kaiken jumalallisen todellisuuden alkuperäinen persoonallinen lähde. Hän ei ole jonkin toisen Jumalan avatāra, vaan avatārat ovat Kṛṣṇasta lähtöisin oleviksi jumalallisiksi ilmentymiä.

        Kṛṣṇa tunnetaan nimellä Govinda, joka on yksi Hänen keskeisistä nimistään.

        Kṛṣṇa tunnetaan nimellä Svayaṃ Bhagavān – Govinda, Bhagavān itse, kaiken alkuperäinen lähde. Kṛṣṇa ei ole jonkin toisen Jumalan avatāra, vaan avatārit eli kaikkien avatārojen alkuperäinen lähde.

        Purāṇalaisessa maailmankuvassa todellisuus käsittää lukemattomia brahmāṇḍoja eli maailmankaikkeuksia, joiden aika ja tapahtumat etenevät omissa sykleissään. Kṛṣṇan ilmestyminen ei siten rajoitu ajatukseen yhdestä ainoasta historiallisesta tapahtumasta yhdessä universumissa. Kṛṣṇan prakaṭa-līlā eli näkyvä līlā ilmenee eri universumeissa eri aikoina niiden kosmisten aikajaksojen mukaisesti.

        Hindufoorumi toivottaa nykyisille ja tuleville vaiṣṇaville siunattua ja merkityksellistä Śrī Kṛṣṇa Janmāṣṭamīa. Olkoon tämä juhla mahdollisuus syventyä Kṛṣṇa-bhaktin perinteeseen, sen śāstroihin ja sen tuhansia vuosia vanhaan filosofiseen perintöön sekä välittää tätä tietoa tuleville sukupolville.


        Śrī Kṛṣṇa Janmāṣṭamī on liikkuva juhlapäivä, koska sen ajankohta määräytyy lunisolaarisen kalenterin eli kuun vaiheisiin ja auringon vuotuiseen kiertoon perustuvan kalenterijärjestelmän mukaan.

        Tarkemmin sanottuna Janmāṣṭamī määräytyy Kṛṣṇa-pakṣan aṣṭamī-tithin perusteella eli kuun vähenevän vaiheen kahdeksannesta tithistä. Päivämäärä gregoriaanisessa kalenterissa vaihtelee siksi vuodesta toiseen.

        Śrī Kṛṣṇa Janmāṣṭamī kī jaya!
        Jaya Śrī Kṛṣṇa!

      • Anonyymi00358
        Anonyymi00357 kirjoitti:

        Śrī Kṛṣṇa Janmāṣṭamī – juhlatervehdys nykyisille ja tuleville vaiṣṇaville

        Śrī Kṛṣṇa Janmāṣṭamī on meille keskeinen juhlapäivä, jolloin muistellaan ja juhlitaan Śrī Kṛṣṇan ilmestymistä tähän maailmaan. Kṛṣṇa tunnetaan nimellä Svayaṃ Bhagavān – Bhagavān itse, kaiken jumalallisen todellisuuden alkuperäinen persoonallinen lähde. Hän ei ole jonkin toisen Jumalan avatāra, vaan avatārat ovat Kṛṣṇasta lähtöisin oleviksi jumalallisiksi ilmentymiä.

        Kṛṣṇa tunnetaan nimellä Govinda, joka on yksi Hänen keskeisistä nimistään.

        Kṛṣṇa tunnetaan nimellä Svayaṃ Bhagavān – Govinda, Bhagavān itse, kaiken alkuperäinen lähde. Kṛṣṇa ei ole jonkin toisen Jumalan avatāra, vaan avatārit eli kaikkien avatārojen alkuperäinen lähde.

        Purāṇalaisessa maailmankuvassa todellisuus käsittää lukemattomia brahmāṇḍoja eli maailmankaikkeuksia, joiden aika ja tapahtumat etenevät omissa sykleissään. Kṛṣṇan ilmestyminen ei siten rajoitu ajatukseen yhdestä ainoasta historiallisesta tapahtumasta yhdessä universumissa. Kṛṣṇan prakaṭa-līlā eli näkyvä līlā ilmenee eri universumeissa eri aikoina niiden kosmisten aikajaksojen mukaisesti.

        Hindufoorumi toivottaa nykyisille ja tuleville vaiṣṇaville siunattua ja merkityksellistä Śrī Kṛṣṇa Janmāṣṭamīa. Olkoon tämä juhla mahdollisuus syventyä Kṛṣṇa-bhaktin perinteeseen, sen śāstroihin ja sen tuhansia vuosia vanhaan filosofiseen perintöön sekä välittää tätä tietoa tuleville sukupolville.


        Śrī Kṛṣṇa Janmāṣṭamī on liikkuva juhlapäivä, koska sen ajankohta määräytyy lunisolaarisen kalenterin eli kuun vaiheisiin ja auringon vuotuiseen kiertoon perustuvan kalenterijärjestelmän mukaan.

        Tarkemmin sanottuna Janmāṣṭamī määräytyy Kṛṣṇa-pakṣan aṣṭamī-tithin perusteella eli kuun vähenevän vaiheen kahdeksannesta tithistä. Päivämäärä gregoriaanisessa kalenterissa vaihtelee siksi vuodesta toiseen.

        Śrī Kṛṣṇa Janmāṣṭamī kī jaya!
        Jaya Śrī Kṛṣṇa!

        Śrī Kṛṣṇa Janmāṣṭamī kī jaya!
        Śrī Kṛṣṇa Govinda Hare Murāre!

      • Anonyymi00359
        Anonyymi00358 kirjoitti:

        Śrī Kṛṣṇa Janmāṣṭamī kī jaya!
        Śrī Kṛṣṇa Govinda Hare Murāre!

        Śrī Kṛṣṇa Govinda Hare Murāre!

      • Anonyymi00360
        Anonyymi00359 kirjoitti:

        Śrī Kṛṣṇa Govinda Hare Murāre!

        Śrī Kṛṣṇa Govinda Hare Murāre voidaan ymmärtää rukouksellisena kutsuna Jumalalle Hänen eri nimillään ja ominaisuuksillaan.

      • Anonyymi00361
        Anonyymi00360 kirjoitti:

        Śrī Kṛṣṇa Govinda Hare Murāre voidaan ymmärtää rukouksellisena kutsuna Jumalalle Hänen eri nimillään ja ominaisuuksillaan.

        Śrī Kṛṣṇa Govinda Hare Murāre voidaan ymmärtää rukouksellisena kutsuna Jumalalle Hänen eri nimillään, jotka tuovat esiin Hänen erilaisia ominaisuuksiaan ja toimintaansa.

      • Anonyymi00362
        Anonyymi00361 kirjoitti:

        Śrī Kṛṣṇa Govinda Hare Murāre voidaan ymmärtää rukouksellisena kutsuna Jumalalle Hänen eri nimillään, jotka tuovat esiin Hänen erilaisia ominaisuuksiaan ja toimintaansa.

        jotka tuovat esiin Hänen erilaisia ominaisuuksiaan ja toimintaansa.

      • Anonyymi00363
      • Anonyymi00364
      • Anonyymi00368
      • Anonyymi00371
        Anonyymi00370 kirjoitti:

        https://www.youtube.com/watch?v=WO_9RsXol3k&list=RDWO_9RsXol3k&start_radio=1

        Om Namo Bhagavate Vasudevaya

        ELÄMME ERITYISLAATUISESSA AJASSA, JOKA TAPAHTUU VAIN KERRAN 8 MILJARDIN VUODEN VÄLEIN.

        Kun Krishna Itse tulee maan päälle yksi kerta Brahma-päivän aikana, Hänen kumppaninsa, seurueensa, tulevat aina Hänen mukanaan.

        Avatarit tulevat useammin, ja myös heillä on usein seurue mukanaan.

        Lord Brahma’s 1 day or 1 Kalpa = 4,320,000 x 1000 = 4,320,000,000 human years (4 billion 320 million human years)

      • Anonyymi00372
        Anonyymi00371 kirjoitti:

        ELÄMME ERITYISLAATUISESSA AJASSA, JOKA TAPAHTUU VAIN KERRAN 8 MILJARDIN VUODEN VÄLEIN.

        Kun Krishna Itse tulee maan päälle yksi kerta Brahma-päivän aikana, Hänen kumppaninsa, seurueensa, tulevat aina Hänen mukanaan.

        Avatarit tulevat useammin, ja myös heillä on usein seurue mukanaan.

        Lord Brahma’s 1 day or 1 Kalpa = 4,320,000 x 1000 = 4,320,000,000 human years (4 billion 320 million human years)

        Kun Krishna Itse tulee maan päälle yksi kerta Brahma-päivän aikana, Hänen kumppaninsa, seurueensa, tulevat aina Hänen mukanaan.

      • Anonyymi00373
        Anonyymi00372 kirjoitti:

        Kun Krishna Itse tulee maan päälle yksi kerta Brahma-päivän aikana, Hänen kumppaninsa, seurueensa, tulevat aina Hänen mukanaan.

        Jännää!

      • Anonyymi00374
        Anonyymi00371 kirjoitti:

        ELÄMME ERITYISLAATUISESSA AJASSA, JOKA TAPAHTUU VAIN KERRAN 8 MILJARDIN VUODEN VÄLEIN.

        Kun Krishna Itse tulee maan päälle yksi kerta Brahma-päivän aikana, Hänen kumppaninsa, seurueensa, tulevat aina Hänen mukanaan.

        Avatarit tulevat useammin, ja myös heillä on usein seurue mukanaan.

        Lord Brahma’s 1 day or 1 Kalpa = 4,320,000 x 1000 = 4,320,000,000 human years (4 billion 320 million human years)

        Śrīla Bhakti Rakṣaka Śrīdhara Mahārājan luento 28.4.1982, tunnuksella 82.04.28.A. Luennon transkriptio on saatavilla PDF:nä.

        Luentotranskriptio 82.04.28.A (PDF)

      • Anonyymi00375
        Anonyymi00374 kirjoitti:

        Śrīla Bhakti Rakṣaka Śrīdhara Mahārājan luento 28.4.1982, tunnuksella 82.04.28.A. Luennon transkriptio on saatavilla PDF:nä.

        Luentotranskriptio 82.04.28.A (PDF)

        śrutim apare smṛtim itare
        bhāratam anye bhajantu bhava-bhītāḥ
        aham iha nandaṁ vande
        yasyālinde paraṁ brahma

        Ajatus on:

        “Minä kumarran Nanda Mahārājalle, jonka pihalla Para-Brahman leikkii lapsena.”

        Tämä kohta löytyy myös Śrīdhara Mahārājan toisesta luentotranskriptiosta, ja siinä hän selittää, että Para-Brahman on tullut niin läheiseksi, että Hän ryömii/leikkii Nandan pihalla.

      • Anonyymi00376
        Anonyymi00375 kirjoitti:

        śrutim apare smṛtim itare
        bhāratam anye bhajantu bhava-bhītāḥ
        aham iha nandaṁ vande
        yasyālinde paraṁ brahma

        Ajatus on:

        “Minä kumarran Nanda Mahārājalle, jonka pihalla Para-Brahman leikkii lapsena.”

        Tämä kohta löytyy myös Śrīdhara Mahārājan toisesta luentotranskriptiosta, ja siinä hän selittää, että Para-Brahman on tullut niin läheiseksi, että Hän ryömii/leikkii Nandan pihalla.

        Erityisen kiinnostava on, että sama ajatus esiintyy myös muodossa “the Absolute Truth is crawling in the courtyard of Nanda Mahārāja”.

      • Anonyymi00377
        Anonyymi00376 kirjoitti:

        Erityisen kiinnostava on, että sama ajatus esiintyy myös muodossa “the Absolute Truth is crawling in the courtyard of Nanda Mahārāja”.

        Śrīdhara Mahārāja lausuu:

        “Aham iha nandaṁ vande, yasyālinde paraṁ brahma.”

        Ja heti sen jälkeen hän sanoo:

        “We see the Parabrahman, Parabrahman which is so rare…”

        Hän selittää, että se mikä on muuten niin vaikeasti saavutettava Parabrahman, on Vrajan yhteydessä tullut aivan läheiseksi — Kṛṣṇa on Nandan pihalla.

      • Anonyymi00378
        Anonyymi00377 kirjoitti:

        Śrīdhara Mahārāja lausuu:

        “Aham iha nandaṁ vande, yasyālinde paraṁ brahma.”

        Ja heti sen jälkeen hän sanoo:

        “We see the Parabrahman, Parabrahman which is so rare…”

        Hän selittää, että se mikä on muuten niin vaikeasti saavutettava Parabrahman, on Vrajan yhteydessä tullut aivan läheiseksi — Kṛṣṇa on Nandan pihalla.

        mikä on muuten niin vaikeasti saavutettava Parabrahman, on Vrajan yhteydessä tullut aivan läheiseksi — Kṛṣṇa on Nandan pihalla.

      • Anonyymi00379
        Anonyymi00378 kirjoitti:

        mikä on muuten niin vaikeasti saavutettava Parabrahman, on Vrajan yhteydessä tullut aivan läheiseksi — Kṛṣṇa on Nandan pihalla.

        śrutim apare smṛtim itare
        bhāratam anye bhajantu bhava-bhītāḥ
        aham iha nandaṁ vande
        yasyālinde paraṁ brahma

        Merkitys:

        “Toiset tutkikoot Vedat, Smṛtit ja Mahābhāratan, mutta minä kumarran Nanda Mahārājalle, jonka pihalla Korkein Brahman ryömii.”

      • Anonyymi00380
        Anonyymi00379 kirjoitti:

        śrutim apare smṛtim itare
        bhāratam anye bhajantu bhava-bhītāḥ
        aham iha nandaṁ vande
        yasyālinde paraṁ brahma

        Merkitys:

        “Toiset tutkikoot Vedat, Smṛtit ja Mahābhāratan, mutta minä kumarran Nanda Mahārājalle, jonka pihalla Korkein Brahman ryömii.”

        śrutim apare smṛtim itare
        bhāratam anye bhajantu bhava-bhītāḥ
        aham iha nandaṁ vande
        yasyālinde paraṁ brahma

        Sen merkitys on:

        “Jotkut, jotka pelkäävät jälleensyntymistä, turvautukoot śrutiin eli Vedojen opetuksiin; toiset smṛtiin; toiset Mahābhārataan. Mutta minä kumarran Nanda Mahārājalle, jonka pihalla Korkein Absoluutti, Para-Brahman, leikkii lapsena.”

        scsmfiles.s3.amazonaws.com

      • Anonyymi00381
        Anonyymi00380 kirjoitti:

        śrutim apare smṛtim itare
        bhāratam anye bhajantu bhava-bhītāḥ
        aham iha nandaṁ vande
        yasyālinde paraṁ brahma

        Sen merkitys on:

        “Jotkut, jotka pelkäävät jälleensyntymistä, turvautukoot śrutiin eli Vedojen opetuksiin; toiset smṛtiin; toiset Mahābhārataan. Mutta minä kumarran Nanda Mahārājalle, jonka pihalla Korkein Absoluutti, Para-Brahman, leikkii lapsena.”

        scsmfiles.s3.amazonaws.com

        Sitten Śrīdhara Mahārāja menee vielä syvemmälle

        Hän selittää, että tavallisesti ihmiset etsivät korkeinta totuutta eri teitä.

        Jotkut seuraavat śrutia, Vedojen ja erityisesti Upaniṣadien korkeampia opetuksia. Toiset seuraavat smṛtiä ja dharman käytännöllisiä opetuksia. Toiset etsivät totuutta filosofian, tiedon, meditaation tai luopumisen kautta.

        Mutta Raghupati Upādhyāya sanoo:

        “Minä en halua jäädä tähän kaikkeen. Minun sydämeni vetää Nanda Mahārājan puoleen.”

      • Anonyymi00382
        Anonyymi00381 kirjoitti:

        Sitten Śrīdhara Mahārāja menee vielä syvemmälle

        Hän selittää, että tavallisesti ihmiset etsivät korkeinta totuutta eri teitä.

        Jotkut seuraavat śrutia, Vedojen ja erityisesti Upaniṣadien korkeampia opetuksia. Toiset seuraavat smṛtiä ja dharman käytännöllisiä opetuksia. Toiset etsivät totuutta filosofian, tiedon, meditaation tai luopumisen kautta.

        Mutta Raghupati Upādhyāya sanoo:

        “Minä en halua jäädä tähän kaikkeen. Minun sydämeni vetää Nanda Mahārājan puoleen.”

        Mutta Raghupati Upādhyāya sanoo:

        “Minä en halua jäädä tähän kaikkeen. Minun sydämeni vetää Nanda Mahārājan puoleen.”

      • Anonyymi00383
        Anonyymi00382 kirjoitti:

        Mutta Raghupati Upādhyāya sanoo:

        “Minä en halua jäädä tähän kaikkeen. Minun sydämeni vetää Nanda Mahārājan puoleen.”

        Me kuulemme puhuttavan Brahmanista, Paramātmāsta ja Parabrahmanista. Parabrahman on jotakin äärimmäisen harvinaista. Mutta tässä me näemme Parabrahmanin aivan konkreettisesti ja läheisesti. Hän ryömii Nanda Mahārājan pihalla.

      • Anonyymi00384
        Anonyymi00383 kirjoitti:

        Me kuulemme puhuttavan Brahmanista, Paramātmāsta ja Parabrahmanista. Parabrahman on jotakin äärimmäisen harvinaista. Mutta tässä me näemme Parabrahmanin aivan konkreettisesti ja läheisesti. Hän ryömii Nanda Mahārājan pihalla.

        Siksi Śrīdhara Mahārāja kysyy:

        Jos Parabrahman on näin läheisesti saavutettavissa, miksi minun pitäisi lähteä “ajamaan villiä hanhia” ja etsimään Häntä jostakin kaukaa?

      • Anonyymi00385
        Anonyymi00384 kirjoitti:

        Siksi Śrīdhara Mahārāja kysyy:

        Jos Parabrahman on näin läheisesti saavutettavissa, miksi minun pitäisi lähteä “ajamaan villiä hanhia” ja etsimään Häntä jostakin kaukaa?

        “It was a wild goose chase.” - Se oli ihan turhaa etsintää / turha reissu.
        “I’m not going on a wild goose chase.” - En ala jahdata jotain turhaa.

      • Anonyymi00386
        Anonyymi00385 kirjoitti:

        “It was a wild goose chase.” - Se oli ihan turhaa etsintää / turha reissu.
        “I’m not going on a wild goose chase.” - En ala jahdata jotain turhaa.

        Absoluuttinen Totuus (Parabrahman) ottaa pienen lapsen (Krishnan) muodon ja ryömii polvillaan kasvatusisänsä, kuningas Nandan (Nanda Maharajan), pihalla.

      • Anonyymi00387
        Anonyymi00386 kirjoitti:

        Absoluuttinen Totuus (Parabrahman) ottaa pienen lapsen (Krishnan) muodon ja ryömii polvillaan kasvatusisänsä, kuningas Nandan (Nanda Maharajan), pihalla.

        Vedalaisessa filosofiassa Parabrahman tarkoittaa rajatonta, käsittämätöntä ja persoonatonta Absoluuttia, joka on luonut maailmankaikkeudet. Vrindavanan (Krishnan asuinsijan) yhteydessä tämä sama Korkein Herra kuitenkin alistuu palvojansa puhtaalle rakkaudelle.

      • Anonyymi00388
        Anonyymi00387 kirjoitti:

        Vedalaisessa filosofiassa Parabrahman tarkoittaa rajatonta, käsittämätöntä ja persoonatonta Absoluuttia, joka on luonut maailmankaikkeudet. Vrindavanan (Krishnan asuinsijan) yhteydessä tämä sama Korkein Herra kuitenkin alistuu palvojansa puhtaalle rakkaudelle.

        Tässä on oikeastaan yksi erittäin kaunis teema, joka alkaa toistua eri muodoissa: sama Korkein Totuus, jota filosofisesti kuvataan vaikeasti saavutettavana Parabrahmanina, näyttäytyy Vrajan bhakti-perinteessä pienenä Kṛṣṇana.

      • Anonyymi00389
        Anonyymi00388 kirjoitti:

        Tässä on oikeastaan yksi erittäin kaunis teema, joka alkaa toistua eri muodoissa: sama Korkein Totuus, jota filosofisesti kuvataan vaikeasti saavutettavana Parabrahmanina, näyttäytyy Vrajan bhakti-perinteessä pienenä Kṛṣṇana.

        Raghupati Upādhyāyan säe voidaan ymmärtää näin:

        śrutim apare smṛtim itare
        bhāratam anye bhajantu bhava-bhītāḥ
        aham iha nandaṁ vande
        yasyālinde paraṁ brahma

        Ajatus ei ole ensisijaisesti se, että Vedat, Smṛtit tai Mahābhārata olisivat "turhia". Pikemminkin säe asettaa vastakkain eri tapoja lähestyä Absoluuttia ja kertoo, mikä puhujan sydäntä itseään kaikkein syvimmin vetää.

      • Anonyymi00390
        Anonyymi00389 kirjoitti:

        Raghupati Upādhyāyan säe voidaan ymmärtää näin:

        śrutim apare smṛtim itare
        bhāratam anye bhajantu bhava-bhītāḥ
        aham iha nandaṁ vande
        yasyālinde paraṁ brahma

        Ajatus ei ole ensisijaisesti se, että Vedat, Smṛtit tai Mahābhārata olisivat "turhia". Pikemminkin säe asettaa vastakkain eri tapoja lähestyä Absoluuttia ja kertoo, mikä puhujan sydäntä itseään kaikkein syvimmin vetää.

        Pikemminkin säe asettaa vastakkain eri tapoja lähestyä Absoluuttia

      • Anonyymi00391
        Anonyymi00390 kirjoitti:

        Pikemminkin säe asettaa vastakkain eri tapoja lähestyä Absoluuttia

        "Toiset turvautukoot śrutiin, toiset smṛtiin ja toiset Mahābhārataan etsiessään vapautusta syntymän ja kuoleman pelosta. Minä puolestani kumarran Nanda Mahārājalle, jonka pihalla Korkein Absoluutti, Paraṁ Brahman, leikkii."

      • Anonyymi00392
        Anonyymi00391 kirjoitti:

        "Toiset turvautukoot śrutiin, toiset smṛtiin ja toiset Mahābhārataan etsiessään vapautusta syntymän ja kuoleman pelosta. Minä puolestani kumarran Nanda Mahārājalle, jonka pihalla Korkein Absoluutti, Paraṁ Brahman, leikkii."

        Tässä on Vraja-bhaktin näkökulmasta valtava paradoksi.

        Filosofi etsii ääretöntä.
        Joogi etsii Paramātmāa.
        Jñānī yrittää oivaltaa Brahmanin.
        Mutta Nandan pihalla Absoluutti on jo tullut lähelle.

        Ja vielä hämmästyttävämpää: Hän ei tule sinne valtavana kosmisena hallitsijana, vaan lapsena.

        Juuri tämä tekee ilmauksesta yasyālinde paraṁ brahma niin voimakkaan. Ālinda viittaa pihaan tai edustaan; kuva on hyvin konkreettinen. Korkein Brahman ei ole tässä vain abstrakti metafyysinen periaate. Hän on pieni Kṛṣṇa, jonka vanhemmat voivat nostaa syliinsä, jonka perässä voidaan juosta ja jota voidaan rakastaa.

      • Anonyymi00393
        Anonyymi00392 kirjoitti:

        Tässä on Vraja-bhaktin näkökulmasta valtava paradoksi.

        Filosofi etsii ääretöntä.
        Joogi etsii Paramātmāa.
        Jñānī yrittää oivaltaa Brahmanin.
        Mutta Nandan pihalla Absoluutti on jo tullut lähelle.

        Ja vielä hämmästyttävämpää: Hän ei tule sinne valtavana kosmisena hallitsijana, vaan lapsena.

        Juuri tämä tekee ilmauksesta yasyālinde paraṁ brahma niin voimakkaan. Ālinda viittaa pihaan tai edustaan; kuva on hyvin konkreettinen. Korkein Brahman ei ole tässä vain abstrakti metafyysinen periaate. Hän on pieni Kṛṣṇa, jonka vanhemmat voivat nostaa syliinsä, jonka perässä voidaan juosta ja jota voidaan rakastaa.

        Hän, jota on vaikea saavuttaa, on tullut rakkauden vuoksi aivan lähelle.

        Ja juuri tästä näkökulmasta Janmāṣṭamī saa erityisen kauniin merkityksen. Kṛṣṇan syntymä ei ole vain kertomus jumalallisen olennon ilmestymisestä maailmaan, vaan bhakti-perinteessä se on kuvaus siitä, kuinka ääretön tulee äärettömän läheiseksi.

      • Anonyymi00394
        Anonyymi00393 kirjoitti:

        Hän, jota on vaikea saavuttaa, on tullut rakkauden vuoksi aivan lähelle.

        Ja juuri tästä näkökulmasta Janmāṣṭamī saa erityisen kauniin merkityksen. Kṛṣṇan syntymä ei ole vain kertomus jumalallisen olennon ilmestymisestä maailmaan, vaan bhakti-perinteessä se on kuvaus siitä, kuinka ääretön tulee äärettömän läheiseksi.

        Ääretön ei ainoastaan ilmesty.

        Tavallisessa uskonnollisessa ajattelussa ihminen yrittää lähestyä Jumalaa.

        Ihminen etsii.
        Ihminen rukoilee.
        Ihminen meditoi.
        Ihminen yrittää puhdistautua.
        Ihminen yrittää ymmärtää.

        Mutta tässä tapahtuu jotakin aivan muuta.

        Jumala itse tulee etsittävän sijasta löydettäväksi.

        Vielä enemmän: Hän antaa itsensä sellaiseksi, että Häntä voidaan rakastaa.

        Parabrahman, joka on kaiken olemassaolon lähde, tulee lapseksi. Hänet voidaan ottaa syliin. Hän voi itkeä. Hän voi ryömiä. Hän voi leikkiä. Häntä voidaan kutsua nimellä "Kanhaiyā", "lapseni".

      • Anonyymi00395
        Anonyymi00394 kirjoitti:

        Ääretön ei ainoastaan ilmesty.

        Tavallisessa uskonnollisessa ajattelussa ihminen yrittää lähestyä Jumalaa.

        Ihminen etsii.
        Ihminen rukoilee.
        Ihminen meditoi.
        Ihminen yrittää puhdistautua.
        Ihminen yrittää ymmärtää.

        Mutta tässä tapahtuu jotakin aivan muuta.

        Jumala itse tulee etsittävän sijasta löydettäväksi.

        Vielä enemmän: Hän antaa itsensä sellaiseksi, että Häntä voidaan rakastaa.

        Parabrahman, joka on kaiken olemassaolon lähde, tulee lapseksi. Hänet voidaan ottaa syliin. Hän voi itkeä. Hän voi ryömiä. Hän voi leikkiä. Häntä voidaan kutsua nimellä "Kanhaiyā", "lapseni".

        Jumala itse tulee etsittävän sijasta löydettäväksi.

        Vielä enemmän: Hän antaa itsensä sellaiseksi, että Häntä voidaan rakastaa.

      • Anonyymi00396
        Anonyymi00395 kirjoitti:

        Jumala itse tulee etsittävän sijasta löydettäväksi.

        Vielä enemmän: Hän antaa itsensä sellaiseksi, että Häntä voidaan rakastaa.

        Parabrahman, joka on kaiken olemassaolon lähde, tulee lapseksi. Hänet voidaan ottaa syliin. Hän voi itkeä. Hän voi ryömiä. Hän voi leikkiä. Häntä voidaan kutsua nimellä "Kanhaiyā", "lapseni".

      • Anonyymi00397
        Anonyymi00396 kirjoitti:

        Parabrahman, joka on kaiken olemassaolon lähde, tulee lapseksi. Hänet voidaan ottaa syliin. Hän voi itkeä. Hän voi ryömiä. Hän voi leikkiä. Häntä voidaan kutsua nimellä "Kanhaiyā", "lapseni".

        Tämä on Vraja-bhaktin näkökulmasta lähes käsittämätön paradoksi:

        Jumala, joka ylläpitää maailmankaikkeutta, antaa itsensä äidin rakastettavaksi.

        Ja tässä rakkaus tekee jotakin, mitä tieto ei tee

        Jñāna yrittää ymmärtää Absoluuttia.

        Bhakti kysyy:

        "Voinko rakastaa Häntä?"

        Tämä on valtava ero.

        Jos Absoluutti jää pelkäksi käsitteeksi — Brahmaniksi, äärettömyydeksi, korkeimmaksi todellisuudeksi — ihminen voi ehkä yrittää oivaltaa Hänet.

        Mutta Nandan pihalla seisoo pieni Kṛṣṇa.

        Hän ei ole enää vain filosofinen ongelma ratkaistavaksi.

        Hän on joku, jota voidaan rakastaa.

        Ja juuri tässä on tuon säkeen yasyālinde paraṁ brahma valtava voima.

        Korkein Absoluutti on tullut suhteeseen.

        Vielä radikaalimpi asia: rakkaus näyttää "sitovan" Jumalan

      • Anonyymi00398
        Anonyymi00397 kirjoitti:

        Tämä on Vraja-bhaktin näkökulmasta lähes käsittämätön paradoksi:

        Jumala, joka ylläpitää maailmankaikkeutta, antaa itsensä äidin rakastettavaksi.

        Ja tässä rakkaus tekee jotakin, mitä tieto ei tee

        Jñāna yrittää ymmärtää Absoluuttia.

        Bhakti kysyy:

        "Voinko rakastaa Häntä?"

        Tämä on valtava ero.

        Jos Absoluutti jää pelkäksi käsitteeksi — Brahmaniksi, äärettömyydeksi, korkeimmaksi todellisuudeksi — ihminen voi ehkä yrittää oivaltaa Hänet.

        Mutta Nandan pihalla seisoo pieni Kṛṣṇa.

        Hän ei ole enää vain filosofinen ongelma ratkaistavaksi.

        Hän on joku, jota voidaan rakastaa.

        Ja juuri tässä on tuon säkeen yasyālinde paraṁ brahma valtava voima.

        Korkein Absoluutti on tullut suhteeseen.

        Vielä radikaalimpi asia: rakkaus näyttää "sitovan" Jumalan

        Tämä on Vraja-bhaktin näkökulmasta lähes käsittämätön paradoksi:

        Jumala, joka ylläpitää maailmankaikkeutta, antaa itsensä äidin rakastettavaksi.

        Ja tässä rakkaus tekee jotakin, mitä tieto ei tee

        Jñāna yrittää ymmärtää Absoluuttia.

        Bhakti kysyy:

        "Voinko rakastaa Häntä?"

        Tämä on valtava ero.

      • Anonyymi00399
        Anonyymi00398 kirjoitti:

        Tämä on Vraja-bhaktin näkökulmasta lähes käsittämätön paradoksi:

        Jumala, joka ylläpitää maailmankaikkeutta, antaa itsensä äidin rakastettavaksi.

        Ja tässä rakkaus tekee jotakin, mitä tieto ei tee

        Jñāna yrittää ymmärtää Absoluuttia.

        Bhakti kysyy:

        "Voinko rakastaa Häntä?"

        Tämä on valtava ero.

        Ja juuri tässä on tuon säkeen yasyālinde paraṁ brahma valtava voima.

        Korkein Absoluutti on tullut suhteeseen.

        Vielä radikaalimpi asia: rakkaus näyttää "sitovan" Jumalan

      • Anonyymi00400
        Anonyymi00399 kirjoitti:

        Ja juuri tässä on tuon säkeen yasyālinde paraṁ brahma valtava voima.

        Korkein Absoluutti on tullut suhteeseen.

        Vielä radikaalimpi asia: rakkaus näyttää "sitovan" Jumalan

        Kṛṣṇa-bhaktin näkökulmasta kaikkein hämmästyttävin asia ei edes ole se, että Jumala tulee lähelle.

        Vaan se, että Hän antaa rakkauden vaikuttaa itseensä.

        Yaśodā voi juosta Kṛṣṇan perässä.

        Hän voi nuhdella Häntä.

        Hän voi yrittää sitoa Hänet.

        Pieni Kṛṣṇa voi pelätä äitiään.

        Teologisesti tämä on järisyttävä kuva.

        Miten kaikkivaltias voisi pelätä?

        Miten ääretön voisi tulla sidotuksi?

        Miten kaikkien asioiden Herra voisi olla jonkun lapsi?

      • Anonyymi00401
        Anonyymi00400 kirjoitti:

        Kṛṣṇa-bhaktin näkökulmasta kaikkein hämmästyttävin asia ei edes ole se, että Jumala tulee lähelle.

        Vaan se, että Hän antaa rakkauden vaikuttaa itseensä.

        Yaśodā voi juosta Kṛṣṇan perässä.

        Hän voi nuhdella Häntä.

        Hän voi yrittää sitoa Hänet.

        Pieni Kṛṣṇa voi pelätä äitiään.

        Teologisesti tämä on järisyttävä kuva.

        Miten kaikkivaltias voisi pelätä?

        Miten ääretön voisi tulla sidotuksi?

        Miten kaikkien asioiden Herra voisi olla jonkun lapsi?

        Bhakti vastaa:

        ei siksi, että Hän menettäisi jumalallisuutensa, vaan siksi, että Hän haluaa antaa rakkaudelle tällaisen mahdollisuuden.

        Siksi Vrajan näkökulmasta Jumalan suuruus ei vähene Hänen tullessaan pieneksi.

        Se tulee vielä hämmästyttävämmäksi.

        Jumalan kaikkivaltius ja Jumalan läheisyys

        Tässä on hienovarainen paradoksi.

        Me tavallisesti ajattelemme:

        Mitä suurempi olento, sitä kauempana hän on.

        Kuningas on kauempana kuin tavallinen ihminen.
        Maailmankaikkeuden hallitsija olisi vielä kauempana.
        Absoluutti olisi äärettömän kaukana.

        Vraja-bhakti kääntää tämän lähes ylösalaisin:

        Mitä korkeampi Kṛṣṇa on, sitä hämmästyttävämpää on Hänen läheisyytensä.

        Jos Hän olisi vain tavallinen lapsi, siinä ei olisi metafyysistä paradoksia.

        Mutta jos Hän on Paraṁ Brahma — Korkein Absoluutti — ja silti ryömii Nandan pihalla, silloin juuri tämä läheisyys muuttuu ihmeeksi.

        Siksi säkeen kauneus ei ole vain:

      • Anonyymi00402
        Anonyymi00401 kirjoitti:

        Bhakti vastaa:

        ei siksi, että Hän menettäisi jumalallisuutensa, vaan siksi, että Hän haluaa antaa rakkaudelle tällaisen mahdollisuuden.

        Siksi Vrajan näkökulmasta Jumalan suuruus ei vähene Hänen tullessaan pieneksi.

        Se tulee vielä hämmästyttävämmäksi.

        Jumalan kaikkivaltius ja Jumalan läheisyys

        Tässä on hienovarainen paradoksi.

        Me tavallisesti ajattelemme:

        Mitä suurempi olento, sitä kauempana hän on.

        Kuningas on kauempana kuin tavallinen ihminen.
        Maailmankaikkeuden hallitsija olisi vielä kauempana.
        Absoluutti olisi äärettömän kaukana.

        Vraja-bhakti kääntää tämän lähes ylösalaisin:

        Mitä korkeampi Kṛṣṇa on, sitä hämmästyttävämpää on Hänen läheisyytensä.

        Jos Hän olisi vain tavallinen lapsi, siinä ei olisi metafyysistä paradoksia.

        Mutta jos Hän on Paraṁ Brahma — Korkein Absoluutti — ja silti ryömii Nandan pihalla, silloin juuri tämä läheisyys muuttuu ihmeeksi.

        Siksi säkeen kauneus ei ole vain:

        Jumalan suuruus ei vähene Hänen tullessaan pieneksi.

        Se tulee vielä hämmästyttävämmäksi.

        Jumalan kaikkivaltius ja Jumalan läheisyys

        Tässä on hienovarainen paradoksi.

      • Anonyymi00403
        Anonyymi00402 kirjoitti:

        Jumalan suuruus ei vähene Hänen tullessaan pieneksi.

        Se tulee vielä hämmästyttävämmäksi.

        Jumalan kaikkivaltius ja Jumalan läheisyys

        Tässä on hienovarainen paradoksi.

        Siksi säkeen kauneus ei ole vain:

        "Kṛṣṇa on lähellä."

        Vaan:

        "Se, joka on kaikkein korkeimmalla, on tullut kaikkein lähimmäksi."

        Janmāṣṭamī tämän näkökulmasta

        Janmāṣṭamī voidaan siksi nähdä paljon syvempänä kuin vain Kṛṣṇan syntymäpäivänä.

        Se on symbolisesti hetki, jossa transsendentti tulee immanentiksi — se, mikä ylittää maailman, ilmestyy maailmassa.

        Mutta Vraja-perinteessä vielä tärkeämpää on, millaisena Hän tulee.

        Ei pelkästään kuninkaana.

        Ei pelkästään kosmisena hallitsijana.

        Vaan lapsena.

        Herra, jonka majesteetti voidaan hetkeksi unohtaa rakkauden voimasta.

        Rakkaus ei ainoastaan vie ihmistä Jumalan luo — Jumala itse tulee rakkauden maailmaan.

      • Anonyymi00404
        Anonyymi00403 kirjoitti:

        Siksi säkeen kauneus ei ole vain:

        "Kṛṣṇa on lähellä."

        Vaan:

        "Se, joka on kaikkein korkeimmalla, on tullut kaikkein lähimmäksi."

        Janmāṣṭamī tämän näkökulmasta

        Janmāṣṭamī voidaan siksi nähdä paljon syvempänä kuin vain Kṛṣṇan syntymäpäivänä.

        Se on symbolisesti hetki, jossa transsendentti tulee immanentiksi — se, mikä ylittää maailman, ilmestyy maailmassa.

        Mutta Vraja-perinteessä vielä tärkeämpää on, millaisena Hän tulee.

        Ei pelkästään kuninkaana.

        Ei pelkästään kosmisena hallitsijana.

        Vaan lapsena.

        Herra, jonka majesteetti voidaan hetkeksi unohtaa rakkauden voimasta.

        Rakkaus ei ainoastaan vie ihmistä Jumalan luo — Jumala itse tulee rakkauden maailmaan.

        Miljoonien elämien tulokset

        Jos tuohon ajatukseen halutaan liittää ilmaus miljoonien elämien tulokset, sen voi ymmärtää bhakti-perinteessä näin:

        Ihminen voi kulkea lukemattomien syntymien ja kuolemien, etsinnän, tiedon, harjoituksen ja kokemusten kautta.

        Hän etsii todellisuutta.

      • Anonyymi00405
        Anonyymi00404 kirjoitti:

        Miljoonien elämien tulokset

        Jos tuohon ajatukseen halutaan liittää ilmaus miljoonien elämien tulokset, sen voi ymmärtää bhakti-perinteessä näin:

        Ihminen voi kulkea lukemattomien syntymien ja kuolemien, etsinnän, tiedon, harjoituksen ja kokemusten kautta.

        Hän etsii todellisuutta.

        Ihminen voi kulkea lukemattomien syntymien ja kuolemien, etsinnän, tiedon, harjoituksen ja kokemusten kautta.

        Hän etsii todellisuutta.

        Hän etsii pysyvyyttä.

        Hän etsii täydellisyyttä.

        Hän etsii sitä, mikä ei katoa.

        Ja lopulta bhakti sanoo jotain hyvin odottamatonta:

        etsitty todellisuus ei ollut vain jokin saavutettava tila. Se oli Persoona.

        Ja vielä enemmän:

        Persoona, joka haluaa suhteen etsijään.

        Silloin "miljoonien elämien tulos" ei ole vain jonkin valtavan kosmisen tiedon saavuttaminen.

        Se voi olla paljon yksinkertaisempi ja samalla paljon syvempi:

        sydän löytää rakkauden kohteen, jota se on koko ajan etsinyt.

        Ja siksi Nandan piha on niin merkittävä kuva.

        Koko metafyysinen etsintä päättyy hyvin arkiseen näkyyn:

        pieni Kṛṣṇa leikkii pihalla.

        Se on ehkä yksi bhakti-ajattelun kauneimmista paradokseista:

        Ihminen etsii ääretöntä äärettömän kaukaa.
        Sitten hän huomaa, että Ääretön on tullut lähelle.
        Ei siksi, että ihminen olisi pystynyt saavuttamaan Hänet,
        vaan siksi, että rakkaus sai Hänet tulemaan.

        Śrī Kṛṣṇa Janmāṣṭamī kī jaya!
        Śrī Nanda-Nandana Kṛṣṇa kī jaya!
        Śrī Yaśodā-Māyī kī jaya!

      • Anonyymi00406
        Anonyymi00405 kirjoitti:

        Ihminen voi kulkea lukemattomien syntymien ja kuolemien, etsinnän, tiedon, harjoituksen ja kokemusten kautta.

        Hän etsii todellisuutta.

        Hän etsii pysyvyyttä.

        Hän etsii täydellisyyttä.

        Hän etsii sitä, mikä ei katoa.

        Ja lopulta bhakti sanoo jotain hyvin odottamatonta:

        etsitty todellisuus ei ollut vain jokin saavutettava tila. Se oli Persoona.

        Ja vielä enemmän:

        Persoona, joka haluaa suhteen etsijään.

        Silloin "miljoonien elämien tulos" ei ole vain jonkin valtavan kosmisen tiedon saavuttaminen.

        Se voi olla paljon yksinkertaisempi ja samalla paljon syvempi:

        sydän löytää rakkauden kohteen, jota se on koko ajan etsinyt.

        Ja siksi Nandan piha on niin merkittävä kuva.

        Koko metafyysinen etsintä päättyy hyvin arkiseen näkyyn:

        pieni Kṛṣṇa leikkii pihalla.

        Se on ehkä yksi bhakti-ajattelun kauneimmista paradokseista:

        Ihminen etsii ääretöntä äärettömän kaukaa.
        Sitten hän huomaa, että Ääretön on tullut lähelle.
        Ei siksi, että ihminen olisi pystynyt saavuttamaan Hänet,
        vaan siksi, että rakkaus sai Hänet tulemaan.

        Śrī Kṛṣṇa Janmāṣṭamī kī jaya!
        Śrī Nanda-Nandana Kṛṣṇa kī jaya!
        Śrī Yaśodā-Māyī kī jaya!

        Ihminen voi käyttää valtavan määrän aikaa, miljoonia elämia, etsiessään Jumalaa kaukaa: kirjoista, filosofioista, rituaaleista, teorioista, mystisistä kokemuksista ja erilaisista harjoituksista. Ja silti etsintä voi jatkua.

      • Anonyymi00407
        Anonyymi00406 kirjoitti:

        Ihminen voi käyttää valtavan määrän aikaa, miljoonia elämia, etsiessään Jumalaa kaukaa: kirjoista, filosofioista, rituaaleista, teorioista, mystisistä kokemuksista ja erilaisista harjoituksista. Ja silti etsintä voi jatkua.

        Sinun ei tarvitse ensin kiivetä äärettömän korkealle saavuttaaksesi Hänet. Hän voi itse tulla luoksesi.

        Tämä muuttaa koko etsinnän suunnan.

        Ei:

        "Miten minä saavutan Jumalan?"

        vaan:

        "Miten huomaan Jumalan, joka on tullut lähelle?"

        Ja tässä on ehkä syvin yhteys tuohon yasyālinde paraṁ brahma -säkeeseen.

        Korkein Absoluutti ei ole vain jossakin saavuttamattomassa metafyysisessä korkeudessa.

        Paraṁ Brahma on Nandan pihalla.

        Ääretön on lapsena.

        Kaikkein korkein on tullut kaikkein läheisimmäksi.

        Siksi bhaktissa Jumalan läheisyys ei välttämättä ole palkinto siitä, että ihminen on suorittanut tarpeeksi monta elämää oikein. Se voidaan ymmärtää Jumalan armon lahjana.

      • Anonyymi00408
        Anonyymi00407 kirjoitti:

        Sinun ei tarvitse ensin kiivetä äärettömän korkealle saavuttaaksesi Hänet. Hän voi itse tulla luoksesi.

        Tämä muuttaa koko etsinnän suunnan.

        Ei:

        "Miten minä saavutan Jumalan?"

        vaan:

        "Miten huomaan Jumalan, joka on tullut lähelle?"

        Ja tässä on ehkä syvin yhteys tuohon yasyālinde paraṁ brahma -säkeeseen.

        Korkein Absoluutti ei ole vain jossakin saavuttamattomassa metafyysisessä korkeudessa.

        Paraṁ Brahma on Nandan pihalla.

        Ääretön on lapsena.

        Kaikkein korkein on tullut kaikkein läheisimmäksi.

        Siksi bhaktissa Jumalan läheisyys ei välttämättä ole palkinto siitä, että ihminen on suorittanut tarpeeksi monta elämää oikein. Se voidaan ymmärtää Jumalan armon lahjana.

        Siksi bhaktissa Jumalan läheisyys ei välttämättä ole palkinto siitä, että ihminen on suorittanut tarpeeksi monta elämää oikein. Se voidaan ymmärtää Jumalan armon lahjana.

        Ja silloin jopa ajatus "miljoonista elämistä" muuttuu:

        ehkä miljoonien elämien tarkoitus ei ole ollut se, että ihminen vihdoin pakottaisi itsensä löytämään Jumalan — vaan että sydän lopulta oppisi tunnistamaan rakkauden, kun Jumala tulee sen luo.

        Se on paljon lempeämpi näkemys.

        Jumalaa ei tarvitse tehdä läsnä olevaksi.
        Hän on jo läsnä.
        Kṛṣṇa ei tarvitse miljoonia elämiä tullakseen lähelle ihmistä.
        Yksi hetki todellista bhaktia voi avata sydämen huomaamaan sen läheisyyden.

      • Anonyymi00409
        Anonyymi00408 kirjoitti:

        Siksi bhaktissa Jumalan läheisyys ei välttämättä ole palkinto siitä, että ihminen on suorittanut tarpeeksi monta elämää oikein. Se voidaan ymmärtää Jumalan armon lahjana.

        Ja silloin jopa ajatus "miljoonista elämistä" muuttuu:

        ehkä miljoonien elämien tarkoitus ei ole ollut se, että ihminen vihdoin pakottaisi itsensä löytämään Jumalan — vaan että sydän lopulta oppisi tunnistamaan rakkauden, kun Jumala tulee sen luo.

        Se on paljon lempeämpi näkemys.

        Jumalaa ei tarvitse tehdä läsnä olevaksi.
        Hän on jo läsnä.
        Kṛṣṇa ei tarvitse miljoonia elämiä tullakseen lähelle ihmistä.
        Yksi hetki todellista bhaktia voi avata sydämen huomaamaan sen läheisyyden.

        Jumalaa ei tarvitse tehdä läsnä olevaksi.
        Hän on jo läsnä.
        Kṛṣṇa ei tarvitse miljoonia elämiä tullakseen lähelle ihmistä.
        Yksi hetki todellista bhaktia voi avata sydämen huomaamaan sen läheisyyden.

      • Anonyymi00410
        Anonyymi00409 kirjoitti:

        Jumalaa ei tarvitse tehdä läsnä olevaksi.
        Hän on jo läsnä.
        Kṛṣṇa ei tarvitse miljoonia elämiä tullakseen lähelle ihmistä.
        Yksi hetki todellista bhaktia voi avata sydämen huomaamaan sen läheisyyden.

        ongelma ei pohjimmiltaan ole:

        "Miten saan Kṛṣṇan tulemaan luokseni?"

        vaan:

        "Miten minun sydämeni puhdistuu niin, että voin havaita ja vastaanottaa Hänen läsnäolonsa?"

        Tässä on suuri ero.

        Kṛṣṇa ei ole kaukana siksi, että Hän olisi fyysisesti jossakin toisessa paikassa. Meidän tietoisuutemme on peittynyt.

        "Hän on jo läsnä"

      • Anonyymi00411
        Anonyymi00410 kirjoitti:

        ongelma ei pohjimmiltaan ole:

        "Miten saan Kṛṣṇan tulemaan luokseni?"

        vaan:

        "Miten minun sydämeni puhdistuu niin, että voin havaita ja vastaanottaa Hänen läsnäolonsa?"

        Tässä on suuri ero.

        Kṛṣṇa ei ole kaukana siksi, että Hän olisi fyysisesti jossakin toisessa paikassa. Meidän tietoisuutemme on peittynyt.

        "Hän on jo läsnä"

        Miljoonat elämät eivät itsessään tuo Kṛṣṇaa lähemmäksi.

        Kṛṣṇa ei muutu kaukaisesta läheiseksi siksi, että olemme eläneet tarpeeksi monta kertaa.


        Jīva voi olla äärettömän kaukana tietoisuudessaan, mutta Kṛṣṇa ei tarvitse ääretöntä matkaa tullakseen lähelle.

        Hän on jo siellä.

        Hän odottaa.

        Ja tämä vie meidät takaisin Nandan pihalle.

        Paraṁ Brahma ei ole vain "jossakin".

        Se, jota jñānī etsii äärettömyydestä,
        on bhaktan edessä lapsena.

        Se, jota on vaikea saavuttaa,
        antaa itsensä rakkauden saavutettavaksi.

        Se, joka on kaikkien Herra,
        antaa Yaśodān kutsua itseään lapsekseen.

      • Anonyymi00412
        Anonyymi00411 kirjoitti:

        Miljoonat elämät eivät itsessään tuo Kṛṣṇaa lähemmäksi.

        Kṛṣṇa ei muutu kaukaisesta läheiseksi siksi, että olemme eläneet tarpeeksi monta kertaa.


        Jīva voi olla äärettömän kaukana tietoisuudessaan, mutta Kṛṣṇa ei tarvitse ääretöntä matkaa tullakseen lähelle.

        Hän on jo siellä.

        Hän odottaa.

        Ja tämä vie meidät takaisin Nandan pihalle.

        Paraṁ Brahma ei ole vain "jossakin".

        Se, jota jñānī etsii äärettömyydestä,
        on bhaktan edessä lapsena.

        Se, jota on vaikea saavuttaa,
        antaa itsensä rakkauden saavutettavaksi.

        Se, joka on kaikkien Herra,
        antaa Yaśodān kutsua itseään lapsekseen.

        Ja Hän, joka on kaukaisin Absoluutti,
        tulee kaikkein läheisimmäksi.

        Tässä mielessä Janmāṣṭamī ei ole vain kertomus siitä, että Kṛṣṇa syntyi maailmaan.

        Se on juhla sille, että Bhagavān itse tekee mahdottoman läheisyyden mahdolliseksi.

        Śrī Kṛṣṇa Janmāṣṭamī kī jaya!
        Śrī Nanda-Nandana Kṛṣṇa kī jaya!
        Śrīmatī Rādhārāṇī kī jaya!

      • Anonyymi00413
        Anonyymi00412 kirjoitti:

        Ja Hän, joka on kaukaisin Absoluutti,
        tulee kaikkein läheisimmäksi.

        Tässä mielessä Janmāṣṭamī ei ole vain kertomus siitä, että Kṛṣṇa syntyi maailmaan.

        Se on juhla sille, että Bhagavān itse tekee mahdottoman läheisyyden mahdolliseksi.

        Śrī Kṛṣṇa Janmāṣṭamī kī jaya!
        Śrī Nanda-Nandana Kṛṣṇa kī jaya!
        Śrīmatī Rādhārāṇī kī jaya!

        Miljoonat elämät eivät itsessään tuo Kṛṣṇaa lähemmäksi.

        Kṛṣṇa ei muutu kaukaisesta läheiseksi siksi, että olemme eläneet tarpeeksi monta kertaa.


        Jīva voi olla äärettömän kaukana tietoisuudessaan, mutta Kṛṣṇa ei tarvitse ääretöntä matkaa tullakseen lähelle.

      • Anonyymi00414
        Anonyymi00413 kirjoitti:

        Miljoonat elämät eivät itsessään tuo Kṛṣṇaa lähemmäksi.

        Kṛṣṇa ei muutu kaukaisesta läheiseksi siksi, että olemme eläneet tarpeeksi monta kertaa.


        Jīva voi olla äärettömän kaukana tietoisuudessaan, mutta Kṛṣṇa ei tarvitse ääretöntä matkaa tullakseen lähelle.

        https://i.pinimg.com/236x/18/34/b7/1834b74ab37e75700b67b28989e7b5ae.jpg

        https://www.tallengestore.com/cdn/shop/products/Baby_Krishna_0fefb806-9b72-41a1-b195-326207d26ecc.jpg?v=1481890264

      • Anonyymi00419
      • Anonyymi00498
        Anonyymi00184 kirjoitti:

        Krishna kutsui paikalle valtavan määrän Brahmoja eri universumeista. Jokainen Brahmā tuli Krishnan luo omasta universumistaan. He kaikki näkivät Krishnan, mutta kertomus ei tarkoita, että Brahmāt olisivat kokoontuneet tavalliseksi joukoksi ja tarkastelleet toisiaan.

        Tässä on vielä hienompi yksityiskohta:

        Kun tämä alkuperäinen Brahmā näki lukemattomat muut Brahmāt, hän tajusi, kuinka pieni hänen oma nelipäinen Brahmān asemansa oli. Hän oli ajatellut olevansa valtavan suuren universumin Brahmā, mutta Krishnan edessä oli Brahmoja, joilla oli ... koska heidän universuminsa olivat paljon suurempia.

        Ja tärkeää on myös tämä: Krishna itse näki kaikki Brahmāt samanaikaisesti. Brahmāt eivät olleet Krishnan kanssa samalla tavalla samalla tasolla — heidän tietoisuutensa ja kykynsä olivat rajallisia.

        Jännää!

    • Anonyymi00417

      William Branham se vasta ihmemies olikin.

      • Anonyymi00418

        "William Branham se vasta ihmemies olikin."

        Syntyikö hän tyrmässä nelikätisenä?

      • Anonyymi00420
        Anonyymi00418 kirjoitti:

        "William Branham se vasta ihmemies olikin."

        Syntyikö hän tyrmässä nelikätisenä?

        "William Branham se vasta ihmemies olikin."


        Uhkasiko maan johto tappaa häntä, niin kui edellä?

      • Anonyymi00421
        Anonyymi00420 kirjoitti:

        "William Branham se vasta ihmemies olikin."


        Uhkasiko maan johto tappaa häntä, niin kui edellä?

        "William Branham se vasta ihmemies olikin."

        Syntyikö hän tyrmässä nelikätisenä?

        "William Branham se vasta ihmemies olikin."


        Uhkasiko maan johto tappaa häntä, niin kui edellä?

      • Anonyymi00422
        Anonyymi00421 kirjoitti:

        "William Branham se vasta ihmemies olikin."

        Syntyikö hän tyrmässä nelikätisenä?

        "William Branham se vasta ihmemies olikin."


        Uhkasiko maan johto tappaa häntä, niin kui edellä?

        "William Branham se vasta ihmemies olikin."

        Asetelma alkaa olla aika huvittava:

        “Minulla on ihmekertomus, siis olen verrattavissa Kṛṣṇaan.”

      • Anonyymi00423
        Anonyymi00422 kirjoitti:

        "William Branham se vasta ihmemies olikin."

        Asetelma alkaa olla aika huvittava:

        “Minulla on ihmekertomus, siis olen verrattavissa Kṛṣṇaan.”

        Asetelma alkaa olla aika huvittava:

        “Minulla on ihmekertomus, siis olen verrattavissa Kṛṣṇaan.”

      • Anonyymi00424
        Anonyymi00423 kirjoitti:

        Asetelma alkaa olla aika huvittava:

        “Minulla on ihmekertomus, siis olen verrattavissa Kṛṣṇaan.”

        "William Branham se vasta ihmemies olikin."

        Saarnaajan ihmekertomus tee hänestä avatāraa.

      • Anonyymi00425
        Anonyymi00424 kirjoitti:

        "William Branham se vasta ihmemies olikin."

        Saarnaajan ihmekertomus tee hänestä avatāraa.

        Kristityille on täällä omat palstansa. Pysykää niissä.

      • Anonyymi00426
        Anonyymi00425 kirjoitti:

        Kristityille on täällä omat palstansa. Pysykää niissä.

        "William Branham se vasta ihmemies olikin."


        Nostiko hän kokonaisen Govardhana-kukkulan yhdellä sormella seitsemäksi päiväksi?

        Näyttikö hän äidilleen koko maailmankaikkeuden omassa suussaan?

      • Anonyymi00427
        Anonyymi00426 kirjoitti:

        "William Branham se vasta ihmemies olikin."


        Nostiko hän kokonaisen Govardhana-kukkulan yhdellä sormella seitsemäksi päiväksi?

        Näyttikö hän äidilleen koko maailmankaikkeuden omassa suussaan?

        "William Branham se vasta ihmemies olikin."


        Meni­kö hän vastasyntyneenä nelikätisenä jumalallisessa muodossa ja muuttui sitten tavalliseksi pieneksi lapseksi?

        Antoiko hän Yaśodān sitoa itsensä kiinni, vaikka oli samalla Korkein Absoluutti?

        Ilmestyikö hän miljoonien kosmisten aikakausien keskellä Svayaṃ Bhagavānina?

        Jos ei, niin ehkä William Branhamia ei kuitenkaan kannata aivan noin kiireesti rinnastaa Kṛṣṇaan.

        Kṛṣṇa-līlāssa “ihmemies” on aika vaatimaton kuvaus siitä, mitä kertomuksissa tapahtuu.

      • Anonyymi00428
        Anonyymi00427 kirjoitti:

        "William Branham se vasta ihmemies olikin."


        Meni­kö hän vastasyntyneenä nelikätisenä jumalallisessa muodossa ja muuttui sitten tavalliseksi pieneksi lapseksi?

        Antoiko hän Yaśodān sitoa itsensä kiinni, vaikka oli samalla Korkein Absoluutti?

        Ilmestyikö hän miljoonien kosmisten aikakausien keskellä Svayaṃ Bhagavānina?

        Jos ei, niin ehkä William Branhamia ei kuitenkaan kannata aivan noin kiireesti rinnastaa Kṛṣṇaan.

        Kṛṣṇa-līlāssa “ihmemies” on aika vaatimaton kuvaus siitä, mitä kertomuksissa tapahtuu.

        "William Branham se vasta ihmemies olikin."

        Ilmestyikö hän miljoonien kosmisten aikakausien keskellä Svayaṃ Bhagavānina?

      • Anonyymi00429
        Anonyymi00428 kirjoitti:

        "William Branham se vasta ihmemies olikin."

        Ilmestyikö hän miljoonien kosmisten aikakausien keskellä Svayaṃ Bhagavānina?

        “William Branham se vasta ihmemies olikin.”

        Nostiko hän Govardhana-kukkulan yhdellä sormella ja piti sitä sateenvarjona kokonaiset seitsemän päivää?

        Näyttikö hän äidilleen koko maailmankaikkeuden omassa suussaan?

        Ilmest­yikö hän syntymänsä hetkellä nelikätisenä jumalallisessa muodossa?

        Muuttuiko hän sen jälkeen pieneksi kaksikätiseksi lapseksi, jota hänen vanhempansa saattoivat pitää sylissään?


        Näyttikö hän Brahmālle, että yksi pieni paimenpoika voi olla samanaikaisesti lukemattomien paimenpoikien jne.muodossa?

        Nielaisiko hän kokonaisen metsäpalon?


        Kulkiko hän paljain jaloin Yamunān veden päällä?

        Kannatteliko hän kokonaisen kosmoksen olemuksessaan ja samalla leikki lapsena pihalla?

        Oliko hän se sama olento, jonka yksi puoli on Parabrahman, mutta joka toisessa hetkessä juoksee voita varastamassa ja pakenee Yaśodāa?

        Jos vastaus kaikkiin on “ei”, niin ehkä “William Branham se vasta ihmemies olikin” ei vielä aivan riitä tekemään hänestä Kṛṣṇan kaltaista hahmoa.


        Saarnaaja voi kertoa ihmeistä. Kṛṣṇa-līlāssa koko jumalallinen todellisuus näyttää olevan mukana.

        Siinä on pieni ero.

      • Anonyymi00430
        Anonyymi00429 kirjoitti:

        “William Branham se vasta ihmemies olikin.”

        Nostiko hän Govardhana-kukkulan yhdellä sormella ja piti sitä sateenvarjona kokonaiset seitsemän päivää?

        Näyttikö hän äidilleen koko maailmankaikkeuden omassa suussaan?

        Ilmest­yikö hän syntymänsä hetkellä nelikätisenä jumalallisessa muodossa?

        Muuttuiko hän sen jälkeen pieneksi kaksikätiseksi lapseksi, jota hänen vanhempansa saattoivat pitää sylissään?


        Näyttikö hän Brahmālle, että yksi pieni paimenpoika voi olla samanaikaisesti lukemattomien paimenpoikien jne.muodossa?

        Nielaisiko hän kokonaisen metsäpalon?


        Kulkiko hän paljain jaloin Yamunān veden päällä?

        Kannatteliko hän kokonaisen kosmoksen olemuksessaan ja samalla leikki lapsena pihalla?

        Oliko hän se sama olento, jonka yksi puoli on Parabrahman, mutta joka toisessa hetkessä juoksee voita varastamassa ja pakenee Yaśodāa?

        Jos vastaus kaikkiin on “ei”, niin ehkä “William Branham se vasta ihmemies olikin” ei vielä aivan riitä tekemään hänestä Kṛṣṇan kaltaista hahmoa.


        Saarnaaja voi kertoa ihmeistä. Kṛṣṇa-līlāssa koko jumalallinen todellisuus näyttää olevan mukana.

        Siinä on pieni ero.

        “William Branham se vasta ihmemies olikin.”

        Jos Branhamia kerran halutaan kutsua “ihmemieheksi”, niin kysytään nyt ihan vaatimattomasti:


        Näyttikö hän Yaśodālle koko maailmankaikkeuden omassa suussaan?

        Ilmestyi­kö hän syntymänsä yhteydessä nelikätisenä jumalallisessa muodossa?

        Monistuiko hän lukemattomiksi eri muodoiksi?

      • Anonyymi00431
        Anonyymi00430 kirjoitti:

        “William Branham se vasta ihmemies olikin.”

        Jos Branhamia kerran halutaan kutsua “ihmemieheksi”, niin kysytään nyt ihan vaatimattomasti:


        Näyttikö hän Yaśodālle koko maailmankaikkeuden omassa suussaan?

        Ilmestyi­kö hän syntymänsä yhteydessä nelikätisenä jumalallisessa muodossa?

        Monistuiko hän lukemattomiksi eri muodoiksi?

        “William Branham se vasta ihmemies olikin.”

        Mutta oliko tämä saarnaaja samaan aikaan läsnä eri universumeissa?

        Oliko hän samanaikaisesti lukemattomissa brahmāṇḍoissa?

        Ilmenikö hän eri universumeissa eri aikakausina?

        Oliko hän samaan aikaan siellä ja täällä — ilman että ajan ja paikan rajat koskivat häntä?

        Oliko hänellä tällainen kosminen, universumit ylittävä läsnäolo?

      • Anonyymi00432
        Anonyymi00431 kirjoitti:

        “William Branham se vasta ihmemies olikin.”

        Mutta oliko tämä saarnaaja samaan aikaan läsnä eri universumeissa?

        Oliko hän samanaikaisesti lukemattomissa brahmāṇḍoissa?

        Ilmenikö hän eri universumeissa eri aikakausina?

        Oliko hän samaan aikaan siellä ja täällä — ilman että ajan ja paikan rajat koskivat häntä?

        Oliko hänellä tällainen kosminen, universumit ylittävä läsnäolo?

        “William Branham se vasta ihmemies olikin.”

        Mutta kopioiko tämä saarnaaja itsensä miljardeiksi eri muodoiksi samanaikaisesti?

        Oliko hän yhtä aikaa lukemattomissa muodoissa?

        Oliko hän samanaikaisesti lukemattomissa paikoissa ja eri maailmoissa?

        Pystyykö hän olemaan yksi ja samalla lukemattomia ilman, että alkuperäinen katoaa?

      • Anonyymi00433
        Anonyymi00432 kirjoitti:

        “William Branham se vasta ihmemies olikin.”

        Mutta kopioiko tämä saarnaaja itsensä miljardeiksi eri muodoiksi samanaikaisesti?

        Oliko hän yhtä aikaa lukemattomissa muodoissa?

        Oliko hän samanaikaisesti lukemattomissa paikoissa ja eri maailmoissa?

        Pystyykö hän olemaan yksi ja samalla lukemattomia ilman, että alkuperäinen katoaa?

        Siinä vaiheessa “ihmemies” alkaa olla aika vaatimaton sana.

        Niin että jos Branhamia verrataan Kṛṣṇaan, yksi pieni kysymys olisi paikallaan:

        Pystyykö saarnaaja kopioimaan itsensä miljardeiksi muodoiksi samanaikaisesti — vai oliko hänen yliluonnollisuutensa hieman vaatimattomampaa?

      • Anonyymi00434
        Anonyymi00433 kirjoitti:

        Siinä vaiheessa “ihmemies” alkaa olla aika vaatimaton sana.

        Niin että jos Branhamia verrataan Kṛṣṇaan, yksi pieni kysymys olisi paikallaan:

        Pystyykö saarnaaja kopioimaan itsensä miljardeiksi muodoiksi samanaikaisesti — vai oliko hänen yliluonnollisuutensa hieman vaatimattomampaa?

        “William Branham se vasta ihmemies olikin.”

        Pystyykö saarnaaja kopioimaan itsensä miljardeiksi muodoiksi samanaikaisesti — vai oliko hänen yliluonnollisuutensa hieman vaatimattomampaa?

      • Anonyymi00435
        Anonyymi00434 kirjoitti:

        “William Branham se vasta ihmemies olikin.”

        Pystyykö saarnaaja kopioimaan itsensä miljardeiksi muodoiksi samanaikaisesti — vai oliko hänen yliluonnollisuutensa hieman vaatimattomampaa?

        Siinä vaiheessa “ihmemies” alkaa olla aika vaatimaton sana.

      • Anonyymi00436
        Anonyymi00435 kirjoitti:

        Siinä vaiheessa “ihmemies” alkaa olla aika vaatimaton sana.

        “William Branham se vasta ihmemies olikin.”


        Pystyykö hän olemaan yksi ja samalla lukemattomia ilman, että alkuperäinen katoaa?

      • Anonyymi00438

        "William Branham se vasta ihmemies olikin."

        Onko hänestä ennustettu tuhansia vuosia ennen hänen syntymäänsä useissa kymmenissä teksteissä?

      • Anonyymi00439
        Anonyymi00438 kirjoitti:

        "William Branham se vasta ihmemies olikin."

        Onko hänestä ennustettu tuhansia vuosia ennen hänen syntymäänsä useissa kymmenissä teksteissä?

        "William Branham se vasta ihmemies olikin."

        Oliko hänellä kehossaan jumalallisia tunnusmerkkejä ja symboleita?

      • Anonyymi00440
        Anonyymi00439 kirjoitti:

        "William Branham se vasta ihmemies olikin."

        Oliko hänellä kehossaan jumalallisia tunnusmerkkejä ja symboleita?

        "William Branham se vasta ihmemies olikin."

        Onko hänestä ennustettu tuhansia vuosia ennen hänen syntymäänsä useissa kymmenissä teksteissä?

        Oliko hänellä kehossaan jumalallisia tunnusmerkkejä ja symboleita?

      • Anonyymi00441
        Anonyymi00440 kirjoitti:

        "William Branham se vasta ihmemies olikin."

        Onko hänestä ennustettu tuhansia vuosia ennen hänen syntymäänsä useissa kymmenissä teksteissä?

        Oliko hänellä kehossaan jumalallisia tunnusmerkkejä ja symboleita?

        Kṛṣṇa ei ole vain ihmeitä tekevä henkilö, vaan Paraṁ Brahma / Bhagavān

      • Anonyymi00442
        Anonyymi00441 kirjoitti:

        Kṛṣṇa ei ole vain ihmeitä tekevä henkilö, vaan Paraṁ Brahma / Bhagavān

        "Onko hänestä ennustettu tuhansia vuosia ennen hänen syntymäänsä useissa kymmenissä teksteissä?"

        Se on paljon vahvempi argumentti kuin pelkkä "hän teki ihmeitä" — jos väite pystytään todella osoittamaan.

      • Anonyymi00443
        Anonyymi00442 kirjoitti:

        "Onko hänestä ennustettu tuhansia vuosia ennen hänen syntymäänsä useissa kymmenissä teksteissä?"

        Se on paljon vahvempi argumentti kuin pelkkä "hän teki ihmeitä" — jos väite pystytään todella osoittamaan.

        Brahma-saṁhitāssa (kommentaarien kanssa) todetaan, että yksi Krishnan harrastuksista ja huvituksista Golokassa on viihdyttää itseään ja muita keksimällä jatkuvasti uusia argumentteja oman olemassaolonsa kieltämiseksi. Sanskritinkielisen kuvauksen mukaan hän nauttii uusien argumenttien keksimisestä omaa olemassaoloaan vastaan.



        Krishna tykkää henkimaailmassa ystäviensä kanssa keskustella erilaisista filosofioista. Hän keskustelee myös ateistisista filosofioista.

        Kyse ei ole siis mistään pilvillä leijumisesta harppu kädessään ja tauottomasta ylistämisestä, vaan myös vastakkainasettelusta – se on hauskaa. Se on leikki!


        Eli ei ole vain passiivinen "autuuden" kohde, jota kaikki ympärillä olevat olennot yksitoikkoisesti ylistävät - ei, vaan kuvataan suhteiden, leikin, väittelyn, kilpailun, huumorin, kiusoittelun ja spontaanin vuorovaikutuksen maailmana.


        Ja juuri tästä seuraa filosofisesti herkullinen paradoksi:

        Jos Kṛṣṇa on Absoluutti, hänen kanssaan voidaan jopa väitellä siitä, onko Absoluuttia olemassa.

        Väittely ei tällöin välttämättä ole uhka jumaluudelle. Se on osa leikkiä eli līlāa.

        Tämä voidaan huomata jopa syvempänä kuin pelkkänä "Jumala pitää hauskaa" -ajatuksena. Jos Kṛṣṇan kaikkivaltius tarkoittaa, ettei hänen olemassaolonsa tarvitse jatkuvasti tulla todistetuksi, hän voi sallia ystävilleen aidon väittelyn. Ystävä voi haastaa, kiusoitella, väittää vastaan ja puolustaa jotakin toista filosofista näkemystä — ja juuri tämä vapaus kuuluu läheiseen suhteeseen.

      • Anonyymi00444
        Anonyymi00443 kirjoitti:

        Brahma-saṁhitāssa (kommentaarien kanssa) todetaan, että yksi Krishnan harrastuksista ja huvituksista Golokassa on viihdyttää itseään ja muita keksimällä jatkuvasti uusia argumentteja oman olemassaolonsa kieltämiseksi. Sanskritinkielisen kuvauksen mukaan hän nauttii uusien argumenttien keksimisestä omaa olemassaoloaan vastaan.



        Krishna tykkää henkimaailmassa ystäviensä kanssa keskustella erilaisista filosofioista. Hän keskustelee myös ateistisista filosofioista.

        Kyse ei ole siis mistään pilvillä leijumisesta harppu kädessään ja tauottomasta ylistämisestä, vaan myös vastakkainasettelusta – se on hauskaa. Se on leikki!


        Eli ei ole vain passiivinen "autuuden" kohde, jota kaikki ympärillä olevat olennot yksitoikkoisesti ylistävät - ei, vaan kuvataan suhteiden, leikin, väittelyn, kilpailun, huumorin, kiusoittelun ja spontaanin vuorovaikutuksen maailmana.


        Ja juuri tästä seuraa filosofisesti herkullinen paradoksi:

        Jos Kṛṣṇa on Absoluutti, hänen kanssaan voidaan jopa väitellä siitä, onko Absoluuttia olemassa.

        Väittely ei tällöin välttämättä ole uhka jumaluudelle. Se on osa leikkiä eli līlāa.

        Tämä voidaan huomata jopa syvempänä kuin pelkkänä "Jumala pitää hauskaa" -ajatuksena. Jos Kṛṣṇan kaikkivaltius tarkoittaa, ettei hänen olemassaolonsa tarvitse jatkuvasti tulla todistetuksi, hän voi sallia ystävilleen aidon väittelyn. Ystävä voi haastaa, kiusoitella, väittää vastaan ja puolustaa jotakin toista filosofista näkemystä — ja juuri tämä vapaus kuuluu läheiseen suhteeseen.

        Ja juuri tästä seuraa filosofisesti herkullinen paradoksi:

        Jos Kṛṣṇa on Absoluutti, hänen kanssaan voidaan jopa väitellä siitä, onko Absoluuttia olemassa.

        Väittely ei tällöin välttämättä ole uhka jumaluudelle. Se on osa leikkiä eli līlāa.

      • Anonyymi00445
        Anonyymi00444 kirjoitti:

        Ja juuri tästä seuraa filosofisesti herkullinen paradoksi:

        Jos Kṛṣṇa on Absoluutti, hänen kanssaan voidaan jopa väitellä siitä, onko Absoluuttia olemassa.

        Väittely ei tällöin välttämättä ole uhka jumaluudelle. Se on osa leikkiä eli līlāa.

        Ystävä voi haastaa, kiusoitella, väittää vastaan ja puolustaa jotakin toista filosofista näkemystä — ja juuri tämä vapaus kuuluu läheiseen suhteeseen.

      • Anonyymi00446
        Anonyymi00445 kirjoitti:

        Ystävä voi haastaa, kiusoitella, väittää vastaan ja puolustaa jotakin toista filosofista näkemystä — ja juuri tämä vapaus kuuluu läheiseen suhteeseen.

        Silloin vastakkainasettelu ei ole välttämättä poissaoloa Jumalasta, vaan yksi tapa olla suhteessa Jumalaan.

        Tämä tekee myös tuosta "pilvillä leijuvasta harppu kädessä" - osuvan. Tuonpuoleinen maailma ei ole pelkkä staattinen tila, jossa kaikki ovat ikuisesti samassa asennossa lausumassa ylistystä. Līlā tarkoittaa tapahtumista, liikettä ja leikkiä.

        Ja jos mennään vielä pidemmälle, ajatuksesta seuraa hieno epistemologinen käänne:

        Kṛṣṇa ei tarvitse filosofista argumenttia todistaakseen olevansa olemassa. Hän voi jopa leikkiä sillä, että hänen ystävänsä yrittävät todistaa päinvastaista.

        Tällöin ateistinen argumentti ei enää näyttäydy vain "vihollisena", joka on tuhottava, vaan se voidaan nähdä yhtenä mahdollisena keskustelun, huumorin ja leikin muotona.

        Se on hyvin erilainen jumalakäsitys kuin sellainen, jossa Jumalan asema riippuu siitä, ettei kukaan koskaan saa esittää Hänelle vastaväitettä.

      • Anonyymi00447
        Anonyymi00446 kirjoitti:

        Silloin vastakkainasettelu ei ole välttämättä poissaoloa Jumalasta, vaan yksi tapa olla suhteessa Jumalaan.

        Tämä tekee myös tuosta "pilvillä leijuvasta harppu kädessä" - osuvan. Tuonpuoleinen maailma ei ole pelkkä staattinen tila, jossa kaikki ovat ikuisesti samassa asennossa lausumassa ylistystä. Līlā tarkoittaa tapahtumista, liikettä ja leikkiä.

        Ja jos mennään vielä pidemmälle, ajatuksesta seuraa hieno epistemologinen käänne:

        Kṛṣṇa ei tarvitse filosofista argumenttia todistaakseen olevansa olemassa. Hän voi jopa leikkiä sillä, että hänen ystävänsä yrittävät todistaa päinvastaista.

        Tällöin ateistinen argumentti ei enää näyttäydy vain "vihollisena", joka on tuhottava, vaan se voidaan nähdä yhtenä mahdollisena keskustelun, huumorin ja leikin muotona.

        Se on hyvin erilainen jumalakäsitys kuin sellainen, jossa Jumalan asema riippuu siitä, ettei kukaan koskaan saa esittää Hänelle vastaväitettä.

        Ja juuri tuo tekee ajatuksesta kiinnostavan: Kṛṣṇan kanssa voidaan väitellä jopa Kṛṣṇan olemassaolosta. Hän ei tarvitse sitä, että kaikki muut jatkuvasti tunnustavat hänen jumaluutensa, jotta līlā voisi jatkua.

      • Anonyymi00448
        Anonyymi00447 kirjoitti:

        Ja juuri tuo tekee ajatuksesta kiinnostavan: Kṛṣṇan kanssa voidaan väitellä jopa Kṛṣṇan olemassaolosta. Hän ei tarvitse sitä, että kaikki muut jatkuvasti tunnustavat hänen jumaluutensa, jotta līlā voisi jatkua.

        Paljon kiinnostavampi pointti on juuri leikki:

        Kṛṣṇa ei tarvitse Golokassa ympärilleen kuoroa, joka hokee tauotta "Kṛṣṇa on Jumala, Kṛṣṇa on Jumala". Päinvastoin, siellä voidaan väitellä, haastaa, kiusoitella ja jopa rakennella nokkelia argumentteja sitä vastaan, että Kṛṣṇa olisi olemassa.

      • Anonyymi00449
        Anonyymi00448 kirjoitti:

        Paljon kiinnostavampi pointti on juuri leikki:

        Kṛṣṇa ei tarvitse Golokassa ympärilleen kuoroa, joka hokee tauotta "Kṛṣṇa on Jumala, Kṛṣṇa on Jumala". Päinvastoin, siellä voidaan väitellä, haastaa, kiusoitella ja jopa rakennella nokkelia argumentteja sitä vastaan, että Kṛṣṇa olisi olemassa.

        Se tekee kuvasta paljon elävämmän.

        "Entä jos Kṛṣṇaa ei ole olemassa?"

        — No perustellaanpa miksi ei.

        Ja Kṛṣṇa itse on mukana leikissä.

      • Anonyymi00450
        Anonyymi00449 kirjoitti:

        Se tekee kuvasta paljon elävämmän.

        "Entä jos Kṛṣṇaa ei ole olemassa?"

        — No perustellaanpa miksi ei.

        Ja Kṛṣṇa itse on mukana leikissä.

        Ilman oppositiota ei synny kunnollista edistystä. Jos kaikki vain vahvistavat toistensa ajatuksia, mitään ei tarvitse perustella uudelleen eikä kukaan joudu testaamaan omia käsityksiään.

        Leikillinen oppositio on vielä eri asia kuin tuhoava vastakkainasettelu:

        "Olet väärässä — perustelepa uudestaan."

        Se pakottaa ajatuksen kehittymään, mutta ei tee toisesta vihollista.

        Ja juuri siksi tuo kuvaus Kṛṣṇan filosofisesta leikistä on kiinnostava: oppositio ei ole siinä uhka, joka pitää vaientaa, vaan jotakin, mikä tekee leikistä ja keskustelusta elävää.

      • Anonyymi00451
        Anonyymi00450 kirjoitti:

        Ilman oppositiota ei synny kunnollista edistystä. Jos kaikki vain vahvistavat toistensa ajatuksia, mitään ei tarvitse perustella uudelleen eikä kukaan joudu testaamaan omia käsityksiään.

        Leikillinen oppositio on vielä eri asia kuin tuhoava vastakkainasettelu:

        "Olet väärässä — perustelepa uudestaan."

        Se pakottaa ajatuksen kehittymään, mutta ei tee toisesta vihollista.

        Ja juuri siksi tuo kuvaus Kṛṣṇan filosofisesta leikistä on kiinnostava: oppositio ei ole siinä uhka, joka pitää vaientaa, vaan jotakin, mikä tekee leikistä ja keskustelusta elävää.

        Jos vastaväite nähdään uhkana, joka pitää tuhota — "jos et usko, joudut ikuiseen helvettiin" — keskustelusta tulee helposti pelon ja vallankäytön väline.

        Mutta jos vastakkainasettelu kuuluu leikkiin, asetelma on aivan toinen:

        voidaan väittää vastaan
        voidaan haastaa toinen
        voidaan keksiä mahdollisimman hyviä vastaperusteluja
        voidaan puolustaa jopa ateistista kantaa
        eikä vastapuolta tarvitse tuhota tai pelotella
        itse väittely voi olla hauskaa

      • Anonyymi00452
        Anonyymi00451 kirjoitti:

        Jos vastaväite nähdään uhkana, joka pitää tuhota — "jos et usko, joudut ikuiseen helvettiin" — keskustelusta tulee helposti pelon ja vallankäytön väline.

        Mutta jos vastakkainasettelu kuuluu leikkiin, asetelma on aivan toinen:

        voidaan väittää vastaan
        voidaan haastaa toinen
        voidaan keksiä mahdollisimman hyviä vastaperusteluja
        voidaan puolustaa jopa ateistista kantaa
        eikä vastapuolta tarvitse tuhota tai pelotella
        itse väittely voi olla hauskaa

        Edes Jumalan olemassaolon kieltäminen ei merkitse suhteen katkeamista, vaan siitä voidaan tehdä osa filosofista līlāa.

        Ja silloin vastakkainasettelu voi jopa lisätä läheisyyttä. Ystävän kanssa voi olla eri mieltä rajustikin, koska suhde kestää sen.

        Se on aika kaukana mallista:

        "Usko oikein tai sinua rangaistaan ikuisesti."

        Sen sijaan:

        "Ole eri mieltä. Väittelemme siitä."

        Ja sitten Kṛṣṇa voi vielä itse osallistua väittelyyn. Se on paljon hauskempi ajatus.

      • Anonyymi00453
        Anonyymi00452 kirjoitti:

        Edes Jumalan olemassaolon kieltäminen ei merkitse suhteen katkeamista, vaan siitä voidaan tehdä osa filosofista līlāa.

        Ja silloin vastakkainasettelu voi jopa lisätä läheisyyttä. Ystävän kanssa voi olla eri mieltä rajustikin, koska suhde kestää sen.

        Se on aika kaukana mallista:

        "Usko oikein tai sinua rangaistaan ikuisesti."

        Sen sijaan:

        "Ole eri mieltä. Väittelemme siitä."

        Ja sitten Kṛṣṇa voi vielä itse osallistua väittelyyn. Se on paljon hauskempi ajatus.

        Brahma Samhita - kommentaarien kanssa.

        Jumala nauttii näistä leikeistä, joissa hän haastaa oman olemassaolonsa.

      • Anonyymi00454
        Anonyymi00453 kirjoitti:

        Brahma Samhita - kommentaarien kanssa.

        Jumala nauttii näistä leikeistä, joissa hän haastaa oman olemassaolonsa.

        Raamattu:

        Älä pidä muita jumalia minun rinnallani.

        Sinulla ei saa olla muita jumalia.

        **********************

        Mutta Krishna:

        Älä usko minuun jos et haluaa.





        5. Moos. 6:4–5:
        "Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi. Rakasta Herraa, Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi, kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi."

        2. Moos. 34:14:
        "Sillä sinä et saa kumartaa toista jumalaa, sillä Herra, jonka nimi on Kiivas, on kiivas Jumala."

        Jesaja 43:10–11:
        "Minun edelläni ei ole ollut mitään jumalaa, eikä minun jälkeeni tule. Minä, minä olen Herra, eikä ole pelastajaa minun lisäkseni."

        Jesaja 44:6:
        "Minä olen ensimmäinen ja minä olen viimeinen, eikä ole muuta Jumalaa kuin minä."

        Jesaja 45:5:
        "Minä olen Herra, eikä muuta ole; paitsi minut ei ole yhtään jumalaa."

        *******************


        Mutta Krishna:

        Älä usko minuun.




        5. Moos. 6:4–5:
        "Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi. Rakasta Herraa, Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi, kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi."


        _________________


        Rakkautta ei voi pakottaa.



        Raamattu:

        Älä pidä muita jumalia minun rinnallani.

        **********************

        Mutta Krishna:

        Ihan vapaasti ole uskomatta, ja tästä ei tulee ikuista helvettiä.

      • Anonyymi00455
        Anonyymi00454 kirjoitti:

        Raamattu:

        Älä pidä muita jumalia minun rinnallani.

        Sinulla ei saa olla muita jumalia.

        **********************

        Mutta Krishna:

        Älä usko minuun jos et haluaa.





        5. Moos. 6:4–5:
        "Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi. Rakasta Herraa, Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi, kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi."

        2. Moos. 34:14:
        "Sillä sinä et saa kumartaa toista jumalaa, sillä Herra, jonka nimi on Kiivas, on kiivas Jumala."

        Jesaja 43:10–11:
        "Minun edelläni ei ole ollut mitään jumalaa, eikä minun jälkeeni tule. Minä, minä olen Herra, eikä ole pelastajaa minun lisäkseni."

        Jesaja 44:6:
        "Minä olen ensimmäinen ja minä olen viimeinen, eikä ole muuta Jumalaa kuin minä."

        Jesaja 45:5:
        "Minä olen Herra, eikä muuta ole; paitsi minut ei ole yhtään jumalaa."

        *******************


        Mutta Krishna:

        Älä usko minuun.




        5. Moos. 6:4–5:
        "Kuule, Israel! Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi. Rakasta Herraa, Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi, kaikesta sielustasi ja kaikesta voimastasi."


        _________________


        Rakkautta ei voi pakottaa.



        Raamattu:

        Älä pidä muita jumalia minun rinnallani.

        **********************

        Mutta Krishna:

        Ihan vapaasti ole uskomatta, ja tästä ei tulee ikuista helvettiä.

        Ihmiset ovat ylpeitä siitä, että he ovat keksineet uusia argumentteja, Krishnaa ei ole olemassa, mutta itse asiassa Krishn aitse maha mayan avulla on syöttänyt nämä argumentit ihmisille sekoittaakseen heitä entisestään, joten uskomisessa ei ole pakkoa tai pakottamista.


        "Älkää uskoko, minua ei ole olemassa."

      • Anonyymi00456
        Anonyymi00455 kirjoitti:

        Ihmiset ovat ylpeitä siitä, että he ovat keksineet uusia argumentteja, Krishnaa ei ole olemassa, mutta itse asiassa Krishn aitse maha mayan avulla on syöttänyt nämä argumentit ihmisille sekoittaakseen heitä entisestään, joten uskomisessa ei ole pakkoa tai pakottamista.


        "Älkää uskoko, minua ei ole olemassa."

        Mutta jos haluat tuntea hänet, hän tulee sinulle vastaan, mutta mutta ihmisen on otettava ensimmäinen askel itse.

        EI TARVITSE USKOA, EI RANGAISTUSUHKAILUA. JOS ET USKO, SINUA AUTETAAN UNOHTAMAAN KRISHNA.

      • Anonyymi00457
        Anonyymi00456 kirjoitti:

        Mutta jos haluat tuntea hänet, hän tulee sinulle vastaan, mutta mutta ihmisen on otettava ensimmäinen askel itse.

        EI TARVITSE USKOA, EI RANGAISTUSUHKAILUA. JOS ET USKO, SINUA AUTETAAN UNOHTAMAAN KRISHNA.

        Unohtaminen on

        vapaa tahdon seuraus

        sielun oma halu kokea


        Tätä unohtamisen tilaa hallitsee mahā-māyā, aineellinen energia, joka peittää Krishnan todellisen olemuksen.

        Krishna kunnioittaa sielun valintaa.


        Unohtaminen on

        vapaa tahdon seuraus

        sielun oma halu kokea


        Jumala ei pakota ketään uskomaan

        Rakkaus (bhakti) on mahdollista vain vapaasta tahdosta

        Pakotettu usko ei ole rakkautta



        “Emme joudu ikuiseen helvettiin, jos emme usko Jumalaan”


        Ketään ei rangaista uskomattomuudesta

        Kärsimys seuraa teoista ja tietoisuuden tilasta

        Kun karma on “kulutettu”, sielu jatkaa matkaansa

        Jumala ei tuomitse sielua ikuisesti, eikä “epäusko” yksin johda rangaistukseen.

      • Anonyymi00458
        Anonyymi00457 kirjoitti:

        Unohtaminen on

        vapaa tahdon seuraus

        sielun oma halu kokea


        Tätä unohtamisen tilaa hallitsee mahā-māyā, aineellinen energia, joka peittää Krishnan todellisen olemuksen.

        Krishna kunnioittaa sielun valintaa.


        Unohtaminen on

        vapaa tahdon seuraus

        sielun oma halu kokea


        Jumala ei pakota ketään uskomaan

        Rakkaus (bhakti) on mahdollista vain vapaasta tahdosta

        Pakotettu usko ei ole rakkautta



        “Emme joudu ikuiseen helvettiin, jos emme usko Jumalaan”


        Ketään ei rangaista uskomattomuudesta

        Kärsimys seuraa teoista ja tietoisuuden tilasta

        Kun karma on “kulutettu”, sielu jatkaa matkaansa

        Jumala ei tuomitse sielua ikuisesti, eikä “epäusko” yksin johda rangaistukseen.

        Jumala ei vain peitä – Hän myös etsii

        Vaikka Krishna sallii unohtamisen:

        Hän ei koskaan hylkää sielua

        Hän antaa jatkuvasti mahdollisuuksia palata

        Tämä näkyy käsitteessä ajñāta-sukṛti:


        pienikin kosketus bhaktiin voi käynnistää paluun

        Jumala on samaan aikaan:

        unohtamisen mahdollistaja

        muistamisen herättäjä

        riippuen sielun suunnasta.

      • Anonyymi00459
        Anonyymi00458 kirjoitti:

        Jumala ei vain peitä – Hän myös etsii

        Vaikka Krishna sallii unohtamisen:

        Hän ei koskaan hylkää sielua

        Hän antaa jatkuvasti mahdollisuuksia palata

        Tämä näkyy käsitteessä ajñāta-sukṛti:


        pienikin kosketus bhaktiin voi käynnistää paluun

        Jumala on samaan aikaan:

        unohtamisen mahdollistaja

        muistamisen herättäjä

        riippuen sielun suunnasta.

        Vastarinta, vastakkainasettelu ja eri näkökulmat eivät ole virheitä maailmassa, vaan ne ovat tarkoituksellisia ja välttämättömiä.

        Vastakkaisuus kuuluu todellisuuteen: on aina teesi ja antiteesi, ja vastustus sekä erilaiset näkökulmat ovat jatkuvia. Ilman vastarintaa ei olisi liikettä tai kehitystä.

        Kehitys syntyy jännitteestä: jos vastarinta poistetaan, ei synny kehitystä. Vastakkainasettelu toimii dynamiikkana, joka pitää prosessin elävänä.

        Absoluutin (Krishna) näkökulmasta Absoluutti ei kärsi vastarinnasta, vaan nauttii monimuotoisuudesta. Tämä liittyy käsitteeseen līlā, joka tarkoittaa kosmista tai jumalallista leikkiä.

        Henkimaailman ideassa myös henkimaailmassa on dialogia ja erilaisia näkökulmia. Jopa ateistisia filosofioita voidaan esittää keskusteluna, ei siksi että ne olisivat lopullisesti totta, vaan koska ne kuuluvat vuorovaikutuksen estetiikkaan.

        Lopullinen väite on, että Jumala (Krishna) nauttii eri näkökulmista, filosofisista keskusteluista ja vastakohtien esiin tulemisesta. Kaikki tämä on līlāa, leikkiä, ei konfliktia Absoluutin tasolla.

        Yksi lause tiivistettynä: maailman vastakohdat eivät ole ongelma, vaan Absoluutin tapa ilmentää monimuotoista leikkiä ja tietoisuutta.



        HENKIMAAILMAN IDEASSA MYÖS HENKIMAAILMASSA ON DIALOGIA JA ERILAISIA NÄKÖKULMIA. JOPA ATEISTISIA FILOSOFIOITA VOIDAAN ESITTÄÄ KESKUSTELUNA, EI SIKSI, ETTÄ NE OLISIVAT LOPULLISESTI TOTTA, VAAN KOSKA NE KUULUVAT VUOROVAIKUTUKSEN ESTETIIKKAAN.

        LOPULLINEN VÄITE ON, ETTÄ JUMALA (KRISHNA) NAUTTII ERI NÄKÖKULMISTA, FILOSOFISISTA KESKUSTELUISTA JA VASTAKOHTIEN ESIIN TULEMISESTA. KAIKKI TÄMÄ ON LĪLĀA, LEIKKIÄ, EI KONFLIKTIA ABSOLUUTIN TASOLLA.

        Henkimaailma ei ole passiivinen tai staattinen tila, jossa oltaisiin vain olemassa ilman toimintaa, vaan elävä ja vuorovaikutteinen todellisuus. Siellä on toimintaa, suhteita ja jopa filosofista pohdintaa, eikä henkisyys tarkoita pelkkää hiljaista ylistämistä tai paikallaan olemista, vaan toisenlaista olemisen ja toiminnan tasoa.

        Vastakkainasettelu ja erilaiset näkökulmat eivät ole virheitä tai ongelmia, vaan ne ovat olennainen osa todellisuuden dynamiikkaa. Maailmassa on aina teesi ja antiteesi, ja juuri näiden välinen jännite synnyttää liikettä, kehitystä ja ymmärrystä. Ilman vastarintaa ei olisi kasvua eikä kehitystä.

        Myös korkeampi todellisuus, Absoluutti eli Krishna, ei kärsi vastakkaisista näkemyksistä tai vastarinnasta, vaan päinvastoin nauttii siitä monimuotoisuudesta, joka niiden kautta ilmenee. Tätä kutsutaan līlāksi, jumalalliseksi leikiksi, jossa erilaiset tilanteet, näkökulmat ja jopa ristiriidat ovat osa kokonaisuutta, eivät sen uhka.

      • Anonyymi00460
        Anonyymi00459 kirjoitti:

        Vastarinta, vastakkainasettelu ja eri näkökulmat eivät ole virheitä maailmassa, vaan ne ovat tarkoituksellisia ja välttämättömiä.

        Vastakkaisuus kuuluu todellisuuteen: on aina teesi ja antiteesi, ja vastustus sekä erilaiset näkökulmat ovat jatkuvia. Ilman vastarintaa ei olisi liikettä tai kehitystä.

        Kehitys syntyy jännitteestä: jos vastarinta poistetaan, ei synny kehitystä. Vastakkainasettelu toimii dynamiikkana, joka pitää prosessin elävänä.

        Absoluutin (Krishna) näkökulmasta Absoluutti ei kärsi vastarinnasta, vaan nauttii monimuotoisuudesta. Tämä liittyy käsitteeseen līlā, joka tarkoittaa kosmista tai jumalallista leikkiä.

        Henkimaailman ideassa myös henkimaailmassa on dialogia ja erilaisia näkökulmia. Jopa ateistisia filosofioita voidaan esittää keskusteluna, ei siksi että ne olisivat lopullisesti totta, vaan koska ne kuuluvat vuorovaikutuksen estetiikkaan.

        Lopullinen väite on, että Jumala (Krishna) nauttii eri näkökulmista, filosofisista keskusteluista ja vastakohtien esiin tulemisesta. Kaikki tämä on līlāa, leikkiä, ei konfliktia Absoluutin tasolla.

        Yksi lause tiivistettynä: maailman vastakohdat eivät ole ongelma, vaan Absoluutin tapa ilmentää monimuotoista leikkiä ja tietoisuutta.



        HENKIMAAILMAN IDEASSA MYÖS HENKIMAAILMASSA ON DIALOGIA JA ERILAISIA NÄKÖKULMIA. JOPA ATEISTISIA FILOSOFIOITA VOIDAAN ESITTÄÄ KESKUSTELUNA, EI SIKSI, ETTÄ NE OLISIVAT LOPULLISESTI TOTTA, VAAN KOSKA NE KUULUVAT VUOROVAIKUTUKSEN ESTETIIKKAAN.

        LOPULLINEN VÄITE ON, ETTÄ JUMALA (KRISHNA) NAUTTII ERI NÄKÖKULMISTA, FILOSOFISISTA KESKUSTELUISTA JA VASTAKOHTIEN ESIIN TULEMISESTA. KAIKKI TÄMÄ ON LĪLĀA, LEIKKIÄ, EI KONFLIKTIA ABSOLUUTIN TASOLLA.

        Henkimaailma ei ole passiivinen tai staattinen tila, jossa oltaisiin vain olemassa ilman toimintaa, vaan elävä ja vuorovaikutteinen todellisuus. Siellä on toimintaa, suhteita ja jopa filosofista pohdintaa, eikä henkisyys tarkoita pelkkää hiljaista ylistämistä tai paikallaan olemista, vaan toisenlaista olemisen ja toiminnan tasoa.

        Vastakkainasettelu ja erilaiset näkökulmat eivät ole virheitä tai ongelmia, vaan ne ovat olennainen osa todellisuuden dynamiikkaa. Maailmassa on aina teesi ja antiteesi, ja juuri näiden välinen jännite synnyttää liikettä, kehitystä ja ymmärrystä. Ilman vastarintaa ei olisi kasvua eikä kehitystä.

        Myös korkeampi todellisuus, Absoluutti eli Krishna, ei kärsi vastakkaisista näkemyksistä tai vastarinnasta, vaan päinvastoin nauttii siitä monimuotoisuudesta, joka niiden kautta ilmenee. Tätä kutsutaan līlāksi, jumalalliseksi leikiksi, jossa erilaiset tilanteet, näkökulmat ja jopa ristiriidat ovat osa kokonaisuutta, eivät sen uhka.

        Samaan kokonaisuuteen sisältyy ajatus, että myös henkimaailmassa voi olla erilaista vuorovaikutusta ja keskustelua, jopa sellaisia näkökulmia, jotka maallisesta perspektiivistä näyttävät ateistisilta tai Jumalan olemassaoloa kyseenalaistavilta. Näitä ei kuitenkaan nähdä lopullisina totuuksina, vaan osana laajempaa vuorovaikutuksen ja ilmaisun kenttää.

        Jumala ei pakota uskoa itseensä, vaan suhde häneen perustuu vapauteen. Siksi myös epäusko tai kriittiset argumentit voivat olla olemassa osana kokonaisuutta, eivätkä ne automaattisesti sulje ketään pois henkisestä todellisuudesta.

        Tällaiset vastakkaiset näkemykset ovat osa Jumalan omaa leikkiä, jossa erilaiset argumentit ja näkökulmat nousevat esiin ja väistyvät, muodostaen dynaamisen kokonaisuuden. Näin myös ateistiset tai kriittiset filosofiat voidaan nähdä osana laajempaa kosmista vuorovaikutusta.

        Lopulta tämän ajattelutavan ydin on siinä, että todellisuus ei ole yksinkertainen, suljettu järjestelmä, vaan monimuotoinen ja elävä kokonaisuus, jossa erilaiset näkökulmat, jännitteet ja jopa vastakohdat muodostavat yhdessä kokonaisuuden, jota kuvataan jumalallisena leikkinä.

        Henkinen todellisuus ei ole yksinkertainen tai pakottava järjestelmä, vaan monimuotoinen ja vuorovaikutteinen kokonaisuus. Myös vastustus, epäusko ja Jumalan kieltäminen eivät ole pelkästään ulkopuolisia virheitä, vaan nekin voivat kuulua siihen kenttään, jossa tietoisuus liikkuu ja jossa erilaiset näkökulmat tulevat esiin. Todellisuus ei olisi tällöin yksiulotteinen totuuden pakko, vaan tila, jossa erilaiset kokemukset ja asenteet voivat ilmetä.

        Korostetaan erityisesti ajatusta vapaudesta. Jumalasuhde ei perustu pakkoon, uhkaan tai väistämättömään hyväksyntään, vaan siihen, että suhde voi syntyä vain vapaasta valinnasta. Siksi myös epäusko ja torjunta nähdään mahdollisina osina tätä kokonaisuutta, eikä niitä välttämättä tulkita lopullisiksi tai absoluuttisesti sulkeviksi tiloiksi.
        Erilaisia uskonnollisia malleja. Toisessa mallissa korostuu ajatus yhdestä Jumalasta ja selkeistä käskyistä, joissa oikea usko määritellään tarkasti. Toisessa taas painottuu vuorovaikutus, kokemus ja suhde, jossa todellisuus nähdään enemmän elävänä ja dynaamisena kuin suljettuna järjestelmänä.

      • Anonyymi00461
        Anonyymi00460 kirjoitti:

        Samaan kokonaisuuteen sisältyy ajatus, että myös henkimaailmassa voi olla erilaista vuorovaikutusta ja keskustelua, jopa sellaisia näkökulmia, jotka maallisesta perspektiivistä näyttävät ateistisilta tai Jumalan olemassaoloa kyseenalaistavilta. Näitä ei kuitenkaan nähdä lopullisina totuuksina, vaan osana laajempaa vuorovaikutuksen ja ilmaisun kenttää.

        Jumala ei pakota uskoa itseensä, vaan suhde häneen perustuu vapauteen. Siksi myös epäusko tai kriittiset argumentit voivat olla olemassa osana kokonaisuutta, eivätkä ne automaattisesti sulje ketään pois henkisestä todellisuudesta.

        Tällaiset vastakkaiset näkemykset ovat osa Jumalan omaa leikkiä, jossa erilaiset argumentit ja näkökulmat nousevat esiin ja väistyvät, muodostaen dynaamisen kokonaisuuden. Näin myös ateistiset tai kriittiset filosofiat voidaan nähdä osana laajempaa kosmista vuorovaikutusta.

        Lopulta tämän ajattelutavan ydin on siinä, että todellisuus ei ole yksinkertainen, suljettu järjestelmä, vaan monimuotoinen ja elävä kokonaisuus, jossa erilaiset näkökulmat, jännitteet ja jopa vastakohdat muodostavat yhdessä kokonaisuuden, jota kuvataan jumalallisena leikkinä.

        Henkinen todellisuus ei ole yksinkertainen tai pakottava järjestelmä, vaan monimuotoinen ja vuorovaikutteinen kokonaisuus. Myös vastustus, epäusko ja Jumalan kieltäminen eivät ole pelkästään ulkopuolisia virheitä, vaan nekin voivat kuulua siihen kenttään, jossa tietoisuus liikkuu ja jossa erilaiset näkökulmat tulevat esiin. Todellisuus ei olisi tällöin yksiulotteinen totuuden pakko, vaan tila, jossa erilaiset kokemukset ja asenteet voivat ilmetä.

        Korostetaan erityisesti ajatusta vapaudesta. Jumalasuhde ei perustu pakkoon, uhkaan tai väistämättömään hyväksyntään, vaan siihen, että suhde voi syntyä vain vapaasta valinnasta. Siksi myös epäusko ja torjunta nähdään mahdollisina osina tätä kokonaisuutta, eikä niitä välttämättä tulkita lopullisiksi tai absoluuttisesti sulkeviksi tiloiksi.
        Erilaisia uskonnollisia malleja. Toisessa mallissa korostuu ajatus yhdestä Jumalasta ja selkeistä käskyistä, joissa oikea usko määritellään tarkasti. Toisessa taas painottuu vuorovaikutus, kokemus ja suhde, jossa todellisuus nähdään enemmän elävänä ja dynaamisena kuin suljettuna järjestelmänä.

        Jopa Jumalan kieltäminen voi sisältyä kokonaisuuteen, on metafyysinen tulkinta siitä, että todellisuus ei sulje pois ristiriitaisia näkemyksiä, vaan ne voivat olla osa sen ilmenemistä. Tätä ei välttämättä ymmärretä kirjaimellisena väitteenä, vaan tapana kuvata todellisuuden moniulotteisuutta.

        Lopulta kaiken ytimessä on ajatus siitä, että rakkaus ja suhde eivät voi perustua pakkoon. Jos suhde on todellinen, sen täytyy sisältää vapautta, ja siksi myös epäilys, kysymykset ja jopa vastustus ovat mahdollisia osia ihmisen ja jumaluuden välisessä suhteessa.

        VASTARINTA JA KEHITYS – ILMAN VASTARINTAA EI OLE KEHITYSTÄ, JÄNNITE LUO LIIKETTÄ, ERILAISET NÄKÖKULMAT KUULUVAT JÄRJESTELMÄÄN.

        JUMALASUHDE – EI PAKKOA, EI MEKAANISTA USKOA, SUHDE PERUSTUU VAPAUTEEN, IHMINEN VOI LÄHESTYÄ TAI OLLA LÄHESTYMÄTTÄ.

      • Anonyymi00462
        Anonyymi00461 kirjoitti:

        Jopa Jumalan kieltäminen voi sisältyä kokonaisuuteen, on metafyysinen tulkinta siitä, että todellisuus ei sulje pois ristiriitaisia näkemyksiä, vaan ne voivat olla osa sen ilmenemistä. Tätä ei välttämättä ymmärretä kirjaimellisena väitteenä, vaan tapana kuvata todellisuuden moniulotteisuutta.

        Lopulta kaiken ytimessä on ajatus siitä, että rakkaus ja suhde eivät voi perustua pakkoon. Jos suhde on todellinen, sen täytyy sisältää vapautta, ja siksi myös epäilys, kysymykset ja jopa vastustus ovat mahdollisia osia ihmisen ja jumaluuden välisessä suhteessa.

        VASTARINTA JA KEHITYS – ILMAN VASTARINTAA EI OLE KEHITYSTÄ, JÄNNITE LUO LIIKETTÄ, ERILAISET NÄKÖKULMAT KUULUVAT JÄRJESTELMÄÄN.

        JUMALASUHDE – EI PAKKOA, EI MEKAANISTA USKOA, SUHDE PERUSTUU VAPAUTEEN, IHMINEN VOI LÄHESTYÄ TAI OLLA LÄHESTYMÄTTÄ.

        Maailma nähdään yhtenä suurena tietoisuuden järjestelmänä, jossa ihminen ei ole erillinen yksikkö vaan osa laajempaa kokonaisuutta. Ihminen ymmärretään mikrokosmoksena, pienenä versiona koko universumista, jossa samat perusperiaatteet heijastuvat eri mittakaavassa. Kaikki, mitä kosmoksessa on, nähdään jollain tavalla läsnä myös ihmisessä, mutta tiivistyneenä ja tietoisuuden kautta koettuna.

        Elämä etenee eri tasojen kautta, joissa kasvit edustavat perustavaa elämänvoimaa, eläimet kehittyneempää havainnointia ja ihminen erityistä tasoa, jossa mukaan tulee äly ja kyky valita. Tämä valinnan kyky on keskeinen, koska ihminen voi suunnata omaa tietoisuuttaan joko aineelliseen suuntaan tai kohti syvempää, henkiseksi kutsuttua todellisuutta. Äly ei ole vain ajattelun väline, vaan suuntaava voima, joka määrittää, mihin suuntaan ihminen kehittyy.

      • Anonyymi00463
        Anonyymi00462 kirjoitti:

        Maailma nähdään yhtenä suurena tietoisuuden järjestelmänä, jossa ihminen ei ole erillinen yksikkö vaan osa laajempaa kokonaisuutta. Ihminen ymmärretään mikrokosmoksena, pienenä versiona koko universumista, jossa samat perusperiaatteet heijastuvat eri mittakaavassa. Kaikki, mitä kosmoksessa on, nähdään jollain tavalla läsnä myös ihmisessä, mutta tiivistyneenä ja tietoisuuden kautta koettuna.

        Elämä etenee eri tasojen kautta, joissa kasvit edustavat perustavaa elämänvoimaa, eläimet kehittyneempää havainnointia ja ihminen erityistä tasoa, jossa mukaan tulee äly ja kyky valita. Tämä valinnan kyky on keskeinen, koska ihminen voi suunnata omaa tietoisuuttaan joko aineelliseen suuntaan tai kohti syvempää, henkiseksi kutsuttua todellisuutta. Äly ei ole vain ajattelun väline, vaan suuntaava voima, joka määrittää, mihin suuntaan ihminen kehittyy.

        KORKEIMMASSA MERKITYKSESSÄ TÄTÄ KOKONAISUUTTA HALLITSEE TAI PERSONOI JUMALA, JOKA EI PAKOTA KETÄÄN USKOMAAN TAI TOIMIMAAN TIETYLLÄ TAVALLA, VAAN SUHTEET HÄNEEN PERUSTUVAT VAPAUTEEN. TÄSSÄ VAPAUDESSA MYÖS EPÄUSKO, EPÄILY JA JOPA VASTUSTUS VOIVAT ESIINTYÄ, EIVÄT LOPULLISINA TOTUUKSINA, VAAN OSANA LAAJEMPAA VUOROVAIKUTUKSEN KENTTÄÄ. TÄTÄ ELÄVÄÄ, DYNAAMISTA JA MONIMUOTOISTA TODELLISUUTTA KUVATAAN USEIN KÄSITTEELLÄ LEIKKI, JOSSA ERILAISET TILANTEET JA NÄKÖKULMAT OVAT OSA KOKONAISUUTTA.

      • Anonyymi00464
        Anonyymi00463 kirjoitti:

        KORKEIMMASSA MERKITYKSESSÄ TÄTÄ KOKONAISUUTTA HALLITSEE TAI PERSONOI JUMALA, JOKA EI PAKOTA KETÄÄN USKOMAAN TAI TOIMIMAAN TIETYLLÄ TAVALLA, VAAN SUHTEET HÄNEEN PERUSTUVAT VAPAUTEEN. TÄSSÄ VAPAUDESSA MYÖS EPÄUSKO, EPÄILY JA JOPA VASTUSTUS VOIVAT ESIINTYÄ, EIVÄT LOPULLISINA TOTUUKSINA, VAAN OSANA LAAJEMPAA VUOROVAIKUTUKSEN KENTTÄÄ. TÄTÄ ELÄVÄÄ, DYNAAMISTA JA MONIMUOTOISTA TODELLISUUTTA KUVATAAN USEIN KÄSITTEELLÄ LEIKKI, JOSSA ERILAISET TILANTEET JA NÄKÖKULMAT OVAT OSA KOKONAISUUTTA.

        Korkeimmalla tasolla tämä kokonaisuus ymmärretään suhteessa Jumalaan, jossa suhde ei perustu pakkoon vaan vapaaehtoisuuteen ja kokemukselliseen yhteyteen. Tästä seuraa, että myös erilaiset näkemykset ja jopa vastustavat ajatukset voivat esiintyä osana kokonaisuutta ilman, että ne rikkovat sen rakennetta.

      • Anonyymi00465
        Anonyymi00464 kirjoitti:

        Korkeimmalla tasolla tämä kokonaisuus ymmärretään suhteessa Jumalaan, jossa suhde ei perustu pakkoon vaan vapaaehtoisuuteen ja kokemukselliseen yhteyteen. Tästä seuraa, että myös erilaiset näkemykset ja jopa vastustavat ajatukset voivat esiintyä osana kokonaisuutta ilman, että ne rikkovat sen rakennetta.

        "Minä olen Jumala. Älä pidä muita jumalia minun rinnallan

        Mitä ihmettä sellainen Jumala on?

        vs:

        TodellisuudessaJumala ei vaikuta tarvitsevan epätoivoisesti tunnustusta asemansa vahvistamiseksi. Hän voi sallia vastarinnan, epäilyn, opposition ja jopa argumentit omaa olemassaoloaan vastaan — koska mikään niistä ei uhkaa Häntä.

      • Anonyymi00466
        Anonyymi00465 kirjoitti:

        "Minä olen Jumala. Älä pidä muita jumalia minun rinnallan

        Mitä ihmettä sellainen Jumala on?

        vs:

        TodellisuudessaJumala ei vaikuta tarvitsevan epätoivoisesti tunnustusta asemansa vahvistamiseksi. Hän voi sallia vastarinnan, epäilyn, opposition ja jopa argumentit omaa olemassaoloaan vastaan — koska mikään niistä ei uhkaa Häntä.

        Ja juuri siinä on koko jutun järisyttävä kohta: vastakkainasettelu ei ole Jumalan vihollinen, vaan sekin voi muuttua leikiksi.

      • Anonyymi00467
        Anonyymi00466 kirjoitti:

        Ja juuri siinä on koko jutun järisyttävä kohta: vastakkainasettelu ei ole Jumalan vihollinen, vaan sekin voi muuttua leikiksi.

        2Moos. 20:3 Älä pidä muita jumalia minun rinnallani.

        KR 1933/-38
        2Moos. 20:5 Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka KOSTAN isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat

        Todellako Jumala niin puhuu?

      • Anonyymi00468
        Anonyymi00467 kirjoitti:

        2Moos. 20:3 Älä pidä muita jumalia minun rinnallani.

        KR 1933/-38
        2Moos. 20:5 Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala, joka KOSTAN isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, niille, jotka minua vihaavat

        Todellako Jumala niin puhuu?

        "Älä pidä muita jumalia minun rinnallani."

        2. Moos. 20:5:
        "Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala..."

        Todellako Jumala puhuu näin?

        No tietenkään ei.

        Niin puhuu se, joka väittää olevansa Jumala.

        Aika olennainen ero.

      • Anonyymi00469
        Anonyymi00468 kirjoitti:

        "Älä pidä muita jumalia minun rinnallani."

        2. Moos. 20:5:
        "Älä kumarra niitä äläkä palvele niitä. Sillä minä, Herra, sinun Jumalasi, olen kiivas Jumala..."

        Todellako Jumala puhuu näin?

        No tietenkään ei.

        Niin puhuu se, joka väittää olevansa Jumala.

        Aika olennainen ero.

        "Minä olen Jumala. Älä pidä muita jumalia minun rinnallani. Älä kumarra niitä. Minä olen kiivas."

        — Anteeksi, mutta mitä ihmettä se sellainen on?

        Jos joku ihminen puhuisi noin, pitäisimme häntä melkoisena vallanhimoisena tyyppinä.

        Mutta kun hän väittää olevansa Jumala, pitäisi vain nyökytellä?

        "Kyllä Herra, emme kyseenalaista."

      • Anonyymi00470
        Anonyymi00469 kirjoitti:

        "Minä olen Jumala. Älä pidä muita jumalia minun rinnallani. Älä kumarra niitä. Minä olen kiivas."

        — Anteeksi, mutta mitä ihmettä se sellainen on?

        Jos joku ihminen puhuisi noin, pitäisimme häntä melkoisena vallanhimoisena tyyppinä.

        Mutta kun hän väittää olevansa Jumala, pitäisi vain nyökytellä?

        "Kyllä Herra, emme kyseenalaista."

        Kṛṣṇa-ajatus on tässä aivan eri maailmasta:

        "Et usko minuun? No, väittele vastaan."

        Ei pakkoa. Ei vaatimusta siitä, että kaikki muut näkemykset on ensin tuhottava. Ei ikuista uhkaa siitä, että väärään johtopäätökseen päätynyt ihminen on lopullisesti menetetty.

        Vaan jopa vastakkainasettelu voi olla osa leikkiä.

        Līlāa.

        Ja juuri siksi kysymys kuuluu:

        Kumpi kuulostaa enemmän rakkaudelta — pakotettu tunnustus vai vapaus sanoa Jumalalle vastaan?

      • Anonyymi00471
        Anonyymi00470 kirjoitti:

        Kṛṣṇa-ajatus on tässä aivan eri maailmasta:

        "Et usko minuun? No, väittele vastaan."

        Ei pakkoa. Ei vaatimusta siitä, että kaikki muut näkemykset on ensin tuhottava. Ei ikuista uhkaa siitä, että väärään johtopäätökseen päätynyt ihminen on lopullisesti menetetty.

        Vaan jopa vastakkainasettelu voi olla osa leikkiä.

        Līlāa.

        Ja juuri siksi kysymys kuuluu:

        Kumpi kuulostaa enemmän rakkaudelta — pakotettu tunnustus vai vapaus sanoa Jumalalle vastaan?

        Juuri tätä pidetään korkeimpana tasona, koska siellä aiśvarya eli Jumalan majesteetin, kaikkivaltiuden ja ylivertaisuuden tietoisuus ei hallitse suhdetta.

        Kyse ei ole siitä, että Kṛṣṇa lakkaisi olemasta Jumala, vaan siitä, että bhaktan rakkaudessa Hänen jumalallinen majesteettinsa peittyy (yogamāyā). Yaśodā voi ajatella: "Tuo on minun lapseni." Ystävä voi painia Hänen kanssaan.

        Siksi ihanne on niin radikaali:

        Korkein Jumala ei vaadi, että Häntä kohdellaan korkeimpana Jumalana.

        Hän antaa bhaktalle mahdollisuuden unohtaa Hänen suuruutensa, jotta suhde voisi olla aito ystävyyssuhde!

      • Anonyymi00472
        Anonyymi00471 kirjoitti:

        Juuri tätä pidetään korkeimpana tasona, koska siellä aiśvarya eli Jumalan majesteetin, kaikkivaltiuden ja ylivertaisuuden tietoisuus ei hallitse suhdetta.

        Kyse ei ole siitä, että Kṛṣṇa lakkaisi olemasta Jumala, vaan siitä, että bhaktan rakkaudessa Hänen jumalallinen majesteettinsa peittyy (yogamāyā). Yaśodā voi ajatella: "Tuo on minun lapseni." Ystävä voi painia Hänen kanssaan.

        Siksi ihanne on niin radikaali:

        Korkein Jumala ei vaadi, että Häntä kohdellaan korkeimpana Jumalana.

        Hän antaa bhaktalle mahdollisuuden unohtaa Hänen suuruutensa, jotta suhde voisi olla aito ystävyyssuhde!

        Se on aika hämmästyttävä ajatus: Jumalan suurin läheisyys syntyy siinä, että Hänen suuruutensa ei ole koko ajan tiellä.

      • Anonyymi00473
        Anonyymi00472 kirjoitti:

        Se on aika hämmästyttävä ajatus: Jumalan suurin läheisyys syntyy siinä, että Hänen suuruutensa ei ole koko ajan tiellä.

        Kṛṣṇa voi olla samaan aikaan:

        Hän, jonka olemassaolo ei riipu yhdestäkään universumista
        lukemattomien maailmankaikkeuksien alkuperä ja ylläpitäjä
        kaikkien olentojen sisäinen ylläpitäjä
        ja silti Nandan pihalla leikkivä lapsi

        Tässä on juuri se häkellyttävä paradoksi.

        Kṛṣṇan līlā ei tarkoita, että kosminen todellisuus olisi hetkeksi kadonnut. Sama Kṛṣṇa, joka on kosmisesti rajaton, osallistuu täysin arkiseen lapsen elämään.

        Bhāgavata-perinteessä tämä menee vielä pidemmälle. Kṛṣṇa voi esimerkiksi näyttää Yaśodālle suussaan koko kosmoksen. Hän ei siis vain asu jossakin universumissa, vaan universumi itse sisältyy Hänen olemukseensa — ja hetkeä myöhemmin Hän jatkaa lapsena leikkimistään.

        Brahmā-vimohana-līlāssa mittakaava räjähtää vielä suuremmaksi: Kṛṣṇa ilmenee samanaikaisesti lukemattomina. Yksi Kṛṣṇa ei jakaudu niin, että alkuperäinen katoaisi, vaan sama alkuperäinen voi ilmetä lukemattomissa muodoissa.

        Siksi ajatus "ihmemiehestä" on oikeastaan koomisen pieni tähän verrattuna.

        Ihmemies tekee jotakin, mikä rikkoo tavallisen maailman odotuksia.

        Kṛṣṇa-līlāssa väite on paljon suurempi:

        Se, joka näyttää olevan pieni lapsi yhdessä kylässä, on samalla koko kosmisen todellisuuden lähde.

        Ja juuri tästä seuraa vastakkainasettelusta. Jos tällainen olento on todella Absoluutti, Hänen ei tarvitse pelätä filosofista oppositiota. Hän voi antaa sielun jopa unohtaa Hänet, väittää ettei Häntä ole olemassa ja rakentaa argumentteja Häntä vastaan.

        Miljardit universumit eivät tee Kṛṣṇasta suurempaa — ne ovat jo Hänen mittakaavansa sisällä.

        Ja silti Hän voi leikkiä pihalla.

        Siinä on ehkäjärisyttävin kohta:

        Kosminen ja arkinen eivät ole kaksi eri Kṛṣṇaa.

      • Anonyymi00474
        Anonyymi00473 kirjoitti:

        Kṛṣṇa voi olla samaan aikaan:

        Hän, jonka olemassaolo ei riipu yhdestäkään universumista
        lukemattomien maailmankaikkeuksien alkuperä ja ylläpitäjä
        kaikkien olentojen sisäinen ylläpitäjä
        ja silti Nandan pihalla leikkivä lapsi

        Tässä on juuri se häkellyttävä paradoksi.

        Kṛṣṇan līlā ei tarkoita, että kosminen todellisuus olisi hetkeksi kadonnut. Sama Kṛṣṇa, joka on kosmisesti rajaton, osallistuu täysin arkiseen lapsen elämään.

        Bhāgavata-perinteessä tämä menee vielä pidemmälle. Kṛṣṇa voi esimerkiksi näyttää Yaśodālle suussaan koko kosmoksen. Hän ei siis vain asu jossakin universumissa, vaan universumi itse sisältyy Hänen olemukseensa — ja hetkeä myöhemmin Hän jatkaa lapsena leikkimistään.

        Brahmā-vimohana-līlāssa mittakaava räjähtää vielä suuremmaksi: Kṛṣṇa ilmenee samanaikaisesti lukemattomina. Yksi Kṛṣṇa ei jakaudu niin, että alkuperäinen katoaisi, vaan sama alkuperäinen voi ilmetä lukemattomissa muodoissa.

        Siksi ajatus "ihmemiehestä" on oikeastaan koomisen pieni tähän verrattuna.

        Ihmemies tekee jotakin, mikä rikkoo tavallisen maailman odotuksia.

        Kṛṣṇa-līlāssa väite on paljon suurempi:

        Se, joka näyttää olevan pieni lapsi yhdessä kylässä, on samalla koko kosmisen todellisuuden lähde.

        Ja juuri tästä seuraa vastakkainasettelusta. Jos tällainen olento on todella Absoluutti, Hänen ei tarvitse pelätä filosofista oppositiota. Hän voi antaa sielun jopa unohtaa Hänet, väittää ettei Häntä ole olemassa ja rakentaa argumentteja Häntä vastaan.

        Miljardit universumit eivät tee Kṛṣṇasta suurempaa — ne ovat jo Hänen mittakaavansa sisällä.

        Ja silti Hän voi leikkiä pihalla.

        Siinä on ehkäjärisyttävin kohta:

        Kosminen ja arkinen eivät ole kaksi eri Kṛṣṇaa.

        Juuri tätä pidetään korkeimpana tasona: Jumalan majesteetti, kaikkivaltius ja ylivertaisuus eivät hallitse suhdetta. Jumalaa ei lähestytä ensisijaisesti pelon, käskyjen tai alamaisuuden kautta, vaan läheisenä ja vapaasti kohdattavana persoonana. Siksi suhde voi sisältää myös leikkisyyttä, vastakkainasettelua, keskustelua ja jopa Jumalan haastamista ilman, että Jumalan asema koetaan uhatuksi.

      • Anonyymi00475
        Anonyymi00474 kirjoitti:

        Juuri tätä pidetään korkeimpana tasona: Jumalan majesteetti, kaikkivaltius ja ylivertaisuus eivät hallitse suhdetta. Jumalaa ei lähestytä ensisijaisesti pelon, käskyjen tai alamaisuuden kautta, vaan läheisenä ja vapaasti kohdattavana persoonana. Siksi suhde voi sisältää myös leikkisyyttä, vastakkainasettelua, keskustelua ja jopa Jumalan haastamista ilman, että Jumalan asema koetaan uhatuksi.

        Ei siis sellaista jumalasuhdetta, jossa ihminen seisoo Jumalan edessä pelokkaana ja jäykkänä, housut tutisten, koska Jumalan majesteetti ja ikuinen rangaistus ovat koko ajan mielessä.

        Ajatus on pikemminkin, että Jumalan suuruus ei estä läheisyyttä. Jos Jumala on todella kaikkivoipa, Hänen asemansa ei järky siitä, että joku kysyy vastaan, väittelee, leikittelee tai suhtautuu Häneen tuttavallisesti. Suhde voi olla niin läheinen, ettei kaiken tarvitse tapahtua jatkuvan “Minä olen Jumala, sinä olet mitätön” -asetelman kautta.

        Eli kärjistettynä:

        ei: “Kumarra ja tottele, tai pelkää seurauksia.”

        vaan: “Olen tässä. Voit lähestyä minua vapaasti — jopa väittää vastaan.”

      • Anonyymi00476
        Anonyymi00475 kirjoitti:

        Ei siis sellaista jumalasuhdetta, jossa ihminen seisoo Jumalan edessä pelokkaana ja jäykkänä, housut tutisten, koska Jumalan majesteetti ja ikuinen rangaistus ovat koko ajan mielessä.

        Ajatus on pikemminkin, että Jumalan suuruus ei estä läheisyyttä. Jos Jumala on todella kaikkivoipa, Hänen asemansa ei järky siitä, että joku kysyy vastaan, väittelee, leikittelee tai suhtautuu Häneen tuttavallisesti. Suhde voi olla niin läheinen, ettei kaiken tarvitse tapahtua jatkuvan “Minä olen Jumala, sinä olet mitätön” -asetelman kautta.

        Eli kärjistettynä:

        ei: “Kumarra ja tottele, tai pelkää seurauksia.”

        vaan: “Olen tässä. Voit lähestyä minua vapaasti — jopa väittää vastaan.”

        Kun Krishna ymmärretään Viṣṇun muodossa, korostuu yleensä enemmän aiśvarya: Jumalan majesteetti, kaikkivaltius, suuruus ja ylivertaisuus. Silloin suhde on luonnostaan kunnioittavampi ja tietoisuus siitä, että “Hän on Jumala ja minä olen Hänen palvelijansa”, on voimakas.

        Krishnan yhteydessä Jumalan majesteettisuus ei jatkuvasti hallitse tietoisuutta.

        Siksi Krishna voidaan kohdata paljon vapaammin — keskustella, leikkiä, väitellä ja olla ilman jatkuvaa tunnetta siitä, että pitäisi seistä jäykkänä Jumalan edessä.

        Eli lyhyesti:

        Viṣṇu: “Hän on Kaikkivaltias Herra — minä kumarran Häntä.”

        Krishna: “Hän on Jumala, mutta Hänen kanssaan voi olla niin läheinen, ettei Hänen jumalallinen majesteettinsa ole suhteen keskipiste.”

        Tässä Jumalan suuruuden tietoisuus väistyy taka-alalle.

      • Anonyymi00477
        Anonyymi00476 kirjoitti:

        Kun Krishna ymmärretään Viṣṇun muodossa, korostuu yleensä enemmän aiśvarya: Jumalan majesteetti, kaikkivaltius, suuruus ja ylivertaisuus. Silloin suhde on luonnostaan kunnioittavampi ja tietoisuus siitä, että “Hän on Jumala ja minä olen Hänen palvelijansa”, on voimakas.

        Krishnan yhteydessä Jumalan majesteettisuus ei jatkuvasti hallitse tietoisuutta.

        Siksi Krishna voidaan kohdata paljon vapaammin — keskustella, leikkiä, väitellä ja olla ilman jatkuvaa tunnetta siitä, että pitäisi seistä jäykkänä Jumalan edessä.

        Eli lyhyesti:

        Viṣṇu: “Hän on Kaikkivaltias Herra — minä kumarran Häntä.”

        Krishna: “Hän on Jumala, mutta Hänen kanssaan voi olla niin läheinen, ettei Hänen jumalallinen majesteettinsa ole suhteen keskipiste.”

        Tässä Jumalan suuruuden tietoisuus väistyy taka-alalle.

        Viṣṇun muodossakaan ei ole sellaista oppia, että “jos et usko minuun, joudut ikuisesti helvettiin”.

        Viṣṇu on Jumala ja Häntä kunnioitetaan, mutta asetelma ei ole: “Usko minuun tai kärsi ikuisesti.”

      • Anonyymi00478
        Anonyymi00477 kirjoitti:

        Viṣṇun muodossakaan ei ole sellaista oppia, että “jos et usko minuun, joudut ikuisesti helvettiin”.

        Viṣṇu on Jumala ja Häntä kunnioitetaan, mutta asetelma ei ole: “Usko minuun tai kärsi ikuisesti.”

        Krishna, Vishnu ja Narayana. Mikä ero Heillä on?

        Onko totta, että edes henkimaailmassa kaikki ei tiedä, että Krisna on Korkein?


        Vain hyvin pieni osa aineellisen maailman asukkaista tietää, että Krishna on Korkein. Jopa henkimaailman Vaikuntha-planeetoilla Narayanaa pidetään Korkeimpana. Krishnan asuinpaikassa Golokassa, henkimaailmassa, kukaan ei tiedä, että Krishna on Jumala.

        Vain hyvin pieni osa aineellisen maailman asukkaista tietää, että Krishna on Korkein.

        Jopa henkimaailman Vaikuntha-planeetoilla Narayanaa pidetään Korkeimpana. Krishnan asuinpaikassa Golokassa, henkimaailmassa, kukaan ei tiedä, että Krishna on Jumala.

        Krishna on suuri salaisuus. Voi vastaanottaa Jumalan kahdesta aspektIsta, näkökumasta.

        FILOSOFIAN, TATTVAN, NÄKÖKULMASTA. ASIOIDEN TODELLISESTA TILASTA: TATTVA TARKOITTAA OBJEKTIIVISTA TILAA.

        TATTVA - STATUS.

        JA JUMALA VOIDAAN MYÖS MIETTIÄ RASAN NÄKÖKULMASTA, ELI MINKÄLAINEN RASA, SUHDE MEILLÄ ON JUMALAAN, ON OLEMASSA ERILAISIA RASOJA, ERILAISIA RASOJEN, SUHTEIDEN LAJEJA. RASA-NÄKÖKULMA ON SUBJEKTIIVINEN KÄSITYS JUMALASTA.

        TATTVA TARKOITTAA OBJEKTIIVISTA ASPEKTIA.
        RASA-NÄKÖKULMA ON SUBJEKTIIVINEN KÄSITYS JUMALASTA.

        MITÄ TULEE OBJEKTIIVISEEN STATUKSEEN, KRISHNAN, VISHNUN JA NARAYANAN VÄLILLÄ EI OLE MITÄÄN EROA. HE KAIKKI OVAT YKSI JA SAMA HENKILÖ.

        MUTTA RASAN NÄKÖKULMASTA KRISHNA ON KORKEIN, KOSKA KRISHNAN KANSSA ON MAHDOLLISTAA ERILAISET SUHTEET KUIN KUIN VISHNUN/NARAYANAN KANSSA.

      • Anonyymi00479
        Anonyymi00478 kirjoitti:

        Krishna, Vishnu ja Narayana. Mikä ero Heillä on?

        Onko totta, että edes henkimaailmassa kaikki ei tiedä, että Krisna on Korkein?


        Vain hyvin pieni osa aineellisen maailman asukkaista tietää, että Krishna on Korkein. Jopa henkimaailman Vaikuntha-planeetoilla Narayanaa pidetään Korkeimpana. Krishnan asuinpaikassa Golokassa, henkimaailmassa, kukaan ei tiedä, että Krishna on Jumala.

        Vain hyvin pieni osa aineellisen maailman asukkaista tietää, että Krishna on Korkein.

        Jopa henkimaailman Vaikuntha-planeetoilla Narayanaa pidetään Korkeimpana. Krishnan asuinpaikassa Golokassa, henkimaailmassa, kukaan ei tiedä, että Krishna on Jumala.

        Krishna on suuri salaisuus. Voi vastaanottaa Jumalan kahdesta aspektIsta, näkökumasta.

        FILOSOFIAN, TATTVAN, NÄKÖKULMASTA. ASIOIDEN TODELLISESTA TILASTA: TATTVA TARKOITTAA OBJEKTIIVISTA TILAA.

        TATTVA - STATUS.

        JA JUMALA VOIDAAN MYÖS MIETTIÄ RASAN NÄKÖKULMASTA, ELI MINKÄLAINEN RASA, SUHDE MEILLÄ ON JUMALAAN, ON OLEMASSA ERILAISIA RASOJA, ERILAISIA RASOJEN, SUHTEIDEN LAJEJA. RASA-NÄKÖKULMA ON SUBJEKTIIVINEN KÄSITYS JUMALASTA.

        TATTVA TARKOITTAA OBJEKTIIVISTA ASPEKTIA.
        RASA-NÄKÖKULMA ON SUBJEKTIIVINEN KÄSITYS JUMALASTA.

        MITÄ TULEE OBJEKTIIVISEEN STATUKSEEN, KRISHNAN, VISHNUN JA NARAYANAN VÄLILLÄ EI OLE MITÄÄN EROA. HE KAIKKI OVAT YKSI JA SAMA HENKILÖ.

        MUTTA RASAN NÄKÖKULMASTA KRISHNA ON KORKEIN, KOSKA KRISHNAN KANSSA ON MAHDOLLISTAA ERILAISET SUHTEET KUIN KUIN VISHNUN/NARAYANAN KANSSA.

        Krishna, Viṣṇu ja Nārāyaṇa eivät ole kolme eri Jumalaa. He ovat sama Jumalallinen Todellisuus eri ilmenemismuodoissa.

        Mutta tässä tehdään samalla hierarkkinen ero siinä, että Krishna on Bhagavānin alkuperäisenä, täydellisimpänä persoonallisena ilmentymänä, josta muut Viṣṇu-tattvan muodot laajentuvat.

        Tätä kuvataan esimerkiksi Bhāgavata Purāṇan lauseella:

        kṛṣṇas tu bhagavān svayam
        “Krishna on Bhagavān itse.”

        Rasan aspektista asia muuttuu

        Tässä pointti on olennainen.

      • Anonyymi00480
        Anonyymi00479 kirjoitti:

        Krishna, Viṣṇu ja Nārāyaṇa eivät ole kolme eri Jumalaa. He ovat sama Jumalallinen Todellisuus eri ilmenemismuodoissa.

        Mutta tässä tehdään samalla hierarkkinen ero siinä, että Krishna on Bhagavānin alkuperäisenä, täydellisimpänä persoonallisena ilmentymänä, josta muut Viṣṇu-tattvan muodot laajentuvat.

        Tätä kuvataan esimerkiksi Bhāgavata Purāṇan lauseella:

        kṛṣṇas tu bhagavān svayam
        “Krishna on Bhagavān itse.”

        Rasan aspektista asia muuttuu

        Tässä pointti on olennainen.

        Tattvan tasolla Krishna on Jumala; rasan tasolla Krishna voidaan kokea sellaisena, ettei Hänen jumaluuttaan jatkuvasti tiedosteta.

        Golokassa kukaan tiedä Krishnan olevan Jumala?


        Eli esimerkiksi ystävä ei ajattele jatkuvasti:

        “Tuo on maailmankaikkeuden korkein Jumala, joten minun täytyy kumartaa.”

        Hän voi ajatella:

        “Tuo on minun ystäväni Krishna.”

        Ja juuri siinä on koko asian hienous: Jumala ei menetä jumaluuttaan, vaikka Häntä ei suhteessa koettaisikaan jatkuvasti kaikkivaltiaana Jumalana.

        Tämän vuoksi aiśvarya eli Jumalan majesteetin tietoisuus voi olla rajoittava tekijä kaikkein läheisimmissä suhteissa. Krishna ei tarvitse jatkuvaa palvonnan ja pelon ilmapiiriä osoittaakseen olevansa Jumala. Hän voi antaa läheistensä kohdella Häntä vapaasti.


        Suhteen ei tarvitse rakentua pelolle, uhkailulle tai ajatukselle “usko minuun tai joudut ikuiseen helvettiin”.


        Ei. Kaikkein korkein jumalasuhde on juuri päinvastoin niin vapaa ja läheinen, että Krishna voidaan kohdata persoonana eikä majesteettisena hallitsijana.

      • Anonyymi00481
        Anonyymi00480 kirjoitti:

        Tattvan tasolla Krishna on Jumala; rasan tasolla Krishna voidaan kokea sellaisena, ettei Hänen jumaluuttaan jatkuvasti tiedosteta.

        Golokassa kukaan tiedä Krishnan olevan Jumala?


        Eli esimerkiksi ystävä ei ajattele jatkuvasti:

        “Tuo on maailmankaikkeuden korkein Jumala, joten minun täytyy kumartaa.”

        Hän voi ajatella:

        “Tuo on minun ystäväni Krishna.”

        Ja juuri siinä on koko asian hienous: Jumala ei menetä jumaluuttaan, vaikka Häntä ei suhteessa koettaisikaan jatkuvasti kaikkivaltiaana Jumalana.

        Tämän vuoksi aiśvarya eli Jumalan majesteetin tietoisuus voi olla rajoittava tekijä kaikkein läheisimmissä suhteissa. Krishna ei tarvitse jatkuvaa palvonnan ja pelon ilmapiiriä osoittaakseen olevansa Jumala. Hän voi antaa läheistensä kohdella Häntä vapaasti.


        Suhteen ei tarvitse rakentua pelolle, uhkailulle tai ajatukselle “usko minuun tai joudut ikuiseen helvettiin”.


        Ei. Kaikkein korkein jumalasuhde on juuri päinvastoin niin vapaa ja läheinen, että Krishna voidaan kohdata persoonana eikä majesteettisena hallitsijana.

        Sielusta on kiistelty toistuvasti: onko se olemassa ja millä tavoin? ...on jopa väitelty siitä, onko eläimillä sielu. René Descartes esimerkiksi kutsui eläviä olentoja mekaanisiksi järjestelmiksi. On myös käyty keskusteluja siitä, onko naisilla sielu.

        ... vuonna 585 pidettiin pieni piispojen kokous, jossa pohdittiin, onko naisilla sielu. Yhden äänen enemmistöllä voitti näkemys, että naisilla on sielu. Voimme pitää tätä iloisena tapahtumana.

        Kun puhe siirtyy kasveihin, epäilykset ovat vielä suurempia. Tiedämme kuitenkin, että kasvit reagoivat ympäristöönsä: ne kurottuvat kohti valoa ja niin edelleen. Siksi vedat sanovat, että siellä missä on havaittavissa tietoisuuden ja elämän merkkejä, siellä on myös sielu.

        Sanskritissa on useita sanoja, jotka tarkoittavat sielua. Kaksi yleisintä ovat jīva ja ātman. Sana jīva kuuluu indoeurooppalaiseen sanastoon ja liittyy moniin samankaltaisiin sanoihin.


        Sanskritissa on itse asiassa useita sanoja sielulle. Kaksi yleisintä ovat jīva ja ātman. Sana jīva on indoeurooppalaista alkuperää ja liittyy esimerkiksi slaavilaisiin sanoihin kuten “elämä” ja “elää”. Näin jīva viittaa sieluun elämän hiukkasena, elävänä periaatteena.

        Toinen nimitys sielulle on ātman. Se tarkoittaa itseyttä – “minää”. Ātman viittaa itsetietoisuuteen, kokemukseen “minä olen, minä olen olemassa”. Se on olemuksemme ydin, persoonallisuutemme syvin keskus.

        Ne elämät, joita elämme jälleensyntymien eli reinkarnaation kautta, ovat kuin lukemattomia unia, joita sielu näkee. Tästä herää kysymys: kuka jää, kuka näkee nämä unet? Juuri sana ātman viittaa tähän kaikkein syvimpään, rakkaimpaan osaan meissä – todelliseen minään.

        Vedisen maailmankuvan mukaan sielu, ātman, on pyhä keskuksemme, sisin olemuksemme. Sen sanotaan sijaitsevan sydämessä – ei fyysisessä sydämessä, johon tehdään leikkauksia, vaan eräänlaisessa mystisessä keskuksessa olemuksemme sisällä.

        Tämä samaistumisen mekanismi on hyvin voimakas. Sielu on tietoisuuden hiukkanen. Filosofisesta näkökulmasta, aivan kuten fotonit ovat auringonvalon osasia, samoin koko maailmankaikkeus on universaalin henkisen periaatteen läpäisemä, jota kutsutaan Brahmaniksi. Yksilöllinen sielu on tämän Brahmanin kipinä – kuin säteilyä hohtava yksittäinen tietoisuuden hiukkanen.

        Jos fotoni on osa auringonvaloa, samoin sielu on osa tietoisuuden valoa. Siksi sielu on tietoisuuden hiukkanen, ja tietoisuuden ominaisuus on, että se on kuolematon. Lisäksi tietoisuudelle on ominaista se, että se samaistuu siihen todellisuuteen, jossa se kulloinkin sijaitsee.

        (S. Prabhun luennosta, eri paikoista. Käännösvirheet suomen kielellä.

        S. Prabhu- on filosofi ja orientalistisen tutkimuksen asiantuntija, professori. Hänen keskeisiä tutkimusalojaan ovat indoeurooppalaisten sivilisaatio, vedinen kulttuuri ja maailmankuva sekä kulttuurien keskinäinen vuorovaikutus. Luennoillaan hän esittää monipuolista havainnollistavaa aineistoa, hypoteesien tarkastelusta ja päätyen jälleensyntymisoppiin maailman uskonnoissa. Muinainen vedinen kulttuuria - kaikkien maapallon kulttuurien perusta.)

      • Anonyymi00482
        Anonyymi00481 kirjoitti:

        Sielusta on kiistelty toistuvasti: onko se olemassa ja millä tavoin? ...on jopa väitelty siitä, onko eläimillä sielu. René Descartes esimerkiksi kutsui eläviä olentoja mekaanisiksi järjestelmiksi. On myös käyty keskusteluja siitä, onko naisilla sielu.

        ... vuonna 585 pidettiin pieni piispojen kokous, jossa pohdittiin, onko naisilla sielu. Yhden äänen enemmistöllä voitti näkemys, että naisilla on sielu. Voimme pitää tätä iloisena tapahtumana.

        Kun puhe siirtyy kasveihin, epäilykset ovat vielä suurempia. Tiedämme kuitenkin, että kasvit reagoivat ympäristöönsä: ne kurottuvat kohti valoa ja niin edelleen. Siksi vedat sanovat, että siellä missä on havaittavissa tietoisuuden ja elämän merkkejä, siellä on myös sielu.

        Sanskritissa on useita sanoja, jotka tarkoittavat sielua. Kaksi yleisintä ovat jīva ja ātman. Sana jīva kuuluu indoeurooppalaiseen sanastoon ja liittyy moniin samankaltaisiin sanoihin.


        Sanskritissa on itse asiassa useita sanoja sielulle. Kaksi yleisintä ovat jīva ja ātman. Sana jīva on indoeurooppalaista alkuperää ja liittyy esimerkiksi slaavilaisiin sanoihin kuten “elämä” ja “elää”. Näin jīva viittaa sieluun elämän hiukkasena, elävänä periaatteena.

        Toinen nimitys sielulle on ātman. Se tarkoittaa itseyttä – “minää”. Ātman viittaa itsetietoisuuteen, kokemukseen “minä olen, minä olen olemassa”. Se on olemuksemme ydin, persoonallisuutemme syvin keskus.

        Ne elämät, joita elämme jälleensyntymien eli reinkarnaation kautta, ovat kuin lukemattomia unia, joita sielu näkee. Tästä herää kysymys: kuka jää, kuka näkee nämä unet? Juuri sana ātman viittaa tähän kaikkein syvimpään, rakkaimpaan osaan meissä – todelliseen minään.

        Vedisen maailmankuvan mukaan sielu, ātman, on pyhä keskuksemme, sisin olemuksemme. Sen sanotaan sijaitsevan sydämessä – ei fyysisessä sydämessä, johon tehdään leikkauksia, vaan eräänlaisessa mystisessä keskuksessa olemuksemme sisällä.

        Tämä samaistumisen mekanismi on hyvin voimakas. Sielu on tietoisuuden hiukkanen. Filosofisesta näkökulmasta, aivan kuten fotonit ovat auringonvalon osasia, samoin koko maailmankaikkeus on universaalin henkisen periaatteen läpäisemä, jota kutsutaan Brahmaniksi. Yksilöllinen sielu on tämän Brahmanin kipinä – kuin säteilyä hohtava yksittäinen tietoisuuden hiukkanen.

        Jos fotoni on osa auringonvaloa, samoin sielu on osa tietoisuuden valoa. Siksi sielu on tietoisuuden hiukkanen, ja tietoisuuden ominaisuus on, että se on kuolematon. Lisäksi tietoisuudelle on ominaista se, että se samaistuu siihen todellisuuteen, jossa se kulloinkin sijaitsee.

        (S. Prabhun luennosta, eri paikoista. Käännösvirheet suomen kielellä.

        S. Prabhu- on filosofi ja orientalistisen tutkimuksen asiantuntija, professori. Hänen keskeisiä tutkimusalojaan ovat indoeurooppalaisten sivilisaatio, vedinen kulttuuri ja maailmankuva sekä kulttuurien keskinäinen vuorovaikutus. Luennoillaan hän esittää monipuolista havainnollistavaa aineistoa, hypoteesien tarkastelusta ja päätyen jälleensyntymisoppiin maailman uskonnoissa. Muinainen vedinen kulttuuria - kaikkien maapallon kulttuurien perusta.)

        Mitä me opimme?

        “sielu on liikkumaton eikä osallistu maailman tapahtumiin”, sille löytyy Bhagavad Gitasta hyvin selkeä vedantalainen selitys.

        Vedantassa erotetaan Ātman (sielu) ja prakṛti (luonto/materia):

        Ātman ei itse toimi eikä muutu. Se on puhdas tietoisuus, todistaja.
        Prakṛti toimii: keho, aistit, mieli ja ajatukset ovat luonnon toimintaa.
        Ihminen kokee kuitenkin: “Minä teen.” Tätä pidetään tietämättömyyden seurauksena, kun tietoisuus samaistuu kehoon ja mieleen.
        Bhagavad Gita 13. luvussa tätä kuvataan niin, että kṣetra-jña (kentän tuntija) on eri asia kuin kṣetra (keho–mieli–luonnon kenttä).
        Sankhya Karikassa vastaava ajatus on, että puruṣa on passiivinen todistaja, kun taas prakṛti suorittaa kaiken toiminnan.

      • Anonyymi00483
        Anonyymi00482 kirjoitti:

        Mitä me opimme?

        “sielu on liikkumaton eikä osallistu maailman tapahtumiin”, sille löytyy Bhagavad Gitasta hyvin selkeä vedantalainen selitys.

        Vedantassa erotetaan Ātman (sielu) ja prakṛti (luonto/materia):

        Ātman ei itse toimi eikä muutu. Se on puhdas tietoisuus, todistaja.
        Prakṛti toimii: keho, aistit, mieli ja ajatukset ovat luonnon toimintaa.
        Ihminen kokee kuitenkin: “Minä teen.” Tätä pidetään tietämättömyyden seurauksena, kun tietoisuus samaistuu kehoon ja mieleen.
        Bhagavad Gita 13. luvussa tätä kuvataan niin, että kṣetra-jña (kentän tuntija) on eri asia kuin kṣetra (keho–mieli–luonnon kenttä).
        Sankhya Karikassa vastaava ajatus on, että puruṣa on passiivinen todistaja, kun taas prakṛti suorittaa kaiken toiminnan.

        En siis sanoisi:

        “Sielu ei osallistu mihinkään.”

        Vaan:

        “Sielu ei ole aineellisen luonnon toiminnan tuottama eikä sen todellinen olemus ole aineellisen toiminnan alainen. Sielu toimii tahtovana, kokevana persoonana, mutta samaistuessaan māyāan se kuvittelee olevansa aineellisen luonnon itsenäinen tekijä.”

      • Anonyymi00484
        Anonyymi00483 kirjoitti:

        En siis sanoisi:

        “Sielu ei osallistu mihinkään.”

        Vaan:

        “Sielu ei ole aineellisen luonnon toiminnan tuottama eikä sen todellinen olemus ole aineellisen toiminnan alainen. Sielu toimii tahtovana, kokevana persoonana, mutta samaistuessaan māyāan se kuvittelee olevansa aineellisen luonnon itsenäinen tekijä.”

        https://vedabase.io/en/library/bg/3/27/
        The spirit soul bewildered by the influence of false ego thinks himself the doer of activities that are in actuality carried out by the three modes of material nature.

        https://vedabase.io/en/library/bg/3/27/

        Väärän egon harhaan johtamana sielu pitää itseään toimijana, joka suorittaa tekoja, vaikka todellisuudessa ne suoritetaan aineellisen luonnon kolmen gunan toimesta.

      • Anonyymi00485
        Anonyymi00484 kirjoitti:

        https://vedabase.io/en/library/bg/3/27/
        The spirit soul bewildered by the influence of false ego thinks himself the doer of activities that are in actuality carried out by the three modes of material nature.

        https://vedabase.io/en/library/bg/3/27/

        Väärän egon harhaan johtamana sielu pitää itseään toimijana, joka suorittaa tekoja, vaikka todellisuudessa ne suoritetaan aineellisen luonnon kolmen gunan toimesta.

        https://vedabase.io/en/library/bg/13/21/
        Nature is said to be the cause of all material causes and effects, whereas the living entity is the cause of the various sufferings and enjoyments in this world.


        https://vedabase.io/en/library/bg/13/22/
        The living entity in material nature thus follows the ways of life, enjoying the three modes of nature. This is due to his association with that material nature. Thus he meets with good and evil among various species.

      • Anonyymi00486
        Anonyymi00485 kirjoitti:

        https://vedabase.io/en/library/bg/13/21/
        Nature is said to be the cause of all material causes and effects, whereas the living entity is the cause of the various sufferings and enjoyments in this world.


        https://vedabase.io/en/library/bg/13/22/
        The living entity in material nature thus follows the ways of life, enjoying the three modes of nature. This is due to his association with that material nature. Thus he meets with good and evil among various species.

        Näin aineelliseen maailmaan joutunut elävä olento kulkee elämän teitä ja nauttii luonnon kolmesta gunasta. Se joutuu kosketuksiin aineen kanssa ja sen seurauksena kohtaa hyvää ja pahaa erilaisissa elämänmuodoissa.

      • Anonyymi00487
        Anonyymi00486 kirjoitti:

        Näin aineelliseen maailmaan joutunut elävä olento kulkee elämän teitä ja nauttii luonnon kolmesta gunasta. Se joutuu kosketuksiin aineen kanssa ja sen seurauksena kohtaa hyvää ja pahaa erilaisissa elämänmuodoissa.

        https://vedabase.io/en/library/bg/18/61/
        The Supreme Lord is situated in everyone’s heart, O Arjuna, and is directing the wanderings of all living entities, who are seated as on a machine, made of the material energy.

        Korkein Herra, oi Arjuna, sijaitsee jokaisen sydämessä ja ohjaa kaikkien elävien olentojen vaelluksia, jotka ovat ikään kuin aineellisen energian luomassa koneessa.

      • Anonyymi00488
        Anonyymi00487 kirjoitti:

        https://vedabase.io/en/library/bg/18/61/
        The Supreme Lord is situated in everyone’s heart, O Arjuna, and is directing the wanderings of all living entities, who are seated as on a machine, made of the material energy.

        Korkein Herra, oi Arjuna, sijaitsee jokaisen sydämessä ja ohjaa kaikkien elävien olentojen vaelluksia, jotka ovat ikään kuin aineellisen energian luomassa koneessa.

        Vedisen maailmankuvan mukaan sielu, ātman, on pyhä keskuksemme, sisin olemuksemme. Sen sanotaan sijaitsevan sydämessä – ei fyysisessä sydämessä, johon tehdään leikkauksia, vaan eräänlaisessa mystisessä keskuksessa olemuksemme sisällä.

        Tämä samaistumisen mekanismi on hyvin voimakas. Sielu on tietoisuuden hiukkanen. Filosofisesta näkökulmasta, aivan kuten fotonit ovat auringonvalon osasia, samoin koko maailmankaikkeus on universaalin henkisen periaatteen läpäisemä, jota kutsutaan Brahmaniksi. Yksilöllinen sielu on tämän Brahmanin kipinä – kuin säteilyä hohtava yksittäinen tietoisuuden hiukkanen.

        Jos fotoni on osa auringonvaloa, samoin sielu on osa tietoisuuden valoa. Siksi sielu on tietoisuuden hiukkanen, ja tietoisuuden ominaisuus on, että se on kuolematon. Lisäksi tietoisuudelle on ominaista se, että se samaistuu siihen todellisuuteen, jossa se kulloinkin sijaitsee.

        ---------------------

        (S. Prabhun luennosta, eri paikoista. Käännösvirheet suomen kielellä.


        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com

      • Anonyymi00489
        Anonyymi00488 kirjoitti:

        Vedisen maailmankuvan mukaan sielu, ātman, on pyhä keskuksemme, sisin olemuksemme. Sen sanotaan sijaitsevan sydämessä – ei fyysisessä sydämessä, johon tehdään leikkauksia, vaan eräänlaisessa mystisessä keskuksessa olemuksemme sisällä.

        Tämä samaistumisen mekanismi on hyvin voimakas. Sielu on tietoisuuden hiukkanen. Filosofisesta näkökulmasta, aivan kuten fotonit ovat auringonvalon osasia, samoin koko maailmankaikkeus on universaalin henkisen periaatteen läpäisemä, jota kutsutaan Brahmaniksi. Yksilöllinen sielu on tämän Brahmanin kipinä – kuin säteilyä hohtava yksittäinen tietoisuuden hiukkanen.

        Jos fotoni on osa auringonvaloa, samoin sielu on osa tietoisuuden valoa. Siksi sielu on tietoisuuden hiukkanen, ja tietoisuuden ominaisuus on, että se on kuolematon. Lisäksi tietoisuudelle on ominaista se, että se samaistuu siihen todellisuuteen, jossa se kulloinkin sijaitsee.

        ---------------------

        (S. Prabhun luennosta, eri paikoista. Käännösvirheet suomen kielellä.


        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com

        Sielu on kokonaan toisessa ulottuvuudessa, ja se heijastetaan tänne.

        On väärin sanoa, että ihmisillä on sielu; todellisuudessa elävät olennot ovat itse sieluja, joilla on väliaikain fyysinen keho.

        Sanotaan, että ihmisellä on sielu, kun he puhuvat alkeelliselle yleisölle, jotta he voivat ymmärtää edes jotain, heidän ymmärryksensä tasoa vastaavasti.

        Sielu heijastuu kokonaisuudessaan toisesta ulottuvuudesta sydämen ALUEELLE. Sielu ei ole fyysisessä sydämessä, vaan METAFYYSISESSÄ sydämessä.

      • Anonyymi00490
        Anonyymi00489 kirjoitti:

        Sielu on kokonaan toisessa ulottuvuudessa, ja se heijastetaan tänne.

        On väärin sanoa, että ihmisillä on sielu; todellisuudessa elävät olennot ovat itse sieluja, joilla on väliaikain fyysinen keho.

        Sanotaan, että ihmisellä on sielu, kun he puhuvat alkeelliselle yleisölle, jotta he voivat ymmärtää edes jotain, heidän ymmärryksensä tasoa vastaavasti.

        Sielu heijastuu kokonaisuudessaan toisesta ulottuvuudesta sydämen ALUEELLE. Sielu ei ole fyysisessä sydämessä, vaan METAFYYSISESSÄ sydämessä.

        Sielu heijastuu kokonaisuudessaan toisesta ulottuvuudesta sydämen ALUEELLE. Sielu ei ole fyysisessä sydämessä, vaan METAFYYSISESSÄ sydämessä.

        Ja juuri siksi:

        Sielu eli itse elävä olento on turvassa (toisessa ulottuvuudessa), joten sitä ei mikään uhkaa. Eli mitään pelastettavaa ei edes ole.

        Mutta vapautua voi – mistä? Tietämättömyydestä!

      • Anonyymi00491
        Anonyymi00490 kirjoitti:

        Sielu heijastuu kokonaisuudessaan toisesta ulottuvuudesta sydämen ALUEELLE. Sielu ei ole fyysisessä sydämessä, vaan METAFYYSISESSÄ sydämessä.

        Ja juuri siksi:

        Sielu eli itse elävä olento on turvassa (toisessa ulottuvuudessa), joten sitä ei mikään uhkaa. Eli mitään pelastettavaa ei edes ole.

        Mutta vapautua voi – mistä? Tietämättömyydestä!

        Ja juuri siksi:

        Sielu eli itse elävä olento on turvassa (toisessa ulottuvuudessa), joten sitä ei mikään uhkaa. Eli mitään pelastettavaa ei edes ole.

      • Anonyymi00492
        Anonyymi00491 kirjoitti:

        Ja juuri siksi:

        Sielu eli itse elävä olento on turvassa (toisessa ulottuvuudessa), joten sitä ei mikään uhkaa. Eli mitään pelastettavaa ei edes ole.

        sitä ei mikään uhkaa. Eli mitään pelastettavaa ei edes ole.

      • Anonyymi00493
        Anonyymi00492 kirjoitti:

        sitä ei mikään uhkaa. Eli mitään pelastettavaa ei edes ole.

        Sielu on kokonaan toisessa ulottuvuudessa, ja se heijastetaan tänne.

        On väärin sanoa, että ihmisillä on sielu; todellisuudessa elävät olennot ovat itse sieluja, joilla on väliaikain fyysinen keho.

        Sanotaan, että ihmisellä on sielu, kun he puhuvat alkeelliselle yleisölle, jotta he voivat ymmärtää edes jotain, heidän ymmärryksensä tasoa vastaavasti.

      • Anonyymi00494
        Anonyymi00493 kirjoitti:

        Sielu on kokonaan toisessa ulottuvuudessa, ja se heijastetaan tänne.

        On väärin sanoa, että ihmisillä on sielu; todellisuudessa elävät olennot ovat itse sieluja, joilla on väliaikain fyysinen keho.

        Sanotaan, että ihmisellä on sielu, kun he puhuvat alkeelliselle yleisölle, jotta he voivat ymmärtää edes jotain, heidän ymmärryksensä tasoa vastaavasti.

        Kerran yksi lukija esitti minulle mielenkiintoisia kysymyksiä. Lähetin ne Veda-viisaalle ja vastaukset ovat myös mielenkiintoisia. Lyhyesti sillä tavalla, haluan jakaa ne kanssanne.
        En aio kääntää koko tekstiä, mutta lyhyesti sanottuna niin.
        Käännösvirheet suomen kielessä

        ----------------------------

        Ovatko kaikki yksityiset sielut samankokoisia?
        Sielun koko on suhteellinen käsite. Vedalaisissa kirjoituksissa on joitakin kuvauksia sielun koosta, mutta en usko, että niitä pitäisi ottaa kirjaimellisesti. Pikemminkin sielu on äärettömän pieni henkikipinä, pieni hiukkanen jumalallista olemusta, jolla on samanaikaisesti käytössään ehtymätön energiavarasto. Siksi sielu tuon Jumalan luovan ja luomisvoiman ... kykenee kaikessa merkityksettömyydessään paljoon: voidaan mainita sekä ilmeisiä esimerkkejä historiassa toimineista suurista ihmisistä että ei-selviä ("myyttisiä") esimerkkejä suurista persoonallisuuksista, joilla on tiettyjä voimia ja joita kuvataan pyhissä kirjoituksissa: Jeesus Kristus, Buddha, Muhammed, Narada Muni, Shukadev Gosvami, Brahma ja muut, jotka vaikuttivat uskomattomalla tavalla ihmiskuntaan. Siksi näiden sielujen "koko" (ei kirjaimellisessa mielessä, vaan vaikutusvaltansa laajentumisen mielessä) on valtava, ne ovat suurempia kuin tavallisten ihmisten sielut.
        -------------------------
        Tilavuus, paino ja tila ovat aineen ominaisuuksia
        Totta. Meidän on kuitenkin muistettava, että kaikella on prototyyppinsä henkimaailmassa. Se vain ilmenee siellä eri tavalla, eikä Ääretöntä voi lähestyä rajallisin keinoin. ...
        Meidän on ymmärrettävä, että tilavuus, paino ja paikka, jotka ovat aineellisen maailman objektiivisia ominaisuuksia, voivat ilmetä myös henkimaailmassa. Ihmisillä on liian syvällä mielessään persoonattomia käsityksiä. Jos puhumme henkisestä, puhumme jostain epämääräisestä ja hämärästä. Mutta miksi? Jos se on määritelmällisesti korkeampi energia, miksi siinä ei voi ilmetä alemman energian ominaisuuksia? Aivan päinvastoin: ilmenee, ja laajemmin ja monipuolisemmin, jos niin haluatte. Jopa aineellisessa maailmassa fysikaaliset ominaisuudet ovat monitulkintaisia: hiukkas-aaltodualismi, tarkkailijailmiö, Schrödingerin kissa. Entä henkinen maailma? Kaikilla ominaisuuksilla on paikkansa, mutta supersubjektiivisen todellisuuden ylivoimaisuuden vuoksi nämä ominaisuudet voivat muuttua ja ne voidaan havaita eri tavalla.
        -------------------------------------------
        Kuinka mikään henkinen asia voi olla minkään kokoinen? Vai miten se voi olla jossain paikassa?
        ... on olemassa kaksi selitystä. Ensinnäkin on olemassa sellainen asia kuin lila, Jumalallinen leikki, korkeamman todellisuuden ilmeneminen alemmassa todellisuudessa. Ja toinen kohta: tarkkailija. Toisin sanoen henkisen energian ei ole vaikeaa korkeampana energiana manipuloida alempaa energiaa - materiaa - jotta ehdollistuneelle tarkkailijalle, jolla on rajoitettu näkemys, ilmenisi korkeampia todellisuuksia aineellisen maailman ominaisuuksien kautta. Yksinkertaisesti sanottuna rajaton henkinen energia ottaa muodon, koon ja ilmenee tietyssä paikassa, jotta se voisi näkyä rajalliselle tietoisuudelle. Se on eräänlainen projektio. Yhtä paljon kuin me itse olemme.
        ---------------------------------------------
        Minkä kokoinen on ajatus ja sijaitseeko se tietyssä pisteessä avaruudessa? Mikä on melodian tai värin koko?


        Ajatus on aineellista, mutta se on hyvin hienovaraista energiaa. Se voi siirtyä avaruuden yhdestä pisteestä toiseen hetkessä. Kaikki riippuu sen omistajan ajatuksen voimakkuudesta ja keskittyneisyydestä. Se voi keskittyä yhteen pisteeseen, mutta se voi myös hämärtyä.
        Ajatuksen koko on aineellisessa maailmassa käytännöllisesti katsoen rajaton. Ihmisen ajatukset keskittyvät vain selviytymiseen ja lihallisten tarpeiden tyydyttämiseen, kun taas Brahman ajatukset kattavat koko maailmankaikkeuden, jonka hän luo tietoisuudestaan käsin. Alkoholistin ajatus pyörii alkoholin ympärillä, lapsen ajatus viihteen ja huvin ympärillä, tiedemiehen ajatus tieteen löytöjen ympärillä, pyhimyksen ajatus myötätunnon ympärillä lähimmäistään kohtaan ja sielunsa pelastamisen ympärillä.
        Melodiaa tai väriä ei voi mitata edes aineellisessa maailmassa. Nuotteja on seitsemän ja puoliääniä viisi, mutta ne luovat äärettömän määrän melodioita, äärettömän musiikillisen monimuotoisuuden. Miten tätä voidaan mitata ja laskea? Värejä on seitsemän, joidenkin mielestä niitä on yhteensä kolme. Tämän lisäksi meillä on kuitenkin sävyjä, osasävyjä, puolisävyjä ja sävyjä, minkä seurauksena värit ovat niin erilaisia, että niitä on vaikea laskea, puhumattakaan subjektiivisen havaitsemisen eroista.
        Entä sitten taas, entä henkinen todellisuus? Kirjoituksissa sanotaan, että kun olemme henkimaailmassa, kuulemme uusia ääniä ja näemme uusia värejä, kaikki paljastuu meille uudella tavalla. Henkisessä maailmassa myös väri voi kuulostaa tai olla muodoltaan; äänellä voi olla väri ja myös muoto.

      • Anonyymi00495
        Anonyymi00494 kirjoitti:

        Kerran yksi lukija esitti minulle mielenkiintoisia kysymyksiä. Lähetin ne Veda-viisaalle ja vastaukset ovat myös mielenkiintoisia. Lyhyesti sillä tavalla, haluan jakaa ne kanssanne.
        En aio kääntää koko tekstiä, mutta lyhyesti sanottuna niin.
        Käännösvirheet suomen kielessä

        ----------------------------

        Ovatko kaikki yksityiset sielut samankokoisia?
        Sielun koko on suhteellinen käsite. Vedalaisissa kirjoituksissa on joitakin kuvauksia sielun koosta, mutta en usko, että niitä pitäisi ottaa kirjaimellisesti. Pikemminkin sielu on äärettömän pieni henkikipinä, pieni hiukkanen jumalallista olemusta, jolla on samanaikaisesti käytössään ehtymätön energiavarasto. Siksi sielu tuon Jumalan luovan ja luomisvoiman ... kykenee kaikessa merkityksettömyydessään paljoon: voidaan mainita sekä ilmeisiä esimerkkejä historiassa toimineista suurista ihmisistä että ei-selviä ("myyttisiä") esimerkkejä suurista persoonallisuuksista, joilla on tiettyjä voimia ja joita kuvataan pyhissä kirjoituksissa: Jeesus Kristus, Buddha, Muhammed, Narada Muni, Shukadev Gosvami, Brahma ja muut, jotka vaikuttivat uskomattomalla tavalla ihmiskuntaan. Siksi näiden sielujen "koko" (ei kirjaimellisessa mielessä, vaan vaikutusvaltansa laajentumisen mielessä) on valtava, ne ovat suurempia kuin tavallisten ihmisten sielut.
        -------------------------
        Tilavuus, paino ja tila ovat aineen ominaisuuksia
        Totta. Meidän on kuitenkin muistettava, että kaikella on prototyyppinsä henkimaailmassa. Se vain ilmenee siellä eri tavalla, eikä Ääretöntä voi lähestyä rajallisin keinoin. ...
        Meidän on ymmärrettävä, että tilavuus, paino ja paikka, jotka ovat aineellisen maailman objektiivisia ominaisuuksia, voivat ilmetä myös henkimaailmassa. Ihmisillä on liian syvällä mielessään persoonattomia käsityksiä. Jos puhumme henkisestä, puhumme jostain epämääräisestä ja hämärästä. Mutta miksi? Jos se on määritelmällisesti korkeampi energia, miksi siinä ei voi ilmetä alemman energian ominaisuuksia? Aivan päinvastoin: ilmenee, ja laajemmin ja monipuolisemmin, jos niin haluatte. Jopa aineellisessa maailmassa fysikaaliset ominaisuudet ovat monitulkintaisia: hiukkas-aaltodualismi, tarkkailijailmiö, Schrödingerin kissa. Entä henkinen maailma? Kaikilla ominaisuuksilla on paikkansa, mutta supersubjektiivisen todellisuuden ylivoimaisuuden vuoksi nämä ominaisuudet voivat muuttua ja ne voidaan havaita eri tavalla.
        -------------------------------------------
        Kuinka mikään henkinen asia voi olla minkään kokoinen? Vai miten se voi olla jossain paikassa?
        ... on olemassa kaksi selitystä. Ensinnäkin on olemassa sellainen asia kuin lila, Jumalallinen leikki, korkeamman todellisuuden ilmeneminen alemmassa todellisuudessa. Ja toinen kohta: tarkkailija. Toisin sanoen henkisen energian ei ole vaikeaa korkeampana energiana manipuloida alempaa energiaa - materiaa - jotta ehdollistuneelle tarkkailijalle, jolla on rajoitettu näkemys, ilmenisi korkeampia todellisuuksia aineellisen maailman ominaisuuksien kautta. Yksinkertaisesti sanottuna rajaton henkinen energia ottaa muodon, koon ja ilmenee tietyssä paikassa, jotta se voisi näkyä rajalliselle tietoisuudelle. Se on eräänlainen projektio. Yhtä paljon kuin me itse olemme.
        ---------------------------------------------
        Minkä kokoinen on ajatus ja sijaitseeko se tietyssä pisteessä avaruudessa? Mikä on melodian tai värin koko?


        Ajatus on aineellista, mutta se on hyvin hienovaraista energiaa. Se voi siirtyä avaruuden yhdestä pisteestä toiseen hetkessä. Kaikki riippuu sen omistajan ajatuksen voimakkuudesta ja keskittyneisyydestä. Se voi keskittyä yhteen pisteeseen, mutta se voi myös hämärtyä.
        Ajatuksen koko on aineellisessa maailmassa käytännöllisesti katsoen rajaton. Ihmisen ajatukset keskittyvät vain selviytymiseen ja lihallisten tarpeiden tyydyttämiseen, kun taas Brahman ajatukset kattavat koko maailmankaikkeuden, jonka hän luo tietoisuudestaan käsin. Alkoholistin ajatus pyörii alkoholin ympärillä, lapsen ajatus viihteen ja huvin ympärillä, tiedemiehen ajatus tieteen löytöjen ympärillä, pyhimyksen ajatus myötätunnon ympärillä lähimmäistään kohtaan ja sielunsa pelastamisen ympärillä.
        Melodiaa tai väriä ei voi mitata edes aineellisessa maailmassa. Nuotteja on seitsemän ja puoliääniä viisi, mutta ne luovat äärettömän määrän melodioita, äärettömän musiikillisen monimuotoisuuden. Miten tätä voidaan mitata ja laskea? Värejä on seitsemän, joidenkin mielestä niitä on yhteensä kolme. Tämän lisäksi meillä on kuitenkin sävyjä, osasävyjä, puolisävyjä ja sävyjä, minkä seurauksena värit ovat niin erilaisia, että niitä on vaikea laskea, puhumattakaan subjektiivisen havaitsemisen eroista.
        Entä sitten taas, entä henkinen todellisuus? Kirjoituksissa sanotaan, että kun olemme henkimaailmassa, kuulemme uusia ääniä ja näemme uusia värejä, kaikki paljastuu meille uudella tavalla. Henkisessä maailmassa myös väri voi kuulostaa tai olla muodoltaan; äänellä voi olla väri ja myös muoto.

        SIELU ELI ITSE ELÄVÄ OLENTO ON TURVASSA (TOISESSA ULOTTUVUUDESSA), JOTEN SITÄ EI MIKÄÄN UHKAA. ELI MITÄÄN PELASTETTAVAA EI EDES OLE.

      • Anonyymi00496
        Anonyymi00495 kirjoitti:

        SIELU ELI ITSE ELÄVÄ OLENTO ON TURVASSA (TOISESSA ULOTTUVUUDESSA), JOTEN SITÄ EI MIKÄÄN UHKAA. ELI MITÄÄN PELASTETTAVAA EI EDES OLE.

        MUTTA VAPAUTUA VOI – MISTÄ? TIETÄMÄTTÖMYYDESTÄ!

      • Anonyymi00497
        Anonyymi00496 kirjoitti:

        MUTTA VAPAUTUA VOI – MISTÄ? TIETÄMÄTTÖMYYDESTÄ!

        OM TAT SAT

      • Anonyymi00499
        Anonyymi00451 kirjoitti:

        Jos vastaväite nähdään uhkana, joka pitää tuhota — "jos et usko, joudut ikuiseen helvettiin" — keskustelusta tulee helposti pelon ja vallankäytön väline.

        Mutta jos vastakkainasettelu kuuluu leikkiin, asetelma on aivan toinen:

        voidaan väittää vastaan
        voidaan haastaa toinen
        voidaan keksiä mahdollisimman hyviä vastaperusteluja
        voidaan puolustaa jopa ateistista kantaa
        eikä vastapuolta tarvitse tuhota tai pelotella
        itse väittely voi olla hauskaa

        Tämä on kyllä niin erilainen ja vapaa kuva Jumalasta kuin mihin ollaan totuttu. Tässä on todella paljon pohdittavaa. Kiitos paljon, että jaoitte tämän. Täytyy tutustua tähän vielä useita kertoja uudelleen ja antaa ajatusten rauhassa asettua. Kiitos, kiitos!

      • Anonyymi00500
        Anonyymi00499 kirjoitti:

        Tämä on kyllä niin erilainen ja vapaa kuva Jumalasta kuin mihin ollaan totuttu. Tässä on todella paljon pohdittavaa. Kiitos paljon, että jaoitte tämän. Täytyy tutustua tähän vielä useita kertoja uudelleen ja antaa ajatusten rauhassa asettua. Kiitos, kiitos!

        On vaikea edes pukea sanoiksi, kuinka paljon tämä herättää ajatuksia.

      • Anonyymi00501
        Anonyymi00500 kirjoitti:

        On vaikea edes pukea sanoiksi, kuinka paljon tämä herättää ajatuksia.

        Sitten on kiva!

      • Anonyymi00502
        Anonyymi00501 kirjoitti:

        Sitten on kiva!

        Aineellisen vaelluksen lähestyessä loppuaan
        Kun elävä olento on vaeltanut pitkään aineellisessa maailmassa ja hänen aineellinen vaelluksensa alkaa lähestyä loppuaan, Kṛṣṇa johdattaa hänet bhaktojen seuraan. Hän saa mahdollisuuden kohdata Kṛṣṇalle sādhuja ja puhtaita bhaktoja. Tällainen kohtaaminen ei ole sattumanvaraista, vaan merkki siitä, että hänen aineellinen olemassaolonsa on vähitellen tulossa päätökseensä.

      • Anonyymi00503
        Anonyymi00502 kirjoitti:

        Aineellisen vaelluksen lähestyessä loppuaan
        Kun elävä olento on vaeltanut pitkään aineellisessa maailmassa ja hänen aineellinen vaelluksensa alkaa lähestyä loppuaan, Kṛṣṇa johdattaa hänet bhaktojen seuraan. Hän saa mahdollisuuden kohdata Kṛṣṇalle sādhuja ja puhtaita bhaktoja. Tällainen kohtaaminen ei ole sattumanvaraista, vaan merkki siitä, että hänen aineellinen olemassaolonsa on vähitellen tulossa päätökseensä.

        Kun aineellisessa olemassaolossa vaeltava henkilö tulee vapautumiseen soveltuvaan vaiheeseen, hän saa tilaisuuden bhaktojen seuraan.

      • Anonyymi00504
        Anonyymi00503 kirjoitti:

        Kun aineellisessa olemassaolossa vaeltava henkilö tulee vapautumiseen soveltuvaan vaiheeseen, hän saa tilaisuuden bhaktojen seuraan.

        https://vedabase.io/en/library/cc/madhya/22/46/

        “ ‘O my Lord! O infallible Supreme Person! When a person wandering throughout the universes becomes eligible for liberation from material existence, he gets an opportunity to associate with devotees. When he associates with devotees, his attraction for You is awakened. You are the Supreme Personality of Godhead — the highest goal of the topmost devotees and the Lord of the universe.’

      • Anonyymi00505
        Anonyymi00504 kirjoitti:

        https://vedabase.io/en/library/cc/madhya/22/46/

        “ ‘O my Lord! O infallible Supreme Person! When a person wandering throughout the universes becomes eligible for liberation from material existence, he gets an opportunity to associate with devotees. When he associates with devotees, his attraction for You is awakened. You are the Supreme Personality of Godhead — the highest goal of the topmost devotees and the Lord of the universe.’

        Kun maailmankaikkeuksissa vaeltava ihminen tulee kelvolliseksi vapautumaan aineellisesta olemassaolosta, hänelle tarjoutuu mahdollisuus seurustella bhaktojen kanssa.

      • Anonyymi00506
        Anonyymi00504 kirjoitti:

        https://vedabase.io/en/library/cc/madhya/22/46/

        “ ‘O my Lord! O infallible Supreme Person! When a person wandering throughout the universes becomes eligible for liberation from material existence, he gets an opportunity to associate with devotees. When he associates with devotees, his attraction for You is awakened. You are the Supreme Personality of Godhead — the highest goal of the topmost devotees and the Lord of the universe.’

        https://vedabase.io/en/library/cc/madhya/22/46/

      • Anonyymi00507
      • Anonyymi00508
        Anonyymi00507 kirjoitti:

        Kun sielu, vaelleltuaan universumeissa, tulee vapautumisen arvoiseksi aineellisesta olemassaolosta, se saa mahdollisuuden seurustella bhaktojen kanssa.

        https://vedabase.io/en/library/sb/10/51/53/

      • Anonyymi00509
      • Anonyymi00510
        Anonyymi00509 kirjoitti:

        https://vedabase.io/en/library/sb/10/51/53/
        When the material life of a wandering soul has ceased, O Acyuta, he may attain the association of Your devotees. And when he associates with them, there awakens in him devotion unto You, who are the goal of the devotees and the Lord of all causes and their effects.

        SB 10.51.53:ssa sanotaan, että kun sielun vaellus aineellisessa olemassaolossa alkaa tulla päätökseensä, hän saa sādhu-saṅgan, pyhien bhaktojen seuraa. Kommentaareissa korostetaan vielä, että juuri bhaktojen armollinen seura auttaa sielua ylittämään aineellisen olemassaolon.

      • Anonyymi00511
        Anonyymi00510 kirjoitti:

        SB 10.51.53:ssa sanotaan, että kun sielun vaellus aineellisessa olemassaolossa alkaa tulla päätökseensä, hän saa sādhu-saṅgan, pyhien bhaktojen seuraa. Kommentaareissa korostetaan vielä, että juuri bhaktojen armollinen seura auttaa sielua ylittämään aineellisen olemassaolon.

        Kun aineellinen vaellus alkaa päättyä

        Kun sielu on vaeltanut tässä aineellisessa maailmassa lukemattomien elämien ajan, tulee kerran hetki, jolloin hänen aikansa täällä alkaa vähitellen käydä vähiin. Hän ei ehkä itse vielä tiedä sitä, eikä ulkoisesti mikään näyttäisi olevan muuttunut. Mutta jossakin syvemmällä hänen matkansa on kääntymässä kohti loppuaan.

        Silloin hänen elämäänsä alkaa tulla ihmisiä, joita hän ei ehkä olisi koskaan osannut etsiä. Hän kohtaa bhaktoja, sādhuja ja pyhiä sieluja. Heidän kohtaamisensa ei ole pelkkää sattumaa. Se on kuin hiljainen merkki siitä, että pitkä vaellus aineellisessa maailmassa on vähitellen tulossa päätökseensä.

        Bhaktan seura herättää sielussa jotakin, mikä on ollut pitkään peittyneenä. Kṛṣṇa alkaa jälleen tulla lähelle — ei välttämättä suurten ihmeiden kautta, vaan yhden bhaktan katseen, yhden sanan, yhden pyhän nimen tai yhden sydämellisen kohtaamisen kautta. Ja vähitellen sydän alkaa muistaa sen, mitä se on syvimmiltään aina kaivannut.

        Ehkä juuri siksi jotkut kohtaamiset tuntuvat niin merkityksellisiltä. Aivan kuin kaksi ihmistä eivät olisi tavanneet ensimmäistä kertaa, vaan kuin heidän olisi ollut määrä kohdata juuri silloin, kun aika tässä aineellisessa maailmassa alkaa tulla täyteen.

        Kun sielun pitkä vaellus lähestyy loppuaan, hän saa sādhu-saṅgan — bhaktojen seuraa. Ja heidän seurassaan hänen mielensä alkaa jälleen kääntyä kohti Kṛṣṇaa, kohti sitä päämäärää, jota sielu on ehkä tiedostamattaan etsinyt kaikkien näiden syntymien ajan.

        ********************

        Tämä on siis kaunis proosallinen tulkinta tuosta opetuksesta, EI SUORA KÄÄNNÖSLAINAUS TELKSTISTÄ.

        Itse Bhāgavatamin säe ilmaisee ajatuksen tiiviimmin: kun aineellisessa olemassaolossa vaeltavan sielun vapautumisen aika koittaa, hän saa sādhujen seuraa.

      • Anonyymi00512
        Anonyymi00511 kirjoitti:

        Kun aineellinen vaellus alkaa päättyä

        Kun sielu on vaeltanut tässä aineellisessa maailmassa lukemattomien elämien ajan, tulee kerran hetki, jolloin hänen aikansa täällä alkaa vähitellen käydä vähiin. Hän ei ehkä itse vielä tiedä sitä, eikä ulkoisesti mikään näyttäisi olevan muuttunut. Mutta jossakin syvemmällä hänen matkansa on kääntymässä kohti loppuaan.

        Silloin hänen elämäänsä alkaa tulla ihmisiä, joita hän ei ehkä olisi koskaan osannut etsiä. Hän kohtaa bhaktoja, sādhuja ja pyhiä sieluja. Heidän kohtaamisensa ei ole pelkkää sattumaa. Se on kuin hiljainen merkki siitä, että pitkä vaellus aineellisessa maailmassa on vähitellen tulossa päätökseensä.

        Bhaktan seura herättää sielussa jotakin, mikä on ollut pitkään peittyneenä. Kṛṣṇa alkaa jälleen tulla lähelle — ei välttämättä suurten ihmeiden kautta, vaan yhden bhaktan katseen, yhden sanan, yhden pyhän nimen tai yhden sydämellisen kohtaamisen kautta. Ja vähitellen sydän alkaa muistaa sen, mitä se on syvimmiltään aina kaivannut.

        Ehkä juuri siksi jotkut kohtaamiset tuntuvat niin merkityksellisiltä. Aivan kuin kaksi ihmistä eivät olisi tavanneet ensimmäistä kertaa, vaan kuin heidän olisi ollut määrä kohdata juuri silloin, kun aika tässä aineellisessa maailmassa alkaa tulla täyteen.

        Kun sielun pitkä vaellus lähestyy loppuaan, hän saa sādhu-saṅgan — bhaktojen seuraa. Ja heidän seurassaan hänen mielensä alkaa jälleen kääntyä kohti Kṛṣṇaa, kohti sitä päämäärää, jota sielu on ehkä tiedostamattaan etsinyt kaikkien näiden syntymien ajan.

        ********************

        Tämä on siis kaunis proosallinen tulkinta tuosta opetuksesta, EI SUORA KÄÄNNÖSLAINAUS TELKSTISTÄ.

        Itse Bhāgavatamin säe ilmaisee ajatuksen tiiviimmin: kun aineellisessa olemassaolossa vaeltavan sielun vapautumisen aika koittaa, hän saa sādhujen seuraa.

        KUN SIELU ON VAELTANUT TÄSSÄ AINEELLISESSA MAAILMASSA LUKEMATTOMIEN ELÄMIEN AJAN, TULEE KERRAN HETKI, JOLLOIN HÄNEN AIKANSA TÄÄLLÄ ALKAA VÄHITELLEN KÄYDÄ VÄHIIN. HÄN EI EHKÄ ITSE VIELÄ TIEDÄ SITÄ, EIKÄ ULKOISESTI MIKÄÄN NÄYTTÄISI OLEVAN MUUTTUNUT. MUTTA JOSSAKIN SYVEMMÄLLÄ HÄNEN MATKANSA ON KÄÄNTYMÄSSÄ KOHTI LOPPUAAN.

        SILLOIN HÄNEN ELÄMÄÄNSÄ ALKAA TULLA IHMISIÄ, JOITA HÄN EI EHKÄ OLISI KOSKAAN OSANNUT ETSIÄ. HÄN KOHTAA BHAKTOJA, SĀDHUJA JA PYHIÄ SIELUJA. HEIDÄN KOHTAAMISENSA EI OLE PELKKÄÄ SATTUMAA. SE ON KUIN HILJAINEN MERKKI SIITÄ, ETTÄ PITKÄ VAELLUS AINEELLISESSA MAAILMASSA ON VÄHITELLEN TULOSSA PÄÄTÖKSEENSÄ.

      • Anonyymi00513
        Anonyymi00512 kirjoitti:

        KUN SIELU ON VAELTANUT TÄSSÄ AINEELLISESSA MAAILMASSA LUKEMATTOMIEN ELÄMIEN AJAN, TULEE KERRAN HETKI, JOLLOIN HÄNEN AIKANSA TÄÄLLÄ ALKAA VÄHITELLEN KÄYDÄ VÄHIIN. HÄN EI EHKÄ ITSE VIELÄ TIEDÄ SITÄ, EIKÄ ULKOISESTI MIKÄÄN NÄYTTÄISI OLEVAN MUUTTUNUT. MUTTA JOSSAKIN SYVEMMÄLLÄ HÄNEN MATKANSA ON KÄÄNTYMÄSSÄ KOHTI LOPPUAAN.

        SILLOIN HÄNEN ELÄMÄÄNSÄ ALKAA TULLA IHMISIÄ, JOITA HÄN EI EHKÄ OLISI KOSKAAN OSANNUT ETSIÄ. HÄN KOHTAA BHAKTOJA, SĀDHUJA JA PYHIÄ SIELUJA. HEIDÄN KOHTAAMISENSA EI OLE PELKKÄÄ SATTUMAA. SE ON KUIN HILJAINEN MERKKI SIITÄ, ETTÄ PITKÄ VAELLUS AINEELLISESSA MAAILMASSA ON VÄHITELLEN TULOSSA PÄÄTÖKSEENSÄ.

        Silloin hänen elämäänsä alkaa tulla ihmisiä, joita hän ei ehkä olisi koskaan osannut etsiä. Hän kohtaa bhaktoja, sādhuja ja pyhiä sieluja. Heidän kohtaamisensa ei ole pelkkää sattumaa. Se on kuin hiljainen merkki siitä, että pitkä vaellus aineellisessa maailmassa on vähitellen tulossa päätökseensä.

      • Anonyymi00514
        Anonyymi00513 kirjoitti:

        Silloin hänen elämäänsä alkaa tulla ihmisiä, joita hän ei ehkä olisi koskaan osannut etsiä. Hän kohtaa bhaktoja, sādhuja ja pyhiä sieluja. Heidän kohtaamisensa ei ole pelkkää sattumaa. Se on kuin hiljainen merkki siitä, että pitkä vaellus aineellisessa maailmassa on vähitellen tulossa päätökseensä.

        Bhaktan seura herättää sielussa jotakin, mikä on ollut pitkään peittyneenä. Kṛṣṇa alkaa jälleen tulla lähelle — ei välttämättä suurten ihmeiden kautta, vaan yhden bhaktan katseen, yhden sanan, yhden pyhän nimen tai yhden sydämellisen kohtaamisen kautta. Ja vähitellen sydän alkaa muistaa sen, mitä se on syvimmiltään aina kaivannut.

      • Anonyymi00515
        Anonyymi00514 kirjoitti:

        Bhaktan seura herättää sielussa jotakin, mikä on ollut pitkään peittyneenä. Kṛṣṇa alkaa jälleen tulla lähelle — ei välttämättä suurten ihmeiden kautta, vaan yhden bhaktan katseen, yhden sanan, yhden pyhän nimen tai yhden sydämellisen kohtaamisen kautta. Ja vähitellen sydän alkaa muistaa sen, mitä se on syvimmiltään aina kaivannut.

        Ehkä juuri siksi jotkut kohtaamiset tuntuvat niin merkityksellisiltä. Aivan kuin kaksi ihmistä eivät olisi tavanneet ensimmäistä kertaa, vaan kuin heidän olisi ollut määrä kohdata juuri silloin, kun aika tässä aineellisessa maailmassa alkaa tulla täyteen.

      • Anonyymi00516
        Anonyymi00515 kirjoitti:

        Ehkä juuri siksi jotkut kohtaamiset tuntuvat niin merkityksellisiltä. Aivan kuin kaksi ihmistä eivät olisi tavanneet ensimmäistä kertaa, vaan kuin heidän olisi ollut määrä kohdata juuri silloin, kun aika tässä aineellisessa maailmassa alkaa tulla täyteen.

        Kun sielun pitkä vaellus lähestyy loppuaan, hän saa sādhu-saṅgan — bhaktojen seuraa. Ja heidän seurassaan hänen mielensä alkaa jälleen kääntyä kohti Kṛṣṇaa, kohti sitä päämäärää, jota sielu on ehkä tiedostamattaan etsinyt kaikkien näiden syntymien ajan.

      • Anonyymi00517
        Anonyymi00516 kirjoitti:

        Kun sielun pitkä vaellus lähestyy loppuaan, hän saa sādhu-saṅgan — bhaktojen seuraa. Ja heidän seurassaan hänen mielensä alkaa jälleen kääntyä kohti Kṛṣṇaa, kohti sitä päämäärää, jota sielu on ehkä tiedostamattaan etsinyt kaikkien näiden syntymien ajan.

        Tämä on siis kaunis proosallinen tulkinta tuosta opetuksesta, EI SUORA KÄÄNNÖSLAINAUS TELKSTISTÄ.

        Itse Bhāgavatamin säe ilmaisee ajatuksen tiiviimmin: kun aineellisessa olemassaolossa vaeltavan sielun vapautumisen aika koittaa, hän saa sādhujen seuraa.

      • Anonyymi00518
        Anonyymi00517 kirjoitti:

        Tämä on siis kaunis proosallinen tulkinta tuosta opetuksesta, EI SUORA KÄÄNNÖSLAINAUS TELKSTISTÄ.

        Itse Bhāgavatamin säe ilmaisee ajatuksen tiiviimmin: kun aineellisessa olemassaolossa vaeltavan sielun vapautumisen aika koittaa, hän saa sādhujen seuraa.

        Sielun pitkä vaellus – sielu kulkee lukemattomien elämien ja aineellisten maailmojen halki.

        Matka alkaa lähestyä loppuaan – hahmo kulkee pitkää tietä kohti valoa, vaikka ei vielä itse ymmärrä sitä.

        Bhaktojen kohtaaminen – ihminen kohtaa ensimmäistä kertaa henkisiä harjoittajia.

        Sādhun kohtaaminen – pyhä henkilö ilmestyy hänen elämäänsä kuin johdatuksena.

        Herääminen – henkilö alkaa ymmärtää kohtaamisten merkityksen.

        Aineellisen vaelluksen päättyminen – tie johtaa kohti vapautumista ja hengellistä valoa.

      • Anonyymi00519
        Anonyymi00518 kirjoitti:

        Sielun pitkä vaellus – sielu kulkee lukemattomien elämien ja aineellisten maailmojen halki.

        Matka alkaa lähestyä loppuaan – hahmo kulkee pitkää tietä kohti valoa, vaikka ei vielä itse ymmärrä sitä.

        Bhaktojen kohtaaminen – ihminen kohtaa ensimmäistä kertaa henkisiä harjoittajia.

        Sādhun kohtaaminen – pyhä henkilö ilmestyy hänen elämäänsä kuin johdatuksena.

        Herääminen – henkilö alkaa ymmärtää kohtaamisten merkityksen.

        Aineellisen vaelluksen päättyminen – tie johtaa kohti vapautumista ja hengellistä valoa.

        Sielun pitkä vaellus – sielu kulkee lukemattomien elämien ja aineellisten maailmojen halki.

      • Anonyymi00520
        Anonyymi00519 kirjoitti:

        Sielun pitkä vaellus – sielu kulkee lukemattomien elämien ja aineellisten maailmojen halki.

        Sādhun kohtaaminen – pyhä henkilö ilmestyy hänen elämäänsä kuin johdatuksena.

      • Anonyymi00534
        Anonyymi00528 kirjoitti:

        https://images.openai.com/static-rsc-4/vf42jGDu6VjvVQPiPqDybUhxmYRSBZVQ1J_trTBUdZHv-GyqvflYeLXk8RhWNvV9Fk9k_Y0-EySBBCjYmasN-JaVxqOVuf6Z8K2F1NUe_L6udNx5S1kB69sNXI4H-XAbf4nO6KuumBOt8lHMHwvHkR8ZeKd70uGVFZWsHOW1J-JiTd1dWXHwEQ_ovYWLsu2G?purpose=fullsize

        Sielu eli itse elävä olento on turvassa (toisessa ulottuvuudessa), joten sitä ei mikään uhkaa. Eli mitään pelastettavaa ei edes ole.

        Mutta vapautua voi – mistä? Tietämättömyydestä!

        Ihmisen keho on vaarassa, mutta ihminen perimmäisessä merkityksessä — jīva eli elävä olento — ei ole vaarassa. Se on ikuinen henkinen olento, joka ei koskaan lakkaa olemasta. Ongelma ei ole sielun kuolemanvaara vaan sielun unohtama todellinen asema. Vapautuminen tarkoittaa vapautumista tästä tietämättömyydestä ja māyāsta.

      • Anonyymi00535
        Anonyymi00534 kirjoitti:

        Sielu eli itse elävä olento on turvassa (toisessa ulottuvuudessa), joten sitä ei mikään uhkaa. Eli mitään pelastettavaa ei edes ole.

        Mutta vapautua voi – mistä? Tietämättömyydestä!

        Ihmisen keho on vaarassa, mutta ihminen perimmäisessä merkityksessä — jīva eli elävä olento — ei ole vaarassa. Se on ikuinen henkinen olento, joka ei koskaan lakkaa olemasta. Ongelma ei ole sielun kuolemanvaara vaan sielun unohtama todellinen asema. Vapautuminen tarkoittaa vapautumista tästä tietämättömyydestä ja māyāsta.

        Sielua eli jīvaa ei uhkaa ikuinen helvetti siinä mielessä, että jīva joutuisi ikuisesti kärsimään ja menettäisi mahdollisuutensa vapautumiseen. Jīva on ikuinen elävä olento, eikä aineellinen kärsimys voi tuhota sitä.
        Helvetilliset kokemukset kuuluvat aineellisen olemassaolon piiriin ja liittyvät jīvan ehdollistumiseen aineelliseen kehoon ja hienojakoiseen kehoon (mieli, äly ja väärä ego). Ne eivät muuta jīvan ikuista olemusta eivätkä tee siitä ikuisesti kadotettua.

      • Anonyymi00536
        Anonyymi00535 kirjoitti:

        Sielua eli jīvaa ei uhkaa ikuinen helvetti siinä mielessä, että jīva joutuisi ikuisesti kärsimään ja menettäisi mahdollisuutensa vapautumiseen. Jīva on ikuinen elävä olento, eikä aineellinen kärsimys voi tuhota sitä.
        Helvetilliset kokemukset kuuluvat aineellisen olemassaolon piiriin ja liittyvät jīvan ehdollistumiseen aineelliseen kehoon ja hienojakoiseen kehoon (mieli, äly ja väärä ego). Ne eivät muuta jīvan ikuista olemusta eivätkä tee siitä ikuisesti kadotettua.

        Siksi “pelastus” ei tarkoita sielun pelastamista ikuiselta tuhoutumiselta tai ikuisesta helvetistä, vaan vapautumista māyāsta, karmallisesta jälleensyntymästä ja väärästä samaistumisesta aineelliseen olemassaoloon.
        “helvetti” (naraka) ei ole sama asia kuin kristillinen ajatus ikuisesta helvetistä, SE kuuluu aineelliseen maailmaan ja on väliaikainen karmallinen tila, ei jīvan ikuinen kohtalo.

      • Anonyymi00537
        Anonyymi00536 kirjoitti:

        Siksi “pelastus” ei tarkoita sielun pelastamista ikuiselta tuhoutumiselta tai ikuisesta helvetistä, vaan vapautumista māyāsta, karmallisesta jälleensyntymästä ja väärästä samaistumisesta aineelliseen olemassaoloon.
        “helvetti” (naraka) ei ole sama asia kuin kristillinen ajatus ikuisesta helvetistä, SE kuuluu aineelliseen maailmaan ja on väliaikainen karmallinen tila, ei jīvan ikuinen kohtalo.

        Selitetäänpä tuo paholaisen temi. Kun se jatkuvasti nostetaan esiin.

        Selityksenä tässä muutamia katkelmia tästä kirjasta, ERI PAIKOISTA.
        Erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielellä

        https://occultnthings.com/cdn/shop/products/azd105_580x.jpg?v=1678032850

        https://www.amazon.com/Spiritual-Warrior-Uncovering-Psychic-Phenomena-ebook/dp/B005P1AZTA

        Henkinen soturi I: Henkisten totuuksien paljastaminen psyykkisissä ilmiöissä

        ________________

        Tulette tietämään, että on olemassa monia paholaisia tai demoneja, mutta silti niitä ei oikeasti ole olemassa! Puhumme paikasta, jota kutsutaan helvetiksi, mutta joka on todellisuudessa tietoisuuden tila.

      • Anonyymi00538
        Anonyymi00537 kirjoitti:

        Selitetäänpä tuo paholaisen temi. Kun se jatkuvasti nostetaan esiin.

        Selityksenä tässä muutamia katkelmia tästä kirjasta, ERI PAIKOISTA.
        Erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielellä

        https://occultnthings.com/cdn/shop/products/azd105_580x.jpg?v=1678032850

        https://www.amazon.com/Spiritual-Warrior-Uncovering-Psychic-Phenomena-ebook/dp/B005P1AZTA

        Henkinen soturi I: Henkisten totuuksien paljastaminen psyykkisissä ilmiöissä

        ________________

        Tulette tietämään, että on olemassa monia paholaisia tai demoneja, mutta silti niitä ei oikeasti ole olemassa! Puhumme paikasta, jota kutsutaan helvetiksi, mutta joka on todellisuudessa tietoisuuden tila.

        Puhumme paikasta, jota kutsutaan helvetiksi, mutta joka on todellisuudessa tietoisuuden tila.

      • Anonyymi00539
        Anonyymi00538 kirjoitti:

        Puhumme paikasta, jota kutsutaan helvetiksi, mutta joka on todellisuudessa tietoisuuden tila.

        “Paholainen” ja “helvetti” eivät ole kristillisen dogmatiikan mukaisina käsitteinä, joissa olisi yksi Saatana.

      • Anonyymi00540
        Anonyymi00539 kirjoitti:

        “Paholainen” ja “helvetti” eivät ole kristillisen dogmatiikan mukaisina käsitteinä, joissa olisi yksi Saatana.

        Paholainen ei ole jīvan todellinen vihollinen siinä mielessä, että jokin ulkopuolinen paha olento voisi tuhota sielun tai viedä sen ikuiseen kadotukseen.

        Jīva on ikuinen elävä olento. Sen olemassaoloa ei voida hävittää.


        “Paholainen”, demoniset voimat ja helvetilliset tilat voidaan ymmärtää aineellisen olemassaolon, māyān ja alemman tietoisuuden yhteydessä. Helvetti ei tällöin tarkoita ikuista kohtaloa, johon jīva olisi lopullisesti tuomittu, vaan kärsimyksen tilaa aineellisessa olemassaolossa.

      • Anonyymi00541
        Anonyymi00540 kirjoitti:

        Paholainen ei ole jīvan todellinen vihollinen siinä mielessä, että jokin ulkopuolinen paha olento voisi tuhota sielun tai viedä sen ikuiseen kadotukseen.

        Jīva on ikuinen elävä olento. Sen olemassaoloa ei voida hävittää.


        “Paholainen”, demoniset voimat ja helvetilliset tilat voidaan ymmärtää aineellisen olemassaolon, māyān ja alemman tietoisuuden yhteydessä. Helvetti ei tällöin tarkoita ikuista kohtaloa, johon jīva olisi lopullisesti tuomittu, vaan kärsimyksen tilaa aineellisessa olemassaolossa.

        Itse jīva ei lakkaa olemasta jīva. Se voi kuitenkin kokea äärimmäistä kärsimystä aineellisen kehon ja erityisesti hienojakoisen kehon — mielen, älyn ja väärän egon — välityksellä.

      • Anonyymi00542
        Anonyymi00541 kirjoitti:

        Itse jīva ei lakkaa olemasta jīva. Se voi kuitenkin kokea äärimmäistä kärsimystä aineellisen kehon ja erityisesti hienojakoisen kehon — mielen, älyn ja väärän egon — välityksellä.

        "Helvetti" voidaan kuvata todellisena karmallisena kärsimyksen alueena, mutta se ei ole ikuinen. Siksi sitä ei pidä samaistaa kristilliseen ikuiseen helvettiin.

      • Anonyymi00543
        Anonyymi00542 kirjoitti:

        "Helvetti" voidaan kuvata todellisena karmallisena kärsimyksen alueena, mutta se ei ole ikuinen. Siksi sitä ei pidä samaistaa kristilliseen ikuiseen helvettiin.

        Samoin “demoni” ei tarkoita samaa asiaa kuin kristillinen Saatana, vaan puhutaan esimerkiksi asuroista jne., ja aineellisen luonnon piirissä on erilaisia olentoja ja tietoisuuden muotoja. Niillä voi olla vaikutusta ehdollistuneisiin eläviin olentoihin, mutta ne eivät voi omistaa, tuhota tai ikuisesti kadottaa jīvaa.

      • Anonyymi00544
        Anonyymi00543 kirjoitti:

        Samoin “demoni” ei tarkoita samaa asiaa kuin kristillinen Saatana, vaan puhutaan esimerkiksi asuroista jne., ja aineellisen luonnon piirissä on erilaisia olentoja ja tietoisuuden muotoja. Niillä voi olla vaikutusta ehdollistuneisiin eläviin olentoihin, mutta ne eivät voi omistaa, tuhota tai ikuisesti kadottaa jīvaa.

        Myös ihminen on demoni, jos sillä on demoninen mieli!

      • Anonyymi00545
        Anonyymi00544 kirjoitti:

        Myös ihminen on demoni, jos sillä on demoninen mieli!

        Myös ihminen on demoni, jos sillä on demoninen mieli!
        “Semoni” (asura) ei tarkoita ensisijaisesti hirviömäistä ulkonäköä tai sarvia. Se kuvaa ennen kaikkea tietoisuuden ja luonteen laatua.
        Ihminen voi siis olla ulkoisesti erittäin kaunis, karismaattinen, älykäs, vaikutusvaltainen ja viimeisen päälle pukeutunut — ja silti toimia asurisen eli demonisen mentaliteetin vallassa

      • Anonyymi00546
        Anonyymi00545 kirjoitti:

        Myös ihminen on demoni, jos sillä on demoninen mieli!
        “Semoni” (asura) ei tarkoita ensisijaisesti hirviömäistä ulkonäköä tai sarvia. Se kuvaa ennen kaikkea tietoisuuden ja luonteen laatua.
        Ihminen voi siis olla ulkoisesti erittäin kaunis, karismaattinen, älykäs, vaikutusvaltainen ja viimeisen päälle pukeutunut — ja silti toimia asurisen eli demonisen mentaliteetin vallassa

        “Demoni” (asura) ei tarkoita ensisijaisesti hirviömäistä ulkonäköä tai sarvia

      • Anonyymi00547
        Anonyymi00546 kirjoitti:

        “Demoni” (asura) ei tarkoita ensisijaisesti hirviömäistä ulkonäköä tai sarvia

        Jīva itse ei muutu demoniksi olemukseltaan. Jīva on ikuinen elävä olento. “Demoni” kuvaa hänen tietoisuutensa, taipumustensa ja käyttäytymisensä tilaa, kun ne ovat syvästi aineellisen luonnon ja āsurī-ominaisuuksien hallitsemia.

      • Anonyymi00548
        Anonyymi00547 kirjoitti:

        Jīva itse ei muutu demoniksi olemukseltaan. Jīva on ikuinen elävä olento. “Demoni” kuvaa hänen tietoisuutensa, taipumustensa ja käyttäytymisensä tilaa, kun ne ovat syvästi aineellisen luonnon ja āsurī-ominaisuuksien hallitsemia.

        Demoni voi näyttää aivan tavalliselta ihmiseltä — jopa erityisen viehättävältä ja menestyvältä. “Demoninen” ei ole ulkonäköluokitus vaan ennen kaikkea tietoisuuden ja toiminnan kuvaus.

      • Anonyymi00549
        Anonyymi00548 kirjoitti:

        Demoni voi näyttää aivan tavalliselta ihmiseltä — jopa erityisen viehättävältä ja menestyvältä. “Demoninen” ei ole ulkonäköluokitus vaan ennen kaikkea tietoisuuden ja toiminnan kuvaus.

        Mitään ikuista sielun pelastamista ei siis tarvita. Jīva on jo ikuinen. Se, mistä jīva tarvitsee vapautusta, on māyān aiheuttama tietämättömyys ja samaistuminen aineelliseen olemassaoloon.

      • Anonyymi00550
        Anonyymi00549 kirjoitti:

        Mitään ikuista sielun pelastamista ei siis tarvita. Jīva on jo ikuinen. Se, mistä jīva tarvitsee vapautusta, on māyān aiheuttama tietämättömyys ja samaistuminen aineelliseen olemassaoloon.

        Ratkaisu ei ole siis “pääse pois Saatanan vallasta tai muuten joudut ikuisesti helvettiin”, vaan “herää todelliseen asemaasi.

      • Anonyymi00551
        Anonyymi00534 kirjoitti:

        Sielu eli itse elävä olento on turvassa (toisessa ulottuvuudessa), joten sitä ei mikään uhkaa. Eli mitään pelastettavaa ei edes ole.

        Mutta vapautua voi – mistä? Tietämättömyydestä!

        Ihmisen keho on vaarassa, mutta ihminen perimmäisessä merkityksessä — jīva eli elävä olento — ei ole vaarassa. Se on ikuinen henkinen olento, joka ei koskaan lakkaa olemasta. Ongelma ei ole sielun kuolemanvaara vaan sielun unohtama todellinen asema. Vapautuminen tarkoittaa vapautumista tästä tietämättömyydestä ja māyāsta.

        Brahma-jyoti on henkinen säteily, Kṛṣṇasta lähtevä henkinen kirkkaus, joka kuuluu aineellisen maailman tuolle puolen. Tässä mielessä voidaan puhua henkisestä “toisesta ulottuvuudesta” — ei fyysisenä koordinaattina vaan aineellisen todellisuuden ylittävänä olemisen tasona.

      • Anonyymi00552
        Anonyymi00535 kirjoitti:

        Sielua eli jīvaa ei uhkaa ikuinen helvetti siinä mielessä, että jīva joutuisi ikuisesti kärsimään ja menettäisi mahdollisuutensa vapautumiseen. Jīva on ikuinen elävä olento, eikä aineellinen kärsimys voi tuhota sitä.
        Helvetilliset kokemukset kuuluvat aineellisen olemassaolon piiriin ja liittyvät jīvan ehdollistumiseen aineelliseen kehoon ja hienojakoiseen kehoon (mieli, äly ja väärä ego). Ne eivät muuta jīvan ikuista olemusta eivätkä tee siitä ikuisesti kadotettua.

        Jīva on taṭasthā-śaktiä: elävän olennon marginaalista henkistä energiaa. Kun se on yhteydessä aineelliseen energiaan, se samaistuu väliaikaiseen kehoon ja kokee olevansa syntyvä ja kuoleva olento.

        Todellisuudessa syntyy ja kuolee keho; jīva ei synny eikä kuole.


        Siksi mitään sielun pelastamista tuhoutumiselta eikä ikuiselta helvetiltä ei tarvita. Sielu on jo ikuinen ja olemuksellisesti turvassa. Se, mistä jīva tarvitsee vapautusta, on māyān aiheuttama tietämättömyys ja väärä samaistuminen aineelliseen kehoon.


        Lopullinen päämäärä ei kuitenkaan ole jäädä Brahma-jyotiin persoonattomaan sulautumiseen, joka on persoonaton vapautuminen, emme sitä halua.

      • Anonyymi00553
        Anonyymi00549 kirjoitti:

        Mitään ikuista sielun pelastamista ei siis tarvita. Jīva on jo ikuinen. Se, mistä jīva tarvitsee vapautusta, on māyān aiheuttama tietämättömyys ja samaistuminen aineelliseen olemassaoloon.

        Ongelma ei ole sielun pelastaminen ikuiselta helvetiltä, koska aineellisessa maailmassa mikään ei ole ikuista. Myös helvetilliset olemassaolon tilat kuuluvat aineellisen maailman piiriin, samoin kuin niin sanotut taivaalliset eli “paratiisilliset” olemassaolon tilat. Ne ovat edelleen syntymän, muutoksen ja kuoleman alaisia.
        Siksi ajatus ikuisesta aineellisesta helvetistä tai ikuisesta aineellisesta paratiisista on tästä näkökulmasta ristiriitainen. Aineellinen todellisuus on itsessään väliaikainen.

      • Anonyymi00554
        Anonyymi00553 kirjoitti:

        Ongelma ei ole sielun pelastaminen ikuiselta helvetiltä, koska aineellisessa maailmassa mikään ei ole ikuista. Myös helvetilliset olemassaolon tilat kuuluvat aineellisen maailman piiriin, samoin kuin niin sanotut taivaalliset eli “paratiisilliset” olemassaolon tilat. Ne ovat edelleen syntymän, muutoksen ja kuoleman alaisia.
        Siksi ajatus ikuisesta aineellisesta helvetistä tai ikuisesta aineellisesta paratiisista on tästä näkökulmasta ristiriitainen. Aineellinen todellisuus on itsessään väliaikainen.

        Jīva sen sijaan on ikuinen. Sitä ei uhkaa tuhoutuminen eikä ikuinen olemassaolon lakkaaminen.

        Se voi kuitenkin joutua māyān, karman ja väärän samaistumisen alaisuuteen ja kokea tämän seurauksena sekä kärsimystä että nautintoa erilaisissa aineellisissa elämänmuodoissa.


        Siksi todellinen ongelma ei ole se, että ikuinen jīva pitäisi pelastaa jostakin ikuisesta helvetistä.


        Ongelma on se, että ikuinen jīva on unohtanut oman todellisen identiteettinsä.


        Vapautuminen tarkoittaa näin ollen vapautumista māyān aiheuttamasta tietämättömyydestä ja aineellisesta samaistumisesta – ei pelastamista ikuiselta helvetiltä.


        Kkyse ei ole myöskään jonkin ikuisen aineellisen “paratiisin” saavuttamisesta.


        Eli lyhyesti: helvetti ja taivaalliset aineelliset nautintotilat kuuluvat molemmat saṃsāran piiriin; jīva itse on ikuinen.

      • Anonyymi00555
        Anonyymi00554 kirjoitti:

        Jīva sen sijaan on ikuinen. Sitä ei uhkaa tuhoutuminen eikä ikuinen olemassaolon lakkaaminen.

        Se voi kuitenkin joutua māyān, karman ja väärän samaistumisen alaisuuteen ja kokea tämän seurauksena sekä kärsimystä että nautintoa erilaisissa aineellisissa elämänmuodoissa.


        Siksi todellinen ongelma ei ole se, että ikuinen jīva pitäisi pelastaa jostakin ikuisesta helvetistä.


        Ongelma on se, että ikuinen jīva on unohtanut oman todellisen identiteettinsä.


        Vapautuminen tarkoittaa näin ollen vapautumista māyān aiheuttamasta tietämättömyydestä ja aineellisesta samaistumisesta – ei pelastamista ikuiselta helvetiltä.


        Kkyse ei ole myöskään jonkin ikuisen aineellisen “paratiisin” saavuttamisesta.


        Eli lyhyesti: helvetti ja taivaalliset aineelliset nautintotilat kuuluvat molemmat saṃsāran piiriin; jīva itse on ikuinen.

        Nuo jatkuvat paratiisipuheet, anteeksi vaan, ovat kyllä aika idioottimaisia. En voi ymmärtää, että aikuinen ihminen puhuu noin. Lapselle se on kyllä ominaista, mutta että aikuinen puhuu noin, se on kyllä todella alhaista tasoa.

      • Anonyymi00556
        Anonyymi00555 kirjoitti:

        Nuo jatkuvat paratiisipuheet, anteeksi vaan, ovat kyllä aika idioottimaisia. En voi ymmärtää, että aikuinen ihminen puhuu noin. Lapselle se on kyllä ominaista, mutta että aikuinen puhuu noin, se on kyllä todella alhaista tasoa.

        Ymmärtäkää nyt, hyvät uskoon käännyttäjät: me, hindut, emme halua paratiisiin. Tosin loma voi olla kiva – paratiisiloma vain. Mutta ymmärtäkää nyt jo, hyvät ihmiset, että siellä taivaassa ja paratiisissa elävä olento ei voi kehittyä, vaan päinvastoin taantuu henkisesti, kun on niin "hyvä olla".

      • Anonyymi00557
        Anonyymi00556 kirjoitti:

        Ymmärtäkää nyt, hyvät uskoon käännyttäjät: me, hindut, emme halua paratiisiin. Tosin loma voi olla kiva – paratiisiloma vain. Mutta ymmärtäkää nyt jo, hyvät ihmiset, että siellä taivaassa ja paratiisissa elävä olento ei voi kehittyä, vaan päinvastoin taantuu henkisesti, kun on niin "hyvä olla".

        Jos elämässä ei ole haasteita, ihminen ei juuri kehity, vaan pysähtyy.

        Jos kaikki on aina täydellistä ja liian hyvää, ihminen ei kehity – päinvastoin, hän alkaa henkisesti taantua, se ikuinen paratiisi kuulostaa enemmän pysähtymiseltä kuin todelliselta elämältä.

      • Anonyymi00558
        Anonyymi00557 kirjoitti:

        Jos elämässä ei ole haasteita, ihminen ei juuri kehity, vaan pysähtyy.

        Jos kaikki on aina täydellistä ja liian hyvää, ihminen ei kehity – päinvastoin, hän alkaa henkisesti taantua, se ikuinen paratiisi kuulostaa enemmän pysähtymiseltä kuin todelliselta elämältä.

        Syvemmältä tarkasteltuna elämä ilman haasteita ja ristiriitoja voi menettää merkityksensä kehityksen ja kasvun aspektista. Jos olemassaolo perustuu ainoastaan jatkuvaan mielihyvään, täydelliseen turvallisuuteen ja vailla ponnistelua saavutettuun tyytyväisyyteen – kuten mielikuva ikuisesta paratiisista pilvillä leijumisena ja harpunsoittona – ihmiseltä katoaa merkittävä osa niistä kokemuksista, joiden kautta yksilö tavallisesti kehittyy, oppii ja rakentaa käsitystään itsestään ja maailmasta.
        Haasteet, epävarmuus ja jopa kärsimys voivat toimia kehityksen edellytyksinä. Ne pakottavat ihmisen arvioimaan arvojaan, tekemään valintoja ja ylittämään omia rajojaan. Täydelliseen ja muuttumattomaan onnellisuuteen perustuva olemassaolo saattaisikin paradoksaalisesti johtaa henkiseen pysähtyneisyyteen: jos mitään ei tarvitse tavoitella, ratkaista tai ymmärtää, ei myöskään synny samanlaista tarvetta kasvaa.
        Siksi ikuinen paratiisi voidaan ymmärtää myös filosofisena ongelmana. Jos elämästä poistetaan kaikki haasteet, riskit ja mahdollisuus muuttua, mitä jää jäljelle kehityksestä, tarkoituksesta ja aidosta toimijuudesta?

      • Anonyymi00559
        Anonyymi00558 kirjoitti:

        Syvemmältä tarkasteltuna elämä ilman haasteita ja ristiriitoja voi menettää merkityksensä kehityksen ja kasvun aspektista. Jos olemassaolo perustuu ainoastaan jatkuvaan mielihyvään, täydelliseen turvallisuuteen ja vailla ponnistelua saavutettuun tyytyväisyyteen – kuten mielikuva ikuisesta paratiisista pilvillä leijumisena ja harpunsoittona – ihmiseltä katoaa merkittävä osa niistä kokemuksista, joiden kautta yksilö tavallisesti kehittyy, oppii ja rakentaa käsitystään itsestään ja maailmasta.
        Haasteet, epävarmuus ja jopa kärsimys voivat toimia kehityksen edellytyksinä. Ne pakottavat ihmisen arvioimaan arvojaan, tekemään valintoja ja ylittämään omia rajojaan. Täydelliseen ja muuttumattomaan onnellisuuteen perustuva olemassaolo saattaisikin paradoksaalisesti johtaa henkiseen pysähtyneisyyteen: jos mitään ei tarvitse tavoitella, ratkaista tai ymmärtää, ei myöskään synny samanlaista tarvetta kasvaa.
        Siksi ikuinen paratiisi voidaan ymmärtää myös filosofisena ongelmana. Jos elämästä poistetaan kaikki haasteet, riskit ja mahdollisuus muuttua, mitä jää jäljelle kehityksestä, tarkoituksesta ja aidosta toimijuudesta?

        Eikä ratkaisu tietenkään ole sekään, että vaihdetaan paratiisi väliaikaiseen ”helvettiin”. Jos ”paratiisissa” ihminen taantuu silkasta yltäkylläisestä autuudesta, niin äärimmäinen kärsimys tekee saman toisesta suunnasta. Kun kärsimys käy tarpeeksi voimakkaaksi, se ei kasvata ihmisen tietoisuutta – se voi päinvastoin kaventaa sen pelkäksi selviytymiseksi.
        Eli ei paratiisia eikä helvettiä, kiitos. Molemmat ovat äärimmäisyyksiä, joissa ihminen menettää jotain olennaista. Paratiisissa ei ole riittävästi haastetta kehittymiseen, ja helvetissä kärsimys voi olla niin totaalista, ettei kehitykselle jää edes henkistä tilaa.
        Juuri tämä meidän kotimme, planeetta Maa, onkin koko universumin mittakaavassa huomattavasti kiinnostavampi paikka. Täällä on sopivasti kauneutta, kärsimystä, iloa, menetyksiä, epävarmuutta, onnistumisia ja epäonnistumisia – siis juuri sitä sekavaa todellisuutta, jossa tietoisuus voi todella kehittyä.
        Mutta toki, jos vaihtoehtona on ikuisuus pilvellä harppua näppäillen tai ikuisuus tulessa huutaen (mentaalisella tasolla) niin ehkä meidän kannattaa arvostaa tätä pientä sinistä planeettaa hieman enemmän. Täällä sentään tapahtuu jotain.

      • Anonyymi00560
        Anonyymi00559 kirjoitti:

        Eikä ratkaisu tietenkään ole sekään, että vaihdetaan paratiisi väliaikaiseen ”helvettiin”. Jos ”paratiisissa” ihminen taantuu silkasta yltäkylläisestä autuudesta, niin äärimmäinen kärsimys tekee saman toisesta suunnasta. Kun kärsimys käy tarpeeksi voimakkaaksi, se ei kasvata ihmisen tietoisuutta – se voi päinvastoin kaventaa sen pelkäksi selviytymiseksi.
        Eli ei paratiisia eikä helvettiä, kiitos. Molemmat ovat äärimmäisyyksiä, joissa ihminen menettää jotain olennaista. Paratiisissa ei ole riittävästi haastetta kehittymiseen, ja helvetissä kärsimys voi olla niin totaalista, ettei kehitykselle jää edes henkistä tilaa.
        Juuri tämä meidän kotimme, planeetta Maa, onkin koko universumin mittakaavassa huomattavasti kiinnostavampi paikka. Täällä on sopivasti kauneutta, kärsimystä, iloa, menetyksiä, epävarmuutta, onnistumisia ja epäonnistumisia – siis juuri sitä sekavaa todellisuutta, jossa tietoisuus voi todella kehittyä.
        Mutta toki, jos vaihtoehtona on ikuisuus pilvellä harppua näppäillen tai ikuisuus tulessa huutaen (mentaalisella tasolla) niin ehkä meidän kannattaa arvostaa tätä pientä sinistä planeettaa hieman enemmän. Täällä sentään tapahtuu jotain.

        Juuri tämä meidän kotimme, planeetta Maa, onkin koko universumin mittakaavassa huomattavasti kiinnostavampi paikka. Täällä on sopivasti kauneutta, kärsimystä, iloa, menetyksiä, epävarmuutta, onnistumisia ja epäonnistumisia – siis juuri sitä sekavaa todellisuutta, jossa tietoisuus voi todella kehittyä.

      • Anonyymi00561
        Anonyymi00555 kirjoitti:

        Nuo jatkuvat paratiisipuheet, anteeksi vaan, ovat kyllä aika idioottimaisia. En voi ymmärtää, että aikuinen ihminen puhuu noin. Lapselle se on kyllä ominaista, mutta että aikuinen puhuu noin, se on kyllä todella alhaista tasoa.

        Mielesi on oma henkilökohtainen paholaisesi.

        Vihollisesi on oma mielesi, ei mikään ulkoinen saatana; itse asiassa mielesi on oma henkilökohtainen saatana.

      • Anonyymi00562
        Anonyymi00561 kirjoitti:

        Mielesi on oma henkilökohtainen paholaisesi.

        Vihollisesi on oma mielesi, ei mikään ulkoinen saatana; itse asiassa mielesi on oma henkilökohtainen saatana.

        Et voi taistella paholaista vastaan, koska et tiedä, kuka olet.

      • Anonyymi00563
        Anonyymi00562 kirjoitti:

        Et voi taistella paholaista vastaan, koska et tiedä, kuka olet.

        Kuka minä olen?



        Ihmiset, joilla on pakkomielle itseilmaisuun, sanovat: "Minun on vain oltava oma itseni." Totta kai sinun on oltava oma itsesi, mutta ota selvää, kuka olet. Tärkeimmät asiat ensin.

        Ego, mieli, äly ja aistit ovat alkuperäisen minän varjo.

        Jotain samanlaista näemme tässä maailmassa: jokaisella varjolla on lähde - todellinen kohde. Puhdas tietoisuus, sielu, tietoinen subjekti ei voi suoraan kokea aineellisen maailman kokemuksia. Miten se tulee mahdolliseksi? Sielun varjo syntyy, ja tämä varjo pystyy toimimaan varjomaailmassa. Muuten tietoisuudella ei ole mitään mahdollisuutta ottaa yhteyttä tiedostamattomaan tasoon. Varjo-minä toimii varjomaailmassa. Ja me näemme ympärillämme erilaisia kuvia tästä varjon kaltaisesta olemassaolosta.

        Mutta jos haluamme mennä olemukseen, päästä ytimeen, on välttämätöntä poistaa kaikki hankittujen ennakkoluulojen kerrokset, jotta saamme vilauksen todellisesta itsestämme.

        --------------------

        Srila Bhakti Sudhir Goswami Maharaj

        https://scsmathbrasildotcom.wordpress.com/wp-content/uploads/2013/07/sudhirmjj.jpg?w=512&h=340

        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com

        ----------------------

        Yllä olevassa käännöksessä on monia käännösvirheitä suomen kielellä.
        Katkelma.

      • Anonyymi00564
        Anonyymi00563 kirjoitti:

        Kuka minä olen?



        Ihmiset, joilla on pakkomielle itseilmaisuun, sanovat: "Minun on vain oltava oma itseni." Totta kai sinun on oltava oma itsesi, mutta ota selvää, kuka olet. Tärkeimmät asiat ensin.

        Ego, mieli, äly ja aistit ovat alkuperäisen minän varjo.

        Jotain samanlaista näemme tässä maailmassa: jokaisella varjolla on lähde - todellinen kohde. Puhdas tietoisuus, sielu, tietoinen subjekti ei voi suoraan kokea aineellisen maailman kokemuksia. Miten se tulee mahdolliseksi? Sielun varjo syntyy, ja tämä varjo pystyy toimimaan varjomaailmassa. Muuten tietoisuudella ei ole mitään mahdollisuutta ottaa yhteyttä tiedostamattomaan tasoon. Varjo-minä toimii varjomaailmassa. Ja me näemme ympärillämme erilaisia kuvia tästä varjon kaltaisesta olemassaolosta.

        Mutta jos haluamme mennä olemukseen, päästä ytimeen, on välttämätöntä poistaa kaikki hankittujen ennakkoluulojen kerrokset, jotta saamme vilauksen todellisesta itsestämme.

        --------------------

        Srila Bhakti Sudhir Goswami Maharaj

        https://scsmathbrasildotcom.wordpress.com/wp-content/uploads/2013/07/sudhirmjj.jpg?w=512&h=340

        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com

        ----------------------

        Yllä olevassa käännöksessä on monia käännösvirheitä suomen kielellä.
        Katkelma.

        https://www.youtube.com/watch?v=5zrSkxqpJeY

        Experience I • Who Am I?

        Videolla puhuu SCS Mathin Guru Srila Bhakti Sudhir Goswami Maharaj


        Sri Chaitanya Saraswat Math International

      • Anonyymi00565
      • Anonyymi00566
      • Anonyymi00567
        Anonyymi00566 kirjoitti:

        https://www.youtube.com/watch?v=0zMRMK0DzVE

        Mieli: Olemme tavanneet vihollisen

        Keitä me oikeastaan olemme?
        ceto-darpaṇa-mārjanaṁ bhava-mahā-dāvāgni-nirvāpaṇaṁ
        Mielen peili, tietoisuuden peili, on puhdistettava ennakkoluuloista, jotta voi nähdä edes
        häivähdyksen todellisesta itsestään.

      • Anonyymi00568
        Anonyymi00567 kirjoitti:

        Keitä me oikeastaan olemme?
        ceto-darpaṇa-mārjanaṁ bhava-mahā-dāvāgni-nirvāpaṇaṁ
        Mielen peili, tietoisuuden peili, on puhdistettava ennakkoluuloista, jotta voi nähdä edes
        häivähdyksen todellisesta itsestään.

        Ego, mieli, äly ja aistit ovat vain varjoja.
        Todellinen itse on puhtaan tietoisuuden olento, joka ei suoraan koe aineellista maailmaa.
        Näiden “varjojen” kautta sielu pystyy ilmaisemaan itseään aineellisessa maailmassa.

        Mieli ja ego ovat usein esteitä henkiselle ymmärrykselle.
        Todellinen minä löytyy, kun nämä esteet puhdistetaan.

        Me olemme tietoisuudella varustettuja eläviä olentoja (jīvātman), jotka ovat kehon “vankeja”.
        Henkinen harjoitus ja tietoisuuden kehittäminen auttavat näkemään todellisen itsen.

      • Anonyymi00569
        Anonyymi00568 kirjoitti:

        Ego, mieli, äly ja aistit ovat vain varjoja.
        Todellinen itse on puhtaan tietoisuuden olento, joka ei suoraan koe aineellista maailmaa.
        Näiden “varjojen” kautta sielu pystyy ilmaisemaan itseään aineellisessa maailmassa.

        Mieli ja ego ovat usein esteitä henkiselle ymmärrykselle.
        Todellinen minä löytyy, kun nämä esteet puhdistetaan.

        Me olemme tietoisuudella varustettuja eläviä olentoja (jīvātman), jotka ovat kehon “vankeja”.
        Henkinen harjoitus ja tietoisuuden kehittäminen auttavat näkemään todellisen itsen.

        "Saatana" ei ole ulkoinen vihollinen, vaan mieli. Tämä sisäinen “saatana” voidaan tunnistaa ja vähitellen voittaa henkisen harjoituksen avulla: tietoisuuden kehittäminen, meditaatio, jne, jolloin sielun todellinen olemus näkyy.

      • Anonyymi00570
        Anonyymi00569 kirjoitti:

        "Saatana" ei ole ulkoinen vihollinen, vaan mieli. Tämä sisäinen “saatana” voidaan tunnistaa ja vähitellen voittaa henkisen harjoituksen avulla: tietoisuuden kehittäminen, meditaatio, jne, jolloin sielun todellinen olemus näkyy.

        Ihmisen sisällä asuu paha.
        Pelko ulkoisista pahuuksista, mysteeristä tai Antikristuksesta on usein mielen projisoimaa.
        Tietoisuuden puhdistaminen ja egon hallinta on todellinen tie vapauteen. Ego, himo, viha, kateus, ahneus ja itsekkyys - “todellinen Saatana”.
        Paholainen ei tarvitse ulkoista muotoa; se asuu ihmisen omassa sisäisessä maailmassa.

      • Anonyymi00571
        Anonyymi00570 kirjoitti:

        Ihmisen sisällä asuu paha.
        Pelko ulkoisista pahuuksista, mysteeristä tai Antikristuksesta on usein mielen projisoimaa.
        Tietoisuuden puhdistaminen ja egon hallinta on todellinen tie vapauteen. Ego, himo, viha, kateus, ahneus ja itsekkyys - “todellinen Saatana”.
        Paholainen ei tarvitse ulkoista muotoa; se asuu ihmisen omassa sisäisessä maailmassa.

        Todellinen itse (jīvātman) on tietoisuudella varustettu elävä olento, joka on erillinen aineellisesta maailmasta.
        Mieli, ego, äly ja aistit ovat välineitä, joita sielu käyttää maailmassa, mutta ne voivat myös hämärtää todellisuutta.
        Mielen negatiiviset voimat – kuten himo, viha, kateus, ahneus, ylpeys – pidetään sielun vangeina olevina esteinä, jotka estävät todellisen itsetietoisuuden.

        Eli se mainittu “Saatana” on mielen vääristyneet halut ja ego.
        “Paha ulkoisissa hahmoissa” on usein vain mielen projektiota, ei todellista olentoa.

      • Anonyymi00572
        Anonyymi00571 kirjoitti:

        Todellinen itse (jīvātman) on tietoisuudella varustettu elävä olento, joka on erillinen aineellisesta maailmasta.
        Mieli, ego, äly ja aistit ovat välineitä, joita sielu käyttää maailmassa, mutta ne voivat myös hämärtää todellisuutta.
        Mielen negatiiviset voimat – kuten himo, viha, kateus, ahneus, ylpeys – pidetään sielun vangeina olevina esteinä, jotka estävät todellisen itsetietoisuuden.

        Eli se mainittu “Saatana” on mielen vääristyneet halut ja ego.
        “Paha ulkoisissa hahmoissa” on usein vain mielen projektiota, ei todellista olentoa.

        Maailmankaikkeuden pimeissä, selittämättömissä mysteereissä asuva pelko on muinaisista ajoista lähtien vastustamattomasti herättänyt ihmisen huomion. Tämä huomio johtuu pelon kokemuksen erityisestä terävyydestä, ja kuten hyvin tiedetään, ilman jännitystä tavallisen ihmisen elämä muuttuu yksitoikkoiseksi ja mauttomaksi. Siksi ja nykyäänkin aavemaiset mysteerit ovat edelleen monien tuhansien ihmisten tarkan tarkkaavaisuuden, joukkojännityksen ja jopa palvonnan kohteena. Kauhuelokuvat, toimintajännärit, mystinen kirjallisuus, spiritistiset seurat ja teoriat "maailmanlopusta" ovat yhä suositumpia. Eikä Antikristuksen mysteeri näytä olevan näistä vähäisin.

        Ihmisiä (erityisesti niitä, jotka eivät ole välinpitämättömiä yliluonnollisesta) ahdistavat kirjaimellisesti profetiat Saatanan lähestyvästä päivästä, jolloin Saatana tunkeutuu maailmaamme. Kirjapenkit ovat täynnä tarttuvia otsikoita, kuten "Omen", "Manaaja", "Demonologia", "Antikristuksen tulo" jne. Televisioruuduilta mahtavat spiritistit julistavat, että pahan voimat ovat jo voittaneet kuusi taistelua hyvää vastaan, ja nyt alkaa viimeinen ja ratkaiseva taistelu. Uskonnolliset johtajat lupaavat ikuista helvettiä kaikille, jotka kiinnittävät ranteeseensa Saatanan numeron (vaikka se olisi vain pankkitilin numero).

        Kontaktorit työskentelevät intensiivisesti kosmoksen mustien energioiden kanssa pelastaakseen ihmiskunnan tulevalta katastrofilta. Kolminkertaiset valkoiset mestaritaikurit kiirehtivät lataamaan amulettisi muinaisten demonien tappavilla voimilla. Joku mutisee tiibetiläistä mantraa, joku tukehtuu suitsukkeiden savuun, joku ripustaa itsensä päästä varpaisiin ristillä, joku sulkee henkisesti mystisen ympyrän, joku kirjoittaa viimeisen paperinpalasen voimakkaita rukouksia kaikkien demonien karkottamiseksi ... Näin ihmisistä tulee pakkomielle ajatuksesta tulevasta Harmagedonista.

        Tietämättömien fanaattisten saarnamiesten vian vuoksi ihmisestä tulee taikauskoinen ja henkisesti sairas. Hän näkee yötä päivää unia numerosta 666, astraalisfäärien seitsemännestä ympyrästä, pahan silmän poistamisesta, karman parantamisesta. Sokeisiin oppaisiin luottamisen vuoksi hän alkaa uskoa pyhästi, että kaikki tämä hölynpöly on taistelua paholaisen, pahan kanssa. Hän valmistautuu antikristuksen tuloon ja haluaa suojella itseään tämän vallalta, mutta hän ei tiedä, että saatana on tullut jo kauan sitten, ja se on juurtunut hyvin sellaisten kurjien ihmisten sydämiin, jotka sekoittavat uskonnon taikauskoon.

        Valmistaudutte torjumaan hänen hyökkäyksensä, ja hän hallitsee jo sisällänne, nauraa tyhmyydellenne, auttaa teitä ehdottamalla tarvetta ostaa amuletteja, lukea loitsuja, kuunnella tarinoita noitatekniikoista. Kaikki tämä mystinen hölynpöly on itse paholaisen provokaatio. Hän on kaikkien maailmanloppuennusteiden ainoa lähde, hän on kaikenlaisten demoniluokitusten tekijä ja hän lietsoo tätä taikauskoista hysteriaa maailmanlopun ympärillä. Pysykää siis mahdollisimman kaukana hänen uskollisista sanansaattajistaan (olipa heillä sitten kasukoita, valkoisia kaapuja, sahramirobeja tai yksivärisiä pukuja). He ovat Antikristuksen tiedostamattomia profeettoja!

        He maalasivat mielikuvituksellisesti seinälle paholaisen ja lyövät häntä nyrkillä tietämättä, että he tekevät niin sydämissään asuvan todellisen Saatanan yllyttämänä. He taistelevat vain vihollisensa heijastusta vastaan, ja se on hänen tärkein temppunsa. Sydän, jonka päällä istuu ylpeä ego ja jonka ympärillä kiemurtelevat himon, vihan, kateuden, ahneuden, itsekkyyden ja hulluuden myrkylliset hämähäkit, jotka kietovat kaikki sielun ajatukset ja halut tahmeaan synnin verkkoon, on paholaisen valloittamattomin linnake. Harmageddon on siellä mahdollinen, sillä todellinen Saatana on jumalattomuus kaikissa ilmenemismuodoissaan.

        Mutta missä jumalattomuus asuu? Ei maassa, ei yhteiskunnassa, ei filosofiassa, ei tieteessä, vaan ihmisessä itsessään.

        ----------------
        Katkelmia.

        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com

        ----------------------

        Yllä olevassa käännöksessä on monia käännösvirheitä suomen kielellä.
        Katkelma.

      • Anonyymi00573
        Anonyymi00572 kirjoitti:

        Maailmankaikkeuden pimeissä, selittämättömissä mysteereissä asuva pelko on muinaisista ajoista lähtien vastustamattomasti herättänyt ihmisen huomion. Tämä huomio johtuu pelon kokemuksen erityisestä terävyydestä, ja kuten hyvin tiedetään, ilman jännitystä tavallisen ihmisen elämä muuttuu yksitoikkoiseksi ja mauttomaksi. Siksi ja nykyäänkin aavemaiset mysteerit ovat edelleen monien tuhansien ihmisten tarkan tarkkaavaisuuden, joukkojännityksen ja jopa palvonnan kohteena. Kauhuelokuvat, toimintajännärit, mystinen kirjallisuus, spiritistiset seurat ja teoriat "maailmanlopusta" ovat yhä suositumpia. Eikä Antikristuksen mysteeri näytä olevan näistä vähäisin.

        Ihmisiä (erityisesti niitä, jotka eivät ole välinpitämättömiä yliluonnollisesta) ahdistavat kirjaimellisesti profetiat Saatanan lähestyvästä päivästä, jolloin Saatana tunkeutuu maailmaamme. Kirjapenkit ovat täynnä tarttuvia otsikoita, kuten "Omen", "Manaaja", "Demonologia", "Antikristuksen tulo" jne. Televisioruuduilta mahtavat spiritistit julistavat, että pahan voimat ovat jo voittaneet kuusi taistelua hyvää vastaan, ja nyt alkaa viimeinen ja ratkaiseva taistelu. Uskonnolliset johtajat lupaavat ikuista helvettiä kaikille, jotka kiinnittävät ranteeseensa Saatanan numeron (vaikka se olisi vain pankkitilin numero).

        Kontaktorit työskentelevät intensiivisesti kosmoksen mustien energioiden kanssa pelastaakseen ihmiskunnan tulevalta katastrofilta. Kolminkertaiset valkoiset mestaritaikurit kiirehtivät lataamaan amulettisi muinaisten demonien tappavilla voimilla. Joku mutisee tiibetiläistä mantraa, joku tukehtuu suitsukkeiden savuun, joku ripustaa itsensä päästä varpaisiin ristillä, joku sulkee henkisesti mystisen ympyrän, joku kirjoittaa viimeisen paperinpalasen voimakkaita rukouksia kaikkien demonien karkottamiseksi ... Näin ihmisistä tulee pakkomielle ajatuksesta tulevasta Harmagedonista.

        Tietämättömien fanaattisten saarnamiesten vian vuoksi ihmisestä tulee taikauskoinen ja henkisesti sairas. Hän näkee yötä päivää unia numerosta 666, astraalisfäärien seitsemännestä ympyrästä, pahan silmän poistamisesta, karman parantamisesta. Sokeisiin oppaisiin luottamisen vuoksi hän alkaa uskoa pyhästi, että kaikki tämä hölynpöly on taistelua paholaisen, pahan kanssa. Hän valmistautuu antikristuksen tuloon ja haluaa suojella itseään tämän vallalta, mutta hän ei tiedä, että saatana on tullut jo kauan sitten, ja se on juurtunut hyvin sellaisten kurjien ihmisten sydämiin, jotka sekoittavat uskonnon taikauskoon.

        Valmistaudutte torjumaan hänen hyökkäyksensä, ja hän hallitsee jo sisällänne, nauraa tyhmyydellenne, auttaa teitä ehdottamalla tarvetta ostaa amuletteja, lukea loitsuja, kuunnella tarinoita noitatekniikoista. Kaikki tämä mystinen hölynpöly on itse paholaisen provokaatio. Hän on kaikkien maailmanloppuennusteiden ainoa lähde, hän on kaikenlaisten demoniluokitusten tekijä ja hän lietsoo tätä taikauskoista hysteriaa maailmanlopun ympärillä. Pysykää siis mahdollisimman kaukana hänen uskollisista sanansaattajistaan (olipa heillä sitten kasukoita, valkoisia kaapuja, sahramirobeja tai yksivärisiä pukuja). He ovat Antikristuksen tiedostamattomia profeettoja!

        He maalasivat mielikuvituksellisesti seinälle paholaisen ja lyövät häntä nyrkillä tietämättä, että he tekevät niin sydämissään asuvan todellisen Saatanan yllyttämänä. He taistelevat vain vihollisensa heijastusta vastaan, ja se on hänen tärkein temppunsa. Sydän, jonka päällä istuu ylpeä ego ja jonka ympärillä kiemurtelevat himon, vihan, kateuden, ahneuden, itsekkyyden ja hulluuden myrkylliset hämähäkit, jotka kietovat kaikki sielun ajatukset ja halut tahmeaan synnin verkkoon, on paholaisen valloittamattomin linnake. Harmageddon on siellä mahdollinen, sillä todellinen Saatana on jumalattomuus kaikissa ilmenemismuodoissaan.

        Mutta missä jumalattomuus asuu? Ei maassa, ei yhteiskunnassa, ei filosofiassa, ei tieteessä, vaan ihmisessä itsessään.

        ----------------
        Katkelmia.

        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com

        ----------------------

        Yllä olevassa käännöksessä on monia käännösvirheitä suomen kielellä.
        Katkelma.

        SE, MITÄ SENSUROIDUSSA, NYKYISESSÄ KRISTINUSKOSSA SANOTAAN SIELUKSI, ON VEDOJEN MUKAAN AIVAN ERI ASIA, HIENOJAKOINEN KEHO.

        NIISSÄ KÄYTETÄÄN AIVAN ERI KÄSITTEITÄ. ILMEISESTI SE SENSUROITU USKONTO ON TARKOITETTU HYVIN YKSINKERTAISILLE IHMISILLE, SIKSI SE ON NIIN ALKEELLISTA.

      • Anonyymi00574
        Anonyymi00573 kirjoitti:

        SE, MITÄ SENSUROIDUSSA, NYKYISESSÄ KRISTINUSKOSSA SANOTAAN SIELUKSI, ON VEDOJEN MUKAAN AIVAN ERI ASIA, HIENOJAKOINEN KEHO.

        NIISSÄ KÄYTETÄÄN AIVAN ERI KÄSITTEITÄ. ILMEISESTI SE SENSUROITU USKONTO ON TARKOITETTU HYVIN YKSINKERTAISILLE IHMISILLE, SIKSI SE ON NIIN ALKEELLISTA.

        JEESUKSEN ALKUPERÄINEN SANOMA EI OLLUT ALKEELLISTA, VAAN YLEVÄÄ JA UNIVERSAALIA, JOTA EDELLEEN APOKRYYFISESTA KIRJALLISUUDESTA VOI HAVAITA.

      • Anonyymi00575
        Anonyymi00572 kirjoitti:

        Maailmankaikkeuden pimeissä, selittämättömissä mysteereissä asuva pelko on muinaisista ajoista lähtien vastustamattomasti herättänyt ihmisen huomion. Tämä huomio johtuu pelon kokemuksen erityisestä terävyydestä, ja kuten hyvin tiedetään, ilman jännitystä tavallisen ihmisen elämä muuttuu yksitoikkoiseksi ja mauttomaksi. Siksi ja nykyäänkin aavemaiset mysteerit ovat edelleen monien tuhansien ihmisten tarkan tarkkaavaisuuden, joukkojännityksen ja jopa palvonnan kohteena. Kauhuelokuvat, toimintajännärit, mystinen kirjallisuus, spiritistiset seurat ja teoriat "maailmanlopusta" ovat yhä suositumpia. Eikä Antikristuksen mysteeri näytä olevan näistä vähäisin.

        Ihmisiä (erityisesti niitä, jotka eivät ole välinpitämättömiä yliluonnollisesta) ahdistavat kirjaimellisesti profetiat Saatanan lähestyvästä päivästä, jolloin Saatana tunkeutuu maailmaamme. Kirjapenkit ovat täynnä tarttuvia otsikoita, kuten "Omen", "Manaaja", "Demonologia", "Antikristuksen tulo" jne. Televisioruuduilta mahtavat spiritistit julistavat, että pahan voimat ovat jo voittaneet kuusi taistelua hyvää vastaan, ja nyt alkaa viimeinen ja ratkaiseva taistelu. Uskonnolliset johtajat lupaavat ikuista helvettiä kaikille, jotka kiinnittävät ranteeseensa Saatanan numeron (vaikka se olisi vain pankkitilin numero).

        Kontaktorit työskentelevät intensiivisesti kosmoksen mustien energioiden kanssa pelastaakseen ihmiskunnan tulevalta katastrofilta. Kolminkertaiset valkoiset mestaritaikurit kiirehtivät lataamaan amulettisi muinaisten demonien tappavilla voimilla. Joku mutisee tiibetiläistä mantraa, joku tukehtuu suitsukkeiden savuun, joku ripustaa itsensä päästä varpaisiin ristillä, joku sulkee henkisesti mystisen ympyrän, joku kirjoittaa viimeisen paperinpalasen voimakkaita rukouksia kaikkien demonien karkottamiseksi ... Näin ihmisistä tulee pakkomielle ajatuksesta tulevasta Harmagedonista.

        Tietämättömien fanaattisten saarnamiesten vian vuoksi ihmisestä tulee taikauskoinen ja henkisesti sairas. Hän näkee yötä päivää unia numerosta 666, astraalisfäärien seitsemännestä ympyrästä, pahan silmän poistamisesta, karman parantamisesta. Sokeisiin oppaisiin luottamisen vuoksi hän alkaa uskoa pyhästi, että kaikki tämä hölynpöly on taistelua paholaisen, pahan kanssa. Hän valmistautuu antikristuksen tuloon ja haluaa suojella itseään tämän vallalta, mutta hän ei tiedä, että saatana on tullut jo kauan sitten, ja se on juurtunut hyvin sellaisten kurjien ihmisten sydämiin, jotka sekoittavat uskonnon taikauskoon.

        Valmistaudutte torjumaan hänen hyökkäyksensä, ja hän hallitsee jo sisällänne, nauraa tyhmyydellenne, auttaa teitä ehdottamalla tarvetta ostaa amuletteja, lukea loitsuja, kuunnella tarinoita noitatekniikoista. Kaikki tämä mystinen hölynpöly on itse paholaisen provokaatio. Hän on kaikkien maailmanloppuennusteiden ainoa lähde, hän on kaikenlaisten demoniluokitusten tekijä ja hän lietsoo tätä taikauskoista hysteriaa maailmanlopun ympärillä. Pysykää siis mahdollisimman kaukana hänen uskollisista sanansaattajistaan (olipa heillä sitten kasukoita, valkoisia kaapuja, sahramirobeja tai yksivärisiä pukuja). He ovat Antikristuksen tiedostamattomia profeettoja!

        He maalasivat mielikuvituksellisesti seinälle paholaisen ja lyövät häntä nyrkillä tietämättä, että he tekevät niin sydämissään asuvan todellisen Saatanan yllyttämänä. He taistelevat vain vihollisensa heijastusta vastaan, ja se on hänen tärkein temppunsa. Sydän, jonka päällä istuu ylpeä ego ja jonka ympärillä kiemurtelevat himon, vihan, kateuden, ahneuden, itsekkyyden ja hulluuden myrkylliset hämähäkit, jotka kietovat kaikki sielun ajatukset ja halut tahmeaan synnin verkkoon, on paholaisen valloittamattomin linnake. Harmageddon on siellä mahdollinen, sillä todellinen Saatana on jumalattomuus kaikissa ilmenemismuodoissaan.

        Mutta missä jumalattomuus asuu? Ei maassa, ei yhteiskunnassa, ei filosofiassa, ei tieteessä, vaan ihmisessä itsessään.

        ----------------
        Katkelmia.

        Sri Chaitanya Saraswat Math International
        https://scsmathinternational.com

        ----------------------

        Yllä olevassa käännöksessä on monia käännösvirheitä suomen kielellä.
        Katkelma.

        Hienojakoinen keho, joka kristinuskonnon mukaan on sielu, voi kärsiä kovin paljon ”helvetissä” ja nauttia ”paratiisissa”. Mutta sielu ei kärsi missään, koska se on turvassa toisessa ulottuvuudessa, eikä sitä uhkaa mikään. Kärsimys kuuluu sekä fyysiseen kehoon että hienojakoiseen kehoon, mutta ei ikuiseen elävään olentoon eli sieluun.

      • Anonyymi00576
        Anonyymi00575 kirjoitti:

        Hienojakoinen keho, joka kristinuskonnon mukaan on sielu, voi kärsiä kovin paljon ”helvetissä” ja nauttia ”paratiisissa”. Mutta sielu ei kärsi missään, koska se on turvassa toisessa ulottuvuudessa, eikä sitä uhkaa mikään. Kärsimys kuuluu sekä fyysiseen kehoon että hienojakoiseen kehoon, mutta ei ikuiseen elävään olentoon eli sieluun.

        Kristinuskonto on sekoittanut keskenään sellaiset asiat kuin sielun ja hienojakoisen kehon, vaikka ne ovat kokonaan eri asioita.

        Sielu ei voi kärsiä, koska se on turvassa toisessa ulottuvuudessa.

        Hienojakoinen keho sen sijaan voi kärsiä ja nauttia sekä aineellisessa maailmassa että "paratiisissa ja helvetissä" ja maan päällä.


        Kristinuskonnon mukaan hienojakoinen keho on kuitenkin sielu, vaikka todellisuudessa nämä ovat kaksi eri asiaa.

      • Anonyymi00577
        Anonyymi00576 kirjoitti:

        Kristinuskonto on sekoittanut keskenään sellaiset asiat kuin sielun ja hienojakoisen kehon, vaikka ne ovat kokonaan eri asioita.

        Sielu ei voi kärsiä, koska se on turvassa toisessa ulottuvuudessa.

        Hienojakoinen keho sen sijaan voi kärsiä ja nauttia sekä aineellisessa maailmassa että "paratiisissa ja helvetissä" ja maan päällä.


        Kristinuskonnon mukaan hienojakoinen keho on kuitenkin sielu, vaikka todellisuudessa nämä ovat kaksi eri asiaa.

        KRISTINUSKONTO ON SEKOITTANUT KESKENÄÄN SELLAISET ASIAT KUIN SIELUN JA HIENOJAKOISEN KEHON, VAIKKA NE OVAT KOKONAAN ERI ASIOITA.
        SIELU EI VOI KÄRSIÄ, KOSKA SE ON TURVASSA TOISESSA ULOTTUVUUDESSA.
        HIENOJAKOINEN KEHO SEN SIJAAN VOI KÄRSIÄ JA NAUTTIA SEKÄ AINEELLISESSA MAAILMASSA ETTÄ ”PARATIISISSA JA HELVETISSÄ” JA MAAN PÄÄLLÄ.
        KRISTINUSKONNON MUKAAN HIENOJAKOINEN KEHO ON KUITENKIN SIELU, VAIKKA TODELLISUUDESSA NÄMÄ OVAT KAKSI ERI ASIAA.

        Hienojakoinen keho, joka kristinuskonnon mukaan on sielu, voi kärsiä kovin paljon ”helvetissä” ja nauttia ”paratiisissa”. Mutta sielu ei kärsi missään, koska se on turvassa toisessa ulottuvuudessa, eikä sitä uhkaa mikään. Kärsimys kuuluu sekä fyysiseen kehoon että hienojakoiseen kehoon, mutta ei ikuiseen elävään olentoon eli sieluun.

      • Anonyymi00578
        Anonyymi00577 kirjoitti:

        KRISTINUSKONTO ON SEKOITTANUT KESKENÄÄN SELLAISET ASIAT KUIN SIELUN JA HIENOJAKOISEN KEHON, VAIKKA NE OVAT KOKONAAN ERI ASIOITA.
        SIELU EI VOI KÄRSIÄ, KOSKA SE ON TURVASSA TOISESSA ULOTTUVUUDESSA.
        HIENOJAKOINEN KEHO SEN SIJAAN VOI KÄRSIÄ JA NAUTTIA SEKÄ AINEELLISESSA MAAILMASSA ETTÄ ”PARATIISISSA JA HELVETISSÄ” JA MAAN PÄÄLLÄ.
        KRISTINUSKONNON MUKAAN HIENOJAKOINEN KEHO ON KUITENKIN SIELU, VAIKKA TODELLISUUDESSA NÄMÄ OVAT KAKSI ERI ASIAA.

        Hienojakoinen keho, joka kristinuskonnon mukaan on sielu, voi kärsiä kovin paljon ”helvetissä” ja nauttia ”paratiisissa”. Mutta sielu ei kärsi missään, koska se on turvassa toisessa ulottuvuudessa, eikä sitä uhkaa mikään. Kärsimys kuuluu sekä fyysiseen kehoon että hienojakoiseen kehoon, mutta ei ikuiseen elävään olentoon eli sieluun.

        Psyyke ja sielu

        Olemme jo puhuneet paljon sielusta edellisessä aiheessa, mutta jatketaan.
        Siis yksityiskohtaisemmin siitä, mitä hienojakoinen keho on, koska on hyvin tärkeää ymmärtää erot, nähdä sielun ja hienojakoisen kehon väliset erot. Valitettavasti ihmiset sekoittavat usein nämä käsitteet. Esimerkiksi kun he sanovat, että "sieluun sattuu", he tarkoittavat sisäistä itseään. Mutta se ei ole sielu, se ei ole syvin rakenteemme. Psykologian, kuten näyttää, on tarkoitus tutkia sielua - psykologia kääntyy "sielun tuntemukseksi" - mutta sanan kirjaimellisessa merkityksessä se ei tutki sielua, vaan hienojakoista kehoa, psyykeä. Puhutaan siitä, mitä se (psyyke) edustaa. Myös aineellinen kulttuuri tutkii tätä ilmiötä. Ja on tietenkin perustavanlaatuinen ero sen henkisen käsityksen välillä, mitä hienojakoinen keho on, ja materialistisen käsityksen välillä. Materialistinen, tavanomainen, maallinen tiede katsoo, että psyykemme eli sisäinen hienojakoinen toimintamme on peräisin aivoista.

        Toisin sanoen uskotaan, että tämä toiminta on korkeampaa hermostollista toimintaa. Heillä on tästä omat selkeät vahvistuksensa. He sanovat esimerkiksi, että jos vaikuttaa joihinkin aivojen osiin, jotkut emootiot vahvistuvat, tai päinvastoin, joitakin emootioita voi tukahduttaa. Väitetään, että he löysivät joitakin aivojen osia... muistin varastointi jne. Eli näyttää olevan tietty yhteys sisäisen hienovaraisen henkisen toimintamme ja tiettyjen fyysisten prosessien välillä. Se on todellakin totta, mutta tämä yhteys ei ole suora. Jos esimerkiksi otat ja lähetät...iskun televisioon, niin jonkun hetken ajan ruudulla kulkee viivoja. Eli nämä säteet television kaukosäätimessä, ne poikkeavat tuosta fyysisestä iskusta.

        Mutta voit lyödä kovempaa, voit rikkoa television, eikä ohjelma pyöri lainkaan. Se ei kuitenkaan tarkoita, että olemme tällä toiminnalla tuhonneet itse lähetyksen, koska niissä televisiovastaanottimissa, jotka toimivat kunnolla, se toimii normaalisti. Kyse on siis siitä, että televisio ei näytä meille ohjelmaa, vaan televisio on vain johdin. Itse ohjelma tai itse tieto muunnetaan toisesta lähteestä, joka on täysin kaukana. Samalla tavalla, vaikka näyttääkin siltä, että sisäinen henkinen toimintamme tulee aivoista. Itse asiassa se ei tule aivoista vaan aivojen kautta. Ja se tulee toisesta, hienovaraisemmasta taustalla olevasta rakenteesta, sielusta eli yksilöllisestä tietoisuudesta, josta puhuimme viime kerralla. Materialistit uskovat siis, että hienojakoinen keho eli psyyke syntyy aivoista. Niinpä luonnollisesti heidän yrityksensä vaikuttaa jotenkin psyykeen rajoittuvat myös tällaisiin aineellisiin keinoihin.

        Jos henkilöllä on mielenterveyshäiriöitä, he suosittelevat esimerkiksi kemiallisia valmisteita tai injektioita, jotka joko stimuloivat häntä, jos hän on hyvin estynyt, tai päinvastoin rauhoittavat häntä, jos hän on liian kiihtynyt. Eli meillä on sellaisia käsityksiä psyykestä, että se on aineellisen ruumiin sukupolvi. Ja siksi vaikutus siihen, psyykeen, tulee myös aineellisten asioiden kautta. Henkiset lähteet, samat Vedat, joihin me tukeudumme, sanovat jotain muuta: hienojakoinen keho ei ole aivojen tuote, vaan se on sielun varjo. Eli tämän henkisen hiukkasen varjo, kun sielu projisoi tietoisuutensa materiaan. Tämä sielun tietoisuus, joka on hiukan, sanotaanko, materian saastuttama tai täynnä joitakin aineellisia ideoita, haluja, havaintoja, on vain hienojakoinen keho.

        Tämä on niin sanotun vaihtoehtoisen psykologian perusta, joka on nykyään muotitermi. Vaihtoehto on se, että tämä hienojakoinen keho ei synny fyysisestä elimestä, ei aivoista, vaan sielusta, eli suoraan päinvastainen ajatus. Ja niinpä luonnollisesti vaikutus tähän meidän hienojakoiseen psyykeemme, hienojakoiseen kehoon, tulee toiselta puolelta. Ei joidenkin fyysisten osien, joidenkin kemiallisten elementtien kautta, vaan itse sieluun kohdistuvan vaikutuksen kautta: henkisen tiedon, henkisen harjoittelun kautta tietoisuudessa, rakenteen syvyydessä tapahtuu tiettyjä korjauksia. Ja sen seurauksena tapahtuu positiivisia muutoksia pinnallisella tasolla tämän psyyken alueella. ...yksityiskohtaisemmin siitä, millaisia kokeita hienojakoisella keholla tehdään nykyaikaisen tieteen alalla ja miten se voidaan selittää vedalaisen käsityksen näkökulmasta.

      • Anonyymi00579
        Anonyymi00578 kirjoitti:

        Psyyke ja sielu

        Olemme jo puhuneet paljon sielusta edellisessä aiheessa, mutta jatketaan.
        Siis yksityiskohtaisemmin siitä, mitä hienojakoinen keho on, koska on hyvin tärkeää ymmärtää erot, nähdä sielun ja hienojakoisen kehon väliset erot. Valitettavasti ihmiset sekoittavat usein nämä käsitteet. Esimerkiksi kun he sanovat, että "sieluun sattuu", he tarkoittavat sisäistä itseään. Mutta se ei ole sielu, se ei ole syvin rakenteemme. Psykologian, kuten näyttää, on tarkoitus tutkia sielua - psykologia kääntyy "sielun tuntemukseksi" - mutta sanan kirjaimellisessa merkityksessä se ei tutki sielua, vaan hienojakoista kehoa, psyykeä. Puhutaan siitä, mitä se (psyyke) edustaa. Myös aineellinen kulttuuri tutkii tätä ilmiötä. Ja on tietenkin perustavanlaatuinen ero sen henkisen käsityksen välillä, mitä hienojakoinen keho on, ja materialistisen käsityksen välillä. Materialistinen, tavanomainen, maallinen tiede katsoo, että psyykemme eli sisäinen hienojakoinen toimintamme on peräisin aivoista.

        Toisin sanoen uskotaan, että tämä toiminta on korkeampaa hermostollista toimintaa. Heillä on tästä omat selkeät vahvistuksensa. He sanovat esimerkiksi, että jos vaikuttaa joihinkin aivojen osiin, jotkut emootiot vahvistuvat, tai päinvastoin, joitakin emootioita voi tukahduttaa. Väitetään, että he löysivät joitakin aivojen osia... muistin varastointi jne. Eli näyttää olevan tietty yhteys sisäisen hienovaraisen henkisen toimintamme ja tiettyjen fyysisten prosessien välillä. Se on todellakin totta, mutta tämä yhteys ei ole suora. Jos esimerkiksi otat ja lähetät...iskun televisioon, niin jonkun hetken ajan ruudulla kulkee viivoja. Eli nämä säteet television kaukosäätimessä, ne poikkeavat tuosta fyysisestä iskusta.

        Mutta voit lyödä kovempaa, voit rikkoa television, eikä ohjelma pyöri lainkaan. Se ei kuitenkaan tarkoita, että olemme tällä toiminnalla tuhonneet itse lähetyksen, koska niissä televisiovastaanottimissa, jotka toimivat kunnolla, se toimii normaalisti. Kyse on siis siitä, että televisio ei näytä meille ohjelmaa, vaan televisio on vain johdin. Itse ohjelma tai itse tieto muunnetaan toisesta lähteestä, joka on täysin kaukana. Samalla tavalla, vaikka näyttääkin siltä, että sisäinen henkinen toimintamme tulee aivoista. Itse asiassa se ei tule aivoista vaan aivojen kautta. Ja se tulee toisesta, hienovaraisemmasta taustalla olevasta rakenteesta, sielusta eli yksilöllisestä tietoisuudesta, josta puhuimme viime kerralla. Materialistit uskovat siis, että hienojakoinen keho eli psyyke syntyy aivoista. Niinpä luonnollisesti heidän yrityksensä vaikuttaa jotenkin psyykeen rajoittuvat myös tällaisiin aineellisiin keinoihin.

        Jos henkilöllä on mielenterveyshäiriöitä, he suosittelevat esimerkiksi kemiallisia valmisteita tai injektioita, jotka joko stimuloivat häntä, jos hän on hyvin estynyt, tai päinvastoin rauhoittavat häntä, jos hän on liian kiihtynyt. Eli meillä on sellaisia käsityksiä psyykestä, että se on aineellisen ruumiin sukupolvi. Ja siksi vaikutus siihen, psyykeen, tulee myös aineellisten asioiden kautta. Henkiset lähteet, samat Vedat, joihin me tukeudumme, sanovat jotain muuta: hienojakoinen keho ei ole aivojen tuote, vaan se on sielun varjo. Eli tämän henkisen hiukkasen varjo, kun sielu projisoi tietoisuutensa materiaan. Tämä sielun tietoisuus, joka on hiukan, sanotaanko, materian saastuttama tai täynnä joitakin aineellisia ideoita, haluja, havaintoja, on vain hienojakoinen keho.

        Tämä on niin sanotun vaihtoehtoisen psykologian perusta, joka on nykyään muotitermi. Vaihtoehto on se, että tämä hienojakoinen keho ei synny fyysisestä elimestä, ei aivoista, vaan sielusta, eli suoraan päinvastainen ajatus. Ja niinpä luonnollisesti vaikutus tähän meidän hienojakoiseen psyykeemme, hienojakoiseen kehoon, tulee toiselta puolelta. Ei joidenkin fyysisten osien, joidenkin kemiallisten elementtien kautta, vaan itse sieluun kohdistuvan vaikutuksen kautta: henkisen tiedon, henkisen harjoittelun kautta tietoisuudessa, rakenteen syvyydessä tapahtuu tiettyjä korjauksia. Ja sen seurauksena tapahtuu positiivisia muutoksia pinnallisella tasolla tämän psyyken alueella. ...yksityiskohtaisemmin siitä, millaisia kokeita hienojakoisella keholla tehdään nykyaikaisen tieteen alalla ja miten se voidaan selittää vedalaisen käsityksen näkökulmasta.

        KRISTINUSKONTO ON SEKOITTANUT KESKENÄÄN SELLAISET ASIAT KUIN SIELUN JA HIENOJAKOISEN KEHON, VAIKKA NE OVAT KOKONAAN ERI ASIOITA.
        SIELU EI VOI KÄRSIÄ, KOSKA SE ON TURVASSA TOISESSA ULOTTUVUUDESSA.
        HIENOJAKOINEN KEHO SEN SIJAAN VOI KÄRSIÄ JA NAUTTIA SEKÄ AINEELLISESSA MAAILMASSA ETTÄ ”PARATIISISSA JA HELVETISSÄ” JA MAAN PÄÄLLÄ.
        KRISTINUSKONNON MUKAAN HIENOJAKOINEN KEHO ON KUITENKIN SIELU, VAIKKA TODELLISUUDESSA NÄMÄ OVAT KAKSI ERI ASIAA.

        Hienojakoinen keho, joka kristinuskonnon mukaan on sielu, voi kärsiä kovin paljon ”helvetissä” ja nauttia ”paratiisissa”. Mutta sielu ei kärsi missään, koska se on turvassa toisessa ulottuvuudessa, eikä sitä uhkaa mikään. Kärsimys kuuluu sekä fyysiseen kehoon että hienojakoiseen kehoon, mutta ei ikuiseen elävään olentoon eli sieluun.



        Hienojakoinen keho ja fyysinen keho

        Esimerkiksi erikoiskameran, niin sanotun Kirlian elektronisen valokuvauksen avulla voidaan kuvata henkilön auraa tai tätä hienojakoista kehoa. Ja jos ihminen on tällaisessa hieman rentoutuneessa tilassa tai ehkä hän on syvästi rentoutunut, hänen hienojakoisessa kehossaan voi olla tällaisia aukkoja. Se ei ole täysin, ei tiivis. Ja silloin ihmistä kehotetaan keskittymään. Sanotaan, että hänen sormensa on kuvattu, ja aura keskeytyy pienellä katkoviivalla. Nyt hänelle ehdotetaan, että hän keskittyisi ja keskittyisi, katsoisi sormeaan, ja sen jälkeen jonkin ajan kuluttua valokuva otetaan uudelleen. Jo tämä pistemäinen aura, se kiristyy, eli siitä tulee tiheämpi, vahvempi, ilman näitä reikiä. Vielä suurempia vaikutuksia oli silloin, kun ihmiset eivät vain keskittäneet mieltään, vaan lisäsivät tähän meditaatioon henkisen elementin.


        Hienoainekehon tilan ja fyysisen kehon välinen yhteys on ilmeinen. Näemme, että jos ihminen on peloissaan tai jos hän saa hyvin kielteisiä uutisia, järkyttäviä uutisia, hän saa sydänkohtauksen, tai muuta sellaista. Eli miten tämä hienovaraisen kehon tila voi vaikuttaa negatiivisesti fyysiseen kehoon. Henkilö voi esimerkiksi kuulla jotain ja muuttua kalpeaksi jne. Eli fyysiset prosessit ovat riippuvaisia hienovaraisista prosesseista, jotka tapahtuvat psyykessämme. Vastaavasti jos päinvastoin koemme myönteisiä tunteita, jos hienojakoinen kehomme on täynnä jotakin myönteistä tietoa, niin se vaikuttaa luonnollisesti myönteisesti myös fyysiseen tilaan. Puhumme nyt hieman siitä, mitä Vedat sanovat hienovaraisesta kehosta.

      • Anonyymi00580
        Anonyymi00579 kirjoitti:

        KRISTINUSKONTO ON SEKOITTANUT KESKENÄÄN SELLAISET ASIAT KUIN SIELUN JA HIENOJAKOISEN KEHON, VAIKKA NE OVAT KOKONAAN ERI ASIOITA.
        SIELU EI VOI KÄRSIÄ, KOSKA SE ON TURVASSA TOISESSA ULOTTUVUUDESSA.
        HIENOJAKOINEN KEHO SEN SIJAAN VOI KÄRSIÄ JA NAUTTIA SEKÄ AINEELLISESSA MAAILMASSA ETTÄ ”PARATIISISSA JA HELVETISSÄ” JA MAAN PÄÄLLÄ.
        KRISTINUSKONNON MUKAAN HIENOJAKOINEN KEHO ON KUITENKIN SIELU, VAIKKA TODELLISUUDESSA NÄMÄ OVAT KAKSI ERI ASIAA.

        Hienojakoinen keho, joka kristinuskonnon mukaan on sielu, voi kärsiä kovin paljon ”helvetissä” ja nauttia ”paratiisissa”. Mutta sielu ei kärsi missään, koska se on turvassa toisessa ulottuvuudessa, eikä sitä uhkaa mikään. Kärsimys kuuluu sekä fyysiseen kehoon että hienojakoiseen kehoon, mutta ei ikuiseen elävään olentoon eli sieluun.



        Hienojakoinen keho ja fyysinen keho

        Esimerkiksi erikoiskameran, niin sanotun Kirlian elektronisen valokuvauksen avulla voidaan kuvata henkilön auraa tai tätä hienojakoista kehoa. Ja jos ihminen on tällaisessa hieman rentoutuneessa tilassa tai ehkä hän on syvästi rentoutunut, hänen hienojakoisessa kehossaan voi olla tällaisia aukkoja. Se ei ole täysin, ei tiivis. Ja silloin ihmistä kehotetaan keskittymään. Sanotaan, että hänen sormensa on kuvattu, ja aura keskeytyy pienellä katkoviivalla. Nyt hänelle ehdotetaan, että hän keskittyisi ja keskittyisi, katsoisi sormeaan, ja sen jälkeen jonkin ajan kuluttua valokuva otetaan uudelleen. Jo tämä pistemäinen aura, se kiristyy, eli siitä tulee tiheämpi, vahvempi, ilman näitä reikiä. Vielä suurempia vaikutuksia oli silloin, kun ihmiset eivät vain keskittäneet mieltään, vaan lisäsivät tähän meditaatioon henkisen elementin.


        Hienoainekehon tilan ja fyysisen kehon välinen yhteys on ilmeinen. Näemme, että jos ihminen on peloissaan tai jos hän saa hyvin kielteisiä uutisia, järkyttäviä uutisia, hän saa sydänkohtauksen, tai muuta sellaista. Eli miten tämä hienovaraisen kehon tila voi vaikuttaa negatiivisesti fyysiseen kehoon. Henkilö voi esimerkiksi kuulla jotain ja muuttua kalpeaksi jne. Eli fyysiset prosessit ovat riippuvaisia hienovaraisista prosesseista, jotka tapahtuvat psyykessämme. Vastaavasti jos päinvastoin koemme myönteisiä tunteita, jos hienojakoinen kehomme on täynnä jotakin myönteistä tietoa, niin se vaikuttaa luonnollisesti myönteisesti myös fyysiseen tilaan. Puhumme nyt hieman siitä, mitä Vedat sanovat hienovaraisesta kehosta.

        KRISTINUSKONTO ON SEKOITTANUT KESKENÄÄN SELLAISET ASIAT KUIN SIELUN JA HIENOJAKOISEN KEHON, VAIKKA NE OVAT KOKONAAN ERI ASIOITA.



        Vedat selittävät hienojakoisen kehon sielun varjoksi, ei aivojen tuotokseksi. Ja vastaavasti ne käsittelevät psyykeä tämän henkisen vaikutuksen avulla. Vedat siis sanovat, että alkuperäiset aistimme - ne tulevat sielusta ja sielusta ne siirretään tähän hienojakoiseen kehoon niin sanottujen hienojakoisten pranavirtausten avulla. Prana on sellaista sisäistä energiaa, joka virtaa kehomme läpi ja joka on hermoston hienovarainen prototyyppi. Sielusta tulevat tunteet siis välittyvät pranan kautta hienojakoisten kanavien kautta hienojakoiseen kehoon. Ja sitten jo hienojakoisesta kehosta - hienojakoisella keholla on myös omat alarakenteensa - ne siirtyvät tähän karkeaan hermostoon.

      • Anonyymi00581
        Anonyymi00580 kirjoitti:

        KRISTINUSKONTO ON SEKOITTANUT KESKENÄÄN SELLAISET ASIAT KUIN SIELUN JA HIENOJAKOISEN KEHON, VAIKKA NE OVAT KOKONAAN ERI ASIOITA.



        Vedat selittävät hienojakoisen kehon sielun varjoksi, ei aivojen tuotokseksi. Ja vastaavasti ne käsittelevät psyykeä tämän henkisen vaikutuksen avulla. Vedat siis sanovat, että alkuperäiset aistimme - ne tulevat sielusta ja sielusta ne siirretään tähän hienojakoiseen kehoon niin sanottujen hienojakoisten pranavirtausten avulla. Prana on sellaista sisäistä energiaa, joka virtaa kehomme läpi ja joka on hermoston hienovarainen prototyyppi. Sielusta tulevat tunteet siis välittyvät pranan kautta hienojakoisten kanavien kautta hienojakoiseen kehoon. Ja sitten jo hienojakoisesta kehosta - hienojakoisella keholla on myös omat alarakenteensa - ne siirtyvät tähän karkeaan hermostoon.

        Hermoston kautta ne pääsevät aivoihin, ja aivojen kautta ne ovat yhteydessä ulkoisiin elimiin. Eli alkuperäiset tunteet ovat läsnä sielussa, sitten ne siirtyvät hienojakoiseen kehoon. Ja tällä hienovaraisella keholla on hyvin selkeä rakenne ja hyvin selkeä tehtävä. Toisin sanoen se sitoo, on eräänlainen kerros yksilöllisen sielun, tietoisuuden kantajan, ja fyysisen kehon välillä. Ja tällä hienojakoisella keholla on myös omat alarakenteensa. Esimerkiksi kun kuolema tapahtuu, kuolema on hienoainekehossa olevan sielun poistuminen fyysisestä kehosta (heijastuksen) niin sillä hetkellä, kun hienoainekehossa oleva sielu eroaa fyysisestä kehosta, elävä olento menettää kaiken ymmärryksensä siitä, mitä sille tapahtuu.

      • Anonyymi00582
        Anonyymi00581 kirjoitti:

        Hermoston kautta ne pääsevät aivoihin, ja aivojen kautta ne ovat yhteydessä ulkoisiin elimiin. Eli alkuperäiset tunteet ovat läsnä sielussa, sitten ne siirtyvät hienojakoiseen kehoon. Ja tällä hienovaraisella keholla on hyvin selkeä rakenne ja hyvin selkeä tehtävä. Toisin sanoen se sitoo, on eräänlainen kerros yksilöllisen sielun, tietoisuuden kantajan, ja fyysisen kehon välillä. Ja tällä hienojakoisella keholla on myös omat alarakenteensa. Esimerkiksi kun kuolema tapahtuu, kuolema on hienoainekehossa olevan sielun poistuminen fyysisestä kehosta (heijastuksen) niin sillä hetkellä, kun hienoainekehossa oleva sielu eroaa fyysisestä kehosta, elävä olento menettää kaiken ymmärryksensä siitä, mitä sille tapahtuu.

        Ja nämä hienojakoisen kehon palaset, jotka ovat yhteydessä fyysiseen kehoomme, kuolevat pois. Toisin sanoen ne kuolevat pois näiden yhdeksän ensimmäisen päivän aikana kuoleman jälkeen. Ja elävä olento oppii havaitsemaan kaikki nämä hienovaraisen kehon hienovaraiset aistit eri tavalla. Ja muita hienovaraisen kehon fragmentteja, jotka ovat hienovaraisempia, jää jäljelle, koska näissä hienovaraisemmissa rakenteissa sijaitsevat halumme, kokemuksemme, osa muististamme, karman siemenet, eli se, minkä pitäisi itää tulevissa elämissämme. Ja tämä hienojakoinen keho on eräänlainen tällainen kantaja, eli sen ansiosta tämä kokemus siirtyy fyysisestä kehosta toiseen fyysiseen kehoon. Tämä hienojakoinen keho pystyy kulkemaan hyvin suurella nopeudella, ei fyysisten lakien mukaan. Se pystyy matkustamaan, vaikka ihminen on elossa: hän ei ole vielä kuollut, hän voi matkustaa hienojakoisessa ruumiissaan maailmankaikkeuden rajoissa.

      • Anonyymi00583
        Anonyymi00582 kirjoitti:

        Ja nämä hienojakoisen kehon palaset, jotka ovat yhteydessä fyysiseen kehoomme, kuolevat pois. Toisin sanoen ne kuolevat pois näiden yhdeksän ensimmäisen päivän aikana kuoleman jälkeen. Ja elävä olento oppii havaitsemaan kaikki nämä hienovaraisen kehon hienovaraiset aistit eri tavalla. Ja muita hienovaraisen kehon fragmentteja, jotka ovat hienovaraisempia, jää jäljelle, koska näissä hienovaraisemmissa rakenteissa sijaitsevat halumme, kokemuksemme, osa muististamme, karman siemenet, eli se, minkä pitäisi itää tulevissa elämissämme. Ja tämä hienojakoinen keho on eräänlainen tällainen kantaja, eli sen ansiosta tämä kokemus siirtyy fyysisestä kehosta toiseen fyysiseen kehoon. Tämä hienojakoinen keho pystyy kulkemaan hyvin suurella nopeudella, ei fyysisten lakien mukaan. Se pystyy matkustamaan, vaikka ihminen on elossa: hän ei ole vielä kuollut, hän voi matkustaa hienojakoisessa ruumiissaan maailmankaikkeuden rajoissa.

        Ylitietoisuus täyttää tällaisen elämää ylläpitävän tehtävän.

        Hän ylläpitää elämää kehossamme, ja voimme hengittää, ja kaikenlaisia prosesseja tapahtuu ulkoisesti, vaikka hienojakoisessa kehossa oleva elävä olento saattaa olla nyt toisessa paikassa. Tästä syystä sanotaan, että ihmisiä ei pidä herättää äkillisesti, koska he saattavat menettää yhteyden tähän fyysiseen kehoon: silloin heillä on ongelmia itsensä tunnistamisen kanssa, he saattavat menettää jonkin aikaa tämän ymmärryksen siitä, keitä he ovat, itsetietoisuuden.

      • Anonyymi00584
        Anonyymi00583 kirjoitti:

        Ylitietoisuus täyttää tällaisen elämää ylläpitävän tehtävän.

        Hän ylläpitää elämää kehossamme, ja voimme hengittää, ja kaikenlaisia prosesseja tapahtuu ulkoisesti, vaikka hienojakoisessa kehossa oleva elävä olento saattaa olla nyt toisessa paikassa. Tästä syystä sanotaan, että ihmisiä ei pidä herättää äkillisesti, koska he saattavat menettää yhteyden tähän fyysiseen kehoon: silloin heillä on ongelmia itsensä tunnistamisen kanssa, he saattavat menettää jonkin aikaa tämän ymmärryksen siitä, keitä he ovat, itsetietoisuuden.

        Vedat sanovat, että hienojakoisessa kehossamme on jonkinlaisia uria tai kanavia, joita kutsutaan samskaroiksi. Niitä kutsutaan myös termillä karma-vasana. Toisin sanoen ne ovat kanavia kuin jokien uomat... kuten vesi virtaa jokiuomaa pitkin tiettyyn suuntaan, samalla tavalla ajatustemme energia, halujemme energia virtaa näitä hienovaraisia samskaroja tai karma-vasanoja pitkin. Tätä kutsutaan stereotyyppiseksi ajatteluksi tai psyykemme erityispiirteeksi. Näitä asioita on melko vaikea muuttaa. Koska nämä karma-vasanat, nämä lovet hienovaraisessa kehossa, ovat syntyneet menneen toimintamme seurauksena. Aivan kuten jos tielle muodostuu ura tai uurre. Jos pyörä joutuu tuohon uraan, siitä on hyvin vaikea päästä pois. Samalla tavalla, kun ihminen tekee samoja tekoja monta kertaa, siitä tulee tapa. Ja tämä tapa ilmaista, ajatella, toivoa, liikkua tietyllä tavalla tarkoittaa, että hienokehoon syntyy rata, ura, jota pitkin ajatustemme ja toiveidemme energia liikkuu. Tällaisia stereotypioita.

      • Anonyymi00585
        Anonyymi00584 kirjoitti:

        Vedat sanovat, että hienojakoisessa kehossamme on jonkinlaisia uria tai kanavia, joita kutsutaan samskaroiksi. Niitä kutsutaan myös termillä karma-vasana. Toisin sanoen ne ovat kanavia kuin jokien uomat... kuten vesi virtaa jokiuomaa pitkin tiettyyn suuntaan, samalla tavalla ajatustemme energia, halujemme energia virtaa näitä hienovaraisia samskaroja tai karma-vasanoja pitkin. Tätä kutsutaan stereotyyppiseksi ajatteluksi tai psyykemme erityispiirteeksi. Näitä asioita on melko vaikea muuttaa. Koska nämä karma-vasanat, nämä lovet hienovaraisessa kehossa, ovat syntyneet menneen toimintamme seurauksena. Aivan kuten jos tielle muodostuu ura tai uurre. Jos pyörä joutuu tuohon uraan, siitä on hyvin vaikea päästä pois. Samalla tavalla, kun ihminen tekee samoja tekoja monta kertaa, siitä tulee tapa. Ja tämä tapa ilmaista, ajatella, toivoa, liikkua tietyllä tavalla tarkoittaa, että hienokehoon syntyy rata, ura, jota pitkin ajatustemme ja toiveidemme energia liikkuu. Tällaisia stereotypioita.

        Kaiken tämän muuttaminen on hyvin vaikeaa, mutta se on mahdollista, se tapahtuu sisältäpäin prosessin kautta, kun ihminen henkisen harjoituksen kautta, henkisen prosessin kautta on vuorovaikutuksessa korkeamman, henkisen energian kanssa, vuorovaikutuksessa Jumalan kanssa. Ja nyt tämä henkinen energia tulee tänne, ja hienojakoinen keho alkaa muuttua positiivisesti. Nyt voimme kyntää sitä hieman eri tavalla. Nyt tulee muita ajatuksia, muita haluja, kaikki on hieman erilaista. On olemassa sellainen prosessi kuin henkinen vihkimys, vihkimys nimeltä diksha. Se on niin tärkeä lovi hienojakoisessa kehossa, kun oppilas on valmis, opettaja vihkii hänet, antaa hänelle initiaation. Tämä on eräänlainen henkinen impulssi, jonka seurauksena elävä olento alkaa tuntea enemmän taipumusta henkiseen elämään, henkiseen sfääriin, ja päinvastoin aineelliset kiintymykset, aineelliset halut heikkenevät.

      • Anonyymi00586
        Anonyymi00585 kirjoitti:

        Kaiken tämän muuttaminen on hyvin vaikeaa, mutta se on mahdollista, se tapahtuu sisältäpäin prosessin kautta, kun ihminen henkisen harjoituksen kautta, henkisen prosessin kautta on vuorovaikutuksessa korkeamman, henkisen energian kanssa, vuorovaikutuksessa Jumalan kanssa. Ja nyt tämä henkinen energia tulee tänne, ja hienojakoinen keho alkaa muuttua positiivisesti. Nyt voimme kyntää sitä hieman eri tavalla. Nyt tulee muita ajatuksia, muita haluja, kaikki on hieman erilaista. On olemassa sellainen prosessi kuin henkinen vihkimys, vihkimys nimeltä diksha. Se on niin tärkeä lovi hienojakoisessa kehossa, kun oppilas on valmis, opettaja vihkii hänet, antaa hänelle initiaation. Tämä on eräänlainen henkinen impulssi, jonka seurauksena elävä olento alkaa tuntea enemmän taipumusta henkiseen elämään, henkiseen sfääriin, ja päinvastoin aineelliset kiintymykset, aineelliset halut heikkenevät.

        Mitä tarkoittaa samskara?

        Sillä sanalla on kaksi eri merkitystä:
        Samskara
        1) puhdistusriitti Veda-yhteiskunnassa;
        2) tämän elämän tai aiempien inkarnaatioiden aikana hankitut tavat ja käsitykset.

      • Anonyymi00587
        Anonyymi00586 kirjoitti:

        Mitä tarkoittaa samskara?

        Sillä sanalla on kaksi eri merkitystä:
        Samskara
        1) puhdistusriitti Veda-yhteiskunnassa;
        2) tämän elämän tai aiempien inkarnaatioiden aikana hankitut tavat ja käsitykset.

        Samskarat ovat hienovaraisia "painaumia" (vaikutelmia), jotka jäävät mielen aineeseen (sanskritiksi "chitta"). Näin tapahtuu aina, kun suoritamme toiminnan tietoisesti. Nämä vaikutelmat eivät ole muistoja. Muistot muodostuvat vaikutelmista, aivan kuten valokuva kehittyy negatiivista. Meillä on taipumus säilyttää muistot, jotka ovat muodostuneet viimeaikaisista (suhteellisen tuoreista) vaikutelmista. Meille on kuitenkin annettu lukemattomia vaikutelmia (samskaroja), jotka ovat muodostuneet monien elämien aikana. Useimmat näistä vaikutelmista eivät enää kanna niihin liittyviä muistoja. Toisin sanoen, meihin vaikuttavat vaikutelmat (samskarat) monista elämistä, mutta emme yleensä tiedä, miten tai miksi ne vaikuttavat meihin, koska meillä ei ole muistoja teoista, jotka aiheuttivat nämä vaikutelmat.

        On välttämätöntä voittaa kaikki samskarat, jotka pitävät mielemme ennakkoluulojen ja epäluottamuksen vallassa.

        Samskaran vaikutusta kutsutaan nimellä "vasana". Vasanat ovat vaikutelmien (samskarojen) muodostamia taipumuksia tai kallistumia. Ne ovat haluja ja tunteita. Toisin kuin samskarat, vasanat (taipumukset) on helppo tunnistaa. Taipumukset (vasanat) synnyttävät mentaalisia malleja (vritti). Ajattelumme motivoituu näistä taipumuksista. Toisin sanoen ajattelemme vahvistaaksemme tunteitamme (haluja jne.). Nämä mielenmallit muokkaavat taipumuksiamme ja asenteitamme.

        Lopuksi mentaaliset mallit (vritti) johtavat toimintaan. Toisin sanoen, me toimimme (karma), koska mielemme kehottaa meitä (vritti) toimimaan, koska näin saamme aikaisempien tekojen mieleen jättämistä vaikutelmista (samskara) syntyneet toiveemme (vasana) toteutumaan.

        Karman kiertokululla ei ole alkua. Ei ole olemassa "ensimmäistä tekoa", jonka kautta karman pyörä alkoi pyöriä, tai tämä "ensimmäinen teko" viittaa tilaan, joka on aika-avaruusjatkumon ulkopuolella.
        Jos samskarat ovat äärettömiä, miten voimme hallita niitä? Itse asiassa emme voi kontrolloida menneitä samskarojamme, sillä ne ovat syntyneet automaattisesti menneiden tekojemme seurauksena. Pikemminkin meidän pitäisi kysyä, miten voimme estää samskaroita hallitsemasta meitä. Kunkin idän koulukunnan kannattajat pitävät omia menetelmiään tehokkaimpina, ja jotkut puhuvat "polkujen synteesistä".

        Kaikki elävät olennot syntyvät dualismissa, illuusiossa, pyrkien miellyttäviin asioihin ja välttäen epämiellyttäviä asioita. Abhinivesha tarkoittaa pakkoa, näitä jatkuvia halun stereotypioita. Vriti on siis abhinivesha, ajatusten ja halujen pakkomielteiset stereotypiat, jotka oikeuttavat minut. Jos minulla on esimerkiksi huonoja tapoja, huonoja taipumuksia, mieleni ajatuksen pitäisi taistella niitä vastaan. Mutta jos olen ehdollistunut sielu, niin sen sijaan, että taistelisin niitä vastaan, oikeutan ne.

      • Anonyymi00588
        Anonyymi00499 kirjoitti:

        Tämä on kyllä niin erilainen ja vapaa kuva Jumalasta kuin mihin ollaan totuttu. Tässä on todella paljon pohdittavaa. Kiitos paljon, että jaoitte tämän. Täytyy tutustua tähän vielä useita kertoja uudelleen ja antaa ajatusten rauhassa asettua. Kiitos, kiitos!

        Kiitos itsellesi!

      • Anonyymi00589
        Anonyymi00579 kirjoitti:

        KRISTINUSKONTO ON SEKOITTANUT KESKENÄÄN SELLAISET ASIAT KUIN SIELUN JA HIENOJAKOISEN KEHON, VAIKKA NE OVAT KOKONAAN ERI ASIOITA.
        SIELU EI VOI KÄRSIÄ, KOSKA SE ON TURVASSA TOISESSA ULOTTUVUUDESSA.
        HIENOJAKOINEN KEHO SEN SIJAAN VOI KÄRSIÄ JA NAUTTIA SEKÄ AINEELLISESSA MAAILMASSA ETTÄ ”PARATIISISSA JA HELVETISSÄ” JA MAAN PÄÄLLÄ.
        KRISTINUSKONNON MUKAAN HIENOJAKOINEN KEHO ON KUITENKIN SIELU, VAIKKA TODELLISUUDESSA NÄMÄ OVAT KAKSI ERI ASIAA.

        Hienojakoinen keho, joka kristinuskonnon mukaan on sielu, voi kärsiä kovin paljon ”helvetissä” ja nauttia ”paratiisissa”. Mutta sielu ei kärsi missään, koska se on turvassa toisessa ulottuvuudessa, eikä sitä uhkaa mikään. Kärsimys kuuluu sekä fyysiseen kehoon että hienojakoiseen kehoon, mutta ei ikuiseen elävään olentoon eli sieluun.



        Hienojakoinen keho ja fyysinen keho

        Esimerkiksi erikoiskameran, niin sanotun Kirlian elektronisen valokuvauksen avulla voidaan kuvata henkilön auraa tai tätä hienojakoista kehoa. Ja jos ihminen on tällaisessa hieman rentoutuneessa tilassa tai ehkä hän on syvästi rentoutunut, hänen hienojakoisessa kehossaan voi olla tällaisia aukkoja. Se ei ole täysin, ei tiivis. Ja silloin ihmistä kehotetaan keskittymään. Sanotaan, että hänen sormensa on kuvattu, ja aura keskeytyy pienellä katkoviivalla. Nyt hänelle ehdotetaan, että hän keskittyisi ja keskittyisi, katsoisi sormeaan, ja sen jälkeen jonkin ajan kuluttua valokuva otetaan uudelleen. Jo tämä pistemäinen aura, se kiristyy, eli siitä tulee tiheämpi, vahvempi, ilman näitä reikiä. Vielä suurempia vaikutuksia oli silloin, kun ihmiset eivät vain keskittäneet mieltään, vaan lisäsivät tähän meditaatioon henkisen elementin.


        Hienoainekehon tilan ja fyysisen kehon välinen yhteys on ilmeinen. Näemme, että jos ihminen on peloissaan tai jos hän saa hyvin kielteisiä uutisia, järkyttäviä uutisia, hän saa sydänkohtauksen, tai muuta sellaista. Eli miten tämä hienovaraisen kehon tila voi vaikuttaa negatiivisesti fyysiseen kehoon. Henkilö voi esimerkiksi kuulla jotain ja muuttua kalpeaksi jne. Eli fyysiset prosessit ovat riippuvaisia hienovaraisista prosesseista, jotka tapahtuvat psyykessämme. Vastaavasti jos päinvastoin koemme myönteisiä tunteita, jos hienojakoinen kehomme on täynnä jotakin myönteistä tietoa, niin se vaikuttaa luonnollisesti myönteisesti myös fyysiseen tilaan. Puhumme nyt hieman siitä, mitä Vedat sanovat hienovaraisesta kehosta.

        Kovin erikoista!

      • Anonyymi00590
        Anonyymi00589 kirjoitti:

        Kovin erikoista!

        Kun ihminen sanoo ”minua sattuu”, kuka tässä lauseessa on ”minä”?

      • Anonyymi00591
        Anonyymi00590 kirjoitti:

        Kun ihminen sanoo ”minua sattuu”, kuka tässä lauseessa on ”minä”?

        Onko se hienojakoinen keho eräänlainen välittäjä sen jivan ja fyysisen kehon välillä?

      • Anonyymi00592
        Anonyymi00591 kirjoitti:

        Onko se hienojakoinen keho eräänlainen välittäjä sen jivan ja fyysisen kehon välillä?

        Mitä tapahtuu sille hienojakoiselle keholle fyysisen kuoleman hetkellä?
        Mutta jos fyysinen keho kuolee mutta hienojakoinen keho säilyy, jos se säilyy, kulkeeko sama hienojakoinen keho seuraavaan syntymään?

      • Anonyymi00593
        Anonyymi00592 kirjoitti:

        Mitä tapahtuu sille hienojakoiselle keholle fyysisen kuoleman hetkellä?
        Mutta jos fyysinen keho kuolee mutta hienojakoinen keho säilyy, jos se säilyy, kulkeeko sama hienojakoinen keho seuraavaan syntymään?

        Onko mahdollista, että ihminen luulee taistelevansa ”itseään” vastaan, vaikka hän todellisuudessa yrittää muuttaa hienojakoisen kehonsa.

      • Anonyymi00594
        Anonyymi00593 kirjoitti:

        Onko mahdollista, että ihminen luulee taistelevansa ”itseään” vastaan, vaikka hän todellisuudessa yrittää muuttaa hienojakoisen kehonsa.

        Jos se sielu ei kärsi eikä muutu, miksi vapautuminen on tarpeellista? Mitä silloin oikeastaan vapautuu?

      • Anonyymi00595
        Anonyymi00594 kirjoitti:

        Jos se sielu ei kärsi eikä muutu, miksi vapautuminen on tarpeellista? Mitä silloin oikeastaan vapautuu?

        ”Jos se sielu ei kärsi eikä muutu, miksi vapautuminen on tarpeellista? Mitä silloin oikeastaan vapautuu?”


        Filosofiamme aspektista jīvan vapautuminen ei tarkoita sitä, että sielu muutetaan joksikin uudeksi tai että sen olemuksessa olisi jokin korjattava vika. Sielun vapautuminen ei tarkoita sitä, että sielu muutetaan joksikin uudeksi tai että sen olemuksessa olisi jokin korjattava vika. Sielu on jo luonnostaan ikuinen ja tietoinen. Se, mistä sielu vapautuu, on aineellinen ehdollistuminen ja väärä samaistuminen kehoon, mieleen ja aineelliseen identiteettiin. Hienojakoinen keho – mieli, äly, minäkäsitys sekä niihin liittyvät saṃskārat, vāsanāt, halut ja karmalliset taipumukset – kuuluu tähän aineelliseen ehdollistumiseen. Sielu ei siis varsinaisesti muutu, vaan sen tietoisuus vapautuu sitä peittävästä ehdollistumisesta. Vapautuminen ei tarkoita vain kärsimyksestä vapautumista, vaan syvempää vapautumista aineellisesta samaistumisesta ja oman todellisen luonteen oivaltamista. Toisin sanoen: sielu ei vapaudu omasta olemuksestaan, vaan aineellisesta ehdollistumisesta, väärästä samaistumisesta ja karmallisista vaikutuksista.

      • Anonyymi00596
        Anonyymi00595 kirjoitti:

        ”Jos se sielu ei kärsi eikä muutu, miksi vapautuminen on tarpeellista? Mitä silloin oikeastaan vapautuu?”


        Filosofiamme aspektista jīvan vapautuminen ei tarkoita sitä, että sielu muutetaan joksikin uudeksi tai että sen olemuksessa olisi jokin korjattava vika. Sielun vapautuminen ei tarkoita sitä, että sielu muutetaan joksikin uudeksi tai että sen olemuksessa olisi jokin korjattava vika. Sielu on jo luonnostaan ikuinen ja tietoinen. Se, mistä sielu vapautuu, on aineellinen ehdollistuminen ja väärä samaistuminen kehoon, mieleen ja aineelliseen identiteettiin. Hienojakoinen keho – mieli, äly, minäkäsitys sekä niihin liittyvät saṃskārat, vāsanāt, halut ja karmalliset taipumukset – kuuluu tähän aineelliseen ehdollistumiseen. Sielu ei siis varsinaisesti muutu, vaan sen tietoisuus vapautuu sitä peittävästä ehdollistumisesta. Vapautuminen ei tarkoita vain kärsimyksestä vapautumista, vaan syvempää vapautumista aineellisesta samaistumisesta ja oman todellisen luonteen oivaltamista. Toisin sanoen: sielu ei vapaudu omasta olemuksestaan, vaan aineellisesta ehdollistumisesta, väärästä samaistumisesta ja karmallisista vaikutuksista.

        ”Onko mahdollista, että ihminen luulee taistelevansa ”itseään” vastaan, vaikka hän todellisuudessa yrittää muuttaa hienojakoisen kehonsa.”

        Kyllä. Filosofiamme aspektista ihminen voi helposti ajatella taistelevansa ”itseään” vastaan, vaikka todellisuudessa hän yrittää muuttaa hienojakoisen kehonsa sisältämiä ehdollistumia. Kun ihminen esimerkiksi taistelee negatiivisia tunteista,esim. pelkoa, riippuvuuksia, pakonomaisia haluja tai muita haitallisia taipumuksia vastaan, hän ei taistele todellista itseään eli sielua vastaan. Hän pyrkii muuttamaan mielen, älyn, minäkäsityksen ja niihin liittyvien saṃskārojen sekä vāsanājen toimintaa. Sielu itsessään ei ole vihainen, pelokas tai riippuvainen. Nämä ominaisuudet kuuluvat aineelliseen ehdollistumiseen. Siksi vapautuminen ei tarkoita oman todellisen itsensä tuhoamista tai muuttamista, vaan sitä, että lakkaamme samaistamasta hienojakoisen kehon sisältöä todelliseksi itseksemme.

      • Anonyymi00597
        Anonyymi00596 kirjoitti:

        ”Onko mahdollista, että ihminen luulee taistelevansa ”itseään” vastaan, vaikka hän todellisuudessa yrittää muuttaa hienojakoisen kehonsa.”

        Kyllä. Filosofiamme aspektista ihminen voi helposti ajatella taistelevansa ”itseään” vastaan, vaikka todellisuudessa hän yrittää muuttaa hienojakoisen kehonsa sisältämiä ehdollistumia. Kun ihminen esimerkiksi taistelee negatiivisia tunteista,esim. pelkoa, riippuvuuksia, pakonomaisia haluja tai muita haitallisia taipumuksia vastaan, hän ei taistele todellista itseään eli sielua vastaan. Hän pyrkii muuttamaan mielen, älyn, minäkäsityksen ja niihin liittyvien saṃskārojen sekä vāsanājen toimintaa. Sielu itsessään ei ole vihainen, pelokas tai riippuvainen. Nämä ominaisuudet kuuluvat aineelliseen ehdollistumiseen. Siksi vapautuminen ei tarkoita oman todellisen itsensä tuhoamista tai muuttamista, vaan sitä, että lakkaamme samaistamasta hienojakoisen kehon sisältöä todelliseksi itseksemme.

        ”Mitä tapahtuu sille hienojakoiselle keholle fyysisen kuoleman hetkellä?
        Mutta jos fyysinen keho kuolee mutta hienojakoinen keho säilyy, jos se säilyy, kulkeeko sama hienojakoinen keho seuraavaan syntymään?”



        Filosofiamme mukaan fyysisen kehon kuollessa hienojakoinen keho ei häviä. Sielu eli jīva irtautuu fyysisestä kehosta, mutta hienojakoinen keho – mieli, äly, minäkäsitys sekä karmalliset saṃskārat ja vāsanāt – toimii seuraavaan syntymään siirtyvän aineellisen ehdollistumisen perustana. Tässä mielessä sama hienojakoinen keho seuraa jīvaa syntymästä toiseen, mutta sen ilmiasu voi muuttua karmallisten vaikutusten mukaisesti.

        Fyysiset kehot siis vaihtuvat, mutta hienojakoinen ehdollistuminen jatkuu, kunnes aineellisesta olemassaolosta vapaudutaan. Vapautumisessa hienojakoinen keho ei enää sido jīvaa uuteen aineelliseen kehoon.

        Vapautumisen yhteydessä hienojakoinen keho ei enää säilytä tehtäväänsä aineellisen olemassaolon välittäjänä, vaan se ”sulaa pois” eli menettää merkityksensä jīvan kannalta. Mieli, äly, väärä ego ja karmalliset saṃskārat sekä vāsanāt eivät enää sido jīvaa uuteen aineelliseen kehoon. Tämä ei tarkoita, että jīva itse häviäisi tai muuttuisi, vaan aineellinen hienojakoinen rakenne lakkaa peittämästä sen todellista luontoa. Jīva ei siis kanna hienojakoista kehoa mukanaan henkimaailmaan samalla tavalla kuin se kuljettaa sitä aineellisesta kehosta seuraavaan aineelliseen kehoon. Vapautumisen jälkeen jīvan todellinen henkinen identiteetti tulee esiin.

      • Anonyymi00598
        Anonyymi00597 kirjoitti:

        ”Mitä tapahtuu sille hienojakoiselle keholle fyysisen kuoleman hetkellä?
        Mutta jos fyysinen keho kuolee mutta hienojakoinen keho säilyy, jos se säilyy, kulkeeko sama hienojakoinen keho seuraavaan syntymään?”



        Filosofiamme mukaan fyysisen kehon kuollessa hienojakoinen keho ei häviä. Sielu eli jīva irtautuu fyysisestä kehosta, mutta hienojakoinen keho – mieli, äly, minäkäsitys sekä karmalliset saṃskārat ja vāsanāt – toimii seuraavaan syntymään siirtyvän aineellisen ehdollistumisen perustana. Tässä mielessä sama hienojakoinen keho seuraa jīvaa syntymästä toiseen, mutta sen ilmiasu voi muuttua karmallisten vaikutusten mukaisesti.

        Fyysiset kehot siis vaihtuvat, mutta hienojakoinen ehdollistuminen jatkuu, kunnes aineellisesta olemassaolosta vapaudutaan. Vapautumisessa hienojakoinen keho ei enää sido jīvaa uuteen aineelliseen kehoon.

        Vapautumisen yhteydessä hienojakoinen keho ei enää säilytä tehtäväänsä aineellisen olemassaolon välittäjänä, vaan se ”sulaa pois” eli menettää merkityksensä jīvan kannalta. Mieli, äly, väärä ego ja karmalliset saṃskārat sekä vāsanāt eivät enää sido jīvaa uuteen aineelliseen kehoon. Tämä ei tarkoita, että jīva itse häviäisi tai muuttuisi, vaan aineellinen hienojakoinen rakenne lakkaa peittämästä sen todellista luontoa. Jīva ei siis kanna hienojakoista kehoa mukanaan henkimaailmaan samalla tavalla kuin se kuljettaa sitä aineellisesta kehosta seuraavaan aineelliseen kehoon. Vapautumisen jälkeen jīvan todellinen henkinen identiteetti tulee esiin.

        ”Onko se hienojakoinen keho eräänlainen välittäjä sen jivan ja fyysisen kehon välillä?”

        Kyllä. Filosofiamme aspektista hienojakoinen keho voidaan ymmärtää eräänlaisena välittäjänä jīvan ja fyysisen kehon välillä. Jīva on tietoinen elävä olento, kun taas fyysinen keho on karkea aineellinen rakenne. Hienojakoinen keho – mieli, äly ja väärä ego sekä niihin liittyvät saṃskārat ja vāsanāt – muodostaa niiden välisen hienovaraisen yhteyden. Sen kautta jīvan tietoisuus heijastuu aineelliseen olemassaoloon ja ihminen kokee ajatuksia, tunteita, haluja ja kokemuksia. Siksi esimerkiksi pelko voi vaikuttaa fyysiseen kehoon: hienojakoinen keho toimii välittäjänä psyykkisen ja fyysisen tason välillä. Fyysinen keho kuolee, mutta hienojakoinen keho kuljettaa karmallista ehdollistumista seuraavaan kehoon. Vapautumisessa tämä välittäjäjärjestelmä lakkaa sitomasta jīvaa aineelliseen olemassaoloon.

      • Anonyymi00599
        Anonyymi00598 kirjoitti:

        ”Onko se hienojakoinen keho eräänlainen välittäjä sen jivan ja fyysisen kehon välillä?”

        Kyllä. Filosofiamme aspektista hienojakoinen keho voidaan ymmärtää eräänlaisena välittäjänä jīvan ja fyysisen kehon välillä. Jīva on tietoinen elävä olento, kun taas fyysinen keho on karkea aineellinen rakenne. Hienojakoinen keho – mieli, äly ja väärä ego sekä niihin liittyvät saṃskārat ja vāsanāt – muodostaa niiden välisen hienovaraisen yhteyden. Sen kautta jīvan tietoisuus heijastuu aineelliseen olemassaoloon ja ihminen kokee ajatuksia, tunteita, haluja ja kokemuksia. Siksi esimerkiksi pelko voi vaikuttaa fyysiseen kehoon: hienojakoinen keho toimii välittäjänä psyykkisen ja fyysisen tason välillä. Fyysinen keho kuolee, mutta hienojakoinen keho kuljettaa karmallista ehdollistumista seuraavaan kehoon. Vapautumisessa tämä välittäjäjärjestelmä lakkaa sitomasta jīvaa aineelliseen olemassaoloon.

        Kun ihminen sanoo ”minua sattuu”, kuka tässä lauseessa on ”minä”?
        Filosofiamme aspektista ”minä” voi tässä lauseessa tarkoittaa eri tasoja, mutta tavallisessa ehdollistuneessa kokemuksessa puhuja samaistaa jīvan fyysiseen ja hienojakoiseen kehoon. Kun ihminen sanoo ”minua sattuu”, kipu tapahtuu ensisijaisesti fyysisessä kehossa, mutta mieli kokee ja tulkitsee sen kärsimykseksi. Väärä ego eli ahaṅkāra muodostaa samaistumisen: ”minä olen tämä keho, joten tämä kipu on minun kipuni”. Todellinen ”minä” eli jīva on kuitenkin tämän kehon ja mielen tietoinen kokija, ei itse keho eikä mieli. Siksi tarkemmin sanottuna jīva ei ole kipu eikä fyysinen keho, vaan se on tietoinen olento, joka aineellisen samaistumisen vuoksi kokee kivun ”minun kipunani”.

      • Anonyymi00600
        Anonyymi00599 kirjoitti:

        Kun ihminen sanoo ”minua sattuu”, kuka tässä lauseessa on ”minä”?
        Filosofiamme aspektista ”minä” voi tässä lauseessa tarkoittaa eri tasoja, mutta tavallisessa ehdollistuneessa kokemuksessa puhuja samaistaa jīvan fyysiseen ja hienojakoiseen kehoon. Kun ihminen sanoo ”minua sattuu”, kipu tapahtuu ensisijaisesti fyysisessä kehossa, mutta mieli kokee ja tulkitsee sen kärsimykseksi. Väärä ego eli ahaṅkāra muodostaa samaistumisen: ”minä olen tämä keho, joten tämä kipu on minun kipuni”. Todellinen ”minä” eli jīva on kuitenkin tämän kehon ja mielen tietoinen kokija, ei itse keho eikä mieli. Siksi tarkemmin sanottuna jīva ei ole kipu eikä fyysinen keho, vaan se on tietoinen olento, joka aineellisen samaistumisen vuoksi kokee kivun ”minun kipunani”.

        Eräs ihminen esitti Prabhulle hieman samankaltaisen kysymyksen. Katkelma vastauksesta, erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielessä!

        Kysymys:
        Miten sielu hallitsee fyysistä kehoa? Henkisen ja aineellisen välisen sidoksen yhteydet?


        V.K.Prabhun vastaus:

        Jiva EI hallitse fyysistä kehoa. Jos me hallitsisimme sitä, kaikki tässä kehossa tapahtuisi suunnitelmiemme mukaan. Ei ole tarpeen todistaa, että näin ei ole. Sielu ja keho ovat yhteydessä toisiinsa hyvin monimutkaisen subjärjestelmän kautta, joka yhdistää ikuisen sielun väliaikaiseen kehoon. Mekanismi on seuraava: jivasta lähtee tietty halu, johon sielua lähellä oleva Paramatma saa kiinni. Hän arvioi jivan halun nykyisen karman yhteydessä ja suhteuttaa halun ansioihin. Jos sielun halu vastaa sen aiempia ansioita, Paramatma käskee aineellista luontoa, joka koostuu kolmesta gunasta, ja nämä kolme gunaa laittavat elementtien (maa, vesi, tuli jne.) ja niitä hallitsevien puolijumalien kautta liikkeelle mekanismin halun täyttymiseksi. Koska Krishna on tehnyt kaikesta tässä maailmassa toisistaan riippuvaista, kun mekanismi on käynnistetty, kaikki tapahtuu automaattisesti. Jos olette esimerkiksi valinneet kaupassa jonkin tavaran (se on teidän toiveenne ja vapaa tahtonne), nyt siirrytte maksamaan siitä. Jos kortillasi on riittävästi varoja tavaran ostamiseen, saat tekstiviestin maksusta ja tilin saldosta. Jonkin ajan kuluttua kuriiri toimittaa tavarat kotiisi. Eli tämä mekanismi on toiminut, koska se on peräisin menneiden ansioidenne energiasta ja infrastruktuurista, jonka ovat järjestäneet korkeammat tahot (puolijumalat). Sama tapahtuu kehossamme, joka on sisällytetty kosmoksen kehoon ja joka on yhteydessä kosmokseen hengityksen ja pranan kautta. Niinpä myös tämä mekanismi toimii Paramatman kaiken läpäisevän luonteen ansiosta.

        Jos olet kiinnostunut siitä, miten sielu aistii ja toimii kehon kautta, tämä yhteys syntyy pranan kautta, joka on Krishnan energia, elämää ylläpitävä energia.
        Sielulla on alkuperäiset aistit (kuulo, näkö, haju, kosketus, maku), ja jotta sielu nyt näkisi jotakin aineellisen kehon puvun kautta, sielun on oltava jotenkin yhteydessä kehon aisteihin. Tämä yhteys syntyy kymmenen pranavirran kautta: viisi saapuvaa pranaa, jotka liittyvät tunnistaviin aisteihin (gyanendriya), ja viisi lähtevää pranaa, jotka liittyvät toimiviin aisteihin (karmendriya). Nämä kanavat, joiden kautta prana kiertää, ovat yhteydessä chakroihin ja hermostoon, joka toimii eräänlaisena johtimena, jonka kautta aistien impulssit virtaavat. Nyt sielusta tuleva näköaisti kulkee pranan, hermostollisen "johdotuksen", kautta aivoihin, jotka ovat yhteydessä viiteen aistielimiin, ja silmän kautta (näön tapauksessa) tulee kosketuksiin ulkomaailman kanssa. Silmällä on siis kyky nähdä, vaikka se on pohjimmiltaan vain optinen mekanismi, joka palvelee näkevää ihmistä, vaikka optinen mekanismi ei itsessään voi nähdä mitään, koska se ei ole havaitsemisen kohde.

        Kaikki nämä mekaniikat on teksteissä.

      • Anonyymi00601
        Anonyymi00600 kirjoitti:

        Eräs ihminen esitti Prabhulle hieman samankaltaisen kysymyksen. Katkelma vastauksesta, erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielessä!

        Kysymys:
        Miten sielu hallitsee fyysistä kehoa? Henkisen ja aineellisen välisen sidoksen yhteydet?


        V.K.Prabhun vastaus:

        Jiva EI hallitse fyysistä kehoa. Jos me hallitsisimme sitä, kaikki tässä kehossa tapahtuisi suunnitelmiemme mukaan. Ei ole tarpeen todistaa, että näin ei ole. Sielu ja keho ovat yhteydessä toisiinsa hyvin monimutkaisen subjärjestelmän kautta, joka yhdistää ikuisen sielun väliaikaiseen kehoon. Mekanismi on seuraava: jivasta lähtee tietty halu, johon sielua lähellä oleva Paramatma saa kiinni. Hän arvioi jivan halun nykyisen karman yhteydessä ja suhteuttaa halun ansioihin. Jos sielun halu vastaa sen aiempia ansioita, Paramatma käskee aineellista luontoa, joka koostuu kolmesta gunasta, ja nämä kolme gunaa laittavat elementtien (maa, vesi, tuli jne.) ja niitä hallitsevien puolijumalien kautta liikkeelle mekanismin halun täyttymiseksi. Koska Krishna on tehnyt kaikesta tässä maailmassa toisistaan riippuvaista, kun mekanismi on käynnistetty, kaikki tapahtuu automaattisesti. Jos olette esimerkiksi valinneet kaupassa jonkin tavaran (se on teidän toiveenne ja vapaa tahtonne), nyt siirrytte maksamaan siitä. Jos kortillasi on riittävästi varoja tavaran ostamiseen, saat tekstiviestin maksusta ja tilin saldosta. Jonkin ajan kuluttua kuriiri toimittaa tavarat kotiisi. Eli tämä mekanismi on toiminut, koska se on peräisin menneiden ansioidenne energiasta ja infrastruktuurista, jonka ovat järjestäneet korkeammat tahot (puolijumalat). Sama tapahtuu kehossamme, joka on sisällytetty kosmoksen kehoon ja joka on yhteydessä kosmokseen hengityksen ja pranan kautta. Niinpä myös tämä mekanismi toimii Paramatman kaiken läpäisevän luonteen ansiosta.

        Jos olet kiinnostunut siitä, miten sielu aistii ja toimii kehon kautta, tämä yhteys syntyy pranan kautta, joka on Krishnan energia, elämää ylläpitävä energia.
        Sielulla on alkuperäiset aistit (kuulo, näkö, haju, kosketus, maku), ja jotta sielu nyt näkisi jotakin aineellisen kehon puvun kautta, sielun on oltava jotenkin yhteydessä kehon aisteihin. Tämä yhteys syntyy kymmenen pranavirran kautta: viisi saapuvaa pranaa, jotka liittyvät tunnistaviin aisteihin (gyanendriya), ja viisi lähtevää pranaa, jotka liittyvät toimiviin aisteihin (karmendriya). Nämä kanavat, joiden kautta prana kiertää, ovat yhteydessä chakroihin ja hermostoon, joka toimii eräänlaisena johtimena, jonka kautta aistien impulssit virtaavat. Nyt sielusta tuleva näköaisti kulkee pranan, hermostollisen "johdotuksen", kautta aivoihin, jotka ovat yhteydessä viiteen aistielimiin, ja silmän kautta (näön tapauksessa) tulee kosketuksiin ulkomaailman kanssa. Silmällä on siis kyky nähdä, vaikka se on pohjimmiltaan vain optinen mekanismi, joka palvelee näkevää ihmistä, vaikka optinen mekanismi ei itsessään voi nähdä mitään, koska se ei ole havaitsemisen kohde.

        Kaikki nämä mekaniikat on teksteissä.

        Miksi eri filosofiset koulukunnat antavat erilaisia kommentteja?

        Totuus on monitahoinen. Eri henkiset koulukunnat käsittelevät niitä pyhien kirjoitusten tasoja, joita ne pystyvät ymmärtämään. Aritmetiikka, algebra ja korkeampi matematiikka ovat osa samaa tiedettä, mutta niitä opetetaan eri oppimisvaiheissa. Jos ekaluokkalainen alkaa opiskella niitä kaikkia kerralla, hän ei kykene ymmärtämään materiaalia. Siksi opettaja ja koulu ovat välttämättömiä. Herra on ääretön ja paljastaa Itsensä niin kuin ja kenelle haluaa. Hän voi paljastaa persoonallisuutensa eri puolia - ja jopa antaa väärää tietoa.

      • Anonyymi00602
        Anonyymi00597 kirjoitti:

        ”Mitä tapahtuu sille hienojakoiselle keholle fyysisen kuoleman hetkellä?
        Mutta jos fyysinen keho kuolee mutta hienojakoinen keho säilyy, jos se säilyy, kulkeeko sama hienojakoinen keho seuraavaan syntymään?”



        Filosofiamme mukaan fyysisen kehon kuollessa hienojakoinen keho ei häviä. Sielu eli jīva irtautuu fyysisestä kehosta, mutta hienojakoinen keho – mieli, äly, minäkäsitys sekä karmalliset saṃskārat ja vāsanāt – toimii seuraavaan syntymään siirtyvän aineellisen ehdollistumisen perustana. Tässä mielessä sama hienojakoinen keho seuraa jīvaa syntymästä toiseen, mutta sen ilmiasu voi muuttua karmallisten vaikutusten mukaisesti.

        Fyysiset kehot siis vaihtuvat, mutta hienojakoinen ehdollistuminen jatkuu, kunnes aineellisesta olemassaolosta vapaudutaan. Vapautumisessa hienojakoinen keho ei enää sido jīvaa uuteen aineelliseen kehoon.

        Vapautumisen yhteydessä hienojakoinen keho ei enää säilytä tehtäväänsä aineellisen olemassaolon välittäjänä, vaan se ”sulaa pois” eli menettää merkityksensä jīvan kannalta. Mieli, äly, väärä ego ja karmalliset saṃskārat sekä vāsanāt eivät enää sido jīvaa uuteen aineelliseen kehoon. Tämä ei tarkoita, että jīva itse häviäisi tai muuttuisi, vaan aineellinen hienojakoinen rakenne lakkaa peittämästä sen todellista luontoa. Jīva ei siis kanna hienojakoista kehoa mukanaan henkimaailmaan samalla tavalla kuin se kuljettaa sitä aineellisesta kehosta seuraavaan aineelliseen kehoon. Vapautumisen jälkeen jīvan todellinen henkinen identiteetti tulee esiin.

        Toivottavasti vastauksista oli apua!

      • Anonyymi00603
        Anonyymi00602 kirjoitti:

        Toivottavasti vastauksista oli apua!

        Kiitos paljon, kovin mielenkiintoista, vaikka vaikeata!

    • Anonyymi00526

      Brahma ihmeissään?

      Mistä?
      Uskoakseni ettei kerinny lannoiteta levittää pellolle vai?

      • Anonyymi00529

        Ei, Brahmā ei ollut huolissaan pellon lannoittamisesta. Hän oli ymmällään siitä, että hänen edessään oleva paimenpoika osoittautui hänen oman käsityksensä mukaan koko todellisuuden lähteeksi. Aika paljon isompi ongelma kuin lannan levitys.

      • Anonyymi00530
        Anonyymi00529 kirjoitti:

        Ei, Brahmā ei ollut huolissaan pellon lannoittamisesta. Hän oli ymmällään siitä, että hänen edessään oleva paimenpoika osoittautui hänen oman käsityksensä mukaan koko todellisuuden lähteeksi. Aika paljon isompi ongelma kuin lannan levitys.

        Ei, Brahmā oli ihmeissään siitä, että hänen oma kaikkivoipaisuutensa osoittautui aika suhteelliseksi.

      • Anonyymi00531
        Anonyymi00530 kirjoitti:

        Ei, Brahmā oli ihmeissään siitä, että hänen oma kaikkivoipaisuutensa osoittautui aika suhteelliseksi.

        "Mistä?"

        Jos et ymmärtänyt tarinaa, ei hätää — ei kaikkien tarvitse. Brahmā sentään myönsi erehdyksensä. Sinulta sitä vielä odotellaan. Ilmeisesti sinulle aihe osui sen verran vaikeaan kohtaan, että piti vaihtaa vitsailuun.

      • Anonyymi00532
        Anonyymi00531 kirjoitti:

        "Mistä?"

        Jos et ymmärtänyt tarinaa, ei hätää — ei kaikkien tarvitse. Brahmā sentään myönsi erehdyksensä. Sinulta sitä vielä odotellaan. Ilmeisesti sinulle aihe osui sen verran vaikeaan kohtaan, että piti vaihtaa vitsailuun.

        "Mistä?
        Uskoakseni"

        "Uskoakseni" on tässä kyllä tarinan heikoin kohta. "Uskoaksesi" voi toki uskoa mitä haluaa. Tarinan kannalta sillä ei vain ole mitään tekemistä asian kanssa.

      • Anonyymi00533
        Anonyymi00532 kirjoitti:

        "Mistä?
        Uskoakseni"

        "Uskoakseni" on tässä kyllä tarinan heikoin kohta. "Uskoaksesi" voi toki uskoa mitä haluaa. Tarinan kannalta sillä ei vain ole mitään tekemistä asian kanssa.

        "Mistä?"

        Ilmeisesti sinulle kuin fanaattiselle kristitylle aihe osui sen verran vaikeaan kohtaan.

    Ketjusta on poistettu 18 sääntöjenvastaista viestiä.

    Takaisin ylös

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mikä kaivatussasi

      on parasta?
      Ikävä
      79
      1120

    2. Mitä haluaisit sanoa hänelle?

      Jos joskus kohtaatte?
      Ikävä
      111
      1110

    3. haluaisin paljastaa

      Kuka tämä :/ on
      Ikävä
      77
      581

    4. Olen jo oppinut tuntemaan

      sinun kirjoitustyylisi
      Ikävä
      47
      493

    5. Hyvää yötä kaipaamalleni

      Vanhwmmalle naiselle, olet rakas❤️❤️
      Ikävä
      17
      471

    6. Taiteiden yö

      Kuhmon taiteiden yössä tapahtui. Tsat satss saaatts... Ja Sammon takoja... Tsat satss saaatts...
      Kuhmo
      8
      456

    7. Nainen, onko se nalle hehkuttelija poistunut keskuudestamme?

      Ei ole näkynyt, joten onkohan. R.I.P :/
      Ikävä
      112
      441

    8. Mikä kaivatussasi

      on pahinta?
      Tunteet
      43
      438

    9. Mikä herkku

      Kaivattusi On? 😁
      Ikävä
      41
      422

    10. Et vaan tajua

      Että rakastan sua
      Ikävä
      15
      406
    Aihe
    TietosuojaselosteKäyttöehdotEvästeasetuksetSäännöt