Brahma ihmeissään

https://vedabase.io/en/library/sb/10/13/

The Stealing of the Boys and Calves by Brahmā

This chapter describes Lord Brahmā’s attempt to take away the calves and cowherd boys, and it also describes the bewilderment of Lord Brahmā and finally the clearance of his illusion.

Anonyymi00002 kirjoitti:

https://vedabase.io/en/library/sb/10/13/

The Stealing of the Boys and Calves by Brahmā

This chapter describes Lord Brahmā’s attempt to take away the calves and cowherd boys, and it also describes the bewilderment of Lord Brahmā and finally the clearance of his illusion.

Lue lisää

Vṛndāvanassa Krishna eli kuin tavallinen paimenpoika, leikki ystäviensä kanssa ja kaitsi vasikoita, ja juuri tämä hänen yksinkertainen ilonsa hämmensi luoja-puolijumala Brahmāa, joka päätti koetella häntä ja varasti paimenpojat ja vasikat; Krishna ei kuitenkaan hämmentynyt, vaan laajensi itsensä ja loi täydelliset kopiot kaikista, niin että elämä jatkui kylässä huomaamatta, ja vaikka Brahmālle kului vain pieni hetki. Vṛndāvanassa kului kokonainen vuosi, kunnes palattuaan Brahmā näki totuuden – kaikki oli ollut koko ajan Krishnaa itseään – ja nöyrtyi ymmärtäen, että aika, voima ja koko luomakunta lepäävät ...

Anonyymi00003 kirjoitti:

Vṛndāvanassa Krishna eli kuin tavallinen paimenpoika, leikki ystäviensä kanssa ja kaitsi vasikoita, ja juuri tämä hänen yksinkertainen ilonsa hämmensi luoja-puolijumala Brahmāa, joka päätti koetella häntä ja varasti paimenpojat ja vasikat; Krishna ei kuitenkaan hämmentynyt, vaan laajensi itsensä ja loi täydelliset kopiot kaikista, niin että elämä jatkui kylässä huomaamatta, ja vaikka Brahmālle kului vain pieni hetki. Vṛndāvanassa kului kokonainen vuosi, kunnes palattuaan Brahmā näki totuuden – kaikki oli ollut koko ajan Krishnaa itseään – ja nöyrtyi ymmärtäen, että aika, voima ja koko luomakunta lepäävät ...

Lue lisää

https://vedabase.net/cc/madhya/21/60.htm

Anonyymi00004 kirjoitti:

https://vedabase.net/cc/madhya/21/60.htm

Caitanya‑caritāmṛtassa, Madhya-līlā, luku 21, jossa portinvartija kysyy Brahmāsta

Anonyymi00005 kirjoitti:

Caitanya‑caritāmṛtassa, Madhya-līlā, luku 21, jossa portinvartija kysyy Brahmāsta

Yhteenvetona lyhyesti:

Anonyymi00006 kirjoitti:

Yhteenvetona lyhyesti:

Yhteenvetona lyhyesti:

Kerran Brahmā, tämän maailmankaikkeuden arkkitehti, konstruktori, puolijumala, luoja, tuli tapaamaan Krishnaa Dvārakāssa, kaupungissa. Brahmällä oli neljä päätä, ja monet tunnistavat hänet kuvista. Hän oli luonut koko maailmankaikkeuden planeettoineen ja kaikilla elävillä olennoilla.

Kun Brahmā saapui palatsille, Krishnan portinvartija pysäytti hänet ja sanoi:
— Odottakaa hetki, Krishna tulee tapaamaan teitä pian.

Portinvartija meni ilmoittamaan Krishnalle:
— Brahmā, tämän maailmankaikkeuden luoja, on saapunut tapaamaan teitä.

Krishna hämmästyi ja kysyi:
— Mikä Brahmā?

Portinvartija palasi Brahmālle ja toisti sanat. Brahmā suuttui:
— Mikä “mikä”? Minä, neljäpäinen Brahmā, koko maailmankaikkeuden luoja, neljän Kumaran isä!

Lopulta Brahmā pääsi Krishnaa tapaamaan. Krishna kysyi:
— Kuinka asiat sujuvat universumissasi?

— Kaikki on hyvin, — vastasi Brahmā, — mutta haluaisin esittää yhden kysymyksen.

— Mikä kysymys? — Krishna tiedusteli.

— Te sanoitte: “Mikä Brahmā?” Onko olemassa muita Brahmoja kuin minä?

Silloin Krishna mystisellä voimallaan kutsui kaikki Brahmat. Brahmoja on monenlaisia: . Kaikki he kumartuivat Krishnaa kohtaan. Nelipäinen Brahmā tunsi itsensä heidän keskellään kuin pieni hyönteinen norsujen ympäröimänä — hän tajusi rajallisuutensa ja pieniytensä Krishnan äärettömän voiman rinnalla.

Vaikka Brahmā on suuri luoja, hänen valtansa on rajallista, kun taas Krishna on kaikkien maailmojen korkein Herra, ääretön ja kaiken yläpuolella. Tämä ero on kuin auringon säde ja itse Aurinko: säde heijastaa auringon ominaisuuksia, mutta Aurinko kantaa niitä äärettömästi.

Anonyymi00007 kirjoitti:

Yhteenvetona lyhyesti:

Kerran Brahmā, tämän maailmankaikkeuden arkkitehti, konstruktori, puolijumala, luoja, tuli tapaamaan Krishnaa Dvārakāssa, kaupungissa. Brahmällä oli neljä päätä, ja monet tunnistavat hänet kuvista. Hän oli luonut koko maailmankaikkeuden planeettoineen ja kaikilla elävillä olennoilla.

Kun Brahmā saapui palatsille, Krishnan portinvartija pysäytti hänet ja sanoi:
— Odottakaa hetki, Krishna tulee tapaamaan teitä pian.

Portinvartija meni ilmoittamaan Krishnalle:
— Brahmā, tämän maailmankaikkeuden luoja, on saapunut tapaamaan teitä.

Krishna hämmästyi ja kysyi:
— Mikä Brahmā?

Portinvartija palasi Brahmālle ja toisti sanat. Brahmā suuttui:
— Mikä “mikä”? Minä, neljäpäinen Brahmā, koko maailmankaikkeuden luoja, neljän Kumaran isä!

Lopulta Brahmā pääsi Krishnaa tapaamaan. Krishna kysyi:
— Kuinka asiat sujuvat universumissasi?

— Kaikki on hyvin, — vastasi Brahmā, — mutta haluaisin esittää yhden kysymyksen.

— Mikä kysymys? — Krishna tiedusteli.

— Te sanoitte: “Mikä Brahmā?” Onko olemassa muita Brahmoja kuin minä?

Silloin Krishna mystisellä voimallaan kutsui kaikki Brahmat. Brahmoja on monenlaisia: . Kaikki he kumartuivat Krishnaa kohtaan. Nelipäinen Brahmā tunsi itsensä heidän keskellään kuin pieni hyönteinen norsujen ympäröimänä — hän tajusi rajallisuutensa ja pieniytensä Krishnan äärettömän voiman rinnalla.

Vaikka Brahmā on suuri luoja, hänen valtansa on rajallista, kun taas Krishna on kaikkien maailmojen korkein Herra, ääretön ja kaiken yläpuolella. Tämä ero on kuin auringon säde ja itse Aurinko: säde heijastaa auringon ominaisuuksia, mutta Aurinko kantaa niitä äärettömästi.

Lue lisää

Tässä tarina yhteenvetona ja selkeänä, jossa korostetaan, että kyseessä oli Krishna-leikki eli līlā:

Anonyymi00008 kirjoitti:

Tässä tarina yhteenvetona ja selkeänä, jossa korostetaan, että kyseessä oli Krishna-leikki eli līlā:

Tarina, jossa portinvartija kysyy “kumpi Brahmā?” ja Brahmā näkee muiden Brahmojen armeijan, löytyy Śrī Caitanya‑caritāmṛtasta, erityisesti:

Madhya-līlā, luku 21

Jakeet noin 21.60 ja seuraavat (painoksesta riippuen tarkka jako voi vaihdella)

Srimad Bhagavatamissa on sen sijaan tarina, jossa Brahmā varastaa paimenpojat ja vasikat, mutta portinvartijan kysymystä ei ole siellä.

Tämä löytyy: ŚB 10. kanto, luku 13.

Eli lyhyesti:

Portinvartijan tarina = Caitanya‑caritāmṛta
Paimenpojat ja Brahmā = Srimad Bhagavatam 10.13

Anonyymi00009 kirjoitti:

Tarina, jossa portinvartija kysyy “kumpi Brahmā?” ja Brahmā näkee muiden Brahmojen armeijan, löytyy Śrī Caitanya‑caritāmṛtasta, erityisesti:

Madhya-līlā, luku 21

Jakeet noin 21.60 ja seuraavat (painoksesta riippuen tarkka jako voi vaihdella)

Srimad Bhagavatamissa on sen sijaan tarina, jossa Brahmā varastaa paimenpojat ja vasikat, mutta portinvartijan kysymystä ei ole siellä.

Tämä löytyy: ŚB 10. kanto, luku 13.

Eli lyhyesti:

Portinvartijan tarina = Caitanya‑caritāmṛta
Paimenpojat ja Brahmā = Srimad Bhagavatam 10.13

Lue lisää

https://www.vedabase.net/cc/madhya/21/summary.htm?utm_source=chatgpt.com

Anonyymi00003 kirjoitti:

Vṛndāvanassa Krishna eli kuin tavallinen paimenpoika, leikki ystäviensä kanssa ja kaitsi vasikoita, ja juuri tämä hänen yksinkertainen ilonsa hämmensi luoja-puolijumala Brahmāa, joka päätti koetella häntä ja varasti paimenpojat ja vasikat; Krishna ei kuitenkaan hämmentynyt, vaan laajensi itsensä ja loi täydelliset kopiot kaikista, niin että elämä jatkui kylässä huomaamatta, ja vaikka Brahmālle kului vain pieni hetki. Vṛndāvanassa kului kokonainen vuosi, kunnes palattuaan Brahmā näki totuuden – kaikki oli ollut koko ajan Krishnaa itseään – ja nöyrtyi ymmärtäen, että aika, voima ja koko luomakunta lepäävät ...

Lue lisää

Tarkastelemme siis 100 vuoden peruskäsitettä. 100 vuotta on hyvin merkittävä käsite, koska kaikki elävät olennot elävät 100 vuotta. Ja elinikä vaihtelee sen mukaan, kuinka kaukana auringosta se on.

Satya-lokan ajan mukaan Brahma elää 100 vuotta. Yksi Brahman päivä vastaa 4 miljardia vuotta tällä planeetalla. Yksi päivä taivaallisella planeetalla vastaa kuutta kuukautta meidän planeetallamme, mutta jokaisella planeetalla jokaisen elävän olennon elämä on suunnilleen 100 vuotta.


100 vuotta heidän kronologian mukaan. Tämä on mielenkiintoinen Vedalainen käsite, jonka mukaan elävät olennot elävät kaikilla planeettatasoilla 100 vuotta. Tiedämme, että myös Brahma elää 100 vuotta, ja se on maailmankaikkeuden elinikä - Brahman 100 vuotta on maailmankaikkeuden 100 vuoden elinikä.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Tarkastelemme siis 100 vuoden peruskäsitettä. 100 vuotta on hyvin merkittävä käsite, koska kaikki elävät olennot elävät 100 vuotta. Ja elinikä vaihtelee sen mukaan, kuinka kaukana auringosta se on.

Satya-lokan ajan mukaan Brahma elää 100 vuotta. Yksi Brahman päivä vastaa 4 miljardia vuotta tällä planeetalla. Yksi päivä taivaallisella planeetalla vastaa kuutta kuukautta meidän planeetallamme, mutta jokaisella planeetalla jokaisen elävän olennon elämä on suunnilleen 100 vuotta.


100 vuotta heidän kronologian mukaan. Tämä on mielenkiintoinen Vedalainen käsite, jonka mukaan elävät olennot elävät kaikilla planeettatasoilla 100 vuotta. Tiedämme, että myös Brahma elää 100 vuotta, ja se on maailmankaikkeuden elinikä - Brahman 100 vuotta on maailmankaikkeuden 100 vuoden elinikä.

Lue lisää

Mutta meille se tuntuu miljoonilta, triljoonilta, triljoonilta vuosilta. Ja ihmiset elävät myös 100 vuotta. Mutta puolijumalat elävät meidän aikajärjestyksemme mukaan tuhansia ja taas tuhansia vuosia, mutta heidän aikajärjestyksensä mukaan he elävät 100 vuotta



Mutta heidän kronologiansa mukaan he elävät 100 vuotta. Ja sitä kutsutaan ajan suhteellisuudeksi. Einstein löysi tämän suhteellisuusteorian. Hän mullisti fysiikan. Se on suhteellisuusteorian idea. Vaikka ne elävät satoja tuhansia vuosia meidän aikajärjestyksessämme, ne tuntevat elävänsä 100 vuotta. Siksi meidän ei pitäisi kadehtia niitä siitä, että ne elävät niin kauan.

Anonyymi00011 kirjoitti:

Tarkastelemme siis 100 vuoden peruskäsitettä. 100 vuotta on hyvin merkittävä käsite, koska kaikki elävät olennot elävät 100 vuotta. Ja elinikä vaihtelee sen mukaan, kuinka kaukana auringosta se on.

Satya-lokan ajan mukaan Brahma elää 100 vuotta. Yksi Brahman päivä vastaa 4 miljardia vuotta tällä planeetalla. Yksi päivä taivaallisella planeetalla vastaa kuutta kuukautta meidän planeetallamme, mutta jokaisella planeetalla jokaisen elävän olennon elämä on suunnilleen 100 vuotta.


100 vuotta heidän kronologian mukaan. Tämä on mielenkiintoinen Vedalainen käsite, jonka mukaan elävät olennot elävät kaikilla planeettatasoilla 100 vuotta. Tiedämme, että myös Brahma elää 100 vuotta, ja se on maailmankaikkeuden elinikä - Brahman 100 vuotta on maailmankaikkeuden 100 vuoden elinikä.

Lue lisää

Ajan käsitteen merkitys

Gaudiya-vaishnavismin mukaan aika (kāla) on Krishnan alainen, ja kaikki aika on suhteellista suhteessa korkeimpaan todellisuuteen. Tekstissäsi puhutaan “100 vuoden peruskäsitteestä”:

Kaikki elävät olennot kokevat elämänsä 100 vuoden mittaisena, oli kyseessä ihminen, puolijumala tai Brahma.

Tämä “100 vuotta” ei tarkoita meidän maallista aikaa, vaan on universaalinen, hengellinen aikayksikkö, jolla mitataan elämää eri maailmoissa (lokas).

Gaudiya-vaishnavismi korostaa, että aika on subjektiivista eri olentojen näkökulmasta. Tämä liittyy Bhagavatamin opetukseen Brahman päivästä: vaikka Brahmān yksi päivä = miljardeja maallisia vuosia, Brahmā itse kokee sen “vain” päivänä.

Anonyymi00013 kirjoitti:

Ajan käsitteen merkitys

Gaudiya-vaishnavismin mukaan aika (kāla) on Krishnan alainen, ja kaikki aika on suhteellista suhteessa korkeimpaan todellisuuteen. Tekstissäsi puhutaan “100 vuoden peruskäsitteestä”:

Kaikki elävät olennot kokevat elämänsä 100 vuoden mittaisena, oli kyseessä ihminen, puolijumala tai Brahma.

Tämä “100 vuotta” ei tarkoita meidän maallista aikaa, vaan on universaalinen, hengellinen aikayksikkö, jolla mitataan elämää eri maailmoissa (lokas).

Gaudiya-vaishnavismi korostaa, että aika on subjektiivista eri olentojen näkökulmasta. Tämä liittyy Bhagavatamin opetukseen Brahman päivästä: vaikka Brahmān yksi päivä = miljardeja maallisia vuosia, Brahmā itse kokee sen “vain” päivänä.

Lue lisää

Brahma ja maailmankaikkeuden aika

Tekstissä todetaan:

“Brahma elää 100 vuotta… yksi Brahman päivä vastaa 4 miljardia vuotta tällä planeetalla.”

Tässä ilmaistaan ajan suhteellisuus eri kosmisilla tasoilla.

Brahman 100 vuotta = koko maailmankaikkeuden elinikä. Tämä ei ole kirjaimellista vaan symbolista: Brahma toimii luojana, joka kokee ajan eri mittakaavassa kuin ihmiset.

Gaudiya-vaishnavismi korostaa, että Brahma ja puolijumalat (deva) ovat Krishnan alaisia, ja vaikka he elävät pitkään, heidän kokemushetkensä on rajoitettu ja suhteellinen.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Brahma ja maailmankaikkeuden aika

Tekstissä todetaan:

“Brahma elää 100 vuotta… yksi Brahman päivä vastaa 4 miljardia vuotta tällä planeetalla.”

Tässä ilmaistaan ajan suhteellisuus eri kosmisilla tasoilla.

Brahman 100 vuotta = koko maailmankaikkeuden elinikä. Tämä ei ole kirjaimellista vaan symbolista: Brahma toimii luojana, joka kokee ajan eri mittakaavassa kuin ihmiset.

Gaudiya-vaishnavismi korostaa, että Brahma ja puolijumalat (deva) ovat Krishnan alaisia, ja vaikka he elävät pitkään, heidän kokemushetkensä on rajoitettu ja suhteellinen.

Lue lisää

Ihmisen ja puolijumalan elämät

“Ihmiset elävät 100 vuotta… puolijumalat elävät meidän aikajärjestyksemme mukaan tuhansia ja taas tuhansia vuosia, mutta heidän kronologiansa mukaan he elävät 100 vuotta.”

Gaudiya-vaishnavismi opettaa: elämän pituus ei kerro todellisesta arvosta.

Ihmiset saavat rajoitetun elämän, mutta heillä on mahdollisuus kokea Jumalan rakkaus (bhakti) ja ymmärtää todellisuus.

Puolijumalat ja Brahma voivat elää ikuisuuden mittakaavassa, mutta heidän kokemushetkensä on rajallinen verrattuna Krishnaan.

Anonyymi00015 kirjoitti:

Ihmisen ja puolijumalan elämät

“Ihmiset elävät 100 vuotta… puolijumalat elävät meidän aikajärjestyksemme mukaan tuhansia ja taas tuhansia vuosia, mutta heidän kronologiansa mukaan he elävät 100 vuotta.”

Gaudiya-vaishnavismi opettaa: elämän pituus ei kerro todellisesta arvosta.

Ihmiset saavat rajoitetun elämän, mutta heillä on mahdollisuus kokea Jumalan rakkaus (bhakti) ja ymmärtää todellisuus.

Puolijumalat ja Brahma voivat elää ikuisuuden mittakaavassa, mutta heidän kokemushetkensä on rajallinen verrattuna Krishnaan.

Lue lisää

Aika on eri olentojen ja eri maailmojen kokemuksessa suhteellista.

Brahma voi kokea elävänsä 100 vuotta, vaikka maallisessa mittakaavassa se olisi miljardeja vuosia.

Tämä opettaa: ei pidä kadehtia puolijumalia tai Brahmaa heidän pitkäikäisyydestään, koska todellinen arvo ei ole elämävuosissa, vaan yhteydessä Krishnaan ja Hänen rakkauteensa.

Anonyymi00016 kirjoitti:

Aika on eri olentojen ja eri maailmojen kokemuksessa suhteellista.

Brahma voi kokea elävänsä 100 vuotta, vaikka maallisessa mittakaavassa se olisi miljardeja vuosia.

Tämä opettaa: ei pidä kadehtia puolijumalia tai Brahmaa heidän pitkäikäisyydestään, koska todellinen arvo ei ole elämävuosissa, vaan yhteydessä Krishnaan ja Hänen rakkauteensa.

Lue lisää

Yhteenveto Gaudiya-vaishnava-perspektiivistä

Kaikki aika on Krishnaa varten – ei ole “objektiivista” aikaa.

100 vuoden mittakaava symboloi olentojen subjektiivista kokemusta.

Brahma ja puolijumalat elävät pitkään, mutta heidän kokemushetkensä on suhteellista.

Todellinen arvo ei ole elinajan pituus, vaan kyky elää Jumalan tietoisuudessa (bhakti).

Ajan suhteellisuus osoittaa Krishnan kaikkivaltiuden ja kaikkien olentojen riippuvuuden Hänen voimastaan.

Leo Tolstoi:


"Jos Krishnaa ei olisi, ei olisi meidän käsitystämme Jumalasta."
"Krishnan koko opetus ja elämä on vain rakkautta. Krishna ei hyväksy mitään muuta kuin rakkauden, toimii vain rakkauden kautta, hengittää vain sen kautta ja puhuu vain sen kautta."
"Krishnan metafyysinen uskonnollinen idea on kaikkien todellisten filosofisten järjestelmien ja kaikkien uskontojen ikuinen ja universaali perusta."

Anonyymi00019 kirjoitti:

Leo Tolstoi:


"Jos Krishnaa ei olisi, ei olisi meidän käsitystämme Jumalasta."
"Krishnan koko opetus ja elämä on vain rakkautta. Krishna ei hyväksy mitään muuta kuin rakkauden, toimii vain rakkauden kautta, hengittää vain sen kautta ja puhuu vain sen kautta."
"Krishnan metafyysinen uskonnollinen idea on kaikkien todellisten filosofisten järjestelmien ja kaikkien uskontojen ikuinen ja universaali perusta."

Lue lisää

Krishna arvostaa rakkautta yli kaiken – mutta juuri siksi Hän ei jaa sitä kevyesti
Gaudiya-vaišnavismin ydin on bhakti-rasan (jumalallisen rakkauden maku) ensisijaisuus kaikkeen muuhun nähden – jopa vapautukseen (mukti).
Śrīmad-Bhāgavatam (5.6.18) tiivistää tämän:
“Muktiin ei pidetä suurena, kun bhakti on läsnä.”
Krishna antaa muktin helposti, koska:
• se ei sido Häntä
• se ei alista Häntä
• se ei pakota Häntä vastavuoroiseen suhteeseen
Mutta puhdas bhakti (śuddha-bhakti) tekee jotakin täysin poikkeuksellista .



Bhakti tekee Äärettömästä alisteisen


Gaudiya-teologiassa tämä on ratkaiseva kohta:
Bhakti ei alista bhaktaa Jumalalle – vaan Jumalan bhaktalle.

Krishna itse sanoo (Bhāg. 9.4.63):
“Olen täysin bhaktojeni hallinnassa.”

Tämä ei ole runollinen liioittelu vaan metafyysinen väite.

Anonyymi00020 kirjoitti:

Krishna arvostaa rakkautta yli kaiken – mutta juuri siksi Hän ei jaa sitä kevyesti
Gaudiya-vaišnavismin ydin on bhakti-rasan (jumalallisen rakkauden maku) ensisijaisuus kaikkeen muuhun nähden – jopa vapautukseen (mukti).
Śrīmad-Bhāgavatam (5.6.18) tiivistää tämän:
“Muktiin ei pidetä suurena, kun bhakti on läsnä.”
Krishna antaa muktin helposti, koska:
• se ei sido Häntä
• se ei alista Häntä
• se ei pakota Häntä vastavuoroiseen suhteeseen
Mutta puhdas bhakti (śuddha-bhakti) tekee jotakin täysin poikkeuksellista .



Bhakti tekee Äärettömästä alisteisen


Gaudiya-teologiassa tämä on ratkaiseva kohta:
Bhakti ei alista bhaktaa Jumalalle – vaan Jumalan bhaktalle.

Krishna itse sanoo (Bhāg. 9.4.63):
“Olen täysin bhaktojeni hallinnassa.”

Tämä ei ole runollinen liioittelu vaan metafyysinen väite.

Lue lisää

Mitä tapahtuu, kun Krishna antaa bhaktin?
• Hän antaa palvojalle vallan itseensä
• Hän sitoutuu ikuisesti vastavuoroiseen suhteeseen
• Hän ei voi vetäytyä
• Hän ei voi enää toimia “neutraalina” Jumalana


Siksi sanot:
“Rakkautenne vuoksi ostatte Hänet.”
Tämä on täsmällisesti Gaudiya-vaišnavalainen ilmaus.


Korkeimmassa todellisuudessa Herra on palvojiensa orja

Tämä on Gaudiya-vaišnavismin radikaalein opetus.
• Vaikunthassa Krishna on Herra
• Goloka Vrindavanassa Krishna on rakastettu
• Rakkaudessa Hän menettää herruutensa vapaaehtoisesti


Siksi:
• äiti Yaśodā voi sitoa Hänet köydellä
• gopit voivat moittia Häntä
• bhakta voi “käyttää” Krishnaa rakkaudessaan


Tätä kutsutaan bhakta-vaśyatāksi – Jumalan vapaaehtoiseksi alistumiseksi rakkaudelle.

Anonyymi00021 kirjoitti:

Mitä tapahtuu, kun Krishna antaa bhaktin?
• Hän antaa palvojalle vallan itseensä
• Hän sitoutuu ikuisesti vastavuoroiseen suhteeseen
• Hän ei voi vetäytyä
• Hän ei voi enää toimia “neutraalina” Jumalana


Siksi sanot:
“Rakkautenne vuoksi ostatte Hänet.”
Tämä on täsmällisesti Gaudiya-vaišnavalainen ilmaus.


Korkeimmassa todellisuudessa Herra on palvojiensa orja

Tämä on Gaudiya-vaišnavismin radikaalein opetus.
• Vaikunthassa Krishna on Herra
• Goloka Vrindavanassa Krishna on rakastettu
• Rakkaudessa Hän menettää herruutensa vapaaehtoisesti


Siksi:
• äiti Yaśodā voi sitoa Hänet köydellä
• gopit voivat moittia Häntä
• bhakta voi “käyttää” Krishnaa rakkaudessaan


Tätä kutsutaan bhakta-vaśyatāksi – Jumalan vapaaehtoiseksi alistumiseksi rakkaudelle.

Lue lisää

Krishna ei jaa bhaktia vapaasti


• Krishna voi antaa rikkautta → ja ottaa sen pois
• Krishna voi antaa vapautuksen → ja se ei sido Häntä
• Mutta bhakti sitoo Hänet ikuisesti


Bhakti ei ole vain lahja.

Anonyymi00022 kirjoitti:

Krishna ei jaa bhaktia vapaasti


• Krishna voi antaa rikkautta → ja ottaa sen pois
• Krishna voi antaa vapautuksen → ja se ei sido Häntä
• Mutta bhakti sitoo Hänet ikuisesti


Bhakti ei ole vain lahja.

Lue lisää

Miksi Krishna antaa harvoin puhdasta bhaktia?

Koska:

Omistautuminen on niin voimakasta, että Äärettömästä tulee alisteinen ja asettuu alisteiseen asemaan rajoitetulle.

Henkisen todellisuuden korkeimmassa ulottuvuudessa Korkein Herra on palvojiensa orja.


Äärettömästä tulee alisteinen ja asettuu alisteiseen asemaan rajoitetulle.

Henkisen todellisuuden korkeimmassa ulottuvuudessa Korkein Herra on palvojiensa orja.
Krishna tarjoaa helposti vapautuksen, mutta Hän suostuu harvoin tarjoamaan sielulle bhaktia,

Rakkautenne vuoksi ostatte Hänet.


Hän ei siis anna rakkautta kovinkaan helposti, koska Hän on sitoutunut siihen. Hän voi antaa vapautuksen helposti, mutta puhtaan rakkauden antaminen on hyvin vaikeaa.


Krishna voi antaa meille mitä tahansa, jopa muktin, vapautumisen, mutta bhakti on erityinen lahja, sillä antamalla palvojalle bhaktin Krishna antaa tämän valloittaa Itsensä ja Hänestä tulee väline bhaktan käsissä, vaikka Krishna on kaikkein voimakkain.
Antamalla palvojalle bhaktin, Krishna antaa tämän valloittaa Itsensä ja Hänestä tulee väline bhaktan käsissä, vaikka Krishna on kaikkein voimakkain.

**************************

Leo Tolstoi:


"Jos Krishnaa ei olisi, ei olisi meidän käsitystämme Jumalasta."
"Krishnan koko opetus ja elämä on vain rakkautta. Krishna ei hyväksy mitään muuta kuin rakkauden, toimii vain rakkauden kautta, hengittää vain sen kautta ja puhuu vain sen kautta."
"Krishnan metafyysinen uskonnollinen idea on kaikkien todellisten filosofisten järjestelmien ja kaikkien uskontojen ikuinen ja universaali perusta."


****************************

Krishna arvostaa rakkautta yli kaiken – mutta juuri siksi Hän ei jaa sitä kevyesti
Gaudiya-vaišnavismin ydin on bhakti-rasan (jumalallisen rakkauden maku) ensisijaisuus kaikkeen muuhun nähden – jopa vapautukseen (mukti).
Śrīmad-Bhāgavatam (5.6.18) tiivistää tämän:
“Muktiin ei pidetä suurena, kun bhakti on läsnä.”
Krishna antaa muktin helposti, koska:
• se ei sido Häntä
• se ei alista Häntä
• se ei pakota Häntä vastavuoroiseen suhteeseen
Mutta puhdas bhakti (śuddha-bhakti) tekee jotakin täysin poikkeuksellista .



Bhakti tekee Äärettömästä alisteisen


Gaudiya-teologiassa tämä on ratkaiseva kohta:
Bhakti ei alista bhaktaa Jumalalle – vaan Jumalan bhaktalle.

Krishna itse sanoo (Bhāg. 9.4.63):
“Olen täysin bhaktojeni hallinnassa.”

Tämä ei ole runollinen liioittelu vaan metafyysinen väite.

Mitä tapahtuu, kun Krishna antaa bhaktin?
• Hän antaa palvojalle vallan itseensä
• Hän sitoutuu ikuisesti vastavuoroiseen suhteeseen
• Hän ei voi vetäytyä
• Hän ei voi enää toimia “neutraalina” Jumalana


Siksi sanot:
“Rakkautenne vuoksi ostatte Hänet.”
Tämä on täsmällisesti Gaudiya-vaišnavalainen ilmaus.

Anonyymi00023 kirjoitti:

Miksi Krishna antaa harvoin puhdasta bhaktia?

Koska:

Omistautuminen on niin voimakasta, että Äärettömästä tulee alisteinen ja asettuu alisteiseen asemaan rajoitetulle.

Henkisen todellisuuden korkeimmassa ulottuvuudessa Korkein Herra on palvojiensa orja.


Äärettömästä tulee alisteinen ja asettuu alisteiseen asemaan rajoitetulle.

Henkisen todellisuuden korkeimmassa ulottuvuudessa Korkein Herra on palvojiensa orja.
Krishna tarjoaa helposti vapautuksen, mutta Hän suostuu harvoin tarjoamaan sielulle bhaktia,

Rakkautenne vuoksi ostatte Hänet.


Hän ei siis anna rakkautta kovinkaan helposti, koska Hän on sitoutunut siihen. Hän voi antaa vapautuksen helposti, mutta puhtaan rakkauden antaminen on hyvin vaikeaa.


Krishna voi antaa meille mitä tahansa, jopa muktin, vapautumisen, mutta bhakti on erityinen lahja, sillä antamalla palvojalle bhaktin Krishna antaa tämän valloittaa Itsensä ja Hänestä tulee väline bhaktan käsissä, vaikka Krishna on kaikkein voimakkain.
Antamalla palvojalle bhaktin, Krishna antaa tämän valloittaa Itsensä ja Hänestä tulee väline bhaktan käsissä, vaikka Krishna on kaikkein voimakkain.

**************************

Leo Tolstoi:


"Jos Krishnaa ei olisi, ei olisi meidän käsitystämme Jumalasta."
"Krishnan koko opetus ja elämä on vain rakkautta. Krishna ei hyväksy mitään muuta kuin rakkauden, toimii vain rakkauden kautta, hengittää vain sen kautta ja puhuu vain sen kautta."
"Krishnan metafyysinen uskonnollinen idea on kaikkien todellisten filosofisten järjestelmien ja kaikkien uskontojen ikuinen ja universaali perusta."


****************************

Krishna arvostaa rakkautta yli kaiken – mutta juuri siksi Hän ei jaa sitä kevyesti
Gaudiya-vaišnavismin ydin on bhakti-rasan (jumalallisen rakkauden maku) ensisijaisuus kaikkeen muuhun nähden – jopa vapautukseen (mukti).
Śrīmad-Bhāgavatam (5.6.18) tiivistää tämän:
“Muktiin ei pidetä suurena, kun bhakti on läsnä.”
Krishna antaa muktin helposti, koska:
• se ei sido Häntä
• se ei alista Häntä
• se ei pakota Häntä vastavuoroiseen suhteeseen
Mutta puhdas bhakti (śuddha-bhakti) tekee jotakin täysin poikkeuksellista .



Bhakti tekee Äärettömästä alisteisen


Gaudiya-teologiassa tämä on ratkaiseva kohta:
Bhakti ei alista bhaktaa Jumalalle – vaan Jumalan bhaktalle.

Krishna itse sanoo (Bhāg. 9.4.63):
“Olen täysin bhaktojeni hallinnassa.”

Tämä ei ole runollinen liioittelu vaan metafyysinen väite.

Mitä tapahtuu, kun Krishna antaa bhaktin?
• Hän antaa palvojalle vallan itseensä
• Hän sitoutuu ikuisesti vastavuoroiseen suhteeseen
• Hän ei voi vetäytyä
• Hän ei voi enää toimia “neutraalina” Jumalana


Siksi sanot:
“Rakkautenne vuoksi ostatte Hänet.”
Tämä on täsmällisesti Gaudiya-vaišnavalainen ilmaus.

Lue lisää

Korkeimmassa todellisuudessa Herra on palvojiensa orja

Tämä on Gaudiya-vaišnavismin radikaalein opetus.
• Vaikunthassa Krishna on Herra
• Goloka Vrindavanassa Krishna on rakastettu
• Rakkaudessa Hän menettää herruutensa vapaaehtoisesti


Siksi:
• äiti Yaśodā voi sitoa Hänet köydellä
• gopit voivat moittia Häntä
• bhakta voi “käyttää” Krishnaa rakkaudessaan


Tätä kutsutaan bhakta-vaśyatāksi – Jumalan vapaaehtoiseksi alistumiseksi rakkaudelle.


Krishna ei jaa bhaktia vapaasti


• Krishna voi antaa rikkautta → ja ottaa sen pois
• Krishna voi antaa vapautuksen → ja se ei sido Häntä
• Mutta bhakti sitoo Hänet ikuisesti


Bhakti ei ole vain lahja.

Anonyymi00024 kirjoitti:

Korkeimmassa todellisuudessa Herra on palvojiensa orja

Tämä on Gaudiya-vaišnavismin radikaalein opetus.
• Vaikunthassa Krishna on Herra
• Goloka Vrindavanassa Krishna on rakastettu
• Rakkaudessa Hän menettää herruutensa vapaaehtoisesti


Siksi:
• äiti Yaśodā voi sitoa Hänet köydellä
• gopit voivat moittia Häntä
• bhakta voi “käyttää” Krishnaa rakkaudessaan


Tätä kutsutaan bhakta-vaśyatāksi – Jumalan vapaaehtoiseksi alistumiseksi rakkaudelle.


Krishna ei jaa bhaktia vapaasti


• Krishna voi antaa rikkautta → ja ottaa sen pois
• Krishna voi antaa vapautuksen → ja se ei sido Häntä
• Mutta bhakti sitoo Hänet ikuisesti


Bhakti ei ole vain lahja.

Lue lisää

OM TAT SAT

Anonyymi00025 kirjoitti:

OM TAT SAT

Kerran Brahmā, tämän maailmankaikkeuden arkkitehti, konstruktori, puolijumala, luoja, tuli tapaamaan Krishnaa Dvārakāssa, kaupungissa. Brahmällä oli neljä päätä, ja monet tunnistavat hänet kuvista. Hän oli luonut koko maailmankaikkeuden planeettoineen ja kaikilla elävillä olennoilla.

Kun Brahmā saapui palatsille, Krishnan portinvartija pysäytti hänet ja sanoi:
— Odottakaa hetki, Krishna tulee tapaamaan teitä pian.

Portinvartija meni ilmoittamaan Krishnalle:
— Brahmā, tämän maailmankaikkeuden luoja, on saapunut tapaamaan teitä.

Krishna hämmästyi ja kysyi:
— Mikä Brahmā?

Portinvartija palasi Brahmālle ja toisti sanat. Brahmā suuttui:
— Mikä “mikä”? Minä, neljäpäinen Brahmā, koko maailmankaikkeuden luoja, neljän Kumaran isä!

Lopulta Brahmā pääsi Krishnaa tapaamaan. Krishna kysyi:
— Kuinka asiat sujuvat universumissasi?

— Kaikki on hyvin, — vastasi Brahmā, — mutta haluaisin esittää yhden kysymyksen.

— Mikä kysymys? — Krishna tiedusteli.

— Te sanoitte: “Mikä Brahmā?” Onko olemassa muita Brahmoja kuin minä?

Silloin Krishna mystisellä voimallaan kutsui kaikki Brahmat. Brahmoja on monenlaisia: . Kaikki he kumartuivat Krishnaa kohtaan. Nelipäinen Brahmā tunsi itsensä heidän keskellään kuin pieni hyönteinen norsujen ympäröimänä — hän tajusi rajallisuutensa ja pieniytensä Krishnan äärettömän voiman rinnalla.

Vaikka Brahmā on suuri luoja, hänen valtansa on rajallista, kun taas Krishna on kaikkien maailmojen korkein Herra, ääretön ja kaiken yläpuolella. Tämä ero on kuin auringon säde ja itse Aurinko: säde heijastaa auringon ominaisuuksia, mutta Aurinko kantaa niitä äärettömästi.

Anonyymi00026 kirjoitti:

Kerran Brahmā, tämän maailmankaikkeuden arkkitehti, konstruktori, puolijumala, luoja, tuli tapaamaan Krishnaa Dvārakāssa, kaupungissa. Brahmällä oli neljä päätä, ja monet tunnistavat hänet kuvista. Hän oli luonut koko maailmankaikkeuden planeettoineen ja kaikilla elävillä olennoilla.

Kun Brahmā saapui palatsille, Krishnan portinvartija pysäytti hänet ja sanoi:
— Odottakaa hetki, Krishna tulee tapaamaan teitä pian.

Portinvartija meni ilmoittamaan Krishnalle:
— Brahmā, tämän maailmankaikkeuden luoja, on saapunut tapaamaan teitä.

Krishna hämmästyi ja kysyi:
— Mikä Brahmā?

Portinvartija palasi Brahmālle ja toisti sanat. Brahmā suuttui:
— Mikä “mikä”? Minä, neljäpäinen Brahmā, koko maailmankaikkeuden luoja, neljän Kumaran isä!

Lopulta Brahmā pääsi Krishnaa tapaamaan. Krishna kysyi:
— Kuinka asiat sujuvat universumissasi?

— Kaikki on hyvin, — vastasi Brahmā, — mutta haluaisin esittää yhden kysymyksen.

— Mikä kysymys? — Krishna tiedusteli.

— Te sanoitte: “Mikä Brahmā?” Onko olemassa muita Brahmoja kuin minä?

Silloin Krishna mystisellä voimallaan kutsui kaikki Brahmat. Brahmoja on monenlaisia: . Kaikki he kumartuivat Krishnaa kohtaan. Nelipäinen Brahmā tunsi itsensä heidän keskellään kuin pieni hyönteinen norsujen ympäröimänä — hän tajusi rajallisuutensa ja pieniytensä Krishnan äärettömän voiman rinnalla.

Vaikka Brahmā on suuri luoja, hänen valtansa on rajallista, kun taas Krishna on kaikkien maailmojen korkein Herra, ääretön ja kaiken yläpuolella. Tämä ero on kuin auringon säde ja itse Aurinko: säde heijastaa auringon ominaisuuksia, mutta Aurinko kantaa niitä äärettömästi.

Lue lisää

Kerran Brahmā, tämän maailmankaikkeuden arkkitehti, konstruktori, puolijumala, luoja.


Vaikka Brahmā on suuri luoja, hänen valtansa on rajallista, kun taas Krishna on kaikkien maailmojen korkein Herra, ääretön ja kaiken yläpuolella. Tämä ero on kuin auringon säde ja itse Aurinko: säde heijastaa auringon ominaisuuksia, mutta Aurinko kantaa niitä äärettömästi.



Gaudiya Vaišnavismi korostaa, että vaikka Brahmā on sṛṣṭikartā, hän on osa jagat sṛṣṭiä, luotua universumia, eikä hän ole itse universumin absoluuttinen lähde. Krishna on Paramātma ja Svayam Bhagavan, jonka eteen kaikki jumalat kumartuvat, mikä ilmaistaan Brahmān hämmennyksellä ja nöyryydellä Krishnan edessä.

Anonyymi00027 kirjoitti:

Kerran Brahmā, tämän maailmankaikkeuden arkkitehti, konstruktori, puolijumala, luoja.


Vaikka Brahmā on suuri luoja, hänen valtansa on rajallista, kun taas Krishna on kaikkien maailmojen korkein Herra, ääretön ja kaiken yläpuolella. Tämä ero on kuin auringon säde ja itse Aurinko: säde heijastaa auringon ominaisuuksia, mutta Aurinko kantaa niitä äärettömästi.



Gaudiya Vaišnavismi korostaa, että vaikka Brahmā on sṛṣṭikartā, hän on osa jagat sṛṣṭiä, luotua universumia, eikä hän ole itse universumin absoluuttinen lähde. Krishna on Paramātma ja Svayam Bhagavan, jonka eteen kaikki jumalat kumartuvat, mikä ilmaistaan Brahmān hämmennyksellä ja nöyryydellä Krishnan edessä.

Lue lisää

Gaudiya Vaišnavismi korostaa, että vaikka Brahmā on sṛṣṭikartā, hän on osa jagat sṛṣṭiä, luotua universumia, eikä hän ole itse universumin absoluuttinen lähde. Krishna on Paramātma ja Svayam Bhagavan, jonka eteen kaikki jumalat kumartuvat, mikä ilmaistaan Brahmān hämmennyksellä ja nöyryydellä Krishnan edessä.

Moninaisuus ja äärettömyys:
Kun Krishna kutsuu esiin kaikki Brahmat, tarina alleviivaa viśva-vyāpakat ja ananta-tattva -periaatteen: Brahmoja on lukuisia, mutta kaikki ovat osa Krishnan ääretöntä energian ilmentymää (śakti), ja heidän voimansa on sākṣāt Krishnan rajallinen heijastus. Tämä havainnollistaa avatāra-tattvaa ja vibhinnātmaka-lakṣaṇa -periaatteita, eli jumalallisuuden erilaisia ilmenemismuotoja ja rooleja.

Brahmā ja Krishna Gaudiya Vaišnavismin näkökulmasta

Brahmā, sṛṣṭikartā ja neljän Kumārāṇin isä, saapuu tapaamaan Krishnaa Dvārakāssa. Tämä korostaa: vaikka Brahmā on merkittävä luoja ja puolijumala, hän on rajallinen (saṃkṣipta) olento, jonka voimavarat ovat riippuvaisia Krishnan (Svayam Bhagavan) äärettömästä voimapotentiaalista (ananta-śakti).

Kun Krishna kutsuu kaikki Brahmat, tarina ilmentää viśva-vyāpakat-lakṣaṇa –periaatetta: Brahmoja on monia, mutta heidän olemassaolonsa on vain Krishnan vibhinnātmaka eli erilaisten ilmentymien kautta ilmaistua rajallista energiaa. Tässä korostuu Gaudiya Vaišnavismissa keskeinen ero:

Brahmā: universumin rajallinen luoja, hallitsee kosmista järjestystä (dharma), mutta hänen voimansa on subjektiivinen ja suhteessa Krishnaan.

Krishna: Paramātma ja Svayam Bhagavan, absoluuttinen korkein Herra (pūrṇatva), joka on kaikkien olentojen ja jumalien todellinen lähde.


Brahmā tunnistaa oman rajallisuutensa, mikä symboloi jnana ja bhakti -integraatiota: vaikka Brahmā hallitsee tiedollista energiaa, todellinen voima ja ymmärrys tulevat bhaktiyogasta eli omistautuneesta palveluksesta Krishnaa kohtaan. Tämä voidaan metaforisesti kuvata niin, että Brahmā on kuin auringon säde, joka heijastaa Krishnan valoa, mutta ei kanna sitä äärettömästi.

Brahmā on universumin luoja (sṛṣṭikartā), jonka tehtävä on ylläpitää dharmista järjestystä. Kuitenkin Gaudiya Vaišnavismin lähteiden mukaan (esim. Bhāgavatam 10.82–83) Brahmā on saṃkṣipta-avatāra, rajallinen ilmentymä, jonka voima riippuu Krishnan ananta-śaktista. Kun Krishna kutsuu kaikki Brahmat paikalle, narratiivi konkretisoi viśva-vyāpakat-lakṣaṇa –periaatteen: Brahmoja on monia, mutta kaikki ovat vain Krishnan vibhinnātmaka-ilmentymiä, jotka heijastavat rajallisesti hänen äärettömiä energioitaan.




Bhakti ja jnana Brahmān edellä
Brahmā tunnistaa rajallisuutensa vasta suoran kohtaamisen kautta, mikä symboloi Gaudiya Vaišnavismissa keskeistä opetusta: jnana (tiedollinen tieto) ja karmayoga (toiminnan voima) ovat tehottomia ilman bhaktiyogaa (omistautuvaa palvelusta). Vaikka Brahmā hallitsee universumin luomisen ja ylläpidon prosessit, vain bhakti Krishnaa kohtaan paljastaa korkeimman voiman (parā-śakti) ja äärettömän olemuksen (ananta-tattva).

Anonyymi00032 kirjoitti:

Brahmā on universumin luoja (sṛṣṭikartā), jonka tehtävä on ylläpitää dharmista järjestystä. Kuitenkin Gaudiya Vaišnavismin lähteiden mukaan (esim. Bhāgavatam 10.82–83) Brahmā on saṃkṣipta-avatāra, rajallinen ilmentymä, jonka voima riippuu Krishnan ananta-śaktista. Kun Krishna kutsuu kaikki Brahmat paikalle, narratiivi konkretisoi viśva-vyāpakat-lakṣaṇa –periaatteen: Brahmoja on monia, mutta kaikki ovat vain Krishnan vibhinnātmaka-ilmentymiä, jotka heijastavat rajallisesti hänen äärettömiä energioitaan.




Bhakti ja jnana Brahmān edellä
Brahmā tunnistaa rajallisuutensa vasta suoran kohtaamisen kautta, mikä symboloi Gaudiya Vaišnavismissa keskeistä opetusta: jnana (tiedollinen tieto) ja karmayoga (toiminnan voima) ovat tehottomia ilman bhaktiyogaa (omistautuvaa palvelusta). Vaikka Brahmā hallitsee universumin luomisen ja ylläpidon prosessit, vain bhakti Krishnaa kohtaan paljastaa korkeimman voiman (parā-śakti) ja äärettömän olemuksen (ananta-tattva).

Lue lisää

Svayam Bhagavan – Krishna, Korkein Persoona

Sṛṣṭikartā – Brahmā, maailmankaikkeuden luoja ja arkkitehti

Vibhinnātmaka / Ananta-śakti – äärettömät energiat ja rajalliset ilmentymät

Bhaktiyoga – omistautuva jumalapalvelus, korkein tapa saavuttaa jumalallinen tieto

Viśva-vyāpakat-lakṣaṇa – universumin läpitunkeva hierarkia ja Krishnan ylivertaisuus

Tämäm vahvistaa Gaudiya Vaišnavismin teologista ydintä: vaikka puolijumalat ja luojat ovat merkittäviä, heidän voimansa on rajallinen.

Tämä tarina toimii pedagogisena välineenä, joka korostaa bhaktiyogan ensisijaisuutta jnanan ja karmayn yli.

Anonyymi00033 kirjoitti:

Svayam Bhagavan – Krishna, Korkein Persoona

Sṛṣṭikartā – Brahmā, maailmankaikkeuden luoja ja arkkitehti

Vibhinnātmaka / Ananta-śakti – äärettömät energiat ja rajalliset ilmentymät

Bhaktiyoga – omistautuva jumalapalvelus, korkein tapa saavuttaa jumalallinen tieto

Viśva-vyāpakat-lakṣaṇa – universumin läpitunkeva hierarkia ja Krishnan ylivertaisuus

Tämäm vahvistaa Gaudiya Vaišnavismin teologista ydintä: vaikka puolijumalat ja luojat ovat merkittäviä, heidän voimansa on rajallinen.

Tämä tarina toimii pedagogisena välineenä, joka korostaa bhaktiyogan ensisijaisuutta jnanan ja karmayn yli.

Lue lisää

Olemme jo käsitelleet kaikki nämä aiheet täällä, joista osa on teille jo tuttuja, ja teillä on jo perusasiat hallussa.

Aloittelijoille, jotka ovat kiinnostuneita aihepiiristä, suositellaan automaattisen käännöstoiminnon käyttöönottoa. Automaattisen käännöksen painike sijaitsee videon oikeassa alakulmassa. Vaikka käännöksen laatu on rajallinen eikä vastaa tieteellisiä tai ammatillisia käännösstandardeja, se mahdollistaa alustavan ymmärryksen muodostamisen hindupalstoilla jo käsitellyistä teemoista. Näihin teemoihin kuuluvat muun muassa kliininen kuolema, keho ja tietoisuus sekä niihin liittyvät ilmiöt, joista on tässä yhteydessä keskusteltu.

___________

Vedic-tietämyksen tieteellinen todentaminen

https://www.youtube.com/watch?v=uKyn3FDaTYc

Valtava määrä muinaisissa vedalaisissa kirjoituksissa esitettyjä lausuntoja ja aineistoja voidaan osoittaa olevan yhdenmukaisia nykyaikaisten tieteellisten havaintojen kanssa, ja ne paljastavat myös näiden kirjoitusten erittäin kehittyneen tieteellisen sisällön. Tämän tiedon suuri kulttuurinen rikkaus on erittäin merkityksellistä nykyaikaisessa maailmassa. Tämän yhdenmukaisuuden osoittamiseen käytettyjä tekniikoita ovat:

Vedenalaisten kohteiden (kuten Dvarakan) meriarkeologia
Indus-joen satelliittikuvat
Sarasvata-joen vesistö
Arkeologisten esineiden hiili- ja termoluminesenssianalyysi
Pyhien kirjoitusten väitteiden tieteellinen todentaminen
Arkeologisista esineistä löydettyjen kirjoitusten kielitieteellinen analyysi
Tutkimus kulttuurisen jatkuvuuden kaikissa näissä kategorioissa.

_____________________


https://www.youtube.com/watch?v=Nr5RW_l3Ktk

Vedalaisen sivilisaation salaisuudet


https://www.youtube.com/watch?v=pbd0O7tz1og

Vedalaisen sivilisaation salaisuudet 2



https://www.youtube.com/watch?v=aJ7apnbQ0-w&list=PL_Ipm4Rf9xvFrt_H7m4dX3XHNp8N6c5S9
Kuka sinä olet, ihminen?
https://www.youtube.com/watch?v=2rjAyJZJ170

Elokuva ”Yhtenäinen maailmankuva” (2010)

Olemme jo käsitelleet nämä aiheet, joista useat saattavat olla teille jo entuudestaan tuttuja, ja olette jo saavuttaneet vankan perusymmärryksen kyseisistä käsitteistä ja teemoista. Tältä pohjalta voidaan edetä syvällisempään tarkasteluun ja analyysiin

Luennoitsija on käsitellyt kyseistä aihepiiriä sekä lukuisia siihen liittyviä teemoja julkaisuissaan.

Hän on toiminut kääntäjänä ja tulkkina japanin ja englannin kielten välillä.

Nykyisin hän toimii edelleen aktiivisesti filosofin ja filologin tehtävissä sekä on asiantuntija ja tiedemies useilla muilla tieteellisillä ja kulttuurisilla aloilla. Hän on edelleen myös japanin kielen filologi.

https://vasudeva.ru/images/stories/lica/vrajendra-kumar-das/vrajendra-kumar-das-01.jpg

Anonyymi00034 kirjoitti:

Olemme jo käsitelleet kaikki nämä aiheet täällä, joista osa on teille jo tuttuja, ja teillä on jo perusasiat hallussa.

Aloittelijoille, jotka ovat kiinnostuneita aihepiiristä, suositellaan automaattisen käännöstoiminnon käyttöönottoa. Automaattisen käännöksen painike sijaitsee videon oikeassa alakulmassa. Vaikka käännöksen laatu on rajallinen eikä vastaa tieteellisiä tai ammatillisia käännösstandardeja, se mahdollistaa alustavan ymmärryksen muodostamisen hindupalstoilla jo käsitellyistä teemoista. Näihin teemoihin kuuluvat muun muassa kliininen kuolema, keho ja tietoisuus sekä niihin liittyvät ilmiöt, joista on tässä yhteydessä keskusteltu.

___________

Vedic-tietämyksen tieteellinen todentaminen

https://www.youtube.com/watch?v=uKyn3FDaTYc

Valtava määrä muinaisissa vedalaisissa kirjoituksissa esitettyjä lausuntoja ja aineistoja voidaan osoittaa olevan yhdenmukaisia nykyaikaisten tieteellisten havaintojen kanssa, ja ne paljastavat myös näiden kirjoitusten erittäin kehittyneen tieteellisen sisällön. Tämän tiedon suuri kulttuurinen rikkaus on erittäin merkityksellistä nykyaikaisessa maailmassa. Tämän yhdenmukaisuuden osoittamiseen käytettyjä tekniikoita ovat:

Vedenalaisten kohteiden (kuten Dvarakan) meriarkeologia
Indus-joen satelliittikuvat
Sarasvata-joen vesistö
Arkeologisten esineiden hiili- ja termoluminesenssianalyysi
Pyhien kirjoitusten väitteiden tieteellinen todentaminen
Arkeologisista esineistä löydettyjen kirjoitusten kielitieteellinen analyysi
Tutkimus kulttuurisen jatkuvuuden kaikissa näissä kategorioissa.

_____________________


https://www.youtube.com/watch?v=Nr5RW_l3Ktk

Vedalaisen sivilisaation salaisuudet


https://www.youtube.com/watch?v=pbd0O7tz1og

Vedalaisen sivilisaation salaisuudet 2



https://www.youtube.com/watch?v=aJ7apnbQ0-w&list=PL_Ipm4Rf9xvFrt_H7m4dX3XHNp8N6c5S9
Kuka sinä olet, ihminen?
https://www.youtube.com/watch?v=2rjAyJZJ170

Elokuva ”Yhtenäinen maailmankuva” (2010)

Olemme jo käsitelleet nämä aiheet, joista useat saattavat olla teille jo entuudestaan tuttuja, ja olette jo saavuttaneet vankan perusymmärryksen kyseisistä käsitteistä ja teemoista. Tältä pohjalta voidaan edetä syvällisempään tarkasteluun ja analyysiin

Luennoitsija on käsitellyt kyseistä aihepiiriä sekä lukuisia siihen liittyviä teemoja julkaisuissaan.

Hän on toiminut kääntäjänä ja tulkkina japanin ja englannin kielten välillä.

Nykyisin hän toimii edelleen aktiivisesti filosofin ja filologin tehtävissä sekä on asiantuntija ja tiedemies useilla muilla tieteellisillä ja kulttuurisilla aloilla. Hän on edelleen myös japanin kielen filologi.

https://vasudeva.ru/images/stories/lica/vrajendra-kumar-das/vrajendra-kumar-das-01.jpg

Lue lisää

Et ole se, mitä näet

Jopa sielun sijainti kehossa tulkitaan väärin.

Pikemminkin keho yhdessä koko maailman kanssa on sielussa tai yksinkertaisesti sanottuna sen tietoisuudessa.


Sielu (atma)

आत्मा

Sielu (sanskritiksi ātma) – elävä olento tai yksilöllinen olemus. Se on ikuinen atominen osa Maailmansielua tai Ylitietoisuutta. Sielun ilmenemisalue ...on materiaalisen ja henkisen maailman välinen rajallinen energia (Tataṣṭha-shakti). Tämä on aineeton alue, ja kuten kaikki olemassa oleva, se sijaitsee Korkeimman (Jumalan) tietoisuudessa. Siksi yritykset punnita, valokuvata, koskettaa tai nähdä sielu silmin ovat absurdi ja merkityksetön ajatus.

...
Jopa sielun sijainti kehossa tulkitaan väärin.

Pikemminkin keho yhdessä koko maailman kanssa on sielussa tai yksinkertaisesti sanottuna sen tietoisuudessa.

Materiaalimaailmassa sielu on sidottu väärään egoon, mieleen, älyyn ja aisteihin. Henkimaailmaan päästyään sielu löytää todellisen tarkoituksensa. Sielulla on kolme erottamatonta ominaisuutta: Sat-Chit-Ananda. Sat – (kuolemattomuus), Chit – (tietoisuus), Ananda – (autuus). Sielulla on täysin ikuinen kuolematon olemassaolo ja tietoisuus. Ananda eli autuus on se, mitä sielu kaipaa ja mihin se pyrkii. Se on elämän todellinen tarkoitus ja sen ilmentymisen (syntymän) tarkoitus.

Tämä pieni kommentti ei pysty paljastamaan koko merkitystä niin syvälliselle käsitteelle kuin sielu. Monien aikakausien viisaat ovat löytäneet sielun erilaisia puolia, mutta tähän päivään mennessä meillä ei ole tarkkaa ja kattavaa käsitystä siitä, mitä se on....

Anonyymi00035 kirjoitti:

Et ole se, mitä näet

Jopa sielun sijainti kehossa tulkitaan väärin.

Pikemminkin keho yhdessä koko maailman kanssa on sielussa tai yksinkertaisesti sanottuna sen tietoisuudessa.


Sielu (atma)

आत्मा

Sielu (sanskritiksi ātma) – elävä olento tai yksilöllinen olemus. Se on ikuinen atominen osa Maailmansielua tai Ylitietoisuutta. Sielun ilmenemisalue ...on materiaalisen ja henkisen maailman välinen rajallinen energia (Tataṣṭha-shakti). Tämä on aineeton alue, ja kuten kaikki olemassa oleva, se sijaitsee Korkeimman (Jumalan) tietoisuudessa. Siksi yritykset punnita, valokuvata, koskettaa tai nähdä sielu silmin ovat absurdi ja merkityksetön ajatus.

...
Jopa sielun sijainti kehossa tulkitaan väärin.

Pikemminkin keho yhdessä koko maailman kanssa on sielussa tai yksinkertaisesti sanottuna sen tietoisuudessa.

Materiaalimaailmassa sielu on sidottu väärään egoon, mieleen, älyyn ja aisteihin. Henkimaailmaan päästyään sielu löytää todellisen tarkoituksensa. Sielulla on kolme erottamatonta ominaisuutta: Sat-Chit-Ananda. Sat – (kuolemattomuus), Chit – (tietoisuus), Ananda – (autuus). Sielulla on täysin ikuinen kuolematon olemassaolo ja tietoisuus. Ananda eli autuus on se, mitä sielu kaipaa ja mihin se pyrkii. Se on elämän todellinen tarkoitus ja sen ilmentymisen (syntymän) tarkoitus.

Tämä pieni kommentti ei pysty paljastamaan koko merkitystä niin syvälliselle käsitteelle kuin sielu. Monien aikakausien viisaat ovat löytäneet sielun erilaisia puolia, mutta tähän päivään mennessä meillä ei ole tarkkaa ja kattavaa käsitystä siitä, mitä se on....

Lue lisää

Srila Bhakti Sudhir Goswami Maharaj

https://scsmathbrasildotcom.wordpress.com/wp-content/uploads/2013/07/sudhirmjj.jpg?w=512&h=340

*****************

Keho on sielun harhojen biologinen ilmentymä.


Sielu (élan vital - "elämän impulssi") etsii onnellisuutta, halujen täyttymistä. Tässä etsinnässä se ruumiillistuu eri kehoihin ja elämänmuotoihin, kunnes se syntyy ihmiskehossa. Jos tarkastelemme elämänmuotojen moninaisuutta, huomaamme tietoisuuden asteittaisen kehittymisen, tunteiden ja havaintojen kehittymisen sekä vapaan tahdon ilmaisemisen. Mikä ajaa evoluutiota? Tietoisuus. Kaikki kumpuaa tietoisuudesta. Elämän olosuhteiden ja itse kehon havaitseminen on mahdollista tietoisuuden ansiosta.

Kuun heijastuminen vesistön pinnasta auttaa meitä ymmärtämään tämän. Kun vesi aaltoilee, heijastus värähtelee ja heiluu aaltojen mukana. Kuu itse loistaa taivaalla vakaasti ja liikkumattomana. Myös sielu loistaa hengellisestä sijainnistaan (ajan ja avaruuden tuolla puolen), joka heijastuu aineen vääristämän tietoisuuden kautta ruumiillisen olemassaolon vaihtelevissa olosuhteissa. Ruumis on sielun harhojen biologinen ilmentymä. Kehon synnyttää itseilmaisu, joka perustuu väärään käsitykseen itsestä, hienovaraisesta karkeaan, kerros kerrokselta: ego, mieli, mieli ja aistit. Sielu itsessään on hienovarainen, tietoinen tarkkailija, joka valaisee ja elävöittää tietoisuudella ruumiin aineellisia kuoria kokemalla ruumiillisen olemassaolon.

***************************

Vain katkelmia. Erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielllä.


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Anonyymi00036 kirjoitti:

Srila Bhakti Sudhir Goswami Maharaj

https://scsmathbrasildotcom.wordpress.com/wp-content/uploads/2013/07/sudhirmjj.jpg?w=512&h=340

*****************

Keho on sielun harhojen biologinen ilmentymä.


Sielu (élan vital - "elämän impulssi") etsii onnellisuutta, halujen täyttymistä. Tässä etsinnässä se ruumiillistuu eri kehoihin ja elämänmuotoihin, kunnes se syntyy ihmiskehossa. Jos tarkastelemme elämänmuotojen moninaisuutta, huomaamme tietoisuuden asteittaisen kehittymisen, tunteiden ja havaintojen kehittymisen sekä vapaan tahdon ilmaisemisen. Mikä ajaa evoluutiota? Tietoisuus. Kaikki kumpuaa tietoisuudesta. Elämän olosuhteiden ja itse kehon havaitseminen on mahdollista tietoisuuden ansiosta.

Kuun heijastuminen vesistön pinnasta auttaa meitä ymmärtämään tämän. Kun vesi aaltoilee, heijastus värähtelee ja heiluu aaltojen mukana. Kuu itse loistaa taivaalla vakaasti ja liikkumattomana. Myös sielu loistaa hengellisestä sijainnistaan (ajan ja avaruuden tuolla puolen), joka heijastuu aineen vääristämän tietoisuuden kautta ruumiillisen olemassaolon vaihtelevissa olosuhteissa. Ruumis on sielun harhojen biologinen ilmentymä. Kehon synnyttää itseilmaisu, joka perustuu väärään käsitykseen itsestä, hienovaraisesta karkeaan, kerros kerrokselta: ego, mieli, mieli ja aistit. Sielu itsessään on hienovarainen, tietoinen tarkkailija, joka valaisee ja elävöittää tietoisuudella ruumiin aineellisia kuoria kokemalla ruumiillisen olemassaolon.

***************************

Vain katkelmia. Erittäin paljon käännösvirheitä suomen kielllä.


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Lue lisää

Väärä ego (ahamkara)

अहंंकाऱ


Väärä ego (AHAMKARA) on substanssi (ei fyysinen), joka ympäröi meidän "todellista itseämme" – sieluamme – jotta voimme kokea aineellisen maailman ja toimia siinä.

Esimerkiksi voisi olla näin: nukut ja näet unen, jossa yhdistät itsesi toiseen persoonaan, joka saattaa olla jopa vastakkaista sukupuolta, tai ehkä eri biologinen laji, esimerkiksi lintu. Unen tapahtumat vievät mukaansa, iloitset tai kärsit, eläen unen juonta ja täysin identifioiden itsesi sen hahmon kanssa. Heräämiseen asti sinä ja hahmo olette yksi ja sama. Luulet olevasi hän, ja uskot kaikkeen, mitä unessa tapahtuu, aivan kuin se olisi objektiivinen todellisuus.

Mutta herätys asettaa kaiken paikoilleen, sinä olet taas sinä, etkä unen hahmo. Unen hahmo oli vain päälle asetettu persoona omine muistoineen ja tunteineen.

Kysymys kuuluu: onko se, mikä heräsi, varmasti sinä? Oletko herännyt täysin, vai onko jälleen päälle asetettu väärä ymmärrys itsestäsi?


Vedoissa voidaan kohdata tällainen väite: "Et ole se, mitä näet."

Väärän egon pääasiallinen tehtävä on ylläpitää meissä varmuutta siitä, että me olemme me, ja että kaikki ympärillämme tapahtuu todellisesti. Olen mukana erittäin tärkeässä tehtävässä tässä ajallisessa maailmassa, etsin onnea. Kysykäämme itseltämme: jos meillä on väärä ego, onko olemassa myös todellinen ego? Kuka me todella olemme?


Vedat selittävät, että jokaisella on todellinen ego, oma paikkansa tai tarkoituksensa, mutta se sijaitsee henkimaailmassa, ei aineellisessa.

Anonyymi00037 kirjoitti:

Väärä ego (ahamkara)

अहंंकाऱ


Väärä ego (AHAMKARA) on substanssi (ei fyysinen), joka ympäröi meidän "todellista itseämme" – sieluamme – jotta voimme kokea aineellisen maailman ja toimia siinä.

Esimerkiksi voisi olla näin: nukut ja näet unen, jossa yhdistät itsesi toiseen persoonaan, joka saattaa olla jopa vastakkaista sukupuolta, tai ehkä eri biologinen laji, esimerkiksi lintu. Unen tapahtumat vievät mukaansa, iloitset tai kärsit, eläen unen juonta ja täysin identifioiden itsesi sen hahmon kanssa. Heräämiseen asti sinä ja hahmo olette yksi ja sama. Luulet olevasi hän, ja uskot kaikkeen, mitä unessa tapahtuu, aivan kuin se olisi objektiivinen todellisuus.

Mutta herätys asettaa kaiken paikoilleen, sinä olet taas sinä, etkä unen hahmo. Unen hahmo oli vain päälle asetettu persoona omine muistoineen ja tunteineen.

Kysymys kuuluu: onko se, mikä heräsi, varmasti sinä? Oletko herännyt täysin, vai onko jälleen päälle asetettu väärä ymmärrys itsestäsi?


Vedoissa voidaan kohdata tällainen väite: "Et ole se, mitä näet."

Väärän egon pääasiallinen tehtävä on ylläpitää meissä varmuutta siitä, että me olemme me, ja että kaikki ympärillämme tapahtuu todellisesti. Olen mukana erittäin tärkeässä tehtävässä tässä ajallisessa maailmassa, etsin onnea. Kysykäämme itseltämme: jos meillä on väärä ego, onko olemassa myös todellinen ego? Kuka me todella olemme?


Vedat selittävät, että jokaisella on todellinen ego, oma paikkansa tai tarkoituksensa, mutta se sijaitsee henkimaailmassa, ei aineellisessa.

Lue lisää

Persoona, persoonallisuus.


Kokoelma luonteenpiirteitä ja käyttäytymistä, jotka ilmenevät tietyissä olosuhteissa. Puhuttaessa sanan "persoonallisuus" merkityksestä, on syytä huomata, että alun perin ...tarkoitti naamaria, joka peitti kasvonpiirteet ja ilmaisut, ja samankaltainen merkitys löytyy myös kreikkalaisesta sanasta persona - teatterinaamari.

Naamion suu oli tavallisesti koristeltu metallilla, kuten kuparilla tai hopealla, resonanssin lisäämiseksi, ja naamiossa saattoi olla myös kaiutin (tämän vuoksi roomalaiset käyttivät sanaa persona, joka tulee sanasta personare — "soittaa läpi"). Ihminen on yksi, mutta hänellä on monta kasvoa. Näin voidaan sanoa, että henkilö, jolla on pääasiassa surullinen tai tyytymätön ilme, on synkkä tai murehtiva persoona. Toisaalta elämäniloinen ja iloinen ihminen, jolla on kasvoillaan naurunjuonteet ja virnistävät silmät, reagoi useammin positiivisesti. Positiivinen persoona, positiivinen hahmo (ransk.).

Mutta ei aina ihmiset ole vilpittömiä, eivätkä kaikki ajatukset ihmisen mielessä heijastu hänen kasvoiltaan. Jotkut pystyvät tuntemaan sisällään yhtä, mutta näyttämään kasvoillaan aivan muuta.... Ihminen voi sovittaa itselleen erilaisia naamioita eri olosuhteissa, toimiessaan omien etujensa mukaan. Kaksinaamaisuus ja moninaamaisuus ovat seurausta vilpittömyyden puutteesta, salailusta, pelosta ja ristiriitaisista haluista sisällä. Nykypsykologia pitää useiden persoonien samanaikaista olemassaoloa yhdessä ihmisessä patologiana dissosiatiivisten häiriöiden yhteydessä."

Kyllä, todellakin, yhdessä tietoisuudessa voi olla useita persoonallisuuksia, sillä persoonallisuus on toissijainen ja johdettu suhteessa ensisijaiseen tietoisuuteen. Elävän olennon tietoisuus voi ahmakaran (väärän egon) ansiosta eläytyä mihin tahansa rooliin (ja niitä voi olla useita samanaikaisesti), mutta ongelma näkyy yksinkertaisessa kaavassa: yhden vahvan persoonallisuuden sijaan tietoisuuteen muodostuu useita heikkoja persoonallisuuksia, jotka esiintyvät vuorotellen riippuen ympärillä tapahtuvista asioista. Ne toimivat ristiriitaisesti aiheuttaen ”konfliktin itsensä kanssa”. Ei ole selvää, millaista persoonallisuutta tällainen ”selkärangaton” ihminen kasvattaa itsessään.

Kysy itseltäsi koko ajan: ”Mitä persoonallisuuden piirteitä: hyveitä tai paheita, kasvatat itsessäsi? Miten muut näkevät minut? Kuka olen persoonallisuutena ympäristölleni?” Ja viimeinen asia. Minä olen minä. Minun persoonallisuuteni on minun persoonallisuuteni. Henkilökohtaiset tiedot (nimi, syntymäaika jne.) voivat muuttua. Mutta minä olen muuttumaton, jos toimin tietoisesti.


********************

Vain katkelmia. Erittäin paljon k äännösvirheitä suomen kielllä.


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Anonyymi00038 kirjoitti:

Persoona, persoonallisuus.


Kokoelma luonteenpiirteitä ja käyttäytymistä, jotka ilmenevät tietyissä olosuhteissa. Puhuttaessa sanan "persoonallisuus" merkityksestä, on syytä huomata, että alun perin ...tarkoitti naamaria, joka peitti kasvonpiirteet ja ilmaisut, ja samankaltainen merkitys löytyy myös kreikkalaisesta sanasta persona - teatterinaamari.

Naamion suu oli tavallisesti koristeltu metallilla, kuten kuparilla tai hopealla, resonanssin lisäämiseksi, ja naamiossa saattoi olla myös kaiutin (tämän vuoksi roomalaiset käyttivät sanaa persona, joka tulee sanasta personare — "soittaa läpi"). Ihminen on yksi, mutta hänellä on monta kasvoa. Näin voidaan sanoa, että henkilö, jolla on pääasiassa surullinen tai tyytymätön ilme, on synkkä tai murehtiva persoona. Toisaalta elämäniloinen ja iloinen ihminen, jolla on kasvoillaan naurunjuonteet ja virnistävät silmät, reagoi useammin positiivisesti. Positiivinen persoona, positiivinen hahmo (ransk.).

Mutta ei aina ihmiset ole vilpittömiä, eivätkä kaikki ajatukset ihmisen mielessä heijastu hänen kasvoiltaan. Jotkut pystyvät tuntemaan sisällään yhtä, mutta näyttämään kasvoillaan aivan muuta.... Ihminen voi sovittaa itselleen erilaisia naamioita eri olosuhteissa, toimiessaan omien etujensa mukaan. Kaksinaamaisuus ja moninaamaisuus ovat seurausta vilpittömyyden puutteesta, salailusta, pelosta ja ristiriitaisista haluista sisällä. Nykypsykologia pitää useiden persoonien samanaikaista olemassaoloa yhdessä ihmisessä patologiana dissosiatiivisten häiriöiden yhteydessä."

Kyllä, todellakin, yhdessä tietoisuudessa voi olla useita persoonallisuuksia, sillä persoonallisuus on toissijainen ja johdettu suhteessa ensisijaiseen tietoisuuteen. Elävän olennon tietoisuus voi ahmakaran (väärän egon) ansiosta eläytyä mihin tahansa rooliin (ja niitä voi olla useita samanaikaisesti), mutta ongelma näkyy yksinkertaisessa kaavassa: yhden vahvan persoonallisuuden sijaan tietoisuuteen muodostuu useita heikkoja persoonallisuuksia, jotka esiintyvät vuorotellen riippuen ympärillä tapahtuvista asioista. Ne toimivat ristiriitaisesti aiheuttaen ”konfliktin itsensä kanssa”. Ei ole selvää, millaista persoonallisuutta tällainen ”selkärangaton” ihminen kasvattaa itsessään.

Kysy itseltäsi koko ajan: ”Mitä persoonallisuuden piirteitä: hyveitä tai paheita, kasvatat itsessäsi? Miten muut näkevät minut? Kuka olen persoonallisuutena ympäristölleni?” Ja viimeinen asia. Minä olen minä. Minun persoonallisuuteni on minun persoonallisuuteni. Henkilökohtaiset tiedot (nimi, syntymäaika jne.) voivat muuttua. Mutta minä olen muuttumaton, jos toimin tietoisesti.


********************

Vain katkelmia. Erittäin paljon k äännösvirheitä suomen kielllä.


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Lue lisää

Tietoisuus (Chitta)

चित्त

Ajattelen, siis olen olemassa. Kyky tiedostaa itsensä ja ympärillä tapahtuva erottaa meidät elottomasta aineesta. Filosofiassa ja joissakin vedatekstien käännöksissä tietoisuus ja sielu ymmärretään usein samaksi asiaksi. Ilman tietoista ymmärtämistä ei voi kutsua itseään eläväksi. Sielua käsittelevässä osiossa on jo kuvattu joitakin sen ominaisuuksia, mutta on mainittava vielä yksi tärkeä piirre: vapaus valita. Tietoinen valinta. Me voimme valita, mitä teemme ja miten toimimme erilaisissa elämäntilanteissa. Mutta valinnanvapaus tarkoittaa myös mahdollisuutta tehdä virhe. Siksi on suotavaa olla kirkkaassa, selkeässä tietoisuuden tilassa. ...
Valinnanvapaus on suuri lahja ja suuri vastuu....


********************

Katkelmia. Käännösvirheitä suomen kielllä.


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com



Äly (Buddhi)
बुद्धि

Vain yksi ihmisen kyky erottaa hänet olennaisesti muista olennoista – se on kyky ajatella loogisesti, päättelemään. Tämän kyvyn ihmiselle antaa äly Ja vedat sanovat, että se voi olla kahdessa eri tilassa.

Ensimmäinen tila on aineellinen maallinen äly (buddhi). Maallinen äly asettaa itselleen tavoitteeksi johtaa elävä olento läpi kaikki houkutukset ja esteet kohti sen kohtaloa (lopullista päämäärää) tai elämän tarkoitusta. Materiaalimaailmassa merkitys on aina ollut ja on edelleen: perhe, aistilliset nautinnot, terveys, aineellinen hyvinvointi, muiden kunnioitus, valta ja maine. Järki on aistien ja mielen yläpuolella, analysoiden ympäristöä ja kokemuksemme maailmaa. Se määrittelee, mikä on hyödyllistä ja mikä haitallista elävälle olennolle näiden tavoitteiden saavuttamisen kontekstissa. Mieli, joka saa tietoa aisteilta, pyrkii miellyttävään kohteeseen, mutta järki voi pysäyttää sen, jos tämä kohde edustaa jonkinlaista vaaraa elävälle olennolle tai ei vastaa järkeviä tavoitteita. (Esimerkiksi mielelle voi olla miellyttävää alkoholipäihtymys ja rentoutuminen työpäivän päätteeksi, mutta jos sinun on ajetava autoa, juuri järki kertoo, että nyt ei kannata juoda, koska tavoitteesi on päästä illalla töiden jälkeen kotiin ehjänä ja vahingoittumattomana. Valitettavasti kaikki tavoitteet, joihin homo sapiens (järkevä ihminen kädellisten heimosta) pyrkii, ovat aineellisia eivätkä kykene antamaan hänelle todellista onnea.

Toinen tila – ylimaallinen äly (Divya Buddhi) – asettaa tavoitteekseen johtaa meidät todelliseen todellisuuteen (ylitietoisuuden maailmaan tai henkimaailmaan), maailmaan, joka ulottuu aistillisen kokemuksen rajojen ulkopuolelle. Vain Divya Buddhin avulla voimme päästä sinne, missä on todellinen kohtalomme ja elämän todellinen tarkoitus. Yksi sen ainutlaatuisista ominaisuuksista on kyky analysoida itseään ilman mielen ja aistien apua, asettamalla tavoitteita ajasta ja tilasta riippumatta. ...
...

Se etsii Totuutta illuusion takaa erottaen ikuisen ajallisesta.

********************

Katkelmia. Käännösvirheitä suomen kielllä.


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Anonyymi00039 kirjoitti:

Tietoisuus (Chitta)

चित्त

Ajattelen, siis olen olemassa. Kyky tiedostaa itsensä ja ympärillä tapahtuva erottaa meidät elottomasta aineesta. Filosofiassa ja joissakin vedatekstien käännöksissä tietoisuus ja sielu ymmärretään usein samaksi asiaksi. Ilman tietoista ymmärtämistä ei voi kutsua itseään eläväksi. Sielua käsittelevässä osiossa on jo kuvattu joitakin sen ominaisuuksia, mutta on mainittava vielä yksi tärkeä piirre: vapaus valita. Tietoinen valinta. Me voimme valita, mitä teemme ja miten toimimme erilaisissa elämäntilanteissa. Mutta valinnanvapaus tarkoittaa myös mahdollisuutta tehdä virhe. Siksi on suotavaa olla kirkkaassa, selkeässä tietoisuuden tilassa. ...
Valinnanvapaus on suuri lahja ja suuri vastuu....


********************

Katkelmia. Käännösvirheitä suomen kielllä.


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com



Äly (Buddhi)
बुद्धि

Vain yksi ihmisen kyky erottaa hänet olennaisesti muista olennoista – se on kyky ajatella loogisesti, päättelemään. Tämän kyvyn ihmiselle antaa äly Ja vedat sanovat, että se voi olla kahdessa eri tilassa.

Ensimmäinen tila on aineellinen maallinen äly (buddhi). Maallinen äly asettaa itselleen tavoitteeksi johtaa elävä olento läpi kaikki houkutukset ja esteet kohti sen kohtaloa (lopullista päämäärää) tai elämän tarkoitusta. Materiaalimaailmassa merkitys on aina ollut ja on edelleen: perhe, aistilliset nautinnot, terveys, aineellinen hyvinvointi, muiden kunnioitus, valta ja maine. Järki on aistien ja mielen yläpuolella, analysoiden ympäristöä ja kokemuksemme maailmaa. Se määrittelee, mikä on hyödyllistä ja mikä haitallista elävälle olennolle näiden tavoitteiden saavuttamisen kontekstissa. Mieli, joka saa tietoa aisteilta, pyrkii miellyttävään kohteeseen, mutta järki voi pysäyttää sen, jos tämä kohde edustaa jonkinlaista vaaraa elävälle olennolle tai ei vastaa järkeviä tavoitteita. (Esimerkiksi mielelle voi olla miellyttävää alkoholipäihtymys ja rentoutuminen työpäivän päätteeksi, mutta jos sinun on ajetava autoa, juuri järki kertoo, että nyt ei kannata juoda, koska tavoitteesi on päästä illalla töiden jälkeen kotiin ehjänä ja vahingoittumattomana. Valitettavasti kaikki tavoitteet, joihin homo sapiens (järkevä ihminen kädellisten heimosta) pyrkii, ovat aineellisia eivätkä kykene antamaan hänelle todellista onnea.

Toinen tila – ylimaallinen äly (Divya Buddhi) – asettaa tavoitteekseen johtaa meidät todelliseen todellisuuteen (ylitietoisuuden maailmaan tai henkimaailmaan), maailmaan, joka ulottuu aistillisen kokemuksen rajojen ulkopuolelle. Vain Divya Buddhin avulla voimme päästä sinne, missä on todellinen kohtalomme ja elämän todellinen tarkoitus. Yksi sen ainutlaatuisista ominaisuuksista on kyky analysoida itseään ilman mielen ja aistien apua, asettamalla tavoitteita ajasta ja tilasta riippumatta. ...
...

Se etsii Totuutta illuusion takaa erottaen ikuisen ajallisesta.

********************

Katkelmia. Käännösvirheitä suomen kielllä.


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Lue lisää

Tietoisuuden tasot (pancha kosha)
पञ्च कोश

Elävä olento, jolla on aineellinen keho, käy läpi viisi olemassaolon vaihetta:
anna-maya, prāṇa-maya, mano-maya, vijñāna-maya ja lopulta ānanda-maya.
Elämän alussa jokainen ajattelee vain ruokaa. Lapsi tai eläin kokee tyydytystä vain silloin, kun se voi syödä herkullista ruokaa. Tätä tietoisuuden kehitysvaihetta, jossa elävän olennon pääasiallinen tavoite on syödä itsensä kylläiseksi, kutsutaan anna-mayaksi. Sana anna tarkoittaa ”ruokaa”.

Sitten ihminen alkaa tiedostaa olemassaolonsa ja on onnellinen, jos hänen elämäänsä ei uhkaa vaara. Tätä vaihetta kutsutaan prana-mayaksi, eli tietoisuudeksi omasta olemassaolosta. Ihmisen tietoisuus, joka on noussut mielen tasolle (manas), kutsutaan manomayaksi.

Materialistinen sivilisaatio on pääasiassa näillä kolmella tasolla: anna-maya, prana-maya ja mano-maya. Sivistyneiden ihmisten ensimmäinen huolenaihe on varmistaa taloudellinen hyvinvointinsa, toinen on suojella itseään kaikelta, mikä uhkaa elämää.

Kun ihminen saavuttaa seuraavan kehitysvaiheen tietoisuudessaan, hän alkaa pohtia ja kehittää filosofisen lähestymistavan elämän arvoihin. Jos filosofisten näkemyksiensä kehittyessä ihminen alkaa elää älyn (buddhi) tasolla ja ymmärtää, että hän ei ole aineellinen keho, vaan ikuinen sielu, hän on saavuttanut vigyana-maya-vaiheen.

Henkisesti kehittyessään hän sitten ymmärtää Korkeimman Jumalan – Korkeimman Sielun. Kun ihminen palauttaa suhteensa Jumalaan...
...
hän saavuttaa ananda-maya-vaiheen. Ananda-maya on ...

********************

Katkelmia. Käännösvirheitä suomen kielllä.


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Anonyymi00040 kirjoitti:

Tietoisuuden tasot (pancha kosha)
पञ्च कोश

Elävä olento, jolla on aineellinen keho, käy läpi viisi olemassaolon vaihetta:
anna-maya, prāṇa-maya, mano-maya, vijñāna-maya ja lopulta ānanda-maya.
Elämän alussa jokainen ajattelee vain ruokaa. Lapsi tai eläin kokee tyydytystä vain silloin, kun se voi syödä herkullista ruokaa. Tätä tietoisuuden kehitysvaihetta, jossa elävän olennon pääasiallinen tavoite on syödä itsensä kylläiseksi, kutsutaan anna-mayaksi. Sana anna tarkoittaa ”ruokaa”.

Sitten ihminen alkaa tiedostaa olemassaolonsa ja on onnellinen, jos hänen elämäänsä ei uhkaa vaara. Tätä vaihetta kutsutaan prana-mayaksi, eli tietoisuudeksi omasta olemassaolosta. Ihmisen tietoisuus, joka on noussut mielen tasolle (manas), kutsutaan manomayaksi.

Materialistinen sivilisaatio on pääasiassa näillä kolmella tasolla: anna-maya, prana-maya ja mano-maya. Sivistyneiden ihmisten ensimmäinen huolenaihe on varmistaa taloudellinen hyvinvointinsa, toinen on suojella itseään kaikelta, mikä uhkaa elämää.

Kun ihminen saavuttaa seuraavan kehitysvaiheen tietoisuudessaan, hän alkaa pohtia ja kehittää filosofisen lähestymistavan elämän arvoihin. Jos filosofisten näkemyksiensä kehittyessä ihminen alkaa elää älyn (buddhi) tasolla ja ymmärtää, että hän ei ole aineellinen keho, vaan ikuinen sielu, hän on saavuttanut vigyana-maya-vaiheen.

Henkisesti kehittyessään hän sitten ymmärtää Korkeimman Jumalan – Korkeimman Sielun. Kun ihminen palauttaa suhteensa Jumalaan...
...
hän saavuttaa ananda-maya-vaiheen. Ananda-maya on ...

********************

Katkelmia. Käännösvirheitä suomen kielllä.


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Lue lisää

Fyysinen keho (sthula-sharira)

स्थूलशरीर

Karkea fyysinen keho, eli shthūla-śarira, on fyysinen muoto, joka on vuorovaikutuksessa aineellisen maailman kanssa viiden elementin kautta: eetteri, ilma, tuli, vesi ja maa. Se on keino hankkia kokemusta Jivalle, sielulle, joka käyttää aisteja ja toimintoja vuorovaikutukseen ympäristön kanssa.

Karkea keho on alttiina syntymälle, vanhenemiselle ja kuolemalle, se tuhoutuu, mutta sielu hienojakoisessa kehossa saa reinkarnaation seurauksena uuden fyysisen kuoren, ja kaikki toistuu uudelleen.

Hienojakoinen keho ( sukshma sharira)

सूक्ष्मशरीर


Yksi kolmesta kehosta, jotka muodostavat ihmisen.

Sūkṣmaśarīra koostuu 18 elementistä, mukaan lukien mieli (manas), äly (buddhi), ego (ahamkara), kymmenen aistielintä (5 ) ja toimintaa (5), sekä viisi hienojakoista elementtiä (pancha mahabhuta).

Hienojakoinen keho ei tuhoudu kuoleman jälkeen, vaan siirtyy uuteen inkarnaatioon, joka kantaa mukanaan edellisten elämien karmallisia jälkiä.


Näin ollen sūkṣmaśarīra(hienojakoinen keho) näyttelee keskeistä roolia jälleensyntymän ja karmallisen siirtymisen prosessissa.

Anonyymi00041 kirjoitti:

Fyysinen keho (sthula-sharira)

स्थूलशरीर

Karkea fyysinen keho, eli shthūla-śarira, on fyysinen muoto, joka on vuorovaikutuksessa aineellisen maailman kanssa viiden elementin kautta: eetteri, ilma, tuli, vesi ja maa. Se on keino hankkia kokemusta Jivalle, sielulle, joka käyttää aisteja ja toimintoja vuorovaikutukseen ympäristön kanssa.

Karkea keho on alttiina syntymälle, vanhenemiselle ja kuolemalle, se tuhoutuu, mutta sielu hienojakoisessa kehossa saa reinkarnaation seurauksena uuden fyysisen kuoren, ja kaikki toistuu uudelleen.

Hienojakoinen keho ( sukshma sharira)

सूक्ष्मशरीर


Yksi kolmesta kehosta, jotka muodostavat ihmisen.

Sūkṣmaśarīra koostuu 18 elementistä, mukaan lukien mieli (manas), äly (buddhi), ego (ahamkara), kymmenen aistielintä (5 ) ja toimintaa (5), sekä viisi hienojakoista elementtiä (pancha mahabhuta).

Hienojakoinen keho ei tuhoudu kuoleman jälkeen, vaan siirtyy uuteen inkarnaatioon, joka kantaa mukanaan edellisten elämien karmallisia jälkiä.


Näin ollen sūkṣmaśarīra(hienojakoinen keho) näyttelee keskeistä roolia jälleensyntymän ja karmallisen siirtymisen prosessissa.

Lue lisää

Et ole se, mitä näet.

Eli se, jota näet peilistasi et ole sinä.

Ahankara on kaikkein hienovaraisin materiaalinen elementti, joten sitä on vaikea analysoida.

Se pitää sielua turvallisessa vankeudessa, vankilassa, josta kukaan ei pääse koskaan pois, vaikka siellä ei ole lukkoja tai kaltereita.

Eikä kukaan pidä vankeja väkisin. Kaikki tämä tapahtuu ahankaran voimalla.



Väärä ego on materian ja hengen solmu, jota ei voi avata. Miksi? Koska sielu itse kiristää sitä tiukasti.


Persoonallisuus haluaa vapautua kärsimyksestä, mutta samalla se takertuu kuolettavalla otteella tuon kärsimyksen aiheuttajaan.

Anonyymi00042 kirjoitti:

Et ole se, mitä näet.

Eli se, jota näet peilistasi et ole sinä.

Ahankara on kaikkein hienovaraisin materiaalinen elementti, joten sitä on vaikea analysoida.

Se pitää sielua turvallisessa vankeudessa, vankilassa, josta kukaan ei pääse koskaan pois, vaikka siellä ei ole lukkoja tai kaltereita.

Eikä kukaan pidä vankeja väkisin. Kaikki tämä tapahtuu ahankaran voimalla.



Väärä ego on materian ja hengen solmu, jota ei voi avata. Miksi? Koska sielu itse kiristää sitä tiukasti.


Persoonallisuus haluaa vapautua kärsimyksestä, mutta samalla se takertuu kuolettavalla otteella tuon kärsimyksen aiheuttajaan.

Lue lisää

Se taistelee pahaa vastaan, mutta se kantaa pahaa sisällään. Se haluaa onnellista elämää maan päällä, mutta se aiheuttaa itselleen ongelmia.


Jos henkilö näkee unessa paljon kultaa ja rahaa, herääminen tuo pettymyksen. Mutta uni pysyy unena. Se on vain illuusio.


Illusorinen rikkaus, illusorinen ruoka, illusorinen onni. Mikä on se voima, joka kiristää aineen ja hengen solmun?

Anonyymi00043 kirjoitti:

Se taistelee pahaa vastaan, mutta se kantaa pahaa sisällään. Se haluaa onnellista elämää maan päällä, mutta se aiheuttaa itselleen ongelmia.


Jos henkilö näkee unessa paljon kultaa ja rahaa, herääminen tuo pettymyksen. Mutta uni pysyy unena. Se on vain illuusio.


Illusorinen rikkaus, illusorinen ruoka, illusorinen onni. Mikä on se voima, joka kiristää aineen ja hengen solmun?

Lue lisää

Ego on identifikaatio - kuka luulen olevani.
TODELLINEN ego on ymmärrys omasta henkisestä luonteesta, minä olen ikuinen sielu. Ego määrittelee sielun yksilöllisyyden.
Väärä ego - ego aineellisessa maailmassa , kun sielu kasvaa ylikasvaneeksi identifikaatioilla, etiketeillä: olen keho, ranskalainen, rikas/köyhä, sosiaalinen rooli (äiti, työntekijä, naapuri) jne.


Mihin sitä tarvitaan, miten se muodostuu aineellisessa maailmassa ja muuttuu Vääräksi Egoksi.
Lyhyesti sanottuna EGO on osa hienojakoista ihmiskehoa (psyyke), aivan kuten mieli ja äly.

Anonyymi00044 kirjoitti:

Ego on identifikaatio - kuka luulen olevani.
TODELLINEN ego on ymmärrys omasta henkisestä luonteesta, minä olen ikuinen sielu. Ego määrittelee sielun yksilöllisyyden.
Väärä ego - ego aineellisessa maailmassa , kun sielu kasvaa ylikasvaneeksi identifikaatioilla, etiketeillä: olen keho, ranskalainen, rikas/köyhä, sosiaalinen rooli (äiti, työntekijä, naapuri) jne.


Mihin sitä tarvitaan, miten se muodostuu aineellisessa maailmassa ja muuttuu Vääräksi Egoksi.
Lyhyesti sanottuna EGO on osa hienojakoista ihmiskehoa (psyyke), aivan kuten mieli ja äly.

Lue lisää

Aineellinen tietoisuus rajoittaa niiden piiriä, joita voidaan rakastaa, ja ne, jotka eivät kuulu siihen


Mitä suurempi väärä ego on, sitä alempi on ihmisen tietoisuuden taso.
Ja mitä se tarkoittaa?

Ego samaistaa sielun kehoon, asemaan ja rooliin yhteiskunnassa, sukupuoleen, rotuun jne.
Sitä tarvitaan, jotta sielu voi toimia rooleissaan täällä.


Positiivinen tehtävä on, jotta ihminen voi täyttää velvollisuutensa, esim. äiti huolehtii lapsesta, presidentti hallitsee maata, kokki ruokkii.


Toinen puoli on se, kun ego muovaa ihmisen elämää määrittävät halut ja arvot ja johtaa tietä niiden saavuttamiseksi ja egon tyydyttämiseksi.

Anonyymi00045 kirjoitti:

Aineellinen tietoisuus rajoittaa niiden piiriä, joita voidaan rakastaa, ja ne, jotka eivät kuulu siihen


Mitä suurempi väärä ego on, sitä alempi on ihmisen tietoisuuden taso.
Ja mitä se tarkoittaa?

Ego samaistaa sielun kehoon, asemaan ja rooliin yhteiskunnassa, sukupuoleen, rotuun jne.
Sitä tarvitaan, jotta sielu voi toimia rooleissaan täällä.


Positiivinen tehtävä on, jotta ihminen voi täyttää velvollisuutensa, esim. äiti huolehtii lapsesta, presidentti hallitsee maata, kokki ruokkii.


Toinen puoli on se, kun ego muovaa ihmisen elämää määrittävät halut ja arvot ja johtaa tietä niiden saavuttamiseksi ja egon tyydyttämiseksi.

Lue lisää

Mitä suurempi väärä ego on, sitä alempi on ihmisen tietoisuuden taso.

Anonyymi00046 kirjoitti:

Mitä suurempi väärä ego on, sitä alempi on ihmisen tietoisuuden taso.

kärsimys syntyy kehoon ja asemaan samaistumisesta

todellinen tieto vapauttaa loukkaantumisesta ja ylpeydestä

henkinen opettaja voi näyttäytyä ulkoisesti vähäpätöisenä

valaistunut ihminen ei reagoi egosta, vaan totuudesta

Anonyymi00047 kirjoitti:

kärsimys syntyy kehoon ja asemaan samaistumisesta

todellinen tieto vapauttaa loukkaantumisesta ja ylpeydestä

henkinen opettaja voi näyttäytyä ulkoisesti vähäpätöisenä

valaistunut ihminen ei reagoi egosta, vaan totuudesta

Lue lisää

kärsimys syntyy kehoon ja asemaan samaistumisesta

todellinen tieto vapauttaa loukkaantumisesta ja ylpeydestä

henkinen opettaja voi näyttäytyä ulkoisesti vähäpätöisenä

valaistunut ihminen ei reagoi egosta, vaan totuudesta


Jotta sen ymmärtäisimme, auttaa vuoropuhelu, jota on kuvattu SB:ssa


Maharaja Rahugana ja Jada Bharata

Kuningas Rahugana oli vedalainen hallitsija, ja siksi hän tunsi erinomaisesti kaikki vedalaisen tiedon hienoudet. Hän kuitenkin keskittyi pääasiassa vedalaisen tiedon aineelliseen puoleen. Vedakirjoituksissa hän piti erityisen tärkeinä niitä ohjeita, jotka auttoivat ihmistä saavuttamaan aineellista onnellisuutta tai kohoamaan aineellisessa mielessä. Tämän vuoksi hän reagoi elämänsä tapahtumiin materialistisesti.

Lyhyesti heidän vuoropuhelunsa:

Rahugana: Suuttuu ja moittii Jada Bharataa laiskuudesta ja huonosta kantamisesta.
Jada Bharata: Vastaa rauhallisesti ja selittää, että hän ei ole keho eikä kantaja – todellinen minä on sielu.
Rahugana: Ymmärtää virheensä, nöyrtyy ja pyytää anteeksi, tunnistaen Jada Bharatan valaistuneeksi viisaaksi.


Alla pidempi, filosofinen selitys heidän vuoropuhelustaan:

Rahuganan ja Jada Bharatan vuoropuhelu ei ole tavallinen keskustelu, vaan kohtaaminen aineellisen maailmankuvan ja transsendentaalisen tietoisuuden välillä.

Aluksi Rahugana puhuu vallan ja kehon näkökulmasta. Hän samaistaa itsensä kuninkaaseen ja Jada Bharatan kantajaan. Hänen sanansa kumpuavat käsityksestä: ”Minä olen hallitsija, sinä olet palvelija; kehosi on olemassa palvellakseni minua.” Tässä ajattelussa arvo mitataan asemalla, tehokkuudella ja ruumiillisella toiminnalla. Kun Jada Bharata ei kanna palankiinia ”oikein”, Rahugana kokee sen loukkauksena omaa identiteettiään vastaan.

Jada Bharata vastaa täysin toiselta tasolta. Hän ei puolusta itseään eikä riitele, vaan purkaa koko Rahuganan oletusten perustan. Hän osoittaa, että keho ei ole todellinen toimija, eikä sielu ole kantaja tai kannettava. Jos keho on painava, kuka siitä kärsii? Jos joku on kuningas tai palvelija, koskeeko se sielua vai vain kehoa? Hänen puheensa on klassista vedanta-filosofiaa: ātman (sielu) on erillinen kehosta, toiminnasta ja sosiaalisista rooleista.

Vuoropuhelun ydin on se, että Rahugana puhuu ”sinä ja minä” -tasolta, kun taas Jada Bharata puhuu ”kuka minä olen” -tasolta. Rahugana haluaa korjata käytöstä; Jada Bharata paljastaa väärän identiteetin. Hän ei pyri opettamaan kuningasta auktoriteettina, vaan antaa totuuden puhua itsestään.

Kun Rahugana kuulee tämän, tapahtuu filosofinen murros: hänen tietonsa osoittautuu pinnalliseksi. Hän on tuntenut Vedat, mutta soveltanut niitä aineellisen hyödyn saavuttamiseen. Nyt hän ymmärtää eron tiedon (jñāna) ja viisauden (vijñāna) välillä – tiedon, joka on elettyä ja oivallettua.

Lopulta Rahugana nöyrtyy, ei siksi että Jada Bharata olisi loukannut häntä, vaan koska hänen egoonsa perustuva identiteettinsä romahtaa. Hän näkee, että todellinen nöyryys ei ole itsensä alentamista, vaan väärän minuuden luopumista. Jada Bharata ei muuttunut koko keskustelun aikana – muutos tapahtui Rahuganassa.

Anonyymi00048 kirjoitti:

kärsimys syntyy kehoon ja asemaan samaistumisesta

todellinen tieto vapauttaa loukkaantumisesta ja ylpeydestä

henkinen opettaja voi näyttäytyä ulkoisesti vähäpätöisenä

valaistunut ihminen ei reagoi egosta, vaan totuudesta


Jotta sen ymmärtäisimme, auttaa vuoropuhelu, jota on kuvattu SB:ssa


Maharaja Rahugana ja Jada Bharata

Kuningas Rahugana oli vedalainen hallitsija, ja siksi hän tunsi erinomaisesti kaikki vedalaisen tiedon hienoudet. Hän kuitenkin keskittyi pääasiassa vedalaisen tiedon aineelliseen puoleen. Vedakirjoituksissa hän piti erityisen tärkeinä niitä ohjeita, jotka auttoivat ihmistä saavuttamaan aineellista onnellisuutta tai kohoamaan aineellisessa mielessä. Tämän vuoksi hän reagoi elämänsä tapahtumiin materialistisesti.

Lyhyesti heidän vuoropuhelunsa:

Rahugana: Suuttuu ja moittii Jada Bharataa laiskuudesta ja huonosta kantamisesta.
Jada Bharata: Vastaa rauhallisesti ja selittää, että hän ei ole keho eikä kantaja – todellinen minä on sielu.
Rahugana: Ymmärtää virheensä, nöyrtyy ja pyytää anteeksi, tunnistaen Jada Bharatan valaistuneeksi viisaaksi.


Alla pidempi, filosofinen selitys heidän vuoropuhelustaan:

Rahuganan ja Jada Bharatan vuoropuhelu ei ole tavallinen keskustelu, vaan kohtaaminen aineellisen maailmankuvan ja transsendentaalisen tietoisuuden välillä.

Aluksi Rahugana puhuu vallan ja kehon näkökulmasta. Hän samaistaa itsensä kuninkaaseen ja Jada Bharatan kantajaan. Hänen sanansa kumpuavat käsityksestä: ”Minä olen hallitsija, sinä olet palvelija; kehosi on olemassa palvellakseni minua.” Tässä ajattelussa arvo mitataan asemalla, tehokkuudella ja ruumiillisella toiminnalla. Kun Jada Bharata ei kanna palankiinia ”oikein”, Rahugana kokee sen loukkauksena omaa identiteettiään vastaan.

Jada Bharata vastaa täysin toiselta tasolta. Hän ei puolusta itseään eikä riitele, vaan purkaa koko Rahuganan oletusten perustan. Hän osoittaa, että keho ei ole todellinen toimija, eikä sielu ole kantaja tai kannettava. Jos keho on painava, kuka siitä kärsii? Jos joku on kuningas tai palvelija, koskeeko se sielua vai vain kehoa? Hänen puheensa on klassista vedanta-filosofiaa: ātman (sielu) on erillinen kehosta, toiminnasta ja sosiaalisista rooleista.

Vuoropuhelun ydin on se, että Rahugana puhuu ”sinä ja minä” -tasolta, kun taas Jada Bharata puhuu ”kuka minä olen” -tasolta. Rahugana haluaa korjata käytöstä; Jada Bharata paljastaa väärän identiteetin. Hän ei pyri opettamaan kuningasta auktoriteettina, vaan antaa totuuden puhua itsestään.

Kun Rahugana kuulee tämän, tapahtuu filosofinen murros: hänen tietonsa osoittautuu pinnalliseksi. Hän on tuntenut Vedat, mutta soveltanut niitä aineellisen hyödyn saavuttamiseen. Nyt hän ymmärtää eron tiedon (jñāna) ja viisauden (vijñāna) välillä – tiedon, joka on elettyä ja oivallettua.

Lopulta Rahugana nöyrtyy, ei siksi että Jada Bharata olisi loukannut häntä, vaan koska hänen egoonsa perustuva identiteettinsä romahtaa. Hän näkee, että todellinen nöyryys ei ole itsensä alentamista, vaan väärän minuuden luopumista. Jada Bharata ei muuttunut koko keskustelun aikana – muutos tapahtui Rahuganassa.

Lue lisää

Filosofisesti vuoropuhelu opettaa, että:

kärsimys syntyy kehoon ja asemaan samaistumisesta

todellinen tieto vapauttaa loukkaantumisesta ja ylpeydestä

henkinen opettaja voi näyttäytyä ulkoisesti vähäpätöisenä

valaistunut ihminen ei reagoi egosta, vaan totuudesta


Rahuganan ja Jada Bharatan vuoropuhelu voidaan sanoa filosofisesti näin:

Rahugana (vallan ääni):
“Minä olen kuningas, sinä olet kantaja. Miksi et tottele? Miksi horjutat vaunuani?”

Jada Bharata (tiedon hiljaisuus):
“Kenet sinä kutsut kantajaksi, ja mitä vaunua luulet horjuvan?
Ruumis liikkuu, mutta minä en liiku.
Minä en kanna, enkä ole kannettava.”

Rahugana:
“Sinä puhut kuin tietäjä, mutta näytät typerältä.”

Jada Bharata:
“Typeryys ja viisaus kuuluvat mielelle, eivät todelliselle minuudelle.
Se, joka samastuu kehoon, näkee toiset ylempinä ja alempina.
Se, joka näkee totuuden, ei näe eroa.”

Rahugana:
“Mikä siis on ihminen?”

Jada Bharata:
“Ei se, mikä syntyy ja kuolee.
Ei se, mikä tekee ja kärsii.
Vaan se, mikä todistaa kaiken tämän muuttumattomana.”

Rahugana (nöyrtyen):
“Olen ollut sokea vallalleni.”

Jada Bharata:
“Valta sitoo, tieto vapauttaa.
Kun ‘minä’ katoaa, totuus jää.”

Anonyymi00049 kirjoitti:

Filosofisesti vuoropuhelu opettaa, että:

kärsimys syntyy kehoon ja asemaan samaistumisesta

todellinen tieto vapauttaa loukkaantumisesta ja ylpeydestä

henkinen opettaja voi näyttäytyä ulkoisesti vähäpätöisenä

valaistunut ihminen ei reagoi egosta, vaan totuudesta


Rahuganan ja Jada Bharatan vuoropuhelu voidaan sanoa filosofisesti näin:

Rahugana (vallan ääni):
“Minä olen kuningas, sinä olet kantaja. Miksi et tottele? Miksi horjutat vaunuani?”

Jada Bharata (tiedon hiljaisuus):
“Kenet sinä kutsut kantajaksi, ja mitä vaunua luulet horjuvan?
Ruumis liikkuu, mutta minä en liiku.
Minä en kanna, enkä ole kannettava.”

Rahugana:
“Sinä puhut kuin tietäjä, mutta näytät typerältä.”

Jada Bharata:
“Typeryys ja viisaus kuuluvat mielelle, eivät todelliselle minuudelle.
Se, joka samastuu kehoon, näkee toiset ylempinä ja alempina.
Se, joka näkee totuuden, ei näe eroa.”

Rahugana:
“Mikä siis on ihminen?”

Jada Bharata:
“Ei se, mikä syntyy ja kuolee.
Ei se, mikä tekee ja kärsii.
Vaan se, mikä todistaa kaiken tämän muuttumattomana.”

Rahugana (nöyrtyen):
“Olen ollut sokea vallalleni.”

Jada Bharata:
“Valta sitoo, tieto vapauttaa.
Kun ‘minä’ katoaa, totuus jää.”

Lue lisää

1. Jada Bharata ei opeta “minättömyyttä” vaan väärän samaistumisen purkamista

Gaudiya-vaishnavismi hyväksyy, että:

sielu (jīva) ei ole keho eikä mieli

mutta jīva on ikuinen yksilö, ei häviävä illuusio

Kun Jada Bharata sanoo:

“En kanna, enkä ole kannettava”

hän ei tarkoita:

“Minua ei ole olemassa”

vaan:

“Minä en ole tämä kehon rooli, jonka yhteiskunta on minulle antanut.”

Gaudiya-ajattelussa tämä on ahaṅkāran (väärän egon) purkamista, ei persoonan kieltämistä.



2. Rahugana edustaa ahankaraa ja varna-ylpeyttä

Rahugana ajattelee:

“Olen kuningas”

“Sinä olet palvelija”

Gaudiya-vaishnavismin mukaan tämä on vaishnava-aparādhan alku:
arvioida pyhimystä ulkoisen aseman perusteella.

Krishna katsoo bhaktia, ei roolia.

Jada Bharata näyttää ulkoisesti tyhmältä (jada), mutta sisäisesti hän on:

Krishna-tietoinen

täysin vapaa karmasta

Bhagavanin palvelija

3. Jada Bharata puhuu bhaktan näkökulmasta, ei jñānin

Vaikka hänen kielensä kuulostaa advaitalta, Gaudiya-perinne tulkitsee sen näin:

“Todistaja” ≠ persoonaton Brahman

vaan ātma, joka on:

ikuinen

tietoinen

luonnostaan Krishnaan suuntautunut

Hän puhuu irrottautumiseksi egosta, ei liukenemiseksi Jumalaan.

Gaudiya-vaishnavismi opettaa:
vapautuminen ei ole identiteetin katoamista, vaan sen puhdistumista.


4. Vuoropuhelun käännekohta: nöyryys ja antautuminen

Rahuganan muutos on ratkaiseva:

hän laskeutuu vaunuista

kumartuu

pyytää opetusta

Tämä on Gaudiya-vaishnavismin ydinkohta:

Krishna-tietoisuus alkaa, kun ego murtuu ja guru tunnistetaan.

Jada Bharata toimii tässä śikṣā-guruna, vaikka ei ulkoisesti näytä opettajalta.

5. Gaudiya-vaishnavinen ydinopetus vuoropuhelusta

Filosofisesti tiivistettynä:

Et ole kehosi

Asema ja varna eivät määritä todellista arvoa

Todellinen viisaus ilmenee nöyryytenä ja bhaktina

Pyhimys voidaan verhota yksinkertaisuuteen

Krishna lähettää gurun rikkomaan ylpeyden, ei silittämään sitä

6. Yksi Gaudiya-tyylinen tiivistys

“Se, joka näkee palvelijan, ei näe bhaktia.
Se, joka näkee bhaktin, ei näe palvelijaa.
Krishna asuu siellä, missä ego on kaatunut.”

Anonyymi00050 kirjoitti:

1. Jada Bharata ei opeta “minättömyyttä” vaan väärän samaistumisen purkamista

Gaudiya-vaishnavismi hyväksyy, että:

sielu (jīva) ei ole keho eikä mieli

mutta jīva on ikuinen yksilö, ei häviävä illuusio

Kun Jada Bharata sanoo:

“En kanna, enkä ole kannettava”

hän ei tarkoita:

“Minua ei ole olemassa”

vaan:

“Minä en ole tämä kehon rooli, jonka yhteiskunta on minulle antanut.”

Gaudiya-ajattelussa tämä on ahaṅkāran (väärän egon) purkamista, ei persoonan kieltämistä.



2. Rahugana edustaa ahankaraa ja varna-ylpeyttä

Rahugana ajattelee:

“Olen kuningas”

“Sinä olet palvelija”

Gaudiya-vaishnavismin mukaan tämä on vaishnava-aparādhan alku:
arvioida pyhimystä ulkoisen aseman perusteella.

Krishna katsoo bhaktia, ei roolia.

Jada Bharata näyttää ulkoisesti tyhmältä (jada), mutta sisäisesti hän on:

Krishna-tietoinen

täysin vapaa karmasta

Bhagavanin palvelija

3. Jada Bharata puhuu bhaktan näkökulmasta, ei jñānin

Vaikka hänen kielensä kuulostaa advaitalta, Gaudiya-perinne tulkitsee sen näin:

“Todistaja” ≠ persoonaton Brahman

vaan ātma, joka on:

ikuinen

tietoinen

luonnostaan Krishnaan suuntautunut

Hän puhuu irrottautumiseksi egosta, ei liukenemiseksi Jumalaan.

Gaudiya-vaishnavismi opettaa:
vapautuminen ei ole identiteetin katoamista, vaan sen puhdistumista.


4. Vuoropuhelun käännekohta: nöyryys ja antautuminen

Rahuganan muutos on ratkaiseva:

hän laskeutuu vaunuista

kumartuu

pyytää opetusta

Tämä on Gaudiya-vaishnavismin ydinkohta:

Krishna-tietoisuus alkaa, kun ego murtuu ja guru tunnistetaan.

Jada Bharata toimii tässä śikṣā-guruna, vaikka ei ulkoisesti näytä opettajalta.

5. Gaudiya-vaishnavinen ydinopetus vuoropuhelusta

Filosofisesti tiivistettynä:

Et ole kehosi

Asema ja varna eivät määritä todellista arvoa

Todellinen viisaus ilmenee nöyryytenä ja bhaktina

Pyhimys voidaan verhota yksinkertaisuuteen

Krishna lähettää gurun rikkomaan ylpeyden, ei silittämään sitä

6. Yksi Gaudiya-tyylinen tiivistys

“Se, joka näkee palvelijan, ei näe bhaktia.
Se, joka näkee bhaktin, ei näe palvelijaa.
Krishna asuu siellä, missä ego on kaatunut.”

Lue lisää

Kuningas Rahūgana pani Jada Bharatan kantajakseen, koska hän ei tunnistanut Jada Bharatan todellista luonnetta.

Lyhyesti syy ja tausta:

Jada Bharata eli tarkoituksella kuin hidas ja välinpitämätön (“jada”), jotta ihmiset eivät häiritsisi häntä. Todellisuudessa hän oli korkeasti valaistunut viisas.

Kun Rahūgana matkusti kantotuolissa, yksi kantajista puuttui, ja Jada Bharata määrättiin tilalle, koska hän vaikutti heikolta ja sopivalta alhaiseen työhön.

Jada Bharata käveli varovasti, jottei astuisi muurahaisten päälle. Tämä teki matkasta epätasaisen.

Rahūgana suuttui, luullen Jada Bharatan olevan laiska ja kuriton, ja solvasi häntä.

Tämän jälkeen tapahtui käänne:

Jada Bharata vastasi kuninkaalle syvällisellä opetuksella sielusta, kehosta ja todellisesta tiedosta.

Rahūgana ymmärsi virheensä, nöyrtyi ja pyysi anteeksi, ja tunnusti Jada Bharatan suuren viisauden.

Opetus:
Tarina (Bhāgavata Purāna 5. kirja) korostaa, että todellista viisautta ei pidä arvioida ulkoisen olemuksen pe

Anonyymi00051 kirjoitti:

Kuningas Rahūgana pani Jada Bharatan kantajakseen, koska hän ei tunnistanut Jada Bharatan todellista luonnetta.

Lyhyesti syy ja tausta:

Jada Bharata eli tarkoituksella kuin hidas ja välinpitämätön (“jada”), jotta ihmiset eivät häiritsisi häntä. Todellisuudessa hän oli korkeasti valaistunut viisas.

Kun Rahūgana matkusti kantotuolissa, yksi kantajista puuttui, ja Jada Bharata määrättiin tilalle, koska hän vaikutti heikolta ja sopivalta alhaiseen työhön.

Jada Bharata käveli varovasti, jottei astuisi muurahaisten päälle. Tämä teki matkasta epätasaisen.

Rahūgana suuttui, luullen Jada Bharatan olevan laiska ja kuriton, ja solvasi häntä.

Tämän jälkeen tapahtui käänne:

Jada Bharata vastasi kuninkaalle syvällisellä opetuksella sielusta, kehosta ja todellisesta tiedosta.

Rahūgana ymmärsi virheensä, nöyrtyi ja pyysi anteeksi, ja tunnusti Jada Bharatan suuren viisauden.

Opetus:
Tarina (Bhāgavata Purāna 5. kirja) korostaa, että todellista viisautta ei pidä arvioida ulkoisen olemuksen pe

Lue lisää

Opetus:
Tarina (Bhāgavata Purāna 5. kirja) korostaa, että todellista viisautta ei pidä arvioida ulkoisen olemuksen perusteella, ja että ego ja asema voivat sokaista jopa kuninkaan.

Anonyymi00052 kirjoitti:

Opetus:
Tarina (Bhāgavata Purāna 5. kirja) korostaa, että todellista viisautta ei pidä arvioida ulkoisen olemuksen perusteella, ja että ego ja asema voivat sokaista jopa kuninkaan.

Lue lisää

Toinen tarina - Lyhyesti Śrīmad Bhāgavatamista (6. kirja, Citraketun tarina):

Kuningas Citraketu oli pitkään lapseton ja kärsi suuresti. Viisaiden siunauksesta hän sai vihdoin pojan, jota hän rakasti yli kaiken. Mustasukkaisten vaimojen juonien vuoksi lapsi kuitenkin myrkytettiin ja kuoli. Kuningas vaipui syvään suruun.

Viisaat Nārada ja Aṅgirā tulivat hänen luokseen ja herättivät pojan henkiin mystisellä voimalla. He pyysivät pojan sielua puhumaan vanhemmilleen.

Silloin sielu sanoi lapsen kautta:

“Kuinka voit kutsua itseäsi isäkseni ja häntä äidikseni?
Minulla on ollut lukemattomia isiä ja äitejä monissa elämissä.
Nämä sukulaisuudet ovat vain mayaa, ohimeneviä.”

Tämän opetuksen kautta Citraketu ymmärsi, että keho ja maalliset suhteet eivät ole sielun todellinen identiteetti. Hän luopui kiintymyksestään, sai hengellistä oivallusta ja kääntyi bhaktin eli Jumalalle omistautumisen tielle.

Tarinan ydin:
Sielu on ikuinen, mutta ruumiilliset suhteet ovat väliaikaisia. Kärsimys syntyy kiintymyksestä siihen, mikä ei ole pysyvää.

Anonyymi00053 kirjoitti:

Toinen tarina - Lyhyesti Śrīmad Bhāgavatamista (6. kirja, Citraketun tarina):

Kuningas Citraketu oli pitkään lapseton ja kärsi suuresti. Viisaiden siunauksesta hän sai vihdoin pojan, jota hän rakasti yli kaiken. Mustasukkaisten vaimojen juonien vuoksi lapsi kuitenkin myrkytettiin ja kuoli. Kuningas vaipui syvään suruun.

Viisaat Nārada ja Aṅgirā tulivat hänen luokseen ja herättivät pojan henkiin mystisellä voimalla. He pyysivät pojan sielua puhumaan vanhemmilleen.

Silloin sielu sanoi lapsen kautta:

“Kuinka voit kutsua itseäsi isäkseni ja häntä äidikseni?
Minulla on ollut lukemattomia isiä ja äitejä monissa elämissä.
Nämä sukulaisuudet ovat vain mayaa, ohimeneviä.”

Tämän opetuksen kautta Citraketu ymmärsi, että keho ja maalliset suhteet eivät ole sielun todellinen identiteetti. Hän luopui kiintymyksestään, sai hengellistä oivallusta ja kääntyi bhaktin eli Jumalalle omistautumisen tielle.

Tarinan ydin:
Sielu on ikuinen, mutta ruumiilliset suhteet ovat väliaikaisia. Kärsimys syntyy kiintymyksestä siihen, mikä ei ole pysyvää.

Lue lisää

Citraketun tarina Śrīmad Bhāgavatamissa (6. kirja)

Kuningas Citraketu hallitsi suurta valtakuntaa, mutta hänen elämänsä oli täynnä sisäistä kärsimystä, koska hänellä ei ollut lasta. Hänellä oli monta vaimoa, rikkautta ja valtaa, mutta silti hän koki elämänsä tyhjäksi. Tämä osoittaa jo alussa Bhāgavatamin perusajatuksen: ulkoinen menestys ei poista eksistentiaalista puutetta.

Viisas Aṅgirā Muni saapui hänen luokseen ja näki kuninkaan kärsimyksen. Hän antoi Citraketulle mahdollisuuden saada poika, mutta varoitti samalla, että liiallinen kiintymys tuo kärsimystä. Citraketu hyväksyi siunauksen.

Poika syntyi yhdelle kuningattarista, ja Citraketu kiintyi lapseen äärimmäisesti. Muut vaimot tulivat mustasukkaisiksi ja myrkyttivät lapsen. Kun lapsi kuoli, kuningas romahti täysin: hän menetti järkensä, tahtonsa ja elämänhalunsa.

Silloin viisaat Nārada ja Aṅgirā saapuivat paikalle. He eivät tulleet vain lohduttamaan, vaan herättämään ymmärryksen. Mystisen joogisen voiman avulla he kutsuivat lapsen sielun hetkeksi takaisin ruumiiseen ja pyysivät häntä puhumaan vanhemmilleen.

Sielu puhui lapsen muodossa, mutta täysin tietoisena:

“Kuka teistä on äitini ja kuka isäni?
Olen vaeltanut lukemattomissa kehoissa.
Minulla on ollut monia isiä ja äitejä.
Nämä suhteet syntyvät kehosta ja katoavat kehon mukana.
Ne ovat mayaa.”

Tämän jälkeen sielu poistui jälleen ruumiista. Kuningas Citraketu koki syvän sisäisen heräämisen. Hänen surunsa haihtui, ja hän ymmärsi, että hän oli rakastanut kehoa ja roolia, ei sielua. Hän luopui maallisesta kiintymyksestä ja omistautui hengelliselle polulle.

Filosofinen selitys
1. Sielu ja keho

Bhāgavatamin perusopetus on, että:

ātman (sielu) on ikuinen

deha (keho) on väliaikainen

Suhteet kuten isä, äiti ja lapsi kuuluvat kehoon, eivät sieluun. Kun sielu vaihtaa kehoa, myös roolit vaihtuvat.

2. Kiintymys (moha) ja kärsimys

Citraketun kärsimys ei syntynyt lapsen kuolemasta sinänsä, vaan:



hänen kiintymyksestään omistamiseen

hänen harhastaan, että lapsi “kuului” hänelle

Bhāgavatamin mukaan kärsimys syntyy, kun ihminen rakentaa identiteettinsä katoavan varaan.

3. Maya – suhteellinen todellisuus

Maya ei tarkoita, että maailma olisi olematon, vaan että:

se on väliaikainen

se näyttää pysyvältä, vaikka ei ole

Perhesuhteet ovat todellisia kokemuksina, mutta eivät lopullinen totuus sielusta.

4. Myötätunto ilman kiintymystä

Tarinan syvin opetus ei ole kylmyys, vaan:

Rakkaus ilman omistamista vapauttaa.

Bhakti-polulla ihminen oppii näkemään kaikki olennot Jumalan sieluina, ei “minun” ja “minun menetettynä”.

5. Miksi lapsi puhuu?

Symbolisesti totuus tulee:


egon ulkopuolelta

viattomasta muodosta

suoraan sielun tasolta

Ego ei kykene itse murtamaan omaa harhaansa.
Yhteenveto yhdellä lauseella

Citraketun tarina opettaa, että suru syntyy kiintymyksestä kehoon ja rooleihin, mutta vapaus syntyy, kun ihminen tunnistaa itsensä ja toiset ikuisina sieluina.


Alla vertaan Citraketun tarinan filosofiaa länsimaiseen ajatteluun ja sen jälkeen selitän miten sitä voi soveltaa arjessa. Pidän kielen selkeänä ja maanläheisenä.

1. Vertailu länsimaiseen filosofiaan
🔹 Plato

Platon erotti muuttuvan aistimaailman ja pysyvän todellisuuden (ideoiden maailma).

Bhāgavatam:
Keho ja roolit = maya (muuttuva)
Sielu = ikuinen

Platon:
Keho ja aistit = varjot luolassa
Totuus = näkymätön ja pysyvä

Citraketun pojan puhe vastaa Platonin luolavertausta: isä näkee varjon (”minun lapseni”), mutta totuus on syvemmällä.

Stoalaiset (Epiktetos, Marcus Aurelius)

Stoalaiset opettivat, että kärsimys syntyy siitä, että kiinnymme asioihin, joita emme voi hallita.

Lapsen elämä ja kuolema → ei kuninkaan vallassa

Kärsimys syntyy uskomuksesta: “Tämän ei olisi pitänyt tapahtua”

Marcus Aurelius kirjoitti:

“Olet menettänyt vain sen, mikä ei koskaan ollut sinun.”
Tämä on lähes suora vastine Bhāgavatamin ajatukselle: mikään keho ei ole omistettavissa.

Anonyymi00054 kirjoitti:

Citraketun tarina Śrīmad Bhāgavatamissa (6. kirja)

Kuningas Citraketu hallitsi suurta valtakuntaa, mutta hänen elämänsä oli täynnä sisäistä kärsimystä, koska hänellä ei ollut lasta. Hänellä oli monta vaimoa, rikkautta ja valtaa, mutta silti hän koki elämänsä tyhjäksi. Tämä osoittaa jo alussa Bhāgavatamin perusajatuksen: ulkoinen menestys ei poista eksistentiaalista puutetta.

Viisas Aṅgirā Muni saapui hänen luokseen ja näki kuninkaan kärsimyksen. Hän antoi Citraketulle mahdollisuuden saada poika, mutta varoitti samalla, että liiallinen kiintymys tuo kärsimystä. Citraketu hyväksyi siunauksen.

Poika syntyi yhdelle kuningattarista, ja Citraketu kiintyi lapseen äärimmäisesti. Muut vaimot tulivat mustasukkaisiksi ja myrkyttivät lapsen. Kun lapsi kuoli, kuningas romahti täysin: hän menetti järkensä, tahtonsa ja elämänhalunsa.

Silloin viisaat Nārada ja Aṅgirā saapuivat paikalle. He eivät tulleet vain lohduttamaan, vaan herättämään ymmärryksen. Mystisen joogisen voiman avulla he kutsuivat lapsen sielun hetkeksi takaisin ruumiiseen ja pyysivät häntä puhumaan vanhemmilleen.

Sielu puhui lapsen muodossa, mutta täysin tietoisena:

“Kuka teistä on äitini ja kuka isäni?
Olen vaeltanut lukemattomissa kehoissa.
Minulla on ollut monia isiä ja äitejä.
Nämä suhteet syntyvät kehosta ja katoavat kehon mukana.
Ne ovat mayaa.”

Tämän jälkeen sielu poistui jälleen ruumiista. Kuningas Citraketu koki syvän sisäisen heräämisen. Hänen surunsa haihtui, ja hän ymmärsi, että hän oli rakastanut kehoa ja roolia, ei sielua. Hän luopui maallisesta kiintymyksestä ja omistautui hengelliselle polulle.

Filosofinen selitys
1. Sielu ja keho

Bhāgavatamin perusopetus on, että:

ātman (sielu) on ikuinen

deha (keho) on väliaikainen

Suhteet kuten isä, äiti ja lapsi kuuluvat kehoon, eivät sieluun. Kun sielu vaihtaa kehoa, myös roolit vaihtuvat.

2. Kiintymys (moha) ja kärsimys

Citraketun kärsimys ei syntynyt lapsen kuolemasta sinänsä, vaan:



hänen kiintymyksestään omistamiseen

hänen harhastaan, että lapsi “kuului” hänelle

Bhāgavatamin mukaan kärsimys syntyy, kun ihminen rakentaa identiteettinsä katoavan varaan.

3. Maya – suhteellinen todellisuus

Maya ei tarkoita, että maailma olisi olematon, vaan että:

se on väliaikainen

se näyttää pysyvältä, vaikka ei ole

Perhesuhteet ovat todellisia kokemuksina, mutta eivät lopullinen totuus sielusta.

4. Myötätunto ilman kiintymystä

Tarinan syvin opetus ei ole kylmyys, vaan:

Rakkaus ilman omistamista vapauttaa.

Bhakti-polulla ihminen oppii näkemään kaikki olennot Jumalan sieluina, ei “minun” ja “minun menetettynä”.

5. Miksi lapsi puhuu?

Symbolisesti totuus tulee:


egon ulkopuolelta

viattomasta muodosta

suoraan sielun tasolta

Ego ei kykene itse murtamaan omaa harhaansa.
Yhteenveto yhdellä lauseella

Citraketun tarina opettaa, että suru syntyy kiintymyksestä kehoon ja rooleihin, mutta vapaus syntyy, kun ihminen tunnistaa itsensä ja toiset ikuisina sieluina.


Alla vertaan Citraketun tarinan filosofiaa länsimaiseen ajatteluun ja sen jälkeen selitän miten sitä voi soveltaa arjessa. Pidän kielen selkeänä ja maanläheisenä.

1. Vertailu länsimaiseen filosofiaan
🔹 Plato

Platon erotti muuttuvan aistimaailman ja pysyvän todellisuuden (ideoiden maailma).

Bhāgavatam:
Keho ja roolit = maya (muuttuva)
Sielu = ikuinen

Platon:
Keho ja aistit = varjot luolassa
Totuus = näkymätön ja pysyvä

Citraketun pojan puhe vastaa Platonin luolavertausta: isä näkee varjon (”minun lapseni”), mutta totuus on syvemmällä.

Stoalaiset (Epiktetos, Marcus Aurelius)

Stoalaiset opettivat, että kärsimys syntyy siitä, että kiinnymme asioihin, joita emme voi hallita.

Lapsen elämä ja kuolema → ei kuninkaan vallassa

Kärsimys syntyy uskomuksesta: “Tämän ei olisi pitänyt tapahtua”

Marcus Aurelius kirjoitti:

“Olet menettänyt vain sen, mikä ei koskaan ollut sinun.”
Tämä on lähes suora vastine Bhāgavatamin ajatukselle: mikään keho ei ole omistettavissa.

Lue lisää

Spinoza

Spinozan mukaan todellinen vapaus syntyy, kun ihminen ymmärtää asioiden välttämättömyyden osana kokonaisuutta.

Bhāgavatam: samsara ja karma

Spinoza: syy–seurausketju, jossa mikään ei tapahdu sattumalta

Citraketun vapautuminen ei tule tunteiden tukahduttamisesta, vaan ymmärtämisestä.

Existentialismi (Heidegger)

Heidegger korosti, että ihminen elää epäaidosti, kun hän unohtaa kuolevaisuutensa.

Citraketu unohti kuoleman ja rakensi elämänsä lapsen varaan

Lapsen puhe pakotti hänet kohtaamaan olemassaolon todellisuuden

Totuus syntyy usein kriisin kautta.

Anonyymi00055 kirjoitti:

Spinoza

Spinozan mukaan todellinen vapaus syntyy, kun ihminen ymmärtää asioiden välttämättömyyden osana kokonaisuutta.

Bhāgavatam: samsara ja karma

Spinoza: syy–seurausketju, jossa mikään ei tapahdu sattumalta

Citraketun vapautuminen ei tule tunteiden tukahduttamisesta, vaan ymmärtämisestä.

Existentialismi (Heidegger)

Heidegger korosti, että ihminen elää epäaidosti, kun hän unohtaa kuolevaisuutensa.

Citraketu unohti kuoleman ja rakensi elämänsä lapsen varaan

Lapsen puhe pakotti hänet kohtaamaan olemassaolon todellisuuden

Totuus syntyy usein kriisin kautta.

Lue lisää

Miten tätä voi soveltaa arjessa

Rakkaus ilman omistamista

Bhāgavatam ei opeta välinpitämättömyyttä, vaan:

rakasta täysin

mutta tiedosta: ihmiset eivät ole sinun

Käytännössä:
Lapsesi, puolisosi tai vanhempasi eivät ole identiteettisi jatkeita, vaan itsenäisiä sieluja/ihmisiä.

Surun käsittely

Tämä filosofia ei kiellä surua, mutta antaa sille mittasuhteet.

Kysymys arjessa:

Kärsinkö siksi, että rakastan – vai siksi, että vaadin pysyvyyttä?

Surusta tulee kevyempää, kun siihen ei lisää ajatusta “tätä ei olisi saanut tapahtua”.


Identiteetin keventäminen

Citraketu kärsi, koska hän oli ennen kaikkea isä.
Kun rooli murtui, myös minäkuva romahti.

Harjoitus:
Kysy itseltäsi:

Kuka olen ilman ammattia?

Kuka olen ilman ihmissuhteita?

Kuka olen ilman menestystä tai epäonnistumista?

Tämä ei vie merkitystä, vaan vapauttaa.

Läsnäolo ja kiitollisuus

Kun tiedät kaiken olevan väliaikaista:

et pidä mitään itsestäänselvyytenä

olet enemmän läsnä


Myötätunto laajenee

Anonyymi00056 kirjoitti:

Miten tätä voi soveltaa arjessa

Rakkaus ilman omistamista

Bhāgavatam ei opeta välinpitämättömyyttä, vaan:

rakasta täysin

mutta tiedosta: ihmiset eivät ole sinun

Käytännössä:
Lapsesi, puolisosi tai vanhempasi eivät ole identiteettisi jatkeita, vaan itsenäisiä sieluja/ihmisiä.

Surun käsittely

Tämä filosofia ei kiellä surua, mutta antaa sille mittasuhteet.

Kysymys arjessa:

Kärsinkö siksi, että rakastan – vai siksi, että vaadin pysyvyyttä?

Surusta tulee kevyempää, kun siihen ei lisää ajatusta “tätä ei olisi saanut tapahtua”.


Identiteetin keventäminen

Citraketu kärsi, koska hän oli ennen kaikkea isä.
Kun rooli murtui, myös minäkuva romahti.

Harjoitus:
Kysy itseltäsi:

Kuka olen ilman ammattia?

Kuka olen ilman ihmissuhteita?

Kuka olen ilman menestystä tai epäonnistumista?

Tämä ei vie merkitystä, vaan vapauttaa.

Läsnäolo ja kiitollisuus

Kun tiedät kaiken olevan väliaikaista:

et pidä mitään itsestäänselvyytenä

olet enemmän läsnä


Myötätunto laajenee

Lue lisää

Myötätunto laajenee

Kun et näe ihmisiä “minun ihmisinäni”, vaan:

saman olemassaolon osina

saman haurauden jakajina

myötätunto ei rajoitu perheeseen tai ryhmään.

Yhteenveto yhdellä lauseella

Citraketun tarina opettaa saman kuin parhaat länsimaiset filosofit: kärsimys syntyy kiintymyksestä siihen, mikä ei ole hallittavissa, ja vapaus syntyy ymmärryksestä, ei tunteiden tukahduttamisesta.

Anonyymi00057 kirjoitti:

Myötätunto laajenee

Kun et näe ihmisiä “minun ihmisinäni”, vaan:

saman olemassaolon osina

saman haurauden jakajina

myötätunto ei rajoitu perheeseen tai ryhmään.

Yhteenveto yhdellä lauseella

Citraketun tarina opettaa saman kuin parhaat länsimaiset filosofit: kärsimys syntyy kiintymyksestä siihen, mikä ei ole hallittavissa, ja vapaus syntyy ymmärryksestä, ei tunteiden tukahduttamisesta.

Lue lisää

Tässä vertailu Citraketun tarinan ja Bhagavad-gītān keskeisten jakeiden välillä – selkeästi ja filosofisesti.

Citraketu & Bhagavad-gītā
1. Sielu ei synny eikä kuole

Bhagavad-gītā 2.20

“Sielu ei synny eikä kuole koskaan… Se on ikuinen, pysyvä ja muinainen.”

Citraketun tarina:
Lapsen sielu palaa hetkeksi kehoon ja puhuu tietoisuudesta käsin. Kuolema ei koske sielua, vain kehoa.

Sama opetus: kuolema on kehon tapahtuma, ei minuuden.

Anonyymi00058 kirjoitti:

Tässä vertailu Citraketun tarinan ja Bhagavad-gītān keskeisten jakeiden välillä – selkeästi ja filosofisesti.

Citraketu & Bhagavad-gītā
1. Sielu ei synny eikä kuole

Bhagavad-gītā 2.20

“Sielu ei synny eikä kuole koskaan… Se on ikuinen, pysyvä ja muinainen.”

Citraketun tarina:
Lapsen sielu palaa hetkeksi kehoon ja puhuu tietoisuudesta käsin. Kuolema ei koske sielua, vain kehoa.

Sama opetus: kuolema on kehon tapahtuma, ei minuuden.

Lue lisää

Sama opetus: kuolema on kehon tapahtuma, ei minuuden.

2. Keho vaihtuu, sielu jatkaa

Bhagavad-gītā 2.13

“Kuten sielu siirtyy lapsuudesta nuoruuteen ja vanhuuteen, samoin se siirtyy kuoleman jälkeen toiseen kehoon.”

Citraketun tarina:
Lapsi sanoo:

“Minulla on ollut lukemattomia isiä ja äitejä.”

Isä–poika-suhde on väliaikainen rooli, ei ikuinen identiteetti.



3. Kiintymys synnyttää surun

Bhagavad-gītā 2.62–63

“Kiintymyksestä syntyy halu, halusta viha, vihasta harha ja harhasta muistin menetys.”

Citraketu:
Hän rakastaa lasta niin, että koko minuutensa rakentuu sen varaan. Kun lapsi kuolee, mieli romahtaa.
Gītā ja Bhāgavatam ovat yksimielisiä:
kiintymys ilman viisautta johtaa kärsimykseen.

Anonyymi00059 kirjoitti:

Sama opetus: kuolema on kehon tapahtuma, ei minuuden.

2. Keho vaihtuu, sielu jatkaa

Bhagavad-gītā 2.13

“Kuten sielu siirtyy lapsuudesta nuoruuteen ja vanhuuteen, samoin se siirtyy kuoleman jälkeen toiseen kehoon.”

Citraketun tarina:
Lapsi sanoo:

“Minulla on ollut lukemattomia isiä ja äitejä.”

Isä–poika-suhde on väliaikainen rooli, ei ikuinen identiteetti.



3. Kiintymys synnyttää surun

Bhagavad-gītā 2.62–63

“Kiintymyksestä syntyy halu, halusta viha, vihasta harha ja harhasta muistin menetys.”

Citraketu:
Hän rakastaa lasta niin, että koko minuutensa rakentuu sen varaan. Kun lapsi kuolee, mieli romahtaa.
Gītā ja Bhāgavatam ovat yksimielisiä:
kiintymys ilman viisautta johtaa kärsimykseen.

Lue lisää

Viisas ei sure kuollutta

Bhagavad-gītā 2.11

“Viisaat eivät sure eläviä eivätkä kuolleita.”

Tämä ei tarkoita kylmyyttä, vaan:

ei harhaa

ei omistamista

ei identiteetin romahtamista

Citraketun oivallus:
Surun haihtuminen ei tule tunteiden tukahduttamisesta, vaan ymmärryksestä.

5. Maya – roolit ja harha

Bhagavad-gītā 7.14

“Tämä jumalallinen maya on vaikea ylittää.”

Citraketun lapsi:

“Nämä suhteet ovat mayaa.”

Maya = se, että luulemme:

kehoa minuudeksi

roolia todelliseksi olemukseksi

suhdetta pysyväksi

Yhteenveto

Bhagavad-gītā antaa teorian, Bhāgavatam näyttää sen tarinana.

Gītā sanoo: “Sielu on ikuinen.”

Bhāgavatam näyttää isän, joka kokee sen totena kivun kautta.

Citraketun tarina on Gītān filosofia elävänä esimerkkinä.

Anonyymi00060 kirjoitti:

Viisas ei sure kuollutta

Bhagavad-gītā 2.11

“Viisaat eivät sure eläviä eivätkä kuolleita.”

Tämä ei tarkoita kylmyyttä, vaan:

ei harhaa

ei omistamista

ei identiteetin romahtamista

Citraketun oivallus:
Surun haihtuminen ei tule tunteiden tukahduttamisesta, vaan ymmärryksestä.

5. Maya – roolit ja harha

Bhagavad-gītā 7.14

“Tämä jumalallinen maya on vaikea ylittää.”

Citraketun lapsi:

“Nämä suhteet ovat mayaa.”

Maya = se, että luulemme:

kehoa minuudeksi

roolia todelliseksi olemukseksi

suhdetta pysyväksi

Yhteenveto

Bhagavad-gītā antaa teorian, Bhāgavatam näyttää sen tarinana.

Gītā sanoo: “Sielu on ikuinen.”

Bhāgavatam näyttää isän, joka kokee sen totena kivun kautta.

Citraketun tarina on Gītān filosofia elävänä esimerkkinä.

Lue lisää

Kuolema: tietoisuuden siirtymä, ei loppu

Gaudiya-vaišnavismissa kuolema määritellään näin:

Kuolema = sielun irtautuminen karkeasta kehosta
(maan, veden, tulen, ilman ja eetterin yhdistelmästä)

Sielu jatkaa olemassaoloaan hienovaraisessa kehossa:

mieli (manas)

äly (buddhi)

ego (ahaṅkāra)

Siksi:

kuolema ei ole pimeys

kuolema ei ole tuomio

kuolema on jatkumo

Ihminen ei “lakkaa olemasta”, vaan lakkaa olemasta tietyssä roolissa.

Anonyymi00061 kirjoitti:

Kuolema: tietoisuuden siirtymä, ei loppu

Gaudiya-vaišnavismissa kuolema määritellään näin:

Kuolema = sielun irtautuminen karkeasta kehosta
(maan, veden, tulen, ilman ja eetterin yhdistelmästä)

Sielu jatkaa olemassaoloaan hienovaraisessa kehossa:

mieli (manas)

äly (buddhi)

ego (ahaṅkāra)

Siksi:

kuolema ei ole pimeys

kuolema ei ole tuomio

kuolema on jatkumo

Ihminen ei “lakkaa olemasta”, vaan lakkaa olemasta tietyssä roolissa.

Lue lisää

Sielu on kokonaan toisessa ulottuvuudessa, ja se heijastetaan tänne.

On väärin sanoa, että ihmisillä on sielu; todellisuudessa elävät olennot ovat itse sieluja, joilla on väliaikain fyysinen keho.
Sanotaan, että ihmisellä on sielu, kun he puhuvat alkeelliselle yleisölle, jotta he voivat ymmärtää edes jotain, heidän ymmärryksensä tasoa vastaavasti.
Sielu heijastuu kokonaisuudessaan toisesta ulottuvuudesta sydämen ALUEELLE. Sielu ei ole fyysisessä sydämessä, vaan METAFYYSISESSÄ sydämessä.


Koska hän on täysin toisessa ulottuvuudessa, hän ei edes osallistu tämän aineellisen maailman asioihin.

Anonyymi00062 kirjoitti:

Sielu on kokonaan toisessa ulottuvuudessa, ja se heijastetaan tänne.

On väärin sanoa, että ihmisillä on sielu; todellisuudessa elävät olennot ovat itse sieluja, joilla on väliaikain fyysinen keho.
Sanotaan, että ihmisellä on sielu, kun he puhuvat alkeelliselle yleisölle, jotta he voivat ymmärtää edes jotain, heidän ymmärryksensä tasoa vastaavasti.
Sielu heijastuu kokonaisuudessaan toisesta ulottuvuudesta sydämen ALUEELLE. Sielu ei ole fyysisessä sydämessä, vaan METAFYYSISESSÄ sydämessä.


Koska hän on täysin toisessa ulottuvuudessa, hän ei edes osallistu tämän aineellisen maailman asioihin.

Lue lisää

Koska hän on täysin toisessa ulottuvuudessa, hän ei edes osallistu tämän aineellisen maailman asioihin.

Anonyymi00063 kirjoitti:

Koska hän on täysin toisessa ulottuvuudessa, hän ei edes osallistu tämän aineellisen maailman asioihin.

Jännää.

Anonyymi00062 kirjoitti:

Sielu on kokonaan toisessa ulottuvuudessa, ja se heijastetaan tänne.

On väärin sanoa, että ihmisillä on sielu; todellisuudessa elävät olennot ovat itse sieluja, joilla on väliaikain fyysinen keho.
Sanotaan, että ihmisellä on sielu, kun he puhuvat alkeelliselle yleisölle, jotta he voivat ymmärtää edes jotain, heidän ymmärryksensä tasoa vastaavasti.
Sielu heijastuu kokonaisuudessaan toisesta ulottuvuudesta sydämen ALUEELLE. Sielu ei ole fyysisessä sydämessä, vaan METAFYYSISESSÄ sydämessä.


Koska hän on täysin toisessa ulottuvuudessa, hän ei edes osallistu tämän aineellisen maailman asioihin.

Lue lisää

Tarkastelemme siis 100 vuoden peruskäsitettä. 100 vuotta on hyvin merkittävä käsite, koska kaikki elävät olennot elävät 100 vuotta. Ja elinikä vaihtelee sen mukaan, kuinka kaukana auringosta se on.

Satya-lokan ajan mukaan Brahma elää 100 vuotta. Yksi Brahman päivä vastaa 4 miljardia vuotta tällä planeetalla. Yksi päivä taivaallisella planeetalla vastaa kuutta kuukautta meidän planeetallamme, mutta jokaisella planeetalla jokaisen elävän olennon elämä on suunnilleen 100 vuotta.


100 vuotta heidän kronologian mukaan. Tämä on mielenkiintoinen Vedalainen käsite, jonka mukaan elävät olennot elävät kaikilla planeettatasoilla 100 vuotta. Tiedämme, että myös Brahma elää 100 vuotta, ja se on maailmankaikkeuden elinikä - Brahman 100 vuotta on maailmankaikkeuden 100 vuoden elinikä.


Aika (kāla) Gaudiya-vaishnavismissa

Gaudiya-vaishnavismin mukaan aika (kāla) ei ole itsenäinen voima eikä sattumanvarainen luonnonilmiö, vaan Kṛṣṇan energia.
Bhagavata-purāṇassa aika kuvataan Jumalan ilmentymänä, joka:

luo

ylläpitää

kuluttaa (tuhoaa)

Aika toimii eri tavoin eri todellisuustasoilla, mutta sen lähde on yksi ja sama: Bhagavān.

Tästä seuraa tärkeä periaate:
aika ei ole absoluuttinen kokemus, vaan suhteellinen ja tietoisuussidonnainen.

2. “100 vuoden” universaali elämänkaari

Tekstissäsi esitetty ajatus, että kaikki elävät olennot elävät 100 vuotta omassa ajassaan, vastaa hyvin vedalaista kosmologiaa.

Gaudiya-vaishnavismin näkökulmasta:

Ihminen: ~100 vuotta maan ajassa

Puolijumalat: 100 vuotta heidän ajassaan (joka vastaa tuhansia meidän vuosiamme)

Brahmā: 100 vuotta Brahmān ajassa (= koko universumin elinikä)

Tämä ei tarkoita, että biologinen ikä olisi sama, vaan että:

subjektiivinen elämänkokemus on kaikilla olennoilla “täysi elämänkaari”

Toisin sanoen:

jokainen olento kokee syntymän, kypsyyden, vanhenemisen ja kuoleman

riippumatta siitä, kuinka pitkä tuo kaari on meidän mittareillamme

Anonyymi00066 kirjoitti:

Tarkastelemme siis 100 vuoden peruskäsitettä. 100 vuotta on hyvin merkittävä käsite, koska kaikki elävät olennot elävät 100 vuotta. Ja elinikä vaihtelee sen mukaan, kuinka kaukana auringosta se on.

Satya-lokan ajan mukaan Brahma elää 100 vuotta. Yksi Brahman päivä vastaa 4 miljardia vuotta tällä planeetalla. Yksi päivä taivaallisella planeetalla vastaa kuutta kuukautta meidän planeetallamme, mutta jokaisella planeetalla jokaisen elävän olennon elämä on suunnilleen 100 vuotta.


100 vuotta heidän kronologian mukaan. Tämä on mielenkiintoinen Vedalainen käsite, jonka mukaan elävät olennot elävät kaikilla planeettatasoilla 100 vuotta. Tiedämme, että myös Brahma elää 100 vuotta, ja se on maailmankaikkeuden elinikä - Brahman 100 vuotta on maailmankaikkeuden 100 vuoden elinikä.


Aika (kāla) Gaudiya-vaishnavismissa

Gaudiya-vaishnavismin mukaan aika (kāla) ei ole itsenäinen voima eikä sattumanvarainen luonnonilmiö, vaan Kṛṣṇan energia.
Bhagavata-purāṇassa aika kuvataan Jumalan ilmentymänä, joka:

luo

ylläpitää

kuluttaa (tuhoaa)

Aika toimii eri tavoin eri todellisuustasoilla, mutta sen lähde on yksi ja sama: Bhagavān.

Tästä seuraa tärkeä periaate:
aika ei ole absoluuttinen kokemus, vaan suhteellinen ja tietoisuussidonnainen.

2. “100 vuoden” universaali elämänkaari

Tekstissäsi esitetty ajatus, että kaikki elävät olennot elävät 100 vuotta omassa ajassaan, vastaa hyvin vedalaista kosmologiaa.

Gaudiya-vaishnavismin näkökulmasta:

Ihminen: ~100 vuotta maan ajassa

Puolijumalat: 100 vuotta heidän ajassaan (joka vastaa tuhansia meidän vuosiamme)

Brahmā: 100 vuotta Brahmān ajassa (= koko universumin elinikä)

Tämä ei tarkoita, että biologinen ikä olisi sama, vaan että:

subjektiivinen elämänkokemus on kaikilla olennoilla “täysi elämänkaari”

Toisin sanoen:

jokainen olento kokee syntymän, kypsyyden, vanhenemisen ja kuoleman

riippumatta siitä, kuinka pitkä tuo kaari on meidän mittareillamme

Lue lisää

3. Brahmān päivä ja kosminen perspektiivi

Gaudiya-vaishnavismi käyttää usein Brahmān päivää havainnollistamaan ajan suhteellisuutta:

1 Brahmān päivä ≈ 4,32 miljardia maallista vuotta

1 Brahmān vuosi = 360 Brahmān päivää

Brahmā elää 100 Brahmān vuotta

Kun Brahmā kuolee, koko universumi liukenee (pralaya).

Tärkeää on kuitenkin tämä:

Brahmā ei koe elävänsä “triljoonia vuosia”, vaan 100 vuotta, aivan kuten ihminen kokee oman elämänsä.


ajan kokemus on aina suhteessa kokijaan, ei absoluuttinen mitta.



4. Ajan suhteellisuus ja Einstein

Gaudiya-vaishnavit usein huomauttavat, että:

suhteellisuusteoria osoittaa, ettei aika ole kiinteä

aika muuttuu nopeuden, painovoiman ja havaitsijan mukaan

Vedalainen ajattelu menee vielä pidemmälle:

aika ei ole vain fyysisesti suhteellista

vaan tietoisuudellisesti suhteellista



Aika riippuu siitä:

millaisessa kehossa olento on

millaisessa todellisuustasossa se elää

millainen sen tietoisuus on

Anonyymi00067 kirjoitti:

3. Brahmān päivä ja kosminen perspektiivi

Gaudiya-vaishnavismi käyttää usein Brahmān päivää havainnollistamaan ajan suhteellisuutta:

1 Brahmān päivä ≈ 4,32 miljardia maallista vuotta

1 Brahmān vuosi = 360 Brahmān päivää

Brahmā elää 100 Brahmān vuotta

Kun Brahmā kuolee, koko universumi liukenee (pralaya).

Tärkeää on kuitenkin tämä:

Brahmā ei koe elävänsä “triljoonia vuosia”, vaan 100 vuotta, aivan kuten ihminen kokee oman elämänsä.


ajan kokemus on aina suhteessa kokijaan, ei absoluuttinen mitta.



4. Ajan suhteellisuus ja Einstein

Gaudiya-vaishnavit usein huomauttavat, että:

suhteellisuusteoria osoittaa, ettei aika ole kiinteä

aika muuttuu nopeuden, painovoiman ja havaitsijan mukaan

Vedalainen ajattelu menee vielä pidemmälle:

aika ei ole vain fyysisesti suhteellista

vaan tietoisuudellisesti suhteellista



Aika riippuu siitä:

millaisessa kehossa olento on

millaisessa todellisuustasossa se elää

millainen sen tietoisuus on

Lue lisää

Puolijumalien pitkä elämä ei ole todellinen etu.

Syy:

hekin elävät vain 100 vuotta omassa ajassaan

hekin kuolevat

hekin ovat karman ja ajan alaisia

Bhagavata-purāṇa korostaa, että:

jopa Brahmā on ajan vallassa

vain bhakti vapauttaa ajan kahleista



6. Gaudiya-vaishnavismin varsinainen johtopäätös

Tekstisi kosmologinen analyysi johtaa implisiittisesti tähän ydinsanomaan:

Ajan pituus ei ole olennaista – tietoisuuden suunta on.

Gaudiya-vaishnavismin mukaan:

ei ole väliä elätkö 100 maallista vuotta vai 100 Brahmān vuotta

jos elämä on ilman bhaktia, se on silti rajallinen

mutta jos elämä on omistettu Kṛṣṇalle, se ylittää ajan kokonaan

Bhakti sijoittuu:

ajan ulkopuolelle

ikuiseen todellisuuteen (sanātana-dharma)


“100 vuoden peruskäsite” kuvaa elämän subjektiivista täyteyttä, ei kronologista mittaa

Aika on Kṛṣṇan energia ja siksi täysin suhteellinen

Kaikki olennot, Brahmāsta ihmiseen, ovat ajan alaisia

Vain bhakti vapauttaa ajan vaikutuksesta

Anonyymi00068 kirjoitti:

Puolijumalien pitkä elämä ei ole todellinen etu.

Syy:

hekin elävät vain 100 vuotta omassa ajassaan

hekin kuolevat

hekin ovat karman ja ajan alaisia

Bhagavata-purāṇa korostaa, että:

jopa Brahmā on ajan vallassa

vain bhakti vapauttaa ajan kahleista



6. Gaudiya-vaishnavismin varsinainen johtopäätös

Tekstisi kosmologinen analyysi johtaa implisiittisesti tähän ydinsanomaan:

Ajan pituus ei ole olennaista – tietoisuuden suunta on.

Gaudiya-vaishnavismin mukaan:

ei ole väliä elätkö 100 maallista vuotta vai 100 Brahmān vuotta

jos elämä on ilman bhaktia, se on silti rajallinen

mutta jos elämä on omistettu Kṛṣṇalle, se ylittää ajan kokonaan

Bhakti sijoittuu:

ajan ulkopuolelle

ikuiseen todellisuuteen (sanātana-dharma)


“100 vuoden peruskäsite” kuvaa elämän subjektiivista täyteyttä, ei kronologista mittaa

Aika on Kṛṣṇan energia ja siksi täysin suhteellinen

Kaikki olennot, Brahmāsta ihmiseen, ovat ajan alaisia

Vain bhakti vapauttaa ajan vaikutuksesta

Lue lisää

Gaudiya-vaishnavistinen tieto esittää ajan (kāla) Jumalan, Kṛṣṇan, alaisena energiana, joka säätelee syntymää, ylläpitoa ja tuhoa kaikilla todellisuuden tasoilla. Aika ei ole itsenäinen tai absoluuttinen ilmiö, vaan suhteellinen ja kokijaan sidottu. Tässä viitekehyksessä merkittävä vedalainen ajatus on niin sanottu “100 vuoden peruskäsite”, jonka mukaan kaikki elävät olennot kokevat elämänsä täytenä elinkaarena, joka vastaa 100 vuotta heidän omassa ajallisessa viitekehyksessään.

Tämä periaate ilmenee eri tavoin eri maailmatasoilla (lokas). Ihmisen keskimääräinen elinikä on noin 100 vuotta maan ajassa. Puolijumalat (devas) elävät meidän aikajärjestelmämme mukaan tuhansia tai jopa miljoonia vuosia, mutta heidän omassa kronologiassaan tämä vastaa 100 vuotta. Samoin Brahmā, universumin luoja ja korkein olento aineellisessa kosmoksessa, elää 100 Brahmān vuotta, mikä vastaa koko universumin elinikää. Yksi Brahmān päivä vastaa noin 4,32 miljardia maallista vuotta, mutta Brahmā itse kokee tämän vain yhdeksi päiväksi.

Gaudiya-vaishnavismin mukaan tämä ei ole pelkkä kuriositeetti, vaan syvällinen filosofinen väite ajan luonteesta. Aika ei ole universaali, kaikille samanlainen mitta, vaan suhteellinen kokemus, joka riippuu olennon kehosta, tietoisuudesta ja olemassaolon tasosta. Tässä mielessä vedalainen aikakäsitys ennakoi modernin fysiikan suhteellisuusteorian perusajatusta: ajan kulku ei ole absoluuttista, vaan havaitsijasta riippuvaista.

Anonyymi00069 kirjoitti:

Gaudiya-vaishnavistinen tieto esittää ajan (kāla) Jumalan, Kṛṣṇan, alaisena energiana, joka säätelee syntymää, ylläpitoa ja tuhoa kaikilla todellisuuden tasoilla. Aika ei ole itsenäinen tai absoluuttinen ilmiö, vaan suhteellinen ja kokijaan sidottu. Tässä viitekehyksessä merkittävä vedalainen ajatus on niin sanottu “100 vuoden peruskäsite”, jonka mukaan kaikki elävät olennot kokevat elämänsä täytenä elinkaarena, joka vastaa 100 vuotta heidän omassa ajallisessa viitekehyksessään.

Tämä periaate ilmenee eri tavoin eri maailmatasoilla (lokas). Ihmisen keskimääräinen elinikä on noin 100 vuotta maan ajassa. Puolijumalat (devas) elävät meidän aikajärjestelmämme mukaan tuhansia tai jopa miljoonia vuosia, mutta heidän omassa kronologiassaan tämä vastaa 100 vuotta. Samoin Brahmā, universumin luoja ja korkein olento aineellisessa kosmoksessa, elää 100 Brahmān vuotta, mikä vastaa koko universumin elinikää. Yksi Brahmān päivä vastaa noin 4,32 miljardia maallista vuotta, mutta Brahmā itse kokee tämän vain yhdeksi päiväksi.

Gaudiya-vaishnavismin mukaan tämä ei ole pelkkä kuriositeetti, vaan syvällinen filosofinen väite ajan luonteesta. Aika ei ole universaali, kaikille samanlainen mitta, vaan suhteellinen kokemus, joka riippuu olennon kehosta, tietoisuudesta ja olemassaolon tasosta. Tässä mielessä vedalainen aikakäsitys ennakoi modernin fysiikan suhteellisuusteorian perusajatusta: ajan kulku ei ole absoluuttista, vaan havaitsijasta riippuvaista.

Lue lisää

Samalla Gaudiya-vaishnavismi menee pidemmälle kuin fyysinen suhteellisuusteoria. Ajan suhteellisuus ei ole vain fysikaalinen ilmiö, vaan ontologinen ja teologinen tosiasia. Kaikki aineelliset olennot – ihmisistä puolijumaliin ja Brahmāan – ovat ajan alaisia ja siksi kuolevaisia. Pitkä elämä ei ole todellinen etuoikeus, sillä subjektiivisesti elämän kokemus on kaikille rajallinen.

Tämän opetuksen varsinainen johtopäätös on soteriologinen: vapautuminen ei synny pitkän eliniän, korkean aseman tai kosmisen vallan kautta, vaan bhaktin, eli omistautuneen palvelun, kautta. Bhakti ylittää ajan, koska se suuntautuu Kṛṣṇaan, joka on ajan yläpuolella. Näin ollen “100 vuoden peruskäsite” toimii Gaudiya-vaishnavismissa välineenä osoittaa aineellisen olemassaolon rajallisuus ja ohjata huomio ajattomaan hengelliseen todellisuuteen.

Anonyymi00070 kirjoitti:

Samalla Gaudiya-vaishnavismi menee pidemmälle kuin fyysinen suhteellisuusteoria. Ajan suhteellisuus ei ole vain fysikaalinen ilmiö, vaan ontologinen ja teologinen tosiasia. Kaikki aineelliset olennot – ihmisistä puolijumaliin ja Brahmāan – ovat ajan alaisia ja siksi kuolevaisia. Pitkä elämä ei ole todellinen etuoikeus, sillä subjektiivisesti elämän kokemus on kaikille rajallinen.

Tämän opetuksen varsinainen johtopäätös on soteriologinen: vapautuminen ei synny pitkän eliniän, korkean aseman tai kosmisen vallan kautta, vaan bhaktin, eli omistautuneen palvelun, kautta. Bhakti ylittää ajan, koska se suuntautuu Kṛṣṇaan, joka on ajan yläpuolella. Näin ollen “100 vuoden peruskäsite” toimii Gaudiya-vaishnavismissa välineenä osoittaa aineellisen olemassaolon rajallisuus ja ohjata huomio ajattomaan hengelliseen todellisuuteen.

Lue lisää

Tekstuaaliset viitteet Bhagavad-gītāsta ja Śrīmad Bhāgavatamista

Gaudiya-vaishnavistinen aikakäsitys perustuu suoraan śāstroihin. Keskeiset kohdat:

Aika Kṛṣṇan energiana

Bhagavad-gītā 11.32
Kṛṣṇa samastaa itsensä aikaan (kāla), joka kuluttaa kaiken aineellisen.
→ Aika ei ole neutraali voima, vaan Jumalan toimiva aspekti.

Bhagavad-gītā 9.10
Aineellinen luonto toimii Kṛṣṇan valvonnassa.
→ Myös aika on Hänen alaisuudessaan.

Brahmān päivä ja ajan suhteellisuus

Bhagavad-gītā 8.17
Yksi Brahmān päivä ja yö vastaavat tuhansia yuga-syklejä.
→ Selkeä todiste siitä, että sama “päivä” tarkoittaa eri asioita eri olemassaolon tasoilla.

Śrīmad Bhāgavatam 3.11.19–23
Kuvaa yksityiskohtaisesti ajan mittayksiköt atomista Brahmān elinikään.
→ Aika esitetään hierarkkisena ja suhteellisena, ei lineaarisena ja absoluuttisena.

Anonyymi00071 kirjoitti:

Tekstuaaliset viitteet Bhagavad-gītāsta ja Śrīmad Bhāgavatamista

Gaudiya-vaishnavistinen aikakäsitys perustuu suoraan śāstroihin. Keskeiset kohdat:

Aika Kṛṣṇan energiana

Bhagavad-gītā 11.32
Kṛṣṇa samastaa itsensä aikaan (kāla), joka kuluttaa kaiken aineellisen.
→ Aika ei ole neutraali voima, vaan Jumalan toimiva aspekti.

Bhagavad-gītā 9.10
Aineellinen luonto toimii Kṛṣṇan valvonnassa.
→ Myös aika on Hänen alaisuudessaan.

Brahmān päivä ja ajan suhteellisuus

Bhagavad-gītā 8.17
Yksi Brahmān päivä ja yö vastaavat tuhansia yuga-syklejä.
→ Selkeä todiste siitä, että sama “päivä” tarkoittaa eri asioita eri olemassaolon tasoilla.

Śrīmad Bhāgavatam 3.11.19–23
Kuvaa yksityiskohtaisesti ajan mittayksiköt atomista Brahmān elinikään.
→ Aika esitetään hierarkkisena ja suhteellisena, ei lineaarisena ja absoluuttisena.

Lue lisää

Kaikkien olentojen kuolevaisuus

Śrīmad Bhāgavatam 1.3.28 (kommentaariperinne)
Brahmākin on jīva, ajan alainen.
→ Korkeinkaan kosminen asema ei vapauta ajasta.

Bhakti ajan ylittäjänä

Bhagavad-gītā 8.16
Kaikki aineelliset maailmat, Brahma-lokaan asti, ovat jälleensyntymän paikkoja.

Bhagavad-gītā 4.9
Kṛṣṇan todellinen tunteminen vapauttaa syntymästä ja kuolemasta.
→ Bhakti sijoittuu ajan tuolle puolen.

Anonyymi00072 kirjoitti:

Kaikkien olentojen kuolevaisuus

Śrīmad Bhāgavatam 1.3.28 (kommentaariperinne)
Brahmākin on jīva, ajan alainen.
→ Korkeinkaan kosminen asema ei vapauta ajasta.

Bhakti ajan ylittäjänä

Bhagavad-gītā 8.16
Kaikki aineelliset maailmat, Brahma-lokaan asti, ovat jälleensyntymän paikkoja.

Bhagavad-gītā 4.9
Kṛṣṇan todellinen tunteminen vapauttaa syntymästä ja kuolemasta.
→ Bhakti sijoittuu ajan tuolle puolen.

Lue lisää

Ajan luonne on ollut keskeinen kysymys sekä länsimaisessa filosofiassa että intialaisessa metafysiikassa. Gaudiya-vaishnavismi tarjoaa omaleimaisen näkökulman aikaan (kāla) esittämällä sen Jumalan, Kṛṣṇan, hallitsemana energiana, joka toimii eri tavoin eri olemassaolon tasoilla. Tässä viitekehyksessä keskeinen, joskin usein väärinymmärretty käsite on ajatus kaikkien elävien olentojen “100 vuoden” elämänkaaresta.

Aika ontologisena periaatteena

Gaudiya-vaishnavismin mukaan aika ei ole vain mitta muutokselle, vaan ontologinen voima, joka mahdollistaa aineellisen todellisuuden toiminnan. Bhagavad-gītā identifioi ajan suoraan Kṛṣṇaan, mikä erottaa vedalaisen aikakäsityksen merkittävästi modernista naturalistisesta ajattelusta. Aika ei ole itsenäinen substanssi, vaan riippuvainen korkeimmasta todellisuudesta.

Suhteellinen elinikä eri loka-tasoilla

Vedalaisessa kosmologiassa eri maailmatasoilla elävien olentojen eliniät eroavat dramaattisesti toisistaan. Ihmisen elinikä on rajallinen maan ajassa, puolijumalien elinikä ulottuu tuhansiin tai miljooniin vuosiin, ja Brahmān elinikä kattaa koko universumin olemassaolon. Tästä huolimatta kaikkien näiden olentojen elämänkokemus hahmottuu heidän omassa kronologisessa viitekehyksessään “täytenä elinkaarena”, joka perinteisesti ilmaistaan 100 vuotena.

Tämä ei ole biologinen tai astronominen väite, vaan fenomenologinen: elämän rajallisuus koetaan samalla tavalla kaikilla tasoilla. Aika on näin ollen suhteellinen suhteessa kokijaan, ei absoluuttinen ulkoinen mitta.

Vertailu moderniin suhteellisuusteoriaan

Vaikka Gaudiya-vaishnavismi ei perustu moderniin fysiikkaan, sen aikakäsitys osoittaa rakenteellista samankaltaisuutta Einsteinin suhteellisuusteorian kanssa. Molemmat hylkäävät ajatuksen ajasta universaalina ja muuttumattomana. Ero on kuitenkin perustava: Einsteinin teoria rajoittuu fysikaalisiin kehyksiin, kun taas Gaudiya-vaishnavismi ulottaa ajan suhteellisuuden tietoisuuteen ja metafysiikkaan.

Soteriologinen johtopäätös

Gaudiya-vaishnavistisen aikakäsityksen varsinainen tarkoitus ei ole kosmologinen spekulaatio, vaan vapautuksen (mokṣa) problematisointi. Pitkä elinikä, korkea asema tai kosminen valta eivät vapauta ajasta. Jopa Brahmā on ajan alainen. Ainoastaan bhakti, omistautunut palvelu Kṛṣṇalle, mahdollistaa ajan ylittämisen ja pääsyn ajattomaan todellisuuteen (sanātana-dharma).

Anonyymi00073 kirjoitti:

Ajan luonne on ollut keskeinen kysymys sekä länsimaisessa filosofiassa että intialaisessa metafysiikassa. Gaudiya-vaishnavismi tarjoaa omaleimaisen näkökulman aikaan (kāla) esittämällä sen Jumalan, Kṛṣṇan, hallitsemana energiana, joka toimii eri tavoin eri olemassaolon tasoilla. Tässä viitekehyksessä keskeinen, joskin usein väärinymmärretty käsite on ajatus kaikkien elävien olentojen “100 vuoden” elämänkaaresta.

Aika ontologisena periaatteena

Gaudiya-vaishnavismin mukaan aika ei ole vain mitta muutokselle, vaan ontologinen voima, joka mahdollistaa aineellisen todellisuuden toiminnan. Bhagavad-gītā identifioi ajan suoraan Kṛṣṇaan, mikä erottaa vedalaisen aikakäsityksen merkittävästi modernista naturalistisesta ajattelusta. Aika ei ole itsenäinen substanssi, vaan riippuvainen korkeimmasta todellisuudesta.

Suhteellinen elinikä eri loka-tasoilla

Vedalaisessa kosmologiassa eri maailmatasoilla elävien olentojen eliniät eroavat dramaattisesti toisistaan. Ihmisen elinikä on rajallinen maan ajassa, puolijumalien elinikä ulottuu tuhansiin tai miljooniin vuosiin, ja Brahmān elinikä kattaa koko universumin olemassaolon. Tästä huolimatta kaikkien näiden olentojen elämänkokemus hahmottuu heidän omassa kronologisessa viitekehyksessään “täytenä elinkaarena”, joka perinteisesti ilmaistaan 100 vuotena.

Tämä ei ole biologinen tai astronominen väite, vaan fenomenologinen: elämän rajallisuus koetaan samalla tavalla kaikilla tasoilla. Aika on näin ollen suhteellinen suhteessa kokijaan, ei absoluuttinen ulkoinen mitta.

Vertailu moderniin suhteellisuusteoriaan

Vaikka Gaudiya-vaishnavismi ei perustu moderniin fysiikkaan, sen aikakäsitys osoittaa rakenteellista samankaltaisuutta Einsteinin suhteellisuusteorian kanssa. Molemmat hylkäävät ajatuksen ajasta universaalina ja muuttumattomana. Ero on kuitenkin perustava: Einsteinin teoria rajoittuu fysikaalisiin kehyksiin, kun taas Gaudiya-vaishnavismi ulottaa ajan suhteellisuuden tietoisuuteen ja metafysiikkaan.

Soteriologinen johtopäätös

Gaudiya-vaishnavistisen aikakäsityksen varsinainen tarkoitus ei ole kosmologinen spekulaatio, vaan vapautuksen (mokṣa) problematisointi. Pitkä elinikä, korkea asema tai kosminen valta eivät vapauta ajasta. Jopa Brahmā on ajan alainen. Ainoastaan bhakti, omistautunut palvelu Kṛṣṇalle, mahdollistaa ajan ylittämisen ja pääsyn ajattomaan todellisuuteen (sanātana-dharma).

Lue lisää

Carl Edward Sagan (9. marraskuuta 1934 - 20. joulukuuta 1996) oli yhdysvaltalainen tähtitieteilijä, kirjailija, astrofyysikko ja kosmologi.

Hän sanoi
"Tietääkseni hindulaisuus on ainoa muinainen uskonnollinen perinne maapallolla, jossa puhutaan oikeasta aikaskaalasta.

Länsimaissa ihmisillä on sellainen käsitys, että on luonnollista, että maailmankaikkeus on muutaman tuhannen vuoden ikäinen, ja se, että se on miljardeja vuosia, on järjetöntä, eikä kukaan voi ymmärtää sitä.

Hindujen käsitys on hyvin selkeä. Tässä on suuri maailmankulttuuri, joka on aina puhunut miljardeista vuosista.

Vuosituhansia ennen kuin eurooppalaiset olivat valmiita luopumaan raamatullisesta ajatuksesta, jonka mukaan maailma oli muutaman tuhannen vuoden ikäinen, mayat ajattelivat miljoonista ja hindut miljardeista.

..., jonka mukaan kosmoksessa itsessään tapahtuu valtava, jopa ääretön määrä kuolemia ja jälleensyntymisiä. Se on ainoa jonka aikaskaalat vastaavat nykyaikaisen tieteellisen kosmologian aikaskaaloja. Sen syklit ulottuvat tavallisesta päivästä ja yöstä Brahman päivään ja yöhön, joka on 8,64 miljardia vuotta pitkä.





Miksi Saganin huomio on merkittävä Gaudiya-vaishnavismin kannalta

Carl Saganin toteamus osuu suoraan siihen, mikä on vedalaisen – ja erityisesti Gaudiya-vaishnavistisen tiedon ytimessä:

maailmankaikkeus ei ole lineaarinen ja kertaluonteinen, vaan syklinen ja mittakaavaltaan valtava

Gaudiya-vaishnavismi ei esitä sitä

kerran luotuna ja lopullisesti tuhoutuvana
vaan:

toistuvasti ilmenevänä ja vetäytyvänä (sṛṣṭi–sthiti–pralaya)

Tämä vastaa Saganin mainitsemaa “valtavaa, jopa ääretöntä määrää kuolemia ja jälleensyntymisiä” kosmoksen tasolla.

Anonyymi00074 kirjoitti:

Carl Edward Sagan (9. marraskuuta 1934 - 20. joulukuuta 1996) oli yhdysvaltalainen tähtitieteilijä, kirjailija, astrofyysikko ja kosmologi.

Hän sanoi
"Tietääkseni hindulaisuus on ainoa muinainen uskonnollinen perinne maapallolla, jossa puhutaan oikeasta aikaskaalasta.

Länsimaissa ihmisillä on sellainen käsitys, että on luonnollista, että maailmankaikkeus on muutaman tuhannen vuoden ikäinen, ja se, että se on miljardeja vuosia, on järjetöntä, eikä kukaan voi ymmärtää sitä.

Hindujen käsitys on hyvin selkeä. Tässä on suuri maailmankulttuuri, joka on aina puhunut miljardeista vuosista.

Vuosituhansia ennen kuin eurooppalaiset olivat valmiita luopumaan raamatullisesta ajatuksesta, jonka mukaan maailma oli muutaman tuhannen vuoden ikäinen, mayat ajattelivat miljoonista ja hindut miljardeista.

..., jonka mukaan kosmoksessa itsessään tapahtuu valtava, jopa ääretön määrä kuolemia ja jälleensyntymisiä. Se on ainoa jonka aikaskaalat vastaavat nykyaikaisen tieteellisen kosmologian aikaskaaloja. Sen syklit ulottuvat tavallisesta päivästä ja yöstä Brahman päivään ja yöhön, joka on 8,64 miljardia vuotta pitkä.





Miksi Saganin huomio on merkittävä Gaudiya-vaishnavismin kannalta

Carl Saganin toteamus osuu suoraan siihen, mikä on vedalaisen – ja erityisesti Gaudiya-vaishnavistisen tiedon ytimessä:

maailmankaikkeus ei ole lineaarinen ja kertaluonteinen, vaan syklinen ja mittakaavaltaan valtava

Gaudiya-vaishnavismi ei esitä sitä

kerran luotuna ja lopullisesti tuhoutuvana
vaan:

toistuvasti ilmenevänä ja vetäytyvänä (sṛṣṭi–sthiti–pralaya)

Tämä vastaa Saganin mainitsemaa “valtavaa, jopa ääretöntä määrää kuolemia ja jälleensyntymisiä” kosmoksen tasolla.

Lue lisää

Brahmān päivä ja yö – ei symboliikkaa

Saganin maininta Brahmān päivästä ja yöstä (≈ 8,64 miljardia vuotta) on keskeinen:

Gaudiya-vaishnavismin mukaan:

Brahmān päivä = 1 000 mahā-yugaa ≈ 4,32 miljardia vuotta

Brahmān yö = yhtä pitkä kosminen lepotila

Päivä + yö = 8,64 miljardia vuotta

Tärkeää on, että nämä eivät ole:

allegorioita

moraalisia vertauskuvia

vaan kirjaimellisia aikasyklejä, joita Bhagavad-gītā (8.17) ja Śrīmad Bhāgavatam kuvaavat yksityiskohtaisesti.



Tässä mielessä vedalainen tiede on yhteismitallinen modernin miljardien vuosien aikaskaalojen kanssa, vaikka selitysmalli on täysin erilainen.

Anonyymi00075 kirjoitti:

Brahmān päivä ja yö – ei symboliikkaa

Saganin maininta Brahmān päivästä ja yöstä (≈ 8,64 miljardia vuotta) on keskeinen:

Gaudiya-vaishnavismin mukaan:

Brahmān päivä = 1 000 mahā-yugaa ≈ 4,32 miljardia vuotta

Brahmān yö = yhtä pitkä kosminen lepotila

Päivä yö = 8,64 miljardia vuotta

Tärkeää on, että nämä eivät ole:

allegorioita

moraalisia vertauskuvia

vaan kirjaimellisia aikasyklejä, joita Bhagavad-gītā (8.17) ja Śrīmad Bhāgavatam kuvaavat yksityiskohtaisesti.



Tässä mielessä vedalainen tiede on yhteismitallinen modernin miljardien vuosien aikaskaalojen kanssa, vaikka selitysmalli on täysin erilainen.

Lue lisää

Länsimainen shokki vs. vedalainen itsestäänselvyys



Saganin huomio länsimaisesta hämmennyksestä on filosofisesti tärkeä:

Eurooppalaisessa ajattelussa pitkään:

maailma = muutama tuhat vuotta

historia = lyhyt

kosmos = kertaluonteinen



Vedalaisessa ajattelussa:

aika = alkaa ja päättyy jatkuvasti

luominen ei ole ainutkertainen tapahtuma

mittakaava on inhimillisen intuition ulkopuolella



Gaudiya-vaishnavismin mukaan tämä ei ole ongelma, koska:

inhimillinen mieli ei ole mitta todellisuudelle

Todellisuus mitataan śāstran ja tietoisuuden tasojen kautta, ei arkijärjen.




Tieteellinen vs. vedalainen

Saganin toteamus ei tarkoita, että:

hindulaisuus = moderni tiede

vaan että:

aikaskaala on yhteensopiva, ei ristiriitainen





Gaudiya-vaishnavistinen tulkinta Saganin huomiosta

Gaudiya-vaishnavismin näkökulmasta Saganin kommentti tukee yhtä keskeistä väitettä:

vedalainen tiede ei ole primitiivistä mytologiaa, vaan kehittynyttä metafysiikkaa



Mutta Gaudiya-vaishnavismi menee vielä pidemmälle kuin Sagan:

vaikka aikaskaalat vastaavat modernia tiedettä

vapautuminen ei synny kosmoksen ymmärtämisestä

vaan bhaktista

Bhāgavatam painottaa, että:

jopa Brahmā, joka hallitsee näitä aikasyklejä, on kuolevainen

vain Kṛṣṇaan suuntautunut tietoisuus ylittää ajan kokonaan



Yhteys “100 vuoden peruskäsitteeseen”

Saganin kuvaama mittakaava

Brahmā elää 100 vuotta → universumin elinikä

Puolijumalat elävät 100 vuotta → pitkät mutta rajalliset syklit

Ihminen elää 100 vuotta → lyhyt mutta täydellinen elämänkokemus



Ajan pituus muuttuu, mutta rajallisuus ei.


Tämä on Gaudiya-vaishnavismin lopullinen opetus ajasta.


Carl Saganin huomio osoittaa, että:

vedalainen ajan malli operoi miljardien vuosien aikaskaalassa

syklinen maailmankuva on filosofisesti vakavasti otettava

Gaudiya-vaishnavismin aikakäsitys ei ole ristiriidassa sen mittakaavan kanssa

Mutta Gaudiya-vaishnavismi lisää ratkaisevan ulottuvuuden:

Aika ei ole vain suuri – se on ylitettävä.

Anonyymi00076 kirjoitti:

Länsimainen shokki vs. vedalainen itsestäänselvyys



Saganin huomio länsimaisesta hämmennyksestä on filosofisesti tärkeä:

Eurooppalaisessa ajattelussa pitkään:

maailma = muutama tuhat vuotta

historia = lyhyt

kosmos = kertaluonteinen



Vedalaisessa ajattelussa:

aika = alkaa ja päättyy jatkuvasti

luominen ei ole ainutkertainen tapahtuma

mittakaava on inhimillisen intuition ulkopuolella



Gaudiya-vaishnavismin mukaan tämä ei ole ongelma, koska:

inhimillinen mieli ei ole mitta todellisuudelle

Todellisuus mitataan śāstran ja tietoisuuden tasojen kautta, ei arkijärjen.




Tieteellinen vs. vedalainen

Saganin toteamus ei tarkoita, että:

hindulaisuus = moderni tiede

vaan että:

aikaskaala on yhteensopiva, ei ristiriitainen





Gaudiya-vaishnavistinen tulkinta Saganin huomiosta

Gaudiya-vaishnavismin näkökulmasta Saganin kommentti tukee yhtä keskeistä väitettä:

vedalainen tiede ei ole primitiivistä mytologiaa, vaan kehittynyttä metafysiikkaa



Mutta Gaudiya-vaishnavismi menee vielä pidemmälle kuin Sagan:

vaikka aikaskaalat vastaavat modernia tiedettä

vapautuminen ei synny kosmoksen ymmärtämisestä

vaan bhaktista

Bhāgavatam painottaa, että:

jopa Brahmā, joka hallitsee näitä aikasyklejä, on kuolevainen

vain Kṛṣṇaan suuntautunut tietoisuus ylittää ajan kokonaan



Yhteys “100 vuoden peruskäsitteeseen”

Saganin kuvaama mittakaava

Brahmā elää 100 vuotta → universumin elinikä

Puolijumalat elävät 100 vuotta → pitkät mutta rajalliset syklit

Ihminen elää 100 vuotta → lyhyt mutta täydellinen elämänkokemus



Ajan pituus muuttuu, mutta rajallisuus ei.


Tämä on Gaudiya-vaishnavismin lopullinen opetus ajasta.


Carl Saganin huomio osoittaa, että:

vedalainen ajan malli operoi miljardien vuosien aikaskaalassa

syklinen maailmankuva on filosofisesti vakavasti otettava

Gaudiya-vaishnavismin aikakäsitys ei ole ristiriidassa sen mittakaavan kanssa

Mutta Gaudiya-vaishnavismi lisää ratkaisevan ulottuvuuden:

Aika ei ole vain suuri – se on ylitettävä.

Lue lisää

Gaudiya-vaishnavismi esittää ajan (kāla) Jumalan, Kṛṣṇan, energiana. Bhagavad-gītā samastaa Kṛṣṇan itse ajan kanssa, joka kuluttaa kaiken aineellisen. Aika ei ole neutraali taustatekijä, vaan aktiivinen periaate, joka mahdollistaa aineellisen todellisuuden muutoksen.

Śrīmad Bhāgavatam kuvaa yksityiskohtaisesti kosmiset aikasyklit, jotka ulottuvat atomisesta hetkestä Brahmān elinikään. Yksi Brahmān päivä koostuu tuhannesta mahā-yugasta ja vastaa noin 4,32 miljardia maallista vuotta; yhtä pitkä on myös Brahmān yö. Brahmā elää sata omaa vuottaan, mikä vastaa koko universumin elinkaarta.

Anonyymi00077 kirjoitti:

Gaudiya-vaishnavismi esittää ajan (kāla) Jumalan, Kṛṣṇan, energiana. Bhagavad-gītā samastaa Kṛṣṇan itse ajan kanssa, joka kuluttaa kaiken aineellisen. Aika ei ole neutraali taustatekijä, vaan aktiivinen periaate, joka mahdollistaa aineellisen todellisuuden muutoksen.

Śrīmad Bhāgavatam kuvaa yksityiskohtaisesti kosmiset aikasyklit, jotka ulottuvat atomisesta hetkestä Brahmān elinikään. Yksi Brahmān päivä koostuu tuhannesta mahā-yugasta ja vastaa noin 4,32 miljardia maallista vuotta; yhtä pitkä on myös Brahmān yö. Brahmā elää sata omaa vuottaan, mikä vastaa koko universumin elinkaarta.

Lue lisää

.Ihmisten, puolijumalien ja Brahmān elinikä

Gaudiya-vaishnavismin mukaan

Ihmiset: elävät lyhyen elämän (enintään ~100 vuotta)

Puolijumalat (devas): elävät erittäin pitkään meidän aikajärjestelmämme mukaan

Brahmā (Satya-loka): elää 100 Brahmān vuotta, mikä vastaa koko universumin elinkaarta

Tämä perustuu suoraan Bhagavad-gītā 8.16–17 ja Śrīmad Bhāgavatamin kosmologiaan.

Tärkeä täsmennys:

puolijumalat eivät ole kuolemattomia (amṛta) absoluuttisessa mielessä

he ovat chirāyuḥ = pitkäikäisiä

Anonyymi00078 kirjoitti:

.Ihmisten, puolijumalien ja Brahmān elinikä

Gaudiya-vaishnavismin mukaan

Ihmiset: elävät lyhyen elämän (enintään ~100 vuotta)

Puolijumalat (devas): elävät erittäin pitkään meidän aikajärjestelmämme mukaan

Brahmā (Satya-loka): elää 100 Brahmān vuotta, mikä vastaa koko universumin elinkaarta

Tämä perustuu suoraan Bhagavad-gītā 8.16–17 ja Śrīmad Bhāgavatamin kosmologiaan.

Tärkeä täsmennys:

puolijumalat eivät ole kuolemattomia (amṛta) absoluuttisessa mielessä

he ovat chirāyuḥ = pitkäikäisiä

Lue lisää

Miksi puolijumalia kutsutaan amaraksi (”kuolemattomiksi”)?

Sana amara ei vedalaisessa kirjallisuudessa tarkoita:

”ikuinen ilman kuolemaa”

vaan käytännössä:

”niin pitkäikäinen, että kuolema ei ole merkityksellinen inhimillisessä mittakaavassa”

Anonyymi00079 kirjoitti:

Miksi puolijumalia kutsutaan amaraksi (”kuolemattomiksi”)?

Sana amara ei vedalaisessa kirjallisuudessa tarkoita:

”ikuinen ilman kuolemaa”

vaan käytännössä:

”niin pitkäikäinen, että kuolema ei ole merkityksellinen inhimillisessä mittakaavassa”

Lue lisää

Gaudiya-vaishnavistinen selitys on tämä:

Ihminen elää Mrityu-lokassa (kuoleman planeetalla)

Puolijumalat elävät Svarga-lokoissa, joissa:

ei ole vanhuuden nopeaa rappeutumista

ei ole sairauksia samalla tavalla

elinikä on miljoonia tai satoja miljoonia vuosia



Meidän näkökulmastamme he näyttävät kuolemattomilta, mutta:

hekin kuolevat

hekin syntyvät uudelleen

hekin putoavat karmansa mukaan (BG 9.21)

Anonyymi00080 kirjoitti:

Gaudiya-vaishnavistinen selitys on tämä:

Ihminen elää Mrityu-lokassa (kuoleman planeetalla)

Puolijumalat elävät Svarga-lokoissa, joissa:

ei ole vanhuuden nopeaa rappeutumista

ei ole sairauksia samalla tavalla

elinikä on miljoonia tai satoja miljoonia vuosia



Meidän näkökulmastamme he näyttävät kuolemattomilta, mutta:

hekin kuolevat

hekin syntyvät uudelleen

hekin putoavat karmansa mukaan (BG 9.21)

Lue lisää

Mrityu-loka vs. Svarga-lokat



Maapalloa kutsutaan Mrityu-lokaksi

se tarkoittaa:

nopeaa kuolemaa

voimakasta karman vaikutusta

lyhyttä elämää

Gaudiya-vaishnavismin mukaan:

Mrityu-loka ei ole rangaistus

vaan harvinainen mahdollisuus bhaktiin



Puolijumalat:

elävät mukavammin

mutta ovat usein liian kiintyneitä nautintoon

ja siksi hengellinen eteneminen on heille vaikeampaa

Anonyymi00081 kirjoitti:

Mrityu-loka vs. Svarga-lokat



Maapalloa kutsutaan Mrityu-lokaksi

se tarkoittaa:

nopeaa kuolemaa

voimakasta karman vaikutusta

lyhyttä elämää

Gaudiya-vaishnavismin mukaan:

Mrityu-loka ei ole rangaistus

vaan harvinainen mahdollisuus bhaktiin



Puolijumalat:

elävät mukavammin

mutta ovat usein liian kiintyneitä nautintoon

ja siksi hengellinen eteneminen on heille vaikeampaa

Lue lisää

Planeettojen väliset “väylät”, portit ja matkustus

Tässä kohdin on tärkeää tehdä tarkka teologinen rajaus.

Gaudiya-vaishnavistinen kanta:

Korkeammat planeetat eivät ole saavutettavissa fyysisellä avaruusmatkalla
Planeetat ovat eri olemassaolon taajuuksilla

Niihin pääsy tapahtuu:

karmisen pätevyyden

yajñan

tai bhaktin kautta



Veda-kirjallisuus ei opeta, että:

ihmiset voisivat teknologisesti murtautua porttien läpi

tai että nämä portit olisivat fyysisessä mielessä vartioituja sotilaallisesti



Kun śāstra puhuu:

porteista

teistä

kulkuväylistä

se tarkoittaa pääasiassa:

karmisia ja tietoisuudellisia reittejä, ei avaruusreittejä.



“Salainen tieto” ja demonit – tärkeä täsmennys

On totta, että:

Veda-kirjallisuus on tiivistä ja runollista

kaikkea ei selitetä yksityiskohtaisesti

Mutta Gaudiya-vaishnavismi korostaa:

tieto ei ole piilotettu siksi, että demonit eivät löytäisi teknologiaa
vaan siksi, että ilman pätevyyttä tieto vääristyy

Śāstra ei ole:

sotilastekninen käsikirja

kosminen kartasto

Anonyymi00082 kirjoitti:

Planeettojen väliset “väylät”, portit ja matkustus

Tässä kohdin on tärkeää tehdä tarkka teologinen rajaus.

Gaudiya-vaishnavistinen kanta:

Korkeammat planeetat eivät ole saavutettavissa fyysisellä avaruusmatkalla
Planeetat ovat eri olemassaolon taajuuksilla

Niihin pääsy tapahtuu:

karmisen pätevyyden

yajñan

tai bhaktin kautta



Veda-kirjallisuus ei opeta, että:

ihmiset voisivat teknologisesti murtautua porttien läpi

tai että nämä portit olisivat fyysisessä mielessä vartioituja sotilaallisesti



Kun śāstra puhuu:

porteista

teistä

kulkuväylistä

se tarkoittaa pääasiassa:

karmisia ja tietoisuudellisia reittejä, ei avaruusreittejä.



“Salainen tieto” ja demonit – tärkeä täsmennys

On totta, että:

Veda-kirjallisuus on tiivistä ja runollista

kaikkea ei selitetä yksityiskohtaisesti

Mutta Gaudiya-vaishnavismi korostaa:

tieto ei ole piilotettu siksi, että demonit eivät löytäisi teknologiaa
vaan siksi, että ilman pätevyyttä tieto vääristyy

Śāstra ei ole:

sotilastekninen käsikirja

kosminen kartasto

Lue lisää

Śāstra ei ole:

sotilastekninen käsikirja

kosminen kartasto

vaan:

vapautumisen opas



Gaudiya-vaishnavistinen lopullinen johtopäätös



Gaudiya-vaishnavismiin, kun se tiivistetään näin:

Puolijumalat eivät ole kuolemattomia

Pitkä elämä ei ole vapautus

Aika on suhteellinen kaikilla tasoilla

Kaikki loka-järjestelmät ovat ajan alaisia

Vain bhakti ylittää ajan, avaruuden ja kuoleman

Bhagavad-gītā 8.16 tiivistää kaiken:

“Kaikki maailmat Brahma-lokaan asti ovat jälleensyntymän paikkoja.”

Anonyymi00083 kirjoitti:

Śāstra ei ole:

sotilastekninen käsikirja

kosminen kartasto

vaan:

vapautumisen opas



Gaudiya-vaishnavistinen lopullinen johtopäätös



Gaudiya-vaishnavismiin, kun se tiivistetään näin:

Puolijumalat eivät ole kuolemattomia

Pitkä elämä ei ole vapautus

Aika on suhteellinen kaikilla tasoilla

Kaikki loka-järjestelmät ovat ajan alaisia

Vain bhakti ylittää ajan, avaruuden ja kuoleman

Bhagavad-gītā 8.16 tiivistää kaiken:

“Kaikki maailmat Brahma-lokaan asti ovat jälleensyntymän paikkoja.”

Lue lisää

Universumi on siis moniulotteinen. Planeetat eivät ole järjestyksessä ylhäältä alaspäin, vaan ne ovat kuin lotus. Jos otatte esimerkiksi lotuksen, siinä on monta terälehteä, ja voimme pitää jokaista terälehteä yhtenä ulottuvuutena, pallona, planeettojen pallona. Ja planeetat ovat järjestäytyneet tällä tavalla. Nämä terälehdet lähestyvät yksi kerrallaan keskikohtaa.
Jos otatte neulan ja puhkaisette kaikki nämä terälehdet, jos matkustatte tämän reiän läpi, voitte kulkea kaikkien tasojen, kaikkien ulottuvuuksien läpi yhdellä rivillä.

Anonyymi00084 kirjoitti:

Universumi on siis moniulotteinen. Planeetat eivät ole järjestyksessä ylhäältä alaspäin, vaan ne ovat kuin lotus. Jos otatte esimerkiksi lotuksen, siinä on monta terälehteä, ja voimme pitää jokaista terälehteä yhtenä ulottuvuutena, pallona, planeettojen pallona. Ja planeetat ovat järjestäytyneet tällä tavalla. Nämä terälehdet lähestyvät yksi kerrallaan keskikohtaa.
Jos otatte neulan ja puhkaisette kaikki nämä terälehdet, jos matkustatte tämän reiän läpi, voitte kulkea kaikkien tasojen, kaikkien ulottuvuuksien läpi yhdellä rivillä.

Lue lisää

Universumi on siis moniulotteinen. Planeetat eivät ole järjestyksessä ylhäältä alaspäin, vaan ne ovat kuin lotus. Jos otatte esimerkiksi lotuksen, siinä on monta terälehteä, ja voimme pitää jokaista terälehteä yhtenä ulottuvuutena, pallona, planeettojen pallona. Ja planeetat ovat järjestäytyneet tällä tavalla. Nämä terälehdet lähestyvät yksi kerrallaan keskikohtaa.
Jos otatte neulan ja puhkaisette kaikki nämä terälehdet, jos matkustatte tämän reiän läpi, voitte kulkea kaikkien tasojen, kaikkien ulottuvuuksien läpi yhdellä rivillä.



Universumi moniulotteisena todellisuutena

Gaudiya-vaishnavismin mukaan universumi (brahmāṇḍa) ei ole kolmiulotteinen avaruus Se on:

kerroksellinen

tietoisuuteen sidottu

eri olemassaolon tasoista koostuva




universumi on moniulotteinen, tämä on täysin linjassa Bhāgavatamin kanssa. Planeetat (lokat) eivät ole vain:

ylhäällä ja alhaalla

fyysisessä koordinaatistossa

vaan eri olemassaolon taajuuksilla.

Anonyymi00085 kirjoitti:

Universumi on siis moniulotteinen. Planeetat eivät ole järjestyksessä ylhäältä alaspäin, vaan ne ovat kuin lotus. Jos otatte esimerkiksi lotuksen, siinä on monta terälehteä, ja voimme pitää jokaista terälehteä yhtenä ulottuvuutena, pallona, planeettojen pallona. Ja planeetat ovat järjestäytyneet tällä tavalla. Nämä terälehdet lähestyvät yksi kerrallaan keskikohtaa.
Jos otatte neulan ja puhkaisette kaikki nämä terälehdet, jos matkustatte tämän reiän läpi, voitte kulkea kaikkien tasojen, kaikkien ulottuvuuksien läpi yhdellä rivillä.



Universumi moniulotteisena todellisuutena

Gaudiya-vaishnavismin mukaan universumi (brahmāṇḍa) ei ole kolmiulotteinen avaruus Se on:

kerroksellinen

tietoisuuteen sidottu

eri olemassaolon tasoista koostuva




universumi on moniulotteinen, tämä on täysin linjassa Bhāgavatamin kanssa. Planeetat (lokat) eivät ole vain:

ylhäällä ja alhaalla

fyysisessä koordinaatistossa

vaan eri olemassaolon taajuuksilla.

Lue lisää

Gaudiya-vaishnavismi ei opeta, että:

fyysisellä matkalla voisi puhkaista ulottuvuuksia

teknologialla voisi saavuttaa korkeammat lokat

universumi olisi ”rei’itettävissä” mekaanisesti



Kaikki loka-siirtymät tapahtuvat:

kuoleman hetkellä

karman perusteella

tai bhaktin voimalla

Anonyymi00086 kirjoitti:

Gaudiya-vaishnavismi ei opeta, että:

fyysisellä matkalla voisi puhkaista ulottuvuuksia

teknologialla voisi saavuttaa korkeammat lokat

universumi olisi ”rei’itettävissä” mekaanisesti



Kaikki loka-siirtymät tapahtuvat:

kuoleman hetkellä

karman perusteella

tai bhaktin voimalla

Lue lisää

Voitte astua mihin tahansa ulottuvuuteen. Nämä ulottuvuudet ovat siis hyvin lähellä toisiaan.

Universaalisen rakenteen mukaan eri tasot näkyvät eri ihmisille, eri eläville olennoille. Siksi voimme nähdä planeettoja. Meidän ulottuvuudessamme voimme nähdä planeettoja -paratiisi planeetat, alemmat planeetat ja keskimmäiset planeetat.

Anonyymi00087 kirjoitti:

Voitte astua mihin tahansa ulottuvuuteen. Nämä ulottuvuudet ovat siis hyvin lähellä toisiaan.

Universaalisen rakenteen mukaan eri tasot näkyvät eri ihmisille, eri eläville olennoille. Siksi voimme nähdä planeettoja. Meidän ulottuvuudessamme voimme nähdä planeettoja -paratiisi planeetat, alemmat planeetat ja keskimmäiset planeetat.

Lue lisää

Voitte astua mihin tahansa ulottuvuuteen. Nämä ulottuvuudet ovat siis hyvin lähellä toisiaan.

Universaalisen rakenteen mukaan eri tasot näkyvät eri ihmisille, eri eläville olennoille. Siksi voimme nähdä planeettoja. Meidän ulottuvuudessamme voimme nähdä planeettoja -paratiisi planeetat, alemmat planeetat ja keskimmäiset planeetat.




“Voitte astua mihin tahansa ulottuvuuteen. Nämä ulottuvuudet ovat siis hyvin lähellä toisiaan.”

tämä ei ole Gaudiya-vaishnavismin vastainen väite, jos ymmärretään mitä ‘astuminen’ ja ‘läheisyys’ tarkoittavat śāstran ontologiassa.


Kirjaimellinen, mutta ei modernin fysiikan rajoissa

Gaudiya-vaishnavismi ei rajoita todellisuutta:

vain karkeaan fyysiseen kehoon

vain kolmeen ulottuvuuteen

vain yhteen havaintotapaan



Śāstra opettaa, että:

elävällä olennolla on karkea keho

hienovarainen keho (mieli, äly, ego)

ja atma, joka voi toimia kehosta riippumatta

Ulottuvuuksiin voidaan kirjaimellisesti astua, mutta eri kehoilla.

Anonyymi00088 kirjoitti:

Voitte astua mihin tahansa ulottuvuuteen. Nämä ulottuvuudet ovat siis hyvin lähellä toisiaan.

Universaalisen rakenteen mukaan eri tasot näkyvät eri ihmisille, eri eläville olennoille. Siksi voimme nähdä planeettoja. Meidän ulottuvuudessamme voimme nähdä planeettoja -paratiisi planeetat, alemmat planeetat ja keskimmäiset planeetat.




“Voitte astua mihin tahansa ulottuvuuteen. Nämä ulottuvuudet ovat siis hyvin lähellä toisiaan.”

tämä ei ole Gaudiya-vaishnavismin vastainen väite, jos ymmärretään mitä ‘astuminen’ ja ‘läheisyys’ tarkoittavat śāstran ontologiassa.


Kirjaimellinen, mutta ei modernin fysiikan rajoissa

Gaudiya-vaishnavismi ei rajoita todellisuutta:

vain karkeaan fyysiseen kehoon

vain kolmeen ulottuvuuteen

vain yhteen havaintotapaan



Śāstra opettaa, että:

elävällä olennolla on karkea keho

hienovarainen keho (mieli, äly, ego)

ja atma, joka voi toimia kehosta riippumatta

Ulottuvuuksiin voidaan kirjaimellisesti astua, mutta eri kehoilla.

Lue lisää

ulottuvuudet ovat hyvin lähellä toisiaan, tämä on täysin śāstrinen väite.

Gaudiya-vaishnavismin mukaan:

Svarga-lokat

Pātāla-lokat

Bhūr-loka

eivät ole:

miljardien valovuosien päässä

vaan:

samassa universaalisessa rakenteessa

päällekkäin olemassa, mutta eri aineen hienoudessa

Anonyymi00089 kirjoitti:

ulottuvuudet ovat hyvin lähellä toisiaan, tämä on täysin śāstrinen väite.

Gaudiya-vaishnavismin mukaan:

Svarga-lokat

Pātāla-lokat

Bhūr-loka

eivät ole:

miljardien valovuosien päässä

vaan:

samassa universaalisessa rakenteessa

päällekkäin olemassa, mutta eri aineen hienoudessa

Lue lisää

Śrīmad Bhāgavatam kuvaa, että:

samassa tilassa voi olla

näkyvä

näkymätön

puolimateriaali

hienovarainen todellisuus



Läheisyys on ontologista ja paikallista, ei vain käsitteellistä.

“Eri tasot näkyvät eri olennoille” – kirjaimellisesti totta tässä tapauksessa.

Ei siis allegoria tässä tapauksessa.



Tämä ei ole vertaus, vaan havaintoteoria Gaudiya-vaishnavismissa.

Ihminen näkee planeetat tietyllä tavalla

Puolijumalat näkevät samat alueet eri muodoissa

Nāgat ja asurat näkevät alemmat lokat konkreettisina maailmoina

Kyse ei ole mielikuvasta, vaan:

eri aistijärjestelmistä

eri kehotyypeistä

eri valon, energian ja aineen tasoista




Sama “paikka” voi olla:

ihmissilmälle tyhjä avaruus

devalla kaupunki

alemmalle olennolle oma maailma

“Siksi voimme nähdä planeettoja” – kirjaimellinen selitys



“Meidän ulottuvuudessamme voimme nähdä planeettoja – paratiisi planeetat, alemmat planeetat ja keskimmäiset planeetat.”

Gaudiya-vaishnavismin mukaan tämä tarkoittaa:

Me näemme niiden karkean ilmentymän

mutta ne ovat oikeita loka-tasojen ankkureita

eivät vain symboleja

Anonyymi00090 kirjoitti:

Śrīmad Bhāgavatam kuvaa, että:

samassa tilassa voi olla

näkyvä

näkymätön

puolimateriaali

hienovarainen todellisuus



Läheisyys on ontologista ja paikallista, ei vain käsitteellistä.

“Eri tasot näkyvät eri olennoille” – kirjaimellisesti totta tässä tapauksessa.

Ei siis allegoria tässä tapauksessa.



Tämä ei ole vertaus, vaan havaintoteoria Gaudiya-vaishnavismissa.

Ihminen näkee planeetat tietyllä tavalla

Puolijumalat näkevät samat alueet eri muodoissa

Nāgat ja asurat näkevät alemmat lokat konkreettisina maailmoina

Kyse ei ole mielikuvasta, vaan:

eri aistijärjestelmistä

eri kehotyypeistä

eri valon, energian ja aineen tasoista




Sama “paikka” voi olla:

ihmissilmälle tyhjä avaruus

devalla kaupunki

alemmalle olennolle oma maailma

“Siksi voimme nähdä planeettoja” – kirjaimellinen selitys



“Meidän ulottuvuudessamme voimme nähdä planeettoja – paratiisi planeetat, alemmat planeetat ja keskimmäiset planeetat.”

Gaudiya-vaishnavismin mukaan tämä tarkoittaa:

Me näemme niiden karkean ilmentymän

mutta ne ovat oikeita loka-tasojen ankkureita

eivät vain symboleja

Lue lisää

Esimerkiksi:

Kuu on kirjaimellisesti yhteydessä Candra-lokaan

mutta ihminen näkee vain karkean kerroksen

deva näkee koko todellisuuden



Planeetta ei ole “pelkkä kivi”, vaan monikerroksinen maailma.

Kirjaimellinen “astuminen” – milloin se on mahdollista?

Śāstra tunnistaa useita kirjaimellisia tapoja siirtyä ulottuvuuksien välillä:

Hienovarainen keho
– yogit, siddhat, gandharvat

Deva-keho
– puolijumalat liikkuvat vapaasti

Kuoleman kautta
– tietoisuus siirtyy loka-tasolle

Bhagavānin tahdosta
– avatārat, vapautetut sielut


Tämä ei ole metafora, vaann realismi Gaudiya-vaishnavismissa.

Tärkeä mutta rehellinen rajaus



Gaudiya-vaishnavismi sanoo silti:

ihmisen nykyinen karkea keho ei yleensä kykene tähän

mutta todellisuus itsessään on kirjaimellisesti moniulotteinen

ja siirtyminen on todellista, ei symbolista

Anonyymi00091 kirjoitti:

Esimerkiksi:

Kuu on kirjaimellisesti yhteydessä Candra-lokaan

mutta ihminen näkee vain karkean kerroksen

deva näkee koko todellisuuden



Planeetta ei ole “pelkkä kivi”, vaan monikerroksinen maailma.

Kirjaimellinen “astuminen” – milloin se on mahdollista?

Śāstra tunnistaa useita kirjaimellisia tapoja siirtyä ulottuvuuksien välillä:

Hienovarainen keho
– yogit, siddhat, gandharvat

Deva-keho
– puolijumalat liikkuvat vapaasti

Kuoleman kautta
– tietoisuus siirtyy loka-tasolle

Bhagavānin tahdosta
– avatārat, vapautetut sielut


Tämä ei ole metafora, vaann realismi Gaudiya-vaishnavismissa.

Tärkeä mutta rehellinen rajaus



Gaudiya-vaishnavismi sanoo silti:

ihmisen nykyinen karkea keho ei yleensä kykene tähän

mutta todellisuus itsessään on kirjaimellisesti moniulotteinen

ja siirtyminen on todellista, ei symbolista

Lue lisää

TÄRKEÄÄ!!!

Havainto on suhteellista

Gaudiya-vaishnavismissa todellisuus ei ole sama kaikille olennoille. Śrāstrat (kuten Śrīmad Bhāgavatam) opettavat:

Ihminen näkee vain sen, mikä on hänen keholleen ja aisteilleen sopivaa

Puolijumalat (deva) näkevät hienovaraisempia tasoja, joissa sama planeetta voi olla:

lähempänä tai kauempana

monikerroksinen, monitasoinen

eri todellisuustasojen keskus




Esimerkiksi Kuu ja Aurinko:

Ihmiselle Aurinko näyttää kauempana kuin Kuu

Puolijumalan näkökulmasta Kuu voi olla fyysisesti kauempana kuin Aurinko, tai sen sijainti voi muuttua eri loka-tasojen mukaan

Siksi fyysinen etäisyys ei ole absoluuttinen, vaan havaitsijan perspektiivistä riippuva

Anonyymi00092 kirjoitti:

TÄRKEÄÄ!!!

Havainto on suhteellista

Gaudiya-vaishnavismissa todellisuus ei ole sama kaikille olennoille. Śrāstrat (kuten Śrīmad Bhāgavatam) opettavat:

Ihminen näkee vain sen, mikä on hänen keholleen ja aisteilleen sopivaa

Puolijumalat (deva) näkevät hienovaraisempia tasoja, joissa sama planeetta voi olla:

lähempänä tai kauempana

monikerroksinen, monitasoinen

eri todellisuustasojen keskus




Esimerkiksi Kuu ja Aurinko:

Ihmiselle Aurinko näyttää kauempana kuin Kuu

Puolijumalan näkökulmasta Kuu voi olla fyysisesti kauempana kuin Aurinko, tai sen sijainti voi muuttua eri loka-tasojen mukaan

Siksi fyysinen etäisyys ei ole absoluuttinen, vaan havaitsijan perspektiivistä riippuva

Lue lisää

TÄRKEÄÄ!!!

Havainto on suhteellista



Kaikki asiat eivät ole ihmisen näkökulmasta

Tämä on keskeinen Gaudiya-vaishnavismin periaate:

Bhūr-loka (ihmisten taso) on vain yksi loka muiden joukossa

Monet loka-tasot ja niiden planeetat eivät ilmesty ihmisen aistien avulla

Vedoissa kuvattu todellisuus ei ole rajoittunut meidän havaintomaailmaamme



Tämä selittää, miksi:

Śrāstrat puhuvat planeetoista, puolijumalien asuinpaikoista, portaalireiteistä ja ulottuvuuksista

Mutta monet asiat ovat “näkymättömiä” tavalliselle ihmiselle

Anonyymi00093 kirjoitti:

TÄRKEÄÄ!!!

Havainto on suhteellista



Kaikki asiat eivät ole ihmisen näkökulmasta

Tämä on keskeinen Gaudiya-vaishnavismin periaate:

Bhūr-loka (ihmisten taso) on vain yksi loka muiden joukossa

Monet loka-tasot ja niiden planeetat eivät ilmesty ihmisen aistien avulla

Vedoissa kuvattu todellisuus ei ole rajoittunut meidän havaintomaailmaamme



Tämä selittää, miksi:

Śrāstrat puhuvat planeetoista, puolijumalien asuinpaikoista, portaalireiteistä ja ulottuvuuksista

Mutta monet asiat ovat “näkymättömiä” tavalliselle ihmiselle

Lue lisää

Esimerkki: Kuu ja Aurinko



Kirjaimellisesti puolijumalien näkökulmasta:

Kuu voi olla kauempana kuin Aurinko heidän kokemuksessaan

Tämä ei ole ristiriidassa meidän havaintojemme kanssa

Koska aistimme ovat rajoittuneet Bhūr-lokaan ja karkeaan aineeseen

Puolijumalien aistit ovat hienovaraisempia ja kykenevät havaitsemaan erityisiä loka-tasoja ja niiden suhteita



Keskeinen oppi

Todellisuus on moniulotteinen ja moniulottuvainen

Kaikki loka-tasot ovat olemassa samassa universaalisessa rakenteessa, mutta eri “havaintotaajuuksilla”

Ihmisnäkökulma rajoittaa, mutta puolijumalien näkökulma näkee kokonaisuuden

Tämä on kirjaimellinen, ei symbolinen, näkemys Gaudiya-vaishnavismissa

Anonyymi00094 kirjoitti:

Esimerkki: Kuu ja Aurinko



Kirjaimellisesti puolijumalien näkökulmasta:

Kuu voi olla kauempana kuin Aurinko heidän kokemuksessaan

Tämä ei ole ristiriidassa meidän havaintojemme kanssa

Koska aistimme ovat rajoittuneet Bhūr-lokaan ja karkeaan aineeseen

Puolijumalien aistit ovat hienovaraisempia ja kykenevät havaitsemaan erityisiä loka-tasoja ja niiden suhteita



Keskeinen oppi

Todellisuus on moniulotteinen ja moniulottuvainen

Kaikki loka-tasot ovat olemassa samassa universaalisessa rakenteessa, mutta eri “havaintotaajuuksilla”

Ihmisnäkökulma rajoittaa, mutta puolijumalien näkökulma näkee kokonaisuuden

Tämä on kirjaimellinen, ei symbolinen, näkemys Gaudiya-vaishnavismissa

Lue lisää

TÄRKEAA!!!

Veda-tekstit ja kronologia

Veda-, Purāṇa- ja Bhāgavatam-tekstit kertovat universumin rakenteesta, lokista, planeetoista, ajan sykleistä (yuga, kalpa, Brahman päivä)

Ne eivät ole kirjoitettu aina ihmisten aikaperspektiivistä

Ihmisen elinikä (noin 100 vuotta) on vain pieni osa kosmista aikaa

Anonyymi00095 kirjoitti:

TÄRKEAA!!!

Veda-tekstit ja kronologia

Veda-, Purāṇa- ja Bhāgavatam-tekstit kertovat universumin rakenteesta, lokista, planeetoista, ajan sykleistä (yuga, kalpa, Brahman päivä)

Ne eivät ole kirjoitettu aina ihmisten aikaperspektiivistä

Ihmisen elinikä (noin 100 vuotta) on vain pieni osa kosmista aikaa

Lue lisää

Kaikki lokat ja planeetat eivät näy ihmiselle

Ihmisen aistit ovat rajoittuneet Bhūr-lokaan (maapallo, keskitason todellisuus)

Tekstit puhuvat Svarga-lokasta, Pātāla-lokasta, Brahma-lokasta ja muista lokista

Ihminen näkee vain osan todellisuudesta (fyysiset planeetat)

Puolijumalat ja vapautuneet sielut näkevät koko rakenteen, kaikki ulottuvuudet, portaalit ja kanavat

Tästä syystä Veda-teksteissä mainittu kronologia ei ole annettu ihmisen näkökulmasta – ihmisille annetaan vain sopiva osa tiedosta, jotta se on ymmärrettävissä ja sovellettavissa elämässä.

Anonyymi00096 kirjoitti:

Kaikki lokat ja planeetat eivät näy ihmiselle

Ihmisen aistit ovat rajoittuneet Bhūr-lokaan (maapallo, keskitason todellisuus)

Tekstit puhuvat Svarga-lokasta, Pātāla-lokasta, Brahma-lokasta ja muista lokista

Ihminen näkee vain osan todellisuudesta (fyysiset planeetat)

Puolijumalat ja vapautuneet sielut näkevät koko rakenteen, kaikki ulottuvuudet, portaalit ja kanavat

Tästä syystä Veda-teksteissä mainittu kronologia ei ole annettu ihmisen näkökulmasta – ihmisille annetaan vain sopiva osa tiedosta, jotta se on ymmärrettävissä ja sovellettavissa elämässä.

Lue lisää

.Tietoisuus ja havainto määrää, mitä nähdään

Kaikki todellisuuden tasot ovat olemassa samaan aikaan, mutta ne havaitaan vain kelvollisen tietoisuuden kautta

Ihmisen näkökulmasta:

näkyvä = fyysiset planeetat

näkymätön = ylätasojen loka-tasot, puolijumalien asuinpaikat, karmiset kanavat

Puolijumalan näkökulmasta:

kaikki tasot voidaan nähdä kirjaimellisesti, kokonaisuudessaan

Tämä selittää, miksi kaikki Veda-tieto ei ole annettu ihmiselle kokonaisuudessaan.



Keskeinen Gaudiya-vaishnavistinen oppi

Vedat kuvaavat universumin todellisuutta täydellisesti, mutta ihminen ei kykene sen kokonaisuuteen

Aika, etäisyydet ja ulottuvuudet ovat subjektiivisia; ne riippuvat havaitsijan kehosta ja tietoisuudesta

Ihminen näkee vain rajoitetun osan, joka on relevantti hänen hengelliselle kehitykselleen

Anonyymi00097 kirjoitti:

.Tietoisuus ja havainto määrää, mitä nähdään

Kaikki todellisuuden tasot ovat olemassa samaan aikaan, mutta ne havaitaan vain kelvollisen tietoisuuden kautta

Ihmisen näkökulmasta:

näkyvä = fyysiset planeetat

näkymätön = ylätasojen loka-tasot, puolijumalien asuinpaikat, karmiset kanavat

Puolijumalan näkökulmasta:

kaikki tasot voidaan nähdä kirjaimellisesti, kokonaisuudessaan

Tämä selittää, miksi kaikki Veda-tieto ei ole annettu ihmiselle kokonaisuudessaan.



Keskeinen Gaudiya-vaishnavistinen oppi

Vedat kuvaavat universumin todellisuutta täydellisesti, mutta ihminen ei kykene sen kokonaisuuteen

Aika, etäisyydet ja ulottuvuudet ovat subjektiivisia; ne riippuvat havaitsijan kehosta ja tietoisuudesta

Ihminen näkee vain rajoitetun osan, joka on relevantti hänen hengelliselle kehitykselleen

Lue lisää

Gaudiya-vaishnavismin universumin kokonaiskuva
1. Moniulotteinen universumi

Universumi ei ole pelkkä fyysinen avaruus; se on moniulotteinen ja moniulottuvainen järjestelmä.

Planeetat ja lokat eivät ole lineaarisesti “ylhäällä” tai “alhaalla”, vaan voivat muistuttaa lotuksen terälehtiä:

Jokainen terälehti = oma loka-taso / ulottuvuus

Keskikohtaan kulkeva “reikä” mahdollistaa siirtymisen useiden tasojen läpi

Ulottuvuudet ovat lähellä toisiaan ontologisesti, mutta havaittavissa vain kelvollisen tietoisuuden kautta.

Anonyymi00098 kirjoitti:

Gaudiya-vaishnavismin universumin kokonaiskuva
1. Moniulotteinen universumi

Universumi ei ole pelkkä fyysinen avaruus; se on moniulotteinen ja moniulottuvainen järjestelmä.

Planeetat ja lokat eivät ole lineaarisesti “ylhäällä” tai “alhaalla”, vaan voivat muistuttaa lotuksen terälehtiä:

Jokainen terälehti = oma loka-taso / ulottuvuus

Keskikohtaan kulkeva “reikä” mahdollistaa siirtymisen useiden tasojen läpi

Ulottuvuudet ovat lähellä toisiaan ontologisesti, mutta havaittavissa vain kelvollisen tietoisuuden kautta.

Lue lisää

2. Ihmisen, puolijumalan ja Brahman näkökulmat

Anonyymi00099 kirjoitti:

2. Ihmisen, puolijumalan ja Brahman näkökulmat

3. Aika ja elinikä

Kaikki elävät olennot kokevat elämänsä kronologiansa mukaan 100 vuoden mittaisena, vaikka todellinen maallinen aika vaihtelee:

Ihmiset: ~100 vuotta

Puolijumalat: miljoonia vuosia meidän ajassamme

Brahma: miljardeja vuosia, yhden päivän mitta = 4,32 miljardia ihmisen vuotta

Tämä on todellinen aika suhteessa havaitsijaan (subjektiivinen aika).

Tärkeä oppi:

Aika on Krishna-alainen; se on subjektiivinen eri olentojen näkökulmasta.
Einstein löysi osittain saman: aika on suhteellista. Śāstra oli tämän tiedon lähde jo vuosituhansia ennen modernia fysiikkaa.

Anonyymi00100 kirjoitti:

3. Aika ja elinikä

Kaikki elävät olennot kokevat elämänsä kronologiansa mukaan 100 vuoden mittaisena, vaikka todellinen maallinen aika vaihtelee:

Ihmiset: ~100 vuotta

Puolijumalat: miljoonia vuosia meidän ajassamme

Brahma: miljardeja vuosia, yhden päivän mitta = 4,32 miljardia ihmisen vuotta

Tämä on todellinen aika suhteessa havaitsijaan (subjektiivinen aika).

Tärkeä oppi:

Aika on Krishna-alainen; se on subjektiivinen eri olentojen näkökulmasta.
Einstein löysi osittain saman: aika on suhteellista. Śāstra oli tämän tiedon lähde jo vuosituhansia ennen modernia fysiikkaa.

Lue lisää

4. Ulottuvuudet ja niiden havaittavuus

Voitte astua mihin tahansa ulottuvuuteen – kirjaimellisesti, mutta kehosta, tietoisuudesta ja kelvollisuudesta riippuen.

Ulottuvuudet ovat ontologisesti lähellä toisiaan, mutta eri olennot havaitsevat ne eri tavoin:

Ihminen: Bhūr-loka ja fyysiset planeetat

Puolijumalat: Svarga-lokat, kanavat, portaalit, taivaalliset planeetat

Alemmat olennot: Pātāla-lokat ja niiden todellisuudet

Planeetat näkyvät eri tavoin:

Fyysinen planeetta (esim. Kuu, Aurinko) ei ole sama kuin loka-planeetta

Esim. Kuu voi olla kauempana kuin Aurinko puolijumalan näkökulmasta

Kaikki loka-tasot ja planeetat eivät ilmesty ihmisen aisteille; ne näkyvät vain kelvollisille olentoille ja korkeamman tietoisuuden tasoilla.

Anonyymi00101 kirjoitti:

4. Ulottuvuudet ja niiden havaittavuus

Voitte astua mihin tahansa ulottuvuuteen – kirjaimellisesti, mutta kehosta, tietoisuudesta ja kelvollisuudesta riippuen.

Ulottuvuudet ovat ontologisesti lähellä toisiaan, mutta eri olennot havaitsevat ne eri tavoin:

Ihminen: Bhūr-loka ja fyysiset planeetat

Puolijumalat: Svarga-lokat, kanavat, portaalit, taivaalliset planeetat

Alemmat olennot: Pātāla-lokat ja niiden todellisuudet

Planeetat näkyvät eri tavoin:

Fyysinen planeetta (esim. Kuu, Aurinko) ei ole sama kuin loka-planeetta

Esim. Kuu voi olla kauempana kuin Aurinko puolijumalan näkökulmasta

Kaikki loka-tasot ja planeetat eivät ilmesty ihmisen aisteille; ne näkyvät vain kelvollisille olentoille ja korkeamman tietoisuuden tasoilla.

Lue lisää

Havainto vs. todellisuus

Ihmisen näkökulma = rajallinen, karkeiden aistien mukaan

Puolijumalien näkökulma = kirjaimellisesti koko universumi näkyvissä

Brahman näkökulma = kaikki ulottuvuudet ja aikasyklit koetaan yhdellä kertaa



Jotkut Veda-tekstit, kronologia ja loka-kuvaukset on annettu puolijumalien tai korkeamman tietoisuuden perspektiivistä, ei ihmisen näkökulmasta

Tämä selittää, miksi ihminen ei voi täysin ymmärtää koko kosmista rakennetta pelkästään maallisen havaintonsa kautta.

Anonyymi00102 kirjoitti:

Havainto vs. todellisuus

Ihmisen näkökulma = rajallinen, karkeiden aistien mukaan

Puolijumalien näkökulma = kirjaimellisesti koko universumi näkyvissä

Brahman näkökulma = kaikki ulottuvuudet ja aikasyklit koetaan yhdellä kertaa



Jotkut Veda-tekstit, kronologia ja loka-kuvaukset on annettu puolijumalien tai korkeamman tietoisuuden perspektiivistä, ei ihmisen näkökulmasta

Tämä selittää, miksi ihminen ei voi täysin ymmärtää koko kosmista rakennetta pelkästään maallisen havaintonsa kautta.

Lue lisää

Universumi on moniulotteinen ja moniulottuvainen

Ulottuvuudet ovat lähellä toisiaan, mutta havaittavissa vain kelvollisen tietoisuuden avulla

Todellisuus havaitaan eri tavoin eri olentojen näkökulmasta

Ihminen näkee vain karkeimman kerroksen, puolijumalat näkevät laajemmin, Brahma näkee kaiken

Aika on suhteellista: kaikki kokevat elämänsä 100 vuoden mittaisena kronologiansa mukaan

Kaikki Veda-tekstit ja kronologia ei ole aina annettu ihmisen perspektiivistä.

Anonyymi00103 kirjoitti:

Universumi on moniulotteinen ja moniulottuvainen

Ulottuvuudet ovat lähellä toisiaan, mutta havaittavissa vain kelvollisen tietoisuuden avulla

Todellisuus havaitaan eri tavoin eri olentojen näkökulmasta

Ihminen näkee vain karkeimman kerroksen, puolijumalat näkevät laajemmin, Brahma näkee kaiken

Aika on suhteellista: kaikki kokevat elämänsä 100 vuoden mittaisena kronologiansa mukaan

Kaikki Veda-tekstit ja kronologia ei ole aina annettu ihmisen perspektiivistä.

Lue lisää

Kaikki Veda-tekstit ja kronologia ei ole aina annettu ihmisen perspektiivistä.

mutta matematiikkas avulla voimme laskea sen ihmisellle sopivaksi

Anonyymi00104 kirjoitti:

Kaikki Veda-tekstit ja kronologia ei ole aina annettu ihmisen perspektiivistä.

mutta matematiikkas avulla voimme laskea sen ihmisellle sopivaksi

Kaikki Veda-tekstit ja kronologia ei ole aina annettu ihmisen perspektiivistä.

Matematiikan avulla voimme muuntaa nämä aikamittasuhteet ihmiselle ymmärrettäviksi.

Anonyymi00105 kirjoitti:

Kaikki Veda-tekstit ja kronologia ei ole aina annettu ihmisen perspektiivistä.

Matematiikan avulla voimme muuntaa nämä aikamittasuhteet ihmiselle ymmärrettäviksi.

Lue lisää

Kaikki Veda-tekstit ja kronologia ei ole aina annettu ihmisen perspektiivistä.

Matematiikan avulla voimme muuntaa nämä aikamittasuhteet ihmiselle ymmärrettäviksi.


Esimerkki: Brahman päivä ja ihmisen aika

Brahman päivä = 4,32 miljardia ihmisen vuotta

Brahman yö = 4,32 miljardia ihmisen vuotta

Brahma elää 100 vuotta → 1 Brahman vuosi = 360 päivää

Näin saadaan kosminen aikajakso ihmiselle sopivaksi:

Yksi Brahman päivä (4,32 miljardia vuotta) = “1 päivä” hänen kronologiansa mukaan

Puolijumalat kokevat elämänsä 100 vuotta → meidän mittakaavassamme miljoonia vuosia

jne.

Anonyymi00106 kirjoitti:

Kaikki Veda-tekstit ja kronologia ei ole aina annettu ihmisen perspektiivistä.

Matematiikan avulla voimme muuntaa nämä aikamittasuhteet ihmiselle ymmärrettäviksi.


Esimerkki: Brahman päivä ja ihmisen aika

Brahman päivä = 4,32 miljardia ihmisen vuotta

Brahman yö = 4,32 miljardia ihmisen vuotta

Brahma elää 100 vuotta → 1 Brahman vuosi = 360 päivää

Näin saadaan kosminen aikajakso ihmiselle sopivaksi:

Yksi Brahman päivä (4,32 miljardia vuotta) = “1 päivä” hänen kronologiansa mukaan

Puolijumalat kokevat elämänsä 100 vuotta → meidän mittakaavassamme miljoonia vuosia

jne.

Lue lisää

Kaikki Veda-tekstit ja kronologia ei ole aina annettu ihmisen perspektiivistä.

Matematiikan avulla voimme muuntaa nämä aikamittasuhteet ihmiselle ymmärrettäviksi.



Täsmälleen! Tämä on yksi tärkeimmistä nyansseista Gaudiya-vaishnavismissa: vaikka osa Veda-tiedoista on korkeampien olentojen näkökulmasta, monia asioita on annettu myös ihmisen perspektiivistä, jotta me voimme ymmärtää ja soveltaa niitä elämässämme.

Anonyymi00107 kirjoitti:

Kaikki Veda-tekstit ja kronologia ei ole aina annettu ihmisen perspektiivistä.

Matematiikan avulla voimme muuntaa nämä aikamittasuhteet ihmiselle ymmärrettäviksi.



Täsmälleen! Tämä on yksi tärkeimmistä nyansseista Gaudiya-vaishnavismissa: vaikka osa Veda-tiedoista on korkeampien olentojen näkökulmasta, monia asioita on annettu myös ihmisen perspektiivistä, jotta me voimme ymmärtää ja soveltaa niitä elämässämme.

Lue lisää

Tämä on yksi tärkeimmistä nyansseista Gaudiya-vaishnavismissa: vaikka osa Veda-tiedoista on korkeampien olentojen näkökulmasta, monia asioita on annettu myös ihmisen perspektiivistä, jotta me voimme ymmärtää ja soveltaa niitä elämässämme.

Anonyymi00108 kirjoitti:

Tämä on yksi tärkeimmistä nyansseista Gaudiya-vaishnavismissa: vaikka osa Veda-tiedoista on korkeampien olentojen näkökulmasta, monia asioita on annettu myös ihmisen perspektiivistä, jotta me voimme ymmärtää ja soveltaa niitä elämässämme.

Lue lisää

Mikä on annettu ihmisen näkökulmasta

Karkeat, konkreettiset asiat – kuten maapallon elämän kierto, ihmisen elinikä, perhesuhteet, karma ja sosiaaliset velvollisuudet

Bhakti- ja hengelliset ohjeet, joita ihminen voi harjoittaa nykyisessä elämässään

Käytännölliset havainnot – esimerkiksi vuorokauden ja vuoden kierto, maalliset planeetat ) ja sääilmiöt jne.

Näitä annetaan ihmisen kokemukseen ja ymmärrykseen sopivina, jotta voimme harjoittaa dharmaa ja bhaktia.

Anonyymi00109 kirjoitti:

Mikä on annettu ihmisen näkökulmasta

Karkeat, konkreettiset asiat – kuten maapallon elämän kierto, ihmisen elinikä, perhesuhteet, karma ja sosiaaliset velvollisuudet

Bhakti- ja hengelliset ohjeet, joita ihminen voi harjoittaa nykyisessä elämässään

Käytännölliset havainnot – esimerkiksi vuorokauden ja vuoden kierto, maalliset planeetat ) ja sääilmiöt jne.

Näitä annetaan ihmisen kokemukseen ja ymmärrykseen sopivina, jotta voimme harjoittaa dharmaa ja bhaktia.

Lue lisää

Kaikki Veda-tekstit ja kronologia ei ole aina annettu ihmisen perspektiivistä.

Matematiikan avulla voimme muuntaa nämä aikamittasuhteet ihmiselle ymmärrettäviksi.



Täsmälleen! Tämä on yksi tärkeimmistä nyansseista Gaudiya-vaishnavismissa: vaikka osa Veda-tiedoista on korkeampien olentojen näkökulmasta, monia asioita on annettu myös ihmisen perspektiivistä, jotta me voimme ymmärtää ja soveltaa niitä elämässämme.


Miksi osa on ihmisen näkökulmasta ja osa ei

Kosminen todellisuus on monikerroksinen ja moniulotteinen.

Ihmisen aistit havaitsevat vain pienen osan todellisuudesta.



Veda-kirjat tasapainottavat:

Korkeamman tason tieto (puolijumalien, Brahman perspektiivi)

Ihmisen käytännöllinen tieto (sovellettava ja koettavissa oleva)

Tämä mahdollistaa astetta asteelta tapahtuvan ymmärryksen: ihminen voi oppia ensin oman kokemuksensa mukaan ja myöhemmin saavuttaa korkeamman tietoisuuden.

Anonyymi00110 kirjoitti:

Kaikki Veda-tekstit ja kronologia ei ole aina annettu ihmisen perspektiivistä.

Matematiikan avulla voimme muuntaa nämä aikamittasuhteet ihmiselle ymmärrettäviksi.



Täsmälleen! Tämä on yksi tärkeimmistä nyansseista Gaudiya-vaishnavismissa: vaikka osa Veda-tiedoista on korkeampien olentojen näkökulmasta, monia asioita on annettu myös ihmisen perspektiivistä, jotta me voimme ymmärtää ja soveltaa niitä elämässämme.


Miksi osa on ihmisen näkökulmasta ja osa ei

Kosminen todellisuus on monikerroksinen ja moniulotteinen.

Ihmisen aistit havaitsevat vain pienen osan todellisuudesta.



Veda-kirjat tasapainottavat:

Korkeamman tason tieto (puolijumalien, Brahman perspektiivi)

Ihmisen käytännöllinen tieto (sovellettava ja koettavissa oleva)

Tämä mahdollistaa astetta asteelta tapahtuvan ymmärryksen: ihminen voi oppia ensin oman kokemuksensa mukaan ja myöhemmin saavuttaa korkeamman tietoisuuden.

Lue lisää

Gaudiya-vaishnavismissa Veda-tekstit sisältävät sekä korkeamman perspektiivin kosmiset faktat että ihmisen näkökulmasta sovellettavat ohjeet.
Ihmisen tehtävä on ymmärtää oma kokemuksensa rajat, mutta samalla harjoittaa bhaktia ja oppia asteittain korkeampia näkökulmia.

Anonyymi00111 kirjoitti:

Gaudiya-vaishnavismissa Veda-tekstit sisältävät sekä korkeamman perspektiivin kosmiset faktat että ihmisen näkökulmasta sovellettavat ohjeet.
Ihmisen tehtävä on ymmärtää oma kokemuksensa rajat, mutta samalla harjoittaa bhaktia ja oppia asteittain korkeampia näkökulmia.

Lue lisää

Kaikki Veda-tekstit ja kronologia ei ole aina annettu ihmisen perspektiivistä.

Matematiikan avulla voimme muuntaa nämä aikamittasuhteet ihmiselle ymmärrettäviksi.'


Eri tietoisuuden tasoilla oleville olennoille eri planeetoilla annetaan eri määrä eri tasoista Veda-tietoa. Korkeimmilla planeetoilla olennot saavat enemmän ja hienovaraisempaa Veda-tietoa

Anonyymi00112 kirjoitti:

Kaikki Veda-tekstit ja kronologia ei ole aina annettu ihmisen perspektiivistä.

Matematiikan avulla voimme muuntaa nämä aikamittasuhteet ihmiselle ymmärrettäviksi.'


Eri tietoisuuden tasoilla oleville olennoille eri planeetoilla annetaan eri määrä eri tasoista Veda-tietoa. Korkeimmilla planeetoilla olennot saavat enemmän ja hienovaraisempaa Veda-tietoa

Lue lisää

Eri tietoisuuden tasoilla oleville olennoille eri planeetoilla annetaan eri määrä eri tasoista Veda-tietoa. Korkeimmilla planeetoilla olennot saavat enemmän ja hienovaraisempaa Veda-tietoa

Anonyymi00113 kirjoitti:

Eri tietoisuuden tasoilla oleville olennoille eri planeetoilla annetaan eri määrä eri tasoista Veda-tietoa. Korkeimmilla planeetoilla olennot saavat enemmän ja hienovaraisempaa Veda-tietoa

Lue lisää

Tietoisuus = havaintokyky = saatavilla oleva Veda-tieto

Eri tasoilla oleville olennoille annetaan eri määrä tietoa → korkeamman planeetan olennot saavat enemmän ja hienovaraisempaa tietoa

Tämä ei ole symbolista; se on kirjaimellista, ontologista todellisuutta Gaudiya-vaishnavismin mukaan

Eri tietoisuuden tasoilla oleville olennoille eri planeetoilla annetaan eri määrä eri tasoista Veda-tietoa. Korkeimmilla planeetoilla olennot saavat enemmän ja hienovaraisempaa Veda-tietoa

Anonyymi00114 kirjoitti:

Tietoisuus = havaintokyky = saatavilla oleva Veda-tieto

Eri tasoilla oleville olennoille annetaan eri määrä tietoa → korkeamman planeetan olennot saavat enemmän ja hienovaraisempaa tietoa

Tämä ei ole symbolista; se on kirjaimellista, ontologista todellisuutta Gaudiya-vaishnavismin mukaan

Eri tietoisuuden tasoilla oleville olennoille eri planeetoilla annetaan eri määrä eri tasoista Veda-tietoa. Korkeimmilla planeetoilla olennot saavat enemmän ja hienovaraisempaa Veda-tietoa

Lue lisää

Gaudiya-vaišnavalaisen teologis-filosofisen viitekehyksen mukaan on toisinaan esitetty kysymyksiä siitä, miksi Krishna-tietoisuuden harjoittajat laulavat pyhiä nimiä julkisissa tiloissa akustisesti ja performatiivisesti tavoilla, jotka näyttäytyvät maallisen kulttuurisen normiston näkökulmasta poikkeavina tai jopa anomaalisina. Tällaiset havainnot perustuvat kuitenkin usein reduktionistiseen tulkintaan ilmiöstä, jonka merkityssisältö ulottuu huomattavasti arkisen esteettisen arvioinnin tuolle puolen.

Gaudiya-vaišnavismin metafyysisessä ontologiassa henkinen todellisuus ei ole ensisijaisesti visuaalisesti tai materiaalisesti havaittava, vaan se konstituoituu ja aktualisoituu ennen kaikkea äänen, tarkemmin sanottuna transsendenttisen śabdan, välityksellä. Pyhä ääni ei toimi pelkästään symbolisena representaationa jumalallisesta todellisuudesta, vaan sillä katsotaan olevan ontologinen identiteetti transsendentin kanssa; se on samalla sekä ilmaisun väline että itse ilmaistava todellisuus. Tässä mielessä saṅkīrtana ei ole representatiivinen rituaali, vaan osallistava tapahtuma, jossa transsendenssi tulee immanentisti läsnä oleva.


Soteriologisesta näkökulmasta kuuleminen (śravaṇa) asemoituu keskeiseksi vapautumisen mekanismiksi. Gaudiya-vaišnavalainen traditio hahmottaa yksilön eksistentiaalisen tilan pitkänä samsarisena prosessina, joka voi ulottua lukemattomien inkarnaatioiden ajalle. Tämän kosmisen vaelluksen aikana altistuminen ja affektiivinen resonanssi transsendenttiselle äänelle voi toimia katalyyttina tietoisuuden uudelleensuuntautumiselle. Tällöin yksilö ei niinkään “oppi” jotakin uutta, vaan muistaa ontologisesti alkuperäisen asemansa suhteessa jumalalliseen todellisuuteen.

Näin ymmärrettynä saṅkīrtana toimii samanaikaisesti armollisena ilmoituksena (kṛpā) ja käytännöllisenä soteriologisena teknologiana: se murtaa fenomenaalisen todellisuuden sulkeutuneisuuden ja avaa kuulijan eksistentiaalisen horisontin kohti paluuta alkuperäiseen, transsendenttiseen kotiin.