Brahma ihmeissään

Tämä tarina löytyy Vedabasessa täältä:

Srimad Bhagavatam, 10. kanto, luku 13
(englanniksi: Śrīmad-Bhāgavatam – Canto 10, Chapter 13)

Otsikko on yleensä tyyliin:
“The Stealing of the Boys and Calves by Lord Brahmā”

Koko tarina Brahmāsta, paimenpojista, Krishnan kopioista ja ajan eroista.

Yhteenvetona lyhyesti:

Vṛndāvanassa Krishna eli kuin tavallinen paimenpoika. Hän nauroi ystäviensä kanssa ja leikkii.Kukaan ei nähnyt Hänessä maailman Herraa – ja juuri siksi Hänen leikkinsä olivat niin ihmeellisiä.

Kaukana siitä, luomisen korkeuksissa, Brahmā katseli tätä kaikkea. Hän hämmästyi.
Miten kaikkeuden Korkein voi olla pieni poika tavallinen ja nauravainen?
Epäilys nousi hänen mieleensä, ja hän päätti koetella Krishnaa.

Hetkessä Brahmā käytti voimaansa ja vei kaikki paimenpojat ja vasikat pois, kätkien heidät syvään uneen omaan maailmaansa. Metsä hiljeni. Krishna jäi yksin.

Mutta Krishna ei hämmentynyt. Hiljaisuudessa Hän hymyili.
Hän laajensi itsensä ja loi täydelliset kopiot jokaisesta pojasta ja vasikasta. Kaikki oli ennallaan: leikit, nauru, äitien rakkaus, arki. Kukaan ei huomannut mitään – sillä kaikki oli yhä Krishnaa.

Brahmā viipyi poissa vain hetken omassa ajassaan, siis kronologiassaan.
Mutta Vṛndāvanassa kului kokonainen vuosi. Aika virtaa eri tavalla maapallolla.

Kun Brahmā palasi ja näki paimenpojat ja vasikat yhä elossa ja iloisina, hänen hämmästyi kovin. Silloin Krishna paljasti totuuden: kaikki nuo muodot muuttuivat äärettömiksi Vishnun ilmentymiksi. Brahmā näki, ettei ollut koskaan ollut ketään muuta kuin Krishna itse.

Täynnä nöyryyttä Brahmā laskeutui alas, kumarsi ja rukoili.
Hän ymmärsi nyt:
Krishna ei ole yksi olento muiden joukossa – kaikki olemassaolo lepää Hänessä.

Ja Vṛndāvanassa leikki jatkui, lempeänä ja salaisena, niiden nähtävänä, jotka katsovat sydämellään.