Joulunajat on nyt ohi

Vieläkin on kesken joulun alla aloittamani kirja Kiinasta, miljardööri Xi Jinpingistä
ja hänen Kiinastaan. En muuten lähtisi Kiinaan edes turistina.

Luin ennen joulua ilmestyneitä Suomen Kuvalehtiä ja muita suht tuoreita
lehtiä. Sain naapurilta nipun.

En lukenut jouluna yhtään kirjaa, vaikka niin suunnittelin.

Lueskelin kirjaa "Vuoristolaiset", Kaukasian salaisuuksien jäljillä.
Se on kesken vieläkin. Kaukasia on mielenkiintoinen paikka,
eri kansojen ja kielten keskittymä. Kirja kertoo laaja-alaisesti
Kaukasiasta.

Luin kyllä ! Antti Eskolan kirjan "Vanhuus, helpottava, huolestuttava, kiinnostava".

Nojatuoliin siitä jo vaikutteita kirjoitin. Rehellistä puhetta omasta vanhuudesta häneltä, mutta vähän lohduton olo siitä minulle jäi, vaikka vanhuuden ilojakin vähän luettelomaisesti kirjattiin.
Yrittipä Eskola kirjan lopulla vielä kuvata aikaa, jolloin oma elinpiiri kapeutuu eikä kodista pääse pitkälle, mitkä asiat silloin tulevat tärkeiksi.
Se yritys oli minusta vähän kömpelö - mikä sopi Eskolalle ei välttämättä sovi minulle ja uskon että meillä vanhoilla naisilla taito tehdä kodista oman näköinen on hyppysissä.

Se tuli kirjaa lukiessa kyllä selväksi että Eskola oli oman arvonsa tunteva mies. Halusi edelleen tulla huomatuksi ja noteeratuksi, eläkkeelläkin. Tärkeilevä hän ei silti ollut eikä turhamainen.

Minulle näyttää nykyisin käyvän niin, että ensi lukemalta kirjasta löytyy vaan huomautettavaa, toisella - tai kolmannella ? - se vasta alkaa avautua ja siitä löytää paljon, ellei muuta niin pohdittavaa, jopa vuoropuheluun haastavaa. Ehkä kirja täytyy lukea ainakin toiseen kertaan...

Samoin kävi Sanna Marinin kirjan "Toivo on tekoja" kanssa. Ensin haukuin sen jopa sille, joka kirjan antoi, mutta sitten aloin lukea tarkemmin ja oppihan siitä paljon: politiikan teosta,
ihmisten käyttäytymisestä, nuoren ihmisen selviytymiskeinoista "liian" isoissa saappaissa...
Mitä vielä oppiikaan jos lukee kolmanteen kertaan ?..))
demeter1

Loppiainen on kristillinen juhlapäivä 6. tammikuuta, joka päättää joulun ajan ja muistuttaa itämaan tietäjien vierailusta Jeesuksen luona, merkiten Kristuksen ilmestymistä myös pakanoille. En ole varannut kirjoja.

Ei taida kukaan täällä enää paljon lukea. Ennen oli vilkkaampia kirjallisuusketjuja.

Venäjällä juliaaninen joulu on vasta alkanut. Kristuksen Syntymäjuhla-liturgia novosibirskiläisestä katedraalista 6. tammikuuta, meneillään juuri nyt:

https://www.youtube.com/live/vUev1eDq2aQ?si=O8ITFI_kw0F51BzV

Gospodi pomiluj! 🕯

Joulun molemmin puolin luin kirjan Tulikärpästen polku.
Mielenkiintoista sujuvaa kerrontaa, ei turhia sanoja. Erilaista näkökulmaa elämänmenoon.

Luin Sanna Marinin kirjat, Muut kirjat ovat roskaa.

ei ole rahaa lukea kirjoja, kun niin silmälääkiä taas odotellen, mutta niin joku hyvä pokkari-kirja. REMO-rautaa taivaalta.

Joulu ei suinkaan ole ohi. Joulukuusi loistaa edelleen ja joulukoristeet ilahduttavat vielä. Kirjoja en ole ehtinyt lukea, kun lainalapsen kodinperustaminen vie ajan, kun pitää kaikki hankinnat alusta aloittaa. On tullut selattua monenlaisia kauppojen nettisivuja ja käytyä joissakin kaupoissa ihan fyysisestikin. Kyllä kodinperustamiseen saa aikaa uppoamaan.

Luin Marinin kirjan ääni kirjana on 5/5

Kielestä kiinnostuneena luin pienen kirjan opinäytteen kirjoittajalle.
Se sisälsi kaikenlaista mielenkiintoista tietoa esimerkiksi siitä,
miten lukeminen kehittää sanavarastoa, minkä jokainen tietää
entuudestaankin.
On arvioitu, että lukevan nuoren sanavarasto koostuu noin 70000 sanasta,
mutta lukemattoman noin 15000 sanasta.
Me tarvitsemme sanoja kaiken tutkimiseen, ymmärtämiseen ja itsemme
ilmaisemiseen. Mitä laajempi sanavarastomme on, sen paremmin
onnistumme niissä.
Joskus tuntuu, että minä, vanha kääpä käytän melko ilmaisuvoimaista
kieltä verrattuna näpy-näpy-digi-digi-some-nuoriin, joilta ei saa kiskottua
sanaa suusta vaikka minkä tekisi. Keskustelua ei saa syntymään.
Mikään aihe ei ota tulta ja vastaukset ovat luokkaa "joo", "niin", "hmh",
kun kiinnostus on kännyn sisällössä.

Se on meillä nyt ohi, nimittäin joulu 2025. Siinä meni tasa 2 tuntia ,kun riisuin suuren ihanan kattoon yltävän kuusen. Että joulukuusi voi olla kaunis. Se kyllä ahnaasti joi vettä ,mutta viimeisen viikon aikana en enää antanut ( ette jalasta kaadu parketille ulos viedessä) , ja niinpä sain varistaa valtavasti neulasia ennen roskapaikalle vientiä. Se on helppoa ,kun laittaa sanomalehdet levälleen alle ja niiden mutkassa nostaa pahvilaatikkoon.
Täytyy myöntää,että hommansa siinä on kun koko kodin koristeet kuusen koristeineen ja kynttilöinenn pakkaa ja vie rivarin varaston ylisille.

No, nyt ei näy neulastakaan missään ja tämän viikon kuntosuoritus tehty.
Saap nähdä jaksanko taas ensi jouluna laittaa yhtä ihanan joulukudin. Sitä minä oyydän Taivaan Isältä. Miestäni ei ole koskaan kiinnostaneet joulujutut. Ei haittaa.
Rauhallista alkanutta vuotta kaikille.

Minä jatkan jouluani, nyt juliaanittain, netissä, ortodoksivenäläisten kanssa. Heillä loppiaisena juhlat vasta alkoivat. Todella kauniita videoita, hengellisiäkin. Uudenvuoden juhlinta komeaa.

Karhu laulaa ja soittaa kitaraa - Metsässä syntyi pieni joulukuusi:
https://www.youtube.com/watch?v=wm1J3UjgJoM

Pikkuinen syntyi ja kasvoi syvällä metsässä, eläimet seuranaan, ja sitten suuremmaksi tultuaan pääsi kauniisti koristeltuna lasten kotiin tuomaan heille joulua!

Luterilaista, gragoriaanista jouluani olen jo purkanut monista koristuksistani, mutta kuusi, pikku joolazka, saa vielä olla ensi tiistaihin eli Nuutin päivään asti.

Aloituksessa kysyttiin:

Luitteko yhtään jouluksi varaamanne kirjaa ja minkälaisia ne olivat ?