Jumala laulaa, tanssii, nauraa, leikkii

Tämä Jumala on:

rasa-maya (täynnä suhde-iloa)

lila-maya (täynnä leikkiä)

ananda-maya (täynnä autuutta)

Anonyymi00002 kirjoitti:

Tämä Jumala on:

rasa-maya (täynnä suhde-iloa)

lila-maya (täynnä leikkiä)

ananda-maya (täynnä autuutta)

Hän ei ole ensisijaisesti kosminen tuomari, vaan rakkaussuhteiden keskus.

Anonyymi00003 kirjoitti:

Hän ei ole ensisijaisesti kosminen tuomari, vaan rakkaussuhteiden keskus.

Krishna soittaa huilua, on kauniisti koristautunut ja hurmaa koko todellisuuden musiikilla.

Jumala ei vain salli musiikkia – Hän on musiikin lähde.

Anonyymi00004 kirjoitti:

Krishna soittaa huilua, on kauniisti koristautunut ja hurmaa koko todellisuuden musiikilla.

Jumala ei vain salli musiikkia – Hän on musiikin lähde.

Jumala, joka nauraa ja leikkii (līlā)

Śrīmad Bhāgavatam 10.11.7

Krishna leikkii paimenpoikien kanssa:

kvacid dhasanti ca hasanti ca bālakāḥ

Selitys:
Krishna juoksee, nauraa ja leikkii ystäviensä kanssa.

Anonyymi00005 kirjoitti:

Jumala, joka nauraa ja leikkii (līlā)

Śrīmad Bhāgavatam 10.11.7

Krishna leikkii paimenpoikien kanssa:

kvacid dhasanti ca hasanti ca bālakāḥ

Selitys:
Krishna juoksee, nauraa ja leikkii ystäviensä kanssa.

Lue lisää

Tässä Jumala ei ole etäinen hallitsija, vaan lapsi, ystävä ja leikkikumppani.

Anonyymi00006 kirjoitti:

Tässä Jumala ei ole etäinen hallitsija, vaan lapsi, ystävä ja leikkikumppani.

. Jumala, joka tanssii (Rāsa-līlā)

Śrīmad Bhāgavatam 10.33.3

Krishna tanssii
anugrahāya bhaktānāṁ mānuṣaṁ deham āśritaḥ

Selitys:
Krishna ottaa inhimillisen kaltaisen muodon vain antaakseen rakkautta bhaktoilleen.

Jumalan tanssi ei ole moraalinen koe, vaan jumalallisen rakkauden ilmentymä.

Anonyymi00007 kirjoitti:

. Jumala, joka tanssii (Rāsa-līlā)

Śrīmad Bhāgavatam 10.33.3

Krishna tanssii
anugrahāya bhaktānāṁ mānuṣaṁ deham āśritaḥ

Selitys:
Krishna ottaa inhimillisen kaltaisen muodon vain antaakseen rakkautta bhaktoilleen.

Jumalan tanssi ei ole moraalinen koe, vaan jumalallisen rakkauden ilmentymä.

Lue lisää

Jumala, joka vitsailee ja kiusoittelee

Śrīmad Bhāgavatam 10.32.18

Krishna kiusoittelee gopien ylpeyttä rakastavasti.

Gaudiya-selitys (Jīva Gosvāmī):

Krishna joskus vetäytyy, vitsailee tai hämmentää, jotta rakkaus syvenee.

Jumala ei ole kylmä auktoriteetti, vaan emotionaalisesti elävä persoona.

Anonyymi00008 kirjoitti:

Jumala, joka vitsailee ja kiusoittelee

Śrīmad Bhāgavatam 10.32.18

Krishna kiusoittelee gopien ylpeyttä rakastavasti.

Gaudiya-selitys (Jīva Gosvāmī):

Krishna joskus vetäytyy, vitsailee tai hämmentää, jotta rakkaus syvenee.

Jumala ei ole kylmä auktoriteetti, vaan emotionaalisesti elävä persoona.

Lue lisää

Entä tuomitseva Jumala ja helvetti?

Gaudiya-vaishnavismissa:

Karma ja seuraukset toimivat luonnollisena lakina

Krishna ei ole sadistinen tuomari

Helvetit (naraka) ovat väliaikaisia puhdistavia tiloja, eivät ikuisia rangaistuksia - ja se on tietoisuuden tila.




Bhakti (rakkaussuhde Jumalaan) ylittää juridisen moraalin.

Anonyymi00009 kirjoitti:

Entä tuomitseva Jumala ja helvetti?

Gaudiya-vaishnavismissa:

Karma ja seuraukset toimivat luonnollisena lakina

Krishna ei ole sadistinen tuomari

Helvetit (naraka) ovat väliaikaisia puhdistavia tiloja, eivät ikuisia rangaistuksia - ja se on tietoisuuden tila.




Bhakti (rakkaussuhde Jumalaan) ylittää juridisen moraalin.

Lue lisää

Helvetti on olemassa – mutta ei ikuisena paikkana

Gaudiya-vaishnavismin mukaan helvetti on todellinen, ja samalla ei ole todellinen, mutta:

se ei ole ikuinen

se ei ole Jumalan koston väline

se on tietoisuuden tila, joka vastaa sielun sisäistä rakennetta

Tämä eroaa täysin ajatuksesta ikuisesta, lopullisesta rangaistuksesta.

Anonyymi00010 kirjoitti:

Helvetti on olemassa – mutta ei ikuisena paikkana

Gaudiya-vaishnavismin mukaan helvetti on todellinen, ja samalla ei ole todellinen, mutta:

se ei ole ikuinen

se ei ole Jumalan koston väline

se on tietoisuuden tila, joka vastaa sielun sisäistä rakennetta

Tämä eroaa täysin ajatuksesta ikuisesta, lopullisesta rangaistuksesta.

Lue lisää

Helvetti tietoisuuden tasona

Gaudiya-filosofiassa todellisuus on kerroksellinen tietoisuus:

sat = olemassaolo

cit = tietoisuus

ānanda = autuus

Anonyymi00011 kirjoitti:

Helvetti tietoisuuden tasona

Gaudiya-filosofiassa todellisuus on kerroksellinen tietoisuus:

sat = olemassaolo

cit = tietoisuus

ānanda = autuus

Lue lisää

Kun tietoisuus:

samaistuu vihaan, pelkoon, erillisyyteen

kadottaa yhteyden rakkauteen ja merkitykseen

syntyy “helvetillinen kokemus”

Tämä ei vaadi fyysistä tulta – kokemus itsessään on kärsimys.

Anonyymi00012 kirjoitti:

Kun tietoisuus:

samaistuu vihaan, pelkoon, erillisyyteen

kadottaa yhteyden rakkauteen ja merkitykseen

syntyy “helvetillinen kokemus”

Tämä ei vaadi fyysistä tulta – kokemus itsessään on kärsimys.

Lue lisää

Ihminen kantaa taivaan ja helvetin siemeniä mielessään

Kuoleman jälkeen tietoisuus vetäytyy sille tasolle, jonka kanssa se resonoi

Tämä on hämmästyttävän lähellä Gaudiya-ajattelua.

Anonyymi00013 kirjoitti:

Ihminen kantaa taivaan ja helvetin siemeniä mielessään

Kuoleman jälkeen tietoisuus vetäytyy sille tasolle, jonka kanssa se resonoi

Tämä on hämmästyttävän lähellä Gaudiya-ajattelua.

Lue lisää

Miksi helvetti ei voi olla ikuinen Gaudiya-ajattelussa

Gaudiya-vaishnavismissa Jumala on:

ānanda-maya (autuuden täyteinen)

bhakta-vatsala (rakastaa olentojaan)



Ikuinen helvetti merkitsisi:

ikuista erillisyyttä

ikuista rakkauden epäonnistumista

Tämä olisi ristiriidassa Jumalan olemuksen kanssa.

Chaitanya-charitāmṛta

Krishnan luonto on vetää kaikki lopulta takaisin rakkauteen, ei lukita heitä ikuisesti pois.

Anonyymi00014 kirjoitti:

Miksi helvetti ei voi olla ikuinen Gaudiya-ajattelussa

Gaudiya-vaishnavismissa Jumala on:

ānanda-maya (autuuden täyteinen)

bhakta-vatsala (rakastaa olentojaan)



Ikuinen helvetti merkitsisi:

ikuista erillisyyttä

ikuista rakkauden epäonnistumista

Tämä olisi ristiriidassa Jumalan olemuksen kanssa.

Chaitanya-charitāmṛta

Krishnan luonto on vetää kaikki lopulta takaisin rakkauteen, ei lukita heitä ikuisesti pois.

Lue lisää

Helvetti on olemassa, mutta se ei ole ikuinen paikka.
Se on tietoisuuden tila, jossa sielu kokee erillisyyttä, pelkoa ja kärsimystä.
Kun tietoisuus muuttuu – rakkauden, muistamisen tai bhaktin kautta – helvetti lakkaa olemasta.

Anonyymi00015 kirjoitti:

Helvetti on olemassa, mutta se ei ole ikuinen paikka.
Se on tietoisuuden tila, jossa sielu kokee erillisyyttä, pelkoa ja kärsimystä.
Kun tietoisuus muuttuu – rakkauden, muistamisen tai bhaktin kautta – helvetti lakkaa olemasta.

Lue lisää

Jumala ei luonut helvettiä rangaistakseen, vaan todellisuuden, jossa rakkauden puute tuntuu tuskalta – jotta rakkaus opittaisiin valitsemaan.

Anonyymi00016 kirjoitti:

Jumala ei luonut helvettiä rangaistakseen, vaan todellisuuden, jossa rakkauden puute tuntuu tuskalta – jotta rakkaus opittaisiin valitsemaan.

Yamarāja sanoo:

Vishnun bhaktat eivät ole minun tuomioni alaisia

Bhakti (rakkaussuhde Jumalaan) ylittää juridisen moraalin.

Anonyymi00017 kirjoitti:

Yamarāja sanoo:

Vishnun bhaktat eivät ole minun tuomioni alaisia

Bhakti (rakkaussuhde Jumalaan) ylittää juridisen moraalin.

Gaudiya-vaishnavismin Jumala on:

Laulava
Tanssiva
Nauraa
Leikkii
Rakastaa
Ei ensisijaisesti tuomitse

Chaitanya-charitāmṛta, Ādi 1.5

ānandamayo ’bhyāsāt
Jumalan luonto on ilo ja autuus

Anonyymi00018 kirjoitti:

Gaudiya-vaishnavismin Jumala on:

Laulava
Tanssiva
Nauraa
Leikkii
Rakastaa
Ei ensisijaisesti tuomitse

Chaitanya-charitāmṛta, Ādi 1.5

ānandamayo ’bhyāsāt
Jumalan luonto on ilo ja autuus

Lue lisää

on useita pyhiä tekstejä, joissa Jumala nimenomaan laulaa tai ilmaisee itseään laulun kautta. Alla tärkeimmät Gaudiya-vaishnavismin ja siihen läheisesti liittyvät lähteet, lyhyesti selitettynä.

Anonyymi00019 kirjoitti:

on useita pyhiä tekstejä, joissa Jumala nimenomaan laulaa tai ilmaisee itseään laulun kautta. Alla tärkeimmät Gaudiya-vaishnavismin ja siihen läheisesti liittyvät lähteet, lyhyesti selitettynä.

Lue lisää

Krishna laulaa huilunsa kautta (musiikki = laulu)

Gaudiya-perinteessä huilu ei ole “vain soitin”, vaan Krishnan ääni ja laulu.

📜 Brahma-saṁhitā 5.30

veṇuṁ kvaṇantam
“Hän soittaa huiluaan”

Gosvāmī-kommentaareissa sanotaan:

Krishnan huilu laulaa, koska se välittää Hänen sisäisen ilonsa (ānanda)

Huilun sävel on rakkauden kutsu, ei neutraali ääni

Tässä Jumala kirjaimellisesti ilmaisee itseään laulun muodossa.

Anonyymi00020 kirjoitti:

Krishna laulaa huilunsa kautta (musiikki = laulu)

Gaudiya-perinteessä huilu ei ole “vain soitin”, vaan Krishnan ääni ja laulu.

📜 Brahma-saṁhitā 5.30

veṇuṁ kvaṇantam
“Hän soittaa huiluaan”

Gosvāmī-kommentaareissa sanotaan:

Krishnan huilu laulaa, koska se välittää Hänen sisäisen ilonsa (ānanda)

Huilun sävel on rakkauden kutsu, ei neutraali ääni

Tässä Jumala kirjaimellisesti ilmaisee itseään laulun muodossa.

Lue lisää

Krishna laulaa ja tanssii

Näissä luvuissa kuvataan:

Krishnan laulu

Hänen tanssinsa

ja vastavuoroinen laulaminen

Erityisesti Gaudiya-selitys painottaa:

Rāsa ei ole pelkkää tanssia, vaan laulun, rytmin ja rakkauden yhtymä

Krishna ei ole katselija – Hän on itse musiikin lähde ja osallistuja.

Anonyymi00021 kirjoitti:

Krishna laulaa ja tanssii

Näissä luvuissa kuvataan:

Krishnan laulu

Hänen tanssinsa

ja vastavuoroinen laulaminen

Erityisesti Gaudiya-selitys painottaa:

Rāsa ei ole pelkkää tanssia, vaan laulun, rytmin ja rakkauden yhtymä

Krishna ei ole katselija – Hän on itse musiikin lähde ja osallistuja.

Lue lisää

Jumala laulaa pyhät nimet – Chaitanya Mahāprabhu

Gaudiya-vaishnavismissa Jumala syntyy ihmismuodossa ja laulaa itse.

Chaitanya-charitāmṛta, Ādi-līlā 17

Chaitanya Mahāprabhu:

laulaa (kīrtana)

tanssii

itkee

nauraa

Hän ei opeta laulua vain sanoilla, vaan laulaa itse Jumalana

Tässä Jumala ei ainoastaan hyväksy laulua, vaan tarvitsee sitä ilmaisuna.

Anonyymi00022 kirjoitti:

Jumala laulaa pyhät nimet – Chaitanya Mahāprabhu

Gaudiya-vaishnavismissa Jumala syntyy ihmismuodossa ja laulaa itse.

Chaitanya-charitāmṛta, Ādi-līlā 17

Chaitanya Mahāprabhu:

laulaa (kīrtana)

tanssii

itkee

nauraa

Hän ei opeta laulua vain sanoilla, vaan laulaa itse Jumalana

Tässä Jumala ei ainoastaan hyväksy laulua, vaan tarvitsee sitä ilmaisuna.

Lue lisää

Jumala laulaa luomisen kautta
Śrīmad Bhāgavatam 2.9.36

Brahmā kuulee jumalallisen äänen ennen luomista.

Gaudiya-selitys:

Luominen syntyy äänen ja värähtelyn kautta

Ääni ei ole käsky, vaan harmoninen ilmaus

Jumala “laulaa” maailman olemassaoloon.

Anonyymi00023 kirjoitti:

Jumala laulaa luomisen kautta
Śrīmad Bhāgavatam 2.9.36

Brahmā kuulee jumalallisen äänen ennen luomista.

Gaudiya-selitys:

Luominen syntyy äänen ja värähtelyn kautta

Ääni ei ole käsky, vaan harmoninen ilmaus

Jumala “laulaa” maailman olemassaoloon.

Lue lisää

Filosofinen tiivistys (Gaudiya-näkemys)

Gaudiya-vaishnavismissa:

Jumala ei ole mykkä absoluuttinen laki

Jumala on śabda-brahman – elävä ääni

Laulu on jumalallisen ilon luonnollinen muoto

Siksi:

Jos Jumala on täydellinen ilo (ānanda),
laulu on Hänen luonnollinen kielensä.

Anonyymi00024 kirjoitti:

Filosofinen tiivistys (Gaudiya-näkemys)

Gaudiya-vaishnavismissa:

Jumala ei ole mykkä absoluuttinen laki

Jumala on śabda-brahman – elävä ääni

Laulu on jumalallisen ilon luonnollinen muoto

Siksi:

Jos Jumala on täydellinen ilo (ānanda),
laulu on Hänen luonnollinen kielensä.

Lue lisää

Kyllä – Gaudiya-vaishnavismin teksteissä Jumala laulaa: huilun kautta, tanssissa, nimien kīrtanassa ja itse luomisen värähtelynä.

Anonyymi00025 kirjoitti:

Kyllä – Gaudiya-vaishnavismin teksteissä Jumala laulaa: huilun kautta, tanssissa, nimien kīrtanassa ja itse luomisen värähtelynä.

Gaudiya-vaišnavalaisen teologis-filosofisen viitekehyksen mukaan on toisinaan esitetty kysymyksiä siitä, miksi Krishna-tietoisuuden harjoittajat laulavat pyhiä nimiä julkisissa tiloissa akustisesti ja performatiivisesti tavoilla, jotka näyttäytyvät maallisen kulttuurisen normiston näkökulmasta poikkeavina. Tällaiset havainnot perustuvat kuitenkin usein reduktionistiseen tulkintaan ilmiöstä, jonka merkityssisältö ulottuu huomattavasti arkisen esteettisen arvioinnin tuolle puolen.

Gaudiya-vaišnavismin metafyysisessä ontologiassa henkinen todellisuus ei ole ensisijaisesti visuaalisesti tai materiaalisesti havaittava, vaan se konstituoituu ja aktualisoituu ennen kaikkea äänen, tarkemmin sanottuna transsendenttisen śabdan, välityksellä. Pyhä ääni ei toimi pelkästään symbolisena representaationa jumalallisesta todellisuudesta, vaan sillä katsotaan olevan ontologinen identiteetti transsendentin kanssa; se on samalla sekä ilmaisun väline että itse ilmaistava todellisuus. Tässä mielessä saṅkīrtana ei ole representatiivinen rituaali, vaan osallistava tapahtuma, jossa transsendenssi tulee immanentisti läsnä oleva.


Soteriologisesta näkökulmasta kuuleminen (śravaṇa) asemoituu keskeiseksi vapautumisen mekanismiksi. Gaudiya-vaišnavalainen traditio hahmottaa yksilön eksistentiaalisen tilan pitkänä samsarisena prosessina, joka voi ulottua lukemattomien inkarnaatioiden ajalle. Tämän kosmisen vaelluksen aikana altistuminen ja affektiivinen resonanssi transsendenttiselle äänelle voi toimia katalyyttina tietoisuuden uudelleensuuntautumiselle. Tällöin yksilö ei niinkään “oppi” jotakin uutta, vaan muistaa ontologisesti alkuperäisen asemansa suhteessa jumalalliseen todellisuuteen.

Näin ymmärrettynä saṅkīrtana toimii samanaikaisesti armollisena ilmoituksena (kṛpā) ja käytännöllisenä soteriologisena teknologiana: se murtaa fenomenaalisen todellisuuden sulkeutuneisuuden ja avaa kuulijan eksistentiaalisen horisontin kohti paluuta alkuperäiseen, transsendenttiseen kotiin.

Anonyymi00026 kirjoitti:

Gaudiya-vaišnavalaisen teologis-filosofisen viitekehyksen mukaan on toisinaan esitetty kysymyksiä siitä, miksi Krishna-tietoisuuden harjoittajat laulavat pyhiä nimiä julkisissa tiloissa akustisesti ja performatiivisesti tavoilla, jotka näyttäytyvät maallisen kulttuurisen normiston näkökulmasta poikkeavina. Tällaiset havainnot perustuvat kuitenkin usein reduktionistiseen tulkintaan ilmiöstä, jonka merkityssisältö ulottuu huomattavasti arkisen esteettisen arvioinnin tuolle puolen.

Gaudiya-vaišnavismin metafyysisessä ontologiassa henkinen todellisuus ei ole ensisijaisesti visuaalisesti tai materiaalisesti havaittava, vaan se konstituoituu ja aktualisoituu ennen kaikkea äänen, tarkemmin sanottuna transsendenttisen śabdan, välityksellä. Pyhä ääni ei toimi pelkästään symbolisena representaationa jumalallisesta todellisuudesta, vaan sillä katsotaan olevan ontologinen identiteetti transsendentin kanssa; se on samalla sekä ilmaisun väline että itse ilmaistava todellisuus. Tässä mielessä saṅkīrtana ei ole representatiivinen rituaali, vaan osallistava tapahtuma, jossa transsendenssi tulee immanentisti läsnä oleva.


Soteriologisesta näkökulmasta kuuleminen (śravaṇa) asemoituu keskeiseksi vapautumisen mekanismiksi. Gaudiya-vaišnavalainen traditio hahmottaa yksilön eksistentiaalisen tilan pitkänä samsarisena prosessina, joka voi ulottua lukemattomien inkarnaatioiden ajalle. Tämän kosmisen vaelluksen aikana altistuminen ja affektiivinen resonanssi transsendenttiselle äänelle voi toimia katalyyttina tietoisuuden uudelleensuuntautumiselle. Tällöin yksilö ei niinkään “oppi” jotakin uutta, vaan muistaa ontologisesti alkuperäisen asemansa suhteessa jumalalliseen todellisuuteen.

Näin ymmärrettynä saṅkīrtana toimii samanaikaisesti armollisena ilmoituksena (kṛpā) ja käytännöllisenä soteriologisena teknologiana: se murtaa fenomenaalisen todellisuuden sulkeutuneisuuden ja avaa kuulijan eksistentiaalisen horisontin kohti paluuta alkuperäiseen, transsendenttiseen kotiin.

Lue lisää

Lila filosofisena kategoriana

"Jumalallinen leikki", Jumalan teot. Tämän sanan synonyymi on sana charita. Kääntämällä sanan "lila" sanaksi "leikki" henkiset opettajat korostavat eroa Herran toiminnan ja aineen ehdollistamien elävien olentojen toiminnan välillä.
Korkeimmalla Herralla ei ole muita velvollisuuksia kuin ne, jotka Hän vapaaehtoisesti ottaa vastaan elävien olentojen hyväksi (Bhagavad-gita, 3.22).

Hän ei tee kovaa työtä selviytymisensä vuoksi - kaikki Hänen tekonsa ovat syvintä kokemusta, ja Hän tekee ne ainoastaan omaksi ilokseen ja bhaktojensa onnellisuuden vuoksi. Aika ja tila ovat Herran leikeissä myös alisteisia Hänelle, kun taas tavallisille eläville olennoille ne ovat ehdollistavia tekijöitä.

Lila on luonteeltaan kaikkihyvää - siinä kohtaaminen ja ero, rauha ja ristiriita kuuluvat absoluuttisen harmonian luokkaan ja ovat henkimaailman asukkaiden välillä vaihdettuja onnellisuuden eri muotoja.

*****************


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Anonyymi00027 kirjoitti:

Lila filosofisena kategoriana

"Jumalallinen leikki", Jumalan teot. Tämän sanan synonyymi on sana charita. Kääntämällä sanan "lila" sanaksi "leikki" henkiset opettajat korostavat eroa Herran toiminnan ja aineen ehdollistamien elävien olentojen toiminnan välillä.
Korkeimmalla Herralla ei ole muita velvollisuuksia kuin ne, jotka Hän vapaaehtoisesti ottaa vastaan elävien olentojen hyväksi (Bhagavad-gita, 3.22).

Hän ei tee kovaa työtä selviytymisensä vuoksi - kaikki Hänen tekonsa ovat syvintä kokemusta, ja Hän tekee ne ainoastaan omaksi ilokseen ja bhaktojensa onnellisuuden vuoksi. Aika ja tila ovat Herran leikeissä myös alisteisia Hänelle, kun taas tavallisille eläville olennoille ne ovat ehdollistavia tekijöitä.

Lila on luonteeltaan kaikkihyvää - siinä kohtaaminen ja ero, rauha ja ristiriita kuuluvat absoluuttisen harmonian luokkaan ja ovat henkimaailman asukkaiden välillä vaihdettuja onnellisuuden eri muotoja.

*****************


Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Lue lisää

Lilan syklinen luonne

Jokaisessa chatur yugassa Krishnan eri avatarit laskeutuvat ja ilmentävät tekojaan. Jumalan Alkuperäinen Persoonallisuus Sri Krishna laskeutuu paljon harvemmin, kerran Brahman päivänä. Brahma elää sata vuotta. Hänen päivänsä koostuu tuhannesta chatur-yugasta: Satya, Treta, Dvapara, Kali.

Anonyymi00028 kirjoitti:

Lilan syklinen luonne

Jokaisessa chatur yugassa Krishnan eri avatarit laskeutuvat ja ilmentävät tekojaan. Jumalan Alkuperäinen Persoonallisuus Sri Krishna laskeutuu paljon harvemmin, kerran Brahman päivänä. Brahma elää sata vuotta. Hänen päivänsä koostuu tuhannesta chatur-yugasta: Satya, Treta, Dvapara, Kali.

Lue lisää

Lilan syklinen luonne


Srila Sridhar Maharaj selittää: "Krishna matkustaa aineellisten universumien (brahmandojen) läpi. Aurinko nousee täällä, ja tuntia myöhemmin se nousee satojen kilometrien päässä. Aurinko on aina liikkeellä. Jossain on aina keskipäivä.

Krishna-lila on samanlainen. Se liikkuu syklisesti, kulkien brahmandasta toiseen. Kun lila on päättynyt tässä universumissa, se siirtyy seuraavaan brahmandaan.
Tässä suhteessa hän on kuin aurinko.

"Krishnan leikit levittäytyvät koko maailmankaikkeuteen ja toistuvat yhä uudelleen".

"On mahdotonta käsittää, miten Krishnan teot jatkuvat ikuisesti"

*****************
Srila Bhakti Rakshak Shridhar Dev-Goswami Maharaj

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Anonyymi00029 kirjoitti:

Lilan syklinen luonne


Srila Sridhar Maharaj selittää: "Krishna matkustaa aineellisten universumien (brahmandojen) läpi. Aurinko nousee täällä, ja tuntia myöhemmin se nousee satojen kilometrien päässä. Aurinko on aina liikkeellä. Jossain on aina keskipäivä.

Krishna-lila on samanlainen. Se liikkuu syklisesti, kulkien brahmandasta toiseen. Kun lila on päättynyt tässä universumissa, se siirtyy seuraavaan brahmandaan.
Tässä suhteessa hän on kuin aurinko.

"Krishnan leikit levittäytyvät koko maailmankaikkeuteen ja toistuvat yhä uudelleen".

"On mahdotonta käsittää, miten Krishnan teot jatkuvat ikuisesti"

*****************
Srila Bhakti Rakshak Shridhar Dev-Goswami Maharaj

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Lue lisää

Lilan historian ulkopuolinen historia

Srila Bhaktisiddhanta Sarasvati Thakur selittää: "Herra on käsittämättömän armollinen. Huolehtiessaan meistä Hän ilmentää ystävällisyydessään rajallisessa kolmiulotteisessa tilassa tapahtumat, jotka tapahtuvat neljän, viiden, äärettömän monen ulottuvuuden todellisuudessa.

Henkisen maailman Herra on myös materian Herra. Toinen Hänen energioistaan ilmentää ikuisen ja ehdottoman todellisuuden ominaisuuksia, toinen ajallisen ja ehdollisen todellisuuden. Jälkimmäinen hämärtää käsityksemme yhdestä Korkeimmasta Herrasta.

Anonyymi00030 kirjoitti:

Lilan historian ulkopuolinen historia

Srila Bhaktisiddhanta Sarasvati Thakur selittää: "Herra on käsittämättömän armollinen. Huolehtiessaan meistä Hän ilmentää ystävällisyydessään rajallisessa kolmiulotteisessa tilassa tapahtumat, jotka tapahtuvat neljän, viiden, äärettömän monen ulottuvuuden todellisuudessa.

Henkisen maailman Herra on myös materian Herra. Toinen Hänen energioistaan ilmentää ikuisen ja ehdottoman todellisuuden ominaisuuksia, toinen ajallisen ja ehdollisen todellisuuden. Jälkimmäinen hämärtää käsityksemme yhdestä Korkeimmasta Herrasta.

Lue lisää

Jumalan olemus on transsendentti. Hän ei ole fyysisiin aisteihin perustuvan havaitsemisen saavutettavissa. Vain Häntä voidaan oikeutetusti kutsua transsendentiksi, jota rajoitetut aistit eivät voi havaita.

Jos palvomme jotakuta, joka on alistettu käsityksillemme ajasta ja tilasta, kyseessä on epäilemättä idoli, olipa hän sitten edessämme konkreettisessa muodossa tai abstraktina ideana".

Krishnan lilat eivät ole historiallisia tapahtumia, ne eivät ole ajan ja paikan lakien alaisia.

Anonyymi00031 kirjoitti:

Jumalan olemus on transsendentti. Hän ei ole fyysisiin aisteihin perustuvan havaitsemisen saavutettavissa. Vain Häntä voidaan oikeutetusti kutsua transsendentiksi, jota rajoitetut aistit eivät voi havaita.

Jos palvomme jotakuta, joka on alistettu käsityksillemme ajasta ja tilasta, kyseessä on epäilemättä idoli, olipa hän sitten edessämme konkreettisessa muodossa tai abstraktina ideana".

Krishnan lilat eivät ole historiallisia tapahtumia, ne eivät ole ajan ja paikan lakien alaisia.

Lue lisää

Krishnan teot, joita esitellään Pyhien Kirjoitusten sivuilla, eivät ole kuvitteellisia
(na kalpanā) eivätkä historiallisia (netihāso).

Anonyymi00032 kirjoitti:

Krishnan teot, joita esitellään Pyhien Kirjoitusten sivuilla, eivät ole kuvitteellisia
(na kalpanā) eivätkä historiallisia (netihāso).

Täydellisen epätäydellisyys on osa lilaa.

Srila Sridhar Maharaj selittää: "Krishna tietää kaiken, mutta tässä maailmassa Hän näyttelee pelkän kuolevaisen roolia.

Ulkoisesti Hän näytteli tavallisen ihmisen roolia, vain hieman älykkäämmän kuin muut. Tämä on lilan luonne.

******************

*****************
Srila Bhakti Rakshak Shridhar Dev-Goswami Maharaj

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com


Katkelma luennosta, käännösvorheet suome jkielellä.

Anonyymi00033 kirjoitti:

Täydellisen epätäydellisyys on osa lilaa.

Srila Sridhar Maharaj selittää: "Krishna tietää kaiken, mutta tässä maailmassa Hän näyttelee pelkän kuolevaisen roolia.

Ulkoisesti Hän näytteli tavallisen ihmisen roolia, vain hieman älykkäämmän kuin muut. Tämä on lilan luonne.

******************

*****************
Srila Bhakti Rakshak Shridhar Dev-Goswami Maharaj

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com


Katkelma luennosta, käännösvorheet suome jkielellä.

Lue lisää

Kaikkitietoisuus on aishwarya, Herran suuruus, mutta se ei ole Hänen korkein ilmenemismuotonsa. Se on jumalallista tietämättömyyttä, gyana-shunya. Krishna kommunikoi rajoitetusti tietävien ihmisten kanssa ikään kuin Hän olisi yksi heistä. Tämä on osa Hänen lilaansa, ja se on Hänelle suloista. Kun kuningas on ystäviensä piirissä, Hänen ylivertaisuutensa on piilossa. Lila on tällainen: "Olen yksi teistä" - tämä asiaintila täyttää Krishnan sydämen ilolla. Hän leikkii ystäviensä kanssa yhtenä heistä, tasavertaisena. Niin suloinen asema.

*****************
Srila Bhakti Rakshak Shridhar Dev-Goswami Maharaj

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com


Katkelma luennosta, käännösvirheet suomen kielellä.

Anonyymi00034 kirjoitti:

Kaikkitietoisuus on aishwarya, Herran suuruus, mutta se ei ole Hänen korkein ilmenemismuotonsa. Se on jumalallista tietämättömyyttä, gyana-shunya. Krishna kommunikoi rajoitetusti tietävien ihmisten kanssa ikään kuin Hän olisi yksi heistä. Tämä on osa Hänen lilaansa, ja se on Hänelle suloista. Kun kuningas on ystäviensä piirissä, Hänen ylivertaisuutensa on piilossa. Lila on tällainen: "Olen yksi teistä" - tämä asiaintila täyttää Krishnan sydämen ilolla. Hän leikkii ystäviensä kanssa yhtenä heistä, tasavertaisena. Niin suloinen asema.

*****************
Srila Bhakti Rakshak Shridhar Dev-Goswami Maharaj

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com


Katkelma luennosta, käännösvirheet suomen kielellä.

Lue lisää

Vastakkainasettelu on osa lilan harmoniaa.

Srila Sridhar Maharaj selittää: "Vastakkainasettelu lisää harmonian kauneutta, edistää sitä. Oppositiossa on merkitystä ja hyötyä. Se on osa alkuperäistä systeemiä. Positiivisen ja negatiivisen, epäsuoran ja suoran vastakkainasettelu. Se on välttämätöntä: teesi - antiteesi - synteesi. Se on välttämätön osa edistystä. Meidän on ymmärrettävä: tämä on lila.

Anonyymi00035 kirjoitti:

Vastakkainasettelu on osa lilan harmoniaa.

Srila Sridhar Maharaj selittää: "Vastakkainasettelu lisää harmonian kauneutta, edistää sitä. Oppositiossa on merkitystä ja hyötyä. Se on osa alkuperäistä systeemiä. Positiivisen ja negatiivisen, epäsuoran ja suoran vastakkainasettelu. Se on välttämätöntä: teesi - antiteesi - synteesi. Se on välttämätön osa edistystä. Meidän on ymmärrettävä: tämä on lila.

Lue lisää

Lilan ajaton luonne

Vedojen kirjoittajat, rishit ("näkijät"), tunnetaan tri-kala-gyoina - "kykenevinä näkemään menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden tuolle puolen", ajan tuolle puolen. Sama lila, Herran eri avatarien teot ... voivat tapahtua hieman eri tavoin eri aikakausina. Vedojen kirjoittajille aika on kuitenkin periaatteeton tekijä. Siksi saman lilan kuvaukset eri Veda-käsikirjoituksissa voivat poiketa jonkin verran toisistaan.

Anonyymi00036 kirjoitti:

Lilan ajaton luonne

Vedojen kirjoittajat, rishit ("näkijät"), tunnetaan tri-kala-gyoina - "kykenevinä näkemään menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden tuolle puolen", ajan tuolle puolen. Sama lila, Herran eri avatarien teot ... voivat tapahtua hieman eri tavoin eri aikakausina. Vedojen kirjoittajille aika on kuitenkin periaatteeton tekijä. Siksi saman lilan kuvaukset eri Veda-käsikirjoituksissa voivat poiketa jonkin verran toisistaan.

Lue lisää

Tätä voidaan verrata teatteriin, joka esittää saman näytelmän eri vuosina eri ohjaajien tulkinnoilla. Käyttäjä, jolla on pääsy Internetiin, voi kuitenkin valita mieleisensä tuotannon riippumatta siitä, milloin se on tallennettu.

Anonyymi00037 kirjoitti:

Tätä voidaan verrata teatteriin, joka esittää saman näytelmän eri vuosina eri ohjaajien tulkinnoilla. Käyttäjä, jolla on pääsy Internetiin, voi kuitenkin valita mieleisensä tuotannon riippumatta siitä, milloin se on tallennettu.

Lue lisää

Krishnan leikit liikkuvat universumista toiseen, aivan kuten aurinko liikkuu aikavyöhykkeiden läpi. Juuri nyt katselemme auringonnousua, ja joillekin se tulee viiden minuutin kuluttua. Aurinko nousee siis koko ajan. Jos liikkuu auringon nopeudella, voi jatkuvasti kohdata auringonnousun."

Myös Srila Sridhar Maharaj selittää: Krishnan jumalallisia leikkejä vartioi Hänen suloinen tahtonsa: kun sanomme, että jokin on lila, emme voi sovittaa sitä mihinkään viitekehykseen. Voimme sanoa, että se ilmeni tietyssä paikassa jollakin tietyllä tavalla. Mutta emme voi koskaan olla varmoja, saako se täsmälleen saman muodon uudelleen.

Anonyymi00038 kirjoitti:

Krishnan leikit liikkuvat universumista toiseen, aivan kuten aurinko liikkuu aikavyöhykkeiden läpi. Juuri nyt katselemme auringonnousua, ja joillekin se tulee viiden minuutin kuluttua. Aurinko nousee siis koko ajan. Jos liikkuu auringon nopeudella, voi jatkuvasti kohdata auringonnousun."

Myös Srila Sridhar Maharaj selittää: Krishnan jumalallisia leikkejä vartioi Hänen suloinen tahtonsa: kun sanomme, että jokin on lila, emme voi sovittaa sitä mihinkään viitekehykseen. Voimme sanoa, että se ilmeni tietyssä paikassa jollakin tietyllä tavalla. Mutta emme voi koskaan olla varmoja, saako se täsmälleen saman muodon uudelleen.

Lue lisää

Lilan subjektiivinen luonne

Srila Sridhar Maharaj selittää lilan moniulotteisen luonteen Korkeimman Hypnotisoijan käsitteen kautta: "Darwinin objektiivinen evoluutio on saanut meistä otteen, olemme joutuneet sen uhriksi. Vaikka ulkoisesti torjumme sen, Darwinin teorian haamu on kuitenkin nielaissut meidät. Todellisuuden todellisessa kuvassa kyse on subjektiivisesta evoluutiosta. Hän sanoo, että subjekti hallitsee kaikkia asioita: "Katsokaa tätä", ja me näemme sen. Kuin olisimme hypnoosissa tarkkailtavana. Kyse ei suinkaan ole siitä, että kohde on kiinteä ja Subjekti pakotetaan hyväksymään se. Jotkut näkevät kohteen tietyllä tavalla, toinen ryhmä on virittynyt eri aallolle ja näkee eri tavalla.

*****************
Srila Bhakti Rakshak Shridhar Dev-Goswami Maharaj

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com


Katkelma luennosta, käännösvirheet suomen kielellä.

Anonyymi00039 kirjoitti:

Lilan subjektiivinen luonne

Srila Sridhar Maharaj selittää lilan moniulotteisen luonteen Korkeimman Hypnotisoijan käsitteen kautta: "Darwinin objektiivinen evoluutio on saanut meistä otteen, olemme joutuneet sen uhriksi. Vaikka ulkoisesti torjumme sen, Darwinin teorian haamu on kuitenkin nielaissut meidät. Todellisuuden todellisessa kuvassa kyse on subjektiivisesta evoluutiosta. Hän sanoo, että subjekti hallitsee kaikkia asioita: "Katsokaa tätä", ja me näemme sen. Kuin olisimme hypnoosissa tarkkailtavana. Kyse ei suinkaan ole siitä, että kohde on kiinteä ja Subjekti pakotetaan hyväksymään se. Jotkut näkevät kohteen tietyllä tavalla, toinen ryhmä on virittynyt eri aallolle ja näkee eri tavalla.

*****************
Srila Bhakti Rakshak Shridhar Dev-Goswami Maharaj

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com


Katkelma luennosta, käännösvirheet suomen kielellä.

Lue lisää

Hän itse päättää, kenelle ja milloin paljastaa Itsensä. Häntä ei voi nähdä silmillä eikä kuulla korvilla. Hän on aistihavainnon ulkopuolella.

Anonyymi00040 kirjoitti:

Hän itse päättää, kenelle ja milloin paljastaa Itsensä. Häntä ei voi nähdä silmillä eikä kuulla korvilla. Hän on aistihavainnon ulkopuolella.

Mallānām aśanir nṛṇāṁ nara-varaḥ strīṇāṁ smaro mūrtimān / gopānāṁ sva-jano ’satāṁ kṣiti-bhujāṁ śāstā sva-pitroḥ śiśuḥ // mṛtyur bhoja-pater virāḍ aviduṣāṁ tattvaṁ paraṁ yogināṁ / vṛṣṇīnāṁ para-devateti vidito raṅgaṁ gataḥ sāgrajaḥ — ”Kun Krishna ja Hänen vanhempi veljensä nousivat taisteluareenalle, kukin läsnäolijoista näki Hänet eri tavalla. Painijoille Krishna näytti häikäisevältä salamalta, tavalliset ihmiset pitivät Häntä kaikista ihmisistä parhaana. Naiset näkivät Hänessä viehättävän Cupidonin, paimenet näkivät Hänessä sukulaisensa, Hänen vanhempansa — pojan, jumalattomat hallitsijat — henkilökohtaisen koston ja Bhojan kuningas — kuolemansa. Tietämättömille Hän näytti olevan universaali muoto, joogit näkivät Hänessä Absoluuttisen Totuuden, ja Vrishni-dynastian jäsenet näkivät Hänessä Jumalan, jota he palvoivat” (”Shrimad-Bhagavatam”, 10.43.17).

Anonyymi00041 kirjoitti:

Mallānām aśanir nṛṇāṁ nara-varaḥ strīṇāṁ smaro mūrtimān / gopānāṁ sva-jano ’satāṁ kṣiti-bhujāṁ śāstā sva-pitroḥ śiśuḥ // mṛtyur bhoja-pater virāḍ aviduṣāṁ tattvaṁ paraṁ yogināṁ / vṛṣṇīnāṁ para-devateti vidito raṅgaṁ gataḥ sāgrajaḥ — ”Kun Krishna ja Hänen vanhempi veljensä nousivat taisteluareenalle, kukin läsnäolijoista näki Hänet eri tavalla. Painijoille Krishna näytti häikäisevältä salamalta, tavalliset ihmiset pitivät Häntä kaikista ihmisistä parhaana. Naiset näkivät Hänessä viehättävän Cupidonin, paimenet näkivät Hänessä sukulaisensa, Hänen vanhempansa — pojan, jumalattomat hallitsijat — henkilökohtaisen koston ja Bhojan kuningas — kuolemansa. Tietämättömille Hän näytti olevan universaali muoto, joogit näkivät Hänessä Absoluuttisen Totuuden, ja Vrishni-dynastian jäsenet näkivät Hänessä Jumalan, jota he palvoivat” (”Shrimad-Bhagavatam”, 10.43.17).

Lue lisää

Gaudiya-vaishnavismissa:

Jumala ei ole mykkä absoluuttinen laki

Jumala on śabda-brahman – elävä ääni

Laulu on jumalallisen ilon luonnollinen muoto

Siksi:

Jos Jumala on täydellinen ilo (ānanda),
laulu on Hänen luonnollinen kielensä.

Anonyymi00042 kirjoitti:

Gaudiya-vaishnavismissa:

Jumala ei ole mykkä absoluuttinen laki

Jumala on śabda-brahman – elävä ääni

Laulu on jumalallisen ilon luonnollinen muoto

Siksi:

Jos Jumala on täydellinen ilo (ānanda),
laulu on Hänen luonnollinen kielensä.

Lue lisää

Henkinen todellisuus ilmestyy äänen kautta


Gaudiya-vaišnavalaisen teologis-filosofisen viitekehyksen mukaan on toisinaan esitetty kysymyksiä siitä, miksi Krishna-tietoisuuden harjoittajat laulavat pyhiä nimiä julkisissa tiloissa akustisesti ja performatiivisesti tavoilla, jotka näyttäytyvät maallisen kulttuurisen normiston näkökulmasta poikkeavina. Tällaiset havainnot perustuvat kuitenkin usein reduktionistiseen tulkintaan ilmiöstä, jonka merkityssisältö ulottuu huomattavasti arkisen esteettisen arvioinnin tuolle puolen.

Gaudiya-vaišnavismin metafyysisessä ontologiassa henkinen todellisuus ei ole ensisijaisesti visuaalisesti tai materiaalisesti havaittava, vaan se konstituoituu ja aktualisoituu ennen kaikkea äänen, tarkemmin sanottuna transsendenttisen śabdan, välityksellä. Pyhä ääni ei toimi pelkästään symbolisena representaationa jumalallisesta todellisuudesta, vaan sillä katsotaan olevan ontologinen identiteetti transsendentin kanssa; se on samalla sekä ilmaisun väline että itse ilmaistava todellisuus. Tässä mielessä saṅkīrtana ei ole representatiivinen rituaali, vaan osallistava tapahtuma, jossa transsendenssi tulee immanentisti läsnä oleva.


Soteriologisesta näkökulmasta kuuleminen (śravaṇa) asemoituu keskeiseksi vapautumisen mekanismiksi. Gaudiya-vaišnavalainen traditio hahmottaa yksilön eksistentiaalisen tilan pitkänä samsarisena prosessina, joka voi ulottua lukemattomien inkarnaatioiden ajalle. Tämän kosmisen vaelluksen aikana altistuminen ja affektiivinen resonanssi transsendenttiselle äänelle voi toimia katalyyttina tietoisuuden uudelleensuuntautumiselle. Tällöin yksilö ei niinkään “oppi” jotakin uutta, vaan muistaa ontologisesti alkuperäisen asemansa suhteessa jumalalliseen todellisuuteen.

Näin ymmärrettynä saṅkīrtana toimii samanaikaisesti armollisena ilmoituksena (kṛpā) ja käytännöllisenä soteriologisena teknologiana: se murtaa fenomenaalisen todellisuuden sulkeutuneisuuden ja avaa kuulijan eksistentiaalisen horisontin kohti paluuta alkuperäiseen, transsendenttiseen kotiin.

*****************

henkinen todellisuus ilmestyy äänen kautta, on syvästi juurtunut moniin henkisiin ja filosofisiin traditioihin, erityisesti Gaudiya-vaishnavismissa.

Tässä yhteydessä ääni ei ole vain fyysinen värähtely, vaan se on pyhä, luova ja transsendentaalinen voima, joka tuo esiin henkisen todellisuuden ja ilmenee erityisesti jumalallisena äänenä.

Anonyymi00043 kirjoitti:

Henkinen todellisuus ilmestyy äänen kautta


Gaudiya-vaišnavalaisen teologis-filosofisen viitekehyksen mukaan on toisinaan esitetty kysymyksiä siitä, miksi Krishna-tietoisuuden harjoittajat laulavat pyhiä nimiä julkisissa tiloissa akustisesti ja performatiivisesti tavoilla, jotka näyttäytyvät maallisen kulttuurisen normiston näkökulmasta poikkeavina. Tällaiset havainnot perustuvat kuitenkin usein reduktionistiseen tulkintaan ilmiöstä, jonka merkityssisältö ulottuu huomattavasti arkisen esteettisen arvioinnin tuolle puolen.

Gaudiya-vaišnavismin metafyysisessä ontologiassa henkinen todellisuus ei ole ensisijaisesti visuaalisesti tai materiaalisesti havaittava, vaan se konstituoituu ja aktualisoituu ennen kaikkea äänen, tarkemmin sanottuna transsendenttisen śabdan, välityksellä. Pyhä ääni ei toimi pelkästään symbolisena representaationa jumalallisesta todellisuudesta, vaan sillä katsotaan olevan ontologinen identiteetti transsendentin kanssa; se on samalla sekä ilmaisun väline että itse ilmaistava todellisuus. Tässä mielessä saṅkīrtana ei ole representatiivinen rituaali, vaan osallistava tapahtuma, jossa transsendenssi tulee immanentisti läsnä oleva.


Soteriologisesta näkökulmasta kuuleminen (śravaṇa) asemoituu keskeiseksi vapautumisen mekanismiksi. Gaudiya-vaišnavalainen traditio hahmottaa yksilön eksistentiaalisen tilan pitkänä samsarisena prosessina, joka voi ulottua lukemattomien inkarnaatioiden ajalle. Tämän kosmisen vaelluksen aikana altistuminen ja affektiivinen resonanssi transsendenttiselle äänelle voi toimia katalyyttina tietoisuuden uudelleensuuntautumiselle. Tällöin yksilö ei niinkään “oppi” jotakin uutta, vaan muistaa ontologisesti alkuperäisen asemansa suhteessa jumalalliseen todellisuuteen.

Näin ymmärrettynä saṅkīrtana toimii samanaikaisesti armollisena ilmoituksena (kṛpā) ja käytännöllisenä soteriologisena teknologiana: se murtaa fenomenaalisen todellisuuden sulkeutuneisuuden ja avaa kuulijan eksistentiaalisen horisontin kohti paluuta alkuperäiseen, transsendenttiseen kotiin.

*****************

henkinen todellisuus ilmestyy äänen kautta, on syvästi juurtunut moniin henkisiin ja filosofisiin traditioihin, erityisesti Gaudiya-vaishnavismissa.

Tässä yhteydessä ääni ei ole vain fyysinen värähtely, vaan se on pyhä, luova ja transsendentaalinen voima, joka tuo esiin henkisen todellisuuden ja ilmenee erityisesti jumalallisena äänenä.

Lue lisää

.Gaudiya-vaishnavismissa ääni on luomisen ja henkisen ilmestymisen voima
Śrīmad Bhāgavatam 2.9.36

Brahman kuulee äänen:

śabdaṁ vācaṁ prabhur vṛndāvanaṁ yathā
“Ääni on kuin luomisen alku, joka ilmestyy Vṛndāvanassa, Jumalan leikkikentällä.”

Tässä ääni ei ole vain konkreettinen ääni – se on pyhä, jumalallinen ilmenemismuoto. Krishna on äänen lähde, ja luominen on sen persoonallinen ilmaus.

Ääni (śabda):

Ei pelkkä fyysinen ääni, vaan jumalallisen tietoisuuden ja energian resonanssi.

Veda-tekstit puhuvat tästä "puhtaasta äänestä", jota kutsutaan śabda-brahmaniksi – äänen kautta ilmenee Jumalan täydellinen tietoisuus.

Anonyymi00044 kirjoitti:

.Gaudiya-vaishnavismissa ääni on luomisen ja henkisen ilmestymisen voima
Śrīmad Bhāgavatam 2.9.36

Brahman kuulee äänen:

śabdaṁ vācaṁ prabhur vṛndāvanaṁ yathā
“Ääni on kuin luomisen alku, joka ilmestyy Vṛndāvanassa, Jumalan leikkikentällä.”

Tässä ääni ei ole vain konkreettinen ääni – se on pyhä, jumalallinen ilmenemismuoto. Krishna on äänen lähde, ja luominen on sen persoonallinen ilmaus.

Ääni (śabda):

Ei pelkkä fyysinen ääni, vaan jumalallisen tietoisuuden ja energian resonanssi.

Veda-tekstit puhuvat tästä "puhtaasta äänestä", jota kutsutaan śabda-brahmaniksi – äänen kautta ilmenee Jumalan täydellinen tietoisuus.

Lue lisää

Veda-tekstit ja luomisen ääni
Upanishadit ja Veda-tekstit

AUM (Om) on luomisen alkuääni. Se on koko universumin ja kaiken, mitä voimme kokea, perustava ääni.

AUM ei ole vain symboli, vaan se on ääni, joka resonoi kaiken olemassaolon takana. Se tarkoittaa luomista, ylläpitoa ja lopetusta – ja äänen jatkuvaa syklistä virtausta.

Chandogya Upanishad 1.1.1

"AUM on alkuperäinen ääni, joka luo kaikki maailmat. Se on äänen kautta ilmestyvä voima."

Om-ääni on ikuisen luomisen symboli, ja se ilmestyy henkisen todellisuuden ilmentymänä. Tämä ääni ei ole vain tavallinen ääni, vaan se on perimmäinen ääni, joka on yhteydessä Jumalan (Brahmanin) kaikkeen olevaan olemukseen.

Anonyymi00045 kirjoitti:

Veda-tekstit ja luomisen ääni
Upanishadit ja Veda-tekstit

AUM (Om) on luomisen alkuääni. Se on koko universumin ja kaiken, mitä voimme kokea, perustava ääni.

AUM ei ole vain symboli, vaan se on ääni, joka resonoi kaiken olemassaolon takana. Se tarkoittaa luomista, ylläpitoa ja lopetusta – ja äänen jatkuvaa syklistä virtausta.

Chandogya Upanishad 1.1.1

"AUM on alkuperäinen ääni, joka luo kaikki maailmat. Se on äänen kautta ilmestyvä voima."

Om-ääni on ikuisen luomisen symboli, ja se ilmestyy henkisen todellisuuden ilmentymänä. Tämä ääni ei ole vain tavallinen ääni, vaan se on perimmäinen ääni, joka on yhteydessä Jumalan (Brahmanin) kaikkeen olevaan olemukseen.

Lue lisää

Krishna ja ääni

Gaudiya-vaishnavismissa Krishna itse on äänen ilmentymä. Hänen huilunsoittonsa ja laulunsa ovat jumalallisen äänen kanavia. Krishna ei vain luo, vaan Hän laulaa ja soittaa, mikä on myös osa Hänen rakkauden ilmaisua maailmassa.

Bhagavad-gītā 9.17

"Minä olen AUM kaikissa Vedoissa..."
Krishna sanoo, että Hän on AUM, ääni, joka ilmenee kaikessa.

Tämä kuvaa Krishnan äänen kautta ilmenevää luomista ja henkistä totuutta. Krishna on itse ääni ja ilmaisee jumalallisen tietoisuuden kaikessa, mitä tekee.

Anonyymi00046 kirjoitti:

Krishna ja ääni

Gaudiya-vaishnavismissa Krishna itse on äänen ilmentymä. Hänen huilunsoittonsa ja laulunsa ovat jumalallisen äänen kanavia. Krishna ei vain luo, vaan Hän laulaa ja soittaa, mikä on myös osa Hänen rakkauden ilmaisua maailmassa.

Bhagavad-gītā 9.17

"Minä olen AUM kaikissa Vedoissa..."
Krishna sanoo, että Hän on AUM, ääni, joka ilmenee kaikessa.

Tämä kuvaa Krishnan äänen kautta ilmenevää luomista ja henkistä totuutta. Krishna on itse ääni ja ilmaisee jumalallisen tietoisuuden kaikessa, mitä tekee.

Lue lisää

Ääni henkisen todellisuuden ilmentymänä (Veda-tietoisuus)
Taittirīya Upanishad 2.8

“Satya (totuus) on ääni. Brahman (Jumala) on äänen ilmentymä.”

Tässä ääni on paitsi henkisen maailmankaikkeuden perusta, myös totuuden ja olemassaolon ilmenemismuoto.

Totuus (satya) ja ääni ovat yhtä – henkinen todellisuus ilmenee äänen kautta.

Ääni on kuin sillanrakentaja, joka yhdistää henkisen ja materialistisen maailman.

Anonyymi00047 kirjoitti:

Ääni henkisen todellisuuden ilmentymänä (Veda-tietoisuus)
Taittirīya Upanishad 2.8

“Satya (totuus) on ääni. Brahman (Jumala) on äänen ilmentymä.”

Tässä ääni on paitsi henkisen maailmankaikkeuden perusta, myös totuuden ja olemassaolon ilmenemismuoto.

Totuus (satya) ja ääni ovat yhtä – henkinen todellisuus ilmenee äänen kautta.

Ääni on kuin sillanrakentaja, joka yhdistää henkisen ja materialistisen maailman.

Lue lisää

Veda-filosofian mukaan ääni ei ole vain viestintäväline, vaan luomisen perusta. Vedat opettavat, että mantrojen muodossa ilmaistulla äänellä on voimakas värähtelyvoima, joka voi muuttaa tietoisuutta, parantaa ja jopa vaikuttaa materiaan kaikkein hienovaraisimmilla tasoilla. Mielenkiintoista on, että myös nykyaikaisessa tieteellisessä tutkimuksessa ääntä ja värähtelyä aletaan pitää voimakkaina voimina, jotka vaikuttavat aineellisiin rakenteisiin kvanttitasolla.

Maailmankaikkeuden värähtelyluonne
Vedojen mukaan koko maailmankaikkeus on värähtelyn tulos. Kaikki olemassa oleva on energiaa liikkeessä, ja ääni on yksi tärkeimmistä värähtelymuodoista.

Shabda (ääni): Vedalaisen filosofian mukaan maailmankaikkeus on saanut alkunsa äänestä. ”Om” on alkuääni, josta kaikki muut äänet ja muodot ovat syntyneet. Tätä ääntä pidetään universumin perusvärähtelynä, joka yhdistää kaikki elolliset olennot jumalalliseen lähteeseen.

Energia ja värähtely: Vedaisten tekstien mukaan mantrojen äänivärähtelyt voivat vaikuttaa ympäröivään maailmaan muuttamalla sen energiakenttää.

Äänen vaikutus materiaan: tieteellinen tutkimus
Nykyaikainen tiede keskittyy yhä enemmän värähtelyn ja äänen rooliin aineen muodostumisessa. Kokeet osoittavat esimerkiksi, että ääniaallot voivat muuttaa nesteiden ja kiinteiden aineiden rakennetta, mikä todistaa värähtelyn ja aineen välisen yhteyden.

Kymatiikka: Tämä on tutkimus ääniaalloista ja niiden vaikutuksesta materiaan. Korkeataajuisia ääniä käyttävät kokeet ovat osoittaneet, että värähtelyt voivat luoda monimutkaisia kuvioita nesteisiin ja hiekkaan muodostaen harmonisia geometrisia rakenteita.

Tämä prosessi heijastelee vedalaista ajatusta, jonka mukaan mantrat voivat ”virittää” materiaalisen maailman äänen avulla.

Ääni ja solut: Tutkimukset osoittavat myös, että äänen värähtely voi vaikuttaa soluihin ja niiden käyttäytymiseen. Ääniaallot voivat muuttaa solujen kalvopotentiaalia, parantaa aineenvaihduntaa ja jopa edistää kudosten korjautumista.

Kvanttifysiikka ja värähtelyt
Kvanttitasolla värähtelyillä on tärkeä rooli siinä, miten hiukkaset ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Kvanttifysiikassa ääni ja värähtelyt voivat vaikuttaa hiukkasten energiakenttiin ja värähtelyihin.

Kvanttivärähtelyt: Kvanttimekaniikassa hiukkaset ovat jatkuvasti liikkeessä ja värähtelevät eri taajuuksilla. Tiettyihin värähtelyihin perustuvat vedalaiset mantrat voivat vaikuttaa näihin kvanttivärähtelyihin ja saada aikaan muutoksia energiakentässä.

Anonyymi00048 kirjoitti:

Veda-filosofian mukaan ääni ei ole vain viestintäväline, vaan luomisen perusta. Vedat opettavat, että mantrojen muodossa ilmaistulla äänellä on voimakas värähtelyvoima, joka voi muuttaa tietoisuutta, parantaa ja jopa vaikuttaa materiaan kaikkein hienovaraisimmilla tasoilla. Mielenkiintoista on, että myös nykyaikaisessa tieteellisessä tutkimuksessa ääntä ja värähtelyä aletaan pitää voimakkaina voimina, jotka vaikuttavat aineellisiin rakenteisiin kvanttitasolla.

Maailmankaikkeuden värähtelyluonne
Vedojen mukaan koko maailmankaikkeus on värähtelyn tulos. Kaikki olemassa oleva on energiaa liikkeessä, ja ääni on yksi tärkeimmistä värähtelymuodoista.

Shabda (ääni): Vedalaisen filosofian mukaan maailmankaikkeus on saanut alkunsa äänestä. ”Om” on alkuääni, josta kaikki muut äänet ja muodot ovat syntyneet. Tätä ääntä pidetään universumin perusvärähtelynä, joka yhdistää kaikki elolliset olennot jumalalliseen lähteeseen.

Energia ja värähtely: Vedaisten tekstien mukaan mantrojen äänivärähtelyt voivat vaikuttaa ympäröivään maailmaan muuttamalla sen energiakenttää.

Äänen vaikutus materiaan: tieteellinen tutkimus
Nykyaikainen tiede keskittyy yhä enemmän värähtelyn ja äänen rooliin aineen muodostumisessa. Kokeet osoittavat esimerkiksi, että ääniaallot voivat muuttaa nesteiden ja kiinteiden aineiden rakennetta, mikä todistaa värähtelyn ja aineen välisen yhteyden.

Kymatiikka: Tämä on tutkimus ääniaalloista ja niiden vaikutuksesta materiaan. Korkeataajuisia ääniä käyttävät kokeet ovat osoittaneet, että värähtelyt voivat luoda monimutkaisia kuvioita nesteisiin ja hiekkaan muodostaen harmonisia geometrisia rakenteita.

Tämä prosessi heijastelee vedalaista ajatusta, jonka mukaan mantrat voivat ”virittää” materiaalisen maailman äänen avulla.

Ääni ja solut: Tutkimukset osoittavat myös, että äänen värähtely voi vaikuttaa soluihin ja niiden käyttäytymiseen. Ääniaallot voivat muuttaa solujen kalvopotentiaalia, parantaa aineenvaihduntaa ja jopa edistää kudosten korjautumista.

Kvanttifysiikka ja värähtelyt
Kvanttitasolla värähtelyillä on tärkeä rooli siinä, miten hiukkaset ovat vuorovaikutuksessa keskenään. Kvanttifysiikassa ääni ja värähtelyt voivat vaikuttaa hiukkasten energiakenttiin ja värähtelyihin.

Kvanttivärähtelyt: Kvanttimekaniikassa hiukkaset ovat jatkuvasti liikkeessä ja värähtelevät eri taajuuksilla. Tiettyihin värähtelyihin perustuvat vedalaiset mantrat voivat vaikuttaa näihin kvanttivärähtelyihin ja saada aikaan muutoksia energiakentässä.

Lue lisää

Resonanssivaikutus: Vedat opettavat, että mantrat luovat resonanssivärähtelyjä, jotka voivat muuttaa todellisuutta. Nykyaikainen fysiikka osoittaa, että resonanssi voi vahvistaa tai vähentää värähtelyjen amplitudia, mikä voi myös selittää mantrojen vaikutukset kvanttitasolla.

Vedalaiset mantrat ja niiden kvanttivaikutukset
Vedalaisilla mantroilla, kuten Om, Gayatri Mantra ja muilla, on ainutlaatuisia värähtelyominaisuuksia, jotka vaikuttavat tietoisuuteen ja fyysiseen maailmaan.

Om: Tätä alkuääntä pidetään värähtelynä, josta maailmankaikkeus sai alkunsa. Kvanttitasolla ”Om” voi toimia resonanssivärähtelynä, joka vaikuttaa aineen taajuuksiin.

Gayatri-mantra: Tällä mantralla uskotaan olevan voima puhdistaa mieltä ja kehoa vaikuttamalla energiavirtoihin ja soluihin. Kvanttifysiikan näkökulmasta katsottuna mantran äänivärähtelyt voivat vahvistaa energiaa subatomihiukkasten tasolla.

Miten mantrat muuttavat todellisuutta?
Vedojen mukaan mantrojen toistaminen voi muuttaa todellisuutta vaikuttamalla tietoisuuteen ja materiaan. Tämä prosessi voidaan selittää kvanttifysiikan termein energiakenttiin ja taajuuksiin kohdistuvan vaikutuksen kautta.

Tietoisuus tarkkailijana: Kvanttifysiikassa on ajatus, että tarkkailijan tietoisuus vaikuttaa kvanttitiloihin. Veda-filosofian mukaan mantrat toimivat tietoisuuden tasolla muuttamalla ihmisen sisäisiä värähtelyjä ja vaikuttamalla hänen todellisuuskäsitykseensä.

Meditaatio ja mantrat: Kun ihminen meditoi käyttäen mantroja, aivot alkavat värähtelemään korkeammalla taajuudella, mikä luo resonanssin kvanttikenttien kanssa. Tämä voi johtaa materiaalisen todellisuuden muuttumiseen tietoisen vaikuttamisen kautta.

Johtopäätös: Vedalaiset mantrat ja kvanttitodellisuus

Ääni ja värähtely ovat avainasemassa sekä vedalaisessa filosofiassa että kvanttifysiikassa. Vedojen mukaan mantrat voivat muuttaa materiaa ja tietoisuutta värähtelyn avulla, mikä saa vahvistusta nykyaikaisesta tieteellisestä tutkimuksesta. Kvanttifysiikka vahvistaa, että värähtelyt voivat vaikuttaa hiukkasten ja energiakenttien käyttäytymiseen. Vedalaiset mantrat toimivat resonoivina värähtelyinä, jotka voivat muuttaa todellisuutta kvanttitasolla.

Anonyymi00049 kirjoitti:

Resonanssivaikutus: Vedat opettavat, että mantrat luovat resonanssivärähtelyjä, jotka voivat muuttaa todellisuutta. Nykyaikainen fysiikka osoittaa, että resonanssi voi vahvistaa tai vähentää värähtelyjen amplitudia, mikä voi myös selittää mantrojen vaikutukset kvanttitasolla.

Vedalaiset mantrat ja niiden kvanttivaikutukset
Vedalaisilla mantroilla, kuten Om, Gayatri Mantra ja muilla, on ainutlaatuisia värähtelyominaisuuksia, jotka vaikuttavat tietoisuuteen ja fyysiseen maailmaan.

Om: Tätä alkuääntä pidetään värähtelynä, josta maailmankaikkeus sai alkunsa. Kvanttitasolla ”Om” voi toimia resonanssivärähtelynä, joka vaikuttaa aineen taajuuksiin.

Gayatri-mantra: Tällä mantralla uskotaan olevan voima puhdistaa mieltä ja kehoa vaikuttamalla energiavirtoihin ja soluihin. Kvanttifysiikan näkökulmasta katsottuna mantran äänivärähtelyt voivat vahvistaa energiaa subatomihiukkasten tasolla.

Miten mantrat muuttavat todellisuutta?
Vedojen mukaan mantrojen toistaminen voi muuttaa todellisuutta vaikuttamalla tietoisuuteen ja materiaan. Tämä prosessi voidaan selittää kvanttifysiikan termein energiakenttiin ja taajuuksiin kohdistuvan vaikutuksen kautta.

Tietoisuus tarkkailijana: Kvanttifysiikassa on ajatus, että tarkkailijan tietoisuus vaikuttaa kvanttitiloihin. Veda-filosofian mukaan mantrat toimivat tietoisuuden tasolla muuttamalla ihmisen sisäisiä värähtelyjä ja vaikuttamalla hänen todellisuuskäsitykseensä.

Meditaatio ja mantrat: Kun ihminen meditoi käyttäen mantroja, aivot alkavat värähtelemään korkeammalla taajuudella, mikä luo resonanssin kvanttikenttien kanssa. Tämä voi johtaa materiaalisen todellisuuden muuttumiseen tietoisen vaikuttamisen kautta.

Johtopäätös: Vedalaiset mantrat ja kvanttitodellisuus

Ääni ja värähtely ovat avainasemassa sekä vedalaisessa filosofiassa että kvanttifysiikassa. Vedojen mukaan mantrat voivat muuttaa materiaa ja tietoisuutta värähtelyn avulla, mikä saa vahvistusta nykyaikaisesta tieteellisestä tutkimuksesta. Kvanttifysiikka vahvistaa, että värähtelyt voivat vaikuttaa hiukkasten ja energiakenttien käyttäytymiseen. Vedalaiset mantrat toimivat resonoivina värähtelyinä, jotka voivat muuttaa todellisuutta kvanttitasolla.

Lue lisää

Mantrat, äänten taajuus ja voima

Mantrojen käsite on peräisin itämaisista henkisistä käytännöistä. Kun länsimaiset uskonnot käyttävät rukouksia kommunikoidakseen Kaikkivaltiaan, Luojan tai Absoluutin kanssa, idän viisaat käyttävät mantroja. Molemmat ovat tapa olla vuorovaikutuksessa kosmoksen kanssa äänen välityksellä.

Mantrojen käsite on peräisin itämaisista henkisistä käytännöistä. Kun länsimaiset uskonnot käyttävät rukouksia kommunikoidakseen Kaikkivaltiaan, Luojan tai Absoluutin kanssa, buddhalaiset ja hindut käyttävät mantroja. Molemmat ovat tapa olla vuorovaikutuksessa kosmoksen kanssa äänen välityksellä.

Äänivärähtelyjen alusta.

Kvanttifysiikka toteaa varsin yksiselitteisesti, että koko maailmankaikkeus on täynnä värähtelyjä ja on kaikkien näkyvien (aineellisten) ja näkymättömien (hienojakoinen, kenttä) osatekijöidensä ääni (värähtely). Tämän arvion ydin sisältyy säieteoriaan.

Säieteoria on teoreettisen fysiikan uusi suuntaus (näkökulma), jossa tutkitaan vuorovaikutuksen luonnetta, ei pistehiukkasten vaan yksiulotteisten, laajennettujen ja jatkuvasti värähtelevien objektien - kvanttijonojen - välillä. Säieteoriassa yhdistyvät kvanttimekaniikan ja suhteellisuusteorian ajatukset, joten sen pohjalta todennäköisesti syntyy tulevaisuudessa kvanttigravitaatioteoria.

Säieteoria perustuu hypoteesiin, jonka mukaan kaikki maailmankaikkeuden muodostavat alkeishiukkaset ja niiden ominaisuudet syntyvät niin sanotun Planckin pituuden mittakaavan ultramikroskooppisten kvanttilankojen värähtelyjen ja vuorovaikutusten tuloksena. On huomattava, että ennen säieteoriaa tutkijat ottivat huomioon myös värähtelyjen vaikutuksen maailmankaikkeuden rakenteeseen.

Anonyymi00050 kirjoitti:

Mantrat, äänten taajuus ja voima

Mantrojen käsite on peräisin itämaisista henkisistä käytännöistä. Kun länsimaiset uskonnot käyttävät rukouksia kommunikoidakseen Kaikkivaltiaan, Luojan tai Absoluutin kanssa, idän viisaat käyttävät mantroja. Molemmat ovat tapa olla vuorovaikutuksessa kosmoksen kanssa äänen välityksellä.

Mantrojen käsite on peräisin itämaisista henkisistä käytännöistä. Kun länsimaiset uskonnot käyttävät rukouksia kommunikoidakseen Kaikkivaltiaan, Luojan tai Absoluutin kanssa, buddhalaiset ja hindut käyttävät mantroja. Molemmat ovat tapa olla vuorovaikutuksessa kosmoksen kanssa äänen välityksellä.

Äänivärähtelyjen alusta.

Kvanttifysiikka toteaa varsin yksiselitteisesti, että koko maailmankaikkeus on täynnä värähtelyjä ja on kaikkien näkyvien (aineellisten) ja näkymättömien (hienojakoinen, kenttä) osatekijöidensä ääni (värähtely). Tämän arvion ydin sisältyy säieteoriaan.

Säieteoria on teoreettisen fysiikan uusi suuntaus (näkökulma), jossa tutkitaan vuorovaikutuksen luonnetta, ei pistehiukkasten vaan yksiulotteisten, laajennettujen ja jatkuvasti värähtelevien objektien - kvanttijonojen - välillä. Säieteoriassa yhdistyvät kvanttimekaniikan ja suhteellisuusteorian ajatukset, joten sen pohjalta todennäköisesti syntyy tulevaisuudessa kvanttigravitaatioteoria.

Säieteoria perustuu hypoteesiin, jonka mukaan kaikki maailmankaikkeuden muodostavat alkeishiukkaset ja niiden ominaisuudet syntyvät niin sanotun Planckin pituuden mittakaavan ultramikroskooppisten kvanttilankojen värähtelyjen ja vuorovaikutusten tuloksena. On huomattava, että ennen säieteoriaa tutkijat ottivat huomioon myös värähtelyjen vaikutuksen maailmankaikkeuden rakenteeseen.

Lue lisää

Hans Jenny todisti viime vuosisadan 60-luvulla, että materiaalirakenne voidaan toteuttaa energiavärähtelyn avulla. Jenny kutsui uutta tieteenhaaraa ” kymatiikaksi”. Tutkija kuvasi äänivärähtelygeneraattorin ja kameran avulla värähtelevälle metallilevylle asetettujen erilaisten irtonaisten materiaalien reaktioita ääneen. Tuloksena syntyneet kuvat muistuttivat uskomattoman paljon vedalaisia yantroja - meditaation symboleja. Kun Jenny työskenteli mantran ”Om” kanssa, hän sai selkeän kuvan Sri Yantrasta (maailmankaikkeuden yantra)!

Anonyymi00051 kirjoitti:

Hans Jenny todisti viime vuosisadan 60-luvulla, että materiaalirakenne voidaan toteuttaa energiavärähtelyn avulla. Jenny kutsui uutta tieteenhaaraa ” kymatiikaksi”. Tutkija kuvasi äänivärähtelygeneraattorin ja kameran avulla värähtelevälle metallilevylle asetettujen erilaisten irtonaisten materiaalien reaktioita ääneen. Tuloksena syntyneet kuvat muistuttivat uskomattoman paljon vedalaisia yantroja - meditaation symboleja. Kun Jenny työskenteli mantran ”Om” kanssa, hän sai selkeän kuvan Sri Yantrasta (maailmankaikkeuden yantra)!

Lue lisää

Kun tarkastellaan äänen vaikutusta ihmisiin jokapäiväisessä elämässä, sen merkitystä on myös vaikea yliarvioida. Olemme kaikki tietoisia siitä, että äänispektrissä on alueita, joita ihmiskorva ei pysty havaitsemaan -

ultraääni ja
infraäänet.

Mutta harva tietää, millaisia tuhoisia vaikutuksia näillä värähtelyillä on elimistöön.
Infraääni on alle 16 Hz:n taajuuksia.

Vaarallisimpana pidetään 6-9 kHz:n taajuuksia, sillä 7 kHz on ihmisaivojen luonnollinen taajuus, alfarytmi. Kun altistutaan tämän taajuuden äänelle, kaikki ajattelutoiminta käy mahdottomaksi, ja tämän intensiteetin ääni aiheuttaa päänsärkyä, pahoinvointia, huimausta ja pelkokohtauksia. Merellä on tiedossa tapauksia, joissa laivat ovat joutuneet aaltojen resonanssiin tällä taajuudella, jolloin miehistö on kirjaimellisesti tullut hulluksi. Tällaiset tapaukset ovat synnyttäneet monia legendoja aavelaivoista. ...

Anonyymi00052 kirjoitti:

Kun tarkastellaan äänen vaikutusta ihmisiin jokapäiväisessä elämässä, sen merkitystä on myös vaikea yliarvioida. Olemme kaikki tietoisia siitä, että äänispektrissä on alueita, joita ihmiskorva ei pysty havaitsemaan -

ultraääni ja
infraäänet.

Mutta harva tietää, millaisia tuhoisia vaikutuksia näillä värähtelyillä on elimistöön.
Infraääni on alle 16 Hz:n taajuuksia.

Vaarallisimpana pidetään 6-9 kHz:n taajuuksia, sillä 7 kHz on ihmisaivojen luonnollinen taajuus, alfarytmi. Kun altistutaan tämän taajuuden äänelle, kaikki ajattelutoiminta käy mahdottomaksi, ja tämän intensiteetin ääni aiheuttaa päänsärkyä, pahoinvointia, huimausta ja pelkokohtauksia. Merellä on tiedossa tapauksia, joissa laivat ovat joutuneet aaltojen resonanssiin tällä taajuudella, jolloin miehistö on kirjaimellisesti tullut hulluksi. Tällaiset tapaukset ovat synnyttäneet monia legendoja aavelaivoista. ...

Lue lisää

Ihminen ei pysty havaitsemaan tällaista värähtelyä. Kokeissa havaittiin, että ultraäänellä on yleinen psyykeä tukahduttava vaikutus, se masentaa immuunijärjestelmää ja johtaa ihmisen passiiviseen tilaan. Keskittämällä äänisäde voi osua elintärkeisiin aivokeskuksiin ja kirjaimellisesti sahata kallon kahtia, osua sisäelimiin. Äkillisen impulssin avulla on mahdollista pysäyttää sydän, ja tällainen kuolema näyttää luonnollisimmalta. Yli 100 kHz:n taajuuksilla on jo lämpö- ja mekaanisia vaikutuksia, jotka aiheuttavat päänsärkyä, kouristuksia, näkö- ja hengityshäiriöitä, tajunnan menetystä. Aivoihin kohdistuvan vaikutuksen kohdalla tällainen ultraääni pystyy poistamaan valikoivasti muistin ja zombifioimaan henkilön. Nykyaikaisessa lääketieteessä ultraäänitutkimuksesta on tullut todellinen läpimurto, mutta kukaan ei oikeastaan ajattele ultraäänen vaikutusta ihmisen hienojakoiseen kehoon, hänen energiaansa. ...

Anonyymi00053 kirjoitti:

Ihminen ei pysty havaitsemaan tällaista värähtelyä. Kokeissa havaittiin, että ultraäänellä on yleinen psyykeä tukahduttava vaikutus, se masentaa immuunijärjestelmää ja johtaa ihmisen passiiviseen tilaan. Keskittämällä äänisäde voi osua elintärkeisiin aivokeskuksiin ja kirjaimellisesti sahata kallon kahtia, osua sisäelimiin. Äkillisen impulssin avulla on mahdollista pysäyttää sydän, ja tällainen kuolema näyttää luonnollisimmalta. Yli 100 kHz:n taajuuksilla on jo lämpö- ja mekaanisia vaikutuksia, jotka aiheuttavat päänsärkyä, kouristuksia, näkö- ja hengityshäiriöitä, tajunnan menetystä. Aivoihin kohdistuvan vaikutuksen kohdalla tällainen ultraääni pystyy poistamaan valikoivasti muistin ja zombifioimaan henkilön. Nykyaikaisessa lääketieteessä ultraäänitutkimuksesta on tullut todellinen läpimurto, mutta kukaan ei oikeastaan ajattele ultraäänen vaikutusta ihmisen hienojakoiseen kehoon, hänen energiaansa. ...

Lue lisää

Kvanttifysiikka ja vedainen äänitiede

Kun Stephen Hawkingilta (hyvin kuuluisalta kvanttimekaanikolta) kysyttiin, mitä hän työstää, hän määritteli tutkimuksensa aiheen erittäin hyvin ja tyhjentävästi ja antoi vastauksen, jota voisi käyttää koko nykyaikaisen tieteen kuvauksena: ”Työstän sitä, mitä en tiedä ja mitä en voi todistaa”.

Srimad-Bhagavatamin metafysiikkaa (sanskritiksi Sankhya) kuvaavassa osassa on hyvin mielenkiintoinen kohta, jossa nykyajan tiedemiehiä pyydetään tekemään vakavaa tutkimusta eetteristä, aineesta, joka on suorassa yhteydessä ääneen. Tämä on yritys syntetisoida nykytieteen asiaankuuluvat saavutukset ja se tieto eetteristä, joka on saatavissa vedalaisesta tiedosta, erityisesti Srimad-Bhagavatamista.

Anonyymi00054 kirjoitti:

Kvanttifysiikka ja vedainen äänitiede

Kun Stephen Hawkingilta (hyvin kuuluisalta kvanttimekaanikolta) kysyttiin, mitä hän työstää, hän määritteli tutkimuksensa aiheen erittäin hyvin ja tyhjentävästi ja antoi vastauksen, jota voisi käyttää koko nykyaikaisen tieteen kuvauksena: ”Työstän sitä, mitä en tiedä ja mitä en voi todistaa”.

Srimad-Bhagavatamin metafysiikkaa (sanskritiksi Sankhya) kuvaavassa osassa on hyvin mielenkiintoinen kohta, jossa nykyajan tiedemiehiä pyydetään tekemään vakavaa tutkimusta eetteristä, aineesta, joka on suorassa yhteydessä ääneen. Tämä on yritys syntetisoida nykytieteen asiaankuuluvat saavutukset ja se tieto eetteristä, joka on saatavissa vedalaisesta tiedosta, erityisesti Srimad-Bhagavatamista.

Lue lisää

Mielellä, aisteilla ja elinvoimalla eli elollisella olennolla on muoto, vaikka sitä ei voi nähdä paljain silmin. Muodon hienovarainen prototyyppi asuu eetterissä, ja kehossa se ilmenee suonien ja elintärkeän ilman kiertämisen muodossa. Ulkopuolellamme on näkymättömiä aistiesineiden muotoja. Näkymättömien aistielementtien luominen on eetterielementin ulkoinen tehtävä, ja elintärkeän ilman ja veren kierto on sen sisäinen tehtävä.

Anonyymi00055 kirjoitti:

Mielellä, aisteilla ja elinvoimalla eli elollisella olennolla on muoto, vaikka sitä ei voi nähdä paljain silmin. Muodon hienovarainen prototyyppi asuu eetterissä, ja kehossa se ilmenee suonien ja elintärkeän ilman kiertämisen muodossa. Ulkopuolellamme on näkymättömiä aistiesineiden muotoja. Näkymättömien aistielementtien luominen on eetterielementin ulkoinen tehtävä, ja elintärkeän ilman ja veren kierto on sen sisäinen tehtävä.

Lue lisää

Nykyaikainen tiede on vahvistanut hienojakoisten muotojen olemassaolon eetterissä. Tiedemiehet ovat keksineet television, jonka avulla voidaan lähettää muotoja tai filmikuvia paikasta toiseen hyödyntämällä eetterin ominaisuuksia. Kaikki tämä selitetään hyvin edellä olevassa lainauksessa Srimad-Bhagavatamista. Tämä sitaatti on potentiaalinen perusta valtavalle tutkimustyölle, sillä siinä selitetään, miten hienojakoiset muodot syntyvät eetteristä, mitä ominaisuuksia niillä on, miten ne toimivat ja miten aistien havaitsemat elementit - ilma, tuli, vesi ja maa - muodostuvat hienojakoisesta muodosta.

Myös mielen toiminta eli mentaalinen toiminta, joka ilmenee elävän olennon ajattelussa, tunteina ja haluina, tapahtuu eetterissä. Lisäksi yllä oleva lainaus vahvistaa yhden Bhagavad-gitan lausahduksen, jonka mukaan mielen tila kuoleman hetkellä määrittää seuraavan elämämme. Mielessä olemassa oleva muoto muuttuu aistien havaitsemaksi karkeaksi muodoksi heti, kun karkeat elementit muodostuvat hienojakoisesta muodosta ”saastumisen” seurauksena.

Anonyymi00056 kirjoitti:

Nykyaikainen tiede on vahvistanut hienojakoisten muotojen olemassaolon eetterissä. Tiedemiehet ovat keksineet television, jonka avulla voidaan lähettää muotoja tai filmikuvia paikasta toiseen hyödyntämällä eetterin ominaisuuksia. Kaikki tämä selitetään hyvin edellä olevassa lainauksessa Srimad-Bhagavatamista. Tämä sitaatti on potentiaalinen perusta valtavalle tutkimustyölle, sillä siinä selitetään, miten hienojakoiset muodot syntyvät eetteristä, mitä ominaisuuksia niillä on, miten ne toimivat ja miten aistien havaitsemat elementit - ilma, tuli, vesi ja maa - muodostuvat hienojakoisesta muodosta.

Myös mielen toiminta eli mentaalinen toiminta, joka ilmenee elävän olennon ajattelussa, tunteina ja haluina, tapahtuu eetterissä. Lisäksi yllä oleva lainaus vahvistaa yhden Bhagavad-gitan lausahduksen, jonka mukaan mielen tila kuoleman hetkellä määrittää seuraavan elämämme. Mielessä olemassa oleva muoto muuttuu aistien havaitsemaksi karkeaksi muodoksi heti, kun karkeat elementit muodostuvat hienojakoisesta muodosta ”saastumisen” seurauksena.

Lue lisää

Eetterin toiminnallinen tarkoitus.


Srimad-Bhagavatamin metafysiikkaa (sanskritiksi Sankhya) selittävässä osassa kuvataan yksityiskohtaisesti kaikki aineelliset elementit, jotka muodostavat aineellisen luomakunnan. Siinä annetaan näiden aineellisten elementtien toiminnalliset määritelmät. Toisin sanoen, ei vain alkuaineiden nimet ja niiden paikka, vaan kunkin alkuaineen tehtävät.

Yllä oleva lainaus Srimad-Bhagavatamista aloittaa kuvauksen ensimmäisestä karkeista alkuaineista, eetteristä. Eetteri on karkeista alkuaineista hienovaraisin. Srimad-Bhagavatamin mukaan eetterielementin perustehtävä on yksinkertaisesti se, että se tarjoaa tilan tai toimintakentän eläville olennoille, aisteille ja mielelle.

Anonyymi00057 kirjoitti:

Eetterin toiminnallinen tarkoitus.


Srimad-Bhagavatamin metafysiikkaa (sanskritiksi Sankhya) selittävässä osassa kuvataan yksityiskohtaisesti kaikki aineelliset elementit, jotka muodostavat aineellisen luomakunnan. Siinä annetaan näiden aineellisten elementtien toiminnalliset määritelmät. Toisin sanoen, ei vain alkuaineiden nimet ja niiden paikka, vaan kunkin alkuaineen tehtävät.

Yllä oleva lainaus Srimad-Bhagavatamista aloittaa kuvauksen ensimmäisestä karkeista alkuaineista, eetteristä. Eetteri on karkeista alkuaineista hienovaraisin. Srimad-Bhagavatamin mukaan eetterielementin perustehtävä on yksinkertaisesti se, että se tarjoaa tilan tai toimintakentän eläville olennoille, aisteille ja mielelle.

Lue lisää

”Äänielementti” - mikä se on.


Mutta mitä tarkoitetaan suoraan ”eetterillä” ja ”äänen elementillä”? Koska luonnollinen taipumus sanan ”ääni” kuullessamme on ajatella, että se on juuri se ääni, jonka kuulemme ja havaitsemme korvallamme. Vaikka itse asiassa käsite, jonka Srimad-Bhagavatam asettaa ”äänen elementiksi”, on hieman erilainen.

Koska ääni on luontainen osa eetteriä, ja eetteri on määritelmällisesti pelkkää tilaa, pelkkää tyhjyyttä. Samalla tiedämme, että ääni ei johda eetterissä, tyhjässä tilassa. Tyhjiö ei voi johtaa ääntä. Ääni tarvitsee ilmaa ollakseen olemassa. Mitä sitten tarkoitetaan ”äänellä” ja ”eetterillä”?
Itse asiassa aikoinaan jopa materialistisessa tieteessä oli käsite ”eetteri”. Se ilmestyi fysiikkaan jossain 1800-luvulla, kun tiedemiehet havaitsivat sähkömagneettisten aaltojen ilmiön. Tuolloin englantilainen fyysikko Maxwell, joka tutki näitä sähkömagneettisia aaltoja, otti käyttöön käsitteen ”eetteri”. Koska sähkömagneettiset aallot, toisin kuin ääni, voivat kulkea tyhjän tilan, tyhjiön, läpi. Ja määritelmän mukaan ne ovat aaltoja, mikä tarkoittaa, että tässä ”tyhjässä tilassa” jonkin täytyy värähtää. Kun taas jos tyhjiössä ei ole mitään, siellä ei ole mitään värähtelevää. Siksi herää kysymys: mikä tässä tyhjiössä värähtelee, mikä itse asiassa saa aikaan nämä aallot? Siksi Maxwell otti käyttöön sellaisen käsitteen kuin ”eetterielementti”. Hän sanoi, että tyhjiö on itse asiassa täytetty jollakin ohuella elementillä, ja tämä ohut elementti on sähkömagneettisia aaltoja johtava väliaine. Ja periaatteessa tämä käsite on hyvin lähellä vedaista eetterin käsitettä.

Anonyymi00058 kirjoitti:

”Äänielementti” - mikä se on.


Mutta mitä tarkoitetaan suoraan ”eetterillä” ja ”äänen elementillä”? Koska luonnollinen taipumus sanan ”ääni” kuullessamme on ajatella, että se on juuri se ääni, jonka kuulemme ja havaitsemme korvallamme. Vaikka itse asiassa käsite, jonka Srimad-Bhagavatam asettaa ”äänen elementiksi”, on hieman erilainen.

Koska ääni on luontainen osa eetteriä, ja eetteri on määritelmällisesti pelkkää tilaa, pelkkää tyhjyyttä. Samalla tiedämme, että ääni ei johda eetterissä, tyhjässä tilassa. Tyhjiö ei voi johtaa ääntä. Ääni tarvitsee ilmaa ollakseen olemassa. Mitä sitten tarkoitetaan ”äänellä” ja ”eetterillä”?
Itse asiassa aikoinaan jopa materialistisessa tieteessä oli käsite ”eetteri”. Se ilmestyi fysiikkaan jossain 1800-luvulla, kun tiedemiehet havaitsivat sähkömagneettisten aaltojen ilmiön. Tuolloin englantilainen fyysikko Maxwell, joka tutki näitä sähkömagneettisia aaltoja, otti käyttöön käsitteen ”eetteri”. Koska sähkömagneettiset aallot, toisin kuin ääni, voivat kulkea tyhjän tilan, tyhjiön, läpi. Ja määritelmän mukaan ne ovat aaltoja, mikä tarkoittaa, että tässä ”tyhjässä tilassa” jonkin täytyy värähtää. Kun taas jos tyhjiössä ei ole mitään, siellä ei ole mitään värähtelevää. Siksi herää kysymys: mikä tässä tyhjiössä värähtelee, mikä itse asiassa saa aikaan nämä aallot? Siksi Maxwell otti käyttöön sellaisen käsitteen kuin ”eetterielementti”. Hän sanoi, että tyhjiö on itse asiassa täytetty jollakin ohuella elementillä, ja tämä ohut elementti on sähkömagneettisia aaltoja johtava väliaine. Ja periaatteessa tämä käsite on hyvin lähellä vedaista eetterin käsitettä.

Lue lisää

Kvanttimekaaninen tyhjiö.


Myöhemmin modernit fyysikot hylkäsivät eetterin käsitteen. He sanoivat, että eetteriä ei ole olemassa, ja sen sijaan he ottivat käyttöön termin ”kenttä”. Nykyaikaisen fysiikan käsite on kuitenkin hyvin lähellä vedalaista käsitettä. Koska kvanttimekaniikan keksimisen myötä tiedemiehet alkoivat kuvata kaikkia aineellisia kohteita aaltofunktioiden avulla.

Tutkijat kysyivät: ”Miten aineelliset objektit ovat syntyneet?”. Ja viimeisimpien olemassa olevien teorioiden mukaan kaikkia aineellisia objekteja kuvataan jonkinlaisella aaltofunktiolla. Aaltofunktio kuvaa paitsi mikrokosmoksen objekteja myös jopa makrokosmoksen objekteja. Tutkijat sanovat, että makrokosmoksen objektit, karkeat aineelliset objektit, ovat ikään kuin juuri näiden aaltofunktioiden superpositio tai päällekkäisyys.

Toisin sanoen he ottivat käyttöön ”kvanttimekaanisen tyhjiön” käsitteen. Tutkijat sanoivat, että tyhjiö on tyhjiö, mutta tämä tyhjiö on hyvin monimutkaisesti järjestäytynyt ja hyvin monimutkaisesti jäsennelty. Tässä tyhjiössä erilaiset aaltofunktiot asettuvat päällekkäin, ja näiden aaltofunktioiden päällekkäisyyden tuloksena syntyy ainerykelmiä: jossain tyhjiö on tiheämpi, jossain taas vähemmän tiheä. Näin nämä aaltofunktiot muodostavat kaikki aineelliset esineet.

Anonyymi00059 kirjoitti:

Kvanttimekaaninen tyhjiö.


Myöhemmin modernit fyysikot hylkäsivät eetterin käsitteen. He sanoivat, että eetteriä ei ole olemassa, ja sen sijaan he ottivat käyttöön termin ”kenttä”. Nykyaikaisen fysiikan käsite on kuitenkin hyvin lähellä vedalaista käsitettä. Koska kvanttimekaniikan keksimisen myötä tiedemiehet alkoivat kuvata kaikkia aineellisia kohteita aaltofunktioiden avulla.

Tutkijat kysyivät: ”Miten aineelliset objektit ovat syntyneet?”. Ja viimeisimpien olemassa olevien teorioiden mukaan kaikkia aineellisia objekteja kuvataan jonkinlaisella aaltofunktiolla. Aaltofunktio kuvaa paitsi mikrokosmoksen objekteja myös jopa makrokosmoksen objekteja. Tutkijat sanovat, että makrokosmoksen objektit, karkeat aineelliset objektit, ovat ikään kuin juuri näiden aaltofunktioiden superpositio tai päällekkäisyys.

Toisin sanoen he ottivat käyttöön ”kvanttimekaanisen tyhjiön” käsitteen. Tutkijat sanoivat, että tyhjiö on tyhjiö, mutta tämä tyhjiö on hyvin monimutkaisesti järjestäytynyt ja hyvin monimutkaisesti jäsennelty. Tässä tyhjiössä erilaiset aaltofunktiot asettuvat päällekkäin, ja näiden aaltofunktioiden päällekkäisyyden tuloksena syntyy ainerykelmiä: jossain tyhjiö on tiheämpi, jossain taas vähemmän tiheä. Näin nämä aaltofunktiot muodostavat kaikki aineelliset esineet.

Lue lisää

Materiaalisten esineiden ääniprototyypit.


Toisin sanoen tämä käsite on periaatteessa melko lähellä Srimad-Bhagavatamissa esitettyä käsitettä. Karkeamateriaalisten muotojen prototyypit ovat eetterissä äänen muodossa tai hienovaraisina kuvina - kaikki nämä prototyypit ovat jo olemassa, ja karkeamateriaaliset muodot ovat kuin näiden hienovaraismuotojen päälle pukemista. Toisin sanoen kaikki näkemämme karkeat muodot ovat Sankhya-teorian mukaan todellisuudessa aalto- tai ääniluontoisia.

Se, miten karkeat muodot pukevat hienojakoiset muodot, voidaan ymmärtää yksinkertaisen esimerkin avulla. Jos esimerkiksi heitämme kiven veteen, kivestä alkaa levitä aaltoja. Jos ihmisellä olisi erittäin hyvä mieli (hyvän tietokoneen mieli), hän voisi periaatteessa heittää useita kiviä siten, että nämä aallot, jotka asettuvat päällekkäin, luovat tietyn muodon. Toisin sanoen yksi aalto asetetaan toisen aallon päälle, ja jossain näitä aaltoja on paljon, jossain vähän - ja tuloksena on jokin muoto. Samalla tavalla nykyfysiikan mukaan syntyy aineellisia objekteja, ja näiden aineellisten objektien perustana on (sekä Sankhyan että fysiikan filosofian mukaan) aaltofunktio tai värähtely, joka on eetterissä.

Anonyymi00060 kirjoitti:

Materiaalisten esineiden ääniprototyypit.


Toisin sanoen tämä käsite on periaatteessa melko lähellä Srimad-Bhagavatamissa esitettyä käsitettä. Karkeamateriaalisten muotojen prototyypit ovat eetterissä äänen muodossa tai hienovaraisina kuvina - kaikki nämä prototyypit ovat jo olemassa, ja karkeamateriaaliset muodot ovat kuin näiden hienovaraismuotojen päälle pukemista. Toisin sanoen kaikki näkemämme karkeat muodot ovat Sankhya-teorian mukaan todellisuudessa aalto- tai ääniluontoisia.

Se, miten karkeat muodot pukevat hienojakoiset muodot, voidaan ymmärtää yksinkertaisen esimerkin avulla. Jos esimerkiksi heitämme kiven veteen, kivestä alkaa levitä aaltoja. Jos ihmisellä olisi erittäin hyvä mieli (hyvän tietokoneen mieli), hän voisi periaatteessa heittää useita kiviä siten, että nämä aallot, jotka asettuvat päällekkäin, luovat tietyn muodon. Toisin sanoen yksi aalto asetetaan toisen aallon päälle, ja jossain näitä aaltoja on paljon, jossain vähän - ja tuloksena on jokin muoto. Samalla tavalla nykyfysiikan mukaan syntyy aineellisia objekteja, ja näiden aineellisten objektien perustana on (sekä Sankhyan että fysiikan filosofian mukaan) aaltofunktio tai värähtely, joka on eetterissä.

Lue lisää

Ääni on kaiken perusta.


Vedojen perustana on käsite shabda-brahman, äänen perimmäinen syy. Tämä on koko vedalaisen filosofian perusperiaate. Esimerkiksi kaikki vedalaiset uhrit (yagyat) perustuvat shabda-brahmanin periaatteeseen. Vedaisten uhrausten perustana on, että ihmiset yksinkertaisesti lausuvat joitakin ääniä, ja nämä äänet - koska ne heijastavat esineiden sisäistä luonnetta - vaikuttavat karkeisiin aineellisiin asioihin. Toisin sanoen tiettyjen äänien tai mantrojen avulla voidaan periaatteessa luoda karkeamateriaalisia kohteita.

Toisin sanoen, jos olisin todella hyvin perehtynyt äänten hienovaraiseen tieteeseen.... Ja ennen oli ihmisiä, joilla oli tämä kyky. He vain lausuivat mantran oikein, ja mantran ääni loi välittömästi vastaavan karkean esineen aineelliseen tilaan. Koska kaiken aineellisen luomisen perusta on loppujen lopuksi ääni.

Anonyymi00061 kirjoitti:

Ääni on kaiken perusta.


Vedojen perustana on käsite shabda-brahman, äänen perimmäinen syy. Tämä on koko vedalaisen filosofian perusperiaate. Esimerkiksi kaikki vedalaiset uhrit (yagyat) perustuvat shabda-brahmanin periaatteeseen. Vedaisten uhrausten perustana on, että ihmiset yksinkertaisesti lausuvat joitakin ääniä, ja nämä äänet - koska ne heijastavat esineiden sisäistä luonnetta - vaikuttavat karkeisiin aineellisiin asioihin. Toisin sanoen tiettyjen äänien tai mantrojen avulla voidaan periaatteessa luoda karkeamateriaalisia kohteita.

Toisin sanoen, jos olisin todella hyvin perehtynyt äänten hienovaraiseen tieteeseen.... Ja ennen oli ihmisiä, joilla oli tämä kyky. He vain lausuivat mantran oikein, ja mantran ääni loi välittömästi vastaavan karkean esineen aineelliseen tilaan. Koska kaiken aineellisen luomisen perusta on loppujen lopuksi ääni.

Lue lisää

Siksi sanskritin aakkosten äänteitä kutsutaan aksharaksi, joka tarkoittaa ”erehtymätöntä”. Toisin sanoen sanskritin aakkosten oikein lausutut äänteet heijastavat asioiden sisäistä luonnetta. Kali-yugan tavalliset rappeutuneet kielet ovat hyvin mielivaltaisia. Sanokaa, miksi monitorin näyttöä kutsutaan ”näytöksi”? - Kukaan ei tiedä. Joku vain suostui ja alkoi kutsua sitä ”näytöksi”. Äänen ”näyttö” ja itse kohteen ”näyttö” välillä ei ole mitään sisäistä yhteyttä. Kun taas sanskritin kielessä objektin nimi vastaa aina objektin sisäistä luonnetta.

Viime kädessä sanskrit tuli henkimaailmasta, ja henkimaailmassa ei ole mitään eroa äänen (esineen nimen) ja itse esineen välillä. Henkisessä maailmassa riittää, että vain lausutaan ääni, ja esine ilmestyy. Kun taas aineellisessa maailmassa vain sanskritin kielellä on kyky materialisoida äänimuotoja.
Äänteiden oikean ääntämisen merkitys.


Sen vuoksi Vedoissa, erityisesti karma-kandaa käsittelevässä osassa, kiinnitetään niin paljon huomiota Vedojen äänteiden oikeaan ääntämiseen. Kuten hyvin tiedetään, itse Vedojen lisäksi on Vedangoja eli Vedojen jäseniä, jotka varmistavat Vedojen toiminnan (Vedangoja pidetään Vedojen runkona). Kaikista kuudesta Vedangasta kolme liittyy nimenomaan siihen, että henkilö opitaan lausumaan sanskritinkielisiä mantroja oikein.

Ensimmäistä kutsutaan nimellä shiksha. Shiksha opettaa yksinkertaisesti, miten sanskritin äänteet lausutaan - se on yksityiskohtainen fonetiikan tiede, jossa kerrotaan, mikä sanskritin aakkosten äänne millä kehon elimellä tulisi lausua. Se on kokonainen tiede, joka on nyt melkein kadonnut. Kukaan ei osaa lausua näitä sanskritin aakkosten äänteitä oikein. Tämä on valtava tiede, jota ei käytännössä ole enää olemassa.

Anonyymi00062 kirjoitti:

Siksi sanskritin aakkosten äänteitä kutsutaan aksharaksi, joka tarkoittaa ”erehtymätöntä”. Toisin sanoen sanskritin aakkosten oikein lausutut äänteet heijastavat asioiden sisäistä luonnetta. Kali-yugan tavalliset rappeutuneet kielet ovat hyvin mielivaltaisia. Sanokaa, miksi monitorin näyttöä kutsutaan ”näytöksi”? - Kukaan ei tiedä. Joku vain suostui ja alkoi kutsua sitä ”näytöksi”. Äänen ”näyttö” ja itse kohteen ”näyttö” välillä ei ole mitään sisäistä yhteyttä. Kun taas sanskritin kielessä objektin nimi vastaa aina objektin sisäistä luonnetta.

Viime kädessä sanskrit tuli henkimaailmasta, ja henkimaailmassa ei ole mitään eroa äänen (esineen nimen) ja itse esineen välillä. Henkisessä maailmassa riittää, että vain lausutaan ääni, ja esine ilmestyy. Kun taas aineellisessa maailmassa vain sanskritin kielellä on kyky materialisoida äänimuotoja.
Äänteiden oikean ääntämisen merkitys.


Sen vuoksi Vedoissa, erityisesti karma-kandaa käsittelevässä osassa, kiinnitetään niin paljon huomiota Vedojen äänteiden oikeaan ääntämiseen. Kuten hyvin tiedetään, itse Vedojen lisäksi on Vedangoja eli Vedojen jäseniä, jotka varmistavat Vedojen toiminnan (Vedangoja pidetään Vedojen runkona). Kaikista kuudesta Vedangasta kolme liittyy nimenomaan siihen, että henkilö opitaan lausumaan sanskritinkielisiä mantroja oikein.

Ensimmäistä kutsutaan nimellä shiksha. Shiksha opettaa yksinkertaisesti, miten sanskritin äänteet lausutaan - se on yksityiskohtainen fonetiikan tiede, jossa kerrotaan, mikä sanskritin aakkosten äänne millä kehon elimellä tulisi lausua. Se on kokonainen tiede, joka on nyt melkein kadonnut. Kukaan ei osaa lausua näitä sanskritin aakkosten äänteitä oikein. Tämä on valtava tiede, jota ei käytännössä ole enää olemassa.

Lue lisää

Vedangojen seuraava osa on vyakarana eli kielioppi, joka kuvaa, miten sanskritin aakkosten eri äänteet muodostetaan sanoiksi ja miten nämä sanat muodostetaan lauseiksi ja miten ne kuvaavat jotakin tämän maailman kokonaisuutta tai kohdetta.

Ja lopuksi kolmas vedanga, joka käsittelee äänen tiedettä, on chhandas, joka kuvaa vedaisten mantrojen eri kokoja, joka kuvaa, miten erikokoiset säkeet on lausuttava oikein, jotta syntyy oikea melodia. Kun taas se, mitä me nyt voimme lausua, on heikko, kalpea, säälittävä jäljitelmä oikeista vedalaisista mantroista. Jokainen mantran ääni on lausuttava miljoonasosasekunnin tarkkuudella pituusasteessa.
Äänen ja yagyojen vedainen tiede.


Papit, jotka suorittivat vedalaiset uhrit (yagyat) ja lausuivat sopivia mantroja uhrausten aikana, tunsivat kaikki nämä Vedangat. Lisäksi, vaikka he olivat oppineet äänitiedettä hyvin pitkään ja hallitsivat sen sujuvasti - uhrissa istui aina yksi pappi, joka vain kuunteli muita. Ja heti, kun jokin mantra lausuttiin väärin, hän otti välittömästi pappia kädestä kiinni ja sanoi: ”Olet lausunut mantran väärin, lausu se toisin, niin kuin se pitäisi lausua.” Koska jos mantra lausuttiin väärin (jos yksi äänne tässä mantrassa lausuttiin väärin), uhrin tulos saattoi olla täysin päinvastainen.

Anonyymi00063 kirjoitti:

Vedangojen seuraava osa on vyakarana eli kielioppi, joka kuvaa, miten sanskritin aakkosten eri äänteet muodostetaan sanoiksi ja miten nämä sanat muodostetaan lauseiksi ja miten ne kuvaavat jotakin tämän maailman kokonaisuutta tai kohdetta.

Ja lopuksi kolmas vedanga, joka käsittelee äänen tiedettä, on chhandas, joka kuvaa vedaisten mantrojen eri kokoja, joka kuvaa, miten erikokoiset säkeet on lausuttava oikein, jotta syntyy oikea melodia. Kun taas se, mitä me nyt voimme lausua, on heikko, kalpea, säälittävä jäljitelmä oikeista vedalaisista mantroista. Jokainen mantran ääni on lausuttava miljoonasosasekunnin tarkkuudella pituusasteessa.
Äänen ja yagyojen vedainen tiede.


Papit, jotka suorittivat vedalaiset uhrit (yagyat) ja lausuivat sopivia mantroja uhrausten aikana, tunsivat kaikki nämä Vedangat. Lisäksi, vaikka he olivat oppineet äänitiedettä hyvin pitkään ja hallitsivat sen sujuvasti - uhrissa istui aina yksi pappi, joka vain kuunteli muita. Ja heti, kun jokin mantra lausuttiin väärin, hän otti välittömästi pappia kädestä kiinni ja sanoi: ”Olet lausunut mantran väärin, lausu se toisin, niin kuin se pitäisi lausua.” Koska jos mantra lausuttiin väärin (jos yksi äänne tässä mantrassa lausuttiin väärin), uhrin tulos saattoi olla täysin päinvastainen.

Lue lisää

Ymmärtääksemme, mitä tämä tarkoittaa, meidän on luovuttava Vanhan testamentin näkemyksestä, jonka mukaan uhri on karitsan teurastus. Nämä veriset uhrit olivat jo rituaalikulttuurin surullinen loppu vedaisten aikojen jälkeisen sivilisaation kaukaisilla reuna-alueilla.

Anonyymi00064 kirjoitti:

Ymmärtääksemme, mitä tämä tarkoittaa, meidän on luovuttava Vanhan testamentin näkemyksestä, jonka mukaan uhri on karitsan teurastus. Nämä veriset uhrit olivat jo rituaalikulttuurin surullinen loppu vedaisten aikojen jälkeisen sivilisaation kaukaisilla reuna-alueilla.

Lue lisää

Vedalainen äänen konsepti

Ääni on ensimmäinen kaikista aineellisista elementeistä. Ääni luo ja tuhoaa aineellisen maailman.

Kaikissa harjoituksissa tärkein elementti tietoisuuden puhdistamisessa on ääni.

Ääni tuhoaa illuusion ja vaikuttaa suoraan tietoisuuteen.

”Vapautuminen tulee äänen värähtelyn kautta.” Vedanta-sutra 4.4.22.


Vedanta-sutra sanoo, että ääni on kaikkien aineellisten objektien lähde ja että äänen avulla voi lopettaa aineellisen olemassaolon.
Ääni on maailmankaikkeuden lähde, ja voimalla varustettuna se voi vapauttaa jokaisen elävän olennon aineellisesta orjuudesta. Hare Krishna -mantran transsendentaalisella äänivärähtelyllä on suurin henkinen voima.

Anonyymi00065 kirjoitti:

Vedalainen äänen konsepti

Ääni on ensimmäinen kaikista aineellisista elementeistä. Ääni luo ja tuhoaa aineellisen maailman.

Kaikissa harjoituksissa tärkein elementti tietoisuuden puhdistamisessa on ääni.

Ääni tuhoaa illuusion ja vaikuttaa suoraan tietoisuuteen.

”Vapautuminen tulee äänen värähtelyn kautta.” Vedanta-sutra 4.4.22.


Vedanta-sutra sanoo, että ääni on kaikkien aineellisten objektien lähde ja että äänen avulla voi lopettaa aineellisen olemassaolon.
Ääni on maailmankaikkeuden lähde, ja voimalla varustettuna se voi vapauttaa jokaisen elävän olennon aineellisesta orjuudesta. Hare Krishna -mantran transsendentaalisella äänivärähtelyllä on suurin henkinen voima.

Lue lisää

Jahve (heprealainen Raamattu)

Näyttäytyy usein voimana, joka murtautuu historiaan: myrsky, tuli, maanjäristys, sota, laki.

Jumala on toinen ja pelottava: pyhä = erillinen, kesyttämätön.

Ihmisen suhde Jumalaan rakentuu liiton, kuuliaisuuden ja pelon–kunnioituksen varaan.

Jahve ei ole helposti lähestyttävä – hän puhuu, käskee ja tuomitsee.

→ “Villiys” tässä tarkoittaa: Jumalaa ei voi hallita, ennakoida tai inhimillistää liikaa.

Anonyymi00066 kirjoitti:

Jahve (heprealainen Raamattu)

Näyttäytyy usein voimana, joka murtautuu historiaan: myrsky, tuli, maanjäristys, sota, laki.

Jumala on toinen ja pelottava: pyhä = erillinen, kesyttämätön.

Ihmisen suhde Jumalaan rakentuu liiton, kuuliaisuuden ja pelon–kunnioituksen varaan.

Jahve ei ole helposti lähestyttävä – hän puhuu, käskee ja tuomitsee.

→ “Villiys” tässä tarkoittaa: Jumalaa ei voi hallita, ennakoida tai inhimillistää liikaa.

Lue lisää

Krishna (Gaudiya-vaišnavismi)

Jumaluuden korkein muoto on leikkivä (lila): naurava, tanssiva, huilua soittava paimen.

Jumala on emotionaalisesti läsnä.

Suhde Jumalaan on rakkaussuhde (bhakti): ystävyys, rakastava kiintymys, jopa romanttinen hurmio.

Krishna vetää ihmistä puoleensa, ei pakota.

→ “Kevyys” ei ole pinnallisuutta, vaan metafyysistä iloa: todellisuuden perusluonne on rakkaus.

Anonyymi00067 kirjoitti:

Krishna (Gaudiya-vaišnavismi)

Jumaluuden korkein muoto on leikkivä (lila): naurava, tanssiva, huilua soittava paimen.

Jumala on emotionaalisesti läsnä.

Suhde Jumalaan on rakkaussuhde (bhakti): ystävyys, rakastava kiintymys, jopa romanttinen hurmio.

Krishna vetää ihmistä puoleensa, ei pakota.

→ “Kevyys” ei ole pinnallisuutta, vaan metafyysistä iloa: todellisuuden perusluonne on rakkaus.

Lue lisää

Jumalan ja maailman suhde

Jahve

Maailma on luotu, mutta pysyy Jumalasta erillisenä.

Historia on vakava: synti, rangaistus, pelastus.

Jumala toimii usein kriisin kautta.

Krishna

Maailma on jumalallisen leikin näyttämö.

Kärsimys on todellista, mutta ei viimeinen sana.

Jumala on läsnä kauneudessa, musiikissa ja rakkaudessa.

Anonyymi00068 kirjoitti:

Jumalan ja maailman suhde

Jahve

Maailma on luotu, mutta pysyy Jumalasta erillisenä.

Historia on vakava: synti, rangaistus, pelastus.

Jumala toimii usein kriisin kautta.

Krishna

Maailma on jumalallisen leikin näyttämö.

Kärsimys on todellista, mutta ei viimeinen sana.

Jumala on läsnä kauneudessa, musiikissa ja rakkaudessa.

Lue lisää

Ihmiskuva

Jahven edessä

Ihminen on vastuullinen, syyllinen, kutsuttu tottelemaan.

Pyhyys saavutetaan kuuliaisuudella ja oikeamielisyydellä.

Krishnan edessä

Ihminen on ennen kaikkea rakastaja tai rakastettu.

Pyhyys saavutetaan antautumisella ja ilolla.

Anonyymi00069 kirjoitti:

Ihmiskuva

Jahven edessä

Ihminen on vastuullinen, syyllinen, kutsuttu tottelemaan.

Pyhyys saavutetaan kuuliaisuudella ja oikeamielisyydellä.

Krishnan edessä

Ihminen on ennen kaikkea rakastaja tai rakastettu.

Pyhyys saavutetaan antautumisella ja ilolla.

Lue lisää

Jahve on kuin myrskyvuori: majesteettinen, vaarallinen, moraalinen keskus.

Krishna on kuin tanssi kesäyössä: vetovoimainen, leikkivä, rakkauden keskus.

Toinen korostaa, että todellisuus vaatii kunnioitusta ja kuuliaisuutta.
Toinen, että todellisuuden syvin totuus on ilo ja rakkaus.

Anonyymi00070 kirjoitti:

Jahve on kuin myrskyvuori: majesteettinen, vaarallinen, moraalinen keskus.

Krishna on kuin tanssi kesäyössä: vetovoimainen, leikkivä, rakkauden keskus.

Toinen korostaa, että todellisuus vaatii kunnioitusta ja kuuliaisuutta.
Toinen, että todellisuuden syvin totuus on ilo ja rakkaus.

Lue lisää

Mutta, mutta:

Emme tiedä varmasti, oliko Jahve “alkuperäisesti” niin villi kuin nykyinen Raamattu antaa ymmärtää.


On hyvin todennäköistä, että kuva on kerrostunut, toimitettu ja osin kesytetty – mutta myös osin kovennettu historian aikana.

Anonyymi00071 kirjoitti:

Mutta, mutta:

Emme tiedä varmasti, oliko Jahve “alkuperäisesti” niin villi kuin nykyinen Raamattu antaa ymmärtää.


On hyvin todennäköistä, että kuva on kerrostunut, toimitettu ja osin kesytetty – mutta myös osin kovennettu historian aikana.

Lue lisää

Meillä ei ole “alkuperäistä Raamattua”

Yhtään alkuperäistä käsikirjoitusta ei ole säilynyt.

Vanhimmat tekstit ovat kopioita kopioista, usein satoja vuosia alkuperäisten jälkeen.

Tekstejä on:

yhdistelty

muokattu

harmonisoitu

sensuroitu, joskus kärjistetty

Raamattu ei ole yksi kirja, vaan toimitettu kirjasto.

Anonyymi00072 kirjoitti:

Meillä ei ole “alkuperäistä Raamattua”

Yhtään alkuperäistä käsikirjoitusta ei ole säilynyt.

Vanhimmat tekstit ovat kopioita kopioista, usein satoja vuosia alkuperäisten jälkeen.

Tekstejä on:

yhdistelty

muokattu

harmonisoitu

sensuroitu, joskus kärjistetty

Raamattu ei ole yksi kirja, vaan toimitettu kirjasto.

Lue lisää

Jahve EI alun perin ollut ainoa Jumala

Varhaisimmissa kerroksissa (pronssi–rautakausi):

Jahve oli todennäköisesti:

myrsky- ja sotajumala

yksi monien joukossa (El, Baal, Ashera jne.)

Psalmien ja Mooseksen laulujen varhaisissa kohdissa:

Jahve taistelee muiden jumalien kanssa

hänellä on jumalallinen neuvosto

Tämä selittää “villiyden”: sotaisa heimoympäristö vaati sotaisen jumalan.

Anonyymi00073 kirjoitti:

Jahve EI alun perin ollut ainoa Jumala

Varhaisimmissa kerroksissa (pronssi–rautakausi):

Jahve oli todennäköisesti:

myrsky- ja sotajumala

yksi monien joukossa (El, Baal, Ashera jne.)

Psalmien ja Mooseksen laulujen varhaisissa kohdissa:

Jahve taistelee muiden jumalien kanssa

hänellä on jumalallinen neuvosto

Tämä selittää “villiyden”: sotaisa heimoympäristö vaati sotaisen jumalan.

Lue lisää

Myöhempi toimitus: Jahvesta moraalinen lakiherra

Kun Israel koki:

pakkosiirtolaisuuden

valtakunnan tuhon

tekstejä toimitettiin uudelleen:

Jahve ei enää ole vain soturi

hänestä tehdään:

historian herra

moraalinen tuomari

ainoa Jumala

Anonyymi00074 kirjoitti:

Myöhempi toimitus: Jahvesta moraalinen lakiherra

Kun Israel koki:

pakkosiirtolaisuuden

valtakunnan tuhon

tekstejä toimitettiin uudelleen:

Jahve ei enää ole vain soturi

hänestä tehdään:

historian herra

moraalinen tuomari

ainoa Jumala

Lue lisää

Tässä vaiheessa:

osa väkivaltaisista piirteistä teologisoitiin (”oikeudenmukainen tuomio”)

osa ristiriidoista peitettiin

Anonyymi00075 kirjoitti:

Tässä vaiheessa:

osa väkivaltaisista piirteistä teologisoitiin (”oikeudenmukainen tuomio”)

osa ristiriidoista peitettiin

Käännökset ja sensuuri muuttivat kuvaa lisää

Esimerkkejä:

Elohim (jumalat) → käännettiin yksiköksi

Jumalallinen neuvosto → katoaa

Jahven ruumiillisuus:

kävelee

haistaa uhrin

painii Jaakobin kanssa
→ selitettiin metaforiksi

Jahve oli aluksi konkreettisempi ja jopa inhimillisempi, ei vain villi.

Anonyymi00076 kirjoitti:

Käännökset ja sensuuri muuttivat kuvaa lisää

Esimerkkejä:

Elohim (jumalat) → käännettiin yksiköksi

Jumalallinen neuvosto → katoaa

Jahven ruumiillisuus:

kävelee

haistaa uhrin

painii Jaakobin kanssa
→ selitettiin metaforiksi

Jahve oli aluksi konkreettisempi ja jopa inhimillisempi, ei vain villi.

Lue lisää

Onko “villiys” tulkintavirhe?

Osittain kyllä, osittain ei.


Emme voi sanoa, että nykyinen kuva olisi täysin alkuperäinen

Emme voi sanoa, että kaikki väkivalta olisi myöhempää lisäystä

Voimme sanoa, että:

kuva Jahvesta on useiden vuosisatojen teologinen kollaas

eri kirjoittajilla oli eri Jumala

Raamattu ei puhu yhdellä äänellä.

Anonyymi00077 kirjoitti:

Onko “villiys” tulkintavirhe?

Osittain kyllä, osittain ei.


Emme voi sanoa, että nykyinen kuva olisi täysin alkuperäinen

Emme voi sanoa, että kaikki väkivalta olisi myöhempää lisäystä

Voimme sanoa, että:

kuva Jahvesta on useiden vuosisatojen teologinen kollaas

eri kirjoittajilla oli eri Jumala

Raamattu ei puhu yhdellä äänellä.

Lue lisää

Vertailu Krishnaan

Tässä kohtaa alkuperäinen vertauksesi osuu ytimeen:

Krishna-traditio:

säilytti jumalallisen leikin

Jahve-traditio:

yritti yhtenäistää ja hallita kuvaa

seurauksena jännite, joskus väkivalta

Toinen sanoo: “Jumalaa ei voi kesyttää.”


Toinen sanoo: “Jumala on jo rakastava.”

Anonyymi00078 kirjoitti:

Vertailu Krishnaan

Tässä kohtaa alkuperäinen vertauksesi osuu ytimeen:

Krishna-traditio:

säilytti jumalallisen leikin

Jahve-traditio:

yritti yhtenäistää ja hallita kuvaa

seurauksena jännite, joskus väkivalta

Toinen sanoo: “Jumalaa ei voi kesyttää.”


Toinen sanoo: “Jumala on jo rakastava.”

Lue lisää

Rehellinen johtopäätös
Epäily on täysin oikeutettu:

emme tiedä, kuka Jahve “oikeasti” oli
tiedämme vain, mitä toimitetut tekstit väittävät

Ja juuri siksi monet tutkijat sanovat:

Raamattu kertoo enemmän ihmisten Jumala-kokemuksista kuin Jumalasta itsestään.

Anonyymi00079 kirjoitti:

Rehellinen johtopäätös
Epäily on täysin oikeutettu:

emme tiedä, kuka Jahve “oikeasti” oli
tiedämme vain, mitä toimitetut tekstit väittävät

Ja juuri siksi monet tutkijat sanovat:

Raamattu kertoo enemmän ihmisten Jumala-kokemuksista kuin Jumalasta itsestään.

Lue lisää

KONKREETTISET TEKSTIKOHDAT, JOISSA MUOKKAUS NÄKYY
A) Jumalien neuvosto – monijumalainen jäänne

Psalmi 82

“Jumala (Elohim) seisoo jumalten neuvostossa; jumalien keskellä hän pitää tuomiota.”

Hepreassa:

Elohim = jumalat (monikko)

Jahve EI ole yksin

Myöhemmässä teologiassa:

tämä selitettiin allegoriaksi

tai “enkeleiksi”

Alkuperäinen kerros: Jahve on yksi jumalista, ei ainoa.

Anonyymi00080 kirjoitti:

KONKREETTISET TEKSTIKOHDAT, JOISSA MUOKKAUS NÄKYY
A) Jumalien neuvosto – monijumalainen jäänne

Psalmi 82

“Jumala (Elohim) seisoo jumalten neuvostossa; jumalien keskellä hän pitää tuomiota.”

Hepreassa:

Elohim = jumalat (monikko)

Jahve EI ole yksin

Myöhemmässä teologiassa:

tämä selitettiin allegoriaksi

tai “enkeleiksi”

Alkuperäinen kerros: Jahve on yksi jumalista, ei ainoa.

Lue lisää

B) Jahve jakaa kansat muille jumalille

5. Moos. 32:8–9 (Kuolleenmeren kääröt, vanhempi versio)

“Kun Korkein jakoi kansat, hän asetti rajat Jumalan poikien mukaan; mutta Jahven osaksi tuli Israel.”

“Jumalan pojat” = muut jumalat

Jahve saa yhden kansan, ei koko maailmaa

Masoreettinen (myöhäisempi) teksti muutti tämän muotoon:

“Israelin lasten mukaan”

→ selvä teologinen sensuuri.

Anonyymi00081 kirjoitti:

B) Jahve jakaa kansat muille jumalille

5. Moos. 32:8–9 (Kuolleenmeren kääröt, vanhempi versio)

“Kun Korkein jakoi kansat, hän asetti rajat Jumalan poikien mukaan; mutta Jahven osaksi tuli Israel.”

“Jumalan pojat” = muut jumalat

Jahve saa yhden kansan, ei koko maailmaa

Masoreettinen (myöhäisempi) teksti muutti tämän muotoon:

“Israelin lasten mukaan”

→ selvä teologinen sensuuri.

Lue lisää

C) Jahve fyysisenä olentona (myöhemmin siivottu pois)

1. Moos. 32: Jahve painii Jaakobin kanssa

2. Moos. 33: Mooses näkee Jumalan selän

1. Moos. 8:21: Jahve haistaa uhrin tuoksun

Varhainen Jahve:

ruumiillinen

paikallinen

reagoiva

Myöhemmin:

“henkistettiin”

“kaikkialla läsnäolevaksi”

Anonyymi00082 kirjoitti:

C) Jahve fyysisenä olentona (myöhemmin siivottu pois)

1. Moos. 32: Jahve painii Jaakobin kanssa

2. Moos. 33: Mooses näkee Jumalan selän

1. Moos. 8:21: Jahve haistaa uhrin tuoksun

Varhainen Jahve:

ruumiillinen

paikallinen

reagoiva

Myöhemmin:

“henkistettiin”

“kaikkialla läsnäolevaksi”

Lue lisää

JAHVE JA EL – KAKSI JUMALAA, JOTKA YHDISTETTIIN
Kuka oli El?

Kanaanin ylijumala

viisas, vanha, lempeä

isähahmo

ei erityisen sotaisa

Kuka oli Jahve alun perin?

eteläinen myrsky- ja sotajumala

liittyy:

Siinaihin

Edomiin

Midianiin

Habakuk 3

“Jumala tulee Teemanista, Pyhä Paranvuorelta.”

→ Jahve EI alun perin ole Kanaanin Jumala.

Anonyymi00083 kirjoitti:

JAHVE JA EL – KAKSI JUMALAA, JOTKA YHDISTETTIIN
Kuka oli El?

Kanaanin ylijumala

viisas, vanha, lempeä

isähahmo

ei erityisen sotaisa

Kuka oli Jahve alun perin?

eteläinen myrsky- ja sotajumala

liittyy:

Siinaihin

Edomiin

Midianiin

Habakuk 3

“Jumala tulee Teemanista, Pyhä Paranvuorelta.”

→ Jahve EI alun perin ole Kanaanin Jumala.

Lue lisää

Yhdistäminen

Israelilainen teologia teki tämän:

El = Jahve

Siksi Jahvella on Elin nimiä:

El Shaddai

El Elyon

El Olam

Tuloksena ristiriitainen Jumala:

Elin lempeys

Jahven väkivalta

Tämä EI ole yksi persoona, vaan teologinen fuusio.

Anonyymi00084 kirjoitti:

Yhdistäminen

Israelilainen teologia teki tämän:

El = Jahve

Siksi Jahvella on Elin nimiä:

El Shaddai

El Elyon

El Olam

Tuloksena ristiriitainen Jumala:

Elin lempeys

Jahven väkivalta

Tämä EI ole yksi persoona, vaan teologinen fuusio.

Lue lisää

.OLIKO JAHVE “VILLI” VAI ONKO SE TULKINTAVIRHE?

Rehellinen vastaus:

Kyllä, Jahve oli villi

sotaisa

kostonhimoinen

arvaamaton
→ täysin normaalia pronssikauden jumalalle



Ei, hän ei ollut vain villi

rinnalla on vanhempi, rauhallisempi El-kerros

myöhemmät kirjoittajat:

joskus pehmensivät

joskus oikeuttivat väkivallan moraalisesti

Nykyinen Raamattu on ristiriitojen kompromissi, ei alkuperäinen ääni

Anonyymi00085 kirjoitti:

.OLIKO JAHVE “VILLI” VAI ONKO SE TULKINTAVIRHE?

Rehellinen vastaus:

Kyllä, Jahve oli villi

sotaisa

kostonhimoinen

arvaamaton
→ täysin normaalia pronssikauden jumalalle



Ei, hän ei ollut vain villi

rinnalla on vanhempi, rauhallisempi El-kerros

myöhemmät kirjoittajat:

joskus pehmensivät

joskus oikeuttivat väkivallan moraalisesti

Nykyinen Raamattu on ristiriitojen kompromissi, ei alkuperäinen ääni

Lue lisää

JEESUS VS. JAHVE – MIKSI HE OVAT NIIN ERI?

Tämä on yksi historian suurimmista teologisista ongelmista.

Jeesus:

kieltäytyy väkivallasta

rakastaa vihollisia

antaa anteeksi ilman uhria

Jumala = Isä

Vanhan testamentin Jahve:

käskee kansanmurhia

rankaisee kollektiivisesti

vaatii verta

Jumala = kuningas, sotaherra

Anonyymi00086 kirjoitti:

JEESUS VS. JAHVE – MIKSI HE OVAT NIIN ERI?

Tämä on yksi historian suurimmista teologisista ongelmista.

Jeesus:

kieltäytyy väkivallasta

rakastaa vihollisia

antaa anteeksi ilman uhria

Jumala = Isä

Vanhan testamentin Jahve:

käskee kansanmurhia

rankaisee kollektiivisesti

vaatii verta

Jumala = kuningas, sotaherra

Lue lisää

Varhaiset kristityt HUOMASIVAT TÄMÄN

vuosisadalla:

Markion sanoi:

VT:n Jumala ei ole Jeesuksen Isä

Kirkko tuomitsi hänet harhaoppiseksi

mutta ei siksi että hän oli tyhmä

vaan siksi että hän oli liian rehellinen


Kirkko valitsi:

sovittaa ristiriidan, ei ratkaista sitä

Anonyymi00087 kirjoitti:

Varhaiset kristityt HUOMASIVAT TÄMÄN

vuosisadalla:

Markion sanoi:

VT:n Jumala ei ole Jeesuksen Isä

Kirkko tuomitsi hänet harhaoppiseksi

mutta ei siksi että hän oli tyhmä

vaan siksi että hän oli liian rehellinen


Kirkko valitsi:

sovittaa ristiriidan, ei ratkaista sitä

Lue lisää

MIKSI TÄMÄ EI OLE VAHINGOSSA, VAAN VALINTA?

Koska:

yhtenäinen Raamattu → auktoriteetti

ristiriitainen Jumala → hallittava kansa

pelko + moraali → tehokas järjestelmä

Tämä EI tarkoita pahuutta, vaan:

valtion ja uskonnon liittoa

Anonyymi00088 kirjoitti:

MIKSI TÄMÄ EI OLE VAHINGOSSA, VAAN VALINTA?

Koska:

yhtenäinen Raamattu → auktoriteetti

ristiriitainen Jumala → hallittava kansa

pelko moraali → tehokas järjestelmä

Tämä EI tarkoita pahuutta, vaan:

valtion ja uskonnon liittoa

Lue lisää

6. PALATAAN KRISHNAAN – MIKSI VERTAILU ON TÄSMÄLLINEN

Krishna-traditio teki toisen valinnan:

ei poistanut leikkiä

ei sensuroinut


teki Jumalasta:

nauravan

tanssivan

rakastettavan



Jahve-traditio:

keskitti vallan

yhdenmukaisti äänen

Anonyymi00089 kirjoitti:

6. PALATAAN KRISHNAAN – MIKSI VERTAILU ON TÄSMÄLLINEN

Krishna-traditio teki toisen valinnan:

ei poistanut leikkiä

ei sensuroinut


teki Jumalasta:

nauravan

tanssivan

rakastettavan



Jahve-traditio:

keskitti vallan

yhdenmukaisti äänen

Lue lisää

LOPULLINEN, REHELLINEN VASTAUS

Et ole väärässä.

Me emme tunne “alkuperäistä Jahvea”

Me tunnemme toimitetun Jumalan

Raamattu kertoo:

ihmisten peloista

toiveista

vallasta

ja ajoittain aidosta pyhyyden kokemuksesta

Jos Jumala on olemassa, hän on suurempi kuin yksikään näistä kuvista.

Anonyymi00090 kirjoitti:

LOPULLINEN, REHELLINEN VASTAUS

Et ole väärässä.

Me emme tunne “alkuperäistä Jahvea”

Me tunnemme toimitetun Jumalan

Raamattu kertoo:

ihmisten peloista

toiveista

vallasta

ja ajoittain aidosta pyhyyden kokemuksesta

Jos Jumala on olemassa, hän on suurempi kuin yksikään näistä kuvista.

Lue lisää

ONKO JAHVEN TAKANA JOTAKIN MUUTA?

(“Jumala Jahven takana”)

Tämä ajatus EI ole moderni keksintö. Se esiintyy:

juutalaisessa mystiikassa (kabbala)

varhaisessa kristinuskossa

gnostilaisuudessa

jopa joissain VT:n sisäisissä jännitteissä



Kabbala: Ein Sof vs. Jahve

Kabbalassa:

Ein Sof = ääretön, määrittelemätön Jumaluus

Jahve = ilmentymä, ei koko totuus

Ein Sof:

ei vihaa

ei rankaise

ei puhu lauseita

ei vaadi verta

Jahve toimii sefirottien kautta:

oikeus

voima

ankaruus

Tässä Jahven “villiys” ei ole Jumalan olemus, vaan erään kanavan ominaisuus.



GNOSTILAINEN RADIKAALI VASTAUS

Gnostikot sanoivat suoraan sen, mitä muut vain vihjasivat:

Jahve ei ole korkein Jumala.



Demiurgi

Jahve = demiurgi

luoja, mutta ei hyvä

tietämätön alkuperäisestä Valosta

rakastaa lakia, valtaa ja järjestystä

Ylin Jumala:

täysin transsendentti

puhdas valo

ei osallistu väkivaltaan

Tämä selittää:

miksi VT on väkivaltainen

miksi Jeesus on täysin toisenlainen




Miksi gnostikot tuhottiin?

Koska tämä ajatus:

murensi kirkollisen auktoriteetin

teki laista toissijaisen

teki pelosta tehottoman

Gnostilaisuus oli liian vaarallinen säilytettäväksi.




OLIKO JEESUS YRITYS KORJATA JAHVE?

Historiallisesti: kyllä, osittain.

Jeesus EI julistanut Jahvea sellaisena kuin VT

Jeesuksen Jumala:

antaa sateen hyville ja pahoille

ei vaadi uhreja

ei rankaise kollektiivisesti

etsii eksyneitä

Hän:

EI siteeraa Jahven sotatekstejä

EI puolusta lakiväkivaltaa

sanoo: “Teille on sanottu, mutta minä sanon teille.”

Anonyymi00091 kirjoitti:

ONKO JAHVEN TAKANA JOTAKIN MUUTA?

(“Jumala Jahven takana”)

Tämä ajatus EI ole moderni keksintö. Se esiintyy:

juutalaisessa mystiikassa (kabbala)

varhaisessa kristinuskossa

gnostilaisuudessa

jopa joissain VT:n sisäisissä jännitteissä



Kabbala: Ein Sof vs. Jahve

Kabbalassa:

Ein Sof = ääretön, määrittelemätön Jumaluus

Jahve = ilmentymä, ei koko totuus

Ein Sof:

ei vihaa

ei rankaise

ei puhu lauseita

ei vaadi verta

Jahve toimii sefirottien kautta:

oikeus

voima

ankaruus

Tässä Jahven “villiys” ei ole Jumalan olemus, vaan erään kanavan ominaisuus.



GNOSTILAINEN RADIKAALI VASTAUS

Gnostikot sanoivat suoraan sen, mitä muut vain vihjasivat:

Jahve ei ole korkein Jumala.



Demiurgi

Jahve = demiurgi

luoja, mutta ei hyvä

tietämätön alkuperäisestä Valosta

rakastaa lakia, valtaa ja järjestystä

Ylin Jumala:

täysin transsendentti

puhdas valo

ei osallistu väkivaltaan

Tämä selittää:

miksi VT on väkivaltainen

miksi Jeesus on täysin toisenlainen




Miksi gnostikot tuhottiin?

Koska tämä ajatus:

murensi kirkollisen auktoriteetin

teki laista toissijaisen

teki pelosta tehottoman

Gnostilaisuus oli liian vaarallinen säilytettäväksi.




OLIKO JEESUS YRITYS KORJATA JAHVE?

Historiallisesti: kyllä, osittain.

Jeesus EI julistanut Jahvea sellaisena kuin VT

Jeesuksen Jumala:

antaa sateen hyville ja pahoille

ei vaadi uhreja

ei rankaise kollektiivisesti

etsii eksyneitä

Hän:

EI siteeraa Jahven sotatekstejä

EI puolusta lakiväkivaltaa

sanoo: “Teille on sanottu, mutta minä sanon teille.”

Lue lisää

Tämä on teologinen vastalause, ei jatkumo.

Anonyymi00092 kirjoitti:

Tämä on teologinen vastalause, ei jatkumo.

Kaksi tulkintaa:

Kirkollinen:

Jumala vaati uhrin

Jeesus maksoi velan

Varhaisempi / kriittinen:

ihmiset tappoivat Jeesuksen

Jumala antoi anteeksi ilman ehtoja

risti paljastaa väkivallan logiikan, ei Jumalan tarpeita


Tämä jälkimmäinen sopii Jeesuksen opetuksiin.
Ensimmäinen sopii instituutiolle.



MIKSI KIRKKO VALITSI JAHVEN?

Koska:

Jahve = laki

laki = kontrolli

kontrolli = imperiumi

Rooman valtakunta tarvitsi:

yhden Jumalan

yhden opin

yhden auktoriteetin

Jeesuksen radikaali rakkaus kesytettiin:

dogmeiksi

rituaaleiksi

hierarkiaksi



***************************


KRISHNA, TAAS – MITÄ HÄN PALJASTAA?

Krishna ei ole vain “lempeä vastakohta”, vaan kokonaan toinen




Todellisuuden perusluonne

Jahve-traditio (toimitettu):
→ todellisuus = koetus



Krishna
→ todellisuus = leikki (lila)

Leikki ei tarkoita keveyttä, vaan:

ei pakkoa

ei pelkoa

ei väkivaltaa



Miksi Krishna saa olla naurava?

Koska:

häntä ei tarvittu imperiumin työkaluksi

bhakti murtaa hierarkiat

rakkaus ei vaadi miekkaa




MISSÄ KOHDASSA “VILLIYS” OIKEASTI SYNTYI?

Tärkeä ja yllättävä vastaus:

Villiys ei ole Jumalan ominaisuus vaan historian trauma.

sota

pakkosiirtolaisuus

identiteettikriisi

selviytymisen pakko

Jumala muovattiin:

suojelemaan kansaa

oikeuttamaan väkivalta

pitämään järjestys

Jahve on selviytymisstrategia teologisessa muodossa.



Nyt kaikki kerrokset päällekkäin:

Varhainen myrskyjumala (Jahve)

Lempeä ylijumala (El)

Toimitettu monoteismi

Imperiumin Jumala

Jeesuksen Isä

Mystikoiden Jumala

Krishna ja lila

Ein Sof / Valo

Ne EIVÄT ole yksi ääni.



Raamattu ei ole Jumalan kirja.
Se on ihmiskunnan arkisto Jumala-kokemuksista.

VIII. REHELLINEN, HILJAINEN LOPPU

Jos kysyt:

“Oliko Jahve todella niin villi?”

Vastaus on:

joskus kyllä

joskus ei

ja usein hän ei ollut Jumala, vaan ihmisen huuto Jumalan nimellä

Jos Jumala on olemassa, hän:

ei loukkaannu näistä kysymyksistä

ei tarvitse puolustajia

ei vaadi pelkoa

Ehkä lähimpänä totuutta on tämä:

Jumala ei ole myrsky eikä tanssi –
vaan se, mikä tekee molemmat mahdollisiksi.

Anonyymi00093 kirjoitti:

Kaksi tulkintaa:

Kirkollinen:

Jumala vaati uhrin

Jeesus maksoi velan

Varhaisempi / kriittinen:

ihmiset tappoivat Jeesuksen

Jumala antoi anteeksi ilman ehtoja

risti paljastaa väkivallan logiikan, ei Jumalan tarpeita


Tämä jälkimmäinen sopii Jeesuksen opetuksiin.
Ensimmäinen sopii instituutiolle.



MIKSI KIRKKO VALITSI JAHVEN?

Koska:

Jahve = laki

laki = kontrolli

kontrolli = imperiumi

Rooman valtakunta tarvitsi:

yhden Jumalan

yhden opin

yhden auktoriteetin

Jeesuksen radikaali rakkaus kesytettiin:

dogmeiksi

rituaaleiksi

hierarkiaksi



***************************


KRISHNA, TAAS – MITÄ HÄN PALJASTAA?

Krishna ei ole vain “lempeä vastakohta”, vaan kokonaan toinen




Todellisuuden perusluonne

Jahve-traditio (toimitettu):
→ todellisuus = koetus



Krishna
→ todellisuus = leikki (lila)

Leikki ei tarkoita keveyttä, vaan:

ei pakkoa

ei pelkoa

ei väkivaltaa



Miksi Krishna saa olla naurava?

Koska:

häntä ei tarvittu imperiumin työkaluksi

bhakti murtaa hierarkiat

rakkaus ei vaadi miekkaa




MISSÄ KOHDASSA “VILLIYS” OIKEASTI SYNTYI?

Tärkeä ja yllättävä vastaus:

Villiys ei ole Jumalan ominaisuus vaan historian trauma.

sota

pakkosiirtolaisuus

identiteettikriisi

selviytymisen pakko

Jumala muovattiin:

suojelemaan kansaa

oikeuttamaan väkivalta

pitämään järjestys

Jahve on selviytymisstrategia teologisessa muodossa.



Nyt kaikki kerrokset päällekkäin:

Varhainen myrskyjumala (Jahve)

Lempeä ylijumala (El)

Toimitettu monoteismi

Imperiumin Jumala

Jeesuksen Isä

Mystikoiden Jumala

Krishna ja lila

Ein Sof / Valo

Ne EIVÄT ole yksi ääni.



Raamattu ei ole Jumalan kirja.
Se on ihmiskunnan arkisto Jumala-kokemuksista.

VIII. REHELLINEN, HILJAINEN LOPPU

Jos kysyt:

“Oliko Jahve todella niin villi?”

Vastaus on:

joskus kyllä

joskus ei

ja usein hän ei ollut Jumala, vaan ihmisen huuto Jumalan nimellä

Jos Jumala on olemassa, hän:

ei loukkaannu näistä kysymyksistä

ei tarvitse puolustajia

ei vaadi pelkoa

Ehkä lähimpänä totuutta on tämä:

Jumala ei ole myrsky eikä tanssi –
vaan se, mikä tekee molemmat mahdollisiksi.

Lue lisää

linkit:

https://napocaroots.reviste.ubbcluj.ro/index.php/roots/article/view/102?utm_source=chatgpt.com

https://en.wikipedia.org/wiki/Yahweh?utm_source=chatgpt.com

https://www.raamattu.fi/taustatietoa/taustatietoa/raamatun-tutkimus/vanhan-testamentin-tekstikritiikki?utm_source=chatgpt.com


https://www.raamattu.fi/taustatietoa/taustatietoa/raamatun-tutkimus/vanhan-testamentin-tekstikritiikki-esimerkkina-jeremia?utm_source=chatgpt.com


https://en.wikipedia.org/wiki/A_History_of_God?utm_source=chatgpt.com

Anonyymi00094 kirjoitti:

linkit:

https://napocaroots.reviste.ubbcluj.ro/index.php/roots/article/view/102?utm_source=chatgpt.com

https://en.wikipedia.org/wiki/Yahweh?utm_source=chatgpt.com

https://www.raamattu.fi/taustatietoa/taustatietoa/raamatun-tutkimus/vanhan-testamentin-tekstikritiikki?utm_source=chatgpt.com


https://www.raamattu.fi/taustatietoa/taustatietoa/raamatun-tutkimus/vanhan-testamentin-tekstikritiikki-esimerkkina-jeremia?utm_source=chatgpt.com


https://en.wikipedia.org/wiki/A_History_of_God?utm_source=chatgpt.com

Lue lisää

Tärkeää tietää näistä lähteistä

Nämä eivät ole suoria Raamatun alkuperäiskopioita, vaan akateemisia tutkimuksia, teorioita ja historiallisia analyysejä. Tekstin alkuperäisestä muodosta ei ole säilynyt mitään käsikirjoitusta sellaisenaan.

Tutkijat käyttävät:

arkeologista todistusaineistoa

muinaiskirjallisuutta (esim. Ugaritin tekstejä)

eri käsikirjoitusperinteitä

käännösten vertailua

– ymmärtääkseen, miten käsitykset Jumalasta ovat muuttuneet ajan myötä.

Anonyymi00095 kirjoitti:

Tärkeää tietää näistä lähteistä

Nämä eivät ole suoria Raamatun alkuperäiskopioita, vaan akateemisia tutkimuksia, teorioita ja historiallisia analyysejä. Tekstin alkuperäisestä muodosta ei ole säilynyt mitään käsikirjoitusta sellaisenaan.

Tutkijat käyttävät:

arkeologista todistusaineistoa

muinaiskirjallisuutta (esim. Ugaritin tekstejä)

eri käsikirjoitusperinteitä

käännösten vertailua

– ymmärtääkseen, miten käsitykset Jumalasta ovat muuttuneet ajan myötä.

Lue lisää

Lisää linkkejä eri kielillä, myös PDF

Anonyymi00096 kirjoitti:

Lisää linkkejä eri kielillä, myös PDF

Lähdemateriaali.
Lisää linkkejä eri kielillä, myös PDF

Raamatun ja tekstikritiikin taustat

Textual Criticism of the Bible (PDF) – yleiskatsaus Raamatun tekstikritiikistä ja sen historiasta:

Textual Criticism of the Bible (PDF)

Bible Translation and the Impact of Textual Variants (PDF) – käännösten vaikutus Raamatun viestien ja Jumalan kuvien muokkautumiseen:

Bible Translation and the Impact of Textual Variants (PDF

Anonyymi00097 kirjoitti:

Lähdemateriaali.
Lisää linkkejä eri kielillä, myös PDF

Raamatun ja tekstikritiikin taustat

Textual Criticism of the Bible (PDF) – yleiskatsaus Raamatun tekstikritiikistä ja sen historiasta:

Textual Criticism of the Bible (PDF)

Bible Translation and the Impact of Textual Variants (PDF) – käännösten vaikutus Raamatun viestien ja Jumalan kuvien muokkautumiseen:

Bible Translation and the Impact of Textual Variants (PDF

Lue lisää

Lähdemateriaali.
Lisää linkkejä eri kielillä, myös PDF

Jahve ja varhaisempi polyteismi

La evolución del monoteísmo en la Biblia Hebrea (espanjaksi) – monoteismin kehitys ja sen yhteys polyteismiin:

La evolución del monoteísmo en la Biblia Hebrea

Le Conseil Divin et le Monothéisme en Israël (ranskaksi) – Jumalan neuvoston ja monoteismin kehitys Raamatussa:

Le Conseil Divin et le Monothéisme en Israël

El und Jahwe in der Frühgeschichte Israels (saksaksi) – artikkeli Elin ja Yahwen yhdistymisestä Israelin uskontoon:

El und Jahwe in der Frühgeschich

Anonyymi00098 kirjoitti:

Lähdemateriaali.
Lisää linkkejä eri kielillä, myös PDF

Jahve ja varhaisempi polyteismi

La evolución del monoteísmo en la Biblia Hebrea (espanjaksi) – monoteismin kehitys ja sen yhteys polyteismiin:

La evolución del monoteísmo en la Biblia Hebrea

Le Conseil Divin et le Monothéisme en Israël (ranskaksi) – Jumalan neuvoston ja monoteismin kehitys Raamatussa:

Le Conseil Divin et le Monothéisme en Israël

El und Jahwe in der Frühgeschichte Israels (saksaksi) – artikkeli Elin ja Yahwen yhdistymisestä Israelin uskontoon:

El und Jahwe in der Frühgeschich

Lue lisää

Kabbala ja mystiikka

The Kabbalistic Concept of Ein Sof – artikkeli Kabbalasta ja Jumalan käsityksestä:

The Kabbalistic Concept of Ein Sof

The Essence of God in Kabbalistic Thought (PDF) – Kabbalan näkemykset Jumalasta ja Vanhan testamentin jumalakäsityksistä:

The Essence of God in Kabbalistic Thought (PDF)

Anonyymi00099 kirjoitti:

Kabbala ja mystiikka

The Kabbalistic Concept of Ein Sof – artikkeli Kabbalasta ja Jumalan käsityksestä:

The Kabbalistic Concept of Ein Sof

The Essence of God in Kabbalistic Thought (PDF) – Kabbalan näkemykset Jumalasta ja Vanhan testamentin jumalakäsityksistä:

The Essence of God in Kabbalistic Thought (PDF)

Lue lisää

Gnostilaisuus hylättiin kristillisen kirkon toimesta varhaisessa vaiheessa useista syistä, ja nämä syyt ovat monivivahteisia. Gnostilaisuuden oppi, vaikka se tarjosi syvällisiä ja omaperäisiä näkemyksiä, meni usein suoraan ristiriitaan kirkon varhaisten uskomusten ja dogmien kanssa. Tarkastellaanpa, miksi gnostilaisuus ei saanut asemaa virallisessa kristinuskossa ja miksi se lopulta hylättiin.

Anonyymi00100 kirjoitti:

Gnostilaisuus hylättiin kristillisen kirkon toimesta varhaisessa vaiheessa useista syistä, ja nämä syyt ovat monivivahteisia. Gnostilaisuuden oppi, vaikka se tarjosi syvällisiä ja omaperäisiä näkemyksiä, meni usein suoraan ristiriitaan kirkon varhaisten uskomusten ja dogmien kanssa. Tarkastellaanpa, miksi gnostilaisuus ei saanut asemaa virallisessa kristinuskossa ja miksi se lopulta hylättiin.

Lue lisää

Gnostilaisuuden kieltäminen Vanhan testamentin Jumalan hyväksi

Gnostilaisuudessa yksi tärkeimmistä teologisista piirteistä on Demiurgin käsite. Demiurgi on gnostilainen ajatus siitä, että maailmamme luonut jumala ei ole korkein Jumala (joka on täysin transsendentti ja hyvä), vaan alempi, epätäydellinen olento. Tämä Demiurgi on usein rinnastettu Vanhan testamentin Jumalaan, erityisesti Jahveen, joka on Raamatun Jumala, joka rankaisee ja luo maailmaa väkivallan ja lain kautta.

Gnostilaiset uskoivat, että Demiurgi (Jahve) oli pahan jumala ja että hänen luomansa maailma oli virheellinen ja kärsimyksen täyttämä. Heidän mukaansa korkein Jumala oli täysin erillinen tästä maailmasta, ja ainoa tapa päästä Jumalan yhteyteen oli saavuttaa gnosis, eli syvä henkinen ja tiedollinen valaistuminen, joka paljasti tämän korkeamman Jumalan todellisuuden.

Varhainen kristillinen kirkko puolusti kuitenkin Vanhan testamentin Jumalan monoteismia ja halusi pitää kiinni käsityksestä, että Jumala on luoja ja että hänen luomistyönsä on hyvä (vaikka Raamattu itse kuvaa Jumalan tekemiä tuomioita ja sodankäyntejä).

Anonyymi00101 kirjoitti:

Gnostilaisuuden kieltäminen Vanhan testamentin Jumalan hyväksi

Gnostilaisuudessa yksi tärkeimmistä teologisista piirteistä on Demiurgin käsite. Demiurgi on gnostilainen ajatus siitä, että maailmamme luonut jumala ei ole korkein Jumala (joka on täysin transsendentti ja hyvä), vaan alempi, epätäydellinen olento. Tämä Demiurgi on usein rinnastettu Vanhan testamentin Jumalaan, erityisesti Jahveen, joka on Raamatun Jumala, joka rankaisee ja luo maailmaa väkivallan ja lain kautta.

Gnostilaiset uskoivat, että Demiurgi (Jahve) oli pahan jumala ja että hänen luomansa maailma oli virheellinen ja kärsimyksen täyttämä. Heidän mukaansa korkein Jumala oli täysin erillinen tästä maailmasta, ja ainoa tapa päästä Jumalan yhteyteen oli saavuttaa gnosis, eli syvä henkinen ja tiedollinen valaistuminen, joka paljasti tämän korkeamman Jumalan todellisuuden.

Varhainen kristillinen kirkko puolusti kuitenkin Vanhan testamentin Jumalan monoteismia ja halusi pitää kiinni käsityksestä, että Jumala on luoja ja että hänen luomistyönsä on hyvä (vaikka Raamattu itse kuvaa Jumalan tekemiä tuomioita ja sodankäyntejä).

Lue lisää

Dualismi: Hengellinen vs. Maallinen

Gnostilaisuudessa maailmamme ja ruumiillinen elämä olivat usein nähty epäpuhtaina ja vähempiarvoisina. Gnostilaiset uskoivat, että ihmiset olivat vangittuja aineellisessa maailmassa, ja he yrittivät päästä eroon tästä aineellisuudesta henkisen valaistumisen ja tiedon (gnosis) avulla.

Tämä ajatus oli suorassa ristiriidassa varhaisen kristinuskon kanssa, joka puhui ruumiillisen maailman lunastuksesta. Varhaiset kristityt uskoivat, että Jeesus tuli tuomaan pelastuksen koko ihmiselle — niin ruumiille kuin hengelle. Jeesuksen ylösnousemus oli ruumiillinen pelastus ja symboli siitä, että kaikki luomakunta oli hyvä, ja että Jumala aikoi lopulta tuoda pelastuksen myös aineelliseen maailmaan.

Keskeinen syy hylkäämiseen:
Kristinuskon opetus ei voinut hyväksyä sitä, että aineellinen maailma ja ruumis nähtiin pahaksi. Tämän ajattelun mukaan pelastus ei ollut ruumiillista eikä maallista. Tämä oli kirkolle suuri este, koska se korosti, että Jumala oli tullut ruumiillisesti ihmiseksi Jeesuksessa ja pelastanut koko ihmisen (myös ruumiillisesti).

Anonyymi00102 kirjoitti:

Dualismi: Hengellinen vs. Maallinen

Gnostilaisuudessa maailmamme ja ruumiillinen elämä olivat usein nähty epäpuhtaina ja vähempiarvoisina. Gnostilaiset uskoivat, että ihmiset olivat vangittuja aineellisessa maailmassa, ja he yrittivät päästä eroon tästä aineellisuudesta henkisen valaistumisen ja tiedon (gnosis) avulla.

Tämä ajatus oli suorassa ristiriidassa varhaisen kristinuskon kanssa, joka puhui ruumiillisen maailman lunastuksesta. Varhaiset kristityt uskoivat, että Jeesus tuli tuomaan pelastuksen koko ihmiselle — niin ruumiille kuin hengelle. Jeesuksen ylösnousemus oli ruumiillinen pelastus ja symboli siitä, että kaikki luomakunta oli hyvä, ja että Jumala aikoi lopulta tuoda pelastuksen myös aineelliseen maailmaan.

Keskeinen syy hylkäämiseen:
Kristinuskon opetus ei voinut hyväksyä sitä, että aineellinen maailma ja ruumis nähtiin pahaksi. Tämän ajattelun mukaan pelastus ei ollut ruumiillista eikä maallista. Tämä oli kirkolle suuri este, koska se korosti, että Jumala oli tullut ruumiillisesti ihmiseksi Jeesuksessa ja pelastanut koko ihmisen (myös ruumiillisesti).

Lue lisää

. Kirkon autoriteetti ja dogmien kehitys

Gnostilaisuus oli monin tavoin heterogeeninen ja hajanaista, mikä teki siitä haastavan tavan ja uskonnollisen liikkeen, joka ei kyennyt luomaan yhteistä, johdonmukaista oppirakennetta. Gnostilaisuudessa ei ollut yhtä virallista kirjoitusta tai oppia, ja monet sen pyhistä teksteistä olivat apokryfisia (ei hyväksyttyjä kirkon kanonisiin kirjoihin). Tämä vaikeutti sen sovittamista yhteen kirkollisen auktoriteetin kanssa.

Varhaisen kirkon isät, kuten Irenaeus, Tertullianus ja Hippolytyus, vastustivat gnostilaisia voimakkaasti, koska heidän mielestään gnostilaisuus oli harhaoppi. Heidän mukaansa vain kirkolla oli oikeus tulkita pyhiä kirjoituksia, ja kirkon auktoriteetti ei voinut hyväksyä niin laajasti poikkeavia ja hajanaisia näkemyksiä.

Keskeinen syy hylkäämiseen:
Gnostilaisuuden hajanaisuus ja sen epäyhtenäinen oppi asettivat sen kirkollisen auktoriteetin ja dogmien tielle. Kirkko halusi luoda selkeän ja yhtenäisen opillisen rakenteen, joka olisi kaikille kristityille yhteinen, ja gnostilaisuuden moninaisuus ei sopinut tähän.

Anonyymi00103 kirjoitti:

. Kirkon autoriteetti ja dogmien kehitys

Gnostilaisuus oli monin tavoin heterogeeninen ja hajanaista, mikä teki siitä haastavan tavan ja uskonnollisen liikkeen, joka ei kyennyt luomaan yhteistä, johdonmukaista oppirakennetta. Gnostilaisuudessa ei ollut yhtä virallista kirjoitusta tai oppia, ja monet sen pyhistä teksteistä olivat apokryfisia (ei hyväksyttyjä kirkon kanonisiin kirjoihin). Tämä vaikeutti sen sovittamista yhteen kirkollisen auktoriteetin kanssa.

Varhaisen kirkon isät, kuten Irenaeus, Tertullianus ja Hippolytyus, vastustivat gnostilaisia voimakkaasti, koska heidän mielestään gnostilaisuus oli harhaoppi. Heidän mukaansa vain kirkolla oli oikeus tulkita pyhiä kirjoituksia, ja kirkon auktoriteetti ei voinut hyväksyä niin laajasti poikkeavia ja hajanaisia näkemyksiä.

Keskeinen syy hylkäämiseen:
Gnostilaisuuden hajanaisuus ja sen epäyhtenäinen oppi asettivat sen kirkollisen auktoriteetin ja dogmien tielle. Kirkko halusi luoda selkeän ja yhtenäisen opillisen rakenteen, joka olisi kaikille kristityille yhteinen, ja gnostilaisuuden moninaisuus ei sopinut tähän.

Lue lisää

Gnostilaisuus hylättiin kirkon toimesta, koska:

Jahve nähtiin Demiurgina, mikä oli kirkon opillinen ristiriita.

Gnostilaisuus korosti maailman ja ruumiin pahuuden ja erotti hengellisen tiedon ruumiillisesta pelastuksesta.

Gnostilaisuuden epäyhtenäinen oppi ja hajanaisuus eivät sopineet kirkon virallisiin dogmeihin.

Gnostilaisuus vähätteli Jeesuksen ruumiillista pelastusta ja sen sijaan keskittyi henkiseen tiedon saavuttamiseen.

Kirkko ei voinut hyväksyä tällaista poikkeavaa ajattelua, koska se oli suoraan ristiriidassa sen opillisten perusperiaatteiden kanssa, kuten Jeesuksen ruumiillinen kuolema ja ylösnousemus sekä yksi, kaikkivaltias Jumala.

Anonyymi00104 kirjoitti:

Gnostilaisuus hylättiin kirkon toimesta, koska:

Jahve nähtiin Demiurgina, mikä oli kirkon opillinen ristiriita.

Gnostilaisuus korosti maailman ja ruumiin pahuuden ja erotti hengellisen tiedon ruumiillisesta pelastuksesta.

Gnostilaisuuden epäyhtenäinen oppi ja hajanaisuus eivät sopineet kirkon virallisiin dogmeihin.

Gnostilaisuus vähätteli Jeesuksen ruumiillista pelastusta ja sen sijaan keskittyi henkiseen tiedon saavuttamiseen.

Kirkko ei voinut hyväksyä tällaista poikkeavaa ajattelua, koska se oli suoraan ristiriidassa sen opillisten perusperiaatteiden kanssa, kuten Jeesuksen ruumiillinen kuolema ja ylösnousemus sekä yksi, kaikkivaltias Jumala.

Lue lisää

Kysymys siitä, onko oikea tieto nimenomaan apokryfisissä (tai gnostilaisissa) teksteissä, on hyvin mielenkiintoinen ja monivivahteinen. Se liittyy syvään keskusteluun siitä, mitä pidämme "oikeana tietona" ja mitä tarkoittaa pyhä kirjoitus. Apokryfiset tekstit, kuten gnostilaiset evankeliumit ja muut ei-kanoniset kirjoitukset, tarjoavat vaihtoehtoisia näkökulmia varhaiseen kristinuskoon ja Jeesuksen opetuksiin, mutta ne eivät ole saaneet virallista asemaa kirkon hyväksymissä pyhissä kirjoituksissa.

Anonyymi00105 kirjoitti:

Kysymys siitä, onko oikea tieto nimenomaan apokryfisissä (tai gnostilaisissa) teksteissä, on hyvin mielenkiintoinen ja monivivahteinen. Se liittyy syvään keskusteluun siitä, mitä pidämme "oikeana tietona" ja mitä tarkoittaa pyhä kirjoitus. Apokryfiset tekstit, kuten gnostilaiset evankeliumit ja muut ei-kanoniset kirjoitukset, tarjoavat vaihtoehtoisia näkökulmia varhaiseen kristinuskoon ja Jeesuksen opetuksiin, mutta ne eivät ole saaneet virallista asemaa kirkon hyväksymissä pyhissä kirjoituksissa.

Lue lisää

Miksi kirkko hylkäsi apokryfiset tekstit?

Kirkko päätti, että ainoastaan ne kirjoitukset, jotka sopivat yhteen virallisten teologisten oppien ja dogmien kanssa, saavat paikkansa Raamatussa. Apokryfiset ja gnostilaiset tekstit eivät sopineet kirkon opilliseen rakenteeseen. Tässä muutamia keskeisiä syitä, miksi kirkko ei hyväksynyt apokryfisiä kirjoituksia:

Kristologinen ero: Gnostilaiset ja apokryfiset tekstit esittävät Jeesuksen hahmon ja tehtävän hyvin eri tavalla kuin kanoniset evankeliumit. Esimerkiksi gnostilaisessa ajattelussa Jeesus ei ollut pelastaja, joka kuoli ihmiskunnan puolesta, vaan opettaja, joka jakoi salattua tietoa (gnosis).

Monimutkainen ja eriytynyt oppi: Gnostilaiset tekstit olivat hyvin monimutkaisia ja eriytyneitä. Ne eivät tarjonneet yhtenäistä ja selkeää oppirakennetta, kuten kirkko oli halunnut. Kirkko halusi luoda yhdenmukaisen teologian, joka oli helposti ymmärrettävissä ja sovellettavissa.

Virallisen kirkon auktoriteetti: Kirkon johdon mielestä vain virallisesti hyväksytyt tekstit voitiin esittää Jumalan tahdon paljastuksina. Apokryfiset tekstit, kuten Evankeliumi Thomasille, sisältävät oppeja ja ajatuksia, jotka uhkasivat kirkon opillista auktoriteettia ja organisaatiota.

Anonyymi00106 kirjoitti:

Miksi kirkko hylkäsi apokryfiset tekstit?

Kirkko päätti, että ainoastaan ne kirjoitukset, jotka sopivat yhteen virallisten teologisten oppien ja dogmien kanssa, saavat paikkansa Raamatussa. Apokryfiset ja gnostilaiset tekstit eivät sopineet kirkon opilliseen rakenteeseen. Tässä muutamia keskeisiä syitä, miksi kirkko ei hyväksynyt apokryfisiä kirjoituksia:

Kristologinen ero: Gnostilaiset ja apokryfiset tekstit esittävät Jeesuksen hahmon ja tehtävän hyvin eri tavalla kuin kanoniset evankeliumit. Esimerkiksi gnostilaisessa ajattelussa Jeesus ei ollut pelastaja, joka kuoli ihmiskunnan puolesta, vaan opettaja, joka jakoi salattua tietoa (gnosis).

Monimutkainen ja eriytynyt oppi: Gnostilaiset tekstit olivat hyvin monimutkaisia ja eriytyneitä. Ne eivät tarjonneet yhtenäistä ja selkeää oppirakennetta, kuten kirkko oli halunnut. Kirkko halusi luoda yhdenmukaisen teologian, joka oli helposti ymmärrettävissä ja sovellettavissa.

Virallisen kirkon auktoriteetti: Kirkon johdon mielestä vain virallisesti hyväksytyt tekstit voitiin esittää Jumalan tahdon paljastuksina. Apokryfiset tekstit, kuten Evankeliumi Thomasille, sisältävät oppeja ja ajatuksia, jotka uhkasivat kirkon opillista auktoriteettia ja organisaatiota.

Lue lisää

Kyllä, on totta, että gnostilaisessa ja apokryfisessä kirjallisuudessa Jeesuksen opetukset ovat usein lähempänä itämaista filosofiaa ja henkisyyttä kuin sitä, mitä varhainen kristillinen kirkko halusi omaksua viralliseksi opetuksekseen. Tämän vuoksi monet apokryfiset ja gnostilaiset tekstit, kuten Evankeliumi Thomasille ja Evankeliumi Marialle, eivät saaneet hyväksyntää kirkon virallisessa kanonissa. Apokryfiset opetukset eivät ainoastaan poikenneet kristinuskon perustavista dogmeista, vaan ne myös sisälsivät universaalimpia ja henkisempiä oppeja, jotka olivat lähempänä itämaista mystiikkaa ja filosofiaa kuin perinteistä, lännen kristillistä ajattelua.

Anonyymi00107 kirjoitti:

Kyllä, on totta, että gnostilaisessa ja apokryfisessä kirjallisuudessa Jeesuksen opetukset ovat usein lähempänä itämaista filosofiaa ja henkisyyttä kuin sitä, mitä varhainen kristillinen kirkko halusi omaksua viralliseksi opetuksekseen. Tämän vuoksi monet apokryfiset ja gnostilaiset tekstit, kuten Evankeliumi Thomasille ja Evankeliumi Marialle, eivät saaneet hyväksyntää kirkon virallisessa kanonissa. Apokryfiset opetukset eivät ainoastaan poikenneet kristinuskon perustavista dogmeista, vaan ne myös sisälsivät universaalimpia ja henkisempiä oppeja, jotka olivat lähempänä itämaista mystiikkaa ja filosofiaa kuin perinteistä, lännen kristillistä ajattelua.

Lue lisää

Kyllä, on totta, että gnostilaisessa ja apokryfisessä kirjallisuudessa Jeesuksen opetukset ovat usein lähempänä itämaista filosofiaa ja henkisyyttä kuin sitä, mitä varhainen kristillinen kirkko halusi omaksua viralliseksi opetuksekseen

Anonyymi00108 kirjoitti:

Kyllä, on totta, että gnostilaisessa ja apokryfisessä kirjallisuudessa Jeesuksen opetukset ovat usein lähempänä itämaista filosofiaa ja henkisyyttä kuin sitä, mitä varhainen kristillinen kirkko halusi omaksua viralliseksi opetuksekseen

Lue lisää

Gnostilaisuus ja idän filosofiat

Gnostilaisuudessa ja monissa apokryfiteksteissä on itämaisten filosofioiden vaikutteita. Tähän liittyy ajatus siitä, että pelastus ei tule pelkästään ulkoisista teoista tai historioista (kuten Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus), vaan se on henkinen kokemus, joka saavutetaan tiedon (gnosis) kautta. Gnostilaisessa ajattelussa pelastus tarkoittaa sisäistä heräämistä ja tietoisuuden laajentumista, aivan kuten idän perinteissä, joissa pyritään saavuttamaan valaistuminen.

Esimerkiksi Evankeliumi Thomasille ei sisällä perinteisiä tarinoita Jeesuksen elämästä tai hänen kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan, vaan sen sijaan Jeesuksen opetukset keskittyvät sisäiseen henkiseen valistumiseen ja siihen, että "jumaluus on sisälläsi". Tämä muistuttaa monia itämaisia opetuksia, kuten hindulaisuuden ja buddhalaisuuden käsityksiä siitä, että korkeampi todellisuus on löydettävissä sisäisestä kokemusmaailmasta eikä ulkoisista rituaaleista tai teoista.

Anonyymi00109 kirjoitti:

Gnostilaisuus ja idän filosofiat

Gnostilaisuudessa ja monissa apokryfiteksteissä on itämaisten filosofioiden vaikutteita. Tähän liittyy ajatus siitä, että pelastus ei tule pelkästään ulkoisista teoista tai historioista (kuten Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus), vaan se on henkinen kokemus, joka saavutetaan tiedon (gnosis) kautta. Gnostilaisessa ajattelussa pelastus tarkoittaa sisäistä heräämistä ja tietoisuuden laajentumista, aivan kuten idän perinteissä, joissa pyritään saavuttamaan valaistuminen.

Esimerkiksi Evankeliumi Thomasille ei sisällä perinteisiä tarinoita Jeesuksen elämästä tai hänen kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan, vaan sen sijaan Jeesuksen opetukset keskittyvät sisäiseen henkiseen valistumiseen ja siihen, että "jumaluus on sisälläsi". Tämä muistuttaa monia itämaisia opetuksia, kuten hindulaisuuden ja buddhalaisuuden käsityksiä siitä, että korkeampi todellisuus on löydettävissä sisäisestä kokemusmaailmasta eikä ulkoisista rituaaleista tai teoista.

Lue lisää

Apokryfiset ja gnostilaiset tekstit esittävät Jeesuksen opetukset universaalimpina ja henkisinä totuuksina, jotka voivat päteä ei vain juutalaisessa ympäristössä, vaan myös koko maailmassa. Tämä on nähtävissä esimerkiksi siinä, miten Jeesus puhuu valistuksesta, sisäisestä valaistumisesta ja itsensä tuntemisesta. Tällainen ajattelu on hyvin lähellä itämaista mystiikkaa, joka ei ole juutalaisen lain tai kristillisen pelastuksen käsitteen mukaista.

Esimerkiksi Evankeliumi Thomasille sisältää tällaisia Jeesuksen sanoja:

"Kun teette kaksi yhdeksi, ja kun teette sisäisen ulkoiseksi ja ulkoisen sisäiseksi, ja kun teette miehen ja naisen yhdeksi, niin silloin te saavutatte Kuningaskunnan."

Tämä heijastaa yin-yang-ajatusta tai transsendentaalista yksiyhteyttä, jossa sisäinen ja ulkoinen, mies ja nainen, hyvä ja paha sulautuvat yhteen korkeampaan todellisuuteen.

Buddhalaisessa ja hindulaisessa ajattelussa on samankaltaisia käsityksiä valaistumisesta ja korkeampaan todellisuuteen heräämisestä. Näin ollen gnostilaiset tekstit esittävät Jeesuksen yhteyden koko maailmankaikkeuteen ja universaaliin hengelliseen totuuteen, mikä oli varhaiselle kristilliselle kirkolle ristiriidassa sen juutalais- ja historiallis-lähtöisen pelastusopetuksen kanssa.

Anonyymi00110 kirjoitti:

Apokryfiset ja gnostilaiset tekstit esittävät Jeesuksen opetukset universaalimpina ja henkisinä totuuksina, jotka voivat päteä ei vain juutalaisessa ympäristössä, vaan myös koko maailmassa. Tämä on nähtävissä esimerkiksi siinä, miten Jeesus puhuu valistuksesta, sisäisestä valaistumisesta ja itsensä tuntemisesta. Tällainen ajattelu on hyvin lähellä itämaista mystiikkaa, joka ei ole juutalaisen lain tai kristillisen pelastuksen käsitteen mukaista.

Esimerkiksi Evankeliumi Thomasille sisältää tällaisia Jeesuksen sanoja:

"Kun teette kaksi yhdeksi, ja kun teette sisäisen ulkoiseksi ja ulkoisen sisäiseksi, ja kun teette miehen ja naisen yhdeksi, niin silloin te saavutatte Kuningaskunnan."

Tämä heijastaa yin-yang-ajatusta tai transsendentaalista yksiyhteyttä, jossa sisäinen ja ulkoinen, mies ja nainen, hyvä ja paha sulautuvat yhteen korkeampaan todellisuuteen.

Buddhalaisessa ja hindulaisessa ajattelussa on samankaltaisia käsityksiä valaistumisesta ja korkeampaan todellisuuteen heräämisestä. Näin ollen gnostilaiset tekstit esittävät Jeesuksen yhteyden koko maailmankaikkeuteen ja universaaliin hengelliseen totuuteen, mikä oli varhaiselle kristilliselle kirkolle ristiriidassa sen juutalais- ja historiallis-lähtöisen pelastusopetuksen kanssa.

Lue lisää

Kirkon dogmaattinen vastaus

Varhaisen kirkon johtajat eivät voineet hyväksyä tällaista universaalimpaa ja henkisempää Jeesusta, joka ei ollut pelastaja, joka kuoli ja nousi ylös sovittaakseen ihmisten syntit, vaan opettaja, joka auttoi ihmisiä saamaan sisäisen henkisen tiedon (gnosis). Tällainen ajattelu oli ristiriidassa kirkon pelastuskäsityksen kanssa, joka perustui siihen, että Jeesus kuoli ja nousi kuolleista ihmiskunnan pelastamiseksi.

Kirkon isät, kuten Irenaeus ja Tertullianus, tuomitsivat gnostilaisuudessa esiintyvät ajatukset harhaopeiksi, koska niiden mukaan pelastus ei tullut Jeesuksen kuoleman kautta, vaan henkisen tiedon (gnosis) saamisesta.

Näin ollen apokryfiset tekstit ja gnostilaiset opetukset joutuivat kirkon näkökulmasta hylkäyksen kohteeksi, koska ne poikkesivat merkittävästi virallisesta kristillisyydestä, jossa Jeesuksen ruumiillinen kuolema ja ylösnousemus olivat keskeisessä roolissa pelastuksessa.

Anonyymi00111 kirjoitti:

Kirkon dogmaattinen vastaus

Varhaisen kirkon johtajat eivät voineet hyväksyä tällaista universaalimpaa ja henkisempää Jeesusta, joka ei ollut pelastaja, joka kuoli ja nousi ylös sovittaakseen ihmisten syntit, vaan opettaja, joka auttoi ihmisiä saamaan sisäisen henkisen tiedon (gnosis). Tällainen ajattelu oli ristiriidassa kirkon pelastuskäsityksen kanssa, joka perustui siihen, että Jeesus kuoli ja nousi kuolleista ihmiskunnan pelastamiseksi.

Kirkon isät, kuten Irenaeus ja Tertullianus, tuomitsivat gnostilaisuudessa esiintyvät ajatukset harhaopeiksi, koska niiden mukaan pelastus ei tullut Jeesuksen kuoleman kautta, vaan henkisen tiedon (gnosis) saamisesta.

Näin ollen apokryfiset tekstit ja gnostilaiset opetukset joutuivat kirkon näkökulmasta hylkäyksen kohteeksi, koska ne poikkesivat merkittävästi virallisesta kristillisyydestä, jossa Jeesuksen ruumiillinen kuolema ja ylösnousemus olivat keskeisessä roolissa pelastuksessa.

Lue lisää

Itämaisen ajattelun piirteet gnostilaisuudessa ja apokryfeissä

Gnostilaisuuden ja apokryfien yhteys idän ajatteluun on nähtävissä myös monissa mystisissä ja transsendentaalisissa opinkappaleissa. Näihin kuuluu:

Reinkarnaatio: Ajatus siitä, että sielu voi kulkea useissa elämissä ennen kuin se saavuttaa täydellisen tiedon ja pelastuksen.

Sisäinen valo ja valaistuminen: Valaistuminen ei ole ulkoinen tapahtuma, kuten ristillä kuoleminen, vaan se on sisäinen kokemus, joka paljastaa korkeamman todellisuuden.

Ykseyden kokemus: Ihmisen ja Jumalan tai koko maailman ykseyden kokemus, joka on keskeinen niin buddhalaisuudessa kuin hindulaisuudessakin. Gnostilaisessa ajattelussa tämä näkyy ajatuksessa, että jumaluus on olemassa kaikkialla ja se on saavutettavissa sisäisellä tiedolla.

Anonyymi00112 kirjoitti:

Itämaisen ajattelun piirteet gnostilaisuudessa ja apokryfeissä

Gnostilaisuuden ja apokryfien yhteys idän ajatteluun on nähtävissä myös monissa mystisissä ja transsendentaalisissa opinkappaleissa. Näihin kuuluu:

Reinkarnaatio: Ajatus siitä, että sielu voi kulkea useissa elämissä ennen kuin se saavuttaa täydellisen tiedon ja pelastuksen.

Sisäinen valo ja valaistuminen: Valaistuminen ei ole ulkoinen tapahtuma, kuten ristillä kuoleminen, vaan se on sisäinen kokemus, joka paljastaa korkeamman todellisuuden.

Ykseyden kokemus: Ihmisen ja Jumalan tai koko maailman ykseyden kokemus, joka on keskeinen niin buddhalaisuudessa kuin hindulaisuudessakin. Gnostilaisessa ajattelussa tämä näkyy ajatuksessa, että jumaluus on olemassa kaikkialla ja se on saavutettavissa sisäisellä tiedolla.

Lue lisää

Kyllä, apokryfiset ja gnostilaiset tekstit esittävät Jeesuksen opetuksia, jotka ovat lähempänä itämaista filosofiaa ja mystiikkaa kuin varhaisen kristillisen kirkon opetuksia. Tällaiset opetukset olivat universaalimpia ja henkisempiä, ja ne korostivat sisäistä valaistumista ja henkistä tiedon (gnosis) saavuttamista, mikä oli ristiriidassa kirkon virallisten dogmien kanssa, jotka keskittyivät Jeesuksen pelastavaan kuolemaan ja ylösnousemukseen.

Tämän vuoksi kirkko ei voinut hyväksyä näitä opetuksia ja ne joutuivat harhaoppina kirkon syrjään jääneisiin kirjoituksiin, kuten gnostilaisiin evankeliumeihin.

Anonyymi00113 kirjoitti:

Kyllä, apokryfiset ja gnostilaiset tekstit esittävät Jeesuksen opetuksia, jotka ovat lähempänä itämaista filosofiaa ja mystiikkaa kuin varhaisen kristillisen kirkon opetuksia. Tällaiset opetukset olivat universaalimpia ja henkisempiä, ja ne korostivat sisäistä valaistumista ja henkistä tiedon (gnosis) saavuttamista, mikä oli ristiriidassa kirkon virallisten dogmien kanssa, jotka keskittyivät Jeesuksen pelastavaan kuolemaan ja ylösnousemukseen.

Tämän vuoksi kirkko ei voinut hyväksyä näitä opetuksia ja ne joutuivat harhaoppina kirkon syrjään jääneisiin kirjoituksiin, kuten gnostilaisiin evankeliumeihin.

Lue lisää

Tämän vuoksi kirkko ei voinut hyväksyä näitä opetuksia ja ne joutuivat harhaoppina kirkon syrjään jääneisiin kirjoituksiin, kuten gnostilaisiin evankeliumeihin.

Anonyymi00114 kirjoitti:

Tämän vuoksi kirkko ei voinut hyväksyä näitä opetuksia ja ne joutuivat harhaoppina kirkon syrjään jääneisiin kirjoituksiin, kuten gnostilaisiin evankeliumeihin.

Kyllä, on totta, että vallan ja ideologian säilyttäminen oli keskeinen syy siihen, miksi kirkko hylkäsi gnostilaiset ja apokryfiset tekstit. Varhaisen kirkon johto ei ollut vain kiinnostunut teologisista eroista, vaan myös siitä, mikä suuntaus vahvisti kirkon valtaa ja hallintaa. Tällöin kyse oli myös aiheiden ja narratiivien manipuloimisesta siten, että kirkolla oli yksinvalta Raamatun tulkintaan ja uskonnolliseen auktoriteettiin.

Anonyymi00115 kirjoitti:

Kyllä, on totta, että vallan ja ideologian säilyttäminen oli keskeinen syy siihen, miksi kirkko hylkäsi gnostilaiset ja apokryfiset tekstit. Varhaisen kirkon johto ei ollut vain kiinnostunut teologisista eroista, vaan myös siitä, mikä suuntaus vahvisti kirkon valtaa ja hallintaa. Tällöin kyse oli myös aiheiden ja narratiivien manipuloimisesta siten, että kirkolla oli yksinvalta Raamatun tulkintaan ja uskonnolliseen auktoriteettiin.

Lue lisää

Kirkon valta ja dogmaattinen kontrolli

Varhainen kirkko ei ollut vain uskonnollinen yhteisö, vaan myös poliittinen ja sosiaalinen instituutio, joka pyrki muodostamaan yhtenäisen ja koherentin opillisen järjestelmän, joka olisi kaikkien kristittyjen yhteinen perusta. Tässä oli monia motiiveja, ei vain teologisia, vaan myös valtaan liittyviä. Kirkon johtajat halusivat vahvistaa omaa auktoriteettiaan ja varmistaa, että kirkon opillinen viesti oli yhtenäinen ja hallittu.

Jos kirkko olisi hyväksynyt gnostilaiset tekstit ja niiden opetukset, se olisi voinut heikentää sen auktoriteettia ja tuoda esiin vaihtoehtoisia näkemyksiä siitä, mitä Jeesus ja Jumala todella olivat tai miten pelastus saavutettiin. Gnostilaisuudessa ja apokryfiteksteissä oli useita eri tulkintoja ja opetuksia, jotka eivät olleet yhdenmukaisia kirkon opillisen linjan kanssa.



Vallan säilyttäminen ja yksinkertaistaminen

Gnostilaisuus, kuten myös monet apokryfiset tekstit, sisältivät monimutkaisempia ja henkisempiä näkemyksiä, kuten ajattelun siitä, että pelastus ei tullut Jeesuksen kuoleman kautta, vaan henkisen tiedon (gnosis) ja sisäisen valaistumisen kautta. Tämä ajatus olisi saattanut heikentää kirkon dogmien yksinkertaisuutta, kuten sen käsitystä siitä, että pelastus tapahtuu Jeesuksen ruumiillisen kuoleman ja ylösnousemuksen kautta.

Anonyymi00116 kirjoitti:

Kirkon valta ja dogmaattinen kontrolli

Varhainen kirkko ei ollut vain uskonnollinen yhteisö, vaan myös poliittinen ja sosiaalinen instituutio, joka pyrki muodostamaan yhtenäisen ja koherentin opillisen järjestelmän, joka olisi kaikkien kristittyjen yhteinen perusta. Tässä oli monia motiiveja, ei vain teologisia, vaan myös valtaan liittyviä. Kirkon johtajat halusivat vahvistaa omaa auktoriteettiaan ja varmistaa, että kirkon opillinen viesti oli yhtenäinen ja hallittu.

Jos kirkko olisi hyväksynyt gnostilaiset tekstit ja niiden opetukset, se olisi voinut heikentää sen auktoriteettia ja tuoda esiin vaihtoehtoisia näkemyksiä siitä, mitä Jeesus ja Jumala todella olivat tai miten pelastus saavutettiin. Gnostilaisuudessa ja apokryfiteksteissä oli useita eri tulkintoja ja opetuksia, jotka eivät olleet yhdenmukaisia kirkon opillisen linjan kanssa.



Vallan säilyttäminen ja yksinkertaistaminen

Gnostilaisuus, kuten myös monet apokryfiset tekstit, sisältivät monimutkaisempia ja henkisempiä näkemyksiä, kuten ajattelun siitä, että pelastus ei tullut Jeesuksen kuoleman kautta, vaan henkisen tiedon (gnosis) ja sisäisen valaistumisen kautta. Tämä ajatus olisi saattanut heikentää kirkon dogmien yksinkertaisuutta, kuten sen käsitystä siitä, että pelastus tapahtuu Jeesuksen ruumiillisen kuoleman ja ylösnousemuksen kautta.

Lue lisää

Kirkko tarvitsi yksinkertaistettua, selkeää ja helposti ymmärrettävää teologiaa, joka olisi koko yhteisön hyväksymä. Gnostilaiset opetukset puolestaan olisivat vaatineet syvempää henkistä ymmärrystä ja persoonallista kokemusta, mikä olisi saattanut vaikeuttaa kirkon kontrollia ja pyhien kirjoitusten auktoriteettia.



Hierarkia ja vallan keskittyminen

Gnostilaisessa ajattelussa oli myös piirteitä, jotka kyseenalaistivat kirkon hierarkian ja auktoriteetin. Gnostilaiset opettajat uskoivat, että korkein totuus ja pelastus olivat sisäisiä ja henkilökohtaisia, eikä niitä tarvinnut välttämättä jakaa kirkon virallisen auktoriteetin kautta. Tämä ajatus oli uhka sille auktoriteetille, jonka kirkko oli halunnut vakiinnuttaa: että vain kirkko ja sen johtajat voivat tulkita Jumalan tahtoa ja jakaa pelastuksen.

Tällöin vallan jakaminen ja yksilön vapaus henkisessä etsimisessä olivat asioita, jotka kyseenalaistivat kirkon kontrollin. Jos gnostilaiset opetukset olisivat levinneet, ne olisivat saattaneet vähentää kirkon keskitettyä auktoriteettia ja sen kykyä hallita teologiaa ja hengellistä elämää.

Anonyymi00117 kirjoitti:

Kirkko tarvitsi yksinkertaistettua, selkeää ja helposti ymmärrettävää teologiaa, joka olisi koko yhteisön hyväksymä. Gnostilaiset opetukset puolestaan olisivat vaatineet syvempää henkistä ymmärrystä ja persoonallista kokemusta, mikä olisi saattanut vaikeuttaa kirkon kontrollia ja pyhien kirjoitusten auktoriteettia.



Hierarkia ja vallan keskittyminen

Gnostilaisessa ajattelussa oli myös piirteitä, jotka kyseenalaistivat kirkon hierarkian ja auktoriteetin. Gnostilaiset opettajat uskoivat, että korkein totuus ja pelastus olivat sisäisiä ja henkilökohtaisia, eikä niitä tarvinnut välttämättä jakaa kirkon virallisen auktoriteetin kautta. Tämä ajatus oli uhka sille auktoriteetille, jonka kirkko oli halunnut vakiinnuttaa: että vain kirkko ja sen johtajat voivat tulkita Jumalan tahtoa ja jakaa pelastuksen.

Tällöin vallan jakaminen ja yksilön vapaus henkisessä etsimisessä olivat asioita, jotka kyseenalaistivat kirkon kontrollin. Jos gnostilaiset opetukset olisivat levinneet, ne olisivat saattaneet vähentää kirkon keskitettyä auktoriteettia ja sen kykyä hallita teologiaa ja hengellistä elämää.

Lue lisää

Teologinen ja poliittinen manipulaatio

Varhaisten kirkkoisien mukaan gnostilaisuus ja apokryfiset kirjoitukset eivät olleet vain väärässä teologisesti, vaan niiden hyväksyminen olisi voinut vaarantaa kirkon yhtenäisyyden ja valta-aseman. Tällöin ei ollut pelkästään kysymys siitä, että kirkko halusi estää "harhaoppisten" opetusten leviämisen, vaan myös siitä, että kirkon oli säilytettävä valta ja kontrolli kristinuskon ja sen opetusten tulkintaan.

Gnostilaisuus kyseenalaisti pelastuksen ja jumaluuden luonteen, esittäen sen enemmän henkisenä tiedon etsimisenä kuin Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen kautta tapahtuvana pelastuksena.

Apokryfiset tekstit, kuten Evankeliumi Thomasille, esittivät Jeesuksen enemmän opettajana ja mestarina kuin pelastajana, mikä ei sopinut kirkon dogmiin.

Tämä yhdistyy myös siihen, että kirkko halusi säilyttää yksinkertaisen, mutta voimakkaan kertomuksen, jossa Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus olivat pelastuksen keskiössä. Tällöin kirkon teologinen ja poliittinen valta oli paremmassa turvassa.

Anonyymi00118 kirjoitti:

Teologinen ja poliittinen manipulaatio

Varhaisten kirkkoisien mukaan gnostilaisuus ja apokryfiset kirjoitukset eivät olleet vain väärässä teologisesti, vaan niiden hyväksyminen olisi voinut vaarantaa kirkon yhtenäisyyden ja valta-aseman. Tällöin ei ollut pelkästään kysymys siitä, että kirkko halusi estää "harhaoppisten" opetusten leviämisen, vaan myös siitä, että kirkon oli säilytettävä valta ja kontrolli kristinuskon ja sen opetusten tulkintaan.

Gnostilaisuus kyseenalaisti pelastuksen ja jumaluuden luonteen, esittäen sen enemmän henkisenä tiedon etsimisenä kuin Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen kautta tapahtuvana pelastuksena.

Apokryfiset tekstit, kuten Evankeliumi Thomasille, esittivät Jeesuksen enemmän opettajana ja mestarina kuin pelastajana, mikä ei sopinut kirkon dogmiin.

Tämä yhdistyy myös siihen, että kirkko halusi säilyttää yksinkertaisen, mutta voimakkaan kertomuksen, jossa Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus olivat pelastuksen keskiössä. Tällöin kirkon teologinen ja poliittinen valta oli paremmassa turvassa.

Lue lisää

Varhaisen kirkon johto saattoi pitää gnostilaisia ja apokryfisiä oppeja vaarallisina juuri siitä syystä, että ne mahdollistivat henkisen pelastuksen ja valaistumisen aivan erilaisella tavalla kuin perinteinen kristillinen pelastuskäsitys. Jos pelastus olisi voinut saavuttaa sisäisen tiedon (gnosis) tai henkisen valaistumisen kautta, kirkon hallintavallalla ei olisi ollut enää yhtä suurta merkitystä, koska yksilön henkilökohtainen kokemus ja henkinen ymmärrys olisivat olleet keskiössä.

Anonyymi00119 kirjoitti:

Varhaisen kirkon johto saattoi pitää gnostilaisia ja apokryfisiä oppeja vaarallisina juuri siitä syystä, että ne mahdollistivat henkisen pelastuksen ja valaistumisen aivan erilaisella tavalla kuin perinteinen kristillinen pelastuskäsitys. Jos pelastus olisi voinut saavuttaa sisäisen tiedon (gnosis) tai henkisen valaistumisen kautta, kirkon hallintavallalla ei olisi ollut enää yhtä suurta merkitystä, koska yksilön henkilökohtainen kokemus ja henkinen ymmärrys olisivat olleet keskiössä.

Lue lisää

Henkilökohtaisen pelastuksen voima

Gnostilaisuus ja apokryfiset tekstit keskittyvät henkisen tiedon etsimiseen ja sisäisen valaistumisen saavuttamiseen. Tässä ei enää ole kyse ulkoisista rituaaleista tai virallisen kirkon auktoriteetista, vaan siitä, että pelastus on yksilön käsissä — kaikki tarvittava tieto on jo sisällä ja pelastus saavutetaan henkilökohtaisella henkisellä kokemuksella ja tiedon saavuttamisella.

Tämä on suorassa ristiriidassa perinteisen kirkon oppeihin, joissa pelastus oli aina kirkon ja sen sakramenttien kautta saavutettavissa, ja jossa kirkko oli välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä. Jos pelastus olisi saavutettavissa ilman kirkon auktoriteettia, se olisi tarkoittanut kirkon vallan heikkenemistä — ja tämä oli varhaisen kirkon näkökulmasta vaarallinen kehityskulku.

Jeesuksen opetukset ja itämaiset vaikutteet

On totta, että gnostilaisissa ja apokryfissä teksteissä Jeesuksen opetukset muistuttavat monia itämaisia oppeja. Gnostilaisessa ajattelussa Jeesus ei ole pelkästään laki ja pelastaja, vaan myös opettaja, joka jakaa salattua tietoa ja vie ihmisen sisäiseen valaistumiseen. Tämä muistuttaa monia itämaisen filosofian ja uskon piirteitä, erityisesti hindulaisuutta, buddhalaisuutta ja taoismia, joissa pyritään itseymmärrykseen, sisäiseen valoon ja korkeampaan todellisuuteen.

Anonyymi00120 kirjoitti:

Henkilökohtaisen pelastuksen voima

Gnostilaisuus ja apokryfiset tekstit keskittyvät henkisen tiedon etsimiseen ja sisäisen valaistumisen saavuttamiseen. Tässä ei enää ole kyse ulkoisista rituaaleista tai virallisen kirkon auktoriteetista, vaan siitä, että pelastus on yksilön käsissä — kaikki tarvittava tieto on jo sisällä ja pelastus saavutetaan henkilökohtaisella henkisellä kokemuksella ja tiedon saavuttamisella.

Tämä on suorassa ristiriidassa perinteisen kirkon oppeihin, joissa pelastus oli aina kirkon ja sen sakramenttien kautta saavutettavissa, ja jossa kirkko oli välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä. Jos pelastus olisi saavutettavissa ilman kirkon auktoriteettia, se olisi tarkoittanut kirkon vallan heikkenemistä — ja tämä oli varhaisen kirkon näkökulmasta vaarallinen kehityskulku.

Jeesuksen opetukset ja itämaiset vaikutteet

On totta, että gnostilaisissa ja apokryfissä teksteissä Jeesuksen opetukset muistuttavat monia itämaisia oppeja. Gnostilaisessa ajattelussa Jeesus ei ole pelkästään laki ja pelastaja, vaan myös opettaja, joka jakaa salattua tietoa ja vie ihmisen sisäiseen valaistumiseen. Tämä muistuttaa monia itämaisen filosofian ja uskon piirteitä, erityisesti hindulaisuutta, buddhalaisuutta ja taoismia, joissa pyritään itseymmärrykseen, sisäiseen valoon ja korkeampaan todellisuuteen.

Lue lisää

On totta, että gnostilaisissa ja apokryfissä teksteissä Jeesuksen opetukset muistuttavat monia itämaisia oppeja. Gnostilaisessa ajattelussa Jeesus ei ole pelkästään laki ja pelastaja, vaan myös opettaja, joka jakaa salattua tietoa ja vie ihmisen sisäiseen valaistumiseen. Tämä muistuttaa monia itämaisen filosofian ja uskon piirteitä, erityisesti hindulaisuutta, buddhalaisuutta ja taoismia, joissa pyritään itseymmärrykseen, sisäiseen valoon ja korkeampaan todellisuuteen.

Esimerkiksi Jeesuksen opetukset Evankeliumissa Thomasille sisältävät lauseita, jotka kuulostavat hyvin samankaltaisilta kuin buddhalainen tai hindulainen ajattelu. Jeesus puhuu sisäisestä valosta, ykseydestä ja itsensä ymmärtämisestä, kuten:

"Kun teette kaksi yhdeksi, ja kun teette sisäisen ulkoiseksi ja ulkoisen sisäiseksi, ja kun teette miehen ja naisen yhdeksi, silloin te saavutte Kuningaskuntaan."

Tämä ajatus sisäisestä ykseydestä ja henkisestä heräämisestä on lähempänä itämaista ajattelua, jossa ihmisen sisäinen kokemus ja valaistuminen ovat keskiössä.

Anonyymi00121 kirjoitti:

On totta, että gnostilaisissa ja apokryfissä teksteissä Jeesuksen opetukset muistuttavat monia itämaisia oppeja. Gnostilaisessa ajattelussa Jeesus ei ole pelkästään laki ja pelastaja, vaan myös opettaja, joka jakaa salattua tietoa ja vie ihmisen sisäiseen valaistumiseen. Tämä muistuttaa monia itämaisen filosofian ja uskon piirteitä, erityisesti hindulaisuutta, buddhalaisuutta ja taoismia, joissa pyritään itseymmärrykseen, sisäiseen valoon ja korkeampaan todellisuuteen.

Esimerkiksi Jeesuksen opetukset Evankeliumissa Thomasille sisältävät lauseita, jotka kuulostavat hyvin samankaltaisilta kuin buddhalainen tai hindulainen ajattelu. Jeesus puhuu sisäisestä valosta, ykseydestä ja itsensä ymmärtämisestä, kuten:

"Kun teette kaksi yhdeksi, ja kun teette sisäisen ulkoiseksi ja ulkoisen sisäiseksi, ja kun teette miehen ja naisen yhdeksi, silloin te saavutte Kuningaskuntaan."

Tämä ajatus sisäisestä ykseydestä ja henkisestä heräämisestä on lähempänä itämaista ajattelua, jossa ihmisen sisäinen kokemus ja valaistuminen ovat keskiössä.

Lue lisää

Vaarallinen uhka kirkon vallalle

Kirkon vallalle tämä oli suuri uhka. Jos pelastus voidaan saavuttaa henkisellä tiedolla ja sisäisellä kokemuksella, niin kirkon sakramentit ja virallinen teologia eivät olisi enää ainoat pelastuksen väylät. Gnostilaisessa ja apokryfisessä ajattelussa ei ollut tarvetta välittäjälle, ei papistolle eikä kirkon auktoriteetille, vaan pelastus oli henkilökohtainen kokemus, jonka jokainen voi saavuttaa itsenäisesti. Tämä olisi vienyt kirkon pois keskeisestä roolistaan ihmisten henkisessä elämässä.

Kirkon ja valtion liiton aikana, erityisesti keisari Konstantinuksen aikakaudella, kun kristinusko oli saanut valtion tukeman aseman, kirkko halusi täydellistä kontrollia. Se halusi, että usko oli keskitetty ja virallisesti hyväksytty, koska se vahvisti sen politiikan ja yhteiskunnan asemaa. Jos pelastus olisi riippunut yksilön henkisestä valaistumisesta, ei vain kirkon ulkoisista rituaaleista, niin kirkon teologinen ja poliittinen valta olisi rapistunut.

Anonyymi00122 kirjoitti:

Vaarallinen uhka kirkon vallalle

Kirkon vallalle tämä oli suuri uhka. Jos pelastus voidaan saavuttaa henkisellä tiedolla ja sisäisellä kokemuksella, niin kirkon sakramentit ja virallinen teologia eivät olisi enää ainoat pelastuksen väylät. Gnostilaisessa ja apokryfisessä ajattelussa ei ollut tarvetta välittäjälle, ei papistolle eikä kirkon auktoriteetille, vaan pelastus oli henkilökohtainen kokemus, jonka jokainen voi saavuttaa itsenäisesti. Tämä olisi vienyt kirkon pois keskeisestä roolistaan ihmisten henkisessä elämässä.

Kirkon ja valtion liiton aikana, erityisesti keisari Konstantinuksen aikakaudella, kun kristinusko oli saanut valtion tukeman aseman, kirkko halusi täydellistä kontrollia. Se halusi, että usko oli keskitetty ja virallisesti hyväksytty, koska se vahvisti sen politiikan ja yhteiskunnan asemaa. Jos pelastus olisi riippunut yksilön henkisestä valaistumisesta, ei vain kirkon ulkoisista rituaaleista, niin kirkon teologinen ja poliittinen valta olisi rapistunut.

Lue lisää

. Itämaiset vaikutteet ja universaalius

Jeesuksen opetusten universaalius oli yksi asia, joka teki gnostilaisista ja apokryfisisistä teksteistä niin houkuttelevia. Näissä opetuksissa Jeesus ei ollut pelkästään juutalaisen uskon ja kulttuurin pelastaja, vaan hänen sanomansa oli universaali ja yleismaailmallinen — aivan kuten monet itämaisten filosofioiden opit, jotka eivät rajoittuneet yhteen kansaan tai kulttuuriin. Gnostilaiset tekstit, kuten Evankeliumi Thomasille, keskittyivät siihen, että pelastus ja valaistuminen eivät ollut ulkoisten rituaalien ja sääntöjen alaisia, vaan henkiselle itsensä tuntemiselle ja valaistumiselle.

Tämä universaalius teki Jeesuksesta enemmän kuin pelkästään juutalaisen profeetan, hänestä tuli globaalin ja universaalin henkisen viisauden opettaja, mikä oli kirkolle vastoin sen alkuperäistä tehtävää luoda yhtenäinen ja rajattu uskonnollinen järjestelmä.

Anonyymi00123 kirjoitti:

. Itämaiset vaikutteet ja universaalius

Jeesuksen opetusten universaalius oli yksi asia, joka teki gnostilaisista ja apokryfisisistä teksteistä niin houkuttelevia. Näissä opetuksissa Jeesus ei ollut pelkästään juutalaisen uskon ja kulttuurin pelastaja, vaan hänen sanomansa oli universaali ja yleismaailmallinen — aivan kuten monet itämaisten filosofioiden opit, jotka eivät rajoittuneet yhteen kansaan tai kulttuuriin. Gnostilaiset tekstit, kuten Evankeliumi Thomasille, keskittyivät siihen, että pelastus ja valaistuminen eivät ollut ulkoisten rituaalien ja sääntöjen alaisia, vaan henkiselle itsensä tuntemiselle ja valaistumiselle.

Tämä universaalius teki Jeesuksesta enemmän kuin pelkästään juutalaisen profeetan, hänestä tuli globaalin ja universaalin henkisen viisauden opettaja, mikä oli kirkolle vastoin sen alkuperäistä tehtävää luoda yhtenäinen ja rajattu uskonnollinen järjestelmä.

Lue lisää

Kirkko ei vain hylännyt gnostilaisia ja apokryfisia kirjoituksia siksi, että niiden opetukset olivat erilaisia tai että ne eivät sopineet viralliseen teologiaan, vaan myös siksi, että nämä tekstit esittivät pelastuksen aivan eri tavalla, kuin kirkko oli halunnut sen esittää. Jos pelastus olisi voinut tapahtua henkisen tiedon ja valaistumisen kautta — aivan kuten monet itämaiset filosofiat opettavat — kirkon auktoriteetti olisi menettänyt suuren osan valtaansa.

Gnostilaisuus ja apokryfit tarjoavat Jeesuksen opetuksista universaalin ja sisäisen näkökulman, joka ei rajoittunut kirkon kontrolloimaan rituaaliin, ja tämä oli kirkolle suuri uhka. Tällöin ei ollut enää kyse pelkästään teologisista eroista, vaan myös siitä, että henkinen vapaus ilman kirkon väliintuloa olisi voinut vähentää kirkon poliittista ja hengellistä valtaa.

Anonyymi00124 kirjoitti:

Kirkko ei vain hylännyt gnostilaisia ja apokryfisia kirjoituksia siksi, että niiden opetukset olivat erilaisia tai että ne eivät sopineet viralliseen teologiaan, vaan myös siksi, että nämä tekstit esittivät pelastuksen aivan eri tavalla, kuin kirkko oli halunnut sen esittää. Jos pelastus olisi voinut tapahtua henkisen tiedon ja valaistumisen kautta — aivan kuten monet itämaiset filosofiat opettavat — kirkon auktoriteetti olisi menettänyt suuren osan valtaansa.

Gnostilaisuus ja apokryfit tarjoavat Jeesuksen opetuksista universaalin ja sisäisen näkökulman, joka ei rajoittunut kirkon kontrolloimaan rituaaliin, ja tämä oli kirkolle suuri uhka. Tällöin ei ollut enää kyse pelkästään teologisista eroista, vaan myös siitä, että henkinen vapaus ilman kirkon väliintuloa olisi voinut vähentää kirkon poliittista ja hengellistä valtaa.

Lue lisää

Jeesuksen alkuperäinen sanoma on monella tapaa lähempänä itämaista viisautta ja filosofiaa kuin mitä ehkä usein ajattelemme perinteisessä lännen kristillisessä kontekstissa.

Tämä ajatus on itse asiassa ollut esillä useissa tutkimuksissa ja keskusteluissa, erityisesti silloin, kun tarkastellaan Jeesuksen opetuksia henkisistä totuuksista ja sisäisestä valaistumisesta.

Anonyymi00125 kirjoitti:

Jeesuksen alkuperäinen sanoma on monella tapaa lähempänä itämaista viisautta ja filosofiaa kuin mitä ehkä usein ajattelemme perinteisessä lännen kristillisessä kontekstissa.

Tämä ajatus on itse asiassa ollut esillä useissa tutkimuksissa ja keskusteluissa, erityisesti silloin, kun tarkastellaan Jeesuksen opetuksia henkisistä totuuksista ja sisäisestä valaistumisesta.

Lue lisää

Sisäinen valaistuminen ja henkinen kokemus

Monet Jeesuksen opetukset muistuttavat esimerkiksi buddhalaisuutta ja hindulaisuutta, joissa korostetaan, että pelastus ja vapautuminen eivät tule ulkoisista rituaaleista, vaan sisäisestä muutoksesta ja henkisestä ymmärryksestä. Jeesus puhui paljon siitä, että jumaluus on sisällämme ja että korkeampi totuus voidaan löytää itsestämme. Tämä muistuttaa monia itämaisia opetuksia, joissa valaistuminen ja itsensä ymmärtäminen ovat keskiössä.

Esimerkiksi Jeesus sanoo Evankeliumissa Luukkaalle:

"Älkää sanoko: 'Katso, täällä on Kristus' tai 'Katso, tuolla.' Sillä katso, Jumalan valtakunta on teidän keskellänne."

Tässä Jeesus ei tarkoita, että se olisi ulkoinen paikka tai tapahtuma, vaan sisäinen kokemus ja tietoisuus, joka on olemassa jo ihmisten sisällä — aivan kuin idän filosofioissa, kuten buddhalaisuudessa, jossa valaistuminen on sisäinen kokemus, ei ulkoinen tapahtuma.

Anonyymi00126 kirjoitti:

Sisäinen valaistuminen ja henkinen kokemus

Monet Jeesuksen opetukset muistuttavat esimerkiksi buddhalaisuutta ja hindulaisuutta, joissa korostetaan, että pelastus ja vapautuminen eivät tule ulkoisista rituaaleista, vaan sisäisestä muutoksesta ja henkisestä ymmärryksestä. Jeesus puhui paljon siitä, että jumaluus on sisällämme ja että korkeampi totuus voidaan löytää itsestämme. Tämä muistuttaa monia itämaisia opetuksia, joissa valaistuminen ja itsensä ymmärtäminen ovat keskiössä.

Esimerkiksi Jeesus sanoo Evankeliumissa Luukkaalle:

"Älkää sanoko: 'Katso, täällä on Kristus' tai 'Katso, tuolla.' Sillä katso, Jumalan valtakunta on teidän keskellänne."

Tässä Jeesus ei tarkoita, että se olisi ulkoinen paikka tai tapahtuma, vaan sisäinen kokemus ja tietoisuus, joka on olemassa jo ihmisten sisällä — aivan kuin idän filosofioissa, kuten buddhalaisuudessa, jossa valaistuminen on sisäinen kokemus, ei ulkoinen tapahtuma.

Lue lisää

Jeesus puhui rakkaudesta ja yhteenkuuluvuuden tunteesta. Hänen sanomansa siitä, että meidän pitäisi rakastaa niin vihollisiamme kuin lähimmäisiämme, muistuttaa monia itämaisia oppeja, kuten hindulaisuudessa ja buddhalaisuudessa esiintyviä ajatuksia myötätunnosta ja yksilön ykseydestä maailman kanssa.

Esimerkiksi Buddha opetti, että kaikki olennot ovat yhteydessä toisiinsa, ja rakkaus ja myötätunto ovat perusta, joka yhdistää meitä kaikki. Jeesus sanoi hyvin samankaltaisia asioita:

"Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi" ja "Rakasta vihollistasi ja rukoile niiden puolesta, jotka vainoavat teitä."

Tässä voidaan nähdä ajatus siitä, että rakkaus ei ole vain inhimillinen tunne, vaan se on myös henkinen voima, joka yhdistää kaikki ihmiset ja avaa yhteyden korkeampaan hengelliseen totuuteen.

Anonyymi00127 kirjoitti:

Jeesus puhui rakkaudesta ja yhteenkuuluvuuden tunteesta. Hänen sanomansa siitä, että meidän pitäisi rakastaa niin vihollisiamme kuin lähimmäisiämme, muistuttaa monia itämaisia oppeja, kuten hindulaisuudessa ja buddhalaisuudessa esiintyviä ajatuksia myötätunnosta ja yksilön ykseydestä maailman kanssa.

Esimerkiksi Buddha opetti, että kaikki olennot ovat yhteydessä toisiinsa, ja rakkaus ja myötätunto ovat perusta, joka yhdistää meitä kaikki. Jeesus sanoi hyvin samankaltaisia asioita:

"Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi" ja "Rakasta vihollistasi ja rukoile niiden puolesta, jotka vainoavat teitä."

Tässä voidaan nähdä ajatus siitä, että rakkaus ei ole vain inhimillinen tunne, vaan se on myös henkinen voima, joka yhdistää kaikki ihmiset ja avaa yhteyden korkeampaan hengelliseen totuuteen.

Lue lisää

Vertailu itämaisiin filosofioihin

Buddhalaisuus: Jeesuksen opetukset eivät ole aivan samat kuin buddhalaisuuden, mutta niitä yhdistää ajatus siitä, että sisäinen rauha, vapaus ja valaistuminen eivät ole ulkoisia asioita, vaan saavutetaan sisäisen ymmärryksen ja itsehyväksynnän kautta.

Hindulaisuus: Hindulaisuudessa atman (itsen) ja brahman (korkein jumaluus) käsitteet ovat läheisiä sille, mitä Jeesus opetti ihmisten jumaluuden siemenestä ja siitä, että ihminen ja Jumala ovat yhtä. Jeesuksen puheet siitä, että "jumaluus on teidän keskellänne" muistuttavat hindulaisuuden käsitystä siitä, että korkein totuus on jo olemassa kaikessa.

Anonyymi00128 kirjoitti:

Vertailu itämaisiin filosofioihin

Buddhalaisuus: Jeesuksen opetukset eivät ole aivan samat kuin buddhalaisuuden, mutta niitä yhdistää ajatus siitä, että sisäinen rauha, vapaus ja valaistuminen eivät ole ulkoisia asioita, vaan saavutetaan sisäisen ymmärryksen ja itsehyväksynnän kautta.

Hindulaisuus: Hindulaisuudessa atman (itsen) ja brahman (korkein jumaluus) käsitteet ovat läheisiä sille, mitä Jeesus opetti ihmisten jumaluuden siemenestä ja siitä, että ihminen ja Jumala ovat yhtä. Jeesuksen puheet siitä, että "jumaluus on teidän keskellänne" muistuttavat hindulaisuuden käsitystä siitä, että korkein totuus on jo olemassa kaikessa.

Lue lisää

Jeesuksen sanoma on monessa suhteessa lähempänä itämaista filosofiaa kuin monissa perinteisissä lännen kristillisissä tulkinnoissa. Hänen opetuksensa keskittyivät sisäiseen valaistumiseen, rakastamiseen ja yhteyteen, jotka ovat myös keskeisiä teemoja monissa itämaisen ajattelun suuntauksissa. Vaikka Jeesuksen sanomassa on kiistattomasti lännen juutalaisen perinteen vaikutteita, se tuo esiin myös universaaleja ja hengellisiä totuuksia, jotka ovat yhteisiä monille itämaisille filosofioille ja uskonnoille.

Monet tutkijat ja henkiset ajattelijat ovat huomanneet tämän yhteyden, ja jotkut jopa uskovat, että Jeesus saattaa olla ollut vaikutteiden alainen eri kulttuurien ja filosofioiden monimuotoiselle perinteelle, erityisesti siihen, mitä silloin tunnettiin intialaisessa ja persialaisessa ajattelussa.

Anonyymi00007 kirjoitti:

. Jumala, joka tanssii (Rāsa-līlā)

Śrīmad Bhāgavatam 10.33.3

Krishna tanssii
anugrahāya bhaktānāṁ mānuṣaṁ deham āśritaḥ

Selitys:
Krishna ottaa inhimillisen kaltaisen muodon vain antaakseen rakkautta bhaktoilleen.

Jumalan tanssi ei ole moraalinen koe, vaan jumalallisen rakkauden ilmentymä.

Lue lisää

Miten Krishna ratkaisee pahuuden ongelman? Lihallisissa ihmisissä on pahuutta mukana paljonkin. Suurelle osalle ihmisiä, on leipähuolet päällimmäisiä, aiheuttaen rikoksia, ryöstöjä ja tappoja. Mitä Krishna tekee tappajille ?

Anonyymi00129 kirjoitti:

Jeesuksen sanoma on monessa suhteessa lähempänä itämaista filosofiaa kuin monissa perinteisissä lännen kristillisissä tulkinnoissa. Hänen opetuksensa keskittyivät sisäiseen valaistumiseen, rakastamiseen ja yhteyteen, jotka ovat myös keskeisiä teemoja monissa itämaisen ajattelun suuntauksissa. Vaikka Jeesuksen sanomassa on kiistattomasti lännen juutalaisen perinteen vaikutteita, se tuo esiin myös universaaleja ja hengellisiä totuuksia, jotka ovat yhteisiä monille itämaisille filosofioille ja uskonnoille.

Monet tutkijat ja henkiset ajattelijat ovat huomanneet tämän yhteyden, ja jotkut jopa uskovat, että Jeesus saattaa olla ollut vaikutteiden alainen eri kulttuurien ja filosofioiden monimuotoiselle perinteelle, erityisesti siihen, mitä silloin tunnettiin intialaisessa ja persialaisessa ajattelussa.

Lue lisää

Kyllä, aivan oikein! Kirkolle oli erityisen vaarallista, että pelastus olisi voitu saavuttaa muilla tavoin kuin Jeesuksen ristinkuoleman kautta. Tämä ajatus liittyy suoraan siihen, miksi kirkko oli niin päättäväinen hylkäämään gnostilaiset ja apokryfiset kirjoitukset, jotka esittivät erilaisia tulkintoja Jeesuksen opetuksista ja pelastuksesta.


Ristinkuolema ja pelastusopin keskiössä

Varhaisessa kristillisessä teologiassa Jeesuksen ristinkuolema ja sen kautta saavutettu pelastus olivat keskiössä. Tämä oli se ydinoppi, jonka mukaan Jeesus kuoli ihmiskunnan syntien vuoksi ja nousi kuolleista antaakseen ikuisen elämän niille, jotka uskovat häneen. Kirkolle tämä oli keskeinen opillinen väline, jolla oli poliittinen ja teologinen merkitys.

Jos pelastus olisi voitu saavuttaa muilla tavoin — kuten esimerkiksi henkisen tiedon (gnosis) tai itsevalaistumisen kautta, kuten monet gnostilaiset ja apokryfiset tekstit ehdottavat — kirkon vallalle olisi käynyt vaaralliseksi. Kirkko olisi menettänyt aukonsisääsevä roolinsa pelastuksen välikappaleena, koska yksilöt eivät enää olisi tarvinneet kirkon pyhiä sakramentteja tai sen tulkintaa pelastuksen saamiseksi.

Anonyymi00131 kirjoitti:

Kyllä, aivan oikein! Kirkolle oli erityisen vaarallista, että pelastus olisi voitu saavuttaa muilla tavoin kuin Jeesuksen ristinkuoleman kautta. Tämä ajatus liittyy suoraan siihen, miksi kirkko oli niin päättäväinen hylkäämään gnostilaiset ja apokryfiset kirjoitukset, jotka esittivät erilaisia tulkintoja Jeesuksen opetuksista ja pelastuksesta.


Ristinkuolema ja pelastusopin keskiössä

Varhaisessa kristillisessä teologiassa Jeesuksen ristinkuolema ja sen kautta saavutettu pelastus olivat keskiössä. Tämä oli se ydinoppi, jonka mukaan Jeesus kuoli ihmiskunnan syntien vuoksi ja nousi kuolleista antaakseen ikuisen elämän niille, jotka uskovat häneen. Kirkolle tämä oli keskeinen opillinen väline, jolla oli poliittinen ja teologinen merkitys.

Jos pelastus olisi voitu saavuttaa muilla tavoin — kuten esimerkiksi henkisen tiedon (gnosis) tai itsevalaistumisen kautta, kuten monet gnostilaiset ja apokryfiset tekstit ehdottavat — kirkon vallalle olisi käynyt vaaralliseksi. Kirkko olisi menettänyt aukonsisääsevä roolinsa pelastuksen välikappaleena, koska yksilöt eivät enää olisi tarvinneet kirkon pyhiä sakramentteja tai sen tulkintaa pelastuksen saamiseksi.

Lue lisää

Linkit:

https://www.gnosis.org/naghamm/nhl.html

Anonyymi00132 kirjoitti:

Linkit:

https://www.gnosis.org/naghamm/nhl.html

https://www.jstor.org/

Anonyymi00133 kirjoitti:

https://www.jstor.org/

https://www.academia.edu/

Eri kulttuurien ja uskontojen vertailu:

Comparative Religion: On olemassa monia tutkimuksia ja kirjoja, jotka vertailevat kristinuskoa, gnostilaisuutta, buddhalaisuutta ja hindulaisuutta. Näistä tutkimuksista voi löytää yhteyksiä siihen, miksi varhaiskristillinen kirkko hylkäsi gnostilaiset opetukset.

Oxford Handbook of the Study of Religion (Oxford University Press) ja Cambridge Companion to Religion and the Enlightenment ovat erinomaisia lähteitä.

Comparative Religion Studies: Verkkosivustoja, kuten Comparative Religion Resources: https://www.religionresources.com/
, joissa on linkkejä vertailevaan uskonnontutkimukseen ja gnostilaisuuden tutkimukseen.



Tieteelliset artikkelit ja julkaisut:

The Journal of Early Christian Studies: Akateeminen lehti, joka julkaisee tutkimuksia varhaiskristillisyydestä, gnostilaisuudesta ja apokryfikirjallisuudesta. Usein käsitellään teemoja, kuten kirkon oppien muodostuminen ja gnostilaisuuden hylkääminen.

Voit löytää tämän lehden ja siihen liittyvät artikkelit Project MUSE tai JSTOR kautta.

Anonyymi00136 kirjoitti:

Eri kulttuurien ja uskontojen vertailu:

Comparative Religion: On olemassa monia tutkimuksia ja kirjoja, jotka vertailevat kristinuskoa, gnostilaisuutta, buddhalaisuutta ja hindulaisuutta. Näistä tutkimuksista voi löytää yhteyksiä siihen, miksi varhaiskristillinen kirkko hylkäsi gnostilaiset opetukset.

Oxford Handbook of the Study of Religion (Oxford University Press) ja Cambridge Companion to Religion and the Enlightenment ovat erinomaisia lähteitä.

Comparative Religion Studies: Verkkosivustoja, kuten Comparative Religion Resources: https://www.religionresources.com/
, joissa on linkkejä vertailevaan uskonnontutkimukseen ja gnostilaisuuden tutkimukseen.



Tieteelliset artikkelit ja julkaisut:

The Journal of Early Christian Studies: Akateeminen lehti, joka julkaisee tutkimuksia varhaiskristillisyydestä, gnostilaisuudesta ja apokryfikirjallisuudesta. Usein käsitellään teemoja, kuten kirkon oppien muodostuminen ja gnostilaisuuden hylkääminen.

Voit löytää tämän lehden ja siihen liittyvät artikkelit Project MUSE tai JSTOR kautta.

Lue lisää

Tutkimus gnostilaisuudesta, varhaiskristillisyyden alkuvaiheista ja idän filosofioiden vaikutuksista on laaja ja monivivahteinen alue. Google Scholar, JSTOR ja Academia.edu ovat hyviä paikkoja akateemisille tutkimuksille, kun taas Internet Sacred Text Archive ja Project Gutenberg tarjoavat alkuperäisiä tekstejä, jotka voivat avata syvemmän ymmärryksen gnostilaisuuden ja varhaiskristillisyyden yhteyksistä.

Anonyymi00137 kirjoitti:

Tutkimus gnostilaisuudesta, varhaiskristillisyyden alkuvaiheista ja idän filosofioiden vaikutuksista on laaja ja monivivahteinen alue. Google Scholar, JSTOR ja Academia.edu ovat hyviä paikkoja akateemisille tutkimuksille, kun taas Internet Sacred Text Archive ja Project Gutenberg tarjoavat alkuperäisiä tekstejä, jotka voivat avata syvemmän ymmärryksen gnostilaisuuden ja varhaiskristillisyyden yhteyksistä.

Lue lisää

Explore the world’s knowledge, cultures, and ideas

https://www.jstor.org/

Anonyymi00138 kirjoitti:

Explore the world’s knowledge, cultures, and ideas

https://www.jstor.org/

Kristinuskon ja idän filosofian yhteydet:

Jesus and Spirituality: Reading the Fourth Gospel in the Light of Indian Culture

Akateeminen artikkeli, jossa Jeesuksen sanoman (Erityisesti Johanneksen evankeliumi) katsotaan sisältävän samankaltaisuuksia Intian henkisten perinteiden kanssa.

https://www.mdpi.com/2077-1444/12/9/780

MDPI


PDF-versio (yliopiston arkistossa)
https://repository.up.ac.za/handle/2263/85252

repository.up.ac.za

Tämä on yksi konkreettisimmista akateemisista lähteistä, joissa tutkitaan ristiriitoja ja yhtymäkohtia kristinuskon ja Intian filosofioiden välillä.

Anonyymi00139 kirjoitti:

Kristinuskon ja idän filosofian yhteydet:

Jesus and Spirituality: Reading the Fourth Gospel in the Light of Indian Culture

Akateeminen artikkeli, jossa Jeesuksen sanoman (Erityisesti Johanneksen evankeliumi) katsotaan sisältävän samankaltaisuuksia Intian henkisten perinteiden kanssa.

https://www.mdpi.com/2077-1444/12/9/780

MDPI


PDF-versio (yliopiston arkistossa)
https://repository.up.ac.za/handle/2263/85252

repository.up.ac.za

Tämä on yksi konkreettisimmista akateemisista lähteistä, joissa tutkitaan ristiriitoja ja yhtymäkohtia kristinuskon ja Intian filosofioiden välillä.

Lue lisää

https://www.mdpi.com/2077-1444/12/9/780?utm_source=chatgpt.com
Jesus and Spirituality: Reading the Fourth Gospel in the Light of the Indian Culture

Anonyymi00140 kirjoitti:

https://www.mdpi.com/2077-1444/12/9/780?utm_source=chatgpt.com
Jesus and Spirituality: Reading the Fourth Gospel in the Light of the Indian Culture

Lue lisää

Tutki, selvitä analysoi, niin minä aina teen.

Anonyymi00141 kirjoitti:

Tutki, selvitä analysoi, niin minä aina teen.

Se vie paljon aikaa, mutta se avartaa.

Anonyymi00142 kirjoitti:

Se vie paljon aikaa, mutta se avartaa.

https://repository.up.ac.za/items/83516b72-1155-42d9-98bd-6b77e566d8d9

Anonyymi00143 kirjoitti:

https://repository.up.ac.za/items/83516b72-1155-42d9-98bd-6b77e566d8d9

Lue lisää

https://uhpjournals.wordpress.com/category/buddhist-christian-studies/

Anonyymi00144 kirjoitti:

https://uhpjournals.wordpress.com/category/buddhist-christian-studies/

Lue lisää

https://www.researchgate.net/publication/361722116_READING_THE_FOURTH_GOSPEL_IN_THE_SOUTH_ASIAN_CONTEXT

Anonyymi00145 kirjoitti:

https://www.researchgate.net/publication/361722116_READING_THE_FOURTH_GOSPEL_IN_THE_SOUTH_ASIAN_CONTEXT

Lue lisää

https://digitalcommons.chapman.edu/cgi/viewcontent.cgi?article=1011&context=religious_studies_articles&utm_source=chatgpt.com

Jesus and Spirituality in Interreligious Perspectives
Nancy M. MartinChapman University,

Tutki, selvitä analysoi, niin minä aina teen.

Se vie paljon aikaa, mutta se avartaa.

Anonyymi00148 kirjoitti:

Tutki, selvitä analysoi, niin minä aina teen.

Se vie paljon aikaa, mutta se avartaa.

Gnostilaisuutta, varhaiskristillisyyden muodostumisen varhaisvaiheita sekä itäisten filosofisten traditioiden mahdollisia vaikutussuhteita koskeva tutkimus muodostaa laaja-alaisen, metodologisesti heterogeenisen ja käsitteellisesti moniulotteisen tutkimuskentän.


Alaa koskeva vertaisarvioitu tutkimuskirjallisuus on kattavasti edustettuna esimerkiksi Google Scholarin, JSTORin ja Academia.edu-palvelujen tietokannoissa, kun taas digitaaliset tekstikorpukset, kuten Internet Sacred Text Archive ja Project Gutenberg, tarjoavat pääsyn primaarilähteisiin, joiden filologinen ja historiallis-kriittinen analyysi mahdollistaa syvällisemmän ymmärryksen gnostilaisuuden, varhaiskristillisten traditioiden ja niitä ympäröivän hellenistisen sekä itäisen ajattelun välisistä kompleksisista intertekstuaalisista ja aatehistoriallisista kytkennöistä.

Anonyymi00150 kirjoitti:

Gnostilaisuutta, varhaiskristillisyyden muodostumisen varhaisvaiheita sekä itäisten filosofisten traditioiden mahdollisia vaikutussuhteita koskeva tutkimus muodostaa laaja-alaisen, metodologisesti heterogeenisen ja käsitteellisesti moniulotteisen tutkimuskentän.


Alaa koskeva vertaisarvioitu tutkimuskirjallisuus on kattavasti edustettuna esimerkiksi Google Scholarin, JSTORin ja Academia.edu-palvelujen tietokannoissa, kun taas digitaaliset tekstikorpukset, kuten Internet Sacred Text Archive ja Project Gutenberg, tarjoavat pääsyn primaarilähteisiin, joiden filologinen ja historiallis-kriittinen analyysi mahdollistaa syvällisemmän ymmärryksen gnostilaisuuden, varhaiskristillisten traditioiden ja niitä ympäröivän hellenistisen sekä itäisen ajattelun välisistä kompleksisista intertekstuaalisista ja aatehistoriallisista kytkennöistä.

Lue lisää

Gnostilaisuutta, varhaiskristillisen diskurssin konstitutiivisia alkuvaiheita sekä idän filosofis-uskonnollisten traditioiden mahdollisia vaikutus- ja resonanssisuhteita koskeva tutkimus hahmottuu poikkeuksellisen laaja-alaisena, epistemologisesti kerrostuneena ja metodologisesti pluralistisena tutkimusparadigmana. Tätä tutkimuskenttää luonnehtii sekä käsitteellinen polysemia että historiallis-filologinen kompleksisuus, jossa tekstuaaliset traditiot, doktrinaaliset kehityskulut ja kulttuuriset vuorovaikutusprosessit limittyvät toisiinsa ei-lineaarisilla ja usein fragmentaarisesti rekonstruoitavilla tavoilla.

Anonyymi00151 kirjoitti:

Gnostilaisuutta, varhaiskristillisen diskurssin konstitutiivisia alkuvaiheita sekä idän filosofis-uskonnollisten traditioiden mahdollisia vaikutus- ja resonanssisuhteita koskeva tutkimus hahmottuu poikkeuksellisen laaja-alaisena, epistemologisesti kerrostuneena ja metodologisesti pluralistisena tutkimusparadigmana. Tätä tutkimuskenttää luonnehtii sekä käsitteellinen polysemia että historiallis-filologinen kompleksisuus, jossa tekstuaaliset traditiot, doktrinaaliset kehityskulut ja kulttuuriset vuorovaikutusprosessit limittyvät toisiinsa ei-lineaarisilla ja usein fragmentaarisesti rekonstruoitavilla tavoilla.

Lue lisää

Alan keskeinen sekundaarikirjallisuus on systemaattisesti saavutettavissa kansainvälisissä tieteellisissä tietokannoissa, kuten Google Scholarissa, JSTORissa ja Academia.edu-palvelussa, jotka mahdollistavat vertailevan, lähdekriittisen ja teoreettisesti informoidun analyysin. Samanaikaisesti digitaaliset primaarilähdearkistot, kuten Internet Sacred Text Archive ja Project Gutenberg, tarjoavat pääsyn varhaisiin tekstuaalisiin artefakteihin, joiden filologinen, hermeneuttinen ja historialliskriittinen tarkastelu avaa näkymiä gnostilaisten kosmologioiden, varhaiskristillisten teologisten konstruktioiden sekä hellenististen ja itäisten metafyysisten ajatusrakennelmien välisiin monisyisiin intertekstuaalisiin, ideologisiin ja diskursiivisiin konstellaatioihin.

Anonyymi00152 kirjoitti:

Alan keskeinen sekundaarikirjallisuus on systemaattisesti saavutettavissa kansainvälisissä tieteellisissä tietokannoissa, kuten Google Scholarissa, JSTORissa ja Academia.edu-palvelussa, jotka mahdollistavat vertailevan, lähdekriittisen ja teoreettisesti informoidun analyysin. Samanaikaisesti digitaaliset primaarilähdearkistot, kuten Internet Sacred Text Archive ja Project Gutenberg, tarjoavat pääsyn varhaisiin tekstuaalisiin artefakteihin, joiden filologinen, hermeneuttinen ja historialliskriittinen tarkastelu avaa näkymiä gnostilaisten kosmologioiden, varhaiskristillisten teologisten konstruktioiden sekä hellenististen ja itäisten metafyysisten ajatusrakennelmien välisiin monisyisiin intertekstuaalisiin, ideologisiin ja diskursiivisiin konstellaatioihin.

Lue lisää

Tutkimuksellinen, systemaattiseen selvittämiseen ja analyyttiseen erittelyyn perustuva lähestymistapa – jonka itsekin eksplisiittisesti asetat metodologiseksi periaatteeksesi – on luonteeltaan ajallisesti vaativa, mutta samalla epistemologisesti hedelmällinen prosessi. Tällainen työskentelytapa edellyttää kärsivällistä paneutumista lähdeaineistojen kontekstualisointiin, käsitteiden historialliseen genealogiaan sekä ilmiöiden monitasoiseen dekonstruktioon. Juuri tämän pitkäkestoisen kognitiivisen investoinnin kautta hahmottuvat ilmiöiden syvärakenteet, implisiittiset oletukset ja diskursiiviset jännitteet, mikä puolestaan laajentaa ymmärryshorisonttia ja mahdollistaa aiempaa refleksiivisemmän ja kokonaisvaltaisemman tiedollisen orientaation.

Anonyymi00153 kirjoitti:

Tutkimuksellinen, systemaattiseen selvittämiseen ja analyyttiseen erittelyyn perustuva lähestymistapa – jonka itsekin eksplisiittisesti asetat metodologiseksi periaatteeksesi – on luonteeltaan ajallisesti vaativa, mutta samalla epistemologisesti hedelmällinen prosessi. Tällainen työskentelytapa edellyttää kärsivällistä paneutumista lähdeaineistojen kontekstualisointiin, käsitteiden historialliseen genealogiaan sekä ilmiöiden monitasoiseen dekonstruktioon. Juuri tämän pitkäkestoisen kognitiivisen investoinnin kautta hahmottuvat ilmiöiden syvärakenteet, implisiittiset oletukset ja diskursiiviset jännitteet, mikä puolestaan laajentaa ymmärryshorisonttia ja mahdollistaa aiempaa refleksiivisemmän ja kokonaisvaltaisemman tiedollisen orientaation.

Lue lisää

Tällainen työskentelytapa edellyttää kärsivällistä paneutumista lähdeaineistojen kontekstualisointiin, käsitteiden historialliseen genealogiaan sekä ilmiöiden monitasoiseen dekonstruktioon.

Linkit edellä-tutki itse. Yllätyt.

Anonyymi00154 kirjoitti:

Tällainen työskentelytapa edellyttää kärsivällistä paneutumista lähdeaineistojen kontekstualisointiin, käsitteiden historialliseen genealogiaan sekä ilmiöiden monitasoiseen dekonstruktioon.

Linkit edellä-tutki itse. Yllätyt.

Lue lisää

Tällainen työskentelytapa edellyttää pitkäjänteistä ja systemaattista paneutumista lähdeaineistojen historialliseen, kulttuuriseen ja diskursiiviseen kontekstualisointiin, keskeisten käsitteiden genealogiseen rekonstruointiin niiden ajallisissa ja ideologisissa kerrostumissa sekä tutkittavien ilmiöiden monitasoiseen dekonstruktioon, jossa eksplisiittisten merkitysrakenteiden ohella analyysin kohteeksi asetetaan myös implisiittiset oletukset, vallan mekanismit ja epistemologiset rajoitteet, jotka muovaavat tiedon muodostumista ja sen tulkinnallisia kehyksiä.

Anonyymi00155 kirjoitti:

Tällainen työskentelytapa edellyttää pitkäjänteistä ja systemaattista paneutumista lähdeaineistojen historialliseen, kulttuuriseen ja diskursiiviseen kontekstualisointiin, keskeisten käsitteiden genealogiseen rekonstruointiin niiden ajallisissa ja ideologisissa kerrostumissa sekä tutkittavien ilmiöiden monitasoiseen dekonstruktioon, jossa eksplisiittisten merkitysrakenteiden ohella analyysin kohteeksi asetetaan myös implisiittiset oletukset, vallan mekanismit ja epistemologiset rajoitteet, jotka muovaavat tiedon muodostumista ja sen tulkinnallisia kehyksiä.

Lue lisää

Edellä mainitut lähdeviittaukset ja digitaaliset aineistokokonaisuudet tarjoavat tutkimuksellisesti niin rikkaan ja osin ennakoimattoman aineistopohjan, että niiden itsenäinen, kriittinen ja systemaattinen tarkastelu on paitsi perusteltua myös metodologisesti välttämätöntä. Niihin perehtyminen voi paljastaa yllättäviä temaattisia yhtymäkohtia, käsitteellisiä siirtymiä ja traditioiden välisiä vuorovaikutusverkostoja, jotka eivät avaudu pintapuolisen tai sekundaarisiin tulkintoihin nojaavan lähestymistavan kautta, vaan edellyttävät tutkijalta aktiivista, refleksiivistä ja analyyttisesti kurinalaista otetta.


Linkit edellä-tutki itse. Yllätyt.

Anonyymi00156 kirjoitti:

Edellä mainitut lähdeviittaukset ja digitaaliset aineistokokonaisuudet tarjoavat tutkimuksellisesti niin rikkaan ja osin ennakoimattoman aineistopohjan, että niiden itsenäinen, kriittinen ja systemaattinen tarkastelu on paitsi perusteltua myös metodologisesti välttämätöntä. Niihin perehtyminen voi paljastaa yllättäviä temaattisia yhtymäkohtia, käsitteellisiä siirtymiä ja traditioiden välisiä vuorovaikutusverkostoja, jotka eivät avaudu pintapuolisen tai sekundaarisiin tulkintoihin nojaavan lähestymistavan kautta, vaan edellyttävät tutkijalta aktiivista, refleksiivistä ja analyyttisesti kurinalaista otetta.


Linkit edellä-tutki itse. Yllätyt.

Lue lisää

Emme siis tiedä Jeesuksen alkuperäistä sanomaa, sillä se on sensuroitu Raamatusta, ja se muistuttaa hyvin paljon ”idän saatanallisia oppeja”.

Anonyymi00157 kirjoitti:

Emme siis tiedä Jeesuksen alkuperäistä sanomaa, sillä se on sensuroitu Raamatusta, ja se muistuttaa hyvin paljon ”idän saatanallisia oppeja”.

Se on rauhaan ja rakkauden universaali sanoma- universaalia.

Ei erottelua –me vastaan te jne.

Anonyymi00158 kirjoitti:

Se on rauhaan ja rakkauden universaali sanoma- universaalia.

Ei erottelua –me vastaan te jne.

Emme siis tiedä Jeesuksen alkuperäistä sanomaa, sillä se on sensuroitu Raamatusta, ja se muistuttaa hyvin paljon ”idän saatanallisia oppeja”.

Se on rauhaan ja rakkauden universaali sanoma- universaalia.

Ei erottelua –me vastaan te jne.

Anonyymi00159 kirjoitti:

Emme siis tiedä Jeesuksen alkuperäistä sanomaa, sillä se on sensuroitu Raamatusta, ja se muistuttaa hyvin paljon ”idän saatanallisia oppeja”.

Se on rauhaan ja rakkauden universaali sanoma- universaalia.

Ei erottelua –me vastaan te jne.

Lue lisää

Niin kuin nykyisin.

Anonyymi00160 kirjoitti:

Niin kuin nykyisin.

Jeeus oli yksi ihmiskunnan opettajista, jota me kunnioitamme ja joka opetti ihmisiä tietyssä kehitysvaiheessa, tietyllä tietoisuuden tasolla.

Anonyymi00161 kirjoitti:

Jeeus oli yksi ihmiskunnan opettajista, jota me kunnioitamme ja joka opetti ihmisiä tietyssä kehitysvaiheessa, tietyllä tietoisuuden tasolla.

Jumala ei pakota ketään uskomaan

Rakkaus (bhakti) on mahdollista vain vapaasta tahdosta

Pakotettu usko ei ole rakkautta

Anonyymi00162 kirjoitti:

Jumala ei pakota ketään uskomaan

Rakkaus (bhakti) on mahdollista vain vapaasta tahdosta

Pakotettu usko ei ole rakkautta

“Emme joudu ikuiseen helvettiin, jos emme usko Jumalaan”


Ketään ei rangaista uskomattomuudesta

Kärsimys seuraa teoista ja tietoisuuden tilasta

Kun karma on “kulutettu”, sielu jatkaa matkaansa

Jumala ei tuomitse sielua ikuisesti, eikä “epäusko” yksin johda rangaistukseen.

Anonyymi00163 kirjoitti:

“Emme joudu ikuiseen helvettiin, jos emme usko Jumalaan”


Ketään ei rangaista uskomattomuudesta

Kärsimys seuraa teoista ja tietoisuuden tilasta

Kun karma on “kulutettu”, sielu jatkaa matkaansa

Jumala ei tuomitse sielua ikuisesti, eikä “epäusko” yksin johda rangaistukseen.

Lue lisää

Syvempi Gaudiya-näkemys: Jumala ei vain peitä – Hän myös etsii

Vaikka Krishna sallii unohtamisen:

Hän ei koskaan hylkää sielua

Hän antaa jatkuvasti mahdollisuuksia palata

Tämä näkyy käsitteessä ajñāta-sukṛti:


pienikin kosketus bhaktiin voi käynnistää paluun

Jumala on samaan aikaan:

unohtamisen mahdollistaja

muistamisen herättäjä

riippuen sielun suunnasta.

Anonyymi00164 kirjoitti:

Syvempi Gaudiya-näkemys: Jumala ei vain peitä – Hän myös etsii

Vaikka Krishna sallii unohtamisen:

Hän ei koskaan hylkää sielua

Hän antaa jatkuvasti mahdollisuuksia palata

Tämä näkyy käsitteessä ajñāta-sukṛti:


pienikin kosketus bhaktiin voi käynnistää paluun

Jumala on samaan aikaan:

unohtamisen mahdollistaja

muistamisen herättäjä

riippuen sielun suunnasta.

Lue lisää

Hän antaa vapauden unohtaa Hänet

Anonyymi00165 kirjoitti:

Hän antaa vapauden unohtaa Hänet

Gaudiya-vaishnavismi ei pidä uhkaukseen perustuvaa uskoa hengellisesti aitona.

Anonyymi00166 kirjoitti:

Gaudiya-vaishnavismi ei pidä uhkaukseen perustuvaa uskoa hengellisesti aitona.

Pakko tuhoaa rakkauden

Bhakti = rakkaussuhde Jumalaan.
Rakkaus ei voi syntyä, jos:

vaihtoehtona on rangaistus

motiivina on pelko

Pakotettu usko ei ole bhaktia, vaan selviytymistä.

Anonyymi00167 kirjoitti:

Pakko tuhoaa rakkauden

Bhakti = rakkaussuhde Jumalaan.
Rakkaus ei voi syntyä, jos:

vaihtoehtona on rangaistus

motiivina on pelko

Pakotettu usko ei ole bhaktia, vaan selviytymistä.

Lue lisää

Jumala ei tarvitse pelottelua

Krishna on Gaudiya-opissa:

täydellinen ja omavarainen

ei tarvitse uhkauksia saadakseen seuraajia

Hän vetää puoleensa:

kauneudella

armolla

ilolla

Jos Jumala tarvitsee pakkoa, Hänen vetovoimansa ei olisi täydellinen –
ja tämä on Gaudiya-ajattelussa mahdotonta.

Anonyymi00168 kirjoitti:

Jumala ei tarvitse pelottelua

Krishna on Gaudiya-opissa:

täydellinen ja omavarainen

ei tarvitse uhkauksia saadakseen seuraajia

Hän vetää puoleensa:

kauneudella

armolla

ilolla

Jos Jumala tarvitsee pakkoa, Hänen vetovoimansa ei olisi täydellinen –
ja tämä on Gaudiya-ajattelussa mahdotonta.

Lue lisää

Hän vetää puoleensa:

kauneudella

armolla

ilolla

EI PELOLLA.

Anonyymi00169 kirjoitti:

Hän vetää puoleensa:

kauneudella

armolla

ilolla

EI PELOLLA.

Rangaistus ei ole hengellinen kasvu

Gaudiya-vaishnavismissa:

kärsimys ei ole Jumalan kosto

vaan karman luonnollinen seuraus

Jumala ei sano:

“Uskot tai rankaisen”

vaan todellisuus toimii niin, että:

teot muovaavat tietoisuutta

tietoisuus muovaa kokemusta


Jumala ei ole uhkaava auktoriteetti, vaan todistaja ja opastaja.

Anonyymi00170 kirjoitti:

Rangaistus ei ole hengellinen kasvu

Gaudiya-vaishnavismissa:

kärsimys ei ole Jumalan kosto

vaan karman luonnollinen seuraus

Jumala ei sano:

“Uskot tai rankaisen”

vaan todellisuus toimii niin, että:

teot muovaavat tietoisuutta

tietoisuus muovaa kokemusta


Jumala ei ole uhkaava auktoriteetti, vaan todistaja ja opastaja.

Lue lisää

Pelkoon perustuva usko sitoo sielun alempaan tietoisuuteen



Pelko (rangaistuksen välttäminen)

Hyöty (palkkion saaminen)

Rakkaus (puhdas bhakti)

Uhkauksiin perustuva uskonnollisuus jää ensimmäiselle tasolle eikä koskaan saavuta vapauttavaa rakkautta.

Anonyymi00171 kirjoitti:

Pelkoon perustuva usko sitoo sielun alempaan tietoisuuteen



Pelko (rangaistuksen välttäminen)

Hyöty (palkkion saaminen)

Rakkaus (puhdas bhakti)

Uhkauksiin perustuva uskonnollisuus jää ensimmäiselle tasolle eikä koskaan saavuta vapauttavaa rakkautta.

Lue lisää

Gaudiya-yhteenveto:

Jos Jumalaa täytyy uskoa uhkauksen alla,
se ei ole vielä suhde Jumalaan –
se on suhde pelkoon.

Krishna antaa sielulle vapauden jopa torjua Hänet,
koska vain vapaasti annettu rakkaus on todellista.

Anonyymi00172 kirjoitti:

Gaudiya-yhteenveto:

Jos Jumalaa täytyy uskoa uhkauksen alla,
se ei ole vielä suhde Jumalaan –
se on suhde pelkoon.

Krishna antaa sielulle vapauden jopa torjua Hänet,
koska vain vapaasti annettu rakkaus on todellista.

Lue lisää

Gaudiya-vaishnavismin malli: miksi pakko on mahdoton

Gaudiya-vaishnavismi lähtee yhdestä perustotuudesta:

Jumalan ja sielun suhde on rakkaussuhde, ei hallintasuhde.



Tästä seuraa loogisesti:

Pakko tuhoaa rakkauden

Pelko estää luottamuksen

Uhkaaminen rikkoo vapaan tahdon

Anonyymi00173 kirjoitti:

Gaudiya-vaishnavismin malli: miksi pakko on mahdoton

Gaudiya-vaishnavismi lähtee yhdestä perustotuudesta:

Jumalan ja sielun suhde on rakkaussuhde, ei hallintasuhde.



Tästä seuraa loogisesti:

Pakko tuhoaa rakkauden

Pelko estää luottamuksen

Uhkaaminen rikkoo vapaan tahdon

Lue lisää

Krishna ei sano:

“Uskot tai kärsit”

vaan todellisuus toimii näin:

tietoisuus → teot → seuraukset

Jumala todistaa ja tukee, ei pakota

Anonyymi00174 kirjoitti:

Krishna ei sano:

“Uskot tai kärsit”

vaan todellisuus toimii näin:

tietoisuus → teot → seuraukset

Jumala todistaa ja tukee, ei pakota

Lue lisää

Miksi Gaudiya-vaishnavismissa ei ole ikuista helvettiä

Gaudiya-opissa:

sielu on ikuinen ja muuttumaton

kärsimys on tilapäistä ja korjaavaa

mikään tila ei ole lopullinen, paitsi rakkaus Jumalaan

Anonyymi00175 kirjoitti:

Miksi Gaudiya-vaishnavismissa ei ole ikuista helvettiä

Gaudiya-opissa:

sielu on ikuinen ja muuttumaton

kärsimys on tilapäistä ja korjaavaa

mikään tila ei ole lopullinen, paitsi rakkaus Jumalaan

Lue lisää

Pelko
– “Teen näin, etten joudu kärsimään”

Hyöty
– “Teen näin saadakseni palkinnon”

Rakkaus (bhakti)
– “Teen näin, koska rakastan”

Anonyymi00176 kirjoitti:

Pelko
– “Teen näin, etten joudu kärsimään”

Hyöty
– “Teen näin saadakseni palkinnon”

Rakkaus (bhakti)
– “Teen näin, koska rakastan”

Pakottava uskonnollisuus sanoo:

“Uskot tai kärsit.”

Gaudiya-vaishnavismi sanoo:

“Saat unohtaa Jumalan, mutta olet aina tervetullut muistamaan.”



Krishna ei tarvitse pelkoa,
ei uhkaa,
ei pakkoa.

Hän odottaa,
koska vain vapaa rakkaus on todellista.

Anonyymi00177 kirjoitti:

Pakottava uskonnollisuus sanoo:

“Uskot tai kärsit.”

Gaudiya-vaishnavismi sanoo:

“Saat unohtaa Jumalan, mutta olet aina tervetullut muistamaan.”



Krishna ei tarvitse pelkoa,
ei uhkaa,
ei pakkoa.

Hän odottaa,
koska vain vapaa rakkaus on todellista.

Lue lisää

Jos Jumala pakottaa uskomaan itseensä uhkauksilla, Hän ei etsi rakkautta vaan alistumista.
Gaudiya-vaishnavismin mukaan todellinen Jumala ei pakota, koska Hän haluaa vapaaehtoisen rakkaussuhteen.

Tästä seuraa loogisesti:

vapaa tahto on todellinen

unohtaminen on sallittua

rangaistus ei perustu uskoon tai epäuskoon

ikuinen helvetti on teologisesti mahdoton

Anonyymi00178 kirjoitti:

Jos Jumala pakottaa uskomaan itseensä uhkauksilla, Hän ei etsi rakkautta vaan alistumista.
Gaudiya-vaishnavismin mukaan todellinen Jumala ei pakota, koska Hän haluaa vapaaehtoisen rakkaussuhteen.

Tästä seuraa loogisesti:

vapaa tahto on todellinen

unohtaminen on sallittua

rangaistus ei perustu uskoon tai epäuskoon

ikuinen helvetti on teologisesti mahdoton

Lue lisää

Pakottava uskonnollinen malli: rakenne ja ongelma

Pakottava malli voidaan tiivistää muotoon:

“Uskot oikein → pelastut
Et usko → kärsit ikuisesti”

Tämän mallin perusoletukset:

Jumala vaatii uskoa

Pelko on hyväksyttävä motivaattori

Rangaistus toimii hengellisenä ohjaajana

Epäusko on moraalinen rikos

Anonyymi00179 kirjoitti:

Pakottava uskonnollinen malli: rakenne ja ongelma

Pakottava malli voidaan tiivistää muotoon:

“Uskot oikein → pelastut
Et usko → kärsit ikuisesti”

Tämän mallin perusoletukset:

Jumala vaatii uskoa

Pelko on hyväksyttävä motivaattori

Rangaistus toimii hengellisenä ohjaajana

Epäusko on moraalinen rikos

Lue lisää

Jos helvetti olisi ikunen:

Gaudiya-vaishnavismin mukaan tässä on neljä vakavaa ongelmaa:

Pakko mitätöi vapaan tahdon

Pelko ei synnytä rakkautta

Rangaistus on suhteeton tekoon nähden

Jumala näyttäytyy epävarmana ja tarvitsevana

Tällainen Jumala ei ole täydellinen, vaan vallankäyttäjä.

Anonyymi00180 kirjoitti:

Jos helvetti olisi ikunen:

Gaudiya-vaishnavismin mukaan tässä on neljä vakavaa ongelmaa:

Pakko mitätöi vapaan tahdon

Pelko ei synnytä rakkautta

Rangaistus on suhteeton tekoon nähden

Jumala näyttäytyy epävarmana ja tarvitsevana

Tällainen Jumala ei ole täydellinen, vaan vallankäyttäjä.

Lue lisää

Gaudiya-vaishnavismin peruslähtökohta:

Sielun ja Jumalan suhde on rakkaussuhde (rasa), ei juridinen sopimus.



Tästä seuraa:

Usko ei ole velvollisuus

Epäusko ei ole rikos

Jumala ei tuomitse mieltä, vaan kunnioittaa valinnan vapautta

Anonyymi00181 kirjoitti:

Gaudiya-vaishnavismin peruslähtökohta:

Sielun ja Jumalan suhde on rakkaussuhde (rasa), ei juridinen sopimus.



Tästä seuraa:

Usko ei ole velvollisuus

Epäusko ei ole rikos

Jumala ei tuomitse mieltä, vaan kunnioittaa valinnan vapautta

Lue lisää

Krishna on:

Paramātmā (sisäinen todistaja)

bhakta-vatsala (rakkaudellinen omistautuneille)

täysin vetovoimainen, ei pakottava

Anonyymi00182 kirjoitti:

Krishna on:

Paramātmā (sisäinen todistaja)

bhakta-vatsala (rakkaudellinen omistautuneille)

täysin vetovoimainen, ei pakottava

Pelko – “etten kärsisi”

Hyöty – “että saisin jotakin”

Rakkaus – “koska rakastan”

Pakottava uskonto lukitsee ihmisen tasolle 1.
Bhakti alkaa vasta tasolta 3.

Anonyymi00183 kirjoitti:

Pelko – “etten kärsisi”

Hyöty – “että saisin jotakin”

Rakkaus – “koska rakastan”

Pakottava uskonto lukitsee ihmisen tasolle 1.
Bhakti alkaa vasta tasolta 3.

Lue lisää

Gaudiya-vaishnavismin mukaan:

Jumala on niin täydellinen, että Hän uskaltaa tulla torjutuksi.

Hän ei pakota, ei uhkaa, ei vaadi.

Hän antaa sielulle vapauden jopa unohtaa Hänet – koska vain vapaasti syntynyt rakkaus on todellista.

Anonyymi00184 kirjoitti:

Gaudiya-vaishnavismin mukaan:

Jumala on niin täydellinen, että Hän uskaltaa tulla torjutuksi.

Hän ei pakota, ei uhkaa, ei vaadi.

Hän antaa sielulle vapauden jopa unohtaa Hänet – koska vain vapaasti syntynyt rakkaus on todellista.

Lue lisää

Sensurointi ja kristinuskon kehitys: Mikä on alkuperäinen sanoma?

Ikuinen helvetti – ei ole alkuperäistä sanomaa

Alkuperäisessä kristinuskossa, erityisesti Jeesuksen opetuksissa, ei ole suoranaisesti mainittu ikuisen helvetin käsitettä sellaisena kuin se tunnetaan nykykristinuskossa.

Jeesus puhui enemmän kärsimyksestä, erillisyyden tunteesta Jumalasta ja henkisestä kuolemasta, mutta käsitys ikuista rangaistusta on tullut vahvemmaksi myöhemmässä kirkon historiassa.

Monet varhaiset kirkkoisät ja teologit alkoivat kehittää tätä käsitystä, ja myöhemmin keskiaikaisessa kristinuskossa helvetti tuli keskeiseksi osaksi dogmaattista opetusta, jossa ajateltiin, että epäusko ja synti johtavat ikuisen kärsimyksen tilaan.

Anonyymi00185 kirjoitti:

Sensurointi ja kristinuskon kehitys: Mikä on alkuperäinen sanoma?

Ikuinen helvetti – ei ole alkuperäistä sanomaa

Alkuperäisessä kristinuskossa, erityisesti Jeesuksen opetuksissa, ei ole suoranaisesti mainittu ikuisen helvetin käsitettä sellaisena kuin se tunnetaan nykykristinuskossa.

Jeesus puhui enemmän kärsimyksestä, erillisyyden tunteesta Jumalasta ja henkisestä kuolemasta, mutta käsitys ikuista rangaistusta on tullut vahvemmaksi myöhemmässä kirkon historiassa.

Monet varhaiset kirkkoisät ja teologit alkoivat kehittää tätä käsitystä, ja myöhemmin keskiaikaisessa kristinuskossa helvetti tuli keskeiseksi osaksi dogmaattista opetusta, jossa ajateltiin, että epäusko ja synti johtavat ikuisen kärsimyksen tilaan.

Lue lisää

Kristinuskon sensurointi ja helvetin käsitteen syventäminen

Kristinuskon sensurointi ja dogmaattinen kehitys eivät vain rajoittaneet alkuperäistä sanomaa, vaan ne myös muokkasivat käsitystä Jumalan armosta ja vapaasta tahdosta.



Helvetti välineenä:

Helvetti alettiin käyttää välineenä, joka teki uskosta pakollista ja pelastuksesta ehdollista. Se ei ollut aluksi osa Jeesuksen opetuksia, mutta kirkkoisät ja myöhemmät teologit loivat siitä rikkomuksen seurauksen, joka pelotti ja pakotti uskomaan.

Tässä yhteydessä kirkko käytti pelkoa ja uhkauksia voimakkaasti, ja se alkoi hallita ihmisten valintoja enemmän ehdollistamalla uskomisen helvetin pelolla.

Anonyymi00186 kirjoitti:

Kristinuskon sensurointi ja helvetin käsitteen syventäminen

Kristinuskon sensurointi ja dogmaattinen kehitys eivät vain rajoittaneet alkuperäistä sanomaa, vaan ne myös muokkasivat käsitystä Jumalan armosta ja vapaasta tahdosta.



Helvetti välineenä:

Helvetti alettiin käyttää välineenä, joka teki uskosta pakollista ja pelastuksesta ehdollista. Se ei ollut aluksi osa Jeesuksen opetuksia, mutta kirkkoisät ja myöhemmät teologit loivat siitä rikkomuksen seurauksen, joka pelotti ja pakotti uskomaan.

Tässä yhteydessä kirkko käytti pelkoa ja uhkauksia voimakkaasti, ja se alkoi hallita ihmisten valintoja enemmän ehdollistamalla uskomisen helvetin pelolla.

Lue lisää

Sensuroinnin vaikutus:

Kun tulkintoja ja kirjoituksia aletaan sensuroida tai modifioida kirkon valvonnassa, alkuperäiset sanomat saattavat jäädä vähemmälle huomiolle. Esimerkiksi Jeesuksen rakkauden korostus jäi toissijaiseksi ja helvetin pelko nousi esiin.

Tämä voi estää monen uskonnollisen kysymyksen ja käsityksen vapaata pohdintaa, ja sen sijaan ihmiset joutuvat elämään dogmien ja pelkojen mukaan.