Ammattitutkijat, filosofit ja totuuden etsijät

Todellisuudessa tällaisia vastakkaisia näkemyksiä on kuitenkin syntynyt vain kahdesta syystä:

- Yksi syy on se, että vedalaisen kirjallisuuden määrä on valtava - kymmenen biljoonaa shlokaa. Asiantuntija-arvioiden mukaan vedalaisten tekstien kokonaismäärä ylittää kaiken muinaisen kirjallisuuden yhteensä. Hollantilainen indologi J. Gonda luonnehti sitä seuraavasti: "On virhe sanoa, että sanskritinkielinen kirjallisuus ylittää määrältään Kreikan ja Rooman kirjallisuuden. Sanskritin kirjallisuus on lähes rajaton, eli kukaan ei tiedä sen todellista kokoa tai sen sisältämien teosten lukumäärää." Veda-kirjallisuuden jättimäinen määrä on johtanut siihen, että vain osaa sen teksteistä on tutkittu valikoivasti, tutkijoiden yksityisten intressien mukaan.

- Toinen syy on asianmukaisen lähestymistavan puuttuminen tutkimukseen. Vedojen tekstit itsessään osoittavat, että niitä tulisi tutkia vain arvovaltaisessa opetuslapseusperimyksen linjassa, jossa niiden merkitys välittyy ilman vääristymiä tai uudistuksia.


Asianmukainen lähestymistapa Vedojen tutkimiseen osoittaa, että tämä muinainen järjestelmä sisältää systemaattisen kuvauksen uskonnon henkisestä kehityksestä. Veda-perinteen sisäisten virtausten ja oppien moninaisuus ei johdu sen sattumanvaraisuudesta, vaan päinvastoin sen syvästi tieteellisestä lähestymistavasta, jolla kuvataan ihmisen tietoisuuden eri tasoja ja niiden mukaisia erilaisia uskonnollisuuden muotoja. Kun olemme analysoineet vedalaista uskontojärjestelmää, voimme nähdä, että se vastaa melko hyvin nykymaailmassa vallitsevaa uskontojen moninaisuutta.

Anonyymi00002 kirjoitti:

Todellisuudessa tällaisia vastakkaisia näkemyksiä on kuitenkin syntynyt vain kahdesta syystä:

- Yksi syy on se, että vedalaisen kirjallisuuden määrä on valtava - kymmenen biljoonaa shlokaa. Asiantuntija-arvioiden mukaan vedalaisten tekstien kokonaismäärä ylittää kaiken muinaisen kirjallisuuden yhteensä. Hollantilainen indologi J. Gonda luonnehti sitä seuraavasti: "On virhe sanoa, että sanskritinkielinen kirjallisuus ylittää määrältään Kreikan ja Rooman kirjallisuuden. Sanskritin kirjallisuus on lähes rajaton, eli kukaan ei tiedä sen todellista kokoa tai sen sisältämien teosten lukumäärää." Veda-kirjallisuuden jättimäinen määrä on johtanut siihen, että vain osaa sen teksteistä on tutkittu valikoivasti, tutkijoiden yksityisten intressien mukaan.

- Toinen syy on asianmukaisen lähestymistavan puuttuminen tutkimukseen. Vedojen tekstit itsessään osoittavat, että niitä tulisi tutkia vain arvovaltaisessa opetuslapseusperimyksen linjassa, jossa niiden merkitys välittyy ilman vääristymiä tai uudistuksia.


Asianmukainen lähestymistapa Vedojen tutkimiseen osoittaa, että tämä muinainen järjestelmä sisältää systemaattisen kuvauksen uskonnon henkisestä kehityksestä. Veda-perinteen sisäisten virtausten ja oppien moninaisuus ei johdu sen sattumanvaraisuudesta, vaan päinvastoin sen syvästi tieteellisestä lähestymistavasta, jolla kuvataan ihmisen tietoisuuden eri tasoja ja niiden mukaisia erilaisia uskonnollisuuden muotoja. Kun olemme analysoineet vedalaista uskontojärjestelmää, voimme nähdä, että se vastaa melko hyvin nykymaailmassa vallitsevaa uskontojen moninaisuutta.

Lue lisää

Vedalaisessa kirjallisuudessa sanotaan, että Absoluuttinen Totuus on vain yksi, ja se ilmenee eriasteisesti kaikissa tämän maailman uskonnoissa. Vedalaisen filosofian mukaan jokainen sielu tulee tähän maailmaan kehittyäkseen. Tämän evoluution päätavoitteena on luopua itsekkyydestä ja kehittää epäitsekästä rakkautta. Sielu kulkee kohti tätä päämäärää elämästä toiseen. Ja ennen kuin se saavuttaa tämän päämäärän, sen syntymät tässä maailmassa eivät lopu. Vedalaisen käsityksen mukaan tämän maailman eri uskonnot ovat olemassa kuin henkisen kehityksen koulun luokkia. Näin ollen Vedojen näkökulmasta jokainen uskonto on yksi porras sielun kehityksen tikkailla.


Voimme siis verrata koko ihmisen henkisen kehityksen polkua kouluun ja eri uskonnollisia järjestelmiä tämän koulun sisällä oleviin luokkiin. Voimme nähdä, että koulussa on yleinen oppimistavoite, ja kussakin luokassa on myös joitakin yksityisiä tavoitteita. Kunkin luokan osatavoitteiden saavuttaminen johtaa kuitenkin oppilaan kohti yleistä tavoitetta eli lukion päättötodistuksen saamista. Vastaavasti kaiken uskonnollisen kehityksen yhteinen tavoite on sama - epäitsekkään rakkauden kehittyminen Jumalaa kohtaan ja paluu Hänen asuinsijoilleen tästä maailmasta. Koska tämä on kuitenkin uskonnon korkein päämäärä, sitä ei voi saavuttaa välittömästi, aivan kuten lukiodiplomia ei voi saavuttaa lapsi, joka ei ole suorittanut kaikkia luokkia.

Anonyymi00003 kirjoitti:

Vedalaisessa kirjallisuudessa sanotaan, että Absoluuttinen Totuus on vain yksi, ja se ilmenee eriasteisesti kaikissa tämän maailman uskonnoissa. Vedalaisen filosofian mukaan jokainen sielu tulee tähän maailmaan kehittyäkseen. Tämän evoluution päätavoitteena on luopua itsekkyydestä ja kehittää epäitsekästä rakkautta. Sielu kulkee kohti tätä päämäärää elämästä toiseen. Ja ennen kuin se saavuttaa tämän päämäärän, sen syntymät tässä maailmassa eivät lopu. Vedalaisen käsityksen mukaan tämän maailman eri uskonnot ovat olemassa kuin henkisen kehityksen koulun luokkia. Näin ollen Vedojen näkökulmasta jokainen uskonto on yksi porras sielun kehityksen tikkailla.


Voimme siis verrata koko ihmisen henkisen kehityksen polkua kouluun ja eri uskonnollisia järjestelmiä tämän koulun sisällä oleviin luokkiin. Voimme nähdä, että koulussa on yleinen oppimistavoite, ja kussakin luokassa on myös joitakin yksityisiä tavoitteita. Kunkin luokan osatavoitteiden saavuttaminen johtaa kuitenkin oppilaan kohti yleistä tavoitetta eli lukion päättötodistuksen saamista. Vastaavasti kaiken uskonnollisen kehityksen yhteinen tavoite on sama - epäitsekkään rakkauden kehittyminen Jumalaa kohtaan ja paluu Hänen asuinsijoilleen tästä maailmasta. Koska tämä on kuitenkin uskonnon korkein päämäärä, sitä ei voi saavuttaa välittömästi, aivan kuten lukiodiplomia ei voi saavuttaa lapsi, joka ei ole suorittanut kaikkia luokkia.

Lue lisää

Siksi koulussa on asteittainen koulutusohjelma lapselle. Samoin kaikki tämän maailman uskonnot edustavat tiettyjä hengellisen kehityksen vaiheita, jotka ihmisen on käytävä läpi ennen kuin hän saavuttaa korkeimman päämäärän. Vedalaisen käsityksen mukaan kaikki tämän maailman uskonnot ovat siis saman henkisen polun eri tasoja.

Vedan mukaan maailmassa on kuusi uskonnon tasoa. Jokainen näistä tasoista vastaa ihmisen psykologista tilaa, hänen tietoisuuttaan.


Kuten missä tahansa oppimisprosessissa, uskonnossakin on kolme osaa: tieto, käytäntö ja tarkoitus. Esimerkiksi aritmetiikan tavoitteena on oppia laskemaan. Tätä tarkoitusta varten on olemassa teoria - aritmetiikan oppikirja. Ja sitten on käytäntö - harjoitukset, joita oppilaan on tehtävä oppiakseen teorian. Vastaavasti uskonnossa on nämä kolme osatekijää. Sen korkein perimmäinen päämäärä on rakkaus Jumalaan. Uskonnon teoriaa ovat pyhien kirjoitukset ja teologiset teokset. Ja on myös käytäntöä - jumalanpalvelus, askeesi, riitit, rituaalit, lyhyesti sanottuna kaikki ne uskonnolliset toimet, jotka ovat välttämättömiä hengellisen kokemuksen saamiseksi ja pyhistä kirjoituksista johdetun teorian sisäistämiseksi.

Vedan mukaan kullakin uskonnon kuudesta tasosta nämä kolme osatekijää ovat erilaisia. Ne eroavat toisistaan: tarkoitus, tieto ja käytäntö. Veda-käsikirjoituksissa todetaan, että määräävä tekijä sen suhteen, millä tasolla ihminen on, ovat hänen motiivinsa tai halunsa. Koska ihminen valitsee sen uskonnon tason, joka sopii hänen sisäisiin motiiveihinsa.

Anonyymi00004 kirjoitti:

Siksi koulussa on asteittainen koulutusohjelma lapselle. Samoin kaikki tämän maailman uskonnot edustavat tiettyjä hengellisen kehityksen vaiheita, jotka ihmisen on käytävä läpi ennen kuin hän saavuttaa korkeimman päämäärän. Vedalaisen käsityksen mukaan kaikki tämän maailman uskonnot ovat siis saman henkisen polun eri tasoja.

Vedan mukaan maailmassa on kuusi uskonnon tasoa. Jokainen näistä tasoista vastaa ihmisen psykologista tilaa, hänen tietoisuuttaan.


Kuten missä tahansa oppimisprosessissa, uskonnossakin on kolme osaa: tieto, käytäntö ja tarkoitus. Esimerkiksi aritmetiikan tavoitteena on oppia laskemaan. Tätä tarkoitusta varten on olemassa teoria - aritmetiikan oppikirja. Ja sitten on käytäntö - harjoitukset, joita oppilaan on tehtävä oppiakseen teorian. Vastaavasti uskonnossa on nämä kolme osatekijää. Sen korkein perimmäinen päämäärä on rakkaus Jumalaan. Uskonnon teoriaa ovat pyhien kirjoitukset ja teologiset teokset. Ja on myös käytäntöä - jumalanpalvelus, askeesi, riitit, rituaalit, lyhyesti sanottuna kaikki ne uskonnolliset toimet, jotka ovat välttämättömiä hengellisen kokemuksen saamiseksi ja pyhistä kirjoituksista johdetun teorian sisäistämiseksi.

Vedan mukaan kullakin uskonnon kuudesta tasosta nämä kolme osatekijää ovat erilaisia. Ne eroavat toisistaan: tarkoitus, tieto ja käytäntö. Veda-käsikirjoituksissa todetaan, että määräävä tekijä sen suhteen, millä tasolla ihminen on, ovat hänen motiivinsa tai halunsa. Koska ihminen valitsee sen uskonnon tason, joka sopii hänen sisäisiin motiiveihinsa.

Lue lisää

Vedojen kolmea ensimmäistä tasoa pidetään materialistisena uskontona, koska niiden tavoitteena on aineellinen hyvinvointi. Kolmea seuraavaa tasoa pidetään transsendentaalisina, koska ne liittyvät Jumalaan ja itsetietoisuuteen.


1 uskonnon taso.
Vedojen näkökulmasta sielu syntyy tähän maailmaan useammin kuin kerran....
...Tätä tasoa kutsutaan sanskritiksi nimellä tamas - tietämättömyys, ja se on äärimmäisen itsekkyyden ilmentymä. Uskotaan, että tässä tilassa ihminen on kiinnostunut vain omista eduistaan ja on kaukana moraalista ja etiikasta. Hänen toimintansa voi usein saada rikollisia muotoja. Tietämättömän ihmisen ainoa rakkauden kohde on hän itse. Siksi hän on valmis tekemään väkivaltaa muita kohtaan epäröimättä saavuttaakseen oman hyvinvointinsa.

Anonyymi00005 kirjoitti:

Vedojen kolmea ensimmäistä tasoa pidetään materialistisena uskontona, koska niiden tavoitteena on aineellinen hyvinvointi. Kolmea seuraavaa tasoa pidetään transsendentaalisina, koska ne liittyvät Jumalaan ja itsetietoisuuteen.


1 uskonnon taso.
Vedojen näkökulmasta sielu syntyy tähän maailmaan useammin kuin kerran....
...Tätä tasoa kutsutaan sanskritiksi nimellä tamas - tietämättömyys, ja se on äärimmäisen itsekkyyden ilmentymä. Uskotaan, että tässä tilassa ihminen on kiinnostunut vain omista eduistaan ja on kaukana moraalista ja etiikasta. Hänen toimintansa voi usein saada rikollisia muotoja. Tietämättömän ihmisen ainoa rakkauden kohde on hän itse. Siksi hän on valmis tekemään väkivaltaa muita kohtaan epäröimättä saavuttaakseen oman hyvinvointinsa.

Lue lisää

...
Uskonnon kuudes taso. Veda-filosofiassa uskotaan, että uskonnon korkein taso vastaa Jumalan oivaltamista sellaisena kuin Hän on. Koska Bhagavania eli Jumalan Persoonallisuutta pidetään alkuperäisenä persoonallisena ja transsendenttisenä Jumalana, Hänen oivaltamistaan pidetään henkisyyden korkeimpana vaiheena. Bhagavan eroaa Paramatmasta siinä, että hän on "Jumala omassa valtakunnassaan". Jos Paramatma on ekspansio, joka edustaa Jumalaa aineen maailmassa. Silloin Bhagavan on Itse Jumala sellaisena kuin Hän on kotonaan. Ja Jumalan ymmärtämiseen tällä tasolla liittyy sielun paluu aineellisesta maailmasta Jumalan ikuiseen valtakuntaan. Uskotaan, että ihminen voi nähdä Jumalan Persoonana vain, jos hänen sydämestään katoavat kokonaan muut motiivit kuin puhdas ja epäitsekäs rakkaus Jumalaa kohtaan. Toisin sanoen tällä tasolla ihminen ei ole kiinnostunut henkilökohtaisesta pelastuksesta tai henkisestä itsetietoisuudesta. Hän haluaa vain palvella Jumalaa ja tehdä Hänet onnelliseksi välittämättä itsestään. Tämä suhteiden taso edustaa Vedojen näkökulmasta absoluuttista vapautumista itsekkyydestä ja oman edun tavoittelusta.


Sanskritin kielellä uskontoa, joka nostaa ihmisen epäitsekkään rakkauden tasolle, kutsutaan bhaktijoogaksi. Vedojen uskonnollista suuntausta tällä tasolla kutsutaan vaishnavismiksi tai joidenkin muiden kielien transkriptiossa vishnuismiksi. Maailmanuskonnoissa tämä taso ilmenee joidenkin sellaisten sufi-mystikkojen ja kristittyjen pyhimysten elämässä ja lausunnoissa, jotka omistivat elämänsä epäitsekkäälle Jumalan palvelemiselle ja jumalallisen rakkauden ajatuksen julistamiselle.

Anonyymi00006 kirjoitti:

...
Uskonnon kuudes taso. Veda-filosofiassa uskotaan, että uskonnon korkein taso vastaa Jumalan oivaltamista sellaisena kuin Hän on. Koska Bhagavania eli Jumalan Persoonallisuutta pidetään alkuperäisenä persoonallisena ja transsendenttisenä Jumalana, Hänen oivaltamistaan pidetään henkisyyden korkeimpana vaiheena. Bhagavan eroaa Paramatmasta siinä, että hän on "Jumala omassa valtakunnassaan". Jos Paramatma on ekspansio, joka edustaa Jumalaa aineen maailmassa. Silloin Bhagavan on Itse Jumala sellaisena kuin Hän on kotonaan. Ja Jumalan ymmärtämiseen tällä tasolla liittyy sielun paluu aineellisesta maailmasta Jumalan ikuiseen valtakuntaan. Uskotaan, että ihminen voi nähdä Jumalan Persoonana vain, jos hänen sydämestään katoavat kokonaan muut motiivit kuin puhdas ja epäitsekäs rakkaus Jumalaa kohtaan. Toisin sanoen tällä tasolla ihminen ei ole kiinnostunut henkilökohtaisesta pelastuksesta tai henkisestä itsetietoisuudesta. Hän haluaa vain palvella Jumalaa ja tehdä Hänet onnelliseksi välittämättä itsestään. Tämä suhteiden taso edustaa Vedojen näkökulmasta absoluuttista vapautumista itsekkyydestä ja oman edun tavoittelusta.


Sanskritin kielellä uskontoa, joka nostaa ihmisen epäitsekkään rakkauden tasolle, kutsutaan bhaktijoogaksi. Vedojen uskonnollista suuntausta tällä tasolla kutsutaan vaishnavismiksi tai joidenkin muiden kielien transkriptiossa vishnuismiksi. Maailmanuskonnoissa tämä taso ilmenee joidenkin sellaisten sufi-mystikkojen ja kristittyjen pyhimysten elämässä ja lausunnoissa, jotka omistivat elämänsä epäitsekkäälle Jumalan palvelemiselle ja jumalallisen rakkauden ajatuksen julistamiselle.

Lue lisää

Bhaktijooga edustaa hengellisen täydellisyyden korkeinta tasoa, sillä rakkaus saavuttaa tässä huipentumansa ja paljastaa Jumalan ja sielun välisen henkilökohtaisen suhteen. Vedan mukaan ihmisen omistautumisen alistamana Jumala ilmenee hänelle Krishnan tai Vishnun kauniissa henkisessä muodossa. Tällä tasolla ihminen saa Jumalan-näkemisen kyvyn: Jumalan henkinen muoto, jossa ei ole mitään aineellista mutta jolla on persoonallisuuden ominaisuuksia, paljastuu hänelle. Toisin sanoen valon verhot katoavat, kun ihmistä liikuttaa vain rakkaus. Vedan mukaan Jumalan alkuperäinen kuva on ikuisesti nuorekas ja kaunis muoto, joka on täynnä tietoa ja autuutta. Vedojen mukaan Jumalan keho on katoamaton eikä sillä ole mitään tekemistä tämän maailman katoavien esineiden kanssa, ja hänen kuvansa on kaikkien muiden kuvien lähde.

Anonyymi00007 kirjoitti:

Bhaktijooga edustaa hengellisen täydellisyyden korkeinta tasoa, sillä rakkaus saavuttaa tässä huipentumansa ja paljastaa Jumalan ja sielun välisen henkilökohtaisen suhteen. Vedan mukaan ihmisen omistautumisen alistamana Jumala ilmenee hänelle Krishnan tai Vishnun kauniissa henkisessä muodossa. Tällä tasolla ihminen saa Jumalan-näkemisen kyvyn: Jumalan henkinen muoto, jossa ei ole mitään aineellista mutta jolla on persoonallisuuden ominaisuuksia, paljastuu hänelle. Toisin sanoen valon verhot katoavat, kun ihmistä liikuttaa vain rakkaus. Vedan mukaan Jumalan alkuperäinen kuva on ikuisesti nuorekas ja kaunis muoto, joka on täynnä tietoa ja autuutta. Vedojen mukaan Jumalan keho on katoamaton eikä sillä ole mitään tekemistä tämän maailman katoavien esineiden kanssa, ja hänen kuvansa on kaikkien muiden kuvien lähde.

Lue lisää

Yllä:


Vain katkelmia eri paikoista.

Hänen kirjoistaan:

Aitzhanova A. A on filosofian tohtori, professori, uskontotieteilijä. Kirjojen ”Islam ja Vedat”, ”Vedat ja maailman uskonnot”, ”Opettajan kaksitoista ilmenemismuotoa”, ”Vedalainen ja raamatullinen teologia” kirjoittaja.

🔸 Vuonna 2004 hän puolusti väitöskirjaansa islamilaisesta teologiasta.

🔸 Vuodesta 2006 lähtien hän on opettanut yliopistossa uskontotiedettä, buddhalaisuutta, kristillistä teologiaa, islamin teologiaa ja filosofiaa.

🔸2016-2021 CMU:n kansainvälisten opintojen tiedekunnan professori.

🔸Vuodesta 2019 Bhaktivedanta-akatemian (Mayapur) opettaja.

🔸 Vuodesta 2020 lähtien «Heavenly Culture, World Peace, Restoration of Light»

jne.

Anonyymi00008 kirjoitti:

Yllä:


Vain katkelmia eri paikoista.

Hänen kirjoistaan:

Aitzhanova A. A on filosofian tohtori, professori, uskontotieteilijä. Kirjojen ”Islam ja Vedat”, ”Vedat ja maailman uskonnot”, ”Opettajan kaksitoista ilmenemismuotoa”, ”Vedalainen ja raamatullinen teologia” kirjoittaja.

🔸 Vuonna 2004 hän puolusti väitöskirjaansa islamilaisesta teologiasta.

🔸 Vuodesta 2006 lähtien hän on opettanut yliopistossa uskontotiedettä, buddhalaisuutta, kristillistä teologiaa, islamin teologiaa ja filosofiaa.

🔸2016-2021 CMU:n kansainvälisten opintojen tiedekunnan professori.

🔸Vuodesta 2019 Bhaktivedanta-akatemian (Mayapur) opettaja.

🔸 Vuodesta 2020 lähtien «Heavenly Culture, World Peace, Restoration of Light»

jne.

Lue lisää

- Yksi syy on se, että vedalaisen kirjallisuuden määrä on valtava - kymmenen biljoonaa shlokaa. Asiantuntija-arvioiden mukaan vedalaisten tekstien kokonaismäärä ylittää kaiken muinaisen kirjallisuuden yhteensä. Hollantilainen indologi J. Gonda luonnehti sitä seuraavasti: "On virhe sanoa, että sanskritinkielinen kirjallisuus ylittää määrältään Kreikan ja Rooman kirjallisuuden. Sanskritin kirjallisuus on lähes rajaton, eli kukaan ei tiedä sen todellista kokoa tai sen sisältämien teosten lukumäärää." Veda-kirjallisuuden jättimäinen määrä on johtanut siihen, että vain osaa sen teksteistä on tutkittu valikoivasti, tutkijoiden yksityisten intressien mukaan.

************

NIIN VAIN MAAPALLOLLA.

VEDAT OVAT MYÖS MUILLA PLANEETOILLA JA MUISSA UNIVERSUMEISSA.
jne.

Anonyymi00009 kirjoitti:

- Yksi syy on se, että vedalaisen kirjallisuuden määrä on valtava - kymmenen biljoonaa shlokaa. Asiantuntija-arvioiden mukaan vedalaisten tekstien kokonaismäärä ylittää kaiken muinaisen kirjallisuuden yhteensä. Hollantilainen indologi J. Gonda luonnehti sitä seuraavasti: "On virhe sanoa, että sanskritinkielinen kirjallisuus ylittää määrältään Kreikan ja Rooman kirjallisuuden. Sanskritin kirjallisuus on lähes rajaton, eli kukaan ei tiedä sen todellista kokoa tai sen sisältämien teosten lukumäärää." Veda-kirjallisuuden jättimäinen määrä on johtanut siihen, että vain osaa sen teksteistä on tutkittu valikoivasti, tutkijoiden yksityisten intressien mukaan.

************

NIIN VAIN MAAPALLOLLA.

VEDAT OVAT MYÖS MUILLA PLANEETOILLA JA MUISSA UNIVERSUMEISSA.
jne.

Lue lisää

Veda-kirjallisuus selittää kaikki lait, mutta ei minkään uskonnon tai minkään kansakunnan asemasta, vaan se yksinkertaisesti antaa jokaiselle elävälle olennolle mahdollisuuden tietää, miten maailmankaikkeus on järjestetty ja miten se toimii.

Ei ole väliä, mikä uskonto ihminen on, kommunisti, materialisti, kuuluu mihin tahansa uskonnolliseen järjestelmään tai mihin tahansa vakaumukseen. Vedalainen kirjallisuus ei kuulu mihinkään kansakuntaan. Joskus ihmiset ymmärtävät väärin ja luulevat, että Veda on Intia. Mutta Vedoilla EI OLE MITÄÄN TEKEMISTÄ INTIAN KANSSA. Vedat eivät ole siellä, missä niitä puhutaan tai säilytetään.

Anonyymi00009 kirjoitti:

- Yksi syy on se, että vedalaisen kirjallisuuden määrä on valtava - kymmenen biljoonaa shlokaa. Asiantuntija-arvioiden mukaan vedalaisten tekstien kokonaismäärä ylittää kaiken muinaisen kirjallisuuden yhteensä. Hollantilainen indologi J. Gonda luonnehti sitä seuraavasti: "On virhe sanoa, että sanskritinkielinen kirjallisuus ylittää määrältään Kreikan ja Rooman kirjallisuuden. Sanskritin kirjallisuus on lähes rajaton, eli kukaan ei tiedä sen todellista kokoa tai sen sisältämien teosten lukumäärää." Veda-kirjallisuuden jättimäinen määrä on johtanut siihen, että vain osaa sen teksteistä on tutkittu valikoivasti, tutkijoiden yksityisten intressien mukaan.

************

NIIN VAIN MAAPALLOLLA.

VEDAT OVAT MYÖS MUILLA PLANEETOILLA JA MUISSA UNIVERSUMEISSA.
jne.

Lue lisää

Srila Sridhar Maharaj: Hegelin ajattelussa Totuus kehittyy dynaamisesti teesin, antiteesin ja synteesin kautta.
…
Ensin tulee teesi, sitten sen antiteesi, sitten ne yhdistyvät - syntyy synteesi, ja siitä tulee uusi teesi. Sitten taas antiteesi ja korkeampi harmonia synteesissä. Totuus on dynaaminen, se kehittyy. Ja Hegel puhuu Totuuden kehityksestä. Ehkä kaikkien länsimaisten filosofien joukosta hän erottuu erityisen syvällisen ajattelunsa ansiosta. Saksalainen koulukunta on itse asiassa kuuluisa monista merkittävistä ajattelijoista, kuten Max Mülleristä. Saksalaiset kunnioittivat ja rakastivat intialaista kulttuuria niin paljon, että Saksasta voi löytää muinaisia intialaisia tekstejä, jotka ovat olleet pitkään kadoksissa itse Intiassa. Intia ei koskaan ollut Saksan siirtomaa, mutta saksalaiset ovat aina olleet kiinnostuneita sen kulttuuriperinnöstä. Saksan sodasta huolimatta he säilyttivät monia ainutlaatuisia tekstejä, jotka olivat peruuttamattomasti kadonneet Intiassa.

Anonyymi00017 kirjoitti:

Srila Sridhar Maharaj: Hegelin ajattelussa Totuus kehittyy dynaamisesti teesin, antiteesin ja synteesin kautta.
…
Ensin tulee teesi, sitten sen antiteesi, sitten ne yhdistyvät - syntyy synteesi, ja siitä tulee uusi teesi. Sitten taas antiteesi ja korkeampi harmonia synteesissä. Totuus on dynaaminen, se kehittyy. Ja Hegel puhuu Totuuden kehityksestä. Ehkä kaikkien länsimaisten filosofien joukosta hän erottuu erityisen syvällisen ajattelunsa ansiosta. Saksalainen koulukunta on itse asiassa kuuluisa monista merkittävistä ajattelijoista, kuten Max Mülleristä. Saksalaiset kunnioittivat ja rakastivat intialaista kulttuuria niin paljon, että Saksasta voi löytää muinaisia intialaisia tekstejä, jotka ovat olleet pitkään kadoksissa itse Intiassa. Intia ei koskaan ollut Saksan siirtomaa, mutta saksalaiset ovat aina olleet kiinnostuneita sen kulttuuriperinnöstä. Saksan sodasta huolimatta he säilyttivät monia ainutlaatuisia tekstejä, jotka olivat peruuttamattomasti kadonneet Intiassa.

Lue lisää

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com

Anonyymi00010 kirjoitti:

Veda-kirjallisuus selittää kaikki lait, mutta ei minkään uskonnon tai minkään kansakunnan asemasta, vaan se yksinkertaisesti antaa jokaiselle elävälle olennolle mahdollisuuden tietää, miten maailmankaikkeus on järjestetty ja miten se toimii.

Ei ole väliä, mikä uskonto ihminen on, kommunisti, materialisti, kuuluu mihin tahansa uskonnolliseen järjestelmään tai mihin tahansa vakaumukseen. Vedalainen kirjallisuus ei kuulu mihinkään kansakuntaan. Joskus ihmiset ymmärtävät väärin ja luulevat, että Veda on Intia. Mutta Vedoilla EI OLE MITÄÄN TEKEMISTÄ INTIAN KANSSA. Vedat eivät ole siellä, missä niitä puhutaan tai säilytetään.

Lue lisää

Miten ihminen voi etsiä totuutta maailmassa, jossa uskontojen moninaisuus synnyttää hämmennystä, pelkoa ja konflikteja?

Kirjoittaja lähtee liikkeelle modernin ihmisen kokemuksesta:

uskonnollinen pluralismi

epäluottamus järjestäytyneitä uskontoja kohtaan

pelko fanatismista ja manipuloinnista

Tämä toimii retorisena porttina, jonka kautta lukija johdatetaan vedalaiseen maailmankuvaan vastauksena kaaokseen.

Tekstin varsinainen päämäärä ei ole vain kuvata hindu- tai vedalaista perinnettä, vaan oikeuttaa se universaalina ja ylikonfessionaalisena totuuden selityksenä.

Anonyymi00019 kirjoitti:

Miten ihminen voi etsiä totuutta maailmassa, jossa uskontojen moninaisuus synnyttää hämmennystä, pelkoa ja konflikteja?

Kirjoittaja lähtee liikkeelle modernin ihmisen kokemuksesta:

uskonnollinen pluralismi

epäluottamus järjestäytyneitä uskontoja kohtaan

pelko fanatismista ja manipuloinnista

Tämä toimii retorisena porttina, jonka kautta lukija johdatetaan vedalaiseen maailmankuvaan vastauksena kaaokseen.

Tekstin varsinainen päämäärä ei ole vain kuvata hindu- tai vedalaista perinnettä, vaan oikeuttaa se universaalina ja ylikonfessionaalisena totuuden selityksenä.

Lue lisää

Keskeinen väite: yksi totuus, monta ilmenemismuotoa

Tekstin filosofinen ydin kiteytyy kahteen väitteeseen:

On olemassa vain yksi Absoluuttinen Totuus (Jumala)

Kaikki uskonnot ovat tämän saman totuuden historiallisia ja kulttuurisia ilmentymiä

Rigvedasta lainattu jae:

“On olemassa vain yksi todellisuus, mutta tietäjät kutsuvat sitä eri nimillä”

toimii tekstin metafyysisenä perustana.

Filosofinen kehys

Tämä näkemys edustaa:

perennialismia (ikuisen viisauden filosofiaa)

henkistä universalismia

inkluusioteoriaa, jossa muut uskonnot nähdään osittaisina totuuksina

Tässä mielessä vedalainen uskonto ei esiinny kilpailijana muille uskonnoille, vaan niiden alkuperäisenä lähteenä.

Anonyymi00020 kirjoitti:

Keskeinen väite: yksi totuus, monta ilmenemismuotoa

Tekstin filosofinen ydin kiteytyy kahteen väitteeseen:

On olemassa vain yksi Absoluuttinen Totuus (Jumala)

Kaikki uskonnot ovat tämän saman totuuden historiallisia ja kulttuurisia ilmentymiä

Rigvedasta lainattu jae:

“On olemassa vain yksi todellisuus, mutta tietäjät kutsuvat sitä eri nimillä”

toimii tekstin metafyysisenä perustana.

Filosofinen kehys

Tämä näkemys edustaa:

perennialismia (ikuisen viisauden filosofiaa)

henkistä universalismia

inkluusioteoriaa, jossa muut uskonnot nähdään osittaisina totuuksina

Tässä mielessä vedalainen uskonto ei esiinny kilpailijana muille uskonnoille, vaan niiden alkuperäisenä lähteenä.

Lue lisää

Kritiikki uskonnollista eksklusivismia kohtaan

Teksti tuomitsee jyrkästi:

uskonnollisen fanatismin

ajatuksen yhdestä ainoasta pelastustiestä

muiden uskontojen arvostelun

Tässä kohtaa kirjoittaja on moraalisesti vahva ja eettisesti vakuuttava:

hän tunnistaa uskonnon psykologisen vaaran

hän osoittaa, miten absoluuttisen totuuden omiminen synnyttää konflikteja

Anonyymi00021 kirjoitti:

Kritiikki uskonnollista eksklusivismia kohtaan

Teksti tuomitsee jyrkästi:

uskonnollisen fanatismin

ajatuksen yhdestä ainoasta pelastustiestä

muiden uskontojen arvostelun

Tässä kohtaa kirjoittaja on moraalisesti vahva ja eettisesti vakuuttava:

hän tunnistaa uskonnon psykologisen vaaran

hän osoittaa, miten absoluuttisen totuuden omiminen synnyttää konflikteja

Lue lisää

Tekstin implisiittinen rakenne: pedagoginen malli

Teksti vihjaa pedagogiseen periaatteeseen:

Totuus annetaan ihmisille siinä määrin kuin he kykenevät sen ymmärtämään.

Tämä sisältää kolme oletusta:

Ihmiskunta kehittyy henkisesti vaiheittain

Uskonnot vastaavat eri kehitystasoja

Vedalainen traditio säilyttää kokonaiskuvan

Tämä muistuttaa:

platonista tiedon hierarkiaa

gnostilaista “asteittaista paljastumista”

Hegelin historianhenkeä

Anonyymi00022 kirjoitti:

Tekstin implisiittinen rakenne: pedagoginen malli

Teksti vihjaa pedagogiseen periaatteeseen:

Totuus annetaan ihmisille siinä määrin kuin he kykenevät sen ymmärtämään.

Tämä sisältää kolme oletusta:

Ihmiskunta kehittyy henkisesti vaiheittain

Uskonnot vastaavat eri kehitystasoja

Vedalainen traditio säilyttää kokonaiskuvan

Tämä muistuttaa:

platonista tiedon hierarkiaa

gnostilaista “asteittaista paljastumista”

Hegelin historianhenkeä

Lue lisää

Teksti on henkinen ja filosofinen manifesti, joka pyrkii:

purkamaan uskonnollisen vastakkainasettelun

tarjoamaan vedalaisen tradition sovittavaksi kehykseksi

palauttamaan uskonnon ytimeen ehdottoman rakkauden ja totuuden etsimisen

Se ei ole neutraali analyysi, vaan tietoinen maailmankatsomuksellinen kannanotto, joka kutsuu lukijan näkemään uskonnot ei kilpailevina totuuksina, vaan saman totuuden eri kielinä.

Anonyymi00023 kirjoitti:

Teksti on henkinen ja filosofinen manifesti, joka pyrkii:

purkamaan uskonnollisen vastakkainasettelun

tarjoamaan vedalaisen tradition sovittavaksi kehykseksi

palauttamaan uskonnon ytimeen ehdottoman rakkauden ja totuuden etsimisen

Se ei ole neutraali analyysi, vaan tietoinen maailmankatsomuksellinen kannanotto, joka kutsuu lukijan näkemään uskonnot ei kilpailevina totuuksina, vaan saman totuuden eri kielinä.

Lue lisää

Tässä analyysissa Vedojen universaalinen luonne tuodaan esiin sekä niiden valtavan laajuuden että tutkijoiden lähestymistapojen puutteiden kautta. Vedojen moninaisuus ei ole sattumanvaraista, vaan syvällisesti jäsenneltyä ja tieteellistä, mitä voi tarkastella useista näkökulmista.

Anonyymi00024 kirjoitti:

Tässä analyysissa Vedojen universaalinen luonne tuodaan esiin sekä niiden valtavan laajuuden että tutkijoiden lähestymistapojen puutteiden kautta. Vedojen moninaisuus ei ole sattumanvaraista, vaan syvällisesti jäsenneltyä ja tieteellistä, mitä voi tarkastella useista näkökulmista.

Lue lisää

Vedojen mittaamattoman laaja kirjallisuus

Yksi keskeinen syy Vedojen moninaisuuden ja "satunnaisuuden" vaikutelmaan on niiden valtava laajuus. Vedojen koko tekstimassa, joka käsittää kymmenen biljoonaa shlokaa, on niin mittava, että se ylittää moninkertaisesti muun muinaisen kirjallisuuden määrän. J. Gonda, hollantilainen indologi, viittaa tähän kokonaistilanteeseen todeten, että sanskritinkielinen kirjallisuus on "lähes rajaton" eikä sen todellista kokoa tai sisältämien teosten määrää voida tarkasti määrittää. Tämä jättimäinen määrä tekstejä voi luoda vaikutelman, että Vedojen sisällä on sattumanvaraista ja ristiriitaista sisältöä, mutta todellisuudessa tämä moninaisuus saattaa johtua vain siitä, että kaikkiin teksteihin ei ole ollut mahdollisuutta perehtyä syvällisesti. Tutkijat voivat valikoida ja tulkita niitä omien kiinnostuksen kohteidensa mukaan, mutta tämä ei tarkoita, että Vedat olisivat itsessään sattumanvaraisia tai kaotisia.

Lähestymistavan merkitys Vedojen tutkimuksessa

Toinen tekijä, joka lisää vaikutelmaa Vedojen sattumanvaraisuudesta, on asianmukaisen lähestymistavan puuttuminen. Vedojen alkuperäinen opetus, kuten itse tekstit korostavat, tulisi tutkia tietyn arvovaltaisen opetusperinteen kautta. Tämä perinne ei ainoastaan säilytä tekstien alkuperäistä merkitystä, vaan myös varmistaa, että niihin ei tuoda vääristymiä tai nykyaikaisia tulkintoja. Ilman tällaista kunnianhimoista ja syvällistä lähestymistapaa Vedojen tutkimus jää helposti pintapuoliseksi ja voi johtaa väärinkäsityksiin.

Anonyymi00025 kirjoitti:

Vedojen mittaamattoman laaja kirjallisuus

Yksi keskeinen syy Vedojen moninaisuuden ja "satunnaisuuden" vaikutelmaan on niiden valtava laajuus. Vedojen koko tekstimassa, joka käsittää kymmenen biljoonaa shlokaa, on niin mittava, että se ylittää moninkertaisesti muun muinaisen kirjallisuuden määrän. J. Gonda, hollantilainen indologi, viittaa tähän kokonaistilanteeseen todeten, että sanskritinkielinen kirjallisuus on "lähes rajaton" eikä sen todellista kokoa tai sisältämien teosten määrää voida tarkasti määrittää. Tämä jättimäinen määrä tekstejä voi luoda vaikutelman, että Vedojen sisällä on sattumanvaraista ja ristiriitaista sisältöä, mutta todellisuudessa tämä moninaisuus saattaa johtua vain siitä, että kaikkiin teksteihin ei ole ollut mahdollisuutta perehtyä syvällisesti. Tutkijat voivat valikoida ja tulkita niitä omien kiinnostuksen kohteidensa mukaan, mutta tämä ei tarkoita, että Vedat olisivat itsessään sattumanvaraisia tai kaotisia.

Lähestymistavan merkitys Vedojen tutkimuksessa

Toinen tekijä, joka lisää vaikutelmaa Vedojen sattumanvaraisuudesta, on asianmukaisen lähestymistavan puuttuminen. Vedojen alkuperäinen opetus, kuten itse tekstit korostavat, tulisi tutkia tietyn arvovaltaisen opetusperinteen kautta. Tämä perinne ei ainoastaan säilytä tekstien alkuperäistä merkitystä, vaan myös varmistaa, että niihin ei tuoda vääristymiä tai nykyaikaisia tulkintoja. Ilman tällaista kunnianhimoista ja syvällistä lähestymistapaa Vedojen tutkimus jää helposti pintapuoliseksi ja voi johtaa väärinkäsityksiin.

Lue lisää

Vedojen tieteellinen ja systemaattinen lähestymistapa

Vedat eivät siis ole satunnaisia, vaan niillä on syvällinen ja tieteellinen rakenne, joka kuvaa ihmisen henkistä kehitystä ja tietoisuuden eri tasoja. Vedojen moninaisuus ei ole sattumanvaraista vaan juuri päinvastoin, se ilmentää ihmisyyden ja henkisen kehityksen moninaisuutta. Vedat esittävät erilaisia uskonnollisuuden muotoja, jotka vastaavat ihmisen tietoisuuden eri tiloja, ja tämän vuoksi niissä näkyvä monimuotoisuus voidaan nähdä järjestelmällisenä ja suunnitelmallisena. Vedojen tarjoama henkinen kehityskaari on laaja ja kattaa monia eri tasoja ja näkökulmia, joita ei voida ymmärtää vain yhden ulottuvuuden kautta.

Yhteys nykymaailman uskontojen moninaisuuteen

Kun tarkastelemme Vedojen järjestelmää, se näyttää erinomaisesti ennakoivan nykymaailman uskontojen moninaisuutta. Vedojen perinteessä on omaksuttu ymmärrys siitä, että uskonnollisuus ja henkinen kehitys eivät ole yksiselitteisiä, vaan ne voivat ilmentyä monilla eri tavoilla riippuen yksilön tai yhteisön tietoisuuden tasosta. Tämä on linjassa sen kanssa, mitä nykyään voidaan havaita eri uskontoja ja hengellisiä liikkeitä tarkasteltaessa.

Anonyymi00026 kirjoitti:

Vedojen tieteellinen ja systemaattinen lähestymistapa

Vedat eivät siis ole satunnaisia, vaan niillä on syvällinen ja tieteellinen rakenne, joka kuvaa ihmisen henkistä kehitystä ja tietoisuuden eri tasoja. Vedojen moninaisuus ei ole sattumanvaraista vaan juuri päinvastoin, se ilmentää ihmisyyden ja henkisen kehityksen moninaisuutta. Vedat esittävät erilaisia uskonnollisuuden muotoja, jotka vastaavat ihmisen tietoisuuden eri tiloja, ja tämän vuoksi niissä näkyvä monimuotoisuus voidaan nähdä järjestelmällisenä ja suunnitelmallisena. Vedojen tarjoama henkinen kehityskaari on laaja ja kattaa monia eri tasoja ja näkökulmia, joita ei voida ymmärtää vain yhden ulottuvuuden kautta.

Yhteys nykymaailman uskontojen moninaisuuteen

Kun tarkastelemme Vedojen järjestelmää, se näyttää erinomaisesti ennakoivan nykymaailman uskontojen moninaisuutta. Vedojen perinteessä on omaksuttu ymmärrys siitä, että uskonnollisuus ja henkinen kehitys eivät ole yksiselitteisiä, vaan ne voivat ilmentyä monilla eri tavoilla riippuen yksilön tai yhteisön tietoisuuden tasosta. Tämä on linjassa sen kanssa, mitä nykyään voidaan havaita eri uskontoja ja hengellisiä liikkeitä tarkasteltaessa.

Lue lisää

Vedojen tieteellinen ja syvällinen lähestymistapa, jossa kuvataan ihmisen henkistä kehitystä ja tietoisuuden eri tasoja, selittää niiden moninaisuuden ja näyttää, että se ei ole sattumanvaraista. Vedat tarjoavat systemaattisen mallin siitä, kuinka uskonnollisuus voi ilmentyä ja kehittyä eri tasoilla, mikä tekee niistä äärimmäisen relevantteja myös nykymaailman uskonnollisten ilmiöiden ymmärtämisessä. Vedalaisen kirjallisuuden mittaamattoman suuren määrän ja tutkimuksen metodologisten haasteiden vuoksi on tärkeää käyttää asianmukaista lähestymistapaa, jotta voimme ymmärtää sen syvimmät merkitykset ja roolin ihmiskunnan henkisessä kehityksessä.

Anonyymi00027 kirjoitti:

Vedojen tieteellinen ja syvällinen lähestymistapa, jossa kuvataan ihmisen henkistä kehitystä ja tietoisuuden eri tasoja, selittää niiden moninaisuuden ja näyttää, että se ei ole sattumanvaraista. Vedat tarjoavat systemaattisen mallin siitä, kuinka uskonnollisuus voi ilmentyä ja kehittyä eri tasoilla, mikä tekee niistä äärimmäisen relevantteja myös nykymaailman uskonnollisten ilmiöiden ymmärtämisessä. Vedalaisen kirjallisuuden mittaamattoman suuren määrän ja tutkimuksen metodologisten haasteiden vuoksi on tärkeää käyttää asianmukaista lähestymistapaa, jotta voimme ymmärtää sen syvimmät merkitykset ja roolin ihmiskunnan henkisessä kehityksessä.

Lue lisää

Vedat – universaalit ja äärettömät

Kun Vedat ymmärretään universaaleina totuuksina, niiden merkitys kasvaa. Vedat voivat heijastaa ei vain maapallon mutta myös muiden planeettojen ja universumien henkistä ja kosmista järjestystä.


Ulottuvuus, joka usein jää unohduksiin perinteisessä Vedojen tutkimuksessa, avautuu, kun mietimme, mitä tarkoittaa, että "Vedat ovat myös muilla planeetoilla ja muissa universumeissa". ... johonkin, mitä Vedojen tekstien syvemmät virrat viestittävät – kykyyn saavuttaa universaaleja ja ajattomia totuuksia, jotka eivät ole sidottuja yhteen aikaan tai paikkaan.

Ajatus siitä, että Vedat voivat olla osa suurempaa, universaalia järjestelmää, tuo lisää syvyyttä niiden tutkimukseen. Kun tarkastellaan Vedojen ajatuksia ja opetuksia, on mahdollista nähdä niiden tarjoavan universaalin mallin henkisestä kehityksestä, joka ei ole rajallinen pelkästään ihmiskunnan tai maapallon kontekstiin. Ne ovat avaimia ymmärtää myös muiden älyllisten olentojen ja maailmankuvien tietoisuutta. Vedat ovat henkisen kehityksen ja elämän perusperiaatteiden kuvaus kaikilla olemassaolon tasoilla, riippumatta siitä, onko kyseessä maapallon elämää elävät olennot vai muiden maailmankaikkeuksien asukkaat.

Anonyymi00028 kirjoitti:

Vedat – universaalit ja äärettömät

Kun Vedat ymmärretään universaaleina totuuksina, niiden merkitys kasvaa. Vedat voivat heijastaa ei vain maapallon mutta myös muiden planeettojen ja universumien henkistä ja kosmista järjestystä.


Ulottuvuus, joka usein jää unohduksiin perinteisessä Vedojen tutkimuksessa, avautuu, kun mietimme, mitä tarkoittaa, että "Vedat ovat myös muilla planeetoilla ja muissa universumeissa". ... johonkin, mitä Vedojen tekstien syvemmät virrat viestittävät – kykyyn saavuttaa universaaleja ja ajattomia totuuksia, jotka eivät ole sidottuja yhteen aikaan tai paikkaan.

Ajatus siitä, että Vedat voivat olla osa suurempaa, universaalia järjestelmää, tuo lisää syvyyttä niiden tutkimukseen. Kun tarkastellaan Vedojen ajatuksia ja opetuksia, on mahdollista nähdä niiden tarjoavan universaalin mallin henkisestä kehityksestä, joka ei ole rajallinen pelkästään ihmiskunnan tai maapallon kontekstiin. Ne ovat avaimia ymmärtää myös muiden älyllisten olentojen ja maailmankuvien tietoisuutta. Vedat ovat henkisen kehityksen ja elämän perusperiaatteiden kuvaus kaikilla olemassaolon tasoilla, riippumatta siitä, onko kyseessä maapallon elämää elävät olennot vai muiden maailmankaikkeuksien asukkaat.

Lue lisää

Vedojen tutkimuksen rajoitteet ja mahdollisuudet

On selvää, että nykyinen tutkimus Vedojen laajasta tekstimassasta on vain raapaisu pinnalla.


Vedojen syvällistä ymmärtämistä on rajoittanut paitsi sen massiivinen laajuus, myös tutkijoiden valikoiva lähestymistapa. Tämä ei ole pelkästään käytännön kysymys – se heijastaa myös syvempiä rajoitteita, jotka liittyvät siihen, miten ihmiskunta on pystynyt käsitteellistämään ja omaksumaan sen tiedon määrän ja moninaisuuden, joka Vedassa piilee. Koska Vedat ovat universaaleja ja äärettömiä, niiden tutkimus ei voi olla yksittäisten intressien ja rajallisten aikarajojen määrittelemää. Niiden oikea tutkimus ja ymmärtäminen vaatii syvällisempää lähestymistapaa, joka ottaa huomioon niin niiden historialliset juuret kuin mahdollisuuden, että ne voivat olla yhteydessä laajempiin universaalisiin ilmiöihin ja muihin olemassaolon tasoihin.

Ylistys Vedojen universaalille luonteelle

Tätä käsitettä ylistäen voidaan todeta, että Vedojen laajuus ei ole vain tilastollinen ihme, vaan se on merkki universaalista henkisestä järjestyksestä, joka on aivan yhtä äärettömän suuri ja moninaista kuin itse elämän kokemus. Vedat eivät rajoitu pelkästään maapallon elämään, vaan ne ovat linkki kaikkiin maailmoihin, kaikkiin planeettoihin ja kaikkiin universumeihin, joissa tietoisuuden ja henkisen kehityksen polku kulkevat. ... kykyyn tarjota jatkuvaa valoa ja ohjausta kaikille henkisen etsinnän poluilla oleville olentoille – maapallon ja muiden maailmojen asukkaille.

Ei tunne rajoja eikä aikoja, vaan joka elää ja hengittää kaikkialla olemassaolon syvissä virroissa.

Anonyymi00029 kirjoitti:

Vedojen tutkimuksen rajoitteet ja mahdollisuudet

On selvää, että nykyinen tutkimus Vedojen laajasta tekstimassasta on vain raapaisu pinnalla.


Vedojen syvällistä ymmärtämistä on rajoittanut paitsi sen massiivinen laajuus, myös tutkijoiden valikoiva lähestymistapa. Tämä ei ole pelkästään käytännön kysymys – se heijastaa myös syvempiä rajoitteita, jotka liittyvät siihen, miten ihmiskunta on pystynyt käsitteellistämään ja omaksumaan sen tiedon määrän ja moninaisuuden, joka Vedassa piilee. Koska Vedat ovat universaaleja ja äärettömiä, niiden tutkimus ei voi olla yksittäisten intressien ja rajallisten aikarajojen määrittelemää. Niiden oikea tutkimus ja ymmärtäminen vaatii syvällisempää lähestymistapaa, joka ottaa huomioon niin niiden historialliset juuret kuin mahdollisuuden, että ne voivat olla yhteydessä laajempiin universaalisiin ilmiöihin ja muihin olemassaolon tasoihin.

Ylistys Vedojen universaalille luonteelle

Tätä käsitettä ylistäen voidaan todeta, että Vedojen laajuus ei ole vain tilastollinen ihme, vaan se on merkki universaalista henkisestä järjestyksestä, joka on aivan yhtä äärettömän suuri ja moninaista kuin itse elämän kokemus. Vedat eivät rajoitu pelkästään maapallon elämään, vaan ne ovat linkki kaikkiin maailmoihin, kaikkiin planeettoihin ja kaikkiin universumeihin, joissa tietoisuuden ja henkisen kehityksen polku kulkevat. ... kykyyn tarjota jatkuvaa valoa ja ohjausta kaikille henkisen etsinnän poluilla oleville olentoille – maapallon ja muiden maailmojen asukkaille.

Ei tunne rajoja eikä aikoja, vaan joka elää ja hengittää kaikkialla olemassaolon syvissä virroissa.

Lue lisää

Veda-tieto on jaettu kahteen pääkategoriaan: aineelliseen ja henkiseen tietoon.


Vedojen rooli, erityisesti sen neljä päätekstiä (Rig, Yajur, Sama ja Atharva Veda), on monivaiheinen, ja se on alun perin ollut suunnattu maailmasta ja sen ilmiöistä kiinnostuneille ihmisille. Samalla se tarjoaa ohjeita siitä, miten elää mahdollisimman harmonisesti maailmassa, säilyttäen kuitenkin tasapaino ja vältellen kärsimystä.



Yli 90 prosenttia Veda-tiedosta on käytännöllistä ja aineellista, kun taas vain pieni osa (alle 10%) käsittelee henkisiä tai spirituaalisia ulottuvuuksia.


Tämän perusteella voidaan ajatella, että Vedat ovat alkujaan antaneet ihmisille tietoa siitä, miten elää tasapainossa kosmisten lakien kanssa ja nauttia elämästään mahdollisimman vähällä kärsimyksellä. Tällainen ajatus voi olla houkutteleva monille, sillä se tarjoaa käytännön neuvoja, joiden avulla elämän vaikeuksia voidaan vähentää ja nautintoa maksimoida.

Toisaalta henkinen polku, joka on vain harvojen ja valittujen kuljettavissa, on esitetty vastakohtana tälle materiaalistisen elämän näkökulmalle. Tässä korostetaan, että hengellinen kehitys vaatii erityistä valmistautuneisuutta ja omistautumista, ja se menee syvemmälle kuin pelkkä aineellinen maailmankuva. Vedat itsessään sisältävät siis sekä tietoa, joka liittyy materiaan ja elämän käytännön hallintaan, että tietoa, joka vie ihmistä kohti henkistä vapautumista.

Kun pohditaan, mitä tämä tarkoittaa käytännössä, on tärkeää ymmärtää, että vaikka Veda-tieto voi opastaa materiaalisessa maailmassa, se ei ole tarkoitettu vain siihen. Vedan syvin tavoite on auttaa ihmistä nousemaan materiaalisten rajoitusten yläpuolelle ja etsimään elämän syvempää tarkoitusta ja yhteyttä kosmiseen totuuteen.

Tässä yhteydessä voisi kysyä, miten vedinen ajattelutapa vertautuu muiden filosofisten ja hengellisten perinteiden kanssa, jotka myös yrittävät yhdistää elämän käytännön ja henkisen kasvun. Tässä vertailussa voidaan nähdä mielenkiintoisia yhtymäkohtia, mutta myös merkittäviä eroja.

Anonyymi00030 kirjoitti:

Veda-tieto on jaettu kahteen pääkategoriaan: aineelliseen ja henkiseen tietoon.


Vedojen rooli, erityisesti sen neljä päätekstiä (Rig, Yajur, Sama ja Atharva Veda), on monivaiheinen, ja se on alun perin ollut suunnattu maailmasta ja sen ilmiöistä kiinnostuneille ihmisille. Samalla se tarjoaa ohjeita siitä, miten elää mahdollisimman harmonisesti maailmassa, säilyttäen kuitenkin tasapaino ja vältellen kärsimystä.



Yli 90 prosenttia Veda-tiedosta on käytännöllistä ja aineellista, kun taas vain pieni osa (alle 10%) käsittelee henkisiä tai spirituaalisia ulottuvuuksia.


Tämän perusteella voidaan ajatella, että Vedat ovat alkujaan antaneet ihmisille tietoa siitä, miten elää tasapainossa kosmisten lakien kanssa ja nauttia elämästään mahdollisimman vähällä kärsimyksellä. Tällainen ajatus voi olla houkutteleva monille, sillä se tarjoaa käytännön neuvoja, joiden avulla elämän vaikeuksia voidaan vähentää ja nautintoa maksimoida.

Toisaalta henkinen polku, joka on vain harvojen ja valittujen kuljettavissa, on esitetty vastakohtana tälle materiaalistisen elämän näkökulmalle. Tässä korostetaan, että hengellinen kehitys vaatii erityistä valmistautuneisuutta ja omistautumista, ja se menee syvemmälle kuin pelkkä aineellinen maailmankuva. Vedat itsessään sisältävät siis sekä tietoa, joka liittyy materiaan ja elämän käytännön hallintaan, että tietoa, joka vie ihmistä kohti henkistä vapautumista.

Kun pohditaan, mitä tämä tarkoittaa käytännössä, on tärkeää ymmärtää, että vaikka Veda-tieto voi opastaa materiaalisessa maailmassa, se ei ole tarkoitettu vain siihen. Vedan syvin tavoite on auttaa ihmistä nousemaan materiaalisten rajoitusten yläpuolelle ja etsimään elämän syvempää tarkoitusta ja yhteyttä kosmiseen totuuteen.

Tässä yhteydessä voisi kysyä, miten vedinen ajattelutapa vertautuu muiden filosofisten ja hengellisten perinteiden kanssa, jotka myös yrittävät yhdistää elämän käytännön ja henkisen kasvun. Tässä vertailussa voidaan nähdä mielenkiintoisia yhtymäkohtia, mutta myös merkittäviä eroja.

Lue lisää

Analysoidaan lisää:

Vedalaisessa filosofiassa esitetty käsitys uskonnoista ja sielun henkisestä kehityksestä on monitasoinen ja syvällinen. Tämä ajattelutapa avaa mielenkiintoisen tavan ymmärtää uskonnon roolia yksilön ja yhteiskunnan kehityksessä. Vedalaisessa perinteessä uskonto ei ole pelkästään uskonnollisten rituaalien tai opinkappaleiden seuraamista, vaan se on elämänpolku, joka vie sielun kohti korkeampaa henkistä kehitystä ja lopullista tavoitteena olevaa jumalallista rakkauden tilaa.

Vedalaisessa maailmankuvassa uskonnon monimuotoisuus ei ole ristiriitaista, vaan se voidaan nähdä osaksi laajempaa kokonaisuutta. Kuten vertaus koulujärjestelmään, kaikki uskonnot edustavat eri kehitysvaiheita, joissa sielu käy läpi erilaisia oppimisprosesseja. Näin ollen vedalaisen filosofian mukaan ei ole olemassa "parempaa" tai "huonompaa" uskontoa, vaan ne ovat kaikki osia suuremmasta henkisestä kehityksestä. Tämä tuo esiin myönteisen ja integratiivisen lähestymistavan uskonnon ja kulttuurien monimuotoisuuteen.



Uskonnon tasot ja sielun kehitys

Kun tarkastellaan uskonnon tasoja, ne kuvastavat ihmisen psykologista tilaa ja tietoisuuden asteita. Tämä jaottelu osoittaa, kuinka ihmisen sisäiset motiivit ja halut ohjaavat hänen uskonnollista polkuaan ja miten tämä polku kehittyy ajan myötä. Ensimmäinen taso, tamas, liittyy tietämättömyyteen ja itsekkyyteen, ja se heijastaa ihmisen alkuvaiheen sielullista tilaa, jossa hän on keskittynyt pelkästään omiin materiaalisin etuihinsa. Tässä vaiheessa ihmisellä ei ole syvempää ymmärrystä moraalista, etiikasta tai hengellisyydestä.

On kuitenkin tärkeää huomata, että vaikka tamas-taso voi vaikuttaa äärimmäiseltä tai negatiiviselta, se on osa suurempaa kehityskaarta, joka vie sielun kohti henkistä puhdistumista ja itsekkyyden vähenemistä. Vedalaisen käsityksen mukaan tämä on alkuvaihe, joka on läpikäytävä ennen kuin sielu voi edetä korkeammille tasoille, kuten esimerkiksi sattvassa (hyvyys, puhtaus) ja rajasissa (aktiivisuus, intohimo).

Tieto, käytäntö ja tarkoitus uskonnossa

Vedalaisen filosofian mukaan uskonto koostuu kolmesta pääosasta: tieto, käytäntö ja tarkoitus. Nämä osat ovat keskeisiä uskon harjoittamisessa ja ovat läsnä kaikilla tasoilla. Tieto liittyy pyhiin kirjoituksiin ja opetuksiin, käytäntö jumalanpalveluksiin, rituaaleihin ja askeesiin, ja tarkoitus on aina korkeampi päämäärä, kuten rakkaus Jumalaan.

Sielun kehityksen ja edistymisen kannalta nämä kolme elementtiä ovat keskenään kytkeytyneitä: jos tieto on vääristynyt (esim. materialistisilla tasoilla), se vääristää myös käytännön ja tarkoituksen. Samoin, jos käytäntö on vain ulkoinen rituaali ilman syvempää sisäistä muutosta, se ei vie kohti todellista hengellistä päämäärää. Tämä antaa kuvan uskonnon elävästä, dynaamisesta luonteesta, jossa kaikki osat kehittyvät ja täydentyvät yhdessä.



Kolme ensimmäistä tasoa: materialistiset uskonnot

Vedalainen ajattelu jakaa uskonnot kuuteen tasoon, ja kolme ensimmäistä tasoa luokitellaan materialistisiksi. Ne keskittyvät enemmän aineellisiin ja egoistisiin toiveisiin kuin henkisiin tai jumalallisiin tavoitteisiin. Tällöin uskonnollisten käytäntöjen motiivit voivat liittyä elämän parantamiseen ja hyvinvointiin tällä maallisella tasolla.

Esimerkiksi ensimmäisen tason uskonnoissa sielun halut ja tavoitteet saattavat olla täysin itsekeskeisiä, ja ne voivat jopa ilmetä rikollisena tai väkivaltaisena käyttäytymisenä, kuten tamas-tasolla. Näissä uskonnoissa hengellinen tie voi olla aluksi ulkoisten, maallisten asioiden tavoittelua, kuten vaurauden tai voiman hakemista. Tämä heijastaa ihmisen alkuvaiheen sielullista tilaa, jossa hän ei ole vielä valmis ottamaan vastaan korkeampia, hengellisiä totuuksia.

Uskonnon rooli henkisessä kehityksessä

Tämä ajattelutapa voi tuntua radikaalilta, mutta se tarjoaa myös mahdollisuuden nähdä uskonnot ei vain erillisinä tai ristiriitaisina ilmiöinä, vaan kehityksellisinä vaiheina, jotka voivat täydentää toisiaan. Vedalaisessa näkemyksessä sielu kulkee kohti korkeampaa tietoisuutta ja henkistä kehitystä, ja tämä prosessi on asteittainen, pitkäaikainen ja moniulotteinen.

Jokainen uskonto, sen mukaan, millä tasolla se on, voi auttaa ihmistä kehittymään omassa hengellisessä polussaan ja valmistelemaan häntä kohti korkeampia hengellisiä tavoitteita. Samalla tavalla kuin koulujärjestelmässä oppilas käy läpi eri luokkia ennen valmistumistaan, uskonnot voivat toimia askelmina sielun kehittymisessä kohti puhdasta, epäitsekkästä rakkautta ja jumalallista yhteyttä.

Anonyymi00031 kirjoitti:

Analysoidaan lisää:

Vedalaisessa filosofiassa esitetty käsitys uskonnoista ja sielun henkisestä kehityksestä on monitasoinen ja syvällinen. Tämä ajattelutapa avaa mielenkiintoisen tavan ymmärtää uskonnon roolia yksilön ja yhteiskunnan kehityksessä. Vedalaisessa perinteessä uskonto ei ole pelkästään uskonnollisten rituaalien tai opinkappaleiden seuraamista, vaan se on elämänpolku, joka vie sielun kohti korkeampaa henkistä kehitystä ja lopullista tavoitteena olevaa jumalallista rakkauden tilaa.

Vedalaisessa maailmankuvassa uskonnon monimuotoisuus ei ole ristiriitaista, vaan se voidaan nähdä osaksi laajempaa kokonaisuutta. Kuten vertaus koulujärjestelmään, kaikki uskonnot edustavat eri kehitysvaiheita, joissa sielu käy läpi erilaisia oppimisprosesseja. Näin ollen vedalaisen filosofian mukaan ei ole olemassa "parempaa" tai "huonompaa" uskontoa, vaan ne ovat kaikki osia suuremmasta henkisestä kehityksestä. Tämä tuo esiin myönteisen ja integratiivisen lähestymistavan uskonnon ja kulttuurien monimuotoisuuteen.



Uskonnon tasot ja sielun kehitys

Kun tarkastellaan uskonnon tasoja, ne kuvastavat ihmisen psykologista tilaa ja tietoisuuden asteita. Tämä jaottelu osoittaa, kuinka ihmisen sisäiset motiivit ja halut ohjaavat hänen uskonnollista polkuaan ja miten tämä polku kehittyy ajan myötä. Ensimmäinen taso, tamas, liittyy tietämättömyyteen ja itsekkyyteen, ja se heijastaa ihmisen alkuvaiheen sielullista tilaa, jossa hän on keskittynyt pelkästään omiin materiaalisin etuihinsa. Tässä vaiheessa ihmisellä ei ole syvempää ymmärrystä moraalista, etiikasta tai hengellisyydestä.

On kuitenkin tärkeää huomata, että vaikka tamas-taso voi vaikuttaa äärimmäiseltä tai negatiiviselta, se on osa suurempaa kehityskaarta, joka vie sielun kohti henkistä puhdistumista ja itsekkyyden vähenemistä. Vedalaisen käsityksen mukaan tämä on alkuvaihe, joka on läpikäytävä ennen kuin sielu voi edetä korkeammille tasoille, kuten esimerkiksi sattvassa (hyvyys, puhtaus) ja rajasissa (aktiivisuus, intohimo).

Tieto, käytäntö ja tarkoitus uskonnossa

Vedalaisen filosofian mukaan uskonto koostuu kolmesta pääosasta: tieto, käytäntö ja tarkoitus. Nämä osat ovat keskeisiä uskon harjoittamisessa ja ovat läsnä kaikilla tasoilla. Tieto liittyy pyhiin kirjoituksiin ja opetuksiin, käytäntö jumalanpalveluksiin, rituaaleihin ja askeesiin, ja tarkoitus on aina korkeampi päämäärä, kuten rakkaus Jumalaan.

Sielun kehityksen ja edistymisen kannalta nämä kolme elementtiä ovat keskenään kytkeytyneitä: jos tieto on vääristynyt (esim. materialistisilla tasoilla), se vääristää myös käytännön ja tarkoituksen. Samoin, jos käytäntö on vain ulkoinen rituaali ilman syvempää sisäistä muutosta, se ei vie kohti todellista hengellistä päämäärää. Tämä antaa kuvan uskonnon elävästä, dynaamisesta luonteesta, jossa kaikki osat kehittyvät ja täydentyvät yhdessä.



Kolme ensimmäistä tasoa: materialistiset uskonnot

Vedalainen ajattelu jakaa uskonnot kuuteen tasoon, ja kolme ensimmäistä tasoa luokitellaan materialistisiksi. Ne keskittyvät enemmän aineellisiin ja egoistisiin toiveisiin kuin henkisiin tai jumalallisiin tavoitteisiin. Tällöin uskonnollisten käytäntöjen motiivit voivat liittyä elämän parantamiseen ja hyvinvointiin tällä maallisella tasolla.

Esimerkiksi ensimmäisen tason uskonnoissa sielun halut ja tavoitteet saattavat olla täysin itsekeskeisiä, ja ne voivat jopa ilmetä rikollisena tai väkivaltaisena käyttäytymisenä, kuten tamas-tasolla. Näissä uskonnoissa hengellinen tie voi olla aluksi ulkoisten, maallisten asioiden tavoittelua, kuten vaurauden tai voiman hakemista. Tämä heijastaa ihmisen alkuvaiheen sielullista tilaa, jossa hän ei ole vielä valmis ottamaan vastaan korkeampia, hengellisiä totuuksia.

Uskonnon rooli henkisessä kehityksessä

Tämä ajattelutapa voi tuntua radikaalilta, mutta se tarjoaa myös mahdollisuuden nähdä uskonnot ei vain erillisinä tai ristiriitaisina ilmiöinä, vaan kehityksellisinä vaiheina, jotka voivat täydentää toisiaan. Vedalaisessa näkemyksessä sielu kulkee kohti korkeampaa tietoisuutta ja henkistä kehitystä, ja tämä prosessi on asteittainen, pitkäaikainen ja moniulotteinen.

Jokainen uskonto, sen mukaan, millä tasolla se on, voi auttaa ihmistä kehittymään omassa hengellisessä polussaan ja valmistelemaan häntä kohti korkeampia hengellisiä tavoitteita. Samalla tavalla kuin koulujärjestelmässä oppilas käy läpi eri luokkia ennen valmistumistaan, uskonnot voivat toimia askelmina sielun kehittymisessä kohti puhdasta, epäitsekkästä rakkautta ja jumalallista yhteyttä.

Lue lisää

Gaudiya vaišnavismin näkökulma: sielun tasa-arvo ja väärä ego
1. Sielun (jīva) todellinen identiteetti

Gaudiya vaišnavismin mukaan kaikki elävät olennot ovat iankaikkisia sieluja (jīva), jotka ovat laadullisesti samanlaisia mutta määrällisesti pieniä osasia Korkeimmasta Todellisuudesta, Krishnasta.

brahma-bhūtaḥ prasannātmā (Bhagavad-gītā 18.54)
Kun ihminen ymmärtää olevansa sielu, hän ylittää materiaalisen identiteetin.

Tällä tasolla:

ei ole hindua, muslimia tai kristittyä

jne.

kaikki sielut ovat tasa-arvoisia ontologisesti

2. Väärä ego (ahaṅkāra) ja identifioituminen uskontoon

Gaudiya vaišnavismi määrittelee väärän egon (ahaṅkāra) samastumiseksi kehoon ja mieleen – sekä niistä johtuviin sosiaalisiin ja kulttuurisiin rakenteisiin.

Kun ihminen ajattelee:

“Olen hindu”

“Olen muslimi”

“Olen kristitty”

→ nämä eivät ole sielun identiteettejä, vaan kehon ja mielen kautta omaksuttuja nimityksiä.
Ne voivat olla käytännöllisiä yhteiskunnallisia merkkejä, mutta ne ovat toissijaisia ja väliaikaisia.

Gaudiya vaišnavismin mukaan tämä on hienovarainen mutta todellinen väärän egon muoto.

3. “Kristinusko on ainoa oikea uskonto” – väärä ego

Väite, että vain yksi historiallinen uskonto on ainoa oikea, nähdään Gaudiya vaišnavismissa väärän egon ilmentymänä, koska:

se perustuu kehon syntyperään ja kulttuuriseen kontekstiin

se rajoittaa Jumalan totuuden yhteen historialliseen muotoon

se synnyttää erillisyyden tunnetta sielujen välille

Gaudiya vaišnavismi opettaa, että Jumala on yksi, mutta Hänen nimensä, muotonsa ja palvontatapansa ovat moninaiset.

4. “Vain minun uskontoni on oikea” – väärän egon korkein muoto

Ajatus “vain minun polkuni on oikea” edustaa vielä syvempää väärää egoa, koska:

se asettaa minän ja minun ryhmäni Jumalan yläpuolelle

se estää nöyryyden (tṛṇād api sunīcena)

se estää puhtaan rakkauden (prema), joka on Gaudiya vaišnavismin päämäärä


5. Gaudiya vaišnavismin universaali johtopäätös

Gaudiya vaišnavismi ei opeta:

“Kaikki uskonnot ovat samoja”

vaan:

Kaikki sielut ovat samoja alkuperältään ja arvossaan, ja kaikki aidot hengelliset polut, jotka kehittävät rakkautta Jumalaan ja vähentävät väärää egoa, ovat arvokkaita.

Todellinen identiteetti ei ole:

hindu

muslimi

kristitty

vaan:


“Kristinusko on ainoa oikea uskonto” Gaudiya vaišnavismin valossa


1. Kehollinen ja kulttuurinen identiteetti väärän egon juurena

Gaudiya vaišnavismin mukaan väärä ego tarkoittaa sitä, että sielu samaistuu siihen, mikä ei ole sielua: kehoon, mieleen, syntyperään, kieleen ja kulttuuriin.

Kristinusko historiallisena uskontona:

syntyi tietyssä ajassa ja paikassa

välittyi tietyn kulttuurin, kielen ja tradition kautta

omaksutaan lähes aina syntymän ja sosiaalisen ympäristön perusteella

Kun ihminen sanoo:

“Kristinusko on ainoa oikea uskonto”

Gaudiya vaišnavismin mukaan hän usein tiedostamattaan puolustaa omaa kehollista ja kulttuurista identiteettiään, ei sielun universaalia totuutta.
Jos sama sielu olisi syntynyt Intiassa, Lähi-idässä tai Japanissa, sen uskonnollinen identiteetti olisi todennäköisesti toinen – mutta sielu itse olisi sama.

Tämä paljastaa, että väite ei nouse puhtaasti hengellisestä oivalluksesta, vaan materiaalisen olemassaolon olosuhteista, mikä on väärän egon tunnusmerkki.


2. Jumalan totuuden rajaaminen yhteen historialliseen muotoon

Gaudiya vaišnavismi opettaa, että Jumala (Bhagavān):

on rajaton (ananta)

on kaikkien syiden syy

ilmenee lukemattomissa muodoissa, nimissä ja suhteissa

Kun Jumalan rajaton todellisuus sidotaan yhteen historialliseen ilmoitukseen tai traditioon, tapahtuu filosofinen ristiriita:

ääretön määritellään äärellisellä

ajaton sidotaan aikaan

universaali sidotaan yhteen kulttuuriin

Gaudiya vaišnavismin näkökulmasta tämä ei ole Jumalan kunnioittamista, vaan Hänen rajaamistaan ihmisen ymmärryksen mukaiseksi.

Caitanya Mahāprabhu korosti:

Jumalaa voidaan lähestyä monin tavoin, mutta Hän ei ole minkään lähestymistavan yksityisomaisuutta.



Väite “vain kristinusko on oikea” ei siis nosta Jumalaa, vaan nostaa yhden tradition Jumalan yläpuolelle – tämä on väärän egon hienovarainen muoto.

3. Erillisyyden tunne sielujen välillä

Gaudiya vaišnavismin keskeinen totuus on:

kaikki sielut ovat Jumalan rakkaita osasia

Kun yksi uskonto julistetaan ainoaksi oikeaksi:

syntyy “me ja he” -ajattelu

toiset sielut nähdään puutteellisina, eksyneinä tai alempiarvoisina

myötätunto korvautuu arvioinnilla

Tämä on suorassa ristiriidassa bhaktin ytimen kanssa, joka on:

nöyryys

myötätunto

universaali rakkaus

Caitanya opetti:

tṛṇād api sunīcena – nöyrempi kuin ruohon korsi

Ajatus, että “vain meidän uskontomme pelastaa”, vahvistaa juuri sitä
egokeskistä erillisyyttä, jonka bhakti on tarkoitettu purkamaan.

Anonyymi00032 kirjoitti:

Gaudiya vaišnavismin näkökulma: sielun tasa-arvo ja väärä ego
1. Sielun (jīva) todellinen identiteetti

Gaudiya vaišnavismin mukaan kaikki elävät olennot ovat iankaikkisia sieluja (jīva), jotka ovat laadullisesti samanlaisia mutta määrällisesti pieniä osasia Korkeimmasta Todellisuudesta, Krishnasta.

brahma-bhūtaḥ prasannātmā (Bhagavad-gītā 18.54)
Kun ihminen ymmärtää olevansa sielu, hän ylittää materiaalisen identiteetin.

Tällä tasolla:

ei ole hindua, muslimia tai kristittyä

jne.

kaikki sielut ovat tasa-arvoisia ontologisesti

2. Väärä ego (ahaṅkāra) ja identifioituminen uskontoon

Gaudiya vaišnavismi määrittelee väärän egon (ahaṅkāra) samastumiseksi kehoon ja mieleen – sekä niistä johtuviin sosiaalisiin ja kulttuurisiin rakenteisiin.

Kun ihminen ajattelee:

“Olen hindu”

“Olen muslimi”

“Olen kristitty”

→ nämä eivät ole sielun identiteettejä, vaan kehon ja mielen kautta omaksuttuja nimityksiä.
Ne voivat olla käytännöllisiä yhteiskunnallisia merkkejä, mutta ne ovat toissijaisia ja väliaikaisia.

Gaudiya vaišnavismin mukaan tämä on hienovarainen mutta todellinen väärän egon muoto.

3. “Kristinusko on ainoa oikea uskonto” – väärä ego

Väite, että vain yksi historiallinen uskonto on ainoa oikea, nähdään Gaudiya vaišnavismissa väärän egon ilmentymänä, koska:

se perustuu kehon syntyperään ja kulttuuriseen kontekstiin

se rajoittaa Jumalan totuuden yhteen historialliseen muotoon

se synnyttää erillisyyden tunnetta sielujen välille

Gaudiya vaišnavismi opettaa, että Jumala on yksi, mutta Hänen nimensä, muotonsa ja palvontatapansa ovat moninaiset.

4. “Vain minun uskontoni on oikea” – väärän egon korkein muoto

Ajatus “vain minun polkuni on oikea” edustaa vielä syvempää väärää egoa, koska:

se asettaa minän ja minun ryhmäni Jumalan yläpuolelle

se estää nöyryyden (tṛṇād api sunīcena)

se estää puhtaan rakkauden (prema), joka on Gaudiya vaišnavismin päämäärä


5. Gaudiya vaišnavismin universaali johtopäätös

Gaudiya vaišnavismi ei opeta:

“Kaikki uskonnot ovat samoja”

vaan:

Kaikki sielut ovat samoja alkuperältään ja arvossaan, ja kaikki aidot hengelliset polut, jotka kehittävät rakkautta Jumalaan ja vähentävät väärää egoa, ovat arvokkaita.

Todellinen identiteetti ei ole:

hindu

muslimi

kristitty

vaan:


“Kristinusko on ainoa oikea uskonto” Gaudiya vaišnavismin valossa


1. Kehollinen ja kulttuurinen identiteetti väärän egon juurena

Gaudiya vaišnavismin mukaan väärä ego tarkoittaa sitä, että sielu samaistuu siihen, mikä ei ole sielua: kehoon, mieleen, syntyperään, kieleen ja kulttuuriin.

Kristinusko historiallisena uskontona:

syntyi tietyssä ajassa ja paikassa

välittyi tietyn kulttuurin, kielen ja tradition kautta

omaksutaan lähes aina syntymän ja sosiaalisen ympäristön perusteella

Kun ihminen sanoo:

“Kristinusko on ainoa oikea uskonto”

Gaudiya vaišnavismin mukaan hän usein tiedostamattaan puolustaa omaa kehollista ja kulttuurista identiteettiään, ei sielun universaalia totuutta.
Jos sama sielu olisi syntynyt Intiassa, Lähi-idässä tai Japanissa, sen uskonnollinen identiteetti olisi todennäköisesti toinen – mutta sielu itse olisi sama.

Tämä paljastaa, että väite ei nouse puhtaasti hengellisestä oivalluksesta, vaan materiaalisen olemassaolon olosuhteista, mikä on väärän egon tunnusmerkki.


2. Jumalan totuuden rajaaminen yhteen historialliseen muotoon

Gaudiya vaišnavismi opettaa, että Jumala (Bhagavān):

on rajaton (ananta)

on kaikkien syiden syy

ilmenee lukemattomissa muodoissa, nimissä ja suhteissa

Kun Jumalan rajaton todellisuus sidotaan yhteen historialliseen ilmoitukseen tai traditioon, tapahtuu filosofinen ristiriita:

ääretön määritellään äärellisellä

ajaton sidotaan aikaan

universaali sidotaan yhteen kulttuuriin

Gaudiya vaišnavismin näkökulmasta tämä ei ole Jumalan kunnioittamista, vaan Hänen rajaamistaan ihmisen ymmärryksen mukaiseksi.

Caitanya Mahāprabhu korosti:

Jumalaa voidaan lähestyä monin tavoin, mutta Hän ei ole minkään lähestymistavan yksityisomaisuutta.



Väite “vain kristinusko on oikea” ei siis nosta Jumalaa, vaan nostaa yhden tradition Jumalan yläpuolelle – tämä on väärän egon hienovarainen muoto.

3. Erillisyyden tunne sielujen välillä

Gaudiya vaišnavismin keskeinen totuus on:

kaikki sielut ovat Jumalan rakkaita osasia

Kun yksi uskonto julistetaan ainoaksi oikeaksi:

syntyy “me ja he” -ajattelu

toiset sielut nähdään puutteellisina, eksyneinä tai alempiarvoisina

myötätunto korvautuu arvioinnilla

Tämä on suorassa ristiriidassa bhaktin ytimen kanssa, joka on:

nöyryys

myötätunto

universaali rakkaus

Caitanya opetti:

tṛṇād api sunīcena – nöyrempi kuin ruohon korsi

Ajatus, että “vain meidän uskontomme pelastaa”, vahvistaa juuri sitä
egokeskistä erillisyyttä, jonka bhakti on tarkoitettu purkamaan.

Lue lisää

“Kristinusko on ainoa oikea uskonto” Gaudiya vaišnavismin valossa



Pelastusoppien psykologinen ulottuvuus

Gaudiya vaišnavismi tunnistaa myös psykologisen mekanismin:

yksinoikeus pelastukseen antaa turvallisuuden ja paremmuuden tunteen

ego saa hengellisen perustelun

pelko ja kontrolli korvaavat rakkauden

Tällöin uskonto ei enää vapauta sielua, vaan sitookin sen hienovaraisella tavalla.

Aito hengellinen tieto vapauttaa egosta, ei vahvista sitä.




5. Gaudiya vaišnavismin vastaus: universaali mutta ei relativistinen

On tärkeää huomata: Gaudiya vaišnavismi ei sano, että

“kaikki uskonnot ovat automaattisesti yhtä syviä tai täydellisiä”

Vaan se sanoo:

Jumala on yksi

sielut ovat yksi perhe

hengellisen tien arvo mitataan sillä, kuinka paljon se vähentää väärää egoa ja lisää rakkautta Jumalaan

Jos uskonnollinen identiteetti:

lisää ylpeyttä → väärä ego

lisää vihaa → väärä ego

lisää erillisyyttä → väärä ego

Riippumatta nimestä.

6. Syvin Gaudiya vaišnavistinen johtopäätös

Lopullinen ongelma ei ole kristinusko, islam tai hindulaisuus.
Ongelma on ajatus:

“Minun identiteettini on tämä uskonto”

Todellinen identiteetti on:

ikuinen suhde Jumalaan rakastavana palvelijana

Kun tämä ymmärretään, tarve julistaa oma polku ainoaksi oikeaksi katoaa luonnollisesti.


“Kristinusko on ainoa oikea uskonto” väärän egon ilmentymänä Gaudiya vaišnavismin näkökulmasta


Uskonnollinen yksinoikeusajattelu – näkemys, jonka mukaan vain yksi historiallinen uskonto on ainoa oikea tie Jumalan luo – on ollut merkittävä osa monien traditioiden itseymmärrystä. Gaudiya vaišnavismin näkökulmasta tällainen väite ei kuitenkaan edusta korkeinta hengellistä ymmärrystä, vaan liittyy väärään egoon (ahaṅkāra), joka peittää sielun todellisen identiteetin. Tämä essee tarkastelee, miksi väite “Kristinusko on ainoa oikea uskonto” nähdään Gaudiya vaišnavismissa väärän egon ilmentymänä, keskittyen sielun universaaliin luonteeseen, Jumalan rajattomuuteen ja hengellisen rakkauden perimmäiseen päämäärään.

Sielun todellinen identiteetti ja väärä ego

Gaudiya vaišnavismin perusopetuksen mukaan jokainen elävä olento on iankaikkinen sielu (jīva), joka on laadullisesti yhtä Jumalan kanssa mutta määrällisesti äärettömän pieni. Sielun todellinen identiteetti ei perustu kehoon, kansallisuuteen, kieleen tai uskonnolliseen kuulumiseen, vaan sen ikuiseen suhteeseen Jumalaan.




Väärä ego tarkoittaa samastumista siihen, mikä ei ole sielua. Kun ihminen ajattelee olevansa ensisijaisesti kristitty, muslimi tai hindu, hän samaistaa itsensä kulttuuriseen ja historiallisesti määräytyneeseen identiteettiin. Gaudiya vaišnavismin näkökulmasta tällainen samastuminen ei ole sinänsä moraalisesti väärää, mutta se on hengellisesti rajoittavaa, koska se peittää sielun universaalin olemuksen.

Historiallinen uskonto ja kehon syntyperä

Kristinusko, kuten kaikki historialliset uskonnot, syntyi tietyssä ajassa, paikassa ja kulttuurisessa kontekstissa. Suurin osa ihmisistä omaksuu uskonnollisen identiteettinsä syntymänsä, perheensä ja yhteiskuntansa perusteella. Tästä näkökulmasta väite, jonka mukaan juuri kristinusko on ainoa oikea uskonto, perustuu usein tiedostamattomasti kehon syntyperään eikä sielun todelliseen kokemukseen.

Gaudiya vaišnavismi korostaa, että jos sama sielu olisi syntynyt toiseen kulttuuriin, se olisi omaksunut toisen uskonnollisen muodon, vaikka sen hengellinen olemus olisi pysynyt muuttumattomana. Tämän vuoksi yksinoikeusväite nähdään väärän egon ilmentymänä: se puolustaa kehon ja kulttuurin identiteettiä sielun universaalin totuuden kustannuksella.

Jumalan rajattomuus ja totuuden rajaaminen

Gaudiya vaišnavismin teologia opettaa, että Jumala on rajaton, ajaton ja kaikkialla läsnä oleva. Hän ei ole sidottu yhteen historialliseen ilmoitukseen, nimeen tai muotoon, vaikka Hän voikin ilmetä niissä. Kun Jumalan totuus rajataan yhteen uskonnolliseen traditioon, ääretön alistetaan äärellisen ymmärryksen piiriin.

Väite “vain kristinusko on oikea” ei tällöin palvele Jumalan ylistämistä, vaan heijastaa ihmismielen tarvetta hallita ja määritellä totuutta. Gaudiya vaišnavismin näkökulmasta tämä on väärän egon hienovarainen muoto, jossa oma käsitys Jumalasta asetetaan Jumalan itsensä yläpuolelle.


Erillisyyden synty ja rakkauden estyminen

Gaudiya vaišnavismin hengellisen tien ydin on rakkaus (bhakti), joka perustuu nöyryyteen ja myötätuntoon kaikkia eläviä olentoja kohtaan. Kun yksi uskonto julistetaan ainoaksi oikeaksi, syntyy väistämättä erillisyyden tunne: “me” olemme oikeassa ja “he” ovat väärässä. Tämä erottelu vahvistaa egoa ja heikentää kykyä nähdä kaikki sielut Jumalan rakkaina osasina.

Anonyymi00033 kirjoitti:

“Kristinusko on ainoa oikea uskonto” Gaudiya vaišnavismin valossa



Pelastusoppien psykologinen ulottuvuus

Gaudiya vaišnavismi tunnistaa myös psykologisen mekanismin:

yksinoikeus pelastukseen antaa turvallisuuden ja paremmuuden tunteen

ego saa hengellisen perustelun

pelko ja kontrolli korvaavat rakkauden

Tällöin uskonto ei enää vapauta sielua, vaan sitookin sen hienovaraisella tavalla.

Aito hengellinen tieto vapauttaa egosta, ei vahvista sitä.




5. Gaudiya vaišnavismin vastaus: universaali mutta ei relativistinen

On tärkeää huomata: Gaudiya vaišnavismi ei sano, että

“kaikki uskonnot ovat automaattisesti yhtä syviä tai täydellisiä”

Vaan se sanoo:

Jumala on yksi

sielut ovat yksi perhe

hengellisen tien arvo mitataan sillä, kuinka paljon se vähentää väärää egoa ja lisää rakkautta Jumalaan

Jos uskonnollinen identiteetti:

lisää ylpeyttä → väärä ego

lisää vihaa → väärä ego

lisää erillisyyttä → väärä ego

Riippumatta nimestä.

6. Syvin Gaudiya vaišnavistinen johtopäätös

Lopullinen ongelma ei ole kristinusko, islam tai hindulaisuus.
Ongelma on ajatus:

“Minun identiteettini on tämä uskonto”

Todellinen identiteetti on:

ikuinen suhde Jumalaan rakastavana palvelijana

Kun tämä ymmärretään, tarve julistaa oma polku ainoaksi oikeaksi katoaa luonnollisesti.


“Kristinusko on ainoa oikea uskonto” väärän egon ilmentymänä Gaudiya vaišnavismin näkökulmasta


Uskonnollinen yksinoikeusajattelu – näkemys, jonka mukaan vain yksi historiallinen uskonto on ainoa oikea tie Jumalan luo – on ollut merkittävä osa monien traditioiden itseymmärrystä. Gaudiya vaišnavismin näkökulmasta tällainen väite ei kuitenkaan edusta korkeinta hengellistä ymmärrystä, vaan liittyy väärään egoon (ahaṅkāra), joka peittää sielun todellisen identiteetin. Tämä essee tarkastelee, miksi väite “Kristinusko on ainoa oikea uskonto” nähdään Gaudiya vaišnavismissa väärän egon ilmentymänä, keskittyen sielun universaaliin luonteeseen, Jumalan rajattomuuteen ja hengellisen rakkauden perimmäiseen päämäärään.

Sielun todellinen identiteetti ja väärä ego

Gaudiya vaišnavismin perusopetuksen mukaan jokainen elävä olento on iankaikkinen sielu (jīva), joka on laadullisesti yhtä Jumalan kanssa mutta määrällisesti äärettömän pieni. Sielun todellinen identiteetti ei perustu kehoon, kansallisuuteen, kieleen tai uskonnolliseen kuulumiseen, vaan sen ikuiseen suhteeseen Jumalaan.




Väärä ego tarkoittaa samastumista siihen, mikä ei ole sielua. Kun ihminen ajattelee olevansa ensisijaisesti kristitty, muslimi tai hindu, hän samaistaa itsensä kulttuuriseen ja historiallisesti määräytyneeseen identiteettiin. Gaudiya vaišnavismin näkökulmasta tällainen samastuminen ei ole sinänsä moraalisesti väärää, mutta se on hengellisesti rajoittavaa, koska se peittää sielun universaalin olemuksen.

Historiallinen uskonto ja kehon syntyperä

Kristinusko, kuten kaikki historialliset uskonnot, syntyi tietyssä ajassa, paikassa ja kulttuurisessa kontekstissa. Suurin osa ihmisistä omaksuu uskonnollisen identiteettinsä syntymänsä, perheensä ja yhteiskuntansa perusteella. Tästä näkökulmasta väite, jonka mukaan juuri kristinusko on ainoa oikea uskonto, perustuu usein tiedostamattomasti kehon syntyperään eikä sielun todelliseen kokemukseen.

Gaudiya vaišnavismi korostaa, että jos sama sielu olisi syntynyt toiseen kulttuuriin, se olisi omaksunut toisen uskonnollisen muodon, vaikka sen hengellinen olemus olisi pysynyt muuttumattomana. Tämän vuoksi yksinoikeusväite nähdään väärän egon ilmentymänä: se puolustaa kehon ja kulttuurin identiteettiä sielun universaalin totuuden kustannuksella.

Jumalan rajattomuus ja totuuden rajaaminen

Gaudiya vaišnavismin teologia opettaa, että Jumala on rajaton, ajaton ja kaikkialla läsnä oleva. Hän ei ole sidottu yhteen historialliseen ilmoitukseen, nimeen tai muotoon, vaikka Hän voikin ilmetä niissä. Kun Jumalan totuus rajataan yhteen uskonnolliseen traditioon, ääretön alistetaan äärellisen ymmärryksen piiriin.

Väite “vain kristinusko on oikea” ei tällöin palvele Jumalan ylistämistä, vaan heijastaa ihmismielen tarvetta hallita ja määritellä totuutta. Gaudiya vaišnavismin näkökulmasta tämä on väärän egon hienovarainen muoto, jossa oma käsitys Jumalasta asetetaan Jumalan itsensä yläpuolelle.


Erillisyyden synty ja rakkauden estyminen

Gaudiya vaišnavismin hengellisen tien ydin on rakkaus (bhakti), joka perustuu nöyryyteen ja myötätuntoon kaikkia eläviä olentoja kohtaan. Kun yksi uskonto julistetaan ainoaksi oikeaksi, syntyy väistämättä erillisyyden tunne: “me” olemme oikeassa ja “he” ovat väärässä. Tämä erottelu vahvistaa egoa ja heikentää kykyä nähdä kaikki sielut Jumalan rakkaina osasina.

Lue lisää

Caitanya Mahāprabhun opetuksissa korostetaan nöyryyttä hengellisen kehityksen edellytyksenä. Yksinoikeusajattelu on tämän nöyryyden vastakohta, koska se ruokkii hengellistä ylpeyttä ja paremmuuden tunnetta. Tällöin uskonnollinen identiteetti ei vapauta sielua, vaan sitoo sen entistä tiukemmin väärään egoon.

Johtopäätös

Gaudiya vaišnavismin näkökulmasta ongelma ei ole kristinusko itsessään, vaan ajatus, jonka mukaan yksi historiallinen uskonto omistaa yksinoikeuden Jumalaan ja totuuteen. Tällainen ajatus perustuu kehon ja kulttuurin identiteettiin, rajoittaa Jumalan rajattomuutta ja synnyttää erillisyyttä sielujen välille. Näin ollen se nähdään väärän egon ilmentymänä.

Gaudiya vaišnavismi tarjoaa vaihtoehtoisen näkemyksen: kaikki sielut ovat ontologisesti tasa-arvoisia, Jumala on yksi mutta Hänen ilmenemismuotonsa ovat moninaiset, ja hengellisen tien arvo mitataan sillä, kuinka paljon se vähentää väärää egoa ja lisää rakkautta Jumalaan. Todellinen uskonto ei ole nimilappu, vaan elävä suhde Jumalaan, joka ylittää kaikki historialliset ja kulttuuriset rajat.

Anonyymi00032 kirjoitti:

Gaudiya vaišnavismin näkökulma: sielun tasa-arvo ja väärä ego
1. Sielun (jīva) todellinen identiteetti

Gaudiya vaišnavismin mukaan kaikki elävät olennot ovat iankaikkisia sieluja (jīva), jotka ovat laadullisesti samanlaisia mutta määrällisesti pieniä osasia Korkeimmasta Todellisuudesta, Krishnasta.

brahma-bhūtaḥ prasannātmā (Bhagavad-gītā 18.54)
Kun ihminen ymmärtää olevansa sielu, hän ylittää materiaalisen identiteetin.

Tällä tasolla:

ei ole hindua, muslimia tai kristittyä

jne.

kaikki sielut ovat tasa-arvoisia ontologisesti

2. Väärä ego (ahaṅkāra) ja identifioituminen uskontoon

Gaudiya vaišnavismi määrittelee väärän egon (ahaṅkāra) samastumiseksi kehoon ja mieleen – sekä niistä johtuviin sosiaalisiin ja kulttuurisiin rakenteisiin.

Kun ihminen ajattelee:

“Olen hindu”

“Olen muslimi”

“Olen kristitty”

→ nämä eivät ole sielun identiteettejä, vaan kehon ja mielen kautta omaksuttuja nimityksiä.
Ne voivat olla käytännöllisiä yhteiskunnallisia merkkejä, mutta ne ovat toissijaisia ja väliaikaisia.

Gaudiya vaišnavismin mukaan tämä on hienovarainen mutta todellinen väärän egon muoto.

3. “Kristinusko on ainoa oikea uskonto” – väärä ego

Väite, että vain yksi historiallinen uskonto on ainoa oikea, nähdään Gaudiya vaišnavismissa väärän egon ilmentymänä, koska:

se perustuu kehon syntyperään ja kulttuuriseen kontekstiin

se rajoittaa Jumalan totuuden yhteen historialliseen muotoon

se synnyttää erillisyyden tunnetta sielujen välille

Gaudiya vaišnavismi opettaa, että Jumala on yksi, mutta Hänen nimensä, muotonsa ja palvontatapansa ovat moninaiset.

4. “Vain minun uskontoni on oikea” – väärän egon korkein muoto

Ajatus “vain minun polkuni on oikea” edustaa vielä syvempää väärää egoa, koska:

se asettaa minän ja minun ryhmäni Jumalan yläpuolelle

se estää nöyryyden (tṛṇād api sunīcena)

se estää puhtaan rakkauden (prema), joka on Gaudiya vaišnavismin päämäärä


5. Gaudiya vaišnavismin universaali johtopäätös

Gaudiya vaišnavismi ei opeta:

“Kaikki uskonnot ovat samoja”

vaan:

Kaikki sielut ovat samoja alkuperältään ja arvossaan, ja kaikki aidot hengelliset polut, jotka kehittävät rakkautta Jumalaan ja vähentävät väärää egoa, ovat arvokkaita.

Todellinen identiteetti ei ole:

hindu

muslimi

kristitty

vaan:


“Kristinusko on ainoa oikea uskonto” Gaudiya vaišnavismin valossa


1. Kehollinen ja kulttuurinen identiteetti väärän egon juurena

Gaudiya vaišnavismin mukaan väärä ego tarkoittaa sitä, että sielu samaistuu siihen, mikä ei ole sielua: kehoon, mieleen, syntyperään, kieleen ja kulttuuriin.

Kristinusko historiallisena uskontona:

syntyi tietyssä ajassa ja paikassa

välittyi tietyn kulttuurin, kielen ja tradition kautta

omaksutaan lähes aina syntymän ja sosiaalisen ympäristön perusteella

Kun ihminen sanoo:

“Kristinusko on ainoa oikea uskonto”

Gaudiya vaišnavismin mukaan hän usein tiedostamattaan puolustaa omaa kehollista ja kulttuurista identiteettiään, ei sielun universaalia totuutta.
Jos sama sielu olisi syntynyt Intiassa, Lähi-idässä tai Japanissa, sen uskonnollinen identiteetti olisi todennäköisesti toinen – mutta sielu itse olisi sama.

Tämä paljastaa, että väite ei nouse puhtaasti hengellisestä oivalluksesta, vaan materiaalisen olemassaolon olosuhteista, mikä on väärän egon tunnusmerkki.


2. Jumalan totuuden rajaaminen yhteen historialliseen muotoon

Gaudiya vaišnavismi opettaa, että Jumala (Bhagavān):

on rajaton (ananta)

on kaikkien syiden syy

ilmenee lukemattomissa muodoissa, nimissä ja suhteissa

Kun Jumalan rajaton todellisuus sidotaan yhteen historialliseen ilmoitukseen tai traditioon, tapahtuu filosofinen ristiriita:

ääretön määritellään äärellisellä

ajaton sidotaan aikaan

universaali sidotaan yhteen kulttuuriin

Gaudiya vaišnavismin näkökulmasta tämä ei ole Jumalan kunnioittamista, vaan Hänen rajaamistaan ihmisen ymmärryksen mukaiseksi.

Caitanya Mahāprabhu korosti:

Jumalaa voidaan lähestyä monin tavoin, mutta Hän ei ole minkään lähestymistavan yksityisomaisuutta.



Väite “vain kristinusko on oikea” ei siis nosta Jumalaa, vaan nostaa yhden tradition Jumalan yläpuolelle – tämä on väärän egon hienovarainen muoto.

3. Erillisyyden tunne sielujen välillä

Gaudiya vaišnavismin keskeinen totuus on:

kaikki sielut ovat Jumalan rakkaita osasia

Kun yksi uskonto julistetaan ainoaksi oikeaksi:

syntyy “me ja he” -ajattelu

toiset sielut nähdään puutteellisina, eksyneinä tai alempiarvoisina

myötätunto korvautuu arvioinnilla

Tämä on suorassa ristiriidassa bhaktin ytimen kanssa, joka on:

nöyryys

myötätunto

universaali rakkaus

Caitanya opetti:

tṛṇād api sunīcena – nöyrempi kuin ruohon korsi

Ajatus, että “vain meidän uskontomme pelastaa”, vahvistaa juuri sitä
egokeskistä erillisyyttä, jonka bhakti on tarkoitettu purkamaan.

Lue lisää

Filosofinen perusta: sisäinen johdonmukaisuus

Tekstimme nojaa selvästi Gaudiya vaišnavismin klassiseen metafysiikkaan, erityisesti seuraaviin perusaksioomeihin:

jīva on iankaikkinen, ei-kehollinen

väärä ego (ahaṅkāra) = samastuminen ei-sielulliseen

bhaktin päämäärä = egon purkautuminen ja prema

Jumala on rajaton ja monin tavoin lähestyttävä

Näistä lähtökohdista johtopäätös uskonnollisen yksinoikeusajattelun ongelmallisuudesta seuraa loogisesti. Argumentti ei ole mielipidepohjainen vaan deduktiivinen:

jos identiteetti = sielu
ja jos uskonnollinen eksklusiivisuus = kulttuurinen identiteetti
→ eksklusiivisuus ei voi olla sielun tasolta syntynyttä

"Missä pureksija sitä ei ole näkynyt."

Hän on edelleen täällä, sen voi päätellä joidenkin viestien tyylistä.

Anonyymi00012 kirjoitti:

"Missä pureksija sitä ei ole näkynyt."

Hän on edelleen täällä, sen voi päätellä joidenkin viestien tyylistä.

"Ajatelkaa mulla vaan peruskoulu käytynä. En eroa pureksijasta mitenkään"

Yksilön arvoa ei määritellä hänen muodollisen koulutuksensa tai akateemisen tietämyksensä perusteella. Sen sijaan painotetaan yksilön sisäisiä ominaisuuksia, kuten eettistä toimintaa, henkistä kypsyyttä ja tietoisuutta. Näitä pidetään keskeisempinä tekijöinä ihmisen kokonaisvaltaisen arvon arvioinnissa kuin institutionaalinen koulutus.

Anonyymi00012 kirjoitti:

"Missä pureksija sitä ei ole näkynyt."

Hän on edelleen täällä, sen voi päätellä joidenkin viestien tyylistä.

Miks sillä ei oo käyttäjää enää?

Anonyymi00014 kirjoitti:

Miks sillä ei oo käyttäjää enää?

Ei kiinnosta lainkaan.

Anonyymi00015 kirjoitti:

Ei kiinnosta lainkaan.

Sinua haluttiin käännyttää, kun olit pois, terroristi kirjoitti:

"Eikö hän ollut uskovainen ennen ja te pilasitte hänen elämänsä tuollaisella sika sonta opilla"

Vastaus:
miksi ulkopuoliset osallistuvat keskusteluihin, joissa heidän läsnäolonsa saa aikaa "pelastuksen" menettämisen.


Kun lapsi menee yliopiston luentosaliin, hän ei voi syyttää yliopistoa siitä, että luentosalissa ei ole hiekkalaatikoita.




Miksi hinduja vihaava kristitty lukee jo vuosien ajan tauotta hindujen keskustelupalstoja.

Ainoa selitys on, että hän on niistä lumoutunut. Muuten hän ei olisi täällä, eikä ole muuta selitystä, koska on jo selvää, että kukaan kristinuskosta luopunut ei enää palaa takaisin siihen, koska kun on löytänyt timantin, savi ei enää kiinnostaa.

Negatiivinen kiinnittyminen (negative fixation)

Uskontopsykologiassa tunnetaan ilmiö, jossa yksilö kokee voimakasta negatiivista affektiivista kiinnittymistä kohteeseen, jota hän eksplisiittisesti vastustaa. Tämä ei ole välinpitämättömyyttä vaan päinvastoin emotionaalisesti ladattua sitoutumista. Pitkäaikainen ja toistuva altistuminen vastustetulle sisällölle viittaa siihen, että kohde täyttää yksilölle psykologisen funktion.

Anonyymi00016 kirjoitti:

Sinua haluttiin käännyttää, kun olit pois, terroristi kirjoitti:

"Eikö hän ollut uskovainen ennen ja te pilasitte hänen elämänsä tuollaisella sika sonta opilla"

Vastaus:
miksi ulkopuoliset osallistuvat keskusteluihin, joissa heidän läsnäolonsa saa aikaa "pelastuksen" menettämisen.


Kun lapsi menee yliopiston luentosaliin, hän ei voi syyttää yliopistoa siitä, että luentosalissa ei ole hiekkalaatikoita.




Miksi hinduja vihaava kristitty lukee jo vuosien ajan tauotta hindujen keskustelupalstoja.

Ainoa selitys on, että hän on niistä lumoutunut. Muuten hän ei olisi täällä, eikä ole muuta selitystä, koska on jo selvää, että kukaan kristinuskosta luopunut ei enää palaa takaisin siihen, koska kun on löytänyt timantin, savi ei enää kiinnostaa.

Negatiivinen kiinnittyminen (negative fixation)

Uskontopsykologiassa tunnetaan ilmiö, jossa yksilö kokee voimakasta negatiivista affektiivista kiinnittymistä kohteeseen, jota hän eksplisiittisesti vastustaa. Tämä ei ole välinpitämättömyyttä vaan päinvastoin emotionaalisesti ladattua sitoutumista. Pitkäaikainen ja toistuva altistuminen vastustetulle sisällölle viittaa siihen, että kohde täyttää yksilölle psykologisen funktion.

Lue lisää

Kerran eräs lukija esitti minulle joukon mielenkiintoisia kysymyksiä. Välitin nämä kysymykset eteenpäin Veda-viisaalle ulkomaille ja saadut vastaukset osoittautuivat mielenkiintoisiksi. Tässä viestissä jaan viisaan vastausten keskeisen sisällön tiivistetyssä muodossa.
Esitetyt vastaukset pohjautuvat vedalaiseen viisausperinteeseen ja hän itse seuraa SCS Mathin filosofiaa. Vastaukset perustuvat siihen opetukseen ja tietoon, jota hän on saanut SCS Mathista.

Ne eivät siten ole tekoälyn tuottamaa sisältöä eivätkä ole minun omia tulkintojani, vaan ovat tietäjän vastaukset minulle ja sen kautta lukijalle, joka esitti kysymyksiä.
Viisauden katsotaan olevan tarkoitettu jaettavaksi: ellei tietoa jaeta, se menettää elinvoimansa. Tässä yhteydessä ei ole kyse uskonnollisesta dogmista, vaan filosofisesta näkemyksestä, jonka päämääränä on ymmärryksen ja tietoisuuden laajentaminen, ja joka siten kuuluu jaettavaksi muiden kanssa.
Alkuperäiset vastaukset olivat laajempia; tässä esitetään niistä olennaisin osa. Teksti on käännetty käännösohjelman avulla, minkä vuoksi mukana on käännöksellisiä epätarkkuuksia.

Eli vastaukset perustuvat
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
filosofiaan.

Eli vastaukset perustuvat Sri Chaitanya Saraswat Math International filosofiaan.

Anonyymi00036 kirjoitti:

Kerran eräs lukija esitti minulle joukon mielenkiintoisia kysymyksiä. Välitin nämä kysymykset eteenpäin Veda-viisaalle ulkomaille ja saadut vastaukset osoittautuivat mielenkiintoisiksi. Tässä viestissä jaan viisaan vastausten keskeisen sisällön tiivistetyssä muodossa.
Esitetyt vastaukset pohjautuvat vedalaiseen viisausperinteeseen ja hän itse seuraa SCS Mathin filosofiaa. Vastaukset perustuvat siihen opetukseen ja tietoon, jota hän on saanut SCS Mathista.

Ne eivät siten ole tekoälyn tuottamaa sisältöä eivätkä ole minun omia tulkintojani, vaan ovat tietäjän vastaukset minulle ja sen kautta lukijalle, joka esitti kysymyksiä.
Viisauden katsotaan olevan tarkoitettu jaettavaksi: ellei tietoa jaeta, se menettää elinvoimansa. Tässä yhteydessä ei ole kyse uskonnollisesta dogmista, vaan filosofisesta näkemyksestä, jonka päämääränä on ymmärryksen ja tietoisuuden laajentaminen, ja joka siten kuuluu jaettavaksi muiden kanssa.
Alkuperäiset vastaukset olivat laajempia; tässä esitetään niistä olennaisin osa. Teksti on käännetty käännösohjelman avulla, minkä vuoksi mukana on käännöksellisiä epätarkkuuksia.

Eli vastaukset perustuvat
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
filosofiaan.

Eli vastaukset perustuvat Sri Chaitanya Saraswat Math International filosofiaan.

Lue lisää

Kerran yksi lukija esitti minulle mielenkiintoisia kysymyksiä. Lähetin ne viisaalle ja vastaukset ovat myös mielenkiintoisia. Lyhyesti sillä tavalla, haluan jakaa ne kanssanne.


Ovatko kaikki yksityiset sielut samankokoisia?
Sielun koko on suhteellinen käsite. Vedalaisissa kirjoituksissa on joitakin kuvauksia sielun koosta, mutta en usko, että niitä pitäisi ottaa kirjaimellisesti. Pikemminkin sielu on äärettömän pieni henkikipinä, pieni hiukkanen jumalallista olemusta, jolla on samanaikaisesti käytössään ehtymätön energiavarasto. Siksi sielu tuon Jumalan luovan ja luomisvoiman ... kykenee kaikessa merkityksettömyydessään paljoon: voidaan mainita sekä ilmeisiä esimerkkejä historiassa toimineista suurista ihmisistä että ei-selviä ("myyttisiä") esimerkkejä suurista persoonallisuuksista, joilla on tiettyjä voimia ja joita kuvataan pyhissä kirjoituksissa: Jeesus Kristus, Buddha, Muhammed, Narada Muni, Shukadev Gosvami, Brahma ja muut, jotka vaikuttivat uskomattomalla tavalla ihmiskuntaan. Siksi näiden sielujen "koko" (ei kirjaimellisessa mielessä, vaan vaikutusvaltansa laajentumisen mielessä) on valtava, ne ovat suurempia kuin tavallisten ihmisten sielut.
-------------------------
Tilavuus, paino ja tila ovat aineen ominaisuuksia
Totta. Meidän on kuitenkin muistettava, että kaikella on prototyyppinsä henkimaailmassa. Se vain ilmenee siellä eri tavalla, eikä Ääretöntä voi lähestyä rajallisin keinoin. ...
Meidän on ymmärrettävä, että tilavuus, paino ja paikka, jotka ovat aineellisen maailman objektiivisia ominaisuuksia, voivat ilmetä myös henkimaailmassa. Ihmisillä on liian syvällä mielessään persoonattomia käsityksiä. Jos puhumme henkisestä, puhumme jostain epämääräisestä ja hämärästä. Mutta miksi? Jos se on määritelmällisesti korkeampi energia, miksi siinä ei voi ilmetä alemman energian ominaisuuksia? Aivan päinvastoin: ilmenee, ja laajemmin ja monipuolisemmin, jos niin haluatte. Jopa aineellisessa maailmassa fysikaaliset ominaisuudet ovat monitulkintaisia: hiukkas-aaltodualismi, tarkkailijailmiö, Schrödingerin kissa. Entä henkinen maailma? Kaikilla ominaisuuksilla on paikkansa, mutta supersubjektiivisen todellisuuden ylivoimaisuuden vuoksi nämä ominaisuudet voivat muuttua ja ne voidaan havaita eri tavalla.
-------------------------------------------
Kuinka mikään henkinen asia voi olla minkään kokoinen? Vai miten se voi olla jossain paikassa?
... on olemassa kaksi selitystä. Ensinnäkin on olemassa sellainen asia kuin lila, Jumalallinen leikki, korkeamman todellisuuden ilmeneminen alemmassa todellisuudessa. Ja toinen kohta: tarkkailija. Toisin sanoen henkisen energian ei ole vaikeaa korkeampana energiana manipuloida alempaa energiaa - materiaa - jotta ehdollistuneelle tarkkailijalle, jolla on rajoitettu näkemys, ilmenisi korkeampia todellisuuksia aineellisen maailman ominaisuuksien kautta. Yksinkertaisesti sanottuna rajaton henkinen energia ottaa muodon, koon ja ilmenee tietyssä paikassa, jotta se voisi näkyä rajalliselle tietoisuudelle. Se on eräänlainen projektio. Yhtä paljon kuin me itse olemme.
---------------------------------------------
Minkä kokoinen on ajatus ja sijaitseeko se tietyssä pisteessä avaruudessa? Mikä on melodian tai värin koko?


Ajatus on aineellista, mutta se on hyvin hienovaraista energiaa. Se voi siirtyä avaruuden yhdestä pisteestä toiseen hetkessä. Kaikki riippuu sen omistajan ajatuksen voimakkuudesta ja keskittyneisyydestä. Se voi keskittyä yhteen pisteeseen, mutta se voi myös hämärtyä.
Ajatuksen koko on aineellisessa maailmassa käytännöllisesti katsoen rajaton. Ihmisen ajatukset keskittyvät vain selviytymiseen ja lihallisten tarpeiden tyydyttämiseen, kun taas Brahman ajatukset kattavat koko maailmankaikkeuden, jonka hän luo tietoisuudestaan käsin. Alkoholistin ajatus pyörii alkoholin ympärillä, lapsen ajatus viihteen ja huvin ympärillä, tiedemiehen ajatus tieteen löytöjen ympärillä, pyhimyksen ajatus myötätunnon ympärillä lähimmäistään kohtaan ja sielunsa pelastamisen ympärillä.
Melodiaa tai väriä ei voi mitata edes aineellisessa maailmassa. Nuotteja on seitsemän ja puoliääniä viisi, mutta ne luovat äärettömän määrän melodioita, äärettömän musiikillisen monimuotoisuuden. Miten tätä voidaan mitata ja laskea? Värejä on seitsemän, joidenkin mielestä niitä on yhteensä kolme. Tämän lisäksi meillä on kuitenkin sävyjä, osasävyjä, puolisävyjä ja sävyjä, minkä seurauksena värit ovat niin erilaisia, että niitä on vaikea laskea, puhumattakaan subjektiivisen havaitsemisen eroista.
Entä sitten taas, entä henkinen todellisuus? Kirjoituksissa sanotaan, että kun olemme henkimaailmassa, kuulemme uusia ääniä ja näemme uusia värejä, kaikki paljastuu meille uudella tavalla. Henkisessä maailmassa myös väri voi kuulostaa tai olla muodoltaan; äänellä voi olla väri ja myös muoto.

****************
Sri Chaitanya Saraswat Math International

Anonyymi00037 kirjoitti:

Kerran yksi lukija esitti minulle mielenkiintoisia kysymyksiä. Lähetin ne viisaalle ja vastaukset ovat myös mielenkiintoisia. Lyhyesti sillä tavalla, haluan jakaa ne kanssanne.


Ovatko kaikki yksityiset sielut samankokoisia?
Sielun koko on suhteellinen käsite. Vedalaisissa kirjoituksissa on joitakin kuvauksia sielun koosta, mutta en usko, että niitä pitäisi ottaa kirjaimellisesti. Pikemminkin sielu on äärettömän pieni henkikipinä, pieni hiukkanen jumalallista olemusta, jolla on samanaikaisesti käytössään ehtymätön energiavarasto. Siksi sielu tuon Jumalan luovan ja luomisvoiman ... kykenee kaikessa merkityksettömyydessään paljoon: voidaan mainita sekä ilmeisiä esimerkkejä historiassa toimineista suurista ihmisistä että ei-selviä ("myyttisiä") esimerkkejä suurista persoonallisuuksista, joilla on tiettyjä voimia ja joita kuvataan pyhissä kirjoituksissa: Jeesus Kristus, Buddha, Muhammed, Narada Muni, Shukadev Gosvami, Brahma ja muut, jotka vaikuttivat uskomattomalla tavalla ihmiskuntaan. Siksi näiden sielujen "koko" (ei kirjaimellisessa mielessä, vaan vaikutusvaltansa laajentumisen mielessä) on valtava, ne ovat suurempia kuin tavallisten ihmisten sielut.
-------------------------
Tilavuus, paino ja tila ovat aineen ominaisuuksia
Totta. Meidän on kuitenkin muistettava, että kaikella on prototyyppinsä henkimaailmassa. Se vain ilmenee siellä eri tavalla, eikä Ääretöntä voi lähestyä rajallisin keinoin. ...
Meidän on ymmärrettävä, että tilavuus, paino ja paikka, jotka ovat aineellisen maailman objektiivisia ominaisuuksia, voivat ilmetä myös henkimaailmassa. Ihmisillä on liian syvällä mielessään persoonattomia käsityksiä. Jos puhumme henkisestä, puhumme jostain epämääräisestä ja hämärästä. Mutta miksi? Jos se on määritelmällisesti korkeampi energia, miksi siinä ei voi ilmetä alemman energian ominaisuuksia? Aivan päinvastoin: ilmenee, ja laajemmin ja monipuolisemmin, jos niin haluatte. Jopa aineellisessa maailmassa fysikaaliset ominaisuudet ovat monitulkintaisia: hiukkas-aaltodualismi, tarkkailijailmiö, Schrödingerin kissa. Entä henkinen maailma? Kaikilla ominaisuuksilla on paikkansa, mutta supersubjektiivisen todellisuuden ylivoimaisuuden vuoksi nämä ominaisuudet voivat muuttua ja ne voidaan havaita eri tavalla.
-------------------------------------------
Kuinka mikään henkinen asia voi olla minkään kokoinen? Vai miten se voi olla jossain paikassa?
... on olemassa kaksi selitystä. Ensinnäkin on olemassa sellainen asia kuin lila, Jumalallinen leikki, korkeamman todellisuuden ilmeneminen alemmassa todellisuudessa. Ja toinen kohta: tarkkailija. Toisin sanoen henkisen energian ei ole vaikeaa korkeampana energiana manipuloida alempaa energiaa - materiaa - jotta ehdollistuneelle tarkkailijalle, jolla on rajoitettu näkemys, ilmenisi korkeampia todellisuuksia aineellisen maailman ominaisuuksien kautta. Yksinkertaisesti sanottuna rajaton henkinen energia ottaa muodon, koon ja ilmenee tietyssä paikassa, jotta se voisi näkyä rajalliselle tietoisuudelle. Se on eräänlainen projektio. Yhtä paljon kuin me itse olemme.
---------------------------------------------
Minkä kokoinen on ajatus ja sijaitseeko se tietyssä pisteessä avaruudessa? Mikä on melodian tai värin koko?


Ajatus on aineellista, mutta se on hyvin hienovaraista energiaa. Se voi siirtyä avaruuden yhdestä pisteestä toiseen hetkessä. Kaikki riippuu sen omistajan ajatuksen voimakkuudesta ja keskittyneisyydestä. Se voi keskittyä yhteen pisteeseen, mutta se voi myös hämärtyä.
Ajatuksen koko on aineellisessa maailmassa käytännöllisesti katsoen rajaton. Ihmisen ajatukset keskittyvät vain selviytymiseen ja lihallisten tarpeiden tyydyttämiseen, kun taas Brahman ajatukset kattavat koko maailmankaikkeuden, jonka hän luo tietoisuudestaan käsin. Alkoholistin ajatus pyörii alkoholin ympärillä, lapsen ajatus viihteen ja huvin ympärillä, tiedemiehen ajatus tieteen löytöjen ympärillä, pyhimyksen ajatus myötätunnon ympärillä lähimmäistään kohtaan ja sielunsa pelastamisen ympärillä.
Melodiaa tai väriä ei voi mitata edes aineellisessa maailmassa. Nuotteja on seitsemän ja puoliääniä viisi, mutta ne luovat äärettömän määrän melodioita, äärettömän musiikillisen monimuotoisuuden. Miten tätä voidaan mitata ja laskea? Värejä on seitsemän, joidenkin mielestä niitä on yhteensä kolme. Tämän lisäksi meillä on kuitenkin sävyjä, osasävyjä, puolisävyjä ja sävyjä, minkä seurauksena värit ovat niin erilaisia, että niitä on vaikea laskea, puhumattakaan subjektiivisen havaitsemisen eroista.
Entä sitten taas, entä henkinen todellisuus? Kirjoituksissa sanotaan, että kun olemme henkimaailmassa, kuulemme uusia ääniä ja näemme uusia värejä, kaikki paljastuu meille uudella tavalla. Henkisessä maailmassa myös väri voi kuulostaa tai olla muodoltaan; äänellä voi olla väri ja myös muoto.

****************
Sri Chaitanya Saraswat Math International

Lue lisää

Kerran eräs lukija esitti minulle joukon mielenkiintoisia kysymyksiä. Välitin nämä kysymykset eteenpäin Veda-viisaalle ulkomaille ja saadut vastaukset osoittautuivat mielenkiintoisiksi. Tässä viestissä jaan viisaan vastausten keskeisen sisällön tiivistetyssä muodossa.
Esitetyt vastaukset pohjautuvat vedalaiseen viisausperinteeseen ja hän itse seuraa SCS Mathin filosofiaa. Vastaukset perustuvat siihen opetukseen ja tietoon, jota hän on saanut SCS Mathista.

Ne eivät siten ole tekoälyn tuottamaa sisältöä eivätkä ole minun omia tulkintojani, vaan ovat tietäjän vastaukset minulle ja sen kautta lukijalle, joka esitti kysymyksiä.

Anonyymi00038 kirjoitti:

Kerran eräs lukija esitti minulle joukon mielenkiintoisia kysymyksiä. Välitin nämä kysymykset eteenpäin Veda-viisaalle ulkomaille ja saadut vastaukset osoittautuivat mielenkiintoisiksi. Tässä viestissä jaan viisaan vastausten keskeisen sisällön tiivistetyssä muodossa.
Esitetyt vastaukset pohjautuvat vedalaiseen viisausperinteeseen ja hän itse seuraa SCS Mathin filosofiaa. Vastaukset perustuvat siihen opetukseen ja tietoon, jota hän on saanut SCS Mathista.

Ne eivät siten ole tekoälyn tuottamaa sisältöä eivätkä ole minun omia tulkintojani, vaan ovat tietäjän vastaukset minulle ja sen kautta lukijalle, joka esitti kysymyksiä.

Lue lisää

Eli vastaukset perustuvat
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
filosofiaan.

Anonyymi00039 kirjoitti:

Eli vastaukset perustuvat
Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com
filosofiaan.

Lue lisää

Sri Chaitanya Saraswat Math International
https://scsmathinternational.com